docMurroksen jälkeen – Metsien käytön tulevaisuus Suomessa
download 
Report Transcription
Murroksen jälkeen – Metsien käytön tulevaisuus Suomessa
Murroksen jälkeen Metsien käytön tulevaisuus Suomessa Lauri Hetemäki, Sini Niinistö, Risto Seppälä ja Jussi Uusivuori (toim.) Valokuvat Erkki Oksanen / Metla paitsi: Kalervo Ojutkangas (kansi ja s. 24) I. K. Inha 1893 / Museovirasto (s. 19, vasen yläkuva) Per Ågren / M-real (s. 19, alakuva) Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, Serlachius-museot, kuva-arkisto (s. 21) Paavo Aro / Metla (s. 22) Terese Forster (s. 28) Congress Organizing Committee of the XXIII IUFRO World Congress (s. 29) Eeva Oinonen (s. 51, 133, 138) Matti Maltamo (s. 55, oikeanpuoleinen kuva) Metsäliiton Puutuoteteollisuus (s. 62) Lauri Hetemäki (s. 73) Per Ågren / Mediabild (s. 78) Eriika Ahopelto / Aamulehti (s. 82) Topi Ylä-Mononen (s. 86, vasen kuva) Vesa Lindqvist / Eduskunta (s. 127) Tämän teoksen osittainenkin kopiointi on tekijänoikeuslain (404/61, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen) mukaisesti kielletty ilman nimenomaista lupaa. Lupia teosten osittaiseenkin kopiointiin myöntää tekijöiden ja kustantajien valtuuttama KOPIOSTO ry. Muuhun käyttöön luvat on kysyttävä suoraan kunkin teoksen oikeudenhaltijoilta. Murroksen jälkeen – Metsien käytön tulevaisuus Suomessa Lauri Hetemäki, Sini Niinistö, Risto Seppälä ja Jussi Uusivuori (toim.) www.metla.fi/hanke/50168 © Tekijät ja Metsäkustannus Oy ISBN 978-952-5694-74-1 Kansi: Tallu Konttinen, Mainostoimisto Brand New Way Kannen kuva: Kalervo Ojutkangas Ulkoasu: DTPage Oy Paino: Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2011 Alkusanat T ämä kirja on Metsämiesten Säätiön ja Metsäntutkimuslaitoksen rahoittaman hankkeen ”Metsien käytön tulevaisuus Suomessa” (www. metla.fi/hanke/50168) loppuraportti. Kirjassa hankkeeseen osallistuneet tutkijat arvioivat metsäalan käynnissä olevaa murrosta osana globaalia toimintaympäristön muutosta, murroksen vaikutuksia alan tulevaisuuteen sekä metsien käyttöön kohdistuvaan politiikkaan ja ohjauskeinoihin. Hankkeen suunnittelu aloitettiin vuonna 2006, ja se käynnistyi seuraavana vuonna. Suunnitteluvaiheessa metsäalan keskeisiksi teemoiksi tunnistettiin tuolloin alan murros sekä ilmasto- ja energiakysymykset. Valittujen teemojen suhteen kehitys on ollut hyvin nopeaa. Vuoden 2006 alussa metsäalan murros ei ollut vielä yleisesti tunnustettu ilmiö kuten se on nyt. Metsäalalla ei, kuten ei yleisemminkään yhteiskunnassa, ollut vielä havahduttu myöskään ilmasto- ja energiakysymyksiin nykyisen kaltaisella intensiteetillä, aikana ennen Sternin raporttia ja Al Goren tunnetuksi tekemää Epämiellyttävää totuutta. Tämä hanke on omalta osaltaan osallistunut näiden teemojen esille nostamiseen tutkimusjulkaisuissa ja esitelmissä sekä hankkeen toimesta järjestetyissä seminaareissa, joita on kohdistettu sekä tutkijoille että käytännön päätöksentekijöille. Hankkeen yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin Suomen metsä- ja energiasektoreita kuvaavan numeerisen politiikkamallin rakentaminen. Yhtenäisen politiikan arviointikehikon luomiselle nähtiin lisääntyvää tarvetta metsäsektorin lähentyessä energiasektoria ja ilmasto- ja energiapolitiikan merkityksen korostuessa entisestään. Mallin jatkokehittämisessä kiinnitetään erityistä huomiota sen käyttökelpoisuuteen eri ohjauskeinojen vaikutusten ja kustannustehokkuuden arvioimisessa. Sen rakentamista ovat Metsäntutkimuslaitoksen ja Metsämiesten Säätiön lisäksi rahoittaneet myös Suomen Akatemia sekä sektoritutkimuksen neuvottelukunta. Kirjan tekemistä ja koko hankkeen läpivientiä ovat helpottaneet tutkijoiden korkea ammattitaito ja esimerkillinen työmotivaatio. Hankkeen suunnittelusta, suuntaamisesta sekä tämän kirjan suositusten laatimisesta ovat ohellani vastanneet erikoistutkija Lauri Hetemäki ja professori Risto Seppälä. Tutkimusryhmään ovat lisäksi kuuluneet Metlan tutkijat HannaLiisa Kangas, Jani Laturi, Jussi Lintunen, Matti Mäkelä, Sini Niinistö, Johanna Pohjola ja Anna Vanhatalo. Tutkimusryhmän työhön on osallistunut myös Katja Lähtinen Suomen ympäristökeskuksesta. Alkusanat x 5 Tämän kirjan varhaisempia käsikirjoituksia kommentoivat hyödyllisesti Olli Haltia ja Marko Katila Dasos Capital Oy:stä, Anssi Niskanen PohjoisKarjalan metsäkeskuksesta sekä Pekka Ylä-Anttila Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta. Arvokkaita kommentteja käsikirjoitukseen ovat esittäneet myös Harri Hänninen Metlasta, Heimo Karppinen Helsingin yliopistosta, Heli Peltola Itä-Suomen yliopistosta sekä Tuula Piri Metlasta. Metlan graafiset ja AV-palvelut osallistuivat kirjan ulkoasun parantamiseen. Satu Rantala Metsäkustannus Oy:stä vastasi pätevästi kirjan julkaisukuntoon saattamisesta. Hankkeen kestäessä yhteistyö Metsämiesten Säätiön Risto Hyvärisen, Ilari Pirttilän ja Pentti Roiko-Jokelan kanssa on ollut erittäin joustavaa ja antoisaa. Hankkeen ohjausryhmään heidän lisäkseen kuuluneilta Erja Fagerlundilta, Tage Fredrikssonilta, Lars Gäddalta, Olli Haltialta, Juha Hakkaraiselta, Markku Lehtoselta ja Markku Ollikaiselta saimme paljon arvokasta palautetta. Kiitän lämpimästi kaikkia hankkeen edistymiseen ja kirjan tekemiseen osallistuneita henkilöitä. Kirjan toimittajat ovat vastanneet kirjan suunnittelusta, rakenteesta ja toimittamisesta. Osalukujen kirjoittajat vastaavat omista teksteistään. Kirjan tavoitteena on ensisijaisesti herättää ajatuksia ja keskustelua Suomen metsäalan tulevaisuuden vaihtoehdoista. Kirja ei luonnollisestikaan anna lopullisia vastauksia eikä kattavaa selitystä alan tulevaisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Vaikka tulevaisuus määräytyy merkittävissä määrin Suomen kannalta ulkoisista tekijöistä, meidän ei tulisi aliarvioida mahdollisuuksiamme hyödyntää näitä tekijöitä. Toivottavasti tämä kirjakin voi osaltaan auttaa suuntaamaan Suomen metsäalaa kohti uutta tulevaisuutta. Mukaillen tulevaisuuden tutkimuksen periaatetta: tulevaisuuden edessä tulee olla nöyrä, muttei nöyristelevä. Vantaan Jokiniemessä tammikuussa 2011 Jussi Uusivuori Professori Metsien käytön tulevaisuus Suomessa -hankkeen johtaja 6 x MURROKSEN JÄLKEEN Sisällys Alkusanat................................................................................................................................5 Politiikkasuosituksia.........................................................................................................10 1 Johdanto.....................................................................................................................13 Risto Seppälä, Lauri Hetemäki & Jussi Uusivuori 1.1 Metsäala murroksessa. ...................................................................................14 1.2 Tulevaisuudentutkimus unilukkarina........................................................14 1.3 Mitä murroksen jälkeen?...............................................................................15 2 Suomen metsien käyttömuodot.......................................................................19 2.1 Suomen metsien käytön historia Risto Seppälä.........................................20 Miksi historiakatsaus?..................................................................................20 Metsien käyttö ennen teollista vallankumousta.......................................20 Metsäteollisuuden läpimurto......................................................................20 Metsäinstituutioiden synty..........................................................................21 Tehometsätalouden kausi............................................................................22 Nopeiden muutosten vuosikymmenet......................................................23 Metsien käytön kirjo laajenee.....................................................................24 Kohti metsäteollisuuden suurta murrosta.................................................25 Tietolaatikko 2-1: Metsien käyttömuodot elinkaarella Risto Seppälä........26 2.2 Metsien nykyiset käyttömuodot ja niiden merkitys Jussi Uusivuori & Sini Niinistö..............................................................................27 Metsien käyttömuodot monipuolistuvat...................................................27 Metsiin liittyvät palvelut julkishyödykkeinä.............................................29 Tietolaatikko 2-2. Metsien yhteiskäyttöä Minnesotassa Anna Vanhatalo...31 Metsätalous ja metsäteollisuus yhteiskunnassa........................................32 Tietolaatikko 2-3. Mitä palvelut ovat? Lauri Hetemäki & Jussi Uusivuori......35 Luontomatkailu ja metsien virkistyskäyttö kasvussa...............................36 Metsäenergia ja metsien ilmastohyödyt....................................................39 Tietolaatikko 2-4. Metsähakkeen merkitys uusiutuvan energian lisäämisessä Johanna Pohjola & Matti Mäkelä..............................................40 Metsäalan tutkimus ja kehitys....................................................................44 Yhteenveto.....................................................................................................47 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit.........................51 3.1 Verkostoituva ja monimutkaistuva toimintaympäristö Lauri Hetemäki. ....................................................................................................52 Suomen metsäala osana globaalitaloutta...................................................52 Pieni avoin talous.........................................................................................52 3.2 Metsäteollisuuden maailmanmarkkinoiden eriytyminen Lauri Hetemäki.....................................................................................................53 E7-maiden merkityksen kasvu...................................................................53 Sisällys x 7 3.3 3.4 3.5 3.6 3.7 3.8 4 Luonnonolosuhteet kilpailukykytekijänä..................................................55 Sähköisen viestinnän vaikutukset lisääntyvät...........................................56 Paperimarkkinoiden rakennemuutos voimistuu.....................................57 Suomessa paperiteollisuus hoikistuu edelleen..........................................59 Puutuotteiden globaalit näkymät hyvät.....................................................60 Vaikutukset puun käyttöön.........................................................................63 Politiikan rooli kasvaa Lauri Hetemäki.........................................................63 Teollisuuspolitiikan paluu...........................................................................63 Energia- ja ilmastopolitiikka tullut jäädäkseen........................................64 Energiateollisuus tulee metsiin Lauri Hetemäki.........................................65 Metsien energiakäyttö on monipuolista....................................................65 Metsiin perustuvan energian vientinäkymät............................................66 Toimialojen jalostusarvot muutoksessa.....................................................67 Metsäkemian kasvu vaatii aikaa.................................................................70 Metsäalan palveluvaltaistuminen Lauri Hetemäki. ...............................70 Muutoksen ymmärtäminen........................................................................70 Teollisten palveluiden merkitys suuri........................................................71 Metsien palveluiden kysyntä kasvussa.......................................................73 Palvelut ja dematerilisaatio..........................................................................75 Globaaleihin trendeihin sopeutuminen ja niiden hyödyntäminen Lauri Hetemäki.....................................................................76 Miten nykyrakenteista päästään uudistumiseen?.....................................76 Uudet toimijat ja pääomat kehityksen edelläkävijöinä............................77 Muutoksen kulmakivet................................................................................79 Vanhojen sellutehtaiden uusi elämä...........................................................80 Metsäklusteri muuttuvassa maailmantaloudessa.....................................82 Tietolaatikko 3-1. Mitä on biotalous? Lauri Hetemäki. ..............................84 Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsiin Sini Niinistö. ...........................84 Puuston kasvu kiihtyy..................................................................................84 Metsätuhot voivat lisääntyä.........................................................................86 Ilmastonmuutos vaikuttaa metsien tuotteisiin ja palveluihin................87 Metsänhoito ja tutkimus avuksi sopeutumisessa.....................................88 Tietolaatikko 3-2. Muuttuva ilmasto Sini Niinistö. .....................................90 Uusia välineitä tulevaisuuden arvioimiseen Lauri Hetemäki..................90 FinFEP-malli politiikan työkaluna.......................................................................97 Hanna-Liisa Kangas, Jani Laturi, Jussi Lintunen, Matti Mäkelä, Sini Niinistö, Johanna Pohjola & Jussi Uusivuori 4.1 Mallit ilmasto-, energia- ja metsäpolitiikan yhteensovittamisessa. ......98 Metsien käyttömuotoja sovitettava yhteen......................................................98 FinFEP-malli yhdistää metsä- ja energiasektorit...........................................98 Tietolaatikko 4-1. Mallityyppien ominaisuudet metsä-, energia- ja ilmastopolitiikkalaskelmissa Johanna Pohjola & Jussi Lintunen. ........... 100 4.2 FinFEP-mallin yleiset ominaisuudet........................................................101 4.3 FinFEP-mallin sovellusmahdollisuudet. .................................................103 8 x MURROKSEN JÄLKEEN 4.4 Massa- ja paperiteollisuus -osio.................................................................104 Tietolaatikko 4-2. Metsäbiojalostamot: tukitarpeet ja puumarkkinavaikutukset Hanna-Liisa Kangas, Jussi Lintunen, Johanna Pohjola, Lauri Hetemäki & Jussi Uusivuori. ................................................................ 106 4.5 Saha- ja levyteollisuus -osio........................................................................108 Tietolaatikko 4-3. Pelletin tuotanto sahateollisuuden yhteydessä Matti Mäkelä, Hanna-Liisa Kangas, Jussi Lintunen & Jussi Uusivuori. .......... 111 4.6 Energiasektoriosio.........................................................................................113 Tietolaatikko 4-4. Metsähakkeen käyttö yhteispolttolaitoksissa ja tuen vaikutukset Jussi Lintunen & Hanna-Liisa Kangas............................ 116 4.7 Puun tarjonta -osio. ......................................................................................118 Kattava puun tarjonnan kuvaus......................................................................118 Metsät................................................................................................................118 Metsänomistajaryhmät ja hakkuupäätös.......................................................118 Raakapuun tarjonta..........................................................................................119 Tietolaatikko 4-5. Metsänomistajat muutoksessa Jussi Uusivuori........... 120 Sivutuotepuun tarjonta............................................................................. 121 Kierrätyskuitu............................................................................................ 122 4.8 FinFEP-mallin laajennuksia. ......................................................................123 Tietolaatikko 4-6. EU:n päästökaupan uudistaminen ja Suomen massa- ja paperiteollisuus Hanna-Liisa Kangas, Victoria Alexeeva-Talebi, Andreas Löschel, Jussi Uusivuori & Johanna Pohjola. ................................... 123 4.9 Johtopäätökset................................................................................................125 5 Uudistuvalla politiikalla lisää hyvinvointia...................................................127 Lauri Hetemäki, Risto Seppälä & Jussi Uusivuori 5.1 Politiikan uudelleen arvioimisen perusteet............................................128 Taloustieteen näkökulma......................................................................... 128 Metsien käytön tuottaman hyvinvoinnin mittarit................................ 128 Politiikan painotukset............................................................................... 129 5.2 Muutoksen hidastamisesta uusiutumisen kiihdyttämiseen...............130 Uusien toimijoiden ja pääomien tarve................................................... 130 Mikä on hyvää tukipolitiikkaa?............................................................... 130 Puunjalostuksen T&K:n kehittäminen................................................... 132 5.3 Lisää panostusta metsäalan palveluihin..................................................132 5.4 Kohti monipuolisempaa metsien käyttöä. ..............................................133 Metsänomistajien moninaisuuden hyödyntäminen politiikassa........ 133 Tietolaatikko 5-1. Vaihtoehtoja metsien hiilinielujen kompensaatioksi Jussi Uusivuori.............................................................. 134 5.5 Tutkimuksen monipuolisuus turvattava. ................................................136 5.6 Metsäpolitiikka ja hallinnon uudelleen organisointi...........................137 5.7 Metsäalan murros edellyttää politiikan muutosta................................138 Sisällys x 9 Politiikkasuosituksia Tässä kirjassa tutkijat arvioivat Suomen metsäalan tulevaisuutta seuraavien 10–20 vuoden aikana. Kirjan analyysi etenee metsäalaan vaikuttavan toimintaympäristön arvioinnista johtopäätösten kautta ohessa esitettäviin suosituksiin, jotka liittyvät metsien käyttöön ja sitä ohjaavaan politiikkaan. Suositukset on tarkoitettu viesteiksi kaikille Suomen metsäalan tulevaisuudesta kiinnostuneille, mutta erityisesti politiikan suunnitteluun ja päätöksentekoon osallistuville. Tavoitteena on virittää keskustelua metsien käytöstä ja tärkeimmistä siihen vaikuttavista tekijöistä. ●● ja lähdettävä rohkeasti luomaan laaja-alaista, koko yhteiskunnan hyvinvoinnin maksimointiin tähtäävää politiikkaa. Politiikan pitää edistää metsäalan uusiutumista ja monipuolistumista. Puun- jalostuksen uusien tuotteiden ja metsiin perustuvan energiantuotannon ohella myös metsien muissa käyttömuodoissa on merkittäviä kasvunäkymiä. Nämä muut käyttömuodot, kuten virkistys- ja maisemapalvelut, metsiä hyödyntävä luontomatkailu sekä metsien ilmastopalvelut hiilinieluineen eivät kuitenkaan ole saaneet riittävästi huomiota. Vaikka politiikkaohjelmat ovatkin asettaneet tavoitteeksi metsäalan uusiutumisen ja monipuolistumisen, käytännön politiikkatoimet edelleenkin liiaksi ylläpitävät nykyrakenteita. Yhteiskunnan pitää tukea nykyistä johdon mukaisemmin erityisesti niitä metsien käyt tömuotoja, jotka tuottavat myönteisiä ulkoisvaikutuksia ja joiden vaikutukset eivät siten välity markkinoiden kautta. ●● on aiempaa vaikeampaa harjoittaa erillisenä politiikkalohkona, koska se kytkeytyy yhä enemmän osaksi energia- ja ilmastokysymyksiä. Esimerkiksi puuenergian tukemisella on vaikutuksia metsäsektorin lisäksi energia sektoriin ja ilmastokysymyksiin. Suomessa kaavaillut uusiutuvan energian tuet saattavat yhdessä EU:n päästökauppajärjestelmän kanssa johtaa siihen, että metsäresurssit ohjautuvat liiallisesti energianlähteeksi puutuotteisiin ja metsiin sitoutuvan hiilimäärän kustannuksella. ●● ●● Politiikkaohjelmien arvoperustaa on laajennettava ja kykyä reagoida muutoksiin parannettava. Suomessa etujärjestöillä on ol- lut keskeinen sija metsäpolitiikan valmistelussa. Etujärjestöjen kompromissit tuottavat kuitenkin tyypillisesti ratkaisuja, jotka muuttavat vain vähän vallitsevaa tilannetta. Murrosvaihe ja toimintaympäristön merkittävä muuttuminen edellyttäisivät kuitenkin uusia linjauksia ja päätöksiä. Politiikalle asetettujen tavoitteiden ja resurssien kohdentamisen tulisi heijastaa nykyistä paremmin metsäalan monipuolistumista ja yhteiskunnan muuttuvia arvoja. Politiikkaohjelmissa, kuten Kansallisessa metsäohjelmassa, olisi irtauduttava eturyhmäajattelusta 10 x MURROKSEN JÄLKEEN Metsä-, energia- ja ilmastopolitiikan koor dinointi on välttämätöntä. Metsäpolitiikkaa Palveluiden taloudellinen potentiaali on tunnistettava nykyistä paremmin. Metsä- alaa on totuttu pitämään alkutuotantoon ja teollisuuteen pohjautuvana toimialana. Sekä metsätalouteen että metsäteollisuuteen sisältyy kuitenkin jo tällä hetkellä paljon palveluja. Niiden työllistävä ja muu taloudellinen potentiaali on hyvin merkittävä. Tämä koskee erilaisia metsäteollisuuden ja -talouden suunnittelu-, tutkimus- ja tuotekehitys- sekä konsultointi- ja koulutustoimintoja. Lisäksi metsäluonnonvaraan suoraan kytkeytyvät toiminnot kuten luontomatkailu- ja virkistyspalvelut sekä metsien ympäristöarvoja hyödyntävä liiketoiminta ovat keskeisiä metsäalan palveluvaltaistumisessa. ●● aikavälin markkina- ja työllistävyysnäkymistä huolimatta alan toimintaympäristön tukeminen on jäänyt massa- ja paperiteollisuutta tukevien toimien varjoon. Tähän ongelmaan on viime aikoina herätty, ja näyttääkin siltä, että puutuotealan kehittämiseen ollaan valmiita panostamaan aiempaa voimakkaammin. Panostusta pitää lisätä erityisesti alan tutkimukseen, kehitystyöhön ja opetukseen sekä ennakointiin ja markkina-analyyseihin. Markkinakelpoisten tuoteinnovaatioiden edistämiseksi on tärkeää tukea myös tuotesuunnittelua ja tuotteisiin liittyvien palveluiden kehittämistä. Metsänomistajien monitavoitteisuuden on heijastuttava politiikassa. Suomessa yk- sityinen perhemetsätalous vastaa suurimmalta osalta metsävarojen ylläpidosta. Yksityismetsänomistajien arvot ja tavoitteet vaihtelevat merkittävästi ja vaikuttavat heidän taloudelliseen käyttäytymiseensä. Politiikassa on otettava huomioon metsänomistajien moninaisuus muun muassa sallimalla ja rohkaisemalla toisaalta nykyistä voimakkaampaa istutusmetsätaloutta ja toisaalta vähäintensiivistä tai suojeluhakuista metsätaloutta. Se lisäisi taloudellista tehokkuutta sekä puuntuotantoon että suojeluarvojen säilyttämiseen. ●● ●● Tukipolitiikan kohdentamisessa on otet tava huomioon pienten ja keskisuurten yritysten yhteiskunnalliset hyödyt. Metsä teollisuuden menestys on Suomessa perustunut paljolti mittakaavaetujen onnistuneeseen hyödyntämiseen. Suuret tehokkaasti puuta jalostavat yksiköt ovat kuitenkin usein johtaneet alueellisen elinkeinorakenteen yksipuolistumiseen. Suurtuotannon edut ja julkisten tukien kohdentamisvaihtoehdot ovat nousseet viime aikoina esille suunniteltaessa metsiin perustuvaa biotaloutta ja investointeja puuta käyttäviin energialaitoksiin. Vaikka mittakaavaedut puoltavatkin keskitettyjä investointitukia, on syytä ottaa huomioon myös tukien vaikutukset alueelliseen elinkeinorakenteeseen. Lisäksi biopolttoaineteknologian kehitykseen liittyy paljon epävarmuutta: nyt valittu teknologia ja tuote saattavat olla kymmenen vuoden päästä vanhentuneita. Mikäli tutkimus- ja kehitystyön lisäksi halutaan tukea suoraan investointeja, tukien kohdentaminen pieniin ja keskisuuriin yrityksiin hajauttaisi investointeihin sisältyvää riskiä ja edistäisi monipuolisen ja alueellisesti tasapainoisen liiketoiminnan kehitystä. ●● Monipuolinen tutkimus on otettava met säalan kehittämisen perustaksi. Metsäalan kehitys perustuu yhä enemmän osaamiseen. Viime aikoina tutkimuksen suuntaamisessa on korostettu elinkeinoelämän tarpeita, ja elinkeinoelämä onkin tullut yhä näkyvämmin mukaan tutkimuksesta päättäviin organisaatioihin. Jotta tutkimus palvelisi pitkällä aikavälillä yritysten lisäksi laajemmin koko yhteiskunnan etuja, on soveltavassa tutkimuksessa panostettava myös sellaiseen riippumattomaan tutkimukseen, joka ei välttämättä palvele yritysten lyhyen aikavälin etuja. Yhteiskunnan rahoittaman tutkimuksen pitää auttaa yritysmaailmaa löytämään menestystekijöitä globaalimuutosten hallitsemassa toimintaympäristössä, ei niinkään tukea niiden selviytymistä nykyrakenteiden puitteissa. Metsäalalla on turvattava taloudellis-yhteiskunnallisen ja ekologisen tutkimuksen asema teknologispainotteisen tutkimuksen rinnalla. Tutkimus pitää mieltää taloudellisen kasvun ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin lähteeksi laaja-alaisemmin kuin vain nykyisten yritysten tutkimustarpeisiin liitettynä. Puutuotealan T&K-investointien julkisia tukia on korotettava. Ympäristölliset syyt lisäävät puun kilpailukykyä rakennusmate riaalina fossiilisiin raaka-aineisiin pohjautuviin materiaaleihin verrattuna. Jo vuosikymmeniä on ollut käynnissä erilaisia puutuotealan kehittämisohjelmia, mutta hyvistä pitkän Politiikkasuosituksia x 11 12 x MURROKSEN JÄLKEEN 1 1 Johdanto Risto Seppälä, Lauri Hetemäki & Jussi Uusivuori Suomen metsäteollisuus ja sen mukana koko metsäala käyvät läpi yhtä historiansa merkittävimmistä murroksista. Sen seurauksena meillä on tulevaisuudessa monella tavalla nykyisestä poikkeava metsäala. Tämän kirjan tavoitteena on tarkastella käynnissä olevaa murrosta, arvioida miten siihen tulisi reagoida ja hahmottaa kuvaa metsäalasta murroksen jälkeen. Raportti edustaa riippumatonta politiikan- ja tulevaisuudentutkimusta. Työ on ankkuroitu pääosin taloudellis-yhteiskunnalliseen tutkimukseen, jossa keskeisinä elementteinä ovat olleet globaalien trendien analyysi sekä Suomen metsä- ja energiasektoreita kuvaava numeerinen laskentamalli. Tutkimuksen lisäksi hyödynnetään kirjoittajien asiantuntijanäkemystä. 1.1Metsäala murroksessa Yhteiskunnan ja talouden murros ei ole tarkka käsite, ja osittain on makuasia, mitä muutoksia nimitetään murroksiksi (Allardt 1997). Tässä raportissa murroksena pidetään ”syvällistä ja jyrkkää muutosta” (Nykysuomen sanakirja 1996). Murrokseen yhdistyy parhaimmillaan uuteen nousuun vievä rakennemuutos, mutta se voi toisaalta johtaa kohteeksi joutuneen järjestelmän tuhoutumiseen. Rakennemuutos voi olla luonteeltaan myös hitaasti kehittyvä eikä aina vaadi seurakseen selvästi näkyvää murrosta. Edellä esitetyn määritelmän perusteella voidaan sanoa, että Suomen metsäteollisuus ja sen mukana koko metsäala käyvät nyt läpi yhtä historiansa merkittävimmistä murroksista. Sopivaa vertailukohtaa tälle murrokselle täytyy hakea aina 1860-luvulta asti. Silloin puukuidut syrjäyttivät lumpun paperin raaka-aineena ja höyrysahojen rakentaminen sallittiin samalla, kun tervanpoltto ja kaskiviljely alkoivat voimakkaasti vähetä. Käynnissä olevan murroksen taustatekijöitä ovat 1. globalisaatio Kiina-ilmiöineen 2. sähköisen viestinnän kehitys 3. nopeakasvuisiin istutusmetsiin perustuva jalostustuotanto 4. ilmaston ja ympäristön tilan muutokset sekä niihin liittyvät kansainväliset velvoitteet 5. energiakysymykset 6. kehittyneiden talouksien palveluvaltaistuminen. Muiden kehitykseen vaikuttavien tekijöiden joukossa ovat muun muassa metsiin ja niiden käyttöön liittyvien arvojen muutokset. Metsäalan murrokseen kytkeytyvä rakennemuutos jatkunee pitkään, ja sen suurimmat vaikutukset saattavat olla vielä edessä. Kehitys koskettaa syvästi koko Suomen metsäalaa. Metsäteollisuuden osalta murrosta voidaan pitää luovan tuhon kaltaisena prosessina, jossa vanhaa jalostustoimintaa poistuu ja uutta elinkeinotoimintaa syntyy ajan kuluessa tilalle. Metsäalalla nämä uudet elinkeinomahdollisuudet nähdään kuitenkin usein kapeasti puuntuotannon ja vain olemassa olevien toimijoiden näkökulmasta. Metsäala on luonnollisesti paljon muu14 x MURROKSEN JÄLKEEN takin kuin teolliseen käyttöön tarkoitetun puun tuotantoa. Puuta voivat ryhtyä jalostamaan myös muut kuin perinteiseen tapaan toimivat metsäteollisuusyritykset. Tämä metsien käytön ja toimijoiden monipuolisuus on laajalti tunnustettu, mutta toistaiseksi se on vain vähäisessä määrin heijastunut omaksuttuihin strategioihin ja harjoitettuun politiikkaan. Suomen metsien käyttömuodot ovat ajan mittaan muuttuneet hyvinkin paljon. Erätaloudesta siirryttiin kasken- ja tervanpolton kautta mittavaan paperi- ja sahateollisuuteen. Jälleen kerran on tultu uuteen vaiheeseen, kun massa- ja paperiteollisuuden ainespuun käyttö on supistumassa. Tilanne voidaan nähdä myönteisessä valossa: kun perinteinen puunjalostus vähenee, tulee lisää tilaa muille puuhun ja metsiin perustuville tuotteille ja palveluille, kuten bioenergialle sekä metsien käytölle virkistykseen, matkailuun, suojeluun, hiilensidontaan sekä maisema- ja kulttuuripalveluihin. Näiden uusien mahdollisuuk sien hyödyntäjiksi tarvitaan myös muita kuin nykytoimijoita. Itsekriittisesti voi todeta, että edellä oleva kappale heijastelee vallitsevaa ajattelumaailmaa, jossa metsäalan kehitystä tarkastellaan perinteisen metsäteollisuuden kautta ja jossa puunjalostukseen liittymättömät metsien käyttömuodot ovat vain ”muita käyttömuotoja”. Meneillään oleva murros todennäköisesti vaikuttaa myös tapaan hahmottaa metsäalaa niin, että metsien käyttö nähdään tulevaisuudessa aiempaa tasapuolisemmin valintoina eri käyttömuotojen välillä. 1.2Tulevaisuudentutkimus unilukkarina Tämä raportti edustaa politiikan- ja tulevaisuudentutkimusta. Metsäsektorin tulevaisuudentutkimuksella on meillä verraten pitkät perinteet. Voi jopa sanoa, että metsäala on Suomessa ollut tulevaisuudentutkimuksessa edelläkävijöiden joukossa. Laskennallisiin menetelmiin perustuvia tulevaisuustutkimuksia on metsäalalla tehty jo 1960-luvulta lähtien, jolloin ekonometrisin menetelmin ennakoitiin muun muassa metsäteollisuuden markkinoiden kehitystä (Riihinen 1963). Skenaarioihin pohjautuvat tulevaisuustutkimukset käynnistyivät metsäalalla 1970-luvulla (Seppälä ym. 1980), jolloin skenaariotekniikan käyt- tö oli kaikkialla vielä hyvin uutta. Tulevaisuutta on metsäalalla arvioitu myös asiantuntijanäkemyksiin perustuen ilman skenaariotekniikoita tai laskennallisia menetelmiä (esim. Uusivuori 1992, Hetemäki 1997). Todellinen tulevaisuushankkeiden buumi alkoi 2000-luvun alussa, jolloin muun muassa perustettiin Metsäalan tule vaisuusfoorumi (esim. Niskanen ym. 2008). Tulevaisuudentutkimuksen periaatteiden mukaan tulevaisuutta ei voi ennustaa, vaikka käytännön tulevaisuustyössä ennusteita usein tehdäänkin. Etenkin hyvin pitkän aikavälin ennusteissa osumatarkkuus on ollut varsin huono (Roslin 2010). Tulevaisuudentutkimuksen perustehtävänä onkin tarkkojen numeeristen ennusteiden sijaan analysoida toimintaympäristön kehitystä siten, että tutkimus toimii eräänlaisena unilukkarina ja herättää keskustelua tulevaisuuden uhista ja mahdollisuuksista. Tavoitteena on enemmän oikeiden kysymysten esiin nostaminen kuin oikeiden vastausten antaminen. Tulevaisuudentutkimuksen keskeinen tehtävä on siis huomion kiinnittäminen niihin tekijöihin, jotka muovaavat tulevaisuutta. Osa tähänastisista metsäsektorin tulevaisuutta koskevista tutkimuksista ja selvityksistä onkin onnistunut tässä tehtävässä varsin hyvin (Myntti 2007). Osa on kuitenkin ollut sillä tavalla oman aikansa lapsia, että tekohetkellä päällimmäisinä olevat ajankohtaiset asiat ovat estäneet näkemästä tulevaisuuteen vaikuttavia pitkän aikavälin trendejä ja odotettavissa olevia rakennemuutoksia. Tuntuu myös siltä, ettei tutkimusten osoittamia ja käynnissäkään olevia rakennemuutoksia ole aina noteerattu, jos niiden on koettu olevan ristiriidassa vallitsevan ajattelun kanssa. Tällaista pään pensaaseen panemista on ollut nähtävissä muun muassa varhaisemmissa Kansallisissa metsäohjelmissa (MMM 1999, MMM 2008). Vaikka myös metsäntutkijat ovat erehtyneet ennusteissaan, tutkijalähtöiset tulevaisuushankkeet ovat kuitenkin yleensä pystyneet haarukoimaan tulevaisuutta osuvammin kuin viranomaisten tai hallinnon hankkeet. Näin on ollut erityisesti silloin, kun viranomaislähtöisissä hankkeissa on ollut mukana paljon eri etupiirien edustajia omaa asiaansa ajamassa. Tutkijoiden osumatarkkuutta selittää siten ainakin osin se, että he pystyvät käytännön työssä toimivia paremmin irrottautumaan vallitsevasta tilanteesta ja sen tuomista rajoitteista. Yhteinen piirre lähes kaikissa ennakointitöissä näyttää olevan, että hyvistä aikeista huolimatta ne lopulta ovat varsin sisäänlämpiäviä. Mukaan työhön otetaan kulloisellakin alalla jo valmiiksi olevia ihmisiä, jolloin tulevaisuudenkuvaan ei helposti saada mukaan uusia elementtejä, vaan siitä muodostuu menneisyyden jatke. Tällainen peruutuspeiliin katsomalla muodostunut tulevaisuusnäkymä tarjoaa kylläkin monille väylän saavutetuista eduista kiinni pitämiseen. Kun tutkijat ovat metsäalan ennakoinneissaan poikenneet vallitsevista käsityksistä tai tulokset ovat olleet jonkin intressiryhmän mielestä epätoivottavia, he ovat usein joutuneet voimakkaan kritiikin kohteiksi (Seppälä 2006). Näin on käynyt riippumatta siitä, miten hyvin ennakoinnit ovat onnistuneet arvioimaan tapahtunutta kehitystä. Tutkijoiden riippumattomuus usein keskenään ristiriitaisia kantoja edustavista etupiireistä on siis olennaisen tärkeää. Tämä riippumattomuus on myös käsillä olevan raportin lähtökohtana. 1.3Mitä murroksen jälkeen? Tämän kirjan tavoitteena on tarkastella käynnissä olevaa metsäalan murrosta ja sen vaikutuksia, arvioida miten murrokseen tulisi reagoida sekä hahmottaa kuvaa alasta murroksen jälkeen seuraavien 10–20 vuoden aikana. Työn painopiste on tulevaisuudessa, jossa metsien tuottama hyvinvointi perustuu yhä enemmän uusiin tuotteisiin, palveluihin ja liiketoimintamuotoihin. Metsäala on muotoutumassa osaksi biotaloutta, jossa ilmasto- ja energiapolitiikka vaikuttavat alan tulevaisuuteen kenties enemmän kuin perinteinen metsäpolitiikka. Lisäksi metsien käyttö on monipuolistumassa, ja siinä korostuvat perinteisten elinkeinojen lisäksi myös metsien merkitys virkistyskäytössä ja metsien terveysvaikutukset. Toimialojen tulevaisuutta hahmotetaan nykyään tyypillisesti konsulttiselvitysten, visioiden ja skenaarioiden avulla. Laadulliset skenaariot ovat usein korkealentoisia tarttuvine nimineen (esim. Himanen 2010). Asiantuntijahaastatteluin ja aivomyrskymenetelmin haetaan heikkoja signaaleja, joiden nähdään ennustavan tulevaa. Nämä lähestymistavat tulevaisuuden hahmottamiseen ovat usein osoittautuneet hyödyllisiksi. Tässä työssä tulevaisuusarvioiden keskeisenä perustana on tutkimustieto, jota on täydennetty 1 Johdanto x 15 erilaisten selvitysten ja asiantuntijatiedon tuottamalla informaatiolla. Tutkimuslähtöistä lähestymistapaa saattavat leimata rajattu kysymyksenasettelu ja siitä johtuva kapea-alaisuus. Toisaalta tällainen lähestymistapa pystyy kuitenkin joskus tuottamaan täsmällisempää ja syvällisempää tietoa kuin asiantuntijakyselyihin perustuvat selvitykset. Tosin tutkimusperusteisessakin lähestymistavassa monet tulevaisuutta koskevat arviot pohjautuvat tutkijoiden subjektiivisiin näkemyksiin. Näin on laita myös tässä raportissa. Käsillä oleva kirja on syntynyt pääasiassa talous- ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen perustalta. Tämä lähestymistapa on keskeinen myös raportissa esiteltävässä Suomen metsä- ja energiasektoreita kuvaavassa numeerisessa laskentamallissa, jonka kehitystyö ja käyttö metsäalan politiikkavaihtoehtojen testaamiseen jatkuvat. Mallit eivät ole hyödyllisiä pelkästään niiden avulla saatavien numeeristen tulosten takia. Kun malleja rakennetaan, joudutaan käymään läpi monia syy- ja seuraussuhteita sekä niiden välisiä takaisinkytkentöjä. Myös tällainen mallituksen edellyttämä ajatteluprosessi on tässä työssä nostanut esiin uusia kysymyksiä ja näkökulmia. Suomen metsäalan kehitys riippuu olennaisesti globaaleista toimintaympäristöä muuttavista trendeistä. Siksi näiden muutostrendien analysointi on tärkeää. Kyse ei ole pelkästään metsä teollisuustuotteiden maailmanmarkkinoiden tulevan kehityksen ennakoinnista, vaan myös energia- ja ilmastokysymyksiin liittyvät trendit ovat keskeisiä. Lisäksi metsäla, kuten koko Suomen talous, siirtyy kohti palvelutaloutta. Siksi myös palveluihin liittyvien trendien tarkastelu on tullut yhä tärkeämmäksi. Muutostrendien vaikutuksesta meillä on tulevaisuudessa monella tavalla nykyisestä poikkeava metsäala. Erityisesti puunjalostusteollisuus muuttunee niin paljon, että käsitteen ”metsäteollisuus” tuleva sisältö ja merkitys poikkea- 16 x MURROKSEN JÄLKEEN vat olennaisesti nykyisestä. Tämän kehityksen rinnalla metsien muut kuin teollisuuden ainespuuhun perustuvat tuotteet ja palvelut muokkaavat metsäalan rakennetta ja kokonaiskuvaa seuraavan parin vuosikymmenen kuluessa huomattavasti aiempaa enemmän. Raportti painottaa kirjan alaotsikon mukaisesti metsien käyttöä ja keskittyy tarkastelemaan sitä, miten metsiä hyödyntävät toimialat ja osin niiden kautta koko suomalainen yhteiskunta kehittyvät. Tarjontapuolen tekijöitä, kuten puun kasvatusta, metsien hoitoa ja metsänomistuksen rakennetta, käsitellään vain vähän. Raportti on koostettu siten, että kirjan luku 2 sisältää katsauksen metsien käytön historiaan ja metsien eri käyttömuotojen tämänhetkiseen yhteiskunnalliseen merkitykseen. Luku 3 arvioi metsäalan muutostrendejä sekä alan tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia. Kirjan luku 4 esittelee Suomen metsä- ja energiasektoreita kuvaavan Metlan FinFEP-mallin rakenteen sekä sen käyttösovelluksia ja tuloksia politiikka-arvioinneissa. Luvussa 5 edetään johtopäätösten kautta suosituksiin, jotka koskevat metsien käyttöä ohjaavan politiikan suuntaamista Suomessa. Nämä johtopäätökset ja suositukset nojaavat globaalien trendien analysointiin, mallinnustyöhön ja kirjoittajien näkemyksiin. Viimeksi mainitut perustuvat usean vuosikymmenen aikana kertyneeseen asiantuntijatietoon metsäalan tutkimuksesta ja ennakointityöstä sekä kokemuksiin politiikan teon tukemisesta kotimaisissa ja kansainvälisissä tehtävissä (esim. Hetemäki ym. 2006, Palo & Uusivuori 1999, Seppälä 2000). Raportti pyrkii muodostamaan synteesiä metsäalan kehityksestä ja tulevaisuutta koskevasta tietämyksestä. Samalla sen tavoitteena on tarjota uutta tietoa politiikan vaikutuskeinoista ja nostaa esille tuoreita näkemyksiä metsäalan mahdollisuuksista. Keskeisenä päämääränä on keskustelun herättäminen siitä, miten metsäalan murrokseen pitäisi reagoida, jotta metsien tuottama hyvinvointi Suomessa lisääntyisi entisestään. Lähteet Allardt, E. 1997. Suomalaisen yhteiskunnan murrokset. Teoksessa: Itsenäinen Suomi 80 vuotta. Studia Finlandica. Helsingin yliopisto. Yliopistopaino. Helsinki. 167 s. Hetemäki, L. 1997. Metsäsektori 2010. Metsälehti Kustannus. Gummerus. Jyväskylä. 155 s. Hetemäki, L., Harstela, P., Hynynen, J., Ilvesniemi, H. & Uusivuori, J. (toim.) 2006. Suomen metsien perustuva hyvinvointi 2015. Katsaus Suomen metsäalan kehitykseen ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Metlan työraportteja 26. 205 s. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.metla. fi/julkaisut/workingpapers/2006/mwp026.htm. [Viitattu 5.10.2010]. Himanen, P. 2010. Kukoistuksen käsikirja. WSOY. Porvoo. 251 s. MMM 1999. Kansallinen metsäohjelma 2010. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki. MMM 2008. Kansallinen metsäohjelma 2015. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki. Myntti, P. 2007. Tulevaisuustyö metsäsektorin kehityksen arvioijana. Pro Gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Metsäekonomian laitos. Helsinki. Niskanen, A., Donner-Amnell, J., Häyrynen, S. & Peltola, T. 2008. Metsän uusi aika – kohti monipuolisempaa metsäalan elinkeinorakennetta. Silva Carelica 53. 272 s. Nykysuomen sanakirja 1996. WSOY. Porvoo. 753 s. Palo, M. & J. Uusivuori (toim.). 1999. World forests, society and environment. Kluwer Academic Publishers. Dordrecht. 404 s. Riihinen, P. 1963. Economic models underlying forest policy programs. An evaluation of ends and means. Acta Forestalia Fennica 75. Helsinki. Roslin, B. (toim.) 2010. Ennustuksesta jälkiviisauteen. Sitran raportteja 86. Helsinki. 162 s. Seppälä, H. & Kuuluvainen, J. & Seppälä, R. 1980. Suomen metsäsektori tienhaarassa. Metsäntutkimuslaitos. Folia Forestalia 434. Helsinki. 122 s. Seppälä, R. (toim.) 2000. Suomen metsäklusteri tienhaarassa. Metsäalan tutkimusohjelma WOOD WISDOM. Helsinki. 138 s. Seppälä, R. 2006. Metsäalan tulevaisuus herättää keskustelua. Metsäntutkimus 3/2006: 9. Uusivuori, J. 1992. Metsäsektorin tulevaisuudenkuva. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja 105. Espoo. 38 s. 1 Johdanto x 17 18 x MURROKSEN JÄLKEEN 1 2 Suomen metsien käyttömuodot Tässä luvussa käydään aluksi läpi metsien käytön historiaa Suomessa. Historiallisen perspektiivin kautta päädytään tarkastelemaan metsien käytön nykytilaa ja viimeaikaista kehitystä Suomessa. Kuluvalla vuosituhannella metsien käyttömuodoista ovat selkeimmin lisääntyneet virkistys- ja matkailukäyttö sekä metsien käyttö energian tuotantoon. Myös metsien merkitys hiilinieluna on kasvanut 2000-luvulla. Sen sijaan perinteisen metsäsektorin – massa- ja paperiteollisuuden, puutuoteteollisuuden ja metsätalouden – osuus kansantalouden arvonlisäyksestä on laskenut merkittävästi vuoden 2000 jälkeen. Tästä huolimatta perinteinen metsäsektori on Suomessa taloudelliselta ja yhteiskunnalliselta merkitykseltään yhä tärkein metsiä hyödyntävä toimiala ja yksi keskeisimpiä taloudellista hyvinvointia luovista aloista. 2.1Suomen metsien käytön historia Risto Seppälä Miksi historiakatsaus? ”Näennäisesti kaukaisten historiallisten proses sien nostaminen esille voi palvella tulevaisuuteen tähtäävää inhimillistä toimintaa”, toteaa histo rioitsija Markku Kuisma kirjassaan Metsäteolli suuden maa (Kuisma 1993). Suomen metsäalan historiassa on paljon piirteitä, jotka ovat tuttuja meidänkin ajassamme. Metsien käyttö on vuosi satojen kuluessa muuttunut hyvin paljon. Aiem minkin on koettu murroksia, jotka ovat kääntä neet kehityksen aivan uudelle uralle. Osa näis tä metsäalan murroksista on ollut samalla koko suomalaisen yhteiskunnan murroksia (Allardt 1997). Historian tunteminen voi auttaa tarkastele maan käynnissä olevaa metsäalan murrosta osa na alan jatkuvaa kehityskulkua ja osin myös pa lautumisena aiempaa historiaa muistuttaviin ra kenteisiin. Menneisyyttä tuntematta ei myöskään voi täysin ymmärtää nykyisyyttä. Näkemyksiä metsäalan tulevasta kehityksestä pohjustetaan kin seuraavassa katsauksella metsien käytön his toriaan. Metsien käyttö ennen teollista vallankumousta Maapallon kehityshistoriassa Suomen metsät ovat varsin nuoria. Jääkauden jälkeen tänne ko tiutuivat puutonta maata metsittämään ensin koivu ja mänty. Viimeisenä nykyisistä pääpuu lajeista saapui kuusi 5 500 vuotta sitten. Suomen varhaiset asukkaat harjoittivat erä taloutta ja paimentolaisuutta, joiden vaiku tus luonnonmetsiin oli vähäinen lukuun otta matta ihmisen aiheuttamia metsäpaloja. Pysy vän asutuksen synnyttyä väkiluku alkoi nous ta ja metsien hyödyntäminen tehostua. Kaski viljely mahdollisti Suomen metsäisten alueiden asuttamisen. Sama kaski antoi kuitenkin satoa vain 3–5 vuotta. Siksi uutta kaskea oli raivatta va jatkuvasti. Näin kaskeaminen hävitti tilapäi sesti metsiä laajoilta alueilta. Aikaa myöten kas kialueille syntyi kuitenkin erinomaisia mäntyja koivumetsiä. 20 x MURROKSEN JÄLKEEN Kaskeamisen lisäksi esiteollisen ajan muita puun suurkuluttajia olivat tervanpoltto ja mo nenmoinen kotitarve- ja rakennuskäyttö. Nuor ta puuta käytettiin valtavat määrät muun muassa puuaitoihin, joilla viljelykset ja piha-alueet aidat tiin. Myös aina 1960-luvulle jatkunut karjan met sälaiduntaminen kulutti metsiä. Ensimmäiset puuhun perustuvat vientitava ramme lienevät olleet keskiajalla Ahvenanmaan marjakuusesta tehdyt jalkajousen kaaren osat. Myös turkiksia ja tervaa vietiin ulkomaille jo kes kiajalla. Polttopuu oli ylivoimaisesti tärkein ener gian lähde, ja puuta käytettiinkin lämmitykseen enemmän kuin mihinkään muuhun. Polttopuuta myös myytiin suuria määriä muun muassa Tuk holmaan ja Tallinnaan, ja 1600–1700-luvuilla se olikin tärkein puutavaraviennin artikkeli. Puun käyttö oli 1800-luvulle tultaessa kas vanut niin suureksi, että metsät alkoivat vähe tä. Paikoitellen puuta oli niin niukalti, että ra kennus- ja polttopuuta piti hakea kymmenien kilometrien päästä. Toisaalta syvältä metsästä saattoi vielä löytää lähes koskemattomia aarni alueita. Metsät olivatkin jyrkemmin jakautuneita kuin tällä hetkellä: Kylämaisemat olivat hyvin avaria, monin paikoin suorastaan paljaita. Myös asu tuksen ulkopuolella, mutta sopivien kulkureit tien varsilla, metsiä oli hakattu ja kaskettu. Kau impana asutuksesta ja uittokelpoisista vesirei teistä oli kuitenkin vielä jäljellä sankkoja metsiä, joissa ei liikkunut juuri muita kuin eränkävijöitä. (Reunala 1994) Suomen metsävarat olivat alimmillaan 1800ja 1900-lukujen vaihteessa (Myllyntaus & Matti la 2002). Tilanne Suomen metsäseuduilla vasta si tuolloin pitkälti monien nykyajan kehitysmai den oloja. Tyydyttääkseen perustarpeensa lisään tyvä väestö joutui rasittamaan metsiä yli niiden kasvukyvyn. Metsäteollisuuden läpimurto Vähitellen myös metsäteollisuus liittyi Suomen metsien käyttäjiin. Teollisen käytön juuret ulot tuvat 1500-luvun vesisahoihin. Metsien laaja teollinen hyödyntäminen alkoi kuitenkin vas ta höyrysahojen sekä hioke- ja selluteollisuuden myötä. Suomi oli aika ajoin maailman merkittä vin tervan viejä, ja tervan kysynnän viimeinen Puuhiomot ja paperitehtaat hakeutuivat koskien partaalle ja hyvien paperipuun uittomahdollisuuksien äärelle. Alun perin Tampereella apteekkarina toiminut G.A. Serlachius päivittäisellä kierroksellaan Mäntän tehtaallaan vuonna 1887. nousukausi 1800-luvun puolivälin jälkeen kar tuttikin kuin tilauksesta pääomia investoitavik si sahateollisuuteen. Ensimmäiset höyrysahat käynnistyivät 1860-luvun alussa. Siihen asti nii den rakentaminen oli ollut Suomessa kiellettyä, koska pelättiin metsien loppumista ja puuta ha luttiin säästää vuoriteollisuuden tarpeisiin (Kuis ma 1993). Todellisen sysäyksen Suomen metsien teolli selle hyödyntämiselle antoivat kuitenkin vasta ne keksinnöt, jotka tekivät mahdollisiksi puukuitujen käytön paperin raaka-aineena. 1800-luvun puoli väliin asti paperikoneet käyttivät nykyaikaisesti ajatellen erikoisia, mutta hyvin ekologisia raakaaineita: lumppua eli kierrätysmateriaalia ja olkea eli jäteainetta. Olki on edelleenkin muun muassa Kiinassa merkittävä sellun raaka-aine. Ensimmäinen puuhiomo perustettiin vuon na 1860. Samoihin aikoihin käynnistyivät puu kuitua käyttävät paperitehtaat. Varhaiset tuot teet, puuhioke ja sulfiittisellu, valmistettiin kuu sipuusta. Puuhun perustuva paperiteollisuus ke hittyikin aluksi Suomen kaltaisilla alueilla, joilla kuusta oli runsaasti saatavilla. Nopeasti kasvava metsäteollisuus merkitsi 1800-luvun lopulle tultaessa puulle ennennäke mätöntä kysyntää ja hinnan nousua. Metsän ar vo kohosi, ja osin sen seurauksena kaskenpoltto loppui. Varsinkin talollisten varallisuus lisääntyi huimasti. Heikki Waris on verrannut tätä ”met sien löytymistä” öljyn tai malmin löydöksiin jos sakin muussa maassa (Waris 1968). Saha- ja pa periteollisuuden synty avasi Suomessa oven teol listumisen läpimurrolle. Venäjän markkinat olivat tärkeitä ensi aske liaan ottavalle metsäteollisuudelle, joka saattoi toimia siellä kuin kotimarkkinoilla. Tässä mieles sä Suomen asema osana Venäjän imperiumia oli ilmeisesti erittäin olennainen asia nykyaikaisen metsäteollisuutemme synnylle verrattuna tilan teeseen, jossa Suomi olisi ollut yhä osa Ruotsia. Vielä 1800-luvun puolivälissä kaskeaminen, tervanpoltto, rakennusten pystyttäminen ja läm mitys sekä metsien muu ei-teollinen hyödyntä minen olivat metsien pääasialliset käyttömuodot. Nykyaikaisen metsäteollisuuden synnyttyä met sien käyttö alkoi enenevästi riippua metsäteolli suuden kehityksestä. Käännekohtana voidaan pi tää maailmansotien välistä aikaa, jolloin metsä teollisuus saavutti nykyisen asemansa suurim pana puunkäyttäjänä. Metsien käytön päätarkoi tukseksi tulikin toimia metsäteollisuuden raakaaineen tuottajana. Metsäinstituutioiden synty Raportissaan Suomen metsien tilasta saksalai nen Edmund von Berg (1859) lausui: ”Ei mikään edistä paremmin metsänhoitoa kuin korkeat puutavaran hinnat”. Puun arvon nousu ja lisään tyneet kaupalliset hakkuut antoivatkin sysäyksen metsänhoidon kehittymiselle. Metsien tilasta yhä huolestuneempi valtiovalta ryhtyi pystyttämään erilaisia metsäinstituutioita, joilla on sittemmin ollut suuri merkitys Suomen metsien käytölle. 1800-luvun jälkipuoliskolla perustettiin nykyi nen Metsähallitus, käynnistettiin metsänhoita jien koulutus ja saatettiin voimaan metsälaki, jo ka ensimmäistä kertaa toi esille metsän hävittä mistä estävän vaatimuksen. Julkisia varoja ryh dyttiin ohjaamaan metsien käyttöä ja hoitoa kos 2 Suomen metsien käyttömuodot x 21 kevaan valistustyöhön. Myös tutkimukseen alet tiin panostaa. Suomen itsenäistyttyä ja metsänomistuksen laajennuttua maareformin tuloksena metsien käytön sääntely sai lisävauhtia. Vuonna 1928 säädettiin yksityismetsälaki, jonka korvasi vas ta vuonna 1997 voimaan tullut uusi metsälaki. Yksityismetsänomistajien valvontaa ja neuvon taa varten perustettiin alueellisia organisaatioi ta, jollaisia synnytettiin myös soiden ojitukseen ja metsäteiden rakentamiseen. Julkisen vallan lisäksi myös metsäteollisuus ja metsänomistajat perustivat etujärjestönsä, jotka pyrkivät vaikuttamaan metsien käyttöön. Kaik kiaan voi sanoa, että aikojen kuluessa koko met säala on muodostunut varsin korporatiiviseksi. Tämä piirre on osaltaan ollut vaikuttamassa sii hen, ettei metsäsektori ole ollut kovin altis metsiä ja niiden käyttöä koskeville muutoksille. Korporatiivisuuden vastapainona on ollut laaja yksityismetsänomistus, jolla on ollut erittäin tär keä merkitys Suomen metsien käytölle. Suurella osalla suomalaisia on suora omistukseen perustu va yhteys metsään, ja tämä on osaltaan vaikuttanut metsäsektorin näihin päiviin asti nauttimaan vah vaan yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen. Tehometsätalouden kausi Viime sotien jälkeen Suomi ponnisti jaloilleen paljolti metsiensä avulla. Puuta kului niin valuut tatulojen hankintaan raakapuuta ja metsäteolli suuden tuotteita viemällä kuin energian tarpeen tyydyttämiseen. Sodista toipunut kansakunta valjasti metsäteollisuuden entistä tietoisemmin taloudellisen kasvun vetojuhdaksi. Puun käyttö lisääntyikin 1950-luvun lopul le tultaessa niin paljon, että hakkumäärät näyt tivät pysyvästi ylittävän puuston kasvun. Tämä johti siihen, että yhteiskunnan tuella käynnistet tiin massiiviset toimet puuntuotannon lisäämi seksi. Siirryttiin tehometsätalouteen, jonka ulos päin näkyvimpiä tunnuksia olivat soiden ojitus, laajat avohakkuut, metsäautoteiden rakentami Viime sotien jälkeen Suomi ponnisti jaloilleen paljolti metsiensä avulla. Puut oli kaadettava ja saatava pois metsästä lihasvoimin. Metsissä työskenteli 1950-luvun alussa talvikaudella 160 000 miestä ja 60 000 hevosta. 22 x MURROKSEN JÄLKEEN nen, metsien lannoitus ja kemiallinen vesakon torjunta sekä voimaperäinen maanmuokkaus ja puiden istutus. MERA-nimellä tunnetuista met sätalouden rahoitusohjelmista tuli tuon aikakau den metsätalouden symboli. Tehostettu metsänhoito, valtaosin yhteiskun nan tuella tapahtunut metsänparannustoimin ta sekä metsänomistajiin kohdistunut neuvon ta, ohjeistus ja muu vaikuttaminen saivat aikaan sen, että puuston kasvu ja hakkuumahdollisuu det kääntyivät selvään nousuun. Samalla kuiten kin puuntuotanto teollisuuden tarpeisiin jyräsi osin alleen muut metsien käyttömuodot. 1970-luvun alusta lähtien puuston poistuma alkoi jäädä kasvua pienemmäksi. Hakkuumää rien kasvu oli pysähtynyt jo 1960-luvun alussa, vaikka teollisuuden puunkäyttö jatkoi kasvuaan. Syitä oli monia: polttopuun korvautuminen öl jyllä vapautti puuta teollisuudelle, puun vien ti vaihtui puun tuonniksi ja aiemmin poltetta vaksi tai lähes hukkaan mennyt sahausjäte otet tiin teolliseen käyttöön. Kesti kuitenkin pitkälle 1980-luvulle, ennen kuin alettiin ymmärtää, että hakkuusäästöistä oli tullut pysyviä. Puuntuotan non tehokkuudesta ei kuitenkaan tingitty. Met sätalouden huippuunsa trimmattu koneisto pyö ri edelleen täysillä puuston kasvun lisäämisek si, vaikka yhä suurempi osa kasvusta alkoi jäädä korjaamatta (Seppälä 1997). Nopeiden muutosten vuosikymmenet Metsäteollisuuden raakapuun käyttö ei juuri li sääntynyt 1980-luvun aikana. Paperiteollisuuden tuotanto kuitenkin kasvoi reippaasti. Tämä kas vu perustui yhtäältä siihen, että tuotetusta sellus ta käytettiin yhä suurempi osa paperituotteiden valmistukseen kotimaassa, ja toisaalta siihen, että puuta säästävien mekaanisten massojen tuotanto kasvoi selvästi. Lisäksi puun kulutuksesta riippu matonta tonnimäärien kasvua selittää täyteainei den kuten kalkin ja saven enenevä käyttö pape rin valmistuksessa. Mekaanisen massan lisäämiseen tähtäävien investointien takana olivat saatavissa olevan puukuidun niukkuus, jota mekaanisten masso jen hyvä saanto lievensi, ja valmistukseen käy tetyn kuusipuun hyvät ominaisuudet. Mekaa nisten massojen suuri energiankulutus ei teolli suutta huolettanut, koska edullista ydinsähköä oli saatavilla vuodesta 1977 alkaen. Painottumi nen mekaanisiin massoihin perustuviin paperei hin lähensikin metsäteollisuutta ja energian tuo tantoa uudella tavalla. Kierrätyskuidulla on ollut vaikutusta metsä teollisuuden strategioihin ja investointeihin myös Suomessa, vaikkei meillä pieni väestö si tä paljon tuotakaan. Suomalaiset yhtiöt näkivät 1980-luvulta alkaen, että kuluttajakeskittymät erityisesti Euroopan suurimmissa kaupungeissa muodostavat ”kuitukoreja” luoden uusia mah dollisuuksia paperintuotantoon. Kierrätyskuitua käyttävä paperinvalmistus laajenikin nopeasti Euroopan väkirikkaissa maissa. Niihin liittyvät investoinnit olivat suomalaisomisteisen metsä teollisuuden ensimmäisiä suuria investointeja maan rajojen ulkopuolella. Kansainvälistyminen haastoi kotimaisen paperinvalmistuksen aivan uudella tavalla ja muotoutti yritysten strategioita. 1990-luvun alun laman jälkeen pitkään vakaa na pysynyt kotimaisen raakapuun teollinen käyt tö lähes puolitoistakertaistui 2000-luvun alkuun mennessä metsäteollisuuden tuotannon vahvan kasvun myötä. Kasvu oli niin voimakasta, että puuvarojen reippaasta lisääntymisestä huolimat ta kotimaisen puun tarjonta ei riittänyt teollisuu den puuntarpeen tyydyttämiseen. Ratkaisuksi tar vittiin tuontipuumäärien kaksinkertaistuminen. Puun nettovienti oli kääntynyt nettotuonniksi jo 1960-luvun alussa, mutta tuonti kasvoi pitkään varsin maltillisesti. Muutos tapahtui 1990-luvun jälkipuoliskolla. Puun tuonnissa lyötiin jatkuvas ti ennätyksiä niin, että tuontipuun osuus nousi enimmillään yli neljännekseen teollisuuden raa kapuun käytöstä. Vuosina 2007–09 tapahtui jyrk kä pudotus pääosin Venäjän ilmoittamien vienti tullien takia. Suomen metsien puuston määrä pysyi melko lailla vakiona 1920-luvun alusta, jolloin metsiä alettiin systemaattisesti inventoida, aina 1970-lu vun loppupuolelle saakka. Viimeiset 30 vuotta ovat olleet puuston kasvun ja määrän voimak kaan lisääntymisen aikaa. Puuston määrä on ko honnut 1 500 miljoonasta kuutiometristä 2 200 miljoonaan ja vuotuinen kasvu runsaasta 60 mil joonasta kuutiosta 100 miljoonaan. Suurimpana syynä puuston määrän ja kasvun lisääntymiseen ovat olleet enenevät investoinnit puun kasvatukseen. Valtaosa kasvun lisäyksestä on seurausta soiden ojituksesta, joka pääosin ta pahtui jo ennen vuotta 1980, mutta jonka tulok set ovat alkaneet näkyä toden teolla vasta sen jäl 2 Suomen metsien käyttömuodot x 23 keen. Puuston kasvun lisääntymiseen ovat vai kuttaneet myös muutokset metsien käsittelyssä, kasvua pienemmistä hakkuista johtuva puusto pääoman lisäys sekä mahdollisesti myös typpi laskeuma ja ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät, kuten lämpötilan nousu ja ilman hiilidioksidipi toisuuden kasvun aiheuttama lannoitevaikutus. Metsätalouden leimallisin ulospäin näky nyt piirre viimeisen puolen vuosisadan aikana on ollut puunkorjuun voimakas koneellistami nen. Puunkorjuun koko ketjun koneellistaminen monitoimikonein oli luontevaa jatkoa moottori sahan ja metsätraktorin käyttöönotolle ja taka si metsätalouden tuottavuuden vahvan kasvun 2000-luvulle saakka. Koneellisen hakkuun osuus nousikin 1990-luvun aikana yli 90 %:iin. Puun korjuussa työn tuottavuus kaksikymmenkertais tui aikavälillä 1965–2000 (Örn 2002). Puunkorjuun koneellistaminen ei merkin nyt murrosta vain metsätaloudessa, vaan se oli tärkeä tekijä myös 1960- ja 1970-lukujen yh teiskunnallisen murroksen synnyssä. Mootto risaha lopetti pokasahan ja kirveen valtakau den 1960-luvun alussa. Maataloustraktori ja metsätraktori korvasivat hevosen suurimmas sa osassa metsäkuljetuksista saman vuosikym menen lopussa. Kehitys merkitsi työvoiman tar peen voimakasta vähenemistä. Tämä iski erityi sen kovasti maanviljelijöihin, jotka olivat tul leet yhä enemmän riippuvaisiksi palkkatulois ta. Metsätyöt olivat tärkein palkkatulojen läh de varsinkin pienillä tiloilla. Seurauksena met sätyövoiman tarpeen lähes romahdusmaisesta supistumisesta käynnistyi suuri muuttoliike, jo ka lopullisesti muutti Suomen teolliseksi yhteis kunnaksi (Allardt 1997). Metsien käytön kirjo laajenee Metsiä koskevaan keskusteluun tuli 1970-luvul la uusia käsitteitä kuten metsien monikäyttö, jol la itse asiassa on paljon vanhemmat perinteet kuin metsien puhtaalla teollisella hyväksikäytöl lä. Ympäristötietoisuus sekä siihen liittyvät vaa Metsäalan ympäristöasioissa huomio siirtyi 1980-luvulla tehtaista metsiin. Kainuun ja Savon rajamailla sijaitseva Talaskangas ponnahti vuonna 1988 suuren yleisön tietoisuuteen, kun luontoaktivistit estivät alueen hakkuut. Sekä suojelijoiden että metsätalouden joukot tiivistivät tällöin rintamansa. 24 x MURROKSEN JÄLKEEN timukset metsien monimuotoisuudesta ja suo jelusta lisääntyivät 1980-luvulta lähtien. Pitkään kestäneestä vastarinnasta huolimatta ympäristö arvot tulivat 1990-luvulla hämmästyttävän no peasti osaksi metsien käytön arkea. Tämä muu tos merkitsi jonkin asteista murrosta metsäalal la tai ainakin ilmaisi selvästi kehityksen suunnan kohti metsäpolitiikan ja ympäristöpolitiikan in tegraatiota. Vähitellen myös erilaiset palvelut, ennen kaik kea luontomatkailu, ovat saavuttaneet elinkeinon aseman. Uudesta asiasta ei tässäkään ollut kyse: perustettiinhan meille ensimmäiset matkailu käyttöön soveltuvat kansallispuistot jo 1930-lu vulla, ja esimerkiksi Koli houkutteli luontomat kailijoita jo 1800-luvulla. Metsien käytön kirjo on 2000-luvulla laajen tunut edelleen samalla kun sellun, paperin ja sa hatavaran tuotantomäärät ovat kääntyneet las kuun. Puuhun perustuva energia on kokenut uu den tulemisen, ja metsien merkitys ilmaston muutoksen hillinnässä on tuomassa metsille ko konaan uuden palvelun eli hiilinielun. Kohti metsäteollisuuden suurta murrosta Suomen metsäteollisuus oli ajautunut 1970-lu vulla verraten pysyvältä näyttäneeseen kannatta vuuskriisiin. Siitä ulospääsy edellytti muun mu assa jalostusasteen huomattavaa nostoa. Mer kittävin tekijä oli panostaminen korkealuokkai siin paino- ja kirjoituspapereihin, joiden tuotan to nelinkertaistui 1970-luvun puolivälistä lähti en seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana. Myös niiden valmistamiseen tarvittavan puu massan tuotanto lisääntyi selvästi, vaikka sulfiit tisellun valmistus loppuikin kokonaan 1990-lu vun alussa. Saha- ja vaneriteollisuuden tuotanto polki joi takin vuosipiikkejä lukuun ottamatta paikallaan 1950-luvulta aina 1990-luvun alkuun asti. Sil loin alkoi voimakkaan kasvun aika. Puurakenta minen koki Suomessa osittaisen renessanssin, ja puutuoteteollisuuden tuotteiden käyttö kaksin kertaistui 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin. Mittavat investoinnit ja lisääntynyt kilpailu markkinoilla johtivat 1980-luvun puolivälissä ti lanteeseen, jossa keskimäärin suhteellisen pien ten metsäteollisuusyritysten voimavarat alkoivat olla liian vähäiset tarvittaviin lisäinvestointeihin. Tämä vei voimakkaaseen keskittymiseen, jon ka seurauksena yritysten lukumäärä väheni dra maattisesti. Pyrkimyksenä oli kehittää puhtaasti metsäteollisuuteen suuntautuvia, riittävän suuria ja rahoituksellisesti vahvoja yrityksiä, kun vielä 1980-luvun alussa tuotantotoimintaa oli hajau tettu metsäteollisuuden ulkopuolelle. Nyt Suo men metsäteollisuutta dominoikin muutama kooltaan maailmanluokan metsäteollisuusyritys. Keskittymistä seurasi osin samanaikaisesti kansainvälistyminen, joka pääsi meillä moniin kilpailijamaihin verrattuna myöhään kunnolli seen vauhtiin vasta 1990-luvulla. Vuodesta 1998 lähtien Suomessa kotipaikkaa pitävä metsäteol lisuus on investoinut enemmän ulkomaille kuin kotimaahan. Aina 2000-luvun alkuun asti Suomen metsä teollisuudessa kaikki näytti menevän hyvin. Lii kevaihto kotimaassa kaksinkertaistui reaalises ti vuodesta 1980 vuoteen 2000, ja kannattavuus pysyi kohtuullisena. Selviä rakennemuutoksen merkkejä oli kuitenkin ollut ilmassa 1990-luvulta alkaen (esim. Hetemäki 1997), heikkoja signaa leja jo aikaisemmin (esim. Seppälä 1983 ja Uu sivuori 1992). Tuotteiden kysynnän kasvu van hoilla päämarkkina-alueilla oli alkanut hidastua. Investointeja kapasiteetin lisäämiseksi kuitenkin jatkettiin. Tuloksena oli rakenteellista ylikapasi teettia, ja kilpailu kiristyi. Tuotteiden reaalihintojen trendi oli ollut las keva jo kymmeniä vuosia, mutta vuosituhannen alussa lasku kiihtyi. Kun tuotantokustannukset samanaikaisesti kohosivat eikä devalvaatio ollut enää käytettävissä tilannetta korjaamaan, ajau duttiin kannattavuuskriisiin. Yritykset ryhtyi vätkin voimakkaasti karsimaan vähiten kilpai lukykyistä tuotantokapasiteettia. Metsäteollisuus ja sen mukana koko metsäala havaitsivat joutu neensa suureen murrokseen. 2 Suomen metsien käyttömuodot x 25 Tietolaatikko 2-1 Metsien käyttömuodot elinkaarella Risto Seppälä Tuotteen elinkaari voidaan jakaa tuotteen syntyyn eli kehitysvaiheeseen, kasvuun, kypsymisvaiheeseen ja lopuksi luopumiseen eli tuotannon loppumiseen. Tätä ajattelua voidaan soveltaa myös Suomen metsien käyttömuotojen kehitykseen (kuva 2.1), vaikkakaan kaikki tuotteet, palvelut ja käyttömuodot eivät noudata samanlaista kehityskaarta. Tervanpoltto, kaskeaminen ja erätalous ovat Suomen metsien käyttömuotoja, jotka ovat jo aikoja sitten saavuttaneet luopumisvaiheen. Tosin erätalous on kokenut uudelleensyntymisen nykyaikaisen metsästyskäytön kautta. Sama uudelleensyntyminen koskee myös luopumisvaihetta jo lähestynyttä puun energiakäyttöä, vaikkakin teknologialtaan ja teholtaan puun poltto on nyt eri asia kuin aiemmin. Porotalouden merkitys lihantuotannossa on hyvin pieni ja suhteellisesti tarkastellen vähenee edelleen. Uusi tuleminen on kuitenkin meneillään, kun luontomatkailuun liittyvät palvelut, kuten poroajelut ja porot osana luontoelämystä, kehittyvät. Nykyisen metsäteollisuuden ainespuu on kuvassa 2.1 kypsymisvaiheen lasku-uralla. Puukomposiitteja ja ehkä muitakin puuteollisuuden pit- Kehitys Kasvu källe jalostettuja tuotteita lukuun ottamatta uudet ainespuuta käyttävät tuotteet ovat vielä niin varhaisessa kehitysvaiheessa, etteivät ne ainakaan lähivuosikymmeninä voine korvata teollisuuden nykyisen ainespuun käytön vähenemistä. Tosin puutuotteista puhuttaessa on muistettava niiden hyvä hiilensidontakyky, mikä voi lisätä voimakkaastikin niiden kysyntää. Luonnonsuojelu ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ovat kehittyneet voimakkaasti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Niiden merkitys ei kuitenkaan välttämättä enää oleellisesti kasva, vaikka alueellisia lisäsuojelutarpeita onkin edelleen olemassa. Puupohjainen uuden sukupolven bioenergia alkaa olla tuotantomittakaavassa, joten se on hyvä esimerkki metsien käyttömuodosta, joka on saavuttanut nopean kasvun vaiheen. Kasvuvaiheessa ovat myös luontomatkailu ja metsien virkistyskäyttö. Hiilensidonta metsien taloudellisena käyttömuotona on tulossa vakavasti otettavaksi vaihtoehdoksi. Tällä hetkellä se on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa, kuten myös monet uudet ainespuuta käyttävät tuotteet sekä metsien maisemaja terveyspalvelut. s Kypsyminen Luopuminen suojelu ja biodiversiteetti bioenergian puuraaka-aine luontomatkailuja virkistyskäyttö hiilensidontakäyttö uusien tuotteiden ainespuu maisemapalvelut terveyspalvelut sahateollisuuden ainespuu puumassateollisuuden ainespuu porotalouskäyttö polttopuu tervanpoltto kaskeaminen erätalous Kuva 2.1. Suomen metsien käyttömuotojen asema elinkaarella vuonna 2010 (Seppälä 2010). 26 x MURROKSEN JÄLKEEN 2.2Metsien nykyiset käyttömuodot ja niiden merkitys Jussi Uusivuori & Sini Niinistö Metsien käyttömuodot monipuolistuvat Perinteinen metsäsektori, eli paperi- ja massa teollisuus, puutuoteteollisuus ja metsätalous, on taloudelliselta ja yhteiskunnalliselta merkityk seltään tärkein metsiä hyödyntävä toimiala Suo messa. Metsien käyttömuodoista selkeimmin ovat 2000-luvulla kuitenkin lisääntyneet virkis tys- ja matkailukäyttö sekä metsien käyttö ener gian tuotantoon. Myös metsien merkitys hiilinie luna on ollut kasvussa 2000-luvulla. Metsien käyttö ymmärretään tässä raportissa ensisijaisesti valintoina eri käyttömuotojen vä lillä, eikä niinkään valintoina erilaisten metsien hoito- tai käsittelymuotojen välillä. Kuva 2.2 ja ottelee metsän eri käyttömuotoja. Käyttömuodot eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia, niin että kullekin metsähehtaarille voitaisiin osoittaa vain yksi käyttömuoto. Esimerkiksi suojelu- ja maisemakäyttö tai suojelu- ja hiilivarantokäyttö eivät sulje toisiaan pois, kun taas metsäalan käyt tö samanaikaisesti täyssuojeluun ja puuntuotan toon ei ole mahdollista. Suomessa on kokonaan hakkuiden ulkopuolella olevia, tiukasti suojeltu ja metsiä 2,1 miljoonaa hehtaaria. Yli 85 % näis tä sijaitsee Pohjois-Suomessa, missä 16 % metsä pinta-alasta on tiukasti suojeltu. Etelä-Suomessa tiukasti suojeltujen metsien määrä on 0,3 miljoo naa hehtaaria, mikä vastaa 2 % metsäpinta-alas ta. (Metsätilastollinen vuosikirja 2009) Metsien tuottamat hyödykkeet eli tuotteet ja palvelut voidaan nähdä YK:n ekosysteemiar vioinnin mukaisesti ekosysteemin tuottamina palveluina ihmiskunnalle (Millenium Ecosystem Assessment 2005). Ekosysteemien monimuotoi suuden katsotaan mahdollistavan nykyisten ja tulevien tuotteiden ja palvelujen monipuolisuu den. YK:n arvioinnissa ekosysteemipalvelut jao tellaan tuotanto-, säätely-, kulttuuri- ja tukipal veluihin. Kulttuuripalveluihin luetaan virkistys, maisemat, matkailu, henkiset ja eettiset arvot se kä koulutus. Kuvan 2.2 hyödykkeitä voidaan pi tää esimerkkeinä metsien tarjoamista ekosys teemipalveluista. Kuvassa termin ”ympäristölli set ekosysteemipalvelut” alle on yhdistetty YK:n ekosysteemiarvioinnin säätely- ja tukipalveluita kuten esimerkiksi eroosion ja tulvien ehkäisy ja ilmaston säätely. Yksittäisen metsäalueen samanaikaiset käyt tömuodot voivat painottua eri tavoin. Esimer kiksi puuntuotanto voi olla ensisijainen ja virkis tyskäyttö toissijainen käyttömuoto jollakin met säalueella, tai päinvastoin. Metsästä tavoitellut tuotteet ja palvelut voivat myös painottua ajal lisesti eri ajanjaksoihin: esimerkiksi tiettyä met MARKKINAHYÖDYKKEET PUUNTUOTANTO MARKKINATTOMAT HYÖDYKKEET Puunjalostusteollisuustuotteet, sis. energia Teolliset palvelut Käyttömuoto MUIDEN TUOTTEIDEN JA PALVELUIDEN TUOTANTO VIRKISTYSKÄYTTÖ SUOJELUKÄYTTÖ TUTKIMUS, KOULUTUS JA KULTTUURI Kaupalliset matkailu- ja virkistyspalvelut Marjat, sienet, muut keräilytuotteet Riistaeläimet, poro Maisema Metsien terveysvaikutukset Ympäristölliset ekosysteemipalvelut kuten hiilensidonta Konsultointi- ja koulutuspalvelut Julkinen tutkimustieto ja opetuspalvelut Kuva 2.2. Metsien käyttömuodot ja esimerkkejä niihin liittyvistä tuotteista ja palveluista. 2 Suomen metsien käyttömuodot x 27 Myös kaupunkipuistot tuottavat pitkäaikaisia virkistysarvoja. Helsingin Kaivopuiston vanhan lehmuskujan korvanneet nuoret istukkaat saavuttanevat päätehakkuuiän 2150-luvulla. sikköä on voitu hoitaa puuntuotannollisten ta voitteiden mukaisesti, kunnes päätehakkuuta ly kätään metsänhoidon suositusten mukaisen tai taloudellisesti optimaalisen päätehakkuuhetken jälkeiseen aikaan. Lykkäyksen ajan metsä toi mii hiilen varastona tarjoten ilmastoon liittyvää ekosysteemien säätelypalvelua. Markkinattomien hyödykkeiden siirtyminen markkinoiden kautta välitetyiksi on ollut kes keinen kehityssuunta viime vuosina. Joissain ta pauksissa siirtyminen on tapahtunut politiikan avustamana: esimerkkeinä ilmastohyödyt pääs tökaupan ja puuenergiatukien myötä sekä met sämaiseman vuokraus ja virkistyspalvelut. Mark kinaehtoisten ohjauskeinojen kehittäminen ym päristöhyötyjen turvaamiseksi on globaali trendi, joka tulee jatkumaan. Metsiä voidaan käyttää kuvan 2.2 esimerkkien lisäksi myös taiteeseen ja viestintään, kuten te levision luonto-ohjelmiin, uskonnon tai yleen sä hengellisyyden harjoittamiseen, ympäristöak tivismin ja kansalaistoiminnan harjoittamiseen, sodankäyntiin ja sen rahoittamiseen sekä urhei luun. Eräs metsien käyttömuoto on myös met sien suojelu kehittyvien maiden velkojen mak suun Debt-for-Nature-Swaps-ohjelmien puit teissa (Patterson 1990). Lisäksi virkistyskäyttöön 28 x MURROKSEN JÄLKEEN voidaan lukea myös metsien käyttö terveyden edistämiseksi. Metsien käyttöä voidaan arvioida sen suhteen, miten olemassa olevia metsiä käytetään eri käyt tötarkoituksiin niiden säilyessä metsinä. Tätä voi daan pitää metsien säilyttävänä käyttönä. Toi saalta voidaan ajatella, että metsämaata käytetään myös siinä mielessä, että metsäinen käyttömuoto hävitetään jonkin muun käyttötarkoituksen tiel tä. Metsiä siirtyy myös Suomessa muihin käyttö muotoihin, pääasiassa yhdyskuntarakentamisen ja maatalouden piiriin. Tätä voidaan pitää metsien hävittävänä käyttönä. Tällä tavoin metsien käyttö linkittyy maankäyttömuotojen valintoihin. Metsien hävittävään käyttöön ja niiden virkis tyskäyttöön otetaan tyypillisesti kantaa kunnalli sessa päätöksenteossa. Kaupunkisuunnittelussa syntyy kaavoitustilanteita, joissa valintoja tehdään kaupunkimetsikön taikka suuremman lähimetsä alueen virkistys- tai metsätalouskäytön ja rakenta misen välillä. Tällöin politiikassa punnitaan kau punkien nykyisten ja tulevien asukkaiden metsis tä saamaa asuinympäristön viihtyvyyttä suhtees sa asumisväljyyteen, uusien asukkaiden verotuot tojen tuomiin hyötyihin, kaavoituksen kunnalle tuomiin verotuottoihin ja tiiviin kaupunkiraken teen kunnalle tuottamiin säästöihin. Oletettavas ti kansalaisten arvostukset tukevat nykyistä voi makkaampaa metsäluontoa säilyttävää kaavoi tus- ja rakentamiskulttuuria, ja tässä mielessä voi daan arvioida, että metsien asumisviihtyvyyttä li säävät ulkoishyödyt eivät riittävästi välity poliitti seen päätöksentekoon. Metsien käyttöä kaupunki rakentamisen osana ei politiikan teossa ole toistai seksi tiedostettu kovinkaan merkittävästi. Metsiin liittyvät palvelut julkishyödykkeinä Eräät metsien yhteiskuntaa hyödyttävistä tuot teista ja palveluista ovat niin kutsuttuja julkis hyödykkeitä. Julkishyödykkeet ovat vapaas ti kaikkien käytettävissä ja yhden yksilön ku luttama hyödyke ei ole pois toiselta kuluttajal ta (ei-kilpailtavuus). Julkishyödykkeillä on usein se ominaisuus, ettei niiden osalta voida osoittaa selkeää omistajaa (Kuuluvainen & Valsta 2009). Myös Suomen yksityisomistuksessa olevat met sät tuottavat hyödykkeitä, jotka eivät ole kenen kään omistuksessa, tai omistussuhteet ovat vai keasti nähtävissä. Paikallisen julkishyödykkeen kohdalla julkishyödykeominaisuus rajoittuu tiet tyyn kuluttajaryhmään. Julkishyödykkeitä ovat metsien osalta esimer kiksi ilmastohyödyt ja monimuotoisuus- ja mai semapalvelut sekä metsien suojelun itseisarvo. Kun näiden julkishyödykkeiden tarjonta perus tuu yksityisomistukseen yli puolella metsätalous maan pinta-alasta, voi syntyä niin sanottu ulkois vaikutus perustuen vapaamatkustajakäsittee seen. Tällöin yksittäiset metsänomistajat naut tivat toistensa tuottamista palveluista, mutta ei vät pyri lisäämään julkishyödykkeiden tarjon taa omissa metsissään, jos he katsovat palvelu jen tason riittävän ja jos tarjonnan lisäys omissa metsissä aiheuttaa heille taloudellisia menetyk siä. Lopputuloksena julkishyödykkeen tarjonnan taso jää liian alhaiseksi yhteiskunnan kannalta. METSO-ohjelman suojelukorvaukset on suunni teltu korjaamaan tätä ulkoisvaikutusta, eli lisää mään metsien suojelun tasoa yksityismetsäval taisessa Etelä-Suomessa. Jokamiehenoikeudet tekevät osasta metsien virkistyskäytöstä julkishyödykkeen omaisen tuotteen, koska ne sallivat kaikille oikeuden met sien virkistyskäyttöön metsänomistajan tahdosta riippumatta. Välttämättä ei-kilpailtavuus ei kui tenkaan täysin toteudu, vaan metsien virkistys käyttäjien välillä saattaa vallita kilpailua esimer kiksi marja- tai sienisatojen suhteen. Kyseessä on tällöin niin sanottu yhteisomistuksellinen (common pool) hyödyke (Ostrom 1990). Tällainen hyödyke on vapaasti saatavilla mutta rajallinen. Ei-kilpailtavuus ei toteudu aina myöskään ul koilu- ja samoilutoiminnoissa; julkisomisteisis sa kansallispuistoissa, kuntayhtymämetsissä, kun tametsissä ja kaupunkimetsissä saatetaan kokea ajoittaista ja paikallista ruuhkautumista, jolloin virkistyshyötyjen, kuten luonnon rauhasta nautti misesta vallitsee kilpailua. Kilpailtavuuden olete taan tyypillisesti heikentävän yksittäisen hyödyn Taloustieteen nobelisti Elinor Ostrom on tutkinut yhteisomistuksellisia eli common pool -hyödykkeitä. 2 Suomen metsien käyttömuodot x 29 Nuoria tutustumassa metsäluontoon ja -talouteen. saajan hyötyä, jolloin virkistyksen yhteiskunnal liset kokonaishyödyt eivät lisäänny suhteessa vir kistyskäyttäjien kokonaismäärän kasvuun. Taus talla ovat luonnonresurssien rajallisuus ja ruuh kautuminen sekä toisaalta niiden kuluminen. Toinen esimerkki yhteisomistushyödykkees tä on pohjavesi. Monissa maissa pohjaveden ra joittamaton käyttö on johtanut pohjavesivaro jen vaarantumiseen. Suomessa metsänomista jan omistusoikeus ei ulotu pohjaveteen, vaan ve si johdetaan monesti erityisiltä pohjavesialueil ta kunnallisiin yhdyskuntavarastoihin ja vesijoh toverkostoon. Yhdyskunta on tällä tavoin omak sunut ikään kuin pohjavesivarastojen omistajan roolin. Tällä tavoin pohjaveden käyttöä rajoit tamalla on ratkaistu yhteisomistuksellisiin hyö dykkeisiin usein liittyvä liikakäyttöongelma. Luonnonvarojen julkishyödykkeissä kilpail tavuuden ohella voi esiintyä myös sen vastakoh ta. Tällöin ympäristöpalveluiden kuluminen tai ruuhkautuminen eivät alenna vaan lisäävät yk sittäisen käyttäjän kokemaa hyötyä. Esimerkkinä voidaan mainita luonnonmetsien ihmisten toi mesta syntyvät ja vaeltamista helpottavat polut tai kaupunkimetsissä toisten ulkoilijoiden tur vallisuuden tunnetta lisäävä vaikutus. Saattaa siis syntyä tilanteita, joissa kilpailtavuuden sijaan jul kishyödykkeiden omaisten hyödykkeiden koh dalla esiintyy ”yhteistyön” piirteitä. Tällöin yh den kuluttajan hyödykekulutus lisää toisten hyö dykkeestä saamaa hyötyä. Kokonaiskävijämäärän lisääntymisen myön teinen tai kielteinen vaikutus yksittäisen kulutta 30 x MURROKSEN JÄLKEEN jan hyötyyn riippuu kokonaiskulutuksen tasos ta. On mahdollista, että kaupunkisuunnittelussa ja kaavoituspolitiikassa tällaiset kysymykset voi taisiin ottaa huomioon esimerkiksi arvioitaessa kaupunkimetsien optimaalista määrää suhteessa kaavoitettavan alueen asukasmäärään. Metsiin liittyvien ympäristöarvojen lisäk si myös metsäntutkimus voi olla julkishyödy ke. Tutkimus on julkishyödyke silloin, kun tut kimustulokset ovat kaikkien saatavilla siinä mie lessä, etteivät niiden käyttäjät voi estää muiden käyttöä. Tämä pätee tyypillisesti julkisin varoin rahoitettavaan tutkimukseen. Yksityisin varoin rahoitettava tutkimus voi olla yksityishyödyke silloin, kun tutkimustulosten saatavuutta rajoite taan esimerkiksi patentein, julkaisut ovat salai sia tai tutkimustuloksia käytetään suoraan jonkin kaupallisen tuotteen tai palvelun tuottamiseen. Viimeaikainen maailmanlaajuinen kehitys on tehnyt metsien tarjoamista julkishyödykkeistä tunnetumpia ja tunnustetumpia. Huoli ympäris tön tilasta, luonnonvarojen riittävyydestä, maan käytön nopeista muutoksista ja ilmastonmuutok sen seurauksista on johtanut kansainvälisiin so pimuksiin ja kansallisiin sovelluksiin yhteisek si hyväksi nähtyjen tavoitteiden edistämiseksi. Tuore käytännön esimerkki on metsäteollisuus yhtiön ja osavaltion hallinnon välinen sopimus Yhdysvalloissa. Sopimuksen mukaan osavaltio maksaa yritykselle huomattavan kertasumman sitoutumisesta metsäalueen säilyttämiseen met sätalouskäytössä ja virkistyskäytön sallimiseen alueella (tietolaatikko 2-2). Tietolaatikko 2-2 Metsien yhteiskäyttöä Minnesotassa Anna Vanhatalo Metsien eri käyttömuotojen yhteensovittaminen vaatii joskus uudentyyppisiä julkisen politiikan ja yritysmaailman välisiä järjestelyjä. Tässä tietolaatikossa esitellään metsien talouskäytön ja virkistyskäytön turvaavaa sopimusta metsäteollisuusyhtiön ja osavaltion hallinnon välillä Yhdysvalloissa. UPM-Bland sopi vuonna 2010 Minnesotan osavaltion luonnonvarainministeriön kanssa rasitesopimuksen yhtiön 76 000 hehtaarin metsäalueelle Pohjois-Minnesotassa. Rasitesopimus on vapaaehtoinen lakiin perustuva sopimus, jolla maanomistaja sitoutuu säilyttämään alueen sen nykyisessä käytössä. Tämä estää metsäalueen sirpaloitumisen muihin käyttötarkoituksiin riippumatta siitä, kuka alueen jatkossa omistaa. (UPMKymmene 2010, The Minnesota Department… 2010a) Suurin osuus sopimuksen rahoituksesta tuli Minnesotan osavaltion luonnonvarainministeriön Forests for the Future -ohjelmaan myöntämästä määrärahasta. Ohjelman rahoitus on saatu luonnonsuojelu- ja luonnon virkistyskäyttöhankkeiden rahoitusta varten korotetun eräänlaisen liikevaihtoveron tuotosta, minkä osavaltion äänestäjät ovat hyväksyneet (The Minnesota Department… 2010b). Kunkin Forest for the Future -ohjelmaan kuuluvan rasitesopimuksen arvon määrittelee jokin kolmas osapuoli, ja se perustuu markkina-arvoon. Sopimuksen arvo saadaan selville vertaamalla alueen arvoa ennen ja jälkeen rasitesopimuksen. Näiden erotus on korvattava summa alueen omistajalle (Minnesota Forests... 2009). UPM sai sopimuksesta noin 44 milj. dollaria (noin 36 milj. euroa). Myös yksityiset rahoittajat osallistuivat ohjelman rahoitukseen. UPM:n omistamalla kiinteistöllä metsien talouskäyttö jatkuu entisellään, mikä takaa sen, että sellun, paperin ja muiden metsistä saatujen tuotteiden tuotanto jatkuu. Kyseessä olevan metsäalueen talouskäyttö mahdollistaa 17 tuotantolaitoksen toiminnan Minnesotassa ja tukee siten yli 3 200 työssä käyvää kotitaloutta ja satoja muita liiketoiminnassa mukana olevia. Maanomistaja maksaa edelleen myös omaisuusveroa alueesta (Conservation Fund 2010). Sopimus turvaa jatkossakin metsien virkistyskäytön alueella, kuten metsästyksen, kalastuksen ja vaeltamisen. Yhdysvalloissa metsien virkistyskäyttö on sallittua vain maanomistajan luvalla (UPM-Kymmene 2010, Conservation Fund 2010). UPM:n omistama alue on yhteydessä julkisessa omistuksessa oleviin metsäalueisiin, jotka muodostavat siten yhtenäisen yli miljoonan hehtaarin elinympäristön alueen monipuoliselle pysyvälle ja vaeltavalle eläimistölle sekä alueen harvinaisillekin kasveille. Yhtenäinen metsäalue kasvattaa myös virkistysmahdollisuuksia. Alueella on lisäksi paljon tärkeitä vesistöjä, jotka ovat yhteydessä Ylä-Mississippi-jokeen, joka tarjoaa juomaveden miljoonille lähialueiden asukkaille (Conservation Fund 2010). Metsäalueen kestävää kehitystä edistetään edelleen Smart Forestry -ohjelman mukaisesti. UPM tiedottaa, että metsät ovat sopimuksen edellytysten mukaisesti SFI-sertifioituja (Sustain able Forestry Initiative) (UPM-Kymmene 2010). Metsäalue tarjoaa siten myös tulevaisuudessa sekä virkistykseen että ympäristöön liittyviä hyötyjä osavaltion asukkaille (Conservation Fund 2010). s 2 Suomen metsien käyttömuodot x 31 Metsätalous ja metsäteollisuus yhteiskunnassa Metsäsektorin yhteiskunnallista rahassa mitattavaa merkitystä kuvastaa sen bruttokansantuoteosuus. Metsäsektorin osuus Suomen kansantaloudessa on muutamassa vuodessa 2000-luvulla supistunut selvästi (kuva 2.3). Metsäsektorin eri toimialoista metsätalous on 1990-luvun alun jälkeen säilyttänyt asemansa paremmin verrattuna sekä massa- ja paperiteollisuuteen että puutuoteteollisuuteen, oikeastaan yllättävänkin hyvin. Tässä mielessä metsäsektori on 2000-luvulla muuttunut aikaisempaa alkutuotantovaltaisemmaksi toimialaksi. On kuitenkin muistettava, että sekä metsäteollisuuden että metsätalouden toimialoihin kuuluu huomattava määrä palvelutoimintoja (tietolaatikko 2-3). Esimerkiksi metsätalouteen kuuluvat metsäkeskuslaitoksen ja metsänhoitoyhdistysten palvelut. Metsäsektorin alkutuotannon rahallisesti merkittävin toiminto liittyy ainespuun tuotantoon. Metsäteollisuuden puun käytön kasvu näyttää taittuneen viime vuosikymmenen puolivälissä, mutta käyttö on vielä tuntuvasti korkeammalla tasolla kuin parikymmentä vuot- ta sitten. Myös metsäteollisuuden käyttämästä puusta lähes puolet ohjautuu teollisissa prosesseissa käytettäväksi energiaksi, vaikka suoraan energiantuotantoon menevä osuus puun kokonaiskäyttömääristä on pieni (kuva 2.4). Joidenkin pääasiassa markkinattomien hyödykkeiden, kuten metsäluonnon monimuotoisuuden ja hiilen varastoinnin, on arvioitu olevan hyvin merkittäviä (taulukko 2.1). Virkistyskäytön elämysarvon on taulukossa esitetyn 321 milj. euron lisäksi arvioitu voivan olla jopa miljardin euron suuruusluokkaa (Hetemäki ym. 2006). Eri sektoreiden yhteiskunnallista merkitystä mitataan usein myös niiden työllistävyydellä. Perinteisen metsäsektorin työllisten määrä vuonna 2008 oli noin 83 000 henkilöä. Metsäsektorin osuus työllisten kokonaismäärästä on lähes yhtäjaksoisesti laskenut viimeisten parin vuosikymmenen kuluessa (kuva 2.5). Työn tuottavuus kohosi voimakkaasti 1990-luvulla sekä metsätaloudessa että metsäteollisuudessa. Tällä vuosituhannella metsäsektorin työllisyysosuutta ovat laskeneet myös metsäteollisuuden kapasiteetin supistukset sekä vuosien 2008 ja 2009 laskusuhdanne, joka Suomen taloudessa iski varsinkin vientiteollisuuteen. 9 8 7 6 % 5 4 3 2 1 0 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 Metsäsektori yhteensä Metsätalous Puutuoteteollisuus Massa - ja paperiteollisuus Kuva 2.3. Metsäsektorin osuus BKT:sta (Tilastokeskus 2010a). 32 x MURROKSEN JÄLKEEN 2007 2009 Kansantalouden tilinpidossa metsäsekto rin työllisiin ei lueta esimerkiksi luontomatkai lun tai sienten kaupallisen keräyksen toimintoja. Näiden työllistävyys on merkittävää (taulukko 2.2), mutta hyvin kausiluonteista. 90 80 70 7 60 5 40 4 Milj. m3 Milj. m3 6 50 30 3 2 20 1 10 0 1990 0 1990 1995 2000 1995 2000 2005 2005 Yhteensä Metsäteollisuus Energiantuotanto Kuva 2.4. Raakapuun käyttö Suomessa (Metsätilastollinen vuosikirja 2009). Taulukko 2.1. Metsien alkutuotantoon liittyvien aineellisten ja aineettomien hyötyjen nimellisiä vuotuisarvoja 2000-luvulla (koonnut useista lähteistä Lähtinen 2010). Markkinahintaiset Milj. € Tietovuosi* Osin markkinahintaiset Milj. € Tietovuosi* Markkinahinnattomat Ainespuu 2 411 07 Metsämaisema Ei tietoa Virkistyselämykset3 Energiapuu 75 07 Ympäristönsuojelu Joulukuuset 15 07 Biodiversiteetti2 2 321 Porotuotteet 13 07 Hiilen varastointi 1 123 Luonnonmarjat, -sienet ja muut keräilytuotteet1 14 07 4 04 Riista1 201 --- 321 98–00 Ei tietoa ---- 440 00 226 09 Luonnonmarjat, -sienet ja muut keräilytuotteet4 74 00 Riista4 74 06 95–02 Terveys ja hyvinvointi 02 Milj. € Tietovuosi* Metsäkulttuuri 95–02 Polttopuu 4 Kaupallinen valmistus, keruu ja myynti 2 Etelä-Suomen metsien biodiversiteetin suojeluun liittyvässä maksuhalukkuustutkimuksessa saatu kerta-arvo, ei vuotuisarvo 3 Kansallispuistojen ja valtion retkeilyalueiden sekä yksityismetsien vuotuisen käyttömahdollisuuden arvoksi maksuhalukkuustutkimuksissa arvioitu (Ovaskainen ym. 2002) 4 Kotitarvekäyttö * Vuosi/aikaväli, jolta tieto peräisin 1 2 Suomen metsien käyttömuodot x 33 55 44 33 % % 22 11 00 1991 1991 1993 1993 1995 1995 1997 1997 1999 1999 2001 2001 2003 2003 2005 2005 2007 2007 2009 2009 Metsäsektori Metsäsektori yhteensä yhteensä Metsätalous Metsätalous Puutuoteteollisuus Puutuoteteollisuus Massa Massa -- ja ja paperiteollisuus paperiteollisuus Kuva 2.5. Metsäsektorin työllisten osuus työllisten kokonaismäärästä (Tilastokeskus 2010a). Taulukko 2.2. Alkutuotannon ja metsäpalveluiden työllistävyys, yritysten määrä ja liikevaihto 2000luvulla (täydennettynä Lähtisen (2010) koosteeseen). Työllistävyys Työllistävyys Yritysten määrä (henkilöä) (henkilötyövuosia) (kpl) Alkutuotanto Metsänomistajien omatoiminen metsätyö Polttopuiden valmistus Joulukuusten viljely Porotalous Luonnonmarjat kaupallinen keruu Sienien kaupallinen keruu Metsästys Metsäpalvelut Metsänhoito Aines- ja energiapuun korjuu Metsästys- ja riistanhoito Luontomatkailu Luonnon- ja maisemanhoito 3 4 4 650 3 900 200 2 500 1 500–2 000 10 0003 1 180 4 700 6 000 70 32 0004 ei tietoa Liikevaihto (milj. €) ei tietoa ei tietoa 1 2001 1 5002 ei tietoa ei tietoa ei tietoa 90 ei tietoa 15 ei tietoa ei tietoa ei tietoa ei tietoa 1 500 1 600 27 5004 ei tietoa 123 1 023 ei tietoa 2 7504,5 ei tietoa Viljelijöitä Päätoimisesti 700, sivutoimisesti 800 Kerääjiä Luvut eivät ole vertailukelpoisia, koska ”työllistävyys” perustuu eri toimialoille tilastoitujen, mutta luontomatkailun parissa toimivien yritysten arvioituun työvoiman määrään, kun taas ”yritysten määrä” on pääasiallisesti luontomatkailuun keskittyvien ohjelmapalveluyritysten määrä. 5 Luontomatkailun laskennallinen liikevaihto laskettu 25 %:n osuuden mukaan matkailun kokonaiskysynnän arvosta Suomessa v. 2007 (Tilastokeskus 2009). 1 2 34 x MURROKSEN JÄLKEEN Tietolaatikko 2-3 Mitä palvelut ovat? Lauri Hetemäki & Jussi Uusivuori Taloustieteen klassikot, kuten Adam Smith, ovat nähneet palvelut ei-tuottavina toimintoina (Smith 1776, Gallouj & Djellal 2010). Smithin mukaan palvelut harvemmin jättävät mitään jälkeä tai arvoa. Smithistä lähtien taloustieteilijät ovat myös liittäneet palveluihin niiden hetkellisyyden: ne katoavat heti kun ne on kulutettu. Tästä ei-materiaalisesta ominaisuudesta on seurannut se, että palveluita ei voida varastoida ja myöhemmin edelleen myydä. Palveluja käsittelevässä katsauksessaan Petit (1987) osoittaa, kuinka eri aikoina taloustieteilijät ovat yrittäneet määritellä palveluita ja kuinka vaikeaa on ollut esittää yhtä kaikkien hyväksymää määritelmää. Petit näkee itse asiassa silmiinpistävän kontrastin siinä, kuinka helposti palvelun käsitettä käytetään arkikielessä ja kuinka vaikeaa sitä on ollut puolestaan taloustieteellisessä analyysissä määritellä. Nykyään taloustieteilijät eivät enää kiistä palveluiden merkitystä arvon ja tuottavuuden lähteenä; päinvastoin ne nähdään yhä enemmän keskeisenä osana modernia taloutta (Gallouj & Djellal 2010). Pajarisen ym. (2010) mukaan myös Suomen kansantalouden arvo muodostuu keskei- sesti palveluista, ja niiden merkityksen nähdään jatkossa entisestään kasvavan. Palvelun voidaan ymmärtää tarkoittavan taloustieteessä aineettoman hyödykkeen tuotantoa asiakkaalle. Palvelut ovat prosesseja, jotka kulutetaan tai koetaan samanaikaisesti, kun niitä tuotetaan. Ajoittain niitä voi olla vaikea tunnistaa, koska ne ovat kiinteässä yhteydessä tuotteisiin. Esimerkiksi matkapuhelimen tai paperikoneen suunnitteluun sisältyvä tutkimus- ja kehitystyö ovat palveluja, mutta niiden kokoaminen on tavaratuotantoa. Palveluja tuottavat sekä yritykset että julkisyhteisöt. Yritykset tuottavat palveluja joko kuluttajille tai toisille yrityksille. Julkisia palveluja taas ovat esimerkiksi puolustuslaitoksen, terveyskeskuksen, koulun, yliopiston tai metsäkeskuksen palvelut. Palvelun tuottamiseen tarvitaan yleensä tuotantovälineitä, joista tärkein on työvoima. Palvelu edellyttää usein liikkumista tai kuljetusta, esimerkiksi asiakkaan täytyy matkustaa saadakseen palvelun (matka kansallispuistoon tai oppilaitokseen) tai palvelun tuottamiseen liittyy kuljetus (lomamatkailu). Viimeisen vuosikymmen aikana on kuitenkin voimistunut trendi, jossa Taulukko 2.3. Esimerkkejä metsäalaan liittyvistä palveluista. Yksityiset ●● ●● ●● ●● ●● ●● ●● ●● ●● ●● metsäteollisuuden tuotteisiin ja koneisiin liittyvät hallinto-, tutkimus-, suunnittelu- ja huoltotyöt puukauppapalvelut puurakentamisen palvelut metsäbioenergian myynti ja siirto konsultointi, koulutus ja tutkimus metsien suojelu, monimuotoisuus ilmastopalvelut metsärahastot matkailu- ja virkistys kulttuuri Julkisyhteisöt ●● ●● ●● ●● ●● ●● metsäalan hallinto virkistyspalvelut metsien suojelu, monimuotoisuus ilmastopalvelut kulttuuri tutkimus ja opetus 2 Suomen metsien käyttömuodot x 35 ...Tietolaatikko 2-3 palveluiden aika- ja paikkasidonnaisuus on vähentynyt. Palveluja on mahdollista tuottaa uudella tavalla maailmanlaajuisissakin verkostoissa (Internet, mobiilipalvelut). Tuore esimerkki on hakupalveluyhtiö Googlen palvelinkeskuksen perustaminen Summan entiseen paperitehtaaseen Haminassa, mistä käsin palvellaan Internetin käyttäjiä osana palvelinkeskusten maailmanlaajuista verkostoa. Luontomatkailu ja metsien virkistyskäyttö kasvussa Luontomatkailu ja sen taloudellinen merki tys ovat kasvaneet Suomessa 2000-luvulla. Tä hän viittaa muun muassa suomalaisten matkai lijoiden matkustustilastot Suomessa (kuva 2.6). Myös ulkomaalaisten matkailijoiden matkat ovat lisääntyneet Suomessa, vaikka tämän kas vun takana ovat muutkin kuin luontoon liitty vät tekijät. Luontomatkailuna pidetään yleisesti matkailua, jonka vetovoimaisuus ja aktiviteetit perustuvat luonnonympäristöön ja siellä toteu Tyypillistä palveluyrityksille on se, että ne toimivat usein eri alojen rajapinnassa. Esimerkiksi metsiä hyödyntävät matkailu- ja virkistyspalvelut voivat olla myös terveysalan palveluita. Oma käsitteensä ovat luonnon tarjoamat ympäristöpalvelut. Metsiin liittyvät ympäristöpalvelut voivat olla julkishyödykkeitä, kuten metsäluonnon monimuotoisuus tai metsien sisältämän hiilen ilmastopalvelut. s tettavaan toimintaan (Saarinen 2002). Ilmiölle ei ole olemassa yhtenäistä kansainvälistä mää ritelmää, eikä sen volyymistä Suomessa ole ti lastotietoja, mutta sen merkitystä voidaan ar vioida eri tunnusten avulla (Tyrväinen & Huh tala 2010). Suppeimmillaan luontomatkailu rin nastuu ns. ekomatkailuun, jossa olennaista on lihasvoimalla liikkuminen ja tiukat toiminnan ympäristöystävällisyyskriteerit. Laajimmillaan luontomatkailuna voidaan pitää kaikkea luon toon tukeutuvaa matkailua, myös mökkeilyä ja moottorikelkkasafareita (Koivula & Saastamoi nen 2005). 30 Miljoonaa matkaa 25 20 15 10 5 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Kotimaan vapaa-ajanmatkat yhteensä Kotimaan vapaa-ajanmatkat maksullisessa majoituksessa Mökki- ja vierailumatkat kotimaassa Kuva 2.6. Suomalaisten kotimaan vapaa-ajan matkat ja mökkimatkat Suomessa 2000– 2009 (Tilastokeskus 2010c). 36 x MURROKSEN JÄLKEEN 0,5 2,5 0,45 0,4 0,35 1,5 0,3 0,25 0,2 1 Käynnit/asukas Käyntimäärät, milj. 2 0,15 0,5 0,1 0,05 0 0 2000 2001 2002 2003 2004 Kokonaiskäyntimäärät 2005 2006 2007 2008 2009 Käynnit / asukas Kuva 2.7. Kansallispuistojen ja retkeilyalueiden käyntimäärät ja käynnit asukasta kohden Suomessa (Metsähallitus 2001, 2002…2010, Vanhatalo 2009, Vanhatalo ym. 2011). Luonnon virkistyskäyttö 2000 -tutkimuksen tulosten mukaan luontomatkoista 24 prosenttia kohdistui valtion alueille (Sievänen 2001). Kan sallispuistojen ja valtion retkeilyalueiden käynti määrien kehitys (kuva 2.7) kuvaakin hyvin myös luontomatkailun lisääntymistä. Monissa maissa erilaiset suojelu- ja virkistysalueet ovat merkittä viä vetovoimatekijöitä luontomatkailussa (esim. Eagles & McCool 2002). Luontomatkailulla on huomattava taloudelli nen merkitys. Matkailun edistämiskeskus on ar vioinut luontomatkailun osuuden olevan neljän Luontomatkailulla on muuta matkailua vahvempi yhteys paikalliseen talouteen ja kulttuuriin, ja siitä on tullut yhä selkeämmin aluekehityksen väline. Paikalliset metsäautotiet tarjoavat hyviä kulkureittejä moottoriajoneuvoilla liikkuville luontomatkailijoille. 2 Suomen metsien käyttömuodot x 37 Luontomatkailun kokonaiskysyntä, mrd. € 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 Kuva 2.8. Luontomatkailun laskennallinen kokonaiskysynnän arvo Suomessa. neksen koko matkailusta (Koivula & Saastamoi nen 2005). Vuonna 2007 luontomatkailun tuo ma arvonlisäys olisi tällöin ollut 720 miljoonaa euroa (Tilastokeskus 2009). Esimerkiksi metsä talouden tuoma arvonlisäys samana vuonna oli 3 650 miljoonaa euroa (Metsätilastollinen vuosi kirja 2008). Eräillä alueilla luontomatkailun tuot tama arvonlisä metsähehtaaria kohti on kuiten kin suurempi kuin metsätalouskäytön tuottama hehtaarikohtainen arvonlisä olisi. Näin on esi merkiksi joidenkin Lapin kansallispuistojen yh teydessä olevissa matkailu- ja hiihtokeskuksissa. Luontomatkailun laskennallisen kokonais kysynnän ja liikevaihdon arvo vuonna 2007 oli noin 2,75 miljardia euroa (taulukko 2.2). Luon tomatkailun tulovirta on 1990-luvun puolivälis tä kasvanut varsin voimakkaasti. Kuvassa 2.8 on oletettu, että luontomatkailun osuus kokonais matkailusta on säilynyt vakiona yli tarkastelu ajanjakson. Maastoratsastus on lisännyt suosiotaan viime vuosina. 38 x MURROKSEN JÄLKEEN Suomalaiset arvostavat mahdollisuuttaan käyttää sekä valtion että yksityisten metsiä vir kistykseen (taulukko 2.1, Hetemäki ym. 2006). Virkistyskäynneistä noin 40 % suuntautuu jo kamiehenoikeudella yksityismaille ja noin 30 % kuntien ulkoilualueille ja taajamametsiin (Ovaskainen ym. 2002). Tutkimuksen mukaan mieluisat luontoympäristöt, kuten metsät ja rannat, tarjoavat vahvempia elpymiskokemuk sia kaupunkilaisille kuin mieluisat rakennetut kaupunkiympäristöt tai puistot (Tyrväinen ym. 2007). Metsäenergia ja metsien ilmastohyödyt Puuperäisen energian käyttö Suomessa oli vuon na 2008 noin 300 PJ (84 TWh) (kuva 2.9). Tä mä oli noin 21 % energian kokonaiskulutukses ta Suomessa. Eniten 2000-luvulla on kasvanut lämpö- ja voimalaitosten kiinteiden puupoltto aineiden käyttö, erityisesti metsähakkeen kulu tus, mutta myös kotitalouksien puuenergian ku lutus on lähtenyt kasvuun. Metsäteollisuuden jäteliemet ovat kuitenkin edelleen merkittävin puuperäisen energian lähde, kattaen vajaa 50 % puuperäisen energian kulutuksesta. Puupohjaisen energian osuus energian ko konaiskulutuksesta nousee tulevaisuudessa sel västi ilmasto- ja energiapolitiikan seurauksena. EU:n uusiutuvan energian taakanjakosopimuk sen perusteella Suomen velvoite on nostaa uu siutuvien energialähteiden osuus 38 prosenttiin Suomen bruttoenergiantuotannosta vuoteen 2020 mennessä (EU:n komissio 2008). Metsä hakkeeseen kohdistuvat suurimmat lisäyspai neet hallituksen esityksessä uusiutuvan ener gian käytön velvoitteen saavuttamiseksi. Tieto laatikossa 2-4 käsitellään metsähakkeen käytön lisäämismahdollisuuksia ja kustannuksia uusiu tuvan energian lisäämisvelvoitteen saavuttami seksi Suomessa. 200 Metsäteollisuuden jäteliemet ja muut sivu- ja jätetuotteet Lämpö- ja voimalaitosten kiinteät puupolttoaineet Pientalojen polttopuu Petajoulea 160 120 80 40 0 1990 1995 2000 2005 Kuva 2.9. Puuperäisten polttoaineiden kulutus 1990–2008 (Metsätilastollinen vuosikirja 2009). Vuoden 2008 luvut ovat ennakkotietoa. 2 Suomen metsien käyttömuodot x 39 Tietolaatikko 2-4 Metsähakkeen merkitys uusiutuvan energian käytön lisäämisessä Johanna Pohjola & Matti Mäkelä Hallitus linjasi Uusiutuvan energian velvoitepaketissa Suomen tavoitteet uusiutuvan energian käytölle vuonna 2020 (Työ- ja elinkeinoministeriö 2010). Uusiutuvan energian lisäystarve on noin 40 TWh vuoteen 2005 verrattuna (taulukko 2.4). Puupohjaisen energian ja erityisesti metsähakkeen käyttöä halutaan lisätä voimakkaasti, sillä hallituksen esityksen mukaan energialaitoksissa käytettävä metsähake kattaisi lisäystarpeesta noin 50 %. Lisäksi metsähaketta voidaan käyttää liikenteen biopolttoaineiden raaka-aineena. Useiden tutkimusten mukaan metsähakkeen käyttöä voidaankin lisätä huomattavasti nykyisestä tehostamalla nuorista metsistä harvennettavan pienpuun ja ainespuuhakkuista saatavan oksa- ja kantobiomassan korjuuta. Velvoitteen saavuttamista hankaloittaa massa- ja paperiteollisuuden rakennemuutos, joka vähentää mustalipeällä tuotetun sähkön ja lämmön tuotantoa. Tästä huolimatta jäteliemillä tuotetun energian määrän on hallituksen esityksessä arvioitu hieman kasvavan. Jos Hetemäen & Hännisen (2009) arviot sellun tuotannon huomattavasta supistumisesta toteutuvat, metsähakkeen käyttöön kohdistuu taulukon 2.4 lukua selvästi suurempi lisäyspaine. Pöyry sekä Metsäntutkimuslaitos ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ovat arvioineet metsähakkeen potentiaaleja eri määritelmiä käyttäen (Pöyry 2007, Laitila ym. 2008, Pöyry 2009). Nämä arviot ja metsähakkeen toteutunut käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa vuonna 2009 esitetään kuvassa 2.10. Teoreettinen potentiaali sisältää oletuksia talteensaantomäärästä ja ainespuun hehtaarikohtaisesta kertymästä. Teknisekologisessa potentiaalissa on puolestaan teh- Taulukko 2.4. Hallituksen esitys uusiutuvan energian lisäämisvelvoitteen saavuttamiseksi (Työ- ja elinkeinoministeriö 2010). TWh/v Puupohjainen energia Jäteliemet Teollisuuden sivutuotepuu Metsähake Puun pienkäyttö Pelletit 37 20 6 13 0 Muu uusiutuva energia Liikenteen biopolttoaineet* Vesivoima Tuulivoima Lämpöpumput Biokaasu Kierrätyspolttoaine Muu uusiutuva Yhteensä 0 13,6 0 2 0 2 0,4 94,0 2005 milj. m3/v 10 3 6,5 Kulutus TWh/v 38 19 25 12 2 2020 milj. m3/v 9,5 12,5 6 7 14 6 8 1 2 0,4 134,4 *Liikenteen biopolttoainetta voidaan tuottaa esimerkiksi puubiomassasta, maatalouden sivutuotteista tai jätteistä. 40 x MURROKSEN JÄLKEEN ty oletuksia talteensaantomäärästä ja metsänomistajien tarjontahalukkuudesta sekä rajauksia leimikoiden oletettujen ravinnetasojen perusteella siten, että korjuu karuilta kasvupaikoilta on rajattu pois. Teknis-taloudellisessa poten tiaalissa on lisäksi osa leimikoista rajattu pois korkeiden korjuu- ja kuljetuskustannusten vuoksi. Kustannustekijöitä sisältävä teknis-taloudellinen potentiaaliarvio jää hieman hallituksen tavoitteen mukaisesta 25 TWh:sta. Lisäksi hallituksen tavoitteessa myös liikenteen biopoltto aineet sisältävät metsähakkeen käyttöä. Sen sijaan energiatuotantokapasiteetin osalta hallituksen tavoitteen saavuttaminen on Pöyryn (2009) mukaan mahdollista ilman merkittäviä investointeja kattilatekniikkaan. Vaikka metsähakkeen fyysinen määrä metsissä ja energiasektorin kapasiteetti riittäisivät tavoitteiden saavuttamiseksi, hallituksen esitys metsähakkeen käyttömäärästä vaikuttaa haastavalta. Metsähakkeen arvioita tarkasteltaessa on tärkeää ottaa huomioon, että metsähak- keen korjuupotentiaali ja puupolttoaineiden kysyntä eivät ole jakautuneet alueellisesti tasaisesti. Alueellinen tarjonta ja kysyntä ovat potentiaalin hyödyntämisen kannalta tärkeitä, koska metsähakkeen kuljetuskustannukset nousevat alhaisen energiatiheyden johdosta nopeasti etäisyyden kasvaessa. Edellä esitetyt arviot metsähakkeen potentiaaleista olettavat ainespuun hakkuumäärien pysyvän verrattain korkealla 2000-luvun keskivaiheen tasolla, eivätkä ota huomioon metsäteollisuuden mahdollista ainespuukäytön vähenemistä. Tämä alentaisi hakkuutähdehakkeen ja kantomurskeen tarjontaa, sillä ne ovat sidoksissa päätehakkuisiin. Edellä mainitut arviot metsähakkeen poten tiaaleista perustuvat nykyisiin käytäntöihin metsähakkeen korjuussa. Tutkimukset esimerkiksi kantojen keräämisen vaikutuksista metsien ravinteisiin (ks. esim. Palviainen ym. 2010) voivat tulevaisuudessa johtaa suosituksiin, joissa suurempi osa kantobiomassasta tulisi jättää metsiin. Toisaalta oheiset potentiaaliarviot eivät sisällä TWh 60 Milj. m³ 30 Pienpuu Kannot Hakkuutähde 50 25 40 20 30 15 20 10 10 5 0 0 Käyttö 2009 (Metla 2010) TeknisTekninen taloudellinen (Laitila ym. (Pöyry 2007) 2008) Teoreettinen Teknisekologinen (Pöyry 2007) (Pöyry 2009) Kuva 2.10. Metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa 2009 sekä arvioita metsähakkeen korjuupotentiaalista. 2 Suomen metsien käyttömuodot x 41 ...Tietolaatikko 2-4 puupolttoaineiden ulkomaankauppaa. Metsähakkeen tuonti Suomeen voi tavoitteiden haasteellisuuden vuoksi osoittautua kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi. Ulkomaankaupan virtoihin vaikuttavat merkittävästi Suomen lähialueiden metsäresurssit ja näiden maiden politiikkainstrumenttien tasot suhteessa Suomeen. Koska EU-tasolla biomassan energiakäytöllä on samanlaisia kasvupaineita, näyttäisi energiapuun hankinta kohdistuvan merkittävästi myös EU:n ulkopuolelle. Viime vuosina puupolttoaineiden tuonti Venäjältä ja Baltian maista on kasvanut huomattavasti ylittäen miljoonan kuution vuonna 2009 (Metinfo 2010). Tavoitteiden mukaisen metsähakemäärän hankinta kilpailukykyiseen hintaan on haastavaa, sillä metsähakkeen hankintakustannukset nousevat käyttömäärien kasvaessa. Kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi pitenevä kaukokuljetus ja hankinnan kohdistuminen kustannuksiltaan kalliimpiin metsähakelajeihin. Lisäksi käytön kasvaessa metsäkuljetusmatkat pitenevät, ja kohteiden huonontuessa kertymät hehtaaria kohden alenevat. Ilman tukiaisia ensi vaiheessa korjattaisiin edullisia hakkuutähteitä läheltä käyttöpaikkoja ja määrien kasvaessa hankinnan piiriin tulisivat kannot ja viimeiseksi kustannuksiltaan kalleimmat pienpuut. Energiapuuta kuormataan kuljetettavaksi haketusta varten. 42 x MURROKSEN JÄLKEEN Pienpuun kilpailukykyä on kuitenkin parantanut kestävän metsätalouden rahoituslain, eli Kemera-lain, mukainen nuoren metsän hoidosta maksettava tuki. Kustannuspaineita alentaa teknologian kehittyminen ja toiminnan tehostuminen volyymien kasvaessa, muun muassa oppimisen kautta. Toisaalta kysynnän lisääntyessä kantohinnan merkitys hankintakustannuksissa kasvaa (Pöyry 2009). Pienpuuhakkeen hankinta ei ole vahvasti sidoksissa metsäteollisuuden puun kysyntään, mikä lähtökohtaisesti parantaa mahdollisuuksia lisätä sen käyttöä. Pienpuun korjuun yksikkökustannukset ovat kuitu- tai tukkipuun korjuuta korkeammat, koska hakkuukoneen tuottavuus nousee puun tilavuuden kasvaessa. Kuitupuusta maksettava pienpuuta korkeampi kantohinta kompensoi tilannetta ja vähentää sen ohjautumista polttoaineeksi. Kuitenkin kuitupuun ohjautuminen energiakäyttöön vaikuttaa Pöyryn (2009) tarkastelemien skenaarioiden perusteella todennäköiseltä, sillä kalleimpien energialaitoksille toimitettujen metsähake-erien hinnat olivat selvästi yli 20 €/MWh (40 €/m3). Metsähake ja myös muut puupolttoaineet kilpailevat tyypillisesti turpeen kanssa energialaitoksissa, joissa näitä polttoaineita voidaan käyttää suhteellisen joustavasti. Se miten metsähakkeen käytön lisäämisessä onnistutaan, määräytyy lopullisesti polttoainemarkkinoilla. Metsähakkeen kilpailukyvyn polttoaineena ratkaisevat metsähakkeen hinnan ja saatavuuden ohella vaihtoehtoisten polttoaineiden hinnat ja niiden verotus, päästöoikeuden hinta ja muu metsähakkeen käyttöä ohjaava politiikka. Politiikalla on ratkaiseva merkitys tavoitteiden saavuttamisessa, mikäli fossiilisten polttoaineiden hintakehitys ja päästökauppa eivät itsessään riitä yli kaksinkertaistamaan metsähakkeen käyttöä energiasektorilla. Hallitus esittää tavoitteiden saavuttamiseksi merkittävää tukipolitiikkaa. Hankintaan kohdistuva maa- ja metsätalousministeriön valmistelema pienpuun energiatuki korvaisi aikaisemman Kemera-lain energiapuun osalta ja kannustaisi pienpuun korjaamiseen. Puupolttoaineiden kysynnän kasvattamiseen pyrkivät syöttötariffijärjestelmät ja kiinteä sähköntuotantotuki ovat puolestaan työ- ja elinkeinoministeriön valmistelemia. Lisäksi puupolttoaineiden käyttöön kannustaa valtiovarainministeriön valmistelema energiaverotuksen muutos, jossa korotetaan turpeen ja muiden fossiilisten polttoaineiden valmisteveroa. Kuitupuun energiakäyttöä ei syöttötariffijärjestelmässä rajata tukipolitiikan ulkopuolelle. Kuitupuun energiakäyttöä kannustava tuki helpottaa puupolttoaineiden tavoitetason saavuttamista, mutta toisaalta heikentää massa- ja paperiteollisuuden kilpailukykyä kuitupuun hinnan noustessa, kun sen kysyntä kasvaa. Metsähakkeen käytön voimakas lisääminen parantaa alan työllisyyttä ja kompensoi työvoimatarpeen vähentymistä perinteisen metsäteollisuuden puunkorjuussa. Metsäteho (2009) arvioi metsähakkeen korjuun työvoimatarpeen kasvavan 4 200–5 100 henkilötyövuoteen, eli yli nelinkertaiseksi nykytilanteeseen verrattuna, mikäli metsähakkeen käyttö kasvaa 24 TWh:iin. s 2 Suomen metsien käyttömuodot x 43 20 Milj. t. CO2 ekvivalenttia 10 0 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 -10 -20 -30 -40 -50 Maaperä Biomassa Kuollut orgaaninen aines Kuva 2.11. Kasvihuonekaasupäästöt (positiiviset arvot) ja nielut (negatiiviset arvot) Suomen metsissä 1990–2007 (Metsätilastollinen vuosikirja 2009). Suomen metsien vuosittainen hiilinielu on ollut 2000-luvulla keskimäärin noin 30 miljoo naa tonnia hiilidioksidia (milj.t CO2-ekv.) (kuva 2.11). Määrä on erittäin merkittävä, kun sitä ver taa Suomen vuotuisiin kokonaispäästöihin, jot ka ovat 2000-luvulla olleet keskimäärin noin 76 milj. tonnia CO2-ekv. ilman maankäyttö, maan käytön muutos ja metsätalous -sektoria. Met sien hiilinielun taustalla ovat metsien ikäluokka jakauman painottuminen vahvasti kasvuikäisiin metsiin sekä viime vuosikymmeninä suoritetut investoinnit puuston kasvuun. YK:n ilmastosopi musta täydentävä Kioton pöytäkirja antaa mah dollisuuden käyttää metsien hiilinieluja rajoite tussa määrin helpottamaan päästövähennysvel voitteen saavuttamista. Suomelle määrätty katto luku on vain 0,6 milj. tonnia CO2-ekv. vuodes sa. Lisäksi Suomi kompensoi metsien hiilinielul la maankäytöstä ja maankäytön muutoksista ai heutuvaa hiilen lähdettä, joka oli 3,8 milj. tonnia CO2-ekv. vuonna 2009. Täten Suomi hyötyi met sien hiilinielusta yhteensä 4,4 milj. tonnia CO2ekv. ko. vuonna (Suomen kasvihuonekaasupääs töt... 2010). Metsäalan tutkimus ja kehitys Metsien eräs käyttömuoto on tutkimus. Metsiä ja niiden käyttöä tutkitaan – muitakin kuin varsi naisia tutkimusmetsäalueita – ja tästä seuraa se 44 x MURROKSEN JÄLKEEN kä välittömiä että välillisiä hyötyjä ja kustannuk sia yhteiskunnalle. Tutkimuksen avulla metsistä tuotetaan lisäarvoa, jonka kysynnän taso määrit tyy sekä julkisen päätöksenteon että markkinoi den kautta. Metsäteollisuusyritysten tutkimuspanostukset ovat Suomessa pysyneet samalla tasolla tai pie nentyneet 2000-luvulla (kuva 2.12). Liikevaih dosta tutkimusinvestointien osuus on ollut kes kimäärin noin puolen prosentin luokkaa. Tämä on ollut vähemmän kuin esimerkiksi Yhdysval loissa, jossa metsäteollisuusyritysten tutkimus panostusten suhteellinen osuus liikevaihdosta on perinteisesti ollut lähempänä yhtä prosenttia (Laaksonen-Craig & Uusivuori 2002). Suomessa tapahtuvan metsäteollisuusyhtiöi den tutkimus- ja kehitysinvestointien määrä näyttää säilyneen melko vakiona 2000-luvul la, mutta konsernitason kokonaisinvestointien määrä T&K-toimintaan on ollut laskeva (kuva 2.13). Tutkimustoimintaa on ilmeisesti leikattu metsäteollisuusyrityksissä yritysfuusioiden yh teydessä. Julkinen panostus metsäsektorin tutkimuk seen ja kehitystoimintaan oli vuosina 2008–2010 120–150 milj. euron suuruusluokkaa vuodessa sisältäen yliopistollisen puunjalostustekniikan opetuksen ja metsäopetuksen (taulukko 2.5). Julkisen rahoituksen määrä metsäalan tutkimuk seen on ollut laskevaa viime vuosina. 100 90 80 70 Milj. € 60 50 40 30 20 10 0 1995 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2006 2005 2007 Maa-, metsä- ja kalatalous Sahatavara ja puutuotteet Massa, paperi, paperituotteet Kuva 2.12. Yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminta maa-, metsä- ja kalataloudessa sekä metsäteollisuudessa Suomessa (Tilastokeskus 2010b). Mrd. € 60 Milj. € 300 250 50 200 40 150 30 100 20 50 10 0 0 1999 2000 2001 2002 Konsernien liikevaihto 2003 2004 2005 T&K Suomessa 2006 2007 2008 T&K konsernitasolla Kuva 2.13. Suomalaisen metsäteollisuuden tutkimus- ja kehitystoiminta (milj. €) ja konsernien liikevaihto (mrd. €) (Metsäteollisuus ry 2009). 2 Suomen metsien käyttömuodot x 45 Taulukko 2.5. Metsäsektorin tutkimus- ja kehitys (T&K) vuositasolla (2008–2010). T&K, milj. € Suomessa Julkinen sektori Tutkimuslaitokset Metsäntutkimuslaitos VTT Helsingin yliopiston metsätieteiden laitos Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu (puunjalostustekniikka) Työtehoseuran (TTS) metsäosasto Tapio Rahoittajaorganisaatiot Tekes Suomen Akatemia T &K, milj. € globaalisti Säätiöt Metsämiesten Säätiö Metsäsäätiö Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiö Niemi-säätiö T&Khenkilöstö 321 30–35 8,23 4702 300 864 8,53 624 9,45 1164,6 1,4 3,4 25 5 50,43 3,5 2 8 175,87 1,6 105 Kokonaishenkilöstö 13 65 (166) 15,2 Yksityinen sektori Tutkimus/konsultointi Pellervon taloustutkimus (PTT) Indufor Oy Pöyry Metsäteollisuus8 Metsäteho Metsäteollisuus UPM-Kymmene Stora Enso Metsäliitto Myllykoski Metsäteollisuus yhteensä LiikeT&K:n vaihto, osuus milj. € liikevaihdosta % 48 71 24 4 169 5 107 18877 26 12,5 0,6 0,8 0,5 0,3 (1957) (4007) Ei tiet. Ei tiet. 1,2 1,3 4 2 0,2 0,2 2 (1) Lähteet: Metlan, Tapion, Pöyryn, UPM-Kymmenen, Metsäliiton, Myllykosken, Tekesin ja VTT:n vuosikertomukset 2009, Stora Enson tilinpäätös 2009, Helsingin yliopiston Metsätieteiden laitoksen uutiskirje 2/2010, UPM-Kymmenen, Stora Enson ja Tekesin tutkimuksen esittelyaineistot, Induforin osalta Kauppalehden yrityshaku verkossa. Tiedot saatavilla ko. organisaatioiden Internet-sivuilta. Huom. Taulukon luvut eivät ole mm. päällekkäisyyksien vuoksi keskenään vertailukelpoisia. 1 Tutkimukseen käytetty osa budjettirahoituksesta 2 Vakinainen henkilöstö tutkimus- ja kehittämispalveluissa sekä tiedon ja teknologian siirrossa ja tutkimuksen tukipalveluissa, sis. 210 tutkijaa 3 Kokonaisrahoitus, Tekesin tapauksessa rahoitus metsäklusterille, sis. Metsäklusteri Oy:n. 4 Opetushenkilökunta ja tutkijat, sis. ulkopuolisella rahoituksella olevat, esim. Suomen Akatemian, säätiöiden rahoituksella. 5 Sisältää toimintamenomäärärahan ja hankitun rahoituksen käytön. 6 Henkilötyövuodet 7 Konsernitasolla eli globaalisti 8 Investointiprojektien suunnittelu ja toteutus, paikallispalvelut sekä liikkeenjohdon konsultointi ei tiet. = ei tietoa 46 x MURROKSEN JÄLKEEN Yhteenveto Lähteet Metsien käyttömuodoista ovat 2000-luvun Suo messa eniten lisääntyneet virkistys- ja matkailu käyttö sekä metsien käyttö energian tuotantoon. Näiden toimintojen taloudellinen arvo ja työllis tävyys ovat kasvaneet viime vuosina. Myös met sien merkitys hiilinieluna on kasvanut 2000-lu vulla. Tästä saatavat taloudelliset hyödyt ovat kuitenkin pienet. Sen sijaan perinteisen metsä sektorin – massa- ja paperiteollisuuden, puu tuoteteollisuuden ja metsätalouden – osuus kan santalouden arvonlisäyksestä on laskenut mer kittävästi vuoden 2000 jälkeen. Tästä huolimat ta perinteinen metsäsektori on Suomessa talou delliselta ja yhteiskunnalliselta merkitykseltään yhä tärkein metsiä hyödyntävä toimiala ja yksi keskeisimpiä taloudellista hyvinvointia luovista aloista. Palveluiden merkitys metsäalan sekä teollisis sa että alkutuotantoon liittyvissä toiminnoissa on lisääntynyt Suomessa. Tämä kehitys jatkuu var masti tulevaisuudessa. Palveluiden merkityksen arviointia vaikeuttavat kuitenkin puutteet niihin liittyvässä tilastoinnissa. Useat metsien ympäris töhyötyjä tuottavista toiminnoista ovat markki nattomia, ja niiden taloudellista arvoa suomalai selle yhteiskunnalle on tutkittu vain vähän. Tule vaisuudessa pitäisikin kehittää yleensä palvelui hin liittyvää tilastointia ja lisätä ympäristöhyöty jen arvottamisen tutkimusta. Lisäksi tulisi pyr kiä kehittelemään ympäristöpalveluiden mark kinallistamiseen soveltuvia toimintamalleja. Tä mä koskee erityisesti metsien ilmastopalveluiden kaupallistamisen edistämistä julkisen vallan, yri tysten ja muiden intressitahojen yhteistyönä. Puupohjaisen energian osuus energian koko naiskulutuksesta nousee selvästi jatkossa ilmas to- ja energiapolitiikan seurauksena. Metsähak keeseen kohdistuvat suurimmat lisäyspaineet hallituksen esityksessä uusiutuvan energian vuo den 2020 lisäämisvelvoitteen saavuttamiseksi. Tässä 2010 julkistetussa hallituksen esityksessä metsäteollisuuden jäteliemillä tuotetun energian on arvioitu hieman kasvavan. Tämä ei todennä köisesti toteudu, mikä kohdistaa metsähakkeen ja erityisesti pienpuuhakkeen, käytön lisäämi seen yhä suurempia paineita. Allardt, E. 1997. Suomalaisen yhteiskunnan murrokset. Teoksessa: Itsenäinen Suomi 80 vuotta. Studia Finlandica. Helsingin yliopisto. Helsinki. 167 s. Berg, E. v. 1859. Kertomus Suomenmaan metsistä 1858. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 162 s. Eagles, P. J. F. & McCool, S. F. 2002. Tourism in national parks and protected areas: Planning and management. CABI Publishing, New York. 320 s. Euroopan yhteisöjen komissio (EU:n komissio). 2008. Kaksi kertaa 20 vuonna 2020: Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle. KOM(2008): 30. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/ LexUriServ.do?uri=COM:2008:0030:FIN:FI:PDF. [Viitattu 13.12.2010]. Gallouj, F. & Djellal, F. 2010. Introduction: filling the innovation gap in the service economy – a multidisciplinary perspective. Julkaisussa: Gallouj, F. & Djellal, F. (toim.) The handbook of innovation and services. Edward Elgar. s. 1–23. Hetemäki, L. 1997. Metsäsektori 2010. Metsälehti Kustannus. Gummerus. 155 s. Hetemäki, L. & Hänninen, R. 2009. Arvio Suomen puunjalostuksen tuotannosta ja puunkäytöstä vuosina 2015 ja 2020. Metlan työraportteja 122. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.metla. fi/julkaisut/workingpapers/2009/mwp122.htm. [Viitattu 9.8.2010]. Hetemäki, L., Harstela, P., Hynynen, J., Ilvesniemi, H. & Uusivuori, J. (toim.) 2006. Suomen metsien perustuva hyvinvointi 2015. Katsaus Suomen metsäalan kehitykseen ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Metlan työraportteja 26. 205 s. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.metla. fi/julkaisut/workingpapers/2006/mwp026.htm. [Viitattu 5.10.2010]. Koivula, E. & Saastamoinen, O. (toim.) 2005. Näkökulmia luontomatkailuun ja sen tulevaisuuteen. Joensuun yliopisto, metsätieteellinen tiedekunta. Tiedonantoja 165. 80 s. Kuisma, M. 1993. Metsäteollisuuden maa. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki. 633 s. Kuuluvainen, J. & L. Valsta. 2009. Metsäekonomian perusteet. Gaudeamus, Helsinki. 332 s. Laaksonen-Craig, S. & J. Uusivuori. 2002. Foreign direct investments and research in the globalization of forest industries. Julkaisussa: Proceedings of Society of American Foresters' 2001 national convention in Denver, Colorado, Sept. 13–17, 2001. SAF, Bethesda, MD. s. 206–212. 2 Suomen metsien käyttömuodot x 47 Laitila, J., Asikainen, A. & Anttila, P. 2008. Energiapuuvarat. Julkaisussa: Kuusinen, M. & Ilvesniemi, H. (toim.) Energiapuun korjuun ympäristövaikutukset, tutkimusraportti. s. 6–12. Tapion ja Metlan julkaisuja. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.metsavastaa.net/ energiapuu/raportti. [Viitattu 23.11.2010]. Minnesota Forests for the Future Program (Forest Legacy) fact sheet. 2009. Lessard-Sams Outdoor Heritage Council. Resource documents and plans. Tietolehtinen julkaistu 25.1.2009. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. lsohc.leg.mn/materials/resource_doc_plan/ MNForestsFutureProgramFactSheet.pdf. [Viitattu 26.8.2010]. Lähtinen, K. 2010. Metsien eri käyttömuodoista saatavien hyötyjen taloudellinen arvo ja niihin liittyvä yritystoiminta Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 2/2010: 143–164. Metinfo. 2010. Metsäntutkimuslaitoksen metsätietopalvelu. [www-sivusto]. Saatavissa: http://www.metla.fi/metinfo. [Viitattu 16.11.2010]. Metsähallitus 2001, 2002...2010. Metsähallituksen luontopalvelut. Vuosikertomukset 2000–2009. Metsäntutkimuslaitos (Metla). 2010. Metsätilastotiedote 16/2010. Puun energiakäyttö 2009. Metsäteho. 2009. Metsähakkeen tuotannon kalustoja työvoimatarve Suomessa 2020. Metsätehon katsaus nro 41. Metsäteollisuus ry. 2009. Metsäteollisuuden tilastopalvelut Tilda. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.metsateollisuus.fi/Sivut/ default.aspx.[Viitattu 15.9.2010]. Metsätilastollinen vuosikirja 2008. 2008. Metsäntutkimuslaitos, Vammala. 458 s. Metsätilastollinen vuosikirja 2009. 2009. Metsäntutkimuslaitos, Sastamala. 452 s. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/ metsatilastollinenvsk/. [Viitattu 13.12.2010]. Millenium Ecosystem Assessment. Ecosystems and human well-being: Synthesis. 2005. Island Press, Washington, DC. 137 s. Myllyntaus, T. & Mattila, T. 2002. Decline or increase. The standing timber stock in Finland, 1800–1997. Ecological Economics 41(3):271–288. Ostrom, E. 1990. Governing the commons: The evolution of institutions for collective action. Cambridge University Press. 280 s. Ovaskainen, V., Horne, P., Pouta, E. & Sievänen, T. 2002. Luonnon virkistyskäytön taloudellinen arvo ja taloudelliset vaikutukset. Metsätieteen aikakauskirja 1/2002: 59–65. 48 x MURROKSEN JÄLKEEN Pajarinen, M., Rouvinen, P. & Ylä-Anttila, P. 2010. Missä arvo syntyy? Suomi globaalissa kilpailussa. ETLAn kirjasarja B 247.Taloustieto Oy, Helsinki. 165 s. Palviainen, M., Finer, L., Laiho, R., Shorohova, E., Kapitsa, E. & Vanha-Majamaa, I. 2010. Phosphorus and base cation accumulation and release patterns in decomposing Scots pine, Norway spruce and silver birch stumps. Forest Ecology and Management 260: 1478–1489. Patterson, A. 1990. Debt-for-nature swaps and the need for alternatives. Environment 32(10): 5–32. Petit, P. 1987. Services. The New Palgrave: A Dictionary of Economics. The Macmillan Press Limited, Lontoo. Pöyry 2007. Puupolttoaineiden kysyntä ja tarjonta Suomessa 2020 − päivitetty tilannekatsaus. Kauppa- ja teollisuusministeriö. Selvitys 10.7.2007. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/ All/1C58051B7150A095C2257315004833BC/$fi le/74642007.pdf. [Viitattu 13.12.2010]. Pöyry 2009. Metsäbioenergian saatavuus energiantuotantoon eri markkinatilanteissa. Energiateollisuus ry. Loppuraportti 30.4.2009. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http:// www.energia.fi/content/root%20content/ energiateollisuus/fi/julkaisut%20ja%20 tutkimukset/liitteet/et_mets%C3%A4bioenergiase lvitysi_30042009.pdf?SectionUri=%2Ffi%2Fjulkai sut. [Viitattu 13.12.2010]. Reunala, A. 1994. Suomen metsät vuonna 1900. Teoksessa: Snellman, V. (toim.) Tutkimus metsien kestävyyden ja käytön perustana. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 523: 21–44. Saarinen, J. 2002. Luonto ”uuden matkailun” elämystuotannossa: katsaus Pohjois-Suomen luontoon perustuvan matkailun kehitykseen. Teoksessa: Saarinen & Järviluoma (toim.) 2002. Luonto matkailukohteena: virkistystä ja elämyksiä luonnosta. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 866: 11–26. Seppälä, R. 1983. Metsäteollisuus. Teoksessa: Talman, R. (toim.) Suomen Kartasto. Vihko 241. Teollisuus. Maanmittaushallitus. Helsinki. 31 s. Seppälä, R. 1997. Suomi − moderni metsävaltio? Teoksessa: Itsenäinen Suomi 80 vuotta. Studia Finlandica. Helsingin yliopisto. Helsinki. 167 s. Seppälä, R. 2010. Metsäala murroksessa. Teoksessa: Roslin, B. (toim.) Ennustuksesta jälkiviisauteen. Sitran raportteja 86. Helsinki. 162 s. Sievänen, T. (toim.) 2001. Luonnon virkistyskäyttö 2000. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802. 204 s. +liitteet. Smith, A. 1776. An inquiry into the nature and causes of the wealth of nations. Penguin, uudelleen julkaistu 1979. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2009. 2010. Tilastokeskuksen katsaus. Tilastokeskus. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http:// www.tilastokeskus.fi/til/khki/2009/ khki_2009_2010-12-10_kat_001_fi.html. [Viitattu 14.1.2011]. The Conservation Fund. 2010. Upper Mississippi Forest Project. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.conservationfund.org/upper_ mississippi_forest. [Viitattu 26.8.2010]. The Minnesota Department of Natural Resources. 2010a. Minnesota’s largest land conservation deal complete. 8.7.2010. Uutistiedote. The Minnesota Department of Natural Resources. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http:// news.dnr.state.mn.us/index.php/2010/07/08/ minnesota%E2%80%99s-largest-landconservation-deal-complete/.[Viitattu 26.8.2010]. The Minnesota Department of Natural Resources. 2010b. Clean water, land and legacy amendment. The Minnesota Department of Natural Resources. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. dnr.state.mn.us/news/features/amendment.html. [Viitattu 26.8.2010]. Tilastokeskus. 2009. Matkailutilinpidon taulukot. [www-sivusto]. Saatavissa: http://tilastokeskus.fi/ til/matp/tau.html. [Viitattu 14.10.2010]. Tilastokeskus. 2010a. Kansantalouden tilinpito. [Verkkodokumentti]. http://www.stat.fi/til/vtp/ index.html.[Viitattu 31.8.2010]. Tilastokeskus. 2010b. Tutkimus- ja kehittämistoiminta. [Verkkodokumentti]. http://www.stat.fi/ til/tkke/index.html. [Viitattu 31.8.2010]. Tilastokeskus. 2010c. Suomalaisten matkat. [Verkkodokumentti]. http://www.stat.fi/til/smat/ index.html. [Viitattu 31.8.2010]. Tyrväinen, L & Huhtala, M. 2010. Onko luontomatkailusta metsäsektorin korvaajaksi aluetaloudessa? PTT-katsaus 2/2010: 41–49. Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., Korpela K. & Ylén, M. 2007. Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Julkaisussa: Tyrväinen, L. & Tuulentie, S. (toim.). Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi. Metlan työraportteja 52. 227 s. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/ workingpapers/2007/mwp052.htm. [Viitattu 7.9.2010]. Työ- ja elinkeinoministeriö 2010. Uusiutuvan energian velvoitepaketti. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.tem.fi/?s=2471&89519_ m=98836. [Viitattu 16.11.2010]. UPM-Kymmene. 2010. UPM on sopinut yhtiön metsien käytöstä Minnesotan osavaltion kanssa Yhdysvalloissa. Uutistiedote 8.7.2010. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://w3.upmkymmene. com/upm/internet/cms/upmcmsfi.nsf/ prv/UPM_on_sopinut_yhti%C3%B6n_ metsien_k%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4_ Minnesotan_osavaltion_kanssa_ Yhdysvalloissa?OpenDocument. [Viitattu 30.8.2010]. Uusivuori, J. 1992. Metsäsektorin tulevaisuudenkuva. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja 105. Espoo. 38 s. Vanhatalo, A. 2009. Factors affecting the number of visits to national parks in Finland. Pro gradu -tutkielma. Metsäekonomian laitos, Helsingin yliopisto. 62 s. + liitteet. Vanhatalo, A., Uusivuori, J., Mikkola, J., Neuvonen, M. & Sievänen, T. 2011. Visits to national parks and hiking areas: A panel data analysis of their socio-demographic, economic and site quality determinants. Julkaistaan Tourism Economics -sarjassa. Waris H. 1968. Muuttuva suomalainen yhteiskunta. WSOY. Porvoo. 144 s. Örn, J. 2002. Puunkorjuu 1950–2001. Metsäteho 2/2002: 6–7. 2 Suomen metsien käyttömuodot x 49 50 x MURROKSEN JÄLKEEN 1 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit Suomen metsäalan murroksen taustalla ovat erityisesti globaalit kehityskulut. Tämän vuosituhannen alku on jo näyttänyt, miten voimakkaasti globaalitalouden lainalaisuudet voivat muuttaa metsäsektorimme rakenteita. Toisaalta metsäala on integroitunut yhä tiiviimmin energia- ja ilmastonmuutoskysymyksiin, tai päinvastoin. Metsäalan tulevaa kehitystä arvioitaessa onkin yhä tärkeämpää tarkastella myös näiden kysymysten vaikutuksia. Perinteisesti Suomen metsäsektori on ollut voimakkaasti sidoksissa puunjalostuksen kehitykseen. Sitä se on jatkossakin, mutta kenties nykyistä vähemmän. Suomen kaltaisissa OECD-maissa viime vuosikymmenien eräs keskeinen piirre on ollut niiden palveluvaltaistuminen ja tämän trendin ennakoidaan jatkuvan. Mitä tämä voisi tarkoittaa metsäalalla? Tämä luku keskittyy analysoimaan, miten globaalit muutostrendit tulevat kehittymään ja vaikuttamaan Suomen metsäalan murrokseen. 3.1Verkostoituva ja monimutkaistuva toimintaympäristö Lauri Hetemäki Suomen metsäala osana globaalitaloutta Tämän vuosituhannen alku on osoittanut kuinka moninaisten tekijöiden seurauksena Suomen metsäalan kehitys määräytyy. Toki näin on aina ollut, mutta erityisesti globalisaation, ilmastonmuutoksen ja energiakysymysten merkityksen kasvu kuluneen vuosikymmen aikana on lisännyt sekä monimutkaistanut metsäalaan vaikuttavia tekijöitä. Maailma on myös koko ajan yhä verkostuneempi, ja valtioiden sekä talousalueiden keskinäiset riippuvuudet ovat lisääntyneet. EU:n kasvava merkitys Suomen metsäalalle on tästä yksi esimerkki. Vuosien 2007–2009 finanssikriisi ja sen aiheuttama lama ovat konkreettinen muistutus talouksien keskinäisten riippuvuuksien ja verkottumisen lisääntymisestä. Toisentyyppinen muistutus siitä, kuinka herkkiä tämän päivän yhteiskunnat ovat maantieteellisesti suhteellisen kaukanakin tapahtuville luonnonilmiöiden muutoksille, olivat Islannin Eyjafjallajökull-jäätikön tulivuorenpurkauksen aiheuttamat muutokset lentoliikenteelle ja sen moninaiset kerrannaisvaikutukset. Tämä tapahtuma vie pohtimaan sitä, miten ilmastonmuutos saattaisi tulevaisuudessa vaikuttaa luonnon muutosten kautta yhteiskunnan ja metsäalan toimintoihin. Suomen metsäala ja sen kehitys ovat erottamaton osa globaaleja muutoksia. Emme voi arvioida sen kehitystä ilman käsitystä globaalien trendien vaikutuksista. Tällaisten arvioiden laatiminen on tullut yhä vaikeammaksi, koska muutostekijöitä on tullut lisää ja ne ovat monimutkaistuneet. Arviot saattavat kohdata ongelman, joka yhteiskuntasuunnittelussa tunnetaan nimellä häijy ongelma (wicked problem) (Conklin 2005). Tällainen on asia tai ongelma, jota on erityisen vaikea tai jopa mahdoton ratkaista, koska siitä on puutteellista ja ristiriitaista tietoa tai kaikkia muuttuvia tekijöitä on vaikea tunnistaa. Lisäksi eri tekijöiden keskinäisten riippuvuuksien ja takaisinkytkentöjen seurauksena yritykset ratkaista yksi 52 x MURROKSEN JÄLKEEN osa ongelmaa saattavat paljastaa tai aiheuttaa uusia ongelmia. Ilmastonmuutos on usein mainittu esimerkki tällaisesta ongelmasta. Metsäalalla energia- ja ilmastokysymysten yhteisvaikutusten tunnistaminen tai niiden vaikutusten arvioiminen voi olla erityisen vaikeaa. Kaikkien mahdollisten trendien tarkastelu tekisi analyysistä hyvin raskaan. Tässä luvussa Suomen metsäalan globaaleja muutostrendejä ja niiden vaikutuksia tarkastellaan keskittymällä muutamiin keskeisiin trendeihin. Analyysi on rajattu pitkälti globaaleihin trendeihin, vaikka toki kotimaisillakin trendeillä on vaikutusta metsäalan kehitykseen. Kirjan painopisteen mukaisesti analyysi keskittyy metsien käyttöön, eikä metsäluonnonvaraan, sen hoitoon ja puuntuotantoon. Nämä rajaukset korostavat kenties liiaksikin näkökulmaa, jonka mukaan kotimaan rooliksi jää globaaleihin muutoksiin sopeutuminen ja niiden hyödyntäminen. Analyysi painottuu taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin muutostrendeihin. Ilmastonmuutoksen tärkeyden ja sen Suomen metsäluonnonvaralle todennäköisesti aiheuttamien luonnontieteellisten muutosten takia on nähty tarpeelliseksi taustoittaa myös asian ekologista puolta. Ekologisilla muutoksilla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus ja heijastusvaikutuksia muun muassa metsätalouteen. Pieni avoin talous Suomi on pieni avoin talous. Tällä tarkoitetaan sitä, että Suomen kansantalous on suhteellisen pieni ja sen kehitys riippuu merkittävissä määrin ulkomaankaupasta. Nämä piirteet ovat määrittäneet metsäsektorimme luonnetta koko sen historian ajan ja tulevat tekemään sitä myös jatkossa. Toisin sanoen puunjalostusteollisuus Suomessa on pääasiassa vientiteollisuutta ja siksi hyvin riippuvainen kansainvälisten markkinoiden kehityksestä. Suomen energiateollisuus on puolestaan erilainen kuin metsäteollisuus siinä suhteessa, että se on pääosin kotimarkkinateollisuutta. Lämpöenergiamarkkinat ovat tyypillisesti jopa hyvin alueellisia. Sähkön tuottaminen on osin myös kansainvälistä, sillä se on kytkeytynyt Pohjoismaihin ja Viroon Nordpoolin kautta sekä Venäjälle. Jatkossa kansainvälistyminen lisääntyy, kun siirtoyhteydet Nordpoolin ja muun Euroopan välillä lisääntyvät. Kaikkein voimakkain kytkentä kansainvälisiin energiamarkkinoihin välittyy kuitenkin energia-alan raaka-aineiden hintojen kautta. Öljyn ja hiilen sekä välillisesti maakaasun hinta määräytyy globaaleilla markkinoilla. Näihin hintoihin Suomi ei käytännössä juurikaan voi vaikuttaa. Edellä kuvattua taustaa vasten on selvä, että Suomen metsä- ja energiasektorin kehitys riippuu keskeisesti globaaleista muutostrendeistä. Muutostrendejä, ja etenkään niiden vaikutuksia, ei voida tarkkaan identifioida edes vuosikymmenen ajanjaksolla. Tästä huolimatta voidaan pitää joitakin jo käynnissä olevia trendejä sellaisina, että niitä on perusteltua tarkastella ja analysoida. Selvää on, että muutostrendien identifioiminen ja niiden vaikutusten analysoiminen on sitä epävarmempaa, mitä pitemmälle tulevaisuuteen tarkasteluhorisontti ulottuu. Tässä painopiste on seuraavassa noin vuosikymmenen kehitysjaksossa, eli selvästi suhdannekysymyksiä pitemmissä rakenteellisissa kysymyksissä, mutta ei kuitenkaan useiden vuosikymmenien taakse kurkottavissa visioissa. Suomen metsä- ja energiasektoriin vaikuttavia kehitystrendejä on useita. Tässä on päädytty tarkastelemaan vain kuutta globaalia trendiä, jotka osin myös kytkeytyvät toisiinsa. Keskittyminen vain muutamiin erityisen tärkeiksi katsottuihin trendeihin antaa mahdollisuuden analysoida niitä yksityiskohtaisemmin, vaikka jotkut muut mahdollisesti merkitykselliset trendit jäävätkin analysoimatta. Tässä tarkasteltavat globaalit trendit ovat: 1. globalisaatio Kiina-ilmiöineen 2. sähköisen viestinnän kehitys 3. nopeakasvuisiin istutusmetsiin perustuvan jalostustuotannon kasvu 4. ilmaston ja ympäristön tilan muutokset sekä niihin liittyvät kansainväliset velvoitteet 5. energiakysymysten merkityksen kasvu 6. kehittyneiden talouksien palveluvaltaistuminen. Seuraavassa käydään yksityiskohtaisemmin läpi edellä mainittuja kehitystrendejä ja niiden vaikutuksia Suomen metsäalan kehitykselle. Trendejä katsotaan sekä erikseen, että pyrkien muodosta- maan synteesi niiden kokonaismerkityksestä. Lisäksi lähdetään siitä, että Suomi ei kohtaa näitä trendejä ajopuun lailla – se ei antaudu passiivisesti niiden vietäväksi. Jo nyt on näkyvissä erilaisia toimia, joilla pyritään hyödyntämään ja sopeutumaan edellä nimettyihin kehityskulkuihin. Siksi on tärkeää analysoida myös näiden trendien aikaansaamia strategioita ja toimia, joihin Suomessa on ryhdytty tai tullaan todennäköisesti ryhtymään. 3.2Metsäteollisuuden maailmanmarkkinoiden eriytyminen Lauri Hetemäki E7-maiden merkityksen kasvu Merkittävä piirre maailman metsäteollisuusmarkkinoiden kehityksessä tällä vuosituhannella on ollut niiden eriytyminen tai jakaantuminen kahteen hyvin erilaiseen markkina-aluee seen. Yksinkertaistaen voidaan erotella ominaisuuksiltaan yhtenäiseksi markkina-alueeksi perinteiset OECD-maat ja toiseksi markkinaalueeksi kaikki muut maat (kuva 3.1). Perinteisissä OECD-maissa metsäteollisuustuotteiden kulutus ja tuotanto kasvavat hyvin hitaasti, eivät lainkaan tai vähenevät. Vastaavasti kulutus ja tuotanto kasvavat nopeasti muissa maissa (kuvat 3.2–3.5). Tämä on markkinoiden yleispiirre, jonka alle mahtuu erilaisten metsäteollisuustuotteiden toisistaan poikkeavia erityispiirteitä ja maakohtaisia eroja. Esimerkiksi viestintään käytettävien paperituotteiden ja sahatavaran kehitys on monilta osin erilaista. Näihin yksityiskohtiin palataan myöhemmin. Markkinoiden eriytymisen taustalla vaikuttaa erityisesti kolme tekijää: Kiina-ilmiö, luonnonolosuhteet ja sähköinen viestintä. Kiina-ilmiöllä tarkoitetaan sitä, että Kiinan ja muiden nousevien talouksien talous ja väestö kasvavat nopeasti, joten näissä maissa kysyntä lisääntyy voimakkaasti. Lisäksi tavaroiden ja palveluiden tuotantokustannukset näissä maissa ovat selvästi alhaisemmat kuin perinteisissä OECD-maissa. Niinpä erityisesti 2000-luvulla teollisuus- ja tavaratuotantoa sekä palveluita on siirtynyt OECD-maista nouseviin talouksiin. 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 53 Kuva 3.1. Metsäteollisuustuotteiden maailmanmarkkinoiden kahtiajako. Punaisilla alueilla metsäteollisuustuotanto kasvaa hitaasti tai jopa taantuu, muualla kasvu on nopeaa. Hitaan kasvun maita ovat OECD:n perustajajäsenet, Länsi-Euroopan maat, Kanada ja Yhdysvallat (pl. Turkki), sekä järjestöön 1960- ja 1970-luvulla liittyneet Japani, Suomi, Australia ja Uusi-Seelanti. Näiden trendien odotetaan jatkuvan ainakin tulevan vuosikymmenen aikana. Kuvitellaan vuoden 2020 maailmantalous. Hiljattain tehtyjen arvioiden mukaan maailman seitsemän suurimman nousevan talouden eli E7-maan (Kiina, Intia, Brasilia, Venäjä, Meksiko, Indonesia ja Turkki) yhteinen bruttokansantuote on silloin hieman suurempi kuin G7maiden (Yhdysvallat, Japani, Saksa, Britannia, Ranska, Italia ja Kanada) (PricewaterhouseCoopers 2010). Vielä vuonna 2000 G7-maiden bruttokansantuote oli yli kaksinkertainen E7-maihin verrattuna. Koemme siis parhaillaan ja tulevan vuosikymmen aikana (ja sen jälkeen) kehityskulun, jossa maailman talousmahtien ja ulkomaankauppavirtojen maailmankartta piirretään uudestaan. Talouden voimasuhteiden muutosta seuraa väistämättä myös maailman poliittisten voimasuhteiden muutos (Paavonen 2010). Voimasuhteiden muuttumista korostaa myös väestön kasvu, joka painottuu E7-maihin. E7maissa on jo nyt noin 4,5-kertaa niin paljon asukkaita kuin G7-maissa ja eron ennakoidaan kasvavan jatkossa. YK:n väestöarvioiden mukaan E7maiden asukkaiden määrä nousee 277 miljoonalla vuodesta 2010 vuoteen 2020, kun vastaava kasvu G7-maissa on vain noin kymmenesosa tästä (32 milj.). Toisin sanoen väestö kasvaa E7maissa 245 miljoonaa enemmän kuin G7-mais- 54 x MURROKSEN JÄLKEEN sa, eli saman verran kuin Espanjan, Italian, Ranskan ja Saksan yhteinen väestömäärä on tänään. Edellä kuvatuilla muutoksilla on tärkeä merkitys myös Suomen metsäalan kehityksen kannalta. Puunjalostuksen maailmanmarkkinoita ja kotimarkkinoita ohjaavat kuluttajien tarpeet. Se, missä määrin kuluttajat tarvitsevat puun jalostustuotteita, riippuu puolestaan muun muassa talouden ja väestön kasvusta. E7-maat ja muut nousevat taloudet tulevatkin selvästi kasvattamaan merkitystään maailman metsäteollisuustuotteiden markkinoilla. Tämä voi tarjota lisääntyviä mahdollisuuksia muun muassa Suomen metsäteollisuustuotteiden viennille näihin maihin. Toisaalta se missä maissa tuotetaan puunjalostustuotteita, riippuu kunkin maan suhteellisesta kilpailukyvystä (Hetemäki & Hänninen 2009). Mitkä ovat esimerkiksi raaka-aineiden varannot, kasvu ja hankintakulut ja muut tuotantokustannukset. Palkkakustannukset nousevissa talouksissa ovat selvästi alhaisemmat kuin OECD-maissa. Todennäköisesti palkkakustannuserot kuitenkin tasaantuvat ajan myötä kehittyvien talouksien vaurastuessa. Lisäksi monet nousevista talouksista, kuten Kiina, houkuttelevat erilaisin investointiavustuksin ja veroeduin globaalien yritysten ja ulkomaisen pääoman sijoittumista omalle alueelleen. Luonnonolosuhteet kilpailukykytekijänä Metsäteollisuuden ja bioenergian kehitysnäkyminen kannalta erityisen merkityksellistä ovat myös eri mannerten väliset erot luonnonolosuhteissa ja niiden vaikutus biomassavarojen kasvuun ja tuottoon. Puu kasvaa nopeasti subtropiikissa ja tropiikissa verrattuna pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Lehtipuun hehtaarikohtainen vuosittainen tuotos on Brasiliassa ja Uruguayssa noin 8–10-kertainen Suomeen verrattuna ja havupuun noin 7–8-kertainen. Tästä johtuen esimerkiksi nopeakasvuisista istutusmetsistä saadaan hehtaarilta raaka-ainetta 7–12 tonniin sellua vuodessa, kun Suomessa vastaava luku on yksi tonni. Nämä erot heijastuvat luonnollisesti tuotantokustannuksiin. Esimerkiksi Stora Enso on ilmoittanut, että sen Brasilian Veracelin tehtaalla tuotetun sellutonnin tuotanto- ja kuljetuskustannukset Alankomaiden Rotterdamin satamaan ovat samaa luokkaa kuin pelkät sellutonnin puukustannukset Suomessa (Karvinen ym. 2009). Jatkossa Etelä-Amerikan ja pohjoisten havumetsävyöhykkeiden sellun tuotantokustannuksien erot jonkin verran tasaantuvat. Etelä-Amerikassa kasvava plantaasimetsätalous ja muiden maankäyttömuotojen kasvu johtavat lisääntyvään niukkuuteen maa-alueista. Tämä puolestaan heijastuu maan hinnan nousuna, mikä puolestaan vaikuttaa myös sellutehtaiden kustannuksiin. Esimerkiksi Uruguayssa toimii nyt yksi maailman kannattavimmista sellutehtaista (UPM:n Fray Bentos) ja Stora Enson ja Araucon yhteisyritys Montes del Plata aikoo rakentaa sinne vuonna 2013 valmistuvan ja kapasiteetiltaan 1,3 miljoonan tonnin kokoisen sellutehtaan. Maa ei jatkossa pystyne tarjoamaan mahdollisuuksia usealle vastaavalle tehtaalle samalla kustannustasolla. Toisaalta esimerkiksi Suomessa suurella osalla maa-alueita metsätalous saattaa olla ainoa positiivista tulosta tuottava maan- Vuotuinen kasvukausi on pitkä ja hehtaarikohtainen tuotos suuri brasilialaisella eukalyptusviljelmällä verrattuna suomalaiseen istutuskoivikkoon. 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 55 käyttömuoto, eikä vastaavanlaista painetta maaalueisiin esiinny kuin Etelä-Amerikassa. Tällöin puuta kannattaa tuottaa niin kauan kuin myyntitulot ylittävät puuntuotantokustannukset. Eli puun hinta voi olla alhainen ja silti tuotetaan puuta. Toisin sanoen näköpiirissä oleva kehitys voi tasoittaa Etelä-Amerikan ja Suomen metsiin perustuvan puunjalostuksen tuotantokustannusten eroa, mutta tuskin muuttaa perusasetelmaa. Sähköisen viestinnän vaikutukset lisääntyvät Kolmas tärkeä tekijä maailman massa- ja paperiteollisuusmarkkinoiden eriytymisessä on sähköisen viestinnän painopapereita korvaava vaikutus. Yhdysvaltojen sanomalehtipaperimarkkinat ovat olleet tämän kehitystrendin edelläkävijä, ja niillä tapahtunut muutos on ollut mittasuhteiltaan suurin. Maan sanomalehtipaperin kulutus oli suurimmillaan vuonna 1987, jonka jälkeen se on hiipunut noin kolmannekseen tästä vuoden 1987 tasosta. Kulutus on laskenut 8,5 miljoonalla tonnilla, mikä vastaa noin 60 pohjoisamerikkalaisen sanomalehtipaperikoneen vuosittaista kapasiteettia. Kulutuksen lasku on heijastunut myös Yhdysvaltojen sanomalehtipaperin tuotannon laskuna 3,4 miljoonalla tonnilla ja tuonnin vähentymisenä 5,7 miljoonalla tonnilla (vienti on hieman noussut) vuodesta 1987. Sanomalehtipaperin kulutuksen laskuun on esitetty monia syitä, kuten esimerkiksi siirtyminen muihin paperilaatuihin, mainonnan vähentyminen, uuslukutaidottomuus, tulonjaon muutokset, sanomalehtipaperin ominaispainon pienentyminen ja pienempikokoiset tabloidilehdet. Epäilemättä kysymys on monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Tutkimusten ja tilastojen mukaan kuitenkin merkittävimpänä yksittäisenä tekijänä voidaan pitää sähköisen viestinnän kehitystä (Hetemäki 2005, Anderson ym. 2007). Monet edellä luetelluista tekijöistä ja muutoksista ovat myös osin juuri seurausta sähköisen viestinnän aiheuttamasta kilpailusta. Pohjois-Amerikan painopaperimarkkinoilla sähköisen viestinnän vaikutus alkoi näkyä myös hienopaperin (mm. lomakkeet ja toimistopaperit) kulutuksen laskuna 1990-lopulla ja aikakausilehtipaperin kulutuksen laskuna 2004 vuoden jälkeen (Hetemäki 2008a, Soirinsuo & Hetemäki 2008). Pohjois-Amerikan paino- ja kirjoituspaperin kulutus oli suurimmillaan runsaat 32 miljoonaa tonnia vuonna 2000, mutta vuonna 2008 Painetun- ja sähköisen viestinnän välinen kehitys on päivä päivältä yhä vähemmän teknologinen kysymys ja yhä enemmän sukupolvikysymys. Kyse on siitä, mihin sukupolvet ovat tottuneet. 56 x MURROKSEN JÄLKEEN enää 27,7 miljoonaa tonnia (lamavuonna 2009 luku laski peräti 23 miljoonaan tonniin). Vastaavantyyppinen kehitys on tapahtunut myös Länsi-Euroopan painopaperimarkkinoilla, mutta viipeellä verrattuna Pohjois-Amerikan kehitykseen. Länsi-Euroopan sanomalehtipaperin kulutus saavutti huippunsa vuonna 2000, jonka jälkeen trendi on ollut lievästi taantuva (lamavuonna 2009 selvä pudotus). Vastaavasti painoja kirjoituspaperimarkkinoilla ei vuoden 2000 jälkeen ole tapahtunut juurikaan kulutuksen kasvua. Vuoden 2007 jälkeen kulutus on selvästi laskenut, mutta tähän on vaikuttanut merkittävissä määrin lama. Yksittäisten maiden välillä on kuitenkin suuria eroja, kuten esimerkiksi Länsi-Euroopan kahden suurimman markkina-alueen eli Britannian ja Saksan välillä. Britannian sanomalehtipaperin sekä paino- ja kirjoituspaperin kulutus laski 2000-luvun alun tasosta noin 13 % vuoteen 2008, mutta Saksan paino- ja kirjoituspaperin kulutus nousi samalla ajanjaksolla lähes 7 % ja sanomalehtipaperin kulutus laski vain 6 %. Paperimarkkinoiden rakennemuutos voimistuu Edellä esitettyjen maailmantalouden, kilpailukykytekijöiden, väestön ja teknologisen kehityksen muutostrendit voimistavat metsäteollisuus- tuotteiden maailmanmarkkinoiden eriytymistä – etenkin massa- ja paperituotteiden kohdalla. Tilanne näkyy hyvin kuvista 3.2 ja 3.3, joissa on esitetty painopapereiden (paino- ja kirjoituspaperit ja sanomalehtipaperi) kulutus ja tuotanto perinteisissä OECD-maissa ja muissa maissa sekä trendiennusteet vuoteen 2020. Painopaperit ovat taloudelliselta merkitykseltään Suomen metsä teollisuuden selvästi tärkein tuoteryhmä. Niiden osuus paperi- ja kartonkiteollisuuden viennin arvosta oli noin kolme neljäsosaa vuonna 2008. Trendiennusteihin suhtaudutaan usein va rauksella niiden yksinkertaisuuden ja menneeseen kehitykseen liittyvän voimakkaan riippuvuuden takia. Ne voivat kuitenkin tuottaa käyttökelpoisen viitekehyksen, jota vasten peilataan erilaisia oletuksia ja arvioita tulevaisuuden kehityksestä. Trendiennusteen käytön kannalta on oleellista, että se noudattaisi mahdollisimman hyvin ennustettavan ilmiön vallitsevaa rakennetta, eikä jotakin aiempaa. Viime mainitun syyn takia tässä esitetyt paperiteollisuutta koskevat trendiennusteet on muodostettu käyttäen pelkästään 2000-luvun havaintoja. Aiempien tutkimusten ja selvitysten perusteella on voitu päätellä, että esimerkiksi 1990-luvulla maailman paperimarkkinoilla vallitsi pääsääntöisesti vielä erityyppinen rakenne, erityisesti perinteisissä OECD-maissa (Hetemäki 2008a, Anderson ym. 2007). Lyhyeltä 120 100 Milj. tonnia 80 Perinteiset OECD-maat 60 Trendiennusteet perustuen vuosien 2000–2008 kehitykseen 40 20 Muut maat Tilastot: RISI 0 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 Kuva 3.2. Painopaperien kulutus vuosina 1992–2009 ja trendiennusteet vuosille 2009–2020. 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 57 120 100 Perinteiset OECD-maat Milj. tonnia 80 60 Trendiennusteet perustuen vuosien 2000–2008 kehitykseen 40 20 Muut maat Tilastot: RISI 0 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 Kuva 3.3. Painopaperien tuotanto vuosina 1992–2009 ja trendiennusteet vuosille 2009–2020. ajanjaksolta lasketuissa trendeissä tosin yksittäisten havaintojen painoarvo muodostuu merkittävämmäksi, kuin jos ne olisi laskettu pitemmältä ajanjaksolta. Kuvissa 3.2 ja 3.3 on tämän takia jätetty lamavuosi 2009 pois trendistä. Kuvat kertovat paitsi markkinoiden eriytymisestä, myös nopeasta rakenteellisesta muutoksesta. Vielä vuonna 2000 perinteisten OECD-maiden painopapereiden kulutus oli 2,5-kertainen muiden maiden yhteenlaskettuun kulutukseen verrattuna. Mutta vuonna 2009 se oli enää vain noin neljännes suurempi kuin muiden maiden. Mikäli kehitys noudattaisi kuluneen vuosikymmenen keskimääräistä trendiä, olisi muiden maiden kulutus vuonna 2018 jo suurempi kuin perinteisten OECDmaiden. Vaikka kulutus perinteisissä OECD-maissa taantuu, koko maailman painopapereiden kulutus olisi trendiennusteen mukaan 20 prosenttia suurempi vuonna 2020 kuin vuonna 2008. Samantyyppinen, joskin maltillisempi, kehitys on tapahtunut painopapereiden tuotannossa (kuva 3.3). Perinteisten OECD-maiden tuotanto on hieman laskenut ja muiden vastaavasti kasvanut. Trendiennusteen mukaan perinteisten OECD-maiden tuotanto vähenisi hyvin vähän vuodesta 2008 vuoteen 2020. Eri laitosten ja asiantuntijoiden arviot vientimarkkinoiden kehityksestä ovat itse asiassa varsin yhteneväisiä. Suomen päävientimarkkinoilla 58 x MURROKSEN JÄLKEEN Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa viestintään käytettävien paperien kulutustrendi on edelleen laskeva, joskin suhdanneluontoista kasvua tapahtuu. Tällaisia arvioita ovat muiden ohella esittäneet Anderson ym. (2007), Hetemäki (2008a), Hetemäki & Hänninen (2009) ja RISI (2009, 2010a). RISI on yksi kansainvälisesti arvostetuimpia laitoksia, joka tuottaa jatkuvia ja systemaattisia arvioita massa- ja paperiteollisuuden markkinakehityksestä. Hetemäen ja Hännisen (2009) arviot Länsi-Euroopan paino- ja kirjoituspaperituotteiden kulutuskehityksestä ovat hyvin samanlaiset kuin RISI:n (2009, 2010a). RISI ennakoi, että Länsi-Euroopan paino- ja kirjoituspaperin kulutus vähenee vuoden 2008 tasosta vuoteen 2024 runsaat 8 miljoonaa tonnia eli lähes kolmanneksella. Länsi-Euroopassa (mukaan lukien Suomi) paino- ja kirjoituspaperin tuotantokapasiteetin arvioidaan vähenevän vielä kulutustakin enemmän (RISI 2009, 2010a). Tämä on seurausta muun muassa siitä, että kilpailutilanne markkinoilla kiristyy Kiinan kasvavan tuotannon ja viennin seurauksena. Länsi-Euroopan kapasiteetin arvioidaan supistuvan noin 14 miljoonaa tonnia (36 %) vuoden 2008 tasosta. RISI:n arviot antavat kehityksestä siten edellä esitettyjä trendiennusteita synkemmän kuvan Länsi-Euroopan maiden painopapereiden kulutuksen ja tuotannon kehityksestä. Sähköisen viestinnän vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan paperituotteiden kulutukseen − kehitys vaikuttaa myös paperituotteiden hintoihin. Kilpailu printti- ja sähköisten viestimien välillä lisääntyy, mikä heikentää paperiteollisuuden hinnoitteluvoimaa. Toisaalta kulutuksen lasku heijastuu jatkuvana kujanjuoksuna markkinoiden kysyntä-tarjontatasapainon ylläpitämiseksi – kapasiteettia yritetään sulkea samassa tahdissa, kun kulutus laskee. Länsi-Euroopan markkinoilla painopapereiden kapasiteettia ei kuitenkaan ole onnistuttu supistamaan kulutuksen laskua vastaavaa määrää, ja tämä on johtanut paperituotteiden alenevaan hintakehitykseen. Liikakapasiteetin ja kilpailun kiristymisen seurauksena esimerkiksi Suomen paperituotteiden viennin reaalinen yksikköarvo on laskenut koko tämän vuosituhannen. Vuonna 2008 se oli noin 30 % pienempi kuin vuonna 2000. Kartongin ja pakkauspapereiden käyttöä sähköisen viestinnän kehitys ei syrjäytä. Sähköinen kaupankäynti voi jopa tätä lisätä. Tästä huolimatta pakkauspapereiden kulutus Yhdysvalloissa on tällä vuosituhannella kääntynyt lievään laskuun ja Länsi-Euroopassa kasvu on tyrehtynyt. Merkittävin syy tähän kehitykseen on teollisuus- ja kulutustavaroiden valmistuksen siirtyminen halvempien tuotantokustannusten maihin esimerkiksi Aasiaan. Näin on käynyt esimerkiksi tietotekniikkatuotteiden ja komponenttien kohdalla. Vaikka tuotteet saatetaan edelleen kuluttaa korkean tulotason OECD-maissa, ne valmistetaan ja pakataan halpatuotantomaissa. Kehitys on heijastunut todella nopeana kartongin ja pakkauspapereiden kulutuksen kasvuna esimerkiksi Kiinassa, Intiassa, Etelä-Koreassa, Thaimaassa ja Vietnamissa. Näiden maiden kulutus on lisääntynyt 36 miljoonalla tonnilla eli yli kaksinkertaistunut vuodesta 2000 vuoteen 2009. Huima kulutuksen kasvu on tyydytetty lisäämällä maiden omaa kartongin ja pakkauspapereiden tuotantoa, joka on lisääntynyt peräti 35 miljoonalla tonnilla tällä vuosituhannella. Suomessa paperiteollisuus hoikistuu edelleen Edellä arvioitu kehitys on jo johtanut kapasiteetin supistuksiin Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa. Suomen paperi- ja kartonkikapasiteettia on suljettu vuoden 2005 jälkeen 2,6 miljoonaa tonnia eli noin 17 % kokonaiskapasiteetista. Sellun ja mekaanisen massan kapasiteettia on vastavana aikana suljettu noin 2,3 miljoonaa tonnia eli runsaat 15 %. Hetemäki & Hänninen (2009) arvioivat Suomen metsäteollisuuden tuotannon ja puunkäytön kehitystä vuoteen 2015 ja 2020. Näiden ar vioiden perusteella massa- ja paperiteollisuustuotanto pienenisi edelleen vuoteen 2020 ja olisi silloin suuruudeltaan samaa tasoa kuin 1990-luvun alussa. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että kapasiteetin sopeutusvauhti hidastuisi selvästi viime vuosista. Tulevan vuosikymmenen aikana paperituotantoa vähennettäisiin suurin piirtein saman verran kuin vuosien 2006–2010 aikana. Arvio vaikuttaa nykytiedon valossa pikemminkin optimistiselta kuin realistiselta. Tähän johtopäätökseen voidaan päätyä erityisesti kahden tekijän seurauksena. Ensinnäkin sähköisten julkaisualustojen ja niihin liittyvien palveluiden nopea leviäminen kuluttajien keskuudessa tulee kiihdyttämään painopapereiden korvautumista ja lisäämään paineita hintakehitykselle. Esimerkiksi ”sähkökirjat” kuten iPad ja Amazon Kindle ovat vain esimerkkejä kehityksen alkuvaiheesta. Vastaavien ja niitä kehittyneimpien laitteiden leviäminen, hinnan lasku ja laitteisiin liittyvien palveluiden kehitys johtavat yhä kiihtyvään viestintään käytettävien paperituotteiden korvautumiseen. Kehityksen suunta on selvä, mutta tarkkaa arviota muutoksen suuruudesta on hyvin vaikea esittää. Toinen seikka, joka kiristää kilpailua Suomen päävientimarkkinoilla on nousevien talouksien paperin viennin kasvu. Esimerkiksi Kiinan paino- ja kirjoituspaperin vienti oli vuonna 2004 vain puoli miljoonaa tonnia, kun se vuonna 2009 oli jo 2,4 miljoonaa tonnia (85 % hienopaperia). Eli vienti viisinkertaistui puolessa vuosikymmenessä. Siltä osin kun vienti kohdistuu Länsi-Euroopan markkinoille, on sillä välitön ja suora vaikutus kilpailun kiristymiseen. Graafisten painopapereiden tuonti Kiinasta Länsi- ja Keski-Euroopan markkinoille oli 146 000 tonnia vuonna 2009, mikä oli alueen koko tuonnista noin 7 prosenttia (CEPI 2010). Toisaalta vienti myös muille markkinoille kiristää maailmanmarkkinoiden tilannetta ja vaikuttaa välillisesti myös Länsi-Euroopan markkinoihin. Edellä kuvatussa markkinatilanteessa Suomessa sijaitsevan tuotannon kehitys riippuu 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 59 luonnollisesti myös sen kilpailukyvystä. Tällä hetkellä Suomen paperi- ja kartonkituotantokapasiteetti on noin 13 miljoonaa tonnia. Viime vuosina tehtyjen supistusten seurauksena kapasiteetti on aiempaa kilpailukykyisempää ja se on pääosin vielä modernia. Tilanne ei kuitenkaan ole tällainen kokonaisuudessaan. Tuotantokapasiteetista runsaat kolme miljoonaa tonnia eli lähes neljännes tehdään koneilla, joiden rakentamisesta tai merkittävästä uusimisesta on kulunut vähintään 20 vuotta ja huonoimmillaan 45 vuotta. Suuri kysymysmerkki on, missä määrin näihin koneisiin (19 kpl) tullaan investoimaan tulevina vuosinakaan ja miten hyvin ne pärjäävät tiukentuvassa kilpailutilanteessa. Toisaalta myös modernimpi kapasiteetti vanhenee vuosi vuodelta. Suomen uusin paperikone rakennettiin vuonna 1998 Raumalle. Mikäli uusia paperikoneita ei tälläkään vuosikymmenellä rakenneta, vuonna 2020 uusin kone olisi siten jo 22 vuotta vanha. Suomessa toimivien kansainvälisten yritysten moderneimmat tehtaat ja koneet ovat nykyään Suomen ulkopuolella. Uudet tehtaat Etelä-Amerikassa ja Kiinassa ovat olleet kuluneen vuosikymmenen aikana investointien pääkohde. UPM:n ja Stora Enson eli kahden suurimman ”suomalaisen” metsäteollisuusyrityksen nykyiset strategialinjaukset painottavat myös jatkossa Suomen ulkopuolisia alueita, kuten Aasiaa, Etelä-Amerikkaa ja Venäjää. Markkinakehityksen ohella tilanteeseen vaikuttaa muun muassa nopeakasvuisiin eteläisiin istutusmetsiin perustuvan sellun tuotannon kustannuskilpailukyky. Yritykset ovat muuttamassa strategioitaan kehityksen seurauksena. Esimerkiksi M-realin rakennetta on ohjattu entistä enemmän pakkauspapereiden ja kartongin valmistukseen: ”Sen sijaan paperilaadut, joiden kysyntää digitalisoituminen vähentää ja joiden käyttö ei kehittyvissä maissa pitkällä aikavälillä kasva, eivät enää kuulu toimintamme kovaan ytimeen” (Kari Jordan 2010). Tämä kehitys saattaa jopa tuoda hieman lisää uutta kartonkikapasiteettia Suomeen. Kartonkituotannon merkitys Suomen massa- ja paperiteollisuuden kokonaisuuden kannalta on kuitenkin suhteellisen pieni – se on vain runsas viidennes paperi- ja kartonkiteollisuuden tuotannosta. Tilanne onkin ongelmallinen jatkossa erityisesti siksi, että UPM:n, Stora Enson ja Myllykosken tuotanto Suomessa on edelleen hyvin keskittynyt painopapereihin. 60 x MURROKSEN JÄLKEEN Globaalin kehityksen haittavaikutuksia voidaan kotimaisilla toimilla jonkin verran yrittää vaimentaa. Kilpailukyvyn kannalta raaka-aineiden kustannuskehitys on tärkeä. Niiden merkitys on kuitenkin suhteellisesti pieni verrattuna lopputuotteiden hinnoissa ja kulutuksessa tapahtuviin muutoksiin. Vuonna 2008 massa- ja paperiteollisuuden tuotantokustannuksista puuraakaaineen osuus oli noin 17 % ja sähkön noin 5 % (Metla 2010). Näihin kustannustekijöihin vaikuttamalla voidaan jonkin verran hidastaa tai nopeuttaa toimialan rakennemuutoskehitystä, mutta ei muuttaa sen suuntaa. Edellä esitettyä näkemystä on myös kritisoitu julkisuudessa. Esimerkiksi Metsäteollisuus ry:n johtaja näki Metsäntutkimuslaitoksen (Hetemäki & Hänninen 2009) ennusteen menevän äärimmäisyyksiin ja hänen mukaansa ”kyseessä on kauhuskenaario, joka lähtee hyvin pessimistisistä lähtökohdista” (Helsingin Sanomat 2009). Kokemus on kuitenkin osoittanut, että kun Suomen paperiteollisuuden näkymiä kysytään metsäteollisuuden toimijoilta, saatetaan saada erilaisia näkemyksiä. Virallisen ja julkisuuteen annetun vastauksen mukaan alan näkymät Suomessa ovat hyvät ja tuotantokapasiteetti tulee kasvamaan jatkossa (esim. Metsäteollisuus ry 2009). Tämä on alan etujärjestöltä toki odotettu ja ymmärrettävä näkemys. Näkemyksellä halutaan luonnollisesti luoda myönteistä ilmapiiriä alalle sekä vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Epävirallinen ja teollisuuden toimijoiden julkisuuden takana antama vastaus sen sijaan saattaa olla hyvin pitkälle se, mitä edellä on toimialan kehityksestä arvioitu. Poikkeuksellisesti tällaiset näkemykset saatetaan jopa sanoa julkisuudessa. Esimerkiksi Taloussanomien mukaan metsäteollisuuden ykkösjohtajat ennustivat EVA:n metsäteollisuus seminaarissa 8.5.2008 alan supistuvan entisestään Suomessa lähimmän kymmenen vuoden aikana (Pennanen 2008). Artikkelin mukaan Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen totesi tilaisuudessa, että suomalainen metsäteollisuus on vuosikymmenen kuluttua pienempi, mutta kannattavampi, koska muuten sitä ei ole. Puutuotteiden globaalit näkymät hyvät Puutuotteiden kulutuksen globaaleissa muutostekijöissä ei ole näkyvissä samantyyppistä kulutusta vähentävää tekijää kuin sähköinen viestin- 700 600 Maailma Milj. m3 500 400 Trendiennusteet perustuen vuosien 2000–2008 kehitykseen 300 200 Vientimaat (+ Suomi) 100 Tilastot: RISI 0 2000 2005 2010 2015 2020 Kuva 3.4. Sahatavaran ja vanerin kulutus vuosina 1998–2009 ja trendiennusteet vuosille 2009–2020. tä on painopapereille. Sahatavaran ja puulevyjen kulutukseen vaikuttavat niiden loppukäyttökohteiden kehitys, kuten rakentamisen eri osaalueet, puusepänteollisuus, tee se itse -liiketoiminnan lisäys, pakkaukset ja kuljetus- ja varastointijärjestelmät sekä näiden taustalla oleva väestönkasvu, käytettävissä olevat tulot ja tulonjaon tasaisuus (Hänninen ym. 2007). Rakentaminen ja vanhojen rakennusten korjaaminen jatkuu kaikkialla, mutta rakentamisen kulttuurissa on eroja. Puutuotteiden käyttö on suhteessa suurempaa korkean tulotason alueilla, kuten Pohjois-Amerikassa, Japanissa ja Pohjoismaissa. Suomessa esimerkiksi havusahatavaran käyttö on maailman korkeimmalla tasolla eli noin kuutiometri asukasta kohti vuodessa. Muualla Länsi-Euroopassa kivi ja betoni ovat olleet puuta perinteisempiä rakennusmateriaaleja. Kuvassa 3.4 on esitetty maailman sahatavaran ja vanerin kulutus vuosina 1998–2009 ja trendiennusteet vuosille 2009–2020. Kuvassa ryhmä ”Vientimaat (+ Suomi)” käsittää Euroopan, Japanin, Egyptin ja Algerian eli Suomen tuotannon kannalta keskeiset maat, joihin vietiin vuonna 2008 Suomen tuotannon arvosta 89 prosenttia. Trendiennusteen perusteella tämän ryhmän kulutus pysyisi nykytasolla vuoteen 2020. Maailman kulutus sen sijaan kasvaisi trendiennusteen mukaan 26 prosentilla vuodesta 2008 vuoteen 2020. Eli sahatavaran ja vanerin kulutus heijastelee samantyyppistä markkinoiden eriytymistä kuin massa- ja paperituotteiden kohdalla, mutta ei niin selvästi. Juuri puutuotteiden ominaiskulutuksessa mahdollisesti tapahtuvien muutosten johdosta toimialan kulutus- ja tuotantotrendeihin liittyy suurta epävarmuutta. Merkittäviä muutoksia ominaiskulutuksessa voi tapahtua suhteellisen nopeastikin – Suomi on tästä hyvä esimerkki. Suomen havusahatavaran kulutus asukasta kohti lähes kaksinkertaistui 1960–1990-lukujen tasosta (n. 0,55–0,65 m3/asukas) vuoteen 2001 (1,0 m3/asukas). Puutuotteiden käytön merkittävät kasvunäkymät liittyvätkin mahdollisiin muutoksiin eri maiden ominaiskulutuksessa. Kuvasta 3.5, jossa on esitetty Suomen ja Euroopan sahatavaran kulutus asukasta kohti vuodessa, havaitaan näiden alueiden välillä kaksi merkittävä eroa. Ensinnäkin Suomessa sahatavaran käytön taso on tällä vuosituhannella ollut noin viisinkertainen verrattuna keskimääräiseen tasoon Euroopassa. Toisaalta kehitys Euroopassa on vuodesta 1993 lähtien pysynyt lähes samalla tasolla eli noin 0,16 m3/asukas/v, kun taas Suomessa on tapahtunut edellä mainittu nopea kulutuksen nousu. Miksi kehitys on ollut näin erilaista Suomen ja Euroopan välillä? Voisiko Suomen kaltainen kehitys toteutua Euroopassa? 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 61 1,2 Suomi Eurooppa Kuutiometriä/asukas/vuosi 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 Kuva 3.5. Suomen ja Euroopan sahatavaran kulutus henkeä kohti vuosina 1990–2008. Hänninen ym. (2007) arvioivat, että eräs syy Suomen sahatavaran käytön voimakkaalle kasvulle on ollut omakotirakentamisen kasvu ja puun suosiminen niiden runko- ja ulkoverhousmateriaalina: omakotitalojen rakentaminen kaksinkertaistui 1990-luvun alun lamavuosien jälkeen vuoteen 2004 mennessä. Lisäksi sahatavaran käytön kasvun taustalla mainitaan olleen myös elinkeinoelämän ja julkisvallan toimen piteet puun käytön lisäämiseksi kuten toimialan tutkimus-, kehitys- ja menekinedistämisohjelmat (Hänninen ym. 2007, Kimmo 2007). On myös mainittu, että avoimen rakentamisjärjestelmän kehittäminen kasvatti suunnittelijoiden vapautta vastata asiakkaiden toiveisiin ja lisäsi puun kilpailukykyä (Kimmo 2006). Todennäköisesti Suomen sahatavaran käytön ominaiskulutuksen kasvun taustalla on siis useita eri tekijöitä. Suomen puutuoteteollisuudella on mahdollisuus kasvaa merkittävästi, jos puukerrostalorakentaminen Euroopassa lähtee kasvuun. 62 x MURROKSEN JÄLKEEN Jatkossa yksi tärkeä tekijä, joka saattaa Euroopassa ja laajemminkin muuttaa puutuotteiden ominaiskulutusta, kytkeytyy ilmastomuutoksen hillintään. Pyrkimykset rajoittaa hiilidioksidipäästöjä saattavat johtaa puutuotteiden käytön lisääntymiseen rakentamisessa. Puutuotteet sitovat hiiltä ja niiden valmistus aiheuttaa suhteessa vähemmän ilmastopäästöjä kuin kilpailevien materiaalien kuten teräksen, betonin ja muovin valmistus. Mikäli nämä ominaisuudet heijastuisivat puutuotteiden lisääntyvänä houkuttelevuutena kuluttajien keskuudessa, voisi tämä johtaa kulutuksen kasvuun. Jos esimerkiksi Euroopan havusahatavaran ominaiskulutus kaksinkertaistuisi (0,15 → 0,3 m3/asukas), merkitsisi se havusahatavaran kulutuksen nousua Euroopassa 106 miljoonasta kuutiometristä 212 miljoonaan kuutiometriin. Tällainen kasvu, tai vaikkapa edes kolmasosa siitä (35 milj. m3), antaisi periaatteessa hyvät edellytykset lisätä Suomen havusahatavaran vientiä. Se missä määrin vienti lisääntyisi, riippuisi kuitenkin myös Suomen kilpailukyvystä. Tällä vuosituhannella etenkin Saksa, Venäjä ja Ruotsi ovat lisänneet sahatavaran tuotantoa ja vientiä, ja ne kilpailevat Suomen kanssa samoilla vientimarkkinoilla. Kuten usein on todettu, Suomen suhteellinen kilpailukyky on todennäköisesti parempi pitemmälle jalostetuissa puutuotteissa ja erikoistumisessa. Kriittinen seikka ei siis jatkossa ole niinkään vientikuutioiden kasvattaminen, vaan niiden arvon kasvattaminen. Kokonaisuutena Suomen puutuotealan pitkän aikavälin näkymät näyttävät paremmilta kuin massa- ja paperiteollisuuden. Vaikutukset puun käyttöön Mikäli Suomen metsäteollisuuden kehitys olisi edellä kuvatun suuntaista, toimialan puunkäyttö nykyisiin metsäteollisuustuotteisiin tulisi todennäköisesti vähentymään. Massa- ja paperiteollisuuden tuotantokapasiteetin vähentäminen pienentää kuitupuun ja sahahakkeen käyttöä. Puutuoteteollisuudessakin kasvunäkymät ovat ensi sijassa tuotteiden arvossa, eivät määrässä, joskaan sekään ei ole poissuljettu. Suomen metsäteollisuuden puunkäyttö vuonna 2007 oli runsaat 75 miljoonaa kuutiometriä, josta kotimaisen ainespuun osuus oli runsaat 59 miljoonaa kuutiometriä. Hetemäki & Hänninen (2009) arvioivat, että metsäteollisuuden puunkäyttö vähenee tästä 24 miljoonalla kuutiometrillä vuoteen 2020, eli laskua tulisi vajaa kolmannes. Puun käytön väheneminen painottuisi suhteessa enemmän tuontipuuhun, joten kotimaisen ainespuun käytön arvioitiin pienenevän vain noin viidenneksen (12,4 milj. m3). Hetemäki & Hänninen (2009) arvioi kuitupuun käytön vähenevän runsaat 7 ja tukkipuun runsaat 5 miljoonaa kuutiometriä. Tulevaisuuden puunkäyttöarvioissa on myös huomioitava mahdollinen uusien tuotteiden aiheuttama puun käyttö. Erityisesti puun energiakäyttö näyttää lisävään metsähakkeen ja kuitupuun käyttöä. 3.3Politiikan rooli kasvaa Lauri Hetemäki Teollisuuspolitiikan paluu Yleisesti nähdään, että liberalistinen markkinatalous on viime vuosikymmeninä vallannut alaa erityisesti Neuvostoliiton hajoamisen ja entisten sosialististen maiden muuttuessa markkinatalousmaiksi, rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen (mm. Suomessa) ja globalisaation voimistuessa. Kuitenkin tämän kehityksen rinnalla on viime aikoina politiikan rooli markkinoiden ohjaamisessa nostanut jälleen päätään. Maailmalla teollisuuspolitiikka on tekemässä paluuta myös OECD-maissa, muun muassa Yhdysvallat ja Japani ovat tukemassa maidensa teollisuustuotantoa aiempaa voimakkaammin (Aiginger 2007, The Economist 2010). Syitä teollisuuden tukipolitiikan paluuseen ovat muun muassa talouden lama ja poliittinen kannustin turvata työpaikkoja, vaikutusvaltaisten teollisuusyritysten lobbaus sekä Brasilian, Intian ja Kiinan esimerkit teollisuuspolitiikan harjoittamisesta. Esimerkiksi Japanin hallitus julkaisi vuonna 2010 uuden kasvustrategian ja teollisuuspoliittisen ohjelman, jossa esitetään 21 strategista hanketta (National Policy Unit, Cabinet Secretariat 2010). Näistä yksi on metsäalan elvytyssuunnitelma, joka pitää sisällään valtion voimakkaan tuen puun tuottamiselle ja puutuotteiden käytölle julkisissa rakennuksissa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa liitto- ja osavaltiot ovat viime vuosina tukeneet lisääntyvässä määrin metsäteollisuutta, jotta ne 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 63 uudistuisivat ja pystyisivät työllistämään jatkossakin rakennemuutoksen haitoista huolimatta. Yleistä teollisuuspolitiikkaakin merkittävämmäksi puunjalostuksen kehityksen kannalta on muodostumassa kuitenkin kansainvälinen ja kansallinen energia- ja ilmastopolitiikka. Niiden merkitys on selvästi kasvanut viime vuosina ja näköpiirissä ei ole muutosta tässä suhteessa. Siten metsäalan tulevaisuuden kehitystrendejä tarkasteltaessa ei näiden politiikkatoimien vaikutuksia voida sivuuttaa. Tällaisen analyysin tarve on yhä suurempi myös sen takia, että politiikkatoimien lisääntyessä ja monipuolistuessa niiden vaikutusten arvioiminen on tullut yhä vaikeammaksi (Global Subsidies Iniatitive 2010). Energia- ja ilmastopolitiikka tullut jäädäkseen Energia- ja ilmastopolitiikan voimistumiselle perinteisissä metsävaltioissa, kuten Suomessa, Ruotsissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa (FSCUmaat), on monia syitä (Hetemäki 2010). Ensinnäkin kehitykseen vaikuttaa energiavarojen rajallisuus sekä ilmastomuutos, jotka ovat johtaneet muun muassa YK:n ja EU:n ilmasto- ja uusiutuvien energiamuotojen tavoitteiden asettamiseen ja päästöoikeusmarkkinoiden luomiseen. Toisaalta energiakysymysten nousuun on syynä näiden maiden metsäteollisuuden rakennemuutos, jonka eräitä vaikutuksia käsiteltiin edellä. Perinteisten metsäteollisuustehtaiden, työpaikkojen, vientitulojen ja metsänomistajien tulojen vähentymisen vastapainoksi halutaan tukea metsiin liittyviä uusia mahdollisuuksia. Viime vuosina erityisesti FSCU-maissa on panostettu metsä- ja energiasektoreiden tutkimukseen ja kehitykseen sekä uusien teknologioiden käyttöönottoon, muun muassa investointiavustusten muodossa. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia – jokainen maa haluaa olla biotalouden edelläkävijä. Yhteiskuntien riippuvuus ja riskit liittyen energiaresursseihin ja niiden hintakehitykseen lisääntyvät. Tähän on syynä erityisesti kaksi seikkaa: energiaresurssien saatavuuteen liittyvien riskien kasvu sekä niiden hankintaan ja käyttöön liittyvien kustannusten kasvu. Maailman energiajärjestön IEA:n (2010) perusskenaarion (Current Policies) mukaisen arvion mukaan maailman energian kysyntä kasvaa 38 prosentilla vuodesta 2008 vuoteen 2030. Erityisesti öljyn niuk64 x MURROKSEN JÄLKEEN kuuden arvioidaan lisääntyvän, mikä myös lisää sen saatavuuteen liittyviä riskejä. Kehitys heijastuu öljyn hintaan: IEA (2010) arvioi perusskenaariossa raakaöljyn reaalihinnan (vuoden 2009 hinnoissa) nousevan 110 dollariin tynnyriltä vuonna 2020 ja 130 dollariin vuonna 2030 (nimellinen hinta 210 $). Tyypillisesti öljyn hintakehitys heijastuu puolestaan useisiin muihin energiaraaka-aineiden hintoihin, kuten biopolttoaineiden hintoihin. EU-alueella fossiilisten energiaraaka-aineiden käytön kustannuksia nostaa myös hiilidioksidin päästökauppa. IEA (2010) arvioi perusskenaa riossaan CO2-päästöoikeuden reaalihinnan nousevan nykytasosta (2009 = 22 $/tonni) runsaalla 70 prosentilla vuoteen 2020 (=38 $/tonni), ja edelleen nousevan tämän jälkeenkin (vuonna 2030 = 46 $/tonni). Kun ilmastomuutoksen hillitsemisen kustannukset kasvavat, lisääntyy myös tarve minimoida nämä kustannukset eri toimenpitein. Yksi keino voi olla bioenergian lisääminen. IEA (2010) arvioikin perusskenaarioissaan, että EU:n biomassaan ja jätteeseen perustuvan energiakulutuksen kasvu vuodesta 2008 vuoteen 2030 on peräti 77 prosenttia, kun kokonaisenergian lisäys on vain kolme prosenttia. Toki tämän kehityksen taustalla on voimakkaana myös halu lisätä energiaomavaraisuutta ja tukea paikallisiin biomassavaroihin liittyviä elinkeinoja. Edellä kuvattu kehitys on jo johtanut siihen, että Suomen kaltaisissa metsävaltioissa on politiikalla tuettu metsäenergian ja muiden uusiutuvien energiamuotojen tuotantoa aiempaa voimakkaammin. Käytännössä tämä on näkynyt esimerkiksi takuuhintana eli syöttötariffina bioenergialle, biopolttoaineiden käyttövaatimuksina, investointitukina uusille biopolttoainelaitoksille, metsähakkeen käytön tukemisena, fossiilisten raaka-aineiden käytön verotuksen kiristymisenä ja uuden bioenergiateknologian T&K-panosten kasvuna. Vaikka toimet ovatkin osin seurausta kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista, on niihin todennäköisesti myös yhä laajempi ”valtakirja” äänestäjiltä jatkossa. Ilmastomuutoksen hillitseminen ja uusiutuvien energiamuotojen tukeminen koetaan epäilemättä sitä tärkeämmäksi, mitä enemmän ilmastomuutoksen haittavaikutukset alkavat näkyä ja mitä korkeammaksi fossiilisten polttoaineiden käyttökustannukset nousevat. Maailmalla bioenergiapolitiikka on jo aiheuttanut myös epäonnistumisia ja markkinoiden vääristymiä. Merkittävää kritiikkiä on esitetty esimerkiksi sen johdosta, että raaka-aineita ohjautuu elintarvikkeiden tuotannosta energiaksi, mikä puolestaan on ollut osasyy elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen nousuun. Toisaalta eri tahot, kuten The Global Subsidies Initiative (2010), ovat kiinnittäneet huomiota bioenergian tukemisesta seuraavaan taloudelliseen tehottomuuteen ja tappioihin. Politiikan epäonnistumisista huolimatta on epätodennäköistä, että tukitoimista luovuttaisiin. Niitä saatetaan kyllä muuttaa. Itse asiassa edellä kuvattu kehitys, jonka mukaan valtioiden riskit ja kustannukset liittyen fossiilisten polttoaineiden hankintaan ja käyttöön lisääntyvät, viittaa siihen, että politiikan roolin merkitys tulee vielä lisääntymään. 3.4Energiateollisuus tulee metsiin Lauri Hetemäki Metsien energiakäyttö on monipuolista Metsäteollisuudella on pitkät perinteet energiatuotannossa, kuten yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa tehtaiden omiin tarpeisiin sekä kaukolämpö- ja sähköverkkoihin. Nyt metsäteollisuus on laajentamassa energiantuotantoaan myös nestemäisiin biopolttoaineisiin sekä hyödyntämään uutta teknologiaa energian tuottamisessa. Lisäksi esimerkiksi yhdyskuntien energiayhtiöt, öljyteollisuus ja pääomasijoitusyhtiöt ovat investoimassa puuperusteisen energian tuottamiseen. Puunjalostus onkin jatkossa yhä enemmän myös energiateollisuutta. Metsien käyttäminen aiempaa enemmän energiatuotannon raaka-aineena näyttää tarjoa van hyvän mahdollisuuden yhdistää yhteiskunnan ja metsäsektorin intressit. Se tukisi ympäristö- ja energiatavoitteiden saavuttamista ilman, että siitä aiheutuisi konfliktia elintarviketalouden kanssa, ainakaan silloin kun peltoja ei muuteta puun tuotantoon. Metsäenergiavarat ja tuotantolaitokset sijaitsevat osin kasvukeskusten ulkopuolella ja eri puolilla maata, joten myös aluepolitiikan näkökulmasta kehitys olisi toivottavaa. Lisäksi rakennemuutoksen kanssa kamppaileval- la metsäteollisuudella on halua uudistua ja löytää uusia tuotteita ja liiketoimintamahdollisuuksia. Tässä metsiin perustuva energia tarjoaa monia mahdollisuuksia. Metsäenergian käyttöön kohdistunut kysyntä ja työntö ovat jo näkyneet tutkimus- ja kehitystyössä eri toimijoiden strategioissa, uusissa investoinneissa ja metsätähteen käytön kasvuna. Erityisesti näin on tapahtunut viime vuosina Suomessa, Ruotsissa ja Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa maan energiaministeri julkisti suunnitelman tukea biopolttoaineisiin liittyvää tutkimusta ja kehitystyötä sekä myöntää investointitukea kaupallisen mittakaavan biojalostamoiden demonstraatiolaitoksille yhteensä vajaalla 800 miljoonalla dollarilla (U.S. Department of Energy 2009). Merkittävä osa tästä tuesta ohjautuisi myös metsäperusteisten biopolttoaineiden tukemiseen. Useilla yrityksillä Pohjoismaissa ja PohjoisAmerikassa on joko investointiprojekteja tai -investointisuunnitelmia liittyen massa- ja paperitehtaiden yhteyteen tulevasta nestemäisten biopolttoaineiden tuotannosta. Todennäköisesti tällainen tuotanto käynnistyy jo 2–3 vuoden kuluttua. Itse asiassa Yhdysvalloissa pääomasijoitusyhtiön omistama Range Fuels -yritys alkoi tuottaa metsätähteestä synteesikaasutusteknologialla biometanolia elokuussa 2010 (Range Fuels 2010). Laitos on kuitenkin erillinen tuotantoyksikkö eikä siis ole integroitunut olemassa olevaan massaja paperitehtaaseen. Yleisesti ottaen jälkimmäistä konseptia pidetään energia- ja kustannustehokkaampana vaihtoehtona kuin erillistä biopolttoainelaitosta. Ruotsissa puolestaan pääomasijoitta jien omistama Domsjö-yhtiö aikoo investoida noin 300 miljoonaa euroa mustalipeän kaasutuslaitokseen, joka tekisi sellutehtaan yhteydessä musta lipeästä biometanolia muun muassa raskaiden kulkuneuvojen polttoaineeksi (ks. luku 3.6). Biopolttoaineiden valmistus metsäteollisuudessa edellyttää myös yhteisyrityksiä tai liittoutumia biopolttoaineiden jatkojalostuksesta ja jakelusta vastaavien energia-alan yritysten kanssa. Esimerkiksi Stora Enso ja Neste Oil ovat yhdessä perustaneet NSE Biofuels Oy -yrityksen tällaista tarkoitusta varten. Pohdittaessa metsäbiomassan energiakäytön kasvunäkymiä kenties mittavin kysynnän lisäys tulee kuitenkin nykyisten ja uusien energialaitosten raaka-aineiden käytössä tapahtuvista muu- 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 65 toksista (Pöyry 2007). Teollisuuden ja yhdyskuntien sähkön- ja lämmöntuottajat korvaavat lisääntyvässä määrin hiilen, maakaasun ja turpeen käyttöä metsätähteellä ja kuitupuulla. Mittakaavaltaan tämä trendi vaikuttaa metsäbiomassan käyttöön kenties enemmän kuin mikään muu metsien puunjalostuskäyttö tulevan vuosikymmen aikana. Kehitys on jo heijastunut paitsi metsätähteen lisääntyvänä käyttönä, myös monina uusina rakenteellisina muutoksina puumarkkinoilla ja korjuuketjussa. Esimerkiksi Suomen puumarkkinoille on tullut uusi toimija, L&T Biowatti, joka on erikoistunut puuraaka-aineen hankintaan energiatuottajille. Tämä lisää kilpailua puumarkkinoilla. Puunhankinnan logistiikkaa on myös kehitetty, niin että metsätähteen ja muun energiapuun korjuun ja kuljetuksen kustannustehokkuutta on voitu lisätä. Tämä puolestaan on merkinnyt tarvetta kehittää puunkorjuun teknologiaa ja varastoinnin logistiikkaa. Tällä hetkellä olemme vielä näiden kehityskulkujen alkuvaiheessa ja tulevan vuosikymmenen aikana on odotettavissa merkittävää kehitystä ja laajentumista energiapuun kasvatuksen, korjuun, kuljetuksen, varastoinnin ja käytön osa-alueilla. Metsien energiankäytön kehityksen yksi avainsana on moninaisuus. Metsätähdettä, runkopuuta, metsäteollisuuden puubiomassan sivuvirtoja tai jätepaperia tulevat hyödyntämään monet eri toimijat (massa- ja paperiteollisuus, puutuote teollisuus, energiateollisuus) käyttäen useita erilaisia teknologioita ja konsepteja sekä tuottamaan monia erilaisia energialopputuotteita. Ei siis ole olemassa mitään yhtä ”oikeata” tapaa hyödyntää puuta ja tuottaa siitä energiaa. Puun energiakäytön optimaalisuus määräytyy tapauskohtaisesti ja riippuu paikallisista olosuhteista, kuten raaka-aineen saatavuudesta ja hinnasta, synergiaeduista nykyisen tuotannon kanssa, lopputuotemarkkinoista sekä poliittisten toimien vaikutuksista. Näyttää hyvin todennäköiseltä, että Suomen metsäsektorilla puun energiakäytöllä on jatkossa huomattavasti nykyistä suurempi rooli. Yhtäältä metsäteollisuusyritykset kasvattavat energialiiketoimintaa ja toisaalta energiateollisuus tulee yhä kiinteämmäksi osaksi metsäsektoria. Tällä on puolestaan merkittäviä heijastusvaikutuksia läpi koko sektorin. Vuonna 2020 nykyinen käsite ”metsäteollisuus” kuvaa todennäköisesti yhä vähemmän silloin olemassa olevaa puunjalostusta. 66 x MURROKSEN JÄLKEEN Lienee paikallaan palauttaa nyt jo vanhentunut termi ”puunjalostusteollisuus” takaisin arkikäyttöön, sillä se kuvaa paremmin monipuolistuvaa kehitystä. Edellä esitetty kehityskulku voidaan tulkita hyvin ajoittuneeksi metsänomistajien näkökulmasta. Samaan aikaan kuin massa- ja paperiteollisuus sulkee tehtaitaan ja vähentää puun käyttöä, kasvaa puun energiakäyttö. Metsiin perustuvan energian vientinäkymät Merkittävä kysymys liittyy siihen, missä mitassa Suomessa sijaitsevalla metsäbiomassaan perustuvalla energiatuotannolla on mahdollisuudet kasvaa laajamittaiseksi vientiteollisuudeksi. On esimerkiksi suhtauduttava varauksella siihen, että nestemäisten biopolttoaineiden tuotannosta voisi tulla laajan mittakaavan vientiteollisuutta. Tähän vaikuttanee muun muassa kilpailukykytekijät ja raaka-aineen riittävyys. Öljyn- ja biopolttoaineiden jalostamisessa mittakaavaedut ovat tärkeitä kilpailukykytekijöitä. Mitä isompi tehdas, sitä pienemmät yksikkökustannukset ovat. Mittakaavasta saa käsityksen esimerkiksi Neste Oilin Porvoon jalostamon perusteella. Sen tuotanto on noin 12 miljoonaa tonnia polttoaineita vuodessa. Neste Oilin uusien Rotterdamissa ja Singaporessa sijaitsevien biodieseltehtaiden tuotantokapasiteetit ovat 800 000 tonnia vuodessa. Singapore on keskeinen paikka tuote- ja raaka-ainevirtojen näkökulmasta ja Rotterdam puolestaan sijaitsee Länsi-Euroopan tärkeällä logistiikka- ja markkina-alueella. Metsäteollisuuden suunnittelemat biojalostamot ovat selvästi pienempiä kuin edellä mainitut. UPM-Kymmenen (2010) lähtökohta on ollut kapasiteetiltaan noin 300 000 tonnia nestemäisiä biopolttoaineita ja biokemikaaleja vuodessa valmistava yksikkö ja Stora Enson ja Neste Oilin suunnitelma tehdas olisi noin 200 000 tonnia vuodessa (Stora Enso 2010). Viimemainittujen yritysten mukaan kapasiteetiltaan tämän kokoisen laitoksen investointikustannukset olisivat kuitenkin samaa suuruusluokka kuin Singaporen neljä kertaa suuremman biodiesellaitoksen investointikustannukset olivat, eli 550 miljoonaa euroa (Jaakkola 2011). UPM-Kymmenen (2010) laitos käyttäisi vuosittain noin kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä biomassaa. Kuitenkin si Venäjältä tuodaan jatkossa lisääntyvässä määrin haketta ja metsätähdettä Suomeen biopolttoaineen tuotantoa varten. Edellä esitetyn perusteella on vielä epäselvää, missä mitassa Suomessa kannattaa investoida esimerkiksi puhtaasti vientiin perustuvaan laajamittaiseen biopolttoaineiden tuotantoon. Selvää on, että kotimarkkinoiden kulutusta varten paikallisella tuotannolla on kustannusetuja, tai ei ainakaan kuljetuskustannuksista johtuvaa haittaa. Lisäksi muu energiatuotanto on väistämättä osin paikallista kuten kaukolämpö ja osa sähkön tuotannosta. Toimialojen jalostusarvot muutoksessa Viime kädessä biopolttoaineiden kehityksen ja arvon ratkaisee kuluttaja. Löytyykö biopolttoaineille toimivia ja kilpailevia vaihtoehtoja, missä laajuudessa ja milloin? tehokkaan tehdasintegraation vuoksi todellinen biomassan käytön nettolisäys olisi noin 25 % vähemmän eli noin 1,5 miljoonaa kiintokuutiometriä. Tuotannon arvoltaan (veroton tukkuhinta) 300 000 tonnia biodieseliä oli Länsi-Euroopan markkinoilla joulukuussa 2010 noin 150 miljoonan euron luokkaa. Mikäli UPM:n esittämällä teknologialla ja pelkästään puuraaka-aineeseen perustuen valmistettaisiin Porvoon jalostamon koko kapasiteettia vastaava määrä biodieseliä vuodessa (12 milj. t.), edellyttäisi se noin 60 miljoonaa kiintokuutiometriä puuraaka-ainetta vuodessa. Tämä on hieman enemmän kuin metsäteollisuus käytti kotimaista ainespuuta vuonna 2007 (59 milj. m3). Neste Oilin Rotterdamin tai Singaporen laitoksen kapasiteettia vastaava tehdas puolestaan edellyttäisi noin 4 miljoonaa kuutiometriä puuainesta vuodessa, mikä on samaa kokoluokkaa kuin Suomen suurimpien sellutehtaiden, Kaukopään tai Pietarsaaren puun käyttö. Toki on mahdollista, että kotimaisen raaka-aineen lisäksi esimerkik- Metsätähteen hyödyntäminen energiatuotannossa on nähty pääasiassa tervetulleeksi, etenkin jos pystytään myös huomioimaan metsien ravinnetasapainoon, monimuotoisuuteen ja hiilivarannon muutoksiin liittyvät näkökohdat. Sen sijaan runkopuun kuten kuitupuun hyödyntäminen energiaksi on nähty selvästi kielteisemmin. On varoitettu, että se olisi tuhlausta ja raaka-aine tulisi hyödyntää jalostusarvoltaan korkeampiin tuotteisiin, kuten sellun ja paperin valmistukseen. Käsityksillä kuitupuun energiakäytön kielteisistä vaikutuksista on jo vanhat perinteet. Seuraavassa erään talouselämän vaikuttajan näkemys puun energiakäytöstä yli kolmen vuosikymmenen takaa. Näkymä heijastelee hyvin myös nykyisin usein esitettyä ajattelutapaa: ”Viime aikoina on vaadittu, että meidän pitäisi ryhtyä polttamaan puuta, toisin sanoen valmistamaan sitä tietä energiaa. Minusta se kuitenkin olisi meidän arvokkaimman luonnonvaramme, metsien, tuhlausta. Meillähän oli vastaavanlainen tapaus vuosien 1958 ja 1959 vaihteessa, jolloin suunniteltiin mm. voimalaitosta polttopuun varaan. Silloin siitä onneksi ei tullut mitään. … Kysymys oli tuohon aikaan siitä, riittääkö meillä puuta jalostukseen tarpeeksi puhumattakaan siitä, että sitä ryhdyttäisiin käyttämään polttopuuna. Tällaiseen ei nytkään pitäisi mennä muuta kuin roskapuun osalta.” (Päiviö Hetemäki kirjassa Hetemäki & Tuomainen 1979). Kun tätä näkemystä tarkastellaan esityshetkensä tilanteesta käsin, vaikuttaa se perustellulta. Aivan viime aikoihin asti puun jalostaminen esimerkiksi massa- ja paperituotteiksi on aikaansaanut monikertaisen jalostusarvon verrat- 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 67 tuna siihen, että puu olisi jalostettu energiaksi. Yritysten, metsänomistajien ja kansantalouden näkökulmasta puu yksinkertaisesti kannatti jalostaa paperiksi. Massa- ja paperiteollisuuden edustajien mielestä tilanne on yhä ennallaan. Alan toimijat ovat usein viitanneet Pöyryn selvitykseen, jonka mukaan puukuutio tuottaa massan- ja paperinvalmistuksessa kahdeksan kertaa enemmän arvonlisää ja 13 kertaa enemmän työpaikkoja kuin energian tuotannossa (Pöyry 2006). Tätä tulosta on viestittänyt muun muassa Euroopan paperiteollisuuden yhdistys CEPI ja Metsäteollisuus ry, joista ensin mainittu oli Pöyryn selvityksen tilaaja (CEPI 2007, Metsäteollisuus ry 2008). Järjestöjen mukaan tulokset osoittavat, että puu kannattaa käyttää massa- ja paperiteollisuuden eikä energiateollisuuden tarpeisiin. Sen sijaan paperin raaka-aineeksi kelpaamattoman kierrätyspaperin käyttö energiaksi nähdään järkeväksi. Asia ei näyttäisi olevan aivan niin yksiselitteinen kuin Pöyryn selvitys antaa ymmärtää. Ensinnäkin Pöyryn (2006) selvitys on tehty 27 maalle (25 EU-maata + Sveitsi + Norja). Näiden maiden teollisuuden tuotantoteknologiat ja tuotantotavat ovat heterogeenisia, etenkin energiateollisuudessa. Esimerkiksi Suomessa on tunnetus- ti hyvin tehokas energiatuotanto, muun muassa paljon yhdistetettyä sähkön- ja lämmöntuotantoa. Siksi 27 maalle tehdyn selvityksen tuloksia ei voida sellaisenaan soveltaa Suomen tilanteeseen. Mutta mikä vielä tärkeämpää, jalostusarvo on dynaaminen ja voi muuttua ajan kuluessa – siksi myös johtopäätökset saattavat muuttua. Tähän viittaa myös Hetemäen (2008b) selvitys, jossa tarkasteltiin Suomen massa- ja paperiteollisuuden ja energiateollisuuden jalostusarvokehitystä tällä vuosituhannella. Kuva 3.6 kertoo, että vielä vuonna 2000 massa- ja paperiteollisuuden jalostusarvo oli vajaat yhdeksän kertaa niin suuri kuin sellaisen energiatuotannon, joka käytti puuta raaka-aineena, taikka olisi voinut sitä käyttää ilman lisäinvestointeja tai lisäinvestointien jälkeen. Kuvan energiateollisuus käsittää toimialat: sähkön ja kaukolämmön yhteistuotanto (TOL 40113), teollisuutta palvelevan sähkön ja lämmön tuotanto (TOL 40115) sekä kaasun ja lämmön tuotanto ja jakelu (TOL 402-3). Kuvan 3.6 toimialojen jalostusarvokehityksessä on tapahtunut perustavaa laatua oleva muutos tällä vuosituhannella. Massa- ja paperiteollisuuden jalostusarvo on laskenut selvästi viimeisen yhdeksän vuoden aikana, kun taas energia 10 Suhdeluku 9 Energia 8,8 Miljardia € tai suhdeluku 8 Massa-ja paperi 7 7,0 6 5 4 3 3,2 2 1,7 1 0 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Kuva 3.6. Suomen massa- ja paperiteollisuuden ja energiatuotannon nimellinen jalostusarvo (mrd. euroa) vuosina 1995−2009 sekä toimialojen jalostusarvojen suhdetta osoittava luku (Tilastot: Tilastokeskus, Teollisuuden alueja toimialatilasto; vuosi 2009 on ennakkotieto). 68 x MURROKSEN JÄLKEEN Pöyry (2009) arvioi maailman pellettimarkkinoiden vuosittaisen kasvuvauhdin olevan 10,5 prosenttia ja tuotannon olevan 24 miljoonaa tonnia vuonna 2015 (v. 2010 noin puolet tästä). teollisuuden kehitys on ollut päinvastainen. Vuoden 2009 ennakkotietojen perusteella massa- ja paperiteollisuuden raaka-aineiden jalostusarvo oli enää 1,7-kertaa niin suuri kuin energiateollisuuden. Merkittävin yksittäinen syy toimialojen jalostusarvokehityksen muutoksiin on ollut lopputuotteiden erilainen hintakehitys. Suomen massa- ja paperituotteiden viennin reaalinen yksikköarvo on laskenut 19 prosenttia vuosina 2000−2009, kun taas energiatuotteiden tukkuhintaindeksi nousi noin 60 prosenttia vastaavalla ajanjaksolla. Toimialojen jalostusarvot riippuvat tulevaisuudessakin keskeisesti tuotteiden hintakehityksestä. Kehitys on todennäköisesti sellainen, että Suomen paperituotteiden hinnat vaihtelevat suhdanteiden mukaan, mutta niiden pitkän aikavälin trendi tuskin kääntyy nousevaksi, vaikkakin laskusuunta voi pysähtyä. Tämä käsitys perustuu siihen, että Suomen päävientimarkkinoiden painopapereiden kulutus pienenee ja paperin tarjonnan niukkuus ei lähivuosina muodostune markkinoiden pullonkaulaksi. Toisaalta nousevien talouksien paperin viennin kasvu Länsi-Euroopan markkinoille ja sähköisen viestinnän aiheuttama kilpailu lisäävät paineita alentaa hintoja. Sen sijaan varsin yleisesti arvioidaan energian hintojen edelleen nousevan (IEA 2010). Ei kuitenkaan ole poissuljettu, että jatkossa tuotteiden hinnoittelussa tapahtuu sellaisia rakenteellisia muutoksia, jotka tasaisivat paperi- ja energiatuotteiden viimeaikaista toisistaan poikkeavaa jalostusarvokehitystä. Näin voisi käydä, jos esimerkiksi tulevaisuudessa paperituotteiden sisältämä energia-arvo pystytään hinnoittelemaan markkinoilla. Tällöin esimerkiksi suomalainen metsäteollisuusyritys, joka myy aikakauslehtipaperia Saksaan, voisi saada paperin ostavalta kustannustalolta sen nykyisen arvon lisäksi myös käytetyn paperin energia-arvon tai ainakin osan siitä. Tämä luonnollisesti lisäisi paperituotteiden jalostusarvoa nykytilanteeseen verrattuna. Puukuidun jalostamisen arvojärjestykset ovat muuttuneet historian aikana ja todennäköisesti muuttuvat myös jatkossa. Näyttää siltä, että lämpö, valo ja voima ovat kuluttajille, kansantaloudelle ja myös massa- ja paperiteollisuusyrityksille yhä tärkeämpiä lopputuotteita. Siitä, kuinka itsestään selvinä välttämättömyyshyödykkeinä näitä tuotteita pidetään, kertoo se, että esimerkiksi valoa harvemmin edes mielletään lopputuotteeksi. Näille lopputuotteille näyttää myös olevan kasvavaa kysyntää pitkälle tulevaisuuteen. Mitä suuremmaksi metsäbiomassan energiakäyttö kasvaa, sitä enemmän tullaan kiinnittämään huomiota sen mahdollisiin haittavaikutuksiin, kuten vaikutuksiin metsien monimuotoisuuteen, ravinnetasapainoon ja hiilen sidontaan. Hiljattain on kritisoitu esimerkiksi kantojen käyttöä energiaksi, koska niiden käyttö vapauttaa hiilidioksidia (Repo ym. 2010). Repo ym. osoittavat, että kantojen korjuusta ja poltosta bioenergiaksi aiheutuu aluksi fossiilisiin polttoaineisiin verrattava hiilidioksidipäästö. Päästöt ovat seurausta siitä, että metsässä hiili säilyisi hitaasti lahoavissa kannoissa vuosikymmeniä, mutta poltossa hiili vapautuu ilmakehään heti. 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 69 Kantojen korjuuta on jatkettava noin 20 vuotta ennen kuin tuotettua energiamäärää kohti lasketut päästöt putoavat öljyn ja maakaasun päästöjen alle. Kantoja nopeammin hajoavien oksien polton vastaavat päästöt ovat pienemmät. Jatkossa keskusteluun saattaa nousta myös kysymys siitä, onko metsien ravinnetalouden, monimuotoisuuden ja hiilidioksidipäästöjen näkökulmasta parempi hyödyntää metsätähdettä vai kuitupuuta ja missä määrin. Joka tapauksessa lisääntyvän metsien bioenergiakäytön mahdollisten haittavaikutusten minimointi tulee korostumaan jatkossa. Tämä puolestaan edellyttää lisääntyvää panostusta alan tutkimukseen ja kehitykseen sekä uusien standardien luomista ja käyttöönottoa. Metsiin liittyvän bioenergian kehitykseen liittyy vielä monia avoimia kysymyksiä. Syynä tähän on erityisesti se, että kehitykseen vaikuttavat niin monet asiat, jotka eivät ole alan toimijoiden itsensä päätettävissä. Keskeisiä muutostekijöitä ovat globaalin energiakulutuksen ja energiaraaka-aineiden tarjonnan kehitys, ilmastomuutoksen kehitys, kansainvälinen ja kotimainen politiikka sekä teknologiakehitys. Bioenergian raaka-aineiden kansainvälisen kaupan odotetaan myös kasvavan merkittävästi, mikä voi muuttaa alueellisia näkymiä (Heinimö ym. 2007). Näiden seikkojen takia on vaikea arvioida esimerkiksi sitä, tuleeko metsäbiomassa olemaan ”voittaja raaka-aine” verrattuna muihin bioenergiaraaka-aineisiin kuten sokeriruokoon, jatrophaan, elefanttiheinään, leviin ja jätteisiin. Toisaalta, mikäli esimerkiksi EU-maat ja Yhdysvallat pitävät kiinni viime vuosina asettamistaan uusiutuvien energiamuotojen käyttöä koskevista tavoitteistaan, kasvutilaa on useille eri raaka-aineille. Metsäkemian kasvu vaatii aikaa Energiateollisuuden ohella myös esimerkiksi kemian- ja tekstiiliteollisuudessa on avautumassa mielenkiintoisia puunjalostuksen mahdollisuuksia. Puuta käytetään jo nykyään monien eri toimialojen tuotesovelluksissa, kuten tekstiiliteollisuudessa (viskoosin raaka-aineena) ja kemianteollisuudessa (tärpätti, mäntyöljy). Puusta voidaan jalostaa periaatteessa kaikkea sitä mitä saadaan öljypohjaisesta raaka-aineesta. Puuhun perustuvat tuotteet voivat siten korvata muun muassa muovipakkauksia tai ylipäätään muovituot70 x MURROKSEN JÄLKEEN teita, kemikaaleja ja synteettisiä kuituja tekstiiliteollisuudessa (ks. luku 3.6). Puun käytön kirjo ja mahdollisuudet eri toimialojen sovelluksissa ovat hyvin laajat (Valtioneuvoston kanslia 2010). Viime vuosina on panostettu nanosellututkimukseen, jonka odotetaan tarjoavan jatkossa monia eri sovelluskohteita puun jalostamiselle tuotteiksi tai raaka-aineeksi. Nimensä mukaisesti nanosellututkimus tarkastelee sellukuituja hyvin pienen mittakaavan tasolla. Selluloosasäikeiden vetojäykkyys on samaa luokkaa kuin teräksellä ja hiilikuiduilla ja huomattavasti suurempi kuin lasikuiduilla (Vuorinen 2008). Selluloosan vetojäykkyys massayksikköä kohden suhteutettuna on jopa selvästi terästä korkeampi. Nanosellujen kehitys ja tuotesovellukset, kuten myös puun materiaalitutkimus laajemminkin, on merkittävissä määrin vielä tutkimusvaiheessa. Kaupallisia sovelluksia odotetaan vasta kenties vuosikymmenen tai jopa pitemmän ajan kuluttua. Toisaalta puun käytön näkökulmasta näyttää siltä, että sovelluskohteet eivät välttämättä edellytä paperiteollisuuden mittakaavan puun käyttöä. Yksi puunjalostuksen keskeisiä tavoitteita laajemminkin on pyrkiä vähentämään puun ominaiskulutusta ja lisätä energiatehokkuutta, mikä on oleellista tuotteiden kilpailukyvyn ja jalostusarvon kannalta. 3.5Metsäalan palveluvaltaistuminen Lauri Hetemäki Muutoksen ymmärtäminen ”Emme elä toistemme paitoja pesemällä!” Kansantaloustieteen emeritus professori Jouko YläLiedenpohja toteaa blogissaan, että ”Sydämeni itkee verta aina kun kuulen tai luen otsikon väitteen. Miksi? Siksi että sen esittäjä ei ymmärrä markkinatalouden toimintaa ja vielä vähemmän hallitsee sitä kuvailevaa tiedettä, taloustiedettä” (Ylä-Liedenpohja 2009). Ylä-Liedenpohja haluaa kertoa, että markkinataloudessa kaikki työt voivat olla järkeviä – kuten vaikkapa toisten paitojen peseminen. Hän viittaa San Franciscossa näkemiinsä pesulamainoksiin: viisi paitaa dollarilla tai jopa yhdeksän paitaa dollarilla. Ylä-Liedenpohja toteaa, että kaupunki on kuitenkin silmin nähden ja kaikin tilastoindikaattorein Helsinkiä vauraampi johtuen siitä, että ihmiset eivät siellä pese toistensa paitoja – sen tekevät siihen erikoistuneet liikkeet. Markkinataloudessa ihmiset erikoistuvat suhteellisen etunsa mukaisiin tehtäviin eli niihin tehtäviin, joissa heidän tuottavuutensa markkinoiden palkitsemana on korkein. Tämän päivän globaalissa maailmassa perinteisten teollisuusmaiden suhteelliset edut ovat yhä vähemmän teollisuustuotannossa ja yhä enemmän moninaisissa palveluissa. Suomi vaurastui nopeasti ja merkittävällä tavalla toisen maailmansodan jälkeen erityisesti teollistumisen seurauksena. Metsäteollisuus ja siihen liittyvä konepajateollisuus olivat kehityksen airuita. Tämän historian takia vielä tänä päivänä monille saattaa olla vaikea ymmärtää, että vaurastuminen jatkossa voisi olla yhä enemmän palvelualojen varassa. Palveluthan eivät tuota mitään fyysisesti konkreettista tuotteita ja niihin liittyvät vientitulotkin ovat hämärän peitossa. Eloranta ym. (2010) toteavat, että ”On kovin hämmentävää, etteivät vientitilastot pysty paikantamaan luotettavasti palveluiden vientiä saati sen merkitystä Suomen kansantaloudelle… Koska asia on kansallisesti ja globaalisti tärkeä, pitäisi tilastointi saada nopeasti nykyistä luotettavammalle tasolle.” Metsäala on perinteisesti mielletty voimakkaasti puun käyttöön ja teollisuustuotteisiin liittyväksi. Tilanne on heijastunut myös metsiemme hyödyntämiseen liittyvässä politiikassa, jonka keskiössä on edelleen fyysiset puunkäyttö tavoitteet (Maa- ja metsätalousministeriö 2010). Vaikka Kansallisen metsäohjelman, KMO:n päivityksissä, ja erityisesti Metsäalan Strategisessa Ohjelmassa (TEM 2009) metsiin liittyviä palveluja on nostettu aiempaa enemmän esille, ohjelmien ydin resurssien käytön näkökulmasta on edelleen puun tuottaminen ja jalostaminen. Teollisten palveluiden merkitys suuri Eräiden arvioiden mukaan kehittyneiden maiden bruttokansantuotteen kasvusta 90 prosenttia tuli palveluista ajanjaksolla 1995–2005 (McKinsey Global Institute 2010). Korkean tulotason maissa työllisyyden nettokasvua samalla ajanjaksolla tapahtui ainoastaan palvelualoilla (McKinsey Global Institute 2010). Kehitys on Suomessa hyvin samanlainen. Pajarinen ym. (2010) arvioivat, että Suomi on jo tällä hetkellä lähes 90 prosenttisesti palvelutalous. Päätelmän taustalla on käsitys, että monet Suomen teollisuusyrityksistä ovat itse asiassa palveluntuottajia. Esimerkiksi Nokian Suomessa olevasta henkilöstöstä lähes 90 prosenttia toimii erilaisissa palvelutehtävissä ja vain runsas 10 prosenttia tavaratuotannossa (Pajarinen ym. 2010). Honkatukian ym. (2010) mukaan Suomen talouden rakennemuutoksen keskeinen piirre vuosina 2010–2025 tulee olemaan talouden palveluvaltaistuminen. Sekä yksityiset että julkiset palvelut kasvavat. Teollisuuden osuus kansantuotteesta laskee selvästi ja teollisuuden pääomavaltaistuminen johtaa työpaikkojen keskittymiseen palvelusektoreille. Globaalien trendien ohella palveluvaltaistumisen yksi moottori on kotimaan talouden kehitys. Julkisen talouden kestävyys edellyttää työllistävän talouskasvun edistämistä, ja juuri palvelualoilta on odotettavissa näitä työpaikkoja (Honkatukia ym. 2010, Saari 2010). Teollisten työpaikkojen osuus vähenee taloudessa ainakin suhteellisesti, mutta voi myös vähentyä absoluuttisesti (Honkatukia ym. 2010). Tämä yleinen kansantalouden kehitys näkyy myös metsäalalla, jossa metsäteollisuuden työpaikat ovat Tilastokeskuksen tietojen mukaan vähentyneet noin kolmanneksen eli 25 000:lla tällä vuosituhannella. Palveluiden yksi tärkeä ominaispiirre on, että niiden kirjo voi olla hyvin laaja. Esimerkiksi teolliset palvelut voivat olla teollisuustuotteeseen liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä, suunnittelua, valmistuspalvelua, kauppaa, huoltoa, ylläpitoa tai vaikkapa energian tuotantoon liittyvän sensoriteknologian mahdollistamaa tiedon keruuta ja hallintaa. Lisäksi tulevaisuus tuo todennäköisesti tullessaan monia uusia palvelumuotoja, joita ei vielä edes tunneta. Edellä viitattiin jo Nokiaan palveluidentuottajana. Useat Suomen teollistumisen airueista ovat tänä päivänä merkittävissä määrin palveluyrityksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi konepajat. Koneen hissiliiketoiminnassa huollon osuus liikevaihdosta on jo pitkään ollut yli puolet – eikä tämä johdu hissien huonosta laadusta. Samantyyppinen kehitys on ollut muun muassa paperikoneita valmistavassa Metsossa. Metsäteollisuudessa amerikkalainen Kimberly-Clark ja ruotsalainen SCA ovat esimerkkejä yrityksistä, joiden toiminnassa palveluiden mer- 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 71 Suunnittelu Tuotantoon liittyvät palvelut T&K Tuotanto & valmistus Tuote Logistiikka & jakelu Tuotteeseen liittyvät palvelut Myynti & markkinointi Raakaaineet Kuva 3.7. Teollisuustuotteen arvoketjun eri osat. kitys lopputuotteissa on lisääntynyt. Niiden liiketoiminnassa keskeisessä asemassa ovat kuluttajapakkaukset ja hygieniaan liittyvät pehmopaperit. Ne ovat pyrkineet lisäämään palvelujen merkitystä tuotteissaan muun muassa kasvattamalla designin osuutta ja omaa vähittäismyyntiä (Sabel & Saxenian 2008). Edellä mainitut esimerkit viittaavat yhteen teollisten palveluiden ominaisuuteen: niitä on vaikea identifioida erilliseksi kokonaisuudeksi. Teollisuudessa tavaratuotannon ja palvelun erottaminen on usein kuin veteen piirretty viiva. Tämä heijastuu myös tilastoissa. Se, mikä tilastoissa tulee usein luokitelluksi teollisuudeksi, on yhä suuremmalta osin palvelua (Pajarinen ym. 2010). Tilastot kulkevat todellisen kehityksen jäljessä. Teollisten palvelujen merkitystä on pyritty havainnollistamaan kuvassa 3.7. Siinä on esitetty kuvitellun teollisuustuotteen arvoketjun eri osat. Kuvan siniset pallot kuvaavat niitä toimintoja, jotka liittyvät suoraan tuotteen ”tuotantotoimintaan” ja punaiset pallot niitä toimintoja, jotka voidaan luokitella pääosin tuotteeseen liittyviksi palveluiksi. Toki esimerkiksi kuvassa sinisellä merkittyyn logistiikka- ja jakelutoimintoon liittyy usein myös palveluita. Tämä kuvaa hyvin juuri sitä, kuinka vaikeaa on identifioida palveluita erilliseksi kokonaisuudeksi. 72 x MURROKSEN JÄLKEEN Suomen metsäsektorin suhteellinen etu on perinteisesti ollut etenkin tuotantoteknologian ja prosessien kehittämisessä sekä tuotannon integraatio- ja mittakaavaetujen hyödyntämisessä. On esimerkiksi tuotettu hyvälaatuista paperia tehokkaasti yhä nopeammilla ja leveämmillä koneilla. Perinteisten teollisuusmaiden uudet suhteelliset edut liittyvät jatkossa kuitenkin yhä enemmän aineettomaan pääomaan (tieto-taito) ja palveluihin. Puunjalostustuotteisiin liittyvät palvelut kuten tutkimus, suunnittelu, huolto ja konsultointi kasvattavat merkitystään. Kuvan punaisten pallojen merkitys korostuu jatkossa Suomen metsäalalla. Avainkysymys tällöin on, voiko meillä olla punaisia palloja ilman sinisiä palloja? Toisin sanoen: Onko meillä edellytyksiä ylläpitää puunjalostukseen liittyviä palveluja, jos uudet puunjalostuksen tehtaat rakennetaan Suomen ulkopuolelle ja jo olemassaolevaa kotimaista tuotantoa karsitaan? On mielenkiintoista asettaa edellä esitetty kysymys laajempaan yhteyteen. Sotahistorioitsija Huhtinen (2005) on tarkastellut tietoa osana sodan strategista pääomaa. Hänen lähtökohtanaan on näkemys, jonka mukaan tieto ja sen jakelureitit edustavat pääomaa, hallintaa ja valtaa ja muodostavat siten erään nykyaikaisen sodankäynnin keskeisimmistä taistelukentistä. Voidaanko analogisesti ajatella, että metsäalan osaaminen ja verkostuminen edustaisivat pääomaa, hallintaa ja valtaa, jotka muodostavat jatkossa lähtökohdan Suomen metsäalan uudelle liiketoiminnalle, vaikka itse tuotantoa meillä ei enää olisikaan? Edellä sanotun yksi selkeä viesti on, että Suomen metsä- ja biotalouden kehitystä ei tulisi tarkastella pelkästään materia-, teknologia- ja jalostuskysymyksenä. Siihen on kytkettävä nykyistä voimakkaammin teollisin palveluihin liittyvä tarkastelunäkökulma. Metsien palveluiden kysyntä kasvussa Edellä kuvattujen teollisten palveluiden ohella metsäala tarjoaa mahdollisuuksia myös moniin metsäluonnonvaraan suoraan liittyviin palveluihin. Metsien muut kuin puuntuotannolliset käyttötarkoitukset ovat tällä vuosituhannella saaneet aiempaa suuremman merkityksen, ja tämän kehityssuunnan arvioidaan jatkossa voimistuvan. Vaikka tässä kirjassa keskitytään lähinnä puunjalostukseen liittyviin metsien käyttömuotoihin, on tulevaisuuden kehitystrendejä tarkasteltaessa välttämätöntä huomioida myös muita käyttötarkoituksia (ks. luku 2.2). Metsien puuntuotannon ja muiden käyttömuotojen välillä on merkittäviä riippuvuuksia ja takaisinkytkentöjä. Toisaalta Suomen metsien tuottama hyvinvointi muodostunee jatkossa lisääntyvässä määrin metsien tarjoamista palveluista. Tätä kehitystä ohjaavat maailmantalouden työnjako eli maiden suhteelliset edut sekä kansalaisten arvojen ja vapaa-ajan kehityksen trendit. Siksi on välttämätöntä arvioida myös näiden trendien vaikutuksia Suomen metsäalalle. Matkailu- ja virkistyspalvelut ovat jo nyt paikallisesti merkittäviä elinkeinoja Pohjois- ja ItäSuomessa (Tyrväinen & Huhtala 2010). Ne ovat myös aloja, jotka eivät ole kriisissä, päinvastoin. Matkailu on maailmalla nopeasti kasvava toimiala ja erityisesti luontoon perustuvan matkailun Kuusamossa toimii paikallisia matkailuyrittäjiä, jotka maksavat Kuusamon yhteismetsälle vuokraa metsien käytöstä erilaisiin aktiviteetteihin. 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 73 700 2 400 000 600 2 000 000 500 Kävijämäärät 1 600 000 400 Trendiennusteet 2000–2008-trendi 1 200 000 800 000 300 Indeksi 1992 = 100 Kertaa 2 800 000 200 Majoitusliikkeiden yöpymiset 400 000 100 0 0 1992 1996 2000 2004 2008 2012 2016 2020 Kuva 3.8. Kansallispuistojen käyntimäärien ja majoitusliikkeiden yöpymisten kehitys Suomessa 1992–2008 ja trendiennusteet vuoteen 2020. Tilastot: Tilastokeskus 2009. kysyntä kasvaa. Luontomatkailun kysyntää kasvattavia tekijöitä ovat muun muassa kaupungistuminen, tulotason nousu, vapaa-ajan määrän kasvu, ikääntyminen yhdistettynä aiempaa terveempiin eläkeläisiin ja ilmastonmuutos. YK:n matkailujärjestön arvioiden mukaan Euroopan matkailun kysyntä kasvaa vuoteen 2020 noin kolmen prosentin vuosivauhtia (UNWTO 2009). Tämä on enemmän kuin esimerkiksi nykyisten metsäteollisuustuotteidemme kysyntänäkymät, jotka ovat osin jopa negatiivisia. Siten luontomatkailun tulovirta kasvanee myös Suomessa jatkossa. Tästä tulovirrasta osa päätyy esimerkiksi majoituspalveluiden tarjoajille ja kenties metsänomistajille metsän vuokratulojen kautta. Matkailu- ja virkistyspalveluiden kysyntä Suomessa on kasvanut voimakkaasti koko tämän vuosituhannen ajan. Esimerkiksi majoitusliikkeiden yöpymiskerrat ovat yli puolitoistakertaistuneet (kasvu 60 %) tällä vuosituhannella ja kansallispuistojen kävijämäärät jopa lähes kaksinkertaistuneet (90 %) (kuva 3.8). Kansallispuistojen käyntikertojen kasvun ohella kiinnostus matkailu- ja virkistyspalveluihin on näkynyt muun muassa erilaisissa kyselytutkimuksissa ja alan järjestöjen jäsenmäärän kehityksessä. Esimerkiksi Suomen Ladun jäsenmäärä on noussut kymmenessä vuodessa noin puolella ja on nyt 77 000. 74 x MURROKSEN JÄLKEEN Tulevaisuudessa sekä väestön määrän kehitys että väestön ikärakenne Suomessa lisäävät painetta virkistysalueiden käytölle. On mahdollista, että suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä muun muassa kansallispuistojen käyttöpaine lisääntyy (Vanhatalo 2009, Vanhatalo ym. 2011). Tämä taas luo painetta varata lisää maata julkiseen virkistyskäyttöön laajentamalla jo olemassa olevia kansallispuistoja, perustamalla uusia puistoja varsinkin väestökeskusten läheisyyteen sekä varaamalla alueita virkistyskäyttöön myös kansallispuistojen ulkopuolella. Paine on erityisen suuri alueilla, joilla väestön määrä on kasvussa, mutta ulkomaisten matkailijoiden lukumäärän kasvun myötä myös muualla. On myös havaittu, että esimerkiksi kansallispuistojen palveluiden korkea taso vaikuttaa kävijämääriä lisäävästi (Vanhatalo 2009, Vanhatalo ym. 2011). Palveluita kehitettäessä tulisi myös huomioida eri ikäryhmien tarpeet ja räätälöidä palveluita niiden mukaan. Metsänomistajille voi syntyä mahdollisuuksia myös kokonaan uusiin palveluansioihin. Esimerkiksi ruotsalainen metsäyritys Södra, joka on samanlainen osuuskuntayritys kuin Metsäliitto, aikoo rakentaa 300 tuuliturbiinia yhtiön ja yhtiön osakkaiden metsiin. Suunnitelmien mukaan Södra maksaa metsänomistajille vuosittaista vuokratuloa, jos nämä luovuttavat metsämaa- Metlan laboratoriossa tutkitaan hemiselluloosan jalostusta muun muassa etanoliksi. Tutkimuksessa tuotettuja oivalluksia ja menetelmiä voidaan hyödyntää teollisissa prosesseissa. Tämän tyyppinen tutkimus saattaisi jatkossa olla myös itsessään liiketoimintaa. taan tuulivoimaloita varten. Tämä olisi todennäköisesti pääosin lisätuloa metsänomistajille, sillä tuulivoimaloilla tuskin olisi merkittävää vaikutusta metsätalouden harjoittamiseen. Ilmastopolitiikan ja päästökauppajärjestelmän myötä voi syntyä mahdollisuuksia hinnoitella metsien ilmastohyötyjä. Jatkossa on hyvin mahdollista, että metsät otetaan nykyistä suoremmin mukaan kansainvälisiin ilmastosopimuksiin. Tällöin voidaan päätyä tilanteeseen, jossa metsien hiilivarannon säilyttämisestä maksetaan korvaus. Viime kädessä kehitys saattaisi merkitä sitä, että metsänomistajat saisivat tätä kautta vuokratuloja tai tukea tarjoamistaan hiilivarannoista. On entistä tärkeämpi nähdä tutkimus, opetus ja koulutus omina palveluihin liittyvinä ”lopputuotteina”. Yleensähän metsiin liittyvällä tutkimus- ja opetustoiminnalla nähdään vain välillistä arvoa. Ne ovat tarpeen, jotta kehitetään uusia puunjalostuksen tuotteita tai koulutetaan työtekijöitä niihin liittyviin toimintoihin. Kuitenkin jos Suomen vahvuus ja kilpailukyky ovat paljon puhutuissa osaamisessa ja innovaatioissa, eivätkö juuri tutkimus ja opetus ole näitä? Toisin sanoen ne ovat itsessään ”lopputuotteita”, joilla voi olla yhä suurempi markkina-arvo ja laajentumisen mahdollisuudet. Suomessa VTT on yksi esimerkki tutkimuslaitoksesta, joka hyödyntää osaamistaan yhä enemmän liiketoiminnan kasvattamiseen. Suomen metsäntutkimus samoin kuin VTT:n teknologiatutkimus, on maailmalla hyvässä maineessa. Tämä antaa hyvän lähtökohdan pyrkiä myös kehittämään metsäntutkimuksesta ja opetuksesta nykyistä laajempaa liiketoimintaa. Palvelut ja dematerilisaatio Talouksien palveluvaltaistumisen on toivottu mahdollistavan uudenlaisen talouskasvun, joka on perustaltaan nykyistä kestävämpi, koska se ei hyödynnä luonnonvaroja ja niiden tuotannosta ei synny päästöjä samalla tavalla kuin teollisuudesta (esim. Hoffren 2010). Toisin sanoen talouskasvu tapahtuisi palveluiden kasvun kautta ja samanaikaisen dematerilisaation eli luonnonvarojen kokonaiskäytön absoluuttisen vähentämisen 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 75 kautta. Onkin sanottu, että palvelut ovat tuotteita, jotka eivät satuta, jos ne putoavat jaloillesi (Gadrey 2010, s. 97). On kuitenkin hyvin mahdollista, että palveluvaltaistuminen ei välttämättä ratkaise taloudellisen kasvun aiheuttamaa luonnonvaroja kuluttavaa ja ympäristöä saastuttavaa ongelmaa toivotulla tavalla. Gadreyn (2010) mukaan palveluiden tuottaminen ja kuluttaminen saattaa ai heuttaa yhtä lailla haittaa ympäristölle kuin teollisuustuotteet. Ensinnäkin palveluille on tyypillistä, että niiden tuottamiseen tai kuluttamiseen liittyy materiaalisia ominaisuuksia kuten esimerkiksi matkustamista. Esimerkiksi auto- ja lentomatkat voivat olla osa luontomatkailupalveluita. Toisaalta esimerkiksi metsäalan neuvonta, koulutus ja tutkimuspalvelut edellyttävät infrastruktuuria, kuten toimistorakennuksia ja yliopistoja. Niiden rakentaminen, ylläpito, lämmittäminen ja valaistus sekä niihin matkustaminen puolestaan kuluttavat luonnonvaroja ja voivat aiheuttaa päästöjä. Jos kaikki palveluihin liittyvät mate riaalivirrat otetaan huomioon, ei ole poissuljettua, että palveluihin liittyvä kasvu voi olla yhtä lailla ympäristöä kuormittavaa kuin teollisuustuotanto on (Gadrey 2010). Mikäli Suomen metsiin liittyvä luontomatkailu tulevaisuudessa selvästi kasvaa, se aiheuttaa myös uusia haasteita luonnonvarojen käytölle. Materiaalivirtojen ja päästöjen lisäksi ongelmia voivat aiheuttaa metsien eri käyttömuotojen välille nousevat ristiriidat. Esimerkiksi luontomatkailuun käytettyä metsäalaa ei voi välttämättä hyödyntää tehokkaaseen puuntuotantoon. Näistä ongelmista ja niiden ratkaisumalleista on jo ollut esimerkkejä Lapissa. Edellä sanotulla ei tarkoiteta sitä, että luontomatkailun kasvua ei tulisi sallia. Päinvastoin se voi olla hyvinkin toivottavaa maaseudun elinkeinomahdollisuuksien ja metsäalan kehityksen kannalta. Viesti sen sijaan on se, että on ajoissa kiinnitettävä huomiota ja pyrittävä minimoimaan luontomatkailun haitat ja sovitettava yhteen metsien eri käyttömuotoja. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että alan tutkimukseen, suunnitteluun, ohjeistukseen ja tiedon jalkauttamiseen on panostettava resursseja. Mikäli näin tehdään vasta sen jälkeen, kun ongelmat kasvavat, niiden ratkaisemisen kustannukset ovat tyypillisesti suuremmat kuin, jos ne pyritään ennaltaehkäisemään. 76 x MURROKSEN JÄLKEEN 3.6Globaaleihin trendeihin sopeutuminen ja niiden hyödyntäminen Lauri Hetemäki Miten nykyrakenteista päästään uudistumiseen? Edellä on kuvattu kuinka eräät globaalit trendit todennäköisesti muuttavat Suomen puunjalostuksen toimintaympäristöä. Vielä tämän vuosituhannen ensimmäiset viisi vuotta Suomen metsäteollisuus ja sitä tukeva politiikka näyttivät olevan kuin ajopuu, jota nämä globaalit trendit veivät. Niihin ei reagoitu päivittämällä strategioita ja politiikkaa, vaan jatkettiin ikään kuin mikään ei olisi muuttunut. Viime vuosina tässä suhteessa on tapahtunut selvä muutos. Metsäteollisuus on lähtenyt uudistumisen tielle ja tehnyt strategisia muutoksia, joilla pyritään vastaamaan globaaleihin trendeihin. Tämä on näkynyt myös aiempaa voimakkaampana panostuksena T&K-työhön ja valtiovallan tukeman innovaatioyritys Metsäklusteri Oy perustamisena vuonna 2007. Muutosten seurauksena tulevaisuudessa on odotettavissa monella tapaa erilainen puunjalostusteollisuus. Kehityksen ja puunjalostuksen monipuolistumisen myötä myös käsite ”metsäteollisuus” saattaa jäädä historiaan. Käsitteen sopivuutta on itse asiassa jo kyseenalaistettu nyt: ”Olen miettinyt onko metsäteollisuus oikea nimi meille. Eihän autoteollisuuskaan kutsu itseään peltiteollisuudeksi” (Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen, Metsälehden verkkouutisissa 30.9.2010). UPM kutsuukin itseään nykyisin ”biofore”-yhtiöksi. Suomessa toimivan metsäteollisuuden uudistumisen Akilleen kantapää ovat nykytuotteet. Yritysten uudistuminen ja sen etenemisvauhti ovat sidoksissa nykytuotteiden tuotannon kannattavuuteen. Mitä kannattavampaa tämä on, sitä paremmat ovat myös edellytykset investoida uusiin tuotteisiin. Toisaalta kuten Sabel & Saxenian (2008) toteavat, se mikä aiemmin oli vahvuus – erikoistuminen korkean teknologian pääomavaltaiseen tuotantoon – on kääntynyt haitaksi. Yritysten on nyt vaikeaa ja hidasta sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin, kun toiminta on pitkälti sidoksissa vanhaan pääomaan. Suomessa toimivista globaaleista metsäyrityksistä on Län- si-Euroopan markkinoilla tullut yhä enemmän aiemman menestyksensä vankeja. Suomessa vallitsee varsin laajalti näkemys, että puunjalostuksen uusiutuminen vie pitkän ajan ja nykytuotteet muodostavat perustan ainakin seuraavan vuosikymmenen. Tämä näkemys on myös heijastunut metsä- ja elinkeinopolitiikkaan, jotka uudistumisen välttämättömyyden tunnistamisesta huolimatta ovat panostaneet erityisesti metsäalan nykyrakenteiden tukemiseen. Suomen kansantalouden, metsäalan toimijoiden ja metsänomistajien näkökulmasta uudistumisen ankkuroituminen voimakkaasti nykyrakenteisiin on ongelmallista. Metsäteollisuuden rakennemuutos jatkuu ainakin tulevan vuosikymmenen, mikä merkitsee muun muassa nykyisen tuotannon ja nykyisten työpaikkojen vähentymistä. Mikäli tilalle ei synny uusia elinkeinomahdollisuuksia, tai ne syntyvät kovin hitaasti, edessä on pitkä näivettymisen tie. Ei ole kuitenkaan kiveen hakattua, että olemassa oleva rakenne ja nykytoimijat asettavat puunjalostuksen uudistumisen rajat. Tähän on ainakin kaksi perustavaa laatua olevaa syytä. Ensinnäkin yrityksien ei välttämättä tarvitse uudistua vain oman pitkäkestoisen tutkimus- ja tuotekehitysreitin kautta. Toisekseen puunjalostusta uudistamaan voi tulla sellaisia kansainvälisiä ja kotimaisia toimijoita sekä pääomia, jotka eivät ole sidoksissa metsäteollisuuden nykyrakenteisiin ja niiden asettamiin rajoitteisiin. Eloranta ym. (2010) pohtivat, mikä suomalaisten teollisuusyritysten strategia pitäisi olla 2000-luvun globaalitaloudessa, jossa Kiina-ilmiö jyrää. Heidän mukaansa Suomessa sijaitseva tuotannon vahvuus ei voi perustua bulkkituotteisiin, joiden kilpailukyky perustuu ensisijaisesti vain hintaan. Sen sijaan tuotteilla, joiden kilpailukyky perustuu asiakaspalvelutekijöihin tai asiakkaiden toteamaan kiistattomaan paremmuuteen kilpailijoiden tuotteisiin verrattuna, on menestymisen mahdollisuuksia. Näissä tuotteissa hinnalla ei ole niin väliä! Tällaisia tuotteita taas syntyy erityisesti investoimalla osaamiseen ja teknologiaan. Mutta tärkeätä Suomen metsäalan kehityksen näkökulmasta on se, ettei osaamista tarvitse välttämättä hankkia oman tutkimus- ja kehitystoiminnan tuloksena, sillä yritys voi myös ostaa patentteja tai muita immateriaalioikeuksia (Eloranta ym. 2010). Yritykset voivat myös ostaa sel- laisia yrityksiä, joilla jo on kilpailukykyisiä teknologioita tai muuta osaamista. Esimerkiksi tänä päivänä maailmalla on jo biojalostamoyrityksiä ja -teknologiaa, jotka hyödyntävät selluloosapohjaista raaka-ainetta. Mahdollisuudet esimerkiksi biojalostamotuotannon aloittamiselle Suomessa olisivat todennäköisesti paremmat, jos ostettaisiin teknologiaa ja osaamista tuotantolaitosten sijasta. Uudet toimijat ja pääomat kehityksen edelläkävijöinä Metsäalan uudistuminen voi tapahtua myös uusien toimijoiden ja pääomien avulla. Tästä on jo hyviä esimerkkejä Ruotsin ja Pohjois-Amerikan metsäsektoreilla. Seuraavassa asiaa pohditaan erityisesti yhden ruotsalaisen esimerkkitapauksen kautta, jolla on laajempaa mielenkiintoa. Ruotsalaisen Domsjö-yrityksen viime vuosikymmenen kehitys on mielenkiintoinen esimerkkitapaus visionäärisestä biojalostamokehityksestä, jonka tapaan kehitys voisi kulkea myös Suomessa. Domsjö voi myös toimia konkreettisena esimerkkinä Suomessa sijaitseville sellutehtaille siitä, kuinka jo kannattamattomaksi tuomittu vanha sellutehdas voi muuntua kannattavaksi biojalostamoksi. Politiikan näkökulmasta puolestaan on kiinnostavaa pohtia, miten Domsjön kaltaista kehitystä voitaisiin edistää. Se on kiinnostavaa ennen kaikkea siksi, että samantyyppistä kehitystä on tapahtumassa laajemminkin ja myös muissa maissa. Domsjön sulfiittisellutehdas perustettiin 1903, ja se valmisti raaka-ainetta paperiteollisuuden tarpeisiin ja myöhemmin myös liukosellua tekstiiliteollisuudelle viskoosin valmistusta varten. Vuonna 2000 ruotsalainen metsäteollisuusyritys MoDo myi Domsjön tehtaan Domsjö Fabriker AB:lle. Uusi omistajataho oli kuuden henkilön muodostama yksityinen konsortio. MoDo ei nähnyt tehtaalle tulevaisuutta sellun tuottajana paperiteollisuuden tarpeisiin. Uudet omistajat näkivät sen sijaan sille mahdollisuuden biojalostamona ja uusien tuotteiden tuottajana. Domsjön keskeinen strategia 2000-luvulla on ollut erikoistua sellaisiin puuhun perustuviin tuotteisiin, joilla on hyvät kasvunäkymät ja korkeampi jalostusarvo kuin sellulla paperin raaka-aineena. Tuotteiden lähtökohtana on ympäristöystävällisyys; ne voivat korvata ympäris- 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 77 Domsjön tehdas Ruotsissa on esimerkki siitä, kuinka vanha sulfiittisellutehdas on onnistuttu muuntamaan moderniksi biojalostamoksi. tön kannalta ongelmallisia tuotteita kuten puuvillaa ja öljypohjaisia tuotteita. Vuonna 2006 perustettiin kolme liiketoiminta-alaa: erikoisselluloosa (liukosellu), lignosulfonaatti ja etanoli. Tämän jälkeen tehdas ei ole enää tuottanut sellua paperiteollisuuden tarpeisiin. Tehtaan tuotantokapasiteetti on nyt 255 000 tonnia erikoissellua, 120 000 tonnia lignosulfonaattia ja 20 000 tonnia etanolia. Lisäksi paikalliselle energiayhtiölle myydään hartsia noin 6 000 tonnia ja jätteenpuhdistuslaitoksen kaasua. Näiden tuotteiden valmistamiseen tehdas käyttää noin 1,5 miljoonaa kuutiometriä havukuitupuuta vuodessa ja työllistää 350 henkilöä. Liukosellu on yrityksen päätuote, jota myydään pääasiassa tekstiiliteollisuudelle viskoosin valmistusta varten. Liukosellun käyttöä ja markkinanäkymiä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin sivuilla 80–82. Domsjön valmistaman lignosulfonaatin pääasiallisena asiakkaana on betoniteollisuus, joka käyttää sitä betonin lisäaineena. Sen käyttö vähentää betonin tarvetta muuttamatta betonin lujuutta. Kun betonia tarvitaan vähemmän, hiilidioksidipäästöjen määrä betonin valmistuksessa vähenee. Lisäksi lignosulfonaattia käytetään muun muassa voiteluaineena öljynporauksessa ja eläinten ruokana. Domsjön bioetanolia käytetään pääasiassa biopolttoaineena ja erilaisissa kemikaaleissa kuten maaleissa. 78 x MURROKSEN JÄLKEEN Parhaillaan yritys on myös valmistelemassa kokonaan uutta liiketoimintaa biopolttoaineissa. Domsjö on investoimassa noin kolme miljardia Ruotsin kruunua (runsaat 300 milj. €) lipeän kaasutusyksikköön. Kaasu on puolestaan tarkoitus jalostaa diametyylieetteriksi ja metanoliksi, joita käytettäisiin mm. raskaiden kulkuneuvojen polttoaineena (metanoli bensiiniin sekoitettuna) ja kemianteollisuudessa. Vuonna 2009 Ruotsin energiavirasto (Energimyndigheten) myönsi 500 miljoonaa kruunua tämän laitoksen investointia varten. Hankkeen lopullinen toteutuminen edellyttää 2,5 miljardin kruunun hankintaa pääomamarkkinoilta. Projektia tehdään yhteistyössä teknologiakehitysyritys Chemrecin kanssa, jolla on jo Piteåssa toiminnassa mustalipeän kaasutuslaitos pilottikoossa. Kyseessä on yhteisprojekti, jossa Domsjö omistaa tehtaan ja Chemrec puolestaan prosessiin liittyvän patentin ja teknologian, joita voidaan myydä edelleen lisenssillä. Domsjön tarkoitus on myydä biopolttoaine öljy-yhtiölle, joka myös vastaisi sen jakelusta. Lisäksi projektin partnerina on Volvon riskipääomayhtiö (Volvo Technology Transfer), joka on myös yksi Chemrecin omistajista. Volvo kehittää parhaillaan kuorma-autoille teknologiaa, joka mahdollistaisi biometanolin käytön. Tehtaan kapasiteetti tulee olemaan noin 100 000 tonnia polttoainetta vuodessa, mikä vastaisi yli 2 000 raskaan kuorma-auton vuosittaista tarvetta. Uusi laitos työllistäisi 130 henkilöä ja välillisesti noin 400 henkilöä. Tuotanto edellyttäisi lisäraaka-aineen hankintaa – noin 500 000 kuutiometriä metsähaketta. Projektin liiketoimintamahdollisuuksien kannalta tärkeätä on Volvon kiinnostuksen lisäksi myös biometanolin kysyntänäkymät maailmalla. Erityisesti Kiinan valtio tukee metanolin käyttöä ja salli loppuvuodesta 2009 lähtien liikenneajoneuvojen polttoaineissa metanolin sekoittamisen aina 15 % osuuteen asti. Tukien seurauksena tällaisen polttoaineen (M85) hinta on noin puolet tavalliseen polttoaineeseen verrattuna. Tämä tarkoittanee metanolin kysynnän merkittävää kasvua Kiinassa lähivuosina. Viime vuosina metanolin kulutus Kiinassa on jo kasvanut nopeasti ja oli vuonna 2008 noin 12 miljoonaa tonnia eli kaksi kertaa suurempi kuin vuonna 2005. Kiinan metanolin käyttö on perustunut pääosin kotimaiseen tuotantoon, mutta nopea kasvu edellyttäisi tuonnin lisäämistä. Uusien omistajien myötä Domsjön ja sen tuotteiden kehittämiseen on investoitu vuosien 2000–2008 aikana noin 800 miljoonaa kruunua (n. 85 milj. €). Investoinnit on rahoitettu pääasiassa yrityksen oman kassavirran avulla ja myymällä ydinliiketoimintaa kuulumattomia toimintoja kuten satamatoiminnot ja vesi- ja energiahuolto. Muutoksen kulmakivet Domsjön vanhan sellutehtaan muuttuminen kannattavaksi biojalostamoksi on useiden eri tekijöiden seurausta. Tiivistetysti voidaan esittää Domsjön kehityksen kannalta keskeiset seikat: ●● Uusien omistajien visionäärisyys ja ennakkoluulottomuus. ●● Strateginen panostaminen uusiin tuotemarkkinoihin ja liiketoiminnan monipuolistamiseen sekä niihin liittyvään T&K:een. ●● Vanhan sellutehtaan sopivuus uusien tuotteiden tuotantoon. ●● Keskittyminen ympäristöystävällisiin puupohjaisiin tuotteisiin, joilla on hyvät kasvunäkymät maailmanmarkkinoilla ja ●● ●● ●● korkeampi yksikköhinta kuin esimerkiksi paperiteollisuuden sellulla. Verkostuminen ja avoin toimintakulttuuri, joka on mahdollistanut muun muassa paikallisen yritysklusterin ja korkeakoulujen kautta saadut synergiaedut. Tavoite hyödyntää raaka-ainepohjaa ja prosessijätteitä aiempaa tehokkaammin. Jätteistä on tehty markkinatuotteita (energian raaka-aineita) aiempien haitakkeiden sijaan. Alueen kehittämisrahastojen ja energiaviranomaisten investointituet. Domsjö tarjoaa esimerkin puunjalostuksen muutoksesta, joka on jo tapahtunut, eli kyse ei ole vain visioista tai pilottilaitoksista. Domsjön etumatkaa suomalaisiin metsäteollisuusyrityksiin selittänee se, että muutokseen lähdettiin lähes vuosikymmen aiemmin kuin Suomessa, sekä toisaalta yrityksen pienemmän koon mahdollistama muutosketteryys. Toki vielä on liian aikaista päätellä, kuinka kannattavaksi ja kestäväksi yritys ja sen strategia pitkällä aikavälillä muodostuvat. Epäilemättä Domsjön kehitykseen liittyy tapauskohtaisia erityispiirteitä, joita saattaa olla vaikea hyödyntää sellaisenaan muissa yhteyksissä. Toisaalta vastaavanlaista kehitystä on tapahtumassa muuallakin. Esimerkiksi Kanadassa Fortress Specialty Cellulose Inc. osti vuonna 2010 vanhan havusellutehtaan, jonka Fraser Paper -yritys oli lakkauttanut vuonna 2009. Tehdas tuotti aiemmin havusellua paperiteollisuudelle, mutta uusi omistaja aloittaa liukosellun tuotannon tekstiiliteollisuuden tarpeisiin. Liukosellun tuotanto on määrä aloittaa 2011. Tehtaan muuntaminen korkealaatuisen erikoissellun valmistajaksi edellyttää 153 miljoonan Kanadan dollarin (110 milj. €) investointia. Quebecin osavaltio tukee investointia 102,4 miljoonan dollarin investointilainalla, jonka lisäksi Kanadan valtion ympäristöohjelmasta tukea tulee 9,9 miljoonaa dollaria (Pulp & Paper Canada 2010). Domsjön ja vastaaviin tapauksiin liittyvistä erityispiirteistä huolimatta ne tarjoavat mielenkiintoisia ajatuksia ja näkymiä Suomen biotalouden kehittämistä pohtivalle työlle ja politiikalle. Mikäli Suomeen halutaan vastaavanalaista kehitystä, mitä se edellyttäisi esimerkiksi elinkeinopolitiikalta, yritysten rakenteelta, sijoittajilta ja vanhojen sellutehtaiden tuotannon uudelleen suuntaamiselta. 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 79 Vanhojen sellutehtaiden uusi elämä Mahdollisuus muuttaa vanhoja sellutehtaita erikoissellun ja muiden biojalosteiden valmistajaksi on kiinnostava erityisesti seuraavista syistä. Ensinnäkin erikoissellun (liukosellun) kysyntänäkymät maailmalla ovat hyvät viskoosin nopean kysynnän kasvun myötä (Teräs & Jokinen 2010). Liukosellun hinta on myös selvästi korkeampi kuin paperiteollisuuden tarpeisiin valmistetun sellun (kuva 3.10). Lisäksi vanhat sellutehtaat saattavat tapauksesta riippuen olla suhteellisen pienin investoinnin muunnettavissa liukosellun tuottajiksi. Selluloosapohjaisia kuituja on käytetty yli sadan vuoden ajan tekstiiliteollisuudessa ja monissa muissa käyttökohteissa, kuten auton renkaissa (Teräs & Jokinen 2010). Viskoosi kilpailee puuvillan ja synteettisten öljypohjaisten kuitujen kuten nailonin ja polyesterin kanssa. Näiden raaka-aineiden keskinäinen kilpailukyky on vaihdellut muun muassa hintakehityksen, ympäristötekijöiden ja kuluttajien mieltymysten myötä eri vuosikymmeninä. Pitkälti tämän seurauksena myös liukosellun elinkaari on ollut vaihteleva – siinä on useita suhdannesykliä pitempiä nousuja laskutrendejä eri vuosikymmenillä (kuva 3.9). Arvioiden mukaan viskoosi on tekemässä paluuta ja korvaa jatkossa yhä enemmän puuvillan ja synteettisten kuitujen käyttöä (Fortress 2010, Teräs & Jokinen 2010). Puuvillan viljely on yhä ongelmallisempaa sen vaatiman runsaan kastelun ja kasvinsuojelumyrkkyjen takia. Lisäksi tuotantoalasta on kilpailua: muiden viljelykasvien, etenkin maissin ja soijan, tuotanto syrjäyttää puuvillan viljelyä. Toisaalta öljypohjaiset synteettiset kuidut koetaan yhä ongelmallisemmiksi ympäristötekijöiden takia ja viskoosia heikomman käyttömukavuuden vuoksi. Erityisesti In tian ja Kiinan vaurastuvan väestön arvioidaan lisäävän merkittävästi viskoosin kysyntää. Viime vuosina maailman viskoosin kulutus on kasvanut noin 7 % vuodessa (Kiinassa jopa 10 %), eli selvästi nopeammin kuin puuvillan tai synteettisten kuitujen. Toki viskoosin osuus maailman tekstiiliteollisuuden kuitukysynnästä on vain noin 5 %, kun synteettisten kuitujen on lähes 60 % ja puuvillan yli 30 %. Tämä viskoosin alhainen osuus merkitsee toisaalta sitä, että potentiaaliset kasvunäkymät muiden kuitujen korvaajana ovat merkittävät (Fortress 2010, Teräs & Jokinen 2010). Suomessa ei valmisteta liukosellua. Sellupohjaisten kuitujen jatkojalostus tekstiiliteollisuudessa on kuitenkin jälleen käynnistymässä. Avilon Oy, jonka omistaa sijoitusyhtiö Neomarkka, on aloittamassa tuotantoa Valkeakoskella (Lähdevuori 2010). Tehdas on perustettu vuonna 1936. Se toimi alun perin niemellä Kuitu Oy, jonka nimi sittemmin vaihtui Säteri Oy:ksi ja myöhemmin Kuitu Finland Oy:ksi. Avilon Oy:n tuo- 140 6 130 5 110 100 4 90 Sellu (paperi) Liukosellu 80 Liukosellu, milj. t. Sellu (paperi), milj. t 120 3 70 60 Tilastot: Faostat 50 1970 2 1980 1990 2000 2010 Kuva 3.9. Maailman sellun (paperi) ja liukosellun tuotanto vuosina 1968–2009. 80 x MURROKSEN JÄLKEEN 900 800 700 USD/tonni 600 500 Liukosellu 400 300 200 Sellu (paperi) 100 Tilastot: Faostat 0 1970 1980 1990 2000 2010 Kuva 3.10. Maailman sellun (paperi) ja liukosellun viennin yksikköarvo vuosina 1968–2009 viiden vuoden liukuvina keskiarvoina. tannon painopiste on palonsuojakuitujen valmistamisessa, joita tarvitaan sisustus- ja suojavaatemateriaaleissa sekä kulkuvälineissä. Avilonin oli tarkoitus aloittaa tuotanto loppuvuodesta 2010, mutta liukosellun saatavuusongelmien takia tuotannon käynnistämistä joudutaan siirtämään muutamalla kuukaudella. Yritys ostaa osan tarvitsemastaan liukosellusta Domsjölta. Teräs & Jokinen (2010) pohtivat edellytyksiä muuntaa vanhoja sellutehtaita liukosellun valmistajaksi tai biojalostamoiksi. Heidän mukaansa maailmalla on arviolta satoja vanhoja sellutehtaita, jotka eivät enää ole erityisen kannattavia. Niiden muuntaminen biojalostamoiksi ei ole ongelmatonta, eikä kaikista vanhoista sellutehtaista tule kannattavia biojalostamoita. Maailmalla liukosellun kysyntä on toistaiseksi edelleen hyvin pientä verrattuna esimerkiksi paperisellun kysyntään (kuva 3.9). Paperisellun kulutus on noin 120 miljoonaa tonnia ja liukosellun vain vajaat 4 miljoonaa tonnia. Toisin sanoen liukosellumarkkinoiden koko ja sen tyydyttämiseen vaaditta vien laitosten määrä on vielä suhteellisen pieni. Kuva 3.10 näyttää liukosellun hinnan olevan selvästi korkeampi kuin paperisellun. Hintaero on myös kasvanut 1990-luvun alun jälkeen – liukosellun hinta on noussut suhteessa enemmän. Vuonna 1990 liukosellun hinnan viiden vuoden liukuva keskiarvo oli runsaat 100 dollaria suu- rempi kuin sellun, kun vastaava hintaero vuonna 2009 oli jo 306 dollaria. Kannattavuusnäkökulmasta hintaero ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Liukosellun tuotannossa puuta joudutaan käyttämään suhteessa enemmän kuin paperisellun tuotannossa eli saanto on pienempi. Tyypillisesti viskoosin raaka-aineeksi valmistettu liukosellu käyttää lopputuotetonnia kohden yhden tonnin enemmän puuta kuin paperisellun valmistus (Teräs & Jokinen 2010). Tämän johdosta kannattavuusero ei ole yhtä suuri kuin lopputuotteiden hintaero. Hintaero näyttää kuitenkin edelleen kasvaneen, mistä kertoo viimeaikaiset liukosellun toimitussopimukset. Esimerkiksi kanadalainen Fortress Paper sopi lokakuussa 2010 toimittavansa Kiinaan seuraavan viiden vuoden aikana liukosellua hintaan 1 200–1 600 Yhdysvaltain dollaria/tonni (RISI 2010b). Hinta asettuu tälle välille riippuen markkinatilanteen muutoksista Kiinassa. Samanaikaisesti lokakuussa 2010 lehtipuusellun (BHKP) tonnihinta Kiinassa oli vain noin 770 Yhdysvaltain dollaria. Liukosellun ja paperisellun kasvaneesta hintaeroista huolimatta Domsjö-tyyppinen ratkaisu, jossa yritys valmistaa liukosellun ohella monipuolisemmin eri biojalosteita, saattaisi olla kannattavampi liiketoimintakonsepti – ainakin se olisi vähemmän riskialtis yhden tuotteen markkinaheilahteluille. 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 81 Avilon Oy:n pääkonttori ja tehdas Valkeakoskella. Tehdas toimi aiemmin nimellä Kuitu Finland, mutta sen toiminta loppui omistajien viedessä osaamisen ja pääoman Kiinaan. Nyt katse on taas kohti tulevaisuutta ja etenkin vientimarkkinoita Pohjois-Amerikassa. Riippumatta siitä kuinka monipuolisesti yritys tuottaa puusta eri tuotteita, yksi merkittävä kustannuserä on väistämättä puukustannukset. Siksi puukustannusten minimointi tulee olemaan tärkeää toiminnan kannattavuuden kannalta. Vaikka monipuolinen biojalostamotoiminta voi siis vähentää puukustannuksen suhteellista kustannusosuutta verrattuna nykyisiin metsä teollisuustuotteisiin, puukustannuksella on jatkossakin tärkeä merkitys. Edellä esitetyn analyysin perusteella ei ole ilmennyt mitään sellaisia periaatteellisia tekijöitä, jotka viittaisivat siihen, että Domsjö-tyyppinen kehitys ei olisi mahdollista myös Suomessa. Jatkossa onkin mahdollista, että kotimainen tai ulkomainen pääomasijoittajaryhmä lähtee kehittämään vanhasta sellutehtaasta erikoissellua ja muita biojalosteita valmistavaa yritystä. Tällainen vaatisi luonnollisesti ennakkoluulotonta ja riskinottoon valmista uutta omistajatahoa. Mikäli Suomen puunjalostuksen yrityskenttään tulisi useita Domsjön kaltaisia pk-yrityksiä, kehitys palautuisi tietyllä tapaa aiempien vuo82 x MURROKSEN JÄLKEEN sikymmenten tilanteeseen. Vielä vuonna 1985 Suomen massa- ja paperiteollisuudessa oli 25 yritystä (Reunala ym. 1998). Metsäklusteri muuttuvassa maailmantaloudessa Suomen metsäalan yhdeksi menestystekijäksi on mielletty sen yhtenäisyys ja verkostuneisuus – metsäklusteri (Reunala ym. 1998, Lammi 2000, Seppälä 2000). Metsäalan klusterissa yritys tai toimija voi tuottaa verkostoyhteyksillään hyötyä paitsi itselleen myös koko verkostolle. Klusterissa olevat organisaatiot voivat olla eri toimialoilta, mutta siitä huolimatta on löydetty jokin yhteinen tapa hyötyä yhteistyöstä ja saavuttaa synergiaetuja. Klusteriajattelun teoreettisen perustan ja siihen liittyvän laajalti siteeratun timanttimallin esitti Michale Porter (1990). Porterin mallia on hyödynnetty myös Suomen metsäklusteria koskevissa taustaselvityksissä (Lammi 2000). Muuttuneessa ja globalisoituneessa maailmassa klustereihin liittyvät hyödyt on kuitenkin ase- tettu kyseenalaiseksi. Pajarinen ym. (2010) toteavat, että maat ja alueet eivät enää erikoistu toimialoittain tai klustereittain, vaan yritysten toimintojen ja työtehtävien mukaan. Maailmantaloudessa yritysten eri toiminnot ja työtehtävät ovat yhä enemmän hajautuneet eri puolille maailmaa. Tätä kautta haetaan erikoistumisesta seuraavia hyötyjä. Näiden ajatusten teoreettisen taustan yksi keskeinen kehittäjä on ollut taloustieteilijä Richard Baldwin, joka on myös esitellyt näkemyksiään Suomen hallitukselle (Baldwin 2006). Yritysten toimintojen ja työtehtävien hajauttaminen puolestaan vähentää jonkin toimialan ympärille muodostunutta kansallisen klusterin merkitystä. Jatkossa maat ja alueet saattavat eriytyä yhä enemmän toiminnoittain – jakolinja ei enää ole samassa määrin toimiala tai klusteri. Pajarisen ym. (2010) mukaan tuotanto- ja arvoketjuja pilkkovassa maailmantaloudessa myös perinteisten, yhteen alaan keskittyvien suuryritysten merkitys pienelle kansantaloudelle vähenee. Muutoksien nähdään toisaalta antavan mahdollisuuden uusille, pienille, joustaville ja nopeisiin muutoksiin kykeneville yrityksille. Oletetaan, että puunjalostuksen kehitys maailmantaloudessa, olipa se mitä tahansa, noudattaisi edellä mainittua työtehtävien ja kilpailukyvyn osatekijöiden eriytymistä. Tällöin kaikki ne puunjalostuksen toiminnot, jotka eivät väistämättä ja välittömästi ole sidoksissa Suomen metsiin ja niiden ominaisuuksiin tai täällä oleviin tuotannontekijöihin ja asiakkaisiin, ovat maailmankaupan eriytymisen kohteena. Jos näin on, herää kysymys: Mitkä ovat ne puunjalostuksen korvaamattomat tekijät, joita ei Suomesta voida tai kannata siirtää muihin maihin? Mitä jää jäljelle? Tämä on pitkän aikavälin avainkysymys Suomen puunjalostukselle ja metsäsektorille. Hyvin yleinen vastaus edellä esitettyyn kysymykseen on, että mitä korkeampi tuottavuus tehtävällä tai toiminnalla on, sitä todennäköisempää, että toiminto jää kotimaahan. Seuraavassa tarkastellaan kuitenkin esimerkin avulla yksityiskohtaisemmin sitä, minkälaiset tehtävät näyttäisivät olevan erityisesti Suomen vahvuus. Esimerkki liittyy Nokian N95-puhelimen liiketoimintaketjuun. Vaikka esimerkki ei ole metsäalalta, sen merkitys ja viesti voivat olla keskeisiä kysymyksen kannalta. Ali-Yrkkö (2010) ja Pajarinen ym. (2010) ovat selvittäneet Nokian N95-puhelimen liiketoimin- taketjun eri osien arvonmuodostusta. Tuotteen liiketoimintaketjuun liittyvät tehtävät on hajautettu useisiin eri kokonaisuuksiin, jotka voivat sijoittua maantieteellisesti eri mantereille. N95puhelimessa on noin 600 osaa, joita valmistetaan eri puolilla maailmaa. Komponenttien lisäksi valmiin tuotteen arvoketjun muodostavat Nokian sisäiset tukitoiminnot (hallinto, suunnittelu, tutkimus ja kehitys jne.), lisenssi, valmistus, tukkukauppa ja vähittäiskauppa. Suomen kannalta esimerkin mielenkiintoisin piirre liittyy siihen, mihin ja kuinka paljon arvoa jäi eri alueille laitteen 550 euron myyntihinnasta vuonna 2007. Arvoketjun selvästi merkittävin osuus oli Nokian sisäiset toiminnot, 31 prosenttia. Puhelimen valmistuksen osuus tuotteen arvosta oli vain kaksi prosenttia. Niinpä esimerkiksi Pekingin kokoonpanolinjalla valmistetun ja Yhdysvalloissa myydyn puhelimen arvonlisäyksestä 39 prosenttia jäi Suomeen. Suomeen jäävä arvon lisä ei ollut juurikaan suurempi, jos laite oli valmistettu Salossa ja toimitettu Saksaan – se oli tällöin 41 prosenttia. Toisin sanoen Suomen kansantalouden kannalta puhelimen fyysisiä tavaravirtoja ja valmistusta monin verroin tärkeämpää oli se, missä suunnittelu, tutkimus ja kehitys, design, liikkeenjohto ja hallinto sijaitsivat (Pajarinen ym. 2010). Esimerkki saa pohtimaan, olisiko Suomen puunjalostukseen mahdollista liittää Nokian N95- puhelimen kaltainen arvonlisäkehitys? Toisin sanoen Suomessa kotipesää pitävä puunjalostusyritys valmistaa tuotteen ulkomailla ja myy sen kansainvälisillä markkinoilla, mutta sen verottomasta hinnasta jää Suomeen noin 40 prosentin arvonlisä. Mikä voisi olla tällainen puunjalostuksen tuote? Nokian esimerkin valossa vastausta olisi etsittävä hajautetusta tuotannosta ja tehtävistä, joissa lopputuotteen arvon merkittävimmät osat eli erityisosaamista vaativat tehtävät sijaitsisivat Suomessa. Käytännössä tämä edellyttäisi muun muassa panostusta jo niin tuttuihin asioihin: tutkimukseen, kehitykseen ja koulutukseen. Vaikka nämä uudistuksen kulmakivet ovatkin tuttuja, merkitsisi muutos merkittävää lisäpanostusta uudistusten toteuttamiseen käytännössä. Oletetaan, että edellä kuvatun kaltainen maailmantalouden tuotannon ja siihen liittyvien tehtävien eriytymiskehitys tapahtuisi ja Suomen rooliksi tässä jäisi puunjalostustuotteiden suun- 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 83 nittelu, tutkimus ja kehitys, hallinto jne. Tällöin metsäklusteriajattelun ja kansantalouden kerrannaisvaikutusten kannalta kehitys muodostuisi hyvin haasteelliseksi. Mitä tästä kehityksestä jäisi metsänomistajille ja aluetalouksille, jotka nyt elävät metsäsektorista? Selvää on, että kyseessä olisi merkittävä murros metsäalalla. Murroksen jälkeen metsäomistajien ja metsästä elävien aluetalouksien elinkeinojen täytyisi monipuolistua metsiin liittyviin uusiin ansaintamahdollisuuksiin. Ne voivat olla esimerkiksi metsiin liittyviä matkailu-, virkistys-, terveys- ja ilmastopalveluita tai jotakin, jota ei vielä edes ole keksitty tai osata hahmottaa. 3.7Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsiin Sini Niinistö Puuston kasvu kiihtyy Edellä tarkasteltiin eräitä globaaleja muutoksia, jotka vaikuttavat merkittävästi nyt ja tulevaisuudessa Suomen metsäalan kehitykseen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset otettiin huomioon lähinnä ilmasto- ja energiapolitiikan kautta. Tämän lisäksi muuttuva ilmasto vaikuttaa monin tavoin metsäekosysteemeihin ja niiden tarjoamiin tuotteisiin ja palveluihin. Tietolaatikko 3-1 Mitä on biotalous? Lauri Hetemäki Viimeaikoina termi biotalous on muodostunut uudeksi muotikäsitteeksi, samaan tapaan kuin informaatiotalous oli vuosituhannen vaihteessa. Kansallisen metsäohjelman 2015 päivitysraportti toteaa, että ”Suomen metsäala on vastuullinen biotalouden edelläkävijä” (MMM 2010). Valtioneuvoston biotaloustyöryhmä totesi loppuraportissaan samoin, mutta nyt koko kansantalouden tasolla: ”Vuonna 2050 Suomi on biotalouden edelläkävijämaa” (Valtioneuvoston kanslia 2010). Mitä biotalouden käsitteellä oikein tarkoitetaan? Tämän kysymyksen pohtiminen ei ole hedelmällistä pelkästään asioiden selventämisen takia. Pohdinta osoittaa lisäksi, että se miten käsite on määritelty ja sitä käytetty, heijastelee ja muovaa myös ajattelutapojamme. Wetzel ym. (2006) määrittelevät biotuotteiksi hyödykkeet, jotka perustuvat mihin tahansa biomassaan. Kiinteiden biopolttoaineiden CEN/TS 14588 -standardin mukaan biomassa on puolestaan biologista alkuperää oleva aines lukuun ottamatta geologisiin muodostumiin peittyneitä ja fossiloituneita aineksia. Biotuotteiden sovelluksia voi olla monilla toimialoilla kuten esimerkiksi energia-, metsä-, liikenne-, kemian-, muovi-, lää- 84 x MURROKSEN JÄLKEEN ke- ja elintarviketeollisuudessa. Wetzel ym. kutsuvat biotaloudeksi näiden ja muiden toimialojen biotuotteiden tuotantoa. Wikipediasta löytyy biotaloudelle englanninkielinen ja suomenkielinen määrittely (Wikipedia Bioeconomy 2010, Wikipedia Biotalous 2010). Englanninkielinen määrittely ymmärtää biotalouden taloudelliseksi toiminnaksi, joka perustuu geneettisellä ja molekyylitasolla saatuun tieteelliseen tietoon biologisista mekanismeista ja prosesseista, sekä tämän tiedon soveltamiseen teolliseen toimintaan. Kerrotaan, että biotaloustermin lanseerasivat Harvardin yliopiston tutkijat Juan Enríquez ja Rodrigo Martinez Yhdysvaltojen tiedeyhdistyksen (American Association for the Advancement of Science) kokouksessa vuonna 1997 (Wikipedia Bio economy 2010). Todettakoon, että tässä yhtey dessä usein viitataan myös Enríquezin (1998) artikkeliin Science-lehdessä, mutta siinä ei bio taloustermiä esiinny, vaikka sitä tarkoittavista asioista puhutaankin. Wikipedian suomenkielinen versio antaa hieman erilaisen määrittelyn. Sen mukaan biotalous tarkoittaa kaikkia uusiutuvia luonnonvaroja tuot- Metsät muodostavat kansallisesti merkittävän luonnonvaran, jonka tulevaisuuden kehitys kiinnostaa sekä yksittäisiä kansalaisia ja yhteiskuntaa että metsiä ja sen tuotteita hyödyntäviä yrityksiä. Seuraavassa tarkastellaan tutkimustulosten perusteella muuttuvan ilmaston vaikutusta metsiin ja niiden käyttömahdollisuuksiin sekä sitä, miten ilmastonmuutoksen mahdollisia haittavaikutuksia voisi ehkäistä. Ilmastonmuutos näkyy jo metsissä. Tutkimusten mukaan talvet ovat lämmenneet kuluneiden yli 10 vuoden aikana. Lämpimät talvet ovat jo vaikuttaneet haitallisesti tärkeisiin talvisiin toimintoihin metsissä kuten maastohiihtoon ja puunkorjuuseen. Ilmastonmuutosta hillitsevillä tavaa, käyttävää, jalostavaa ja markkinoivaa tuotantoa sekä uusiutuvista luonnonvaroista valmistettujen tuotteiden kulutusta. Lisäksi kerrotaan, että biotaloudessa puun ja kuidun hyödyt uusiutuvana ja kierrätettävänä materiaalina pääsevät esiin. Biotalouden uusia tuotteita syntyy bioenergia- ja biokemikaalisektoreille yhdistämällä puuta ja kuitua muihin materiaaleihin sekä luomalla kuiduista uusia tuotteita uuden teknologian, kuten nanoteknologian ja tietotekniikan avulla. Suomenkielinen versio biotalouden määritelmästä on siis paljon rajatumpi painottaessaan uusiutuvia luonnonvaroja ja erityisesti puukuituja teollisten sovellusten lähteenä. Painotus selittynee kirjoittajan käyttämällä taustamateriaalilla, sillä artikkelin ainoa viite on Metsäteollisuus ry:n kotisivuille (Wikipedia Biotalous 2010). Valtioneuvoston biotaloustyöryhmä näkee biotalouden myös tapana tehdä asioita (Valtioneuvoston kanslia 2010). Tällä tarkoitetaan erityisesti sitä, että toisin kuin perinteiset talouden sektorit, biotaloussektori edustaa läpileikkaavaa poikkisektorialista ajattelumallia. Ryhmä viittaa myös siihen, että biotalouteen kuuluvaksi tulisi ymmärtää myös palvelut, kuten luontomatkailuja virkistyskäyttö. Käsitteen laajuuden takia työryhmä rajasi kuitenkin palvelut tarkastelunsa ulkopuolelle ja keskittyi pelkästään biomassa hyödyntäviin teollisiin jalostusprosesseihin. ja ennakoivilla politiikkatoimenpiteillä ja ilmastonmuutostietoudesta johtuvilla metsien tuotteiden kysynnän muutoksilla voi olla suoraa tai välillistä vaikutusta metsiin ja niiden käyttöön jo nyt, esimerkkinä viime vuosina nopeasti lisääntynyt metsäenergian korjuu. Kasvatuskammiokokeiden ja metsäekosysteemimallilaskelmien mukaan Suomen metsät hyötyvät kohoavasta lämpötilasta, pidemmästä kasvukaudesta ja yhteyttämiseen tarvittavan hiilidioksidin määrän noususta (Kellomäki ym. 2008). Laskelmat ovat keskittyneet arvioimaan muuttuvan ilmaston vaikutusta metsiin seuraavien 50 tai 100 vuoden kuluttua. Kohoavat lämpötilat parantavat olosuhteita männyn ja kuusen siemen- Ottaen huomioon yleisesti esitetyt näkymät palveluiden kasvumahdollisuuksista, niiden rajaaminen biotalouden ulkopuolelle on selkeä puute (Honkatukia ym. 2010, McKinsey Global Institute 2010, Pajarinen ym. 2010). Kun ne rajataan ulkopuolelle, helposti syntyy käsitys, että ne eivät ole tärkeitä. Tämän seurauksena niihin ei kenties myöskään panosteta. Biotalouskäsite on tietenkin osin retoriikkaa, jolla halutaan tavoittaa kohteen kiinnostus käyttämällä uutta käsitettä sekä luoda positiivinen uutuuden vaikutelma. Näinhän juuri informaatiotalouskäsitettä käytettiin vuosikymmen sitten. Biotalouskäsitteen merkittävin ominaisuus saattaa kuitenkin piillä siinä, että se voi aikaansaada uudenlaista ajattelua. Tähän juuri Valtioneuvoston biotaloustyöryhmä viittasi todetessaan käsitteen tarkoittavan myös uutta tapaa ajatella ja tehdä asioita. Sen käytöllä korostetaan poikkisektorialista ajattelua ja politiikkaa. Mikäli nähdään, että Suomen kaltaisen OECDmaan elinkeinoelämän ja työllisyyden kehitys lepää jatkossa merkittävästi palvelualojen varassa, olisi hyvä, että biotaloustermi ymmärrettäisiin ja sitä käytettäisiin kuvaamaan myös luonnonvaroihin liittyviä suoria ja välillisiä palveluita. Juuri näin ymmärrettynä se voisi muovata yleistä ajattelutapaa kohti nykyistä monipuolisempaa ja laaja-alaisempaa tulevaisuuden mahdollisuuksien hyödyntämistä. s 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 85 Ilmastonmuutoskokeet männyillä Ilomantsin Mekrijärvellä (Joensuun yliopisto) ja koivuilla Suonenjoella (Metsäntutkimuslaitos) ovat antaneet arvokasta tietoa ilmastonmuutoksen mahdollisesta vaikutuksesta metsäpuihimme. tuotannolle ja taimien varhaiskehitykselle metsän- ja puurajalla Lapissa, ja näin metsänraja ja puuraja voivat siirtyä hitaasti kohti pohjoista ja korkeammalle merenpinnasta. Lehtipuiden on ennustettu hyötyvän ilmastonmuutoksesta Suomessa havupuita enemmän. Käytännössä talousmetsissä puulajisuhteisiin vaikutetaan metsänhoidolla, jota mukauttamalla voidaan sopeutua myös ilmastonmuutokseen. (Peltola & Kellomäki 2005) Pohjois-Suomessa puuston tilavuuden vuotuisen kasvun on arvioitu metsäekosysteemimallilaskelmien perusteella jopa kaksinkertaistuvan kuluvan vuosisadan viimeisinä 50 vuotena verrattuna nykykasvuun. Etelä-Suomessa kasvun lisäys on arvioitu pienemmäksi. Koko Suomen puuston keskimääräisen vuosittaisen kasvun on arvioitu olevan kolmanneksen nykyistä suurempi kuluvan vuosisadan loppupuolella. Toisaalta ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskiä ja kuivuusjaksojen yleisyyttä, mikä voi vähentää puuston kokonaiskasvua. (Kellomäki ym. 2005) Muutokset kasvuolosuhteissa saattavat vaikuttaa negatiivisesti sekä havu- että lehtipuilla joihinkin puuaineen fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin (Kaakinen & Vapaavuori 2005, Kilpeläinen ym. 2005, 2007). Näillä muutoksilla voi olla vaikutuksia myös puunjalostusteolli86 x MURROKSEN JÄLKEEN suuden prosesseihin ja lopputuotteisiin. Toisaalta esimerkiksi puuston kasvatustiheyttä säätelemällä voidaan vaikuttaa rungon ja oksien kasvuun sekä syntyvän puuaineen ominaisuuksiin. Metsätuhot voivat lisääntyä Ilmastonmuutoksen on arvioitu lisäävän sekä abioottisten kuten tuulituhojen että bioottisten metsätuhojen kuten hyönteis- ja sienituhojen riskiä. Eri ilmastomallien mukaan kovat tuulet eivät tulevaisuudessa selkeästi lisäänny Suomessa (Finland's Fifth National... 2009). Kuitenkin roudattoman kauden pituuden kasvu ja maan vettyneisyyden lisääntyminen talvisateiden runsastuessa heikentävät puiden ankkuroitumista maahan, mikä lisää selvästi tuulituhojen riskiä (Peltola ym. 2010). Roudattoman kauden pidentyminen haittaa myös puunkorjuuta: maan kantavuuden heikkeneminen vaikeuttaa korjuuta, ja puiden juuristojen riski vaurioitua harvennushakkuissa lisääntyy. Ilmaston lämpeneminen lisää todennäköisesti myös kuivien kausien määrää ja kestoa. Kuivuusjaksot vähentävät puuston kasvua. Myös metsäpaloriski voi kasvaa tulevaisuudessa (Kilpeläinen ym. 2010a). Lumituhojen riski voi vastaavasti tulevaisuuden ilmastossa vähentyä, ainakin kuluvan vuo- sisadan loppupuolella (Kilpeläinen ym. 2010b). Aikaisempien tutkimusten perusteella on ennakoitu, että puiden silmut saattaisivat vaurioitua tulevaisuudessa pakkasjaksojen aikana talvella ja keväällä, jos talvilepo purkautuu nykyistä selvästi varhaisemmin talviaikaisten lämpimien jaksojen seurauksena. Tähänastisten kokeellisten tutkimustulosten perusteella lämpimämmässä ilmastossa silmut voivat puhjeta Suomen leveysasteilla paria viikkoa nykyistä aikaisemmin, mutta kenttäkokeissa ei kuitenkaan ole havaittu pakkasvaurioita (Hänninen ym. 2007, Slaney ym. 2007). Monet tuhohyönteiset hyötyvät lämpötilojen noususta ja lämpimän kauden pituuden lisääntymisestä. Pitempi kasvukausi sallii useamman kuin yhden hyönteissukupolven vuotta kohden, mikä lisää tuhojen intensiteettiä ja laajuutta. Esimerkiksi kuusen tuholaisten, kirjanpainajalajien, aiheuttamat tuhot voivat lisääntyä, kun vuodessa kasvaa aikuiseksi yhden sukupolven sijasta kaksi sukupolvea. Herkkyysanalyysit ovat lisäksi osoittaneet, että talven minimilämpötilat ovat kriittisiä eräiden hyönteislajien selviytymiselle Suomen oloissa. Minimilämpötilojen nousu voi näin ollen helpottaa sekä kotimaisten lajien leviämistä koko Suomen kattaviksi (esim. ruskomäntypistiäinen) että tulokaslajien selviytymistä Suomen oloissa (esim. Keski-Euroopan nykyiset tuholaiset havu- ja lehtinunna) (Vanhanen 2008, Veteli & Niemelä 2008). Ilmastonmuutos voi lisätä hyönteistuhoja myös epäsuorasti tarjoamalla Taloudellisesti merkittävin sienitautimme, juurikääpä, voi hyötyä tulevaisuuden lämpimämmästä ilmastosta, mutta sen torjuntaan on useita keinoja, kuten kantokäsittely hakkuiden yhteydessä. hyönteisille otollista lisääntymismateriaalia metsissä esimerkiksi tuulituhopuissa. Monien sienitautien esiintyvyys voi lisääntyä ilmaston muuttuessa. Esimerkiksi kuusen lahottajana yleisen juurikäävän itiötuotanto voi lisääntyä kesän lämmetessä. Itiötuotanto voi myös jatkua pitempään lämpimän vuodenajan osuuden kasvaessa. Lyhenevän talven myötä yleistyvät lämpimän kauden hakkuut voivat lisätä juurikääpätartuntoja tarjoamalla tuoreita kanto- ja korjuuvauriopintoja sieni-itiöiden iskeytymisalustoiksi (Piri ym. 2008). Puuston tyvilahoisuus voi lisääntyä tulevaisuudessa myös mesisienen takia. Tälle puut altistuvat etenkin kuivuusjaksojen aikana (Müller & Piri 2010). Viime aikoina voimakkaasti lisääntynyt kansainvälinen kasvikauppa on lisännyt riskiä vieraslajien leviämisestä Suomeen, jossa lämpenevän ilmaston myötä saattaa olla yhä otollisemmat kasvuolosuhteet uusille kasvitaudeille (Lilja ym. 2010). Ilmastonmuutos vaikuttaa metsien tuotteisiin ja palveluihin Puustoon kohdistuvien biologisten vaikutusten lisäksi muuttuva ilmasto vaikuttaa monin tavoin metsien käyttöön ja metsien tarjoamiin tuotteisiin ja palveluihin. Talvien lämpeneminen asettaa uusia haasteita puunkorjuulle ja lisää korjuukustannuksia. Puunkorjuu suositellaan tehtäväksi huonosti kantavilla kohteilla maan ollessa roudassa korjuun aiheuttamien runko- ja juuristovaurioiden ja niitä mahdollisesti seuraavien lahottajasienitartuntojen välttämiseksi. Puunkorjuu painottuu talvikausiin, sillä noin 60 % hakkuista tehdään loka-maaliskuussa (Väätäinen ym. 2008). Hakkuiden epätasainen jakautuminen eli puunkorjuun kausivaihtelu aiheuttaa jo nykyisin huomattavia kustannuksia. Metsätehon tutkimuksen mukaan kausivaihtelu aiheutti vuosittain noin 100 milj. euron kustannukset, jotka koostuvat muun muassa puunkorjuu- ja autokuljetuskaluston epätasaisesta käytöstä, ylimääräisestä puun varastoinnista ja varastoinnin aiheuttamista laatuvaurioista (Pennanen & Mäkelä 2002). Puunkorjuukalusto on mitoitettu talven käyttöhuippujen mukaan, jolloin esimerkiksi kelirikon aikana kapasiteetin vajaakäyttö aiheuttaa pääomaintensiivisellä alalla huomattavia kustannuksia. Varastointi puolestaan sitoo pääomaa ja 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 87 puun värjääntyminen, kuivuminen tai lahoaminen vaikuttavat puun laatuun ja siten tuotteen tulevaan jalostusarvoon. Ilmaston lämmetessä ja routaisen ajan lyhentyessä puunkorjuun kausivaihtelun odotetaan voimistuvan ja kustannusten kasvavan, vaikka korjuuteknologiaa kehitetään jatkuvasti. Jatkossa routaa vaativien leimikoiden osuus voi lisääntyä vielä nykyisestä suometsien enimmäkseen nuoren puuston varttuessa hakkuukypsäksi. Metsien virkistyskäyttöön lämpenevä ilmasto vaikuttaa sekä talviulkoilumahdollisuuksien vähenemisen että metsämarjojen mahdollisten satomuutosten kautta (Pouta ym. 2009, Lindroos & Salo 2008). Tulevaisuuden ilmastossa lumipeitteen väheneminen ja paikoittainen katoaminen lisäävät riskiä, että kaupallisesti ja kotitarvepoimijoille tärkeän mustikan kukkasilmut vaurioituvat pakkasessa, ja näin marjantuotanto estyy seuraavana kesänä. Marjojen kasvukausi alkaa ja marjat kypsyvät aikaisemmin, mutta toisaalta varsinkin mustikan ja suomuuraimen kukintovaiheet altistuvat nykyistä useammin alkukesän kylmille jaksoille. Riistaeläimistä hirvi saat- taa hyötyä ilmaston lämpenemisen alkuvaiheessa ravinnon lisääntymistä, mutta toisaalta metsäkanalinnut kärsivät suojaavan lumen vähenemisestä (Finland's Fifth National... 2009). Ilmastonmuutos voi vaikuttaa metsäluonnon monimuotoisuuteen toisaalta uhaten tiettyjä pohjoisia elinympäristöjä mutta toisaalta edistäen eteläisempien lajien leviämistä Suomeen ja Suomen sisällä kohti pohjoista. Metsien maanpäällinen hiilinielu todennäköisesti kasvaa puuston kasvun myötä, mutta metsämaan hiilivaraston muutos ilmaston lämpenemisen ja sen johdosta kiihtyvän hajotustoiminnan myötä on vielä avoin kysymys. Metsänhoito ja tutkimus avuksi sopeutumisessa Metsänhoidollisilla toimilla voidaan vähentää useiden tuhonaiheuttajien riskiä. Keinoja voivat olla mm. tuulituhojen vioittamien puiden korjaaminen ajoissa pois metsästä, harvennuksista huolehtiminen sekä lehti- ja havupuusekoituksen eli sekametsien suosiminen. Taloudelli- Leudommat talvet vähentävät hiihtomahdollisuuksia, vaikeuttavat puunkorjuuta ja edistävät tiettyjä metsäpuiden tuhohyönteis- ja -sienilajeja. Toisaalta puuston lumituhot voivat vähentyä. 88 x MURROKSEN JÄLKEEN Päätöksiä tulevaisuuden metsien rakenteesta tehdään jo tämän päivän metsänuudistamisessa ja taimikonhoidossa. sesti merkittävin sienitauti, juurikääpä, aiheuttaa metsätaloudessa vuosittain noin 50 miljoonan euron menetykset, joita voidaan kuitenkin vähentää metsänhoidolla. Juurikääpää voidaan torjua valitsemalla koivu kasvatettavaksi puulajiksi juurikäävän vaivaamien kuusikoiden päätehakkuun jälkeen, käsittelemällä kannot torjunta-aineella harvennus- ja päätehakkuissa sekä kuusikoissa että männiköissä tai korjaamalla kannot juurikääpäkuusikoissa päätehakkuun jälkeen ja toteuttamalla hakkuut huolellisesti korjuuvaurioita välttäen ja torjunta-ainetta käyttäen (Piri ym. 2008). Tarve juurikäävän torjuntaan lisääntyy tulevaisuudessa. Etelä-Suomen rannikon päätehakkuukuusikoissa juurikäävän lahottamien puiden osuus runkoluvusta nousee harvoin yli 30 %:n, kun taas ilmaston lämmetessä tilanne voi lähestyä Etelä-Ruotsin ja Baltian maiden tilannetta, missä lahoa on selvästi enemmän. Hyvä taimikonhoito ja riittävät harvennukset vähentävät tuuli- ja lumituhojen riskiä, sillä ne auttavat puustoa järeytymään, mikä parantaa puuston tuulen ja lumikuorman kestoa. Myös paikallisen jalostetun tai mahdollisesti eteläisemmän siemenen käyttö metsänuudistamisessa voi lisätä metsän kestävyyttä eri uhkatekijöitä vastaan. (Kellomäki 2005, Peltola 2010) Ilmastonmuutoksen vaikutuksien arviointiin liittyy useita epävarmuustekijöitä. Tutkimusta tarvitaan etenkin siitä, mikä olisi kasvun lisäyksen ja tuhojen tai kasvun vähennysten yhteisvaikutus tulevaisuuden ilmastossa. Monen ilmiön kohdalla on tarvetta saada myös lisää yksityiskohtaista tietoa vaikutusmekanismeista. Koko maan kattavia laskelmia on tehty lähinnä abioottisista tuhoista kuten tuuli- ja lumituhoista sekä metsäpaloriskistä (esim. Kilpeläinen ym. 2010a,b, Peltola ym. 2010). Tarvitaan kuitenkin kokonaisarvioita myös hyönteis- ja sienituhoista sekä ilmastonmuutoksen valtakunnallisista kokonaisvaikutuksista eri ilmasto- ja sopeutumistoimiskenaarioilla. Näitä voisi hyödyntää sekä sopeutumistoimien suunnittelussa että arvioitaessa tulevaisuuden metsävarojen kehitystä. Sopeutumiseen tähtäävällä, metsän käsittelyn pitkän aikavälin suunnittelulla ja hyvällä metsänhoidolla voidaan vähentää ilmastonmuutoksen negatiivisten vaikutusten aiheuttamia kasvutappioita ja tuhoja (Kellomäki ym. 2008). Metsien käsittelyllä on suuri merkitys tulevaisuuden metsävaroihin ja metsien rakenteeseen. Laskelmien mukaan metsänkäsittelystrategioilla on lähimmän 50 vuoden aikana enemmän vaikutusta maamme metsävaroihin kuin ilmastonmuutoksen mahdollisella lisäkasvuvaikutuksella, mutta tämän vuosisadan lopulla ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyivät metsävaralaskelmissa jo selvemmin (Kellomäki ym. 2008, Matala ym. 2009). Ilmastollisten muutosten ja niiden biologisten ja käytännön seurauksien lisäksi ilmastonmuutos voi vaikuttaa metsien kehitykseen metsänomistajien odotusten kautta (ks. tietolaatikko 4-5). Tulevaisuuden metsiä koskevia käytännön päätöksiä tehdään jo nyt: 70–100 vuoden kuluttua uudistuskypsän metsikön puulajikoostumus määritellään pitkälti tämän päivän metsänuudistamisessa ja taimikonhoidossa. 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 89 Tietolaatikko 3-2 Muuttuva ilmasto Sini Niinistö Viimeisten runsaan 200 vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus (CO2) on lisääntynyt kolmanneksen verrattuna esiteolliseen aikaan. Lisäys on johtunut etupäässä fossiilisten polttoaineiden kuten kivihiilen ja öljyn käytöstä, mutta myös maankäytön muutoksista kuten metsien hävityksestä. Myös kahden muun merkittävän kasvihuonekaasun, metaanin (CH4) ja typpioksiduulin (N2O), pitoisuus on lisääntynyt ilmakehässä ihmistoiminnan seurauksena. Hiilidioksidia, metaania ja typpioksiduulia vapautuu ilmakehään myös luontaisissa prosesseissa eri ekosysteemeistä, mutta ihmisen toiminta on lisännyt näiden kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä nopeasti. Typpioksiduulipäästöjen lisäys on peräisin maataloudesta, kun taas ilmakehän kohonneen metaanipitoisuuden taustalla on mitä todennäköisimmin sekä maatalous että fossiilisten polttoaineiden tuotanto. Näiden kaasujen kasvaneet pitoisuudet ovat muuttaneet ilmakehää niin, että yhä suurempi osa maapallon ulospäin säteilemästä lämpösäteilystä heijastuu takaisin. Maapallon ilmasto on lämpenemässä tämän voimistuvan kasvihuoneilmiön johdosta. (IPCC 2007) 3.8Uusia välineitä tulevaisuuden arvioimiseen Lauri Hetemäki Tämän luvun keskeinen johtopäätös metsäalan globaalin toimintaympäristön muutoksista on se, että ne vaikuttavat jatkossa merkittävästi Suomen metsäalan murrokseen. Niiden seurauksena metsäalan toimialojen rakenteet ja kehitys muuttuvat. Jotkut toimialat todennäköisesti taantuvat, toiset kasvavat ja uusia toimintoja syntyy, mikä monipuolistaa metsäalaa. Usein tunnutaan ajateltavan, että bioenergian ja ilmastokysymysten merkityksen kasvun ja puunjalostuksen uusien tuotteiden kehittämisen 90 x MURROKSEN JÄLKEEN Suomen ilmaston on arvioitu lämpenevän 1,5 kertaa niin paljon kuin mikä on maapallon keskilämpötilan ennakoitu muutos. Käyttäen useita kansainvälisiä kasvihuonepäästöskenaarioita ja maailmanlaajuisia ilmastonmuutosmalleja vuoden keskilämpötilan ennustetaan olevan Suomessa tämän vuosisadan loppuvuosikymmeninä 2–6 °C korkeampi kuin vertailujaksona 1971–2000. Lämpötilanousun on arvioitu olevan suurempaa talvella kuin kesällä. Etenkin talvikuukausien alimmat minimilämpötilat nousevat malliennusteiden mukaan. Terminen kasvukausi eli vuotuinen ajanjakso, jolloin vuorokauden keskilämpötila on yli +5 °C astetta, pitenee kaikkialla Suomessa. Koska termisen kasvukauden piteneminen painottuu mahdollisesti syksyyn, kasvit eivät pääse sitä täysimittaisesti hyödyntämään valon määrän vähentyessä voimakkaasti syksyllä kuten tähänkin asti. Sademäärän on arvioitu lisääntyvän 10–25 % painottuen talvisateisiin. (Jylhä ym. 2009) s myötä Suomessa on jatkossa jopa lisääntyvä puuraaka-aineen kysynnän tarve. Tämä on mahdollista. Toisaalta muuttuva toimintaympäristö voi myös tarkoittaa sitä, että Suomen metsäalan tehtäväksi ei muodostu samassa määrin puunjalostus kuin nykyään. Tässä luvussa esitellyt analyysit viittaavat siihen, että raaka-aineen muuntaminen massamittakaavassa vientituotteeksi ei välttämättä olisi samassa määrin Suomelle ominainen kilpailuvahvuus kuin aiemmin. Suomen kansantalouden kustannusrakenne, luonnonolosuhteet, maantieteellinen sijainti sekä liiketoimintaketjuja eri alueille pilkkova globaalitalouden kehitys näyttäisivät korostavan pikemminkin osaamisen (tieto-taito) kuin raaka-aineen jalostamisen merki- tystä. Mikäli näin olisi, kasvualoja saattaisivat erityisesti olla puunjalostukseen liittyvät teolliset palvelut ja metsäluonnonvaraan liittyvät palvelut. Metsäalan tulevaa kehitystä on kuitenkin yhä vaikeampi tarkkaan ennakoida. Tämä johtuu siitä, että toimintaympäristön muutosten seurauksena metsäalaan vaikuttavat tekijät monipuolistuvat ja ne ovat yhä enemmän kytköksissä maailmantalouteen sekä kansainväliseen ja kotimaiseen politiikkaan. Hyvä esimerkki tällaisesta muutoksesta on energia- ja ilmastonmuutoskysymykset ja niihin liittyvä politiikka. Lisäksi ilmastonmuutoksen ekologisia vaikutuksia metsille ja sitä kautta myös metsien käytölle on hyvin vaikea täsmällisesti arvioida. Energia- ja ilmastomuutoskysymyksissä tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa osin jopa häijyjä ongelmia (ks. luku 3.1), joiden lopullisia vaikutuksia on hyvin hankala määrittää. Metsäalan integroituessa yhä tiiviimmin osaksi energia- ja ilmastokysymyksiä tarvitaan myös uudenlaista politiikkaa. Metsäpolitiikka erillisenä politiikkalohkona näyttää tulleen tiensä päähän (ks. luku 5.6). Lisäksi tarvitaan uusia välineitä arvioida näihin kysymyksiin liittyvää politiikkaa ja tulevaa kehitystä. Mitkä ovat esimerkiksi päästökaupan ja metsäenergian tuottamiselle asetettujen syöttötariffien yhteisvaikutukset metsä- ja energiasektoreille? Tai mikä olisi tehokkain politiikkakeino tukea uusien biojalostamoiden investointeja? Tällaisiin kysymyksiin vastaaminen, tai jopa niihin liittyvien kysymysten onnistunut tarkempi muotoilu, edellyttää politiikan ja energia-, metsäteollisuus- ja puuntarjontasektorien keskinäistä kytkemistä ja niiden välisten vaikutusten tarkastelua. Seuraavassa luvussa esitellään uutta metsä-, energia- ja ilmastopolitiikan laskentamallia, jolla edellä mainittuja kysymyksiä voidaan analysoida. Mallilaskelmat voivat olla olennainen osa politiikan suunnittelua, ja ne voivat myös luodata tulevaa markkinoiden kehitystä laajemmin. Niiden vahvuus on mallin ja sen taustalla olevan teoreettisen viitekehyksen tuoma johdonmukaisuus, loogisuus ja kytkentä olemassa olevaan talouden ja toimialojen rakenteeseen. Kvantitatiiviset mallit tarjoavat sellaista lisäinformaatiota tulevasta kehityksestä, mitä esimerkiksi tämän luvun pääasiassa kvalitatiivinen analyysi ei pysty tuottamaan. Lähteet Aiginger, K. 2007. Industrial policy: Past, diversity, future. Introduction to the special issue on the future of industrial policy. Journal of Industry, Competition and Trade 7(3–4): 143–146. Ali-Yrkkö, J. 2010. (toim.) Nokia and Finland in a sea of change. ETLAn kirjasarja B:244. 108 s. Anderson, H., Clark, A., Eilertsen, P., Gjerstad, K., Gordon, P. & Lange, K. 2007. The prospects for graphic paper: The impact of substitution, the outlook for demand. Boston Consulting Group. 30 s. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www. bcg.com/documents/file15093.pdf. [Viitattu 19.9.2010]. Baldwin, R. 2006. Globalisation: The great unbundling(s). Talousneuvoston sihteeristön globalisaation haasteita koskeva selvityshanke, Valtioneuvoston kanslia. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.vnk. fi/hankkeet/talousneuvosto/tyo-kokoukset/ globalisaatioselvitys-9-2006/artikkelit/ Baldwin_06-09-20.pdf. [Viitattu 28.10.2010]. CEPI (Confederation of European Paper Industries). 2007. The European Paper Industry: A Biosolution to climate change. CEPI (Confederation of European Paper Industries). 2010. Trade Statistics 2009. European Pulp and Paper Industry. Conklin, J. 2005. Wicked problems & social complexity. Chapter 1 of Dialogue mapping: Building shared understanding of wicked problems.Wiley. http://cognexus.org/wpf/ wickedproblems.pdf [Viitattu 1.11.2010]. The Economist. 2010. Picking winners, saving losers: The global revival of industrial policy. 7.8.2010. s. 54–56. Eloranta, E., Ranta, J., Salmi, P. & Ylä-Anttila, P. 2010. Teollinen Suomi. Sitra-sarja 287. SITRA ja Edita Publishing Oy, Helsinki. 208 s. Enríquez, J. 1998. Genomics and the world's economy. Science 281: 925–926. Finland’s Fifth National Communication under the United Nations Framework Convention on Climate Change (Suomen 5. maaraportti YK:n ilmastonmuutossopimukselle). 2009. Ympäristöministeriö ja Tilastokeskus, Helsinki. 280 s. Fortress. 2010. Thurso project. Esitelmä, maaliskuu 2010. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http:// www.fortresspaper.com/pdf/Fortress_Specialty_ Cellulose_March_18.pdf. [Viitattu 9.8.2010]. Gadrey, J. 2010. The environmental crises and the economics of services: the need for revolution. Julkaisussa: Gallouj, F. & Djellal, F. (toim.) The handbook of innovation and services. Edward Elgar. s. 93–125. 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 91 Global Subsidies Initiative (GSI). 2010. A Howto Guide: Measuring subsidies to fossil-fuel producers. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.globalsubsidies.org/en/resources/july2010-a-how-guide-measuring-subsidies-fossilfuel-producers. [Viitattu 15.9.2010]. Heinimö, J., Pakarinen, V., Ojanen, V. & Kässi, T. 2007. International bioenergy trade — scenario study on international biomass market in 2020. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, tuotantotalouden osasto, teollisuustalouden laitos, tutkimusraportti 181. 42 s. Helsingin Sanomat. 2009. ”Metsäteollisuus ennusteesta: Tämä on kauhuskenaario”. Artikkeli, 27.5.2009. Hetemäki, L. 2005. ICT and communication paper markets. Julkaisussa: Hetemäki, L. & Nilsson, S. (toim.) Information technology and the forest sector. IUFRO World Series 18. s. 76–104. Hetemäki, L. 2008a. The structural change in the communication paper markets and its implications. Julkaisussa: The effects of a revision of the emission trading directive for the period starting in 2013 on the European pulp and paper industry. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja 207: 38–50. Hetemäki, L. 2008b. Puu energiaksi vai paperiksi? BioEnergia 6: 9–11. Hetemäki, L. 2010. Box 9.1. Forest biorefinery: an example of policy driven technology. Julkaisussa: Mery, G., Katila, P., Galloway, G., Alfaro, R. I., Kanninen, M., Lobovikov, M. & Varjo, J. (toim.) Forests and society — responding to global drivers of change. IUFRO World Series 25. s.160–161. Hetemäki, L. & Hänninen, R. 2009. Arvio Suomen puunjalostuksen tuotannosta ja puunkäytöstä vuosina 2015 ja 2020. Metlan työraportteja 122. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.metla. fi/julkaisut/workingpapers/2009/mwp122.htm. [Viitattu 9.8.2010]. Hetemäki, P. & Tuomainen, E. 1979. Entä nyt Suomi? Tammi, Helsinki. 194 s. Hoffren, J. 2010. Hyvinvoinnin mittaaminen vaatii uusia työkaluja. Tieteessä tapahtuu 6/2010: 3–8. Honkatukia, J., Ahokas, J. & Marttila, K. 2010. Työvoiman tarve Suomen taloudessa vuosina 2010–2025. VATT Tutkimukset 154. 145 s. Huhtinen, A.-M. 2005. Sanasota: Johdatus sodan ja sodanjohtamisen filosofiaan. Osuuskunta Elan Vital. 167 s. Hänninen, H., Slaney, M. & Linder, S. 2007. Dormancy release of Norway spruce under climatic warming: testing ecophysiological models of bud burst with a whole-tree chamber experiment. Tree Physiology 27: 291–300. 92 x MURROKSEN JÄLKEEN Hänninen, R., Toppinen, A., Verkasalo, E., Ollonqvist, P., Rimmler, T., Enroth, R.-R. & Toivonen, R. 2007. Puutuoteteollisuuden tulevaisuus ja puurakentamisen mahdollisuudet. Metlan työraportteja 49. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/ workingpapers/2007/mwp049.htm. [Viitattu 20.10.2010]. International Energy Agency (IEA). 2010. World Energy Outlook 2010. OECD/IEA, Pariisi. 731 s. IPCC. 2007. Climate change 2007: The physical science basis. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n neljännen arviointiraportin ensimmäinen osaraportti (Working Group 1). Solomon, S., Qin, D., Manning, M., Chen, Z., Marquis, M., Averyt, K. B., Tignor, M. & Miller, H. L. (toim.) Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom ja New York. 996 s. Saatavissa myös: http://www. ipcc.ch/. Jaakkola, J. 2011. Puuta tankkiin. Suomen Kuvalehti 2/2011: s. 39-43. Jordan, K. 2010. Metsäteollisuus rakentaa siltaa tulevaan. Chydenius, OP-Pohjola, 1/2010: 8–11. Jylhä, K., Ruosteenoja, K., Räisänen, J., Venäläinen, A., Tuomenvirta, H., Ruokolainen, L., Saku, S. & Seitola, T. 2009. Arvioita Suomen muuttuvasta ilmastosta sopeutumistutkimuksia varten. ACCLIM-hankkeen raportti 2009. Ilmatieteen laitos, Raportteja 2009:4. 102 s. Kaakinen, S. & Vapaavuori, E. 2005. Miten ilmastonmuutos vaikuttaa metsäpuiden puun kemiaan ja rakenteeseen – tuloksia eri puilla tehdyistä tutkimuksista. Julkaisussa: Riikonen, J. & Vapaavuori, E. (toim.) Ilmasto muuttuu – muuttuvatko metsät? Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 944: 82–91. Karvinen, J., Rauramo, M. & Vanhainen, J. 2009. Stora Enson muutos jatkuu. Esitelmä 19.8.2009. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. storaenso.com/investors/presentations/2009/. [Viitattu 16.9.2010]. Kellomäki, S. 2005. Metsänhoidollisia sopeutumiskeinoja ilmastonmuutokseen. Julkaisussa: Riikonen, J. & Vapaavuori, E. (toim.) Ilmasto muuttuu – muuttuvatko metsät? Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 944. s. 112. Kellomäki, S., Strandman, H., Nuutinen T., Peltola, H., Korhonen K. T. & Väisänen, H. 2005. Adaptation of forest ecosystems, forests and forestry to climate change. FINADAPT Working Paper 4, Finnish Environment Institute Mimeographs 334, Helsinki. 44 s. Kellomäki, S., Peltola, H., Nuutinen, T., Korhonen, K. T. & Strandman, H. 2008. Sensitivity of managed boreal forests in Finland to climate change, with implications for adaptive management. Philosophical Transactions of the Royal Society B, Biological Sciences 363: 2341-2351. Kilpeläinen, A., Peltola, H., Ryyppö, A. & Kellomäki, S. 2005. Scots pine responses to elevated temperature and carbon dioxide concentration: growth and wood properties. Tree Physiology 25:75-83. Kilpeläinen, A., Zubizarreta Gerendiain, A., Luostarinen, K., Peltola, H. & Kellomäki, S. 2007. Elevated temperature and CO2 concentration effects on xylem anatomy of Scots pine. Tree Physiology 27:1329-1338. Kilpeläinen, A., Kellomäki, S., Strandman, H. &Venäläinen, A. & Peltola, H. 2010a. Climate change impacts on forest fire potential in boreal conditions in Finland. Climatic Change 103: 383– 398. Kilpeläinen, A., Gregow, H., Strandman, H., Kellomäki, S., Venäläinen, A. & Peltola, H. 2010b. Impacts of climate change on the risk of snowinduced forest damage in Finland. Climatic Change 99:193–209. Kimmo, K. 2006. Suomen sahatavarankulutus kaksinkertaistui vuosikymmenessä. [Verkkodokumentti]. Julkaistu 17.2.2006 www. forest.fi-sivustolla. Suomen Metsäyhdistys ry. [Viitattu 9.8.2010]. Lammi, M. 2000. Metsäklusteri Suomen taloudessa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLAn) kirjasarja B 161. 62 s. Lilja, A., Parikka, P., Hantula, J. & Rytkönen, A. 2010. Ilmaston lämpeneminen ja kasvitaudit puilla. Taimiuutiset 1/2010: 15–17. Lindroos, M. ja Salo, K. 2008. Marjatkin ovat osa metsätaloutta. Metsäntutkimus 2(2008): 16–18. Lähdevuori, L. 2010. Kuitu Finlandin konkurssipesä hyväksyi aiesopimuksen kuitutehtaasta. Tekniikka ja Talous 3.8.2010. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.tekniikkatalous.fi/metsa/ article481164.ece. [Viitattu 3.10.2010]. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM). 2010. Metsäala tarjoaa monipuolisia ja kestäviä ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin: Tarkistettu Kansallinen metsäohjelma 2015. 14.9.2010. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5sjZ55aRM/ LopulltarkKMO2015_14092010.pdf [Viitattu 23.10.2010]. Matala, J., Kärkkäinen, L., Härkönen, K., Kellomäki, S. & Nuutinen, T. 2009.Carbon sequestration in the growing stock of trees in Finland under different cutting and climate scenarios. European Journal of Forest Research 128: 493–504. McKinsey Global Institute. 2010. How to compete and grow: a sector guide to to policy. 53 s. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. mckinsey.com/mgi/reports/freepass_pdfs/ competitiveness/Full_Report_Competitiveness. pdf. [Viitattu 13.8.2010]. Metla. 2010. Metsäsektorin suhdannekatsaus 2010– 2011. Metsäntutkimuslaitos, Vammala. 56 s. Metsäteollisuus ry. 2008. Metsäteollisuus ja energia. Esite. Metsäteollisuus ry. 2009. Energiapolitiikan on luotava metsäteollisuudelle menestymisen mahdollisuudet. Uutistiedote 18.3.2010. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. paperiteollisuus.fi/juurinyt2/Uutiset/Sivut/ Energiapolitiikanonluotavateollisuudelle menestymisenmahdollisuudet.aspx. [Viitattu 1.9.2010]. Müller, M. & Piri, T. 2010. Juurikääpätuhojen ennustetaan kasvavan koko maassa. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. metsavastaa.net/im_metsapuiden-taudit. [Viitattu 16.11.2010]. National Policy Unit, Cabinet Secretariat. 2010. 21 National strategic projects for revitalization of Japan for the 21st century. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.npu.go.jp/policy/policy04/ pdf/20100706/20100706_21nationalstrategic.pdf. [Viitattu 13.10.2010]. Paavonen, T. 2010. A new world economic order: Overhauling the global economic governance as a result of the financial crisis, 2008–2009. Ulkopoliittisen instituutin raportti 24. 158 s. Pajarinen, M., Rouvinen, P. & Ylä-Anttila, P. 2010. Missä arvo syntyy? Suomi globaalissa kilpailussa. ETLAn kirjasarja B 247. Taloustieto Oy, Helsinki. 165 s. Peltola, H. 2010. Hyvä metsänhoito estää tuulituhoja. MMM/luonnonvarauutiset 1.6.2010. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. mmm.fi/fi/index/luonnonvarayhteistyo/ luonnonvarauutiset/100601_tuulituhot.html. [Viitattu 25.10.2010]. Peltola, H., Ikonen, V-P., Gregow, H., Strandman, H., Kilpeläinen, A., Venäläinen, A. & Kellomäki, S. 2010. Impacts of climate change on timber production and regional risks of wind-induced damage to forests in Finland. Forest Ecology and Management 260: 833-845. Peltola, H. & Kellomäki, S. 2005. Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsäekosysteemin toimintaan ja rakenteeseen sekä metsien hoitoon ja ainespuun tuotantoon. Julkaisussa: Riikonen, J. & Vapaavuori, E. (toim.) Ilmasto muuttuu – muuttuvatko metsät? Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 944: 99–113. 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 93 Pennanen, O. & Mäkelä, O. 2003. Raakapuukuljetusten kelirikkohaittojen vähentäminen. Metsätehon raportti 153. 42 s. Pennanen, R. 2008. Metsäteollisuus supistuu yhä Suomessa. Taloussanomat, 8.5.2008. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. taloussanomat.fi/perusteollisuus/2008/05/08/ metsateollisuus-supistuu-yhasuomessa/200812793/12. [Viitattu 17.9.2010]. Piri, T., Sirén, M. & Hantula, J. 2008. Kesähakkuiden vaikutukset metsien terveyteen. Metsäsektorin suhdannekatsaus 2008–2009: 56–57. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/ suhdannekatsaus/2008/suhdanne2008_ erityisaiheet.pdf. [Viitattu 16.11.2010]. Porter, M. 1990. The competitive advantage on nations. The Macmillan Press, Lontoo. 857 s. Pouta, E., Neuvonen, M. & Sievänen, T. 2009. Participation in cross-country skiing in Finland under climate change: Application of multiple hierarchy stratification perspective. Journal of Leisure Research 41(1): 91–108. PricewaterhouseCoopers. 2010. Convergence, catchup and overtaking: How the balance of world economic power is shifting. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.ukmediacentre.pwc.com/ Media-Library/Convergence-catch-up-andovertaking-65a.aspx. [Viitattu 13.8.2010]. Pulp & Paper Canada. 2010. Fortress Paper to convert Fraser's Thurso mill to dissolving pulp, bioenergy. Uutinen 19.3.2010. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.pulpandpapercanada. com/issues/story.aspx?aid=1000364492. [Viitattu 5.8.2010]. Pöyry. 2006. Value added creation in the European pulp and paper industry and bio-energy sector. Pöyry Forest Industry Consulting. Pöyry. 2007. Puupolttoaineiden kysyntä ja tarjonta Suomessa 2020 – päivitetty tilannekatsaus. Kauppa- ja teollisuusministeriö, selvitys 10.7.2007. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http:// julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/Al l/1C58051B7150A095C2257315004833BC/$fi le/74642007.pdf. [Viitattu 10.8.2010]. Pöyry. 2009. Wood pellets – The bioenergy feedstock solution? Global market, players and trade to 2015. Pöyry Forest Industry Consulting. Range Fuels. 2010. Range Fuels produces cellulosic methanol from first commercial cellulosic biofuels plant. Verkkouutinen 7.8.2010. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. rangefuels.com/news-highlights.html. [Viitattu 16.9.2010]. 94 x MURROKSEN JÄLKEEN Repo, A., Tuomi, M. & Liski, J. 2010. Indirect carbon dioxide emissions from producing bioenergy from forest harvest residues. Global Change Biology Bioenergy, doi: 10.1111/j.1757-1707.2010.01065.x Reunala, A., Tikkanen, I. & Åsvik, E. (toim.) 1998. Vihreä valtakunta. Suomen metsäklusteri. Otavan kirjapaino, Keuruu. 351 s. RISI (Resource Information Systems Inc.). 2009. European Graphic Paper Forecast, December 2009. RISI (Resource Information Systems Inc.). 2010a. European Graphic Paper Forecast, March 2010. RISI (Resource Information Systems Inc.). 2010b. Fortress Paper enters into two dissolving pulp supply agreements in China in $1,200–1,600/ tonne range. RISI Pulp & Paper News October 5, 2010. Saari, J. (toim.). 2010. Tulevaisuuden voittajat – Hyvinvointivaltion mahdollisuudet Suomessa. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 5/2010. Eduskunta. 326 s. Sabel, C. & Saxenian, A.-L. 2008. A fugitive success: Finland’s economic future. Sitra Reports 80. Helsinki. 127 s. Seppälä, R. (toim.) 2000. Suomen metsäklusteri tienhaarassa. Wood Wisdom, Vammala. 138 s. Slaney, M., Wallin, G., Medhurst, J. & Linder, S. 2007. Impact of elevated carbon dioxide concentration and temperature on bud burst and shoot growth of boreal Norway spruce. Tree Physiology 27:301– 312. Soirinsuo, J. & Hetemäki, L. 2008. Aikakauslehtipaperin kulutus kääntynyt laskuun Yhdysvalloissa. Paperi ja Puu 90(2/2008): 25–28. Stora Enso. 2010. Stora Enso ja Neste Oil aloittavat uusiutuvan dieselin laitoksen ympäristövaikutusten arvioinnin. Tiedote 11.10.2010. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.storaenso.com/media-centre/pressreleases/2010/10/Pages/stora-enso-ja-neste-oil. aspx. [Viitattu 3.11.2010]. Teräs, T. & Jokinen, P. 2010. Dissolving pulp — The great come-back. Le Maître Papetier-www-sivusto, Kanada. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http:// www.lemaitrepapetier.ca/rubriquesEng.html. [Viitattu 10.8.2010]. Tilastokeskus. 2009. Matkailutilinpidon taulukot. [www-sivusto]. Saatavissa: http://tilastokeskus.fi/ til/matp/tau.html. [Viitattu 14.10.2010]. Tyrväinen, L. & Huhtala, M. 2010. Onko luontomatkailusta metsäsektorin korvaajaksi aluetaloudessa? PTT-katsaus 2/2010: 41–49. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). 2010. Metsäalan strategisen ohjelman tilannekatsaus 30.9.2009. Esitelmä. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.tem.fi/files/24663/MSO_ tilannekatsaus_30_9_2009_net.pdf. [Viitattu 13.8.2010]. UNWTO. 2009. Tourism highlights, edition 2009. [Verkkodokumentti]. Yhdistyneet kansakunnat. Saatavissa: http://www.world-tourism.org/facts/ eng/highlights.htm. [Viitattu 3.9.2010]. UPM-Kymmene Oyj. 2010. Toisen sukupolven biojalostamo: Ympäristövaikutusten arviointiohjelma. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download. asp?contentid=99476&lan=fi. [Viitattu 3.11.2010]. U.S. Department of Energy. 2009. Secretary Chu announces nearly $800 million from recovery act to accelerate biofuels research and commercialization. Lehdistötiedote 5.5.2009. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. energy.gov/news2009/7375.htm. [Viitattu 10.9.2010]. Valtioneuvoston kanslia. 2010. Biotalous Suomessa — arvio kansallisen strategian tarpeesta. Biotaloustyöryhmän loppuraportti 30.9.2010. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 15/2010. 40 s. Vanhanen, H. 2008. Invasive insects in Europe — the role of climate change and global trade. Dissertationes Forestales 57. University of Joensuu, Faculty of Forest Sciences. 33 s. Vanhatalo, A. 2009. Factors affecting the number of visits to national parks in Finland. Pro gradu -tutkielma. Metsäekonomian laitos, Helsingin yliopisto. 62 s. + liitteet. Vanhatalo, A., Uusivuori, J., Mikkola, J., Neuvonen, M. & Sievänen, T. 2011. Visits to national parks and hiking areas: A panel data analysis of their socio-demographic, economic and site quality determinants. Julkaistaan Tourism Economics -sarjassa. Veteli, T. & Niemelä, P. 2008. Ilmastonmuutoksen vaikutukset bioottisiin metsätuhoihin. Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelma ISTOn väliseminaari, 4.–5.3.2008 Lammin biologisella tutkimusasemalla. Seminaaritiivistelmät s.60–68. Vuorinen, T. 2008. Kemiallisen metsäteollisuuden tulevaisuus. Esitys Suomen Metsäyhdistyksen järjestämässä Päättäjien 25. Metsäakatemiassa. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. forest.fi/smy/Materiaalitdeve.nsf/allbyid/D1FE63 CC843A684BC22574E100459236/$file/PMA25TapaniVuorinen.pdf. [Viitattu 20.11.2010]. Väätäinen, K., Lappalainen, M., Asikainen, A. & Anttila, P. 2008. Kohti kustannustehokkaampaa puunkorjuuta – puunkorjuuyrittäjien uusien toimintamallien simulointi. Metlan työraportteja 73. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www. metla.fi/julkaisut/workingpapers/2008/mwp073. htm. [Viitattu 18.11.2010]. Wetzel, S., Duchesne, L., Laporte, M.F. 2006. Bioproducts from Canada’s forests: new partnerships in the bioeconomy. Springer, Dordrecht, Alankomaat. 257 s. Wikipedia, The Free Encyclopedia: Bioeconomy. 2010. [Verkkodokumentti]. Päivitetty 12.11.2010. Saatavissa: http://en.wikipedia.org/wiki/ Bioeconomy. [Viitattu 3.11.2010]. Wikipedia, Vapaa tietosanakirja: Biotalous. 2010. [Verkkodokumentti]. Päivitetty 24.8.2010. Saatavissa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Biotalous. [Viitattu 3.11.2010]. Ylä-Liedenpohja, J. 2009. ”Emme elä pesemällä toistemme paitoja!”. Blogikirjoitus. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://joukoylaliedenpohja.blogspot.com/2009/12/emme-elapesemalla-toistemme-paitoja.html. [Viitattu 26.9.2010]. 3 Metsäalan toimintaympäristön globaalit muutostrendit x 95 96 x MURROKSEN JÄLKEEN 1 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna Hanna-Liisa Kangas, Jani Laturi, Jussi Lintunen, Matti Mäkelä, Sini Niinistö, Johanna Pohjola & Jussi Uusivuori Metsien käytön muuttuessa on noussut tarve uudenlaisille tutkimustyökaluille. FinFEP-malli vastaa osaltaan tähän tarpeeseen. Malli yhdistää Suomen metsäja energiasektoreiden kuvaukset ja mahdollistaa siten metsä-, ilmasto- ja energiapolitiikan ohjauskeinojen yhtäaikaisen numeerisen analyysin. Koska politiikkatoimien tavoitteet voivat olla osin päällekkäiset, julkisuudessakin on noussut esille kysymys ohjauskeinojen välisestä koherenssista ja ristiriidoista. Malli onkin rakennettu silmälläpitäen myös mahdollisuuksia tutkia politiikkakeinojen yhteisvaikutuksia. Luvussa esitellään FinFEP-mallin rakenteen ja ominaisuuksien lisäksi ensimmäisiä mallilla tehtyjä laskelmia. Tuettaessa puupohjaisten polttoaineiden valmistusta, tuotantotuki oli laskelmissa tehokkaampi kuin yksittäisen panoksen käyttöön sidottu tuki. 4.1Mallit ilmasto-, energiaja metsäpolitiikan yhteensovittamisessa Metsien käyttömuotoja sovitettava yhteen Maailmantalouden ja Suomen metsäsektorin murros monipuolistaa metsien käyttöä. Perinteinen raaka-aineen tuotantoon tähtäävä metsätalous kohtaa tilanteen, jossa raakapuun kysyntä Suomen massa- ja paperiteollisuudessa vähenee, kun taas puutuoteteollisuuden ja uusien puunjalostustuotteiden puun kysyntä saattaa lisääntyä. Toisaalta ilmasto- ja energiapolitiikan merkittävä vahvistuminen sekä ympäristöarvojen merkityksen, virkistyskäytön ja palvelutoimintojen kasvu luovat uusia käyttökohteita metsille. Metsien tuottama hyvinvointi syntyykin yhä moninaisemmista käyttömuodoista, joista osa tukee toisiaan, kun taas osa on toisensa poissulkevia. Metsänomista jien päätöksenteossa ja yleensä metsäalalla näiden uusien käyttömuotojen mahdollisuudet ja toisaalta perinteisen kuitupuun menekin mahdollinen väheneminen voivat vaikuttaa merkittävästi metsätalouden harjoittamiseen ja metsien käyttöön. Poliittisessa päätöksenteossa metsän käyttömuotojen yhteensovittaminen pakottaa arvioimaan eri käyttömuotojen merkitystä niin paikallisesti, alueellisesti kuin koko kansantalouden näkökulmasta. Metsäsektorin markkinattomien hyödykkeiden merkityksen kasvaminen hyvinvoinnin tuottajana lisää politiikan tarvetta. Metsä- ja energiasektorit ovat toiminnallisesti lähentyneet toisiaan. Energiapolitiikan ohella myös ilmastopolitiikka vaikuttaa jatkossa yhä enemmän metsäalan kehitykseen. Suomea velvoittavat kansainvälisesti asetetut ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet ja EU-direktiivit. Toisaalta osa politiikkakeinoista päätetään kansallisesti. Eri maiden itse määrittämien ohjauskeinojen runsaus sekä eri politiikan lohkojen tavoitteiden päällekkäisyys ja ristiriidat tekevät ohjaus keinojen suunnittelusta aiempaa vaikeampaa. FinFEP-malli yhdistää metsä- ja energiasektorit Metsien käytön ja politiikan teon ympäristön muuttuessa tarvitaan myös tutkimusmenetelmiä, jotka pystyvät toisaalta tarkastelemaan metsä- ja 98 x MURROKSEN JÄLKEEN energiasektoreita kokonaisuutena, ja toisaalta ottamaan huomioon metsänomistajien muuttuvan taloudellisen käyttäytymisen. Mallilaskelmien kysyntä eri politiikkatoimien vaikutuksista metsä- ja energiasektoreilla lisääntyy niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Puun kasvava ja monipuolistuva energiakäyttö sekä metsien ilmastonmuutosta hillitsevä merkitys ovat olleet keskeisiä vaikuttimia tässä luvussa esiteltävän Metsäntutkimuslaitoksen metsä-, energia- ja ilmastopolitiikkamallin eli FinFEP (Finnish Forest and Energy Policy) -mallin rakennustyössä. Mallin rakentamista ovat rahoittaneet Metsäntutkimuslaitoksen lisäksi Metsämiesten Säätiö, Suomen Akatemia sekä sektoritutkimuksen neuvottelukunta. Malli muodostaa analyyttisen ja yhtenäisen kehikon, jolla energia-, ilmasto- ja metsäpolitiikkaa voidaan arvioida politiikan suunnittelua palvelevalla tavalla. Numeerisen mallin avulla voidaan tarkastella, miten puun käyttö jakautuu optimaalisesti eri käyttökohteiden välillä valittavien ohjauskeinojen vallitessa tai ulkoisten markkinaolosuhteiden muuttuessa. FinFEP-malli keskittyy siten puun käyttöön muuttuvassa toimintaympäristössä. Mallin avulla voidaan arvioida eri ohjauskeinojen kustannuksia annettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tärkeitä sovelluskohteita tämän takia ovat muun muassa eri ohjauskeinojen johdonmukaisuuden analyysit, joissa selvitetään keinojen välisiä synergioita ja ristiriitoja. Sen sijaan edellisessä luvussa käsitellyistä globaaleista trendeistä palveluiden merkityksen kasvaminen on jätetty pääosin mallitarkastelujen ulkopuolelle. Ilmasto- ja energiapolitiikan kysymyksenasettelut ovat usein hyvin monimutkaisia. Talousteoriaan perustuvat mallit auttavat ymmärtämään paremmin eri sektoreiden rakenteita ja niiden välisiä kytkentöjä. Nämä laaja-alaiset mallit ovat monesti myös omiaan paljastamaan yllättäviä vuorovaikutussuhteita eri sektoreiden välillä sekä eri sektoreilla sovellettavien politiikkatoimien välisiä kytkentöjä. Vaikka numeeriset mallit ovat abstraktioita todellisuudesta, niiden avulla voidaan arvioida ohjauskeinojen vaikutussuuntia sekä niiden vaikutusvoimakkuuksia ja -kestoa. Tämän luvun tietolaatikoissa havainnollistetaan tapaustarkastelujen kautta FinFEP-mallin käyttöä useiden ilmasto- ja energiapolitiikan kysymysten tarkasteluun. Mallin käyttäminen käytännön politiikkaanalyysissa edellyttää, että mallin osa-alueet kuvaavat todellisia olosuhteita riittävän tarkasti. FinFEP-mallin rakentamisessa on haluttu liittää metsänomistajien optimaaliseen päätöksentekoon perustuva puuntarjonta puumarkkinoiden kysyntäpuolen, eli sekä metsäteollisuuden että energiasektorin, huolelliseen kuvaukseen. Tätä ei aikaisemmin ole yhden mallin puitteissa tehty. Lisäksi malli on rakennettu siten, että sen puitteissa on mahdollisimman helppoa kuvata eri sektoreilla mahdollisesti käytettävät ohjauskeinot. Kansallisten ilmasto- ja energiastrategioiden suunnittelussa keskeisiä välineitä ovat olleet VTT:n energiasektorimallit ja VATT:n kokonaistaloudelliset mallit (Honkatukia & Forsström 2008). Malleilla on arvioitu energiajärjestelmän ja talouden rakenteen kustannustehokkaita muutostarpeita ilmastovelvoitteiden saavuttamiseksi. Metsikkö-, metsäalue- ja metsäsektorimalleja on puolestaan käytetty kuvaamaan tarkemmin bioenergian ja metsien hiilinielujen lisäämismahdollisuuksia. Erilaisten mallityyppien ominaisuuksia ja soveltuvuutta ilmasto- ja energiapolitiikkalaskelmiin kuvataan tietolaatikossa 4-1. Metsä- ja energiasektorimalleja ja niiden ominaisuuksia ja sopivuutta politiikka-analyysiin on tarkemmin tarkasteltu raportissa Hetemäki ym. (2010). Erityyppisillä malleilla on omat vahvuusja sovellusalueensa. Yleisesti voidaan sanoa, että mitä laajemman osan taloudesta malli kattaa, sitä karkeammin eri sektorit on kuvattu. FinFEP-mallin vahvuus on, että se yhdistää metsä-, metsäsektori- ja energiamallien ominaispiirteitä yhdeksi kokonaisuudeksi säilyttäen tarkan sektoritason kuvauksen. Näin metsäteollisuuden ja energiasektorin voimistuva yhteys voidaan mallintaa huolellisesti ottaen samalla huomioon metsänomistajien pyrkimykset ja met sien ikäluokkarakenteen tuomat rajoitteet. Koska malli optimoi yhtäaikaisesti puun tarjonnan ja kysynnän, sen avulla voidaan suorittaa metsäsektorin kokonaistarkasteluja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Metsien optimaalinen käyttö on moniulotteinen kysymys. Missä määrin metsien hiilivarastoa tulisi kasvattaa? Kuinka paljon puuta tulisi hakata korvaamaan fossiilista energiaa ja hiili-intensiivisiä pakkaus- ja rakennusmateriaaleja sekä kasvattamaan puutuotteiden hiilivarastoja? Toistaiseksi metsäsektorin kokonaistarkasteluja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tehty vain ilmastovaikutusten näkökulmasta (Pingoud ym. 2010). Kysymysten perusteellinen tarkastelu vaatii kuitenkin puun tarjontaa ja käyttöä ajallisesti kuvaavan taloudelliseen optimointiin perustuvan mallin. FinFEP-malli yhdistää metsä- ja energiasektoreiden kuvaukset. 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 99 Tietolaatikko 4-1 Mallityyppien ominaisuudet metsä-, energia- ja ilmastopolitiikkalaskelmissa Johanna Pohjola ja Jussi Lintunen Metsikkötason malleissa ilmastonmuutosta voidaan hillitä muuttamalla metsikön käsittelyä hiilensidontaa suosivaksi tai korjaamalla energiapuuta. Taloudelliseen optimointiin perustuvalla SMA-mallilla on arvioitu mm. hiilituki- ja hiiliverojärjestelmän vaikutusta kustannustehokkaaseen metsänkäsittelyyn, metsikön hiilitaseeseen, puun tarjontaan ja metsänomistajien tuloihin (Pohjola & Valsta 2007). MOTTI-metsänkasvatusohjelmistolla on puolestaan tarkasteltu energiapuuharvennusten vaikutusta tukki- ja kuitupuun saantoon sekä kannattavuuteen eri hintaja tukitasoilla (Heikkilä ym. 2009). Vahvuudet ●● yksityiskohtainen kuvaus metsänkäsittelystä mukaan lukien harvennukset ●● energiapuun korjuun tarkka kuvaus. Metsäaluemallit tuottavat valtakunnallisia tai alueellisia arvioita metsien hiilivaraston muutok sista erilaisissa metsienkäyttöskenaarioissa. MELA-ohjelmistoa onkin hyödynnetty kansallisten ilmastostrategioiden valmistelussa (Maa- ja metsätalousministeriö 2008b). MELA-ohjelmistoa on laajennettu sisältämään myös energiapuun korjuu. Vahvuudet ●● yksityiskohtainen kuvaus metsien kehityksestä valtakunnallisella ja alueellisella tasolla ●● tuottavat metsien kehitystä kuvaavan aikauran. Metsäsektorimalleissa ilmastonmuutoksen hillintäkeinoja ovat metsien hiilivaraston kasvattaminen, energiapuun korjuu sekä metsäteollisuuden energiankäytön tehostaminen. Suomen metsäpolitiikan markkinavaikutuksia tarkastelevaan SF-GTM-osittaistasapainomalliin (Ronnila 1995) on lisätty metsähakkeen sisältävä energiapuumoduuli, joka kattaa metsäteollisuuden energiantuotannon sekä lämpölaitokset. 100 x MURROKSEN JÄLKEEN Vahvuudet puun käytön yksityiskohtainen mallinnus ja optimointi; hinnat määräytyvät mallissa ●● mahdollistavat alueelliset tarkastelut (Suomi, Eurooppa, maailma). ●● metsävarojen ajallinen kehitys kuvattu. ●● Energiasektorimalleilla pystytään arvioimaan yksityiskohtaisesti, miten päästövähennystavoite saavutetaan minimikustannuksin. Päästövähennyskeinoina ovat hiilivapaaseen tai vähemmän hiilidioksidia sisältävään energiantuotantoon ja kulutukseen siirtyminen sekä energiatehokkuuden parantaminen. Lisäksi hyötyenergian kysyntä voi alentua hinnan noustessa. Suomessa energiasektorimalleja käytetään ja kehitetään etupäässä VTT:ssä. Suomen energiajärjestelmää ja globaalia energiajärjestelmää kuvaavat mallit ovat olleet keskeisin työväline kansallisten ilmasto- ja energiastrategioiden laadinnassa (Honkatukia & Forsström 2008, Ekholm ym. 2008). Vahvuudet ●● nykyisten ja potentiaalisten energiateknologioiden yksityiskohtainen kuvaus ja yli ajan optimointi ●● mahdollistavat alueelliset tarkastelut (Suomi, Eurooppa, maailma) ●● kytkentä ilmakehän hiilen dynamiikkaan. Kokonaistaloudellisilla malleilla tarkastellaan energiasektorin päästövähennyskeinojen lisäksi ilmastopolitiikan vaikutusta talouden rakenteeseen ja arvioidaan eri politiikkakeinojen optimaalisuutta. VATT:n mallia on käytetty laajasti kansallisten ilmasto- ja energiastrategioiden laatimisessa (esim. Honkatukia & Forsström 2008). Vahvuudet ●● talouden eri sektorien välinen vuorovaikutus ja takaisinkytkennät ●● panosten ja lopputuotteiden hinnat määräytyvät mallissa ●● kattava hyvinvointimittari. s Tässä raportissa esitellään FinFEP-malli ensimmäistä kertaa sekä yleisten ominaisuuksien että mallin kysyntä- ja tarjontaosioiden osalta. Mallin soveltuvuutta käytännön ilmasto- ja energiapolitiikkalaskelmiin havainnollistetaan tietolaatikoiden tapaustarkasteluissa, jotka ovat ensimmäisiä mallilla tehtyjä laskelmia. Luvussa 3 puupohjaiset nestemäiset biopolttoaineet esitettiin yhtenä uutena tuotteena massa- ja paperi teollisuudelle. Tietolaatikossa 4-2 verrataankin eri tukimuotoja biojalostamoinvestointien käynnistämiseksi sekä arvioidaan biojalostamojen puun kysynnän vaikutuksia energiapuu- ja kuitupuumarkkinoille. Sahateollisuuden sivutuotteiden jatkojalostaminen voi parantaa toiminnan kannattavuutta ja alentaa puupolttoaineiden kuljetuskustannuksia. Tähän liittyen tietolaatikossa 4-3 käsitellään pellettien tuotannon integroimista sahateollisuuteen. Ohjauskeinojen yhteisvaikutuksia havainnollistetaan tietolaatikossa 4-4, jossa tarkastellaan uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön tukipolitiikkaa, kun päästökaupan vaikutukset otetaan samanaikaisesti huomioon. Tietolaatikko 4-6 sisältää esimerkkilaskelman, jossa FinFEP-malli linkitetään globaaliin yleisen tasapainon malliin. 4.2FinFEP-mallin yleiset ominaisuudet Metsäntutkimuslaitoksen FinFEP-malli kuvaa puun tarjontaan ja kysyntään vaikuttavien sektoreiden toimintaa Suomessa. Mallin perustana on taloudellisen päätöksenteon ja sitä rajoittavan tuotantoteknologian tarkka kuvaus. Malli sisältää metsä- ja energiasektoreiden panosten ja tuotteiden markkinoiden kuvauksen ja on siten niin sanottu osittaistasapainomalli. Pääpaino on puumarkkinoiden ja metsäteollisuuden voimistuneen energiasektorikytkennän kuvaamisessa. Lisäksi tavoitteena on kuvata yksityiskohtaisesti eri puutavaralajien kysyntä ja tarjonta. Tähän osittaistasapainorakenne antaa parhaat edellytykset. FinFEP-malli rakentuu neljästä itsenäisestä osiosta, jotka koostuvat kolmesta puuta käyttävästä toimialasta sekä puun tarjonnasta: 1. massa- ja paperiteollisuus 2. saha- ja levyteollisuus 3. energiasektori 4. puun tarjonta. Eri osiot kytkeytyvät toisiinsa raaka-aineja välituotevirtojen myötä. Lisäksi malli sisältää osioiden sisäisiä materiaalivirtoja ja lopputuotevirtoja kysyntäfunktioilla kuvattuihin lopputuotteiden kysyntäosioihin. Nämä virrat on hahmoteltu kuvassa 4.1. Mallin osiot 1–3 määrittävät puun kysynnän. Kysyntä perustuu voittoa maksimoivaan tuotantopanosten käyttöön toimijoiden kohdatessa hinnanottajina lopputuotemarkkinat. Lopputuotemarkkinoilla kysyntäfunktiot vastaavat tuotteiden yhdistettyä kotimarkkina- ja maailmanmarkkinakysyntää. Tuotantopanosten käyttö optimoidaan periodeittain, mutta dynaaminen optimointi määrää toimijoiden investoinnit uuteen tuotantokapasiteettiin. Esimerkkilaskelmissa kysynnän dynaaminen optimointi ei kuitenkaan ole vielä ollut käytössä. Mallin neljäs osio muodostaa puun tarjonnan. Pääosa puun tarjonnasta syntyy metsäomistajien yli ajan optimaalisten harvennus- ja päätehakkuiden tuloksena. Lisäksi puuta tuodaan ulkomailta ja osa puutavaralajeista syntyy teollisten prosessien sivutuotteena. Metsä- ja energiateollisuus kohtaavat tuottamiensa lopputuotteiden hintajoustavat kysyntäfunktiot. Kysynnän tyydyttämiseksi toimijat tarvitsevat raaka-aineita sekä välituotteita. Näiden tuotantopanosten tarjonta on mallissa sisäisesti määräytyvää (kotimainen puun tarjonta), tarjontafunktioilla määrättyä (tuontipuu) tai käytännössä rajatonta annetulla maailmanmarkkinahinnalla (fossiiliset polttoaineet). Mallissa etenkin puuraaka-aineen markkinat on kuvattu yksityiskohtaisesti. Malli käsittää yleisimmät suomalaiset puulajit sekä tarkan puutavaralajijaon, jossa esimerkiksi metsähake koostuu hakkuutähde-, pienpuu- ja kantomurskejakeista ja teollisuuden sivutuotepuu on jaettu syntyprosessin mukaan (ks. taulukko 4.1.) Tuotantoa rajoittavat kapasiteettirajoitteet ja käytön myötä kasvavat puun kuljetuskustannukset. FinFEP-malli sisältää puu-, energia- ja metsäteollisuustuotteiden markkinat. Osittaistasapainomallin ratkaisussa kaikki kuvatut markkinat ovat tasapainossa, eli tarjonta on yhtä suurta kuin kysyntä. Nämä tasapainoehdot määrittävät hintatasot kaikille markkinoille ja siten myös suhteelliset hinnat eri tuotantopanoksille. Koska esimerkiksi puutavaralajien käyttö eri käyttökohteissa määräytyy puutavaralajien suhteellis 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 101 Kierrätyspuu Puun kierrätys Rakennusteollisuus Sahatavara ja levytuotteet Jatkojalostus Saha- ja levyteollisuus Sähkö Kotimaiset hakkuut Lämpö Polttoainemarkkinat Sivutuotepuu Raakapuu Polttoaineet Kaukolämpöverkko Lämpö Sivutuotepuu Sivutuotepuu Mustalipeä Sähkö Lämpö Puun tuonti Sähkö Energian tuotanto Sivutuotepuu Paperi Massa- ja paperiteollisuus Sähkömarkkinat Paperin maailmanmarkkinat Sellu Paperin kierrätys Sellun maailmanmarkkinat Kierrätyspaperi Kuva 4.1. FinFEP-mallin tärkeimmät materiaali- ja energiavirrat. Taulukko 4.1. Puumarkkinoiden ositus puulajeihin ja puutavaralajeihin. Puulaji Raakapuutavaralaji Sivutuotepuutavaralaji Mänty Tukkipuu Kuusi Kuitupuu Hake Kuivahake Lehtipuu Pienpuu Metsätähde Kantomurske Sahahake Puru Metsähake Kuori Polttopuu ten hintojen perusteella, voidaan mallilla tarkastella muun muassa, missä tilanteissa kuitupuuta alkaa ohjautua energiakäyttöön. FinFEP-mallin keskeisiä ominaisuuksia: ●● kytkee puun tarjonnan metsäteollisuus- ja energiatuotteiden markkinoihin ●● ratkaisee tasapainohinnat puutavaralajeille, lämmölle, sähkölle sekä lopputuotteille ●● yksityiskohtaiset tuotantoteknologiakuvaukset ●● tuotantolaitosten kapasiteettirajoitukset ja investointimahdollisuus laitoksiin ●● sisältää useita uusiutuvia energialähteitä, painopisteenä metsäbioenergia ●● maakuntatason puun tarjonta on johdettu metsänomistajan metsävarallisuuden ja ei-rahallisten arvojen optimoinnista 102 x MURROKSEN JÄLKEEN ●● ●● yksityiskohtainen metsävarojen kehityksen kuvaus puun käytön mukaan kasvavat yksikkökuljetuskustannukset. Malli rajoittuu tarkastelemaan Suomen tilannetta siten, että metsä- ja energiasektoreiden kytkentöjä kansanvälisiin markkinoihin ei malliteta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. tuontipuu). Siten kansainväliset kytkökset käsitellään mallin ulkopuolelta tulevina annettuina vaikutuksina. Kansainvälisiä vaikutuksia voidaan pyrkiä ottamaan huomioon myös linkittämällä FinFEP-malli sellaisten mallien kanssa, joissa kansainväliset markkinat ovat osa mallia. Mallin tuloksien tulkinnassa on tärkeää pyrkiä hahmottamaan kansainvälisten kytkentöjen puutteet ja näiden mahdolliset vaikutukset tuloksiin. Puuvirrat ohjautuvat metsistä teollisuuden jalostettaviksi. 4.3FinFEP-mallin sovellusmahdollisuudet FinFEP-malli mahdollistaa monipuolisten politiikkalaskelmien ja ohjauskeinojen vaikuttavuuden analyysin. Mallin erityispiirteenä on mahdollisuus tutkia energia- ja ilmastopolitiikkaa, koska myös Suomen energiasektori on kuvattu mallissa. Näin mallilla voidaan tarkastella metsäpolitiikan sekä energia- ja ilmastopolitiikan vaikutuksia puun kysyntään, sen hintaan ja metsäja energiasektorin toimintaan. Metsäsektori on murroksessa, ja uudet puupohjaiset tuotteet ovat tärkeitä sektorin tulevaisuudelle. Etenkin monipuolinen energiantuotanto yhdistettynä perinteiseen sellun, paperin ja sahatavaran tuotantoon on tärkeässä asemassa julkisessa keskustelussa, yritysten investointipäätöksissä ja poliittisessa päätöksenteossa. Malli mahdollistaakin tarkastelut, joissa yritykset investoivat sähkön ja lämmön sekä pellettien tai nestemäisen biopolttoaineen tuotantoon. FinFEP-mallia voidaan käyttää laaja-alaisesti eri politiikka-analyyseihin. Politiikka-analyyseissa voidaan tutkia esimerkiksi: 1. poliittisten tavoitteiden saavuttamisen kustannuksia 2. ehdotettujen politiikkainstrumenttien toimivuutta 3. politiikkainstrumenttien keskinäistä tehokkuutta 4. eri politiikkakeinojen yhteisvaikutuksia (ristiriidat ja koherenssi) 5. politiikkakeinojen sivuvaikutuksia. Poliittisten tavoitteiden kustannuksia tutkittaessa mallin rakenne mahdollistaa tavoitteen saavuttamiseen tarvittavan politiikkainstrumentin tason ratkaisun. Esimerkiksi, jos poliittisena tavoitteena on tuottaa 30 % sähköstä uusiutuvilla energianlähteillä, voidaan vihreän sähkön syöttötariffin arvo ja politiikan kustannukset laskea mallilla. Malli soveltuu myös ehdotettujen politiikkainstrumenttien toimivuuden tutkimiseen. 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 103 Syöttötariffiesimerkin tapauksessa voidaan ar vioida, päästäänkö poliittisten päättäjien ehdottamilla syöttötariffin arvoilla asetettuihin vih reän sähkön tuotantotavoitteisiin. Malli mahdollistaa myös eri politiikkakeinojen vertailun. Mallilla voidaan vertailla muun muassa syöttötariffia ja vihreitä sertifikaatteja. Politiikkakeinoja vertailtaessa voidaan tutkia eri politiikkakeinojen aiheuttamia kustannuksia ja vaikutuksia puumarkkinoille. Politiikkakeinojen tavoitteet ovat usein osin päällekkäisiä, joten niiden yhteisvaikutusten tarkastelu on myös tärkeää. Esimerkiksi uusiutuvan energian tukipolitiikan ja ilmastopolitiikan (mm. syöttötariffien ja päästökaupan) tavoitteet ovat osittain samat. Mallin avulla voidaan tarkastella päästöluvan hinnan vaikutusta syöttötariffin tehokkuuteen. Lisäksi mallilla voidaan tutkia politiikkakeinojen sivuvaikutuksia, eli esimerkiksi energiapolitiikan vaikutuksia puumarkkinoille. FinFEP-mallilla voidaan tutkia muun muassa seuraavia politiikkakeinoja: 1. uusiutuvan energian syöttötariffit ja -preemiot 2. vihreät sertifikaatit 3. päästökauppa 4. hiiliverot 5. hiilen sidontaan liittyvät politiikkakeinot (esim. mahdolliset hiilivuokrat) 6. panostuki energiapuun käytölle (esim. kemera) 7. investointituki uusiutuvalle energialle 8. tuotantotuki uusiutuvalle energialle 9. metsäverot ja tuet. Mallia voidaan hyödyntää myös muihin laskelmiin kuin politiikka-analyyseihin. Sillä voidaan esimerkiksi tarkastella eri tuotannonalojen, kuten massa- ja paperiteollisuuden, lopputuotteiden kysynnän muutosten vaikutuksia alaan ja tuotannon kannattavuuteen. Myös puun tarjonnan muutoksia, kuten puun tuonnin supistumista, voidaan tarkastella mallin ulkopuolisten shokkien avulla. Suomen energiantuotannon tulevaisuuteen vaikuttaa ilmasto- ja energiapoliittisten linjausten lisäksi esimerkiksi uuden ydinvoimakapasiteetin rakentaminen. Mallilla voidaan tarkastella uuden ydinvoimakapasiteetin vaikutuksia esimerkiksi uusiutuvaan energiaan kohdistuviin investointeihin. 4.4Massa- ja paperiteollisuus -osio Massa- ja paperiteollisuuden toimijoilla on mahdollisuus tuottaa useiden massa- ja paperilaatujen lisäksi sähköä, lämpöä ja nestemäistä biopolttoainetta. Paperin, massan ja biopolttoaineen tuotanto on mallinnettu prosessilla, jossa tuotantopanoksia käytetään vakiosuhteessa (Leontieftuotantofunktio). Sähkön ja lämmön tuotanto on mallinnettu samoin kuin energiasektorissa (katso luku 4.6). Mallin massa- ja paperiteollisuus -osio on esitetty kuvassa 4.2. Kierrätyspaperi Paperin kierrätys Massa Massan tuotanto Sellun maailmanmarkkinat Sähkömarkkinat Sähkö Paperin tuotanto Lämpö Mustalipeä Raaka- ja sivutuotepuu Puun tarjonta Paperi Sähkön ja lämmön tuotanto Sähkö Lämpö Sivutuotekaasu Biopolttoaineen tuotanto Paperin maailmanmarkkinat Muut polttoaineet Kaukolämpöverkko Polttoainemarkkinat Biopolttoaine Kuva 4.2. FinFEP-mallin massa- ja paperiteollisuuden tärkeimmät materiaali- ja energiavirrat. 104 x MURROKSEN JÄLKEEN Vuonna 2010 Suomessa oli 24 paperitehdasta, 12 kartonkitehdasta ja 15 sellutehdasta (Metsäteollisuus ry 2010). FinFEP-mallissa nämä tehtaat on jaettu tuotantoyksiköiksi, jotka voivat tuottaa erilaisia lopputuotteita, kuten kuvassa 4.2. Massan ja paperin tuotantoa rajoittaa tuotantokapasiteetti, joka on jokaisessa tuotantoyksikössä massa- ja paperilaatukohtaista. Sähkön ja lämmön tuotantokapasiteetti on jaoteltu mallissa kattilatyypeittäin, eli polttoaineet, hyötysuhteet ja kustannukset ovat kattilatyyppikohtaisia. Biopolttoaineen tuotantokapasiteettia suomalaisilla massa- ja paperitehtailla ei vielä ole, joten tämän kapasiteetin alkuarvo on nolla. Tuottajien on mahdollista investoida kaikkiin tuotantokapasiteetteihin. Massa- ja paperiteollisuus -osion aineisto on kerätty lähinnä tuottajien EMAS-raporteista, RISI-datapankista sekä Metsätilastollisesta vuosikirjasta (esimerkiksi Stora Enso 2010, UPM Kymmene 2010, RISI 2010 ja Metsäntutkimuslaitos 2009). Massa- ja paperilaadut on jaoteltu mallissa taulukon 4.2 mukaan. Tietolaatikossa 4-2 esitellään FinFEP-mallin massa- ja paperiteollisuus -osiolla tehty laskelma metsäbio jalostamoiden tukitarpeista. Kuitupuuhaketta sellun keittoa varten. Taulukko 4.2. Paperi- ja massalaadut. Paperilaadut Hienopaperi (päällystetty ja päällystämätön eroteltu) Aikakauslehtipaperi (päällystetty ja päällystämätön eroteltu) Sanomalehtipaperi Pehmopaperi Elintarvikekartonki (lähinnä taivekartonki) Aaltopahvin panokset (fluting ja kraft) Massalaadut Mekaaninen massa Kemiallinen massa (havu- ja lehtisellu eroteltu) Uusiomassa (valmistetaan kierrätyspaperista) 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 105 Tietolaatikko 4-2 Metsäbiojalostamot: tukitarpeet ja puumarkkinavaikutukset Esimerkkilaskelma FinFEP-mallin massa- ja paperiteollisuus -osiolla Hanna-Liisa Kangas, Jussi Lintunen, Johanna Pohjola, Lauri Hetemäki ja Jussi Uusivuori Biopolttoainetavoitteet velvoittavat lisäämään niiden käyttöä Tuotantotuki metsähake- tai investointitukea edullisempi Rajalliset öljyvarat ja pyrkimys vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ovat lisänneet kiinnostusta biopohjaisiin liikennepolttoaineisiin. Euroopan unioni on asettanut jäsenvaltioille tavoitteeksi korvata 10 prosenttia liikennepolttoaineiden kulutuksesta ei-fossiilisella energialla vuoteen 2020 mennessä. Metsäbiomassaan perustuvat toisen sukupolven biojalostamot ovat jo koeasteella. Mallilaskelmassa arvioidaan massa- ja paperitehtaaseen integroidun biojalostamoinvestoinnin tukitarvetta sekä vaikutuksia kuitu- ja energiapuumarkkinoihin. Laskelmissa tutkitaan tuotanto-, panos- ja investointitukia sekä verrataan niiden kustannustehokkuuksia, kun puupohjaisten biopolttoaineiden tuotantotavoite on 6 TWh, mikä vastaisi noin 10 prosenttia Suomen liikennepolttoaineiden käytöstä. Panostuki kohdistuu ainoastaan metsähakkeen käyttöön biopolttoaineen tuotannossa ja tuotantotuki on luonteeltaan hintapreemio jokaiselle tuotetulle biopolttoaineyksikölle. Mallilaskelmien mukaan biopolttoaineinvestointeja olisi tuettava, kun biopolttoaineen hinta on alle 44 €/MWh (noin 105 $/barreli). Biopolttoaineen hinnalla 38 €/MWh tuotantotukea tarvittiin 6 €/MWh tai metsähakkeen panostukea 17 €/m3. Vertailuna mainittakoon, että vuonna 2008 raakaöljyn keskihinta oli 91 $/barreli eli 38 €/MWh. Jos biopolttoaineen tuotantoon kannustettaisiin investointituen avulla, valtion tulisi maksaa 80 % investoinnista biopolttoaineen hinnalla 38 €/MWh. Yleisemmin käytetyllä uusiutuvan energian 20– 40 % tukiasteella biopolttoaineen hinnan tulisi olla yli 40 €/MWh, jotta investointi olisi kannattava. On ilmeistä, että tuotantotuki on kustannustehokkain, sillä se ei vääristä eri puutavaralajien tai muiden panosten välisiä suhteellisia hintoja ja siten niiden välistä kannattavuutta kuten metsähakkeen panostuki. Tuotantotuki ei myöskään vaikuta investointien mittakaavaetuihin toisin kuin investointituki. Investointituki kannustaa useampia laitoksia investoimaan biopoltto- 300 250 200 Milj. € Tuotantotuki 150 Panostuki Investointituki 100 50 0 20 25 30 35 Biopolttoaineen hinta (€/MWh) 40 45 Kuva 4.3. Tuotantotuen, metsähakkeen tuen ja investointituen kustannukset valtiolle eri biopolttoaineen hinnoilla. 106 x MURROKSEN JÄLKEEN fossiilisilla polttoaineilla, sähkön ja lämmön tuotannon hiilidioksidipäästöt kasvavat. Tuotantoja investointitukien tapauksessa metsähaketta, kaikkia sivutuotepuutavaralajeja ja kuitupuuta käytettiin biopolttoaineen valmistuksessa (kuva 4.4). Useiden puutavaralajien käyttö tietyllä laitoksella on kannattavaa voimakkaasti kasvavien, puutavaralajikohtaisten kuljetuskustannusten takia. Jos metsähakkeen käyttöä halutaan lisätä merkittävästi, sitä olisi tuettava suoraan panostuella. Metsähakkeen panostuen tapauksessa biojalostamossa käytettiin lähinnä metsähaketta eikä kuitupuuta ohjautunut energiakäyttöön. Tällöin kuitenkin metsähakkeen hinta nousi voimakkaasti (kuva 4.5). Kaikilla tukikeinoilla biopolttoainetavoitteen saavuttaminen vaikutti maltillisesti kuitupuun kokonaiskäyttöön ja hintaan (kuvat 4.4 ja 4.5). aineen tuotantoon ja biojalostamoiden ollessa pienempiä niihin liittyvät mittakaavaedut jäävät alhaisemmiksi. Mallilaskelmissa tukikustannuksia on vertailtu valtiolle aiheutuvien tukimaksujen suhteen. Tukitarve oli tuotantotuen tapauksessa 36 miljoonaa euroa vuodessa biopolttoaineen hinnalla 38 €/MWh. Tällä hinnalla metsähakkeen käytön tukeminen tai investointituki muodostui valtiolle noin kaksi kertaa niin kalliiksi kuin tuotantotuki (kuva 4.3). Metsähakkeen panostuki estää kuitupuun ohjautumisen energiakäyttöön Biopolttoaineen 6 TWh:n tuotantotavoitteen saavuttamiseen vaadittaisiin noin 5 miljoonaa kuutiometriä puuta. Kysynnän kasvaessa puun hinta nousee vähentäen sen käyttöä sähkön ja lämmön tuotannossa. Koska puuta korvataan Sähkön ja lämmön tuotanto 8 6 6 Milj. m3 Milj. m3 Biopolttoaineen tuotanto 8 4 4 2 2 0 0 Peruslaskelma Tuotantotuki Kuori Puru Sahahake Panostuki Peruslaskelma Investointituki Metsähake Kuitupuu Kuori Puru Sahahake Panostuki Investointituki Metsähake Kuitupuu Puun kokonaiskäyttö Massojen tuotanto 60 60 50 50 40 40 Milj. m3 Milj. m3 Tuotantotuki 30 30 20 20 10 10 0 0 Peruslaskelma Tuotantotuki Kuori Puru Sahahake Panostuki Metsähake Kuitupuu Investointituki Peruslaskelma Tuotantotuki Kuori Puru Sahahake Panostuki Investointituki Metsähake Kuitupuu Kuva 4.4. Puutavaralajien käyttö energian ja massojen tuotannossa ja puun kokonaiskäyttö peruslaskelmassa, tuotantotuella, panostuella sekä investointituella. 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 107 ...Tietolaatikko 4-2 Laskelmat tehtiin FinFEP-mallin massa- ja paperiteollisuusosiolla. Puu- ja lopputuotemarkkinat on kuvattu hintajoustavien kysyntä- ja tarjontakäyrien avulla. Malli ei ota huomioon muiden maiden energia- ja ilmastopolitiikan ohjauskei- noja, joilla voi olla merkittävä vaikutus Suomessa tehtäviin päätöksiin. Eri maiden politiikat voivat vaikuttaa siihen, minne laitokset globaalisti sijoittuvat ja mitkä tukimuodot ovat parhaita. s 45 40 35 €/m3 30 25 Kuitupuu 20 Metsähake 15 10 5 0 Peruslaskelma Tuotantotuki Panostuki Investointituki Kuva 4.5. Metsähakkeen ja kuitupuun hinnat eri politiikkakeinoilla. 4.5Saha- ja levyteollisuus -osio Sahateollisuus tuottaa mallissa päätuotteena sahatavaraa rakennusteollisuuden ja muun puutuoteteollisuuden tarpeisiin. Sahauksen sivutuotteena muodostuvia puutavaralajeja, kuten kuorta, haketta ja sahanpurua, käytetään sahoilla yleisesti polttoaineena lämmöntuotannossa, ja ylimääräiset puutavaralajit myydään puumarkkinoille. Sahatavaran tuottajilla voi olla myös pelletin tuotantoa sekä yhdistettyä sähkön ja lämmön (CHP) tuotantoa. Toimija voi lisäksi myydä tuottamaansa lämpöä kaukolämpönä, mikäli lämpölaitos on kytketty paikalliseen kaukolämpöverkkoon. Mikäli tuottajalla ei ole lähtötilanteessa sähkön, lämmön tai pellettien tuotantokapasiteettia, niihin voidaan in108 x MURROKSEN JÄLKEEN vestoida. Malli mahdollistaa myös investointien kuvauksen uuteen sahatavaran tuotantokapasiteettiin. Sahatavaran ja pelletin tuotanto kuvataan mallissa prosesseina, joissa tuotantoon tarvittavia panoksia käytetään vakiosuhteessa (Leontief-tuotantofunktio). Sähkön ja lämmön tuotanto mallinnetaan kuten energiasektoria kuvaavassa osiossa (katso luku 4.6). Sahatavaran ja pelletin tuotantoon tarvittavat panokset ovat puu, lämpö, sähkö ja työvoima. Sahatavaran tuottaja tekee puupanoksen kustannusten, mallin ulkopuolelta annetun sahatavaran kysyntäfunktion ja energian hinnan avulla päätöksen puupanoksen käytöstä, mikä määrää sahatavaran tuotantomäärän ja muiden panosten tarpeen. Pelletin tuotanto mallinnetaan samalla periaatteella kuin Sahatavaran ja puulevyjen tuotanto Raakapuu Puun tarjonta Sähkö Lämpö Sähkön ja lämmön tuotanto Sähkö Sahatavara ja puulevyt Sivutuotepuu Sähkö Rakennusteollisuus Jatkojalostus Sähkö Sähkömarkkinat Puumarkkinat Lämpö Pellettituotanto Polttoainemarkkinat Pelletti Lämpö Kaukolämpöverkko Kuva 4.6. FinFEP-mallin saha- ja levyteollisuuden tärkeimmät materiaali- ja energiavirrat. sahatavaran tuotanto. Puupanoksen kustannukset muodostuvat mallissa kysynnän ja tarjonnan tasapainottavasta kantohinnasta ja käyttömäärän mukaan kasvavista kuljetuskustannuksista. Lämmön hinta määräytyy tuotannon rajakustannusten mukaisesti. Vaneri-, viilu- ja lastulevyteollisuus mallinnetaan vastaavalla tavalla kuin sahateollisuus. Vanerin- ja lastulevyntuotantoon tarvittavat panokset ovat puu, liima, lämpö, sähkö ja työvoima. Kuvassa 4.6 on kuvattu saha- ja levyteollisuutta kuvaavan osion puu- ja energiavirrat. Koska saha- ja levyteollisuus ei hyödy yhtä voimakkaasti suurtuotannon eduista kuin massa- ja paperiteollisuus, tuotetaan Suomessa esimerkiksi sahatavaraa sadoissa eri toimipisteissä. Näin saha- ja levyteollisuuden kuvaamiseen tarvitaan laaja tietokanta alan merkittävistä toimijoista, jotta toimijoiden tuotantomäärät ja alueelliset vaikutukset puumarkkinoille voidaan mallintaa tarvittavalla tarkkuudella. Metsäntutkimuslaitos tilastoi vuonna 2006 noin sadan yli 10 000 kuutiometriä puuta käyttävän sahan puunkäytön ja tuotantotiedot. Tätä tietokantaa on täydennetty noin 70 piensahalla, joiden sahatavaran vuosikapasiteetti on alle 5 000 m³. Näin sahateollisuutta kuvaavassa aineistossa päästään tyydyttävään tarkkuuteen, joka vastaa lukumäärällisesti metsäteollisuutta edustavan etujärjestön Metsäteollisuus ry:n arviota Suomessa toimivista teollisen mittakaavan sahoista (Metsäteollisuus ry 2010). Sahateollisuuden suuret tuottajat on eroteltu tilastoista omiksi tuotantoyksiköiksi. Täten jokaisen yksikön sahatavaran, pelletin ja energian tuotannon kapasiteettitiedot ja vuoden 2006 tuotantotilastojen avulla lasketut sahatavaran saannot muodostavat tarkan kuvauksen tuotantoyksiköistä. Sahateollisuuden pienet tuottajat on koottu yhteen maakuntakohtaisesti. Myös Suomen vaneri-, viilu- ja lastulevytehtaat kuvataan mallissa omina tuotantoyksiköinä. Saha- ja levyteollisuusosion aineisto on kerätty lähinnä Metsäntutkimuslaitoksen tilastoista ja tuottajien EMAS-raporteista (esimerkiksi Stora Enso 2010, UPM Kymmene 2010). Sahatavara ja puulevytuotteet on jaoteltu FinFEP-mallissa taulukon 4.3 mukaan. Taulukko 4.3. Sahatavara- ja puulevytuotteet mallissa. Sahatavaralaadut Mäntysahatavara Kuusisahatavara Koivusahatavara Vanerilaadut Koivuvaneri Kuusivaneri Viilulaadut Koivuviilu Kuusiviilu Lastulevylaadut Lastulevy 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 109 Pelletit jaetaan mallissa kahteen eri laatuluokkaan. Tuottaja voi valmistaa kuoretonta pellettiä esimerkiksi kuivahakkeesta tai sahanpurusta, taikka kuorellista pellettiä esimerkiksi metsähakkeesta. Kuorellisten ja kuorettomien pellettien välillä oletetaan olevan hintaero, koska kuorellisen pelletin käyttökohteet ovat rajallisemmat. Kuorellista pellettiä ei käytetä kotitalouk sien pellettikattiloissa, vaan esimerkiksi yhdyskuntien lämpölaitoksissa tai CHP-laitoksissa. Kuorettomalla pelletillä ei sitä vastoin ole loppukäyttökohteiden asettamia rajoituksia. Tietolaatikossa 4-3 esitellään FinFEP-mallin saha- ja levyteollisuus -osiolla tehty esimerkkilaskelma pelletin tuotannosta sahateollisuuden yhteydessä. Puutavaralajien erilaiset ominaisuudet otetaan huomioon tuotantoparametreissa, joten esimerkiksi puutavaralajin kosteus vaikuttaa lämpöpanoksen tarpeeseen. Sahatavaraa lastataan rautatiekuljetusta varten Vilppulan Sahalla. 110 x MURROKSEN JÄLKEEN Tietolaatikko 4-3 Pelletin tuotanto sahateollisuuden yhteydessä Esimerkkilaskelma FinFEP-mallin saha- ja levyteollisuus -osiolla Matti Mäkelä, Hanna-Liisa Kangas, Jussi Lintunen ja Jussi Uusivuori Uusiutuvan energian osuuden nostaminen EU:n velvoittamaan 38 %:iin energian loppukäytöstä vuoteen 2020 mennessä pakottaa Suomen etsimään useita eri keinoja tavoitteen saavuttamiseksi. Määrällisesti suurimmat odotukset uusiutuvan energian lisäämiseksi on kohdistettu metsähakkeen, liikenteen nestemäisten biopolttoaineiden käytön ja tuulivoiman lisäämiselle, mutta myös esimerkiksi pelletille on asetettu 2 TWh:n käyttötavoite. Hallituksen tavoitteet uusiutuvan energian lisäämiselle on raportoitu tarkemmin tietolaatikossa 2-4. Puupolttoaineiden käytön lisäämisen ongelmana on polttoaineresurssien ja kysynnän alueellinen epätasapaino. Yhden ratkaisun tähän ongelmaan tarjoavat pelletit, joita käytetään nykyisin kotitalouksien lämpökattiloissa ja pienissä lämpölaitoksissa. Kilpailukykyisellä hinnalla pellettiä voidaan käyttää myös suurissa lämpöja voimalaitoksissa ja jopa yhteispolttoaineena pölypolttoon perustuvissa hiilivoimalaitoksissa. Pelletin etu jalostamattomiin puupolttoaineisiin verrattuna on polttoaineen tasalaatuisuus ja korkeampi energiatiheys, joka tekee pitkätkin kaukokuljetusmatkat tuotantolaitokselta loppukäyttäjälle taloudellisesti mahdollisiksi. Useissa tutkimuksissa on todettu, että pelletin tuotannon integroiminen metsäteollisuuden yhteyteen parantaa pelletin tuotannon taloudellisia toimintaedellytyksiä (esim. Wolf ym. 2006). Tällöin metsäteollisuuden tuottaja voi jalostaa tuotannossaan syntyviä ylimääräisiä sivutuotteita korkeamman jalostusasteen tuotteiksi. Integroitumisen etuna on muun muassa pelletin raaka-aineen hankintaan liittyvien kuljetuskustannuksien välttäminen. Suomen metsäsektorilla etenkin sahateollisuus on osoittanut kiinnostusta pellettiliiketoimintaa kohtaan, ja muutamia pellettilaitoksia onkin integroitu sahojen yhteyteen. Seuraavassa esimerkissä arvioidaan, minkälaiset edellytykset sahateollisuudella on investoida pelletin tuotantoon ja mitä vaikutuksia lisääntyvällä pelletin tuotannolla olisi sivutuotteiden tarjontaan ja sahatavaran tuotantoon. Analyysissa arvioitiin alinta pelletin tuottajahintaa, jolla tavoitteiden mukainen 2 TWh:n tuotanto on taloudellisesti kannattavaa tuottaa sahateollisuuden yhteydessä. Tämän pelletin hintatason tuottamia tuotantomääriä ja panoskäyttöä verrattiin ns. peruslaskelmaan, jossa kuorettoman pelletin tuottajahinnaksi on asetettu 100 €/t (noin 24 €/ MWh) ja kuorellisen pelletin tuottajahinnaksi 80 €/t (noin 19 €/MWh). Muut kysyntä-, tarjontaja hintaparametrit pidettiin laskelmien vertailussa muuttumattomina. Sahatavaran keskimääräiseksi tuottajahinnaksi arvioitiin 160 €/m³. Laskelmien mukaan sahateollisuuden oli optimaalista tuottaa tavoitteiden mukaiset 2 TWh pellettiä sahatavaran tuotannon yhteydessä, kun kuorettoman pelletin tuottajahinta oli 117 €/t ja kuorellisen pelletin tuottajahinta 97 €/t. Peruslaskelmassa yhteenlaskettu pelletin tuotanto sahateollisuuden yhteydessä oli 0,32 TWh. Tällöin pelletin tuotantoon käytettiin raaka-aineena vain kuivahaketta, mutta tuotantomäärän kasvaessa 2 TWh:iin raaka-aineena käytettiin myös sahanpurua, haketta, kuorta ja hakkuutähdehaketta (kuva 4.7). Sahateollisuuden tuottamaan sahatavaran kokonaismäärään lisääntyvällä pelletin tuotannolla ei ollut suurta vaikutusta: 2 TWh:n tuotanto sahojen yhteydessä vähensi sahatavaran kokonaistuotantoa 0,2 % peruslaskelmaan verrattuna. Pelletin tuotannon lisäämä lämmön tarve ja tarvittavat investoinnit lämmön tuotantokapasiteettiin aiheuttivat sen sijaan muutoksia sahatavaran optimaalisissa tuotantomäärissä yksittäisillä sahoilla. Laskelmassa kuusi sahaa investoi lisääntyneen pelletin tuotannon seurauksena 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 111 ...Tietolaatikko 4-3 uuteen CHP-kapasiteettiin. Muut pelletin tuotantoon investoivat sahat käyttivät olemassa olevaa lämmöntuotantokapasiteettia ja tarpeen mukaan mukauttivat sahatavaran tuotantoaan. Lisääntyvällä pelletin tuotannolla oli merkittäviä vaikutuksia sivutuotteiden tarjontaan. Kuivahakkeen tarjonta väheni 65 %, sahanpurun 29 %, kuoren 10 % ja hakkeen 7 % peruslaskel- 1 000 m³ 700 600 500 400 300 200 100 0 Kuivahake Sahanpuru Peruslaskelma Hake Kuori Hakkuutähde 2 TWh:n tuotanto Kuva 4.7. Vuosittainen puun käyttö pelletin tuotannossa peruslaskelmassa ja pelletin 2 TWh:n tuotantotasolla. 1 000 m³ 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 Hake Sahanpuru Peruslaskelma Kuori Kuivahake 2 TWh:n tuotanto Kuva 4.8. Vuosittainen sivutuotteiden tarjonta peruslaskelmassa ja pelletin 2 TWh:n tuotantotasolla. 112 x MURROKSEN JÄLKEEN 4.6Energiasektoriosio maan verrattaessa (kuva 4.8). Pelletin tuotanto jakautui sahojen välillä epätasaisesti: viisi suurinta tuottajaa tuotti 59 % 2 TWh:n tavoitteesta. Kuitenkin myös lukuisat pienet sahat investoivat pieniin pellettilaitoksiin, joissa käytettiin sahatavaratuotannon sivutuotteena syntyvää kuivahaketta pelletin raaka-aineena. Pelletin kysyntä polttoainemarkkinoilla kasvaa, mikäli pientalot siirtyvät öljykattiloista pellettikattiloihin. Lisäksi muutokset fossiilisten polttoaineiden verotuksessa ja päästöoikeuden hinnan nousu voivat lisätä pelletin käyttöä nopeastikin päästökaupassa mukana olevissa suurissa energialaitoksissa, kun biopohjaisen polttoainekäytön maksukyky kohoaa. Analyysissa saatua pelletin hintaa ei voida kuitenkaan suoraan verrata esimerkiksi kivihiilen hintaan, koska pelletin tuottajahinta ei sisällä kuljetuskustannuksia eikä esimerkiksi jakelusta pelletin loppukäyttäjälle aiheutuvia muita kustannuksia. Laskelmat kuitenkin osoittivat, että melko maltillisellakin pelletin hinnalla 2 TWh:n tavoite voidaan saavuttaa. Laskelmissa ei optimoitu sahateollisuuden ulkopuolella toimivien pellettitehtaiden tuotantoa eikä pelletin vientiä. Molemmat puutteet kuitenkin otetaan huomioon FinFEP-mallin tulevissa laskelmissa. Pelletin verrattain korkea energia tiheys tekee pelletin kaukokuljetuksen kannattavaksi myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Nykyisin pelletin vienti on merkittävää, sillä esimerkiksi vuonna 2009 suomalaisesta pelletin tuotannosta vientiin 46 % ulkomaille (Metsäntutkimuslaitos 2010). Laskelmien ulkopuolelle jääneiden laitosten tuotanto kompensoi kuitenkin karkeasti pelletin nykyisen vientimäärän, joten 2 T Wh tuotannon vertaaminen tavoitetasoon on perusteltua. s FinFEP-mallissa energiasektoritarkastelut keskittyvät pääasiassa sähkön ja lämmön tuotantojen kuvaamiseen. Näiden lisäksi malli sisältää myös metsäteollisuuteen kytkeytyvän biopolttoaineiden tuotannon, kuten liikenteen nestemäiset biopolttoaineet ja pelletit. Mallin energiasektoriosiossa kuvatut toimijat ovat joko sähkön tai lämmön erillistuottajia tai sähkön ja lämmön yhteistuottajia. Tuotantoteknologioiden kuvauksessa on keskitytty polttokattiloiden kuvaukseen, koska niissä on mahdollista käyttää puuta polttoaineena. Siten ydin- ja vesivoiman kuvaus mallissa on pelkistetympää. Sähkön tuottajat sekä sähkön ja lämmön yhteistuottajat on mallissa käsitelty laitostasolla kattilakohtaisesti. Merkittävä osa energian tuotannosta tapahtuu metsäteollisuusintegraateissa. Myös näiltä osin tuotanto kuvataan kattilakohtaisesti, mutta osana integraatin optimointiongelmaa. Kattilatason tarkastelu mahdollistaa täsmällisen politiikkakeinojen analyysin ja teknologioiden realistisen kuvauksen. Tästä esimerkkinä mainittakoon biomassan yhteispoltto turpeen kanssa monipolttoainekattiloissa. Mallissa tarkastellut teknologiat on koottu taulukkoon 4.4. Tuotettu sähkö myydään mallissa valtakunnan tason markkinoilla tai viedään pohjoismaisille Nordpool-sähkömarkkinoille, joiden osa Suomi on. Sen sijaan kaukolämmön markkinat kuvataan maakuntatasolla. Pienimmät lämmöntuottajat käsitellään laitostyypeittäin aggregoituina, koska tällaisia lämpölaitoksia on lukuisia. Lisäksi lämmön siirto alueelta toiselle on hyvin rajallista ja siten lämmön tuotanto ja kysyntä ovat hyvin paikallisia. Sähkön ja yhteistuotannon tapauksessa laitostason käsittely perustuu oletukseen täydellisen kilpailullisista sähkömarkkinoista. Tämä on perusteltua, koska tuottajat toimivat osana laajaa yhteispohjoismaista sähkömarkkinaa. Lämmön hinnoittelu on sen sijaan Suomessa säänneltyä. Tästä huolimatta mallissa lämpömarkkinoita käsitellään kilpailullisina. Tämä mahdollistaa lämmön hinnan kytkemisen tuotantokustannuksiin, mikä on myös hintasääntelyn tavoitteena. 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 113 Taulukko 4.4. Tarkastellut energiantuotantoteknologiat ja niiden käyttämät polttoaineet sekä tuotettu energialaji. CHP tarkoittaa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. Polttoteknologia Pääpolttoaineet Tuotteet Arina Puu Lämpö Leijupeti (eri variaatiot) Puu ja turve CHP Pölypoltto (eri variaatiot) Hiili tai turve, lisänä puu Sähkö tai CHP Kaasuturbiini Kaasu tai öljy Sähkö tai CHP Kaasukombi Kaasu tai öljy Sähkö tai CHP Öljypoltin Öljy Lämpö tai CHP Kaasupoltin Kaasu Lämpö tai CHP IGCC (kaasukombivoimalaitos) Puu CHP Soodakattila Mustalipeä CHP Energiantuotannon kattiloiden matemaattisessa kuvauksessa hyödynnetään tuotantopanosten jakautumista polttoainepanoksiin ja muihin panoksiin. Siten voitonmaksimointiongelma on voitu esittää niin, että tuotetun sähkö- ja lämpöenergian määrä on kytketty ainoastaan käytettyyn polttoaineen määrään. Muiden tuotantopanosten rooli on mahdollistaa tuotanto täydellä hyötysuhteella ja maksimaalisella kapasiteetilla. Siten niiden käsittely on voitu yksinkertaistaa polttoaineen käyttöön liittyviksi tuotantokustannuksiksi. Tyypillisesti nämä kustannukset kytkeytyvät polttoaineen kokonaiskäyttöön, vaikkakin esimerkiksi biomassan yhteispolton tapauksessa myös polttoaineseoksen koostumuksella on vaikutusta muiden panosten käyttöön. Tämän li- Puupolttoaine Puun tarjonta säksi on oletettu, että energian muuntaminen kemiallisesta energiasta sähkö- ja lämpöenergiaksi tapahtuu vakioisella hyötysuhteella, johon laitoksen ajaja ei voi vaikuttaa. Mallissa vuoden aikainen sähkön ja lämmön kulutus on jaettu tasoiltaan erilaisiin jaksoihin. Jako perustuu Suomessa havaittuun kysynnän vaihteluun eli nk. pysyvyyskäyriin. Näin saavutetaan realistinen vuoden sisäinen vaihtelu hinnoissa ja polttoaineiden käytössä. Ydinvoimaa ja vesivoimaa ei ole mallinnettu optimointiin perustuen, vaan niillä tuotetun sähkön määrä jakautuu vuoden sisällä tilastotietojen mukaisesti. Samoin tuulivoima tuottaa sähköä vuodenaikojen mukaan vaihtelevien keskimääräisten tuuliolosuhteiden mukaan. Yksittäisessä tuulivoima- Sähkön ja lämmön tuotanto Lämpövoimalat Lämpö Leijupeti- ja pölypolttovoimalat Kaasuturbiinit Kaukolämpöverkko Pölypolttovoimalat Kaasuturbiinit Polttoainemarkkinat Muut polttoaineet Ydinvoimalat Sähkö Sähkömarkkinat Vesi- ja tuulivoimalat Kuva 4.9. FinFEP-mallin energiasektorin tärkeimmät materiaali- ja energiavirrat. 114 x MURROKSEN JÄLKEEN lassa ei siis voida säädellä tuotetun sähkön määrää. Sen sijaan tuulivoimalainvestoinnit optimoidaan yli ajan. Polttoainekäytön optimoinnin puuttuminen tuulivoiman tuotannossa tuo esiin uusiutuvan energian tuotantomuotojen erilaisuuden mm. tuotannon määrän säädeltävyydessä. Tuulivoima on tämän lisäksi hyvin pääomaintensiivistä; muiden panosten aiheuttamat kustannukset ovat vähäiset. Energiasektorin tuotevirrat on esitetty kuvassa 4.9. Tarkempi mallikuvaus on esitelty artikkelissa Lintunen & Kangas (2010). Energiasektorin kustannusrakenne perustuu artikkeliin Kangas ym. (2009). Tietolaatikossa 4-4 esitellään FinFEP-mallin energiasektoriosiolla tehty laskelma metsähakkeen käytöstä yhteispolttolaitoksissa. Puun energiakäytön lisäksi tuulivoimaa tulee lisätä uusiutuvan energian velvoitteiden saavuttamiseksi. 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 115 Tietolaatikko 4-4 Metsähakkeen käyttö yhteispolttolaitoksissa ja tuen vaikutukset Esimerkkilaskelma FinFEP-mallin energiasektoriosiolla Jussi Lintunen ja Hanna-Liisa Kangas Metsähakkeen yhteispoltto turpeen tai hiilen kanssa on kustannustehokas tapa lisätä uusiutuvan energian tuotantoa. Metsähakkeen yhteispoltto on kuitenkin useissa EU-jäsenvaltioissa rajattu pois uusiutuvan energian tukiohjelmista. Metsähakkeen käytön tukemista yhteispoltossa vastustavien tahojen mukaan tukeminen saattaisi lisätä yhteiskunnan hiilidioksidipäästöjä, koska tuki lisäisi olemassa olevien, kiinteää fossiilista polttoainetta käyttävien voimalaitosten kannattavuutta. Tutkimuksessa tarkasteltiin uusiutuvan energian tukitarvetta, kun sen käyttöä lisätään sähköntuotannossa. Uusiutuvan energian tavoitteeksi asetettiin 30 %:n osuus sähköntuotannosta. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös tukipolitiikan muita seurauksia, kuten vaikutuksia hiilidioksidipäästöihin, tuulivoimainvestointeihin ja puumarkkinoihin. Tulosten mukaan energiantuotannon hiilidioksidipäästöt eivät välttämättä lisäänny, jos metsähakkeen käyttö yhteispolttolaitoksissa otetaan mukaan uusiutuvan energian tuen piiriin (kuva 4.10). Energiantuotannon hiili-intensiteetti saattaa lisääntyä yhteispolton tukemisen seurauksena erittäin alhaisilla päästöluvan hinnoilla (alle 10 €/tCO2) mutta muutokset ovat tällöin kuitenkin vähäisiä. Tätä korkeammalla päästöluvan hinnalla hiili-intensiteetti on sama tai alhaisempi verrattuna tapaukseen, jossa yhteispolttoa ei tueta. 116 x MURROKSEN JÄLKEEN Metsähakkeen käytön tukeminen yhteispoltossa muutti mallianalyysin mukaan kuitenkin energiantuotannon rakennetta verrattuna tilanteeseen, jossa sitä ei tueta. Metsähakkeen käytön tuen myötä uusiutuvan sähkön tavoitteisiin tarvittiin vähemmän muuta uusiutuvaa tuotantoa, kuten tuulivoimaa (kuva 4.11). Siten tuulivoimalainvestointien taso oli tulosten mukaan alhaisempi metsähaketta tuettaessa. Tutkimuksessa vertailtiin kahta eri politiikkakeinoa: uusiutuvan energian tuotantotukea ja syöttötariffia. Sekä uusiutuvan energian tuotantotuella että syöttötariffilla uusiutuvan energian tukemisen kustannukset jäivät alhaisemmiksi, jos metsähakkeen tuki yhteispoltossa oli mukana tukiohjelmassa (kuva 4.10). Jos metsähaketta tuettiin, olivat tukiohjelman kustannukset alhaisemmat käytettäessä tuotantotukea syöttötariffin sijaan. Toisaalta, jos metsähakkeen käyttöä yhteispoltossa ei tuettu, olivat kustannukset yhtä suuret sekä tuotantotuella että syöttötariffilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen sähkö- ja lämpömarkkinoita FinFEP-mallin energiamarkkinaosiolla (Lintunen & Kangas 2010). Mallissa olivat mukana Suomen lauhdevoiman tuottajat, lämmön- ja sähkön yhteistuottajat sekä tuulivoimalat. Malli salli investoinnit kaikkiin edellä mainittuihin energiantuotantomuotoihin. s 0,26 Hiili-intensiteetti (tCO2/MWhe) Tukikustannukset (Milj. €) 500 400 300 200 100 0,24 0,22 0,20 0,18 0 0 10 20 30 40 50 60 0 10 Päästöluvan hinta (€/tCO2) 20 30 40 Päästöluvan hinta (€/tCO2) YP, UET YP, ST YP, UET YP, ST Ei YP, UET Ei YP, ST Ei YP, UET Ei YP, ST 50 60 Kuva 4.10. Uusiutuvan energian tukikustannukset ja sähkön tuotannon hiili-intensiteetti. (Kuvion symbolit YP: yhteispoltto tuettu, Ei YP: yhteispolttoa ei tuettu, UET: uusiutuvan energian tuotantotuki, ST: syöttötariffi.) 1 000 900 6 Tuulivoimalainvestoinnit (MW) Energiapuun käyttö (TWh) 7 5 4 3 2 0 800 700 600 500 400 0 0 10 20 30 40 Päästöluvan hinta (€/tCO2) 50 60 0 10 20 30 40 50 Päästöluvan hinta (€/tCO2) YP, UET YP, ST YP, UET YP, ST Ei YP, UET Ei YP, ST Ei YP, UET Ei YP, ST 60 Kuva 4.11. Energiapuun käyttö ja tuulivoimalainvestoinnit. (Kuvan symbolit YP: yhteispoltto tuettu, Ei YP: yhteispolttoa ei tuettu, UET: uusiutuvan energian tuotantotuki, ST: syöttötariffi.) 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 117 4.7Puun tarjonta -osio Kattava puun tarjonnan kuvaus FinFEP-mallin puuntarjonta kattaa kotimaisen ja ulkomailta tuodun raakapuun tarjonnan sekä teollisuuden sivutuotepuun tarjonnan. Raaka- ja sivutuotepuu jakautuu puulajin ja puutavaralajin mukaisiin ositteisiin (ks. taulukko 4.1, sivulla 102). Mallissa puuntarjonta käsitellään erillisillä alueellisilla maakuntatason markkinoilla, joilla hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan, ja ottaen huomioon kuljetusmahdollisuudet alueiden välillä. Tarjonnan tason määräävät metsänomistajien tekemät hakkuupäätökset, jotka perustuvat muun muassa metsien puuvarantojen tilaan. Metsät Mallin lähtökohtana on Suomen metsien täsmällinen kuvaus. Tarkastelussa paino on puuntuotannossa olevilla mailla, mutta myös puuntuotantoon kuulumattomat otetaan huomioon. Puuntuotantoon kuulumattoman metsämaan, kuten suojelualueiden, oletetaan lähtökohtaisesti olevan hakkuiden ulkopuolella. Kuitenkin mm. tuhojen, kuten metsäpalojen tai tuulituhojen, vaikutus voidaan huomioida myös puuntuotantoon kuulumattomilla alueilla. Metsämaa kuvataan maakunnittain ikäluokkarakenteisena, pääpuulajin ja kasvupaikan mukaisissa luokissa. Kasvupaikat luokitellaan käyttäen valtakunnan metsien inventoinnin veroluokkia. Kullekin kasvupaikalle on määritelty yksilöllinen kasvukuvaus ja sekapuuston osuus. Metsikkötason muuttujat (runkoluku, keskimääräisen puun tilavuus ja tilavuusjakauman suhteellinen hajonta) kehittyvät ajassa kasvukuvausten ja metsänhoitotoimenpiteiden määräämällä tavalla. Nämä kasvukuvaukset perustuvat MOTTI-metsänkasvatusohjelmistolla tehtyihin metsänkasvatussimulointeihin (Hynynen ym. 2002). MOTTI perustuu laajojen maastomittausten pohjalta Metsäntutkimuslaitoksessa kehitettyihin malleihin metsikön kehityksestä ja metsänhoitotoimenpiteiden vaikutuksesta puuston kasvuun. Koska suuri osa koko maan metsistä on tarkastelun piirissä, voidaan FinFEP-mallilla seurata esimerkiksi maakunnittain metsien tilaa ja kehitystä. 118 x MURROKSEN JÄLKEEN Metsänomistajaryhmät ja hakkuupäätös FinFEP-mallissa Suomen metsät on jaettu neljään ryhmään omistussuhteen mukaisesti: (1) yksityismetsänomistajat, (2) yhtiöt, (3) Metsähallitus ja (4) muut omistajat. Yksityismetsänomistajien ryhmä on lisäksi jaettu omistajatyyppeihin, joilla on toisistaan eroavat metsänhoidon tavoitteet (katso tietolaatikko 4-5). Yhtiöiden omistamat ja Metsähallituksen hallinnoimat metsät on eroteltu mallissa omiksi ryhmiksi omine tavoitefunktioineen. Ryhmään ”muut omistajat” on sisällytetty mm. kunnat ja seurakunnat. Metsistä voidaan saada hakkuutulojen lisäksi myös muita hyötyjä ja tuloja. Mallissa metsänomistajaryhmät luokitellaan sen mukaan, kuinka suuren painon he antavat muille hyödyille kuin hakkuutuloille. Yhtiöiden ajatellaan huomioivan vain hakkuutulot. Sen sijaan yksityismetsänomistajat luokitellaan alaryhmiin painotusten mukaan. Esimerkiksi Favada ym. (2007a) löysivät Suomen yksityismetsänomistajista viisi ryhmää, joiden tavoitteet metsän omistuksen ja hoidon suhteen ovat keskenään erilaisia. Mallin metsänomistajakuvauksen tarkkuus ei riitä näin tarkkaan jaotteluun, mutta käytetty jako pyrkii kuvastamaan vastaavanlaista ryhmittelyä. Kunkin omistajaryhmän metsien käsittely perustuu niille ennalta annettujen tavoitteiden saavuttamiseen tai tavoitefunktion optimointiin. Esimerkiksi Metsähallituksella on yhteiskunnallisia velvoitteita, joita se pyrkii hakkuukäyttäytymisellään täyttämään. Sen sijaan muut metsänomistajat mallinnetaan metsävarallisuuden arvon maksimoijina. Metsänomistajan kokema arvo koostuu hakkuutulojen rahallisesta arvosta ja ei-rahallisista hyödyistä. Ei-rahalliset hyödyt kuten maisemalliset arvot tai marjastus- ja sienestysmahdollisuudet on kytketty metsän ikään ja puuston tilavuuteen. Metsänomistaja optimoi päätöksenteossaan metsän kiertoajan lisäksi harvennusten lukumäärän ja voimakkuuden ja tekee päätöksen hakkuutähteiden ja kantojen keräämisestä. Optimointi kohdistuu siis niin sanotun varttuneen metsän hoitotoimenpiteisiin. Muut metsänhoitotoimenpiteet, kuten puulajin valinta, maanmuokkaus, taimikon perustaminen ja taimikonhoito ovat annettuja. Puun korjuukustannukset koostuvat kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista. Kiinteät kustannukset sisältävät metsäkoneiden siirroista aiheutuvat kustannukset. Muuttuvat kustannukset riippuvat hakkuun tyypistä (harvennus- vai päätehakkuu) ja puiden keskimääräisestä tilavuudesta. Raakapuun tarjonta Saatu optimaalinen metsikkötason hakkuukäyttäytyminen mallinnetaan ekonometrisia menetelmiä käyttäen harvennus- ja päätehakkuufunktioiksi, joiden avulla päätössäännöt liitetään ikäluokkarakenteiseen metsävaratietoon (ks. kuva 4.12). Päätössäännöt yhdistettynä ikäluokkarakenteiseen metsän kuvaukseen mahdollistavat kasvudynamii- METSÄNOMISTAJA: Tyyppi: 1,.., n kaltaan realistisen puun tarjontakuvauksen. Mallin rakenteen vuoksi tarjontaan vaikuttaa reaalimaailmaa vastaava metsäresurssin ajallinen kehitys. Päätössääntöjen ajallisen pysyvyyden vuoksi mallilla voidaan tuottaa metsäresurssin kehitystä kuvaavat aikaurat koko maan tasolla. Kotimaisen tarjonnan lisäksi kaikkia mallissa tarkasteltuja puulajeja ja puutavaralajeja myös tuodaan Suomeen. Tuontipuu on peräisin lukuisista lähteistä ja maista. Tämän vuoksi puun tuonti on kuvattu ennalta määrättyjen hinnasta riippuvien tarjontafunktioiden avulla. Tarjontafunktioiden parametreja muuttamalla mallissa voidaan tarkastella mm. tuontishokkien, kuten Venäjän vientitullien, vaikutuksia Suomen metsä- ja energiasektoriin. Rahalliset tavoitteet Ei-rahalliset tavoitteet PÄÄTÖKSENTEKO METSÄ Ikäluokittain Pinta-ala Puuston tilavuus MUUT EKOSYSTEEMIPALVELUT PÄÄTEHAKKUU HARVENNUS RAAKAPUUN TARJONTA TUONTI Kuva 4.12. Raakapuun tarjonnan muodostuminen. Harvennukset nostavat jäljelle jäävän puuston taloudellista arvoa lisäämällä tukkipuun osuutta kiertoajan kuluessa. 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 119 Tietolaatikko 4-5 Metsänomistajat muutoksessa Jussi Uusivuori Metsänomistajien keski-iän kohoaminen on merkittävin muutos Suomen metsänomistajakunnassa viime vuosikymmenen aikana. Metlan Metsänomistaja 2010 -tutkimuksen mukaan metsänomistajien keski-ikä oli kymmenessä vuodessa (1999–2009) noussut kolmella vuodella eli 60 ikävuoteen. Myös uusien, alle viisi vuotta metsää omistaneiden, keski-ikä on noussut kymmenessä vuodessa kolmella vuodella eli 52 vuoteen. Ikääntyminen tulee varmasti vielä jatkumaan, joskin luonnollisista syistä hidastuen. Ikääntymisen metsäsektoriin kohdistuva vaikutus tulee puunmyyntihalukkuuden laskun (esim. Kuuluvainen ym. 1996, Favada ym. 2007b) sekä metsänhoitoaktiivisuuden laskun (Ovaskainen ym. 2006) kautta. Ikääntymisellä on siis puuntarjontaa heikentävä vaikutus. Heistäkin moni saattaa olla metsänomistaja. 120 x MURROKSEN JÄLKEEN Uuden metsänomistajasukupolven myötä metsänomistajat asuvat tulevaisuudessa entistä useammin metsätilan sijaintikunnan ulkopuolella, ja he ovat todennäköisesti selvästi nykyisiä metsänomistajia vieraantuneempia metsätalouden käytännöistä. Heidän ammatillinen taustansa ja metsänomistukseen liittyvät tavoitteensa saattavat olla nykyistä monipuolisempia. Tämä voi heijastua puunmyyntihalukkuuteen, sillä 1990-luvun lopulta alkaen eri tavoitteisten metsänomistajien puun tarjonnassa on ilmennyt merkittäviä eroja (Hänninen & Karppinen 2010). Metsänomistajista yhä suuremmalle osalle metsätuloilla on vähäinen merkitys. Tätä piirrettä korostaa metsätilojen pieni koko ja pirstaloituneisuus. Metsätilojen keskikoon kasvattaminen on otettu yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi Sivutuotepuun tarjonta Kansallisessa Metsäohjelmassa 2015 (Maa- ja metsätalousministeriö 2008a). Tilakoon ei ole kuitenkaan havaittu vaikuttavan hehtaarikohtaisiin puun myynnin määriin, joten tilakoon pienuus ei tältä osin näytä heikentävän puun tarjonnan tasoa. Keskeinen huoli pienen tilakoon suhteen liittyykin sen puun korjuun ja hankinnan logistiikan kustannuksia kohottavaan vaikutukseen. Tällä hetkellä ei ole riittävästi tutkimustietoa siitä, missä määrin tämän kustannusrasitteen metsänomistajat maksavat alhaisempina puun hintoina ja missä määrin lisäkustannukset jäävät metsäteollisuuden maksettaviksi. On mahdollista, että pienten metsätilojen omistajista merkittävä osa on halukas maksamaan kyseisen kustannusrasitteen säilyttääkseen itsenäisen metsänomistuksensa. On myös mainittu, että metsänomistuksen ollessa laajalti kansalaisten käsissä, metsien käytön, metsätalouden ja -teollisuuden harjoittamisen saattaa olla helpompi saavuttaa yhteiskunnallinen hyväksyttävyys (Hänninen 2009). Suuri metsänomistajakunta tuo metsäomistuksen ja metsäasiat paitsi lähemmäksi urbaania kulttuuria, myös tiiviimmin osaksi yleistä poliittista päätöksentekoa. Metsäntutkimuslaitoksen Metsänomistaja 2010 -metsänomistajakyselyssä kysymykseen ilmastonmuutoksen haitallisista kasvi-, sieni-, hyönteis- ja myrskytuhoista omissa metsissään 38,5 prosenttia vastanneista arvioi tuhojen lisääntyvän selvästi tai jonkin verran seuraavan kymmenen vuoden aikana. Osuutta voinee pitää kohtalaisen suurena, kun sen suhteuttaa lyhyeeseen, kymmenen vuoden tulevaisuushorisonttiin. On mahdollista, että tällaisten metsänomistajien keskuudessa puun tarjontahalukkuus lisääntyy ilmastonmuutokseen liittyvien epävarmuustekijöiden ja metsänomistukseen liittyvien riskien kasvun myötä. Samoin metsävakuutusten kysyntä, joka Suomessa on tähän asti ollut verraten vähäistä, kasvaa jatkossa. Metsävakuutusten tarjoajat lisännevät myös tuotteidensa valikoimaa. s Sivutuotteet muodostavat tärkeän osan metsäteollisuuden materiaalivirroista. Sivutuotteiden materiaalivirrat muodostuvat, kun saha- ja levyteollisuus myy prosesseissa sivutuotteina syntyviä puutavaralajeja massa- ja paperiteollisuudelle tai energiasektorille. Massa- ja paperiteollisuuden sivutuotteena muodostuvat puutavaralajit hyödynnetään lähes poikkeuksetta omissa lämpökattiloissa, jolloin sivutuotteet eivät siirry puumarkkinoille. Myös saha- ja levyteollisuus hyödyntää osan sivutuotteistaan omassa energiantuotannossaan, mutta tuotantoprosesseissa tarvittava lämpö saadaan tyypillisesti tyydytettyä kuoren poltolla. Näin saha- ja levyteollisuuden rooli puumarkkinoilla on kaksijakoinen: ne muodostavat tukkipuun kysynnän puumarkkinoilla ja samanaikaisesti sivutuotteiden tarjonnan. Sahatavaran saanto on tyypillisesti noin 50 %, joten laskennallisesti puolet sahoilla käytetyistä tukeista päätyy lopulta sivutuotteiden muodossa muihin käyttökohteisiin. Vaneriteollisuudessa lopputuotteen saanto on vielä pienempi: esimerkiksi koivuvanerin tuotannossa saanto on noin 30 %. Sivutuotteiden myynnistä saatavat tulot ovat merkittäviä saha- ja levyteollisuudelle myös taloudellisessa mielessä. Perinteisesti saha- ja levyteollisuuden sivutuotteena syntyvä hake ja sahanpuru on myyty paperi- ja selluteollisuudelle, mutta energia- ja ilmastopolitiikan vaikutuksesta ja energiantuotannossa käytettävien fossiilisten polttoaineiden maailmanmarkkinahintojen nousun myötä sivutuotteiden kysyntä kasvaa energialaitosten puustamaksukyvyn lisääntyessä. Näin politiikkainstrumentit synnyttävät kilpailua sivutuotteista energiasektorin ja massa- ja paperiteollisuuden välille, ja optimaaliset materiaalivirrat muuttuvat. Lisääntynyt kysyntä nostaa sivutuotteiden hintaa, jolloin myös saha- ja levyteollisuuden sivutuotteista saamat myyntitulot lisääntyvät. Toisaalta politiikkainstrumentit voivat kannustaa myös saha- ja levyteollisuutta investoimaan esimerkiksi CHP-laitoksiin, jolloin sivutuotteiden oma hyödyntäminen lisääntyy ja puumarkkinoille ohjautuvan sivutuotteiden määrä vähenee. Kierrätyspuun tarjonta ei määräydy mallin sisällä, vaan sen tarjonta perustuu tilastotietoon. Kierrätyspuuta käytetään lähinnä energian tuo- 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 121 tantoon kotitalouksien tulipesissä sekä hakkeena voimalaitoksissa. Mahdollinen kierrätyspuun lajittelun ja prosessoinnin tehostaminen on myös mahdollista ottaa huomioon aluetasolla. Kierrätyskuitu Kierrätyskuitu, eli kierrätetty paperi ja kartonki, muodostaa maailmanlaajuisesti erittäin merkittävän raaka-ainelähteen paperiteollisuudelle. Esimerkiksi noin puolet eurooppalaisesta paperintuotannosta on laskennallisesti tehty kierrätyskuidusta. Suomessa kierrätetyn paperin ja kartongin merkitys on kuitenkin huomattavasti pienempi, sillä se vastaan vain noin viittä prosenttia käytetystä kuituraaka-aineesta (Metsä teollisuus 2010). Paperia voidaan kierrättää useaan kertaan, mutta kierrätyspaperin prosessointi massaksi heikentää kuitujen lujuusominaisuuksia jokaisella kerralla. Nykyisellä teknologialla paperia voidaan kierrättää noin viisi kertaa. Paperinkeräyksessä tapahtuvan hävikin seurauksena paperi lopulta ohjautuu joko kaatopaikoille tai energiantuotantoon. Maailmanlaajuisesti näin huomattavaa kuitulähdettä on vaikea sivuuttaa mallissa, jossa pyritään mahdollisimman tarkkaan puumarkkinoiden kuvaamiseen, sillä onhan kierrätyskuitu metsistä tulevan raakapuun substituutti monessa eri tuotteessa. Kierrätyskuidun hyödyntäminen ei rajoitu vain paperiteollisuuteen; sitä voidaan käyttää myös polttoaineena energialaitoksissa tai esimerkiksi liikenteen biopolttoaineen raaka-aineena. Kierrätyskuidun tarjonta on huomioitu mallissa aluetasolla perustuen tilastotietoon. Kierrätyskuidun ja muiden jätteiden merkitys energiantuotannossa kasvaa tulevaisuudessa (IEA 2010). Tähän trendiin viittaa myös maailman energiajärjestön IEA:n luokittelu, jossa biomassa ja jätteet esitetään yhtenä polttoaineena. Kierrätyskuitu on energiasektorille houkutteleva polttoaine verrattuna useisiin muihin jätteisiin, ja sen kysyntä energiasektorilla, kuten myös puuperäisen biomassan yleisesti, kasvaa jatkossa energia- ja ilmastopolitiikan vaikutuksesta. Näin kierrätyskuitu vaikuttaa FinFEP-mallissa sekä paperiteollisuutta että energiasektoria kuvaavaan osioon. Paperin keräysaste on Suomessa noin 70 % kokonaiskulutuksesta, mikä on maailmanlaajuisesti korkea. 122 x MURROKSEN JÄLKEEN 4.8FinFEP-mallin laajennuksia FinFEP-mallia voidaan laajentaa useaan suuntaan kehittämällä mallin ominaisuuksia ja lisäämällä malliin uusia tuotteita ja kytkentöjä muuhun talouteen. Monet tärkeät kysymykset edellyttävät ajallista ulottuvuutta. Tällainen on esimerkiksi kysymys, missä määrin metsiä kannattaa käyttää hiilinieluna ja missä määrin tuottamaan puuta energiaksi ja vähäpäästöisiksi materiaaleiksi. Pitkän aikavälin muutoksiin liittyen voidaan tarkastella esimerkiksi, miten investoinnit uusiin teknologioi hin kannattaa ajoittaa ja miten niiden kannattavuus kehittyy ajan kuluessa. Näitä kysymyksiä tarkasteltaessa kysyntämalli on laajennettava dynaamiseksi. Käytännössä tämä edellyttää investoinnin kannattavuuden kytkemistä talouden ajalliseen kehitykseen ja toisin päin. Samalla myös tekninen kehitys otettaisiin huomioon täsmällisemmin. Puun käytöstä syntyvien päästöjen huolellinen kuvaus vaatii muun muassa puun ja metsäsektorin lopputuotteiden kuljetuksessa syntyvien päästöjen lisäämistä malliin. Toisaalta yksi mahdollinen malliin otettava uusi tuote on puuhiili, joka soveltuu pellettejä paremmin kivihiililaitoksissa poltettavaksi. FinFEP-malli voidaan myös kytkeä muihin taloudellisiin optimointimalleihin. Tämä voi olla tarpeen silloin, kun halutaan yhtäaikaisesti tarkastella talouden sopeutumista eri maissa tai muiden sektoreiden toimintaa. Tästä esimerkkinä on liikennepolttoaineiden kysyntä. Mallissa metsien aineettomien palveluiden arvostus pystytään ottamaan huomioon metsän omistajien käyttäytymistä kuvattaessa. Sen sijaan mallinnustyön laajentaminen puunjalostuksen palvelutoimintojen suuntaan vaatisi sekä teoriakehittelyä että olemassaolevien empiiristen aineistojen kehittymistä. FinFEP-malli on rakenteeltaan teknisesti tarkka osittaistasapainomalli Suomen tasolla. Tämän vuoksi malli ei sovellu maailmanmarkkinoiden muutosten tarkasteluun. Malli ei myöskään kuvaa Euroopan unionin päästöluvan hinnan määräytymistä, vaan tämä hinta annetaan malliin syöttötietona. Tämän vuoksi mallin linkittäminen globaaliin kansantalousmalliin mahdollistaisi laskelmia, joita FinFEP-mallilla ei voi yksin toteuttaa. Kansantalouden malleissa esimerkiksi tuotantoteknologioiden kuvaus on hyvin yleisellä tasolla, joten FinFEP-malli puolestaan voisi antaa lisäarvoa näihin malleihin. FinFEP-mallin massa- ja paperiteollisuusosion ja saksalaisessa ZEW (Zentrum für Europäische Wirtschaftsforschung) -tutkimuskeskuksessa kehitetyn globaalin PACE-mallin linkittäminen on jo aloitettu. Tähän liittyen tietolaatikossa 4-6 esitettävässä ensimmäisessä laskelmassa tarkastellaan EU:n päästökaupan uudistamisen vaikutuksia Suomen massa- ja paperiteollisuuteen. Tietolaatikko 4-6 EU:n päästökaupan uudistaminen ja Suomen massa- ja paperiteollisuus Esimerkkilaskelma FinFEP- ja PACE-mallien linkittämisestä Hanna-Liisa Kangas, Victoria Alexeeva-Talebi, Andreas Löschel, Jussi Uusivuori ja Johanna Pohjola Tausta Euroopan unionin päästökaupassa ollaan siirtymässä päästölupien ilmaisjaosta niiden osittaiseen huutokauppaamiseen tuottajille. Jotta energiaintensiiviset toimialat, joiden tuotteet viedään lähinnä maailmanmarkkinoille, eivät kärsisi eriarvoisesta asemasta EU:n ulkopuolisten tuottajien kanssa, on päästökaupassa suunnitteilla vertailuarvoihin perustuva päästölupien osittainen ilmaisjako näille sektoreille (benchmarks for free allocation). Ominaispäästön vertailuarvo määrittää päästölupien ilmaisjaon lopputuotteen tuotannon suhteen. Näin tuottajat, 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 123 ...Tietolaatikko 4-6 joiden ominaispäästöt ovat alhaiset, saavat kilpailuetua muihin nähden. Vertailuarvojen tavoitteena on toimialan kannattavuuden ylläpitämisen lisäksi vähentää tuotannon päästöintensiivisyyttä ja hiilivuotoa. Ecofys (2009) on tehnyt Euroopan komission tilauksesta ehdotukset paperilaatujen vertailuarvoista. Menetelmä ja mallit Tutkimuksessa vertailtiin päästökaupan vaikutusta paperin ja sellun tuotantoon vertailuarvoilla ja ilman niitä, jolloin kaikki päästöluvat huutokaupataan. Tutkimuksessa linkitettiin FinFEP-mallin massa- ja paperiteollisuus -osio ja saksalaisessa ZEW (Zentrum für Europäische Wirtschaftsforschung) -tutkimuskeskuksessa kehitetty globaali yleisen tasapainon PACE-malli (Böhringer ym. 2009). Tulosten laskennassa käytettiin PACE-mallissa eri ilmastopoliittisia skenaarioita, joiden tuloksia käytettiin FinFEP-mallin syöttötietoina. Linkitys oli näissä laskelmissa yksisuuntaista, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus ottaa huomioon myös FinFEP-mallin takaisinkytkentävaikutukset PACE-malliin. Mallien linkitys tapahtui sellun ja paperin, sähkön, fossiilisten polttoaineiden sekä päästöluvan hintojen kautta. Tutkimuksen skenaariot olivat: 1. Ei ilmastopolitiikkaa 2. EU vähentää päästöjä 20 prosentilla ja käytössä ei ole vertailuarvoja 3. EU vähentää päästöjä 20 prosentilla ja käytössä Ecofysin ehdottamat vertailuarvot 4. EU vähentää päästöjä 30 prosentilla ja käytössä ei ole vertailuarvoja 5. EU vähentää päästöjä 30 prosentilla ja käytössä Ecofysin ehdottamat vertailuarvot. Tulokset Kansantalousmallilla saadut FinFEP-mallin syöttötiedot osoittivat, että vertailuarvoja käytettäessä päästöluvan hinta on korkeampi kuin ilman niitä. Myös korkeampi päästövähennystavoite tuotti korkeamman päästöluvan hinnan kuin matalampi. Ilmastopolitiikan vaikutukset sellun ja paperin kokonaistuotantoon olivat taulukossa 4.5 esitettyjen tulosten mukaan maltillisia. Ilmastopolitiikka vaikutti voimakkaimmin sanomalehtipaperin, päällystämättömän aikakauslehtipaperin ja aaltopahvin panosten tuotantoon. Politiikan vaikutukset päästöihin olivat voimakkaammat kuin tuotantoon, mutta kaikissa skenaarioissa Suomen paperi- ja selluteollisuus vähensi hiilidioksidipäästöjään vähemmän kuin EU-tason päästövähennys oli. Vertailuarvojen käyttö vähensi ilmastopolitiikan vaikutuksia Suomen massa- ja paperiteollisuuteen tuotantoon. Suomen massa- ja paperiteollisuuden hiilidioksidipäästöt vähenivät hieman enemmän vertailuarvoja käytettäessä kuin ilman niitä, johtuen korkeammasta päästöluvan hinnasta. s Taulukko 4.5. Ilmastopolitiikan vaikutukset Suomen massa- ja paperiteollisuuteen. Skenaario 1 2 3 4 5 Paperin ja sellun tuotanto (miljoonaa tonnia) 21,59 21,49 21,54 21,38 21,49 Paperin ja sellun tuotannon muutos (%) 0,00 –0,47 –0,22 –0,99 –0,48 Muutos sektorin hiilidioksidipäästöissä (%) 0,00 –10,85 –11,13 –17,74 –18,40 124 x MURROKSEN JÄLKEEN 4.9Johtopäätökset Metsäntutkimuslaitoksen FinFEP-malli on jo tähänastisten sovellusten perusteella osoittautunut hyödylliseksi poliittisten ohjauskeinojen vaikutusten analyysissä. Se yhdistää metsäsektorin energiasektoriin huomattavasti aikaisempia malleja tarkemmin. Tämän takia se soveltuu hyvin metsäsektorin meneillään olevan rakennemuutoksen tarkasteluun, kun metsä- ja energiasektorit lähestyvät toisiaan. Mallinnustyö on luonteeltaan jatkuvaa kehitystyötä teoreettisten ominaisuuksien parantamiseksi, aineistojen päivittämiseksi ja ajankohtaisten politiikkakeinojen kuvaamiseksi. Tehdyn työn pohjalta voidaan kuitenkin jo tehdä yleisiä johtopäätöksiä Suomen metsä- ja energiasektoreista sekä mallien käytöstä politiikan tukena. Mikäli julkinen valta tukee puupohjaisten polttoaineiden valmistusta, on eri tukikeinoilla merkittäviä eroja. FinFEP-mallilaskelmissa tuotantotuki oli tehokkaampi kuin yksittäisen panoksen käyttöön sidottu tuki. Tukemalla metsähakkeen käyttöä voidaan kuitenkin vähentää kuitupuun ohjautumista energiakäyttöön. Ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet ja oh jauskeinot ovat osin päällekkäisiä, joten niiden yhteisvaikutukset on otettava huomioon. Yhteisvaikutusten suunnasta ja suuruudesta voidaan saada uutta tietoa mallinnustyön avulla. Mallilaskelmat viittaavat siihen, että uusiutuvan energian tukipolitiikka on tarpeen energiapoliittisiin tavoitteisiin pääsemiseksi. Tämä pätee nykyisen teknologian ja energiahintojen vallitessa myös nykyistä korkeammilla päästöluvan hinnoilla. Käytettäessä puuta polttoaineena energiantuotannossa korostuvat muuttuvat kustannukset. Tuuli- ja aurinkovoimassa puolestaan pääomakustannuksilla ja sääolosuhteilla on suuri merkitys. FinFEP-mallissa puun ja korvaavien polttoaineiden käyttöä voidaan yhteispolttolaitoksissa säädellä markkinatilanteen mukaan. Tuulivoiman tuotantoa voidaan puolestaan säädellä vain investoinneilla. Energiapuun kysynnän ja tarjonnan kasvu ovat alueellisessa epätasapainossa. Tasapainon saavuttamiseksi tarvitaan kaukokuljetuksia, jotka aiheuttavat sekä kustannuksia että hiilidioksidipäästöjä. Jatkojalostamalla puuta esimerkiksi pelleteiksi tai nestemäiseksi biopolttoaineeksi voidaan kuljetuksista aiheutuvia ongelmia vä- hentää. Siten jalosteet saavat kilpailuetua esimerkiksi metsähakkeeseen nähden. FinFEP-mallissa otetaan huomioon jatkojalosteiden edulliset kuljetusominaisuudet. Numeerisia optimointimalleja on hyödyllistä käyttää apuna politiikan teon suunnittelussa. Laajojen mallien antamien yksittäisten tulosten luotettavuutta on kuitenkin aina tutkittava erikseen. Siten mallin ominaisuuksien vaikutuksia tuloksiin on tarkasteltava lisäanalyysien avulla. Esimerkiksi herkkyysanalyysit ja mallin keskeisten oletusten ja havaintoaineiston raportoiminen antavat tulosten käyttäjälle mahdollisuuden ar vioida mallin toimintaa ja tulosten luotettavuutta. Lisäksi tuloksia on syytä verrata mahdollisiin aiempiin mallilaskelmiin. FinFEP-malli tuottaa taloustieteeseen pohjautuvia arvioita metsä-, energia- ja ilmastopolitiikan suunnittelun avuksi. Vuorovaikutus käytännön toimijoiden kanssa auttaa löytämään uusia ongelmanasetteluja. Malli tarjoaa laaja-alaisen, pitkän aikavälin näkökulman talouden toimintamekanismeista julkishallinnon ja yrityselämän päätöksenteon tueksi. Lähteet Böhringer, C., Löschel A., Moslener, U. & Rutherford, T. 2009. EU climate policy up to 2020: An economic impact assessment. Energy Economics 31(2): 295–305. Ecofys. 2009. Methodology for the free allocation of emission allowances in the EU ETS post 2012. Sector report for the pulp and paper industry. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://ec.europa.eu/ clima/policies/ets/docs/BM%20study%20-%20 Pulp%20and%20paper.pdf. [Viitattu 23.11.2010]. Ekholm, T., Lehtilä, A. & Savolainen, I. 2008. EU:n yksipuolinen päästöjen rajoittaminen ja kehittyneiden maiden yhteinen päästöjen rajoittaminen. Vaikutukset Suomeen arvioituna TIMES-mallilla. VTT Working Papers 96. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.vtt.fi/ inf/pdf/workingpapers/2008/W96.pdf. [Viitattu 23.11.2010]. Favada, I.M., Karppinen, H., Kuuluvainen, J., Mikkola, J. & Stavness, C. 2007a. The effects of prices, owner characteristics and ownership objectives on timber supply. Helsingin yliopisto. Metsäekonomian laitoksen julkaisusarja 48. 34 s. Favada, I.M., Kuuluvainen, J. & Uusivuori, J. 2007b. Optimal timber stock in Finnish nonindustrial private forests. Forest Policy and Economics 9(5): 527–535. 4 FinFEP-malli politiikan työkaluna x 125 Heikkilä, J., Siren, M., Ahtikoski, A., Hynynen, J., Sauvula, T. & Lehtonen, M. 2009. Energy wood thinning as a part of stand management of Scots pine and Norway spruce. Silva Fennica 43(1): 129–146. Hetemäki, L., Kangas, H-L., Laturi, J., Lintunen, J. & Uusivuori, J. 2010. Modeling energy and climate policy in the Finnish forest sector. Metlan työraportti 146. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/ workingpapers/2010/mwp146.pdf. [Viitattu 23.11.2010]. Honkatukia, J. & Forsström, J. 2008. Ilmasto- ja energiapoliittisten toimenpiteiden vaikutukset energiajärjestelmään ja kansantalouteen. VATTtutkimuksia 139. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t139. pdf. [Viitattu 23.11.2010] Hynynen, J., Ojansuu, R., Hökkä, H., Salminen, H., Siipilehto, J. & Haapala. P. 2002. Models for predicting stand development in MELA system. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 835. 116 s. Hänninen, H. 2009. Ovatko sukupolvenvaihdokset ja metsätilakoko ongelmia metsätaloudessa? Metsäpäivät 2009 Helsingissä 5. ja 6.11.2009. Tiivistelmä. Hänninen, H. & Karppinen, H. 2010. Metsänomistusrakenteen muutos ja puuntarjonta. Julkaisussa: Hänninen, R. & Sevola, Y. (toim.). Metsäntutkimuslaitos. Metsäsektorin suhdannekatsaus 2010–2011: 52–55. International Energy Agency (IEA). 2010. World energy outlook 2010. OECD/IEA, Pariisi. 731 s. Kangas, H-L., Lintunen, J. & Uusivuori, J. 2009. The cofiring problem of a power plant under policy regulations. Energy Policy 37: 1898–1904. Kuuluvainen, J., Karppinen, H. & Ovaskainen, V. 1996. Landowner objectives and nonindustrial private timber supply. Forest Science 42(3): 300– 309. Lintunen, J. & Kangas, H-L. 2010. The case of cofiring: The market level effects of subsidizing biomass co-combustion. Energy Economics 32(4): 694–701. Maa- ja metsätalousministeriö. 2008a. Kansallinen metsäohjelma 2015: Lisää hyvinvointia monimuotoisista metsistä − Valtioneuvoston periaatepäätös. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 3/2008. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.mmm.fi/attachments/metsat/ kmo/5ywg0T9jr/3_2008FI_netti.pdf. [Viitattu 23.11.2010]. 126 x MURROKSEN JÄLKEEN Maa- ja metsätalousministeriö. 2008b. Maa- ja metsätalousministeriö: Pitkän aikavälin skenaariot − Maatalous, metsätalous ja maankäyttö. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. mmm.fi/fi/index/julkaisut/muut_julkaisut.html. [Viitattu 23.11.2010]. Metsäntutkimuslaitos. 2009. Metsätilastollinen vuosikirja 2009. Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala. 452 s. Metsäntutkimuslaitos. 2010. Metsätilastotiedote 10/2010. Puupelletit 2009. Metsäteollisuus ry. 2010. Perustietoa metsäteollisuudesta. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.metsateollisuus.fi/ tilastopalvelu2/Tilastokuviot/Perustietoa/Forms/ AllItems.aspx. [Viitattu 24.9.2010]. Ovaskainen, V., Hänninen, H., Mikkola, J. & Lehtonen, E. 2006. Cost-sharing and private timber stand improvements: A two-step estimation approach. Forest Science 52(1): 44–54. Pingoud, K., Pohjola, J. & Valsta, L. 2010. Assessing the integrated climatic impacts of forestry and wood products. Silva Fennica 44(1): 155–175. Pohjola, J. & Valsta, L. 2007. Carbon credits and management of Scots pine and Norway spruce stands in Finland. Forest Policy and Economics 9: 789–798. RISI. 2010. Mill Intelligence. [www-sivusto]. Saatavissa: http://www.risiinfo.com/pages/millintelligence.jsp. [Viitattu 24.9.2010]. Ronnila, M. 1995. Medium-term scenarios for the Finnish pulp and paper industry. International institute for Applied Systems Analysis. Working paper WP-95-38. 100 s. Stora Enso. 2010. EMAS reports. [www-sivusto]. Saatavissa: http://www.storaenso.com/ sustainability/publications/emas%20reports/ Pages/EMAS%20reports.aspx. [Viitattu 8.3.2010]. UPM-Kymmene. 2010. Environmental statements [www-sivusto]. Saatavissa: http://w3.upmkymmene.com/upm/internet/cms/upmcms. nsf/$all/ED947F5DB290B924C1256F860053B770 ?Open&qm=menu,0,0,0. [Viitattu 8.3.2010]. Wolf, A., Vidlund, A. & Andersson, E. 2006. Energyefficient pellet production in the forest industry — a study of obstacles and success factors. Biomass and Bioenergy 30:38–45. 1 5 Uudistuvalla politiikalla lisää hyvinvointia Lauri Hetemäki, Risto Seppälä & Jussi Uusivuori Tässä luvussa edetään johtopäätöksistä politiikka- ja toimenpidesuosituksiin Suomen metsäalan kehittämiseksi. Taustalla ovat aiemmissa luvuissa esitetyt analyysit ja tulevaisuudennäkymät. Suositukset heijastelevat taloustieteellistä näkökulmaa metsien eri käyttömuotoihin ja metsien käyttöä ohjaavaan politiikkaan. Ne perustuvat kirjassa esitettyjen analyysien lisäksi myös kirjoittajien asiantuntemuksesta ja kokemuksesta nouseviin näkemyksiin. Esitetyt suositukset ovat siksi osin subjektiivisia. Ne ovat kuitenkin syntyneet eri intressitahoista riippumattomasti, ja niiden taustalla on pyrkimys yhteiskunnalliseen kokonaisnäkemykseen ja keskustelun herättämiseen. 5.1 Politiikan uudelleen arvioimisen perusteet Taloustieteen näkökulma Taloustieteellinen lähestymistapa metsien käytön politiikkaan korostaa eri käyttömuotojen yhteensovittamista ja vertailtavuutta sekä yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kasvattamista. Esimerkiksi virkistys-, monimuotoisuus- ja suojeluarvot ovat vertailukelpoisia teollisen puun tuotantoon perustuvien hyödykkeiden arvon kanssa, mutta niukkuudesta seuraa valinnan välttämättömyys. On tehtävä valintoja esimerkiksi teollisen puun tuotannon ja metsien monimuotoisuuden välillä tai nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin välillä. Taloustieteen näkökulmasta voimavarat on suunnattava niin, että metsistä saadaan mahdollisimman suuri yhteiskunnallinen hyvinvointi. Hyvinvointia rajoittavia markkinoiden tai politiikan aiheuttamia kilpailuvääristymiä tulee poistaa, ja eri käyttömuotojen välille on löydettävä tasapaino, joka vastaa mahdollisimman hyvin yhteiskunnan tavoitteita ja arvoja. Koska tavoitteet ja arvot muuttuvat ajan kuluessa, myös politiikan tulisi muuttua. Käytännön päätöksenteossa edellä esitetty näkökulma ei ole ongelmaton. Osa metsien käyttömuotojen tuottamista hyödyistä ei välity markkinoiden kautta, tai osalle niiden aiheuttamista haitoista ei ole hintaa. Näiden käyttömuotojen hyötyjen ja haittojen mittaaminen ja siten myös niiden yhteismitallistaminen markkinoilla vaihdettavien hyödykkeiden kanssa on vaikeaa. Esimerkiksi metsien virkistyskäytön hyötyjä on hankala mitata rahassa, mikä helposti johtaa siihen, että ne otetaan puutteellisesti huomioon. Politiikan yksi tehtävä tässä tilanteessa on punnita metsien markkinattomien käyttömuotojen hyötyjä ja haittoja. Tämä tarve on korostunut erityisesti tällä vuosituhannella, koska yhteiskunta antaa yhä enemmän painoa näille käyttömuodoille. Metsien käytön tuottaman hyvinvoinnin mittarit Tarve asettaa sellaisia politiikan tavoitteita ja mittareita, jotka heijastelisivat markkinattomia hyötyjä ja yhteiskunnan muuttuneita hyvinvointi 128 x MURROKSEN JÄLKEEN tavoitteita, on viime aikoina noussut jälleen esiin yleisessä keskustelussa. Talousnobelistien Joseph Stiglitzin ja Amartya Senin työryhmä esitti, että tuotantosuuntautuneesta hyvinvoinnin mittaamisesta bruttokansantuotteella tulisi siirtyä laajempiin mittareihin, jotka paremmin kuvaisivat sekä yhteiskunnan nykyisten että tulevien sukupolvien hyvinvointia (Stiglitz ym. 2010). Bruttokansantuote ei esimerkiksi ota huomioon markkinattomia hyödykkeitä, kuten ympäristöhyötyjä, ja sopii siksi huonosti monien palveluiden tuotta mien hyötyjen mittaamiseen. Myös Suomessa valtioneuvosto on asettanut kehittämishankkeen, jossa etsitään bruttokansantuotteen rinnalle hyvinvointia nykyistä monipuolisemmin kuvaavia mittareita (Valtioneuvoston kanslia 2010a). Tälle keskustelulle on nähtävissä analogia Suomen metsäalalla. Alan kehityksen ja metsäpolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi ja mittariksi on jo pitkään asetettu puuntuotannon ja -tarjonnan kasvattaminen. Tutkijat ovat kritisoineet sitä, että metsäpolitiikassa nämä puuntuotanto- ja tarjontatavoitteet eivät ole riittäviä metsäalaan perustuvan hyvinvoinnin kehittämiseksi (Hildén ym. 1999). Ne mittaavat ja heijastelevat alan tuottamaa hyvinvointia kapeasti ja jättävät laajan joukon metsien käyttömuotoja tarkastelun ulkopuolelle. On myös kyseenalaistettu puuntuotannon ja -tarjonnan määrällisten tavoitteiden mielekkyys ylipäätään globaalissa maailmantaloudessa, jossa lopputuotteiden kysyntä maailmanmarkkinoilla ohjaa voimakkaasti puun tarvetta (Hildén ym. 1999, Hetemäki & Kuuluvainen 2005, Hetemäki ym. 2006). Metsien monimuotoisuus ja metsiin liitty vien palveluiden merkitys on 2000-luvulla tunnustettu metsäpolitiikassa, ja niiden saama huomio on lisääntynyt. Tämä on näkyvissä esimerkiksi Kansallinen metsäohjelma 2015:n päivityksessä (MMM 2010), jossa metsien monimuotoisuuden tukiin esitetään lisäyksiä. Teollisen puun ja energiapuun tuotantoa ja käyttöä tukeviin toimiin esitetään kuitenkin euromääräisesti selvästi suurempaa panostusta kuin metsien monimuotoisuutta sekä luontomatkailu- ja virkistyskäyttöä edistäviin toimiin. Valtioneuvoston kanslia asetti vuonna 2007 metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä pohtineen niin sanotun Ahon työryhmän Venäjän puutullikysymyksen myötä nousseen huolen sii- vittämänä (Valtioneuvoston kanslia 2008). Työryhmän suosituksiin perustuen hallitus on tehnyt merkittäviä panostuksia metsäsektorille muun muassa liikenneinfrastruktuuriin. Lisäksi työryhmän suositukset vaikuttivat keskeisesti työ- ja elinkeinoministeriön Metsäalan strategisen ohjelman käynnistämiseen ja sisältöön. Myös Kansallisen metsäohjelman päivitys pohjaa osaltaan Ahon ryhmän työhön. Siten metsäteollisuuden ongelmiin keskittynyt työryhmä, jonka jäsenistö edusti metsäteollisuuttakin hyvin kapeasti, vaikutti laajoihin koko metsäalaa koskeviin kehittämisohjelmiin. Olisi kuitenkin tärkeää, että metsäalaa koskevat politiikkaohjelmat perustuisivat monipuolisiin näkemyksiin alan mahdollisuuksista ja ottaisivat nykyistä tasapainoisemmin huomioon alan kehittämistarpeet. Politiikan painotukset Metsäpolitiikan painotuksia ja ohjauskeinojen suunnittelua voidaan pohtia kolmesta näkökulmasta: taloustieteen periaatteiden lähtökohdista, olosuhteiden ja näköpiirissä olevien muutosten perusteella sekä yhteiskunnan sitouttamisen näkökulmasta. Monimuotoisuus ja virkistyskäyttö ovat tyypillisesti julkishyödykkeitä. Niihin kohdistuvat politiikkatoimet ovat taloustieteen näkökulmasta perusteltuja, koska markkinat eivät tuota niitä riittävästi kysyntään nähden (ks. luku 2). Politiikalla tulisikin pyrkiä vaikuttamaan julkishyödykkeiden tuotantoon siten, että positiiviset ulkoisvaikutukset hyödynnetään tehokkaasti. Lisäksi politiikalla pitäisi pyrkiä rajoittamaan sellaisia markkinoiden tuottamia haittavaikutuksia, jotka eivät heijastu markkinahintoihin. Esimerkiksi puuntuotannossa ja -jalostuksessa voi syntyä sekä negatiivisia että positiivisia ulkoisvaikutuksia, kuten haittoja metsien monimuotoisuudelle tai hiilensidontaan liittyviä hyötyjä, joihin politiikkatoimin voidaan hyvin perustein vaikuttaa (ks. esim. tietolaatikko 5-1). Metsätaloudellinen neuvonta ja täysin uusien toimialojen liikkeellelähdön tukeminen ovat esimerkkejä toimista, joihin voi liittyä positiivisia ulkoisvaikutuksia. Taloustiede ei anna yleispätevää perustelua puuttua täysin kilpailullisilla markkinoilla tapahtuvaan puuntuotantoon ja -jalostukseen. Tällaista taloustieteen oppikirjan ideaalitilannetta ei kuitenkaan käytännössä esiinny, vaan valtiot harjoittavat muun muassa elinkeino- ja aluepolitiikkaa, jossa puututaan markkinoihin monilla eri verukkeilla. Valtioiden keskinäinen kilpailu uusista investoinneista verohelpotuksin ja investointiavustuksin aiheuttaa kilpailun vääristymiä. Tämä puolestaan voi antaa perusteet puuttua politiikan avulla myös periaatteessa kilpailullisilla markkinoilla tapahtuvaan tuotantotoimintaan. Metsäalan toimintaympäristö ja metsien käyttöön liittyvät arvot ovat kehittymässä tavalla, joka myös oikeuttaa muuttamaan metsäpolitiikan painopistettä. Suomen metsäalan murros vie kohti kehitystä, jossa metsien palveluiden ja julkishyödykkeiden merkitys on selvästi kasvamassa, kun taas perinteisen metsäteollisuuden tuotanto on vähenemässä. Samanaikaisesti metsänomistajien tavoitteet ovat monipuolistuneet (Hänninen & Karppinen 2010). Lisäksi Suomen väestöstä yhä pienempi osa on sellaisia, joiden elanto riippuu puuntuotannosta ja -jalostuksesta. Vastaavasti yhä suuremmalle osalle väestöstä metsien muut käyttömuodot kuin puuntuotanto ovat aiempaa tärkeämpiä. Vaikka puuntuotanto ja -jalostus ovat edelleen tärkeitä myös tulevaisuudessa, niiden suhteellinen yhteiskunnallinen merkitys vähenee edelleen. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vähintään yhtä tärkeää kuin toimeenpano on sitouttaminen (Blåfield 2010). Metsäpolitiikan on pystyttävä sitouttamaan kansalaiset politiikan tavoitteisiin ja toimiin. Jotta metsäpolitiikka koettaisiin laajalti hyväksyttävänä ja jopa toivottavana, politiikan on kyettävä vastaamaan yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin, joista metsäpolitiikan kannalta keskeisiä ovat muutokset kansalaisten metsien käyttöön liittyvissä odotuksissa. Politiikanteon legitimiteetti elää ja muuttuu yhteiskunnan muutosten mukana. Metsäpolitiikan tavoitteena ei tulisi olla raakaaineiden käytön lisääminen, vaan niistä jalostettavien tuotteiden markkina-arvon kasvattaminen. Jalostusarvoltaan korkeimmissa tuotteissa raakaaineiden määrän merkitys ja kustannusosuus on pieni, kun taas niihin liittyvillä omintakeisilla tuote- ja palveluratkaisuilla on yhä suurempi merkitys. Puunjalostustuotteen korkea jalostusarvo ja korkea hinta myös lisäävät edellytyksiä maksaa raakapuusta korkeampi hinta. Jalostusarvoa voidaan kehittää erityisesti visionäärisyydellä, osaamisella ja harki- 5 Uudistuvalla politiikalla lisää hyvinvointia x 129 tulla riskinotolla, kuten Koneen, Ponssen, Vaisalan ja Suunnon esimerkit osoittavat. Metsäpolitiikan perinteinen painotus puuntuotantoon selittyy paljolti metsäteollisuuden pitkään jatkuneella keskeisellä asemalla suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen päätöksenteossa. On luonnollista, että etenkin paperiteollisuus on hyödyntänyt taloudellisesti merkittävää asemaansa politiikkavaikuttamisessa muun muassa devalvaatioiden kautta. Otollisten olojen luomisessa yhdelle toimialalle ei sinänsä ole mitään moitittavaa. Tilanne voi kuitenkin muodostua ongelmalliseksi, jos yksittäisen toimialan voimakas tukeminen ei edistä tai saattaa jopa jarruttaa koko metsäalan uudistumista ja monipuolistumista. 5.2Muutoksen hidastamisesta uusiutumisen kiihdyttämiseen Uusien toimijoiden ja pääomien tarve Puunjalostus on Suomessa sidoksissa kansainvälisiin markkinoihin ja niissä tapahtuviin muutoksiin. Globalisaatiokehityksen, Suomen kansantalouden yleisen kustannustason, maantieteellisen sijainnin ja metsien kasvuolojen vuoksi metsäalan erityisvahvuus ei Suomessa ole tuotteissa, joita valmistetaan yhä enemmän nousevissa talouksissa. Tässä tilanteessa Suomen metsäalan tulevaisuuden ydinkysymys ei ole sinänsä tärkeä tuotantokustannusten alentaminen. Pitkällä aikavälillä ratkaisevaa on löytää keinoja kehittää sellaisia tuotteita ja palveluita, joilla on edellytykset olla maailmalla kilpailukykyisiä Suomen kustannustasolla. Tällaisia ovat metsiin ja puuhun perustuvat erikoistuotteet ja palvelut, joilla on korkea jalostusarvo. Suuret yritykset ovat dominoineet Suomen metsäalaa ja erityisesti kemiallista metsäteollisuutta. Isot tehtaat ovat tarjonneet työtä ja toimeentuloa monille sukupolville sekä vientituloja koko kansantaloudelle. Julkinen valta on tukenut tätä kehitystä talous- ja metsäpoliittisin toimin sekä kuljetusväyliin, energiantuotantoon, teknologiaan ja koulutukseen suunnatuin investoinnein. Tämä suurten yritysten dominanssi on laajojen myönteisten vaikutusten ohella johtanut siihen, että yksittäiset paikkakunnat ja laajem- 130 x MURROKSEN JÄLKEEN matkin alueet ovat kasvaneet puumassa- ja paperiteollisuuden ympärille niin vahvasti, että kehitys on voinut jarruttaa muiden elinkeinojen syntyä (Seppälä 2010). Metsäalalle kaivattaisiinkin uusia toimijoita ja varsinkin pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka kehittäisivät erityisesti alan palveluihin liittyviä monipuolistuvia elinkeinoja. Suomen suuret metsäteollisuusyritykset ovat vahvasti globalisoituneet. Globaalien suuryritysten sekä aineelliset resurssit, kuten olemassa olevat tehtaat, että henkiset resurssit ovat paljolti sidoksissa nykytuotteisiin. Siksi niiden mahdollisuudet nopeaan uudistumiseen ovat rajoitetut. Esimerkit Ruotsista ja Pohjois-Amerikasta viittaavat myös siihen, että uuden kehittämisessä avainasemassa ovat nykyisten toimijoiden ohella uudet toimijat, kuten investointiryhmittymät, energiateollisuus, kemianteollisuus ja palvelualat. Muun muassa Domsjön tapaus (ks. luku 3.6) viittaa siihen, että Suomen metsäalan tulevaisuudelle olisi eduksi, jos sen kehittämiseen saataisiin valjastetuiksi uusia pääomia myös perinteisten toimijoiden ulkopuolelta. Domsjön suhteellisen pieni koko verrattuna esimerkiksi Suomen isoihin metsäteollisuusyrityksiin on ilmeisesti auttanut sitä muutosketteryydessä. Sopiva tilaisuus houkutella uusia toimijoita ja pääomasijoittajia puuhun perustuvien biojalostamoiden kehittäjiksi saattaisi nousta esiin esimerkiksi vanhojen sellutehtaiden mahdollisten lopettamispäätösten yhteydessä, kuten oli laita Domsjön ja Kanadassa Fortessin (ks. luku 3.6) tapauksissa. Itse asiassa Kemijärven sellutehtaan lopettamisen yhteydessä alueella toiminut niin sanottu Massaliike yritti juuri tätä. Mikä on hyvää tukipolitiikkaa? Valtion tietyille sektoreille ja yritysten investointiprojekteihin antamiin suoriin tukiin liittyy hyvien puolien lisäksi myös mahdollisia haittavaikutuksia. Tuen onnistuminen on tyypillisesti tapauskohtaista, mutta myös yleisiä näkökohtia voidaan taloustieteen ja -historian valossa esittää. Valtiovetoisen teollisuuspolitiikan on yleisesti havaittu onnistuneen erityisesti silloin, kun seuraavat tekijät ovat olleet sen perustana: Ensinnäkin tukipolitiikan onnistumismahdollisuudet lisääntyvät, kun se on sopusoinnussa kansantalouden tai paikallistalouden jo olemassa olevien suhteellisten etujen kanssa. Toiseksi politiikka on hyvää, kun se seuraa markkinoiden kehitystä sen sijaan, että pyrkii muuttamaan ja ohjaamaan sitä. Kolmas onnistumisen edellytys on, että valtio tukee aloja, joihin sillä itsellään on luonnollista kiinnostusta ja joissa sillä on osaamista, kuten esimerkiksi energiantuotannossa ja sotilasteknologiassa. Kaikkein heikoimmin politiikka on menestynyt silloin, kun poliitikot ajavat jonkin tietyn tahon lyhyen aikavälin etuja tai pelastavat vanhoja kilpailukykyongelmista kärsiviä yrityksiä ja tehtaita turvatakseen niiden työpaikat. (Aiginger 2007, The Economist 2010). Vanhojen ja pitkän aikavälin kilpailukykynsä menettäneiden tehtaiden tukemisen sijasta tukea kannattaa kohdistaa niiden sijaintipaikkakunnilla uudelleen kouluttamiseen ja työllistämiseen sekä uusien elinkeinomahdollisuuksien synnyttämiseen, kuten viime aikoina on tehtykin. Valtion investointituet eivät ole ongelmattomia edes onnistuessaan. Tukien avulla yrityksille ja pääomasijoittajille luodaan kannustimet lähteä vain sellaisiin projekteihin, joihin valtio myöntää tukea. Valtio puolestaan saattaa suunnata tätä tukea esimerkiksi aluepoliittisista syistä, tai se haluaa tukea tietyn raaka-aineen käyttöä eikä tarkastele asiaa puhtaasti kannattavuusja kilpailukykynäkökulmasta. Tämä vääristää kilpailua ja voi johtaa tilanteeseen, jossa kaikkein kilpailukykyisimmät projektit saattavat jäädä toteutumatta ja aiheuttaa kansantaloudelle hyvinvointitappioita. Yleisenä taloustieteen nyrkkisääntönä voidaan todeta, että valtion tuen tulisi painottua horisontaaliseen tukipolitiikkaan, kuten esimerkiksi biotalouteen liittyvän yleisen tutkimus- ja kehitystyön sekä osaamisen tukemiseen. Sen sijaan vertikaalinen tukipolitiikka, kuten tiettyjen sektorien tai yritysten suora tuki, ei ole toivottavaa täydellisesti toimivien hyödyke- ja pääomamarkkinoiden vallitessa. (Aiginger 2007, The Economist 2010) Käytännössä markkinat eivät ole täydellisiä, eivätkä maat toimi optimaalisen periaatteen mukaan. Esimerkiksi Domsjölle myönnettiin Ruotsin energiavirastosta vuonna 2009 mittava investointituki, joka vastaa vajaata viidennestä suunnitteilla olevan mustalipeän kaasutusyksikön kokonaiskustannuksista. Se, että jotkut maat harjoittavat tällaista vertikaalista tukipolitiikkaa, voi olla peruste myös muissa maissa luopua optimaa- lisesta ohjeesta. Niin kauan kuin yhteisiä kansainvälisiä pelisääntöjä ei ole olemassa, ohjesäännöstä tiukasti kiinni pitävät maat voivat heikentää oman maan yritysten kehitysedellytyksiä. Viime vuosina monet vahvat metsäteollisuuspaikkakunnat ovat kokeneet suuryritysten dominanssin varjopuolet, kun iso tehdas on lopetettu ja sitä korvaavan yritystoiminnan synnyttäminen on tuottanut suuria vaikeuksia. On varottava toistamasta tätä kehityskulkua ainakaan niin, että ohjataan valtion tukia liian yksipuolisesti suuryrityksille ja suurille tuotantolaitoksille. Tällainen riskitilanne voi syntyä suunniteltujen biodieseltehtaiden yhteydessä. Niiden rakentaminen ja kannattava toiminta edellyttävät erittäin huomattavien investointitukien lisäksi myös halpaa puuraaka-ainetta ja edullista sähköä. Tuen keskittämistä suuriin yksiköihin voi kyllä perustella toiminnan mittakaavaeduilla, mutta tällöin vaarana on tuen liiallinen sitoutuminen yhteen teknologiaan, tuotteeseen ja kenties vain yhteen yritykseen. Kun investointituet kohdistetaan useisiin eri liiketoimintoihin ja toimijoihin, pienennetään yksittäiseen suureen investointiin ja siihen liittyvään tukeen sisältyvää riskiä. Samalla autetaan metsäalan monipuolistumista ja laaja-alaista työllistävyyttä. Palvelualoja koskevien hyvien kasvunäkymien vuoksi on perusteltua osoittaa nykyistä voimakkaampaa tukea erityisesti puunjalostuksen teollisiin palveluihin sekä metsiin liittyviin palveluihin, kuten virkistys-, terveys- ja matkailupalveluihin. Nämä palvelut ovat tyypillisesti myös sellaisia, joissa kansainvälinen kilpailu ei ole yhtä merkittävää kuin vaikkapa biopolttoaineiden tuotannossa. Hyvän tukipolitiikan voi tiivistää seuraavasti: Mikäli politiikka keskittyy liiaksi metsäalan rakennemuutoksen hidastamiseen, hidastuu myös alan uudistuminen. Koska globaalit trendit määräävät kehityksen pääsuunnan, tulisi politiikan pitkän aikavälin tavoitteena olla näiden trendien hyödyntäminen eikä niiden haittavaikutusten minimointi. Tämä edellyttää panostusta erityisesti tutkimus- ja kehitystyöhön, rakenteiden uudistamiseen ja metsäalan monipuolistamiseen. Tukipolitiikan pitäisi myös kannustaa hyvin perusteltuun riskinottoon uusien teknologioiden, palveluiden ja liiketoimintojen kehittämisessä sekä niihin liittyvissä investoinneissa. 5 Uudistuvalla politiikalla lisää hyvinvointia x 131 Puunjalostuksen T&K:n kehittäminen Metsäklusteri Oy:n kaltainen strategisen huippuosaamisen keskittymä on tervetullut tutkimusta koordinoiva organisaatio, jonka avulla puunjalostuksen uudistumista ja monipuolistumista voidaan edistää. Sen toiminta on kuitenkin keskittynyt lähinnä kemialliseen metsäteollisuuteen. Siksi valtioneuvoston Biotalous työryhmän ehdotus laajentaa Metsäklusteri Oy:n omistuspohjaa ja tehtäväkenttää nykyistä enemmän biotalouden eri toimialoja koskevaksi näyttäisi perustellulta (Valtioneuvoston kanslia 2010b). Lisäksi on esitetty näkemys, että alueelliset klusterikeskittymät saattaisivat synnyttää toimialojen rajapinnoilla olevia innovaatioita tehokkaammin kuin keskitetyt strategisen huippuosaamisen yksiköt (Sabel & Saxenian 2008). Toinen asia, joka voisi entisestään tehostaa Metsäklusteri Oy:n toimintaa, olisi nykyistä parempi verkottuminen ja yhteistyö vastaavien organisaatioiden kanssa kansainvälisesti. Esimerkiksi Ruotsissa ja Pohjois-Amerikassa tehdään paljon samantyyppistä työtä puunjalostuksen ja biotalouden uusien tuotteiden ja liiketoimintakonseptien kehittämiseksi kuin Suomessa. Sekä tutkija- että organisaatiotason yhteistyöllä voitaisiin todennäköisesti saada uusia ideoita ja synergiaetuja sekä koordinoida ja kohdistaa nykyistä tehokkaammin niukkoja resursseja. Etenkin Ruotsin kanssa voisi olla luontevaa kehittää nykyistä tiiviimpää yhteistyötä. Tämä loisi edellytyksiä myös hyödyntää tehokkaammin EU:n rahoitusta. Puunjalostuksen tutkimus- ja kehitystyössä ei ole riittävästi panostettu markkina- ja kilpailukykyanalyysiin ja ennakointiin, vaan ongelmat on pelkistetty pitkälti teknologisiksi kysymyksiksi. Markkina- ja kilpailukykyanalyysi sekä ennakointityö auttaisivat vastaamaan siihen, millä tuotteilla ja palveluilla juuri Suomessa valmistettuina on mahdollisuuksia menestyä, eli mihin täällä kannattaa fokusoida. Viime aikoina on herätty aiempaa enemmän huomaamaan puutuotteiden merkitys ja mahdollisuudet. Ongelmana on vain se, että toimialan vientimarkkinat ovat ”meren takana” ja kilpailu näillä markkinoilla etenkin Ruotsin, Saksan, Itävallan ja Venäjän kanssa on kovaa. Täs- 132 x MURROKSEN JÄLKEEN sä tilanteessa suomalaisten yritysten vahvuus ei ole kilpailla hinnoilla vaan muihin kilpailijoihin nähden erilaisilla tuote- ja palveluominaisuuksilla. Tämä edellyttää investointeja jalostusasteeseen ja uusiin konsepteihin, mikä taas vaatii panostamista T&K-työhön sekä markkina-analyyseihin. Puutuotteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin on viime aikoina reagoitu entistäkin selvemmin esimerkiksi perustamalla vuonna 2009 puutuoteklusterin tutkimusorganisaatio Finnish Wood Research Oy. Organisaatio on vielä alkuvaiheessa ja siihen tehdyt panostukset pieniä suhteessa esimerkiksi Metsäklusteri Oy:n panostuksiin. Puutuotealalla tarvitaankin selvästi tämän hetkistä mittavampaa resurssipanostusta ja visionäärisyyttä, jotta alan kehitystoiminta alkaisi tuottaa innovaatioita nykyistä enemmän. 5.3Lisää panostusta metsäalan palveluihin Talouksien palveluvaltaistuminen on OECDmaissa ollut käynnissä jo vuosikymmeniä. On arvioitu, että korkean tulotason maissa kuten Suomessa työpaikkojen, bruttokansantuotteen ja tuottavuuden kasvusta merkittävin osa tulee vastedes palveluista (esim. Honkatukia ym. 2010, McKinsey Global Institute 2010, Pajarinen ym. 2010). Tämä kehitys koskee todennäköisesti myös metsäalaa, jossa palvelut voivat olla joko puunjalostustuotteisiin liittyviä palveluita tai metsiin liittyviä ”aineettomia” palveluita, kuten esimerkiksi matkailu-, virkistys-, ympäristö- ja hyvinvointipalvelut. Lisäksi konsultointi-, tutkimus- ja koulutuspalvelut tarjoavat merkittäviä liiketoiminnan laajentumismahdollisuuksia. Yksi palvelujen kehittämisen ongelmista on tilastojen puute. Esimerkiksi teollisuustuotteisiin liittyvät palvelut ovat huonosti tilastoituja (Eloranta ym. 2010, Pajarinen ym. 2010). Tämä johtaa helposti harhaiseen kuvaan siitä, millaisia toimintoja yritysten liikevaihdon ja vientitulojen takana on. Esimerkiksi Kone ja Nokia ovat suurelta osalta palveluyrityksiä, ja hyvin suuri osa niiden tuottamasta arvonlisästä Suomessa kertyy T&K:sta, suunnittelusta ja yrityksen hallinnosta. Myös metsiin liittyvien matkailu-, virkistys- ja ympäristöpalveluiden tilas- tointi on vajavaista tai sitä ei ole lainkaan, kuten tämän raportin luvussa 2 käy ilmi. Tämä johtaa helposti näiden palveluiden merkityksen sivuuttamiseen. Yksi konkreettinen suositus metsäalan palveluiden kehittämiseksi on panostuksen lisääminen palveluiden arvon määritykseen ja tilastointiin. Suomessa toimii useita metsätalouteen ja puunjalostukseen liittyviä yrityksiä ja laitoksia, joiden liiketoiminta perustuu konsultointi-, teknologia- ja tutkimuspalveluiden myyntiin. Yritykset voivat olla kooltaan suhteellisen suuria kuten Pöyry tai pieniä kuten Indufor ja Chempolis. Yhteistä tällaisille yrityksille on korkean tason erityisosaaminen ja se, että ne toimivat usein julkisesti rahoitetun perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen sekä yritystoiminnan rajapinnassa. Jotta korkean jalostusarvon palveluyrityksiä voisi syntyä myös tulevaisuudessa, tarvitaan lisäpanostusta sekä metsäalan perustutkimukseen että soveltavaan tutkimukseen. Lisäresursseja niihin voitaisiin saada esimerkiksi siirtämällä metsäsektorin liikenneinfrastruktuurin tukia osaamisen ja tietotaidon kehittämiseen. Tällaisella painopisteen uudelleen kohdentamisella tuettaisiin metsäalan monipuolistumista nykyistä enemmän kohti palveluja tuottavaa toimialaa. 5.4Kohti monipuolisempaa metsien käyttöä Metsänomistajien moninaisuuden hyödyntäminen politiikassa Metsien monimuotoisuus on meillä hyväksytty yhdeksi metsien käsittelyn peruspilariksi. Sen sijaan metsänomistajien ”monimuotoisuutta” ei politiikan suunnittelussa ja toimeenpanossa ole otettu riittävästi huomioon, vaikka tulevaisuudessakin metsien käyttö perustuu hyvin heterogeenisen metsänomistajakunnan päätöksiin. Eri metsänomistajien metsien käyttöön liittyvät tavoitteet poikkeavat merkittävästi toisistaan (ks. tietolaatikko 4-5). Tällä hetkellä metsien käyttö Suomessa pohjautuu säädöksiin ja ohjeisiin, joiden avulla suojelu on viety myös muihin kuin suojelumetsiin muun muassa varjelemalla avainbiotooppeja, uhanalaisia ja harvinaisia lajeja sekä jättämällä hakkuissa jäljelle lahoavaa puustoa. Tätä monimuotoisuuden läpäisyperiaatetta toteutetaan kaikissa talousmetsissä yhtäläisesti riippumatta metsänomistajien erilaisista tavoitteista. Ekologisen kestävyyden kannalta saattaisi riittää, jos metsien monimuotoisuus turvattaisiin lajien säi- Koli on suosittu matkailu- ja kulttuurikohde sekä nykyisin myös tieteellisten konferenssien ja merkittävien seminaaritapahtuminen pitopaikka. 5 Uudistuvalla politiikalla lisää hyvinvointia x 133 lymisen kannalta tarpeellisessa laajuudessa ilman, että jokaisen metsäkuvion täytyisi täyttää monimuotoisuuden kriteerit. Metsänomistajien ja heidän tavoitteidensa erojen ottaminen metsien käsittelyn yhdeksi lähtökohdaksi edellyttäisi metsien jakoa esimerkiksi kolmeen ryhmään (Seppälä 1997, Uusivuori 1992). Toisessa ääripäässä olisivat puuntuotannon kannalta tehokkaasti hoidetut metsät, joita voitaisiin kutsua puuntuotantometsiksi. Toisessa päässä taas olisivat hakkuutoiminnalta täysin suojellut ja hyvin rajoitettujen hakkuiden piirissä olevat metsät eli lähinnä nykyisten suojelumetsien kaltaiset metsät. Väliin jäisi vaihteleva ryhmä metsiä, joita voisi kutsua monikäyttömetsiksi. Yhteiskunnan tuet kohdistettaisiin eri tavalla kuhunkin ryhmään. Olisi luovuttava nykyi- sestä käytännöstä ohjata yhteiskunnan tukea puun kasvatukseen kaikkialle, myös huonotuottoisiin kohteisiin. Puunkasvatukseen tarkoitettu tuki menisi lähinnä puuntuotantometsiin, joiden omistajat tuen saamisen ehtona esimerkiksi sitoutuisivat noudattamaan hyväksyttyä metsäsuunnitelmaa. Sen lähtökohtana olisi biologiseen tuotantopotentiaaliin ja taloudellisen tuoton maksimointiin perustuva tehokas puuntuotanto niin, että ainutkertaiset luontoarvot ja kohtuudella myös esimerkiksi maisema-arvot otetaan huomioon. Nämä metsät olisivat teollisuuden puuhuollon perusta. Suojelumetsät olisivat nykyisen kaltaisia. Niiden määrää ja edustavuutta olisi kasvatettava Etelä-Suomessa muun muassa lisäämällä METSO-suojeluohjelman rahoitusta niin, että siihen Tietolaatikko 5-1 Vaihtoehtoja metsien hiilinielujen kompensaatioksi Jussi Uusivuori Tässä tietolaatikossa tarkastellaan sitä, miten politiikalla voitaisiin kannustaa metsänomistajia tuottamaan lisää metsien hiilinieluihin perustuvia ilmastopalveluja ja miten näitä palveluja olisi mahdollista tuotteistaa. Mielenkiinto markkinalähtöisten ohjauskeinojen käyttöön ympäristöpolitiikassa on kasvamassa. Huomiota ovat saaneet esimerkiksi ekosysteemipalveluiden tuottajille maksettavat tuet (PES, Payments for Ecosystem Services). Muun muassa EU kannustaa jäsenmaita tällaisten ohjauskeinojen käyttöönottoon (EU:n komissio 2009). PES-tukia olisivat lisäksi jo hakkuukypsälle metsälle suunnatut tuet, kuten hiilivuokrat tai metsien kytkeminen päästökauppajärjestelmään. Myös Suomen Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia (Ilmasto- ja energiastrategia 2008) toteaa: ”Tarkistetaan metsänhoitosuosituksia ja ohjeita uusimman tutkimustiedon pohjalta painottaen metsien elinvoimaisuutta, hiilinieluvaikutusta ja puunkorjuuolosuhteita edistäviä toimenpiteitä, selvite- 134 x MURROKSEN JÄLKEEN tään toimintamalleja metsien hiilinielukaupalle tai vuokraukselle sekä muita keinoja lisätä metsien hiilen sidontaa.” Lisäksi hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) kiinnittää huomiota mahdollisten hiilikorvausten tutkimuksen tärkeyteen (IPCC 2009). Metsien hiilensidonnan tukeminen on perusteltua nimenomaan siksi, että metsät tuottavat yhteiskunnalle ilmastopalveluja, joita markkinat eivät ota huomioon. Toisaalta metsäenergialle kaavaillut melko voimakkaatkin tuet yhdessä päästökauppajärjestelmän kanssa voivat aiheuttaa politiikkalähtöisen vääristymän, jossa uusiutuvan energian käytön ilmastohyödyt tulevat ylikompensoiduiksi itse metsien ja puutuotteiden ilmastohyötyihin verrattuna. Mahdollisia ohjauskeinoja metsien hiilensidontaan voisivat olla hiilivuokrat tai mahdollisuus kytkeä hakkuukypsä metsä päästökauppaan. Ensin mainitussa tapauksessa metsänomistajat saisivat suoraa tukea, jonka suuruus riippuisi hiilidioksidin hinnasta ja metsän sitomasta hii- siirretään tämänhetkistä puuntuotannon rahoitusta. Samalla pyrittäisiin nykyistä laajempiin pinta-alakokonaisuuksiin. Monikäyttömetsät olisivat se reservi, josta niin suojelu, teollisuus kuin metsän muutkin käyttömuodot ammentaisivat omiin tarpeisiinsa. Niiden käytön painopistettä voitaisiin politiikkakeinoin joustavasti ja kulloistenkin tarpeiden mukaan ohjata joko puuntuotannon, suojelun, virkistys- ja matkailukäytön tai hiilensidonnan suuntaan. Tällaisissa metsissä voitaisiin sallia ja tukea nykyistä monipuolisempia metsänhoito- ja käsittelymenetelmiä. Metsien eri roolien eriyttäminen nykyisen tasapäistämisen asemesta vahvistaisi sekä puuntuotantoa että suojelua. Nyt resursseja haaskataan erityisesti puuntuotannon puolella pitämäl- lidioksidimäärästä (Uusivuori & Laturi 2007). Harvennusten lykkäämisellä ja niiden voimakkuuden lieventämisellä on esimerkiksi osoitettu olevan selvä merkitys optimaalisesti hoidetun metsän hiilensidonnassa (Pohjola & Valsta 2007). Hiilivuokrat myös pidentäisivät tällä hetkellä noudatettuja kiertoaikoja, jolloin metsien keskimääräinen hiilen volyymi lisääntyisi – syntyisi siis lisähiilinielu verrattuna kiertoaikoihin ilman hiilivuokraa. Maksettavat hiilivuokrat olisivat kor vaus tämän hiilinielun positiivisista ulkoisvaikutuksista. Hakkuukypsät metsät voitaisiin toisaalta kytkeä päästökauppajärjestelmään myöntämällä metsänomistajille päästöoikeuksia, jotka vastaisivat metsän puuston hiilisisältöä. Päästöoikeudet tulisi palauttaa hakkuiden yhteydessä. Metsänomistajille saattaisi syntyä yllyke sijoittaa päästöoikeudet ja pidentää kiertoaikaa, jos päästöoikeuksien ja puun hintaodotukset sekä pääomamarkkinoiden tuotto-odotukset suosisivat tätä vaihtoehtoa. Tästä kiertoajan pidennykses- lä kaikki talousmetsät samassa muotissa, vaikka puuntuotannolliset olot ja metsänomistajien tavoitteet vaihtelevat suuresti. Puuntuotantometsissä olisi mahdollista korostaa yrittäjyyttä. Metsänomistus olisi elinkeino ja tuotantotoimintaa eikä niinkään elämäntapa, kuten nyt usein on laita. Voitaisiin ottaa käyttöön uusia tai vähälle huomiolle jääneitä metsien omistuksen ja hallinnan muotoja kuten metsäosakeyhtiöt, joiden perustamisedellytyksiä tulisi parantaa. Näin olisi mahdollista saada aikaan nykyistä suurempia leimikko- ja metsänhoitokeskittymiä ja siten vähentää metsien pirstoutumisesta aiheutuvia ongelmia. Yhteisomistusmuodot voisivat myös helpottaa suojelutavoitteiden toteutumista. tä syntyisi lisähiilinielu. Metsää hakattaessa olisi luonnollisesti ostettava hiilivolyymia vastaava määrä päästöoikeuksia takaisin. EU-ETS on Euroopassa toimiva pakollinen päästökauppajärjestelmä. Maailmalla ja myös Euroopassa on lisäksi vapaaehtoisesti toimivia päästökauppapörssejä. European Climate Exchange (ECE) on Euroopassa toimiva vapaaehtoisuuteen perustuva päästöoikeuksia ja kompensaatioita välittävä yritys. Sen toiminta perustuu riippumattomiin auditointiyrityksiin. Ilmastokysymyksistä kiinnostuneet yritykset ja organisaatiot voivat hankkia ECE:n välityksellä toimintansa hiilipäästöjä vastaavan määrän hiilikompensaatioita. Voisi ajatella, että esimerkiksi metsänomistajia edustavat tahot, kuten MTK, lähtisivät suunnittelemaan erityyppisiä yksityismetsätalouteen liittyviä hiilikompensaatiomalleja tähtäimenään ECE:n hyväksyntä. Tällainen hyväksyntä lisäisi todennäköisesti suomalaisten yritysten ja organisaatioiden mielenkiintoa kompensoida markkinaehtoisesti toimintansa hiilipäästöjä. s 5 Uudistuvalla politiikalla lisää hyvinvointia x 135 5.5Tutkimuksen monipuolisuus turvattava Globaalitalouden työnjaossa Suomen kaltaisen pienen ja avoimen talouden kilpailuvaltiksi on nähty osaaminen ja innovaatiot. Jotta tämä ajatus käytännössä toteutuisi, tarvitaan voimakasta panostusta tutkimukseen, opetukseen ja koulutukseen. Näin kehitetään uusia innovaatioita, jotka jalostuvat aikanaan kaupallisiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Tämän välillisen roolinsa lisäksi tutkimus, opetus ja koulutus itsessään voivat olla kasvavaa liiketoimintaa. Suomen metsäalan tutkimuksen ja opetuksen mainetta ja arvostusta kannattaakin hyödyntää myös tutkimus- ja opetustoimintojen kaupallistamisessa, niin kuin muun muassa VTT on yhä enemmän tehnyt teknologiatutkimuksessa. Yksi esimerkki, jossa talousmetsiin liittyvää akateemista koulutusta, tutkimusta ja asiantuntijuutta hyödynnetään kansainvälisen metsäsektorin tarpeisiin, on Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kansainvälinen koulutusyhteistyö Global Industrial Forestry Network -verkoston kautta. Metsäalan tutkimusta ja opetusta hyödyntävät liiketoiminnassaan merkittävissä määrin myös alan konsulttiyritykset. Tutkimuksella on perinteinen tärkeä tehtävä uuden ymmärryksen ja tiedon tuottamisessa yhteiskunnan hyväksi. Se auttaa hahmottamaan toimintaympäristön muutoksia ja niiden vaikutuksia sekä esittämään kysymyksiä, joita ei edes osattaisi kysyä ilman tutkimusta. Tutkimus palvelee myös suoraan poliittista päätöksentekoa. Tutkimuksen eri roolit ovat tärkeitä myös tulevaisuudessa, vaikka nykyisin ehkä liikaakin painotetaan sen innovaatioihin tähtäävää roolia. Tutkimuksen merkityksen yleisestä tunnustamisesta huolimatta tutkimusresursseja on metsäalalla viime vuosina vähennetty, ja suunnitelmien perusteella edelleenkin vähennetään. Taustalla ovat valtionhallinnon tuottavuusohjelma ja sen lyhytnäköinen soveltaminen tutkimukseen. Jotta Suomi voisi ylläpitää ja parantaa kansainvälistä asemaansa metsäosaamisessa ja vastata muun muassa ilmastonmuutoksen edellyttämiin tutkimustarpeisiin, tulisi alan T&K-toiminnan panostusta lisätä eikä vähentää. Yksi tämän ajan virtaus on elinkeinoelämän yhä suurempi tutkimusta ohjaava vaikutus. Se on 136 x MURROKSEN JÄLKEEN heijastunut muun muassa valtioneuvoston tutkimus- ja innovaationeuvoston työssä, korkeakoulu-uudistuksissa, Aalto-yliopiston ja Metsäklusteri Oy:n perustamisena sekä tutkimuslaitosten painopisteiden uudelleen määrittelyssä. Jotta tämä kehityssuuntaus olisi mahdollisimman hyödyllinen paitsi yritysten myös koko yhteiskunnan kannalta, sen eräisiin ongelmakohtiin olisi syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Metsien eri käyttömuotoja on tulevaisuudessa yhä enemmän sovitettava yhteen. Tätä yhteensovittamista joudutaan usein tekemään tilanteessa, jossa eri intressiryhmien edut eivät kohtaa. Tällöin on erityisen tärkeää, että riippumatonta tutkimustietoa on saatavilla. Onkin turvattava julkisella ja intressitahoista riippumattomalla rahoituksella resurssit myös sellaiselle yhteiskunnalliselle ja ekologiselle tutkimukselle, joka ei välittömästi palvele yritysten tavoitteita. Nämä näkökohdat eivät ole viime vuosina saaneet riittävästi huomiota metsäalalla (Seppälä 2007). Kun tutkimuksen suuntaaminen ja rahoitus riippuvat aiempaa enemmän yritysten tavoitteista, saattavat edellytykset tutkimuksen riippumattomuudelle, uusille näkökulmille ja innovaatioille heikentyä. Yhä enemmän tutkitaan niitä kysymyksiä ja painotetaan niitä tieteenaloja, joita yritykset pitävät tällä hetkellä tärkeinä. Tällainen tilanne voi olla pitkällä aikavälillä haitallista myös yritysten kannalta. Täysin uusia näköaloja luova tutkimus syntyy usein irrallaan yritysten ajankohtaisista ongelmista. Vaikka vallitsevia rakenteita kyseenalaistava tutkimus saatetaankin mieltää epätoivottavaksi, se voi pitkällä aikavälillä olla hyödyllistä myös yritysten näkökulmasta. Siksi on tärkeää, että tutkimuksen ammattilaisilla säilyy riittävä autonomia tutkimusaiheiden valinnassa ja tutkimuksen kysymyksenasettelussa. Muu kuin teknisten alojen tutkimus näyttää jäävän teknologisen tutkimuksen jalkoihin, vaikka se koskettaisi suoraan yritysten toimintaa. Esimerkiksi Metsäklusteri Oy:n tutkimushankkeet ovat voimakkaasti teknologiavetoisia. Vastaavanlaista teknologiakehitystyötä tehdään useissa muissa maissa, ja monet maat haluavat tulla sen avulla biotalouden edelläkävijöiksi. Tässä tilanteessa korostuu tarve fokusoida ja suunnata kehitystyötä sellaisille aloille, joissa Suomella voidaan arvioida olevan erityisvahvuuksia kansainvälisessä kilpailussa. Tätä tavoitetta varten tarvi- taan toimintaympäristöä koskevaa laajaa ennakointi- ja kilpailukykytutkimusta. Tällaisen tutkimuksen avulla voidaan arvioida muun muassa sitä, mitkä ovat Suomessa sijaitsevan liiketoiminnan erityisvahvuudet ja mihin hankkeisiin panoksia kannattaa kohdentaa. Tällä hetkellä puunjalostukseen painottuvassa yritystutkimuksessa eivät myöskään tule riittävästi otetuiksi huomioon metsäalan palvelut, jotka Suomen metsäalan tulevaisuuden kannalta näyttävät muodostuvan nykyistä merkittävämmiksi. Voikin kysyä, tarvittaisiinko myös puunjalostuksen ja metsäluonnonvaraan liittyvien palveluiden kehittämiseen Metsäklusteri Oy:n ja Wood Research Oy:n kaltaisia organisaatioita vai onko riittävä panostus niihin turvattavissa muilla tavoin. 5.6Metsäpolitiikka ja hallinnon uudelleen organisointi Tämän kirjan analyysit ja tulevaisuustarkastelut viittaavat siihen, että metsien käyttömuodot monipuolistuvat entisestään. Siksi myös metsiin liittyvät politiikkakysymykset monipuolistuvat. Kansallisella tasolla metsien eri käyttömuotojen nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen merkitsee väistämättä poikkisektoriaalisen politiikanteon korostumista. Metsien käyttöön liittyy yhä enemmän ongelmia, joita ei ole järkevää eikä kenties edes mahdollista ratkaista ilman yhteistyötä metsä-, ympäristö-, ilmasto-, elinkeino-, energia- ja koulutuspolitiikan kesken. Tämä käy selvästi ilmi myös uusimman Kansallisen metsäohjelman tavoitteista ja toimenpide-ehdotuksista (MMM 2010). Onkin luonnollista kysyä, ovatko nykyiset toimintatavat ja organisaatiorakenteet poikkisektoriaalisen yhteistyön ja koordinaation kehittämiseksi parhaat mahdolliset (vrt. Hetemäki ym. 2006). Maatalous- ja metsäasioiden hallinnon uudelleen järjestely on noussut julkisuudessa puheenaiheeksi. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila haluaisi yhdistää maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja ympäristöministeriön (YM) (Kaitila 2010). Anttila perustelee yhdistämistä erityisesti byrokratian karsimisella ja päällekkäisten toimintojen vähentämisellä. Toisaalta entinen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (2010) näkee, että tulevina vuosikymmeninä ympäristö-, ilmasto- ja energia- kysymysten yhteensovittamista tarvitaan aiempaa enemmän ja että tähän haasteeseen ei vastata YM:n ja MMM:n yhdistämisellä. Hän pitää aiheellisempana miettiä erityisen ympäristö-, ilmasto- ja energiaministeriön perustamista. Tiilikaisen mukaan ympäristö-, ilmasto- ja energiakysymysten yhdistäminen saman ministeriön alle vastaisi myös nykyistä paremmin Euroopan komission uutta salkkujakoa. Eri ministeriöiden välistä metsäasioiden hallintoon ja politiikkaan liittyvää rajankäyntiä on viime aikoina jouduttu pohtimaan myös käytännössä. Erityisesti työ- ja elinkeinoministeriö ja YM ovat ottaneet aiempaa aktiivisemmin osaa metsiin liittyviin asioihin esimerkiksi Metsäalan strategisen ohjelman ja METSO-ohjelman kautta. Tämä on nostanut esiin kysymyksiä siitä, miten ja missä metsiin liittyvää elinkeino- ja ympäristöpolitiikkaa tulisi koordinoida ja hallinnoida. Koordinaation tarve metsien eri käyttömuotojen välillä on selvästi lisääntymässä. Metsäasioiden hallinnollisesta organisoinnista riippumatta metsäalaa koskettavan poliittisen ohjauksen tulisi olla mahdollisimman yhtenäistä ja ristiriidatonta. Näin vastattaisiin kehitykseen, jossa metsien käyttömuodot monipuolistuvat, ja varmistettaisiin metsien käyttöä ohjaavan politiikan yhteensopivuus muun politiikan kanssa. Toinen tärkeä politiikan hallinnon kehittämiskysymys liittyy etujärjestöjen rooliin. Etujärjestöillä on Suomessa ollut keskeinen rooli metsäpolitiikan valmistelussa. MMM:n metsäneuvostossa edustettuina olevien eturyhmien kautta lähellä metsäalaa toimivien järjestöjen ja niiden jäsenistön mielipiteet tulevat otetuiksi huomioon. Jotta myös laajempi yhteiskunnallinen kansalaisnäkemys heijastuisi nykyistä voimakkaammin metsien käyttöä ohjaavassa politiikassa, voisi laajaa edustuksellisuutta lisätä myös politiikan suunnittelussa. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että lisätään eduskunnan osallistumista. Kansalaisten arvojen ja näkemysten esille saamiseksi tämä saattaisi olla tehokkaampi väylä kuin nykyiset ”osallistavat” prosessit. Etujärjestöpainotteisen politiikan valmistelun ongelmina ovat sen kompromissihakuisuudesta aiheutuvat hidasliikkeisyys ja jäykkyys uudistuksille. Metsäalan murrosvaiheessa näiden piirteiden negatiiviset vaikutukset korostuvat, kun politiikalta odotetaan uusia linjauksia uudessa toimintaympäristössä. 5 Uudistuvalla politiikalla lisää hyvinvointia x 137 Mustaksi joutseneksi kutsutaan syvällisesti vaikuttavaa tapahtumaa tai ilmiötä, joka ei ole ennustettavissa, mutta sille osataan kehittää selitys jälkikäteen (Taleb 2007). Siksi ilmiö myös vaikuttaa jälkikäteen ennustettavammalta kuin olikaan, kuten esimerkiksi Internetin nopea leviäminen. Mitä monipuolisempaa ja riippumattomampaa ennakointityö on, sitä nopeammin ja paremmin havaitaan metsäalan mahdolliset mustat joutsenet ja ymmärretään niiden merkitys. 5.7Metsäalan murros edellyttää politiikan muutosta Tässä kirjassa on esitetty tutkimukseen ja asiantuntija-analyysiin perustuvia arvioita Suomen metsäalan murroksesta ja tulevaisuudennäkymistä murroksen jälkeen. Painopiste metsäalalla muuttuu vahvasti metsien tuottamien sekä metsiä ja puunjalostustuotteita hyödyntävien palveluiden suuntaan. Nämä palvelut muodostavat tulevaisuudessa nykyistä selvästi suuremman osan koko metsäalan jalostusarvosta ja työllistävyydestä. Sen lisäksi metsiin perustuvat palvelut tuottavat nykyistä enemmän henkistä hyvinvointia, jonka välitön ja välillinen merkitys kansantaloudelle ja koko yhteiskunnalle myös ymmärretään nykyistä paremmin. Metsäalan murros ja siihen yhdistyvät rakennemuutokset edellyttävät muutosta myös met sien käyttöä ohjaavalta politiikalta. Viimeaikaiset politiikkaohjelmat, kuten Kansallinen metsäohjelma ja Metsäalan strateginen ohjelma, ovat kyllä selvästi korostaneet metsäalan uusiutumisen 138 x MURROKSEN JÄLKEEN ja monipuolistumisen tarvetta. Ongelma on kuitenkin siinä, että käytännön politiikkatoimet eivät ole vastanneet tavoitteita. Tulokset näyttävät pikemminkin ylläpitävän nykyrakenteita kuin uudistavan ja monipuolistavan alaa. Jotta muutostavoitteet konkretisoituisivat myös käytännössä, tarvitaan ilmeisesti muutoksia politiikan hallinnossa, organisoinnissa ja toimeenpanossa. Metsäpolitiikassa on tähän asti korostunut puuta jalostavan elinkeinoelämän näkökulmista lähtevä ajattelu. Näillä näkökulmilla on edelleen oltava merkittävä asema metsien käytön politiikan suunnittelussa. Ne on kuitenkin nykyistä monipuolisemmin ja tasapainoisemmin kytkettävä osaksi talouden ja luonnonympäristön näkökulmat yhdistävää politiikkaa. Tällainen politiikka ottaisi huomioon myös metsien monet ulkoisvaikutukset ja markkinoiden sekä politiikan itsensä aiheuttamat kilpailuvääristymät. Monipuolisempi politiikka edistäisi myös nykyistä painokkaammin uusien liiketoimintojen syntymistä metsäalan julkishyödykkeellisten palvelujen varaan. Metsäalan uudistumisen ja monipuolistumisen kulmakivet ovat tuttuja: uusien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen, nykyisten liiketoimintojen jalostusarvon kasvattaminen sekä metsien markkinattomien palvelujen nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen ja tukeminen. Uudistuminen ja monipuolistuminen edellyttävät voimakasta panostusta metsäalan tutkimukseen ja opetukseen. Osaamiskenttää tulee kehittää tasapainoisesti. Yritysten kehitystyötä palveleva julkisesti rahoitettava teknologinen tutkimus on nykyistä paremmin kytkettävä laaja-alaiseen talou dellis-yhteiskunnalliseen metsäalan tutkimukseen. Perustutkimuksen luonteisen metsien ekologis-biologisen tutkimuksen voimavaroja ei tule lyhytnäköisesti leikata. Jotta Suomi voisi pysyä metsäalan elinkeinoja ympäristökysymyksissä sekä hallinto- ja kehitysasioissa globaalin osaamisen huipulla, alan tutkimus tulisi mieltää taloudellisen kasvun ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin lähteeksi laajaalaisemmin kuin ainoastaan nykyisten yritysten välittömiin tutkimustarpeisiin liitettynä. Metsäalan murroksen hyödyntämiseksi panostukset uusien tuotteiden, palveluiden ja innovaatioiden kehittämiseksi eivät sellaisenaan riitä. Tarvitaan myös monipuolista, kyseenalaistavaa ja omaperäisyyteen kannustavaa keskustelua synnyttämään muuttuvaan toimintaympäristöön sopivia menettelytapoja. Lähteet Aiginger, K. 2007. Industrial policy: A dying breed or a re-emerging phoenix. Journal of Industry, Competition and Trade 7(3–4): 297–323. Blåfield, A. 2010. Yritysjohtaja on tympääntynyt. Kolumni. Helsingin Sanomat 3.10.2010. The Economist. 2010. Picking winners, saving losers: The global revival of industrial policy. 7.8.2010. s. 54–56. Eloranta, E., Ranta, J., Salmi, P. & Ylä-Anttila, P. 2010. Teollinen Suomi. Sitra-sarja 287. SITRA ja Edita Publishing Oy, Helsinki. 208 s. Euroopan yhteisöjen komissio (EU:n komissio). 2009. Valkoinen kirja – Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä. KOM(2009): 147. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://eur-lex. europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2 009:0147:FIN:FI:PDF. [Viitattu 10.11.2010]. Hetemäki, L. & Kuuluvainen, J. 2005. Kansallisen metsäpolitiikan kehittäminen. Metsätieteen aikakauskirja 2: 175–181. Hetemäki, L., Harstela, P., Hynynen, J., Ilvesniemi, H. & Uusivuori, J. (toim.) 2006. Suomen metsien perustuva hyvinvointi 2015. Katsaus Suomen metsäalan kehitykseen ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Metlan työraportteja 26. 205 s. [Verkkojulkaisu]. Saatavissa: http://www.metla. fi/julkaisut/workingpapers/2006/mwp026.htm. [Viitattu 5.10.2010]. Hildén, M., Kuuluvainen, J., Ollikainen, M., Pelkonen, P. & Primmer, E. 1999. Kansallisen metsäohjelman ympäristövaikutusten arviointi. Loppuraportti 17.9.1999. 76 s. + liitteet Honkatukia, J., Ahokas, J. & Marttila, K. 2010. Työvoiman tarve Suomen taloudessa vuosina 2010–2025. VATT Tutkimukset 154. 145 s. Hänninen, H. & Karppinen, H. 2010. Metsänomistusrakenteen muutos ja puuntarjonta. Julkaisussa: Hänninen, R. & Sevola, Y. (toim.) Metsäsektorin suhdannekatsaus 2010–2011. Metsäntutkimuslaitos. s. 52–55. Ilmasto- ja energiastrategia. 2008. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6.11. 2008. 130 s. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. tem.fi/files/20585/Selontekoehdotus_311008.pdf. [Viitattu 5.10.2010]. Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC). 2009. Future IPCC activities and scoping of the IPCC 5th Assessment Report. Thirtieth Session of the IPCC in Antalya, 21.–23.5.2009. IPCC-XXX/ Doc.10 .[Verkkodokumentti].Saatavissa: http:// www.ipcc.ch/meeting_documentation/_30ipcc. htm. [Viitattu 5.10.2010]. Kaitila, T. 2010. Maatalous- ja ympäristöministeriö yhdistettävä. Sirkka-Liisa Anttilan haastattelu verkkolehti Verkkoapilassa 30.5.2010. [wwwsivusto]. Saatavissa: http://www.verkkoapila.fi [Viitattu 2.6.2010]. McKinsey Global Institute. 2010. How to compete and grow: a sector guide to to policy. 53 s. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. mckinsey.com/mgi/reports/freepass_pdfs/ competitiveness/Full_Report_Competitiveness. pdf. [Viitattu 13.8.2010]. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM). 2010. Metsäala tarjoaa monipuolisia ja kestäviä ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin: Tarkistettu Kansallinen metsäohjelma 2015. 14.9.2010. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www. mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5sjZ55aRM/ LopulltarkKMO2015_14092010.pdf. [Viitattu 23.10.2010]. 5 Uudistuvalla politiikalla lisää hyvinvointia x 139 Pajarinen, M., Rouvinen, P. & Ylä-Anttila, P. 2010. Missä arvo syntyy? Suomi globaalissa kilpailussa. ETLAn kirjasarja B 247. Taloustieto Oy, Helsinki. 165 s. Pohjola, J. & L. Valsta. 2007. Carbon credits and management of Scots pine and Norway spruce stands in Finland. Forest Policy and Economics 9: 789–798. Sabel, C. & Saxenian, A.-L. 2008. A fugitive success: Finland’s economic future. Sitra Reports 80. Helsinki. 127 s. Seppälä, R. 1997. Kohti 2000-luvun kansallista metsäpolitiikkaa. Julkaisussa: Alasaarela, E. (toim.) Metsäkonsensus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 30: 60−65. Seppälä, R. 2007. Suomen metsäala tarvitsee riippumatonta tutkimusta. Vieraskynä-kirjoitus. Helsingin Sanomat 1.12.2007. Seppälä, R. 2010. Metsäala murroksessa. Teoksessa: Roslin, B. (toim.) Ennustuksesta jälkiviisauteen. Sitran raportteja 86. Helsinki. s. 57–80. Stiglitz, J., Sen, A. & Fitoussi, J.-P. 2010. The measurement of economic performance and social progress. Report by the Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress. 291 s. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.stiglitz-sen-fitoussi.fr/en/ index.htm. [Viitattu 25.11.2010]. Taleb, N.N. 2007. The black swan: The impact of the highly improbable. Random House Publishing. 400 s. 140 x MURROKSEN JÄLKEEN Tiilikainen, K. 2010. Ympäristöministeriöllä kasvava tarve tulevina vuosikymmeninä. Tiedote 31.5.2010. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http:// www.tiilikainen.org. [Viitattu 25.11.2010]. Uusivuori, J. 1992. Metsäsektorin tulevaisuudenkuva. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja 105. Espoo. 38 s. Uusivuori, J. & J. Laturi. 2007. Carbon rentals and silvicultural subsidies for private forests as climate policy instruments. Canadian Journal of Forest Research 37(12): 2541–2551. Valtioneuvoston kanslia. 2008. Metsäteollisuuden ja metsäsektorin toimintaedellytystyöryhmä. Loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/2008. 31 s. Valtioneuvoston kanslia. 2010a. Hyvinvoinnin mittaamiseen uusia ulottuvuuksia. Valtioneuvoston viestintäyksikkö. Tiedote 285/2010 29.9.2010. [Verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.vnk.fi/ajankohtaista/ tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=307555. [Viitattu 25.11.2010]. Valtioneuvoston kanslia. 2010b. Biotalous Suomessa – arvio kansallisen strategian tarpeesta. Biotaloustyöryhmän loppuraportti 30.9.2010. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 15/2010. 40 s.
Similar documents
Kotitalouksien sähkönkäyttö 2006
Projektin tavoitteeksi asetettiin tuottaa kotitalouksien sähkönkäyttöön liittyvää tietoa, jota voidaan
hyödyntää kotitalouksien sähkönkulutuksen seurannassa, energiatehokkuuden arvioinnissa ja ener...
