Koululehti 2011 - Huutjärven koulu

Huutjärven koulun koululehti 2011
Huutjärven tähtitaivas
kertoo...
Ryota Omura vaihtoopettajana Japanista
Nuokkarin lapset
5B teki oman runokirjan
eivät jää yksin
Koulukiusaaminen voi
pilata koko elämän
Kannen suunnittelu ja taitto Marianna Ruotsalainen ja Assi Mansikka.
Sisällysluettelo
Toimituksen terveiset:
Syksyllä 2010 koululehteä aloitti tekemään noin
20 nuorta, joille vähitellen selvisi, ettei lehden tekeminen olekaan ihan yksinkertainen juttu.
Osa joukosta siivilöityi pois vedoten joko
harrastuksiin tai henkilökohtaisiin syihin. Vankka
tiimi jäi jäljelle. Nämä nuoret ovat jaksaneet rakentaa "Jälki-istunnon" luettavaksemme.
Yli 60 tuntia on vuodatettu hikeä. Aikaa on
palanut niin ohjelmien opiskeluun, juttujen kirjoittamiseen kuin taittoonkin.
Vuoden 2011 Huutjärven koulun lehden
toimituksen aktivistit, jotka kestivät hyytymättä
matkalle, ovat Ebba Kaurio, Suvi Ylönen, Elli
Mansikka, Assi Mansikka, Saku Viinanen, Marianna Ruotsalainen, Valtteri Taponen, Elina
Parkkinen ja kuvataideopettaja Tuula Huittinen.
Toimitus kiittää äidinkielen opettaja Eija Kauralaa tekstien oikoluvusta. Lämmin kiitos myös
lehden avustajille, opettajille ja luokille, jotka ovat
lähettäneet meille juttuja ja piirroksia.
Kouluvuotta ovat leimanneet muun muassa japanilaisen vaihto-opettajan vierailu ja KiVakoulun rantautuminen Huutjärvelle. Teemamme
on ollut ME-henki ja yhteisestä työstähän tämäkin aviisi on syntynyt.
1
2
4
5
6
8
10
12
14
15
16
17
18
19
20
22
23
26
27
28
30
31
31
32
33
34
35
36
38
40
41
42
Toimituksen terveiset ja
sisällysluettelo
Teemoja ja tekemisen iloa
Rehtorin tervehdys
Kakkua innokkaille yrittäjille
Koulun ympäristöystävällisyys
Kouluisäntä ja sen veli
Haastattelussa Marja
Klemola ja Aki Nokka
Vierailijamme Japanista
Ryotan MoKu-viikko
Luontoretki
KiVa-koulu karkottaa
kiusaamisen
Koulussa kiusattu
Oppilaskunta 2011
Nuokkari, partio ja VPK
Monikulttuurisuusviikko
Joulun valojuhla
Novelleja kuudesluokkalaisilta
-Pahat unet
-Eväsretki puistoon
Tupakointi ei ole tyylikästä
5B:tä alkoi runottaa
Äiti ja kuja vetivät pisteet
kotiin
Taideretki Kiasmaan
Tähtitaivas
Ystävyyden räppi
Pipomuoti
Luontotaidetta
Mitä oppilaat harrastavat
Tietoa skeittauksesta
Mä harrastan...
Liikkuva koulu liikuttaa
jokaista
Eläintilalla
Peruskoulun loppu
Horoskoopit
1
Markus Kantola 2010. Tonin muotokuva Vermeerin Maantieteilijän mukaan. Akryyli. Valokuva Tuula Huittinen.
Mustavalkoista vaan ei
väritöntä on nuori maailma
kaikkine ilmenemismuotoineen.
Kuvisluokasta on kajahtanut vuoden aikana välistä iloinen puheensorina, kikatus,
suoranainen mölinä ja silloin tällöin opettajan
epätoivoinen ulvahdus: "Olkaa nyt edes hetki
hiljaa, että saan ääneni kuuluville."
Mitä pidemmälle kevät ehtii, sitä enemmän
on riemua rinnassa ja levottomuus virtaa mieleen kuin mahla kiivaasti kasvavaan puuhun.
On niin paljon tekemistä, näkemistä ja kokemista. Ei nuori mieli meinaa millään mahtua
koulun ahtaiden seinien sisäpuolelle. Onneksemme koulumme katto on korkealla ja seinät
avarat. Kyllä sinne ääntä mahtuu. Pääasia on,
että myös tulosta syntyy.
2
Todistuskappaleeksi talvisesta aherruksestamme kokosimme seitsemäs-, kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten kanssa tämän
jutun otsikon nimeä kantavan näyttelyn vuoden aikana tehtyjen töiden parhaimmistosta
Pyhtään kirjaston näyttelytilaan.
Opettaja keikkui pari pitkää iltaa tikapuilla
katon rajassa näyttelyä pystyttämässä. Muutaman päivän ajan kulki kansainvaellusta muistuttava joukko edestakaisin kirjaston ja koulun väliä kanniskellen saviotuksia, linoleikkauksia, piirustuksia, maalauksia, vasaroita ja
nupeja, niin että kaikki nähtäville tarkoitettu
saatiin varmasti ripustukseen.
Olemme talven aikana tutustuneet barokin
raskauteen ja rokokoon keveyteen muotoilussa. Renessanssiin perehdyimme Leonardon
piirrosten avulla. Kubismissa pyrähdimme
Picasson vanavedessä. Yksi ihanimmista projekteista on ollut Jan Vermeerin jalanjäljissä
tapahtunut omakuvien maalaaminen akryyliväreillä kangaspahvipohjille.
Eikä syksyinen aloituksemme Hutikan rantapoluille rakennettujen merkkien ja jälkien
parissa ollut hassumpi juttu sekään. Varsinkin kun se jalostui aikanaan varsin kelvollisiksi linoleikkaustöiksi. Silkkaa ekspressionistista ilottelua oli "taideterapeuttinen" kokeilumme paljain käsin maalaamisesta.
Voimme syystä olla töistämme ylpeitä. Varsinkin kun muistamme, että näkyvillä on vain
pieni osa kaikesta siitä, mitä on kuvataideluokasa tehty ja koettu. Ja varsinkin kun tiedostamme, että se mitä kuvataideluokassa tapahtuu on vain pieni osa kaikesta siitä, mitä koko
koulussa vuoden aikana on meneillään. Kaikki
ei tule näkyville näyttelyn muodossa.
Suurin osa asioista tapahtuu aivan hiljakseen. Opitaan verbejä ja substantiiveja, rakennetaan lauseista kokonaisia ajatuksia. Puhutaan kielillä. Lasketaan, jaetaan ja otetaan prosentteja. Murehditaan murtolukuja, väistellään neliönjuuria ja muita hankalampia esteitä. Juostaan, palloillaan ja tutustutaan kotimaan ja koko maailman maantieteeseen ja
eliösysteeemiin.
Opitaan leipomaan pullaa ja tekemään syömäkelpoista lasagnea - vihanneksilla tai il-
man. Veistetään puuta, ommellaan ja maalataan. Käytetään tietoteknisisä apuvälineitä,
vieraillaan museoissa, näyttelyissä ja työpaikoilla. Koulun pajoissa on hengähdetty ja kerhoissa askarreltu, taiteiltu ja tehty lehteä
innolla.
Oppilaiden ja opettajien lisäksi koulussa
työskentelee laaja verkosto ihmisiä: on kouluisäntää, siistijää, terveydenhoitajaa, kuraattoria, opoa, talonmiestä, atk-vastaavaa, keittiöhenkilökuntaa ja iso joukko sijaisia. Kaikkien
kanssa pitäisi oppia tulla tulemaan toimeen ja
luovimaan erilaisten odotusten viidakossa.
Tämän vuoden koululehdessämme olemme pyrkineet antamaan äänen mahdollisimman monille koulun toimijoille. Kuten laulussa sanotaan: "yhdessä kun ollaan niin tullaan
tuttaviksi". Ja siitä tuttuudesta se opetussunnitelmassakin painotettu ME-henki ehkä lähtee kasvamaan.
Nykykoulu on kovin aktiivinen ja täynnä
toimintaa. Ei ihme, että kesäloman lähestyessä sekä oppilaiden, että opettajien keskittymiskyky ja jaksaminen alkaa nuupahtaa. Kesä on
tervetullut tauko kaikkeen aherrukseen. On
mukava välillä vain olla nauttia siitä kun elämä kulkee lävitse, hengittää leppeää kesätuulta ja maistella suolaheinän vartta - vai saako
sitä nykyisin enää tehdä?
Kun on työnsä hyvin tehnyt, voi kesään
lähteä hyvin mielin. Lohduksi voin kyllä myös
sanoa, että jos omatunto vähän pistää, ja tuntuu siltä, että olisi voinut tehdä jotain paremmin, olla aktiivisempi, opetella enemmän, ei
kannata murehtia vaan katsoa eteenpäin. Ensi syksynä alkaa taas uusi mahdollisuus.
Hyvää kesää kaikille ja kiitokset kuluneesta
vuodesta kaikille, niin kollegoille kuin teille
ihanille oppilaille. Eniten tekee tietysti mieli
kiittää koululehden aktiivista ydintoimitusta
ja avustajia, joita ilman tätä lehteä ei olisi syntynyt: Kiitos Marianne, Elli, Assi, Suvi, Ebba,
Elina, Valtteri ja Saku. Te olette rautaa.
Tuula Huittinen, kuvataideopettaja ja lehden
päätoimittaja
Jasmin Klaus 2010. Hommage à Picasso. Jacquelinen
muotokuva. Valokuva Tuula Huittinen.
3
Todellinen koulu ja mielikuvia koulumatkasta. Päiviä on monenlaisia.
Kesäloma alkaa ja rehtorin
kansliassa valmistellaan jo
syksyä.
Kulunut lukuvuosi on ollut täynnä muutoksia ja odottamattomia tapahtumia. Huutjärven koulun pitkäaikainen rehtori Markku
Auranen siirtyi muihin tehtäviin ja tulin sijaistamaan häntä tammikuun lopulla. Tätä kirjoittaessa on kuitenkin jäljellä enää kaksi viikkoa kesälomien alkuun. Sen jälkeen kaikki oppilaat, opettajakollegat ja avustajat ovat kesälaitumilla. Ysit ja osa opettajista ovat kokonaan poissa, uusien haasteiden edessä.
Rehtorilla työ jatkuu lähes samanlaisena.
Paperien pyörittelyä ja tulevan lukuvuoden
suunnittelua riittää. Onneksi koulusihteeri ja
kouluisäntä, siistijät sekä osa keittiöhenkilökuntaa löytyy vielä paikalta kesäkuun loppuun asti – etten aivan erakoituisi.
Koulu pitää ”puunata” tulevaa lukuvuotta
varten ja eskaripäätykin taitaa olla täynnä kuhinaa tulevien esikoululaisten päivähoidon
siirtyessä sinne kesäksi. Heti elokuun alussa
väkeä alkaa kuitenkin ilmaantua lähes samaa
tahtia uusien kirjojen ja koulutarvikkeiden
kanssa.
4
Uusi lukuvuosi tulee tuomaan monia uusia
juttuja: alkuopetus ja 1.-2. luokkalaisten iltapäivätoiminta siirtyvät toimimaan tiiviimmässä yhteistyössä esiopetuksen kanssa. Jopo eli
joustavan perusopetuksen toiminta alkaa yläkoulussa. Tukioppilastoiminta lähtee käyntiin
uusin voimin ja koulusihteereitä onkin vuorottelemassa kaksi. Myös uuden perusopetuslain
mukanaan tuomat muutokset opetussuunnitelmaan ja oppilashuoltoon on siihen mennessä hyväksytty. Itse palaan kesän jälkeen kunnanvirastolle omaa varsinaista sivistystoimenjohtaja-opetuspäällikön virkaani hoitamaan ja
Huutjärven koulun ruoriin astuu silloin virallisesti Sari Hakulinen, koulun uusi vasta valittu rehtori. On todella mukava jättää näin
mainio koulu hänelle johdettavaksi.
OIKEIN HYVÄÄ JA RENTOUTTAVAA KESÄLOMAA KAIKILLE!
Tiina Rosberg
vs. rehtori-sivistystoimenjohtaja
P.S. Vielä suuret kiitokset kaikille koululehden tekemiseen osallistuneille!
Yllä vasemmalla: Runsaiden coctailpöytien äärellä onniteltiin kilpailun voittajia ja kuuunneltiin musiikkiesityksiä. Yllä oikealla: Kaunis kattaus on puoli ateriaa.
4.5.2011 Huutjärven koululla järjestettiin
yrittäjyyspäivä, jonka teemana tällä kertaa oli
ruoka ja ravintolayrittäjyys.
Yrittäjyyskasvatuksesta vastaavat opettajat,
Jussi Hartikainen ja Margit Sakki, olivat
saaneet mukaan päivän järjestelyihin tunnetun ravintolayrittäjä Sami Garamin ja paikallisia yrittäjistä Katja Kytösen Patruunantalosta, Tim Juurimon Bakkanaalista ja
Mark Waseniuksen Mäntyniemi Resortista. He kertoivat oman yrittäjyystarinansa oppilaille.
Voittajaksi selvisi veikeä Ravintola Hurtta, joka toivotti asiakkaat tervetulleeksi lemmikkeineen. Monet muutkin ideat todettiin
omaperäisiksi ja huomattiin, että ryhmissä oli
mietitty ravintolan tehtäväjako ja esittelyt hienosti. Päivän aikana myös Ekamin ravintolaalan opiskelijat, opettivat oppilaille hyviä pöytätapoja, kattausta sekä lautasliinojen taittelua.
Varsinkin yhdeksäsluokkalaisia kiinnosti
myös kysellä Ekamin opiskelijoilta koulutukseen liittyviä asioita. Onhan moni yhdeksäsluokkalaisista itse aloittamassa omaa ammattikoulutusputkeaan ensi syksynä.
Kuudennen luokan ranskankielen ryhmä
maistatti ranskalaisia ruokaherkkuja hienosti
sisustetussa esittelytilassa. Opettaja Kaisa
Korhonen voi syystä olla ryhmänsä toiminnasta ylpeä.
Päivän aikana oppilaat jaettiin ryhmiin,
joissa työskenteli oppilaita eri luokka-asteilta.
Ryhmät ideoivat ravintoloita ja kehittelivät
niihin liikeideaa, nimeä, ruokalistaa, hinnoittelua, mainosta ja logoa. Kaksi arviointiraatia
kierteli luokissa ja tutustui ryhmien tuotoksiin sekä antoi palautetta.
Lopuksi jokainen ryhmä valmisti täytekakun. Ryhmissä tehdyt kakut yhdistettiin yhdeksi suureksi kakuksi, jonka pituus oli lähes
kymmenen metriä. Päivä päättyi parhaiden
ryhmien palkitsemiseen ja ”coctail buffet” tilaisuuteen. Taustamusiikista huolehtivat
oman koulun oppilaat.
Pyhtään pisin täytekakku teki
kauppansa yrittäjyyspäivän
cocktail-tilaisuudessa.
5
Koulun arkeen kuuluu kierrätys ja ympäristöstä huolehtiminen. Kuvat yllä: Ebba Kaurio ja Suvi Ylönen.
Koulumme pyrkii olemaan
mahdollisimman
ympäristöystävällinen. Luonnon
säästämiseen osallistuvat niin
siivojat ja keittäjät kuin oppilaat
ja opettajatkin.
Keittiön osallisuus
6
Keittiö on suurin sähkön ja veden tuhlaaja
koulussa. Tiskaamiseen ja ruuan valmistamiseen kuluu yllättävän paljon energiaa. Keittiöstä löytyy monta sähköä vievää laitetta:
tiskikone, raekone, uunit, padat, kylmiöt, hauteet, pakastimet ym. Kaikkein eniten sähköä
ja vettä menee tiskikoneeseen.
Päivässä ruuan valmistukseen, tiskiin ja
keittiön siivoukseen kuluu huimat 1508 l. Tämä ei kuitenkaan ole paljon verrattuna siihen,
kuinka monelle ruokaa valmistetaan. Huutjärven koulun lisäksi ruokaa toimitetaan Pyhtään
muihin laitoksiin n. 300 ihmiselle. Yhteensä
ruokaa valmistetaan siis n. 800:lle. Ei ihme,
että joskus on vaikea arvioida kuluvan ruuan
määrä, ja näin ruokaa ja siihen käytettyä energiaa joutuu hukkaan.
Ruokaa voidaan säilyttää seuraaville päiville, mutta perjantain lounasta on vaikea hyödyntää viikonlopun yli. Huutjärven koulun
keittiö on kuitenkin melko säästeliäs muihin
suurtalouskeittiöihin verrattuna.
Keinoja, joilla energian kulutusta
pyritään vähentämään keittiössä:
-Pyritään ostamaan isoja pakkauksia pakkausjätteen määrän vähentämiseksi
-Samalta tuottajalta pyritään ostamaan mahdollisimman paljon eri tuotteita kuljetuksen
vähentämiseksi
-Energiaa säästetään esijäähdytyksillä ja ovia
suljettuina pitäen
-Tuotteita ostetaan vain tarpeen mukaan
-Sesonkituotteita, kuten eri vuodenaikojen vihanneksia pyritään käyttämään kotimaisuuden ja lähituotannon kannalta
-Ruuanvalmistus on mahdollisimman energiaa säästävää
-Vältetään turhaa veden käyttöä
-Jätteet lajitellaan, kierrätetään tai hyötykäytetään
-Kaikilla astianpesuaineilla on ympäristömerkki
Pesukoneet ja sähkölaitteiden latautuminen
ovat ainoat sähkön kuluttajat siivouksessa.
Siivoojat pyrkivät mahdollisimman
ympäristöä säästävään siivoustyyliin. Kaikissa
pesuaineissa on pohjoismainen
ympäristömerkki. Siivoojat lajittelevat kaikki
lajiteltavaksi sopivat jätteet kaatopaikka-,
pahvi-, bio- ja paperijätteisiin. Silti
jätesäkkejä täyttyy joka päivä neljä 150 litran
säkkiä.
Siivoojien osallisuus
Mitä on tehty ympäristön
säästämisen eteen:
Koulun siivous ei ole vedetöntä. Siivoojilla pesukone pyörii päällä kahdeksan tuntia päivässä. Vettä ei kulu ainoastaan siivousrättien
pesuun, vaan lattiat pestään joka toinen päivä.
Viikottain siivoukseen kuluu vettä miltei 4000
litraa. Suursiivous vie tätäkin enemmän vettä.
Siivouslaitteiden vedenkulutus:
-Esihuuhtelu n. 140 l/päivä
-Pyykinpesukone n 210 l/päivä
-Ajettava lattianpesukone n. 30 l/kerta. Pesu
kolme kertaa viikossa.
-Työnnettävä lattianpesukone n. 80 l/kerta.
Koulusiistijä Teija Arponen kertoo: ”Tein aluksi töitä keittiössä. Minua pyydettiin tuuraamaan
siistijää tilapäisesti, mutta jäinkin alalle pysyvästi.” Teija luetteli työn huonoiksi puoliksi mm. sen,
että joutuu kävelemään ja olemaan epämukavissa asennoissa pitkin päivää. Pääsääntöisesti mukavat työtoverit ja ystävällinen kohtelu tekevät
työn miellyttäväksi. Teija toivoo kuitenkin, että
siistijöitä ja heidän työtään huomioitaisiin ja arvostettaisiin enemmän.
Haastattelu ja kuva Jasmin Klaus ja Tiia Reinola
-Ostettu uusi yksittäin irtoava
käsipyyhepaperi,
-valoja ei jätetä turhaan päälle,
-mopit pestään täysissä koneissa,
-muovipussit säästyvät, kun pienet roskikset
tyhjennetään isoon,
-kahvipakkauksista tehdään mm. kasseja,
-oppilaiden jättämät pullot kierrätetään
(rahoilla ostetaan pipareita siivojien
sosiaalitilaan)
Mitä jokainen voi tehdä:
-Piirustuspaperin yms. säästö luokissa
-Laittaa kaikki roskat roskakoriin - omat ja
myös toisten
-Huolehtii itse, että ottaa vain yhden paperin
käsiä pestessä
-Ruokaa vain sen verran kuin syö, ei tarvitse
heittää menemään
-Vain yksi lasi. Juomaa voi hakea lisää ja
tiskikone ei täyty
-Älä laske turhaan vettä
-Sammuta valot ja muut laitteet poistuessasi
luokasta
Helpoin "ympäristöystävällinen"
teko on kuitenkin, että muistat
huolehtia viihtyvyydestä olemalla
ystävällinen kanssaihmisillesi.
Ota esimerkkiä
kouluisännästämme, ja hymyile
ja tervehdi aina vastaantulijoita.
Teksti: Suvi Ylönen ja Ebba Kaurio
7
Lempi...
Väri? -Taivaansininen
Ruoka? -Hernekeitto ja näkkileipä
Eläin? -Hirvi
Oppiaine? -Musiikki ja liikunta
TV-ohjelma? -Urheiluohjelmat
Sarjakuva? -Fingerpori
Elokuva? -Tuntematon sotilas
Laulu? -CCR -Have you ever seen the rain
Kirja? -Päätalo Iijoki -sarja, Harry Potterit
Koululehti haastatteli kouluisäntä Pasi
Piristä koulun ruokalassa.
Haastattelijat: Kaurio, Parkkinen, Viinanen ja Ylönen
Pasi Mikael Pirinen aloitti
Huutjärven koulussa vuonna 1997
koulunkäyntiavustajana ja
opettajana. Nykyään 49-vuotias
Pasi tunnetaan kouluisäntänä.
Kuinka aikaisin tulet kouluun?
-Herään klo 5.00 ja tulen kouluun
seitsemäksi. Työt alkavat 8.00
Luonnonkatastrofi iskee. Sinulla on mahdollisuus pelastaa joko itsesi tai oppilaat. Kumman
valitset?
-Ehdottomasti oppilaat.
Monelta käyt arkisin/viikonloppuna
nukkumaan?
-Käyn nukkumaan aina klo 21.00
Pahin moka/noloin tilanne työsi aikana?
-Eipä oikein muistu mieleen. Nolotkin tilanteet ovat muuttuneet vähitellen mukaviksi
muistoiksi.
Millaista oli, kun itse olit koulussa?
-Olen aina tykännyt koulunkäynnistä. Se oli
mukavaa aikaa.
Miten päädyitte samaan työpaikkaan?
-Johtuu kai sukulaisuudesta. Veljesten oletetaan tekevän samankaltaista työtä.
Unelma-ammattisi pienenä? Mistä muusta
haaveilit?
-Unelma-ammattejani olivat poliisi, pastori
sekä opettaja. Haaveilin myös huippuurheilijan urasta.
Oletteko parhaita ystäviä?
-Kyllä!
Mitä haluaisit muuttaa Hutikan koulussa?
-Paljon ei ole muutettavaa. Oppilaat ja
työtoverit ovat kivoja, samoin
koulurakennus. Toivon kuitenkin, että pihan
roskaaminen loppuisi.
Salaako koulu jotain mitä oppilaat eivät tiedä?
-No ehkä jotain, mutta se on salaisuus
(vinkkaa silmää).
8
-En haluaisi mihinkään muuhun työhön, mutta jos olisi pakko, menisin opettamaan tai opiskelemaan muualle.
Jos joutuisit jättämään työsi, minne menisit
töihin?
Missä tilanteessa olet raivostunut oppilaille pahimman kerran?
-Hallitsen hermoni melko hyvin, mutta epärehellisyys on sellainen asia, joka saa vihastumaan.
Miten vietät lomasi? Oletko matkustellut? Mitä paikkaa suosittelet?
-Kesäisin tulee käytyä Lapissa kesämökillä.
Vaimon kanssa ollaan käyty myös Prahassa ja
Kanarian saarilla. Prahaa suosittelisin.
Muutama sana jotka kuvaavat itseäsi? Entä veljeäsi?
-Itse olen hyväntuulinen, onnellinen, leppoisa
ja pulska pappa. Vesa on samanlainen, paitsi
vähemmän pulska.
Salaako koulu jotain, mitä oppilaat eivät tiedä?
-Varmasti jotain... myös minulta.
Tätä et tiennyt Pasista!
-Pasilla on ollut kolme veljeä, nykyään neljä
lasta ja viisi lastenlasta. Hän on entinen kauppias ja lihamestari. Nykyään hän harrastaa
metsästystä ja on innokas penkkiurheilija.
Jos joutuisit jättämään työsi, minne menisit
töihin?
-Johonkin sellaiseen paikkaan, missä saa toimia ihmisten kanssa.
Vesa Pirinen aloitti Huutjärven
koulussa 1997. 49-vuotias, vain 10
minuuttia Pasia nuorempi Vesa tekee
opettajien sijaisuuksia.
Pahin moka/noloin tilanne työsi aikana?
-Minulle ei ole sattunut noloja tilanteita, joita
jäisin häpeämään.
Luonnonkatastrofi iskee. Sinulla on mahdollisuus pelastaa joko itsesi tai oppilaat. Kumman valitset?
-Oppilaat tietenkin! Heissä on tulevaisuus.
Miten päädyitte samaan työpaikkaan?
-Sanoppas se. Liittyy varmasti kaksoisuuteen
ja siihen, ettei osata olla erillään.
Vesa, kuinka aikaisin tulet kouluun?
-Aina ajoissa. Viimeistään 8.30.
Oletteko parhaita ystäviä Pasin kanssa?
-Kyllä!
Monelta käyt arkisin/viikonloppuna nukkumaan?
-Erittäin aikaisin, heti kahdeksan jälkeen.
Missä tilanteessa olet raivostunut oppilaille
pahimman kerran?
-En ole koskaan raivostunut pahasti, vaikka se
olisi siltä vaikuttanutkin.
Millaista oli, kun itse olit koulussa?
-Todella mukavaa! Kaverit olivat kivointa.
Unelma-ammattisi pienenä? Mistä muusta
haaveilit?
-Unelma-ammattini oli kauppias. Haaveilin
jalkapalloilijan urasta.
Mitä haluaisit muuttaa Hutikan koulussa?
-Onko tässä muka jotain muutettavaa?
Miten vietät lomasi? Oletko matkustellut? Mitä paikkaa suosittelet?
-En ole matkustellut. Vietän lomat kotona ja
Myllykylän metsissä. Suosittelen Myllykylän
metsää. Se on ainoa paikka, jonka tunnen hyvin.
Muutama sana joka kuvaa itseäsi? Entä veljeäsi?
-Itse olen iloinen, sosiaalinen, nokkela, suurpiirteinen, kilpailuhenkinen sekä innokas laulaja. Pasi on täysin samanlainen, mutta hän ei
koskaan ole pahalla tuulella. Hän on todella
pehmeäluonteinen.
Tätä et tiennyt Vesasta!
-Vesa on omistanut terrierin, ja nykyään hänellä on 11-vuotias norjanharmaahirvikoira nimeltä Rekku. Vesalla on kaksi lasta, ja hän
harrastaa metsästystä ja penkkiurheilua, erityisesti ravien seuraamista.
Lempi...
Väri? -Harmaa
Ruoka? -Liharuuat
Eläin? -Hirvi ja hirvikoira
Oppiaine? -Liikunta ja musiikki
TV-ohjelma? -Urheiluohjelmat, myös uutiset
Sarjakuva? -Lucky Luke
Elokuva?-Tuntematon sotilas
Laulu? -Kari Tapion iskelmät
Kirja? -Seitsemän veljestä
9
Kuvassa
opettaja
Marja
Klemola etsii
Pyhtäätä
kartalta, ja
näyttäähän
tuo löytyvän.
Ainakin
melkein.
10
Marja Klemola käyttää rohkeasti
karttakeppiä
kertoi, että hän valvoo arkipäivisin ja viikonloppuisin klo 23:een saakka. Hän sanoi kui- t
enkin, että pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan. Klemolan mielestä häntä kuvaavat seuraavat sanat: vilkas, utelias, lyhytpinnainen,
ystävällinen ja pedantti.
Marja Klemolan unelma-ammatti pienenä oli liikunnanopettaja. Marja kertoi, että
hän päätyi opettajaksi ihan kokeilun vuoksi.
Marja opettaa koulussamme historiaa ja yhteiskuntaoppia. Suurista kouluista Marjalla
onkin kokemusta, kun hän kävi Suomen suurinta koulua ollessaan itse yhdeksännellä luokalla.
Opettaja Klemolan suuri toive on, että oppilaat olisivat enemmän mukana jutuissa. Hän
haluaisi myös kaataa seiniä koulusta, jotta saisi isomman luokan. Hänen lempiruokiaan tässä koulussa ovat kalaruuat. Marja Klemola
Historia voi
olla hauskaa.
Sen olemme
saaneet
huomata,
kun Marja
värittää
tuntejaan
Indiana
Jonesin
seikkailuilla.
Vuonna 2007 opettajamme Aki Nokka
katsoi, onko Eteläisen Kymenlaakson seudulla
matematiikan/fysiikan ja kemian opettajan
virkaa auki. Huutjärvi toivotti tietenkin Akin
tervetulleeksi, niinpä hänestä tuli opettajamme. Aki aloittaa työt aamulla pirteänä. Hän tulee kouluun noin kahdeksaksi, että ehtii juoda
kahvinsa.
Kun kelataan aikaa monta vuotta taaksepäin niin päästään siihen aikaan kun Aki Nokka oli koulussa. Hän oli hyvä matematiikassa.
Hänen kouluaikoinaan nukuttiin enemmän,
koska telkkarista ei tullut niin paljon ohjelmia
kuin nyt iltaisin. Akilla ei ollut pienenä erityistä unelma-ammattia.
Tässä koulussa ovat asiat ihan hyvin.
Aki on melko tyytyväinen kouluumme, mutta
joitain pieniä asioita voisi muuttaa. Hänen
mielestään koulu ei salaa oppilailta mitään
mielenkiintoista, mitä oppilaat edes haluaisivat tietää. Jos Aki joutuisi vaihtamaan työpaikkaa, hän yrittäisi lukioon matematiikan
opettajaksi . Ja jos ei pääsisi, niin hakisi jonnekin, missä tarvitaan matemaatikoita.
Akin mielestä oppilaat ovat etusijalla. Eli
jos vaikka luonnonkatastrofi iskisi, niin hän
pelastaisi itsensä vasta oppilaiden jälkeen.
Aki ei ole törppöillyt työaikoina ainakaan
suuresti. Mutta pientä hölmöilyä sattuu aina.
Kerran Aki oli palauttanut kokeet, eikä ollutkaan kirjannut koenumeroita ylös. Mutta onneksi kokeet saava luokka oli Akin oma valvontaluokka, ja niin hän muisti jotenkin numerot ulkoa. Akilla on paras ystävä, joka ei
ole samalla alalla kuin hän. He ovat tunteneet
noin 25 vuotta.
Aki ei suutu usein, mutta hänestä on tyhmää, jos joku tekee jotain todella typerää aivan tahallaan. Esimerkiksi laittaa liimaa pulpettiin, länttää siihen kirjansa ja sitten huutaa, ettei kirja irtoa pulpetista. Lomalla Aki
yleensä vain on. Saattaa mennä kyläilemään.
Loman lopussa jo kuulemma tuntuu, että töihin meno on mukavaa. Akin mielestä lomalla
pitäisi urheilla. Hänen lempilomakohteekseen ovat jääneet risteilyt.
”Positiivisella tavalla hullu”, ovat Akin kolme sanaa itsestään. Aki on valtaosaa opettajista nuorempi. Hän niin sanotusti puhuu samaa kieltä oppilaiden kanssa, ja hän myös ymmärtää oppilaita. Parrasta tunnistaa Akin hyvin. Ilman partaa Aki hölmistyilsi peilin
edessä. Et ehkä tiennyt, että Akin kengän numero on 44.
Lempiasioita:
Lempiväri - sininen
Lempiruoka - kanaviilokki
Lempieläin - kissa
Lempioppiaine nuorena - matematiikka
Lempi TV-ohjelma - 24
Lempimusiikki - melkein kaikki
Jos partani katoaisi,
hölmistyisin peilin edessä
Kuvassa opettaja Nokka työnsä ääressä.
Haastattelut Henna Ihalainen, Carol Petrauskas,
Valtteri Taponen, Assi Mansikka, Julia Siipo ja Lotta
Koivula.
Kuvat Valtteri Taponen ja Carol Petrauskas.
11
Japani-aiheista taidetta. Tekijät: yllä: Sakri Koskimies 7D,
sivulla: Marianna Ruotsalainen 7D, alla: Roosa Metsola 7A.
Japanilainen opettaja Ryota Omura
vieraili koulussamme keväästä 2010
vuoden 2011 alkuun. Hän kertoi meille
japanilaisesta koulustaan ja
kulttuuristaan. Kotiin viemisiksi hän
sai tietoa Suomen kulttuurista ja
Pyhtään kouluista.
Ryota Omura on 31-vuotias Tokion yläasteen englanninopettaja. Hän pitää matkustelusta, tenniksestä, salibandysta, japanilaisesta
popista sekä eläimistä. Seuraavaksi saamme
tietää, mitä varten Ryota saapui Suomeen.
Japanissa on nykyään sellainen käsite, että
Suomi on kaikkein paras ”opiskelumaa”. PISA-nimisen suuren tutkimuksen pohjalta saatu tulos, jossa Suomi sijoittui ensimmäiseksi,
saa muut maat, mukaan lukien Japanin, ihannoimaan Suomen koulutustasoa. Näin Ryota
päätti tulla Suomeen. Pyhtäälle hän saapui
IIP-yhtiön päätöksestä.
12
Alunperin Ryota lähti Suomeen etsimään
tietoa suomalaisten opettajien opetustyylistä.
Hän kertoo, että Japanissa opettajat selostavat koko ajan, eikä oppilailla ole paljon itsenäistä työskentelyä, toisin kuin Suomessa.
Ryota on huomannut suomalaisen opetuksen
olevan tehokkaampaa, eikä asioita tarvitse
toistella montaa kertaa.
Ennen Suomeen tuloaan Ryota oletti suomalaisten olevan ujoja. Hän sai kuitenkin todeta, etteivät suomalaiset ole yhtään sen
ujompia kuin japanilaisetkaan.
Asioita, joita Ryota tiesi Suomesta ennen
saapumistaan, ovat sauna, Muumit, Joulupukki ja porot. Hän myös tiesi, että Suomen presidentti on nainen, ja että Suomen talvet ovat
kylmiä.
Ryota on oppinut Suomesta paljon. Ensiksikin opetuksesta, josta hän alunperin tulikin
tietoa etsimään. Hän on myös oppinut pelaamaan salibandya sekä tuntemaan muita urheilulajeja.
Vierailuaikansa Ryota on asunut isäntäperheensä kanssa Huutjärvellä. Hän on käynyt
vain kerran Japanissa ystävänsä häiden takia.
Ryota viipyi kotimaassaan vain neljä päivää.
Muut tärkeät juhlat, mukaan lukien jouluaaton, hän vietti isäntäperheensä luona.
Ryota ei missään tapauksessa kadu Suomeen tuloaan ja aikookin vielä palata tilaisuuden tullen.Täällä ollessaan hän kaipasi kotimaastaan vain ruokaa. Ryota kertoo pitävänsä
erityisesti sushista. Suomesta sen sijaan hän
tulee kaipaamaan saunaa, grillimakkaraa, kesää sekä ihmisiä, joihin hän on tutustunut.
Pyhtää on Ryotan mielestä hiljainen ja
rauhallinen paikka, jossa linnut laulavat. Parasta on myös ollut suomalainen sauna. Ongelmana ovat huonot kulkuyhteydet Pyhtäältä
muihin paikkoihin.
Ryota on reissaillut ympäri Suomea. Hän
on käynyt Kuusamossa, Oulussa, Tampereella
ja Helsingissä. Isäntäperheensä kanssa Ryota
on vieraillut useaan otteeseen Kotkassa. Perheen arki on kulunut myös shoppailessa sekä
rauhallisilla kävelylenkeillä ympäri Huutjärveä. Iltaisin he ovat viettäneet aikaa TV:n ääressä.
Lukuisat japanilaiset tavat eroavat Suomen tavoista, mutta Ryota mainitsee niistä
tervehdystapana kumartamisen kättelyn sijaan. Japanilaiset myös kokevat vieraisiin ihmisiin koskemisen epäkohteliaisuutena toisin
kuin suomalaiset. Maitamme yhdistää kuitenkin esimerkiksi tapa, jonka mukaan kengät on
otettava pois sisään tultaessa. Suomalaiset
ovat Ryotan mielestä parempia puhumaan
englantia sekä ystävällisempiä verrattuna japanilaisiin.
Suomalaisen koulun ominaisuuksista pienemmät luokat ja sen myötä helpompi opettaminen ovat puuttuvia ominaisuuksia
Japanissa. Ryota kertoo, että Japanin koulun
luokissa on aina yli 30 oppilasta. Onneksi he
eivät ole kuitenkaan sen vaikeampia pitää kurissa. Ryotan toiveena on saada englannin
opetus alkamaan jo kolmannelta luokalta
myös Japanissa.
Japanilaisille ystävilleen Ryota kehuu Suomen kaunista kesää, saunaa ja Huutjärven
koulun oppilaita sekä opettajia. Hän myös kertoo uusista ystävistään Pasista ja Vesasta ja
heidän metsästysharrastuksestaan.
Suomalaisista ruuista Ryota ihastui grillimakkaraan sekä perheen emännän tekemään
karjalanpaistiin. Ryota ihmettelee perunan ja
porkkanan käytön paljoutta Suomessa.
Ryota on käynyt erittäin monessa maassa;
Saksassa, Ranskassa, Sveitsissä, Itävallassa,
Italiassa, Virossa, Kiinassa, Taiwanissa, Thaimaassa, Singaporessa ja Australiassa. Suomen
vierailun jälkeen Ryota lähti tutustumaan
myös Australian opetukseen.
Ryota kertoo Japanin olevan meluisa maa,
mutta siellä on monta kivaa paikkaa joissa on
kauniit maisemat. Näitä ovat esimerkiksi Kioto, Tokio, Hiroshima ja Hokkaidon saari. Jos
sinulla on mahdollisuus matkustaa Japaniin,
Ryota on luvannut näyttää näitä paikkoja sinulle.
Arigato, Ryota!
Kuvassa opettaja Omura.
Teksti: Suvi Ylönen ja Ebba Kaurio
Kuvat: Ebba Kaurio
13
Tämän kuvan sumopainijoista on piirtänyt Tara Kaipiainen.
Millaisen
monikulttuurisuusviikon Ryota
vietti koulussamme?
Viime vuoden monikulttuurisuusviikko käsitteli pääasiassa Japania ystävämme Ryota
Omuran kunniaksi. Viikko alkoi kendo-näytöksellä, jossa Kotkan kendoa harrastava seura näytti japanilaista taistelulajia. Sen jälkeen
Ryota kiersi luokissa opettamassa Japanilaisten syömäpuikkojen käyttöä ja paperisumopainin pelaamista. Muistatteko asennon,
jossa syömäpuikkoja piti pitää kädessä? Hyvä! Tietenkään monikulttuurisuusviikko ei ollut pelkkää Japania, vaan muidenkin maiden
kulttuureja tutkittiin.
Saku Viinanen
14
Giuseppe Baggin suunnittelema Origami-rasia.
Toteutus ja valokuva Saku Viinanen.
Julian piirtämä kuva luontoretkeltä
Ihania muistoja 2 A-luokalta.
Syksyllä oli hyviä ilmoja. Teimme monta kesäretkeä. Kummiluokka teki kanssamme
majoja metsässä. Pari päivää myöhemmin kirjoitimme kummien kanssa tarinat majoista.Tarinat päätyivät lehteen. Kävimme myös
mustikkaretkellä.
Koulussamme on ollut monta teemaviikkoa
esim. liikenneviikko, monikulttuurisuusviikko
ja hyvien tapojen viikko. Ryota tuli Japanin
pääkaupungista Tokiosta. Me opetimme Ryotalle suomalaista kulttuuria ja Ryota opetti
meille origameja. On ollut talvisää. Olemme
pystyneet luistelemaan ja hiihtämään. Mutta
kaikkein parasta on ollut se, että olemme oppineet uusia asioita!
Inkan käsitys luontoretkestä
15
Kiusaaminen voi olla fyysistä,
psyykkistä tai sosiaalista kiusaamista. Kuten väkivaltaa, haukkumista, nimittelyä, toisen mielen
pahoittamista ja ärsyttämistä.
Myös syrjintä ja töniminen on
kiusaamista.
Haastattelimme kahta Huutjärven yläkoulun KiVa-koulu tiimiin kuuluvaa opettajaa,
Petra Paavolaista ja Eija Kauralaa. Kyselimme heiltä mm. huomataanko kiusaamista
helposti ja miten kiusaajia rangaistaan.
Opettajien mielestä kiusaamista ei ole helppo huomata. Opettajat toivovat, että oppilaat,
vanhemmat tai muut kertoisivat kiusaamisesta, silloin kiusaamista olisi helpompi estää.
”Yksilöt eivät pysty lopettamaan kiusaamista,
vaan teemme sen yhdessä”, sanovat opettajat.
KiVa-koulun lopullisia tuloksia ei pysty
vielä sanomaan, koska projekti on vasta alussa. Jokainen saa itse miettiä, mitä ajatella,
kun opettaja tulee kiusaamisen väliin. Yleensä
ensimmäiset ajatukset ovat ”rangaistus”.
Opettajat eivät kuitenkaan halua rangaista oppilaita, vaan miettiä henkilön kanssa yhdessä
miten tässä näin kävi.
Koulussamme on ollut KiVa-koulu oppitunteja, joiden pääasioina on ollut kiusaaminen
ja yhdessä tekeminen. Yhdessä tekemistä
konkretisoi, vaikkapa ruokalan seinällä näkyvä tämän vuoden seitsemännen luokan oppilaiden yhteisteos.
He tekivät sen yhdessä kuvaamataidon tunnilla. Jokainen oppilas teki oman palan, minkä aiheena olivat rannikon pieneliöt. Oppilaat
kokosivat yhdessä palat kokonaisiksi ja ripustivat sen ruokalan seinälle.
Seitsemäsluokkalaisten, tekstiilityön opettaja Marjaana Rongaksen ja teknisen työn
opettaja Jyrki Majurin yhteistyönä syntyi
myös Ryota Omuralle luovutettu kouluamme
kuvaava suurikokoinen linoleikkaustyö.
Teimme kirjallisen kyselyn 36 ylä- ja
alakoulun oppilaalle. Kyselyssä kysyttiin kysymyksiä KiVa-kouluun ja kiusaamiseen liittyen. Kysyimme oppilailta, ovatko he kiusanneet koskaan tai joutuneet kiusaamisen kohteeksi ja ovatko he huomanneet kiusaamista
ympäristössään. Kyselyyn osallistui 21 tyttöä
ja 15 poikaa.
Yli 70% kyselyyn osallistuneista tiesi, mitä
KiVa-koulu tarkoittaa. Tytöistä noin 20% ilmoitti joskus joutuneensa kiusaamisen kohteeksi. Pojista hieman alle puolet myönsi
tulleensa kiusatuksi ja puolet toimineensa
kiusaajina. Tytöista kiusaajia löytyi huomattavasti vähemmän. Huomattavaa on, että yli
puolet sekä tytöistä että pojista ilmoittaa, ettei
ole osallistunut kiusaamiseen. Oppilaista suurin osa kertoo huomanneensa kiusaamista ympäristössään.
Seitsemänsien luokkien paperimassateos "Rannikon
pieneliöt" , 2010. Valokuva Tuula Huittinen.
16
KiVa-koulun merkitys kiusaamisen vähentäjänä on vielä melko epävarmaa. Puolet kyselyyn osallistuneista oppilaista ei ole huomannut KiVa-koulun vähentävän kiusaamista.
Vain noin viidesosa oppilaista uskoo KiVakoulun jo vähentäneen kiusaamista.
KiVa-koulun -toimintaa kehittämään ehdotettiin muun muassa, että kaikki olisivat ystä-
vällisiä toisilleen. Opettajien toivotaan huomaavan kiusaaminen ajoissa ja oppilaiden toivotaan kertovan kiusaamisesta varhain sitä
havaitessaan. KiVa-koulu -tunteja ja informaatiota toivotaan enemmän ja uusia erikoisia
rangaistuksiakin, kuten luokan siivoamista tai
Assi Mansikka ja Marianna Ruotsalainen
Huutjärven koulu, linoleikkaustyö. Tekijänä seitsemännet luokat vuonna 2010-11.
Valokuva Marianna Ruotsalainen.
Kaksi alakoulun oppilasta kertoo
koulukiusaamisesta. Arasta
aiheesta johtuen, he haluavat
pysyä nimettöminä.
Milloin kiusaaminen alkoi?
Oppilas 1: -Minua alettiin kiusata esikoulussa,
joten minua on kiusattu noin viisi vuotta.
Oppilas 2: -Ensimmäisellä luokalla.
Koulukiusaaminen on ollut monien koulujen ja varsinkin oppilaiden harmina jo monta
vuotta. Viime vuonna meidänkin kouluumme
järjestetty KiVa-koulu-kampanja toimii lopettaakseen koulukiusaamisen. Mutta miten
kiusaamisen saa loppumaan? Mikä on niiden
kiusattujen salaisuus, joita ei enää kiusata?
Ainakin se on hyvä muistaa, että kiusaamiseen ei kannata osallistua, ei edes vaikenemalla siitä. Kiusaamisesta pitää puhua.
Saku Viinanen
Miltä kiusaaminen tuntui?
Oppilas 1: -Olin aika yksinäinen kun minua
kiusattiin...
Oppilas 2: -Se ei ollut kovin kivaa.
Millaista kiusaaminen oli?
Oppilas 1: -Minua on haukuttu ja välillä tönitty, ja minusta on puhuttu selkäni takana pahaa.
Oppilas 2: -Rasismia (syrjintää),
"Ollaan ystäviä jookos,
niin kuin ananas ja kookos.
Juodaan yhdessä kokista,
eikä välitetä mokista.
Mennään rannalle vaikka,
tai ollaan laita taikka aita.
Oot erilainen kuin mä,
mut sä oot silti sä."
Rosana Gontzalez Torres
Roosa Ryti
5B Runokirja 2010
17
Oppilaskunta 2011 kuvattuna koulun sisääntuloaulassa. Kuva Ville Elomaa.
Toimiva, vuosittain valittava oppilaskunta on osa viihtyisää ja
turvallista koulua. Oppilaskunnan kautta voi oikeasti vaikuttaa.
Oppilaskunnan jäsenet ja tehtävät 2011
Hallituksen puheenjohtaja Atte Ilonen (8C)
suunnittelee ja johtaa kokoukset sekä edustaa
oppilaita koulun tilaisuuksissa.
Varapuheenjohtaja Nonna Bertling (9D)
suunnittelee kokoukset ja sijaistaa puheenjohtajaa.
Sihteeri Teemu Lehtonen (8C) suunnittelee
kokoukset ja kirjoittaa päätökset ja keskustelun aiheet sekä edustaa oppilaita koulun
tilaisuuksissa.
18
Tiedotusvastaavat
1.Elina Sopanen (9A) tiedottaa
2.Ninna Hyytiäinen (9B) hoitaa ilmoitustaulun
3.Iiro Vuorela (6A) vastaa infoTV:stä
4.Lotta Holmsten (9C) vastaa koulun
sivuille menevästä tiedosta (Aki
Nokka)
Kioskivastaavat
1. Viivi Meriläinen (6A)
2. Enni Grönroos (6B)
3. Lila Knihtilä (6 )
4. Matias Lindholm (7D)
- vastaavat kioskin myyjien hankkimisesta, hoitavat ohjaajilta ohjeet ja välittävät tiedot luokkien luottamusoppilaille. He myös kasaavat nimet listoilja vastaavat kioskin toimintaa koskevista asioista.
Keittiövastaavat
1. Julia Siipo (7A)
2. Pinja Kaartinen (7B)
3. Janni Ylätalo (7C)
4. Tiia Rajala (8A)
5. Roosa Halinen (8C)
- yhteistyössä ruokapalvelupäällikkö
Riitta Kujalan kanssa hankkivat esim.
oppilaat laatimaan ruokalistoja tai koristelemaan ruokalaa
Juhlavastaavat
1.Petra Luukkainen (5A)
2.Suvi Niemelä (5B)
3.Hanna Sopanen (5A)
4.Ida Lindholm (5B)
5. Anni Kottila (8B)
- kasaavat oppilaat suunnittelemaa juhlia (nimilistat) ja varaavat kouluisäntä
Pasi Piriseltä paikan, ajan ja tarvittavat
välineet yms.
Teksti: Atte Ilonen ja Teemu Lehtonen
Nuokkari järjestää iltapäivänuokkkarin 3-6
luokkalaisille kello 15-17. Seitsemäsluokkalaisille ja sitä vanhemmille toimintaa on maanantaina, tiistaina ja perjantaina. Nuokkarilla voi
pelata pelejä, kuunnella musiikkia, hengailla
kavereitten kanssa, olla tietokoneella netissä...
Nuokkarilla voi tahdä periaatteessa tehdä
kaikkea mikä on sallittua! VPK:ssa on nuorille
harkat aina keskiviikkoisin kello 18.30-19.30.
VPK:ssa opetellaan esimerkiksi tekemään
kieppejä, käyttämään letkuja ja avaamaan paloposteja. Partiossa on ohjelmaa 7-15 vuotiaille tytöille ja pojille.
Henri Saaraista, joka toimii
Kirkonkylän monitoimitalo
Olkkarin ohjaajana, nähdään
myös usein Huutjärven koulun
nuokkarilla.
Mitä teet koululla, Henri?
-Työskentelen oppilaiden ja erityisoppilaiden
kanssa. Olen mukana nuorisotoimessa.
Millaisten ihmisten kanssa työskentelet?
-Olen koulutukseltani lasten ja nuorten
erityisohjaaja. Työskentelen enimmäkseen
erityislasten ja -nuorten kanssa.
Viihdytkö koululla?
-Viihdyn, täällä on mukavia lapsia ja nuoria,
sekä aikuisia.
Onko tässä koulussa mitään parannettavaa?
-Meidän kaikkien tulisi välillä tarkastella omia
asenteitamme, jolloin moni asia olisi
helpompaa.
Horoskooppi: härkä
Pahe: joskus liian joustava
Lempi kouluruoka: uunikala
"Koko ikäni olen oppilas, hautajaiset
ovat minun valmistujaisjuhlani" Henkka
Teksti: Valtteri Taponen, Suvi Ylönen ja Ebba Kaurio
Haastattelu ja kuva: Nea Nuuttila ja Elli Nikula
19
Monikulttuurisuusviikko
20
Vietimme monikulttuurisuusviikkoa
1.-5.11.2010. Saimme nauttia kotkalaisen GU
DO KEN KAI -kendoseuran esityksistä ja ihailla kouluamme somistavista koristuksista.
Ruokalassa maistelimme erimaalaisia ruokia, joita oli mm. Japanista, Venäjältä ja Turkista. Japanilaisia kirjoitusmerkkejä oli mahdollista opetella Japanin suurlähetystöstä saapuneiden vieraiden johdolla.
Ikebanaa eli japanilaista kukkien asettelua
kokeiltiin innokkaasti. Kauniit ja kestävät
lopputulokset koristivat ruokalaa useamman
viikon ajan. Erilaisuudessa on voimaa, sen
todistavat geisha, afromies ja romaninainen
yllä olevassa tintamareskissa.
Marianna Ruotsalainen ja Elli Mansikka.
Kuvat viereisellä sivulla ja alla: Minna Lappalainen,
kuva yllä: Elli Mansikka.
21
Huutjärven koulun vuoden 2010 Lucia seurue ja ohjaavat opettajat.
Koulumme liikuntasalissa
järjestettiin Lucia-näytös
Lucian päivän kunniaksi
13.12.2010.
22
Lucia-juhlaa vietetään Suomessa 13. päivä joulukuuta joka vuosi. Lucian juhla on valon juhla ja se on pyhitetty pyhälle Lucialle.
Lucianeito esiintyy aina kynttilöin koristellussa kruunussa ja valkoisessa puvussa kynttilää
kädessään kantaen. Lucian mukana kulkee
Lucia-seurue, joka yhdessä Lucian kanssa tuo
valon pimeyteen. Vuonna 2010 meillä Huutjärven koulussa Luciana oli Janni Ylätalo ja
seurueeseen kuuluivat Taru, Viola, Pinja, Julia, Carol, Pinja, Marianna, Eerika ja Henna.
Tonttupojat olivat Kaapo ja Teo ja pianolla
säesti Roosa. Lucia-näytöstä oli harjoiteltu
viikkokaupalla innokkaasti. Näytöksen
ohjaajina toimivat Petra Paavolainen ja Kirsi
Korhonen.
Lucianeito Janni Ylätalo kauniissa kruunussaan.
Hei, minä olen Noora. Olen ihan normaali tyttö, tai ainakin olin, siihen asti kunnes jouduin
autokolariin. Kaikki meni silloin ihan sekaisin. Silloin lopetin puhumisen, ja lähes kaiken
muunkin. Ehkä on kuitenkin parasta, että kerron teille mitä tapahtui.
Minä ja sukulaiseni olimme tulossa juhlista,
kaikki olivat iloisia. Nauroimme ja puhuimme, mutta silloin se tapahtui. Ensin oli iso rysäys ja valon välähdyksiä, kunnes koko
maailma mustenee.
Kun heräsin löysin itseni sairaalasta ympärilläni erilaisia lääkäreitä ja hoitajia. Lääkärit kyselivät kaikenlaista, mutta minä en saanut
sanaa suustani. Lääkärit hokivat, että olen
shokissa ja että olin loukkaantunut. En muista, kauanko olin sairaalassa, mutta palataanpa hiukan eteenpäin.
Olin hiukan hämmästynyt, mutta hymyilin tytölle.
"Anna kun autan sinua", tyttö sanoi ja aloimme kerätä kadulle levinneitä tavaroita. Kun tavarat oli kerätty, tyttö katsoi minuun ja sanoi.
"Olen muuten Jane, olemmeko me tavanneet
jossain? Näytät tutulta."
Tiesin etten pystyisi sanomaan mitään, joten
otin maasta kepin ja kirjoitin hiekkaan.
”Noora”, Jane luki hiekasta. Hymyilin Janelle.
"Sittenhän sinä olet se tyttö joka oli uutisissa,
olit autokolarissa."
Oli kulunut muutama vuosi tapahtuneesta.
Olin jo lähes tottunut elämääni ilman puhetta
sillä minulla ei ole ystäviä eikä sukulaisia. Ainoa ongelmani olivat painajaiset. Unissa kaikki tapahtuu aina samalla tavalla. Ensin kaikki
nauravat ja hymyilevät, tunnistan joitain tuttuja kasvoja, ja lopulta tulee välähdys ja huutoja, kunnes kaikki hiljenee. Ei enää naurua
tai iloisia kasvoja, silloin herään. Huoneessa
on aina hiljaista, enkä tiedä, olenko hereillä
vai nukunko vielä.
Sitten tuli se syksyinen iltapäivä. Ilma oli aika
kolea ja olin juuri tulossa kaupasta. Sidoin
kaulahuiviani tiukemmin kasvojeni suojaksi.
Olin ajatuksissani enkä katsonut eteeni, eikä
aikaakaan kun törmäsin yhteen tyttöön. Kaikki tavarani levisivät pitkin katua.
"Oi anteeksi, olen niin kömpelö, en nähnyt sinua", tyttö sanoi hätäisesti ja auttoi minut
pystyyn.
Kuva: Jasmin Mäntyvaara 6B.
23
Silloin hymyni haihtui. En voinut olla iloinen
muistettuani sen tapahtuman.
"Voi anteeksi, en halunnut tehdä sinua surulliseksi. Olen oikea taulapää."
Hymyilin taas hiukan ja nyökkäsin.
"Hei kuule, minähän voin olla sinun ystäväsi."
Katsoin Janea. Kukaan ei ollut pyytänyt minua ystäväkseen, sitten autokolarin. Joten
niinpä meistä tuli ystäviä ja vietimme paljon
aikaa yhdessä.
Eräänä iltana, olin juuri tullut kotiin, oltuani
Janen kanssa ulkona lenkillä. Menin nukkumaan ja pian vajosinkin uneen.
Uni oli sama niin kuin aina. Naurua, iloisia
kasvoja ja sitten tulee välähdys. Mutta tällä
kertaa uni ei loppunutkaan. Välähdyksen jälkeen maisema muotoutui kauniiksi metsäaukeaksi. Näin metsäaukean laidalla jyrkänteen.
Äkkiä viereeni ilmestyi Jane. Näin kuinka hänen suunsa liikkui, mutten kuullut puhetta.
Jane juoksi jyrkänteen luokse ja kurkisteli
alas reunalta. Yritin vetää hänet pois reunalta,
mutta hän oli liian kaukana ja jalkani eivät
suostuneet liikkumaan. Minä yritin kiljua
vaikka ääntäni ei tietenkään tullut. Jane horjahti ja kaatui allas rotkoon. Mieleeni tuli kuva jossa Jane makasi rotkon pohjalla. Seuraavaksi heräsin taas tyhjään huoneeseen. Haukoin henkeäni ja vilkuilin ympärilleni. Loppuyöstä ei tullutkaan mitään.
Aika kului ja vuodenajat vaihtuivat. Pitkän talven jälkeen tuli vihdoin kevät. Jane tuli yhtenä aamuna kysymään, lähtisinkö eväsretkelle? Pari tuntia myöhemmin olimme jo matkalla, eväät pakattuna. Jane ei suostunut kertomaan, minne olimme menossa. Pian saavuimme pienelle metsäaukealle, jossa oli kaunis nurmikko ja jyrkänne.
Järkytyin pahasti kun näin jyrkänteen ja
muistin uneni. Jane ei huomannut kuinka peloissani olin, vaan juoksi suoraan rotkon luo
ja nauroi.
"Eikö olekin ihana retkipaikka", hän kysyi.
24
Silloin näin kuinka maa alkoi sortua, mutta
en aikonut sen tapahtua. Ryntäsin Janea kohti ja huusin:
"Jane varo!"
"Mitä…?" Silloin Jane huomasi kuinka maa alkoi sortua. Tartuin hänen käteensä ja vedin
hänet pois jyrkänteeltä.
Katselimme, kuinka pala maata vajosi rotkoon ja halasimme toisiamme. Olin niin onnellinen kun sain pelastettua hänet. Lisäksi
sain ääneni takaisin.
Jasmin Mäntyvaara
Ulkona oli kaatosade. Olin suunnitellut lähteväni tänään puistoon ystäväni kanssa. Retkestä ei tulisi minkäänlaista, jos sade jatkuu
kokopäivän. Katsahdin kysyvästi koiraani,
ihan kuin olisin odottanut jonkinlaista vastausta siihen, menenkö ulos vai en.
Heräsin kuvitelmistani kun koira nuoli paljaita jalkojani, oli kesä enkä käyttänyt kenkiä, tai
sukkia. Asuin maalla eikä tarvinnut varoa kovin paljon humalaisten jättämiä rikkoutuneita
pulloja ulkona kävellessä, ei täällä koskaan tapahtunut mitään, ei täällä koskaan käynyt ketään. Joskus saatan nähdä kaukaa jonkun
ajavan tiellä autolla. Kesällä pyöräilijöitä ja
lenkkeilijöitä näkyy sitäkin useammin, mutta
iltaisin täällä on ihanan rauhallista. Ainoa ääni minkä täältä kuulee, on lintujen kaunis laulu ja se, kun naapurini ulkoiluttaa ärsyttäviä
koiriansa. Voisin tappaa ne koirat, välillä ne
karkaavat puutarhaani ja rikkovat sen.
Katsoin ulos uudelleen ja huomasin sateen
heltyneen. Pääsisin ehkä sittenkin ulos Marian kanssa, se oli ystäväni nimi. Olimme sopineet ettemme ottaisi koiriamme mukaan,
saisimme viettää rauhallisen hetken kahden.
Puisto oli yleensä hyvin autio tähän aikaan,
koska useimmat olivat viettämässä viikonloppua muualla suomessa.
"Moi, Julia täällä!" vastasin juuri soivaan puhelimeeni
"Moi, tavataanko puistossa tunnin kuluttua?"
Maria kysyi
"Hmm, kai se käy!" hymähdin ystävälleni
"Okei, heippa", Maria sanoi ja sulki puhelimen
Menisin tunnin päästä puistoon Marian kanssa. Aloin miettimään mitä ottaisin mukaan,
olihan alunperäinen suunnitelma mennä eväsretkelle. Pesisin vielä nopeasti koneellisen
pyykkiä ja pakkaisin olkalaukkuuni ruoat mitä tarvitsisin mukaan.
Kävelin keittiöön ja avasin pienen jääkaappini, ei siellä ollut paljon ruokaa mutta tarpeeksi. Kauppa oli aika kaukana mutta sain sieltä
kaiken tarvittavan aina kun ruoka loppui.
Otin jääkaapista omenamehun ja toisesta vetolaatikosta keksipaketin. Pakkasin tavarani
ja lysähdin mustalle nahkaiselle sohvalleni.
Olin ansainnut hetken torkut.
Heräsin ja kello näytti 15:59. APUA, minun piti tavata Maria neljältä. Myöhästyisin pahasti.
Pitäisi vielä mennä bussipysäkille odottamaan bussia, en ehtisi kävellen paikalle tuskin millään. Otin laukkuni ja juoksin pihalle.
Pääsin bussiin ja istuin ikkunapaikalle. Seuraavalla pysäkillä luultavasti noin kahdeksan
kymppinen nainen astui kyytiin ja istui viereeni. En olisi juuri nyt kaivannut seuraa, mutta
kai se käy. Päästin naisen viereeni ja tuo istahti siihen. Vihdoin tuli minun pysäkkini ja
nousin pois bussin kyydistä. Juoksin nopeasti
puiston portille ja näin jo Marian odottamassa minua.
Kävelin ystäväni luo ja tervehdin tätä.
"Moi. Sori et oon myöhässä, nukuin liian pitkään", sanoin ja irvistin samaan aikaan.
"Ei se mitään, pääasia et kuitenkin edes tulit."
Maria hymyili minulle
"Hyvä, tuletko?" sanoin kaverilleni ja lähdin
kävelemään pitemmälle puistoon.
Maria juoksi perääni ja otti kädestäni kiinni,
olimme olleet todella hyviä ystäviä tarhasta
asti, jopa parhaat. Kävelimme puiston taaimpaan “nurkkaan” ja levitimme vilttimme sinne.
Sara Virtanen, 8 VKU2 .
Asetimme eväät viltille ja istuimme siihen.
Juttelimme niitä ja näitä ja nauroimme paljon. Päätimme jättää tavaramme siihen ja menisimme kävelemään. Ottaisimme tietenkin
puhelimet, avaimet ja kaiken muun tärkeän
mukaan. Ei minua haittaisi, jos vilttini viedään, mutta kaikki edes vähän arvokaskin.
Nousimme ylös ja siistimme itsemme ruohosta. Nurmi oli kai vasta leikattu ja sen takia hyvin märkä ja muutenkin sotkuista.
Tulimme kävelyltä ja huomasimme iloksemme, että tavaroitamme ei oltu varastettu.
Avasimme eväskortin ja kävimme syömään.
Syötyämme hyvää välipalaa, korjasimme tavaramme ja pakkasimme ne laukkuumme. Lähdimme rauhallisesti kävelemään kohti
puiston porttia ja ilma alkoikin jo hämärtää.
Päästyämme vihdoin bussiasemalle odottamaan bussia, joka lähtisi asemalta sinne, minne me menisimme.
Nea Ilonen 6B
25
Tupakointi ei suinkaan osoita
rohkeutta tai aikuisuutta, vaan
kyvyttömyyttä sanoa ei.
Noin joka neljäs 16-18-vuotias polttaa tupakkaa päivittäin. Syy siihen on yleensä kavereiden tupakointi ja halu liittyä porukkaan.
Myös vanhempien ja sisarusten tupakointi vaikuttaa valinnan tekoon. Tupakan myynti ja
luovuttaminen alle 18-vuotiaille on laitonta.
Monet eivät silti uskalla kieltäytyä tupakasta,
koska pelkäävät tulevansa hylkiöiksi ja menettävänsä kaverinsa.
Kun nuori aloittaa polttamisen, hän ei ilmeisesti ajattele, millaista loppuelämä tulee
olemaan. Sitä samaa nuoruusiän porukkaa
tuskin enää on, mutta tupakoija kärsii nikotiiniriippuvuudesta, tupakkayskästä ja ehkä
myös keuhkosyövästä. Verisuonet supistuvat
ja hapenottokyky huononee. Tupakoinnista ei
siis seuraa mitään muuta hyvää kuin muutaman vuoden ystävyys toisten polttavien nuorten kanssa.
Nuoret kuvittelevat olevansa kovia ja rohkeita, kun polttavat. Minusta tupakointi ei todellakaan osoita rohkeutta vaan itsepuolustuskyvyttömyyttä, koska he eivät uskalla sanoa "ei".
Tupakointi myös rumentaa. Se aiheuttaa
iholle epäpuhtauksia ja lisää aknea. Siksi ihmettelen, mikä siinä varsinkaan tyttöjä houkuttelee. Kuulin kerran, kun ikäiseni tupakoiva tyttö kehui tupakan laihduttavan. Onhan se totta, koska tupakka vie ruokahalun.
Mutta se ei ole hyvä asia kasvavalle nuorelle,
eikä hänellä edes ollut mitään syytä laihduttaa.
26
En vastusta pelkästään nuorten tupakointia, vaan myös vanhempien. Kun kysyn jolta-
Joanna Joas 2010. Tupakka tappaa. Grassrootsarjakuva, kuvituskurssi.
kin vanhemmalta tutultani, miksi hän aloitti
tupakanpolton, vastaus on, että se oli silloin
muotia. Nykyäänkin sen sanotaan olevan hienoa ja tyylikästä, vaikka kaikki tietävät sen
vaarat. Koulussa ainakin on mielestäni tarpeeksi tietoa tupakan haitoista, eli sitä ei ainakaan voi syyttää. Valinta on kuitenkin nuoren
oma. Jos kieltäydyt, kun joku tarjoaa tupakkaa, eikä hän sen jälkeen halua enää olla kaverisi, tiedät ansaitsevasi oikeita ja parempia
ystäviä. Kaverit, jotka haluavat vaarantaa terveytesi, eivät ole oikeita ystäviäsi.
Nuorethan katsovat myös paljon televisiota
ja näkevät mainoksia tupakanpolton lopettamista auttavista tuotteista. Eivätkö he edes siitä ymmärrä, että lopettaminen tulee olemaan
vaikeaa? Monet vanhemmat ihmiset onneksi
edes yrittävät lopettaa tupakoinnin ja useat
ovat siinä myös onnistuneet. Tupakointi ei
myöskään vahingoita pelkästään heitä, vaan
myös lähistöllä olevia, jotka joutuvat hengittä-
tämään savua. Myös tupakkapelloilla työskentelevät lapset joutuvat käsittelemään tupakanlehtiä päivittäin.
Eivätkö nuoret voisi hankkia jonkin vähemmän vaarallisen tavan, joka yhdistäisi heitä? Jos sen pitää olla jollain tavalla haitallista
ja terveyttä vahingoittavaa, mikseivät he joisi
vaikka limsaa? Se on huonoksi hampaille ja aiheuttaa reikiä, mutta ei silti tuhoa keuhkojamme. Sano siis rohkeasti "ei" tupakalle, koska
kyseessä on tulevaisuutesi, etkä todennäköisesti halua pilata sitä pahanmakuisilla ja haisevilla pienillä kääröillä.
Miisamaria Leinonen 2010. Cannattaisiko sanoa ei?.
2010. Grassroot-sarjakuva, kuvituskurssi.
5B luokkalaisille kävi kuin laulavalle lintukoiralle Elina Karjalaisen Uppo-Nalle-kirjoissa: alkoi
vain niin kovasti runottaa, että
syntyi oikein kirja.
5B:n Runokirja
5B -luokka aloitti runokirjan kirjoittamisen
opettajansa Margit Sakin johdolla jo syksyllä
2009. Kirjaa kuvitettiin ja kirjoitettiin yksin ja
ryhmissä. Opettajien lomautukset kuitenkin
katkaisivat projektin kuukaudeksi, mutta sen
jälkeen homma alkoi taas luistaa.
Jokainen oppilas kirjoitti ainakin kaksi runoa. Nopeimmat ehtivät tehdä useammankin.
Jokaiselta kirjoittajalta tuli ainakin 1-2 runoa
julkaisuun. Kirjaa painettiin yhteensä 400
kappaletta. Rahoitukseen saatiin apua joidenkin oppilaiden vanhempien yrityksiltä.
Runokirjan julkistamistilaisuus pidettiin
Huutjärven koululla 23.11. 2010. Luokan oma
bändi, Jukka-Pekka Putkosen johtamana
esiintyi tilaisuudessa. Julkistamistilaisuudessa oli myös kahvio, arvontaa ja taidemyyntinäyttely. YES-keskuksen projektipäällikkö piti
vielä puheen yrittäjyydestä.
27
Yllä: Evgenia Golantin Äiti ja muki ja Riitta Streilin Klovni. Viereisellä sivulla: Ossi Rosenbladin metsämaisema
ja Jon Oscar Estin merimaisema. Valokuvat Tuula Huittinen.
Tavallisesti kunnan julkisiin
tiloihin hajasijoitetut taideteokset
joutuivat kirjaston näyttelyssä
yhden kriitikon ja kahden
viidesluokkalaisen armottomaan
syyniin.
Marraskuussa tarjoutui kuvataipajassa oiva
tilasiuus tutustua kunnan omistamaan taiteeseen kirjastoon avataun kokoomanäyttelyn
puitteissa.
Taiteen arviointi on aina vaikeaa. On helppoa sanoa hyvä tai huono, mutta on ihan toinen juttu perustella sanomaansa. Miksi jokin
työ miellyttää tai ei miellytä on hyvin yksilöllinen juttu. Meitä oli arvioimassa kolme: opettaja ja kuudesluokkalaiset Artturi ja Roope.
28
Artturin ylivoimaiseksi suosikiksi kipusi
yksi Pyhtään kunnan uusimmista hankinnoista, monessa paikassa tunteita herättänyt Evgenia Golantin Äiti ja muki. Muki ei Artturin
mielestä ollut kaksisesti maalattu, mutta ”jättiläisäiti on parasta”. Siinä on värikkyyttä ja
mielikuvitusta on käytetty reilusti eikä mitään
ei ole jätetty kesken. Kaikenkaikkiaan mielettömän hieno taulu. Kuvataidekriitikkona minun on helppo yhtyä Artturin kantaan.
Roopen mielestä näyttelyn paras taulu puolestaan on Erkki Halmeen Kuja, jonka rauhoittavia värejä hän jaksaa mielikseen katsella.
Halmeen suoraviivainen muotokieli on tasapainoista ja turvallista.
Myös Artturi piti Erkki Halmeesta, tosin
hänen mielestään Jon Oscar Estin neljäkymmentäluvun merimaiseman perinteinen, nähtyyn maisemaan tukeutuva kieli oli kiehto-
vampaa.Varsinkin kun aihe käsittelee merta,
josta hän erityisesti pitää. Roope toisaalta vierasti Estin maalauksen värimaailmaa, muttei
oikein osannut sanoa, mikä siihen on syynä.
Uudempaa maisematuotantoa edustavat
Jean-Erik Kullbergin leveällä, harmaantuenella laudalla kehystetyt, väreiltään kuluneen näköiset maaseutumaisemat. Artturi kuvasi niitä
hauskalla uudissanalla ”peltoisia”, metsästysmaiseman ja aidon näköisiä.
Hyvin todentuntuisena pidettiin myös Ossi
Rosenbladin talvista metsää. Venäläisen maisemamaalarin metsäaiheen pojat puolestaan
kokivat kuin lapsen tuhertamaksi ja liian kirkkaaksi. Voimakas punainen puiden rungoissa
on poikien mielestä häiritsevää.
Pyhtääläisen ekspressionistin, Merita Koskimiehen, kasvotutkielma jakoi mielipiteitä. Sen
raju väritys koettiin tummana, mutta mielenkiintoisena ja villi muotokieli hauskana, mutta
lapsellisena. Pojat miettivät onko se kenties
sormin, tai sormiväreillä maalattu?
Ilmeisesti pojat tavoittavat Koskimiehen taiteen keskeiset ulottuvuudet. Kriitikkona sanoisin, että jos jotakin, varsinkin ekspressiivistä
taidetta, sanotaan ”kuin lapsen tekemäksi”,
se ei mielestäni useinkaan ole puute vaan ansio.
Itse arvostan Mari Sihvosta ja Feodor Porokaraa akvarellisteina, mutta nuoret kriitikkoni
lyttäävät kummankin laimeana ja kehnonpuoleisena. Ehkä tässä on kyseessä ikäkausiero,
mene ja tiedä. Eräs toinenkin kestosuosikeistani, Helena Kalke, kokee myös tylynpuoleisen kohtelun nuorten kuvainraastajain ankarassa käsittelyssä.
Riitta Streilin kevysti Marc Chagall tai Alice
Kaira-vaikutteinen Klovnikaan ei kovin hyvin
pärjää kilvassa, vaikka sen sadunhohteisuutta
ja taidehistoriallisia aspekteja yritän tuoda
esille. Sen sijaan Kristiina Tohmon Holvista
pojat pitävät. Sen arvoituksellinen syvyysvaikutelma on hyvä ja kokonaisvaikutelma arkkitehtonisen kaunis.
Tuula Huittinen
Artturi Mäkinen
Roope Karlsson
Pyhtään taidekokelmat. Pyhtään kirjaston
monitoimitila. Marraskuu 2010.
29
Annina Elomaa, Wilhelmiina Renlund, Miisamaria Leinonen ja Anni Kottila Charles Sandisonin voittajateoksen
sisällä. Valokuva Tuula Huittinen.
Kahdeksasluokkalaisten
taideretki läpi tuulen ja tuiskun
peililasista ja värillisistä
nauhoista koottuun
todellisuuteen.
08.12.2010 Huutjärven koulun kahdeksasluokkalaiset valinnaisen kuvaamataidon ja/tai
kuvaamataitokurssien valinneet oppilaat pääsivät päiväretkelle Helsinkiin, nykytaiteen
museo Kiasmaan. Kiasmassa oli tarkoitus tutustua Järjestetty juttu- ja Ars Fennica näyttelyihin. (Ars Fennica on merkittävä suomalainen kuvataidekilpailu.)
Matkat kuljettiin bussilla. Valvojina retkellä toimivat Ryota Omura, Markku Auranen ja
Tuula Huittinen.
30
Kahdeksasluokkalaisten päivä alkoi kello
yhdeksältä. Bussimatkalla Helsinkiin oppilaat
söivät koululta saatuja eväitä: sämpylöitä ja
mehuja.
Helsinkiin bussi saapui melkein puoli tuntia aikataulustaan jäljessä huonon säätilan
johdosta. Perille päästyä oppilaiden piti kiirehtiä Kiasman opastettuun kierrokseen, joka alkoi puoli kahdeltatoista. Opastus kesti noin
tunnin, jonka aikana syvennyttiin hiukan itse
rakennukseen, Kiasmaan, Järjestetty juttu- ja
Ars Fennica –näyttelyyn.
Kiasmassa heille jaettiin tehtävämoniste,
jossa oli kaksi tehtävää. Ensimmäisessä tehtävässä piti valita yksi teos, joka herätti mielenkiinnon. Sen jälkeen piti arvioida ja tulkita
teosta, kuten miettiä mikä teoksessa kiinnostaa ja miten teos on sommiteltu ym.
Toisessa tehtävässä piti valita omasta mielestä Ars Fennica-näyttelyn voittaja Markus
Konttisen (taidemaalari), Jorma Purasen (valokuvaaja), Anne Koskisen (kuvanveistäjä),
Jaakko Niemelän (kuvataiteilija) ja Charles
Sandisonin (kuvataiteilija) teoksista. Näyttelyn ”oikea” voittaja ilmoitettiin jo aikaisemmin, ja siksi paljastui Charles Sandison.
Opastuksen päätyttyä oppilaat kiersivät
omatoimisesti näyttelyissä ja täyttivät tehtävämonisteitaan.Varttia yli yksi Huutjärven koulun väki siirtyi takaisin bussiin, jossa oppilaat
palauttivat tehtävämonisteensa Tuula Huittiselle. Helsingistä lähdettiin puoli kaksi ja takaisin koululla oltiin kello kolme. Tämän
jälkeen koulupäivä päättyi.
Tässä hiukan kartoitusta tehtävämonisteiden vastauksista. Oppilaiden mielipiteiden kirjo oli valtava, mutta myös heidän mielestään
Charles Sandison oli ehdoton Ars Fennican
voittaja. Järjestetty juttu -näyttelyssä eniten
huomiota ja kiinnostusta herätti ruotsalaisen
Jacob Dahlgrenin teos, The Wonderful World
of Abstraction. Sen lukuisien värillisten nauhojen muodostamaan kolmioon pystyi itsekin
sujahtamaan sisälle.
Onni Karttunen 8A
Tähtitaivas
Kun illalla katson tähtitaivaalle,
niin tähdet paljon valoa tuovat mulle.
Kun mietin minkälaisia tähdet ovat,
ne mieleeni saa ajatukaset somat.
Miten tähdet ovat syntyneet?
Tietääkö ne mihin ovat ryhtyneet?
Päivällä pitää piilossa olla,
kun ilta tulee ne katsovat ylhäällä tuolla.
Miten ne illalla sinne pääsee?
Sammuuko ne päiväksi?
Tunteeko ne olonsa väkeväksi?
Mutta aina ne illalla näämme,
vaikka minkälainen olisi säämme.
Roosa Kuitunen 5B
5B:n Runokirja
Ystävyyden räppi
Ystävät on tärkeitä,
vaikka joskus törkeitä.
Ystävälle ei huutaa voi,
muuten sen korvissa kauan soi.
Ystäväräppi, ystäväräppi
tää on ystäväräppi!!!
Jenna Puhakka, Iida Lindholm ja Iida
Kallunki 5B
5B:n Runokirja
Ruotsalaisen Jacob Dahlgrenin teos The Wonderful
World of Abstraction. Valokuva Tuula Huittinen.
31
3B -luokan
oppilaat
ovat
suunnitelleet
ja tehneet
mieleisensä
pipot talven
pakkasiin.
Aukeaman kuvat ja teksti: 3B ja 6A opettajineen, sivunvalmistus Saku Viinanen, Ebba Kaurio ja Suvi Ylönen.
Lämmin, värikäs ja iso tupsu =
tämän talven pipomuoti.
Kallo kannattaa suojata pipolla, koska päänupin kautta haihtuu huisisti lämpöä. (Koululainen 11/2011)
Maaliskuun loru:
Talvi otteensa päästää, kylmiltä kouriltaan
säästää.
Siis paiskaa keväälle kättä, tartu siihen empimättä.
Anna auringon kutittaa, piposi alle kurkistaa.
Jopa alkaa naurattaa, pajunkissatkin kikattaa.
Räystäät vettä kippaa, leikittäisiinkö hippaa.
- Kati Söderberg3B -luokan oppilaat suunnittelivat ja tekivät
itselleen pipot, joilla he selviävät kovimmistakin pakkasista.
32
3B -luokka ulkona pipojensa kanssa.
6A teki kuviksen tunnillaan elo-/syyskuussa tämän näköistä
luontotaidetta.
33
Toimittajan
oma Flick Trix pyörä, josta poljin irronnut ja
rengas vaihdettu. Taustan akryyliteos: Manu
Hämäläinen 8E.
Kuva Saku Viinanen
Tässä muutamia sattumia koulun
oppilaiden lukuisista hauskoista
harrastuksista...
NETTIPELIT
Nettipeleistä 4-5 -luokkien pojilla suureen
suosioon päässyt nettipeli on Ikariam.
Pelillä on suuri määrä pelaajia. Eikä vain koulusta! Ikariamissa on kolme serveriä: Alpha,
Beta ja Gamma. Suosituimmalla serverillä
Alphalla pelaajia on yli 3000, ja koko ajan tulee lisää. Ikariamin tavoite on rakentaa kaupunkeja ja rakennuksia, perustaa liittoumia ja
liittyä niihin. Muistuttaa vanhaa Roomaa, ja
joka saari palvoo omaa jumalaansa. Peliä voi
pelata lähes millä tahansa kielellä.
KERÄILYESINEET
Näitä esineitä alakoulu kerää:
34
Tech Deck
Miniskeittilaudat ovat saavuttaneet suursuosion alakoulun puolella, sillä niitä meinaa näh-
dä melkein joka paikassa. Niillä on hauska
leikkiä, eikä käyttäessä tarvitse kypärääkään!
Flick Trix
Pienet BMX -pyörät ovat nekin olleet muodissa, mutta vain vähän aikaa. Merkkejä on monta, esimerkiksi Mongoose, jonka paketista voi
hyvällä tuurilla löytää värilliset pyörät, ne
ovat yleensä mustat.
Superpallot
Nämä esineet ovat suosiossa enemmän tyttöjen keskuudessa. Superpallothan eivät esittelyjä kaipaa, koska kaikkihan tietävät mitä ne
ovat tai mitä niillä tehdään.
Top Model
Näitäkin piirtokansioita keräävät vain tytöt.
Sivuilla on malleja, joita voi kopioida ja muokata, kertoi asiasta haastateltu Kia Heiskanen.
TIETOA
SKEITTAUKSESTA
Kun opettajat olivat pieniä, rullalautoja oli vain Tupulla, Hupulla
ja Lupulla. Nyt skeittaus on on
tuttua lähes kaikille teini-ikäisille.
Rullalautailu aloitettiin yhdysvalloissa 1950luvulla. Modernin skeittauksen yksi tunnetuimpia nimiä ja kehittäjiä on vuonna 1968
syntynyt kalifornialainen Tony Hawk.
Skeittilauta koostuu kolmesta eri osasta,
laudasta, trukista ja pyöristä. Eri lautoja ovat
elementit, mooset, enjoy ja esimerkiksi heikompilaatuiset markettilaudat. Myöskään kypärää skeittarin ei kannata - oman turvallisuutensa takia - varusteistaan unohtaa
Sarjakuvan "Tahdonvoimaa" on tehnyt Maria
Häärä 8B -luokalta.
Kesälomalla koulun urheilukentälle ja sen
vieressä olevalle parkkipaikalle järjestää Pyhtään Yritys erilaisia urheilulajeja, joista muutamia ovat esimerkiksi jalkapallo ja pesäpallo.
Pienemmille on tarjolla eräänlainen sekoitus
eri lajeja ja pelejä.
Koulurakennuksessa voi myös harrastaa urheilulajeja, esimerkiksi salibandya. Liikuntatunneillakin näitä lajeja on ohjelmassa. Vapaaaikanaan oppilaat saattavat käydä hiihtämässä
tai luistelemassa, tai laskemassa mäkeä. Koulussa voi välitunnillakin harrastaa jotakin. Pihalla voi pelata jalkapalloa, koripalloa tai kesällä skeitata.
Saku Viinanen
Temppuja, joita laudalla voi tehdä, ovat esimerkiksi kickflip, 360 astetta, ollie, heelflip,
pop shove-it, varial kickflip. Tempuissa on kivaa vauhti ja liike. Temppuja joutuu harjoittelemaan paljon.
Nuorten skeittivaatteita ovat skeittikengät,
iso huppari ja shortsit. Nuorten mieleisimpiä
skeittauspaikkoja ovat rampit ja skeittihallit.
Lähin skeittihalli löytyy Kotkasta ja ulkoilmaramppi tutusti Huutjärven koulunpihalta.
Valtteri Taponen
Koulun rampit, puolet koripallokenttää sekä jalkapallokentän laitaa tammikuussa. Kuvassa Santtu
Tervonen, Daniel Ibragimov, Ville
Ihalainen ja Jere Ahola.
Kuva: Saku Viinanen.
35
Kuvassa
Roosa
Luukkanen ja
Sharon
Danielsbacka,
jotka
harrastavat
ratsastusta.
"Siinä saa liikuntaa ja näkee
ystäviä"
Toimitus haastatteli viittä oppilasta
näiden harrastuksista. Kaikille esitettiin
samat kysymykset:
36
Sharon Danielsbacka & Roosa Luukkanen
ovat parhaita kavereita, jotka harrastavat
ratsastusta. Haastattelussa kävi ilmi, että he
ovat monesta asiasta samaa mieltä.
1.R: Kahdeksan vuotta
S: Kolme vuotta
2.R&S: Riippuu hevosesta
3.R: Hevosten kanssa oleminen
S: Kun saa ratsastaa
4.R&S: Tippuminen
5.R&S: Pakolliset kypärä, hanskat, kannalliset
kengät, ja vapaaehtoisia housut, raippa,
kannukset ja turvaliivi.
6.R&S: Yleensä ei ilmene mitään ongelmia.
7.R: Kerran viikossa
S: Joka toinen viikko
8.R&S: Kaikille, erityisesti niille, jotka pitävät
hevosista ja ratsastuksesta
9.R: Aloita talutustunneilla
S:Muista, että ratsastus on kallista ja aloita
helpoista harjoituksista.
10.R&S:Ratsastus on ihanaa ja monipuolista.
Se kehittää tasapainoa.
Nuutti Heikkilä harrastaa innokkaasti
laskettelua, ja suosittelee sitä muillekin
innostuneille.
1.4-5 vuotta
2.Minulle ihan helppoa, kun olen harrastanut
niin kauan. Aluksi vaikeaa.
3.Kavereiden kanssa olo, ja vapaa-ajan vietto.
4.Ei oikein mitään, paitsi melko kallista.
5.Sauvat, sukset, monot, lasketteluvaatteet,
kypärä ja laskettelulasit.
6.Välineitä voi mennä rikki.
7.Melkein joka toinen viikko, välillä enemmän.
8.Sellaiselle, joka huomaa kokeiltuaan
osaavansa lasketella. ”Hyvälle tyypille”
9.Rohkeasti mäkeen! Jos olet nuori,
kannattaa ottaa tunteja.
10.Ei muuta.
tekee mieli.
8.Sellaiselle, joka on kiinnostunut
orkesterimusiikista, sekä on tunnollinen ja
kärsivällinen.
9.Älä osta heti omaa torvea, vaan lainaa
sellainen, koska ne ovat todella kalliita: n.
500-5000 e.
Oma torveni maksoi 1500e.
10.Musiikkiopistossa joutuu myös teoriaan,
jos ottaa torvensoiton.
Eedit Grönholm
Julia Siipo harrastaa kuulantyöntöä ja
Nuutti Heikkilä
Eedit Grönholm harrastaa baritonitorven
soittoa. Hän antoi taidokkaan soittonäytteen
toimitukselle haastattelun yhteydessä.
1.1½ vuotta.
2.Se on helppoa, jos sen osaa.
3.Orkesterissa soittaminen, yhtelöllisyys, se
kun tuntee kuuluvansa johonkin ja itse nauttii
siitä.
4.Opettelu vie aikaa.
5.Torvi, suukappale, tuki ja nuotit. Suuressa
orkesterissa myös korvatulpat ovat
tarpeelliset.
6.Jos ei jaksa harjoitella tarpeeksi, tulee
ongelmia. Suuressa orkesterissa voi tulla
kuulo-ongelmia.
7.Harjoittelen joka päivä, esiinnyn yleisölle n.
kerran kuukaudessa, mutta välillä useammin.
Harjoittelen kotona pääasiassa silloin, kun
VPK:ta. Valitettavasti häneltä ei herunut
kuvaa.
1.V:3 vuotta
k:1½
2.V&k:Vaikeaa, mutta kun harjoittelee niin
helppoa.
3.V&k:Saa liikuntaa ja näkee ystäviä.
4.Ei ole mitään huonoa.
5.V:Ei tarvitse omia varusteita, niitä voi
lainata VPK:n tiloista.
k:Kengät sekä ulko- ja sisävaatteet paikasta
riippuen.
6.V:Tulen kanssa voi sattua jotain, muttei
pitäisi jos on varovainen.
k:Revähdykset yms.
7.V&k:Kerran viikossa.
8.V&k:Kaikille.
9.VPK ei maksa mitään.
10.Ei muuta.
37
Edessä: Patrick Grahn, takana: Teemu Mikkola. Kuva: Ville Elomaa
Huutjärven koulusta löytyy
monta liikunnan ystävää.
Harrastusmahdollisuuksia onkin
paljon tarjolla, sillä koulullamme
järjestetään runsaasti ohjattua
liikuntaa.
Huutjärven koulussa liikutaan aktiivisesti.
Vuosittain järjestetään monia urheilukilpailuja mm. hiihto-, yleisurheilu- ja juoksukilpailuja sekä liikuntapäivänä kisattava salibandyturnaus. Vuoden 2011 salibandyturnauksen
voitti 8b luokka. Hiihtokilpailuissa ensimmäiseksi sijoittuneita ovat esimerkiksi alakoulusta Fiia Majander, Markus Etholen, Kiia Tervonen, Hanna Sopanen ja Markus Salo sekä yläkoulusta Jenni Marttila, Eetu Kujala ja Elina
Marttila.
38
Koulun ulkopuolella järjestetyissä hiihtokilpailuissa on menestynyt mm. Nea Katajala,
joka voitti KLL-mestaruuden hiihdossa viime
talvena. Hän myös sai omassa sarjassaan hiihdon SM-kisoissa kultaa ja hopeaa.
Syksyllä 2010 järjestetyissä yleisurheilumestaruuskilpailuissa 15-vuotiaiden tyttöjen
100 metrin juoksun voitti Suvi Ylönen ja 400
metrin juoksun Nea Katajala. Muita yleisurheilulajien voittajia ovat mm. Julia Siipo (kuula), Miisamaria Leinonen (pituus), Tatu
Puhakka (keihäs), Ida Virolainen (kuula), Elli
Mansikka (pituus)ja Mikael Långvik (keihäs).
Vuoden 2010 No Hätä kilpailun voittivat
Lefa Alevyzakis, Konsta Kosonen ja Johannes
Liimatainen.Voittajajoukkue pääsi Haminassa
pidettävään lisäkoulutukseen ja huhtikuussa
hyrriä edustava Setälä menestyi parinsa
Roope Antilan kanssa Tampereella pidetyissä
vakiotanssin kilpailuissa, tullen alle 19vuotiaiden sarjassa neljänneksi. Hyvä Liisa!
pidettävään lisäkoulutukseen ja huhtikuussa
pidettävään aluekarsintaan Kouvolassa.
Tanssikin on urheilua, vaikkei sitä aina
välttämättä muistakaan. Ja koulussammehan
on oikea tanssimestari Liisa Setälä. Kotkan
Vasemmalla: Tomas Töyrylä, oikealla: Teemu Perlinen. Kuva: Ville Elomaa.
Kuvassa yllä vasemmalla: Nea Katajala (kuva: Tuula Huittinen) ja kuvassa yllä oikealla: Liisa Setälä (kuva:
Kotkan Hyrrät).
39
Raija Halsaksen luokka
2 A kävi viime talvena
eläintilalla.
Eläintilan lampaita ja koulun
pipopäitä.
Kävimme katsomassa villasikoja ja lampaita.
Retki tehtiin 17.3. torstaina. Tilan emäntä Silja
Hartikka kertoi eläimistä ja niiden hoidosta.
Saimme harjata Suomessa harvinaisia villasikoja. Lampaat olivat arkoina eläiminä vain katseltavia, mutta kissa ei meitä kummemmin
pelännyt. Se antoi armollisesti silittää itseään.
Koulussa sitten piirsimme ja kirjoitimme tästä
mukavasta vierailusta.
Raija Halsas ja 2 A:n oppilaat
Tiesitkö, että lampaita voi liisata?
Helsingin Sanomat 23.4.2011 kertoo:
-Lampaita pitää olla vähintään kolme. Ne siirretään "sijaiskotiin" noin kolmeksi kuukaudeksi.
-Lauman määrä vaihtelee laitumen koon ja
ravinnon määrän mukaan.
-Kasvattajan ja leasing-lampaiden ottajan tulee tehdä kirjallinen sopimus, jossa mainitaan kaikki vastuukysymykset.
-Lampaan omistaja huolehtii kuljetuksesta ja
eläinten vakuutuksista.
-Ottaminen sinällään ei maksa mitään.
2 A näki eläintilalla villasikoja ja lampaita.
40
Sivun taitto: Saku Viinanen
Piirretty lammas värittänyt Saku Viinanen.
Peruskoulun loppuminen on
jonkin elämänvaiheen päätös,
saavutus tai jopa helpotus.
Ensimmäinen koulupäivä. Haluan kuunnella opettajaa, haluan oppia kirjoittamaan
oman nimeni siistillä käsialalla, haluan saada
uusia kavereita, haluan kertoa opettajalle oikean vastauksen. Nyt, jätän tuon kaiken. Haluan pois. Vai haluanko sittenkään?
Uskon, että monelle 9.-luokkalaiselle peruskoulun loppuminen on jonkin elämänvaiheen
päätös. Toiselle se on saavutus. Kolmannelle
helpotus. Minulle itselleni se on tuo viimeinen. Ehkä? Olen saanut tarpeekseni päivistä,
jotka alkavat yhdeksältä aamulla ja loppuvat
kolmelta, päivistä jolloin haluaisit matematiikan tunnin sijasta levätä auringonpaisteessa
ulkona, päivistä kun olet liian väsynyt pitämään kynää kädessä.
Voisin sanoa, että olen peruskoulun asiantuntija. Me kaikki 9. luokkalaiset olemme.
Olemmehan viettäneet koulussa puolet elämästämme. Koulussa olen itse oppinut kuuntelemaan ja arvostamaan muita ihmisiä,
kantamaan vastuuta, ja miettimään, mitkä
asiat elämässä ovat tärkeitä. Vaikka kaikki nämä yhdeksän vuotta ovat olleet raskaita, olen
kuitenkin ymmärtänyt, että kaikella tällä on
ollut tarkoituksensa.
Kaikki meistä 9. luokkalaisista olemme hakeneet jo eri jatkokoulutuspaikkohin. Itse mietin kauan, ennen kuin päädyin lukioon.
Monet vanhemmat ystäväni usein jauhavat:
”Älä tuu lukioon, siel on tosi rankkaa.” No, lukio on kuitenkin minulle se ainoa vaihtoehto,
koska en tiedä, mikä haluaisin olla isona. Pohdin kauan, miten määritellään iso. Milloin ihminen oikeasti on iso? Ehkä sitten olen iso,
kun ymmärrän mitä sana ”iso” kokonaisuudessaan sisältää.
Olen kysellyt ystäviltäni, miten he suhtautuvat siihen, että kohta kävelemme koulun ovesta ulos, emmekä enää tule takaisin seuraavana syksynä. He ovat vastanneet: ”Onhan se
haikeaa, mutta kyllä sitä on odotettu pitkään”.
Olen täysin samaa mieltä. On vaikeaa lähteä,
mutta samalla helpotus. Me olemme tehneet
sen. Me olemme suorittaneet loppuun sen,
minkä olemme yhdeksän vuotta sitten aloittaneet. Kuin kirja, jonka on juuri saanut luettua
loppuun. Vihdoin.
Mieleen tulee 5. luokan leirikoulu. Rikoimme ikkunan, itkimme melkein kaikki, mutta
oliko hauskaa? No oli! Pian 4.5 lähdemme
kaikki ”ysit” omiin suuntiimme, kyyneleet poskilla, hymy korvissa.
Ysiluokkalainen
Karoliina Koivula 2010. Emmu, hommage á Vermeer.
Akryyli.
41
42
43
Aurinkoista kesää!