SuoSta voimaa ja lämpöä

Transcription

Suo s ta vo i m aa ja l äm pö ä
Turve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
1
Käytetyt lyhenteet
Vapo Oy:n 70-vuotisjuhlajulkaisu
Commemorating the 70th anniversary of Vapo Oy, 26 January 2010
Graafinen suunnittelu ja taitto
Juho Jäppinen
Kuvat
Vapon arkisto
kansi ja sivut 1, 3, 4, 10, 119, 195 Juho Jäppinen
sivu 171 Kekkilä Oy:n arkisto
Käännökset
Entrans Oy
Kustantaja
Vapo Oy
Painettu
Bookwell Oy, Jyväskylä, 2010
ISBN 978-951-53-3232-5
Copyright © Esa Ruuskanen ja Vapo
Suosta voimaa ja lämpöä
2
Esa Ruuskanen
Su o sta vo i ma a ja l äm p öä
T u rv e S u o m e n e n e r g i a p o l i t i i k a ss a 1 9 4 0 – 2 0 1 0
Power and heat from peat
Peat in Finnish energy policy
3
4
Toimitusjohtaja Matti Hilli
Turve mukana suomalaisten arkipäivässä jo 70 vuotta
Vapo Oy ja sen edeltävät organisaatiot ovat tehneet 70
vuotta työtä Suomen energiahuollon hyväksi. Vuosikymmenet sisältävät kohokohtia, kriisiaikoja ja tietenkin
myös tasaista työntekoa. Valtion laitoksen ja sittemmin
osakeyhtiön toiminta alkoi toisen maailmansodan aikana, jolloin Valtion rautateiden polttoainetoimiston tehtävänä oli hankkia polttopuuta valtion laitosten lämmitykseen. Sodan aikana näissä hankintatöissä työskenteli
parhaimmillaan noin 30 000 miestä ja yli 11 000 hevosta. Sota oli sulkenut rajat ja oli turvauduttava kotimaiseen polttoaineeseen. Niinpä energiahuollossa omavaraisuus oli korkea ja Polttoainetoimiston tehtävä merkittävä
sen ylläpitämisessä.
Sodan jälkeen alkoi maan jälleenrakennus ja vahvan teollistumisen aika. Samalla energian käyttö muuttui voimakkaasti öljyä suosivaksi. Osasyynä oli tähän bilateraalikauppa Neuvostoliiton kanssa. Tavaraa vaihdettiin öljyyn.
Vuonna 1945 organisaatiomme nimi muuttui Valtion
Polttoainetoimistoksi (VAPO). Vuoteen 1963 mennes-
sä rautateiden dieselöinti oli edennyt niin pitkälle, että
VAPO:n tehtävät irrotettiin VR:stä ja päätehtäväksi tuli
polttonesteiden varmuusvarastointi sekä kriisiajan energiahuolto.
Kansainvälisen energiakriisin alkaessa, 1960- ja
1970-lukujen vaihteessa Suomi oli huolestuttavassa määrin tuontienergian varassa. Tuontienergian hinnannousu
ja energiapula näkyivät nopeasti suomalaisten arkipäivässä. Energiansäästötoimet käynnistettiin ja omien energiavarojen parempi hyödyntäminen katsottiin tarpeelliseksi.
Valtioneuvosto antoikin Vapon tehtäväksi kehittää turpeen energiakäyttöä. Tekniikka ja käytäntö olivat vieraita ja koko ammattiosaaminen jouduttiin opettelemaan
hyvin nopeasti valtiovallan antamien kovien tuotantotavoitteiden paineessa. Koko 1970-luku kului turvetuotannon käynnistämiseen ja kehittämiseen sekä turpeen
tunnetuksi tekemiseen.
1980-lukua kuvaavat suuret muutokset ympäristöasioiden hoidossa. Uuden lainsäädännön ja viranomaisohjeiden mukaan turvetuotannon lupakäsittely muotoutui
5
nykyiseksi vaativaksi ja joka työmaata koskevaksi. Liiketoiminnassa 1980-luvun suurimmat muutokset liittyivät
Vapon ensimmäisten voimalaitosten käynnistämiseen. Tarkoituksenamme oli jalostusasteen nostaminen.
1990-luvulla oma energiantuotanto kasvoi edelleen
ja samaan aikaan kehitettiin uusia sekä puuenergian että
peltoenergian tuotantoketjuja. Sahojen toimintaa tehostettiin uudistusten myötä. Uutena yksikkönä aloitti ympäristön puhdistamiseen ja jätteiden käsittelyyn erikoistunut Vapo Biotech.
Kansainvälistymisen myötä 1990-luvulla alkoi liiketoiminnat myös Ruotsissa. Myöhemmin toiminta laajeni
muihin Itämeren ympärysmaihin. Strategiana oli kaikissa
maissa tuottaa paikallista energiaa paikallisiin tarpeisiin ja
samalla lisätä maiden energiaomavaraisuutta.
Myöhemmin 2000-luvulla mukaan tuli öljyä korvaava pelletti ja sen käytön tunnetuksi tekeminen Suomessa. Energiaturpeen käyttö kaukolämmön tuotannossa ja
teollisuudessa muotoutui energiavarojen hankinta- ja ympäristösyistä puun ja turpeen yhteiskäytöksi. Puu-turveseos korvaa edelleen monin paikoin kivihiilen käyttöä.
Toiminta on siitä vakiintunut nykymuotoiseksi ja monipuoliseksi liiketoiminnaksi. Koko Vapon historian ajan
liiketoiminnan uudistuminen ajan tarpeisiin sekä energiaomavaraisuuden parantaminen ovat olleet ja ovat edelleenkin tärkeä tehtävämme.
Viime vuosina keskustelu turpeesta on julkisuudessa
ollut kriittistä ja jokseenkin värittynyttä. Erityisesti on haluttu laittaa vesiensuojelu ja luontoarvot vastakkain turpeen tuotannon kanssa. Kuitenkin turveala on tehnyt pal-
jon oman ympäristönsuojelunsa kehittämiseksi. Olemme
haja-asutusalueen elinkeinoista se, jota valvotaan analyysien sekä tutkimusten mukaan. Emme käytä lisäaineita
tuotannossamme. Uutta aluetta perustettaessa selvitämme, mitä luontoarvoja alueelta löytyy, minkä tyyppiseen
vesistöön valumavedet laskevat ja mitä vaikutuksia toiminnallamme on lähiympäristölle. Erittäin myönteistä
on se, että asiakkaat puhuvat turpeen puolesta. Energiaturpeen avulla saadaan puuenergian käyttöä aidosti lisättyä ja puu-turveseos korvaa kivihiiltä. Jatkossakin tämä
polttoaineseos on ainakin miljoonan suomalaisen kodin
lämmittämisessä tärkeä polttoaine.
Lisäksi turvetta käytetään vihanneksia ja kukkia tuottavilla puutarhoilla sekä kasvualustana että polttoaineena.
Maatilat käyttävät turvetta kuivikkeena ja saavat turvelannasta arvokasta ravinnelisää pelloille. Samalla karjatalouden vesistökuormitus vähenee. Turvetta käytetään myös
kylpyturpeena, öljyvahinkojen torjunnassa, kosmetiikan
valmistuksessa sekä tekstiileissä. Samaan aikaan hyödyntämisen ulkopuolella olevat turvevarat kasvavat ja varastoivat ilmaston kannalta tärkeää hiilidioksidia. On myös
hyvä muistaa, että turpeen kuljetusketju on lyhyt esimerkiksi kivihiilen verrattuna.
Turpeesta on siis moneksi ja kaikki sen avulla saatu
hyöty ja työpaikat vahvistavat kansantalouttamme ja paikallisena luonnonvarana turve on kriisiaikoinakin käytettävissämme. Me vapolaiset hyödynnämme sitä yhteiskunnan tarpeisiin ja sen haluamalla tavalla. Turve on siis vahvasti mukana jokaisen suomalaisen arkipäivässä. Onhan
kyse lämmöstä, valosta, ruoasta ja hyvinvoinnista.
6
Vapo Oy:n toimitusjohtaja
Matti Hilli.
Matti Hilli, Managing Director
Peat has been part of the everyday life
of the Finns for 70 years
For 70 years, Vapo Oy and its predecessors have been
working to secure Finland’s energy supplies. Along the
way there have been highlights, crises and of course
routine, day-to-day work. First a government body and
then a limited company, it all began during the Second
World War, when the job of the Finnish State Railways
Fuel Office was to procure firewood to heat government
facilities. At its peak, this wartime procurement activity
employed up to 30,000 men and over 11,000 horses. The
war had closed the borders and fuel had to be sourced
within Finland. Therefore self-sufficiency in energy supplies
was high and the Fuel Office had an important role in
keeping it that way.
The post-war period was a time of reconstruction
and rapid industrialization. At the same time energy
usage became dominated by oil. Bilateral trade with the
Soviet Union was one of the reasons for this. Goods were
exchanged for oil.
In 1945 our organization changed its name to the
Finnish State Fuel Office (Vapo). By 1963 the railways were
largely diesel-powered, and therefore Vapo was separated
from the State Railways (VR), and its main function was
now strategic liquid fuel reserves and energy supplies in
times of crisis.
When the international energy crisis broke out at the
turn of the 1970s, Finland was precariously dependent
on imported energy. Higher imported energy prices and
energy shortages were quickly reflected in the everyday
life of the Finns. Energy-saving measures were introduced
and it was considered essential to make greater use of
domestic sources of energy. And so the government
turned to Vapo to develop peat as an energy source. The
technology and methods were unknown and all the skills had
to be acquired very quickly to meet the ambitious
production targets set by the government. The whole
of the 1970s was taken up by the launching and
7
development of peat production and making peat known
as a product.
Big changes in the management of environmental
matters dominated the 1980s. New legislation and
official guidelines made the processing of peat production
permits the demanding procedure it is today affecting
every peatland. The biggest business-related changes in
the 1980s had to do with the commissioning of Vapo’s
first power plants. Our objective was to raise the degree
of processing.
Vapo’s own energy generation increased further in
the 1990s and at the same time new production chains
for both wood energy and energy crops were developed.
The company’s sawmills were upgraded to make them
more efficient. Vapo Biotech, a new unit specializing
in environmental rehabilitation and waste processing,
started up.
International expansion brought the start of business
operations in Sweden in the 1990s. Later on the company
expanded to other countries round the Baltic Sea. In all
countries the strategy was to generate local energy for
local needs and at the same time to increase the countries’
energy self-sufficiency.
Pellets, and the range of pellet applications, were
introduced to the Finnish market later in the 2000s. Pellets
are a substitute for oil. For energy resource procurement
and environmental reasons, energy peat usage in district
heat generation and industry developed into combined
wood and peat usage. Many locations still substitute coal
with a mixture of wood and peat. From there, the business
has consolidated in its present diverse form. Throughout
Vapo’s history, adapting the business to the needs of the
time and improving energy self-sufficiency have been and
still are our important task.
The recent public debate surrounding peat has been
critical and to some extent biased. In particular, there has
been a desire to portray watercourse protection, natural values
and peat as being in conflict. The peat sector, however, has
done much to improve its own environmental protection.
Amongst livelihoods in sparsely populated areas, ours is
the one that is subjected to monitoring by analyses and
studies. We do not use any fertilizers or additives in our
production. When a new area is taken into production
we thoroughly investigate what natural values there are
in the area, what type of a watercourse the run-off water
will flow into and what impacts our activity will have on
the immediate vicinity. Our customers speak highly of
peat, which is very positive. Energy peat contributes to a
genuine increase in wood energy usage and a wood-peat
mixture can replace coal. The mixture will continue to
be an important fuel heating the homes of upwards of a
million Finns.
Peat is also used by horticultural producers, both as
growing medium and as fuel, to grow vegetables and
flowers. Farms use peat as animal litter, whilst peat
manure is a valuable source of extra nutrients to spread
on fields. In the process, the watercourse load from animal
husbandry is also reduced. Further applications include
balneological peat, preventing oil slicks, manufacturing
cosmetics and textiles. At the same time untapped peat
stocks are increasing, whilst helping the atmosphere by
sequestering carbon dioxide. It should also be borne in
mind that peat transport chains are short compared to
those for coal, for example.
Peat, then, has many uses and all the benefit and
employment derived from it boost our economy. As a
local natural resource, peat will also be available in times
of crisis. We at Vapo are putting peat to work, meeting
the needs and wants of society at all times. Peat, therefore,
is very much a part of the day-to-day life of all Finns. It
provides heat, light, food and prosperity.
8
FT Esa Ruuskanen
Esipuhe
Tämän työn perimmäisenä tavoitteena on tarkastella turvetta osana Suomen energiahuoltoa ja -politiikkaa 1940-luvulta tähän päivään saakka. Työn suuntaviivoista sovittiin
yhteisymmärryksessä Vapo Oy:n toimitusjohtaja Matti Hillin ja ympäristöjohtaja Pirkko Selinin kanssa käydyissä neuvotteluissa vuoden alussa 2008. Neuvotteluissa
todettiin, ettei teosta kirjoiteta Vapo Oy:n vaan objektiivisuuteen pyrkivän, kriittisen historiantutkimuksen ehdoin. Vapo Oy avasi arkistonsa täysin vapaaseen käyttöön
ja avusti laajan haastatteluprojektin toteutuksessa.
Työn lähtökohtana on selkeä aukko tutkimuksessa.
Turvetta ei ole käsitelty energiapolitiikan tutkimuksissa
kuin reunaviitteenä, vaikka kyse on Suomen energiajärjestelmälle ja huoltovarmuudelle merkittävästä kotimaisesta luonnonvarasta. Turpeen osuus maamme kokonaisenergiankulutuksesta on ollut 1980–2000 -luvuilla noin
4–6 %. Kaukolämmön tuotannossa turpeen osuus on
ollut huomattavasti suurempi, noin 17–20 %. Monien
Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomen kaupunkien, esimerkiksi Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Rovaniemen,
Seinäjoen ja Tampereen, yhdistetty lämmön ja sähkön
tuotanto on perustunut 1970-luvulta lähtien energiaturpeen käytölle. Turve on lisäksi tärkeä prosessiteollisuuden
sekä paikallisen lämmöntuotannon polttoaine. Turve tukee myös puun energiakäyttöä. Puu-turveseoksella lämpiää noin miljoonan suomalaisen koti.
Turpeen energiakäytöllä on Euroopassa satojen vuosien historia. Suomessa turvetta on käytetty polttoaineena
1800-luvun lopulta lähtien, milloin enemmän ja milloin
vähemmän. Yhdistävänä tekijänä turpeen energiakäyttöä
suosiville kausille on ollut huoli energiaomavaraisuudesta.
Tuotantoteknologia on kehittynyt varsin nopeasti 1970–
2000 -luvuilla. Vapo Oy on nykyään maailman johtavia
turvetuotantokoneiden suunnittelijoita ja valmistajia. Turpeen energiakäytön vaikutusta on myös ollut, että suomalainen leijupolttoteknologia edustaa maailman huippua
yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa.
Turpeen energiakäytön poliittiset edellytykset ovat
vaihdelleet huomattavasti. Milloin energiapolitiikkaa on
hallinnut turvallisuuspolitiikka, talouspolitiikka, ympä-
9
10
ristöpolitiikka tai ilmastopolitiikka. Viisain ja pitkäkestoisin energiapolitiikka huomioi nuo kaikki.
Voin kiittää vilpittömästi siitä, että työn alussa sovittuja pelisääntöjä kunnioitettiin loppuun asti. Käytännön
työssä tutkijaa on avustanut historiatoimikunta, jossa ovat
olleet mukana Vapo Oy:stä toimitusjohtaja Matti Hilli,
kehitysjohtaja Kari Mutka, entinen tutkimusjohtaja Timo
Nyrönen, ympäristöjohtaja Pirkko Selin ja entinen toimialajohtaja Seppo Sänkiaho sekä Jyväskylän yliopiston
Historian ja etnologian laitokselta professori Jari Ojala.
Työn oikolukijana on toiminut Vapo Oy:n entinen viestintäpäällikkö Onerva Hintikka. Osoitan lämpimät kiitokset heille kaikille. Erikseen kiitän Pirkko Seliniä ponnisteluista työn hyväksi.
Työtä ovat tukeneet Jyväskylän yliopiston Historian
ja etnologian laitoksen opiskelijatyönä toteutetut haastattelut vuosina 2007–2008. Kiitos Jari Ojalalle ja Pirjo
Korkiakankaalle haastattelujen organisoimisesta, haastattelijoina toimineille opiskelijoille, haastateltaville ja
Jukka Kinnaslammelle työtä tukevasta gradusta. Haluan
kiittää erikseen niitä henkilöitä, joita minulla oli kunnia haastatella.
Lämpimät kiitokset taitosta vastanneelle Juho Jäppiselle, kääntäjä Andrew Lightfootille ja Vapo Oy:ssä monia
käytännön asioita hoitaneelle Leena Hakuliselle.
Omistan kirjan puolisolleni Anna-Marialle sekä lapsilleni Hanna-Sofialle ja Joonalle.
11
Turve Suomen energiajärjestelmässä ennen öljykriisiä
Vanha polttoaine
Suomen turveteollisuuden ensimmäinen läpimurto
Hydroturve
Turve ei pärjää kivihiilelle ja öljylle
Turveteollisuusliitto
Hakkaraisen komitea alustaa turpeen toista tulemista
Valtiolla on Vapolle uusi tehtävä
Halko-Vapo
Peat as an Energy Source before the First Oil Crisis
15
15
17
21
22
25
27
29
32
34
Energiapolitiikka ja energiahuolto säädellyssä taloudessa
Kallistunut öljy, kytkös kansainvälisiin järjestelmiin ja energiapolitiikan synty
Kasvusta tinkimättä
Turpeestako kotimainen pelastaja
Miten kaiken olisi pitänyt mennä ilman öljykriisiä
Regulaatio työntövoimaksi
Turvetuotantopinta-ala moninkertaistuu
Soiden valmistelu turvetuotantoon
1970–80 -lukujen turvetutkimusohjelmat
Geologian tutkimuslaitos tutki turvevarat
V
anhat turvetutkimusohjelmat 37
37
42
43
46
48
51
54
61
63
65
Sääntely purkautuu
Valtion polttoainekeskus yhtiöitetään
Vapo Oy:n organisaatiouudistus
Turvetuotantotöissä siirrytään urakkamalliin
Haapaveden turvelauhdevoimalaitos
Turve 1990–2000 -lukujen energiastrategioissa
Energiaturpeen käyttö Irlannissa, Ruotsissa ja Baltian maissa 1970–2010
1990–2000-lukujen turvetutkimusohjelmat
Turve Suomen huoltovarmuudessa
Metsäliitto Vapo Oy:n osakkaana
Finnish Energy Policy and Peat as a Source of Energy
71
71
77
82
88
90
99
104
107
108
111
12
Energiaturve, ympäristönsuojelu ja ympäristötietoisuus
Tuotannon ja luonnonsuojelun välisten ristiriitojen alku
Soidensuojeluohjelmat
Ympäristöluvat turvetuotannon sääntelijäksi
Turvetuotannon vesiensuojelun kehitys
Näkökulma kääntyy polton päästöihin
IPCC:n polton päästökerroin
Elinkaarianalyysit ja elinkaarimallille perustuvat tutkimukset
Peat as a Source of Energy: Environmental Awareness and Environmental Protection
117
117
122
126
130
136
142
145
150
Turpeen kaupalliset markkinat
Turve nousee kilpailijaksi polttoainemarkkinoilla
Palaturvetuotannon kehittyminen
Vapo Oy lähtee mukaan lämpöliiketoimintaan
Jalostustoiminnan laajentaminen kasvu- ja ympäristöturpeisiin
Kansainvälistyvät turvemarkkinat
Vapo Oy:n ja turveteollisuuden maine 2000-luvulla
The Energy Peat Market in Finland
155
155
161
164
168
175
181
185
Ulkomaisen turvetuotantoteknologian jäljittelijästä maailman johtavaksi turveteknologiamaaksi
Turveteollisuusliiton kehitystyö 1940–1960 -luvuilla
Vapo ottaa vetovastuun ja Neuvostoliitto-yhteistyö vahvistuu
Konekauppa hiipuu – yhteistyön luonne muuttuu
Suomesta kehittyi turveteknologian huippuosaaja
Koneiden vientiä ja kansainvälisiä kehitysprojekteja
Developments in Peat Harvesting Technology in Finland
189
189
193
198
201
204
207
Kirjassa käytetyt lyhenteet
Viitteet
Lähteet ja kirjallisuus
209
210
216
13
14
Turve Suomen energiajärjestelmässä
ennen öljykriisiä
Vanha polttoaine
Pistoturve on satoja vuosia vanha polttoaine, jota käytettiin
lämmitykseen muun muassa
1600–1800-lukujen Alankomaissa ja Iso-Britanniassa. Kuvassa
Aitonevan turvekenttä vuonna
1941. Johtaja katsoo, kuinka
työ on edennyt.
Lump peat is a centuries-old fuel
that was used for heating, e.g.
in the Netherlands and Great
Britain from the 17th to the 19th
centuries. The picture shows a
peat field at Aitoneva in 1941.
A foreman inspects progress
at the site.
Turpeen energiakäytöllä on pitkä historia. Irlannissa turvetta on todistettavasti käytetty kotitalouksien energianlähteenä 700-luvulta lähtien, ja turpeesta tuli maan pääpolttoaine puuvarojen ehtymisen seurauksena 1600–
1700 -luvuilla.1 Monet tutkimukset osoittavat, että turve kohosi merkittäväksi polttoaineeksi myös 1600–1800
-lukujen Alankomaissa ja Iso-Britanniassa, kun niissä siirryttiin manufaktuuriteollisuuteen. Turpeesta tuli siten
myös teollisen tuotannon eikä vain kotitalouksien lämmön lähde.2 Erityisen hyödylliseksi polttoturve3 koettiin
rautaruukeissa, panimoissa ja keramiikkapajoissa.4
Koneellisen polttoturvetuotannon alkuna pidetään
vuotta 1859, jolloin saksalainen Weber keksi turvepuristimen, jolla voitiin tuottaa viisi tonnia kuivattua turvetta tunnissa. Koneellinen polttoturvetuotanto levisi muutamassa vuodessa Preussiin, Unkariin ja Venäjälle, joissa
turvetta käytettiin alkuun sokeriteollisuuden lämmön- ja
höyryn lähteenä. Saksalainen turveteknologia oli 1800-luTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
vulla niin ylivoimaista, ettei sille löytynyt haastajaa. Perinteisemmissä turvemaissa Irlannissa, Ruotsissa ja Norjassa turve nostettiin vielä 1800-luvun lopulla käsivoimin
ja käytettiin pääosin kotitalouksissa.5
Yhdysvaltojen itärannikolla kokeiltiin turpeen koneellista nostamista ja puristamista 1800-luvun puolivälistä lähtien. Turve oli siellä kuitenkin kriisiaikojen polttoaine (sisällissota, kivihiilikaivosten lakot) ja tuotanto
tyrehtyi heti kivihiilen saannin varmistuttua. Kriisiaikojen polttoainehuollon epävarmuudet johtivat kuitenkin siihen, että turpeen polttoainekäyttöä alettiin tutkia
itärannikon yliopistoissa, kuten Massachusetts Institute
of Technology:ssa (MIT) ja Yale:ssa. Nämä tutkimukset
olivat hyvin edistyksellisiä. Niissä mm. huomattiin, että
kivihiileen verrattuna vähärikkisemmän turpeen poltto
edistää kattiloiden kestävyyttä ja turpeella saadaan erittäin tehokkaasti höyryä teollisuuskäyttöön.6 Myös Saksassa ja Venäjällä syntyi polttoturpeen tie-
15
teellistä tutkimusta, jonka ansiosta metalliteollisuus ryhtyi käyttämään puristettua turvetta koksin tapaan. Samanaikaisesti lisääntyi tietoisuus turpeen tuotannon sivutuotteista kuten tervasta, metyylialkoholista ja ammoniakista. Venäjän keisarikunta oli tiettävästi ensimmäisiä
valtioita, joka hyväksyi turpeen standardisoiduksi polttoaineeksi 1900-luvun alussa. Venäjällä tuotettiin polttoturvetta 1900-luvun alussa huikeat 4 miljoonaa tonnia,
kun vastaava luku oli Saksassa 2 miljoonaa tonnia, Hollannissa 1 miljoonaa tonnia, Ruotsissa ja Norjassa 1 miljoonaa tonnia ja Irlannissa ja Tanskassa yhteensä 1 miljoonaa tonnia.7
1900-luku ei ollut kuitenkaan turpeen vaan kivihiilen ja öljyn voittokulkua. Turve jäi paikallisesti käytetyksi polttoaineeksi, kun kivihiilen ja raakaöljyn ympärille
syntyivät kasvavat maailmanmarkkinat. Öljyn voittokulku oli paljolti yhteydessä meri- ja maantieliikenteen voimankäyttöteknologian kehittymiseen ja yhteen yksittäiseen keksintöön, polttomoottoriin. Kivihiilen käyttöä
lisäsivät metalliteollisuuden laajentuminen, talokohtaisten keskuslämmityskattiloiden yleistyminen ja liikenteen
uudet keksinnöt – höyrylaivat ja höyryveturit. Kivihiilen
markkinat olivat jo 1800-luvun lopulla niin laajat, että
sen viennistä tuli kannattavaa liiketoimintaa.
Saksassa, jossa koneellinen polttoturvetuotanto varsinaisesti alkoi, siirryttiin yhä enemmän kivihiileen tai
maakaasuun 1900-luvulla. Vanhoista turvevoimaloista
toimi 1960-luvulla enää Rühle. Wiesmoore oli siirtynyt
maakaasuun jo 1950-luvun lopulla.8
Vaikka kivihiili ja öljy valtasivat 1900-luvulla globalisoituvia polttoainemarkkinoita teollisuudessa ja liikenteessä
sekä kiinteistöjen kaukolämmityksessä, turpeelle syntyivät
vahvat paikalliset markkinat sähkön ja lämmön tuotannossa Neuvostoliitossa, Virossa ja Irlannissa. Voimalaitos-
ten kattilat rakennettiin joko pöly- tai arinapolttoteknologialle ja käytetty polttoaine oli jyrsinturvetta.9
Turpeen käyttö sähkö- ja lämpövoimaloiden polttoaineena alkoi 1900-luvun alkupuolella. Viron ensimmäinen turvekäyttöinen lämpövoimala otettiin käyttöön jo
vuonna 1918.10 Irlannin tasavallan ensimmäinen turvelämpövoimala avattiin Portarlingtonissa vuonna 1949.
Irlannin valtion turveyhtiö Bord na Mona ja kansallinen sähköyhtiö ESB rakennuttivat useita pölypolttoteknologialla toimivia turvevoimaloita 1950–60 -luvuilla.11
1960-luvulla jopa 35 % Irlannin sähkövoimasta tuotettiin turpeella.12
Turpeen hyötykäytön todellinen jättiläinen oli 1920–
1960 -luvuilla Neuvostoliitto, joka tuotti suurimmillaan
95 % maailman turpeesta (noin 70 milj. tonnia vuodessa). Siitä noin 2/3 jalostettiin maanparannusturpeeksi
ja noin 1/3 käytettiin sähkön ja lämmön tuotantoon.13
1960-luvun loppupuolen viisivuotissuunnitelmassa tosin
vedettiin suuntaviivoja polttoturpeen lähitulevaisuudessa syrjäyttävälle ratkaisulle, maakaasulle, jonka putkiverkostoa rakennettiin Neuvostoliiton kaupunkien talous- ja
lämmitystarkoituksia varten. Tuolloin asetettu linja purkautui vasta kapitalismiin siirtyneessä Venäjän federaatiossa, joka alkoi hakea maakaasusta lähinnä vientituloja.14 Kun Venäjän federaation alueilla haettiin 2000-luvun alussa paikallisille polttoaineille, turpeelle ja puulle,
perustuvia ratkaisuja, tietous turpeen käytöstä oli päässyt
pitkälti unohtumaan.15
Polttoturvetta sähkön ja lämmön tuotannossaan käyttäville maille oli yhteistä, että voimalaitokset rakennettiin suoalueiden läheisyyteen. 1900-luvun alkupuolen liikenneoloissa kuljetuskustannukset nousivat muuten liian
suuriksi ja turve menetti sen jälkeen edullisuusvalttinsa
kivihiileen ja raskaaseen polttoöljyyn verrattuna. 16
Suomen turveteollisuuden ensimmäinen läpimurto
Työvoimavaltainen turvetuotantokenttä Aitonevalla sota-aikana.
Turpeen merkitys energiahuoltovarmuudessa kasvoi, kun kivihiilen ja öljyn tuonti tyrehtyi.
A l a b o u r- i n t e n s i v e p e a t
production field at Aitoneva
in wartime. As imports of coal
and oil dried up, peat became
more important for security of
supply reasons.
Hollantilaisten ja englantilaisten manufaktuurien polttoturvekokeiluista levisi 1600-luvulla tietoa myös Ruotsin valtakuntaan, joka oli kasvamassa eurooppalaisittain
suureksi raudan tuottajaksi. Suomen puolella rautaruukit tukeutuivat energianlähteinä vesivoimaan tai puuhun.
Vaihtoehdon polttopuulle esitteli vuonna 1679 Jacob
Foenander, joka ilmiselvästi hollantilaisista tai englantilaisista kokeiluista tietoisena toivoi Turun akatemiassa hy-
väksytyssä väitöskirjassaan, että ”jos myös meillä voitaisiin käyttää polttoturvetta hyväksi rautatehtaissa ja ottaa
käyttöön polttoaineena, se ei johtaisi ainoastaan maan
metsien säästämiseen, vaan voisi myös luotettavien tietojen ja kokemuksen perusteella saada aikaan rautamalmien
sulatuksessa raudantuotantoon monen prosentin lisäyksen”. Foenanderin ajatukset eivät kuitenkaan herättäneet
Suomessa vastakaikua. Yhtenä syynä on pidetty koneel-
17
ta yhdistykseltä (Ekono) ja Suomalaisten Teknikkojen
Seuralta, jotka esittivät vuonna 1921 turvevarojen kartoittamista 5 km säteellä rautateistä. Turvetta oli kokeiltu vetureiden voimanlähteenä mm. USA:ssa, Saksassa ja
Englannissa. Aloite ei johtanut laajempaan polttoturpeen
käyttöön Suomen rautateillä, ja vuosituotanto jäi 1920–
1930 -luvuilla noin 3 600–7 600 tonniin.20
Polttoturve ei kyennyt Suomessa läpimurtoon 1900-luvun alkupuolella. Tämä johtui paljolti siitä, että Suomen
suot tunnettiin heikosti ja Suomessa oli rajattomilta näyttävät puuvarat ja tottumusta niiden energiakäyttöön sekä
kotitalouksissa että puunjalostusteollisuudessa, joka oppi
varhain myös tähteiden – pääasiassa kuorten – arvon höyryn tuotannossa. Suomi pysyikin energiantuotannossaan
erittäin puuvaltaisena maana aina 1960-luvun alkupuolelle saakka (Kaavio 1).
Sähköntuotannossaan Suomi kasvatti 1920-luvulta
lähtien vesivoiman osuutta. Monet arvelivat 1920-luvun
lopulla, että tuolloin Euroopan suurimman vesivoimalan,
Kaavio 1. Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttö
ja polttopuun hakkuu Suomessa 1885–2005
800
30
700
25
20
500
15
400
300
Milj. m3
600
10
200
5
100
0
Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttö PJ
00
20
90
19
80
19
70
19
60
19
50
19
40
19
30
19
20
19
15
19
05
19
95
18
85
0
18
PJ
listen nosto- ja puristusmenetelmien kehittymättömyyttä.16 Toisaalta Suomessa ei kärsitty samalla lailla puuvarojen niukkenemisesta kuin tiheään asutuissa Hollannissa
ja Englannissa, joiden oli suorastaan pakko löytää puun
korvaavia polttoaineita.
Saksalaiset turvetuotantokoneiden innovaatiot houkuttelivat muutamia suomalaisyrityksiäkin kokeilemaan
turvetta polttoaineena 1800-luvun jälkipuolella. Värtsilän rautatehdas toimi vuodesta 1876 lähtien polttoturpeen voimalla. Samanlaisia manufaktuureja oli myös Taalintehtaalla ja Åminneforsissa. Myös Vaasan Puuvillakehräämö Oy käytti höyryntuotannossaan polttoturvetta.
Teollisuuden polttoainetilausten varaan syntyivät myös
Suomen ensimmäiset turpeentuottajayritykset: Röisuon
turvetehdas Loviisan lähellä, Tampereen Finlaysonin laitos Lamminrahkalla ja Bränntorvkonsortiet i Wasa Pynttärinsuolla. Niiden tuotantovolyymit jäivät kuitenkin
kauas emomaa Venäjästä. Suomessa tuotettiin 1800-luvulla yhteensä vain 9 200 tonnia polttoturvetta, mikä oli
0,2 % Venäjän vuotuisesta tuotannosta.17
Vaikka Teollisuushallitus ja Suomen Suoviljelysyhdistys kannattivat Senaatin Kauppa- ja teollisuustoimikunnalle esittämässään kannanotossa polttoturpeen käyttöä,
sen vuosituotanto jäi Suomessa 1900-luvun alussa alle
10 000 tonniin.18
Moottoriajoneuvojen läpimurto 1920-luvulla viritti Suomessa keskustelua siitä, miten liikenteen polttoaineiden saanti voitaisiin turvata kotimaisin keinoin. Tutkimusta tehtiin turpeesta ja puusta valmistettavien synteettisten polttoaineiden hyväksi ja laboratoriokokeet todettiin onnistuneiksi, mutta Suomesta puuttuivat riittävät pääomat ja turpeen tuotannon jatkuvuus. Tuolloisilla
menetelmillä turve todettiin liian kalliiksi raaka-aineeksi
liikenteen polttoaineille.19
Liikenteen polttoainekäyttö toteutui turpeen osalta
vain rautateillä. Aloite tähän oli lähtöisin Suomen Suoviljelysyhdistykseltä, Voima- ja Polttoainetaloudellisel-
Polttopuun hakkuu Milj. m3
Lähde: http://www.stat.fi/tup/suomi90/maaliskuu.html, Luettu 21.10.2008.
Figure 1. Consumption of Fossil Fuels and Peat (PJ) and Firewood Cuttings
(Million m³) in Finland, 1885–2005.
18
Kuvio 1. Sähkön hankinta Suomessa 1960 ja 2005
1960
Ydinvoima 26 %
2005
Vesivoima 59 %
Vesivoima 16 %
Lauhdutusvoima 6 %
Nettotuonti 5 %
Yhteistuotanto teoll. 13 %
Nettotuonti 20 %
Yhteistuotanto teoll. 18 %
Lauhdutusvoima 18 %
Yhteistuotanto kaukol. 18 %
Lähde: http://www.stat.fi/tup/suomi90/maaliskuu.html, Luettu 21.10.2008.
Diagram 1. Electricity Generation by Source in Finland in 1960 and 2005.
Imatran voimalaitoksen, teho riittäisi täyttämään Suomen
sähköntarpeet vuosikymmeniksi. 1940–50 -luvuilla lisäksi osat Oulu- ja Kemijoesta valjastettiin sähköntuotannolle.21 Korkeasta energiantuotannon omavaraisuusasteesta
huolimatta tuontipolttoaineiden, kivihiilen, koksin ja ölKaavio 2. Polttoaineiden tuonti Suomeen 1920–1949 (tonnia)
2 000 000
1 800 000
1 600 000
1 400 000
1 200 000
1 000 000
800 000
600 000
400 000
200 000
0
1920–1924
Kivihiili (Coal)
1925–1929
Koksi (Coke)
1930–1934
1935–1939
Bensiini (Petroleum)
1940–1944
1945–1949
Petroli (Kerosene)
Lähde: Polttoainekomitean mietintö 1950.
Figure 2. Imports of Fuels in Finland (tons), 1920–1949.
jyn, osuudet alkoivat kasvaa huomattavasti 1920–1930
-luvuilla (Kaavio 2). Tuontiriippuvuuden kasvu katkesi
toiseen maailmansotaan ja sen synnyttämään tuontipolttoaineiden säännöstelyyn. Kotimaiset polttoaineet nousivat huoltovarmuuden osalta arvoon arvaamattomaan.
Talvisodan polttoainepulan kokemuksista viisastuneena valtioneuvosto määräsi vuoden 1941 alussa Geologisen toimikunnan (nykyinen GTK) toimialaan myös turvetutkimukset ja palkkasi työn vetäjäksi turvegeologin nimekkeellä FT Martti Salmen. Salmi suoritti apulaisineen
kokeita Parkanossa ja Kihniössä, joissa paljastuivat Aitonevan huomattavat turvevarannot. Suon hyödyntämistä
pidettiin kannattavana, koska se sijaitsi lähellä rautatietä ja sähkölinjoja. Turveteollisuuden keskusvaliokunnan
ehdotuksesta perustettiin vuonna 1943 valtioenemmistöinen turveyhtiö Suo Oy, jonka vähemmistöomistajiksi
houkuteltiin Veitsiluoto Oy, Enso-Gutzeit Oy sekä Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat Oy (myöhemmin Kemira
Oy). Käsivoimin tuotettu palaturve toimitettiin sotavuosina etupäässä VR:lle vetureiden polttoaineeksi.22 VR olikin suurin polttoturpeen käyttäjä 1940-luvun lopulla ja
1950-luvun alussa, jolloin sillä oli 52–70 turvekäyttöistä
19
veturia. Palaturve kattoi noin 5 % VR:n kokonaispolttoainekulutuksesta.23
Turpeelle olisivat olleet olemassa jo sota-aikana varsin
suotuisat markkinat, mutta tuotanto ei lähtenyt käyntiin.
Syinä voi pitää työvoimapulaa, investointilainojen puutetta
ja valtion keskittymistä puuhuollon turvaamiseen.24
Kun kivihiilitoimitukset olivat ankarien tuonti- ja
vientirajoitusten alaisia vielä jatkosodan jälkeisinä vuosina, valtiovalta rohkaisi kotimaisia yrittäjiä polttoturpeen
koneelliseen tuotantoon. Keinoksi tuli vuonna 1945 säädetty laki polttoturpeen käytön edistämisestä, joka velvoitti valtion ostamaan valmistajilta takuueriä puun hinnalla, jos raaka-aine täytti tietyt kriteerit. Takuujärjestelmän puitteissa syntyi turveteollisuusyrityksiä, jotka olivat
paikallisia ja kooltaan melko pieniä (Taulukko 1). Valtio puolestaan sitoutui käyttämään polttoturvetta itse, ja
jopa ostamaan sitä tappiolla.25
Turpeen ensimmäistä läpimurtoa 1940-luvulla edesauttoi kansainvälinen kriisi, toinen maailmansota, ja kivihiilen sekä koksin saannin vaikeutuminen useiksi vuosiksi
sen jälkeenkin. Turpeen menestys sitoutui myöhemminkin
paljolti siihen, millaisin ehdoin ja millaisella varmuudella kivihiiltä oli saatavilla Euroopan markkinoilta; lähin-
nä Saksasta, Puolasta ja Neuvostoliitosta pienaluksilla tai
kotimaisilta suurtuojilta, jotka alkoivat rahdata 1970-luvulla kivihiiltä Australiasta, Kiinasta, Indonesiasta ja Etelä-Afrikasta saakka.
Toisaalta turpeen menestys sitoutui myös polttoöljyn
maailmanmarkkinahintojen ja toimitusvarmuuden kehitykseen. Globalisaation ensimmäinen aalto 1860-luvulta
1920-luvulle oli muokannut energiamarkkinoita siltä osin
kansainvälisemmiksi, että kivihiilen ja raakaöljyn maailmanmarkkinahinnat alkoivat toimia referenssihintoina
kotimaisillekin polttoaineille. Tämä kehitys oli sitä voimakkaampaa, mitä lähempänä käyttäjä oli satamia.
Suomalainen turveteollisuus eli ja kuihtui vuosina
1945–53 subventioiden mukana. Takuujärjestelmän lakkauttaminen26 vuonna 1953 oli samalla loppu useimmille
polttoturpeen tuottamisesta ja myynnistä eläneille pienyrityksille. VR:n siirtyminen dieselkalustoon 1950-luvun
lopulla vei jäljelle jääneiltä palaturpeen tuottajilta suurimman asiakkaan. Valtion polttoainehuollon suuntaviivoja
vetänyt polttoainekomitea, johon kuuluivat mm. Metsähallituksen pääjohtaja Nils Osara, talousneuvos Helmer
Lehti, tohtori Antero Piha, Ulkoasiainministeriön kauppapoliittisen osaston päällikkö Gunnar Palmroth, ylijoh-
Taulukko 1. Suomen suurimmat turveteollisuusyritykset vuosina 1948–1953
Toiminimi / Company
Kuormauspaikka / Place 1. Suo Oy
Aitoneva
2. Pajarin polttoturve
Pajari
3. Kainaston Polttoturve Oy
Survoneva
4. Suomalainen Puu Oy
Paltanen
5. SOK
Lapinneva
6. Iiron Turve
Kauhajoki
7. Pohjanmaan Polttoturve Oy
Myllymäki
8. Loimaan Polttoturve Oy
Ypäjä
9. Kuortaneen Polttoturve Oy
Niinimaa
10. Polttoturvehankinta Oy
Hiirola
Viimeinen takuuvuosi /
The last year of the price quarantee
1950
1949
1953
1952
1950
1953
1953
1952
1951
1952
Tuotanto, tonnia v.1948–49 /
Production, tons
38 000
30 450
15 500
9 000
7 648
7 050
6 700
5 900
5 700
4 100
Table 1. Biggest Peat Producing Companies in Finland, 1948–1953.
20
Hydroturve
Sota-aikana kehitettiin tavanomaisesta poikkeavia keinoja
välttämättömyyshyödykkeiden valmistamiseksi. Tätä tehtävää palveli muun muassa Alkoholiliike Oy:n tytäryhtiöksi perustettu Puukemia Oy, joka valmisti väkiviinaa ja sokeria puusokeriliemestä sekä jatkojalosti puun sokeroinnista jäävää ligniiniä. Kemiallista puunjalostusta harjoittavan
tehtaan energiantarpeen tyydyttämiseksi päätettiin kokeilla turvetta. Sopivaksi tuotantopaikaksi kartoitettiin KeskiSuomessa Leivonmäellä sijaitseva yli 500 hehtaarin suuruinen Kivisuo, jossa oli sekä polttoturpeeksi soveltuvaa, hyvin
maatunutta turvetta että kuivatuskentäksi sopivaa, vähän
maatunutta rahkaturvetta. Kuivatuskenttää tarvittiin hydroturvemenetelmällä pumpatulle turvelietteelle.
Hydroturvemenetelmä edusti Suomessa varsin uutta tekniikkaa. Siinä turve hajotettiin korkeapaineisella vesisuihkulla
lietteeksi, joka vedettiin isolla imupumpulla halkaisijaltaan
noin puolen metrin putkeen. Putkesta turveliete johdettiin
kokooja-altaaseen. Tarvittava vesi pumpattiin kahden kilometrin päästä Joutjärvestä. Kokooja-altaasta turveliete pumpattiin puuputkia pitkin kuivatussaroille 30 sentin paksuiseksi kerrokseksi. Sarkojen reunat oli nostettu turpeilla laidoiksi, jotta liete ei valuisi ojiin. Turvelietteen kuivuttua siitä
muodostui 8–10 sentin paksuinen sitkeä turvematto, joka
paloiteltiin telaketjutraktorilla palaturpeeksi. Lisäkuivatus oli
käsityövaltaista: ensin tehtiin pieniä kekoja, joiden kuivuttua
turvepalat ladottiin uudelleen isompiin kekoihin. Kuivuneet
turvepalat nostettiin suolla liikkuvaan elevaattorikoneeseen,
josta ne tippuivat kuorma-auton kyytiin ja edelleen lastattaviksi Rutalahteen Päijänteen rantaan ja sieltä kuljetettaviksi
proomuilla Heinolan puusokeritehtaalle.
Varsinaiset turvetuotantotyöt alkoivat vasta sotien jälkeen vuonna 1947. Metsän keskelle nousi teollisuusyhteisö, jossa oli asuntoalueensa johdolle, työläisille ja sesonki-
työläisille sekä ruokala, konttori, sauna, pesutupa ja poliisiputka. Turvetuotantoa varten perustettiin Alkoholiliike
Oy:n omistama Leivonsuo Oy vuonna 1949. Yhtiö työllisti sesonkiaikoina noin 250 henkilöä. Leivonmäen hydroturpeella tuotettiin Heinolan tehtailla lämpöä ja höyryä vuosina 1950–53. Hydroturpeen markkinat kuihtuivat Heinolan
tehtaan lopettamiseen vuonna 1953. Puusokerin tuotanto
ei enää kannattanut, kun tuonti elpyi ja kotimainen sokerijuurikastuotanto kasvoi.
Kivisuon teollisuuskylärakennusten vuokraajaksi saatiin
vuonna 1956 Ammattienedistämislaitos. Valtion polttoainekeskus käynnisti turvetuotannon uudelleen Kivisuolla
1970-luvulla, tosin ei enää hydroturvemenetelmällä. Suonkuivatusmetsänhoitaja Ilmari Blomroosin aloitteesta alueella
oli aloitettu vuonna 1958 Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteiset metsänlannoitustutkimukset.
Hydroturvemenetelmä ei noussut energiaturpeentuotannon valtavirtaan 1900-luvun jälkipuolella. Vapo Oy tosin otti
siitä tiettyjä malleja 2000-luvun alkupuolella kehittämäänsä
uuteen tuotantomenetelmään, jonka keskeisinä tavoitteina
on ollut vähentää tuotannon sääriippuvuutta sekä melu- ja
pölyhaittoja, vesistövaikutuksia ja kasvihuonekaasupäästöjä. Etuna 1940–50 -lukujen hydroturvekokeiluihin verrattuna oli moderni, sementtiteollisuuden mukana kehittynyt
pumpputeknologia, tutkimusyhteistyö Vapo Oy:n, VTT:n
ja yliopistojen kesken sekä Vapo Oy:n maailman huippua
edustava laitepuolen T&K-osaaminen. Uuden menetelmän
korkeat investointi- ja tuotantokustannukset estivät menetelmän laajamittaisen käytön 2000-luvulla. Kehitystyö oli
käynnissä 2000-luvun lopulla.
Lähde: Nikkilä, Lea-Elina. Leivonmäen hydroturve. Teoksessa Suomi – Suomaa.
Toim. Riitta Korhonen, Leila Korpela ja Sakari Sarkkola.
21
taja Uolevi Raade ja vuorineuvos R. Erik Serlachius, oli
tietoinen siitä, kuinka elinkyvyttömäksi subventioiden
varassa toimiminen oli saattanut turpeen.27
IVO Oy:n tytäryhtiö Suo Oy (1943) ei päässyt koskaan täyttämään alkuperäistä tehtäväänsä eli tuottamaan
turpeesta ammoniakkia kemianteollisuudelle. Aitonevan
polttoturpeen tuotantolinjakin hiljentyi 1950-luvun lopulla tuontipolttoaineiden hintojen laskun myötä.28
Valtion polttoainekomiteat tyytyivät lähinnä toteamaan 1950-luvun alussa, että polttoturvetuotantoa tulisi kehittää kilpailukykyiseksi ja jatkuvasti elinvoimaiseksi.29 Sanat jäivät vaille vaikutuksia, joskin niihin palattiin
1960-luvun lopulla, jolloin öljyriippuvuus synnytti tietyissä piireissä huolta.
Turve ei pärjää kivihiilelle ja öljylle
Turpeen kilpailevat primääripolttoaineet, kivihiili ja polttoöljy, vapautuivat säännöstelystä vuosina 1948–1949.
Kivihiilen eurooppalaiset markkinat elpyivät ja kivihiili alkoi olla kotimaista puuta halvempi polttoaine. Teollisuus palasi kivihiilen ja koksin käyttöön paitsi hinnan
myös halkoihin ja turpeeseen verrattuna korkeamman
lämpöarvon takia.
Etenkin suomalainen metsäteollisuus oli vaikeassa tilanteessa 1940-luvulla. Se halusi nostaa tuotantoaan tasolle, jossa vanhastaan voimantuotantoa palveleva vesivoima ei enää tulisi riittämään, jos vastaavasti kotitalouksien sähkönkulutus kasvaisi maaseudun sähköistämisen seurauksena. Vesivoimaresurssit olivat pienentyneet
alueluovutusten vuoksi, ja monia Pohjois-Suomen vesivoimalaitoksia vasta rakennettiin 1940-luvun lopulla.
Voimantuotantoon tarvittiin yhä kipeämmin polttoaineita ja valtiovallan tuella rakennettavaa vesivoimaa Ouluja Kemijoesta.30
Kotimaiset kiinteät polttoaineet olivat nostaneet
1940-luvulla teollisuuden energiakustannuksia 1930-luSuosta voimaa ja lämpöä
vun suhteellisen edullisen kivihiilen kauteen verrattuna
(Kaavio 3).31
Prosessiteollisuus haki halkojen ja turpeen korvaajiksi
halvempia polttoaineita. Teollisuudelle halot ja turve olivat selkeästi kriisiaikojen ratkaisuja, joista oli kokemusta
jo ensimmäisen maailmansodan ajalta, jolloin kivihiilen
ja koksin tuonti Englannista oli tyrehtynyt. Kivihiili oli
tehokkaaksi koettu polttoaine teollisuuden voimalaitosten ja sähköntuotannon lisäksi kaupunkien kaukolämKaavio 3. Teollisuuden kuluttamien polttoaineiden osuus
tuotannon bruttoarvosta vuosina 1927–1947, %
5
4
3
2
1
0
1927
1930
1933
1936
1944
1947
Figure 3. Share of Fuels in the Gross Value of Production in the Finnish Industry, 1927–1947.
22
Valtion Rautatiet oli 1940-luvun
lopulla ja 1950-luvulla turveteollisuuden suurin asiakas. Kuvassa vetureiden polttoaineeksi
tuotettua palaturvetta aumoissa
vuonna 1952.
The Finnish state railways were
the biggest customer of the peat
industry in the late 1940s and
the 1950s. The picture shows
stacks of sod peat to be used to
power locomotives in 1952.
pöratkaisuissa, joista ensimmäinen Suomessa oli Helsingin Energian Salmisaaren voimalaitos (1953). Kivihiilen
puolesta puhui lisäksi pölypolttoteknologian nopea kehittyminen, kun hiilen pölypolton hyötysuhde sähköntuotannossa oli Suomessa 1880-luvulla noin 5 %, se kasvoi vuoteen 1960 mennessä 40 %:iin.32 Kun 1930-luvun
lämpölaitokset olivat tarvinneet 1 kg kivihiiltä yhden kilowattitunnin kehittämiseen, tarve oli 1950-luvun alussa ½ kg.33
Suomalainen puunjalostusteollisuus oli oppinut hyödyntämään tähteitään höyryn tuotannossa jo 1800-luvun
lopulla. Metsäteollisuus kehitti sotien jälkeen prosessien
sivutuotteiden hyödyntämisteknologiaa, ja 1950–60 -luvuilla päästiin viimein tuottamaan sähköä ja lämpöä sellunkeiton jäteliemistä, ensin sulfiittilipeästä ja myöhemmin mustalipeästä. Koivuhakkeen energiakäyttö kutistui
samalla, kun koivua alettiin käyttää myös selluteollisuuden raaka-aineena. Metsäteollisuus kehittyi hyvin energiaomavaraiseksi, joskin se tarvitsi yhä myös täydentäviä
polttoaineita. Etenkin rannikon läheiset metsäteollisuuslaitokset suosivat halpaa kivihiiltä tai polttoöljyä.34 Metsäteollisuudella ei ollut 1950-luvun alussa sinällään mitään puun polttamista vastaan. Halot ja hake olivat yksinkertaisesti liian kalliita, mikä johtui paljolti ke-
23
Kaavio 4. Raakaöljynhinta 1860–2007, vuoden 2007 US dollaria/barreli
120
100
80
60
40
20
01
20
91
19
81
19
61
71
19
41
31
21
51
19
19
19
19
01
91
11
19
19
19
18
71
81
18
18
61
0
18
hittymättömästä teknologiasta. Siinä missä kivihiilen ja
öljyn poltto- ja kuljetusteknologiat kehittyivät koko ajan,
halkoja valmistettiin, käsiteltiin ja kuljetettiin yhä samalla lailla kuin 1900-luvun alussa.35
Öljyn lämpöarvo oli kivihiiltäkin korkeampi, mutta sitä ei ollut vielä 1940-luvun lopulla saatavilla maailmanmarkkinoilta. Kun öljyn tuotanto- ja tuontiesteet
poistuivat 1950-luvun alussa, sen käyttö ponkaisi ennen
näkemättömään kasvuun. 1960-luvulle tultaessa öljy oli
paikoin jo syrjäyttänyt kivihiilen energianlähteenä. Vaikka öljyn menestystä siivitti moottoriajoneuvojen lisääntyminen niin maalla, merellä kuin ilmassa, sen pääasiallisin käyttötarkoitus oli 1960-luvun Suomessa lämmöntuotanto teollisuudessa ja kiinteistöissä.36
Ennen kaikkea öljyn dominoimaan aikakauteen johtivat matalat markkinahinnat. Raakaöljyn hinta oli yhtäjaksoisesti alimmillaan 1950–60 -luvuilla (Kaavio 4).
Polttoturve jäi Suomessa 1950–60 -luvuilla ensin
kivihiilen ja sitten polttoöljyn varjoon. Öljyn lämmityskäyttöä edisti aktiivisesti markkinoiva Neste Oy, jolla oli
myytävänä valmiita lämpölaitospaketteja pikkukaupungeille, taajamille, kunnille ja laitoksille.
Turpeella oli toki puolustajansa ja turvetutkimus edistyi mm. turpeen kuivauksen selvittämisessä ja turvevarojen inventoinnissa. Turpeen tuottajien etujärjestö Turveteollisuusliitto ry oli alan vankka pilari kyseisinä hiljaiselon vuosikymmeninä. Valtion polttoainekomitean kannanottokin oli ollut turpeelle myönteinen vuonna 1952,
mutta sen toivomia lakipaketteja turpeen käytön edistämiseksi ei saatu aikaiseksi. Kyseisessä turvemyönteisessä komiteassa istuivat mm. Kansaneläkelaitoksen johtaja
Kaarlo Hillilä (ml), professori N.A. Osara, Valtionrautateiden polttoainetoimiston toimitusjohtaja Tapio Saikku, tohtori V. Lihtonen, kansanedustaja Juho Karvonen
(sdp) ja Suomen Kaupunkiliiton johtaja, kansanedustaja Aarre Simonen (sdp).37
Myös vuosina 1956–1958 työskennellyt turvekomi-
Lähde: BP Statistical Review of World Energy.
Figure 4. Crude Oil Prices (2007 dollar/barrel), 1861–2007.
tea oli myönteinen polttoturpeen tuottamisen laajentamiselle. Sen suuren linjan ehdotukset eivät kuitenkaan
täyttyneet. Jyrsinturvetuotannolle, joka perustui paljolti Neuvostoliitosta opituille menetelmille, tosin maksettiin tutkimusavustuksia vuodesta 1960-lähtien. Vuotuinen määräraha oli 100 miljoonaa vanhaa markkaa (noin
20 000 euroa vuoden 2008 rahanarvon mukaan). Jyrsinturve alkoikin nousta houkuttelevuudessaan palaturpeen
edelle; siihen vaikuttivat tuotantomenetelmien tehostuminen, suurten lämpövoimaloiden onnistuneet kokeilut
ja Neuvostoliiton tarjoamat mallit turpeen laajamittaisesta alueellisesta energiakäytöstä. Ongelmana oli kysynnän
vähäisyys. Suo Oy tosin hankki Neuvostoliitosta koneita ja aloitti jyrsinturpeen tuotantokokeilut tähtäimenään
turpeen polttolaitoskäyttö. Tämä oli hiljaista kehitystyötä, jolla raivattiin tietä tulevaisuuden innovaatioille mutta ei käännetty öljyn voittokulkua lämpölaitoskäytössä.
Öljy oli yksinkertaisesti liian halpaa kotimaisiin vaihtoehtoihin nähden.38
1950–60 -lukujen Suomessa polttoturvetta käyttivät
ainoastaan muutamat suuryritykset omassa sähkön ja
24
”
Kotona isän työn huomasi
siten, että säitä tarkkailtiin tiukasti. Jos kesällä
satoi kovasti, tunnelma
kiristyi, koska se vaikeutti turpeen nostoa.
– Suo Oy:n toimitusjohtaja Lauri Aaltosen (1908–1977) tytär
Irja-Leena Puolamäki
Turveteollisuusliitto
Suomalaisen turveteollisuuden edunvalvoja Turveteollisuusliitto ry perustettiin toisen maailmansodan aikaista energiahuoltoa järjestelevän Polttoturvetoimikunnan työn jatkajaksi vuonna 1943.
Liitto nosti heti pinnalle vaikean työvoimakysymyksen ja
ryhtyi järjestämään kursseja mm. koneiden käytöstä ja työnjohtamisesta. Alan kehittäminen koulutuksen kautta on säilynyt liiton perustehtävissä tähän päivään saakka. Valtioneuvoston periaatepäätökset turvetuotannon moninkertaistamisesta kohottivat koulutuksen tärkeyttä entistä korkeammalle. Liitto ryhtyi järjestämään säännöllisesti 1–3 päivän koulutustilaisuuksia myös toimihenkilöille ja vuodesta 1979 lähtien turvetutkimusseminaareja yhdessä eri tutkimuslaitosten
kanssa. Lisäksi se organisoi jäsenilleen retkiä muihin turveteollisuusmaihin, joista vierailtiin mm. Venäjän Federatiivisessa Neuvostotasavallassa (1968 ja 1972), Eestin Sosialistisessa
Neuvostotasavallassa (1968, 1972 ja 1977), Ruotsissa (1970
ja 1983), Saksan Liittotasavallassa (1975), Puolassa (1976) ja
USA:ssa (1980).
Yksi liiton päätehtävistä oli tuotantoteknillinen tutkimusja kehitystyö. Se koordinoi yritysten harjoittamaa kehitystyötä aina siihen saakka, kun VTT:n kotimaisten polttoaineiden
laboratorio perustettiin Jyväskylään 1970-luvun lopulla. Koneidenkehittelyn vetovastuu siirtyi puolestaan 1970-luvun
alussa liitolta Vapolle.
1950–60 -lukujen merkittävimpinä saavutuksina voi pitää
sitä, että jyrsinturpeen tuotanto opittiin Suomessa. Se edisti
aluksi kasvuturvetuotantoa, mutta myöhemmin 1970-luvulla
suomalaiset laitevalmistajat kehittivät myös tehokkaita polttotekniikoita jyrsinturpeelle. Yksittäisistä saavutuksista HAKU-menetelmä, jonka kehittämiseen liitto otti osaa, osoittautui erityisen tehokkaaksi ja omaksuttiin kaikkialla Suomessa
1960-luvun jälkeen. Siinä aikaisemmin turvetyömailla sisäisessä käytössä ollut kapearaidekuljetus korvattiin jyrsinturveTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
kuormaimella, joka kuormaa turpeen karheelta traktorin perävaunuun edelleen aumaan siirrettäväksi. HAKU-menetelmää edisti kumipyörällisten traktoreiden käyttöönotto tuotantosoilla.
Polttoturpeen suomalaisen laatuluokituksen luomiseen
liitto vaikutti keskeisesti. Se julkisti vuonna 1973 polttoturvestandardityöryhmän tuloksena yleiset polttoturpeen luokitus-, näytteenotto- ja laadunmääritysohjeet. Niitä täydennettiin myöhemmin tarvittaessa. Sitä ennen ostajat olivat asettaneet kaupanteossa omat vaatimuksensa. Standardisointi auttoi parantamaan turpeen laatua ja edistämään omalta osaltaan
menekkiä. Päätrendinä oli, että polttoturvekaupassa siirryttiin
kuutiokaupasta energiasisältökauppaan.
Turveteollisuusliitto piti alusta alkaen tärkeänä kansainvälisten kontaktien luomista. Liiton johto teki ensimmäisen ulkomaanvierailun Ruotsiin heti jatkosodan jälkeen. 1950-luvulla vierailukohteita olivat Saksa, Irlanti ja Neuvostoliitto. Saksa
teki vaikutuksen etenkin koneiden kehittelyssä, Irlanti turpeen
luokituksessa ja eri käyttömuodoissa ja Neuvostoliitto koneellisella massatuotannollaan ja tieteellisellä tutkimustoiminnallaan, jota johtivat Kalininin ja Leningradin turveinstituutit.
Liitto osallistui alusta alkaen näkyvästi International Peat Societyn (1968) toimintaan.
Jo useita vuosikymmeniä pitkäjänteisesti toiminut Turveteollisuusliitto oli vankka perusjalka alan tavoitteiden tukemiselle.
Sen merkitys oli vahva paitsi polttoturvetietouden levittäjänä
ja uudistajana myös kasvuturvealalla. Liiton toimitusjohtajat
olivat aktiivisesti mukana komiteatyössä jo 1950-luvulta lähtien. Erityisen vahva vaikutus turveteollisuuden puolestapuhujana oli DI Antti Suonisella, joka toimi liiton toimitusjohtajana
turpeen toisen läpimurron aikana 1960–1970 -luvuilla.
Lähde: Turveteollisuusliitto 1943–1983.
25
Kaavio 5. Polttoturpeen tuotanto Suomessa vuosina 1950–1967 (tonnia)
300 000
250 000
200 000
150 000
100 000
50 000
67
65
64
63
66
19
19
19
19
61
60
59
58
57
56
55
54
53
52
51
62
19
19
19
19
19
19
19
19
19
19
19
19
19
50
0
19
lämmön tuotannossaan: A. Ahlström Oy, G.H. Paloheimo Oy, Kymin Oy ja Lohjan Kalkkitehdas Oy. IVO Oy
selvitti 1960-luvun alussa turvelauhdevoimalan kannattavuutta suhteessa kivihiileen ja totesi turpeen kilpailukyvyn heikoksi 75 ja 150 MW:n laitosten sarjassa. EteläPohjanmaalle ei lopulta rakennettu isoa turvelauhdevoimalaa, mutta Aitonevasta kehittyi turvetuotannon kehityksen keskuspaikka Suomessa. Pienimuotoisemmat turpeen kaukolämpökokeilut alkoivat Jyväskylässä, Haapavedellä ja Ähtärissä 1960-luvun jälkipuolella.39
Polttoturpeen tuottajia Suomessa oli 1960-luvun alussa kymmenen: teollisuusyritykset A. Ahlström Oy, Kymin Oy, Paloheimo Oy ja Lohjan Kalkkitehdas Oy, varsinaiset turpeen tuottajat ja myyjät Suo Oy, Haapaveden Turve Oy, Kainaston Polttoturve Oy, Kuortaneen
Lähde: KTM:n komitea-arkisto, KA.
Figure 5. Production of Peat Fuel in Finland (tons), 1950–1967.
26
”
Rakentamiskelpoiset vesivoimavaramme nopeasti hupenevat, ja edessä
on pakko huippukuormituksen takia ja vähän veden aikojen varalta siirtyä
kehittämään yhä enemmän sähköenergiaa polttoaineista.
– Polttoainekomitea 1952.
Järeää turvetuotantokoneistoa
Suo Oy:n omistamalla Aitonevalla 1940-luvun lopulla. Sotien
jälkeen Suo Oy:n turvetuotanto
koneistui. Koneet hoitivat saman
työn monta kertaa nopeammin
kuin ihmiset.
Heavy-duty peat production
machinery at the Aitoneva site
of Suo Oy in the late 1940s. Suo
Oy mechanized peat production
in the post-war period. Machines
did the same work many times
faster than people.
Polttoturve Oy ja Tervakoski Oy sekä omissa lämpölaitoksissaan turvetta käyttävät Konnunsuon keskusvankila, Länsi-Suomen työlaitos ja Seinäjoen keskussairaala.
Suurimmat tuotantovolyymit olivat Kymin Oy:llä, jonka Haukkasuolla oli kolme Heseper-automaattia ja palaturpeen kokooja.40
Hakkaraisen komitea alustaa turpeen toista tulemista
Turpeen energiakäytön toinen tuleminen oli yhdeltä osin
kehitysaluepolitiikan sivuvirroista noussut ilmiö. Kehitysaluepolitiikka nosti pinnalle tavoitteet alueellisen kehityksen tasa-arvosta, johon nivoutui työllisyyden ja teollisuuden tasaisen leviämisen edistäminen. Taustalta voi löytää
monia kehitystä ruokkivia tekijöitä: maatalouselinkeinon
kaventumisen, maaseudun hitaan teollistumisen, hallitsemattomaksi käyvän muuttoliikkeen kaupunkeihin ja
Ruotsiin ja lujan luottamuksen siihen, että teollistuminen nostaisi Suomen elintasoa.
Kauppa- ja teollisuusministeriö nimitti vuonna 1967
eli vuosi kehitysaluelakien säätämisen jälkeen turvekomitean, jota kutsuttiin puheenjohtajansa, KTM:n voimatalousosaston päällikön Urho Hakkaraisen mukaan Hakkaraisen komiteaksi. Komitean muita jäseniä olivat tohtori
Jaakko Auer Puolustustaloudellisesta suunnittelukunnasta, insinööri Waldemar Ekelund Kymin Oy:stä, insinööri
Caj Holm Lohjan Kalkkitehdas Oy:stä, professori Viljo
Immonen TKK:sta, DI Lasse Nevanlinna IVO Oy:stä,
ylijohtaja Kosti Ranta Valtion polttoainekeskuksesta ja
toimitusjohtaja Antti Suoninen Turveteollisuusliitosta.
Komitea teki lähinnä kartoitustyötä siitä, miten polttoturvetta käytettiin Suomessa ja vieraili mm. H.G. PaloTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
heimon Riihimäen tehtaalla, Jyväskylän ja Ähtärin lämpölaitoksissa ja Tootsin brikettitehtaassa Viron Sosialistisessa Neuvostotasavallassa. Turvetta verrattiin raskaaseen polttoöljyyn ja kivihiileen sekä tarkasteltiin pääasiassa kaukolämpö- ja teollisuuskäytön osalta. Myös huoltovarmuusnäkökulma oli tiiviisti esillä. Komitea totesi,
että turpeella oli sisämaassa merkitystä kriisivalmiudelle, kun tuontipolttoaineet voitaisiin siten vapauttaa vain
rannikon voimalaitoksille.41
Komitea teki uraauurtavaa työtä turpeen voimalaitoskäytön kustannusten selvittämiseksi. Ensinnäkin havaittiin, että lyhyillä etäisyyksillä eli 60–80 km säteellä
polttoturvetta oli edullisinta kuljettaa kuorma-autoilla.
Siihen asti turpeen kuljetuksessa oli tukeuduttu rautateihin. Pelkässä sähköntuotannossa turve asetettiin vastakkain ydinvoiman kanssa, joka peittosi turpeen myöhemmin selkeästi. Kaukolämmityksessä ja yhdistetyssä
sähkön ja lämmön tuotannossa turvetta sen sijaan pidettiin jo 1960-luvun lopulla kilpailukykyisenä kivihiileen
verrattuna. Kokeet Niinisalon varuskunnan lämpölaitoksessa osoittivat polttoturpeen kilpailukykyiseksi myös raskaaseen polttoöljyyn verrattuna.42
Komitea arvioi, että polttoturve ei voisi tulla määräl-
27
lisesti merkittäväksi Suomen kokonaisenergiataloudessa.
Syinä pidettiin suoalueiden rikkonaisuutta ja kivihiilen
sekä öljyn halvempaa hintaa rannikolla. Turve nähtiin soveltuvimpana sisämaan kaukolämmitys- ja teollisuuslaitoksiin. Valtion laitoksia kehotettiinkin vaihtamaan polttoaineensa öljystä turpeeseen.43
Polttoturvetuotanto oli rinnastettu alkutuotannoksi,
minkä vuoksi pienyritykset eivät olleet saaneet pienteollisuuslainoja. Tämä oli osaltaan ehkäissyt uusien yrittäjien tuloa alalle ja vanhojen pienyritysten kehittymistä.
Toki on muistettava, ettei polttoturpeelle ollut toimivia
markkinoita vuosina 1953–1967. Hakkaraisen komitea
paransi tältä osin turvealan yrittäjien asemaa määrittämällä polttoturvetuotannon luonnonvaroja jalostavaksi
teollisuudeksi, joka oli rinnastettavissa kaivosteollisuuteen tai sähkön tuottamiseen vesivoimalla.44
Komitean kauaskantoisin toimenpide-ehdotus koski
Vapon toiminnan suuntaamista turvetuotantoon. Komitea
ehdotti myös Suo Oy:n siirtämistä Valtion polttoainekeskuksen hallintaan.45 Suo Oy:stä oli tullut sen omistaneelle IVO Oy:lle rasite, jota ei kyetty kääntämään 1960-luvulla tulokselliseksi kasvuturvetuotannon aloittamisesta huolimatta. Kantaverkko- ja vesivoimayhtiön mielenkiinto turvetuotantoa kohtaan ei ollut kovin korkealla,
olihan suunnitelmissa jopa ultramodernilta kuulostava
atomivoimalahanke. Suo Oy oli IVO Oy:lle paljolti tehtävä, jonka valtio oli antanut, mutta jota ei enää haluttu jatkaa. IVO Oy:n johto ottikin valtion suunnitelmat
ilolla vastaan ja antoi valtion lunastaa Suo Oy:n ja siirtää
sen Valtion polttoainekeskukselle vuonna 1969. Hakkaraisen komitea luotti siihen, että Valtion polttoainekeskus kääntäisi Suo Oy:n tulokselliseksi. Vapolla katsottiin
28
Irlanti jatkoi polttoturpeen tukemista ja käyttöä kriisiaikojen jälkeenkin. Valtiolliset voimalaitokset ja kasvava kotitalouskäyttö takasivat markkinat
jyrsinja palaturpeelle sekä
myöhemmin turvebriketeille.
Kuvassa turvekenttä Irlannissa 1980-luvulla.
Ireland continued to subsidize
and use fuel peat even after times
of crisis. State-owned power
plants and growing domestic
usage guaranteed markets for
milled and sod peat, and later on
for peat briquettes. The picture
shows a peat field in Ireland in
the 1980s.
olevan puolellaan organisatorisia etuja. Se toimitti polttoaineita valtion laitoksille, sille voitiin myöntää tarvittava pääoma valtion budjetista ja se huolehti muutenkin
varmuusvarastoinnista.46
Komitea ei selvästikään luottanut siihen, että turveteollisuus lähtisi liikkeelle ilman valtion mittavia tukitoimia. Se oli ymmärrettävää, koska turvetuotanto vaatii alussa huomattavia pääomia ilman, että niille saadaan
soiden valmisteluvaiheessa mitään tuottoa. Suon valmistaminen turvetuotannolle oli ja on yhä useiden vuosien
prosessi, ja koneellistuminen oli muuttanut suomalaisen
turveteollisuuden työvoimavaltaisesta pääomavaltaiseksi jo 1950-luvulla. Vain valtiolla oli aluksi riittävä pääoma tällaiselle tuotannolle ilman välitöntä tulosta. Valtio tukeutui hyväksi havaitsemaansa malliin, omaan liikelaitokseen, jollainen tässä tapauksessa oli jo olemassa.
Valtion polttoainekeskukselle oli luontevaa sälyttää turvetuotannon kehittäminen, koska se oli perustettu tarjoamaan vaihtoehtoja tuontipolttoaineille. Toki Vapo oli
saanut myös öljyn tuontiin ja varastointiin liittyviä tehtäviä. Valtiolla on Vapolle uusi tehtävä
Suo Oy:n osakkeet maksoivat Valtion polttoainekeskukselle ainoastaan 10 000 mk. Hintaa voi pitää pienenä,
kun vertaa sitä Vapon itselleen saamien soiden arvoon.
Turvetuotannolle valmisteltuja soita olivat Parkanon Sarkineva ja Lapinneva, Kihniön Aitoneva ja Ähtärin Riitasuo. Toisaalta hintaan sisältyi vaativa ehto: Valtion polttoainekeskuksen piti ryhtyä toimenpiteisiin polttoturpeen tuotannon ja käytön lisäämiseksi. Alkuun tehtävää
kaavailtiin Suo Oy:lle, mutta sen toiminnat sulautettiin
jo vuonna 1970 Valtion polttoainekeskuksen yhteyteen.
Niin Vaposta oli tullut valtion mission täyttäjä. Vapo osti
Suo Oy:n kaupan yhteydessä myös vanhan IVO:n kaluston, johon kuului mm. jyrsinturvetuotannossa käytettyjä
telaketjutraktoreita, kokoojavaunuja, jyrsimiä, kääntäjiä,
karheajia ja aumansyrjännostajia sekä palaturvetuotannossa käytettyjä koneita, kaivureita, kuljetuskalustoa ja briketöimiskoneen. Vapo sai kaupassa myös IVO:n turveTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
työmaaparakit ja laitteiden korjauksia varten perustetun
konepajan. Koneet oli hankittu 1960-luvun alussa ja ne
olivat vain vähän käytettyjä.47
Vapo vuokrasi vuonna 1969 itselleen lisäksi Rautalammen Rastunsuon sekä Kuortaneen Tausnevan ja Hanhinevan. Vuoden 1970 turvetuotanto oli 115 500 m³, mistä
jyrsinturvetta oli 45 500 m³, palaturvetta 40 500 m³ ja
kasvuturvetta 29 500 m³. Kyseisillä luvuilla Vapo tuotti
maamme jyrsinturpeesta noin 28 %, palaturpeesta 37 %
ja kasvuturpeesta noin 7 %.48 Energiaturvemarkkinat eivät
olleet vielä keskittyneet Vapo-johtoisiksi. Teollisuus tuotti
yhä suuren osan polttoturpeesta omaan käyttöönsä.
Puolustusvoimat oli ilmaissut kiinnostuksensa polttoturpeen käyttöön jo Hakkaraisen komiteassa. Vapo solmikin turpeen toimittamissopimuksia 1970-luvun alussa
rakennettujen Niinisalon, Kajaanin, Parolan, Ylämyllyn
ja Keuruun varuskuntien lämpökeskusten kanssa. Vapo
29
markkinoi polttoturvetta myös valtion laitosten ulkopuolella. Kuntainliittojen sairaalat olivat turpeesta kiinnostuneita, mutta tuon ajan turpeen polttoteknologian kehittymättömyys 2–5 MW:n suuruusluokan kattiloissa jarrutti
sopimusten tekoa. Kymmenen vuotta aiemmin Vapo oli
yrittänyt markkinoida sairaaloiden lämpökeskuksille haketta, mutta halpa öljy oli perinyt voiton.49 Öljy oli turpeeseen verrattuna halpaa vielä vuosina 1969–1970.
Yksittäisiä voittojakin saavutettiin. Vapo onnistui neuvottelemaan turpeentoimitussopimuksen mm. Kuopion
kaupungin lämpölaitoksen kanssa, joka ryhtyi rakennuttamaan vuonna 1969 Suomen ensimmäistä suuremman
kokoluokan turvevoimalaa. Kuopio tilasi kattilan Tampella Oy:ltä, joka hyödynsi tuolloin lisenssiään englantilaisen Babcockin kivihiilen pölypolttoteknologiaan. Pölypolttoteknologian heikkouksia oli, että siinä jouduttiin
käyttämään tukipolttoaineena öljyä. Kerros- ja kiertoleijupolttoteknologioita vasta kehitettiin ja niiden läpimurto osui muutaman vuoden päähän. Kuopion Haapaniemen voimalaitos valmistui vuonna 1972.50
Savelan lämpövoimala Rautpohjan teollisuusalueella Jyväskylässä on Suomen vanhimpia yhtäjaksoisesti turvetta käyttäneitä polttolaitoksia. Turvetta käyttävä B-kattila
rakennettiin 1960-luvun alkupuolella. Kuvassa Jyväskylän energialaitoksen toimitusjohtaja Mauno Aho ja Savelan lämpövoimala vuonna 1985. Savelassa on tuotettu
turpeella ja polttoöljyllä teollisuushöyryä Valmeti Oy:n ja
Metso Oyj:n paperikonetehtaalle sekä lämpöä ja sähköä
Jyväskylän kaupungille.
Savela heating plant in the Rautpohja industrial area of
Jyväskylä is one of the oldest installations in Finland to
have used peat continuously. The peat-fired B boiler was
built in the early 1960s. The picture shows Mauno Aho,
Managing Director of Jyväskylä’s energy utility and Savela
heating plant in 1985. Savela has generated industrial
steam from peat and fuel oil for the Valmet (later Metso)
paper machine plant as well as heat and power for the
City of Jyväskylä.
30
Valtion polttoainekeskuksen toimitusjohtaja Kosti Ranta ei halunnut jättäytyä 1960-luvun lopulla pelkän sahauksen ja pölkkytuotannon varaan. Turvetuotannosta haettiin liikeyritykselle
uutta kasvua. Kuvassa ”halkoVapon” perinteistä osaamista,
pölkkyjä, 1960-luvulla. Herrat
tarkastavat mittoja ennen kuin
lasti lähtee asiakkaille.
In the late 1960s, Kosti Ranta,
Managing Director of the State
Fuel Centre, did not want to
rely solely on sawmilling and
producing logs. Peat production
was added as a new source
of growth for the company.
The picture shows logs, Vapo’s
traditional core business, in the
1960s. The gentlemen check
dimensions before dispatching
a load to the customer.
Taulukko 2. Suomen suurimmat polttoturpeen käyttäjät vuonna 1972 (1 000m3/v)
Yritys/Company
Jyrsintarve/Milled peat Palaturve/Sod peat
Kuopion kaukolämpöyhtiö
400 000
G.A. Serlachius Oy
120 000
Kymin Oy
120 000
Jyväskylän kaukolämpöyhtiö
40 000
Niinisalon varuskunta
40 000
Kajaanin varuskunta
30 000
Parolan varuskunta
30 000
Haapaveden kaukolämpöyhtiö
20 000
Kauhavan varuskunta
20 000
Törnävän sairaala
10 000
Yhteensä/Total
400 000
120 000
120 000
40 000
40 000
30 000
30 000
20 000
20 000
10 000
Lähde: Energiatalouden työryhmän selonteko 1972, KTM:n komitea-arkisto, KA.
Table 2. Biggest Consumers of Peat Fuel in Finland in 1972, m³/year.
31
Halko-Vapo
Valtion Polttoainekeskusta (perustettu 1940) kutsuttiin
kansan keskuudessa 1950–70 -luvuilla halko-Vapoksi. Vapo
olikin keskittynyt polttopuun hankintaan 1940–60 -luvuilla, joskin se valmisti myös ratapölkkyjä ja pilkettä sekä
haketta. Sodan ja säännöstelyn ajan puutavaran hankkijalaitos oli kehittynyt kuitenkin jo 1960-luvulla sahausyritykseksi muissakin kuin ratapölkyissä. Vapon omistamien
sahojen tuotantovolyymi liki kymmenkertaistui vuosina
1954–1968. Halkojen myynti sitä vastoin oli 1960-luvulla
enää puolet siitä mitä se oli ollut sodan jälkeen.
Sinällään nimitys halko-Vapo ei osunutkaan aivan oikeaan 1950-luvun jälkeen. Puutoimiala oli Vapon liiketoimintojen kannalta keskeisin vielä 1970-luvulla, mutta
halot eivät olleet päätuote enää vuosikymmeniin.
Sahaus oli Vapon kasvava liikeala 1960-luvulla. Kasvua tapahtui myös tuontipolttoainepuolella, jossa Vapolla oli jo 1940-luvulla määritellyt tehtävät kivihiilen, koksin, antrasiitin ja polttoöljyn hankkimisesta ja jakamisesta
valtion laitoksille. Kivihiilen osalta tuontivolyymit tippuivat 1960-luvulla, mutta samanaikaisesti koksin tuontia lisättiin laajenevan, valtiojohtoisen metalliteollisuuden tarpeisiin. Nopeinta oli kuitenkin polttoöljyn tuonnin kasvu: Vapo toi Suomeen öljyä noin 10 000 tonnia vuonna
1960, noin 140 000 tonnia vuonna 1970 ja noin 175 000
tonnia vuonna 1972.
Tuontipolttoainetoimialan liikevaihto kasvoi 1970-luvulla, vaikka itse tuontivolyymit kääntyivät laskuun. Taustalla vaikuttivat öljyn hinnan nousu ja suuret varmuusvarastot.
Suomalainen varmuusvarastointijärjestelmä ei vastannut 1960-luvulla polttoöljyn osalta todellisia kriisinaikaisia kulutustarpeita. Vapo sai vuonna 1968 lisämäärärahan
150 000 m³ suuruisen keskitisleiden kalliovaraston rakennuttamiseen Varkauteen. Se valmistui vuonna 1970, ja
Kaavio 6. Vapon myynnin jakautuminen toimialoittain 1968–1983
100 %
90 %
80 %
70 %
60 %
50 %
40 %
30 %
20 %
10 %
0%
1968
1970
Turvetoimiala/Peat
1972
1974
Puutoimiala/Wood
1976
1978
1980
1982
Tuontipolttoaineala/Imported fuels
Lähde: Vapon vuosikertomukset 1968–1983.
Figure 6. Vapo’s Selling by Business Lines, 1968–1983.
vuonna 1972 valmistui lisäosa, jonka jälkeen Vapolla oli
Varkaudessa 300 000 m³ suuruinen öljyvarasto. Myös Nokialle valmistui 300 000 m³ suuruinen öljyvarasto vuonna 1972. Öljyä toimitettiin Vapon varastoista sekä valtion
laitoksille että öljy-yhtiöille. Säännöstelyvalmiuslaki astui
voimaan vuonna 1970, ja vuonna 1972 hyväksyttiin laki
nestemäisten polttoaineiden varastointimaksusta. Lait nostivat valtion rahoitusosuuksia öljynostossa. Öljyn tuonti oli
ylipäänsä tarkoin säädeltyä aina vuoteen 1991 saakka.
Vapo luopui tuontipolttoaineiden välityksestä yhtiöittämisen myötä vuonna 1984. Sen jälkeen yritys keskittyi
kotimaisiin polttoaineisiin, sahaliiketoimintaan sekä turpeen jalostamiseen kasvu- ja ympäristöturpeeksi. Turvetoimiala nousi 1970-luvun jälkeen siinä määrin hallitsevaksi, että useimmille suomalaisille Vapo oli 2000-luvulla
”turve-Vapo” eli turpeen toimittaja. Myös suomalaiset poliittiset päättäjät yhdistivät 2000-luvulla Vapon etupäässä
energiaturpeeseen.
32
Lähteet: Vapon vuosikertomukset 1944–2008; Jämsén 1990;
www.huoltovarmuus.fi, Luettu
28.2.2009; Jouni Backmanin,
Satu Hassin, Sinikka Mönkäreen,
Veli-Pekka Nummikosken, Mauri
Pekkarisen, Samuli Pohjamon,
Erkki Pulliaisen ja Paavo Väyrysen
haastattelut, KSMA.
Valtion polttoainekeskuksen toimitusjohtaja Kosti Ranta (1960–
1981). Työntekijät ja sidosryhmien edustajat ovat muistelleet
häntä talonpoikaisena johtajana, taitavana suhdetoimintamiehenä ja määrätietoisena Vapon
etujen ajajana.
Kosti Ranta (1960–1981),
Managing Director of the State Fuel
Centre. Employees, customers
and others remembered him as
a down-to-earth manager who
was skilled in public relations
and vigorously pursued Vapo’s
interests.
Kuopion pelinavauksen jälkeen Vapon oli helpompaa
markkinoida polttoturvetta myös Oululle, Tampereelle,
Joensuulle ja Jyväskylälle, jotka tosin vielä empivät päätöstä. Teollisuuspuolella yksittäinen menestys saavutettiin G.A. Serlachius Oy:n kanssa, joka aloitti laajamittaisen polttoturpeen käytön Mäntän tehtaillaan vuonna
1970. GAS Oy oli tosin käyttänyt turvetta aiemminkin
tehdaslaitoksessaan.51
Mänttä oli Vapolle tärkeä askel, sillä puunjalostusteollisuus oli aikaisemmin huolehtinut polttoturpeen tuotannostaan itse. Kymin Oy jatkoi omaa tuotantoaan, mutta
suuren toimittajan tulo turvemarkkinoille synnytti vääjäämättä teollisuuden piirissä haluja luopua kustannuksia aiheuttavasta polttoainetuotannosta. Päinvastoin kuin
kuoret, sahaustähteet tai mustalipeä, turve ei syntynyt teollisuusprosessien sivutuotteena.
Turveteollisuuden menestys oli sitoutunut aikaisemmin kivihiilen hintaan ja saatavuuteen. 1960–70 -luvuilla
menestys sitoutui vieläkin tiiviimmin raakaöljyn maailmanmarkkinahintaan, sillä edullinen öljy pystyi lyömään
kotimaiset polttoaineet myös sisämaassa. Kivihiilen käyttö rajautui yhä enemmän rannikon läheisyyteen. Kuljetusteknologia kehittyi maanteillä öljyn osalta hyvin pitkälle, ja öljyn voittokulkua siivitti myös Suomen valtatieverkoston modernisointi 1960-luvulla. Tietyömaat olivat keskittyneet 1950-luvulla Etelä-Suomeen, mutta nyt
kestopäällystetyt valtatiet ulottivat sormensa yhä pohjoisemmaksi. 1970-luvulle tultaessa kestopäällystetyt pika-
tiet oli rakennettu halki Keski-Suomen, Pohjanmaan ja
Savon. Niillä routa ei ollut enää jokakeväinen riesa, joka
oli tehnyt kuorma-autokuljetukset monin paikoin kannattamattomiksi.
Vapo olisi halunnut laajentaa polttoturpeen tuotantoa jo vuosina 1969–1970, mutta valtiovalta suhtautui
siihen nihkeästi. Öljyn hinnan äkillinen nousu keväällä
1971 nosti Vapo-kortin pöydälle ja valtio suorastaan vaati Vapolta ehdotuksia kotimaisten energialähteiden käytön lisäämisestä.52 Öljyn hinnannousu ei tunnu nyt kovin suurelta, se nousi 1,8 $:sta 2,18 $:iin barrelilta, mutta
tuolloin se oli jotain sellaista, mihin ei ollut totuttu. Vastaava öljyn hinnannousu oli tapahtunut edellisen kerran
Korean sodan aikana.53
Kaukainen arabiöljyntuottajamaiden kartelli Opec
antoi osoituksen mahdistaan koko maailman energiajärjestelmille. Shokki tuli kuitenkin vasta kahden ja puolen vuoden päästä, kun Israel ja Egypti ajautuivat Jom
Kippur sotaan. Persianlahdelta laivatun raakaöljyn hinta
nousi 2,83 $:sta 10,41 $:iin barrelilta lokakuun 1973 ja
tammikuun 1974 välillä54.
Opecin voi katsoa pelanneen taitavasti maailmanpolitiikalla, sillä arabimaiden öljyvaroja kontrolloinut USA
oli heikko Vietnamin sodan jäljiltä ja Neuvostoliitto näytti vahvalta sosialismiin siirtyneiden entisten siirtomaiden
tukemana. Tänä ajankohtana Vapon vuonna 1971 saama
missio osoittautui liian vaatimattomaksi.
33
Peat as an Energy Source before the First Oil Crisis
The subject of this study - biomass energy (e.g. wood, peat,
reed canary grass, crops and waste) - is an area that has
raised expectations in countries with extensive forest and
peatland resources and fields. In spite of its CO2 emissions,
biomass combustion is generally considered to be greenhouse
gas-neutral because it is part of the contemporary carbon
cycle (Randolph & Masters 2008).
However, peat is an exception among biomass-based
fuels; it has been classified as a fossil fuel by the EU and as
a slowly renewable biomass fuel by the Finnish government
and the Finnish and Swedish peat industries. Thus it is
not globally accepted that peat can be classified as a slowly
renewable energy source or even as a biomass.
Patrick Crill, Atte Korhola and Ken Hargreaves, all
internationally recognised peatland and climate change
experts, suggested in 2000 that peat should be classified as
a biomass fuel, so as to distinguish it from biofuels (such
as wood) and from fossil fuels (such as coal, lignite and
oil shale) (Crill, Korhola and Hargreaves 2000). However,
their reasoning and conclusions have been criticised
by environmental movements. The discussion on the
classification of peat is still on going. Based on research
by Finnish and Swedish scientists in the early 2000s,
the IPCC placed peat fuel in a separate category, “peat”,
occupying an intermediate position between biomass and
lignite. On the whole, peat is still an energy source the
definitions of which vary enormously between countries
and also political parties.
Using peat as an alternative to firewood for cooking and
heating is a centuries-old tradition in temperate and boreal
regions of Europe, in particular in Scandinavia, the Baltic
countries, Poland, Russia, the UK, Ireland, the Netherlands
and Germany. There is evidence of peat use in the UK
Summary
and the Netherlands in the 17th and 18th centuries, related
to the vast development of manufacturing industries and
their expanding need for power. (E.g. Winchester 2000,
van de Griendt 2002 and Corneliesse 2008)
However, modern mechanical peat production began
in the 1860s when Weber, a German engineer, invented
a peat compressor. Based on German peat harvesting
inventions, the mass production of peat fuel for industrial
and municipal power plants spread, principally in Russia,
Germany, Ireland, Denmark, Sweden, Estonia and Finland.
(The New York Times, September 17, 1903)
The increased use of peat fuel was not permanent,
however; in terms of available energy resources worldwide,
the 20th century was to be the century of coal, crude oil
and natural gas.
The increasing use of natural gas and oil as cooking and
heating fuels during the 20th century resulted in decreased
use of peat for such domestic purposes. High demand for
electricity, however, locally stimulated the development
of large electric power plants fuelled by peat. Peat was
especially competitive for power plants in the 60-200 MW
range, which necessitated the reclamation of vast areas of
peat for large-scale peat extraction (Andriesse 1988).
In the 1950s, Germany shifted from using peat fuel
to coal and natural gas in power and heat generation, as
did the other peat-producing countries with the exception
of the Soviet Union and Ireland, where peat-fired power
plants were state-subsidised, making the use of peat costeffective for the energy industry in comparison with coal or
crude oil. Coal and crude oil were to define the reference
prices for peat fuel after the early 20th century. Thus coal
and crude oil became competing fuels with peat fuel for
power and heat generation.
34
Kuopion energialaitoksen Haapaniemi I (1972) avasi jyrsinturpeelle markkinat suurten kaupunkivoimalaitosten kokoluokassa. Kuopion esimerkki vaikutti siihen, että myös Tampere ja Oulu valitsivat yhdistetyn
lämmön ja sähkön tuotannon
polttoaineeksi 1970-luvulla jyrsinturpeen. Kuvassa Haapaniemi I (taustalla) ja vuonna 1982
valmistunut Haapaniemi II (etualalla). Polttoainetoimitukset ovat
olleet pääosin rekkojen varassa.
Kuopio rakennutti voimalaitoksensa kuitenkin kaukonäköisesti
syväsataman viereen.
The Haapaniemi I unit (1972) in
Kuopio opened up markets for
milled peat in the large municipal
power plant category. Kuopio’s
example encouraged Tampere
and Oulu to choose milled
peat as a fuel for combined
heat and power generation in
the 1970s. The picture shows
Haapaniemi I (background) and
Haapaniemi II (foreground),
which was completed in 1982.
Fuel deliveries have mostly been
by truck. However, Kuopio was
far-sighted enough to build its
power plant next to a deepwater port.
There are three fundamental reasons why peat fuel
became less competitive against existing fuels and coal
and crude oil. First, because of its high moisture ratio
peat fuel has a lower heating value than coal or oil fuels,
making coal or oil fuels more cost-effective in power
generation or transportation. Secondly, peat combustion
technology was rather underdeveloped until the 1970s
as far as small boilers (i.e. those less than 20 MW) were
concerned. Thirdly, there was little research into peatland
usage in comparison with the situation in the late 20th
century, causing widespread ignorance as to the use of
peat as a fuel in both Finland and Sweden in the early
20th century.
The use of peat fuel was highly concentrated from
the end of the Second World War up to the first oil
crisis. Three countries, i.e. the Soviet Union, Ireland and
Finland, made up almost 100% of peat fuel production
in Europe in 1971.
With low oil and coal prices, peat utilisation in Germany
and Sweden from the 1950s shifted from using peat as a
fuel to using it as a growing medium or plant nutrient.
In Finland, peat production and the use of peat as
a fuel was state-subsidised in the late 1940s. Local peat
producers benefited from the state’s price guarantees for
sod peat, which was used as a fuel for railway engines.
These subsidies ended in 1953 when imports of Polish and
German coal resumed. Most peat-producing companies
did not survive and the use of peat as a fuel declined.
In Finland in the 1960s it seemed that peat fuel was
about to lose out permanently to coal and oil. But the
energy shock of 1973 led to a clear change in Finnish energy
policy. In fact, Finland lacked an explicit energy policy in
before 1973, apart from the policies of the state energy
companies IVO Oy and Neste Oy. The formulation of a
new energy policy was also encouraged by the OECD in the
early 1970s, a time of extensive demand-side growth due
to the final breakthrough of domestic appliances and rapid
35
expansion of the Finnish forest and metals industries, the
emergence of environmental movements, and a more global
institutional environment, culminating in membership
of the IMF (1948), GATT (1950) and OECD (1969)
and associate membership of EFTA (1961).
Soon after the first oil crisis and long afterwards,
Finnish energy policy rested on four pillars: 1. reduced
oil consumption, 2. introduction of nuclear power, 3.
imports of Soviet natural gas and electric power, and 4.
energy saving. As oil was mostly used in transportation
or CHP plants, fossil oil consumption could only be cut
in combined heat and power production since otherwise
there were no real alternatives to petroleum.
The increased use of peat as a fuel was fostered by state
regulation. In 1971, the Finnish government adopted a plan
for peat fuel production, aiming at an annual production
of 10 million m³ by 1980 by the state-owned and statefunded Vapo, which was founded in 1945 as the State
Fuel Office. Before the 1970s, Vapo’s task was to produce
firewood for state institutions and kindling and railway
sleepers, but in 1969 Vapo began peat production. After the
first oil crisis, Vapo’s peat production target was doubled.
At the same time, peat fuel was subsidised by through the
tax system and laws supporting the use of domestic fuels,
including low-cost public loans and investment aid for
peat-fuelled power plants.
Since the 1970s, the use of peat as a fuel has been
championed in the Nordic countries because it is widely
considered to increase employment in rural areas. It is
also widely considered that peat as a domestic source of
energy will shore up the security of energy supply and
reduce oil dependency, especially where the co-generation
of heat and power is concerned.
Being very dependent on forest industry exports,
Finland regulated the market in forestry products through
various policy instruments. Thus peat fuel was not only
a substitute for oil but also contributed to increasing use
of forest material purely as an energy source.
The breakthrough in peat utilisation in Finland in the
early 1970s was also connected to national security in terms
of security of energy supply. Consequently it came to involve
government ownership and funding. After all, investment
possibilities were limited in Finland in the 1970s. Firstly,
there were no facilities to attract foreign money into the
growing peat industry because foreign direct investments
were severely restricted in Finland until 1991. Secondly,
there were few possibilities to attract local market capital
for peat-producing companies because the initial capital
needs are substantial and there is no guarantee of profit
in the following four years.
An important turning point in the Finnish peat industry
in the late 1960s was the merger between Vapo and Suo
Oy, which was a peat-producing company owned by the
state-owned electricity company IVO Oy. IVO Oy aimed
to build a nuclear plant in the 1970s and thus dropped its
plans for a peat-fuelled conventional power plant. Vapo
continued and developed the peat fuel production of Suo
Oy. By the end of the 1970s, Vapo was the biggest peatproducing company in Finland.
36
”
On toimittava niin, että
maan rajoitetut voimavarat saadaan palvelemaan
todella tuotannollisia tarkoituksia, ennen kaikkea
teollisuutta.
Energiapolitiikka ja energiahuolto
säädellyssä taloudessa
– Polttoainekomitean mietintö
1952.
Kallistunut öljy, kytkös kansainvälisiin järjestelmiin
ja energiapolitiikan synty
Suomessa ei ollut valtiovallan kontrolloimaa energiapolitiikkaa ennen ensimmäistä öljykriisiä, jollei oteta lukuun
toisen maailmansodan poikkeusoloja. 1970-luvun jälkeistä energiapolitiikkaa pitkälle koordinoinut Kauppa- ja
teollisuusministeriön energiaosasto – ennen vuotta 1973
KTM:n Teollisuustoimiston energiaosasto – oli keskittynyt aikaisemmin vain sähköasioihin. Lisäksi KTM:ään oli
perustettu 1960-luvulla Atomitoimisto, mutta sen alana
oli ydinvoimarakentaminen.55
Maamme energiapoliittista suunnittelua olivat harjoittaneet 1950–60 -luvuilla vain Imatran Voima Oy (IVO
Oy), Neste Oy ja Ekono. Lisäksi suurilla metsäteollisuusyhtiöillä oli omat voimapäällikkönsä. Suomen Pankki
käynnisti energiataloussuunnitelmansa vasta 1970-luvun
alussa professori Pentti Malaskan johdolla.56
Suomelle oli tyypillistä 1950–70 -luvuilla ja oikeastaan sen jälkeenkin, että myös kaupungeilla ja kunnilla oli omaa energiapolitiikkaa, mihin oli johtanut oikeTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
us energialiiketoimintaan (kunnalliset sähkö- ja kauko
lämpöyhtiöt). Kunnilla ja kaupungeilla oli lisäksi alueellinen monopolioikeus sähkönmyynnissä aina 1990-luvun
puoliväliin saakka, jolloin sähkömarkkinat avattiin Suomessa. Energiapolitiikan hajanaisuus oli luonut energiamarkkinoille tiukkoja reviirejä, joista osa oli institutionaalisesti säädeltyjä. Erityisesti tämä vaikutti sähkö- ja
kaukolämpömarkkinoilla.
Suomessa ei toteutettu alueellisten monopolien purkamista ja sulauttamista kansalliseksi monopoliksi, kuten tehtiin mm. Ranskassa ja Itävallassa sekä kantaverkon osalta Iso-Britanniassa 1940-luvulla.57 Tällainen ”sosialisointilinja” tai ”kansallistamislinja” olisi tuskin voitu viedä Suomessa läpi, koska energiantuotanto ja -jakelu oli paljolti sidoksissa kunnalliseen itsehallintoon sekä
metsäteollisuuden yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon. Lisäksi osa Suomen kantaverkoista (110 ja 220
kV) oli metsäteollisuuden rakennuttamia ja paperijättien
37
omistaman Pohjolan Voima Oy:n (PVO Oy) hallinnoimia. Porvarilliset metsäpatruunat olisivat tuskin antaneet ”sosialisoida” kantaverkko-omaisuuttaan muutoin
kuin pakon edessä. Suomeen rakentuikin eurooppalaisittain ainutlaatuinen kantaverkkojärjestelmä, jossa PVO
Oy hallitsi 110 ja 220 kV:n linjoja rannikolla ja valtionyhtiö IVO Oy omisti kaikki 440 kV:n linjat toimien samalla monopolina myös sähköntuonnissa ja -viennissä
sekä suuren osan 110 ja 220 kV:n linjoista Itä-, Keski- ja
Pohjois-Suomessa.
Energiapoliittisen päätöksenteon hajanaisuus oli johtanut reviiriajatteluun primäärienergialähteiden välillä
1950–60 -luvuilla. Öljy, kivihiili, puu, turve, uraani ja
vesivoima nähtiin paljolti vastakkaisina vaihtoehtoina.
Osa näistä jännitteistä säilyi 1970–90 -luvuille asti. Tosin moniin energiantuotantotapoihin ja energialähteisiin
pohjautuva energiantuotanto alettiin nähdä öljykriisin
seurauksena myös vakaan huoltovarmuuden perustana.
Kaukonäköiset professorit Erkki Laurila ja Pentti Malaska olivat ensimmäisten joukossa kääntämässä hajanaisuutta eduksi: heidän mukaansa sen hyviä puolia olivat
myös korkea prosessijätteiden ja teollisuushöyryn hyödyntämisaste teollisuudessa sekä erityyppisen kulutuksen huomioiminen.58
Professori Malaska kiteytti energiapolitiikan lähtökohtaisen muutoksen 1960–70 -luvuilla kirjoittaessaan
Suomen Pankille vuonna 1972, että ”aiemmin on energiapolitiikan peruskysymyksenä pidetty lähinnä seuraavaa: Mistä päin maapalloa voidaan kulloinkin noutaa se
polttoaine, jonka laajeneva materiaalinen olemassaolomme välttämättä vaatii ja miten tämä energia saadaan nykyhetkellä halvimmalla”. Malaska jatkoi niille asiantuntijoille, jotka pitivät öljykriisiä vain ohimenevänä häiriönä:
”(…) ei kantani suinkaan ole ollut, että nykyinen tilanne olisi noin kahdessa vuodessa ohimenevä häiriö. Kehitysoptimismille energian käytön kasvun jatkumiselle rajatta ei mielestäni ole löydettävissä perusteluja. (…) voiSuosta voimaa ja lämpöä
daan tuoda tarkasteluun mukaan ekologisen tasapainon
kriteeri: energian vapauttamisen kokonaismäärä maapallon ilmakehään ei saa ylittää tiettyä osaa auringon säteilemästä energiasta maapallolle”.59
Malaska oli saanut ekologisen herätyksensä Rooman
klubin (1968) selvityksistä ja hänet hyväksyttiin klubin
jäseneksi ensimmäisten suomalaisten joukossa vuonna
1972. Malaskan esittämät kaksi napaa, ekologinen tasapaino sekä tehokkain ja edullisin energiantuotanto, tulivat törmäämään yhteen seuraavien vuosikymmenten
energiapoliittisessa päätöksenteossa.
Suomen ensimmäisenä energiapoliittisena linjauksena voi pitää valtioneuvoston energiapoliittista selontekoa
eduskunnalle 26.2.1974. Aikaisemmissa selonteoissa oli
keskitytty lähinnä kriisiaikojen huoltovarmuuteen tai yksittäisiin energialähteisiin. Nyt alkoi hahmottua uudenlainen energiapolitiikan malli, joka rakentui parlamentaarisille päätöksentekoprosesseille sekä oli aikaisempaa
integroidumpaa ja kokonaisvaltaisempaa.
Öljykriisi pakotti valtiovaltaa miettimään energiahuollon turvaavia toimenpiteitä – energiansäästöä ja korvaavia energianlähteitä. Vuosien 1973 ja 1974 toimenpiteet
kertoivat poikkeustilasta. Sähkön kuluttajahintoja nostettiin, kaukolämpötehoa alennettiin useilla paikkakunnilla
yöksi, katuvaloista joka toinen pysyi pimeänä, kauppojen
näyteikkunoita ei valaistu öisin, autotallien lämmitys sekä
autokilpailut kiellettiin ja maanteiden suurin sallittu nopeus oli kesälläkin 80 km/h.60 Tuolloisen opetusministeri
Ulf Sundqvistin sanoin öljykriisi oli ”shokki” ja ”se työllisti koko hallitusta ja oli jatkuvasti esillä”61.
Valtiovallan väliintulo oikeutettiin vuonna 1970 voimaan tulleella lailla väestön toimeentulon ja maan talouselämän turvaamisesta poikkeuksellisissa oloissa. Jo lain
nimi kertoi, kuka joutui rajoitusten kohteeksi, tavallinen
kuluttaja asumis- ja liikkumistottumuksineen. Teollisuutta ja kuljetusalaa oli vaikeampi määrätä energiansäästöön,
jos maan talouden rattaat haluttiin pitää pyörimässä. Ja
38
ne haluttiin pitää pyörimässä, kuten voi lukea seuraavasta KTM:n energialinjasta vuodelta 1974: ”Elinkeinoelämä on tahdottu pitää mahdollisimman täydessä käytössä tuotannon kasvun ja työllisyyden turvaamiseksi, eikä
säästöjä näillä alueilla ole voitu tehdä suhteellisesti ottaen yhtä paljon (kuin kotitalouksissa, lisäys ER)”62. Usko
jatkuvaan talouskasvuun oli luja.
Öljykriisi ei ollut ainoa vaikutin kansallisen energiapolitiikan taustalla. Erityisesti OECD ja sen yhteyteen öljykriisin jälkeen perustettu tytärjärjestö, International Energy Agency (IEA), kohosivat huomattaviksi energiapoliittisiksi vaikuttajiksi läntisissä teollisuusmaissa. OECD:n
neuvosto kehotti 25.2.1972, eli jo ennen öljykriisiä, kaikkia jäsenmaitaan selvittämään pitkän aikavälin energiantarvettaan. Tämä kannanotto käynnisti monissa läntisissä
teollisuusmaissa, Ruotsissa ensimmäisten joukossa, tavoitesuunnitelmatyön energiahuollosta vuoteen 2000 asti.
Neuvostoliitossa energiapolitiikkaa oli harjoitettu viisivuotissuunnitelmien puitteissa jo 1930-luvulta lähtien,
mutta se oli osa suljetun talouden suunnitelmapolitiikkaa ja perustui maan rikkaiden öljy- ja maakaasuvarojen
hyödyntämiselle. Neuvostoliitto ei kärsinyt tuontipoltto-
160 000
160 000
140 000
140 000
120 000
120 000
100 000
100 000
80 000
80 000
60 000
60 000
40 000
40 000
20 000
20 000
0
1970 1973
0
1976 1979 1982 1985
Energian kokonaiskulutus, Tj
1988 1991 1994 1997 2000 2003 2006
Sähkön kulutus, GWh
Lähde: Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat, Energia.
Figure 7. Total Consumption of Energy (Tj) and Electricity (GWh) in Finland, 1970–2007.
GWh
Tj
Kaavio 7. Energian ja sähkön lopullinen kulutus
Suomessa vuosina 1970–2007
aineriippuvuudesta OECD-maiden tapaan.63
Valtiojohtoisen energiapolitiikan tarvetta korostivat
lisäksi energiankulutuksen ennätysmäinen kasvu (Kts.
Kaavio 7), halu kytkeä energiatalous kokonaistalouteen,
huoltovarmuusnäkökulmat, institutionaalisen toimintaympäristön kansainvälistyminen (Suomen ja Neuvostoliiton clearing-kauppa, IMF-jäsenyys 1948, GATT-jäsenyys 1950, EFTA:n liitännäisjäsenyys 1961, OECDjäsenyys 1969, EEC-vapaakauppasopimus 1973) sekä
ydinvoima- ja maakaasukysymykset. Nämä kaikki yhdessä
loivat painetta laajapohjaisemman energiapolitiikan hahmottamiselle ja rakentamiselle. Myös ympäristönsuojelutietoisuuden voimistuminen lisäsi yleistä kiinnostusta
energiakysymyksiin ja loi pian liikehdintää mm. ilman
saastumista ja voimalaitossijoittelua vastaan.
1970-luvun alussa arvioitiin, että Suomen energiankulutus kasvoi vuodessa noin 30 % nopeammin kuin kansantalous. Näin suurta energiantuotannon ja -kulutuksen kasvua ei ollut ennen koettu, ja päättävissä piireissä
alettiin miettiä, mikä oli tuotannon suhde kulutukseen.
Energian säästämisen päämääristä oltiin melko yksimielisiä, mutta keinoista vallitsi jyrkkiäkin linjaeroja. Yksimielisimpiä oltiin siitä, että Suomea vaivasi liian suuri
riippuvuus tuontiöljystä. Vuodesta 1955 lähtien oli energiantarpeen lisäys täytetty valtaosaltaan öljyn tuontia lisäämällä. Kivihiilen käyttömäärät olivat kasvaneet huomattavasti maltillisemmin.64
Öljykriisi ainoastaan nopeutti päätöksentekoa, johon
olisi kuljettu ennemmin tai myöhemmin muutenkin.
Öljykriisin pitkäaikaisempi vaikutus energiapolitiikkaan
koski etupäässä monipuolisuuteen perustuvan energiajärjestelmän legitimointia, öljyriippuvuuden pienentämistä lämmöntuotannossa ja kotimaisten raaka-aineiden
tehokkaampaa hyödyntämistä. Energiansäästötoimissa
ei päästy yhtä pitkälle kuin naapurimaa Ruotsissa, jossa
vuoden 1980 kansanäänestyksessä päätettiin ydinvoiman
alasajosta 2000-luvun loppuun mennessä. Vuoden 1975
39
energiaohjelmassa (Energihushållning) oli vielä luotettu
lisäydinvoimaan. Ruotsin ”energiapilareihin” olivat tosin
lukeutuneet myös energiansäästöt, tutkimusrahoitus, öljyn etsintä ja lisävesivoima. Öljyhuuma lopahti pian, kun
Ruotsin aluevesiltä ei löytynyt Tanskan ja Norjan kaltaisia öljyrikkauksia ja öljyliuskevarat todettiin tuotannolle
kannattamattomiksi.65
Suomi lähti osaltaan samoille linjoille kuin Ruotsi,
mutta paljossa polut myös erosivat. Suomen ”energiapilareina” olivat öljykriisin jälkeisinä vuosina energiansäästöt, ydinvoima, maakaasu, sähkön tuonti sekä yhdistetty
lämmön ja sähkön tuotanto (CHP-laitokset). Ruotsi ei
panostanut samassa määrin CHP-laitoksiin kuin Suomi.
Tälle oli monia syitä. Ensinnäkin ruotsalaiset CHP-laitokset hyödynsivät sähköntuotantopotentiaaliaan heikommin kuin suomalaiset CHP-laitokset, mitä johtui paljolti
Ruotsin Suomea varhaisemmasta ydinvoimatuotannos-
ta (Oskarshamn 1972, Barsebäck 1975, Ringhals 1976
ja Forsmark 1980) ja suuremmista vesivoimaresursseista. Ruotsi alkoi vahvistaa bioenergian käyttöä lämmön ja
sähkön tuotannossa 1980-luvulla ydinvoimalle kielteisen
kansanäänestyksen (1980) jälkeen, mutta turve jäi näissä
tavoitteissa muun biomassaenergian varjoon.66
Ylipäänsä Ruotsin Kiinteiden polttoaineiden lain
(1982–1994) on arvioitu epäonnistuneen tarkoitusperiensä täyttämisessä. Periaatteessa kyseinen laki pyrki edistämään myös turpeen energiakäyttöä.67 Käytännössä turpeen
osuus Ruotsin lopullisessa primäärienergiankulutuksessa
jäi alle 1 % 1970–80 -luvuilla. Turpeen CHP-käyttö alkoi kasvaa Ruotsissa vasta 1990-luvulla osana biomassaenergian käytön voimakasta lisäystä.68 Ruotsin energiapolitiikka ei ollut ennen 1990-lukua
yhtä määrätietoisesti turpeen käyttöä edistävää kuin Suomessa. Pelkästään kysynnän tyydyttäminen olisi ollut on-
Keskitetty valtiojohtoinen energiapolitiikka suosi 1960–70-luvuilla keskitettyä energiantuotantoa ja suuruuden ekonomiaa, mikä näkyi niin T&K-rahoituksessa kuin julkisessa sääntelyssä. Kuvassa Imatran Voima Oy:n Loviisan ydinvoimala,
jonka ensimmäinen reaktori valmistui vuonna 1977. Innokkaimmat ydinvoimamiehet uskoivat
1960-luvulla siihen, että Suomeen voitaisiin rakentaa useita
ydinvoimaloita kattamaan kasvavaa sähkönkysyntää ja ydinvoima tekisi konventionaaliset
lauhdevoimalat tulevaisuudessa tarpeettomiksi. Ydinvoimalat
ovat kuitenkin turvallisuushaasteidensa johdosta erittäin riippuvaisia regulaatiosta ja julkisesta
hyväksyttävyydestä.
Centralized, state-controlled
energy policy in the 1960s and
1970s favoured centralized
energy generation and economies
of scale, which was reflected
both in R&D financing and in
regulations. The picture shows
Imatran Voima’s nuclear power
plant in Loviisa, where the first
reactor was completed in 1977. In
the 1960s, the most enthusiastic
supporters of nuclear power
wanted to see several nuclear
plants in Finland to satisfy growing
power demand and believed that
nuclear power would eventually
make conventional condensing
power plants redundant.
However, because of safety
concerns nuclear plants are
highly dependent on regulation
and public acceptance.
40
Kauppa- ja teollisuusministeriön (vuodesta 2008 Työ- ja
elinkeinoministeriön) energiaosaston ylijohtaja Taisto Turunen, joka on johtanut osastoaan vuodesta 1983. Turunen
kehitti energiaosastosta kovatasoisen asiantuntijan ja taustavaikuttajan Suomen energiapolitiikassa.
Taisto Turunen, Director General
of the Energy Department of the
Ministry of Trade and Industry
(since 2008 the Ministry of
Employment and the Economy),
who has headed the department
since 1983. Turunen transformed
the Energy Department into a
high-level expert body and an
influential centre of expertise in
Finnish energy policy.
gelmallista, sillä ruotsalaiset turveteollisuusyritykset olivat
siirtyneet 1960-luvulla polttoturvetuotannosta kasvuturvetuotantoon69. Ruotsissa ei myöskään ollut Suo Oy:n tai
Valtion polttoainekeskuksen kaltaisia valtiollisia toimijoita,
jotka olisivat kyenneet selviytymään polttoturvetuotannon
käynnistämisen jättiurakasta. Ruotsista puuttui myös Turveteollisuusliiton kaltainen yhdysside, joka saattoi edistää
alaa tiedotus-, koulutus- ja tutkimustyöllään. Ruotsi alkoi tukeutua biomassaenergian suhteen 1970–80-luvuilla metsäenergiaan ja yhdyskuntajätteisiin.
Suomen energiapolitiikkaan linjattiin sitä vastoin merkittävä päätös turpeen käytöstä metsäenergian rinnalla.
Energiapolitiikan neuvottelukunta vuodelta 1976 esitti, että ”kotimaisia vaihtoehtoja ovat ainoastaan vesivoima, turve sekä eräät, muun muassa teollisuudessa syntyvät jätteet”.70 Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että puun
energiakäyttö sidottiin metsäteollisuuden sivuvirtoihin ja
kuitupuu haluttiin ohjata vain sellu- ja paperitehtaille, ei
kuntien ja kaupunkien uusille CHP-laitoksille puhumattakaan puun pienkäytöstä. Turve oli tärkeä kotimainen
polttoaine siltäkin osin, että se turvasi suomalaiselle metsäteollisuudelle entistä enemmän puuraaka-ainetta. Sitä
tarvittiinkin, kun metsäteollisuus oli aloittanut ennätysmäisen laajentumisensa71.
Suomen erilainen energiapolitiikka johtui erilaisesta
historiasta. Suomen energiapolitiikan voi katsoa kantaneen
mukanaan vanhoja kokemuksia polttoaineiden tuonnin
katkoksista ja koko yhteiskuntaa kohtaavasta kriisistä (talvi- ja jatkosota), 1960-luvun kehitysaluepolitiikkaa (teollistumisen ja vaurauden tasaisen leviämisen ideologia),
kansantalouden vahvaa sidosta vientivetoiseen metsä- ja
metalliteollisuuteen sekä idänkauppaan liittynyttä merkittävää energiantuontia. Idänkauppaan kytkeytynyttä
energiantuontia, oli se sitten raaka-aineita (öljy, kivihiili,
maakaasu, uraani), teknologiaa (ydinvoima, turvetuotantokoneet) tai sähköä, ei maksettu kovalla valuutalla vaan
kotimaisilla teollisuustuotteilla.
Suomen energiapolitiikkaa muotoiltiin 1970-luvulla kauppa- ja teollisuusministeriön tai valtiovarainministeriön asettamissa komiteoissa. Komiteat miehitettiin
asiantuntijoilla, mutta usein tietyillä asiantuntijoilla oli
vahva kytkös myös johonkin talouselämän etujärjestöön.
Tällaisen järjestelmän puitteissa suomalaisen energiapolitiikan sisälle rakentui vahva yhteisevoluution traditio.
Etenkin prosessiteollisuus vaikutti energiapolitiikkaan ja
päinvastoin. Komiteatyössä vaikuttavista etujärjestöistä
keskeisimpiä olivat Suomen Voimalaitosyhdistys, Suomen Sähkölaitosyhdistys, Teollisuuden Sähköntuottajien Liitto, Suomen Teollisuusliitto ja Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto.
Energiapoliittisissa neuvottelukunnissa ja työryhmissä 1970-luvulla istuvista teollisuusvaikuttajista voi mainita mm. toimitusjohtaja Antti Koskiniemen Teollisuuden
Sähköntuottajien Liitosta sekä johtajat Kari Kairamon ja
Simo Vuorilehdon Nokia Oy:stä.
Miksi valtiovalta sitten tukeutui asiantuntijoina talouselämän etujärjestöihin kytköksissä oleviin henkilöi-
41
Kasvusta tinkimättä
Ensimmäisen öljykriisin energiansäästötavoitteisiin sisältyi yksi
merkittävä reunaehto: säästöt eivät saaneet vaarantaa tuotannon kasvua ja työllisyyttä Suomessa. Metsäteollisuuden Keskusliiton toimitusjohtaja Lauri Kirves ilmaisi asian selkeästi
KTM:lle: ”On kuitenkin otettava huomioon, että eräillä yhtiöillä on meneillään vientituotannon laajentamissuunnitelmia,
jotka toteutuessaan puolestaan lisäävät energian tarvetta.”
Energiapolitiikka ja taloudellisen kasvun ideologia kehittyivät öljykriisin jälkeen käsi kädessä. Oikeastaan jo 1950–60
-luvuilla oli alettu uskoa, että maan kansantulon lisäämisen
ehdottomana edellytyksenä oli energian saannin jatkuva sekä
määrällinen että laadullinen kehittäminen. Sellaisen yhtälön
sisällä oli erityisen mutkikasta omaksua pitkäjänteistä energiansäästämistä. Itse asiassa Suomen energiatilastot osoittavat, ettei Suomi onnistunutkaan energiansäästössä tai -kulutuksen vähentämisessä 1970–2000 -luvuilla. Tuona ajankohtana koko Suomen energiankulutus lähes kaksinkertaistui ja
sähkönkulutus nelinkertaistui; teollisuuden energiankulutus
hin? Siitä yksinkertaisesta syystä, ettei valtion virkamiehillä vielä ollut energiapolitiikan asiantuntemusta 1970-luvun alkupuolella. KTM:n Teollisuusosaston energiatoimisto oli 1970-luvun alkupuolella resursseiltaan alimitoitettu. Teollisuusosaston apulaispäällikön virkaa ei täytetty 1970-luvun alussa, vaikka sitä oli suunniteltu nimenomaan energiapolitiikan koordinoimiseksi. Energiapolitiikasta vastasi aina öljykriisiin saakka pääasiassa osastopäällikkö ja vieläpä oman työnsä ohessa.72
Toiseksi käytäntö oli osa suomalaisen valtioyhteiskunnan korporatiivista rakennetta, joka voimistui tulopoliittisten sopimusten kaudella 1960–70 -luvuilla. Näin komiteatyössä tulivat 1970-luvun alkupuolella edustetuiksi myös SAK ja MTK. Kolmikannan sijasta voisikin puSuosta voimaa ja lämpöä
puolestaan kaksinkertaistui. Energiankulutusvauhti tosin hidastui merkittävästi vuoden 1974 poikkeusoloissa. Tämä ura
ei ollut kuitenkaan pysyvä. Kulutus palautui entiselleen poikkeusaikojen jäädessä taakse. Toinen öljykriisikään ei kääntänyt kulutusta laskusuuntaiseksi.
Energiapolitiikan kietoutuminen taloudellisen kasvun ideologiaan alkoi olla globaali vyyhti, jonka purkaminen osoittautui vaikeaksi tulevien energiakriisien aikana. Pohjoismaiden
osalta on todettava, että Ruotsi onnistui energiansäästötavoitteissaan huomattavasti paremmin kuin Suomi: kulutusta saatiin vähennettyä 1980-luvulla merkittävästi ja 1990-luvun kasvupiikin jälkeen kulutus tippui 2000-luvulla samalle tasolle
kuin ennen öljykriisiä. Suomen energiankulutuksen kasvu oli
eurooppalaisittain nopeaa ja ylsi OECD-maista lähelle toisten
vientivetoisten ja nopeasti kasvavien kansantalouksien, Japanin ja Kanadan, kasvuvauhtia.
Lähteet: Energiankäytön neuvottelukunnan pöytäkirjat liitteineen, KO 1, KTM:n
Komitea-arkisto, KA; Suomen energiantarve 1970-luvulla. Komiteanmietintö
1972: A 11. Helsinki 1972; SVT, Energia; IEA, Statistics by Country.
hua komiteatyön nelikannasta, jossa olivat edustettuina
valtiovalta, elinkeinoelämä, palkansaajien suurin etujärjestö ja tuottajien suurin etujärjestö. Tämän nelikannan
myötä energiapolitiikka kytkeytyi vääjäämättä myös metsä-, alue- ja työllisyyspolitiikkaan sekä kansallisen kilpailukyvyn ideaaliin.
Komiteatyö muuttui virkamiesvetoisemmaksi 1970-luvun lopulta lähtien. Samalla siinä alettiin tukeutua yhä
enemmän puolueettomina pidettyihin asiantuntijoihin,
jotka tulivat yliopistoista, tutkimuslaitoksista (VTT,
GTK, Metsäntutkimuslaitos jne.) tai konsulttitoimistoista (Ekono, Pöyry jne.). Etujärjestöjen edustajia kuultiin
1970-luvun jälkeen lähinnä ulkopuolisina asiantuntijoina. Muutos oli osaltaan yhteydessä siihen, että KTM:n
42
energiaosasto sai rakennettua itselleen asiantuntijaroolin,
jota sillä ei vielä ollut öljykriisin aikana. KTM:n energiaosasto kasvoi jo 1970-luvun lopulla vahvaksi energiapolitiikan taustavaikuttajaksi. KTM:n energiaosasto edusti
”
Siinä mielessähän nämä
vanhat johtajat olivat fiksuja että he eivät ruvenneet keksimään polkupyörää uudestaan. Päästä
liikkeelle, niin siihenhän
hyvän lähtökohdan antoi
tämmöinen Suo Oy.
– Vapo Oy:n ylemmän toimihenkilöstön edustaja
Suomen energiapoliittisessa päätöksenteossa 1980–2000
-luvuilla paitsi vahvaa asiantuntemusta myös pitkäjänteisyyttä ja kokemusta.
Turpeestako kotimainen pelastaja
Turpeen energiakäytön toinen tuleminen sai pontta valtioneuvoston päätöksessä vuonna 1971. Siinä esitettiin
turvetuotanto-ohjelma, joka velvoitti Valtion polttoainekeskuksen nostamaan vuotuisen turvetuotantonsa 10
milj. m³:iin vuoteen 1980 mennessä. Ehdotus oli pitkälti
Valtion polttoainekeskuksen käsialaa, sillä se oli halunnut
laajentaa polttoturvetuotantoaan Suo Oy:n oston myötä.
Valtion polttoainekeskukselle myönnettiin 5 miljoonan
markan määräraha (noin 6 milj. € vuoden 2008 rahana) turvetuotanto-ohjelman toteuttamiseksi. Lisäksi Valtion polttoainekeskus sai 100 000 mk määrärahan (noin
120 000 € vuoden 2008 rahana) turpeen polttamistekniikan tutkimustyöhön, joka käytettiin pienehköjen aluelämmityskattilatyyppien kehittämiseen. Ohjelman tavoite, 10 milj. m³:n vuosituotanto, oli sama, mihin huoltovarmuussuunnittelusta vastannut Puolustustaloudellinen
suunnittelukunta oli päätynyt kriisiajan arvioissaan tuontipolttoaineiden korvaamiseksi. Kriisiaikana Suomen piti
lisäksi polkaista käyntiin noin 15 milj. m³:n vuotuinen
polttopuutuotanto.73
Komiteatyö loi yhä pohjaa sille, miten yhteiskunta tuki
jatkossa polttoturvetuotantoa ja polttoturpeen käyttöä ja
kuinka turpeen tuotannon moninkertaistaminen voitiin
käytännössä hoitaa.
Vuoden 1971 päätöstä tukemaan perustetuista KTMvetoisista komiteoista merkittävimpiä oli ensimmäisen öljykriisin kynnyksellä työskennellyt Energiatalouden työryhmä, jota kutsuttiin puheenjohtajansa, teollisuusneuvos
Leo Neuvon mukaan myös Neuvon työryhmäksi. Neuvon lisäksi työryhmässä vaikuttivat kansanedustaja Sakari Knuuttila (sdp), DI Matti Koskinen, osastopäällikkö
Markku Kääriäinen, suunnittelupäällikkö Paavo Littow,
ylimetsänhoitaja Martti Luomi Valtion polttoainekeskuksesta, budjettisihteeri Raimo Sailas Valtionvarainministeriöstä ja suunnittelija Jorma Purontaus Kauppa- ja
teollisuusministeriöstä.
Neuvon työryhmä aloitti työnsä puhtaasti kehitysaluepoliittista lähtökohdista vuonna 1972. Esimerkiksi
keskisuomalainen Knuuttila oli vankka kehitysaluepolitiikan kannattaja, joka oli esittänyt ohjelmansa haja-asutusalueiden työttömyyden voittamiseksi vuonna 1968
ilmestyneessä pamfletissaan ”Täystyöllisyys työvoimapolitiikan tavoitteeksi”. Työryhmän työ laventui kuitenkin käsittelemään turpeen merkitystä maamme energiahuollossa laajemminkin.
Osa Neuvon työryhmän työstä oli perusselvitystä eli
maamme turvevarojen ja turpeen käyttötarkoitusten kartoitusta ja erityisesti niissä kohdattavien ongelmien kir-
43
jaamista. Työryhmä asettui Hakkaraisen komitean linjoille ja teki selvän pesäeron 1950-luvun ja 1960-luvun
alkupuolen yleiseen mielipiteeseen soiden vähäisestä taloudellisesta merkityksestä. Soilla oli toki ollut taloudellista merkitystä maa- ja metsätaloudelle, mutta nyt niiden arvo nähtiin ennen muuta turpeen teollisessa hyödyntämisessä, mikä piti sisällään sekä poltto- että kasvuturpeen kuin myös jalostusketjun pidentämisen aktiivihiileen, turvekoksiin ja turvebriketteihin. Työryhmä piti
soiden taloudellista hyötyä huomattavasti moninaiskäyttöä tärkeämpänä ja totesi, että ”luonnonsuojelutarkoituksiin ei (…) saisi varata turvetuotantotarkoituksiin soveltuvaa suoalaa”.74
Neuvon työryhmän merkittävin kannanotto koski
kaukolämmön tuotannon tukemista. Kaukolämpöhän oli
tuolloin vaihtoehto, jonka monet oikeistolaiset yhdistivät
kaukolämmitystä hyödyntävään Neuvostoliittoon. Kaukolämpö oli siten poliittisesti virittynyt suhteessa talokohtaisiin lämmitysjärjestelmiin, joita suosittiin yhä LänsiEuroopassa. Olisi kuitenkin väärin nähdä kaukolämpöä
itäisenä ”tuontitavarana”, sillä kaukolämmön pioneereja
olivat pikemminkin Yhdysvallat, Tanska ja Ruotsi. Kaukolämpö sopi hyvin 1960–70 -lukujen suomalaisen valtioyhteiskunnan ilmapiiriin, jossa korostuivat suunnitelmallisuus ja rationalisointi. Kaukolämpö liittyi myös
kunnallisteknisiin uudistuksiin, joissa siirryttiin suunni-
Yhdistetty lämmön ja sähkön
tuotanto (CHP) on ollut Suomen virallisen energiapolitiikan
1970–2000 -luvuilla suosimia
linjoja suurimpien kaupunkien
lämpöhuollossa. CHP-tuotannon
edellytyksenä on ollut suunnitellun, kaavoitukseen perustuvan rakentamisen voittokulku
Suomen kaupungeissa ja taajamissa. Yleensä CHP-laitokset
ovat olleet paikallisen energialaitoksen tai -yhtiön rakennuttamia. Jyväskylän Rauhalahden voimalaitos (1986) oli kuitenkin Imatran Voima Oy:n rakennuttama ja enemmistöomistuksessa. Voimalaitosta suunniteltiin pitkään ja sen alkuperäisiä sijoituspaikkoja oli Tourula,
jossa se olisi ollut lähempänä
Kankaan paperitehdasta. Voimalaitoksen omistaa Jyväskylän Energia Oy.
Since the 1970s, official Finnish
energy policy has favoured
combined heat and power (CHP)
generation for heating in the
major cities. Regulated, zoned
construction in Finnish towns and
cities has been the precondition
for CHP generation. CHP plants
have generally been built by
the local energy utility. The
Rauhalahti power plant (1986)
in Jyväskylä, however, was built
and majority-owned by Imatran
Voima Ltd. Lengthy planning
went into the power plant, and
one of the locations originally
considered was Tourula, which
would have been closer to the
Kangas paper mills.
44
”
Energiapolitiikalla oli
aina myös alueellinen aspekti ja kautta vuosikymmenten on ollut selvää, että
alueintressit ovat näytelleet roolia ja näitä myöten myös poliittiset intressit ja näin ollen ei ole
tietenkään yllättävää, että
keskusta oli erityisen vahva turpeenkäytön puolustaja johtuen ihan maantieteestä. Mutta ei pelkästään keskusta, vaan myös
sosiaalidemokraatteja oli
paljon turvelääneissä, jotka ajoivat turveintressejä, jotka olivat mukana
perustamassa turvevoimaloita kunnissa ja niin
poispäin.”
– Entinen valtioneuvoston
jäsen
tellumpaan rakentamiseen kaavoituksen tukemana. Se oli
luonteva jatke uusien, kaavoituksesta syntyneiden asuinalueiden vesihuolto- ja sähkötöille. Kaupunkien ja kuntien maapolitiikka aktivoitui samaan aikaan ja ne pyrkivät lisäämään maaomaisuuttaan kerrostalo- ja teollisuusaluerakentamisen edistämiseksi. Kaukolämmöllä oli myös
”mallimaa”, sosialidemokraattinen hyvinvointivaltio Ruotsi, jonka lähiöistä saatiin monia virikkeitä aluelämpökeskusten rakennuttamiseen. Suomessa kaukolämmön pioneereja oli Helsingin kaupungin energialaitos, joka aloitti
kaukolämmön tuotannon jo 1950-luvulla. Kaukolämpöä
vastaan olivat kilpailleet 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa öljylämmitysratkaisuja kaupitteleva Neste Lämpö Oy
ja IVO Oy, joka ei pitänyt siitä, että kaupungit alkoivat
rakentaa omia voimalaitoksia.75
Neuvon työryhmä ei pelkästään esittänyt kaukolämpöjärjestelmän käyttöön ottoa asutuskeskuksissa vaan kehotti, että valtiovallan tulee tukea turpeen käyttölaitosten kehitystyötä. Työryhmä tuki Vapo-keskeistä turveteollisuuden käynnistämistä toteamalla, että runsaasti investointeja ja perustutkimusta vaativana ala oli ”huonosti käynnistyvä”. Rahoituksen järjestäjäksi haluttiin selkeästi valtiovalta.76
Kaikki eivät kuitenkaan uskoneet turvetuotannon korkeisiin tavoitteisiin yhtä voimakkaasti kuin Neuvon työryhmä tai valtioneuvosto. Vaikutusvaltainen Energiapolitiikan neuvottelukunta, jossa olivat vahvasti edustettuina
valtiolliset energia-alan jätit Neste Oy ja IVO Oy, epäili
10 milj. m³:n tavoitetta ja piti realistisempana 5–10 milj.
m³:n vuosituotantoa.77
Öljykriisin seurauksena valtioneuvosto päätti kuitenkin tuplata turvetuotanto-ohjelman tavoitteet vuonna 1974. Vuotuinen tuotantotavoite nostettiin 20 milj.
m³:iin.78 Tätä tavoitetta epäiltiin suureelliseksi, mutta se
saatiin silti hyväksytyksi eduskunnassa.79
Energiapolitiikan neuvottelukunta totesi vuonna 1976,
että ”tällä hetkellä painopiste turvetuotannon edistämiTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
sessä on asetettava tuotannon tekniikan ja talouden edelleen kehittämiseen”. Neuvottelukunta edellytti, että tutkimustyötä tuettaisiin edelleenkin valtion varoin. Turpeen
toivottiin yleistyvän myös suurten voimalaitosten polttoaineena eikä vain aluelämmityskeskuksissa sekä pienessä ja keskisuuressa teollisuudessa. Kaiken kaikkiaan
kannanotto lupaili valtion voimakasta tukea turveteollisuudelle ja CHP-laitoksille. Neuvottelukunta uskoi, että
”polttoturpeen osuus maamme energiahuollossa kasvaa
sitä mukaa, kun sen käyttöön liittyvät tekniset ja taloudelliset ongelmat ratkaistaan”. Teknisillä ongelmilla viitattiin tasalaatuisen polttoaineen saatavuuteen ja vasta kehitteillä oleviin uusiin polttoteknologioihin. Taloudelliset ongelmat tarkoittivat suuria investointipääomia sekä
turvetuotannossa että polttolaitospuolella. Turve vaati kivihiileen ja öljyyn verrattuna huomattavasti suuremman
pääomapanoksen.80
Turve nousi polttoaineena 1970-luvun suomalaisen
energiapolitiikan perustalle siinä missä maakaasu ja kivihiili. Turpeen käytön edistämiseksi aloitettiin määrätietoinen kehitystyö, johon osallistuivat Valtion polttoainekeskuksen lisäksi Turveteollisuusliitto ry, GTK, VTT,
seutukaavaliitot, Ekono Oy ja kattilavalmistajat kaikissa
kokoluokissa. Turpeen energiakäytön takana oli varsin
laaja poliittinen tuki, ja mikä tärkeintä, silloiset valtiohoitajapuolueet Keskustapuolue ja SDP etupäässä kannattivat turvetuotanto-ohjelmia. Tuki näkyi paitsi hallituksissa ja eduskunnassa myös kunnallispolitiikassa, jossa
päätettiin CHP-laitosten ja aluelämpölaitosten rakentamisesta. Tuolloisen opetusministerin Ulf Sundqvistin sanoin ”turve oli punamullan lempilapsi”81. Turve nähtiin
tärkeänä lenkkinä voimalaitosten öljyriippuvuuden purkamisessa. Kannatusta lisäsi se, että turpeen käyttö voitiin sitoa alue- ja työllisyyspolitiikkaan.
1970-luvulla hahmottuivat ne perustelut, joita voi pitää turpeen energiakäytön konventionaalisina perusteluina. Niissä lähdettiin kotimaisuudesta, omavaraisuudesta,
45
Miten kaiken olisi pitänyt mennä ilman öljykriisiä
Kaavio 8. Öljyn arvioitu ja todellinen kulutus 1970-luvulla
20
15
Mtoe
Ennustaminen on vaikea laji. Erityisen vaikeaa on energiankulutuksen ennustaminen, koska se on riippuvainen lukuisista monimutkaisista muuttujista: mm. talouskasvusta, yhä globaaleimmista raaka-ainemarkkinoista, ympäristötekijöistä, teknologian tasosta, politiikasta, asenteista ja arvoista, kansainvälisistä sopimuksista, ulkoisista kriiseistä jne. Näitä ennusteita on
kuitenkin pakko tehdä energiapolitiikan peruskiveksi,
jotta tuotanto ja tarve voitaisiin nivoa yhteen.
Suomen energiantarpeen ennustaminen kehittyi
1960–70-lukujen taitteessa vastauksena tuontiriippuvuuden lisääntymiseen sekä energiantuotannon ja
kansantulon kasvun oletettuun yhteyteen.
Ulkoisen kriisin vaikutuksen aikaisemmille ennusteille näkee erityisen selvästi vuoden 1973 öljykriisin
kohdalla. Energiapolitiikan neuvottelukunta totesi vielä vuonna 1972, että energiantarpeen lisäys täytetään
tuontipolttoaineilla eli pääosin öljyllä.
Kehitys huolestutti päättäjiä, mutta sen suunnan
muuttamiseksi tehtiin hyvin vähän ennen öljykriisiä.
Energiapolitiikan neuvottelukunta uskoi vuonna 1972,
että öljyriippuvuutta purettaisiin parhaiten omalla ydinvoimalla, maakaasun tuonnilla ja kivihiilen käytön lisäämisellä. Linjana oli siis tuontiriippuvuuden korvaaminen toisilla tuontiriippuvuuksilla. Kotimaisista
vaihtoehdoista neuvottelukunta totesi, että ”energiavaramme ovat käytetyt jo siinä määrin, että sen määrällistä osuutta ei enää voida oleellisesti lisätä”.
Öljyn kulutuksen oletettiin kasvavan 1,85 -kertaiseksi 1970-luvulla. Öljykriisi teki kuitenkin edellisen
vuoden ennusteista käyttökelvottomia (Katso Kaavio 8).
Kotimaisia vaihtoehtoja tarkasteltiin öljykriisin jälkeen aivan toisenlaisella asenteella ja mielenkiinnolla.
10
5
0
1955
1960
Arvio (1972)
1965
1970
1975
1980
Todellinen kulutus
Lähde/Source: SVT, Energia; Suomen energiantarve 1970-luvulla. Komiteanmietintö 1972: A 11. Helsinki 1972.
Figure 8. Estimated and Final Consumption of Oil in Finland in the 1970s.
Turve sai ensimmäisestä öljykriisistä nosteen, joka kohotti sen siihen asemaan missä se on tänä päivänä (4–7 %
primäärienergiankulutuksesta).
Miten turpeen energiakäytön olisi käynyt ilman 1970-luvun öljykriisejä? Tietty määrällinen lisäys olisi toteutunut,
mutta se olisi tuskin ollut yhtä suuri. Todennäköistä olisi
ollut, että vuoden 1971 päätös turvetuotannon nostamisesta 10 milj. m³:iin olisi jäänyt pysyväksi eikä vuoden
1974 tuplauspäätöstä olisi enää tehty.
Ilman kriisejä öljyriippuvuutta olisi alettu purkaa
1970-luvun lopulla etupäässä maakaasun tuonnilla, ydinvoimalla ja kivihiilen käytön lisäämisellä. Maamme kaukolämpöjärjestelmä olisi tämän kehityksen seurauksena
hyvin toisenlainen kuin se on nykyään: maakaasun ja kivihiilen osuus olisi siinä nykyistä korkeampi. Ydinvoimarakentamisen viivästyminen olisi joka tapauksessa johtanut siihen, että lämmön ja sähkön yhteistuotantoa olisi
alettu tukea ilman öljykriisiäkin.
Todennäköistä on, että Pohjois-Pohjanmaan rannikolle
rakennetut CHP-laitokset olisivat valinneet jonkun muun
polttoaineen kuin turpeen, etupäässä kivihiilen, koska tur-
46
veteollisuus alkoi levittäytyä Etelä- ja Keski-Pohjanmaan
ja Savon pohjoispuolelle vasta vuoden 1974 tuplauspäätöksen jälkeen. On myös epätodennäköistä, että Haapaveden turvekäyttöistä lauhdesähkövoimalaa olisi rakennettu ilman 20 milj. m³:n vuotuista turvetuotantotavoitetta, vaikka sitä ei varsinaisesti ollut sidottukaan näihin
tavoitteisiin. Haapaveden arvioitu vuotuinen polttoturpeen tarve, noin 2,5 milj. m³, olisi ollut vaikeasti järjestettävissä vuoden 1971 päätöksen mukaisella 10 milj. m³:n
vuotuisella tuotannolla.
Monista turveteollisuutta hyödyttävistä tukitoimista – esimerkkeinä GTK:n määrärahat pohjoisten soiden
kartoittamiselle, VTT:n tutkimusmäärärahat ja turpeen
verohelpotukset – päätettiin vasta ensimmäisen öljykriisin jälkeen. Ilman öljykriisiä Valtion polttoainekeskuksen kehitys olisi ollut huomattavasti vaatimattomampaa.
Monet tärkeät asiakkuudet solmittiin vasta valtioneuvoston tuplauspäätöksen jälkeen, johon sidottiin myös
turpeen käytön edistämistä julkisen sääntelyn eli regulaation kautta.
Lähde: Suomen energiantarve 1970-luvulla.
Komiteanmietintö 1972: A 11. Helsinki 1972.
työllistävyydestä ja kehitysaluepolitiikasta. Näihin perusteluihin vedottiin 2000-luvullakin kehitysaluepolitiikkaa
lukuun ottamatta.82
Valtiovallan tukiessa polttoturpeen tuotantoa Valtion
polttoainekeskuksen oli entistä helpompaa saada uusia
päänavauksia teollisuus- ja voimalaitospuolella. Yhtyneiden Paperitehtaiden päätös vuodelta 1974 rakentaa Simpeleen tehtailleen 600 000 m³:n jyrsinturvetta vuodessa käyttävä turvevoimalaitos oli uraauurtava, sillä se oli
Suomen ensimmäinen teollisuuden turvekäyttöinen laitos. Mäntässä turve oli ollut yksi polttoaine muiden joukossa. Simpeleen laitos valmistui vuonna 1976.83
Vuonna 1974 solmittiin sopimus Tampereen kaupungin kanssa 1 000 000 m³ vuotuisista jyrsinturvetoimituksista. Naistenlahti II valmistui polttoöljykäyttöisen Naistenlahti I kupeeseen vuonna 1977. Myös Ouluun valmistui turvetta käyttävä voimalaitos vuonna 1977. Toppilan
voimalaitos kulutti turvetta vuodessa noin 1 000 000 m³.84
Toppilan voimalaitoksen polttoainemarkkinoista kilpaili
tosin myös vuonna 1976 perustettu Turveruukki Oy.
Muita merkittäviä asiakkuuksia syntyi Joensuun kaupungin (40 000 m³), Asko Oy:n (20 000 m³), Kajaani Oy:n
(70 000 m³), Kemi Oy:n Kemin tehtaiden (100 000 m³),
Kemira Oy:n Valkeakosken tehtaiden (410 000 m³), Oy Metsä-Botnia Ab:n (70 000 m³), Outokumpu Oy:n (300 000 m³),
Rauma-Repolan Joensuun tehtaiden (30 000 m³) ja Oy
Wilh. Schauman Ab:n (170 000 m³) kanssa.85
47
Regulaatio työntövoimaksi
Valtioneuvoston turvetuotanto-ohjelmiin (1971 ja 1974)
sidottiin myös polttoturpeen käyttöä edistäviä politiikkatoimia. Etupäässä kyse oli regulaatiosta, jonka keinoina olivat mm. investointituet, valtion korkotuettu lainoitus ja verohelpotukset. Valtion tukien vaikutus oli
varsin merkittävää aina EY-aikaan saakka, jolloin suorat
subventiot kiellettiin.
Turveteollisuuden sääntelystä oli kyse myös Valtion
polttoainekeskuksen roolissa, kun se täytti poliittista missiota valtion liikeyrityksenä valtion budjettivaroin. Tavoitteiden täyttäminen meni jopa tuloksellisuuden edelle 1970-luvulla. Toisaalta valtiorahoittaja oli osannut
varautua turveteollisuuden läpimurtovaiheen heikkoon
kannattavuuteen ”hitaasti käynnistyvänä ja suuria investointeja vaativana alana”86.
Kannattavuus ei ollut alkuun pääasia. Sellaiseksi asetettiin lämmityksen öljyriippuvuuden purkaminen. Valtion tuet olivat kansainvälisestikin laajalti käytettyjä keinoja valtiovallan elintärkeiksi kokemilla aloilla, joiden ei
uskottu käynnistyvän ilman regulaation työntövoimaa.
Toki valtion tukia käytettiin kansainvälisesti myös estämään tietyn yhteiskunnallisesti merkittävän alan täydellinen romahtaminen.
Turveteollisuuden osalta oli kyse siitä, ettei turpeelle
ollut vielä tuotantotavoitteita tukevia markkinoita. Myös
pääomakysymys oli ongelmallinen. Sitä tarvittiin alkuvaiheessa paljon eikä säädellyiltä rahoitusmarkkinoilta ollut
saatavilla vaadittavia pääomia. Pääoman takaajaksi ei ollut muita vaihtoehtoja kuin valtio.
Kotimaista turveteollisuutta oli tuettu subventioin
1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa. Turveteollisuus oli ollut tuolloin monenkirjavien paikallisten yrittäjien käsissä eikä yhteen valtiolliseen toimijaan tukeutuvaa
kuten 1970-luvun alussa. Osa 1940–50-lukujen yrittäjistä oli ollut liikkeellä tosissaan, mutta jotkut turvetuottajat olivat tulleet alalle subventioiden ja helppojen voittojen houkuttelemina. Turpeen laatu oli kärsinyt erilaisten
yrittäjäintressien takia ja aiheutti ongelmia mm. VR:lle.
Heikkolaatuista polttoturvetta myyvät yrittäjät mustasivat turpeen mainetta pitkäksi aikaa.87
Turvetuotannon toista läpimurtoa pohjustavat tukitoimet liittyivät alkuun rautatietariffeihin: VR myönsi
vuodesta 1967 lähtien polttoturverahdeille 30 % alennuksen. Polttoturpeen kuljetusten kannattavuutta parannettiin näin etenkin pitkillä matkoilla, mikä olikin
alkuaikoina tärkeää, koska soita oli tuotannossa etupäässä Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Varhain turvetuotantoon otetut eteläpohjalaiset suot sijaitsivat lähellä
rautateitä. Rautatiekuljetukset olivat tärkeitä muun muassa Tampereen CHP-laitoksen polttoainetoimituksille
2000-luvulle saakka.
Vuosien 1971 ja 1974 päätösten jälkeen turveteollisuutta ja polttoturvetta alettiin tukea moninkertaisesti.
Ensinnäkin volyymin takaamiseksi oli uudelleen järjestetty
Valtion polttoainekeskuksen toimintoja ja myönnetty sille
korotetut turvetuotannon määrärahat. Työvoiman palkkaamiseen myönnettiin lisäksi työllisyysvaroja. KTM:n
energiaosasto laski vuonna 1978, että turpeen käytöstä
aiheutuvat lisäkustannukset voitaisiin kompensoida osaksi ”niistä kustannussäästöistä, joilla vähennetään työttömyydestä aiheutuvia kustannuksia (2000 mk/kk/henkilö
eli noin 1050 € vuoden 2008 rahana) työllistettäessä mainittuihin töihin ensisijaisesti työttömiä työnhakijoita”88.
Tuotantotavoitteiden sitominen ensin vuoteen 1980
ja myöhemmin 20 milj. m³:n tavoitteeseen takasi valtion
tuille jatkuvuutta. Teknologisten valintojen jälkeen valitun
48
polun luotettiin kestävän vuosikymmeniä. Suurten kaupunkien ja prosessiteollisuuden CHP-laitosten rakentaminen loi polttoturpeelle markkinat, joiden turvin voitiin
laskea sen varaan, että tuotanto jatkuisi tulevaisuudessakin. Kasvuturvetuotanto ymmärrettiin 1960–70 -luvuilla
lähinnä polttoturvetuotantoa tukevaksi alaksi89.
Eduskunta hyväksyi lain polttoturpeen käytön edistämisestä (523/1972) kesäkuussa 1972. Laki antoi KTM:lle
oikeuden avustaa pääosin turvetta käyttäviä lämpölaitoksia niiden viitenä ensimmäisenä käyttövuotena enintään
20 % kokonaisinvestoinneista.90 Laissa ei ollut kansainvälisesti mitään poikkeuksellista. Esimerkiksi Länsi-Saksa
tuki kivihiiliteollisuuttaan ja USA öljyteollisuuttaan erilaisin subventioin 1940-luvulta lähtien.91 Myös tuulivoiman tuotanto kasvoi 1990-luvulla mm. Saksassa, Tanskassa ja Kiinassa valtion tuella.92
Osaltaan öljyn, maakaasun ja kivihiilen valtion tuissa
oli kyse tietyn asteisesta protektionismista. Toisaalta valtion tuet olivat välttämättömiä pääoman takaamiseksi,
jos energiantuotanto rakentui tai haluttiin rakentaa kansallisen pääoman pohjalle, niin kuin se toteutui turpeen
ja ylipäänsä biomassan sekä jossain määrin vesija tuulivoimankin osalta.
Suomessa valtioneuvosto suorastaan vaati ensimmäisen
öljykriisin jälkeen, että valtion lämpölaitosten tuli korvata polttoöljy turpeella, hakkeella tai haloilla aina kun se
oli mahdollista.93 Päätöstä uusittiin vuonna 1978, jolloin
valtioneuvosto velvoitti valtion laitoksia siirtymään ensi
tilassa kotimaisten polttoaineiden käyttöön.94
Käytännössä velvoite ei toteutunut ilman mittavia
valtion tukia, sillä vain 11 %:a valtion rakennuskannasta (1978) oli muutettavissa suoraan turve- tai hakekäyttöisiksi. Turve oli ollut halkoihin ja hakkeeseen nähden
paremmassa asemassa vuoteen 1979 saakka, jolloin säädettiin laki kotimaisten polttoaineiden käytön edistämisestä (164/1979) ja siihen kuuluva 20 %:n kokonaisinvestointituki polttolaitoksille. Kotimaisten polttoaineiden
määritelmää lavennettiin puun ja turpeen lisäksi olkeen
ja jätteisiin. Käytännössä laki oli kuitenkin ohjauskeino
turpeen ja puun energiakäytön edistämiseksi, sillä oljen
ja jätteiden energiakäyttöä ei tuettu yhtä lailla tutkimuksella ja teknologisella kehitystyöllä.95 Kotimaisiin polttoaineisiin kytkeytyvää kaukolämpöjärjestelmää edistettiin
lisäksi vuodesta 1979 lähtien Asuntohallituksen myöntämin kaukolämpöverkoston rakentamistuin.
Lakia kotimaisten polttoaineiden edistämiseksi uudistettiin seuraavan kerran vuonna 1984, jolloin lakiin sisällytettiin myös energiansäästön edistäminen (858/1984).
Mikä tärkeintä, investointitukea sai entistä paremmin nyt
myös polttolaitosten muutostöihin niin, että ne voisivat
jatkossa kasvattaa polttoturpeen ja hakkeen osuutta. Aikaisemmat investointituet oli osoitettu etupäässä uusille kotimaisia polttoaineita käyttäville laitoksille. Lisäksi
kotimaisiksi energialähteiksi ja investointitukien kohteiksi nostettiin, ainakin teoriassa, maalämpö, tuuli ja aurinko. Niiden merkitys jäi kuitenkin kapeaksi 1980-luvulla,
kun tuulivoimalta ja maalämmöltä puuttuivat samanlaiset kannustimet (”incentives”) kuin biomassalta. Uusina,
suuria investointeja vaativina aloina tuulivoima ja maalämpö eivät olleet kilpailukykyisiä fossiilisiin polttoaineisiin, turpeeseen, puuhun, ydinvoimaan, vesivoimaan ja
sähkön tuontiin verrattuna.
Viimeisin säädellyn talouden aikana hyväksytty laki
kotimaisten energialähteiden käytön, energiansäästön ja
uuden energiantuotantoteknologian käyttöönoton edistämisestä tuli voimaan vuonna 1989 (1137/1988). Polttolaitosinvestoinneissa tuettiin yhä turvetta, puuta, olkea ja
jätettä käyttävien laitosten rakentamista ja muutostöitä.
Investointitukien lisäksi polttoaineverotus oli merkittävässä roolissa lämmityksen öljyriippuvuuden purkamisessa. Polttoaineita oli verotettu vuoteen 1974 saakka liikevaihtoverolla, jossa prosentuaalinen osuus määräytyy
lopullisen kuluttajahinnan perusteella.
Öljyn hinnannousun jälkeen otettiin käyttöön valmis-
49
Sähkön kulutus kasvoi Suomessa nopeasti 1960–1990 -luvuilla.
Muihin OECD-maihin verrattuna
halpa sähkö siivitti Suomen nopeaa teollistumista, koneellistumista ja kulutuskulttuurin lopullista läpimurtoa sotien jälkeen.
Sähkön hinta pidettiin alhaisena vientivetoisen prosessiteollisuuden kilpailukyvyn takaamiseksi. Keinoina olivat keskitetty energiantuotanto, halpojen
raaka-aineiden tuonti Neuvostoliitosta ja teollisuuden energiankulutusta suosiva veropolitiikka. Kuvassa Imatran Voima
Oy:n 400 kilovoltin voimajohtoja 1980-luvulla.
tevero, jonka uskottiin hillitsevän polttoaineiden hinnoista johtuvaa hinnankorotuspainetta ja asumiskustannusten nousua. Vero sidottiin vuoden 1973 lopussa vallinneeseen hintatasoon. Vuonna 1976 astui vielä voimaan
erillinen sähkövero, jonka jälkeen polttoaineet olivat tavallaan tuplaverotettuja, kun myös polttoaineella tuotettu
sähkö oli veronalaista. Vaikka sähköverosta sai vuodesta
1978 lähtien tietyin ehdoin palautuksia, polttoaineiden
verotusjärjestelmää kritisoitiin kovasti vientiteollisuuden
keskuudessa.96
Jopa vuonna 1976 asetettu valmisteverolakikomitea,
puheenjohtajansa, Tullihallituksen pääjohtaja Jorma Uiton mukaan Uiton komitea, piti vallitsevaa polttoaineveSuosta voimaa ja lämpöä
rotusta ”lyhytjänteisenä”. Komitea oli kuitenkin hieman
eri kannalla kuin prosessiteollisuus. Uiton, hallitusneuvos
Osmo Kallialan (VM), lainsäädäntöneuvos Mauri Mandelinin (OM), ylijohtaja Jorma Kallion (MMM) ja erikoistutkija Olavi Sillbergin (KTM) mielestä inflaatio oli
vähentänyt polttoaineiden veron osuutta niiden hinnasta,
ja valmisteveroa oli jopa alennettu raskaan ja kevyen polttoöljyn osalta asuinkustannusten alentamiseksi.97
Vientiteollisuuden kritiikin kärki kohdistuikin itse
asiassa sähköveroon polttoaineverotuksen varjolla. Veron
osuus sähkön kulutuksesta oli 1970-luvun puolivälissä
64 %, mikä tiesi noin 192 milj. mk (noin 12,2 milj. €
vuoden 2008 rahana) vuotuista verorasitusta. Potti ja-
50
Finnish Electricity consumption
grew rapidly between 1960 and
1990. Cheap electricity compared
to other OECD countries powered
rapid industrialisation and
mechanisation in Finland in
the post-war period, and led to
the emergence of a consumer
culture. The price of electricity
was kept low to guarantee the
competitiveness of the exportdriven process industry. The
means to achieve this were
centralised energy generation,
cheap imported fuel from the
Soviet Union and taxation policy
that favoured industrial energy
usage. The picture shows some
of Imatran Voima’s 400 kilovolt
power lines in the 1980s.
kaantui seuraavasti: metsäteollisuus 56 %, metalliteollisuus 13 %, kemianteollisuus 12 %, energiateollisuus
8 % ja muut 11 %. Itse asiassa liikenne kantoi suuren
osan polttoaineverotuksen rasituksesta. Vuonna 1978
noin 85 % polttoaineveroista eli 2,2 miljardia mk (noin
115 milj. € vuoden 2008 rahana) tuli liikenteessä kulutetuista polttonesteistä. Sähkö- ja polttoaineveron yhteisvaikutus oli kuitenkin tuntuva etenkin puunjalostusteollisuudelle, joka laski pelkästään sähköveron nostavan
vientihintojaan 1,5 %.98
Öljykriisi muutti energiaverotusta yhä enemmän kotimaisia polttoaineita suosivaksi. Laki liikevaihtoverolain
muuttamisesta vuodelta 1974 vapautti veroista pyöreän
puutavaran, halot, pilkkeet, polttohakkeen ja -turpeen
sekä turvebriketit. Valmisteveron alaisia olivat vain tuontipolttoaineet. Sähkö oli nauttinut verovapaudesta vuodesta
1963. Sähköveron säätämisen (1976) jälkeen kotimaiset
polttoaineet eivät olleet täysin verovapaita, kun niitä käytettiin CHP-laitoksissa myös sähkön tuotantoon. Sähköveron mallit haettiin osittain Ruotsista ja Norjasta, joissa
sähköä oli verotettu vuosikymmeniä. Veron tarkoituksena
oli energian kulutuksen kasvun hillitseminen.99
Vaikka sähköä alettiin verottaa vuoden 1976 jälkeen,
kaukolämpö pysyi 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella liikevaihto- ja valmistusverotuksen ulkopuolella. Energiaverotusta uudistettiin merkittävästi vuonna 1986, jolloin energiahyödykkeistä tehtiin liikevaihtoverollisia ja kumottiin aikaisemmat valmiste- ja sähköverolait. Vuoden
1986 jälkeen myös kaukolämpö oli verollista.
Turve pysyi verovapaana polttoaineena aina vuoteen
1991 saakka, jolloin jyrsinpolttoturve tuli lisäveron alaiseksi (1534/1991). Puun verovapaus säilyi ennallaan.
Turvetuotantopinta-ala moninkertaistuu
Pääomakysymys oli eräs turvetuotannon moninkertaistamisen kriittisimmistä tekijöistä. Toinen kriittinen kysymys
koski turvetuotantoon otettavia soita. Suomessa tuotettiin polttoturvetta vuonna 1971 noin 304 000 m³, mistä
Valtion polttoainekeskuksen osuus oli noin 281 000 m³.
Valtioneuvoston päätös vuodelta 1971 edellytti polttoturvetuotantovolyymin 30-kertaistamista. Alan moottoriksi aiotulla Valtion polttoainekeskuksella oli kuitenkin
vain 11 250 ha suoalueita, joista osa oli vieläpä heikosti
tuotantoon sopivia.100
Turvetuotannon 30-kertaistamiseksi vaadittiin ainakin 4–5 -kertainen määrä tuotantokelpoisia soita. Valtioneuvoston tuplauspäätös 1975 nosti vaatimukset monta porrasta ylemmäksi. Nyt Valtion polttoainekeskuksen
tuli liki 70-kertaistaa polttoturvetuotantonsa kymmenessä vuodessa. Vuoden 1974 vertailuluvut olivat tosin
alhaiset poikkeuksellisen sateisen kesän jäljiltä. Tuotantoalueiden hankinta oli jo hyvässä kasvuvauhdissa, sillä Valtion polttoainekeskuksella oli hallussaan vuonna
1974 jo 40 000 ha suoalueita mikä oli noin 0,4 % Suomen suopinta-alasta.101
51
Ratkaistavia käytännön kysymyksiä oli kuitenkin ongelmiksi asti. Mistä löydettäisiin lisää tuotannolle sopivia
soita, kuinka järjestettäisiin niiden omistajuus ja työvoimakysymys, mikä teknologia sopisi parhaiten suomalaisille soille, miten voitaisiin varautua sääolosuhteiden vaihteluihin, kuinka hoidettaisiin pitkä kuljetusketju soilta
polttolaitoksille, miten piti huomioida pinnalle nousemassa olleet soiden- ja vesiensuojelukysymykset? Nämä
kysymykset tulivat pääosin Valtion polttoainekeskuksen
ratkaistaviksi, joskin se sai alusta alkaen merkittävää sivustatukea Turveteollisuusliitolta, Geologiselta tutkimus-
laitokselta, VTT:ltä ja seutukaavaliitoilta. Valtioneuvoston tuplauspäätöksen jälkeen alalle syntyi myös pienyrityksiä, joista suurin oli pohjoispohjalainen Turveruukki
Oy (1975), joka saavutti varsin suuren markkina-aseman
Oulun läänissä.
Voisi sanoa, että turvetuotannon monikymmenkertaistaminen oli Valtion polttoainekeskukselle kauhistuttavakin kunnia. Se oli tosin vaatinut itselleen tuota kunniaa vuodesta 1968 lähtien, jolloin Hakkaraisen komitea oli vetänyt linjoja polttoturpeen käytön lisäämiseksi. Valtion polttoainekeskuksessa on myöhemmin nähty,
52
Suurten teollisuus- ja kaupunkivoimalaitosten polttoainehuolto
edellyttää laajoja tuotantoalueita jyrsinturvetuotannolle. Turvetuotannon maantieteellinen
leviäminen ja suuret tuotantosuot nostivat ennen joutomaina pidettyjen soiden taloudellista arvoa 1970–2000 -luvuilla.
Kuva on otettu Keuruun Permisuolla vuonna 2009.
Supplying fuel to large industrial
and municipal power plants
requires large milled peat
production areas. Since the
1970s, the extensive geographical
spread of peat production and
large productive peatlands has
raised the economic value of
bogs previously considered
wasteland. The picture shows
Permisuo in Central Finland
in 2009.
että linjan tarkoituksena oli liikeyrityksen pelastaminen.
Halpa öljy, polttopuun käytön romahtaminen ja muut
valtiolliset sahurit (Enso-Gutzeit Oy ja Veitsiluoto Oy)
olivat asettaneet Valtion polttoainekeskuksen olemassa olon kyseenalaiseksi 1960-luvun jälkipuolella. Mihin
liikeyritystä enää tarvittaisiin, jos kehityslinja jatkuisi samanlaisena? Toimitusjohtaja Kosti Rannan ja hänen esikuntansa tulevaisuuden toivo oli turpeessa, jota kukaan
muu valtiollinen yritys ei enää halunnut liiketoimintojensa osaksi. IVO Oy:lle Suo Oy:stä oli tullut tehtävä, jota
vedettiin vain velvollisuudesta. IVO Oy:n kasvustrategiat olivat yleisesti sähkön tuotannossa ja siirrossa sekä erityisesti ydinvoimassa.102
Suo Oy:n hallussa olevat eteläpohjalaiset suot sopivat
erinomaisesti polttoturvetuotantoon. Taustalla oli vuosikymmenten tutkimusja kehitystyö. Öljykriisin jälkeen Valtion polttoainekeskus oli kuitenkin pakotettu
kiireeseen: uutta suoalaa oli hankittava omaksi tai vuokralle tuhansia hehtaareita vuodessa. Ongelmana oli, että
maamme soiden soveltuvuutta turvetuotannolle oli tutkittu vähän.
Suopinta-alaltaan (9,7 miljoonaa hehtaaria vuonna
1972) Suomi oli maailman neljänneksi suorikkain valtio
Neuvostoliiton (170 miljoonaa hehtaaria vuonna 1972),
Kanadan (112 miljoonaa hehtaaria) ja USA:n (48 miljoonaa hehtaaria) jälkeen. Suomen kokonaisturvevaroiksi arvioitiin vuosien 1950–53 metsien inventoinnin tuloksena noin 100 miljardia m³. 1970-luvun mittausten
perusteella yhden kuution jyrsinturvetta arvioitiin vastaavan noin yhtä megawattituntia.103 Suomen kasvuturvetutkimuksen pioneeri, professori Viljo Puustjärvi laski
1960-luvulla, että turpeen vuotuinen lisäkasvu oli noin
50 milj. m³.104
Soiden hyötykäyttö oli painottunut Suomessa 1700-luvun lopun kytöajoista lähtien viljelysmaan raivaamiseen.
1970-luvulle tultaessa maamme soista oli raivattu pelloiksi ja niityiksi lähes 800 000 ha. Tämä tie oli kuitenkin
sulkeutunut jo 1960-luvulla maatalouden rakennemuutoksen myötä. Valtio tosin laski, että sillä oli soissa vielä
6 miljoonaa hehtaaria teoreettista viljelyreserviä.105 Soilla
oli siten tietty merkitys kriisiaikojen ruokahuollolle.
Toinen soiden hyödyntämisen pääsuunta oli ollut
metsätalous. Metsien ojituksen seurauksena oli kuivatettu 1970-luvulle tultaessa lähes 3 miljoonaa hehtaaria Suomen soista. Valtion metsäpolitiikassa uskottiin,
että kuivattu suoala olisi 1970-luvun loppuun mennessä
7 miljoonaa hehtaaria.106 Ennätyksellisen laajan metsienojitussuunnitelman aikaan 1950–70 -luvuilla ei otettu
juuri huomioon metsäojituksen vaikutuksia ekosysteemille ja vesistöille. Metsien kuivatukset olivat osa tehokasta
metsätaloutta, joka puolestaan oli suomalaisen metsäteollisuuden laajentumisen ehto. Ongelmana oli jo 1960-luvulla, että Suomen metsätase uhkasi jäädä alijäämäiseksi eli metsien vuotuinen hakkuu oli lähellä ylittää metsien vuotuisen kasvun107. Suomessa ei koskaan päästykään
1970-luvun ojitustavoitteisiin, vaan metsäojitettujen soiden pinta-ala jäi tavoitteista ja oli 5,6 miljoonaa hehtaaria vuonna 2009108. Käytännössä tämän linjan pysäyttivät kansalliset ja kansainväliset ympäristönsuojelusitoumukset 1980-luvulta alkaen.
Soidensuojelutavoitteet olivat nostaneet 1960-luvulla
päätään samanaikaisesti kiihtyvien soiden metsäojitusten
kanssa. Suomen soiden luonnonsuojelutavoitteeksi asetettiin 1970-luvun alussa 1 miljoonaa hehtaaria. Soidensuojelun rinnakkaisilmiönä oli alettu puhua myös soiden
moninaiskäytöstä, jolla tarkoitettiin sitä, että luonnontilaisen suon käyttöarvona otettiin huomioon lisäksi marjasato, riista ja retkeilyarvo.109
Neuvon turvetyöryhmä (1972–74) piti turvetuotannon rajana Oulujoen vesistöä. Pohjois-Suomea ei sinällään rajattu ulkopuolelle, mutta sieltä vaadittiin enemmän
tutkimusta. Optimaalisimpina pidettiin saraturvevaltaisia Pohjanmaan – Keski-Suomen vedenjakajan tupasvillasoita sekä Pohjois-Suomen aapasoita, joiden tuhkapitoi-
53
Soiden valmistelu turvetuotantoon
Soiden valmistelu turvetuotannolle oli ja on yhä hidas, raskas
ja pääomia kysyvä prosessi. Sen jälkeen kun on kartoitettu,
että suo kelpaa turvetuotannolle, kuluu vielä muutama vuosi
ennen kuin päästään täysimittaiseen tuotantoon.
Tietyllä tavalla turveteollisuus muistuttaa kaivannaisteollisuutta kartoitus-, valmistelu-, tuotanto- ja lopettamisvaiheineen, jonka yhteydessä on 1980-luvulta lähtien alettu puhua
myös jälkikäytöstä. Turvetuotantoon otetun suon elinkaari on
ollut yleensä noin 20–30 vuotta. Kaivannaisteollisuuden tavoin turveteollisuus oli tiukasti säädeltyä ulkomaalaisomistuksen osalta aina 1990-luvulle
saakka. Ulkomaalaisella yhtiöllä ei ollut ilman valtioneuvoston erityislupaa oikeutta omistaa tai hallita kiinteää omaisuutta Suomessa. Laki ulkomaalaisomistuksesta (219/1939) teki
käytännössä investoinneista houkuttelemattomia, koska erityisluvan sai vain kahdeksi vuodeksi. Kaivannais- ja turveteollisuus kehittyivätkin 1940-luvun jälkeen täysin suomalaisena
teollisuutena vailla ulkomaisia suoria sijoituksia aina 1990-luvun lopulle asti. Kaivannais- ja turveteollisuudelle oli 1940–90
-luvuilla yhteistä myös varsin väljä lupakäytäntö. Turveteollisuuden osalta lupakäytäntö kiristyi 1980-luvun lopulta lähtien ja oli huomattavasti tiukempi kuin kaivannaisteollisuudessa 2000-luvulla. Turvetuotannon lupaehdot olivat Suomen
EU-jäsenyyden jälkeen myös huomattavasti tiukempia kuin
maa- ja metsätaloudella.
Ympäristönsuojelullisia tavoitteita edistävä lupakäytäntö on
tullut välivaiheeksi turvesoiden tuotannollisen kartoituksen ja
varsinaisen valmistelutyön väliin 1980-luvun lopulta lähtien.
1970-luvun turveteollisuus ei ollut vielä minkään maa-aineslain alainen eikä turpeen nostamiselle vaadittu viranomaislupaa. Seutukaavoituksen ja luonnonsuojelulain mukaisten
suojelualueiden toteuttamisjärjestelmä oli 1970–80 -luvuilla
sekava ja synnytti omalta osaltaan jännitteitä turveteollisuu-
den ja luonnonsuojeluliikkeiden välille. Tärkein turvetuotantoa normittava ympäristönsuojelullinen laki oli 1970–90
-luvuilla vesilaki (1962), joka puuttui lähinnä vesien pilaantumisen estämiseen.
Varsinainen turvesuon valmistelu – ilman siihen liittyviä
lupaprosesseja – käsittää monia vaiheita. Kuivatus on ollut
aina turvetuotannon perusedellytyksiä. Siinä suon pinta kuivataan ja pohjaveden pinta alennetaan ojituksen avulla. Suon
syvimmistä paikoista suunnitellaan veden poistoon veto-ojat,
jotka laskevat laskeutusaltaisiin, joihin pyritään pysäyttämään
veden mukana tuleva kiintoaines. Usein kuivatuksen tehostamiseksi on käytetty pumppausta.
Vesistökuormituksen vähentäminen on nykyään olennainen osa turvetuotantosoiden valmistelua. Vesiensuojelua tehostettiin 1990-luvulla. Tähän vaikuttivat tiukkenevat ympäristönsuojelunormit, 1980-luvun alun vesiensuojeluvahinkojen synnyttämä kritiikki ja turveteollisuuden oman ympäristötietoisuuden voimistuminen. 1990-luvun jälkeen oli olemassa monia turvesoiden vesienpuhdistustekniikoita: laskeutusallas, sarkaojitusrakenteet, virtaamasäätömenetelmä, pintavalutus, kasvillisuuskenttä, maaperäimeytys ja kemiallinen
puhdistus. Lasketusallas on ollut tavallisin ja vanhin menetelmä kiintoaineen erottamiseksi kuivatusvedestä. Kemiallista puhdistusta on käytetty vain erityistapauksissa suurimmilla tuotantoalueilla.
Turvetuotannon osuus vesistöjen fosforipäästöistä on 0,7 %.
Suurimmat vesistöjen fosforipäästöjen aiheuttajat ovat maatalous (67 %) sekä haja- ja loma-asutus (8,6 %). Turvetuotannon osuus vesistöjen typpipäästöistä on 1 %. Suurin vesistöjen typpipäästöjen aiheuttaja on maatalous (53,4 %). Turvetuotannon osuus vesistöjen ravinnekuormituksesta on samaa
tasoa kuin kalankasvatuksella. Siitä huolimatta se on joutunut huomattavasti ankaramman kritiikin kohteeksi. Keskus-
54
Vesiensuojelurakenteet
ovat osa turvetuotantoalueen valmistelutöitä.
Juvan Pakinsuon kuivatusvesiä johdetaan
vesienkäsittelyalueena toimivalle ruokohelpikentälle.
Watercourse protection
structures are part of the
preparation of a peat
production area.
telu maatalouden ravinnekuormituksesta on vähäistä siihen
nähden, miten suuri osuus sillä on vesistöjen fosfori- ja typpipäästöistä.
Soiden valmisteluun voi laskea myös melu- ja pölyhaittojen sekä tulipaloriskien vähentämisen. Tavallaan näihin opittiin käytännön työn kautta 1940–2000 -luvuilla. Pölyhaittoja
on pyritty vähentämään muun muassa tuotantomenetelmillä,
suojavyöhykkeillä, suojapuustolla sekä turveaumojen ja kuljetusreittien sijoittelulla mahdollisimman kauas asutuksesta.
Meluhaittoja on pyritty vähentämään muun muassa töiden
ajoituksella, turveaumojen ja teiden sijoituksella sekä suojavyöhykkeillä.
Jo kytöviljelijät tiesivät, että turve on herkästi syttyvää, palaa kytemällä ja on vaikeasti sammutettavaa. Tulipalot ovatkin turvetuotannon alituinen riski, jota pyritään ehkäisemään
sekä ennalta että varosuunnitelmilla. Ennaltaehkäisevistä toimista tärkeimpiä ovat paloaltaiden rakentaminen, palokunnan kulun kestävä tiestö, aumavarastoinnin onnistuminen,
työntekijöiden valveutuneisuus ja työmaakohtainen palokalusto. Suomalainen turveteollisuus omaksui paljon venäläistä
teknologiaa ja menetelmiä jyrsinturvetuotannossa 1950–60
-luvuilla, mutta aumauksessa opeteltiin omat keinot. Neuvostoliittolaiset turveaumat olivat usein löysiä, jolloin ne samalla muodostivat suuren riskin tulipaloille. Suomessa aumoista
tehtiin ja tehdään tiiviitä muun muassa palojen ehkäisemiseksi. Lisäksi paloja voidaan vähentää puhdistamalla koneet
huolellisesti turvepölystä ja keskeyttämällä työt erittäin tuulisella säällä. Kuiva turve ja yli 10 m/s puhaltava tuuli ovat
yhdistelmä, jossa palo etenee räjähdysmäisesti ja voi tuhota
koko tuotantokentän ja tielle osuvat kalliit koneet.
Itsesyttymisen lisäksi turvepalon voi aiheuttaa ulkoinen
lämmönlähde, esimerkiksi koneen kipinä, laakerin ylikuumeneminen, kytevä tupakantumppi, salama tai tuhopoltto.
Huolettomasti hoidetut ja puhdistetut työkoneet ovat suuri
uhka paloturvallisuudelle. 2000-luvun alussa sattui keskimäärin 1–2 turvetyömaan suurpaloa kesässä.
Lähde: Savolainen & Sipilä 2008; Energiatalouden työryhmä 1972–74,
KTM:n komitea-arkisto, KA; Turvekomitean mietintö 1983;
www.ymparisto.fi/default.asp?node=8568&lan=fi, Luettu 4.1.2010.
55
Palonsuojelu on tärkeä osa turvetuotantoa. Kuvassa palomestari Veikko Mäkinen opastaa kytevän auman sammutuksessa
Valtion polttoainekeskuksen palontorjuntakursseilla Valkeasuolla vuonna 1976.
Fire protection is an important part
of peat production. The picture
shows fire officer Veikko Mäkinen
supervising extinguishing of a
smouldering stack at the State
Fuel Centre’s fire-fighting course
in Valkeasuolla in 1976.
suus oli alhainen. Suomessa tuhkapitoisuudelle asetettu
5 %:n yläraja kuivapainosta oli huomattavasti tiukempi
kuin Neuvostoliitossa, jossa jopa 24 %:n tuhkapitoista
turvetta käytettiin polttolaitoksissa. Liian korkea tuhkapitoisuus vaikeutti huomattavasti polttoa ja vaikutti näin
myös polttoturpeen taloudellisuuteen.110
Käytännössä turvesoiden hankkimista tuki GTK:n
turvevarojen kartoitus, jota oli tehty 1940-luvulta lähtien. GTK oli kartoittanut 1940–60 -luvuilla lähinnä Etelä-Pohjanmaan, Haapaveden, Pelson ja Lokan turvevarat.
Maanhankinnan kannalta riittävän kattava soiden kartoitus alkoi vasta öljykriisin jälkeen.111 Oli selvää, että ValSuosta voimaa ja lämpöä
tion polttoainekeskuksen täytyi aloittaa oma soiden turvevarojen kartoitustyö GTK:n rinnalla, mikäli se mieli
yltää koviin tuotantotavoitteisiinsa.
Tärkeänä pidettiin, että turvetuotantosuot olisivat syviä
(keskisyvyys vähintään 1,5–2 m) ja laajoja. Maanomistusolojen vuoksi tällaisten soiden hankkiminen oli hidasta,
koska yhdellä suolla oli useimmiten useita omistajia.
Viimeinen lenkki tuotantosoiden hankinnassa oli
polttolaitoksen sijainti. Polttoturvetuotantoa pidettiin
1960-luvun laskelmien mukaan kannattavana vain silloin, kun polttolaitos sijaitsi alle 100 km päässä turvesuosta. Rautatiekuljetuksilla kannattava kuljetusmatka
56
saattoi olla pitempi, koska rahteja tuettiin tariffein. Ongelmana vain oli, että harvat 1970-luvulla tuotantoon
tulleista soista sijaitsivat rautateiden lähellä.
Sääolosuhteet osoittautuivat jo 1970-luvulla erittäin
merkittävästi turveteollisuuteen vaikuttavaksi tekijäksi.
Turveteollisuuteen vaikutti myös toinen hallitsematon
tekijä, soidensuojeluliike. Valtion polttoainekeskus joutui sen kanssa vastakkain pian turvetuotanto-ohjelmien
käynnistymisen jälkeen. Tuotantosuota ei voitukaan yksinkertaisesti ostaa tai vuokrata mistä päin sitä oli vain
saatavilla, vaan soista tuli osa orastavan luonnonsuojeluliikkeen ja luonnonvaroja hyödyntävän teollisuuden
välistä vastakkainasettelua. Yhä useammin sama suo oli
yhtä aikaa sekä osa Valtion polttoainekeskuksen tuotantotavoitteita että luonnonsuojelijoiden suojelutavoitteita. Kehitys voimistui 1970-luvun lopulla, joskin ympäristönsuojelu ei ollut vielä läheskään yhtä näkyvä osa arkipäiväistä kielenkäyttöä ja politiikanmäärittelyä kuin
1990–2000 -luvuilla.
Valtion polttoainekeskuksen 1970-luvun alkupuolel-
la saavuttamat asiakkuudet edellyttivät turvetuotannon
laajentamista Etelä-Pohjanmaalta Keski-Suomeen, Pohjois-Savoon, Etelä-Karjalaan, Hämeeseen ja Kainuuseen.
1970-luvun alussa tuotantoon otettu Rautalammin Rastunsuo (640 ha) ja Kiuruveden Osmanginsuo (550 ha)
palvelivat etupäässä Kuopion CHP-laitoksen tarpeita.
Valtion polttoainekeskuksen turvetuotantosoiden
pinta-ala kasvoi erittäin nopeasti vuosina 1974–76 (Taulukko 3). Myös niiden valmistaminen tuotannolle eteni
vauhdikkaasti.
Periaatteessa kyseisillä pinta-aloilla voitiin täyttää valtion velvoitteet. Käytäntö oli kuitenkin toisenlainen: turvetuotanto oli äärimmäisen sääherkkä ala, ja suot luonteeltaan hyvin erilaisia niin energia-arvoltaan, logistiikaltaan kuin valmisteltavuudeltaan. Esimerkiksi Itä-Suomessa soiden valmistelu oli jatkuvasti ”taistelua suossa olevan
puun kanssa”.112
Valtion polttoainekeskuksen vahvuus ja samalla ongelma oli harjaantuneen turvehenkilökunnan puute 1970-luvun alussa, koska polttoturvetuotannosta oli vähän ko-
Taulukko 3. Valtion polttoainekeskuksen polttoturvetyömaat vuosina 1970–1982, ha.
Vuosi/Year
1970
1971
1972
1973
1974
1975
1976
1977
1978
1979
1980
1981
1982
Valmisteilla olevat suot/
Peat sites under construction
29 000
30 250
30 320
29 035
35 235
46 865
66 200
63 900
66 400
66 025
69 200
67 800
66 100
Valmis turvetuotantoala
Peat production sites
1 000
1 000
1 680
3 165
4 765
8 135
11 300
13 900
17 300
23 175
27 000
32 500
37 700
Yhteensä/
Total
30 000
31 250
32 000
32 200
40 000
55 000
77 500
77 800
83 700
89 200
96 200
100 300
103 800
Lähde: Vapon vuosikertomukset 1970–1982.
Table 3. Vapo’s Peat Production Sites (ha), 1970-1982.
57
kemusta koko maassa. Valtion polttoainekeskus oli keskittynyt aikaisemmin puutoimialaan, jossa oli sen perinteisin osaaminen. Uuden turvetoimialan vetäjiksi palkattiin 1970-luvun alussa tietoisesti nuorta väkeä, jolla arvioitiin olevan vähiten ennakkoluuloja ja eniten uuden
oppimiskykyä. Kova tuotannon kasvattamisvauhti johti
siihen, että usein isojakin päätöksiä piti tehdä kohtalaisen pienellä kokemuksella. Työ Valtion polttoainekeskuksen turvetoimialalla oli 1970-luvulla todella kantapään kautta oppimista.113
Ongelma kääntyi vähitellen myös organisaation eduksi.
Nuorilla turvealan vetäjillä oli vahva näytönhalu ja heille
syntyi tiivis yhteishenki.
Soiden hankinta ja valmistelu turvetuotannolle oli
Valtion polttoainekeskuksen uuden henkilöstön suuria haasteita. Soita hankittiin kaupoin ja vuokraamalla
niin kunnilta, seurakunnilta, yhtiöiltä kuin yksityisiltäkin maanomistajilta. Myös Metsähallitus luovutti joitain
omia, metsätaloudelle vähämerkityksisiä soitaan Valtion
polttoainekeskukselle. 1980-luvun alussa noin 75 % turvetuotantoalueista oli vuokrattu ja 25 % ostettu. Nämä
luvut kattavat muutkin kuin Valtion polttoainekeskuksen hallussa olevat suot.114
1970-luvun alkupuolella hinnoittelu tehtiin vaihtoehtoisen maankäyttömuodon eli yleensä metsätalouden
perusteella. Turvetuotannon laajentuminen ja uusien yrittäjien tulo alalle synnytti 1970-luvun lopulla kilpailutilanteen, joka vaikutti siihen, että maanomistajat tulivat
aiempaa tietoisimmiksi suon arvosta. Turvetuotannolle
käyttökelpoisten soiden hinta nousi, ja suon kauppahinta alkoi määräytyä yhä enemmän suon tuotannollisten
ominaisuuksien ja turpeen laadun mukaan. 1970-luvun
alkupuolella solmitut sopimukset olivat osoittautuneet
energianhinnan noususta johtuen myyjälle tai vuokraajalle epäedullisiksi.115
Hinnoittelumekanismin molemminpuolisista eduista
sovittiin turvetuottajien ja MTK:n kesken vuonna 1980.
Tämä yleissopimus loi jokseenkin kiinteähintaisen perustan suonvuokraussopimuksille ja edisti aiemmin ojitettujen maa- ja metsätalousalueiden tulemista myyntiin. Toisaalta sopimus nosti entisestään tuotantoalueiden vuokria.
Vuokra muodostui varausmaksusta, joka oli 1980-luvun
alussa 300 mk/ha (noin 131 euroa vuoden 2008 rahana),
mahdollisesta jatkovarausmaksusta sekä tuotantovuokrasta. Vuosittain maksettava tuotantovuokra oli 1980-luvun
alussa noin 4 % keskimääräisestä myyntihinnasta aumassa. Vuokra sidottiin vuosittain määriteltävään jyrsinpolttoturpeen valtakunnalliseen aumahintaan.116
Turveteollisuuden läpimurron myötä soita alettiin arvottaa myös niiden energiasisällön perusteella. Edelliset
vuosikymmenet suomaata oli pidetty enimmäkseen joutomaana. Jos nevoilla ja metsämailla oli ollut taloudellista arvoa, se oli ollut 1930–60 -luvuilla erittäin metsäteollisuussidonnaista.
Kaiken kaikkiaan soiden arvonnousu oli voimakasta
1970–80-lukujen taitteessa. Muutos huomattiin mediassakin. Näiltä ajoilta on peräisin käsite ”turvesheikki”, joka
viittasi aluksi nevojen omistajiin, joiden luultiin suorastaan rikastuvan suo-omaisuutensa myynnillä. Myöhemmin ”turvesheikit” liitettiin ympäristönsuojeluliikkeiden
retoriikassa turveteollisuuden edustajiin ja lobbaajiin.117
Tuotantosoiden hankkiminen vaikeutui sitä mukaan
kuin turveteollisuus kohosi merkittäväksi teollisuuden
alaksi. Maanomistajien herkkyys odottaa kilpailutilanteen muutoksia ja hintatason nousua, maanvuokratulojen verollisuus, hintaerimielisyydet ja pinnalle nousevat
soidensuojelunäkemykset johtivat siihen, että neuvotteluista saattoi tulla pitkiä. Suuromistajat, metsäteollisuusyhtiöt, seurakunnat ja kunnat, olivat puolestaan varsin
haluttomia luovuttamaan suoalueitaan turvetuottajille.
Osalla niistä oli tavoitteita oman turvetuotannon aloittamiseksi.118
Valtion suot olivat etenkin Valtion polttoainekeskukselle merkittävä alkupääoma turvetuotannon käynnistä-
58
”
Varastoissahan on meillä
Suomessa ja Neuvostoliitossa merkittävä ero siinä mielessä, että heillä ja
niillä menetelmillä auma
tehdään aumannostajilla
jolloin siitä tulee vähän
sellainen höttö. Ja silloin
kun se on höttö, niin se on
paloaltis, itsesyttyvyysherkkyys on suuri.
Urakoitsija ja traktori perässä
vedettävine tuotantokoneineen
ovat olleet turvetuotannon selkäranka Suomessa 1970–80-lukujen taitteesta lähtien. Kuvassa traktori ja tasausruuvi.
The model of a contractor with
production machinery attached
to a tractor has been the mainstay
of peat production in Finland
since the turn of the 1980s.
misessä. Valtioneuvosto velvoitti vuonna 1974 valtion
laitokset luovuttamaan turvetuotantokelpoisten soiden
käyttöoikeuksia Valtion polttoainekeskukselle. 1980-luvulle tultaessa sillä oli käyttöoikeus 37 000 hehtaarille
valtion omistamista soista. Lähes kolmannes näistä soista
sijaitsi Oulun läänissä. Valtion soiden kautta suurin potentiaali olikin löydettävissä Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa.119
Valtion soista kehkeytyi 1980-luvun alussa jonkinasteinen kilpajuoksu Valtion polttoainekeskuksen, yksityisten
turvetuottajien ja Metsähallituksen välillä. Metsähallitus
halusi saada turvetuotannolle kelpaavat suot normaalin
maakaupan piiriin. Valtion polttoainekeskus puolestaan
halusi itselleen etuoikeuden valtion suoalueisiin. Lisäksi
yksityiset turvetuottajat halusivat olla mukana turvetuo-
tantosoiden uusjaossa. 1980-luvun alussa työskennellyt
Turvekomitea piti Valtion polttoainekeskuksen etuoikeutettua asemaa perusteltuna niin kauan kuin se oli valtion
liikeyritys. Mahdollisen yhtiöittämisen myötä etuostooikeus tulisi loppumaan.120
Turvetuotantosoiden hankinnassa ja valmistelussa oli
edetty 1970-luvulla Valtion polttoainekeskus -vetoisesti.
Kymi Kymmene Oy, joka oli ollut maamme suurimpia ja
kokeneimpia polttoturpeen tuottajia ja käyttäjiä 1940–60
-luvuilla, jäi öljykriisien jälkeen volyymeissa uusille toimijoille. Toisaalta Kymi Kymmene Oy:llä ei ollut edes
aikomusta turveteollisuusyritykseksi, sillä sen omistama
Anjalankosken Haukkasuo oli valmisteltu 1940-luvun
alussa vain yhtiön omien tehtaiden sähkön-, lämmön- ja
höyryntuotantoa varten.121
59
Alueellisesti merkittäväksi turveteollisuusyritykseksi
kasvoi vuonna 1975 perustettu Turveruukki Oy, jonka
omistajina oli yksityishenkilöitä, Oulun kaupunki polttoturvetta käyttävien lähikuntien kanssa sekä Kemira Oy,
jolla oli Oulussa energiaintensiivistä kemianteollisuutta
ja oma tehdasvoimalaitos. Turveruukki Oy:n tuotanto
kasvoi 1980-luvun alkuun mennessä jyrsinturpeen osalta
noin 1,4 milj. m³:oon ja palaturpeen osalta noin 60 000
m³:oon. Turveruukki Oy:llä ja sen osakkailla oli 1980-luvun alussa noin 10 000 ha tuotantokelpoisia soita, joista
oli tuotannossa noin 2600 ha.122
Pienturvetuottajien oli sinällään vaikea päästä keskittyneille markkinoille. Turvesoiden arvonnousu kuitenkin houkutti joitakin maanomistajia kokeilemaan turvetuotantoa. Heillä oli etuna oma tuotantoalue, oman tilan työvoima ja turvetuotantoon varsin helposti mukautettava konekanta. Ongelmana oli markkinointiketjun
puute. Niinpä osa 1970-luvulla aloittaneista pientuottajista markkinoi tuotettaan suurten toimittajien Valtion
polttoainekeskuksen, Turveruukki Oy:n tai kasvuturvealan suurtuottajan, Hankkijan tytäryhtiö Satoturve Oy:n
kautta. Osa sai avattua suoran markkinakanavan teollisuuslaitosten, aluelämpökeskusten, kasvihuoneiden tai
yksityisten talouksien kanssa.123
Pienturvetuottajuuden yhteydessä alettiin puhua
1980-luvun alussa ns. isännänlinjasta. Siinä ajateltiin,
että turvetuotanto oli maanomistajalle lähinnä sivuansio maatilatalouden rinnalla. Maatalouselinkeinon kannattavuuden heikentyminen tosin johti siihen, että turvetuotanto saattoi nousta tilan isännän pääelinkeinoksi
lähinnä koneyrittäjyyden kautta, koska konekantaan oli
monesti jo investoitu. Valtion polttoainekeskus tukeutui
isännänlinjaan etenkin palaturvetuotannossaan 1970-lu-
vun lopulta lähtien. Isännänlinjan ongelmakohtaan,
suoran markkinointiorganisaatioon puuttumiseen
tuottajalta kuluttajalle, pyrittiin löytämään ratkaisuja
valtiovaltaa myöten. SITRA käynnisti 1980-luvun alussa tutkimukset kotimaisten polttoaineiden jakelun kehittämiseksi.124 Polttoturvemarkkinoiden keskittyneisyyteen isännänlinja ei tosin tuonut suuria muutoksia
Tiettyä avautumista pienyrittäjille kuitenkin tapahtui 1980-luvulla. Valtion polttoainekeskuksen siirtyminen urakointimalliin yhtiöittämisen myötä lisäsi pienyrittäjyyden mahdollisuuksia etenkin koneyrittäjäpuolella ja
samalla tuotantosoiden valmistelu- sekä itse tuotantopuolella. Markkinointiketjun keskittyneisyyttä oli tosin vaikea
muuttaa, koska valtion energiapolitiikka sekä toimitusja huoltovarmuus rakentuivat suurten toimijoiden varaan
siitä huolimatta, olivatko nämä sitten valtioenemmistöisiä energiantuottajia tai maailmanmarkkinoilla operoivia
metsäjättejä. Turvetuotannossa keskittymistä pitivät yllä
lisäksi suon omistus- ja vuokrasopimukset, pitkät toimitussopimukset, paikallishinnoittelu sekä raskas ja suuria
pääomia kysyvä valmisteluvaihe.
Turvetuotannon paikallisuuden, pitkien sopimusten
ja raskaan soiden valmisteluvaiheen vuoksi alalle syntyi ikään kuin luonnollisia monopoleja, joista vahvin oli
valtion tukema Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy. Osa
kunnallisista sähkö- ja kaukolämpöyhtiöistä – esimerkiksi Kuopion Energia – perusti 1980-luvulla omia tuotantosoita, ja Imatran Voima Oy:llä oli 1980-luvulla myös
suo-omaisuutta omien CHP-laitostensa polttoainehuoltoa ja kilpailua varten. IVO Oy:n seuraaja Fortum Oy
luopui viimeisistä turvesoistaan vasta vuonna 2009, jolloin ne myytiin Vapo Oy:lle.
60
1970–80 -lukujen turvetutkimusohjelmat
”
Sanotaan niin, että parhaiten tässä bioenergiabisneksessä, olkoon sitten turvetta tai puuta
tai ruokohelpeä tai mitä
hyvänsä, pärjää se, joka
halvimmalla saa siitä veden pois ja joka vähimmillä kosketuksilla saa sen
siirrettyä sieltä lähtöpaikalta sinne voimalaitokseen. Näin yksinkertaista
on bioenergiabisnes.
Turveteollisuuden toinen läpimurto 1970–80-luvulla oli
paljolti mittavien turvetutkimusohjelmien ansiota. Pohjalla oli tutkimustietoa jo 1920-luvulta, mutta runsaasti
syntyi myös kokonaan uutta tietoa. Yhteistä suurelle osalle tutkimusohjelmia oli, että ne käynnistyivät valtion rahallisella tuella. Toteuttajatahoina oli valtion laitoksia ja
virastoja, lisäksi VTT ja GTK sekä yliopistoja ja yksityisiä konsulttitoimistoja kuten Ekono Oy tai Jaakko Pöyry Oy. Valtion polttoainekeskus osallistui turvetutkimukseen 1970-luvun alusta alkaen ja kehitti vähitellen myös
omaa tutkimustoimintaansa.
Valtiollista energiapolitiikkaa valmisteltiin myös tutkimuksen osalta KTM:n komiteoissa ja toimikunnissa.
Merkittävin niistä oli suuria linjoja vetänyt Energiapolitiikan neuvoston energiatutkimusjaosto (1978–79), johon nimitettiin mm. Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja,
professori Olavi Huikari (pj), TkT Bruno Bärs VTT:stä,
Lahden Energian toimitusjohtaja Lars Larsson, TkT Seppo Priha ja kansanedustaja Asser Stenbäck (SKL). Aikakauden poliittisen konsensusajattelun mukaan jaokseen
nimitettiin jäseniä kaikista eduskuntapuolueista SMP:tä
lukuun ottamatta. Turveteollisuuden asiantuntijana jaos
tukeutui pääasiassa Valtion polttoainekeskuksen toimitusjohtaja Kosti Rantaan.
Jaoksen työtä edelsi valtioneuvoston päätös 16.3.1978
energiatutkimuksen kehittämisestä. Kun 1960-luvun ener-
Taulukko 4. Julkinen energiantutkimusrahoitus tutkimusalueittain 1970–1986, 1 000 mk
Vuosi/
Kotimainen energia/
Ydinteknologia/
Year
Domestic energy sources
Nuclear technology
1970
363 4,4 %
7 286 88,7 %
1971
530
4,6 %
10 023 87 %
1972
630 4,7 %
11 529 87 %
1973
989 5,6 %
15 459 86,8 %
1974
1 080 4,8 %
17 042 75,9 %
1975
1 995 7,8 %
17 952 70,2 %
1976
2 417 8,8 %
20 193 73,9 %
1977
3 303 11,6 %
18 580 65,5 %
1978
5 674 17 %
19 330 58 %
1979
8 084 18,6 %
19 761 45,6 %
1980
17 642 26,6 %
19 956 30,1 %
1981
35 575 37 %
21 230 22 %
1982
45 618 40 %
24 418 21,5 %
1983
49 645 41,8 %
21 985 18,5 %
1984
43 120 35,2 %
27 221 22,2 %
1985
48 557 37,6 %
26 521 20,5 %
1986
42 933 32,3 %
28 309 21,3 %
Julkiset energiantutkimusavustukset yhteensä/
Total public R&D funding
for energy research
8 213
11 518
13 264
17 812
22 439
25 575
27 311
28 385
33 285
43 365
66 221
96 237
113 431
118 641
122 499
128 972
132 939
Lähde: Energiatutkimustoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1987:46. Helsinki, s. 13.
Table 4. Public R&D funding concerning energy sector, Finnish marks
61
giantuotantotutkimuksen pääkohteita oli ollut atomivoima,
niin nyt etusijalle nostettiin öljykriisistä alkaneen energiapoliittisen linjan mukaisesti kotimaisen energian lisääminen, energiansäästöt ja energiatalouden suunnittelun tehostaminen. Läpäisevänä periaatteena oli öljyriippuvuuden
vähentäminen, mikä tulikin entistä polttavammaksi kysymykseksi ns. toisen öljykriisin myötä (1979). Jaosto totesi
heti alkuun, että Suomen energiatutkimukselle myöntämät resurssit olivat olleet 1960–70 -luvuilla vaatimattomia; keskimäärin noin 3–5 kertaa pienempiä kuin muissa
Pohjoismaissa. Tähän haluttiin selkeä muutos.125
Kotimaisten polttoaineiden tutkimusrahoitus kasvoi
merkittävästi vasta 1970-luvun lopulla energiatutkimusjaoston selvitystöiden ja lausuntojen vaikutuksesta. Turpeen
ja puun energiakäytön tutkimus oli jäänyt 1970-luvulla
ydinvoimatutkimuksen varjoon (katso Taulukko 4).
Ydinvoimatuotanto hallitsi Suomen julkista energiatutkimusrahoitusta 1970-luvun loppuun saakka. Kaiken
kaikkiaan valtion T&K-rahoitus oli energian osalta hyvin raaka-aine- tai käyttöteknologiakeskeistä 1980-luvulle
saakka, jolloin energiansäästötutkimukselle osoitettujen
avustusten ja lainojen osuus kasvoi huomattavasti.126
Suomen energiatutkimusrahoitus pysyi 1970–80
-luvuilla noin 0,5 promillen tasolla bruttokansantuotteesta
(BKT). Vielä 1980-luvun alussa taso oli matala, jos sitä vertaa OECD-maiden keskiarvoon (1,2 promillea BKT:sta).
Suomen energiatutkimusrahoituksen osuus BKT:sta lähentyi kansainvälistä keskiarvoa 1980-luvun jälkipuolella. Se ei johtunut kuitenkaan siitä, että Suomi olisi lisännyt energiantutkimusrahoitustaan, vaan siitä, että USA
ja Länsi-Euroopan maat supistivat huomattavasti energiantutkimusbudjettiaan. Pohjoismaihin verrattuna Suomi
ohitti Tanskan ja Norjan energiatutkimusbudjetit suhteessa BKT:hen, mutta Ruotsin energiantutkimusresursseista Suomi jäi jälkeen kautta 1970–80 -lukujen. Japani piti
1980-luvulla maailman kärkeä energiatutkimusbudjetillaan, joka oli noin 1,3 promillea BKT:sta.127
Kotimaisten polttoaineiden käyttöteknologia oli suureksi osaksi sellaista, jota ei voinut hankkia muualta. Turve ja puu koettiin myös vaikeiksi polttoaineiksi kivihiileen ja öljyyn verrattuna, mikä oli ongelma käyttövarmuuden kannalta.128 Siksi oli ymmärrettävää, että kotimaisten
polttoaineiden tutkimusrahoitus kohdistui 1970-luvulla
suurelta osin turpeen ja puun polttoteknologiaan. Kun
poliittinen tuki oli kaupunkien kaukolämpöjärjestelmien kehittämisessä ja CHP-laitosten käyttöönoton edistämisessä, tutkimus painottui 1970-luvulla keskikokoisiin
ja suuriin polttolaitoksiin. Suomen tuen CHP-laitoksille
voi ymmärtää osaltaan ydinvoimarakentamisen viivästymisestä, joka synnytti tarvetta monipuolisten sähköntuotantokeinojen käyttöön otolle. Polttoteknologian rinnalla kehitettiin turpeen ja puun korjaus-, kuljetus-, siirtoja varastointiteknologiaa. Logistiikka vaikutti keskeisesti
hinnanmuodostukseen suhteessa kilpaileviin primääripolttoaineisiin, kivihiileen ja polttoöljyyn. Logistisen ket-
62
Valtiongeologi Eino Lappalainen, Suomen Mr. Suo, Iljansuolla vuonna 1998. Lappalainen on
Suomen kansainvälisesti tunnettuja suotutkijoita.
State Geologist Eino Lappalainen,
Finland’s Mr. Mire, at Iljansuo
in 1998. Lappalainen is one of
Finland’s internationally recognized
peatland researchers.
”
Laitoksilla käyttövarastot
tänäkin päivänä vaihtelee neljästä kahteentoista
tuntiin, siis varsinaisesti
turve on pyörien päällä.
Ja sehän tästä aina tekee
kohtuullisen hektisen tästä
toiminnasta että sen pitää toimia.
Geologian tutkimuslaitos tutki turvevarat
Maan turvevarojen inventointi annettiin Polttoturvesuotoimikunnan esityksestä vuonna 1973 Geologian tutkimuslaitokselle (myöh. Geologian tutkimuskeskus, GTK).
Tavoitteena oli polttoturve-, kasvuturve- ja jatkojalostustarkoituksiin sopivien soiden löytäminen. Itse työ tehtiin
maastotutkimuksena, jonka suunnittelun avuksi kehitettiin 1980-luvulla lentokoneesta mitattua gammasäteilyaineistoa. Gammasäteilyaineiston käyttö perustuu suon
pohjan mineraalimalmien radioaktiivisuuteen, ja sillä
saadaan alustavaa tietoa mm. turpeen paksuudesta. Ennen 1980-lukua inventointikohteet valittiin peruskarttojen perusteella.
Turvelajien määrittelyssä on aina ollut tärkeää tutkijan silmämääräinen tunnistus. Laippa- ja mäntäkaira,
mikroskooppi ja erilaiset laboratoriomenetelmät olivat
jo 1970-luvun tutkijoiden apuna, kun taas maaperätutka, suosondi ja paikannuksessa hyödynnettävä satelliittipaikannin ovat uudempia turvevaratutkimusta hyödyttäviä keksintöjä.
Alkuun tavoitteena oli noin 40 000 suohehtaarin tutkiminen vuosittain, mutta vuoden 1975 turvetuotannon
tuplauspäätöksen jälkeen myös inventointitavoite kaksinkertaistettiin. Geologian tutkimuslaitoksen inventointivauhti todettiin kuitenkin jo 1970-luvun lopulla liian hitaaksi, jotta polttoturve voisi vakiinnuttaa sille asetetun
8–10 % tason primäärienergiankulutuksessa 1990-luvulle tultaessa. Valtion polttoainekeskus, Turveruukki Oy ja
Turveteollisuusliitto ry aloittivatkin 1970-luvulla omat
turvevarojen kartoitustyönsä yksin tai yhteistyössä Geologian tutkimuslaitoksen kanssa.
Vuosina 1981–82 työskennellyt Turvekomitea – jäsentensä keskuudessa ”Wahlroosin komitea” puheenjohtajansa, KTM:n kansliapäällikkö Bror Wahlroosin mu-
kaan – vauhditti Geologian tutkimuslaitoksen resurssien
lisäämistä. Geologian tutkimuslaitoksen vuotuiseksi inventointitavoitteeksi asetettiin 100 000–120 000 suohehtaarin tutkimista vuosittain.
1980-luvun alussa maamme soista oli tutkittu noin
700 000 hehtaaria. Näin oli saatu kohtalaisen hyvä käsitys soiden luonteesta maamme eri osissa. Inventointityön myötä opittiin myös laskemaan aluekohtaiset syvyys-, maatuneisuus- ja energiasisältökeskiarvot. Ongelmana oli, että tutkimukset oli aloitettu laajoista ja hyvälaatuisista soista, jolloin oli opittu tuntemaan vain parhaat
suot. Soiden yksilöllisistä eroista johtuen keskiarvoisissa
energiasisältölaskelmissa saattoi piillä virheitä, joilla olisi ikäviä seurauksia alan yrittäjille ja asiakkaille. Jyrsin- ja
palaturpeen hinnoittelussa oli siirrytty täysin energiasisältökauppaan. Parhaiten tunnettiin 1980-luvulle tultaessa Uudenmaan, Turun ja Porin, Kymen, Hämeen, Mikkelin ja Pohjois-Karjalan läänin sekä Etelä-Pohjanmaan suot. Sitä vastoin Oulun ja Lapin läänien laajat nevat ja niiden soveltuvuus turvetuotannolle tunnettiin vielä heikosti. Pohjoisessa turvetuotantoa vaikeuttivat lisäksi pitkät välimatkat
lähimpiin asiakkaisiin.
GTK:n tutkimus tuotti ja tuottaa yhä perustietoa
soista maankäytön suunnittelun pohjaksi kaavoituksiin,
suojeluohjelmiin ja rakentamiseen. Turvevarojen kartoituksesta kertyi arvokas tietopankki, joka on tallennettu
1970-luvun lopulta lähtien valtakunnalliseksi turvetiedostoksi GTK:n geotietoytimeen.
Lähde: Virtanen, Kimmo. Soiden geologinen tutkimus. Teoksessa
Suomi – Suomaa: Soiden ja turpeen tutkimus sekä kestävä käyttö.
Toim. Riitta Korhonen, Leila Korpela ja Sakari Sarkkola. Art Print
2008, s. 21–26; Turvekomitean mietintö. Komiteanmietintö 1983:4.
Helsinki, s. 22–25.
63
jun vaikeuden ymmärtää, kun suuntaa katseensa raaka-aineiden lähteille. Toisessa se on herkkä ja vaikeakulkuinen
suoekosysteemi, toisessa yhtä herkkä ja vaikeakulkuinen
metsäekosysteemi. Varastoinnin osalta turve ja puu olivat, ja ovat yhä, raaka-aineita, jotka menettävät väärällä
varastointitavalla huomattavasti energiasisältöään ja joita ei voi ostaa globaaleilta markkinoilta.
Turpeen ja puun energiakäytön teknologinen kehitystyö suosi 1970-luvun puolivälistä lähtien yhteispolttolaitosten suunnittelua. Palaturve tosin kilpaili 1980–90-luvuilla paikoitellen myös hakkeen kanssa pienempien kokoluokkien kattiloissa. Jyrsinturve oli 1980-luvulle tultaessa huomattavasti edullisempaa polttoainetta kuin
polttohake ja säilytti asemansa aina 2000-luvun alkuun
saakka, jolloin päästökauppa ja suomalaisen metsäteollisuuden toimintavaikeudet alkoivat muuttaa kotimaisten
polttoaineiden markkinoita.
Jyrsinturpeen edullisuus suhteessa polttohakkeeseen
johti siihen, että kotimaisia polttoaineita käyttävät yhteispolttolaitokset käyttivät 1970–80 -luvuilla pääosin
turvetta. Poikkeuksen muodostivat metsäteollisuuden
CHP-laitokset, joilla oli luonnostaan paljon kuorta ja erilaisia jäteliemiä poltettavana. Polttohakkeen ongelmana
oli, että 1970–80 -lukujen tutkimuspanostuksista huolimatta sille ei onnistuttu kehittämään halpaa ja tehokasta
korjuuketjua. Hakkeen hinta pysyi lähes kaksinkertaisena turpeeseen verrattuna.129
Muut kotimaiset kiinteät polttoaineet – olki ja jäte –
jäivät tutkimusrahoituksessa selkeästi turpeen ja puun varjoon, vaikka ne nostettiinkin 1970–80 -lukujen taitteessa
periaatteessa tuettaviksi energiaraaka-aineiksi. Myös turpeen ja puun jatkojalostusteknologian ja pienkäytön tutkimusrahoitus jäi vähäiseksi. Polttoainepuristeet, joiden
tuotekehittelyssä tukeuduttiin 1980-luvun alussa turvepelletteihin, eivät kyenneet läpäisemään olemassa olevia,
polttoöljyn, suorasähkön ja kaukolämmön dominoimia
lämpömarkkinoita.130 Yhdeltä osin tämä johtui polttoaiSuosta voimaa ja lämpöä
nepuristeiden kehittymättömistä markkinoista. Toisaalta polttoainepuristeiden pienkäytöltä puuttuivat riittävät kannustimet.
VTT:n rooli korostui turpeenkäyttötutkimuksessa
ensimmäisen öljykriisin jälkeen. VTT oli täysin valtion
budjettirahoitteinen tutkimuslaitos, joten tutkimukset
saattoi kohdistaa juuri niille aloille, joilla oli yhteys viralliseen energiapolitiikkaan.
Myös VTT:n resurssit kasvoivat huomattavasti 1970-luvulla. Laitoksessa oli 1970-luvun alussa kymmenen turpeen energiakäyttöön keskittynyttä tutkijaa. Vuonna 1980
perustettiin erityinen VTT:n kotimaisten polttoaineiden
laboratorio. Valtion polttoainekeskuksen toimitusjohtaja Kosti Ranta vaikutti keskeisesti siihen, että laboratorio sijoitettiin Jyväskylään. Turveteollisuuden vahva kasvu toimi 1970–80 -luvuilla rekrytoinnin merkittävänä
houkuttimena.131
VTT:n turve- ja öljyteknillisessä laboratoriossa oli jatkettu sotien jälkeen seuraavien turpeen jalostukseen liittyvien prosessien tutkimusta: kasvuturpeen pakkaus- ja
keinokuivatusmenetelmät, vaha- ja hartsimaisten sekä
humushappojen ja biologisesti aktiivisten aineiden eristäminen, kaasutus sekä turvekoksin valmistaminen. Kaiken kaikkiaan turpeen jalostusmahdollisuudet olivat kutakuinkin samanlaiset kuin rusko- ja kivihiilellä. Halpojen fossiilisten polttoaineiden aikana turpeen kemikaalien talteenottoon perustuvat jalostusmenetelmät eivät kuitenkaan levinneet kaupalliseen käyttöön.132
Valtioneuvoston polttoturpeen käytön lisäyspäätösten jälkeen VTT:n tutkimus painottui polttoturpeeseen.
Kuten VTT:n professori Veikko T. Rauhala asian ilmaisi,
VTT alkoi toteuttaa aluksi ”palokuntahommia” eli tehtäviä, jotka olivat pakon sanelemia ja nopeasti hoidettavia.
Tällaisia ”palokuntahommia” olivat mm. jyrsinturpeen
tuotantoon, varastointiin ja polttoon liittyvät tutkimukset, turvebrikettien valmistusmenetelmät sekä turvekoksin jalostaminen ja edelleen jalostaminen aktiivihiileksi,
64
”
Ja kyllä minä sanoisin, että
esimerkiksi tämmöisen leijukerrospolttokattilan kehityksen yksi avainasioita
on ollut se, että Suomeen
on rakennettu uusia voimalaitoskattiloita ja niissä
on aina ollut peruspolttoaineena turve.
Vanhat turvetutkimusohjelmat
Vaikka maamme turvetuotanto eli ja kuihtui 1870–1940
-luvuilla ulkoisten polttoainekriisien ohjaamina sykleinä ja
tuotantovolyymit jäivät kokonaisuudessaan pieniksi, jatkuvuus säilyi tietyllä tasolla toiseen maailmansotaan saakka.
Palaturvetuotantomenetelmät opittiin jo 1800-luvun lopulla. Uusista kokeiluista voi nostaa esille Poltto- ja voimalaitosyhdistyksen aloittamat turvepulveritutkimukset vetureiden
polttoaineen kehittämiseksi 1920-luvulla. Myöhempiä innovaatioita ajatellen merkittävin 1920–30 -lukujen tutkimusohjelma kohdistui turpeen nesteytykseen. Tutkimusta johti
Teknillisen korkeakoulun kemian professori Gustaf Komppa, eräs maamme kansainvälisesti tunnetuimmista kemisteistä
A.I. Virtasen ohella. Suomalaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa tutkittiin 1930-luvulla myös turpeen hiiltoa ja turve
bitumin eristämistä.
Polttoaineiden tuonnin vaikeutuminen toisen maailmansodan aikana korosti kotimaisten kiinteiden polttoaineiden
merkitystä ja loi pohjan 1920–30 -lukujen järjestelmällisemmille turvetutkimuksille. Sotavuosina selvitettiin mm. turvetervan jalostusta voiteluaineeksi. Turvehiillon pääkohteena oli,
1970-luvusta poiketen, turveterva, jonka sovelluksia testattiin
mm. Helsingin kaupungin kaasulaitoksen yhteyteen rakennetussa koelaitteessa. Pyrkimyksenä oli kehittää koostumukseltaan mahdollisimman paljon öljymäisiä tyydytettyjä hiilivetyjä sisältävä turvetuote. Toinen tutkimushaara kohdistui turpeen FischerTropsch-synteesiin, jonka uskottiin tuottavan laadullisesti parempia voiteluöljyjä. Valtion turveteollisuuden keskusvaliokunnan suunnittelutoimistolla oli tavoite varsin suuren, turvetta raaka-aineena käyttävän synteesilaitoksen rakentamisesta Rokuanjärven rannalle Pelsonsuolle. Mallimaana oli Saksa, jossa palaturpeen kaasutuskokeita oli tehty jo tehdasmittakaavassa. Suomessa Enso-Gutzeit Oy oli kokeillut Fischer-
ropsch-synteesiä Kotkan tehtaiden koelaitoksellaan sekä
T
puuhiilellä että palaturpeella.
Sotavuosina aloitettiin myös tutkimukset ruskohiilestä
tuotetun montaanivahan korvaamiseksi siihen verrattavissa olevalla turvevahalla. Turpeesta orgaanisilla liuottimilla
uuttamalla eristettävissä oleville, erityisesti vahamaisille ainesosille oli olemassa pula-aikana useita käyttötarkoituksia.
Tutkimuksia jatkettiin 1940-luvun lopulla Ruotsin Ingeniörvetenskapsakademin kanssa, mutta suunnitelmat turvevahatehtaan rakentamisesta kaatuivat maaöljytuotteista valmistettujen vahamaisten tuotteiden läpimurron myötä. Kiinteiden
polttoaineiden kaasutus puolestaan menetti kiinnostavuutensa 1950-luvulla halvan öljyn vuoksi.
Sota-aikojen laboratoriot olivat paljolti kotitekoisia ja
vailla hienoja tutkimusvälineitä. Esimerkiksi turpeen kuivatislaus- ja kaasutuskokeiden häkäkaasuindikaattoreina käytettiin kanarialintuja.
Turvetutkimus jatkui sotien jälkeen valtion turveteollisuuden keskusvaliokunnan suunnittelutoimiston työn välittömäksi jatkajaksi perustetussa VTT:n poltto- ja voiteluainelaboratoriossa. Sekin oli alkuun vähillä resursseilla operoiva
tutkimusyksikkö, mutta vähitellen henkilökunnan määrä ja
samalla tulokset lisääntyivät. 1970-luvulle tultaessa VTT:n
poltto- ja voiteluainelaboratorio oli jo varsin vahva yksikkö ja
tae kotimaisen turvetutkimuksen edistymiselle. Tosin on muistettava, että kotimaiset polttoaineet eivät olleet valtiorahoitteisten tutkimusten pääkohteita 1950–60 -luvuilla. KTM:n
asettama Energiapolitiikan neuvosto totesi vuonna 1978, että
kotimaisen energian tuotanto- ja käyttöteknologian kehitys
jopa pysähtyi halvan öljyn aikana 1950–60 -luvuilla.
Lähteet: Turveteollisuus 40 vuotta 1983, s. 57–61; Suomen energiantutkimuksen
suuntaviivat. Komiteanmietintö1979:17, s. 7; ”VTT:n turvetutkimus ja sen tavoitteet”, Muistio neuvottelusta VTT:llä 20.11.1975, KTM:n komitea-arkisto, KA.
65
jonka tuotannossa mm. hollantilaiset ja saksalaiset olivat
menestyneet toisen maailmansodan jälkeen. Polttoturpeen hallitessa tutkimuskenttää kasvu- ja ympäristöturvetutkimus jäi vähemmille resursseille.133
Veikko T. Rauhala ymmärsi, että painoarvo oli 1970-luvun puolivälissä välittömissä tutkimustarpeissa. Hän kuitenkin pelkäsi, että ilman pitkän tähtäyksen tutkimusta
ala ei kehittyisi ja vahvistuisi tarpeeksi. Ongelmana oli,
että teknologian ja tiedon siirto maasta toiseen oli turvealalla vaikeaa, koska tutkimusta suoritettiin vähän muualla kuin Neuvostoliitossa.134
Turveteollisuudessa edettiin 1970-luvun jälkipuolella juuri niitä polkuja, joita Rauhala ennakoi: turpeen
energiakäyttö hallitsi tutkimusta ja kehitystä. Turvetuotantoteknologia omaksuttiin aluksi tuontitavarana joko
Neuvostoliitosta tai Irlannista. 1970-luvun jälkipuolella
alkoi myös oman tuotantokaluston kehittely, kun neuvostoliittolaiset tai irlantilaiset menetelmät eivät soveltuneet sellaisinaan suomalaisille soille. Valtion polttoainekeskuksesta kehittyi merkittävä tuotantokoneiden kehittäjä 1980-luvulle tultaessa.
Turpeen tuotantomenetelmien tutkimus keskittyi
1980-luvun alussa sääriippuvuuden vähentämiseen. Tuotannon epävarmuus pakotti ylivuotiseen varastointiin, joka
oli huomattava pääomakulu. KTM:n rahoittamat tutkimukset pyrkivät selvittämään veden erottamista turpeesta
ilman auringon säteilyenergiaa tavoitteena uusi tuotantomenetelmä. Näiden tutkimusten vaikeutena oli sellaisen
menetelmän keksiminen, joka olisi samalla kustannuksiltaan kilpailukykyinen.135 Kaupalliseen käyttöön nämä
tutkimukset eivät johtaneet 1980–90 -luvuilla.
Sitä vastoin 1980-luvun alussa aloitettu tutkimus aurinkoenergian tehokkaammasta hyödyntämisestä kenttäkuivatuksessa johti uuden kenttäkuivatusmenetelmän syntyyn ja kokeiluluonteiseen käyttöön ottoon 2000-luvun
alussa. Taustalla oli tutkimusmenetelmien kehittyminen
1980-luvun jälkipuolella. 1970-luvulla kenttäkuivaustutkiSuosta voimaa ja lämpöä
mukset oli tehty tuotantokentillä, jolloin myös muuttujia
oli ollut useita. VTT:n laboratorion vuonna 1986 hankkima sääsimulaattori helpotti ratkaisevasti johtopäätösten
tekemistä.136 KTM rahoitti poltto- ja polttolaitosteknistä tutkimusta vuosina 1971–1986 noin 54 miljoonalla
markalla. Tutkimusprojekteja oli ollut noin 120 kappaletta. Pääpaino oli ollut turpeessa ja puussa, kun taas oljen polttotutkimusta oli tehty vähän. Tutkimus- ja tuotekehittelytyötä tekivät paitsi VTT myös Ekono Oy ja kattilavalmistajat. Ongelmana oli, että julkisrahoitteisen ja
yritysten oman tutkimustoiminnan välille syntyi vaihtelevasti yhteistoimintaa ja paikoin yhteistyön rakentaminen oli jopa vaikeaa.137
Polttotekniikan tutkimus oli 1970–80 -luvuilla pääasiassa olemassa olevien polttotapojen kehittämistä. Valtio
tuki 1970-luvun alussa vahvasti arinapolton tutkimusta,
mutta tulosten teollinen hyödyntäminen ei toteutunut
halutulla tavalla. Kaasutuspoltossa sitä vastoin saavutettiin tutkimuksen kautta hyviä tuloksia. Leijukerrospolttoteknologia, joka valtasi etenkin suuren kokoluokan
markkinoita, kehittyi pääosin suomalaisten laitevalmistajien (Tampella Oy, A. Ahlström Oy, Wärtsilä Oy jne.)
kehitystyöllä. Pienten leijukerrospolttokattiloiden tuotekehittely oli 1980-luvun lopulla vielä kesken.138 Suuren
ja keskisuuren kokoluokan kattiloissa kehitys oli nopeaa
ja saavutti hyvän tason jo 1970-luvulla, mutta pienen tehon turvekäyttöisten kattiloiden osalta taso vaihteli suuresti 1970-luvulla. Pienten turvekäyttöisten kattiloiden
toimintavarmuus parantui vasta 1980-luvun alussa.
Polton tutkimustarvetta ohjasivat 1970–80 -luvuilla
kentän käytännön ongelmat. Tutkimus oli erittäin soveltavaa. Perustutkimusta, esimerkiksi palamisen perusteiden
teoreettista ja kokeellista tutkimusta, tehtiin vähän.
Turveteollisuuden kannalta kaukolämpötutkimuksella oli merkittävä rooli alan kehittymisessä ja markkinoiden laajentumisessa. Kaukolämpötutkimus alkoi Suomessa oikeastaan vasta 1960-luvulla ja pääsi valtion tut-
66
”
Että hyvin hitaasti voimalaitospuolella otetaan
käyttöön mitään uutta
tekniikkaa. Kun ne ovat
kalliita investointeja, niin
ne eivät voi olla kokeilulaitoksia. Ne perustuvat
koettuun tekniikkaan, ja
tämmöisen demonstraatiotekniikan täytyy olla pitkään käytössä ennen kuin
se otetaan käyttöön kaupallisessa mielessä.
– Ekono Oy:n tutkimusjohdon
edustaja
VTT:n professori Dan Asplund
johti vuosina 1993–98 kansallista bioenergiatekniikan ohjelmaa, joka on ollut alan suurin panostus Suomessa kautta aikojen.
Professor Dan Asplund of VTT
headed the national bioenergy
technology programme from
1993 to 1998, which was the
biggest ever project of its kind
in Finland.
kimusrahoituksen piiriin 1970-luvulla. Valtio tuki kaukolämpötutkimusta vuosina 1971–1986 noin 12 miljoonalla markalla, jolla saatiin liikkeelle noin 40 tutkimusprojektia.139
Koska Suomi oli yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon uranuurtajia, tutkimus lähti liikkeelle aivan perustiedoista. 1970-luvun lopulla pääpaino oli lämpöhäviöiden ja kulutuksen analysoinnissa. 1980-luvulla tutkimukset suuntautuivat kaukolämpöjärjestelmien automatisointiin ja energian varastointiin. Yleensä tutkimukset
lähtivät liikkeelle lämpölaitosten tarpeista, ja tutkimusta
tehtiin yhteistyössä Lämpölaitosyhdistyksen kanssa. Koska
tiedon käyttäjät olivat alusta alkaen mukana tutkimuksessa, tuloksia voitiin hyödyntää nopeasti ja kattavasti. Suomalainen kaukolämmitystutkimus oli 1980-luvulla aivan
maailman kärkeä.140 Voi sanoa, että kaukolämpötutkimuksessa saavutettiin 1970–80 -luvuilla hyviä tuloksia
hyvin vähäisellä rahallisella panostuksella.
Sähkön tuotantotutkimus muodosti Suomessa kummallisen poikkeuksen 1970–80-luvulla. KTM katsoi
tuolloin, että se kuului sähkön tuottajaorganisaatioille.
CHP-laitosten yleistymisen seurauksena sähkön ja lämmön tuotannon tiukka erottelu ei ollut enää aivan tarkoituksenmukaista. Tiukassa linjassa oli ollut tosin yksi
poikkeus: 1960–70 -luvuilla oli rahoitettu huomattavasti ydinvoimateknologian tutkimusta, joka oli välillisesti
sähköntuotantotutkimusta. Näin yksi tuotantomuoto oli
saanut muihin nähden ylilyöntiaseman.
Uusien sähköntuotantomuotojen tutkimustyö sai valtion rahoitusta vasta vuoden 1986 jälkeen, jolloin energian tuotannon tutkimus organisoitiin uudelleen.
Turvebriketti- ja turvekoksitutkimuksessa saavutetun tiedon siirtäminen tuotantoon oli aluksi täysin Valtion polttoainekeskuksen harteilla. Se käynnisti molempien tehdastuotannon 1970-luvun lopulla, mutta fossiilisten polttoaineiden suhteellinen edullisuus, niiden pitkä käyttötottumus sekä turvekoksin laatuongelmat vaikeuttivat markkinoiden luomista. Turvebriketti- ja turvekoksituotanto tyrehtyivät 1980-luvun lopulle tultaessa.
KTM:ssä myönnettiin suoraan, että turvekoksitutkimuksen käytäntöön soveltamisessa edettiin 1970–80 -luvuilla liian nopeasti.141
KTM.n asettama Energiatutkimustoimikunta summasi vuonna 1987, että ensimmäisestä öljykriisistä pontta saaneella kotimaisen energian tutkimuksella oli vaikutettu myönteisesti mm. turpeen tuotannon tehokkuuteen ja siten polttoturpeen kilpailukykyyn tuontipolttoaineita vastaan. Toimikunnan mukaan 1970–80 -lukujen tutkimuksella oli vaikutettu keskeisesti myös siihen,
että lämmöntuotanto tuli taloudellisemmaksi, yhdistetyn
lämmön ja sähkön tuotannon kattilalaitokset kehittyivät
voimakkaasti ja kaukolämmön tekninen kehitys oli nopeaa. Turvetuotannon osalta käynnistettiin kokonaan uusi
teollisuudenala.142
67
Suomalais-neuvostoliittolainen yhteistyö oli osa turvetutkimustakin
1960–80 -luvuilla. Tuona aikana
Suomi kasvoi jäljittelijästä maailman johtavaksi turveteknologian
osaajaksi. Neuvostoliiton turvetutkimuksen taso taantui 1980-luvulla. Kuvassa neuvostoliittolaisia turvetutkijoita saapumassa Parkanon
asemalle vuonna 1987.
Finnish-Soviet co-operation extended
to peat research from the 1960s to the
1980s. In that period Finland came
from behind to become a world-class
peat technology innovator. The level
of Soviet peat researched declined
in the 1980s. The picture shows
Soviet peat researchers arriving at
Parkano station in 1987.
Voimakkainta oli nimenomaan turpeen tuotanto-, käsittely- ja polttotekniikan kehitys. Suomi muuttui kymmenessä vuodessa teknologian tuojasta teknologian viejäksi.
Tästä oli osoituksena ulkomaille laajeneva konsulttitoiminta sekä laite- ja konevienti, jossa Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy kulki etujoukoissa. Myös turpeen jalostustutkimuksessa ja biomassan nesteytyksessä Suomi edusti
1980-luvun jälkipuolella kansainvälistä huippua.143
Valtion polttoainekeskuksen oman laboratorion perustamisella oli tärkeä merkitys etenkin yrityksen sisäiselle kehitykselle. Valtion polttoainekeskuksen laboratorion
vetäjäksi palkattiin vuonna 1977 kemian tohtori Timo
Nyrönen, joka nimitettiin vuonna 1982 Valtion polttoainekeskuksen tutkimusjohtajaksi. Laboratorio toimi alukSuosta voimaa ja lämpöä
si pienissä tiloissa pääkonttorissa, josta se muutti vuonna
1982 pääkonttorin yhteyteen valmistuneeseen lisärakennukseen. Vapo Oy:n laboratorio keskittyi pääosin laadunvalvontaan ja turpeen energiasisällön määrittämiseen.144
Vapo Oy ulkoisti laboratorionsa vuonna 2007, jolloin sen
työn jatkajaksi perustettiin Vapo Oy:n, VTT:n ja Jyväskylän Energia Oy:n omistama ENAS Oy.
Turpeen tutkimustyö oli jo 1800-luvun lopulla kansainvälistä tutkimusta siinä mielessä, että vaikutteet tulivat
usein muualta. Suomalaiset turvetutkijat eivät sitä vastoin
esiintyneet kansainvälisillä tiedefoorumeilla kovinkaan aktiivisesti ennen 1970-lukua. Oppia haettiin 1880–1940
-luvuilla Saksasta sekä Ruotsista ja 1940–70 -luvuilla Saksasta, Ruotsista, Irlannista ja Neuvostoliitosta.
68
”
Ja kyllä minä näkisin,
että turpeen tutkimuksella ja kehitystyöllä on
ollut vaikutuksensa siihen, että turpeen hinta
on pystytty pitämään alhaisena.
– VTT:n tutkimusjohdon
edustaja
Suomen ja Neuvostoliiton välinen energiayhteistyö
poiki oman haaransa myös turvetutkimukseen. 1970-luvun alussa perustettiin maiden välinen turvealan yhteistyöryhmä, jossa selvitettiin mm. pala- ja jyrsinturpeen
tuotantokaluston parantamista, turvetuotannon sääriippuvuuden vähentämistä sekä kasvuturpeen tuotantoa ja
jalostusta.145 Yhteistyölle oli hyvät perusteet 1970-luvulla,
jolloin Neuvostoliitto oli turvetutkimuksen vahva maa.
Kun Neuvostoliiton sähkön ja lämmön tuotanto muuttui 1970–80 -luvuilla yhä maakaasuriippuvaisemmaksi,
maan turvetutkimuksen taso laski. Myös Neuvostoliiton
sisäiset vaikeudet alkoivat heijastua suomalais-neuvostoliittolaiseen tiedeyhteistyöhön. Pohjoismainen energiayhteistyö tiivistyi 1980-luvun
alussa. Vuonna 1982 perustettiin pohjoismaisen energiayhteistyön kontaktiryhmä (vuodesta 1984 valiokunta), jonka tärkein merkitys oli informaation välittymisessä Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan välillä. Pohjoismaiden
energiatutkimushankkeista ja energiatutkimuksista alettiin koota rekisteriä (Nordisk energi index, NEI). Pohjoismaisessa yhteistyössä korostettiin 1980-luvulla kansallisia resursseja. Suomi keskittyi turvetutkimukseen, Ruotsi ja Tanska tuulivoimatutkimukseen sekä Norja öljy- ja
maakaasututkimuksiin.146
International Peat Society (1968) ei ollut varsinainen tutkimusorganisaatio. Sen konferenssit tosin tarjosivat kanavan tiedon välittämiselle ja eri maiden turve- ja
suotutkijoiden tapaamisille. IPS:ssä oli jäseniä Suomen
lisäksi mm. Ruotsista, Irlannista, Neuvostoliitosta, Kanadasta, USA:sta, Iso-Britanniasta, Hollannista, LänsiSaksasta ja Indonesiasta.
Valtion polttoainekeskuksen oma konsulttitoiminta
käynnistyi ulkomailla 1970-luvun lopulla. Teknologian
ja tiedon tuojayritys oli harpannut teknologian ja tiedon
viejäksi hyvin nopeassa tahdissa. Tähän vaikutti huomattavasti se, että Suomi kehitti ja edisti samanaikaisesti turpeen tuottajamaista kaikkein määrätietoisimmin turpeen
energiakäyttöä. Valtion polttoainekeskus kartoitti ruotsalaisyritysten tilauksesta 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun
alussa muun muassa Pohjois-Ruotsin soiden turvetuotantokelpoisuutta. Konevienti ja siihen liittyvät konsulttityöt
käynnistyivät 1980-luvulla myös Aasian turvemaissa Indonesiassa ja Malesiassa sekä Yhdysvalloissa.147 Ulkomailla toteutettavat konsulttityöt olivat pohjana Vapo Oy:n
maantieteelliselle laajentumiselle 1980-luvulla.
69
70
”
Imatralle valtio perusti
kuvaputkitehtaan, joka
meni saman tien konkurssiin ja siitä tuli hirveät
tappiot. Ja ne virkamiehet pelkäsivät, että yhtiöittämällä Vaposta tulee
toinen Valko.
– Vapo Oy:n ylemmän johdon
edustaja
Kuvassa turvepellettiä.
The picture shows peat
pellets.
Sääntely purkautuu
Valtion polttoainekeskus yhtiöitetään
Valtion polttoainekeskus oli 1940–70 -luvuilla valtion
liikelaitos. Se tarkoitti käytännössä sitä, että ainoa rahoitusmuoto oli valtion budjettirahoitus. Se tarkoitti myös
sitä, että Valtion polttoainekeskus ei voinut mennä konkurssiin. Tällaisessa toimintaympäristössä liikeyritys on
etupäässä valtion asettamien tavoitteiden täyttäjä. Valtion polttoainekeskuksen tapauksessa polttoaineiden jakelulaitos, joka ei pitänyt ensi sijaisena tuloksen tekoa.
1970-luvun Valtion polttoainekeskuksella oli selkeä ohjenuora toiminnalleen: polttoturvetuotannon kohottaminen ensin 10 ja myöhemmin 20 miljoonaan kuutioon.
Aluksi tavoitteena oli pääasiassa polttoturpeen käytön lisääminen valtion laitosten lämmityksessä, varuskunnissa,
vankiloissa, työsiirtoloissa jne.
Valtion polttoainekeskus solmi 1970-luvun alusta alkaen polttoturpeen toimitussopimuksia myös kaupunkien, kuntien ja teollisuusyritysten kanssa. Näin yritys alkoi toimia yhä enemmän todellisessa markkinataloudessa, jota valtion laitosten lämpöhuolto ei ollut. Valtion
ulkopuolisten asiakkaiden osuus kasvoi hyvin nopeasti
1970-luvulla.148
Kilpailu primääripolttoainemarkkinoilla oli muuttunut sotien jälkeen varsin kovaksi. Tarjolla oli kivihiiltä, raskasta ja kevyttä polttoöljyä, polttohaketta sekä jyrsinja palaturvetta. Polttoaineen valinta tehtiin jo polttolaitoksen suunnitteluvaiheessa, koska 1950–70 -lukujen
teknologia tuki heikosti yhteispolttoa. Metsäteollisuus lisäsi koko ajan omien sivuvirtatuotteidensa, kuten kuorien
ja sellunkeitosta syntyneiden jäteliemien energiakäyttöä,
joskin se tarvitsi myös täydentäviä polttoaineita. Ydinvoimasuunnitelmat alkoivat vaikuttaa jo 1960-luvulla välillisesti siihen, miten kotimaisia raaka-aineita tarkasteltiin
sähköntuotannossa. Ja 1980-luvun alusta alkaen primääripolttoainekilpailuun nousi Kymen, Uudenmaan ja Hämeen lääneissä myös maakaasu. 1970-luvun kansainväliset kriisit olivat horjuttaneet öljyn asemaa CHP-käytössä;
pienemmissä kokoluokissa, esimerkkinä alueelliset lämpölaitokset ja kasvihuoneet, polttoöljy oli kuitenkin vielä
71
1980–90 -luvuilla varteen otettava vaihtoehto polttohakkeelle tai palaturpeelle.
Ja mikä tärkeintä, valtion komennot kotimaisten polttoaineiden käytön lisäämisestä koskivat vain valtion laitoksia. Muualle voitiin antaa vain suosituksia. Kunnat,
kaupungit ja yksityisyritykset valitsivat polttoaineensa käytössä olevan teknologian, hinnan ja toimitusvarmuuden
perusteella. Päästöt alkoivat nousta polttoaineen valinnan
perusteeksi 1990-luvulla ja oikeastaan merkittävämmin
vasta päästökaupan alkamisen jälkeen 2000-luvulla.
Valtion polttoainekeskuksen toimintaympäristö muuttui 1970-luvulla huomattavasti juuri turvetoimialan myötä. Päättävien virkamiesten ja toimihenkilöiden mielessä
liikkui 1970-luvun jälkipuolella muun muassa seuraavia
kysymyksiä: Mitä yhteiskunnallisia erikoistehtäviä Valtion
polttoainelaitokselle enää voi sälyttää, kun se oli siirtynyt
entistä enemmän kilpailluille markkinoille? Budjettirahoitus oli ollut välttämätöntä turvetuotannon alkuaikoina,
mutta miten siihen liittyvä jähmeys sopi markkinataloudessa operoivalle yritykselle? Miksi yksi turvetuottaja sai
pitää sellaisen erityisaseman, että se ei voinut mennä konkurssiin ja se sai etuoikeuden valtion soihin? Miksi valtion
pitäisi subventoida yhtä energiantuotantomuotoa toisia
enemmän kilpailluilla markkinoilla? Miten Valtion polttoainekeskus voisi parantaa kannattavuuttaan liiketoimintojensa kehittämiseksi? Kuinka Valtion polttoainekeskus
voisi hankkia rahaa avoimilta rahoitusmarkkinoilta esimerkiksi käyttöpääoman tarpeensa säätelemiseksi? Kuinka Valtion polttoainelaitoksen palkkaus voisi tulla kilpailukykyiseksi yksityisiin yrityksiin verrattuna?149
Laajemmassa yhteydessä Valtion polttoainekeskuksesta käyty keskustelu liittyi kansainväliseen sääntelyn purkamiskeskusteluun (deregulaatio), joka oli voimistunut
ensimmäisen öljykriisin ja 1970-luvulla krooniselta näyttävän inflaation myötä. Monetaristista taloustiedettä kehittänyt Milton Friedman (taloustieteen Nobel-palkinto
1976) oli myös deregulaatioteorian keskeisiä nimiä. DeSuosta voimaa ja lämpöä
regulaatioteoriassa heijastuivat vahvasti klassisen taloustieteen usko markkinoiden järkevyyteen sekä liberalismin
vapausideaalit. Friedmanin vaikutusvaltainen, yli 18 kielelle käännetty Capitalism and freedom (1962) nosti haitallisiksi ilmiöiksi mm. monopolit, joiden muotona Friedman piti julkista sääntelyäkin. Useat Friedmanin teesit
(tariffien poistaminen, vähimmäispalkasta luopuminen,
kansalaispalkka) olivat niin radikaaleja, ettei niitä pantu
täytäntöön edes hänen nimeensä vannovissa maissa.150
Deregulaatio-opit eivät vaikuttaneet koskaan Suomessa samassa mitassa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa
1980–90 -luvuilla, Thatcherin Iso-Britanniassa 1980-luvulla, Uudessa Seelannissa 1990-luvulla tai vaikkapa Pinochetin Chilessä 1970–80 -luvuilla.151 OECD-maana
Suomi oli kuitenkin yhteydessä kansainväliseen talouspoliittiseen keskusteluun, jossa painottuivat 1970-luvun
puolivälin jälkeen Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian vaikutuksesta muun muassa valtionyhtiöiden yksityistäminen,
suorien subventioiden lakkauttaminen sekä kilpailun ja
tehokkuuden lisääminen.
Keskustelua Valtion polttoainekeskuksen yhtiöittämisestä ja samalla konkurssilta suojatun liikeyrityksen purkamisesta oli käyty 1970-luvun alusta alkaen pienissä piireissä. Valtiovarainministeriö viritti keskustelua vuonna
1972 julkaisemassaan valtiontalouden tulevaisuuskatsauksessaan. Keskeinen kysymys oli, miksei Valtion polttoainekeskus voisi toimia valtio-omisteisena osakeyhtiönä,
kuten sähköntuotannosta vastaava IVO Oy tai öljynjalostuksesta vastaava Neste Oy? KTM ja Valtion polttoainekeskus kuitenkin tyrmäsivät Valtiovarainministeriön
ehdotukset. Kosti Rannan ja hänen esikuntansa kirjoittamassa muistiossa vuodelta 1972 todettiin, että ”polttoaineet ovat välttämättömyystavaroita”. Tuottavuusnäkökulman pelättiin vievän huomiota huoltovarmuuteen
ja kotimaisten polttoaineiden hankintaan liittyviltä toiminnoilta.152
Yhtiöittämisidea kypsyi kuitenkin muutamassa vuo-
72
”
Oli semmoinen voimakas kahtiajako – yliopistoväki sanoo ”dikotomia”
– turpeeseen uskovien ja
turpeeseen ei-uskovien
välillä. Se oli uskon asia
enemmänkin.
jäsen
dessa niin pitkälle, että KTM asetti marraskuussa 1977
työryhmän selvittämään kysymystä. Työryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin KTM:n osastopäällikkö, ylijohtaja
Erkki Vaara. Työryhmän jäseniksi kutsuttiin toimitusjohtaja Kosti Ranta Valtion polttoainekeskuksesta, KTM:n
osastopäällikkö Pekka Rekola, budjettisihteeri Reijo Kosunen VM:stä, ylitarkastaja Jukka Kulonpalo valtiontalouden tarkastusvirastosta sekä toimistopäällikkö Jaakko
Auer, erikoistutkija Matti Purasjoki ja ylitarkastaja Yrjö
Sahrakorpi KTM:stä. Koska turveteollisuus oli kytköksissä maamme huoltovarmuuteen, työryhmä teki läheistä yhteistyötä puolustustaloudellisen suunnittelukunnan
(PTS) kanssa.
Yhtiöittämisen katsottiin tuovan kiistattomia etuja.
Polttoturpeen käytön lisääntyminen oli muuttanut Valtion
polttoainekeskuksen luonnetta jakelulaitoksesta teolliseksi
asiakaspalveluyritykseksi, jonka kehittämisessä yhtiömuoto koettiin kaikkien esimerkkien valossa tehokkaammaksi.
Valtion polttoainekeskuksella oli jo avauksia jalostusketjun pidentämiseen turvekoksi- ja turvebrikettitehtaiden
sekä kasvuturpeen säkkilaitoksen kautta, jotka eivät linkittyneet millään tavoin konventionaalisiin valtion laitosten palvelutehtäviin. Etuna voitiin myös pitää ”ilmaisen
600
10
500
5
400
0
300
-5
200
-10
100
-15
0
1968
1970
1972
Liikevaihto / Turnover
1974
1976
1978
1980
1982
-20
Vuositulos / Annual result
Lähde/Source: Valtion polttoainekeskuksen vuosikertomukset 1968–1983.
Figure 9. Vapo’s turnover and annual result, 1968–1983.
Vuositulos, milj, mk
Liikevaihto, milj, mk
Kaavio 9. Vapon liikevaihto ja vuositulos 1968–1983
rahan kauden” päättymistä ja turvemarkkinoiden avautumista. Yhtiömuotoinen Vapo saisi lisäksi joustavamman lisärahoitusmuodon pankkien kausiluottojen kautta. Yhtiömuotoinen Vapo voisi myös päättää itsenäisemmin työntekijä- ja toimihenkilöpalkkauksestaan, joka oli
jäänyt liikeyrityksenä jälkeen yleisestä palkkakehityksestä;
esimerkiksi turvetyönjohtajien, konttoritoimihenkilöiden
ja ylempien toimihenkilöiden palkat olivat 1970-luvun
lopulla 10–30 % yksityisen sektorin vastaavia palkkoja
pienemmät. Toimitusjohtajatasolla palkkaerot olivat vielä suuremmat teollisuuteen verrattuna.153
Vaikeimpia kysymyksiä Valtion polttoainekeskuksen
yhtiöittämisessä olivat eläke-edut, työvoima, erikoistehtävät, velvoitteet ja täydellinen organisaatiomuutos. Yhtiöittämisen myötä tultaisiin siirtymään hyvin erilaisten
eläke-etujen pariin, mikä aiheuttaisi jo kirjanpidollisesti
paljon työtä. Liikelaitoksen työvoimarakenne oli puolestaan osakeyhtiöksi liian raskas. Erikoistehtäviä olivat olleet 1970-luvulla mm. työllisyystyöt, valtion laitoksissa
käytettävien polttoaineiden määrittely ja vangeille tarkoitettujen metsätyösiirtoloiden ylläpito, joista tosin oltiin
jo luopumassa. Valtion lämpötalouden ohjaustehtävät
oli siirretty jo vuonna 1969 Rakennushallitukselle. Osakeyhtiö ei voinut enää toimia työviraston lailla ja tarjota
siten työllisyystöitä haja-asutusalueilla. Osakeyhtiöllä ei
olisi myöskään intressejä hoitaa liiketaloudellisesti kannattamattomia varmuusvarastoja ilman riittäviä valtion
kompensaatioita.154
Huolta aiheutti myös Valtion polttoainekeskuksen
kannattavuus, joka oli 1970-luvun jälkipuolella heikko (Kaavio 9).
Liikeyrityksenä Valtion polttoainekeskusta ei ollut toisaalta edes perustettu voitontavoittelumielessä. Yrityksen
perustamissäädöksen mukaan saatujen tulojen piti peittää sen toiminnasta aiheutuvat menot mukaan lukien
pääoman korot, hallintokulut sekä koneiden uusiminen.
Suurien alkuinvestointien ja raskaan työvoimarakenteen
73
vuoksi tämänkin tavoitteen täyttämisessä alkoi olla vaikeuksia pitkin 1970-lukua. KTM kuitenkin ymmärsi,
että lakisääteisistä palvelutehtävistä huolehtivan liikeyrityksen oli vaikeaa saavuttaa ja jopa asettaa liiketaloudellisia tavoitteita. 1970-luvun heikon kannattavuuden ei
uskottu olevan yhtiöittämisen esteenä, koska myyntitulojen arvioitiin nousevan koko ajan ja vastaavasti kiivain
soiden valmisteluvaihe alkoi olla takana.155
Työryhmä päätyi arvioon, jonka mukaan Valtion polttoainekeskuksen yhtiöittäminen oli perusteltua, mutta aikaisintaan vuonna 1982. Tulorahoituksen ei tosin uskottu kattavan tuolloinkaan investointeja.156
Työryhmän mietintö lopetti kabinettikaavailut Valtion polttoainekeskuksen pilkkomisesta. Niitä oli käyty
Neste Oy:n, Imatran Voima Oy:n ja Kemira Oy:n kesken. Energiantuotantoyhtiöitä kiinnostivat polttoturve
ja Valtion polttoainekeskuksen suo-omaisuus. Kemira
puolestaan tunsi kiinnostusta turpeen kemikaalien hyödyntämiseen, jossa ei ollut päästy aiemmin suunnitelmia
pidemmälle. Kallistuneen öljyn 1970-luvulla Kemirassa
pohdittiin taas ammoniakin valmistamista turpeesta lannoiteteollisuuden raaka-aineeksi. Oli Valtion polttoainekeskuksella tosin jotain, mitä kukaan kabinettiosapuolista ei halunnut eli sahat.157 Muuten Valtion polttoainekeskuksen liiketoiminnot olisi ollut suhteellisen helppoa sulauttaa uusille omistajille.
Valtion polttoainekeskuksen toiminnan kehittämistä
käsiteltiin 1970–80 -lukujen taitteessa useissa KTM:n asettamissa työryhmissä. Niistä vaikutusvaltaisin oli kansliapäällikkö Bror Wahlroosin johtama Turvekomitea (1981–82),
jonka pysyväksi asiantuntijaksi kutsuttiin Valtion polttoainekeskuksesta toimitusjohtaja Kosti Ranta ja hänen elä-
Professori, Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi oli asiantuntijana
mukana useissa 1980–90 -lukujen energia- ja ympäristöpolitiikkaa käsittelevissä komiteoissa ja toimikunnissa. Ruuhijärvi oli aktiivinen metsien- ja
soidensuojelun puolesta puhuja. Kuvassa Ruuhijärvi (keskellä) Vapo Oy:n vieraana vuonna
1989. Vasemmalla Vapo Oy:n
ympäristöjohtaja Pirkko Selin
ja oikealla Vapo Oy:n toimitusjohtaja Esko Muhonen.
Professor Rauno Ruuhijärvi,
chairman of SLL, the Finnish
Association for Nature
Conservation, was an expert
in several committees and
commissions on energy and
environmental policy in the
1980s and 90s. Ruuhijärvi
actively lobbied for the
conservation of forests and
peatlands. The picture shows
Ruuhijärvi (centre) visiting
Vapo Oy in 1989. On the left
Vapo’s Environmental Director,
Pirkko Selin and on the right
Vapo’s Managing Director,
Esko Muhonen.
74
”
Vapon yhtiöittäminen oli
sinänsä täysin looginen osa
tätä, vieläpä niin, että se
oli loogisempi kuin VR:n
tai Postin yhtiöittäminen
johtuen siitä, että Vapo toimi kilpailevalla sektorilla. Energiahan on kilpailtu ala. Se toimi avoimella sektorilla myös. Näin
ollen oli perusteltua, että
Vapo yhtiöitetään.
jäsen
köidyttyään vt. toimitusjohtaja Kari Mutka. Myös muut
turveteollisuuden edustajat saivat omat edusmiehensä:
Turveteollisuusliiton toiminnanjohtaja Antti Suoninen
kutsuttiin jäseneksi, ja Turveruukki Oy:n toimitusjohtajia Esa Teppoa ja Juhani Arppea kuultiin pysyvinä asiantuntijoina. Komitean lopetettua työnsä Arppesta oli tullut vahvin ehdokas Vapo Oy:n toimitusjohtajaksi.
Komitea oli sinällään ensimmäisiä laatujaan Suomessa,
sillä luonnonsuojelujärjestöt saivat pysyvän asiantuntijansa, Suomen Luonnonsuojeluliittoa edustavan professori
Rauno Ruuhijärven. 1970-luvulla turvetuotantoa käsitelleiden komiteoiden ja työryhmien suhde luonnonsuojelujärjestöihin oli ollut enemmän tai vähemmän jännitteinen.
1980-luvun alusta alkaen luonnonsuojelujärjestöt alkoivat määrittää suomalaista energiapolitiikkaa myös sisältä
päin, joskin yhden henkilön asiantuntijaedustus 17-jäsenisessä komiteassa oli vielä hyvin vaatimaton poliittisen
ja yhteiskunnallisen painoarvon tunnustus.
Turvekomitea tarkasteli kolmea vaihtoehtoa: liikelaitosmallia, budjetin ulkopuolista julkisoikeudellista laitosta
tai valtioenemmistöistä osakeyhtiötä. Aiemmin asetettu
aikaraja 1982 osoittautui pian ylioptimistiseksi.
Liikelaitosmallilla oli samat edut kuin vuosikymmen
aikaisemmin; se sopi raskaiden ja hitaasti tuloa tuottavien investointien rahoittamiseen, jollaisia soiden valmistelu ja turvetuotannon käynnistäminen olivat. Valtion
ohjausvalta oli liikelaitoksiin nähden vahva, joka takasi
sen, että tuotantotavoitteet voitiin sitoa tiukasti energiapoliittisiin tavoitteisiin. Liikelaitosmallilla ei ollut kuitenkaan enää kovin paljon puoltajia. Syynä oli se, ettei
sen uskottu synnyttävän voimakasta pyrkimystä organisaation sisällä toiminnan kannattavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi.158 Liikelaitosmalli oli tilitysvelvollisuuksineen jähmeä organisaatio, joka ei tukenut nopeita
liikkeitä, itsenäistä päätöksentekoa ja uusia, riskejä sisältäviä liiketoiminnallisia avauksia.
Budjetin ulkopuolista julkisoikeudellista laitosta voi
pitää liikelaitoksen ja valtioenemmistöisen osakeyhtiön
välimuotona. Se olisi budjettisidonnainen lähinnä vain
valtion rahoituksen osalta. Laitoksen toiminta perustuisi rahastoon, johon myyntitulot tuloutettaisiin. Laitoksella olisi lisäksi oikeus lainanottoon KTM:n kiintiöiden
puitteissa. Valtio turvaisi kuitenkin ohjausvaltansa tavoitteisiin nähden ja voisi käyttää julkisoikeudellista laitosta yhä politiikkansa toteuttajana. Esimerkkinä oli julkisoikeudellisena laitoksena toimiva Valtion viljavarasto.
Iso-Britanniassa ja Irlannissa ilman osakepääomaa toimivat rahastopohjaiset laitokset olivat yleisempiä – lähimpänä esimerkkinä Irlannin valtiollinen turveyhtiö Bord
Na Mona.159
Osakeyhtiömalli asettaisi Vapolle kaikkein tiukimmat
kannattavuusvaatimukset. Tässä tapauksessa esimerkkeinä
olivat valtionyhtiöt Imatran Voima Oy ja Neste Oy, joissa oli tosin vanhemman osakeyhtiölain perusteella osakkaina myös institutionaalisia sijoittajia (IVO Oy:ssä Kela
ja Neste Oy:ssä Alko Oy). KTM:ää arvelutti 1980-luvun
alussa eniten se, että osakeyhtiönä Vapoa ei voisi enää sitoa tiukkaan ohjausvaltaan. Myös kannattavuutta epäiltiin, mikä oli osakeyhtiölle todellinen uhka, koska se voi
joutua pakkoselvitystilaan. Toisaalta enemmistö päättäjistä
uskoi osakeyhtiömallin kehittävän parhaiten Vapoa. Laskelmien perusteella Valtion polttoainekeskuksen kannattavuus oli parantunut vuoden 1982 jälkeen ja ylivuotiset
varastot oli saatu luotua toiminnan turvaamiseksi.160
Valtion polttoainekeskuksen johto aloitti yrityksen
sopeuttamisen organisaatiouudistukseen vuonna 1981.
Yrityksen heikko kannattavuus oli johtanut siihen, että
valtioneuvosto vaati vuoden 1980 tilinpäätöksen yhteydessä selvitystä niistä toimenpiteistä, joilla voitaisiin
kääntää tulos positiiviseksi. Valtion polttoainekeskuksen
sisäinen työryhmä (Olavi Lähteinen (pj), Juhani Hakkarainen, Kari Mutka, Timo Nyrönen ja Raimo Rantala)
alkoi selvittää tilannetta joulukuussa 1981. Sen työmaakohtaiset kustannus- ja kannattavuusselvitykset, joilla tuli
75
olemaan merkitystä myös polttoturpeen energiasisällön ja
samalla hinnan laskemiselle, valmistuivat jo alkuvuonna
1982. Yrityksen johto uskoi olevansa valmis yhtiöittämiseen vuoden 1983 alusta lukien.161
Tuloksellisuuden parantamiseksi Valtion polttoainekeskukseen perustettiin muun muassa vientiryhmä ja tutkimusosasto sekä molempiin johtajien toimet. Henkilöstöjärjestelyitä, sanalla sanoen raskaasta ja kalliista työvoimarakenteesta luopumista, suunniteltiin lisäksi. Järjestelyitä vauhditti Maaseututyöväen Liittoon kuuluvien turvetyöntekijöiden lakko toukokuussa 1981. Organisaatiouudistuksen aikoihin ajoittui yrityksessä myös toimitusjohtajan vaihdos. Vuonna 1960 toimitusjohtajaksi valittu metsänhoitaja Kosti Ranta jäi eläkkeelle 31.12.1981
ja vetovastuu siirtyi Keski-Suomen puunhankinta-alueen aluejohtaja, metsänhoitaja Olavi Lähteiselle. Lähteinen oli toimitusjohtajana lyhyen joskin erittäin merkittävän ajan. Hän jäi eläkkeelle 28.2.1983. Valtioneuvosto nimitti 30.3. uudeksi toimitusjohtajaksi varatuomari
Juhani Arppen ja katkaisi näin perinteen, jonka mukaan
Vapon toimitusjohtaja oli koulutukseltaan metsänhoitaja. Vt. toimitusjohtajana toimi 1.3.–31.5.1983 yrityksen
turvetoimialaa johtanut maa- ja metsätaloustieteiden lisensiaatti Kari Mutka, joka nimitettiin Vapo Oy:n varatoimitusjohtajaksi ja samalla operatiivisten toimintojen
vetäjäksi.162
Politiikkapuolella Valtion polttoainekeskuksen yhtiöittämistä oli kannatettu vahvimmin Keskustapuolueessa
ja SMP:ssä, joiden kenttäväelle turveteollisuus oli kohonnut merkittäväksi työllistäjäksi ja ansionlähteeksi. Turvetuotannon kannatettavuus oli perusteltavissa myös Keskustapuolueen ja SMP:n aluepoliittisesta linjasta käsin.
Keskustapuolueen ja turveteollisuuden suhteiden lämpeneminen oli luonut pohjan muun muassa valtakunnallisen vuokrasopimuskäytännön solmimiselle MTK:n ja
turvetuottajien välillä 1980-luvun alussa. Valtion polttoainekeskuksen yhtiöittämistä puolsi muun muassa
keskustalainen kauppa- ja teollisuusministeri Esko Ollila (1982–83).163
Suurista porvaripuolueista Kokoomus oli jossain määrin sivusta seuraajana valtakunnan tason turvepolitiikassa.164 Puolueen kärjessä ja kärjen tuntumassa ei ollut voimakkaita turpeen energiakäytön puolustajia, joskaan ei
myöskään kovia kritisoijia. Sivusta seuraajan osa johtui
paljolti puolueen pitkästä oppositiokaudesta, joka oli vähentänyt myös puolueen vaikutusvaltaa keskeisissä ministeriöissä ja virastoissa. Kokoomus, vaikka se ei varsinaisesti kritisoinut aluepolitiikkaa, ei ollut myöskään sen alkuperäisiä ohjelmanmäärittäjiä Keskustapuolueen, SDP:n
ja SKDL:n tavoin.
Sosialidemokraatit olivat jakautuneet 1970-luvun lopulla epäilijöihin ja kannattajiin. Epäilijät pelkäsivät Keskustapuolueen ja ”turvesheikkien” vaikutusvallan kasvua.
Kannattajat vetosivat työllistävyysvaikutuksiin ja turpeen
kotimaisuuteen. Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen
johtajan Pekka Korpisen puoltavilla kirjoituksilla oli vaikutusta siihen, että SDP:n kenttä alkoi uskoa Vapon pärjäämiseen omillaan. Korpinen oli jäsenenä Wahlroosin
turvekomiteassa ja tutustui myös Lähteisen työryhmän
selvityksiin. Sosialidemokraattinen kauppa- ja teollisuusministeri Ulf Sundqvist (1979–81) oli myös vahvasti yhtiöittämisen kannalla. Sundqvist on muistellut myöhemmin, että useiden valtion liikeyritysten rahoituspohja oli
1970-luvulla niin epäedullinen, että niille haluttiin löytää paremmat mahdollisuudet ulkopuolisen rahoituksen
hankkimiselle. Sosialidemokraattien kynnyskysymyksenä
oli lähinnä valtion omistajuuden säilyminen.165
SKDL jakautui kutakuinkin kahtia: kehitysalueilla
turveteollisuutta kannatettiin samoista syistä, työllisyydestä, kuin SDP:ssä, Keskustapuolueessa ja SMP:ssäkin,
kun taas ay-siipi pelkäsi ”turvesheikkien” vaikutusvallan kasvua.166
KTM:ssä oli epäilty Valtion polttoainekeskuksen pärjäämistä ”omillaan” 1970–80 -lukujen vaihteessa, esimerk-
76
”
Nämä (KTM ja VM)
ovat tällaisia rahantekoministeriöitä eikä menoministeriöitä. Silleen
leikkisästi sanottuna. Se
vähän kuvaa sitä ajatusmaailmaa.
– Valtiovarainministeriön
ylemmän toimihenkilöstön
edustaja
”
Kasvuvauhti oli niin kovaa että, oltiin nuoria miehiä kaikki silloin, että kantapään kautta on menty
lujaa siinä vaiheessa.
”
Ja sekin oli pieni se väen
ja johtajiston määrä, niin
se vaikutti siihen, että jouduttiin kyllä rankasti tekemään päätöksiä kohtuullisen pienellä kokemuksella.
Ei ollut keiltä kysyä sitten
joka tilanteessa.
kinä Valcon epäonnistuminen vuosina 1978–80, mutta
vuonna 1982 keskeiset virkamiehet olivat jo vakuuttuneet siitä, että Vapo kykenisi toimimaan ilman valtion
korvamerkittyä rahaa.167 KTM teki samana vuonna talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle esityksen Valtion
polttoainekeskuksen muuttamisesta valtioenemmistöiseksi yhtiöksi.
Valtion polttoainekeskus merkittiin kaupparekisteriin
2.1.1984. Vapo Oy sai huomenlahjana valtiolta kaksi rahastoantia, joilla turvattiin liikkeellelähtö osakeyhtiönä.
Kansliapäällikkö Bror Wahlroosin muistellaan todenneen
leikillisesti uudelle toimitusjohtajalle Juhani Arppelle, että
”nyt sinä et saa tätä millään konkurssiin”. Osakeyhtiönä
Vapolta jäivät pois monet aikaisemmin valtion asettamat
tehtävät, kuten polttoaineiden varmuusvarastointi- ja huoltovarmuusvelvoitteet, valtion laitosten lämpöhuolto sekä
työllistämisvelvoitteet. Valtio-omistaja odotti Vapo Oy:ltä
pääasiassa hyvää tulosta ja pitkäjänteistä toimintaa. Vapo
Oy ei ollut enää yhtä suojeltu kuin Valtion polttoainekeskus, joskin regulaatio tuki polttoturpeen käyttöä vielä kymmenisen vuotta verovapauksin sekä voimalaitosten
investointituin ja -lainoin.
Vapo Oy oli ensimmäinen yhtiöitetty liikeyritys Suomessa. Se yhtiöitettiin huomattavasti aikaisemmin kuin
muut peruspalveluita myyvät valtion liikeyritykset (Suomen PT Oy 1994, VR-Yhtymä Oy 1995 ja Edita Oy
1996).
Vapo Oy:n organisaatiouudistus
Valtion polttoainekeskuksen organisaatio kehittyi 1940–60-luvuilla metsätoimialakeskeisesti. Metsänhoitajien oma työkulttuuri oli vahvasti läsnä yrityksen toimintakulttuurissa.
Organisaatiokulttuuri oli leimallisesti valtionhallinnon ja
valtionvirastojen yleisen mallin mukainen: päällikkökeskeinen ja hyvin hierarkkinen.
Turvetoimialan synty loi jo yksinään paineita vanhan, metsänhoitajakeskeisen organisaation uudistamiselle. Turvetoimialasta ei tullut 1970-luvun puolivälissä vain
yhtä toimialaa muiden joukkoon, vaan hallitseva toimiala niin työvoiman kuin liikevaihdonkin suhteen (Katso
Kaaviot 10 ja 11).
Vuoden 1975 jälkeen yli puolet Valtion polttoainekeskuksen henkilöstöstä työskenteli turvetuotannossa.
Turvetoimiala kasvoi liikevaihdoltaan suurimmaksi toimialaksi 1970–80 -lukujen vaihteessa. Uusi toimiala vei
vanhalta toimialalta ja samalla perinteiseltä liiketoimintojen selkärangalta johtavan paikan alle kymmenessä vuodessa. Muutos ”halko-Vaposta” ”turve-Vapoksi” oli erittäin nopea.
Yhtiöitetty Vapo kohtasikin organisaatiomuutokset
kahdella rintamalla: ensinnä työvoimassa, jossa turvetoimialan vaikutus kasvoi edelleen; toiseksi organisaatiomallin tasolla, jossa siirryttiin liikeyrityksestä osakeyhtiöksi. Rahoitukseltaan turvatun, valtion energia- ja aluepoliittisia tehtäviä toteuttavan liikeyrityksen muuttuminen voittoa tavoittelevaksi osakeyhtiöksi vaati laajoja organisaatiokulttuurin uudistuksia. Valtion polttoainekes-
77
”
Vapo on ollut erittäin
tuotanto-orientoitunut
organisaatio. Ja sitä tuotanto-orientoituneisuutta on havaittavissa vielä
edelleenkin.
Valtion polttoainekeskuksen
pääkonttoria rakennetaan Yrjönkadulle Jyväskylässä vuonna 1976. Pääkonttorin siirto Helsingistä Jyväskylään oli paljolti
seurausta turvetuotannon merkityksen kasvusta.
The head office of the State Fuel
Centre being built on Yrjönkatu,
Jyväskylä in 1976. The head
office was moved from Helsinki
to Jyväskylä, largely because
of the increased importance of
peat production.
Kaavio 10. Vapon työvoima 1969–1983, henkilöä
4 000
3 500
Turveteollisuuden työntekijät/
Employees of Peat Business
Line
3 000
2 500
2 000
Muu työvoima/
Employees of Wood
& Imported Fuels
Business Line
1 500
1 000
500
0
19
69
19
70
19
71
19
72
19
73
19
74
19
75
19
76
19
77
19
78
19
79
19
80
19
81
19
82
19
83
kuksen johto oli tosin vienyt yritystään tähän suuntaan
muutamaa vuotta ennen yhtiöittämistä.
Itse asiassa Valtion polttoainekeskuksen organisaatiouudistukset oli aloitettu jo 1960–70 -lukujen vaihteessa,
jolloin Imatran Voima Oy:n tytäryhtiö Suo Oy:stä tuli sen
omaisuutta turvetuotantoalueineen ja -koneineen.
Valtion polttoainekeskuksen kannalta siihenastisen historian merkittävimpiä muutoksia oli pääkonttorin siirto
Helsingistä Jyväskylään vuonna 1973. Yritys kaipasi lisätilaa jo 1960-luvun lopulla, ja valtiohallinto suhtautui
uudisrakennussuunnitelmiin periaatteellisen myönteisesti, mutta ongelmana oli valtionvirastojen samanaikainen rakennusbuumi, joka uhkasi pitkittää rakentamista
1980-luvun alkuun saakka. Kun uusi turvetoimiala laa-
Lähde: Valtion polttoainekeskuksen vuosikertomukset 1969–1983.
Figure 10. Vapo’s personnel by business lines, 1969–1983.
78
Valtion polttoainekeskuksen
toimitusjohtaja, metsänhoitaja Olavi Lähteinen (1.1.1982–
28.2.1983). Lähteinen oli perinteistä Vapon toimitusjohtajatyyppiä. Oman yrityksen sisältä
urakierrossa nousseella johtajalla oli vankka puutoimialatausta. Lähteinen puolsi vahvasti
Valtion polttoainekeskuksen yhtiöittämistä.
Olavi Lähteinen was the Managing
Director of the State Fuel Centre
(1.1.1982–28.2.1983). Lähteinen
was typical of many of Vapo’s
Managing Directors: a manager
with a solid background in the
timber sector who rose up the
ranks within the company.
jeni etupäässä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Satakunnassa, Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja PohjoisKarjalassa, vaihtoehdoksi tuli myös pääkonttorin siirto lähemmäksi tuotantoalueita. Valtion Tietokonekeskuksen
laskelmien mukaan Valtion polttoainekeskuksen toiminnallinen keskipiste oli Viitasaari. Sitä lähin maakuntakeskus oli Jyväskylä, jonne siirtymistä toimitusjohtaja Kosti
Ranta ajoi koko arvovallallaan. Jyväskylän kaupunki tuki
luonnollisesti kaikin tavoin merkittävän työllistäjän ja veronmaksajan tuloa kaupunkiin.168
Aluksi Jyväskylässä oli kolme vaihtoehtoa: Suomi-Salaman omistaman kerrostalon ostaminen Vapaudenkadulta yhdessä kaupungin kanssa, osallistuminen Nisulan
Osuuspankin rakennushankkeeseen Asemakadulla tai Rakennusliike Velj. Tynkkysen rakennushanke Kalevankadun ja Ilmarisenkadun kulmassa. Viimeinen vaihtoehto
vei voiton. Sen tilanahtaus pakotti yrityksen pian oman
toimitalon rakentamiseen. Vapon nykyinen Yrjönkadun
pääkonttori valmistui vuonna 1977.169
Muutto Jyväskylään toteutui aluksi miesvoimin. Helsingissä työskennelleet naiset, jotka olivat vastustaneet
jyrkimmin muuttoa, siirtyivät valtion avustuksella töihin muihin valtionvirastoihin. Jyväskylän henkilökunta oli siten 1970-luvulla hyvin miesvoittoinen.170 Organisaatiokulttuuriin vaikutti huomattavasti lisäksi uuden
henkilökunnan palkkaus, jonka tehtävät olivat ensisijassa turvetuotannossa.
Jyväskylän pääkonttorissa oli aluksi erikoinen ikärakenne: toisaalta siellä oli paljon eläkeikää lähestyviä miehiä, toisaalta sinne tuli paljon nuoria, 25–35 -vuotiaita
miehiä. Siten nuoret joutuivat monesti oppimaan uudet
turvetuotantoasiat itse. ”Käytäntö opettaa” oli elimellinen osa 1970-luvun Valtion polttoainekeskuksen toimintakulttuuria, sillä Neuvostoliitosta ja Irlannista saadut mallit sopivat huonosti Suomen oloihin.171
Valtion polttoainekeskuksen toimeksiannosta laitoksen toimintaan vuonna 1974 perehtynyt konsultti Helge
Tuominen päätyi arvioon, joka ei nähnyt vanhan organisaatiomallin vastaavan enää tulevaisuuden intressejä. Ensinnäkin turvealalla oli liian vähän toimihenkilöstöä. Toisekseen keskiportaan johdosta vastanneilla henkilöillä oli
liian vähän itsenäistä toimivaltaa. Lisäksi eri toimialat –
puu, öljy ja turve – tuli irrottaa selkeästi toisistaan.172
Tuomisen selvityksen perusteella Valtion polttoainekeskuksen johtokunta päätti vuonna 1975 jakaa organisaation kolmeen toimialaan: turve-, puunjalostus- ja öljytoimialaan, jota kutsuttiin myös tuontipolttoainetoimialaksi. Kutakin toimialaa johti toimialajohtaja, jollaisia yrityksessä ei ollut ennen ollut.173 Toimialajako oli
yrityksen merkittävin organisaatiouudistus sitten organisaation perustamisen.
Vuoden 1975 organisaatiouudistus lakkautti yli 20
vuotta voimassa olleen hankintapiirijaon. Vuonna 1976
voimaan tullut alueorganisaatiomalli perustui neljälle
puunhankinta-alueelle ja seitsemälle turvepiirille. Uudistus merkitsi puu- ja turvetoimialojen erottamista toisistaan myös aluetasolla.174
Turvepiirit mukailivat läänien rajoja. Länsi-Suomen
piiri käsitti Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeen läänien alueet, Pohjanmaan turvepiiri käsitti Vaasan läänin,
Keski-Suomen piiri käsitti Keski-Suomen läänin, EteläSuomen piiri käsitti Kymen ja Mikkelin läänien alueet,
Pohjois-Savon piiri käsitti Kuopion läänin, Pohjois-Karjalan piiri käsitti Pohjois-Karjalan läänin ja Pohjois-Suomen piiri käsitti Oulun ja Lapin läänien alueet. Haukinevan turvekoksitehtaan tuotantoa varten perustettu Haukinevan turvepiiri sulautettiin vuonna 1980 Pohjanmaan
turvepiiriin, jonka keskuspaikaksi tuli Seinäjoki.175
Yhtiöittäminen edellytti laajoja organisaatiouudistuksia. Yhtiöittämisen mukanaan tuomiin liiketaloudellisiin
tavoitteisiin varauduttiin vuonna 1983 erottamalla hallinnolliset ja operatiiviset toiminnot toisistaan ja laajentamalla osastojakoa. Myös toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan toimenkuvia irrotettiin toisistaan: toimitus-
79
johtajan alaisuudessa olivat talousosasto, hallinto-osasto,
uusi tutkimusja kehittämisosasto sekä markkinointiosasto, ja hänen esikuntanaan toimi sisäinen tarkastustoiminta, tiedotustoiminta sekä tutkimusja kehittämisosasto.
Varatoimitusjohtajan vastuualan ja esikunnan muodostivat puu- ja turvetoimialat.176
Organisaatiouudistusta jatkettiin syksyllä 1984, jolloin
aloitettiin yrityssuunnittelu projektiryhmissä. Ryhmien
työn tarkoituksena oli ainoastaan tulevaisuuden toimintaedellytysten turvaaminen. Tällaisen ryhmätyön pohjalta alkoi mm. Vapo Oy:n maantieteellinen laajentuminen
Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan.177
Toinen uudistus koski myynnin hajauttamista suoraan toimialoille. Uutena osastona aloitti yrityspalveluosasto, joka sai tehtävikseen aiemmin talousosastolle kuuluvat konttoripalvelut sekä tiedottamiseen, mainontaan,
markkinatutkimuksiin ja myynnin edistämiseen liittyviä tehtäviä.178
Vuonna 1975 luotu alueorganisaatiomalli oli liiketoiminnalliselle organisaatiolle liian raskas, joten siitä luovuttiin yhtiöittämisen alla. Maa jaettiin vuonna 1983 viiteen
alueeseen, joissa puu- ja turvetoimialat jälleen yhdistettiin. Alueita olivat Länsi-Suomen (keskuksena Parkano),
Keski-Suomen (Jyväskylä), Itä-Suomen (Kuopio), PohjoisSuomen (Oulu) ja Pohjanmaan alue (Seinäjoki).179
Juhani Arppen toimikauden viimeinen organisaatiouudistus (1988) yhdisti talous- ja hallinto-osastot, jakoi
yrityspalveluosaston tehtäviä muille osastoille ja siirsi puutoimialan myynnin sahoille itselleen. Toimien tavoitteena
oli keskushallintokulujen vähentäminen.180
Arppen jälkeen toimitusjohtajaksi nimitetty Esko Muhonen tunnettiin Valmet Oy:n ajoiltaan vauhdikkaana
uudistajana.181 Hän aloitti uudistukset myös Vapo Oy:ssä
pian toimeen tultuaan: yhtiön sahoista muodostettiin itsenäiset tulosyksiköt ja kasvuturve- ja polttoturvetoimiala
erotettiin toisistaan. Tämä vaikutti myös alueorganisaatiotasolla: Pielisen, Hankasalmen, Paltamon ja PeuravuoSuosta voimaa ja lämpöä
non sahat vastasivat vuoden 1989 jälkeen sahaustoiminnan lisäksi puunhankinnasta alueellaan. Lisäksi alueista
yhdistettiin Länsi-Suomen ja Pohjanmaan alueet, joiden
keskuspaikaksi tuli Seinäjoki.182
Valtion polttoainekeskuksen ja Vapo Oy:n keskeisimmät organisaatiomuutokset toteutettiin 1970–80 -luvuilla
pääosin turvetuotannon volyymia ja tuloksellisuutta ajatellen. Puutoimiala sitä vastoin jatkoi aika lailla vanhoillaan ilman mittavia organisaatiomuutoksia aina 1980-luvun lopulle saakka. Vielä 1970-luvun alussa tuntuvasti
laajennetusta öljytoimialasta ja öljyn varmuusvarastoinnista puolestaan luovuttiin vähän ennen yhtiöittämistä. Organisaatiokulttuuria ja organisaation työkulttuurin
muutoksia läpäisi turveteollisuuden läpimurto, turvetuotannon nopea määrällinen kasvu ja urakkamalliin siirtyminen turvetuotannossa. Vaikka turveteollisuus sai osakseen kovaa kritiikkiä ympäristöliikkeiltä jo 1970-luvulla,
kyseinen teollisuudenala kehittyi 1970–80 -luvuilla pääosin poliittisessa myötätuulessa ja julkisen sääntelyn tukemana. Toimiala oli kaikin puolin suojattu aina 1990-luvun alkuun saakka, vaikka yhtiöittäminen toikin muassaan kannattavuusriskejä.
1970-luvulla pinnalla olivat valtion asettaman tavoitteen täyttäminen ja kehitysaluepoliittiset näkökohdat. Vuoden 1976 turvepiirijako ei ollut sattumalta lääninrajoja myötäilevä; samat lääninrajat olivat myös työvoimapiirien alueellisina rajoina. Piirijako oli alueellisen jaon ja toimialojen mukaan järjestetyn organisaation kompromissi.
1980-luvun alun organisaatiouudistukset tähtäsivät
tuotantotavoitteita enemmän turvetoimialan kannattavuuden parantamiseen. Organisaatiomalliltaan Vapo Oy:tä
ohjattiin 1980-luvulla yhä enemmän matriisiorganisaation suuntaan, jossa päävastuu oli toiminnoilla. Kosti Rannan aikainen Valtion polttoainekeskus oli ollut klassinen
linjaorganisaatio, joka perustui tiukkaan hierarkiaan. Linjaorganisaation perinteet vaikuttivat siihen, että Lähtei-
80
Turvetoimialaa johtanut maa- ja
metsätaloustieteiden lisensiaatti
Kari Mutka toimi Valtion polttoainekeskuksen vt. toimitusjohtajana 1.3.–31.5.1983. Mutka
nimitettiin Vapo Oy:n varatoimitusjohtajaksi. Hän toimi Vapo
Oy Biotechin johtajana vuosina
1992–2002. Hän on toiminut vuodesta 2003 lähtien Vapo Oy:n
kehitysjohtajana. Mutka on ollut Vapo Oy:n avainhenkilöitä
1970–2000-luvuilla.
Kari Mutka headed the peat
business and was acting
Managing Director of the State
Fuel Centre from 1 March to 31
May 1983. Mutka was appointed
Deputy Managing Director of
Vapo Oy. Mutka has been one
of the key figures at Vapo from
the 1970s until today.
Vapo Oy:n toimitusjohtaja, varatuomari Juhani Arppe (1983–
1988) oli ansainnut kannuksensa Turveruukki Oy:ssä. Hän oli
selkeästi ammattijohtaja, josta
haluttiin yhteiskuntasuhteiden
rakentajaa ja turvetoimialan
laajentajaa.
Juhani Arppe was Managing
Director of Vapo Oy from 1983
to 1988 and had earned his
spurs at Turveruukki Oy. He
was every bit the professional
manager and his mission was
to build public relations and
expand the peat business.
sen ja Arppen aikainen Vapo toimi rajapinnalla, osaltaan
vanhojen rakenteiden varassa, osaltaan uusia rakenteita
hakevana. Arppen aikana omaksutut projektiryhmät olivat tyypillinen esimerkki kertakäyttöisen projektiorganisaation mallista, jossa projektiryhmät täydentävät perusorganisaatiota, ovat määräaikaisia ja luovuttavat työnsä
tulokset perusorganisaation käyttöön.
Huonojen vuositulosten jäljiltä Lähteisen ja Arppen
tavoitteita määritti vielä kannattavuuden parantaminen.
Edellisellä vuosikymmenellä asetettujen tuotantotavoitteiden täyttäminen ohjasi myös organisaation toimintaa, vaikka yhtiöittämisen jälkeen valtio ei enää suoraan
asettanut tiettyä kuutiotavoitetta. Muhonen oli jo vahvasti angloamerikkalaisia liiketoimintamalleja omaksunut johtaja, jonka tavoitteissa korostuivat tuloksellisuus,
tehokkuus ja motivoitunut henkilöstö. Vapo Oy:n sahojen tulosvastuullisuuspäätös oli klassinen esimerkki matriisiorganisaatiosta.
Strategisen johtamisen yhdysvaltalaiset peruskäsitteet,
vertikaalinen ja horisontaalinen integraatio, alkoivat korostua Vapo Oy:n strategioissa Arppen ja Muhosen aikana. Valtion polttoainekeskuksen perustehtävien rakenne
oli luonut jo sinällään vahvan vertikaalisen integraation
ylävirtaan (puunhakkuut, turvetuotanto). Puutoimiala oli
integroitunut vertikaalisesti myös alavirtaan päin (jalostus, sahat) jo 1950-luvulla. Pitkälle menevää vertikaalista
integraatiota alavirtaan Vapossa ei kuitenkaan ollut, mikä
koettiin johdon tasolla ongelmalliseksi liiketoimintojen
laajentamisen, tuloksellisuuden ja ennen kaikkea markkinoiden hallinnan osalta.
Pitkälle viedyn vertikaalisen integraation opit alkoivat
näkyä Muhosen ajan strategioissa. Tästä oli esimerkkinä
laajentuminen lämpöliiketoimintaan ja samalla energiakauppaan 1990-luvulla. Muhosen kaudella organisaation strategiaan omaksuttiin lisäksi horisontaalinen integraatio yritysostojen kautta. Arppen aikana maantieteellinen laajentuminen toteutui pikemminkin filiaali-pohjalta, eli emoyhtiö perusti uuteen toimimaahan uuden
yrityksen ikään kuin sivutoimipisteekseen ja aloitti toiminnan varsin tyhjästä, vailla tunnettuutta tai valmiita
tuotemerkkejä.
Markkinoiden hallinta alkoi muuttua entistä keskeisemmäksi tavoitteeksi, kun yhtiöittäminen poisti vahvasti suojatun aseman. Vapo Oy:llä ei ollut enää konkurssisuojaa, etuosto-oikeutta valtion soihin, valtion tukemaa
tuotantotavoitetta, valtion laitosten lämmitystehtäviä tai
osittain työllisyysvaroin kustannettua työvoimaa. Alalle
oli myös syntynyt kilpailua, joskin lähtökohdiltaan keskittyneille markkinoille pääsy ei ollut helppoa. Paikallishinnoittelun kautta Vapo Oy käytti vahvasti hyväkseen
johtavaa markkina-asemaansa. Erotuksena julkiselle sääntelylle eli regulaatiolle kyse oli yritysten itsensä harjoittamasta sääntelystä (self-regulation).
Keskittyneet markkinat olivat samalla liiketoiminnoille etu ja ongelma. Kasvukohteita oli kotimaassa rajoitet-
81
tu määrä, ja itse polttoturvetuotantokin alkoi kohdata
1980-luvulla rajansa. Vastaukseksi haettiin muun muassa maantieteellistä laajentumista, jota haettiin ensiksi
Ruotsista, Indonesiasta ja Pohjois-Amerikasta 1980-lu-
vulla. Toimitusjohtaja Arppe nosti lisäksi kasvuturvetuotannon aikaisempaa merkittävämmäksi liiketoiminnaksi. Myös ympäristöturpeista kehitettiin omaa liiketoimintaansa.
Vapo Oy:n toimitusjohtaja, varatuomari Esko Muhonen (1988–
2001) oli ammattijohtaja, jolla
oli takana menestyksekäs ura
Huber Oy:ssä ja Valmet Oy:ssä.
Muhonen vaikutti merkittävästi siihen, että Vapo Oy laajentui onnistuneesti Suomen ulkopuolelle.
Turvetuotantotöissä siirrytään urakkamalliin
Valtion polttoainekeskus toteutti 1970-luvulla paitsi valtion energiapoliittisia tavoitteita myös valtiollista kehitysaluepolitiikkaa. Tavoitteen asettelu määräytyi valtiovallan
intresseistä, joissa korostuivat Valtion polttoainekeskuksen tapauksessa työn ja teollisuuden tasainen leviäminen,
soiden entistä laajamittaisempi taloudellinen hyödyntäminen sekä öljyriippuvuuden purkaminen. Uusia energiavaroja etsittiin nimenomaan polttoöljyn vaihtoehdoiksi,
ei niiden vähäisempien kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi. Myös kivihiilen käytön lisääminen oli yksi vaihtoehto aina 1980–90-lukujen vaihteeseen saakka, jolloin rikkidioksidi- ja hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen alkoi
muokata energiapolitiikkaa ja -verotusta uusiksi.
Työvoimarakenteen uudistaminen oli keskeisimpiä
kohtia Valtion polttoainekeskuksen organisaatiouudistuksessa. Lähtökohtana oli, ettei yhtiöitetty Vapo voinut
toimia enää valtion työvirastona ja järjestää työllisyystöitä työvoima- ja kehitysaluepoliittisin perustein.
Turvetuotannon työvoimarakenne luotiin 1970-luvulla paljolti ulkomaisten esikuvien mukaan.183 Tosin Suomen ilmastosta johtuen täällä ei voitu pitää ympärivuotista turvetuotantotyövoimaa kuten Neuvostoliitossa ja
Irlannissa. Valtion polttoainekeskus sai turvetuotannon
laajentamistehtävän itselleen osaksi siksi, että se saattoi
ohjata vakituista työvoimaansa kesällä turvetuotantoon
ja talvella metsätöihin. Välivuodenaikoina töitä tarjosivat muun muassa koneiden, laitteiden ja tuotantorakennusten korjaaminen sekä metsänhoito- ja soidenvalmis-
82
Esko Muhonen was Managing
Director of Vapo Oy from 1988
to 2001. He was very much
a professional manager with
a successful career in Huber
Oy and Valmet behind him.
Muhonen played a big role in
Vapo’s successful expansion
outside of Finland.
Vaikka Vapo Oy haki 1970–90
-luvuilla kasvua etupäässä turvetoimialasta, puutoimiala säilyi tärkeänä monista syistä. Ensinnäkin Vapo Oy:llä oli useita
sahoja, osaamista ja perinteitä
sahurina sekä turvetuotannon
myötä vahva sääriippuvuus.
Puutoimiala on taannut yritykselle tuloksen huonoina turvevuosina. Toisaalta turvetoimiala
on taannut tuloksen silloin, kun
mekaanisella puunjalostusteollisuudella on mennyt heikosti.
Kuvassa Vapo Oy:n Lieksan Kevätniemen saha vuonna 2002.
Puutoimialan merkitys on korostunut uudelleen päästökaupan
ja puupolttoaineiden kysynnän
kasvun myötä 2000-luvulla.
telutyöt. Kesän huippusesonkina voitiin lisäksi turvautua
kausityövoimaan. Työvoimapoliittisten tavoitteiden myötä
Valtion polttoainekeskuksen työvoima lisääntyi suuresti
vuosina 1974–81. Usean tuhannen henkilön työllistäminen pitkin vuotta alkoi olla ongelmallista jo 1970–80-lukujen vaihteessa, jolloin kiivain soiden valmisteluvaihe
alkoi olla ohi ja koneistuminen vähensi jatkuvasti ihmistyötä sekä metsä- että turvepuolella184.
Osakeyhtiöksi Valtion polttoainekeskuksen kaltainen
työorganisaatio oli liian kallis. Työvoimakustannuksista
ei tarvinnut kantaa suuria huolia niin kauan kuin valtion
työvoimahallinto budjetoi siihen varoja, mutta yhtiöittämisen jälkeen tämä rahahana sulkeutuisi.
Kumipyörällisten traktoreiden läpimurto turvetuotannossa 1980-luvun alussa oli eräs merkittävä sysäys
työvoimarakenteen uudistamiselle. Neuvostoliittolaisten
Although Vapo Oy mainly
sought growth in the peat
business from the 1970s until
the 1990s, the timber business
remained important for many
reasons. First of all, Vapo Oy
had several sawmills, knowhow
and traditions in the sector, and
in peat production the company
was highly dependent on the
weather. The timber business
has provided earnings in poor
peat years. Conversely, the peat
business has provided earnings
when conditions have been
weak in the mechanical wood
processing industry. The picture
shows Vapo’s Kevätniemi sawmill
in Lieksa in 2002. Emissions
trading and increased demand
for wood fuels in the present
decade have once again
emphasised the importance
of the timber business.
83
Oy:n rakennettua Haapavedelle maailman suurimpiin lukeutuvan turvekäyttöisen lauhdevoimalaitoksen.187 Vapo
Oy:n pysyvä työvoima väheni erittäin tuntuvasti yhtiöittämisen aikaan (Katso Kaavio 12). Sen jälkeisinä vuosina
henkilöstö jopa lisääntyi sahojen oston ja Martinniemen
sahan vuokraamisen seurauksena.
Kaavio 11. Vapo Oy:n keskimääräinen henkilöstö 1983–2008, henkilöä
07
20
05
20
03
20
01
20
99
19
97
19
95
19
93
19
91
19
89
19
87
19
85
19
19
83
2 800
2 600
2 400
2 200
2 000
1 800
1 600
1 400
1 200
1 000
800
600
400
200
0
Lähde: Valtion polttoainekeskuksen vuosikertomukset.
Figure 11. Vapo’s Personnel 1983–2008
Kaavio 12. Vapo Oy:n työvoimakustannukset liikevaihdosta 1979–2005
40
35
30
25
20
15
10
5
5
20
0
3
20
0
1
20
0
9
7
19
9
19
9
5
19
9
3
19
9
1
19
9
9
19
8
7
5
19
8
3
19
8
19
8
1
19
8
9
0
19
7
telaketjukoneiden käyttö oli perustunut Valtion polttoainekeskuksen oman työvoiman käyttöön. Traktoreiden
myötä työtä voitiin siirtää yhä enemmän urakkapohjalle
ja osaksi maatalouden sivuelinkeinoja. Maatilataloudessa oli jo lähes valmis konekanta ja traktorinkäyttötaitoa.
Ja traktorikuskia voitiin kouluttaa lyhyillä kursseilla jyrsinturpeen karheamiseen, kääntämiseen ja kokoamiseen.
Traktoreiden muuttaminen turvekentille soveltuviksi oli
kuitenkin kovan ponnistelun takana. Demonstraatiotyötä tehtiin yhdessä Valtion polttoainekeskuksen ja laitevalmistajien kesken.
Urakoijamallin esimerkkinä oli eräällä tavalla kuljetus,
jossa oli osittain siirrytty ulkopuolisen työvoiman käyttöön jo 1970-luvulla. Autokuljetukset olivat merkittävimpiä kaikissa muissa tapauksissa kuin Tampereen voimalaitoksella, GAS Oy:n Mäntän tehtailla ja Yhtyneiden
Simpeleen tehtaalla, joille kuljetus hoidettiin pääasiassa
junalla. Kuorma-autoja tarvittiin usein myös siirtomatkoille tuotantosoilta rautateiden lastauspaikoille. Vuonna 1977 Valtion polttoainekeskus työllisti 17 turverekkaurakoitsijaa.185
Tuotantotyövoiman sopeuttaminen osaksi tuotantokapasiteettia ja arvioitua kysyntää oli osa Valtion polttoainekeskuksen sisäistä kannattavuustyöryhmätyötä vuonna 1982.186 Tieto työvoiman supistuksista aiheutti luonnollisesti huolta organisaatiossa. Tässä vaiheessa karsintojen tiedettiin vaikuttavan erityisesti turvetuotanto- ja
puupuolella.
Turve- ja puutoimialojen henkilöstövähennykset kouraisivat 1980-luvun puolivälissä kovimmin Länsi-Suomen
piiriä. Siellä kilpailu kivihiiltä ja jakeluverkoltaan laajenevaa
maakaasua vastaan oli kovinta, eikä polttoturpeelle ollut
näköpiirissä laajenevia markkinoita. Polttoturvemarkkinoiden valoisimmat näkymät olivat Keski- ja Itä-Suomessa sekä Pohjois-Pohjanmaalla Yhtyneiden Jämsänkosken
tehtaan sekä IVO Oy:n Jyväskylän ja Joensuun voimalaitosten valittua turpeen pääpolttoaineekseen sekä IVO
Vakituinen henkilöstö, % liikevaihdosta / Personnel, % of turnover
Ulkopuoliset palvelut, % liikevaihdosta / External charges, % of turnover
Lähde: Valtion polttoainekeskuksen ja Vapo Oy:n toimintakertomukset ja tilinpäätökset.
Figure 12. Vapo’s Personnel Costs on Turnover 1979–1993, %
84
”
Ja se koko toimintamalli
oli tullut sieltä Venäjältä.
Meillä oli hirveästi väkeä.
Jos minä muistan nämä
numerot oikein, niin lähes 3 000 turvetyöntekijää
alun perin oli ja ne olivat
ympärivuotisia vielä. Se
oli toivottoman tappiollista se touhu.
edustaja
”
Meillä oli kannattavuusvaatimus silloin liikelaitoksenkin aikaan, mutta
tämähän vei pohjan pois
siltä hommalta, kun oli
pakko työllistää.
edustaja
”
Niin se mitä varten siitä ei noussut sitten kansalliskapina, niin johtuu
siitä, että työntekijät siirtyivät joko yrittäjiksi tai
yrittäjien palvelukseen.
Heiltä ei loppunut työt.
Heillä vaan tuli toinen
palkanmaksaja silloin,
siinä vaiheessa.
Esko Muhosen aikana tuntuvia henkilöstönvähennyksiä toteutettiin etenkin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun laman aikana. Kovimmin ne tuntuivat puunhankintapuolella. 1990-luvun lopulla voimistuneen horisontaalisen integraation ja 2000-luvun alussa alkaneen Itämeristrategian myötä henkilöstömäärä kääntyi kasvuun.
Vapo Oy:n vakituisen henkilöstön vähentäminen leikkasi huomattavasti kiinteitä työvoimakustannuksia. Vastaavasti ulkopuolisten palveluiden osuus kasvoi työvoimakustannuksista (Katso Kaavio 12). Ulkopuolisia palveluita käytettiin toimialakohtaisesti joustavasti tuotantotarpeiden, kysynnän ja sääolosuhteiden mukaan. Vapo Oy
oli urakkatyömallin kehittäjänä pioneereja suomalaisten
valtionyritysten joukossa.
Pitkäaikaisen henkilöstön kannalta yhtiöittäminen
muutti Vapon pysyvien työsuhteiden organisaatiosta
markkinatilanteeseen sidottujen työsuhteiden organisaatioksi. Työntekijöiden kannalta muutos oli monitahoinen: toisaalta epävarmuus työn jatkumisesta lisääntyi, toisaalta lisääntyi työn itsenäisyys ja oma päätäntävalta. Ammatillinen erityisosaaminen korostui entisestään 1980-luvun jälkeen osana tarkkoja toimialajakoja,
teknistä ja tietoteknistä kehitystä, ympäristönsuojelullisten normien tiukkenemista ja kansainvälistymistä. Tämä
kehitys muokkasi työtä yhä enemmän tiimityöhön, joka
perustui usean erityisalan ammattilaisen yhteistyölle. Oli
kuljettu kauas metsänhoitajien Vaposta, josta saattoi nähdä jäänteitä vielä 1980-luvun alussa. 1980–90 -lukujen
Vapo alkoi olla metsänhoitajien, eri alojen insinöörien ja
diplomi-insinöörien, kemistien, biologien, juristien, toimistoammattilaisten sekä suorittavan työn ammattilaisten
Vapo. Ja Vapo Oy oli 1980-luvulta alkaen myös urakoitsijoiden Vapo, vaikka he eivät olleetkaan pysyvässä työsuhteessa yritykseen. 1990-luvun jälkeinen Vapo Oy oli
lisäksi monikansallinen konserni, jonka sisällä puhuttiin
suomea, ruotsia, englantia, tanskaa, viroa, latviaa, liettuaa
ja venäjää. Kotimainen raaka-aineiden toimittaja oli kasvanut 20 vuodessa Itämeren alueen johtavaksi biomassaperäisten tuotteiden jalostajaksi ja myyjäksi.
Työorganisaation muutos siirsi osan Vapon erityisosaamista talon ulkopuolelle. Myös 1970-luvulla turvetuotantoon palkatun henkilöstön eläköitymiset 2000–2010
-luvuilla vaikuttivat organisaation muistiin. Tärkeitä kysymyksiä olivat, kyettiinkö poistuva osaamispääoma siirtämään uudemmille sukupolville ja heikentyikö organisaation muisti 1980–90 -lukujen organisaatiouudistusten
jäljiltä? Tietyllä tavalla tätä pyrittiin ehkäisemään muun
muassa Vapo Akatemian (2007) perustamisella.
Vapo sai vaikuttaa osakeyhtiönä työvoimapolitiikkaansa itsenäisemmin kuin valtion liikeyrityksenä. Se ei ollut
enää myöskään valtion työvoimapoliittinen instrumentti. Tai niin kaiken olisi pitänyt mennä. KTM kuitenkin
puuttui suoraan operatiiviseen toimintaan vielä 1980-luvulla. Tuolloinen toimitusjohtaja Juhani Arppe on kritisoinut myöhemmin sitä, miten etenkin KTM:n kansliapäällikkö Bror Wahlroos piti Vapoa otteessaan 1980-luvulla ja käytti toimivaltaansa tavalla, joka ei ollut aina hyvän johtamistavan mukaista188.
Valtio-omistaja tasapainoili kahteen otteeseen häilyvällä rajapinnalla määräämällä Vapo Oy:lle työvoimapoliittisia tehtäviä. Ensiksikin KTM ei sallinut Vapo Oy:n
lopettaa kannattamatonta turvekoksitehdastaan Haukinevalla vuonna 1986, vaikka hallintoneuvosto oli jo päättänyt asiasta. Koksitehtaan toimintaa jatkettiin ”työllisyyssyistä” maaliskuun loppuun 1988. KTM tosin kompensoi
tappioita vuosilta 1986–88.189 Toisen kerran Vapo Oy tuli
työvoimapoliittiseksi pelastajaksi Martinniemessä, jossa
Rauma-Repola oli lakkauttamassa vuosikymmeniä kestänyttä sahatoimintaansa. Vapo Oy vuokrasi Martinniemen sahan 1.7.1987–31.12.1988 ja sai KTM:ltä sahan
ylläpitämiselle kompensaatiota.190
85
Turvetuotantoteknologia on kehittynyt Suomessa 1900-luvun
jälkipuolella nopeasti.
1. ja 2. Työvoimavaltaista turvetuotantoa Aitonevalla 1940–50-luvuilla.
3. ja 4. 1970-luvun raskasta turvetuotantoteknologiaa. Mallimaina olivat Neuvostoliitto ja
Irlanti.
1.
3.
5. ja 6. 1900–2000-lukujen taitteen kevyttä turvetuotantoteknologiaa. Traktorivetoinen karheeja ja jyrsinturvekuormuri.
2.
86
Peat production technology
in Finland developed rapidly
in the second half of the 20th
century.
1. and 2. Labour-intensive peat
production at Aitoneva in the
1940s and 50s.
3. and 4. Heavy-duty peat
production technology in the
1970s. The countries to follow
were the Soviet Union and
Ireland.
5. and 6. Light peat production
technology at the turn of the 21st
century. A tractor-drawn ridger
and milled peat loader.
6.
4.
5.
87
Haapaveden turvelauhdevoimalaitos
Turvekäyttöistä lauhdevoimalaitosta oli suunniteltu Suomeen 1950-luvulta lähtien. Sellaisen rakentaminen Haapavedelle 1980-luvun lopulla oli vaihtoehto lisäydinvoimalle siinä missä päätös maakaasuverkoston
laajentamisesta tai Meri-Porin suuren kivihiilellä toimivan CHP-laitoksen rakentamisesta 1990-luvun alussa. Lisäksi Haapavesi oli aluepolitiikkaa ja 1950–70 -luvuilla haudottujen suunnitelmien loppuun viemistä.
Ulkoinen kriisi, Tshernobylin ydinreaktorionnettomuus, lisäsi nopeasti
Haapaveden voimalan kannatusta.
Tshernobyl jäädytti vuosikausiksi poliittisen tuen lisäydinvoimalle ja
pohjusti tukea sähköntuotannon lisäämiselle turpeella, maakaasulla ja kivihiilellä. Turvelauhdevoimalahankkeen perustana olivat öljykriisin seurauksena ja valtiovallan tuella vahvaksi kasvanut turveteollisuus ja turpeentuotantoteknologia sekä Haapaveden poikkeuksellisen laajoiksi arvioidut
turvevarat. Haapaveden voimalan arvioitu vuotuinen turpeenkulutus oli
noin 2,5 miljoonaa kuutiota, minkä johdosta se kohosi heti suurimmaksi
yksittäiseksi jyrsinturpeen käyttäjäksi Suomessa 1980-luvulla.
Suomalaisilla turvelauhdevoimalasuunnitelmilla oli varsin pitkä historia. Turpeen, ja nimenomaan jyrsinturpeen, käyttö sähköntuotannon polttoaineena oli 1930–40 -luvuilla laajamittaisinta Neuvostoliitossa, mistä
suomalaiset energia-alan päättäjät saivat tietoa Turveteollisuusliitto ry:n
välityksellä. Suomalaiset voimatalouden asiantuntijat kiinnostuivat näistä esimerkeistä 1950-luvun alussa, jolloin Suomessa kohdattiin uusi ongelma: sähkönkulutuksen kasvua ei kyettäisikään tyydyttämään lisävesivoimalla vastoin 1930-luvun ennusteita. Alueluovutukset olivat vieneet
Suomelta koskiresursseja, ja sähkönkulutuksen kasvukin oli ennakoitua
nopeampaa maaseudun sähköistämisen ja teollisuustuotannon laajentumisen seurauksena. Vesivoima ei riittänyt vastaukseksi, vaikka sen osuutta tultiin kasvattamaan Pohjois-Suomessa 1940–60 -luvuilla. Sähköntuotantoon tarvittiin myös polttoaineita.
Sota-aikana ja sen jälkeisinä säännöstelyvuosina virinneen polttoturvetuotannon jatkumona suunniteltiin turvekäyttöisen, pölypolttoteknologialle perustuvan lauhdevoimalaitoksen rakentamista Etelä-Pohjanmaalle.
Aloite oli lähtöisin vuonna 1952 toimineelta Polttoainekomitealta, joka
oli hyvin polttoturvemyönteinen.
Valtiojohtoinen IVO Oy aloitti suunnitelmien pohjalta jyrsinturvekokeilut Aitonevalla hankkimalla sitä varten saksalaista kalustoa ja
kunnostamalla tuotantoa varten lähes 3 000 hehtaaria suota. Jyrsinturvetuotannon rinnalla kehitettiin myös kasvuturvetuotantoa, joka
osoittautui lopulta kannattavammaksi 1950–60 -luvuilla, kun kasvihuoneviljely lisääntyi Suomessa. Vastaavasti jyrsinturvetuotanto menetti merkitystään kivihiilen ja öljyn tuonnin elvyttyä sekä tuontipolttoaineiden edullisuuden ja paremman lämpöarvon vuoksi.
IVO Oy teetti vielä 1960-luvun alussa tutkimuksen siitä, kuinka
kilpailukykyinen jyrsinturve olisi 75 MW:n ja 150 MW:n polttolaitoksissa kivihiiltä vastaan. Kivihiilivoimala oli silloisilla polttoaineen
hinnoilla melko ylivoimainen kilpailija 100 km säteellä satamista, sillä sen pääomakustannukset olivat alhaisemmat, hyötysuhde parempi
ja henkilökunnan tarve pienempi kuin turvevoimalalla.
1960-luvun jälkipuolella sähköntuotanto polttoturpeella ei enää
näyttänyt erityisen houkuttelevalta, vaikka se sai hetkittäin vetoa vesivoimarakentamisprojektien loppumisesta ja vuoden 1967 devalvaatiosta, joka nosti tuontipolttoaineiden hintoja. Kivihiili oli osoittautunut kovaksi kilpailijaksi 1960-luvulla, mutta nyt turpeelle tuli ylivoimaiselta tuntuva kilpailija, ydinvoima, jonka teknologinen kehitys oli ollut 1950–60 -luvuilla nopeaa. Turvekomitea totesi vuonna
1968, että ”mikäli atomivoimalaitoshanke ratkaistaan myönteisesti,
suuren turvevoimalaitoksen rakentaminen ei tule kyseeseen ainakaan
1970-luvulla”. Komitea laski, että pienillä turvelauhdevoimalaitoksilla
ei olisi enää kilpailukykyä ydinvoimaa vastaan. Koska polttoturpeen
käyttö nosti voimalaitoksen pääomakuluja, pitkä vuotuinen käyttöaika ja suuri laitoskoko paransivat kannattavuutta. Painopiste turpeen
käytössä siirtyikin lämmön tuotantoon sekä yhdistettyyn lämmön ja
sähkön tuotantoon, kemikaalien hyödyntämiseen ja kasvuturvetuotantoon. Vastapainevoimalaitosten etuna oli se, että ne kävivät etenkin teollisuudessa täydellä kuormalla läpi vuoden.
Turveteollisuusliitto ry yritti vaikuttaa turvelauhdevoimalaitoksen
rakentamiseen vielä 1960-luvun lopulla perustellen sen etuja työllisyydellä ja omavaraisuudella. Koska turvelauhdevoimalaitoksen rakenta-
88
minen olisi ollut voimayhtiölle kannattavaa vain valtion tuella, investointipäätöksiä ei tehty ilman lupauksia tuista. Ekonon vuonna 1974
tekemä selvitys polttoturpeen käyttömahdollisuuksista vuoteen 1985
vahvisti varovaista linjaa suhteessa turvelauhdevoimaan. Ekonossakin
nähtiin polttoturpeen tulevaisuus CHP-käytössä ja sähköntuotannon
tulevaisuus ydinvoimassa.
Tshernobylin ydinreaktorionnettomuus merkitsi käännettä turvelauhdevoimalasuunnitelmille. Haapavesi valikoitui sijoituspaikaksi paitsi aluepoliittisista syistä myös siksi, että sen turvevaroja oli kartoitettu
ja kartoitettiin edelleen aktiivisesti GTK:n, Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton, Haapaveden kaupungin ja Vapo Oy:n toimesta. Valtio tuki
Haapaveden voimalan rakentamista huomattavasti, yhteensä noin 50
miljoonalla markalla.
Suomeen yritettiin saada rakennetuksi myös toista turvelauhdevoimalaitosta. PVO Oy ja Pudasjärven kunta sopivat 1980-luvun puolivälissä ns. Kollaja-paketista, johon sisältyivät päätökset Kollajan altaasta
ja Pudasjärvelle rakennettavasta turvevoimalasta. Kollaja-paketti upposi
kuitenkin koskiensuojelulain (1987) myötä. Kollajan allas sisällytettiin
koskiensuojelulakiin vuosien poliittisen väännön ja ympäristönsuojelijoiden aktiivisuuden seurauksena. Hyvitykseksi Pudajärven kunnalle hallitus käynnisti suunnittelutyöt turvevoimalan rakentamiseksi. Voimalaitosta varten tehtiin suokartoituksia 1980-luvulla ja soiden valmistelutöitä
1990-luvun alussa Vapo Oy:n ja Turveruukki Oy:n toimesta osittaisella valtionavustuksella. Aikeena oli noin 150 MW lauhdevoimala, jonka
vuotuiseksi jyrsinturpeen kulutukseksi arvioitiin 3 miljoonaa m³.
Pudasjärven voimalaitoksesta kehkeytyi kuitenkin ikuisuuskysymys.
Pohjoispohjalaiset kansanedustajat vaativat kärjekkäästikin Ahon hallitusta viemään aietta eteenpäin, mutta hallituksella ei ollut kovin paljoa
keinoja rakentamispäätöksen tekemiseen tilanteessa, jossa keskeiset voimayhtiöt IVO Oy ja PVO Oy menettivät kiinnostuksensa, lama kuristi julkista taloutta, energiaverotus oli muuttumassa polttoturpeen osalta
kireämmäksi ja sähkömarkkinoita suunniteltiin avattaviksi. Pisimpään
neuvottelukumppanina pysyi PVO Oy, jolla oli intressejä saada Kollaja-paketti uudelleen avatuksi. Pudasjärven voimalaitos jäi rakentamatta. Intohimot sen rakentamista
kohtaan laantuivat sähkömarkkinoiden avaamisen jälkeen, jolloin Haapaveden turvevoimalalla oli todellisia vaikeuksia kilpailla yhteispohjoismaisilla markkinoilla. Tosin muitakin lauhdevoimalaitoksia ajettiin vähän
1990-luvun lopun ja 2000-luvun alkupuolen hyvinä vesivuosina.
Myös muista valtion tukemista turvevoimalaitossuunnitelmista keskusteltiin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella. Suunnitelmat
olivat pisimmällä Vetelin voimalaitoksen kohdalla, jonka rakentamista
maakuntien kansanedustajat ajoivat aika ajoin eduskunnassa. Vapo Oy
ei ollut mukana aikeessa. Myös Ilomantsi ja Kolarin Teuravuoma olivat
esillä eduskuntakeskusteluissa. Valtion tuntuvasti rahoittamien turvevoimalaitosten aika oli kuitenkin sillä erää ohi. Ilman valtion tukia Veteli ja
muut aluepoliittiset ehdokkaat jäivät rakentamatta.
IVO Oy:n seuraaja Fortum Power and Heat Oy ei tuntenut suurta kiinnostusta Haapaveden lauhdevoimalaa kohtaan sähkömarkkinoiden vapauttamisen jälkeen, koska sen kilpailukyky pohjoismaisia vesija ydinvoimatuottajia vastaan oli heikko. Pörssiyhtiöllä ei ollut haluja
ajaa voimalaitosta pelkistä aluepoliittisista ja työllisyyssyistä, vaan ainoastaan silloin, kun sen ajaminen oli halvempaa kuin spot-sähkön hinta sähköpörssissä.
Vuonna 2007 voimaan tullut turpeen lauhdesähköntuotannon syöttötariffi paransi huomattavasti Haapaveden voimalaitoksen kilpailukykyä.
Fortum Oy tosin myi Haapaveden voimalaitoksen vuonna 2006 Kanteleen Voima Oy:lle, joka oli alueellisten energiantuottajien ja -toimittajien konsortio. Kauppa oli osa Kilpailuviraston asettamia ehtoja Fortumin Eon Finland -kaupalle.
Haapavesi oli poikkeus energiaturpeen käytön suomalaisesta valtavirrasta, joka oli 1960-luvulta lähtien yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa sekä kaukolämmityksessä. Sitä vastoin se edusti energiaturpeen
käytön valtavirtaa Neuvostoliitossa ja Irlannissa, joissa turve oli pääasiassa
sähköntuotannon alueellinen polttoaine 1900-luvun jälkipuolella.
Lähteet: Polttoainekomitean mietintö 1952; Turvekomitean mietintö ja pöytäkirjat 1968–69, KTM:n komiteaarkisto, KA; Polttoturpeen käyttömahdollisuudet Suomessa vuoteen 1985. KTM:n väliraportti. Espoo 1974,
s. 2-3 ja 7; KK 488/1994 vp, RA 1107/1991 vp, RA 2782/1990 vp, KK 18/1992 vp, TAA 448/1992 vp, TAA
430/1993 vp, TAA 161/1994 vp; Tekniikka & Talous 27.10.2005.
89
Haapaveden lauhdevoimalaitos 1990-luvulla.
Haapavesi condensing power
plant in the 1990s.
Turve 1990–2000 -lukujen energiastrategioissa
Turpeen energiakäytöllä oli luonnonsuojeluliikkeiden kritiikistä huolimatta vahva poliittinen tuki sekä valtakunnan tasolla että kunnallispolitiikassa 1970–80 -luvuilla.
Turvemyönteisimpiä puolueita olivat olleet Keskustapuolue, SMP, SDP ja SKDL, joiden työllisyys- ja aluepoliittiseen linjaan turvetuotanto sopi hyvin. Turpeen käyttöä
CHP-laitoksissa pidettiin onnistuneena ratkaisuna, jota
oli myös tuettu huomattavasti191. Vahvasti tuetulle polttoaineelle oli kehittynyt myös vahva teknologinen ja tieteellinen osaamistaso sekä vahva, joskin keskittynyt tuottaja- ja jalostajaporras. Regulaatiolla oli ollut erittäin kumulatiivinen vaikutus turpeen energiakäytölle.
Turpeen energiakäyttö oli saanut 1970-luvulla nosteensa ulkoisesta kriisistä. Ulkoisten kriisien vaikutus oli
ylipäänsäkin erittäin merkittävä Suomen energiajärjestelmälle 1900–2000 -luvuilla. Tshernobylin ydinreaktorionnettomuus vuonna 1986 käänsi energiapoliittista keskustelua etupainotteiselta ydinvoimalinjalta tasaisemman
kehityksen linjalle, joka oli kilpaillut ydinvoimarakentamisen kanssa vielä 1970-luvun alussa. Tasaisemman kehityksen linja oli nojannut konventionaalisten voimalaitosten rakentamisille, sähkön tuontiin varautumiselle ja
maakaasun tuonnin lisäämiselle, mikä tarkoitti myös itäisen tuontienergian määrän kasvattamista. Tähän linjaan
90
Keskustapuolue on yleensä
istunut Suomen energiaturvemyönteisimmissä hallituksissa
1970–2000 -luvuilla. Kuvassa
silloinen kansanedustaja Mauri
Pekkarinen (Kesk.) tutustumisretkellä Vapo Oy:n Höystösensuolla Leivonmäellä. Pekkarinen
on vaikuttanut Vanhasen I ja II
hallitusten elinkeinoministerinä aktiivisesti siihen, että suomalaisten ja ruotsalaisten tutkimusten tulokset huomioitaisiin
EU-tasolla.
Since the 1970s, Finnish
governments most favourable
to energy peat have generally
included the Centre Party. The
picture shows Mauri Pekkarinen,
MP (Centre Party) visiting Vapo’s
Höystösensuo site in Leivonmäki.
As Minister of Economic
Affairs in the Vanhanen I and II
governments, Pekkarinen has
actively tried to ensure that the
EU takes account of Finnish and
Swedish research findings.
palattiin Tshernobylin shokin jälkeen. Neuvostoliitosta
tuotu energia oli bilateraalisen kaupan johdosta kauppatavara, joka maksettiin työllä eikä kovalla valuutalla. Idänkaupan energiantuontipainotteisuudella oli oma vaikutuksensa siihen, että Suomen energiansäästötoimet etenivät
hitaammin kuin Ruotsissa 1970–80 -luvuilla.
Tshernobyl merkitsi turpeellekin uutta nostetta, kun
Haapavedelle päätettiin rakentaa turvelauhdevoimalaitos
yksinomaan sähköntuotantoa varten. Lisäksi 1980-luvun
vastakkainasettelu ydinvoiman ja kivihiilen välillä kääntyi Tshernobylin jälkimainingeissa kivihiilen eduksi, mistä oli osoituksena muun muassa Meri-Porin kivihiilivoimalaitos (1994). Tshernobyl vahvisti myös ydinvoima
vastaan maakaasu -debattia ja vaikutti maakaasun käytön tuettuun asemaan, joka oli voimassa aina 2000-luvun alkuun saakka.
Turpeen energiakäyttöä ei kuitenkaan vaalittu enää
1980-luvun lopulla yhtä mittavasti kuin 1970-luvulla ja
1980-luvun alussa. Tähän kehityslinjaan vaikutti keskei-
sesti kaksi tekijää, Suomen läntisen yhteistyön syventyminen ja EY-jäsenyystunnustelut sekä kansainväliset ympäristön- ja ilmastonsuojelusopimukset.
Läntisen yhteistyön syventyminen toi energiapoliittiseen keskusteluun uusia malleja. Muun muassa OECD:n
vaikutuksesta deregulaatio-käsite kohosi energiapoliittiseenkin keskiöön jo 1970-luvulla. Taloudellisen integraation ja vapaakaupan laajentamista havitteleva EY oli
Maastrichtin sopimuksen (1992) jälkeen merkittävästi
Suomen energiapolitiikkaan vaikuttava kansainvälinen
osapuoli. Se antoi vaikutteita ja loi muutospaineita muun
muassa energiaverotuksen, ympäristönsuojelun, huoltovarmuuden ja energiatilastoinnin linjoihin, vaikka energiapolitiikka olikin yhä kansallista.
YK:stä tuli puolestaan tärkeä ympäristöpoliittinen
suunnannäyttäjä 1990–2000 -luvuilla etenkin IPCC:n
(Intergovernmental Panel for Climate Change), YK:n
ympäristön ja kehityksen maailmankomission sekä YK:n
ympäristöohjelman (UNEP) kautta. Maailmankomissio
91
esitti 1990-luvun alussa energiankulutuksen vähentämistä
peräti 50 % vuoteen 2030 mennessä ja antoi samalla ympäristönsuojeluliikkeille konkreettisen globaalin auktoriteetin uuden energia- ja ympäristöpolitiikan ajamisessa.
YK:n vaikutusta olivat myös selkeiden sektorikohtaisten
päästötavoitteiden asettaminen ja tuki tiukemmille poliittisille ohjauskeinoille, joista julkinen sääntely ja veropolitiikka olivat pääsijalla.192 Rio de Janeiron ohjauskokous 1992 merkitsi alkua ilmastopolitiikkaan keskittyvien,
globaalia päästöjenvähentämistavoitetta ja -sitoutumista
hakevien hallitusten välisten kokousten sarjalle. Päästövertailujen ”nollatasoksi” vakiintui vuosi 1990, joka oli
käytössä Kioton (1997) ohjauskokouksessa.
Suomalaisen energiasektorin toimintaympäristö muuttui 1980-luvun jälkeen yhä kansainvälisemmäksi ja sisälsi joukon sitovia kansainvälisiä ja kansallisia sopimuksia.
Osa niistä liittyi huoltovarmuuteen, kuten IEA-jäsenyys
ja IEP-sopimus vuonna 1991, Letter of Intent aiesopimukset Pohjoismaiden välillä 1990–2000 -luvuilla sekä
huoltovarmuuslaki vuodelta 1992. EY:n perustamissopimuksessa vuodelta 1992 sekä laissa kilpailunrajoituksista
(1992) ja sähkömarkkinalaissa (1995) edistettiin markkinoiden avoimuutta ja julkisen sääntelyn purkamista. Kansainväliset sopimukset määrittelivät myös vesistöjen- ja biodiversiteetinsuojelua sekä päästövähennyksiä. Näiltä osin merkittäviä, Suomenkin ratifioimia sopimuksia olivat muun muassa Sofian sopimus typen oksidien vähentämiseksi vuonna 1988, YK:n rikkipöytäkirja
vuonna 1991, YK:n biodiversiteettisopimus vuonna 1992
sekä Itämeren ja sisävesien suojelun toimenpideohjelma
vuonna 2005. EU-maana Suomi sitoutui Kioton protokollaan (1997) ja EU:n päästökauppadirektiiviin vuodelta 2003 (voimaan 2005). Energiapolitiikka alkoi muovautua 1990-luvun jälkipuolella talouspolitiikan alakäsitteestä ympäristö- ja ilmastopolitiikan rinnakkais- ja
ajoittain alakäsitteeksi.
Tilanne oli turpeen energiakäytön kannalta sikäli risSuosta voimaa ja lämpöä
tiriitainen 1980–90 -lukujen vaihteessa, että uusia asiak
kaita syntyi runsaasti, mutta samalla turpeen energiakäytön kasvun aikaansaama paine turvetuotantoalueiden laajentamisille aiheutti kritiikkiä erityisesti ympäristönsuojelullisista näkökulmista. Kritiikkiä polttoturvetuotannon
kasvua vastaan eivät esittäneet ainoastaan ympäristönsuojelujärjestöt ja Vihreä liitto, vaan myös osa ympäristönsuojelusta vastuussa olevista virkamiehistä sekä ympäristönsuojeluaatteesta kiinnostuneet sosialidemokraattiset
ja kokoomuslaiset poliitikot.
Kansainväliset velvoitteet sekä kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteet tekivät turpeesta ongelmallisen polttoaineen 1990–2000 -luvuilla. Politiikkapuolella energiaturpeeseen suhtauduttiin etenkin 1990-luvun jälkipuolella
äärimmäisellä varovaisuudella193. Samanaikaisesti turpeen
energiakäytölle myönteisin puolue Suomen Keskusta oli
oppositiossa ja Vihreä liike ry nousi hallituspuolueeksi
SDP:n, Kokoomuksen ja RKP:n rinnalle. Lipposen hallitusten laajasta puoluepohjasta johtuen energia- ja ympäristöpolitiikasta oli vaikeaa saavuttaa yksimielisyyttä.
YK:n ympäristön ja kehityksen maailmankomissio totesi 1980-luvun lopulla, että ”fossiilisista polttoaineista
maakaasu on ylivoimaisesti puhtain, öljy tulee seuraavana ja hiili on kehno kolmonen”. Tämänlaisilla kannanotoilla oli välillistä vaikutusta myös turpeen asemalle Suomen energia- ja ympäristöpolitiikassa. Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunta arvioi vuonna 1989, että
”maakaasuverkoston jatkorakentaminen katsotaan sellaiseksi ympäristönsuojelu- ja infrastruktuuri-investoinniksi, jota on perusteltua tukea valtion varoin aikaisempaa enemmän”. Maakaasun voimalaitoskäyttöä haluttiin
edistää, kun taasen kivihiilen ja turpeen voimalaitoskäyttöä haluttiin hillitä.194
Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan kannanotto turvetuotantoalueiden laajentamissuunnitelmiin
oli kriittinen: ”Kestävän kehityksen kannalta turpeen käyttö polttoaineena ei kuitenkaan ole suotavaa. Turvetta on
92
pidettävä fossiilisena, uudistumattomana polttoaineena,
ja sen poltto kuormittaa ympäristöä siinä missä muutkin
fossiiliset polttoaineet”. Suomalaisen turveteollisuuden
maantieteelliseen laajentumiseen Aasiaan ja Afrikkaan
suhtauduttiin kielteisesti: kantana oli, että ”Suomi ei pyri
edistämään turpeen energiakäyttöä ja soiden kuivatusta
muissa maissa”. Toimikunnan energiaturvelinja oli aivan
päinvastainen kuin vielä 1980-luvun alun toimikunnilla
ja komiteoilla. Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunta oli laajapohjainen, ja siinä vaikuttivat muun mu-
assa ympäristöministeri Kaj Bärlund (Sdp), professori
Martti Markkula ympäristönsuojeluneuvostosta, kansliapäällikkö Reino Uronen MMM:stä, kansliapäällikkö
Bror Wahlroos KTM:stä, kansliapäällikkö Juhani Korpela Liikenneministeriöstä, johtaja Esa Tommila Teollisuuden Keskusliitosta ja pääsihteeri Esko Joutsamo Suomen luonnonsuojeluliitosta.195
Esko Ahon (Kesk.) hallituksen laatima Suomen energiastrategia 1991 oli kaikkiin suuntiin avoin strategia, jossa energiapolitiikka oli vielä alisteinen talouspolitiikalle.
Lipposen I ja II hallituksen tuki
kotimaisille polttoaineille suuntautui metsäenergialle. Turpeen energiakäyttöä ei enää
tuettu yhtä merkittävästi kuin
edeltävissä hallituksissa. Kuvassa risutukkeja voimalaitoskäyttöön.
Support for domestic fuels
under the Lipponen I and II
governments was directed at
forest energy, with less support
for peat energy usage than
under previous governments.
The picture shows compacted
residue logs for power plants.
93
Lipposen I ja II hallituksen suhde turpeen energiakäyttöön riippui usein näkökulman esittäjästä. Lipposen II hallituksen ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri
Satu Hassi (Vihr.) oli kriittisimpiä
turpeen energiakäyttöä kohtaan.
Suomalaisen turveteollisuuden
kannalta oli uutta, ettei kukaan
Lipposen hallituksen ministereistä ollut turpeen energiakäytön selkeä tukija. Turvekeskustelua hallitsivat Suomen kasvihuonekaasutaseiden kannalta ongelmalliset hiilidioksidipäästöt. Kuvassa
Ympäristöteknologian koelaitoksen vihkiäiset Jyväskylässä vuonna 2001. Vasemmalta Vapo Oy:n
toimitusjohtaja Matti Hilli, ministeri Hassi ja Jyväskylän yliopiston
rehtori Aino Sallinen.
Fossiilisten käyttöä haluttiin vähentää, mutta silloisten
energialähteiden ja olemassa olevan tuotantokoneiston
todettiin muodostavan ”pääasiallisen perustan energian hankinnalle lähivuosikymmeninä”. Turpeen käyttöä
ei haluttu ajaa alas, vaan mainittiin, että ”turpeen veroa
määrättäessä tulee ottaa huomioon sen aluepoliittinen ja
energiahuollon omavaraisuutta parantava merkitys”. Energiaturve ei kuitenkaan ollut enää yhtä näkyvässä roolissa kuin 1970–80 -luvuilla. Poliittisella tuella mitattuna
metsähake alkoi nousta kotimaisista kiinteistä polttoaineista turpeen edelle, mikä myös näkyi 1990-luvun verokehityksessä.196
Ahon hallituksen energiastrategia syntyi ristiriitaisissa tunnelmissa. Energiapolitiikan neuvosto ei saavuttanut yksimielisyyttä kannanotossaan, ja siitä jätettiin eriävät mielipiteet sekä ympäristönsuojelullisista (SLL:n
Sirkka-Liisa Mikkonen) että aluepoliittisista (Markku
Nurmi, Eino Siuruainen ja Jouko Kröger) syistä. Nurmen, Siuruaisen ja Krögerin eriävässä mielipiteessä turpeen energiakäytölle oli varattu näkyvämpi ja tuetumpi
osa. Siinä haluttiin myös maakaasuverkoston laajentamista Pohjois- ja Itä-Suomeen sekä puun energiakäytön
tuntuvampaa lisäämistä.197
Turpeen energiakäytön kaksi vastakkaista napaa, ympäristönsuojelusta lähtevä kriittisyys ja omavaraisuudesta lähtevä myönteisyys, loittonivat toisistaan hyvinkin
jyrkästi 1990-luvulla. Paavo Lipposen (Sdp) hallituksissa näkökannat lähentyivät kriittistä napaa. Tärkeimpinä perusteina olivat turpeen polton hiilidioksidipäästöt
ja EY:n/EU:n sekä Suomen sitoutuminen kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteisiin. Osittain energiaturve
alkoi olla myös imagotekijä, joka liittyi kansainväliseen
94
The attitude to peat energy
usage under the Lipponen I and
II governments often depended
on the spokesperson. Satu
Hassi (Greens), Minister of the
Environment and Development
Co-operation in the Lipponen II
government, was among the most
critical of peat energy usage. The
Finnish peat industry had to adjust
to the fact that none of the ministers
in the Lipponen government fully
supported peat energy usage.
The peat debate was dominated
by carbon dioxide emissions,
which are problematic for Finland’s
greenhouse gas balances. The
picture shows the inauguration
of the Environmental Technology
Pilot Plant in Jyväskylä in 2001.
From the left, Vapo Oy Managing
Director Matti Hilli, Minister Hassi
and Aino Sallinen, Rector of the
University of Jyväskylä.
keskusteluun fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisestä sekä soiden ja soiden hyödyntämisen arvioituihin
metaanipäästöihin. Koska turve luokiteltiin 1990-luvulla kansainvälisesti rusko- ja kivihiileen verrattavaksi uusiutumattomaksi polttoaineeksi, energiaturve niputettiin
ajoittain osaksi kivihiilikeskustelua.198
Lipposen I hallituksen laatima kansallinen energiastrategia 1997 tähtäsi edelleen muiden fossiilisten polttoaineiden kuin maakaasun käytön vähentämiseen ja puun
energiakäytön lisäämiseen.199 Energiaturpeen käytön suhteen strategia oli varovainen ja ikään kuin odottavalla kannalla, minkä kurssin turve tulisi saamaan kansainvälisessä
keskustelussa. Lipposen hallitukset eivät halunneet lähteä
ehdoin tahdoin rajoittamaan turpeen energiakäyttöä, joskaan ne eivät halunneet lisätäkään sitä. Sitä vastoin turpeen energiakäytön päästövaikutuksia haluttiin selvittää
paremmin, mikä johti useisiin KTM:n tilaamiin ja rahoittamiin tutkimushankkeisiin.200
Suomen tulevan linjan kannalta merkittävimpiä selvityksiä oli Patrick Crillin, Ken Hargreavesin ja Atte Korholan raportti ”Turpeen asema Suomen kasvihuonekaasutaseissa” (2000), joka tunnettiin poliitikkojen ja virkamiesten keskuudessa myös ”kolmen viisaan miehen raporttina”. Crillin, Hargreavesin ja Korholan kantana oli
luokittelukysymyksessä turpeen määrittely hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi, joka tarkoittaa energiaturpeen sijoittumista puu- ja peltoenergian (biofuels) ja
fossiilisten (lignite, coal, oil) väliin.201
Kari Minkkisen ja Jukka Laineen KTM:lle tekemä
selvitys ”Turpeen käytön kasvihuonevaikutusten lisätutkimuskartoitus” (2001) toimi monilta osin lähtökohtana
elinkaarimalliin perustuville tutkimuksille 2000-luvulla.202
Suomen virallinen linja alkoi myötäillä kyseisten tutkimusten johtopäätöksiä, joiden mukaan: 1. turve uusiutui, joskin hitaasti, 2. IPCC:n turpeen poltolle laskema
päästökerroin ei huomioinut uusimpia tutkimuksia, ja
3. turve- sekä suomaiden osalta piti tarkastella niiden pääsTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
tövaikutuksia pitkällä aikavälillä, ja turvemaiden osalta piti
huomioida niiden jälkikäytön (metsitys, ruokohelpiviljely) hiilinieluvaikutukset. Kansallisen ilmastostrategian
(2001) tavoitteena oli, että Kioton ilmastosopimuksen
laskentamenetelmät ottaisivat huomioon turpeen kasvihuonekaasutaseen koko elinkaaren ajalta eivätkä vain
poltosta tulevia päästöjä203.
2000-luvun energiastrategiat alkoivat olla entistä enemmän Kioton protokollan ja EU:n päästökauppasuunnitelmien ohjaamia ja siten sidottuja ilmastopolitiikkaan.
2000-luvun lopulla (2008) ei enää laadittu erillisiä energia- ja ilmastostrategioita vaan yksi energia- ja ilmastostrategia. Tasapainoilu kahden navan välillä oli vaikeaa: toisaalla olivat tiukalta tuntuvat päästöjenvähentämistavoitteet, toisaalla kansallisen kilpailukyvyn vaaliminen, jonka
oli 1950-luvulta lähtien varsin yleisesti ajateltu olevan yhteydessä energiankulutuksen määrälliseen ja laadulliseen
kasvuun. Energiapolitiikan etupainotteisuus aiheutti jännitteitä sekä kansallisessa että kansainvälisessä energiapolitiikan institutionaalisessa toimintaympäristössä.
Matti Vanhasen (Kesk.) I hallituksen strategiassa Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi (2005) haluttiin turvata turpeen asema päästökaupan synnyttämässä uudessa markkinatilanteessa, jossa IPCC:n turpeelle asettama
polton ominaispäästökerroin oli korkeampi kuin kivihiilellä. Keskeisten ministeriöiden laatima strategian taustaraportti puolusti turpeen asemaa CHP-tuotannossa ja
erillisessä kaukolämmöntuotannossa, koska turve koettiin
hyvänä yhteispolttoaineena metsähakkeen sekä ruokohelven kanssa ja turpeella oli oma merkityksensä suomalaisen
energiajärjestelmän monipuolisuudelle. Taustaraportissa
oli myös todettu, ettei turpeen käyttö lauhdesähköntuotannossa olisi kilpailukykyistä ilman tukitoimia.204
Vanhasen II hallituksen energia- ja ilmastostrategia
(2008) jatkoi Vanhasen I hallituksen turpeen energiakäytölle myönteisellä linjalla. Energiaturpeen eduiksi laskettiin sen aluepoliittinen ja huoltovarmuudellinen merki-
95
tys, energiajärjestelmän monipuolisuutta tukeva vaikutus sekä kotimaisuus. Vaihtoehtoiseksi käyttömuodoksi nostettiin turve liikenteen biopolttoaineiden raaka-aineena. Ilmastopoliittisen hyväksyttävyyden eteen hallitus
ja etenkin elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (Kesk.)
ponnistelivat EU:ssa suomalaisiin tutkimustuloksiin nojautuen. Hallitus jatkoi työtään sen puolesta, että IPCC:n
turpeen poltolle laskemassa päästökertoimessa huomioitaisiin elinkaarimallin mukaiset kasvihuonekaasupäästövähennykset.205
Suomen hallitus ei ollut luokittelukamppailussa enää
yksin, kun Fredrik Reinfeldtin (Kok.) porvarihallitus linjasi Ruotsissa vuoden 2009 energiapoliittisessa selonteossa
ponnistelevansa turpeen polton päästökertoimen muuttamiseksi IPCC:ssä.206
Teknologian vakiintuminen yhteispoltolle perustuvaan leijukerrospolttoteknologiaan 1980–2000-luvuilla edisti osaltaan sitä, ettei turpeen käyttöä voitu laskea
merkittävästi yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa ilman vakavia häiriöitä olemassa olevien polttolaitosten tekniselle toimivuudelle ja huoltovarmuudelle. Päästökaupasta ja verotuksellisista ratkaisuista johtuva puun
energiakäytön lisääntyminen 1990-luvun lopulta lähtien
lisäsi osaltaan myös energiaturpeen kysyntää. Samankaltainen kehityslinja on ollut havaittavissa
myös Ruotsissa, jossa energiaturpeen käyttö alkoi kasvaa
1990-luvulla vasta metsäenergian huomattavan käytön lisääntymisen seurauksena. Koska ruotsalainen turveteollisuus oli pysynyt kasvuturvetuotantoa lukuun ottamatta volyymeiltaan paljon pienempänä kuin suomalainen,
Ruotsi joutui turvautumaan huomattavaan energiaturpeen
tuontiin Baltian maista ja Valko-Venäjältä.207
Metsähakkeen ja ylipäänsäkin metsäenergian toimitusja huoltovarmuus oli sidottu epävakaaseen toimitusketjuun, joka piti sisällään monia muuttujia kuten
metsäteollisuuden kilpailukyvyn, kansainvälisen kysynnän
Taulukko 5. Voimalaitospolttoaineiden verotus Suomessa 1981–1995, Mk/MWh
Polttoaine
(Fuel)
Jyrsinturve
(Milled peat)
Palaturve
(Sod peat)
Puupolttoaineet
(Wood fuels)
Raskas polttoöljy
(Heavy fuel oil)
Kevyt polttoöljy
(Light fuel oil)
Natural gas
Coal
1981
Valmistevero
(Excise tax)
1985
Valmistevero
(Excise tax)
1986
Liikevaihtovero
(Sales tax)
1990
Polttoainevero
(Fuel tax)
1993
Polttoainevero
(Fuel tax)
1994
Polttoainevero
(Fuel tax)
1995
Liikevaihtovero
(Excise tax)
-
-
-7.02
2.04
4.24
4.34
3.5
-
-
-8.02
-
-
-
3.5
-
-
-
-
-
-
-
5.1
7.4
(7.6)3
1.8
5.9
10.4
16.3
7.1
1.3
1.8
10.2
1.5
6.91
(13.5)3
(0.9)4
(6.2)3
1.9
1.04
2.3
8.2
2.14
4.8
12.2
6.44
9.6
18.0
5.5
16.3
(1) Liikevaihtovero (Sales tax)
(2) Alkutuotannolle myönnetyn verovähennyksen jälkeen (After the tax deduction for the primary production)
(3) Verovähennyskelpoinen (Tax-deductible)
(4) Lisäksi jyrsinja palaturpeelle alkutuotevähennys ja maakaasulle vähennys tuontimaksusta (In addition a tax deduction for primary production concerning peat fuel (8–9 FIM/MWh) and a tax deduction for the importation fee of natural gas (5–7 FIM/MWh)
Lähde (Source): SVT, Energia (Statistics of Finland, Statistics on Energy); Valtion energiapolitiikka ja sen vaikutukset turveteollisuuteen 1990-luvulla. Jaakko Pöyry Group: Helsinki.
Table 5. Taxation of power plant fuels in Finland 1981–1995, FIM/MWh.
96
metsäteollisuustuotteille, metsäteollisuuden raaka-aineiden tuonnin, metsänomistajien tahtotilan hoitaa ja myydä
metsiään, korjuupuolen työvoima- ja koulutustilanteen,
metsätaseen sekä muutokset ympäristölainsäädännössä ja
ympäristöarvoissa. Metsähake oli siten ja myös olemassa
olevan polttolaitosteknologian perusteella 2000-luvulla
turpeelle kilpailija, mutta ei syrjäyttäjä.
Siitä huolimatta, että turpeen energiakäyttö menetti 1970-lukuun ja 1980-luvun alkupuoleen verrattavan
suojellun aseman Suomen energiajärjestelmässä 1990-luvulla, jyrsinja palaturvetta tuettiin yhä omavaraisuusperustein. Tuki ei ollut yhtä vahvaa kuin metsähakkeella, mutta energiaturve oli joka tapauksessa verotuksellisesti paremmassa asemassa kuin fossiiliset tuontipolttoaineet (Katso Taulukko 5). Siten turvetta kohdeltiin fossiilisten polttoaineiden ja metsäenergian väliin sijoittuvana polttoaineena.
Vuoden 1997 energiaverojärjestelmäuudistus oli hyvin merkittävä jyrsinja palaturpeen kannalta. Verotusta
muutettiin siten, että sähkön energialähteiden verottamisesta luovuttiin ja ryhdyttiin verottamaan sähköä lopputuotteena. Tarkoituksena oli etupäässä sähkönkulutuksen
vähentämisen edistäminen. Samassa yhteydessä lämmöntuotannon polttoaineiden energiasisällön mukaan määräytyvästä energiaosuudesta luovuttiin ja vero määrättiin
yksinomaan energialähteen hiilisisällön perusteella. Siltä osin maakaasu kohosi fossiilisista tuontipolttoaineista
edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Turve puolestaan menetti aikaisempaa veroetuaan.
Samassa yhteydessä turpeelle määrättiin vero, joka
oli 4,2 markkaa megawattitunnilta, mikä oli noin 1/6
laskentaperusteiden mukaisesta. Tällä ratkaisulla oli tarkoitus turvata erityisesti turpeen kilpailuasemaa tuontipolttoaineisiin nähden. Vuonna 1997 veroa nostettiin
9 markkaan megawattitunnilta.
Päästökauppa heikensi huomattavasti energiaturpeen
kilpailukykyä suhteessa metsä- ja peltoenergiaan. Se heiTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
kensi myös turpeen kilpailukykyä sähkön tuotannossa
kivihiileen verrattuna, koska IPCC:n asettama kivihiilen
polton kansainvälinen päästökerroin oli turvetta alempi
(jyrsinturve 105,9 CO2 t/TJ, palaturve 102 CO2 t/TJ,
kivihiili 94,6 CO2 t/TJ).
Vanhasen I hallitus selvitti erilaisia tukiratkaisuja sille, että energiaturve voisi säilyttää kilpailukykynsä niin,
ettei metsä- ja peltoenergian käytön lisääntyminen heikentyisi.208 Seurauksena turpeen vero ja verotuki poistettiin vuonna 2005 ja turpeelle lauhdesähkön tuotannossa suunniteltiin kivihiililauhdevoiman hintaan perustuva
syöttötariffi, joka otettiin käyttöön vuonna 2007.
Olennaisia kysymyksiä on, kykenikö energiaturve säilyttämään 1990–2000 -luvuilla vahvan asemansa ilman
laajaa julkista tukea? Energiaturve säilytti asemansa primääripolttoainemarkkinoilla 1990–2000 -luvuilla etenkin yhdistetyssä sähkön ja lämmön sekä kaukolämmön
tuotannossa ilman laajaa regulaation tukea, mutta lauhdevoimantuotannossa turpeen asema heikkeni jo sähkömarkkinoiden avaamisen jälkeen.
Turpeen vahvaan asemaan yhdistetyssä lämmön ja sähkön sekä kaukolämmön tuotannossa vaikuttivat monet
tekijät: polttolaitosten kattilaratkaisut 1970–90 -luvuilla ja sitä myötä teknologian vakiintuminen vuosikymmeniksi, jyrsinja palaturpeen vakaa hinta polttoöljyyn,
kivihiileen ja maakaasuun verrattuna, energiaturpeen ja
metsähakkeen yhteiskäytön lisääntyminen vastapainevoimalaitoksissa 1980-luvun lopulta lähtien, metsäenergian
toimitushäiriöt 2000-luvulla, ja etenkin se, että vahvasti
eteenpäin työntävän regulaation päättyminen ei katkaissut turpeen energiakäytön tutkimusja kehitystyön kumulatiivista kehää.
Suomeen oli syntynyt 1970–80 -luvuilla energiaturpeen tuotannon ja käytön osaamistaso, joka oli kansainvälistä huippua. Sitä oli edustettuna turveteollisuudessa
(Vapo Oy ja Turveruukki Oy), Turveteollisuusliitto ry:ssä,
kone-, laite- ja kattilavalmistajissa, yliopistoissa, tutkimus-
97
laitoksissa (GTK, VTT ja Metla), yksityisissä energia-alan
konsulttiyrityksissä (Ekono Oy, Jaakko Pöyry Group) ja
käyttäjien keskuudessa (kaupunkien ja kuntien energiayhtiöt, prosessiteollisuuden voimalaitokset). Olemassa olevat
asiakkuudet ja energiaturpeen merkittävä asema yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa sekä kaukolämmityksessä takasivat pohjan tuon tason säilymiselle.
On myös huomattava, että turpeen energiakäyttöä tuettiin yhä, joskin välillisesti, kun polttoöljyn ja kivihiilen
verotus nousi koko ajan nopeammin 1980–2000-luvulla. Päästökauppa tosin loi Suomen polttoaineverolinjalle vastakkaisen linjan nojautuessaan IPCC:n asettamiin
polton ominaispäästökertoimiin, joiden perusteella kivihiilen poltto saattoi olla päästöoikeuksiltaan edullisempaa kuin turpeen poltto.
Energiaturpeen asema oli heikoin pelkässä sähköntuotannossa, jossa se ei kyennyt kilpailemaan tehokkaasti kivihiililauhdetuotantoa vastaan sähkömarkkinoiden
vapauttamisen ja yhteispohjoismaisen sähköpörssin syntymisen jälkeen. Lauhdevoimalla oli ylipäänsä vaikeuksia kilpailla vesija ydinvoimaa vastaan 1990–2000-lukujen vaihteessa.209
Turpeelle sähköntuotannossa myönnetty syöttötariffi
(tai preemiotariffi) oli osittaista paluuta energiaturvetta
suosivaan tukipolitiikkaan. Syöttötariffille ei löytynyt lain
valmisteluvaiheessa yksimielistä hyväksyntää eri intressiryhmiltä toisin kuin samaan aikaan valmistellulle polttoturpeen turvavarastolaille. Teollisuus pelkäsi syöttötariffien kustannusvaikutuksia ja eriarvoisuutta eri energiantuotantomuodoilla operoivien yritysten välillä ja vastusti niitä
varsin yleisesti 2000-luvun alkupuolella. Valtiovarainministeriökään ei kannattanut turpeen syöttötariffia. Syöttötariffia tukivat KTM:n lisäksi Huoltovarmuuskeskus,
maa- ja metsätalousministeriö, kuntaliitto, MTK, koneyrittäjät, Suomen Bioenergiayhdistys FINBIO ry, turveteollisuus ja turvelauhdevoimaloita omistavat voimayhtiöt.
Tuloksena oli kompromissilaki, jonka takarajaksi asetetSuosta voimaa ja lämpöä
tiin viidennen ydinvoimalan valmistuminen vuonna 2010.
Turveteollisuus olisi halunnut takarajaksi vuotta 2012 eli
Kioton ensimmäisen kauden päättymistä.210
Ylipäänsä syöttötariffit suosivat sektorikohtaisia kansallisia energiantuotantoratkaisuja erotuksena markkinaperusteisemmille sertifikaateille, joissa kilpailutettiin tietty määrällinen uusiutuvan energian lisäystavoite. Turpeen
lauhdesähköntuotannon preemiotariffi oli sikäli erikoinen syöttötariffi, että se oli markkinaperusteinen, jossa
preemio oli sidottu kivihiilen ja turpeen hintakehitykseen
sekä päästökauppalupien hintakehitykseen. Se oli myös
sikäli poikkeus valtavirrasta, että tukea sai tuotantomuoto, joka ei ollut kansainvälisessä luokittelussa uusiutuvaa.
Tuen piiriin kuuluivat Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitos, Oy Alholmens Kraft Ab:n Pietarsaaren
voimalaitos, Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen voimalaitos ja Oulun Energia Oy:n Toppilan voimalaitos.
Turpeen tukilinja voimistui myös naapurimaassamme EU:n päästökauppadirektiivin (2003) seurauksena.
Ruotsi otti käyttöön vuonna 2003 vihreän sertifikaatin,
jollainen myönnettiin kilpailutuksen perusteella puupolttoaineilla (mukaan lukien mustalipeä) ja turpeella tuotetulle sähkölle. Myös metsäteollisuuden voimalaitoksia oli
mukana sertifikaatilla tuetussa tuotannossa. Energiaturve
vapautettiin Ruotsissa veroista 2000-luvulla.
International Energy Agency (IEA) kritisoi turpeelle
myönnettyä preemiotariffia ja toivoi, ettei Suomi jatkaisi
sitä enää vuoden 2010 jälkeen.211 IEA kritisoi myös Ruotsin turpeelle myöntämiä verovapauksia.212 IEA:n suurten
jäsenmaiden äänenpainot tosin näkyivät sen lausunnoissa, sillä kivihiiltä kohdeltiin varsin pehmeästi, eikä kivihiiltä myöskään nähty täysin väistyvänä energialähteenä.
Kivihiilen käytön jatkamiselle löydettiin peruste yhteispoltosta puupolttoaineiden kanssa ja CCS-teknologiasta
(carbon capture and storage).
Kansallisista tukiratkaisuista huolimatta turpeen erityissuojeltu asema oli kuitenkin Suomessa ohi 1990–2000-lu-
98
Öljykriisi ei aiheuttanut Irlannin, Ruotsin ja Baltian maiden turpeen
energiakäytössä yhtä merkittävää muutosta kuin Suomessa.
Irlanti oli ollut maailman suurimpia energiaturpeen käyttäjiä jo
ennen 1970-luvun öljykriisejä. Siihen olivat ohjanneet vuosisatojen
traditiot pistoturpeen kotitalous- ja manufaktuurikäytössä, ensimmäisen ja toisen maailmansodan polttoainekriisit ja omavaraisuus
nimenomaan turpeen suhteen. Irlannin metsävarat ovat sitä vastoin
niukat. Turvekäyttöisiä voimalaitoksia oli rakennettu kivi- ja ruskohiilen pölypolttoteknologian malleille jo 1950-luvulla.
Irlannin polttoturvetuotanto oli 1900-luvun jälkipuolella valtiollisen Bord na Monan (1946) hallitsemaa, joskin palaturvetuotannossa työskenteli paikallisesti paljon myös pienyrityksiä. Liiketoiminnallinen jako oli selvä. Bord na Mona toimitti polttoturvetta valtion sähköyhtiö ESB:lle (Electricity Supply Board), jolla oli
1900-luvun lopussa kaksi turvekäyttöistä voimalaitosta sähköntuotantoa varten (150 MW:n West Offaly Power ja 100 MW:n Lough
Ree Power), ja pientuottajat toimittivat palaturvetta kotitalouskäyttöön. Lisäksi Bord na Mona toimitti polttoturvetta yksityisen Edenderry Power Ltd:n omistamalle voimalaitokselle, joka myi sähkönsä
ESB:lle. Bord na Monalla oli 1970-luvulta lähtien myös turvebrikettituotantoa, joka palveli pääasiassa Dublinin ja Corkin kotitalouksien lämmitystä. Kotitalouksien käyttämien turvebrikettien osuus
oli 2000-luvun alussa peräti 12 % koko maan kulutetusta energiaturpeesta. Palaturpeella oli lisäksi suuri merkitys haja-asutusalueiden
kotitalouksien lämmitykselle; sen osuus kulutetusta turve-energiasta oli noin 20 %. Suo Oy:n tavoin Bord na Mona siirtyi 1950–60
-luvuilla palaturpeesta myös jyrsinturpeen tuotantoon, mikä palveli etenkin turpeen voimalaitoskäyttöä.
Irlannin turvekäyttöisiä voimalaitoksia uusittiin 2000-luvun alussa vahvalla valtion panoksella vastauksena sähkömarkkinoiden avaamiselle (2005) ja EU:n ympäristölainsäädännölle. Vanha teknologia
korvautui leijukerrospolttoteknologialla, joka tuki paremmin yhteispolttoa metsä- ja peltoenergian kanssa.
Irlannin huoltovarmuus perustuu Suomen tavoin merkittävästi turpeen paikalliseen energiakäyttöön. Voimalaitosten sijainnista
johtuen energiaturpeen käyttö on suurinta Offalyn kreivikunnassa.
Suurimpien kaupunkien Dublinin ja Corkin lämpöhuolto on ollut
merkittävästi turvebrikettien varassa. Turpeen energiakäyttöä on tuettu Irlannissa samoista syistä kuin Suomessakin, koska sen on katsottu edistävän maaseudun työllisyyttä ja vähentävän riippuvuutta
tuontipolttoaineista. Päästökaupan ja ilmastonmuutostavoitteiden
tiukkenemisen johdosta Irlannin energiaturpeen voimalaitoskäytön
on arvioitu laskevan vastaavasti kun uudet yhteispolttolaitokset lisäävät puupolttoainejalosteiden ja agrobiomassan osuutta. Sitä vastoin
turvebrikettien ja palaturpeen kotitalouskäytön on arvioitu säilyvän
kutakuinkin ennallaan. Irlannin turveteollisuudella on ollut vaikeuksia saada uusia tuotantolupia 2000-luvun lopulla.
Bord na Monalla on tiettyjä samankaltaisuuksia Valtion polttoainekeskuksen/Vapo Oy:n kanssa. Molemmat perustettiin kriisiajan
polttoainehuoltoa varten, molemmat ovat olleet osa valtion energiapolitiikkaa, ja molemmat harjoittavat energia-, kasvu- ja ympäristöturveliiketoimintaa. Tosin yrityksillä on myös selkeitä eroja: Bord
na Mona ei ole selkeästi osakeyhtiö eikä liikelaitos, ja sillä ei ole koskaan ollut Valtion polttoainekeskukselle/Vapo Oy:lle tärkeitä sahaja puuenergialiiketoimintoja. Bord na Mona ei ole myöskään laajentunut maantieteellisesti kuten Vapo Oy. Liikevaihdoltaan Bord
na Mona on Vapo Oy:tä pienempi.
Irlantilaiset olivat vaikuttaneet ennen Suomen ja Ruotsin EUjäsenyyttä siihen, että turve oli kansainvälisessä polttoaineluokittelussa ja tilastoinnissa kivi- ja ruskohiileen rinnastettava fossiilinen
polttoaine. Linja oli muotoiltu siitä lähtökohdasta, että hiilidioksidipäästökeskustelu ei vielä dominoinut polttoainekeskustelua ja kivihiilelle ja fossiilisille sai parhaimmat tuet voimalaitostuotannossa. Kansainvälisessä valtavirrassa kivi- ja ruskohiili sekä maakaasu
edustivat öljykriisien jälkeen 1970–80 -luvuilla polttoaineita, jotka olivat tehokas vaihtoehto öljylle sähkön ja lämmön tuotannossa.
99
Irlannin kansallisesta edusta lähtenyt muotoilu aiheutti vaikeuksia
etenkin Suomelle sen liittyessä suurena energiaturpeen käyttäjänä
EU:hun ja sitouduttua Kioton protokollan hiilidioksidipäästöjen
vähentämistavoitteisiin.
Ruotsalaiset turvetuottajat siirtyivät liikestrategioissaan 1960-luvulla halvan öljyn aikana palaturpeen tuotannosta kasvuturpeen
tuotantoon. Koska ydinvoimarakentaminen käynnistyi Ruotsissa
jo ennen öljykriisiä ja Ruotsilla oli Suomea suuremmat vesivoimaresurssit, Ruotsi ei kehittänyt ja tukenut Suomen lailla yhdistettyä
sähkön ja lämmön tuotantoa. Vaikka kaukolämpölaitoksia rakennettiinkin CHP-periaatteelle, ne keskittyivät etupäässä lämmön tuotantoon 1970-luvulla ja pitkälti sen jälkeen. Turpeen energiakäyttö
jäi vähäiseksi, alle 1 %:iin primäärienergiankulutuksesta.
Ydinvoimakansanäänestys 1980 muutti Ruotsissa kaiken energiapolitiikassa. Ruotsi alkoi tukea ja ohjata entistä vahvemmin energiatehokkuutta ja -säästöjä, kotitalouksien öljylämmityksestä luopumista, maalämpöä ja biopolttoaineiden käyttöä sähkön tuotannossa. Biopolttoaineiden sähköntuotanto perustui pitkälti metsäteollisuuden sivuvirtatuotteisiin aina 1990-luvulle asti, jolloin tiukka
hiilidioksidiperusteinen verotus alkoi suosia laajemmin metsäraaka-aineiden pelkkää energiakäyttöä ja metsäresurssien käyttöä avattiin. Turpeen osuus energiankulutuksessa nousi samanaikaisesti yhteispolton ja turpeen tuetun aseman seurauksena. Ruotsi alkoi tukea turpeen energiakäyttöä merkittävästi vasta 1990–2000 -luvuilla eräällä tavoin osana metsäenergian lisäämistavoitteita. Turpeella
tuotettu sähkö oli Ruotsissa ”vihreää sähköä”. EU:ssa käydystä Suomi-vetoisesta energiaturpeen luokittelukamppailusta Ruotsi pysyi
paljolti ulkopuolella. Sitä vastoin ruotsalaiset tutkijat olivat vaikuttamassa suomalaisten rinnalla siihen, että turve sai IPCC:n Mauritiuksen kokouksessa 2006 oman tilastoluokituksensa bioenergian ja kivihiilen välissä.
Turpeen tuotanto keskittyi Ruotsissa 1990–2000 -luvuilla Norlantiin, Götanmaahan ja Sveanmaahan. Suuria yksittäisiä energia-
turpeen käyttäjiä olivat Uppsalan, Västeråsin, Södertäljen ja Uumajan kaupungit sekä metsäteollisuuden voimalaitokset.
Ruotsi erosi energiaturpeen käyttäjänä huomattavasti Suomesta
ja Irlannista. Ensinnäkin se oli, vanhoista traditioista huolimatta,
perässätulijamaa. Toiseksi, turpeen energiakäytön volyymit jäivät
pienemmiksi kuin Suomessa ja Irlannissa. Kolmanneksi, turvealalla ei ollut Suomen tavoin yhtä markkina-asemaltaan hallitsevaa
yhtiötä vaan lukuisia paikallisia toimijoita. Lisäksi Vapo Oy:llä oli
2000-luvun yrityskauppojen tuloksena vahva asema Ruotsin kasvu- ja energiaturvemarkkinoilla.
Ruotsi muodosti energiaturpeen suhteen viennin ja tuonnin
solmukohdan. Kasvuturve oli paikalliselle turveteollisuudelle tärkeä vientituote, kun taas Ruotsiin tuotiin melko paljon energiaturvetta Baltian maista ja Valko-Venäjältä. Tuonnin osuus Ruotsin energiaturpeen kulutuksesta oli vuonna 2004 peräti 27 %
(405 000 tonnia).
Energiaturpeella ei ole ollut yhtä suurta merkitystä Ruotsin huoltovarmuudelle kuin Suomessa ja Irlannissa. Toisaalta sen huoltovarmuudellinen merkitys on kasvanut 1990–2000 -luvuilla seurauksena biopolttoaineiden lisääntyvästä käytöstä. 1990–2000 -luku
jen teknologialle perustuvien yhteispolttolaitosten yleistyminen
lisää turpeen huoltovarmuudellista merkitystä. Alueellisesti energian huoltovarmuus on paikoin hyvinkin riippuvainen turpeesta. Ruotsin energiaturpeen huoltovarmuuden ongelmana on ollut
1990–2000-luvuilla suuri riippuvuus tuonnista.
Ruotsin hallituksen energiapoliittisessa linjauksessa 2009 asetuttiin selkeämmin turpeen energiakäytön puolelle. Reinfeldtin
hallitus linjasi pyrkivänsä vaikuttamaan siihen, että kansainvälinen turpeen polton päästökerroin muutettaisiin elinkaarimallin
mukaiseksi, mikä oli ollut Suomen linja vuodesta 2001. Turpeen
energiakäyttöä puolusteltiin kotimaisuudella ja energiaomavaraisuuden lisääntymisellä.
100
Taulukko 6. Energiaturpeen käyttö Irlannissa, Ruotsissa, Virossa ja Latviassa (ktoe)
Irlanti (Ireland) Osuus lopullisesta
energiankulu tuksesta / Share in final
energy consumption
ktoe Ruotsi (Sweden),
Turpeen käyttö
energiantuotannossa /
Use of peat for energy production
ktoe
Viro (Estonia)
Turpeen käyttö sähkön
ja lämmöntuotannossa /
Consumption of Peat for Electricity and Heat Generation
ktoe
Latvia (Latvia)
Turvebrikettien ja
polttoaturpeen käyttö /
Consumption of peat
briquettes and fuel peat
ktoe
1990
757
239
1991
651
298
1992
659
308
1993
626
298
1994
622
266
1995
612
352
47,8
101,1
1996
499
336
54,9
93,9
1997
472
291
52,5
90,9
1998
470
280
40,6
62,8
1999
328
248
32,9
34,8
2000
303
235
31,9
59,2
2001
292
315
40,3
30,1
2002
293
348
44,4
23,7
2003
271
340
44,1
21,8
2004
267
369
38,0
2,1
2005
274
306
34,9
2006
284
262
39,4
2007
272
302
50,9
2008
337
41,8
Lähteet. (Source): www.cso.ie (Central Statistics Office Ireland); www.scb.se (Statistiska Centralbyrån) Statistiska meddelanden MI 25 SM 0901;
www.stat.ee (Eesti Statistica) and www.mkm.ee (Ministry of the Economic Affairs and Communica,) A.Snore, National Report of Latvia,
in T. Paappanen & A. Leinonen (editors), Fuel Peat Industry in EU, Country reports, 2005.
Muuntokertoimet (conversion factors): 1 ktoe = 11,63 GWh = 41,868 TJ
Table 6. Use of energy peat in Ireland, Sweden, Estonia and Latvia.
101
Baltian maat olivat vuoteen 1990 saakka osa Neuvostoliittoa ja sen
viisivuotissuunnitelmiin sidottua, keskusjohtoista energiapolitiikkaa.
Neuvostoliitto ei kärsinyt Arabimaiden öljykartellin pakotteista yhtä
tuntuvasti kuin OECD-maat, koska sillä oli itsellään suuret öljyja maakaasuresurssit. Toisaalta Arabimaiden toimilla oli vaikutusta
maan öljyvarojen vientiin, mikä taas vaikutti siihen, miten paljon
öljyä käytettiin maan sisällä.
Viron vuosisataiset turpeen energiakäytön perinteet ja pintaalaan suhteutettuna laaja suoala vaikuttivat siihen, että turve oli
merkittävä polttoaine 1920-luvulta lähtien myös voimalaitoskäytössä. Turvebrikettejä käytettiin neuvostoaikana yleisesti kotitalouksien lämmitykseen. Polttoturpeen tuotanto oli suurimmillaan
vuosina 1974–1986, jolloin vuosituotanto ylsi jopa 2,9 miljoonaan
tonniin. 1990-luvun alussa tuotanto vähentyi hetkellisesti turvebrikettien hinnan nousun aiheutettua markkinoilla menekkivaikeuksia, mutta 2000-luvulla tuotanto on jälleen noussut.
Turve on Viron kolmanneksi merkittävin energianlähde öljyliuskeen ja puun jälkeen. Sen käyttö on ollut 2000-luvulla yleisintä turvebrikettien raaka-aineena (n. 50 %) ja kaukolämmityksessä
(n. 30 %). Noin 90 % turpeen käytöstä on keskittynyt Tarton ja
Pärnun alueille. Viro on myös vienyt energiaturvetta 2000-luvulla,
pääasiassa Ruotsiin ja pienessä määrin Suomeen. Turpeella on merkittävä asema Viron huoltovarmuudessa, koska sillä on vähän energiaresursseja ja yhteispoltolle perustuvat CHP-laitokset ovat yleistyneet. 2000-luvun alun yrityskauppojen seurauksena Vapo Oy:llä
on vahva asema Viron kasvu- ja energiaturvemarkkinoilla.
Latvia oli neuvostoaikana suuri polttoturpeen tuottaja: vuotuinen tuotanto oli 1970-luvulla noin 2 miljoonaa tonnia. Siitä noin
puolet käytti Riikan CHP-laitos. Polttoturpeen käyttö vähentyi nopeasti Latvian itsenäistymisen jälkeen, eikä maassa tuotettu enää
2000-luvun alussa kuin muutama tonni polttoturvetta. Riikan turvekäyttöisen CHP-laitoksen lakkauttaminen 2000-luvun alussa oli
miltei kuolinisku maan polttoturveteollisuudelle. Latvian energiahuolto perustui 1980-luvulta lähtien yhä enemmän sähkön tuonnille liettualaisesta Ignalinan ydinvoimalasta ja neuvostoliittolaiselle/venäläiselle maakaasulle. Latvia onkin ollut energian suhteen
1990–2000-luvulla erittäin tuontiriippuvainen maa.
Liettuan polttoturvetuotanto oli neuvostoaikana varsin suurta,
noin 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa, ja palveli kuntien kaukolämmitystä sekä kotitalouksien lämmitystä. Suuri osa turpeesta jalostettiin turvebriketeiksi. Tuotanto romahti 1990-luvulla, kun se ei
ollut enää kannattavaa vanhalla kalustolla. Uusia investointeja energiaturpeeseen ei syntynyt, koska turvemaat sijaitsivat liian kaukana
silloisista voimalaitoksista. Liettuan hallituksetkaan eivät tukeneet
turpeen energiakäyttöä vaan olivat pikemminkin hyvin skeptisiä
energiaturpeen suhteen 1990–2000 -luvuilla. Lisäksi puuenergia
kilpaili kotitalouksien polttoainemarkkinoilla vahvasti turvebrikettien kanssa. Liettuassa tuotettiin 1990-luvun lopulla enää noin
70 000 tonnia turvetta, josta suuri osa meni kasvuturvetuotantoon.
Kasvuturvetuotannon pysyvyys johtui osittain maan soiden rakenteesta. Saksalaisilla ja tanskalaisilla kasvuturvetuottajilla oli vahva
asema Liettuan turveteollisuudessa 1990-luvulta lähtien. Energiaturpeella ei ole ollut merkittävää asemaa Latvian ja Liettuan energiahuoltovarmuudessa neuvostoajan jälkeen.
Lähteet: Fuel Peat Industry in EU: Country Reports. 2005. Teuvo Paappanen and Arvo Leinonen (eds.). VTT Processes: Jyväskylä; Svensk klimatpolitik. SOU 2008:24. Stockholm;
En hållbar energi- och klimatpolitik för miljö, konkurrenskraft och trygghet. Regeringskansliet 5.2.2009. http://www.edenderrypower.ie/inside.asp?id=13; http://www.bnm.
ie/corporate/index.jsp; http://www.esb.ie/main/home/index.jsp; http://www.esb.ie/main/
downloads/about_esb/west_offaly.pdf.
102
Kuvassa turpeen tuotantokenttä Permisuolla vuonna 2009.
The picture shows a peat production
site in Permisuo, Central Finland in
2009.
vuilla, jolloin kotimaisista polttoaineista kaikkein tuetuimmaksi nousi metsähake. Kansainvälisessä ilmastopoliittisessa keskustelussa puu sai polttoaineena erityisaseman, jossa sitä paikoin verrattiin uusiutuviin
energialähteisiin korkeista polton hiilidioksidipäästöistä huolimatta (IPCC:n luokittelu 109,6 CO2 t/TJ).
Puun erityisasema oli taattu sillä, että sen polton hiilidioksidipäästöt suhteutettiin metsien hiilinieluominaisuuteen ja metsien uusiutumisvauhtiin (80–100
vuotta), joka oli jotakuinkin ymmärrettävissä ihmisen eliniän puitteissa. Metsäenergian käytön takana
oli myös noin sata maata, mikä takasi poliittisten sopimusten sitovuuden.
Tuntemattomuudesta ja maailmanlaajuisesta käytön vähyydestä, Irlannin aikaisemmasta luokittelulinjasta ja ympäristönsuojelujärjestöjen ankarasta vastustuksesta johtuen energiaturve ei saanut samanlaista eri-
tyisasemaa kansainvälisesti 2000-luvulla, vaikka suomalaiset ja ruotsalaiset tutkimukset osoittivat turpeelle tiettyjä elinkaarimallin mukaisia kasvihuonekaasupäästövähennyksiä. Turpeen uusiutumisvauhti, joka
on suotyypistä riippuvaista (kerrostumisnopeus noin
1–2 mm/v Suomessa) oli puuta vaikeammin ymmärrettävissä ihmisen elinikään suhteutettuna. Kansainvälinen luokittelu lokeroi turpeen fossiilisiin polttoaineisiin (lähimpänä ruskohiili), joita alettiin tarkastella
tiukasti polton hiilidioksidipäästöistä käsin.
IPCC:n Mauritiuksen kokouksessa vuonna 2006
tekemä päätös sisällyttää turve omaksi polttoaineluokakseen muutti luokittelua enemmän Suomen ja
Ruotsin linjaa vastaavaksi. Suomen ja Ruotsin kannalta oli ongelmallista, ettei IPCC vielä muuttanut
turpeen polton päästökerrointa.
103
1990–2000-lukujen turvetutkimusohjelmat
Julkisesti rahoitetussa turvetutkimuksessa siirryttiin
1980-luvun lopulla ohjelma-ajatteluun. Tämä merkitsi pitkäkestoisia (3–4 v.) tutkimushankekokonaisuuksia, joiden etuna olivat aikaisempaa paremmat resurssit.
Teknologian edistämiskeskuksen (Tekes) rooli turvetutkimusrahoituksessa korostui, ja 1970–80 -lukujen vaihteen melko laajan rahoittajan Sitran merkitys jäi vähäiseksi. Tekes toi T&K-rahoitusjärjestelyihin uuden mallin,
jossa valtio ei ollut enää ainoa rahoittaja, vaan osa rahoituksesta tuli elinkeinoelämältä.
Yksityiset turvetuottajat (Vapo Oy, Turveruukki Oy)
tekivät yhä omaa tutkimustyötään ja teettivät tutkimuksia VTT:llä, yksityisillä konsulttitoimistoilla ja yliopistoilla. Huomattavaa onkin, ettei turveteollisuus luopunut 1990–2000 -luvuilla omasta tutkimustoiminnastaan. Tämä oli yhteydessä siihen, että suomalainen turveteollisuus oli edelleen maailmanlaajuisesti teknologian
ja tiedon suhteen kehittyneintä. Etenkin maailman johtavalla turvetuottajalla Vapo Oy:llä oli tiettyjä velvoitteita pitää huoli siitä, että se pysyi mukana turvetutkimuskehityksen kärjessä. Myös Tekes-rahoitteisten energiatutkimusohjelmien suuntautuminen muuhun kuin varsinaiseen turvetuotantoon vaikutti 2000-luvulla siihen,
että suurimmat turvetuottajat halusivat säilyttää oman
tutkimusosaamisensa.
Merkittävimpiä 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun
turvetutkimusohjelmista oli Optimiturve-ohjelma (1988–
1992). Sen tavoitteena oli hehtaarisaannon kasvattaminen kaksinkertaiseksi. Etenkin palaturvetuotannolle ohjelma antoi hyviä tuloksia. Kehitystyö oli käytännönläheistä ja vei eteenpäin muun muassa lainepalatekniikkaa
ja karhenkuivausmenetelmää. Ohjelma toteutettiin yhteistyössä VTT:n, Turveteollisuusliitto ry:n, Vapo Oy:n
ja Turveruukki Oy:n kesken.213
104
Vapo Oy:n tutkimusjohtaja, kemian tohtori Timo Nyrönen vaikutti 1980–90- luvuilla merkittävästi siihen, että Vapon omasta
laboratoriosta kehittyi alan johtavia kotimaisia osaajia. Kuvassa Nyrönen (alhaalla oikealla)
opastaa turveaumalle nousevia irlantilaisia ay-johtajia vuonna 1989.
Vapo’s Research Director, Dr.
Timo Nyrönen, was instrumental
in making Vapo’s own laboratory
a leader in the sector in Finland
in the 1980s and 90s. The picture
shows Nyrönen (bottom right)
assisting visitors on to a peat
stack in 1989.
1990-luvun tärkeimpiä turvetutkimusohjelmia oli
Bioenergia-ohjelma (1993–1998). Senkin tavoitteena oli
hehtaarisaannon lisääminen ja sitä kautta energiaturpeen
kilpailukyvyn kasvattaminen. Taustaongelmana oli, ettei
poliittinen päätöksenteko suosinut tuolla hetkellä tuotantopinta-alan lisäämistä, vaikka energiaturpeelle oli sinällään hyvät markkinaedellytykset. Markkinoiden laajentamisen keinoina olivat sääriippuvuuden vähentäminen
ja/tai hehtaarisaannon parantaminen. Molemmat edellyttivät uutta teknologiaa. Bioenergia-ohjelmassa kehitettiin muun muassa tehokkaampia mekaanisia kokoojavaunuja ja vähäpölyisiä imuvaunuja. Pneumaattinen imuvaunumenetelmä oli alun perin neuvostoliittolaista teknologiaa, mutta siinä suomalaiset joutuivat ponnistelemaan
tehdäkseen menetelmästä ympäristöllisesti hyväksyttävämmän; neuvostoteknologialle perustuvien koneiden
ongelmana oli nimenomaan pölyäminen. Tutkimusohjelman toteuttajaorganisaatiot olivat samoja kuin Optimiturve-ohjelmassa.214
Tekesin osarahoittamien, varsinaisesti turpeen käyttöön painottuvien tutkimusohjelmien määrä vähentyi
1990-luvun jälkeen. Kotimaisista polttoaineista painopiste siirtyi puuhun ja nimenomaan puuperäisten polttoaineiden jalostamiseen. Tämä tuki Suomen uutta energia- ja ilmastopolitiikkaa, joka korosti metsäbiomassan
merkitystä liikenteen polttoaineratkaisuissa (bioetanoli
ja -diesel), yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa
(metsähake, pelletit, biopolttoöljy), kotitalouksien vaihtoehtoisissa lämmitysratkaisuissa (pelletit, biopolttoöljy)
ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä.
Vapo Oy toteutti yhteistyössä VTT:n kanssa vuosina 2003–2008 UUME-menetelmän kehittämisprojek-
Vapo Oy:n Yrjönkadun laboratorion mittauslaitteistoa 1990-luvulla.
Measuring equipment at Vapo’s
Yrjönkatu laboratory in the
1990s.
105
tin. Sen tavoitteena oli kehittää turpeentuotantoteknologia, joka vähentäisi sääriippuvuutta, melu- ja pölyhaittoja sekä vesistökuormitusta. UUME-menetelmässä turve
nostettiin kaivinkoneella koko suon syvyydeltä, siirrettiin
pumppaamalla kuivauskentän viereen, levitettiin erilliselle, asvaltilla päällystetylle kuivauskentälle ja kerättiin kokoojavaunulla aumaan. Menetelmä on demonstraatioasteella vuonna 2010.215
Vapo Oy oli mukana energia- ja ympäristöalalle perustetun strategisen huippuosaamisen keskittymän (Cleen Oy
2008) puitteissa järjestetyssä tutkimushankekokonaisuudessa Turve 2020 (I vaihe 2009–2011). Tutkimushankkeessa oli mukana myös VTT, Metla, yliopistoja, turvetuottajia, laitevalmistajia ja turpeen käyttäjiä. Tavoitteena oli edelleen sääriippuvuuden vähentäminen ja hehtaarisaannon parantaminen. Hankkeessa kartoitettiin myös
seospolttoaineiden toimitusta ja käsittelyä, tuotantoa suopelloilla ja sitä kautta hiilidioksidipäästöjen vähentämistä,
tuotannon automatisointia, turvetuhkan uusiokäyttöä ja
vesistöpäästöjen vähentämistä.216
Suomalainen turvetutkimus kasvatti 1970–90-luvuilla tutkijasukupolven, joka saavutti myös kansainvälistä
arvostusta. Osa turve- ja bioenergiatutkimuksessa profiloituneista tiedeyhteisön jäsenistä siirtyi Tekesin palvelukseen ja edisti näin vuoropuhelua kotimaisen energiantuotannon ja energiatutkimusrahoituksen välillä. Suomalainen energiasektorille osoitettu T&K-rahoitus keskittyi 1990-luvulta alkaen etupäässä palvelemaan lyhyen
ja keskipitkän aikavälin strategisia tavoitteita, joilla haettiin välitöntä tai nopeaa innovaatiohyötyä markkinoille. Pitkän aikavälin strategisia tavoitteita tukeva T&Krahoitus jäi edellisten varjoon.
Suomen Akatemian tilaamassa kansainvälisessä arviossa suomalaisesta energiatutkimuksesta (2005) esitettiin, että Suomessa oli tätä varten hyvä infrastruktuuri,
mutta myös paljon parannettavaa. Etenkin suositeltiin
yliopistojen välisen sekä yliopistojen ja julkisesti rahoitettujen tutkimuslaitosten välisen tutkimusyhteistyön parantamista, pysyvämpiä rahoitusjärjestelyitä keskiportaan
tutkijoille, kansainvälisen liikkuvuuden lisäämistä tutkijoiden välillä ja lisäresursseja pitkän tähtäimen energiatutkimukselle.217
106
Turve Suomen huoltovarmuudessa
OECD:n alainen Kansainvälinen energiajärjestö (IEA)
lausuu vuoden 2007 maaraportissaan, että turpeen huoltovarmuushyödyt ovat Suomelle suhteellisen pieniä.
IEA osoittaa joko melkoista tietämättömyyttä Suomen
energiajärjestelmän suhteen tai sitten sen tarkoituksena on vaikuttaa välillisesti Suomen energiapoliittisiin
linjauksiin. On totta, että turpeen osuus primäärienergiankulutuksesta on ollut 1990-luvulta lähtien ”vain”
5–7 % luokkaa eikä turpeella ole ollut suurta merkitystä
esimerkiksi pääkaupunkiseudun huoltovarmuudelle, joka
perustuu pitkälti tuontipolttoaineiden (öljy, kivihiili) varastoille ja maakaasutoimitusten turvaamiselle.218
Turpeen huoltovarmuudellinen merkitys alkaa näyttäytyä toisenlaiselta, kun otetaan huomioon sen osuus yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannossa (noin 21 % vuonna
2007). Turpeen huoltovarmuudellinen merkitys on kehittynyt siten juuri sellaiseksi kuin KTM:n asettamat Neuvon
ja Hakkaraisen työryhmät sen viitoittivat 1960–70 -lukujen taitteessa; regulaation tukemana 1970–80 -luvuilla rakennettujen CHP- ja kaukolämpölaitosten myötä turve
on noussut tärkeäksi sisämaan polttoaineeksi.
Rannikkoalueella turve on noussut tärkeäksi polttoaineeksi Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla ja laajemmin Perämerenkaaren alueella, jossa se on syrjäyttänyt öljyä ja
kivihiiltä sitä mukaa, kun polttolaitokset ovat siirtyneet
biomassan käyttöön. Turpeen energiakäytön maantieteellinen laajentuminen on selittynyt 1980–2000 -luvuilla sen
vakaalla hinnalla ja yhteispolttoteknologian yleistymisellä. Suuremmista kaupungeista Kuopion (1972), Tampereen (1977), Oulun (1977), Joensuun (1985), Jyväskylän
(1986), Seinäjoen (1990) ja Rovaniemen (1995) lämpöhuolto on ollut erittäin suuresti turpeen varassa. Myös
monet Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomen teollisuuslaitokset
käyttävät runsaasti turvetta voimalaitospolttoaineena; esimerkkeinä Kemira Oy:n Oulun tehdas, Outokumpu Oy:n
Tornion terästehdas, Stora Enso Oy:n Kemin Veitsiluodon
tehdas, M-real Oy:n Simpeleen tehdas ja UPM-Kymmene
Oy:n Jämsänkosken tehdas, joiden lämmöntuotanto on
ollut perustana myös ympäröivien yhdyskuntien kaukolämmitykselle. Suomen sähköntuotannosta turpeen osuus
on ollut 1990–2000 -luvuilla noin 5–8 %.
Turpeen huoltovarmuus on perustunut 1900-luvun
jälkipuolella kahdelle pilarille: tuottajien ylläpitämälle
toimitusvarmuudelle, johon on voitu vaikuttaa myös poliittisin ohjauskeinoin, sekä lainsäädännölle tai sen puuttumiselle. Koska turve ei ole maailmanmarkkinoilla liikkuva polttoaine ja sen energiakäyttö on liki tuntematonta monissa OECD- ja EU-maissa, turpeeseen ei liity samanlaisia kansainvälisiä varmuusvarastointisitoumuksia
kuin öljyyn ja kivihiileen. Valtiovalta onkin normittanut
turpeen huoltovarmuutta erittäin vähän 1940-luvun sotaja säännöstelyvuosien jälkeen.
Laajenevan asiakaskunnan myötä turvetuottajat alkoivat kehittää ylivuotista varastointia sateisten kesien
varalle. Hyvien tuotantovuosien sadosta osa on varastoitu huonompien tuotantokesien varalle aina 1980-luvun
alusta alkaen, jolloin suurimmat turveyritykset (Valtion
polttoainekeskus, Turveruukki Oy) saavuttivat riittävän
tuotantovolyymin. Nämä ylivuotiset tasausvarastot ovat
muodostaneet 1980-luvun alusta lähtien myös kriisiaikojen huoltovarmuuden perustan etupäässä sisämaan kaupunkien CHP-laitosten polttoainehuollolle.
Kansliapäällikkö Bror Wahlroosin johtama Turvekomitea (1981–82) puuttui myös turpeen huoltovarmuuteen,
tai oikeastaan toimitusvarmuuteen, kun se esitti tasausvarastojen perustamista häiriöalttiuden vähentämiseksi. Ta-
107
Metsäliitto Vapo Oy:n osakkaana
Valtio-omistajan deregulaatiopyrkimykset lisääntyivät 1990-luvulla kaikkien valtio-omisteisten tai valtion osaksi omistamien yhtiöiden kohdalla. Angloamerikkalaisten deregulaatiooppien mukaan sääntelyn purkamisen uskottiin tuovan synergiaetuja sekä lisäävän kilpailua ja tehokkuutta, josta asiakkaat hyötyisivät parempina palveluina ja alhaisempina hintoina. Energia-alalla deregulaatioon kuuluvat omistajajärjestelyt vietiin läpi hyvin angloamerikkalaisessa hengessä: Neste
Oy ja IVO Oy fuusioitiin IVO:n johdon vastustuksesta huolimatta ja uusi energiajätti Fortum Oy vietiin pörssiin, IVO
Oy:n ja metsäteollisuusyritysten omistaman PVO Oy:n kantaverkot yhdistettiin Fingrid Oy:öön, jossa valtiolla oli enää
suoraan vain vähemmistöosakkuus, ja Neste Oy:n maakaasuhuollon luonnollinen monopoli purettiin ja perustettiin Gasum Oy, jossa valtio oli mukana 24 %:lla ja ulkomaisilla osakkailla oli suuri omistusosuus (venäläinen Gazprom 25 % ja
saksalainen E.ON Ruhrgas 20 %). Luonnollisiin monopoleihin näillä järjestelyillä oli vaikeaa puuttua etenkin kanta- ja
maakaasuverkon osalta.
Vapo Oy:n omistajapohjan laajentamisesta alettiin keskustella 1990-luvun lopulla. Etenkin Metsäliitto oli esittänyt
kiinnostusta osakkuutta kohtaan, ja Vapo Oy:n toimitusjohtaja Esko Muhonen sekä Metsäliiton toimitusjohtaja Antti
Oksanen suunnittelivat näitä kuvioita usein kahdenkeskisissä
tapaamisissaan. Valtio-omistaja vei asiaa eteenpäin normaalin
tarjouskilpailun pohjalta. Toisena osakasehdokkaana oli PVO
Oy, jota kiinnosti omien voimalaitostensa polttoainehuollon
turvaaminen. Sekä Metsäliitto että PVO Oy olivat Vapo Oy:lle
tärkeitä asiakkaita. PVO Oy jättäytyi kisasta lähinnä siksi, ettei se ollut kiinnostunut Vapo Oy:n sahoista. Valtio-omistajaa kiinnosti osakas, jolla olisi kykyä kantaa taloudellisia riskejä ja kehittää turve- ja puupolttoaineliikealaa. Vapo Oy:n
sahoista KTM ei ollut 1990-luvun lopulla erityisen kiinnos-
tunut, ja se oli esittänyt jopa valmiutta luopua niistä sopivalla hetkellä. Pellettiliiketoimintojen myötä sahojen arvo alkoi
tosin jälleen nousta 2000-luvulla.
Metsäliiton katsottiin tuovan Vapo Oy:lle synergiaetuja,
olihan sillä vahva yhteys paikallisiin metsien korjuuorganisaatioihin ja metsänomistajiin sekä halukkuutta metsäenergialiiketoimintojen kehittämiseen. Osakkuuden tiellä oli enää yksi
mutka eli EU:n yrityskeskittymien valvontaa koskeva artikla,
joka puuttui määräävään markkina-asemaan. Kilpailuvirastossa katsottiin, että kaupassa oli uhkana syntyä määräävä markkina-asema energiaturpeen ja puupolttoaineen markkinoilla.
Kilpailuvirasto otti yrityskaupan käsittelyynsä vuonna 2001
ja pyysi siirtämään kauppaa. Euroopan Komissio antoi samana vuonna yrityskaupalle myönteisen päätöksen.
Metsäliiton suunnitelmissa ollut vahva omistajuus ei kuitenkaan toteutunut sen haluamassa aikataulussa. Kauppa toteutui lopulta kahdessa erässä: Metsäliitto hankki kolmannesosakkuuden Vapo Oy:stä vuonna 2002 ja nosti omistuksensa
49,9 %:iin vuonna 2004, kun eduskunta oli antanut yritysjärjestelylle luvan. Eduskunnan päätöksen mukaan valtion tuli
säilyttää Vapo Oy:ssä 50,1 %:n osuus eli niukka enemmistö.
Eduskunnan päätöksen mukaan Vapo Oy oli strateginen yritys, jolla oli merkitystä energiapoliittisille tavoitteille bioenergian käytön lisäämisestä.
Metsäliiton ja Vapo Oyn yhteistyölle kasattiin jo alun alkaen vaikeuksia, kun omistajajärjestelyt viivästyivät. Kauppojen
aikana sekä Metsäliitossa että Vapo Oy:ssä ehtivät vaihtua toimitusjohtajat, jotka olivat olleet hankkeen puuha- ja takuumiehinä. Kilpailuviraston päätöksen mukaan Metsäliiton tuli
luopua tytäryhtiönsä Biowatti Oy:n pellettitehtaista ja briketöintitehtaasta, jotka myytiin Vapo Oy:lle.
Metsäliiton ja Vapo Oy:n yhteiselo jäi lyhyeksi. Kesällä
2008 julkisuuteen ilmestyi huhuja, joiden mukaan Metsälii-
108
ton johto olisi suunnitellut Vapo Oy:n pilkkomista osiin. Vanhalle Vapolle olisi jäänyt tehtäväksi enää turpeen keräys. Seuraavan kerran julkisuuteen ilmaantunut tieto Metsäliiton ja Vapo Oy:n omistajajärjestelyistä liittyi siihen, että Metsäliitto myi keväällä 2009 osuutensa Vaposta 165 miljoonalla
eurolla alueellisten energiantuottajien konsortio EPV Oy:lle.
Metsäliiton puolelta kaupan syyt voi laskea yrityksen kannattavuusvaikeuksien aiheuttamiin fokusointitarpeisiin, joiden
nojalla oli aloitettu myös sellu- ja paperiteollisuuden uudelleenjärjestelyt. EPV Oy:lle kyseessä oli strateginen kauppa,
jolla vahvistettiin turpeen ja bioenergian toimitusja huoltovarmuutta osakkuusyhtiöiden voimalaitoksille ja varauduttiin
bioenergian käytön lisäämiseen.
Metsäliiton 2000-luvun kannattavuusongelmista johtuen
sen anti Vapo Oy:n toimintoihin jäi odotettua vähäisemmäksi. Vapo Oy sai muutaman pellettitehtaan lisää Suomeen ja
seitsemän Metsäliiton sahan lämpö- ja sähkölaitosta tytäryhtiöpohjalle. Metsäliiton ja Vapo Oy:n yhteistyö jatkui kaupan
jälkeen perinteisemmällä pohjalla. Metsäliitto on Vapolle tärkeä asiakas, ja Metsäliiton omistajien puunkorjuuorgaanisaatoilla oli suuri merkitys Vapo Oy:n puukaupoille.
Lähteet: HE 192/2000 vp; Tapaus n:o COMP/M.2234, Metsäliitto
Osuuskunta/Vapo Oy, 6 artiklan 1 kohdan b alakohta Vastustamatta jättäminen 8.2.2001; Kilpailuviraston tiedote 24.1.2001; Keskisuomalainen
3.9.2008; Tekniikka&Talous 3.9.2008; Talouselämä 5.5.2009; Pekka
Kettusen, Esko Muhosen, Antti Oksasen, Raimo Sailaksen ja Markku
Tapion haastattelut.
sona olisi ollut 50 % vuoden kysynnästä, mikä olisi merkinnyt noin 10 miljoonan kuution tasausvarastoja. Ongelmana oli, kelle tämä velvoite sälytettäisiin ja miten sitä
korvattaisiin. Komitea esitti suorittajiksi turvetuottajia ja
rahoituskeinoksi valtion halpakorkoisia lainoja.219
Komitean huoltovarmuusesitystä ei toteutettu. Valtion
polttoainekeskuksen yhtiöittämisen jälkeen tätä tehtävää
ei olisi enää voitukaan määrätä sen velvoitteeksi ilman
kompensaatioita aiheutuvista kustannuksista. Sellainen
olisi sopinut huonosti osakeyhtiönä toimivan yrityksen
toimenkuvaan. Valtio-omistaja omaksui 1980-luvulla angloamerikkalaisia deregulaatioteorioita, joiden perusteella
Vapo Oy:lle annettu varmuusvarastointivelvoite olisi ollut
myös määräävän markkina-aseman vahvistamista.
Valtio ei velvoittanut mitään turveteollisuusyritystä
varmuusvarastointiin 1980–2000-luvuilla. Suomen linjaan kuului lisäksi, ettei voimalaitoksia velvoitettu polttoturpeen varmuusvarastojen ylläpitoon. Sen oli pelätty
jo 1980-luvulla heikentävän turpeen kilpailukykyä tuontipolttoaineisiin verrattuna, ja pölyhaittojen vuoksi turpeen laajamittaisempi varastointi olisi ollut taajamissa
ongelmallista220.
Turpeen huoltovarmuuskysymykseen palattiin vuoden
1998 poikkeuksellisen sateisen kesän jälkeen. KTM teetti
1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa monia turpeen
huoltovarmuuttakin sivuavia selvityksiä (Turvetuotannon
sääriskit, 1998, Valtion energiapolitiikan vaikutukset turveteollisuuteen, 2000, Sateisen kesän 2004 vaikutukset
polttoturpeen tuotantoon, 2004, Turpeen energiakäytön
asema Suomen energiajärjestelmässä, 2005, Polttoturpeen
kilpailukyky lauhdutussähkön tuotannossa, 2005, Turvelauhdesähköntuotannon turvaaminen syöttötariffijärjestelmää käyttäen, 2005).
Turpeen energiakäytön huoltovarmuusnäkökohdat
olivat 2000-luvun alussa esillä enemmän kuin vuosikymmeniin. Taustalla oli institutionaalisen toimintaympäristön muutos Suomen EU-jäsenyyden, sähkömarkkinoiden
avaamisen, päästökaupan ja ympäristölainsäädännön uu109
distumisen seurauksena. Polttoturpeen kaupalliset varastot olivat alkaneet pienentyä yhteispohjoismaiseen sähköpörssiin siirtymisen jälkeen. Sateisten kesien ja kaupallisten varastojen pienentymisen seurauksena turpeen
toimitusja huoltovarmuuden häiriöalttius oli kasvanut.
Turveteollisuus katsoi, että kyse oli myös ristiriidoista ympäristölupakäytännön hidastumisen ja uuden tuotannon
aloittamisen välillä.221
Etenkin sateisen kesän 2004 jälkeen KTM:ssä alettiin pohtia, voisiko osa polttoturvevarastoista ja sääriskeistä kuulua yhteiskunnan rahoitettavaksi. Ongelmana
oli mahdollisten korvausten yhteensovittaminen EY:n
valtiontukisääntöihin. KTM aloitti turpeen turvavarastolain valmistelutyöt vuonna 2005 yhtä aikaa turpeen
lauhdesähköntuotannon syöttötariffijärjestelmän valmistelutöiden kanssa. Tarkoituksena oli puuttua kansallisin
toimin polttoturpeen heikentyneeseen kilpailukykyyn kivihiiltä vastaan.222
Huoltovarmuuslain uudistuksessa 1990-luvulla voimaan tulleet huoltovarmuusmaksut eivät koskeneet turvetta vaan tuontipolttoaineita. Polttoturve otettiin kuitenkin vuonna 2006 vahvistetun turvavarastointiohjelman
piiriin. Vuoden 2007 laki polttoturpeen turvavarastoista
muutti aikaisempaa käytäntöä siten, että erikseen perustetun ja Huoltovarmuuskeskuksen hallinnoiman turvavaraston ylläpitäjä sai valtiolta korvauksena 0,03 euroa
megawattitunnilta polttoturvetta kuukaudessa. Huomattavaa on, ettei valtio nytkään velvoittanut turvetuottajia
varmuusvarastointiin vaan ainoastaan lupasi maksaa tietyn
korvauksen turvavarastoihin siirretystä energiaturpeesta.
Korvaukset kattoivat vain osittain pääoma-, varastointija hävikkikustannukset. Lain piirissä oli 20 suurinta polttoturpeen tuottajaa, joiden osuus koko maan toimituksista oli noin 90 %. Turvavarastojen minimimääränä oli
5 %:n ylitys kaupallisesta varastosta ja maksimimääränä
50 %:n ylitys (1,2–12 miljoonaa kuutiota vuoden 2006
vuosikulutuksella). Turvavarastojen käytöstä päättää viiSuosta voimaa ja lämpöä
me kädessä Huoltovarmuuskeskus.223
Polttoturpeen turvavarastointilakia luotiin optimistisessa hengessä. Sen uskottiin ainakin osaltaan vapauttavan käyttäjiä huolehtimasta varapolttoaineesta.224 Vuosien 2007 ja 2008 sateisten kesien jälkeen polttoturpeen
toimitusvarmuudessa oli kuitenkin ongelmia, joita olemassa olevat turvavarastot eivät riittäneet ehkäisemään.
Varapolttoainekysymys oli käyttäjille ajankohtaisin vuosiin. Vuonna 2007 luodut varastot, 10 miljoonaa kuutiota, purettiin jo seuraavana talvena.
Keskeisimmiksi ongelmakohdiksi turpeen huoltovarmuuden kannalta osoittautuivat 2000-luvulla sääriippuvuus, kulutuksen vaikea ennustettavuus yhteispohjoismaisilla sähkömarkkinoilla ja päästökaupan mekanismien vaikutuksesta, IPCC:n turpeen poltolle asettama ominaispäästökerroin (korkeampi kuin kivihiilellä), tuotantopinta-alan riittävyys 1970–80 -lukujen tuotantoalueiden tullessa käytetyiksi, työvoimakysymys ja turpeen
huoltovarmuuden kytkeytyminen laajemmin bioenergian huoltovarmuuteen.
Teknologian vakiintuminen yhteispoltolle on vaikuttanut siihen, että vaikka metsäenergia kilpailee turpeen
kanssa polttoainemarkkinoilla, sitä ei voi täysin käsitellä
turpeen varapolttoaineena. Turvetta sitä vastoin voi pitää
metsäenergian varapolttoaineena vakiintuneempien markkinoiden ja kehittyneiden tuotantomenetelmien ansiosta.
Turpeen huoltovarmuudellinen merkitys on korostunut
metsä- ja peltoenergian kehittymättömien markkinoiden,
metsäenergian toimitusketjun häiriöiden sekä Itämeren
valtioiden erilaisen biopolttoaineiden tukipolitiikan vuoksi. Turpeen ja metsäenergian huoltovarmuushäiriöiden
seurauksena on ollut vaikeaa syrjäyttää konventionaalista käsitystä öljystä ja kivihiilestä turvallisimpina varapolttoaineina. Sinällään tällainen ajattelu on ristiriidassa virallisten energiapoliittisten tavoitteiden kanssa, joissa on
korostettu omavaraisuusasteen nostamista.
110
Summary
Finnish Energy Policy and Peat as a Source of Energy
Finnish policy on energy and the operations of Vapo, which
are elucidated in this chapter, changed quite drastically
from the days of the Arab oil embargo in the early 1970s
to the present day.
Before the first oil crisis in 1973–74, the Finnish energy
system relied basically on hydropower and increasing imports
of coal and crude oil. Especially in the 1960s, the energy
self-sufficiency rate weakened and oil dependency grew
significantly, causing problems for the security of energy
supply. In addition, energy efficiency and energy savings
were not a high priority since Finland imported most of
its energy carriers (oil and coal) from the USSR.
The use of wood as an energy source, a traditional fuel
for cooking and heating for centuries and for industrial
power plants since the adoption of combustion technology
in the late 19th century, declined after the Second World
War as a result of nationwide electrification and the
emergence of oil-fuelled district heating systems and
power plants. Oil prices remained very low from the
Korean War to the beginning of the 1970s. Furthermore,
Suomalainen suotutkimus oli
1900-luvun jälkipuolella ja
2000-luvun alussa maailman
huippua. Kuvassa tasavallan
presidentti Mauno Koivisto ja
rouva Tellervo Koivisto tutustumisretkellä suotietokeskus
Kammissa vuonna 1988. Oppaana Turveteollisuusliitto ry:n
toiminnanjohtaja Raimo Sopo
(edessä vasemmalla), ja isäntänä Keski-Suomen läänin maaherra Kalevi Kivistö.
Since the late 1990s, Finnish
peatland research has been
world-class. The picture shows
President Mauno Koivisto and
Mrs. Tellervo Koivisto visiting
the Kammi peatland information
centre in 1988. They are shown
round by Raimo Sopo, Executive
Director of Association of Finnish
Peat Industries (front left), and
their host is Kalevi Kivistö,
Governor of the Province of
Central Finland.
111
policies regarding the use of forest resources were dictated
by the importance of the expanding forest industry for
the economy as a whole, and thus the use of wood as an
energy source for non-industrial combustion plants was
not particularly championed in the 1960s.
Since the oil crises, diversity has defined the basis of
the Finnish energy system, including hydropower for
electricity generation, expanding utilisation of solid domestic
energy sources for heat and power generation (peat, wood
residues and waste, black liquor and other by-products of
the forest-based industry, and since the 2000s also energy
crops), implementation of nuclear power, importation
of coal, oil fuels, Russian natural gas and electricity, and,
since the 1990s, implementation of wind power. The
first oil crisis was the start of an integrated energy policy,
which was led by successive Finnish governments. Energy
efficiency and saving have been given a higher priority,
with public R&D funding being made available. The
spread of district heating characterised developments in
the 1970s and 1980s, with public investment aids and
loans for municipal CHP plants.
The first oil crisis was a turning point for Finland’s
conventional energy system, which was based on increasing
demand for crude oil for transportation and heat and
power generation. Peat was recognised or actually rerecognised as an important energy carrier and a substitute
for oil by the Finnish and Swedish governments after the
first oil crisis.
Nevertheless, the paths chosen by Finland and Sweden
have been different. In the 1970s and 1980s, domestic
fuel policy in Sweden relied basically on the use of wood
waste and residues, and governments did not particularly
champion the use of peat as a fuel until the 1990s. The
growth rate of peat fuel production was fastest in Finland
after the first oil crisis because governmental subsidies,
domestic fuel policies favouring peat and publicly funded
R&D programmes for the development of peat harvesting
and combustion technology.
After the first oil crisis, Finnish energy policy coevolved with policies for global competitiveness market,
which meant securing a institutional environment for
export-based industries, consisting basically of the forest
Taxation of fuels in Finland from 1981 to 1995, FIM/MWh
Fuel
1981
Excise tax
1985
Excise tax
1986
Sales tax
1990
Fuel tax
1993
Fuel tax
1994
Fuel tax
1995
Excise tax
-
-
-
5.1
7.1
1.3
1.8
-
-
-
7.4
10.2
1.5
6.91
-7.02
-8.02
-
(7.6)3
(13.5)3
(0.9)4
(6.2)3
2.04
-
-
1.8
1.9
1.04
2.3
4.24
-
-
5.9
8.2
2.14
4.8
4.34
-
-
10.4
12.2
6.44
9.6
3.5
3.5
16.3
18.0
5.5
16.3
Milled peat
Sod peat
Wood fuels
Heavy fuel oil
Light fuel oil
Natural gas
Coal
(1) Sales tax
(2) After tax deduction for primary production
(3) Tax-deductible
(4) In addition a tax deduction for primary production for peat fuel (8-9 FIM/MWh) and a tax deduction for the importation fee of natural gas (5–7 FIM/MWh)
Source: Statistics of Finland, Statistics on Energy; Valtion energiapolitiikka ja sen vaikutukset turveteollisuuteen 1990-luvulla. Jaakko Pöyry Group: Helsinki.
112
and metals industries. In addition, energy policy after
the late 1980s was shaped by environment policy, with
environmental protection taxes based on sulphur dioxide
or carbon dioxide emissions being implemented.
After the first oil crisis, there has been a clear trend
for taxes on fossil fuels to increase in Finland. As a result,
the prices of peat and wood fuels have become more
competitive against oil and coal.
Before EU membership, natural gas was quite heavily
subsidised in Finland. Delays in Finnish nuclear power
plans after the Chernobyl disaster resulted in increasing
policy support for the use of natural gas, coal and peat in
electricity generation. In 1989, the state-owned electricity
company IVO Oy inaugurated a big peat-fuelled conventional
power plant (154 MW) in Haapavesi. It is still the only
peat-fuelled conventional power plant in Finland since
peat is usually used in CHP or district heating plants. The
Meri-Pori power plant (560 MW), the most recently built
coal-fuelled CHP plant in Finland, was connected to the
grid in 1994 by PVO Oy and TVO Oy.
Prices of power plant fuels for heat generation in Finland, €/MWh
55
50
45
40
35
30
25
20
15
10
5
0
1995
1996
1997
Heavy fuel oil
1998
1999
2000
Natural gas
2001
2002
2003
Coal (on the coast)*
2004
2005
2006
2007
2008
Milled peat* (100 km)
* The prices of coal and peat fuel are not comparable
Source: Statistics Finland, http://www.stat.fi/til/ehkh/2008/04/ehkh_2008_04_2009-03-24_kuv_009.html
The use of oil as a fuel in Finnish CHP plants was
cut because of the volatility in oil prices after the Arab
oil embargo, taxation policy and public investment aids
and loans for CHP plants using peat or forest industry byproducts (sawdust, bark, stumps, forest chips) following
the oil crisis of the 1970s. In addition, the main domestic
substitute for light and heavy oil, namely peat, was tax-free
until the early 1990s. Notwithstanding the implementation
of the taxation of peat fuel, the price of milled and sod
peat remained stable in comparison with imported power
plant fuels in the 1990s and the 2000s.
Peat fuel lost its tax-free status after environmental taxes
were adopted in Finland. Peat fuel has been taxed because
of its carbon dioxide emissions from combustion while
wood fuels have remained tax-free. Nevertheless, peat has
been lowly taxed in comparison with coal, which is one
of the main competitors for milled peat. The use of peat
as a fuel for electricity generation has been fostered by the
feed-in-tariff which was implemented in Finland in 2007.
It is considered that the feed-in-tariff is a premium (€/
MWh) that is intended to ensure that condensing power
plants burning peat take priority over condensing power
plants using fossil fuels (coal/gas/oil). The introduction
of the feed-in-tariff was dictated by security of supply
issues. Since the 1970s peat has been an important element
of energy supply security in Finland as peat is a domestic
energy source, its price and supply chain have been stable
in comparison with wood fuels, and it is widely used as
a co-firing fuel with wood fuels in CHP plants in order
to decrease the effects of undesirable by-products (e.g.
strongly alkaline ash) from wood combustion.
By the 2000s, Finland was among the biggest energy
peat users worldwide and the biggest energy peat producer
and user in the EU.
113
In terms of patterns in energy policy, public regulation
is a powerful tool for change as far as the supply side is
concerned. As this study shows, it can even lead to the
emergence of new technologies and the utilisation of
ignored energy carriers.
Finnish energy-producing company Vapo, which was
a state utility in the 1970s and the early 1980s and a stateowned limited company from 1984 to 2002, evolved from
a state-funded concern to a diverse company including
ecosystem services and businesses not only in Finland but
also in the entire Baltic Sea region.
In 1973 Vapo’s head office moved from Helsinki to
Jyväskylä in central Finland, which is closer to the peatproducing areas. In 1975 the organisation was divided
into peat, wood-processing and oil divisions in line with
government plans to expand peat production. In the
early 1980s, Vapo gave up its imported fuel supply and
oil storage businesses.
In the late 1970s, Vapo started to produce horticultural
peat in addition to fuel peat. Meanwhile, in-house
development work on peat production machinery began
and the processing of fuel peat underwent development.
However, the production of peat briquettes and coke,
which started in the late 1970s, proved unprofitable and
came to an end in the late 1980s. The heat generation
business took off midway through the decade.
In the late 1970s, questions arose concerning Vapo’s
dominant market position in peat production and market
access in the Finnish peat industry. That was one of the
reasons why the Ministry of Trade and Industry decided
to incorporate Vapo in 1984, although it was to be a
wholly state-owned company until 2002. As for the global
deregulation process launched by neoclassical economists
and the economic policies adopted e.g. in Chile, the UK
and the USA in the late 1970s and 1980s, Finland was not
one the countries where neoclassical ideas were strongly
promoted, although there was some gradual deregulation
in the 1980s and 1990s.
In the early 1990s, Vapo launched its environmental
business (Vapo Oy Biotech in 1991), all the company’s
sawmills were merged into Vapo Timber Oy (1993),
a subsidiary of Vapo Oy, and Vapo became the chief
shareholder in Kekkilä Oy (1994), which led to the
merger of Vapo’s horticultural peat division and Kekkilä
Oy. In the late 1990s, Vapo Oy Energy made significant
investments in the production of wood fuels and the
production of terminal chips began. In addition, heat
and electricity generation expanded.
Peat industry in a nutshell in the EU in 2006
Quantity
Fuel peat resources, ktoe
Annual peat use, ktoe
Number of peat producers
Number of boiler and machine manufacturers
Number of peat-fired power plants
Finland
Sweden
Estonia
Latvia
Lithuania
Ireland
1,100,000
370,000
10,000
57,000
4000
47,500
1980
372
28
0
4
984
250
25
30
11
11
300
22
9
9
0
0
1
55
20
40
0
7
3
Value of domestic trade, Million Euro
204
27
2
0
3
153
Value of international trade, Million Euro
0.5
16.9
7
0.3
0.2
0
Source: Fuel peat industry in the EU, VTT Summary Report 2006
114
After protracted negotiations, the Finnish government
sold one third of the shares in Vapo to Metsäliitto
Cooperative in 2002. Metsäliitto increased its holding
in Vapo Oy to 49.9% in the beginning of 2005. At the
same time Metsäliitto sold Biowatti Oy’s pellet business
to Vapo. However, this co-operation between a peatproducing company and a big forest industry company
lasted only seven years. Metsäliitto Group sold all of its
shareholding (49.9%) in Vapo Oy to a Finnish consortium
headed by EPV Energy Ltd in 2009.
Vapo’s geographical integration started in the early
1980s when Vapo began peat production in co-operation
with local partners in Indonesia and the USA. However,
these businesses were quite unsuccessful and Vapo ended
its Indonesian and American operations in the 1990s. In
the 2000s, Vapo’s geographical integration focused on
energy, environmental and horticultural peat production
and sales and wood pellet businesses in the Baltic Sea
region. Vapo purchased Råsjö Torv AB of Sweden in
2000. In addition, Kekkilä Oyj purchased Hasselfors
Garden AB of Sweden. In 2002 Vapo acquired Tootsi
Turvas AS in Estonia, and in 2003 Råsjö Torv acquired
the Såbi Group in Sweden and Tootsi Turvas acquired AS
Puhatu Turvas and AS Biomix in Estonia. By the end of
the 2000s, Vapo was the biggest peat-producing company
in the Baltic Sea region and also a significant exporter of
wood pellets in Europe.
Since the first oil crisis and government plans for
peat production, Vapo has been an important part of the
Finnish energy system and considerations of security of
energy supply, especially where combined heat and power
generation and district heating are concerned. The share
of peat of total energy consumption in Finland has been
approximately 4–8 %. Of the fuels used in combined heat
and power generation, peat has been the most popular fuel
in central, eastern and northern Finland from the 1980s
to the present day. In the 2000s its share of the fuels used
in CHP and district heating plants has been 20%.
115
116
Energiaturve, ympäristönsuojelu ja ympäristötietoisuus
Tuotannon ja luonnonsuojelun välisten ristiriitojen alku
Polttoturvetuotannon valtiollinen missio 1970-luvun alkupuolella merkitsi tuotannon moninkertaistumista ja
maantieteellistä laajentumista. Vanhastaan polttoturvetuotanto oli keskittynyt Kymin Oy:n Haukkasuolle ja
Suo Oy:n Aitonevalle.
Volyymiltaan pientä ja alueellisesti rajoittunutta turvetuotantoa ei koettu luonnonsuojelijoiden keskuudessa
kovinkaan ongelmalliseksi 1960-luvulla. Luonnonsuojelijoiden painopiste alkoi kohdistua tuolloin suoluontoa muuttaviin laajoihin metsäojituksiin, joiden toteutus näytti kiihtyvän myös yksityismailla metsätalouden
rahoitusohjelman (MERA-ohjelma) myötä. Soidensuojeluliikkeen kritiikin kohteeksi joutui myös voimateollisuus ja sitä tukeva valtiojohto, kun Lokan ja Porttipahdan tekoallassuunnitelmat uhkasivat jättää ja lopulta jättivätkin Euroopan suurimpiin lukeutuvia soita veden alle.
Tehometsätalouden ja vesivoimarakentamisen myötä soidensuojeluliike siirtyi yksittäisten soiden suojelusta laaTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
jamittaisempaan soidensuojeluohjelmaan, jonka ensitavoitteita esitettiin Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen
ja Suoseuran säilytyssuunnitelmassa Etelä-Suomen valtionmaiden soille.225
Polttoturvetuotannon 1970-luvun alun läpimurto
nosti esille kysymyksen tuotannon laajentumisesta luonnontilaisille ja luonnonsuojelijoiden suojelluiksi haluamille soille. Ristiriidat syntyivät päällekkäisistä tavoitteista:
turveteollisuus eli käytännössä Valtion polttoainekeskus
halusi varata KTM:n tukemana missionsa takeeksi runsaasti turvemaita, ja toisaalla luonnonsuojelijat halusivat
varata asutuskeskusten läheisiä soita suojelu- ja virkistystarkoituksiin.
Ongelmana oli, että Suomessa ei oltu neuvoteltu selkeitä linjoja siitä, mitkä suot tuli varata maanviljelykselle,
metsänkasvatukselle, turvetuotannolle, virkistyskäyttöön
tai suojelutarkoituksiin. Soiden arvostus myös nousi, kun
niillä alkoi olla joko korostettua luonto- ja virkistysarvoa
117
tai taloudellista arvoa metsänkasvatuksen ja turvetuotannon lisäksi. Aikaisemmin soita oli pidetty varsin yleisesti
joutomaina, jollaisiksi ne luokiteltiin yhä maanomistajien verotuksessa 1970-luvun alkupuolella.
Valtiojohtoinen soidensuojelu oli ollut 1950-luvulla
vaatimatonta. Arvokkaita suokohteita säilyi lähinnä välillisesti, osana suuria kansallis- ja luonnonpuistoja. Valtion
luonnonsuojelunvalvoja Reino Kalliola arveli 1950-luvulla, ettei soita kannata suojella, kun ne säilyvät muutenkin. Jo kymmenen vuoden päästä tilanne oli toinen. Soidensuojeluliike aloitti kilpajuoksun metsätalouden kanssa. Maa- ja metsätalousministeri Martti Miettusen asettuminen soidensuojelun puolelle vaikutti siihen, että metsähallitus rauhoitti suuren osan suojeltaviksi ehdotetuista
soista. Myös soidensuojelun valtakunnallisen perusohjelman valmistelu aloitettiin samoihin aikoihin 1970-luvun
alussa. Luonnonvarainhoitotoimistossa työskennellyt soidensuojeluaktiivi Urpo Häyrinen otti kansallispuistokomitean sihteerinä asialistalle monia arvokkaita soita, jotta suojelualuesuunnitelmissa olisi muutakin kuin metsää,
jonka suojelemista arvosteltiin ankarimmin. Suoalueiden
suojelu meni 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa
jonkin verran helpommin läpi.226 Öljykriisi kuitenkin
käänsi nämä neuvotteluasetelmat uusiksi. Energiapolitiikka alkoi ajaa ympäristöpolitiikan ohi.
Ongelmia poiki 1970-luvulla lisäksi ympäristönsuojelunormien puutteellisuudesta sekä ympäristönsuojelullisten tehtävien hajaantumisesta eri ministeriöille ja aluehallinnon elimille. Institutionaalisen toimintaympäristön tasolla ongelmana oli ympäristöhallinnon selkiintymättömyys ja tietty murrosvaihe, jossa ministeriöt keskustelivat väliaikaisen Energia- ja ympäristötyöryhmän
(EYR) välityksellä.
Merkittäviä ristiriitaisuuksia ja väärinkäsityksiä poikiva epäkohta liittyi seutukaavoitukseen, joka huomioi aikaisempaa painokkaammin myös luonnonsuojeluarvot
vuoden 1968 rakennusasetusuudistuksessa (668/1968).
Uuden seutukaavoituskäytännön liikkeelle lähtö ajoittui
samaan aikaan kuin turveteollisuuden valtiojohtoinen toinen läpimurto. Massiivisten metsäojitusten havahduttamina seutukaavoittajat järjestivät soiden kaavavarausesityksiä
siltä pohjalta, että osa olisi varattu metsänkasvatukseen eli
käytännössä myös metsäojituksille, osa soidensuojeluun
ja osa kaupunkilaisten virkistyskäyttöön.227
Ylipäänsä soihin liittyvä ympäristötietoisuus oli hyvin
erilaista turveteollisuuden ja polttoturvetuotantoa tukevien virkamiesten sekä luonnonsuojelijoiden keskuudessa.
Turveteollisuudelle ja sen intressiryhmille suot edustivat
ekosysteemiä, jota ihminen oli hyödyntänyt kautta aikojen, ensin maa- ja myöhemmin metsätaloudessa. Suoarvoissa korostui taloudellinen hyöty, joskin myös soiden
virkistys- ja luonnonsuojeluarvot alkoivat saada tunnustusta. Luonnonsuojelijoille suot edustivat uhattua ekosysteemiä, jonka luonnontilaiseen kehitykseen ihminen ei
saisi enää laajalti puuttua massiivisten maa- ja metsätalouden kuivatusprojektien seurauksena. Suoarvoissa korostuivat virkistys- ja suojelunäkökulmat, joskin myös
turveteollisuuden laajentumispyrkimykset saivat jossain
määrin ymmärrystä.
1970-luvun alussa näkyvintä luonnonsuojeluliikettä ei
edustanut vielä radikaali luonnonsuojeluliike tai puolueeksi rekisteröitynyt Vihreä liike. Yhdeltä osin luonnonsuojelu kytkeytyi viranomaisiin, joiden yhteisenä nimittäjänä oli maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto (virallinen luonnonsuojeluelin) tai sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosasto (soiden virkistyskäyttö). Vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön näkyvimpänä organisaationa toimi 1970-luvun alkupuolella Suomen
luonnonsuojeluliitto (SLL), jonka soidensuojeluohjelmat
saivat paljolti pontta turveteollisuuden kasvusta. SLL:n
luonnonsuojelupiirit edustivat kaikkein kriittisintä osapuolta turvetuotantokeskustelussa. Soidensuojelunäkökulmia oli edustettuina myös Helsingin yliopiston kasvitieteen ja suometsätieteen laitoksissa sekä seutusuun-
118
Metsätalouskäyttöön, pelloiksi,
virkistykseen, suojeltaviksi vai
turpeen ottoon? Vuoropuhelu
Suomen soiden käytöstä kiihtyi
1970-luvulla. Ristiriitaiset tavoitteet aiheuttivat jännitteitä eri intressiryhmien välille. Ongelmana
oli, ettei Suomessa ollut sovittu
yhteisesti siitä, mitkä suot oli varattava maa- ja metsätaloudelle,
virkistys- ja suojelutarkoituksiin
tai turveteollisuudelle.
What type of usage is most
appropriate: forestry, fields,
leisure, conservation or peat
mining? The debate on the usage
of Finland’s peatlands heated
up in the 1970s. Conflicting
objectives created tensions
between various interest
groups. The problem was that
there was a lack of general
agreement in Finland on which
peatlands should be set aside for
agriculture and forestry, leisure
and conservation purposes or
for the peat industry.
nittelun viranomaisportailla. Lisäksi lintujensuojelijoilla
oli yhteys soidensuojeluliikkeeseen.228
Turvetuotannon toisen läpimurron ongelmakohtaan
eli yhteisesti neuvoteltujen pelisääntöjen puuttumiseen
ja energiapoliittisista syistä uusiksi menevien kaavavarausten synnyttämiin ristiriitoihin yritettiin saada korjausta 1970-luvun alkupuolella.
Polttoturvesuotoimikunta (1973) ehdotti ensimmäisenä polttoturvetuotannon varaamista mieluummin ojitetuille kuin luonnontilaisille soille. Taustalla oli kädenvääntö metsähallituksen, luonnonsuojelijoiden ja Valtion
polttoainekeskuksen välillä. Metsähallitus ei halunnut antaa ojitettuja soita turvetuotantoon, koska ne olivat hyviä
metsänkasvatusalueita. Metsähallituksen intresseihin sopi
paremmin luonnontilaisten soiden antaminen turveteollisuudelle. Sitä taasen vastustivat luonnonsuojelijat. Tilan-
teen ratkaisemiseksi polttoturvesuotoimikunta esitti pysyvän elimen perustamista koordinoimaan ja valvomaan
soiden käytön suunnittelua.229 Tämä toteutui 1970-luvun lopulla EYR:n suotyöryhmän puitteissa. Ympäristönsuojeluneuvosto tuki vuonna 1974 polttoturvesuotoimikunnan ehdotuksia, mutta kritisoi sitä, että
mietinnössä ei ollut kiinnitetty huomiota soiden merkitykseen luonnontaloudessa. Neuvoston mukaan turpeen
käytöstä aiheutuvia ympäristövaikutuksiakin oli käsitelty liian vähän. Neuvosto asetti kolme reunaehtoa turvetuotannon laajentamiselle: asutuskeskusten lähellä osa
soista oli varattava säilytettäväksi tuleville sukupolville,
oli selvitettävä paremmin turpeen noston ympäristövaikutuksia, ja oli kiinnitettävä huomiota turpeenottoalueiden jälkikäyttöön.230 Näille tavoitteille herättiin vähitellen 1970-luvulla. Koska energiapolitiikka oli riippuvai-
119
nen talouspolitiikasta ja talousjärjestelmästä, muutokset
toteutuivat hyvin hitaasti.
Soidensuojelun kohdentamisesityksistä vastasi etupäässä MMM:n luonnonvarainhoitotoimisto. Se halusi suojella erityisesti Pirjatannevan laajan aapasuon Etelä-Pohjanmaalla, Kauhajoen Iso-Koihnannevan ja Ähtärin Maaherransuon aapasuot, Parkanon Puurokeitaan ja
Vimpelin Ruokkaannevan keidassuot sekä Virtain Haukkanevan nevaluonnon.231
Turvetuotannon laajentumisen synnyttämä kritiikki kohdistui alan suurimpaan toimijaan Valtion polttoainekeskukseen. Suomen Luonnonsuojeluliiton retoriikka piti polttoturvetuotantoa uhkana soidensuojelulle. SLL kritisoi sitä, että Valtion polttoainekeskus tutki
myös seutukaavaliittojen suojeltaviksi ehdottamia soita
ja vaati metsähallitukselta soita, joista osa oli rauhoitettu metsähallituksen omilla päätöksillä. Sen pelättiin lisäksi laajentavan turvetuotantonsa pohjoisille aapasoille
turvatakseen Porin, Tampereen ja Hämeenlinnan CHPlaitosten polttoainehuollon. Yleisesti turveteollisuuden
laajentumisen pelättiin rikkovan monia aiemmin luotuja sopimusehdotuksia, joiden oli uskottu johtavan yleisempiin soidensuojelusopimuksiin.232 Turveteollisuutta
alettiin käsitellä ikään kuin viimeisenä oksana, joka murtaa kamelin selän.
Valtion polttoainekeskuksen johto suhtautui soidensuojelutavoitteisiin ja osakseen saamaansa kritiikkiin ristiriitaisesti ja ajoittain hämmentyneesti. Toisaalta suojelutavoitteet ymmärrettiin, vaikka kritisoitiinkin sitä, että
uusi seutukaavoitusasetus oli saanut monin paikoin kaavoittajat varaamaan kaikki ojittamattomat suot suojelutarkoituksiin. Valtion polttoainekeskuksen mukaan vain
Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan seutukaavaliitot olivat
ymmärtäneet turveteollisuuden intressit. KTM-vetoisen
Neuvon turvetyöryhmän kannanotto oli ollut vuonna
1974, ettei luonnonsuojelutarkoituksiin saisi varata turvetuotantotarkoituksiin soveltuvaa suoalaa, mutta nyt tätä
suositusta ei noudatettukaan kautta maan. Erilaiset kannat
energiataloudesta vastaavan KTM:n sekä luonnonsuojelusta vastaavien MMM:n luonnonvarainhoitotoimiston
ja sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluneuvoston välillä olivat käymässä ilmeisiksi.233
SLL:n kritiikin Valtion polttoainekeskus torjui sillä,
että se oli saanut KTM:n asettamalta Energia- ja ympäristötyöryhmältä tehtävän tutkia myös seutukaavaliittojen suojeltaviksi ehdottamat suot. Valtioneuvosto oli puolestaan asettanut öljykriisin jälkeen metsähallituksen suot
myös turveteolliseen käyttöön, ja viime kädessä päätöksen soidensa käytöstä teki metsähallitus. Pohjoisia soita
Valtion polttoainekeskus ei taasen tulisi käyttämään Porin, Tampereen ja Hämeenlinnan voimalaitoksia varten,
koska jo kuljetusmatkat muodostuisivat liian pitkiksi.234
Valtion polttoainekeskuksen johto valitteli, ettei se
saisi tuotantoaan käyntiin ilman asutuskeskusten läheisiä
soita, koska polttoturvetta ei kannattanut kuljettaa pitkiä
matkoja ja polttoturve tultaisiin käyttämään nimenomaan
asutuskeskusten lämpöhuoltoon. Valtion polttoainekeskuksesta vuoropuheluun luonnonsuojelijoiden kanssa
osallistuivat tiiviimmin toimitusjohtaja Kosti Ranta, turveteollisuuden toimialajohtaja Martti Luomi ja hallintojohtaja Timo Hakanen.
Kosti Ranta ja hänen esikuntansa eivät ymmärtäneet
sitä, että turveteollisuus oli joutunut varsin rajun kritiikin kohteeksi. Heidän mielestään turveteollisuuden tarvitsema suoala (100 000 hehtaaria) oli pieni metsäojitettuun suopinta-alaan nähden (noin 5 miljoonaa hehtaaria), joka vielä silloisten suunnitelmien mukaan kasvaisi 200 000 hehtaarin vuosivauhdilla. Valtion polttoainekeskuksen johto piti SLL:n soidensuojelutavoitteita
(5 % Suomen suopinta-alasta) ylimitoitettuina eikä mieltänyt omaa toimintaansa uhkaksi soidensuojelutavoitteille. Kosti Ranta totesi, että metsäojitus oli vienyt heiltä
useilla alueilla neuvotteluista pelivaran.235
120
Valtion polttoainekeskus palkkasi 1970-luvun lopulta lähtien
erityistä ympäristönsuojelusta vastaavaa henkilöstöä sekä
suunnittelemaan vesiensuojelua
että hankkimaan tietoa turvetuotannon ympäristövaikutuksista. Kuvassa Vapo Oy:n biologi
Lauri Ijäs tutkii turpeen maatuneisuutta1990-luvulla.
In the late 1970s the State Fuel
Centre first hired staff specifically
for environmental protection, both
to plan watercourse protection
and to gather information about
the environmental impacts of
peat production. The picture
shows Lauri Ijäs, a biologist at
Vapo Oy, in the 1990s.
Valtion polttoainekeskuksen johto oli 1970-luvulla
sitä mieltä, että päävastuu soidensuojeluneuvotteluissa
ei ollut heillä vaan energiapolitiikasta vastuussa olevalla
kauppa- ja teollisuusministeriöllä.
Luonnonsuojelijat ja turveteollisuus eivät saaneet rakennettua täysin luottamuksellista vuoropuheluyhteyttä
1970-luvulla. Näkökulmat poikkesivat toisistaan paljon,
ja toisaalta tavoitteet olivat päällekkäisiä 1960–70-lukujen taitteen sekavasta tilanteesta johtuen. Yhtäällä olivat
valtioneuvoston päätökset turvetuotannon moninkerTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
taistamisesta, energiatalouden intressit, kaupunkien ja
taajamien lämpöhuolto, öljyriippuvuuden purkaminen
ja energiaomavaraisuuden kasvattaminen. Toisaalla olivat seutukaavoituksessa ja suojeluohjelmaehdotuksissa
huomioidut soidensuojelutavoitteet, luonnonvaraisten
soiden vähentyminen maa- ja metsätalouden massiivisten kuivatusten sekä vesivoimarakentamisen seurauksena, soiden arvottaminen muidenkin kuin taloudellisten
arvojen pohjalta jne.
Suomen Luonnonsuojeluliiton ja turveteollisuuden
jännitteet alkoivat näinä turvetuotannon laajentumisen
vuosina. Kun turveteollisuus laajentui valtiojohtoisesti,
oli loogista, että Valtion polttoainekeskus oli luonnonsuojeluliikkeiden pääasiallinen kritiikin kohde seuraavinakin vuosikymmeninä. Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy
operoi ainoana turveteollisuusyrityksenä maanlaajuisesti
1970–2000 -luvuilla. Toki on muistettava, että Suomen
Luonnonsuojeluliitto vastusti myös metsäojitusten jatkamista ja halusi varata näitäkin alueita suojeluohjelmiin232.
Metsätalouden suo-ojitukset olivat moninkertaisia turvetuotantoon verrattuna, mutta siinä ei ollut samalla lailla
yhtä vastapuolta vaan useita vastapuolia tuhansista yksityismetsänomistajista heidän metsänomistaja-, metsänhoito- ja korjuuorganisaatioihinsa, metsähallitus, Tapio,
sahayhtiöt sekä suomalaiset sellu- ja paperijätit. Lisäksi
metsätalouden kansantaloudellinen merkitys oli huomattavasti suurempi kuin turveteollisuudella.
Päällekkäistavoitteet ja intressiristiriidat määrittivät
maamme turvemaiden ympärillä käytyä keskustelua seuraavinakin vuosikymmeninä. Monilta ristiriidoilta olisi
voitu välttyä, jos yleisistä periaatteista olisi neuvoteltu ja
sovittu ennen päätöstä turveteollisuuden laajentamisesta. Energiapolitiikan päättäjät eivät osanneet arvata, että
luonnonsuojelu muodostuisi niin keskeiseksi kysymykseksi. Luonnonsuojelijat pitivät seutukaavoitukseen esitettyjä suojelukohteita pysyvästi suojeltuina soina, vaikka
asetuksen mukaan kyse oli vasta esityksistä. Metsähalli-
121
Soidensuojeluohjelmat
Kaavio 13. Turvemaiden käyttö 1945 – 2005
Hävinnyt (todellisesti tai tilastoista)
/ Lost area
Tekoaltaat / Reservoirs
Tiestö / Road network
Maatalous / Agriculture
Turvetuotanto / Peat production
Uudet suot (muodostuneet 1945–2005)
/ New mire areas (1945-2005)
12
10
8
6
Ojitettu / Ditched area
4
Luonnontilainen / Natural area
2
Suojeltu / Protected area
05
00
20
95
20
19
90
85
19
80
19
75
19
70
19
19
65
60
19
55
19
50
19
19
45
0
19
Soidensuojelun perusohjelman suunnittelun lähtökohtana oli
1970-luvulla maan arvokkaimpien suokokonaisuuksien sekä monien pienempien kasvillisuudeltaan erityisen arvokkaiden soiden
suojeleminen. Perusohjelman laatiminen ei ollut helppoa. Sovitettavana olivat maanomistajien, metsätalouden, turveteollisuuden ja luonnonsuojelijoiden intressit.
Luonnonsuojelijoiden edustaman suobiologisen tuntemuksen
mukaan suo säilytti luonnontilansa vain, jos sen reunatkin rauhoitettiin ojituksilta. Tämä kanta ei toteutunut täysin soidensuojeluohjelmassa. Joidenkin soiden kohdalla suon reunat rajattiin
pois suojelualueesta. Usein ne oli jo ehditty ojittaa metsätalouden
tarpeisiin. Tämän on katsottu johtaneen etenkin aapasoilla koko
suon vähittäiseen kuivumiseen.
Valtioneuvosto vahvisti maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmän esitysten pohjalta soidensuojeluohjelman
vuonna 1979. Työryhmän työssä oli uraauurtavaa uhanalaisten
suotyyppien luettelointi ja luettelo soiden putkilokasveista. Ohjelman täydennyksen valtioneuvosto vahvisti vuonna 1981. Ohjelmaan sisältyy 600 suojelukohdetta, joiden yhteenlaskettu suopintaala on 488 565 hehtaaria, josta noin 340 000 hehtaaria on valtion
omistuksessa ja noin 150 000 hehtaaria yksityisten ja yhteisöjen
omistuksessa. Soidensuojeluohjelma käsittää noin 5 % maamme
alkuperäisestä suopinta-alasta, mikä oli mm. SLL:n tavoitteena
1970-luvun alussa.
Ohjelman tavoitteena on säilyttää riittävästi suoyhdistymiä
luonnontilaisina kaikilla alueilla. Suojelun perusteita ovat mm.
suoalueen vesitalouteen ja pinnanmuodostukseen liittyvät erityispiirteet sekä alueella esiintyvien eri suotyyppien ja suolintujen määrä ja jakauma. Lisäksi on otettu huomioon suolla esiintyvät uhanalaiset eliölajit, kohteen tutkimusja opetuskäyttö sekä
sen maisemallinen merkitys.
Suojellun suoluonnon osuus kasvoi merkittävästi 1970-luvun
jälkipuolella. Sitä oli edeltänyt 40-vuoden jakso, jona Suomen suo-
Lähde: www.gtk.fi/luonnonvarat/Kuvat_luonnonvarat/turvem_kaytto2.jpg.
Figure 13. Use of peatlands in Finland.
luonnolle oli ollut ominaista ihmisen toimien aiheuttama raju muutos. Etupäässä maa- ja metsätalouden ojitusten seurauksena maamme
soista oli ojitettu lähes puolet 2000-luvulle tultaessa. Sotien jälkeinen
siirtoväen ja rintamamiesten asutustoiminta sekä samanaikaisesti alkanut metsäteollisuuden laajentuminen ja läpimurto kansainvälisillä markkinoilla vaikuttivatkin luonnontilaisten soiden katoamiseen
enemmän kuin mikään muu ihmisen toimi Suomessa koskaan aiemmin. Tiheämmin asutussa ja aiemmin teollistuneessa Keski- ja LänsiEuroopassa luonnontilaista suoluontoa oli jäänyt runsaasti asutuksen,
maatalouden ja teollisen tuotannon alle jo 1800-luvulla. Geologisen
aikakäsityksen puitteissa suoluonto oli muuttunut merkittävästi ennenkin, joskaan ei ihmisen toimien vaikutuksesta.
Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma sai täydennysehdotuksen vuonna 1994. Tällöin muun muassa metsähallitus lopetti metsätaloustoimet valtion mailla olevilla soidensuojelualueiden kivennäismailla. Etenkin luonnonsuojeluliikkeet olivat kritisoineet sitä, miten
suojelualueen raja oli vedetty turvemaan ja kivennäismaan rajalle.
122
Suomen soidensuojelun perusohjelmaa on pidetty 2000-luvulla
varsin kattavana. Lopputuloksena on luonnonsuojeluliikkeidenkin mielestä laajuuteensa ja yksityismaiden suuruuteen nähden
Suomen tähänastisen historian parhaiten toteutettu kansallinen
luonnonsuojeluohjelma.
Soidensuojelun perusohjelman lisäksi noin 400 000 hehtaaria suojeltua suoluontoa sisältyy kansallis- ja luonnonpuistoihin ja
erämaa-alueisiin. Suomen alkuperäisestä suopinta-alasta on suojeltu 2000-luvun lopulla noin 13 %. Peräti 90 % kaikesta suojellusta suoalasta sijaitsee Pohjois-Suomessa, jossa suojelualueet on
perustettu yleensä valtionmaille.
Osa suojelluista soista liittyy kansainvälisiin sopimuksiin. Esimerkiksi 11 kosteikkoa on suojeltu vuonna 1971 solmitun Ramsar-sopimuksen perusteella, jossa sovittiin kansainvälisesti tärkeiden vesilintujen elinympäristöjen suojelemisesta. Suoluonnon
yleisemmät suojelutavoitteet liittyvät puolestaan usein YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa Rio de Janeirossa vuonna 1991
solmittuun biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen, jonka Suomi ratifioi vuonna 1994. Sopimukseen sisältyvä
lajien monimuotoisuuden suojelun periaate on ollut tarkastelun
kohteena monilla turvetuotantoon varattuilla soilla. Eläin- ja kasvilajien suojeluun velvoittaa myös EU:n luonto- ja lintudirektiivi,
joka on samalla turvetuotannon aloittamisen reunaehtoja. Direktiivi painottaa lajin säilymistä elinvoimaisena ja lisääntymiskykyisenä luontaisissa elinympäristöissään.
Direktiivin periaatteiden pohjalta laadittu Suomen Natura
2000-verkosto käsittää etupäässä jo aiemmin suojeltuja kohteita, joskin Natura-verkostoon sisältyi myös paljon turvetuotantoalueiden läheisyydessä sijaitsevia alueita. Suomen velvollisuudeksi
on asetettu etenkin tyypillisten boreaalisen havumetsävyöhykkeen
alueella olevien luontotyyppien suojelu, jollaisia ovat mm. keidas- ja aapasuot. Suojelutavoitteet kohdentuivat paksuturpeisille,
lajistoltaan köyhemmille soille, koska suojeluohjelmiin haluttiin
saada suuria suokokonaisuuksia. Suojeluohjelmissa on huomattavasti
vähemmän edustettuna lajistoltaan monipuolisia kosteikkoja, rantoja
ja lettosoita, mikä johtuu osittain maanomistusoloista.
Soidensuojeluliikkeiden ja samalla soidensuojelun tavoitteet muuttuivat huomattavasti 1970–2000 -luvuilla. 1970-luvulla suojelun taustalla oli yleinen luontoarvo. Tutkimus tuotti tietoa erilaisista suotyypeistä, joita kaikkia haluttiin kattavasti suojeluohjelmiin. Tavallaan
tuolloin suojeltiin suon pintaa. Myös vesiensuojelu alkoi kytkeytyä
entistä selkeämmin soidensuojeluun. 1970-luvun lopulta lähtien mukaan tuli kasvi- ja eläinlajien suojelu, joka kulminoitui kansainvälisellä tasolla 1990-luvun alun biodiversiteettisopimuksissa, jotka myös
Suomi ratifioi. Uhanalaiseksi tai silmillä pidettäväksi luokiteltuja lajeja löydettiin Suomesta runsaasti 1990–2000 -luvuilla. Suoluonnossa yksittäisiä uhanalaisia lajeja on ollut eniten edustettuina putkiloja itiökasveissa sekä sienissä. WWF Suomen mukaan ojituksen ja turpeenoton vaikutus lajien uhanalaisuuteen oli 2000-luvun alkupuolella
3,5 %. Eniten Suomen kasvi- ja eläinlajien uhanalaisuuteen vaikutti
metsienhoito (30,2 %).
1990-luvulta lähtien soidensuojelun perusteet ovat nousseet lisäksi ilmastopolitiikasta. Siinä on tarkasteltu turpeen poltosta aiheutuvia
hiilidioksidipäästöjä sekä 2000-luvulla myös soiden maankäytöstä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä 2000–2010 -lukujen vaihteessa soidensuojelijoiden perusteluissa
näkyvät kaikki edellä mainitut tavoitteet. Niiden keskinäiset painotukset ovat vaihdelleet alueellisesti ja sen mukaan, mihin viranomaistahoon suojelupolitiikassa on haluttu vaikuttaa.
Lähteet: Aapala & al 1998; Lindholm & Heikkilä 2008; Selin 1999; Virtuaalisuo-portaali,
http://agl.cc.jyu.fi/visu/index.php?id=1, Luettu 21.9.2009;
http://www.wwf.fi/ymparisto/uhanalaiset_lajit/kotimaiset/, Luettu 21.9.2009.
123
tuksen rauhoittamien soiden osittainen avaaminen turvetuotannolle oli vaikeammin nieltävissä, vaikka päätöstä
perusteltiinkin energiapoliittisilla tavoitteilla.
Turveteollisuuden ja luonnonsuojelijoiden jännittynyt
suhde juontui pitkälti myös siitä, että turveteollisuuden
toisen läpimurron aika 1970-luvulla oli samalla heräävän
ympäristönsuojelutietoisuuden aikaa. Luonnonsuojelukysymys muistutti käsitetasolla lähinnä ihmisoikeuskysymystä, jossa siirryttiin yhä enemmän erityiskysymyksistä
universalismiin ja välinearvoista arvoihin sinällään. Eräs
esimerkki universalismista oli luonnonsuojelun käsitteellinen muutos ympäristönsuojeluksi 1970-luvulla.237
Ihmistoiminnan vaikutuksia ympäristöön alettiin pohtia aikaisempaa laajemmin, niin kouluissa kuin mediassa,
sekä luonnonsuojelun ympärille syntyneissä vapaan kansalaistoiminnan järjestöissä että viranomaisportailla. Fyysisen ympäristön muuttuminen, luonnonvarojen ehtyminen ja ympäristön pilaantuminen olivat varsin yleisiä puheenaiheita, joihin ainakin päättävässä asemassa olevien
henkilöiden oli otettava jotain kantaa. Ympäristönsuojelutietoisuuden muutos oli maailmanlaajuinen ja sai sitä
myötä myös kansainvälisiä vaikutteita.238
Suomi ei kokenut ympäristötietoisuuden kasvua erillisenä linnakkeena, vaan globaaliin vuorovaikutukseen
osallistuvana maana. Esimerkiksi toisessa samankaltaisessa teollisuusmaassa Japanissa alettiin myös kritisoida
jyrkästi ilman ja merien pilaantumista, joka oli seurausta
kovasta talouskasvun tavoittelusta. Suomi ja Japani olivat
molemmat sodan hävinneitä ja teollistumisen suhteen perässätulijamaita. Molemmissa ympäristöpolitiikka alkoi
murtautua erilleen energiapolitiikasta ja sitä hallinneesta talouspolitiikasta.
Kansalaisten suorien vaikutuskanavien puute ympäristöhallinnossa johti yhdeltä osin ympäristönsuojeluliikkeiden radikalisoitumiseen ja kansalaistottelemattomuuteen, mikä näkyi Suomessa konkreettisimmin Koijärviliikkeen synnyssä (1979). Suoria vaikutusmahdollisuukSuosta voimaa ja lämpöä
sia on sittemmin lisätty kaavoituksen ja ympäristövaikutuksen arvioinnin eri portaissa. Näitä vaikutusmahdollisuuksia käytetään aktiivisesti, mikä on muuttanut luonnonvaroja hyödyntävien yritysten toimintaympäristöä
perusteellisesti.
Ympäristöministeriön (YM) perustaminen (1983)
keskitti ympäristönsuojeluun liittyviä tehtäviä uuteen
ministeriöön. YM peri maa- ja metsätalousministeriöltä
vesiensuojelun ylimmät tehtävät sekä sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosastolta muun muassa ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämisvelvoitteen ja tuli heti
osalliseksi siihen kuumaan keskusteluun, jota maassamme käytiin muun muassa vesiensuojelun ja voimalaitosten rakentamislupien tiimoilta.
Turveteollisuuden vastaansa saama kritiikki koski aluksi vain soidensuojelutavoitteiden vaarantumista. Tulevien vuosikymmenten kritiikinaiheet, polton kasvihuonekaasupäästöt tai vesistöjen pilaantumisuhkat, eivät olleet
vielä esillä. Turveteollisuuden laajentumista kritisoivien
luonnonsuojelijoiden taholta todettiin itse asiassa vuonna 1974, että ”polttoturve energianlähteenä on rikkipitoista polttoöljyä ja jätteidenkäsittelyongelman vuoksi
arveluttavaa ydinenergiaa huomattavasti ympäristöystävällisempi”.239
Valtiovallan päätös avata seutukaavaliittojen soidensuojeluesitykset uuteen käsittelyyn vuoden 1975 turvetuotannon tuplauspäätöksen johdosta sekä purkaa osittain metsähallituksen suojelupäätöksiä jätti tietyn katkeruuden SLL:oon. SLL oli vastustanut kovasti seutukaavaliittojen alustavien soidensuojeluohjelmien purkamista. Uutta, turveteollisuuden edut huomioivaa esittelykierrosta oli vaatinut Valtion polttoainekeskus. Se oli saanut
taustatukea erityisesti KTM:ltä. Ministeriöiden välisen
energia- ja ympäristötyöryhmän (EYR) perustaminen
vuonna 1974 KTM:n aloitteesta oli osaltaan seurausta
turveteollisuuden maavarausten pattitilanteesta. EYR:n
perustamista tukenut kauppa- ja teollisuusministeri Jan-
124
”
Nyt 2000-luvulla meitä
syytetään siitä, että me
mennään soille, joista
sovittiin EYR:n suotyöryhmässä 1970-luvun
lopulla.
edustaja
Magnus Jansson (Rkp) oli valitellut sitä, miten jo tehtyjä
energiapoliittisia ratkaisuja arvosteltiin ympäristönsuojelulliselta kannalta. Turvetuotantoa suurempana huolena
oli tosin Vuotoksen altaan ja Nesteen kolmannen öljynjalostamon tulevaisuus.240
EYR jatkoi ministeriöiden välisenä neuvotteluelimenä 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alkupuolella. Ympäristönsuojelusta vastuussa olevat viranomaiset (TVH,
vesihallitus, metsähallitus ja KTM) teettivät 1970-luvulta
lähtien selvityksiä ja laativat ohjeita erilaisten hankkeiden
ympäristövaikutuksista. Uutta oli, että niissä huomioitiin
aikaisempaa enemmän ihmisten kannanotot ja suhtautuminen ympäristöön vaikuttaviin hankkeisiin. Ympäristövaikutusten arviointi liittyi yksittäisiin hankkeisiin, ja kovin usein niissä korostuivat teknistaloudelliset näkökohdat. Nesteen kolmannen öljynjalostamon rakentaminen
tosin vietiin lopulta läpi ympäristönäkökohtien pohjalta, eikä Vuotoksen altaan rakentamiselle myönnetty lupaa ympäristöselvitysten jälkeen ja luonnonsuojelijoiden
vastarinnan johdosta.241
EYR:n nimeämässä suotyöryhmässä Urpo Häyrinen ja
Pekka Salminen luonnonvarainhoitotoimistosta sekä Kari
Mutka Valtion polttoainekeskuksesta kävivät 1970-luvun
lopulla läpi kaikki soidensuojeluohjelmat. Seurauksena oli
kauaskantoinen sopimus siitä, että Valtion polttoainekeskus ei mene soidensuojelusuunnitelmissa oleville soille.
Kaikki soidensuojelusuunnitelmien ulkopuolella olevat
suot määriteltiin taloussoiksi. Sopimukseen sisältyi myös
aluevaihtoja. Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy on noudattanut sopimusta tarkasti.
Turveruukki Oy:n ojitustyöt valtakunnalliseen suojeluohjelmaan otetulla Temmeksen Suurella Veneneval-
la vuonna 1981 synnytti valtakunnan tason mediatapauksen, jota käsiteltiin lopulta eduskunnassakin. Kyseinen vuosi oli turveteollisuudelle kasvavan mediakritiikin
vuosi, sillä samaan aikaan tapahtui vesiensuojeluonnettomuus Valtion polttoainekeskuksen tuotantosuolla Lestijärven Teerinevalla, joka ei tosin ollut luonnonsuojelusuo. Turveruukki Oy peräytyi lopulta suunnitelmistaan
Venenevalla, eikä yksikään suomalainen turveteollisuusyritys ole sen jälkeen kaavaillut tuotannon aloittamista
EYR-sopimuksen vastaisesti.242 Venenevan tapaus osoitti hyvin sen, millaisen painoarvon sopimus sai luonnonsuojelijoiden, turveteollisuuden ja poliitikkojen keskuudessa. Sopimuksen pitkäkestoisuus on osoitus myös siitä, että sopimus valmisteltiin huolella ja laajalla pohjalla,
jossa olivat edustettuina sekä turveteollisuus, luonnonsuojelijat että viranomaiset.
EYR-sopimuksen sitovuus oli korkea aina 2000-luvulle saakka, jolloin etenkin soidensuojelijoiden taholla on
ollut halua purkaa sopimusta biodiversiteettiperiaatteiden pohjalta. Turvetuottajat ovat halunneet pitää kiinni
EYR-sopimuksesta. Kaiken kaikkiaan voi arvioida, että
suoja turvemaiden käytön sääntely on tulevaisuudessakin valtiovallan erityisintresseissä paitsi ympäristö-, metsätalous- ja energiapoliittisista myös ilmastopoliittisista
syistä. Tulevaisuuden keskeisiä kysymyksiä ovat, miten
yhteisistä pelisäännöistä saadaan sovittua: neuvotellen
vai sääntelyllä. EYR:n suotyöryhmää vastaava selvitys- ja
neuvottelutyö alkoi vuonna 2009 maa- ja metsätalousministeriön johtamassa, laajapohjaisessa Kansallisessa suoja turvemaiden strategiatyöryhmässä.
125
Ympäristöluvat turvetuotannon sääntelijäksi
Ympäristötietoisuuden kasvu oli 1970–80 -luvuilla paikoin
nopeampaa kuin ympäristönsuojelullisen lainsäädännön
ja ympäristölupakäytännön kehitys. 1990-luku poikkesi
jo huomattavasti aikaisemmista vuosikymmenistä, sillä
silloin siirryttiin ympäristönsuojelua normittavasta, paikoitellen päällekkäisestä erityislainsäädännöstä ympäristölainsäädännön integrointiin, joka kulminoitui vuoden
2000 ympäristönsuojelulakiuudistuksessa. Se siirsi yhä
enemmän luvitukseen liittyviä valvontatehtäviä 1990-luvun puolivälissä perustetuille ympäristökeskuksille.
Myös ympäristöhallintoa integroitiin 1990-luvulla.
Eri aikajärjestyksessä yhteiskunnan arvoja ja kansainvälisiä sitoumuksia vastaaman säädetty ympäristönsuojelullinen erityislainsäädäntö oli luonut hyvin hajanaisen
ympäristöhallintomallin. Ensimmäinen uudistus vuonna
1995 liittyi aluehallinnon laajempaan uudistamiseen EUjäsenyyden johdosta. Uudet alueelliset ympäristökeskukset olivat ympäristöministeriön alaisia ja sulauttivat sisälleen vesija ympäristöpiirit sekä lääninhallitusten ympäristöyksiköt. Vuoden 2000 ympäristölakiuudistuksen myötä
perustettiin kolme ympäristökeskuksista riippumatonta
ympäristölupavirastoa Helsinkiin (Länsi-Suomi), Kuopioon (Itä-Suomi) ja Ouluun (Pohjois-Suomi).
Turvetuotannolle oli ominaista 1970–2000 -luvuilla
siirtyminen vähäisestä luvanvaraisuudesta varsin tiukan
lupakäytännön sääntelemäksi. 1980-luvun alun käytäntönä oli vapaaehtoinen ilmoitusmenettely, johon ympäristöviranomaiset antoivat hyväksyntänsä ennen toimenpiteiden käynnistymistä. Lupamenettely alkoi olla 1980-luvun lopulla jo hyvin kattavaa.
1990–2000 -lukujen ympäristölainsäädännöllä voitiin puuttua entistä tarkemmin pistekuormituksen aiheuttajiin (mm. teollisuuslaitokset, kalankasvatus, turveSuosta voimaa ja lämpöä
tuotanto). Kokonaisuuden kannalta ongelmana oli, että
hajakuormitukseen (maa- ja metsätalous) ei voitu puuttua yhtä tehokkaasti 1990–2000 -luvuilla. Kaivannaisteollisuudeksi, jollaiseksi turvetuotanto on lainsäädännöllisestikin rinnastettu etenkin EU:ssa, turveteollisuus oli
1990–2000 -luvuilla huomattavasti säännellympi kuin
kaivosteollisuus tai soranotto. Kun pistekuormitukseen
voitiin puuttua avoimen lupakäsittelyn aikana, turveteollisuus nousi entistä enemmän ympäristönsuojelijoiden
vastustuksen kohteeksi. Toisaalta hyvin suuri osa (Oulussa ja Kuopiossa 2000-luvulla 40–60 %) ympäristölupavirastojen vireillä olevista lupa-asioista liittyi 2000-luvulla
turvetuotantoon243.
Ympäristölainsäädännön muutos, lupakäytännön tiukentuminen ja ympäristötietoisuuden kasvu olivat murroksia myös turveteollisuudelle itselleen. Sen oma ympäristönsuojelutyö sai alkunsa monelta suunnalta tulevista
paineista. Yhtäällä olivat lupavelvoitteet, toisaalla oli heräävä tietoisuus yhteiskunnallisesta vastuusta myös ympäristön osalta, ja lisäksi ympäristönsuojelu kohosi yleisemmin osaksi liiketoiminnallista tavoitteenasettelua.
Vielä 1970-luvulla ympäristönsuojelun lupakäytäntöä määritti kehittymättömyys ja tukeutuminen erityislakeihin. Turveteollisuusyrityksilläkään ei ollut tutkimustietoa ympäristövaikutuksista eikä erityistä ympäristönsuojeluhenkilöstöä ennen 1980-luvun alkua. Tasapuolisuuden nimissä on todettava, ettei sellaista ollut kunnissa tai teollisuudessakaan.
Turvetuotantoa sääntelivät 1970-luvulla lähinnä vesi-,
rakennus- ja naapuruussuhdelait. Luonnonsuojelutoimikunta (1966) oli halunnut rakennuslainsäädännön
tarkastamista niin, että maankamaran ainesten ottamisesta olisi ilmoitettava jo suunnitteluvaiheessa kunnille,
126
Jyrsinturvetta aumassa Vapo
Oy:n turvekentällä 1990-luvulla. Suomalaiset turvetuottajat
vierastivat ajatusta, että heitä
verrattiin EU:ssa kaivannaisteollisuuteen. Suomalaiset turvetuottajat olivat pyrkineet pitämään turvetuotannon maankamaralakien ulkopuolella 1970–
80 -luvuilla.
Milled peat on a stockpile at a
Vapo peat field in the 1990s.
Finland’s peat producers baulked
at the idea that the EU likened
them to the minerals industry. In
the 1970s and 80s Finnish peat
producers had tried to exclude
peat production from the Code
of Land Laws.
jotka olisivat saaneet oikeuden evätä rakennushankkeen
luonnonsuojelullisista syistä. Sen esittämiä lakiuudistuksia ei tehty. Turveteollisuus jäi maa-ainesten käytön osalta tuotannon käynnistämistä koskevan ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle. Tosin seutukaavoituksen käynnistyminen merkitsi eräänlaista ilmoituskäytäntöä, jossa soiden varauksista tiedotettiin seutukaavoittajalle. Seutukaavoituksen käsittelyprosessi oli kuitenkin hyvin viranomaiskeskeinen, ja ministeriöillä oli valtuudet purkaa jo
tehtyjä suunnitelmia. Näin kävi turvetuotannon osalta,
kun KTM pyysi energiapoliittisista syistä vuonna 1975
sisäasiainministeriötä huolehtimaan siitä, että seutukaavaliitot ottaisivat soidensuojeluohjelmissaan huomioon
turpeen teollisen käytön intressit. Turvetuotannon maavarauksia käsiteltiin sen jälkeen periaatetasolla KTM:n
kutsusta asetetussa EYR-suotyöryhmässä, jossa saatiin-
kin aikaan sitova jako tuotanto- ja suojelusoiden välille
1970-luvun lopulla.244
Maa-aineksen hyödyntäminen pysyi kuumana puheenaiheena 1970-luvulla. Päällimmäisenä oli soran- ja
hiekanotto kiihtyneen rakennustoiminnan seurauksena,
mutta myös turvetuotanto sai osakseen kritiikkiä. Sisäasiainministeriön asettama maankamaratoimikunta (1974–
75) esitti erillisen maankamaralain säätämistä, joka tekisi
kotitarvemäärän ylittävästä kiven, soran, saven, mullan
ja turpeen ottamisesta luvanvaraista. Lupaviranomaisena
olisi toiminut rakennuslupaviranomainen. Sisäasiainministeriö valmisteli mietinnön pohjalta hallituksen esitystä maankamaralaiksi ja sisällytti myös turpeen luvanvaraisten maa-ainesten joukkoon. Hallitus kuitenkin jätti
turpeen lain ulkopuolelle. Eduskunnassa turve nousi uudelleen esille, mutta lopulta maa-aineslaki (558/81) meni
127
läpi ilman turvetta koskevia määräyksiä. Eduskunta kuitenkin edellytti, että hallitus alkaisi viipymättä valmistella
esitystä turpeen ottamista koskevaksi laiksi.245
Turvelakia valmisteltiin ympäristöministeriössä 1980-luvulla, mutta lakiesitys ei edennyt eduskuntaan saakka. Voimakasta vastustusta osakseen saanut lakiesitys merkittiin
rauenneeksi vuonna 1994. Koska turvelakia ei koskaan
säädetty, säänneltiin turvetuotantoa yksittäistapauksittain
luvallistamisella. Ennen ympäristönsuojelulain säätämistä
(1992) turvetuotantoa säänneltiin etupäässä vesilain mukaisen vesienjohtamisluvan perusteella.246
Ympäristövaikutusten arviointi oli käynnistynyt
1970-luvulla yksittäisten rakennushankkeiden ympärillä, mutta yleisempiä pelisääntöjä saatiin odottaa 1990-luvulle saakka. Tämä johtui osaltaan ympäristöhallinnon
hajanaisuudesta niin keskus- kuin aluehallinnon tasolla.
Prosessin pitkittyminen kertoi myös vahvoista intressierimielisyyksistä osapuolten välillä (ministeriöt, keskusvirastot, läänin hallinto, tuottajat).
Sisäasiainministeriö asetti vuonna 1981 ympäristövaikutusten arvioinnin työryhmän laatimaan selvityksiä
ympäristöhallinnon uudelleen järjestelytarpeista. Työryhmä totesi, että etenkin energia- ja liikennepoliittiset ratkaisut, vesien käyttöä koskevat säädösmuutokset ja uuden kemiallisen tuotteen valmistuksen aloittaminen olivat ongelmallisia silloisen lainsäädännön mukaan. Ympäristövaikutusten arviointi oli keskittynyt 1970-luvulla
välittömiin vaikutuksiin eikä välillisiä vaikutuksia ollut
juuri selvitetty.247
Ympäristöministeriöstä ja ympäristöviranomaisista tuli 1980-luvulla tärkeitä sidosryhmiä turveteollisuudelle. Kuvassa ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen (3. vasemmalta) vierailulla Vapo Oy:ssä vuonna 1993.
Pöydän päässä Vapo Oy:n toimitusjohtaja Esko Muhonen.
1. oikealta Vapo Oy:n varatoimitusjohtaja Kari Mutka ja 2.
oikealta Vapo Oy:n ympäristöjohtaja Pirkko Selin. Vasemmalla istuvat Vapon toimialajohtajat Seppo Sänkiaho ja Juha
Tuominen.
The Ministry of the Environment
and the environmental authorities
became key stakeholders for the
peat industry in the 1980s. The
picture shows Minister of the
Environment Sirpa Pietikäinen
(3rd from left) visiting Vapo Oy
in 1993. At the head of the table
is Esko Muhonen, Managing
Director of Vapo Oy, Kari Mutka,
Deputy Managing Director of
Vapo Oy (1st from right) and
Pirkko Selin, Environmental
Director of Vapo Oy (2nd from
right). On the left side directors
Seppo Sänkiaho and Juha
Tuominen.
128
Samantapainen ympäristövaikutusten arviointimenetelmien selvitystyö oli käynnissä OECD:n ja Euroopan talouskomissiossa. Ympäristövaikutusten arviointi
oli lakisääteistä 1980-luvun alussa ainoastaan USA:ssa,
Ranskassa, Irlannissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Lainsäädännön kehitystyö oli pitkällä Alankomaissa
ja Saksan liittotasavallassa.248
Työryhmän konkreettisin vaikutus liittyi siihen, että
hallitus määräsi vuonna 1982 sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosaston vastuulliseksi ympäristövaikutusten arvioinnin yleisestä kehittämistyöstä. Ympäristövaikutusten arvioinnista ei kuitenkaan tehty vielä lainsäädännöllisesti sitovaa. Sitovin ennaltaehkäisevä normi liittyi
yhä vesilakiin, jossa velvoitettiin tietyissä tapauksissa luvan hakemista vesioikeudelta. Turvetuotannon harjoittamisesta ei annettu erityissäädöksiä, vaikka työryhmä sellaisia kaipailikin.249
Ympäristövaikutusten arviointiin liittyvä säännöstö jäi
hajanaiseksi. 1970-luvun ja 1980-luvun alun kehityksen
seurauksena päätöksenteko oli kirjavaa eri puolilla maata,
eri viranomaisportaissa ja eri tuomioistuimissa.
Ympäristölainsäädännön integrointi ja harmonisointi
toteutui Suomessa vasta 1990-luvulla ja paljolti EY-jäsenyysneuvottelujen myötä, kun Suomi oli velvoitettu muuttamaan ympäristölainsäädäntöään EY:n YVA-direktiivin
ja ECE:n YVA-yleissopimuksen mukaiseksi.
Itse YVA-lain valmistelu lähti liikkeelle ympäristöministeri Sirpa Pietikäisen (Kok.) tuella vuonna 1991, jolloin asetettiin ympäristöneuvos Simo Mäkisen (YM) johtama YVA-lakia valmisteleva työryhmä. Työryhmän työtä läheltä seurannut YM:n kansliapäällikkö Lauri Tarasti
on muistellut työn olleen vaikeata. Ympäristöministeriössä oli käynyt selväksi, ettei ympäristövaikutusten arviointeja suoritettaisikaan vapaaehtoisesti. Toisaalla etenkin tuottajat pelkäsivät kustannusvaikutteisten velvoitteiden lisääntymistä. Poliittinen pyöritys YVA-laiksi alkoi vuonna 1992. ETA-velvoitteet pakottivat Ahon halTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
litusta hakemaan kompromissia, ja lopulta lain säätämiselle tuli kiire.250
Eduskunta hyväksyi YVA-lain lopulta vuonna 1994,
useita kuukausia ETA-aikataulusta jäljessä. Aluksi oli arvioitu, että YVA-lain piiriin tulisi vain noin 10 isoa hanketta (satamat, ydinvoimalat, suuret voimalaitokset yms.).
Turvetuottajat eivät voineet ymmärtää hallituksen esityksen perusteella, että YVA-laki koskettaisi niin laajasti turveteollisuutta.
YVA-laki merkitsi turveteollisuuden toimintaympäristölle samanlaista muutosta kuin kolme vuotta aikaisemmin hyväksytty ympäristölupalaki, joka oli jo säätänyt kaikki yli 10 hehtaarin suuruiset turvetuotantoalueet
ympäristöluvan alaisiksi. YVA-laki velvoitti, että kaikille
yli 150 hehtaarin suuruisille tuotantoalueille piti tehdä
ennen lupahakemuksen ratkaisemista ympäristövaikutusten arviointi. Pääosin YVA on keskittynyt erilaisten tuotantopinta-alojen, vesienkäsittelymenetelmien, vesienjohtamissuuntien ja liikennejärjestelyjen vaikutuksiin hankealueella. Koska arviointimenettelyssä ei tehdä varsinaista päätöstä, siihen ei liity valitusoikeutta. Lakiuudistusten
välittömiä vaikutuksia oli turvetuotannon aloitushankkeiden pitkittyminen keskimäärin 1–1½ vuodella. Trendi on
jatkunut vuoden 1999 YVA-lakiuudistuksen jälkeen, joka
tiukensi turvetuotannon arviointikriteerejä.251
Turvetuotannon lupakäytäntöä muokkasi lainsäädännön lisäksi 1980-luvulta lähtien Korkein hallinto-oikeus ennakkotapaustyyppisillä ratkaisuillaan. Ympäristöoikeutta on ylipäänsä pidetty malliesimerkkinä oikeudenalasta, jonka normimateriaalista suuri osa on jo varhain sijoittunut muualle kuin lakitekstiin. KHO katsoi
1980-luvun jälkipuolella useissa ratkaisuissa, että tuotantoalueen kunnostukseen liittyvä ojitus aiheuttaa maaperästä irtautuvien aineiden siirtymisellä vesistön pilaantumista ja että turvetuotannon aloittamiselle ei riittänyt
pelkkä vesilain mukainen ojittamislupa vaan tarvittiin lisäksi jätevedenjohtamislupa. Vuonna 1996 KHO päätyi
129
ratkaisuun, jonka mukaan YVA-menettely voitiin määrätä suoritettavaksi, vaikka tuotantoalueen laajennusosa
ei olisi luonnontilaiselta osaltaan 150 hehtaaria. Ratkaisu vaikutti siihen, kuinka sarkaojitettuja, pintakäsittelemättömiä alueita käsiteltiin turvetuotannossa. Vuonna
2006 KHO puolestaan muutti alemman oikeusasteen ja
lupaviranomaisen asettamat ympäristöluvan ehdottomat
päästöraja-arvot ohjeellisiksi. Oikeus määräsi tuotannolle tavoitteelliset päästöarvot, koska se ei pitänyt ratkaisuhetken tietomäärää riittävänä ehdottomien raja-arvojen määräämiselle.252
Turvetuotannon vesiensuojelun kehitys
Vesiensuojelu ei ollut turvetuotannon kritiikin perustana 1970-luvun alkupuolella. Se kuitenkin nousi sellaiseksi 1970–80 -lukujen vaihteessa ja pysyi kuumana aiheena koko 1980-luvun ja ajoittain 1990–2000 -luvuilla.
Lähtökohtana ovat olleet turvetuotantoalueilta vesistöihin huuhtoutuvat kiintoaineet, ravinteet, humus ja rauta. Turvetuotannon vaikutus vesistöihin on ollut erilainen
kuin vaikkapa metsätalouden ojituksilla. Turvetuotanto
poistaa tuotantosuolta kasvipeitteen, joka johtaa ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutumisriskiin. Vaikka turvetuotannon aiheuttaman fosfori- ja typpikuormituksen
osuus on ollut enimmillään vain noin 1 % vesistöjen kokonaiskuormituksesta253, paikallisesti laskuojan suulla tai
lähimmässä purossa, lammessa tai järvessä sillä voi olla
merkittävä vaikutus vedenlaatuun. Turvetuotantoa onkin
arvioitu paikallisesti työllisyysnäkökulmien lisäksi asuin-,
mökkeily- tai matkailualueen virkistys- ja luonnonsuojeluarvoihin vaikuttavana tekijänä. Vielä 1970-luvun alussa
kunnat tekivät päätöksensä etupäässä työllisyyspolitiikan
ja oman energiahuollon perusteella, mutta jo 1970-luvun
lopulla ympäristönäkökulmat alkoivat nousta niiden rinnalle. Vesistövaikutuskeskustelu kytkeytyi myös siihen,
että turvetuotannon laajamittaisempi aloitus ajoittui mittavan metsäojitusvaiheen loppupuolelle ja turveteollisuus
joutui paikoitellen syytetyksi metsätalousojitusten aiheuttamista vaikutuksista.
Tietoisuus turvetuotannon aiheuttamasta vesistökuormituksesta johti jo 1980-luvun alussa vesiensuojelumenetelmien huomattavaan kehittymiseen, jonka tuloksena
olivat turvetuotannon valtakunnalliset vesiensuojelukäytännöt ja useita suojelumenetelmiä. Vähitellen pelkästä
sarkaojituksesta siirryttiin edistyneempiin vesiensuojelumenetelmiin ja -rakenteisiin. Tutkimustyön tuloksena
syntyivät mm. erilaiset laskeutusallasratkaisut, pintavalutuskentät ja kemiallinen vedenpuhdistus sekä virtaaman
säätö, maaperäimeytys, haihdutusaltaat, ylivuotokentät ja
turvesuodatus. Lisäksi samoihin aikoihin tutkittiin toiminnan vaikutuksia kala- ja rapukantoihin, pohjaeläimiin ja
kutupaikkoihin. Vesiensuojelu ohjasi yhdeltä osin myös
Vapo Oy:n ja VTT:n 2000-luvulla tutkiman uuden tuotantoteknologian kehitystyötä. Turvetuotannon vesiensuojelun lähtökohtana olivat 1970-luvulla yhtäältä vesilaki (1961/264) ja käytännön tasolla turvekentillä syntynyt tarve hidastaa veden virtaamaa kiintoaineen kulkeutu-
130
”
Neuvostoliiton merkitys
oli, että siellä oli hirveästi kaikkia asioita tutkittu
turpeen osalta. Sieltä tuli
mappitolkulla kaikenlaista tietoa kemiasta ja fysiikasta. Minun mielestä
niillä ei ollut näitä allasratkaisuja, päinvastoin venäläiset joskus kävi niitä
täällä katsomassa. Kyllä,
minun mielestä tämä oli
aika uutta asiaa.
– Vapon ympäristöasioita
hoitavien henkilöiden kommentteja
Kuvassa Vapo Oy:n ympäristöjohtaja Pirkko Selin vuonna
1998. Selin palkattiin Valtion
polttoainekeskukseen limnologiksi 1980-luvun alussa vastaamaan yrityksen vesiensuojelusta. Selin on vaikuttanut keskeisesti Vapo Oy:n ympäristöjohtajana yhtiön ja yleisemminkin suomalaisen turveteollisuuden vesiensuojelurakenteiden
ja -menetelmien kehitystyöhön
The picture shows Pirkko Selin,
Environmental Director of Vapo
Oy, in 1998. Selin began as a
limnologist at the State Fuel
Centre in the early 1980s
in charge of the company’s
watercourse protection. As
Environmental Director, Selin
has had a key role in developing
watercourse protection structures
and methods for Vapo Oy and
Finland’s peat industry in general
from the 1980s onwards.
misen jarruttamiseksi. Vaikka turvetuotanto ei ollut varsinaisesti lupamenettelyn alaista, sen piti olla vesilain (ja
myös naapuruussuhdelain) hengen mukaista. Vesilaki oli
turvetuotantoa tiukimmin säännellyt erityislaki 1960–80
-luvuilla. Periaatteessa vesilaki velvoitti siihen, ettei turvetuotanto saanut aiheuttaa vesistöjen pilaantumista ja
että turveteollisuuden oli huolehdittava kiintoainekuormituksestaan. Vesiensuojelussa kiintoaineen talteenotto
oli ensisijainen toimenpide. Samanaikaisesti mittavista ja
eroosiota aiheuttavista laskuojien kunnostuksista luovuttiin ja kehitettiin ympäristön kannalta kevyempiä kunnostusmenetelmiä.254
Turvetuotannon vesiensuojelun ongelma oli 1970-luvun itäteknologia. Neuvostoliitossa oli luotu jyrsinturvemenetelmä, joka oli tehokas mutta huomioi heikosti ympäristönsuojelun. Suomalaiset saivat itänaapurista paljon
koneisiin, tuotantomenetelmiin ja turpeen kemiaan liittyvää tietoutta ilman minkäänlaista mallia ympäristönsuojeluasioiden hoitamisesta muun kuin pölypäästöjen
osalta. Neuvostoliittolaiset turvetutkijat tunnistivat huomattavaksi ympäristövaikutukseksi lähinnä tuulieroosion,
joka oli ongelma maan suurilla tuotantosoilla.
Tuotantopaineiden ja yleisen ojituskäytännön vuoksi
vedet johdettiin aluksi soilta suoraan ja nopeinta reittiä
vesistöön. Tavoitteena oli kuivattaa suo mahdollisimman
nopeasti, niin kuin oli ollut tavoitteena myös 1940–60
-lukujen ja 1970-luvun alun maa- ja metsätalouden suoojituksissa. Itse asiassa esikuivatuksesta eivät vastanneet
1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella valtion mailla turvetuottajat vaan vesipiirit, jotka olivat myös tämän
työn valvovia viranomaisia. 1970-luvun jälkipuolella kuivatusputkien kokoa alettiin pienentää ja ojiin rakennettiin erilaisia säätöjärjestelmiä veden virtaamisen jarruttamiseksi. Myös ojakaltevuuksiin alettiin kiinnittää huomiota. Näillä toimilla yritettiin rajoittaa kiintoaineskuormaa vesistöihin.255
Turvetuotannon vesiensuojelumenetelmät nousivat
valtakunnan tason uutiseksi Lestijärven tapauksen myötä
vuonna 1981. Lestijärvi oli ensimmäinen median kriittisesti tarkastelema turvetuotantohanke. Valtion polttoainekeskus oli aloittanut Lestijärven Teerinevan 400 hehtaarin turvetuotantoalueella valmistelutyöt, joskin kasvillisuus oli vielä jätetty suunnitellulle tuotantoalueelle.
Aluetta oli ojitettu, suota halkova ja Lestijärveen laskeva
Lehtosenjoki oli pengerretty, ja Valtion polttoainekeskus
nosti pengerryksiä keväällä 1981 tulvariskin minimoimiseksi. Samanaikaisesti Kokkolan vesipiiri suoritti Lehtosenjoen valuma-alueella varsin suuria kuivatushankkeita.
Lopulta laskuojan luiskat eivät kestäneet ennätyksellisen
131
sateisen kesän tulvan ja suon kuivatuksesta aiheutuneiden
valumavesien virtaamaa. Suojavalli murtui, ja turvelietettä valui Lehtosenjokeen ja edelleen kirkasvetiseen Lestijärveen. Valtion polttoainekeskus joutui kovan kritiikin
kohteeksi eikä se ollut 1980–2000 -luvuilla enää kovin
tervetullut alueelle työllisyysnäkökulmista huolimatta.
Teerinevan tuotantosuunnitelmat keskeytettiin. Vapo Oy
sai kantaa pitkään pääsyyllisen osaa Lestijärven pilaantumisesta, vaikka järven tila oli heikentynyt jo 1960-luvulta lähtien maa- ja metsätalouden kuormituksen vuoksi.
Lestijärvi jätti särön Vapo Oy:n yleisempään maineeseen
muuallakin Suomessa. Kokkolan vesipiiri teki 1980-luvulla Lestijärven vesiensuojelusuunnitelman, mutta turvetuotannon valmistelun julkisuudessa väitettyä pienempi kuormitus ei enää saanut huomiota.256
Lestijärven onnettomuus oli vedenjakaja turvetuotannon vesiensuojelussa. Toisaalta turveteollisuus aloitti
tuotantoalueidensa vesiensuojelun perusteellisen tutkimusja kehittämistyön, toisaalta lehdistö ja läänien ympäristöviranomaiset alkoivat kiinnittää entistä enemmän
huomiota turvetuotannon vesistövaikutuksiin ja vaatia
turvetuotannolle lupia nimenomaan vesilain perusteella. Vesilain nojalla päätösvaltaisia viranomaisia olivat tässä suhteessa vesioikeudet.
Lestijärven onnettomuuden ja ylipäänsä poikkeuksellisen sateisen kesän 1981 havahduttamana tehtiin paljon
mekaanisten puhdistusmenetelmien kehitystyötä, joskin
on todettava, että tämä työ oli aloitettu jo ennen onnettomuutta. Mekaanisia vedenpuhdistusmenetelmiä selvitellyt
työryhmä perustettiin Vaasan läänin vesipiirin päällikkö
Seppo J. Saaren aloitteesta, ja aluksi siinä olivat mukana vesipiirin lisäksi maa- ja metsätalousministeriö (Erkki Pälikkö) ja Valtion polttoainekeskus (Jussi Unkuri).
Työryhmän kokoonpano paisui ja vähitellen siinä olivat
mukana myös vesihallitus sekä Keski-Suomen ja Oulun
läänien vesipiirit. Tärkein oppi saatiin vanhemmilta vesihuoltoinsinööreiltä, joiden vaakaselkeytyslaitosten tekSuosta voimaa ja lämpöä
niikkaa ja mitoitusta omaksuttiin turvetuotannon vesiensuojeluun. Konkreettisena tuloksena olivat laskeutusallasratkaisut, jotka turveteollisuus omaksui 1980-luvulla.
Turveteollisuutta alettiin myös velvoittaa laskeutusaltaiden rakentamiseen.257
Vesihallitus antoi vuonna 1983 organisaatiolleen ensimmäisen valvontaohjeen, jossa kehotettiin turvetuottajia rakentamaan laskeutusaltaat tuotantoalueille. Altaiden mitoitusohjeeksi otettiin muista maankäyttömuodoista lainaten 10 m³/hehtaarille. Myöhemmin ohjeelliseksi mitoitusvalumaksi tuli 300 l/s km², pinta-alaksi
10 m²/ha ja viipymäksi mitoitusvirtaamalla 1 tunti.258
Vapo Oy:n aloitteesta käynnistyi vuonna 1984 Turvetuotannon ympäristövaikutukset-projekti, jota rahoittivat KTM ja Vapo Oy. Projektissa oli noin 15 tutkijaa eri
tutkimuslaitoksista. Vapo Oy:stä tutkimukseen osallistuivat tiiviisti ympäristönsuojelupäällikkö Pirkko Selin, laboratoriopäällikkö Jaakko Lehtovaara ja tutkimusjohtaja
Timo Nyrönen. Tutkimuksen oli suunnitellut Pirkko Selin, joka toimi hankkeen projektipäällikkönä. Hankkeen
tavoitteena oli selvittää turvetuotannon ympäristövaikutuksiin liittyviä perusasioita. Tutkimustulosten perusteella turvetuotannon vaikutukset näkyivät sellaisilla alueilla,
missä toiminnan osuus järven tai joen käyttömuodoista
oli useita prosentteja. Tutkimuksia tehtiin useilla tuotantosoilla, joista Hankasalmen Läyniönsuo valikoitui myös
1990-luvun uusien tutkimushankkeiden kohteeksi.259
Samanaikaisesti käynnistyi myös vesienkäsittelymenetelmien kehitys turvetuottajien (Vapo Oy, Turveruukki Oy)
ja vesivirastojen yhteistyönä. Tietous lasketusaltaiden mitoituksesta karttui huomattavasti, millä voitiin vaikuttaa
kiintoainekuormituksen vähentämiseen jopa 30–44 prosentilla. Myös sarkaojien sihtipidätinten tutkimustyötä oli
tehty 1980-luvun puolivälistä lähtien. Tulosten perusteella luovuttiin aikaisemmin käytössä olleesta tavasta ojittaa
sarkaoja mahdollisimman viettäväksi.260
Tiedon lisääntyminen turvetuotannon vesistökuormi-
132
teet muuttuivat sekä oman ympäristötietoisuuden kehittymisen että ulkoa tulleen paineen vaikutuksesta. Pohjois-Suomen vesioikeuden päätös vuodelta 1990 määrätä
Kiiminkijoen valuma-alueella olevat turvetuottajat Vapo
Oy, Turveruukki Oy ja Kemira Oy hakemaan vesienjohtamislupaa tuotantoalueilleen sakon uhalla oli ennakkotapaus turveteollisuuden asennemuutoksen kannalta. Oikeudenkäynnit vaikuttivat turveyritysten ajattelutapaan
siten, että aikaisemmasta nihkeydestä luvan hakuun luovuttiin ja joidenkin haittakorvausten nähtiin olevan vallankin vanhojen tuotantoalueiden vesienjohtamisasioissa väistämätön seuraus.261
Turvetuotannon vesistövaikutuksia tarkasteltiin laajapohjaisesti vuosina 1986–87 työskennelleessä Metsäja turvetalouden vesiensuojelutoimikunnassa sekä vuonna 1986 työskennelleessä Vesiasiain neuvottelukunnassa.
Kaavio 14. Metsäojituksen ja Vapon suo-ojituksen kehitys Suomessa 1955–2009, ha
300
250
200
150
100
50
metsä, uudisojitus / forest, new drainage
suo-ojitus, valmista käytössä / mire drainage, completed and in use
09
20
06
20
03
20
00
20
97
19
94
19
91
19
88
19
85
19
82
19
79
19
76
19
73
19
70
19
67
19
64
19
61
19
58
19
55
0
19
1 000 ha
”
Ajatus oli 1970-luvun lopulla, että kiintoainetta
kulkee mahdollisimman
vähän ja sitten jarrutetaan
sitä erilaisilla säätölaitteilla veden kulkua. Aluksi ei
ollut isompia lasketusaltaita, nyt niitä on kaikkialla rakennettu.
tuksesta, KHO:n ennakkopäätökset turvetuotantoalueiden kuivatuksesta ja uusien vesiensuojelumenetelmien
kehittyminen olivat perustana sille, että asetusta vesiensuojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä (1962/282)
muutettiin vuonna 1989 siten, että kaupallinen turvetuotanto tuli mukaan toimenpidelistaan. Etenkin kalastajat, kalastusviranomaiset ja Kalatalouden Keskusliitto
ry olivat esittäneet voimakkaita vaateita turvehankkeiden vesienjohtamisluvan tarpeellisuudesta. Asetusmuutos merkitsi turvetuottajien ja vesiviranomaisten välillä solmitun, vapaaehtoisuuteen perustuvan sopimuksen
ilmoitusvelvollisuuden muuttumista pakolliseksi yli 50
hehtaarin suuruisilla turvetuotantoalueilla sekä suunnitelmaa niiden käyttöönotosta ja vesienjohtamisjärjestelmistä. Turvetuotannosta tulevia vesiä alettiin rinnastaa jätevesien johtamiseen. Turvetuottajien keskuudessa asen-
metsä, kunnostusojitus / forest, improvement drainage
suo-ojitus, valmis ala / mire drainage, completed area
suo-ojitus, valmista levossa / mire drainage, completed and set aside
Metsätilastolliset vuosikirjat 1955–2005; Metsäkeskus Tapion tiedonanto; Valtion polttoainekeskuksen ja Vapo Oy:n arkistot.
Figure 14. Development of forest drainage and Vapo’s mire drainage in Finland, 1955–2009
133
Työryhmien työ pohjusti ympäristöregulaation muotoilua turvetuotannon osalta. Valtioneuvosto antoi vuonna
1988 periaatepäätöksen vesiensuojelun tavoiteohjelmasta
vuoteen 1995 saakka. Turvetuottajia velvoitettiin ryhtymään ”asianmukaisiin vesiensuojelutoimiin” kaikilla tuotantoalueilla. Lisäksi turvetuottajia velvoitettiin rakentamaan ”riittävät laskeutusaltaat” tai ryhtymään ”muihin
toimiin haittojen estämiseksi ja vähentämiseksi”. Vesiensuojelun periaatepäätös rajasi turvetuotannon perustamista tai laajentamista erityistä suojelua vaativien vesien valuma-alueiden ulkopuolelle, jos oli nähtävissä, että suojelun tarkoitus vaarantuisi.262
Globaalit ympäristönsuojelutavoitteet alkoivat ohjata
myös vesiensuojelun tavoitteidenasettelua Suomessa. Tärkeitä turveteollisuudenkin institutionaalista toimintaym-
päristöä muokkaavia kansainvälisiä organisaatioita olivat
YK:n ympäristön- ja kehityksen maailmankomissio (ns.
Brundtlandin komissio) ja Itämeren maiden muodostama Helsingin komissio.263
Turvetuottajat ja etupäässä Vapo Oy etsivät aktiivisesti uusia ratkaisuja vesiensuojelumenetelmien kehittämiseksi 1990-luvun Tekes-rahoitteisissa tutkimusohjelmissa. Energiatutkimuksessa oli siirrytty ohjelma-ajatteluun,
mikä takasi tutkimukselle aiempaa paremmat resurssit.
Viranomaisten, yritysten ja erilaisten tutkimuslaitosten
yhteistyö oli yleistä Tekes-hankkeissa.
Vapo Oy:n käynnistämissä Aqua Peat-tutkimusprojekteissa jatkettiin tutkimuksia mm. vesienkäsittelymenetelmien sekä näytteenotto- ja virtaamamittausmenetelmien kehittämisestä, turpeen sisältämistä alkuaineis-
134
Kuvassa Leivonmäen Haapasuon kemikalointikäsittelyn laskeutusallas vuonna 2009.
The picture shows a
sedimentation pond for
chemicalisation treatment
at Haapasuo, Leivonmäki
in 2009.
”
Sehän näissä 1980-luvun
loppupuolen jälkeen käynnistyneissä Tekes-hankkeissa oli, että tutkimustyötä
haluttiin tehdä yhteistyössä
myös viranomaisten kanssa, niin että tulokset eivät
tule yllätyksenä.
ta, kalasto- ja rapuvaikutuksista, pöly- ja meluhaitoista sekä turvetuotannon terveysvaikutuksista. Käytännön tutkimustyöhön osallistui Vapo Oy:n lisäksi useita
tutkimuslaitoksia ja yliopistoja. Kemira Oy oli mukana
osarahoittajana vesien kemiallisen puhdistuksen kehitystyössä. Projektit käynnistyivät vuonna 1991 ja jatkuivat
eri painotuksin vuoteen 1999 saakka (Aqua Peat I ja II).
Aqua Peat-projekteja voi pitää hyvin tuloksellisina. Niiden puitteissa kehitettiin uusista vesienkäsittelymenetelmistä maaperäimeytystä, kemiallista puhdistusta sekä virtaaman säätöä.264
Pintavalutuskenttien käyttöä turvetuotannossa oli alettu tutkia jo 1980-luvun lopulla Oulun vesija ympäristöpiirin, turvetuottajien (Vapo Oy, Turveruukki Oy) ja
Oulun yliopiston vetämässä projektissa. Tulosten perusteella pintavalutuskentät sopivat parhaiten sellaisille turvetuotantoalueille, joilla ei ollut kaltevuutta ja joita ei
oltu ojitettu aikaisemmin. Käytännössä tällaisia alueita oli
eniten Pohjois-Suomessa. Jos tuotantosuo soveltui pintavalutukselle, sillä voitiin saada hyviä tuloksia. Menetelmä oli yksinkertainen ja poisti valumaveden kiintoaineita jopa 44–74 %, typpeä 38–74 % ja fosforia 37–68 %.
Oikeaoppinen pintavalutuskenttä on ojittamaton, pintaalaltaan 2 % valuma-alueesta, kaltevuudeltaan alle 1 % ja
turvepaksuudeltaan noin yhden metrin.265
Kemikalointia turvetuotantoalueiden vesienkäsittelyssä tutkittiin 1990-luvun alkupuolella ensin Vapo Oy:n ja
Kemira Chemicals Oy:n kesken. Myöhemmin myös Keski-Suomen vesija ympäristöpiirin sekä Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen laboratoriot osallistuivat tutkimustyöhön. Tutkimusta rahoittivat Vapo Oy ja
KTM. Kehitystyö painottui vuodesta 1992 lähtien Leivonmäen Haapasuolle, jonka pohjoisosassa sijaitsee tuolloin suojelukohteeksi esitetty Rutajoen vesistöalue. Tutkimuksessa tähdättiin siihen, että voitaisiin turvata tuotannon jatkuminen vesiensuojelun kannalta vaateliaidenkin vesistöjen läheisyydessä. Tutkimustyön tuloksena oli
liuenneita aineksia sakkauttava ja laskeuttava menetelmä,
joka perustui juomaveden käsittelystä tuttujen kemikaalien, ferrisulfaatin ja ferrikloridisulfaatin (Finnferri) käyttöön laskeutusprosessissa. Yleisemmin käytössä olevien
laskeutusaltaiden ongelmana oli, että ne poistivat hyvin
hiukkasmaisia aineita, mutta eivät liuenneita yhdisteitä.
Kemikaloinnin kustannustehokkaiksi käyttökohteiksi
osoittautuivat vain suurehkot, yli 200 hehtaarin laajuiset,
yhden laskuojan kautta ohjattavat alueet.266
Kemikaloinnin suhteen ongelmallista on sen kalleus.
Sitä on vaikeaa velvoittaa BAT- (Best Available Technology) tai BET-perusteella (Best Environmental Practise)
kaikille tuotantosoille ja kaikille turvetuottajille, vaikka
menetelmä on kiistatta tehokas. Ainoana kyseistä menetelmää on käyttänyt suurimmat taloudelliset resurssit
omaava Vapo Oy, joka on ollut myös menetelmän aktiivinen kehittäjä. Kemikaloinnin reunaehtona on sääriippuvuus: sitä voi käyttää vain kesällä, koska pakkasella kemikaalit jähmettyvät eikä laitteisto toimi.
Virtaamansäätöä oli tutkittu Vapo Oy:n toimesta jo
1980-luvulla. Sitä kehitettiin lisää Aqua Peat-ohjelman
aikana ja myöhemmin Björn Klöven virtausopin väitöskirjatyössä. Virtaamansäädössä pyritään saamaan suurten
valumien aikana (lumen sulaminen, rankkasateet) turvetuotantoalueelta huuhtoutuvaa kiintoainetta laskeutumaan
jo turvetuotantosuon ojaverkostoon pienentämällä veden
virtausnopeutta. Tämä on toteutettu esimerkiksi rakentamalla erityisrakenteisia putkipatoja joko sarka- tai kokoojaojiin. Virtauksenpidätin voidaan asentaa myös lasketusaltaan yhteyteen.267
Vesiensuojeluohjeiden kirjavuus oli hankaloittanut
käytännön työtä niin valvovien viranomaisten kuin turvetuottajien keskuudessa 1980-luvulla. Vesi- ja ympäristöhallinnon omalle alueorganisaatiolleen vuonna 1991
antama valvontaohje nro 64 yhtenäisti käytäntöä merkittävästi. Sen sisältö tuli vähitellen käytännöksi, vaikka se
ei alun perin velvoittanut vesioikeuksia eikä ollut suun-
135
nattu suoraan turvetuottajille. Ohjeeseen vedoten vesija ympäristöpiirit alkoivat vaatia vesiensuojelun tehostamista ja veden laadun seurantaa. Vesienjohtamislupien vaade lisääntyi koko ajan. Valvontaohje sisälsi ohjeita
myös pohjavesitason seurannasta ja turvetuotantoalueiden jälkikäytöstä.268 Ohje palveli varsin käyttökelpoisena vesiensuojelun toimintaohjeena aina 1990-luvun jälkipuolelle saakka.
Erityistä painetta valvontaohjeistuksen uusimiselle aiheuttivat valtioneuvoston vuonna 1998 hyväksymät ve-
siensuojelun tavoite- ja toimenpideohjelmat, vuoden 2000
ympäristönsuojelulakiuudistus ja Natura 2000-verkostoa
koskevat säädökset. Ympäristönsuojelulain uudistus siirsi
vesien suojelua koskevat asiat vesilaista ympäristönsuojelulakiin (YSL). Ympäristöministeriö antoi vuonna 2003
uuden turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen. Se velvoitti, että jokaisella tuotantoalueella on toteutettava sille
parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) ja ympäristön
kannalta parasta käytäntöä (BEP).269
Näkökulma kääntyy polton päästöihin
Polton päästöt eivät olleet 1960–70 -lukujen energiaturvekriittisyyden lähtökohtana. Itse asiassa luonnonsuojeluliikkeet saattoivat jopa puolustella turpeen polttoainekäyttöä, koska sen rikkipäästöt olivat alhaisemmat kuin
polttoöljyllä. Polttoturve nähtiin jäteongelman suhteenkin turvallisena, kun verrokkina oli pelottavaksi koettu
ydinvoima.270
Polton päästöihin liittynyt ympäristökeskustelu seurasi melko tarkasti globaalin toimintaympäristön muutoksia. Fossiilisten polttoaineiden kasvavasta käytöstä aiheutuvaa ilmaston pilaantumista alettiin tarkastella monissa teollisuusmaissa, esimerkkeinä USA ja Japani, kriittisesti 1960-luvulla. Polton päästöistä karttui myös koko
ajan lisää tutkimustietoa. Päästökritiikin ”ensimmäinen
aalto” keskittyi etupäässä rikkipäästöihin, joiden oli selvitetty olevan syynä happamiin sateisiin ja sitä kautta
metsätuhoihin. Suomalaisessakin mediassa olivat näkySuosta voimaa ja lämpöä
villä Keski-Euroopan metsätuhot. Näkökulma muuttui
varsin nopeasti globaaliksi, koska polton rikkipäästöjen
todettiin kulkevan ilmakehässä pitkiäkin matkoja, jopa
valtion rajojen yli. Kansalliset sopimukset eivät siten riittäneet rikkipäästöjen hillitsemiseksi.
Suomi ratifioi YK:n rikkipöytäkirjan vuonna 1991 ja
sitoutui vähentämään rikkipäästöjään 80 prosenttia vuoden
1980 määrästä vuoteen 2000 mennessä. Suomessa rikkipäästöjä ovat aiheuttaneet voimalaitoskäytössä öljy, kivihiili ja turve, joskin siinä järjestyksessä, että öljy on ykkönen, kivihiili kakkonen ja turve kolmonen. Siten esimerkiksi polttoöljyn korvaaminen turpeella sisämaan CHP- ja
lämpövoimalaitoksissa vähensi polttolaitoksen rikkipäästöjä 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella.271
Turpeen polton rikkipäästöihin liittynyt keskustelu ei
ulottunut sinällään itse tuottajiin, vaan se kohdistui polttolaitoksiin ja niiden käytössä olevaan teknologiaan. Tur-
136
Kasvihuonekaasupäästöt hallitsivat energia- ja ilmastopolitiikkaa 1990-luvulta lähtien.
Aikaisemmin vain vähän tuettu, päästötön tuulivoima nousi
yhdeksi vaihtoehdoksi fossiilisille polttoaineille. Tuulivoiman
asema on ollut Suomessa vaikea, koska maan energiaintensiivinen teollisuus on tarvinnut
säännöllistä energiantuotantoa,
jota tuulivoimalla ei voida taata
Suomen olosuhteissa. Vapo Oy
lähti 1990-luvun lopulla pienimuotoisesti mukaan tuulivoimatuotantoon Pohjois-Pohjamaalla.
Kuvassa Vapo Oy:n tuulimyllyjä
Kuivaniemen kylässä.
Greenhouse gas emissions
have dominated energy and
climate policy since the 1990s.
Emission-free wind power, which
had previously only received
minor subsidies, emerged as
an alternative to fossil fuels.
The position of wind power
in Finland has been difficult
because the country’s energyintensive industry has required
constant energy generation,
which wind power cannot provide
in the conditions in Finland. In
the late 1990s Vapo Oy became
involved in small-scale wind
power generation in Northern
Ostrobothnia. The picture shows
Vapo wind turbines in the village
of Kuivaniemi.
peen polton rikkipäästöt johtuvat turpeen omasta rikkipitoisuudesta, joka on keskimäärin 0,2 prosenttia, ja tukipolttoaineena käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuudesta, joka on yleensä 0,9–2,5 prosenttia. Raskaan
polttoöljyn osuus tukipolttoaineena oli 1980-luvulla keskimäärin 5–10 prosenttia käytetyistä polttoaineista. Turpeesta itsestään aiheutuneet rikkipäästöt rikkidioksidiksi
laskettuina olivat vuonna 1990 noin 3 prosenttia koko
Suomen rikkipäästöistä.272
Rikkipäästökeskustelu heikkeni sitä mukaa kun Suomi
ratifioi YK:n rikkipöytäkirjan ja polttolaitokset omaksuivat kehittyneempää teknologiaa. Rikin poistaminen savukaasuista osoittautui teknisesti melko yksinkertaisek-
si. Sen kustannuksetkin jäivät ennakoitua pienemmiksi.
Suomi onnistui täyttämään rikkipöytäkirjan tavoitteet jo
vuonna 1998.273 Koska puun rikkipitoisuus on alhainen
(0,05 %), on metsäbiomassan ja turpeen yhteispoltolla
voitu myös vaikuttaa vanhojen turvekäyttöisten polttolaitosten rikkipäästöjen vähenemiseen.
Rikkipäästökeskustelu ei kasvanut koskaan yhtä lailla
valtamedioita, kansalaiskeskustelua, tutkimusyhteisöjä ja
politiikan näyttämöitä läpäiseväksi kuin kasvihuonekaasudebatti 1990–2000 -luvuilla. Kasvihuonekaasupäästöjen epäsuotuisasta vaikutuksesta maapallon ilmastolle oli puhuttu tiedepiireissä jo 1950–70 -luvuilla, mutta
laajempaan tietoisuuteen asia tuli vasta 1980–90 -luku-
137
jen vaihteessa. Taustalla oli tutkimustiedon karttuminen
ja jäsentyminen ilmastonmuutoksesta, tiedeyhteisöjen
vakuuttuminen ihmisen toimien vaikutuksesta ilmaston
lämpenemiseen sekä asian saama painoarvo YK:n ympäristön ja kehityksen komissiossa, jonka Rio de Janeiron
kokous (1992) oli eräänlainen taitekohta globaalissa kasvihuonepäästökeskustelussa. Sen jälkeen on kiistelty lähinnä siitä, kuinka suuri vaikutus ihmisen toimilla on ollut ilmaston lämpenemiselle. Ilmastoskeptikot ovat esittäneet, että ihmisen toimilla on vain vähäinen vaikutus ilmastonmuutokseen, joka
selittyy enemmänkin ulkoisista pakotteista (auringon säteily, maapallon asemoituminen aurinkoon nähden, laat-
tatektoniikka) kuin lyhyestä hiilenkierrosta. Vaikutuksen
korostajat ovat pitäneet ihmisen toimia, etupäässä fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä metsien ja soiden hävittämistä, pääsyynä ilmastonmuutokselle, koska kyseiset ihmisen toimet ovat lisänneet hiilidioksidin määrää
ilmakehässä. Nykytiedon valossa on kuitenkin yhä epäselvää, mikä on ihmisen aiheuttamaa muutosta ja mikä
luonnollista muutosta. Ilmaston muutoksesta ja nimenomaan lämpenemisestä on kuitenkin pitäviä todisteita:
pohjoisten jäätiköiden sulaminen, lintujen käyttäytymisen muuttuminen, eräiden hyönteislajien elinalueiden laajentuminen ja metsärajan siirtyminen. Ilmastonmuutoksen seurauksista on puolestaan epävarmuutta. On arvioi-
Päästöjen lähteitä vai hiilinieluja? Suomalaisten suotutkijoiden kovana haasteena on ollut
1990-luvulta lähtien selvittää soiden ja turvemaiden maankäytön ilmastovaikutuksia. Tätä tutkimusta on tehty pääosin Suomessa ja Ruotsissa. Kuvassa
Vapo Oy:n geologi Veijo Klemetti ohjaa opiskelijaa kasvillisuustutkimuksiin Aitonevalla
Kihniössä 1990-luvulla.
Sources of emissions or carbon
sinks? Since the 1990s, Finnish
peatland researchers have been
faced with the difficult challenge
of assessing the climate impacts
of the land use of mires and
peatlands. The majority of this
research has been conducted
in Finland and Sweden.
138
”
Tietyissä asioissa kotimainen
päätösvalta ja mahdollisuudet sitten järjestellä asioita
ja ratkoa niitä on rajallisempia kuin ne olivat ennen EU:hun liittymistä. Se
on varmaan jollakin tavoin
vaikuttanut Vapoonkin ja
turvealaan ja miksei energia-alaan laajemmin. Me
ollaan siirrytty direktiiviohjaukseen jos niin voisi sanoa, ja suunta on yhä kasvava tänä päivänä.
– TEM:n korkea virkamies
”
Ei haluttu saada aikaan suurta turpeenkäytön vähenemistä, koska kysymys on kuitenkin kotimaisesta työllisyydestä, mutta ei myöskään suurta lisäystä. Se ei kuulunut
voimakkaasti edistettäviin
eikä myöskään voimakkaasti epäsuosittaviin asioihin.
Mutta tietenkin niin kun
kaikissa hallituksissa, jotka
ovat monipuoluehallituksia,
niin tässä asiassa oli suurta
ristivetoa. Samoin oli Lipposen hallituksissa.
– Entinen valtioneuvoston jäsen
tu lämpötilan huomattavaa nousua (2–7 °C) ja toisaalta
uuteen kylmään kauteen siirtymistä, jos mannerjäätiköt
sulavat ja aiheuttavat muutoksia merivirroissa.274
YK:n ympäristön ja kehityksen maailmankomission
(ns. Brundtlandin komissio) Suomen toimikunnan työ
ohjasi yhdeltä osin energiaturvekeskustelua konventionaalisista alue- ja energiapoliittisista sekä omavaraisuusaspekteista globaaliin ilmastopolitiikkaan. Jännitteisyys
siitä, kumpi määrittää energiapolitiikkaa, sitä perinteisesti ohjannut talouspolitiikka vai globaalia energiapoliittista keskustelua 2000-luvulla hallinnut ilmastopolitiikka, on vain lisääntynyt maailmanlaajuisen finanssikriisin (2008) jälkeen.
YK:n ympäristön ja kehityksen maailmankomission
Suomen toimikunta esitti kasvihuonekaasutaseisiin vedoten vuonna 1989, että turpeen energiakäyttöä ei lisättäisi 1990-luvulla. Toimikunta myös toivoi, että Suomi
ei pyrkisi enää edistämään turpeen energiakäyttöä ja soiden kuivatusta muissa maissa (Indonesia, Brunei, Uganda). Turve luokiteltiin lähinnä fossiiliseksi, uudistumattomaksi polttoaineeksi, ja sen polttoa pidettiin ympäristöä kuormittavana siinä missä muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Uutena kritiikin aiheena nostettiin
esille suon kuivattamisesta ja turpeen nostosta syntyvät
hiilidioksidipäästöt sekä hiiltä runsaasti sitovan suokasvillisuuden hävittäminen.275
Toimikunnan esitykset linjasivat ainakin ympäristöministeriön kannan 1990-luvun turvekeskustelussa. Kaikissa keskeisissä ministeriöissä (YM, KTM, MMM) haluttiin edistää turvemaiden ja turpeen energiakäytön kasvihuonepäästöjen tutkimusta, sillä siltä osin tietopohja oli
vielä hatara. Soiden kasvihuonekaasupäästöihin liittyviä
kysymyksiä käsiteltiin mm. ilmakehänmuutosten tutkimusohjelma SILMU:ssa.
Turpeen energiakäytön vaikutus Suomen kasvihuonekaasutaseisiin alkoi ulottua entistä painoarvoisemmin
energiapoliittisiin kannanmäärittelyihin. YmpäristömiTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
nisteriön asettamat hiilidioksiditoimikunnat (I vuosina
1990–91 ja II vuosina 1992–93) eivät kuitenkaan tarkastelleet turvetta fossiilisena polttoaineena, vaan metsäenergian ja fossiilisten väliin sijoittuvana polttoaineena.
Veroratkaisutkin olivat sen mukaisia. Hiilidioksiditoimikunnat eivät halunneet ehdoin tahdoin luoda hiilidioksidiperustaista energiaverolinjaa, joka heikentäisi tuntuvasti maan kansainvälistä kilpailukykyä.276
Tutkimustasolla turpeen polton sekä soiden kasvihuonekaasupäästöistä kertyi 1990–2000 -luvuilla varsin
runsaasti tietoa. Suomalaisia tutkimustuloksia kirjattiin
mm. Patrick Crillin, Ken Hargreavesin ja Atte Korholan
KTM:lle tekemään tutkimusraporttiin Turpeen asema
Suomen kasvihuonekaasutaseissa (2000). Julkaisu on ollut
hyvin vaikutusvaltainen Vanhasen I ja II hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikkaa silmällä pitäen. Siinä ehdotettiin
turpeen luokittelemista ”hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi” erotuksena uusiutuvista biopolttoaineista (puu) ja kiinteistä fossiilisista polttoaineista (rusko- ja
kivihiili). Suomen ja Ruotsin energiapoliittiset strategiat
ovat nojautuneet 2000-luvun jälkipuolella sille pilarille,
että turve on hitaasti uusiutuva biomassapolttoaine.
Turpeen luokittelukysymyksessä kuljettiin kuitenkin
Lipposen II hallituksen aikana 1990–2000-lukujen vaihteessa kaukana kansallisesta konsensuksesta. EU:ssa turpeen luokittelun tarkastamista, lähinnä sen siirtoa pois
fossiilisista, ajoivat aktiivisimmin europarlamentaarikot
Pia-Noora Kauppi (Kok.) ja Eija-Riitta Korhola (KD/
Kok.). Asia kytkeytyi EU:n suunnittelemaan RESE-direktiiviin, joka käsitteli energiatuotteiden verotuskehyksen uudistamista Kioton sopimuksen päästökauppavelvollisten polttoaineiden osalta. Pia-Noora Kauppi esitti
vuonna 1999, että turve luokiteltaisiin ominaisuuksiltaan
uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Komission vastaus oli kielteinen ja perustui sille periaatteelle, että turpeen uusiutuminen kestää useita tuhansia vuosia. Komission kanta ei ollut sinällään ehdottoman kielteinen turpeen ener-
139
giakäytölle, vaikka sitä saatettiin siten Suomessa tulkita.
Itse asiassa komissio jätti avoimia ovia kansalliselle tilanteen määrittelylle, mihin Suomi ja Ruotsi myöhemmin
tukeutuivatkin veropoliittisissa ratkaisuissaan. Reunaehtona oli, etteivät kansalliset ratkaisut rikkoneet EY:n sähkömarkkinoiden vapauttamisen periaatteita tai valtiontukia koskevia sääntöjä.277
Eija-Riitta Korhola yritti avata turpeen luokittelukeskustelua Crillin-Hargreavesin-Korholan tuloksiin nojautuen vuonna 2000, mutta komission kanta ei muuttunut.
Komissio vastasi, että ”nykyistä turvealueiden hyväksikäyttöä tarkasteltaessa on otettava huomioon turvealueiden merkittävä väheneminen ja pilaantuminen yhteisössä.
Tältä osin sellaisilla kansallisilla toimintamalleilla, joissa
merkittäviä jäljellä olevia turvealueita suojellaan, turpeen
kokonaisvaroista käytetään hyväksi vain suhteellisen pieni osuus ja turpeenottoalueilla toteutetaan jälkihoito-ohjelmia, voi olla neutraali tai myönteinen elinkaarivaikutus turpeen tuotannon ja käytön kasvihuonekaasupäästöihin.” Turvetta ei otettu huomioon Euroopan standardointikomitean (CEN) kiinteiden biopolttoaineiden luokittelutyössä, koska komission ympäristöpääosasto ei pitänyt turvetta uusiutuvana polttoaineena.278
CEN:n päätös olla sisällyttämättä turvetta kiinteiden
biopolttoaineiden luokitteluun oli suomalaiselle turveteollisuudelle kova kolaus. Vapo Oy:n toimitusjohtaja Esko
Muhonen oli kirjoittanut vielä vuonna 1999, että ”nyt me
suomalaisetkin voimme uskoa, että energiaturve ansaitsee
ja saa verotuksessa ja hiilidioksidia koskevassa päästö- ja
nielukeskustelussa saman erityisaseman kuin uusiutuvilla
energialähteillä ja erityisesti energiapuulla on”. CEN olikin ottanut aluksi turpeen mukaan kiinteiden biopolttoaineiden standardointityöhön, ja komission energiadirektoraatti oli ilmaissut lupauksia herättävästi, ettei turvetta voi pitää fossiilisena polttoaineena, koska se koostuu
kasvijäänteiden muodostamasta orgaanisesta aineksesta
ja on ominaisuuksiltaan puun kaltaista.279
140
”
Suhtauduin kyllä hyvin
neutraalisti siihen, että jos
kansainvälisissä ympäristösuosituksissa tai jossain
muualla turpeelle asetettiin joitakin ympäristövelvoitteita ja kriteereitä,
niin en minä mitenkään
lähtenyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.
jäsen
Kuvassa uudelleen soistunutta
turvetuotantosuota Kihniön Aitonevalla 2000-luvulla. 1940-luvulla tuotantoon otettu Aitoneva
tarjoaa aitiopaikan siihen, miltä tuotannosta poistunut turvetuotantoalue näyttää erilaisten jälkikäyttömuotojen seurauksena.
The picture shows a repaludified
production peatland in Aitoneva,
Kihniö in the 2000s. Peat
production began at Aitoneva
in the 1940s, and the site
offers valuable insights into how
various forms of after-use affect
cutover peatlands released from
production.
Muhosen optimismilta putosi kuitenkin pian pohja
EU-tasolla, sillä ympäristödirektoraatti oli eri mieltä kuin
energiadirektoraatti. Ympäristödirektoraatin painoarvo
nousi, kun EU:lla alkoi olla IPCC:n Kioton kokouksen
jälkeen yhteinen ilmastopoliittinen linja, joka tähtäsi määrätietoiseen kasvihuonekaasujen rajoittamiseen.280 Yhteisestä, hegemonisesta energiapoliittisesta linjasta EU:ssa
sitä vastoin vasta haaveiltiin. Sen tiellä oli hyvin erilaisia
energiajärjestelmiä ja luonnonvaroiltaan erilaisia talouksia, hyvin erilaista regulaatiota, kansallisia ja alueellisia
monopoleja, jähmeän infrastruktuurin ongelmaa (mm.
maakaasu) ja toisistaan eroavia sähkömarkkinoita.
Viime kädessä konsensus turpeen uusiutuvuudesta olisi voitu saavuttaa vain laajalla kansainvälisellä pohjalla.
EU:ssa oli kuitenkin vain neljä merkittävästi energiaturvetta käyttävää maata: Suomi, Ruotsi, Irlanti ja Viro, joista Irlanti oli vielä ajautunut turvetuotannon osalta ympäristönsuojelullisiin kiistoihin EY:n kanssa 1990–2000-lukujen taitteessa281.
Globaalilla tasolla turpeen energiakäyttöä alettiin tarkastella hyvin kriittisesti trooppisten maiden osalta. Puun
energiakäytön kohdalla Suomen oli helpompaa saavuttaa
neuvottelukumppaneita, koska puuta käytetään energialähteenä kaikissa EU-maissa ja yleisesti muuallakin maailmassa. Puun suhteenkin käytiin tiukkoja neuvotteluja, koska osa asiantuntijoista ja poliitikoista halusi rajata uusiutuvuuden vain sellaisille energiantuotantomuodoille, joissa uusiutuvuus voidaan käsittää poliittisen
päätöksenteon puitteissa (0–10 vuotta). Uusiutuvia ovat
silloin vain aurinko-, tuuli- ja vesivoima sekä geoterminen lämpö.282
Hetkittäin näytti siltä, että turve tulisi saamaan uusiutuvan polttoaineen luokittelun vuotuisen kasvunsa osalta
Euroopan parlamentissa. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että komissio olisi lähtenyt pyörtämään aikaisempaa kantaansa, joka perustui IPCC:n määrittelyyn.
Vuosien 2000–01 turvekeskustelu politisoi kysymyksen
äärimmilleen Euroopan parlamentissa, sen lobbaustiloissa
ja myös kotimaisessa eduskunnassa. Vanhat vastakkainasettelut turveteollisuuden ja ympäristönsuojelijoiden välillä
leimahtivat liki ilmiliekkeihin. Molempien näkökulmat
perustuivat siltä osin harhalle, että turve ei ollut saamassa uusiutuvan statusta globaalissa toimintaympäristössä,
johon se liittyi ilmastopolitiikan korosteisuuden ja soiden
suurten hiilivarastojen johdosta. Myös soiden metaanipäästöt kohosivat samanaikaisesti IPCC:n tarkasteltaviksi. Turveluokittelukeskustelun osalta voi todeta, että sitä
alkoivat pyörittää isommat rattaat kuin EU.
Turpeen luokittelun EU-tie muuttui entistä mutkaisemmaksi sen jälkeen, kun eduskunnan suuri valiokunta ei päässyt asiassa yksimielisyyteen ja joutui turvautumaan vuonna 2000 arparatkaisuun äänten mennessä tasan. Arpa ratkaisi sen, että Suomi ei pitänyt virallisesti
itsekään turvetta uusiutuvana luonnonvarana. Vanhasen
II hallitus tosin linjasi myöhemmin turpeen hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi, mutta samalla linjalla
oli kansainvälisesti vain Ruotsi. Vanhasen II hallitus yritti
saada turvetta EU:n uusiutuvien energialähteiden listalle
vuonna 2008, mutta tuolloin EU-parlamentin ympäristövaliokunta tyrmäsi esityksen. Komissio oli puolestaan
torjunut edellisenä vuonna Reino Paasilinnan (SDP) ja
Lena Ekin (Centerpartiet) esityksen siitä, että turve otettaisiin uudelleen käsittelyyn EU:n päästökauppajärjestelmässä. Komissio perusteli kantaansa sillä, että IPCC ei
pitänyt vuoden 2006 suuntaviivojen perusteella turvetta
biopolttoaineena.283
141
IPCC:n polton päästökerroin
Globaalilla tasolla YK:n energia- ja ilmastopoliittisista
toimielimistä päätösvaltaisimmaksi kohosi 1990–2000
-luvuilla hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC, Intergovernmental Panel for Climate Change). Se on ollut samalla sekä politikoinnin että tiedeyhteisöjen esiintymisten näyttämö. IPCC:n näkökulmat olivat 1990–2000
-luvuilla hyvin poltonpäästökeskeisiä, mikä on vaikuttanut kansainvälisellä tasolla energia- ja ilmastopolitiikkaan
hyvin merkittävänä muutostekijänä. Polton hiilidioksidipäästökeskeisyydellään IPCC on ollut vaikuttamassa mm.
ydinvoiman määrittelemiseen päästöttömänä energiantuotantotapana sen jätepäästöistä huolimatta. Puun polton
päästöjen sitominen puun vuotuisen kasvun sisältämään
hiilensitomiskapasiteettiin ja sitä myötä puun status neutraalina energianlähteenä on myös poliittinen päätös, jonka
pitävyyttä voi arvioida, jos tiedeyhteisöjen ennusteet metsien hiilensitomiskyvyn heikkenemisestä ilmaston lämpenemisen seurauksena osoittautuvat oikeiksi.
IPCC:n korjattu luokitteluohjeisto vuodelta 1996
(IPCC Revised 1996 Guidelines) oli Suomen energiaturpeen käytön kannalta merkittävä päätös, koska EU:n
komissio alkoi tukeutua yhä selkeämmin omassa ilmastopolitiikassaan juuri IPCC:n luokitteluihin ja Suomesta oli tullut vuotta aikaisemmin EU:n jäsen. IPCC luokitteli turpeen energiakäytön osalta kiinteisiin fossiilisiin
polttoaineisiin eli samaan luokkaan rusko- ja kivihiilen
kanssa.284 Tätä luokittelua käytti myös EY Irlannin aikaisemman linjauksen perusteella, jonka pontimena oli ollut tukipolitiikka.
Suomalaiset eivät vaikuttaneet 1990-luvun jälkipuolella
ja aivan 2000-luvun alussa yhtä aktiivisesti luokittelukysymykseen IPCC:n asiantuntijaelimissä kuin EU:ssa, jossa
sekä yksittäiset europarlamentaarikot että turveteollisuus
yrittivät kääntää niin parlamentin kuin komissionkin päätä ja saada turpeen pois uusiutumattomien luonnonvarojen luokasta. Sinällään tie on ollut looginen, koska Suomi on esiintynyt IPCC:ssä EU-maana, ja EU:lla on ollut
Kioton jälkeen yhtenäinen ilmastopoliittinen linja. EU:n
tilastointimuutos olisi voinut muuttaa myös IPCC:n tilastointiluokitusta. Voi kylläkin kysyä, onko asialle ollut
eduksi, että sitä yritettiin viedä eteenpäin pääasiassa yritysten ja yksittäisten europarlamentaarikkojen toimesta,
koska komissio seurustelee vain valtioiden kanssa. Suomalaisen turveteollisuuden maineeseen liittynyt kriittisyys lisääntyi Brysselissä vuosina 1999 ja 2000 harjoitetun
lobbaustyön seurauksena. Turveteollisuus on sittemmin
vaikuttanut Brysselissä pääasiassa EPAGMA:n (European Peat and Growing Media Association) kautta. Järjestö perustettiin vuonna 2004.
Laajemmalla tasolla voi todeta, että turve ja suomaat
eivät olleet ylipäänsäkään Suomen hallitusten asialistan
ykkösenä kansainvälisissä ilmastonmuutoksen puitesopimusneuvotteluissa 1990-luvulla. Hiilidioksiditoimikuntien (1991 ja 1994) kannanottojen perusteella Suomen
neuvottelutavoitteet liittyivät pikemminkin metsien tulevaan ilmastopoliittiseen asemaan. Ahon ja Lipposen
hallitukset halusivat, että sopimuksiin tulisi saada metsät
mukaan tasapainottamaan päästöjen osalta tehtyjä sitoumuksia. Ne halusivat myös vaikuttaa siihen, ettei kestävään metsätalouteen perustuvasta biomassan poltosta aiheutuvia päästöjä lasketa hiilidioksiditaseeseen.285
Metsien osalta Suomi toimi 1990-luvulla erittäin aktiivisesti kansainvälisellä ilmastopolitiikan areenalla, mutta
turpeen osalta oli kyse enemmänkin ajelehtimisesta, mikä
johtui osittain kotimaassa vallitsevasta ristiriitaisuudesta
turpeen energiakäyttöä kohtaan. Alue-, talous- ja energia-
142
”
Turve on kaikkein ristiriitaisin energiamuoto,
koska se riippuu aikajänteestä.
jäsen
Kuvassa uudelleen soistuvaa
suopohjaa Aitonevalla 2000-luvulla. Ennallistaminen on ollut
yksi jälkikäyttömuoto entisillä
turvetuotantosoilla.
The picture shows a repaludifying
cutover area at Aitoneva in the
2000s. Restoration has been
one form of after-use for former
peat production areas.
poliittisista syistä turpeen energiakäyttöä ei haluttu ajaa
ehdoin tahdoin alas, mutta ilmastopoliittisista syistä sitä
ei haluttu lisätäkään.
Suomalaisen turveteollisuuden Brysselissä harjoittama lobbaus johtui osittain Lipposen hallitusten odottavan pragmaattisesta linjasta turveluokittelun suhteen.
Turveteollisuus oli tottunut siihen, että sitä oli tuettu
hallitustasolla 1970–80 -luvuilla niin alue-, talous- kuin
energiapoliittisista syistä. Tilanne oli muuttunut Suomen
EU-jäsenyyden ja kansainvälisten ilmastopoliittisten sitoumusten myötä. Paikoitellen näytti siltä, että turve oli
poliitikoille kuin kuuma tervapallo, jota heiteltiin toinen toiselle.
Turveteollisuuden aktivoituminen EU:n lobbaustiloissa johtui myös siitä, että sekä IPCC:n että EU:n luokittelulinja oli ristiriidassa Suomessa vallalla olleen tilastointikäytännön ja silloisten suomalaisten elinkaarimallien tutkimustulosten kanssa. Suomessa turve on luokiteltu omaksi polttoaineluokakseen, ottamatta kantaa sen
uusiutuvuuteen, vuodesta 1971 lähtien, jolloin energiatilastointia kehitettiin merkittävästi. Turpeen kansainvälinen luokittelu rusko- ja kivihiilen rinnalle lähtee kivihiilen syntyprosessikeskeisestä ajattelusta, jossa esitetään usein aikajanan mukainen kiinteiden polttoaineiden muodostumisketju: biomassa –> turve –> ruskohiili
–> bitumipitoinen hiili –> antrasiitti. Kyseinen luokittelu kuitenkin huomioi heikosti uusiutumisajan, joka
on turpeella tuhansia vuosia, ruskohiilellä satojatuhansia vuosia ja kivihiilellä jopa satoja vuosimiljoonia. Luokittelussa ei myöskään oteta huomioon sitä, miten turvetta muodostuu vuosittain hajoamisprosessin tuloksena
(1–2 mm, suotyypistä riippuen) ja miten turve-, ruskohiili- ja kivihiilituotantoalueiden jälkikäyttömahdollisuudet eroavat toisistaan ilmastopoliittisesti.
Suomalaisten ja ruotsalaisten asiantuntijoiden esiintyminen IPCC:ssä johti lopulta vuonna 2006 siihen, että
IPCC siirsi Mauritiuksen kokouksessaan turpeen omaksi
143
Taulukko 7. IPCC:n polton päästökertoimet 2006
Polttoaine (Fuel)
CO2 oletuspäästökerroin CO2 default emission factor, t/TJ
Jyrsinturve (Milled peat)
105.9
Palaturve (Sod peat)
102.0
Turvepelletit ja -briketit (Peat pellets and briquettes)
97.0
Puu (Forest fuelwood)*
109.6
Teollisuuden puutähde (Industrial wood residue)*
109.6
Puunjalostusteollisuuden jäteliemet
(Black liquor and other concentrate)*
109.6
Puupelletit (Wood pellets)*
109.6
Biokaasu (Biogas)*
56.1
Maakaasu (Natural gas)
55.0
Kivihiili (Hard coal)
94.6
Ruskohiili (Brown coal and lignite)
108.0
Kevyt polttoöljy (Light fuel oil)
74.1
Raskas polttoöljy (Heavy fuel oil)
78.8
* Biopolttoaine, jonka hiilidioksidipäästöjä ei lasketa Suomen kasvihuonekaasujen kokonaismäärään
eikä huomioida päästökaupassa.
Biofuel, whose carbon dioxide emissions are not counted in the total emission amounts of Finland’s
greenhouse gases, nor are they taken into account in emission trading.
Lähde/Source: http://www.stat.fi/tup/khkinv/khkaasut_polttoaineluokitus.xls
”
Table 7. IPCC’s fuel classification 2006.
polttoaineluokakseen kiinteiden fossiilisten polttoaineiden ja biomassan väliin. Biopolttoaineeksi IPCC ei kuitenkaan turvetta kelpuuttanut. Lisäksi suomalaisille ja
ruotsalaisille tärkein kysymys, polton päästökerroin, säilyi muuttumattomana. Turpeen polton päästökerroin on
kivihiiltä korkeampi (Kts. Taulukko 7).
Päästökerroin on laskennallinen suure, joka koostuu polttoaineen lämpöarvosta, hiilipitoisuudesta ja hapettumisasteesta kattilassa. Päästökertoimen yksikkö on
g CO2/MJ.
IPCC ilmaisi vuoden 2006 ohjeissaan, että vaikka turve ei ole suoraan ottaen fossiilinen polttoaine, sen kasviSuosta voimaa ja lämpöä
huonekaasupäästöjen luonne on osoittautunut elinkaaritutkimuksissa (Nilsson and Nilsson, 2004; Uppenberg
et al., 2001; Savolainen et al., 1994) vertailukelpoiseksi
kiinteiden fossiilisten polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjen kanssa. Turpeen polton päästöt sisällytettiin yhä
Suomen kasvihuonekaasujen kokonaismäärään ja huomioitiin päästökaupassa.286
Turpeen energiakäyttökeskustelua monimutkaisti
1990–2000 -luvuilla se, että suomalaiset ja ruotsalaiset
elinkaarimallin tutkimustulokset ovat eronneet toisistaan jonkun verran. Tulokset ovat näyttäneet erilaisilta
mm. siksi, että on valittu erilainen aikajänne (100, 200
144
Niin kauan kuin fossiilisia polttoaineita ylipäätänsä käytetään, niin
miksei turvetta käytetä siinä missä niitä muitakin.
Mutta en minä myöskään
näe mitään erityistä syytä suosia ja edistää turpeen käyttöä.
jäsen
Kuvassa metsittynyttä suopohjaa 2000-luvulta. Metsittäminen
on ollut yleisimpiä suopohjien käyttömuotoja 1950–2000
-luvuilla. Kuva Aitonevalta, jossa osa vanhasta turvetuotantokentästä on metsitetty.
The picture shows an afforested
cutover area in the 2000s.
Afforestation has been one
of the most common forms of
use for cutover areas since
the 1950s. The picture is of
Aitoneva, where part of the old
peat production field has been
afforested.
”
Kun ennen oli kysymys
enemmänkin ehkä luonnonvaroista, niiden riittävyydestä tai maisemakysymyksistä tai ekosysteemistä, niin tämä ilmastopoliittinen keskustelu,
jossa nimenomaan hiilidioksidipäästöt ovat olleet se hallitseva asia, on
tuonut taas turpeen ihan
eritavalla tähän keskusteluun sekä kansainvälisesti että kansallisesti.
Se on tuonut sillä tavalla sille paljon merkittävämmän aseman, että se
on niin hyvässä kuin pahassa tärkeä tekijä, myös
globaalisti.
jäsen
tai 300 vuotta) ja pohjavuosi tai asetettu kivihiilen poltolle erilainen päästökerroin. Ruotsalaisten tutkimusten
tulokset ovat olleet turpeen energiakäyttöä kohtaan positiivisempia kuin suomalaiset tutkimukset paljolti siitä
syystä, että kivihiilen polton päästökerroin on ollut ruotsalaisissa tutkimuksissa korkeampi.287 Toisistaan eroavat
tutkimustulokset vaikeuttivat poliittista päätöksentekoa
niin kansallisella kuin globaalilla tasolla 2000-luvun alkupuolella. Ne vaikuttivat myös siihen, että eri osapuolet,
turveteollisuus, viranomaiset ja ympäristöjärjestöt, ovat
voineet puhua samasta asiasta toistensa ohi. Tästä johtuen Suomen Ympäristökeskus (SYKE) aloitti vuonna 2009
kriittisen arvion tekemisen aikaisemmista suomalaisista
ja ruotsalaisista elinkaaritutkimuksista.
Elinkaarianalyysit ja elinkaarimallille perustuvat tutkimukset
Soiden ja turvemaiden sekä turpeen hyötykäytön elinkaarimallille perustuva tutkimus on ollut suomalaisten ja
ruotsalaisten tiedeyhteisöjen yleisesti omaksuma lähestymistapa 1990–2000 -luvuilla. Suomalaisilla ja ruotsalaisilla tutkijoilla oli edessään valtaisa haaste, kun he lähtivät selvittämään laajalti turpeenoton sekä ylipäänsä soiden ja turvemaiden ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Vastaavia tutkimuksia ei oltu tehty muualla samassa laajuudessa. Erityisesti turpeenoton ilmastovaikutuksia ei oltu
tutkittu aikaisemmin juuri lainkaan.
Elinkaarimallille perustuvissa tutkimuksessa on lähdetty siitä, että tiukka rajaus pelkkiin polton päästöihin
vääristää kokonaiskuvaa turve- ja suomaihin liittyvistä
ympäristövaikutuksista. Elinkaarimallille perustuvissa
tutkimuksissa on tarkasteltu muitakin kuin polton päästöjä: erilaisten maankäyttömuotojen päästövaikutuksia,
vesistövaikutuksia, vaikutuksia kalataloudelle, eliöstölle
ja kasvistolle, pöly- ja meluhaittoja, typpi-oksiduuli- ja
rikkidioksidipäästöjä, turpeen poltosta syntyvän tuhkan
hyödyntämismahdollisuuksia, turvetuotannon terveysvaikutuksia jne.
Elinkaarimallitutkimus pohjaa tietyiltä osin elinkaarianalyysin (LCA, life cycle assessment) sovittuihin sääntöihin. Ilmastovaikutusten määrittämisessä käytetään lisäksi säteilypakotetta (radiative forcing), joka on ilmastotieteen käyttämä suure, joka kuvaa saapuvan ja poistuvan säteilyn välistä eroa. IPCC arvioi maan säteilypakotteen säännöllisesti.
LCA on ollut 1970-luvulta lähtien laajalti käytetty ympäristöarvioinnin metodi, jossa arvioidaan yleensä tietyn
tuotteen tai palvelun ympäristöllisiä tai sosiaalisia haittoja. Kyse on siten hyvin ongelmakeskeisestä tutkimuksesta. LCA on osa kansainvälistä ISO 14000 ympäristöhallinnon standardia ja niin ollen virallistettu ympäristövaikutusten arvioinnin menetelmä.
Niin elinkaarimallille perustuvan tutkimuksen kuin
itse elinkaarianalyysin painotukset ovat vaihdelleet ympäröivän yhteiskunnan arvojen, ulkoa tulleen normiohja-
145
uksen ja tutkimuskohteen mukaan. YK:n biodiversiteettisopimus, EU:n luontodirektiivi, IPCC:n polton päästökerroin ja EU:n päästökauppadirektiivi ovat heijastuneet
1990–2000 -luvuilla huomattavina ulkoa tulleina vaikuttimina sekä suomalaiseen ja ruotsalaiseen elinkaarimallitutkimukseen että viralliseen LCA-käytäntöön.
Elinkaarimallitutkimus on holistista tutkimusta, koska
lähtökohtana on kokonaisvaltainen tilannekartoitus tutkittavasta aiheesta. Kokonaisvaltaisuuden kirjo on kuitenkin vaihdellut aikakauden yleisempien ympäristö- ja
ilmastopoliittisten painotusten mukaan. Suomalainen ja
ruotsalainen suoja turvemaiden elinkaarimallitutkimus
oli 1990-luvuilla hyvin kokonaisvaltaista ulottuen sosiaalisista aspekteista laaja-alaiseen ympäristönsuojeluun. Turveteollisuus osallistui tuolloin aktiivisesti tutkimustyöhön
ja oli usein myös tutkimushankkeiden käynnistäjä.
Elinkaarimallille perustuvien suoja turvemaiden ympäristövaikutustutkimusten alkuna olivat 1990-luvun alussa aloitetut tutkimusohjelmat, joissa Vapo Oy oli merkittävänä alulle panijana. Vapo Oy.n ja Tekesin rahoittama tutkimus ”Kestävän kehityksen mukainen turvetuotantoalueiden jälkikäyttö” (1993–95) synnytti tutkimustietoa mm. järven tekemisestä suopohjalle, lintujärvien
suunnittelusta sekä yrttien ja lääkekasvien kasvattamisesta
suopohjalla. Tutkimukseen osallistui monia yliopistoja ja
tutkimuslaitoksia. Vapo Oy:n sekä Jyväskylän yliopiston
bio- ja ympäristötieteiden laitoksen yhteinen biodiversiteettitutkimus (1997–99) selvitti turvetuotannon ja turvemaiden jälkikäytön vaikutuksia hyönteisiin, perhosiin
ja lintuihin. Vapo Oy ja VTT tutkivat samanaikaisesti Limingan Hirvinevalla ruokohelpin kasvatusta tuotannosta
vapautuvilla turvekentillä. Vapo Oy ja Metla puolestaan
selvittivät 1990-luvun lopulla yhdessä sitä, miten suopohjia voitaisiin metsittää onnistuneesti.288 Myöhemmin näitä
tuloksia hyödynsivät vuonna 1997 tehdyissä elinkaaritutkimuksissa SYKE (Leijting et al.) ja VTT (Mälkki et al.)
sekä opinnäytetyössään TKK Johanna Puranen.
1980–90 -luvuilla hegemonisessa asemassa olivat vesiensuojelu ja yksittäisten lajien suojelu. Polton päästöistä olivat pinnalla 1980-luvulla rikkidioksidi- ja typpioksiduulipäästöt.
2000-luvun alussa suoja turvemaiden elinkaarimallitutkimusten näkökulma seurasi yleistä ympäristöpolitiikan suuntaa, joka oli erittäin hiilidioksidi- ja metaanipäästökeskeinen. Ilmastopolitiikka hallitsi ympäristöpolitiikkaa Kioton I-vaiheen aikana.
Tutkimusnäkökulma siirtyikin IPCC:n Kioton kokouksen (1997) ja EU:n päästökauppadirektiivin (2002,
voimaan 2005) jälkeen yhä enemmän turpeen energiantuotantoketjun ilmastovaikutuksiin. Verrokkina oli suomalaisissa tutkimuksissa kivihiilen hyödyntämisketju ja
ruotsalaisissa tutkimuksissa sekä kivihiilen että maakaasun hyödyntämisketju, eli tuotanto, kuljetukset, prosessointi ja poltto. Turpeen polton päästöt tunnettiin jo hyvin, mutta suot ja turvemaat hiilinieluina ja hiilenlähteinä
olivat vielä osittainen arvoitus 2000-luvun alussa. Myös
turpeesta toisen sukupolven biopolttoaineen raaka-aineena kaivattiin lisätietoa. Elinkaarianalyysiin ja säteilypakotteeseen pohjautuvia
energiaturpeeseen liittyviä tutkimuksia288b yhdisti 2000-luvulla maankäyttönäkökulma, mikä tarkoitti sitä, että niissä
tarkasteltiin turvemaan hyödyntämistä kokonaisvaltaisesti energiantuotannossa: ensin jyrsinja palaturpeen tuotannossa ja sen jälkeen uusiutuvan energian tuotannossa
metsityksen tai ruokohelpin viljelyn kautta.
Eri maankäyttömuotoja asetettiin paremmuusjärjestykseen niiden ilmastovaikutusten osalta. Taustalla on se
seikka, että turpeenoton maankäyttötoimenpiteet muuttavat luontaisia kasvihuonekaasutaseita, jolloin maankäytöllä voidaan vaikuttaa merkittävästikin energiaturpeen ilmastovaikutuksiin. Toinen huomattavia ilmastovaikutuksia aiheuttava tekijä, turpeen poltto, voidaan
muuttaa vähäpäästöisemmäksi vain uudella hiidioksidin
talteenottoteknologialla (ccs), tai poliittisella päätök-
146
”
Turve nousee kyllä arvoon
arvaamattomaan, mutta
ehkä vähän toisesta näkökulmasta kuin vaan
energianlähteenä.
jäsen
sellä, joka sitoisi turpeen poltosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt turpeen vuotuiseen kasvuun sisältyvään hiilen
sitoutumiseen tai pidemmällä aikavälillä turvetuotantoalueiden jälkikäyttöön liittyvään biomassan kasvattamiseen (metsitys, ruokohelpi). Jälkimmäisen vaihtoehdon
toteutumisedellytykset ovat näyttäneet IPCC:ssä epätodennäköisiltä, sillä se on tarkastellut 2000-luvulla vain toteutuneita päästöjä. Puun energiakäytön hiilineutraalius
näyttäisi olleen 1990–2000 -luvuilla viimeisiä kompromisseja IPCC:ssä.
Tieto soista ja turvemaista päästöjen lähteinä lisääntyi 2000-luvulla, joskin kokonaiskuva runsasravinteisista
metsäojitetuista turvemaista oli 2000–2010 -lukujen taitteessa yhä epäselvä. Tutkimustietoa kaivattiin lisää myös
vuotuisten metaanipäästöjen vaihteluista. 2000-luvun
tutkimukset eivät myöskään ottaneet huomioon uuden
turpeen tuotantoteknologian vaikutusta turpeenoton kasvihuonekaasupäästöihin.289 Ylipäänsäkin voi sanoa, että
2000-luvun alkupuolen tutkimuksissa tuskin esitettiin
lopullisia tuloksia monimutkaisesta ilmiöstä nimeltään
turpeenoton kasvihuonekaasupäästöt.
Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) kriittinen arvio
aikaisemmista suomalaisista ja ruotsalaista elinkaarimallitutkimuksista on edustanut uusinta näkökulmaa turpeen
päästökeskustelussa. SYKE käynnisti kriittisen arvioinnin tekemisen vuonna 2009. Tarkoituksena on saada täsmällisempää tietoa päästöistä ja tukea siltä osin Suomen
IPCC-ryhmän työtä tulevissa neuvotteluissa.
Nurmen viljelyä on kokeiltu myös
turvetuotannon jälkikäytössä.
Kuvassa nurmen viljelyä suopohjalla 2000-luvulla.
Grass cultivation has been
experimented with as a form
of after-use following peat
production. The picture shows
grass cultivation in a cut-away
area in the 2000s.
147
Tähän mennessä tarkinta tietoa on saatu etupäässä
luonnontilaisista soista, joissa turpeen energiakäyttö johtaa suomalaisten ja ruotsalaisten tutkimusten mukaan lähes samansuuruisiin elinkaaren aikaisiin ilmastovaikutuksiin kuin mitä energiatuotanto aiheuttaa kivihiilellä.
Metsäojitettujen soiden turpeen energiakäytöllä voidaan
saavuttaa kivihiileen verrattuna keskimäärin muutaman
prosentin vähennys ilmastovaikutuksiin sadan vuoden aikana. Tulos kuitenkin vaihtelee suuresti suotyypeittäin.
Nykyisten tutkimusten mukaan ravinnerikkailla metsä-
ojitetuilla soilla voidaan saavuttaa parempi ilmastohyöty kuin ravinneköyhillä soilla. Suopeltojen turpeen käyttö tuottaa laskennallisesti muita turvemaita alhaisemmat
kasvihuonekaasupäästöt. Ilmastovaikutushyöty on osoittautunut kuitenkin vain hieman paremmaksi kuin mitä
metsäojitetusta suosta peräisin olevalla energiaturpeella
saavutetaan.290
On odotettavissa, että edellä mainitut tutkimustulokset ohjaavat Suomen ja Ruotsin turve- ja suomaista
käytävää keskustelua 2010-luvulla. Etenkin suomalainen
”
Ehkä Suomessa voisi tutkimusta tehdä vähän enemmän sellaisista turpeen
käyttötavoista, joissa sitten niin sanotusti kilohinta olisi korkeampi.
jäsen
Ruokohelven viljely on noussut
viljelijöiden suosimaksi vaihtoehdoksi turvetuotannosta vapautuvilla suopohjilla. Kantovoimana ovat olleet EU:n päästökauppa ja viljelijöille myönnetyt tuet. Vapo Oy on kehittänyt
peltoenergialiiketoimintojaan
2000-luvulla nimenomaan ruokohelven kautta. Kuvassa ruokohelpiauma Anjalankoskella
vuonna 2005.
Reed canary grass cultivation
has become a popular option
with producers for cutover areas
released from peat production.
The impetus for this has been EU
emission trading and subsidies
paid to producers. Reed canary
grass has been central to the
development of Vapo’s energy
crop activities in the 2000s. The
picture shows a reed canary
grass stockpile at Anjalankoski
in 2005.
148
t urveteollisuus tarvitsee runsaasti uusia tuotantoalueita
vanhojen tuotantosoiden tultua hyödynnetyiksi. Suopellot voisivat olla ilmastopoliittisesti tukea nauttiva ratkaisu,
mutta niihin liittyy lukuisia ongelmakohtia, kuten tuotantoalueiden pienuus ja hajanaisuus, hajanaiset omistusolot
ja epävarmuus omistajien tahtotilasta. Suopellot sijaitsevat
usein kylien keskellä, jolloin niitä on vaikea saada teolliseen käyttöön. Lisäksi suopeltojen energiaturpeen laatu
on heikentynyt kalkituksen ja kovan lannoituksen vuoksi.
Siten onkin odotettavissa, että metsäojitetut, metsätalouskäytöstä poistuvat turvemaat tulevat olemaan 2010-luvun tuotantoalueneuvottelujen kohteina. Niiden suhteen
ongelmana ovat vielä puutteellinen tieto ilmastovaikutuksista sekä päällekkäiset tavoitteet turveteollisuuden, metsäteollisuuden ja ympäristönsuojelujärjestöjen keskuudessa. Metsäojitetut, metsätalouskäytöstä poistuvat turvemaat
sopisivat omistusolojensa ja laajuutensa puolesta paremmin turvetuotantoalueiksi kuin suopellot.
Ilmastopolitiikka ja nimenomaan turpeen polton päästöt ovat hallinneet turvekeskustelua 2000-luvulla. On selvää, että keskustelu on jatkossakin globaalia. Siinä on kuitenkin liikkumatilaa kansallisille politiikkatoimille, joskin
Suomen ulkopuolella päätetyt päästökertoimet ja päästömaksut ovat osa energiaturpeen käyttöä vuoden 2010
jälkeenkin. On myös vaikeaa sanoa, mitkä näkökulmat
hallitsevat turvekeskustelua esimerkiksi 50 vuoden päästä: ilmastopolitiikka, globaalit makean veden suojelutavoitteet, suot ja turvemaat ekosysteemipalveluina vai laajemmin ymmärretty turvallisuuspolitiikka, joka pitää sisällään toimitusja huoltovarmuuskysymykset sekä energiaomavaraisuustavoitteet.
149
Peat as a Source of Energy:
Environmental Awareness and Environmental Protection
Environmental protection and environmental awareness
related to the utilisation of peat and peatlands have
undergone a considerable transformation between the
1960s and the present day. The focus of environmental
protection has also varied over time: in the 1960s and 70s
mire conservation programmes and the impact of the peat
industry on conservation targets were in the forefront; in
the 1980s and 90s watercourse protection and the impact
of peat extraction on biodiversity were among the key
issues, and in the 1990s and since 2000 environmental
protection has been dominated by climate policy, linked
to the greenhouse gas emissions from peat combustion
and the land usage of peatlands. In terms of environmental awareness, there has been a
progression towards a principle of increased environmental
responsibility. The awareness of the peat industry – and of
Finnish industry in general – of the environmental impact
of their activities increased in the 1980s, and at the same
time data on the impacts became available, the authorities
imposed more standards and environmental protection
started to be a major area of stakeholder interaction.
Peat production, which was low-volume and geographically
limited, was not considered particularly problematic by
Finnish nature conservationists in the 1960s. However,
mire conservation movements gained ground as a result
of large-scale ditching by the forest industry.
The power-generating industry, which enjoyed government
support, also came in for criticism by mire conservation
movements in the 1960s when the Lokka and Porttipahta
reservoir schemes threatened to – and eventually did –
flood some of Europe’s largest peatlands.
Summary
The breakthrough of fuel peat extraction in the early
1970s raised the question of extending production to
peatlands in the natural state and those identified for
conservation by nature conservationists. Some of these mires
had been conserved by the Finnish forestry commission
Metsähallitus and some had been set aside as conservation
areas in regional planning at the turn of the 1970s. With
the oil crisis, however, energy policy overrode conservation
considerations. In 1975 the Ministry of Trade and Industry
instructed regional planning councils and Metsähallitus
to set aside peatlands for the State Fuel Centre, which
was given the target of increasing annual production to
20 million cubic metres by the 1980s.
There were overlapping objectives, which led to
conflicts. The problem was that no clear guidelines had
been defined in Finland for what peatlands were to be
set aside for agriculture, forestry, peat production, leisure
use or conservation. In the 1970s conflicts also resulted
from the incompleteness of environmental protection
standards and the dispersion of environmental protection
responsibilities across various ministries and branches of
regional administration.
In more general terms, environmental awareness in the
1970s meant very different things to the peat industry,
the civil servants who favoured fuel peat production and
nature conservationists. For the peat industry and its
supporters, peatlands represented ecosystems that people
had exploited through the ages, first for farming and later
for forestry. The principal value of peatlands was their
economic benefit, although leisure and nature conservation
values were also starting to gain recognition.
To nature conservationists, peatlands represented a
150
Suomi on kirjaimellisesti suomaa. Lähes kolmasosa Suomen maa-alueesta eli 9,3 miljoonaa hehtaaria on suota ja
turvemaata. Noin 58 % Suomen soista on kuivatettu metsätalouskäyttöön, 13 % soista
on suojeltu ja 0,6 % soista on
turvetuotannossa. Kuva on otettu Permisuolla Keski-Suomessa
vuonna 2009.
Finland is literally a “peatland”
where almost 1/3 of the land area
or approximately 9.3 million ha
are covered by peatlands. About
58% of the Finnish peatlands
have been drained for forestry
purposes, 13% are protected
and 0.6% or 60.000 ha are used
for peat production. The picture
is taken at Permisuo in Central
Finland in 2009.
threatened ecosystem and, following large-scale drainage
for agriculture and forestry, mankind should no longer
interfere in their natural course in any significant way.
Peatland values were dominated by leisure and conservation
aspects, although there was also some understanding for
the peat industry’s expansion plans.
The peatland working group appointed by the energy
and environmental working group of the Ministry of
Trade and Industry went through all of Finland’s peatland
conservation programmes at the end of the 1970s. The
outcome was a long-run agreement that the State Fuel Centre
would not develop mires subject to peatland conservation
plans. All mires outside of peatland conservation plans
were defined as commercial mires. The agreement also
included some land swaps. The State Fuel Centre/Vapo
Oy has strictly applied the agreement. Between the 1980s
and 2000s, the peat industry has used less than 1% of the
land area of Finland’s peatlands.
The government endorsed a peatland conservation
programme based on proposals by the peatland conservation
working group of the Ministry of Agriculture and Forestry
in 1979. The programme complement gained government
backing in 1981. The programme includes 600 conservation
sites, with a total peatland area of 488,565 hectares, of
which around 340,000 hectares are state-owned and around
150,000 hectares are in private or corporate ownership.
The peatland conservation programme comprises around
5% of Finland’s original peatland area. There are a further
400,000 hectares of conserved peatland outside of formal
peatland conservation programmes.
In terms of environmental permit procedure, between
1970 and 2000 peat production was characterised by a
transition from a voluntary approach (until the mid-1980s)
to a strict permit regime (from the late 1980s). Changed
environmental legislation, tighter permit procedures and
greater environmental awareness represented turning
points for the peat industry itself. The industry’s own
environmental protection initiatives were prompted by the
pressures coming from all sides in the early 1980s. On the
one hand there were watercourse permit obligations, on
the other hand there was increasing awareness of corporate
social responsibility for the environment. In addition,
environmental protection in general was becoming a more
integral feature of business objectives.
In the 1970s, peat production was mainly regulated
by watercourse, building and neighbourhood legislation.
Even in the 1980s, the procedure for gaining a permit
to start peat production was largely voluntary. A whole
series of standards were introduced in the 1990s. The act
on environmental permits (1991) stipulated that all peat
production areas over 10 hectares required an environmental
permit. The act on the assessment of environmental impacts
(1994) required an environmental impact assessment to
be carried out on all production areas over 150 hectares
prior to the permit application being decided.
151
Watercourse protection was not the cause of criticism of
peat production in the early 1970s. This changed, however,
at the turn of the 1980s and it remained a heated topic
throughout the 1980s and at times into the 1990s and
2000s. The point at issue has been the suspended solids,
nutrients, humus and iron leaching into watercourses from
peat production areas. Although the phosphorous and
nitrogen load caused by peat production has not exceeded
around 1% of the total load in Finland’s watercourses,
the local impact on water quality at the mouth of outlet
ditches or in the nearest stream, pond or lake may be
significant. The debate on watercourse impacts was also
linked to the fact that large-scale peat production was
initiated just as a period of extensive forest ditching was
ending, and in places the peat industry was blamed for
the problems caused by forest ditching.
Awareness of the watercourse load caused by peat
production led to significant advances in watercourse
protection methods in the sector from the early 1980s,
leading to nationwide watercourse protection practices for
peat production and a number of protection methods.
Gradually ordinary field ditches gave way to more
advanced watercourse protection methods and structures.
Research work resulted in various sedimentation pond
solutions (1980-l), overland flow fields and chemical water
purification (1990-l) and, since 2000, control of runoff peaks, through-soil infiltration, evaporation ponds,
overflow fields and peat filtration. In all of these, Vapo
Oy initiated and financed the research.
The carbon dioxide emissions caused by combustion
have dominated the environmental policy debate around
energy peat in the 1990s and 2000s. The debate has been
decidedly global since the start. In the 1990s, the impact
of peat energy usage on Finland’s greenhouse gas balances
also began to be more decisive in defining energy policy
positions. Based on the classification introduced by the
IPCC, emissions from peat combustion are included
in Finland’s greenhouse gas balances. The debate on
emissions has not been limited to energy usage alone.
Peatlands are significant carbon sinks, thus peatland
usage increasingly became a subject of global interest in
the 1990s and 2000s.
At the research level, a wealth of data was assembled
on the greenhouse gas emissions of peat combustion
and the land usage of peatlands in the 1990s and 2000s.
Particularly in Finland and Sweden, this research has been
conducted using the principles of lifecycle studies. Coal
has generally been used as the control fuel for peat.
Finnish research findings are contained in the report
produced for the Ministry of Trade and Industry by
Patrick Crill, Ken Hargreaves and Atte Korhola entitled
The Role of Peat in Finnish Greenhouse Gas Balances
(2000). This publication has been highly influential on
the climate and energy policy of the Vanhanen I and II
governments. It proposed classifying peat as a “slowly
renewable biomass fuel” to distinguish it from renewable
biofuels (wood) and solid fossil fuels (brown and mineral
coal). The energy policy strategies of Finland and Sweden
since 2005 have been based on the premise that peat is a
slowly renewable biomass fuel.
However, as an EU country Finland has been bound by
the EU’s climate policy stance. At the EU level, peat was
classified as a fossil fuel even before Finland’s membership.
Ireland was very influential in this classification since fossil
fuels received most subsidies in the EEC in the 1980s. In
its 1996 guidelines, the IPCC also classified peat as a fossil
fuel. The European Commission very largely followed the
IPCC’s positions in its climate policy.
In the international arena, peat energy usage has been
a difficult issue for Finland since the 1990s. In general
terms it can be said that peat and peatlands were not
at the top of the agenda of Finnish governments in the
negotiations on an international framework agreement on
climate change in the 1990s. Based on the positions of the
152
Suomalainen turveteollisuus on
sitoutunut kehittämään erilaisia
turvetuotantoalueiden jälkikäyttötapoja. 1990–2000 -luvuilla on
saatu hyviä esimerkkejä metsityksestä, ruokohelven viljelystä, maatalouskäytöstä ja ennallistamisesta. Kuvassa ruokohelven viljelyä Anjalankoskella vuonna 2009.
The Finnish peat industry is
committed to develop alternatives
to the after-use or re-use of
the cut-away peat production
areas. There are several good
examples of afforestation,
reed canary grass cultivation,
agricultural use, re-paludification
and bird sanctuaries on the
former production sites. The
picture shows reed canary grass
cultivation in the cut-away peat
production area in Anjalankoski
in the Sothern Finland.
carbon dioxide committees appointed by the Ministry of
the Environment (1991 and 1994), Finland’s negotiating
objectives had more to do with the eventual position of
forests in climate policy. The Aho and Lipponen governments
wanted any agreements to include forests so as to balance
out commitments made on emissions. They also wanted
to make sure that emissions from the combustion of
biomass originating from sustainable forestry would not
be included in the carbon dioxide balance.
As regards forests, Finland took a very active role
in the international climate policy arena in the 1990s,
but when it came to peat it was more of a wait-and-see
attitude, which was partly due to the inconsistencies within
Finland regarding the energy use of peat. For reasons of
regional, economic and energy policy the Lipponen I and
II governments did not set out to run down peat energy
usage, but for climate policy reasons increased usage was
not encouraged either.
The report by Crill, Hargreaves and Korhola and the
position of the Vanhanen I and II governments on peat
as a slowly renewable biomass have contradicted the
classifications of the EU and IPCC. The active role of
Finnish and Swedish scientists in the IPCC finally resulted
in the IPCC, at its meeting in Mauritius in 2006, placing
peat in a separate fuel category between solid fossil fuels
and biomass. The IPCC did not accept peat as a biofuel,
however, because the period of renewal was considered to
be too long. In Finland, the average period of renewal for
peat is approximately 2000 to 4000 years. Also, the most
important issue for Finland and Sweden, the combustion
emission factor, remained unchanged: the combustion
emission factor of peat is higher than that of coal. The
renewal period for coal is hundreds of millions of years.
Finland and Sweden have pushed to continue the
debate on the classification of peat in the IPCC on the
basis of new scientific research findings. Dozens of studies
based on lifecycle models of the greenhouse gas emissions
caused by the land usage of peatland and peat energy
usage have been prepared. The most precise data has been
gathered on peatlands in the natural state, where according
to Finnish and Swedish studies peat energy usage causes
lifecycle climate impacts almost equal to those of energy
generation from coal. Energy usage of peat from forest
ditched peatlands can achieve an average reduction in
climate impacts compared to coal of several percent over
a one hundred year period. Using peat from peat fields
produces greenhouse emissions that are notionally lower
than other peatlands.
Climate policy and especially emissions from peat
combustion have dominated the peat debate since 2000.
Clearly the debate will continue to be global. It is also
difficult to say what aspects will dominate the peat debate
in 50 years’ time: climate policy, biodiversity, the objectives
of ecosystem services or security policy more generally,
including questions of supply, security and energy selfsufficiency targets.
153
154
Turpeen kaupalliset markkinat
Turve nousee kilpailijaksi polttoainemarkkinoilla
Valtioneuvoston päätökset vuosilta 1971 ja 1974 polttoturvetuotannon moninkertaistamiseksi vahvistivat jyrsinja palaturpeen asemaa primääripolttoainemarkkinoilla. Ilman öljykriiseihin kytkeytyneitä päätöksiä turpeen energiakäyttö olisi todennäköisesti jäänyt huomattavasti pienemmäksi 1970-luvulla. Öljyriippuvuutta olisi alettu purkaa ilman öljykriisejäkin, koska Suomen energiaomavaraisuus heikkeni 1960-luvulla jyrkästi. Öljystä luopuminen olisi vain tapahtunut
huomattavasti hitaammin ilman ulkoista kriisiä. Tuolloin
vaihtoehdoiksi olisivat kohonneet yhdistetyssä lämmön
ja sähkön tuotannossa vakiintuneen käyttöteknologian
omaavat kivihiili ja maakaasu. Ydinvoima ei ollut niinkään vaihtoehto öljylle, vaan halpaa ja säännöllistä energiantoimitusta havittelevan talousjärjestelmän vaihtoehto perinteisille sähköntuotantoteknologioille. Ydinvoimasuunnitelmat olivat jo ennen öljykriisejä energiantuotanTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
non vastaus kovalle talouskasvun tavoittelulle, jossa pääpaino oli vientivetoisessa prosessiteollisuudessa.
Ilman öljykriisejä Suomen energiajärjestelmä olisi muuttunut entistäkin riippuvaisemmaksi tuonnista.
Jotta energiaomavaraisuustavoitteet voitiin täyttää, tarvittiin lisää kotimaista energiantuotantoa. Vesivoimasta
ei ollut 1970-luvulla enää vastaukseksi omavaraisuustavoitteisiin, koska suurimmat kosket oli jo valjastettu ja
uusien voimalaitosaltaiden rakennussuunnitelmia vastustettiin ympäristösyistä.
Polttoturpeesta tuli poliittisella päätöksellä omavaraisuuden nostaja, sillä sen käytöstä oli kokemuksia ja tietoa
edeltäviltä vuosikymmeniltä. Omavaraisuustavoitteet saivat päättäjät kääntämään katseensa aiemmin lähinnä joutomaina pidetyille nevoille, joiden arvo kohosi koko ajan
niin taloudellisista kuin ympäristöllisistä syistä.
Metsäenergiaa hallitukset eivät halunnut tukea samas-
155
sa määrin kuin turvetta, koska puun hinta ja puun saatavuus kytkeytyivät sellu- ja paperiteollisuuden ja samalla
koko kansantalouden kilpailukykyyn. Metsätaseet olivat
olleet 1960-luvulla heikkeneviä291, mikä johti tiukkenevaan metsäresurssien sääntelyyn nimenomaan sellu- ja paperiteollisuutta ajatellen. Metsäbiomassan energiakäyttö
hyväksyttiin laajasti vain puunjalostusteollisuuden sivuvirroista syntyvälle kuorelle, sahanpurulle ja jäteliemille.
Niitä käytettiin energiantuotantoon etupäässä sellu- ja
paperiteollisuuden omissa voimalaitoksissa.292
Turve oli siinä mielessä vaihtoehtoinen energialähde
1960–1970-lukujen taitteessa, että se haastoi perinteistä
energiajärjestelmää, jonka hallitsevina piirteinä olivat olleet sähkön ja lämmön tuotannossa kasvava tuontipoltto-
aineiden käyttö (öljy ja kivihiili) ja olemassa olevat vesivoimalat. 1970-luvun energiapolitiikassa vaihtoehtoisella
energialähteellä tarkoitettiin toisaalta vaihtoehtoa polttoöljylle (kivihiili, maakaasu, turve, puu) ja toisaalta vaihtoehtoa keskitetymmän, suuruuden ekonomiaan perustuvan
sähköntuotannon edistämiseksi (ydinvoima).
Turve kohosi muiden vaihtoehtoisten polttoaineiden
yläpuolelle siksi, että se oli kotimaista, sitä voitiin tuottaa
koneellisesti suuria määriä ja tuotannossa voitiin tukeutua
valtion rahoittamaan tuottajaan eli Valtion polttoainekeskukseen sekä alkuun itäteknologiaan. Turve oli metsäteollisuudenkin intressien mukainen vaihtoehto ja sen polttoteknologia kehittyi koko ajan. Metsäteollisuudessa oli
lisätty turpeen käyttöä jo 1960-luvun lopulla. Kuopion
Vapon turverekat ovat tehneet
yrityksen liikemerkkiä tutuksi
1970-luvun jälkipuolelta lähtien. Kuvassa jyrsinturpeen lastausta vuonna 2006.
People have got used to seeing
Vapo’s logo on the company’s
peat trucks since the late 1970s.
The picture shows milled peat
being loaded in 2006
156
Seppo Sänkiaho johti Vapo Oy:n
turvetoimialaa 1980–90 -luvuilla ja vaikutti keskeisesti siihen,
että toimitusvarmuudessa saavutettiin hyvä taso.
Seppo Sänkiaho headed Vapo’s
peat business in the 1980s
and 90s and played a key role
in ensuring high standards of
security of supply.
Haapaniemi I (1972) oli luonut uskoa turpeen käyttöön
suurten kaupunkivoimalaitosten kokoluokassa.
Polttoturve oli 1970-luvulla vahvasti tuettu polttoaine, jonka käyttö lähti julkisen sääntelyn johdosta nopeaan kasvuun. Polttoturpeen osuus energiankulutuksesta
kohosi jo 1970-luvulla 0,1 %:sta 1,8 %:iin. 1980-luvun
lopulla turve kattoi jo liki 4 % maamme energiankulutuksesta. Kaukolämmityksessä turpeen osuus oli moninkertainen.293
Turvetuotanto monikymmenkertaistui vuodesta 1971
vuoteen 1985 mennessä. Valtioneuvoston vuonna 1974
asettama tavoite, 20 miljoonaa m³ vuodessa, saavutettiin
vuonna 1985.294 Saman vuosikymmenen lopulle tultaessa
Suomi alkoi kivuta jo Neuvostoliiton ohi maailman suurimpana polttoturpeen tuottajana ja käyttäjänä.
Valtion polttoainekeskus, joka olisi ollut ”halko-Vapona” kutistuva kotimaisten polttoaineiden toimittaja, nousi
turvetuotannon myötä 1970-luvulla maamme suurimpien polttoaineiden toimittajien joukkoon. Turvealalla Valtion polttoainekeskus muistutti luonnollista monopolia.
Turvealalle perustettiin 1970–80 -luvuilla muitakin yrityksiä, esimerkiksi Oulun seudulle Turveruukki Oy. Valtion polttoainekeskuksen/Vapo Oy:n markkinaosuus pysyi kuitenkin hallitsevana 2000-luvulle saakka.
Hallitsevaa asemaa vahvistivat pitkät sopimukset,
polttoteknologian vakiintuminen ja polttoainetoimitusten paikallisuus. Monet tärkeimmistä asiakkuuksista solmittiin jo 1970-luvulla. Vapo Oy oli 2000-luvulla ainoa
suomalainen turpeentuottaja, jolla oli toimintaa Suomen
jokaisessa läänissä. Se oli myös ainoa suomalainen energiaturpeen tuottaja, joka laajentui pysyvästi maan rajojen ulkopuolelle.
KTM:n päättäjät ja Valtion polttoainekeskuksen johto
näkivät 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa viisaasti, että turpeelle oli luotava toimivat markkinat. Tuottajien pienuus, turpeen laadun epätasaisuus sekä yhden asiakkaan varaan jääminen (Valtion rautatiet) olivat olleet
tuhon siemeniä 1950-luvun palaturvetuotannolle. Toki
alaa oli painanut alas myös erittäin halpa öljy. Oli käynyt
selväksi, ettei turveteollisuus voinut kilpailla öljyä ja kivihiiltä vastaan ilman valtion tukia, koska tuontipolttoaineiden lämpöarvo oli korkeampi ja niiden hinnat olivat
laskusuunnassa. Turpeen oli kyettävä voittamaan se hinnassa ja toimitusvarmuudessa, minkä se hävisi lämpöarvossa. Hintavertailu tehtiin 1960-luvulla ja 1970-luvun
alkupuolella suhteessa öljyyn. Lähtökohdiltaan turve oli
ja on yhä toimitusja huoltovarmuudellisesti hyvä polttoaine, koska sen koko tuotanto-, toimitusja käyttäjäketju sijaitsevat Suomessa.295
Tuet olisivat olleet 1950–60 -luvuilla melko hyödyttömiä, koska polttoturpeella ei ollut vakiintuneita markkinoita. Tätä ongelmaa lähdettiin poistamaan määrätietoisesti valtion johdolla. Ensinnäkin valtioneuvoston päätökset
vuosilta 1971 ja 1974 turvetuotannon moninkertaistamiseksi olivat jo sinällään vahva tae tarjonnan jatkuvuudesta. Koska vastuu turvetuotannon moninkertaistamisesta
annettiin valtiolliselle toimijalle, Valtion polttoainekeskukselle, ei ollut vaaraa suhdanteiden varassa toimivista
nopean voiton tavoittelijoista, mikä oli ollut ongelmana
1940-luvun loppupuolen ja 1950-luvun alun subventoidussa palaturvetuotannossa296. Valtio takasi turvetuotannolle rahoituksen ja pitkäjänteisyyttä. Valtion polttoainekeskus oli ennen kaikkea strateginen liikeyritys.
Valtio lisäsi myös muunlaista julkista sääntelyä uuden
toimialan markkinaedellytysten hyväksi. Polttoaineverotus alkoi nousta 1970-luvulla öljyn ja kivihiilen osalta,
kun taas turve oli veroista vapaa polttoaine ja lisäksi alkutuotevähennyksellä tuettu 1990-luvulle saakka, jolloin
energiaverotusta uudistettiin Suomen EY-jäsenyyden ehdoilla. Öljy alkoi pelata itsensä ulos yhdistetystä lämmön
ja sähkön tuotannosta 1970-luvulla jo pelkän hintaepävakauden lisääntymisen vuoksi. Paikallisessa pienemmän
kokoluokan lämmöntuotannossa öljy sitä vastoin säilytti
asemansa pidempään, 1990-luvulle saakka.
157
Imatran Voima Oy:stä tuli Vapo
Oy:lle suuri asiakas 1980-luvulla Jyväskylän ja Joensuun
voimalaitosten ja Haapaveden
lauhdesähkölaitoksen rakentamisten myötä. Kuva IVO Oy:n
ja Vapo Oy:n Haapavesi-sopimuksen allekirjoitustilaisuudesta vuonna 1988. Henkilöt oikealta: osastonjohtaja Martti Merviö, myyntijohtaja Kalervo Nurmimäki ja tuotantojohtaja Anders Palmgren IVO Oy:stä sekä
toimitusjohtaja Esko Muhonen,
aluejohtaja Juhani Hakkarainen
ja kuljetuspäällikkö Aarno Rantala Vapo Oy:stä.
Polttoturvemarkkinoita tuettiin välillisesti ohjaamalla
T&K-rahoitusta polttoteknologiaan, turvetuotannon ja
kaukolämmityksen tutkimukseen ja koelaitoksiin. Investointiavustuksia ohjattiin kotimaisia polttoaineita käyttäville polttolaitoksille. Lisäksi tuettiin kaukolämpöverkon rakentamista ja rautatiekuljetuksia (tariffit). Julkisessa
sääntelyssä käytettiin 1970–80 -luvuilla valtion pääomarahoitusta, verotusta, investointitukia, huokeakorkoista
lainoitusta ja kuljetustariffeja. Sääntelyn tarkoituksena oli
luoda uudet markkinat ja syrjäyttää öljyä lämmöntuotannossa. Siinä myös onnistuttiin.
1990-luvun alun jälkeen yhtä leveän valtion sääntelyn käyttöön (regulaatio) ei ole enää ollut mahdollisuuksia missään energian tuotantomuodossa. Energiantuotantoa ovat säännelleet 1990-luvun puolen välin jälkeen EY:n
valtion tukia koskevat asetukset ja EY:n kilpailulainsäädäntö. EY:n kilpailulainsäädäntö oli vaikuttimena sille,
että Kilpailuvirasto alkoi tutkia oma-aloitteisesti vuonna
1994 energiaturvemarkkinoiden kilpailuasemaa ja Vapo
Oy:n markkina-asemaa. Vapo Oy:llä oli noin 80 % markkinaosuus energiaturpeesta. Turveruukki Oy:n osuus oli
10 %, ja loppu jakautui pientuottajien kesken.297
Kilpailuviraston huomio kiinnittyi Vapo Oy:n käyttämään hinnoitteluun. Käytäntönä oli ollut 1970-luvun
jälkipuolelta lähtien, että yksi osa hinnasta oli niin sanottu kiinteä hinta ja toinen osa hinnasta jakautui yhteen tai
kahteen muuttuvaan osaan. Valtion polttoainekeskus/Vapo
Oy tarjosi asiakkailleen perustoimitusmäärän ylittävästä
määrästä matalampaa hintaa. Mallina oli sähkömarkkinoilla yleisesti käytetty hinnoittelumalli. Pieniin toimit-
158
Imatran Voima Oy became a
major customer of Vapo Oy in
the 1980s with the construction
of its power plants in Jyväskylä
and Joensuu and its Haapavesi
condensing power plant. The
picture shows the Haapavesi
signing ceremony between
IVO Oy and Vapo Oy in 1988.
Those present were, from right:
Head of Department Martti
Merviö, Sales Director Kalervo
Nurmimäki and Production
Manager Anders Palmgren of
IVO Oy and Managing Director
Esko Muhonen, Regional
Director Juhani Hakkarainen
and Transport Manager Aarno
Rantala of Vapo Oy.
tajiin verrattuna Vapo Oy:llä oli hallitseva asema perustoimituksissa, koska pienet tuottajat eivät olleet varmoja turpeen toimittajia. Kilpailu käytiinkin enimmäkseen
täydentävistä toimituksista, joiden taso vaihteli polttolaitosten vuotuisen kulutustarpeen mukaan. Vapo Oy saavutti näillä markkinoilla etulyöntiaseman.298
Kilpailuvirasto edellytti päätöksessään vuodelta 2000,
että Vapo Oy luopuu 1970–1990-luvuilla vallalla olleesta
hinnoittelukäytännöstä.299 Kilpailuvirasto toteutti päätöksessään 1990-luvun EY:n kilpailulainsäädännön henkeä,
joka puuttui ennen kaikkea monopolien ja ologipolien
toimintaan. EU-tasolla energiasektorin monopolit olivat,
ja ovat yhä, suuri ongelma avoimelle ja vapaalle kilpailulle jäsenvaltioiden kesken.
On kuitenkin muistettava, että energiaturpeen hinnoittelukäytäntö oli syntynyt aivan eri oloissa. Jos Valtion
polttoainekeskus ei olisi toteuttanut hinnoittelua kiinteältä ja muuttuvilta osilta erikseen, se olisi voinut ajautua
pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin ensimmäisinä osakeyhtiövuosinaan, jolloin valtio ei olisi enää taannut budKaavio 15. Turpeen, kivihiilen ja raskaan polttoöljyn hintakehitys 1973–1991, Mk/MWh
120
100
80
60
40
20
0
1973
1975
1977
1979
Jyrsinpolttoturve (Milled Peat)
1981
1983
Kivihiilimurska (Coal)
1985
1987
1989
1991
Raskas polttoöljy (Heavy fuel oil)
Source: Valtion polttoainekeskuksen vuosikertomukset 1973–1991 (Annual Reports of the State Fuel Office, 1973–1991)
Figure 15. The evolution of milled peat, coal and heavy fuel oil
prices in Finland 1973–1991, FIM/MWh
jettirahoitusta. Kun hinnoittelukäytäntö oli otettu käyttöön, Valtion polttoainekeskuksella oli ollut erittäin paljon
valmisteltavia soita ja niiden osalta tuntuvia investointivelvoitteita. Vesiensuojelurakenteiden osalta kustannukset nousivat koko ajan. Samantapaista hinnoittelukäytäntöä tapasi ennen EY-lainsäädäntöä muillakin keskittyneillä aloilla, muun muassa sähkön hinnoittelussa.
Energiaturpeen hintakehitys on ollut 1970-luvun jälkipuolelta lähtien vakaata. Turpeen kilpailutilanne raskasta polttoöljyä ja kivihiiltä vastaan oli 1970-luvulla hyvä
(katso Kaavio 15).
Öljyn ja kivihiilen hintojen jyrkkä lasku 1980-luvun
jälkipuolella vaikeutti hetkeksi etenkin palaturpeen kilpailukykyä kevyttä polttoöljyä ja jyrsinturpeen kilpailukykyä kivihiiltä vastaan.300
1990–2000 -luvuilla turpeen kilpailutilanne on ollut fossiilisia polttoöljyjä vastaan hyvä. Päästökauppa
vaikutti siihen, että kivihiili paransi kilpailuasetelmiaan
turpeeseen nähden. Vaikutukset näkyivät lähinnä lauhdesähkön tuotannossa. Lämmön tuotannossa sekä yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa turpeen kilpailuasetelma on pysynyt koko ajan hyvänä ja hinta vakaana
(katso Kaavio 16).
Turpeen hinta pystyttiin pitämään vakaana muihin
primääripolttoaineisiin verrattuna. Kotimaisista polttoaineista esimerkiksi metsähakkeen hinta on ollut 1970–
2000 -luvuilla huomattavasti epävakaampi.
Ensinnäkin turve on ollut kaikkialla paikallinen polttoaine. Referenssihintana on ollut öljyn ja kivihiilen maailmanmarkkinahinta, mutta turve ei kilpaile samalla lailla maailmanmarkkinoilla kuin öljy tai laajoilla maantieteellisillä markkinoilla kuin kivihiili. Hintaepävakauteen
vaikuttavia tekijöitä turpeella on ollut huomattavasti vähemmän kuin maailmanmarkkinoilla liikkuvilla fossiilisilla polttoaineilla.
Toisaalta energiaturpeen käytön elinehtona on ollut,
että sen hinta on edullisempaa kuin tuontipolttoaineilla.
159
Kaavio 16. Voimalaitospolttoaineiden hinnat lämmöntuotannossa 1995–2009, €/MWh
55
50
45
40
35
30
25
20
15
10
Raskas polttoöljy (Heavy fuel oil) Kivihiili rannikolla (Hard coal on the coast) 09
20
08
20
07
20
06
20
05
20
04
20
03
20
02
20
01
20
00
20
99
19
98
19
97
19
96
19
95
0
19
Turvevoimalan perustamiskustannukset olivat 1960–70-luvuilla hieman korkeammat kuin öljyllä ja kivihiilellä.
Myös turpeen lämpöarvo on alhaisempi kuin fossiilisilla
polttoaineilla. Turvetuottajat ovat ponnistelleet kovasti
vakaan hintakehityksen hyväksi. Vakaata hintakehitystä
on myös tuettu julkisella sääntelyllä.
Turpeen kulutus on voitu ennakoida varsin hyvin jo
voima- tai kaukolämpölaitoksen suunnitteluvaiheessa,
jolloin on solmittu vuotuisen peruskulutuksen sisältävät
toimitussopimukset. Kysynnän ja tarjonnan välinen balanssi oli 2000-luvulle saakka hyvä. Toimitussopimukset ovat olleet pitkiä, 5–10 vuotta, koska se on ollut molempien osapuolten etu. Polttolaitokset eivät voi rakentaa polttoainehuollon tulevaisuutta lyhyelle tähtäimelle.
Tarjonnan vakaus perustuu taas kysynnän ennakoitavuudelle. Esimerkiksi tuotantosoiden varaaminen ja valmistelu on pitkä ja kallis prosessi, jonka kustannukset täytyy saada maksetuksi saatavalla turpeen hinnalla. Etenkin
Vapo Oy:n ja Turveruukki Oy:n kaltaisten suurten tuottajien on saatava varmuus perustoimitusten tasosta pitkälle eteenpäin. Lähinnä täydentäviä toimituksia tarjoavien pientuottajien osalta tilanne on erilainen.
Turpeen hinnoittelukäytäntöä parannettiin siirtymällä
1970-luvun jälkipuolella kuutiokaupasta energiasisältökauppaan. Energiasisältökauppa on kaikkien osapuolten
kannalta tasapuolisempi. Turpeen energiasisältö vaihtelee kosteuden ja tuotantosuon ominaisuuksien mukaan.
Turvetuottajat ja Turveteollisuusliitto ry loivat yhteistyössä asiakkaiden kanssa yhtenäiset turpeen laatustandardit
1970-luvun lopulla. Tämä lisäsi turpeen luotettavuutta
polttoaineena.
Energiaturpeella ei ollut polttoaineveroa ennen 1990-lukua. Energiaturpeen hinta on ollut tosin vakaa 1990-luvun verouudistusten jälkeenkin. Vuonna 2006 voimaan
tullut turpeen syöttötariffi lauhdesähkön tuotannossa on
parantanut turpeen kilpailukykyä kivihiiltä vastaan.
Turve on nähty alusta lähtien vaihtoehtona paitsi öl-
Maakaasu (Natural gas)
Jyrsinturve (Milled Peat)
Lähde (Source). Suomen Tilastokeskus (Statistics Finland).
Figure17. Fuel Prices in Heat Production 1995–2009, €/MWh.
jylle myös kivihiilelle. Tämä trendi on voimistunut 1990–
2000 -luvuilla. Turpeen tukemista on puoltanut sen kotimaisuus, mikä vahvistaa energiaomavaraisuutta, parantaa
huoltovarmuutta, tukee kotimaisia polttoaineita suosivan
polttoteknologian kehittämistä ja tarjoaa työtä muuttotappioalueilla. Lisäksi turpeen tuotantoa voidaan integroida metsähaketuotantoon, mikä parantaa urakoitsijoiden
työmahdollisuuksia eri vuodenaikoina. Turvetuotanto on
ajoittunut kesään, kun metsähaketuotanto on pyörinyt
perinteisesti talvella. Lisäksi suopohjilla voidaan tuottaa
turvetuotannon jälkeen metsä- tai peltobiomassaa. Kaiken kaikkiaan turpeen kuljetukseen liittyvät hiilidioksidipäästöt ovat pienemmät kuin kivihiilellä, jota tuodaan
laivoilla pitkienkin merimatkojen takaa.
Vakaata hintakehitystä on edistänyt myös se, että
1970–1980 -luvuilla Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy
sai riittävästi tuotantosoita valtion ja seutukaavaliittojen
160
tuella. Tarjonta oli varsin tarkkaan tiedossa. GTK:n ja
Valtion polttoainekeskuksen suokartoitukset 1970-luvulla
ja 1980-luvun alussa edistivät merkittävästi kustannustason ennakoitavuutta, siirtymistä energiasisältökauppaan
ja vakaata hintakehitystä.
Vakaata hintakehitystä edisti myös turveteollisuuden
ja MTK:n 1980-luvun alussa solmima vuokrahintasopimus. Se yhtenäisti vuokrauskäytäntöjä koko maassa.
Ennen kaikkea turpeen vakaata hintaa ovat ylläpitäneet suurimpien turveyritysten Vapo Oy:n ja Turveruukki Oy:n aktiivinen tutkimusja kehitystoiminta sekä ammattitaitoiset urakoitsijat. Turvetuotannon vuosituotanto
on kasvanut, laatuun on kiinnitetty paljon huomiota ja
korjuumenetelmiä on kehitetty suomalaisille soille. Urakoitsijamallilla on voitu karsia raskaita työvoimakustannuksia. Logistiikkakustannusten vakauteen on voitu vaikuttaa mahdollisimman lyhyillä kuljetuksilla tuotantopai-
kalta käyttöpaikalle. Vapo Oy on yhdistänyt 1990–2000
-luvuilla turpeen tuotantokenttien yhteyteen myös metsähaketuotantoa (terminaalijärjestelmä), mikä on parantanut seospolttoainetoimitusten kannattavuutta.
Kysyntä ja tarjonta voitiin tasapainottaa hyvin aina
1990-luvun jälkipuolelle saakka. Ympäristölupajärjestelmä on tuonut muutoksia turvetuotannon käynnistymiseen. Ympäristöluvituksen hitaus on vaikeuttanut ennakoitavuutta ja vaikuttanut laajemminkin kotimaisten
polttoaineiden huoltovarmuuteen. Lisäksi energiaturvemarkkinoille ovat vaikuttaneet sähkömarkkinoiden avaaminen ja yhteispohjoismaisen sähköpörssin perustaminen sekä kasvava biomassapolttoaineiden
kauppa Itämeren alueella. Pohjoismaisen sähköpörssin aikana etenkin lauhdevoimakapasiteetilla varustettujen voimalaitosten polttoaineen kysyntä on ollut vaikeasti ennakoitavissa. Tarpeet ovat muuttuneet nopeastikin.
Metsänhoitaja Juhani Hakkarainen johti Vapo Oy:n Paikalliset
polttoaineet liiketoimintoja vuosina 2001–2009.
Juhani Hakkarainen headed
Vapo’s Local Fuels Business
from 2001 to 2009.
Palaturvetuotannon kehittyminen
Pääosin vetureiden polttoaineeksi tarkoitettu palaturve
oli ollut turveteollisuuden ykköstuote 1940–1950 -luvuilla. Asetelmat kuitenkin muuttuivat 1950-luvun lopulla, jolloin alettiin kehittää ulkomaisten esikuvien innoittamana (Neuvostoliitto, Irlanti, Saksa) polttoturpeen
voimalaitoskäyttöä ja turpeen jalostamista kasvualustaksi. Suo Oy kasvatti 1960-luvulla jyrsinturpeen tuotantoa
neuvostoliittolaisella kalustolla. Palaturpeen tuotanto sitä
vastoin hiipui.301 Myös palaturpeen tuotanto- ja polttoteknologia jäi jälkeen jyrsinturpeesta, joka sai 1960–70
-lukujen taitteessa nostetta suurten vastapainevoimalaitosten tarpeista.
Valtion polttoainekeskuksen uudet asiakkaat olivat
1970-luvun alkupuolella nimenomaan jyrsinturveasiakkaita. Ne ostivat suuria määriä polttoainetta. Samanaikaisesti palaturvetuotanto oli alamaissa. Sitä kuitenkin
elvytettiin 1970-luvun puolivälistä lähtien Valtion polttoainekeskuksen ja Outokumpu Oy:n turvekoksitehdasta
varten. Turvekoksia voitiin valmistaa tehokkaimmin palaturpeesta, jonka tuotanto lähtikin kasvuun Haukinevan
161
turvekoksitehtaan perustamispäätöksen jälkeen.302
Palaturve soveltuu parhaiten pienten, alle 10 MW kattiloiden polttoaineeksi, mikä on rajannut sen markkinat
laitos- ja kiinteistötasolle tai alueellisiin lämpökeskuksiin. Niissä palaturpeen vahvin kilpailija oli 1970–1990
-luvuilla polttoöljy, jolla oli vakiintunut asema hinnan
heilahteluista huolimatta. Öljynpolttoteknologia oli hyvin kehittynyttä pienissä kattilaluokissa. Lisäksi muun
muassa Neste Lämpö Oy markkinoi polttoöljyä aktiivisesti avaimet käteen -periaatteella. Valtion polttoainekeskus lähti näin ollen tavoittelemaan jalansijaa erittäin
kilpailluilta markkinoilta.303
1960-luvulla toinen Valtion polttoainekeskuksen tuottama kotimainen polttoaine, metsähake, oli hävinnyt kilpailun öljylle. Metsähakemarkkinoita oli muuttanut tosin
myös kotimainen tekijä, metsäteollisuuden raaka-ainepu-
la, joka kasvatti aiemmin markkinakelvottomana pidetyn
ainespuun kysyntää selluteollisuudessa. Metsähaketuotanto hiipui 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla.304
Palaturpeen puolesta puhuivat valtioneuvoston suositukset kotimaisten polttoaineiden käyttöön siirtymisestä 1970-luvulla. Palaturpeen vahvuutena oli myös kotimaisten vaihtoehtojen vähäisyys pienten lämpölaitosten kokoluokassa. Hakkeen tuotanto alkoi heräillä vasta
1980-luvun alussa, kun öljyn hinta nousi toisen öljykriisin seurauksena ja metsäteollisuuden raaka-ainepula alkoi helpottua tuonnin lisääntymisen myötä. Yhteispolttoa tukevan teknologian vakiintuessa palaturve ja hake
eivät olleet 1980-luvulla enää välttämättä edes kilpailevia
polttoaineita. Kolmas kehitteillä oleva kotimainen vaihtoehto pienten lämpökeskusten kokoluokassa oli 1980-luvulta lähtien agrobiomassa. Suomessa ei kuitenkaan pa-
162
Palaturpeen keruuta 1990-luvulla
Vapo Oy:n tuotantosuolla.
Harvesting sod peat at a Vapo
peat production area in the
1990s.
Routapalaturpeen tuotantoa
LT-Puristus Oy:n suolla 1980-luvulla. Tuotteen laatua tutkii konepäällikkö Tuomo Nurminen.
Extracting frozen peat slabs at
a peatland in the 1980s.
nostettu sen kehitystyöhön tai markkinoiden luomiseen
voimakkaasti ennen 1990-luvun jälkipuolta.
Valtion suositukset siirtyä kotimaisiin polttoaineiden
käyttöön koskivat kuitenkin vain valtion omia laitoksia,
joista tulikin palaturpeelle tärkeä asiakasryhmä. Valtion
laitosten toivottiin toimivan esimerkkinä kunnallisille ja
kuntainliitojen laitoksille. Yksi ensimmäisiä palaturpeen
käyttäjiä oli Kontiorannan varuskunta vuonna 1976305.
Palaturpeen markkinat eivät tosin jääneet vain valtion laitosten varaan. Myös teollisuus lisäsi palaturpeen
käyttöä 1970-luvun lopulla, jolloin palaturpeen tuotantoteknologia oli huomattavasti parantunut Valtion polttoainekeskuksen ja laitevalmistajien kehitystyön tuloksena. Palaturpeen polttoteknologiakin kehittyi 1970–
1980 -lukujen taitteessa, ja 1980-luvun alussa se oli jo
täysin kilpailukykyistä öljynpolttoteknologiaa verrattu-
na.306 Houkuttimena toimivat myös palaturpeen verottomuus ja kotimaisia polttoaineita käyttäville voimalaitoksille myönnetyt investointituet.
Kaiken kaikkiaan palaturpeen ja myös metsähakkeen
markkinat olivat varsin kehittymättömiä vielä 1980-luvun alussa. Tarjontaa olisi ollut etenkin palaturpeella,
mutta kysyntää ei ollut riittävästi. Metsähakkeessa ongelmana oli myös tarjonta. Näitä pullonkauloja yritettiin poistaa muun muassa SITRA:n ja KTM:n rahoittamassa Kotimaisten kiinteiden polttoaineiden alueellisen
hyväksikäytön kehittämisohjelmassa (1981–1984). Ohjelmassa oli mukana 19 kuntaa ja 10 kunnallista lämpölaitosta. Ohjelmalla kehitettiin merkittävästi turpeen ja
puun yhteiskäyttöä.307
Metsähake ei kyennyt läpimurtoon polttoainemarkkinoilla 1980-luvullakaan. Metsähakkeella tuotettu alue-
163
lämpö oli kalliimpaa kuin raskaalla polttoöljyllä tuotettu. Rakennusten lämpökeskuksissa metsähake olisi lyönyt hinnoiltaan kevyen polttoöljyn, mutta esteenä olivat
hakkeen jakeluongelmat. Lämpökeskuksille ei ollut tarjolla valmista toimitusmallia.308
Palaturpeen markkinakehitys oli 1980-luvulla suotuisampaa. Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy kehitti
määrätietoisesti palaturpeen tuotantoa, jakelua ja käytettävyyttä. Palaturvemarkkinoille tuli myös isännänlinjan tuottajia, jotka tosin usein markkinoivat tuotteensa
Vapo Oy:n kautta.
Palaturpeen kilpailuasetelma vaikeutui 1980-luvun
jälkipuolella, jolloin öljyn hinta laski. Lisäksi polttoöljyn verotus oli kevyttä muihin öljytuotteisiin verrattuna.
Kun öljyn hinta lähti nousuun 1990-luvulla, palaturve
vahvisti jälleen asemiaan. Palaturpeen menekkiä edisti
merkittävästi Vapo Oy:n oma lämpöliiketoiminta. Vapo
Oy:n laajentaessa toimintaansa naapurimaihin palaturvetta alettiin tuottaa myös Virossa. 1990-luvun turvetutkimusohjelmissa kehitettiin huomattavasti myös palaturpeen tuotantoteknologiaa, muun muassa lainepalaturve.
Routapalaturvetta on puolestaan käytetty muun muassa
tienpohjien rakennusaineena. Palaturve soveltuu poltettavaksi hyvin myös kiinteistöjen ja maatilojen kattiloissa ja soveltuu siten hyvin pieniin kattiloihin. Tältä osalta
polttoteknologia kehittyi paljon 1980-luvun jälkeen, jolloin energiaratkaisuissa panostettiin jälleen hajautettuun
energiantuotantoon.
Vapo Oy lähtee mukaan lämpöliiketoimintaan
Valtioneuvosto oli toivonut 1970-luvun lopulla valtion
lämpölaitosten siirtyvän öljystä kotimaisiin polttoaineisiin, etupäässä turpeeseen ja metsähakkeeseen. Lämpölaitoksissa valtion toivoma kehityssuunta näytti toteutuvan voimakkaammin vuoden 1984 aikana, kun raskaan
polttoöljyn maailmanmarkkinahinnat nousivat voimakkaasti. Monet valtion ja kuntien lämpölaitokset selvittivät laitteiston uusimista turpeen ja metsäbiomassan polttoa tukevaksi. Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy oli tiiviisti mukana näissä suunnitelmissa ja tarjosi polttoainehuollon lisäksi suunnitteluapua. Positiivinen kehitys
hyytyi kuitenkin jo vuonna 1986, jolloin sekä öljyn että
kivihiilen hinnat sukelsivat. Pienien lämpölaitosten herkSuosta voimaa ja lämpöä
kyys investoida heikentyi uuden energiaverotuksen myötä, kun kaukolämpöä alettiin verottaa. Polttoöljyä puolestaan verotettiin kevyesti muihin öljytuotteisiin verrattuna. Tuontipolttoaineiden hintojen lasku hidasti kotimaisten polttoaineiden edistämissuunnitelmia. Monet
hienot suunnitelmat palaturpeen tai hakkeen käytöstä
hautautuivat vuosiksi.309
Vapo Oy päätti lähteä paikallisille lämpömarkkinoille
itsenäisemmäksi toimijaksi vuosien 1985–1986 aikana.
Vapo Oy osti vuonna 1986 Paltamon kunnan lämpökeskuksen ja alkoi tuottaa siinä kaukolämpöä omalle sahalleen ja läheiselle huvilaveistämölle. Poltto-aineista 80 %
oli sahan sivutuotteita ja 20 % turvetta.310
164
Forssan voimalaitos tuottaa kotimaisilla polttoaineilla Forssan
kaupungin tarvitseman kaukolämmön lähes kokonaan ja
60 000 MWh sähköä.
The Forssa power plant is fired
by domestic-origin fuels and
generates almost all of the district
heat for the town of Forssa and
60,000 MWh of electricity.
IVO Oy:n johto ihmetteli Vapo Oy:n päätöstä pyrkiä
paikalliseen, pienen mittakaavan lämpöliiketoimintaan311.
Suurten energiantuottajien mielenkiinto oli suurissa yksiköissä, keskitetyssä energiantuotannossa ja sähkössä. Polttoaineista kivihiili ja lopputuotteista sähkö vahvistivat asemiaan suomalaisessa energiajärjestelmässä.
Vapo Oy:n päätöstä voi kuitenkin pitää kaukoviisaana, koska pienen mittakaavan lämmöntuotannossa oli
vähiten kilpailua. Toisaalta Vapo Oy:n oli lähes pakko
lähteä itsenäiseksi lämmön tuottajaksi, koska se halusi
edistää alan kehitystä kunta- ja laitostasolla. Energiaturpeen osalta polttoainehuolto ei ollut luonnollisestikaan
alan suurimmalle yritykselle ongelma. Lisäksi Vapo Oy:n
sahoilla syntyi runsaasti sivutuotteita kuten sahanpuruja ja kuoria, joita voitiin hyödyntää energiantuotannossa. Lämpöliiketoiminnallaan Vapo Oy edisti pidemmälle vietyä vertikaalista integraatiota.
1980-luvun jälkipuolella Paltamon lämpökeskus jäi
Vapo Oy:n ainoaksi omaksi lämmöntuotantoinvestoinniksi. Konsulttitoimintaa kuitenkin jatkettiin. Tämän seurauksena esimerkiksi Teuvan ja Muhoksen kuntien lämpölaitokset vaihtoivat vuonna 1987 hakkeen palaturpeeseen. Vapo Oy:n Haukinevan tehtaat aloittivat puolestaan
sähkön ja lämmön myynnin lähialueelleen.
Vapo Oy oli aktiivisesti mukana puolustusministeriön lämpökeskusten toiminnan selvitystyössä vuosina
1989–1991. Tuloksena syntyivät Luonetjärven ja Utin
varuskuntien (1991) ja Vekarajärven varuskunnan (1992)
lämmöntoimitussopimukset. Myös kuntien kanssa selvitettiin sähkön ja lämmön tuotantoa turpeella ja/tai metsähakkeella. Alavuden Lämpö Oy:n kanssa solmittiin sopimus lämmöntoimituksesta vuonna 1992. Peräseinäjoen
Haukinevalle Vapo Oy rakensi vuonna 1992 palaturvetta
käyttävän lämpökeskuksen, joka myi kaukolämpöä paikallisille kasvihuoneille ja Vapo Oy:n kasvuturvetehtaalle. Vapo Oy on ollut vuodesta 1993 lähtien myös osakkuusomistajana (50 %) mukana Mäntän Energia Oy:ssä,
165
joka tuottaa 90 MW:n voimalaitoksessaan höyryä Metsäliiton tehtaalle, kaukolämpöä kaupungille ja sähköä valtakunnan verkkoon.
Vapon omien sahojen integrointi paikalliseen lämmön ja sähkön tuotantoon kehittyi 1990-luvun puolivälissä. Lieksan voimalaitos valmistui Kevätniemen sahan yhteyteen vuonna 1994. Se toimitti kaukolämpöä
Lieksan Lämpö Oy:lle ja sähköä Lieksan Sähkö Oy:lle.
Polttoaineina olivat kuori ja jyrsinturve. Kevätniemi oli
ensimmäinen Vapo Oy:n oma voimalaitos, joka tuotti
ja myi myös sähköä. Vapo Oy osti Lieksan Lämpö Oy:n
vuonna 1998 ja siitä tuli Vapo Oy:n ensimmäinen lämmönjakeluyhtiö.
Yritysostot ja -järjestelyt lämpöliiketoiminnassa jatkuivat 1990-luvun lopulla. Tuolloin katalysaattorina toimivat sähkömarkkinoiden avaaminen ja verouudistus. Vapo
Oy:n perusliiketoiminnan eli energiaturpeen tuotannon
volyymit tippuivat vuonna 1998 peräti 30 %:lla.312
Vapo Oy, Sucros Oy ja ABB Service Oy perustivat
vuonna 1998 yhteisen energiantuotantoyhtiön Voimavasu
166
Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskuksen luonnonvaraalan Tarvaalan toimipaikassa
Saarijärvellä on ollut käytössä
Vapon pellettilämpökontti vuodesta 2002.
The Tarvaala natural resources
site of the Northern Central
Finland Learning Centre in
Saarijärvi has been using a
Vapo pellet heating burner since
2002.
Oy:n, joka rakennutti Sucros Oy:n Salon tehtaalle uuden
haketta, turvetta ja kierrätyspolttoaineita käyttävän voimalaitoksen. Voimavasu Oy on lisäksi toimittanut Salon
kaupungille lähes kaiken sen tarvitsemasta kaukolämmöstä. Vapo Oy omisti yhtiöstä 2000-luvulla 50 %.
Vuonna 1999 Vapo Oy toteutti siihen saakka suurimman kaupan lämpö- ja sähköliiketoiminnoissaan ostamalla Forssan Energia Oy:n. Sen voimalaitoksessa käytettiin
haketta, turvetta ja kierrätyspolttoaineita. Vuonna 2002
ostettiin puolestaan Tohman Lämpö Oy Tohmajärveltä.
Lämmön ja sähkön tuotanto eriytettiin Vapo Energiasta omaksi liiketoiminnakseen, Vapo Voimaksi, vuonna 2003. Omien lämpölaitosten ostamiset ovat jatkuneet 2000-luvulla.
Paikallisen lämpö- ja sähköliiketoiminnan tulevaisuuden näkymät muuttuivat valoisammiksi 1990–2000
-luvuilla. Uuden kuntalainsäädännön ja kuntatalouden
rahoitusvaikeuksien seurauksena valtio ja kunnat alkoivat
ulkoistaa lämmöntoimituspalveluja. Lisäksi öljyn hinta alkoi nousta voimakkaasti 1990-luvulla. Metsäbiomassan
energiakäyttöä puolestaan ei verotettu. Päästökauppa on
muuttanut metsäbiomassan energiakäyttöä entistä kannattavammaksi. Metsäbiomassan varastointiin ja pitkiin
kuljetusmatkoihin liittyviä ongelmakohtia on ratkaistu
muun muassa pellettituotannolla ja uusilla hakemenetelmillä. Turpeen hinnat ovat pysyneet huomattavasti alhaisempina kuin kevyellä ja raskaalla polttoöljyllä, mikä on
edistänyt turpeen lämpölaitos ja -keskuskäyttöä.
Sähkömarkkinoiden avaaminen vuonna 1995 synnytti kilpailua paikallisesta sähkönjakeluverkosta. Kilpailu sähkömarkkinoilla kiihtyi entisestään, kun Suomi
liittyi mukaan yhteispohjoismaiseen sähköpörssiin. Sähkön hinnat alkoivat seurailla Suomassakin pohjoismai-
sen sähköpörssin spot-hintoja. Suomalaiset ja ruotsalaiset sähköntuottajat hakivat keskittyneiltä markkinoilta
kasvua maantieteellisellä laajentumisella. IVO Oy/Fortum Oy hankki yrityskaupoilla vahvan aseman suur-Tukholman alueella. Vattenfall AB perusti Suomeen tytäryhtiön, Vattenfall Oy:n.
Vapo Voiman maantieteellinen laajentuminen käynnistyi vuonna 2007 Ruotsissa. Sieltä ostettiin Vattenfall AB:lta
18 lämpölaitosta ja siirrettiin ne ruotsalaisen tytäryhtiö
Neova AB:n omistukseen. Neova AB:lla oli Ruotsissa 23
lämpölaitosta. Vapo Oy:llä oli lisäksi lämpöliiketoimintaa
Virossa omistamansa Tootsi Turvas AS:n kautta.313
Vapo Oy:n vahva sitoutuminen lämpö- ja sähköliiketoimintaan oli osaltaan seurausta turpeen kilpailullisen
toimintaympäristön heikkenemisestä. 1990-luvun jälkipuolen energiaverotuksessa turpeen verokohtelua kiristettiin ja samanaikaisesti metsäbiomassan ja maakaasun
verotusta helpotettiin. Vapo Oy:ssä haluttiin löytää uusia
tukijalkoja vanhempien liiketoimintojen rinnalle.
Toisaalta lämpö- ja sähköliiketoiminta lisäsi pitkälle
menevää vertikaalista integraatiota. Pienen ja keskisuuren kokoluokan lämpö- ja sähkövoimaloilla Vapo Oy vahvisti asemaansa energiayrityksenä, joka tarjoaa paikallisia
ratkaisuja fossiilisille tuontipolttoaineille. Kaikki voitiin
hoitaa samassa konsernissa avaimet käteen-periaatteella.
Toimintaympäristö laajentui huomattavasti 1990–2000
-luvuilla. Paikallista liiketoimintaa harjoitettiin koko
Itämeren alueella, josta oli kehittymässä bioenergian sisämarkkina-alue. Itämeren alue oli puolestaan hyvin läheisessä kosketuksessa Keski-Euroopan bioenergiamarkkinoihin. Siellä bioenergiamarkkinat vahvistuivat päästökaupan sekä maakaasun toimitusvarmuuden häiriöiden seurauksena.
167
Jalostustoiminnan laajentaminen kasvu- ja ympäristöturpeisiin
Turvetta on käytetty satoja vuosia maanparannusaineena
ja kasvualustana. Turpeen kyky sitoa ravinteita, pidättää
vettä ja lisätä maaperän tuottoisuutta opittiin kokemusperäisesti. Tutkittua tietoa turpeen ominaisuuksista karttui jo 1800-luvun lopulla, jolloin turpeen kemikaalien
perustutkimusta tehtiin muun muassa Saksan, Venäjän
ja Yhdysvaltojen yliopistoissa.
Myös ns. kuiviketurpeella on pitkä historia. Suomen
osuustoiminnallisten yritysten historiasta ovat tuttuja
turvepehkuosuuskunnat, joita syntyi osuuskassojen rahoittamana mm. Etelä-Pohjanmaalle 1910–20 -luvuilla.
Turvepehkuosuuskunnat tuottivat pienimuotoisesti karjan
kuiviketta osuuskunnan jäsenille. Ympäristöturvemarkkinoita ei tuolloin kuitenkaan syntynyt eikä sellaista edes
tosissaan yritetty. Tuotanto oli paikallista, mutta aktiiviset
osuuskunnat levittivät kuitenkin tietoutta turpeen erilaisista käyttötavoista. Kuiviketurvetta onkin osattu arvostaa maaseudulla karjan kuivikkeena. Myös talleissa turpeen käyttö kuivikkeena yleistyi 1900-luvulla.
Toisen maailmansodan jälkeen kasvuturvetutkimus
vahvistui. Silloin ymmärrettiin, että turpeen kationien
sitomiskyvyllä on suuri merkitys kasvualustakäytössä.
Itse asiassa suomen kielen sanaa kasvuturve alettiin käyttää noihin aikoihin. Turve voi sitoa huomattavan määrän kationeja sellaisessa muodossa, josta ne ovat kasvien saatavilla. Kasvuturve tasapainottaa myös kasvien vedenottoa. Kasvuturvejalosteiden avulla voitiin vähentää
lannoituskertoja ja antaa tarvittava lannoitemäärä heti
kasvukauden alussa.314
Maanparannus- ja kasvuturpeen tuotantoa ja käyttöä
kehitettiin 1900-luvun alkupuolella voimakkaimmin Venäjällä ja Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Alankomaissa ja Tanskassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuotetSuosta voimaa ja lämpöä
tiin 1910-luvulla vuosittain lähes 100 000 tonnia maanparannusturvetta, jonka kilohinta oli tuolloin ennätyksellisen korkealla. Maanparannusturpeen tuotanto hiipui
Yhdysvalloissa 1920–40 -luvuilla, kunnes se lähti uuteen
nousuun, jota on jatkunut 2000-luvulle saakka. Eniten
maanparannusturvetta tuotettiin Michiganissa, Floridassa ja Illinoisissa. Yhdysvalloissa on tuotettu 2000-luvulla
vuosittain noin 600 000 tonnia maanparannusturvetta.
Yhdysvallat on ollut 1950-luvun jälkeen myös merkittävä maanparannusturpeen tuoja. Tuonti kattoi 2000-luvulla vuosittain lähes miljoona tonnia.315
Kanadalaiselle maanparannusturpeelle avautuivat
1950-luvun jälkeen kasvavat markkinat Yhdysvalloista. Kanada onkin ollut 2000-luvulla maailman suurimpia maanparannus- ja kasvuturpeen tuottajia. Euroopan
maista Irlanti vei 1970-luvun alkupuolella vuosittain yli
miljoona kuutiometriä kasvuturvetta, etupäässä Englantiin, mutta tuotanto hiipui, kun markkinoille tuli parempilaatuista kasvuturvetta Itämeren alueen maista. Kasvuturvemarkkinoiden kansainvälistymistä kiihdytti lisääntynyt kysyntä Keski-Euroopan, Iso-Britannian, Italian, Espanjan, USA:n ja Japanin kasvi- ja taimitarhoissa. Toisin
kuin energiaturpeella, kasvuturpeella oli jo miltei maailmanlaajuiset markkinat 1990–2000 -luvuilla.316 Turpeelle
ei ole löydetty varteen otettavaa kilpailijaa kasvualustana.
Markkinoiden globalisoitumiseen on vaikuttanut myös
moderni pakkaus- ja kuljetusteknologia.
Tanska ja Alankomaat olivat 1900-luvun jälkipuolella
hiipuvia kasvuturpeen tuottajia, koska maiden turvevarat
olivat jo lähes loppuun käytetyt. Sitä vastoin ruotsalainen turveteollisuus (mm. Svensk Torvförädling ja Hasselfors Bruk Ab) kehitti kasvuturvetuotantoa ja kohosi
siinä merkittäväksi viejäksi. Ruotsin turveteollisuus siir-
168
tyi 1960-luvulla polttoturpeesta kasvuturpeeseen. Polttoturve menetti markkinoitaan öljylle, eikä Ruotsin valtio
tukenut turpeen energiakäyttöä.317
Länsi-Euroopan maista maanparannus- ja kasvuturpeen tuotanto oli 1950-luvulla lisäksi melko laajaa LänsiSaksassa ja Norjassa. Norja tosin alkoi tuoda 1960-luvulta
lähtien yhä enemmän kasvuturvetta Ruotsista. Myös Länsi-Saksa lisäsi samaan aikaan ruotsalaisten kasvuturvejalosteiden tuontia. Turvetuotanto vähentyi muutoinkin Länsi-Saksassa 1960-luvulla, jolloin viimeiset turvevoimalat
vaihtoivat teknologiansa maakaasua käyttäviksi.318
Maanparannus- ja kasvuturpeen tuotannon todellinen jättiläinen oli 1930–80 -luvuilla Neuvostoliitto. Sen
vuotuinen tuotanto oli 30–40 miljoonaa kuutiota. Suurin
osa määrästä käytettiin maan rajojen sisällä. Keskeisimmät turvetuotantoalueet sijaitsivat Leningradin, Kalinin,
Moskovan, Sverdlovskin ja Tjumenin alueilla sekä ValkoVenäjällä, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Neuvostoliitossa
kehitettiin suurille tuotantoaloille soveltuvaa jyrsinturvemenetelmää, jolla voitiin tuottaa suuria määriä sekä maanparannus- että polttoturvetta. Saksalaiset epäilivät vielä
1960-luvulla jyrsinturvemenetelmää kasvuturvetuotannossa, koska he pitivät siten tuotettua kasvuturvetta heikompilaatuisena. Neuvostoliitto tuki vahvasti jyrsinturveteknologian kotimaista käyttöä ja vientiä.319
Neuvostoliitossa kehitettiin erityisesti turvehumuslannoitteiden käyttöä maanparannuksessa. Turvetta nostettiin ja käytettiin runsaasti kolhooseissa. Puolassa ja
Tšekkoslovakiassa seurattiin 1960-luvulla Neuvostoliiton esimerkkejä.320
Myös Suomessa tehtiin toisen maailmansodan jälkeen
korkeatasoista turvetutkimusta. Nykytermeillä ilmais-
Valtion polttoainekeskus kehitti
turpeesta öljyn imeytysaineen
1970-luvulla. Kuvassa öljyntorjuntaharjoitus 1980-luvulta.
The State Fuel Centre developed
a peat-based oil absorption
material in the 1970s. The picture
shows an oil spill exercise in
the 1980s.
169
ten nuo tutkimukset kattoivat kaikki ympäristöturpeen
käyttömuodot, kuten kasvualustat, maanparannusaineet,
kuivikkeet, öljyn sorptioaineet ja jätevesien imeytyksen.
Erityisesti kasvuturvealan kehitykseen vaikutti professori Viljo Puustjärvi, joka oli myös Suoseuran aktiiveja.
Lisäksi VTT:n professorit Albert Sundgren ja Erkki Ekman – omien sanojensa mukaan ”turveintoilijat” – puhuivat 1960-luvulla voimakkaasti turpeen erilaisista jalostusmahdollisuuksista.321
Suomessa alan tutkijat paneutuivat 1950–60-luvuilla
muun muassa kasvuturpeen keinokuivatukseen ja kehittivät menetelmän, jolla turvetta voitiin kuivata vahingoittamatta sen käyttökelpoisuutta kasvualustana. Samanaikaisesti parannettiin kasvuturvelevyn valmistusmenetelmää. Nämä tutkimukset auttoivat suomalaista kasvuturveteollisuutta jalostamaan tuotteitaan suomalaisten kasvihuoneiden tarpeisiin. Kasvuturpeen tunnetuin markkinoija oli Satoturve Oy. Kasvuturvetuottajia oli Suomessa
1960-luvulla kymmeniä.322
VTT:ssä kehitettiin 1960-luvulla turpeen hyödyntämistä öljysaasteiden torjunnassa. Valtion polttoainekeskuksen 1970-luvulla valmistama öljyntorjuntaturve oli
tuolloin lähes ainoita Suomen palokuntien ja öljyntorjunta-asemien käyttämiä imeytysaineita.323
Kun Valtion polttoainekeskus osti Suo Oy:n, se peri
myös Aitonevan kasvu- ja maanparannusturvetuotannon.
Lisäksi Valtion polttoainekeskus sai tuotantosoidensa valmisteluvaiheessa sivutuotteena runsaasti heikosti maatunutta pintaturvetta, jonka kuljettaminen voimalaitoksille energiakäyttöön oli tappiollista.324
Pintaturpeen kaupallista käyttöä alettiin pohtia määrätietoisemmin Valtion polttoainekeskuksen yhtiöittämisen alla 1970-luvun lopulla. Tuotantosoiden valmistelu oli kallista ja hidasta. Lisäksi polttoturvetuotannon
valmistelu Etelä- ja Keski-Suomen kohosuoalueilla ei ollut kannattavaa, koska siellä soiden heikosti maatunut
ja energiakäyttöön soveltumaton pintakerros oli paksu.
Pintaturpeen käytölle oli löydettävä uusia ja kannattavia
käyttömuotoja.325 Etelä- ja Länsi-Suomen kohosoilla toimi runsaasti pieniä ja keskikokoisia turveyrityksiä, mutta ne keskittyivät yleensä vain pintakerroksen hyödyntämiseen kasvuturpeena. Valtion polttoainekeskus oli kiinnostunut kohosoiden energiasisällöstä.
Pintaturpeella käytön ongelmana oli laatu, koska kaikki pintaturve ei soveltunut kasvualustaksi.326
KTM:n Turvekomitean (1982–83) mielenkiinto kohdistui kasvualustojen lisäksi turpeen maanparannuskäyttöön, kuivikekäyttöön ja jätehuollon tarpeisiin. Pintaturve soveltui ominaisuuksiltaan hyvin näihin tarkoituksiin.
Tunnetuin pintaturpeen käyttö ympäristönsuojelussa oli
kuitenkin öljyntorjunta. Muuta ympäristöturpeen käyttöä edistivät kiristyvät vesiensuojelutavoitteet ja lannan
levityksen vaikeutuminen. Lannan sitominen turpeeseen
pienensi haitallisia vesistöpäästöjä pelloilta ja tehosti lannoituksen vaikutusta.327
Turvekomitea odotti uusia avauksia Valtion polttoainekeskukselta, jossa oli jo kartoitettu ja aloitettu erilaisten
ympäristöturpeiden tuotanto. Valtion polttoainekeskus oli
rakentanut Aitonevalle uuden kasvuturpeen säkityslaitoksen vuonna 1975. Tehtaalle hankittiin vuonna 1983 automaattiset pakkauslaitteet. Myös Haukinevalle rakennettiin
kasvuturpeen jalostuslaitos vuonna 1977. Siinä päästiin
aloittamaan tuotanto vasta vuonna 1978.328
Kasvuturvemarkkinoilla toimi 1980-luvulla kahdenlaisia yrittäjiä. Toisaalta oli Vapo Oy:n kaltaisia yrityksiä,
joiden ensisijainen tavoite oli jyrsinpolttoturpeen tuotanto. Etelä- ja Länsi-Suomessa oli myös yrityksiä, jotka tuottivat vain kasvuturvetta. Kasvuturvetta tuotettiin
Suomessa 1980-luvun alkupuolella noin 1,2 miljoonaa
kasvuturve-m³:ä. Siitä kotimaan kulutus oli noin 600 000
m³:ä. Vaikka suomalaisen kasvuturpeen ominaisuudet
oli tunnustettu kansainvälisesti maailman kärkiluokkaan
kuuluviksi, Suomen osuus maailman kasvuturvemarkkinoista oli 1980-luvun alussa vain 2 %. Turvekomiteassa
170
kasvuturpeen vientimahdollisuudet nähtiin huomattavasti suuremmaksi.329
Valtion polttoainekeskus oli avannut kasvuturpeelle
vientimarkkinoita jo 1970-luvun puolivälissä. Raaka-aine
ei ollut yritykselle ainakaan ongelma, sillä jopa 30–50 %
uusien tuotantoalueiden valmistelussa saadusta turpeesta oli heikosti maatunutta rahkaturvetta. Vanhemmillakin työmailla rahkaturpeen osuus oli noin 10–20 %.330
Laatukin täytti kansainväliset kriteerit.
Valtion polttoainekeskus oli aloittanut lannoitettujen
puristesäkkien myynnin kotimarkkinoilla vuonna 1977.
Vapo Oy:n kasvuturvetuotannon brändinä oli vuodesta
1983 lähtien Turpo-tuoteperhe. Kotimaan kasvuturvemarkkinoilla Vapo Oy:n myynti ylitti miljoonan kuuti-
on rajan vuonna 1986. Tärkeitä tuotteita olivat Turpotuoteperheen ohella puuntaimien kasvatuksessa käytetty kuutiopaakkumenetelmä (1985) ja VapoKasvu-tuotteet (1989).331
Vientimarkkinoilla saavutettiin vakiintunut asema
1980-luvulla tomaatin ja kurkun viljelyyn kehitetyn kasvupussin ansiosta Ranskassa ja Englannille kuuluvalla
Guernseyn saarella. Valtion polttoainekeskuksen kasvualusta voitti jopa arvostetun palkinnon Englannin ammattiviljelijöiden näyttelyssä. Vienti kattoi 1980-luvun
alussa jo lähes 30 % kasvuturpeen kokonaismyynnistä.
Sen osuus laski hieman 1980-luvun jälkipuolella kotimaan markkinaosuuden samaan aikaan kasvaessa. Vapo
Oy:n kasvuturpeella oli jo vakiintunut asema Keski-Eu-
Monipuolinen turve on tuttu materiaali puutarhojen kasvualustana. Turve liittyy myös viherrakentamisessa tiiviisti suomalaiseen arkeen.
Peat is a versatile material that
is well known to gardeners as a
growing medium. Peat is also
in everyday use in Finland as
a landscaping material.
171
roopan kasvuturvemarkkinoilla. Uusia avauksia tehtiin
1980-luvun jälkipuoliskolla Saudi-Arabiaan, Japaniin,
Malesiaan, Indonesiaan ja USA:han. Osa näistä toteutui
sisaryritysten perustamisten kautta.332
Kasvuturvekauppa tuli 1980-luvulla tärkeäksi liiketoiminnaksi Vapo Oy:lle. Toimitusjohtaja Esko Muhosen
ensitoimia oli kasvuturvetoimintojen erottaminen omaksi
toimialaksi vuonna 1989. Jalostus keskitettiin Aitonevan
ja Haukinevan tehtaille. Kasviturvetoimialalla oli tiukat
tulostavoitteet, joita ei aivan onnistuttu täyttämään vielä
1980-luvun lopulla. 1990-luvun alussa lama painoi kasvuturvetoimialan tulosta kotimaassa. Vienti sitä vastoin
veti 1990-luvun alussa hyvin. Kasvuturvetoimialan osuus
Vapo Oy:n myynnistä oli noin 5 %.333
Vapo Oy:n kasvuturvetoimialan investoinnit suuntautuivat 1990-luvun alun laman aikana hyvin paljon ulkomaille. Markkinakehitys oli siellä huomattavasti myönteisempää kuin kireillä kotimaan markkinoilla. Vapo Oy
osti vuonna 1991 tanskalaisen Stenrøgel Mosebrug A/S:n,
josta tuli Vapo Oy:n tytäryhtiö. Sen myynnin osuus oli
vuonna 1993 peräti 70 % Vapo Oy:n kasvuturvemyynnistä. Tanskan valoisat näkymät rohkaisivat Vapo Oy:tä
aloittamaan laajentumistunnustelut myös vasta itsenäistyneissä Baltian maissa, joiden uudet hallitukset suosivat
ulkomaisia investointeja.
Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy ei ollut 1970–80
-luvuilla kasvuturvemarkkinoilla samanlainen hallitseva
tuottaja ja jakelija kuin polttoturvemarkkinoilla. Kotimaan keskittyneillä markkinoilla Vapo Oy valitsi liikestrategiakseen horisontaalisen integraation. Suomessa oli
kolme melko tasavahvaa kasvuturvealan kilpailijaa, Vapo
Oy, Biolan Oy ja Kekkilä Oy, joilla oli omat erityisvahvuutensa. Kaikki olivat kohdanneet vaikeuksia yrittäessään kasvattaa entisestään osuuksiaan Itämeren alueella.
Kasvuturvemarkkinoille tuli vuoden 1993 jälkeen entistä enemmän bulkkitavaraa Venäjältä ja Baltian maista, ja
niiden hinta oli huomattavasti alhaisempi kuin suomaSuosta voimaa ja lämpöä
laisilla tuotteilla. Suomalaiset pärjäsivät vain pitkälle jalostetuilla tuotteilla.334
Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n kasvuturvetoimialat fuusioitiin vuonna 1994. Kekkilä Oyj muodosti Vapo Oy:n
kasvuturvetoimialan ja oli samalla ainoa Vapo Oy:n listattu toimiala. Kekkilä-brändi oli osittain varsin valmis,
mutta Vapo Oy lähti myös kehittämään sitä aktiivisesti. Vapo Oy:n kasvuturvetuotteet myytiin tästä lähtien
kotimaassa Kekkilä-brändin alla. Kekkilä-brändin etuna oli, että se kattoi myös viherkasvien ja puutarhan lannoitteet sekä kukka- ja puutarhamullat. Kekkilällä oli ollut lisäksi vahva markkinaosuus pääkaupunkiseudun viherrakentamismarkkinoilla. Kasvua lähdettiin tavoittelemaan harrastajamarkkinoilta, missä myös onnistuttiin
1990–2000-luvuilla.335
Horisontaalinen integraatio omaksuttiin liikestrategiaksi myös ulkomailla 1990–2000 -lukujen taitteessa.
Vapo Oy hankki vuonna 1999 omistukseensa ruotsalaisen Råsjö Torv AB:n, joka oli Ruotsin suurin turpeen
tuottaja. Råsjö Torv AB myi tytäryhtiönsä Hasselfors Gardenin Kekkilä Oyj:lle. Hasselfors Garden-brändillä oli
30 % markkinaosuus Ruotsin harrastajamarkkinoilla. Pohjois-Ruotsissa toimi vanhojen konsulttiyhteyksien pohjalta perustettu tytäryhtiö, Vapo Energi AB, joka
myytiin vuonna 2000 Råsjö-konsernille. Vapo Oy:llä oli
2000-luvun alussa yritysjärjestelyjen kautta 50 % osuus
Ruotsin turvemarkkinoista.
Virossa Kekkilä Oyj hankki vuonna 2000 omistukseensa soita tuotantoalueiksi. Sen jälkeen se osti Langham
Oü:n ja sen aiemmin omistaman Niibi Turvas Oü:n, joista tuli Kekkilän tytäryhtiöitä. Langham oli Virossa varsin
tunnettu toiminimi. Vahvemman jalansijan Viron turvemarkkinoilla Vapo Oy hankki vuonna 2002 ostamalla
Baltian suurimman turvetuottajan Tootsi A/S:n. Kaupalla turvattiin raaka-aineen saanti Kekkilä Oyj:n kasvuturvejalostamolle Virossa.
172
Yrityskauppojen ansiosta Vapo Oy sai haltuunsa valmiita brändejä, osaavan henkilöstön sekä toimivan ketjun suolta kaupan hyllylle. Kaikkea ei enää aloitettu alusta, kuten Vapo Oy oli toiminut Aasian ja USA:n markkinoilla 1980-luvun alkupuolella. Kekkilä Oyj omisti
paikallisten tytäryhtiöidensä kautta kasvuturvejalostustehtaat Tanskassa, Englannissa, Virossa ja Espanjassa.
Kekkilä-brändi lanseerattiin vuonna 1999 myös vientimarkkinoille. Aiemmin oli viety lähinnä Finnpeat- ja
VapoPeat-tuotteita. Ruotsissa tukeuduttiin 2000-luvulla
Hasselfors-brändiin.
Vapo Oy:n 2000-luvulla voimakkaasti lanseeraama
Itämeri-strategia toteutui kasvuturvelähtöisesti. Energiaturpeen tuotanto kasvoi sitä mukaa kuin alueen maissa
lisättiin yhteispoltolle perustuvien voimalaitosten rakentamista. Energiaturpeen käyttö on lisääntynyt huomattavasti Ruotsissa 1990–2000 -luvuilla. Myös Virossa lisättiin turpeen energiakäyttöä 2000-luvulla lähes kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen. Latvia ja Liettua keskittyivät sitä vastoin kasvuturpeen tuotantoon. Turpeen
energiakäyttö painui niissä neuvostoajan jälkeen lähes
olemattomaksi.
Vapo Oy:n osasto Riihimäen pihamessuilla vuonna 1985.
The Vapo stand at the Riihimäki
garden fair in 1985.
173
Vapo Oy:n kasvuturvetoimiala oli 1990–2000 -luvuilla yhtiön laajeneva toimiala. Sen osuus liikevaihdosta oli
ollut ennen Kekkilä-kauppaa noin 7 %. Kekkilän myötä kasvu- ja ympäristöturpeiden osuus Vapo Oy:n liikevaihdosta kohosi noin 9 %:iin.336
Kasvuturveliiketoiminta oli ollut pioneerina myös yhtiön maantieteellisessä laajentumisessa. On ymmärrettävää, että valtio-omistajan hakiessa Vapo Oy:lle uutta toimitusjohtajaa 2000-luvun alussa, kasvuturvetoimialan
johtajana ja Kekkilä Oyj:n toimitusjohtajana toiminut
DI Matti Hilli valittiin toimitusjohtajaksi keväällä 2001.
Hilli tunsi turvealan perin pohjin. Olihan hän toiminut
monissa kehitystehtävissä sekä Turveruukki Oy:ssä että
Vapo Oy:ssä. Hilli oli edeltäjiensä tavoin ammattijohtaja, mutta erotuksena Arppeen ja Muhoseen hän tuli talon sisältä. Hilli aloitti työnsä Vapo Oy:n toimitusjohtajana keväällä 2001. Kekkilä Oyj:n toimitusjohtajana toimivat Hillin jälkeen Matti Mattila (2001–2003), Jaana
Laukkarinen (2003–2004) ja Petri Alava (2005–). Kekkilä
Oyj:n osuus Vapo Oy:n liikevaihdosta on ollut 2000-luvulla 9–12 %.337
Vuoden 2006 organisaatiouudistuksen jälkeen kuivike-, imeytys-, maanparannus- ja tukiaineturpeen liiketoiminnoista vastasi Vapo Ympäristö. Seuraavana vuonna yhdistettiin Kekkilä Oyj:n ja Vapo Ympäristön liiketoiminnot uudeksi Vapo Puutarha ja ympäristö-liiketoiminta-alueeksi. 1990–2000-luvuilla kehitettiin myös Vapo
Biotech ympäristöliiketoimintaa jätehuollon tarpeisiin.
Sitä vauhditti EU:n tiukentuva jätedirektiivi, jossa edel-
lytettiin jätteiden ja biojätteiden osuuden vähentämistä
loppusijoitettavassa jätteessä. Kuluttajille ja ammattiviljelijöille suunnatuissa kasvualustoissa Vapo Oy oli Kekkilä- ja Hasselfors-brändeillään Pohjoismaiden johtavia
toimijoita. Kuiviketurpeessa Vapo Oy oli Itämeren alueen markkinajohtaja.338
174
DI Matti Hilli on johtanut Vapo
Oy:tä keväästä 2001 lähtien.
Matti Hilli has been the Managing
Director of Vapo Oy since spring
2001.
Kansainvälistyvät turvemarkkinat
Vapo Oy:n toimitusjohtaja Juhani Arppe, senaattori James
L. Oberstar ja Vapo Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Erik
Olander (Kok.) Minnesotassa
vuonna 1985.
Juhani Arppe, Managing Director
of Vapo Oy, Senator James L.
Oberstar and Erik Olander,
Chairman of the Supervisory
Board of Vapo Oy, in Minnesota
in 1985.
Turvealan kansainvälistyminen alkoi teknologiasta. Teknologian siirto ja vienti oli yleistä jo 1800-luvun lopulla, jolloin saksalainen turvetuotantokoneisto valtasi alan
markkinoita Irlantia ja Venäjää myöten. Teknologian siirtoa tapahtui myös polttoteknologiassa 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Saksalaisen ruskohiilen ja englantilaisen
kivihiilen pölypolttoteknologian sovellukset jyrsinturpeelle avasivat tietä suuren kokoluokan lauhdesähkövoimalaitoksille Neuvostoliitossa ja Irlannissa. Turve säilyi kuitenkin paikallisena polttoaineena 1990-luvulle asti.
Kasvuturvemarkkinat olivat kansainvälistyneet jo
1950–60 -luvuilla. Vienti oli 1960-luvulla varsin vilkasta Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa. Kasvuturvetta vientiin toimittavien yritysten tuotanto keskittyi kuitenkin omaan maahan. Oli monia syitä, miksi tuotantosoita ei hankittu ulkomailta. Luonnonvaroja hyödyntävien yritysten oli erittäin vaikeaa saada toimilupia vieraalle
maaperälle, kommunistihallinnot pitivät Neuvostoliiton
ja Itä-Euroopan turvemarkkinat suljettuina, ja maantieteellistä laajentumista ei koettu liiketoiminnallisesti kan-
175
nattavaksi. Monet turveyritykset olivat myös liian pieniä
maantieteelliseen laajentumiseen.
Pohjoismaiden suurimmat turveyritykset olivat nousseet 1980-luvulle tultaessa vahvoiksi toimijoiksi. Kasvuturpeen kotimarkkinat olivat hyvin keskittyneitä etenkin
Suomessa ja Ruotsissa. Liiketoiminnan kasvustrategiaksi
oli valittu jo 1970-luvulla viennin lisääminen. Ruotsin
turveteollisuus oli hakeutunut Tanskan, Norjan, KeskiEuroopan ja Pohjois-Amerikan kasvuturvemarkkinoille
jo 1960-luvun lopulla myyntiagentuuriensa kautta. Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy aloitti varsinaisen maantieteellisen laajentumisensa 1980-luvulla.
Maantieteellinen laajentuminen alkoi Valtion polttoainekeskuksen/Vapo Oy:n turvekoneiden viennistä ja
alan konsultoinnista Indonesiassa, Malesiassa ja PohjoisAmerikassa. Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy ei lähtenyt tavoittelemaan uusia markkinoita yksin. Niille lähdettiin enemmän tai vähemmän yhteistyössä muiden
luonnonvaroja hyödyntävien tai energia-alan konsulttipalveluita harjoittavien suomalaisyritysten kanssa. Indonesian rikkaiden luonnonvarojen houkutukset olivat
suuria, kun maan hallinto suosi ulkomaisia investointeja ja suomalainen kehitysyhteistyöpolitiikka tuki teollistamistoimia kehittyvissä talouksissa. Indonesiassa harjoittivat konsultointityötä ja liiketoimintojen avaamisen
tunnustelua Vapo Oy:n lisäksi 1980-luvun jälkipuolella
muun muassa Yhtyneet Paperitehtaat Oy, IVO International Oy ja Jaakko Pöyry International Oy. Turvetutkimuksen huippuosaajalla VTT:llä oli yhteistyöprojekteja
Indonesian lisäksi Keski-Afrikassa.
Vapo Oy:n toimitusjohtaja Juhani Arppe haki kasvuturvetoimialasta ja maantieteellisestä laajentumisesta yhtiön kolmatta tukijalkaa turve- ja puutoimialojen rinnalle 1980-luvulla. Parhaina markkinaedellytykset nähtiin
Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Malesiassa. Ruotsalaisen turveyrityksen ostamisesta kuitenkin luovuttiin 1980-luvun
lopulla, koska sen riskejä pidettiin liian suurina.339
Vapo Oy hakeutui Pohjois-Amerikan kasvuturvemarkkinoille vuonna 1985, jolloin yhtiö hankki omistukseensa 30 % minnesotalaisen Peatrex Ltd:n osakkeista. Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy oli toiminut vuonna 1982 perustetun Peatrex Ltd:n konsulttina. Amerikkalaisyhtiön kasvunäkymät näyttivät valoisilta, koska sen
tuotantosuot olivat lähellä Minneapoliksen, Chicagon ja
Milwaukeen markkinoita. Osakekaupat sinetöitiin Peatrex Ltd:n toimitusjohtaja Melvin Kopsteinin Suomenvierailun aikana.340
Aasiaan Vapo Oy etabloitui vuonna 1987 ostamalla
15 % osuuden malesialaisesta Peat Tech Malaysia Sdn.
Bdh yhteisyrityksestä. Perustetun yhteisyrityksen tarkoituksena oli kasvuturpeen tuotanto ja markkinointi. Hanke oli erityisen kannattava Berjuntai-tinayhtiölle, jolle
turpeennosto tarjosi edullisen keinon päästä eroon tinaesiintymien päällä olevasta, tarpeettomaksi koetusta turpeesta. Kasvuturvetuotanto alkoi Malesiassa vuonna 1988
Vapo Oy:n koneilla.341 Yhdysvaltalaisen ja malesialaisen
osakkuusyhtiön liiketoiminnat jäivät kuitenkin vaatimattomiksi.342 Yhdysvalloissa investoinnit jäivät kesken, jolloin markkinoille pääsyn keskeinen lenkki, pakkaamo, jäi
perustamatta. Valtio-omistajaa edustava KTM:n kansliapäällikkö Bror Wahlroos oli menettänyt uskonsa siihen,
että kasvuturvetuotanto voi olla kannattavaa USA:ssa ja
toi mielipiteensä myös suoraan julki. Malesisassa oli ongelmana markkinoiden kehittymättömyys. Kasvuturpeelle oli kysyntää lähinnä maapohjaviljelyssä.343
Toimitusjohtaja Esko Muhosen aikana alettiin luopua
kaukaisten maiden kannattamattomista liiketoiminnoista ja suuntautua lähialueelle. Vapo Oy myi Peatrex Ltd:n
osakekantansa vuonna 1988 kanadalaiselle Premier CDN
Enterprises Ltd:lle. Malesialaisen yhteisyrityksen osuudesta luovuttiin vuonna 1993.344
Pohjois-Amerikan ja Aasian valloitusyritykset eivät
osoittautuneet menestyksekkäiksi. Syitä tähän oli monia,
vieras toimintaympäristö ja -kulttuuri, hyvin erityyppiset
176
Kahden erilaisen tuotantokulttuurin kohtauspaikka, Vapo Oy:n
tytäryhtiön AS Tootsi Turvaksen
työmaa Lavasaaressa Virossa
vuonna 2009. Etualalla Vapo
Oy:n valmistamia imuvaunuja.
Taustalla kapearaiteinen turvejuna, jollaisia on käytetty yleisesti kuljetuksessa Neuvostoliiton ja Venäjän, Baltian maiden sekä Saksan tuotantokentillä 1900-luvulla.
Two different production cultures
meet a production site of Vapo’s
subsidiary AS Tootsi Turvas in
Lavassaar, Estonia in 2009. In
the foreground suction trailers
manufactured by Vapo Oy. In the
background a narrow-gauge peat
train of the type commonly used
for transport at peat production
sites in the Soviet Union and in
Russia, the Baltic countries and
Germany in the 20th century.
suot ja sääolosuhteet etenkin Aasiassa ja tunnettujen liikemerkkien puuttuminen. Oli vaikeaa avata uusia markkinoita vasta perustettujen yritysten turvin, joilla ei ollut
yleisesti tunnettuja brändejä.
Vapo Oy oli toteuttanut näissä hankkeissa sitä mitä
1980-luvun valtio-omistaja odotti, kasvuturvemarkkinoiden volyymin lisäämistä345. Tämä ei ollut mahdollista pelkillä kilpailluilla kotimaan markkinoilla.
Vapo Oy yritti toisen kerran Aasian markkinoille
etabloitumista vuonna 1995, jolloin Indonesiaan perustettiin P.T. Garudatama Sumber Makmur niminen tytäryhtiö (suomeksi Johtavan Kotkan Rikkauden Lähde).
Vapo Oy:n osuus siitä oli 70 %. Tähtäimenä oli energiaturvetuotanto lähellä sijaitsevalle APRIL Ltd:n sellu- ja
paperitehtaalle.343 Hankkeesta luovuttiin jo 1990-luvun
lopulla. Indonesia osoittautui vaikeaksi toimiympäristöksi. Maan poliittisessa johdossa kuohui, korruptio oli hallinnossa yleistä, ja Indonesian soiden maankäyttö alkoi
olla yhä enemmän esillä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa suurena päästölähteenä.
Itämeren alueelle etabloituminen alkoi vuonna 1991,
jolloin Vapo Oy hankki omistukseensa tanskalaisen kasvuturveyrityksen Stenrøgel Mosebrug A/S:n. Pohjois-Ruotsissa aloitettiin turvetuotanto vuonna 1993 Överkalixin
alueella. Kyseinen sivuliike yhtiöitettiin vuonna 1995 Vapo
Energi AB:ksi. Viroon Vapo Oy perusti vuonna 1995 AS
Langham tytäryhtiön, joka kartoitti maan energiamarkkinoita ja aloitti koeluonteisen turvetuotannon.347
Maantieteellisen laajentumisen toinen vaihe alkoi
2000-luvun alussa Ruotsissa ja Virossa tehtyjen yritys-
177
Turve ja biopolttoaineet
Päästökauppa ja fossiilisten öljyvarojen arvioitu ehtyminen lähitulevaisuudessa herättivät 1990–2000 -lukujen
taitteessa kiinnostuksen turpeen käytöstä lämmitysbioöljyn sekä toisen sukupolven liikenteen biopolttoaineen
raaka-aineena.
Vapo Oy aloitti bioöljyn valmistuksen kehityshankkeen
yhdessä VTT:n ja Wärtsilä Diesel Oy:n kanssa vuonna
1995. Ensisijaisena raaka-aineena oli puu. Tutkimuksessa selvitettiin, oliko pyrolyysiöljyn valmistaminen laitostasolla kannattavaa. Pilottilaitteisto sijaitsi Otaniemessä.
Pilot-laitteistolla tehdyt testit päättyivät vuonna 1998.
Vapo Oy:n yhteistyökumppaniksi oli tullut jo Otaniemen pilot-vaiheessa Fortum Oyj. Vapo Oy:n, Fortum
Oyj:n ja Neste Oil Oyj:n yhteinen pyrolyysiöljyn valmistukseen tarkoitettu demolaitos aloitti toimintansa vuonna 2002. Sahanpurusta ja metsähaketähteestä kyettiin
valmistamaan pyrolyysillä nestemäistä biopolttoainetta.
Ongelmana oli, että pyrolyysiöljy oli metsähakkeesta valmistettuna laadullisesti epätasaista eikä sitä voitu sekoittaa kevyeen polttoöljyyn. Sivutuotteena syntyi runsaasti
muurahaishappoa. Samasta puubiomassaraaka-aineesta
oli riippuvainen myös Vapo Oy:n oma pellettituotanto.
Vapo Oy:ssä arveltiin, että pelletti on energiantuotannossa kilpailukykyisempi pienkiinteistöjen polttoaine
kuin pyrolyysiöljy.
Vapo Oy aloitti vuonna 2005 VTT:n kanssa tutkimukset biedieselin valmistamiseksi Fischer Tropsch-synteesillä metsähakkeesta, kuorista, ruokohelvestä ja turpeesta. Raaka-aineita voidaan käyttää yksinään tai sekoittaa
toisten kanssa. Fischer Tropsch-synteesillä tuotetun liikenteen biopolttoaineen etuna on, että sitä voidaan sekoittaa muihin diesellaatuihin ja käyttää olemassa olevissa moottoreissa. Vapo Oy:n toisen sukupolven liikenteen
biopolttoaineen etuna on myös, ettei sen valmistuksessa
hyödynnetä elintarvikehuoltoon tarkoitettuja raaka-aineita ja peltoja. Sinällään näissä suunnitelmissa palattiin
vanhoihin, 1920–40 -lukujen keksintöihin, joilla oli tuotettu turpeesta liikenteen polttoainetta Fischer Tropschsynteesillä tai pyrolyysilla. Fischer-Tropsch-synteesi oli
kehitetty Saksassa 1920-luvulla poltto- ja voiteluaineiden
ja vahan valmistamiseksi kivihiilestä. Teollinen tuotanto oli käynnistetty Saksassa sota-aikana. Myös Suomessa oli kokeiltu sotavuosina synteettisten polttoaineiden
tuotantoa turpeesta ja metsäbiomassasta. Sekä synteesillä että pyrolyysillä voitiin tuottaa laadukkaita liikenteen polttoaineita, mutta ongelmana olivat kovat tuotantokustannukset. Halvan öljyn ja rauhan aikana nämä
suunnitelmat vaipuivat Suomessa horrokseen. Vankkaa
perustutkimusta asiasta kuitenkin oli jo olemassa kriisiaikojen kokeilujen myötä. Muutamat suuret kivihiilentuottajamaat jatkoivat toisen maailmansodan jälkeenkin
liikenteen polttoaineiden valmistamista kivihiilestä. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa on ollut koko ajan huomattavaa tuotantoa liikenteen poltto- ja voiteluaineiden valmistamiseksi kivihiilestä (CTL, coal to liquids).
Turve näytteli biodieselhankkeessa tärkeää osaa raaka-ainehuollossa, koska tavoiteltu tuotantolaitos oli suuri, noin 250 MW. Pohjoismaissa oli hyvin luontevaa integroida liikenteen biopolttoainejalostamot metsäteollisuuden vanhojen toimipaikkojen yhteyteen. Vapo Oy:n
uusi omistaja Metsäliitto tarjosi tähän periaatteellisesti
hyvät lähtökohdat. Vapo Oy oli neuvotellut yhteistyöstä
myös Neste Oil Oy:n kanssa. Neste Oil Oy kuitenkin
liittoutui Stora Enso Oy:n kanssa, koska se epäili turpeen hyväksyttävyyttä biodieselin raaka-aineena.
178
Vapon logo on yhdistynyt
2000-luvulla myös liikenteen biopolttoainesuunnitelmiin.
Since 2000, Vapo’s logo has
also become associated
with transport biofuel
plans.
Vapo Oy:n ja Metsäliiton biodieselsuunnitelmat ovat
edenneet toistaiseksi suunnitelmien mukaan. Suomalaisen metsäteollisuuden toimintaympäristön muutoksesta
aiheutuneet ongelmat heijastuivat yleisestikin liikenteen
biopolttoainejalostamosuunnitelmiin Suomessa 2000-luvun jälkipuolella. EU:ssa turvetta ei myöskään hyväksytty täysimääräisesti uusiutuvaksi biodieselin raaka-aineeksi, vaikka Vanhasen II hallituksen EU-sihteeristö
esitti, että sertifioidusta turpeesta valmistettu biodiesel
voitaisiin lukea hyväksi liikenteen biopolttoaineita koskevaan 10 %:n tavoitteeseen eli RES-direktiiviin. Lisäksi
europarlamentaarikot Eija-Riitta Korhola (kok.), Henrik
Lax (rkp) ja Kyösti Virrankoski (kesk.) tekivät muutosehdotuksen, joka olisi poistanut turpeen uusiutumattomien energiamuotojen listalta. EU-parlamentin ympäristövaliokunta äänesti ehdotusta vastaan vuonna 2008.
Lopulta RES-direktiivissä sallittiin turpeen käyttö biopolttoaineiden seosmateriaalina, mutta turpeen osuutta
ei voida lukea kansalliseen velvoitteeseen.
Biodieseljalostamosuunnitelmia jatkettiin vuonna
2009 Vapo Oy:n ja Metsäliiton solmiman konsortiosopimuksen puitteissa. VapOil biodiesel-projektia on vetänyt
Vapo Oy:ssä entinen VTT:n professori Mikko Kara.
Lähteet: Vapo Oy:n vuosikertomukset 1995–2009; EU:n virallinen julkaisu 2008.
kauppojen ja tuotantosoiden ostojen seurauksena. Uutta laajentumisessa oli tunnettujen tuote- ja liikemerkkien hankkiminen. Ruotsissa varmistettiin vahva markkinaasema Råsjö Torv AB:n ostamisen kautta vuonna 2000,
ja Virossa asema voimistui Tootsi A/S:n ostamisen myötä vuonna 2002. Toimitusjohtaja Matti Hillin kaudella
Vapo Oy on sitoutunut vahvasti Itämeri-strategiaan, jonka tavoitteet Vapo Oy:stä Itämeren alueen johtavana bioenergia-alan toimijana saavutettiin jo 2000-luvulla. Vapo
Oy on lähtenyt mukaan myös lämpö- ja sähköliiketoimintaan Ruotsissa, Virossa ja Latviassa sekä etabloitunut
Puolaan pellettituotannolla.
Vapo Oy etabloitui myös Venäjälle 1990-luvulla. Se
perusti vuonna 1994 Karjalan viranomaisten kanssa KarelVapo Oy yhteisyrityksen, josta lunastettiin 50 % osuus.348
Venäjä oli suunnitellut 1990-luvun alussa tosissaan paikallisten polttoaineiden käytön lisäämistä suomalaisella
HAKU-menetelmällä, mutta suunnitelmat kariutuivat
maan sisäisten talousvaikeuksien vuoksi. 2000-luvulla
näistä suunnitelmista on kiinnostuttu uudelleen, koska
paikallisten polttoaineiden käyttöä lisäämällä Venäjä voi
kasvattaa maakaasun vientiä349.
Vapo Oy:n maantieteellisen laajentumisen toinen
vaihe toteutui hyvin selkeästi lähialueen kehitystä tukien 1990–2000 -luvuilla. Itämeren alueen kasvu-, ympäristö- ja energiaturpeiden sekä puuperäisten polttoaineiden markkinat vilkastuivat huomattavasti 1990-luvulla.
Yhdeltä osin moottorina toimi Ruotsi, jonka ydinvoimalle kielteinen kansanäänestys vuonna 1980 siirsi painopistettä maan omien energiaresurssien tehokkaampaan hyödyntämiseen. Ruotsi tuki ja lisäsi bioenergian käyttöä niin
sähkön kuin lämmön tuotannossa merkittävästi 1990-luvun alkupuolen jälkeen, jolloin luovuttiin metsäresurssien käytön aikaisemmista rajoituksista. Koska uusimmat
CHP-laitokset perustuivat yhteispoltolle, energiaturpeen
asema vahvistui Ruotsissa. Tämä näkyi myös energiaturpeen käyttöä suosivan julkisen sääntelyn lisääntymisenä.
179
Ruotsissa puulla ja/tai turpeella tuotettu sähkö on ollut
vihreää sähköä 1990-luvun lopulta lähtien. Ruotsin riippuvuus energiaturpeen tuonnista (noin 30 % 1990-luvulla) avasi energiaturpeelle vientimarkkinat Itämeren
alueella. Ruotsi on tuonut energiaturvetta mm. Virosta
ja Valko-Venäjältä.
Lisäksi kommunistihallintojen romahtaminen avasi
turvemarkkinoita etenkin Baltian maissa, jotka suosivat
suoria ulkomaisia investointeja vauhdittaakseen talouskasvuaan. Venäjälle etabloituminen oli 1990-luvulla vaikeampaa, koska lainsäädäntö oli ailahtelevaa sekä keskusvallan ja aluehallinnon suhteet olivat selkiintymättömät.
Venäläiset turveyritykset sitä vastoin hakeutuivat 1990-luvulla aktiivisesti Keski-Euroopan kasvuturvemarkkinoille
pohjoismaisia tuotteita halvemmilla hinnoilla. Neuvostoaikana kasvu- ja ympäristöturpeet oli käytetty suuren
maan sisällä ilman kannattavuustavoitteita.
Energiaturve ja puupelletit ovat paikallisia polttoaineita, mutta niille ovat lisäksi muodostuneet vilkkaat lähialueen markkinat. Tässä suhteessa Itämeren alue on ollut logistisesti luonnollinen markkina-alue. Puupellettien
osalta markkina-alue on huomattavasti laajempi, koska
pelletin kantovoimana ovat päästökauppa, soveltuvuus
yhteispoltolle kivihiilen kanssa sekä Keski- ja Itä-Euroopan maissa lisäksi maakaasun toimitushäiriöt.
Turvemarkkinoiden kansainvälistymisen veturina on
toiminut Suomessa ja koko Itämeren alueella Vapo Oy.
Kansainvälistymisen myötä Vapo Oy:n raaka-ainepohja
ei ole ollut enää pelkästään suomalaisissa soissa ja metsissä. Siinäkin mielessä kansainvälistyminen on merkinnyt suurta murrosta suomalaiselle turveteollisuudelle ja
Vapo Oy:lle.
Vapo Oy on ollut 2000-luvulla
Itämeren alueen johtavia kuiviketurpeen tuottajia. Turpeen ainutlaatuiset ominaisuudet tekevät siitä erinomaisen kuivikkeen
muun muassa lihakarjalle.
In the 2000s Vapo Oy has been
one of the leading producers of
litter peat in the Baltic Sea region.
The unique qualities of peat make
it excellent bedding for animals
such as beef cattle.
180
Vapo Oy:n ja turveteollisuuden maine 2000-luvulla
350
Vapo Oy:n maine on hyvä voimalaitosasiakkaiden keskuudessa.
Maine on rakentunut pitkien asiakassuhteiden myötä. Kuvassa
Vapo Oy:n ja Kuopion Energia
Oy:n sopimuksen allekirjoitustilaisuus kesällä 2002. Vasemmalta Kuopion Energia Oy:n
toimitusjohtaja Raimo Martikka,
Vapo Oy:n energialiiketoimintojen johtaja Juhani Hakkarainen, selin Vapo Oy:n aluejohtaja
Heikki Nyyssönen ja oikeassa
reunassa Vapo Oy:n toimitusjohtaja Matti Hilli.
Vapo Oy:n mainetta on selvitetty kahdessa eri tutkimushankkeessa. Asia tutkittiin Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen laajassa haastatteluprojektissa
(noin 80 haastattelua vuosina 2008–2009) ja Taloustutkimus Oy:n gallupkyselyssä vuonna 2009. Niiden pohjalta voidaan tehdä johtopäätöksiä Vapo Oy:n ja turveteollisuuden maineesta 2000-luvulla.
Vapo Oy:n tunnettuus on muotoutunut 1970-luvun
alun jälkeen lähinnä turvetoimialan kautta. Erään virkamiehen mukaan Vapo on hänelle ”turveputiikki”. Use-
at haastatelluista poliitikoista ja virkamiehistä kuvailivat
Vapoa samantyylisesti. Turveyrityksenä Vapo miellettiin
lähinnä turpeen toimittajaksi ja harvemmin lämpöliiketoiminnassa mukana olevaksi yritykseksi. Toisaalta Vapo
Oy:n lämpöliiketoiminta on vielä suhteellisen nuori ala,
joka on kasvanut etupäässä 1990–2000 -luvuilla. Osa haastatelluista tunsi hyvin Vapo Oy:n puutoimialan ja muisti Vapon myös ”halko-Vapona”. Poliitikot ja
virkamiehet tiesivät hyvin pellettituotannon ja sen, että
kauppaa käydään nyt enimmäkseen Suomen ulkopuolella.
Vapo Oy enjoys a good reputation
among power plant customers.
This reputation has been built
on long customer relationships.
The picture shows a signing
ceremony between Vapo Oy
and Kuopion Energia Oy in
summer 2002. From left Raimo
Martikka, Managing Director of
Kuopion Energia Oy, Director
Juhani Hakkarainen of Vapo’s
Energy Business, Regional
Manager Heikki Nyyssönen of
Vapo Oy (facing away from the
camera), and in the right corner
Matti Hilli, Managing Director
of Vapo Oy.
181
Puutoimialaa ja osallistumista metsäenergia-alan kehittämiseen pidettiin poliitikkojen ja virkamiesten keskuudessa Vapo Oy:n imagolle erittäin hyvänä asiana.
Turvetoimialalla Vapo Oy:n määrittäjänä on ollut varsin yksipuolisesti energiaturve. Vapo Oy:n osuus kasvuturveliiketoiminnassa tunnetaan hieman heikommin. Tämä
selittyy paljolti sillä, että Vapo Oy on markkinoinut kasvuturvetta 1990-luvulta lähtien Kekkilä-brändin alla.
Turpeeseen liittyvät muut kaupalliset jalostusmahdollisuudet (ympäristöturve, ammoniakki, vaha ja ns. peat
refinery-malli) tunnettiin huomattavasti heikommin kuin
energia- ja kasvuturve. Sitä vastoin biodieselsuunnitelmat
olivat hyvin poliitikkojen ja virkamiesten tiedossa.
On vaikea sanoa, mistä maanparannus-, kuivike- ja
imeytysturpeen sekä turpeen kemikaalien ja kuitujen hyödyntämisen vähäinen tuntemus kaupunkiväestöä edustavien haastateltavien keskuudessa johtuu. Vapo Oy, Turveteollisuusliitto ry ja Turveruukki Oy ovat monin tavoin
tiedottaneet asiasta. Viestintä on voitu sivuuttaa siitä yksinkertaisesta syystä, ettei yleinen mielipide tiedosta turpeen jalostamiseen sisältyvää suuria kaupallista mahdollisuuksia, turpeen monipuolisuutta raaka-aineena tai ympäristöturpeista saavutettavia konkreettisia hyötyjä omalle elinympäristölle.
Monessa suhteessa turpeen hyödyntämissuunnitelmat
ovat vasta demonstraatioasteella, jolloin ne eivät voikaan
saavuttaa samanlaista näkyvyyttä kuin brändituotteet,
jollaisiksi energia- ja kasvuturpeen voi lukea. Maanparannus- ja kuiviketurvekin on eräällä tavoin brändituote, joka on tunnettu maaseudulla.
Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen
tekemän haastattelukierroksen tuloksensa voi todeta, että
turve ja Vapo Oy tunnetaan parhaiten maaseudulla ja turvelääneissä. Kaupunkilaisväestön keskuudessa Vapo Oy:n
ja turpeen tunnettuus ei ole läheskään yhtä hyvä.
Vapo Oy:n ja turveteollisuuden mainetta voi pitää kaksijakoisena. Toisaalla ovat turpeen energiakäyttöä hyväSuosta voimaa ja lämpöä
nä ratkaisuna pitävät sidosryhmät, toisaalla ovat turpeen
energiakäyttöön ja samalla Vapo Oy:n liiketoimintoihin
kriittisesti suhtautuvat ympäristönsuojelijat.
Ympäristönsuojeluaktiivien keskuudessa Vapo Oy:n ja
yleisemminkin turveteollisuuden maine kärsi kolauksen
1970-luvun kaavavarauskiistojen ja vesiensuojeluvahinkojen seurauksena. Lestijärvi oli Vapolle onnettomuus,
joka muistetaan yhä, vaikka vesipiirin myöhempi Lestijävi-raportti kumosi monia turvetuotantoa vastaan julkisuudessa esitettyjä syytöksiä.
Ympäristönsuojelijoiden kriittisyys Vapo Oy:tä kohtaan osoittaa sen, kuinka maine voidaan menettää miltei hetkessä ja saada takaisin hyvin hitaasti. Ympäristönsuojelujärjestöjen edustajat kuvasivat sitä, miten heidän
on vaikeaa uskoa, että Vapo Oy ja Turveteollisuusliitto
ry puhuvat totta. Ilmastoneuvotteluihin liittyvä keskustelu uusiutuvista luonnonvaroista on synnyttänyt uutta
kitkaa turveteollisuutta kohtaan ympäristönsuojelijoiden keskuudessa.
Ympäristönsuojelujärjestöille ja Vihreän liikkeen poliitikoille turve edustaa siirtymäkauden polttoainetta. He
pitävät energiaturvetta Vapo Oy:n maineelle rasitteena.
Kasvu- ja ympäristöturpeeseen, ravinteiden talteenottoon ja kuitujen hyötykäyttöön suhtaudutaan tutkimuksen mukaan positiivisemmin kuin turpeen energiakäyttöön. Vapo Oy:n metsäenergiatoimialaan suhtauduttiin
hyvin positiivisesti.
Myönteisintä kantaa energiaturpeen käytölle edustivat
sidosryhmistä Suomen Keskusta, energiaturvetta käyttävä
teollisuus, prosessiteollisuuden etujärjestöt ja maaseudun
koneyrittäjät. Tosin Keskustan sisälläkin oli havaittavissa jako energiaturvetta puolustaviin ja energiaturpeeseen
kriittisesti suhtautuviin. Keskustassa kannatetaan energiaturvetta enemmän aluepoliittisista syistä kuin niissä
puolueissa, joiden kannatuspohja on ollut jo pidempään
kaupunkikeskeistä.
182
Energiaturvetta käyttävä prosessi- ja energiateollisuus
suhtautuvat turpeeseen pääosin myönteisesti ja pitävät
Vapoa luotettavana toimittajana ja vastuullisena ympäristötoimijana. Positiivinen maine on saavutettu pitkien
asiakas- ja henkilösuhteiden kautta 1970–2000 -luvuilla.
Turvetta pidetään teollisuudessa ja teollisuuden etujärjestöissä tasalaatuisena, hinnaltaan kilpailukykyisenä ja vakaana sekä toimitusvarmuudeltaan luotettavana polttoaineena, joka lisäksi tukee bioenergian lisäystavoitteita.
Vapo Oy:tä pidetään yrityksenä, joka on pitänyt sanansa.
Turpeen huoltovarmuuteen liittyviin ongelmiin 2000-luvulla suhtaudutaan huolestuneesti. Niihin toivotaan pikaista ratkaisua, joskin teollisuuden edustajien mielestä
kysymys ei kuulu pelkästään Vapo Oy:lle ja muille turvetuottajille vaan myös valtiovallalle.
Teollisuuden keskuudessa turvetta pidetään tärkeänä
lenkkinä siinä kehityskulussa, jossa Suomeen on syntynyt
vahvaa polttotekniikan osaamista. Suomessa on käytetty perinteisesti paljon kosteita polttoaineita, kuten puun
kuorta, sahanpurua, selluteollisuuden jäteliemiä, metsähaketta ja jyrsinturvetta. Näistä tarpeista kehittyi 1970–
2000 -luvuilla leijukattilateknologia (TampellaOy/Metso
Oyj, A. Ahlström Oy/Foster Wheeler Oy, Noviter Oy/
Wärtsilä Biopower Oy), joka on saavuttanut maailmanlaajuiset markkinat. Tätä osaamista ei ole noteerattu julkisuudessa yhtä lailla kuin metsä- ja elektroniikkateollisuuden kehitystä, vaikka kyse on merkittävästä vientiteollisuuden alasta.
Puolueiden edustajat tasapainoilevat kahden edellä
kuvatun navan välillä. Kannat riippuvat usein poliitikon
asuinalueesta ja samalla vaalipiiristä ja ne voivat muuttua nopeastikin.
Taloustutkimus Oy:n vuonna 2009 tekemä gallupkysely selvitti kansalaisten mielipiteitä turpeen energiakäytöstä. Kansalaisten tietous energiaturpeesta paljastui
hataraksi.
Taloustutkimus Oy:n tekemän tutkimuksen mukaan
69 % suomalaisista ei tiennyt, millä polttoaineella heidän
kaukolämpö pääosin tuotetaan. 39 % vastasi, että turve
ei ole heille tuttu energianlähteenä. Turpeen osuus energian tuotannossa arvioitiin huomattavasti todellisuutta
pienemmäksi. Silti suuri osa vastaajista arvioi, että turveteollisuus hyödyntää jopa 5–30 % Suomen suopintaalasta, kun todellinen luku on alle 1 %. Suuri osa vastaajista arvioi turvetuotannon vesistökuormituksia suuremmiksi kuin ne ovat todellisuudessa.
Noin 70 % vastaajista suhtautui myönteisesti energiaturpeen käytön lisäämiseen. Noin 70 % piti turpeella
tuotettua sähköä vihreänä sähkönä. Kysymykseen pitäisikö kotimaisten polttoaineiden käyttöä lisätä, myönteisesti vastasi noin 90 %. Energiaomavaraisuutta kannatettiin hyvin yleisesti.
Gallupkyselyn tulokset ovat ristiriitaisia. Kun kansalaisten tietous turpeen energiakäytöstä ja kaukolämmityksestä on niin heikkoa, osataanko energiateollisuudelta tai päättäjiltä tulevia viestejä edes lukea oikein? Väärinymmärrysten vaara on ilmeinen.
Miksi tietous energiaturpeesta ja kaukolämmöstä on
niin heikkoa, vaikka Suomi on molemmissa maailman
johtavia käyttäjämaita? Osaltaan tuloksen voi laskea sen
tiliin, että energiatietous on kaiken kaikkiaan vähäistä
asiantuntijapiirien ulkopuolella. Energia-asioita opetetaan
kouluissa liian vähän. Energiantuotannon sosiaalisia vaikutuksia ja poliittisia riippuvuuksia on tutkittu Suomessa huomattavasti vähemmän kuin muualla maailmassa.
Mediassa energia-asiat nousevat usein esille yhden asian
kautta. Hallitsevia ovat olleet energia talouskasvun välineenä ja toisaalta energia ilmastonmuutokseen liittyvänä
kysymyksenä. Energia-asiaa käsiteltäessä mediaa on vaivannut usein kokonaisvaltaisuuden puute. Olisi muistettava, että energiapolitiikka koostuu ympäristö-, talous- ja
turvallisuuspolitiikasta, joiden välillä olisi vallittava tasapaino. Turvallisuuspolitiikka käsittää muutakin kuin pe-
183
rinteiset ulkoiset uhkat – esimerkiksi energiaomavaraisuuden sekä toimitusja huoltovarmuuden, joilla on myös
ympäristö- ja talouspoliittisia vaikutuksia.
Kansalaisten tiedon puute on johtunut osaltaan myös
kaukolämpömarkkinoiden luonteesta. Kaukolämpö on
ollut alueellisten monopolien hallussa, jolloin yksittäinen asiakas on voinut vaikuttaa erittäin vähän hinnoitteluun. Valinta lämmitysjärjestelmien välillä on tehty usein
jo asuntotyyppiä valittaessa. Valinta on sitonut pitkäksi
aikaa eteenpäin, koska lämmitysjärjestelmän vaihtaminen on tuntuva investointi niin yksittäiselle kotitaloudelle kuin taloyhtiölle.
Kaukolämpö on yleensäkin lopputuote, jonka alkuperä on näkynyt heikosti 1970–2000-luvuilla. Tältä osin
erilaiset vihreät sertifikaatit voivat muuttaa asioita. Ha-
luttomuus tuntea paikallisen kaukolämmön alkuperää on
johtunut lisäksi siitä, että kaukolämpö ei ole samalla lailla
suoraan omaan terveyteen vaikuttava kysymys kuin vaikkapa toisen luonnollisen monopolin, kunnallisen vesiyhtiön, lopputuote. Kuntalaiset ovat halunneet tietää hyvinkin tarkkaan, mistä heidän juomavetensä otetaan ja kuinka se puhdistetaan. Tilanne voi muuttua kaukolämmön
osalta merkittävästi, kun sen tuottaminen aletaan yhdistää laajemmin ilmastonmuutokseen ja sitä kautta omaan
elinympäristöön liittyväksi kysymykseksi. Asiantuntijapiireissä yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto on ollut
kaiken kaikkiaan kansainvälisesti hyvässä nosteessa energiatehokkuutensa ja bioenergian lisäyspotentiaalin ansiosta 2000–2010-lukujen taitteessa.
184
Summary
The Energy Peat Market in Finland
In the late 1960s and the early 1970s the decisionmakers in the Ministry of Trade and Industry and the
management of the State Fuel Centre wisely foresaw
that it was necessary to create a functioning market for
peat. Small-scale producers, inconsistent peat quality and
reliance on one customer (the Finnish State Railways) were
factors that sowed the seeds of destruction for sod peat
production in the 1950s. Admittedly the sector had also
been depressed by exceptionally cheap oil. It had become
clear that without state subsidies the peat industry could
not compete against oil and coal because the imported
fuels had a higher thermal value and prices in the 1960s
were heading downwards. Peat had to make up in price
and security of supply what it lost in thermal value. A
price comparison was made with oil in the 1960s and the
early 1970s. Essentially peat was, and still is, a good fuel
in terms of security of supply because the production,
supply and usage chains are all within Finland.
The government’s decisions to increase peat production
many fold were in principle a strong guarantee of
continuity of supply. Responsibility for increasing peat
production was given to a state-owned company, the State
Fuel Centre, thus avoiding the risk of operators using
fluctuations in the market to make quick profits, which
had been a problem with subsidised sod peat production
in the late 1940s and early 1950s. The state guaranteed the
financing and long-term viability of peat production. In
the 1970s the State Fuel Centre was above all a strategic
commercial enterprise.
The state also increased other forms of state regulation
so as to ensure the viability of the new sector. Fuel taxation
on oil and coal was raised in the 1970s, whereas peat
was exempt from fuel taxation and also benefited from
a primary production deduction until the 1990s, when
energy taxation was reformed to comply with Finland’s
EC membership conditions. Oil began to rule itself out
of combined heat and power generation in the 1970s
because of its increased price instability. In local, smallerscale heat generation, on the other hand, oil maintained
its position right up until the 1990s.
The whole range of state regulation was deployed in the
1970s and 80s: state capital financing, taxation, investment
subsidies, soft loans and transport tariffs. Regulation was
designed to create new markets and displace oil from heat
generation. In that respect it succeeded.
After the early 1990s using such a broad range of
regulation was no longer possible for any form of energy
generation. Since the mid-1990s energy generation has been
subject to EC state aid regulations and EC competition
legislation. The corporatisation of the State Fuel Centre in 1984
exposed the company to more intense market competition.
Vapo Oy expanded the commercial potential of peat
production in the 1980s by moving into garden and
environmental peat and expanding internationally. Vapo
Oy established a presence in the US, Indonesian and
Malaysian garden peat markets in the 1980s. Operations
were based on subsidiaries, which were set up in the US
and Asia. However, the different operating culture in
these far-off markets, with different types of peatland
than in Finland and a lack of established brands, caused
problems. Vapo closed down its overseas activities in the
1990s, when the second phase of Vapo’s internationalisation
began. This has centred on the Baltic garden peat and
biomass fuel markets, which have picked up following the
dissolution of the Soviet Union and the liberalisation of
185
trade. The horizontal integration of Vapo Oy was based
on the acquisition of recognised brands and companies
in Sweden, Denmark, the Baltic countries and Poland.
Compared to the first phase of internationalisation, the
second phase has been successful. Vapo Oy has grown
into the leading peat industry company and one of
the leading producers of wood pellets in the Baltic Sea
region. Vapo’s heating business, based on local fuels, also
expanded into Sweden and Estonia post-2000. In Finland,
Vapo’s heating business had started life in the late 1980s
as a way of bolstering the company’s vertical integration.
It was relatively straightforward to integrate Vapo’s peat
production and sawmill output into nearby heating plants.
In the 1990s Vapo Oy also entered the electricity business
through Mäntän Energia Oy and Forssan Energia Oy. The
heating plants owned by Vapo Oy or its subsidiaries have
used milled and sod peat, forest chips, wood pellets, reed
canary grass and recovered fuels.
The most recent strategy to grow the business has
been in the field of transport biofuels. Vapo Oy and the
Technical Research Centre of Finland (VTT) launched
a research project in the middle of the 2000s to produce
biodiesel from forest biomass and peat using Fischer-Tropsch
synthesis. Vapo’s partner in the project is Metsäliitto.
The advantage of peat over competing primary fuels
– fuel oil, coal, natural gas and forest chips – has been its
stable price. Compared to other domestic-origin fuels, the
price of forest chips, for example, has been considerably
less stable between the 1970s and the 2000s.
Firstly peat has been a local fuel. Its reference price
has been the world market price of oil and coal, with the
difference that peat does not compete in world markets
in the same way as oil or in large geographical markets
like coal. Between 1900 and the 1990s, Finnish energy
peat was used in Finland, Swedish energy peat in Sweden,
Irish energy peat in Ireland, Soviet energy peat in the
Soviet Union, etc. There have been significantly fewer
components contributing to price instability than for
fossil fuels, which are subject to truly global markets of
supply and demand.
On the other hand, energy peat has been crucially
dependent on being lower in price than comparable
imported fuels. This is because the commissioning costs of
a peat-fired plant in the 1960s and 1970s were somewhat
higher than for oil or coal, and peat has a lower thermal
value than fossil fuels. Producers have made great efforts
to maintain stable prices for peat. State regulation also
helped to ensure price stability, either directly through
taxation or indirectly through other measures affecting
the price.
It has been possible to forecast peat consumption very
accurately already at the planning stage of power and
district heating plants, when annual supply contracts to
meet baseline requirements have been concluded. There
has been a good balance between supply and demand up
until the present day. Supply contracts have been long –
5 to 10 years – because this has been in the interest of
both parties. Heating plants cannot build their fuel supply
future on a short-term basis. Then again, the prerequisite
for stable supplies is predictable demand. For example,
setting aside and preparing productive peatlands is a long
and expensive process for which there must be a future
payback. In particular, large producers like Vapo Oy and
Turveruukki Oy need to know their basic delivery volumes
well into the future. The situation is different for small
producers, who mainly provide back-up supplies.
Peat pricing practices were improved in the 1970s,
with a move from cubic metre pricing to energy content
pricing. Energy content pricing is fairer for all concerned.
The energy content of peat fluctuates depending on the
moisture content and the properties of the peatland. Peat
producers and the Association of Finnish Peat Industries
introduced common peat quality standards in the late
1970s. This also helped to increase confidence in the
quality of the fuel.
186
Energy peat had no fuel tax component before the
1990s. Nonetheless the price of energy peat has remained
stable even after the imposition of carbon dioxide-based
taxation. The feed-in tariff for electricity generated in
condensing power plants from fuel peat introduced in
2006 has improved its competitiveness against coal.
Peat has always been seen as an alternative not only
to oil but also to coal. This trend has reinforced in the
1990s and 2000s. Peat has been favoured since it is a
domestic-origin fuel, which enhances energy self-sufficiency,
improves security of supply, supports the development of
combustion technology adapted to domestic-origin fuels
and provides employment in regions with population
outflows. Peat production can also be integrated into forest
chip production, thus providing contractors with a better
spread of work over the seasons. Peat production takes
place in summer, whereas forest chips have traditionally
been produced in winter. The after-use of peat production areas also opens up
opportunities to cultivate important forest and crop biomass.
The overall carbon dioxide emissions from transporting
peat are lower than for coal, which is imported by cargo
ships.
The fact that enough peatlands were brought on
stream in the 1970s and 1980s with support from the
state and regional planning councils also contributed to
price stability. Supply levels were known very precisely.
Peatland surveying by the Geological Survey of Finland
(GTK) and the State Fuel Centre in the 1970s and
1980s contributed significantly to price predictability,
smoothing the transition to energy content-based pricing
and maintaining price stability.
The rental agreement in the early 1980s between the
peat industry and the Central Union of Agricultural
Producers and Forest Owners (MTK) also promoted
price stability. It harmonised rental practices throughout
the country.
The main factor contributing to peat price stability
has been the active research and development activity of
the largest peat companies, Vapo Oy and Turveruukki
Oy, and the professionalism of peat contractors. Annual
peat yields have improved, there has been a major focus
on quality, harvesting methods have been developed for
Finnish peatlands and the contractor model has reduced
the heavy labour cost structure of the 1970s. Use of the
shortest possible routes from the production site to the
usage site has contributed to stable logistics costs. In the
1990s and 2000s Vapo’s terminal system has integrated
forest chip production into peat production fields, which has
improved the profitability of mixed fuel consignments.
Until the late 1990s it was possible to maintain a good
balance between supply and demand. Environmental
permits are a home-grown factor representing a major
change process. The slowness of obtaining environmental
permits has impaired supply-side predictability and more
generally affected the security of supply of domesticorigin fuels. The liberalisation of electricity markets, the
establishment of a Nordic electricity exchange and growing
sales of biomass-based fuels in the Baltic Sea region are
external factors affecting energy peat markets. Since the
establishment of the Nordic electricity exchange, fuel
demand for heating plants with condensing power capacity
has been particularly difficult to forecast. Requirements
have shifted rapidly.
187
188
Jukka Kinnaslampi
Ulkomaisen turvetuotantoteknologian jäljittelijästä
maailman johtavaksi turveteknologiamaaksi
Turveteollisuusliiton kehitystyö 1940–1960 -luvuilla
Turveteollisuusliiton merkitys suomalaisen turveteollisuuden kehityksessä varsinkin ennen Valtion polttoainekeskuksen turveteollisen toiminnan aikakautta on
ollut merkittävä. Voidaankin todeta, että ilman Turveteollisuusliiton panosta Suomessa tuskin olisi ollut kovin
hyviä valmiuksia turveteollisuuden kehittämisohjelman
läpiviemiseen 1970-luvun alussa. Teknologisen siirtymisen kannalta Turveteollisuusliiton panos oli aivan ensiarvoisen tärkeä. Niukoista resursseistaan huolimatta Turveteollisuusliitto seurasi turvealan kansainvälistä kehitystä
ja poimi nimenomaan Suomen oloihin soveltuvia teknologisia ratkaisuja. Juuri tämä seikka, teknologian aktiivinen soveltaminen, osoittautui myöhemmän kehityksen
kannalta merkittäväksi. Esimerkiksi sellainen suomalaisen turveteollisuuden korkean teknologisen tason ja kilpailukyvyn keskeinen elementti, kuten pyörätraktorien
käyttö turvetuotannossa oli Turveteollisuusliiton kiinnostuksen kohde jo 1960-luvulla.351 Ideatasolla Turveteollisuusliiton merkitys tässä innovaatioissa oli suuri, vaikka
turvetuotantoon soveltuvan pyörätraktorin kehitystyö alkoi todenteolla vasta 1970-luvulla myös Valtion polttoainekeskuksen tultua mukaan turvekoneiden kehittelyyn.
Turveteollisuusliitossa oli kuitenkin jo varhain halu kehittää nimenomaan Suomeen soveltuvia sekä tuotanto- että
sääolosuhteiden mukaisia mahdollisimman joustavia tuotantomenetelmiä. Tällä on ollut suuri vaikutus esimerkiksi siihen kehitykseen, joka 1980-luvulla mahdollisti Valtion polttoainekeskuksen omaksuman ja ennen kaikkea
Vapo Oy:n toiminnan kannattavuuden kannalta elintärkeäksi osoittautuneen urakointiin perustuneen tuotantojärjestelmän käyttöönoton. Turveteollisuusliiton luomat
perusteet turpeen hyväksikäytölle ja siihen sovelletulle
189
teknologialle olivatkin hyvin tärkeitä. Turveteollisuuden
alkuaikojen teknologisen siirtymisen tärkeimmäksi väyläksi muodostuivat liiton palveluksessa olleiden muutamien henkilöiden ulkomaanvierailut sekä niiltä hankitut
kokemukset. Resurssipulan vuoksi Turveteollisuusliitolla ei ollut mahdollisuuksia laajoihin tutkimusohjelmiin
tai koekoneiden maahantuontiin, vaan uusiin koneisiin
ja menetelmiin täytyi käydä tutustumassa paikanpäällä. Turveteollisuusliitto oli kuitenkin aktiivisesti mukana aina, kun suomalaiset turveyritykset tekivät konehankintoja ulkomailta ja tarjosi omaa apuaan eri koneiden
ja vaihtoehtojen vertailuun ja testaukseen.
Ensimmäinen Turveteollisuusliiton opintomatka tehtiin jo toisen maailmansodan aikana. Saksan sotatoimet
Neuvostoliittoa vastaan tarjosivat suomalaisille turvealan
asiantuntijoille ensikosketuksen neuvostoliittolaisten jo siinä vaiheessa varsin mittavaan turvetutkimukseen ja -osaamiseen. Heinäkuussa vuonna 1943 teki Nesteen henkisenä isänä pidetty, Suomen energiatutkimuksen pitkäaikainen vaikuttaja, professori Albert Sundgren Turveteollisuusliiton edustajana kiertomatkan Eurooppaan tutustuen erityisesti Saksan miehittämien alueiden turvetuotantoon itäisessä Euroopassa mm. Valko-Venäjällä. Tämä
vierailu oli erittäin merkittävä kahdesta syystä. Se osoitti
Neuvostoliiton korkean turveteknologisen tason. Neuvostoliitossa toimi useita alan tutkimuslaitoksia, joista suurin oli vuonna 1935 perustettu Leningradin turveinstituutti, turveteollisuuden kehittämiseen ja tutkimukseen
erikoistunut korkeakoulu. Lisäksi tutkimuslaitoksia oli
mm. Kalinissa, Minskissä, Smolenskissa, Kiovassa sekä
Moskovassa. Matkan merkitys oli suuri myös siksi, että
sen yhteydessä Turveteollisuus sai arvokasta alustavaa tietoa nimenomaan jyrsinturvetuotannosta, mikä muodostui myöhemmän suomalaisen energiaturvetuotannon tärkeimmäksi tuotantomuodoksi. Erityisesti huomio kiinnittyi Neuvostoliiton laajamittaiseen tieteelliseen tutkimukseen, kartoitukseen ja valmisteluun. Turvetta oli
siis mahdollista tuottaa suuria määriä teollisesti, kunhan
vain tuotannon tutkimuksellinen ja teknillinen pohja oli
kunnossa. Sundgren arvioikin Neuvostoliiton polttoturvetuotannon määräksi jo 1940-luvun alussa varsin kunnioitettavat noin 30 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.352
Vaikka kyseinen vierailu Itä-Euroopan miehitetyille alueille oli sinänsä hyvin mielenkiintoinen esimerkki teknologian siirtymisestä sota-aikana, se ei vielä riittänyt mullistamaan suomalaista turvetuotantoa.
Sodan päätyttyä Turveteollisuusliiton mielenkiinto ei
kuitenkaan kohdistunut itään vaan lännen perinteisiin
turvetuottajamaihin. Martti Salmi Geologian tutkimuslaitoksesta (GTK) kiersi vuonna 1949 Tanskaa ja totesi
maassa tapahtuneen sodan aikana saman kuin Suomessa. Runsaasti suovarallisuutta omannut maa oli kriisiaikana alkanut kehittää voimakkaasti omaa polttoturvetuotantoaan. Tanskalaisia koneita oli tuotu runsaasti myös
Suomeen, mutta niiden soveltuvuus maahamme todettiin
huonoksi.353 Tämä oli omiaan vahvistamaan Turveteollisuusliiton käsitystä siitä, ettei turveteknologian ja tuotantomenetelmien siirtäminen suoraan maasta toiseen ollut
turveteollisuuden kannalta paras mahdollinen ratkaisu,
vaan teknologian siirtämisen ohelle tarvittiin runsaasti
omaa tutkimusja kehitystyötä.
Heti sodan jälkeen Suomessa turveteollisuuden mielenkiinto kohdistui nimenomaan länsieurooppalaiseen, lähinnä saksalaiseen ja irlantilaiseen teknologiaan. Vuonna
1951 silloinen Turveteollisuusliiton toimitusjohtaja Aatu
Pöntys teki laajan kiertomatkan Saksaan, Irlantiin, Tanskaan ja Ruotsiin. Hän perehtyi erityisesti jyrsinpolttoturpeeseen. Tälle retkelle osallistuivat edustajat myös Imatran Voima Oy:stä sekä Suo Oy:stä. Irlanti, joka oli perustanut oman melko merkittävän turvetuotantonsa pitkälti
saksalaiseen teknologiaan, alkoi nousta yhä tärkeämmäksi teknologian hankintamaaksi. Irlannin kautta Suomeen
saatiin lisäksi myös hyvää turvealan tietoutta Neuvostoliitosta, kun toimitusjohtaja Pöntys toi Irlannista muka-
190
naan suuren määrän neuvostoliittolaisesta turvealan tutkimuskirjallisuudesta tehtyjä käännöksiä.354
Turveteknologian tuontia lännestä helpotti se, ettei sen
ulosviemistä katsottu ongelmaksi, koska turvetta ei pidetty merkittävänä kansainvälisen energiatalouden kannalta.
Turve käsitettiin lähinnä kriisiaikojen polttoaineeksi, ja
sellaiseksi sen asema koettiin myös Suomessa.355
Mielenkiinto Neuvostoliittoa ja sen turvetietämystä
kohtaan alkoi kasvaa sitä mukaa, kun uudet poliittiset
ja kaupalliset yhteistyömuodot antoivat lisää mahdollisuuksia suhteiden solmimiseen. Oikeammin voisi ehkä
sanoa, että Turveteollisuusliitossa kyllä tiedettiin, mitä ilmansuuntaa piti seurata heti kun poliittiset suhdanteet
antoivat siihen mahdollisuuden.356
Suomen ja Neuvostoliiton välille vuonna 1955 perustetun tieteellisteknillisen yhteistoimintakomitean mahdollistaessa opintomatkat myös itään alkoi turveteknologian
saralla suomalaisten mielenkiinto keskittyä tähän todelliseen turveteollisuuden suurmaahan. Sodan jälkeen ensimmäiset matkat Neuvostoliittoon Turveteollisuusliitto
teki vuosina 1954 ja 1957. Turvealan yhteistyössä vuonna 1954 tapahtunut päänavaus loi Turveteollisuusliittoon
suurta uskoa laajamittaisen turvetuotannon aloittamisesta myös Suomessa. Erityisen tarpeelliseksi katsottiin turvealan tietotaidon ja teknologian nostaminen sellaiselle
tasolle, että siitä voisi muodostua pysyvä puskuri tuontienergian hinnanvaihteluita vastaan.357
Vuonna 1957 tehdyllä tutustumismatkalla usko turveteollisuuden kehitysmahdollisuuksiin voimistui entisestään, sillä Neuvostoliiton turvetuotanto oli kasvanut jo 50
miljoonaan kuutiometriin vuodessa ja jyrsinturvetuotanto oli jo lähes täysin syrjäyttänyt palaturpeen. Turve oli
siis osoittanut taipuvansa myös teollisen energiatuotannon muottiin ainakin silloin, jos sen tuotannon ja polton teknologioihin panostettiin riittävästi. Uusinta uutta
tuotantoteknologisessa mielessä edustivat pneumaattiset
tuotantomenetelmät, toisin sanoen menetelmät, joissa
jokin tuotannon vaihe (joko karheaminen tai kerääminen tai molemmat) suoritettiin ilmavirran ja imun avulla.
Ensimmäiset sarjatuotantovalmisteiset imuvaunut tulivat
Neuvostoliitossa käyttöön jo vuonna 1958.358
1950-luvun lopulla jyrsinpolttoturve herätti suomalaisten silmissä niin suuria lupauksia, että sen soveltuvuus
myös sähköntuotannossa alkoi kiinnostaa. Uutena polttotekniikkana jyrsinturpeelle sovellettiin nyt pölypolttoa
aiemman palaturvetta käyttävän arinapolton sijaan, mikä
kasvatti entisestään uskoa jyrsinturpeen soveltuvuudesta
laajempaan energiakäyttöön. Tältä pohjalta Turveteollisuusliitto teki alustavia selvityksiä suurtuotannon teknillisistä esivalmisteluista Suomessa vuonna 1957.359 Imatran Voima meni tältä pohjalta suunnitelmissaan astetta
pidemmälle ja toi vuonna 1959 Suomeen ryhmän erilaisia jyrsinturvekoneita Neuvostoliitosta. Taustalla oli
vuoden 1957 Suezin kriisistä aiheutunut tuontipolttoaineiden hintojen nousu, minkä johdosta IVO Oy varasi
15 000 hehtaaria tuotantosuota suuren turvevoimalaitoksen raaka-ainevaroiksi Etelä-Pohjanmaalla.360
Idästä tuotuihin uusiin koneisiin kuuluivat mm. UMPFtyypin mekaaninen kokoojavaunuryhmä, BPF-imuvaunu
sekä FPU-karheensiirtoyksikkö. Näiden koneiden avulla oli ensin tarkoitus kartoittaa sopivimmat menetelmät
suomalaisiin olosuhteisiin. Viime kädessä tarkoituksena
oli perustaa maahan jyrsinturvetta polttoaineena käyttävä lauhdesähkövoimala. Vaikka tämä suunnitelma suuren
kokoluokan turvelauhdevoimalasta hautautuikin varsin
pian, osoittautuivat maahan hankitut koneet Suomessa
suhteellisen toimiviksi. Näiden muutaman koneuutuuden merkitys oli erittäin suuri myös Turveteollisuusliiton
myöhemmälle tutkimustoiminnalle. Erityisesti imuvaunu osoittautui olennaiseksi teknologiseksi innovaatioksi
Suomen olosuhteissa. Sen kotimaisessa jatkokehitystyössä Turveteollisuusliitolla oli keskeinen rooli 1960-luvulla.361
191
Vuonna 1960 turveteollisuuden kehitystoiminta vakiintui, kun valtio alkoi myöntää Turveteollisuusliitolle vuotuista määrärahaa. Halpa tuontienergia, erityisesti
öljy, ajoi turvetta kuitenkin 1960-luvulla yhä ahtaammalle. Lauhdevoimalahankkeen kaatuminen tarkoitti myös
suuren mittakaavan teollisen turvetuotannon hautautumista. Vasta vuonna 1965 käynnistetyt lämpökeskukset
Ähtärissä sekä Haapajärvellä osoittivat turpeen käyttökelpoisuuden alueellisessa kaukolämmöntuotannossa. Polttoturpeen käyttö väheni kuitenkin tasaisesti 1950–1960
-luvuilla. Vuosi 1966 uhkasi tuoda mukanaan täydellisen
kuoliniskun turvetuotannolle valtion lopetettua turvetuottajien tukemisen. Tämä johti siihen, että vuonna 1968
maassa toimi enää vain kahdeksan turveyritystä.362
Tästä huolimatta Turveteollisuusliitto teki paljon tutkimusta niillä vähillä koneilla, joita maahan oli hankittu.
Valtion polttoainekeskuksen toimitusjohtaja Kosti Ranta
korosti 1960-luvulla tapahtunutta teknologista kehitystyötä erittäin merkittävänä nimenomaan kahdesta syystä.
Ensinnäkin Turveteollisuusliitto oli onnistunut pitämään
turveteollisuuden hengissä pysymällä edes jollakin tavalla
perillä alan teknologisesta kehityksestä. Toinen merkittävä
seikka oli jyrsinturveoppien hankkiminen Suomeen. Se
vei etenkin kasvuturpeen tuotantoa eteenpäin.363 Pienistä resursseista huolimatta Turveteollisuusliitto teki myös
omaa kehitystyötä. Esimerkiksi vuonna 1966 Turveteollisuusliitto oli modifioinut KTM:n erillisen apurahan tur-
vin erityisesti Suomen oloihin tarkoitetun imukarheejan
pitkälti neuvostoliittolaiselta pohjalta.364 Vaikka tämän
ensimmäinen kone osoittautui aivan liian kalliiksi, oli
se pohjana sille voimakkaalle kehitystyölle, jota Suomessa tehtiin pneumaattisten menetelmien parissa varsinkin
1970-luvun lopulta eteenpäin.
Palaturpeen teknologista osaamista ja muutakin turveosaamista haettiin myös Ruotsista johtuen siitä, että siellä
juuri palaturvetta pidettiin kaikkein potentiaalisimpana
turpeen tuotanto- ja käyttömuotona. Suomen ja Ruotsin
puolustustaloudellisesta suunnittelusta vastanneet viranomaistahot tutustuivatkin vuonna 1967 Ruotsin palaturvetuotantoon ja sen kehitysohjelmaan.365
Samanaikaisesti Turveteollisuusliitossa alettiin osoittaa kasvavaa kiinnostusta pyörätraktoreiden käyttämiseen turveteollisuuden vetokoneina, ja tässä suhteessa
pienet palaturvekoneet viitoittivat tietä. Ne olivat alkusysäys turvetuotannon pyörätraktorien laajemmalle kehittelemiselle.366 Tästä teknologisesta sovelluksesta muodostui
myöhemmin nimenomaan suomalaisen turveteknologian
erikoispiirre. Samalla tällä oli suuri merkitys mm. Valtion
polttoainekeskuksen/Vapo Oy:n turvetuotannossa sovelletuille organisaatiomalleille, koska pyörätraktoreihin perustuneita tuotantokoneita voidaan pitää yhtenä merkittävänä laajamittaisen urakoinnin mahdollistaneena seikkana suomalaisessa turvetuotannossa.
192
Vapo ottaa vetovastuun ja Neuvostoliitto-yhteistyö vahvistuu
Valtion polttoainekeskuksen ensimmäisessä turvetuotannon valmistelu- ja kehitysohjelmassa vuodelta 1971 kartoitettiin turpeen käyttöön liittynyttä kiinnostusta maassamme. Uusien koneiden hankinnassa painopiste keskitettiin
aluksi suurtuotannon kannalta houkuttelevaan menetelmään, karheensiirtoon. Tämä valinta perustui Neuvostoliitosta saatuihin rohkaiseviin kokemuksiin.367
Alkuaikojen teknologinen valinta oli nyt tehty, ja
käytännössä karheensiirtoon tarvittavat koneet voitiin
hankkia vain Neuvostoliitosta. Huomion arvoista on tosin se, että Valtion polttoainekeskus oli jo tässä vaiheessa mukana myös kotimaisessa kehitystyössä. Se oli valmistanut Turveteollisuusliiton kanssa koemielessä kotimaisen syväjyrsimen sekä ns. kuormausmenetelmää soveltavan tuotantokonesarjan, joiden kehitystä päätettiin
jatkaa. Tämän kehitystyön merkittävimmäksi hedelmäksi muodostui myöhemmin ns. Haku-menetelmä.
Alkuvaiheessa koneiden tuonti takasi kuitenkin turvetuotannon kehityksen. Vuonna 1971 tehdyissä arvioissa lopulliseksi vuotuiseksi hankintaohjelmaksi arveltiin
5 kpl syväjyrsimiä soiden valmisteluun sekä 4 kpl karheensiirtoyksiköitä turpeen tuotantoon.368 Tämä ensimmäinen hankintaohjelma osoittautui mitoitukseltaan aivan liian pieneksi vuotuisen tuotantotavoitteen kaksinkertaistuessa vuonna 1974.
Jotta turpeen tuotanto saataisiin turvattua siinä mitassa, joka Valtion polttoainekeskukselle oli annettu tehtäväksi, oli ensimmäisessä vaiheessa tärkeää saada Suomeen mahdollisimman edustava otanta neuvostoliittolaisista turvekoneista. Neuvostoliitto oli valmis tarjoamaan
koekoneita Suomeen aluksi ilmaiseksi, jotta niiden soveltuvuus Suomen olosuhteisiin voitiin arvioida ennen varsinaisia koneostoja.369
Neuvostoliitosta tapahtunutta koneiden ja laitteiden
tuontia hoitamaan oli vuonna 1964 perustettu oma
yritys Koneisto Oy, ja myös turveteollisuuden koekoneiden vaihto hoidettiin sen kautta. Koneisto Oy
oli luonnollisesti myös tärkein linkki Valtion polttoainekeskuksen sekä neuvostoliittolaisten turvekoneiden ja suotraktorien tuottajien välillä. Koneisto Oy
pyrki luomaan suhteita suomalaiseen turveteollisuuteen jo 1960-luvulla heti, kun kiinnostus turvetta kohtaan energiantuotannossa alkoi maassamme
herätä. Koneisto Oy järjesti vuonna 1968 Turveteollisuusliiton edustajien matkan Neuvostoliittoon.370
Koneisto Oy oli siis turvekoneiden markkinoija ja
viennin edistäjä Suomessa. Seuraavana vuonna Neuvostoliiton polttoaineministeri Pankratov kävi epävirallisella
vierailulla Suomessa pyrkien entisestään lisäämään neuvostoliittolaiseen turveteknologiaan liittynyttä kiinnostusta Suomessa.371 Neuvostoliitossa oli ymmärretty Suomen suovarojen ja suomalaisen turveteollisuuden merkitys sen oman turveteknologian markkina-alueena. Koneisto Oy pyrki edistämään turvekoneiden tuontia Suomeen
laajemminkin kuin vain Valtion polttoainekeskukselle.
Suomen turveteollisuuden uskottiin kasvavan. Koneisto
Oy olikin tärkeä näytteilleasettaja turveteollisuuden konepäivillä erityisesti 1970-luvun puolessa välissä järjestäen samalla mm. työnäytöksiä usein yhteistyössä Valtion
polttoainekeskuksen kanssa.372
Koneisto Oy:ssä yhdyshenkilönä Valtion polttoainekeskukseen oli turvekone-edustajana toiminut Arvo
Luberg, joka virolaissyntyisenä osasi myös jonkin verran suomea. Näin onnistuttiin myös madaltamaan usein
melko korkeaksi muodostunutta kielimuuria suomalaisten ja neuvostoliittolaisten välillä. Koneiden käyt-
193
töönotto ja huolto olisi ilman Lubergia ollut varmasti
paljon haastavampaa, koska ohjeet olivat ainakin aluksi vain venäjäksi. Samalla Luberg jakoi paljon neuvostoliittolaiseen turveteknologiaan liittynyttä piilevää tietotaitoa ja osaamista. Jos ei muuten, niin ainakin hän
tunsi koneiden erikoispiirteet. Toinen keskeinen hahmo
kieliasiassa oli Raimo Sopo, joka venäjänkielen taitoisena sai vastata suurelta osin neuvostoliittolaisten turvejulkaisujen kartoituksesta ja kääntämisestä. Hän toimi
myös turveteollisen tieteellis-teknisen yhteistyökomitean sihteerinä ja toimi usein tulkkina turvetyömailla,
kun neuvostoliittolaiset olivat opastamassa suomalaisia
koneiden käytössä ja huollossa.373
Neuvostoliittolaisiin koneisiin liittynyt kokemus muodostui ensiarvoisen tärkeäksi niiden tehokkaan käytön
kannalta. Neuvostoliittolaisen turveteknologian erityinen
luonne sekä ajoittain jopa suoranaiset laatupuutteet asettivat Valtion polttoainekeskuksen turvetuotannolle omat
haasteensa, joiden ylittäminen vaati koulutusta sekä ennen
kaikkea kokemusta koneiden käyttäytymisestä tuotantokentillä. Esimerkiksi Valtion polttoainekeskuksen tuotepäällikkönä toiminut Raimo Helander kuvailee kärjistäen neuvostovalmisteisten koneiden muutos- ja huoltotöitä toteamalla, ettei siihen paljon moukaria ja rautakankea pienempää työkalua voinut käyttää. Työn viimeistelyyn ja laatuun liittyneet puutteet, kuten metalliset sorvinlastut tai liian pehmeästä metallista tehdyt hammaspyörät olivat Neuvostoliitosta tuoduissa koneissa melko
yleinen ongelma.374
Vuoden 1972 alussa Koneisto Oy teki tarjouksen turvetuotantoon liittyneiden koneiden toimittamisesta Neuvostoliitosta. Valtion polttoainekeskus hyväksyi sen.375 Ensimmäinen Koneiston kanssa tehty sopimus sisälsi mm.
30 kpl DT-75-B suotraktoria sekä 4 kpl suurempitehoisia
T-100-MBG suotraktoria. Näistä erityisesti suokäyttöön
suunnitelluista ja telaketjuilla varustetuista vetokoneista, varsinkin pienemmästä 75 hv:n tehoisesta DT-75:stä,
muodostui suomalaisen turvekaluston peruskoneita aina
1980-luvun alkupuolelle saakka. Tosin Turveteollisuusliiton palveluksessa turvekoneita tutkinut ja kehitellyt Nils
Wikström totesi vuonna 1975, etteivät nämä kyseiset telaketjutraktorit soveltuneet Suomen olosuhteisiin kovinkaan hyvin.376 Muita vetokoneita ei ollut tarjolla. Suomessa vasta kehiteltiin pyörätraktorien muuntamista turvetuotantoon soveltuviksi.
Koneiden hankinnassa painottuivat alkuvaiheessa tuotannon kannalta oleelliset peruskoneet, kuten jyrsimet ja
karheejat. Myös kokoojavaunujen osuus muodostui suureksi, vaikkei tämä menetelmä ollutkaan paras ratkaisu
suuren mittakaavan tuotantoon ja jäi siksi tuotantokustannuksiltaan kalliimmaksi kuin esimerkiksi karheensiirto. Kokoojavaunut soveltuivat pinta-alaltaan pienten soiden tuotantomenetelmäksi ja näin ollen tuotantomenetelmällä turvetuotanto saatiin maassamme nopeammin
käyntiin kuin suuria valmistelu- ja suonkunnostustöitä
vaatineilla muilla menetelmillä.377
Suomalaiset turveyritykset toivoivat alusta asti pystyvänsä hiljalleen korvaamaan Neuvostoliiton tuonnin
kotimaisella konetuotannolla. Varsinaiseen suurtuotantoon tarkoitettu kalusto, lähinnä siis karheensiirtomenetelmään kuuluneet koneet, oli yhä hankittava idästä,
mutta erityisempää ja kevyempää kalustoa edellyttävillä
soilla Valtion polttoainekeskus alkoi panostaa vuodesta
1972 lähtien myös kotimaiseen kalustoon tavoitteenaan
kehittää voimakkaasti kotimaisiin koneisiin perustuvia
menetelmiä.378
Kotimaisten hankintojen osuus alkoikin hiljalleen kasvaa. Vuonna 1974 se nousi jo noin kolmannekseen kaikista hankinnoista ja vuonna 1975 kotimaisiin koneisiin
käytettiin jo noin puolet hankintamäärärahoista. Hiljalleen konehankintojen pääpaino alkoi kohdistua kotimaisiin tuottajiin ja konepajoihin.379
Vuoden 1973 hankinnoissa näkyi myös kiinnostus
turvetuotannon oman ajan uuteen huipputeknologiaan.
194
DT-75B on neuvostoliittolainen
suokäyttöön tarkoitettu telatraktori, joita tuotiin Suomeen runsaasti 1970-luvulla turvetuotannon käynnistysvaiheen aikana.
Kuva on otettu Aitonevan turvemuseon turvekonenäyttelystä
vuonna 2009.
The picture shows an old Soviet
DT-75B C4 tractor at the Peat
museum in Aitoneva, Central
Finland in 2009. The tractor was
used by the State Fuel Centre
in the 1970s.
Idästä hankittiin 5 kpl imusäiliövaunuja traktoreineen.
1970-luvun puolen välin jälkeen Neuvostoliitosta tuotiin noin kymmenen koneen vuosivauhtia heidän kehittelemiään imukokoojavaunuja mallinimeltään PPF. Pneumaattista turpeen keruumenetelmää oli Neuvostoliitossa
kehitelty jo usean vuosikymmenen ajan.
Vaikka Vapon tavoitteena oli lisätä kotimaisten hankintojen osuutta edelleen, muodostui ongelmaksi se, ettei
kotimaisilta toimittajilta saatu koneita riittävän nopeasti. Suurin osa merkittävimmistä tuotantokoneista oli yhä
hankittava idästä. Aiempina vuosina Neuvostoliitosta tehtyihin hankintoihin oli kuulunut runsaasti soiden valmisteluun liittyvää kalustoa, mutta 1970-luvun jälkipuolella
pääpaino oli siirtynyt selkeästi tuotantokoneisiin. Erityisesti hankittiin nyt imukokoojavaunuja (PPF-5 yht. 14
kpl) sekä tuotantojyrsimiä. Karheejia (SV-2) ja karheen-
195
siirtäjiä (FPU-2) hankittiin molempia 4 kappaletta, mutta karheensiirtomenetelmään liittynyt kalusto ei enää ollut hankintojen painopistealuetta.380
Kotimaasta koneita hankittiin hyvin monipuolisesti
1970-luvun puolivälissä. Valtion polttoainekeskus hankki mm. 12 kappaletta Lönnström Oy:n yhdessä Valtion
polttoainekeskuksen asiantuntijoiden kanssa kehittämiä
suokonealustoja sekä hihnakuormaajia. Näiden konehankintojen avulla jatkettiin ns. Haku-menetelmän kehitystyötä.381 Samalle suokonealustalle alettiin voimallisesti
kehitellä imuvaunuvarustusta ja muuta turvetuotantoon
soveltuvaa varustustetta. Lönnströmin kehittelemä suokonealusta jäi kuitenkin lähinnä soiden kunnoskoneeksi, sillä erilaiset tuotantoon liittyneet modifikaatiot eivät
koskaan täysin onnistuneet.382
1970-luvun puolivälissä Valtion polttoainekeskus alkoi
hankkia runsaasti pyörätraktoreita. Tähän liittyen aloittivat Valmet Oy:n Tourulan ja Suolahden tehtaat aloittivat työt valmistamiensa traktorien sovittamiseksi suokäyttöön ja polttoturvetuotantoon.383
Vaikka 1970-luvun myötä itä oli muodostunut teknologian siirtymisen kannalta tärkeimmäksi ilmansuunnaksi, etsittiin uusia teknologisia ideoita ja sovelluksia aktiivisesti yhä myös muualta. Vuonna 1973 Valtion polttoainekeskus alkoi suunnitella turvetta raaka-aineena käyttävää brikettitehdasta, jossa turve puristettiin mekaanisesti
kiinteiksi paloiksi. Brikettitehdashanke muuttui pian vielä
korkeammaksi jalosteeksi – turvekoksiksi, jota käytettiin
mm. teollisuudessa metallien jalostuksessa. Suomalaisen
turvekoksitehtaan perustaminen oli ollut suunnitelmissa
jo aiemminkin ja VTT oli tehnyt aiheen parissa töitä jo
pitkään. Tämän uuden koksitehtaan mallia haettiin yksinomaan lännestä, erityisesti Saksasta ja Irlannista.384
Valtion polttoainekeskuksen koksitehdas valmistui vuonna 1976 ja samalla liikeyritys aloitti brikettitehtaan rakentamisen Haukinevalle uuden koksitehtaan yhteyteen.385
Koksitehtaan tarina ei muodostunut menestyksekkääksi.
Haukinevan koksitehdas lakkautettiinkin lopulta 1980-luvun lopulla.
1970-luvun puolivälissä Valtion polttoainekeskus alkoi panostaa yhä enemmän omaan, soihin ja turpeeseen
liittyvään tutkimusja kehitystoimintaan. Valtion polttoainekeskuksen kannalta oma konekehitys ja -valmistus alkoivat olla yhä kannattavampi vaihtoehto. Osana
hallinto-organisaationsa muutosta Valtion polttoainekeskukseen päätettiin huhtikuussa 1974 perustaa erityinen turvetoimialan tuotantotekniikan kehityksestä vastaavan päällikön virka, jonka alaisuuteen tuli myös koneiden huolto-organisaatio.386
Yksi organisaatiomuutokseen kuuluneen selvitystyön tuloksista olikin ollut juuri Valtion polttoainekeskuksen luonteen muuttuminen nimenomaan niin,
että se ”teknillistyi”. Sen tuli ottaa teknologia yhä
enemmän huomioon omassa toiminnassaan, varsinkin
kun sen toiminnan jatkuvuus riippui suuresti 1970-luvun lopulla tehdyistä teknologisista valinnoista. Tästä
eteenpäin Valtion polttoainekeskuksen harjoittamassa
tutkimustyössä alkoi löytyä tilaa konekehitykselle. Olihan sen soilla käytössä jo runsaasti erilaisia koneita, joten
niihin perustunutta vertailevaa tutkimusta saatettiin viedä
soveltavalle asteelle ja uusien koneiden kehittelyyn. On
selvää, että näiden alkuvuosien valinnoilla, niin teknisillä
kuin organisatorisilla, oli suuri merkitys Valtion polttoainekeskuksen myöhemmälle kehitykselle. Valtion polttoainekeskus sitoutui siis organisatorisesti ja voimakkaasti
tutkimusja kehitysintensiiviselle polulle toiminnassaan.
Tämä näkyi erityisesti 1980-luvulle tultaessa Vapo Oy:n
merkittävänä roolina niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin turvealan kehitystyössä ja tieteellisessä yhteistoiminnassa. Samalla konehankintojen painopistettä päätettiinkin jo vuonna 1976 siirtää niin, että 2/3 koneista tuli
kotimaasta. Teknologisen kehityksen kannalta merkittävää oli se, että 1970-luvun puolen välin jälkeen Hakumenetelmä muodostui Valtion polttoainekeskuksen sel-
196
Aitonevan turvemuseo vuonna 2009. Museoon on tallennettu monipuolisesti suomalaisen turveteollisuuden historiaan liittyvää esineistöä, tuotteita ja koneita.
The picture shows the Aitoneva
peat museum in 2009. The
museum contains a wide range
of equipment, products and
machinery related to the Finnish
peat industry from the 1940’s to
the 1990’s.
keäksi teknologiavalinnaksi. Haku-menetelmään liittyvien koneiden kuten suoperävaunujen ja hihnakuormaajien hankintaa lisättiin runsaasti. Myös pyörätraktoreita
ostettiin paljon.387
Palaturvekoneiden kehitystyöhön oli alettu panostaa
Suomessa. Koksitehtaan perustaminen edellytti palaturpeen tuotantomäärien nopeaa nostamista. Siksi laajentuvan palaturvetuotannon ensimmäiset koneet oli pakko
hankkia idästä. Kotimainen palaturvekoneiden kehitystyö muodostui myöhemmin erittäin merkittäväksi Valtion polttoainekeskuksen kannalta.388
1970-luvun loppua kohden rahoittajataholla, toisin sanoen siis Kauppa- ja teollisuusministeriössä, alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota turvetuotannon kehittämisohjelmaan, sen toteutukseen ja vaikutuksiin.389 Ministeriö toivoi, että Valtion polttoainekeskus
kiinnittäisi lisää huomiota turpeen tuotantokustannuksiin sekä tuotannon tehokkuuteen konehankinnoissaan.
Ongelmaksi koettiin erityisesti se, että turvetuotannossa käytetty konekanta ja menetelmät olivat edelleen todella kirjavia. Konekannan kirjavuus ja sen ongelmallisuus alan kehitykselle oli Turveteollisuusliiton taholta
nostettu esille jo vuonna 1972.390 KTM korosti vertailevan tutkimuksen suurta tarvetta eri menetelmien ja koneiden kesken sekä erityisesti tältä pohjalta tapahtuvaa
tuotannon ja koneiden standardisointia. Vuonna 1977
maassamme oli vieraillut myös neuvostoliittolainen asiantuntijaryhmä, joka suoritti turvetuotannon peruskaluston luetteloinnin.391 Tämän selvityksen oli tarkoitus
hyödyttää Suomen ja Neuvostoliiton yhteistä konekehitystoimintaa ja saada aikaan jonkinlainen turvekoneiden
standardisointijärjestelmä, joka taas helpottaisi konei-
197
den ja niiden osien valmistusta niin Suomessa kuin
Neuvostoliitossakin.
Kotimaisen konekannan kirjavuuteen liittyi KTM:ssä
myös huoli siitä, että Suomeen saattaisi turvekoneiden valmistuksen laajentuessa syntyä suhdanteiltaan liian herkkää konepajateollisuutta. Ministeriössä ei pidetty hyvänä, että ”suhteellisen rajallisen kysynnän varaan” perustettaisi ”kilpailuvaikeuksiin joutuvaa kotimaista tuotantoa harkitsemattomasti”. Tämä voidaan tulkita niin, että
KTM kannusti Valtion polttoainekeskusta oman kone-
tuotannon voimistamiseen, koska se vastasi paljolti kotimaisesta kysynnästä. Tosin turvetietouden ja turveteknologian kansainvälistä vientiä pyrittiin jatkuvasti kehittämään, mutta kovin suurta menekkiä turvetuotannon
koneilla ei ainakaan tässä vaiheessa koettu olevan. Vaarana oli joutua kilpailemaan neuvostoliittolaisen turvekonetuotannon kanssa, joka mittasuhteiltaan oli ylivertainen Suomeen nähden ja olisi saattanut johtaa poliittisestikin epämieluisaan tilanteeseen.
Konekauppa hiipuu – yhteistyön luonne muuttuu
Vuodesta 1977 eteenpäin alkoi kehitys, joka lopulta johti
Neuvostoliitosta tapahtuneen turvekonetuonnin kuihtumiseen. Valtion polttoainekeskuksessa aloitettiin laajemmassa mitassa neuvostoliittolaisen kaluston modifiointi.
Ensimmäiseksi keskityttiin erityisesti idästä runsain mitoin hankittuun karheensiirtokalustoon, jonka koneisiin
vaihdettiin mm. moottoreita, kardaaneita sekä kuljettimen hihnoja.392 Vaikka kotimaisen jälkiasennuksen hinta
muodostuikin korkeammaksi, hyöty tuli esille parempana
soveltuvuutena käytössä sekä ennen kaikkea kestävyydessä. Samalla idästä tuotujen koneiden heikompi laatu sekä
soveltuvuus Suomen olosuhteisiin verrattuna kotimaisiin
laitevalmistajiin tai Valtion polttoainekeskuksen omaan
konetuotantoon tuli entistä selvemmin esille. Samaan
aikaan myös neuvostokoneiden turvallisuuskysymykset
nousivat esille. Erityisesti DT-75 ja T-100 traktorien ohjaamojen turvallisuus ei enää vastannut kotimaisia työturvallisuussäädöksiä ja ohjaamot todettiin muutenkin
puutteellisiksi. Ensimmäiseksi traktoreihin tulikin asentaa kattoluukut, jotta onnettomuuden sattuessa koneen
ohjaamosta pääsisi mahdollisimman nopeasti ulos. Kokonaisuudessaan hyttien uusiminen nosti koneiden hintaa
rajusti. Esimerkiksi DT-75 traktorin hinta lähes kaksinkertaistui hyttien muutostöiden vuoksi. Lopulta parhaaksi vaihtoehdoksi katsottiin koko ohjaamon vaihtaminen,
ja jatkossa neuvostoliittolaisia traktoreita pyrittiin tilaa-
198
maan ilman ohjaamoja. Koneiden hankkiminen riisuttuna tuli lopulta vain hieman halvemmaksi, mikä osoitti sen, ettei Koneisto Oy ollut kovin halukas myymään
niitä tällä tavoin riisuttuna.393
Käytännössä neuvostovalmisteisten suotraktoreiden
tuonti alkoi vuoden 1976 jälkeen vähentyä. Kun vuonna 1976 traktoreita hankittiin vielä noin 30 kappaletta (joista 2/3 oli DT-75 mallia), tuontimäärät putosivat
1970-luvun viimeisinä vuosina ja 1980-luvun alussa noin
10–20 ajoneuvoon vuodessa.
1980-luvulle tultaessa Neuvostoliitosta hankittiin lähinnä
vain sellaisia erikoiskoneita, joita Suomessa ei valmistettu,
kuten karheensiirtomenetelmän koneita. Neuvostoliiton turveteollisuudessa ja koneiden valmistuksessa 1970–1980-lukujen taitteessa elettiin suuren murroksen aikaa. Tämä tarkoitti Valtion polttoainekeskuksen kannalta sitä, ettei yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa enää haluttu jatkaa koneiden tuonnin osalta. Neuvostoliitosta oli ensinnäkin alkanut
ilmetä yhä runsaammin toimitusvaikeuksia, koska monien
koneiden osalta tuotantoa oltiin 1980-luvun alussa lopettamassa tai jo lopetettu.
Imuvaunujen kehitys oli loppunut käytännössä kokonaan ja neuvostovalmisteiset PPF-imuvaunut olivat jääneet
kehityksessä pahasti jälkeen. Lisäksi Neuvostoliitosta tuodut imuvaunut muodostuivat huomattavasti, jopa kaksinkertaisesti, kotimaisia koneita kalliimmiksi. Valtion polttoainekeskus oli myös aloittanut oman imuvaunun sarjavalmistuksen talvella 1979–1980, vaikka itse valmistetut
imuvaunut olivat hankintakustannuksiltaan vielä muiden
kotimaisten valmistajien koneita kalliimpia. Valtion polttoainekeskuksen tuontihalukuutta Neuvostoliitosta alkoi
vähentää myös se seikka, että mm. soiden kunnostuskaluston tarve oli vähentynyt. Näitä koneita, kuten erilaisia jyrsimiä, ojanpuhdistajia ja puunkerääjiä, oli tuotu
idästä runsaasti. Nyt niitä ei enää tarvittu lisää. Samalla
myös näitä koneita oli korvattu kotimaisilla, esimerkiksi
Suokone Oy:n valmistamilla koneilla. Tästä syystä idäsTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
tä hankittujen koneiden osuus kaikista kalustohankinnoista vähentyi. Sopivien koneiden löytäminen sieltä oli
yhä vaikeampaa.394
Ongelmallista oli se, että neuvostoliittolaisten koneiden tuonti perustui pitkälle sopimukselle, joka oli voimassa aina vuoteen 1984 asti. Sovituista neuvostovalmisteisista tuontikoneista suurin osa oli sellaisia, joille ei ollut enää käyttöä. Siksi sopimuksesta oli lähinnä haittaa.
Vuoden 1983 keväällä tehtiinkin päätös, ettei konehankintoja Neuvostoliitosta enää jatketa.395
Valtion polttoainekeskuksen ja Vapo Oy:n siirtyminen omaan konetuotantoon 1980-luvulla oli luonnollista
seurausta koneiden itätuonnin hiipumisesta. Vaikka kotimaisten laitevalmistajien kehitystyö olikin ollut voimallista, eivät ne pystyneet tuottamaan koneita riittävissä mitoissa tyydyttääkseen Valtion polttoainekeskuksen/Vapo
Oy:n suurta laitteistotarvetta. Suurimpana turvetuottajana
Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy katsoi parhaaksi itse
myös kehitellä tarvitsemansa laitteet.396 Näin se sai mitä
se tarvitsi ja turvasi toimintansa jatkuvuuden. Tieteellisteknillisen yhteistyö muuttui luonnollisesti sen jälkeen, kun
Valtion polttoainekeskus/Vapo Oy vähensi konetuontiaan
idästä.
Suomalainenturveteollisuus kokonaisuudessaan pyrki
yhä vahvemmin itsenäisesti kehittämään koneita ja laitteita, mutta tämä ei vähentänyt Neuvostoliitosta saatavilla olevan turvetietouden ja tutkimustulosten merkitystä.
Nyt yhteistyössä astui voimakkaammin esiin VTT, jonka
merkitys suomalaisessa turvetutkimuksessa kasvoi myös
Suomen siirtyessä tavoitteellisemman turve- ja energiatutkimuksen vaiheeseen 1980-luvulla. Samaan aikaan
suomalainen tiedepolitiikka oli murrosvaiheessa. Vuonna
1981 VTT:n Kotimaisten polttoaineiden laboratorio KPA
käynnisti turvetutkimusta laajemman energiatutkimustyöryhmän Neuvostoliiton kanssa. Puhtaasta konekaupasta
siirryttiin siis laajempiin tutkimusohjelmiin ja konkreettinen laitekehitys jäi pois lukuun ottamatta muutamia
199
yhteistyöprojekteja mm. atk-pohjaista tuotannonohjausta
ja -suunnittelua. Vuonna 1986 käynnistettiin Suomen ja
Neuvostoliiton välille vielä yksi merkittävämpi projekti,
joka liittyi turvetuotannon ohjauksen tehostamiseen tarvittavien atk-järjestelmien kehittämiseen.397
Kyseinen tuotannonohjausjärjestelmän kehitysprojekti on mielenkiintoinen esimerkki Suomen ja Neuvostoliiton välisen turvealan yhteistyön muuttumisesta. Neuvostoliiton tietotekniset ratkaisut olivat eittämättä teknologisesti kiinnostavimpia uutuuksia. Onhan nimenomaan
tietotekniikan kehityksen hitautta ja jälkeenjääneisyyttä
pidetty Neuvostoliiton suurimpana teknologisena heikkoutena 1980-luvulla. Tietotekniikan heikko kehitys ilmensi myös Neuvostoliitolle ominaista sotilaallisten sovellusten ensisijaisuutta kaikissa teknologisissa kehitysohjelmissa, mikä entisestään heikensi maan kykyä tuottaa
kaupallisesti toimivia sovelluksia.398
Teknologian siirtymisen näkökulmasta Suomi oli selvästi muuttunut tasapuolisemmaksi yhteistyökumppanik-
si Neuvostoliiton kanssa myös turveteknologian saralla.
Itse asiassa teknologiavirta näytti kääntyneen toisinpäin
ja Suomi alkoi entistä aktiivisemmin hakea myös kansainvälistä näkyvyyttä omalle turveteknologiselle osaamiselleen. Tämä tuli erittäin hyvin esille neuvostoliittolaisten suunnitelmissa siitä, kuinka he aikoivat kehittää
omaa turveteollisuuttaan 1990-luvulla. Neuvostoliitossa
oli tarkoitus siirtyä käyttämään lähinnä Haku-menetelmää
pääasiallisena tuotantomenetelmänä jo vuoteen 1995 mennessä.399 Tämä olisi edellyttänyt lähes koko Neuvostoliiton
turvetuotantokaluston uudistamista suomalaisten kehittelemillä laitteilla. Samalla maa aikoi perestroikan hengessä
uudistaa myös turveteollisuutensa tuotannon organisointia,
mikä olisi tarkoittanut tuotannon hajauttamista pienten
turveyritysten määrää kasvattamalla. Nämä suunnitelmat
Neuvostoliiton lamaantuneen turveteollisuuden elävöittämiseksi hukkuivat kuitenkin 1990-luvun alun myllerryksen
alle.
200
Suomesta kehittyi turveteknologian huippuosaaja
Turpeen tuotannon, käytön ja jalostuksen tutkimukseen
tehdyt kotimaiset panostukset jäivät vielä 1970-luvulla verrattain vähäisiksi. Niinpä turveteollisuuden kaikkien osaalueiden tutkimustoiminnassa edettiin ikään kuin käänteisessä järjestyksessä. Ensin laajennettiin tuotantoa rajusti,
ja alaan liittynyt systemaattinen tutkimus käynnistyi vasta
noin 5 vuoden viiveellä teollisen turvetuotannon käynnistymisestä.400 Näin ollen tutkimusja kehitystyöllä kesti myös
5–10 vuotta saavuttaa turveteollisuuden reaalinen taso
ja vasta tämän jälkeen turvetoimialan kehitystä voitiin
ohjata haluttuun suuntaan. Tällä oli selvä vaikutus koko
turvetoimialan teknologiseen kehitykseen, josta muodostui aluksi lähinnä reaktiivista ja sopeutuvaa. 1970- ja
1980-luvut edustavat kahta erilaista turveaikakautta ja
tämä murros tuo esille turvetutkimuksen muuttuneen
luonteen. 1970-luvun teknologinen kehitys tapahtui lähinnä tuotannossa ja sovelletuissa menetelmissä havaittuja ongelmia ratkomalla. 1970-lukua ja pitkälti myös
1980-luvun alkua leimasi voimakas turpeeseen liittynyt
innostus ja kehitysusko. 1970-luvun pioneerikautta seurasi 1980–1990-luvuilla selkeämmin tavoitteellinen kehityskausi.
Vaikka alkuvuosien tutkimustyö ei vielä rakentunut
kovin järjestelmälliselle pohjalle, ei se tarkoittanut sitä,
etteikö teknologista kehitystä olisi tuona aikana tapahtunut. Alkuaikojen teknologiset valinnat määrittivät pitkälti turvetuotannon menetelmiä. Turvesoilla ja konepajoilla tehtiin jatkuvasti töitä koneiden ominaisuuksien
parantamiseksi. Tämän tyyppisestä kehityksestä hyvänä
esimerkkinä toimii mm. neuvostoliittolaisten koneiden
jatkuvasti parantunut tehokkuus ja käyttövarmuus, joka
osaltaan selittyi Suomessa tehdyillä muutostöillä, mutta
myös käyttö- ja huoltokokemuksen ja tietämyksen kartTurve Suomen energiapolitiikassa 1940–2010
tumisena. 1970-luvulla turvesoilla tehty ”ryskätyö” loi
sen pohjan, jonka varaan oli mahdollista 1980-luvulla
rakentaa suomalaisten omaa turveosaamista tavoitteellisemman turvetutkimuksen keinoin. Valtion polttoainekeskus pyrki heti oman turvetuotantonsa alusta lähtien tiiviiseen yhteistyöhön kotimaisten laitevalmistajien kanssa. Yhteisenä tavoitteena oli
saada aikaiseksi kotimaista konepajatoimintaa, jolla voitaisiin ainakin osittain tyydyttää turvekoneiden kysyntä, sekä kehittää näiden alasta kiinnostuneiden konepajojen kanssa melko vaihteleviin suo-olosuhteisiin sopivia
koneita ja menetelmiä. Suomalaisen turveteknologian ja
konekehityksen määrittäväksi tekijäksi muodostui joustavuus. Menetelmien tuli sopeutua vaihteleville suotyypeille ja erilaisiin olosuhteisiin. Neuvostoliitossa taas jo
yksin koneiden ja turpeen tuotantovolyyminkin vuoksi
pyrittiin yhtenäisempiin menetelmiin sekä korkeampaan
standardisointiin. Neuvostoliiton suuret ja yhtenäiset tuotantosuot myös tekivät tämän mahdolliseksi.401
Turveteollisuuden konepäivät nousivat merkittäviksi sitä mukaa, kun päätöksiä turvetuotannon laajentamisesta Suomessa pyrittiin realisoimaan. Niistä muodostui
keskeinen teknologian siirtymisen ja välittymisen kanava, ja samalla niiden avulla pyrittiin niin keskittämään
kuin voimistamaankin turvekoneiden kehittelyä maassamme.402
Ensimmäiset konepäivät keskittyivät lähinnä esittelemään Neuvostoliiton turveteknologista osaamista, mutta
varsin pian painopiste siirtyi yhä vahvemmin kotimaisten konepajojen tuotteisiin. Konepäivien aikana nähtiin
erilaisissa esitelmissä ja työnäytöksissä, millaisia konkreettisia teknisiä ratkaisuja oli luotu. Ennen kaikkea päivät mahdollistivat monille pienille konepajoille ja yksit-
201
täisille insinööreille mahdollisuuden näyttäytyä ja tuoda
esille omia innovaatioitaan, kuten vaikkapa Raussin konepajan ja sen perustajan Taisto Raussin tekemät keksinnöt osoittavat.403
Vaikka koneita valmistaneiden ja kehittäneiden yritysten määrä alkoi hiljalleen kasvaa, ei turvekoneiden valmistus kuitenkaan saavuttanut suuria mittoja maassamme.
Yksi hyvin luonnollinen syy oli, että koneiden varsinainen kysyntä Suomessa ei riittänyt houkuttelemaan alalle
merkittäviä ulkopuolisia tuotekehityspanoksia suurista
konepajayrityksistä puhumattakaan. Samalla turvetuotantokoneiden teknologiset haasteet osoittautuivat erityislaatuisiksi. Varsinainen turvekoneiden tuotekehitys ja
tuotanto jäivät lopulta suurimpien turvetuottajien, Valtion polttoainekeskuksen ja Turveruukin, sekä muutamien alalle erikoistuneiden konepajojen harteille.
Selkeämmin koordinoidun sekä systemaattisemman
ja laajamittaisemman turvetutkimuksen voidaan katsoa
alkaneen Suomessa, kun VTT:n kotimaisten polttoaineiden laboratorio (KPA) perustettiin 1.1.1980 Jyväskylään.
1980-luvulla alkoikin käydä selväksi myös se, että Suomi
irtaantui entistä vahvemmin neuvostoteknologiasta, mikä
johti tieteellis-teknillisen yhteistyön luonteen muuttumiseen. Myös Neuvostoliitossa painopistettä turvetutkimuksessa siirrettiin yhä voimakkaammin pois polttoturpeesta
kohti kasvu- ja ympäristöturvetta. Samaan aikaan esimerkiksi Ruotsi oli vasta käynnistelemässä omaa turvetuotantoaan uudelleen, ja siellä kiinnostus kohdistui ennen kaikkea palaturpeen uusiin teknologioihin. Kansainvälisesti
laajempi kiinnostus turpeen energiakäyttöön ja erityisesti
jyrsinturpeeseen oli vähäistä. Siksi teknologiset ratkaisut
oli kehitettävä Suomen omista lähtökohdista.404
Turvetutkimus hyötyi siitä yleisestä 1980-luvun alussa
vallinneesta mielialasta, jonka tavoitteena oli pysyvästi
nostaa kotimaisen energian osuutta maamme energianhuollossa. Tämän seurauksena kotimaisten energialähteiden osuus energiankulutuksesta nousi lähes kolmanSuosta voimaa ja lämpöä
nekseen vuoteen 1984 mennessä. Samaan tahtiin lisääntyi luonnollisesti myös kotimaisen energiantutkimuksen
rahoitus. Tämä johti tutkimuksen painottumiseen entistä enemmän kokeelliseen tutkimukseen ja aktiiviseen kehitystyöhön pelkkien selvitysten sijaan. Suuri yhteistyön
määrä eri organisaatioiden välillä on ollut leimaa-antavaa
koko turvetutkimukselle. 1980-luvun lopulla VTT:n ja
Vapo Oy:n välille solmittiin tutkimusasioita koskenut runkosopimus, jonka puitteissa organisaatioilla oli noin 5–8
yhteistä tutkimusprojektia käynnissä vuosittain.405
Varsinaisessa turvetuotannossa koneellistuminen ja
teollistuminen tapahtuivat Suomessa verrattain nopeasti.
1970-luvulla uudenlainen teollinen tuotantotapa tuotiin
maahan melko lailla sellaisenaan, mikä tarkoitti totaalista
mullistusta koneelliseen tuotantoon. Syynä tähän rajuun
murrokseen oli luonnollisesti Valtion polttoainekeskuksen
mukaantulo. Ennen sitä vastaavan mittakaavan teollisesta turvetuotannosta oli voitu vain uneksia. Konekannan
lisääminen ja sitä kautta tapahtunut tuotannon valtava
kasvattaminen kulkivatkin käsi kädessä Valtion polttoainekeskuksen alkaessa kehittää turvetuotantoa entistä voimallisemmin. Oikeastaan vasta Neuvostoliitosta omaksuttujen suuren mittakaavan tuotantotapojen myötä Suomessakin saavutettiin täysin koneellinen turvetuotanto, mikä
entisestään korostaa 1970-luvulla tapahtuneen murroksen luonnetta.
Erityisen keskeinen muutos sovelletussa turveteknologiassa on ollut kotimaisen Hakumenetelmän yleistyminen, joka tapahtui verrattain nopeasti 1970-luvun viimeisinä vuosina. Haku-menetelmän juuret ulottuivat jo
ensimmäisen turvetuotanto-ohjelman aikoihin 1970-luvun alkuun. Menetelmä on osoitus Valtion polttoainekeskuksen ja Turveteollisuusliiton yhteistyön merkityksestä
suomalaisen turveteollisuuden alkuvaiheessa. Turveteollisuusliiton hankkima alustava tietotaito ja ymmärrys teollisen turvetuotannon haasteista Suomen olosuhteissa oli
elintärkeä alkusysäys Haku-menetelmän kehittymisessä.
202
Haku-menetelmä osoittautui joustavaksi tarvittavien tuotantosoiden ja -olosuhteiden mukaan. Teknologisessa mielessä Haku-menetelmän kehitys ja läpimurto riippui olennaisesti pyörätraktoreiden yleistymisestä
tuotannon vetokoneina sekä toisaalta käytettävissä olevista suoperävaunuista. Molempien kohdalla varsinaisena
teknologisena haasteena oli kostealla suokentällä ajaminen.406 Haku-menetelmän keskeisimpiä parannuksia olivat
paremmat vetokoneet ja suuremmat perävaunut, mikä
vaikutti suoraan menetelmän tehokkuuteen ja sitä kautta koko turvetuotantoprosessin kannattavuuteen ja kilpailukykyyn Suomessa.407 Haku-menetelmää on pyritty
parantelemaan jatkuvasti, ja vielä 1980-luvun lopun keskeisimmän turpeen tuotantomenetelmien kehittämiseen
keskittyneen projektin, ns. OPTIMITURVE-projektin,
tärkeimmät saavutukset liittyivät juuri Haku-menetelmän optimointiin. Tämän projektin tuloksena syntyi
ns. TEHOTURVE-menetelmä. Haku-menetelmä korvasi erityisesti turvetuotannon alkuvaiheen merkittävintä menetelmää ja teknologiaa, suoraan Neuvostoliitosta
omaksuttua karheensiirtoa408.
Haku-menetelmä oli pääperiaatteiltaan täysin suomalainen. Kehittämisen lähtökohdat olivat kotimaisissa olosuhteissa ja erityisvaatimuksissa. Karheensiirtomenetelmän
käyttö Suomessa perustui taas täysin tuontiteknologiaan
ja sen kehitys Suomessa jäi olemattomaksi, lukuun ottamatta sellaisia turvetuotannon yleistyökaluja ja koneita
kuten vaikkapa jyrsimet, joita siis tarvitaan kaikissa jyrsinturpeen tuotantomenetelmissä. Imukokoojavaunujen
ensimmäisen vaiheen teknologinen tietotaito ja tuntemus
olivat myös tuontitavaraa, mutta varsin nopeasti, tämän
menetelmän teknologisten hyötyjen tultua selviksi, alettiin sitä kehittää voimakkaasti myös Suomessa. Samaan
aikaan pneumaattisen teknologian kehitys Neuvostoliitossa jäi polkemaan paikoilleen.
Jo Neuvostoliitosta tuodut koneet muistuttavat perusmalliltaan yhä suuresti tämänkin päivän turvekoneita,409
mikä on osoitus sekä yleisimpien turvetuotantomenetelmien teknologisesta luonteesta että neuvostoliittolaisesta
turvetutkimuksen korkeasta tasosta. Turpeen tuotannossa
käytetyt koneet muuttuivat siis itse asiassa melko vähän
1970-luvun puolen välin ja 1980-luvun lopun välisenä
aikana. Koneissa tapahtunut asteittainen kehitys kuitenkin johti huomattaviin parannuksiin niin tuottavuudessa kuin koneiden luotettavuudessakin.410
Miksi sitten neuvostoliittolaisen turveteknologian osalta näyttäisi olevan niin, että se itse asiassa alkoi taantua samaan aikaan, kun Suomessa noustiin turveteknologian ja
tietämyksen eturintamaan? Toisaalta ei ole ehkä aiheellista
puhua suoranaisesta taantumisesta, mutta selvää on, ettei
Neuvostoliiton turvetutkimus enää 1980-luvulla pysynyt
esimerkiksi Suomen vauhdissa. Eri organisaatioiden väliset monimutkaiset ja byrokraattiset rajat olivat varmasti
ainakin osittain teknologisen stagnaation taustalla. Vastausta voidaan hakea myös suunnitelmatalousjärjestelmiin
kuuluvasta taipumuksesta olla konservatiivisia411.
Suomessa taas eriasteinen yhteistyö tutkimustoiminnassa ja innovaatioprosesseissa voimistui jatkuvasti toisen
maailmansodan jälkeisenä aikana. Erittäin merkittävää oli
1980-luvulla tapahtunut Tekesin mukaantulo ja erityisten teknologiaohjelmien aloittaminen.412 Myös turvealalla
mukaan tulivat suuret energiatoimialan tutkimusohjelmat
yleistä suomalaista tutkimusja kehityspolitiikkaa seuraillen. Samanlainen voimakas verkostoituminen ja yhteistyön kulttuuri eri organisaatioiden välillä näkyy laajemminkin suomalaisen turveteollisuuden piirissä. Turvealalla
on Suomessa vallinnut jatkuvasti voimakas yhdessä tekemisen tunne. Turpeen käytön edistäminen ja kehittäminen on jopa koettu jonkinlaiseksi kansalliseksi missioksi
ainakin alalla toimineiden henkilöiden parissa. Teknologisen kehityksen on haluttu palvelevan koko toimialan
menestystä maassamme yleisesti. Tällainen pioneerihenki oli leimaa-antavaa erityisesti 1970-luvun voimakkaalle
turveteollisuuden rakentamisen aikakaudelle.
203
1980-luku edustaa tässä suhteessa taas tietynlaista muutosta varsinkin, kun Turveteollisuusliiton merkitys turveteknologian konkreettiselle kehitykselle alkoi vähentyä.
Vaikka turvealalla kokonaisuudessaan vallitsi vielä suuri
yhteistyön henki, toi Valtion polttoainekeskuksen orga-
nisaatiomuutos ja yhtiöittäminen ainakin jonkinasteisen
henkisen muutoksen myös sen toimintatapoihin. Kaikkea rahanarvoista tutkimustietoutta ei enää haluttu jakaa
yleisesti eikä ainakaan ilmaiseksi.413
Koneiden vientiä ja kansainvälisiä kehitysprojekteja
Suomessa ilmeni turveteollisuuden piirissä jo varhain toiveita myös turvekoneiden vientiin. Ensimmäisenä kiinnostusta herättivät luonnollisesti Neuvostoliiton suuret
markkinat. Käytännössä Neuvostoliiton mittavat turvekonemarkkinat jäivät kokonaan suomalaisten turvekoneyritysten hyödyntämättömiin muutamia poikkeuksia
lukuun ottamatta. Konevienti muualle maailmaan avautui kuitenkin vuonna 1976, jolloin suomalaisia turvekoneita vietiin satunnaisesti mm. Saksaan, Skotlantiin sekä
Ruotsiin.414
Laajemmassa mitassa kiinnostus turpeen tuotantoon
ja hyväksikäyttöön liittyvän tietotaidon vientiin alkoi
herätä tultaessa 1980-luvulle. Turvetuotannon vakiintuminen Suomessa sekä kotimaisen turveteknologian
verrattain nopea kehitys johtivat siihen, että myös Valtion polttoainekeskuksessa alettiin suuntautua turvetietämyksen vientiin eri muodoissaan, niin koneiden vientinä, turvevaraselvityksinä kuin kokonaisina tuotantoprojekteinakin. Samalla Valtion polttoainekeskuksen
yhteistyö alkoi syventyä mm. Jaakko Pöyry International Oy:n kanssa.415 Vuodesta 1982 lähtien myös VTT:n
Kotimaisten polttoaineiden laboratorio alkoi ottaa osaa
Kauppa- ja teollisuusministeriön rahoittamiin turpeen
vientiohjelmiin erityisesti kehitysmaissa.416 Suomalaisen
turveosaamisen vienti herätti siis 1970- ja 1980-lukujen
taitteessa suuria toiveita, ja suomalaisille tyypilliseen tapaan ulkomaille suunnattiin yhteistuumin muiden alan
toimijoiden kanssa.
Vuonna 1986 Vapo Oy, VTT ja IVO International
Oy käynnistivät yhteiset selvitykset perustaa turvetutkimuskeskus Indonesiaan. Turpeen hyväksikäyttöön liittyviä selvityksiä oli VTT:n johdolla tehty siellä jo aiempina vuosina.417
Turpeen kansainvälisen roolin muutoksesta 1980-luvulla kertoo myös Kansainvälisen Suoseuran, International Peat Societyn (IPS) toiminnan laajentuminen. IPS
oli perustettu vuonna 1968, ja 1980-luvun lopulla siihen kuului jäseniä yli 40 maasta. Järjestön ensimmäinen
presidentti oli suomalainen turve- ja öljyalan tutkimuksen pioneeri, professori Albert Sundgren, joka oli ollut
mukana myös IPS:n perustamista valmistelleessa komiteassa. Erityisesti Turveteollisuusliitto alkoi toiminnassaan
204
Suomalaisen turvetuotantokoneiden kehityksen kärkeä 2000-luvulta. Traktori ja Vapo Oy:n valmistama imuvaunu.
The picture shows a pneumatic
harvester made by Vapo and a
wheel tractor in 2009.
suuntautua 1980-luvulla entistä enemmän IPS:n suuntaan. IPS:n toivottiin erityisesti Suomen taholta edistävän turpeen ja sen hyödyntämisen kansainvälistä asemaa,
mutta tulokset jäivät ainakin kaupallisessa mielessä varsin laihoiksi.418 Suorat, suomalaisten tahojen keskenään
koordinoimat projektit näyttivät olleen IPS:n kautta tapahtuvaa toimintaa mielenkiintoisempia. IPS oli tosin
keskeinen linkki turvetoimialan ja esimerkiksi YK:n alaisen tiedejärjestö UNESCO:n sekä ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n suuntaan ja samalla se toi turvealan piiris-
sä toimineet ihmiset eri puolilta maailmaa yhteen. IPS:n
toiminnan aktivoituminen olikin osaltaan vaikuttamassa
siihen, että Vapo Oy alettiin tuntea maailmalla johtavana turvefirmana419. Koneiden kauppaaminen oli lyhyellä
tähtäimellä Vapo Oy:lle kuitenkin ensisijainen kansainvälistymisen askel.420
Koneviennissä myös muutama pieni konepaja onnistui
murtautumaan maailmanmarkkinoille Vapo Oy:n ohella. Esimerkiksi vuonna 1970 toimintansa aloittanut Suokone Oy oli kunnostautunut myös koneiden kehittäjänä
205
ja erityisesti sen valmistamia jyrsimiä ja palaturvekoneita
vietiin mm. Ruotsiin, Brasiliaan, Iso-Britanniaan ja Kanadaan. 1980-luvun loppupuolella Suokoneen turvekoneiden myyntinäkymät niin kotimaassa kuin ulkomaillakin alkoivat tosin 1980-luvun edetessä heiketä, mikä johti
mm. vuonna 1987 yrityksen saneeraukseen.421
Vuosikymmenen loppua lähestyttäessä suurimpien turvekonevalmistajien, Vapo Oy:n, Suokone Oy:n, Raussin
Metalli Oy:n ja Turveruukki Oy:n, vuotuisen koneval-
mistuksen arvo oli yhteensä noin 40–50 miljoonaa markkaa ja työllistävyys noin 100 henkilöä. Tärkeimmät ostajat löytyivät kotimaasta eikä turvekoneiden vienti kasvanut missään vaiheessa kovin suureksi. 1980-luvun lopulla
turvekoneiden vienti ulkomaille oli vakiintunut lähinnä
vain pienimuotoisesti muutamiin Euroopan maihin, kuten Iso-Britanniaan, Tanskaan, Saksaan ja Irlantiin, mutta pääosin koneiden markkinat olivat Suomessa.422
206
Summary
Developments in Peat Harvesting Technology in Finland
Between the 1940s and the present, Finland’s peat
industry went from being behind technologically to
become the world’s leading innovator and producer of
peat technology.
Between the 1940s and the 1960s the Association of
Finnish Peat Industries, which was established during the
war years, took care that Finnish know-how did not lag
behind that of the world’s leading peat producing nations:
the Soviet Union, Germany and Ireland. The period of cheap
oil in the 1950s and 1960s spelt a downturn for Finland’s
peat industry. The Association of Finnish Peat Industries
nonetheless actively monitored technological innovations
in the sector. A particular area of interest was the milled
peat technology developed in the Soviet Union which
allowed large production volumes on a viable industrial
scale. Milled peat could be used to make both garden and
fuel peat and as a fuel for pulverised fuel-fired power plants.
Sod peat, which had previously been the main product, was
mostly used for fixed-bed combustion. Imatran Voima Oy
became interested in milled peat as a fuel for condensing
power plants in the 1950s, and was planning to construct
a power plant near to the production peatlands of its
subsidiary Suo Oy in Southern Ostrobothnia. At the time
similar fuel peat-fired condensing power plants were being
built in Ireland, for example. The drop in fossil fuel prices,
however, put paid to Imatran Voima’s interest in fuel peat.
Suo Oy continued to trial the milled peat method, mainly
for the production of garden peat.
Finnish peat production and peat technology entered a
new era in the 1970s, when the government gave the State
Fuel Centre the lead role in developing peat production.
The State Fuel Centre’s production targets meant moving
rapidly to high levels of production. Peat production on such
a large scale had previously only been dreamt of. Initially
the response was to introduce Soviet peat technology to
Finland, within the scope of Finnish-Soviet trade agreements.
The heavy-duty Soviet machinery was not well suited to
Finnish peatlands, which were less uniform and smaller
in surface area than those in the Soviet Union. Initially,
however, there was a distinct lack of Finnish-manufactured
production machinery. Indeed at the time, Soviet peat
technology was considered the world’s best. Soviet knowhow created the basis for Finnish milled peat production.
Much knowledge was also gained from the Soviet Union
on the composition of peat and various forms of usage such
as briquettes and environmental peat. The use of Soviet
machinery provided a grounding in peat machinery, after
which it was easier to promote research into machinery
designed for Finnish needs.
Already in the early 1970s, the dream of the Finnish
peat industry and the Association of Finnish Peat Industries
was to develop Finnish peat technology and gradually phase
out the Soviet machinery. This became reality in the 1970s
and 80s. Finnish-manufactured equipment replaced the
Soviet machinery in the late 1970s, after which imports
from the Soviet Union started to tail off completely. The
largest specialist equipment manufacturer was the State
Fuel Centre, for which in-house product development and
assembly were an important element in ensuring operational
continuity. When the State Fuel Centre /Vapo Oy made
its machines itself, it got what it wanted.
One of the principal Finnish innovations was to
introduce rubber-wheeled tractors to peatland production
areas. The transport methods used by German and Soviet
peat producers were based on miniature railways. These
were not a viable option in Finland.
207
Vapon turverekka valmiina jyrsinturvekuljetukseen vuonna
2009.
The picture shows a Vapo’s peat
truck in 2009.
Tractors designed for waterlogged peatlands were
developed jointly by Valmet and the State Fuel Centre in
the late 1970s. The introduction of tractors made other
important innovations possible. The State Fuel Centre was
able to move to a production system based on independent
contractors, and together with the Association of Finnish
Peat Industries and other peat producers the Haku method
was developed for peatland production areas. The method
involves loading the peat from the ridge to the tractor
trailer and then moving it to a stockpile. Development of
the Haku method began in the 1960s.
By the 1990s peat machinery was crossing the border
in the other direction. In the 1980s Finland had become
one of the world’s leading peat technology countries,
whereas Soviet peat technology was slipping behind.
Since the late 1960s local fuel solutions in the Soviet
Union had concentrated on natural gas. Finnish peat
machinery manufacturers looked to international markets
in Asia and the USA. It was sales of peat machinery that
spurred the international expansion of the State Fuel
Centre/Vapo Oy.
One of the latest trends has been Finnish sod peat
extraction technology as developed by Vapo Oy and VTT
in the joint Optimiturve research programme in the 1990s.
Since the 1970s sod peat extraction technology was largely
kept up by Finland since the Soviet Union had gone in
for developing milled peat technology and production in
Germany and Sweden, both traditional sod peat countries,
had declined. The State Fuel Centre initially required large
volumes of sod peat to fire its peat coke plants from 1978
to 1985. Since the 1980s development efforts centred on
heating plants below 10 MW, where the sod peat market
had become concentrated.
208
Kirjassa käytetyt lyhenteet
BAT – Best Available Technology. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate.
BEP – Best Environmental Practise. Parhaan ympäristönsuojelumenetelmän
periaate.
CHP – Combined heat and power. Yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto.
Kts. Vastapainevoimalaitos.
Deregulaatio – Julkisen sääntelyn purkaminen.
ENAS Oy – Puolueeton laboratorio, joka tuottaa energia- ja ympäristösektorin analyysipalveluja. Omistajia ovat Vapo Oy, VTT ja Jyväskylän Energia
Oy.
EY – Euroopan Yhteisö.
EYR – Energia- ja ympäristöviranomaisten työryhmä soiden suojeluohjelman
laatimiseksi.
Horisontaalinen integraatio – Toteutuu, kun samassa tuotantovaiheessa
toimivat yritykset sulautuvat. Liittyy yritysstrategiassa markkinoiden
laajentamiseen. Turveteollisuudessa horisontaalinen integraatio toteutui
esimerkiksi Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n kasvuturveliiketoimintojen yhdistämisessä vuonna 1994 sekä Vapo Oy:n ostaessa ruotsalaisen Råsjö Torv
AB:n vuonna 2000.
Hydroturvemenetelmä – Turvetuotantomenetelmä, jossa turve nostetaan
luonnontilaisesta tai osittain ojitetusta suosta ja siirretään kuivatukseen.
IPCC – Intergovernmental Panel for Climate Change. Hallitusten välinen
ilmastopaneeli.
IVO Oy – Imatran Voima Oy.
Jyrsinturve – Jyrsinturve tuotetaan jyrsimällä turvetta suon pinnasta ja kuivaamalla se tuotantokentällä. Jyrsinturve on energiaturpeen päätuotetyyppi.
Jyrsinturpeesta tuotetaan myös kasvu- ja kuiviketurvetta.
KTM- Kauppa- ja teollisuusministeriö.
Lauhdevoimalaitos – Voimalaitos, jossa tuotetaan sähköenergiaa polttoainetta
polttamalla, mutta tuotettua lämpöenergiaa ei kokonaisuudessaan hyödynnetä. Myös ydinvoimalaitokset ovat lauhdevoimalaitoksia.
LCA – Life cycle assessment. Elinkaarianalyysi.
Metla – Metsäntutkimuslaitos.
MMM – Maa- ja metsätalousministeriö.
Palaturve – Palaturve tuotetaan 30–60 senttimetrin syvyydestä turvekentästä
ja muokataan koneilla paloiksi tai laineeksi kuivumaan tuotantokentälle.
Palaturvetta käytetään energiana lämpölaitoksissa ja kiinteistökokoluokan
kattiloissa, maatiloilla, kasvihuoneissa ja omakotitaloissa.
PVO Oy – Pohjolan Voima Oy.
Regulaatio – Julkinen markkinoiden sääntely, jota ovat esimerkiksi verotus,
investointituet, tariffit ja kiintiöt. Laajempana käsitteenä regulaatioksi
voidaan lukea myös T&K-rahoitus.
Ruokohelpi – Suomessa luonnonvaraisena kasvava monivuotinen heinäkasvi.
Ruokohelpeä käytetään Suomessa rehuna ja energiantuotannossa.
Sitra – Suomen itsenäisyyden juhlarahasto.
SYKE – Suomen ympäristökeskus.
Säteilypakote – Ilmastotieteessä käytetty suure, joka kuvaa saapuvan ja poistuvan säteilyn välistä eroa. Positiivinen säteilypakote tarkoittaa ilmastoa lämmittävää vaikutusta, negatiivinen puolestaan viilentävää.
Tekes – Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus.
Turvebriketti – Puristettu energiaturvetuote, jota voidaan käyttää erilaisissa
uuneissa, myös muun kiinteän polttoaineen lisänä.
Vastapainevoimalaitos – Voimalaitos, jossa tuotetaan sekä sähköä että lämpöä.
Kts. CHP.
Vaakaselkeytys – Jätevedet kootaan altaaseen selkeytymään, ja samalla hiukkasmaiset aineet painuvat pohjaan.
Vertikaalinen integraatio – Kuvaa yrityksen osallisuutta ja omistusta teollisen
toiminnan eri tuotantovaiheissa, esimerkiksi raaka-aineiden kasvatuksessa
ja keräämisessä, jalostuksessa, kuljetuksessa, markkinoinnissa ja myynnissä.
Vertikaalinen integraatio ylävirtaan tarkoittaa omistuksen vahvistamista
tuotantoketjun alkupäässä (raaka-aineet, jalostus), ja vertikaalinen integraatio
alavirtaan tarkoittaa omistuksen vahvistamista tuotantoketjun loppupäässä
(myynti). Turveteollisuudessa vertikaalista integraatiota pitkälle ylävirtaan
ovat edustaneet muun muassa tuotantosoiden ostamiset ja vertikaalista integraatiota pitkälle alavirtaan on ollut muun muassa Vapo Oy:n laajentuminen
lämpö- ja sähköliiketoimintaan.
YSL – Ympäristönsuojelulaki.
YVA – Ympäristövaikutusten arviointi. Environmental impact assessment.
209
Viitteet / References
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
http://www.peatlandsni.gov.uk/history/fuel.htm, Luettu 20.10.2008.
Corneliesse 2008; van de Griendt 2002; Winchester 2000; http://
www.24hourmuseum.org.uk/bristol/museum/AM23270.html?ixsid=, Luettu
23.10.2008.
Termi polttoturve muutettiin 1990-luvun puolivälissä energiaturpeeksi. Termiä
käytetään tässä tutkimuksessa siinä muodossa, mikä on ollut käytäntönä tutkittavana ajankohtana.
http://www.peatlandsni.gov.uk/history/fuel.htm, Luettu 20.10.2008; http://
historyofwork.iisg.nl/detail_dictionary.php?know_id=35027&lang=, Luettu
20.10.2008.
The New York Times, September 17, 1903.
Ekman 1967. Näkymiä eri maiden turveteollisuudesta. Suo 5/1967, s. 62.
Sundgren & Ekman 1967. VTT 25 vuotta: Turpeen tulevaisuus. Teknillinen Aikakauslehti 12/1967, s. 59-60.
http://www.turbaliit.ee/index.php?picfile=21, Luettu 20.10.2008.
http://www.esb.ie/main/downloads/about_esb/west_offaly.pdf, Luettu 20.10.2008.
Sundgren & Ekman 1967, s. 59.
Ekman 1967, s. 61.
Sundgren & Ekman 1967, s. 60.
Eino Siuruaisen haastattelu, KSMA.
Lappalainen, Eino. Soiden varhaiskäyttöä ja uskomuksia. Teoksessa Suomi-Suomaa.
Toim. Riitta Korhonen, Leila Korpela ja Sakari Sarkkola. Suoseura: Art Print 2008,
s. 90.
Lappalainen 2008, s. 90.
Polttoainekomitean mietintö 1950, s. 36.
http://www.energianet.fi/index.php?page=sahkohuolto&osa=2, Luettu 21.10.2008.
Klemetti, Veijo. Turvetuotantoa ja tutkimusta Kihniön Aitonevalla. Teoksessa
Suomi-Suomaa. Toim. Riitta Korhonen, Leila Korpela ja Sakari Sarkkola. Suoseura:
Art Print 2008, s. 101-103.
Turveteollisuusliitto 1943–1983. Julkaisu nro 3-1983. Turveteollisuusliitto: Helsinki, s. 22.
Järjestelmä oli osittain voimassa vuoteen 1956. Sen vaikutus jäi kuitenkin vähäiseksi vuoden 1953 jälkeen. KTM jatkoi turpeen tukemista budjettivaroin myöntämällä vuosina 1953–1965 hintatukea myyntiturpeelle, mutta siihen varatut rahat jäivät
aivan liian pieniksi pitääkseen turveteollisuuden kasvua yllä. Kyseinen subventio ei
riittänyt kannustimeksi edes olemassa olevan tuotantotason säilyttämiselle. Hintatukea myönnettiin vuosittain noin 40 000 – 300 000 markkaa (noin 8000 - 74 000
euroa vuoden 2008 rahassa. Laskutoimitus tehty Rahamuseon elinkustannusindeksiin sidotulla rahanarvolaskurilla, www.rahamuseo.fi)
27 Polttoainekomitean mietintö 1950, s. 34; Turveteollisuusliitto 1943–1983 (1983), s.
19.
28 Hakkaraisen turvekomitean toimenpide-ehdotukset 12.8.1968, KTM:n komiteaarkisto, KA.
29 Polttoainekomitean mietintö 1950, s. 34; Polttoainekomitean mietintö 1952, s. 4.
30 Polttoainekomitean mietintö 1952, s. 15–16.
31 Polttoainekomitean mietintö 1950, s. 17–18.
32 Saikku 2004, s. 16.
33 Polttoainekomitean mietintö 1950, s. 35.
34 Saikku 2004, s. 29.
35 Polttoainekomitean mietintö, s. 35.
36 Saikku 2004, s. 29.
37 Polttoainekomitean mietintö 1952, s. 4 ja15.
38 Turveteollisuus 1943–1983 (1983), s. 23–24.
39 Hakkaraisen turvekomitean pöytäkirja 3.9. ja 30.9.1968, KTM:n komitea-arkisto,
KA.
40 Hakkaraisen turvekomitean pöytäkirjat 1968, KTM:n komitea-arkisto, KA.
41 Hakkaraisen turvekomitean pöytäkirja 8.11.1967, KTM:n komitea-arkisto, KA.
43 Hakkaraisen turvekomitean julkilausuma 17.10.1968, KTM:n komitea-arkisto, KA.
46 Hakkaraisen turvekomitean toimenpide-ehdotukset 12.8.1968, KTM:n komiteaarkisto, KA; Kalervo Nurmimäen haastattelu, KSMA.
47 Jämsén 1990, s. 196–197.
48 Jämsén 1990, s. 198.
49 Jämsén 1990, s. 198.
50 Raimo Hopian haastattelu, KSMA.
51 Jämsén 1990, s. 199-200.
52 Jämsén 1990, s. 200.
53 BP Statistical Review of World Energy.
54 BP Statistical Review of World Energy.
55 Muistio ”Energiapolitiikasta” vuodelta 1972, Energiapolitiikan neuvottelukunta, Ko
2, KTM:n komitea-arkisto, KA.
56 Id.
57 Hausman, Hertner & Wilkins 2008, s. 254-255.
58 Suomen Pankin energiatalouden työryhmän pöytäkirja 10.3.1972, KTM:n komiteaarkisto, KA.
59 Tilannekatsaus voimalaitosinvestoinneista vuoteen 1985 saakka (Pentti Malaska)
15.3.1972. Suomen Pankin energiataloudellinen työryhmä. KTM:n komitea-arkisto. KA.
60 Valtioneuvoston päätös 18.12.1973, KA.
61 Ulf Sundqvistin haastattelu, KSMA.
210
62 KTM:n tiedote 5.4.1974, Energiankäytön neuvottelukunta, Ko 1, KTM:n komiteaarkisto, KA.
63 Muistio ”Maan energiatarpeen tutkimus vuoteen 2000 asti” 31.5.1972, Energiapolitiikan neuvottelukunta, Ko 2, KTM:n komitea-arkisto, KA.
64 Suomen energiantarve 1970-luvulla. Energiapolitiikan neuvottelukunnan mietintö
I. Komiteanmietintö 1972: A 11. Helsinki 1972, s. 6.
65 Energiankäytön neuvottelukunta 1973–74, Ko 1 ja 2, KTM:n komitea-arkisto, KA;
Energihushållnuing -75, KTM:n komitea-arkisto, KA; Muistio ”Ruotsin valtiollinen energiatutkimusohjelma 1978–81”, KTM:n komitea-arkisto, KA; Kotimaisten
energialähteiden tutkimustyöryhmä 1979, Ko 1, KTM:n komitea-arkisto, KA.
66 Energiankäytön neuvottelukunta 1973–74, Ko 1 ja 2, KTM:n komitea-arkisto, KA;
Energihushållnuing -75, KTM:n komitea-arkisto, KA; Muistio ”Ruotsin valtiollinen energiatutkimusohjelma 1978–81”, KTM:n komitea-arkisto, KA; Kotimaisten
energialähteiden tutkimustyöryhmä 1979, Ko 1, KTM:n komitea-arkisto, KA.
67 Hillring 1998, s. 427 ja 433.
68 http://www.ssd.scb.se/databaser/makro/Produkt.asp?produktid=MI0809&lang=1,
Luettu 1.6.2009.
69 Sundgren ja Ekman 1967, s. 60–61.
70 Energia 1975–1985. Osa I: Energiapolitiikan neuvottelukunnan kannanotto. Komiteanmietintö 1976:92. Helsinki 1976, s. 5.
71 Suomalaisen metsäteollisuuden laajentumisesta, kts. mm. Ojala, Jari. 2008. Pankkileireistä kansainvälisiin jättiyhtiöihin. Teoksessa Kriisi ja kumous: Metsäteollisuus
ja maailmantalouden murros 1973–2008. Toim. Markku Kuisma. Keuruu, s.
194–198.
72 Muistio ”Energiapolitiikasta” vuodelta 1972, Energiapolitiikan neuvottelukunta, Ko
2, KTM:n komitea-arkisto, KA.
73 Jämsén 1990, s. 200.
74 Energiatalouden työryhmän selonteko 1972, KTM:n komitea-arkisto, KA.
75 Heikki Koiviston haastattelu, KSMA.
76 Energiatalouden työryhmän selonteko 1972, KTM:n komitea-arkisto, KA.
77 Suomen energiahuolto vuosina 1975–1985: Energiapolitiikan neuvottelukunnan
väliraportti. Komiteanmietintö 1974: 112. Helsinki 1974.
78 Jämsén 1990, s. 202.
79 Energia 1975–1985. Komiteanmietintö 1976:22. Helsinki 1976, s. 46.
80 Energia 1975–1985. Komiteanmietintö 1976:22. Helsinki 1976, s. 5, 9, 44–46.
81 Ulf Sundqvistin haastattelu, KSMA.
82 Esko Ollilan, Mauri Pekkarisen, Samuli Pohjamon, Raimo Sailaksen, Ulf Sundqvistin ja Paavo Väyrysen haastattelut, KSMA.
83 Jämsén 1990, s. 202.
84 Jämsén 1990, s. 202.
85 Jämsén 1990, s. 204–205.
86 Turvetyöryhmän (Neuvon työryhmä) väliraportti 1973, KTM:n komitea-arkisto,
KA; Suomen energiahuolto vuosina 1975–1985. Komiteanmietintö 1974:112.
Helsinki 1974; Energiatalouden investointien rahoitusmahdollisuudet. Energiapolitiikan neuvottelukunnan rahoitusjaoston raportti 10.10.1974. KTM:n komiteaarkisto. KA.
87 Turveteollisuusliitto 1943–1983 (1983), s. 62–68.
88 Valtion virastoille ja laitoksille ohjeet siirtymisestä kotimaisten polttoaineiden
käyttöön 17.4.1978. Kotimaisten polttoaineiden toimikunta 1978–80. KTM:n
komitea-arkisto. KA.
89 Energiatalouden työryhmä 1972–74, KTM:n komitea-arkisto, KA; Kari Mutkan
haastattelu, KSMA.
90 Laki polttoturpeen käytön edistämisestä (523/1972). 2 ja 3 §.
91 Kts. mm. Mead, Walter. The Performance of Government in Energy Regulations.
The American Economic Review, Vol. 69, No. 2, May 1978, pp. 352-356; Carlsson,
Bo. Industrial Subsidies in Sweden: Macro-Economic Effects and an International
Comparison. The Journal of Industrial Economics, Vol. 32, No. 1, Sep. 1983, pp.123.
92 Ibenholt, Karin. Explaining learning curves for wind power. Energy Policy, Vol.
30, Issue 13 (October 2002), pp. 1181-1189; Morthorst, P.O. The development of
a green certificate market. Energy Policy, Vol. 28, Issue 15 (December 2000), pp.
1085-1094; Lew, Debra. Alternatives to coal and candle: wind power in China.
Energy Policy, Vol. 28, Issue 4 (April 2000), pp. 271-286.
93 Valtioneuvoston päätös eräistä nestemäisten ja kiinteiden polttoaineiden, puuta
lukuun ottamatta, sekä sähkön ja kaukolämmön säästämiseksi välttämättömistä niiden käytön rajoittamiseen liittyvistä toimenpiteistä 18.12.1973. KTM:n komiteaarkisto. KA.
96 Valmisteverolakikomitean mietintö. Komiteanmietintö 1979:33. Helsinki 1979, s.
12–13.
12–13.
12–13; 1976 vp. n:o 94. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sähköverosta; 1976
vp. – VaVM n:o 53 – Esitys n:o 94.
12–13.
100 Vapon vuosikertomus 1971, s. 8-10.
101 Vapon vuosikertomus 1971, s. 8-10.
102 Kalervo Nurmimäen haastattelu; Tapani Pekurin haastattelu; Aarno Rantalan haastattelu; Seppo Sänkiahon haastattelu.
103 1960–70-lukujen laskelmat arvioivat Suomen turvevarojen energiasisällön huomattavasti korkeammaksi kuin se oli todellisuudessa. Tähän vaikuttivat monet
tekijät: eri suotyyppien energiasisällöstä saatiin tarkempaa tietoa vasta 1970-luvun
jälkipuolen jälkeen ja turvetuotannolle soveltuva suopinta-ala jäi arvioita pienemmäksi. Siihen vaikuttivat 1960–70-lukujen metsäojitukset sekä 1970-luvun jälkeiset
ympäristönsuojelutavoitteet. Vuoden 2008 laskelmien perusteella Suomen teknisesti
käyttökelpoinen turvemäärä oli noin 26,9 mrd. suo-m³ in situ. Suomen teknisesti
käyttökelpoisten turvevarojen energiasisällöksi laskettiin vuonna 2008 noin 12 800
TWh.
211
104 Energiatalouden työryhmä 1972–74, KTM:n komitea-arkisto, KA.
107 Päivänen, Juhani. Soiden metsätaloudellinen käyttöönotto. Teoksessa Suomi-Suomaa:
Soiden ja turpeen tutkimus sekä kestävä käyttö. Toim. Riitta Korhonen, Leila Korpela
ja Sakari Sarkkola. Art Print 1998, s. 98.
108 http://www.gtk.fi/luonnonvarat/turve/, Luettu 17.3.2009.
111 Virtanen, Kimmo. Soiden geologinen tutkimus. Teoksessa Suomi – Suomaa: Soiden
ja turpeen tutkimus sekä kestävä käyttö. Toim. Riitta Korhonen, Leila Korpela ja
Sakari Sarkkola. Art Print Oy 2008, s. 26–27.
112 Heikki Nyyssösen haastattelu.
113 Heikki Nyyssösen, Aarno Rantalan ja Seppo Sänkiahon haastattelu, KSMA.
114 Turvekomitean mietintö. Komiteanmietintö 1983:4. Helsinki 1983, s. 122.
117 ”Turveteollisuuden virvatulet”, Luonnonsuojelija 2/2008;
118 Turvekomitean mietintö. Komiteanmietintö 1983:4. Helsinki 1983, s. 123–124.
123 Turvekomitean mietintö. Komiteanmietintö 1983:4. Helsinki 1983, s. 131–132.
125 Suomen energiatutkimuksen suuntaviivat. Komiteanmietintö 1979:17, s. 3.
126 Energiatutkimustoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1987:46, s. 13–14.
127 Energiatutkimustoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1987:46, s. 13–14.
128 Suomen energiantutkimuksen suuntaviivat. Komiteanmietintö 1979:17. Helsinki, s.
7-8.
129 Energiatutkimustoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1987:46. Helsinki, s. 2324.
131 Dan Asplundin haastattelu, KSMA.
132 Sundgren & Ekman 1967, s. 61–62.
133 ”VTT:n turvetutkimus ja sen tavoitteet”, Muistio VTT:llä pidetystä neuvottelusta
20.11.1975, KTM:n komitea-arkisto, KA.
134 ”VTT:n turvetutkimus ja sen tavoitteet”, Muistio VTT:llä pidetystä neuvottelusta
142 Energiatutkimustoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1987:46. Helsinki, s. 23,
32, 114 ja 116
143 Energiatutkimustoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1987:46. Helsinki, s.
117.
144 Valtion polttoainekeskuksen vuosikertomukset 1977–1987.
39.
39.
149 Vapo-työryhmän mietintö 1978. KTM:n komitea-arkisto. KA; Raimo Sailaksen ja
Ulf Sundqvistin haastattelut, KSMA.
150 Friedman, Milton. Capitalism and Freedom. 40th Anniversary Edition. The University of Chicago Press. 2002.
151 Hay 2001, s. 204-212.
152 Jämsén 1990, s. 28.
153 Vapo-työryhmän mietintö 1978, s. 45; Toimitusjohtaja Kosti Rannan muistio
Vapo-työryhmälle 27.2.1978, KTM:n komitea-arkisto, KA.
154 Vapo-työryhmän mietintö 1978. KTM:n komitea-arkisto. KA.
155 Vapo-työryhmän mietintö 1978. KTM:n komitea-arkisto. KA.
156 Vapo-työryhmän mietintö 1978, s. 45.
157 Kalervo Nurmimäen haastattelu. KSMA.
158 Turvekomitean mietintö. Komiteanmietintö 1983:4. Helsinki, s. 132–134.
161 Vapon vuosikertomukset 1980–1982; Juhani Hakkaraisen ja Kari Mutkan haastattelut, KSMA.
162 Vapon vuosikertomukset 1981–1983.
163 Juhani Hakkaraisen ja Esko Ollilan haastattelut, KSMA.
164 Esko Ollilan haastattelu, KSMA.
165 Juhani Hakkaraisen, Esko Ollilan ja Ulf Sundqvistin haastattelut, KSMA.
166 Esko Ollilan haastattelu, KSMA.
167 Juhani Hakkaraisen, Kari Mutkan, Esko Ollilan ja Ulf Sundqvistin haastattelut,
KSMA.
168 Jämsén 1990, s. 46–47.
169 Jämsén 1990, s. 48.
170 Jämsén 1990, s. 48.
171 Aarno Rantalan ja Seppo Sänkiahon haastattelut, KSMA.
172 Jämsén 1990, s. 50–51.
173 Jämsén 1990, s. 51.
174 Jämsén 1990, s. 57.
175 Jämsén 1990, s. 58.
177 Vapo Oy:n toimintakertomus 1984.
178 Vapo Oy:n toimintakertomukset 1984–1985.
179 Jämsén 1990, s. 58–59.
181 http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=2012, Luettu 3.6.2009.
212
183 Aarno Rantalan ja Seppo Sänkiahon haastattelu, KSMA.
184 Juhani Arppen ja Kari Mutkan haastattelu, KSMA.
185 Jämsén 1990, s. 247–248.
186 Jämsén 1990, s. 292.
188 Juhani Arppen haastattelu, KSMA.
191 Vapo-työryhmä 1977–78, KTM:n komitea-arkisto, KA; Kotimaisten polttoaineiden toimikunta 1978–80, KTM:n komitea-arkisto, KA; Turvekomitean mietintö.
Komiteanmietintö 1983:4. Helsinki; Energiatutkimustoimikunnan mietintö.
Komiteanmietintö 1987:46. Helsinki.
192 Sirkka-Liisa Mikkosen eriävä mielipide Suomen energiastrategiasta. Suomen
energiastrategia: Energiapolitiikan neuvoston ehdotus. Komiteanmietintö 1991:29.
Helsinki, s. 22.
193 Jouni Backmanin, Satu Hassin ja Sinikka Mönkäreen haastattelut, KSMA.
194 Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan mietintö. Komiteanmietintö
1989:9. Helsinki, s. 82–83.
1989:9. Helsinki, s. 5 ja 83–84.
196 Suomen energiastrategia: Energiapolitiikan neuvoston ehdotus. Komiteanmietintö
1991:29. Helsinki, s. 9, 13 ja 16.
197 Markku Nurmen, Eino Siuruaisen ja Jouko Krögerin eriävä mielipide Suomen
energiastrategiasta, Suomen energiastrategia: Energiapolitiikan neuvoston ehdotus.
Komiteanmietintö 1991:29. Helsinki, s. 23.
199 Suomen energiastrategia 1997. KTM:n julkaisuja. Edita Oy: Helsinki.
201 Grill, Hargreaves & Korhola 2000.
202 Minkkinen, Kari ja Laine, Jukka. Turpeen käytön kasvihuonevaikutusten lisätutkimuskartoitus. KTM:n raportti. Helsinki 2001.
203 VNS 1/2001 vp.
204 Lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia – Kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi. Taustaraportti. Helsinki 2005.
205 Pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6.11.2008, s.
206 En hållbar energi- och klimatpolitik för miljö, konkurrenskraft och trygghet. Regeringskansliet 5.2.2009.
207 Hillring, Bengt. Price trends in the Swedish wood fuel market. Biomass and
Bioenergy. Vol. 12, Issue 1, 1997, pp. 41-51; Hillring, Bengt. National strategies
for stimulating the use of bioenergy: policy instruments in Sweden. Biomass and
Bioenergy. Vol. 14, Issue 5-6, 1998, pp. 425-437; Hillring, Bengt. World trade in
forest products and wood fuels. Biomass and Bioenergy. Vol. 30, Issue 10, October
2006, pp. 815-825.
208 Mauri Pekkarisen haastattelu, KSMA.
209 Lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia – Kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi. Taustaraportti. Helsinki 2005.
210 HE 100/2006 vp.
211 Energy Policies of IEA Countries. Finland 2007 Review. IEA: Paris, s. 80-82.
212 Energy Policies of IEA Countries. Sweden 2004 Review. IEA: Paris, s. 86.
213 Arvo Leinosen haastattelu, KSMA.
215 Arvo Leinosen ja Pirkko Selinin haastattelut, KSMA.
217 Energy Research in Finland: 1999–2005. Academy of Finland: Helsinki, s. 9-10.
218 Energy Policies of IEA Countries: Finland – 2007 Review. IEA: Paris, 2007.
219 Turvekomitean mietintö. Komiteanmietintö 1983:4. KTM: Helsinki.
220 Turvekomitean mietintö. Komiteanmietintö 1983:4. KTM: Helsinki.
221 HE 100/2006 vp.
222 HE 100/2006 vp.
223 HE 100/2006 vp.
224 HE 100/2006 vp.
225 Lindholm, Tapio ja Heikkilä, Raimo. Ymmärrystä soiden suojelulle. Teoksessa
Laulujoutsenen perintö: Suomalaisen ympäristöliikkeen taival. Porvoo 2008, s.
76–77.
226 Ibid., s. 77–78.
227 Valtion polttoainekeskuksen kirje Suomen Luonnonsuojeluliitolle ja KTM:lle
228 Ympäristönsuojeluneuvoston kirje valtioneuvostolle 28.6.1974 ja Luonnonvarainhoitotoimiston kirje KTM:lle 21.4.1975, KTM:n komitea-arkisto, KA.
229 Polttoturvesuotoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1973:142. Helsinki.
230 Ympäristönsuojeluneuvoston aloite, DN:o 69/381/74, KTM:n komitea-arkisto,
KA.
231 Luonnonvarainhoitotoimiston kirje KTM:lle 21.4.1975, KTM:n komitea-arkisto,
KA.
236 Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen kirje Valtion polttoainekeskukselle
19.11.1974, EYR-työryhmän arkisto, KTM:n komitea-arkistot, KA.
237 Kts. mm. Wise use of peatlands: Background and principles including a framework for decision-making. 2002. Eds. Joosten, Hans and Clarke, Donald.
International Mire Conservation Group and International Peat Society: Saarijärvi.
238 Ympäristövaikutusten arviointi. Komiteanmietintö 1982:46. Helsinki 1982, s. 9.
19.11.1974, EYR:n arkisto, KTM:n komitea-arkisto, KA.
240 KTM:n lehdistötiedote EYR:n perustamisesta 31.7.1974, EYR:n kokouksen
pöytäkirja 3.10.1974 ja 17.6.1975, Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys
ry:n kirje KTM:n energiaosastolle ja Valtion polttoainekeskukselle 19.11.1974,
KTM:n komitea-arkisto, KA.
241 Ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämistä
suunnitelleen työryhmän mietintö. Komiteanmietintö 1982:46. Helsinki, s. 9-12.
213
242 Lindholm & Heikkilä 2008, s. 78.
243 Katso vireillä olevat ympäristölupa-asiat ja ympäristölupapäätökset, www.ymparisto.
fi.
244 Luonnonsuojelutoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1969: B 24. Helsinki;
Polttoturvesuotoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1973: 142. Helsinki.
245 Maankamaratoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1975: 14. Helsinki; Turvekomitean mietintö. Komiteanmietintö 1983: 4. Helsinki, s. 176–177.
246 Korvela, Tiina. Turvetuotannon luvallistaminen muuttuvassa ympäristössä. Maa-,
vesija ympäristöoikeuden tutkielma. HY: 2008, s. 13 ja 17–19.
suunnitelleen työryhmän mietintö. Komiteanmietintö 1982:46. Helsinki, s. 9-12.
suunnitelleen työryhmän mietintö. Komiteanmietintö 1982:46. Helsinki, s. 36.
suunnitelleen työryhmän mietintö. Komiteanmietintö 1982:46. Helsinki, s. 99.
250 Muisteloita ja kokemuksia YVA-lain synnystä ja sen jälkeisistä vaiheista. Esitelmä
YVA:n 10-vuotispäivillä 31.3.2004. http://www.saunalahti.fi/yva/yvap2004/lauri_tarasti.pdf, Luettu 19.8.2009.
251 Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi. Ohjeita turvetuotannon luonto- ja
naapuruussuhdevaikutusten arvioimiseksi. Turveteollisuusliitto ry: Jyväskylä 2002,
s. 6-9 ja 11.
252 Korvela 2008, s. 11–12 , 21 ja 28.
253 http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12950&lan=fi#a2, Luettu 25.9.2009.
254 Lauri Ijäksen ja Pirkko Selinin haastattelut, KSMA.
255 Lauri Ijäksen, Kalevi Koposen ja Jussi Unkurin haastattelut, KSMA.
256 HS 6.9.2004; Yhteysviranomaisen lausunto ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta koskien Vapo Oy:n Teerinevan turvetuotantoaluetta Lestijärven kunnassa,
LSU-2004-R-20(53).
257 Jussi Unkurin haastattelu, KSMA.
258 Selin 1999, s. 130; Metsä- ja turvetalouden vesiensuojelutoimikunnan mietintö.
Komiteanmietintö 1987:62. Helsinki, s. 291.
259 Sallantaus 1986; Mäkelä 1988; Marja-aho ja Koskinen 1989.
260 Selin 1999, s. 132.
261 Selin 1999, s. 140-141.
262
263 Vesiensuojelun tavoiteohjelman välitilinpäätös 7.1.1993. Vesi- ja ympäristöhallituksen monisteita. Helsinki, s. 1.
264 Selin 1999, s. 132.
265 Selin 1999, s. 132; Ihme 1994; Heikkinen, Ihme & Lakso 1994.
266 Pirkko Selin, Jari Marja-aho, Olli Madekivi ja Simo Jokinen. Kemikalointi turvetuotantovesien puhdistusmenetelmänä. Vesitalous 2/1995.
267 Klöve 2000; Kallio & Erkkilä 2001.
268 Selin 1999, s. 141.
269 Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje. 2003. Ympäristöministeriö: Helsinki.
19.11.1974, EYR:n arkisto, KTM:n komitea-arkisto, KA.
271 KK 324 1991vp.
272 KK 324 1991vp.
273 http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=667&lan=fi, Luettu 30.9.2009.
274 Lunkka 2008; Kaleva 13.9.2009.
1989:9. Ympäristöministeriö: Helsinki, s. 83.
276 Hiilidioksiditoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1991:21. Ympäristöministeriö: Helsinki; Hiilidioksiditoimikunta II:n mietintö. Komiteanmietintö 1994:2.
Ympäristöministeriö: Helsinki.
277 Kirjallinen kysymys E-1968-99/2000/C 225 E/039; Virallinen lehti nro 374 E ,
28/12/2000 s. 0156 – 0157; Virallinen lehti nro 089 E , 20/03/2001 s. 0144 –
0145.
278 Virallinen lehti nro 089 E , 20/03/2001 s. 0144 – 0145.
280 Grubb, M, Vrolijk, C, and Brack, D. 1999. The Kyoto Protocol: A Guide and
Assessment. The Royal Institute of International Affairs: London.
281 “Action brought Official on 7 July by the Commission of the European Communities against Ireland”. Journal of the European Union. C 213/19. Case C-294/03.
282 Jouni Backmanin, Satu Hassin ja Sinikka Mönkäreen haastattelu, KSMA.
283 E-3122/06EN, Stavros Dimasin komission puolesta antama vastaus.
284 IPCC 1996 Revised Guidelines.
285 Jouni Backmanin ja Sinikka Mönkäreen haastattelut, KSMA; Ivars 1994, s. 213.
286 IPCC 2006 Guidelines.
287 Peat fuel: Critical review. SYKE 2009 (painamaton).
288 Selin 1999, s. 69-95.
288b Nilsson & Nilsson 2004; Holmgren et al. 2006; Kirkinen et al. 2007; Hagberg &
Holmgren 2008.
289 Muistio Suomen IPCC-ryhmän avoimesta Turpeen ilmastovaikutusten arviointi
–seminaarista 31.10.2008, Ilmatieteen laitos, Dynamicum. Vapo Oy:n arkisto.
290 Peat fuel: Critical review. SYKE 2009 (painamaton).
291 Kts. Metsätilastolliset vuosikirjat.
292 Polttoainekomitean mietintö 1952; Muistio ”Energiapolitiikasta” vuodelta 1972,
Energiapolitiikan neuvottelukunta, Ko 2, KTM:n komitea-arkisto, KA; Energiankäytön neuvottelukunta 1973–74, Ko 1 ja 2, KTM:n komitea-arkisto, KA;
Energia 1975–1985. Osa I: Energiapolitiikan neuvottelukunnan kannanotto.
Komiteanmietintö 1976:92. Helsinki.
293 Energiatilastot, SVT.
294 Vapo Oy:n vuosikertomus 1985.
297 Kilpailuviraston päätös Vapo Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä
energiaturvemarkkinoilla. Dnro 267/61/94.
300 Vapo Oy:n vuosikertomukset 1985–1989.
301 Jämsén 1990, s. 186–193.
214
302 Jämsén 1990, s. 203.
303 Juhani Hakkaraisen ja Seppo Sänkiahon haastattelut, KSMA.
304 Hakkila, Pentti. Metsähakkeen käytön kehittyminen. Teoksessa Metsästä polttoaineeksi: Polttohakkeen tuotannon puoli vuosisataa. Toim. Pekka-Juhani Kuitto.
Laukaa 2005, s. 63.
305 Jämsén 1990, s. 203.
306 Juhani Hakkaraisen haastattelu, KSMA.
307 Immonen, Kari ja Seppälä, Risto. Polttopuun ja palaturpeen alueittainen tuotanto, jakelu ja käyttö. SITRA, sarja B nro 76. Helsinki 1984.
308 Hakkila, Pentti. Tutkimus kehityksen veturina. Teoksessa Metsästä polttoaineeksi: Polttohakkeen tuotannon puoli vuosisataa. Toim. Pekka-Juhani Kuitto.
Laukaa 2005, s. 83.
310 Vapo Oy:n vuosikertomus 1985–1986.
311 Kalervo Nurmimäen haastattelu, KSMA.
312 Vapo Oy:n vuosikertomus 1998; Matti Hillin haastattelu, KSMA.
314 Sundgren ja Ekman 1967, s. 60.
315 U.S. Geological Surveys, http://minerals.usgs.gov/ds/2005/140/peat.pdf
316 Crum, Howard. Peatlands and peat mosses. The University of Michigan Press.
1988.
317 Crum 1988.
318 Ekman 1967, s. 62–64.
319 Ekman 1967, s. 62.
320 Ekman 1967, s. 62.
321 Sundgren ja Ekman 1967.
322 VTT:n turvetutkimus ja sen tavoitteet. Kirjoittanut Veikko T. Rauhala. KTM:n
323 VTT:n turvetutkimus ja sen tavoitteet. Kirjoittanut Veikko T. Rauhala. KTM:n
324 Turvekomitean mietintö 1983, s. 63.
328 Jämsén 1990, s. 209–214.
330 Jämsén 1990, s. 210–211.
332 Jämsén 1990, s. 215–216.
339 Juhani Arppen ja Olli Reinikaisen haastattelut, KSMA.
340 Jämsén 1990, s. 249.
341 Ibid., s. 249.
343 Juhani Arppen ja Olli Reinikaisen haastattelut, KSMA.
344 Vapo Oy:n vuosikertomukset 1988 ja 1993.
345 Turvekomitean mietintö. Komiteanmietintö 1983:4.
349 Eino Siuruaisen haastattelu, KSMA.
350 Kyseisen luvun lähteinä on käytetty Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen Organisaatioiden muisti-hankkeessa kerättyä haastatteluaineistoa
(noin 80 haastattelua), joka on tallennettu Keski-Suomen Muistitietoarkistoon,
sekä Taloustutkimus Oy:n koko väestöä edustavaa galluptutkimusta energiaturpeesta vuodelta 2009.
351 Turveteollisuusliitto-lehti 1/1969 (TTL:n vuosikertomus 1968).
352 Matkakertomuksia, A. Sundgren, ”Muutamia havaintoja eräiden Keski-Euroopan
maiden turpeennostokysymyksistä”.Turveteollisuusliitto ry:n arkisto, Historia II, järj.
nro 56, JYMA.
353 Matkakertomuksia, M. Salmi, ”Tanskan polttoturveteollisuudesta”,
GTK:njulkaisuja nro 48, Hki 1949.Turveteollisuusliitto ry:n arkisto, Historia II
järj. nro 56, JYMA.
354 Ibid.; Turveteollisuusliitto-lehti 3/1983, 28.
355 Jämsen 1990, 189-190.
356 Turveteollisuutta käsitteleviä tutkimuksia, A. Pöntys, ”Esitelmä polttoturpeen
nostosta ja käytöstä Suomessa”12.7. 1954. Turveteollisuusliitto ry:n arkisto,
Historia III järj. nro 57. JYMA.
357 Turveteollisuusliitto-lehti 3/1983,28-29.
358 ”Matkakertomus opintomatkasta Neuvostoliittoon 22.-28.8. 1957”. Matkakertomuksia, Turveteollisuusliitto ry:n arkisto, Historia II järj. nro 56, JYMA.
359 ”Turveteollisuuden laajentaminen”. Turveteollisuutta käsitteleviä tutkimuksia,
turveteollisuusliitto ry:n arkisto, Historia III järj. nro 57, JYMA.
360 Myyryläinen, Heikki 1990, s. 10.
361 Turveteollisuusliitto-lehti 3/1983, s. 30 ja 43.
362 Turveteollisuusliitto-lehti 3/1983, s. 24.
364 Turveteollisuusliitto-lehti 1/1967 (TTL:n vuosikertomus 1966).
365 Turveteollisuusliito-lehti, 1/1968 (TTL:n vuosikertomus 1967).
366 Turveteollisuusliito-lehti, 1/1969 (TTL:n vuosikertomus 1968).
367 Valtion polttoainekeskuksen johtokunnan pöytäkirja 28.5.1968.
Johtokunnan pöytäkirjat 1965-1971, VAPO I Ca5, JYMA.
368 Ibid.
369 Muistiinpanot Dergunovin, Chistakovin ja Suonisen välisistä keskusteluista,
11.6.1974. Sekalaisten valiokuntien ja työryhmien pöytäkirjoja 1945–1986,
Pöytäkirjat, Turveteollisuusliitto ry:n arkisto, JYMA.
370 Hallituksen kokous 4.3.1968; 17.5.1968. Hallituksen pöytäkirjat 1960–1972,
Turveteollisuusliitto ry:n arkisto, JYMA.
371 Hallituksen kokous 21.4.1969. Hallituksen pöytäkirjat 1960–1972, Turveteollisuusliitto ry:n arkisto, JYMA.
372 Turveteollisuuslehdet 1972-74.
215
373 Raimo Helanderin haastattelu, 17.4.2007.
374 Raimo Helanderin ja Tuomo Nurmisen haastattelu, 17.4.2007.
375 Valtion polttoainekeskuksen johtokunnan pöytäkirja 14.2.1972. Johtokunnan pöytäkirjat 1972–1975, I Ca6, VAPO, JYMA.
376 Turveteollisuusliitto-lehti 4/1975, 40.
377 Valtion polttoainekeskuksen johtokunnan pöytäkirja 14.2.1972. Johtokunnan pöytäkirjat 1972–1975, I Ca6, VAPO, JYMA; Teuvo Laaksoharjun
haastattelu 17.4.2007.
Johtokunnan pöytäkirjat 1972–1975, VAPO, I Ca6, JYMA.
379 Valtion polttoainekeskuksen johtokunnan pöytäkirja 12.3.ja 13.3. 1973.
Johtokunnan pöytäkirjat 1972-1975, VAPO, I Ca6, JYMA; Jämsen 1990,
s. 242.
380 Valtion polttoainekeskuksen johtokunnan pöytäkirja 11.2.1974 ja 6.11.
1975. Johtokunnan pöytäkirjat 1972-1975, I Ca6, VAPO, JYMA.
381 Valtion polttoainekeskuksen johtokunnan pöytäkirja 7.3.1974, 3.10.1974 ja
7.11.1974. Johtokunnan pöytäkirjat 1972-1975, I Ca6, VAPO, JYMA.
382 Tuomo Nurmisen haastattelu 17.4.2007.
383Valtion polttoainekeskuksen johtokunnan pöytäkirja 16.1.1975.
Johtokunnan pöytäkirjat 1972–1975, I Ca6, VAPO, JYMA.
385 Jämsen 1990, s. 220.
388 Dan Asplundin haastattelu 8.5.2008.
389 Valtion polttoainekeskuksen johtokunnan pöytäkirja 1.9.1977. Johtokunnan pöytäkirjat 1976–1978, I Ca7, VAPO, JYMA.
390 Turveteollisuusliitto-lehti 2/1972, s. 48–52.
391 Turveteollisuusliiton vuosikertomus 1977, s. 9.
392 Turveryhmän kokous, 3.1.1977. Turvetuotantoryhmän muistiot 1974–
1980, VAPO, JYMA.
393 Turveryhmän kokouspöytäkirja 7.11.1975, 21.3.1977, 8.6.1977, 19.9.1977
ja 14.11.1977. Turvetuotantoryhmän muistiot 1974-1980, I Ma6, VAPO,
JYMA.
394 Valtion polttoainekeskuksen johtokunnan pöytäkirja 17.12.1981. Johtokunnan pöytäkirjat 1981, II Ca1 0, VAPO, JYMA.
395 Valtion polttoainekeskuksen johtokunnan pöytäkirja 17.2.1983 ja 26.5.1983.
Johtokunnan pöytäkirjat 1983-1984, II Ca12, VAPO, JYMA.
396 Tuomo Nurmisen haastattelu 17.4.2007.
397 Myyryläinen, Heikki 1990, s. 43–44 ja 81–82.
398 Autio-Sarasmo, Sari 2006, s. 111–113.
400 Mutanen , K. & SahrmanK. 1984, s. 43.
401 Raimo Helanderin haastattelu 17.4.2007.
403 Turveteollisuusliitto-lehti 4/1977, s. 7-8. Alun perin turveurakoitsijana
toiminut Taisto Raussi kehitteli mm. pienen pyörätraktorivetoisen imuvaunun
sekä uudenlaisen jyrsintyypin (ns. äestyyppi), jossa ei ollut lainkaan pyöriviä
jyrsinteriä, kuten useimmissa aiemmissa jyrsimissä. Tämä uudenlainen
jyrsintyyppi yleistyikin 1970-luvun lopulla nopeasti yhdessä pitkälti Turveteollisuusliiton kehittelemän ns. ruuvijyrsimen kanssa.
404 Myyryläinen, Heikki 1990, s. 15-16.
405 Ibid., s. 11.18, 21-22 ja 79.
406 Turveteollisuusliitto-lehti 2/1972, s. 8-14.
407 Raimo Helanderin haastattelu, 17.4.2007.
408 Seppo Sänkiahon haastattelu 4.4.2007.
409 Teuvo Laaksoharjun haastattelu 17.4.2007.
411 Mokyr, Joel 1992, “Technological Inertia in Economic History”, The
Journal ofEconomic History, Vol. 52, No. 2 (Jun., 1992), 328-329.
412Saarinen,Jani2005, 129,s. 132-133.
413 Esko Muhosen haastattelu 11.4.2007.
415 Valtion polttoainekeskuksen johtokunnan pöytäkirja 27.6.1980. Johtokunnan
pöytäkirjat 1980, II Ca9, VAPO, JYMA.
416 Myyryläinen, Heikki 1990, s. 44-45.
417 Ibid., s. 80.
419 Timo Nyrösen haastattelu 20.4.2007.
420 Turveryhmän kokous 25.2.1980. Turvetuotantoryhmän muistiot
1974–1980, IMa6, VAPO, JYMA.
216
Lähteet ja kirjallisuus
Arkistot
Eduskunnan kirjasto
Hallituksen esitykset 1968–2009.
Valtiopäiväasiakirjat 1968–2009.
Kauppa- ja teollisuusministeriön arkisto, Kansallisarkisto
Energiakäytön neuvottelukunnan pöytäkirjat 1971–1974.
Energiapolitiikan neuvottelukunnan pöytäkirjat 1972–1981.
EYR-työryhmän pöytäkirjat 1974–1978.
Komitea-arkisto 1950–1993
Kotimaisten energialähteiden tutkimustyöryhmän pöytäkirjat 1978–1979.
Suomen Pankin energiataloudellisen työryhmän pöytäkirjat 1971–1973.
Turvetyöryhmän pöytäkirjat 1973–1974.
Vapo-työryhmän pöytäkirjat 1979–1980.
Vapo Oy:n arkisto
Valtion polttoainekeskuksen pöytäkirjat 1968–1983.
Valtion polttoainekeskuksen vuosikertomukset 1968–1983.
Vapo Oy:n pöytäkirjat 1984–2009.
Vapo Oy:n vuosikertomukset 1984–2009.
Painetut lähteet, komiteamietinnöt, tilastojulkaisut
BP Statistical Review of World Energy.
Energia 1975–1985. Komiteanmietintö 1976:22. Helsinki 1976
Energia 1975–1985. Osa I: Energiapolitiikan neuvottelukunnan kannanotto. Komiteanmietintö 1976:92. Helsinki 1976.
Energiatilastot 1973–2009, SVT.
Energiatutkimustoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1987:46. Helsinki 1987.
Energy Policies of IEA Countries. Sweden 2004 Review. IEA: Paris.
Energy Policies of IEA Countries. Finland 2007 Review. IEA: Paris.
Energy Research in Finland: 1999–2005. Academy of Finland: Helsinki 2005.
En hållbar energi- och klimatpolitik för miljö, konkurrenskraft och trygghet. Regeringskansliet 5.2.2009.
Hiilidioksiditoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1991:21. Ympäristöministeriö: Helsinki.
Hiilidioksiditoimikunta II:n mietintö. Komiteanmietintö 1994:2. Ympäristöministeriö: Helsinki.
IPCC 1996 Revised Guidelines.
Lestijärven vesiensuojelusuunnitelma. Toimittaneet Päiviö Tokola ja Sinikka Jokela. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 125. Vesi- ja ympäristöhallitus, Kokkolan vesija ympäristöpiiri. Helsinki 1988.
Luonnonsuojelutoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1969: B 24. Helsinki 1969.
Lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia – Kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi. Taustaraportti. Helsinki 2005.
Maankamaratoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1975: 14. Helsinki 1975.
Metsä- ja turvetalouden vesiensuojelutoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1987:62. Helsinki 1987.
Pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6.11.2008.
Polttoainekomitean mietintö 1950 ja 1952.
Polttoturvesuotoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1973:142. Helsinki 1973.
Suomen energiahuolto vuosina 1975–1985: Energiapolitiikan neuvottelukunnan väliraportti. Komiteanmietintö 1974: 112. Helsinki 1974.
Suomen energiastrategia: Energiapolitiikan neuvoston ehdotus. Komiteanmietintö 1991:29. Helsinki 1991.
Suomen energiastrategia 1997. KTM:n julkaisuja. Edita Oy: Helsinki.
Suomen energiatutkimuksen suuntaviivat. Komiteanmietintö 1979:17. Helsinki 1979.
U.S. Geological Surveys 1903–2009.
Turvekomitean mietintö. Komiteanmietintö 1983:4. Helsinki 1983.
Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje. 2003. Ympäristöministeriö: Helsinki.
217
Valmisteverolakikomitean mietintö. Komiteanmietintö 1979:33. Helsinki 1979.
Vesiensuojelun tavoiteohjelman välitilinpäätös 7.1.1993. Vesi- ja ympäristöhallituksen monisteita. Helsinki.
Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 1989:9. Helsinki 1989.
Ympäristövaikutusten arviointi. Komiteanmietintö 1982:46. Helsinki 1982.
Lehdistö
Helsingin Sanomat
Kaleva
Taloussanomat
Vapolainen
Vesitalous
Painamattomat tutkielmat
Kinnaslampi, Jukka. 2009. Ruskeata kultaa: Turpeen tuotantoteknologian tuotanto ja siirtyminen 1970- ja 1980-luvuilla Suomen idänkaupan viitekehyksessä. Taloushistorian pro gradu-työ. Historian ja
etnologian laitos: JY.
Korvela, Tiina. 2008. Turvetuotannon luvallistaminen muuttuvassa
ympäristössä. Maa-, vesija ympäristöoikeuden tutkielma. HY.
Saikku, Laura. 2004. Typen ja fosforin virrat Suomen energiasektorilla
1900–2020. Ympäristönsuojelutieteen pro gradu –työ. Bio- ja ympäristötieteiden laitos. HY.
Kirjallisuus
Carlsson, Bo. 1983. Industrial Subsidies in Sweden: Macro-Economic
Effects and an International Comparison. The Journal of Industrial
Economics, Vol. 32, No. 1, Sep. 1983, pp.1-23.
Cornelisse, Charles. 2008. Energiemarkten en energiehandel in Holland
in de late middeleeuwen. Verloren: Hilversum.
Crill, Patrick, Hargreaves, Ken, and Korhola, Atte. 2000. Turpeen asema
Suomen kasvihuonekaasutaseissa. Kauppa- ja teollisuusministeriön
tutkimuksia ja raportteja 20/2000. Helsinki.
Crum, Howard. 1988. Peatlands and peat mosses. The University of
Michigan Press.
Ekman, Erkki. 1967. Näkymiä eri maiden turveteollisuudesta. Suo
5/1967.
Friedman, Milton. 2002. Capitalism and Freedom. 40th Anniversary Edition. The University of Chicago Press.
Griendt van de, H.F. 2002. Uit sphagnum geboren: een eeuw turfstrooiselindustrie in Nederland, 1882-1983. Stichting zuidelijk historische
contact: Tilburg.
Grubb, M, Vrolijk, C, and Brack, D. 1999. The Kyoto Protocol: A Guide
and Assessment. The Royal Institute of International Affairs: London.
Hakkila, Pentti. 2005a. Metsähakkeen käytön kehittyminen. Teoksessa
Metsästä polttoaineeksi: Polttohakkeen tuotannon puoli vuosisataa.
Toim. Pekka-Juhani Kuitto. Laukaa.
Hakkila, Pentti. Tutkimus kehityksen veturina. 2005b. Teoksessa Metsästä
polttoaineeksi: Polttohakkeen tuotannon puoli vuosisataa. Toim. PekkaJuhani Kuitto. Laukaa.
Hausman, William, Hertner, Peter & Wilkins, Mira. 2008. Global electrification: Multinational enterprise and International Finance in the
History of Light and Power. Cambridge University Press.
Hay, Colin. 2001. The Crisis of Keynesianism and the Rise of Neoliberalism in Britain. In John L. Campbell and Ove K. Pedersen eds., The Rise
of Neoliberalism and Institutional Analysis. Princeton University Press.
Hillring, Bengt. 1997. Price trends in the Swedish wood fuel market.
Biomass and Bioenergy. Vol. 12, Issue 1, 1997, pp. 41-51.
Hillring, Bengt. 1998. National strategies for stimulating the use of bioenergy: Policy instruments in Sweden. Biomass and Bioenergy, Volume 14,
Issues 5-6.
Hillring, Bengt. 2006. World trade in forest products and wood fuels.
Biomass and Bioenergy. Vol. 30, Issue 10, October 2006, pp. 815-825.
Immonen, Kari ja Seppälä, Risto. 1984. Polttopuun ja palaturpeen alueittainen tuotanto, jakelu ja käyttö. SITRA, sarja B nro 76. Helsinki.
Ibenholt, Karin. 2002. Explaining learning curves for wind power. Energy
Policy, Vol. 30, Issue 13 (October 2002), pp. 1181-1189.
Jernelöv, Simon & Jernelöv, Arne. 2001. Peat: Fossil or biofuel? A Swedish
Perspective. FRN: Kiiruna.
218
Jämsén, Asko. 1990. Halkometsästä sahoille ja soille: Vapo Oy 19401990. Gummerus Oy: Jyväskylä.
Kirkinen, J., Minkkinen, K., Penttilä, T., Kojola, S., Sievänen, R., Alm,
J., Saarnio, S., Silvan, N., Laine, J., Savolainen, I. 2007. Greenhouse
impact due to different peat utilisation chains in Finland — a lifecycle approach. Boreal Environment Research 12: 221–223.
Klemetti, Veijo. 2008. Turvetuotantoa ja tutkimusta Kihniön Aitonevalla. Teoksessa Suomi-Suomaa. Toim. Riitta Korhonen, Leila Korpela ja
Sakari Sarkkola. Suoseura: Art Print.
Klöve, Björn. 2000. Turvetuotannon vesistökuormituksen synty: Virtaamansäädön käyttö ja soveltaminen vesiensuojeluun. Jyväskylä.
Kuisma, Markku. 1997. Kylmä sota, kuuma öljy: Neste, Suomi ja kaksi
Eurooppaa. WSOY: Porvoo.
Lappalainen, Eino. 2008. Soiden varhaiskäyttöä ja uskomuksia. Teoksessa Suomi-Suomaa. Toim. Riitta Korhonen, Leila Korpela ja Sakari
Sarkkola. Suoseura: Art Print.
Lew, Debra. Alternatives to coal and candle: wind power in China.
Energy Policy, Vol. 28, Issue 4 (April 2000), pp. 271-286.
Lindholm, Tapio ja Heikkilä, Raimo. 2008. Ymmärrystä soiden suojelulle. Teoksessa Laulujoutsenen perintö: Suomalaisen ympäristöliikkeen taival. SLL: Porvoo.
Lunkka, Juha-Pekka. 2008. Maapallon ilmastohistoria: Kasvihuoneista
jääkausiin. Gaudeamus: Helsinki University Press.
Marja-aho, J. & Koskinen, K. 1989: Turvetuotannon vesistövaikutukset. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 36. Helsinki.
Mead, Walter. 1978. The Performance of Government in Energy Regulations. The American Economic Review, Vol. 69, No. 2, May 1978,
pp. 352-356.
Minkkinen, Kari ja Laine, Jukka. 2001. Turpeen käytön kasvihuonevaikutusten lisätutkimuskartoitus. KTM:n raportti. Helsinki.
Morthorst, P.O. 2000. The development of a green certificate market.
Energy Policy, Vol. 28, Issue 15 (December 2000), pp. 1085-1094.
Myllyntaus, Timo. 1991. Electrifying Finland: The Transfer of a New
Technology into a Late Industrialising Economy. Hampshire-London.
Ojala, Jari. 2008. Pankkileireistä kansainvälisiin jättiyhtiöihin. Teoksessa Kriisi ja kumous: Metsäteollisuus ja maailmantalouden murros
1973–2008. Toim. Markku Kuisma. SKS: Keuruu.
Päivänen, Juhani. 1998. Soiden metsätaloudellinen käyttöönotto. Teoksessa Suomi-Suomaa: Soiden ja turpeen tutkimus sekä kestävä käyttö.
Toim. Riitta Korhonen, Leila Korpela ja Sakari Sarkkola. Art Print.
Ruostetsaari, Ilkka. 1989. Energiapolitiikan määräytyminen: Julkisten,
kollektiivisten ja markkinaperusteisten toimijoiden asema Suomen energiasektorin politiikkaverkostossa. Acta Universitatis Tamperensis, Ser. A.,
Vol. 278. Tampere.
Sallantaus, T. 1986: Soiden metsä- ja turvetalouden vesistövaikutukset.
Kirjallisuuskatsaus. Maa- ja metsätalousministeriö. Luonnonvarajulkaisuja 11. Helsinki.
Selin, Pirkko. 1999. Turvevarojen teollinen käyttö ja suopohjien hyödyntäminen Suomessa. Jyväskylä Studies in Biological and Environmental
Science 79. Jyväskylä.
Sipilä, Aila & Kortesluoma, Sirpa. 2004. Aitoneva – Työtä, turvetta ja
elämää. Keuruu.
Sundgren, Albert & Ekman, Erkki. 1967. VTT 25 vuotta: Turpeen tulevaisuus. Teknillinen Aikakauslehti 12/1967.
Turvemaan energiakäytön ilmastovaikutus – maankäyttöskenaario. 2007.
Kirkinen, Johanna, Hillebrand, Kari & Savolainen, Ilkka. VTT Tiedotteita 2365. Espoo.
Turveteollisuusliitto 1943–1983. 1983. Julkaisu nro 3-1983. Turveteollisuusliitto: Helsinki.
Turvetuotannon sääriskit. Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä- ja
toimikuntaraportteja 7/1999. Edita Oy: Helsinki.
Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi. 2002. Ohjeita turvetuotannon luonto- ja naapuruussuhdevaikutusten arvioimiseksi. Turveteollisuusliitto ry: Jyväskylä.
Winchester, A.J.L. 2000. The Harvest of the Hills: Rural Life in Northern England and Southern Scotland 1400-1700. Edinburgh University
Press: Edinburgh.
Virtanen, Kimmo. 2008. Soiden geologinen tutkimus. Teoksessa Suomi
– Suomaa: Soiden ja turpeen tutkimus sekä kestävä käyttö. Toim. Riitta
Korhonen, Leila Korpela ja Sakari Sarkkola. Art Print Oy.
Wise use of peatlands: Background and principles including a framework
for decision-making. 2002. Eds. Joosten, Hans and Clarke, Donald.
International Mire Conservation Group and International Peat Society:
Saarijärvi.
219
Haastattelut
Esa Ruuskasen tekemät haastattelut
Jouni Backman (28.8.2008)
Juhani Hakkarainen (11.8.2008)
Satu Hassi (5.9.2008)
Matti Hilli (11.8.2008)
Raimo Hopia (11.11.2008)
Juha Huotari (25.9.2008)
Antero Jännes (27.8.2008)
Heikki Koivisto (17.9.2008)
Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala (28.8.2008)
Martti Kätkä (2.10.2008)
Jukka Leskelä (17.9.2008)
Kari Mutka (6.10.2009)
Sinikka Mönkäre (16.9.2008)
Veli-Pekka Nummikoski (3.10.2008)
Kalervo Nurmimäki (27.8.2008)
Mauri Pekkarinen (19.1.2009)
Samuli Pohjamo (21.8.2008)
Erkki Pulliainen (6.10.2008)
Timo Rajala (17.9.2008)
Jukka Ruusunen (18.8.2008)
Anja Silvennoinen (2.10.2008)
Eino Siuruainen (19.9.2008)
Stefan Sundman (16.9.2008)
Ulf Sundqvist (28.8.2008)
Seppo Sänkiaho (6.10.2009)
Paavo Väyrynen (2.10.2008)
Veera Hietasen ja Sini-Mari Kososen tekemät haastattelut
Tapo Lehtoranta (20.5.2008)
Esa Lindholm (14.5.2008)
Raimo Martikka (13.5.2008)
Aulis Martinmäki (12.5.2008)
Pekka Salminen (7.5.2008)
Martti Äijälä (8.5.2008)
Pilvi Hämeenahon ja Jukka Kinnaslammen tekemät haastattelut
Raimo Helander (17.4.2007)
Risto Jormalainen (17.4.2007)
Teuvo Laaksoharju (17.4.2007)
Tuomo Nurminen (17.4.2007)
Timo Nyrönen (20.4.2007)
Aarno Rantala (24.4.2007)
Hanna Jangerin ja Pasi Nevalaisen tekemät haastattelut
Tarmo Leikas (30.3.2007)
Olli Reinikainen (4.4.2007)
Jukka Kinnaslammen ja Marika Viinikan tekemät haastattelut
Dan Asplund (8.5.2008)
Leena Fagernäs (16.5.2008)
Satu Helynen (16.5.2008)
Eino Lappalainen (7.5.2008)
Pentti Leino (16.5.2008)
Arvo Leinonen (21.5.2008)
Tarja-Liisa Perttala (29.5.2008)
Raija Pikku-Pyhältö (29.5.2008)
Tuomas Lammisen ja Hanna-Riikka Mansikan tekemät haastattelut
Jorma Honkanen (23.4.2007)
Lauri Ijäs (30.3.2007)
Veijo Klemetti (28.3.2007)
Jaakko Lehtovaara (30.3.2007)
Pirkko Selin (30.4.2007)
Jussi Unkuri (24.4.2007)
220
Johanna Latva-Koistiolan tekemät haastattelut
Heikki Nyyssönen (2.5.2007)
Raimo Sopo (2.5.2007)
Pasi Nevalaisen ja Jaakko Blombergin tekemät haastattelut
Juhani Arppe (24.4.2007)
Esko Muhonen (11.4.2007)
Eija Typön ja Tapio Juutisen tekemät haastattelut
Aimo Aalto (27.5.2008)
Pekka Kettunen (27.5.2008)
Antti Oksanen (28.5.2008)
Esko Ollila (26.5.2008)
Raimo Sailas (28.5.2008)
Markku Tapio (27.5.2008)
221
Kirjassa esiintyvät seuraavat henkilöt
Aaltonen Lauri
Aapala Kaisu
Aho Esko
Aho Mauno
Alava Petri
Arppe Juhani
Asplund Dan
Auer Jaakko
Babcock
Backman Jouni
Blomroos Ilmari
Bord na Mona
Bärlund Kaj
Bärs Bruno
Crill Patrick
Deere John
Ek Lena
Ekelund Waldemar
Ekman Erkki
Foenander Jacob
Friedman Milton
Hakanen Timo
Hakkarainen Juhani
Hakkarainen Urho
Hakulinen Leena
Hargreaves Ken
Hassi Satu
Heikkilä Raimo
Helander Raimo
Hilli Matti
Hillilä Kaarlo
Hintikka Onerva
Holm Caj
Holmgren
Huikari Olavi
Häyrinen Urpo
Ijäs Lauri
Immonen Viljo
Jansson Jan-Magnus
Joutsamo Esko
Jämsen Asko
Jäppinen Juho
Kairamo Kari
Kalliala Osmo
Kallio Jorma
Kalliola Raimo
Kara Mikko
Karvonen Juho
Kauppi Pia-Noora
Kettunen Pekka
Kinnaslampi Jukka
Kirkinen
Kirves Lauri
Kivistö Kalevi
Klemetti Veijo
Knuuttila Sakari
Koivisto Mauno
Koivisto Tellervo
Komppa Gustaf
Kopstein Melvin
Korhola Atte
Korhola Eija-Riitta
Korhonen Riitta
Korkiakangas Pirjo
Korpeinen Pekka
Korpela Juhani Korpela Leila
Koskinen Martti
Koskiniemi Antti
Kosunen Reijo
Kröger Jouko
Kulonpalo Jukka
Kääriäinen Markku
Lappalainen Eino
Larsson Lars
Laukkarinen Jaana
Laurila Erkki
Lax Henrik
Lehti Helmer
Leijting Jorrit
Leinonen Arvo
Lightfoot Andrew
Lihtonen V.
Lindholm Tapio
Lipponen Paavo
Littow Paavo
Luberg Arvo
Luomi Martti
Lähteinen Olavi
Malaska Pentti
Mäkinen Simo
Mandelin Mauri
Markkula Martti
Martikka Raimo
Mattila Matti
Merviö Martti
Miettinen Martti
Mikkonen Sirkka-Liisa
Minkkinen Kari
Muhonen Esko
Mutka Kari
Mäkinen Veikko
Mälkki Helena
Mönkäre Sinikka
Neuvo Leo
Nevanlinna Lasse
Nikkilä Lea-Elina
Nilsson Kristina
Nurmi Markku
Nurmimäki Kalervo
Nurminen Tuomo
Nyrönen Timo
Nyyssönen Heikki
Ojala Jari
222
Oksanen Antti
Olander Erik
Ollila Esko
Osara N. A.
Osara Nils
Paappanen Teuvo
Paasilinna Reino
Palmgren Anders
Palmroth Gunnar
Paloheimo H.G.
Pankratos
Pekkarinen Mauri
Pietikäinen Sirpa
Piha Antero
Pohjamo Samuli
Priha Seppo
Pulliainen Erkki
Puolamäki Irja-Leena
Puranen Johanna
Purasjoki Matti
Purontaus Jorma
Puustjärvi Viljo
Pöntys Aatu
Pöyry Jaakko
Raade Uolevi
Ranta Kosti
Rantala Aarno
Rantala Raimo
Rauhala Veikko T.
Raussi Taisto
Reinfeldt Fredrik
Rekola Pekka
Ruuhijärvi Rauno
Rühle
Saari Seppo J.
Sahrakorpi Yrjö
Saikku Tapio
Sailas Raimo
Sallinen Aino
Salmi Martti
Salminen Pekka
Sarkkola Sakari
Selin Pirkko
Serlachius Erik R.
Sillberg Olavi
Simonen Aarre
Siuruainen Eino
Snore
Sopo Raimo
Stenbäck Asser
Sundgren Albert
Sundqvist Ulf
Suoninen Antti
Sänkiaho Seppo
Tapio Markku
Tarasti Lauri
Teppo Esa
Tommila Esa
Tuominen Helge
Turunen Taisto
Törrönen Heikki
Unkuri Jussi
Uronen Reino
Vaara Erkki
Wahlroos Bror
Vanhanen Matti
Weber
Wickström Nils
Wiesmoore
Virrankoski Kyösti
Virtanen A. I.
Virtanen Kimmo
Vuorilehto Simo
Väyrynen Paavo
223
224

SuoSta voimaa ja lämpöä

Transcription

Similar documents

maailman paras lähienergian toimitusketjussa -esite

Vapon vuosi

välkky 2/2014 - Keravan Energia Oy

apua vailla - Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry

täältä