Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

Transcription

Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti
Kehittyvä Elintarvike 2/07
Kehittyvä
2/07
Elintarvike
0
6
o
r
e
um
n
a
l
h
- ju
Uusi FoodTec -palkinto
elintarvikealalle
Lisää huippuosaamisen
vientiyrityksiä Suomeen!
Elintarvikeklusteri
tähyää Itämeren alueelle
ja Kaukoitään
Sienten terveysvaikutuksia
tutkitaan Pohjois-Karjalassa
Suomalainen terveysruoka esillä Lontoossa
157
Elintarviketieteiden Seuran yhteystiedot
Elintarviketieteiden Seuran (ETS)
hallitus
ETM Markus Luhtala
Puheenjohtaja
Stockmann Oyj Abp
PL 147, 00381 HELSINKI
p. (09) 121 5602, 050 388 9647
f. (09) 121 5671
markus.luhtala@stockmann.com
FT, ETL Jarmo E. A. Heinonen
varapuheenjohtaja
Laurea ammattikorkeakoulu
Vanha maantie 9, 02650 ESPOO
p. 040 536 1437
f. 020 5787 401
jarmo.heinonen@laurea.fi
MMM Salme Haapala
Foodwest Oy
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
p. (06) 421 0036, 040 585 1772
salme.haapala@foodwest.fi
KTaO Pirjo Huhtala
Tuote- ja ravitsemuspalvelut
Valio Oy Markkinointi
PL 10 (Meijeritie 6), 00039 VALIO
p. 045 120 9045
piri.huhtala@gmail.com
FM Kaisu Keskitalo
Elintarviketeknologian laitos
PL 66 (Agnes Sjöbergin katu 2)
00014 HELSINGIN YLIOPISTO
p. (09) 191 58206, 040 726 4651
f. (09) 191 58460
kaisu.keskitalo@helsinki.fi
ELL Annukka Markkula
Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos
PL 66, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
p. (09) 191 57146, 040 737 0179
f. (09) 191 57170
annukka.markkula@helsinki.fi
FT Jukka-Pekka Suomela
Biokemian ja elintarvikekemian laitos
20014 TURUN YLIOPISTO
p. (02) 333 6871, 044 517 1076
f. (02) 333 6860
jukka-pekka.suomela@utu.fi
Elintarviketieteiden Seuran
toimihenkilöt
FM Tiina Ritvanen
Sihteeri
PL 115 (Pasilankatu 2), 00241 HELSINKI
p. 0400 805 193
f. (09) 547 4700
sihteeri@ets.fi
FM Soili Lampolahti
taloudenhoitaja
Valio T&K, Aistittava laatu
PL 30, 00039 VALIO
p. 010 381 2058, 050 384 2587
f. 010 381 3049
soili.lampolahti@valio.fi
Aistinvaraisen tutkimuksen
jaoston (ATJ) johtoryhmä
Ins. Hans Helminen
puheenjohtaja
Danisco A/S
Riitankuja 1–3 C, 00840 HELSINKI
p. (09) 622 9060, 050 572 3357
f. (09) 622 90620
hans.helminen@danisco.com
FM Kaisu Keskitalo
p. (09) 191 58206, 040 726 4651
f. (09) 191 58460
DI Hannele Sweins
VTT
PL 1000, 02044 VTT
p. 020 722 5112
f. 020 722 7071
hannele.sweins at vtt.fi
Restonomi amk Suvi Urvikko
Foodwest Oy
Hallilantie 24, 33820 TAMPERE
p. (03) 3399 2552, 050 500 4480
f. (03) 3399 2510
suvi.urvikko@foodwest.fi
ETM Asko Mäyry
Foodwest Oy
Vaasantie 1C, 60100 SEINÄJOKI
p. (06) 4210023, 0400 791748
f. (06) 4210020
asko.mayry@foodwest.fi
DI Essi Hanhinen
Pöyry Engineering Oy
PL 16 (Jaakonkatu 2), 01621 VANTAA
p. 010 33 23421
f. 010 33 23400
essi.hanhinen@poyry.com
etyo Paula Koivisto
Helsingin yliopisto
Elintarviketeknologia
Talonpojantie 15 as 111
00790 HELSINKI
p. 040 5650009
paula.koivisto@helsinki.fi
ELL Liisa Palmu
Ympäristöterveydenhuolto
Eerikinkatu 34, 20100 TURKU
p. (02) 269 1360
f. (02) 269 1066
liisa.palmu@turku.fi
TkT Markku Hurme
PL 6100, 02015 TKK
p. (09) 451 2632, 050 305 6172
f. (09) 451 2694
markku.hurme@tkk.fi
Ins. Seija Sulanto
Vaasan & Vaasan Oy
Nuijalantie 11, 02630 ESPOO
p. 020 446 2339
f. 020 446 2340
seija.sulanto@vaasan.com
FM Terhi Pohjanheimo
Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus
p. 040 7045223
f. (02) 333 6862
terhi.pohjanheimo@utu.fi
Elintarvikeanalytiikan jaoston
(EAJ) johtoryhmä
FT Susanna Eerola
puheenjohtaja
Mittatekniikan keskus
PL 9 (Tekniikantie 1)
02151 ESPOO
p. 010 6054 508
susanna.eerola@mikes.fi
ETT Terhi Koivu-Tikkanen
Sihteeri
Orion Corporation ORION PHARMA
Farmakokinetiikan ja bioanalytiikan osasto
PL 65, 02101 ESPOO
p. 050 966 2364
terhi.koivu-tikkanen@orionpharma.com
MMM Irma Isotalo
Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia
PL 58 (Nilsiänkatu 3)
p. (09) 191 54076, 040 825 6751
f. (09) 191 54084
irma.isotalo@helsinki.fi
MMM Ina Tammersalo-Karsten
Oriola Oy
Orionintie 5, 02200 ESPOO
p. 010 429 2354, 050 429 2354
f. 010 429 3737
ina.tammersalo-karsten@oriola.com
MMM Tiina Piilo
Viikki Food Centre
p. 09) 191 58454, 050 592 4794
f. 09) 191 58600
tiina.piilo@helsinki.fi
ELL Elina Vihavainen
p. (09) 191 57118
f. (09) 191 57101
elina.vihavainen@helsinki.fi
Itä- ja Pohjois-Suomen jaoston
(IPSJ) johtoryhmä
ETM Tuomo Tupasela
MTT, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus
Myllytie 1, 31600 JOKIOINEN
p. (03) 4188 3291, 040 513 3586
f. (03) 4188 3244
tuomo.tupasela@mtt.fi
FT Anja Lapveteläinen
puheenjohtaja
ETTK, Mediteknia
Kuopion yliopisto
PL 1627, 70211 KUOPIO
p. (017) 163 614, 040 521 2639
f. (017) 162792
anja.lapvetelainen@uku.fi
DI Virpi Varjonen
Invenire Market Intelligence Oy
PharmaCity, Itäinen Pitkäkatu 4 B
20520 TURKU
p. (02) 4788 620, 044 5820 088
f. (02) 4788 120
virpi.varjonen@invenire.fi
Fil.yo, Tt.yo Piia Pajarinen
sihteeri
Kuopion yliopisto
PL 1627, 70211 KUOPIO
piia.pajarinen@uku.fi
Turun Elintarviketutkijain Seuran
(TETS) hallitus
FT Eila Järvenpää
p. (02) 333 6875
eila.jarvenpaa@utu.fi
FM Jani Koponen
ETTK, Mediteknia
Kuopion yliopisto
PL 1627, 70211 KUOPIO
p. (017) 163 566
f. (017) 162 792
jani.koponen@uku.fi
ETM Teija Nurmela
Ordior Oy
Konalantie 47 A
00390 HELSINKI
p. (09) 530 80015
teija.nurmela@ordior.fi
MMM, TtL Anja-Riitta Keinänen
Savonia-ammattikorkeakoulu, Savonia Business
Sammakkolammentie 2, 70200 KUOPIO
p. 044 785 6050
f. (017) 255 6060
anja-riitta.keinanen@savonia-amk.fi
ETT Velimatti Ollilainen
Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos
Elintarvikekemia
p. (09) 191 58227
velimatti.ollilainen@helsinki.fi
MMM, eMBA Simo Moisio
Arktiset Aromit ry
Kauppakatu 20, 89600 SUOMUSSALMI
p. (08) 6155 5590, (08) 6155 5591
f. (08) 6155 5592
simo.moisio@arctic-flavours.fi
FM Pirjo Tikkanen
Helsingin kaupungin ympäristökeskus
Ympäristölaboratorio
PL 500, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI
p. (09) 7312 2666
pirjo.tikkanen@hel.fi
ETM Sonja Mäkkeli
Koulutus- ja kehittämiskeskus, Tietoteknia
Kuopion yliopisto
PL 1627 (Savilahdentie 6 B), 70211 KUOPIO
p. (017) 163 724, 050 492 2100
f. (017) 163 903
sonja.makkeli@uku.fi
FT Mika Tuomola
Raisio Diagnostics Oy
Joukahaisenkatu 1, 20520 TURKU
p. (02) 241 0275, 040 732 6700
mika.tuomola@raisio.com
Elintarvikehygienian jaoston
(EHJ) johtoryhmä
Elintarviketeknikko Timo Helenius
Felix Abba Oy Ab
PL 683, 20361 TURKU
p. (02) 4104 209, 040 5207695
f. (02) 4104 110
timo.helenius@felixabba.fi
TkT Gun Wirtanen
VTT
PL 1000 (Tietotie 2), 02044 VTT
p. 020 722 5222, 040 525 7427
f. 020 722 7071
gun.wirtanen@vtt.fi
ETM Tommi Leander
Nordic Jam Oy
Mansikkaraitti 24, 77600 SUONENJOKI
p. 050 384 0681
f. 010 381 5499
tommi.leander@nordicjam.fi
Prosessiteknisen jaoston
(PTJ) johtoryhmä
MMM Heikki Manner
Ehon Leipomo Oy
Mekaanikonkatu 4, 00880 HELSINKI
p. (09) 7551 2236, 050 338 2930
heikki.manner@eho.fi
ETT Kirsi Jouppila
p. (09) 1915 8244, 040 514 2124
f. (09) 191 58460
kirsi.jouppila@helsinki.fi
FM Teemu Halttunen
puheenjohtaja
p. 050 3019750
f. (02) 333 6862
teemu.halttunen@utu.fi
FM Juha-Matti Pihlava
varapuheenjohtaja
MTT Laboratoriot
31600 JOKIOINEN
p. 040 742 6661
f. (03) 4188 3266
juha-matti.pihlava@mtt.fi
FM Pauliina Penttinen
Sihteeri-taloudenhoitaja
Funktionaalisten elintarvikkeiden
kehittämiskeskus
p. 044 5546321, (02) 333 6818
f. (02) 333 6862
pauliina.penttinen@utu.fi
ETT Tommi Laaksonen
Turun ammattikorkeakoulu
Bioalat ja liiketalous
Lemminkäisenkatu 30, 20520 TURKU
p. 010 5535739
f. 010 5536323
tommi.laaksonen@turkuamk.fi
FM Jouni Niemelä
Ravintoraisio Oy
PL 101, 21201 RAISIO
p. (02) 443 2354
f. (02) 443 2067
jouni.niemela@raisio.com
Insinööri AMK Riitta Sorvoja
Net-Foodlab Oy
Voimakatu 19, 20520 TURKU
p. (02) 2730 894
f. (02) 2730 880
riitta.sorvoja@netfood.fi
Kehittyvä Elintarvike 2•07
79
Kehittyvä
Elintarvike
Aikakauslehtienliiton
jäsenlehti
n Julkaisija
n Toimitus
n
n
n
n
n
n
n
n Kansikuva Irma Ryynänen
n Lehdentilauksetja Elintarviketieteiden Seura
Faksi (09) 547 4700
sihteeri@ets.fi
ETS on sen jäsenet
– ja enemmänkin
n Hyvä lukija, pidät kädessäsi Elintar-
viketieteiden Seuran 60-vuotisen taipaleen kunniaksi tehtyä lehtemme
juhlanumeroa. Kyseisen numeron sisältöä voisi luonnehtia läpileikkaukseksi siitä laajasta aihealueiden kirjosta, jota seuramme jäsenet, heidän
työnantajansa, yhteisönsä ja yhteistyökumppaninsa edustavat.
Aikaperspektiiviä ETS:n toiminnalle
tässä ja muissakin kuluvan juhlavuoden numeroissa antavat mm. eri aikakausien seura-aktiivien haastattelut.
Seuran jaostot pohtivat kirjoituksissaan kukin oman tieteenalansa nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä.
Omistan tämän pääkirjoituksen
heille, jotka tekevät ETS:stä ammatillisesti merkittävän elintarvikealan vaikuttajan: jäsenkunnallemme ja etenkin seuramme jaostoille. Jos sallitaan
kielikuvat, seuramme yksilöt ovat se
veri, joka pitää ETS:n elinvoimaisena
ja jaostot lihakset, jotka saavat asiat
konkreettisesti tapahtumaan. Ilman
laajaa jäsenpohjaa ja aktiivisia jaostoja yhdistyksemme olisi vain kuollut
kirjainyhdistelmä.
Mutta yksikään ammatillisesti kehittyvä yhteisö ei voi olla itseriittoinen. ETS:n ja Kehittyvä Elintarvike
-lehden olennaisimpia vahvuuksia
ovat laajat kontaktiverkostot oman jäsenistönsä ulkopuolelle.
Ei pidä unohtaa niitä lukemattomia,
yhdistykseen kuulumattomia henkilöitä, jotka vuosien varrella ovat antaneet oman panoksensa esimerkiksi
luennoitsijoina jaostojemme järjestämissä ammatillisissa tapahtumissa tai
yrityksiä ja yhteisöjä, jotka luennointitilojen muodossa tai tutustumiskäyntejä järjestäen ovat mahdollistaneet
nämä tapahtumat.
Lisäksi on huikea niiden ”kirjallisten näytteiden” määrä, jonka olemme
vuosien saatossa vastaanottaneet Kehittyvä Elintarvike -lehdessä julkaistavaksi. Lehtemme on huomattavan onnellisessa asemassa, sillä uutuusarvoa omaavista tasokkaista artikkeleista on toimituksella runsaudenpulaakin.
Lehdellä ei ole vakituista toimituskuntaa, vaan kutakin teemanumeroa
ideoivat erikseen kutsutut asiantuntijat. Oma johtopäätökseni on, että toimituskuntien kokouksiin kutsuminen
koetaan lähes poikkeuksetta luottamuksen osoitukseksi kyseisen henkilön ammatillisesta pätevyydestä ja
niihin osallistumista pidetään kunniaasiana. Tätä tukee myös huomioni siitä, kuinka suuri osa kutsutuista saapuu kokouksiin työkiireistä huolimatta. Kääntäen se on osoitus arvostuksesta seuraa ja lehteä kohtaan.
Uskon ja toivon, että tilanne on näin
myös jatkossa. Olen optimistinen siitä
huolimatta, että työyhteisöjen paine
pakottaa meidät harkitsemaan hyvin
tarkkaan, mihin itse kukin meistä aikaansa käyttää. Meidän on pidettävä
huoli siitä, että ETS koetaan myös tulevaisuudessa foorumiksi, johon kannattaa uhrata ainakin se pieni siivu
työn ja vapaa-ajan ristiaallokossa.
Ajankäytöstä tulikin mieleeni, että
varaapa jo nyt almanakastasi lauantai-ilta 6.10.2007: tuolloin pidämme
seuran 60-vuotisjuhlan Kalastajatorpalla Helsingissä!
Markus Luhtala
Puheenjohtaja
Elintarviketieteiden
Seura ry
osoitteenmuutokset sihteeri Tiina Ritvanen
sekäETSr.y:n
jäsenasiat
Puhelin 0400 805 193
Kuva Tiina Kujala
n
Elintarviketieteiden Seura r.y.
PL 115, 00241 Helsinki
Puhelin/faksi (09) 547 4700
toimitus@ke-lehti.ets.fi
www.ets.fi
Päätoimittaja
Raija Ahvenainen-Rantala
raija.ahvenainen@kolumbus.fi
Puh. 040 840 8480
Toimituspäällikkö
Pirjo Huhtakangas
toimitus@ke-lehti.ets.fi
Puh. 040 822 1370
Avustajat
Marianne Boström-Kouri
Anne Haikonen
Mari Sandell
Anneli Koskenkorva
Kaisu Meronen
Irma Ryynänen
Ari Virtanen/Peru
Toimituskunta2/2007 Susanna Eerola
Pirkko Gröhn
Salme Haapala
Anna Hillgren
Pirjo Huhtala
Irma Isotalo
Kaisu Keskitalo
Anja Lapveteläinen
Markus Luhtala
Teija Nurmela
Päivikki Savola
Jukka-Pekka Suomela
Gun Wirtanen
Pirjo Huhtakangas
Neuvottelukunta
Juha Ahvenainen
Ari Grönroos
Sampsa Haarasilta
Seppo Heiskanen
Juhani Hvitfelt
Matti Kalervo
Anneli Koskenkorva
Simo Laakso
Markus Luhtala
Riitta Maijala
Hannu Mykkänen
Eero Puolanne
Marjatta Rahkio
Liisa Rosi
Ilmoitusmyynti Infoteam Oy
Tarja Nikki, Kaija Palokas,
Jukka Peussa, Anna-Liisa Virkki
Puhelin (09) 441 133
Faksi (09) 447 427
infoteam@infoteam.fi
Ulkoasu Jonna Hautamäki
Vammalan Kirjapaino Oy
Puhelin (09) 621 6115,
Faksi (09) 622 004 55,
jonna.hautamaki@vkp.fi
Eerikinkatu 2 (2. krs)
00100 Helsinki
Painopaikka
Vammalan Kirjapaino Oy
Tilaushinta 2007 48 €/vsk,
oppilaitokset 41 €/vsk
6 numeroa vuodessa
Irtonumero 8,50 €/kpl
+ postituskulut
Pääkirjoitus
18.vuosikerta
ISSN0787-8273
Sisältö 2•07
23.4.2007
Helsinkiläislapsia makukoulussa
22
Kuva Anna Nordman
HelsinginViikinnormaalikoulun8–11-vuotiaatkoululaisetolivatmukanaHelsinginyliopistonelintarviketeknologianlaitoksenMakukoulu-tutkimuksessa.Koulutustarkensilastenelintarvikehavaintojajainnostikokeilemaanuusiamakuja.
Marjateollisuuden sivuvirrat hyötykäyttöön
38
47
Kuva Raija Ahvenainen-Rantala
Kuva Pirjo Huhtakangas
ElintarviketieteidenSeuran
kunniajäsen,FMAnttiAhlbäck
katsoo,ettäseuranvahvuutenaovatpoikkitieteellisyysja
kattavuus.Seurassaviihtyvät
niinteollisuudenkuintutkimuksenkinosaajat.Tänäpäivänäjäsenistökattaakoko
elintarvikeketjun.
Pääkirjoitus: ETSonsenjäsenet–jaenemmänkin.........................3
Kolumni:
Elämmesuurtenratkaisujenaikaa............................5
Puheenvuoro:Ruokailuontärkeäsosiaalinentapahtuma............... 6
Vastuullinenhenkilöstöpolitiikkaluotyöhyvinvointia... 6
Potkuakehitykseen!..................................................8
Suuretikäluokatjakolmikymppiset..........................8
Kaupallistamisenunelma.......................................... 9
Metsästäkaikkialkoi–eikäsuotta......................... 10
Pakina:
Ilmestymispäivät ja teemat vuonna 2007
Nro
Ilmestyy
1.
2.
3.
4.
5.
6.
16.2.
23.4.
30.5.
28.9.
2.11.
11.12.
Teema
Ravitsemus&ruokakulttuuri
ETS:n60-vuotisjuhlanumero
Riskinhallinta&valvonta
FoodTec-messunumero
Tutkimus,tuotekehitys&kaupallistaminen
Pakkaukset&logistiikka
VuodenSuomalainenElintarvike–innovaatiokyvynvai
kuluttajaosaamisenmittaaja?.........................................................12
VuodenTähtituote2007-finalistitovatherkullisia
japalvelevatkuluttajia....................................................................13
Suomalaisenruuankansainvälinentiedotuskäynnistyy................14
Nuorissakyteekapina.....................................................................15
SuomalainenterveysruokanäyttävästiesilläLontoossa................16
MessusäätiöltäFoodTec-palkintoelintarvikealalle........................17
ElintarvikeklusteritähyääItämerenalueellejaKaukoitään...........18
Neljäosaamiskeskustapuurtaaelintarvikeklusterissa..................19
Venäläisetelintarviketuottajatpanostavatlaatuun....................... 20
Arjestaeroavaaopiskelua.............................................................. 22
Terveellisenravitsemuksenkaupallistaminenhaastavaa............. 23
Makukoulutarkensikoululaistenelintarvikehavaintoja................ 24
Lyhyttoimitusketjumahdollinenuudenhankintalainmyötä......... 25
n Teema:
Mehujenvalmistuksessa
syntyypuristemassa,joka
sisältääkivennäisaineita,
vitamiineja,flavonoidejaja
väriaineita.Puristemassan
hyödyntämismahdollisuudetovatlähesyhtälaajat
kuinkokonaistenmarjojen.
”ETS:ssä tuntee olevansa kotonaan”
n Ajankohtaista
ETS 60 vuotta
Lisäähuippuosaamisenvientiyrityksiä!......................................... 26
RuotsijyrääSuomenelintarvikeviennissä..................................... 28
Suomalainenruokakulttuurionainaliikkeessä............................. 30
Verkostojenydinosaaminenyhteistyökyvykkyydessä................... 32
Mikäihmeenosaamisenjohtaminen?............................................ 34
Valmisruokienravintoarvotannostakohti
selkeästipakkauksiin..................................................................... 36
Marjoissavieläpaljonhyödynnettävää......................................... 38
SiententerveysvaikutuksiatutkitaanPohjois-Karjalassa.............. 40
Lihankulutusonkolminkertaistunut60vuodessa............................. 42
Hyvä,pahasuola............................................................................ 44
ElintarviketieteidenSeurantoinenvuosikymmen......................... 46
”ETS:ssätunteeolevansakotonaan”............................................. 47
Hajanaisiahavaintojajamuisteluksiaseuranretkiltä................... 49
Pimenevätköturkulaisenelintarviketeollisuudenikkunat?.......... 50
ElintarvikekemianprofessorinvirkaTurunyliopistoon
25vuottasitten............................................................................... 52
Kuinkamakkararastatulisalonkikelpoinen................................... 53
A.I.Virtasenlaboratorionkauttalihantutkimuksenhuipulle......... 54
Seurantulevaisuusjäsentenvarassa............................................. 55
Aistinvarainentutkimusonyhätärkeämpää.................................. 56
Elintarvikkeitaanalysoidaantulevaisuudessakin.......................... 57
Pintahygieniamenetelmienkehittämiseentuleepanostaa........... 58
Hyväravitsemusvaatiiyhteisvastuullistatoimintaa...................... 59
Tehokkaitaprosessejatarvitaan.................................................... 60
n Tapahtumia
Suomenelintarvikeviennistäkymmenesosaluomua.................... 62
n Tiede
& Tutkimus
Kalankäsittelyäkehittämälläparempituotelaatu......................... 64
Exopolysaccharidesinsourdoughtechnology............................... 66
n Palstat
Todettua............................................................................................ 5
Tunnustuksia&voittoja.................................................................. 67
Haarukassa.....................................................................................68
Hankintaopas................................................................................. 69
Nimityksiä....................................................................................... 73
Tapahtumia..................................................................................... 74
n ETS-sivut
Kannattajajäsen:OySinebrychoffAb............................................ 75
Jäsenesittely:SuviUrvikko,FoodwestOy...................................... 76
TETSinhallitukseenkolmeuuttajäsentä.......................................77
ETS-palsta......................................................................................77
Mitenalkuunaistinvaraisessaarvioinnissa?................................. 78
n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisältö
päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Seuraavaan
lehteen tulevien kirjoitusten pitää olla toimituksessa 24.4.2007 mennessä.
Toimitus pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti
ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palkkioita. Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden
laatija.
n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elintarviketieteiden Seura r.y.
(ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja kattaa elintarvikekemian,
-teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet.
Elämme suurten ratkaisujen aikaa
n ”Suomea ei tunneta ruoastaan, ruoan ima-
Kolumni
go on lähinnä negatiivinen. Ruoka ei merkitse päättäjille juuri mitään, eikä se näyttele
merkittävää osaa yhteiskunnassamme. Liian
monelle suomalaiselle ruoka on pelkästään
energiatankkausta.”
Kuka tuollaisia kirjoittaa? Suomihan on
puhtaan, turvallisen ja terveellisen ruoan
mallimaa!
Nyt 2000-luvun Suomessa asutus on keskittynyt eteläisille alueille, ja pohjoisempi
Suomi on saatu elämysmatkailukäyttöön.
Muutamia sinnikkäitä luomutuottajia ja käsityöläisiä asuu pohjoisempana, mutta mukavuuksiin tottunut nuorempi polvi on jo siirtynyt etelään palvelujen läheisyyteen.
Ruoan tärkeimmät ominaisuudet, edullisuus ja vaivattomuus, ovat lähes toteutuneet. Valikoimat ovat monipuoliset, miltei rajattomat. Elintarvikkeita, valmiita tai lähes
valmiita ruokia kauniissa, houkuttelevissa
pakkauksissa on edullisesti tarjolla kaikille
kuluttajaryhmille.
Tarjonnasta on helppo tunnistaa omat
suosikit, sillä sama valikoima on kaikkialla,
myös naapurimaiden ja lomakohteiden ostosparatiiseissa. Niissä jokainen voi viettää
vapaa-aikaansa yksilöllisten mieltymystensä
mukaisesti, eikä energian tankkaus juurikaan häiritse rentoa tunnelmaa.
Ennen oli toisin
Aiempina vuosina, kauan ennen EU-aikaa,
suomalaiset elintarvikkeet ja niistä valmistettu ruoka olivat kovin arkinen ja itsestään
selvä osa suomalaisten elämää. Raaka-aineet kasvoivat miten kasvoivat suomalaisilla
perheviljelmillä ja karjatiloilla. Jokainen tiesi,
että maito lypsettiin lehmästä ja porkkanat ja
perunat kasvoivat mullassa. Kaupunkilaisetkin tunnistivat lehmän ja kanan ja joitain viljalajeja, sillä monet olivat lapsena asuneet
maaseudulla, jopa maatiloilla.
Suomalaisista raaka-aineista suurin osa
jalostettiin kotimaisen elintarviketeollisuu-
den voimin. Teollisuus kasvoi ja kehittyi, ja
sen valmistamia tuotteita ostettiin läheisistä
myymälöistä ympäri Suomen maata. Ulkomaiden ihmeitä, hedelmiä ja vihanneksia, sai
talviaikaan ostaa kaupoista, mutta ruokaa
valmistettiin sesonkien mukaan, eikä kaikkea tietenkään ollut jatkuvasti saatavilla.
Suomalainen perheviljelmä oli se tuotantomalli, jossa lehmillä oli nimet ja jonka
tuottamilla elintarvikkeilla nälkäiset vatsat
täytettiin. Ei jäänyt teuraseläimestä juurikaan ”turhia” osia, osattiin valmistaa ja syödä ruokaa muustakin kuin paistista ja kinkusta. Tinkimaitoa ja joskus ternimaitoakin
on meistä moni noutanut suoraan karjakeittiöltä.
EU muutti kaiken
EU-aikaan – aivan salaa, meiltä kysymättä –
ruoan raaka-aineidenkin tuottaminen muuttui teollisuudeksi myös Suomessa, viljelyalat
ja karjakoot mahtaviksi, perheviljelmät suuryrityksiksi ja riskit valtaviksi.
Silti suomalaiset raaka-aineet ovat liian
kalliita teollisuudelle ja suomalaiselle kuluttajalle, sillä ruoanhan piti olla halpaa. Meille
luvattiin, että EU:ssa ruoka on halpaa.
Mutta kun Suomessa ei kunnollista ruokaa voi halvalla tuottaa, ei halvalla jalostaa,
eikä näin ollen myöskään halvalla myydä. Ei
muillakaan toimialoilla halpa hinta ja hyvä
laatu ole yleinen yhdistelmä!
Kaikkiko turhaa?
Vähän pitemmän aikaa elintarvikealalla
työskennelleet muistavat, kuinka 2000-luvun alkupuolella suomalaisen ruoan puolustajat olivat vihdoin saaneet yhteistyönsä
toimimaan. Kaikki elintarvikealan ammattilaiset, maanviljelijät ja karjankasvattajat,
elintarvikkeiden jalostajat ja keittiöiden ammattilaiset, ammattilaisten kouluttajat ja
alan tutkijat ja kehittäjät, olivat koonneet rivinsä ja alkaneet viimeinkin toimia yhdessä
suomalaisen ruoan puolustamiseksi.
Kukin tahollaan oli tehnyt parhaansa jo
kauan, mutta yhteinen huoli yhdisti. Yhteisen ketjun pellolta pöytään piti vakuuttaa
sekä päättäjät että kuluttajat, nuo kaksi ratkaisijaa, joiden valinnat olivat ja ovat suomalaisen ruoan nousu tai tuho.
Mutta tästä kaikesta uurastuksesta huolimatta sen todennäköisin tulevaisuuden kuva
oli jutun alussa. Lainaukset (eli uhkakuvan
taustat) olivat puolestaan Suomen Keittiömestarit ry:n puheenjohtajan Jaakko Nuutilan ”kynästä”.
NYT on käsillä suurten ratkaisujen aika:
saammeko suunnan oikeasti kääntymään ja
kuluttajat havahtumaan, päättäjät päättämään ja toimijat toimimaan erilaisen tulevaisuuden puolesta, jossa suomalaisella ruoalla kaikesta huolimatta on oma arvostettu
paikkansa?
Torjutaan edelleen tuota uhkakuvaa, etsitään mahdollisuuksia päättäväisesti, yhdessä!
Pirkko Gröhn
elintarvikealan tutkimusjohtaja
YTI-tutkimuskeskus
pirkko.grohn@mikkeliamk.fi
Kirjoittaja oli Elintarviketieteiden Seuran
hallituksen jäsen vuosina 2003–2006
Todettua
•Ontullutaikaantaasynninpäästö
junttisuomaisuudellejalöytäävilpittömyydenjaaitoudenarvo.Meilläsaunotaan,sisuunnutaanjaselviydytään.Vainmevoimmeaidosti
välittä sen tunnelman taiteemme,
muotoilumme ja tuotteidemme
kautta.
Paola Suhonen
vaatesuunnittelija, designer
Oy Sinebrychoff Ab:n asiakaslehti
Niki 1/2007
• Menestyksen edellytys on, että
ryhdymmeyhteistyöhöntositarkoitukselle.Tarvitsemmekaikkienosapuolten vahvan sitoutumisen siihen,ettäosaaminenjaoppiminen
edistävätratkaisevastihyvinvointia.
Ottakaamme kaikki tämä haaste
vastaan.
Kristiina Kumpulainen
professori
Helsingin yliopisto
CICERO Learning -verkoston johtaja
•Yhteiskunnanrakenneonmuuttunutyhäenemmänmalttamattomaksi ja lyhytjännitteiseksi, mutta
olemmeko muuttuneet samassa
tahdissa?Ihminenilmentääaikaansa, joten tämän ”kiire-yhteiskunnan”pitääsaadanähdämyöshitauttajaverkkaisuutta.
Laura Jaakkola
sosionomiopiskelija
Vanhustyö 2/2007
• Kansantalouksien kasvu ei ole
nollasummapeliä.JosKiinataimikä
tahansamuumaakasvaa,seeiole
meiltä pois. Kiinan kasvu tarjoaa
meidän tuotteillamme kysyntää
sekä suhteellisen työnjaon kautta
parempiaja/taihalvempiatuotteita
kulutettavaksi.
Risto Murto
johtaja
Varma 1/2007
Ruokailu on tärkeä sosiaalinen tapahtuma
kitys, mutta ruokailun sosiaalista merkitystä
ei ole huomattu suomalaisessa perheessä.
Kiinalainen päivällinen
voi kestää tunteja
Shanghailaisen tiedepuiston johtaja herra
Huang sanoi kerran osuvasti kadehtivansa
suomalaisia, jotka ovat panostaneet tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kiinalaiset
ovat hänen mukaansa käyttäneet saman
ajan keksiäkseen, mitä kaikkea voi syödä ja
miten sen voisi valmistaa.
Kiinalaiset käyttävät edelleen paljon aikaa päivällisen valmistamiseen ja nauttimiseen. Ruokailu kestää helposti kaksi tuntia,
mutta yli viiden tunnin ruokailusessiokaan
ei ole mahdottomuus. Ruokailulla on muitakin tarkoituksia kuin syöminen. Viikolla iltaisin syödään liikekumppanien kanssa ja
jos vain mahdollista, kiinalaiset kokoontuvat viikonloppuisin suvun voimin syömään.
Ruokailun sosiaalinen luonne on kiinalaisessa kulttuurissa selkeästi tärkeää.
Suomessa syödään harvoin
sukulaisten kesken
Suomessa suvun kesken päivällistä syödään
vain jouluna ja joskus äitienpäivänä, kaikissa
perheissä ei silloinkaan. Kansainvälisen Unicefin kokoaman tutkimuksen mukaan Suo-
Vastuullinen henkilöstöpolitiikka luo työhyvinvointia
Puheenvuoro
n Uusimman työolobarometrin mukaan eri-
tyisesti psyykkinen jaksaminen on tällä hetkellä koetuksella, sillä peräti 60 % palkansaajista kokee olevansa työssään melko tai
erittäin rasittuneita psyykkisesti.
Mielekkyys kytkeytyy vaikuttamisen mahdollisuuksiin: työntekijöiltä on kadonnut
usko siihen, että kehittämällä omaa työyhteisöä myös oma työpaikka säilyisi. Mielenterveysongelmat ovat nousseet työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen keskeisimmäksi
syyksi ohi tuki- ja liikuntaelinsairauksien.
Mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä?
Hyvä ja vastuullinen henkilöstöpolitiikkaa
hyödyttää niin yritystä kuin sen työntekijääkin, koska tyytyväinen henkilöstö tekee hyvän tuloksen. Tästä on olemassa jo tutkimustietoa. Haasteeksi on vain muodostunut, miten saamme siirrettyä työhyvinvoinnin merkitystä koskevan tutkimustiedon käytännön
arjeksi.
Hyvin usein työhyvinvoinnin ylläpito mielletään tyky-toiminnaksi, jossa henkilöstölle
järjestetään mahdollisuus liikuntaan tai yh-
Kuva Pia Virtanen
ta kuin ruoan tuomasta energiasta, vitamiineista ja hivenaineista. Tilanne, henkilöt,
ajankohta, nälkäisyys, ympäristö ja monet
muutkin tekijät vaikuttavat ruokailuun tapahtumana.
Ruoka voi itsessään olla psykologinen
mielihyvän tuottaja, johon maun ja hajun lisäksi vaikuttavat rakenne, värit, tottumus,
estetiikka ja joukko muita muuttujia. Joskus
nakkikioskin makkaraperunat voivat olla herkullinen makunautinto siinä kuin pariisilaisen huippuruokalan pieni mutta kaunis hanhenmaksa-annos.
Pieni yksityiskohta, vaikkapa väri, voi lähettää viestin ja tehdä tutusta elintarvikkeesta pahaa. Sinisistä perunoista tehdyt ranskalaiset tai vihreä hanhenmaksa voivat näyttää
syömäkelvottomalta, vaikka yhtä hyvin ne
saattavat olla kokin loihtimia makuhermoja
kutkuttavia erikoisuuksia.
Tämän lehden sivuilla kerrotaan useimmiten elintarvikkeiden kehityksestä, kun
talouslehdissä pohditaan elintarvikeyritysten menestymistä ja kaupunkilehdet antavat
tähtiä ravintoloiden ruoka-annoksille.
Itse ruokailuun liittyy suuria sosiaalisia,
jopa yhteiskunnan kannalta tärkeitä asioita.
Ruokailusta ja ruoasta keskustellaan. Mediassa on huomattu ruoan ja ruokailun mer-
teiseen hengennostatustilaisuuteen kerran
vuodessa. Työhyvinvointi vaatii kuitenkin
huomattavasti laaja-alaisempaa tarkastelua.
Liikuntamahdollisuudet ovat toki tärkeitä,
mutta huomattavasti merkityksellisempiä
ovat työn tavoitteiden selkeys ja organisointi, vaikuttamismahdollisuudet työnteon pelisääntöihin sekä oppimismahdollisuudet. Jaetulla johtajuudella voidaan lisätä arvostusta
ja palautteellisuutta. Toki jokainen työntekijä voi itsekin vaikuttaa jaksamiseensa.
Toimintaympäristön laatu joko edistää tai
estää inhimillisen ja sosiaalisen pääoman
kehittymistä. Sen laatuun vaikuttavat johtaminen, ilmapiirin avoimuus ja tiedonkulku,
työprosessit ja yhteiset työtavat, oppimismahdollisuudet, luottamus ja työntekijä itse.
Näistä aineksista syntyy vastuullinen henkilöstöpolitiikka, mikä varmistaa työvoiman
saannin myös tulevaisuudessa.
Työssä oppiminen keskeisin tapa oppia
Koulutuksella on vain vähäinen merkitys organisaation strategisen osaamisen kehitty-
messa ei kokoonnuta aina edes perheen kesken päivällispöydän ympärille.
Suomi pitää perää kaikista OECD-maista.
Parhaiten ruokailu kokoaa perheen Italiassa,
Islannissa ja Ranskassa. Ehkä suomalainen
ruokailukulttuuri on ainakin sosiaalisena tapahtumana muuttunut pikaruokakulttuuriksi, jonka kasvatuksellista merkitystä perheen
lapsille ei arvosteta. Arkiruoka antaa ener-
Kuva Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu,
tutkimusja koulutuskeskus Synergos
n Ruokailu koostuu muustakin tarpeellises-
misessä. Tärkeämpiä ovat erilaiset työjärjestelyt, jotka mahdollistavat sisäisen liikkuvuuden, asiantuntijuuden kehittymisen ja
tiedon kulun. Keskeisin tapa oppia onkin
työssä oppiminen.
Organisaation ja yksilön osaamistarpeet
täytyy sovittaa yhteen. Pelkkä osaamisaukkojen täyttäminen ei riitä, vaan osaamisen
gian, mutta ei välttämättä suurta nautintoa. Aamupalallakin ollaan eri aikaan, eikä päivällinen sovi
varsinkaan arkipäivisin kaikkien perheenjäsenten
aikatauluun.
Toisen tutkimuksen (Nordplus) mukaan Suomessa syödään vähemmän aterioita perheen kesken
kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa ajatellaan
selkeästi, ettei yhteinen ateria ole täysin välttämätön. Suomalaiset perheet syövät arkipäivinä vähemmän yhteisiä aterioita kuin viikonloppuisin.
Mitä suuremmassa kaupungissa perheet asuvat,
sitä todennäköisemmin yhteinen ateria jää syömättä. Suurissa (yli 100 000 ihmistä) kaupungeissa vain
44 % perheistä syö ateriat niin, että kaikki perheenjäsenet ovat paikalla samaan aikaan. Maaseudun väestö pitää tavoista kiinni paremmin (60 %). Muissa
Pohjoismaissa selkeää vaikutusta kaupungistumisella ei ole havaittu.
Perheen yhteisistä aterioista
on luovuttu työn hyväksi
Finfood raportoi 5.3.2007 tutkimuksesta, jossa
haastateltiin yli 5000 Helsingin kaupungin työntekijää. Työhön paneutuminen ja sen nostaminen tärkeimmäksi johti siihen, että liikuntaan ja terveellisen ruoan valintaan käytetään selkeästi vähemmän
aikaa.
Tilastojen valossa näyttääkin siltä, että yhteiset
ateriat on uhrattu työn hyväksi. Vanhemmat ruokailevat vähemmän lasten kanssa, joka saattaa vähentää aikuisten ja lasten keskustelujen määrää. Vanhemmat voivat esimerkillään opettaa lapsille terveellisiä elämäntapoja ja avoimuutta uusien ruo-
kehittämisen pitää kytkeytyä tulevaisuuteen, jotta
se olisi tuloksellista. Oppiminen vaatii aikaa ja kiireettömyyttä, mutta myös kohtaamisen mahdollisuuksia asiakkaiden, työkavereiden ja esimiesten
kanssa.
Työntekijöiden velvollisuus on huolehtia työpaikan viihtyvyydestä ja resurssien järkevästä käytöstä,
tehdä yhteistyötä työkavereiden ja esimiesten kanssa, ilmaista mielipiteitä asioiden eteenpäin viemiseksi sekä osallistua aktiivisesti työpaikan kehittämistyöhön. Alaisen kaksi velvollisuutta ovat johdettavana oleminen ja perustyön tekeminen.
Työrauhan julistus
Julistin työrauhan Valkeakoskella työhyvinvointivalmentajien kehittämisohjelman yhteydessä
8.1.2007. Tässä siitä muutamia otteita:
• Vuodeksi 2007 julistettakoon täten yleinen työrauha työpaikoille ja kaikkia kehotettakoon tätä
rauhaa asiaankuuluvalla hartaudella kunnioittaman.
• Keskusteltakoon jokaisella työpaikalla, mikä lisäisi työhyvinvointia sen sijaan, että keskityttäisiin miettimään, mikä meillä mättää? Ja kyseltäköön mieluummin, miten epäkohdat saadaan
korjatuiksi kuin kuka niihin on syyllinen tai miksi
näin on tapahtunut?
kien valintaan. Ruokailu on perinteisesti ollut harvoja hetkiä, jolloin perhe kokoontuu yhteen ja keskustelee päivän tapahtumista.
Suomalaisten koululaisten hyvinvointi on toisaalta hyvää tasoa, ja Suomi sijoittuikin kaiken kaikkiaan Unicefin vertailussa koululaisten hyvinvointivertailussa neljänneksi. Lasten materiaalinen hyvinvointi on turvattu, mutta epäkohtia on. Tutkimuksessa suomalaislapset käyttävät alkoholia muita nuorempina ja aloittavat myös tupakoinnin muita useammin.
Koulutustarjonta on Suomessa hyvällä tasolla,
mutta suomalaislapset eivät pidä koulusta yhtä paljoa kuin ”kollegansa” muissa OECD-maissa. Norjalaisista lapsista 40 % sanoi menevänsä erittäin mielellään kouluun, suomalaisista vain 8 %. Luku oli
pienin kaikista OECD-maista.
Ruokailun sosiaalisen merkityksen ymmärtäminen vaatii enemmän monialaista tutkimusta. Sosiologien ja elintarviketutkijoiden lisäksi elintarviketeollisuuttakin kiinnostaa ruokailutilanteiden muuttuminen. Kehityksen suunta on ollut kohti nopeampaa, maukkaampaa, turvallisempaa ja terveellisempää ruokailua. Tulevaisuudessa suomalainen ruokailu voisi olla myös monimuotoisempi, eksoottisempi, viihdyttävämpi ja värikkäämpi. Ruokailun
sosiaalinen merkitys on hiukan unohdettu, minkä
parantamisen elintarviketeollisuuskin voisi ottaa
pohdittavakseen.
Ari Virtanen, ETM
Peru, Lima
ari.virtanen@teknia.fi
Kirjoittaja on lehden kirjeenvaihtaja Perussa
• Lisättäköön avoimuutta ja mieluummin kerrottakoon ikävätkin uutiset, koska huhut kuitenkin leviävät ja tekevät totuuttakin pahempaa jälkeä.
• Arvostettakoon jokaista työntekijää ja osoitettakoon se myös hänelle soveltuvin keinoin kuten
palautteella. Tuettakoon myös esimiestä ja annettakoon hänelle onnistumisen mahdollisuus,
eikä vain arvioitako erilaisin palauttein ja syytettäkö huonosta johtamisesta.
• Miettiköön kukin myös omassa päässään, mitä
itse voisi tehdä hyvinvointinsa eteen? Voisiko jättää seläntakapuheet ja opetella myös kyselemään, jos kokee jääneensä tiedon suhteen paitsioon? Voisiko luopua täydellisyyden tavoittelusta
ja liiasta kiltteydestä opettelemalla sanomaan EI.
• Ja kuka työnantaja tämän työrauhan rikkoo, niin
raskauttavien asianhaarain vallitessa älköön hänelle annettako hyviä ja tunnollisia työntekijöitä
tulevaisuudessa, vaan työvoimapula. Kuka työntekijä omalta osaltaan tämän rikkoo, kärsiköön
omissa nahoissaan.
Vahvassa huomisessa
on aina mukana myös
heijastuksia eilisestä.
Marja-Liisa Manka
professori
Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu
Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos
ALGOL • ALGOL CHEMICALS
ALGOL TECHNICS • ALGOL PHARMA
www.algol.fi
V U O D E S T A
1 8 9 4
Potkua kehitykseen!
n Ruoka-ala on rakennemuutosten kourissa.
Muutetaan tekijöitä yritysrakenteissa, valikoimissa, brändeissa jne. Niitä voi luonnehtia perinteisiksi rakennemuutoksiksi. Usein on kyse
siitä, että korjataan tekijöitä, joissa on jääty
jälkeen yleisessä bisneksen kehityksessä.
Näin uusien konseptien tekijän näkökulmasta ruoka-ala näyttäisi kuitenkin olevan
jonkinlaisen pysähtyneisyyden kaudessa.
Kymmenkunta vuotta sitten alalla oli dynaaminen vaihe, jossa syntyi radikaaleja tuotteita.
Sen jälkeen onkin sitten ollut hiljaisempaa.
Kun tässä on saanut seurata erilaisia kehitysprojekteja, käsitys on vain vahvistunut.
Mutta miksi näin on? Onko alasta tullut liian
sisäänpäin lämpiävä? Miksei alalla ole vastaavia rakenteita kuin Älykkään liikenteen
verkosto, jossa samasta asiasta kiinnostuneet kerääntyvät yhden pöydän ääreen? Siinä on koolla edustajia yrityksistä niin pienistä kuin suuristakin, ohjelmistotaloista, liikennöitsijöihin ja pieniin konsultteihin.
Eikö vieläkään oikein ymmärretä sitä, kuinka tietämyskylläisiä uusien ruokatuotteiden
tai oikeammin ratkaisujen on oltava? Eihän
kyse ole uudesta asiasta. Jos saisit perinteisen sushiannoksen eteesi ilman mitään viitteitä tai informaatiota sen alkuperästä, todennäköisesti jäisi syömättä.
Kun uusissa tuotteissa ei enää ole selvää
viitettä historiaan, ollaan vaikeuksissa. Konsepti huitaistaan kokoon ”onhan se terveellistä” -väitteellä ja ihmetellään, kun ei mene
kaupaksi.
Kehittämismielessä pelkkä virtuaalisuus
ei riitä. Hyvä esimerkki on se, kuinka Forum
Viriumin puitteissa on konseptoitu tosielämän testiolosuhteita (Living Lab). Mukaan
on tulossa kansainvälisyys, totta kai. Shangaista tuodaan jopa teknologiaosaamista
suomalaiseen ympäristöön, jotta voidaan
kehittää parempia palveluja. Suomi ei ole
enää vain teknologian tuottaja.
Entäpä uudet, asumiseen liittyvät kehitysprojektit, kuten Living 24. Yrityksien kansainvälistymistä tuetaan niin, että suomalaisen
yliopiston ohella yritykset voivat projektissa
luoda kontakteja suoraan MIT:iin ja hyödyntää sen osaamista.
On Suomessakin joukko uuteen tähtääviä
ruoka-alan yrityksiä, muitakin kuin ingredienssien tekijöitä. Ne ovat kuitenkin aika paitsiossa, kun uusi avoimen innovaation edellyttämä ajattelu on vierasta. Niiden alaa uudistava potentiaali jää organisaatiorajojen taakse.
Jos Suomi ei tarjoa hyviä kehittämisympäristöjä, yritysten on harkittava muita vaihtoehtoja. Mitäpä jos esimerkiksi tuonne Skå-
nen ja Tanskan kulmille perustettaisiin pohjoismainen Living Food Lab – rento ruoan kehittämisen tosipaikka. Keskittymä, jonne
suomalaisetkin Pohjoismaita kotimarkkinoinaan pitävät yritykset siirtäisivät kehitystoimintojaan. Maistelkaapa sitä!
Jarmo Markula
yrittäjä
InnoLiito -konseptitoimisto
jarmo.markula@innoliito.fi
Kirjoittaja on Elintarviketieteiden Seuran jäsen
P uheenvuoro
Suuret ikäluokat ja kolmikymppiset
n Pamflettikirjassa Ahne sukupolvi – suurten
ikäluokkien perintö itseni ikäinen kirjailija sai
osakseen enimmäkseen ylimielisiä arvosteluja
maamme poliittisilta toimittajilta ja toimijoilta.
Pamfletin synnyttämässä debatintyngässä ihmetytti eniten meidän nuorempien hiljaisuus,
haluttomuutemme edes osallistua itseämme
käsittelevään keskusteluun.
Ainakin minulle monet kirjoittajan valituksista olivat kovin tuttuja: kun valtion omaisuus on myyty, niin äijien menestyvä kvar-
taalitalous ei tarkoita meille kuin pätkätöitä,
pätkähaaveita, pätkäsuhteita ja pätkälapsia.
Aina valitamme sitä, ja syystäkin, että naisen palkkaeuro on vain 80 senttiä. Mutta
eikö toisaalta ole mielenkiintoista huomata,
että 1940-luvulla syntyneiden tulo on 2 euroa
verrattuna nuorten yhteen euroon?
Haluan kuitenkin uskoa, että suuren sukupolven toinen palkkaeuro tulee kokemuksesta ja että heidän viisaudestaan kannattaa
maksaa hiukan ekstraa. Tämä viisaus olisi
kuitenkin syytä panna nuoremmille jakoon,
ennen kuin kokeneet sukupolvet poistuvat
hyvin ansaitulle eläkkeelle. Läksiäisten piikki
on enää muutaman vuoden päässä, joten hyviä käytäntöjä voisi olla hyvä harjoitella työyhteisön nuorempien kollegojen kanssa jo
nyt!
Kahdessakymmenessäviidessä vuodessa
työikäisten määrä laskee 400 000 henkilöllä
samalla, kun 65 vuotta täyttäneiden määrä
kasvaa runsaalla puolella miljoonalla. Näihin
lukuihin verrattuna paljon parjattu valtion
tuottavuusohjelma, jossa hallintoa pyritään
täyttökielloilla keventämään kolmanneksella
seuraavan viiden vuoden aikana, on pelkkää
kosmetiikkaa.
Jos vaihtoehtoisesti päätettäisiin, että
kaikki eläköitymisen myötä vapautuvat paikat täytettäisiinkin, niin pätevät työntekijät
loppuisivat varsin nopeasti. Ja vaikka olenkin
hyvinvointivaltion kannalla, en ole kuitenkaan paisutetun hallinnon puolestapuhuja.
Tuottavuusohjelma on ihan paikallaan, mutta toki sen yhteydessä on käytävä läpi niitä
töitä, joita teemme ja mietittävä, mikä on tarpeellista, mikä ei.
Todellisille kehitystarpeille sokean juustohöylän voisi mielestäni haudata lopullisesti.
Ainakin ministeriöissä tehtäviä ei olisi analyysini jälkeen enää paljonkaan: lainvalmistelu ja alaisen hallinnon ohjaus.
Sebastian Hielm
ylitarkastaja
sosiaali- ja terveysministeriö
sebastian.hielm@stm.fi
n Suomessa on viime aikoina kirjoiteltu ja
puhuttu runsaasti kaupallistamisosaamisesta ja etenkin sen puutteellisuudesta tai riittämättömästä tasosta. Helsingin Kauppakorkeakoulu ja muutamat sen sidosryhmät ovat
pitäneet asiaa niin tärkeänä, että ovat käynnistäneet monivuotisen StratMark- hankkeen erityisesti strategisen markkinointiosaamisen kehittämiseksi.
Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelmassa asia on ollut esillä alusta lähtien. Jo ohjelman avaustilaisuudessa vuonna 2005 HK
Ruokatalo Group Oyj:n toimitusjohtaja Kai
Seikku ravisteli kuulijoita toteamalla, että
ruotsalaiset ovat olleet meitä selvästi parempia kaupallistamisen kansainvälisellä tasolla. Heillä on monta menestystarinaa: Ikea,
Volvo, Hennes & Mauritz, Ericsson – jopa Absolut vodka.
ERA -ohjelman strategiaraportissa keväällä 2006 todettiin kaupallistamisosaamisen
kehittäminen yhdeksi tärkeimmistä toimenpide-ehdotuksista. Tämän vuoden alusta
ERA -ohjelman kaupallistamistiimi onkin
aloittanut työnsä, puheenjohtajanaan Paulig
Oy:n hallituksen puheenjohtaja Bertel
Paulig.
Kotimarkkinalähtöisyyden
juuret historiassa
Miksi me olemme olleet ruotsalaisia huonompia tässä asiassa? Syitä lienee monia,
mutta yhtenä selittävänä tekijänä saattaisi
olla suomalaisten kotimarkkinalähtöisyys.
Tälle asenteelle on löydettävissä syvät historialliset juuret.
Jo vuosisatoja sitten naapurimaamme viikingit tekivät laajoja valloitusretkiä PohjoisAmerikkaa myöten. Suomalaiset sitä vastoin
tyytyivät tunkeutumaan vain lähialueille;
pirkkalaiset tekivät ryöstöretkiään Lappiin.
Viime vuosisadalla me koimme kolme raskasta sotaa. Elintarvikesäännöstely jatkui
maassamme pitkään toisen maailmansodan
jälkeen, aina 1950-luvun puoliväliin asti. Vanhimmat meistä muistavat ostokortit, joita
tarvittiin ruokakaupassa asioidessa. Hintasäännöstely jatkui paljon pitempään, joidenkin tuotteiden osalta peräti 1980-luvun lopulle asti. Keskeisten elintarvikkeiden hinnat
määräsi viranomainen; kilpailulla ei ollut niihin suoraa vaikutusta.
Elintarvikkeiden, erityisesti maatalouspohjaisten, tuonti oli säännösteltyä aina EUjäsenyyteen asti. Tässä tilanteessa on varsin
ymmärrettävää, että Suomen elintarvikeyritysten toiminta oli täysin kotimarkkinalähtöistä. Vienti oli lähinnä maatalousylijäämien
vientiä – usein pakkotilanteessa. Merkittävä
Kuva Sitra
Kaupallistamisen unelma
rooli oli myös Neuvostoliiton kaupalla, jolla
oli aivan omat pelisääntönsä.
Eipä ihme, että elintarviketeollisuuden
huomio oli vahvasti kotimaassa. Markkinoinnissa tämä merkitsi sitä, että keskityttiin vahvojen merkkien luomiseen kotimarkkinalle.
Tässä myös onnistuttiin!
Yritykset menestyvät kotimaassa
Taloustutkimuksen Markkinointi & Mainonta-lehden kanssa yhteistyössä tekemä tutkimus selvittää, miten suomalaiset arvostavat
erilaisia brändejä, tuotemerkkejä ja yrityksiä.
Viimeisimmän tutkimuksen mukaan Suomen arvostetuin merkki on elintarvikemerkki: Fazerin Sininen! Vahvin ulkomainen elintarvikemerkki sijoittuu vasta sijalle 30. Sitä
vahvempia ovat mm. Juhla Mokka, Valio,
Vaasan Ruispalat, Elovena ja seitsemän muuta suomalaista merkkiä.
Kotimaassa siis menestytään, mutta miksi
ei ulkomailla, kuten ruotsalaiset? Mistä
muusta on puutetta kuin panostuksesta?
Unelmien yhteiskunta tarvitsee
hyviä tarinoita
Erään selityksen tarjoaa tanskalainen futuristi Rolf Jensen. Hän väittää kirjassaan
Dream Society, että tietoyhteiskuntaa seuraa unelmien yhteiskunta. Hänen ajatuksensa ovat sukua hyvin tunnetulle Maslowin teorialle. Materiaalisen hyvinvoinnin lisääntyessä kuluttajat hakevat entistä enemmän tyydytystä tunnetasolla. Erityisen hanakasti etsitään elämyksiä ja elämyksellisyyttä.
Jensen kehottaa markkinoijia ymmärtämään markkinat emotionaalisina ja kehittä-
mään tuotemerkille oman tarinansa, usein
tunteisiin ja arvoihin vetoavan tarinan. Luonnollisesti tarinan tulee olla erottuva, kiehtova ja tuotemerkille relevantti.
Jos merkki aikoo menestyä kansainvälisesti, sen tulee kertoa kansainvälinen tarina
globaalisti ymmärrettävällä tavalla. Kun Suomen elintarviketeollisuus on tehnyt merkkejään kotimarkkinaa varten, tarinoita on kehitelty tietysti suomalaisille, suomalaisista lähtökohdista ja kulttuuriimme nojautuen.
Merkkejä luotaessa kansainvälistä näkökulmaa ei ole huomioitu – ainakaan riittävästi.
Tyypillinen tapaus on Turun Sinappi. Se on
luonut vahvan tarinan maamme vanhasta
ruokaperinteestä, jota ilmentää pakkauksessa oleva Turun linnan kuva. Suomalaiset ymmärtävät tämän tuotemerkin isänmaallisen
tarinan, pitävät siitä, ja tuote on jo kauan ollut markkinajohtaja.
Merkki ja tarina ovat niin vahvat, että se säilytti johtavan asemansa, vaikka sen tuotanto
kaikesta hälystä huolimatta siirrettiin Ruotsiin. Mutta Suomen ulkopuolella Turun Sinapin tarinaa ei ymmärretä; ei edes Ruotsissa,
saati sitten Berlusconin Italiassa!
Valoa näkyvissä
Vaikka meillä kieltämättä on paljon parantamisen varaa markkinointimme kehittämisessä, myös valopilkkuja on onneksi näkyvissä.
Aivan viime vuosina virvoitusjuomateollisuus
on näyttänyt, että se osaa suunnitella uuden
merkin kansainväliseksi ensi metreistä läh
tien.
Sinebrychoff on luonut Batterynsa kansainväliseksi niin taitavasti, että sitä ei hevin
Suomessa tehdyksi uskoisi. Liha- ja valmisruokateollisuus on todistanut, että Maslowit
ja Jensenit on luettu: markkinointiin on tullut
tuhti annos tunteita ja elämyksiä mukaan.
Atrian mainonnassa liikutaan Maslowin yläkerrostumissa, HK Ruokatalon uutuus Potku
tarjoaa vahvoja elämyksiä, Saarioinen palauttaa mieliimme oman äitimme ruoan
maun ja lämmön.
Tie parempaan kaupallistamisosaamiseen
on pitkä ja kivinenkin. Tärkeää on kuitenkin
se, että tälle pitkälle marssille on päätetty
lähteä ottamalla ensimmäiset askeleet.
Heikki Kauppinen
Senior advisor
Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelma
ERA
Pakina
n Elintarviketieteiden Seura ETS perustettiin
kuusi vuosikymmentä sitten sodan jälkeisissä tunnelmissa. Ryysyrannan Jooseppi söi
vuosisadan alkupuolella mäntykuitua luomuna, ja sodasta selvinnyt Suomi sai lehmiä
myöten päivittäisen kuituannoksen selluloosasta, puusta – ja juopuivatkin siitä, mistäs
muusta.
Elintarpeiden valmistusta ohjasivat lähinnä
sellunkeittäjien opit. Ruuan valmistusta koskeva lainsäädäntö piti 1940-luvun lopulla ajan
tasalle saattaman. Veden laatukin toki murheentippa oli, mutta kun sekin säilöttiin puuspriillä, kelpasi se hyvinkin juotavaksi, tavaksi
asti. Maidosta saattoi lavan ja navan alle taudin saada, eikä juusto välttämättä vahvistanut luustoa, kun lehmät olivat happohyökkäyksen kohteena: niin epäiltiin.
Alussa oli siis kemia, vesi ja kolme viisasta
miestä hotellissa läntisellä maalla. AIV:kin
pokkasi Nobelin ja sai hepulin, kun oppilaat perustivat ETS:n hänen perustamansa
BBS:n lisäksi. Että ihan kunniallinen alku
näin auktoriteettien kumartamista ajatellen. Eikä suotta, varsinkaan näin direktiivisenä aikana.
Laki saatiin siis maahan uus, ja muutaman vuoden päästä seurasi kissoille autuus, vaikkeivät ainakaan elintarviketutkijat
niiden rasvan terveellisyydestä tutkimusnäyttöä esittäneet. Noilta rasvaisilta ajoilta
lienee viimeistään peräisin elintarvikevalvonnan kissanhännänveto eläinlääkärien,
kemistien, teknologien ja mikrobiologien
kesken. Yritin viimeisimmille kissoille antaa
nimiksi Omega-3 ja Omega-6, mutta huonolla menestyksellä: lapset eivät suostuneet.
Metsässä on oltu
Mutta eipä aikaakaan, niin voi ylituotanto!
Tosin sen sai enämpi ja vähempi aikaan tämä
keminomikunta, elintarviketieteiden agraarisuuntautunut koulutusohjelma kaikenlaisi-
Valmisruokien
pakkausmerkinnät
pitävät paikkansa
Suomen Kuluttajaliitto tutkitutti eniten myytyjen valmisruokien sisällöt. Tuotteista analysoitiin kokonaisrasva, tyydyttyneet rasvat,
kokonaisenergia ja suolapitoisuus. Tulosten
perusteella pakkausmerkinnät pitävät hyvin
paikkansa. Suolan kohdalla ilmoitetut tiedot
poikkesivat useimmin ilmoitetusta. Yksikään
tuotteista ei ollut vähäsuolainen.
Lisätietoja:
elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi,
annikka.marniemi@kuluttajaliitto.fi
10
ne tekokakkoineen. Hevosvoimat eivät olisi
siihen pystyneet. Ja taisipa tulla raivatuksi
muutama hehtaari liikaa tuotantoalaakin,
suojussien kuokissa kun ei ollut seis-painiketta.
Suotta siis suota liikaa kuokkivat, olisi pitänyt suojella suot jo silloin kuokkijoilta. Ylituotanto puhkesi kukkaan harmillisesti väärään aikaan, nyt se tarpeen olisi. Biokiisseliä
siitä tehtäisiin, mikä olisi erityisen luomutapa harjoittaa korkean ammuu-luvun maatalouspolitiikkaa.
1970-luvulla oltiin taas metsässä, tällä kertaa koivujen kimpussa. Eikä ihan suotta, sillä
löytyi polyoli, ksylitoli, tuo toiminnallisten
syötävien luomujatkumo sitten petun, sellusta kun ei oikein luomuksi ole. Olosuhteet
huomioon ottaen juntimpi epäilijä voisi olettaa, että olisi löydetty laktitoli, mutta niin ei
vain käynyt.
Sittemmin ksylitoli meinasi jäädä pysyvästi FDA:n hampaankoloon. Kuluttajalle ensisijaisesti näkyvin ja tuntuvin ksylitolin toiminnallisuus ilmenee laksatiivisuutena ja toissijaisesti hammaspeikkojen päänsärkynä.
Mutta mistä raaka-aine löytyikään? Onneksi
ei sentään yritetty hakea hyväksyntää koivuntuohitervalle, oululainen pastillitehdas
oli maustanut sillä makeisia jo aikoja.
Metsäsuomalaisten elintarvikeinnovaatiot
saivat 1990-luvulla oivan lisän, kun mustalipeästä, sellunkeiton ehtymättömästä aarreaitasta, löytyi kolesterolia alentavia kasvisteroleita. Ihme olisi ollut, ellei niitäkin olisi löytynyt, sen verran maximal on processing! Ja
näistä oleista syntyi Benecol, konepeli, joka
osakekurssin ensin nosti ja sitten laski. Keksiä me osaamme, mutta sterolit ja stanolit eivät ainakaan tämän kliinisen kokeen mukaan
edistä kaupallista ajattelua.
Metsään taas mennään
Jos suomalaisten ruokavalio, puhumattakaan juomavaliosta, on ollut ylen puisevaa,
se on ollut pakon sanelemaa, mutta luontaista: niin vähän aikaa on siitä, kun tulimme
metsästä. Tai emme sieltä oikeastaan pois
ole päässeetkään, kun olemme jo hyvää
vauhtia matkalla takaisin, sillä siellä ne marjat ovat, toiminnallisuutta uhkuen. Funktionalisuutta siihen, tähän ja tuohon puutokseen ja vaivaan.
Vaikka hyödyntäminen on vasta raakileasteella, suurin vaikutus on jo tähän mennessä
ollut kustannuspainotteinen: mustikankin
hinta on noussut jo semmoisiin lukemiin,
että tätä menoa metsän marjatuoton arvo
ylittää puun tuoton. Mustikkapiirakka on
tätä menoa syytä suojella lailla, ennen kuin
se häviää sukupuuttoon kaikenlaisten tippojen, troppien ja eliksiirien puristuksessa.
Elintarviketieteen ja -tieteilijöiden on siis viimein syytä virallisestikin mennä metsään.
Suollekin suon heidän suksivan: ei ole se suotta, sillä suon ovat marjat, lakka ja karpalo.
Heikki Manner, MMM
Terveystrendeinä painonhallinta
ja kohtuullistaminen
Erityisesti elämäntapojen kohtuullistaminen
ja painonhallinta kiinnostavat tällä hetkellä
suomalaisia terveyden hoidossaan, viestintätutkija ElinaRautavaara kertoi Euro RSCG
Lifen järjestämässä tilaisuudessa helmikuussa. Myös itsehoidon kasvu ja jaksaminen
pohdituttavat.
Ulkonäkö motivoi parhaiten nuorten terveyskäyttäytymistä, kun taas iän myötä korostuvat terveellisten elintapojen vaikutukset toimintakykyyn.
Tilaisuudessa puhunut kansanedustaja SirpaAsko-Seljavaaraehdotti, että nuorten tupakkavalistuksessa tulisi vedota tupakan ulkonäköä rumentaviin vaikutuksiin, kuten
ihon harmaantumiseen ja rypistymiseen.
Asko-Seljavaara oli myös huolestunut suomalaisten runsaasta viinanjuonnista. Hän
haastoikin viestinnän ammattilaiset kertomaan suomalaisille, että Keski- ja EteläEuroopassa alkoholin juominen ei ole muotia!
Metsästä kaikki alkoi – eikä suotta
Vuoden Suomalainen Elintarvike –
innovaatiokyvyn vai kuluttajaosaamisen mittaaja?
n Kyse on siis tavallaan subjek-
tiivisesta, mutta kuitenkin vahvaan asiantuntemukseen perustuvasta näkemyksestä. Olkoonkin pienemmän ryhmän subjektiivinen näkemys valintaprosessin pääroolissa. Kilpailuun lähetettyjen näytteiden runsas määrä kertoo kuitenkin sen, että siihen osallistuminen koetaan tärkeäksi.
Kilpailuun osallistuminen
itseisarvo?
Tuotekehitystyö on vuosien saatossa kehittynyt yhä systemaattisempaa suuntaan ja tarkemmin ja pidemmällä jänteellä aikataulutetuksi johtuen mm. kaupan tietojärjestelmien ja kuluttajatutkimusten aikatauluvaateista. Tämä toimintamalli tuskin
enää mahdollistaa sen, että tietoisesti ja erityisesti pyrittäisiin
tähtäämään kilpailuun.
Kymmenkunta vuotta sitten
saattoi kuitenkin kuulla, että jossakin yrityksessä kilpailussa menestyminen nähtiin niinkin tärkeänä, että oli annettu määräys
kehittää tuote vain kilpailua varten ilman, että sille välttämättä
olisi odotettu kaupallista menestystä.
Pääasiassa kilpailuun on varmasti kuitenkin lähetetty tuotekehitystoiminnan ne hedelmät,
joihin yrityksissä on itse eniten
uskottu. Siitä kertoo sekin, että
jotkut varsin pitkän aikaa sitten
kilpailussa menestyneet tuotteet ovat yhä pitäneet paikkansa
markkinoilla. Atrian tapauksessa tällainen tuote on esimerkiksi
Marinetti.
Nykyään tuotekehityksen tavoitteet ovat sekoitus mm. taloudellisia, markkinaosuuteen sekä
tuotemerkin rakentamiseen liittyviä. Kilpailuun lähetetään vain
tuotteita, joiden uutuusarvon uskotaan olevan näiden tavoitteiden mukaisia.
Uutuuksien menestymistä seurataan useimmissa yrityksissä
nykyään varsin tarkkaan johtuen
tuotekehitystoiminnan investointiluonteisuudesta. Menestyminen kilpailussa ei välttämättä
ennakoi tuotteen menestymistä
markkinoilla. Mutta hyvä kilpailumenestys on toki mahdollista
hyödyntää ja varsin näyttävästi
hyödynnetäänkin tuotteen markkinoinnissa.
Yritykset seuraavat yhä tarkemmin kuluttajakäyttäytymiseen liittyviä ns. heikkoja signaaleja. Segmentointi käy myös
yhä hienosyisemmäksi, mikä onkin johtanut yhä kiihtyvään uutuustuotetulvaan. Tällaisessa
ympäristössä erottumista ja menestymistä voisi jo kutsua innovaatioksi.
mutta toisaalta ehkä myös kokonaisvaltaisemmin tuotteen
eri ominaisuudet huomioivaksi
ja megatrendejä mukailevaksi.
Tärkeää kuitenkin olisi, että
kulloisetkin valintaperusteet
heijastelisivat kuluttajan sen
hetkisiä arvoja ja tarpeita, koska
vain kuluttajan arvostamien lisäarvojen aikaansaaminen kehitystyössä tuo menestymismahdollisuuksia uutuustuotteelle.
Ja tällöin on toki huomioitava,
että yritykset oman tuoteryhmänsä kärkiohjaajina itse nostavat esiin ne argumentit, joita raadin tulisi ottaa huomioon valintaa tehdessään.
Luultavasti terveyteen ja ravitsemukseen liittyvät argumentit
tuodaankin voimakkaasti esiin
helppouden ja nopeuden rinnalla sellaisissakin tuoteryhmissä,
joissa ne eivät ole kuluttajan primäärivalintakriteerien kärjessä.
Hyvä, menestynyt uutuus voi
jäädä heikolle huomiolle kilpailussa ilman ravitsemuksellista
argumentointia.
Joka tapauksessa olipa argumentointi mikä tahansa, on nähty, että hyväkään idea ei toimi,
jos sen ajoitus on väärää. Tämän
ennakointi on myös raadille varmasti haastavaa.
Tarvitaanko kilpailua?
Joskus miettii, tarvitaanko kilpailua, kun kuitenkin kuluttaja ratkaisee tuotteen menestymisen
markkinoilla. Vain tuotteen täyttäessä markkinoilla sille asetetut tavoitteet tuotekehitysprosessissa mukana olleet saavat
työlleen henkisen palkkion. Tällöin voidaan todeta tuotekehitysprosessin toimineen, ajoitus
mukaan lukien.
On kuitenkin oma arvonsa
saada asiantuntijaraadin myönteinen arvio, mikä ehkä mielletään vahvasti alan sisäisenä tunnustuksena sekä arvokkaana
kannanottona koko alan tuotepalettiin peilaten.
Kilpailu on mielestäni tärkeimmillään innovatiivisuuden merkityksen korostajana sekä tuotekehitystyön profiilin nostajana
muistuttamassa tuotekehitystyön ja innovaatioiden merkityksestä yritysten menestymisessä.
Heimo Hattula
tuotekehityspäällikkö
Atria Suomi Oy
heimo.hattula@atria.fi
Kuva Atria
Vuoden Suomalainen Elintarvike -kilpailu, tänä vuonna jo 17:s, on toiminut eräänlaisena alan innovatiivisuuden mittaajana vaihtuvan asiantuntijaraadin
ryydittämänä.
Megatrendit ohjurina
valinnoissa?
Itse raadin valintatyöskentelystä on muodostunut sellainen
vaikutelma, että sen valintakriteerit ovat muuttuneet entistä
enemmän ravitsemusja terveysasioita painottavaksi. Joidenkin
mielestä tämä on tapahtunut innovatiivisuusarvojen tai kuluttajan tarpeiden kustannuksella,
Vuoden 1995 voittaja Marinetti loi
aikanaan uuden
segmentin, jonka
kärkituotteisiin se
edelleen kuuluu.
A jankohtaista
Terveystieto on medialisoitunut
n Euro RSCG Lifen tutkimustulos-
ten mukaan terveysasioista puhutaan tiedotusvälineissä laajasti, terveystieto on ns. medialisoitunut. Ajankohtaiset terveysaiheet ja -viestit tuntuivat saavuttaneen kaikki haastateltavat.
Tietoa haetaan paljon internetistä, mutta lähteinä käytetään
12
myös televisiota ja aikakauslehtiä. Internet on auttanut monia
löytämään vertaisryhmiä esimerkiksi keskustelupalstoilta. Tietomäärän lisääntyessä ja lähteiden monipuolistuessa vaatimukset medialukutaidolle kasvavat.
Ylilääkäri Matti Rautalahti
Suomen Syöpäyhdistyksestä täy-
densi, että medialisoituminen on
nuorille vielä läpitunkevampi
kuin aikuisille. Tosin netti on nuorille enemmänkin olohuoneen
jatke kuin tietolähde.
Tutkimukseen osallistuneet
pitävät terveysasioista kertomisen tapaa usein liian täydellisyyshakuisena. Terveellisen elä-
män tavoitteita halutaan helpommin saavutettaviksi eli kohtuullisemmiksi. Elintaparemonttiin on vaikea ryhtyä, jos ero
oman ja ideaalin välillä on kohtuuttoman suuri.
Lisätietoja: Euro RSCG Life,
viestintätutkija Elina Rautavaara,
puh. 050 329 1515
Vuoden Tähtituote 2007
-finalistit ovat herkullisia ja
palvelevat kuluttajia
n Asiantuntijaraati valitsi Vuo-
den Tähtituote 2007 -kilpailun
finaaliin 13 tuotekokonaisuutta.
Finalistituotteet ovat elintarviketeollisuuden tuotekehityksen
kärkeä ja heijastavat tämän päivän trendejä.
Niissä yhdistyy herkullisuus,
laadukkuus ja mahdollisuus vaivattomaan ruoanlaittoon. Myös
finalistien pakkausinnovaatioilla
kuluttajille tarjotaan täysin uudenlaista palvelua. Kaikki finalistituotteet ovat elintarviketeollisuuden uutuuksia viime tai tältä vuodelta.
Raadin valintojen lähtökohtana oli tuotteen uutuus- ja innovaatioarvo. Lisäksi raati tutustui
tuotteisiin aistinvaraisesti eli arvioi tuotteiden herkullisuutta,
tuoksua, koostumusta ja muuta
aistittavaa laatua. Myös pakkaus, hinta sekä markkinointi ja
kaupallismahdollisuudet painoivat valinnassa.
Seuraavassa vaiheessa raati
valitsee kustakin sarjasta yhden
tuotteen Vuoden Tähtituotteeksi
2007. Lisäksi yksi Vuoden Tähtituote kohotetaan Vuoden Suomalaiseksi Elintarvikkeeksi.
Raadin puheenjohtajana on
ohjelmajohtaja Anu Harkki, Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA. Lisäksi raadissa ovat
toimittaja Katja Bäcksbacka (Helsingin Sanomat), johtaja Seppo
Heiskanen (Elintarviketeolli-
suusliitto), johtaja Minna Kurunsaari (Ruokakesko Oy, K-supermarket), elintarvikeasiantuntija
Annikka Marniemi (Suomen
Kuluttajaliitto), hallitusammattilainen Leena Paananen (Ovia),
ravitsemusterapeutti Anette
Palssa (Suomen Terveystalo),
puheenjohtaja Anne Santavuori
(Lipidi) ja keittiömestari Pekka
Terävä (Ravintola Olo).
Elintarviketeollisuusliitto järjestää Vuoden Tähtituote -kilpailun nyt 17. kerran. Tavoitteena
on tehdä tunnetuksi laajan
kaupallistamismahdollisuuden
omaavia kotimaisia tuoteuutuuksia ja innovaatioita. Koska
suurtalouksille suunnatut tuotteet kilpailevat joka toinen vuosi, tänä vuonna kilpailussa on ainoastaan vähittäiskauppatuotteita.
Kilpailun tämänvuotiset voittajat julkistetaan 3.5. Elintarvikepäivä 2007:n yhteydessä.
Lisätietoja:
Sirpa Rinne
viestintäpäällikkö
Elintarviketeollisuusliitto
p. (09) 1488 7238
Vuoden Tähtituote 2007 -finalistit sarjoittain
Viljatuotteiden sarja
Kaura 100 -kauraleipä, Ehon Leipomo Oy
Kymppi Kevyt Piirakkataikina ja Ruis Lehtitaikina, Kymppi-Maukkaat Oy
Pirkka-karjalanpiirakka, Pielispakari Oy (valmistuttaja Ruokakesko Oy)
Leivänpäällisten sarja
Leikkeletarjotin-sarja, Saarioinen Oy
Valio Oltermanni + rypsi, Valio Oy
Alku- ja pääruokien sarja
HK Potku -pikaruokasarja, HK Ruokatalo Oy
Portti Sauce Demi Glace -valmiskastikkeet, Kaslink Foods Oy
(valmistuttaja Järvi-Suomen Portti Oy)
Gallerian röstisarja, Kasvis Galleria Oy
Jälkiruokien sarja
Malaco Pikkuhyvä -pussisarja, Leaf Suomi Oy
Lieksan perinteinen riisipuuro, Lieksan Laatuherkut Oy
Valio ProFeel cottifrutti -sarja, Valio Oy
Juomasarja
Thunder Energy, Finnspring Oy
Valio HeVi Shot -sarja, Valio Oy
1
Suomalaisen ruuan
kansainvälinen tiedotus käynnistyy
Kuva Finfood
Finfood ja yhteistyökumppanit avaavat kuluvana
keväänä FoodfromFinland
(3F) -verkkopalvelun suomalaisen elintarvikealan
kansainvälistä viestintää
varten. Elintarvikeyrityksille ja alan organisaatioille avautuu mahdollisuus
markkinoida osaamistaan
Internetin kautta ulkomaisille asiakkaille.
Hyvinvointia edistävä
ruoka valttina
A jankohtaista
n Elintarviketiedotusta tarvitaan
suomalaisen ruuan imagon rakentamiseen, kaupan avaajaksi
ja tulevaa myyntiä pohjustamaan. Finfood – Suomen Ruokatieto ry, alan yritykset, vienninedistäjäorganisaatiot ja julkiset
rahoittajat ovat käynnistäneet
toimet suomalaisen ruuan tiedotuksen tehostamiseksi.
FoodfromFinland -verkkopalvelusta avautuu keväästä 2007
alkaen työkalu elintarviketiedotukseen ja -markkinointiin. Yritykset voivat ostaa maksullisia
mainospaikkoja verkkopalvelusta ja välittää pientä korvausta
vastaan tiedotteitaan 3F:n uutisvälityksen kautta maailmalle.
Palvelu hyödyntää tiedotuksessa nykyaikaisen monikanavamarkkinoinnin periaatteita.
Tiedotus perustuu online -palveluun Internetissä, ja sitä tukevat
3F -newsletter ja sähköinen tiedotejakelu.
Lisäksi tehdään suomalaisen
ruuan markkinointia jalkautumalla ulkomaisten asiakkaiden
pariin erilaisissa kansainvälisissä seminaareissa ja tapahtumissa, jos rahoitus antaa tähän
myöten. Toimenpiteissään 3F tukee palvelua rahoittavien yritysten ja yhteistyötahojen kansainvälisen markkinoinnin tarpeita.
Tarkasti valitut viestinnän
kohderyhmät
Yritykset ovat valinneet 3F -tiedotuksen kohderyhmäksi b to b
1
antaa pohjan myös 3F -palvelulle. Siinä määritelty tavoite terveellisen ravitsemuksen edelläkävijyydestä näkyy vahvana
myös 3F -sivuilla.
Projektipäällikkö Eeva-Liisa Lilja (istumassa) ja markkinoinnin
koordinaattori Carita Vastinesluoma ovat työskennelleet tiiviisti
FoodfromFinland -konseptin parissa.
-asiakkaat ja median. Viestinnän ensisijaiseksi kohdealueeksi on määritetty Itämeren
markkina-alue. Alan imagotyön
odotetaan edistyvän näille kohdealueille ja -ryhmille suunnatulla viestinnällä ripeimpään
tahtiin.
Tiedotuksen toivotaan lisäävän nopeasti Suomi-ruokatietoutta valittujen kohderyhmien
parissa. Pitkällä tähtäimellä 3F:n
odotetaan rakentavan suomalaisen elintarvikealan kansainvälistä imagoa ja edistävän yritysten liiketoimintamahdollisuuksia.
vuus. Yhteen hiileen puhaltavat
toimijat antavat myös mahdollisuuden viestinnän tehokkaaseen toteutukseen: viestinnän
tehokkuus syntyy ennen muuta
viestien yhdenmukaisuudesta.
Markkinoinnissa nostetaan
esille suomalaisen ruuan hyvää
makua, hyvinvointia edistäviä
ominaisuuksia ja korkealaatuista alan osaamista. 3F -yhteistyöyritykset voivat esittäytyä tulevaisuudessa Smart Food -teemalla Tallinnassa tai Eat well –
Feel Good -viestillä Berliinissä ja
mahdollisesti Organic Food -nimen alla Moskovassa. Nämä
viestit ovat linjassa keskenään ja
Pieni toimijakenttä,
tukevat toisiaan.
tehokas viestintä
Sitran Elintarvike- ja ravitseSuomen pieni ja tiivis toimijaver- musohjelman (ERA) puitteissa
kosto on ainutlaatuinen vah- luotu elintarvikealan strategia
Hyvinvointia ja hyvää oloa tuova
ruoka, terveyttä edistävät elintarvikkeet ja erilaiset lisäarvotuotteet ovat keskeinen suomalainen valttikortti tulevaisuuden
tiukentuvassa kilpailutilanteessa. Meidän on tärkeää aloittaa
suomalaisen elintarvikealan
imagonrakennus haluamaamme
suuntaan jo nyt.
Tiedotuksen konseptiin toivotaan mukaan mahdollisimman
kattava edustus suomalaisia
elintarvikeyrityksiä. Mitä laajempi yritysedustus on, sitä paremmin 3F palvelee ulkomaisia
käyttäjiään.
Finfood on tuotteistanut yrityksille näkyvyyspaketteja, joita
ostamalla yritykset voivat osallistua tiedotusyhteistyöhön ja
pääsevät hyödyntämään yhteismarkkinoinnin etuja. Erikokoisille yrityksille on tarjolla erityyppisiä viestinnän palveluita.
Eeva-Liisa Lilja
projektipäällikkö
Finfood – Suomen Ruokatieto ry
puh. 040 833 7727
eeva-liisa.lilja@finfood.fi
Carita Vastinesluoma
markkinoinnin koordinaattori
puh. 0400 359 569
carita.vastinesluoma@finfood.fi
Nuorissa kytee kapina
n Vuoden 2007 kansallisen nuo-
risotutkimuksen mukaan nuorten
keskuudessa kytee hiljainen kapina nyky-yhteiskunnan arvoja
vastaan. Kiire, stressi, pinnallisuus, yksilöön kohdistuvat tuottavuusvaatimukset, epävarmuus
ja yleinen välinpitämättömyys herättävät voimakasta arvostelua.
Helmikuussa 2007 julkistettuun tutkimukseen vastasi 1855
iältään 15–25-vuotiasta nuorta.
Keskimäärin joka toinen nuorista kokee oman elämänsä stressaavaksi. Yleisimmät stressin
syyt liittyvät kiireeseen, liian
suureksi koettuihin työmääriin,
menestymis- ja suorituspaineisiin, epävarmuuteen sekä taloudelliseen tilanteeseen.
Stressin kokeminen ei liity pelkästään opiskelunsa aloittaneisiin tai jo työelämään siirtyneisiin nuoriin, vaan 44 % jo 15–17vuotiaistakin kokee oman elämän stressaavaksi, 24–25-vuotiaista 55 %. Stressi ja kiireen
kulttuuri siirtyvät erityisesti nuo-
rimpiin ikäryhmiin todennäköisesti vanhempien ja elinympäristön kautta.
Hiljainen kapina näkyy
valintoina
Nuorten kapinallisuus on ns. hiljaista kapinallisuutta, jota on vielä vaikea havaita. Kyse on kasvavasta tyytymättömyydestä ajankuvaa ja yhteiskunnassa vallitsevia arvoja kohtaan.
On epätodennäköistä, että
tyytymättömyys purkautuisi kerralla radikaaleina, julkisuuskynnyksen ylittävinä tempauksina,
vaan se ilmenee yksilöiden henkilökohtaisina työhön, kuluttamisen ja elämäntyyleihin liittyvinä valintoina.
Suomalaisnuoret eivät vaikuta
kovin halukkailta lunastamaan
kaikkia heidän päälleen kasattuja odotuksia. Nuorten arvomaailmassa on alkanut näkyä selkeitä
merkkejä siitä, että arvostusten
keskiöön ovat nousemassa tehokkuuden kanssa ristiriitaiset
asiat. Nykynuoret tullevat aikuisina arvostamaan mm. kiireettömyyttä ja stressittömyyttä enemmän kuin esimerkiksi rahaa.
Elämäntyylien mukaan nuoret
jaetaan trenditietoisiin (24 %),
itsevarmoihin (19 %), perinteisiin (15 %), älykköihin (12 %),
maailmanparantajiin (11 %), kapinallisiin (9 %) ja syrjäänvetäytyjiin (9 %). He ovat aktiivisia Internetin ”tuottajia”, sillä 83 %
nuorista on tuottanut sisältöä
nettiin. He haluavat tuoda mielipiteensä sitä kautta julki.
Nuoret suosivat
elintarvikebrändejä
seurasivat Hartwall Jaffa, Pirkka,
Saarioinen, Coca-Cola, Chiquita,
Hesburger, Rainbow, Paulig ja
HK. Myös Pepsi ja Kotipizza mahtuvat 20 suosituimman brändin
joukkoon.
Lisätietoja:
Markus Keränen
tutkimusjohtaja
15/30 Research
GSM 040 5189032
Kansallinen nuorisotutkimus tutkii
laajasti 15–25-vuotiaiden nuorten
arvoja, asenteita, elämäntyylejä,
kiinnostuksen kohteita,
kulutuskäyttäytymistä ja
alakulttuureja.
Nuorten (15–25-vuotiaiden) suosikkibrändien joukossa elintarvikebrändit jyräävät: 20 suosituimman joukossa on 15 elintarviketuotemerkkiä.
Fazer (ykkönen) ja Valio (kakkonen) hakkaavat kolmanneksi
tulleen Nokian, Jenkki oli neljänneksi suosituin. Sony (viides) kiilasi Jenkin ja Tuplan väliin, jota
1
Suomalainen terveysruoka
Suomen Lontoon suurlähetystö järjesti helmikuussa suurlähettilään residenssissä suomalaisia terveysvaikutteisia elintarvikkeita promovoivan iltapäivän. Eat Well, Be Active and Feel
Good: Fresh Ideas from Finland -tapahtumaan
oli kutsuttu kansainvälistä mediaa, ruoka-alan
asiantuntijoita ja liike-elämän edustajia.
Kuvat Tiina Lampisjärvi
näyttävästi esillä Lontoossa
n Kutsuvieraita kiinnostivat suo-
malaisten terveelliset ruoka- ja
liikuntatottumukset, sillä liikalihavuus on päivänpolttava ongelma Britanniassa. Erityisesti yhä
useammat lapset kärsivät liikalihavuudesta jo varhaisessa iässä. Epäterveellinen ravinto ja vähäinen liikunta kasvattavat brittien vyötärönympärystä.
Tilaisuuden järjestäjät – Lontoon Suomen suurlähetystön virkailija Pirjo Peltinen (vas.), suurlähettiläs Jaakko Laajava ja tilaisuuden juontanut Helen Conn – olivat tyytyväisiä: kiinnostus
suomalaista ruokaa kohtaan yllätti.
A jankohtaista
Suomalainen kouluruoka
sai kiitosta
Tilaisuuden pääpuhuja Paul Sacher, ravitsemusasiantuntija ja
brittilasten lihavuutta ehkäisevän MEND -ohjelman tutkimusjohtaja kertoi tutustumiskäynnistään Suomessa. Sacher ylisti
erityisesti suomalaista kouluruokailua, joka opettaa lapset
syömään terveellisesti pienestä
pitäen.
Kuulijoita hämmästytti, että
suomalaiset lapset eivät syöneet
pizzaa tai hampurilaisia, vaan
monipuolista ja ravitsevaa arkiruokaa. Yleisöä kohahdutti vielä
enemmän se, kun Sacher kertoi,
että ruokajuomana oli yleisesti
maito tai piimä sekä kouluissa
että työpaikoilla – ei suinkaan
brittien suosimat limonadit.
Toisaalta Sacherilla oli myös
kriittistä huomautettavaa Suomesta. Hän paheksui koulujen
limsa-automaatteja ja evästi
suomalaisia pikaisiin vastatoimiin, jotta Suomessa ei ajauduttaisi samaan tilanteeseen kuin
Britanniassa. Suomalaisten kasvava ylipaino oli myös hälyttävä
merkki, johon valtio ei ole puuttunut riittävän tarmokkaasti.
Suomalaisten ruokakauppojen valikoimaa Sacher piti moni-
1
Suomalaiset terveelliset ja
näyttävät herkut maistuivat
vieraille.
puolisena. Erityisen eksoottisia
olivat pakastemarjat ja marjakeitot. Tumman leivän suosio ja
laajat leipävalikoimat ilahduttivat häntä. Sacher ylisti suomalaisten liikuntatilojen huokeutta
ja tarjontaa.
Huippukokit loihtivat
suomalaisherkkuja
Lounaalla kutsuvieraat saivat
maistella Lontoossa mainetta
niittäneen suomalaisen huippukokin Helena Puolakan ja suurlähettilään keittiömestarin Marko Mälkiän suomalaisista tuotteista valmistamia näyttäviä ja
maukkaita herkkuja.
Tarjolla oli mm. ohuita hapankorppuja kylmäsavustetun poron kera, graavilohiruisleipää
sekä luomupuolukoista ja -mus-
tikoista tehtyjä jälkiruokia. Vie
Vieraat saivat kokea, että terveellisen vaihtoehdon valitseminen ei
välttämättä tarkoita mausta tinkimistä.
Lounaan jälkeen suomalaisille
yrityksille oli annettu puheenvuoro esitellä omia tuotteitaan.
Finfoodin toiminnanjohtaja Tiina
Lampisjärvi kertoi suomalaisesta ruuasta ja ruokakulttuurista.
Vaasan & Vaasan, Organic Food
Finland, Finnsoy, Xylitol ja Fruisana esittelivät suomalaisia menestystuotteita.
Päivän aikana vieraat saivat
rautaisannoksen terveellisistä
suomalaisista vaihtoehdoista
ruokapöytään. Britanniassa
funktionaalisten ja luonnonmukaisesti valmistettujen tuotteiden kysyntä on selkeässä kas-
vussa. Keväällä aukeava Food
from Finland -portaali täydentää
sopivasti brittienkin tiedonnälkää suomalaisesta ruuasta ja
elintarvikkeista kertovilla sivuillaan.
Tilaisuus päättyi urheilullisesti sauvakävelyyn residenssin
puutarhassa, missä vieraat saivat kokeilla sauvoilla liikkumista.
Carita Vastinesluoma
markkinointikoordinaattori
Food from Finland
Finfood
carita.vastinesluoma@finfood.fi
www.finfood.fi
Messusäätiöltä FoodTec
-palkinto elintarvikealalle
n Uusi, elintarvikealalle suunnattu FoodTec -palkinto jaetaan
PacTec & FoodTec -messujen yhteydessä 16.–18.10.2007 Helsingin Messukeskuksessa. Palkinto
voidaan antaa Suomessa kehitetylle tai suunnitellulle, käytössä
olevalle ja uutuusarvoa antavalle elintarvikealan prosessille tai
valmistusmenetelmälle tai sen
osalle. Palkintosumma on 5000
euroa, ja varat palkintoon luovuttaa Suomen Messusäätiö.
FoodTec -palkinnossa ei ole
kyseessä varsinainen kilpailu,
joten siihen ei voi suoraan ilmoittautua. Voittajan valitsee
järjestäjien nimeämä, asiantuntijoista koostuva palkintoraati.
Ulkopuoliset voivat myös tehdä
raadille tai järjestäjille ehdotuksia palkittavista.
Vuoden 2007 palkintoraatiin
kuuluvat johtaja Seppo Heiskanen (Elintarviketeollisuusliitto),
päätoimittaja Raija AhvenainenRantala (Kehittyvä Elintarvike
-lehti), laatupäällikkö Markus
Luhtala (Elintarviketieteiden
Seura), tutkimusja laatupäällikkö Heikki Manner (ETS:n Prosessitekninen jaosto), yliopistonlehtori Kirsi Jouppila (ETS:n
Prosessitekninen jaosto), projektipäällikkö Essi Hanhinen
(ETS:n Prosessitekninen jaosto),
professori Markku Hurme (ETS:n
Prosessitekninen jaosto), tutkija
Tuomo Tupasela (ETS:n Prosessitekninen jaosto), tuotekehittäjä Timo Helenius (ETS:n Elintarvikehygienian jaosto), toimialajohtaja Ari Grönroos (Tekes) ja
teknologiajohtaja, professori
Juha Ahvenainen (VTT).
ja, mm. Elintarviketieteiden Seuran järjestämät iltapäiväseminaarit On line/on site -tekniikat omavalvonnan apuna 16.10., Terveellisyys – haaste tuoteviestinnälle
17.10. sekä Kotoista ruokaa elintarviketeollisuudesta 18.10.
PacTec -messujen yhteydessä jaetaan Messusäätiön PacTec -pakkauspalkinto sekä pohjoismainen ScanStar -palkinto.
Kevyempää ohjelmaa messuvieraille tarjoavat mm. PacTec &
FoodTec -bileet jazz-musiikin
siivittäminä sekä messualueen
ravintoloiden Oktoberfest-teema.
Messuilta alan
viimeisimmät innovaatiot
Sähköinen kävijärekisteröinti käytössä
PacTec&FoodTec -tapahtumasta
on tähän mennessä varattu näyttelytilaa noin 7000 neliömetriä,
ja reilut 160 näytteilleasettajaa
on ilmoittautunut mukaan.
Messujen yhteydessä järjestetään ajankohtaisia tietoiskuja
sekä elintarvikealan seminaare-
Ammattitapahtumiin voi rekisteröityä joko ennakkoon tapahtumien omilla verkkosivuilla tai
Messukeskukseen sisäänkäynneillä. Verkkosivulta tulostetaan
mukaan rintamerkki, joka toimii
ilmaisena pääsylippuna messuille. Rekisteröitymistä käytetään
mm. virallisen kävijämäärän laskemiseen.
Pakkaus- ja materiaalinkäsittelyalan sekä elintarviketeollisuuden PacTec & FoodTec -messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 16.–18.10.2007.
Tapahtuman järjestää Suomen
Messut joka kolmas vuosi yhteistyössä Suomen Pakkausyhdistyksen, Teknisen Kaupan Liiton ja Elintarviketieteiden Seura
r.y:n kanssa.
Vuonna 2007 PacTec & FoodTec on alan suurin tapahtuma
Pohjoismaissa. Edelliset PacTecja ELKO -messut vuonna 2004
keräsivät 270 näytteilleasettajaa
ja 12 738 kävijää.
Lisätietoja: www.foodtechelsinki.fi ja www.pactec.fi
17
Elintarvikeklusteri tähyää
Itämeren alueelle ja Kaukoitään
A jankohtaista
n Elintarvikeklusterin koordi-
naattori, johtaja Jukka Lähteenkorva Foodwest Oy:stä sanoo,
että Itämeren alueesta on järkevää aloittaa, koska se on suomalaisten elintarvikeyritysten kotikenttää.
– Vastaavia hankkeita pitää
kuitenkin saada aikaan ohjelmakaudella minimissään yksi vuodessa, Lähteenkorva arvioi.
Hänen mukaansa suomalaisilla on Baltiassa mentorin rooli,
mutta myös mahdollisuus rakentaa toimivia yhteistyöverkostoja.
Tarkoituksena on alkuvaiheessa
päästä mukaan EU:n seitsemänteen puiteohjelmaan. Jos hakemus läpäisee Brysselin seulan,
käytännön töihin päästään vuoden 2008 alussa. Hanke kestää
kolme vuotta ja maksaa noin
miljoona euroa.
Suomen ja Baltian yhteistyöhankkeissa halutaan selvittää
kuluttajan valintoja ja niihin liittyviä taustatekijöitä sekä ravitsemusviestinnän ”läpimenoa”
eri kulttuureissa, eli miten paikalliset ja kansainväliset brändit
toimivat kussakin maassa.
Baltian projektiin tulevat mukaan Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus ja
Foodwest Oy sekä Vaasan ja Turun yliopistot sekä Etelä-Pohjanmaan liitto. Kaikista Baltian
maista tulee mukaan näitä vastaavat toimijat.
– Meillä on jo tutkimuslaitoskumppani jokaisessa Baltian
maassa, yrityskumppanit alkavat olla kasassa, ja alueelliset
organisaatiot ovat hahmollaan,
Lähteenkorva kertoo.
1
Toteuttajilla monipuolista
osaamista
Koko klusteriohjelman toteuttajia ovat Foodwest Oy Seinäjoelta, Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus (Turku
Scinence Park Oy) Turusta, Teknia Oy Kuopiosta ja Viikki Food
Centre (Helsinki Business and
Science Park Oy) Helsingistä.
Ohjelmaa koordinoi Foodwest
Oy. Agropolis Oy on klusterin liitännäisjäsen aluerahoitusjärjestelmän kautta.
Klusterihankkeet toteutetaan
kolmella tasolla: maakunnissa,
maakohtaisesti ja kansainvälisesti.
– Saimme kasaan hyvän porukan: neljä osaamiskeskusta, neljä yliopistoa – Helsingin, Turun,
Kuopion ja Vaasan yliopistot –
sekä VTT ja MTT, Lähteenkorva
sanoo.
Klusterityön lähtökohtana on
yritysvaikuttavuus ja pääsy mukaan kansainväliseen toimintaan.
Kaukoidän markkinoilla
mahdollisuuksia
Kaukoitä kiehtoo, koska se on
terveysvaikutteisten ruokien ja
raaka-aineiden vientikohde.
Foodwestillä on ollut yhteyksiä
Japaniin jo vuosia, ja Teknialla
on toimisto Shanghaissa.
Koivunmahla on yksi eksoottinen tuote, jota on viety Japaniin.
Toinen esimerkki ovat mustikat,
joita japanilaiset ostavat niin
paljon kuin Suomella on niitä
myydä.
– Kolmas esimerkki voisi olla
eräs koivun käävistä. Japanilaiset uskovat, että sillä on vaikutusta joidenkin syöpätyyppien
ehkäisyssä. Olen juonut kääpäteetä Japanissa. Se oli kallista
kuin mikä ja pahanmakuista, ja
siten varmaan tosi terveellistä,
Jukka Lähteenkorva toteaa.
Hän tähdentää, että verkostoja ja toimintalinjoja pitää rakentaa ennakkoluulottomasti.
– Pitää uskaltaa katsoa asioita
uudella tavalla. Raaka-aineet
voivat olla peräisin yhtä hyvin
metsästä kuin pellolta. Marjat,
Elintarvikekehityksen vuosien 2007–2013 osaamiskeskusohjelma, elintarvikeklusteri, tähyää aluksi
Baltian maihin ja Kaukoitään, lähinnä Japaniin ja
Kiinaan. Suomen ja Baltian
maiden yhteistyökuvion
käynnistäminen on hyvässä vauhdissa ja Kaukoidän
hankkeet versomassa.
Hyvinvointisairauksien ennaltaehkäisy tulee olemaan isossa roolissa
elintarvikeklusterin työssä, osaamiskeskusohjelman koordinaattori
Jukka Lähteenkorva uskoo. Hän saa työparikseen huhtikuussa viestintäosaajan. Klusterin kotisivut pyritään avaamaan 3.5. mennessä
osoitteessa www.elintarvikekehitys.fi.
sienet ja puusta saatavat raakaaineet tarjoavat vielä paljon uusia mahdollisia: ksylitoleja löytyy tulevaisuudessakin. Uusia
ituja voi löytyä mm. yhteistyössä
metsäklusterin kanssa.
Lisäksi hellävaraiset prosessointimenetelmät säästävät raaka-aineita ja säilyttävät niiden
hyvät ominaisuudet.
Teollisuutta klusteri tukee
mm. Itämeren alueella elintarvikeriskien hallinnassa ja turvallisuuden tason takaamisessa. Patogeeniriskien hallintaa kehitetään yhteistyössä mm. Eviran
kanssa.
Pirjo Huhtakangas
Elintarvikeklusterin visio ja keihäänkärjet
• Klusterin visio on kehittää suomalaista elintarviketeollisuutta
panostaen terveellisten ja turvallisten elintarvikkeiden
kehittämiseen niin, että tunnistetaan kuluttajien odotukset
ja hyödynnetään kansainvälisiä mahdollisuuksia.
• Tarkoituksena on lisätä elintarviketeollisuuden ja sitä lähellä olevien
toimialojen (mm. koneenrakennus, matkailu ja hyvinvointi) kilpailukykyä Suomessa ja ulkomailla sekä edistää kuluttajan hyvinvointia
elintarvikkeiden turvallisuuden ja terveellisen koostumuksen kautta.
• Nämä strategiset tavoitteet toteutetaan kolmen keihäänkärjen
avulla: kehittämällä ja tuotteistamalla terveyttä ylläpitäviä ja
edistäviä elintarvikkeita, edistämällä kuluttajan hyvinvointia
elintarvikealan palveluiden kautta sekä kehittämällä koko
elintarvikeketjun riskienhallintaa ja turvallisuutta.
• Terveyttä ylläpitäviä ja edistäviä elintarvikkeita kehitetään
ja tuotteistetaan hyödyntämällä kotimaisia raaka-aineita
yhteistyössä mm. Sitran ERA-hankkeen marjaklusterin sekä
osaamiskeskusohjelman metsäklusterin (Forest Industry Futuren)
kanssa sekä kehittämällä prosesseja, pakkauksia ja teknologioita.
• Kuluttajan hyvinvointia on tarkoitus edistää elintarvikealan
palveluiden kautta tunnistamalla kuluttajien odotukset,
kehittämällä ravitsemis- ja ruokapalveluja sekä
luomalla palveluja ja mittareita, jotka helpottavat alan
markkinaponnisteluja.
n
Elintarvikekehityksen osaamiskeskusohjelmassa 2007–
2013 on mukana neljä osaamiskeskusta ympäri maata.
Ne kaikki ovat alan konkareita, jotka hakevat yhdessä
uutta puhtia auttaa kotimaista elintarviketuotantoa
Suomessa ja ulkomailla.
Millaista apua on luvassa?
n – Kuopion Teknologiakeskus
Teknia Oy tuo osaamiskeskukseen Kuopion tiedepuistoalueen, Pohjois-Savon ja ItäSuomen kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustetun huippuosaamisen, ohjelmajohtaja
Anneli Tuomainen muotoilee.
Teknia Oy on ollut mukana toteuttamassa osaamiskeskusohjelmaa jo vuodesta 1994 lähtien.
Elintarvikeklusterissa Teknian
keihäänkärjet ovat terveyttä ylläpitävien ja edistävien elintarvikkeiden tutkimus, kehitys ja
tuotteistaminen, elintarvikkeiden turvallisuus sekä ravitsemus
ja nutrigenomiikka.
Näihin aihealueisiin liittyvät
hankkeet ovat sekä alueellisia,
kansallisia että kansainvälisiä.
Hankkeet voivat olla tutkimuslaitos/yritysyhteistyöhankkeita
tai yritysten tarpeista lähteviä
kehittämishankkeita.
– Kansainvälisissä hankkeissa
verkotumme vahvasti muiden
toimijoiden kanssa. Hankkeissa
teemme yhteistyötä Kuopion
seudun osaamiskeskuksen muiden osaamisalojen (Hyvinvointi,
HealthBio ja Ympäristöteknologia) kanssa, Tuomainen sanoo.
Menossa olevia tai tänä keväänä käynnistyviä hankkeita
ovat IKÄRAVI (Ikääntyneille
suunnattujen ruokapalvelujen,
aistinvaraisten arviointimittaristojen ja ravitsemusviestinnän
kehittäminen, toteuttajana Kuopion yliopisto), Marjat ja muisti
(MAMU, toteuttajana ETTK ja
Kuopion yliopiston aivotutkimusyksikkö) sekä testipatteri elintarvikekon-
taktimateriaaleille (Kuopion yliopisto, Tampereen teknillinen
yliopisto).
Foodwestillä vahva rooli
Etelä-Pohjanmaalla
Foodwest Oy:n johtaja Jukka
Lähteenkorva on koko osaamiskeskusohjelman koordinaattori,
mutta Foodwest Oy:llä on valtakunnallisen roolin lisäksi vahva
rooli Etelä-Pohjanmaan kehitysympäristössä.
– Roolimme on kuvattavissa
käytännön ja tutkimuksen välissä
toimijaksi, joka ymmärtää molempia puolia, kehittämispäällikkö Salme Haapala tiivistää.
Foodwest Oy on mukana hyvin monenlaisten hankkeiden toteuttamisessa.
– Pöydällä on parhaillaan EU:n
7. puiteohjelman hakuun menevä hankekokonaisuus, jossa olisivat mukana myös Baltian maat.
Edellisen ohjelmakauden peruja
on hankeidea, joka muodostuu painonhallinnan ja
kansansairauksien ympärille. Pohjoismaista
yhteistyötä haetaan hankeajatuksella, jonka puitteissa selvitetään kulttuurisesti omaleimaisten elintarvikkeiden ja nykykuluttajan
kohtaamista. Tässä ovat mukana kaikki Pohjoismaat yhteisellä
hakemuksella. Ja monta muuta
ideaa on kypsymässä, Haapala
listaa.
Pohjoismainen hanke käynnistyy ennen kesää, jos se hyväksytään rahoitettavaksi. Puiteohjelmahanke käynnistyy vasta vuoden 2008 alusta, jos se
menestyy. Ja useitakin Tekeshankkeita saattaa olla käynnissä
jo loppukeväästä.
Functional Food Forum
ravitsemuksen asiantuntija
kehittämiskeskus (Functional
Foods Forum) tuo klusteriin Turun yliopiston elintarvikkeisiin ja
terveyteen liittyvän tutkimuksen.
– Klusterissa keskus toimii
elintarvikkeiden ja ravitsemuk-
sen asiantuntijana, jonka tutkimusryhmät tuottavat uutta tietoa koskien mm. maitohappobakteereita, ravinnon ja allergian sekä ravinnon ja syövän yhteyksiä, kehityspäällikkö Marjo
Mäkinen-Aakula kertoo.
Keskuksen toiminta laajeni
Seinäjoelle vuonna 2005, mistä
johtuen uusien yhteistyöhankkeiden suunnittelu on tällä hetkellä pisimmillään Foodwest
Oy:n kanssa.
Osaamiskeskus rohkaisee yrityksiä kehittämään uusia, innovatiivisia tuotteita sekä kotimaan
markkinoille että vientiin hyödyntämällä EU:n puiteohjelmia ja
muuta kansainvälistä rahoitusta.
Keskus tarjoaa yrityksille tutkimusosaamisen lisäksi apua kansainvälisten hankkeiden valmistelussa ja hallinnoinnissa.
Kehittämiskeskus järjestää 8.–
9.11.2007 kansainvälisen kongressin elintarvikkeiden ravitsemusja terveysväitteiden lainsäädännön
soveltamisesta käytäntöön. Tapahtuman odotetaan kokoavan yhteen väitteistä kiinnostuneita yrityksiä ja alan asiantuntijoita Suomen lisäksi
etenkin Pohjois- ja Keski-Euroopasta. Keskuksessa toimii myös
aistinvaraisen tutkimuksen ryhmä, joka avustaa muita tutkimusryhmiä sekä myy palveluitaan yrityksille.
– Osaamiskeskustoiminnalla
tuetaan myös keskuksen Maku
ja geenit -tutkimusyksikön perustamista ja siihen liittyvän, yrityksille tarjottavan palvelukonseptin rakentamista. Aistinvarainen palvelu saa lisäresursseja
maaliskuun lopulla, ja Maku ja
geenit -ryhmän toiminta käynnistyy kesällä.
Viikki Food Centre
huipputiedon äärellä
työssä Helsingin yliopiston elintarvike- ja
ravitsemustieteiden ja VTT:n
kanssa.
– Huippuosaamisen ja tutkimustiedon siirto perustuu yrityskohtaisten sovellusten toteuttamiseen, joihin usein kytkeytyy
oma, erillisesti rahoitettu kehittämisprojekti, kuten kauran
käyttöön perustuvan keliakialeivontamenetelmän hyödyntäminen erityisruokavaliotuotteiden
kehittämisessä, toimialajohtaja
Tiina Piilo selvittää.
Elintarvikeklusterissa keskuksella tulee olemaan monia, vielä
suunnitteluvaiheessa olevia
hankkeita: mm. entsyymien hyödyntäminen tuotteiden laadun
parantamisessa, marjanjalostuksen sivuvirtojen tuotteistaminen,
vähäsuolaisten ja -rasvaisten
tuotteiden kehittäminen, vanhusten ruokahuollon laadun kehittäminen sekä pk-elintarviketeollisuuden tuoteturvallisuuden ja
teknologian kehittäminen.
– Toimintamme käynnistyy
varsinaisesti lähikuukausina;
saimme tiedon alueellisen rahoituksen varmistumisesta vasta
helmikuun lopussa. Tarkoituksena on järjestää alueellisia informaatiotilaisuuksia yrityksille,
ensimmäinen jo ennen kesää.
Hankeideoita ja yrityskohtaisia
kehittämisprojekteja lähdetään
työstämään sitä mukaa, kun niitä tulee.
Viikki Food Centre vastaa
osaamiskeskusohjelman turvallisuus ja riskienhallinta -keihäänkärjen toiminnasta.
Koko osaamiskeskusohjelman tavoitteena on suunnitella
ja käynnistää vähintään yksi
suuri elintarvikeketjun kehittämiseen tähtäävä kehittämishanke vuodessa sekä 8–10 yrityskohtaista kehittämishanketta.
Pirjo Huhtakangas
Viikki Food Centre sijaitsee Viikin kampuksella mittavan huippuosaamiskeskittymän äärellä.
Keskus toimii kiinteässä yhteis-
1
Kuvat Tiina Tolonen
Neljä osaamiskeskusta
puurtaa elintarvikeklusterissa
Venäläiset elintarviketuottajat
panostavat laatuun
Viipurin alueella sijaitseva Primorskaja-kanala on esimerkki
venäläisestä yrityksestä, jossa tuotannon laatuun vaikuttavia uudistuksia on toteutettu nopeassa tahdissa. Suunnitelmien läpivientiin on tarvittu taloudellisia resursseja, rautaista ammattitaitoa ja aimo annos päättäväisyyttä.
A jankohtaista
n Krasnaja Dolina -nimisessä
taajamassa sijaitseva kanala on
ollut toiminnassa 1960-luvulta
lähtien. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen suurin osa Leningradin alueen maatalousyrityksistä
ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Myös Primorskajan toimintoja ajettiin alas ja kanojen pääluku putosi puoleen entisestä.
Vuoden 2003 lopulla kanalassa aloitettiin mittavat uudistukset. Johtajaksi palkattiin Julia Falalejeva, joka muutti Viipuriin Kazakstanista saakka kuultuaan
Primorskajan mahdollisuuksista.
– Kaikki tuotantotilat remontoitiin ja neuvostoaikainen teknologia korvattiin uudella. Investointien arvo oli noin 12 miljoonaa euroa, Falalejeva kertoo.
Falalejeva toimi aikoinaan
mm. johtajana verohallinnossa,
mutta yritystoiminnan vapautuminen sai hänet siirtymään liikemaailman puolelle. Primorskaja
ei olekaan ensimmäinen tuotantolaitos, joka on modernisoitu
Falalejevan johdolla.
– Ammattini on Neuvostoliiton
hajoamisesta lähtien ollut kriisijohtaja. Tutut sijoittajat ottavat
minuun aika ajoin yhteyttä, että
nyt olisi mielenkiintoinen tehdas, tulisitko laittamaan kuntoon, Falalejeva nauraa.
Yritys kannatti tälläkin kertaa,
sillä jo vuonna 2004 Primorskaja
palkittiin Leningradin alueen menestyksekkäimpänä elintarviketuottajana.
Tehokasta ja laadukasta
tuotantoa
Häkkiteknologia on mahdollistanut kanojen pääluvun nostamisen kolminkertaiseksi aikaisempaan verrattuna. Primorskajassa
on tätä nykyä lähes 750 000 tuotantoeläintä. Ruokinta, ilmastoinnin ja lämpötilan säätely
20
sekä lannan ja munien keruu
hoituvat automaattisesti.
Venäjän elintarvikelainsäädäntö on osittain vanhentunutta, sillä se vaatii esimerkiksi munien pesemistä useaan kertaan,
mikä heikentää olennaisesti niiden säilyvyyttä. Modernin teknologian ansiosta munat ovat pakkaamoon tullessaan kuitenkin
täysin puhtaita.
Kanalassa toimii oma teurastamo. Venäjällä kananliha on
edelleen arvossaan esimerkiksi
keiton raaka-aineena ja sillä riittää kysyntää. Erilaiset lihatuotteet pakastetaan ja pakataan
paikan päällä.
Primorskaja on ollut alallaan
uranuurtaja myös laatukysymyksissä. Yritys on palkittu viimeisen kolmen vuoden aikana lukuisilla palkinnoilla, joista tuorein on marraskuussa 2006
myönnetty Leningradin alueen
parhaan yrityksen laatupalkinto.
Sekä Primorskaja että sen rehuntuottaja soveltavat toiminnassaan HACCP-periaatteita. Yritys osallistuu parasta aikaa
myös Mikkelin ammattikorkeakoulun toteuttamaan elintarviketurvallisuushankkeeseen.
Tuotekehitys avaa uusia
mahdollisuuksia
Viimeisin uudistus Primorskajassa on nestemäisen munamassan valmistusyksikkö, jonka avajaisia vietettiin viime joulukuussa. Leningradin alueen maaja
kalatalouskomitean puheenjohtaja Nikolai Sizyh sai kunnian
avata tehtaan.
Virallisen nauhanleikkuun
jälkeen Primorskajan tekninen
johtaja Maksim Smirnov esitteli
tuotantoyksikön toimintaa. Myös
laitteistot toimittaneen ranskalaisen Actinin edustajat olivat paikalla vastaamassa kysymyksiin.
Tekninen johtaja Maksim Smirnov (kesk.) esittelee rikonta- ja erottelukoneen toimintaa.
Maksim Smirnov ja Julia Falalejeva esittelevät ensimmäistä pakattua munamassaerää.
Tuotantoyksikön kapasiteetti
on noin puoli miljoonaa munaa
12-tuntisen työvuoron aikana.
Myyntiin on tulossa tässä vaiheessa kokomuna-, keltuais- ja
valkuaismassaa aseptisesti pakattuna.
– Pastörointiteknologiamme
ansiosta munamassan säilyvyys
on jopa kahdeksan viikkoa, Maksim Smirnov kertoo.
Käytettävät pakkauskoot vaihtelevat tilaajan toiveiden mukaan kolmesta aina tuhanteen
litraan.
Nestemäisellä munalla
Suomen markkinoille?
Pääinsinööri Svetlana Rakitjanskajan mukaan yritys käy jo neu-
votteluja useiden kansainvälisten elintarvikevalmistajien kanssa munamassan toimituksista.
Myös Suomen markkinat kiinnostavat. Korkea laatu nähdään merkittävänä kilpailuvalttina.
– Kansainväliset suuryritykset
edellyttävät tuotannolta länsimaisten laatustandardien täyttämistä. Neuvotteluissa on jo sovittu yritysten auditoijien tulosta
paikan päälle. Olemme valmiita
sertifioimaan tuotannon myös
suomalaisten asiakkaiden toiveiden mukaisesti.
Laatujärjestelmäkysymyksiä
ratkotaan tiiviissä yhteistyössä
myös Mikkelin ammattikorkeakoulun YTI-tutkimuskeskuksen
kanssa.
– Primorskajassa ollaan määrätietoisesti liikkeellä laadun kehittämisessä. Asiat lähtivät rullaamaan ensi tapaamisesta lähtien, projektipäällikkö Emma
Marjamäki iloitsee.
Ympäristöasiat kuntoon
Seuraava projekti Primorskajassa on ympäristökysymysten ratkaiseminen. Neuvostoaikana
jätteenkäsittely oli tunnetusti
suurpiirteistä. Kananlannasta aiheutuvaa jäteongelmaa on pahentanut kasvintuotannon romahtaminen ja siitä johtuva lannoitetehtaiden sulkeminen Leningradin alueella.
– Haluamme saada tuotantoketjun kuntoon alusta loppuun,
sillä se on osa hyvää laatua. Nykyään syntyvän lannan jatkokäsittelyn lisäksi olemme valmiita
investoimaan neuvostoaikana
syntyneiden ongelmien ratkaisemiseen, Julia Falalejeva kertoo.
Primorskajassa paneudutaankin nyt lannankäsittelyn eri vaihtoehtoihin. Mikkelin ammattikorkeakoulun projektin puitteissa on perehdytty suomalaisiin
ratkaisuihin ja vierailtu mm. biokaasulaitoksessa.
Johanna Logrén
Venäjä-asiantuntija
Mikkelin ammattikorkeakoulu/
YTI-tutkimuskeskus
johanna.logren@mikkeliamk.fi
Elintarviketurvallisuuden parantaminen
ruokaketjussa -hanke
• Mikkelin ammattikorkeakoulun YTI-tutkimuskeskus toteuttaa
elintarviketurvallisuutta kehittävän, EU-rahoitteisen
Naapuruusohjelma -hankkeen Suomen sekä Pietarin
kaupungin ja Leningradin alueen välillä. Hankkeessa tuetaan
yhteistyötä ja informaation kulkua elintarviketurvallisuudesta
vastaavien viranomaisten välillä ja edistetään suomalaisten
ja venäläisten yritysten välistä yhteistyötä. Hankkeen
perustana on syksyllä 2005 julkaistu ISO 22 000 -standardi.
• Hankkeeseen osallistuu suomalaisia ja venäläisiä
yrityksiä koko ruokaketjusta: elintarvikkeiden tuottajia,
jalostusyrityksiä ja ammattikeittiöitä. Lisäksi mukana on
elintarviketurvallisuuden asiantuntijoita niin valvontaelimistä
kuin yliopistoista ja muista asiantuntijaorganisaatioista.
• Hankkeen puitteissa on järjestetty mm. HACCP järjestelmää sekä ISO 9001 - ja ISO 22 000 -standardeja
käsitellyt seminaari, mikrobiologisia menetelmiä
esitellyt seminaari sekä ammattikeittiöseminaari.
Huhtikuun lopulla julkaistaan elintarvikealan yrittäjille
suunnattu opas Venäjän elintarvikelainsäädännöstä.
• Suomalaisyrityksille tarjotaan hankkeen puitteissa
mm. vienninedistämispalveluja sekä kartoitetaan
potentiaalisia yhteistyökumppaneita ja alihankkijoita.
Venäläisyrityksille tarjotaan esim. räätälöityjä koulutuksia
ja konsultointiapua hygieniasta ja laatujärjestelmistä.
Myös yritysvierailuja järjestetään puolin ja toisin.
• Hankkeen yhteistyökumppaneina Suomessa ovat Helsingin
yliopiston Ruralia-Instituutti, Helsingin yliopiston
eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvike- ja
ympäristöhygienian laitos sekä maaja metsätieteellisen
tiedekunnan agroteknologian laitos ja elintarviketeknologian
laitos. Lisäksi hankkeen ohjausryhmään kuuluvat Evira,
Suomen Tulli sekä Mikkelin kaupungin ympäristöpalvelujen
edustaja. Hanketta hallinnoi Mikkelin ammattikorkeakoulu.
• Venäjällä yhteistyökumppaneina ovat Leningradin
alueen maaja kalatalouskomitea, Test-Sankt-Peterburg,
Leningradin alueen eläinlääketieteellinen laboratorio,
Elintarviketeknologian yliopisto, Metshnikovin valtiollinen
lääketieteellinen akatemia sekä Ammattikeittiöyhdistys.
Lisätietoja: Emma Marjamäki, projektipäällikkö, Mikkelin
ammattikorkeakoulu/YTI-tutkimuskeskus, emma.marjamaki@
mikkeliamk.fi
n
21
Yritykset ovat jo vuosia
voineet hyötyä ammattikorkeakouluopiskelijoiden
osaamisesta opinnäytetöiden ja ohjattujen harjoitteluiden kautta. Nyt Seinäjoen ammattikorkeakoulun
bio- ja elintarviketekniikan
koulutusohjelmassa on
otettu opiskelijoiden osaaminen tehostettuun käyttöön myös ohjelman sisäisissä tehtävissä.
n Opiskelijoille tämä luo mah-
dollisuuksia suorittaa opintopisteitä uusilla ja erilaisilla tavoilla
sekä tarjoaa vaihtelevuutta perinteiseen koulupäivään.
Opiskelijoilta ja yhteistyökumppaneilta saatu hyvä palaute innostaa henkilökuntaa tarjoamaan uusia työelämälähtöisiä ja käytännönläheisiä oppimistapoja opiskelijoillemme. Työ- ja opiskelupäivien vaihtelevuus parantaa motivaatiota ja jaksamista.
A jankohtaista
Kuva Sanna Kataja
Opintopisteitä ”syömällä”
Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille tarjottiin syyslukukauden 2006 alussa mahdollisuutta
kouluttautua projektiopinnoissa
kuvailevan aistinvaraisen arvioinnin osaajiksi. Opiskelijat tarttuivat innokkaasti mahdollisuuteen, ja koulutus raadin jäseniksi saattoi alkaa. Raadin kokoaminen ja koulutus tehtiin yhteistyössä Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) Tekniikan
yksikön bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelman, elintarvi-
kealan osaamiskeskus Foodwest Oy:n ja Turun yliopiston
kanssa.
Opiskelijoiden koulutus alkoi
haastattelulla, jota seurasivat
hajuja makutestit, aistinvaraisia menetelmiä esittelevät luennot sekä runsas käytännön harjoittelu- ja arviointityö. Koulutuksen ensimmäisenä tuloksena
saatiin rakennettua neljän keittokinkun kuvaileva profiili.
– Kinkkuleikkeiden tutkiminen
oli aika haasteellista. Aikaisemmin kinkkuleikkeitä syödessä ei
ole huomannut juuri mitään eroja leikkeiden välillä, kertoo raadin jäseneksi kouluttautunut ensimmäisen vuosikurssin opiskelija.
– Eri leikkeitä vertaillessa ilmenikin yllättävän paljon eroja,
joita ei ennen edes tullut ajatelleeksi. Kaiken kaikkiaan arviointiraadissa oli mukava olla mukana. Olen tämän kokemuksen jälkeen innokas osallistumaan samantyyppisiin projekteihin tulevaisuudessakin, opiskelija jatkaa.
Tarkoitus on hyödyntää raatia
myös jatkossa. Alueen elintarvikeyritykset ovat osoittaneet kiinnostustaan raadin tarjoamia palveluja kohtaan. Raatiin koulutetaan uusia jäseniä aina tarpeen
mukaan.
– Raatilaiset olivat todella motivoituneita ja innolla mukana
arvioinneissa. Samassa talossa
kun toimitaan, niin sujuva yhteistyömme jatkuu varmasti uusien tuotearviointien myötä, toteaa projektipäällikkö Kristiina
Niemi Foodwest Oy:stä
Bioman ja kollegansa Barbara opiskelijoiden tuottamalta koulutusohjelman esittely-dvd:ltä.
22
Kuva Merja Kyntäjä
Arjesta eroavaa opiskelua
Opiskelija tienaamassa opintopisteitä keittokinkkuja arvioiden.
Bioman seikkailee ruokamyrkytysten maailmassa
Toisen vuosikurssimme opiskelijat ovat puolestaan kunnostautuneet viestinnän opettaja Helena
Mikkilän johdolla ja valmistaneet
koulutusohjelmamme markkinointi-dvd:n. Alusta loppuun asti
itse toteutetulla dvd:llä Bioman
seikkailee apulaisensa Barbaran
kanssa. He ratkaisevat syntymäpäivien jälkeisten ruokamyrkytysoireiden mysteerin sekä opastavat hygieenisten ruoanvalmistustapojen saloihin.
Dvd:n toteutukseen saatiin
apua Seinäjoen ammattioppilaitoksen leipuri-kondiittorilinjalta,
jossa käytiin kuvaamassa hygieenisiä täytekakunvalmistustapoja. Teknisissä ongelmissa
apuun tulivat Seppo Salo ja Viljar Varik, yksikön ATK-väki.
Koulutusohjelman markkinointimateriaalin perinteisempi
power point -pohjainen esittelymateriaali on myös läpikäynyt
nuorennusleikkauksen opiskelijoiden käsittelyssä. Tätä esittelymateriaalia, yhdessä edellä mainitun dvd:n kanssa, samaiset
toisen vuosikurssin opiskelijat
ovat käyttäneet esitellessään
SeAMK:n Tekniikan yksikköä ja
erityisesti omaa bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelmaansa omissa lukioissaan tai toisen
asteen oppilaitoksissaan.
– Markkinointiin täytyy näinä
aikoina panostaa, kun opiskelijoiden mielenkiinnosta taistellaan. Mielestäni markkinointimateriaalin valmisteluun kannattaa
käyttää opiskelijoiden mielipiteitä ja ideoita, sillä he tuntevat koh-
deryhmän hyvin. Markkinointiprojekti toi vaihtelua normaaliin
tuntityöskentelyyn, ja opiskelijat
olivat innokkaita tarttumaan toimeen. Opiskelijoilta tuli hyviä
ideoita, ja minulle jäi oikeastaan
vain kokoavan ohjaajan rooli, Helena Mikkilä toteaa.
– Huipentuma oli tietenkin se,
kun markkinointi-dvd ja power
point -materiaali nähtiin valmiina tuotoksena. Siinä onnistumisen kokemuksia tunsivat varmasti sekä opettaja että opiskelijat. Opiskelijat ovat saaneet
myös hyvää palautetta käydessään entisissä opinahjoissaan.
Kiitosta on saanut varsinkin menevä ja nuoriin iskevä dvd. Samalla opiskelijat saavat hyvää
esiintymis-, ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitojen harjoitusta,
Mikkilä summaa.
Koulupäivä konsulenttina
Jotta koulunkäynti saisi lisäväriä
ja opiskelijat kuulisivat alan uusista tuulista, koulutusohjelmassa järjestettiin syksyllä 2006
elintarvikehygieniaan keskittyvä
seminaari Puhdasta uudella lailla. Myös tätä tapahtumaa varten
opiskelijatyövoima valjastettiin
hyötykäyttöön.
Opiskelijoille tarjottiin mahdollisuutta toimia päivän ajan
konsulentteina. Tehtäväksi annettiin hygienia-alan yritysten
esittely seminaarin kahvi- ja ruokataukojen aikana.
– Itse seminaaripäivä meni hyvin. Totta kai sitä vähän jännittää, että miten on ja mitä sanoo,
kun ei aiemmin ole ollut esittelemässä mitään, kertoo seminaa-
rin toteuttamiseen osallistunut
toisen vuosikurssin opiskelija.
– Olihan se esittäminen vähän
epävarmaa, kun näin jälkikäteen
ajattelee. Mutta ensikertalaisittain meni ihan kohtuullisen hyvin. Oli erittäin kiinnostavaa,
että sai itse ottaa kontaktia ennestään tuntemattomaan ihmiseen ja harjoitella tulevaa varten. Oli myös innostavaa, kun
saimme positiivista palautetta
mukaan lähteneeltä yritykseltä,
opiskelija kertoo.
Myös monissa muissa seminaariin liittyvissä käytännön järjestelyissä opiskelijat osoittivat
aktiivisuuttaan. Yksi viimeisen
vuosikurssin opiskelija toimi seminaarissa puhujana kertoen
ohjatun harjoittelunsa aikana
leipomoalan yritykselle laatimistaan varautumissuunnitelmasta
mahdollisen lintuinfluenssan
uhatessa.
Seinäjoen ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan
koulutusohjelmasta valmistuu
vuosittain noin 20–25 insinööriä
bio- ja elintarvikealan vaativiin ja
monipuolisiin asiantuntijatehtäviin.
Niina Kälviäinen
pt. tuntiopettaja, ETT
SeAMK, Tekniikan yksikkö,
bio- ja elintarviketekniikan
koulutusohjelma
niina.kalviainen@seamk.fi
puh. 040 830 4184
Lisätietoja:
Foodwest Oy,
Projektipäällikkö Kristiina Niemi,
puh. (06) 421 0000
Kirjoittaja on Elintarviketieteiden
Seuran jäsen
Terveellisen ravitsemuksen
kaupallistaminen haastavaa
n Nordisk Innovations Center
(NICe) käynnisti viime vuonna
funktionaalisiin elintarvikkeisiin
keskittyvän ohjelman. Sen tavoitteena on tukea pohjoismaisen elintarviketeollisuuden innovatiivisuutta ja kilpailukykyä
kansainvälisillä markkinoilla.
Ohjelmasta rahoitetaan kuutta
eri projektia, joista neljää johdetaan Suomesta. Yksi niistä on Invenire Market Intelligencen vetämä SMEs commercializing healthy nutrition.
Projekti keskittyy terveellisen
ravitsemuksen parissa toimiviin
pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.
Terveellisellä ravitsemuksella tarkoitetaan sekä funktionaalisia
elintarvikkeita että tavallisia tuotteita, joita markkinoidaan terveellisinä tai terveyttä edistävinä.
Tällaisia yrityksiä löytyy mm. elintarvike- sekä luontaistuotealalta.
Lisäksi projektin kohderyhmänä
ovat raaka-ainevalmistajat, alan
palveluyritykset sekä teknologiaa kehittävät yritykset.
Pk-yrityksistä olemassa
niukasti tietoa
Pienet ja keskisuuret yritykset
ovat tärkeitä toimijoita terveyttä
edistävien elintarvikkeiden markkinoilla. Ne työllistävät suuren
määrän ihmisiä, ja monet menestyneistä elintarvikkeista ja tuotekonsepteista ovat pk-yritysten
kehittämiä ja kaupallistamia.
Yksi mahdollinen selitys menestykseen löytyy pienten yritysten ominaispiirteistä, joita
ovat päättäväisyys, joustavuus
ja sitkeys. Pk-yrityksistä, jotka
toimivat funktionaalisten elintarvikkeiden tai terveyttä edistävien raaka-aineiden parissa, tiedetään kuitenkin melko vähän. Esimerkiksi pohjoismaalaisista yrityksistä ei ole paljoakaan tietoa
saatavilla.
Lisää tietoa tarvitaan ennen
kaikkea siksi, että pk-yrityksille
voitaisiin luoda heidän tarvitsemiaan tukipalveluja.
Pienten ja keskisuurten
yritysten haasteet erilaisia
Funktionaalisten ja terveyttä
edistävien elintarvikkeiden kaupallistaminen on aina haasteellista, mutta pienten ja keskisuurten yritysten kohtaamat haasteet eroavat isojen yritysten
haasteista. Pk-yrityksissä on tavallisesti liian vähän resursseja
– aikaa, ihmisiä ja rahaa. Yrityksistä puuttuu usein myös laajaalaista kaupallista osaamista,
jota tarvitaan teknologisen ja
tieteellisen osaamisen rinnalla
uudenlaisten tuotteiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen.
Menestyksen tiellä ovat niin
markkinointi- ja liiketoimintaosaamisen puute kuin liian vähäinen ymmärrys markkinoista ja
kuluttajista. Menestyvässä yrityksessä tulisikin olla kokeneita
johtajia, joilla on kyky hankkia
riittävät resurssit koko kaupallistamisprosessiin.
Pohjoismaat ovat erittäin hyviä
hyödyntämään tiedettä ja teknologiaa, mutta kaupalliset näkökulmat jäävät usein liian vähälle
huomiolle. Tämän vuoksi monet
lupaavatkin ideat ja keksinnöt eivät ole menestyneet markkinoilla. Resurssien niukkuudesta huolimatta pk-yrityksillä on useita
etuja. Ne pystyvät mm. olemaan
joustavampia ja nopeampia sekä
sopeutumaan isoja yrityksiä paremmin muuttuviin tilanteisiin.
Projekti kattaa kaikki
Pohjoismaat
NICen rahoittaman projekti SMEs
commercializing healthy nutrition
kattaa kaikki Pohjoismaat. Projektin kohderyhmänä ovat terveellisen ravitsemuksen yritykset,
joihin projektissa luetaan mm.
elintarvike-, raaka-aine- ja luontaistuoteyritykset sekä alan teknologiaa kehittävät yritykset ja
palveluyritykset.
Yritykset osallistuvat projektiin
vastaamalla elektroniseen kyselyyn, jossa selvitetään tuotteiden
kehittämiseen, kaupallistamiseen
ja markkinointiin liittyviä asioita.
Kyselyn lisäksi 20–30 yritystä
haastatellaan tarkemmin tämän
kevään aikana.
Lisäksi projektissa tehdään
mm. kansainvälinen benchmark tutkimus, jonka avulla haetaan
hyviä käytäntöjä pk-yritysten
kaupallistamiseen ja sen tukemiseen. Projekti päättyy syyskuussa 2007.
Virpi Varjonen
Executive Consultant, DI
www.invenire.fi/nice
Seuran jäsen
2
Makukoulu tarkensi koululaisten
elintarvikehavaintoja
n Perusteellisessa Makukouluohjelmassa käytiin läpi aisteja,
makuja, tuoksuja: kymmenellä
oppitunnilla lapset pääsivät kokeilemaan omia aistejaan eli
maistelemaan, haistelemaan,
kuvailemaan tai arvioimaan erilaisia ruokia.
Elintarviketeknologian laitoksen 2-vuotinen tutkimushanke
toteutettiin hyvässä yhteistyössä Helsingin Viikin normaalikoulun kanssa. Tutkittavina koehenkilöinä oli 8–11-vuotiaita koululaisia. Lisäksi tutkittiin samanikäisiä vertailuoppilaita Puistolan ala-asteelta. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 240 lasta.
Kokemuksellista
ja tutkivaa oppimista
Lasten tekemät havainnot elintarvikkeista tarkentuivat koulutuksen myötä selvästi. Aistimuksia ei koulutuksen loputtua kuvailla sanoilla ”hyi” tai ”nam”,
vaan esimerkiksi käsitteellä
”umamimainen”, joka tarkoittaa
lihan makua. Tavallistakin vaaleaa ja tummaa leipää makukoululainen arvioi helposti liki kymmenellä adjektiivilla.
Kuva Anna Nordman
Helsingin yliopiston elintarviketeknologian laitoksen
tutkimuksessa selvitettiin,
miten eri-ikäisten koululaisten ruokamieltymyksiin,
-valintoihin ja -asenteisiin
voidaan vaikuttaa aistikoulutuksella. Koulutuksen
myötä koululaisten havainnot elintarvikkeista tarkentuivat ja innokkuus kokeilla
uusia makuja kasvoi.
Makukoulu innosti koululaisia.
– Aistikoulutus paransi koululaisten kykyä tunnistaa makuja
ja nimetä hajuja. Makukouluun
osallistuneet oppilaat myös kiinnittivät enemmän huomiota ruoan ulkonäköön ja hajuun kuin
vertailuoppilaat, jotka eivät saaneet koulutusta, tutkija Sari
Mustonen kertoo.
Koulutuksen tavoitteena olikin tarjota tulevaisuuden kuluttajille eväitä elintarvikkeiden
laadun tarkkailuun. Myös ennakkoluulottomuus uusiin makukokemuksiin kasvoi koulutuksen
myötä.
Makukoulu koulun
opetusohjelmaan?
Ranskalaiseen Classes du Gout runkoon pohjautuvaa koulutusta täydennettiin Viikissä kotimai-
sella ja ulkomaisella ruokaperinteellä. Lisäksi koululaiset tutustuivat perusteellisemmin puuroihin, ruisleipään, jogurtteihin,
aromeihin, juustoihin sekä lihatuotteisiin. Tämä osuus toteutettiin yhteistyössä suomalaisen
elintarviketeollisuuden kanssa.
Opettajien palautteiden mukaan oppilaat ovat olleet hyvin
innokkaita osallistumaan koulutukseen, ja tunteja on odotettu. Myös oppilaiden vanhemmat suhtautuivat koulutukseen
myönteisesti.
– Aistikoulutuksessa olisikin
paljon poimittavaa vaikka joka
ala-asteen opetusohjelmaan,
hanketta vetänyt professori Hely
Tuorila toteaa.
Tutkimushankkeen rahoitti
maaja metsätalousministeriö
osana Kuluttajat, elintarvikkeet
ja luottamus -tutkimusohjelmaa.
Elintarviketeollisuuden yhteistyökumppaneita olivat Raisio,
Fazer Leipomot, Valio sekä aromiyritys Biofincon.
Lisätietoja:
Hely Tuorila
professori
Helsingin yliopisto
hely.tuorila@helsinki.fi
Sari Mustonen
tutkija, ETT
sari.mustonen@helsinki.fi
Tuorila ja Mustonen ovat
Elintarviketieteiden Seuran jäseniä
A jankohtaista
Laboratorioiden yhteistyötä tiivistetään
n Maa- ja metsätalousministe-
riön asettama työryhmä esittää,
että Suomeen perustetaan virtuaalinen osaamiskeskus koordinoimaan laboratoriotoiminnan
kehittämistä ministeriön hallinnonalalla. Työryhmän esitykset
koskevat Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraa, Maa- ja elintarvi-
2
ketalouden tutkimuskeskusta,
Metsäntutkimuslaitosta sekä
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta.
Työryhmä esittää, että laboratoriotoiminta otetaan mukaan
hallinnonalan laitosten johdon
väliseen tutkimusstrategiseen
yhteistyöhön. Tätä varten tulee
perustaa virtuaalinen osaamiskeskus, joka ohjaa laboratoriotoimintaa ja parantaa yhteistä
tiedon hallintaa.
Laitosten toiminnallista ydinosaamista ja mahdollisia päällekkäisyyksiä tulee pohtia hallinnonalan sektoritutkimustyöryhmässä. Pidemmälle menevät eh-
dotukset laboratoriotoiminnan
uudistuksista tehdään vasta näiden selvitysten jälkeen.
Lisätietoja:
Maa- ja metsätalousministeriö,
osastopäällikkö Matti Aho, p. (09)
1605 3380 tai 040 516 9857
Lyhyt toimitusketju
mahdollinen uuden hankintalain myötä
n Julkisen alan uusi hankintalaki
astuu voimaan kesäkuun alussa.
Se antaa mahdollisuuden lisätä
tuoreen ja lyhyen toimitusketjun
käyttöä elintarvikehankinnoissa.
Lähikeittiöhanke tiedottaa ja
neuvoo julkisen sektorin ruokapalveluhenkilöstöä sekä ruokaketjun kehittäjiä lain mahdollisuuksista järjestämällä kevään
ja syksyn aikana valtakunnallisen miniseminaarien sarjan Tuore on mahdollista! -teemalla.
Miniseminaarien järjestelyistä
vastaa valtakunnallinen, maaja metsätalousministeriön rahoittama Lähikeittiöhanke yhdessä MTK-liittojen sekä muiden
alueellisten ruokaketjun kehittäjien kanssa. Pääluennoitsijoina
vuorottelevat Jyväskylän kaupungin hankintajohtaja Vesa
Haapamäki sekä kauppa- ja teollisuusministeriön ja Suomen
Kuntaliiton julkisten hankintojen
neuvontayksikön asiantuntija
Ilona Lundström.
Ensimmäinen seminaari
koettiin antoisaksi
Ensimmäinen seminaari järjestettiin maaliskuun puolivälissä
Kajaanissa, jossa oli mukana yli
60 Kainuun alueen ruokapalveluhenkilöä sekä ruokaketjun kehittäjää.
Seminaarissa pohdittiin alueellisesta näkökulmasta tuoreiden ja
lyhyen toimitusketjun elintarvikkeiden käyttömahdollisuuksia julkisen sektorin ruokapalveluissa.
Miniseminaarien tarkoituksena
on synnyttää maakunnallista keskustelua elintarvikehankintojen
merkityksestä alueelle.
Kajaanin seminaarissa oli läsnä juuri niitä ruokapalveluihmisiä, joita hankintalakikoulutuksissa tai muissa kehittämistilaisuuksissa ei muutoin näe. Semi-
nat voidaan tehdä ostajan omien
hankintaohjeiden mukaisesti,
kunhan ne täyttävät EY:n perustamissopimuksen avoimuuden
ja syrjimättömyyden vaatimukset. Ostaminen on siis joustavampaa kuin hankintalaissa.
Kevään ja syksyn aikana järjestettävien Tuore on mahdollista! -seminaarien aikatauluista
antavat lisätietoa Lähikeittiöhankkeen hankepäällikkö TtM,
laillistettu ravitsemusterapeutti
Eija Muukka (Itä-Suomi) sekä
alueelliset Lähikeittiöneuvojat
Leena Kuosmanen (Länsi-Suomi), Ulla Blomqvist (Etelä-Suomi) ja Meeri Ylinampa (PohjoisSuomi). Tiedot löytyvät osoitteesta www.luomukeskus.net.
naarissa pohdittiin hankintalakia
maakunnan lähtökohdista käsin.
Tyytyväinen seminaariväki sai
eväikseen runsaasti käytännön
ohjeita ja ideoita tulevien julkisen sektorin hankintojen kehittämiseksi.
Tuotteiden laatu
tilaajan kontolla
Vesa Haapamäki korosti, että
kilpailuttamisessa noudatettavat perusperiaatteet ja menettelytavat säilyvät suurelta osin ennallaan. Näin ollen hankintayksikkö päättää ostettavasta tavarasta, palvelusta tai urakasta.
Hankintalaki jättää kuitenkin tilaajan vastuulle ostamiensa
tuotteiden laadun ja sisällön
määrittelyn. Ostajien käyttöön
saadaan myös uusia, entistä
joustavampia menettelytapoja.
Kotimaisten kynnysarvojen eli
15 000 euron alle jäävät hankin-
Irma Kärkkäinen
tiedottaja
Lähikeittiöhanke
irma.karkkainen@sakky.fi
Edelläkävijä
“We don´t immitate ...we innovate”
– for a better world
Edustamillamme
laite- ja konevalmistajilla on
voimassa oleva
ympäristöjärjestelmä.
Frankfurt am Main
Tavataan IFFA-messuilla Frankfurtissa 5.-10.5.2007
p. 0(9) 439 3070
www.provitek.fi
2
Finpron Maarit Ahola:
Hongkongista kotimaahan
palannut johtava konsultti
Maarit Ahola Finprosta toivoo Suomeen lisää elintarvikealan start up -yrityksiä
ja palveluyrityksiä. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden edelläkävijämaassa
alan huippututkimuksen tulisi synnyttää yritysversoja,
jotka ponnistaisivat suoraan kansainvälisille markkinoille.
n – Osaaminen voi olla analyysi-
Meillä on Suomessa paljon korkean tason osaamista ja olemme
luovia ihmisiä: edelläkävijöitä monella sektorilla. Lisäksi eri sektorit pelaavat Suomessa hyvin yhteen, Maarit Ahola tähdentää.
Suomalaiset taitavat
ruokaturvallisuuden
Maarit Aholan nykyinen työ Finpron Life Science -yksikön johtavana konsulttina alkaa suomalaisyrityksen kansainvälistymisstrategian suunnittelusta ja päätyy valitulla markkina-alueella
tapahtuviin operaatioihin. Vientikeskukset eri puolilla maailmaa hoitavat suomalaisyrityksen markkinoille tuloon liittyvät
operatiiviset toimet, olivatpa ne
perustamassa tuotantoa, myyntitoimistoa tai hakemassa yhteistyökumppania.
T eema
kuva Maarit Ahola
menetelmiä, uutta teknologiaa
tai mitä tahansa muuta huippuosaamista. Isot yritykset eivät
voi imaista kaikkia ideoita sisäänsä, Maarit Ahola tähdentää.
Hän toivoo, että Suomeen
syntyy korkeaan elintarvikeosaamiseemme perustavaa liiketoimintaa, joka katsoo vahvasti myös itään, koska suurimmat kasvumarkkinat ovat itämarkkinoilla Itä-Euroopasta Aasiaan saakka. Sopivia markkinoita löytyy toki kaikkialta maailmasta teollisuudenalasta ja yrityksestä riippuen.
– Siellä missä on menossa radikaali muutos, ovat parhaimmat markkinat. Maailma on hy-
vin avoin ja pieni. Jokaiselle löytyy kyllä markkinat, mutta on liiketoimintataidoista kiinni, miten
markkinoille menossa onnistuu,
Ahola vakuuttaa.
Suomessa oli 1990-luvun vaihteessa pienten elintarvikeyritysten buumi. Samalla syntyi alan
palvelutoimintaa, kuten Foodwest Oy ja FoodFiles Ltd. Aholan
mielestä huippuosaamista hyödyntäviä palveluyrityksiä pitäisi
syntyä enemmän. Palveluyritys
voi kansainvälistyä ja toimia
Suomesta käsin.
– Nämä yritykset voisivat tehdä projekteja ulkomailla tai myydä palvelujaan ulkomaisille asiakkaille. FoodFiles on tästä hyvä
esimerkki. Toinen esimerkki on
globaali luomuosaaja Erkki Pöytäniemi, jonka luomuvientirenkaalla ei ole maantieteellisiä rajoja lainkaan, Ahola kertoo.
Hän toivoo, etteivät kansainvälistyvät suomalaisyritykset jättäydy yhden ulkomaisen kontaktin varaan, vaan selvittävät partnerivaihtoehtoja ja valitsevat
niistä parhaan ennalta asetettujen tarkkojen partnerikriteerien
avulla.
– Yritys ei kansainvälisty eikä
vientiä synny ilman rahaa ja
omaa osaamista. Kansainvälinen kauppa ei ole sattumankauppaa, Ahola tähdentää.
Lisää huippuosaamisen vientiyrityksiä!
Saastesumu on
yleistä Hongkongissa myös aurinkoisina päivinä.
2
– Teemme paljon konseptointityötä. Haemme heikkoja signaaleja maailmalta ja mietimme,
miten ne voidaan muuntaa suomalaisille yrityksille sopivaan liiketoiminnalliseen muotoon ja
haemme ideasta kiinnostuneet
suomalaisyritykset.
Yksi on ruokaturvallisuuden
vientikonsepti. Se lähti liikkeelle
siitä, kun uusien EU-maiden, kuten Puolan, Tšekin ja Unkarin,
elintarvikeketju piti saada ns.
EU-kuntoon. Ruokaturvallisuusosaamisella on kysyntää kaikkialla maailmassa, varsinkin Aasiassa.
– Suomessa on paljon ruokaturvallisuuden tietotaitoa yrityksissä ja viranomaiset ovat omaa
luokkaansa. Lisäksi EU:n julkisissa projekteissa on aika paljon
elintarviketurvallisuuteen liittyviä hankkeita kilpailutettavana,
Ahola sanoo.
Liiketoimintamallin hakeminen on kuitenkin haastavaa, koska usein yksi yritys ei pysty täyttämään kilpailutettavan hankkeen kokonaisuutta omalla palvelullaan tai teknologialla.
– Tarvitaan yrityskonsorttio,
systeemi-integraattori, jota pystytään tarjoamaan avoimiin hankkeisiin. Suomi ei ole määrällisesti
iso elintarvikemaa, mutta meillä
on paljon korkean tason osaa-
mista ja olemme luovia ihmisiä:
edelläkävijöitä monella sektorilla. Suomessa eri sektorit pelaavat hyvin yhteen, Maarit Ahola listaa Suomen etuja.
Pohjoismailla hyvä maine
Hongkongissa
Vuodenvaihteessa Hongkongista kotiutunut Ahola huomasi,
että hongkongilaiset hakevat
monessa asiassa mallia Pohjoismaista. Muun muassa paikallinen siipikarjan teurastusjärjestelmä on parhaillaan uudistuksen kohteena. Myös vanhustenhuollon malleja sekä ICT- ja bioteknologiateollisuuden ja yritystoiminnan ratkaisumalleja etsitään Pohjoismaista. Tuorein kiinnostuksen kohde on teollinen
suunnittelu.
– Olemme siellä aika tunnettuja, ja meillä on hyvä maine etenkin ICT-sektorilla. Suomi näkyy
Hongkongissa monipuolisesti ja
mallia on helppo hakea, koska
Hongkong ja Suomi ovat suunnilleen samankokoisia. Hongkongissa on vajaa seitsemän
miljoonaa asukasta, Suomessa
reilu viisi miljoonaa.
Suomi voisi puolestaan ottaa
Hongkongista oppia kaupankäyntiin.
– Hongkongilaiset ovat superhyviä myyjiä, ja heillä on laajat
verkot kautta maailman. Hyvä ja
valtava verkosto on kiinalaisten
etu. Hongkongilaiset ovat lisäksi
kasvaneet kaksikielisiksi ja opiskelleet ennen Englannissa, nykyisin moni USA:ssa ja Kanadassa, Ahola kertoo.
Hongkongilaiset ohjailevat
bisnesvirtoja, mutta tuotanto on
manner-Kiinassa. He hallitsevat
ulkomaankauppaa, pankkimaailmaa ja logistiikkaa. Alue on
henkisesti ja poliittisesti Kiinaa,
mutta sillä on oma poliittinen
järjestelmä, talous ja terveydenhuoltojärjestelmä sekä ulkomaankauppa.
Ulkomaiset yritykset perustavat Kiinaan tehtaita tai joint venture -yrityksiä, ostavat tuotteita
tai teettävät niitä Kiinassa tai
tuovat tavaraa Kiinasta. Mitä
kiinalaiset sitten tarvitsevat
muualta?
– Teknologiaa: 50–60 % Kiinan
viennistä on peräisin tehtaista,
jotka ovat syntyneet ulkomaisilla
investoinneilla. Mukana ovat
Hongkong, Japani, Korea, Taiwan,
USA, EU-maat jne. Suomalaisilla
on iso osuus dentaalipuolen
markkinoilla, Ahola kertoo.
Hongkongiin tuodaan muualta
myös ruoka: Kiinasta, Australiasta, Thaimaasta, Filippiineiltä,
USA:sta, Kanadasta jne. Leipomoteollisuus kasvaa vahvasti,
samoin maitotuotteiden kulutus.
– Heillä on vahvoja, omia ruokatottumuksia, mutta sinne
mahtuu myös alasegmenttejä.
Esimerkiksi kahvilaketjut ovat
saaneet jalansijaa. Hongkongilaiset viettävät paljon aikaa ruuan parissa.
Pirjo Huhtakangas
Maarit Ahola on
Elintarviketieteiden Seuran jäsen
Kuva Maarit Ahola kuva-arkistosta
kuva Maarit Ahola
Perinteisen kiinalaisen lääketieteen
tuotteita myyvässä kaupassa reseptin mukaiset raaka-aineet punnitaan
käsivaraisesti.
Lounaalla hongkongilaiseen tapaan ovat varakonsuli Anne Backman ja konsuli Ulpu Koskinen Suomen Hong Kongin konsulaatista,
Norjan edustaja Hong Kongissa Sidney Wong sekä Maarit Ahola.
Elintarvikeura alkuun vuonna 1985
n Maarit Ahola on työskennellyt
elintarvikealalla yli 20 vuotta.
Elintarvikeura alkoi vuonna
1985, kun MMT Esko H. Koskinen pyysi hänet maaja metsätalousministeriön elintarviketutkimushankkeen tuoteprojektin
päälliköksi nykyisin Turun yliopistossa professorina työskentelevän Seppo Salmisen jälkeen.
– Olin suunnitellut akateemista uraa. Väitöskirja jäi tekemättä, mutta olen oppinut työelämässä todella paljon: tuntemaan
koko verkoston maataloudesta
tuotantoon ja tutkimukseen,
Ahola kertoo.
Hän kiittää elintarviketutkimusprojektia unelmatiimiksi.
Esko H. Koskinen johti koko hanketta, jossa oli markkina-, tuoteja teknologiaprojektit päällikköineen. UKK-instituutin nykyinen
johtaja Mikael Fogelholm oli
projektin pääsihteerinä.
– Hanke oli hyvin ”poikkitieteellinen”. Omassa projektissanikin oli mukana jopa 200 asiantuntijaa eri rooleissa. Itse olen
opiskellut ravitsemustiedettä,
kemiaa ja sosiaaliantropologiaa
sekä kansainvälistä markkinointia, Ahola sanoo.
Projekti kesti vuoteen 1989
saakka, minkä jälkeen hän siirtyi
Elintarvikevientikeskukseen. Sen
toimintaa rahoitti ensin maaja
metsätalousministeriö, mutta
keskus siirtyi pian kauppa- ja
teollisuusministeriöön alaisuuteen. Vientikeskuksen jälkeen
toiminta jatkui Suomen ulkomaankauppaliitossa.
– Finpron palveluksessa tulee
tänä vuonna täyteen 15 vuotta.
Hongkongiin menin vuoden
2004 alussa vetämään Finpro
Kiinan Life Science -tiimiä ja palasin vuodenvaihteessa takaisin,
Ahola toteaa.
Alun perin elintarvikeketjuun
ja terveydenhuoltoon keskittyvä
työ Hongkongissa laajeni mm.
vaatetusalalle ja ICT-yrityksiin.
Kun Finpron Etelä-Kiinan vientikeskuksen johtaja Hanna Marttinen-Deakins lähti äitiyslomalle, Maarit Ahola tarttui hänen
tehtäviinsä.
27
Ruotsi jyrää Suomen elintarvikeviennissä
n Suomen elintarvikevienti on
EU-jäsenyyden aikana kasvanut
kolmanneksella, Ruotsin kolminkertaistunut. Miksi Ruotsi jyrää
Suomen näin selvästi? Markkinoinnin dosentti Petri Ollilan mukaan ruotsalaiset analysoivat
kohdemarkkinan ja korostavat
alkuperää, suomalaiset painottavat tuotteiden teknis-biologisia ominaisuuksia ja jopa peittelevät alkuperää.
Petri Ollila työskentelee Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan taloustieteen laitoksella. Hän
muistuttaa, että Suomen elintarvikevientimarkkinoinnin historia
avautuneiden rajojen markkinoilla on Ruotsiin ja moniin muihinkin kilpailijamaihin verrattuna varsin lyhyt. Ennen Suomen
EU-jäsenyyttä elintarvikkeiden
vienti oli lähinnä keino päästä
eroon ylituotannosta pääasiassa
bulkkituotteita viemällä.
Ruotsalaisen vientielintarvikkeen keskihinta on selvästi korkeampi kuin suomalaisten, vaikka ero on supistunut. Ruotsin
peruselintarviketeollisuus elää
lähes samanlaisissa olosuhteissa, mutta heillä on perinteisesti
ollut enemmän merkkituotteita
suljetun tuotannon ulkopuolella.
– Tällaisia tuotteita ovat mm.
pussikeitot (Knorr), tomaattisose (Felix), alkoholi (Absolut -Vodka), näkkileipä (Wasa) ja kala-
jalosteet (Abba). Nämä tuotteet
sekä järjestelmällinen ruotsalaisen imagon luonti mm. smörgåsbordin ja IKEAn lihapullien avulla
ovat tuottaneet ruotsalaisuudelle alkuperänä selvän lisäarvon,
Ollila arvioi.
Häntä harmittaa, että suomalaiset ovat olleet usein ennemminkin aktiivisesti peittämässä
tuotteidensa alkuperää, mitä
ovat edesauttaneet suomalaiset
viranomaiset ilmeisillä ylitulkinnoilla EU:n alkuperäsäädöksistä.
Ruotsin elintarvikevienti on
suuntautunut länteen, kun Suomen painopiste on enemmän
idässä ja Baltian maissa. Molemmat maat ovat laajentaneet elinpiiriään yritysostoin. Eroja on
myös markkinanäyttäytymisessä.
– Kun ruotsalainen elintarvikevienti, ylpeänä omasta alkuperästään, lähtee ottamaan selvää, millaiset tietyn kohdemarkkinan asiakkaiden tarpeet ovat,
suomalaiset vielä miettivät kotona keskenään, miten opettaa
kohdemaiden kuluttajat ymmärtämään suomalaisen ruuan arvon, Ollila kärjistää naapurimaiden eroja.
Satsaus puhtausväitteisiin
ei tehoa
Ollilan mukaan suurilla suomalaisilla elintarvikeyrityksillä lienee jo vientiosaamista, jolla pär-
jätään ainakin itämarkkinoilla.
Sen sijaan yhteiskunnan tukemista vienninedistäjistä riippuvaisilla pienillä ja keskisuurilla
elintarvikealan yrityksillä tilanne
on toinen.
– Tuntuu joskus, että suomalaiset elintarvikeviennin edistäjät tekevät mitä vain sen sijasta,
että välttyisivät kiinnostumasta
vientimarkkinoiden kohdeasiakkaiden elämästä ja elinpiiristä,
kulttuurista ja käyttäytymisestä
elintarvikkeiden kuluttajina. Tämän sijasta mietitään kotioloissa
biologisperäisiä kikkoja myynnin aikaansaamiseksi.
Suomalaisten elintarvikkeiden puhtauden todistamiseksi
uhrattiin 15 vuotta sitten suuria
summia. Väitteelle löydettiin
jonkin verran pohjaakin. Paikkansapitävyydestä huolimatta
väittämä Suomen kaltaisen kaukomaan puhtaudesta, vaikkapa
saksalaisille, tulkitaan helposti
väitteeksi omassa tutussa ympäristössä tuotetun ruuan epäpuhtaudesta.
– Tulee uskottavuusongelma,
joka kääntyykin negatiiviseksi
myyntiväittämäksi. Puhtausprojektin jälkeen on yritetty panostaa mm. keveyteen, lisäaineettomuuteen ja funktionaalisuuteen.
Viime aikoina on puhuttu ”järkiruuasta”, aivan kuin ihmiset
nauttisivat ruokaa vain järkisyistä, Ollila sanoo.
T eema
Muilta aloilta apua
vientiponnistuksiin?
Tältä näyttää lounasruoka-annos Münchenin keskustan kävelykadulla. Saksalainen ravintoympyrä poikkeaa aika tavalla suomalaisista suosituksista.
2
Petrin Ollilan mukaan myös yhteiskunnan tukemissa vientiponnisteluissa on korjaamisen varaa. Hän kuulee usein kommentteja, että suomalaisen elintarviketeollisuuden esiintyminen esimerkiksi Keski-Euroopan elintarvikemessuilla on vähäistä ja
amatöörimäistä.
– Eräiden muiden alojen vientiponnistuksista voisi saada uusia ideoita. Esimerkiksi suomalaisen musiikin vienninedistäminen olisi tutustumisen arvoinen.
Musiikin vienninedistäminen on
pystynyt parempaan tulokseen
vuodessa kuin elintarviketeollisuuden vastaava yli kymmenessä vuodessa, Ollila tähdentää.
Muun muassa yllä mainituista
syistä suomalaisen elintarvikeviennin tulokset ovat jääneet
aika vaatimattomiksi.
– On kuvaavaa, että kun vientiään aloittavalta teollisuuden
edustajalta kysyy heidän tuotteistaan, saa pitkän esitelmän
tuotteen puhtaudesta, laadusta
ja funktionaalisista vaikutuksista. Sen sijaan en ole yhdeltäkään
tällaiselta viejältä kuullut selvää
vastausta siihen, keitä ovat heidän tuotteidensa asiakkaat, miksi he ovat valinneet heidän tuotteensa ja mitkä tuotteet ja miksi
heidän tuotteensa ovat kohdemarkkinoilla syrjäyttäneet. ”Paikallinen agentti hoitaa asian. Miten se tapahtuu, ei edes oikein
täällä kiinnosta”.
Kohdemarkkinan ihmiset
etusijalle
Petri Ollilan mielestä suomalaiset voisivat oppia ruotsalaisilta
ainakin sen, että yritysten sisäisen teknisen tuotekehityksen
ohella pitää kiinnostua kohdemarkkinoidensa ihmisistä ja heidän tavoistaan ja tehdä tuotteet
heidän tarpeidensa mukaan. Ja
tämän tulee tapahtua terveellä
itsetunnolla ja tuntien aiheellista ylpeyttä suomalaisesta elintarvikkeiden tuotannosta.
– Tähän ylpeyteen meillä on
täysi syy. Ongelmamme ei ole
tuotteiden biologis-tekninen
taso, vaan markkinointiosaamisen kustannuksella liikaa tuotantotekniikkaan painottunut
yrityskulttuuri. Samaa asiaa
pönkittävät elintarvikevientiä tukemaan tarkoitetut vientiprojektit. Tällaisissa projekteissa vaikuttavien biologien ja byrokraattien joukkoon olisi saatava myös
markkinointialan osaamista. Ulkomailla työskentelevillä suomalaisilla kokeilla lienee myös
paljon käyttökelpoista tietoa
tiettyjen alueiden markkinoista,
Ollila ehdottaa.
Samanlainen asennemuutos,
kiinnostus kansainvälisyyteen,
vieraisiin kulttuureihin ja viennin
kohdeasiakkaisiin on välttämätöntä myös vientiä suunnittelevassa teollisuudessa. Ei riitä,
että vain agentti tai vientihenki-
n Viime aikojen lehtitietojen mu-
Torin herkkutarjontaa Bolzanossa Pohjois-Italiassa.
löstö on ulkomaisista kohdeasiakkaista kiinnostunut. Asenne koskee käytännöllisesti katsoen koko yritystä. Kyky kommunikoida kohdeasiakkaiden
kielellä on tärkeä edellytys.
Ollilan mukaan tuotteiden
suunnittelussa on lähdettävä siitä, miten Suomen loistavista
raaka-aineista valmistetaan kohdeasiakkaiden makuun ja käyttötottumuksiin parhaalla mahdollisella tavalla soveltuvia tuotteita. Tuotteen lopullisen valinnan ratkaisee kohdeasiakkaalle
tuotettu lisäarvo, ei tuotteen kemiallinen sisältö.
– Tuotteen markkinointikanaviin pitää nykyisellä ECR -aikakaudella kiinnittää erityistä
huomiota. Tällöin joudutaan
myös kiinnittämään huomiota
tuotteen rooliin tuoteryhmähallinnan kannalta. Tuote, joka ei
tuo tuoteryhmään lisäarvoa, ei
edes pääse kaupan hyllylle kokeilemaan, onko tuote itsessään hyvä, Ollila muistuttaa.
Useiden yritysten
vientiryppäät tarpeen
Suomen pienyritysvaltaisen elintarviketeollisuuden saaminen
vientimarkkinoille on niin pitkäjänteinen ja uusia valmiuksia
vaativa tehtävä, että se ei onnistu yrityksiltä yksinään. Mutta
verkostoitumalla saattaa olla
mahdollista yhdistää voimavaroja ja hankkia erityisosaamista.
– Oleellista myös olisi, että
useat yritykset yhdessä ja koordinoidusti suunnittelisivat valituille kohdemarkkinoille sopivia
tuoteperheitä.
Suomen elintarviketeollisuus
käyttää vielä puutteellisesti Internetin suomia mahdollisuuksia tiedottaessaan tuotteiden
ominaisuuksista ulkomaisille
kohdeasiakkailleen. Useille yrityksille on tosin jo englanninkielisiä kotisivuja, harvoin saksan-, ranskan- tai venäjänkielisiä.
Petri Ollilan mielestä suomalaisilla on kaikki edellytykset pa-
kaan ulkoministeriö on päättänyt lopettaa suomalaisten kokkien työsopimukset ulkomaisissa
lähetystöissä. Nämä muutamat
kymmenet kyvykkäät ja asiantuntevat osaajat ovat vieneet
suomalaista ruokakulttuuria ulkomaille usein jopa tehokkaammin kuin monet miljoonien vientiprojektit.
Kokkien pito ilmeisesti tuntuu
suurlähetystöjen omissa budjeteissa suurelta summalta kohdistuen lähetystön päivittäisrutiinien kannalta toisarvoiseen
kohteeseen. Heidän arvonsa
suomalaisen ruokakulttuurin lähettiläinä on kuitenkin erittäin
suuri. Ei toivoisi, että tällaisen
kaavamaisen ja tässä tapauksessa kokonaisuuden kannalta
lyhytnäköisen säästämispolitiikan tuloksena suomalainen elintarvikevienti menettää tärkeän
vienninedistämis- ja markkinainformaatiokanavan.
Jos tässä asiassa vielä on jotakin tehtävissä, voitaisiin harkita
seuraavaa:
• Nämä suomalaisen ruokakulttuurin ehdottomat asiantuntijat pidetään toimipaikoissaan
ja jatkamassa tärkeää tehtäväänsä.
rantaa asemiaan vientimarkkinoilla: alkuperä, tuotteet ja tuotannon osaaminen tarjoavat tähän mahdollisuuden.
– Nyt pitää vihdoinkin alkaa
miettiä sitä, kenelle näitä tuotteita tehdään, miten nämä tuotteet sinne saadaan ja kuinka sii-
• Kokeille annetaan lisätehtävä
tiedon välittämisestä asemapaikkansa omasta ruokakulttuurista, kulutustottumuksista, raaka-ainetarjonnasta,
elintarvikkeiden markkinointikanavista sekä kontakteista
suomalaisen elintarviketeollisuuden käyttöön.
• He voivat toimia apuna, ovenavaajina ja vaikkapa kampanjoiden neuvonantajina näille
kohdemarkkinoille pyrkiville
yrittäjille. Tässä työssä he
ovat alan ammattilaisina aivan eri asemassa kuin esimerkiksi usein alan substanssia
tuntemattomat vientivirkamiehet (joita heitäkin kyllä
oman osaamisen kautta työssä mukana tarvitaan).
• Toimintaa rahoitetaan lähetystöjen toimintavarojen lisäksi normaaleista vienninedistämisvaroista.
Olen varma, että nämä ammattilaiset tällä tavalla tienaisivat palkkansa. Paitsi, että jatkossakin
Suomen lähetystöissä tarjottaisiin hyvää, meidän kulttuuristamme peräisin olevaa ruokaa, avattaisiin ammattilaiskanava asemamaan paikallisista tarpeista
suomalaisten yritysten käyttöön.
Petri Ollila
tä tiedotetaan. Yhteiskunnan tukema elintarvikkeiden vienninedistäminen pitää myös pistää
remonttiin, Ollilla perää.
Suomen ja Ruotsin elintarvikevienti ja -tuonti 1995–2006
n Suomen elintarvikevienti on
kasvanut vuoden 1995 vajaasta
700 miljoonasta eurosta noin
miljardiin euroon. Esimerkiksi lihan vienti on lähes nelinkertaistunut ja maitovalmisteiden 1,75kertaistunut. Mehujen vienti taas
on vähentynyt 14 prosenttiin 12
vuoden takaisesta määrästä.
Elintarvikkeiden tuonti Suomeen on vuodesta 1995 kasvanut 860 miljoonasta eurosta 1,7
miljardiin euroon. Viinien ja mui-
den alkoholijuomien tuonti on
kasvanut 2,5-kertaiseksi, lastenruokien viisinkertaiseksi ja lihajalosteiden yli kolminkertaiseksi. Kokonaistuonnin kasvun ohella on nähtävissä, että kotimaista
tuotantoa on korvattu tuonnilla.
Näin on käynyt mm. lihavalmisteissa, kalajalosteissa ja oluissa.
Ruotsissa elintarvikkeiden ulkomaankaupan kehitys on ollut
samansuuntaista, mutta selvästi
rajumpaa. Kun Ruotsin elintarvikkeiden vienti oli vuonna 1995
noin 1,3 miljardia euroa, niin nyt
se on jo yli 3 miljardia euroa. Samaan aikaan elintarvikkeiden
tuonti Ruotsiin kaksinkertaistui,
2,8 miljardista eurosta 5,5 miljardiin euroon.
Kun kalatuotteiden vienti Suomessa laski 14 miljoonasta kahdeksaan miljoonaan, niiden
vienti kasvoi Ruotsissa 220 miljoonasta 720 miljoonaan euroon
kohoten Ruotsin tärkeimmäksi
elintarviketeollisuuden vientialaksi. Merkittävä osa tästä kalasta on sellaista, jonka Ruotsi
ostaa muista maista, jalostaa ja
myy edelleen. Tällainen tuontiraaka-aineiden arvonlisän kohottaminen on Suomen elintarviketeollisuudessa harvinaista.
Lähteenä on käytetty Ruotsin
tilastokeskuksen aineistoja,
tarkemmat tiedot osoitteesta
petri.ollila@helsinki.fi
2
Kommentti
Lähetystöjen kokkien
tietämys hyötykäyttöön
Suomalainen ruokakulttuuri on
T eema
Modernisoituminen
alkoi 1950-luvulla
Suomessa elintarvikkeiden säännöstely jatkui vielä sodan päättymisen jälkeen, joten suomalaisen syömisen modernisoituminen alkoi kunnolla vasta 1950luvulla. Aikaisempaan nähden
perunan ja viljan kulutus väheni
ja lihan kulutus lisääntyi. Pulaajasta toipuvat suomalaiset
nauttivat voista ja sokerista. Vähitellen siirryttiin omavarais- ja
varastointitaloudesta kaupan aikakauteen.
Hedelmien ja vihannesten kulutus lisääntyi 1960- ja 1970-lu-
0
Aikaisemmin valintoihin vaikuttivat keskeisesti saatavuus ja
varallisuus. Toki nykyisinkin ruoan hinta ja käytettävissä olevat
rahavarat ovat lähtökohta ostoskoria täytettäessä ja päivän aterioita suunniteltaessa. Silti monet muut tekijät vaikuttavat siihen, mitä lopulta suomalaisten
ruokalautasilla on.
Viime aikoina on korostunut
pyrkimys ruoanvalmistuksen
vaivattomuuteen ja helppouteen. Etenkin kiireisen arjen keskellä puolivalmisteet ja valmisruoat helpottavat aterioiden valmistusta. Ruokaa ei enää tarvitse valmistaa alusta pitäen itse,
sillä tarjolla on paljon erilaisia
vaihtoehtoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suomalaiset
eivät enää olisi kiinnostuneita
ruoanvalmistuksesta. Nopeatahtisen työviikon jälkeen viikonloppuisin nautitaan ruoan tekemisestä itse.
Toisen maailmansodan jälkeen tutkimus on osoittanut ravitsemuksen merkityksen terveydelle. Ensiksi terveys- ja ravitsemusvalistus keskittyi erityisesti
rasvaan ja suolaan. Sodanjälkeisen sukupolven herkut, rasva ja
sokeri, muuttuivat vähitellen vihollisiksi 1960-luvulla. Väestön
ikääntyessä terveellisestä syömisestä on tullut entistä tärkeämpi osa ruokavalintojamme.
vuilla. Suomalaiset tutustuivat
1960-luvulla myös jogurttiin,
paahtoleipään ja tuoremehuun,
jotka 1970-luvulta alkaen yleistyivät ja arkipäiväistyivät.
Samaan aikaan hedelmien
syönnin lisääntymisen kanssa
yleistyivät jauheliha- ja makkararuoat. Valmisruoat olivat vielä
harvinaisia, mutta tarjolla oli jo
mm. kaalikääryleitä ja kalapullia. Valikoima laajeni 1970-luvulla mm. lihamakaroni- ja perunasoselaatikoilla. Vuosi 1969 toi
ruokakauppoihin sekä keskioluen että kevytmaidon.
Kehityskulut ovat vahvistuneet 1970-luvun jälkeen. Hedelmien ja vihannesten kulutuksen
kasvu jatkui edelleen 1980-luvulla. Ruukkusalaatit takasivat
tasaisen saatavuuden. Perunan
kulutus laski edelleen, mutta
tuoreen perunan tilalle kuluttajat löysivät pakastetut kasvis- ja
perunatuotteet.
Kauppojen tuotevalikoimassa
oli 1990-luvulla runsaasti erilaisia puolivalmisteita, kuten vokkivihannessekoituksia ja marinoituja lihasuikaleita, joista kotona sai vaivattomasti aterian.
Erilaiset premium-tuotteet alkoivat houkutella kuluttajia 2000luvulla.
Kodinkoneet muuttivat kotien
ruoan hankinta-, valmistus- ja
säilytystapoja. Jääkaappi harvensi kauppakäyntejä, koska pilaantuvia elintarvikkeita voitiin
nyt säilyttää kotonakin. Pakastimet synnyttivät uudenlaisen varastointitalouden, sillä kalastuksen, metsästyksen ja marjastuksen saaliit voitiin pakastaa. Mikroaaltouunilla oli kätevä lämmittää valmiita annoksia tai tähteitä
kunkin syöjän toiveiden mukaan.
Mahdollisuus valita
ja vaikuttaa
Suurin osa suomalaisista elääkin 2000-luvulla tilanteessa, jossa heillä on ennennäkemättömät
mahdollisuudet tehdä erilaisia
ruokavalintoja. Toisaalta syömisen on samalla monimutkaistunut perinteisten tapojen ja valikoimien muuttuessa.
Kuva Leipätiedotus ry
n Suomalainen ruokakulttuuri
on jatkuvassa liikkeessä. Sekä
koti- että ammattilaiskokit tekevät uusia tulkintoja siitä, mitä on
moderni suomalainen ruokakulttuuri.
Sadassa vuodessa Suomessa
on kuljettu ruoan kulutuksessa
niukkuudesta yltäkylläisyyteen.
Talouskasvu ja muut yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet sekä ruokakorien sisältöön että syömisen tapakulttuuriin, siihen, mitä ja miten raakaaineista valmistetaan ruokaa ja
missä se nautitaan.
Koti ei enää ole ainoa aterioiden nauttimisen paikka, ruokaa
ei ole välttämätöntä valmistaa
itse alusta pitäen, ruokakauppojen hyllyillä on tuotteita ympäri
maailmaa ja ammattikeittiöt tarjoavat päivittäin suurelle joukolle suomalaisia lämpimän lounaan.
Vuosisatojen aikana olemme
saaneet runsaasti vaikutteita.
Naurista syötiin jo rautakaudella, keskiaika toi tullessaan lantun, peruna yleistyi koko maassa 1800-luvulla ja pasta tuli tutuksi 1990-luvulla.
Maapalloistumisen myötä uudet raaka-aineet, maut ja valmistustavat tulevat vain nopeammassa tahdissa suomalaisten
ruokapöytiin. Silti kuvaillessamme ulkomaalaisille suomalaista
ruokakulttuuria, tuomme usein
esille mielestämme Suomelle
tyypilliset metsien ja järvien antimet, marjat, sienet ja kalat.
Ruispinaattihampurilainen
Viimeisin uutuus ovat terveysvaikutteiset elintarvikkeet.
Ruokavalintojen tekeminen
tarjoaa myös mahdollisuuden
vaikuttaa. Entistä useampi suomalainen pohtii omien kulutusvalintojensa seurauksia. Ruoka
on jokapäiväinen tilaisuus ottaa
kantaa.
Luonnonmukaista viljelyä suosiva haluaa vaalia ympäristöä.
Eläinkunnan tuotteista kieltäytyvä vegaani puolustaa eläinten
oikeuksia. Reilun kaupan tuotteiden ostaja yrittää varmistaa,
että elintarvikkeiden tuottajia
kohdellaan oikeudenmukaisesti. Lähiruoan ostaja tukee suomalaisen maaseudun elinvoimaisuutta.
Valinnan mahdollisuuksien lisääntyminen tarkoittaa, että ihmiset tekevät erilaisia ratkaisuja
ja hyödyntävät erilaisia vaihtoehtoja. Erilaiset tavat valmistaa ja
syödä ruokaa elävät rinnakkain ja
syntyy uusia tulkintoja suomalaisesta ruokakulttuurista.
Perinteisille ruoille
uusia mahdollisuuksia
Uutuuksien ohella monet kuluttajat kuitenkin arvostavat perinteistä, monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota. Tutkimus
tuottaakin tietoa vanhojen, tuttujen raaka-aineiden, kuten rukiin, terveellisyydestä.
aina liikkeessä
Ruisleipä maistuu yhä suomalaisille, mutta sekin mahdollisimman helposti käytettävässä
muodossa viipaleina tai sitten
erilaisia jyviä sisältävänä erikoisleipänä. Enää ruisleipä ei ole
vain pohjoisilla leveyspiireillä
kasvavasta viljasta leivottu leipä, vaan se on myös erityisen
terveellinen elintarvike.
Ruisleipä onkin yhtä aikaa
sekä vahva suomalaisuuden
symboli että monien suomalaisten arkileipä. Ruisleipä kiinnittää meidät perinteeseemme.
Kaikkien maailman ihmisten lailla suomalaiset arvostavat oman
maan ruokaa. Sitä pidetään puhtaana ja turvallisena.
Luottamus kotimaisuuteen ei
kuitenkaan tarkoita sitä, ettemme olisi kiinnostuneita myös ulkomaisista ruoista ja uusista
mauista. Valinnat koti- ja ulkomaisen ruoan välillä tietenkin
vaihtelevat elintarvikeryhmittäin. Kotimaista kahvia ei ole
saatavilla, mutta suomalaista lihaa on.
Tunnetko tuotteesi?
Oletko kehittämässä uutta?
Onko laatusi kilpailukykyistä?
Tulevaisuutta ei ole
ilman menneisyyttä
Vuoropuhelu perinteen ja uutuuksien välillä on osa suomalaisen ruokakulttuurin uudistumista ja jatkuvuutta. Ilman elävää
suhdetta menneen ajan ruokalajeihin ja -perinteeseen ei ole luovaa otetta tulevaisuuteen.
Suomalaista ruokaperinnettä
ei kuitenkaan 2000-luvulla toteuteta vain pyrkimällä toistamaan perinneruokia mahdollisimman oikeaoppisesti, vaan
sekä koti- että ammattilaiskokit
tekevät uusia tulkintoja siitä,
mitä on moderni suomalainen
ruokakulttuuri.
FOODWEST OY – TIE MAUKKAAMPAAN
MENESTYKSEEN
KULUTTAJATUTKIMUKSET
Selvitämme tuotteesi kuluttajahyväksynnän ja
menestymismahdollisuudet markkinoilla
KEHITYSTÄ JA UUSIA IDEOITA
Teemme tuotteen ideoinnin ja kehitystyön yhteistyössä
yrityksesi kanssa
JÄRJESTELMÄLLISTÄ LAATUA
Kehitämme toimintasi kilpailukykyiseksi ja dokumentaatiosi
vaatimustenmukaiseksi
Johanna Mäkelä
tutkimuspäällikkö
Kuluttajatutkimuskeskus
johanna.makela@
kuluttajatutkimuskeskus.fi
Foodwest Oy Seinäjoki ja Tampere, puh. 06 421 0000
foodwest@foodwest.fi
www.foodwest.fi
Kuntien yhteistyö ympäristö
terveydenhuollossa tiivistyy
L I S T E N
Kuntien ympäristöterveydenhuolto kootaan 50–85 yhteistoimintaalueeseen. Kuntien tulee osana kunta- ja palvelurakenneuudistusta
antaa valtioneuvostolle 31.8.2007 mennessä selvitys mm. siitä, miten ympäristöterveydenhuolto aiotaan järjestää.
Valtioneuvostolla on 1.6.2009 jälkeen oikeus tarvittaessa päättää
yksittäisen kunnan kuulumisesta yhteistoiminta-alueeseen, jos kunta ei itse tällaista päätöstä ole tehnyt. Päätösoikeus edellyttää lainmuutosta. Uusien ympäristöterveydenhuollon yksiköiden tulee olla
toiminnassa viimeistään vuoden 2012 loppuun mennessä.
Elintarvikevalvonnan kehittämisestä syksyllä 2003 annetun periaatepäätöksen mukaan maahan luodaan kuntien vapaaehtoisin toimin
50–85 seudullista valvontayksikköä. Vuoden 2007 alkuun mennessä valvontayksiköiden määrä on vähentynyt 270:stä 205:een.
Uusia ympäristöterveydenhuollon yksiköitä muodostettaessa otetaan ensisijassa huomioon perusterveydenhuollon yhteistoimintaalueet. Kansanterveyslain mukaisesti ympäristöterveydenhuolto voidaan myös järjestää erillään muusta terveydenhuollosta. Ympäristöterveydenhuollon yksikön vähimmäiskoko määritellään käytettävän
henkilöresurssin mukaan, jonka tulisi olla vähintään 10–15 henkilötyövuotta.
Ympäristöterveydenhuolto kattaa elintarvikevalvonnan lisäksi eläinlääkintähuoltolain, kemikaalilain, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain, terveydensuojelulain ja tupakkalain mukaista valvontaa.
Lisätietoja:
maaja metsätalousministeriö, osastopäällikkö Matti Aho, p. (09)
160 53380 ja eläinlääkintötarkastaja Joanna Kurki, p. (09) 160
52435
D E S I G N
E N G I N E E R
D E L I V E R
Me kuuntelemme. Me suunnittelemme. Me rakennamme. Me toimitamme.
APV:llä on jo satakunta vuotta pystytty
tarkasti vastaamaan insinööritaidoilla
asiakkaittemme vaatimuksiin, jotta he
vastaavasti pystyvät täyttämään omien
asiakkaittensa tarpeet. Uskomme asiakkaittemme kuulemiseen, olemme joustavia ja toimitusvarmoja.
www.apv.
APV Finland
Vapaalantie 2 A 10
FIN-01650 Vantaa
sähköposti: apv.nland@invensys.com
Puh: +358 (0) 20 741 38 30 - Fax: +358 (0) 20 741 38 31
APV_Finland_Ad.indd 1
27-02-07 16:07:30
1
Verkostojen ydinosaaminen
yhteistyökyvykkyydessä
Yhteistyökyvykkyyden osatekijät, eli luottamus, kommunikaatio ja sitoutuminen, ovat kriittisiä tekijöitä
verkostoyhteistyön onnistumiseksi. Valtaosa verkostoyhteistyösuhteista kuitenkin
edelleen epäonnistuu. Onkin syytä kysyä, jätämmekö
huomioimatta nämä verkostoyhteistyön kriittiset ja
ns. piilevät tekijät.
neiden kanssa yritys voi pyrkiä
rakentamaan aina asiakkaan asiakkaalle lisäarvoa tuottavia uudenlaisia palvelukonsepteja ja
soveltaa uusia liiketoimintamalleja. Yrityksen uusiutumiskyvyn
ja pitkän tähtäimen kilpailuedun
näkökulmasta keskeisiä ovat yhteistyösuhteet, minkä avulla yritys erilaistaa toimintaansa ja ainutlaatuisia liiketoimintamahdollisuuksia.
n Lähtökohtaisesti verkostoissa
Yhteistyö sisältää aina myös
kustannuksia ja riskejä. Yritys
voi menettää strategista osaamistaan tai tietoa, sen oma toiminta hidastuu ja toiminnan fokus katoaa yhteistyöhön sitoutuneiden resurssien ja huomion
myötä.
voidaan luoda arvoa solmimalla
yhteistyösuhteita, jotka joko
säästävätkustannuksiataitarjoavat lisää hyötyjä. Kuitenkin tutkimusten mukaan 50–80 % yrityksistä ei saavuta yhteistyösuhteissa tavoitteitaan.
Miksi on näin? Kuinka moni
yritysjohtaja tietoisesti investoi
luottamuksen rakentamiseen
verkostoyhteistyötä käynnistettäessä?
T eema
Monia syitä
verkostoyhteistyöhön
Verkostoyhteistyön motiivina on
useimmiten halu keskittyä
omaan ydinosaamiseen ja hankkia yhteistyön kautta täydentävää osaamista. Dynaamisessa
toimintaympäristössä verkostoyhteistyöllä pyritään myös lisäämään oman toiminnan joustavuutta ja hajauttamaan riskejä.
Uskottavuuden lisääminen,
pääsy jakelukanaviin ja asiakaskontaktit ovat merkittäviä motiiveja pienille ja kasvuhakuisille
yrityksille, joiden omat resurssit
eivät riitä markkinakanavien etsintään ja markkinointiponnisteluihin.
Suuryritykset ulkoistavat ydinosaamisen ulkopuolisia toimintoja systeemitoimittajille ja alihankkijoille, etsivät innovatiivisia lisäarvopalveluita sekä seuraavat verkostoyhteistyön avulla
aktiivisesti pk-yrityksissä syntyvää uutta osaamista.
Verkostoyhteistyössä asiakkaan ja täydentävien kumppa-
2
Yhteistyön riskit on
tunnettava
niistä on molemmille osapuolille
lisäarvoa. Tällainen ”toistaiseksi
voimassa” oleva yhteistyösuhde
vaatii osapuolilta jatkuvaa näkemysten tarkistamista yhteistyösuhteen merkityksestä, tavoitteista ja arvon luomisesta.
Yhä enemmän on myös kyse
koko verkoston kilpailukyvystä
ja kyvystä kehittää toimintaansa
kokonaisuus huomioiden. Verkostot kilpailevat myös keskenään. Yksittäisen yrityksen kilpailukyky riippuukin sekä sen
omasta että myös sen verkoston
kilpailukyvystä. Verkostotalouden piilevät ja pehmeät menestystekijät kuten luottamus, kommunikaatio ja sitoutuminen nousevat erityisen kriittisiksi tekijöiksi luotaessa yhdessä uutta
tietämystä, esimerkiksi innovaatiotoiminnassa.
Organisaation kilpailukyky
on tietämyksen lisäksi yhä enemmän
kiinni sen yhteistyökyvykkyydestä: kyvystä rakentaa luottamuksellisia, avoimeen kommunikaatioon ja sitoutumiseen perustuvia verkostosuhteita.
Kumppani voi myös pyrkiä ostamaan avainhenkilöt mahdollisesti hankalaksi koetun yritysyhteistyön sijaan.
Yrityksen oma henkilöstö voi
vastustaa verkostoyhteistyötä
pelätessään asiantuntemuksensa merkityksen vähenemistä ja
työpaikkojen menetystä. Mikäli
yhteistyö osoittautuu virhearvioinniksi, syntyy myös maineriski.
Yhteistyö on avointa
kumppanuutta
Yritysten yhteistyösuhteita ei
enää voida verrata elämänpituisiin avioliittoihin. Ennemminkin
ne ovat avoimia kumppanuuksia.
Ne ovat voimassa niin kauan kuin
Organisaation kilpailukyky onkin tietämyksen lisäksi yhä enemmän kiinni sen yhteistyökyvykkyydestä: kyvystä rakentaa luottamuksellisia, avoimeen kommunikaatioon ja sitoutumiseen perustuvia verkostosuhteita.
Luottamus on avaintekijä
Tähänastisen luottamusta käsitelleen monitieteisen tutkimuksen mukaan luottamus on eräs
tärkeimpiä tehokasta kommunikaatiota ja yhteistyön onnistumista selittäviä tekijöitä. Luottamuksen puutteen aiheuttamat
kustannukset ja kitka niin organisaatioiden sisällä kuin verkostoissa rapauttavat tavoiteltavia
synergiahyötyjä.
Taloustieteilijät näkevät luottamuksen merkityksen liiketoiminnan kustannuksia vähentävänä ja yhteistyön mahdollisia
hyötyjä lisäävänä voimavarana.
Vaihdanta eli ns. transaktiokustannukset ovat liiketoimintaan
ja yhteistyöhön kuuluvia etsintä-,
neuvottelu-, sopimus- ja valvontakuluja. Luottamuksen rooli
nähdään transaktiokustannuksia laskevana ja yhteistyön hyödyt mahdollistajana.
Luottamus toimii siis ikään
kuin öljy, vähentäen kitkaa eri
toimijoiden välillä ja nostaen yhteistyön potentiaalisia hyötyjä.
Menestyäkseen ja voidakseen
hyvin verkostotalouden organisaatiot tarvitsevat luottamusta
niin työntekijöiden, esimiesten,
asiakkaiden, kumppaneiden
kuin muidenkin sidosryhmien taholta.
Verkostotaloudessa luottamuksesta voi tulla pitkäaikaisen
ja vaikeasti jäljiteltävän kilpailuedun lähde. Luottamus on äärimmäisen tehokas, mutta samalla herkkä verkostoyhteistyön
voimavara.
Tarvitaan kykyä ja halua
kehittyä
Tulevaisuuteen suuntaavassa
verkostoyhteistyössä toimijan
kyky ja halu kehittyä on suhteellisesti vielä tärkeämpää kuin tämänhetkistä osaamista kuvaavaa kyvykkyys. Kyky yhdistää
nopeasti toimittajien ja kumppaneiden tietämystä ja hyödyntää
asiakassuhteita tuotekehityksessä mahdollistavat joustavan
tarttumisen mahdollisuuksiin.
Epävarmassa ja kompleksisessa
maailmassa kyvykkäimpiä ovat
ne, jotka pystyvät hyödyntämään muita nopeammin ja taitavammin tietoa ja osaamista yrityksen sisäisissä ja ulkoisissa
verkostoissa.
Kirsimarja Blomqvist
tietojohtamisen ma. professori
Lappeenrannan teknillinen
yliopisto
Kauppatieteiden tiedekunta
kirsimarja.blomqvist@lut.fi
Cargill Texturizing Solutions.
THOUGHTS FOR FOOD.
Cargill Texturizing Solutions offers specific solutions for providing texture in multiple food and beverage applications, based on a wide palette
of ingredients, including hydrocolloids, lecithins, cultures, starches, soy flour and functional systems.
Europe - Africa - Middle East Tel: +32 (0)15 401 657
Americas Toll free: +1-877-650-7080
Asia Pacific Tel: +65-6295 1112
Contact Finland Tel: +358 (0)20 755 8370
www.cargill.com
www.cargilltexturizing.com
Mikä ihmeen osaamisen johtaminen?
sesta vastaavat ihmiset arvioivat, mitä osaamista heillä pitää
olla tehtävän hoitamiseen tavoitteiden mukaisesti. Aivan viimeisimpänä jokainen yksittäinen henkilö pohtii omaa osaamistarvettaan suhteessa tehtävän vaatimuksiin. Monesti näissä erittelyissä käytetään apuna
osaamisluetteloita, osaamispuita, osaamisympyröitä tai muita
välineitä.
Osaamisen kehittämistarpeiden paikantaminen on ongelmalähtöistä puuhaa. Tarvittavien
osaamisten tasoa on ensin arvioitava kautta linjan, jotta löydetään ne osaamisen alueet, joissa
on kiireisintä parannettavaa.
Joskus vertailua tehdään ennalta
laadittuihin tehtäväkohtaisiin
osaamisen tavoiteprofiileihin ja
joskus se on aiempien suoritusten perusteella tapahtuvaa tilannekohtaista arviointia. Joskus
molempia.
Monissa yrityksissä osaamiskartoitukset tehdään sitä tukevan tietokone- tai muun järjestelmän avulla. Systemaattinen
osaamistasojen arviointi tapahtuu esimerkiksi asteikolla 1–5 tai
tasoilla A, B ja C. Osaamisten arviointitiedot voidaan siten koota
keskitetysti yhteen ja saada näin
pohjaa koko yrityksen osaamisen kehittämistoimenpiteiden
suunnittelulle.
Tärkeäksi kilpailukeinoksi
markkinoilla on noussut
osaamisen kehittäminen.
Osaaminen on muuttunut
samanlaiseksi työvälineeksi
kuin kaikki muukin: se voi
vanheta, sen voi joutua
vaihtamaan, se tarvitsee
huoltoa ja sen toimivuutta
on seurattava jatkuvasti.
T eema
Lähtökohtana
osaamiskartoitus
Yhä useammassa yrityksessä
selvitetäänkin nykyään jo systemaattisten osaamis- tai kompetenssikartoitusten avulla sitä,
millaista osaamista yksiköissä ja
niissä toimivilla ihmisillä on, ja
mitä pitäisi kehittää tavoitteiden
saavuttamiseksi.
Osaaminen on yhä useammin
luonnollinen osa yrityksen normaalia johtamista. Esimerkiksi
samalla, kun yrityksen eri tasoilla ja yksiköissä määritellään seuraavien vuosien tavoitteita, määritellään myös se, minkälaista
osaamista näiden tavoitteiden
saavuttaminen edellyttää.
Ensiksi tarkastellaan yrityksen
strategioiden edellyttämää osaamista koko yrityksen tasolla. Sen
pohjalta jokaisen yrityksen tehtäväkentän ja prosessin hoitami-
Mitä hyötyä tuosta ruljanssista
sitten voisi olla? Ensinnäkin hyötyjä on aina arvioija itse. Nykyisessä työelämän runsaudensarvessa ei osaamiseen tule helposti kiinnittäneeksi huomiota.
Kun työ ei suju, haetaan syntipukkeja helposti monesta muusta asiasta ennemmin kuin oman
osaamisen työkalupakin riittävyydestä. Monesti omaa työmotivaatiota ja jaksamista auttaisi
tehokkaimmin se, että huolehtii
oman osaamisensa ajan tasalle.
Tiedosta hyötyvät myös yksiköiden vetäjät ja henkilöstön kehittäjät. Tärkeää on, että esimiehet yhdessä alaistensa kanssa
tutkivat yksikkönsä tehtävän ja
tavoitteiden vaatimaa osaamista ja tekevät kehittämissuunnitelmia. Niissä on mahdollista sopia ja päättää siitä, mihin kehittämisessä on tärkeää keskittyä.
Kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa, ei edes osaamisen kehittämisessä. Rajaaminen, keskittyminen ja priorisointi tuottavat
parhaimmillaan selkeyttä kaaokseen ja huojennusta riittämättömyyden tunteisiin. Sopivia paikkoja näille pohdinnoille ovat erilaiset ryhmä-, viikko- tai kuukausipalaverit, ja ennen kaikkea ryhmä- ja yksilötason kehityskeskustelut.
Kuva Kari Laaksonen/BioTRIM
n Tämän päivän maailmassa
suuri haaste on, että kokonaisten yritysten pitäisi oppia uutta
yhä nopeammin ja tehokkaammin. Sen ohella, että kilpaillaan
tuotteiden paremmuudesta ja
markkinaosuuksista, on kilpailtava myös osaamisen laadulla ja
tuotteitten ja palvelujen kehitysja uudistusnopeudella.
Ihmiset kuitenkin viime kädessä aina ratkaisevat sen, miten mikään yritys oppii. Haaste
tuleekin siitä, että ihmisten kyky
oppia ei nopeudu samassa tahdissa kuin vaikkapa teknologian
kehitys tai tiedon puoliintumisaika maailmassa.
Osaamista on kuitenkin pakko
kehittää, jos aikoo selviytyä tai
olla hyvä jossakin. Mutta ennen
kuin voi kehittää mitään, on tunnettava perin juurin se, mitä on
tarkoitus kehittää.
Kartoituksesta
on monta hyötyä
Ihmiset viime kädessä ratkaisevat sen, miten yritys oppii.
Tärkeimmät kysymykset ovat
hyvin maalaisjärkisiä: Mitä tämän tehtävän onnistumiseksi on
pakko osata hyvin? Mitä osaamista on tärkeintä kehittää seuraavaksi? Mikä vahva osaaminen voitaisiin saada tehokkaampaan hyötykäyttöön? Millä alueilla riittäisi keskinkertainen tai
jopa vähäinen osaaminen?
Useita tapoja
kehittää osaamista
Osaamisen kehittäminen yrityksissä on aina investointi, ja turbulenteilla markkinoilla monesti
vuosi vuodelta suurempi investointi. Se voidaan hoitaa monella tavalla: työtehtävien kierrolla,
työnopastuksella, perehdytysohjelmilla, koulutuksella, tiedottamisella, itseopiskelulla, työparityöskentelyllä, tutorien avulla,
harjoituspisteillä, lukupiireillä
jne.
Monessa yrityksessä on jo
päätetty, että enää vain 10–20 %
kaikesta uudesta osaamisesta
voidaan hankkia perinteisen
koulutuksen keinoin. Muutos on
siihen jo aivan liian nopeaa ja
laajaa.
Osaamisen kehittäminen
kannattaa aina
Yritykset tarvitsevat näitä investointeja voidakseen palvella
asiakkaitaan luotettavasti, laadukkaasti ja asiakkaita tyydyttävällä tavalla. Mutta tarvitseeko
henkilöstö näitä jatkuvia opinsaunoja? Eikö mikään riitä ja
eikö joskus vain saisi tehdä tutulla ja totutulla tavalla, joka kerran on toiminut? Miksi kannattaa yrittää kehittää osaamista,
kun se ei kuitenkaan näytä takaavan työpaikkaa tulevaisuudessa?
Tähän on onneksi helppo vastata yhden suomalaisen yrityksen henkilöstöjohtajan sanoin:
” Emme voi taata kaikille ikuista työpaikkaa. Voimme kuitenkin
tehdä kaikkemme, että meidän
henkilöstömme on niin ammattitaitoista väkeä, että jos meidän
yrityksellemme käy huonosti, he
saavat työtä mistä vain”.
Osaaminen on jokaisen paras
vakuutus työmarkkinoilla. Toki
tarvitaan ripaus oikeaa asennet-
ta ja riittävää terveyttäkin, mutta
niillä ei osaamista voi korvata.
Usein osaamisen rinnalla on
vielä tärkeämmäksi noussut valmius ja kyky oppia jatkuvasti
uutta. Tämä on onneksi myös
yksi vahvan itsetunnon ja kiinnostavan (työ)elämän rakennuspuu. On väitetty, että jos ihmiseltä vietäisiin mahdollisuus oppia uutta, häneltä vietäisiin samalla elämisen mielekkyys.
Osaamiseen ja sen muokkailuun olisi tärkeää oppia suhtautumaan rennosti. Kenenkään
työkalupakki ei säily ikuisesti
priimakunnossa. Osaamisesta
pitäisi oppia puhumaan ja kantamaan vähän samaan tapaan
lempeää huolta kuin muistakin
ihmisessä roikkuvista asioista
kuten verenpaine tai hiukset. Ei
niitäkään aivan kesannolle jätetä.
Suurena apuna tässä ovat salliva ja auttava työyhteisö sekä
kannustava esimies. Jos osaamisen puutteita ei tarvitse piilotella, on kehittämiselle olemassa jo
hyvä ”buusteri”. Rehellinen pohdinta siitä, mitä voisi tehdä, mistä saada apua ja miten edistyminen sujuu, on parasta osaamisen hallintaa.
Monesti olisi syytä nostaa
esille myös se osaamisen alueet,
joissa ollaan aidosti hyviä. Niitäkin pitäisi joskus juhlia ja tuulettaa. Tässä vaatimusten maailmassa ei ole pahitteeksi, vaikka
aina kehittämiskohteen rinnalla
listataan sekin, mitä hyvää aiotaan säilyttää ja vaalia!
Riitta Viitala
professori (ma), KTT
Vaasan Yliopisto
Johtamisen laitos
riitta.viitala@uwasa.fi
Osaamisen johtaminen on
noussut avaintekijäksi
n Yritysten menestymisen avai-
mia on haettu sukupolvien ajan.
Ajan myötä käsitykset niistä ovat
myös jonkin verran vaihdelleet.
Pari vuosikymmentä sitten yritysten menestymistä koskevassa
ajattelussa tapahtui selvä painopisteen muutos. Huomattiin, että
markkinoiden nopeissa muutoksissa eivät vanhat menestyjät
välttämättä enää pärjänneetkään. Syiksi tähän saattoi löytyä
liiallinen hitaus oppia uutta ja
luopua vanhasta osaamisesta.
Myös yritysten kohdalla alettiin
puhua hyvästä oppimiskyvystä.
Nykyään ajatellaankin yhä
useammassa yrityksessä, että
sen tärkein menestystekijä on
osaaminen. Tietysti yritystoiminnassa tarvitaan myös pääomaa,
teknologiaa ja muita tuotannontekijöitä, mutta osaaminen ratkaisee myös näiden saantia ja
hyödyntämistä.
Korkeatasoinen osaaminen
tarjoaa yritykselle myös strategista liikkumavaraa. Ainutlaatuinen osaaminen syntyy kuitenkin
vain intensiivisellä kehittämistyöllä ja keskittymisellä.
Mitä osaamisen
johtaminen on
Osaamisen johtamisella tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa yri-
tyksessä, jolla edistetään osaamisen kehittymistä ja hyödyntämistä.
Kun puhutaan organisaation
osaamisesta, sillä tarkoitetaan
sekä siellä olevien ihmisten hallussa olevaa osaamista että yrityksen rakenteisiin, järjestelmiin, dokumentteihin, toimintamalleihin ja kulttuuriin siirtynyttä osaamista. Aivan kaikki tieto
ja osaaminen eivät siis onneksi
ole vain kunakin hetkenä yrityksessä olevien ihmisten ”päissä”.
Yrityksen erityislaatuisen kilpailukyvyn ”salaisuus” on sen
ydinosaamista. Kaikille alan yrityksille yhteinen perusosaaminen on puolestaan sellaista
osaamista, joka on kyseisellä
toimialalla välttämätön toimintaedellytys. Sitä ovat sekä tukiosaaminen, kuten taloushallinto, henkilöstötoiminnot ja johtaminen, että toimialan perusosaaminen, kuten atk-osaaminen tietotekniikka-alalla, kouluttamiseen ja sisältöihin liittyvä
osaaminen koulutusorganisaatiossa ja lihankäsittelyosaaminen
lihatuotteita valmistavassa yrityksessä.
Riitta Viitala
Suomen Kuluttajaliitto haastaa:
Valmisruokien ravintoarvot
annosta kohti selkeästi pakkauksiin
T eema
loppujen lopuksi vastuussa
omista valinnoistaan ja terveydestään, oleellista on valintatilanteen helpottaminen. Modernit pakkaukset ja erottuvat värit
houkuttelevat ostamaan, mutta
eivät anna kuluttajan terveyden
kannalta mitään lisäarvoa.
Kuluttajat pitävät pakkauksissa annettavaa tuotetietoa vaikeasti luettavana, eikä ravintosisältötietoja ymmärretä. Ketä varten merkinnät pakkauksissa
ovat, jos suurin osa kuluttajista
vain sivuuttaa ne?
Jokainen kuluttaja tarvitsisi
henkilökohtaista ohjausta parempien vaihtoehtojen löytämiseksi kaupan hyllyiltä. Koska
koulutettuja ravitsemusalan
HK Ruokatalon Hedelmäkanaaterialla on Sydänmerkki.
Perinteistä pikaruokaa
Valmisruokien suosion takana
on niiden pikaruokamaisuus:
helppous ja nopeus edullisin
hinnoin. Pikaruokaan ei suurinta
osaa valmisruokaa voida silti rinnastaa, sillä ravintosisältöarvoja
Suomen valmisruokamarkkinoiden markkinajohtaja Saarioisilla
on kehitetty menetelmä, jolla voidaan tuoteryhmittäin selvittää
valmisruokien ravitsemuksellista laatua rasva-, suola- ja kuitupitoisuuksien osalta.
tarkasteltaessa tuotteet ovat
hampurilais- ja pizzaravintoloiden tarjontaan verrattuna lähes
terveysruokaa. Lisäksi valikoima
on huima.
Myydyimmät valmisruoat ovat
tuttuja ruokia: maksaja lihamakaronilaatikkoa sekä perinteisiä
kiusauksia ja keittoja. Valmisruuilla onkin selkeästi tärkeä
rooli perinneruokien säilyttäjänä. Moniko osaisi tai viitsisi tehdä maksalaatikkoa alusta lähtien itse?
Kuinka helppoa onkaan vain
lämmittää vaivalloisesti valmistuvat kaalikääryleet? Jouluna
valmisruokien kulttuurinen rooli
korostuu entisestään, sillä valmiina ostettavat perinnelaatikot
ovat jo monelle itsestäänselvyys.
Käyttäjiä kaikista
kuluttajaryhmistä
Valmisruoat ovat pienten työpaikkojen, yleisemmin naisten
kuin miesten, sekä alemman koulutustason työntekijöiden eväsja kotiruokaa. Valmisruokien
käyttönopeus ja -mukavuus sekä
ravintolaruokaan nähden halvemmat hinnat houkuttelevat.
Miehillä valmisruokien käyttö
on yleistä fyysisesti raskaissa
ammateissa. Rakennustyömailla
ruokailuolosuhteet ovat haastavat: lounaspaikkoja ei ole lähellä, tai niissä karsastetaan haalaripukuista miesporukkaa. Valmisruoat ovat usein helpoin
vaihtoehto.
Yksinasuvat nuoret ja kouluikäisten lasten vanhemmat ostavat myös huomattavan paljon
valmiita aterioita. Kiire antaa sysäyksen valmisruokien käyttöön.
Vanhuksilla valmiit ateriat voivat
olla tukena riittävän ravinnon
saannissa. Ravitsemusvalistajien piirissä valmisruoilla ei ole kovinkaan hohdokasta mainetta.
Mutta täytyy olla realisti; valmisruokia syödään todella paljon!
Vain yhdellä valmisruoalla
on Sydänmerkki
Suomalaiset saavat suurimman
osan ruokavalionsa rasvasta ja
suolasta erilaisten elintarvikkeiden mukana lähes huomaamatta. Piilorasvan ja piilosuolan karsiminen vaatii lähteiden tiedostamista, eikä tämä ole nykyisessä elintarvikeviidakossa aivan
helppoa.
Avut tuotevertailuun ja parempien tuotteiden valintaan
ovat tarpeen. Sydänmerkin avulla kuluttaja voi helposti löytää
vaihtoehdon, joka tuoteryhmässään on rasvan laadun ja määrän
sekä suolan suhteen parempi
valinta.
Hämmästyttävää on, että yli
250 Sydänmerkki -tuotteesta ainoastaan yksi on valmisruoka:
HK Ruokatalon Hedelmäkana
-ateria. Monen muun tuoteryhmän kohdalla yksi tärkeä meriitti
uudelle tuotteelle on Sydänmerkki pakkauksen kyljessä. Jos
yrityksillä on valmisruokien osalta tällainen tavoite olemassa,
Kuva Saarioinen
n Koska jokainen kuluttaja on
neuvontatyötä tekeviä henkilöitä on Suomessa kuluttajien tarpeeseen nähden aivan liian vähän, lankeaa avustava rooli elintarviketeollisuudelle.
Hyvä kehitys suomalaisten
kolesterolitasoissa on pysähtynyt, ja lihavuus yleistyy etenkin
miehillä ja nuorimmissa ikäryhmissä. Selvästi alle puolella aikuisväestöstä on tavoitteen mukainen verenpainetaso. Samaan
aikaan erityisiä myyntimenestyjiä päivittäistavarakaupassa
ovat mm. valmisruoat 5–10 %
vuotuisella kasvullaan. Valmiina
annoksina myytävien aterioiden
suosio on vielä suurempi vuosittaisen kulutuksen kasvun ollessa yli 10 %.
Koska valmisruokia syödään
todella paljon, herää kysymys,
onko näillä trendeillä jonkinlainen yhteys? Voisiko teollisten
valmisruokien ravitsemuksellista laatua parantamalla vaikuttaa
myös lihomis- ja elintapasairaustrendeihin? Miten kuluttajia
voisi valmisruokaviidakossa ohjata parempiin valintoihin?
Kuva HK Ruokatalo
Suomen Kuluttajaliitto
haastaa kaikki valmisruokavalmistajat merkitsemään pakkauksen näkyvimpään osaan huomiota
herättävällä tavalla oleelliset ravintoarvot valmisruoka-annosta kohden. Haasteella on kansanterveydellistä ja euromääräistä painoarvoa 5,2 miljoonan kuluttajan maassa.
Saarioinen selvittää
ravitsemuksellista laatua
Suomen valmisruokamarkkinoiden markkinajohtaja Saarioisilla
on kehitetty menetelmä, jolla
voidaan tuoteryhmittäin selvittää valmisruokien ravitsemuksellista laatua rasva-, suola- ja
kuitupitoisuuksien osalta.
Tutkittavia tuoteryhmiä verrataan laskennallisiin vertailuarvoihin, jotka on laskettu ravitsemussuosituksia ja Finnravinto 2002
-tutkimuksen saanti- ja kulutustietoja hyödyntäen. Tuoteryhmien ravintoainekeskiarvot suhteutetaan myynnin suuruuteen,
jolloin kansanterveydellisesti
merkittävimpien volyymituotteiden merkitys tulee huomioiduksi.
Saarioisten mukaan mallia on
tulevaisuudessa tarkoitus käyttää tuotekehityksen ja markkinoinnin apuna terveellisempien
tuotteiden kehittämisessä. Vaikka menetelmä on vielä esiastekäytössä, Saarioinen tekee avointa edelläkävijätyötä valmisruo-
kien ravitsemuksellisen laadun
parantamiseksi. Toivottavasti
tätä työtä todella hyödynnetään
tuotekehityksessä ja toivottavasti
menetelmä toimii mallina ja haastaa myös muita alan tekijöitä.
Suurten kuluttajaryhmien nykyiset arjen ajankäyttö- ja ruokailutrendit tuskin oleellisesti
muuttuvat lähivuosina. Siksi ei
ole realistista ajatella, että valmisruokien myynti vähenisi.
Päinvastoin. Kysyntä kasvaa ja
kaikkiin osapuoliin kohdistuu
paine kantaa kortensa kekoon
taistelussa lihomis- ja elintapasairaustrendejä vastaan.
Tämä asettaa kovan haasteen
vastuunsa tiedostavalle elintarvikeyritykselle. Kuluttajille tulee
kehittää entistä terveellisempiä
ja hyvänmakuisia valmisruokavaihtoehtoja selkeillä ravintoarvomerkinnöillä.
Annikka Marniemi
elintarvikeasiantuntija
Suomen Kuluttajaliitto ry
annikka.marniemi@
kuluttajaliitto.fi
Seuran jäsen
� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �
� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �
sen savuttamisessa ei ole pitkälle päästy.
��
��
��
��
� � � � � � � � � � ��
��
7
Marjojen terveysvaikutukset ovat tutkitusti kiistattomat, mistä on saatavilla vähitellen myös kliinistä näyttöä. Näitä terveysvaikutuksia tulisi entistä enemmän
hyödyntää myös uusien ja/
tai pidemmälle jalostettujen marjatuotteiden kaupallistamisessa.
n Vuonna 2006 käynnistyneen
Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelman marjaklusterin tavoitteena on löytää malleja marjaalan osaamisen tuotteistamiseksi korkean jalostusarvon tuotteiksi kansainvälisille markkinoille.
VTT selvitti Marjaklusterin toimeksiannosta marjojen ja marjasivuvirtojen hyödyntämispotentiaalia Suomessa. Katsaukseen
koottiin tietoa Suomen ja Euroopan markkinoilla liikkuvista marjavirroista, marjatuotteista sekä
marjojen uusista jatkojalostusmahdollisuuksista.
Monet selvitykset osoittavat,
että esimerkiksi antioksidatiivisuus on hyvin vahva trendi USA:n
terveyttä edistävien elintarvikkeiden markkinoilla ja markkinoinnissa. Marjat luontaisina antioksidanttipakkauksina sopivat hyvin tämän trendiaallon harjalle.
mainen uutetuotanto mahdollistaisi myös harvinaisempien marjojen jalostamisen korkean jalostusasteen tuotteiksi.
Myös kuivattuja marjatuotteita, kuten kuivattuja kokonaisia
marjoja, marjajauheita ja marjakuituvalmisteita, olisi mahdollista valmistaa Suomessa suurempiakin määriä sellaisenaan käytettäväksi tai erilaisten elintarvikkeiden raaka-aineiksi. Sitralle
tehdyssä katsauksessa kuvataan esimerkkien avulla mustikan, puolukan ja mustaherukan
fraktioinnin potentiaalia.
Marjoissa vielä
paljon hyödynnettävää
Marjateollisuuden
sivuvirrat hyötykäyttöön
Mehujen valmistuksessa syntyy
20–30 % alkuperäisten marjojen
määrästä puristemassaa, joka
sisältää marjan kuoriosat, siemenet ja muut kiintoaineet. Se
on käyttökelpoinen raaka-aine
edelleen jalostettavaksi ja sisältää paljon kasvin sisältämiä kivennäisaineita, vitamiineja, flavonoideja ja väriaineita.
Puristemassan hyödyntämismahdollisuudet ovat lähes yhtä
laajat kuin kokonaisen marjan.
Siitä voidaan mm. uuttaa arvok-
Teollisuuden marjavirrat
• Suomessa poimituista luonnonmarjoista teollisuuteen arvioidaan
päätyvän 12–15 milj. kg. Tästä määrästä lähes 9 milj. kg menee
vientiin ja vain 3–6 milj. kg jalostetaan kotimaassa.
• Erityisesti pakastetun mustikan vienti on kasvanut voimakkaasti
viime vuosina ja muodosti vuonna 2005 yli puolet luonnonmarjojen viennistä.
• Mustikasta suurin osa viedään Kiinaan ja Italiaan antosyaaniuutteiden raaka-aineeksi.
• Uutteita käyttävät luontaistuote-, elintarvike- ja kosmetiikkateollisuus.
• Pääosa Suomen teollisuuden käyttämistä puutarhamarjoista
tuodaan pakastettuna ulkomailta. Suomen oma puutarhamarjatuotanto päätyy suurimmaksi osaksi tuorekauppaan.
• Vuonna 2005 Suomeen tuotiin pakastettuja marjoja 13 milj. kg.
Kiinnostavia uusia
mahdollisuuksia
T
Marjojen teollinen jalostus on
Suomessa perinteistä. Marjoista
valmistetaan pääasiassa mehuja, hilloja, marmeladeja ja alkoholituotteita. Uusina tuotteina
markkinoille on tullut mm. siemenöljyjä, erilaisia kuivattuja
marjatuotteita sekä pakastettuja marjapyreitä.
Marjauutteiden tuotanto on
vähäistä lukuun ottamatta marjaöljyjen valmistusta. Samaan
aikaan pakastettua mustikkaa
viedään ulkomaille uutteiden
raaka-aineeksi kasvavalla tahdilla. Tärkeää olisikin selvittää,
onko marjojen fraktioinnista
mahdollista saada kannattavaa
liiketoimintaa kotimaassa. Koti-
Mustikasta saatavia erilaisia fraktioita koko marja hyödyntäen.
kaita bioaktiivisia fenolisia yhdisteitä tai erottaa siemenet ja
uuttaa niistä edelleen öljyä. Lisäksi kuorista ja siemenistä voidaan erottaa kuitufraktio, jolla
on laajat käyttömahdollisuudet
erilaisten terveellisten elintarvikkeiden raaka-aineena.
Puristemassaa on myös mahdollista käyttää lähes sellaisenaan leivonnassa, soseiden ja
hyytelöiden sekä erilaisten käymistuotteiden valmistuksessa.
Uusi kotimainen, marjoja
jalostava liiketoiminta?
Suomen metsissä kypsyy vuosittain 500–1000 miljoonaa marjakiloa, josta arvioidaan olevan
poimittavissa noin 100 miljoonaa kiloa. Nyt vain 40–45 miljoonaa kiloa kerätään talteen. Poimijapula on ollut yksi suurimpia
marja-alan kasvua rajoittavia tekijöitä. Ulkomaisten poimijoitten
käyttö on kuitenkin vuosi vuodelta ollut kasvussa ja tuo uusia
näköaloja marja-alalle.
Marjaliiketoiminnassa mukana olevien yritysten kannalta
kyse on tietenkin aina rahoituksesta ja liiketoiminnan kannattavuudesta. Kotimaista jalostusta
rajoittavana tekijänä on saattanut myös olla se, että marjojen
kysynnän kasvaessa ulkomailla
pakastetun marjan vientihinnat
ovat nousseet ja riskit ovat olleet pieniä verrattuna siihen,
että olisi perustettu kokonaan
uutta liiketoimintaa Suomeen.
Sitra on marjaklusterinsa kautta nyt tukemassa suomalaisten
marja-osaajien yhteenliittymistä, verkottumista ja yhteistyötä
ja tarjoamassa hienoa tilaisuutta
suomalaisen marjaraaka-aineen
tuotteistamiseksi korkean jalostusarvon tuotteiksi kansainvälisille markkinoille.
Mirja Mokkila
asiakaspäällikkö
VTT
mirja.mokkila@vtt.fi
Katariina Roininen
erikoistutkija
VTT
katariina.roininen@vtt.fi
Kirjoittajat ovat
Elintarviketieteiden Seuran jäseniä
1JEÊKPIUPQBJLLBLFIJUUZWJMMÊNBSLLJOPJMMBo
MJTÊÊBSWPBZIUFJTUZÚMMÊ
:MJWVPEFOBKBOPO$IS)BOTFOPMMVUMVPUFUUBWBLVNQQBOJFMJOUBSWJLFUFPMMJTVVEFTTBLBJLLJBMMB
NBBJMNBTTB,FIJUUÊNÊMMÊVVTJBUVPUFTPWFMMVLTJBBVUBNNFBTJBLLBJUBNNFTBBWVUUBNBBOUBWPJUUFFU
5ZÚNNFBVUUBBNJMKPPOJFOJINJTUFOBSLJQÊJWÊÊKPLBQVPMFMMBNBBJMNBB
t1VIEBTWJMKFMNÊU
t&OUTZZNJU
t-VPOOPMMJTFUWÊSJU
t-VPOOPMMJTFUBSPNJU
t&SJLPJTSBBLBBJOFFU
$IS)BOTFO"4#HF"MMÏ%,)STIPMN1IPOFXXXDISIBOTFODPN
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun Food Scient
-hankkeessa on alkanut tänä keväänä kaksi kliinistä
koetta, joissa tutkitaan
ravintokäyttösienten vaikutuksia erityisesti ihmisen
energia-aineenvaihduntaan. Alustavien tietojen
mukaan luvassa on mielenkiintoisia tutkimustuloksia,
joista osa valmistuu jo
toukokuun loppuun mennessä.
n Tutkimukset tehdään yhteis-
Sienten kypsentäminen
suositeltavaa
Todennäköisesti kaikkien sienilajien kypsentäminen normaalin
ruuanvalmistuksen yhteydessä
on suositeltavaa, sillä osa ihmisistä saa mm. raaoista herkkutateista, siitakkeista ja herkkusienistä iho-oireita. Oireiden tausta ja yleisyys eivät ole tarkalleen
selvillä, mutta tiedetään, että aiemmin raaoista sienistä oireita
saaneet henkilöt voivat täysin
turvallisesti nauttia kypsennettyjä sieniä.
Herkkyyden tausta lienee osin
geneettinen, eikä toistaiseksi
ole olemassa keinoa tietää en-
Kotimainen siitake tuotetaan puhtaissa oloissa keinotekoisella puupurualustalla.
nakkoon omaa herkkyystasoaan. Siksi olisi suotavaa, ettei
sienten markkinoinnissa voimakkaasti korostettaisi niiden
käyttökelpoisuutta raakasalaatteihin ja vastaaviin.
Lisäksi kypsennetyt sienet
ovat ruuanvalmistuksen kannalta kypsentämättömiä kiitollisempi raaka-aine, koska sienten
oma ns. umami-maku täydentää
ja vahvistaa esim. monien liharuokien aromikkuutta.
Sienissä vähän energiaa
ja paljon kuitua
Ravitsemuksellisesti sieniä on totuttu pitämään varsin tasalaatuisena raaka-aineena, ”sieninä”.
Karkealla tasolla sienet ovatkin
Kuva Arsi Ikonen
työssä Joensuun, Kuopion ja Helsingin yliopistojen sekä PohjoisKarjala-projektin tutkimussäätiön ja Kansanterveyslaitoksen
kanssa.
Vuoden 2003 alussa PohjoisKarjalaan perustettiin Euroopan
aluekehitysrahaston, Maakuntaliiton, kuntien ja oppilaitosten
tuella Sienikeskus. Se tuotti projektiluonteisesti ja usean tutkijan voimin sieniviljelyn erikoiskysymyksiin liittyvää, kokeelliseen toimintaan perustuvaa tietoa. Kolmivuotisen Sienikeskushankkeen toimintakauden loppupuolella tutkimus keskittyi
erityisesti sienten laatuun ja terveydelliseen merkitykseen.
Hankkeen työtä jatkaa paikallisten elintarvikeraaka-aineiden
asiantuntijatahona Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun
Food Scient -hanke. Tutkimusten sieniin kohdistuvassa osiossa on keskitytty nimenomaan
käytetyimpiin ruokasieniin, joita
ovat viljellyistä sienistä markkinakoon mukaisessa järjestyksessä herkkusieni, siitake ja osterivinokas sekä luonnonsienistä mm. herkkutatti, kantarelli ja
suppilovahvero.
Koetoiminnan johdonmukaisena tavoitteena on alusta saakka ollut tuottaa uutta, luotettavaa ja hyödynnettävissä olevaa
tietoa sienten ravitsemuksellisesta laadusta ja terveysvaikutuksista kuluttajaa hyödyttävässä muodossa.
Kuva Hannu Mäkelä
Projektipäällikkö Hannu Mäkelä (vas.) ja tutkija, FT Arsi Ikonen analysoivat sienikuitujen hajoavuutta suoliston ravinneyhdisteiksi.
0
varsin samankaltaisia. Useimmissa lajeissa pääosa tuorepainosta
on vettä (85–95 %), energiapitoisuus on matala (95–140 kJ/ 100 g),
proteiineja on keskimäärin 1,6 %
ja erilaisia kuituja runsaasti.
Tarkemmin tutkittaessa on
havaittu, että eri lajit poikkeavat
mm. kuitupitoisuuksissa voimakkaasti toisistaan. Sienten
terveysedut osana kokonaisvaltaisesti terveellistä ravitsemusta
johtuvat pääosin matalasta energiapitoisuudesta ja korkeasta
kuitupitoisuudesta.
Tutkituista sienistä kuitua on
eniten (noin 50 % kuivapainosta) siitakkeessa, lampaankäävässä ja kantarellin sukuisissa
lajeissa. Osterivinokkaassa kokonaiskuidunmäärä on noin 40
% ja herkkusienissä ja -tatissa
noin 30 %.
Sienikuidut ovat tyypillisesti
proteiinien, glukaanien ja kitiinin muodostamia monimutkaisia rakenteita, joiden sulavuus
ruuansulatuskanavan yläosassa
on heikko. Liukoisen kuidun
määrä on kaikissa hankkeen tutkimissa sienissä ollut keskimäärin vain 2 % kokonaiskuivapainosta.
Tämä yhdistyneenä sienille
tyypilliseen korkeaan mannitolija trehaloosipitoisuuteen tekee
niistä nopeasti täyttävää ravintoa, joka saattaa aiheuttaa osalle ihmisistä oireiltaan laktoosi-
intoleranssia muistuttavia ruuansulatusvaivoja.
Heikkoon sulavuuteen liittyy
kuitenkin mahdollinen merkittävä terveysetu. Ohutsuolessa
sulamattomat ja imeytymättömät rakenteet ovat paksusuolen
luonnollisen bakteeriflooran ravintoa, josta se tuottaa monivaiheisesti mm. paksusuolen pintasolukon tarvitsemia ravintoyhdisteitä.
Runsaskuituinen sienimateriaali myös pidättää mekaanisesti
osan ruokasulan sisältämästä
rasvasta ja mahdollisista toksiineista. Sienet sopivat erityisesti
länsimaiseen ruokavalioon, jossa
korkeaenergiset ruuat aiheuttavat jatkuvasti yleistyviä metabolisen oireyhtymän seuraustiloja,
kuten sydän- ja verisuonitauteja,
diabetesta ja paksusuolensyöpää. Liiallinen kovien rasvojen
käyttö paistamisessa tietenkin
kumoaa osan sienten terveyshyödyistä, mutta asia voidaan
nähdä toisinkin: sienillä voi pyyhkiä pois osan rasvan haitoista.
Beetaglukaania vähintään
yhtä paljon kuin kaurassa
Sienten beetaglukaaneja on tutkittu erityisesti Kaukoidässä.
Siellä on havaittu kemiallisesti
puhdistetuilla glukaaneilla tehdyissä kokeissa merkittäviä puolustusjärjestelmän aktivaatioon
kohdistuvia vaikutuksia, kun
glukaaneja on ruiskutettu elimistöön. Maljoilla tapahtuvissa
soluviljelmissä on edelleen todettu erilaisten sieniglukaanien
hidastavan joidenkin syöpäsolujen kasvua ja jakaantumista.
Puhtaita sieniglukaaneja käytetään myös länsimaissa elimistön oman puolustusjärjestelmän
aktivointiin joissakin vaikeissa
tautitiloissa, kuten pitkälle edenneissä syövissä ja AIDS:ssa
muun hoidon tukena.
Harvakseltaan ravintona käytetyillä sienillä ei ole kuitenkaan
havaittu merkittävää vaikutusta
elimistön puolustusjärjestelmään, joskin todistusvoimaisia
tutkimuksia aiheesta on toistaiseksi vähän. Sen sijaan merkittävänä osana kuitufraktiota glukaaneilla on omat kuiduille tyypilliset hyötynsä.
Kaikkien tutkittujen sienilajien beetaglukaanipitoisuus kokonaiskuivapainosta oli vähintään 7 % (herkkusienet, herkkutatti) eli samaa tasoa kuin kauralla. Kantarellin sukuisissa lajeissa beetaglukaaneja oli noin
11 %, osterivinokkaassa noin 14
% ja siitakkeessa peräti yli 17 %.
Sienten glukaanit ovat rakenteellisesti samankaltaisia kuin
viljaglukaanit, joskin vaikutuksiltaan monivaikutteisempina
pidettyjä.
Hannu Mäkelä
Food Scient -hanke
Pohjois-Karjalan
ammattikorkeakoulu
hannu.makela@pkamk.fi
Pohjois-Karjalassa on käytetty luonnonsieniä pitkään
• Pohjois-Karjalalla on pitkät perinteet luonnonsienien
käytössä. Viime vuosikymmenelle saakka sienten
käyttö on pohjannut lähinnä kotitarvepoimintaan
ja kohdistunut erityisesti rouskuihin. Sienten
käyttö osana ravitsemusta on Itä-Suomessa selvästi
yleisempää kuin länsi- tai eteläosissa maata.
• 1980-luvun puolivälissä alueella alettiin tuottaa kaupallisesti
siitaketta VTT:n kehittämällä tuotantomenetelmällä
keinotekoisissa oloissa sahanpurukasvualustoissa.
• Samanaikaisesti Suomessa siitakkeen tuotannon aloitti
suurehko joukko yrityksiä, joista jäljellä on enää
kourallinen, näistä suurimpana Rääkkylässä toimiva
Polar Shiitake Oy. Samassa kunnassa toimii myös Suomen
suurin osterivinokastuottaja Selänteen Sieni Oy.
Onnea
60 -vuotiaalle
Elintarviketieteiden
Seuralle
Uusimmat ideat,
maukkaimmat tuotteet
Oy Biofincon Ab
PL 22,15141 LAHTI
Puhelin 03 864 364
www.biofincon.fi
MAK-Tekniikka Oy on palveleva yhteistyökumppani materiaalinkäsittelyä
tarvitsevalle teollisuudelle.
MAK-Tekniikka Oy on saavuttanut toiminnallaan vankan jalansijan
elintarvike- ja panimoteollisuuden kuljetin- ja kappaletavaran käsittelyyn
liittyvien kokonaisjärjestelmien toimittajana.
MAK-Tekniikka Oy takaa asiakkailleen tuotelinjojen jatkuvan toiminnan
ja kehityksen sekä helpon päivittäisen ylläpidon myös toimituksen jälkeen.
MAK-Tekniikka Oy
Kirikalliontie 5
27320 IHODE
puh 020 7569 444
fax 02 8236 382
www.maktekniikka.fi
• 1990-luvun puolella Pohjois-Karjalasta alettiin viedä
herkkutatteja pakasteina erityisesti Italiaan. Dalla Valle Oy:n
toiminta on sittemmin levinnyt myös muualle Suomeen.
• Maakunta on kansallisella tasolla tunnustettu sienialan
osaamisestaan ja kaupallisesta toiminnastaan, joten
myös alaan kohdistuvaa tutkimustoimintaa on virinnyt
Pohjois-Karjalassa.
n
1
Tänä päivänä liha on enemmänkin mielihyvän lähde
ja osa hyvää ruokavaliota
kuin pelkästään nälän poistaja. Myös Finfood Lihatiedotuksen viime vuoden lopulla teettämä tutkimus
vahvistaa asian.
n Positiivinen suhtautuminen li-
haan on hyvässä myötätuulessa.
Tämä näkyi konkreettisesti esimerkiksi kulutuksen kasvuna viime vuonna. Hyvä imago ennakoi
kulutuksen kasvun jatkumista
yhä jalostetumpina tuotteina ja
arvopohjaisempina valintoina.
Lähes jokainen suomalainen
syö lihaa – vain 3 % ei syö sitä
lainkaan ja 2 % hyvin harvoin. Lihaa syövien kuluttajien määrä
on hieman kasvanut, ja samalla
kasvisten ja kalan syöntiä on pyritty lisäämään.
Merkittävä osa kuluttajista pitää lihaa ihan hyvänä ruokana ja
kertoo syövänsä sitä säännöllisesti. Osa kokee lihan herkullisuuden ja nautinnon lähteeksi ja
pitää sitä tärkeänä osana hyvää
ruokailua. Nautiskelijoita on
enemmän miehissä kuin naisissa ja, ehkä yllättäenkin, yleisemmin 15–34-vuotiaiden kuin vanhempien keskuudesta. Vain viidennes suhtautuu lihaan välinpitämättömästi.
Lihan kulutus yli 20 kg
alle EU-keskiarvon
Elintason noustessa lihan kulutus on kasvanut. Lihaa syödään
nyt kolminkertaisesti verrattuna
aikaan kuusi vuosikymmentä sitten. Kasvusta huolimatta lihan
kulutus on edelleen runsaat 20
kiloa alempi kuin EU-alueella
keskimäärin. Ero johtuu lähinnä
sianlihan ja siipikarjanlihan vähäisemmästä käytöstä.
Lihaa syödään arkena ja viikonloppuina. Liha on useimmiten pääruoka ja samalla useimpien lempiruoka. Lihalla on ”arvotuotteen status” ja vakaat käyttötavat, mutta tuskin kulutus olisi kasvanut ilman monipuolista
tarjontaa.
Tarjonnan monipuolisuus on
ollut valttia myös huonoina aikoina – kulutus ei ole laskenut,
on vain suosittu edullisia vaihtoehtoja. Liha jalostetaan entistä
enemmän puolivalmisteiksi, lihavalmisteiksi, valmisruuaksi ja
ateriakokonaisuuksien osaksi.
Nykykuluttajille on erityisen tärkeää, että ruuanvalmistus sujuu
vaivattomasti ja tuottaa onnistumisen iloa.
Suomessa lihan kulutuksen
kasvu on painottunut siipikarjanlihaan viime vuosikymmeninä. Koko kulutuksesta vajaa neljännes on siipikarjanlihaa, puolet sianlihaa, runsas neljännes
naudanlihaa ja hieman lampaanlihaa.
Siipikarjanlihan lisääntynyt
käyttö mukailee asenteita. Valkoinen liha päihittää edelleen
terveellisyysimagossa sian- ja
naudanlihan, ja sen käyttöä pyritään lisäämään samasta syystä. Toisaalta myös makkaran ja
punaisen lihan käyttö on kasvanut, vaikka käyttöä pyritäänkin
Lihan kulutus Suomessa 1947-2006
kg/hlö/vuosi
70
Liha yhteensä 69,2
Siipikarjanliha
15,7
Naudanliha
60
Sianliha
50
18,5
40
30
34,3
25,3
20
10,4
10
13,5
T eema
0
1950-54
1960-64
1970-74
1980-84
1990-94
2001-05
1947-49
1955-59
1965-69
1975-79
1985-89
1995-2000
2006
vuodet
Suomen Gallup Elintarviketieto Oy
2
Kuva Lihatiedotus
Lihan kulutus kolminkertaistunut 60 vuodessa
kysyttäessä yleisemmin rajoittamaan kuin lisäämään.
Lihavalmisteiden runsas
käyttö suomalainen piirre
Lihavalmisteiden runsas käyttö
on suomalainen erityispiirre, samoin tuorevalmisruokien perinne. Pelkästään makkaroihin ja
leikkeleisiin kuluu yli puolet lihan kokonaiskulutuksesta. Lihavalmisteissa suositaan runsaasti
lihaa sisältäviä vaihtoehtoja,
täyslihaleikkeleitä ja A-luokan
grillimakkaroita.
Lihaa ostettaessa tärkeimmät
valintaperusteet ovat hinta, kotimaisuus/alkuperä sekä tuoreus
ja muut laatutekijät (esim. lihatai rasvapitoisuus). Vuoteen
2004 verrattuna lihan alkuperän
merkitys on kasvanut. Makkaran
kohdalla maun merkitys on suurempi kuin lihalla, lähes hinnan
veroinen, ja se on vielä korostunut viime vuosina.
Suhtautuminen pakattuun lihaan on selvästi myönteisempää kuin 1990-luvun lopulla. Osa
kuluttajista ostaisi lihan mieluummin irtomyynnistä, mutta
toisaalta ani harva kertoo vähentäneensä lihan kulutustaan siksi, että joutuu ostamaan pakattua lihaa. Tiedotuksella on vielä
töitä, sillä edelleen osalla kuluttajista on ennakkoluuloja pakatun lihan laatua kohtaan.
Kuluttajat luottavat
kotimaisen lihan laatuun
Kuluttajilla on hyvä kuva suomalaisen lihan laadusta, ja kuva on
viime vuosina parantunut. Lähes
yhdeksän kymmenestä pitää
suomalaisen lihan laatua moitteettomana. Suomalainen liha
päihittää laatumielikuvassa
tuontilihan, mutta senkin imago
on parantunut, eniten ruotsalaisen ja tanskalaisen lihan.
Eläintautitilanteen katsotaan
olevan hyvällä tolalla Suomessa.
Käsitys eläinten kasvatusolosuhteista on pääosin myönteinen. Siipikarjanlihaa pitää turvallisena peräti 97 % kuluttajista, joka toinen erittäin turvallise-
Lihan kulutuksen historiaa 1947–2007
n Maatalousvaltainen yhteiskunta ja omavaraistalous loivat
pohjan lihan kulutukselle. Energiapitoisuus ja nälän poistaminen oli myös lihan ja yleensäkin
ravinnon arvostuksen perusta.
Sianlihaa syötiin hieman enemmän kuin naudanlihaa. Makkaraa tuotettiin jo teollisesti, mutta
vain ”käsityönä”. Siipikarjanliha
oli munintansa lopettaneita kanoja ja lampaanliha nykyistä
yleisempi lihalaji.
Säännöstelytalous hidasti kulutuksen kasvua. Kulutus palautui sotaa edeltäneelle tasolle
vasta 1950-luvun lopulla. Sotaaikana kulutus väheni tilastoissa, kun osa lihasta myytiin ”mustan pörssin kaupassa”.
Ripeää kasvua
1960-luvulta lähtien
Lihan kulutus kasvoi voimakkaasti 1960-luvulta lähtien, kun
na. Niin ikään luotetaan Suomen
salmonellavalvonnan tehokkuuteen.
Useimmille ei tule mieleenkään tinkiä lihan käytöstä. Lihan
veroisia vaihtoehtoja ei ole helppo löytää, kun mietitään, mitä
laittaa ruuaksi. Hyvän maun lisäksi vaa’assa painaa se, että
liha koetaan niin oleelliseksi
osaksi ruokavaliota ja terveelli-
tarjonta monipuolistui ja lihateollisuus kehittyi. Kokonaisia
pakastebroilereita näkyi jo kaupoissa. Ruokavaliossa oli myös
nakkeja, leikkelemakkaroita,
grillimakkaroita, valmisruokalaatikoita ja -säilykkeitä.
Sianlihan käyttö makkaran
raaka-aineena lisääntyi, ja sen
kokonaiskäyttö ohittikin naudanlihan 1970-luvun alussa.
Myös naudanlihan kulutus kasvoi ja oli korkeimmillaan 1970luvun lopussa.
Broilerin tuoretarjonta ja kulutuksen rakettimainen nousu
käynnistyi 1980-luvulla. Tehokas
tuotekehitys raivasi tietä muullekin pakatulle lihalle. Vuosikymmenen lopun ”kulutusjuhla”
kohotti lihan ja valmisruokien
käyttöä. Sittemmin lama leikkasi
kokolihan syöntiä, mutta nosti
edullisempien vaihtoehtojen kysyntää.
EU-aika kansainvälistänyt
ruoka-alaa
Siirryttäessä Euroopan unioniin
halvenneet hinnat piristivät kulutusta, joka kasvoi suuren ”hintajulkisuuden” säestämänä.
Asenteet valmisruokia kohtaan
tulivat myönteisemmiksi, ja kulutus alkoi kasvaa. Syitä kasvuun olivat myös viikonloppu- ja
arkiruokailun eriytyminen ja kansainvälistyminen. Lisäksi koulutustason nousu nopeutti uusien
tapojen omaksumista.
Kuluttajia on ohjattu vähentämään rasvan ja suolan käyttöä.
Lihasta on riisuttu näkyvä rasva,
lihavalmisteiden ja valmisruokien rasvapitoisuutta on alennettu ja suolan määrää vähennetty.
Lihantuotantoa ovat koetelleet myös eläintaudit 2000-luvulla. Kuluttajien luottamus on
kuitenkin palautunut nopeasti
viranomaisten ja liha-alan tehokkaan toiminnan tuloksena. Vaikutukset kulutukseen ovat olleet Suomessa vähäisempiä kuin
muualla. Tautiuhka on leikannut
lähinnä tuontia niin BSE:n kuin
lintuinfluenssan kohdalla.
Lähteet:
• Lihan kulutusta ohjaavat tekijät
1997–2006, Finfood Lihatiedotus.
• Lihan kulutustrendit 1947–
2006, Suomen Gallup
Elintarviketieto Oy
sen ruokavalion koostaminen
tuntuisi vaivalloiselta ilman lihaa.
Anne Kallinen
toimitusjohtaja
Suomen Gallup Elintarviketieto Oy
anne.kallinen@tns-gallup.fi
Riitta Stirkkinen
tiedotuspäällikkö
Finfood Lihatiedotus
riitta.strikkinen@finfood.fi
Lihan proteiineilla laatua laihtumiseen
Proteiineilla on hyvä kylläisyysarvo. Runsaasti proteiineja sisältävä
ruoka pienentää lähes huomaamatta energiansaantia, selvitti ravitsemustutkija MarikaLaaksonen Helsingin yliopistosta Finfoodin tiedotustilaisuudessa helmikuussa.
Laaksonen korosti, että laihduttajan kannattaa kiinnittää huomiota ruokavalionsa riittävään proteiinin määrään myös siksi, että proteiini laihduttaa erityisesti rasvakudosta, jolloin laihtumisen laatu on
hyvä.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittaa proteiinien määräksi 10–20 % kokonaisenergiasta. Runsaasti proteiineja sisältävässä
ruokavaliossa proteiinien määrä on 25 % energiasta, noin 1,6 grammaa painokiloa kohti. Tällaisella ruokavaliolla on saatu hyviä tuloksia erityisesti keskivartalolihavuuden (ns. omenalihavuuden) hoidossa. Keskivartalon ja sisäelinten ympärillä olevan rasvakudoksen määrä vähenee ja laihtumistulokset ovat pitkäaikaisia.
Myös metabolista oireyhtymää sairastavien on todettu saavan lisähyötyä laihdutukseen ja painonhallintaan proteiinipitoisesta ruuasta.
Laihduttajan kannattaa valita ruokavalioonsa erityisesti vähärasvaista lihaa ja lihavalmisteita, sillä lihan proteiinin biologinen arvo on
hyvä. Tosin kotikeittiöissä kannattaa olla tarkkana, ettei vähärasvaisesta lihasta tehdä raskasta ja rasvaista ruokaa.
Lisätietoja:
Finfood Lihatiedotus, Riitta Stirkkinen, riitta.stirkkinen@finfood
Öljyt hyvään ruokaan
Kasviöljyt teollisuuden ja
ammattikeittiöiden tarpeisiin.
Mildola oy
Puh. 010 402 2300, fax 010 402 2344
www.mildola.fi
Kehittyvä_Elintarvike.indd 1
30.1.2007 11:43:15
Hyvä, paha suola
Suolalla on tehtävä. Suola
eli natriumkloridi parantaa
elintarvikkeiden säilyvyyttä
esimerkiksi levitettävissä
rasvaseoksissa ja kalatuotteissa. Se vaikuttaa vedensidontakykyyn, käymiseen
ja muokkaa suotuisasti elintarvikkeen rakennetta esimerkiksi lihatuotteissa. Lisäksi suola vaikuttaa elintarvikkeen makuun.
n Ajanjakso, jona suolaa on lisät-
ty ruokaan, on hyvin lyhyt, jos
ajatellaan ihmisen kehityshistoriaa ja geeniemme sopeutumista
uusiin tilanteisiin. Elimistömme
on geneettisesti ohjelmoitu ravinnolle, jossa on vähän natriumia eikä lainkaan lisättyä suolaa sekä paljon kasviksista, marjoista ja hedelmistä saatavaa kaliumia.
Elimistö tarvitsee natriumia
Natriumia tarvitaan elimistön
nestetilavuuden säätelyssä. Hyvinvoinnin kannalta riittävä määrä vastaa kuitenkin keskimäärin
vain 1,5 grammaa suolaa eli natriumkloridia päivässä, mille tasolle elimistömme on geneettisesti sopeutunut.
Runsas suolan saanti janottaa.
Jano on tärkeä elimistön suolatasapainon ylläpitämiseksi. Normaalitilanteessa fysiologisen tarpeen ylittävä suolamäärä ei kerry
elimistöön, vaan se erittyy pois
elimistöstä munuaisten kautta.
Verenpaineen kohottaminen on
tehokkain keino poistaa ylimääräinen suola ja siihen sitoutunut
vesi elimistöstä. Mekanismi ylläpitää elimistön neste- ja suolatasapainoa.
Elimistömme reagoi suolan
saannin vähenemiseen vastakkaisesti liikasaantiin verrattuna.
Janontunne ja vedenkulutus ovat
vähäisempiä. Myös verenpaine
asettuu matalammalle tasolle,
jotta suolan saanti ja suolan eritys ovat yhtä suuret.
T eema
Suolan vähentäminen
vaikuttaa terveyteen
Suolan saantia vähentämällä
saavutetaan helposti suuria terveydellisiä vaikutuksia. Kansalliset ja kansainväliset hoito- ja ra-
vintosuositukset korostavatkin suolan käytön vähentämisen merkitystä.
Suomessa suolan päivittäinen
saanti on vähentynyt viimeisten
30 vuoden aikana tasaisesti noin
14–15 grammasta 10 grammaan
miehillä. Pienemmästä energiankulutuksesta johtuen naisten
saantitasot ovat hieman vähäisempiä (7–8 g).
Suolan saannin väheneminen
Suomessa tapahtuu kuitenkin
liian hitaasti. Nykyisellä muutosvauhdilla tulee kestämään kauan, ennen kuin saavutetaan nykyisten ravitsemussuositusten
mukaiset määrät (miehet 7 g ja
naiset 6 g NaCl/vrk) puhumattakaan kansallisesta hoitosuosituksesta (Kohonneen verenpaineen Käypä Hoito-suositus) ja
WHO:n asettamasta tavoitetasosta (5 g NaCl/vrk).
Onko meillä aikaa odottaa?
Runsas suolankäyttö aiheuttaa
monenlaisia terveyshaittoja, joista kohonnut verenpaine on suurin. Kohonnut verenpaine puolestaan on erittäin merkittävä aivohalvausten ja sydänkuolemien
riskitekijä.
Verenpaineen kohoamisen
ohella suolan runsaaseen käyttöön liittyy myös muita haittoja.
Runsas käyttö aiheuttaa sydämessä sairaalloista paksuuntumista, joka lisää äkkikuolemien,
rytmihäiriöiden ja sydäninfarktin
riskiä.
Suola lisää janontunnetta ja
juoman kulutusta. Koska paljon
energiaa sisältävät juomat edustavat merkittävää osaa juomakulutuksessa, runsas suolan käyttö
epäsuorasti myötävaikuttamassa lihavuuden kehittymiseen.
Liiallinen suolan käyttö heikentää myös verenpainelääkkeiden
tehoa.
Lisäksi on huomioitava, että
suomalainen väestö vanhenee
tulevien 20 vuoden aikana voimakkaasti. Ikään liittyvät ongelmat kuten sydän- ja verisuonisairaudet tulevat jatkossakin
olemaan keskeinen kansanterveydellinen ongelma Suomessa.
Mieltymys suolaan opittua
Vastasyntynyt ei aisti lainkaan
suolaisuutta. Selityksenä tälle
saattaa olla se, että lapsivesi on
fysiologista suolaliuosta ja jatkuva aistimus olisi liian suuri stressi
lapsen makuaistille. Suolan aistimisen kyky kehittyy vasta noin
neljän kuukauden iässä.
Suolaisuuden aistimisessa on
yksilöllisiä eroja. Syljen korkea
alfa-amylaasipitoisuus edesauttaa suolaisen maun aistimista.
Väestöstä on keskimäärin 20 %
supermaistajia, jotka aistivat
karvaanmakuisen 6-n-propyylitiourasiilin (PROP). NaCl-suolaisuuden aistimisen oletetaan
vaihtelevan samoin kuin PROPkarvauden aistimisen
Suolattomampaan ruokavalioon siirtyminen vaatii vain lyhyen totuttelun. Esimerkiksi
0,7 % tai sitä vähemmän suolaa
sisältävä leipä voidaan jo keskimäärin 2–3 viikon kuluttua kokea normaalisuolaiseksi.
Elintarviketeollisuus on vähentänyt tuotteittensa suolapitoisuutta viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta viime aikoina
suolarintamalla on ollut hiljaista.
Suola korostaa
elintarvikkeen makua
Elintarvikkeen koostumus vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten
sen sisältämä suola aistitaan.
Elintarvikkeen suolapitoisuuden
alentaminen vaatii usein reseptimuutoksen, jotta uusi makutasapaino saavutettaisiin. Mitä enemmän komponentteja elintarvikkeessa on, sitä helpompi sen
suolapitoisuutta on alentaa.
Näin runsaasti ainesosia sisältävistä tuotteista, esimerkiksi eineksistä, suolan määrää on helpompi alentaa kuin esimerkiksi
vaaleasta leivästä ilman, että
tuotteen aistittava profiili merkittävästi muuttuisi. Monikomponenttisysteemeissä suolan
määrää voidaan laskea jopa
30 % ilman, että tuotteen suolaisuudessa havaitaan merkittävää
muutosta. Myös tuotteen sisältämän rasvan määrä vaikuttaa
suolaisuuden aistimiseen. Flavorin aistiminen on voimakkaampaa rasvaisesta kuin rasvattomasta elintarvikkeesta.
Elintarvikkeen suolaista makua voimistavat umami sekä
mausteet ja yrtit, joita käyttämällä elintarvikkeen suolapitoisuutta voidaan alentaa. Suolan
määrää voidaan myös vähentää
tietyissä elintarvikkeissa happamuutta lisäämällä. Tästä esimerkkinä on taikinan raskitus.
Mineraalisuoloilla
kaksoisvaikutus
Mineraalisuoloilla on terveyteen
kaksoisvaikutus. Matalammasta
natriumkloridipitoisuudesta johtuen mineraalisuolan haittavaikutukset ovat vähäisemmät ruokasuolaan verrattuna. Lisäksi
haitallista natriumkloridia on mineraalisuoloissa korvattu elimistöä suojaavilla kaliumin ja magnesiumin suoloilla.
Runsaan kaliumin saannin on
todettu alentavan verenpainetta
ja suojaavan aivohalvausten kehittymiseltä. Kaliumin suojavaikutus perustuu sen kykyyn tehostaa
munuaisten kykyä erittää natriumia elimistöstä. Tämän takia
kaliumin suojavaikutukset ovat
suurimmillaan niillä henkilöillä,
joilla suolan saanti on runsasta.
Myös magnesiumilla on lievä
verenpainetta alentava vaikutus. Magnesiumin pääasiallinen
tehtävä elimistössä on toimia
useiden entsyymien aktivaattorina, mutta sillä on myös verisuonia laajentavaa vaikutusta.
Piilosuola esiin
Kuluttajien käsitykset omasta
suolankäytöstään ovat usein hyvin erilaiset todellisuuden kanssa, koska kuluttajat eivät voi vaikuttaa suureen osaan päivittäin
saamastaan suolasta. Tutkimusten perusteella kotikäytön osuus
WASH – World Action on Salt and Health
• WASH – World Action on Salt and Health on vuonna 2005
perustettu maailmanlaajuinen asiantuntijaorganisaatio. Sen
tavoitteena on parantaa väestön terveyttä suolan
saannin vähittäisellä alentamisella.
• Tällä hetkellä järjestöön kuuluu yli 200 jäsentä 50 eri
maasta. Suomesta asiantuntijajäseninä ovat professori
Pekka Puska (KTL), professori Heikki Karppanen (Helsingin
yliopisto), professori Jaakko Tuomilehto (KTL) ja neuvotteleva
virkamies Olli Simonen (sosiaali- ja terveysministeriö).
• Maailman terveysjärjestö WHO tukee WASHin toimintaa.
• Lisätietoja www.worldactiononsalt.com
n
suolan kokonaissaannista on
koko ajan pienentynyt. Se on tällä hetkellä vain noin 20 %. Suomalaisessa ravinnossa tärkeimpiä suolan lähteitä ovat liha- ja
kalatuotteet sekä leipä.
Vähäsuolaisia tuotteita tarvitaan enemmän kuluttajien käyttöön. Kuluttajille olisi myös viestitettävä selkeästi vähemmän suolaa sisältävien tuotteiden terveellisyydestä. Kokemukset Suomesta osoittavat, että pakkausmerkinnöillä ja siihen liittyvällä viranomaisten ohjeistuksilla on ollut
keskeinen suolansaantia vähentävä vaikutus. Pakkausmerkinnät
auttavat kuluttajaa tekemään ter-
veyden kannalta suotuisia valintoja.
Ina Tammersalo-Karsten
laatupäällikkö
Apteekki- ja vähittäiskauppamarkkinointi
Oriola Oy
Artikkeli perustuu seuraaviin
haastatteluihin:
• Eero Mervaala, LT, farmakologian professori Kuopion yliopisto
• Raija-Liisa Heiniö, FT,
Erikoistutkija VTT
• Tytti Itkonen, ylitarkastaja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
• Kuopiossa 23.3.2006 pidetyn
Vanha suola janottaa
-seminaarin luentomateriaali
Seuran jäsen
Suolan merkitsemismääräykset muuttuvat
• Tammikuussa 2007 voimaan astuneen EU:n ravitsemusja terveysväiteasetuksen (1924/2006) myötä suolan
merkitsemismääräykset elintarvikkeissa tulevat muuttumaan.
• Asetusta tullaan soveltamaan kuluvan vuoden heinäkuun
alusta lukien. Siirtymäaika on heinäkuun loppuun 2009.
• Suolan osalta suurin asetuksen aiheuttama muutos on,
että nykyinen kansallinen vähäsuolaisuus-merkintä tulee
poistumaan. Asetuksen perusteella elintarvikkeeseen
voidaan tehdä merkintä ”vähennetty suolaa”, jos
elintarvikkeen suolapitoisuus on vähintään neljänneksen
alhaisempi kuin vastaavan tavanomaisen tuotteen.
• Voimakassuolainen-merkintä tulee todennäköisesti säilymään,
mutta rajoihin ja tuoteryhmiin saattaa tulla muutoksia.
n
Täsmäratkaisu
Puulava on aina puulava, mutta
muovilava on tiettyyn tarpeeseen varta
vasten suunniteltu. Ne ovat täsmäratkaisuja, joissa otetaan huomioon
käyttöympäristön erityispiirteet ja
vaatimukset. Jokaisesta lavatyypistä
on runsaasti kokoja ja malleja, joista
valita.
Hygienialavat on tarkoitettu elintarviketeollisuuden käyttöön.
Ota yhteyttä
Esillepanoon soveltuvat
lavat toimivat myös
kuljetuslavoina.
Tilaa esite
Kevytlavat säästävät pinottaessa
tilaa 60 %.
Lavat keskiraskaaseen
käyttöön ovat keveitä ja
kestäviä.
Lavat raskaaseen käyttöön
kestävät jopa 7500 kg:n
staattista kuormaa.
PL 1, Hevossaari, 18101 Heinola
Puh. (03) 848 211, fax (03) 848 2350
www.schoellerarcasystems.com
Murrosikä toi
uutta tullessaan
Elintarviketieteiden Seura
juhlii 60-vuotista taivaltaan
tänä vuonna. Sen kunniaksi
esittelemme vuoden 2007
Kehittyvä Elintarvike -lehden kussakin numerossa
yhden vuosikymmenen. Nyt
ovat vuorossa vuodet 1957–
1966, jolloin seura kävi läpi
murrosiän myrskyjä.
n Seuran toisella vuosikymme-
nellä Turkuun perustettiin Turun
Elintarviketutkijain Seura ry, ja
se rekisteröitiin toukokuussa
1960. ”Pysyvä” vesijaosto perustettiin vuonna 1958.
Lehtiasia tuli ensimmäisen
kerran esiin vuonna 1960, kun
Livsmedelsteknik tiedusteli seuralta mielipidettä yhteispohjoismaisen elintarvikealan aikakauslehden perustamisesta. Hallitus
kannatti hanketta, mutta asia
hautautui toistaiseksi.
Samana vuonna seura osallistui ensimmäistä kertaa Kemian
Päivien järjestelyihin, ja vuonna
1963 seura ryhtyi yhteistyössä
Kemian Päivien järjestäjien kanssa järjestämään vuotuista elintarvikesymposiumia. Vuonna
1966 seura julkaisi Elintarvikkeiden mikrobiologian laboratoriooppaan. Päätoimittajana oli FM
Antti Ahlbäck ja toimittajina
MMT Jorma Laine, Helge Gyllenberg ja Seppo Niemelä.
T eema
Vesijaosto laajensi
toimenkuvaa
Erityisen vesijaoston perustaminen oli ilmeisen onnea tuovaa.
Se antoi tilaa muille sekä jäseniä
että teollisuutta kiinnostaville
ajankohtaisille kysymyksille.
Seuran pohdittavaksi tulivat
elintarvikevalvontaan, lisäaineisiin ynnä muihin elintarvikelain
sovelluksiin liittyvät ongelmat.
Hiljalleen alettiin keskustella
myös ravitsemuksellisistakin näkökohdista.
Seura antoikin useita asiantuntijalausuntoja lainsäädäntöön ja elintarvikevalvontaan liit-
tyvissä asioissa 50-luvun lopussa. Lisäksi ETS kirjelmöi eri säätiöille ja rahastoille elintarviketutkimuksen ottamisesta tasapuolisesti huomioon tutkimusapurahoja jaettaessa.
Kemian Päivien Elintarvikepäivän perustamisessa FM Antti
Ahlbäckillä oli keskeinen rooli.
”Silloin oli kuppikuntia, ja helsinkiläiset alan vaikuttajat olivat
eri leireissä. Elintarvikekentässä
oli tuolloin barrikadeja korkeakoulutaustasta riippuen. Minun
oli hyvä liikkua siinä kentässä
pelaamattomalla kortilla, koska
olin Åbo Academiin kasvatti ja
pidin aina kiinni kemian tärkeydestä”.
Tätä taustaa vasten Antti Ahlbäckillä oli kanava viedä Elintarviketutkijain asiaa ja Kemistiliiton edustajana myötävaikuttaa
Elintarvikepäivän syntyyn.
Seuran varsinaisten jäsenten
lukumäärä lisääntyi tällä vuosikymmenellä voimakkaasti, keskimäärin 16 henkilöllä vuosittain, päinvastoin kuin kannattajajäsenten, joiden lukumäärä oli
vähimmillään viisi vuonna 1966.
Ristivetoa jäsenkysymyksissä
Jäsenmäärän kasvuun vaikutti
ehkä toiminnan monipuolistuminen, mutta myös jäsenkysymys.
Polttava aihe tuolloin oli, ketkä
saavat liittyä seuran jäseniksi ja
toimia johtokunnassa. Seuranhan olivat perustaneet kemistit,
ja ainakin vaikutusvaltainen osa
heistä halusi pitää Elintarviketutkijain seuran kemistien seurana. Vuosikokoukset vetivät
tuolloin väkeä, sillä eri intressipiirit halusivat saada edustajiaan hallitukseen. Myös Kemistiliitto sekaantui vahvasti asiaan.
VTT:n tuolloinen johtaja, professori Olavi Nikkilä koettiin
keulahahmona kapea-alaisessa
katsonnassa. Muutos alkoi tapahtua FM Tapio Salon puheenjohtajuuskaudella vuonna 1964.
”Minä ymmärsin sen niin, että
maatalous-metsätieteellisestä
tiedekunnasta tuli maitotalous-
Ruoanlaittotaidot monet vanhojakin on meille.
Ne siirtyivät äidiltä tyttärelle, jopa isiltä pojille.
Vanhat ovat perusruoat, mutta kehittyneet tehdasvalmisteisiksi.
Mainostaen saadaan monet niiden käyttäjiksi.
Ennen kulki tieto taito suvusta toiselle.
Tänään ovat keittokirjat, kurssit monenlaiset.
Possukin kasvatettiin kotona, joskus teurastaja kulki nolona.
Kun possu karkuun loikki, verissä päin juosten pihan poikki.
Ruiskin itse kivikkoisilla pelloilla viljeltiin,
jyvät jauhettiin ja leivät arinauunissa paistettiin.
Marjat, sienet ja tatit metsästä poimittiin.
Riistalle ansoja kuusikossa asetettiin.
Nyt on valinnan varaa kinkuissa, leivässä ja juustoissa,
otanko ruoan irtomyynnistä vaiko pakkauksissa.
Kun menemme markettiin, niin ostettavaa riittää.
Tulee hyvä mieli, ruoan runsaudesta Luojaa kiittää.
Koulua käydään tohtoriksi saakka.
Tieto kuitenkaan ei ole mikään taakka.
Viisautta voidaan hyödyntää älypakkauksiksi asti,
niin että ruoka pitkän ajan säilyisi varmasti.
Onnittelut 60-vuotiaalle Seuralle!
Tauno. W. Rantala
puolen ihmisiä ja viljateknikoita,
jotka olivat selviä elintarvikeihmisiä. Koin, ettei voi jatkua niin,
että vain yliopiston ja Teknillisen
korkeakoulun kemistit olisivat
se elintarvikekemia. Ja sitten aikoinaan, lähinnä Pekka Koivistoisen kanssa, viritettiin keskus-
telua keskenämme ja laajennettiin se käsittämään koko elintarviketaloutta. Pekka Koivistoinenhan vei sitten paljon myöhemmin asiat niin, että Viikkiin
tuli Aatto Prihti elintarvike-ekonomiaan. Näissä jäsenasioiden
merkeissä seurassa oli aina sem-
Paljon ovat ajat muuttuneet
n Näin vuosikymmenien takaa
kun ”kurkistaa” Elintarviketieteiden Seuran historiaan, ei voi
muuta sanoa kuin paljon ovat
ajat muuttuneet! Valtataistelu ja
hyödyntavoittelu eivät kuvaa tämän päivän toimintaa seurassa,
vaan paremminkin yhteistyö,
avoimuus ja laaja-alaisuus.
Toiminnan sisältö on aivan eri
sfääreissä viiden jaoston ja seuran jäsenlehden ansiosta. Seura
on tänä päivänä läpi koko Suomen, ei siis pelkästään pääkaupunkiseudun oppineitten, alaa
kokoava ja verkostoiva elintarvikealan ammattilaisten yhdysside, jonka tarpeellisuuden jäsenistö tunnustaa.
Mutta kaikkien työelämän paineiden, ajanpuutteen ja kasvaneitten vaatimusten ristitulessa
ei ole aina helppo saada mm.
uusia jäseniä hallitukseen. Lisäksi lehti, josta vasta alkuvuosikymmeninä unelmoitiin, on
noussut nuoren aikuisen ikään.
Lehden teko on ammattimaista,
tulosvastuullista toimintaa, johon tarvitaan sekä jäsenistön
että yhteistyökumppaneiden ja
sidosryhmien panosta lukijoiden
tarpeiden täyttämiseksi.
Istun yhdettätoista vuotta
seuran hallituksessa, ensimmäiset neljä vuotta hallituksen jäsenenä ja sen jälkeiset vuodet päätoimittajan ominaisuudessa.
Tämä on ollut hyvä näköalapaikka. Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana on siirrytty
ammattimaiseen työskentelyyn,
jossa ei ole varaa mihinkään
kuppikuntaisuuteen.
Kommentti
Seuran toinen vuosikymmen
Seura sai uudet säännöt
Saloa seuran puheenjohtajana
seurannut professori Fritz P. Niinivaara toimi seuran puheenjohtajana kaksi kautta. Myös hän
koki kielteisenä tendenssin, jossa seura valitsi jäsenet ja pyrki
hillitsemään laajentumistaan.
Ongelman poistamiseksi perustettiin sääntökomitea. Jäsenkysymys ratkesi, kun vuonna 1966
seuralle hyväksyttiin uudet säännöt, jotka rekisteröitiin 1967.
Yhtenä vaikuttimena ristiriitoihin Niinivaara piti sitä seikkaa,
että tuossa vaiheessa Suomesta
puuttui elintarviketeknologian
professuuri. Eri tahot pyrkivät
vaikuttamaan siihen, että virka
perustettaisiin itseä lähellä olevaan laitokseen, jolloin myös olisi ollut mahdollisuus tulla valituksi virkaan.
Valtataistelua ja
hyödyntavoittelua
Todellisuudessa ETS:ää käytettiin 1960-luvulla eri tutkimuslaitosten valtataistelun ja jopa henkilökohtaisen hyödyntavoittelun
välineenä. ETS:llä oli ja on edustus Elintarviketeollisuusliittoa
lähellä olevan Elintarvikkeiden
Tutkimussäätiön johtokunnassa. Samoin liitolla oli Tutkimusja koulutustoimikunta.
Sekä Tutkimussäätiön että
Tutkimus- ja koulutustoimikunnan jäsenyydet olivat haluttuja,
sillä kummankin kautta pääsi
vaikuttamaan, miten teollisuuden tutkimusmäärärahoja kanavoitiin eri korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille. Tapio Salo ja
Antti Ahlbäck muistelevat pystyneensä vaikuttamaan Tutkimussäätiön jakamien tutkimusapurahojen suuntaan, ja myös monipuolistamaan sitä.
Lähdekirjallisuus:
• Suvi Ryynänen: Historiikki
1947–2000. Jäsenmatrikkeli
2001. Elintarviketutkijain Seura
r.y.
• Päivikki Savola:
Elintarviketieteiden Seuran viisi
vuosikymmentä – onko vesi
muuttunut viiniksi? Kehittyvä
Elintarvike 4/1997.
”ETS:ssä tuntee
olevansa kotonaan”
kunniajäsen, FM Antti Ahlbäck oli pitkään seuran aktiivivaikuttaja. Nykyisin hän
seuraa ETS:n toimintaa Kehittyvä Elintarvike -lehden
kautta.
– ETS on aivan mahtava
seura. Elintarviketeollisuuden työntekijöille ja tutkijoille ETS on ainoa poikkitieteellinen seura, jossa
tuntee olevansa kotonaan,
hän kiittää.
moista pientä suukopua, jota ei
voi sanoa riidaksi”.
Fil.tri Taina Kuusen elämään
jäänyt sanonta eräässä sääntökeskustelussa oli: ”Ei tänne kaikkia torikauppiaita voida ottaa!”
n Vaasalaissyntyinen Antti Ahl-
bäck on Åbo Akademin kasvatti.
– Tein siellä sattumalta kymmenen suurta erikoistyötä, joista yhdessä olivat elintarvikkeet
mukana, hän kertoo ja nimeää
järjestöllisiksi oppi-isikseen FT,
alkoholiylitarkastaja (KTM) Väinö Taipaleen ja Alkon Rajamäen
tehtaan silloisen johtajan, professori Heikki Suomalaisen.
Elintarviketieteiden Seuraan
Ahlbäck liittyi 1950-luvun puolivälissä ja oli seuran puheenjohtaja vuonna 1963. Hän oli mukana monessa muussakin elintarvikealan järjestössä Suomessa
ja ulkomailla: mm. vuonna 1965
perustetussa Elintarviketeollisuusliiton tutkimusja koulutustoimikunnassa.
Elintarvikkeiden Tutkimussäätiön perustamisessa oli liiton silloisella puheenjohtajalla, vuorineuvos Gunnar Hernbergillä
vahva hallinnollis-taloudellinen
merkitys. Suomen ensimmäinen
kauppa- ja teollisuusministeriön
alainen elintarvikeylitarkasta,
FM Vilho Aalto aloitti työssään
samoihin aikoihin vuonna 1960.
Ahlbäck oli mukana myös Codex Alimentariusin työssä Suomen edustajana muokkaamassa
kaakao- ja suklaalainsäädäntöä
ja maailmanlaajuista analytiikkaa. Hän kävi myös Institut für
Lebensmittelforschung und Verpackungen kokouksissa, jossa
oli mukana kymmeniä eurooppalaisia elintarviketehtaiden
Antti Ahlbäckin mielestä EU on tehnyt hyvää Suomelle: olemme
oppineet kilpailemaan kansainvälisesti.
päätutkijoita. Instituutin päätehtävä oli tuottaa perustietoa sovellettavaksi elintarviketeollisuudessa, mm. kaakao- ja suklaatehtaissa.
Monipuolisuus ETS:n
kantava voima
Kun Antti Ahlbäck liittyi ETS:ään,
seuran ydin oli hyvin kemistivaltainen ja seura näkyi ulospäin
vahvimmin vesianalytiikan kautta. Alkuaikoina jäseniä oli parhaimmillaan noin 200.
– Voimakas kasvu alkoi, kun
Viikki sai opintoalansa kunnolla
pyörimään professori Pekka Koivistoinen suurimpana moottorinaan.
Nykyisin seuran jäsenten koulutustausta ja työtehtävät ovat
hyvin monipuoliset. Mukana
ovat niin insinöörit, teknologit,
eläinlääkärit, kemistit, ravitsemusosaajat kuin ekonomistitkin.
Uusimpana jäsenryhmänä ovat
ammattikorkeakouluista valmistuneet insinöörit ja restonomit.
Tänä päivänä seura yhdistää
elintarvikeosaajat, työskentelivätpä he millä tahansa elintarvikealan sektorilla.
Ahlbäck sanoo, että tieteellisellä seuralla on vaarana pelottaa jäseniä liiallisella tieteelli-
syydellään. ETS:ssä näin ei ole,
sillä seuran päätehtävä on tutkimustiedon monipuolinen soveltaminen käytäntöön.
– Pidän ETS:ää henkilökohtaisesti täysin neutraalina järjestönä, hän toteaa.
Lehti yhdistää
elintarvikeosaajat
Lehden tekemistä oli mietitty
seurassa pitkään. Yksi ehdotus
oli perustaa yhteispohjoismainen elintarvikealan ammattilehti
1960–1970-luvuilla.
– Onneksi sitä ei syntynyt.
Luulen, että lukijakunta ei olisi
ottanut sitä omakseen. Nyt
omasta lehdestä löytyy vuoden
aikana jokaiselle jotakin. Teemanumerot ovat hyviä, Ahlbäck kiittää.
Hän pitää hyvänä myös jaostojen leviämistä sisarseuroiksi
maakuntiin, sillä ”ei kuopiolainen kostu siitä, jos käy kerran
vuodessa kokouksessa Helsingissä”.
Ahlbäckin mielestä ETS kattaa
aika hyvin elintarviketeollisuuden eri sektorit ja koko alan.
– Lähinaapurissa asuu lihamies, joka ei ole ETS:n jäsen. Annan hänelle usein lehden luettavaksi, jotta hänkin saisi saman
7
jatkuu
Kuva Antti Ahlbäckin kotialbumista
kunnioittavan tunteen elintarviketieteiden aseman vahvistumisesta Suomessa. Ilman lehteä
yhteenkuuluvuuden tunnetta ei
olisi.
Neljä vuosikymmentä
Fazerilla
Antti Ahlbäck teki peräti 40 vuoden työuran Fazerilla.
– Vuonna 1951 aloitin Fazerilla
laboratoriopäällikkönä. Sen jälkeen olin tuotantopäällikkönä
eri osastoilla, tuotannon teknillisenä johtajana, tuotantojohtajana ja viimeksi tutkimusjohtajana. Eläkkeelle jäin vuonna 1991.
Ahlbäck teki hartiavoimin töitä oman alansa tuntemuksen –
viljaan, sokeriin, rasvoihin ja
kaakaoon perustuvan kemian –
eteen monissa järjestöissä.
– Siihen aikaan ei ollut rasvaproffaa, joten menin rasvatehtaisiin kysymään tietoa raaka-aineista, koska minun piti tietää
samat asiat raaka-aineista kuin
heidänkin. Minulle ei ole koskaan kelvannut miten, vaan halusin aina tietää miksi, mutta se
vaati paljon lukemista.
T eema
Ammattitietoutta etsimässä
1950–1960-luvuilla
Elintarvikealan ammattitiedosta
oli kova pula 1950–1960-luvuilla. Kuvaavaa oli, että kun Ahlbäck meni lakritsijauhopussi kädessä VTT:lle, siellä oli vain yksi
henkilö, joka osasi määritellä
jauhojen tärkkelyksen ominaisuuksia.
Ei tunnettu jauhoja, eikä rasvatietoakaan saanut kuin Paasivaaralta (nykyisin Unilever). Tippaleivät maistuivat saippualle,
koska niiden keitossa käytettiin
kookosrasvaa, jonka happojen
koostumus synnytti saippuan
makua. Kun asia selvisi, keittorasvaksi vaihdettiin maapähkinäöljy.
– Tuohon aikaan tietoa ei ollut
kovinkaan paljon, mutta koulun
kulkeneet elintarviketeollisuuden työntekijät tekivät paljon yhteistyötä, Ahlbäck toteaa.
Myös muiden alojen ihmiset
kaipasivat kipeästi tietoja työssään. Kerran auton renkaiden
nastoja valmistavan tehtaan insinööri kysyi Ahlbäckiltä neuvoa,
Ahlbäckin työuraa Fazerilla sävytti kansainvälisyys. Vuonna 1978 hän tutustui
Papua Uudessa-Guineassa Keravat Research Centeriin johtaja John O’Donahuen
(vas.) opastuksella. Perusteellinen raaka-aineiden tunteminen oli tärkeää.
miten nastoja voisi hioa. Ahlbäck
opasti, miten rakeet ”hiotaan”
ruokatehtaassa.
Ahlbäck kertoo, että esimerkiksi suklaavalukoneet olivat
kalliitta ja pitkiä. Niissä oli paljon
erilaisia osia, ja täytettä syöttävän koneen tela ruostui herkästi.
Hän meni Teknillisen korkeakouluun korroosio-osaston professorin luokse hakemaan neuvoa
ruostumisongelmaan. Neuvojen
mukaan suklaavalukoneesta
johdettiin sähköjohto vesialtaaseen, jossa oli tinalevy. Näin tela
säästyi ruosteelta, mutta tinalevy kului.
Ahlbäck on matkustanut työnsä vuoksi paljon koneitten perässä USA:ssa ja Euroopassa.
– Kun ostimme keksitehtaalle
uutta uunia, se piti katkaista
keskeltä poikki, että saatiin marmeladi alukeksin päälle. Englantilainen päämyyjä kutsui suunnittelijat sisään ja esitteli: Tässä
on se hullu suomalainen, joka
haluaa katkaista uunin, mutta
he tekevät parempaa jaffa-cakea
kuin me, Ahlbäck kertoo.
Hänen mukaansa suomalaiset
ruokatehtaat tekivät yhteistyötä
enemmän konepuolella kuin raaka-ainepuolella ja kilpailivat keskenään mm. siitä, kenen makaronit kypsyvät nopeimmin. Lopputuloksena oli, että nopea keitto
liimasi suomalaisesta vehnästä
valmistetut makaronit yhteen.
– Olin valmis kirjoittamaan reseptit auki jo kymmeniä vuosia
sitten, koska salaisuudet ovat
tehtaassa, eivät reseptissä, Ahlbäck vakuuttaa.
Kansainvälisyys hyväksi
suomalaisille
Nykypäivän tuotantojohtajalle
ovat päällimmäisenä tuotantotaloudelliset näkökohdat.
– Tuotetuntemus ei enää kuulu nykyjohtajalle, mutta hänellä
pitää olla henkistä varaa palkata
itseään fiksumpia asiantuntijoita. Mutta suoraan yliopistosta ei
ole hyvä mennä päällikkötehtäviin.
Entä mitä opittavaa 1950–
1960-luvusta on nykypäivän elintarvikeosaajille?
– Työpaikkauskollisuus ja
työn ja ihmisen kunnioitus, Antti
Ahlbäck sanoo hetken mietittyään ja jatkaa.
– Minulla on se tunne ja tieto,
että tuloksenteko on sammuttanut muutaman hienon tieteellisen asiantuntemuksen teollisuudessa: bisnes on raakaa.
Vanhaa suljetun talouden
kautta Ahlbäck ei kuitenkaan
kaipaa.
– Ennen EU-aikaa Suomen
elintarvikekenttä oli hyvin nurk-
kakuntainen. Olin elintarvikkeiden neuvottelukunnassa ainoa,
puhdas elintarviketeollisuuden
edustaja. Kansainvälisyys on
tehnyt hyvää tälle kansakunnalle: olemme oppineet kilpailemaan kansainvälisesti.
Ahlbäckin mukaan pienessä
maassa suurten yritysten kotimarkkinat loppuvat hyvin nopeasti, kuten Nokialle ja sen alihankkijoille on käynyt.
– Kun kasvaa liian suuriksi tähän maahan, on mentävä ulos
kasvamaan. Kun menee, on vietävä työtä mukanaan, Ahlbäck
sanoo.
Hän kuitenkin uskoo, että suomalaiset syövät mieluimmin suomalaista ruokaa. Ongelmana on
kylmä ilmasto, vahvuutena valoisat kesät voimakkaine aromeineen.
– Espanjalaisten porkkanoiden tai tomaattien maku ei ole
lähellekään yhtä hyvä kuin suomalaisten, hän vakuuttaa.
Myös suomalainen osaaminen on vahvistunut huimasti.
– Minun työaikanani valtiovalta halusi lopun mallasohran
tuonnille. VTT:llä työryhmä kehitti suomalaisen mallasohran,
joka kelpaa nykyisin vientiin.
Pirjo Huhtakangas
toiminnassa oleellinen osa
on ollut ja on tänäkin päivänä tutustumisretket ja
opintomatkat eri kohteisiin.
n Osallistuin seuran retkille
aluksi nuorena rivijäsenenä ja
myöhemmin parin retkeilyn käytännön järjestelijänä 1970-luvun
puolivälin tienoilla.
Tänä aikana seura eli ”laajenemisen aikaa”, ja aktiivijäsenet
jakautuivat sekä yliopistojen,
valtiollisten ja kunnallisten tutkimuslaitosten että enenevässä
määrin elintarviketeollisuuden
tutkimuksen ja tuotekehityksen
kesken.
Oli mielestäni luonnollista,
että tätä etupäässä nuorehkoa
jäsenistöä kiinnostivat seuran
tarjoamat mahdollisuudet tutustua ympäröivään maailmaan niin
ammatillisessa kuin ehkä ennen
kaikkea myös sosiaalisessa mielessä.
Tukholmassa ja Tallinnassa
Tästä ajasta mieleen ovat jääneet ulkomaille suuntautuneet
”kevätretket” Tukholmaan ja
Tallinaan. Kummankin retken
suunnittelu tapahtui käsittääkseni silloisten puheenjohtajien,
Matti Varesmaan ja Carl-Gustav
Spåre, johdolla, ja käytännön
avustajina toimivat hallituksen
jäsenet.
Tukholmassa tutustumiskohteina olivat KF-osuuskunnan pari
toimipistettä sekä kaupungin ulkopuolella olleet AlfaLavalin tuotantolaitokset sekä saman yhtiön koenavetta. Tutuksi tulivat
siis ainakin separaattorit ja lehmien automaattiruokinta!
Tallinnan retken osalta muistan retkikohteiden järjestelyn
osalta olleen epätietoisuutta aivan loppuun saakka. Spåre joutui käymään tiivistä kirjeenvaihtoa eri tahojen kanssa, ennen
kuin edes alustavat kohteet olivat tiedossa. Nämä vaikeudet
johtuivat luonnollisesti kohde-
valtion silloisesta poliittisesta
järjestelmästä, jota oli vaikea lähestyä yleensä mitään kautta.
Seuraa sinänsä pidettiin tuskin
kuitenkaan epäilyttävänä. Voitaneen sanoa, että tämä retki toteutui vain puheenjohtajan sitkeyden ansiosta.
Tallinnan matkan eksotiikkaa
lisäsi myös silloin käytössä ollut
Georg Ots -alus, joka oli selvästi
pienempi kuin esimerkiksi silloiset ruotsinlaivat. Tallinaan päästyä osallistujien päiviä kirkasti
erittäin keväinen lämmin sää,
joka mahdollisti tutustumisen
naapurimaan keskiaikaisen keskustan omaavan Hansa-kaupungin ytimeen. Kaupunkia oltiin
myös selvästi ehostamassa ainakin ulkoisesti parin vuoden
kuluttua odottavia Moskovan
olympialaisten purjehduskilpailuja varten.
Tutustumiskohteiksi järjestyi
loppujen lopuksi Tallinnan meijeri sekä leipomo nro 2. Makeistehdas Kalev jäi kaikesta huolimatta näkemättä. Meijerikäynnin, joka ei kuulunut alkuperäiseen ohjelmaan lainkaan, järjestämisessä keskeisinä vaikuttajina olivat loppujen lopuksi Helsingin yliopiston meijeritieteen
laitoksen ja paikallisten keskeisten virkamiehien läheiset suhteet. Eli vähän siihen tyyliin, että
mikään ei toimi, mutta kaikki on
kuitenkin mahdollista järjestää!
Kotimaisia kokemuksia
Tämän ajan kevätretkistä voidaan vielä lyhyesti mainita ns.
Kustavin retki. Tämä VarsinaisSuomeen suuntautunut retki toteutettiin muistaakseni TETSin
kanssa. Turkulaisten tuotantolaitosten ohella tutustuttiin uudehkoon kalanjalostustehtaaseen Rymättylässä.
Retkeen kuulunut yöpyminen
tapahtui kustavilaisessa lomahotellissa, joka ei normaalisti ollut vielä auki käynnin aikaan.
Seuran ryhmä katsottiin kuitenkin sen verran kannattavaksi hotellin pitäjien kannalta, että se
voitiin aukaista vain tätä tapaus-
Kuva Raija Ahvenainen-Rantalan kuva-arkisto
Hajanaisia havaintoja ja
muisteluksia seuran retkiltä
ETS teki syyskuussa 1990 opintomatkan Englantiin, jossa käytiin
viikon aikana useassa elintarvike- ja pakkausalan yrityksessä ja
tutkimuslaitoksessa. Matkan johtajana toimi FT Seppo Lindroth
(edesmennyt). Kuvassa mm. TkT Raija Ahvenainen, Juhani Hvitfelt
(edessä), MML Paula Jounela-Eriksson ja TkT Kaisa Poutanen (takana).
ta varten. Tällä retkellä halukkailla oli myös mahdollista heittää talviturkkinsa rantasaunan
löylyjen jälkeen Itämereen. Saattoipa joku käydä vielä aamuuinnillakin virkistäytymässä.
Monenlaista antia
Päällimmäisiksi muistoiksi retkistä ei ole jäänyt varsinainen
ammatillinen anti, vaikka sitäkin
oli retkiltä saatavissa. Tuohon
aikaan on omaan mieleeni jäänyt mahdollisuus nähdä käytännössä joitakin sellaisia valmistusprosesseja, joihin ei muuten
varmaankaan olisi tutustunut.
Retkillä käytiin myös joskus keskusteluja yleisistä ajankohtaisista aiheista kuten esim. pakkausmerkinnöistä ja veden fluorauksesta.
Paras anti saattoi kuitenkin itselle olla, jos oli mahdollisuus
keskustella yksityisesti jostakin
itseä sillä hetkellä askarruttavasta aiheesta (siitä huolimatta,
että tämä saattaa kuulostaa kliseemäiseltä!).
Näillä retkillä oli aina hyvä
tunnelma. ”Liiallinen” juhliminen ei koskaan haitannut ilmapiiriä kuten ainakin vielä siihen
aikaan saattoi olla tilanne joissa-
kin piireissä. Samalla uskoisin
näiden retkien omalta osaltaan
lähentäneen tieteentekijöiden ja
viranomaistehtävissä olleiden
sekä teollisuuden T&K henkilöiden välejä.
Toisin sanoen tämä toiminta
on tuloksekkaasti toteuttanut
ETS:n sääntöjen 2§:ssä mainittuja tavoitteita!
Reijo Vihma FM
reijo.vihma@kolumbus.fi
Tässä esitetyt kirjoittajan
kokemukset ja muistikuvat seuran
retkistä eivät perustu mihinkään
lähdeaineistoon ja ovat sen takia
parhaimmillaankin ääriviivoiltaan
ajan hämärtämiä ja mitä
suurimmassa määrin subjektiivisia.
Pimenevätkö turkulaisen
elintarviketeollisuuden ikkunat?
Viimeisen 10 vuoden aikana Turusta on tullut tiuhaan uutisia elintarviketeollisuuden myynneistä ja
lopettamisista, mutta jatkajiakin on, kuten Lundenin perheyritys.
T eema
Kuva Anna Hillgren.
n Turun Sanomien taloussivut
otsikoi 16.1.1998 ”Yrityskauppa
ei vähentänyt epävarmuutta Jalostajalla”, 27.4.1999 ”Huhtamäki myy makeiset ja keskittyy pakkauksiin”, 15.1.2000 ”Marli myy
mehutuotantonsa saksalaiselle
Eckes-Graninille” ja 27.9.2003
”Turkulaisella maitopurkilla viimeinen täyttöpäivä”.
Vuonna 2002 syntyi kansanliike Turun Sinapin pelastamiseksi, mutta siitä huolimatta Unilever siirsi sen tuotannon Uppsalaan. Vuoden 2006 lopussa Leaf
sulki Turun tehtaansa siirrettyään tuotantoa mm. uuteen tehtaaseensa Slovakiaan. Vaikka
Auraan jäi vielä tuotantoa, makeistehdas sai karvaan lopun.
Mitä tapahtui Turun aiemmin
poikkeuksellisen vahvalle elintarviketeollisuudelle?
Säännöstelyn aikaa
1950-luvulla
1950-luvulla elintarviketeollisuus alkoi toipua sota-ajasta, ja
tuotekehitykseen pystyttiin taas
panostamaan. Turkulainen elintarviketeollisuus oli poikkeuksellisen vahvaa, runsasta ja monipuolista.
– Turun alueella toimi suurena
paikallisena, mutta myös valtakunnallisena, yrityksenä Raisio
Yhtymä, johon kuului mylly-, rasva- ja mallasteollisuutta sekä
Kalayhtymä jossain vaiheessa.
Yhtymällä oli myös perunahiutale- ja aamiaismurotehtaat, yhtymän kehitysjohtajana 1998 eläkkeelle jäänyt Jarmo Laaksonheimo kertoo.
– Lisäksi Turussa toimi valtakunnallisestikin suuri Huhtamäki-yhtymä, johon kuuluivat mm.
Ipnoksen keksit, Hellaksen makeiset, Marlin mehutuotanto ja
Jalostajan säilykkeet. Myös perusteollisuus oli vahva: lihapuolella oli LSO, maitoalalla MaitoAura ja oluen valmistajana Auran Panimo. Turussa oli runsaasti leipomoita, Laaksonheimo listaa.
– Turun alueella toimi tuolloin
yhteensä 50 leipomoyrittäjää,
vahvoina esimerkkeinä Leipomo
Konditoria J&H Rosten ja Leipomo Salonen sekä muiden muassa Schmantin, Silvennoisen, Aschanin, Sirkiän, AXO:n, J. R. Lehtisen ja Veraisen leipomot, Turun leipuriyrittäjät ry:n puheenjohtaja ja Leipomo Rostenin toimitusjohtaja Kari Meltovaara
täydentää.
Myös Tukkukauppojen Oy:llä
oli Turussa elintarviketeollisuutta; se omisti Suomen Säilykkeen. Vuonna 1959 Turkuun perustettiin Lundenin Liha.
Toisen maailmansodan jälkeen alkanut säännöstely ja
tuontikiintiöt leimasivat 1950-luvun elintarviketeollisuutta. Hintasäännöstelyn aikana valtio valvoi hintojen asettamista tarkasti,
joten yritysten välille ei syntynyt
hintakilpailua. Tuontikilpailua
taas vähensi tuonnin säännöstely tuontiluvin ja tuontikiintiöin.
– Leipomoiden hinnoista ja
hinnankorotuksista ohjeisti ja
suositti leipuriyhdistys, Turun
leipuriyrittäjät ry:n vanhoihin
pöytäkirjoihin tutustunut Meltovaara kertoo.
Leipomoiden välillä kilpailu oli
silti kovaa, koska ratkaisevat tekijät olivat maku ja laatu.
Kaupan ja tuonnin
vapautuminen toi muutoksia
Hintasäännöstelyn lievennyttyä
ja ulkomaankaupan säännöstelyn loputtua kauppa ja tuonti alkoivat vähitellen vapautua 1960luvulla. Suomi koki Euroopan nopeimman rakenneuudistuksen
ihmisten muuttaessa kaupunkeihin ja rajojen avautuessa.
Monialaistuminen ja uusien
tukijalkojen hankkiminen olivat
puolestaan muotia teollisuusyrityksissä 1970-luvulla. Näin tekivät esimerkiksi Huhtamäki ja
Raisio Yhtymä. Hintasäännöstely purettiin lopullisesti 1980-luvulla, ja yritykset aloittivat kansainvälistymisen ja laajenemisen ulkomaille.
Samaan aikaan osa entisistä
tukijaloista karsittiin rönsyinä
pois, mikä vauhditti keskittymistä tietylle alalle monialaisuuden
sijaan. Omistajuuskin alkoi kansainvälistyä 1990-luvulla, ja useita yrityksiä myytiin ulkomaalaisille ostajille.
– Säännöstelyn ja tuontikiintiöiden poistuttua elintarvike-
teollisuus ja suomalainen yhteiskunta muuttuivat. Myös yrityskulttuuri muuttui: ennen oltiin tyytyväisiä olemassa olevan
teollisuuden ylläpitoon kohtuullisella voitolla, mutta nyt haluttiin jotain uutta suurella voitolla
ja nopeasti, Laaksonheimo sanoo.
Turussa oli vielä 1980-luvun
puolessa välissä 47 leipomoyrittäjää. Seuraavan vuosikymmenen aikana osa myytiin, osa lopetti ja osa meni konkurssiin kovan kilpailun seurauksena. Myös
Suomen liittyminen Euroopan
Unioniin aiheutti muutoksia leipomoalalla.
– Yrityksen piti hengissä säilyäkseen investoida tulevaisuuteen kehittämällä tuotteita ja niihin liittyvää teknologiaa, Meltovaara kertoo.
Keskittäminen
2000-luvun trendi
Omistajuuden kansainvälistyminen kiihdytti tahtia siirryttäessä
2000-luvun puolelle. Kustannuksista säästettiin yhdistämällä
monia pieniä yrityksiä saman yrityksen alle. Siten monesta alueellisesta ja paikallisesta toimijasta tuli osa valtakunnallista
toimijaa.
Kustannusajattelua toteutettiin myös keskittämällä yrityksen
toimintoja. Teollisuuden lisäksi
myös kauppa ketjuuntui, ja itsenäiset kaupat katosivat katukuvasta.
– Kaupan ketjuunnuttua keskusliikkeet tekevät osto- ja valikoimapäätökset. Tällöin alueellisten toimijoiden, kuten leipomoiden, on entistä vaikeampi
saada tuotteitaan lähikaupan
hyllylle, Meltovaara kertoo.
Eräs ratkaisu tähän on erikoistuminen tietynlaisiin tuotteisiin.
Esimerkiksi Leipomo Rosten on
keskittynyt viime vuosina lisäarvotuotteisiin, joilla tuodaan vaihtelua valtakunnallisiin leipävalikoimiin.
Lunden jatkaa Jalostajan perinteitä vuonna 1998 ostamissaan Jalostajan vanhoissa tiloissa.
0
Uudempien yritysten lisäksi
1950-luvun vahvoista, edelleen
kotimaisessa omistuksessa olevista yrityksistä Turun alueella
toimii tällä hetkellä laajempi ja
kansainvälisempi Raisio Yhtymä
sekä 18 leipomoa, joiden joukossa ovat Rosten, Salonen, Aschan,
Sirkiä ja Verainen. LSO toimii HK
Ruokatalon osana, ja Schmantin
leipomo päätyi Rostenin alle.
Lunden jatkaa Jalostajan perinteitä vuonna 1998 ostamissaan Jalostajan vanhoissa tiloissa. Jalostajan hernekeiton lisäksi
Lunden alkoi valmistaa aitoa turkulaista Auran Sinappia. Muiden
vanhojen yritysten myydessä ja
lopettaessa tuotantoaan Lundenin perheyritys investoi tulevaisuuteen. Turussa näkyy sittenkin valoa.
Anna Hillgren
Lähteitä:
• Jarkko Heino: Jyvä, joka iti.
Raision Yhtymän tarina 1939–
1989. 1989, Otava, Keuruu.
ISBN: 951-1-10478-0
• Pekka Hämäläinen: Historian
vaiheita. lintarviketeollisuusliitto
60 vuotta. 2003, Elintarviketeollisuusliitto ry
• Jyrki Vesikansa: Leipurinpojan
perintö. Huhtamäki Oy 1920–
ISBN: 951-1-13996-7
Jalostaja – laajasta valikoimasta
kahteen tunnettuun tuotteeseen
n Vuonna 1940 Huhtamäki-konserniin liitetty Jalostaja perustettiin alun perin jalostamaan puutarhatuotteita tehdasmaisesti ja
kauppaamaan niitä. Silloin Jalostajan tuotteisiin kuuluivat mm.
maissisiirappi, marmeladit ja
mehut sekä sota-aikana puolustusvoimille toimitetut kuivatuotteet. Säilykkeiden tuotanto alkoi
1940-luvun lopulla vihreiden
herneiden, kukkakaalin ja kalasäilykkeiden valmistuksella. Samoihin aikoihin syntyi Turun Sinappi.
Jalostajan valikoimiin tuli
1950-luvulla suurkulutuslinja,
joka laajeni nopeasti. Suurkulutuslinjan tuotteisiin kuuluivat
mm. einekset, keitot, kastikkeet,
lihajalosteet ja juomat. Jalostaja
alkoi myös valmistaa pakasteita
ja harjoittaa sillin pyyntiä.
Suuren suosion saaneet Pilttilastenruuat tulivat myyntiin
1960-luvulla. Huhtamäki osti kilpailevat säilykeyritykset Suomen Säilykkeen, säilyketehdas
Marken ja Oy Noster Ab:n, joka
valmisti kalasäilykkeitä. Myös
makkaraa, eineksiä, säilykkeitä
ja eläintenruokaa valmistava
Mensa tuli Huhtamäen omistuk-
seen ja liitettiin Jalostajan yksiköksi.
Huhtamäen historiikki kuvaa,
kuinka yritys kansainvälistyi ja
laajeni pakkausalalla 1980-luvulla ja keskittyessään tälle alalle se halusi irtautua rönsyistä,
kuten Jalostajan elintarviketuotannosta. Lännen Tehtaat ja Saarioinen perivät suuren osan Jalostajan tuotantoa.
Vuonna 1991, kun Unilever tuli
Jalostajan osakkaaksi, Jalostaja
valmisti lähinnä eineksiä ja ruokasäilykkeitä – suurimpina valtteinaan Jalostajan hernekeitto ja
Turun Sinappi. Seuraavana vuonna Huhtamäki luovutti koko Jalostajan Unileverin omistukseen.
Vuonna 1997 Unilever myi Jalostajan edelleen Nestlèlle, joka
myi kiinteistöt sekä eines- ja säilyketuotteet vaiheittain Lundenille, mutta piti itse lastenruokatuotannon. Jalostaja-tuotemerkki siirtyi Unileveriltä Lundenille
vuonna 2002 – paitsi Turun Sinappi, joka muutti Ruotsiin.
Anna Hillgren
Lähteet:
• Jyrki Vesikansa: Leipurinpojan
perintö. Huhtamäki Oy 1920–
ISBN: 951-1-13996-7
• Tiina Antinluoma: Miljoonan
leivän matka maailmalle alkaa
Turusta. Turun Sanomien
verkkolehti /talousliite
30.3.2004.
• www.lunden.fi
Tilaa koko elintarvikealan kattava
AMMATTILEHTI VUODEKSI
2007!
Kehittyvä Elintarvike -teemat vuonna 2007:
Nro
1.
2.
3.
4.
5.
6.
Ilmestyy Teema
16.2. Ravitsemus&ruokakulttuuri
23.4. ETS:n60-vuotisjuhlanumero
30.5. Riskinhallinta&valvonta
28.9. FoodTec-messunumero
2.11. Tutkimus,tuotekehitys&
kaupallistaminen
11.12. Pakkaukset&logistiikka
Kuusi numeroa ammattiasiaa 48 €/vuosikerta
/vuosikerta
oppilaitokset 41€/vuosikerta
• Laita tilaus sähköpostitse
ETS:n sihteerille Tiina Ritvaselle osoitteeseen sihteeri@ets.fi
• Laita tilaukseen mukaan tilaajan nimi, katuosoite,
postinumero ja postitoimipaikka sekä puhelinnumero
ja sähköpostiosoite.
• Jos maksaja on eri kuin
tilaaja, laita vastaavat tiedot
maksajasta.
-messut 16.–18.10.2007
Helsingin Messukeskuksessa
Kehittyvä
Elintarvike
osastolla 6h25
• Aistinvaraisentutkimuksenjaoston(ATJ)aistiradallavoi
testatamaku/hajuaistiaan,osallistuakilpailuunjahankkia
tietojamakuaististajaaistinvaraisestaarvioinnista.
• KehittyväElintarvike-lehdenFoodTec-messunumeron
lisäksiosastollaonjaossamoniamuitakinmessukävijöitä
kiinnostavianumeroita.
• ETS:njajaostojentoiminnastajasyksyntapahtumista
viimekädentietoa.
Kolme iltapäiväseminaaria klo 13–16
ti 16.10. On line/on site -tekniikat omavalvonnan apuna
• järjestäjäETS:nElintarvikeanalytiikanjaosto
ke 17.10. Terveellisyys – haaste tuoteviestinnälle
• järjestäjäETS:nItä-jaPohjois-Suomenjaosto
to 18.10. Kotoista ruokaa elintarviketeollisuudesta
• järjestäjäETS:nProsessitekninenjaosto
Ensimmäinen FoodTec -palkinto
• Elintarvikealallesuunnattu,uusiFoodTec-palkintojaetaanPacTec
&FoodTec-messujenyhteydessä.
1
Elintarvikekemian professorin virka
Turun yliopistoon 25 vuotta sitten
n Väitöskirjansa Reino Linko oli
aiemmin tehnyt puoliksi teollisuudessa, Tukkukauppojen Oy:n
alaisessa Suomen Säilykkeessä,
jossa hän silloin työskenteli. Hän
oli myös mukana perustamassa
Turun Elintarviketutkijain Seuraa. Eläkkeelle Reino Linko jäi
elintarvikekemian professorin
virasta vuonna 1989.
– Elintarviketutkimus on sellainen ala, mitä kannattaa ylläpitää. Toivon, että elintarvikekemian tutkimusedellytykset jatkossakin saisivat arvostusta ja
tukea, toteaa elintarvikekemian
emeritusprofessori Reino Linko.
Elintarvikekemia Turun
yliopistoon
T eema
Kuva laitoksen kuva-arkistosta
Turun yliopistolla ei ollut vielä
1950-luvulla omaa elintarvikkeiden tutkimusta, mutta biokemian laitoksella oltiin alasta kiinnostuneita. Reino Linko oli kiinnostunut elintarvikkeista – väi-
töskirjatyössään hän tutki silakan lipidejä. Yliopistoon muotoutui vähitellen elintarvikekemian suuntautumisvaihtoehto,
ja Reino Linko valittiin apulaisprofessoriksi.
– Biokemian professori Veikko Nurmikko ja orgaanisen kemian professori Reino Leimu
esittivät tiedekunnassa, että perustettaisiin elintarvikekemian
apulaisprofessorin virka. Yksityisessä yliopistossa, joka Turun
yliopisto silloin oli, perustamispäätös oli helppo tehdä. Virka
saatiinkin vuonna 1970 biokemian yhteyteen, Reino Linko kertoo
suuntautumisvaihtoehdon perustamisesta.
Elintarvikekemian opetus yliopistolla monipuolisti alan tutkimusta selvästi. Alettiin olla kiinnostuneita myös käytännön sovelluksista. Elintarvikekemian
Nykyisin elintarvikekemian tutkimuksen laitteet ja tilat on paremmat
tutkimus keskittyi alussa kalaan, kuin neljännesvuosisata sitten, mutta muuten tutkimus ja sen painorasvatutkimuksiin ja aromiin.
pisteet ovat pysyneet hyvinkin samanlaisina, Reino Linko arvioi.
– Välillä oli myös erikoisempia
projekteja, kuten variksenmarja.
Kovin laajalle levinneitä asioita
ei voitu ottaa, koska laitteisto ja
välineistö olivat silloin aika puutettä kannattaa, koska Turun tan Turkulainen elintarviketutkiteellisia. Laitteisto-ongelmiin
mus alkoi teollisuuden tarpeislousalue on riittävän laaja, prosaatiin apua yliopiston muilta
ta, ja se keskittyi aluksi elintarfessori Linko kuvaa.
laitoksilta, erityisesti lääkekemiviketeollisuudelle tärkeään tuoTurun seudulla oli tuolloin
alta, jossa oli paljon erilaisia laiterilaisia elintarviketeollisuusyritekehitykseen. Elintarviketeolliteita. Suurin ero nykyaikaan vertyksiä ja laajalle levinnyt teollisuus oli 1950-luvulla Turussa
rattuna ovatkin juuri laitteet ja tisuus. Oli suuria yrityksiä, kuten
laaja-alaista ja runsasta. TeolliRaision Tehtaat ja Tukkukaupsuudessa työskentelevien kepojen Oy:n Turun tuotantolaimistien yhteisenä hankkeena
tokset sekä Jalostaja, Marli ja
päätettiin perustaa Turun ElinHellas.
tarviketutkijain Seura eli TETS.
– Ei yhden putiikin takia olisi
– Turussa vaikutti alan piirissä
kannattanut yhdistystä peruspieni porukka, jossa oli viisi heltaa, Linko toteaa.
sinkiläistä ja kymmenen turkulaista. Ensimmäinen kontaktinSeuran perustamispäätös tehotto oli toukokuussa 1959. Sittiin 11.6.1959: päätettiin, että
ten piti perustella, kannattaako
TETS toimii ETS:n alaosastona.
Turkuun perustaa tällainen yhYhdistyksen tarkoituksena oli
distys. Siihen tulokseen tultiin,
edistää ja kehittää elintarvikkeiKuva Anna Hillgren
FT Reino Lingosta tuli ensimmäinen elintarvikekemian professori Turun yliopistoon vuonna 1982,
kun ko. virka perustettiin.
Sitä ennen hän hoiti vuonna 1970 perustettua apulaisprofessuuria.
Tuotekehityksestä tutkimukseen
ja TETSin perustamiseen
Turun yliopiston kemian ja biokemian laitoksen elintarvikekemian
laboratorio ja TETS järjestivät 8.1.1987 täydennyskoulutustilaisuuden, jonka aiheena oli elintarvikkeen rakenteen mittaus uusimmilla
instrumentaalimenetelmillä. Kuvassa oikealta silloiset opiskelijat
Juha Lappalainen, Ahti Nikkanen, Eero Strandman ja Iina Koski.
2
Anna Hillgren
den tutkimustyötä ja tarkastustoimintaa sekä olla yhdyssiteenä näillä aloilla toimivien henkilöiden välillä. Seurasta tuli rekisteröity yhdistys 18.6.1960.
TETS on tällä hetkellä yli 200
jäsenen seura Turun seudulla.
TETS tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden tutustua ja luoda yhteyksiä elintarvikeyrityksiin, korkeakouluihin, oppilaitoksiin, tutkimuslaitoksiin ja muihin jäsenistöä kiinnostaviin kohteisiin.
Seura järjestää retkiä, tutustumiskäyntejä ja seminaareja sekä
tukee Turun seudun elintarvikealan opiskelijoita.
Fritz P. Niinivaara, Kuinka
makkarasta tuli salonkikelpoinen. Makkaratohtorin elämäntyö. Karisto, Hämeenlinna, 2006. 416 s.
n Kirjamarkkinoille on viime
vuoden lopulla ilmestynyt harvinainen uutuus. Lihateknologian
professori, Elintarviketieteiden
seuran kunniapuheenjohtaja, jo
pitkään eläkkeellä ollut Fritz P.
Niinivaara on kirjoittanut avustajien myötävaikutuksella elämänkertansa.
Kirjasta löytyy vastaus moniin kysymyksiin, myös kirjan
otsikossa olevaan eli kuinka
makkarasta tuli salonkikelpoinen. Niinivaara ehti pitkän elämäntyönsä aikana olla monessa mukana, ja ei vain mukana,
vaan alkupanijana ja pioneerina. Elämänkerta ei ole ainoastaan Niinivaaran oman elämän
kuvaus, vaan se selvittää, miten
mm. Lihateollisuuden tutkimuslaitos, Maustepalvelu, Helsingin yliopiston Lihateknologian
laitos, Elintarvikeylioppilaiden
yhdistys Lipidi ry, Lihateknologit ry, Liha-alan tiedotus ry (nyk.
Finfood Lihatiedotus), Kansainvälinen Lihatieteen ja Teknologian Kongressi ja Lihapäivät aikanaan syntyivät.
Oppia tutkijoille
Tänä päivänä paljon arvostellaan sitä, ettei ole tutkijan vapautta, tutkijat joutuvat puurtamaan rahoitushakemusten kanssa ja yritysmaailman täytyy olla
mukana hankkeissa. Mutta ei se
ole vain nykyaikaa. Niinivaara
kuvaa avoimesti, miten mm. Lihateollisuuden Tutkimuslaitoksen, vaikka olikin yritysten perustama, oli vaikeaa saada rahoitusta alkuvuosina. Yritysten
kanssa piti osata olla diplomaattinen ja tutkijoitten itsensä keksiä rahoituskeinoja, jopa aloittaa yritystoimintaa säännöllisen
rahoituksen varmistamiseksi!
Fritz P. Niinivaara
Rahoituskuviot muuttuivat
helpommiksi Niinivaaran väiteltyä maaja metsätieteiden tohtoriksi vuonna 1955. Hänen väitöskirjansa ja julkaisunsa bakteeripuhdasviljelmien vaikutuksesta kestomakkaran kypsymiseen ja värin muodostukseen
synnyttivät maailmanlaajuista
kiinnostusta sekä rahoitussäätiöissä että ulkomaisissa yrityksissä.
Niinivaara sai pari kertaa huomattavan stipendin, nykyistenkin mittapuitten mukaan, yhteensä 26,8 miljoonaa markkaa
USA:n maatalousministeriöltä
vuosina 1959–1969. Näillä stipendeillä rahoitettiin monen
henkilön tutkimuspanos ja tehtiin väitöskirjoja. Suomalainen
liha-alan tutkimus ja osaaminen
nousivat maailmankartalle.
Kun katselemme tämän päivän kotimaista elintarviketeollisuutta, niin väkisinkin huomio
kiinnittyy siihen, että liha-alan
teollisuus on pysynyt suomalaisten omistuksessa ja on jalkautunut reippaasti lähinaapurimaihimme. Niinivaaran panos kollegoineen on todella luonut vakaan pohjan nykyiselle osaamiselle ja kilpailukyvylle lihateollisuudessa!
Oppia elämästä
Mutta kirja ei ole myöskään yksistään liha-alan kehittymisen
esittelyä. Liha-ala on ikään kuin
paketoitu kahden ”kääreen” väliin. Kirja alkaa koskettavalla ja
jopa kyyneliin herkistävällä kuvauksella Niinivaaran köyhästä
lapsuudesta ja nuoruudesta. Kirja puolestaan loppuu Niinivaaran perhe-elämän ja traagistenkin ihmissuhteiden kuvaukseen.
Harvapa meistä tietänee, että
Niinivaara on lihamiehiä neljännessä polvessa!
Täytyy sanoa, että kirjassa on
kaikki hyvän kirjan ainekset: pienen, köyhän ihmisen taistelua
tunnustetuksi professoriksi kansainvälisiin piireihin, elämän suruja ja iloja, sotaa ja rakkautta,
ihmisten välisiä ristiriitoja, huumoria, rehellisen tuntuista avoimuutta, ja elämän työn unohtamisen kipeyttä.
Lukiessani ajattelin, että
useimmat lehtemme lukijoista ja
seuramme jäsenistä ovat syntyneet Niinivaaran väittelyvuoden
jälkeen tai siinä paikkeilla. Tässäkö syy, ettemme aina muista,
kuinka keskuudessamme ja seuran kunnianpuheenjohtajana on
todella monella tavalla merkittävä henkilö? Henkilö, joka antoi
työnsä ohella aikaansa niin alaisilleen, opiskelijoille kuin kansainvälisille yhteistyökumppaneilleen. Oli aina vieraanvarainen ja avasi perheensä kanssa
monet kerrat kotinsa ja kesäpaikkansa majoitus- ja rentoutumispaikaksi!
Kirja on todellinen lukunautinto huolimatta muutamista pienistä, lähinnä editointiin liittyvistä puutteellisuuksista. Suosittelen sydämestäni kirjan lukemista.
Kirja-arvostelu
Yhteistyössä on voimaa!
Turkulainen elintarviketeollisuus ja yliopisto tekivät vuosien
varrella yhteistyötä. TETS toimi
teollisuutta ja yliopistoa yhdistävänä tekijänä erityisesti esitelmäpainotteisten seminaarien
kautta.
Seminaarit muotoutuivat 1980luvulla täydennyskoulutus- tai
teemapäiviksi, ja nykyään ne
kulkevat syysseminaarin nimellä. Teollisuuden ja TETSin lisäksi
yliopistolla tehtiin yhteistyötä
myös muiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa.
– Kotimaisista yliopistoista
yhteistyössä oltiin lähinnä Helsingin yliopiston kanssa. Myös
ulkomaisten yliopistojen kanssa
tehtiin yhteistyötä – oli ihmisiä,
jotka tekivät tutkimustyötä ulkomaisissa laboratorioissa. Yhteistyö VTT:n kanssa oli erityisen arvokasta. Sieltä saatiin apua ja
vinkkejä, mihin kannattaa satsata, professori Linko kiittelee.
Kuinka makkararasta
tuli salonkikelpoinen
Kuva Kuinka makkarasta tuli salonkikelpoinen -kirjan kannesta
lat, joiden suhteen asia on nyt
paljon paremmin. Muuten tutkimus ja sen painopisteet ovat pysyneet hyvinkin samanlaisina,
Linko vertailee.
A.I. Virtasen laboratorion kautta
lihantutkimuksen huipulle
n Maaliskuussa 1919 syntynyt
Fritz P. Niinivaara suoritti farmaseutin tutkinnon vuonna 1943 ja
filosofian kandidaatin tutkinnon
vuonna 1946. Maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi hän
valmistui vuonna 1953 ja väitteli
tohtoriksi 1955 kestomakkaran
hyötybakteereista. Hänestä tuli
uransa aikana kautta maailman
tunnettu ”makkaratohtori”. Ravintokemian dosentin virkaa hän
hoiti Hämeenlinnasta käsin vuosina 1957–1960.
– Oli vähällä, ettei minusta tullut apteekkaria, Niinivaara huomauttaa.
A.I. Virtasen biokemian peruskurssi lumosi kuitenkin nuoren miehen, ja hän päätyi Virtasen laboratorioon töihin. Sitten
Tuottajain Lihakeskuskunnasta
kysyttiin professori Virtaselta,
olisiko hänellä nuorta biokemistiä, joka sopisi Osuusteurastamojen Tutkimuslaitoksen johtajaksi.
Virtanen totesi Niinivaaralle:
”Mielestäni liha on maidon ohella arvokkaimpia ruoka-aineitamme, ja siihen kohdistuva tieteellinen tutkimustyö olisi mahdollisimman pian saatava alulle.
Miun mielestä työ sopisitte tähän tehtävään”. Niinivaara mietti yön yli ja suostui tehtävään.
– Tämä päätös muutti koko
elämäni: ura lihantutkijana alkoi. Tänä vuonna vietän siis 60vuotistieteilijäjuhlaa!
T eema
Lihantutkimus ja ETS
alkuun vuonna 1947
Niinivaara aloitti lihatieteen tutkimukset vuonna 1947. Samana
vuonna perustettiin myös Elintarviketutkijain seura, nykyinen Elintarviketieteiden Seura. Tuona
vuonna syntyi myös Pikin seuraaja, Helsingin yliopiston nykyinen
lihateknologian professori Eero
Puolanne. Hän on ETS:n jäsen ja
Kehittyvä Elintarvike -lehden neuvottelukunnan jäsen.
– Elintarviketutkijain seuran
toiminta oli alkuun hyvin pientä.
Seuran jäsenistöön kuului lähinnä mikrobiologeja ja kemistejä.
Mukana toiminnassa ei ollut
eläinlääkäreitä eikä juuri insinöörejäkään, muistelee Niinivaara, seuran vuosien 1965–
1966 puheenjohtaja.
Kansainvälinen yhteistyö
elintärkeää
Niinivaara ymmärsi jo varhaisessa vaiheessa kansainvälisen tutkimusyhteistyön merkityksen,
olihan hänellä jo entuudestaan
yhteyksiä ulkomaille. Kansainvälinen yhteistyö lihantutkimuslaitosten kanssa alkoi vuonna
1955 Hämeenlinnassa, jossa Niinivaaran aloitteesta pidettiin Euroopan lihantutkijain kongressin
perustava kokous.
– Vuonna 1955 Eurooppa oli jo
toipunut sodasta ja oli aika ryhtyä rakentamaan kansainvälistä
yhteistyötä lihantutkijoiden kesken. Osanottajia oli 22, heistä
seitsemän ulkolaista kuudesta
Euroopan maasta, Niinivaara
kertoo.
Vuodesta 1955 lähtien alan
tutkijat ovat kokoontuneet vuosittain. Euroopan lihantutkijain
kongressi laajeni vähitellen maailmanlaajuiseksi.
– On tärkeää, että olen tuntenut liha-alan tutkijoita henkilökohtaisesti. Näin olen saanut
opiskelijoita ulkomaisiin tutkimuslaitoksiin ja tehtaisiin harjoittelijoiksi.
Elintarviketieteiden Seuralla on ollut 60 vuoden aikana
kolmisenkymmentä puheenjohtajaa, mutta vain yksi kunniapuheenjohtaja: emeritusprofessori Fritz P. Niinivaara
alias Piki.
Hän haaveili alun perin lääkärin ammatista, mutta päätyi
Suomen lihatieteen perustajaksi. Elämänsuuntaan vaikutti nobelisti A.I. Virtanen, jonka laboratoriossa hän työskenteli vuosina 1945–1946.
Professori Fritz Niinivaara aloitti lihatieteen tutkimukset vuonna
1947. Hän viettää tänä vuonna 60-vuotistieteilijäjuhlaa yhtä jalkaa
Elintarviketieteiden Seuran 60-vuotisjuhlan kanssa.
Kun lihantutkijoiden 50-vuotisjuhlakongressi pidettiin Suomessa, Helsingin yliopiston juhlasalissa, osanottajia oli 45
maasta 478.
– Kansainvälistä toimintaa
kannattaa ylläpitää: kongresseissa on tilaisuus tutustua toisiin alan tutkijoihin ja luoda uusia ystävyyssuhteita ja kuulla
uusimpia tutkimustuloksia, lihantutkijain kongressin perustaja vakuuttaa.
Kongressiin alkoi osallistua
yhä enemmän tutkijoita Euroopan ulkopuolelta. Tästä syystä
kongressin nimi haluttiin muuttaa. Uudeksi nimeksi hyväksyttiin Helsingissä vuonna 1987 pidetyssä kongressissa International Congress of Meat Science
and Technology, ICoMST.
Lihateknologian luennot
alkoivat 1961
Lihantutkimus sai uutta syvyyttä, kun Tuottajain Lihakeskuskunta lahjoitti varat Helsingin
yliopistolle lihateknologian professorin viran perustamista varten. Kaikki professorit eivät olleet tästä ihastuneita, sillä kon-
sistorin kokouksessa eräs henkitieteitä edustava professori lausui: ”Lihateknologia yliopistoon,
sehän on kulttuuriskandaali”.
Lihateknologian laitoksella ei
ollut alkuun omia tiloja. Lihateknologian luennot aloitettiin kuitenkin tammikuussa 1961 Maanviljelyskemian luentosalissa.
Toimisto oli Niinivaaran kodissa
Kulosaaressa.
Vuonna 1962 laitokselle valmistuivat omat tilat Hallituskatu
3:een, laboratorio, luentosali ja
muut toimitilat. Ne rakennettiin
farmakologian laitoksen tiloihin
tämän laitoksen siirryttyä muualle. Nyt voitiin aloittaa harjoitustyöt ja tutkimustoiminta.
Myöhemmin luentosalin paikalle rakennettiin koetehdas, ja
lihateknologian luennot pidettiin maitotaloustieteen laitoksen
luentosalissa, joka sijaitsi lihalaitoksen vieressä. Muutto Viikkiin oli edessä vuonna 1964.
Opiskelijat kuin omia lapsia
Piki on ollut alan opiskelijoille
opettaja ja isähahmo, joka on
seurannut kasvattiensa elämää
tavanomaista lähemmin. Elintar-
Seuran oltava
aktiivinen ulospäin
Niinivaaran mielestä elintarvikkeiden laatuun ja turvallisuuteen pitää kiinnittää entistä
enemmän huomiota, kun valmisruokien ja puolivalmisteiden
osuus elintarviketuotannosta
kasvaa. Tätä työtä tekee myös
Elintarviketieteiden Seura.
– Eivät tavalliset ihmiset tiedä,
mitä seura tekee ja mitä elintarviketieteet ovat, mutta seuran jäsenet voisivat vaikuttaa ihmisten
suhtautumiseen kertomalla, miten tärkeätä työtä he tekevät ihmisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden hyväksi, Niinivaara teroittaa.
Hän uskoo, että seuraa tarvitaan edelleen.
– Onhan seura jo 60-vuotias.
Kyllä sitä tarvitaan vastaisuudessakin: elämä jatkuu, Piki evästää
nykyisiä seuran aktiiveja.
Pirjo Huhtakangas
Seuran tulevaisuus jäsenten varassa
n Sanaa ”kiire” hoetaan nykyi-
sin mantran lailla lähes kaikissa
mahdollisissa yhteyksissä. Työn
ja ajankäytön tehostaminen ovat
tyypillisiä työyhteisöjen edellyttämiä tavoitteita. Usein nämä
vaateet tuntuvat tunkeutuvan
tavalla tai toisella jopa vapaa-aikaamme.
Lisäksi monet työnantajat ovat
entistä ”mustasukkaisempia”
työntekijöidensä ajankäytöstä. Eli
hiemankin varsinaisesta toimenkuvasta poikkeaviin menoihin
saatetaan suhtautua hyvin kielteisesti, vaikka henkilön oman
näkemyksen mukaan ne tukisivat ammattitaidon kehittämistä.
Samanaikaisesti on monissa
yhteyksissä tuotu esille se havainto, että ihmisten kiinnostus
esim. yhdistystoimintaa kohtaan
olisi voimakkaasti hiipunut.
Edellä kuvaamistani syistä, ainakin itselläni on monesti herännyt
kysymys, onko yhdistystoiminnalla tulevaisuutta – tai tässä tapauksessa, millainen on ETS:n
tulevaisuus?
Asenteet ovat muuttuneet
Aikalaiskertomukset menneinä
vuosikymmeninä käydyistä kovista väännöistä seuran hallituspaikoille, puheenjohtajuuteen
tai eräisiin (rahahanoja sääteleviin) luottamustehtäviin tuntuvat tämän päivän näkökulmasta
katsottuna hämmentäviltä.
ETS:n olemassaolon vuosikymmenten aikana on tapahtunut
suuria muutoksia asenteissa
niin yksityisellä kuin yleisellä
sektorilla.
Asenteiden muutos on huomattavissa erityisesti siinä, millaisena välineenä seuramme nykyiset jäsenet näkevät ja kokevat ETS:n.
Yhdistyksen toimintaa vuosikymmeniä läheltä seuranneet
ovat todenneet seuran toiminnan muuttuneen entistä ammattimaisemmaksi ja puolueettomammaksi. Samaan hengenvetoon on noteerattu, kuinka merkillepantavan suoraan ja avoimesti jaostojen, seuran ja lehden tilaisuuksissa voidaan elintarvikesektorin ajankohtaisia
haasteita pohtia. Kyseisen toi-
minnallisen kehityksen on ainakin osin selitetty johtuvan nykyisen jäsenkunnan koulutuksellisesta ja ammatillisesta laajaalaisuudesta.
vasti nykyistä enemmän kotisivujen kehittämiseen sekä seuran ja jaostojen että lehden tarpeiden mukaisesti, niin lyhyellä
kuin pitkälläkin tähtäimellä.
IT-teknologiasta apu
ajanhallintaan
On oltava liikkeellä
ETS:n on oltava ammatillisesti
riittävän houkutteleva kokonaisuus, ei vain vanhoille jäsenille,
vaan myös uusille. Tarvitsemme
yhdistykseemme mukaan yhä
uusia rivijäseniä, joista sitten
löytyvät ne yksilöt, jotka ovat
valmiita aktiivisesti toimimaan
seuran ja sen jaostojen hyväksi.
Tämä on seuran toiminnan jatkuvuuden kriittinen piste.
Hyvänä tukena tässä on Kehittyvä Elintarvike -lehtemme, jonka vuosia jatkunut pitkäjänteinen ammatillisen ja visuaalisen
tason kehittäminen on saanut
paljon tunnustusta – ja monenmuotoista kiinnostusta – lehden
toimintaa kohtaan. Mutta millään saralla pysähtyneisyyteen
ei ole varaa, vaan seuraavia askeleita on jo mietittävä!
Seura on laajentunut myös
maantieteellisesti. Tällöin kuitenkin korostuvat alussa esille
tuomani ajankäytön asettamat
haasteet. Onneksemme nopeasti kehittyvä informaatioteknologia antaa yhä paremmat mahdollisuudet mm. jäsenten yhteydenpitoon.
Vaikka henkilökohtaiset tapaamiset kokousten yhteydessä
ovat hyvin oleellinen osa toimintaa, niin tulevaisuudessa ”sähköiset palaverit” ovat ainakin
jossain muodossa välttämättömiä. Internetin käyttö seuran, jaostojen ja erityisesti lehden tiedotuskanavana tulee kasvamaan
merkittävästi, ja nettisivumme
ovat tulevaisuudessa kenties
olennaisin ETS:n ”käyntikortti”
ja esittäytymisympäristö.
Meidän onkin jatkossa ehdottomasti panostettava huomatta-
Markus Luhtala, ETM
puheenjohtaja
Elintarviketieteiden Seura ry
Kuva Tiina Kujala
vikeylioppilaiden yhdistys Lipidin kuraattorina hän toimi peräti
22 vuotta.
– Minun yliopistoaikanani valmistui satakunta opiskelijaa. He
ovat sijoittuneet hyvin ja monenlaisiin tehtäviin, monille elintarviketeollisuuden aloille. Tuntui
kuin oma lapsi olisi päässyt töihin, kun oma oppilas pääsi työelämään, Piki toteaa.
Nykyopiskelijoidenkin on hyvä
muistaa, että lihantutkimuksen
taso on ollut Suomessa korkea jo
pitkään ja Niinivaara alan uranuurtaja.
– Liha-alalla tärkeä keksintö on
hyötybakteereiden käyttö lihatuotteissa niiden turvallisuuden,
nopean valmistuksen ja tuotteen
paremman säilyvyyden vuoksi.
Maitotalous oli edelläkävijä. Hyötybakteerit ovat olleet maidonjalostuksessa pitkään käytössä,
mutta hyötybakteerien käyttö
lihateollisuudessa oli uusi oivallus. Lihateknologia vaatii toisenlaiset bakteerit, laitteet ja tietämyksen. Se osoitettiin väitöskirjassani vuonna 1955.
Aistinvarainen tutkimus
Aistinvarainen tutkimus on
yksi elintarviketieteiden
voimakkaimmin kasvaneita
osa-alueita. Kuluttajaryhmien segmentoituessa sen
merkitys kasvaa entisestään.
Kuva Foodwest Oy
on yhä tärkeämpää
n Alan merkityksen kasvua ku-
T eema
vastaa esimerkiksi Pangborn symposiumin suosion lisääntyminen. Tämän maailmanlaajuisen kongressin ensimmäinen tilaisuus, joka järjestettiin Suomessa vuonna 1992, keräsi runsaat 200 osallistujaa.
Vuonna 2005 Englannissa järjestetyssä kuudennessa Pangborn -symposiumissa oli jo 800
osallistujaa. Ensi kesänä, kun
kongressi toteutetaan seitsemättä kertaa, Minnesotaan odotetaan lähemmäs tuhatta kävijää.
Ala on suurien haasteiden
edessä. Nykykuluttajien segmentoituneisuus elämäntapojen
ja asenteiden mukaan on melkoinen haaste tuotekehitykselle.
Lisäksi markkinoiden globalisoituminen edellyttää, että tuotteiden hyväksyttävyyttä voitaisiin
mitata pätevästi eri kulttuureissa. Aistittavan laadun ja kuluttajien hyväksynnän yhteyksien tutkimiselle onkin jo kehitetty välineitä, mutta lisää tarvitaan.
Pullonkauloja löytyy
Vaikka alan tutkijat ovat jo pitkään ymmärtäneet tieteellisen
aistinvaraisen tutkimuksen arvon mm. tuotekehityksessä ja
maassamme tehtävä alan tutkimus on kansainvälisesti tunnustettua, suomalainen teollisuus
ei hyödynnä tuotekehityksessään riittävästi aistinvaraisia
menetelmiä.
Nähtävästi johto ei tiukan kustannusrakenteen ja markkinatilanteen vuoksi uskalla tehdä pitkiä tuotekehitysinvestointeja tai
-suunnitelmia, vaan tyytyy nopeisiin ja joskus hätäisiin ratkaisuihin. Tuotteiden elinkaari on
lyhentynyt, ja tuotteita on lanseerattava markkinoille entistä
nopeammalla tempolla.
Koulutetulla raadilla saadaan
kuitenkin faktatietoa omasta
tuotteesta ja voidaan analysoida
markkinoilla olevat tuotteet.
Hyödyntämällä tätä tietoa lanseerattava tuote voitaisiin sijoittaa siihen kohtaan markkinoita,
mihin se halutaan.
Tosiasia on, että yritysten johdon ja markkinoinnin olisi uskallettava tehdä pitemmälle tähtääviä suunnitelmia, esimerkiksi nimeämällä vastuuhenkilö aistinvaraiseen tutkimukseen ja kouluttamalla aistinvarainen raati
tuotekehityksen avuksi.
Täysimittainen hyödyntäminen edellyttäisi myös systemaattista lähestymistapaa. Ei siis
”maistelua silloin tällöin”, vaan
pitkäjänteinen suunnitelma ja
dokumentointi aistinvaraisille
mittauksille ovat tarpeen.
Suuret kansainväliset
yritykset edelläkävijöitä
Kenelläkään ei ole varaa lanseerata tuotteita, jotka floppaavat
markkinoilla. Aistinvaraisen tutkimuksen tärkeys tulee siten
kiihtymään. Se ei lisää kustannuksia tuotekehityksessä, vaan
sillä säästetään.
Uusia tutkimusmenetelmiä on
julkaistu viime vuosinakin usei-
ta, enimmäkseen mieltymysten
arviointiin ja kuluttajatutkimukseen, mutta myös koulutetun
raadin laboratoriokäyttöön. Tilastollisen käsittelyn menetelmät kehittyvät. Aistien geneettistä taustaa tutkitaan. Missä
määrin uusi tieto siilautuu teollisuuteen tietona tai jopa toimintatapojen muutoksena, riippuu
varmaan paljolti teollisuuden-
alasta ja valveutuneisuuden tasosta. Isot kansainvälistyneet
yritykset ovat tässä vahvimmilla.
Hans Helminen
puheenjohtaja, ins.
jaoston johtoryhmä
jaosto edesauttaa
elintarvikekehitystä
n Oikeaoppinen aistinvarainen
tutkimus on A ja O uusien elintarvikkeiden kehittämisessä.
ATJ ja muut aistinvaraisessa tutkimuksessa työskentelevät eivät ole onnistuneet viestittämään tämän alan tärkeyttä oikeille ihmisille, koska niin paljon on vielä tekemättä.
Mutta olemme saaneet asioita eteenpäin, kiinnostus aistinvaraiseen työhön on lisääntynyt
ja me ATJ:laiset nautimme mahdollisuudesta olla osana kehittämässä Suomen elintarvikkeita entistä maukkaammiksi ja
turvallisemmiksi.
Vapaa-aika, perhe ja entistä
enemmän aikaa vievä työelämä
täyttävät ihmisten kalenterit
niin, että vapaaehtoistyö, kuten
ATJ:n johtoryhmä, vaatii ihmisil-
tä todella suuria uhrauksia. Jäsenistön kiinnostus toimintaan
on kuitenkin avain siihen, että
toiminnalla on jatkuvuutta.
Koska jaostossa on tulossa
paljon aktiviteetteja, tarkoitus
on lisätä johtoryhmäpaikkoja,
jotta tehtäviä voidaan jakaa
useammalle.
Kuluvan vuoden toukokuun
lopussa järjestetään panimovierailu Suomenlinnaan ja syyskuun lopulla ekskursio Pietariin. FoodTec -messuilla lokakuussa jaosto toteuttaa aistiradan seuran ja lehden yhteisosastolla. Tammikuun 2008 lopulla pidetään koko päivän seminaari Tieteiden talolla, mutta
aihe on vielä avoin.
Hans Helminen
Elintarvikkeita
analysoidaan
tulevaisuudessakin
Tulevaisuudessa elintarvikeanalytiikan merkitys korostuu
uusien analyysitekniikoiden myötä, kun elintarvikkeiden
turvallisuutta arvioidaan.
n Elintarvikeanalytiikan tämän-
hetkiset keihäänkärjet ovat kehittyneet analyysitekniikat, jotka
mahdollistavat pienien pitoisuuksien, eri analyyttien samanaikaisen ja aivan uusien, aiemmin tunnistamattomien yhdisteiden havaitsemisen. Näytteenkäsittelyssä automaation käyttöönotto on tehostanut ja tehos-
taa monimutkaisten elintarvikematriisien analysointia.
Myös on line -analytiikka prosessin valvonnassa on lisääntynyt. Se parantaa tuotteen laatua, kun hallitaan paremmin tuotekuvauksen mukainen tuotanto. Laadun parantumisen lisäksi
saadaan raaka-aineiden kustannussäästöjä. Tehostunut oma-
Elintarvikeanalytiikan jaosto
keskittyy tiedottamiseen
n Elintarvikeanalytiikan jaosto
(EAJ) perustettiin vuonna 2000
edistämään ja kehittämään elintarvikeanalytiikan tutkimusta,
tiedonvälitystä ja koulutusta.
Nykyisin jaosto korostaa toiminnassaan erityisesti aktiivista
tiedottamista. Tavoitteena on pitää jäsenet ajan tasalla viestittämällä uusista ja ajankohtaisista
elintarvikeanalytiikkaan liittyvistä asioista, erityisesti tutkimuksen, lainsäädännön ja koulutuksen osalta.
Perustamisesta lähtien jaoston toiminnan näkyvin osa on ollut osallistuminen Kemian Päivien Elintarvikekemia -session ohjelman koostamiseen. Tämä tehtävä jaostolla tulee säilymään
jatkossakin. Jaosto osallistuu
mahdollisuuksien mukaan myös
alan muihin kotimaisiin tapahtumiin, joihin liittyy elintarvikeanalytiikan tiedottamista ja koulutusta.
Vuonna 2007 jaosto järjestää
On line / on site -tekniikat omavalvonnan apuna -seminaarin
FoodTec -messujen yhteydessä
16.10. Helsingin Messukeskuksessa.
Varsinaista omaa koulutusta
jaosto ei tule järjestämään, vaan
pääpaino on tiedottamisessa
tarjolla olevasta koulutuksesta.
Jaosto kuitenkin kuuntelee jäsentensä toiveita, ja tarvittaessa
voidaan järjestää tietoiskutyyppinen seminaari joltakin erityisalueelta.
Elintarvikeanalytiikan merkitys korostuu uusien analyysitekniikoiden myötä, kun elintarvikkeiden turvallisuutta arvioidaan.
Näin ollen Elintarvikeanalytiikan
jaostolla on tulevaisuudessa tärkeä tehtävä sekä jäsentensä informaatiokanavana että äänitorvena toiseen suuntaan: jaoston
tavoitteena on nostaa esille elintarvikeanalytiikkaan liittyviä asioita myös koko ETS:n tasolla.
Terhi Koivu-Tikkanen
sihteeri, ETT
johtoryhmä
terhi.koivu-tikkanen@
orionpharma.com
valvonta vähentää myös elintarvikeriskejä.
Yhteistyön lisääminen on
avainkysymys
Elintarvikeanalytiikan kehittämiseen on vaikea saada rahoitusta. Alan odotetaan kehittyvän
sekä yliopistojen että sektoritutkimuslaitosten sisäisellä panostuksella, ilman kilpailtua rahoitusta – elintarvikeanalytiikkaa
pidetään perustehtävänä.
On-line -analytiikka on tässä
kuitenkin eri asemassa, kun siihen tarvitaan myös soveltavaa
tutkimusta, ja tuloksia voidaan
suoraan hyödyntää teollisuudessa.
Ongelmana on myös palveluanalytiikan työnjako. Maa- ja
metsätalousministeriön laboratorioselvityksenkin perusteella
kansalliset toimijat on kartoitettava ja analytiikan kansalliset resurssit selvitettävä. Asiassa on
myös hyvät puolensa; yhteistyössä voidaan sopia palveluanalytiikan keskittämisestä ja
työnjaosta.
Ongelmat poistuvat tai ainakin vähenevät, kun yhteistyötä
lisätään niin tutkimuksen kuin
palveluanalytiikan alueella. Tavoitteena on päällekkäisyyksien
karsiminen ja kansallisesti merkittäviin tutkimusalueisiin panostaminen.
Tulevaisuuden näkymät
ovat hyvät
ta siirrytään enemmän bioteknisiin ja optisiin mittauksiin, jotka
toki lähes aina tarvitsevat kehittyäkseen kemiallisten menetelmien tuottaman taustatiedon.
Analytiikan laatu myös paranee, kun otetaan käyttöön entistä luotettavampia ja vertailukelpoisempia keinoja analytiikan
laadunvarmistuksessa.
Analytiikan tekemistä keskitetään ja osaamiskeskukset hallitsevat entistä tehokkaammin
analyysipalveluja.
Elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta ohjaava lainsäädäntö
kehittyy jatkuvasti. Siten myös
lainsäädännön raja-arvot ja ohjeistukset muuttuvat ja tarkentuvat, myös siltä osin, miten ja
millä analyysimenetelmillä laatua valvotaan.
Kaikkien toimijoiden, tutkimuksen, palvelulaboratorioiden,
teollisuuden ja valvonnan, tulee
olla tietoisia uusista kehittyneistä analyysitekniikoista, jotta
elintarvikkeita tutkittaisiin yhteisesti sovitusti aina tehokkaimmalla ja luotettavimmalla menetelmällä. On line -mittausten laadunvarmistuksen tulee perustua
mahdollisimman jäljitettäviin
menetelmiin.
Susanna Eerola
puheenjohtaja, FT
johtoryhmä
Elintarvikkeita analysoidaan tulevaisuudessakin. Tekniikat kehittyvät ja kemiallisesta analytiikas-
7
Kuva VTT
Pintahygieniamenetelmien
kehittämiseen tulee
panostaa
Tulevaisuudessa hygienian
ylläpitämiseen tarvittavat
menot on otettava mukaan kustannuslaskelmiin.
Toisaalta hygieniainvestoinneista koituva hyöty on
pystyttävä yhä paremmin
arvioimaan rahallisesti.
n Kaikki tiedämme, että satsatut
T eema
rahat hygieniaan eivät suoraan
näy tuloina, sillä hygieniatutkimus ei tuo uusia tuotteita. Laiminlyöty hygienia maksaa kuitenkin yritykselle takaisinvetona, brändin huononemisena ja
mahdollisesti jopa markkinoiden
menetyksenä. Pahimmillaan yritys voi joutua maksamaan suuria korvauksia, jos huonolaatuiset tuotteet ovat aiheuttaneet
kuoleman tai pitkäaikaissairauden.
”Puhtaus on puoli ruokaa”.
Niinpä elintarvikeprosesseissa
hyvä hygienia tulee aina olemaan
välttämätön, varsinkin kun nykyään tuotetaan isoja tuote-eriä
keskitetysti, jolloin tuotteen pitkä
säilyvyysaika mahdollistaa jakelun laajalle alueelle ja pitkän
myyntiajan.
Kun tuotteita valmistetaan
isoissa erissä ja jakeluverkko on
laaja, vahingot laiminlyödystä
hygieniasta ovat tosi isot. Lisäksi
isojen tuote-erien takaisinveto
mikrobiologisten ongelmien esiintyessä on suorien taloudellisten
tappioiden lisäksi haitallista
tuotteen maineelle.
Paljon on jo tehty
Hygieniatutkimuksissa on viime
aikoina panostettu riskinhallintaan. Riskinarvioinneilla voidaan
havaita epäkohtia elintarviketeollisuusprosesseissa ja puuttua
systemaattisemmin kriittisimpien prosessikohtien hygieniatasojen parantamiseen.
Eräs lähestymistapa ongelmakohtien kartoittamiseen on tietokoneavusteisten mallinnusoh-
jelmien käyttö. Tuotantoa tai pesuprosessia voidaan simuloida
virtuaalisesti, jolloin esimerkiksi
puutteet laitteen hygieenisessä
suunnittelussa paljastuvat.
Laitesuunnittelua voidaan parantaa vähemmällä mikrobiologisella testauksella ja myös
säästää aikaa, sillä mikrobiologiset analyysit ovat aikaa vieviä.
Tästä aiheesta ilmestyy tarkempi kirjoitus seuraavassa Kehittyvä Elintarvike -lehden numerossa. Antimikrobisten pintojen ja
materiaalien sovellukset elintarviketuotannossa ovat myös ajankohtaisia riskinhallinnan osaalueita.
Validoituja pikamenetelmiä
kaivataan
Jo pitkään on tiedetty pinnoilta
tehtävän mikrobiologisen näytteenoton olevan haasteellista.
Mikrobeilla on taipumus kiinnittyä pinnoille. Niiden irrottaminen viljelymenetelmiin perustuviin määrityksiin pitää tehdä hellävaraisesti pintoja ja eläviä mikrobeja vahingoittamatta.
Mikroskoopilla on havaittu
perinteisellä puuvillavanutupolla tehtävän näytteenoton irrottavan vain osan pinnalla olevista
mikrobeista. Patogeenien määrittäminen näytteestä perinteisillä viljelymenetelmillä on hidasta ja työlästä.
Uudet molekyylibiologiset tunnistusmenetelmät ovat nopeampia, mutta niitä ei ole vielä validoitu virallisiksi määritysmenetelmiksi. Mikrobiologisten määritysmenetelmien kehittäminen
suoraan pinnoilta tehtäviksi pikamäärityksiksi antaisi käyttökelpoista tietoa pintahygieniasta
ennen tuotannon aloittamista.
Molekyylibiologisia määritysmenetelmiä on olemassa useille
eri mikrobiryhmille, mutta niiden
käyttö rutiinivalvonnassa varsinkin pienissä ja keskisuurissa
elintarviketeollisuuslaitoksissa
on turhan kallista ja hankalaa.
Toivottavasti lähivuosina saa-
daan markkinoille käytännönläheisiä ja kohtuuhintaisia sovelluksia mikrobien nopeaan määritykseen. Samalla näiden menetelmien validointi on tärkeässä
roolissa, mutta taitaa mennä vielä tovi, ennen kuin validoinnit on
tehty.
Viime vuonna on otettu käyttöön Euroopan yhteisön ja kansallinen uusi elintarvikehygienialaki. Käyttöönotto saattaa
vielä olla joiltakin osin ns.
vaiheessa, ainakin jos katsomme Eurooppaa kokonaisvaltaisesti. Verkottuminen uusien EUmaiden kanssa on tällä hetkellä
aktiivista ja yhteistyölla pyritään
yhtenäistämään hygieniakäytäntöjä ja lisäämään hygieniatietoutta. Uusien ISO 22000 -sarjan
standardien käyttöönotto on tietääksemme myös vaiheessa, sillä se on hyvin raskas ja vaativa
prosessi.
Hankkeita suunnitteilla
Mikrobimääritykset ovat kalliita,
ja hygienian parantamiseen täh-
tääviä toimenpiteitä ei elintarviketeollisuuden päättävissä elimissä useinkaan nähdä kannattavina investointeina.
Tämän ongelman ratkaisemiseksi on mm. suunniteltu VTT:n
ja Eviran yhteistyönä projektia,
jossa hygienia saataisiin mukaan kustannuslaskelmiin ja hygieniainvestoinneista koituva
hyöty pystyttäisiin arvioimaan
rahallisesti.
Hygienian parantamiseen tähtääviä investointeja voidaan verrata vakuutusmaksuihin: jos hygieniaan ei panosteta, mikrobiologisten ongelmien esiintymisen
riski kasvaa.
Gun Wirtanen, TkT
johtoryhmä
gun.wirtanen@vtt.fi
Satu Salo
tutkija, PhD
VTT
satu.salo@vtt.fi
Elintarvikehygienian jaosto
kokoaa alan hygieniaosaajat
n Elintarviketieteiden Seurassa
hygienian hallinnan merkitys on
jo pitkään tiedostettu. Niinpä
EHJ:lla on menossa jo 21. toimintavuosi. Jaosto onkin seuran toiseksi vanhin, aistinvaraisen tutkimuksen jaoston ollessa vanhin
(24. toimintavuosi menossa).
Jaostossa elintarvikehygienialla tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla voidaan taata
elintarvikkeen turvallisuus, terveellisyys ja puhtaus sen kaikissa tuotantovaiheissa kulutukseen asti. Jaosto edistää ja kehittää elintarvikehygienian tutkimusta, tiedonvälitystä ja koulutusta sekä toimii yhdyssiteenä
alalla toimivien Elintarviketieteiden Seuran jäsenten välillä.
Tehtäväänsä jaosto on toteuttanut kehittämällä ja ylläpitämällä yhteistyötä elintarvikealan
korkeakouluopetuksen, tutkimuksen ja yritysten kanssa, järjestämällä teemapäiviä, ekskursioita yms. ja pitämällä jäsenistöä ajan tasalla alaan liittyvistä
koti- ja ulkomaisista kursseista,
kongresseista ja kirjallisuudesta. Samaa työtä jatketaan tulevaisuudessakin. Seuraamalla
Kehittyvä Elintarvike -lehteä pysyy parhaiten ajan tasalla jaoston toiminnasta. Kaikki Seuran
jäsenet ovat tervetulleita toimintaan ja yhteisiin talkoisiin mukaan!
Gun Wirtanen
Yhteiskunnalla on aina
vain vähemmän resursseja
hoitaa terveydenhuollon
kasvavia menoja. Ravitsemushoito on halvempi ja
esimerkiksi diabeteksen
ehkäisyssä tehokkaampi
keino vähentää sairauksia
kuin kalliit lääkehoidot.
Hyvän ravitsemuksen merkitys on todella kasvamassa.
n Ravitsemustutkimus on po-
rautunut viime vuosina entistä
syvemmälle ja hyödyntää molekyylibiologian menetelmiä, joiden avulla pyritään ymmärtämään ravitsemuksen ja geenien
välisiä vuorovaikutuksia. Myös
”aivot ja ravitsemus” ovat nousemassa yhä enenevässä määrin huomion kohteeksi.
Pyrkimyksenä on mm. oppia
ymmärtämään ruoanvalintaa
sääteleviä psykologisia tekijöitä
tai muita keskeisiä syömisen
säätelymekanismeja sekä selvittää ravitsemuksen yhteyksiä
mielialaan, masennukseen ja
Alzheimerin taudin sekä dementian kehittymiseen.
Rahoituksesta pulaa
Suurimpia pullonkauloja ravitsemustutkimuksen etenemiseksi
on rahoituksen pitkäjänteisyyden puute ja niukkuus, erityisesti teollisuuden rahoitus on niukkaa. Suurin osa tutkimusajasta
kuluukin rahoituksen hakemiseen ja rahoituksen käytön raportoimiseen.
Radiossa oli vähän aikaa sitten juttua tieteen rahoituksesta.
Ohjelmassa esitettiin, että Suomessa tulisi olla tieteen ”managereita”, henkilöitä, jotka hankkivat ja hoitavat tieteellisen tutkimuksen rahoitusta ja hallintoa.
Toinen ohjelmassa esitetty
ajatus oli se, että perusrahoitusta tutkimukseen tulisi myöntää
hyville yksiköille ilman erillisiä
hakemuksia, ts. rahoittajan tulisi
etsiä uusia potentiaalisia ryhmiä
eikä ryhmien rahoittajaa. Näistä
varmasti olisi apua koko elintarviketutkimukseen, ei pelkästään
ravitsemustutkimukseen!
Oikean ravitsemuksen
merkitys kasvaa
Ravitsemuksen merkitys on ehdottomasti kasvamassa, koska
yhteiskunnalla on entistä vähemmän resursseja hoitaa terveydenhuollon kasvavia menoja. Ravitsemushoito on aina halvempi (ja mm. diabeteksen ehkäisyssä tehokkaampi) keino vähentää sairauksia kuin kalliit
lääkehoidot.
Monenlaista alaa edistävää
uutta on tulossa. Metabolomiikan menetelmät ja bioinformatiikka tulosaineiston käsittelyssä ovat jo tutkimuskäytössä. Niiden avulla pyritään ymmärtämään useita aineenvaihdunnassa samanaikaisesti tapahtuvia
muutoksia ja niiden yhteyksiä
eri tekijöihin.
Kuluttajien avuksi on kehitetty jo nyt yhä tehokkaampia tietotekniikan mahdollisuuksia järkevän ruokavalion ja liikunnan tasapainotteluun. Teollisuutta ja
yksittäisiä kuluttajia suoraan
koskettava asia on parhaillaan
toteutettava EU:n lainsäädännön uudistuminen ravitsemusväitteiden osalta. Tähän tulee
oleellisesti liittymään myös ravintosisältöprofiilin määrittely,
joten jatkossa väitteitä voi esittää vain tuotteille, jotka täyttävät ravintosisältöprofiilin kriteeristön. Ravintosisältöprofiilin yksityiskohtia ollaan EU:n asiantuntijavoimin juuri valmistelemassa. Muutos tulee käytäntöön
noin 1–2 vuoden sisällä.
Alan kehityksessä tarvitaan
yhteisvastuullisuutta. Hyvien ravitsemusratkaisujen ja niitä tukevien työkalujen kehittäminen
ja käyttöönotto tulisi nähdä kokonaisuutena, johon osallistuvat ravitsemuksen ja terveyden-
huollon asiantuntijoiden, elintarviketeollisuuden ja ruokapalvelujen tuottajien – ja tietenkin
itse kuluttajien - lisäksi mm. kaupan ja viestinnän ammattilaiset.
Hannu Mykkänen
professori
hannu.mykkanen@uku.fi
Hyvä ravitsemus vaatii
yhteisvastuullista toimintaa
Anja Lapveteläinen
puheenjohtaja, FT
johtoryhmä
Itä- ja Pohjois-Suomen
jaosto tänään ja huomenna
n Itä- ja Pohjois-Suomen jaosto
(IPSJ) on ETS:n 60-vuotisjuhlavuotena toiminut noin kahden
vuoden ajan. Alusta lähtien tehtäväkenttä on ollut kahtalainen:
haluamme ETS:n sisällä pitää
aktiivisesti esillä ravitsemukseen liittyviä asioita ja toisaalta
liputamme alueellisen vaikuttavuuden puolesta, eli pidämme
ETS:n toimintaa vireänä myös
ns. ”kehäkolmosen pohjoispuolella”.
Katsomme onnistuneemme
tehtävissämme ihan kohtuullisesti: toimintakautemme aikana
on viritelty yhteistyökuvioita
muiden ravitsemusvaikuttajien
kanssa (SRY, RTY, Suomen Lihavuustutkijat). Parhaillaankin on
suunnitteilla yhteisen seminaarin toteuttaminen kevään 2008
aikana.
Alueellinen vaikuttavuus on
näkynyt yhteisten retkien ja mm.
niistä poikineiden pienimuotoisten yritysesittelyiden muodossa
Kehittyvä Elintarvike -lehdessä.
Vuonna 2007 jaosto järjestää
Terveellisyys – haaste tuoteviestinnälle -seminaarin FoodTec
-messujen yhteydessä 17.10.
Helsingin Messukeskuksessa.
Ravitsemus ja sen merkitys
hyvinvoinnin ylläpitäjänä näyttää säilyttävän trendikkään ase-
mansa myös tulevaisuudessa.
Suurimmat suomalaiset yritykset ovat tässä imussa olleet mukana, monet jopa suunnannäyttäjinä, jo pitkän aikaa.
Voikin hyvällä syyllä kysyä,
miten pienet yritykset pärjäävät
tässä kilpailussa ja monimuotoisen osaamisen ruletissa? Miten
saadaan kaupan ja HoReCan
sektorit aidosti innostumaan
myös hyvinvointiin tähtääviin
ratkaisuihin? Osaisimmeko avata teitä uudenlaisille palveluille?
Pienen aluejaoston on turha
yrittää vastata liian suuriin haasteisiin. Meille riittää, että tarjoamme seuran sisällä luotettavaa
ravitsemukseen liittyvää tietoa
ja asiantuntemusta sitä tarvitseville ja avaamme toiminnallamme tiedotuskanavia uusille alan
virtauksille.
Tärkeää on myös toimia hyvässä yhteistyössä sekä muiden
alan asiantuntijoiden että alueemme yritysten ja muiden alan
toimijoiden kanssa. Hauskanpitoa, jäsenten rekrytointia ja keskinäistä yhteydenpitoa sekä alueellista vaikuttavuutta unohtamatta!
Anja Lapveteläinen
Tehokkaita prosesseja tarvitaan
Elintarvikeraaka-aineiden
jalostamiseen terveellisiksi
ja turvallisiksi tuotteiksi
tarvitaan jatkossakin oikeanlaisia, tehokkaita ja
hellävaraisia prosesseja.
Usko prosessitutkimuksen
kannattavuuteen kaipaa
uutta potkua niin yrityksiltä kuin rahoittajiltakin.
Kuva BioTRIM
n Elintarvikeprosessien tutkimus
oli Suomessa vilkasta erityisesti
1980–1990-luvuilla, sekä yliopistoissa että VTT:llä ja MTT:ssä.
Paljon saatiin aikaiseksi. Prosesseja optimoitiin ja erilaisia
minimal processing -menetelmiä
kehitettiin ajan ja kustannusten
säästämiseksi sekä sivuvirtojen
minimoimiseen, fraktiointitekniikoita funktionaalisten yhdisteiden erottamiseen, mukaan lukien kuivaerotustekniikat. Opittiin
myös tuntemaan uudempien
prosessitekniikoiden, kuten korkeapainetekniikan mahdollisuuksia ja puutteita.
Nykyinen elintarvikealan prosessitutkimus keskittyy pitkälti
entsyymien hyväksikäyttöön ja
kapselointitekniikan kehittämiseen. Myös sivuvirtojen hyödyntämiseen ja sitä kautta niiden arvon nostamiseen on panostettu.
Prosessilaitetutkimus on kalvo-
tekniikoiden läpimurron jälkeen
ollut vähäisempää.
Asennemuutosta kaivataan
Ilman prosesseja raaka-aineet
eivät muutu tuotteiksi. Prosessikehityksen rahoitus on ollut viime vuosina varsin niukkaa. Korkeakoulut tarvitsevat lisäystä
perusrahoitukseen.
Valitettavaa on myös, että
elintarviketeollisuus ei ole kovin
tutkimusja tuotekehitysorientoitunutta. Lienevätkö syinä konservatiivisuus ja hidasliikkeisyys? Minimal prosessingin sijaan on havaittavissa minimal investing. Asennemuutos teollisuudessa on todella tarpeen;
uusiin asioihin pitää tarttua räväkämmin iänikuisen saman sopan sotkemisen sijaan. Aloitetaan vaikkapa sähläyskustannusten suuntaamisesta uuden
kehittämiseen!
Toisaalta tutkimustakin on
syytä ravistella, tuottavuus lienee siinäkin oleellista. Perustutkimus on toki tarpeellista, mutta
atomi on keksitty jo aikoja sitten, mutta kaikkia sen käyttömahdollisuuksia ei. Prosessien
tehokkuus, kustannustehokkuus ja kilpailukyky on huomioitava jo tutkimusvaiheessa.
Jos yritykset saavat riittävän
tuoton tutkimukseen investoimilleen rahoille, niin sitä
kautta rahoitustilannekin helpottunee.
EU-tutkimusrahoitusta tulisi niin
teollisuuden kuin
yliopistojenkin
hyödyntää entistä paremmin!
T eema
Tulevaisuuden
näkymät hyvät
Prosessien tarve
pysyy tulevaisuudessa
vähintäänkin samana,
mitä se tänä päivänä on.
Kuluttajat kaipaavat puolivalmiita ja valmiita tuotteita helpottaakseen ruoanlaittoa kotona. Varsinkin arkiruokailu perustuu pitkälti valmisruokaan.
0
Suomalaisuus on edelleen arvossaan. Kuluttajat haluavat
elintarvikkeittensa raaka-aineiden olevan suomalaisia, ja ne
kannattaa prosessoidakin Suomessa, kunhan vain pidämme
huolen prosessoimisen taloudellisesta kilpailukyvystä.
Prosesseja kehitettäessä on
otettava huomioon entistä paremmin terveysvaikutteisten yhdisteiden säilyminen prosessissa, tuotteiden oikea energiasisältö, erikoisruokavaliota (mm.
keliakia, diabetes, painonhallinta) noudattavat kuluttajat, mielihyvätuotteet jne.
Uusia prosessimenetelmiä ja
teknologioita on tulossa. Entsyymejä, kapselointitekniikkaa,
nanotekniikkaa ja yhdistelmätekniikoita hyödynnetään. Prosessilaitteiden hygieniastandardointi etenee. Lisäksi entistä
enemmän kiinnitetään huomiota
prosessien ympäristövaikutuksiin; tuotteiden ekologinen jalanjälki on huomispäivän, ellei jo
nykyajan vaatimuksia!
Heikki Manner, MMM
johtoryhmä
heikki.manner@luukku.com
Prosessitekniikan jaosto
kutsuu toimintaansa
mukaan
n PTJ on järjestänyt toimintansa
aikana erilaisia seminaareja ja
ekskursioita yksin tai yhteistyössä EHJ:n kanssa. Seminaarien aiheina ovat olleet mm. erotustekniikat, kromatografiatekniikat
elintarviketeollisuudessa ja prosessien hygienia. Vuonna 2007
pidetään seminaari mm. FoodTec
-messujen yhteydessä 18.10. Helsingin Messukeskuksessa. Seminaarin teema on Kotoista ruokaa
elintarviketeollisuudesta.
Opintokäyntejä on tehty sekä
kotimaassa että ulkomailla. Kotimaan ekskursioita on suuntautunut mm. Lahteen ja Turkuun. Viimeisin ulkomaanekskursio tehtiin Viroon vuonna 2005 yhdessä
elintarvikehygienian jaoston
kanssa.
Tule mukaan PTJ:n toimintaan
osallistumalla seminaareihimme
ja retkiimme. Voit myös tehdä
ehdotuksia PTJ:n johtoryhmän
jäsenille sopivista seminaariaiheista, retkikohteista ja muusta
toiminnasta.
Mietimme esimerkiksi sopivaa
keinoa ajankohtaisen prosessitiedon vaihtamiseksi jäsenten
kesken. Tällä hetkellä pohdimme
mm. entsyymien käyttöä sekä
kapselointi- ja nanotekniikoita.
Askarruttaako sinua jokin prosesseihin liittyvä asia, josta haluaisit tietää lisää, tai haluaisitko ratkaista jonkin ongelman?
PTJ:n toiminta ja jäsenet voivat
auttaa.
Jos olet kiinnostunut tilaisuuksien, retkien ja muun elintarvikkeiden valmistusprosesseihin
liittyvän toiminnan ideoinnista ja
järjestämisestä, osallistumisesi
PTJ:n toimintaan tai PTJ:n johtoryhmän toimintaan antaa sinulle
siihen hyvät mahdollisuudet.
Kerro toiveistasi ja kiinnostuksestasi johtoryhmän jäsenille
esim. sähköpostitse.
Asuinpaikkakaan ei liene esteenä johtoryhmän toimintaan
osallistumiselle. Pyrimme pitämään suurimman osan PTJ:n johtoryhmän kokouksista siten, että
niihin voi osallistua etänä puhelin-taivideoneuvottelusiltayhteydellä.
Kirsi Jouppila, ETT
johtoryhmä
Heikki Manner, MMM
johtoryhmä
heikki.manner@luukku.com
Onnittelemme juhlivaa
Elintarviketieteiden Seuraa!
Ammattitaitomme on aina käytössäsi
www.givaudan.com
www.euracon.com
www.gjema.fi
An ITW Company
www.helsinginmylly.fi
Onnittelut 60-vuotiaalle seuralle
www.norfoods.fi
Tamro MedLab Oy on nyt
OneMed Oy
PAKKAUSTEKNOLOGIA - PTR
ETS:n kannattajajäsen
www.tplus.fi
VTT onnittelee ja kiittää
yhteistyöstä 60 vuotta täyttävää
Elintarviketieteiden Seuraa.
www.vaasan.com
Kehittyva_Elintarvike_VTTonnitte1 1
1
26.3.2007 14:21:50
Luomustrategian tavoite:
Suomen elintarvikeviennistä
kymmenesosa luomua
Suomalaisten luomutuotteiden strategia puhutti
Luomupäivillä Mikkelissä,
johon oli kokoontunut yli
200 osanottajaa ympäri
maata. Tavoitteena on, että vähittäiskaupan luomumyynti yltää kuuteen prosenttiin vuoteen 2015 mennessä ja kymmenesosa
elintarvikeviennistä on luomua.
n Luomumarkkinoiden kehittä-
Kuvat Irma Ryynänen
misen strategiaryhmän puheenjohtajan, kansanedustaja Heidi
Hautalan mukaan tavoitteena
on nostaa luomu uudelle tasolle
Suomessa.
– Luomutuotteiden asemaa
vahvistetaan niin kotimaisilla vähittäis- ja ammattikeittiömarkkinoilla kuin viennissä. Kulmakivenä on toiminnan kehittäminen
asiakaslähtöiseksi unohtamatta
kuitenkaan, että luomu on kestävän kehityksen työkalu koko
elintarvikeketjussa.
Hautala esitteli maaja metsätalousministeriön luomuyhteistyötyöryhmän strategiset linjaukset, joita ovat asiakaslähtöisyys, tehokas yhteistyö, oppiminen ja innovatiivisuus sekä kirkas profiili.
Suomalaisen luomumarkkinoiden kehittämisen visiona on,
että Suomi on vuonna 2015 Eu-
roopan kärkimaita luomutuotannossa ja -kulutuksessa. Strategisiksi tavoitteiksi on asetettu,
että kotimaan vähittäiskaupan
myynnissä luomuruuan osuus
on 6 %, kaikissa julkisen sektorin ammattikeittiöissä käytetään
luomutuotteita, yksityisellä sektorilla luomua käyttävien keittiöiden määrä kasvaa 15 % ja Suomen elintarvikeviennistä 10 %
on luomua.
– Edellytykset käänteelle ja
kasvulle ovat olemassa, kunhan
alan toimijat tiivistävät yhteistyötään koko ketjussa pellolta ruokapöytään, Heidi Hautala totesi.
Luomulla hyvät
vientinäkymät
Finpron Organic Food Finland vientirenkaan vientipäällikkö
Erkki Pöytäniemi arvioi strategiassa asetetut tavoitteet koviksi.
– Onnistuminen edellyttää,
että toimijat koko arvoketjussa
sitoutuvat yhteisen luomuvientistrategian toteuttamiseen.
Suomalaisilla luomutuotteilla on
kysyntää maailmalla, ja vienti
kasvaa tasaista tahtia. Monen
syötävän vientituotteen kasvun
esteeksi nousee kuitenkin raaka-aineen saatavuus, esimerkiksi luomukaurasta on huutava
pula, Pöytäniemi kertoi.
Merkittävä osa suomalaisista
luomuvähittäistuotteista viedään
yhteisen suomalaisen brändin
(Napapiiri Organics) alla. Nimellä
Napapiiri Organics -tuotteet muodostavat yhteisen vientibrändin,
jonka alla mm. Petsmon Marjojen marjatuotteet ovat
valloittaneet maailmaa.
halutaan tuoda esille suomalaisuutta, luontoa ja puhtautta.
– Brändin alle on jo valmistunut ensimmäiset vähittäismyyntiin kehitetyt tuotteet eli Maustaja Oy:n sokerittomat marjahillot. Helsingin Myllyltä on tulossa
kaurapohjaisia Napapiiri Organics -merkillä varustettuja vähittäistuotteita. Ensimmäiset kaupat ovat syntymässä juuri Kaukoitään, Pöytäniemi valaisi vientinäkymiä.
Finpron vientirenkaaseen kuuluvat Helsingin Mylly Oy Järvenpäästä, Finnamyl Oy Kokemäeltä,
Norrgård Oy Närpiöstä, Maustaja
Oy Pyhännältä, Kankaisten Öljykasvit Oy Hämeenlinnasta, Laihian Mallas Oy Laihialta, Kiantama
Oy Suomussalmelta ja Koivulan
Leipomo Oy Anjalankoskelta.
– Esimerkiksi luomukauraa
viedään nyt paljon pelkkänä raaka-aineena, vaikka kaikki luomukaura voitaisiin jalostaa hiutaleeksi jo kotimaassa, Pöytäniemi harmitteli.
T apahtumia
Luomu tutuksi ammattikeittiöiden asiakkaille
Savon ammatti- ja aikuisopiston
lehtori ja ekokouluttaja Irma
Kärkkäinen oli vahvasti sitä
mieltä, että luomutuotteiden kehittämisen strategiset tavoitteet
ovat saavutettavissa, jos niin haluamme.
– Aina löytyy vastustusta, mutta kaikki on voitettavissa.
Strategian onnistumista vauhdittamaan on aloitettu Lähikeittiöhanke 2006–2008. Sen tavoitteena on aktivoida julkisen sektorin ammattikeittiöitä kehittämään lapsille ja nuorille tarjotun
ruuan laatua. Hanke järjestää
hankintalakiin liittyviä neuvontaseminaareja ruokapalveluhenkilöstölle alueellisten yhteistyökumppaneiden kanssa sekä kartoittaa tietoja ja käytännön kokemuksia julkisen sektorin ympäristövastuullisiin elintarvikehankintoihin liittyvistä kehittämishankkeista EU-maissa.
Ensimmäiset valtakunnalliset
lähiruokaviikot on tarkoitus toteuttaa tämän vuoden syyskuussa. Koordinaattorina toimivat
MTK ja Lähikeittiöhanke.
– Tavoitteena on tehdä luomu
tutuksi ammattikeittiön asiakkaille, Kärkkäinen kertoi.
Tämä on pikku hiljaa toteutumassa. Luomupäivien illallisenkin oli toteuttanut Mikkelin ammattikorkeakouluun kuuluva ravintola Talli, jonka restonomiopiskelijat olivat valmistaneet
pääasiassa luomuraaka-aineista
koostuvan tarjoilun. Suurin osa
raaka-aineista oli hankittu lähialueelta.
Ravintola Tallin luomuinnostus on ollut niin suurta, että se
Luomupäivien yleisö sai nauttia savustettua luomulammasta,
jota tarjosivat ravintola Tallin kokki Jussi Liimatainen (vas.),
esimiesharjoittelija Jani Marjo ja restonomiassistentti Henna
Liukkonen.
2
Projektipäällikkö Minna Kantén
Finfood Luomusta kertoi kulutta-
Irma Ryynänen, MMM
irma.ryynanen@kolumbus.fi
Seuran jäsen ja Kehittyvä
Elintarvike -lehden avustaja
Pirkka Luomuporkkanasose
Vuoden Luomutuote 2007
n Luomupäivillä julkistettiin Vuo-
den Luomutuote 2007, Pirkka
Luomuporkkanasose. Tuotteen
valmistaja on Lieksan Laatuherkut Oy ja valmistuttaja Ruokakesko Oy. Tuote on tullut markkinoille marraskuussa 2006, ja se
on K-ruokakauppojen valikoimissa valtakunnallisesti.
Luomuliitto ry:n vuosittain järjestämän kilpailun tarkoituksena on tehdä tunnetuksi kotimaisia luomutuoteuutuuksia, joiden
pääraaka-aineet ovat suomalaisia ja jotka on tuotettu luomuvalvontaan kuuluvalla tilalla.
Kilpailun finaaliin pääsi kuusi
tuotetta: Lieksan Laatuherkkujen Pirkka luomuporkkanasose, Petsmon Marjojen saskatoonjuoma ja porkkana&marja
-smoothie, Sysmän Luomuherkkujen omenakarpalo luomumysli, Kymppi-Maukkaiden sokeriton luomumämmi sekä Polar
Shiitakkeen luomusiitakesienipakkaus.
Valintaraadissa olivat tarkastaja Jaana Elo Evirasta, yksikönjohtaja Risto Pitkänen Finfood
Luomusta, koordinaattori Eija
Muukka Luomukeittiökeskuksesta, luomuneuvoja Sari Hiltunen Pirkanmaan Maa- ja kotitalousnaisista sekä raadin puheenjohtajana ja järjestäjän
edustajana päätoimittaja Tiina
Ketola.
Raadin mielestä Pirkka Luomuporkkanasose on kotona valmistetun makuinen. Tuote on raikas ja porkkanaisen oranssi sekä
rakenteeltaan hyvä. Se soveltuu
kaikenikäisille ja -kuntoisille ruokailijoille. Pakkauskoko (500 g)
sopii useimmille kotitalouksille,
ja tarvittaessa valmistaja voi suurentaa pakkausta ammattikeittiökäyttöön sopivaksi.
Erotuksena muihin vastaaviin
markkinoilla oleviin tuotteisiin
Pirkka Luomuporkkanasose on
täysin kypsä tuote. Tämä helpottaa ja monipuolistaa tuotteen
käyttöä. Sitä voi käyttää sinällään lämpimänä tai kylmänä välipalana yhtä hyvin kuin erilaisten
ruokien, esimerkiksi keittojen ja
laatikoiden tai leivonnan, raakaaineena.
Idätys ja hapatus vähentävät gluteenin määrää
ETMJussi LoponenonväitellytHelsinginyliopistossaviljanproteiineissa tapahtuvista muutoksista viljan
hapattamisprosesseissa.VäitöskirjatutkimusProlamin degradation in
sourdoughsvahvistikäsityksensiitä, että viljaproteiineja hajottavat
hapattamisen aikana nimenomaan
viljanomatentsyymit,eiväthapattamisessa käytetyt mikrobit. Viljan
proteiinejahajottavatentsyymittoimivatkinparhaitenhappamissaolosuhteissa.
Tutkimusosoittimyös,ettäperinteisissä vehnä- ja ruishapantaikinoissa tapahtuu käytännössä aina
viljaproteiinienhajoamista.Sensijaankauralesevellinhapattamisessa
kauranproteiiniteiväthajoa.
Viljaproteiinien hajoamisen voimakkuusriippuukinkäytettyjenvilja-
raaka-aineiden entsyymiaktiivisuudesta.Vehnängluteeni-proteiinithajosivat tehokkaasti, kun vehnähapantaikina valmistettiin idätetystä
vehnästä, jossa on erittäin paljon
proteiinejahajottaviaentsyymejä.
Tällaisenkorkeaanentsyymiaktiivisuuteen perustuvan teknologian
käyttöleivonnassaonteknologisesti
haastavaa,muttasevoisitulevaisuudessa avata ovia uudentyyppisille,
keliaakikoillesoveltuvilletäysjyväviljaasisältävilletuotteille.
Huomioitavaaon,ettätässätutkimuksessaeikuitenkaanvieläselvitetty,olikogluteeni-proteiinienhajoaminenedennytniinpitkälle,että
niidenkeliakia-haittavaikutuksetolisivatpoistuneet.
Lisätietoja:http://ethesis.helsinki.
fi/julkaisut
Rintamamiesten muonitus sotavuosina 1939–1945
MML Anneli Pranttila on väitellyt
HelsinginyliopistossarintamamiestenmuonituksestaSuomessasotavuosina1939–1945.TutkimusperustuupääosinSota-arkistonjapuutossairauksienosaltaLääkintöarkiston
asiakirjoihin.
Suomieiollutvalmistautunutsotaan.Talvisodanalkaessamaassaoli
elintarvikkeita ja rintamamiesten
muona-annoksetolivatrunsaita.Ankarattaistelut,kovapakkanen,kalustonpuutejahenkilökunnantottumattomuus aiheuttivat käytännön
ongelmia.Vakaviaravitsemusongelmiaeilyhyensodanaikanaehtinyt
kuitenkaantullaesille.
Jatkosodanaikanamaanelintarviketuotanto pienentyi työvoima-,
polttoaine-jarehupulanvuoksi.Ulkomaankauppa tyrehtyi. Lähinnä
Saksastajasenvaikutuspiiriinkuuluneistamaistasaatiinkuitenkinostaaviljaa,perunoita,lihaa,suolaa,
vitamiinejaym.Tuontija50000suomalaisen sotilaan saksalaismuonitus Pohjois-Suomessa pelastivat
suomalaisetnälältä.
Pitkätkuljetusmatkat,huonotkulkuväylätsekävanhentunutjakulunut
kalusto vaikeuttivat rintamamuonitusta.Ruokamuuttuiyksitoikkoiseksi
jamuona-annoksiajouduttiinsupistamaan. Tilanne oli vaikein talvella
1941–1942,jonkajälkeenuseimmat
sairaalahoitoavaatineetpuutossairaustapaukset tulivat esille. Kokonaisuudessatapauksiaesiintyivainrunsaat300kokojatkosodanajalla.Väitöskirjakuvaa,milläkeinoillaselvittiin
jakuinkahankittiinlisäruokaa.
Lapinsodassamuonituksenongelmatolivatentistäsuuremmat,eikä
mm.kenttäkeittiöitävoitukuljettaa
tuhotuilla,miinoitetuillateillä.Puutostautipotilaitaeikuitenkaantullut
pohjoisensairaaloihin.
Puutteistaanhuolimattamuonitus
näyttäätäyttäneentehtävänsäjaonnistuneenpitämäänrintamamiehet
taistelukelpoisina ja -tahtoisina,
eikä puutossairauksia tai epidemioitaesiintynytlaajasti.
fi/julkaisut
Tehostettu elintapaohjaus pienentää diabetesriskiä
ETM Jaana Lindström on väitellyt
HelsinginyliopistossaaiheestaPrevention of type 2 diabetes with lifestyle intervention – emphasis on dietary composition and identification of
high-risk individual.Työssä
Työssätutkittiin
tutkittiin
mahdollisuuttaehkäistäelintapaohjauksenavullatyypin2diabeteksen
puhkeamistasuurensairastumisriskinomaavillahenkilöilläsekäkehitettiin seulontamenetelmä suuririskistenhenkilöidentunnistamiseksi.
Väitöskirjatyöosoitti,ettätehostetulla elintapaohjauksella on mahdollistasaadaaikaanpitkäaikaisia,
edullisiamuutoksiakorkeandiabe-
tesriskinomaavienhenkilöidenruokavaliossajaliikuntatottumuksissa
sekäpainossajasydän-javerisuonitautienriskitekijöissä.
Terveelliset elintavat puolestaan
pienentävätriskiäsairastuadiabetekseen,javaikutussäilyymyöstehostetunohjauksenlopettamisenjälkeen.
Tehostettuaohjaustatulisitarjota
erityisesti riskiryhmille. Tällaiset
suuririskisethenkilötonmahdollista
tunnistaa nopeasti, pienin kustannuksinjasiltivarsinluotettavastiyksinkertaiselladiabetesriskitestillä.
fi/julkaisut
Vuoden Luomutuote 2007 on
Pirkka Luomuporkkanasose,
500 g.
V äitöksiä
Luomumyönteiset kuluttajat
harkitsevia
jatutkimuksista. Niiden mukaan
luomumyönteiset harkitsevat
tarkkaan, mitä syövät, jotta pysyisivät fyysisesti hyväkuntoisina. Terveellistä perusruokaa pidetään hyvinvoinnin tärkeänä
lähteenä. Tällaiset ihmiset etsivät ahkerasti tietoa ja pitävät
luomutuotteita eettisesti hyvänä
valintana.
– Kysyttäessä kuluttajilta, miten uskotte oman luomutuotteiden käytön kehittyvän tulevaisuudessa, 8 % vastaajista sanoo
lisäävänsä selvästi, 32 prosentilla käyttö lisääntyy vähän ja 31
prosentilla ei tapahdu muutosta,
Kantén valaisi tutkimustuloksia.
jatkuu s. 65
saavutti valtakunnallisen Portaat
luomuun -valmennusohjelmassa
toisen portaan. Ravintola käyttää
päivittäin neljää luomuraaka-ainetta, ja lisäksi käytössä on viikoittain neljä muuta luomuraaka-ainetta tai luomutuotetta.
Muut Portaat Luomuun -diplomin saajat luomupäivillä olivat
kylpylähotelli Peurunka Laukaasta, Peräniemen Kasino Kuopiosta sekä Ramin konditorioiden molemmat toimipaikat Mikkelistä. Kaikki pääsivät ensimmäiselle luomuportaalle. Toiselle portaalle pääsivät Mikkelin
Seurakuntayhtymän Susiniemen
leirikeskus ja Montessori-leikkikoulu Mikkelistä.
Kalan käsittelyä
kehittämällä parempi tuotelaatu
T iede & Tutkimus
n Suomessa ruokakalatuotanto
viljelemällä on vielä melko uutta, koska ensimmäiset kirjolohen makean veden kasvattamot
perustettiin vasta 1960-luvulla.
Meriviljelykokeilut pääsivät alkuun kymmenen vuotta myöhemmin. Tuotanto lisääntyi aina
1990-luvun alkuun asti, jonka
jälkeen kasvatusmäärät alkoivat
laskea.
Suurin osa Suomen ruokakalan tuotannosta on kirjolohen
(Oncorhynchus mykiss W.) kasvatusta. Vaikka kirjolohen kehitys villistä viljeltyyn kalaan on lyhyt, kirjolohen oletetaan valikoituneen jalostuksessa kestämään
kasvatusolosuhteita ja käsittelystressiä mm. lohta (Salmo salar L.) paremmin. Viljellyn kirjolohen teurastamista edeltävien
toimenpiteiden ja itse teurastamisen on kuitenkin havaittu aiheuttavan lyhytkestoista stressiä.
Monissa ulkomaisissa tieteellisissä julkaisuissa onkin tutkittu
ja tehty havaintoja lohella tavattavista laatuvirheistä. Lohifileet
esimerkiksi pehmenevät ja lihasjaokkeet irtoavat toisistaan eli
halkeilevat (eng. gaping), mikä
hankaloittaa erityisesti fileointia. Halkeilun mekanismia ei tarkasti tunneta, mutta on havaittu,
että pitkittynyt kalankäsittely
ennen teurastusta sekä huonot
10
9
8
Voima (N)
7
AQ.CO2
6
AQ.kolk.
5
Norm.CO2
4
Norm.kolk.
3
2
1
0
0
12
24
36
48
60
72
84
96
Aika (h
h)
Kuva 1. Peratun kalan rigor-tilan kehittyminen ja purkautuminen rakennetestauslaitteistolla (TA.
XTPlus) mitattuna. Kuvaajan huippu kuvaa kalan suurinta saavutettua kankeutta eli rigor- huippua. Käsittelyt ovat AQ.CO2 = rauhoitettu, hiilidioksidilla tainnutettu kala; AQ.kolk. = rauhoitettu, kolkattu kala; Norm.CO2 = rauhoittamaton, hiilidioksidilla tainnutettu kala; Norm.kolk. = rauhoittamaton, kolkattu kala).
6,9
AQ.co2
AQ.kolk
6,8
Norm.co2
6,7
pH
Kalaa ostavan kuluttajan
valintaan kaupassa vaikuttavat muun muassa kalafileen väri sekä lihaksen kiinteys ja vetisyys. Toisaalta
kalan jatkojalostus asettaa
raaka-aineelle omat vaatimuksensa. Laadun yhteys
valittuihin teurastuskäytäntöihin on havaittu sekä
käytännössä että tieteellisissä tutkimuksissa. Teurastusmenetelmiä onkin tarkasteltu kriittisesti ja etsitty
uusia toimintatapoja kalan
käsittelyn kehittämiseksi.
Norm.kolk
6,6
6,5
6,4
6,3
0
12
24
36
48
60
72
84
96
Aika (h)
Kuva 2. Tainnutusmenetelmittäin mitattu kalan lihaksen pH. Käsittelyt ovat AQ.CO2 = rauhoitettu,
hiilidioksidilla tainnutettu kala; AQ.kolk. = rauhoitettu, kolkattu kala; Norm.CO2 = rauhoittamaton, hiilidioksidilla tainnutettu kala; Norm.kolk. = rauhoittamaton, kolkattu
tainnutusmenetelmät lisäävät
halkeilua.
Epäonnistuneen teurastuksen
myötä kala saattaa myös verestyä huonosti, tai fileessä voi
esiintyä verenpurkaumia. Erityisesti hiilidioksiditainnutus aiheuttaa kaloilla pakoreaktioita, joiden seurauksena kehittyy nopeasti syntyvä, voimakas kuolonkankeus eli rigor-tila. Voimakkaan rigor-tilan lauettua loppu-
tuloksena on normaalia pehmeämpi lihasrakenne. Samansuuntaisia tuloksia on saatu kalan stressaantuessa ennen teurastusta ja/tai teurastuksen aikana.
Alhainen stressitaso
parantaa lihan laatua
Tainnutusmenetelmän ja kalan
kokeman stressin vaikutuksia
tuotelaatuun tutkittiin kasvate-
tulla kirjolohella. Kalat tainnutettiin joko nopeasti kolkkaamalla tai hitaammin hiilidioksidilla. Kokeessa seurattiin lyhytkestoisen stressin, kuten ennen
tainnutusta tapahtuvan haavimisen ja käsittelyn vaikutusta
teuraslaatuun rauhoittamalla
osa kaloista veteen sekoitetulla
rauhoitusaineella. Tainnutus- ja
rauhoitusmenetelmien välisiä
eroja arvioitiin seuraamalla ri-
jatkoa sivulta 63
la onkin perusteltua pyrkiä mahdollisimman vähäiseen ja tehokkaaseen kalan käsittelyyn teurastuksen yhteydessä sekä nopeaan tainnuttamiseen. Kirjolohen pääasiallinen perkuu ajoittuu kylmään vuodenaikaan. Tällöin tainnutusmenetelmien välinen ero todennäköisesti korostuu entisestään, koska veden
lämpötilan laskiessa hiilidioksidin tainnutusteho heikkenee ja
kalojen taintuminen hidastuu.
Johanna Laakso, Etyo
Helsingin yliopisto (HY)
johanna.me.laakso@helsinki.fi
Susanna Airaksinen
FT, tutkija
Riista- ja kalatalouden
tutkimuslaitos
susanna.airaksinen@rktl.fi
Aineisto sisältyy Johanna Laakson
pro gradu -tutkielmaan, josta hän
sai Elintarviketieteiden Seuran
opinnäytestipendin vuonna 2006.
Tutkielma toteutettiin yhteistyössä
Riista- ja kalatalouden
tutkimuslaitoksen (RKTL) ja
Helsingin yliopiston
elintarviketeknologian laitoksen
kanssa. Ohjaajina toimivat
professori Eero Puolanne (HY),
tutkimusprofessori Kari Ruohonen
(RKTL) ja tutkija Susanna
Airaksinen (RKTL).
Kananmunasta koottua
tutkimustietoa
Laillistettu ravitsemusterapeuttiPiaNikander kertoi kananmunaan
liittyvistä kansainvälisistä tutkimustuloksista Finfoodin tiedotustilaisuudessa helmikuussa. Kananmunan keltuainen sisältää runsaasti
koliini-nimistä yhdistettä. Tutkimuksissa on todettu, että se on erityisen tärkeä sikiön hermoston ja aivojen kehittymiselle ja vastasyntyneille vauvoille. Äidinmaito sisältääkin runsaasti koliinia.
Koliinin roolia tutkitaan myös aikuis- ja vanhuusiän aivo- ja muistitoimintojen yhteydessä. Joidenkin tutkimusten mukaan sillä saattaa
olla merkitystä esimerkiksi Alzheimerin taudin ehkäisyssä.
Vaikka koliinitutkimus on vielä alkuvaiheessa, koliini on Yhdysvalloissa määritelty välttämättömäksi ravintoaineeksi ja sille on annettu
saantisuositukset. Suomessa koliinin saannille ei ole annettu tällaisia
suosituksia. Kananmunan lisäksi sisäelimet, leseet ja täysjyvävilja sisältävät koliinia.
Kananmunan keltuaisessa on myös muita terveydelle edullisia yhdisteitä, esimerkiksi luteiinia ja zeaksantiinia. Näiden on todettu kerääntyvän erityisesti silmiin ja suojaavan todennäköisesti iän mukana ilmeneviltä silmäsairauksilta, kuten kaihilta. Näitä antioksidantteja on myös vihreissä kasviksissa, kuten pinaatissa, lehtikaalissa ja
herneissä.
Lisätietoja:
Finfood Kananmunatiedotus, tiedottaja Johanna Peltola, johanna.
peltola@finfood.fi
Lisätietoa hapettuneiden rasvojen ja flavonolien
terveysvaikutuksista
Suomelantutkimuksessaosoitettiin
ensimmäistäkertaatyrnilleominaistenflavonolirakenteidenimeytyminen
verenkiertoon.Lisäksisaatiinviitteitä
siitä,ettäaterianrasvapitoisuudenlisääntyessäimeytyminentehostuu.
Flavonolivalmisteellaeikäytetyllä
annostasolla kuitenkaan havaittu
vaikutustavaltimonkovettumataudin
riskitekijöihin,kutenkohonneeseen
LDL:n hapettumisen, C-reaktiivisen
proteiinintaihomokysteiinintasoon.
Tutkimuksessakäytetystäflavonolivalmisteestaoliuuttoprosessinaikana poistettu flavonoleissa luontaisestiesiintyvätsokeriosat.
Tutkimus antaa tärkeää lisätietoa
ravinnonhapettuneidenrasvojenterveysvaikutuksista ja antaa aihetta
ruoanprosessoinninvaikutuksiakäsitteleviinjatkotutkimuksiin.
Lisätietoja:www.utu.fi
ETS:nhallituksenjäsenFM JukkaPekka SuomelaonväitellytTurun
yliopistossa aiheesta Effects of
dietary fat oxidation products and
flavonols on lipoprotein oxidation.
Suomela tutki ravintoon lisätyn,
hapetetun auringonkukkaöljyn
vaikutusta sian veren lipoproteiinienhapettumiseenjatyrnimarjan
(Hippophaë rhamnoidesL.)flavonolien vaikutusta terveiden koehenkilöiden verestä mitattaviin
valtimonkovettumataudin riskitekijöihin.
Suomelanväitöskirjatyössäravinnonhapetetunrasvanhavaittiinlisäävänlipoproteiinienrasvojenhapettumistuotteidenmäärää.Kasviperäisissäelintarvikkeissaesiintyvilläflavonoleillaoletetaanolevan
sydämen ja verisuonten terveyttä
edistäviäominaisuuksia.
Tiede- ja ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt
ETS:n hallituksen jäsen ETL Jarmo
HeinonenonväitellytTampereenyliopistossajoulukuussa.Väitöskirjan
aiheolisuomalaistentiede-jaammattikorkeakoulujenopinnäytetyöt
ohjaajiensilmin.
Akateeminen vetovoima (tai imu,
noste)onnähtävissäammattikorkeakoulujentoiminnassasuhteessayliopistoihin.Suomessamarkkinoiden
vetovoimaontoisaaltapakottanutyliopistotomaksumaanjaseuraamaan
markkinayhteyksiltäänkiinteämpien
ammattikorkeakoulujen käytäntöjä
sekä jäljittelemään ammattikorkeakoulujentyöelämästrategioita.
Viimekädessäopinnäytetyötovat
lähentyneettyöelämäntarpeitasekä
tiede-ettäammattikorkeakouluissa.
Akateeminenimutainostesaattaisi
toimiamyösmarkkinavetoisestiammattikorkeakoulunosteena.
Tutkimusosoitti,ettäakateeminen
vapausjaopinnäytetöidenhidasvalmistuminen on luontaisempaa yliopistojen opinnäytetöille kuin ammattikorkeakoulujenopinnäytetöille.
Ammattikorkeakoulujen3,5–4,5vuoden valmistumisaika leimaa enemmän ammattikorkeakouluihin liittyvää opinnäytetyötä kuin yliopiston
progradua.
Ammattikorkeakoulujenopinnäytetöihinliitettiinmyössellaisiaominaisuuksia,kutenammattialaankeskittyvä,työelämälähtöinen,ammattilähtöinenjasuppea.Yliopistojenopinnäytetöihinliitettiinominaisuuksina
tieteenalaakehittävä,analyyttisyys,
syvällisyys,tutkivajalaaja.Yhteisinä
ominaisuuksinaajankohtaisuus,monialaisuus,uuttatuottava,soveltavuus
jahyödynnettävissäolevuus.
Lisätietoja:www.uta.fi
Listeria kalatuotantoketjussa
DIHanna Miettinen onväitellytHelsingin yliopistossa listeria-bakteerista kalatuotantoketjussa. Tutkimuksessa Listeria monocytogenes
in fish farming and processing selvitettiinL. monocytogenes-bakteerin
esiintymistäjalähteitäkalatuotantoketjunerivaiheissasekäkirjolohenmädinpastöroinninvaikutuksia
bakteerinaiheuttamanvaaranhallitsemiseksi.
Eri kalankasvattamoista peräisin
olevissakirjolohissatodettiinolevan
keskimäärin9%:ssaL.monocytogenes-bakteeria.Bakteerinesiintyminenvaihtelihuomattavasti(0–75%).
L. monocytogenes -bakteereja löydettiinlähesyksinomaankalojenkiduksista(96%)javainsatunnaisesti
nahastataisisälmyksistä.
Tarkemmintutkitussakalankasvattamossatodettiinpääasialliseksilisteria-lähteeksikasvattamonläheiset
joki-japurovedetsekämuutympäristönvalumavedet.
Kolmanneksestatutkituista23kalanjalostamostatodettiinpuhdistetuiltapinnoilta L. monocytogenesbakteeria,ainakinsatunnaisesti.Eri
kalavalmistuotteistatodettiinL. monocytogenes-bakteeria0–20%:ssa.
Suomalaistenkalalajienmädeistä
todettiinvähittäiskauppatasolla2–8
%:ssaL. monocytogenes-bakteeria.
Bakteeria löytyi huomattavasti
enemmän tuoreena ostetuista mädeistä(18%)kuinpakasteenataipakasteestasulatettuna(1%)ostetuistamädeistä.Kirjolohenmädinpastörointi62tai65°C:ssa10minuuttia
tuhosimätiinlisätyt8logaritmista
yksikköä L. monocytogenes -bakteereja.Pastöroidunvakuumiinpakatunkirjolohenmädinmikrobiologinenjaaistinvarainenlaatusäilyiväthyvinäkuudenkuukaudenajan
säilytettäessä3°C:ssa.
fi/julkaisut, Kehittyvä Elintarvike
1/2005,s.24–25
V äitöksiä
gor-tilan kehittymistä (kuva 1) ja
mittaamalla mm. lihaksen kiinteyttä, väriä ja pH:ta (kuva 2).
Lyhytkestoisen stressin vaikutus oli selkeä. Kalan käsittelyn
aiheuttama stressi heikensi lihan laatua merkittävästi. Rauhoittamattomilla, käsittelystressiä aistivilla kaloilla (Norm., kuva
1) rigor-tila syntyi nopeammin,
rigor oli selkeästi voimakkaampi
ja lihaksen pH (Norm., kuva 2)
laski nopeammin kuin rauhoitetuilla kaloilla (AQ., kuva 1 ja kuva
2). Vastaavansuuntaiset muutokset havaittiin verrattaessa
hiilidioksiditainnutusta (CO2)
kolkkaukseen (kolk.).
Stressitason laskiessa joko
rauhoituksen ja/tai nopean tainnuttamisen myötä kalojen rigor
oli lievempi ja niiden lihaksen
kiinteys ja vedensidontakyky
säilyivät stressattuja kaloja paremmin. Rigor-tilan seurantaa
voidaankin käyttää apuna ennustamaan lihaksen laadullisia
ominaisuuksia helposti ja yksinkertaisesti. Sen sijaan kirjolohifileiden väri- ja halkeilumittauksissa ei havaittu stressistä tai
tainnutusmenetelmistä johtuvia
merkittäviä vaikutuksia.
Kiintein ja laadullisesti parhain lihas havaittiin kolkatuilla,
rauhoitetuilla kaloilla. Kirjolohel-
Exopolysaccharides in sourdough technology
The enhancement of the
rheological properties and
shelf life of sourdough
wheat bread has been
partly attributed to the
production of exopolysaccharides (EPS) by lactic acid bacteria.
T iede & Tutkimus
Picture by Riika Juvonen VTT
n New technologies producing
healthier foods and utilizing minimal or no additives are constantly been sought for by the
food industry. In the bread-making industry, solutions have
been found by simply going back
to traditional bread making
(sourdough). In the past, bread
making involved long fermentation process that resulted in
pleasant aroma in bread.
Automation of bread-making
processes however, was not
compatible with the long fermentation processes. This led to
the development of alternative
methods for bread production
such as pre-fermented frozen
dough, ready-to-bake unfermented frozen technology, parbaked bread technology and
long shelf-life technology.
Additionally, the introduction
of bakers’ yeast and the use of
food additives such as plant
polysaccharides and enzymes
became a common alternative
for improving the technological
properties of bread produced on
a large scale. Though these
shortcuts provided manufacturers with production efficiency,
aroma and flavor attributes of
traditional artisan style bread
were compromised.
Back to traditional
bread making
In-order to utilize traditional
sourdough technology at industrial level, research is currently
being done to characterize the
biochemical processes taking
place, and also device methods
that can optimize the beneficial
factors. This is especially important for ensuring consistency in
day to day sourdough bread production.
The research is focusing on
several aspects of sourdough
such as identification of the
sourdough microflora, development of aroma and flavor components during the fermentation
process, production and identification of antimicrobial components, and the impact of sourdough technology on the rheological properties and shelf life
of wheat bread.
Role of exopolysaccharides
in sourdough wheat bread
The enhancement of the rheological properties and shelf life
of sourdough wheat bread has
been partly attributed to the production of exopolysaccharides
(EPS) by lactic acid bacteria. EPS,
also known as extracellular
polysaccharides, are usually located on the outer surface of the
microbial cell wall. Their anticipated biological role is to provide the cell with protection
against desiccation, phagocyto-
sis, preditation by protozoa,
phage attack, antibiotics, toxic
compounds and osmotic stress.
EPS can be composed of one
monosaccharide building block
(homopolysaccharides) or a mixture of them (heteropolysaccharides). In general, homopolysaccharides are usually bigger in
size and are produced in larger
quantities than heteropolysaccharides.
EPS have been suggested to
have beneficial effects on one or
more of the technological properties of dough and bread, including water binding capacity,
dough rheology and machinability, dough stability during frozen
storage, loaf volume and bread
staling.
Essentially, EPS act as hydrocolloids in bread and because
they are produced in-situ during
sourdough fermentation, they
are not considered as additional
food additives. The production
of EPS during soughdough fermentation is therefore an alternative method for replacing hydrocolloid additives in food.
More information
about EPS is needed
More research is required to
identify the structures of EPS
produced, and furthermore,
structural knowledge should be
used to determine structurefunction relations. This type of
research has been extensively
done for fermented dairy products.
Some general features of the
relationship between the chemical structure of polysaccharides
and their physical properties are
known. For example, polysaccharides connected via β-(1→4)
bonds form stiffer chains than
polysaccharides consisting of α(1→4) or α-(1→3) linked monosaccharides.
In addition, the length, molecular weight, and branching
strongly affect the rheological
properties of polysaccharides by
determining their compactness.
Linear high molecular-weight
polysaccharides tend to form
rigid helical structures that are
triple or double-stranded. The
significant reduction in flexibility
and sometimes formation of
these rigid structures is responsible for the high viscosity of
such polysaccharides in solution.
Research has also shown that
neutral EPS contribute to viscosity but not to elasticity, while
negatively-charged EPS contribute to elasticity but not to viscosity. This signifies that production of one type of EPS may
not completely lead to an improvement of all rheological
properties of a product.
Ndegwa H. Maina
ETM
Department of Applied
Chemistry and Microbiology
University of Helsinki
Further reading
1. Decock, P. & Cappelle, S. 2005.
Bread technology and
sourdough technology. Trends
in Food Science & Technology,
16 (1-3): 113-120
2. Jolly L., Vincent J. F.S., Duboc P.
& Neeser J. 2002. Exploiting
exopolysaccharide from lactic
acid bacteria. Antonie van
Leeuwenhoek 82: 367-374
3. Katina, K. 2005, Sourdough: a
tool for the improved flavour
and texture and shelf-life of
wheat bread, pp. 13-38, VTT
Publication, Otamedia Oy,
Espoo, Finland
4. Ruas-Madiedo, P., Hugenholtz,
J. & Zoon, P. 2002. An overview
of the functionality of
exopolysaccharides produced
by lactic acid bacteria.
International Dairy Journal, 12
(2-3): 163-171.
5. Tieking, M. & Gänzle, M. G.
2005. Exopolysaccharides from
cereal-associated lactobacilli.
Trends in Food Science &
Technology, 16 (1-3): 79-84.
6. Sutherland, I. W. 1994.
Structure-function relationships
in microbial exopolysaccharides
Biotechnology Advances, 12
(2): 1994, 393-448.
Figure 1. Ropy cell mass due to exopolysaccharide
production by a lactic acid bacterial strain growing
on a nutrient medium.
The master thesis on
structural analysis of EPS
n The aim of the master thesis
research was to isolate and determine the structure of exopolysaccharides (EPS) produced by
two sourdough related microbes
with potential use in sourdough
production.
This research was part of the
project Tailored sourdough
technology for enhancement of
nutritional value and texture of
cereal products, which is coordinated by VTT and funded by Tekes. The supervisors of the thesis were Docent Liisa Virkki and
Professor Maija Tenkanen
The strains were grown on a
sourdough mimic agar in order
to simulate the nutritional environment in sourdough. The extracted EPS were analyzed for
protein content and monosaccharide composition. Size exclusion chromatography with a multiple detection system (HPSECMD) was used to estimate the
size, viscosity and homogeneity
of the extracted EPS. Samples
that were sufficiently pure were
analyzed by nuclear magnetic resonance spectroscopy (NMR).
The main consideration in
structure determination studies
is to ensure the component extracted for analysis is recovered
in sufficiently pure amounts and
in its native state. In this work,
this was achieved by isolating
the EPS from cells grown on solid media. This ensured a reduction in contaminating proteins
and media components.
Different EPS from two
microbe strains
Polysaccharide recovery as determined by monosaccharide
composition analysis of the
crude extract was between 8084 % for one strain (strain A) and
57–59 % for the second strain
(strain B). EPS extracted from
strain A were composed of only
glucose and had low soluble protein content. HPSEC-MD analysis showed that the sample was
homogeneous, viscous and had
a high molecular weight. NMR
spectroscopy data indicated that
the main chain of the EPS was
composed of α-(1→6) linked glucose residues and also had α(1→2) branches. This structure
represents an α-(1→2) branched
dextran.
The monosaccharides in the
EPS extracted from strain B included arabinose (1.0%), glucuronic acid (3.2%), xylose
(7.8%), mannose (11.1%), and
glucose (33.6%). The extract had
low soluble protein content and
was heterogeneous in polysaccharide composition. Fractionation of this sample by anion
exchange chromatography resulted in two fractions, one composed of mainly glucose and the
other composed of glucuronic
acid, xylose and mannose. Further analysis of this sample is
currently in progress.
Further research needs
The potential of EPS from these
strains in sourdough wheat
bread technology still requires
further research. Optimization of
EPS biosynthesis, the structurefunction relationship of the EPS
produced by these strains and
determination of the amount of
EPS required to produce a significant improvement in the rheological properties of sourdough,
still needs to be studied.
In addition, rheological properties of EPS in simple solution
and consequently in sourdough
systems should be determined
in order to understand the
mechanisms through which EPS
enhance the rheological properties of sourdough.
Since current emphasis is on
in-situ production of EPS as a
tool for replacing additives in
wheat bread-making, the symbiotic or antagonistic behavior
of sourdough microflora should
also be considered.
Ndegwa H. Maina
Kirjoittaja on saanut
stipendin syksyllä 2006.
Tunnustuksia & voittoja
•SuomenKemianSeuranpalkinto
2007onmyönnettyKansanterveyslaitoksenympäristöterveydenosaston johtajalle, Kuopion yliopiston
professoriTerttu Vartiaiselle.Hän
onkansainvälisestitunnettuympäristötutkimuksen,ympäristönepäpuhtauksien analysoinnin, biokertymänjaepidemiologiansekäympäristöterveyden riskinarvioinnin
asiantuntija.
• Kokkolalainen Beofood Oy on
Suomen ensimmäinen ISO 22000
elintarviketurvallisuuden hallinta-
ja laatusertifikaatin saanut lihajalostukseen erikoistunut tuotantolaitos.
•Lassila&Tikanojanelintarvikehygieniayksikönpuhdistuspalveluille
on myönnetty ensimmäisenä suomalaisena palvelualan yrityksenä
elintarviketurvallisuussertifikaatti
ISO22000.
• Roclan Humanic -trukkimallisto
onpalkittuFennia Prize Grand Prix
-muotoilupalkinnolla.
•Anu Antilaonvuoden2007Nuori
Kokki.HäntyöskenteleeRavintola
NäsinneulassaTampereella.
•RavintolaSavoynkeittiöpäällikkö
Kai Kallio voitti kansainvälisen
Food & Fun-ruokakilpailunyhdessä
avustajansa, vuoromestari Mikko
Martikaisenkanssa.Kallio
KalliopalkittipalkittiinlisäksiFood andFun Chef of the
Year-tittelillä.
•Vuohenmaitojuustojaja-jogurttejavalmistavaKolatunVuohijuustolajasenisäntäpariJanne Tolvija
Outi Kolattu-TolvionpalkittuRuoan Gloria-palkinnolla.
•Vuoden2007LeipäkauppaonKsupermarketRuokapori.Tittelimeni
jo toisen kerran peräkkäin Poriin;
viimevuonnasensaiPorinPrisma.
•KasvihuonevihannesviljelynVuodenlaatutuottajaksionvalittuTervossatoimivaIlkkajaJorma Tarvaisenkasvihuoneviljelystila.
•KotimaisetKasviksetryonnimennytRiittajaVeli RahikaisenMikkelistäavomaanvihannesviljelynVuodenlaatutuottajiksi.
• Hedelmän- ja marjantuotannon
Vuodenlaatutuottajaksionvalittu
Haminassa sijaitseva Lahden tila.
SenomistavatHelenajaJuha Poikela.
•Vuoden2007mehiläistarhaajiksi
onvalittuKathy KeisterjaKari ValonenHollolasta.
• Scandic Simonkenttä ja Scandic
MarskiovatsaaneetJuotsenmerkitythotellitHelsinginkeskustassa.
Merkkionmyönnettytunnustuksenahyvästäympäristöasioidenhoidosta.
•SuomenTerveystuotekauppiaiden
Liitonvuoden2007rohdoskasviksi
onvalittumustaherukkajavuoden
2007luontaiselintarvikkeeksiA.VogelinMolkosanVitaly-herajuomajauhe.
• Suomen Leipuriliiton Rinkeli
Grand Prix -kilpailun on voittanut
Seinäjoen ammattioppilaitoksen
joukkue: Sini Kirkkomäki ja Jenni
Koivulampi.Joukkueenjohtajanaoli
opettajaJarmo Paukku.
•Kuopionyliopistondiabeteksenja
sydänsairauksientutkimusyksikkö
onsaanutInspectaSertifiointiOy:n
myöntämänlaatusertifikaatintutkimuslaboratoriolleen.
•Pyhätunturillasijaitsevalleravintola Huttu-Uulalle on luovutettu
paistinkääntäjienkilvet.
•SuomenGastronominenSeurary
onvalinnuthelsinkiläisenravintola
SavoynVuodenRavintolaksi2007.
•Suurkeittiö-jaravintola-alanansioituneitaammattilaisiaonpalkittu PRO 2007 -patsailla. PRO 2007
vaikuttaja on Kirsti Piponius (SodexhoSuomiOy).PRO2007suurtaloudenasiakaspalvelijaonSinikka
Kytökorpi (Lahden Ateria/Harjun
ala-asteenkeittiö),ravintolanasiapalvelija Rina Peltonen (ravintola
Mecca,hovimestari),suurtalouden
keittiöpäällikköTarja Kalliola(Säkylänmuonituskeskus,ravitsemuspäällikkö),ravintolankeittiöpäällikkö Heikki Härmä (m/s Silja Serenade), suurtalouden kokki Mika
Sundström (Toimihenkilöunionin
keittiömestari), ravintolan kokki
Kari Haverinen (ravintola Sipuli),
baarimestari Harri Törmänen (Bar
Zanzibar),ravintolapäällikkö/hovimestariPia Sakki(Eduskunta),ravitsemis/ruokapalvelupäällikkö
Sanna Hovi(Turunkaupunki),opettaja Anu Elomaa (Turun ammattiinstituutti)sekäyrittäjäAnne jaSakari Tainio.
7
Haarukassa
Uutuustuotteita ja laitteita
Salmiakkisuklaata
Fazertuotoukokuussamarkkinoille
suklaanjasalmiakinyhdistävänuutuuden:FazerSalmiakkisuklaatäytelevyn.Suklaantäyteonpehmeää
salmiakkia.
Lisätietoja:
JyrkiVaittinen,CloettaFazerMakeisetOy,jyrki.vaittinen@cloettafazer.fi
Purkkaa purkissa
WrigleynAirwaves-purukumipurkki
on helppo avata ja sulkea. Napsautettavakansipysyytiukastikiinni
kovassakinkäytössä.Purkissaon70
purukumipalaa.Makuinaovattutut
MentholEucalyptusjaLemonIce.
Tuoksuton FUMISPORE
Farmos Oy on tuonut elintarvikemarkkinoille uuden sukupolven
FUMISPORE-savudesinfiointituotteen.Sedesinfioitehokkaastisekä
ilman että kaikki pinnat, joiden
kanssasavupääseekosketukseen.
Kuivadesinfioinnissavaikuttavasta
aineestaeijääjäämiä,savuonmyrkytöntäjasavujäämätvoidaanpoistaatuulettamallanoin4tuntiakäsittelynjälkeen.Lisäksisenkäyttö
ei vaadi henkilökunnan läsnäoloa
eikälaiteinvestointeja.
Lisätietoja:
tuotepäällikköJukkaRantalalta,
jukka.rantala@farmos.com
Reilun kaupan
jäätelöä
Ben&Jerry’s-jäätelöbaarissajaValintataloissamyytäväBen&Jerry’s
Vanilla on reilun
kaupan vaniljajäätelö. Se sopii
tarjottavaksi esimerkiksi Reilun
kaupanhedelmienjakahvinkera.
Innovatiivisia IT-ratkaisuja
Saksalaisen CSB-Systemin integroidun M-Business-työkalun (MERP)avullajokainenelintarvikeyrityksentyöntekijävoisuorittaatehtävänsäjuostavasti.Tiedonkeruuseenja-käsittelyynsoveltuvanmobiiliteknologianansiostatyöntekijöillä on jokaisessa työvaiheessa
käytössääntarvittavattiedotyrityksentoimintaaohjaavastajärjestelmästä.
SamoinkaikkiprosesseissasyntyvädatakerätäänjatallennetaanreaaliajassatailähesreaaliajassasuoraanERP-järjestelmään.
Yritystietojenhallintajavälittäminenkeskusjärjestelmääntapahtuusiellä,
missätiedotsyntyvät,olipakyseessätyöskentelytienpäällä,asiakaskäynti,
työskentelytavaranvastaanotossa,varastossa,tuotannossatailähettämössä.Tarjollaonuseitaerilaitevaihtoehtoja:mm.kannettavattietokoneet,pienoistietokoneet,TabletPC:t,kämmentietokoneet,PDA-laitteetsekäälypuhelimetjamatkapuhelimet.
Lisätiedot:
OliverMarz,+492451625315,presse@csb.de,SannaKaukosalo,+35892516
6317,kaukosalo@csb.de
Ehtaa & Potkua
HKRuokatalonEhta-lihatuotteetsisältävätlaatulihaa,mausteita,yrttejäjakastiketta.Lisä-jasäilöntäaineettomatkastikkeetonpakattu2dl:nkierrätettäviintetrapakkauksiin. Ehta-tuotteet sisältävät
suolaaenintään1,2%.Kermainenkastikeonvähälaktoosinen,muuttuotteet
täysin laktoosittomia. Kaikki tuotteet
ovat gluteenittomia. Suikalevaihtoehtojaonkaksijapaistejakolme.
NeljäHKPotku-tuotettatuopuolestaan
vaihteluavälipaloihin.Niidenpakkauksetovatmikronkestäviä,janiitävoipitääkädessälämmitettyinäkin.Annoksetlämpiävätmikrossaminuutissa,muttanemaistuvatmyössellaisenaan.
Lisätietoja:
Ehta/markkinointipäällikkö Anne Puisto, anne.puisto@hk-ruokatalo.fi ja
Potku/markkinointipäällikköKimLindholm,kim.lindholm@hk-ruokatalo.fi
Juotava välipala
vaippaikäisille
SuomenNestlén Drikki on
juotava, yli 6kuukautisille
lapsilletarkoitettu riisipohjainenvalmisvälipala,jokamaistuu
omenalta ja porkkanalta. Sen voi
juoda maun mukaan kylmänä tai
lämmitettynä.Välipalaanonlisätty
rautaa, jodia, kalsiumia ja 13 tärkeäävitamiinia.
Lisätietoja:
PäiviPätsipuh.0405485871
Ruista ranteeseen
AntellinSataRuissisältääkaikkiperinteisen täysruisleivän parhaat
ominaisuudet: 100 % ruisjauhoa
kaikistaleivontajauhoistajaruista
rouhittuna (valmistuote sisältää
ruista 68 %) sekä paljon kuitua
(10%).Lisäksileipäonlaktoositon,
eikä se sisällä maidon ainesosia,
kananmunaaeikälisättyäsokeria.
AitoRuis100%sisältääpuolestaan
kuitua9,9%.
Lisätietoja:
markkinointikoordinaattori Nina
Keinänen,nina.keinanen@antell.fi
Meiran makupussit
ÁlaMeiraMakupussissaonmausteseos,ruoanlaitto-ohjejaostoslistaruokaantarvittavistaraaka-aineistasamassapakkauksessa.Makuvaihtoehtoja
ovatshaghettibolognese,meksikolainenburrito,intialainencurry,kiinalainenwok,talonkastikesekäperunankuorrutteetvalkosipulijachili-paprika.
Lisätietoja:
tuoteryhmäpäällikköMarikaLammi,marika.lammi@meira.fi
Julkaisuja
Juhlapitojen historiaa
SitruunaKustannuksenKaarle Suuren pöytäliina-kirjakertoojuhlapitojen
historiasta.Juhlapidotjapäivällisetovatrasvanneetdiplomatianrattaita,
avanneeturiaparempaanelämäänjalisänneetperhejuhlienriemua.TeoksenonsuomentanutAuri Paajanen.
Luonnontuotteiden laatu- ja hygieniaopas
ArktisetAromitryjulkaisiLaatualuonnosta-hankkeenpäätteeksiLuonnontuotteiden laatu- ja hygieniaoppaan,jossapääpainoonlaatuketjunalkupäässä.Opasonilmainen,muttapostituskulutperitään.Opastavoitilata
numerosta(08)61555590tainettikaupastawww.arktisetaromit.fi.
Riisipastaa
keliaakikoille
Moilasontuonutmarkkinoilleuudengluteenittomantuoteperheen:
Moilas Gluten-Free -pastat. Niistä
löytyyvaihtoehdoterilaisillepastakastikkeille: tarjolla on kahta erilaistapitkääpastaajaneljäkuviopastaa.Pastatsisältävätvainriisijauhojajavettä.
Lisätietoja:
tuotekehitysjohtajaEriikkaKoivisto
puh.0407667047
AAKKOSOSA
ADWATEC OY
Polunmäenkatu 39 H9
33720 TAMPERE
Puh. (03) 389 0860
Fax (03) 389 0861
email: adwatec@adwatec.com
www.adwatec.com
OY BIOCID LTD
PL 35 (Teknobulevardi 3–5)
01531 VANTAA
Puh. (09) 2517 8240
Fax (09) 2517 8101
email: info@biocid.com
www.biocid.com
CORTEx OY
Kutojantie 5
02630 ESPOO
Puh. (09) 7590 770
Fax (09) 7590 7799
cortex@cortex.fi
www.cortex.fi
OY BIOFINCON AB
Oy AGA Ab
Karapellontie 2
02610 ESPOO
Puh. 010 2421
Fax 010 242 0514
www.aga.fi
ALGOL CHEMICALS OY
PL 13 (Karapellontie 6)
02611 ESPOO
Puh. (09) 50 991
Fax (09) 5099 250
email: info.chemicals.fi@algol.fi
www.algol.fi
ANTTI LINDFORS OY
Keskustie 23
61850 KAUHAJOKI
Puh 020 7520 200
Fax 020 7520 250
email: etunimi.sukunimi@anttilindfors.fi
www.anttilindfors.fi
OY ATLAS COPCO
KOMPRESSORIT AB
Tuupakankuja 1
01740 VANTAA
Puh. (09) 296 441
Fax (09) 296 4251
PL 22
15141 LAHTI
Puh. (03) 864 364
Fax (03) 781 8918
www.biofincon.fi
BIOHIT OYJ
Laippatie 1
00880 HELSINKI
Puh. (09) 773 861
Fax (09) 7738 6204
email: myynti@biohit.com
www.biohit.com
BRENNTAG NORDIC OY
Malmarintie 20
01380 VANTAA
Puh. (09) 5495 640
Fax (09) 5495 6411
email: main@brenntag-nordic.com
www.brenntag-nordic.com
BUSCH
VAKUUMTEKNIK OY
Sinikellontie 4
01300 VANTAA
Puh. (09) 774 6060
Fax (09) 774 60 666
email: info@busch.fi
www.busch.fi
CCL LABEL OY
AURAPRINT OY
PL 131
20101 TURKU
Puh. 0207 917 700
Fax 0207 917 650
email: info@auraprint.fi
www.auraprint.fi
BANG & BONSOMER OY
PL 93 (Itälahdenkatu 18 A)
00210 HELSINKI
Puh. (09) 681 081
Fax (09) 692 4174
www.bangbonsomer.com
BEMIS VALKEAKOSKI OY
PL 70
37601 VALKEAKOSKI
Puh. (03) 571 21
Fax (03) 571 3309
email: bemis.valkeakoski@bemis.com
www.bemis-europe.com
BERNER OY
Elintarvikeraaka- ja lisäaineet
PL 15 (Eteläranta 4 B)
00131 HELSINKI
Puh. 0207 914 332
Fax 0207 914 380
Kirjolantie 7
21200 RAISIO
Puh. (02) 435 8720
Fax (02) 435 8721
GSM +358 40 581 8683
email: timo.piivek@ccllabel.fi
OY CELEGO AB
Juvan teollisuuskatu 11
02920 ESPOO
Puh. (09) 348 6900
Fax (09) 853 2100
email: info@celego.fi
www.celego.fi
CHRISTIAN BERNER OY
PL 12 (Ylästöntie 121)
01741 VANTAA
Puh. (09) 276 6830
Fax (09) 890 920
email: sales@cboy.com
www.cboy.com
DANISCO SWEETENERS OY
Sokeritehtaantie 20
02460 KANTVIK
Puh. 010 431 030
Fax 010 431 4422
www.danisco.com/sweeteners
DOSETEC ExACT OY
Vaakatie 37
15560 NASTOLA
Puh. (03) 871 540
Fax (03) 871 5410
email: info@dosetec.fi
www.dosetec.fi
DSM NUTRITIONAL PRODUCTS
A/S
email: info@condite.fi
GIVAUDAN SUISSE SA
sivuliike Suomessa
Kauppakartanonkatu 7 A 44
00930 HELSINKI
Puh. (09) 3434 860
Fax (09) 3434 8650
www.givaudan.com
HAGSON-PROVITEK OY
Kirkebjerg Allé 88, 1
DK-2605 Brøndby
Puh. +45 43 20 89 89
Fax +45 43 20 89 90
OY ECOLAB AB
OY M. HALOILA AB
PL 80 (Piispanportti 10)
02201 ESPOO
Puh. 020 7561 400
Fax 020 7561 498
Myyntipalvelu 0800-1-39655
Tilaukset: fi-tilaukset@ecolab.com
www.ecolab.fi
EURACON OY
PL 2
02651 ESPOO
email: info@euracon.com
www.euracon.com
FAERCH PLAST A/S
Rannikkolaivurintie 8 D
00850 HELSINKI
Puh. 050-413 8058
Fax (09) 677 183
email: lsa@faerchplast.dk
www.faerchplast.com
FARMOS OY
PL 157
20101 TURKU
Puh. 0204 87 7110
Fax 0204 87 7770
www.farmos.com
OY FOODFILES LTD
Neulaniementie 2 L 6
70210 KUOPIO
Puh. (017) 288 1270
Fax (017) 288 1269
email: foodfiles@foodfiles.com
www.foodfiles.com
MAUSTETALO CONDITE OY
PL 51 (Lisenssikatu 5)
21101 Naantali
Puh. (02) 436 5900
Fax (02) 435 6950
Puoshaka 3
18100 HEINOLA
Puh. (09) 454 2766
Fax (03) 7141 302
email: jrg@gerpak.fi
www.gerpak.fi
PL 74
02631 ESPOO
Puh. (09) 439 3070
Fax (09) 439 30720
email: sales@provitek.fi
www.provitek.fi
BERNER OY
Terveys ja Tutkimus
PL 15 (Sahaajankatu 24)
00131 HELSINKI
Puh. 0207 914 672
Fax 0207 914 241
terveys.tutkimus@berner.fi
www.berner.fi/tt
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
Puh. (06) 421 0000
Fax (06) 421 0020
www.foodwest.fi
foodwest@foodwest.fi
OY GERPAK
INTERNATIONAL LTD
CFS NORDIC
Kumitehtaankatu 5
04250 KERAVA
Puh. (09) 4764 9200
Fax (09) 4764 9250
email: etunimi.sukunimi@cfs.com
FOODWEST OY
RUOKA & LAATU
Jouttisalontie 11
60510 HYLLYKALLIO
Puh. (06) 412 8620
Fax (06) 412 8620
GSM 0400 564 461
email: anneli.koskenkorva@
ruokalaatu.fi
www.ruokalaatu.fi
21250 MASKU
Puh. (02) 437 6111
Fax (02) 437 6211
email: haloila@mimaitw.com
www.itwmima.eu
www.haloila.com
www.octopuscompact.com
HUHTAMÄKI OYJ
Polarpakintie
13300 HÄMEENLINNA
Puh. 010 686 7000
Fax 010 686 7552
www.huhtamaki.com
HUNAJAINEN SAM OY
Massbyntie 101
01150 SÖDERKULLA
Puh. (09) 877 0330
Fax (09) 8770 3311
email: kari.koivulehto@hunajainensam.fi
www.hunajainensam.fi
HUNAJAYHTYMÄ OY
Kojonperäntie 13
32250 KOJONKULMA
Puh. 0207 76 9680
Fax (02) 767 6225
email: hunaja@hunaja.fi
www.hunaja.fi
INNOLIITO
PL 101
01301 VANTAA
Puh. (050) 572 4871
Fax (09) 851 2034
email: jarmo.markula@innoliito.fi
www.innoliito.fi
JAUHETEKNIIKKA OY
Alasuutarintie 22
48400 KOTKA
Puh. (05) 2184 270
Fax (05) 2184 290
email: mail@jauhetekniikka.fi
www.jauhetekniikka.fi
JohnsonDiversey
PL 11 (Kaurakatu 48 B)
20101 TURKU
Puh. 020 7474200
Fax 020 7474202
email: myynti@johnsondiversey.com
www.johnsondiversey.fi
Hankintaopas
Hankintaopas
Kehittyvä Elintarvike -lehden hankintaopas tarjoaa tietoa
elintarvikealan laite-, palveluja raaka-ainetoimittajista. Kysy
lisää lehtemme ilmoitusmyynnistä Infoteam Oy:stä,
puh. (09) 441 133, faksi (09) 447 427, infoteam@infoteam.fi,
Nervanderinkatu 5 D 41, 00100 Helsinki.
JONIKO OY
Kehänreuna 2
02430 MASALA
Puh. (09) 295 9260
Fax (09) 295 92626
email: myynti@joniko.com
www.joniko.com
KAUKO-TELKO OY
PL 40
(Kutojantie 4)
02631 ESPOO
Puh. (09) 521 710
Fax (09) 521 2121
www.telkogroup.com
LABNET OY
Hermannin rantatie 12 B
00580 HELSINKI
Puh. (09) 476 44300
Fax (09) 476 44310
email: etunimi.sukunimi@rake.fi
LAIHIAN MALLAS OY
Länsitie 372
66400 LAIHIA
Puh. (06) 475 2111
Fax (06) 476 2555
email: mallas@laihianmallas.fi
www.laihianmallas.fi
LAITOSJALKINE OY
35320 HIRSILÄ
Puh. (03) 336 3111
Fax (03) 336 3300
email: etunimi.sukunimi@laja.com
ORAT OY
Pikkupurontie 4–6
00880 HELSINKI
Puh. (09) 755 6577
Fax (09) 788 800
email: etunimi.sukunimi@orat.fi
www.orat.fi
ORFER OY
OSAKEYHTIÖ SIx
ORIOLA OY
S.O.STRÖMBERG OY
PL 8
02101 ESPOO
Puh. 010 429 99
Fax 010 429 2080
email: etunimi.sukunimi@oriola.com
asiakaspalvelu@oriola.com
www.oriolanet.com
www.oriola.fi
ORION DIAGNOSTICA OY
PL 83
02101 ESPOO
Puh. 010 426 4040
Fax 010 426 2794
email: tilaukset@oriondiagnostica.fi
LIIMALAITE OY
PPT PÖLYNPOISTOTEKNIIKKA OY
Hakamäentie 7
48400 KOTKA
Puh. (05) 225 1800
Fax (05) 225 1899
email: ppt@ppt-filter.com
www.ppt-filter.com
Länsisalmentie 13
01100 ITÄSALMI
Puh. 0400-797 202
Fax (09) 877 7773
email: liimalaite@liimalaite.com
www.liimalaite.fi
RENTCOMAN EESTI OU
Motuse 31
10620 Tallinn Eesti
Puh. +3 7253 4052 89
Gsm +358 400 428 275
email: anneli@rentcoman.com
MILDOLA OY
PL 21
02401 KIRKKONUMMI
Puh. 010 402 2300
Fax 010 402 2344
email: aarne.poutiainen@mildola.fi
www.mildola.fi
PL 227 (Tulppatie 20)
00811 HELSINKI
Puh. 020 792 4330
Fax (09) 755 5545
email: six@six.fi
SATAFOOD
KEHITTÄMISYHDISTYS RY
Viialankatu 25
32700 HUITTINEN
Puh. (02) 620 6319
Fax (02) 620 6339
email: etunimi.sukunimi@satafood.net
www.satafood.net
MULTIPROJECT OY
Hankintaopas
Moreenitie 15 B
04250 KERAVA
Puh. (09) 2709 0400
Fax (09) 2741 022
www.multiproject.fi
NORFOODS OY
Paciuksenkatu 19
00270 HELSINKI
Puh. (09) 4159 2255
Fax (09) 4159 2256
email: etunimi.sukunimi@norfoods.fi
www.norfoods.fi
NUTRINET OY
Ketolanmäenkatu 4 A 27
37120 NOKIA
Puh. 040-7525 025
email: info@nutrinet.fi
www.nutrinet.fi
70
Luoteisrinne 4
02270 ESPOO
Puh. (09) 819 0560
Fax (09) 8190 5642
email: asiakaspalvelu@teopal.fi
www.teopal.fi
THERMO FISHER SCIENTIFIC
PL 100 (Ratastie 2)
01621 VANTAA
Puh. (09) 3291 0200
Fax (09) 3291 0301
email: etunimi.sukunimi@
thermofisher.com
www.thermofisher.com
TPLUS OY
SOFTWARE POINT OY
TT-TÄRYLAITE OY
Valkjärventie 1
02130 ESPOO
Puh. (09) 4391 320
fax
(09) 4391 3211
email: sales@softwarepoint.fi
www.softwarepoint.com
Mäkelänkatu 54 A
00510 HELSINKI
Puh. (09) 7599 720
Fax (09) 7599 7210
www.tplus.fi
Linnanpajantie 7
00950 HELSINKI
Puh. (09) 755 2730
Fax (09) 755 4505
email: info@tarylaite.fi
www.tarylaite.fi
UNIFERM OY
SOLOTOP OY
Laippatie 14 A
00880 HELSINKI
Puh. (09) 5491 660
Fax. (09) 5491 6570
www.solotop.fi
myynti@solotop.fi
SUOMEN COBRA SYSTEMS OY
Asesepänkuja 3
00620 HELSINKI
Puh. (09) 7288 340
Fax (09) 7288 3434
email: suomen@cobrasys.fi
www.cobrasys.fi
SUUNNITTELUTOIMISTO
TIMO RAHTOLA
Välitie 3
15540 Villähde
Puh. 0208 355753
Fax 0446 1093 850
email: timo.rahtola@suto.inet.fi
SYSOPEN DIGIA OYJ
Valimopolku 4 A
00380 HELSINKI
Puh. 040 3073 000
Fax (09) 0207 540 100
email: info@sysopendigia.com
www.sysopendigia.fi
MP-MAUSTEPALVELU OY
PL 56 (Luukkaankatu 6)
13101 HÄMEENLINNA
Tilaukset:
Puh. 020 7290 333
Fax (03) 570 5209
www.maustepalvelu.com
OY TEO-PAL AB
Vernissakatu 8 B
01300 VANTAA
Puh. (09) 838 6020
Fax (09) 838 60222
email: sos@sostromberg.fi
www.sostromberg.fi
PA-HU OY
LIHEL OY
Mänkimiehentie 8
02780 ESPOO
Puh. (09) 819 0110
Fax (09) 8190 1199
email: etunimi.sukunimi@lihel.fi
www.lihel.fi
Pasilanraitio 5
00240 HELSINKI
Puh. (09) 350 9250
Fax (09) 3509 2555
email: finorder@sial.com
www.sigma-aldrich.com
Vaakatie 9
16300 ORIMATTILA
Puh. (03) 88411
Fax (03) 8841 401
email: sales@orfer.fi
www.orfer.fi
Teollisuustie 2
02880 VEIKKOLA
puh. 0207 89 1000
fax
0207 89 1099
email: myynti@pa-hu.fi
www.pa-hu.fi
www.laja.com
SIGMA-ALDRICH FINLAND OY/
YA-KEMIA
Pirkkalaistie 1
37100 NOKIA
Puh. (03) 3122 3400
Fax (03) 3122 3411
email: timo.solin@uniferm.fi
www.uniferm.fi
VALIO OY
PL 10
00039 VALIO
Puh. 010 381 2457
Fax 010 381 2630
email: teollisuustuotteet@valio.fi
VESANTTI OY
Tulppatie 26
00880 HELSINKI
Puh. (09) 5491 6000
Fax (09) 5491 6050
email: etunimi.sukunimi@vesantti.fi
www.vesantti.fi
VILLCIP OY
Välitie 3
15540 Villähde
Puh. 0208 355753
Fax 0446 1093 850
email: sale@villcip.fi
OY WOIKOSKI AB
Pääkonttori
PL 1
47901 VUOHIJÄRVI
Puh. (015) 7700 700
info@woikoski.fi
www.woikoski.fi
TANKKI OY
OY SCANDIC TRANS AB
VAASA – TURKU – HELSINKI
Puh. 020 1202 500
Fax 020 1202 515
www.scandictrans.fi
SEALED AIR OY
Työpajankatu 6 A
00580 HELSINKI
Puh. (09) 7257 4411
Fax (09) 7257 4430
www.sealedair-emea.com
SEFO-KONSULTOINTI
Toinen linja 13
00530 HELSINKI
Puh. (09) 726 0270
Fax (09) 726 0272
email: marja.laukkanen@sefo-konsultointi.fi
www.kolumbus.fi/sefo-konsultointi
Oikotie 2
63700 ÄHTÄRI
Puh. (06) 510 1111
Fax (06) 510 1200
www.tankki.fi
TARRATUOTE OY
PL 6 (Vesimyllynkatu 4)
33331 TAMPERE
Puh. (03) 2547800
Fax (03) 2547811
www.tarratuote.fi
TEKNO-FOOD KY KB
Riitankuja 1–3 C
00840 HELSINKI
Puh. (09) 622 9060
Fax (09) 622 90620
email: kim.soderholm@teknofood.fi
R. ÖSTERLUND KY KB
PL 69 (Vanha talvitie 19 A)
00581 HELSINKI
Puh. (09) 586 8170
Fax (09) 736 452
email: contact@osterlund.com
www.osterlund.com
TUOTERYHMÄOSA
ANNOSTELUJÄRJESTELMÄT
JA VAA’AT
KONEET, LAITTEET,
MUU VARUSTUS
Dosetec Exact Oy (Vaakakoskinen)
– kuutiointi-, suikalointi- ja
siivutuskoneet
Adwatec Oy
– massankäsittelyyn pumput, annostelijat – prosessiastiat ja kutterit
–
vaa’at
ja vaakahinnoittelulaitteet
– jäähdytystunnelit
– pakkauskoneet
– kostutuslaitteet uuneihin,
– paistolinjat
nostatuskaappeihin ja jäähdytykseen
– pesukoneet ja -linjat
– pesujärjestelmät
– tärykuljettimet
– röntgenlaitteet
– huolto ja ylläpitopalvelut
punnitus- ja annostelujärjestelmät
säiliövaaát
lattiavaaát
pöytävaaát
SoloTop Oy
– vaa’at ja vaakahinnoittelujärjestelmät
ATK-LAITTEET JA
-JÄRJESTELMÄT
Oy AGA Ab
– pakastus- ja jäähdytysjärjestelmät
Antti Lindfors Oy
– LimsBOSS ja LabVantage Sapphire LIMS
laboratorion tiedonhallintaan
– TasteBOSS aistinvaraiseen arviointiin
– omavalvontajärjestelmät
–
–
–
–
–
–
Suomen Cobra Systems Oy
Oy Atlas Copco
Kompressorit Ab
Software Point Oy
– ALPHA MANAGER -toiminnanohjaus
– elintarviketeollisuuden ja -tukkujen
logistiset kokonaisratkaisut
lihanleikkaamolaitteet
ruokatehdas- ja pakkaamolaitteet
laatikonkäsittelyjärjestelmät
ruostumattomat kuljettimet
allasvaununostimet
UDA-pakkauskoneet, rasian syöttö- ja
täyttölaitteet
– paineilmakompressorit ja
jälkikäsittelylaitteet
Busch Vakuumteknik Oy
– tyhjiöpumput
SysOpen Digia Oyj
– elintarviketeollisuuden
tietojärjestelmäratkaisut ja
asiantuntijapalvelut
– mm. integraatio-, langattomat käsipääte
ja web-ratkaisut sekä tuotannonohjaus,
LIMS-, hankinta-, tiedonkeruu- ja tilitystietojärjestelmät, ERP, omavalvonta
Christian Berner Oy
–
–
–
–
–
–
pakkauskoneita
merkkauslaitteita
pumppuja
prosessilaitteita
tyhjiötekniikka (imukuppeja)
tekniset muovit
CFS Nordic
HENKILÖSTÖPALVELUT
Rentcoman Eesti Ou
– henkilöstövuokraus
KEMIKAALIT, KEMIALLISET
TUOTTEET JA
HYGIENIARATKAISUT
– elintarviketeollisuuden koneet ja
laitteet
– pakkauskoneet ja lisälaitteet
Cortex Oy
– leipomo-, pakkauskoneet ja materiaalit
– prosessilaitteet
Oy AGA Ab
– elintarviketeollisuuden koneet
ja laitteet
– paistolinjat
OY BIOCID LTD
An ITW Company
Oy M. Haloila Ab
– hygieniaratkaisut
Oy Ecolab Ab
– elintarviketeollisuuden pesu- ja
desinfiointiaineet
– pesu- ja annostelujärjestelmät
– hygieniakonsultointi ja -koulutus sekä
neuvonta
– lavankäärintäkoneet
– elintarviketeollisuuden pesu- ja
desinfiointiaineet
– pesu- ja annostelujärjestelmät
– hygieniavalmennukset ja -kartoitukset
Jauhetekniikka Oy
–
–
–
–
jauheiden annostelulaitteet
nesteiden annostelulaitteet
suursäkkien tyhjennyslaitteistot
raaka-aineiden annostelujärjestelmät
–
–
–
–
–
vanne/vyötekoneet
pakkaus- ja tuotantokoneiden terät
staattisen sähkön poisto
rainanpuhdistuslaitteita
pumppuja ja jarruja
Orat Oy
– lihateollisuuden koneet ja laitteet
– elintarviketeoll. pakkauskoneet
JohnsonDiversey
– pesu- ja desinfektioaineet kaikkiin
elintarviketeollisuuden tarpeisiin
– pesukemikaalien annostelulaitteet
– prosessien hygieniakartoitukset
Oy Woikoski Ab
– elintarvikekaasut
– teolliset kaasut
– erikoiskaasut
– kuivajää
– kaasun sekoitus- ja jakelujärjestelmät
TT-Tärylaite Oy
– kaikki tärykomponentit
– annostelu-, syöttö-, seulontalaitteet
– tärytekniset erikoislaitteet
– lihavalmisteteollisuuden koneet
Villcip Oy
– automaattiset puhdistusjärjestelmät
– tuotevaihto-, putkipossujärjestelmät
– juomateollisuuden prosessilaitteita
KULJETUS- JA
LOGISTIIKKAPALVELUT
Oy Scandic Trans Ab
– lämpösäädellyt kuljetukset
Skandinaviassa ja Manner-Euroopassa,
vienti ja tuonti
– logistiikkapalvelut ja varastointi
– pikakuljetukset Helsinki/Turku – Tukholma vv.
Berner Oy
Terveys ja tutkimus
– OXOID mikrobiologiset elatusaineet,
diag.testit
– IDEXX Colilert ja Enterolert vesitutkimuksiin
– ARAGO-refraktometrit
– BIOTOOL-elatusainekeittimet ja
maljanvalulaitteet
– KSG autoklaavit
– HEIDOLPH ravistelijat ja sekoittajat
– LAUDA-vesihauteet
– INFORS-ravistelijat
– laboratoriopipetit ja
kertakäyttötuotteet
– EIA-lukulaitteet ja -pesurit
Oriola Oy
– mikrobiologiset elatusaineet ja
reagenssit
– elintarvikkeiden testikitit
– laboratoriolaitteet ja -tarvikkeet
Orion Diagnostica Oy
– Hygicult-testijärjestelmä mikrobiologisen puhtauden seurantaan
Sigma-Aldrich Finland Oy/
YA-Kemia
– laboratoriokemikaalit ja -tarvikkeet
sekä pienlaitteet
Oy Teo-Pal Ab
– kosteusanalysaattorit
– laboratoriovaa’at
– robottiautomaatiojärjestelmät
– lämpö- ja viljelykaapit
– pakkaus- ja lavausjärjestelmät
– Kawasaki- ja Toshiba-teollisuusrobotteja – pH/johtokyky/lämpömittarit ja
-elektrodit
– sentrifugit
– ultraäänipesulaitteet
– ravistelijat ja sekoittajat
– polarimetrit ja refraktometrit
– vesi- ja kuivahauteet
Orfer Oy
LIIMALAITTEET
Oy Gerpak
International LTD
– ITW DYNATEC kuuma- ja
kylmäliimalaitteet
– edullinen ITW CHALLENGERmonimerkki varaosa- ja huoltopalvelu
Liimalaite Oy
MELTON ja NORDSON
– liimalaitteet, varaosat ja huollot
MAUSTEET, AROMIT,
MUUT LISÄAINEET
Vesantti Oy
Biohit Oyj
Joniko Oy
Farmos Oy
– säiliöt, sekoittimet, hoitotasot
LABORATORIO-TUOTTEET
Hagson-Provitek Oy
– elintarvikekaasut
Tankki Oy
– mikrobiologiset menetelmät
(3M Petrifilm)
– Finnpipetit ja Finntip -kärjet
– laboratoriolaitteet
Algol Chemicals Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
aromit ja entsyymit
asetaatit
erikoissuolat
etikkahappo
hapettumisen esto- ja ph:n säätöaineet
hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet
juustonsulatesuolat
kaakaot ja suklaat
kuidut
makeuttamisaineet
mononatriumglutamaatti
sitruunahappo ja sitraatit
suodatuksen apuaineet
suolat
vaahdonestoaineet
vanilja ja vanilliini
Bang & Bonsomer Oy
– elintarvikelisäaineita
– elintarvikeraaka-aineita
– sokeria
Berner Oy
– elintarvikeraaka-aineet ja -lisäaineet
– aromit ja aromivahventeet
– luontaiset elintarvikevärit,
kasviuutteet
– meri-, vuori-, vakuumi- ja erikoissuolat
– vehnätärkkelys, vehnägluteeni
Oy Biofincon Ab
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
aromiaineet
emulgointi- ja stabilointiaineet
entsyymit
laktaasit
funktionaaliset raaka-aineet mm.
proteiinit ja lipidit
hiiva-autolysaatit ja -uutteet
antioksidantit
analyyttiset kitit ja reagenssit
suodatuksen apuaineet
muut lisä- ja apuaineet
hedelmäpalat ja -pastat
Brenntag Nordic Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
fosfaatit
kapseloidut tuotteet
kuidut, maissi- ja riisituotteet
sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet
kuivatut sipulit, sinappijauheet
aktiivihiili, värit, hiivat
muut elintarvikeraaka- ja lisäaineet
pakastemarjat, marjasoseet
mehukonsentraatit
sukroosiesteri
pintakäsittelyaineet
Oy Celego Ab
– aromit
– värjäävät elintarvikkeet, luonnon
väriaineet ja synteettiset värit
– muut lisäaineet
DSM Nutritional Products A/S
–
–
–
–
–
–
vitamiinit ja vitamiiniseokset
karotenoidit
PUFA
sitruunahappo ja sitraatit
nutraceuticals-valmisteet
probiootit
71
Hankintaopas
–
–
–
–
Thermo Fisher Scientific
SoloTop Oy
Orat Oy
Givaudan Suisse SA
sivuliike Suomessa
– aromit
Hagson-Provitek Oy
– maustesuolet
– savusuolet
Hunajainen SAM Oy
– hunajaa elintarviketeollisuudelle
Uniferm Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
säilöntäaineet
antioksidantit
makeutusaineet
aromit ja värit
kuidut, ravinteet ja vitamiinit
emulgointiaineet
maito- ja heraproteiinit
fosfaatit
leivonnan apuaineet
terveystuotteet
– kotimaista ja ulkolaista hunajaa
elintarviketeollisuudelle
Kauko-Telko Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
sakeutus- ja hyytelöimisaineet
mauste- ja sidontaseokset
luonnonsuolet
kinkkuverkot
kuidut
lesitiinit
hedelmäsoseet
kuivatut tuotteet
Labnet Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
aromit
elintarvikevärit
happamuudensäätöaineet
kuidut
makeutusaineet
maunvahventeet
säilöntäaineet
tärkkelykset
vitamiinit ja vitamiiniseokset
karotenoidit
PUFA
– Wiberg-mausteseokset
–
–
–
–
–
–
–
–
–
aromit ja konsentraatit
elintarvikevärit
emulgointi- ja sakeuttamisaineet
kaakaotuotteet
hedelmäjauheet ja -palat
vihannestuotteet
juomapohjat
lakritsiuutteet
makeutusaineet
PAKKAAMINEN
Auraprint Oy
–
–
–
–
tarrat, tuote-etiketit
RFID-tarrat
painetut pienkartonkikotelot
tuote-esitteet ja muut painotuotteet
Norfoods Oy
–
–
–
–
–
–
–
hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet
stabilointiaineet
emulgointiaineet
riisitärkkelys, -jauhot, -proteiinit
lesitiini
sokerikulööri
maito- ja heraproteiinit ja
hydrolysaatit
– pintakiillokkeet
– säilöntäaineet
– muut elintarvikelisäaineet
Orat Oy
– RAPS-mausteet
– lihaproteiinit
Tekno-Food Ky Kb
Danisco
– emulgointiaineet
– sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet
– aromit ja entsyymit
– hapatteet
Sealed Air Oy
S.O.Strömberg Oy
–
–
–
–
–
–
toffeepalat ja -pastat
pakastekuivatut marjat
karamellisoidut tuotteet
jogurttijauheet
premixit
entsyymit
– Cryovac -kutistepussit
– Cryovac -pakkauskalvot
– Cryovac -vakuumipakkauslaitteet
SoloTop Oy
Tarratuote Oy
– vaakatarrat
– tuotetarrat
– lavatarrat ym.
RAAKA-AINEET
Maustetalo Condite Oy
Leipomo ja elintarviketeollisuuden raaka-aineet
– jauhot ja leipäseokset
– mausteet ja aromit
– mantelit ja pähkinät
– siemenet ja hiutaleet
– kuivatut hedelmät
– suklaa- ja rasvakuorrutteet
– hedelmä- ja marjatäytteet
– margariinit
– säilykkeet
– sokerit ja siirapit
– suolat
– hiiva ym. ym.
Valio Oy
Teollisuusmyynti
–
–
–
–
–
maidot, kermat ja muut maitotuotteet
juustot
maito- ja herajauheet
marmeladit ja hillot
voi ja voiöljy
SUUNNITTELU,
KEHITYS,
KONSULTOINTI
Oy Foodfiles Ltd
– kliininen tutkimus
– elintarvikkeiden rekisteröinti
– ravitsemusalan konsultointi
Ruoka & Laatu
– tuotekehitys ja laatujärjestelmät
– elintarvikealan ammattikoulutus
BEMIS VALKEAKOSKI OY
MP-Maustepalvelu Oy
mausteet ja mausteuutteet
aromit ja arominvahventeet
fosfaatit
sakeuttamisaineet
muut elintarvikelisäaineet ja seokset
– myynti- ja kuljetuspakkaukset
kartongista ja aaltopahvista
– pakkaustarvikkeet
– myyntipistemateriaalit
– Pakkauskoneet
elintarviketeollisuudelle
– vakuumi- ja suojakaasupakkauslaminaatit elintarviketeollisuudelle
–
–
–
–
–
Pa-Hu Oy
Vesantti Oy
R. Österlund Ky Kb
Hunajayhtymä Oy
– makkarankuoret
– juusto- ja lihapussit
CCL LABEL OY
– monikerrosetiketit
– promootioetiketit
– kutiste-etiketit (sleeverit)
CFS Nordic
– pakkauskoneet ja lisälaitteet
– pakkausmateriaalit
Danisco Sweeteners Oy
Erikoismakeuttajat ja rakenneraakaaineet elintarvike- ja lääketeollisuudelle
– fruktoosi
– ksylitoli
– laktitoli
– Litesse-polydekstroosi (ravintokuitu)
Laihian Mallas Oy
Ammattitaitomme on aina käytössäsi liittyen
EURACON OY
– Ateriapakkauksiin
– Ateriankuljetusjärjestelmään
– Omavalvontajärjestelmään
– Hygieniatuotteisiin
– Elintarvikepakkauksiin
Faerch Plast A/S
– CPET, APET, PP, PS ja PLA rasiat ja
kannet
– Top Seal kuumasaumattavat kalvot
– tuotekehitys
– markkinatutkimus
– laadunhallinta
,QQR/LLWR
InnoLiito
– kaupallistamiskonseptoinnit
– erikoismaltaat
– tummat ja vaaleat mallasuutteet
– pakkauspalvelu
Multiproject Oy
– prosessi- ja laitossuunnittelu
– projektinhoito
LIHEL Oy
Nutrinet Oy
– ravitsemusja elintarvikealan
asiantuntijapalvelut
– ravitsemusklinikkatoiminta
Míldola Oy
Satafood Kehittämisyhdistys ry
Cortex Oy
– pakkauskoneet ja -materiaalit
– merkintälaitteet
Foodwest Oy
– mausteet ja mausteseokset
– valmistus- ja lisäaineet
– kasviöljyt: teollisuus, suurkeittiöt
MP-Maustepalvelu Oy
– valmistus- ja lisäaineet liha- ja
ruokateollisuudelle
– asiakaskohtaisesti räätälöidyt
seokset
– elintarvikealan kehityspalvelut
– laaja-alaiset ympäristöteknologian
palvelut
SEFO-konsultointi
– hygieniakoulutus ja osaamistestaus
sekä oppimateriaalit useilla kielillä
– hygieniapassit tutkinnon perusteella
– HACCP- ja laatujärjestelmäkonsultointi
Hankintaopas
Suunnittelutoimisto Timo Rahtola
Hagson-Provitek Oy
Tplus Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
tärkkelykset ja tärkkelysjohdannaiset
perunakuitu
aromiaineet
happamuudensäätöaineet
funktionaaliset maitoproteiinit
mauste- ja marinaadiseokset
mineraali- ja vitamiiniseokset
hera-, kerma- ja jogurttijauheet
tärkkelyssiirapit
72
– keinosuolet (myös mauste- ja
savusuolet
– luonnonsuolet
– vakuumi- ja kutistepussit
– kinkkuverkot
Huhtamäki Oyj
–
–
–
–
–
PP, APET, PS rasiat ja kannet
PET pääll kartonkivuoat ja kannet
EPS-alustat, kalvot ja pussit
kuitupakkaukset
kartonkivaippapakkaukset
Osakeyhtiö SIx
–
–
–
–
–
–
–
suolaiset ja makeat maustamisseokset
aromit
marinadit
valmisruokaseokset
rakenne- ja sidontaseokset
funktionaaliset komponentit
puolivalmisteita jäätelöihin,
leivonnaisiin ja makeisiin
– prosessilaitteiden suunnittelu ja
tekninen kehitys
– konsultointi hygienisyyden
parantamiseksi
TYÖHYGIENIA JA
TURVALLISUUS
Laitosjalkine Oy
– työ-, suoja- ja turvajalkineet
elintarviketeollisuuteen ja
laboratorioihin
PPT Pölynpoistotekniikka Oy
– pölynpoistolaitteita
– keskussiivousjärjestelmiä
Nimityksiä
• Professori Hannu J. Korhonen
MTT:stäonvalittuasiantuntijaksiEFSAn(EuropeanFoodSafetyAuthority)tiedelautakuntaan,jossakäsitelläänravitsemusta,erityisvalmisteita
jaruoka-allergioita(NDA).
•ValioOy:ntoimitusjohtajaksionnimitettyKTMPekka Laaksonen15.8.
alkaen.LaaksonensiirtyyValionjohtoonStoraEnsoOyj:stä,jossahänon
viimeksitoiminuthienopaperidivisioonanjohtajanajakonserninjohtoryhmänjäsenenä.
•ProAgriaMaaseutukeskustenLiiton
hallintojohtajaksionnimitettyMMM,
agronomiJuha Seppälä,liitonosakkuusyhtiönAracConsultingOy:ntoimitusjohtajaksiMMMPirjo Jokipiija
Arac Consulting Oy:n konsultiksi
MMM,agronomiSara Raijas.ProAgriaMaaseutukeskustenLiitonmarkkinointisihteeriksionnimitettymmyo
Suvi Rinta-Kiikka.
•ETMKati RandellonnimitettyCloettaFazerMakeisetOy:npakkauskehityspäälliköksijaSami TawastmyyntijohtajaksivastuualueenaanSuomen
myyntiorganisaationtoimintajatulos.
•ETM,elintarvikeinsinööri Marja Joutsen on nimitetty Ruoka-Saarioinen
Oy:nsiipikarjatuotteidentuoteryhmäpäälliköksi1.3.alkaenjaelintarvikeinsinööri Anu Lempinentuotantopäälliköksi 1.2. alkaen. Prosessi-insinööri
Matti TähtinenonnimitettySaarioistenSäilykeOy:nuudeksitoimitusjohtajaksi1.2.alkaen.Agrologi,datanomi
Ari PenttinenonaloittanuttyötSaarioistenLihanjalostusOy:nhankintaosastollaJyväskylässä7.2.Häntoimii
eläinvälityksessävastaavanahankintaneuvojana.SaarioinenOy:n Pirkanmaan alueen HoReCa-avainasiakaspäälliköksionnimitettyravitsemus-ja
kauppateknikko Kati Määttänen.MBA
Sari Sirénonnimitettymarkkinointipäälliköksi HoReCa-myyntiin 1.3. alkaen.
•ETMTimo HietanenonnimitettyHK
Ruokatalo Oy:n lihaliiketoiminnasta
vastaavaksijohtajaksi.
•Maaseutuvirastonjohtajanvirkaan
on nimitetty 1.5. alkaen MMM OlliPekka Peltomäki,markkinatukiosastonjohtajaksiMMMPäivi Wallin,valvontaosastonjohtajaksiMMMTommi
Kämpejavarainhoito-osastonjohtajaksi KTM Marketta Norrgård. MetsänhoitajaLeena Tenholaonnimitetty Maaseutuviraston ylijohtajan virkaan.Ylijohtajaaloittaa1.toukokuuta,kunMaaseutuvirastontoimintaalkaa Helsingissä. Virasto siirtyy vaiheittain Seinäjoelle vuoden 2008
alustalähtien.
•FTKarin AutioonaloittanutTäysjyvä-GourmetOy:ntoimitusjohtajana.
•InsinööriTapio Warisonnimitetty
Vaasan&VaasanOy:ntuotantojohtajaksi.
•MMM,MJDJarmo AavikkoonnimitettySnellmaninKokkikartanontoimitusjohtajaksi.
•DIHeikki KotalaonnimitettyLoparex-ryhmänkehitysjohtajaksi,DIKari
KallialaLoparexOy:ntoimitusjohtajaksi ja DI Ilkka Alanen tekniseksi
johtajaksi.
•HKRuokataloOy:ntoimitusjohtajaksionnimitettyMMMEsa Mäkija
KTM Kari Siivonen HK Ruokatalo
Groupinjohtajaksivastaamaanliiketoiminnanjayhtiörakenteenstrategisestakehittämisestä.
•Pirkanmaantyövoima-jaelinkeinokeskuksenjohtajaRiitta Varperyhtyy
vetämäänTekesin Brysselin-toimistoasyksyllä2007.Tehtäväonvuoden
määräaikaisuus.
•MMMHeimo Hanhilahtionnimitetty maaja metsätalousministeriön
maatalousosaston osastopäällikön
virkaan1.7.alkaenjaETLMatti Aho
elintarvike-jaterveysosastonosastopäällikönvirkaan1.3.alkaen.
• KTT Mikko Kosonen on nimitetty
Sitran asiamieheksi ja strategisen
johtoryhmän jäseneksi 1.8. lähtien.
HänenvastuualueenaanonInnovaatiotoiminnot-yksikönjohtaminen.
•TKLHarri JokinenonnimitettyTeknologiateollisuudenInnovaatioympäristö-yksikössäasiantuntijaksitehtävänäänpkt-yritystenkansainvälistymisenedistäminenyhteistyössäFinpronkanssa.DIPirjo Kaivosonnimitetty Ympäristöasioiden-ryhmän
päälliköksi.
•MTT:nhevostaloudentutkimuspäällikköMarkku SaastamoinenonkutsuttujäseneksiEuroopan kotieläinjärjestöEAAP:nstrategiatyöryhmään.
Sentehtävänäonsuunnitellajärjestönstrategiaavuosille2008–2012.
• KTM Riitta Tolvanen on nimitetty
VTT:nhenkilöstöjohtajaksi.
•AtriaSuomiOy:nmyynnistävastaavaksijohtajaksijajohtoryhmänjäseneksion10.4.alkaennimitettyPentti
Jukola.HänsiirtyiAtrialleUnileverFinlandOy:nmyyntijohtajantehtävästä.
Tapio PalolahtionnimitettyAtriaSuomiOy:nhenkilöstöjohtajaksi15.6.
•AtriaOy:nmarkkinointipäälliköksi
onnimitettyKari Piispanen,siipikarjatuotteiden tuoteryhmäpäälliköksi
BBAElina Yli-Karjanmaa,kuluttajapakatunlihantuotekehityspäälliköksiETMHeimo Hattulajaleivänpäällisten tuotekehityspäälliköksi ETM
Mikko Pajari.
• KTM Matti Niemi on nimitetty
HOK-Elannontoimitusjohtajaksi1.8.
alkaen.
•Terhi SinkkoonnimitettyValioOy:n
Teollisuustuotteiden markkinointipäälliköksiPäiviSaarentolanvuorotteluvapaan ajaksi vuoden loppuun
saakka.
•Jarmo TolvanenonnimitettyElosen
KonditoriaOy:ssäjaElonenOyLeipomossamyynti-jamarkkinointijohtajaksi,Tuulikki ManninentalouspäälliköksijaMerja Kyntäjälaatupäälliköksi.
•Järvi-SuomenPortinTikkalanruokatehtaantehdaspäälliköksionnimitettyTapio Eeva,ketjumyyntipäälliköksi
Mikko Rajaviita, hallintopäälliköksi
Markku Hämäläinen,myyntiedustajaksiTimo Mäkinen,SK-myyntipäälliköksi Markku Michelsson ja ostopäälliköksiTomi Laakso.
•ETLHeli ArkkilaonnimitettyRuokakeskoOy:ssäK-supermarket-ketjun
kehityspäälliköksi konseptikehitysyksikköön,tradenomiTommi Nuutinen asiakaspalvelupäälliköksi, insinööriJouni JaakolalogistiikkapäälliköksijaPetri KittiläHevi-varaston
tuotantopäälliköksi.
•InsinööriJuha JylkäsonnimitettyKylmänenFoodOy:nkehitysjohtajaksi.
•Kati KaarlejärvionnimitettyPouttu-konsernissatuotekehitys-jalaatuosastonesimieheksi.Mia Tuomikoski onnimitettypakatunlihantoiseksi
työnjohtajaksi ja Harri Mäkinen Jaloste-PouttuOy:lletyönjohtajaksi.
• KTM Anu Huuska on nimitetty
SOK:nLiettuaanperustettavantytäryhtiöntoimitusjohtajaksi.
• Elintarviketekniikan insinööri
(AMK)Hannu Pekkalaonnimitetty
LapinLihaOy:ntuotantopäälliköksi.
•LT-TukunKiinanSourcingManageriksionnimitettyZhenling Jin.
•ETMSatu Henrikssononnimitetty
Länsi-Uudenmaanvesijaympäristö
ry:nlaboratoriopäälliköksi.
•MMM,laillistetturavitsemusterapeuttiHillevi Eromäkionnimitetty
Seinäjoenammattikorkeakoulunravitsemisalan yksikköön päätoimiseksituntiopettajaksi.
• Kokkolan seudun terveyskeskuskuntayhtymänravitsemussuunnittelijaksionnimitettyTtMSatu Matintupa.
•ETMAnne Martovaaraonnimitetty
GlacoSmithKline Oy:ssä myynti- ja
markkinointipäälliköksi.
•ETMMiia Laaksonenonnimitetty
K-citymarketHyvinkääntavaratalojohtajaksi.
•EkonomiPetri Kujalaonnimitetty
FazerLeipomotOy:nSuomenmaajohtajaksi.
•FinnairCateringOy:ntoimitusjohtajaksionnimitettyKristiina Inkiläinen.
•ETMNina Heikkinenonnimitetty
Valio Oy:n Food Service -projektipäälliköksi, KTM Annamari Lammi
tuotepäälliköksimarkkinoinninjuustoryhmäänjaETMKirsti NybergTurengintehtaantehtaanpäälliköksi.
• Antell-Catering Oy:n tuotekehitysjohtajaksionnimitettyKirsi Asposalo.
•Maria Malilaonnimitettysiiderien
jaRTD-juomientuotepäälliköksiServaaliOy:ssä.
• Panda Oy Ab: varatoimitusjohtajaksionnimitettyAmi Wardi.
• Raisio Oyj:n elintarvikeyksikön
kaupallisessa ryhmässä ekonomi
Sanni Laineonnimitettymyyntijohtajaksileipomo-jateollisuusmyyntiin, KTM Johanna Siltala markkinointijohtajaksijaKTMAnnika Kempas tuoteryhmäpäälliköksi. KTM
Sanna Niemeläonnimitettytuotepäälliköksiaamiais-javälipalatuoteryhmään,KTMJaana Rantanen tuoteryhmäpäälliköksi,KTMSanna Hartonen HoReCa-sektorin business
manageriksi,KTMHanna Korhonen
asiakasmarkkinointipäälliköksi,KTM
Titta Kytöhonka avainasiakaspäälliköksi,merkonomiJari Autiovähittäiskaupan kenttämyyntipäälliköksi
ja merkantti Mika Saastamoinen
myyntiedustajaksipääkaupunkiseudulle.
•KTMMikko Laavainenonnimitetty
RaisioOyj:nmyynti-jamarkkinointijohtajaksi.
•SuomenTuontilihaOy:nmyyntijohtajaksionnimitettyeMBAJarmo Hautakoski ja yhteyspäälliköksi Marko
Ojala.
• KM Anu Henttonen on nimitetty
Alko Oy:n henkilöstön kehittämispäälliköksi.
•MMMMarika Lammionnimitetty
Meira Oy:ssä maustamistuotteiden
Pekka Laaksonen
Marja Joutsen
Anu Lempinen
Matti Tähtinen
Ari Penttinen
Kati Määttänen
Sari Sirén
Tapio Palolahti
Matti Niemi
tuoteryhmäpäälliköksijaLasse Palonenavainasiakaspäälliköksi.
•HuhtahyvätOy:nmyyntijohtajaksi
onnimitettyPertti Malmberg.
• Suomen Gallup Elintarviketieto
Oy:n tutkijaksi on nimitetty mmyo
Petri Pethman.
•PouttuOy:ntoimitusjohtajaksion
kutsuttuSeppo Ohvo.
•ETMElisa Piesala onnimitettyElintarviketeollisuusliiton elintarvikeasiantuntijaksi16.4.alkaen.Piesala
työskenteleeliitontutkimusjalainsäädäntö -yksikössä. Tehtävä on
määräaikainen. Tätä aiemmin hän
ontyöskennellytuseissaelintarviketeollisuudenyrityksissä,viimeksiFazerLeipomotOy:ssäkehityspäällikkönä.
• Rami Veranen on nimitetty A.C.
NielsenFinlandOy:ntoimitusjohtajaksi.
• Tommy Gustafsson on nimitetty
RiitanHerkkuOy:ntoimitusjohtajaksijaMarina Sabel kaupalliseksijohtajaksi. Jan-Eric Gustafsson jatkaa
hallituksenpuheenjohtajana.
• Maija Erkonlahti onnimitettySaarioinenOy:ssätuoteryhmäasiantuntijaksivk-markkinointiin.
•KTM Olli-Pekka OksanenonnimitettyasiantuntijaksiElinkeinoelämän
keskusliitonpk-asiat-yksikköön.
•Fazer-konsernintalousjohtajaHarri-Pekka Kaukonen onnimitetty1.4.
alkaenFazerVenäjä-toimialantoimitusjohtajaksi.
• ETM Anna Savisalo on nimitetty
2.4.2007 Päivittäistavarakauppa
ry:nelintarvikeasiantuntijaksi.
7
Tapahtumia
Suomessa
Elintarvikehankintojen miniseminaari25.4.Oulussa,
meeri.ylinampa@sakky.fi
Opas Venäjän elintarvikelainsäädännöstä suomalaiselle yrittäjälle
julkistetaanHelsinginViikinkampuksella26.4.klo9–13.,
mervi.louhivaara@mikkeliamk.fi.
Elintarvikekuljetukset ja varastonhallinnan kehittäminen pk-yrityksissä
27.4.Hämeenlinnassa,PetriSulantolap.0102491814
Elintarvikepäivä 2007 3.5.Helsingissä,www.etl.fi/etp
Tiedonjulkistamisen etiikka3.5.Helsingissä,reetta.kettunen@tsv.fi
REACH – tietovaatimukset ja kemikaaliturvallisuusarviointi3.–4.5.
Järvenpäässä,www.ael.fi
Eurooppalainen t&k ja pk-yritykset, EU:n 7. tutkimuksen puiteohjelman
infotilaisuus pk-yrityksille4.5.Turussaja7.5.Tampereella,
www.tekes.fi/eu/fin/tapahtumat/pkroadshow.html
Tehokas projektinhallinta7.–14.5.Lahdessa,www.helsinki.fi/palmenia/
koulutus,sari.ojanen@helsinki.fi
Elintarvikepakkauksen kehittäminen8.–9.5.Vantaalla,www.ael.fi
Ajankohtaista tarttuvista taudeista10.5.Helsingissä,
sirpa.kiviruusu@evira.fi
Toimiva työaikayhteistyö -seminaari Vantaalla10.5.,www.mt-palvelut.fi
Tiedon uudet kantajat – uusimedia ja verkko tiedonvälittäjänä11.5.
Jyväskylässä,pirjo.heikkinen@adm.jyu.fi
Ruokapalveluesimiesten koulutuspäivät10.–11.5.Hämeenlinnassa,
www.efeko.fi
Patentit elintarviketeollisuuden strategisena kilpailuaseena15.5.
Helsingissä,marko.saapunki@foodprocessinnovations.com
Terveystarkastajien valtakunnalliset koulutuspäivät 15.–16.5.Kokkolassa,
marja.pulli@kannus.fi
Tarkastuseläinlääkäreiden koulutuspäivät15.–16.5.Forssassa,
leena.oivanen@evira.fi
Tomaattiviikko 21.–27.5.
Pakkausalan peruskurssi 69,IIjakso21.–25.5.Forssassa,
www.pakkaus.com
Uusi ympäristöystävällinen energia ja sen tutkimushaasteet 23.5.
Helsingissä,kaisa.korhonen@helsinki.fi
Eviran ja lääninhallitusten neuvottelupäivät 23.–24.5.Hämeenlinnassa,
raili.laaninen@evira.fi
PulPaper 20075.–7.6.Helsingissä,www.pulpaper2007.com
Nordic Obesity Meeting NOM2007 14.–15.6.Helsingissä,
suoma.saarni@helsinki.fi,www.stellariamedia.fi/nom07
2nd International Symposium on Trace Elements and Health -kongressi
18.–20.6.Helsingissä,www.tracel2007.org
Varhaisperuna- ja vihannesviikko18.–24.6.
Mansikkaviikko 2.–8.7.
Paprikaviikko23.–29.7.
Farmari 26.–29.7.Kuopiossa
Puutarhamarjat -viikko6.–12.8.
Sadonkorjuuviikot13.–19.8.
Maaseutututkijatapaaminen 16.–17.8.Vantaalla,www.mua.fi
Omenaviikko3.–9.9.
Lähiruokaviikotviikot36–39,irma.karkkainen@sakky.fi
Bioenergia 20076.–8.9.Jyväskylässä,www.jyvaskylanmessut.fi
Kauhajoen ruokamessut7.–9.9.http://www.ruokamessut.fi
Turun ruokamessut 5.–7.10.,www.turunruokamessut.fi
XV Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät 8.–9.10.Helsingissä,rty@rty.fi
Kaaliviikko8.–14.10.
Kansainvälinen leipäpäivä16.10.
PacTec & FoodTec 2007 16.–18.10.Helsingissä,www.pactec.fi;
www.foodtechelsinki.fi
Salaattiviikko 22.–28.10.
Työterveyspäivät 23.–24.10.Helsingissä,www.finnexpo.fi
Communication Management 200723.–24.10.Helsingissä,
www.wanhasatama.com
Kehittyvä
Elintarvike
Markkinoinnin ja viestinnän viikko 200723.–24.10.Helsingissä,
www.wanhasatama.com
Marketing Management 24.10.Helsingissä,www.wanhasatama.com
Viini, ruoka & hyvä elämä -tapahtuma 25.–28.10.Helsingissä,
www.finnecxpo.fi
Tehdaspalvelu 200731.10.–1.11.Tampereella,www.expomark.fi
Eläinlääkäripäivät 200731.10.–2.11.Helsingissä,www.fennovet.fi
Terveys + Hyvä olo 9.–11.11.Helsingissä,www.finnexpo.fi
ELMA -messut 23.–25.11.Helsingissä,www.finnexpo.fi
Joulujuurekset -viikko 26.11.–2.12.
Lääkäripäivät 2008 6.–10.1.Helsingissä,www.laakaripaivat.fi
Ulkomailla
AB Tech Expo 5.–9.5.Milanossa,www.abtechexpo.com
Siab5.–9.5.Veronassa,www.siabweb.com
IFFA, IFFA DELICAT 20075.–10.5.Frankfurtissa,lisa.kivikoski@entre.fi,www.
entre.fi,www.iffa.com
European Sensory Networkin seminaari: A systematic approach to
planning and performing sensory tests Portugalissa8–9.5.,
http://www.esn-network.com/esnseminar2007.html
ECR Europe Forum & Marketplace8.–10.5.Milanossa,www.ecrnet.org
7th International symposium on the epidemiology and control of
foodborne pathogens in pork9.–11.5.Veronassa,
www.safepork2007.sistemacongressi.com/generalinformation.htm
International Symposium on Functional Foods in Europe 9.–11.5.Maltalla,
http://europe.ilsi.org
11th European PLACE Conference 14.–16.5.Ateenassa,
www.tappi.org/07/EUROPLC
Total Processing and Packaging 15.–18.5.Birminghamissa,
www.totalexhibition.com
Bakery China 2007 17.–19.5.Shanghaissa,www.messe-muenchen.com
THAIFEX – World of Food ASIA23.–27.5.Bangkokissa,
www.worldoffoodASIA.com
Introduction to HACCP 7.6.,http://www.rssl.com/OurServices/Training/food/
Advanced HACCP11.–14.6.,http://www.rssl.com/OurServices/Training/food/
Transport Logistic12.–15.6.Münchenissä,www.transportlogistic.de
Assessing HACCP Systems 19.6.,http://www.rssl.com/OurServices/
Training/food/
Introduction to Auditing20.6.,http://www.rssl.com/OurServices/
Training/food/
P-Packaging, Manufacturing Process20.–22.6.Stuttgartissa,www.p-messe.de
ProPak China 2007 10.–12.6.Shanghaissa,www.propakchina.com
Transport Logistic 200712.–15.6.Münchenissä,
www.messe-muenchen.com
7th Pangborn Sensory Science Symposium12.–16.8.Minneapolisissa,www.
pangborn2007.com
Upplevelsemässan Smaklust24.–26.8.Tukholmassa,karin@eldrimer.com
World of Foof China & Sweet China 4.–7.9.Shanghaissa,
www.worldoffoodchina.com
Interfood4.–6.9.Göteborgissa,www.interfood.fi
Riga Food 20075.–8.9.Riikassa,www,rigafood.com
16th International Exhibition for Food and Drink Products in Moscow
18.–21.9.,lisa.kivikoski@entre.fi
Livsmedelsdagarna 2007 19.–21.9.Tylösundissa,www.livsamedelsforeningen.nu
Eu’Vend 2007 20.–22.9.Kölnissä,www.euvend.com
Labelexpo Europe 2007 26.–29.9.Brysselissä,www.labelexpo-europe.com
World Dairy Summit 200729.9.–4.10.Dublinissa,www.wds2007.com
AGROPROMASH 200715.–19.10.Moskovassa,lisa.kivikoski@entre.fi
ANUGA 200713.–17.10.Kölnissä,www.anuga.de
RadTech Europe 200713.–15.11.Wienissä,www.radtec-europe.com
IFE Hungary 2007 20.–22.11..Budapestissa,www.montex.co.uk
Riskinhallinta & valvonta
ilmestyy 30.5.2007
Varaa ilmoitustilasi 24.4. mennessä: Infoteam Oy, puh. (09) 44 1133, infoteam@infoteam.fi
7
Oy Sinebrychoff Ab
Oy Sinebrychoff Ab on ainoa juomateollisuutta
edustava Elintarviketieteiden Seuran kannattajajäsen. Noin 1 100 ammattilaista työllistävän yhtiön
esittelee tuotantojohtaja
Kimmo Jääskeläinen. Hän
on koulutukseltaan diplomi-insinööri pääaineenaan
elintarviketeknologia.
Kannattajajäsen
1) Millainen yritys Sinebrychoff on?
Sinebrychoff on Suomen johtava
oluiden ja siidereiden sekä virvoitus- ja energiajuomien valmistaja. Tuotantolaitokset sijaitsevat Keravalla ja Porissa. Henkilöstön määrä on noin 1 100.
Vuonna 2005 liikevaihto oli 312
miljoonaa euroa. Sinebrychoff
on osa kansainvälistä Carlsberg
Breweries A/S -panimokonsernia, jolla on tuotantoa 60 maassa ja myyntiä 140 maassa.
2) Mitä tuotteita yritys valmistaa, paljonko ja keille
asiakkaille?
Sinebrychoffin vuosituotanto on
noin 400 miljoonaa litraa. Juomavalikoima monipuolistuu kuluttajien tarpeiden ja uusien makusuuntausten mukaan. Oluiden
rinnalle ovat tulleet siiderit ja
long drink -juomasekoitukset,
energia- ja hyvinvointijuomat
sekä laatikkoviinit. Yhtiö valmistaa myös Coca-Cola-tuotteet,
maailman suosituimmat virvoitusjuomat, kivennäisvedet ja urheilujuomat. Kansainvälisesti
tunnetut Schweppes-mikserit
sekä Evian-kivennäisvesi täydentävät valikoimaa. Sinebrychoffin House of Beer -valikoimaan kuuluu edustava joukko
kansainvälisiä oluita ja erikoisuuksia.
4) Millaiset tulevaisuuden
näkymät yrityksellä on?
Olemme proaktiivisesti investoineet tulevaisuuteen, esimerkkeinä korkeavaraston käyttöönotto joulukuussa 2006 sekä investoinnit kertakäyttöisten pantillisten muovipullojen tuotan-
ETS:n
kannattajajäsenet
• Atria Suomi Oy
• Oy BIOCID Ltd
• Oy Biofincon Ab
• Elintarviketeollisuusliitto ry
• Fazer Leipomot Oy
• Felix Abba Oy Ab
• Givaudan Finland
• HK Ruokatalo Oy
• If Vahinkovakuutus Oy
• Kauppamyllyjen yhdistys
• Lännen Tehtaat Oyj Apetit
• Maustaja Oy
• Norfoods Oy
• Ordior Oy
• Polttimo Yhtiöt Oy
• Raisio Oyj
• Roquette Nordica Oy
• Ruokakesko Oy
• Ky R. Österlund Kb
• Oy Sinebrychoff Ab
• Osakeyhtiö Six
• Tplus Oy
• Vaasan & Vaasan Oy
• Valio Oy
TETSin
toon. Tämän vuoksi pidämme lähitulevaisuutta uusia mahdollisuuksia antavana. Jatkamme
kannattavaa liiketoimintaamme
Suomen kilpailluilla juomamarkkinoilla ja pyrimme vahvistamaan asemaamme monipuolisena juomatalona tuomalla markkinoille asiakkaidemme ja kuluttajien toivomia tuotteita. Pidämme yllä perinteitämme olemalla
suunnannäyttäjä suomalaisella
juoma-alalla. Uudet juomatrendit, kuten keveys ja terveellisyys
ja enenevä kiinnostus erikoisoluihin sekä olut- ja ruokakulttuurin yhdistämiseen, antavat
meille lisäinnostusta.
5) Miksi Sinebrychoff on Elintarviketieteiden Seuran kannattajajäsen?
Olemme elintarvikealalla toimiva yhtiö, ja meille on tärkeää voida verkostoitua esimerkiksi juuri
Elintarviketieteiden Seuran puitteissa. Jäsenyys on myös mielekästä siksi, että tekninen henkilökuntamme on elintarvikealan
ammattilaisia.
6) Elintarviketieteiden Seura
viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhlavuottaan. Mikä rooli
elintarvikealan osaajia yhdistävällä seuralla on mielestänne nykyisin?
Suomalaisen elintarvikealan tietotaidon ylläpitäminen sekä ihmisten välinen verkostoituminen, mitä kautta Sinebrychoffkin
voi saada mielenkiintoisia uusia
näkemyksiä liiketoimintaansa.
7) Miten seura voisi hyödyttää henkilö- ja kannattajajäseniään nykyistä paremmin?
Seuran toiminta on tällä hetkellä
mielestäni hyvää mukaan lukien
kannattajajäsen
• Suomen Rehu Oy
Kehittyvä Elintarvike -lehti, jonka kautta henkilöjäsenien ja kannattajajäsenien ääni pääsee
kuulumaan. Kun uusia määräyksiä tulee elintarvikealalla yhä
kiihtyvään tahtiin, lehti on hyvä
kanava kiinnittämään alan huomio uusiin määräyksiin ja tuoteturvallisuuteen.
ATJ kevätretkelle
Suomenlinnaan 31.5.
Aistivaraisen tutkimuksen jaoston kevätretki
suuntautuu Suomenlinnaan torstaina 31.5.
Kokoonnutaan Suomenlinnan panimon ravintolassa rantakasarmilla klo 15.00 kuulemaan
puheenvuoro ajankohtaisesta aiheesta ja nauttimaan panimon olutzakuskaa (24 €). Lisäksi
tutustumme oluen valmistukseen panimossa.
ATJ sähköpostijakelussa
kerrotaan retkestä tarkemmin
7
Foodwest Oy:ssä projektipäällikkönä työskentelevä
Suvi Urvikko on Aistinvaraisen tutkimuksen jaoston
aktiiveja. Koulutukseltaan
Suvi on restonomi (amk).
Elintarviketieteiden Seuraan hän liittyi opiskelijajäsenenä vuonna 2000.
J äsenesittely
1) Miten päädyit elintarvikealalle?
Pidin lukion jälkeen välivuotta
opiskeluista ja työskentelin Linkosuon Leipomo Oy:ssä. Kiinnostuin elintarvikealasta ja hain
välivuoden jälkeen opiskelemaan alalle.
2) Mitä nykyinen työsi sisältää?
Toimin projektipäällikkönä tuotekehitykseen ja laatuun liittyvissä kehittämis- ja koulutushankkeissa. Asiakkaitani ovat
elintarviketeollisuuden yritykset
sekä ammattikeittiöt.
3) Mitä muuta olet tehnyt
työurasi aikana?
Olin laadunohjaajana Linkosuon
Leipomo Oy:ssä ennen Foodwestiin siirtymistäni.
4) Milloin ja miksi liityit Elintarviketieteiden Seuraan, ja
miten olet mukana seuran
toiminnassa?
Liityin seuraan vuonna 2000
opiskelijajäsenenä. Tarkoituksenani oli luoda verkostoa muihin
alalla työskenteleviin sekä pysyä
alan kehittymisessä mukana
myös opiskelun jälkeen. Seuran
toimintaan osallistun tällä hetkellä ATJ:n johtoryhmän kautta.
Johtoryhmässä olen ollut vuoden verran, ja mukavaa on ollut.
8) Oletko mukana muiden järjestöjen toiminnassa?
Olen tällä hetkellä aktiivisesti
mukana nuorkauppakamaritoiminnassa. Toimin Tammerkosken nuorkauppakamari ry:n varapuheenjohtajana tehtävänäni
huolehtia kamarin jäsenten henkilökohtaisesta kouluttautumisesta.
6) Seura täyttää tänä vuonna
60 vuotta. Mitkä ovat mielestäsi seuran tärkeimmät tehtävät, ja miten ne nykyisin toteutuvat?
Näen henkilökohtaisesti tärkeäksi verkostojen luomisen
alan ammattilaisten välillä. Seura on oivallinen kohtaamis- ja
tiedonvaihtopaikka tutkimusta-
9) Millainen elintarvikekuluttaja olet, ja miten vietät
vapaa-aikaasi?
Pakko kai myöntää, että olen
varsinainen herkutteleva kulinaristi. Kaikki uudet elintarvikkeet
on aina pakko testata. Vapaa-aikaani vietän kesällä golfaillen, ja
tällä hetkellä matkustellen mieheni luona Tukholmassa.
Ohjelmassa mm. yritysvierailuja,
tutustuminen elintarvikealan
koulutukseen, market-kierros
Arvioitu hinta: 350–400 €
(sis. junamatkan, hotellimajoituksen, ohjelman)
Paikkoja on rajoitetusti, joten
toimi nopeasti!
Alustavat ilmoittautumiset 30.5 mennessä sähköpostilla osoitteeseen: suvi.urvikko@foodwest.fi
Sitovat ilmoittautumiset
31.6. mennessä.
7) Miten seura voisi palvella
jäseniään nykyistä paremmin?
Kehittämällä internet-sivuja!
5) Miten seuran toiminta hyödyttää sinua?
Seura on tarjonnut laadukkaita
seminaareja ja tutustumisvierailuita erilaisiin yrityksiin ja muihin
kohteisiin. Olen myös saanut hyviä kontakteja alan ammattilaisiin ja tutustunut uusiin ihmisiin.
ATJ GOES TO PIETARI
20.–22.9.2007
7
hoille, kehitysyhtiöille sekä teollisuudelle. Tämä varmasti ainakin aktiivisempien osalta toteutuukin. Myös Kehittyvällä Elintarvike -lehdellä on tässä tärkeä
rooli tuoda tieto myös niille jäsenille, joilla ei ole mahdollisuutta
olla aktiivisesti toiminnassa mukana.
Kuva Meri Vihanto
Suvi Urvikko, Foodwest Oy
Lehtiä
alennuksella
opetukseen ja
koulutukseen!
• Tarvitsetko Kehittyvä Elintarvike -lehtiä opetustai koulutuskäyttöön isomman nipun kerralla?
• Nyt lehtiä saa alehintaan nippuina, kun tilaat
vähintään 10 kappaletta: 1 euro/kpl + postituskulut.
• Vanhempiakin numeroita on vielä saatavana
jonkin verran.
Tilauksen voi laittaa toimitukseen sähköpostiosoitteella toimitus@
ke-lehti.ets.fi. Kerro, kuinka monta lehteä ja mitä numeroa tarvitset,
kenelle ja mihin osoitteeseen lehdet postitetaan, ja mikä on laskutusosoite. Laita mukaan myös tilaajan yhteystiedot.
TETSin hallitukseen
kolme uutta jäsentä
n Turun Elintarviketutkijain Seu-
ran (TETS) vuosikokous järjestettiin 13.2. Raisio Oyj:n tutkimuskeskuksen tiloissa. Paikalla oli
vajaat 20 henkilöä. Kokouksessa
käsiteltiin mm. TETSin sääntöjen
nykyaikaistamista, mm. seuraan
liittymisen ja vuosikokousten ilmoitusmenettelyjen osalta sekä
valittiin hallituksen erovuoroisten jäsenten, Jukka-Pekka Suomelan ja Anu Johanssonin, sekä
edesmenneen Timo Nurmen tilalle uudet jäsenet: ETT Tommi
Laaksonen Turun ammattikorkeakoulusta, FM Pauliina Penttinen Turun yliopistosta ja insinööri (AMK) Riitta Sorvoja NetFoodlabista. TETSin hallituksessa jatkavat FM Teemu Halttunen
Turun yliopistosta, FM Jouni Niemelä Ravintoraisio Oy:stä ja FM
Juha-Matti Pihlava MTT:ltä.
TETSin opiskelijastipendit
jaettiin Turun yliopistosta valmistuneille FM Janne Pintalle ja
FM Johanna Reinikaiselle. Janne Pinta piti esitelmän triasyyliglyserolien analysoinnista perustuen uudenlaiseen LC-MS-menetelmään ja Johanna Reinikainen probioottien elävyyden ja
aktiivisuuden merkityksestä
probiootteja sisältävissä tuotteissa.
laadunvarmistustoimintaan liittyvät laboratoriotoiminnot. Benecolin laadunvarmistuksen toiminta painottuu sisään tulevien
raaka-aineiden, prosessiohjausnäytteiden ja lopputuotteiden eli
Benecol-ainesosien kemialliseen
analysointiin ja aistittavan laadun arviointiin.
Tutkimuslaboratorio puolestaan tuottaa palveluja kaikille
Raision yksiköille (ainesosat-,
elintarvike-, rehu- ja mallas-yksiköt) sekä ulkopuolisille asiakkaille. Tutkimuslaboratorion vahvuusalueita ovat steroli- ja stanolianalytiikan lisäksi rasva-analytiikka yleisesti, erityisesti cistrans -rasvahapot, rasvapitoisuus sekä rasvojen ja öljyjen säilyvyyteen liittyvät määritykset.
Juha-Matti Pihlava
Janne
Pinta
Kokousväki tutustui Raisio
Oyj:n tutkimuskeskukseen
Kokouksen jälkeen oli järjestetty
vierailu Raisio Oyj:n tutkimuskeskuksen pilot-tuotantohalleihin sekä tutkimuslaboratorioon,
jossa sijaitsevat myös Benecolin
Johanna Reinikainen
60-vuotisjuhla
lauantai-iltana 6.10.2007
Kalastajatorpalla
Helsingissä
Varaathan ajan jo nyt kalenteriisi!
Tiina Ritvanen
-palsta 2/2007
Ei sille voi mitään. Syksy on ihan
kiva, vaikka varpaat ovat jäässä
sienimetsässä. Talvi menettelee,
vaikka nenä on jäässä aamuisin.
Mutta kevät! Auringon paiste,
valo ja lämpö, kukkapenkistä
nousevat tulppaanit, kuivat jalkakäytävät, sitruunaperhonen!
Elämä hymyilee jälleen. Ei haittaa yhtään, että korvat ovat jäässä ilman pipoa…
Seuran juhlavuosi näkyy
monella tavalla
Seuran 60-vuotista taivalta juhlitaan lauantai-iltana 6.10.2007
Kalastajatorpalla Helsingissä.
Juhlien suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa.
Seuran uuden logon on suunnitellut ETT Kaisa Immonen Asiaset Oy:stä. Hän suunnittelee
seuralle myös uudet kotisivut,
jotka avataan syksyllä.
Vuosikokousten antia
Seuran vuosikokous pidettiin
29.3. Osallistujia oli 23. Kokouksessa vahvistetut seuran tilinpäätös ja toimintakertomus vuodelta 2006 sekä toimintasuunnitelma vuodelle 2007 lähetetään
jäsenkirjeessä kaikille.
Seuran hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2007 valittiin
ETM Markus Luhtala ja varapuheenjohtajaksi FT Jarmo Heinonen. Sihteerinä jatkaa FM Tiina
Ritvanen, taloudenhoitajana FM
Soili Lampolahti, Kehittyvä Elintarvike -lehden päätoimittajana
TkT Raija Ahvenainen-Rantala ja
toimituspäällikkönä Pirjo Huhtakangas.
Erovuoroisia hallituksen jäseniä olivat ETM Tessa Alanko ja
MMM Pirkko Gröhn. Uudeksi jäseneksi valittiin FM Kaisu Keskitalo.
Kokous keskeytettiin kohtien
Vastuuvapauden myöntäminen
ja Uusien hallituksen jäsenten
valinta osalta puuttuvan tilintarkastuskertomuksen ja toisen
ehdokkaan takia. Kokousta jatketaan näiden kohtien osalta
2.5.2007, kutsu tulee myöhemmin.
ETS:n hallituksen tämänhetkinen kokoonpano löytyy tästä
lehdestä kohdasta yhteystiedot.
Vuosikokouksen lopuksi jaettiin 25-vuotisjuhlarahaston palkinto. Sen sai ELT Mari Nevas
väitöskirjatyöstään Clostridium
botulinum in honey production
with respect to infant botulism,
Elintarvikehygienia, Helsingin
yliopisto. Työ esitellään Kehittyvä Elintarvike -lehdessä.
Ennen seuran vuosikokousta
Aistinvaraisen tutkimuksen jaosto, Elintarvikeanalytiikan jaosto,
Elintarvikehygienian jaosto ja
Prosessitekninen jaosto pitivät
vuosikokouksensa Helsingin
Messukeskuksessa. Näissä valittiin johtoryhmän jäsenet vuodelle 2007. Johtoryhmien jäsenten nimet löydät tästä lehdestä
kohdasta yhteystiedot.
Messuja ja retkiä
järjestetään Elintarvikepäivä 3.5.
Lisätietoja osoitteessa www.etl.
fi/etp.
Syksyllä tärkeä messutapahtuma on 16.–18.10.2007 PacTec&FoodTec -messut. Tänne
ETS:n jaostot järjestävät jokaiselle päivälle klo 13–16 seminaarin
omalla teemallaan. Teemat ovat:
• ti 16.10: On line/on site -tekniikat omavalvonnan apuna (Elintarvikeanalytiikan jaosto),
• ke 17.10: Terveellisyys – haaste
tuoteviestinnälle (Itä- ja Pohjois-Suomen jaosto)
• to 18.10: Kotoista ruokaa elintarviketeollisuudesta (Prosessitekninen jaosto)
Suunnittelu on jo hyvässä
vauhdissa!
Messuilla jaetaan ensimmäisen kerran elintarvikealalle suunnattu, ETS:n vauhdittama FoodTec-palkinto. Palkintosumma on
5000 euroa, ja varat palkintoon
luovuttaa Suomen Messusäätiö.
FoodTec -messuilla ATJ:llä on
seuran ja lehden yhteisellä osastolla aistirata, jossa voi testata
maku/hajuaistiaan, osallistua
kilpailuun ja tutustua aistinvaraisen tutkimukseen.
jatkuu
77
Miten alkuun aistinvaraisessa arvioinnissa?
n Tiiminvetäjä Katariina Roininen VTT:ltä kertoi raadin valintaan ja koulutukseen liittyvistä
perusteista. Raadin rekrytoinnin
yhteydessä on hyvä tehdä esivalintatestit sekä selvittää ruokaan
liittyvät vastenmielisyydet. Esivalintatesteihin liittyy mm. hajujen,
makujen ja värien tunnistaminen.
Raadin valinnassa on onnistuttu, jos raatilaisilla on luontainen kiinnostus osallistua aistinvaraisiin arviointeihin. Raadin
vetäjän haasteena onkin raadin
motivaation ylläpitäminen esimerkiksi palkitsemalla ja palautetta antamalla.
Raadin koulutuksen tavoitteena on, että kaikki tekevät arvioinnin samalla tavalla. Asteikon
käytön ymmärtäminen on erityisen tärkeää, jotta arviointitulosten hajonta olisi pieni.
Arviointitilaisuuden järjestäminen lähtee liikkeelle tutkimusongelmasta: siitä, mitä aistinvaraisella tutkimuksella halutaan
selvittää.
– Tämän jälkeen valitaan menetelmä, jonka avulla tutkimusongelmaan saadaan vastaus,
kertoi tutkija Katja Tiitinen Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksesta (Turun yliopisto).
Tiitinen muistutti myös, että
arvioija vertaa näytettä aina
edellisiin näytteisiin. Tästä syys-
jatkoa
Jaostoilla on tärkeä rooli juhlavuoden tapahtumissa, mutta
jaostoilla on muutakin aktiviteettia. Kevätretkeä ovat suunnitelleet ainakin ATJ Suomenlinnaan 31.5. tutustumaan pienpanimotoimintaan ja TETS yhdessä
7
tä näytteiden esitysjärjestys on
satunnaistettava. Raadin vetäjän tulee miettiä, maistetaanko
näytteet sellaisenaan vai ”kyytipojan” kanssa ja pitäisikö arvioijalla olla mahdollisuus neutralisoida suu esim. voileipäkeksillä
tai kurkkuviipaleella.
Kokemuksia raadin
kouluttamisesta
Aistinvarainen asiantuntija Reija
Kaira Ravintoraisio Oy:stä kertoi
kokemuksia Raision raadin kouluttamisesta. Raisiolle koulutettiin kaksi eri raatia, joihin kuului
yhteensä 10 henkilöä. Raadin tehtävänä oli arvioida eri viljalajeja,
leseitä, rouheita ja suurimoita.
Raadin koulutus aloitettiin
tuotteiden ominaisuuksien kuvailulla ja sanastojen luomisella.
Ominaisuudet käytiin koulutustilaisuuksissa keskustellen läpi
ja valittiin tuotteille tyypillisimmät ominaisuudet arvioitavaksi.
Kaira kertoi arvioijien löytäneen
viljoista erikoisiakin makuja, kuten mustikan ja puolukan maut.
Sanastojen keräämisessä hyödynnettiin Fizz-ohjelmaa.
– Aistinvaraisen raadin ei aina
tarvitse koostua oman yrityksen
henkilöstöstä, kertoi projektipäällikkö Kristiina Niemi Foodwest Oy:stä.
Foodwest Oy on kehittänyt yhteistyössä Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja Turun yliopiston Funktionaalisen kehittämiskeskuksen kanssa ammattikorkeakouluopiskelijoista kootun ja
koulutetun raadin. Raati muodostaa kuvailevan menetelmän
avulla tuotteista ominaisuusprofiilin, josta nähdään tuotteita
määrittelevät ominaisuudet ja
niiden suhteellinen voimakkuus.
Raatia voidaan käyttää mm.
oman ja kilpailijan tuotteiden
profiilien määrittelyssä (kilpailijavertailu), tuotekehityksessä
brief-vaiheesta kuluttajatestei-
IPSJ:n kanssa. ATJ retkeilee myös
Pietariin 20.–22.9.
Jäsenasiaa
Hallitus kokoontui 8.2. Tällöin
hyväksyttiin seuraan kolme uutta varsinaista jäsentä: Tuula
hin saakka sekä selvitettäessä,
mitkä tuotteen ominaisuudet
vaikuttavat sen kuluttajahyväksyntään tai miten raaka-aine-,
prosessi- tai pakkausmuutos vaikuttaa tuotteen ominaisuuksiin.
Raadin tuottamat profiilit voidaan myös yhdistää kuluttajatestin tulokseen Preference
mapping -analyysin avulla. Sillä
nähdään, mitkä ominaisuudet
vaikuttavat vahvimmin kuluttajamiellyttävyyden määräytymiseen tuotteittain.
Tiiminvetäjä Nina Urala
VTT:ltä toi terveiset USA:sta.
Hän oli tutkimassa paikallisessa
yliopistossa, UC Davisissa, miten tuotteen aistinvaraiset ominaisuudet ja tuotteesta annettu
informaatio ovat suhteessa keskenään. Tutkittavana näytteenä
käytettiin mansikkahilloa.
Raati koostui kahdeksasta
henkilöstä yliopiston kampukselta. Jokainen osallistuja sai 6–
7 tuntia koulutusta kuvailevasta
menetelmästä. Tämän jälkeen
tehtiin kuluttajatesti paikallisessa supermarketissa, jonka omistaja laittoi innostuneena lehteen
ilmoituksen ”mansikkahillomaistiaisista”.
Ilmoitus houkutti ihmisiä sankoin joukoin maistamaan näytteitä, jolloin saatiin nopeasti laaja tutkimuspohja työstettäväksi.
Tuloksena oli, että aistinvarainen tutkimus toi syvyyttä ja kosketuspintaa sellaisiin tuoteominaisuuksiin, joita voi hallita tuotekehityksessä.
Tietojärjestelmistä apua
tulosten käsittelyyn
Tietojärjestelmien käyttö elintarviketeollisuuden aistinvaraisessa arvioinnissa yleistyy koko
ajan. Järjestelmien käyttö nopeuttaa käsiteltävän tiedon analysointia sekä tarjoaa erilaisia
mahdollisuuksia tilastointien ja
yhteenvetoraporttien tekemiseen. Seminaarissa esiteltiin Logic8-, TasteBoss-, Fizz- ja Camon
-tietojärjestelmät.
Suvi Urvikko
ATJ:n johtoryhmän jäsen
Foodwest Oy
Lisätietoja tietojärjestelmätoimittajista saa osoitteista www.logic8.
com, www.softwarepoint.fi,
www.fizz.fi ja www.camo.com
Kuva Suvi Urvikko
jaosto järjesti 1.2. Tieteiden
talolla kevätseminaarin,
jossa ammattilaiset kertoivat aistinvaraisen arvioinnin arviointiraadin kouluttamisesta. Seminaarissa
oli myös mahdollisuus tutustua tietojärjestelmätarjoajien ohjelmistoihin.
Tilaisuuteen osallistui yli 60
henkilöä.
Seminaaripäivän päätti viini- ja juustotarjoilu. Mukana olivat mm.
ATJ-aktiivit Terhi Pohjanheimo (vas.), Saara Lunden, Hans Helminen
ja Katja Tiitinen.
Laukkanen, Mervi Louhivaara ja
Riitta Sorvoja. Seurasta erosi
neljä jäsentä.
Seuraavassa kokouksessa
12.3. hyväksyttiin kolme uutta
varsinaista jäsentä: Johanna
Kangasoja, Tommi Laaksonen ja
Sirpa Miettinen sekä yksi nuori
jäsen, Oskar Laaksonen. Seurasta erosi kaksi jäsentä.
Elintarviketieteiden Seuran yhteystiedot
Elintarviketieteiden Seuran (ETS)
hallitus
ETM Markus Luhtala
Puheenjohtaja
Stockmann Oyj Abp
p. (09) 121 5602, 050 388 9647
f. (09) 121 5671
markus.luhtala@stockmann.com
FT, ETL Jarmo E. A. Heinonen
varapuheenjohtaja
Laurea ammattikorkeakoulu
Vanha maantie 9, 02650 ESPOO
p. 040 536 1437
f. 020 5787 401
jarmo.heinonen@laurea.fi
MMM Salme Haapala
Foodwest Oy
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
p. (06) 421 0036, 040 585 1772
salme.haapala@foodwest.fi
KTaO Pirjo Huhtala
Tuote- ja ravitsemuspalvelut
Valio Oy Markkinointi
PL 10 (Meijeritie 6), 00039 VALIO
p. 045 120 9045
piri.huhtala@gmail.com
FM Kaisu Keskitalo
p. (09) 191 58206, 040 726 4651
f. (09) 191 58460
ELL Annukka Markkula
p. (09) 191 57146, 040 737 0179
f. (09) 191 57170
annukka.markkula@helsinki.fi
FT Jukka-Pekka Suomela
p. (02) 333 6871, 044 517 1076
f. (02) 333 6860
jukka-pekka.suomela@utu.fi
toimihenkilöt
FM Tiina Ritvanen
Sihteeri
PL 115 (Pasilankatu 2), 00241 HELSINKI
p. 0400 805 193
f. (09) 547 4700
sihteeri@ets.fi
FM Soili Lampolahti
taloudenhoitaja
Valio T&K, Aistittava laatu
PL 30, 00039 VALIO
p. 010 381 2058, 050 384 2587
f. 010 381 3049
soili.lampolahti@valio.fi
jaoston (ATJ) johtoryhmä
Ins. Hans Helminen
puheenjohtaja
Danisco A/S
Riitankuja 1–3 C, 00840 HELSINKI
p. (09) 622 9060, 050 572 3357
f. (09) 622 90620
FM Kaisu Keskitalo
p. (09) 191 58206, 040 726 4651
f. (09) 191 58460
DI Hannele Sweins
VTT
PL 1000, 02044 VTT
p. 020 722 5112
f. 020 722 7071
hannele.sweins at vtt.fi
Restonomi amk Suvi Urvikko
Foodwest Oy
Hallilantie 24, 33820 TAMPERE
p. (03) 3399 2552, 050 500 4480
f. (03) 3399 2510
suvi.urvikko@foodwest.fi
ETM Asko Mäyry
Foodwest Oy
Vaasantie 1C, 60100 SEINÄJOKI
p. (06) 4210023, 0400 791748
f. (06) 4210020
asko.mayry@foodwest.fi
DI Essi Hanhinen
Pöyry Engineering Oy
PL 16 (Jaakonkatu 2), 01621 VANTAA
p. 010 33 23421
f. 010 33 23400
essi.hanhinen@poyry.com
etyo Paula Koivisto
Helsingin yliopisto
Elintarviketeknologia
Talonpojantie 15 as 111
00790 HELSINKI
p. 040 5650009
paula.koivisto@helsinki.fi
ELL Liisa Palmu
Ympäristöterveydenhuolto
Eerikinkatu 34, 20100 TURKU
p. (02) 269 1360
f. (02) 269 1066
liisa.palmu@turku.fi
TkT Markku Hurme
PL 6100, 02015 TKK
p. (09) 451 2632, 050 305 6172
f. (09) 451 2694
markku.hurme@tkk.fi
Ins. Seija Sulanto
Vaasan & Vaasan Oy
Nuijalantie 11, 02630 ESPOO
p. 020 446 2339
f. 020 446 2340
seija.sulanto@vaasan.com
FM Terhi Pohjanheimo
Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus
p. 040 7045223
f. (02) 333 6862
terhi.pohjanheimo@utu.fi
(EAJ) johtoryhmä
FT Susanna Eerola
puheenjohtaja
Mittatekniikan keskus
PL 9 (Tekniikantie 1)
02151 ESPOO
p. 010 6054 508
ETT Terhi Koivu-Tikkanen
Sihteeri
Orion Corporation ORION PHARMA
Farmakokinetiikan ja bioanalytiikan osasto
PL 65, 02101 ESPOO
p. 050 966 2364
terhi.koivu-tikkanen@orionpharma.com
MMM Irma Isotalo
Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia
PL 58 (Nilsiänkatu 3)
p. (09) 191 54076, 040 825 6751
f. (09) 191 54084
irma.isotalo@helsinki.fi
MMM Ina Tammersalo-Karsten
Oriola Oy
Orionintie 5, 02200 ESPOO
p. 010 429 2354, 050 429 2354
f. 010 429 3737
ina.tammersalo-karsten@oriola.com
MMM Tiina Piilo
Viikki Food Centre
p. 09) 191 58454, 050 592 4794
f. 09) 191 58600
tiina.piilo@helsinki.fi
ELL Elina Vihavainen
p. (09) 191 57118
f. (09) 191 57101
elina.vihavainen@helsinki.fi
(IPSJ) johtoryhmä
ETM Tuomo Tupasela
MTT, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus
Myllytie 1, 31600 JOKIOINEN
p. (03) 4188 3291, 040 513 3586
f. (03) 4188 3244
tuomo.tupasela@mtt.fi
FT Anja Lapveteläinen
puheenjohtaja
ETTK, Mediteknia
Kuopion yliopisto
PL 1627, 70211 KUOPIO
p. (017) 163 614, 040 521 2639
f. (017) 162792
DI Virpi Varjonen
PharmaCity, Itäinen Pitkäkatu 4 B
20520 TURKU
p. (02) 4788 620, 044 5820 088
f. (02) 4788 120
Fil.yo, Tt.yo Piia Pajarinen
sihteeri
Kuopion yliopisto
PL 1627, 70211 KUOPIO
piia.pajarinen@uku.fi
Turun Elintarviketutkijain Seuran
(TETS) hallitus
FT Eila Järvenpää
p. (02) 333 6875
eila.jarvenpaa@utu.fi
FM Jani Koponen
ETTK, Mediteknia
Kuopion yliopisto
PL 1627, 70211 KUOPIO
p. (017) 163 566
f. (017) 162 792
jani.koponen@uku.fi
ETM Teija Nurmela
Ordior Oy
Konalantie 47 A
00390 HELSINKI
p. (09) 530 80015
teija.nurmela@ordior.fi
MMM, TtL Anja-Riitta Keinänen
Savonia-ammattikorkeakoulu, Savonia Business
Sammakkolammentie 2, 70200 KUOPIO
p. 044 785 6050
f. (017) 255 6060
anja-riitta.keinanen@savonia-amk.fi
ETT Velimatti Ollilainen
Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos
Elintarvikekemia
p. (09) 191 58227
velimatti.ollilainen@helsinki.fi
MMM, eMBA Simo Moisio
Arktiset Aromit ry
Kauppakatu 20, 89600 SUOMUSSALMI
p. (08) 6155 5590, (08) 6155 5591
f. (08) 6155 5592
simo.moisio@arctic-flavours.fi
FM Pirjo Tikkanen
Helsingin kaupungin ympäristökeskus
Ympäristölaboratorio
PL 500, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI
p. (09) 7312 2666
pirjo.tikkanen@hel.fi
ETM Sonja Mäkkeli
Koulutus- ja kehittämiskeskus, Tietoteknia
Kuopion yliopisto
PL 1627 (Savilahdentie 6 B), 70211 KUOPIO
p. (017) 163 724, 050 492 2100
f. (017) 163 903
sonja.makkeli@uku.fi
FT Mika Tuomola
Raisio Diagnostics Oy
Joukahaisenkatu 1, 20520 TURKU
p. (02) 241 0275, 040 732 6700
mika.tuomola@raisio.com
(EHJ) johtoryhmä
Elintarviketeknikko Timo Helenius
Felix Abba Oy Ab
PL 683, 20361 TURKU
p. (02) 4104 209, 040 5207695
f. (02) 4104 110
timo.helenius@felixabba.fi
TkT Gun Wirtanen
VTT
PL 1000 (Tietotie 2), 02044 VTT
p. 020 722 5222, 040 525 7427
f. 020 722 7071
gun.wirtanen@vtt.fi
ETM Tommi Leander
Nordic Jam Oy
Mansikkaraitti 24, 77600 SUONENJOKI
p. 050 384 0681
f. 010 381 5499
tommi.leander@nordicjam.fi
(PTJ) johtoryhmä
MMM Heikki Manner
Ehon Leipomo Oy
Mekaanikonkatu 4, 00880 HELSINKI
p. (09) 7551 2236, 050 338 2930
heikki.manner@eho.fi
ETT Kirsi Jouppila
p. (09) 1915 8244, 040 514 2124
f. (09) 191 58460
FM Teemu Halttunen
puheenjohtaja
p. 050 3019750
f. (02) 333 6862
teemu.halttunen@utu.fi
FM Juha-Matti Pihlava
varapuheenjohtaja
MTT Laboratoriot
31600 JOKIOINEN
p. 040 742 6661
f. (03) 4188 3266
juha-matti.pihlava@mtt.fi
FM Pauliina Penttinen
Sihteeri-taloudenhoitaja
kehittämiskeskus
p. 044 5546321, (02) 333 6818
f. (02) 333 6862
pauliina.penttinen@utu.fi
ETT Tommi Laaksonen
Turun ammattikorkeakoulu
Bioalat ja liiketalous
Lemminkäisenkatu 30, 20520 TURKU
p. 010 5535739
f. 010 5536323
tommi.laaksonen@turkuamk.fi
FM Jouni Niemelä
Ravintoraisio Oy
PL 101, 21201 RAISIO
p. (02) 443 2354
f. (02) 443 2067
jouni.niemela@raisio.com
Insinööri AMK Riitta Sorvoja
Net-Foodlab Oy
Voimakatu 19, 20520 TURKU
p. (02) 2730 894
f. (02) 2730 880
riitta.sorvoja@netfood.fi
79
Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti
Kehittyvä Elintarvike 2/07
Kehittyvä
2/07
Elintarvike
0
6
o
r
e
um
n
a
l
h
- ju
Uusi FoodTec -palkinto
elintarvikealalle
Lisää huippuosaamisen
vientiyrityksiä Suomeen!
Elintarvikeklusteri
tähyää Itämeren alueelle
ja Kaukoitään
Suomalainen terveysruoka esillä Lontoossa
157

Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

Transcription

Similar documents

125 vuotta nautinnollisia hetkiä