Lataa PDF

2
Kilkkeen leirilehti 29.7.2010
HIKEÄ JA HIEKKAPÖLYÄ
Raksaleirillä huhkittiin helteessä. Toimittaja
raportoi työmaalta » sivu 16
”Tänä iltana ei tuu pakkeja”
Leirihoroskooppi paljastaa väreilyt
alaleirien pinnan alta » sivu 7
”30 astetta hellettä tai pakkasta
– samantekevää!”
Henkilökuvassa naparetkeilijä, joka toisi
leireille lisää rakentamista » sivu 12
”Leiri ilman pakettiautoja?”
Tarkastelussa suurleirin hiilijalanjälki » sivu 14
1
2
AVAJAISET
PÄÄKIRJOITUKSET
Metsä vain leikkikenttänä?
Reppuretket metsään ovat ympäristöasennekasvatusta parhaimmillaan.
Kun on omakohtaisesti saanut tutkia ötököiden elämää ja uida peilityynessä järvessä, jokainen ymmärtää, miksi partiolaisten ihanteena on rakastaa luontoa. Metsä on muutakin kuin toimintaympäristö.
Suurleirillä ympäristökysymykset ovat vaikeampi pala. Pöly lentää, kun
bussit, pakettiautot ja rekat suhaavat edes takaisin metsäteillä vieden ja
tuoden tavaroita ja ihmisiä. Kilkettä varten rakennettu suurleirimaasto on
kuin valtava leikkikenttä, josta eläimet hyttysiä ja ampiaisia lukuun ottamatta ovat paenneet.
10 000 ihmisen majoittamiseen ja viihtymiseen mättäät, järvet ja ötökät
eivät riitä. Vaikka suurleirin tekijät tekisivät kaikkensa säästääkseen ympäristöä, yksittäisen metsän kannalta olisi parempi, jos suurleirit pysyisivät niistä kaukana.
Mutta suurleiritkin kuuluuvat metsään. Jos Kilkkeellä teltat olisi pitänyt pystyttää hiekkakentälle kaupunkiin, epäilen, että leirifiiliksestä ja
osallistujamäärästä olisi pudonnut vähintään puolet pois.
Viime kädessä onkin meistä kiinni, jääkö luonto Kilkkeen jälkeen voitolle vai häviölle. Osaammeko suhtautua siihen muutenkin kuin leikkikenttänä?
Laura Saarikoski
Stora skräp är lättare att plocka
För en vecka sedan samlades kring 600 hippier på ett internationellt läger
i Leppävirta – och fick mer uppmärksamhet än något liknande scoutläger. Varför tyckte man att hippielägret var så intressant? Ingen söp och
härjade, och det var inga stora slagsmål. Istället hörde närhet till naturen,
gemenskap och drogfrihet till lägrets grundidéer. En polis som besökte
lägret skröt på lägerdeltagarna och ansåg att dylik ideell verksamhet var
ögonöppnande: ”Allting görs tillsammans, ingen bryter kvistar från levande träd och allt skräp som man hämtar med till lägret förs också bort”.
Senast i det här skedet funderar du kanske att detta ju faktiskt låter
ganska långt som ett scoutläger. Förutom att på vart enda scoutläger som
ordnas under den sista lägerdagen förs sopsäck efter sopsäck fulla med
godispapper, lemonadflaskor och byggnadsskräp till avstjälpningsplatsen
eller återvinningscentralen.
På Kilke hjälper explorerscouterna till med att återställa ett träsk. På
mitt distriktsläger kompenserades koldioxidutsläppen genom att köpa
ekologisk el från India. Stora och viktiga miljögärningar talas mycket om,
men väldigt många kommer inte ihåg att skryta över scouten som plockar
upp ett godispapper från marken.
Det är ändå bara fast på oss själva. Så låt oss ge en applåd åt varje skräpplockande scout och låt oss göra Kilke ännu mycket bättre än ett hippieläger!
Anna Munsterhjelm
4 – 5
Kilkkeen kääntöpuoli
Raksalla heiluteltiin vasaraa ja muutakin.
Kolumni: Kuusen alta
Exploring Kilke anthills.
6 – 7 Kahvitauolla
Avajaiset ohjannut Taina Kopra ei juokaan kahvia.
Rymyä! & Yrmyy
8 – 9
Puheenaiheet
Leiribussissa on tunnelmaa • Stefan Wallin och andra VIP-gäster • Liftaten leirille • Tervolalaiset hankkivat leirimaksunsa pullaa leipomalla.
Poppis Suomela s. 12 − 13
SUURI ILTANUOTIO
10 – 11 Rymyraati
Mitä partioleireillä kautta aikain on opittu?
Rymy valistaa
Tutustu uuteen kaveriin.
Partioperhesuhteita
Isä on ikuinen sudenpentu.
12 – 13 Kari ”Poppis” Suomela
Poppis johtaa alaleiriä, koska kesällä ei voi valloittaa napajäätiköitä.
14– 15
Partioilmiö: ympäristö
Onko leiriläisen hiilijalanjälki suurempi kuin kaupunkilaisen? • Kasvisruoka - uhka vai mahdollisuus? • Leiriekologian helmet
16 – 18
Reportaasi: Raksapäiväkirja
Toimittaja vietti viisi päivää rakennusleirillä ja ehti sekä saada rakkoja että ottaa
tarpeeksi päiväunia.
Raksareportaasi s. 16−18
PÄÄTTÄJÄISET
19 – 24 Miia Nuutila ja savumerkit • Rymy testasi makuupaikat • Lemmen
puuhanurkka • Leiriterapeutti •
Terveisiä perheestä • Iltasatu •
Partyo!
Leiriruoan ekojalanjälki s. 14-15
Älä pussaile leirillä!
Aikoinaan B-P lanseerasi arkikäyttöön ”puolitervehdyksen”, jossa
partiotervehdykseen asetettu
käsi nostetaan hartioiden tasolle,
ei otsalle. Rymy ehdottaa, että
partion satavuotissynttäreiden
kunniaksi näin tehtäisiin Kilkkeelläkin. Vaihtamalla kättely ja suutelu partiotervehdykseen vähennetään myös Suomessa nyt liikkuvan
enteroviruksen riskiä. Käsienpesu
ja käsidesin käyttö aina vessakäynnin jälkeen ja ruokailua ennen
kannattaa nekin muistaa. Pussaillaan sitten kaatajaisissa!
Suomen Partiolaisten suurleiri Kilkkeen leirilehti. Seuraava Rymy ilmestyy 31.7.2010. Rymy ilmestyy 5 kertaa
kesän 2010 aikana.
PÄÄTOIMITTAJAT Anna Munsterhjelm, Laura Saarikoski
TOIMITUSPÄÄLLIKÖT Laura ’Tikku’ Ticklén, Karoliina Tikka
AD Mari ’Pinja’ Vahteristo
TOIMITUSSIHTEERI Janne ’Haukkis’ Haonperä
SIVUPOLKU Terveisiä juttukeikalta
Partiokipuja ja -käpyjä
Teksti: Matteus Pentti
niihin asioihin, joista joskus tuntuu vaikealta puhua.
Siitä ei ole epäilystä, etteikö partio olisi harSarjakuvan sankarina on nimetön parrastusten kuningas! Partiolla on hyvät arvot tiokonkari, jonka tarkoitukset ovat jalot,
ja ylevät tavoitteet, mutta entä kun kaikki ei mutta toteutuspuolella menee välillä vähän
menekään niin kuin lempielokuvassa?
metsään. Konkari tulee huomaamaan, että
Ensi-Rymyä ideoitaessa alkoi päässäni
ihmisten kanssa toimiessa pitää tottua
hahmottua ajatus sarjakuvasta, joka käsitte- yllätyksiin.
lisi partion kipupisteitä huumorin keinoin.
Toivon, että Käpyjä selän alla voisi olla
Sarjakuvaa varten kyselin tutuilta partio- pelkän vitsin lisäksi myös herättelevä kesmuistoja, mikä taas palautti mieleeni myös
kustelunavaaja.
omia vaikeita tilanteita vuosien varrelta.
Sopasta syntyi viisi näkökulmaa partioon – Lue Maten sarjakuva sivulta 10.
KUVATOIMITTAJA Eeva Helle
TOIMITTAJAT Veera Räsänen, Anna Voutilainen, Sirkku
Juhantila, Niina Partanen, Jaana Ketola, Eva Carlson,
Oona Kantele, Milla Savo, Johanna Korhonen, Noona
Rautajärvi, Teppo Lakiasuo, Mira Penttilä, Markus Helaniemi, Annika Santalahti, Rosa Heikkinen, Saana Kurkela, Tuuli Seppälä, Antti Keränen, Tobias Weissenmayer,
Deborah Dryland, Martin Sebald
VALOKUVAAJAT Alina Perälä, Tuomas Sauliala, Sacu
Kouti, Juho Vainio, Ines Sirén, Sami Tarkiainen,
TAITTAJAT Elina Juola, Lauri Lankinen, Matteus Pentti,
Jussi Peso, Kaisu Laulainen, Nicole Finell, Ester Pentti
AVUSTAJAT Emma Storbacka
TÄMÄN RYMYN TEKIJÄ OLI KESKIMÄÄRIN
23-vuotias, 169 cm pitkä sinkkunainen, jonka lempiruokaa
on pizza. Tämä ruskeakutrinen rymytär on pukeutunut
shortseihin ja valkoiseen paitaan. Kaulassa roikkuu sininen huivi ja partiovuosia on takana 15,5.
KANNESSA RYMYÄÄ Aleksi Mannerjoki Jokikylän Pojista
L-SP:sta. Kuvan otti Juho Vainio.
3
Kuvat: Alina Perälä
MITÄ SILMÄT EI NÄÄ Kuvia Kilkkeen kääntöpuolelta
Pois alta, täältä tulee Kilke!
Raksaajan pakista löytyy vasara ja nauloja, niittipyssy ja moottorisaha. Vai sittenkin
taitto-ohjelma, mönkijä ja sanakirja? Rakennusleirillä Kilkettä pantiin pystyyn perinteisillä
ja vähemmän perinteisillä välineillä. Pala hämäläistä suotakin ehdittiin kulottaa.
Piirros: Jyrki Vainio
KANNON NOKASTA Piirtäjä dokumentoi Kilkkeen arkea
JOTAIN LAINATTUA Tätä meistä takanapäin puhutaan
”Partiolaisia on Suomessa 75 000 – yhtä
paljon kuin porilaisia.”
Nyt-liite 23.7.2010
”Oon sitte seuraavat 12 päivää pois
kaikesta sivistyksestä, joten soitelkaa ja
pitäkää mut järjissäni!”
Status Facebookissa 24.7.2010
”Partioradio Kilkkeessä kuherrellaan ja
mennään päin mäntyä”
STT 27.7.2010
4
”Mieleen on jäänyt kuva pienestä partiolaisesta kaivamassa telttansa ympärille
ojaa lusikka-haarukkayhdistelmällä.”
Nyt-liite 23.7.2010
”Heheei! Ei kenenkään autokyytiin
27. pvä mahtuisi kahta ihan sisäsiistiä
sisarusta?”
Kilkkeen facebook-ryhmän seinälle
kommentoitu 25.7.2010
”Huomaa et alkaa jo hiiiukka jännittää tai jotain kun alkaa nähä jo unia
kilkkeest ja siit porukast mitä siel on
=) ei siin mittää iha söpöj jätkii ne oli,
ja eiköhän ne oo oikeestikki ja tytöt oli
kans tosi mukavii =DD”
Kilkkeen Facebook-ryhmän seinälle
kommentoitu 15.7.2010
”Ensimmäistä kertaa liftasin auton
kyytiin, partioleirillä.”
Evokeskuksella kuultua 26.7.2010
”Sanokaa mulle yksikin syy mikä järki
on rämpiä metsässä.”
Partion Facebook-ryhmän seinälle
kommentoitu 15.7.2010
”Päätti että tälle leirille tulee mukaan
vaan kivoja vaatteita kuten mekkoja,
kaikki partiovaatteet saa jäädä kotiin!”
Status Facebookissa 25.7.2010
”Kilkkeen sijaan lähden muutamaksi
päiväksi Ihan tavalliselle leirille. Se on
KUUSEN ALTA Kolumnissa maalaillaan leiriin liittyviä tunteita ja tuoksuja.
First Expressions:
Exploring Kilke Anthills
Eventually, the fresh water peels over the naked
skin. I dive in the red
dark water of Lammi, just 20 kilometers
south of the campsite.
A very hot journey, over
35 degrees, brought me
to Finland from Germany, direct to Tampere airport
in the middle of this natural paradise, in this Eldorado of lakes and pinewoods. Now, I dive in what I
have expected since nine months ago, when I decided
to attend Kilke Scout Camp. Coming up again opens
the view of a huge, orange, glowing sky and the warm
summer rain painting a double rainbow in the sunset.
Incredible!
On the shore, two Finnish boys are waiting with their
bikes.
– Are you a scout? We saw your scarf!
– Yes, this is a scout scarf from Germany, I answered.
What about you?
The two boys show the scout greeting.
– Surprise! Welcome to Finland! Are you on the way to
Evo, to the big scout camp?
– Yes, do you know how to go there?
– Just follow the sunset! See you later in Kilke!
Actually, after 15 kilometers hiking and following the
sunset, I arrive at the campsite. At two o’clock in the
morning I build up my tent by the lake during sunrise.
On the next day, the heat wakes me up and it wasn´t
just a dream: I´m at Kilke now!
Huge trucks are dumping mountains of stuff on the
dusty roads. It looks like anthills with lots of working
scouts running around with cars and motorbikes, transporting this “Kilke” somewhere in the forest. Everybody knows the way to go, they are building tents, showers and saunas.
But where is the place for myself? Where do I have to
go? It´s a secret! One moment I feel a bit lost between
the anthills. I was figuring out how to get the green
sign on my arm.
– Hello, Tobi! We were waiting for you, calls a friendly
voice out of the tent. Welcome to Kilke! How was your
trip?
– Hot and dusty, I said and wiped the sweat out of my
face.
– Ok, Tobi! Just slow down. You can build up your tent
in subunit 336. Someone will guide you – and then, you
are welcome to join the sauna tonight after dinner!
The Finnish scouts told me that sauna is the way to
make friends in Finland, and it´s also the way to get
all the brand new information about the camp – even
if it’s 40 degrees plus or 40 degree minus outside. So
if you work for the international pages of “Rymy”, the
Kilke paper, you are welcome to the hottest scout job
around the world – sitting in the sauna all day and collecting information!
Hopefully, you’ll find a cooler place under a pinewood
and some ice cream for yourself to enjoy with “Rymy”!
Tobias Weissenmayer
Kuva: Juho Vainio
KUIN KAKSI KARJAA
”Nestehukka, pölyset
varpaat, kuuma teltta,
varpuja tukassa,
hirveesti autoja,
hikiset kaverit.
Täähän alkaa tuntua
ihan leiriltä.”
Status Facebookissa 26.7.2010
Hillopurkkeja.
hauskan ystäväni keksimä tapahtuma, jossa leikimme olevamme leirillä.
Ihan tavallisella leirillä ei ole virallista
järjestäjää eikä taustalla toimi mikään
yhdistys. Ystäväni on vain olevinaan
leirinjohtaja.”
Ida Kukkapuro Kainuun Sanomissa
25.7.2010
Google löytää 82 200 iskua.
Viittaus hakukoneeseen onkin paikallaan, sillä Evolla ei istuta riu’ ulla ja
kuunnella pensassirkkua. Metsään on
vedetty niin datakaapelit kuin viemäriverkostokin, leiri saa myös oman
tapahtumaradionsa.”
Aamulehden pääkirjoitus 23.7.2010
”Olen siis valmis seikkailemaan. Lähdin
mun frendien matkaan. Näin kuvaillaan
Kilke-jamboretta internetissä. Sieltä
”Hiki valuu Arttu Renvallin ohimoille,
kun hän hakkaa tarmokkaasti vasaralla kakkosnelosta. Häkkyrästä tulee
Peltimunkkeja.
pöytä, jota tarvitaan ainakin keittiöissä.
Renvall kiteyttää kavereidensa Lauri
Ahosen ja Harri Hohkurin kanssa
rakennusleirin ytimen: syvältä.”
Helsingin Sanomat 27.7.2010
”Kaikki tarvii lämpöö.. 34.3 astetta
ulkona, studios enemmän kuin
kerrostalon pienes kiukaassa.”
Radio Kilkkeen työntekijän FB-status
28.7.2010
”Nestehukka, pölyset varpaat, kuuma
teltta, varpuja tukassa, hirveesti autoja,
hikiset kaverit. Täähän alkaa tuntua
ihan leiriltä.”
FB-status 26.7.2010
”Kilkkeen kuningattareksi leirilehti
Rymyn päätoimittajatar. Kuningattarelle luovutetaan palkinnoksi rypsiöljyllä
kulkeva avoauto leirin ajaksi.”
EK:n Kellarisanomat
5
KAHVITAUOLLA Avajaisten ohjaaja Taina Kopra
Ohjaaja seuraa vierestä, kun
partiolaiset roikkuvat puussa
Sorin Sirkus ja partiolaiset yhdistävät voimansa
avajaisissa. Taina Kopra ohjaa ja organisoi tulevan
spektaakkelin.
Teksti: Mira Penttilä
Kuva: Juho Vainio
Olet oleellisesti mukana avajaisissa. Miten nakki tuli sinulle?
Lauri ”Unski ” Untamo pyysi mukaan tekemään. Ohjasin edellisen
Suurjuhlan päätapahtuman, ja
ilmeisesti partiolaiset olivat tyytyväisiä, kun pyysivät uudelleenkin
mukaan.
Mitä ohjaaja tarkkaan ottaen
tekee?
Olen suunnitellut pohjatarinan,
jonka jälkeen mietin, mitä täällä
metsä-olosuhteissa voi tehdä.
Hankin artisteja eri osa-alueilta ja
harjoitutan temppuja. Konkreettinen harjoittelu aloitettiin vasta
avajaisia edeltävänä tiistaina.
Mikä olisi Aku Ankan sudenpentukenraalin arvonimesi?
T.A.I.N.A – Topakka Ainapaikalla
Iloisen Napakka Antaumuksellatoimija.
Oletko tehnyt paljon yhteistyötä
partiolaisten kanssa?
Kolme vuotta sitten olin mukana
Suurjuhlassa. Partiolaisten kanssa
työskentely on mielenkiintoista, vaikka pitikin tehdä paljon
taustatyötä, että selvisi, mitä
partio on. Monet jutut tuntuvat
vähän hölmöiltä, mutta meininki
on lupsakkaa. Negatiivisia puolia
ei niinkään ole, mutta vaatii työtä
päästä mukaan porukkaan. Enkä
varmaan olisi lähtenyt uudestaan
mukaan, jos negatiivisia puolia olisi
positiivisia enemmän.
Mistä ajatus avajaisten teemaan
lähti?
Idea lähti täysin siitä, että mitä voi
tehdä järven rannalla, keskellä metsää. Halusimme luoda yhteisen,
mystisen fiiliksen ja taianomaisen
hetken, joka saisi leirin hiljentymään.
Mitä haasteita on tullut eteen?
Olosuhteet itsessään ovat haaste.
Myös se, että partiolaiset tekevät
tätä vapaaehtosesti, asettaa omat
haasteensa. En voi käskyttää heitä
samalla tapaa kuin palkallisia
työntekijöitä
Miten aiot viettää kahvitaukosi
Kilkkeellä?
En juo kahvia vaan teetä, mielellään vihreää. En kuitenkaan taida
viettää teepausseja, koska ei ole
aikaa.
Mikä tavara kulkee aina mukanasi?
Tällä hetkellä puhelin, kahtena
kappaleena. Mutta jos lähtisin
yksin metsään niin sitten ehdottomasti vessapaperi.
Millä fiiliksellä olet tässä vaiheessa avajaisten suhteen?
Fiilis on edelleen innostunut ja
odottava. Pyyhettä ei ole vielä harkittukaan heitettäväksi kehään.
Kilkkeen avajaisia vietetään torstaina 29. heinäkuuta kello 22 alkaen Pitkänniemenjärven rantarinteillä. Mystiikkaa hämärtyvään kesä
iltaan tuova esitys yhdistää musiikkia, akrobatiaa, kiipeilyä ja kirkkoveneitä.
Se, mitä kaikkea avajaisissa tapahtuukaan, selviää illalla.
RYMYÄ! / YRMYY... Kilkkeen nousevat ja laskevat trendit
RYMYÄ!
Hygienia. Puhtaat kädet
on varmin tapa pysyä
leirillä.
6
YRMYY...
Yövasaranmetsästys.
Kuka enää kaipaa bileitä?
Lämpö. Ei jätä ketään
kylmäksi.
Torkutus. Alaleirien
aamuherätyksiä on turha
yrittää väistellä – edes
viereisessä alaleirissä.
Eksyminen metsäisen
metropolin sykkeeseen
on yhtä helppoa kuin
kavereiden löytäminen
on vaikeaa.
Risusavotta jätti jälkensä
iholle. Savotasta voittajina selvinneet ansaitsevat
kansan kunnioituksen.
RYMYMENOT
Torstai 29.7.
Play Station
 Saukonojantien varrella
Hengailumestassa Tulilaakson
vieressä
 Aukeaa torstaina, avoinna joka
päivä klo 10–18
 Play Stationissa voit tutustua
ulkomaalaisiin leiriläisiin ja suorittaa samalla ystävyysmerkin.
Ohjelmalaaksot
 Lounaan jälkeen varsinainen
ohjelma alkaa ja Tuli-, Maa-, Vesija Ilmalaaksot aukeavat ensimmäistä kertaa
Partiomuseo
 Kilkkeen suoralla avoinna klo
12 alkaen
Aikuisten ilta
 Kirjoittavatko lehden vääristä
asioista? Tule keskustelemaan
partion julkisuuskuvasta Lapaseen klo 18
 Yli 22-vuotiaat tervetulleita!
Rymyn julkkarit
 Jos sinua haastateltiin tai
kuvattiin tähän numeroon, tule
Rymyn julkkarijuhliin Pressiklubille klo 18.30
Anni Suomalainen & Melkein
Lilja
 Bändi esiintyy Kalevan Kivikahvilassa noin klo 18–19
Avajaiset
 Järvellä klo 21 alkaen
 Kilkkeen avajaisissa luvassa on
kiipeilyä, kirkkoveneitä, akrobatiaa ja pimenevän illan mystiikkaa.
Voit seurata avajaisia myös Radio
Kilkkeen kautta 19.30–22.30
3
3
Kolme nakkia,
joita olen tehnyt raksalla
Kolme asiaa,
joita voi käydä tekemässä Pressiklubilla
Ville-Matti Rissanen
Ryttylän Eräveikot (Häme)
Mari Ahmajärvi
Kittilän Kätkän Kävijät (Lappi)
1.
1.
2.
3.
Isot teltat. Pystytettiin
Kilkkeen suoran valkoiset
teltat, yhteensä 1100
neliötä.
Kyläkeittiöiden pöydät.
Maanantain jälkeen niitä
on rakennettuna lähes 100
kappaletta.
Lepo. Lisäksi olen syönyt,
nukkunut ja saunonut.
2.
3.
Tekstarit. Pressiklubilla kirjoitetut viestit ilmestyvät jo
heti seuraavassa Rymyssä.
Juttuvinkit. Käy ideoimassa juttuja tai tule vinkkaamaan kiinnostavista
aiheista.
Rymyfiilis. Tule lueskelemaan uusinta Rymyä ja
nauttimaan Rymyfiiliksestä!
KAS NÄIN!
Kuinka vältyt tiskaamiselta
eli oiva vinkki vapaamatkustamiseen
Perjantai 30.7.
Päiväkaraoke
 Lapasessa lounaan jälkeen
Hengailumesta avaa ovensa
 Avoinna tarpojille klo 17.30–21 ja
samoajille klo 17.30–22
Kilke Golf Open
 Kalevan Kivi-kahvilassa klo 18
 erityisesti leiritoimikuntaa
ja alaleirien johtoa toivotaan
paikalle
Lägerbålet i Raffu
Lapan alaleiri-ilta
Tuikun kv-ilta
Lauantai 31.7.
Vierailupäivä
K-STUDIO
 Maalaakson Sirkusteltassa klo
16.00–19.30
 Vaeltajille ja nuorille aikuisille
suunnatussa seminaarissa samalle lavalle nousevat poliitikko,
lobbaaja, aktivisti ja maailmanparantaja
 Paneelikeskustelun jälkeen on
mahdollisuus osallistua vaikuttavaan työpajaan
Musiikkiteatteri lavalla
 Radio Kilke seuraa tapahtumaa
klo 19.30–22.30
Ko-Gi-tapaaminen Näädänpesässä
Seuraava Rymy ilmestyy!
Radio Kilke 91,7 MHz
Juonna ite paremmin!
Osallistu Radio Kilkkeen juontokisaan. Kisa käydään päivittäin
klo 16.30.
Global Corner
Fri, Sun, Mon, Tues at 19–20
Your window to the world in and
outside camp Kilke
Kutuilua
pe, su, ma, ti klo 20–21
Leiriheila hakusessa? Kutuilua
kertoo tyttöjen ja poikien välisestä ystävyydestä
Teksti: Teppo Lakiasuo
Kuvitus: Matteus Pentti
1. Kääri ensin vasemman käden sormesi sideharsolla ja taittele oikeaan
käteesi partiohuivista kolmioside.
Kainalosauvojakaan ei sovi unohtaa.
Harjoittele peilin edessä mahdollisimman surkea pärstäkerroin.
Mene tiskijonoon ja valitse viattoman
näköinen pikkupartiolainen uhriksesi.
Muista parkua ja voivotella!
2. Ja nyt voit vain hihitellä mielessäsi, kun toiset tiskaavat astiasi! Varo
kuitenkin, ettei juonesi paljastu, kun
suusi venyy korviisi asti pilasi onnistumisesta.
3. On tietysti suuri riski, että leirikokki
on kehitellyt saman pilan kokkailujensa ohessa ja tulee pyörätuolilla
valtavan patatiskin kanssa luoksesi
parkumaan. Huomaat olevasi ainoa
henkilö paikalla, kun muut ovat jo
hyvissä ajoin pötkineet pakoon.
LEIRIHOROSKOOPPI Ajalle 29.-30.7.
Kaleva
Nyt vilkkuvat tähdet ja tuikkivat
tuikut! Tänä iltana ei tuu pakkeja, joten
sonnustaudu partiopaitaan, vedä
leveä virne naamallesi ja harjoittele silmäniskentää peilin edessä ennen illan
kahvilarientoja.
Lapa
O-ou! Nämä ovat niitä päiviä, kun
pönäkimmänkin kapun ankkuriköysi
lipsahtaa mereen ja hirvet juoksevat
traktorin eteen. Taivaankappaleet
määräävätkin lapalaisille riippumattoterapiaa ja muutaman kalevalaisen
selänhierojan.
Leivo
Leivolaisia ei nyt hemmotella jättipoteilla, superromansseilla tai unelmaduuneilla. Tyyni mieli, hidas arki
ja kupillinen kahvia tulevat kuitenkin
tarpeeseen hektisen viikon jälkeen.
Pöpö
Näinä päivinä ilmanpaine on Pöpölle
erityisen suotuisa. Kakat kakataan ja
unet unitaan ajallaan. Sinkkuäiti: varo
naapuriteltan tummaa miestä!
Raffu
”Älä mee, tai viet multa kaiken!” laulaa
useampikin ihailija korskeiden raffujen
perään. Yksinäisyyden tummat pilvet
uhkaavat jo horisontissa, joten nyt
ei kannata nirsoilla. Iske kiinni, vaikka
kohde olisikin särmättömähkö pääkaupunkiseutulainen.
Tuikku
Kesän mittaan astrologiset tuulet
ovat tuiskauttaneet ylvään Tuikun
jalustaltaan suoraan katajikkoon.
Nyt tarvitaan enemmän nöyryyttä ja
vähemmän huonoa huumoria.
7
PUHEENAIHEET
Yli 250 bussillista leiriläisiä
Kilkkeen leirialueelle saapui jo tiistaina muutamia reissulaisia rinkkoineen,
mutta suurin koitos oli edessä keskiviikkona. Kilkkeelle matkasi helteessä reilusti yli 250 linja-autoa.
Teksti: Saana Kurkela
Kuvat: Ines Sirén
Kilkkeen henkilökuljetusmestarit
Martti Heinänen ja Lauri Kaski
kertoivat tiistaina kehitelleensä
B- ja C-suunnitelmat valmiiksi,
joten kaikkeen on varauduttu.
Martti odotteli keskiviikkoa
luottavaisin mielin, ja sorateille
muodostuvat bussiletkat oli myös
tiedostettu etukäteen.
Suomen pohjoisimmat matkalaiset tulivat Inarin tienoilta, mutta
vieläkin pidemmän matkan saivat
taittaa australialaiset partioystävät.
Martti arvioi tiistaina, että viimeisetkin partiolaiset olisivat leirialueen sisäpuolella puoli kolmen
kieppeillä iltapäivällä. Keskiviikko
jää kuitenkin vain lämmittelyksi,
koska viikonlopun vierailupäivät
tuovat jälleen bussirumban leirin
teille.
Lahtelaisen Harjunalustan Siniveljet lippukunnan matka Evolle
taittui nopeasti.
Leirivarusteiden pakkaamisen
tiimellyksessä myös Leiriläisen
kirjaa opiskeltiin kiitettävästi.
12-vuotiaalle Vikke Valtaselle ei
ollut vielä valjennut nakkikioskin
tarkoitus leirillä, mutta alaleirit
olivat hanskassa – niitähän on kuusi perhe- ja palvelukylä mukaan
lukien.
Harjunalustan Siniveljien johtajistosta Saima Nivala ja Vilma
Hakanen luettelivat Kilkkeelle saapuvien kansalaisuuksia ja saivat
yllättyä, sillä niitä on jopa 29. Saima
ja Vilma vinkkasivat myös, että
nakkikioskilla voi pyörähtää, kun
kaipailee nakkeja eli työtehtäviä.
Bussin perältä löytyneet 13-vuotiaat Vilja Vihervuori ja Nea Vento
muistivat Kilkkeen olevan jo kuudes finnjamboree.
Fiilikset vain piristyivät leirialuetta lähestyttäessä, ja bussin
pysähtely pyöräytteli lisää perhosia
jokaisen vatsassa – onneksi edes
ilmastoinnin tuulahdukset vähensivät hikeä.
Varainkeruuta
tositarkoituksella
Kekseliäät partiolaiset ovat järjestäneet varainkeruu-talkoita muun muassa taloyhtiöissä ja kaupoissa.
Kerätyt rahat on käytetty pääosin Kilkkeen
osallistumismaksuihin ja matkakustannuksiin, mutta
lippukunnat ovat sijoittaneet myös leirivarusteisiin.
Teksti: Veera Räsänen
Kuva: Olli Salo
Tervalan Japulitytöt ja -pojat
leipoivat talkoilla pullaa ja sämpylöitä Puolustusvoimien Tervalan
varikolle koko kevään ajan.
– Jokaiselle osallistujalle osui leivontavuoro kolmen viikon välein.
Pullia ja sämpylöitä toimitettiin
varikolle kaksi kertaa viikossa,
kertoo Virva Kokko.
Tempaukseen osallistui 12 tarpojaa ja yhteisvoimin leiri saatiin
kustannettua 14 lähtijälle. Myös
adventtikalenterimyynnin tuotot
lippukunta ohjasi matkakustannuksiin.
Tervala sijaitsee lähellä Kemiä ja
matkaa Evolle kertyy noin 600 km.
– Näin kaukaa matkustaminen
on kallista. Lähdemme tänään
tiistaina kello 23 ja olemme perillä
huomisaamuna yhdeksältä, Virpi
huomauttaa.
Perniössä Pyhän Laurin Ritarit
aloittivat rahan keräämisen vuosi
sitten. Talkoisiin osallistuneet tarpojat, samoajat ja vaeltajat tekivät
kaupoissa inventaariota ja hyllyttämistä. 10–20 talkoolaisen leirimaksuista saatiin kustannettua hieman
vajaa puolet.
– Olimme myös lasten päivillä
pukeutuneina eri hahmoiksi. Muun
muassa Kidius-lehmää tuli esitettyä, naurahtaa Karoliina Skarp.
SÄHKEET
Leirikirkolle toimitettiin rakennusleirin aikana peräkärryllinen
roskia. Kannattaa käydä paikan
päällä katsomassa, mihin roskia
käytettiin.
8
Jan Lundström ja Henrik Vuornos
voittivat heinäkuussa osana kolmen
hengen joukkuetta rogainingin nuorten Suomen mestaruuden. Käyhän
pyytämässä pojilta nimikirjoitukset.
Leirisairaalassa oli rakennusleirin aikana
rauhallista. Ampiaisen pistoja suurempia
tapaturmia ei sattunut. Leirilääkäri Anna
muistuttaa edelleen leiriläisiä juomaan
tarpeeksi.
Rakennusleirillä ei tarjoiltu lainkaan
näkkileipää. Muonitusmestari Sirkka
kertoi halunneensa hemmotella ahkeria raksalaisia pehmeällä leivällä.
Evolle pääsi pyörälläkin
Teksti: Rosa Heikkinen
Kuvat: Ines Sirén
Aivan ensimmäiset partiolaiset
saapuivat leirille lihasvoimin. Näin
tekivät myös Petri Raias, Sakari
Kumpula ja Valtteri Lehti Tuuspartiosta Uudeltamaalta. He pyöräilivät lähes 120 kilometriä Tuusulasta
Evolle.
– Joku heitti, että mennään
pyörillä, ja sitten se oli vaan pakko
tehdä, Valtteri selittää.
– Loppujen lopuksi aika turha
reissu, toteaa Sakari.
Matkaa ei paljoa tarvinnut suunnitella.
– Reittiä me ruvettiin miettimään
ehkä tuntia ennen lähtöä, Petri
kertoo.
Paluumatkan suunnitelmat ovat
vielä auki. Autokyyti houkuttaisi,
mutta pojat saattavat myös mennä
julkisilla tai pyöräillen kotiin.
– Tai sit jäädään tänne, Sakari
letkauttaa.
Hitchhiker’s Guide to Finland:
Don’t do it
Teksti: Rosa Heikkinen
Kuvat: Ines Sirén
Lukas Kappeler and Astrid
Wiederkehr came here from
Switzerland, which is about 2000
kilometers from Evo. They planned to go by plane to Helsinki via
Amsterdam and then hitchhike to
Hämeenlinna, but when it comes
to hitchhiking you have to have a
plan B.
– We decided to hitchhike because it’s cheap and adventurous. We
had hitchhiked to Iceland’s Roverway last year and it worked, but
here it didn’t work out that well,
Astrid and Lukas explain.
They didn’t get a ride from the
airport in Helsinki, so they jumped
in a short-distance bus, which took
them about 10 kilometers closer to
their destination. From there they
decided to hitch back to Helsinki
because there was no public transport to the right direction.
Lukas and Astrid didn’t have any
problems with the language.
– We were never lost, because we
got help, says Astrid.
The duo stayed in Helsinki and
slept one night on a camping
ground. Next day they decided to
go to Hämeenlinna by train and
continue by bus to Evo.
– No hitchhiking anymore, they
laugh.
EN YMMÄRRÄ
TILASTO
Kilkkeen kaikki 10 587 osallistujaa eivät suinkaan saavu samana päivänä, vaan leiri on kasvanut päivittäin
rakennusleirin alusta lähtien. Palkin korkeus kertoo leirillä kunakin päivänä olleiden lukumäärän ja palkin
keltainen osa kyseisenä päivänä leirille saapuneiden lukuvmäärän.
Rymy kysyy hyviä tyhmiä
kysymyksiä
To explore Finland and not go to a
sauna is like scouting without a scarf
and a uniform. But why do the Finnish
scouts go to Sauna every day?
Text: Tobias Weissenmayer
– Finnish scouts make saunas anywhere and anytime!
All scout groups usually have their own sauna stove
and tent sauna for camping, said Matti and Samuli,
two 15-year old Finnish boys from Helsinki.
They explain the tradition of sauna in “Rymy” for
international guests.
– It’s nice, it relaxes your muscles after a hard day
of work. It feels free to be nude in the sauna and it’s
healthy sweating all the dirt out of the skin.
Jaakko loves to drink lots of water in sauna, especially sparkling water.
– It refreshes your body! And it’s very important to
drink a lot, he said.
Sanna, a 20-year-old guide from Lapland, has a personal record of staying in a sauna for about 6 hours.
– But you should not stay too long, Sanna said.
Some people stay just for a couple of minutes and
Sanna knows also some people in Finland who don’t
like to go to a sauna, because it’s too hot for them or
they do not feel comfortable being nude.
– It’s natural to bath naked in the sauna but it might
seem odd as we keep our clothes on everywhere else.
So if you’re shy, just wear a swimsuit in the sauna –
the most important thing is to feel comfortable!
Suurleirin rakentamiseen tarvitaan
muun muassa 696 pulloa limua ja
vissyä, 3000 pingispalloa, 9 mönkijää,
5 vesikävelypalloa sekä 180 tietokonetta.
Lapan kahvilamestari Eine pelasti sammakon – kahdesti. Sammakko oli pudonnut
Lapan portin lähellä olleeseen jyrkkäreunaiseen kuoppaan, josta se ei päässyt omin
avuin ylös.
Kilkkeen aikana 14 suomalaista
vaeltajaa osallistuu World Scout Moot
-vaeltajaleirille Nairobissa. Leirillä
telttaillaan leijonien, norsujen ja
kirahvien keskellä.
Rymyn edellisessä lehdessä kerrottiin lehden kaimoista. Rymyn kaima
löytyy myös Kilkkeeltä, Raffun
turvakymppi on Rauli ”Rymy”
Kolehmainen.
9
RYMYRAATI 100 vuotta partiomuistoja
Mitä olet oppinut
partioleireillä?
RYMY VALISTAA Tämäkin partiotaito pitäisi jo osata
4.
Koonneet: Sirkku Juhantila ja Anna Voutilainen
1920-luku
Saara Nevanlinna, 92, Helsingin Oravat
Opin, että täytyy olla aina hyvällä tuulella ja rakastaa
luontoa. Opin myös, että on korkeampi voima, joka
ohjaa kaikkea. Leireiltä sai pohjan elämään.
1930-luku
Lassi Westerling, 85 vuotta, Töölön Siniset (Helsinki)
sekä Kelovartijat (Espoo)
Leireillä olen oppinut kaveruutta ja ystävyyttä sekä
taitoja, joista on ollut hyötyä koko elämän. Sota-aikana
pioneerina ja myöhemmin kesämökillä ja veneillessä
on tarvinnut leireiltä saatuja taitoja, esimerkiksi solmuja, joiden opettelua monet pilkkaavat turhaan.
1940-luku
Päkä Malmi, 77, Toimen Pojat (Helsinki)
Opin runsaasti rakennelmien tekoa ja sen Suomen
keleistä, että aina täällä sataa. Sekin tuli tutuksi, että
melkein joka jamboree hukkui tulvaan.
1950-luku
Arja Rinkamo, 64, Karimo (Rauma)
Ennen kaikkea käytännön taitoja. Opin työkalujen
käyttöä, ojan kaivamista lapiolla ja perunoiden kuorimista. Erittäin tärkeä oppi oli myös asioihin tarttuminen ja se, että tekemällä oppii!
1960-luku
Kuva: Sirkku Juhantila
Teija Lehtiranta, 52,
Leirisiskot (Salo)
Leireillä oppi monenlaista. Me tytöt emme
paljoa rakennelleet,
mutta opettelimme
muita taitoja. Oli myös
mukavaa saada uusia
ystäviä, oppia tuntemaan toiset hyvin ja
tulla toimeen erilaisten
ihmisten kanssa. Opin selviytymistä, soveltamista ja
sisukkuutta. Vaikka vettä tuli välillä taivaan täydeltä,
senkin asian kanssa oppi elämään. Leirimuistot ovat
ihania, positiivisia muistoja.
1970-luku
Jussi ”Jupo” Lares, 44, Lauritsalan Siniveljet (Lappeenranta)
Karelia-leirillä käytiin mm. melomassa, rakennettiin
sähkömoottori, opeteltiin kansantansseja, radiosuunnistusta ja erätaitoja, valmistimme jopa kuusenkerkkäteetä.
1980-luku
Jussi Salminen, 31, Kalevan Karhut (Tampere)
Olen oppinut leireillä puukon käytön ja vuolemisen.
Kantapään kauttahan nekin oppi – arvet ovat vielä
jäljellä. Vuolemista harjoiteltiin leireillä paljon.
Näin tutustut uusiin ihmisiin
Älä jää Kilkkeellä yksin. Näitä ohjeita noudattaen
saat taatusti uusia tovereita.
Teksti ja kuvat: Tuuli Seppälä
1.
2.
1. Suurleirillä partiolainen voi
aivan sattumalta kohdata vallan
vieraita ihmisiä tai aivan tieten
tahtoen hakeutua heidän kanssaan puheisiin. Tähän on hyvä
varautua jo ennakkoon erilaisin
mielikuvaharjottein.
2. Jos kaksi toisilleen tuntematonta joutuu paikoillaan odottamaan, on luonnikasta aloittaa
keskustelu. Pääluontoisesti
ihmiset ovat ystävällisiä, vallan-
kin jos heille hymyilee. Kohtelias
tervehtäminen ja reipas kädenpuristus tapaamistilanteessa antaa
sivistyneen kuvan ihmisestä.
3. Ystävällissävyisen jutustelun
voi aloittaa vaikkapa säätilasta tai
muusta sen kaltaisesta aiheesta,
jonka ei usko aiheuttavan eripuraa.
Vasta paremman tutustumisen
myötä keskusteluun voi lisätä hengeltään vaikeampia aiheita, kuten
partiopolitiikkaa.
KÄPYJÄ SELÄN ALLA
1990-luku
Mikko ”Silli” Sillander, 27, Vaasan Metsäveikot
Opin paljon käytännön taitoja: työkalujen käyttöä,
melomisen, maauunin ja tuliporan teon sekä sen, miten tehdään kakku pesuvadissa. Opin myös huolehtimaan omista tarvikkeistani ja pitämään ne puhtaina
ja kuivina.
2000-luku
2010-luku
Otso Sirkiä, 1,5 vuotta, äidin mukaan tuleva lippukunta Kätkän Kävijät (Kittilä) (äiti Kaisa Sirkiä auttoi
vastaamisessa)
Leireillä oppii esimerkiksi vuolemaan kiehisiä, pystyttämään teltan ja pakkaamaan omat tavarat.
10
Matteus Pentti
Matias Jääskeläinen, 16, Muuratpartio (Muurame) ja
Kortepartio (Jyväskylä)
Olen saanut kavereita ja oppinut tutustumaan toisiin.
Leireillä tehdään paljon yhteistyötä. Lisäksi pieniä perustaitoja on oppinut paljon. Trangian käyttö saattaisi
olla yksi juuri leirillä harjoitelluista.
3.
4. Kohdatessasi ulkomaalaisen,
tulee sinun olla kahta kohteliaampi
ja ystävällisempi, ettet pidä yllä
suomalaisten synkkäluontoista
mainetta. Keskustelun aloittamiseksi voit kohteliaasti tiedustaa
englannin kielellä, mistä päin
vieras on saapunut. Jos kielitaitosi
on toivottomalla tolalla tahi teillä
ei ole yhteistä kieltä, tulee sinun
muistaa, että elekieli ilmaisee
enemmän kuin sanotut sanat.
Kuva: Juho Vainio
Olli Kutvonen, 40, toimii Kilkkeellä keittiömestarin kakkosena perheleirissä ja hänen
lapsensa Valtteri Kutvonen, 11, on leirillä sudenpentuna.
PARTIOPERHESUHTEITA
Isä ja sen poika
Perheleiri Pöpössä majailevat Olli ja Valtteri Kutvonen pitävät leirielämästä.
Teksti: Johanna Korhonen
Olli
”Aloitin sudenpentuna vuonna -79 ja
olen ollut siitä asti toiminnassa mukana, välillä aktiivisesti, välillä passiivisesti. En muista aloittamisen syytä, mutta
partion hyvä maine ja sen ajan vähäiset
harrastusmahdollisuudet luultavasti
vaikuttivat päätökseen.
Minun lisäkseni perheemme kaikki
kolme lasta ovat partiossa. Valtteri ei ole
enää mukana aktiivisesti, mutta tytöt
ovat. Itse aloitin aktiivisen partiotoiminnan uudestaan, kun vanhin tytär
meni sudenpentuihin.
Parasta partiossa ovat leirit, retket,
luonto ja ulkona oleminen. Tietääkseni
suuria leirejä ei järjestetä muuten kuin
partion toimesta. Uusiin ihmisiin tutustuminenkin on mukavaa.
Partioharrastus ja leirielämä on
muuttunut lasten vaikutuksesta vain
majoituksen ja pestivalintojen suhteen.
Majoittuminen tapahtuu perheleirissä
ja pestin pitää olla sellainen, että voi
olla lapsia lähellä ja tarpeen tullen myös
hieman joustaa aikataulusta.
Perheleirissä on mielestäni rauhallisempaa ja se on tiivis yhteisö, aivan
kuin leiri leirissä. Myös tuttuja löytyy,
sillä suurin osa vanhemmista on samaa
ikäluokkaa, kuten myös lapset.
Lapset ovat innoissaan leireistä ja
retkistä, ja pidän niistä itsekin. Suurleireillä on mukava tunnelma, kuten
isoissa partiotapahtumissa yleensäkin. Aikaisemmin olemme Valtterin ja
tyttöjen kanssa olleet Ilves -06 -leirillä
perheleirissä sekä mukana lippukunnan
leireillä.
Partio ei ole kaikkien juttu, eikä minua haittaisi, jos joku lapsistani lopettaisi partion. Mielestäni olisi kuitenkin
mukavaa, jos he jatkaisivat harrastusta,
mutta lapsen pitäisi itse antaa valita
harrastuksensa ja päättää, mikä on
kivaa.”
Valtteri
”Aloitin partion kuusivuotiaana sudenpennuissa. Olin mukana aktiivisesti
viime vuoteen saakka, mutta sitten
innostus loppui, kun kaverit lopettivat
ja tunsin itseni yksinäiseksi. Sen jälkeen
olen käynyt vain leireillä. Harrastan
myös jalkapalloa, kitaransoittoa ja aloitan kohta uinnin.
Partio on ihan kiva harrastus. Pidän
paljon leireistä, kun saa tehdä kaikkea
kivaa, esimerkiksi uida ja rakennella.
Isot leirit ovat parhaita, enkä pelkää,
vaikka joka puolella onkin paljon ihmisiä. Suurissa ihmismäärissä haittaa vain
se, kun pitää jonottaa joka paikkaan.
On kivaa, kun vanhemmat on partios-
Ei minua haittaisi, jos joku
lapsistani lopettaisi partion.
Olli
sa, koska silloin on joku tuttu ja turvallinen mukana. Ilman omaa vanhempaa
ei olisi ketään kunnolla tuttua lähellä.
Sitä paitsi sudenpennuilla pitää aina
olla aikuinen johtaja, niin ei se tunnu
oudolta, että on vanhempi mukana.
Ilman vanhempia olen kuitenkin vähän
villimpi.
Innostuin tulemaan Kilkkeelle, kun
siskotkin tulivat mukaan ja viime
leiristä on pitkä aika. Minulla on myös
muutama kaveri ja sukulainen täällä.
En tiedä tulevaisuudesta. Se on sattuman kauppaa, saanko jonkun kaverin
mukaan ja jatkanko harrastusta. Vanhempana voisi olla kivaa olla johtaja.”
Ilman vanhempia
olen vähän villimpi.
Valtteri
11
12
Valmis
vaikka
kuuhun
HENKILÖKUVA
Raffun alaleirinjohtaja Kari ”Poppis”
Suomela ei ole ideologian miehiä. Hän
jättää syvälliset pohdiskelut muille ja
tarttuu itse mieluummin toimeen.
Samalla asenteella Poppis on
seikkaillut myös napajäätiköillä.
Joku voisi kutsua kymmenissä seikkailuissa
marinoitua miestä jopa suuruudenhulluksi. Moni
ihminen onkin ihmetellyt, onko tavallisissa jutuissa
enää mitään haastetta hänelle, mutta Poppis kertoo
nauttivansa kyllä lähimetsässä retkeilystä tai vaikka
hiihtoretkestä poikansa kanssa.
– Ne ovat eri tavalla tärkeitä asioita, eikä toisen
haastavuus vähennä toisen arvoa. Saattaa olla, että
reissun jälkeen saa erilaisen perspektiivin, eikä joku
pieni asia tunnu enää samalta. Mutta sitä palaa kuitenkin arkeen ja on samalla tavalla onnellinen ja surullinen pienistä asioista, hän tiivistää.
Teksti: Niina Partanen
Kuva: Sakari Kouti
Raffun alaleirissä kaikuu todellakin kilke. Kaiken
keskellä alaleirin johtaja Kari ”Poppis” Suomela lentää
paikasta toiseen. Poppis vastaa töiden sujumisesta,
mutta huolehtii myös siitä, että jokaisella on hyvä olla
ja kiireessäkin kiva tehdä hommia. Huhkimisesta huolimatta haastatteluun tulee hymyilevä, hyväntuulinen
mies. Rakentaminen on hyvässä vaiheessa ja Suomen
kesäsää suosii.
Googlettamalla paljastuu, että Poppis on melkoinen
monitoimimies. Hänen ammateikseen luetaan naparetkeilijä, graafikko, valokuvaaja, retkeilytoimittaja ja
kirjailija. Nyt naparetkeilijä nauttii helteistä, vaikka
viihtyykin enemmän pakkasessa.
– On ihan sama, ollaanko 30 asteen pakkasessa
vai helteessä. Parin viikon jälkeen molempiin tottuu,
viiman ystävä naurahtaa.
Kilke-pestiinsä Poppis lähti, koska haluaa olla mukana luomassa leiristä hyvän kokemuksen. Alaleirinjohtajan pesti on siihen hyvä paikka. Poppis – siviilissäkin isä – on nyt eräänlainen isähahmo alaleirissä,
vaikkei hän itse sitä niin koekaan. Yhdistävänä
tekijänä hän kuitenkin näkee sen, että molemmissa
ympäristöissä huolehditaan ja tehdään toisia varten.
Poppis kokee itsensä innostajaksi niin alaleirinjohtajana kuin isänäkin.
– Annetaan lasten oppia omaa elämää, eikä tehdä
kaikkea niiden puolesta.
Raffun johtaja on perehtynyt alaleirinsä nimikkomieheen ja nimeää tämän parhaaksi ominaisuudeksi
lapsenomaisen suhtautumisen asioihin. Rafael ”Raffu”
Helanko nimittäin käytti ja kehitti toiminnassa paljon
leikkiä ja musiikkia.
– Sellaista partiohauskaa. Jokainen partiolainen
tietää, mitä se tarkoittaa.
Kilkkeellä tämä alaleirinjohtaja kehottaisi leiriläisiä
huomioimaan kaverit ja nauttimaan ulkona elämisestä. Poppis muistuttaa myös, että leiri menee yllättävän
nopeasti ohi.
– Eläkää hetkessä! hän painottaa.
Leirillä me tehdään
toisille, naparetkellä
ollaan vain itseämme
varten.
Jatkossakin Poppis aikoo pitää mielensä avoinna
haasteille.
– Joku on kysynyt, haluaisinko lähteä kuuhun. Ei ole
kyse siitä, haluaisinko tehdä jotain yksittäistä asiaa.
Voisin lähteä, jos tulisi tilaisuus.
Oli sitten kyse isoista fyysisistä suorituksista tai
kevyestä partioretkeilystä, täytyy Poppiksen mukaan
keskittyä käsillä olevaan projektiin ja tehdä se.
– Täällä leirillä me tehdään toisille, naparetkellä sitä
tekee lähinnä itselleen, mies pohdiskelee.
Poppis on ollut partiossa yli 30 vuotta. Tällä hetkellä
konkari toimii aktiivisesti Rajamäen Metsänkävijöissä
Uudenmaan Partiopiirissä. Hänen kotilippukuntansa
on kuitenkin somerolainen Marjatat ja Mikon pojat.
Partio on Poppiksen näköinen harrastus. Siinä on
paljon elementtejä, joita hän haluaa korostaa muussakin elämässään.
– Meillä on täällä leirillä joku kiipeilyseinä tai Big
jump tai vaikka haikki. Pidetään kiinni siitä, että partiossa retkeillään.
Jos Poppis saisi muuttaa partiossa jotain, hän toisi
mukaan lisää rakentamista. Leirillä pitäisi näkyä
enemmän partiomaista rakentamista kuin valkeita
telttoja ja pressukatoksia. Jos toiminnan mies järjestäisi suurleirin, sen pitäisi jäädä mieleen hienoista
partiorakennelmistaan.
Kaikessa nykyaikaistuminen ei kuitenkaan ole
pahasta. Retkivarusteiden kehittyminen saa retkeilijä-
hirmulta kiitosta. Hyvät retkivarusteet helpottavat
maastossa olemista. Muu varusteiden kehittyminen
näkyy leirillä esimerkiksi tietotekniikan käytön
lisääntymisenä. Siihen Poppis suhtautuu vähän varauksella.
– Jos niitä käytetään hyvin, ei siitä mitään haittaa
ole. Retkeilyssäkin hyvät varusteet on tärkeät, mutta
ne eivät saa olla itsetarkoitus.
Partiossa on myös osa-alueita ja asioita, joita Poppis
ei koe läheisiksi.
– Mieluummin teen ja toimin kuin pohdin, minkälainen on partioaate.
Lempipartioihanteekseen Poppis valitsee sudenpentujen vanhasta ohjelmasta tutun tunnuksen Tahdon
tehdä parhaani. Hänen mielestään se on nykypäivän
ihmisiltä vähän kateissa.
Kareliaa lukuun ottamatta kaikki finnjamboreet
kiertäneellä Poppiksella ei ole pulaa suurleirimuistoista.
– Taruksella tunnelma kulminoitui päättäjäisissä,
kun kaikki kokoontuivat yhteen. Oli mahtavaa nähdä
ihmiset ympärillä ja aistia se hyvä fiilis, Poppis muistelee.
Toinen miehen muisto on Tervakselta, niin ikään päättäjäisistä. Siellä hän oli itse lavalla kokoamassa leirin
fiilistä yhteen.
Tällä kuudennella finnjamboreella Poppis toivoo,
että savuja ja savunjohtajia tuetaan mahdollisimman
paljon. Hänen mielestään on tärkeää pyrkiä rakentamaan sellaiset puitteet, että leiriläisillä on hyvä olla.
Leiri tehdään kuitenkin heidän takiaan.
– Raffun tunnus on Koti keskellä Kilkettä. Haluan,
että kun leiriläiset tulevat ohjelmista omaan alaleiriin,
on heillä sellainen tunne, että he tulisivat kotiin. Kun
ihminen kokee hyvän fiiliksen tullessaan kotiin, hänellä on asiat hyvin.
Mitä tulee mieleen?
KILKE – suurleiri
RYMY – alaleirin turvallisuus
OSMONSOLMU – partiohuivi
BP – tärkeä ihminen
NYYTTÄRIT – paljon hyvää syömistä
AHKIO – talvi
UUSI IHANNE
Usko itseesi ja tekemiseesi!
13
KOLUMNI
PARTIOILMIÖ
Yksityisautoilun
autuus
Omakotitalon pihalla on leikkimökki, valtava trampoliini ja kolme iloista punaposkista lasta. Auringosta ruskeat vanhemmat valmistavat pihagrillissä
kabanossia iltapalaksi. Kaasulla. Perheessä on kaksi
autoa, joilla vanhemmat sahaavat jokaisena arkipäivänä töihin ja takaisin. Illalla pitää vielä kuskata
lapsia harrastuksiin. Kerran viikossa perhe käväisee
ruokaostoksilla moottoritien varteen rakennetusssa automarketissa. Nuorimmainen harrastaa
jazztanssia ja huilunsoittoa, mutta ykkösharrastus
on luonnollisesti partio.
Ihanteellisen ydinperheen elämä ei ympäristön
kannalta ole kovin kestävää. Eikä vähiten autoilun
vuoksi. Noin neljäsosa Suomen hiilidioksidipäästöistä aiheutuu liikenteestä. Partiokin on tehnyt
osansa. Osaatko edes kuvitella partioleiriä ilman
pakettiautoa?
En omista autoa, enkä edes ajokorttia. Partion
harrastaminen on ajokortittomalle usein varsin
haasteellista, koska käytännön pakosta leirit
pidetään kaukana asutuksesta. Kukaan ei halua
takapihalleen kymmeniä, saati tuhansia partiolaisia. Metsään taas harvoin menee julkisia kulkuvälineitä.
Jos aikuiset mahdollistavat lasten partion, oma
auto tekee aikuisen partion. Kyse ei kuitenkaan ole
ehdottomasta välttämättömyydestä, vaan ansaitusta mukavuudesta. Jotain etuja kädet likaavalla
vapaaehtoistyöntekijälläkin pitää olla.
Ystäväni vertasi osuvasti partiolaisten ihanneyhdyskuntaa ex-pääministeri Matti Vanhasen
ajatukseen hajasijoitetusta puutarhakaupungista.
Kylmien ja tiiviiden betonislummien sijaan kaupunkien tulisi Vanhasen mielestä olla idyllisiä omakotitalorykelmiä, ripoteltuna ympäri maakuntia. Jos
kodin turvasta johonkin pitää joskus lähteä, lyhyet
välimatkat hoituvat kätevästi omalla autolla. Tulevaisuudessa ehkä sähköautolla, toistaiseksi vielä
polttomoottori huristen.
Tutustumatta tutkimuksiin uskallan väittää, että
keskivertopartiolaisesta Vanhasen malli kuulostaa
lähes täydelliseltä. Tilaa, vapautta ja omaa rauhaa.
Sitä samaa auvoa, jota partiolainen hakee retkiltä ja
leireiltä.
Partiossa tehdään siistejä juttuja, seikkaillaan ja
saadaan kokemuksia, joita ei varmasti muualta saa.
Tekijöiden mielenrauhan säilyttämiseksi joskus
tarvitaan mönkijää ja bensasyöppöä moottorisahaa.
Mutta suur- ja piirileirien väliin täytyy mahtua
myös moottoroimattomia retkiä. Eikä vain ympäristön vuoksi.
Parhaat muistot syntyvät ääriolosuhteissa ponnistellen.
Janne Haonperä
Kirjoittaja vastustaa yksityisautoilua. Ei niinkään
ympäristösyistä kuin silkasta laiskuudesta.
14
Jokainen voi Kilkkeellä vaikuttaa oman hiilijalanjälkensä suuruuteen.
Syö kasviksia ja suosi kimppakyytejä.
Teksti: Milla Savo
Kuvitus: Jussi Peso
Aamiaiseksi kaksi palaa paahtoleipää ja lasi mehua. Aamupäivällä kyyti kevytmoottoripyörällä,
matka noin 2 kilometriä. Lounaaksi
salaattia. Myöhemmin iltapäivällä
jäätelö ja limu. Iltapäivällä kotiin
kävellen. Päivälliseksi riisiä, kanaa
ja maitoa. Tietokoneella tunti,
iltapalaksi leipä. Illan elokuvan
seurana sipsejä ja limua.
Tavallinen suomalainen tuottaa
hiilidioksidia keskimäärin – laskentatavasta riippuen – noin 9000
kilogrammaa vuodessa. Toimitta-
jan normaalipäivän hiilijalanjälki
on hiukan pienempi.
Meiltä jokaiselta jää jälkeemme
hiilijalanjälki. Omat elämäntottumukset vaikuttavat siihen, kuinka
suuri hiilijalanjälki on. Monet ovat
tottuneet kulkemaan jatkuvasti eri
ajoneuvoilla päästöttömien kulkutapojen sijaan sekä valitsemaan
ruokansa sen enempää miettimättä, kuinka ruoan tuottaminen on
vaikuttanut ympäristöön.
Välinpitämätön elämäntyyli on
haitaksi ympäristölle, joten myös
jokaisen partiolaisen on hyödyllistä mittauttaa oman jalanjäljen
suuruus nähdäkseen elämäntyylin
vaikutukset luonnolle.
Sitran ekotehokkuusasiantuntija
Karoliina Auvinen kertoo, että
hiilijalanjälki on elinkaarianalyysi, jonka jokainen voi itse käydä
laskemassa esimerkiksi Helsingin
Sanomien verkkosivuston hiilijalanjälkilaskurilla.
– Hiilijalanjälkeen vaikuttaa asuminen, liikkuminen ja ruokailutottumukset . Eniten siihen vaikuttaa
se, kuinka paljon sähköä ja lämpöä
käyttää. Myös hyvin liha- ja maitopainotteinen ruokavalio suurentaa
hiilijalanjälkeä, sanoo Karoliina.
Leiriekologian helmet
Teksti: Mira Penttilä
Kuvat: Juho Vainio ja Lauri Lankinen
Bajamaja
Tämän leirien oleellisimman muovikopperon aromi leijailee nenääsi missä
ikinä kuljetkin. Vaikka tahtoisitkin
säilyttää tuon ihanan aromin mukanasi, älä unohda pestä käsiäsi!
Harri-harmaavesisäiliö
Isot tynnyrit, jotka ovat täynnä harmaata vettä, kantavat nimeä Harri.
Älä missään tapauksessa unohda
sadesäällä Harrin
kantta auki, sillä
ylitsevuotava tiski- ja
hammaspesuvesi ei
ole mukava yllätys.
Tarukselta tuttu.
Bajamajan
kolme
käskyä
Elokuu-pesuaineet
Nämä täysin ekologiset ja biohajoavat
pesuaineet ovat erittäin ympäristöystävällisiä. Aineet eivät kuitenkaan ole
kovin riittoisia, sillä vaikka käyttäisit
puoli pulloa pesuainetta, kattila on
edelleen rasvainen.
2 Suorita aktiviteettisi aina
istuen
1 Huomioi muut kävijät ja käytä
vessaa siististi
3 Jos wc-paperi loppuu ilmoita
vessan oven sisäpuolella oleva
numero ympäristön toimistoon
tai soita vessamestarille puh. 040
4555 120
Lihapatoja ja
porkkanoita
Kilkkeelle tulee sekä kasvissyöjiä että
sekaruokavaliota nauttivia
sekasyöjiä. Erillistä kasvisruokapäivää
Kilkkeellä ei ole, mutta kasvisateria
muiden teema-aterioiden joukossa
kyllä on. Lisäksi kasvisruokailijoille on
joka aterialla tarjolla kasvisvaihtoehto.
Vannoutunut sekasyöjä Kalle Saukkolin sekä kasvissyöjä Hanna Virtanen kertovat, miksi he ovat valinneet
oman ruokavalionsa.
Teksti: Johanna Korhonen
Kuva: Juho Vainio
1. Miksi syöt niin kuin syöt?
2. Voisitko koskaan ajatella syöväsi vain kasvisruokaa tai palata sekaruokavalioon?
3. Mielipiteesi vastapuolen ruokailijoista?
4. Miten partio-olosuhteet vaikuttavat syömiseesi?
5. Jos Kilkkeellä olisi kasvisruokapäivä...
Aamupalaksi puuroa, ruisleipä
ja mehua. Aamupäivällä kävely
ohjelmalaaksoon haastattelemaan
ihmisiä. Lounaaksi lihakeittoa ja
mehua. Iltapäivällä jutun kirjoittamista tietokoneella pari tuntia.
Välipalaksi leipä ja mehua. Kirjoittaessa karkkia. Iltapalaksi leipä
ja banaani sekä mehua. Kävely
johtajakahvilaan, siellä suklaata ja
limu.
Kilkkeellä välimatkat ovat pitkiä,
mutta toimittajan matka taittuu
nyt ilman kevytmoottoripyörää.
Henkilökohtainen hiilijalanjälki
jääkin leirillä pieneksi.
Suurleirillä hiilijalanjälkeä voi
Karoliinan mukaan pienentää
esimerkiksi suosimalla kasvis -ja
kalaruokaa sekä käyttämällä kimppakyytejä tai lippukunnan järjestämiä kuljetuksia.
Kilkkeen ympäristövastaava
Risto Seppälä kertoo, että leirillä
kierrätetään ahkerasti eikä sekajätettä juurikaan synny. Autojakaan
ei juuri ole leirin aikana ajossa,
sillä autoilulupia on myönnetty
vain ajoneuvoille, jotka kuljettavat
suuria lasteja. Tällaisia ajoneuvoja
on muun muassa bajamajojen huoltotiimillä.
Risto kertoo, että Kilkkeelle on
tehty paljon hankintoja, mutta
tavaroiden jatkokäyttö on mietitty
mahdollisimman pitkälle. Jos ohjelmalaaksojen käyttämiä tarvikkeita
ei voida enää käyttää, ne huutokaupataan tai käytetään tulevilla
leireillä. Osa tavaroista voidaan
myös vuokrata eteenpäin.
Risto toivoo myös leiriläisten
miettivän leirin ekologisuutta
esimerkiksi suosimalla biohajoavia
pesutuotteita. Hänen mukaansa
leiriläiset voivat auttaa hiilijalanjäljen pienenä pitämisessä myös
kierrättämällä.
– Minkä tuot Evolle, sen myös
viet pois, muistuttaa Risto.
Kalle Saukkolin, 17, Nummen Samoojat
(Uusimaa), kahvilatyöntekijä
1. Olen sekasyöjä, sillä jo ajatus kasvissyöjästä on
hyvin sekava omine semi- ja megahypervegaanietuliitteineen. Lihansyöjänä voin myös huoletta
nauttia ruoasta ilman minkäänlaista miettimistä
lounaalla, että onkohan tuossa nyt punaista lihaa
tai muuta salaperäistä.
2. En voisi kuvitella olevani kasvissyöjä, sillä monet
miljoonat ihmiset näkevät nälkää jo muutenkin
ja sitten pitäisi alkaa vielä pelleilemään ruoalla ja
hengellään.
3. Sana kasvissyöjä tuo ensin mieleeni aivan superhyperekologisen persoonan, joka kierrättää vielä
toistenkin jätteet ja yrittää puhdistaa Itämeren
omilla pikku tekosillaan.
4. Partiossa on usein ollut hyvää ruokaa ja näin sen
kuuluukin olla. Saattaisi tulla vain paha mieli, jos
alettaisiin pitää pelkästään kasvisruokapäiviä.
5. Ottaisin seuraavan bussin lähimpään kebabravintolaan.
Hanna Virtanen, 26, Nastapartio (Häme),
haikin muonittajamestari
1. Alun perin taisin ryhtyä kasvisyöjäksi, koska se
teini-ikäisenä oli jotenkin hienoa. Sittemmin totuin
kasvissyöntiin ja nykyään ajattelen toki myös eettistä puolta: ilmastoa, eläimiä ja ympäristöä jne.
2. En pidä ajatusta täysin mahdottomana, jos
jossain tilanteessa se olisi täysin ohittamatonta,
mutta jos se itsestäni riippuu, en tule luultavasti
syömään enää punaista lihaa
Mikä hiilijalanjälki?
Mittari, joka arvioi kulutusvalintojen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen
Yksikkönä käytetään kilogrammeja, tonneja tai hiilidioksidiekvivalentteja
Suorat päästöt syntyvät kuluttajan omasta toiminnasta, esimerkiksi autolla ajamisesta
Epäsuorat päästöt syntyvät esimerkiksi joukkoliikennevälineiden käytöstä ja hankinnoista
3. En arvota ihmisiä heidän syömistensä perusteella. Jokainen saa mielestäni syödä juuri sitä ruokaa,
mitä haluaa.
4. Kasvisvaihtoehto on nykyään saatavilla melkein
joka paikassa, kuten myös Kilkkeellä.
5. Kasvisruokapäivä olisi hieno juttu millä tahansa
partioleirillä!
15
Virittäkää soppakauhanne, akkuporakoneenne ­­­
ja­vessankuurausharjanne! Rymyn toimittaja lähti
selvittämään rakennusleirin koruttoman puolen ja
koki sisäsiistin työn ilot ja likaisen ulkotyön surut.
REPORTAASI
Teksti: Annika Santalahti
Kuva: Alina Perälä
Torstai 22.7.
Saapuminen
Matkapahoinvoinnista kärsivänä
huokaisen helpotuksesta nähdessäni viimein Kilkkeen logon siintävän horisontissa. Kulkuneuvosta
poistuessani vedän keuhkot täyteen raikasta ilmaa, ja sillä samalla
hetkellä ohi pyyhältävä rekka
pöllyttää silmäni ja suuni täyteen
hiekkaa. Tervetuloa leirille.
Vastaanottoständillä saamme
raksarannekkeet ja opaskirjat. On
aikatauluja, puhelinnumeroita,
mestareita ja päälliköitä. Koko
homma haiskahtaa byrokraattiselta, ja epäilenkin, että seuraavat
kuusi päivää tulen puurtamaan
niska limassa natsikenraalin vahtiessa vierestä.
Kamojen purkamisen jälkeen
päätän marssia nakkikioskille hakemaan itselleni töitä. Toiveita kysyttäessä pyydän mahdollisimman
likaista ja ikävää jobia, ja pääsenkin
oitis vessatiimiin. Oi iloa.
Työpiste sijaitsee Kilkkeen
suoran pohjoispäädyssä. Riveittäin
bajamajoja, komposteja ja kuivakäymälöitä odottamassa tulevansa
tärvellyiksi. Hajuhaittaa ei tosin
vielä ole, sillä ovathan lootat iskemättömässä kunnossa. Saniteettiaineen kanssa sotkemisen sijaan
pääsen pystyttämään majoitetta.
Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, eikä minulla luonnollisesti
ole vettä tai päähinettä mukanani.
Työn päättymisen jälkeen raahustan puolikuolleena tavaroideni
luo, levitän makuualustan puun
juureen ja lähetän parit sähköpostit nojaten männyn runkoon.
Seuraava muistikuvani on se, kun
herään metsästä kaksi tuntia myöhemmin, maaten pitkin pituuttani
puhelin selän alla. Ennalta odottamattomien päiväunien jälkeen
raahaudun työnvälitystoimistolle
ja pyydän päästä tekemään jotakin
mahdollisimman aivotonta. Seuraavan vartin istun sitten repimässä teipin paloja, odottaen seuraavaan ateriaa.
Loppupäivä kuluu risusavotassa
ja muissa miehisissä hommissa.
Ohjeistus on, että kaikki pariakymmentä senttiä pienemmät oksat
pois ja juuret ja muut pikkupuut
vesurilla alas. Partiolainen, oikea
luonnon ystävä.
16
Vielä keskellä yötä istun ystävieni kanssa Kaleva-alaleirin
perukoilla odottaen, että Nigermallinen telttamme pystyttäisi itse
itsensä. Itse veistettyjen kiilojen
hakkaaminen maahan osoittautuu
niin työlääksi, että on lähdettävä
infopisteelle puolen yön aikaan
lainaaman lekaa. Kun majoite on
pystyssä, kaadun petiin tietäen,
että aivojeni tiedostamaton tila
tulee olemaan vähintään yhdeksän
tunnin mittainen.
Perjantai 23.7.
Laiskuus on hyve
Tietoisuuden tila koittaa jopa
myöhemmin kuin olen suunnitellut. Kello sanoo 12 reikäleipä, joten
olen nukkunut ohi aamiaisesta ja
melkein jo lounaastakin.
Perjantaipäiväni on äärimmäisen toimintarikas. Tässä tiivistelmä: laiskottelua, makaamista,
lepäilyä, lusmuilua ja päiväunet.
Eikä minuuttiakaan rehellistä
työtä. Jaksan käyttää jalkojani
vain välttämättömien ruumiintarpeiden tyydyttämiseen, joten
matkani kulkee reittiä teltta– ruokailukatos–bajamaja. En tosin ole
ainoa vetelehtijä. Lautakasojen ja
konttien päällä makaa useita auringonpalvojia ja vastaantulijoiden
bikinivarustus kertoo, että aikaa on
riittänyt myös rannalla makoiluun.
Edellisenä iltana loistavaksi
osoittautunut Evokeskuksen sauna
houkuttaa, mutta tällä kertaa
päätän kokeilla jotakin astetta
partiomaisempaa. Kalevan rantaan
rakennetun telttasaunan edessä istuva vahti ilmoittaa jo heti­
­kättelyssä, ­ettei erillisiä pukeutumistiloja vielä toistaiseksi ole, ja
että pesuvettä ei saa kaataa järveen, mutta pusikkoon tai hiekalle
kylläkin. En ymmärrä logiikkaa,
mutta sama se.
Rannassa on mutaa enemmän
kuin vettä, ja iho on mustassa
­nukassa peseytymisen jälkeen.
Huuhtominen uima-asu päällä
osoittautuu sen verran hankalaksi,
että päätän muuttaa paikan nudistirannaksi kylpemällä yläosattomissa sen enempää häpeilemättä.
Ihon pintakerroksen bakteerikan-
Pyydän mahdollisimman
likaista ja ikävää jobia ja
pääsenkin oitis vessatiimiin.
Oi iloa!”
nan eliminoinnin jälkeen siirryn
pitkille treffeille Nukku-Matin
kanssa, jo toistamiseen samana
päivänä.
Lauantai 24.7.
Risuja ja ruusuja
Päivän sana on risusavotta. Saavat
olla kiitollisia ne ihmiset, jotka
pistävät petinsä risuttomalle maaperälle. Nyt saa keppien ja käpyjen
noukkiminen riittää!
Aikani kuluksi päätän marssia
Evokeskukselle ottamaan viimein
selvää, olenko todella koko toimituksen ainoa jäsen raksalla.
Kävelen tien viertä punaisen
tietokonelaukkuni kanssa yrittäen
näyttää mahdollisimman tärkeältä
ja kiireiseltä, jottei nakki napsahtaisi toimettomalle. Paikan päällä
onnistun puhumaan itseni sisään
viestinnän atk-tiloihin, ja seuraava
tunti vierähtääkin luonnollisesti
feisbuukkia päivitellen.
Illalla on vuorossa Miilunmutkan sekasaunan testaus. Vien
ensimmäisenä peseytyjänä juuri
rakennetun naistenpuolen neitsyyden roiskimalla saippuan kanssa
pitkin seiniä. Suihkunraikkaana ja
jälkeen saan tietää, ettei työläiselle
ole tarvetta, mutta olen kuulemma
tervetullut seuraavana päivänä uudestaan. Siispä takaisin snägärille.
Seuraavaksi suuntaan pöydän­
rakennustiimin luo. Ei töitä ja
paluu lähtöpisteeseen. Istuskelen
kymmenisen minuuttia odottaen
tietoa seuraavasta työpisteestä. Oikeat ihmiset ovat liuenneet paikalta, eikä kukaan tiedä mitään. Kun
viimein taas pääsen lähtemään,
palaan bumerangina takaisin ennätysnopeudella. Työnjohtaja ei ole
paikalla. Mainiota. Tunnen itseni
halvaksi ja hylätyksi. Vapaaehtoisesti ja vieläpä ilmaiseksi tarjoan
itseäni, mutta palvelukseni eivät
kelpaa kenellekään. Minä ja parittajani sovimme jälleen uudesta
tehtävästä. Jospa sillanrakennuspestistä urkenisi ura.
Leivoon päin kävellessäni sil­
mä­ilen ympäristöä ja edestakas
kiitäviä ihmisiä. Leirialue alkaa jo
hahmottua, eikä karttaa tarvitse
enää vilkuilla jatkuvasti. Ei uskoisi,
että kolmen päivän päästä 10 000
leiriläistä valtaa samat tiet ja savut.
Tälläkin hetkellä vilske on kova, ja
jokaisella näyttää olevan tehtävä
toimitettavana. Kaikki on niin kes-
Ruokaa tulee rekkalasteittain
ja työntekijöitä on aivan liian
vähän. Varastolla työskennellessä
tajuan, kuinka paljon sapuskaa
leirin aikana todella kuluu.”
matkalla unten maille haistan käryä. HAMKin miehet tekevät kulotusta lähellä leirialuetta. Yön ääniä
säestävät sade, tuuli ja salamat.
Sunnuntai 25.7.
Orjakaupassa
On jännittävä ilmiö, kuinka hyt­
tyset katoavat päiväksi, mutta
ilmaantuvat päivä päivältä verenhimoisempina aina ilta-aikaan.
Koko kroppani on punaisilla paukamilla ja kenkien laittaminen
jalkaan tekee äärimmäisen kipeää
vereslihalle raavittujen haavojen
takia. Risusavotta on tehnyt tehtävänsä, sillä lihakset ovat totaalisen
jumissa.
Aloitan päiväni aikaisin ja saavun keittiökatokselle pahimpaan
ruuhka-aikaan. Pakollisten kokousten ja muiden velvollisuuksien
jälkeen päätän hankkia kunnollisia
töitä. Nakkikioskilta saan lähetyksen leirin pohjoiselle muonavarastolle, Raffun ja Lapan taakse.
Kymmenen minuutin kävelyn ja
lähes puolen tunnin istuskelun
keneräistä ja puoliksi tehtyä. Näyttää siltä, että kaiken viimeistelyyn
tarvitaan pikemminkin muutama
kuukausi kuin muutama päivä.
Kuten arvata saattaa, en pääsekään sillanrakennustöihin. Sen sijaan heiluttelen loppupäivän lekaa
ja sahaa Näädänpesän johtajakahvilan rakennustyömaalla. Pääsen
jopa niin työn makuun, että ylenen
pestissäni opastamaan muita. Olen
ollut niin touhukas, että jokapäiväiset päiväunetkin ovat jääneet
välistä. Nyt on kuitenkin hyvä ja
tarpeellinen olo.
Maanantai 26.7.
Moottoritie on kuuma
Verkostoituminen on partiossa
välttämätöntä. Siirtyäkseen jouhevasti byrokratian portaalta toiselle
ja napatakseen itselleen parhaat
hommat on tunnettava oikeat henkilöt. Piirin tapahtumissa tuttuihin
ei voi olla törmäämättä, mutta näin
valtakunnallisessa kokoontumisessa tilanne on toinen. Vanhoja
partiotuttuja on raksan edetessä
17
valunut alueelle kourallinen, mutta
tänään yli kolmen sadan uuden
tulokkaan joukossa on hirvittävä
määrä tuttuja. Minnekään ei voi
enää mennä joutumatta morjestamaan entisiä tovereita vuodelta
lanttu ja nauris. Positiivista on
kuitenkin se, ettei ruokatauolla
tarvitse kärvistellä kiusallisessa
hiljaisuudessa.
Luonaan jälkeen suuntaan
jälleen pohjoiselle muonavarastolle
työn perässä. Ja hommaa totta vie
riittää. Monen kuuman ja hikisen
tunnin ajan kannan, nostan ja
raahaan elintarvikkeita. Käytän
kaikki tilaisuudet hyväksi päästäkseni kylmätiloihin viilentymään.
Täytän pulloni puutarhaletkusta,
joka valuttaa lämmintä ja raudan­
makuista vettä, mutta kelpaa
paremman puutteessa. Hiekkatie
pölyää ja keskipäivän aurinko porottaa polttavana suoraan niskaan.
Nyt on tukalaa.
En halua jättää enää yhtäkään
ruokailua väliin nähdessäni ne
herkut, joita varastoon kannetaan.
Ruokaa tulee rekkalasteittan ja
työntekijöitä on aivan liian vähän.
Varastolla työskennellessä tajuaa,
kuinka paljon sapuskaa todella kuluu viikon mittaisen leirin aikana.
Rullakoiden ja säkkien siirteleminen on raskasta ja uusia lasteja
tulee pitkin päivää. Muona­­varaston
johtajan Mauri Sarnaston päivä
saattaa työvoiman puutteessa­
­­­venähtää hyvinkin pitkäksi. Onneksi leppoisa ilmapiiri keventää
tunnelmaa, sillä työn touhussa
ovat mukana vaimo, tytär ja vävy.
Illalla on hulluttelun vuoro.
Yhdessä ystävieni kanssa istahdamme autoon ja hurautamme
Hämeenlinnan keskustaan
suklaaostoksille. Pamahdamme
kauppaan viisi minuuttia ennen
sulkemisaikaa ja kassaneiti huo-
18
mauttaa ajoneuvomme roikkuvasta
etupuskurista. Jesaria ei tähän
hätään löydy, joten ongelma ratkaistaan partiomaisen nerokkaasti. Tällä
kertaa ei paikatakaan purukumilla
vaan ensiapupakkauksesta löytyvillä laastareilla. Ja matka jatkuu.
Tiistai 27.7.
Alkufiilistelyä
Viimeinen raksapäivä ja kiirettä
pitää itse kullakin. Heti aamusta
pyrähdän fillarilla leirin läpi ja huomaan kuin itsestään valmistuneet
leiriportit. Kalevan karhunpesä ja
Raffun kitara toisiaan vastapäätä
kilpailevat loistollaan. Mukava nähdä, että kerrankin rakenteluun on
viitsitty nähdä vaivaa.
Koko päivä kuluu kirjoitustöissä
ravaten leirialueen ja Evokeskuksen
väliä pyörällä, kävellen ja sukkulabussilla. Työrauhasta ei ole tietoakaan sillä kolmannen kerroksen
avajaisharjoitukset pilleineen ja
rumpuineen saavat pääni räjähtämään.
Raksalaisia on saapunut jo yli
tuhat ja ruokajono venyy parhaimmillaan satametriseksi. Ilmassa
alkaa olla leirin tuntua, sillä Kilkkeen radiokin aloittaa ensimmäiset
lähetyksensä tänään. Suurin osa
raksalaisista on jäämässä itse leirille
ja mahdollisesti vielä purkamaankin,
mutta muiden työläisten kanssa
keskustellessa käy ilmi, että osalle
lähtö kotiin koittaa jopa jo tänään
tai huomenna. Siinä vasta partiolle
antautumista. Hienoa, että joku
haluaa rakentaa leiriä, josta ei itse
pääse nauttimaan.
Illan harjakaisia odotellessa ainoa
toiveeni on, että pieni iltapäiväkuuro
pistäisi Kilkkeen suoran pölyn matalaksi. Saankohan nukuttua ensi yönä
sisaruksia ja muita ystäviä odotellen.
Ihanimmat pestit TOP 3
- Sohvan tamppaus
- Puutarhakalusteiden öljyäminen
- Äkkilähdöt leirialueen ulkopuolelle,
esim. rautakauppaan
Inhottavimmat pestit TOP 3
- Risusavotta
- Leirirakennelmien nikkarointi
- Tavaroiden siirtäminen ja kanniskelu
Raksalaisten kommentteja pesteistä:
”Oli todella surrealistisen tuntuista kanniskella pehmiskonetta keskellä metsää.”
-Samuli Reunamo, Näädänpesän johtajakahvilan rakentelija.
”Työn toimenkuvaan kuului kaikki vähänkin toimistotyöhön liittyvä. Kaikki tehdään mitä käsketään.”
- Sami Carlenius, toimistotyöntekijä.
”Työ oli sika mahtavaa! Pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja kiitoksia sateli
paljon. Tekemisen ohessa sai rentoutua ja olla kontaktissa
muiden kanssa.”
-Mia Airaksinen, saunamajuri.
Lähde: Kilkkeen työnvälitystoimisto Nakkikioski
JULKKIS & PARTIO
GALLUP
Partiolaiset ovat aina metsässä ja
lähettelevät savumerkkejä
Näyttelijä Miia Nuutila olisi halunnut liittyä partioon, mutta sopivaa ryhmää ei ollut.
Teksti ja kuva: Niina Partanen
Teksti: Annika Santalahti
Kuvat: Annika Santalahti ja Tuomas Sauliala
Mitä partiosta ja partiolaisista tulee mieleen?
Semmoinen ryhmä, johon olisin halunnut kuulua
pikkutyttönä. Jännä juttu, että mulle jäi semmoinen
ikuinen vaje siitä. Myöhemmin kävin vaeltamassa
Karhunkierroksen. Mä liitän tämmöiset erämiestaidot
partioon. En mä tiedä, mitä siellä oikeasti tehdään.
Mulla on haavekuva siitä. Kai mä olen ollut entisessä
elämässä joku maahinen. Rakastan metsää. Eikö
partiolaiset ole aina metsässä?
1. Minne menossa?
2. Palvelutoiveita sukkulabussiin?
3. Ehdotus ekologisemmasta kuljetusvaihtoehdosta?
Katleena ”Skeitti” Kortesuo,
34, Jaarlin Pojat (Häme)
Mukana tyttäret Vilka, 3 ja
Verka, 5
Voisitko itse tai voisivatko lapsesi liittyä partioon?
Olin varmaan 8-vuotias, kun menin veljeni kanssa partion aloitustilaisuuteen. Siellä oli vaan pelkkiä poikia,
eikä yhtään tyttöä. Semmoista ryhmää ei sitten perustettu, mihin mä olisin voinut mennä. Olin tosi kateellinen mun veljelle. Kävin katsomassa sitä leirillä. Olisin
varmaan tykännyt partiosta. Mulla on geeniperimässä
tämmöinen erähenkeily. Me on perheen kanssa lämmitetty saunaa ja käyty metsässä. En ole ajatellut, että
liittyisin aikuisiällä partioon. Voiko niin tehdä? Luulen,
ettei olisi aikaa. Mutta olisi kiva, jos lapset liittyisivät.
Haluaisin oppia solmujen tekemistä. Ja mitä siellä
tehdään? Harjoitellaan savumerkkejä. Mä uskon, että
olisin hyvä kaikessa tulentekoon liittyvässä.
1. Kotiin Hämeenlinnaan
huoltokäynnille. Lasten
kansa leireillessä ovat vaihtovaatteet vähissä ja sama
reissu on tehtävä parikin
kertaa. Illalla palaamme
uudestaan leiriin.
2. Näin on oikein hyvä,
mutta ehkä coktailpaloja ja viileää juotavaa.
3. Autokyyti on juuri sopiva ottaen huomioon tien
kunnon ja matkan pituuden. Ei huomauttamista.
Jouni ”Jones” Kröger, 41
Puijon Pakertajat (J-SP)
Mitä tarkoittaa siansorkka?
Onnea matkaan!
Entä väiski?
Enhän minä pirulainen tiedä mistään mitään, kun en
ole päässyt partioon. Olisiko se joku merkki?
Mikä on hönderi?
Se on varmaan joku savumerkki.
Miia Nuutilasta oli lapsena otettu myrtyneen
näköinen kuva veljensä partioleirillä. Nyt hymy oli
herkässä kesäteatterin väliajalla, kun hän pääsi
hetkeksi leikkimään partiolaista.
PARTIOSSA ON VIRHE Kolumnissa annetaan pyyhkeitä
Partiota periferiassa
Kuinka pitkä matka on kauas? Vastaus riippuu siitä,
keneltä kysytään. Kaupunkilaisen kaukana on niin
ajallisesti kuin maantieteellisestikin lähempänä kuin
syrjäkylillä asuvan.
Kun lippukunnan toiminta-alue kattaa koko kunnan, ei naapurikorttelissa ole toista koloa. Johtajista
tai lapsistakaan ei tarvitse kilvoitella kuin korkeintaan
paikallisen urheiluseuran kanssa. Vastaavasti rinnalta puuttuu luonteva yhteistyökumppani, kun jotain
pitäisi järjestää.
Yhtenäisen ja tasalaatuisen toiminnan tarjoaminen
on utopia. Kaupunkisuunnistuksen toteuttaminen
ei tunnu mielekkäältä paikkakunnalla, jossa kaksi
tietä risteävät kerran peltoaukiolla. Luonnonläheiset
tehtävät taas onnistuvat helposti, jos kolon pihalla voi
hakata puita ja sytyttää nuotion.
Tarpojat toimivat viikoittain kokoontuvissa vartioissa, tytöt ja pojat omissaan, kertovat SP:n nettisivut.
Mutta mitä pieni sekalippukunta tekee sille tytölle tai
pojalle, joka ainokaisena edustaa sukupuoltaan ikäluokassaan? Alueohjaaja kehotti lähettämään nuoren
naapurilippukuntaan kaltaistensa joukkoon. Entä jos
ei naapuria ole kahdenkymmenen kilometrin säteellä
ja julkiset kulkevat satunnaisesti – paitsi iltaisin, jolloin ne vetäytyvät varikolle odottamaan aamuauringon ensisäteitä?
Uusi ikäkausijärjestelmä toi lippukunnille uudenlaisia haasteita, eikä sen toteuttaminen monimuotoisella
partiokentällä ole helppoa tai edes mahdollista. Me
yhtenäistämme elämänlaadulliset erot, laulaa Ultra
Bra. Tätä biisiä on taidettu kuunnella SP:nkin kokouksissa, kun uudistuksia on laadittu. Ajatus on usein
jäänyt ideologian tasolle, eikä paikallisen toiminnan
eroja ole pyritty tai kyetty huomioimaan.
Evokeskuksen ja Kilkkeen leirialueen
väliä liikennöi sukkulabussi, joka
kyydittää leiriläisiä ja henkilöstöä
ilman maksua. Rymy hyppäsi kyytiin
selvittämään, kuinka kuoppaista kyytiä
on luvassa.
Piirejä on kehotettu yhdistymään, jotta kaikille taataan samanlainen partiotoiminta. Suuri on kaunista.
Mutta ketä kiinnostaa iso yksikkö? Uudistukset ovat
etäännyttäneet – niin kuvainnollisesti kuin maantieteellisestikin – päätöksenteon pois ulottuvilta. Äänellä
on vähemmän painoarvoa, eivätkä yhteiset asiat
tunnu enää yhteisiltä.
Suuri alue hajoaa helposti yksiköihin, jotka jatkavat omaa elämäänsä laajemmista kokonaisuuksista
kiinnostumatta. Mitä suuremman yksikön eduista
päätetään, sitä harvemmat ovat kiinnostuneita.
Kunnallispolitiikkakin herättää paljon enemmän
aitoja tunteita kuin EU:n päätökset, joilla valtakunnallisesti on enemmän painoarvoa. Vastaavasti lippukuntatason ongelmat ovat kiinnostavampia kuin SP:n tai
piirin. Mitä suurempi piiri on, sitä etäisemmäksi se käy
jäsenilleen.
Ennen ehti illan aikana tehdä muutakin kuin istua
piirin jaoston kokouksissa, mutta se aika on kaukana.
Kokoukseen matkoineen kului aikaa puolestatoista
tunnista maksimissaan neljään. Nykyään kokousmatka kestää neljästä tunnista yli yhdeksään tuntiin
arki-iltana. Onko kohtuullista vaatia tälläistä venymistä luottiksilta? Enkä edes tule piiristä, joka olisi
pinta-alallisesti suurimmasta päästä, ja asun alueen
keskipaikkeilla.
Ovatko partiopäättäjät menneet metsään – vai jääneet
kaupunkiin?
Tuuli Seppälä
Kirjoittaja on aluepolitiikasta kiinnostunut
partiolainen, jonka sydän on maakunnissa.
1. Syömään leirialueen ulkopuolelle, koska rannekkeiden jakamisen loputtua ei
iltaruokaa enää ole tarjolla.
2. Juomatarjoilu, sekä lisäksi leirin sisällä kulkeva riksa. Ei kuitenkaan missään
nimessä karaokebussia.
3. Raksan aikana autokyyti
hyvä kun ihmiset liikkuvat tehtävien mukana paikasta toiseen.
Heikki Heinonen, 17
Savon Saukot (J-SP)
1. Leirille Lapa- alaleiriin
2. Ensisijaisesti nopeutta
ja suurempia tiloja, mutta
juomatarjoilu olisi myös
paikallaan.
3. Hevosvaunut ovat hyvä
menopeli.
Elisa Rissanen, 11,
Helsingin Eräkaverit (PäPa)
1. Leirille alaleiri Tuikkuun.
2. Ensisijaisesti tilaa, nopeutta ja ilmastointia.
3. Jos useampi ihminen
kulkisi samalla kyydillä,
olisi matkanteko ekologisempaa.
Jasmin Kontkanen, 12
Karjalan Korvenkävijät
(J-SP)
1. Leirialueelle omaan savuun, Lapan alueelle. Tätä
on odotettu koko kesä.
2. Lähinnä juotavaa.
3. Autokyyti ei ehkä ole
ekologisin vaihtoehto, mutta sopii näissä olosuhteissa.
Olisi parempi kuljettaa
ihmiset isolla bussilla niin
useampi pääsisi samaan
aikaan kyytiin.
19
NIKSIRYMY
Lemmentouhuja
Kaipaatko leiriromanssia? Kutiaako kainalosi kumppania? Näillä niksipuuhan konsteilla käyt puita hurmaten!
Teksti ja kuva: Niina Partanen
Jos sinulla on vaikeuksia lähestyä ihastustasi, tässä muutamia
pelejä, joiden tiimellyksessä on helppo päästä kosketuksiin
hänen kanssaan. Voit ehdottaa näitä pelattavaksi vaikka
savun yhteisessä illanvietossa.
Testaa ensin, millaista kumppania etsit!
1. Mikä on ihannekumppanisi paras ominaisuus?
a. Erätaidot
b. Huumori
c. Nuottikorva
KÄPYTWISTER
Pelaajat seisovat ringissä. Yksi pelaajista heittää kävyllä toista pelaajaa jalkaan. Jalka
tulee siirtää siihen kohtaan, mihin käpy jalasta kimpoaa. Kävyllä heitetty pelaaja
valitsee seuraavan uhrin. Jos pelaaja kaatuu tai ei kykene vaadittavaan akrobatiseen
suoritukseen, hän putoaa pelistä. Muista yrittää liikuttaa ihastuksesi mahdollisimman
lähelle itseäsi!
2. Millaiselle iskurepliikille lämpiät?
a. ”Haluatko että näytän, miten puolijoukkueteltta kasataan yksin
pimeässä silmät kiinni?”
b. ”Onko sinun äitisi simpukka, kun sinä olet tuollainen helmi?”
c. Ei mitään repliikkejä. Tyyppi voi vetäistä vaikka serenadin aamuyön
tunteina teltan nurkalla.
HAMPURILAINEN
Pelaajat istuvat ringissä. Istuinpaikat on hyvä merkitä esimerkiksi istuinalustoilla.
Pelinjohtaja istuu keskellä. Hän keksii erilaisia väittämiä tyyliin ”Söin puuroa tänä aamuna”, ”Minulla on kaksi kissaa” tai ”Sytyn tummista miehistä tai tulitikuista”. Jokaisen
väittämän jälkeen hän antaa siirtymäohjeet esimerkiksi ”Kaksi paikkaa vasemmalle”
tai ”Neljä paikkaa oikealle”. Jokainen pelaaja, joka allekirjoittaa väittämän, siirtyy
annettujen ohjeiden mukaan. Mikäli paikalla on jo joku, istutaan luonnollisesti tämän
henkilön syliin. Muista vinkata pelin johtajalle, kenen syliin haluat päätyä!
3. Miten mieluiten viettäisit leiritreffejä?
a. Vuoleskellen yhteistä puukapulaa ja tehden erilaisia köytöksiä.
b. Nauraen hyville jutuille.
c. Laulaen tai kuunnellen musisointia.
4. Leirin jälkeen...
a. haluan suunnata leiriromanssini kanssa kohti uusia leirejä ja
eräkokemuksia.
b. saatan pitää joskus hauskaa uuden tuttavuuden kanssa, mutta en
halua mitään vakavaa.
c. lähden leiriheilani kanssa festareille tai kuluttelen aikaa hänen
bändikämpällään.
KANS.VÄL.VÄK.VALT.PELI
Tulokset
Eniten a-vastauksia
Leiriromanssisi on ERÄ-JORMA tai -JOHANNA
Haluat, että kumppanillasi on erätaidot hanskassa. Hän on tosi partiolainen. Teistä tulee varmasti ensi vuoden partiopari ja pääsette Partiojohtajaan. Onnea! Löydät kumppanisi todennäköisesti fiksailemassa
savun rakennelmia tai rakentamasta uusia. Kokeile myös Tuli-ohjelmalaaksoa. Tai suuntaa haikille, siellä erotetaan jyvät akanoista.
Pelaajat asettuvat rinkiin ja ottavat toisiaan käsikynkkään kiinni. Omat kätensä voi
yhdistää valitsemallaan tavalla, esimerkiksi rukousasennolla. Yksi pelaajista toimii
irrottajana. Hän yrittää repiä pelaajia irti toisistaan. Mikäli ote irtoaa, sitä ei saa liittää
takaisin. Kun irrottaja saa jonkun pelaajan irti, tämän käsissä olleet kaksi pelaajaa
saavat liittyä yhteen. Irroitetusta pelaajasta tulee myös irrottaja. Peli jatkuu niin kauan
kuin irroitettavia riittää. Muista, että pikaliimalla ihastukseen kytkeytyminen ei ole
pelisäännöissä sallittua!
Eniten b-vastauksia
Leiriromanssisi on HUULIVEIKKO tai -VIRPI
Et etsi mitään vakavaa. Haluat vain kuluttaa aikaasi pitäen hauskaa uusien ihmisten kanssa. Viihdyt siellä missä läppä lentää ja ihmiset nauravat.
Leirikumppanisi löydät todennäköisesti kahvilasta. Suositeltavin aika
heilan etsimiseen on silloin, kun kaikki muut puurtavat niska limassa
jossain tylsässä ohjelmassa.
Eniten c-vastauksia
Leiriromanssisi on KULTAKURKKU tai -TOMAATTI
Sinut saa syttymään hyvällä äänellä ja musiikillisilla lahjoilla. Musiikki on
elämäsi. Löydät leiriheilasi todennäköisesti musisoimasta illalla savustaan. Voit myös yrittää soluttautua Kaleva-alaleirin Scout Talent -finaaliin
tai värväytyä Kilke-kuoroon, sieltä takuulla löytyy laulutaitoisia
musiikinystäviä.
IKKA
LE
A TÄ
ST
Ä
LES
EL
TS
I
OP
I SOPIVA MER
VARATTU
A ITSELL
JOIT
ES
KIR
IS
KK
I
ME
IVA
RKKI
EN
OIKEIN
TIIJÄ
A ITSELL
JOIT
ES
KIR
IS
OP
ME
IVA
RKKI
20
VAPAA
EN
TYKKÄÄ
KENESTÄKÄÄN
ETSIN
VASENTA
KÄTTÄNI
TYKKÄÄN
TYTÖISTÄ
ETSIN
SITÄ
OIKEAA
TYKKÄÄN
POJISTA
ETSISIN
MUTTA
UNOHDIN
KOMPASSIN
KOTIIN
TYKKÄÄN
NAAPURIN
MARSUSTA
NO OLI MULLA YKS
TYYPPI VIIME VIIKONLOPPUNA
MUTTA SE EI OO SOITTANU MUT
MUN KAVERI KYLLÄ TULKITSI
SEN TEKSTIVIESTEJÄ ETTÄ SE OIS
KIINNOSTUNU JA MUNKIN MIELESTÄ
SE KATSO VÄHÄN
SILLÄ SILMÄLLÄ
RYMY TESTAA
Parhaat ja pahimmat
päiväunipaikat
Laiturilla laineet liplattavat rentouttavasti, mutta onko alusta
liian kova nukkumiseen? Sirkusteltassa olisi mukavasti varjoa,
mutta onko siellä liikaa meteliä? Missä Kilkkeellä on mahdollista ottaa torkut?
Rymy kävi testaamassa puolestasi leirin parhaat ja pahimmat päiväunipaikat.
Teksti: Veera Räsänen
Kuvitus: Juho Vainio
Bajamaja
Lava
VIP-leiri
Sirkusteltta
Laituri
Äänimaailma
Kumiseva. Vaimentaa
tehokkaasti ulkoa tulevat äänet.
Satunnaisten aplodien
ja hurraa-huutojen seassa kuuluu normaaleja
luontoääniä.
Hyvin, hyvin hiljaista.
Kaiuttimista soi rentouttavaa musiikkia. Muuten
paikalla oli rakennustöistä huolimatta melko
hiljaista. Leirin aikana
teltassa riittää varmasti
vilinää ja vilskettä.
Laineet liplattavat rauhallisesti. Todella rentouttavaa. Äänimaailmassa
ainoa häiritsevä tekijä
ovat kiljuvat uimarit.
Kenelle
Rymy suosittelee
Bajamajaa niille, jotka
kaipaavat omaa tilaa.
Bajamaja ei kuitenkaan
sovi klaustrofobiasta
kärsiville. Käytännöllinen paikka myös
heikkorakkoisille.
Ohjelmalava on oiva
vaihtoehto huomionkipeille partiolaisille.
VIP-vieraille. Edes Rymy
ei päässyt testaamaan
leirin keskellä sijaitsevaa
Majavanpesä-laavua.
Sirkusteltta on hauska
nukkumapaikka kaikille.
Kukapa ei sirkuksessa
viihtyisi.
in!
Hausk
Sopii erinomaisesti
auringonpalvontaan.
Merisairaille paikka ei
ole paras mahdollinen.
Vesipatsasarvo ja
SPF-kerroin
Kovamuovikuori suojaa
erinomaisesti niin rankkasateelta kuin auringon porotukseltakin.
Lavan katto ja sivuseinät ovat muovia, takaseinä ohutta kangasta.
Sade ja aurinko pääsevät sisään ainakin lavan
etuosasta.
VIP-leirin laavu näyttää
kaikin puolin tiiviiltä.
Vesipatsasarvo lienee ainakin 3000 mm. UV-säteilynkin teltta pysäyttää.
Mukavan viileä paikka.
Ei katosta, olet luonnonvoimien arvoilla.
Varaudu aurinkorasvalla
tai sadevaatteilla.
Riskit
Pitkien päiväunien aikana oven eteen saattaa
muodostua jonoa.
Ohjelmien aikana
lavalla on vilinää. Aivan
lavan reunalla ei auta
nukkua, pudotus maahan on reilun metrin.
Sisään ei välttämättä
pääse. Varaudu näyttämään tärkeältä.
Ohjelmalaaksojen
käynnistyttyä maalaaksossa lentelevät niin jonglööripallot kuin kukkakepitkin. Paikka kannattaa
valita huolelisesti.
Tärkeää! Älä ota laiturille
kännykkääsi, jos se on
kapeampi kuin 8 mm.
makoillessa kännykkä
tipahtaa helposti lautojen
välisistä raoista järveen.
(Jos sukeltaessa läydät
Nokian musiikkipuhelimen, toimita se Rymyn
toimitukseen.)
Vaarallisin!
Vain h
arvoille
ja valit
uille!
Pehmeys
Oma makuualusta ja
tyyny mukaan.
Todella kova alusta.
Jopa makuualustan
kanssa hyvin
epämukava.
Näyttä
vimmä
t
näkym
ät!
Rymy testasi laavun
Teltan lattialla on purua,
edustan ja kovahan se oli. joka pehmentää pohjaa
huomattavasti.
Miellyttävä alusta nukkua.
lusta!
ävin a
tt
y
l
l
Mie
Lautalaituri ei ole kovin
pehmeä.
Huomionarvoista
Inva-Bajamajat ovat
hyvin tilavia ja niissä
nukkuminen saattaa
jopa olla mahdollista.
Hajukaan ei ollut paha
– vielä.
Puitteet ovat vaikuttavan suuret. Back Stagella on ramppi, jota pitkin
lavalle pääsee vaikka
pyörätuolilla.
VIP-leirillä maisematkin
ovat VIP-luokkaa.
Myös laitureissa kiinni
olevat kirkkoveneet ovat
varteenotettavia päiväunipaikkoja.
Maalaakso on varsinaisen leirialueen ulkopuolella. Päiväunet kannattaa ajoittaa niin, että
tirsat ehtii ottaa ennen
tai jälkeen maalaakson
ohjelman.
21
ILTASATU
Painajainen ukkosen aikaan
Teksti: Anna Voutilainen
Kuva: Nicole Finell
- Odota, tulen ihan pian.
Kun hetken kuluttua käännyin, Piia
ei enää leikkinytkään takanani. Juoksin
ruokailukatokselle ja teltoille, mutta tyttö oli hävinnyt näkyvistä. Taisin jäädä
juttelemaan naapurisavulaisten kanssa
pidemmäksi aikaa kuin piti.
Kai Venla tulee kohta. Menen edeltä.
Pidän kiinni narusta, joka on tämän
polun vieressä, ja sen toisella puolella
on telttoja. Haluaisin asua tuossa vihreässä. Maassa on jännän muotoinen kivi.
Se ei mahdu taskuun. Tuo valkoinen
mahtuu.
Tuossa portissa on korkea torni. Sen
päälle voisi rakentaa majan, jos joku
aikuinen auttaisi. Otan huivin kaulasta.
Äiti on sanonut, ettei se kaulassa saa
kiipeillä. Yritän monta kertaa ja sitten
pääsen yhdelle puulle, se on minua
korkeammalla. Naurattaa. Täältä näkee
kauas, ainakin melkein Venlan luo asti.
Olen tosi korkealla. Mutta nyt joku käskee minun tulla alas. Olen kuin orava,
kun kiipeän takaisin maahan. Jostain
kuuluu jyrinää.
Huusin Piiaa, kyselin ja juoksin savusta toiseen, toimistolle ja hiekkatietä
pitkin. Ei yhtään kadoksissa olevaa
perheleiriläistä. Näin mielessäni Piian
äidin ilmeen, kun hän tulee saunasta ja
minä etsin hänen tyttöään. Pysähdyin.
Näytin varmaan eksyneeltä, ja joku poika tuli kysymään, mikä oli vialla. Selitin.
Poika sanoi lähtevänsä avuksi. Kiitin
nopeasti, ja hän lähti hieman eri suuntaan kuin minä, puolijuoksua. Minua
hävetti. Tunne painoi mielessä raskaana
ja kovana. Ei minuun kai sitten voinutkaan luottaa.
Taivas on ihan harmaa. Pilvet tulevat
tännepäin, ja kohta koko taivas hukkuu.
Kuinka pimeää täällä tulee?
Taas jyrisee. Se kuuluu kovempaa.
Juoksen, mutten löydä ketään tuttua.
Kompastun kantoon ja melkein kaadun.
Joku huutaa minulle, mutta minä haluan löytää takaisin ja äidin enkä vastaa
mitään. Alkaa sataa, ja vesi valuu
taivaasta tänne kaikkialle. Itku nousee
kurkkuun ja sitten silmiin. Minä juoksen
ja itken.
Koko taivas on ihan musta. Se jyrisee
ja siellä on salamoita, ne voivat osua
minne vain, voivatkohan minuun. Pelottaa. Minun täytyy löytää äiti tai Venla.
Jos olen heidän kanssaan, salamat
eivät tule. En ole koskaan pelännyt näin
paljon.
Joku poika juoksee vastaan ja hymyilee. Minä pysähdyn ja katson.
- Piia on täällä! poika huusi, hän oli
toinen polvi ylhäällä kyykyssä maassa
ja nosti Piian syliinsä. Pienen tytön
vaatteet olivat märät ja tarttuivat ihoon.
Poskilla oli raitoja, tyttö oli pyyhkinyt
itkuisia silmiä likaisilla käsillä. Juoksin
viereen.
- Kiitos, sanoin hengästyneenä.
- Ei kestä, poika sanoi ja katsoi minua.
Hän näytti jotenkin hämmentyneeltä.
Piian äiti tuli takaisin savuun ja nosti
tyttönsä syliin.
- Kiitos lapsenvahdille, hän sanoi.
En tiennyt, miten olisin voinut katsoa
häneen. En mitenkään.
- Piia oli vähän aikaa kateissa, sanoin
sitten.
- Meidän piti lähteä yhdessä kioskille,
ja se lähti kai edeltä… Ja löydettiin vasta
ukkosen jälkeen.
Piian äiti vilkaisi tytärtään ja sitten
minua. Ilmeeni kai kertoi paljon.
- No mutta löytyi.
En sanonut mitään. Tuntui pahemmalta kuin olisin osannut kuvitella.
Olisin kai halunnut, että minulle olisi
huudettu tai oltu pistävän vihaisia. Sen
sijaan sain ymmärtävän hymyn. Äiti
sanoi vielä:
- Tiedän, ettei näin käy enää.
Ilma oli puhdas, raikkaan kirpeä.
Poika seisoi vieressä hiljaa. Muistin
Piian säikähtäneen ilmeen, ja sisälläni
kirveli. Poika katseli Piiaa, joka juoksi
näyttämään taskusta ottamaansa kiveä
äidilleen. Piia näytti unohtaneen ukkosen. Poika astui askelen minua kohti ja
halasi.
Bongaa HAMIlainen!
Partiopariskunnan
yhteinen projekti
Lisää vihjeitä julkaistaan myöhemmin...
Vierailupäivänä Mikko ja lapset tulevat
tervehtimään Jenni-äitiä.
Bongattuasi HAMIlaisen kahdesti leirin
aikana, saat hauskan palkinnon!
WWW.HAMK.FI
22
TERVEISIÄ PERHEESTÄ
Löydät HAMIlaisen täältä:
On samanniminen kahvila kuin laite
jolla keskiaikana lingottiin kiviä kohti
vihollisen linnoja.
Olen laitteen juurella, mustassa HAMIliivissä. Päivä on torstai 29.7. klo 17– 18.
Teksti: Nicole Finell ja Laura Ticklén
Kun virolahtelainen Ojalan perhe
suunnitteli Kilkkeelle lähtöä, he päättivät, että toinen vanhemmista lähtee
ja toinen jää kotiin perheen kaksi- ja
kuusivuotiaiden poikien kanssa.
– On hienoa, että edes jompikumpi
pääsee nauttimaan leiristä täysipäiväisesti, sanoo kotiin jäänyt Mikko Ojala.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun
Jenni Ojala on viikkoa kauemmin
poissa lasten luota. Koska sekä Mikko
että Jenni ovat aktiivisia partiolaisia ja
suurleirinkävijöitä, ymmärtää kotiin
jäävä puoliso, kuinka hektistä meno
leirillä voi olla. Muutaman rakennuspäivän Kilkkeellä ollut Mikko arveleekin,
ettei Kalevan toimistomestarina toimiva
Jenni ehdi leirin aikana paljon kotiasioita murehtia.
– Pesti varmasti pitää hänet kiireisenä.
LEIRITERAPEUTTI Vieno Rymy-Möttönen ratkoo kaikki ongelmasi
Insinööristä ei ole leiriheilaksi
Päivää leiriin! Oma Kilke-terapeuttinne Vieno Rymy-Möttönen on vetänyt
metsäverkkarit jalkaan ja ratkoo nyt pikku pulmianne luonnon helmassa.
Heti kärkeen ilmainen vinkki leirihehkeydestään huolestuneille: hiestä
kiiltävä naama muuttuu mattapintaiseksi, kun menee hetkeksi seisomaan
pölyävän maantien reunaan. Tomupuuteria poskeen ja puskaan!
Mulla on neitimäinen vaiva,
jota en kehtaa tunnustaa ees
tyttöystävälle. Leirivessat
(erityisesti Bajamajat) kuvottaa
enkä pysty käymään niissä.
Seurauksen varmasti tajuut.
Joudun kans valehtelemaan ja
keksimään kavereilleni tekosyitä, miks en voi lähteä heidän
kanssaan vessaan. Haluisin
olla leireillä mahdollisimman
pitkään, mutta tän ”ongelman”
takia se alkaa olla vaikeeta.
Tulppa´89
Tulppa-muru! Hätä on nyt todellakin tämän näköinen. Konsultoin leirisairaalan ulostelogia ja hän kehotti kokeilemaan
amerikkalaista perheterapiaa.
Kerro pulmastasi rohkeasti lähipiirille! Pyydä tyttöystävääsi
taluttamaan sinut Bajamajaan
ja pitelemään sinua kädestä
tuotantoprosessin ajan. Kaverit
voivat huudella kopin ulkopuolella kannustavasti ja heilutella
tsemppibanderolleja. Ovi on pidettävä auki. Anna positiivisten
energioiden virrata kehosi läpi
äläkä pelkää näyttää tunteitasi
– pian pörähtää!
Jollet kehtaa kokeilla, ryhdy
reilusti paperipartiolaiseksi.
Mitä korkeampi pönötysprosentti, sitä helpommin pääset
posliinille.
Moro! Ollaan nyt kuusi päivää
painittu siitä, mikä Ko-Gilinnuista on paras? Mikä on
totuus?
Mutaa jo korvissakin
Mutis hyvä, paras on tietysti
varis.
Kolmikymppiset insinöörimiehet ovat ihanteellisia poikaystäviä: luotettavia, tienaavat
mukavasti ja partiossa heitä on
eniten saatavilla. Kaikesta tästä huolimatta: ei vaan nappaa.
Miten saan itseni ihastumaan
insinööreihin?
RyhtiRegina
Dear Regina, sanon tämän kuin
nainen naiselle: insinööri on
tennissukka. Partiolaisinsinööri – vaellussukka. Se saattaa
näyttää Intersportin alelaarissa
ihan kivalta ostokselta ja tuntua ensimmäisellä käyttökerralla mukavan pehmeältä, mutta
muistathan, miltä kumpparissa
päivän mujunut sukka näyttää
ja haisee?
Niinpä. Henkilökohtaisesti
suosin verkkosukkia. Miten
olisi länsirannikolta tuleva,
tuulessa ahavoitunut ja söpöjä
palmikkovillapaitoja käyttävä
kalastaja? Kanske det finns
några i Raffu?
Voi pyly, unohdin puolet kamoistani kotiin! Hamasharja,
alusvaateet, ruokailukamat ym.
Mitäs ny?
Pulero Pieksämäeltä
Kipua ylös murheen alhosta!
Mikä voisikaan olla parempi
tapa hankkia itselleen uusia ulkkarikavereita! Kerro
viattomille hyväuskoisille, että
Suomessa partiolaiset jakavat
keskenään kaiken. Saat näppärästi kiinnityksen brittikalsareihin, norjalaiseen hammastahnaan ja eteläafrikkalaiseen
vuvuzelaan. Itsehän voit panna
peliin vaikka pikkuveljesi.
Vaivaako leirikuppa? Menivätkö moottorisahan ketjut
solmuun tai pupu shortsiin?
Paina pääsi leiriterapeutin
punaiselle makuualustalle
ja kerro pulmasi Kilkkeen
ainoalle todelliselle leidille.
Avunhuutoja voit lähettää
Pressiklubilla Kilkkeen suoran päässä, meilata osoitteeseen rymylehti@gmail.com
tai tekstata numeroon
040 4555 208.
TEKSTARIT
Apua, mun boksereissa oli
hämähäkki!
Lähetä tekstiviestit Rymyyn
numerolla 040 4555 223
tai osoitteella rymylehti@
gmail.com. Voit myös käydä
jättämässä viestisi Kilkkeen suoran ja Tervastien
risteyksessä olevalle
Pressiklubille.
Osaako joku auttaa teen juojaa:
saako jostakin leirin kahvilasta
perus-tee-litkun lisäksi jotakin
muuta teetä, vihreää, rooibosta,
yrttiteetä? Nimim. Omat pussit
jäi kotiin
Pusuja ja haleja kaikille Tuikun
staabilaisille! Ootte parhaita <3
Tahtoisin mennä kuutamouinnille jonkun komean könsikkään kanssa. Turkulaisetkin
käy. Laita viesti tälle palstalle
nimimerkille Pulipuli.
Quakenet #partio-kanavan
miitti perjantaina 30.7. klo 18:15
kahvila Katapultissa
Kiitos se ihqu, nallekarhumainen rakennusmestari, joka teet
meille kuorilaudasta komean
ulkoverhoilun. <3 U Toimiston
Tiina & Monistamon Moona
Huhuja liikkuu että neiti
Sebach mrs Bajamaja ovat yhdessä, kumpikaan heistä ei ole
myöntänyt suhdetta kerrotaan
herrasmiesten seurahuoneelta.
Hei sinä ihana kuljetuspäällikkö, kiitos kun kuljetit kihartimeni leirille t. Infon Irmeli
Löydetty: 1 kpl söpöjä leiriheiloja, haettavissa tuntomerkkejä
vastaan Radiokilkkeen kupeesta, Videon sisäpihalta. Ps. säilytystilamme on aika kortilla,
joten haethan mahdollisimman
pian pois!
KoGi-99 Närhet, ootte maanparhaita! Halataan isosti, kun
törmätään <3
Kake oot ihanin, mulla on
ikävä.
Vaeltajavisionääri! Tapaaminen
3.8. klo 18.30 Näädänpesässä.
Tiedossa jännää ja Silent Disco.
Hei te rymyn ihkut pinkkipäät
vähäx olitte supafantsui ko
muutitte mun teltan, pinkkiteam 4eva!!!11
Kahvila Kiven pystytys alkaa
kohta! Kolme päivää myöhässä.
Tämä on etusivun juttuvinkki. Brune on ihq t: ajo
Voisitteko pliiss vähän hidastaa
vauhtia kun ajatte leiriltä pois
johtavaa tietä? Terkuin yks
harmaa Evokeskukseen kulkija,
joka joutuu aloittamaan työpäivänsä suihkulla.
Tekijäpalvelun Hama, sie oot
semmonen helmi, ettei oo koko
järvessä toista! T. Irma
Kovin iso kiitos Evokeskuksen
tiistain leikkiseurueelle :-)
Ko-Gi’99: M/S Artic Sea Miilunmutkassa perjantaina klo 24
Synttärionnittelut Vesiviuksen
Ollille! On muutes mahtavammat synttärit tänä vuonna. TV.
Nihvi, Leenu ja Ella
Onko kenenkään teltan kulmassa tilaa asunnottomalle?
Sinä super-ihq Leivon huoltomies! Odotan sua Näädänpesässä huomenna kello kuusi.
Tule!
Hejsan alla ni som kommer
från Vandå! Jag kommer från
Esbo.
Terkkuja Helmille ja Linnealle
Jähaan!
Olisko mitenkään mahdollista, että kaikki te isomahaiset
partiosedät huutaisitte vähän
hiljempaa ja vähän kivempia
juttuja? Kohteliaisuus on hei
ihan ilmasta!
Hi! Someone wants to be my
pen-pal? Im very nice and
interested in finnish girls. Pls
let me know!
19-21 vuotiaat lsp-läiset! meillä
on tosi kiva veejii ja se tartis
tosi tosi kipeesti poikkiksen.
laittakaa viestii alaleiritoimistolle.
23
3
yötä
1
yö
Arttu, 28, ja Janne, 22, Oulun Metsänkävijät (PP)
Leirin web-päällikkö ei pärjäisi leirillä ilman Nokian N900-puhelinta. Mikrotukihenkilö Jannelle kysymys oli liian vaikea.
”Ei terveisiä kenellekään, koska kaikki
kaverit ovat leirillä, paitsi ehkä sittenkiin
10.0.0.20:lle”
”Maisalle terveisiä”
Pippis, 30, Hyvinkään Metsätytöt
(Uusimaa)
Myynnin varastoon
pestattu Pippi
luottaa partioleireillä mukiin.
”Kaikille tutuille ja
tuntemattomille
terveisiä”
1
yö
Heikki, 23, Hiiden
Hittavaiset (Uusimaa)
Nettisisältömestarilla on kamera aina
mukana. Heikin leirin
erikoisin tilanne on
tähän mennessä ollut ison kopiokoneen
kantaminen portaita
alas.
”Terveisiä kaikille
Hiiden Hittavaisille
täällä leirillä!”
2
0
yötä
yötä
Liisa, 24, Kaarnapartio (PäPa) ja Ville, 27,
Suodenniemen Suonkierteet (Häme)
Sairaankuljettaja ja palomies pakkaavat
rinkkaan makuupussin ja ruokailuvälineet.
Elina, 29, Siniset Samoojat (J-SP)
Kahvilamestarin luottoleiritavara on riittävän iso teemuki itselle sekä talouspaperia
ja kosteuspyyhkeitä lapselle.
”Tutuille tietysti terveisiä”
Telttayöindeksi
4
yötä
Heli, Roineen tytöt (Häme)
Kalevan kyläpäällikkö vannoo
juomapullon nimeen. Tämä
synttärisankari on tottunut
aina viettämään synttäreitään
leirillä, tosin ei yleensä raksalla.
”Terveisiä vaelluskavereille sekä
kaikille Kettu-kylän savunjohtajille”
Aikuiset ovat yli 22-vuotiaita partiolaisia, joiden pääasiallisena
tehtävänä on tukea nuorempien ikäryhmien toimintaa. Rymy
kysyi raksaleirin aikuisilta, montako telttayötä heillä on takana.
0,5
Antti, 26, ja Jussi, 36, Puijon Pojat (J-SP)
Lapan turvan ja vesilaakson pojat luottavat kahvikuksaan ja -mukiin.
”Terveisiä marsulle”
yötä
Teksti: Laura Ticklén Kuvat: Alina Perälä
0
24
5
yötä
Sirkka, 56, Myrskylinnut
(Häme)
Lääkkeet ja ruokailuvälineet,
näitä rakennusleri- ja VPmuonitusmestari ei unohda
kotiin.
”Terveisiä lapsenlapsille
kotiin!”
yötä
Pekka, 56, Helsingin Siniset (PäPa)
Partioaitassa työskentelevän Pekan
luottovarusteisiin
kuuluu huivi ja
nappulat. Evo on
Pekalle nostalginen paikka, koska
hän on ollut täällä
yhdeksällä Ko-Gikurssilla.
”Terveisiä tyttärelleni Ainolle!”
1
yö
Marianna, 25, Vammalan Nuotiosiskot
(Häme)
Nenäliinat ovat kahvila
Katapuoltin vuorokympin ehdoton luottovaruste. Mariannalla
on ollut jännittämistä,
kun katapultti heilui
sitä siirrettäessä.
”Terveisiä äiskälle ja
iskälle”
4
yötä
Matti, 22, Lahden Siniset (Häme)
Telttayöindeksi 0, mutta kontti-indeksi 4
Radion tekniikkamies tarvitsee leirillä
jesaria. Raksalla Matti on päässyt muun
muassa peruuttamaan kirkkovenetraileria.
”Äiskälle kotiin terveisiä”