docTähtivieras Herra Hakkarainen
download 
Report Transcription
Tähtivieras Herra Hakkarainen
Varhaisiän musiikinopetuksen ammattilehti • Facktidning för småbarnstidens musikundervisning Lilltrillen 4 Tähtivieras Herra Hakkarainen 26 Tullaan tutuiksi: haastattelussa Marja-Leena Juntunen 2•2012 10 Mitä kuuluu koulutuksiin? Sisältö Pääkirjoitus Pääkirjoitus...............................................................2 Tähtivieras: Herra Hakkarainen..............................4 Puheenjohtaja Even tervehdys..............................8 Vaella musiikin matkassa Lappiin...........................9 Mitä kuuluu koulutuksiin?...................................10 Kansainvälisyys: Musiikillisia elämyksiä kielen kärjellä.................12 4 Liikkua, liikuttua ja liikuttaa.................................13 Musiikki liikuttaa ”Ei ole lasta, joka ei liiku musiikkia kuullessaan”, sanoo Marja-Leena Juntunen jutussa Dalcrozen viemä (s. 26). Ei niin, sillä liike on elämän perusedellytys. Sanotaan, että syke on veressämme, ja tarkemmin ajatellen: syke liikuttaa vertamme. Sydämen syke, tuo ensimmäinen kuulemamme rytmi. Kun kerran puhuin laulamisen yhteydessä leuan rentouttamisesta erään tuttavani kanssa, hän kertoi, kuinka heidän tyttärensä pienenä tuijotti ihmisten perään hitaasti, suu ammollaan. Se näytti oudolta, ja siksi he alkoivat tolkuttaa hänelle: ”NYT Maria suu kiinni.” Luonnollinen tapa oli vaikea saada kitkettyä pois, mutta pakko oli, sillä se näytti oudolta. Ei sellainen sopinut. Vastaavia luontoa uhmaavia esimerkkejä on lukuisia: ”Älä hypi”, ”Ole nyt hetki paikallasi”, ”Älä koske”. Älä, älä, älä.. Erityisen raskasta on konsertissa, sillä siellä lapsi kuulee musiikkia, tuota paholaisen myrkkyä, joka huumaa hänet heilumaan, naksuttelemaan suulla, hyrisemään, vinkumaan, laulamaan, heilumaan tai vielä kamalampaa: tömistelemään ja tanssimaan! ”SSsh, OLE hiljaa, EI saa häiritä muita! Hei, nyt et lähde minnekään, nyt ISTUT. Selvä, sitten lähdetään kotiin. Okei: haluatko kotiin vai osaatko olla? Osaatko olla ihan paikallasi?” No en osaa! Sillä miksi ihmeessä musiikki ei saisi liikuttaa? Siinä maailmassa, jossa kaaaaikki on paremmin, saa myös musiikkia kuullessaan vinkua ja heilua miten lystää. Luonnollisesti. Myös konsertissa. Vamos Elisa!...........................................................14 Opintomatka Tanskaan Fredriksbergin Musikhoejeskoleen......................16 Vamo harrastaa: Tanssi – elämyksiä vai liikuntaa?..........................17 Infot........................................................................18 Saksittua.................................................................19 Lasten suusta.........................................................20 Hiiri Hirmuinen - satuooppera.............................20 Musisoidaan yhdessä: MUKUTA ei nukuta!..............................................21 Muskarimuotia......................................................22 Kirjat & Levyt ........................................................23 Myran 30 år!..........................................................24 Tullaan tutuiksi: Dalcrozen viemä....................................................26 Lasten suusta.........................................................29 Gallup.....................................................................29 Voi Hyvin................................................................30 Saksittua.................................................................31 26 Julkaisija Varhaisiän musiikinopettajat ry Småbarns musiklärare rf www.vamory.org Pikkutrilli • Lilltrillen 2. vuosikerta ISSN-L 1799-6635 ISSN 1799-6635 2 Pikkutrilli 2 • 2012 16 Tutkittu juttu: Kohti sensitiivistä musiikin opettamista.............28 minna.lamppu@vamory.org ”Siinä maailmassa, jossa kaaaaikki on paremmin, saa myös musiikkia kuullessaan vinkua ja heilua miten lystää.” Kuva Reijo Keskikiikonen Seminaariterveiset...................................................6 Päätoimittaja Minna Lamppu, puh. 040 757 7580 minna.lamppu@vamory.org Ilmoitusmyynti Varhaisiän musiikinopettajat ry www.vamory.org Kannen kuva: Anne-Mari Ventelä Kuvassa soittoniekat Anni Ventelä ja Senni Sinisalo, 5-v. Puheenjohtaja Puheenjohtaja Eve Alho, puh. 040 751 8179 puheenjohtaja@vamory.org Toimitus Minna Lamppu Ulkoasu Pirjo Järvelä, Graafinen Idea Taitto Tuija Lautiainen, Seema Oy Paino Hämeen Offset-Tiimi Oy 2012 Pikkutrilli 2 • 2012 3 Tähtivieras T Herra Hakkarainen On ilo olla Herra Hakkaraisen talon kummitus! H ei! Tervetuloa Tassulaan. Tassula on ihan tavallinen pikkukaupunki. Joku voisi luulla, ettei täällä koskaan tapahdu mitään, mutta se ei pidä paikkaansa. Tassula on täynnä tarinoita ja hassuja asukkaita, joista tunnetuin lienee unissakävelijä Herra Hakkarainen. (Mauri Kunnas: Tassulan tarinat/Ujo Elvis) – Yöpuku päälle ja yömyssy päähän, mutisi Herra Hakkarainen. – Lasillinen lämmintä maitoa raukaisee mukavasti. – Sen jälkeen hampaiden pesu. – Masa Marsu nukkumaan, herätyskello soimaan ja sitten pehkuihin… – Hyvää yötä, Masa. Rauhallisia unia! Herra Hakkarainen toivotti ja sammutti valot. – Turha toivo, huokasi Masa, Herra Hakkaraisen uskollinen lemmikki. (Mauri Kunnas: Herra Hakkaraisen seitsemän ihmettä) Ja kyllähän Masa tiesi. Nukahdettuaan Hakkarainen pomppasi ylös vuoteesta ja lähti tallustelemaan pitkin Tassulan katuja. Niin kuin melkein joka yö. Hänhän oli kaupungin kuuluisin unissakävelijä. (Mauri Kunnas: Herra Hakkaraisen seitsemän ihmettä) Aamulla Herra Hakkarainen on ymmällään. Hänen vatsansa pullottaa eikä aamupala maita ollenkaan. –Olikohan se…röyh…toinen porkkana liikaa? hän ähkii. (Mauri Kunnas: Hyvää yötä, Herra Hakkarainen) Mauri Kunnas – – – – www.herrahakkaraisentalo.net Herra Hakkaraisen talo Herra Hakkarainen tekee mitä ihmeellisimpiä asioita unissa kävellessään. Herra Hakkarainen on ilahduttanut unissakävelyillään väkeä jo vuodesta 2003 asti, jolloin hän sai oman nimikkotalonsa Vammalaan. Herra Hakkaraisen talossa on kirjailija-kuvittaja Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuva elämyksellinen ja toiminnallinen näyttely, jossa voi seikkailla Kuningas Artturin kissaritarien kanssa, Kaikkien aikojen avaruudessa sekä Koiramäen lasten kaupungissa. Huhtikuisen uudistusremontin myötä Herra Hakkarainen sai oman kodin, jossa voi leikkiä kotia Herra Hakkaraisen tapaan. Kun Herra Hakkaraisen kotia rakennettiin, oli tekemisen meininki: saha soi ja vasara komppasi. Nousipa paikalle myös majakka ja kummitustalo. 4 Pikkutrilli 2 • 2012 tunnettu kirjailija ja kuvittaja, jonka juuret ovat Sastamalan Vammalassa. Ensimmäisen kirjansa, Suomalaisen tonttukirjan, Kunnas kirjoitti vuonna 1979 ja siitä asti häneltä on ilmestynyt kirja lähes vuosittain. Hänen teoksiaan on käännetty jo 28 kielelle, julkaistu 32 maassa ja myyty yli 7 miljoonaa kappaletta. Mauri Kunnaksen ehkäpä tunnetuin hahmo on Sastamalan uutterin unissakävelijä Herra Hakkarainen. Herra Hakkaraisen talon kesä sujahti vauhdikkaasti ohi. Hän käveli tuttuun tapaansa päivittäin, mitä nyt juhannuksen ajan lomaili. Huhti-, kesä- ja heinäkuun kävijämäärät ovat parhaat kautta aikojen. Pelkästään heinäkuun kävijämäärä oli yli 9 000. Näillä lukemilla on tulossa myös vuoden kävijämääräennätys. Herra Hakkaraisen talossa voi säällä kuin säällä seikkailla mielekkäästi sisätiloissa. Talo on avoinna ympäri vuoden – ja näin sesonkien ulkopuolella siellä on rutkasti tilaa leikkiä. Herra Hakkaraisen talo on oivallinen käyntikohde kaiken ikäisille lapsille ja lapsenmielisille aikuisille! OSALLISTU KILPAILUUN VOITA KOKO PERHEELLE LIPUT HERRA HAKKARAISEN TALOON! Tiedätkö, mitä Herra Hakkarainen tekee öiseen aikaan? Jos tiedät vastauksen, lähetä se meille! Oikein vastanneiden kesken arvotaan perhelippu Herra Hakkaraisen taloon! (Perhelippu sis. 2 aikuista ja 2 lasta, alle 3-vuotiaat ilmaiseksi) Lähetä vastauksesi sähköpostilla osoitteeseen jarjestosihteeri@vamory.org tai postiosoitteeseen: VaMO ry, Maasälvänpolku 3 F 22, 00710 HKI – Tervetuloa! sanoo Herra Hakkarainen. Pikkutrilli 2 • 2012 5 Seminaariterveiset Myyntitorilta takaisin tansseihin ”Nosta jalkaa, nosta jalkaa, nosta jalkaa oi ystäväin. Nosta maljaa, nosta maljaa, nosta maljaa oi ystäväin.” Seminaariterveiset Helsingistä T änä syksynä Varhaisiän musiikinopettajat ry:n seminaari järjestettiin Helsingissä Musik- och kulturskolan Sandelsissa, jossa voi opiskella taiteen perusopetuksen mukaisen oppimäärän ruotsin kielellä. Saman katon alla Sandelsissa toimii kolme osastoa: småbarn alle kouluikäisille, musikinstitutet soiton- ja laulunopiskelijoille sekä kulturskolan, jossa voi opiskella musiikkia, tanssia ja kuvataiteita. Meille esiintyi lähes kolmekymmentä musiikkikarusellilaista kolmelta eri vuosikurssilta. Ensimmäinen tanssi oli sovitettu perinteiseen Väl mött här igen -lauluun, toinen oli suomenruotsalainen kansantanssi ja viimeisenä toivotettiin hyvää sapattia kaikille israelilaisen tanssin sävelin. Hienoja esityksiä ja esiintymisen intoa oli ilo seurata! Aamutanssina tanssimme Nosta jalkaa -laulun Even johdattamina. Koko lava täyttyi musiikin varhaiskasvattajista, ja tunnelma oli käsin kosketeltava. Eve kertoi, miten eräänä kauniina kesäisenä päivänä oli tämän laulun melodia kiirinyt järven peilityynellä pinnalla yhdistäen kaksi perhettä ja kaksi kansallisuutta. M aittavan lounaan jälkeen Myyntitorilla ja ruokalassa kävi kova kuhina. Kollegiallinen tuki oli varmasti parhaimmillaan ja uusia ideoita ja ajatuksia sinkoili suuntaan jos toiseenkin. Muutaman kutsun jälkeen malttoivat varhaiskasvattajat jälleen siirtyä saliin nautiskelemaan Sandelsin muskarilaisten ihanista tanssiesityksistä. Tämän jälkeen ohjelma jatkui sääntömääräisen syyskokouksen merkeissä. Kokouksen jälkeen oli vuorossa päivän toinen vinkkivartti. Tällä kertaa Vinkkivartissa Anu Kokkonen esitteli meille Piilometsän säveliä -levyltä muutaman tanssikoreografian. Vinkkejä saimme mm. lauluihin Kalakansan Laulu, Metsäpolkka, Piilosilla ja Pöllö se on. Koreografiat olivat hauskoja ja näyttäviä, ja niitä on helppo soveltaa monenikäisten lasten opetukseen. Päivän viimeisen osuuden iltapäiväkahvin jälkeen piti tanssinopettaja Heidi Palmu. Heidi oli luvannut opettaa meille suomenruotsalaisia laululeikkejä sekä suomen että ruotsin kielellä. Lavalla koettiin aitoa innostumista ja riemunkiljahduksia leikkien ja tanssien lomassa. Mieleeni jäi erityisesti leikki, jossa valittiin parit. Osa pareista oli tunneleita, osa autoja. Merkistä osat vaihtuivat ja autojen tietysti piti ajella tunneleiden lävitse. Yhdessä tanssissa toinen pareista oli puu, toinen auto. Puut heiluivat ja autot ajelivat ja välillä autot pysähtyivät tervehtimään puita taputuksin ja kumarruksin. Heidi sai tempaistua koko porukan upeasti mukaan. Lopuksi Eve vielä kutsui koko seminaariporukan tanssimaan ja laulamaan seminaarin alussa lauletun laulun Nosta jalkaa -laulun. Päivän jälkeen voimme taas todeta, että meillä on mahtava porukka upeita ja aktiivisia VaMOja! Suuret kiitokset jokaiselle seminaarin osallistuneelle, te teitte päivästä onnistuneen. Erityiskiitokset myös kaikille esiintyjille ja järjestelijöille sekä myös heille, jotka eivät tällä kertaa päässeet paikalle nauttimaan työnsä hedelmistä. Nähdään taas ensi keväänä Jyväskylässä! Vinkkivartteja ja raakalautaa Päivän ensimmäisessä vinkkivartissa saimme käytännön vinkkejä muusikkomusiikkipedagogi Siina Hirvoselta hänen uuden Siinan taikaradio - kirjan pohjalta. Kirjan lauluista puolet on Siinan itsensä tekemiä, ja mukana on paljon uutta lastenmusiikkia. Sen jälkeen innokkaille seminaarilaisille tuotiin laatikollinen Siinan tekemiä soittimia. Laatikosta löytyi mm. sanomalehtikapuloita, pullonkorkkikastanjetteja, kananmunakotelorumpuja, kaksikielisiä kuminauhakanteleita, pullo- ja yllätysmunashakereitä ja pahvilautasia. Vaikka noin 70 ihmistä jammaili lavalla soittaen, ei soitinten pehmeä ääni peittänyt Vesihiisi-laulua. Lopuksi pääsimme itse nauttimaan pienestä rentoutushetkestä harsojen, huivien ja tähtitaivaskankaan alla Ilta-laulun soidessa. 6 Pikkutrilli 2 • 2012 Rentoutushetki Siina Hirvosen tapaan. Miten pojat huomioitaisiin paremmin opetuksessa? S eminaariväki sai nauttia tanssinopettaja, koreografi ja teatteritaiteen maisteri Isto Turpeisen luennosta, joka kertoi poikien huomioimisesta opetuksessa. Turpeinen tekee väitöskirjaa Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa (Tutke) ja toimii myös Taideosuuskunta Apinatarhan puheenjohtajana ja tuottajana. Hän kouluttaa tällä hetkellä pariakymmentä poikien tanssiryhmää. Väitöstyössään Turpeinen käsittelee poikien kohtaamista kasvatustyössä. Tutkimuksen nimi on ”Raakalautaa ja rakkautta - oman elämänsä tanssivat pojat”. ”Mitä on puuhun kiipeäminen? Ensin kiivetään niin korkealle, että puu heiluu ja tuntuu hyvälle. Jos mennään vielä ylemmäs, puu pettää.” Turpeisen mukaan tehty toiminta on kaiken opettamisen lähtökohta. Toiminnasta etsitään poimittavaksi asioita, jotka nimetään ja käytetään. Tämän prosessin jälkeen seuraa uusi kokemus. Joskus kokemus voi olla myös niin kutsuttu flow, eli huippukokemus. Joskus taas kokemus on täysi katastrofi, puiden oksat pettävät. Molemmat kokemukset ovat yhtä arvokkaita. Kokemuksen jälkeen toiminta voidaan sanallistaa, ja vasta sitten on mahdollista jakaa ja saada jotakin. Tapahtuu dialogi oppilaan ja opettajan välillä. Lapsi saa oman tilansa, huomion aikuiselta. Lapsi tulee näkyväksi oman tekemisensä kautta. Esimerkkinä Isto kertoi kollegallaan yksilöopetuksessa käyneestä autistisesta pojasta. Poika heittäytyi joka tunti polvilleen lattialle ja alkoi pyöriä ympäri. Opettaja yritti keksiä ratkaisua, jolla saada lasta pysähtymään, jotta toimintaa voitaisiin ohjata muualle. Lopulta hän kuitenkin vain otti kitaran käteen ja alkoi improvisoimaan pojan liikkeestä syntyvää musiikkia. Yhtäkkiä poika alkoikin reagoimaan soittoon, ja toiminnan kautta saavutettiin vihdoin dialogi opettajan ja oppilaan välille. Opetusta ilman aikarajoitetta? Turpeisen mukaan kaikki toiminta on ”lihassa, kehossa”. Pienten lasten kanssa sanallistaminen vie paljon aikaa, aivan turhaan. Myös aika tuo omat ongelmansa opettamiseen. Aikaa voi olla liian vähän, mutta joskus sitä on myös liikaa. Paras tilanne olisi se, että opetuksen voisi lopettaa silloin kun tilanne on sopiva, kelloon katsomatta. Entäs opetussuunnitelma? Eikö sen pitäisi olla ohjenuorana opetuksessa? Miten opetussuunnitelmaa voi toteuttaa, jos opetus tapahtuu toimintalähtöisesti? Turpeisen mukaan pitäisi muistaa, että opetussuunnitelma on opas, suunnitelma. Ei laki. Se antaa raamit työskentelyyn. Joskus pitää mennä hämmennyksen ja kompleksin tilaan (I’m loosing my touch). Asioilla pitää olla roti, mutta välillä pitää antaa vain mennä. Taitavan pedagogin käsissä asiat vaan yleensä ohjautuvat opetussuunnitelman mukaiseksi, vaikka opetus tapahtuisi toiminnan lähtökohdista. Luennon keskeiseksi teemaksi nousi yksilön autonomia, pojat eivät ole vain ns. ”poikakoodin” mukainen homogeeninen joukko, vaan jokainen on yksilö. Poikakoodin (Pollack, W. 1999) mukaisesti oletamme poikien olevan tietynlaisia, emmekä huomaa yksilöitä isosta joukosta. Moni pedagogi on varmasti törmännyt näihin ennakko-odotuksiin omassa työssään. Poikaryhmien ajatellaan olevan tietynlaisia: villejä, hankalia ja haasteellisia. Iston mukaan olisi tärkeää saada purettua tämä koodisuus. Yllättäen puretun poikakoodin takaa löytyykin monta erilaista persoo- naa ja oppijaa. Poikien opetus ei olekaan pelkkää menoa ja meininkiä, vaan myös rauhallisesti tilanteessa olemalla voi saada poikien huomion. Jokainen poika ryhmässä on erilainen, jokainen ihminen on erilainen. Ainoa samanlaisuus on se, että kaikki olemme erilaisia. Isto kiteytti ajatukset Kari Uusitalon sanoin ”Mikään yksittäinen piirre ei ole luovuuden kannalta tärkeämpi kuin yksilön riippumattomuus, autonomian tunne.” Lasten arki muuttunut Isto oli myös työssään ja tutkimuksessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että nykyaikana lasten arki on muuttunut verrattuna entisaikaan. Nykypoikien yksinoloajat täydentyvät pelikonsolien ja tietokoneiden seurassa. Nykyajan lapset eivät osaa vain ”olla”, vaan aina pitäisi olla tekemässä jotain. Rauhoittumista pitää tänä päivänä opettaa. Joskus poikaryhmässäkin on tarpeen vain ottaa lapsi syliin ja saada hänet rauhoittumaan, jotta kontakti lapseen yksilönä pysyy. Poikien taideharrastuksessa yksi sosiaalisen hyödyn tavoittelun ulottuvuus on se, että on ryhmä, jonka kanssa olla verbaalinen. Parhaat keskustelut syntyvät usein poikien välillä pukuhuoneessa tunnin jälkeen tai ennen tuntia. Silloin kun aikuisia ei ole läsnä, voivat pojat puhua niistä asioista, jotka ovat heille tärkeitä. Onko sitten syytä opettaa tyttöjä ja poikia erikseen? Turpeisen mukaan jossain ikävaiheessa tämä on hyväksi, pojat saavat vertaistukea toisiltaan ja opetusta on helpompi yksilöllistää. Miksi sitten ne ”hankalimmiltakin” tuntuvat pojat juoksevat ovesta sisälle tunnille? Jos jokaiselle lapselle on olemassa oma fyysinen ja abstrakti tila, lapsella on syy tulla juosten. Isto käytti usein termiä ”rakkauden tila”. Rakkaus viihtyy välitilassa. Olemme kasvokkain ja näemme toisemme, muuta ei tarvitse. Maailmassa nykypäivänä tämä on puute, monelta puuttuu se henkilö, jonka kanssa voisi pysähtyä olemaan kasvokkain. Hetkessä eläminen on vaikeaa. Lopuksi Isto havannoillisti luentoaan liikkeellisellä variaatiolla. Hän pyysi meitä muodostamaan käsillämme ja kehollamme erilaisia tuulia ja varioimaan niitä. Vaikka tehtävänanto oli kaikille sama, oli jokaisella tuulesta omanlainen variaatio. Sitten Isto poimi näitä variaatioita peräkkäin toteutettavaksi ja taas varioitaviksi. Toimintoa siis kehitettiin ottaen vaikutteita oppijoilta. Samanlaisia variointeja teimme myös yksinkertaisella liikekuviolla: neljä askelta eteen, neljä taakse, kaksi askelta sivulle ja ympäri. Iston luento oli mielenkiintoinen ja antoi meille varmasti paljon ajattelemisen aihetta poikien opetukseen. Tanja Haapakoski ”Ainoa samanlaisuus on se, että kaikki olemme erilaisia.” Pikkutrilli 2 • 2012 7 Monikulttuurinen Suomi Puheenjohtajalta Muistaa sen tytön pienen voinhan, muistaa sen pojan pienen voin. Milloin mä vanhenin, he milloin varttui noin. Kauniiksi tytön huomaan tulleen, pitkäksi pojan tulleen niin, eilenhän vielä kanssaan leikittiin. Millaiset neuvot voisin antaa, tietänsä miten helpottaa? Päivittäin toisiltaan he parhaat neuvot saa. Tyyniltä molemmat he näyttää niin kuin hääparin kuuluukin. Alle sen katoksen myös tahtoisin. Vaella musiikin matkassa Lappiin Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin. Talvet ja kesät toistaan seuraa, riemusta menet kyyneliin. (suom. Esko Elstelä, musikaalista Viulunsoittaja katolla) K esän alussa muskariäiti 80-luvulta soitti ja kysyi, voisinko tulla laulamaan "Muistaa sen tytön pienen voinhan" Sannan ja Danielin häihin. Tulevat anoppisiskot olivat selanneet vanhoja valokuvia ja huomanneet, että sekä morsian että sulhanen olivat olleet Espoon musiikkikoulun musiikkileikkikoulussa Tapiolan klubilla, Even ryhmässä. Ja voinhan minä! Valokuvat nähtyäni muistuivat mieleeni ajat vuosien takaa, lasten persoona ja ryhmäläiset. Samoin laulut, joita silloin laulettiin. Even muskari Heinkintorilla. Pienempi mustanenäinen on Daniel. ”Lintu lensi oksalle, lauloi niitä näitä. Tule, joudu, oma kulta, että saatais häitä.” Putkipenaalia soittava tyttö on Sanna. Ja meidän Liisillä on Hämeen puku, jota nykyisin käyttää muskarin Nalle. (Liisi istuu kuvassa) Pehmeä saame Voimahalaus! Eve Käymme yhdessä ain.. 8 Pikkutrilli 2 • 2012 O masta näkökulmastani suomenruotsalainen kulttuuri on nostamassa päätään Suomessa ja sitä pyritään tukemaan myös musiikkikasvatuksessa. Ainakin entisessä työpaikassani, laaja-alaisessa Porvoonseudun musiikkioppilaitoksessa tuetaan ruotsinkielisyyden asemaa musiikinopetuksessa. Alueelta kun sattuu löytymään riittämiin ruotsinkielisiä perheitä. Kohdatessani pohjoisessa tämän itselleni lähes tuntemattoman kulttuurin aloin miettiä, että miksen voisi tarjoilla oppilaille makupaloja myös saamelaisuudesta. Onhan sekin osa Suomea. Kuvat: Liisa Talvitie Hääpari ei ollut tavannut toisiaan musiikkileikkikoulun jälkeen ennen kuin yhdeksän vuotta sitten yliopiston kuntosalilla. Sulhanen kertoi, että oli huomannut ihanan, kauniin, viisaan ja lempeän tytön ja tiennyt heti, että tuon minä haluan – mutta miten! Seurasi puhelu Marco-veljelle Mikkeliin ja neuvo "Pyydä kahville". Ja tarina sujui onnekkaasti. Hääjuhla oli käynnissä Helsingin Pörssitalossa, kun saavuimme paikalle rakkaan kollegani Liisan kanssa. Anoppisiskot aloittivat PowerPointesityksen hääparin elämän varrelta. Viimeisenä oli kuva, jossa luki ”Even muskari”. Kuvassa olivat Daniel ja Sanna sekä Eve Keski-Karjalan kansallispuku päällä. Samassa puvussa astelin saliin. Alttoviulua soittavalla Liisa-kollegallani oli Kauhavan puku. Yllätys oli täydellinen. Jo kyyneltyivät sulhasen silmät ja hän tuli halaamaan puolisonsa kanssa. "Muistaa sen.." -aikana liikuttui koko juhlaväki. Hääpari lauloi kanssani "Lintu lensi oksalle", ja sainpa tanssia häävalssiakin vanhojen lasteni kanssa. Annoin heille Laulun Aika -kirjan, jota he tietämättään ovat olleet kanssani tekemässä vuosia sitten. Häiden jälkeen tavatessamme he kertoivat, että olivat yhdessä muistelleet lauluja ja muistaneet melkein kaikki. Elämän virta vie ihmeellisesti. Tämä pari ei ollut tavannut toisiaan moneen vuoteen, eivätkä he tienneet tuntevansa toisiaan aikuisina kohdatessaan ja kuitenkin heillä on huima yhteinen lauluvarasto jossain. Aina ei voi edes aavistaa, kuinka merkityksellistä työtä saa tehdä. Eale dearvan. Halusin kirjoittaa pienen pohdinnan uudesta asuinpaikastani Pohjois-Lapissa. Lähdin vuonna 2011 kesätöihin Ivaloon paikalliselle leirintäalueelle. Törmäsin siellä väistämättä saamelaiskulttuuriin. En tiennyt Lappiin lähtiessäni, että Ivalossa liikennemerkkeihinkin on kirjoitettu kaupungin nimet suomeksi ja saameksi, ei siis ruotsiksi. Myös osa uusista ystävistäni on saamelaisia. Kesällä 2012 palasin kesätöihin ja jäin tälle tielle. Varhaisiän musiikinopettajalla kun on erinomaiset työllistymismahdollisuudet näin pohjoisessa. Suomessa puhutaan kolmea eri saamen kieltä: inarinsaamea, kolttasaamea sekä pohjoissaamea eli tunturisaamea. Viimeisin näistä on yleisimmin puhuttu kieli. Saamen kieli on pehmeä, joten suutuntuma on mielestäni varsin miellyttävä. Lisäksi kulttuurissa on merkittävänä osana muun muassa saamelaiskäsityöt sekä poronhoito. Mitä siis, jos matkaisittekin tänä jouluna muskarilaisten ja Petteri Punakuonon kanssa saamelaisten pariin? Saamen kieli voi alkuun vaikuttaa oudolta, mutta laulujen joukosta löytyy helpompiakin tekstejä, joihin voi tutustua yhdessä oppilaiden kanssa. Lisäksi voisitte tutustua tunnilla esimerkiksi neljän tuulen hattuun ja Petteri Punakuonon korvamerkkeihin. Omaan tarpeistooni olen löytänyt pari lastenlevyä ja paljon saamelaista käsityötä. Niillas Lombergin ja Hilda Länsmanin "IMA hutkosat" on melko tuore levyllinen uusia lastenlauluja saameksi. "Suga suga su" on puolestaan kokoelma perinteisempiä lastenlauluja. Levyltä löytyy muun muassa Piippolan vaari saameksi. Hauskaa miten eläimetkin puhuvat niin eri tavalla saameksi! Itse olen rallatellut tunneilla lasten kanssa levyn nimikkobiisin tahdissa, jossa kuvataan keinumista. Inarista Sámi Duodjista voit tilata itsellesikin suoraan kotiin musiikkia ja kirjoja. www.samiduodji.com Lisäksi voit perehtyä paremmin kulttuuriin saamelaismuseo Siidan sivujen kautta. www.siida.fi Oikein lämmintä joulunodotusta kaikille! Eale dearvan! (Elä terveenä!) Jessika Lampi Lähde: "Matka Saamenmaahan"-kurssin materiaali (Espoo 2011) Pikkutrilli 2 • 2012 9 Kuuluuko? Mitä kuuluu koulutuksiin? Varhaisiän musiikinopettajat ry pitää säännöllistä yhteyttä niihin oppilaitoksiin, joista voi valmistua varhaisiän musiikinopettajaksi. Tarkoituksena on tutustuttaa tulevat Vamot yhdistyksen toimintaan jo opiskeluaikana ja saada näin yhdistykseen lisää aktiivisia jäseniä ja toimijoita. Yhdistyksen järjestösihteeri on vieraillut syksyn mittaan Jyväskylän ja Lahden ammattikorkeakouluissa sekä Metropoliassa Helsingissä. Jyväskylässä opinnot jatkuvat - Ihan hyvää tänne kuuluu. Opinnot jatkuvat – ainakin seuraaviin leikkauksiin saakka, toteaa musiikkikasvatuksen lehtori ja varhaisiän musiikkikasvatuksen opettaja Leena Pantsu Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. - Meillä koko opintojen rakennetta on uudistettu sen verran, että tänä 10 Pikkutrilli 2 • 2012 ”Kaikkien opiskelupaikkojen opettajat kiittelevät uusien opiskelijoitten intoa!” syksynä kaikki JAMK:n musiikin koulutusohjelmaan valitut ovat aloittaneet kaikille yhteisillä musiikkipedagogin opinnoilla. Ensi keväänä opiskelijat valitsevat varsinaisen syventymiskohteensa ja tekevät niihin tarvittavat soveltuvuuskokeet ja instrumenttitutkinnot. Kaikki etenevät oman henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa (HOPS) mukaan, ja nykyään suositaan myös hyvin laaja-alaisia tutkintoja. Esimerkiksi varhaisiän musiikinopettajan tutkinto voi sisältää vaikka instrumenttipedagogiikkaa tai musiikin perusteiden didaktiikkaa opiskelijoiden omien kiinnostusten mukaan. - Olen kuitenkin sen verran perinteinen opettaja, että halusin testata opiskelijoiden soveltuvuutta alalle jo pääsykokeissa. Sain puhuttua soveltuvuustestin osaksi pääsykokeita niille, jotka jo etukäteen tiesivät varmasti haluavansa opiskella varhaisiän musiikkikasvatusta. Joten varhaisiän musiikkikasvatuksen linjalle valittiin 10 uutta ja innokasta opiskelijaa. Talven soveltumistesteistä voi siis teoriassa tulla lisää opiskelijoita varhaisiän musiikkikasvatuksen linjalle – tai voi toki käydä päinvastoinkin, jos jokin muu suuntautuminen alkaa kiinnostaa enemmän. JAMK:n varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelijoita on kaiken kaikkiaan noin 30. Eniten varhaisiän musiikinopettajia koulutetaan Metropolia Ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Musiikkikasvatuksen lehtori Sanna Vuolteenaho kertoo, että Metropoliassa varhaisiän musiikinopettajaksi opiskelee yhteensä noin 50 opiskelijaa. - Tänä syksynä opintonsa aloitti 11 uutta varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelijaa. Kuva Metropolia/Miia Laakso L oppusyksystä 2011 Opetus- ja kulttuuriministeriöstä kuului synkkiä uutisia: ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja tulisi vähentää yhdeksällä prosentilla. Leikkaukset kohdistuisivat erityisen pahasti kulttuurialaan, jonka aloituspaikat olisivat vähentyneet ministeriön ehdotuksen mukaan 40%. Alkuperäisen ehdotuksen mukaan sekä Lahden että Jyväskylän ammattikorkeakoulujen musiikin koulutusohjelmat olisi lakkautettu kokonaan. Näin myös suomenkielisten varhaisiän musiikinopettajien koulutus olisi jäänyt pelkästään Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Sibelius-Akatemian harteille. Jo nykyisellään pätevien varhaisiän musiikinopettajien löytäminen Kehä III:n pohjoispuolelle on vaikeaa, eikä edellä kuvattu koulutuksen loppuminen olisi varmasti edesauttanut suomalaislasten oikeutta nauttia pätevästä varhaisiän musiikinopetuksesta paikkakunnasta riippumatta. Lausuntokierroksen ja ministeriön lopullisen päätöksen jälkeen tilanne kääntyi hieman positiivisemmaksi, koska opetus Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelmassa sai jatkua. LAMK:n musiikin koulutusohjelman kohtalo taas oli toisenlainen – uusien opiskelijoiden viimeinen sisäänotto oli syksyllä 2012. Lisäksi Suomen ainoa ruotsinkielinen musiikin koulutusohjelma Pietarsaaren Yrkeshögskolan Noviassa lopetetaan. Lahden ammattikorkeakoulun varhaisiän musiikkikasvatuksen vastuuopettaja lehtori Päivi Mäkitalo kertoo ministeriön päätöksen olleen opettajakunnalle raskas uutinen. - Viime kevään ensijärkytyksestä aletaan nyt päästä yli ja opettajat ovat kukin tahollaan alkaneet miettiä uusia mahdollisia urasuunnitelmia tulevaisuuden varalle. Itse esimerkiksi opiskelen töiden ohella oppilaanohjaajaksi. Lisäksi Mäkitalo kertoo, että opettajakunta on asettanut itselleen lukuvuoden tärkeimmäksi tavoitteeksi opetuksen laadun säilyttämisen. - Opiskelijoilla on oikeus laadukkaaseen opetukseen, eikä hiipuva koulutus saa vaikuttaa opetukseen tai opiskelijoiden ammattitaitoon millään tavalla. LAMK:ssa aloitti syksyllä opintonsa 16 uutta ja innokasta tulevaa varhaisiän musiikkikasvattajaa. Kaikki musiikkiopinnot on tarkoitus viedä loppuun Lahdessa vuoteen 2016 mennessä. Metropoliassa on juuri saatu päätökseen suuri observointiin liittyvä opintopaketti, jossa opiskelijat ovat käyneet seuraamassa pareittain useitten eri opettajien tunteja pääkaupunkiseudulla. - Olemme seuranneet käytännössä, mitä varhaisiän musiikinopettajat tekevät opettaessaan. Observoinnin päätteeksi käydään pedagoginen keskustelu. Näin pystymme liittämään didaktiset opintojaksot yhä enemmän käytäntöön. Monenlaisia hankkeita ja projekteja Varhaisiän musiikinopettajia koulutetaan nykyään hyvin monipuolisiksi osaajiksi. Työelämässä saattaa tulla vastaan muitakin tehtäviä kuin varsinainen varhaisiän musiikinopetus. Esimerkiksi LAMK:n opiskelijat saavat myös valmiudet ohjata ikäihmisten musiikkitoimintaa. Lisäksi yhteistyötä tehdään myös päiväkotien ja eri taidelaitosten kanssa toteutettavissa projekteissa. Kevääksi on valmistumassa opiskelijoiden säveltämä ja sanoittama musiikkinäytelmä Riku Rumpu ja Malla Malletti. JAMK:n opiskelijoiden lukuvuoteen kuuluu positiivista kiirettä: - Meillä on nyt menossa ”Soiva taidepolku” -projekti yhteistyössä Jyväskylän taidemuseon kanssa. Lisäksi opiskelijat osallistuvat Jyväskylän kaupungin kirjastotoimen ”Elävä joulukalenteri” -projektiin. Viime keväänä aloitettiin Urpon ja Turpon seikkailut avaruudessa yhteistyössä Hannele Huovin ja Jyväskylän Kirjamessujen kanssa – ja sitä on tarkoitus jatkaa keväällä 2013 pienoismusikaaliksi saakka. Kevätlukukaudelle on vireillä myös musiikin ja muiden taideaineiden integraatioon liittyvä hanke, kertoo Leena Pantsu. Metropolian opiskelijat aikovat puolestaan osallistua ”Seurasaaren joulupolun” järjestämiseen joulukuussa. Mukaan otetaan itse tehtyjä sormi- ja käsinukkeja, jotka Sanna Vuolteenahon mukaan ”puhalletaan henkiin” jou- lupolulla. Lisäksi projektityöpajoja on ollut syksyllä muun muassa Helsingin Kaupunginteatterissa. - Olemme myös tehneet uudenlaista yhteistyötä Espoon neuvolaverkoston niin kutsutun kulttuurineuvolan kanssa tänä syksynä, jatkaa Sanna Vuolteenaho. - Opiskelijat ovat toimineet ”Kulttuurikeijuina” neuvolassa! He ovat työskennelleet ja musisoineet neuvoloitten odotustiloissa. Tänä syksynä ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat saaneet neuvolakeijukokemuksia lasten kohtaamisesta pienemmän ryhmän tai jopa yksittäisen lapsen kanssa toimiessa. Erilaiset hankkeet kuuluvat koulutuspaikkojen arkeen. Esimerkiksi Metropolian musiikkikasvattajat tekevät yhteistyötä muotoilun koulutusohjelman kanssa ”Hanskassa” -hankkeen tiimoilta, jonka tarkoituksena on tuottaa uudenlaisia soittimia erityismusiikkikasvatuksen tarpeisiin. LAMK taas on mukana suuressa Care Music -hankkeessa yhdessä Turun ammattikorkeakoulun ja Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksen kanssa. - Care Music -hankkeessa pohditaan musiikin käyttömahdollisuuksia hoivatyössä. Hankkeessa on mukana ihmisiä myös sosiaali- ja terveysalalta ja tarkoituksena on tuottaa täysin uudenlaisia palveluita, kertoo Päivi Mäkitalo. Kaikkien opiskelupaikkojen opettajat kiittelevät uusien opiskelijoitten intoa! Syyslukukausi kuluu mukavasti projektien ja alkuinnostuksen siivittämänä. Toivottavasti koulutus saa jatkua Helsingissä ja Jyväskylässä mahdollisimman laajana ja uusia pätevöitymisväyliä ammattiin pohditaan, jotta Suomen 50 000 muskarilaista perheineen saavat jatkossakin nauttia laadukkaasta ja pätevästä opetuksesta. Hanna-Maija Aarnio Pikkutrilli 2 • 2012 11 Tällä palstalla saamme musiikkikasvatusterveisiä eri puolilta maailmaa. Kansainvälisyys Maailmalla – Groningen Henrika Kurkimäki Kansainvälisyys Maailmalla – Stuttgart Musiikillisia elämyksiä kielen kärjellä O n vaikea sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun eräänä aurinkoisena päivänä Stuttgartissa saksalaislasten suusta raikui ”Liiolii". Syyskuussa 2012 oli EU:n Comenius-projektin ”The European Music Portfolio – a Creative Way into Languages” päätöskonferenssi. Tässä "Eurooppalainen musiikki-portfolio" (EMP) -projektissa työskenneltiin vieraan kielen oppimiseen liittyvän oppimateriaalin ja täydennyskoulutuksien parissa. Projektin tavoitteena oli hyödyntää musiikkikasvatuksen monimuotoista voimaa vaikuttaa yksilön kehitykseen. Minulla ja FT Kaarina Marjasella (Helsingin yliopisto) oli kunnia työskennellä seitsemän kumppanimaan rinnalla tässä projektissa. Mukana Suomen lisäksi olivat Saksa, Iso Britannia (Englanti ja Skotlanti) Kreikka, Romania sekä Ranska. Kielen kehitykseen liittyy musiikillisia elementtejä jo lapsen ensiäännähdyksistä lähtien. Eri äänensävyt ja -korkeudet sekä dynamiikka ja ilmaisu kertovat vanhemmalle lapsen tunteista ja tarpeista. Näiden musiikillisten – ja samalla kielellisten – elementtien avulla lapsi oppii vähitellen myös puhutun kielen. Paikallisten lasten laulaessa suomeksi ja usealla muullakin Euroopan maan kielellä, ei jäänyt epäselvyyksiä, miten merkittävästä urakasta oli ollut kyse. Päätöskonferenssin yksi antoisimmista hetkistä olikin eri maiden demonstraatiot projektin hedelmistä. Ne vahvistivat myös käsitystäni musiikista universaalina kielenä. Projektilla on paljon tarjottavaa myös varhaisiän musiikinopettajille. Mehän vaikutamme omalla tavallamme lasten kielen kehitykseen, joka käynnistyy jo prenataalilla kaudella. Ei sovi myöskään unohtaa EMP:n sivistävää näkökulmaa. Itsekin pohdin konferenssissa suomen kieltä ja suomalaisuutta, johon liittyy myös suomenruotsalaisuus sekä saamelaisuus. Ja mietin myös sitä, miten naapurimaidemme Norjan, Ruotsin ja Venäjän kulttuurit vaikuttavat nykyaikana omaamme – puhumattakaan monikulttuurisen Suomen maahanmuuttajista sekä maailman valtakielestä englannista. Elämme monikielisyyden keskellä ja voimme tukea lasten kehitystä tarjoamalla heille musiikillisia elämyksiä eri maista. Hankkeeseen, sen pohjalta toteutettaviin jo tiedossa oleviin ja myöhemmin tiedotettaviin kursseihin sekä siinä kehitettyihin, englannin- ja kaikkien partnerimaiden kielillä julkaistuihin materiaaleihin voi tutustua osoitteessa http://www.emportfolio.eu Suosittelen lämpimästi kaikille Eurooppalaisen musiikki-portfolion Comenius-kursseja. Kursseille voivat hakea rahoitusta kaikki suomalaiset opettajat. Myös Suomeen kaavaillaan koulutusta. Näillä näkymin seuraava kurssi pidetään Sveitsissä, Schiersissä heinäkuussa 2013. Rahoitusta kurssille voi hakea Suomen Comenius-toimistosta 16.1.2013 mennessä. Hakulomake ja -ohje sekä lisätietoa ohjelmasta http://www.cimo.fi/ohjelmat/comenius/ taydennyskoulutusapurahat_opetushenkilostolle Lisätietoja: kaarina.marjanen@helsinki.fi Lisätietoja EMP:stä (European Music Portfolio) sekä kursseista: www.emportfolio.eu Jessika Lampi 12 Pikkutrilli 2 • 2012 Music is the movement of sound to reach the soul for the education of its virtue. (Platon) Liikkua, liikuttua ja liikuttaa The EMP cherry tree Konferenssissa mukana olleet EMP-hankkeen jäsenet. Eturivissä: Isabelle Aliaga (Ranska), Kaarina Marjanen (Suomi), Maria Argyriou (Kreikka), Patricia Driscoll (Englanti), Marina Cap-Bun (Romania), Jacquie Azémar (Ranska) ja Margarete Dinkelaker (Saksa). Toinen rivi: pilottiopettaja (Kreikka), Markus Cslovjecsek (Sveitsi), Jörg-U. Kessler (Saksa) ja David Wheway (Englanti). Takarivissä: Camilla Badstübner-Kizik (Saksa), Albert Casals (Katalonia), Laia Viladot (Katalonia), Peter Carle (Saksa), Jessika Lampi (Suomi), Juliane Kessler (hankehallinto, Saksa), Sebastian Jentschke (konferenssin pääpuhuja, Saksa) ja Adelheid Kramer (hankkeen koordinaattori, Saksa). P ianisti-säveltäjä, improvisaatiotaiteilija Anto Pett toteaa teoksessaan “Anto Pett’s Teaching System” (2004) että joogalla, taijin harjoittelulla ja karatella on ollut suuri vaikutus hänen musiikkipedagogisten näkemystensä ja opetusmetodinsa kehitykseen. Niiden tutkiminen on auttanut häntä sekä musiikin motorisessa harjoittelussa että ajatusprosessien ja keskittymisen ymmärtämisessä. Improvisaatiosta on tullut hänelle meditatiivinen asia. Itselläni on intohimoisen tanssijan tausta. Teini-iässä unohdin kerran jopa viuluni tanssistudiolle! Itseilmaisu liikkeen avulla on minulle vieläkin tärkeää, ja pitkälle jatkunut tanssiharrastus on tuonut valtavasti itsevarmuutta esiintyessäni muusikkona ja johtaessani workshopeja. Kehonhallinta ja oman ruumiini tunteminen ovat minulle voimavara, joka auttaa rauhoittamaan esiintymisjännityksen lavalla. Viime aikoina olen ollut erityisen kiinnostunut afrikkalaisesta tanssista. Siinä liike yhdistyy mielestäni kauniin autenttisesti musiikkiin. Usein tanssitunnilla paikan päällä soittaakin afrikkalainen rumpali. Länsimaisen taidemusiikin opetuksessa tämä musiikin ja liikkeen yhteyden potentiaali saattaa jäädä hyödyntämättä. Esimerkiksi menuetin, bourréen, sarabanden ja muiden tanssien musiikilliset eleet (gestures), ilmentävät kyseisen tanssin liikekielen luonnetta. Muistan, kuinka opiskellessani musiikkipedagogiksi paneuduimme Seppo Reinikaisen opetusharjoittelussa siihen, miten liikkeen avulla voi tuoda oppilaalle näkyväksi nämä musiikin eleet, mm. ”kumarrukset” ja ”niiaukset”, ”kevyet askeleet” tai ”tömistelyt”. Tällainen musiikkipedagoginen lähestymistapa voi auttaa synnyttämään fantasiaa ja mielikuvia teokseen. Lähestymistapa vaatii kuitenkin opettajalta heittäytymiskykyä liikkeen esittämiseen oppilaalle. Periaate on silti se, että liike voi auttaa ymmärtämään musiikkia. Liikkeeseen tottuminen jo varhaisessa musiikinopiskelussa on siitäkin syystä loogista, että orkesterimuusikon ammattiin kuuluu keskeisesti kapellimestarin käsien ja tahtipuikon liikkeiden seuraaminen ja niihin reagoiminen. Laulaja-näyttelijä, draamapedagogi Philip Curtis kysyi minulta Performance&Communication-tunnilla Groningenissa, mikä minun instrumenttini on. Vastasin ”viulu”. ”Sinun kehosi”, hän korjasi. Keho on jokaisen muusikon ensisijainen instrumentti. Kehon liikkeiden suuntaamiseen on musiikinopetuksessa syytä kiinnittää huomiota hänen mukaansa siitäkin syystä, että yleisö reagoi peilisolujen (mirror neurons) vuoksi esiintyjään jäljittelemällä tämän kehonkieltä. Jännittynyt kehonkieli voi synnyttää jännittyneisyyttä myös yleisössä. Perehdyn tällä hetkellä syvemmin musiikin ja liikkeen suhteeseen Philip Curtisin ilmaisukurssilla ”Musicians as Actors”. Ohjatun musiikkitoiminnan osallistujalle liike voi olla myös henkilökohtaisesti tärkeä elementti. Esimerkiksi omassa maisterin lopputyöprojektissani muistisairaiden vanhusten parissa olen huomannut, että liikkuminen musiikin tahdissa voi vahvistaa heidän kokemustaan omasta olemassaolostaan tässä ja nyt. Mielestäni musiikki ja liike nivoutuvat monella tavalla yhteen, eikä niiden erottamiseen toisistaan ole syytä. Musiikin soittaminen ei synny ilman fyysistä liikettä, ja toisaalta liike useimmiten tuottaa jonkinlaista ääntä. Krista Pyykönen Kirjoittaja opiskelee Tukholman Kungliga Musikhögskolanissa NAIP Music Master for New Audiences and Innovative Practice -maisterinohjelmassa. Tällä hetkellä hän on vaihto-opiskelijana Groningenin Prince Claus Conservatoiressa Hollannissa. Pikkutrilli 2 • 2012 13 Tällä palstalla saamme musiikkikasvatusterveisiä eri puolilta maailmaa. Kansainvälisyys Maailmalla – San Francisco Kansainvälisyys Maailmalla – San Francisco II-tason opiskelijoita James Hardingin johdolla. Vamos Elisa! Minulta kysytään usein mitä Orff-pedagogiikka on. Mitä enemmän asiaan perehdyn ja syvennyn, sitä vaikeampi on vastata. Parasta on kai sanoa kysyjälle suoraan, että sinun täytyy kokea se itse. S uomessa Orff-kursseja järjää JaSeSoi ry. Jos olet osallistunut JaSeSoi:n kursseille, tiedät, millainen lämmin ja innostava musiikkikasvatusyhdistys se on – lähes perheen omainen. Tänä kesänä minun Orff -perheestäni tuli kerralla maailmanlaajuinen, sillä osallistuin San Francisco Schoolin Orff Level Courselle. San Franciscon kurssit ovat monella tapaa samanlaiset kuin Suomessa kesäisin järjestettävät Orff-kurssit. Kurssien pedagoginen tiimi on laatinut valtakunnallisen yhdistyksen ja kansainvälisen yhteistyön avulla opetussuunnitelman, jota kurssit noudattavat. Opettajien välinen yhteistyö on tuonut Suomeen Orff-kouluttajiksi SFORFF:in maailmankuulut kouluttajat Sofia Lopez-Iborin, James Hardingin sekä tänä kesänä Suomessa vierailleen Doug Goodkinin. Olen saanut nauttia heidän opetuksestaan jo Suomessa, mutta halusin nähdä ja kokea sitä kaikkea ihanaa vielä lisää. Kirjoitin matkaltani Blogia, jotta Suomessa olevat ystävät ja kollegat voisivat seurata kokemuksiani ja olla siten mukana matkallani. Referoin tähän hieman otteita blogistani: 14 Pikkutrilli 2 • 2012 Day 1 Illalla perille päästyämme kello oli jo 19.30 paikallista aikaa (Suomessa noin klo 04.30), joten olin aivan poikki. Söin pikaisesti ruuan ja osallistuin aloitusjuhliin. James, Doug ja Sofia toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Tanssimme aloitustansseja aivan samaan tapaan kuin Suomessakin. Silmäni hieman lurpsahtelivat ja sanat tulivat suusta lähinnä norjaksi, mutta mukavaa oli! Tasoilla on yhteensä noin sata henkeä. Hidden Valley on kaunis leirikeskus. Day 2 Aamut alkavat yhteisillä äänenavauksilla, mutta mukana on myös liikettä. Laulukeskeinen prosessi on tosi hyvä päivän aloitus! Täällä on sellainen oppiaine kuin Basic Orff. Kyseisillä tunneilla ykkösiä opettaa siis Sofia ja Paul Cribari. Ensimmäisen päivän BO sujui tuttujen nimileikkien merkeissä – hyvä niin. Täytyy opetella aivan valtava määrä nimiä! Ykköset on jaettu kahteen ryhmään, niin kuin Suomessakin. Meidän ryhmässä on 19 henkilöä. BO:n jälkeen oli Movement-tunti. En oikein tiedä, millä sanoin sitä kuvailisin.. superlatiivit loppuvat heti kesken! Tunti käsitteli liikkeiden ja niiden laatujen nimeämistä. Meille tuttu “Kävelen, kävelen, stop!” hieman kalpeni, kun yhtäkkiä nimesimme melkein sata erilaista tapaa liikkua! On siis muitakin kuin kävelen, hiivin, marssin ja hyppään! Vaikkapa leijun, liidän, kurvaan, kiidän… Aika virkistävää! Christa Cooganin opetuksessa on kyllä taikaa! Day 3 BO:ssa Sofia siteerasi Carl Orffia: “You don´t teach the beat – you release it!” Tunnin teema oli siis syke, ja operoimme tuttuun tapaan mukeilla ja lautasilla. Kuppirytmeillä tehtiin mm. tunnettuja klassisia teoksia. Sofian tunnilta jatkettiin matkaa jälleen liikkeen ihmeelliseen maailmaan. Ihmeellinen Christa. Kysymyksessä oli edelleen liikkeen laatu, mutta tällä kertaa harjoitetut liikkeet johtivat rondo-muotoiseen koreografiaan. Nokkahuilun jälkeen meillä oli vielä BO Paulin kanssa. Body Percussion yhdistettynä Dalcroze-juttuihin! Eli musiikinteoriaa liikkuen. Tämä on aina hyödyllistä treeniä myös itselle. Illalla meillä oli kansantansseja eri maista. Kyllä näiden opettajien kannattaa kiertää maailmaa oppimassa itsekin aina vain hauskempia juttuja! Day 4 Tanssia! Focus on space! And Static spatial relationships! Parityötä harjoiteltiin aluksi voimaharjoituksilla, jotta voisimme luottaa toisiimme ja uskaltaisimme koskettaa. Voimaharjoitusten jälkeen olimme alla, päällä, vieressä, läpi, jne. Liike ilman rytmiä sekä rytminen liike. Näistä pariharjoitteista tehtiin patsaita puistoon! Näky oli todella lumoava! BO:ssa sateenvarjon päälle pisaroiden piirtäminen – soittaminen – säveltäminen! Hauskoja uusia tapoja opettaa notaatiota kuvallisena prosessina! Sofian prosessilanka on niin sitkeä, ettei se katkea milloinkaan! Day 5 Jokaisena päivänä oma pedagoginen näkemykseni vahvistuu yhdessä koettujen ja jaettujen elämysten myötä. Joka päivä edessäni on myös vaikeita asioita. Osaanko soveltaa, uskallanko heittäytyä? Kuitenkin vahva ryhmän tuki sekä prosessi valmistaa minut aina uusiin haasteisiin ja venytyksiin. On todella antoisaa olla ykköstasolla täällä! Viidentenä päivänä prosessia tehtiin paloilla – irtonaisilla sellaisilla. Sofian tunnin jälkeen kävimme läpi tuntisuunnittelua – didaktiikkaa! Tanssitunnilla työstettiin koreografiaa.Voimaa ja vauhtia! Teemana oli myös seuraa johtajaa, peilien ja varjojen leikkiä, kaikutehtäviä, yms. Kaikutehtävissä liikkeen laatu sekä impulssi tulivat parin antamasta soittimesta todella hienosti. Christassa on vauhtia ja voimaa, ystävyyttä ja intohimoa! Day 6 “Thank God it´s Friday, I´ve had enough of this Orffing for a while”, laulettiin viikonlopun viettoon lähdettäessä! Viikon BO-prosessit etenivät vihdoin soittamiseen perjantaina! Mallettiharjoituksia, rytmiikkaa, säestyskuvioita, kapellimestarileikkejä.. ihana pentatoninen asteikko! Tanssiviikko on ollut minulle henkilökohtaisesti kaikista huimin! Opettaja hallitsee niin upeasti Orffin/Labanin/Dalcrozen, että olen aivan sanaton. Eilen keskityttiin hengityksiin! Movement is coming from the breath! Tässä taas yksi työkalu kehon hallintaan! To be alive is to move! Day 9 Prosessi syvenee ja syvenee! Pienistä puroista syntyy jokia, joita pitkin melot niin kovaa kuin ehdit! Jos päästät melasta hetkeksi, tunnet kuinka sinussa virtaa! Hengitä! NAUTI! Prosessissa on Flow, Free Flow tai Bond Flow! BO-tunneilla aiheena oli sovittaminen Orff-orkesterille. Myös kotitehtävänä oli sovituksen rakentaminen. Nokkahuilutunnilla tehtiin myös sovituksia. Illalla oli Sofian johtama kuorotunti. Aivan huippuhyviä lauluja eri puolilta maailmaa. Day 10 Tiistain BO:ssa sovittamista, säveltämistä ja improvisaatiota! Tanssitunnilla löysin itseni koreografioimasta suomenkielistä liikerunoa – Pysähdy ja Hengitä! Olen opettanut Porkkanalaulun, Kolme pientä pukkia ja tarinan ötököistä, mutta enpä arvannut, että tekisin jotain tällaista. Liikeruno koostuu siis suoraan liikkeen nimeämisestä rytmisesti niin, että voit tanssia koreografian runoa luettaessa. Day 11 Eilinen oli täynnä tunnetta ja taikaa! Meillä oli koko päivä intensiivistä opetusta ja se huipentui neljän tunnin Talent Showhun! Voi, millaista talenttia täällä onkaan! Huikeita muusikoita, näyttelijöitä ja opettajia! Täällä on 35 eri kansallisuutta! Thaimaa, Turkki, Espanja, Meksiko, Columbia, Venäjä, Saksa, Iso Britannia (Englanti), Venezuela, Kiina, jne. Positiivista ja räjähtävää energiaa ja tunnetta räiskyvät kulttuurien törmäykset! Huippua! BO-tunneilla käytiin moodeja. Lapset, joita opetetaan tällä tavalla, alkavat varmasti rakastaa oppimista/musiikkia! Day 12 Viimeinen virallinen opetuspäivä (torstai) oli hieman kaoottinen. Kaikilla alkoi olla pieni stressi kurssin loppumisesta. Opettajilla oli kiire kirkastaa päivien aikana pohdittua pedagogiikkaa. Opiskelijoilla oli kiire kerätä materiaali kasaan, palauttaa tehtävät sekä harjoitella ryhmiensä kanssa illan konserttia varten. Illan konsertissa kukin vuosikurssi jakoi parhaita palojaan.. vähän niin kuin meidän Fest (Suomen Orff-kursseilla)! Tarinoita, seikkailuja, huikeita tanssikoreografioita. Naurua ja itkua. Jakamisen iloa. Kahden viikon aikana meille oli tapahtunut elämää mullistavia muutoksia – ja kyllähän se näkyi esityksissäkin! Rohkeutta, tietoa ja taitoa, ystävyyttä ja rakkautta! Day 13 Kertaustuntien jälkeen meillä oli todistusten jako ja kolmosten valmistujaiset. Keho reagoi välittömästi jäähyväistunnelmaan. Kaikilla oli tippa silmässä ja minua heikotti ihan kauttaaltaan. Nämä ovat olleet niin huikeita kokemuksia. Tämä on täydennyskoulutuksen täydentämistä parhaimmillaan. Olen vahvistunut ja kehittynyt näiden viikkojen aikana.. tunnen sen luissa ja ytimissä asti! Lisäksi haluan tätä lisää ja lisää ja lisää!! Kansainväliset ikkunat auki ja kunnon tuuletus omiin ajatuksiin tekee niin hyvää! Ei tätä kokemusta voi verrata rahassa! Se raha ei ole mitään verrattuna siihen, etten ikinä unohda noista kahdesta viikosta päivääkään. Lopetan matkaraporttini tähän. Kiitos lukijoilleni! Toivottavasti innostuitte ja lähdette kouluttautumaan! Kannattaa aloittaa vaikka JaSeSoi:n koulutuksista! Siitä sitten tuulta alle ja ravaten maailmalle!! Lue koko matkaraporttini täältä http://vamoselisa.blogspot.fi SFORFF http://www.sforff.org JASESOI www.jasesoi.org Elisa Seppänen Kuvat Elisan albumista Opettajat Rick Layton, Paul Cribari, Linda Lunbeck, Doug Goodkin, Martha Crowell, James Harding, Christa Coogan ja Sofia Lopez-Ibor. Pikkutrilli 2 • 2012 15 Kansainvälisyys Maailmalla – Kööpenhamina Vamo harrastaa Tanssi – elämyksiä vai liikuntaa? 2 Dorte Nyrop ja oppilaat vanhempineen seuraamassa trumpetisti-vierailua Opintomatka Tanskaan Fredriksbergin Musikhoejeskoleen Matkan tarkoitus oli tutustua Fredriksbergin musiikkikouluun musiikinopettaja Dorte Nyropin kutsusta sekä vaihtaa tanskalaisten kanssa ajatuksia, opetuksen ideoita ja osaamista. Minua kiinnosti miten varhaisiän musiikkikasvatusta on järjestetty Tanskan musiikkioppilaitoksissa sekä millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia maittemme musiikkikasvatuksen välillä on. F redriksbergin musiikkikoulu sijaitsee Kööpenhaminassa, ja koulu vietti keväällä 80-vuotis juhlavuottaan. Konsertteja oli järjestetty kevään 2012 aikana lähes jokaiselle päivälle – yhteensä 80 esitystä juhlavuoden kunniaksi. Minulla oli ilo seurata tanskalaista tekemisen meininkiä. Varhaisiän musiikkikasvatuksen (1–5-vuotiaiden) tunneilla musiikin tekemisen ja kokemisen ilo oli nähtävissä ja aistittavissa. Opettajien musiikilliset taidot ja tiedot näkyivät opetus- ja musiikkikasvatustilanteissa. Molemmissa maissa opetuksen tavoitteena on tukea oppilaan henkistä kasvua ja persoonallisuuden lujittumista sosiaalisten taitojen, leikin ja luovuuden avulla. Musiikinopettajan koulutusta annetaan Tanskassa musiikkiyliopistoissa – kuten Suomessakin. Suomessa varhaisiän musiikinopettajia koulutetaan 16 Pikkutrilli 2 • 2012 myös ammattikorkeakouluissa. Niissä opiskelu kestää neljä vuotta antaen musiikkipedagogin (AMK) pätevyyden. Muualla Pohjoismaissa, eikä muualla maailmassakaan ole vastaavaa arvostettua varhaisiän musiikinopettajan koulutusta. Fredriksbergin musiikkikoulun varhaisiän musiikkikasvatuksen tunneilla oppisisältö, opetusmetodit ja pedagogiikka vastasivat pääsääntöisesti Suomessa annettavaa opetusta. Täällä oppitunnin pituus alle 6-vuotiaille on keskimäärin 45 minuuttia, Tanskassa taas 60 minuuttia. Suomessa vanhemmat ja huoltajat ovat mukana vain alle 3-vuotiaiden tunneilla, kun taas Tanskassa huoltajat ovat mukana jokaisella 1–5-vuotiaiden opetuskerralla. Oppitunnin sisältö ja musiikilliset toimintatavat – laulaminen, soittaminen, kuunteleminen, liikkuminen ja integrointi – ovat samankaltaiset Suomessa ja Tanskassa. Sanoisin kuitenkin, että Suomen musiikkioppilaitoksissa oppilaitoskohtaista opetussuunnitelmaa noudatetaan joustavammin lapsen kehitystasoa myötäillen. Isoja eroavaisuuksia en niin oppisisällössä kuin opetusmetodeissakaan havainnut. Oli ilo todeta, että kummankin maan musiikkioppilaitoksissa on paljon opettajia, joilla on ideoita, tahtoa ja kykyä viedä pohjoismaalaista musiikkikasvatusta yhdessä eteenpäin. Jatkosuunnitelmissa musiikinopettaja Dorte Nyrop vierailee Lappeenrannan musiikkiopistossa keväällä 2013. Riitta Jauhiainen Kirjoittaja toimii varhaisiän musiikkikasvatuksen lehtorina Lappeenrannan musiikkiopistossa. 000-luvun alussa, silloin vielä nuorena, ikisinkkuna opiskelijana, totesin tarvitsevani jonkinlaisen liikuntaharrastuksen viulunsoiton ja erilaisten korkeakouluopintojen rinnalle. En ole koskaan ollut erityisen ihastunut urheiluun, ja koulun liikuntatunnit olivat pahinta, mitä tiesin. Niinpä käytin hyvän tovin punniten erilaisia liikuntavaihtoehtoja. Mikään aerobic tai jumppa ei kiinnostanut minua ja lenkkeily kuulosti vieläkin pahemmalta. Lopulta päädyin kokeilemaan ratsastusta ja kansantanssia. Molempien lajien perusteena oli se, että niissä liikunta on tavallaan toissijaista. Ratsastuksessa pääpaino on ihmisen ja hevosen välisessä yhteistyössä ja tanssissa on vahvasti mukana musiikki. Tanssilajin valinnassa painoi erityisesti se, että omat vanhempani tutustuivat aikanaan Seurasaaren kansantanssijoissa. Niinpä otin yhteyttä Seuriksen ohjaajaan ja kysyin pääsisinkö mukaan. Minua kehotettiin osallistumaan seuran järjestämälle peruskurssille ja aloitin kurssin. Päällekkäisyyksien ja väärinymmärrysten vuoksi pääsin kurssille vain muutaman kerran, mutta sain silti jatkaa varsinaisissa harjoituksissa, olinhan oppinut monet kansantanssin perusaskeleet jo lapsuudenkotini olohuoneen parketilla. Samaan aikaan kävi ilmi, että olen viulisti ja seuraavien kesien keikat – ja tietysti myös suuren osan harjoituksista – istuinkin lopulta pelimannina. Liikuntaharrastuksesta uhkasi siis tulla musiikkiharrastus... Pikkuhiljaa pääsin onneksi myös tanssimaan enemmän. Seurasaaren kansantanssijat tekevät uusia koreografioita perinteisiä kansantanssin elementtejä kunnioittaen ja kansanperinnettä elävöittäen. Samoja tansseja tanssitaan monissa eri yhteyksissä erilaisina variaatioina, ja vanhoille, vuosikymmeniä mukana olleille tanssijoille, suurin osa koreografioista on ennestään tuttuja. Niinpä tanssijanurani alku olikin aika takkuinen. Tuntui siltä, että juuri kun aloin päästä jonkin tanssin kulusta jyvälle, hypättiinkin jo seuraavaan. Osasin kyllä tanssien perusaskeleet (kuten polkan, jenkan ja masurkan), mutta seuraavasta kuviosta tai tanssisuunnasta minulla oli vain hämärä aavistus. Lisäksi moni musiikki oli tuttu, olinhan juuri soittanut samoja kappaleita, mutta koreografiasta ei ollut hajuakaan. Vähitellen tanssit ja ihmiset tulivat tutummiksi ja myös rutiini uusien askelikkojen oppimiseen parani. Tanssin riemu alkoi paljastua. Parhaimmillaan kansantanssi on hauskaa, sosiaalista ja vauhdikasta sekä myös jumppaa aivoille. Tanssiharrastus onkin tutkitusti todettu parhaaksi lääkkeeksi dementiaa vastaan. Oikeiden askelten lisäksi kansantanssin luonteeseen kuuluu kontaktin ottaminen toisiin tanssijoihin, kiljaisut ja polut. Nämä tekevät tanssista elävää ja jokaisesta tanssikerrasta erilaisen. Kun lisäksi osaavan koreografin käsissä koskettavaan musiikkiin muotoutuu sekä tanssijalle että katsojalle mielenkiintoinen koreografia, syntyy kokonaisvaltainen elämys. Näinä kymmenenä tanssillisena vuotena olen ollut mukana kourallisessa hyvin erityylisiä produktioita. Karjalaiset häät ja Saunailta ovat riemukasta suomalaista kansantanssia parhaimmillaan, Kiestinki ja Kahilainen taas ovat tiivistä tanssijoiden välistä kontaktia ja herpaantumatonta kehonhallintaa vaativia äärimmäisen hitaita tansseja. Ulrikan laulut ja tanssit kuvasivat 1700-luvun laulu- ja tanssiperinnettä, Tanssien halki Helsingin historian puolestaan pohjautui 1800-luvun tansseihin ja Sakilaiset-yhtyeen kanssa tehty Kuplettien ja kepeiden tanssien Helsinki vei meidät 1900-luvun alkupuolen tunnelmiin. Ainakin minulle tanssiharrastus on tuonut monenlaista iloa ja monenlaisia kokemuksia. Olen löytänyt hauskan tavan liikkua sekä yhdistää liikunta ja musiikki. Seuramme esiintyy ahkerasti ja esityksiä on ollut niin ulkolavoilla kesäisessä kaatosateessa kuin amerikkalaisilla loistoristeilijöillä, hienoissa historiallisissa rakennuksissa, erilaisilla festivaaleilla sekä ulkomailla. Tanssiseuran rahastonhoitajana olen myös päässyt tutustumaan kirjanpidon kiemuroihin ja oppinut tekemään tilinpäätöksen, varsinaista aivojumppaa siis. Tärkeimmäksi syyksi jatkaa tanssimista ovat muodostuneet kuitenkin tiiviit ystävyyssuhteet, joita olen luonut tanssikavereihini. Löysinpä myös oman puo”Parhaimmillaan lisoni Seurasaaren kansantanssi on kansantanssijoiden riveistä! Historia hauskaa, sosiaalista siis toistaa itseja vauhdikasta sekä ään.. Laura Koskelo myös jumppaa aivoille.” Tanssin hurmaa Ranskassa kesällä 2008 Pikkutrilli 2 • 2012 17 lnfo Sähköinen Piccolino Jäsenkirje Piccolino lähetetään kaikille jäsenille ensisijaisesti sähköisessä muodossa. Huolehdithan siis siitä, että yhteystietosi ovat ajan tasalla yhdistyksen rekisterissä! Yhteystietojen muutoksista voit ilmoittaa osoitteeseen: jarjestosihteeri@vamory.org Hei sinä Facebookkaava Vamo! Yhdistyksen omat Facebook-sivut löytyvät nimellä Varhaisiän musiikinopettajat ry. Lisäksi Facebookista löytyy Muskariideoita -ryhmä, josta löytyy ideoita ja vinkkejä esimerkiksi tuntien suunnittelemiseen. Kalenteriin! Saksittua Varhaisiän musiikinopettajat ry / Småbarns musiklärare rf Varhaisiän musiikinopettajat ry on perustettu vuonna 1979 (aiemmin Musiikin Varhaiskasvattajat ja Musiikkileikkikoulunopettajat). Yhdistyksessä on jäseniä n. 300. Yhdistyksen toiminta-alueena on koko maa ja se toimii Suomen musiikinopettajien liiton (SMOL) alaisena jäsenyhdistyksenä. Yhdistyksen tavoitteena on kehittää alle kouluikäisten lasten musiikinopetusta, kehittää jäsentensä pedagogista ammattitaitoa, valvoa ammatillisia etuja sekä seurata ja edistää alalla tapahtuvaa koulutusta ja lainsäädäntöä. Jutun juurta? Onko sinulla juttuehdotuksia Pikkutrilli-lehteen? Haluatko olla mukana kirjoittamassa? Pikkutrilli-lehden päätoimittaja Minna Lamppu vastaanottaa ideasi! minna.lamppu@vamory.org LIITY VARHAISIÄN MUSIIKINOPETTAJAT RY:N JÄSENEKSI! Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on saanut varhaisiän musiikinopettajan koulutuksen. Opiskelijajäseneksi voidaan hyväksyä alaa parhaillaan opiskeleva henkilö. Yhdistyksen kevätseminaari pidetään Jyväskylässä 9.3.2013. Merkitse tapahtuma jo nyt kalenteriisi! TILAA PIKKUTRILLI! Jos haluat tilata Pikkutrillin kotiisi, työpaikallesi tai vaikkapa ystävällesi, tee tilaus sähköpostitse osoitteeseen jarjestosihteeri@vamory.org . www.vamory.org Ilmoita tilausta tehdessäsi seuraavat asiat: •tilaajan nimi •postiosoite, -numero ja -toimipaikka •mahdollinen laskutusosoite, jos se on eri kuin postiosoite •sähköpostiosoite •puhelinnumero Kotisivuiltamme saat aina ajankohtaista tietoa varhaisiän musiikkikasvatusalan tapahtumista, koulutuksista ja yhdistystoiminnasta. Löydät sieltä myös mm. kouluttajapankin, keskustelu- ja rekrypalstan sekä voit tutustua alan erilaisiin urapolkuihin. VaMO ry löytyy myös Facebookista! Vuonna 2013 Pikkutrilli ilmestyy kaksi kertaa: touko- ja joulukuussa. Vuosikerran hinta on 20 euroa. Yhdistyksen jäsenenä saat - ajankohtaista tietoa alalla tapahtuvista asioista mm. postituslistan kautta - yhdistyksen jäsenlehden Pikkutrillin ja jäsenkirjeen Piccolinon, molemmat kaksi kertaa vuodessa - alennusta VaMO ry:n kevät- ja syysseminaareista - apua ammatillisissa edunvalvonta-asioissa ja mahdollisuuden liittyä Suomen musiikinopettajien liittoon Jos et ole saanut varhaisiän musiikinopettajan koulutusta, voit liittyä yhdistyksen kannatusjäseneksi. Kannatusjäsenyyteen kuuluu Pikkutrilli ja Piccolino sekä jäsenhintaiset seminaarit. Myös yritykset ja yhdistykset voivat liittyä VaMO ry:n kannatusjäseneksi. Jäsenhakemuslomakkeen voit täyttää kotisivuillamme osoitteessa www.vamory.org Vuonna 2013 jäsenmaksut ovat seuraavat: •jäsenmaksu 50 € •opiskelijajäsenmaksu 25 € •eläkeläisjäsenmaksu 25 € •kannatusjäsenmaksu 60 € Laulavat hiiret Amerikkalaistutkijoiden mukaan hiiret näyttäisivät liittyvän niihin harvoihin eläinkunnan edustajiin, jotka osaavat muokata lauluääntään. Äänioppimista on tähän mennessä havaittu joidenkin lintujen, kuten papukaijojen lisäksi valailla, delfiineillä, merileijonilla, lepakoilla ja norsuilla. Tutkimuksissa on havaittu, että myös hiirillä saattaa olla kyky oppia lauluja kuuntelemalla. Tutkijoiden mukaan yhdessä pidetyt uroshiiret oppivat sovittamaan äänenkorkeutensa toisten ääniin. Hiirillä näyttäisi olevan samanlaisia käyttäytymistapoja ja aivojen toimintatapoja äänen oppimiseen kuin esimerkiksi linnuilla tai ihmisillä. Tutkijoiden mukaan hiiret muodostavat äänimaailman etuaivoissaan, samassa paikassa kuin ihmisetkin. Jo aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että uroshiiret pystyvät laulamaan monimutkaisia sävelmiä naaraille. Nämä laulut ovat osa hiirten kosiskelumenoja. Tutkijat kuitenkin huomauttavat, ettei tutkimus kiistattomasti todista hiirien äänitaitojen olevan samanlaiset kuin ihmisillä tai linnuilla. Tutkijoiden mukaan laulutaito on kanan ja laululinnun välissä. YLE Uutiset / Marika Kataja-Lian Laihduttavia elokuvia Westminsterin yliopiston tekemä tutkimus kertoo kauhuelokuvan katsomisen olevan hyvä laihdutuskeino. The Sunday Telegraph -sanomalehden uutisoiman tutkimuksen mukaan puolitoista tuntia kestävän kauhuelokuvan katsomisen aiheuttama adrenaliinipurkaus polttaa keskimäärin 113 kilokaloria. Vastaava määrä kilokaloreita kuluisi suunnilleen puolen tunnin kävelylenkillä. Tehokkaimmaksi laihduttajaksi osoittautui Hohto-elokuva, jonka katsominen kuluttaa jopa 184 kilokaloria. Muita kaloreita polttavia elokuvia ovat muun muassa Tappajahai (161 kaloria), Manaaja (158), Alien (152), Saw (133) ja Painajainen Elm Streetillä (118). Tutkijat tarkkailivat elokuvien aiheuttamaa energiankulutusta mittaamalla koehenkilöiden sykettä, hapenkulutusta ja hengitysilman hiilidioksidipitoisuutta. Eniten kaloreita kului silloin, kun elokuvassa oli kohtaus, joka pelästytti katsojan äkillisesti. YLE Uutiset / Jussi Nurminen Koonnut: Sanna-Mari Nenonen 18 Pikkutrilli 2 • 2012 Pikkutrilli 2 • 2012 19 Musisoidaan yhdessä A MUKUTA ei nukuta! ST SU LASTEN U Nykyisin viisivuotiailla on harrastuksia, ja harrastuksista myös kysellään. Kun tyttäreni Veera vastaa, että hän käy torstaisin mukutassa, kuulijan ilme on yleensä kummeksuva. ”Mitä siellä tehdään?” seuraa yleensä jatkokysymyksenä. ”Askarrellaan ja leikitään”, Veera vastaa, ja tämä on se kohta, jossa äiti ottaa lapselta puheenvuoron. Mukutan – tai ”askartelun ja leikin” – merkityssisältöä on vähän avattava: ei ole nimittäin mitään pilipalipuuhastelua tämä Lappeenrannan musiikki- ja tanssiopiston sekä kuvataidekoulun yhteisprojekti. l Näin on Jos opettajatkin kävisivät töissä, lapsilla ei olisi mitään paikkaa mihin mennä. l Viulun vingutusta Kuuntelimme 6-vuotiaiden ryhmässä Sibeliuksen Vesipisaroita ja kerroin, että siinä soittaa sello ja viulu. Katsoimme myös kuvaa sellonsoittajasta ja viulunsoittajasta. ”Ope, ajattele jos joku murtovaras varastais toisen ihmisen viulun ja sitten sahais sen kahtia”, eräs tyttö aloitti. ”Voi sentään, kamalaa olis jo se, että joku varastais toisen viulun. Mutta ihan kamalaa, jos vielä hajoittais sen”, opettaja huokaili. ”No niin olis.” ”Mistä ihmeestä sulle tuli tuollainen mieleen?”, opettaja kysyi. ”No varmaan siitä kun olen kerran kuullut viulunsoittoa.” l A bad hair day Opella taisi olla vähän bad hair day kun Fanni 3-v sanoi: ”Ope hei, sä näytät ihan tuulettimelta!” Kerännyt: Elise Mäntyranta 20 Pikkutrilli 2 • 2012 Hiiri Hirmuinen -satuoopperaa esitettiin vuoden 2012 aikana eri puolilla Pohjois-Karjalaa. Eri sukupolvien välinen yhteistyö herätti henkiin elämyksellisen musiikkidraamaprojektin. Hiiri Hirmuinen - satuooppera M aaliskuussa 2012 Joensuussa kantaesitetty Hiiri Hirmuinen -lastenooppera on yksinäytöksinen, koko perheen satuooppera. Satuoopperaa esitettiin Pielisen Karjalan musiikkiopistossa Lieksassa maaliskuussa 2012 osana musiikkileikkikoululaisten kevätkauden opetusohjelmaa. Oopperan säveltäjä on Pielisen Karjalan musiikkiopiston viulu- ja musiikkileikkikoulunopettaja Liisa Karhu (musiikkipedagogi YAMK). Keväällä 2012 satuoopperaa kuultiin myös Lasten Joensuu -tapahtumassa Rantakylän auditoriossa ja kesällä 2012 Joensuun Gospel-festivaaleilla. Tuoreimmat esitykset olivat Joensuun Sokoksen syystapahtumassa lokakuussa 2012. Oopperan sävellystyön Karhu teki Jyväskylän ammattikorkeakoulun varhaisiän musiikkikasvatuksen erikoistumisopintojen kehittämishankkeena vuonna 2011. Hän myös muokkasi oopperan tekstit ja rakenteen Tarja Itkosen käsikirjoittaman Hiiri Hirmuinen -radiokuunnelman pohjalta. Karhun ohjaajia olivat Jyväskylän ammattikorkeakoulun lehtorit musiikin tohtori Leena Pantsu ja säveltäjä Erkki Raiski. Satuoopperan sovitustyön Karhu teki yhdessä Timo Hacklinin kanssa (musiikkipedagogi AMK). Oopperan ohjaajia ovat Ulla Lehmusoksa ja Elsa Villman (musiikkipedagogi AMK). Esiintyjinä olivat Elsa Villmanin valmentamat Joensuun konservatorion Tulikatti-koululaiskuoro ja Joensuun seudun kansalaisopiston laulunopiskelijat sekä Liisa Karhun luotsaama Viidakko-orkesteri. Oopperan päärooleista Hiiri Hirmuista esitti sopraano Isa Pakarinen, Viidakkotohtoria tenori Kauko Tanskanen, Kirahvi Kaunokaulaa sopraano Elsa Villman, Viisasta Pöllöä sopraano Inkeri Utriainen ja Norsu Tömisevää altto Katja Antrela. Tulikatti-kuoron eläinrooleja olivat Aapo Apina, Papukaija Räpätti sekä Kissa Sähisevä. Osa kuorolaisista oli kasveja. Lastenooppera kertoo tarinan Hiiri Hirmuisesta ja viidakon väestä. Tarinan alussa Hiiri on yksinäinen ja erillään viidakkoyhteisöstään, mutta eri vaiheiden kautta Hiiri oppii ymmärtämään yhteisön ja ystävyyden merkityksen. Viidakkoseikkailulla kuultiin niin Hiiren mahtavia aarioita kuin viidakon väen ja Viidakko-orkesterin mukaansatempaavia tansseja. Lastenoopperan sävelkielessä tuntuvat kansanmusiikkivaikutteet. Ooppera koostuu instrumentaalikappaleista, solistien ja kuoron yhteiskappaleista, kuorolauluista, soolo-osuuksista, resitatiiveista, räpeistä ja duoista. Yksinäytöksisen satuoopperan kesto on noin 40 minuuttia. Lastenooppera on eräs musiikkikasvatustyön muodoista. Ooppera tuo esille tärkeitä kasvatuksellisia teemoja, antaa taide-elämyksiä ja voi omalla tavallaan herätellä lapsen musiikinrakkautta. Hiiri Hirmuinen lastenooppera-projekti on ollut antoisa ja elämyksellinen musiikkiseikkailu yhdessä aikuis- ja lapsiesiintyjien kanssa. Ooppera houkutteli lapsia ja perheitä musiikkiseikkailulle satumaahan! Hiiri Hirmuisen kotisivut: http://liisakarhu.nettisivu.org/hiiri-hirmuinen-lastenooppera Lisätiedot: Liisa Karhu: liisa.karhu@lieksa.fi tai puh. 050-322 8806 Elsa Villman: elsa.villman@elisanet.fi tai puh. 040-773 0407 MU-KU-TA tulee siis sanoista musiikki, kuvataide ja tanssi. Se on viisi- ja kuusivuotiaille lapsille suunnattua taideopetusta, jota alan ammattilaiset pitävät aina torstaisin pienelle lapsiryhmälle 90 minuuttia kerrallaan. Kun kuulin tästä harrastusmahdollisuudesta, olin ällistynyt: miten jotain näin hauskaa ja fiksua oli voitu keksiä? Sitten iski huoli, mahtuuko ryhmään varmasti mukaan. (Viime keväänä olin helsinkiläinen, joka oli valmistautunut taistelemaan kynsin ja hampain jokaisesta lapsen harrastuskerhosta ja uimakoulupaikasta.) Kyllä mahtui, ja se on Lappeenrannan eduksi todettava, että täällä eivät päde samalla tavalla viidakon lait kuin pääkaupunkiseudulla, eikä tiikeriäitienkään tarvitse olla sapelihammastiikereitä. Kun olen kertonut mukutasta omille ystävilleni, kaikki ovat olleet ideasta innoissaan ja myös ilmeisen kateellisia tyttäreni mahdollisuuksista tutustua eri taiteenlajeihin. Lajin edut ovat selvät: toisaalta lapsi pääsee haistelemaan ja maistelemaan, mitä eri taidemuodoilla on tarjottavanaan, ja toisaalta lapsi ennen kaikkea oppii, että ihminen voi ilmaista itseään eri tavoin eri taiteiden keinoin. Parhaimmillaan mukutassa toteutuu synenergia: mukuta on enemmän kuin osiensa summa, ja taidelajeja yhdistämällä voi toteutua jotain uutta. Uskoisin, että lokeroitumisen aika alkaa olla ohi kaikilla yhteiskunnan osaalueilla, myös taiteessa. En toki väitä, ettei esimerkiksi musiikki vaatisi huipulle tähtäävältä ihmiseltä täyttä syventymistä omaan alaan, mutta ei laajasta taidekäsityksestä voi haittaakaan olla. Parempaa menestystä huippu-urheilijallekin lupaa se, jos hän on ollut lapsena monipuolinen liikkuja. Äidin näkemys mukutasta on siis selkeä: se on mahtavaa. Mutta mitä sanovat lapset, esimerkiksi Veera tai kummityttöni Saaga? Eivät paljon mitään, ja se kertoo paljon! Vaikka mukuta on torstaisin hoitopäivän päätteeksi iltapäivällä, luokkaan ei tarvitse usuttaa lattialla kiemurtelevia ja ”eikää” iniseviä lapsia. Sinne mennään reippaasti ja tullaan pois silmissä salaperäinen katse, selän takana usein piirustus tai maalaus. Usein jo eteisessä tai viimeistään takapenkillä alkaa laulu. Ei tarvitse kysyä, onko mukutassa kivaa. Siellä on. Marika Kesseli Liisa Karhu Pikkutrilli 2 • 2012 21 Muskari muotia A Kirjat & Levyt Kippurallaa – materiaalia varhaisiän musiikinopetukseen K Raitatossut sipsuttavat Tampereen Peltolammin koululla vain yhden tunnin ajan kerran viikossa. Eivät ole liukkaat ja eristävät lattialta tulevan kylmyyden. ikanaan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa näytetuntia pitäessä piti olla tossut jalassa, muuten sai miinusta – tai ainakin kovasti sanomista. Ja tottahan se on: opettajan täytyy olla esimerkkinä oppilaille! Hauskaa oli, kun opettaja oli lainannut näytetunnille kaverinsa tossut ja lapset kysyivät ihmeissään, että mitä kummaa opettajalla oikein on jalassaan. Tähän opettaja vastasi pokkana: ”Tossut tietenkin, niin kuin teilläkin.” Totuus kuultiin kuitenkin nopeasti: ”Niin mutta kun ei sulla koskaan yleensä oo!” Tossuja käytetään esimerkin vuoksi, jotta varpaat eivät palele ja että selkä pysyy kunnossa kun tanssii, hyppii, liikkuu ja seisoo monta tuntia viikossa. Voivat tossut palvella myös pedagogisessa tarkoituksessa, kuten Eve Alhon edesmenneet tossut kantelesointujen näyttäjinä. Even tossut olivat puoliksi punaiset, puoliksi siniset ja niiden päällä oli keltaiset rusetit. Jos punainen väri oli lapsiin päin, soitettiin mansikkasointua. Jos taas sininen väri näkyi lapsille, niin silloin oli paras löytää mustikkasointu. Ja sitten kun tossut olivat yhdessä, soi keltaisten rusettien lakkasointu! Tossujen valinta on monelle tärkeää. Virassa olevan opettajan tulee käytettyä niitä jopa 800 tuntia vuodessa. Itselleni tossujen ostaminen tarkoittaa uuden lukuvuoden alkua kesäloman jälkeen. Sen ajan ne nimittäin käytössä kestävät – yhden lukuvuoden. Anni Lipsanen 22 ”Tossut tai jarrusukat jalkaan musiikkileikkikouluun, jotta on turvallista liikkua!” Näin ohjeistaa varmasti jokainen opettaja lapsia ja vanhempia. Mutta millaisia tossuja varhaisiän musiikinopettajat itse käyttävät? Vai käyttävätkö ollenkaan? Pikkutrilli 2 • 2012 Nämä tossut opettavat Haminassa ja ovat käyttäjän äidin tekemät, oikeaa kirjoneuletta ja siksi ihanan paksut. Ei palele varpaita. Sopii työkäyttöön ihmiselle, joka muutenkin rakastaa villasukkia. Pohjassa on jo vähän kärsineenä "sukka-stoppia" eli jarrua nuottien ja nuottiavaimen muodossa. ippurallaa -laulukirjaan ja cd-levylle kootut laulut ovat syntyneet Lahdessa opiskelleiden musiikinopiskelijoiden kynistä Kippurallaa cd-levy ilmestyi vuonna 2007 Lahden ammattikorkeakoulun varhaisiän musiikinopettajiksi opiskelleiden Johanna Rinta-ahon ja Elise Mäntyrannan opinnäytetyönä. Levyllä soittaa ja laulaa musiikinopiskelijoista koottu Minä itte! -orkesteri. Soitinvalikoima on laaja: levyllä soivat piano, haitari, viulu, huilu, klarinetti, kantele, sähköbasso ja pitkä lista lyömäsoittimia. Cd-levyn kappaleet on valittu vamo-opiskelijoiden omille näytetunneilleen säveltämistä lauluista. Vuosien mittaan sävellyksiä kertyi suuri kansiollinen. Laulut olivat ahkerassa käytössä Lahden konservatoriossa ja ne haluttiin tuoda laajempaan levitykseen. Siitä syntyi idea CD-levyyn. Kaikki laulut on tehty varhaisiän musiikinopetukseen. Kippurallaa -levyllä olevat laulut löytyvät samannimisestä laulukirjasta jonka Emilia Rissanen ja Linda Nurhonen tekivät opinnäytetyönään keväällä 2008. Kirjasta löytyy leikki-, soitto- ja tanssiohjeet sekä loruja laulujen aihepiiristä. Kippurallaa -pakettia voi tilata Lahden Konservatoriolta. Elise Mäntyranta Vuoden 2012 lastenlevy Even tossut Näillä tossuilla tanssitaan Turun konservatorion musiikkileikkikoulussa. Tossut ovat Marimekon raitatossut, joiden mukana on näppärä säilytyspussi. Mukavat jalassa. Turkoosit tossut palvelevat Tampereella Härmälän koululla. Rantakengiksi alunperin ostetut, mutta uimakauden ulkopuolella ovat joustavat työtossut. Sopivan tukeva pohja, eivätkä luista. Mustat jazz-tanssitossut palvelevat parina päivänä viikossa Hervannassa. Nahka ei hiosta ja pohja antaa tukea kantaan ja päkiään. Tossu joustaa keskeltä, joten lattialta nouseminen sujuu ketterästi. Parhaat käytössä. V arhaisiän musiikinopettajat ry:n hallituksen työryhmä järjesti jälleen Vuoden lastenlevy -valinnan. Tämän lehden mennessä painoon työryhmän valintaprosessi on vielä käynnissä. Tuoretta tietoa Vuoden 2012 lastenlevy-kilpailun kulusta, voittajasta ja perusteluista löydät 8.12.2012 jälkeen yhdistyksemme nettisivuilta www.vamory.org. Vuoden lastenlevy -valinnan voittaja julkistetaan 8.12.2012. Valintaan osallistuu joulukuun 2011 ja marraskuun 2012 välisenä aikana julkaistut levyt tyylilajista riippumatta. Lastenlevyjä julkaistaan vuosittain mittava määrä. Teimme aineistonhaussa jälleen yhteistyötä musiikkikirjaston ja kirjastojen ammattilaisten kanssa. Myös he, joiden päätyötehtäviin kuuluu informaation hakeminen, kertoivat, että lastenlevyistä on hankalaa löytää kattavaa tietoa. Harmittavan paljon levyjä jää suurelta yleisöltä löytymättä – laajempaa näkyvyyttä saavat levyt ovat vain pieni siivu koko tuotannosta. Varhaisiän musiikinopettajat ry haluaa olla mukana listaamassa näitä musiikillisia tuotoksia niin perheiden ja lasten hyödyksi kuin oman ammattikuntammekin hyödyksi. Yhdistyksen hallussa oleva levynivaska tarjoaa myös erinomaisen materiaalipaketin esimerkiksi lastenmusiikista kiinnostuneille tutkijoille, opiskelijoille ja muille kuuli- joille. Jos olet kiinnostunut mahdollisuudesta tutustua kokonaisantiin, ota yhteyttä yhdistykseemme. Tavoitteenamme on, että Vuoden lastenlevyn valintaan liittyen nettisivuiltamme voi löytää vuosittain päivitettävät nimi- ja tekijätiedot levyistä, joiden kuuntelijakohderyhmänä on lapset. Tässä tarvitsemme jatkossakin yhteistyötä levyjä julkaisevien tahojen kanssa. Kiitos kaikille levynsä lähettäneille osapuolille: ilman loistavaa yhteistyöhalukkuuttanne tämän valinnan tekeminen olisi ollut vielä monin verroin työläämpää. Vuoden 2012 lastenlevyn valintakriteereistä korostuvat jälleen musiikin monipuolisuus, laadukkaat sovitukset, esitykset ja tuotantokokonaisuus. Erityisesti varhaisiän musiikinopettajien sydäntä lähellä ovat 0-6-vuotiaat kuulijat: teemojen tulee olla lähellä pienen lapsen elämys- ja kokemusmaailmaa. Lisäksi voidaan antaa kunniamainintoja esimerkiksi sellaiselle levylle, jonka työryhmä katsoo olevan erityisen käyttökelpoinen pedagogisena materiaalina tai muutoin erityisen ansioituneelle julkaisulle. Työryhmä Teksti: Hanna Untala Pikkutrilli 2 • 2012 23 Henrik Sandberg Ann-Catrin Wulff och groda musiklekskola torde vara den första i Finland. När hon sedan dog sålde dödsboet lägenheten och musikskolan köpte den år 2004. Det här är den enda fastigheten som musikskolan äger. Samma år böt Brages musikskola namn och blev Musik- och kulturskolan Sandels och flyttade in i det av Juha Leiviskä ritade Sandelshuset vid Tölö torg. År 2005 genomgick MYRANs lägenhet en stor renovering och blev ljusare. I år har Myran också utlokaliserad undervisning på Kaserngatan 28 och på Drumsö. Myran 30 år! A llt började hösten 1976 när Södra svenska församlingen (nuvarande Johannes församling) i Helsingfors bad mig vikariera i församlingens musiklekskola de tre sista veckorna före jul. Det var tre hemska veckor! Aldrig mera musiklekskola för min del! Följande vår frågade samma församling om jag kunde ta över musiklekskolan helt och hållet från hösten 1977. ”Aldrig i livet, absolut inte!” svarade jag. I augusti ringde de upp igen och erbjöd mig dessutom samtidigt mera jobb med barnkör, skriftskola och ungdomskör samt månadslön. ”Okej då, jag kan ju bygga upp musiklekskolan på mitt eget sätt”, tänkte jag. ”Och de där vilda pojkarna från hösten var ju för gamla för musiklek.” Hade det inte varit för Maisa Krokfors hade jag inte utbildat mig till musiklek-lärare! Maisa hade fått höra att jag undervisade musiklekskola och kom och följde med ett uppträdande med mina musiklekisgrupper. ”Du ska bli musiklekis-lärare!” sa Maisa. ”Kom med i specialiseringskursen på Sibelius-Akademin nästa höst!” fortsatte hon. Det var enkelt, jag studerade 24 Pikkutrilli 2 • 2012 ju andra året vid kyrkomusikavdelningen, så det var bara att anmäla sig. Musiklekskolan Myran startades Jag hann jobba i två lutherska församlingar innan jag sedan hoppade av den lutherska kyrkomusiken, vidareutbildade mig till musiklärare och kom till Brages musikskola hösten 1982, där jag i januari 1983 startade musiklekskolavdelningen MYRAN. Så egentligen kan man säga att det är Maisas förtjänst att MYRAN finns till. Brages musikskola grundades 1981 av Föreningen Brage, som är en organisation som upprätthåller finlandssvensk folktradition på olika sätt med folkdräkter, spelmansmusik, körer, orkester, teater m.m. på Kaserngatan 28 i Helsingfors. Men de hade ingenting annat för barn än ringdanskursen mellan jul och nyår. Det behövdes en musikskola! När musiklekskolan sedan startade i januari skedde undervisningen i rektorns kansli. Varje tisdag flyttade rektor Ulla-Britta Broman-Kananen ut Vladimir Pohtokari Lärare och grupper från sitt arbetsrum, som invaderades av 3–6-åriga musiklekisbarn. Ett år senare flyttade musikleken till Kaserngatan 23, under Handelsgillet. För att komma dit måste man gå in genom en mörk port, nerför en backe till husets bakgård med roskkärl... Dessutom befann sig musiklekens två rum strax under köket – vilka dofter spred sig inte in i våra utrymmen! En annan nackdel var de återkommande översvämningarna från restaurangköket – fast vilken musiklekskola kan skryta med att ha en egen privat swimmingpool! Ett eget utrymme Efter de första jobbiga startåren flyttade sedan Brages musikskola till Lönkans skolbyggnad vid Tölö torg. Musikskolan hade vuxit och blivit större än moderföreningen Brage och behövde större utrymmen, så också musiklekskolan. Småningom flyttade Myran in i den historiska lägenhet vid Tölötorgsgatan 6A, där vi fortfarande håller till. Sirkka-Liisa Valkola-Laine ägde nämligen den lägenheten, och hon hade hållit musiklekskola just där - hennes Musiklekskolan MYRAN har haft många lärare under årens lopp, bl.a. generalsekreteraren för Mannerheims Barnskyddsförbund Mirjam Kalland, Katja Slotte som nu bor i Holland, Anne Carlsson, Birgitta Vanhala, Nina Broms-Löfman... Läsåret 2012-13 är vi tre lärare: Laura Koskelo, Tuire Sojakka samt undertecknad. Och barnen? Vi har c. 100 små flitiga myror fördelade på följande grupper: Babyrytmik, Knatterytmik (1-2 år), Knattetroll (2-3 år), Trollungar (3 år), Solstrålar (4 år), Orffmyror (5 år) och Instrumentmyror (4-6 år). Instrumentmyrorna spelar i år kantele, violin eller piano, men vi har tidigare år dessutom haft blockflöjt. Också Suzuki-undervisning ges i violin, cello, gitarr och tvärflöjt för barn från 4 år uppåt. Jubileumsåret Läsåret 2012-13 är MYRANS stora 30-års jubileumsår och vi firar det på olika sätt i dansens virvlar. Tema under hösten är: ”Den borttappade dansskon” och under våren: ”Snabba fötter”. Dessutom har vi olika evenemang: 1) VAMOs – SmuLs höstseminarium 10.11 i Sandels 2) Julkonserten ”Hej så vi skuttar!” 12.12 i Sandels 3) Inspirationsdag för musiklekislärare, daghemspersonal m.fl. 2.2 2013 på MYRAN. 4) Jubileumskonsert 22.5 2013 i Sandels Och när jubileumsåret är till ända stänger jag musiklekisdörren för gott och ägnar mig åt litet äldre elever. Allt har sin tid och efter 36 år med små energiska musiklekisbarn känns det skönt att få trappa ner inför pensionstiden som obönhörligt närmar sig. Fast sluta jobba med musik – det gör jag aldrig! Och alla de härliga små myrorna kommer att bli väl omhändertagna av Laura och andra unga energiska lärare! Ann-Catrin Wulff Pikkutrilli 2 • 2012 25 Tullaan tutuiksi Marja-Leena Juntunen – Syntynyt Oulussa 1963 – Asunut Helsingissä vuodesta 1982 – Musiikkikasvattaja ja musiikkikasvatuksen tutkija – Dalcroze-pedagogiikan asiantuntija ja kouluttaja – Väitöskirja luettavissa: http://herkules.oulu.fi/ isbn9514274024/isbn9514274024.pdf Dalcrozen viemä M arja-Leena Juntunen haaveili lapsena lääkärin ammatista. Siskon unelma-ammatti oli voimistelunopettaja. Nyt vuosia myöhemmin Marja-Leena on hieman erilainen tohtori kuin lapsuuden haaveissa. Hän on tohtoritutkija, musiikkiliikunnan ja Dalcroze-pedagogiikan asiantuntija. Siskosta sen sijaan tuli ihan oikea lääkäri. Oulussa syntynyt Marja-Leena aloitti musiikkiopinnot 7-vuotiaana monen pienen tytön tavoin pianotunneilla. Vaihtelua klassisen musiikin opiskeluun toi haapavetisen kanteleperinteen taitajan Ilona Porman kanteleryhmä, jossa Marja-Leena aloitti soittamisen 11-vuotiaana. Kanteleryhmässä hän pääsi paitsi kansanmusiikin, myös ryhmässä soittamisen makuun. Nuoret kanteletaiturit esiintyivät ahkerasti – jopa Pariisissa asti. 16-vuotiaana pääaineeksi vaihtui laulu, pianonsoitto jatkui sivuinstrumenttina. Liikunnallinen Marja-Leena kävi jo 7-vuotiaana naisvoimistelijoiden tunneilla. Myöhemmin mukaan tulivat balettitunnit, kilpa- ja kansantanssi sekä taitoluistelu. Kokemusta kertyi myös liikuntaryhmien ohjaajana. Lukio- ja musiikkiopintojen kiireessä liikuntaharrastus oli kuitenkin jätettävä vähemmälle. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Marja-Leenalla oli selvänä opiskelupaikkatoiveena Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osasto, jonne hän pääsi ilokseen heti ensimmäisellä yrittämällä. Opinnot Helsingissä alkoivat syksyllä 1982. Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Marja-Leena pääsi Inkeri SimolaIsakssonin musiikkiliikuntatunnille. ”Ihastuin aineeseen heti, koska siinä yhdistyi kaksi rakkainta harrastustani. Olin mukana Inkerin tunneilla niin paljon kuin mahdollista ja kävin jotkut opintojaksot jopa kolmeen kertaan.” Marja-Leenassa heräsi kiinnostus opiskella musiikkiliikuntaa lisää, ja hän osallistui kansainväliselle Dalcroze-kesäkurssille Englannissa. Kurssin pääopettaja Marie-Louise Hatt-Arnold houkutteli Marja-Leenan opiskelemaan Dalcroze-instituuttiin Geneveen. Marja-Leenan aikomuksena oli olla Genevessä kuusi viikkoa, mutta reissusta tulikin koko lukuvuoden mittainen. 1989 Marja-Leena Juntunen valmistui Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta erikoistumisaineinaan musiikkiliikunnan lisäksi musiikin varhaiskasvatus ja kansanmusiikki. Ajan myötä Marja-Leenaa alkoi kiinnostaa, miten Dalcroze-pedagogiikkaa sovelletaan ammattimuusikoiden koulutuksessa. Hän haki opiskelemaan Carnegie Mellon yliopistoon, Pittsburghiin chileläisen Dalcroze-pedagogin Marta Sanchezin johdolla. ”Kesällä 1993 suoritin Dalcroze License -tutkinnon, joka antaa oikeuden opettaa Dalcrozepedagogiikkaa yliopistotasolla.” Mutta miksi juuri Dalcroze? ”Viehätyin siitä, että Dalcroze-pedagogiikka menee syvälle musiikillisen oppimisen tukemisessa ja laaja-alaisen muusikkouden kehittämisessä. Opetuksessa musiikki, aistihavainnot, kehon liike, mielikuvitus, tunteet ja ajattelu ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Uskon, että juuri siksi se usein koskettaa opetukseen osallistuvia syvältä. Sen vuoksi sitä on myös mielenkiintoista ja haastavaa opettaa. Lisäksi Dalcroze-opetuksessa on mahdollista integroida taiteellisen ilmaisun eri muotoja: musiikkia, liikettä, draamaa, kuvaa ja tekstiä, mikä luo lukemattomia mahdollisuuksia opetuksen toteuttamiseen.” 26 Pikkutrilli 2 • 2012 Pian Amerikan-opintojensa jälkeen Marja-Leena aloitti työt synnyinkaupunkinsa Oulun yliopiston musiikin didaktiikan lehtorina. Kotikuntana säilyi kuitenkin Helsinki, jossa Marja-Leenaa pitivät kiinni muun muassa lauluopinnot Pop-jazz-konservatoriossa sekä salsa-bändi Blanconegro, jossa hän toimi laulajana ja kosketinsoittajana. Lattarimusiikki, erityisesti kuubalainen ja brasilialainen musiikki sekä tanssi ovat aina olleet lähellä Marja-Leenan sydäntä. Keväällä 1998 Marja-Leena otti virkavapaata yliopistolta ja opiskeli Rotterdamin konservatorion Latin-osastolla pääaineenaan laulu. Yliopisto-opetuksen myötä ajankohtaiseksi tulivat myös jatko-opinnot. Dalcroze-pedagogiikkaa käsittelevä lisensiaattityö Dalcroze-rytmiikka – kehollisuutta korostava ja muusikkoutta kehittävä musiikkikasvatuksen lähestymistapa valmistui opetustyön ohessa vuonna 2000, ja väitöskirja Embodiment in Dalcroze Eurhythmics (Kehollisuus Dalcroze-rytmiikassa) viisi vuotta myöhemmin. Tässä välissä Marja-Leena ehti opettaa myös Bostonissa sekä entisessä opinahjossaan Carnegie Mellonissa Dalcroze-pedagogiikkaa. Miten Dalcroze-pedagogiikkaa käytetään suomalaisessa varhaisiän musiikinopetuksessa? ”Suomalainen varhaisiän musiikinopetus on sinänsä korkeatasoista. Näkemykseni mukaan musiikkiliikuntaa, etenkin laululeikkejä, tansseja ja luovaa liikuntaa toteutetaan tunneilla vaihtelevasti opettajan omien taitojen ja mielenkiinnon puitteissa. Dalcroze-pedagogiikalla sinänsä ei ole vahvoja perinteitä suomalaisessa varhaisiän musiikinopetuksessa.” ”Dalcroze-pedagogiikan näkökulmasta on olennaista, että harjoituksissa yhdistyy musiikin kuuntelu ja kehon liike ”Näytä, mitä kuulet!” -tyylisesti. Dalcroze-pedagogiikan pääpiirteitä – perustuu kokonaisvaltaiseen ihmis- ja oppimiskäsitykseen – sisältää kolme osa-aluetta: rytmiikka, säveltapailu ja improvisointi – pyrkii kehittämään muusikkoutta kokonaisvaltaisesti ja laaja-alaisesti – monipuoliset musiikin ja liikkeen yhdistävät kokemukset musiikista oppimisen ja soittoharrastuksen perustana ja tukena – opetuksessa oppilaat toteuttavat liikkein sen, mitä he kuulevat musiikissa – harjoittaa ensisijaisesti kinesteettistä oppimista ja kehollista tietoa musiikista – pyrkii virittämään ja aktivoimaan oppilaiden oman keksimisen ja luovuuden – oppiminen tapahtuu ryhmässä, toisaalta oman kokemuksen kautta – korostaa ilon merkitystä oppimisessa – opetus muodostaa prosessin, joka rakentuu ja etenee kunkin opetusryhmän mukaisesti; opettajan tehtävänä on rakentaa oppimisprosessista looginen ja mielekäs – voidaan soveltaa eri musiikintyylien oppimiseen ja tarkasteluun Tällöin liike tukee musiikin kuuntelua, ilmaisua ja ymmärtämistä sekä kertoo oppilaan kyvystä kuulla. Dalcroze-pedagogiikassa musiikin yhteyden rakentaminen lähtee liikkeen rytmisestä kokemuksesta. Ensin musiikki tuodaan liikkeeseen ja vähitellen kehittyy taito sovittaa liikkeet soivaan musiikkiin. Musiikin ja liikkeen yhteyden löytäminen edellyttää kuitenkin toistuvaa harjoittelua ja aikaa. Harjoituksissa oppilasta rohkaistaan löytämään oma tapa ilmaista musiikkia. Tämä on yksi tapa vahvistaa oppilaan mielikuvitusta, kykyä keksiä ja improvisoida. Oman liikkeellisen ilmaisutavan löytäminen ja sen tiedostaminen harjoittavat myös oppilaan itseyden kokemusta. Mikäli opettajalla on vahva tuntemus lapsen liiketaitojen kehityksestä, hän voi mielekkäällä tavalla tietoisesti tukea lapsen liiketaitojen kehitystä musiikinopetuksen yhteydessä. Toki Dalcroze-pedagogiikkaa voi soveltaa myös muussa opetuksessa, kuten instrumentti- sekä musiikin perusteiden opetuksessa.” Nykyisen työnsä Sibelius-Akatemian yliassistenttina Marja-Leena aloitti 2010. Työhön kuuluu opetusta musiikkikasvatuksen aineryhmässä sekä koko Sibelius-Akatemiaa koskeva pedagogiikan tutkimus- ja kehittämishanke. Parhaillaan työn alla on myös kaksi kirjaa. Työnimellä Reflektoiva musiikinopettaja - välineitä tämän päivän musiikinopetuksen käytäntöjen kehittämiseen kulkeva kirja on tarkoitettu musiikkikasvattajille ja erilaisissa oppilaitoksissa musiikkikasvatusta opiskeleville. Juntunen on yksi kirjan kolmesta toimittajasta, ja lisäksi kirjan teossa on mukana noin 20 musiikkikasvatuksen asiantuntijaa eri puolilta Suomea. Kirjaprojektin yhtenä tavoitteena on tuoda kouluissa tapahtuvaa yleistä musiikkikasvatusta sekä musiikkioppilaitoksissa annettavaa opetusta lähemmäs toisiaan. Toinen kirja on professori Ellen Urhon ammatillista elämäkertaa tarkasteleva teos. Molemmat kirjat on tarkoitus julkaista FiSMEn musiikkikasvatuspäivillä marraskuussa 2013. Tällä hetkellä tärkein asia elämässä on kuitenkin kohta 5-vuotta täyttävä tytär. ”On antoisaa seurata oman lapsen kasvua ja pyrkiä tukemaan sitä parhaalla mahdollisella tavalla.” Haastavan työn vastapainoksi Marja-Leena kuluttaakin vapaa-aikansa kaikkein mieluiten perheensä kanssa. Mitä antaisit ohjeeksi musiikkikasvattajille? ”Jos puhutaan varhaisiän musiikinopetuksesta, niin voisin muistuttaa, että liike on lapselle luonnollinen tapa reagoida musiikkiin. Ei ole lasta, joka ei liiku musiikkia kuullessaan. Tällöin voidaan ajatella, että myös musiikin oppimista on mielekästä lähestyä liikkeen ja siinä syntyvien kokemusta kautta. Varhaisikä on otollinen aika johdatella musiikkiliikuntaan.” ”Peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten musiikin oppimistulosten arviointihankkeen perusteella kouluissa tehdään vain vähän musiikkiliikuntaa ja musiikillista keksintää. Olisi kuitenkin tärkeää, että ne olisivat osa musiikin opetusta läpi koulun. Musiikkiliikunnan opettaminen saattaa olla työlästä, sillä se edellyttää usein tilajärjestelyjä ja voi altistaa myös tietyille häiriötekijöille. On silti hyvä muistaa, että musiikkiliikuntatuokiot voivat olla oppilaalle niitä harvoja hetkiä, jolloin hän voi tuntea, kokea ja ilmaista itseään sekä musiikkia kokonaisvaltaisesti, oppia kehollisten kokemusten kautta sekä saada kokemuksia, jotka edistävät hyvinvointia.” Kuva Karoliina Pirkkanen Marja-Leena Juntunen on perehtynyt Dalcroze-pedagogiikkaan sekä opintojen että tutkimuksen kautta. ”Musiikki, aistihavainnot, kehon liike, mielikuvitus, tunteet ja ajattelu ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.” Suomenkielisiä Dalcrozepedagogiikkaa tarkastelevia julkaisuja: – Juntunen, M.-L. 2011. Liike, rytmi ja musiikki. Jaques-Dalcrozen pedagogista perintöä jäljittämässä. Teoksessa E. Anttila (toim.) Taiteen jälki. Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksiä. Helsinki: Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 40, 57–73. – Juntunen, M.-L., Perkiö, S. & Simola-Isaksson, I. 2010. Oppikirjat Musiikkia liikkuen ja Musiikkia tanssien (sisältäen 4 CD:tä, DVD). WSOYPro. – Juntunen, M.-L. 2010. Musiikkia liikkuen. Trioli, 8-9. Luettavissa: http://www.khmusiikki.fi/easydata/customers/khmo/files/trioli/ trioli2010_naytto.pdf – Juntunen, M.-L. 2009. Musiikki, liike ja kehollinen kokemus. Teoksessa Louhivuori, J, Paananen, P & Väkevä, L. (Toim.) 2009. Musiikkikasvatus: näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen. Jyväskylä: Atena, 245-257. – Juntunen, M.-L. 1999. Dalcroze-rytmiiikka – kehollisuutta korostava ja muusikkoutta kehittävä musiikkikasvatuksen lähestymistapa. Lisensiaattityö. Oulun yliopisto. (lähde: M-L Juntunen, Musiikkia liikkuen 2010, Sanoma Pro Oy) Elise Mäntyranta Pikkutrilli 2 • 2012 27 Gallup Tutkittu juttu Musiikin oppimistilanne sisältää aina ihmistä syvältä koskettavia ulottuvuuksia ja sillä voi olla kauaskantoisia merkityksiä ihmisen kasvulle ja elämälle. Tämän vuoksi ei ole samantekevää, millaisin eväin ja asentein opettaja oppilaansa kohtaa. Musiikin opettamisessa tarvitaan herkkiä tuntosarvia, sensitiivisyyttä, jolla olemme toisen käytettävissä tietoinemme ja taitoinemme, mutta myös ihmisinä ja kanssakulkijoina. L aura Huhtinen-Hildénin väitöskirja Kohti sensitiivistä musiikin opettamista – Ammattitaidon ja opettajuuden rakentumisen polkuja käsittelee musiikin opettamiseen liittyvän asiantuntijuuden rakentumista ja ammatti-identiteetin kehittymistä opiskeluaikana. Huhtinen-Hildén on tutkinut opiskelijoiden merkittäviä pedagogisen oivalluksen hetkiä ja tärkeitä oppimiskokemuksia matkalla musiikkipedagogiksi sekä koulutuksen kehittämistä paremmin opiskelijoiden oppimisen polkuja tukevaksi. Tutkimus nostaa esiin musiikin opettajaksi oppimiselle tärkeitä elementtejä ja koulutuksen kehittämisen suuntaviivoja. Kaikista ei tarvitse tulla huippuja Tutkimuksessa piirtyy kuva musiikin opettamisesta, jossa tarvitaan herkkävaistoisuutta oppijan tarpeita kohtaan sekä vuorovaikutuksen ja ryhmätilanteen syvällistä ymmärrystä. Nämä osa-alueet nousevat merkittävään rooliin musiikin opettamisen asiantuntijuudessa, koska niiden kautta opettajalla olevat taidot ja tiedot päätyvät opetustilanteessa oppijan avuksi hänen oppimiselleen ja musiikkisuhteelleen parhaalla tavalla. Tutkimuksen mukaan ”pedagogisen sensitiivisyyden” kypsyminen on haastava, mutta palkitseva prosessi. Tutkimus herättää pohtimaan musiikin opettamisen taustalla vaikuttavia arvoja ja oppimis- ja opettamiskäsityksiä sekä musiikin opettamisen Laura Huhtinen-Hildén asiantuntijuuden laajempia käyttömahdollisuuksia yhteiskunnassamme. On opittava näkemään musiikin oppiminen oppijan ja hänen elämäntilanteensa kautta. Musiikki voi olla osana hyvää elämää kaikissa elämänkaaren vaiheissa. Opettaja tarvitsee erilaisia työkaluja ja lähestymistapoja voidakseen kohdata erilaisia oppijoita musiikin maailmassa. Käsitykset oppimisesta ja opettamisesta muovaavat myös sitä, millaisen asiantuntijuuden rakentumiseen koulutus tähtää. Laajempi näkökulma musiikin opettamiseen mahdollistaa ammattitaidon, jota voidaan käyttää hyvinvoinnin lisäämiseksi yhteiskunnassa myös uudenlaisissa ympäristöissä. - Kaikista ei tarvitse tulla huippuja, ja harrastamisen voi aloittaa vaikka eläkeläisenä. Yhteisöllisen kokemuksen syntyminen, tunteiden ilmaiseminen tai elämän ilon löytäminen musisoinnin kautta ovat upeita pedagogisia tavoitteita, ja niiden onnistuminen vaatii opettajalta asiantuntemusta, Huhtinen-Hildén korostaa. Musiikin opettamisen oppiminen haastava ja kokonaisvaltainen matka Huhtinen-Hildén korostaa musiikin opettamisen oppimiseen ja ammatilliseen kasvuun kytkeytyvää emotionaalista puolta sekä oppimisen kokonaisvaltaisuutta. Hän haastaa musiikin opettajia kouluttavat tahot pohtimaan koulutuksensa laatua opiskelijan oppimisen tukemisessa. Opiskeluaikana on musiikillisten taitojen oppimisen rinnalla kasvettava opettajaksi, opittava ymmärtämään itseään ja sen kautta myös tulevia oppilaita. Lisäksi on otettava vastaan opettajana kasvamisen ja kehittymisen jatkuvan ammatillisen kehittymisen haaste. - Hyvän ammattitaidon kasvu ja työelämän muuttuvia tarpeita palvelevan asiantuntijuuden kehittyminen vaatii tuekseen uudenlaisia käytänteitä ja toimintakulttuuria, Huhtinen-Hildén toteaa. Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä musiikkipedagogiopiskelijaa, joiden koulutuksessa on kehitetty uudenlaisia oppimisympäristöjä, yhteisöllistä toimintakulttuuria, oppimisen tukemiseen tähtääviä käytänteitä ja laaja-alaista ammatillista näkökulmaa. Tämän lisäksi tutkimus tuo tietoa koulutuksen kehittämisprosessin myötä muovautuneista menetelmistä ja käytänteistä. Lue väitöskirja: julkaisut.jyu.fi?id=978-951-39-4719-4 – Toimii musiikkikasvatuksen lehtorina, projektipäällikkönä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa sekä koulutuksen kehittämistehtävissä Metropolia Ammattikorkeakoulussa. – Vuosina 2008–2011 hän toimi lisäksi Metropolian koordinoiman Kulttuurisilta EU-hankkeen johtajana. – Hän on MERYCin (European Network of Music Educators and Researchers of Young Children) hallituksen jäsen. – Huhtinen-Hildén on toiminut musiikinopettajana, varhaisiän musiikinopettajana ja musiikkiterapeuttina sekä kouluttajana Suomessa ja ulkomailla. – Hän suoritti ylioppilastutkinnon 1989 Porissa ja MuM-tutkinnon sekä musiikkiterapeutin ammattiopinnot 1995 Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla. A Koonnut: Elise Mäntyranta ST Kohti sensitiivistä musiikin opettamista Mistä sinua kolottaa? LASTEN Pikkutrilli 2 • 2012 U l Trimmeri, eiku triangeli 6-vuotiaiden ryhmässä jokainen sai soittaa soolon valitsemallaan soittimella. Ensin käytiin läpi soittimet. ”Mikäs tämä on?”, opettaja kysyi ja heilutti kädessään ensimmäistä soitinta. ”Hei, se on se, se, se... TRIMMERI!”, eräs tyttö kiljaisi. ”No tosi lähellä, muttei ihan”, opettaja kannusti. ”Se on triangeli." "Ainii, se trimmeri onkin se, millä isi ajaa niitä aidan vierustoja ja siitä lähtee kaamea ääni", tyttö vastasi. Ensimmäisenä soittovuorossa oli tytön vieruskaveri – ja hän soitti juuri sillä triangelilla, kunnes: "Ope! Nyt mää tiän miks sekotin triangelin siihen trimmeriin. Kato kun aina kun meijän iskä ajaa sillä trimmerillä takapihan aidan vierustoja, niin mää tarvin kuulosuojaimet. Ton triangelin kanssa on sama juttu!" l Pyhän Pietarin porteilla 3-vuotiaiden ryhmässä eräs tyttö kertoi: "Sit ku on vanha ni menee taivaaseen." Kommentin jälkeen seurasi pieni hiljaisuus. "Sä meet kohta taivaaseen, eiks nii ope?" Ope (24-v): "Noh, toivottavasti en nyt ihan vielä vähään aikaan..." johon tyttö: "...No mut aika pian sä meet." Kerännyt: Elise Mäntyranta 28 SU Jatta Ehrlund Mäntsälä Ei mistään! Pyrin käymään taiji-tunnilla kerran viikossa. Muskaritunnilla teen musiikkiliikunnat itse mukana, se pitää vetreänä. Aune Jaanu Hämeenlinna Minua kolottaa välilevynpullistuma. Muskarikamojen roudaamisissa selkä sanoo: "Älä kanna tänään mitään." Laulumieleen se ei onneksi vaikuta! Juuri nyt kolottaa myös kahvihammasta. Heidi Honkamäki Sastamala Ei mistään. Harrastan joogaa ja aikidoa sekä hypin ja tanssin työssäni. Taija Karppinen Espoo Selästä ja hartioista. Käyn erilaisissa jumpissa, jotta pysyn työkunnossa. Pikkutrilli 2 • 2012 29 Voi hyvin lapsia nostamaan kädet korkeammalle tai ottaa lasta kiinni hartioista. Voit myös ottaa käyttöösi huivit, jolloin kädestä pitämisen sijaan pidetään kiinni huivien päistä.” Vamoilla on usein vääristyneet soitto- ja lauluasennot. Miten vältän niskajumit, kun pianoa soittaessa pitää seurata lasten liikkumista? ”Sijoita piano luokkaan niin, ettei soittaessa ja lapsia ohjatessa tule liikaa niska-hartiaseudun toispuoleista rasitusta. Mikäli pianoa ei ole mahdollista siirtää ja päätä on pakko pitää vinossa, niin niskan kannalta on tärkeää vaihtaa puolta ja rasittaa niskaa tasaisesti.” Riitta Oksanen muistuttaa vielä vapaa-ajalla harrastettavan liikunnan tärkeydestä: ”Parasta treeniä ovat ylävartalon dynaamiset harjoitukset – ei siis staattista jännitystä niska-hartiaseudulle. Lihaksia vahvistava treeni on myös tärkeää. Kuntosaliharjoittelussa liikkeet on tehtävä oikean kokoisilla painoilla. Muistathan, että selän tärkeimmät lihakset ovat vatsalihakset!” Iltapainotteinen työ saattaa olla hankala ryhmäliikuntaharrastuksen kannalta. Neuvoa omatoimiseen harjoitteluun voi käydä kysymässä paikalliselta kuntosalilta tai liikunnanohjaajalta. Moni liikunta onnistuu kotonakin. Riitta Oksanen suosittelee erityisesti jumppa-kuminauhaa tai sauvakävelyä. Sisätyötä tekevien olisi hyvä harrastaa myös ulkoliikuntaa: lenkin aikana saa puhallettua myös työpäivän tapahtumat pois mielestä! Kuvat: Anne-Mari Ventelä Elise Mäntyranta Koukista polvia: Työfysioterapeutti Riitta Oksasen suosittelemassa työasennossa lapsi istuu aikuisten tuolilla ja opettaja ohjaa soittoa käyntiasennossa. Kuvassa kanteletta soittaa 5-vuotias Senni Sinisalo. Lepo: Tauolla saa ottaa rennosti! Vetreä Vamo! Monelle varhaisiän musiikinopettajalle sukkulointi toimipisteiden välillä on arkea. Soittimia ja muuta rekvisiittaa joutuu kantamaan paljon, ja koska omaa opetusluokkaa ei välttämättä ole, tila täytyy järjestellä ennen ja jälkeen opetuksen. T yöfysioterapeutti Riitta Oksanen kävi työpaikkani Huittisten musiikkiopiston musiikkileikkikoululuokassa tutustumassa työasentoihini antaen vinkkejä tähän ergonomisesti haastavaan työhömme. Riitta Oksanen, mitä vinkkejä antaisit ergonomiseen tavaroiden kuljetukseen? ”Sopiva kantokassi soittimille on suuri vetoketjullinen pyörillä kulkeva kassi. Huomioi, että pyörät ovat riittävän isot, jotta ne kulkevat sekä hiekalla että lumessa. Kassin sisällä on hyvä olla tarranauhat, joilla esimerkiksi Djembet saa kiinnitettyä lomittain. Silloin ne eivät tipahda kassia avattaessa. Kassissa tulee olla useita säilytyslokeroita. Parkkeeraa auto aina mahdollisimman lähelle ulko-ovea, ainakin tavaroiden kuljetuksen ajaksi.” Työssämme on paljon kumartelua. Opettaja joutuu olemaan melkein kaksin kerroin ohjatessaan matalalla penkillä tai lattialla 30 Pikkutrilli 2 • 2012 istuvaa oppilasta, kun haetaan esimerkiksi oikeaa soittoasentoa. Miten voin välttyä selkäkivuilta? ”Suosittelen musiikkileikkikoulunopettajille matalia, rullattavia jakkaratuoleja. Niitä on paljon käytössä päiväkodeissa. Ne säästävät työntekijän selkää muun muassa pukemistilanteissa ja askartelun ohjauksessa. Huomioi tuolia valitessasi, että istuintason saa säädettyä riittävän matalalle. Lapset voivat myös aivan hyvin istua aikuisten tuoleilla. Kun menet lapsen taakse ohjaamaan oikeaa soittoasentoa, ota haara- tai käyntiasento ja koukista polvia. Jos kumarrut jalat vierekkäin, kaikki kuormitus tulee selkään. Selkä ei kestä vuosikausien kumartelua. Muista, että kantavuus- ja nostovoima tulee reisistä. Ota opetuksessa käyttöön korkeussäädettäviä telineitä, eli ”hissejä”. Niillä työskentelykorkeuden saa säädettyä sopivaksi lapsille ja itsellesi. Opettajan ei myöskään aina tarvitse kumartua pitääkseen vaikkapa piirissä lasta kädestä kiinni. Välttääksesi etukumaran asennon, voit pyytää Vamon TAUKOLIIKUNTA: - hartioiden pyöritys - käsien kevyttä pyöritystä -keppijumppaa - lapaluiden taakse vienti ja selän köyristäminen - ”roiku” tuolilla rennosti pää taaksepäin taivutettuna Joulun kynnyksellä Vamon lounaslaatikkoon pakataan kevyt omena-kalkkunasalaatti. Tämä salaatti ei muhjuunnu eikä vetisty pitkänkään opetuspäivän aikana. Ja mikä parasta: herkullinen ja vähäkalorinen salaattinautinto auttaa sinua mahtumaan joulujuhlamekkoosi! Omena-kalkkunasalaatti (neljälle) 2 omenaa jääsalaattia rucolaa 100 g mozzarellaa 100 g hyvää kalkkunafilettä 1 dl cashew-pähkinöitä kastike: 2 rkl tuoretta basilikaa ½ rkl öljyä 2 rkl omenamehua ripaus pippuria myllystä Pese ja lohko omenat. Pilko jääsalaatti ja rucola tarjoiluastiaan. Leikkaa mozzarella pienemmiksi paloiksi ja asettele kalkkunaviipaleiden kanssa salaattipedille. Ripottele pähkinät salaattiin. Hienonna basilika ja sekoita se öljyn, mehun ja pippurin kanssa. Valuta kastike salaatille. Saksittua Lapsi on luontainen tutkija Psykologi Alison Gopnikin mukaan lapset tekevät leikkiensä perusteella johtopäätöksiä jokapäiväisestä elämästä aivan samalla tavalla kuin tutkijat muodostavat tieteellisiä teorioita kokeidensa pohjalta. Pienet lapset käyttävät suuren osan ajastaan ympäristönsä tutkimiseen ja oppivat yrityksen ja erehdyksen kautta. Lasten tapa oppia on yllättävän tehokas. Brittiläisen Kolumbian yliopiston psykologit ovat esimerkiksi testanneet eriväristen pallojen avulla vauvojen kykyä ymmärtää todennäköisyyksiä. Tutkijat näyttivät kahdeksan kuukautta vanhoille vauvoille ensin astiaa, joka oli täynnä enimmäkseen valkoisia palloja, joiden seassa oli muutama punainen pallo. Jos vauvoille näytettiin tämän jälkeen otosta pallokasasta, jossa olikin enimmäkseen punaisia palloja, vauvat katsoivat otosta huomattavasti kauemmin kuin siinä tapauksessa, että otoksessakin oli enimmäkseen valkoisia palloja. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa vauvojen ymmärtävän, että on epätodennäköistä ottaa enimmäkseen valkoisia palloja sisältävästä pallokasasta otos, joka sisältääkin enimmäkseen punaisia palloja. Lasten tutkimisinto ja kokeilunhalu katoavat kuitenkin nopeasti, jos aikuiset opastavat ja ohjeistavat heitä liikaa. Vanhempien kannattaakin antaa lapsiensa tutkia maailmaa omin päin, koska näin he oppivat enemmän. YLE Uutiset / Mia Gertsch Koonnut: Sanna-Mari Nenonen Pikkutrilli 2 • 2012 31 ”Lunta maahan riputtaa, joulu jo tulla saa. Hiiri vasaralla naputtaa ja joulupukki tuo hiirelle nauloja ja porakoneen.” Lauri 3-v. Pikkutrilli toivottaa lukijoilleen hyvää joulua! Jou luVerso tava koko p Valloit erh een jo ululevy JouluVerso on tunnelmallinen kokoelma tuttuja lauluja sekä uusia sävelmiä, jotka raikkaudellaan ihastuttavat kaikenikäisiä musiikin ystäviä. PIILOMETSÄN SÄVELIÄ AS CD + OikP kiohjeet) (nuotit ja Cd:n hinta 20 € Myynti ja tiedustelut: info@versomus.fi p. 040 706 9446 www.versomus.fi Ihastuttava materiaalikokonaisuus lasten musiikkihetkiin Musiikki- ja Kulttuurikeskus VERSO Piilometsän säveliä Musiikkileikkejä lapsille Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä. Tänne tulossa oppaan kuvaustekstiä.…………………… le yhteishin taan 30 € Piilometsän säveliä Musiikkileikkejä lapsille Musiikki- ja Kulttuurikeskus VERSO www.versomus.fi, info@versomus.fi, 040 706 9446 32 Pikkutrilli 2 • 2012 Musiikki- ja Kulttuurikeskus VERSO Musiikki- ja Kulttuurikeskus VERSO Tilaukset ja koulutukset: p. 040 706 9446, info@versomus.fi, www.versomus.fi
