Ohje 3: Leiki kielellä

Ohje 3, Pelasta kieli / Спасите язык © Lari Kotilainen ja Anna Sidorova Tämä on venäjäksi ilmestyvän kirjan käsikirjoitusversio. Mikäli viittaat tai linkität tähän versioon, pyydämme että mainitset, että kyse on keskeneräisestä käsikirjoituksesta. Kommentit lari.kotilainen_poista tämä_@helsinki.fi.
Ohje 3: Leiki kielellä Kuvitelkaa maailma, jossa on vain kaksi kieltä ja jokainen maailman asukas osaa niitä
molempia. Kukaan ei tiedä, miten moinen outo tilanne on päässyt vuosituhansien saatossa
syntymään. Kaikille on kuitenkin selvää, että nämä kaksi kieltä ovat perimmiltään hyvin
erilaisia.
Ensimmäinen kielistä on vakavan hetken kieli, täsmällinen kuin sveitsiläinen kello.
Sitä käyttäessä palikat pysyvät järjestyksessä, asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja
hulluimmatkin ajatukset palaavat nopeasti, siistissä järjestyksessä maan pinnalle. Se on kieli
tilintarkastajan päiväunista, matematiikan laitoksen suosittelema.
Toinen kieli taas soveltuu rennompaan hetkeen. Se ei ole aivan yhtä säntillinen kuin
ensimmäinen, mutta toisaalta se on joustavampi ja monipuolisempi. Sitä puhuessa asiat
näyttäytyvät uudessa, yllättävässä valossa, arjen koomisuus pääsee valloilleen, ideat
pursuavat ja vitsi lentää. Se on unelmoijan kieli.
Kumpaa kieltä tässä kuvitteellisessa maailmassa haluttaisiin puhua enemmän?
Kumman kielen puhumista ihmiset suorastaan odottaisivat? Kumman kielen kehittymiseen he
haluaisivat kantaa kortensa kekoon?
Tosielämässä yksi ja sama kieli kykenee tietenkin sekä vakavaan että leikilliseen. Kun
puhutaan kielen hyvinvoinnista kielen leikilliset tehtävät kuitenkin tapaavat jäädä vakavien
tehtävien varjoon. Korostetaan, että kielen pitää toimia yksiselitteisesti ja tehokkaasti
yhteiskunnan eri tasoilla.
Mutta eihän kieli ole mikään valtion kehitysohjelma. Mitä merkitystä on sillä, kuinka
yksiselitteistä kieli on esimerkiksi silloin, kun halutaan viihtyä ja pitää hauskaa? Tai silloin
kun yritetään houkutella ihmisiä omakielisen toiminnan pariin? Miten mitataan kielen
tehokkuutta vaikkapa lasten loruissa ja pihaleikeissä? Kielen täsmällisyys ja yksiselitteisyys
ovat välttämättömiä tavoitteita esimerkiksi lakiteksteisteissä, mutta pelkkiä lakeja varten
kieliä on turha säilyttää. Kielen täytyy toimia myös viihteellä.
Tarvitsemme siis paitsi vakavaa kieltä myös huumorin, sananäppäryyden ja leikittelyn
kieltä. Kielihän on tärkeä esteettisen mielihyvän tuottaja. Tässä tehtävässä toimii esimerkiksi
1
Ohje 3, Pelasta kieli / Спасите язык © Lari Kotilainen ja Anna Sidorova Tämä on venäjäksi ilmestyvän kirjan käsikirjoitusversio. Mikäli viittaat tai linkität tähän versioon, pyydämme että mainitset, että kyse on keskeneräisestä käsikirjoituksesta. Kommentit lari.kotilainen_poista tämä_@helsinki.fi.
kaunokirjallisuus. Hyvän romaanin lukeminen on nautinto jo pelkän kielen takia. Kielellä
leikittely ei kuitenkaan ole pelkästään jotakin, jota ammattilaiset tuottavat ja tavalliset ihmiset
kuluttavat. Huumori kukkii myös aivan tavallisessa kielessä, jokapäiväisessä puheessa.
Tämän kirjan kolmas ohje on ”Leiki kielellä”. Ohjeen noudattamisesta on monenlaista
hyötyä. Ihmiset suhtautuvat myönteisesti asioihin, jotka saavat heidät nauramaan ja hyvälle
mielelle. Kieli ei ole poikkeus. Monet haastattelemamme ihmiset kuvailivat kauniita ja helliä
muistoja ja hulvattomia vitsejä, joita kieli toi heidän mieleensä. Kielellä leikittely myös
kehittää ihmisten omaa kielikykyä ja, mikä kaikkein tärkeintä, myös itse kieltä. On jopa
sanottu, että kielet muuttuvat siksi, että ihminen on kielellä leikkivä eläin.
Miten kieli kehittyy? Kielet muuttuvat jatkuvasti. Ne eivät kuitenkaan muutu itsestään, vaan tarvitaan myös uutta
kieltä keksiviä, luovia puhujia. Saattaa jopa olla, että kielen kehittymistä ylipäänsä ylläpitää
huumori ja leikkisyys. Ajatus on yksinkertainen: avainasemassa on ilmaisuvoima ja sen arvo
ihmisten sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kaikki tietävät, että osuva kielenkäyttö on nykyyhteiskunnassa tavoittelemisen arvoista. Saksalainen tutkija Martin Haspelmath on kutsunut
tätä kommunikointiamme ohjaavaa periaatetta nimellä ”maxim of extravagance”, väriloiston
maksiimi. Meillä puhujilla on tarve loistaa muiden ihmisten silmissä.
Konkretisoin hieman. Meitä ihmisiä on paljon. Kun puhumme, haluamme, että juuri
meidän sanottavamme kiirii yli muun hälypuheen. Toivomme, että juuri meitä kuunneltaisiin,
juuri meidän asiamme huomattaisiin. Yksi tapa varmistaa huomio, on puhua erityisen osuvasti
tai värikkäästi. Kuka jaksaa kuunnella pelkkiä kuluneita fraaseja toistelevaa puhujaa: ”aika on
rahaa”, ”niin makaa kuin petaa” ja ”seuraavan vaalikauden aikana aiomme…”? Sen sijaan se,
joka käyttää kielen resursseja luovasti hyväkseen, saa paljon varmemmin huomiota. Luovuus
tarkoittaa esimerkiksi vanhojen rakenteiden ja sanojen liittämistä yllättäviin kombinaatioihin
tai uusien sanojen kehittämistä. Tämä keino saada huomiota on esimerkiksi poliitikkojen
tiedossa. Jokaisen maan parlamentista varmasti löytyy joku, joka käyttää tätä keinoa
häikäilemättömästi hyväkseen: Zhirinovksi Venäjällä, perussuomalaisten Timo Soini
Suomessa ja niin edelleen.
2
Ohje 3, Pelasta kieli / Спасите язык © Lari Kotilainen ja Anna Sidorova Tämä on venäjäksi ilmestyvän kirjan käsikirjoitusversio. Mikäli viittaat tai linkität tähän versioon, pyydämme että mainitset, että kyse on keskeneräisestä käsikirjoituksesta. Kommentit lari.kotilainen_poista tämä_@helsinki.fi.
Kieli hyötyy ihmisten halusta puhua värikkäästi, sillä se uudistuu tätä kautta. Jos joku
keksii esimerkiksi erityisen osuvan sanan, muut ihailevat sen keksijää, huomaavat sanan
sosiaalisen toimivuuden ja painavat sen mieleensä. Sopivan tilaisuuden tullen he käyttävät
sanaa itse ja saavat näin osansa sen loistosta. Näin yhden henkilön innovaatio lähtee
leviämään ja sana vakiintuu.
Esimerkiksi käy suomen kielen sanan mäyräkoira leviäminen uuteen
merkitystehtäväänsä kymmenisen vuotta sitten. Silloin suomalaisiin kauppoihin ilmestyivät
12 pullon olutpakkaukset, ja syntyi tilaus uudelle sanalle: millä nimellä kutsuttaisiin uutta
pitkulaista olutpakkausta? Eipä aikaakaan kun joku neropatti nimesi pakkauksen –
epäilemättä leikillään – mäyräkoiraksi olutpakkauksen ja koiran ilmeisen yhdenmuotoisuuden
takia. Ja kieliyhteisö hoiti loput. Sanan leviämisen nopeutta kuvaa oma kokemukseni sanasta.
Asuin vuoden 2003 syksystä vuoden Saksassa. Kun lähdin, mäyräkoira oli vielä
lyhytjalkainen, hivenen kiukkuinen koirarotu. Kun palasin, koira oli muuttunut keskiolueksi.
Uusi merkitys oli niin vitsikäs, että se vakiintui kieleen kuin yhdessä yössä.
Osuvan kielenkäytön ja kielen kehittymisen suhde on vain teoreettinen oletus. Se on
kuitenkin monella tapaa uskottava. Ennen kaikkea se on maalaisjärjellä ymmärrettävissä: se
on silkkaa darvinismia. Osuvalla sanonnalla on hyvin suuri merkitys ihmisten välisessä
toiminnassa. Otapa pystymetsästä kaksi keskivertoikäistä ja keskivertoulkonäköistä
suomalais-ugrilaisen kansan sukujuurilla varustettua miestä. Varusta toinen sujuvalla
supliikilla. Toista ei tarvitse varustaa, hän on ilman lisävarusteitakin hiljainen mörökölli.
Kumpi näistä uroista saa näkemyksensä läpi työpaikan kokouksessa? Kumpi miehistä myy
sinulle ylihinnalla käytetyn, ruosteisen Ladansa? Kumpi puhuu itsensä sisään täpötäyteen
yökerhoon?
Kieli siis muuttuu puhujien oivalluksien kautta. Koska osuvalla sanonnalla on
markkinavoimaa, pyrkivät ihmiset keksimään jotain vinkeää sanottavaa. Kuultuaan jotakin
uutta ja hauskaa he myös pyrkivät saamaan siitä osansa ja levittävät sitä edelleen. Voittaja on
kieli, jonka ilmaisuvarannot kasvavat.
3
Ohje 3, Pelasta kieli / Спасите язык © Lari Kotilainen ja Anna Sidorova Tämä on venäjäksi ilmestyvän kirjan käsikirjoitusversio. Mikäli viittaat tai linkität tähän versioon, pyydämme että mainitset, että kyse on keskeneräisestä käsikirjoituksesta. Kommentit lari.kotilainen_poista tämä_@helsinki.fi.
Esimerkkinä sanojen keksiminen Ilmaisuvarantojen kasvaminen tarkoittaa tietenkin ensisijaisesti uusien sanojen tuloa kieleen.
Sanat ovat kielenmuutoksen ytimessä siitä yksinkertaisesta syystä, että uusille ilmiöille
tarvitaan uusia sanoja. Kielen uskottavuus voi kärsiä jo pelkästään sen takia, että ihmiset
luulevat, ettei siihen synny uusia sanoja. Esimerkiksi karjalan kieli on kärsinyt vuosien
varrella kehittymättömän kielen maineesta. Jotkut, ehkä jopa monet, ovat jättäneet puhumatta
karjalaa lapsilleen tästä syystä. Kuitenkin juuri karjalan kielen eri variantteja on kehitetty
viimeiset kymmenet vuodet erittäin aktiivisesti esimerkiksi keksimällä tietokonesanastoa ja
muuta nyky-yhteiskunnassa välttämätöntä termistöä. Ainakaan nykyään ajatus ”karjalasta
kehittymättömänä kielenä” ei siis pidä lainkaan paikkaansa.
- - - - - seuraavat taitettuna hieman kuin aikakauslehden sitaattinostot. Eli jotenkin eri
kohtiin sivun reunaa, erillisinä, hieman isommalla fontilla- - - - - - ”Karjalaa ei puhuttu lapsille, sillä sitä on pidetty kehittymättömänä.” [P96]
”Карельский язык за достаточно короткое время развился до языка, способного
выполнять все социально-общественные функции. Такого скачка в развитии в
истории языка не было.” (P82–83)
”Kyllä karjalaa voisi käyttää käytännössä kaikilla elämän aloilla – niin rikas ja
monipuolinen se on” [P113]
- - - - sitaattinostot loppuvat - - - - - Mitä hieman ”pölyyntyneen” kielen maineelle sitten voisi tehdä? No ainakin sitä, mitä
karjalassa on tehty eli kehittää kielen sanavaroja. Moni saattaa ajatella, että uusia sanoja
saisivat kehittää vain koulutuksen saaneet kielitieteilijät, asiantuntijajärjestöt tai viranomaiset.
Nämä toki tekevätkin osaltaan systemaattista sanaston kehittämistyötä. Tämä työ on tärkeää,
muttei voi koskaan korvata tavallisten kielenpuhujien keksintöjä. Me puhujat nimittäin
tiedämme, mille asioille me todella tarvitsemme sanoja.
Parhaimmat ja elinkelpoisimmat sanat syntyvät todelliseen tarpeeseen. Eräs
haastatelluista sanoi esimerkiksi opettaneensa lapsille savesta tehtyjen lelujen tekemistä.
Kaikille tekotekniikkaan liittyville sanoille ei kuitenkaan ollut sanoja hänen omassa
kielessään udmurtissa. Ratkaisu oli yksinkertainen: hän kehitti puuttuvat sanat itse. On vaikea
4
Ohje 3, Pelasta kieli / Спасите язык © Lari Kotilainen ja Anna Sidorova Tämä on venäjäksi ilmestyvän kirjan käsikirjoitusversio. Mikäli viittaat tai linkität tähän versioon, pyydämme että mainitset, että kyse on keskeneräisestä käsikirjoituksesta. Kommentit lari.kotilainen_poista tämä_@helsinki.fi.
uskoa, että mikään valtion viranomainen olisi tullut ajatelleeksi, että savenvalantasanasto
kaipaa ajanmukaistamista. (P130)
Me kielen puhujat olemme siis keskeisessä osassa kielen sanojen kehitystyössä. Tämä
ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi nyt keksiä sanoja omissa oloissaan, omiin
tarpeisiinsa. Sanoja voi keksiä myös ryhmissä tai suorastaan kilpailuissa. Esimerkiksi
Suomessa on järjestetty jo toista sataa vuotta erilaisia sanakilpailuja. Niitä ovat järjestäneet
esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehdet, mutta nykyaikana sanakilpailun järjestämiseen ei
tietenkään tarvita omaa sanomalehteä, kun pelkkä blogikin voi riittää.
Sanakilpailuilla on Suomessa haettu vastineita erityisesti muista kielistä tulleille
sanoille. [tämän kappaleen esimerkeistä mietittävä, miten käännetään. poistetaan varmaankin
osa] Esimerkiksi ruotsin kielestä lainautuneen näkkileivän tilalle ehdotettiin 1920-luvulla
sanoja murakka ja nakero, joilla korostettiin leivän rapeutta. Kravatti-sanalle keksittiin 1930luvulla tylsähkö synonyymi solmio. Ehdotusten joukossa oli myös pahaenteinen kaulavyö.
Vuonna 2002 järjestettiin koululaisille kilpailu, jossa etsittiin vastineita kahdelletoista
vierassanalle, joukossa muun muassa cheerleader, sprinttihiihto ja hands free. Koululaisten
ehdotuksissa korostuu leikki kielellä. Voittajakäännös sanalle sprinttihiihto oli osuva
kirihiihto, cheerleader-sarjan voitto jaettiin vitsikkäiden huiskurin ja innokin kesken, jotka
korostavat hienosti toiminnan aktiivisuutta. Erityisen hyviä olivat sanan hands free
käännökset: tassuapu, miniluuri, piuhaluuri, höpinäjohto, korvamikki, irtiö, luuriton.
Sanakilpailu jos jotkut ovat yhtä aikaa hyödyllisiä ja leikkiä kielellä. Ideanahan on
yksinkertaisesti löytää kieleen mahdollisimman osuvia sanoja: Joku keksii todella nasevan
uuden sanan, sanonnan tai uuden merkityksen vanhalle sanalle. Keksintö lähtee leviämään
ystäväpiirissä, internetissä ja jopa muissa medioissa. Todella nerokkaat oivallukset
vakiintuvat koko kansan kieleen ja pääsevät vakiinnuttuaan sanakirjaan. A vot: kieli rikastuu!
Tämä on tietenkin vain ideaalitilanne. Suomessa viime aikoina pidetyt sanakilpailut
osoittavat, että hauskan tai leikkisän sanan lisäksi tarvitaan usein muutakin, sillä sanat jäävät
kieleen vain, jos kielenpuhujat saavat niistä kuulla. Uusia sanoja on siis käytettävä:
verkkosivuilla, sanomalehdissä ja tietenkin puheessa.
Tietenkin sanastonkehitystyössä tarvitaan myös aimo annos erilaisuuden ymmärrystä,
ettei sanaston kehittyminen pysähdy erilaisten kielenkäyttäjien kaivamiin poteroihin. Eri
murteiden puhujilla on esimerkiksi usein erilaisia käsityksiä siitä, mikä kielessä on hyvää.
Samoin nuoriso tarvitsee varsin erilaista sanastoa kuin vanhempi polvi. Asemasodan sijasta
5
Ohje 3, Pelasta kieli / Спасите язык © Lari Kotilainen ja Anna Sidorova Tämä on venäjäksi ilmestyvän kirjan käsikirjoitusversio. Mikäli viittaat tai linkität tähän versioon, pyydämme että mainitset, että kyse on keskeneräisestä käsikirjoituksesta. Kommentit lari.kotilainen_poista tämä_@helsinki.fi.
on syytä muistaa, että elävään kieleen mahtuu vaihtoehtoja. Kielen tulevaisuuden kannalta ei
ole lainkaan haitaksi, jos kieleen syntyy variaatteja – ovat ne sitten eri alueiden tai eri
ikäryhmien ”murteita”. Esimerkiksi jonkinlainen nuorison oma kielimuoto auttaisi monia
kieliä pitämään imagonsa kunnossa. Pelkonahan monilla pienillä kielillä on se, että kieli
samaistetaan vain vanhaan aikaan ja vanhan ajan ilmiöihin. Vanhasta kielestä poikkeava
nuorisoslangi ei siis todellakaan heikennä kielen mahdollisuuksia vaan pikemminkin
päinvastoin.
Lopuksi on vielä pakko muistuttaa, että sanojen kehittäminen ei mene hukkaan, vaikka
sana ei jäisikään kieleen. Sanoja kannattaa kehittää ja sanakilpailuja pitää ihan itsessäänkin.
Ne lisäävät positiivista toimintaa kielen ympärillä, nostavat sanan keksijän ja sen kuulijan
kielitetoisuutta ja kielitietoja. Ja parhaimmillaan tuovat ihan vain iloa elämään. Hauskat sanat
kiertoon siis!
- - - - - infolaatikko suunnilleen tähän - - - - NÄIN SANOJA KEKSITÄÄN JA LEVITETÄÄN
* Keksi uusi sana, kun tarvitset sellaista.
* Selvitä, onko tarvitsemallesi asialle jo olemassa osuva sana. Käytä sitä.
* Käytä kuulemiasi uusia sanoja puheessa ja selitä ne, jos kuulija ei tunne niitä.
* Käytä kuulemiasi uusia sanoja painetussa mediassa.
* Järjestä sanakilpailu kaikille kielen puhujille. Promotoi kilpailua kouluissa. Tarjoa pieni
palkinto.
* Ehdota viranomaisille sanastonkehittämistoimikuntia.
- - - - - laatikko loppuu - - - - - - -
Tapaus aggressiivi Kieli ei ole pelkkiä sanoja. Myös erilaiset vakiintuneet sanonnat ja jopa kielioppi elävät.
Kieliopin muutosvauhti ei tosin päätä huimaa. Silti se kulkee pitkälti samoja latuja kuin
sanojenkin kehitys. Oleellista on siis näkyvyys ja ilmaisuvoimaisuus. Annan hetkeksi periksi
6
Ohje 3, Pelasta kieli / Спасите язык © Lari Kotilainen ja Anna Sidorova Tämä on venäjäksi ilmestyvän kirjan käsikirjoitusversio. Mikäli viittaat tai linkität tähän versioon, pyydämme että mainitset, että kyse on keskeneräisestä käsikirjoituksesta. Kommentit lari.kotilainen_poista tämä_@helsinki.fi.
sisälläni asuvalle nippeleistä kiinnostuneelle kieliopin tutkijalle ja esittelen yhden minua jo
pitkään kiehtoneen esimerkin suomen kielestä.
Leikkisyys liittyy selvästi yhteen suomen kielen tuoreeseen rakenteeseen, arviolta
noin viimeisen kahden vuosikymmenen aikana yleistyneeseen leikkisästi ”aggressiiviksi”
kutsuttuun muotoon. Aggressiivi on kieltolause, josta lauseen kielteisyydestä huolimatta
puuttuu kieltosana. Siis eräänlainen ristiriita. Kaiken lisäksi rakennetta käytetään
voimakkaana kieltona, usein karkealla vittu-kirosanalla höystettynä: vittu siellä mitään
ilmasta viinaa ollu, vitut mä sinne mee. Olen esittänyt aeimmin suomenkielisessä kirjassa
Kiellon lumo muodon kehittyneen ja erityisesti levinneen nimenomaan kielenpuhujien halusta
ilmaista itseään ilmaisuvoimaisesti ja napakasti.
Aggressiivi pulpahti Suomessa julkisuuteen viime vuosituhannen viimeisenä vuonna,
kun silloisen fennougristiikan opiskelijan Jaakko Häkkisen kirjoittama hupijuttu levisi
sähköposteissa. Muutama lainaus kiertokirjeestä kertoo kaiken oleellisen:
”Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä vakiintunut aggressiivi.
Se taipuu persoonissa, luvuissa ja kaikissa tempuksissa.”
”Aggressiivi, vanhan kansan suussa ponsitapa, ilmaisee aktiivista närkästystä,
kyllästymistä, turhautumista, hermostumista ja suoranaista suuttumusta. Tarkemman
taustatunteen voi vastaanottaja päätellä kontekstista.” (aggressiivi-kiertokirje)
Todellisuudessa kyseessä ei toki ole sen kummemmin modus eli tapaluokka kuin aivan uusi
rakennekaan. Perätön kiertokirje ei silti ole. Suomen murteissa on ollut pitkään mahdollista
jättää kieltoverbi pois, mikäli se on sijainnut kieltolauseen alusta. Tuloksena syntyneet
kieltoverbittömät rakenteet eivät kuitenkaan olleet murteissa kovinkaan aggressiivisia tai edes
erityisen voimakkaita kieltoja.
Nykykielessä kieltoverbittömät lauseita käytetään sen sijaan nimenomaan iskevästi.
Niillä kiistetään voimakkaasti jokin edellä sanottu: mä mikään juntti oo, mä missään
röökilakossa oo. Tällä tavalla, ikään kuin huomion herättimenä, muotoa on käytetty jopa
sanomalehdissä, vaikka se onkin yhä tyyliltään selvästi puhekielinen. Kuten esimerkeistä
huomaa, kirosana ei ole lauseen kiellon voimakkuuden kannalta mitenkään välttämätön.
7
Ohje 3, Pelasta kieli / Спасите язык © Lari Kotilainen ja Anna Sidorova Tämä on venäjäksi ilmestyvän kirjan käsikirjoitusversio. Mikäli viittaat tai linkität tähän versioon, pyydämme että mainitset, että kyse on keskeneräisestä käsikirjoituksesta. Kommentit lari.kotilainen_poista tämä_@helsinki.fi.
Aggressiivi, hieman tieteellisemmin nimettynä kieltoverbitön kieltokonstruktio, on
kuin onkin uutta kielioppia. Murteista tuttu rakenne on kiteytynyt paitsi käytöltään –
voimakkaaksi kielloksi – myös muodoltaan: esimerkiksi verbi sijoittuu lauseen loppuun, ja
rakenteessa esiintyy usein kieltoa vahvistava mitään. Muutos ei tapahtunut yhdessä yössä,
muttei rakenne tällaisenaan vuosikymmeniä vanhakaan ole.
Yhteys kielellä leikittelyyn ja väriloiston maksiimiin on ilmeinen. Innovaatio on
syntynyt nimenomaan jossakin voimakkaassa, tunteikkaassa yhteydessä eli voimakkaasti
kiistävissä puheen kohdissa. Rakenne on saanut odottamatonta taustatukea oivaltavan
vitsikkäästä kiertokirjeestä, ja niinpä se levisi yli Suomenmaan.
Kun uuden rakenteen ensimmäinen hyökyaalto on mennyt, seuraa neutraalistuminen.
Ehkä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä on turha puhua aggressiivista, sillä siitä
on tullut neutri: tavallinen kielto. Mikään ei pysy tuoreena ikuisesti. Puhujat etsivät uutta
ilmaisuvoimaista rakennetta ja leikki – ja kielen kehitys – jatkuu.
Homo ludens, leikkivä ihminen Tämän ohjeen ytimessä on kieleen sisältyvä huumori ja ilmaisuvoimaisuus. Kielen pelastaja
ei saa unohtaa, että kieli on paitsi vakava myös leikin asia. Kieli on myös sanaleikkejä,
arvoituksia, sananlaskuja, vitsejä, sananmuunnoksia ja vaikka palindromeja. Tällä
monimuotoisella kielellä leikittelyllä on yllättävän suuri rooli myös kielen kehityksessä.
Lisäksi on selvä, että positiiviset ja vitsikkäät kokemukset kielestä ovat omiaan
muokkaamaan ihmisten asenteita. Esimerkiksi koululaisen on tärkeää tietää, että kieli ei ole
vain oikeinkirjoituksen pänttäystä. Itse asiassa kielellä leikittelyn voi nähdä myös kielen
oppimisena: siinähän joudutaan analysoimaan kielen rakennetta ja merkityksiä. Kielitaju
kehittyy kuin itsestään.
Kielellä leikittely on siis yhteydessä ainakin kolmeen kielen hyvinvoinnin kriteeriin:
kriteereihin ”kieli elää maailman mukana”, ”kieltä osataan” ja ”kieltä arvostetaan”. Vielä
rohkeammin argumentoi suomalainen nuori kirjailija ja kielellä leikittelijä Mike Pohjola
kirjassaan Sanaleikkikirja. Hän kysyy, olisiko Kalevalaa kirjoitettu ilman ”hillitöntä
allitteraatioarsenaalia” tai olisiko suomella edes kirjakieltä ilman Agricolan ”ehtymätöntä
8
Ohje 3, Pelasta kieli / Спасите язык © Lari Kotilainen ja Anna Sidorova Tämä on venäjäksi ilmestyvän kirjan käsikirjoitusversio. Mikäli viittaat tai linkität tähän versioon, pyydämme että mainitset, että kyse on keskeneräisestä käsikirjoituksesta. Kommentit lari.kotilainen_poista tämä_@helsinki.fi.
sanaleikittelytyötä”? Kenties salakielenä käytetyt sanamuunnokset ovat pelastaneet Suomen
jopa käymissämme sodissa.
Leikkikää hyvät ihmiset, leikkikää, niin kieli pelastuu!
- - - - - infolaatikko - - - - NÄINKIN VOI LEIKKIÄ KIELELLÄ
* Keksi vitsejä tai muita sanaleikkejä.
* Kerro eteenpäin vitsejä tai tarinoita.
* Tee musiikkia, jossa käytät kieltäsi vitsikkäästi.
* Kirjoita kaunokirjallisuutta tai piirrä vaikka omakielisiä sarjakuvia.
* Tee vitsikkäitä rintanappeja tai hihamerkkejä. Kirjoita takkisi selkään jotain hauskaa omalla
kielelläsi.
* Pidä vitsiblogia omalla kielelläsi.
* Satsaa hauskaan sanontaan myös sosiaalisessa mediassa.
* (lisää esimerkkejä…)
9