Maailman vanhin geologinen kartta tehtiin Egyptissä

Eila Karhu
FM, VTM
Maailman vanhin geologinen kartta
tehtiin Egyptissä
The Oldest Geological Map of the World was done
in Ancient Egypt
Faaraoiden Egyptissä oli kaivoksia
jo vuosituhansia sitten. Rakennuskiviä
ja metalleja osattiin etsiä ja hyödyntää.
Ensimmäinen geologinen kartta tehtiin
3160 vuotta sitten Egyptissä.
Värikkäät kartat täyttävät professori
Ahmat Atif Dardirin pöydän. Hän on
Egyptin geologisen tutkimuslaitoksen
EGSMAn eläköitynyt johtaja, joka
on perehtynyt myös maansa kaivannaisten historiaan. Karttapinon päällimmäisenä on kuva yllättävän vanhasta geologisesta kartasta. Egyptissä
on tehty geologinen kartta noin 3160
vuotta sitten.
6
- Maailman ensimmäinen geologinen
kartta on Wadi Hammamatin alueelta. Se on laadittu Ramses IV:n aikana noin 1150 ennen ajanlaskumme
alkua. Siinä näkyy vanha kaivos ja
kivilouhoksia, Dardir esittelee ja liikuttaa etusormea kartalla.
- Alkuperäinen papyruskäärö oli 2,8
metriä pitkä ja 41 senttiä leveä. Väliltä puuttuu pätkiä. Käärö löytyi
1820-luvulla raunioista Deir el-Medinasta läheltä Kuninkaiden laaksoa.
Löytäjiä olivat Ranskan silloisen
pääkonsulin avustajat, kun kaivauksissa avattiin vanha hauta. Muinaisesineet
Professori Ahmat Atif Dardir
Kuva Eila Karhu.
olivat suosittua kauppatavaraa. Kartta
myytiin pian Sardinian ja Piemonten
kuninkaalle Kaarle Felixille, joka sijoitti kartan Torinon egyptiläiseen museoon. Siellä se on vieläkin.
Kartta on palasina, ja joidenkin pienten osasten järjestyksestä tutkijat kiistelevät yhä, etenkin kartan itäreunasta.
Sieltä on kadonnut monta osaa teksteineen. Museossa eivät kaikki pikkuosat
7
Harrellin ja Brownin kooste kartasta vuodelta 1992. Viereisen sivun EGSMAn ääriviivapiirros on tehty havainnoillistamaan koostetta.
Kuvalähde netissä: http://www.eeescience.utoledo.edu/Faculty/Harrell/Egypt/Turin%20Papyrus/Harrell_Papyrus_Map_fig-3.jpg
ole esillä. Päälinjat ovat kuitenkin selkeät 15 kilometrin aluetta kuvaavassa
kartassa. Karttaan on merkitty jopa
kaadettu puu.
Torinon papyruskartta on samalla
ainoa meidän aikoihimme säilynyt topografinen kartta muinaisesta Egyptistä, ja sen tekotapa on nykyaikainen,
joskin mittakaava hiukan vaihtelee.
Sentti kartalla vastaa välillä 50, välillä
100 metriä maastossa. Samalla se on
ensimmäinen geologinen kartta, josta
näkyy kivilajeja, sora-alueita, kultakaivos ja kivilouhoksia.
Louhintaa tuhansia vuosia
Mustavalkoinen EGSMAn ääriviivapiirros maailman vanhimmasta geologisesta kartasta. Numeroiduissa kohdissa oli
selityksiä. Vasemmalla oli kultakaivos ja muualla kartassa useita aikoinaan arvostetun Bekhen-kiven louhoksia. Bekhenvuoren ympäristössä on kloriittipitosia hiekka- ja silttikiviä, joita hyödynnettiin jo 1500 vuotta ennen kartan laadintaa.
Kartta kattaa noin 15 km pitkän alueen Wadi Hammamatista Niilin ja Punaisen meren väliltä. Kartta-alueella on lounaassa purppuraan vivahtavia ja harmaita metasedimenttisiä kivilajeja ja koillisessa ruskeita metavulkaniitteja ja serpentiniittejä. Kartan alueella on myös myöhemmin rakennuskivinä hyödynnettyjä graniitteja. Kultaa saatiin graniittien
kvartsijuonista. Papyruskarttaa ovat tutkineet geologit J.A. Harrell ja V.M. Brown Toledon yliopistosta Ohiosta. He
havaitsivat, että kartan antama geologinen informaatio pitää vieläkin paikkansa.
Kuvalähde netissä: http://www.eeescience.utoledo.edu/Faculty/Harrell/Egypt/Turin%20Papyrus/Harrell_Papyrus_Map_fig-2.jpg
8
Professori James A. Harrell ohiolaisesta Toledon yliopistosta ryhmineen
on tutkinut kartalla esitettyä aluetta.
Hän kiittelee karttaan merkittyjen tietojen tarkkuutta. Geologiset tiedot pitävät hänen mukaansa vieläkin paikkansa.
Kartalla näkyvä Bir Umm Fawakir
eli ”Savenvalannan äidin kaivo” –niminen kaivos tuotti faaraoille kultaa.
Sen ympärillä oli kaivo, vesisäiliö,
hiukan asutusta, kuningas Setin (12901279 e.a.a.) patsas ja jumala Amonin
temppeli. Kaivoksesta louhittiin kultaa
vielä 600-luvulla bysanttikaudella.
Kivilouhoksissa oli muinoin hyvin
arvostettua bekhen-kiveä, hiekka- ja
silttikiveä, jota nykyään kutsutaan metagrauvakaksi. Vihreän harmaasta kivestä tehtiin jumalien, kuninkaiden ja
merkkihenkilöiden patsaita sekä koristeita rakennuksiin. Muualta sitä kiveä
ei saatu. Louhoksia alettiin käyttää yli
5000 vuotta sitten, ja sieltä hankittiin
kiviä joitakin katkoja lukuun ottamatta
vielä 400-luvulla ajanlaskumme alettua. Muitakin kivilajeja erottuu kartalla. Mustilla kukkuloilla on siliklastisia
kiviä, vaaleanpunaisilla kukkuloilla on
tuliperäisiä kiviä, ja mukana on myös
serpentiniittiä ja graniittia. Soraa on
merkitty mustin, vihrein ja valkoisin
pilkuin.
9
Ensimmäisen geologin kuva tallella
moni oli vielä toiminnassa meidän
aikoihimme asti, esimerkiksi Hammamatin ja Sukkarin kaivokset tuottivat kultaa vuoteen 1954 asti. Sen
jälkeen kultatuotanto tyrehtyi, mutta
sitä elvytetään ulkomaistenkin yritysten kanssa.
- Lupaavia ovat entiset Abu Marawatin ja Barramiyan kulta-aiheet, joista
voi tulla kaivoksia, ehkä avolouhoksia, Dardir arvioi.
Kartassa oli selityksiä kursiivihieroglyfeilla molemmin puolin arkkia. Kartan laatija oli pääasiassa Amennakhte,
monitaitoinen faaraon virkamies. Häntä pidetään maailman ensimmäisenä
geologina. Hänestä on tekstejä muissakin yhteyksissä, hän oli muun muassa
Ramses IV:n haudan arkkitehti. Toinen
kirjoittaja Hori valitti kartan takasivulla kuparisten työkalujen varkaudesta.
Amennakhten kuva on New Yorkin
Metropolitan Museum of Artiin viedyssä hautamuistomerkissä eli stelassa. Hänen kotinsa rauniot ovat jäljellä
Deir el-Medinassa. Siellä hän ilmeisesti laati karttansa.
Selitystekstin mukaan kartan laatimisaikoina 8362 miestä työskenteli
Wadi Hammamatin kivilouhoksissa.
Kultakaivos mukaan luettuna alue oli
melkoinen kaivoskeskus.
Professori Harrellin mukaan kesti
2900 vuotta ennen kuin seuraava geologinen kartta laadittiin.
Muinaisia kultakaivoksia on hyödynnetty nykyaikaan asti.
Kullalla on Egyptissä lähes viiden
vuosituhannen perinteet. Faaraoiden
aikoihin Egypti tuotti vuosittain joidenkin arvioiden mukaan noin tonnin
17-23½ -karaattista kultaa.
10
Kultapitoinen malmi tavallisesti hakattiin faaraoiden aikana jauheeksi, ja
kulta erotettiin muusta aineksesta vaskaamalla.
- Kultaa vaskattiin faaraoiden aikana myös jokivarsilla, ja ”veden kultaa” löytyi onnekkaille. Kultaa ei
etsitty muinoin Läntisen autiomaan
sedimenttikivistä tai liitupitoisista
kallioista. Sitä etsittiin vulkaanisista
kivistä tai kvartsijuonista, Dardir sanoo.
Grauvakka-kiveä, jota muinaiset egyptiläiset kutsuivat
bekhen-kiveksi.
- Egyptissä kullan hyödyntäminen alkoi viimeistään ensimmäisen faaraon
aikana. Kahdennentoista dynastian
aikana kaivostoiminta oli vilkkaimmillaan. Tuolloin kullanetsintä ei
ollut sattumanvaraista vaan perustui
jo tieteellisiin menetelmiin, sanoo
Dardir.
Kupari vanhin käyttömetalli
Kulta oli ammattilaiselle helppo tunnistaa, sillä se ei hapetu, ja muinoin
oli jäljellä helpommin löydettäviä kultaesiintymiä kuin nyt. Kaivosten ympärille perustettiin yhteisöjä, joilla oli
teitä, kaivoja, temppeleitä ja puolustusjärjestelmä.
- Vanhat kultaesiintymät olivat Punaisen meren ja Itäisen autiomaan alueilla. Kultaa tuotiin myös Sudanista
ja Etiopiasta. Vanhoja kultakaivoksia on paikannettu noin 100. Niistä
Kupari oli ensimmäinen käyttömetalli, ja sen tuotanto alkoi Egyptissä
todennäköisesti yli 5000 vuotta sitten.
Kulutus oli suurempi kuin noin 4000
kg:n vuosituotanto, ja siksi kuparia
myös tuotiin Syyriasta ja Kyprokselta.
Maailman ensimmäinen nimeltä tunnettu geologi Amennakhte, joka
oli merkitty vanhimman kartan laatijaksi. Kuva on mukailtu New Yorkin Metropolitan Museum of Artiin siirretystä stelasta.
Kuva löytyy myös netistä:
http://www.eeescience.utoledo.edu/Faculty/Harrell/Egypt/Turin%20Papyrus/Harrell_Papyrus_Map_fig-11.jpg
Kuparia löytyi Läntisen autiomaan
eteläosasta ja Siinailta, jossa Israelin
kuparikaivokset olivat professori Dardirin mukaan entisiä faaraoiden kaivoksia.
11
Rautaa ei tunnettu yhtä varhain kuin
esimerkiksi heettiläisten keskuudessa, ja ensimmäiset rautaesineet tulivat
Egyptiin lahjoina tai vaihtokaupoissa.
Faaraoiden suola-alueet yhä käytössä
Suola on ollut egyptiläisille tärkeä
hyödyke. Sana natrium on peräisin
egyptiläisen Natron-järven nimestä.
- Faaraoiden aikana hyödynnettiin
Wadi Al-Natronin alueen natriumia.
Suolapitoinen alue on lähellä Kairon ja Aleksandrian välistä läntistä
valtatietä. Alueen suolajärvet olivat
faaraoiden aikoihin suurempia kuin
nyt. Osa näistä suolalähteistä on jo
ehtynyt. Myös eteläistä Kabin suolaa
käytettiin lähinnä vainajien palsamointiin.
- Mohammed Ali Pashan aikana
1800-luvun alussa käytettiin suolaa
jopa koriste-esineisiin, Dardir hymyilee.
Pigmenttejä ja jaloviä
Muinaisia kivilouhimoita ja kaivoksia Egyptissä.
Wadi Hammamatin kaivoksen sijainti Itäisessä autiomaassa lähellä Luxoria ja Kuninkaiden laaksoa.
Kuvalähde netissä: http://www.eeescience.utoledo.edu/Faculty/Harrell/Egypt/Turin%20Papyrus/Harrell_Papyrus_Map_fig-1.jpg
- Rautaesiintymät ovat Egyptistä löytyneet paljon myöhemmin. Rautaa
on Läntisessä autiomaassa ja Assuanin alueella. Mutta rautapitoiset
punaiset väripigmentit olivat jo varhain tuttuja. Paikoin löydettiin myös
rautapitoista okraa. Näitä Assuanin
pigmenttejä näkee paljon hautojen
kuvissa, sanoo Dardir.
Kupariyhdisteistä sai myös väriaineita. Läntisen autiomaan sinistä azuriittia
12
käytettiin pigmenttinä. Hiekkadyynien
liikkeiden vuoksi nuo vanhat kaivokset
ovat peittyneet. Vihreää saatiin malakiitista Siinain kuparialueilta tai Kaakkois-Egyptistä.
Antimonin ja smaragdin nimet ovat
tulleet egyptin vanhasta kielestä. Antimoniesiintymiä ei ollut paljon, sitä
kuitenkin käytettiin koristeisiin ja faaraoiden ja muiden silmämeikkeihin
lyijyn lisäksi. Lyijy opittiin varhain
tuntemaan, ja sitä esiintyi useissa paikoissa.
- Smaragdeja alettiin kaivaa jo faaraoiden aikoihin Itäisestä autiomaasta Zabarasta ja Sikaitista, ja
erityisen paljon sitä kaivettiin mamelukkiaikoina 1200-1500 -luvuilla.
Nyt kaivokset ovat ehtyneet, mutta
ne kiinnostavat yhä tutkijoita, Dardir
kertoo.
Muita antiikin ajan suosittuja korukiviä olivat ametistit ja lapis lazulit sekä
Siinain turkoosit.
Pyramidien rakennuskivet ovat
kestäneet vuosituhansia
Pyramidit ovat esimerkki siitä, että
hyvin valitut rakennuskivet kestävät
tuhansia vuosia. Eri kivilajien ominaisuudet otettiin huomioon suunnittelussa.
13
- Egyptin pyramidien kivet oli leikattu
tieteellisin perustein. Aikansa insinöörit piirsivät luonnokset ja antoivat eri louhimoille tilaukset, joiden
mukaan lohkareet leikattiin juuri
oikean kokoisiksi. Sisäosissa saattoi
olla hiekkakiveä, keskiosissa kalkkikiveä lähialueelta. Graniittia tilattiin
ulkopintoihin ja tukirakenteisiin Assuanista. Dioriittia käytettiin myös,
sanoo Dardir.
Pyramidien päällysteinä ollutta valkoista hiottua kalkkikiveä on ryöstetty
muihin rakennuksiin.
Wadi Hammamatin erikoisuutena oli
suosittu bekhen-kiveksi kutsuttu metagrauvakka, josta veistettiin patsaita.
Kreikkalaiset opettivat egyptiläisiä
hyödyntämään muitakin rakennus- ja
korukiviä. He käyttivät Imperial Rosso - porfyyrikiviä rakentamisessa, ja
roomalaiset jatkoivat niiden käyttöä.
He käyttivät myös Assuanin graniittia
ja punaisia serpentiinejä. Egyptissä ei
ole varsinaista marmoria.
Kalkkikivi, graniitti ja alabasteri olivat tuttuja vanhoissa monumenteissa.
Alabasteria tuli Sannurin ja Halilin
alueilta. Useimpien egyptiläisten ja
roomalaisten temppelien alttarit olivat
alabasteria. Se on pehmeämpää kuin
marmori ja naarmuuntuu helposti,
mutta se on kaunista.
Rakennuskiviä on myös viety. Istanbulin Hagia Sofian moskeijan seinissä
egyptiläistä porfyyria, samoin eräissä
libyalaisissa, tunisialaisissa ja marokkolaisissa moskeijoissa.
The oldest geological map of the world was done in ancient
Egypt (Summary)
The ancient Egyptian map of Wadi Hammamat is the oldest geological map of
the world. It is drawn on a papyrus, and it was discovered at Deir el-Medina in
Thebes. Now it is preserved in Turin’s Museo Egizio in Italy.
The map was drawn about 1150 BC by Amennakhte. It was prepared for Ramesses IV and describes the Wadi Hammamat mining and quarry area in the Eastern Desert. The area included gold occurrence and bekhen-stone rocks to be used
for statues of the kings.
The map shows a 15-kilometre stretch of Wadi Hammamat and has depictions
of this wadi with the surrounding hills, the bekhen-stone quarry, and the gold
mine and settlement at Bir Umm Fawakhir. It also includes numerous annotations
identifying the features shown on the map, the destinations of the wadi routes, the
distance between the quarry and mine, the location of gold deposits in the hills,
and the sizes of the bekhen-stone blocks. The map measures 2.8 m long by 0.41
m wide. The Turin arrangement of the map is a composition of the greatest fragments. On the back sides there are written map explanations.
Besides being a topographic map of surprisingly modern aspect, the Wadi
Hammamat map is also a good geological map because it accurately shows the
local distribution of different rock types, with black and pink hills, and the lithologically diverse wadi gravels with brown, green and white dots, and it contains
information on quarrying and mining. The draughtsman clearly and carefully
distributed distinctive features in accordance with the reality of a particular area,
adding clarity by the use of legends and contrasting colors. The location of the
map on the ground has been identified and has been shown to be accurate.
Yksityiskohta kartan osion H vasemmanpuoleisesta alueesta, jossa näkyy kaatunut puu vastapäätä bekhen-kivilouhosta.
The main source of this article was an interview of the professor Ahmat Atif
Dardir, former director of the Egyptian Geological Survey.
Kuvalähde netissä: http://www.eeescience.utoledo.edu/Faculty/Harrell/Egypt/Turin%20Papyrus/Harrell_Papyrus_Map_fig-10.jpg
14
15