1. Albert Edelfelt: Kaarle Herttua herjaa Klaus Flemingin

1. Albert Edelfelt: Kaarle Herttua herj aa Klaus Flemingin ruumista
öljymaalaus vuodelta 1878, korkeus 157 ja leveys 202 senttimetriä
Tämä kuva kertoo ajasta 400 vuotta sitten.
Kuvan keskellä seisoo vihainen mies.
Hän on uusi Turun linnanherra, Kaarle-herttua,
josta tuli myöhemmin Ruotsin kuningas.
Kaarle-herttua on tullut Turun linnan kappeliin
ja hän on pyytänyt avaamaan arkun.
Arkussa on hänen entisen vihamiehensä,
Suomen tärkeimmän miehen Klaus Flemingin ruumis.
Tarina kertoo, että Kaarle-herttua pilkkaa kuollutta miestä,
vetää tätä parrasta ja sanoo:
Jos olisit vielä elossa,
ei pääsi olisi kovinkaan lujasti kiinni hartioissasi.
Kuolleen miehen leski, Ebba Stenbock, vastaa hänelle rohkeasti:
Jos minun mieheni olisi vielä elossa,
Teidän Ylhäisyytenne ei koskaan olisi päässyt tänne asti.
Maalauksessa on monta ihmistä,
joilla kaikilla on erilainen asento ja ilme.
Yksi on utelias, toinen surullinen.
Mutta kaikkien mielestä tilanne on vakava.
Ihmiset ovat jännittyneissä asennoissa, kuin teatterin lavalla.
Edelfelt on miettinyt tarkkaan jokaisen asennon ja paikan.
Kirkas valo osuu kuvan keskelle ja reunat jäävät varjoon.
Albert Edelfelt osasi maalata valokuvantarkasti.
Hän asui Pariisissa ja sai opetusta parhailta
ranskalaisilta historiamaalareilta.
Kuuluisin historiamaalari oli Jules Bastien-Lepage,
jonka Edelfelt myös tunsi.
Bastien-Lepage kävi katsomassa
melkein valmista maalausta Edelfeltin luona.
Sen jälkeen Edelfelt kirjoitti äidilleen Suomeen:
Bastien-Lepage pitää Kaarle-herttuaa, ruumista
ja Ebba Stenbockia erittäin hyvinä –
ja kun joku niin vaativa herra kuin Bastien sanoo jotakin hyväksi,
niin sen täytyy ainakin osaksi olla totta!
1
2. Robert Wilhelm Ekman: Ilmatar
öljymaalaus vuodelta 1860, korkeus 79 ja leveys 111 senttimetriä
Kuvassa on kaunis nainen aalloilla.
Hän ei kuitenkaan ole tavallinen ihminen vaan
Kalevalan jumalainen olento, Ilmatar.
Kalevala on Suomen kansalliseepos,
jossa on kertomuksia muinaisesta Suomesta.
Elias Lönnrot keräsi Kalevalaan runoja
vanhoilta ihmisiltä ja kirjoitti niitä itsekin.
Ilmattaren tarina kertoo maailman luomisesta.
Alussa oli vain meri ja Ilmatar.
Ilmattaren jälkeen luotiin maapallo
sellaisena kuin me sen tunnemme.
Ilmatar oli taivaan neito,
joka laskeutui alkumereen
ja tuli raskaaksi tuulesta.
Sitten meren yllä lentävä sotkalintu
muni munansa Ilmattaren polvelle.
Munat kehittyivät ja niistä kuoriutuivat
maa, taivas, aurinko, kuu ja tähdet.
Ilmatar oli raskaana monta vuotta
ja synnytti myös rannat ja kalavedet.
Myöhemmin Ilmatar synnytti Väinämöisen,
joka oli Kalevalan tarinoiden suuri tietäjä.
Tämän kuvan maalasi Robert Wilhelm Ekman
jo sataviisikymmentä vuotta sitten.
Tuohon aikaan Suomessa ei vielä saanut taideopetusta,
ja Ekman opiskeli maalaamista Tukholmassa.
Hän vietti myös pitkiä aikoja muualla ulkomailla.
Ekman oli omana aikanaan kuuluisin suomalainen taiteilija,
ja hän innostui paljon Kalevalan tarinoista.
Hän halusi esittää Kalevalan tapahtumat arvokkaasti.
Ilmatar ei muistuta Ekmanin ajan suomalaisia naisia
vaan enemmän antiikin Kreikan naisihannetta.
Myös nykyään suomalaiset taiteilijat
tekevät taidetta Kalevalan aiheista.
2
3. Akseli Gallen-K allela: Aino-taru
öljymaalaus vuodelta 1891, korkeus 154 senttimetriä ja leveys yhteensä yli kolme metriä
Kalevalan tarina Ainosta kertoo nuoren naisen elämästä.
Tässä Aino-tarun maalauksessa on kolme osaa.
Vasemmalla Aino tapaa metsässä
Kalevalan suuren tietäjän, Väinämöisen.
Ainon veli on luvannut Ainon vaimoksi Väinämöiselle,
mutta Aino ei tahdo vanhaa miestä.
Tarina jatkuu kuvan oikeassa reunassa.
Siellä Aino on riisunut vaatteensa.
Hän on päättänyt mieluummin hukkua veteen
kuin mennä Väinämöisen vaimoksi.
Aino muuttuu kuitenkin oudoksi kalaksi.
Keskimmäisessä kuvassa esitetään tarinan loppu,
jossa Väinämöinen oli onkinut Aino-kalan,
mutta ei tunnistanut kalaa Ainoksi.
kala karkaa Väinämöiseltä veteen
ja muuttuu taas ihmisen näköiseksi.
Aino jää kuitenkin ikuisiksi ajoiksi veteen.
Akseli Gallen-Kallela maalasi paljon tauluja
Kalevalan henkilöistä ja tapahtumista.
Hän oli kiinnostunut siitä,
miten suomalaiset elivät kauan sitten.
Siksi hän matkusti monta kertaa maaseudulle Karjalaan,
jossa hän tutki ihmisiä, heidän elämäänsä ja maisemia.
Karjalaista elämäntapaa pidettiin suomalaisille
aitona ja alkuperäisenä.
Gallen-Kallela tahtoi maalata kaiken mahdollisimman
oikein, ja siksi hän tarvitsi kaikille asioille mallin.
Ainon mallina oli taiteilijan oma nuori vaimo, Mary.
Akseli maalasi hänet karjalaisessa puvussa
ja myös kuvan maisemat ovat
Akselin ja Maryn häämatkalta Karjalasta.
Maryllä on maalauksen kahdessa osassa kädessään
sama käsirengas, jonka Akseli oli hänelle antanut.
Keskimmäisessä kuvassa käsirengasta ei enää ole,
koska siinä Aino ei enää ole ihminen
vaan hän on muuttunut vedenneidoksi.
Maalauksen leveät kehykset ovat erikoiset.
Gallen-Kallela on suunnitellut myös ne.
Kehyksiin on kirjoitettu osa Kalevalan Aino-tarusta.
3
4. Akseli G allen-Kallela: Démasquée
öljymaalaus vuodelta 1888, korkeus 65 ja leveys 54 senttimetriä
Mitä huomaat ensiksi kun katsot tätä maalausta?
Huomaatko ehkä naisen hymyn,
naamion hänen kädessään
vai sen, että hän istuu sohvalla aivan alasti?
Maalauksen nimi Démasquée tarkoittaa henkilöä,
joka on riisunut naamionsa.
Kuvan nainen oli taiteilija Akseli Gallen-Kallelan
mallina taiteilijan työhuoneessa Pariisissa.
Sohvan päällä oli perinteinen suomalainen ryijy.
Gallen-Kallela oli tuonut sen mukanaan Suomesta.
Taiteilijat olivat jo taidekouluissa tottuneet katsomaan
alastomia vartaloita, piirtämään ja maalaamaan niitä.
Monet naiset ja miehet olivat ammatiltaan taiteilijan malleja.
Nuori suomalainen taiteilija Akseli Gallen-Kallela
työskenteli 1800-luvun lopulla Pariisissa,
kun rikas taiteenkeräilijä Herman Fritiof Antell
tilasi häneltä tämän alastonmaalauksen.
Antell piti maalauksen piilossa muilta,
ja se oli osa hänen eroottisten taidekuviensa kokoelmaa.
Kun Antell kuoli viisi vuotta myöhemmin,
hänen taideteoksiaan annettiin Ateneumiin.
Silloin myös Démasquée tuli museon omistukseen.
Maalauksen nainen katsoo meitä suoraan kohti ja hymyilee.
Vaikka hän näyttää tyytyväiseltä ja terveeltä,
kuvassa on joitakin asioita jotka liittyvät kuolemaan.
Naisen vieressä on valkoisia liljoja.
Ne ovat kukkia, joita näkee usein hautajaisissa.
Lilja on viattomuuden ja puhtauden vertauskuva eli symboli.
Pääkallo, yleinen kuoleman merkki, näkyy naisen takana.
Ehkä taiteilija halusi muistuttaa katsojaa siitä,
että lopulta me kaikki kuolemme.
Joidenkin katsojien mielestä kuvan nainen on
samalla myös vaarallinen,
koska hän on niin avoimesti eroottinen.
4
5. Akseli G allen-Kallela: Kullervon kirou s
öljymaalaus vuodelta 1899, korkeus 184 ja leveys 102 senttimetriä
Maalauksen nuoren miehen nimi on Kullervo.
Kullervo on vahva nuori mies,
yhtä vahva ja yhtä jäntevä
kuin puut hänen takanaan.
Hän on vihainen ja haluaa kostaa.
Kullervo heiluttaa nyrkkiään taivasta kohti.
Kalevalan tarina Kullervosta on synkkä ja surullinen.
Kullervolla on epäonnea heti syntymästään alkaen.
Hän ei saa elämässään rakkautta,
ja kaikki mihin hän ryhtyy, menee pieleen.
Kullervon koko elämä on järkyttäviä tapahtumia täynnä,
ja lopuksi onneton Kullervo tappaa itsensä.
Tämä maalaus kertoo ajasta,
kun Kullervo oli orjana seppä Ilmarisen talossa.
Ilmarisen ilkeä vaimo antoi Kullervolle evääksi leivän,
jonka sisään hän oli leiponut kiven.
Kun Kullervo leikkasi leivästä palan,
hänen puukkonsa osui kiveen ja meni poikki.
Puukko oli Kullervolle rakas,
koska hän oli saanut sen isältään kauan sitten.
Kullervon tarina on innostanut
eri aikojen taiteilijoita.
Akseli Gallen-Kallela oli koko ikänsä innostunut Kalevalasta
ja hän on Suomen tunnetuin Kalevala-taiteilija.
Gallen-Kallelan Kalevala-tauluissa
kuvataan voimakkaita tunteita: iloa, surua, vihaa.
Tämän maalauksen maisemaan taiteilija
on suunnitellut yksityiskohtia, jotka
ennustavat tulevia synkkiä tapahtumia.
Pihlajanmarjat ovat punaisia kuin veri,
ja kaukana taivaalla on paksuja pilviä.
Pilvet kertovat, että pian nousee myrsky,
vaikka vielä valo on aivan kirkas.
5
6. Akseli G allen-Kallela: Lemminkäisen äiti
temperamaalaus vuodelta 1897, korkeus 85 ja leveys 108 senttimetriä
Kalevalan Lemminkäinen oli nuori ja vihainen mies,
joka joutui usein pulaan.
Tässä kuvassa Lemminkäinen on kuollut,
kun hän yritti ampua joutsenta Tuonelan eli kuoleman joesta.
Lemminkäisen äiti on kerännyt
poikansa ruumiin kappaleet vedestä
ja koonnut ne yhteen.
Hän valvoo ruumiin vierellä
ja yrittää herättää sen eloon.
Kalevalassa äidit ovat vahvoja ja sitkeitä,
ja heidän rakkautensa kestää kaiken.
Tarinassa mehiläinen hakee hyvän lääkkeen
ja Lemminkäinen herää eloon.
Lemminkäisen äiti on maalattu voimakkailla väreillä
ja siinä on selvästi erottuvat ääriviivat.
Kuvassa on paljon yksityiskohtia,
jotka ovat kuoleman vertauskuvia:
veriset rantakivet, musta joki, valkoinen joutsen,
pääkallot ja luut sekä kalman eli kuoleman kukat.
Maisema ei ole ihan todellisen näköinen.
Gallen-Kallela teki maalausta talossaan,
jonka hän oli rakentanut kauas erämaahan.
Hän peitti yhden huoneen seinät mustilla kankailla
niin että valoa tuli vain ylhäältä.
Kuolleen Lemminkäisen mallina oli valokuvia,
jotka oli otettu Gallen-Kallelasta itsestään makaamassa alasti.
Lemminkäisen äidin mallina oli taiteilijan oma Matilda-äiti.
jolle taiteilija kertoi surullisia asioita.
Kova on usein taiteilijan menettelytapa.
Halusin äidin ilmeen oikein surulliseksi.
Siksi puhuin hänelle synkkiä asioita,
ja lopulta hän purskahti itkuun.
Myöhemmin Gallen-Kallela katui,
että pahoitti äitinsä mielen.
6
7. Paul Gauguin: La Dominique (Hiva Oa)
öljymaalaus vuodelta 1903, korkeus 75 ja leveys 67 senttimetriä
Taide voi viedä ajatukset aivan muualle, kauas omasta elämästä.
Taide voi esittää ihania paikkoja, joihin kaipaamme
tai haluamme päästä.
Tämän maalauksen maisema on kaukana Suomesta, Tyynellämerellä.
Ranskalainen Paul Gauguin maalasi sen
yli sata vuotta sitten Tyynenmeren Hiva Oa -saarella
Ranskan Polynesiassa.
Saarella on tasaisen lämmintä ja vihreää läpi vuoden.
Paul Gauguin halusi pois Pariisin kaupungin melusta,
kauas lämpimään ja eksoottiseen maahan.
Hän halusi elää ilman kiirettä ja alkuperäisen luonnon keskellä.
Maalauksen tunnelma on hyvin rauhallinen ja tasapainoinen.
Kuvan kummassakin reunassa on korkea puu
ja keskellä kävelee vapaana hevonen ja musta sika.
Vasemmassa reunassa näkyy osa majasta.
Siitä arvaamme, että jossain lähistöllä on myös ihmisiä.
Paul Gauguin ei maalannut sääntöjen mukaan.
Hän halusi kertoa kuvan tarinan voimakkailla väripinnoilla.
Ne sopivatkin hyvin kuvaamaan Hiva Oan rehevää luontoa.
Taiteilija on lisännyt kankaalle maalia
rytmikkäillä siveltimenvedoilla.
On helppo kuvitella,
että kuvassa puhaltaa pieni, raikas tuuli.
Maalaus on viimeisiä, mitä Paul Gauguin ehti tehdä.
Hän kuoli saman vuoden 1903 toukokuussa
vakavan sairauden takia.
7
8. Vincent van Gogh: Katu, Auvers-sur-Oise
öljymaalaus vuodelta 1890, korkeus 73 ja leveys 92 senttimetriä
A: Anteeksi, mutta näin että olet museon opas, saanko kysyä, että
onkohan tämä maalaus jäänyt kesken?
B: Ai kuinka niin?
A: No, jos saan sanoa suoraan:
talot ovat vinossa, nurmikko yhtä puuroa
ja taivaan sininen maalikin on loppunut kesken.
B: No, voihan sen noinkin nähdä.
Tämä alankomaalainen Vincent van Gogh on nykyään
yksi maailman kuuluisimmista taiteilijoista.
Mutta hänen omana aikanaan asia oli ihan toisin:
läheskään kaikki eivät ymmärtäneet hänen taidettaan.
A: Miksi hän on niin kuuluisa?
B: No, Vincent van Gogh oli hyvin erikoislaatuinen.
Hänen teoksissaan on vauhtia ja energiaa.
Hän maalasi uudella, rehellisellä tavalla sitä mitä mielessään näki.
Usein hän käytti lyhyitä, helposti erottuvia
siveltimenvetoja ja voimakkaita värejä.
Katso esimerkiksi tuota taivasta:
kun siveltimenvedot on vedetty ristiin rastiin,
katsoja voi helposti kuvitella, että siellä tuulee.
Oikeastaan tuo koko maalaus on liikkeessä.
A: Olet oikeassa, tässä kohtaa alkaa jo vähän pyörryttää.
Onko maalaus sitten kovin arvokas?
B: Kyllä, tämä on Ateneumin arvokkaimpia maalauksia.
Se ostettiin Suomeen jo vuonna 1903.
Siitä maksettiin summa, joka on euroissa noin 10.000.
Sillä hinnalla ei enää saa ”van goghia”.
Vincent van Gogh maalasi tämän viimeisenä kesänään.
Sen hän vietti pienessä kylässä lähellä Pariisia.
Hänen työskenteli hyvin ahkerasti,
maalasi melkein taulun päivässä.
A: Nimilapun mukaan hän kuoli vain 37-vuotiaana. Mihin hän kuoli?
B: No, hän ei ollut aivan terve,
ja hänen mielialansa vaihtelivat paljon.
Kesällä 1890 hän sitten lopulta tappoi itsensä.
B: Ehkä katsonkin tätä nyt vielä uudestaan…
8
9. Pekka Halonen: Männyntaimia
temperamaalaus vuodelta 1899, korkeus 44 ja leveys 29 senttimetriä
Pekka Halonen maalasi mielellään suomalaista luontoa.
Vielä vanhana miehenä hän mietiskeli näin:
Innoitukseni lähde on luonto.
Yli 30 vuotta olen asunut samassa paikassa metsä aivan taloni vierellä.
Usein minusta on tuntunut, että omistan
maailman suurimmat taideaarteet oveni ulkopuolella.
Minun tarvitsee vain mennä metsään
ja näen ihania tauluja – muuta en kaipaa.
Pekka Halonen rakasti metsää,
ja hän oli todellinen talven maalari.
Kovalla pakkasellakin hän hiihti metsään,
ja kuvasi lunta taitavammin kuin muut.
Hän tiesi, miten maalata hämärän talvipäivän lunta,
pehmeää pakkaslunta, jäätä ja painavaa sohjoa.
Kun katsot tätä maisemaa, huomaat varmaan,
että lumi ei ole aivan valkoista, vaan siinä on
monia muitakin värisävyjä ja valon heijastuksia.
Pekka Halonen oli kotoisin maaseudulta tavallisesta perheestä.
Silti hän pääsi 1890-luvulla opiskelemaan taidetta
ensin Helsinkiin ja sitten Pariisiin saakka.
Ranskalainen Paul Gauguin opetti Halosta Pariisissa.
Halonen piti Gauguinin tavasta maalata ja otti siitä mallia.
Tämän maalauksen tekemiseen vaikutti myös
japanilainen taide, jota Halonen näki Pariisissa.
Siinäkin kuvattiin lunta. Tämän maalauksen
kapea ja korkea muoto ja koristeellisuus
ovat saman tapaiset kuin japanilaisessa taiteessa.
Kuohkea lumi peittää nuoret männyt.
Puut kuitenkin kestävät hyvin lumen painon.
Metsä näyttää hiljaiselta ja rauhalliselta.
Isosta metsästä taiteilija on valinnut juuri tämän kohdan.
Hän näyttää meille, että myös luonnon
pieni yksityiskohta on arvokas.
9
10. Werne r Holmberg: Maantie Hämeess ä. Helteinen kesäpäivä
öljymaalaus vuodelta 1860, korkeus 88 ja leveys 102 senttimetriä
Maalauksen nimi kertoo, että on kuuma kesäpäivä.
Kapea tie mutkittelee mäntymetsässä.
Hevoskärry kulkee hiljaa eteenpäin.
Matkustajalla on päivänvarjo.
Onko hän ehkä hieno nainen?
Hänen lisäkseen näemme kuljettajan
ja takana istuvan apupojan.
Tunnelma on hyvin rauhallinen, melkein unelias.
Tämän taulun maalasi Werner Holmberg,
kuuluisa suomalainen taiteilija
jo sataviisikymmentä vuotta sitten.
Hän kuoli 29-vuotiaana keuhkotaudin takia
samana vuonna kuin tämä maalaus valmistui.
Holmberg oli suosittu maisemamaalari,
jonka aiheet ovat useimmiten Suomesta.
Hän opiskeli Saksassa Düsseldorfissa,
jossa tällainen romanttinen tyyli oli suosittu.
Yleisö halusi nähdä maalauksissa
voimakkaita luonnonilmiöitä ja ihanteellisia maisemia.
Werner Holmberg kulki tätä maalausta varten
Tampereen lähellä piirtämässä luonnoksia.
Valmiin työn hän maalasi kuitenkin
omassa työhuoneessaan Saksassa.
On vaikea sanoa, kuinka todenmukainen maalaus on.
Luultavasti Holmberg on kuitenkin tehnyt kuvaan
kirkkaamman valon ja jylhemmän maiseman
kuin oikeassa luonnossa.
Myös järvi kuvan oikeassa reunassa on
harvinaisen suuri. Järven toista rantaa ei näy.
Matkanteko oli ennen hidasta ja vaikeaa.
Tiet olivat kapeita ja kuoppaisia.
Haluaisitko kuitenkin nousta mukaan kuvan vaunuihin?
10
11. Tyko S allinen: Pyykkärit
öljymaalaus vuodelta 1911, korkeus 154 ja leveys 136 senttimetriä
On valoisa kesäpäivä,
ja kaksi iloisen näköistä naista pesee pyykkiä.
Pyykinpesu oli ennen hidasta ja raskasta työtä.
Työ sujuu mukavasti yhdessä ystävän kanssa.
Naiset ovat aivan lähekkäin toisiaan.
Näyttää melkein siltä, että heidän
käsivartensa on liimattu yhteen.
Mistä he mahtavat jutella?
Maalaus valmistui noin sata vuotta sitten.
Tyko Sallisen vaimo Helmi oli vasemmanpuoleisen naisen mallina.
Sallinen halusi maalata kuvan mahdollisimman
elävän näköiseksi ja kirkkaan väriseksi.
Siksi hän levitti kankaalle ensin
paksun kerroksen vaaleaa kipsiä,
ja maalasi vasta sitten kuvan öljyväreillä.
Niin hän sai väreihin lisää voimaa.
Lopuksi hän ei tehnyt pintaa sileäksi,
vaan hän halusi jättää maalaamisen jälkiä näkyviin.
Maalauksessa on paljon paksuja pystysuoria viivoja.
Ne tuovat kuvaan rytmiä.
Kun Tyko Sallinen vei valmiin maalauksen näyttelyyn,
moni katsoja suuttui.
Heidän mielestään Sallisen maalaustyyli oli huono,
karkea ja liian arkinen.
Naiset näyttivät rumilta, melkein porsailta.
Toiset kuitenkin puolustivat Sallista ja pitivät maalausta
uudenlaisena ja siksi mielenkiintoisena.
Se innosti muitakin taiteilijoita kokeilemaan uutta.
Nykyään tämä maalaus on yksi Suomen taiteen aarteita.
Tyko Sallinen oli oman aikansa taiteen uudistaja ja kokeilija.
Hän ei pyrkinyt tavanomaiseen kauneuteen
vaan halusi tehdä kuvia,
joissa on rehellinen ja aito tunne.
11
12. Helene Schjerfbeck: Sirkustyttö, 1916
öljymaalaus vuodelta 1916, korkeus 43 ja leveys 36 senttimetriä
Helene Schjerfbeckillä ei ollut omia lapsia,
mutta hän maalasi lapsia mielellään.
Kerran hän kirjoitti kirjeessään:
Mieluiten olen maalannut köyhiä herkkiä lapsia,
en tiedä kiinnostaako se ketään.
Tänä päivänä Helene Schjerfbeckin maalauksia arvostetaan
ja ne ovat ehkä kalleimpia mitä Suomesta löytyy.
Tässä pienessä maalauksessa oli mallina
Martta Sahrman -niminen tyttö.
Hän asui Hyvinkäällä taiteilijan lähellä.
Maalauksen tekemisen aikaan Schjerfbeck ei
ollut paljon pois Hyvinkäältä.
Hän löysi maalaustensa mallit läheltä:
he olivat usein naapureita ja tuttavia.
Maalauksen nimi on Sirkustyttö,
mutta Martta ei ollut sirkuksessa töissä.
Hän oli siitä innostunut, ja hoiti joskus
sirkuslaisten lapsia esitysten aikana.
Martta seisoo ryhdikkäänä mutta hän on vähän salaperäinen.
Taiteilija ei kuvaa häntä tarkasti.
Paksut siveltimenvedot näkyvät monesta kohtaa.
Kuitenkin taiteilija on tarkkaan harkinnut
jokaisen maalaamansa väritäplän paikan ja sävyn.
Schjerfbeck halusi tähän maalaukseen vaalean yleissävyn.
Maalauksen pinnalla on kuitenkin joissakin kohdissa
myös voimakkaampia värejä.
Ne antavat maalaukselle vahvan tunnelman.
Vaaleanpunainen tytön puvussa ja korvissa
sekä voimakas punainen huulissa
kertovat, että tyttö on täynnä elämää.
Nanny ja Yrjö Kaunisto omistivat tämän maalauksen.
Kaunistot olivat lääkäreitä. He rakastivat ja keräsivät taidetta.
Heillä ei ollut lapsia, ja heidän kuolemansa jälkeen
arvokkaat taideteokset lahjoitettiin Ateneumiin.
Sirkustyttö oli yksi Yrjö Kauniston lempitauluista.
Hän säilytti sitä turvallisuuden vuoksi pommisuojassaan.
Kun Yrjö Kaunisto oli jo sairas eikä jaksanut
kävellä alakertaan taulua katsomaan,
hän piti lähellään valokuvaa Sirkustytöstä.
Sillä tavalla hän sai katsoa tyttöä joka päivä.
12
13. Helene Schjerfbeck: Toipilas
öljymaalaus vuodelta 1888, korkeus 92 ja leveys 107 senttimetriä
Punaposkinen lapsi istuu suuressa tuolissa.
Hänet on kiedottu lakanaan.
Lapsen tukka on suloisesti sekaisin.
Lapsi näyttää siltä, että hän miettii jotakin.
Maalauksen nimi on Toipilas.
Se kertoo siitä, että lapsi on ollut sairas.
Kuvassa huone on valoisa ja aurinkoinen,
ja lapsi jaksaa jo istua.
Oksa lapsen kädessä antaa vihjeen paranemisesta:
siihen tulee pian vihreitä lehtiä.
Ne ovat merkki kasvamisesta.
Helene Schjerfbeck on maalannut taitavasti
valon, joka paistaa huoneeseen.
Tämän taulun taiteilija maalasi Englannissa,
ja mallina oli englantilainen lapsi.
Tuon ajan taiteessa sairas lapsi oli suosittu aihe.
Sellainen herättää katsojassa sääliä ja myötätuntoa.
Ennen lapset myös sairastivat paljon,
ja moni heistä kuoli aivan pienenä.
Helene Schjerfbeck oli taitava piirtäjä jo lapsena.
Hän oli vasta 11-vuotias,
kun pääsi opiskelemaan Ateneumiin.
Talossa oli silloin Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulu.
Myöhemmin Schjerfbeck opiskeli myös Pariisissa.
Helene Schjerfbeckin aikaan oli harvinaista,
että naisen ammatti oli taiteilija.
Naisten oli vaikeampi päästä opiskelemaan taidetta kuin miesten.
Naisia pidettiin usein vain harrastajina,
ei oikeina taiteilijoina.
Tänään tiedämme,
että Suomessa oli jo 1800-luvulla
monta todella lahjakasta naistaiteilijaa.
Helene Schjerfbeck on heistä kuuluisin.
13
14. Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli
öljymaalaus vuodelta 1903, korkeus 127 ja leveys 154 senttimetriä
Haavoittunut enkeli on ehkä suosituin suomalainen taideteos.
Enkeli ei pysty itse liikkumaan,
mutta kaksi poikaa auttaa häntä.
Toinen pojista katsoo suoraan meitä kohti.
Ehkä hän haluaa, että me kuvan katsojat mietimme,
mitä enkelille on tapahtunut?
Haavoittunutta enkeliä on haluttu selittää monella tavalla.
Joidenkin mielestä se kertoo siitä,
miten aikuiseksi kasvaminen on joskus kipeää.
Toiset taas haluavat uskoa, että se on vertauskuva
taiteilijan pahasta olosta pitkän sairauden jälkeen.
Jokaisen katsojan oma mielikuvitus
tekee maalauksesta kokonaisen tarinan.
Siksi ihmiset ajattelevat
samastakin maalauksesta eri tavalla.
Hugo Simberg suunnitteli aihetta pitkään.
Hän otti valokuvia lapsimalleista
ja piirsi ja maalasi kymmeniä luonnoksia.
Ensin taiteilija ei antanut maalaukselle mitään nimeä.
Nimen paikalla oli pelkkä viiva.
Simberg ei halunnut selitellä maalaustaan.
Mitä Hugo Simberg sitten itse ajatteli taiteesta?
Hän kirjoitti kirjeessä veljelleen Paulille näin:
Minusta taideteos on teos,
joka puhuu minulle toisesta maailmasta
ja vie minut siihen tunnelmaan,
jonka taiteilija haluaa välittää.
Taideteoksen pitää viedä ajatukseni sellaiseen,
mitä en ajattele joka päivä.
Sellainen kuva siirtyy omaan mieleeni
ja ajattelen sitä vielä kauan, kauan jälkeenpäin.
14
15. Hugo Simberg: Halla
vesiväri- ja guassimaalaus vuodelta 1895, korkeus 27 ja leveys 18 senttimetriä
Nuori taiteilija Hugo Simberg sai syksyllä 1895
taideopetusta Akseli Gallen-Kallelalta,
joka oli jo silloin tunnettu taiteilija.
Simberg kirjoitti veljelleen:
”Teen juuri pientä öljytyötä.
Se esittää hallaa, joka tyynenä syyskuun iltana
levittäytyy seudun ylle, kun aurinko laskee.
Halla on tyylitelty ihmishahmo.
Sen vartalo on aivan valkoinen.
Se istuu ja puhaltaa kylmää ruispellon ylle.
Kaukana taustalla ovat Ruoveden kukkulat,
lähimpänä tumma havumetsä,
sitten voimakkaan keltainen lehtimetsä
ja lopuksi sinertävä mäki.
Olen koettanut saada kauniin värivaikutelman koko työhön.
Saa nyt nähdä, mitä Gallen-Kallela sanoo siitä,
hän ei ole vielä nähnyt sitä.”
Halla on yöpakkanen, joka voi yllättää luonnon
kesken kasvukauden.
Kova halla voi tuhota koko viljasadon.
Entä sattuuko tämän kuvan hallaa itseäänkin,
kun se levittää kylmää ympärilleen?
Hugo Simberg esitti maalauksissaan asioita,
joita ei voi suoraan nähdä:
unia, toiveita, pelkoja, ja hyvyyttä mutta myös pahuutta.
Hän halusi kuvata ihmisen kokemuksia ja tunteita.
Hugo Simberg teki Hallan Gallen-Kallelan luona.
Gallen-Kallela kannusti häntä olemaan rohkea
ja tekemään aivan omanlaistaan taidetta.
Gallen-Kallela kirjoitti taiteilija Louis Sparrelle:
”Minulla on täällä oppilas Simberg,
joka on aivan harvinaisen lahjakas.
Hänen taiteensa tulee kerran merkitsemään paljon.”
Gallen-Kallela oli oikeassa, sillä Hugo Simberg
on nykyään yksi Suomen pidetyimmistä taiteilijoista.
15
16. Ellen Thesleff: Suomen kevät
öljymaalaus vuodelta 1942, korkeus 70 ja leveys 54 senttimetriä
Kevään neito on vaaleatukkainen nainen.
Hänen hiuksissaan on kukkia ja hän hymyilee.
Nainen on melkein aineeton ja läpinäkyvä.
Hänen ääriviivansa ovat epäselvät,
hän on jo melkein osa maisemaa.
Kevätaurinko lämmittää ilmaa, joka väreilee.
Kun taiteilija Ellen Thesleff maalasi Suomen kevään,
Suomessa oli sota, jota oli jatkunut jo monta vuotta.
Sota ei maalauksessa näy,
vaan kuvan nainen on huoleton ja hyväntuulinen.
Thesleff rakasti kevättä ja kesää.
Ellen Thesleff opiskeli kauan,
ensin Suomessa ja sitten ulkomailla.
Erityisen pitkään hän oleskeli Italiassa.
Hän etsi jo 1900-luvun alussa omaa tapaansa maalata.
Hän halusi maalata valoa ja värejä
rohkeasti ja todenmukaisesti,
sellaisina kuin hän tunsi ne sydämessään.
Hänen maalauksistaan on käytetty sanaa värinäky.
Rytmikkäästi eri suuntiin sivelty maali aiheuttaa sen,
että moni Thesleffin maalaus näyttää melkein liikkuvalta.
Tässä maalauksessa ei ole selvää tapahtumapaikkaa
eikä selviä ääriviivoja,
kuitenkin siinä on tunne hyvästä hetkestä.
Ehkä kaikki onkin unta ja satua.
16
17. Ville Vallgren: Kaiku
marmoriveistos vuodelta 1887, korkeus 153 senttimetriä
Näetkö, kuinka keskittynyt poika on?
Hän on pysähtynyt paikalleen
ja yrittää kuulla kaikua koko vartalollaan.
Ehkä sinäkin pysähdyt hetkeksi pojan kanssa?
Kaiku-patsaan teki suomalainen kuvanveistäjä Ville Vallgren,
joka asui yli kolmekymmentä vuotta Pariisissa.
Vallgrenista tuli siellä hyvin suosittu taiteilija.
Ihmiset halusivat ostaa hänen pieniä veistoksiaan,
joiden aiheena olivat usein naiset.
Vallgren osasi tehdä veistoksen niin,
että katsoja voi helposti kuvitella, miten se liikkuu.
Ville Vallgrenin taide on kaunista, siroa ja aistillista.
Hänen mielestään hyvä taide tulee suoraan sydämestä ja sielusta.
Tämän veistoksen mallina oli 14-vuotias kaunis italialaispoika.
Vallgren teki veistoksen ensin kipsistä
ja hakkasi aiheen marmoriin vasta myöhemmin.
Hän lisäsi myös veistoksen nimen
ranskan kielellä veistoksen jalustaan.
Veistoksesta pidettiin heti paljon,
ja se sai näyttelyssä Pariisissa myös kunniamaininnan.
Valkoista marmoria on käytetty paljon veistoksiin.
Taitava kuvanveistäjä saa veistokset näyttämään eläviltä.
Suomalaiset tuntevat Vallgrenin veistoksista parhaiten
Kauppatorin Havis Amandan,
alastoman naisen suihkulähteen keskellä.
Tuhannet ihmiset menevät katsomaan,
kun Havis Amanda saa joka vappuaattona oman ylioppilaslakin.
17
18. Magnus von Wrigh t: Annankatu kyl mänä talviaamuna
öljymaalaus vuodelta 1868, korkeus 36 ja leveys 54 senttimetriä
On kirkas ja aurinkoinen talviaamu
ja ehkä paljonkin pakkasta.
Savupiipuista tulee savua –
sisällä taloissa on lämmintä.
Voitko kuvitella, miltä kuulostaa,
kun kuvan ihmiset kävelevät pakkaslumen päällä?
Taide kertoo meille paljon elämästä ennen vanhaan.
Maalauksista voimme nähdä, miten ihmiset pukeutuivat,
asuivat tai kulkivat paikasta toiseen.
Jotkut asiat eivät ole muuttuneet
paljoakaan yli sadassa vuodessa.
Tämä maalaus ei ole kovin suuri,
mutta se on tarkasti maalattu.
Mitähän kuvan ihmiset puuhaavat?
Keitä he mahtavat olla?
Magnus von Wright oli jo yli 60-vuotias,
kun hän maalasi tämän kuvan.
Hän asui silloin lähellä Annankatua
ja hän näki tämän näkymän ikkunastaan.
Nykyään Helsingin Annankatu näyttää aivan erilaiselta.
Helsinki oli silloin paljon pienempi kaupunki kuin nyt.
Magnus von Wrightin aikana oli harvinaista,
että taiteilijat kuvasivat lunta maalauksissaan.
Magnus von Wright oli taidemaalari,
ja lintutieteilijä.
Hän halusi tehdä kauniita ja tasapainoisia kuvia.
Hän oli erityisen taitava ja tarkka lintujen kuvaaja.
Taitavia lintumaalareita olivat myös hänen veljensä
Ferdinand ja Wilhelm.
18
19. Ferdinan d v on Wright: T aistelevat me tsot
öljymaalaus vuodelta 1886, korkeus 124 ja leveys 188 senttimetriä
On aikainen kevätaamu ja maasta nousee sumua.
Metsot ovat soitimella
eli ne taistelevat siitä, kumpi on vahvempi.
Voittaja saa naarasmetson suosion.
Naarasmetso eli koppelo on kuvassa metsän laidassa.
Taistelevat metsot on yksi Suomen
kuuluisimmista maalauksista.
Olet saattanut jossain nähdä kuvan siitä.
Monet taiteen harrastajat ovat halunneet
maalata siitä oman versionsa.
Kuvaa on käytetty monella uudella tavalla,
esimerkiksi hiirimatoissa ja palapeleissä.
Aito, alkuperäinen maalaus on Ateneumissa.
Ferdinand von Wright maalasi taulun yli sata vuotta sitten.
Hän asui suurimman osan elämästään
Savon maaseudulla Itä-Suomessa.
Tämän kuvan maisemaksi hän valitsi metsäaukion erämaasta.
Kuvan kokonaisuus on tasapainoinen ja rauhallinen.
Ferdinand maalasi niin tarkasti,
että voit melkein kuulla metsojen äänet.
Ferdinand oli kiinnostunut luonnosta ja eläimistä jo pienenä.
Myös kaksi hänen veljeään oli taitavia taidemaalareita.
He kaikki rakastivat suomalaista luontoa,
ja erityisen taitavasti he piirsivät ja maalasivat lintuja.
Heidän aikanaan ei ollut värillisiä oppikirjoja,
ja siksi he tekivät kasvien ja eläinten kuvia
opetuskäyttöön ja kirjojen kuviksi.
19