Elintarvikestrategian luonnos –Ruokamaa Pohjanmaa 2015–2020
Transcription
Elintarvikestrategian luonnos –Ruokamaa Pohjanmaa 2015–2020
Elintarvikestrategian luonnos –Ruokamaa Pohjanmaa 2015–2020 Ruokamaa Pohjanmaan elintarvikestrategia 2015–2020 Julkaisija: Elintarvikestrategiahanke Matriket Österbotten – Ruokamaa Pohjanmaa, Ab Företagshuset Dynamo Yritystalo Oy, Närpesvägen 2, 64200 NÄRPIÖ. Ulkoasu: NN Kuvat: NN Paino: NN 2 Sisällysluettelo JOHDANTO .......................................................................................................................... 4 NYKYTILANNE ..................................................................................................................... 5 TOIMIJAT ................................................................................................................................ 5 TUOTANTO ............................................................................................................................. 6 MISTÄ POHJANMAA TUNNETAAN?............................................................................................ 9 POHJALAISEN RUOKAJÄRJESTELMÄN VAHVUUDET, HEIKKOUDET, MAHDOLLISUUDET JA UHAT....10 ARVOT − POHJANMAAN RUOKA ON PUHDASTA, REHTIÄ, AITOA JA REILUA ...........10 VISIO − ”MÄREHTIMISESTÄ” TEKOIHIN...........................................................................11 KEHITYKSEN PAINOPISTEET JA AVAINTOIMENPITEET ................................................11 ASIAKAS ...............................................................................................................................11 SAATAVUUS ...........................................................................................................................11 LISÄARVO ..............................................................................................................................12 OSAAMINEN ...........................................................................................................................12 TUOTEKEHITYS JA ISÄNNYYS ...................................................................................................12 OSAAVA TYÖVOIMA ................................................................................................................12 MARKKINOINTI JA VIESTINTÄ....................................................................................................13 ALKUPERÄ ............................................................................................................................13 VERKOSTO ............................................................................................................................14 RUOKAKULTTUURI .................................................................................................................14 KESTÄVYYS ...........................................................................................................................15 KOKEILUEHDOTUKSET – THINKING BY DOING NOW HOW! .........................................16 UUSIA MAHDOLLISUUKSIA ......................................................................................................16 NÄKYVYYS ............................................................................................................................16 TAPAHTUMAT ........................................................................................................................16 LOPPUSANAT.....................................................................................................................16 LÄHTEET.............................................................................................................................16 3 Johdanto Elintarvikestrategiahankkeessa on vuoden 2014 aikana kerätty tietoa pohjalaisten ruokatoimijoiden, tuottajien, jalostajien, jakelijoiden ja kuluttajien nykytilanteesta, tulevaisuuden visioista ja osaamisesta. Aineisto kerättiin haastattelujen, työryhmien, seminaarien ja kyselylomakkeiden avulla. Aineistosta koostettiin Ruokamaa Pohjanmaan elintarvikestrategia, jonka tärkeimmät kehitystoimenpiteet esitellään tässä strategiapaperissa. Työ on ollut avoinna kaikille strategiatyöstä kiinnostuneille, ja koko maakunta on sisällytetty prosessiin. Strategian avulla johdetaan kehitystoimia seuraavan viiden vuoden aikana. Näiden oikein kohdistettujen toimenpiteiden odotetaan kehittävän myönteisesti maakunnan ruoka-alaa. Kartta: Pohjanmaan liitto Alati muuttuvassa, liikkuvassa ja kehittyvässä ympäristössä tarvitaan ketterä, joustava ja vastaanottavainen strategia, joka tarjoaa tilaa ja luo mahdollisuuksia trendien ennakointiin ja kokeiluun. Strategia ohjaa resurssien kohdentamista. Strategian toteuttamiseksi tarvitaan riittävästi resursseja, tietoa, investointeja ja yhteistyökumppaneita. Ruoka on uusi rock & roll − sen avulla voidaan välittää arvoja, mielipiteitä ja yhteiskunnallista asemaa. Ruoka ja ruokaan liittyvät asiat ovat myös hyvin tunnepitoisia. Lähiruoka, kotimainen ruoka, ulkomainen ruoka, ruoan alkuperä sekä laajamittainen ja pienimuotoinen elintarviketuotanto eriytetään, ja ne voivat joutua ristiriitatilanteeseen toistensa kanssa. Se ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, ja tämän elintarvikestrategian tuleekin toimia yhdistävänä eikä poissulkevana tekijänä. Voimme saavuttaa niin paljon enemmän tekemällä yhteistyötä. ”Vastakkainasettelu suurten ja pienten välillä ei kannata, se vie energiaa − ja antaa lisää tilaa tuonnille” (Kurunmäki, Ikäheimo, Syväniemi ja Rönni, 2012). ”Kannattava ja kestävä kotimainen raaka-ainetuotanto ja elintarvikejalostus ovat kaikkien suomalaisten etu. Monipuolisen lähituotannon säilyminen Suomen maakunnissa siirtää paikallista ruokaperinnettä tuleville sukupolville. Huomioidaan kestävä kehitys siis koko 4 ketjussa pellolta pöytään. Lähiruoka tuo työtä ja hyvinvointia, nyt ja tulevaisuudessa”. (Viitaharju, Määttä, Hakala ja Törmä, 2014) Maakunnallisen Ruokamaa Pohjanmaan elintarvikestrategia perustuu kansallisiin strategioihin ja ohjelmiin. Tässä paperissa sivutaan myös teema-alueita, joiden katsotaan olevan tärkeitä maakunnan kehitykselle vuosina 2015–2020. Maaseutuohjelman painopistealueita ovat uudistuva maatalous, kehittyvät maaseutuelinkeinot ja työllisyys sekä maaseutuväestön hyvinvointi. Kansallisen elintarvikestrategian tavoitteena ovat kuluttajalähtöisesti kasvava elintarvikeala sekä ruoan ja ruokatoimijoiden arvostuksen lisääminen. Hallituksen lähiruokaohjelma haluaa ruoka-alasta myös kuluttajakeskeisemmän ja arvostetumman alan, joka edistää paikallistalouden ja ruokakulttuurin työllistävyyttä ja kehitystä. (Maaseutuohjelma, Huomisen ruoka, Kansallinen elintarvikestrategia, Hallituksen lähiruokaohjelma: Lähiruokaa − totta kai!) Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomessa syötävästä ruoasta noin 80 prosenttia on Suomessa valmistettua ja raaka-aineet ovat myös suurelta osin (65 prosenttia) kotimaisia. Lähiruoan osuus on arvioiden mukaan kahdeksan prosenttia, mutta käytettävissä ei ole tarkkoja lukuja ja vaihtelu on suurta maakunnittain. Kotimaisen tuotannon ja jalostuksen kasvattaminen tuonnin lisäämisen sijaan hyödyttää koko maata, ja lähiruoka on tärkeä osa Suomen myönteistä kehitystä. (Kurunmäki, Ikäheimo, Syväniemi ja Rönni, 2012) Pohjanmaan elintarvikeyritysten mielestä kuluttajien kasvava kiinnostus lähiruokaa kohtaan on merkittävin kehitystekijä seuraavan viiden vuoden aikana. Lisäksi asiakkaiden kiinnostus luonnonmukaisesti tuotettuja, korkealaatuisia, terveellisiä, lisäaineettomia ja tuoreita elintarvikkeita kohtaan vahvistuu. Asiakkaiden odotetaan tulevaisuudessa olevan yhä kiinnostuneempia ruoan alkuperästä. Monet haluavat myös kannattaa pienten yritysten toimintaa. (Viitaharju, Määttä, Hakala ja Törmä, 2014) Nykytilanne Nykytilanneanalyysin aineisto on kerätty Pohjanmaalla vuonna 2014 järjestettyjen haastatteluiden, kyselyjen, työryhmien ja seminaarien avulla. Tilastot on saatu kansallisista ja avoimista tietokannoista. Toimijat Strategiatyön perustana on 4R-toimintaryhmä: ruoantuottaja, ruoanjalostaja, ruoanjakelija ja ruoankuluttaja. Tilastokeskuksen mukaan Pohjanmaalla oli vuonna 2012 yhteensä 3883 maatalouden ja metsästyksen sekä niihin liittyvien palveluiden toimipaikkaa, 79 kalastuksen ja vesiviljelyn toimipaikkaa sekä 110 elintarvike- ja juomatuotannon toimipaikkaa. Ravintoloiden, pitopalvelujen ja baaritoiminnan toimipaikkoja oli 348. (Tilastokeskus: Toimipaikat maakunnittain ja toimialoittain vuonna 2007–2012 (TOL2008)) Vuoden 2013 lopussa Pohjanmaalla oli 180 384 asukasta (Pohjanmaa lukuina). 5 Tuotanto Maataloudella eli alkutuotannolla on suurempi vaikutus Pohjanmaan talouteen ja työllisyyteen kuin elintarviketeollisuudella. Maatalouden vaikutus on 5,8 prosenttia bruttokansantuotteesta eli noin 350 miljoonaa euroa. Elintarviketeollisuuden vastaava osuus on 5,7 prosenttia eli 340 miljoonaa euroa. Maatalous työllistää yhdeksän prosenttia ja elintarviketeollisuus neljä prosenttia. Elintarviketeollisuudessa suurin työllistäjä on lihanjalostus 1 360 henkilötyövuodella. Toisena on eläinten ruokien valmistus noin 760 henkilötyövuodella. (Viitaharju, Määttä, Hakala ja Törmä, 2014) Maatalous- ja puutarhayritykset 2013(N=3813) KASKINEN; 1 PIETARSAARI; 20 KORSNÄS; 91 LUOTO; 25 VAASA; 176 MAALAHTI; 220 NÄRPIÖ; 709 KRISTIINANKAUPUN KI; 276 MUSTASAARI; 416 KRUUNUPYY; 279 LAIHIA; 284 PEDERSÖREN KUNTA; 350 VÖYRI; 333 ISOKYRÖ; 297 UUSIKAARLEPYY; 336 Maatalous- ja puutarhayritysten määrä kunnittain vuonna 2013 (Tike, Maa- ja metsätalousministeriö) 6 Käytössä oleva maatalousmaa kunnittain vuonna 2013 hehtaaria 20 000 18 000 Vöyri 16 000 Vaasa 14 000 Uusikaarlepyy 12 000 Pedersören kunta Pietarsaari 10 000 Närpiö 8 000 Mustasaari Maalahti 6 000 Luoto 4 000 Laihia Kruunupyy 2 000 Kristiinankaupunki Syysvehnä Kevätvehnä Ruis Mallasohra Kaura Seosvilja Muut viljat Peruna Sokerijuurikas Herne Härkäpapu Rypsi Rapsi Öljy- ja kuitupellava Kumina Ruokohelpi Vihantavilja Puutarhakasvit Muut kasvit Moniv. puutarhakasvit Kasvihuoneviljely Kotitarvepuutarha 0 Korsnäs Kaskinen Isokyrö Suurin osa Työtä ja hyvinvointia! -tutkimukseen osallistuneista pohjalaisista elintarvikejalostajista jalostaa itse tuottamiaan raaka-aineita. Elintarviketeollisuus ostaa omasta maakunnasta noin 30 prosenttia raaka-aineista, kun taas hedelmien ja kasvisten jalostajat, lihatuotteiden ja muiden elintarvikkeiden jalostajat sekä myllytuotteiden valmistajat ostavat noin 90 prosenttia raaka-aineista Pohjanmaalta. Muualta Suomesta ostetaan 49 prosenttia raaka-aineista. Tuontiraaka-aineiden osuus on 21 prosenttia, ja suurin osa tuontiraaka-aineista käytetään eläinten ruokien valmistukseen. (Viitaharju, Määttä, Hakala ja Törmä, 2014) Myynnistä keskimäärin 53 prosenttia menee Pohjanmaalle. Lihanjalostajat, leipomot ja eläinten ruokien valmistajat myyvät tuotteensa pääasiassa omassa maakunnassa. Myynti muualle Suomeen on 42 prosenttia. Suurin osa siitä koostuu maitotalous- ja myllytuotteista. Niiden myynnistä yli 95 prosenttia menee oman maakunnan ulkopuolelle. Vientiin menee keskimäärin viisi prosenttia, kun viennin kansallinen taso on hieman alle kymmenen prosenttia. Muiden elintarvikkeiden valmistajat sekä kalanjalostajat vievät eniten tuotteitaan ulkomaille. Noin kaksi prosenttia elintarviketuotannosta on luomutuotantoa, jonka osuuden arvioidaan kasvavan lähelle kolmea prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tuotanto tapahtuu 7 usein luomutuotannon periaatteiden mukaisesti, vaikka tuotannolle ei ole myönnetty luomusertifiointia. Pohjanmaan elintarvikeyrittäjien tulevaisuudennäkymät ovat myönteiset, sillä 49 prosenttia yrittäjistä arvioi liikevaihtonsa kasvavan. Kasvun odotetaan olevan keskimäärin 28 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. (Viitaharju, Määttä, Hakala ja Törmä, 2014) Elintarvikkeita jalostavien yritysten määrä Pohjanmaalla (Ruoka-Suomi) Elintarvikejalostajien liikevaihto koostuu suurimmaksi osaksi suoramyynnistä, jonka osuus on 53 prosenttia. Lukema poikkeaa paljon suoramyynnin kansallisesta 12 prosentin tasosta. (Viitaharju, Määttä, Hakala ja Törmä, 2014) Reilun kulutuksen REKO-malli on Pohjanmaalla kehitetty suoramyyntimuoto, joka on saanut paljon huomiota tiedotusvälineissä ja levinnyt laajasti ympäri maan. (EkoNu) Muita suoramyynnin muotoja Pohjanmaalla ovat tilamyynti, markkinat ja torimyynti. Elintarvikejalostajat myyvät tuotteitaan eniten tukkumyyntiin (36 prosenttia) ja vähittäiskaupoille (kuusi prosenttia). Ruokapalveluiden ja yritysten osuus on viisi prosenttia. (Viitaharju, Määttä, Hakala ja Törmä, 2014) Tilastokeskuksen mukaan maakunnassa on 384 ravintoloiden ja ruokatarjoilupaikkojen toimipaikkaa. (Toimipaikat maakunnittain ja toimialoittain vuonna 2007–2012 (TOL2008)) Pohjanmaan julkisissa hankinnoissa elintarvikkeita ostetaan maakunnasta suunnilleen samassa laajuudessa kuin muuallakin Suomessa. Paikallisten tuotteiden määrän odotetaan kuitenkin kasvavan lähivuosina, mikä puolestaan lisää kotimaisten hankintojen osuutta. Muualla Suomessa suuntauksena on ulkomaisten tuotteiden kasvu. Luomutuotteiden osuus hankinnoista on pienempi kuin Suomessa keskimäärin, mutta tämänkin odotetaan kasvavan Pohjanmaalla enemmän kuin muualla Suomessa. Paikallisten tuotteiden ostoa julkisissa hankinnoissa rajoittavat pääasiassa talousarvio ja paikallisten elintarvikeyritysten vähentyminen. Hinta ratkaisee, vaikka ostajat haluaisivatkin korostaa ruoan laatua. Keittiöhenkilöstön ja päätöksentekijöiden toivotaan muuttavan asennettaan. (Viitaharju, Määttä, Hakala ja Törmä, 2014) MatriketsRia-seminaarissa todettiin, että me kaikki olemme kuluttajia. Maakunnan 180 384 asukasta (noin kolme prosenttia maan väestöstä) muodostaa myös suuren 8 kuluttajaryhmän. Kuluttajat ovat harvoin yhtä järjestäytyneitä kuin muut ruokatoimijat, mutta strategiatyöhön on silti otettu mukaan joitain kuluttajajärjestöjä ja yksittäisiä kuluttajia. Slow Food Ostrobothnia on suhteellisen uusi kuluttajayhdistys, joka keskittyy erilaisiin ruokaan liittyviin asioihin. Suomen Marttaliitto on perinteisesti keskittynyt kotitalouksiin ja tiedottanut kuluttajille muun muassa ruoasta monenlaisen toiminnan avulla. Molemmilla organisaatioilla on ollut itsestään selvä paikkansa strategiatyön yhteistyöverkostossa. Mistä Pohjanmaa tunnetaan? Kuluttajille tehtiin kyselylomaketutkimus pohjalaisesta ruoasta keväällä 2014. Kysymykset koskivat ruokaa, ruoka-aikaa, kokemuksia ja vieraanvaraisuutta. Kuluttajien mielestä puhtaat ja yksinkertaiset raaka-aineet olivat pohjalaisuutta. He mainitsivat useimmiten kalan (ahven, siika, silakka), savustetun kalan ja kasvikset (perunat, juurekset) sekä marjat. Riista, leipäjuusto ja Maalahden limppu mainittiin myös monesti. Itse viljelty tai luonnonvarainen ja itse kerätty tai metsästetty ruoka koettiin usein pohjalaiseksi. Pohjalainen ruoka nautitaan useimmiten kotona, ulkosalla tai vapaa-ajan asunnolla tai vaihtoehtoisesti ravintolassa. Pohjalaiset kuluttajat nauttivat ruokansa mielellään perheensä kanssa, arkena ja juhlana, ulkona tai vapaa-ajan asunnolla. Kyselyyn osallistuneet mainitsivat useimmiten kotona viljellyt raaka-aineet tai lähiruoan senkaltaisena ruokana, jota he tarjoaisivat ulkomaiselle vieraalle. Marjat jälkiruokana ja kala tai liha pääruokana olivat suosittuja vastauksia. Kun ruokatoimijoita pyydetään kuvailemaan pohjalaista ruokaa, he yleensä mainitsevat puhtaat raaka-aineet ja yksinkertaiset maut (esim. ahven, silakka, siika, peruna, tomaatti, kurkku, kumina ja tyrnimarja). Perinteiden arvostaminen, ainutlaatuinen ympäristö, merenläheisyys ja hedelmälliset jokilaaksot tulevat usein ihmisten mieleen. 9 Pohjalaisen ruokajärjestelmän vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat Sisäiset ominaisuud et Ulkoiset ominaisuud et Hyvät Huonot puolet puolet Hyvät raaka-aineet/tuotteet Vahva yrittäjyys Elintarvikkeisiin suuntautunut seutu Kaksikielisyys Osaaminen Paikallistietous raaka-aineista Verkosto Vaihteleva tuotanto Tulisielut Historia ja perinteet voivat estää kehitystä Tietämättömyys alasta Puutteellinen osaaminen Hinnanmuodostus, korkeat tuotantokustannukset Byrokratia Alhainen kunnianhimo Muutamat suuret toimijat ohjaavat markkinoita Yhteydet seudun ulkopuolelle Ympäristöorganisaatiot Kuluttajien kiinnostus monimuotoisuutta kohtaan Halvat ulkomaiset tuotteet Vaatimuksena suuret yksiköt Huono kannattavuus Ilmaston- ja ympäristönmuutos Haitalliset mielipiteet Arvot − Pohjanmaan ruoka on puhdasta, rehtiä, aitoa ja reilua Kuluttajalähtöinen Kuluttaja kustantaa koko ruokaketjun ja toteuttaa ruoan arvon aterialla. Tämän takia kuluttajalla on keskeinen asema. Kilpailukyky Pohjanmaa tarjoaa hyviä tuotteita hyvään hintaan. Identiteetti Pohjalainen ruokajärjestelmä on identiteettiä, jonka juuret ovat syvällä rannikkopohjalaisessa maassa. Yhteistyö 10 Läheisyys on kouriintuntuvaa; toimijat kohtaavat täällä toisensa. Läpinäkyvyys Pohjalainen ruoka on rehellistä, rehtiä, yksinkertaista, reilua ja lähellä kuluttajaa. Kestävyys Haluamme kestävää ruoantuotantoa; tuotannon eettiset, ekologiset ja taloudelliset näkökohdat ovat meille tärkeitä. Visio − ”märehtimisestä” tekoihin Pohjalainen ruoka on helposti tunnistettavissa, ja sillä on suuri arvolataus. Ruoalle antaa lisäarvoa aitous, rehtiys, perinteet, puhtaus, paikallisuus ja maukkaus. Pohjalainen ruokajärjestelmä on nivoutunut yhteen, ja järjestelmän joustava verkosto tarjoaa: alustan yhteistyölle ja kumppanuudelle katalysaattorin toimijoiden ja substanssin (megatrendit, hiljaiset signaalit, parhaat käytännöt) yhteentörmäykselle vakuuttavaa ja poliittista tukea nauttivaa yhteistyötä. Kehityksen painopisteet ja avaintoimenpiteet Strategia tukee kilpailu- ja toimintakykyisen seudun kehitystä, jossa ruokaa arvostetaan ja ruoka-alan toimijoille annetaan tilaa yhteistyölle ja innovaatioiden luomiselle. Toimijoilla on yhtäläinen vastuu avaintoimenpiteiden toteuttamisesta. Asiakas Kuluttajan suhdetta pohjalaisiin raaka-aineisiin ja kuluttajan raaka-ainetietoutta voidaan parantaa, jos tuottajan/jalostajan/jakelijan ja asiakkaan välistä suhdetta tiivistetään. Ruokajärjestelmästä saadaan läheisemmän suhteen avulla selkeämpi ja läpinäkyvämpi. Kuluttajien monitahoisten tarpeiden tyydyttämiseen tarvitaan tuotteita (esimerkiksi paikallisesti tuotettuja luomukasviksia), jotka täyttävät monenlaisia arvoja. Kuluttaja haluaa sijoittaa paikallistaloutta hyödyttäviin tuotteisiin, jotka ovat runsasravinteisia, terveellisiä, eettisiä sekä tuottajan että tuotantoeläinten näkökulmasta ja ekologisesti kestäviä. Kaikki nämä vaatimukset voidaan kuitenkin kiertää, jos tuottajan ja kuluttajan välille syntyy luottamus. Luottamus voi osana sosiaalista pääomaa korvata monia muitakin sääntöjä. (Sustainable consumption in Finland). Saatavuus Saatavuus ja ostettavuus kasvavat näkyvyyteen panostamalla, esimerkiksi liikkeiden tuotesijoittelulla, pakkauksilla, vaihtoehtoisilla myyntikanavilla sekä ruoan alkuperästä tiedottamisella ruokapaikoissa. Kuluttajakäyttäytymisestä tehdyt tutkimukset osoittavat, että nykyihmisellä on yhä vahvempi tarve olla yksilöllinen ja etsiä omat ratkaisunsa (Sustainable consumption in Finland). 11 Ostokäyttäytymistä ajavat asiakkaan tottumukset ja asenteet sekä sosiaaliset tekijät ja käyttäytymisen tarkoitusperät, joita ohjaavat käyttäytymisen vaikutukset. Ulkoisilla tekijöillä on myös suuri vaikutus käyttäytymiseen. Ulkoiset tekijät, kuten liian vähäinen aika ruoanlaittoon, ohjaavat kuluttajaa ostamaan esimerkiksi puolivalmisteita, vaikka hän ei olisikaan kiinnostunut valmisruoasta. (Erkko, 2014) Lisäarvo Asiakkaiden erilaiset mieltymykset ja halut ovat subjektiivisia ja harvoin eettisiä tai ekologisia. Kestävän tulevaisuuden takaamiseksi tarvitsemme ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kulutusta. (Sustainable consumption in Finland) Kiinnostus sosiaalisesti reilumpaa tuotantoa ja kulutusta kohtaan on kasvanut suomalaisten kuluttajien parissa. Esimerkiksi vuonna 2012 reilun kaupan osuus kasvoi 48 prosentilla ja luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden osuus kasvoi 24 prosentilla. (Sustainable consumption in Finland) Asiakkaat haluaisivat mielellään ostaa lähiruokaa ja luonnonmukaisia ruokatarvikkeita, mutta tuotteiden löytäminen on hankalaa ja ne ovat usein myös kalliimpia. (Salomaa, 2012) Suurin este eettisten tuotteiden ostamiselle on tiedonsaannin vaikeus tuotteesta ja sen vaikutuksesta (Sustainable consumption in Finland). Esteistä huolimatta kuluttajat kertovat olevansa valmiita maksamaan enemmän luonnonmukaisista tuotteista sekä pienten kotimaisten yritysten valmistamista ja lähellä kuluttajan kotipaikkaa tuotetuista ruokatarvikkeista. (Salomaa, 2012) Arvot eivät kuitenkaan aina osu yksiin tekojen kanssa, joten kuluttajien käyttäytyminen on kaikkea muuta kuin rationaalista erityisesti silloin, kun kuvaan astuvat egoistiset ja altruistiset motiivit. Osaaminen Ruokajärjestelmän kaikkien toimijoiden osaamisen lisääminen voi kasvattaa kilpailukykyä ja toimijoiden hyvinvointia. Osaaminen lisää myös mielenkiintoa sosiaalista vastuuta kohtaan. Sosiaalinen vastuu on tärkeä osa elintarvikestrategian maaseutua kehittävässä ulottuvuudessa. Tuotekehitys ja isännyys Tuotekehitys ja tuotetietous ovat tärkeitä, vaikka tuotteen maku onkin asiakkaan ensimmäinen ruoanostokriteeri (Lähiruokaselvitys, 2012). Tuotteen pitää myös ratkaista asiakkaan ongelmat (Lähiruokayrittäjän työkirja). Kuluttajan kokemuksen ottaminen huomioon tuotekehityksessä hyödyttää tuottajia, jalostajia ja jakelijoita. Isännyyttä ja tarinankerrontaa voidaan kehittää harjoituksilla ja koulutuksella. Ruokalähettiläät, ammattilaiset ja paikalliset hyvät esikuvat voivat viitoittaa tietä ja vahvistaa itsetuntoa. Itsekehu ei ole väärin silloin, kun on onnistunut jossain. Työhön tarvitaan intohimoisia ruokaintoilijoita ja tulisieluja. Maailman trendejä voidaan muokata pohjalaiseen makuun sopiviksi ja niistä voi muodostua trendin murtajia, jotka korottavat pohjalaisen ruoan profiilia. Osaava työvoima Osaavan ja motivoituneen työvoiman tarve vaatii lisäpanostuksia alan imagoon, vahvaa ammattiylpeyttä ja selkeitä arvoja, joihin työntekijä voi samaistua. Hyviä esimerkkejä on nostettava esille; koulutussektorin ja elinkeinonelämän yhteistyö on vahvuutta. 12 Markkinointi ja viestintä Markkinointi- ja viestintäosaamisen lisääminen on järjestettävä paikallisesti. Toimijoita tulee kannustaa kumppanuuteen ja etsimään aktiivisesti yhteistyökumppaneita, joilla on erilaista osaamista. Asiakkaan on oltava tunnistettava, ja viestintä on sopeutettava tarpeen mukaan. Alkuperä Lähiruokaselvityksessä (2012) todetaan, että ei ole syytä lähteä erottelemaan ruokaketjun pieniä ja isoja tekijöitä, sillä se vie vain energiaa ja antaa lisätilaa ulkomaisille tuotteille. Lisäksi ei ole mielenkiintoista keskustella ruokatuottajien eri lähtökohdista, vaan keskittyä yhteisiin mahdollisuuksiin ruoan alkuperän esille nostamisessa. Ruoan alkuperille on valtavasti määritelmiä, joilla on vaihtelevien käyttöalueiden lisäksi myös vaihtelevia arvolatauksia. Tämä voidaan jakaa karkeasti kahteen eri luokkaan: 1. Tietyllä maantieteellisellä alueella tuotettu, jalostettu ja nautittu ruoka. Suomessa tätä kutsutaan lähiruoaksi, Hollannissa aluetuotteeksi (area product) ja Yhdysvalloissa paikallisruoaksi (local food). 2. Tietyllä maantieteellisellä alueella tuotettu mutta jopa globaalisti markkinoitu ruoka. Maantieteellinen sijainti antaa ruoalle tietyn erityispiirteen esimerkiksi luonnonolojen, ilmaston, maaperän, historiallisten perinteiden sekä historiallisten reseptien ja menetelmien hyödyntämisen ansiosta. Ranskassa käytetään käsitettä ”terroir” kuvaamaan tätä kaikkea (käsite on nykyään globaalisti käytössä). (Hyvönen, 2008) Paikallisruoassa ei ole kyse pelkästä maantieteestä, sillä vaihtoehtoiset myyntitavat (kuten torimyynti ja suoramyynti) ovat myös tärkeitä. Ruoan alkuperä antaa ruoalle tiettyjä erityispiirteitä. Historia ja perinteet sekä maku ja paikallinen tietämys vaikuttavat siihen, että raaka-aine tai jalostettu tuote koetaan yhä suuremmassa määrin osaksi paikalliskulttuuria. (Hyvönen, 2008) Ruoan alkuperällä ei kuitenkaan ole merkitystä, jos paikallisuus ei anna tuotteelle tiettyjä ominaisuuksia tai jos tuottajan ja kuluttajan välinen etäisyys on liian pitkä. Kuluttaja kokee ruoan paikalliseksi, jos tuote on tuore ja jalostus on tehty pienessä yksikössä − tämänkaltaiseen ruokaan koetaan läheisyyttä ja se mielletään luotettavammaksi kuin teollinen ruoka, jonka alkuperää ei tunneta. (Hyvönen, 2008) Lähiruokaselvityksessä (2012) todetaan, että elintarvikepakkauksissa on jo riittävästi alkuperämerkintöjä. Uusien merkkien kehittelyn sijaan olisi perustellumpaa hyödyntää jo olemassa olevia merkintöjä. Tuottajan tai jalostajan kotipaikkakunnan maininta pakkauksessa on pelkästään eduksi. Maakuntien parhaat − Bäst i landskapet on laatumerkintä, jonka ProAgria myöntää elintarvikealan, taiteen- ja käsityön tai maaseutumatkailun ja -palvelualan pienyrityksille. Pääraaka-aineen tulee olla sataprosenttisesti kotimainen. Tuotteen tarinankerronta antaa lisäarvoa. (Maakuntien parhaat) 13 Hyvää Suomesta − Gott från Finland on alkuperämerkki suomalaisille pakatuille elintarvikkeille. Ruokatieto Yhdistys ry vastaa merkistä ja merkkiä käyttävät yritykset ovat yhdistyksen jäseniä. Täyttääkseen merkin vaatimukset tuotteessa on oltava vähintään 75-100 prosenttia kotimaisia raaka-aineita. (Hyvää Suomesta) EU:n nimisuojajärjestelmä koostuu kolmesta elintarvike- ja maataloustuotteiden suojasta: suojattu alkuperänimitys (SAN), suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) ja aito perinteinen tuote (APT). Nimisuojalla taataan, että tuotteen alkuperä, raaka-aineet ja valmistusmenetelmä ovat tiedossa. (Viljanen, EVIRA) SAN: esimerkki Suomesta:”Lapin Puikula -perunan tulee olla tuotettu ja pakattu Lapissa. Sen sijaan pelkällä puikula-nimityksellä perunaa voidaan tuottaa ja pakata myös muualla kuin Lapissa”. (EVIRA) SMM: Kainuun rönttönen − perinteinen kainuulainen piirakka − on maantieteellisesti suojattu perinteisenä erikoisuutena. APT: esimerkiksi sahti, karjalanpiirakka maantieteellisen APT-suojauksen. ja kalakukko ovat saaneet Verkosto Yhtenäinen ruokamaakunta voidaan saavuttaa poikkitoiminnallisella tiimillä, joka koostuu erilaisista ruokatoimijoista koko maakunnan alueelta. Toimenpiteet voivat olla suurempia ja esteiden raivaaminen helpompaa, jos on saavutettu konsensus ja ponnistellaan johdonmukaisesti yhteisiä tavoitteita kohti. Verkostolla on avainrooli kehitystyössä, sillä se tarjoaa resursseja ja tietoa. Maakuntarajat ylittäviä yhteistyömahdollisuuksia sekä kansainvälisiä yhteyksiä tulisi kehittää. Suomessa on ruokatuotantoa ja -kulutusta kuvattu yksioikoiseksi elintarvikeketjuksi tai ruokaketjuksi. Ketjun toimijat eivät useinkaan kohtaa, ja tuottajan ja kuluttajan välinen etäisyys on pitkä ja monimutkainen. Vaikka ketjua voitaisiinkin lyhentää, toimijat olisivat silti jumissa omilla paikoillaan. Sen sijaan ruokajärjestelmä antaa toimijoille enemmän liikkumavaraa ja tilaa uudenlaisiin kohtaamisiin ilman, että ne ovat sidottuja muihin toimijoihin. Uuden ruokajärjestelmän avainarvoja ovat uusi laatujärjestelmä, luotettava tieto ja läpinäkyvyys. (Lähiruokaselvitys, 2012) Ruokakulttuuri Pohjalainen ruoka nähdään perusruokana, perinteisenä, yksinkertaisena ja rehtinä. Se voidaan myös kokea vähemmän arvokkaana tai jopa näkymättömänä. Jotta maakunnan 14 ruokatoimijat saisivat enemmän huomiota ja arvostusta, on tarpeen luoda vahvempi ruokakulttuuri. Elämyksellisen ja myönteisen ruokakulttuurin perustan muodostavat sosiaalinen yhdessäolo, kohtaamispaikat, kanssakäyminen ja hyvä ruoka. Pohjanmaalla on suurta kysyntää ruokatapahtumille tai ruokaan liittyville tilaisuuksille. Vuonna 2011 järjestetty Pohjanmaan ruokafestivaali oli suuri menestys, ja vastaavia tapahtumia voitaisiin mielellään järjestää lisääkin. Ruokaa ja kulttuuria yhdistävät tapahtumat saavat paljon huomiota ja ovat suosittuja. Esimerkiksi Helsingin Flow-musiikkifestivaaleilla on ruoalle annettu merkittävä rooli (www.flowfestival.com). Ravintolapäivä on muodostunut vastaliikkeeksi yksioikoiselle ja byrokraattiselle ravintolakulttuurille. Ravintolapäivän aikana kuka tahansa voi järjestää ruokatarjoilua yhden päivän ajan (www.restaurantday.org). Tapahtuma sai alkunsa Suomessa, ja se on nykyään valtakunnallinen ilmiö, joka toistuu neljästi vuodessa. Ruokakulttuuriin kuuluu myös vahvasti ruokatoimijoiden omakuva: monet maataloudesta elantonsa saavat mieltävät itsensä maanviljelijän, tuottajan ja yrittäjän sekoitukseksi − perintönä usealta sukupolvelta (Lähiruokaselvitys, 2012). Etelä-Euroopasta poiketen Pohjois-Euroopassa on kadotettu yhteys paikalliseen ruokakulttuuriin ja paikallisiin tuotteisiin. Tämä näkyy paikallisen alkuperän sertifioinnin saaneiden tuotteiden vähäisenä määränä. Onneksi tilanne ei ole pysyvä tai täysin riippuvainen toimijoista, sillä he voivat muuttaa mallia. Paikallisten tuotteiden brändäys nykyaikaisilla laatuvaatimuksilla perinteisen ruokakulttuurin (terveyden, luonnonmukaisuuden ja eettisten näkökohtien) sijaan saa yhä enemmän huomiota. (Hyvönen, 2008) Hyviä esimerkkejä ruokakulttuurin kehittämisestä ovat muun muassa Smaka på Skånen ja Ny Nordisk Mat -liikkeen toiminta. Kestävyys Pohjalainen sesonkiruoka ei ole pelkästään paikallista, vaan se on myös kansallista ja tietyssä määrin globaaliakin. Haluamme tarjota kuluttajalle pohjalaisia makuja, jotka ovat herkullisia, rehellisiä ja kuluttajaa lähellä sekä nykypäivänä että tulevaisuudessa. (Ideatyöpaja) Kiinnostus paikallista ruokaa kohtaan perustuu pitkälti tuottajien asemaan ja kuluttajien kasvavaan huoleen ympäristö- ja terveysasioista ja ruoan turvallisuudesta. (Hyvönen, 2008) Jakelijat antavat monesti ymmärtää, että he mielellään myisivät enemmän paikallisesti tuotettuja tuotteita, jos asiakkaat kyselisivät näiden tuotteiden perään ja olisivat halukkaita ostamaan niitä. (Lähiruokaa Kyrönmaalta) Pohjalaisista elintarvikeyrittäjistä 36 prosenttia on sitä mieltä, että ympäristövaikutus on erittäin tärkeä. Heidän mielestään alkutuotanto on suoraan riippuvainen kestävästä kehityksestä ja ympäristövastuusta. Suurin osa pohjalaisista elintarvikeyrityksistä pitää myös yhteiskuntavastuuta erittäin merkittävänä tekijänä: yritykset näkevät suoran ja epäsuoran työllistämisen vaikutukset paikallistalouteen, he tarjoavat korkealaatuisia tuotteita ja osallistuvat lähiyhteiskunnan aktiviteetteihin. (Viitaharju, Määttä, Hakala ja Törmä, 2014) 15 Kokeiluehdotukset – Thinking by doing NOW HOW! Uusia mahdollisuuksia Luonnontuotteet, joiden terroiria korostetaan ja jotka paketoidaan ainutlaatuisena tuotteena ja myydään oikealle asiakasryhmälle. Verkkokauppa ja näkyvyys uudessa myyntikanavassa, verkossa. GMO-vapaat tuotteet, luonnonmukaiset, eettiset ja sesonkipainotteiset raaka-aineet voivat olla mielenkiintoisia vaihtoehtoja tyydyttämään kuluttajien monitahoisia arvoja. Näkyvyys Pohjalaisen ruoan merkintä kaupan kuitissa tai hintalapussa tai ravintolan ruokalistalla. Senkaltaisten älypuhelin- tai tablettisovellusten kehittäminen, jotka näyttävät auki olevat tilakaupat ja niiden tarjonnan. Esimerkiksi: Öppet Skåne, etsi juuri nyt avoinna olevat myyntipisteet! (https://sv-se.facebook.com/oppetskane) Kauppojen maistiaiset käyttömahdollisuuksiin. tarjoavat kuluttajille suoran yhteyden tuotteeseen ja sen Kouluruokauudistus, mitä voimme tehdä eri lailla nostaaksemme maakuntamme asemaa vertailussa muihin maakuntiin? Tapahtumat Avoimet tilat Ravintolapäivän tyyliin: tilat tarjoavat tuotteita ja raaka-aineita, joista ne ovat itse kiinnostuneita, edistävät kuluttajan käsitystä läpinäkyvyydestä ja lisäävät tietoutta ruoan alkuperästä. Maakunnan ruokalähettiläiden nimittäminen: ruokalähettiläät voivat kertoa Pohjanmaan tarjonnasta valtakunnallisesti mutta myös maakunnan toimijoille. Teemakampanjat pohjalaisen ruoan syömisestä: kokeilujen kautta voidaan tutkia tuotannon laajuutta ja tuotteiden löydettävyyttä. Loppusanat Olet juuri lukenut Pohjanmaan elintarvikestrategian, Ruokamaa Pohjanmaan. Älä epäröi ottaa yhteyttä hankepäällikkö Anna Airueeseen, jos sinulla on kysymyksiä tai kehitysideoita. Lähteet Ideatyöpaja, MatriketsRia-seminaari Uudessakaarlepyyssä 26.5.2014. Valtari 2014. Elintarvikealan yritystilastointi 2014. Ruoka-Suomi-tiedotuslehti 3. Viitaharju, Määttä, Hakala, Törmä 2014. Työtä ja hyvinvointia! Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Suomen maakunnissa. Raportteja 118. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti 16 Lähiruokaa − totta kai! Hallituksen lähiruokaohjelma ja lähiruokasektorin kehittämisen tavoitteet vuoteen 2020, 2013. Maa- ja metsätalousministeriö. Huomisen ruoka. Esitys kansalliseksi ruokastrategiaksi 2010. Ruokastrategian valmistelun johtoryhmä. Hyvönen 2008. Näkökulmia paikallisen ruoan määrittelyyn. Maaseudun Uusi Aika, maaseutututkimuksen ja -politiikan aikakausilehti, 3. Salonen, Fredriksson, Järvinen, Korteniemi, Danielsson 2014. Sustainable Consumption in Finland − The Phenomenon, Consumer Profiles, and Future Scenarios. International Journal of Marketing Studies. Viljanen. 2014. Nimisuojalla lisäarvoa tuotteillesi. Ruoka-Suomi-tiedotuslehti nro 1. Kurunmäki, Ikäheimo, Syväniemi, Rönni 2012. Lähiruokaselvitys – ehdotus lähiruokaohjelman pohjaksi 2012-2015. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisu. Salomaa 2014. Lähiruokaa Kyrönmaalta, maalaismakuja ruokapöytään – yhteenveto kartoituksista 2012-2013, vähittäiskauppa, kuluttajat. Vaasan ammattikorkeakoulu. Erkko 2014. Trendit muovaavat ruokaympyrää. Kauppalehti Optio nro 13. Lähiruokayrittäjän työkirja, Uuden liiketoiminnan kehittäminen. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. EkoNu, http://www.ekonu.fi/reko/ 10.10.2014 Pohjanmaa lukuina, http://www.osterbotten.fi/medialibrary/data/Vakil2007-2013-%7Bcrglsomwrj-n2uhq%7D.pdf Maakuntien Parhaat, www.maakuntienparhaat.fi/myontaminen, 9.9.2014 Hyvää Suomesta, www.hyvaasuomesta.fi, 9.9.2014 Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnat/eu+n+nimis uojajarjestelma Tilastokeskus, Toimipaikat maakunnittain ja toimialoittain vuonna 2007-2012 (TOL2008), 26.8.2014. Maaseutuohjelma, https://www.maaseutu.fi/sv/landsbygdsprogrammet/Sidor/default.aspx , 8.10.2014 Ny Nordisk Mat, http://www.nynordiskmad.org/ Smaka på Skåne, http://www.smakapaskane.se/ 17