SPL LUU:n alaosasto

SPL LUU:n alaosasto
Jäsentiedote 1/2011
Tässä lehdessä:
◊
Jäsenmaksu
s.3
◊
Hallitus
s.3
◊
Puheenjohtajan palsta
s.4
◊
Johtokunta tiedoittaa
s.5
◊
Lajivastaavat
s.6
◊
Artikkeli: Ajatuksia saksanpaimenkoiran
jalostuksesta Ismo Härkönen
s.7
◊
Artikkeli: Kuinka aloitan pennun kanssa tottelevaisuuskoulutuksen Rami Leino s.10
Jäsenmaksu 2011
Jäsenmaksu on 35 €
Eräpäivä on 31.03.2011
Tilille: 111230-315694
Maksuviitteen saa tämän lehden
osoitetarrasta.
ps. tämän kummempaa laskua ei tule, joten hoidathan jäsenmaksusi ajallaan.
Hallitus 2011
Puheenjohtaja:
Varapuh.joht.
Sihteeri
Jäsen
Jäsen
Jäsen
Jäsen
Janne Saari
Kari Lehtinen
p. 040-5759050 email janne.saari@nsn.fi
p. 0400-445 158 email yleissaneeraus.lehtinen@
kolumbus.fi
Tarja Matsuoi
p. 041 548 5599 email tarja.matsuoi@gmail.com
Jaana Nyman
p. 040-729 7087 email jaana.nyman@gmail.com
Carita Väärtinen p. 040-555 3838 email c.coocie@gmail.com
Tom Juhola
p. 040-559 5349 email tom.juhola@saunalahti.fi
Minna Tero
p. 040-516 5912 email minna.tero@sks.fi
Puheenjohtajan palsta
Tervehdys kaikille ja hyvää alkanutta vuotta!
Vuosi 2010 on takanapäin ja talven keskellä on niin omistajien
kuin koirienkin hyvä latailla akkuja tulevaa kautta kohti vaikka liikkumalla luonnossa jossa jo toisen lumisen talven myötä
on ollut tarjolla postikorttimaisemia.
Alaosaston syyskokouksessa johtokunnan kokoonpanoon ei
tullut muutoksia. Mitään kovin isoja mullistuksia ei muutenkaan kaudelle 2011 ole suunnitelmissa, kentän kunnostuksessa työ jatkuu ja tiedossa
onkin muutamat talkoot joissa kontin sisustus on tarkoitus viimeistellä, kunnostaa
kentällä olevat esteet ja levittää kentälle hiekkaa maanparannukseksi. Tapahtumista
suurimman muutoksen tulee kokemaan jäsentenvälinen tottelevaisuuskilpailu johon on
tarkoitus ottaa mukaan myös suojelu toisena lajina. Muutoksen taustalla on vuodelle 2011 muuttuneet Mestarin Malja haasteottelun säännöt joissa tuo C-osa on myös
mukana.
Alaosaston jäsenmäärä vuoden lopussa oli tasan 100 mutta valitettavan suuri osa jäsenistöstä tuntuu kuuluvan ”nukkuvien puolueeseen” ainakin jos aktiivisuutta mitataan
syys- ja kevätkokouksien osallistumisella. Vain esittämällä kokouksiin käsiteltäviksi
asioita ja osallistumalla itse päätöksentekoon voi yhteisiin asioihin vaikuttaa. Viimevuoden syyskokoukseen osallistui johtokunnan ulkopuolelta vain yksi jäsen joka
lienee lajissaan eräänlainen kyseenalainen ennätys. Myös johtokunnalle voi aina tuoda
käsiteltäväksi omia ideoitaan ja ehdotuksiaan, joten jos Sinulla on mielessäsi jotain
rohkeasti vain ehdotusta eteenpäin!
Tässä jäsenkirjeessä on taas vuotuinen jäsenmaksu kehotus ja oman viitenumerosi
löydät osoitetarrasta. Jäsenmaksua korotettiin 35€ suuruiseksi johon suurimpana syynä
on Espoon kaupungin päätös nostaa kentän vuokra 250€ vuodessa 1300€ suuruiseksi. Neuvotteluvaraa asiassa ei ollut. Toimintaamme tukemaan saimme viimevuonna
muutamia uusia yrityksiä joiden kanssa pyrimme jatkamaan yhteistyötä myös tulevaisuudessa.
Haluankin tässä yhteydessä vielä kiittää arvokkaasta tuesta vuonna 2010 yhteistyökumppaneitamme eli Lihatukku Veijo Votkin, Kuusakoski ja Lippulaivan eläinpuoti!
Kentällä tavataan!
Janne
Johtokunta tiedottaa
Kokeet ja tapahtumat:
Kenttätalkoot
Huhtikuussa, ilmoitetaan nettisivuilla
Mestarinmalja
30.4
BH-koe
17.05 Oma kenttä Tuomarina Pentti Rapila
SchH 1-3 sekä AB 1-3 ja
BC1-3
22.5 Oma kenttä
Tuomari Esa Koivulahti,
Maalimies Rami Leino
SchH 1-3-koe
7.6 Haimoo
Tuomari Heikki Hiltunen,
Maalimies Rami Leino
Cessyn pytty
(Jäsenten väliset)
11.9
Jälkiviikonloppu
17-18.9
SchH-koe
Syksyllä, ilmoitetaan nettisivuilla
BH-koe
Syksyllä, ilmoitetaan nettisivuilla
Tiedustelut:
Mika Leskelä
p. 040-5759050 email janne.saari@nsn.fi
Seuraa nettisivuja
http://spl.fi/ao/lansi-uusimaa/
Lajivastaavat
Suojelu
Lajista kiinnostuneet ottavat yhteyttä Popperiin.
Tony Popper p. 040-8407395 email popper@kolumbus.fi
tai maalimiehiimme suoraan:
Janne Saari
p.040-5759050 email
Ismo Härkönen p. 050-5148568 email
Rami Leino
p. 0400-514878 email
janne.saari@nsn.com
birkenland1@dnainternet.net
rami.leino@kolumbus.fi
Tottis
Taija Tikkanen p. 040 5590356 (iltaisin)
Tottelevaisuusharjoitukset kentällä joka maanantai klo 18.00 alkaen
Kaupunki- ja kimppakävelyt sekä
pienryhmätottis
Ilmoittautumiset molempiin Ritulle p. 040-572 0049
Haku
Jaana Nyman
p. 040-729 7087
email jaana.nyman@gmail.com
Haussa ei tällä hetkellä ole vedettyjä treenejä pienen kysynnän vuoksi.
Jaanan kautta saa yhteyden muihin haku-harrastajiin, joten kannattaa ilmoittautua hänelle
Ajatuksia Saksanpaimenkoiran
Jalostuksesta
Ismo Härkönen
Saksanpaimenkoira on luotu käyttökoiraksi, joten näin ollen sen jalostus on
käyttökoira jalostusta. Kuten varmaan monet tietävät on rodun jalostus jakautunut kahteen eri linjaan, käyttölinjaiseen ja näyttelylinjaiseen. Nämä saman
rodun erilinjaiset koirat poikkeavat toisistaan tänä päivänä jo melkoisesti niin
ulkomuodon kuin henkisten ominaisuuksien suhteen. Oma kokemukseni niin
kasvattajana kuin maalimiehenä perustuu käyttölinjaiseen saksanpaimenkoiraan joten tässä jutussa käynkin asioita läpi tästä näkökulmasta.
Kun aletaan suunnitella pentuetta josta oletusarvoisesti tulisi hyviä, terveitä ja
harrastuskelpoisia pentuja joudutaan tekemään valintoja joissa tulee huomioida terveys ja luonneominaisuudet jalostukseen käytettävissä yksilöissä. Tässä
kohtaa kasvattajan tulee olla ehdottoman rehellinen itselleen, kun selvittää
yhdistelmään mahdollisesti tulevia riskejä sillä ei ole yhtään yhdistelmää
mihin niitä ei tulisi, ja luonnolla on oma osuutensa jalostuksessa jota tulee
kunnioittaa. Terveystietoa on varsin hyvin käyttöpuolen koirista saatavilla sillä
niin kasvattajat kuin harrastajat kuvauttavat koiransa varsin kattavasti koska
haluavat varmistua että harrastuskaveri on terve muutenkin kuin lonkkien ja
etupään osalta.
Kun terveyspuoli on kartoitettu, on aika tarkastella luonneominaisuuksia, näistä kertovat suojelukoetulokset, harjoituksissa nähdyt suoritukset, vanhempien
taustoilla vaikuttavat koirat sekä linjaukset. Kaikista näistä muodostuu kokonaisuus josta kasvattaja muodostaa oman näkemyksensä millaisia luonneominaisuuksia yhdistelmään odotetaan, taas jälleen luonnon osuus tulee huomioida, paperilla kaikki saattaa näyttää hyvältä mutta käytännössä ei mennytkään
niin kuin piti. Luonneominaisuuksien jalostaminen on rakenteen jalostamiseen
verrattuna huomattavasti aikaa ja vaivaa vaativampaa, koska koirien henkiset
ominaisuudet kasvavat tyypistä riippuen jopa kolmeen ikävuoteen saakka
jolloin vasta saadaan luotettavaa tietoa koiran/pentueen luonneominaisuuksista. Myös yhdistelmän linjaus tunnettuihin periyttäjiin tuo kasvattajalle jotain
informaatiota siitä mitä voisi olla tulossa niin terveyden kuin luonneominaisuuksien suhteen. Täytyy kuitenkin muistaa, että sisäsiitosasteen nosto korostaa niin hyviä kuin huonojakin ominaisuuksia, tässä kasvattajalla täytyy olla
näkemys linjattavista koirista.
Ajatuksia...
Kun edellä mainitut asiat on käyty läpi ja yhdistelmä päätetty, suoritetaan
astutus. Tämän jälkeen pentuihin alkavat vaikuttaa ympäristötekijät, ja tärkeimpänä alkuun niistä emo. Tässä korostuu se hyvän narttumateriaalin arvo,
jo kantoaikana emä vaikuttaa syntyviin pentuihin joten sen tulisikin saada olla
stressittömässä ja stabiilissa ympäristössä koko kantoajan. Hyvä narttu selviytyy pääsääntöisesti varsin itsenäisesti synnytyksestä, jollei mitään terveydellisiä komplikaatioita ilmene. Hyvä emo hoitaa pennut ensimmäiset 3-4 viikkoa
itse, luoden niille stabiilin kasvuympäristön omalla rauhallisella käyttäytymisellään. Viiden ensimmäisen viikon aikana pentuja käyvät hoitamassa kasvattajan oman perheen jäsenet jotka narttu tuntee ja kokee laumaan kuuluvaksi,
sillä hyvä narttu vaistomaisesti suojelee pentujaan ulkopuolisia kohtaan.
Viiden viikon iässä on uusien pennun omistajien aika tulla tutustumaan tulevaan pentuunsa. Ajanjakso 5-7 viikkoa on leimaantumisen ja nopean oppimisen kautta, joka toki jatkuu vielä luovutuksen jälkeenkin. Tämä ajanjakso tulee
käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Hyvän suhteen luomiseksi
onkin tulevan omistajan tehtävä runsaasti töitä sillä se palkitsee myöhemmin
kun varsinainen koulutus alkaa. Hyvin ohjaajaansa leimaantunut ja hänet laumanjohtajaksi hyväksynyt koira hyväksyy ylemmältä annetut pakotteet osana
laumahierarkiaa eikä ajaudu niin helposti konfliktiin ohjaajansa kanssa niin
arkielämässä kuin koulutustilanteissakaan.
Pennun valinta on aina oma projektinsa jossa pentulaatikosta pitäisi se oma
löytää. Kannattaa kuunnella kasvattajan havaintoja pennuista sillä hän on kuitenkin seurannut pentuja alusta alkaen ja pystynyt muodostamaan laajemman
käsityksen pennuista. Myös pennut alkavat muodostaa laumajäjestystä ihan
vaistomaisesti ja näissä tilanteissa pystyy kyllä jo näkemään tiettyjä luonteenpiirteitä yksilöiden välillä, mikä on myös huomioitava valintatilanteessa.
Voimakkaasti dominanssia esittävä urospentu vaatii määrätietoisen ohjaajan ja
ei näin ollen sovellu ensimmäistä koiraa hakevalle ohjaajalle. Myös ruokahalu kertoo elinvoimaisuudesta ja on ilman muuta hyvä apu alkukoulutuksessa
kun asioita voidaan opettaa ruuan avulla. Erilaisilla alustoilla liikkuminen
kertoo että alustaongelmia ei välttämättä ole. Myös itsenäisyys ja liikkuminen
pentulauman ulkopuolelle kertoo uteliaisuudesta ja rohkeudesta. Myös kiinnostuminen ihmisistä tulee huomioida, hakeeko aktiivisesti kontaktia vai onko
pidättäytyväinen. Myös energisyys ja temperamenttisuus ovat toivottavia ominaisuuksia sillä viettimäärää ei kouluttamalla voi lisätä, ne ovat geneettisesti
koiraan tulevia asioita, joita sitten koulutuksessa hyödynnetään ja säädellään.
Ajatuksia...
On paljon asioita joita valintaa tehdessä tulisi huomioida, joten kasvattajan
näkemystä kannattaa kuunnella.
Kun valinta on tehty ja pentu saapunut uuteen kotiin, alkaa pitkä ja toivon
mukaan antoisa taival koiraharrastuksen parissa.
Tässä tiivistelmässä halusin tuoda Teille harrastajille hiukan esiin näkemyksiäni Saksanpaimenkoiran jalostuksesta, ja siitä miten itse suoritan jalostuksellisia valintoja pentuetta suunnitellessani. Tulee muistaa että jokaisella kasvattajalla on oma näkemyksensä ja ajatuksensa siitä miten jalostustyötään tekee ja
se takaa sen että on tarjolla vaihtoehtoja kun pennunvalintaa teette.
Olipa harrastuslajisi mikä vain, haluan toivottaa Sinulle antoisia hetkiä oman
Saksanpaimenkoirasi kanssa, reenikentillä tavataan!!
Terveisin Ismo Härkönen Kennel Haus Zimmermann
Kuinka aloitan pennun kanssa tottelevaisuuskoulutuksen
Teksti: Rami Leino
Kuvat: Piia Leino
Aloitan pennun kouluttamisen välittömästi kun seitsemän viikkoisena haen
pennun kotiin.
Kouluttamisen aloitan ruuan kanssa, eli koira oppii heti alussa, että tekeminen
johtaa positiiviseen lopputulokseen ja että jokaisen ruoka-annoksen eteen pitää
(saa) tehdä töitä.
Pentu myös oppii asioita nopeasti ja helposti. Aloitan yhdistämällä ruuan
käsiin, jotta pentu pyrkisi tavoittelemaan aktiivisesti ruokaa käsistä. Täten sen
ohjaaminen helpottuu ja aktiivisuus kasvaa.
Käsistä tulee myös positiivinen asia. Ruuan vaihdan motivaatioesineeseen kun
leikkiminen on sillä tasolla kuin haluan. En noudata mitään tiettyä kaavaa orjallisesti, vaan koulutus tapahtuu/edistyy täysin koiran oppimisen ja resussien
mukaan, eli seuraavat harjoitteet on vain suuntaan antavia.
Alussa harjoitukset ovat hyvin lyhyitä, mutta toisaalta pentu syö 3-4 kertaa
päivässä joten sitä kautta saa toistoja ja pentu oppii nopeasti.
Suhteen luominen aloitetaan myös välittömästi pennun saavuttua (suhdetta
rakennetaan 24 h koko koiran elämän), jota kautta rakennetaan pohja koko
tottelevaisuudelle.
(suhde luodaan ihan perusasioilla eli ohjaaja on mustavalkoinen, määrätietoinen, selkeä laumanjohtaja, oikeudenmukainen ja jne.....)
Kaikki liikkeet rakennan osissa, jotka sitten myöhemmin yhdistelen valmiiksi
suorituksiksi. Esim. luoksetulon rakennan kahdessa osassa (ensin vauhti ja
erikseen loppuasento).
Noudoissakin rakennan ensin vauhdin ja itse noudon, sitten erikseen omina
harjoituksina kapulan pitämisen, luovutusasennon, hyppyesteen ja A--esteen.
Pidän myös huolen heti alusta alkaen, että tehdessäni harjoitusta pentu keskittyy olennaiseen ja on mahdollisimman korkeassa viettivireessä. Korkeassa
vietissä kouluttamisessa pitää muistaa se, että oppimiskyky on alentunut ja
liikkeiden sisäistäminen vie aikaa (mitä muuta pentuaikana on kuin aikaa),
mutta toistoja tekemällä saa liikkeet toimimaan. Toistoja tekemällä tulee liikevarmuus ja liikkeet pentu yhdistää korkeaan viettiin, jolloin jää turhat hetsaukset pois.
Häiriötäkin pyrin lisäämään mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon (koiran mukaan). Kokemukseni mukaan, jos suhde on kunnossa ja pentu
on aktiivinen, ei häiriöllä ole loppuen lopuksi merkitystä. Pentu keskittyy vain
Kuinka aloitan...
ohjaajan aktivoimiseen.
Suhdetta pystyy myös luomaan leikin kautta. Leikin opettelu pitäisi alkaa
myös heti pennun saavuttua. Pentuahan harvoin tarvitsee opettaa leikkimään,
mutta semmoisen yhteisen harmonian löytäminen ohjaajan/koiran kanssa
leikissä on se vaikein osa, joka jää kovin monelta saavuttamatta.
Pienestä pitäen pennun pitäisi tuntea itsensä vahvaksi leikissä ja haastaa
ohjaajaa leikkimään lisää. Myöskään irroittaminen ei saisi tuotaa pennulle sitä
tunnetta, että se menettäisi jotain, vaan aina uudestaan se haluaisi aktivoida
ohjaajaa leikkimään lisää. Pitäisi onnistua kaivamaan taistelutahto esiin, koska
sitä kautta saadaan voima ja aktiivisuus suorituksiin.
Ruualla rakennan vain teknisen valmiuden sekä pohjan kaikelle tekemiselle.
Kun saan leikkimisen sille tasolle jolle sen haluan, siirrän kaiken tekemisen
leikin varjolle. Silloin pääsen tekemään asioita korkeammassa vietissä.
Tällöin koira oppii toimimaan korkeammassa vietissä ja yhdistää tekemisen
korkeaan viettitasoon. Tekninen opettaminenhan on helppoa ja yksinkertaista,
mutta se, että saa yhdistettyä vietin mukaan kyseisiin liikkeisiin ilman ärsykkeitä (pelkkä käskysana riittää) on kaiken A ja O. Vietin kauttahan suorituksiin
tulee nopeus ja voima.
Leikin kautta opetan ensimmäisenä pennulle aktiivisuuden (vastustaminen ja
haastaminen). Samalla opetan hyökkäämisen, otteen korjaamisen ja rauhoittumisen (palvelevat myöhemmin myös suojelun puolella). Mutta se tärkein on
aktiivisuus ohjaaja kohtaan.
Kun leikkiminen on sillä mallilla, että pentu on aktiivinen ja haastaa ohjaajaa
lelun kanssa, niin aloitan varsinaisen kouluttamisen leikin varjolla.
Käytän alussa rättiä jonka päässä on naru. Vaihdan kuiten
kuiten- kin nopeasti eri
materiaaleihin ja välineisiin (Patukat ja pallot).
eettä
ttä se ei
Leikin varjolla on myös hyvä opettaa irrottaminen siten,
tuota turhaa konfliktia ohjaajan kanssa.
Seuraaminen:
Seuraamisharjoitukset aloitan aina ruuan kanssa.
senRuoka vasemmassa kädessä ja käsi siinä asenassa,
että
pentu
on
optimiasennossa/paikassyöden koko ajan ruokaa(niin kutsuttua imuttamista).
nnosossa
Kuinka aloitan...
Muutama askel kerrassaan edetään ja kun pentu on ymmärtänyt mitä tehdään,
niin mukaan otetaan käskysana, joka annetaan alussa vasta kun pentu suorittaa
tehtävää
täydellisessä asennossa/paikassa, eli yhdistää kyseisen sanan tekemäänsä tehtävään. Pennun mukaan edetään eteenpäin siten, että sen mielenkiinto on koko
ajan vahva ja se on aktiivinen.
Asteittain pidennetään matkaa ja kun homma toimii, voi mukaan ottaa käännökset ja pysähdykset (kädellä ohjaa istumaan pysähdyttäessä ja myös käännöksissä kääntää kättä siten, että pentu oppii käyttämään peräpäätään). Kun
tämä kaikki sujuu, voi pikkuhiljaa alkaa häivyttämään kättään nostamalla
nopeasti sitä ylös ja tuoden heti alas. Tarkoitus on, että pennun tekeminen ei
muutu (pää laske alaspäin).
Käden nostoaikaa pidennetään pennun mukaan. Kun kaikki tämä toimii ja
leikki on siinä mallilla että homma toimii, niin siirryn ruuasta motivaatioesineeseen, joka yleensä on seuraamisharjoituksissa pallo.
Aloitan taas ikään kuin alusta pallon kanssa, eli pallo vasemmassa kädessä
ohjaajan lantiolinjan yläpuolella siinä asennossa, jolla saadaan pentu suoraan
perusasentoon kontakti ylöspäin (pallo sen verran ylhäällä ettei pennulla ole
mahdollisuutta saada sitä). Ensin vahvistan ihan pelkkää perusasentoa, josta
sitten alan liikkua askel kerrallaan. Mikäli kontakti katoaa tai pentu alkaa
pomppia palloa kohden, aloitan aina uudestaan perusasennosta. Tällöin se
oppii, että liikkeelle pääsee vain täydellisellä suorituksella. Harjoitukset voi
aloittaa seinän vieressä siten, että pentu on ohjaajan ja seinän välissä. Tällöin
ei tule poikittamisongelmaa, eikä tarvitse turhaan alkaa ohjailla peräpään
toimintaa.
Pikkuhiljaa kun homma toimii aina, siirretään pallo pois näkyvistä. Kun tehdään muutos, ruvetaan taas rakentamaan perusasennon kautta askel kerrallaan.
Tällä tavalla tulee paljon toistoja ja vankka pohja, johon koiran on helppo
palata, mikäli myöhemmällä iällä tulee seuraamisen kanssa ongelmia.
Pysähtyvät liikkeet:
Opetan niitä kahdessa eri tilanteessa. Erikseen kaikesta muusta tekemisestä,
jolloin teen liikkeet paikaltaan kädellä ohjaten (yleensä pennun ruokailun
yhteydessä). Normaalisti kun teen tottelevaisuutta, teen
pysähtyvät liikkeet liikkeestä. Teen liikkeet järjestyksessä istu, maahan ja seiso (oppii jopa hieman ennakoimaan ja sitä kautta saa nopeutta). Aluksi kädellä
ohjaten ja nopeasti vähennän apuja pois oppimisen myötä (liikkeessä aluksi
Kuinka aloitan...
pentu seuraa kädessä olevaa ruokaa, asento ei ole kuten
seuraamisessa). Käskysanan lisään melkein heti, mutta
sanon sen aluksi vasta kun pentu on toivotussa asennossa. Pentu oppii ensin toteuttamaan liikkeet käsiärsykkeillä, sitten vähennän kädellä tehtävää ärsykettä
ja aikaistan käskysanaa, jolloin toivon mukaan pentu
alkaa enemmän keskittyä käskyihin. Pikkuhiljaa aletaan myös lisätä kestoa ja erkanemismatkaa. Tärkeintä
on alussa hakea suoritusvarmuutta, jotta pentu oppii
ymmärtämään käskyt ja toteuttaa ne halulla. Suoritusvarmuuden jälkeen voi ruveta keskittymään liikkeen
nopeuteen, eli palkkaan vain nopeista suorituksista,
jolloin koira alkaa yrittää kovemmin ja nopeammin.
Istumisliikkeen palkkaan monesti vain sosiaalisella palkalla (kehuminen), sillä saalispalkka tekee liikkeeseen
yleensä liikaa jännitettä ja istuminen hidastuu merkittävästi.
Luoksetulo:
Apuohjaaja pitää pennusta kiinni ja itse lähden juoksemaan poispäin ja koko
ajan hieman aktivoiden. Sopivan matkan päässä käännyn ja otan perusasennon, hetken hiljaisuus ja selkeä kutsu, jolloin apuohjaaja
vapauttaa pennun. Pentu saa (toivottavaa) tulla niin kovaa, että se hyppää päin
ohjaajaa (lopetusasennon opetan erikseen paikaltaan). Pikkuhiljaa pidennetään
matkaa ja vähennetään ohjaajan aktiivisuutta.
Tämän kaltaisia harjoitteita teen paljon nuorelle koiralle, jolloin varmistun,
että vauhti pysyy aina vauhdikkaana. Kun olen erikseen opettanut perusasennon ohjaajan eteen, niin liitän luoksetulon, ensin lyhyeltä matkalta jolloin
säästyy pahimmilta vammoilta.
Liitettyäni loppuasennon luoksetuloon en enää anna palkkaa suoraan, vaan
aina suoran loppuasennon jälkeen edestä (sivulletulot erikseen). Tällöin koira
oppii, että mitä nopeammin se on edessä perusasennossa, sitä nopeammin
palkka tulee.
Apuohjaajan (kiinnipitäjä) kuitenkin pidän pitkään tuottamassa viettiä/vauhtia
vaikka liitänkin loppuasennon liikkeeseen. Sivulletulot teen täysin erikseen,
koska oman kokemukseni mukaan se vaan aiheuttaa vinoja loppuasentoja ja
ennakoimista sivulle.
Kuinka aloitan...
Eteenmeno:
Päätän yleensä harjoituksen eteenmenoon viemällä ruuanlopun kentän toiseen
päähän (noin 3 metriä kentän päästä) koiran kanssa. Näytän mihin jätän ruuan
ja vien pennun sylissä
pois sillä tavalla, että se koko ajan näkee ruokakipon. Aloitan ensin lyhyeltä
matkalta, mutta nopeasti kun pentu ymmärtää jutun juonen, niin pidennän
paljon matkaa. Siinä vaiheessa kun ruoka vaihtuu
motivaatioesineeseen, eteenmenon palkka muuttuu vanhaan hihan päälliseen,
joka on helppo myöhemmin häivyttää. Maahanmenon yhdistän vasta siinä
vaiheessa kun tiedän, että se toimii 100%. Niitä toistoja teen tosi harvoin ja
siinä vaiheessa on aina palkkana motivaatioesine. Tärkeintä on saada pentu
irtautumaan voimakkaasti ja suoraan haluttuun suuntaan. Palkka on aina noin
kaksi-viisi metriä ennen kentän päätyä, jottei se koskaan opi hortoilemaan
kentän ulkopuolelle.
Noudot:
Noutoja opetan vain motivaatioesineen kautta (taistelutahdolla). Noudon rakentamisen aloitan kun leikki on sillä mallilla, että pentu haluaa haastaa leikin
aikana ja tuo kaiken vauhdilla ja voimakkaasti
ohjaajalle (mieluiten törmäten voimakkaasti). Tässä vaiheessa on jo itse noutoliike miltei rakennettu, pentu haluaa tuoda kaiken ohjaajalle jotta leikki jatkuu.
Noutokapulan otan käyttöön vasta silloin kun melkein kaikki on opetettu.
Yleensä käytän purupatukkaa koko opettamisen ajan. Patukan kanssa en kuitenkaan juuri leiki vaan palkkaan sen erikseen pallolla. Patukan kanssa leikkiminen voi aiheuttaa sen, että pennulla on vain kiire patukalle, eikä takaisin ole
enää hoppu.
Opetan asiat yleensä seuraavassa järjestyksessä: itse noutoliike, vauhti molempiin suuntiin, pitäminen, loppuasento, hypyt (ilman noutoa), A-este (ilman
noutoa) ja lopuksi esteet noudon kanssa.
Noutoliike tulee itsestään jos leikki vaan on kunnossa. Vauhtikin tulee yleensä
hyvän leikin kautta. Käytän alussa paljon ärsykkeitä, jolla varmistan, että liike
on molempiin suuntiin vauhdikas. Pitämistä ja loppuasentoa harjoittelen leikin
ohessa rauhoittumisharjoituksilla ja ohjaan silloin koiran oikeaan loppuasentoon (vahvistan jatkamalla leikkiä). Hypyt ja A-esteen opetan erikseen ihan
kädestä pitäen, ohjaten ruualla tai pallolla. Varsinkin A-este on hyvä opettaa
siten, että koira kävelee sen yli eikä loikkaa ylös ja sieltä suoraan alas. Esim.
Kuinka aloitan...
pallolla pentu ohjataan kulkemaan yli rauhassa ja palkka lentää vasta kun
ollaan pois esteeltä.
Nämä olivat minun ajatuksiani pennun ja nuoren koiran rakentamisesta tottelevaisuusosioon, jolla olen itse koiria kouluttanut.
Tässä oli vain kuitenkin pieni marginaali asioista, jotka liittyvät kyseiseen
aiheeseen, sillä koulutus tapahtuu aina koiran mukaan eli melkein aina joutuu
muuttamaan harjoituksia sopiviksi juuri siihen hetkeen.
Koulutus pitäisi aina lähteä koiran ja ohjaajan resurssien mukaan, itselläni
ainakaan ei ole mitään semmoista yleistä kaava jolla rakennan pennulle tottelevaisuusosion, enkä usko sen tyylin kouluttamiseen.
Tärkeimmät asiat minun mielestäni kouluttamisessa kuitenkin ovat, että suhde
koiraan on kunnossa ja että ohjaaja että koira nauttivat tekemisestään.
Kun suhde on kunnossa ja vaikein osa koulutusta (leikkiminen) sujuu, niin
loppu on aika paljon helpompaa.
Tärkeää myös olisi, että on hyvä ryhmä missä tehdä harjoituksia. Tällöin on
apuohjaajia sekä ylimääräisiä silmäpareja käytettävissä.
Yksin ei pysty rakentamaan huipputottelevaisuutta.
Harjoitelkaahan ahkerasti!
-Rami-
Seuraamme tukivat vuonna 2010
Suuret kiitokset!