docSilmäterä-lehti 2/09 - Näkövammaiset lapset ry
download 
Report Transcription
Silmäterä-lehti 2/09 - Näkövammaiset lapset ry
As i a a n ä köva m ma is is t a l a ps i s ta ja n u o r ist a 2 | 2009 Mihin tarvitaan palvelusuunnitelmaa Mirella päivähoidossa tässä numerossa 3 4 4 Pääkirjoitus Mirella päivähoidossa Mirellan päiväkotiarki alkoi sujua alusta asti hyvin. 6 Mirellan avustajana päiväkodissa 8 11 12 14 18 17 Yhdistys Meidän pojat Montessorikylvyssä Prontolaisuus leviää Pienen pieni apuväline vei Johannan sydämen. Ronja: Kyllä se joskus jurppii Lomapaikka näkövammaisyhteisölle Sokeain Ystävät omistavat nyt Onnelan. Ulkoasu on viesti Olli Turunen suunnittelee yhdistyksen painotuotteet. 20 22 Alueilta Mihin tarvitaan palvelusuunnitelmaa 21 29 24 27 29 30 Eurooppaa kokemassa Riikka ja Hannele lähtivät töihin ulkomaille. Näkövammaisten oppilaiden opetuksesta Oulun konservatoriossa Helenan ajatuksia musiikin opiskelusta Eväitä elämän alkutaipaleelle Vauvaperhetyö perheiden tukena PohjoisKarjalassa. 32 34 Nuoret Ystäviä ulkomailta Senni kävi tutustumassa varsovalaisiin koululaisiin. 36 37 38 40 42 Eskariin 5-vuotiaana vai myöhemmin? Erityisopetuksen valtakunnallinen uudistus on aloitettu Sokeain lasten tuki Lastenkuntoutus Tulossa syksyllä 33 Julkaisija Näkövammaiset lapset ry Osoite Hietakummuntie 18, 00700 Helsinki puhelin (09) 752 2540 www.silmatera.fi Päätoimittaja Leena Honkanen sähköposti leena.honkanen@silmatera.fi puhelin (09) 752 2540 GSM 050 538 7296 Ulkoasu Olli Turunen / Tovia Design Oy Taitto Leena Honkanen Yhdistyksen hallitus Markku Alahäivälä, pj. Vaasa Nina Halme, Akaa Anne Kangas, Oulu Juho Kyntäjä, Vantaa Matti Laamanen, Vantaa Minna Survonen, Piikkiö Jorma Väisänen, Vantaa Lahjoitukset Näkövammaiset lapset ry Lahjoitustili Nordea 101630-76475 Painopaikka Kopio Niini Finland Oy / Cityoffset Varastokatu 3 , 33100 Tampere puhelin (03) 3138 1100 faksi (03) 3138 1150 Ilmestyy 4 kertaa vuodessa ISSN 0787-8907 Kansi Sisupartioryhmä Villit Leijonat partiolaisten paraatissa Helsingissä. Kuva Jorma Väisänen Seuraava Silmäterä ilmestyy elokuussa. Siihen tulevien juttujen tulee olla toimituksessa 16. kesäkuuta mennessä. Palautetta lL eirien ja muiden isompien tapahtumien yhteydessä meillä on tapana kerätä osallistujien mielipiteitä tapahtumasta, paikasta ja järjestelyistä. Usein kerätään samalla mielipiteitä Silmäterä -lehdestä ja -nettisivuista. Pääsiäisleiri palautteita oli hauska lukea, suurin osa osallistujista oli ollut tyytyväinen leiriin ja ohjaajiin, vain yksi palautteenantaja oli melko pettynyt. Varsinkin pääsiäis- ja syysleiripaikoista tulee yleensä aina jotakin negatiivista sanottavaa; otetaan siis esille paikanvalinnan reunaehdot. Valintaan vaikuttaa kolme seikkaa: sijainti, hinta ja majoituskapasiteetti. Kun nämä ovat kohdallaan, aletaan haarukoida palveluita ja toimintatiloja. Tässä vaiheessa vaihtoehdot ovat jo aika rajatut. Suomessa kun ollaan, jokainen paikka on aina kaukana jonkun näkökulmasta, harvoin leiri osuu kotikonnuille. Siksi paikkaa täytyy aina välillä vaihtaakin – mennään itään ja länteen, etelään, mutta harvoin pohjoiseen, koska kylmä tosiasia on se, että leirit on pidettävä siellä missä väkeä on tiheämpään, jotta leirille olisi myös tulijoita. Toinen paikan valintaa rajoittava seikka on raha. Leiri ei saa muodostua liian kalliiksi yhdistykselle, kustannammehan mm. lapsen ja saattajan sekä ohjaajien majoitukset ja ruokailut. Toisaalta, kun muut perheenjäsenet maksavat oman majoituksensa, täytyy ajatella myös sitä, että kaikilla, ei vain varakkaimmilla perheillä, on mahdollisuus lähteä mukaan. Kolmantena tulee majoituskapasiteetti, joka jo sulkeekin pois suuren osaan muuten mukiinmeneviä vaihtoehtoja: kun suurille leireille osallistuu 100-150 henkeä ja perheiden koko vaihtelee, tarvitaan tilaa ja paljon suuria perhehuoneita. Palaute on aina arvokasta. Täällä toimistossa ja hallituksen kanssa näitä asioita miettiessä on hyvä tietää, mitä perheet toivovat ja mihin meidän tulee pyrkiä. Silmäterästä pääsiäisenä tullut palaute oli mieltä lämmittävää: ”hyvä ellei erinomainen; luetaan kannesta kanteen; paljon myös lapsia ja nuoria kiinnostavaa asiaa”. Hienoa! Monet palautteet lukeneena tiedän, että yksi juttutyyppi, jota aina toivotaan ja jota ei koskaan tunnu olevan riittävästi, ovat perheiden omakohtaiset kertomukset omasta lapsestaan ja arjestaan, samoin myös lasten ja nuorten omat tarinat elämästään. Kerrottujen tapahtumien ei tarvitse olla suuria ja käänteentekeviä, riittää kun jaetaan tavallisia arjen iloja ja suruja. Tätä kautta myös ne, jotka eivät pysty tai halua osallistua yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin, pääsevät osalliseksi yhteisöllisyydestä ja vertaistuesta. Edeltävä taisi sisältää jo selvän toiveen, mutta sanotaan se vielä ääneen: lähettäkää rohkeasti juttuja lehteen. Tärkeintä on jakaa kokemuksia ja tunteita, ei niinkään se, kuinka taitavasti kirjoitatte. Yhdessä voidaan sitten pohtia niitä toimituksellisia asioita. Leena Honkanen toiminnanjohtaja Anne latva-nikkola 2 | 2009 Mirella päivähoidossa Mirella on juuri viisi vuotta täyttänyt syntymäsokea tyttö. Hän aloitti päivähoidon perhepäivähoitajalla ollessaan puolitoistavuotias. marjo snellman 4 tT uolloin jo heti ensimmäisellä tutustumiskerralla tapasimme hoitajan lisäksi alueemme kelton eli kiertävän lastentarhanopettajan. Jo tällä tapaamiskerralla meille tuli hyvin selväksi ettei alueellamme aiemmin ole ollut hoidossa näkövammaista saati täysin sokeaa lasta. Tilanne oli siis uusi kaikille meille. Lähtöasetelmista huolimatta Mirellan hoito alkoi erittäin sujuvasti, ja jo muutaman tutustumiskerran jälkeen lähdin töihin ja tyttö pärjäsi hoidossa erinomaisesti. Mirella oli ns. normaalissa neljän lapsen ryhmässä eikä esim. puistossa touhutessaan juurikaan erottunut joukosta opittuaan reitit touhuilta toiselle. Minua äitinä mietitytti toisten lasten asema ryhmässä, sillä väistämättä hoitaja joutui kiinnittämään huomiotaan enemmän Mirellaan. Tällöin toiset lapset saattoivat olla enemmänkin muiden hoitajien silmän alla. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt tilannetta häiritsevänä ja näin Mirella jatkoi hoidossa noin puoli vuotta kunnes jäin äitiyslomalle. Mirellan hoito vaihtui kuntoutukselliseksi ja hoitopäivät vähenivät kymmeneen päivään kuukaudessa. Tätä vaihetta pidin todella tärkeänä Mirellan kehityksen kannalta. Hän sai jatkaa hoidossa, jossa oli juuri päässyt ryhmän jäseneksi. Erityisesti sosiaaliselle kehitykselle tämä oli todella tärkeää. Kiinnostus rinnakkaisleikkiin alkoi, kun ryhmästä löytyi vielä saman ikäinen tyttö. Muutto uuteen hoitopaikkaan Perhepäivähoitaja vaihtui muuton myötä ja palattuani töihin vaihdettiin hoitajaa vielä toistamiseen. Uudessa hoitopaikassa oli onneksi taas saman ikäinen tyttö, jonka kanssa leikki alkoi luistaa välittömästi. Kotileikit olivat tuossa vaiheessa yksi suosikeista. Tämä hoitosuhde jatkuu vieläkin Mirellan ollessa jo päiväkodissa, sillä Han- S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 leena honkanen marjo snellman na-hoitaja siirtyi Mirellan mukana päiväkotiin henkilökohtaiseksi avustajaksi. Myös tämä siirtymä onnistui todella hyvin, vaikkakin se ajoittui hankalaan aikaan. Mirella meni päiväkotiin heinäkuuksi varahoitoon Hannan kesäloman ajaksi. En halunnut suotta häntä kuukaudeksi vieraalle hoitajalle, kun siirtymä päiväkotiin oli tiedossa kuitenkin loman jälkeen. Mirella sijoitettiin päiväkodissa myös heti toiveestani vanhempien ryhmään. Näin vältyttiin turhilta ryhmän vaihdoksilta ja sama hoitoryhmä säilyisi mahdollisimman pitkään. Hän on kuitenkin niin hyvin ikäistensä tasolla, ettei tämä ollut ongelma. Sekä ryhmä että tilat ovat pysyneet samoina ja tämä helpottaa koko hoitoryhmän toimintaa. Osaksi Mirellan päiväkotiarkea kuuluu myös fysioterapia. ”Jumppa” on kerran viikossa, tunnin kerrallaan. Tämänkin toteutus on onnistunut todella hyvin, sillä Mirellalla ja fysioterapeutilla on käy- S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 tössään kokonainen koulun liikuntasali. Siellä onnistuu niin juoksun kuin kiipeilynkin harjoittelut ongelmitta. Käytössä on fysioterapeutin välineiden lisäksi mm. puolapuut ja muu salin välineistö. Eskari edessä Tulevana syksynä Mirellalla on taas uusi vaihe edessään. Hän aloittaa varhennetun esiopetuksen. Tässä vaiheessa se tulee todennäköisesti toteutumaan päiväkotiryhmässä, vaikka olemmekin miettineet myös oikeaan eskariryhmään siirtymistä. Mirella on hyvin motivoitunut oppimaan uutta, ja pistekirjoituksen lisäksi hänellä on edessään hirmuisesti haasteita. Muistinvaraisesti oppiminen tuntuu olevan hänelle tässä vaiheessa helppoa. Laskeminen onnistuu helposti sataan, aakkoset on opittu jo varhain ja tavaaminenkin luonnistuu kohtuullisesti. Tulevat kuukaudet näyttävät kuinka Mirellan esiopetus tullaan toteutta- Mirella sosiaaliset taidot kehittyvät päiväkotiryhmän leikeissä. maan. Pääasia kuitenkin on, että tarpeelliset valmiudet on omaksuttu kouluun siirryttäessä, sillä tarkoitus tietysti olisi, että koulu käytäisiin lähikoulussa integroituna normaaliin ryhmään. Tänä päivänä ennakoiminen on todella vaikeaa, sillä esimerkiksi henkilökunnan koulutuksien kannalta tilanne on tukala. Vielä ei edes tiedetä, keitä syksyllä on Mirellan ryhmän lastentarhanopettajina, vaikka perehdyttämisen aika alkaa olla käsillä. Näkövammaisten koulu tarjoaa hyviä kursseja, mutta henkilökunnasta ei vielä osata ketään sinne ohjata, kun ei tiedetä syksyn tilanteesta. Samoin myös avustajan työsuhde on katkolla syksyllä. Sillekin tietysti toivomme jatkoa, jotta hyvin alkanut yhteistyö voisi jatkua. 5 Mirellan avustajana päiväkodissa Hanna karjalainen 6 marjo snellman kK esälomien jälkeen alkoi varsinainen arki päiväkodissa. Mirellan tilan hahmottamista helpotettiin mm. lattiaan tehdyin kohoviivareitein. Oma lokero, penkkipaikka, ruokailupaikka ja päiväunipaikka merkattiin vahanyöreillä. Hyvin nopeasti Mirella oppi reitit vaikka päiväkoti tilaratkaisuiltaan on epäkäytännöllinen ja sokkeloinen. Tänä päivänä Mirella reittiviivoilla vain varmistelee suuntia ja kulkee varsin taitavasti tilasta toiseen. Mirellan ryhmän henkilökunta sai Näkövammaisten Keskusliitolta koulutusta näkövammaisen lapsen ohjaamiseen, valmiuksia päivittäisiin toimintatuokioihin ja muutenkin päiväkotiarjen sujuvuuteen. Päiväohjelmaa olemme selkiyttäneet taktogrammin avulla ja aamupiiri yms. tuokiot on pyritty toteuttamaan kuulo- ja tuntoaistinvaraisesti. Muut lapset Mirellan ryhmässä ovat suhtautuneet Mirellan sokeuteen luontevasti, toki kysymyksiä nousee edelleenkin ja niihin pyritään vastaamaan rehellisesti. Lähtökohtana kaikessa toiminnassa on alusta asti ollut, että se soveltuu koko ryhmälle jo alunperin, joskus toki joutuu muokkaamaan leikkejä yms. niin että Mirellan on helpompi osallistua tasavertaisesti. Hyvänä tukena leikkituokioiden suunnittelussa on ollut Oo mun kaa! -kirjanen, joista koko ryhmä on oppinut uusia leikkejä ja pelejä. Mirella on alkanutkin nauttia askartelusta enemmän, kun materiaaleja on muokattu hänen tarpeitaan vastaaviksi. Mirella on löytänyt oman paikkansa ryhmässä. On hienoa, että ryhmäytyminen on saanut jatkua kuntoutuksellisena hoitona 8-10pv kuussa äidin äitiysloman aikana. Tukea Mirella tarvitsee vuorovaikutuksessa ryhmän kanssa, sillä ryhmässä on 22 lasta ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita löytyy. Kovassa metelissä ja hälinässä on vaikea hahmottaa, kuka lapsi milloinkin on missä ja mitä tekemässä. Joitakin lapsia on rohkaistava pysähtymään ja ottamaan kontaktia Mirellaan leikin pyörteissä. Toiset lapset toimivat hyvin luontevasti Mirellan silminä leikkitilanteissa, joihin avustajana yritän mahdollisimman vähän puuttua ja antaa tilaa lasten väliselle luonnolliselle vuorovaikutukselle. Mirella osaa pyytää apua muilta lapsilta tavaroiden saamiseksi, eikä ole enää niin riippuvainen jatkuvasta aikuisen läsnäolosta, vaan leikit sujuvat kavereiden kesken jo sujuvasti. Joskus Mirella vielä kaipaa rohkaisua leikkeihin mukaan menossa, mutta toiset lapset ovat tosi kärsivällisesti jaksaneet pyytää mukaan leikkeihin. Päivä- kotiin tulee Celia-kirjastosta kuukausittain lainakirjapaketti, joka on ollut suosittu myös muiden lasten keskuudessa. Myös muut lapset ovat alkaneet kiinnostua ympäristöstään ja tavaroista tuntoaistin varassa! Syksyn osalta tilanne on vielä auki ja minun sopimukseni Mirellan henkilökohtaisena avustajana on katkolla heinäkuun lopussa. Itse toivon, että saan jatkaa. Olemme Mirellan kanssa tutustuneet jo niin hyvin kahden vuoden yhteisen taipaleemme aikana että olisi ilo olla saattamassa Mirellaa eskaritaipaleellakin. Haasteena tulevana syksynä ja talvena tulee olemaan uusien tilojen opettelu ja hahmottaminen, kun päiväkoti muuttaa uusiin tiloihin. Lähes samat lapset ja tutuksi tulleet kaverit tulevat syksylläkin olemaan Mirellan ryhmässä, joten hyvin alkanut vuorovaikutus ja kaverisuhteet saavat jatkoa syksyllä. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Päivähoidon sanakirja Lasten päivähoito on sosiaalihuollon palvelutehtävä, jolla järjestetään lasten hoito ja kasvatus. Päivähoito koostuu hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksesta. Vanhemmilla on oikeus saada alle kouluikäisille lapsilleen kunnan järjestämä päivähoitopaikka vanhempainrahakauden päätyttyä. Päivähoitopaikkaa haetaan omasta kunnasta neljä kuukautta ennen hoidon tarvetta. Jos vanhemmat aloittavat työn tai opiskelun, päivähoitopaikka tulee järjestää lapselle kahden viikon sisällä. Päivähoidosta peritään perheen tulojen ja koon mukaan määräytyvä maksu. Päivähoito voidaan järjestää yksityisenä tai kunnallisena päiväkotihoitona, perhepäivähoitona, leikkitoimintana tai muuna päivähoitotoimintana. Lasten päivähoidon tavoitteena on tukea päivähoidossa olevien lasten vanhempia heidän kasvatustehtävässään ja edistää yhdessä heidän kanssaan lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä. Perhepäivähoito on perhepäivähoitajan toteuttamaa lasten päivähoitoa. Perhepäivähoito järjestetään pääsääntöisesti perhepäivähoitajan kotona, mutta sitä voidaan antaa myös lapsen kotona tai kolmiperhepäivähoitona (kiertävä hoito kolmen perheen kotien kesken). Kunta palkkaa ryhmälle perhepäivähoitajan, mutta muita kustannuksia (mm. ruokakustannukset) ei perheille makseta. Ryhmäperhepäivähoito on kahden tai kolmen perhepäivähoitajan yhdessä toteuttamaa perhepäivähoitoa. Ryhmäperhepäivähoitoa järjestetään usein kunnan osoittamissa tiloissa. Kokopäivähoito on päivähoitoa, joka kestää yli viisi tuntia ja yleensä enintään kymmenen tuntiavuorokaudessa. Osapäivähoito on enintään viisi tuntia vuorokaudessa kestävää päivähoito. Vuoropäivähoito on vuorokauden eri aikoina järjestettävää päivähoitoa. Ympärivuorokautinen päivähoito on vuoropäivähoitoa, jota järjestetään kaikkina vuorokauden aikoina. Viikonloppuhoito on vuoropäivähoitoa, jota järjestetään perjantai-illan ja maanantaiaamun välisenä aikana. Erityispäivähoitoa ei toimintamuotona ole varsinaisesti erotettu muista varhaiskasvatuspalveluista. Erityispäivähoitoa ajatellaan usein tukitoimena, ei siis erillisenä paikkana tai palveluna. Erityinen tuki päivähoidossa tarkoittaa lapsen erityisen hoidon tai kasvatuksen tarpeen perusteella annettavaa päivähoitoa, joka vastaa tukea tarvitsevien lasten kasvatuksellisiin ja kuntoutuksellisiin tarpeisiin päivähoidossa. Erityinen tuki ei suoraan tarkoita erillisiä toimenpiteitä, vaan kyse voi olla yksilöllisistä tavoitteista osana varhaiskasvatusta. Jos päiväkodissa on yksi tai useampia erityisen hoidon ja S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 kasvatuksen tarpeessa olevia lapsia, on tämä otettava huomioon lasten määrässä tai hoito- ja kasvatustehtävään osallistuvien henkilöitten määrässä. Kuntouttava päivähoito tarkoittaa sitä, että lapsi tarvitsee päivähoitoa kuntoutuksellisista syistä kehityksensä edistämiseksi. Avustaja toimii lapsen tai ryhmän tukena päivähoidossa. Lapsi, joka tarvitsee avustajan pystyäkseen olemaan hoidossa, on oikeutettu saamaan avustajan. Avustajan tarpeen arvioi joko lääkäri tai psykologi. Esiopetus on päivähoidon yhteydessä järjestettävää perusopetuslain mukaista kouluun valmentavaa opetusta, joka järjestetään yleensä päivähoidossa tai koulussa. Kunnalla on lakiin perustuva velvollisuus järjestää esiopetusta, mutta vanhemmat päättävät lapsen osallistumisesta esiopetukseen. Esiopetus on perheelle maksutonta. Esiopetus tukee oppimista leikin keinoin. Lastentarhanopettaja on päiväkotiryhmän kasvatusvastuullinen, joka tukee ja ohjaa lasten kasvua ja kehitystä sekä suunnittelee päiväkodin toimintaa. Lastenhoitaja hoitaa, kasvattaa ja ohjaa lapsia mm. päiväkodissa, perhepäivähoidossa, puistoissa tai lasten kotona. Erityislastentarhanopettaja (ELTO) tai kiertävä erityislastentarhanopettaja (KELTO) toimii erityistä tukea tarvitsevien lasten asioissa henkilökunnan työnohjaajana ja konsulttina. ELTO/KELTO osallistuu usein myös toiminnan ja mahdollisen kuntoutuksen suunnitteluun ja arviointiin yhdessä vanhempien, henkilökunnan ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Kasvatuskumppanuus on suhde, jossa varhaiskasvatushenkilöstö ja vanhemmat sitoutuvat lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseen yhdessä. Vanhemmat ja työntekijät ovat tasavertaisia, mutta erilaisia lapsen tuntijoita. Kasvatuskumppanuus on perheiden ja päivähoidon välistä kasvatusyhteistyötä linjaava käsite, joka on kirjattu valtakunnallisiin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (Vasu). Lähteet: Lemuskoski, Antero ja Kuusistonniemi, Sirpa. Sosiaalialan sanasto asiakastietojärjestelmää varten. Sosiaalialan tietoteknologiahanke. 2007. Terveyshallinnon ja –talouden laitos, Kuopion yliopisto. Sosiaali- ja terveysministeriö www.stm.fi Varttua -varhaiskasvatuksen verkkopalvelu http://varttua. stakes.fi/FI/index.htm 7 yhdistys Ken tunnistaa laulun: ”Niin kaikki muuttuu, niin kaikki muuttuu, ei entiselleen kai mikään jää…” 8 vaikeuttava. Näissä kohtaamisissa olisi tärkeää muistaa se tosiasia, että näkövammaisen lapsen vanhempi on myös vahva asiantuntija ja usein viime kädessä tuntee lapsensa kokonaistilanteen parhaiten. Kesä tulee jälleen talven jälkeen. Toivotan hyvää kesää; erään edesmenneen, elämään poikkeuksellisen positiivisesti suhtautuneen ajattelijan sanoin: ”Tuli mitä tuli, nauti siitä!” Markku Alahäivälä puheenjohtaja leena honkanen Muistan, kun saimme kotiin puhelimen – tai oikeastaan en muista sitä, minkä ikäinen tarkalleen olin, mutta en ollut aivan pieni, enkä vielä suurikaan – jostain siltä väliltä. Minua jännitti! Mitä tehdä, jos puhelin soi, kun olen yksin kotona? Ja niinhän se lopulta alkoi pirisemään (nuoremmille lukijoille huomautus: 30 vuotta sitten oli vain lankapuhelimia ja ne kaikki pääsääntöisesti pirisivät). Säikähdin, apua, mitä minä teen? Muutamien pirinöiden jälkeen keräsin rohkeuteni ja vastasin ”Markku Alahäivälä”. Se oli siinä: koitti uusi aikakausi; olin vastaanottanut muutoksen. Muutokseen sopeutuminen voi olla huomattavasti vaikeampaa kuin oli hyppääminen informaatiomaailmaan. Olen matkani varrella todennut usein, kuinka sopeutumista muutokseen helpottaa oikean tiedon saanti, ja vastaavasti, kuinka väärä ja virheellinen tieto nostaa vastarintaa muutoksen tiellä. Minut kirvoitti miettimään `muutosta` valmisteilla oleva lakimuutos perusopetuksessa. Olen itse tutustunut lakiluonnokseen ja kuunnellut lainkirjoittajien esitystä; olen mielestäni ymmärtänyt sen, mitä siinä sanotaan ja todennut, että hyvä tästä tulee. Mutta sitten tuli iso mutta! Käsiini osui muutama artikkeli aiheesta. Luin ja ihmettelin, kuinka asiaan pureuduttiin niin negatiivisesti. Missä totuus tämän asian suhteen: eikö kaikki, mitä lehdessä sanotaan, kenties olekaan totta? Me näkövammaisten lasten vanhemmat olemme kohdanneet matkallamme paljon asiantuntijoita: lääkärit, kuntoutusohjaajat, toimintaterapeutit, fysioterapeutit, päiväkodin henkilökunta, neurologit, opettajat, psykologit, avustajat, koulutoimenjohtajat, rehtorit jne. Heidän roolinsa voi olla sekä muutosta helpottava tai sitä S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Anne latva-nikkola Yhdistys järjesti ensimmäistä kertaa vuosikokouksen yhteydessä Vanhempien viikonlopun 14.–15.3. Tampereella. Mukana oli 40 vanhempaa eri puolilta Suomea. Yhdistyksen vertaistukijakonkari, perhetyönohjaaja Kaija Leppälä, oli puhumassa perheestä ja vanhemmuudesta. Aikaa jäi myös kuulumisten vaihtoon, uusiin tuttavuuksiin tutustumiseen ja illanistujaisiin. Vanhempien viikonloppu sai paljon myönteistä palautetta, joten 6.-7.3.2010 vanhemmat kokoontuvat taas uudelleen Tampereella. Hallitus v. 2009-2010: Anu tuli töihin Aloitin helmikuussa Näkövammaiset lapset ry:n toimistolla aluekoordinaattoriharjoittelijan pitkällä tittelillä. Harjoittelu on osa viimeisen vuoden sosionomi AMK-opintojani ja kestää 29.5. asti. Opiskelen tällä hetkellä myös Helsingin yliopistolla kasvatustieteiden maisteriksi pääaineenani erityispedagogiikka. Vuodesta 2002 lähtien olen työskennellyt opintojeni ohessa lasten parissa. Viittomien maailma on itselleni läheinen, siksi olenkin kiertänyt ympäri Suomea kuulovammaisten ja dysfaattisten lasten leireillä ja kursseilla. Haasteita on löytynyt myös päivähoidon ja lastensuojelun piiristä. Minulla oli ilo toimia näkövammaisten lasten Oo mun kaa! -kerhon ohjaajana 2007-2008. Tällöin tutustuin ensimmäistä kertaa yhdistykseen sekä Anneen ja Leenaan. Vuonna 2007 olin työharjoittelussa Iiriksessä Näkövammaisten Keskusliiton Lasten kuntoutuksen osastolla. Sekä harjoittelu että kerho-ohjaus antoivat paljon tietoa näkövammaisuudesta sekä perheiden kohtaamista haasteista. Ja nyt siis olen valloittanut itselleni oman kolon Annen ja Leenan valtakunnasta. Vastuualueenani on mm. kesän leiritoiminta, Oo mun kaa! -kerhot, nappulatapahtumien järjestäminen sekä sisupartiotoiminnan käynnistäminen uusilla paikkakunnilla. Tapaamme siis toivottavasti mukavien tapahtumien merkeissä. Valoisaa kesää! Anu Autio S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Markku Alahäivälä, pj., Vaasa Nina Halme, Akaa (Jaana Hallikainen-Tuomainen, Pieksämäki) Anne Kangas, Oulu (Ilkka Kaapro, Jyväskylän mlk) Juho Kyntäjä, Vantaa (Juho Helmiharju, Ylöjärvi) Matti Laamanen, Vantaa (Minna-Maija Grönlund, Raisio) Minna Survonen, Piikkiö (Marjo Luomala, Kellokoski) Jorma Väisänen, Vantaa (Riitta Maatiala, Helsinki) Vertaistukijoiden tapaaminen Näkövammaiset lapset ry:n vertaistukijat kokoontuivat Helsingissä huhtikuun lopussa. Pitkään vertaistukijana itsekin toiminut psykologi Miia Mäkinen puhui psyykkisestä kriisistä ja siitä selviytymisestä. Vertaistukija kohtaa perheitä, jotka tieto lapsen vammasta on yllättänyt. Oman kokemuksen kautta pohdittiin, millaisia tunteita asiaan liittyi ja millainen tuki oli ollut arvokasta. leena honkanen Vuosikokouksessa valittiin uusi hallitus varajäsenineen. Kuvassa: Nina Halme, Markku Alahäivälä, Minna Survonen, Ilkka Kaapro, Matti Laamanen, Jorma Väisänen, Riitta Maatiala ja Juho Helmiharju. anne latva-nikkola yhdistys Vuosikokouskuulumisia Miia Mäkinen (ylh.vas.) , Kirsi Luomala, Marjatta Syri, Tuija Skinnari, Hanna Mäkelä, alarivissä: Merja Waris ja Tiina Heiskanen. 9 yhdistys Pääsiäisleiri sai trullit liikkeelle Perinteinen yhdistyksen pääsiäisleiri keräsi Summassaareen Saarijärvelle yli 80 henkisen leiriporukan. Leiri järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa erillään vuosikokouksesta ja ohjelma oli suunnattu koko perheelle. Päivien aikana mm. askarreltiin pääsiäiskukkoja ja rytmimunia, liikuttiin jättikuution kanssa sekä musisoitiin osaavien ohjaajien opastuksella. Lasten suosikkiohjelmia olivat uinti sekä limudisko, joka keräsi liikkuvaiset trullit yhteen hittien tahtiin tanssimaan. Pääsiäisrastirata haastoi leiriläiset keksimään taktiikoita esim. pupukeilaukseen, hiirenloukkujen räpsimiseen sekä pääsiäissiivoukseen. Leiriohjelmaan oli varattu aikaa myös vapaaseen yhdessäoloon – harvoinhan näin montaa näkövammaisen lapsen perhettä saman katon alle saadaan. Pääsiäisleirillä pohdittiin jo tulevaa: moni lapsi odotteli jo kesän leirejä ja kursseja. Toivottavasti sammakkoennustajat ja muut meteorologit selvittävät leiriläisillemme lämpimiä kesäpäiviä. Pääsiäisen pajunkissaretkeläisiä: Valtteri Peuranen (ylh.) ja Enska Helmiharju Juho-isänsä kanssa (alh. vas.). Kuvat: anu autio Sävellä yhdistykselle oma tunnuskappale 10 Näkövammaiset lapset ry juhlii 40-vuotispäiviään vuonna 2010. Juhlien kunniaksi yhdistykselle toivotaan tehtäväksi oma musiikkikappale. Sävellyskilpailu on suunnattu alle 18-vuotiaille näkövammaisille lapsille ja nuorille. Voittajasävellys esitetään yhdistyksen 40-vuotisjuhlassa. Ohjeet: l Sävellä yhdistykselle kappale, jonka voit myös halutessasi sanoittaa. l Lähetä kappale kuunneltavassa muodossa toimistolle joko cd:nä, sähköpostitse tai kasettinauhana. l Jos osaat ja sinulla on mahdollisuus, kirjoita kappale myös nuotille. Voittajasäveltäjän kappale kirjoitetaan nuoteille jälkikäteen. l Mikäli sanoitat teoksen, lähetä toimistolle kappaleen sanat. l Kilpailuun osallistuvien sävellysten pitää olla toimistolla viimeistään 28.9.2009. l Kilpailun voittajan päättää yhdistyksen jäsenistöstä koostuva raati syysviikonloppuna 3.-4.10. Lisätiedustelut ja palautusosoite: Näkövammaiset lapset ry Hietakummuntie 18, 00700 HELSINKI (09) 7522 540, nlt@silmatera.fi S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Meidän pojat Montessorikylvyssä Hanna Mäkelä ja Antti Lecklin Kirsikka Tschaplin Onni ja Elias käyvät Montessorileikkikoulu Auringonsäteessä kaksi kertaa viikossa, 3,5 tuntia kerrallaan. vV iime keväänä aloimme metsästää kotihoidossa oleville pojillemme Onnille (nyt 4,5v) ja Eliakselle (nyt 2,5v) kerhopaikkaa. Tarpeenamme oli saada pojat samaan ryhmään, niin että yli ja ali kolmevuotias eivät joudu eri paikkaan ja vielä eri aikaan. Ajankohdaksi toivoimme aamupäivää Eliaksen päiväunien takia. Halusimme myös, että ryhmäkoko olisi pieni, ja että ohjaaja olisi kiinnostunut huomioimaan poikiemme näkövammaan liittyvät asiat. Löysimme Espoon Olarista juuri meidän perheen tarpeita vastaavan paikan: Montes- S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 sorileikkikoulu Auringonsäteen. Niinpä pojat aloittivat viime elokuussa tutustumisen montessorimaailman saloihin. Pojat käyvät Montessorileikkikoulu Auringonsäteessä kaksi kertaa viikossa, 3,5 tuntia kerrallaan. Alussa olimme me vanhemmat sekä tarvittaessa muu lähisuku mukana tutustumassa leikkikoulun toimintatapoihin, välineisiin ym., mutta muutaman kerran jälkeen pojat jäivätkin jo tyytyväisinä leikkikoulun ohjaaja Kirsikka Tschaplinin hoteisiin. Olemme olleet hyvin tyytyväisiä erityisesti Kirsikan valtavaan työpanokseen. Hän panostaa todella paljon leik- kikoulun toimintaan, ja paneutuu näköasioihin esim. käymällä Näkövammaisten Keskusliiton järjestämissä LAKU-koulutuksissa. Maria Montessorin luomassa montessoripedagogiikassa ajatellaan, että lapsella on tiettyjä herkkyyskausia, jolloin hän kykenee omaksumaan ja oppimaan asioita erityisen helposti. Herkkyyskaudet liittyvät kielelliseen kehitykseen, järjestykseen, aistitoimintojen tarkentumiseen, sosiaaliseen käyttäytymiseen, kiinnostukseen pieniä esineitä kohtaan ja liikuntaan. Montessoriohjaajan roolina on havainnoida lasta, ja tarjota kullakin hetkellä tätä kiinnostavaa toimintaa. Kokonaisvaltainen montessorivälineistö on kehitetty vastaamaan näihin herkkyyskausien tarpeisiin. Tärkeässä osassa on myös valmisteltu ja kaunis ympäristö. (lähde:Montessori-lehti 2007/2008) Leikkikoulussa pojat ovat nauttineet erityisesti esim. maalaamisesta sekä veden ja papujen kaatamistehtävistä. Välillä Elias onkin ollut todella montessorikylvyssä käyneenä kun on tullut kotiinlähdön aika. Onni on ollut kiinnostunut erityisesti kirjaimista ja erilaisista helmipujottelutehtävistä. Kovasti meillä tykätään myös maanantailiikuntahetkistä tunneleineen, ja laulutuokioista erilaisine soittimineen. Heikkonäköisille pojillemme montessorivälineistön vahvat kontrastit ja eri aistitoimintoja tukevat välineet ovat soveltuneet loistavasti. Mukavaa on myös kuulua ryhmään ja tavata säännöllisesti tutuksi tulleita kavereita! 11 Leena Honkanen Pienet kämmentietokoneet veivät Johanna Särkisen sydämen. Nyt hän haluaa levittää tietoa pienten ja keveiden apuvälineiden hyödyistä. Prontolaisuus leviää Apuvälineeseen voi rakastua sanoo Johanna Särkinen. Hän rakastui pieneen, kevyeen ja melkein kaiken tekevään apuvälineeseen viime keväänä. Rakkauden nimi on Pronto. Leena Honkanen 12 jJ ohanna Särkinen on itse syntymäsokea. ATK-suunnittelijana hän tuntee tietotekniikkaan perustuvien apuvälineiden markkinat ja tietää, mitä apuvälineeltä tahtoo. – Kun näin Pronton ensi kertaa tiesin, että tässä on jotain sellaista, jota olen aina kaivannut ja jota kaipaavat varmasti monet muut sokeat apuvälineiden käyttäjät, Särkinen sanoo. – Keveys on tietenkin yksi tärkeimmistä asioista. Mallista riippuen laitteen paino on 400-800 grammaa. Näihin grammoihin sisältyy monen apuvälineen toiminnot. Pienien koululaisten reppu painaa pahimmillaan melkein yhtä paljon kuin sen kantaja. Pronto keventäisi huomattavasti tätä kuormaa, Jo- hanna Särkinen sanoo. Johannalla on esillä kolme eri mallia. Pienin kulkee vaikka kaulassa ja siinä on braille-näppäimistö samaan tapaan kuin Memonassa. Suurimmassa mallissa on kaksi vaihdettavaa suklaalevyn kokoista näppäimistöä, toinen pistekirjoitus- ja toinen kirjoituskonekäyttöä varten. Oppimisen apuväline voi myös viihdyttää Pronto ei tee läksyjä koululaisen puolesta, mutta muuten se voi auttaa koulutyössä paljonkin. Toisaalta Pronto on myös vapaa-ajan apuväline, jolla voi pitää yhteyttä kavereihin tai kuunnella kirjoja ja musiikkia. Johanna Särkinen pitääkin tärkeänä, että koulukäyttöön tarkoitettu apuväline pystyy myös hauskuuttamaan. – Lasta on vaikea saada oppimaan esimerkiksi pistekirjoitusta tai apuvälineen käyttöä, jollei siitä tunnu seuraavaan hyötyä missään muussa kuin koululäksyjen teossa. Jos samalla laitteella S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Kaulassa kannettavasta pikkulaitteesta voi kuunnella musiikkia ja lukea ruokareseptejä samalla kun kokkailee, kertoo Johanna. voi harrastaa haluamiaan asioita, pitää yhteyttä kavereihin ja kuunnella musiikkia, into ottaa laitteen käyttö haltuun, on huomattavasti suurempi, Särkinen sanoo. – Itse syntymäsokeana tiedän, kuinka tärkeä pistekirjoitustaito on. Siksi myös on tärkeää, että koulunkäyntiin ja vapaa-aikaan tarvittavissa apuvälineissä pistenäyttöä ja braillenäppäimmistöä on mahdollista käyttää – vain harjoittelemalla oppii. Helppoutta arkeen – Minua Pronto palvelee esimerkiksi reissussa ollessani. Sen kanssa en tarvitse mukaan kannettavaa tietokonetta, koska siinä on tekstinkäsittelyohjelma, osoitteisto ja kalenteri. Kännykkään yhdistettynä saan käyttööni laajakaistan. Mukaan otettavan matkalukemisenkin voi siirtää Pronton muistiin, ja jos tarvitsen digisanelinta, sekin on messissä. Ylipäätään kaikki mahdollinen tarvittava kellosta ja ajastimesta messengeriin ja MP3-soittimeen on käytössä. – Kätevää on, että Prontoa voi käyttää kännykän pistenäyttönä ja kirjoittaa S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Leena Honkanen Lisätietoja: Johanna Särkinen johanna.sarkinen@kolumbus.fi sillä tekstiviestit ja sähköpostit. Tärkeää on myös yksityisyys. Pelkästään puhuvilla laitteilla en voisi tsekata sähköpostiani junan vaunussa, ilman että kaikki muutkin saavat tietää asioistani, mutta pistenäytön avulla se onnistuu. – Pienin Pronto kulkee myös kaulassa, joten se voi olla mukana kaikissa arjen askareissa: kokatessani laitan keittokirjan ja kivaa musaa kaulaan roikkumaan – niin ja tietysti hälytyksen päälle, ettei ruoka pala pohjaan. Kauanko tarvitsee odottaa Johanna Särkinen on Pronton yhteyshenkilö Suomessa. Hän korostaa, että ei ole mikään myyntiedustaja, mutta jos leipä jonakin päivänä irtoaisi laitteen markkinoinnista, niin miksipä ei. – Laitteen hinta on vielä korkea; hin- tahaarukka on neljän ja yhdeksän tuhannen euron välissä. Kela ei toistaiseksi ole kustantanut yhtään laitetta. Itse olen pitänyt joitakin esittelyjä, esimerkiksi promootiotilaisuuden Mikkelin keskussairaalassa. – Toisaalta kukaan ei myönnä laitetta, jos sitä ei kukaan hae. Tietoa pitää levittää niille, jotka voivat hyötyä laitteesta: näkövammaiselle lapselle ja nuorelle tällaisen kevyen, pienen ja toiminnoiltaan monipuolisen laitteen tulo merkitsee elämänlaatua, kun lapsi ei lyyhisty monta kiloa painavan apuvälinetaakan alle ja kätevien toimintojensa vuoksi se antaa yhdenvertaisuutta suhteessa näkeviin lapsiin. – Pronto ymmärtää toistaiseksi vielä vain englantia, mutta pian myös suomea, iloitsee Johanna Särkinen. 13 Ronja: Kyllä se joskus jurppii T odella usein, kun kerron näkeville nuorille sokeudestani esimerkiksi netissä, minulta kysytään: ”Eikö se ole kamalaa? Miten sä voit tehdä sitä ja tätä ja…?” Mikä sokeudessa pitäisi olla kamalaa? Olen pohtinut sitä itse hyvin usein. Vastaan aina typeriinkin kysymyksiin melko fiksusti ja edes yritän selittää, millaista oikeasti sokeana – tai heikkonäköisenä – eläminen on. Normaalisti joudun korostamaan sitä, ettei näkövammaisuus välttämättä ole niin hirveä ja paha asia, kuin ihmiset tuntuvat usein kuvittelevan. Joskus on vaikea saada näkeviä ymmärtämään, että sokeanakin voi elää ihan onnellista ja täysipainoista elämää. ”Näkövamma ei ole este tai hidaste, vaan rikaste!” Tämäkään ei pidä kaikilta osin paikkaansa, vaikka pidänkin sitä lähes mottonani. En sano, että näkövamma – tai sokeus – olisi este millekään muulle kuin vaikkapa lentokapteenina toimimiselle. Usein kuitenkin näkövamma hidastaa toimimista ja aiheuttaa omia haasteitaan toiminnalle. Silti olen tavallisesti sitä mieltä, että sokeus ja ylipäänsä näkövammaisuus on antanut minulle paljon sellaista, jota en olisi näkevänä kokenut (tässä kohtaa minulle yleensä kommentoidaan, että olisin kokenut / kokisin näkevänä paljon sellaista, jota en voi sokeana kokea – en usko!). Mediassa näkövammaisuudesta ja näkövammaisista annetaan välillä ehkä liiankin positiivinen kuva. Monesti muun muassa postirobotin keskustelupalstoilla puhutaan siitä, miksi mediaan pitää tunkea aina ne hyvin pärjäävät, yltiöpositiiviset sokkoihmiset, kun kaikilla ei mene nallekarkit niin hyvin tasan. On vaikea sanoa, kumpi puoli on tärkeämpi näyttää näkevälle maailmalle; se, että sokeanakin pärjää yhtä hyvin yhteiskunnassa kuin se, kuinka vaikeaa ja ongelmallista elämä oikeasti voi ollakaan näkövamman kanssa. Huomaan todella usein kuuluvani siihen yltiöpositiivisten sokkojen joukkoon, joka haluaa lähinnä korostaa sitä, että ilman näkeviä silmiä voi olla tavallinen nuori ja olla samalla tavalla yhteiskunnassa osallistuva jäsen. Ei sokeana eläminen kuitenkaan aina mitään helppoa tai ruusuilla tanssimista ole. Ei todellakaan ole aina hauskaa olla näkövammainen. Välillä tuntuu siltä, että minulla on vain käynyt liian hyvä tuuri näkövammaisuuteni ja kaikkien siihen liittyvien asioiden kanssa. Minut on otettu ongelmitta vastaan eri harrastusryhmiin ja kouluihin, en ole kokenut edes suurta asenteellista vastustusta missään ja usein käytännön ongelmia on lähdetty 14 ratkomaan. En ole vielä edes kokenut hirveästi vastoinkäymisiä, jotka johtuisivat sokeudestani. En minkäänlaisia. Osaan silti sanoa, ettei tämä aina kivaa ole. Eniten näkövammaisuudessa jurppii riippuvaisuus. Vaikka kuinka yrittäisin ja väittäisin pärjääväni itsenäisesti ja toimivani yksin, ei koskaan ole täysin niin. En voi koskaan olla täysin itsenäinen, jos asiaa katsoo näkevän ihmisen näkökulmasta. Tarvitsen aina apua. Joko saan apuni henkilökohtaiselta avustajalta, josta olisin täysin riippuvainen, tai sitten luotan kanssaihmisten apuun, jolloin tunnen itseni enemmän riippumattomaksi. Kuitenkin myös silloin, kun en käytä aina saman ihmisen (palkatun sellaisen) apua, olen riippuvainen muiden ihmisten avusta. Olen aina sidottuna muihin ihmisiin, enemmän tai vähemmän. Aina välillä syntyy keskustelua siitä, kuinka hyvin ihmiset ovat sujut näkövammaisuutensa kanssa. Minä uskon ja tiedän olevani tasoissa tämän aistivammani kanssa, jota olen kuljettanut mukanani koko elämäni ja jota tulen kuljettamaan mukanani hamaan loppuun saakka. Olisi varmasti surullista, jos ei hyväksyisi vammaansa, eikä tulisi täydellisesti toimeen sen kanssa. Sokeuden hyväksyminen tosin vaatii myös sen, että hyväksyy ja ymmärtää, kuinka paljon joutuu olemaan riippuvainen muista ihmisistä ja juuri siitä avun antamisesta. Uskonkin sen olevan koko homman vaikein kohta. Vaikka olen aina ollut näkövammainen ja ikään kuin kasvanut tähän muottiin, juuri ikuinen avun ja hyväntahtoisuuden tarve on välillä vaikein asia hyväksyä ja sietää. Jotta näkövammaisuus voi oikeasti olla enemmän rikaste kuin este tai hidaste, vastaantulevat ongelmatkin on pakko hyväksyä. Se vaan kuuluu kaupanpäällisenä samaan pakettiin. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Leena Honkanen leena honkanen Suomen vanhin näkövammaisyhdistys, 122-vuotias Sokeain Ystävät ry, on elellyt jonkin aikaa hiljaiseloa, kunnes viime vuosien aikana on alkanut tapahtua. Viimeistään Loma- ja kurssikeskus Onnelan osto maaliskuussa toi yhdistyksen kaikkien näkövammaispiirien tietoisuuteen. Toimitusjohtaja Ture Tähtinen Sokeain Ystävien Petaksentien kiinteistön ovella. Lomapaikka näkövamaisyhteisölle oO nnela sijaitsee Tuusulanjärven rannalla noin 30 kilometriä Helsingistä. Se on tuttu kurssi- ja leiripaikka monille näkövammaisten lasten ja nuorten perheille. Näkövammaiset lapset ry, silloiselta nimeltään Näkövammaisten lasten vanhemmat ry, perustettiin Onnelassa kesäkuussa 1970. Sen jälkeen siel- S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 lä on pidetty monia yhdistyksen tapahtumia ja tapaamisia. Näkövammaisten Keskusliitto ry halusi myydä omistamansa Onnelan, koska tulevat remontit olisivat vieneet paljon rahaa ja toimintaa ei enää pidetty kannattavana. Myynnistä syntyi pienoinen jännitysnäytelmä, kun jo varmana pidetty ostaja, Helsingin seurakuntayhtymä, sai yllättävän kilpailijan: Sokeain Ystävät ry teki oman, suuremman tarjouksensa. Onnelan uusi aika – Seurakuntayhtymän tarjous ei mielestämme ollut asiallinen, eikä kilpailutusta oltu tehty. Onnela on hankittu alunperin nimenomaan näkövammaisille, heidän virkistyskäyttöönsä, joten meistä oli tärkeää, että se myös säilyisi tässä tarkoi- 15 tuksessaan, toimitusjohtaja Ture Tähtinen Sokeain Ystävistä kertoo. - Me halusimme säilyttää Onnelan nimenomaan näkövammaisten paikkana ja lähteä kehittämään sen toimintaa niin, että sinne lomalle tulevat saisivat lomaltaan elämyksiä ja vertaistukea. Yhteisöllisyyden kokeminen on tärkeää näkövammaisten omassa paikassa. Ture Tähtinen toivoo, että Onnela tulee jatkossa palvelemaan mahdollisimman laajasti eri puolella Suomea asuvia näkövammaisia. Tulevaisuudessa on esimerkiksi mahdollista järjestää yhteiskuljetuksia Onnelaan, niin että kauempanakin asuvien olisi helppo päästä sinne. – Ensimmäiseksi ei ole tarkoitus ryhtyä mihinkään mittaviin remontteihin, vaan aloitetaan paikkojen siistimisestä ja korjaamisesta vanhaa perinnettä kunnioittaen. Onnelan pitkäaikainen johtaja, Hannu Laurell, jää eläkkeelle ja uusi hotellin johtaja, Martti Me- ronen, on aloittanut työnsä. Haluamme kehittää myös uusia asiakkaita kiinnostavia palvelumalleja – kun ihminen tulee lomalle Onnelaan, täytyy lomalla olla myös sisältöä. – Olemme varautuneet siihen, että ensimmäisinä vuosina tulee tappiota, mutta muutaman vuoden kuluessa pääsemme kannattavalle tasolle. Onnelan tulevaisuus näkövammaisten omana paikkana on turvattu, jos näkövammaisyhdistykset käyttävät riittävästi paikkaa, niin että muiden asiakasryhmien turvin pääsemme kannattavaan toimintaan. Kiinteistöjä ja osakekauppaa Sokeain Ystävät ry omistaa entuudestaan Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevasta Kapteeninkatu 11:sta asuntoja ja liiketilaa sekä Petaksentiellä Maunulassa sijaitsevan toimitalon. Petaksentiellä toimii eri alojen yrityksiä sekä Käsityökeskus, jossa työskentelee näkeviä Avustuksia ja apurahoja Sokeain Ystävät ry myöntää avustuksia, apurahoja ja lahjoja näkövammaisille Suomen kansalaisille, Suomessa näkövammaisten parissa näkövammaistyötä tekeville tai suomalaisille näkövammaisjärjestöille seuraavin periaattein: Avustukset ja lahjat: Lääketieteelliset stipendit (vuosittainen hakuprosessi) Sosiaalinen lomatoiminta l Konferensseihin ja kongresseihin jotka tukevat näkövammaistyötä l Opiskelu/opinnot l Näkövammaisten kodinperustamislahjat heidän solmiessaan avioliiton (kris- tillinen tai maistraatti) l Laitehankinnat (opiskelu/työ) l Taloudellinen apu ennalta arvaamattomassa tilanteessa l Kannustusapuraha l l Opiskelijoiden kannustusapuraha Sokeain Ystävät ry jakaa näkövammaisille opiskelijoille kannustusapurahaa, heidän suorittaessaan loppututkinnon integroituna opiskelijana (ei erityisoppilaitoksessa). Myönnettävien kannustusapurahojen maksimisuuruudet ovat seuraavat: l ylioppilastutkinto 500 € l alempi ammattitutkinto 800 € l keskiasteen tutkinto 1 000 € l akateeminen loppututkinto 1 500 € l lisensiaattitutkinto 2 000 € l Tohtorinväitös 2 500 € Kannustusapuraha voidaan myöntää hakemuksesta, jonka loppututkinnon suorittanut tekee yhdistyksen www-sivuilla olevalla anomuslomakkeella. Hakemuksen liitteenä on toimitettava oikeaksi todistettu jäljennös loppututkinnon suorittamisesta sekä näkövammaistodistus. Lisätietoja: www.sokeainystavat.fi 16 ja näkövammaisia yrittäjiä. Lisäksi yhdistys hallinnoi Helsingin SokeaintaloSäätiön taloa Helsingissä Pengerkadulla, missä on noin 50 näkövammaisille tarkoitettua asuntoa. Pengerkadun talo on ollut remontissa tämän vuoden alusta, ja vuoden lopussa asukkaat pääsevät palaamaan koteihinsa. Ystävien varallisuus on kertynyt vuosien varrella lahjoituksin ja testamentein. Täysin sokea Herman Walentin Schalin rakennutti Kapteeninkatu 11:n kiinteistön vuonna 1901. Vuonna 1952 hän testamenttasi huomattavan osan suuresta omaisuudestaan Sokeain Ystäville käytettäväksi näkövammaisten hyväksi. Nykyisen toimitusjohtajan Ture Tähtisen isä, Tapio Tähtinen, puolestaan sijoitti taitavasti yhdistyksen varoja aikanaan pörssiosakkeisiin. Näin yhdistyksen varallisuus on kasvanut ja sen on ollut mahdollista tukea näkövammaisia ihmisiä heidän eri elämäntilanteissaan. Hyväntekeväisyyttä jo yli sata vuotta Sokeain Ystävät ry on vuonna 1887 suomalaisten näkövammaisten hyväksi perustettu yhdistys, joka ylläpiti mm. työkoteja koulunsa päättäneille sokeille miehille ja naisille. Yhdistys tuki myös monin tavoin Kirjoja Sokeille -yhdistyksen toimintaa. Suomen ensimmäiset pistekirjapainot toimivat aluksi Sokeain Ystävien tuella. Niin ikään ensimmäinen sokeainkirjasto aloitti toimintansa Sokeain Ystävien perustamassa sokeainkodissa Helsingissä. Sokeain Ystävät ry jatkaa edelleen toimintaansa ja antaa taloudellista tukea näkövammaisten hyväksi tehtävälle työlle. Se tukee myös lahjoituksin mm. näkövammaisia Suomen kansalaisia heidän opiskeluissaan, taloudellisissa ongelmissaan sekä heidän solmiessaan avioliiton. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Leena Honkanen mm H ietaku untie 1 8, 0070 0 HELS INKI 7:52 08 19:3 22.10.20 d 1 kuori.ind nl_C5_ Ulkoasu on viesti Kun kirje kolahtaa postiluukusta, sen ulkoasu kertoo oman osansa viestistä. Yhteisöviestinnässä ulkoasu on tärkeä osa yhteisön sanomaa. Graafinen suunnittelija Olli Turunen teki Näkövammaiset lapset ry:n uuden ilmeen, joka on saanut paljon myönteistä huomiota. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 17 – Tässä työssä pitää seurata koko ajan alan kehitystä. Asiakkaille täytyy pystyä tarjoamaan ratkaisuja, jotka ovat tätä päivää. Silti ei pidä unohtaa, että sanomalla ja sisällöllä pitää olla vahva suhde; ulkoasu kuvastaa sitä, mitä sanotaan ja halutaan sanoa. Vapautta ja rajoja Olli Turunen on alun perin koulutukseltaan arkkitehti, mutta painotuotteiden suunnittelu alkoi vetää puoleensa jo opiskeluaikoina. – Koin arkkitehtuurin maailman hyvin jähmeäksi, yleisesti hyväksytyn ajattelutavan ulkopuolisia ratkaisuja ei katsottu suopeasti. Painotuotepuolella tuntui olevan enemmän väljyyttä. – Siirtyminen graafisen suunnittelun puolelle ei ollut vaikeaa. Heti alusta alkaen tiesin, että haluan tehdä työtä sellaisten yhteisöjen kanssa, joilla on mielenkiintoista tai tärkeää sanottavaa, eikä sellaisten, joiden tarkoituksena on vain myydä ja mainostaa. – Jokaisella asiakkaalla on oma näkemyksensä ja omat linjauksensa siitä, millainen heidän ulospäin näkyvä ilmeensä tulee olla. Suunnittelijan tehtävänä on toteuttaa tämä, eli mitään omaehtoista taidetta graafinen suunnittelu ei ole. Ilman asiakasta ei ole töitä. olli turunen Silmäterän uusi tuleminen Olli Turunen on suunnitellut Näkövammaiset lapset ry:n painotuotteiden ulkoasuja vuodesta 2000. 18 oO lli Turunen on keskittynyt pääasiassa ei-kaupallisten yhteisöjen erilaisten painotuotteiden ja internet-sivujen suunnitteluun. – Lehtiä, esitteitä, kirjoja, käyntikortteja, logoja, julisteita, verkkojulkaisuja, luettelee Turunen työsarkaansa. – Muoti ja trendit vaikuttavat graafiseen suunnitteluun, vaikka perustana on aina huolellinen typografia. Kirjasintyypit ”kuluvat” käytössä, mutta myös graafinen ilme kaipaa välillä uutta henkeä. Kaupallisessa viestinnässä muutokset näkyvät hyvinkin nopeasti, mutta sama muutostarve on yhteisöillä. Vuonna 2007 Silmäterän edellisestä ulkoasun muutoksesta oli kulunut seitsemän vuotta ja mustavalkoinen lehti alkoi olla tämän päivän lehtimaailmassa aika entisen oloinen, vaikka sisältö olikin ajan tasalla. Kun Näkövammaiset lapset tilasi Olli Turuselta Silmäterän uuden ulkoasun, mietittiin myös lehden konsepti uusiksi. – Nykyisin järjestölehtienkin ilmettä uusitaan entistä useammin, viisi vuotta alkaa olla ihan tavallinen uusimisväli, Turunen kertoo. – Silmäterään haluttiin nyt värikäs ja hyväntuulinen ilme, jota mietittiin yhteistyössä lehden päätoimittajan, Leena Honkasen, kanssa. Vaikka lehden artikkeleissa käsitellään joskus hyvinkin vaikeita ja vakavia asioita, haluttiin yleisilmeestä lapsenmielisen iloinen, koska yhdistys tekee työtä lapsiperheiden parissa, tavoitteenaan antaa eväitä onnelliseen lapsuuteen ja hyvään elämään. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 – Uuden ulkoasun yhteydessä lehden konsepti ajateltiin myös uudelleen. Se toi mukanaan järjestön omat ja yhteistyökumppaneiden palstat ja Lyhyesti-uutisosiot, jotka rytmittävät lehteä. Kullakin osastolla on oma tunnusvärinsä. Kun lehdessä on tietty rytmi ja toistuvuus, lukijan on helppo lähestyä lehteä ja löytää siitä haluamansa asiat. Vertaistuki mahdollisuus, joka kannattaa käyttää Yhteistyö osui kohdalleen nl_vertais08.indd 1 13.12.2008 12:45:43 vava.in dd 1 10.12.200 7 16:00: 15 äärä Päiväm S a ate Näkövammaiset lapset ry:n ja Tovia Designin Olli Turusen yhteistyö alkoi vuonna 2000, jolloin Silmäterä-lehden ulkoasu uusittiin edellisen kerran. Sen jälkeen yhdessä on tehty esitteitä ja muutamia kirjojakin. Viimeisin ja näyttävin yhteistyön tulos syntyi viime vuonna, kun yhdistyksen koko graafinen ilme käyntikorteista kirjekuoriin mietittiin uusiksi. – Pelkkä kirjekuorikin kertoo paljon, jos sen sanoma on mietitty. Se kertoo, mistä tämä kirje tulee ja se kertoo lähettävän tahon arvomaailmasta. Nyt yhdistyksen ilme on hellyttävä, lämmin ja lapsenomainen. – Näkövammaiset lapset ry:n uutta ulkoasua ja muita painotuotteita suunnitellessa on ollut ilo tehdä työtä toiminnanjohtajan kanssa, jolla on myös taiteen alan koulutus ja rohkeutta toteuttaa uusia visioita. Joskus pienissä yhdistyksissä ei ymmärretä, kuinka paljon visuaalinen ulkoasu kertoo omalle jäsenistölle ja sidosryhmille. Kenelle Keneltä Asia H ietaku mmunti e 18, 0 0700 H ELSINK I 08 19:3 22.10.20 .indd 1 nl_saate Leena Honkanen Olli Turusen ja Näkövammaiset lapset ry:n yhteistyö tuotti viime vuonna yhdistykselle ilmeen joka huomioitiin myös graafisen alan erikoislehdessä, Julkaisijassa, monien isojen liikeyritysten ulkoasujen rinnalla. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Turusen työhuoneessa syntyy lehtiä, logoja, esitteitä ja julisteita monille virastoille ja järjestöille. 19 alueilta Koivuniemen Herrassa Perhetapaaminen Seinäjoella Varsinais-Suomen näkövammaisten lasten perheet viettivät aurinkoisen lauantain Koivuniemen Herran maatilalla Merikarvialla 25.4.2009. Puuhakkaan päivämme aikana tutustuimme monenlaisiin eläimiin Nasu-possusta tuhatjalkaisiin. Upsakkalehmän itse lypsetty maito maistui tosi hyvältä ja ahkeran separoinnin jälkeen saimme kermasta tuoretta voita leivän päälle. Jelena-hevosella oli turvallista ratsastaa ja Markku-isäntä sai monta apulaista pärekaton tekoon. Lopuksi ajelimme vielä koko joukko traktorin kärryillä tilan pihapiirissä. Pohjanmaan perheet tapaavat ratsastuksen merkeissä Seinäjoen raviradan ponitallilla lauantaina 6.6. Ilmoittautumiset ja tiedustelut Seija Siiranto (0400-323 200, seija.siiranto@netikka.fi) ja Kirsi Lounela (050-439 2672, kirsi.lounela@sedu.fi). HUNnin perhekerho Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry on käynnistänyt perhekerhon, joka toimii kokoontumispaikkana perheille, joissa toinen taikka molemmat vanhemmat ovat näkövammaisia tai perheessä on näkövammainen lapsi. Kerhossa jutustellaan kaikesta ajankohtaisesta, vaihdetaan kokemuksia ja vinkkejä lastenhoitoon liittyvistä asioista ja tietenkin kahvitellaan. l Kerho aloitti toimintansa maaliskuussa ja loppukevään kerhopäivät ovat 19.5., 26.5. ja 2.6. l Kokoontuminen on Iiris-keskuksen infopisteessä, Marjaniementie 74, Helsinki. l Perhekerhon vetäjinä toimivat Marja Mikola, p. 045-1314 888 ja Katja Wuorela, p. 040-7000 111. Perhetapaaminen Villingissä Mukana olivat Aleksanteri, Eero, Leo, Miia, Minja, Santeri, Varpu, Vilja ja Väinö. Lisäksi oli vanhempia ja Antti Rusi Reet-vaimoineen. Turun seudun tapahtumia Turussa tutustutaan Aboa Vetus -museoon 6.6. on mahdollisuus tutustua Aboa Vetus -museoon, joka on varattu ryhmämme käyttöön klo 10-11.00. Sen jälkeen museossa voi jatkaa aina klo19.00 saakka. Aboa Vetuksessa on mahdollisuus tutustua keskiaikaiseen Turkuun ja siellä on paljon kosketeltavaa ja kuunneltavaa. Museo on esteetön, mutta pyörätuolilla on mahdollisuus tutustua vain osaan museosta. Muutaman portaan ylittämisellä pääsee tutustumaan lähes koko museoon. Omavastuu on 5 euroa tai 10 euroa / perhe riippuen perheen koosta. Ilmoittautumiset 27.5. mennessä Minna Survoselle 050- 327 6774 tai Terttu Hollolle 0500-595 431. Näkövammaiset lapset ry järjestää yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n (HUN) kanssa perhetapaamisen näkövammaisten lasten perheille Lomakoti Villingissä la 6.6.2009. Lomakoti Villinki sijaitsee Helsingin itäpuolella meren äärellä, ihastuttavalla Villingin saarella. Järjestämme osallistujille venekuljetuksen klo 11. Paluu on klo 14:30. Villinkiin pääsee Jollaksen rannasta, Karoliininpolun päästä. Lomakodilla on oma 12-paikkainen vene, joka kuljettaa saaren ja mantereen välillä. Matka kestää noin 10 minuuttia. HUN korvaa osan perheiden venekuljetuksista; venekuljetuksen hinta on 10 euroa perheeltä. Ohjaajat vastaavat lasten ohjelmasta, ja vanhemmilla on mahdollisuus yhteiseen keskusteluun. Tapaamiseen osallistuu työntekijöitä sekä Näkövammaiset lapset ry:ltä että HUN:nilta. Saapuessamme Villinkiin perheiden on mahdollista lounastaa Lomakodilla. Lounas sisältää perunamuusia, itsetehtyjä lihapullia, kermakastiketta, kasvisgratiinia sekä salaatteja. Lounaan hinta on 9 € aikuisilta ja yli 12-vuotiailta lapsilta, 5 € alle 12-vuotiailta lapsilta. Terassilla on mahdollista myös syödä omia eväitä tai esim. paistaa makkaraa. Ilmoittaudu perhetapaamiseen Näkövammaiset lapset ry:n toimistolle viimeistään 29.5., anne.latva-nikkola@silmatera.fi, p. 09-752 2540. Kerro ilmoittautumisessasi osallistujien nimet, lasten iät ja tuen tarpeet sekä tilaatteko lounaan Lomakodilta. Leirille elokuussa Näkövammaisten lasten leiri pidetään 7.-9.8. seurakunnan leirikeskus Sinapissa, Turussa. Mukaan mahtuu 8 perhettä. Ilmoittautumiset 5.6. mennessä Minna Survoselle 050- 327 6774 tai Antti Rusille 0400-879 820 tai Helvi Lähteenmäelle 040-3417 244. 20 Aluetapahtumista tiedotetaan ensisijaisesti sähköpostitse. Ilmottamalla sähköpostiosoitteesi toimistolle, varmistat, että saat alueesi tiedotteet omaan sähköpostiisi. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 alueilta Partiotoiminta kiinnostaa Maaliskuussa käytiin partioretkellä Edellisessä Silmäterässä kerrottiin näkövammaisvartio Villien leijonien partioharrastuksen alkamisesta. Nyt näkövammaisten lasten sisuryhmiä pyritään perustamaan myös muille paikkakunnille. Lähdimme aamulla kololta partioretkelle. Perillä nostimme lipun ja leikimme Laurentzia. Teimme ruokailuvälinepussia saunassa, se oli hauskaa Teimme itse ruokaa. Veistimme puukolla kiehisiä. Iltapalaksi paistoimme lettuja. Osa nukkui teltassa ja toiset sisällä laverilla. Oli pehmeä nukkua kun oli patja. Aamupalaksi oli riisipuuroa, jonka jälkeen nostimme taas lipun. Teimme suunnistustehtävän, se oli kivaa. Söimme lämpimiä leipiä. Oli tylsää lähteä retkeltä pois. Tanssiva Sade (Juuli Väisänen) Partiolaisten paraati Helsingissä jorma väisänen illit leijonat on kokoontunut joka toinen viikko harjoittelemaan partiotaitoja kuten luonnossa liikkumista, ensiapua, lauluja sekä yhdessä toimimista. Seikkailu ja elämykset kuuluvat partioon. Samalla terve luottamus omiin kykyihin kasvaa. Partiossa toimitaan ryhmissä, jotka noudattavat partio-ohjelmaa. Tärkeää on se, että saa tehdä itse. Pienimmätkin partiolaiset osallistuvat - vastuun antaminen nuorille on partion perusidea. Ryhmässä oppii myös, että kaikkien ei tarvitse osata kaikkea eikä ole olemassa parasta partiolaista. Partio sopii kaikille, joita kiinnostaa monipuolinen ja luonnonläheinen toiminta yhdessä toisten kanssa. Partiota harrastetaan paikallisyhdistyksissä eli 850 lippukunnassa ympäri Suomen. Suomessa partiolaisia on 70 000 ja koko maailmassa 38 miljoonaa. Sisupartiotoiminta on aisti-, liikunta- ja kehitysvammaisille suunnattua ja sovellettua partiotoimintaa. Sisupartion periaatteet ja toimintamuodot ovat samat kuin muussakin partiotoiminnassa, mutta ohjelmaa toteutetaan kunkin sisun yksilölliset edellytykset huomioiden. Näkövammaiset lapset ry on kevään aikana pyrkinyt käynnistämään näkövammaisille lapsille sisupartioryhmiä. Partio alkoi nyt huhtikuussa Turussa kuuden lapsen voimin. Turun Nuotiotytöt ja Turun Sinikotkat lippukunnilla on pitkät perinteet sisupartiosta. Uudella Delfiinit -laumalla on ollut keväällä kaksi kokousta ja ryhmä osallistuu kesäkuussa purjehdusretkelle. Syksyllä sisupartiotoiminta käynnistyy myös Tampereella ja Joensuussa, mikäli sopiva lippukunta ja johtajat löydetään. Helsingin sisupartioryhmä Villit leijonat toivottaa uudet jäsenet mukaan aktiiviseen toimintaan. Villien leijonien lippukunta on Sinivuoren Tytöt. Mikäli toivot paikkakunnallesi oman partioryhmän näkövammaisille lapsille tai haluat liittyä Villien leijonien ryhmään, ota yhteyttä toimistolle. Näkövammaiset lapset ry Anu Autio / Anne Latva-Nikkola 09-7522540 nlt@silmatera.fi www.partio.fi -> sisupartio Olli Myllylä V ”Ollaan pieniä, suuria, pitkiä, lyhyitä, kuitenkin Sinivuoren tyttöjä!” S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 21 leena honkanen & maria liisa punkari Mihin tarvitaan palvelusuunnitelmaa Kuntoutussuunnitelma on monelle perheelle tuttu juttu, mutta mikä on palvelusuunnitelma ja millaisiin perheen ja vammaisen lapsen tarpeisiin se vastaa? pP alvelusuunnitelma on suunnitelma, joka auttaa kotikuntaa varautumaan niihin tarpeisiin, joita vaikeavammaisen lapsen perheessä vuosien varrella ilmenee. Pitää muistaa, että kaiken takana on aina oma kotikunta, jossa menettelytavat ja tottumukset voivat olla vähän erilaisia kuin naapurikunnassa, joten omaakin asioimista kannattaa soveltaa oman kunnan toimintakulttuuriin niin, että ristiriitoja ei pääse syntymään. Katsotaan seuraavaksi miten ja koska suunnitelma tehdään ja miten toimitaan suunnitelman laatimisen jälkeen. Miten lähdetään liikkeelle Palvelutarpeen ilmetessä, ota yhteyttä oman kotikuntasi vammaispalvelujen sosiaalityöntekijään. Palvelun tarve voi olla myös tilapäinen. Esimerkiksi tilapäinen kotiapu voi olla tarpeen jossakin perheen elämäntilanteessa. Pienen lapsen kohdalla voi ilmetä tarve kodin muutostöihin. Myöhemmin tulevat mukaan vapaa-ajan matkat ja aikanaan vaikkapa palveluasuminen. Pitää muistaa, että pienen lapsen huolto- ja hoitovelvollisuus on perheel- 22 lä. Henkilökohtaista vapaa-ajan avustajaa ei myönnetä, jos lapsi on vielä siinä iässä, että hän tarvitsee joka tapauksessa hoivaa ja silmälläpitoa. Tilannetta verrataan aina samanikäiseen vammattomaan lapseen. Kun tarve on ilmaistu, vammaispalvelun työntekijä ryhtyy toimeen palvelutarpeen selvittämiseksi. Tämän tulisi tapahtua viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä perheen yhteydenoton jälkeen. Ennen suunnitelman laatimista kannattaa hankkia tarpeelliset lääkärinlausunnot sekä muut tarvittavat selvitykset ja asiakirjat. Kuka suunnitelman tekee Suunnitelma laaditaan yhteisesti kunnan vammaispalvelujen sosiaalityöntekijän ja perheen kesken. Myös lapsen mielipidettä, iästä riippuen, voi olla hyvä kuulla. Pitää miettiä myös sitä, olisiko hyvä saada muiltakin tahoilta edustajia mukaan suunnitelmaa laatimaan. Esimerkiksi kotipalvelu, terveydenhuolto, kuntoutus, ja opetustoimi saattavat olla tarpeellisia arvioitaessa palvelutarvetta. Sopikaa, että neuvottelun koollekutsuja huolehtii muiden tahojen kut- sumisesta. Mikäli palvelutarpeita on paljon, voi palvelusuunnitelman laatimisen jakaa useammallekin neuvottelukerralle. Palvelusuunnitelma on tarvittaessa sovitettava yhteen muiden suunnitelmien kuten esimerkiksi kuntoutussuunnitelman kanssa. Mitä suunnitelmaan kirjataan Palvelusuunnitelmaan kirjataan sen laatijat, vastuuhenkilö, kuvaus perheen ja lapsen nykytilanteesta (tarpeet, käytössä olevat palvelut ja tukitoimet), selvitys tarvittavista palveluista ja tukitoimista sekä yksityiskohtainen suunnitelma miten palvelut järjestetään ja missä laajuudessa. Lisäksi sovitaan suunnitelman arvioinnista ja tarkistuksista. Arviointi voidaan sopia tehtäväksi esimerkiksi määräajoin tai tarpeiden ja olosuhteiden muuttuessa. Mitkä palvelut ovat tarpeellisia Palvelun tarve arvioidaan aina yksilöllisesti kullekin lapselle ja perheelle. Arviointi ei perustu ainoastaan lääkärin lausuntoon vaan sosiaalisen tilanteen arviointi on yhtä tärkeää. Siihen voi vaikuttaa esimerkiksi perheen taloudel- S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 linen tilanne, asunnon sijainti ja monet muut seikat. Siksi samassa kunnassa asuvat samanikäiset lapset, joilla on sama diagnoosi, saattavat saada hyvin erilaisia palveluja. Pieni lapsi tarvitsee hoivaa ja silmälläpitoa siitä huolimatta oliko hän näkevä tai näkövammainen. Perheen on siis itsensä huolehdittava lapsen perushoidosta vammasta riippumatta. Palvelun tarvetta tulee tuumata yhdessä kunnan työntekijän kanssa. Pitää muistaa, että kaikki kunnat eivät ole yhtä varakkaita ja kykeneviä tarjoamaan laaja-alaisia palveluja. Subjektiivisista oikeuksista eli erityisen järjestämisvelvollisuuden alaisista palveluista ja tukitoimista puhutaan silloin kun kunnalla on lakiin perustuva velvoite järjestää vaikeavammaiselle henkilölle joku tietty palvelu. Kuitenkin on muistettava, että vaikeavammaisuus määritellään erikseen kunkin palvelutarpeen osalta. Mitä vielä pitää muistaa Kun suunnitelma on tehty ja kaikki asiat kirjattu ylös, täytyy jokaisesta suunnitelmaan kirjatuista palvelutarpeista tehdä hallinnollinen päätös. Vasta sen jälkeen kunnalle muodostuu velvollisuus S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 järjestää suunnitelmaan kirjatut palvelut. Hallinnollista päätöstä perhe hakee sosiaalitoimesta. Muista, että palvelusuunnitelma ei ole päätös jonkun palvelun tai tukitoimen järjestämisestä. Suunnitelman laatimisen yhteydessä pyydä neuvoja, miten kirjattuja palveluja ja tukitoimia haetaan. Perusperiaate on, että palvelusuunnitelmaan kirjatut palvelut ja tukitoimet tulee asiakkaalle myöntää. Jos hakemus hylätään, hylkäysperuste tulee olla hyvin perusteltu. Päätöksestä voi myös valittaa, jos se ei vastaa omaa käsitystäsi todellisesta palvelutarpeesta. Ennen kun lähdet valitustielle, mieti kuitenkin mikä on realistista. Puhu vaikka kuntoutusohjaajan kanssa ja muista, että tie saattaa olla pitkä. Sosiaali- ja terveysministeriön kotisivuilta voi käydä katsomassa ennakkopäätöksiä erilaisista valituksista. Tärkeää: Hae palvelua ja pyydä palvelusuunnitelman tekemistä, mikäli palvelulle on tarvetta. Jos aina ajatellaan, että ei sitä kannata kun meidän kunnassa ei sitä kuitenkaan saa, ei kunta edes saa tietää millaisia tarpeita sen asukkailla on eikä myöskään osa varautua tarpeisiin. Miten tarve määritellään Palvelutarpeen määrittämiseen vaaditaan moniammatillista arviointia Palvelutarpeen määrittäminen on monitahoinen prosessi, joka on hyvä aloittaa palvelusuunnitelman laatimisella. Apuna voi käyttää erilaisia avuntarvemittareita tai itsearviointimenetelmiä. Toimintakyvystä voi hankkia lausunnot lääkäriltä, fysioterapeutilta tai toimintaterapeutilta. Myös asiakkaan omat mielipiteet ja toivomukset tulee ottaa huomioon sopivaa palvelukokonaisuutta rakennettaessa. Virallista ohjeistusta vaikeavammaisuuden määrittelemisestä ei ole. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen myöntämisperusteet on määritelty jokaisen pykälän kohdalla erikseen. Mitään virallista ohjeistusta vaikeavammaisuuden määrittämiseksi ei ole, vaan kysymyksessä on aina yksittäistapauksellinen ammattihenkilön arvio, jossa asiakkaan oma näkemys otetaan huomioon. Jossain tapauksissa vaikeavammaisuuden määrittelyyn voi hakea tukea oikeuskäytännön kautta. Lähde: www.sosiaaliportti.fi 23 Eurooppaa kokemassa jutta kivimäki Hannele Juutinen (26) ja Riikka Hänninen (28) ovat tällä hetkellä Näkövammaisten Keskusliiton nuorisotoimen lähettäminä EVS-vapaaehtoisina. Hannele toimii 11 kuukautta Lounais-Saksassa Waldkirchin kaupungissa ja Riikka Kööpenhaminassa puoli vuotta. Kummankin jakso päättyy kesällä 2009. Sokeudesta huolimatta tytöiltä löytyi rohkeutta lähteä yksin maailmalle. hH a n n e l e n m at kaan lähetti uteliaisuus. – Haaveenani oli ollut koko opiskeluajan lähteä pidemmälle vaihtojaksolle tai jopa työskennellä ulkomailla. Halusin kokea, miltä tuntuu asettua toiseen kulttuuriin, haastaa itsensä puhumaan vierasta kieltä ja selviytymään kaiken kaikkiaan erilaisista arkipäivän tilanteista. Turistimatkailua olin kokenut jo tarpeeksi, nyt 24 oli haaveena asettua aloilleen vieraisiin oloihin, sopeutua ja oppia uutta kaikesta kohtaamastaan, kertoo Hannele ratkaisustaan. Riikalla viime keväänä päätökseen saatu opiskelurupeama Sibelius Akatemiassa antoi sysäyksen lähteä vielä kokemaan maailmaa ja jotain ihan uutta, johon ei välttämättä enää työelämässä ollessa ole mahdollisuutta. Riikka valitsi paikakseen näkövammaisten ammatti-instituutin musiikkilinjan. Päätökseen vaikutti paikan etukäteen tunteminen ja ammatillinen kiinnostus. – Tiesin, että oppilailla on näkövamman lisäksi sosiaalisia vaikeuksia, joiden takia heidän on vaikea opiskella tavallisissa kouluissa. Se kiinnosti minua erityisopetuksen haasteena ja ajattelin, että saisin siitä vahvistusta osaamiselleni kaikessa työelämässä, Riikka selittää. Monipuolista ja mielenkiintoista Riikan ensimmäinen ja tärkein tehtävän on olla roolimallina siitä, että näkövammaisena on mahdollista olla itsenäinen, vastuunsa kantava, aktiivinen muusikko tai vaikkapa EVS-työntekijä. Riikan mukaan oppilaille on suuri askel jo se, että he uskaltavat tulla yksityissessioon hänen kanssaan. Käytännössä Riikka on mukana bändisessioissa ja muissa- S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Hannele työskentelee näkövammaisten koululla. kin yhteisriennoissa. – Lisäksi harjoittelen yhden tytön kanssa säveltapailua niin, että hän lukee pistenuotteja ja minä sanon, meneekö oikein. Toisen kanssa harjoitellaan yhteissoittoa, kolmannen kanssa tehdään yhdessä biisejä, neljättä minä säestän, kun hän laulaa. Minä en ole opettaja, en saisikaan olla. Enemmänkin olen joku, joka on läsnä ja jonka kanssa tehdään musaa ja juttuja, Riikka kertaa työtään. Hannele työskentelee näkövammaisten koululla. – Työpäiväni kuluvat pääasiallisesti mukana oppitunneilla; työskentelen muutaman opetusryhmän kanssa, osalla oppitunneista roolini on enemmän opettajan avustavana henkilönä toimiminen, toisilla tunneilla osallistun myös aktiivisesti opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Olen saanut kokeilla ope- S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 tustaitojani saksaksi jo 9. luokan etiikan tunneilla sekä 5. luokan uskonnon- ja musiikin tunneilla. Parina iltana viikossa koulun jälkeen järjestämme yhdessä toisen vapaaehtoisen kanssa oppilaskodissa ohjelmaa kuten maalipalloa ja englannin kielen kerhoa. Näihin voivat kaikki oppilaskodin halukkaat tervetulleita. Aikaa omille riennoille Ihan pelkkää työtä ei aika EVS:nä ole. Riikka treenaa vapaa-ajallaan laulua ahkerasti muutamassakin paikassa. Muuten aika kuluu Kessu-koiran kanssa lenkkeilen läheisessä luonnonpuistossa tai lueskellen ja kirjoittellen. – Monesti sitä on niin puhki vilkkaasta päivästä, että varsinkin arkisin kaipaa ihan omaa aikaa ja rauhaa, Riikka kertoo. – Olen myös uskaltautunut mukaan paikallisten suomalaisten rientoihin, esim. naisten hemmottelupäivään. Hannele etsi heti jaksonsa alkuun itselleen urheiluharrastuksen: –Ostin kuukausikortin Waldkirchin kuntosalille ja sinne olenkin jo hyvin kotiutunut. Aluksi kaikki oli tietysti sielläkin hankalaa kielen ymmärtämisen suhteen ja veihän myös aikansa oppia vapautuneesti liikkumaan salilla. Mutta nyttemmin nautin jo täysin rinnoin paikallisesta Body pumpista ja spinningistä. Hannele on tilannut itselleen Celiasta suomalaisia kirjoja iltalukemiseksi. Saksasta on tullut ostettua saksalaisia äänikirjoja. – Viikonloppuisin teemme välillä pieniä seikkailuretkiä espanjalaisen Evan kanssa, joka siis työskentelee myös tääl- 25 lä. Lähin suurin kaupunki Freiburg on tullut jo melko tutuksi, sen vilkasta ja nuorekasta iltaelämääkin olemme jo maistelleet, Hannele kertoo. Kumpikin tytöistä asuu koulun asuntolassa. Ruokailut järjestyvät koulun kautta joko valmiina aterioina tai ruokatarvikkeina. Asuntola-asumisessa on mukavan selkeää ja valmiin ruuan saaminen jopa luksusta. Riikka huomauttaa, ettei asia kuitenkaan aina tunnu tältä. – Joskus kyllä tympiikin, että asun ja teen työtä samassa paikassa. Tulee vähän häkkiin suljettu olo. Hanki tietoa ja rohkeutta Riikan ohjeet EVS:stä kiinnostuneille on etukäteen projekteihin tutustuminen. – EVS tarjoaa monenlaisia projekteja. Kannattaa tutustua niihin ja käyttää sitä mahdollisuutta, että projektipaikalla voi vierailla etukäteen tutustumassa, niin sinne muuttaminen on helpompaa. Jos näkkärinä lähteminen pelottaa, kannattaa valita sellainen projekti, jossa voi työskennellä tiimissä vaikkapa muiden vapaaehtoisten tai muuten vaan työntekijöiden kanssa. Sen olen täällä huomannut, että kun apua pyytää, sitä saa. Myös Hannele suosittelee EVS:ksi lähtemistä, mutta muistuttaa, että rohkeutta matkaan tarvitaan ja mieluusti myös kunnon ripaus valmista vahvaa itseluottamusta. – Puhun vain oman projektini olosuhteiden ja kokemusteni valossa, kun sanon, että täällä jos missä korostuu tosi paljon kaikkien itsenäisen elämän taitojen tarve, ja toisaalta, niiden puuttuminen myös tuntuu. Täällä on uskallettava lähteä yksin liikkeelle, apua kyllä saa, mutta oman huoneen oven taakse sitä ei tarjoilla. On lähdettävä, uskallettava kysyä, kertoa omista tarpeistaan, esitellä omia vahvuuksiaan, joskin rohkeasti tuoda esille myös omia rajoituksiaan. Arkipäivän ”näin kohtaat näkövammaisen arjessa” -opetustilanteita uskoisin jokaiselle evs:ään lähtevälle tulevan väistämättä eteen, Hannele summaa oloaan. Hannele korostaa, että toisissa projekteissa pääsee helpommalla, kuin hänen omassaan. Vastaanottava taho on tässä suuressa roolissa. – Minun mentorini oli jollain ta- 26 Riikka lähti töihin Tanskaan. paa, sanoisin hyvin laimeasti ja lähinnä velvollisuudentuntoisesti, kiinnostunut meidän asioista ensimmäiset kaksi viikkoa, kunnes jotenkin totaalisesti unohti tai hylkäsi vastuunsa. Tätä jatkuttua parin kuukauden verran. Otimme asian esille ja nykyään mentorin tehtäviä hoitaakin toinen henkilö. – Toisissa hommissa työtehtävät saattavat olla selkeäpiirteisiä ja vapaaehtoiselle on mietitty nimenomaan jokin tietty raami, jossa toimia. Minun kohdallani lukuvuoden alussa tullessani oli asemani hyvin epäselvä ja työtehtäviäni alettiin sitten syyskuun mittaan rakennella. Toisaalta oli tietysti myös mukavaa, että kaikki omat ideani siitä, missä eh- kä olisin hyvä ja tarpeellinen, haluttiin kuulla ja noteerata. Hannele ja Riikka kehuvat EVS:ää mahtavaksi mahdollisuudeksi treenata kieliä. – Itse en osannut yhtään tanskaa tullessani, mutta olen opiskellut sitä ja päättänyt, että puhun sitä, vaikka kuinka mokailisin. Ihmiset ovat tosi innoissaan aina, kun edes yritän sönkätä tanskaa, kertoo Riikka. – Ainakin EVS-jakson jälkeen on oppinut paljon enemmän, että mokien tekeminen ei tapa. Tämän jälkeen voin ylpeänä sanoa, että hitsi, minä asuin puoli vuotta vieraassa maassa ja eikö se jo ole jotain se! Mikä EVS? EVS eli European Voluntary Service tarkoittaa suomeksi eurooppalaista vapaaehtoispalvelua. Tällä tarkoitetaan työtä, josta ei makseta palkkaa ja se on hyödyksi paikalliselle yhteisölle. Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun kuuluva vapaaehtoispalvelu ei eroa muusta vapaaehtoistyöstä muuten kuin, että se tapahtuu toisessa maassa. Se tarjoaa lisäksi mahdollisuuden kansainväliseen kokemukseen. Rahoituksesta vastaa EU:n nuorisotoimintaohjelma Youth in Action Lisätietoja: jutta.kivimaki@nkl.fi. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Näkövammaisten oppilaiden opetuksesta Oulun konservatoriossa Oppilaitoksemme ensimmäinen näkövammainen opiskelija, EevaRiitta, tuli pianonsoiton oppilaakseni Oulun konservatorioon liki 30 vuotta sitten. Äärimmäisen valoisa ja haasteisiin halukkaasti vastaava tyttö oli varmastikin ihanteellinen oppilas ryhdyttäessä rakentelemaan mahdollisimman hyvää työskentelytapaa näkövammaisten oppilaiden opetukseen. hannele hynninen tä itse kullekin musiikinopiskelijalle hänen soittamillaan kappaleilla saattaa olla myös erittäin suuri tunne-elämää puhutteleva arvonsa, eräänlainen terapeuttinen tekijä sekin. Myös opiskeluun liittyvät suoritteet näkövammaiset oppilaat tekevät mah- E dollisimman paljon samanlaisina kuin eva-Riitta opetti opettajalleen pal- opinhalu ja motivaatio harjoitteluun ovat muut opiskelijat. Oulun konservatorion jon. Hienointa oli saada nähdä, erittäin suuret. Hän on oppilaanani tois- opintosuunnitelman mukaan tämä tar- miten ihmisen oma asenne asioihin on ta vuotta soitettuaan aiemmin konser- koittaa mm. sitä, että oppilas soittaa vuo- usein todellakin se tärkein tekijä oman vatoriossamme toisen opettajan ohja- sinäytteensä joko konsertissa tai luokka- elämän luomisessa. Eeva-Riitta soitti usei- uksessa kymmenvuotiaasta lähtien. Si- tutkintona. Helena on tänä vuonna esiin- ta vuosia suorittaen hyvin perustason tä ennen hän on opiskellut pianonsoit- tynyt jo kahdessa konservatorion oppi- kakkostutkinnon. Hänen jälkeensä sain toa yksityisesti. Olemme siinä tilantees- laskonsertissa. Hän on rohkeasti käynyt ilon aloittaa työskentelyn kaksivuotiaan sa, että Helena suorittaa tänä keväänä soittamassa myös koulun järjestämissä musiikillisesti erityislahjakkaan Olli-po- pianonsoitossa perustason lopputyön ja tilaisuuksissa. jan kanssa. osallistuu pääsykokeisiin pyrkien jatka- Vietimme monet hauskat hetket Ol- maan soitonopintojaan konservatoriom- Pistenuoteissa on vaikeutensa lin improvisoidessa omia ”oopperoitaan” me musiikkiopisto-osastolla. Myös Ma- Yleensä musiikkioppilaitosten opinto- säestäen itseään pianolla tai cembalol- detojan musiikkilukioon on halua tulla ohjelmaan kuuluu myös teoria-aineiden la itse keksimällään kielellä laulaen. Re- hyväksytyksi, ja monet muutkin tulevai- suorittaminen. Näkövammaisten oppi- sitatiivit kuulostivat aivan oikeilta! Yh- suuteen, erityisesti opiskelupaikkaan liit- laiden osalta tähän haasteeseen on vali- teistyömme kesti yli kymmenen vuotta tyvät suunnitelmat kaipaavat ratkaisua. tettavasti hirveän vaikea vastata. Kyse ei ja sen aikana sain läheltä seurata kasva- Helenalla on siis monessakin suhteessa ole halun puutteesta, vaan siitä, että ai- van näkövammaisen pojan elämän ilo- merkityksellinen kevät edessään. Mutta heeseen liittyy erittäin paljon kysymyk- ja ja suruja. miten hauskaa olisikaan, jos vielä pääsi- siä, joihin ei yksinkertaisesti ole vielä ole- si kesällä Limingan musiikkileirille opis- massa vastauksia. Näiden asioiden kehit- kelemaan panhuilun soittoa! täminen tulee vaatimaan sitkeyttä, neu- Myös Olli suoritti oikein hyvin samaisen tutkinnon kuin Eeva-Riitta. Hän kävi vielä jonkin aikaa pianotunneilla Oulussa vokkuutta, kekseliäisyyttä, taitoa ja mitä kövammaisten kouluun. Käytännön vai- Samalla viivalla näkevien kanssa keuksien vuoksi tätä ei kuitenkaan voi- Helena, kuten jokainen muukin näkö- kövammaisten sekä teorian- että soiton- tu jatkaa kovin pitkään. Musiikki on vielä vammainen konservatorion opiskelija, opetuksen kehittämisessä on nuottikir- nykyäänkin tärkeä tekijä lahjakkaan Ol- on tullut oppilaaksemme virallisten pää- joitus. Luodessaan oman pistekirjoitus- lin aikuisen miehen elämässä. sykokeiden kautta. Hyväksytyksi tulemi- järjestelmänsä 1800-luvulla Louis Braille sen kriteerit ovat näkövammaisilla ol- osoitti todellista neroutta. Hänen ”teksti- leet täysin samat kuin kaikilla muilla- kirjoitustaanhan” käytetään menestyksel- kin. Tämä on mielestäni hyvä menettely. lisesti vielä tänäkin päivänä. Braille kehit- Tänä päivänä kuljemme yhtä matkaa pia- Kyseessä ei siis ole sinänsä erittäin arvo- ti tekstikirjoituksensa ohella myös nuo- nonsoiton mielenkiintoisessa maastossa kas musiikkiterapia, vaan nimenomaan tinnusjärjestelmän. Sillä on epäilemättä 16-vuotiaan Helena Taskilan kanssa. He- tavoitteellinen musiikinopiskelu. Tämä ansionsa, mutta käytännössä myös suu- lena on hyvin musikaalinen tyttö, jonka ei tietenkään sulje pois sitä tosiasiaa, et- ria epäkohtia. siirryttyään opiskelemaan Jyväskylän Nä- Helenan vuoro kulkea musiikin polkua S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 todennäköisimmin rahaa. Yksi oleellisimmista kysymyksistä nä- 27 Ilokseni olen saanut kuulla, että Suo- suosiollinen näkövammaisten oppilait- kann-Helander on pianonsoiton lehtorin messa ollaan valmistamassa Braille- ten opetuksen järjestelyjen suhteen. Si- virassaan paitsi opettanut näkövammaisia nuotteihin opastavaa kirjasta. Sillä on tä työtä tekevä opettaja onkin saanut las- oppilaita, myös vetänyt oman suunnitel- varmaankin suuri merkityksensä esim. kea näkövammaisen oppilaan soittotun- mansa mukaan kolmen näkövammaisen johdatettaessa näkövammaisia oppilaita nin valmistelun opetusvelvollisuuteensa oppilaan teoria- ja säveltapailuryhmää. opettavia opettajia tuntemaan pistenuot- kuuluvaksi yhdeksi tunniksi. Työn vaati- Anu on käyttänyt ryhmässä tietokonet- tien periaatteita. En kuitenkaan usko, et- vuus huomioidaan myös palkkauksessa. ta oppilaitten ”muistiinpanovälineenä”. tä Braille-nuottien opettaminen mahdol- Todellisuudessa se yksi tunti on vain jää- Joukko saavutti kutakuinkin Musiikin pe- lisimman musisoivalle näkövammaiselle vuoren huippu, mutta oppilaitoksen asen- rusteet 3/3-tason. Ne oppilaat, jotka jat- henkilölle sinänsä toisi oleellista paran- ne on oikea. Oppilaan opiskelua ja opet- kavat siitä eteenpäin, on ollut mahdollis- nusta soiton- ja teorianopetukseen. Pe- tajan työtä arvostetaan. ta integroida Mupe 4-ryhmään, koska kä- rustelen tätä sillä, että kyseinen järjes- Oletan, että eri musiikkioppilaitoksis- telmä on tietyssä mielessä erittäin epä- sa työskentelevät näkövammaisten oppi- käytännöllinen ja vaikea. Varsinkin pia- laitten opettajat ovat itse kukin kehitel- Pohtiessamme Anun kanssa mahdolli- notekstuurissa, jossa nuotteja on paljon, leet omia menetelmiään. Herääkin aja- suuksia näkövammaisten oppilaiden teo- sen käyttäminen olisi tuskastuttavaa. Us- tus, onko järkevää, että jokainen puur- ria-aineiden opetuksen kehittämiseksi, konkin, että se puolustaisi parhaiten paik- taa omalla tahollaan vaativan tehtävän päädyimme realistisimpana ajatukseen kaansa merkittäessä muistiin yksiäänisiä parissa. Luultavasti voimia keskittämäl- opetuksen keskittämisestä tiettyyn ta- melodioita. Myös silloin, jos näkövammai- lä ja erilaisia ideoita hyödyntämällä edis- soon asti. Samalla tavoin, kuin musiiki- nen muusikko säveltää tai sovittaa itse, tettäisiin kaikkien hyvää. Oma ihanneku- nopiskelijoita opetetaan periodiluontei- Braille-järjestelmä yhdistettynä nykyai- vani on, että asiaan vihkiytyneet osaavat sesti esim. kesäleireillä, voitaisiin teoria- kaiseen tietotekniikkaan on oletettavas- ihmiset tekisivät korkeatasoisia opetu- opetusta kaipaavat näkövammaiset hen- ti eriomainen ratkaisu. säänitteitä, joita saisi tilata esim. näkö- kilöt kerätä samaan aikaan yhteen paik- Erityisesti epäilen Braille-nuotinnus- vammaisten kirjastosta. Keskeinen pia- kaan. Siellä heitä opettaisi asiansa osaava järjestelmän soveltumista pienten lasten nokirjallisuus laitettaisiin saataville. Se opettaja, jolla olisi erityinen mielenkiinto opetukseen. Nykyaikaisessa pianopeda- on hirveän suuri ja vaativa tehtävä, mut- aihepiirin kehittämiseen. Tiedän, että on gogiikassa käytetään myös normaalisti ta todennäköisesti takaisi sen, että tule- jo järjestetty joitakin pistenuottikursse- näkevien pienten pianistien kohdalla al- vaisuudessa näkövammaiset oppilaat oli- ja, mikä on ehdottomasti askel oikeaan keisopetuksessa runsaasti hyväksi kuu- sivat eri puolilla maata mahdollisimman suuntaan. Opettajana on toiminut am- lon kautta omaksuttavaa oppimista. Oman tasa-arvoisessa asemassa näkevien oppi- matillisesti pätevä näkövammainen hen- opetuksen olen järjestänyt siten, että val- laitten kanssa. Olisi myös helpompi saa- kilö, joka ymmärtää tilanteen erinomai- mistan oppilaille etukäteen opetuskaset- da opettajia suostumaan näkövammais- sesti. Pitemmälle tulevaisuutta ajatellen teja, joihin soitan ja ”puhun auki” omak- ten lasten opettajiksi, kun sopivaa ope- kyseessä pitäisi olla kattava kokonaisuus, suttavan sävellyksen. Oppilaalla on kuul- tusmateriaalia olisi saatavilla. Opettajan jolla olisi selkeä jatkumo ja suunnitelmal- tavanaan kappale kädet yhteen sekä erik- ei tarvitsisi tuntea joutuvansa ylivoimai- lisuus. Näin pystyttäisiin viemään musi- seen soitettuna, sormijärjestykset luetel- sen tehtävän eteen. kaalisten näkövammaisten lasten asiaa siteltävät asiat ovat erilaisia kuin kolmena aiempana vuotena. tuina sekä musiikkiterminologia selitetty- Myös teoriaopetuksen suhteen uskon nä. Kun oppilas vie kotiinsa näin valmiste- keskittämiseen. Esim. oppilaani Helena ei tun kasetti, hänellä on läksystään ”nuot- ole voinut suorittaa teoriaopintoja, koska ti”, josta hän pystyy itsenäisesti opettele- oppilaitoksella ei ole ollut tarjota hänelle maan uuden kappaleensa. Hän on mah- opetusta. Teoria-aineitten opetus tapah- Paljon on siis vielä tekemistä, jotta He- dollisimman tasa-arvoisessa asemassa tuu ryhmissä, ja nykytilanteessa näkö- lenan kaltaiset lahjakkaat lapset ja nuo- näkevien oppilaiden kanssa. vammaisen oppilaan integroiminen täl- ret todellisuudessa olisivat musiikkiopin- laiseen joukkoon asettaisi opettajan koh- noissaan samalla lähtöviivalla normaalin tuuttomaan tilanteeseen. Kyseessä ei ole näkökyvyn omaavan valtaväestön kans- Käytännön työssä olen nähnyt, että edellä sama asia kuin kouluissa, koska musiik- sa. Muistettakoon kuitenkin, mitä hieno mainitulla tavalla pystytään pääsemään kiteorian puolella näkövammaisen oppi- kuurosokea ajattelija Helen Keller on kir- näkövammaisten oppilaitten kanssa pe- laan suhteen on paljon asioita, joita ei yk- joittanut: ”Yksikään pessimisti ei ole kos- riaatteessa samoihin oppimistuloksiin sinkertaisesti ”ole olemassa”. kaan paljastanut tähtien salaisuuksia tai Opettajien jaettava tietonsa kuin muittenkin oppilaitten parissa. Ope- konkreettisesti eteenpäin. ***** purjehtinut tuntemattomaan maahan tai tustavan kielteinen puoli on se, että se Teoriaopetuksen haasteita vaatii aivan hirveästi valmisteluaikaa. On ilo mainita, että Pohjois-Kymen mu- meteltäväksi.” Vain tekemällä saadaan Oma konservatoriomme on ollut hyvin siikkiopistossa työskentelevä Anu Tamme- asiat tehdyiksi. 28 avannut uutta taivasta ihmismielen ih- S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Marketta taskila helena taskila Mitä musiikki merkitsee minulle? O len soittanut pianoa 6-vuotiaasta la vasta konservatoriossa. paleen itse kotona. Näin ei tarvitse ol- asti. Ensin kävin varmaankin noin En ole oikeastaan koskaan soittanut la riippuvainen opettajasta, vaan minul- puoli vuotta yksityisellä opettajalla, jon- nuoteista, vaan opiskelu on edennyt C- la on oma ”nuotti”. Tämä on mielestäni ka jälkeen siirryin Suzuki-kouluun. Siellä kasettien avulla. Ennen opettelin uuden hyvä järjestelmä. kävin noin 3 vuotta, kunnes pääsin Oulun kappaleen niin, että kävimme sen opet- Voin sanoa rehellisesti, etten tulisi toi- konservatorioon 10-vuotiaana. tajan kanssa soittotunnilla pätkä kerral- meen ilman musiikkia. Olen aina pitänyt En oikeastaan muista, miksi aloitin laan läpi. Toki opettaja soitti kappaleet siitä, mutta vasta muutaman vuoden si- pianonsoiton, mutta luulen, että äiti ja isä myös nauhalle, mutta niitä nauhoja ei sällä olen alkanut oikeasti kuunnella sitä päättivät minun alkaa aloittaa sen. Soit- jostain syystä tullut kovin paljon kuun- ja miettiä sen merkitystä minulle. Kuun- telin näet pienenä paljon pianoa. Aluksi neltua… telen paljon klassista musiikkia. Pidän tie- en ollut kovin innokas käymään piano- Pari vuotta sitten opettajani vaihtui, ja tenkin pianomusiikista , sekä orkesteri- tunneilla, mutta Suzuki-koulussa innos- aloin opetella kappaleita enemmän itse- ja laulumusiikista, lähinnä poikasopraa- tuin enemmän. Tosin koulun jälkeen oli näisesti. Opettaja soittaa kappaleet nau- noista ja poikakuoroista. Olen myös al- aina vähän tylsää lähteä, mutta itse tun- halle aivan kuin ennenkin, mutta nyt hän kanut kuunnella enemmän panhuilumu- nit olivat sitten kuitenkin kivoja. Enem- myös luettelee kaikki sävelet ja sormijär- siikkia, sillä aloitin itse panhuilunsoiton män innostusta ja motivaatiota alkoi tul- jestykset erikseen, ja näin opettelen kap- viime toukokuussa. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 29 Annariikka Sivonen Eväitä elämän alkutaipaleelle Poikani Reima vietti ison osan 2,5 ensimmäisestä kuukaudestaan Pohjois-Karjalan keskussairaalan osastolla E3 vaikeiden epileptisten kohtausten takia. Kotiin matkasi muutaman viikon sairaalajakson jälkeen pojan lisäksi nippu reseptejä, diagnoosiepäilyjä, tieto näön kehityksen viivästymästä ja iso pelko lapsen tulevasta voinnista. 30 Kuvat: Annariikkka sivonen jJ o ennen Reiman kotiutumista tapasimme osastolla vauvaperhetyöntekijä Anne Rautiaisen, jonka tekemät kotikäynnit alkoivat heti kun osastohoito oli ohi. Ensimmäisinä kuukausina kotikäyntejä oli parin viikon välein. Kun lapsen vointi oli huono ja odotukset seuraavan päivän suhteen eivät olleet kovin korkealla, oli tärkeää että kalenterissa luki aina seuraava tapaaminen. Vaikka aina ei olisi ollut erityistä kysyttävääkään, käynti oli tärkeä. Reiman papan sanoin jo Annen ”olemuskin lohdutti”. Kotikäynnit toteutuivat usein yhdessä fysioterapeutti Päivi Aspelundin kanssa. Asumme Reiman kanssa kaksin, joten ne noin 1,5 tunnin tuokiot, joiden aikana Päivi järjesti Reimalle tekemistä ja Anne huolehti äidin voinnista, olivat kuin minilomia. Annen kautta tuli tietoa ja järjestyi asioita, joiden selvittäminen olisi vaatinut voimia sairaan lapsen hoidon ohessa. Kun Reiman näönkehityksen hankaluudet eivät väistyneet, mukaan kuvioon astui näkövammaisten kuntoutusohjaaja Anne Laitinen. Annet ovat kotikäynneillään tuoneet mukanaan tukuittain vinkkejä. ”Perhe-Anne” ja ”Näkö-Anne” tekevät tehokasta yhteistyötä. Toi- sella on enemmän kokemusta Reimasta, toisella lasten näön kuntouttamisesta. Yhdessä mietimme sopivia keinoja monivammaisen Reiman näkökyvyn kehittämiseen, ja muun muassa vinkki hakea sopeutumisvalmennuskurssille Iirikseen tuli Anneilta. Hyvä alku tukee jaksamista On osoittautunut tärkeäksi, että vauvaperhetyö tuodaan alusta asti aktiivisesti mukaan perheen elämään, eikä kontaktia jätetä käyntikortin varaan. Lämminsydämisen perhetyöntekijän kohtaaminen jo lapsen ollessa osastohoidossa tuo varmuutta, että koko perheestä pidetään huolta myös kotiutumisen jälkeen. Reima katsoo tyytyväisenä tulevaisuuteen. Vauvaperhetyö on tukenut monivammaisen Reiman elämän alkua. Nyt kun lapsi on pian 1,5-vuotias ja kotikäyntejä on enää harvoin, hoidamme Annen kanssa paljon asioita puhelimitse. Vauvaperhetyö merkitsee pikku perheelleni paitsi tukea sairaan lapsen hoitamiseen, myös vanhemmuuden tukemista. Kotikäynnin jälkeen tuntee aina jonkin aikaa olevansa maailman paras äiti. On ”vaarana” että vauvaperhetyö aiheuttaa positiivisen kierteen kun sydämen keventämisen ja kannustusten myötä jaksaa äitinä tehdä parhaansa vielä varmemmin. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 lyhyesti Vauvaperhetyötä Pohjois-Karjalassa Vauvaperhetyö käynnistyi Pohjois-Karjalan keskussairaalapiirissä jo 1993. Yhteistyö näkövammaisten lasten kuntoutusohjaajien kanssa käynnistyi 2008 silmälääkäri Outi Aukean aloitteesta. Työn tavoitteena on tukea lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen kehittymistä ja lapsen kuntoutusta. Nykytietämys varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä lapsen kehitykseen ja sen ongelmia ennaltaehkäisevästä merkityksestä on monipuolistunut. Lapsen kasvun ja kehityksen seuranta toteutuu tiiviissä yhteistyössä vanhempien ja lapsen erityistyöntekijöiden kanssa. Lapsen kolme ensimmäistä ikävuotta ovat kiihkeintä aivojen kehittymisen aikaa. Lapsen aivot ja ajattelu kehittyvät erilaisissa vuorovaikutussuhteissa häntä hoivaavien aikuisten kanssa. Vauvaperhetyö pyrkii vaikuttamaan tuon vuorovaikutuksen laatuun ja myös rakentamaan vauvan ja perheen tueksi toimivan tukiverkoston ja kuntoutuksen. Näönkuntoutus vauvaperheissä Pohjois-Karjalan Keskussairaalassa toimii kaksi vauvaperhetyöntekijää Tanja Hyytiä ja Anne Rautiainen. Aiemmin vauvaperhetyöntekijät ovat työskennelleet monivammaisten näkövammaisten vauvojen perheiden kanssa. Vuosi sitten työn piiriin otettiin myös ne vauvat, joilla on ongelmia näössä ilman muita lisävammoja. Keskussairaalan näkövammaisten kuntoutusohjaajat Anne Laitinen ja Raija Korpua tekevät parityötä vauvaperhetyöntekijöiden kanssa ja konsultoivat näönkuntoutusasioissa. Vauvaperhetyöntekijöiden koulutus vauvojen näönkuntoutukseen on aloitettu jatkuen työ edistyessä. Vauvaperhetyöntekijät kartuttavat myös tietämystään näkövammaisten vauvojen ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta ja näköä korvaavista menetelmistä. Vauvaperhetyöntekijä toimii koordinaattorina moniammatillisessa yhteistyöverkostossa perheen apuna, mikä on vähentänyt päällekkäistä työtä ja lisännyt perheiden tyytyväisyyttä tukitoimiin. Vauvaperhetyöntekijöillä on mahdollisuus tehdä jatkuvaa, säännöllistä työtä perheen kanssa ja samalla koordinoida palvelujen ja kuntoutuksen kokonaisuutta eri tahojen kanssa. Tämä tuottaa perheille mahdollisuuden kiinnittyä turvallisesti yhteen työntekijään, jonka vastuulla on luotsata perhettä vauvan kahden ensimmäisen ikävuoden ajan. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Suositus valintakokeiden esteettömyydestä Opetusministeriön rahoittama ESOK-hanke on paneutunut esteettömään opiskeluun korkea-asteen oppilaitoksissa. Hankkeessa on mm. laadittu suositukset esteettömistä valintakokeista. Suositukset ovat aina suosituksia, mutta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen suunnalta on ollut huomattavissa kiinnostusta ja vakavaa suhtautumista asiaan. Valintakokeiden esteettömyyttä koskevassa suosituksessa tarkastellaan opiskelijoiden rekrytointia ja opiskelijavalintaa, valintakokeen suunnittelua, tiedontarjontaa hakijoille, valintakoetilaisuuden järjestelyjä sekä järjestelyjen arviointia ja kehittämistä. Näkövammaisten hakijoiden kohdalla oleellisia asioita ovat mm. materiaalin saaminen soveltuvassa muodossa, mahdollisuus apuvälineiden käyttöön, mahdollisuus avustajan käyttöön, riittävä valaistus ja mahdollisuus lisäaikaan. Tarvittavista erityisjärjestelyistä on ilmoitettava oppilaitokseen sinne haettaessa. Lisätietoja saa oppilaitoksesta tai Näkövammaisten Keskusliiton koulutussihteeriltä. Valintakokeita koskevat suositukset valmistuvat tämän kevään aikana. Niiden luonnos löytyy ESOK-hankkeen sivuilta osoitteesta www.esok.fi. Suosituksia voi soveltaa jo tämän kevään valinnoissa. Hakijana voit siis perustella erityisjärjestelyjesi tarvetta myös näillä suosituksilla. Sari Kokko Muista lukupalvelu Lukupalvelussa siirryttiin viime vuoden heinäkuussa yksinomaan Daisy-tuotantoon. Lukupalvelu on edelleen maksuton ja tuottaa äänitteitä yksittäisille näkövammaisille. Luettava materiaali on henkilökohtaista tai muuta sellaista aineistoa, jota mikään muu taho (esim. Celia) ei tuota äänitteeksi. Vapaaehtoislukijoistamme kolmasosa käy lukemassa Iiriksessä ja loput lukevat kotona. Siirryttyämme Daisy-tuotantoon äänittäminen tapahtuu tietokoneella ja äänitteet jaetaan asiakkaille CD-levyillä. Lukupalvelun yhteystiedot: Sähköpostiosoite: lukupalvelu@nkl.fi Tiedustelut ja lukutilaukset: Päivi Löppönen, puhelin (09) 3960 4681 31 nuoret Nuorisotoimessa tapahtuu Pikku parlamentin kokous Kesäleiri heinäkuussa Aika 11.4.2009 Paikka: Pääsiäisleiri, Summassaari, Saarijärvi Nuorisotoimen kesäleiri järjestetään Virroilla lomakeskus Marttisessa 6.-12.7. Leiri on tarkoitettu yli 12-vuotiaille. Jokainen päivä elää omaa teemaansa ja siitä leiriläiset saavat koota itselleen mielekkäimmän vaihtoehdon. Vaeltamaan! Vaellus järjestetään 24.-30.7. Pohjois-Savossa Rautavaarassa. Ohjelmassa on tarpomista Virvatulen polun ja Liimatan taipaleella. Osa öistä yövytään teltassa tai laavussa, muutama sisätiloissa. Päivävaellusmatka on n. 10km. Vaellus päätetään kunnon peseytymiseen kylpylässä. Hinnat: Sekä leirin että vaelluksen hinnat ovat 150 e /leiri sisältäen ohjelman, matkat julkisilla kulkuneuvoilla ja täysihoidon. Ilmoittautumisaika päättyy 22.5. Silmäterän ilmestyessä mainos löytyy nuorison kotisivuilta www.nkl.fi/nuoret. Samasta osoitteesta löytyy myös leiri-ilmoittautumislomake. Lomakkeen voi myös tilata nuorisosihteeriltä p. (09) 3960 4653, 050 596 5022 tai jutta.kivimaki@nkl.fi. Tervetuloa nuorten kurssille Mietityttääkö itsenäistyminen ja käytännön asioiden hoitaminen? Kaipaatko lisää käytännön taitoja ja tietoja opiskeluun ja työllistymiseen? Tule nuorten kurssille Iirikseen 22.-26.6. Kurssilla painotetaan käytäntöä ja itse tekemistä. Lisäksi sinulla on mahdollisuus yksilötapaamisiin esim. työllisyysneuvojan tai psykologin kanssa. Kurssi on tarkoitettu 16−25 -vuotiaille. Nuorten kurssille haetaan Kelan kautta lomakkeella KU102. Kurssi numero on 30256. Mukaan tulee liittää B-lääkärinlausunto. Lisätietoja saa omasta paikallisesta Kelasta sekä NKL:stä kurssisihteeri Kirsi Hirvoselta, p. (09) 3960 4455. Läsnä: Elias Ståhlberg (pj), Miki Heikkilä (vpj), Lassi Alahäivälä, Leevi Alahäivälä, Kiril Kujala, Roope Kaapro, Juho Tuomainen, Petra Pekkola, Miia Tikka, Susanna Halme, Kaisamaria Alanen, Anu Autio (ohjaaja), Antti Rusi (ohjaaja) Esityslista 1. Puheenjohtajan ja sihteerin valinta 2. Partioharrastus 3. Kesän leirit ja kerhotoiminta 4. Muut asiat Puheenjohtaja Elias Ståhlberg avasi kokouksen. 1. Puheenjohtajan ja sihteerin valinta Puheenjohtajaksi kaudelle 2009-2010 valittiin yksimielisesti Elias Stahlberg. Varapuheenjohtajaksi kaudelle 2009-2010 äänestyksellä valittiin Miki Heikkilä. Muut ehdokkaat olivat Lassi Alahäivälä ja Susanna Halme. Sihteeriksi kaudelle 2009-2010 valittiin yksimielisesti Miia Tikka. Päätettiin, että vanha sihteeri (Susanna Halme) kirjoittaa vielä tämän kokouksen pöytäkirjan. 2. Partioharrastus Anu Autio kertoi partiotoiminnasta ja otti vastaan paikkakuntatoiveita. Partiotoimintaa on tällä hetkellä Helsingissä. 3. Kesän leirit ja kerhotoiminta Anu Autio ja Antti Rusi kertoivat kesän leirivaihtoehdoista: - Oo mun kaa –leiri kesäkuun alussa Koivupuistossa Ylöjärvellä 8-13 vuotiaille lapsille. Leirille ovat päässeet kaikki ilmoittautuneet ja leiri on täynnä. - Nuorisotoimen leiri heinäkuussa Virroilla lomasaari Marttisissa 12-30 vuotiaille. - Nuorisotoimen vaellus heinäkuun viimeisellä viikolla. 4. Muut asiat Lisätietoja nuorisosihteeri Jutta Kivimäki p. (09) 3960 4653, 050 596 5022 tai jutta.kivimaki@nkl.fi. Esille ei tullut muita käsiteltäviä asioita. Puheenjohtaja Elias Ståhlberg päätti kokouksen. Pöytäkirjan kirjasi Susanna Halme. 32 S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 nuoret Tassutteluhetkiä Oo mun kaa! -kerhossa Huhtikuun Oo mun kaa! -kerhokerralla kokoonnuimme Merirastilan nuorisotalolla, Helsingissä. Meillä oli vierailulla kaikille ystävällinen 5-vuotias labradorinnoutaja Pirta ja hänen omistajansa Timo Lehtonen. Saimme paljon tietoa opaskoirista ja pääsimme rapsuttelemaan ja tutustumaan Pirtaan. Tietoa Pirtan elämästä Tutustumista koiran ja kerholaisten välillä Halukkaimmat pääsivät kokeilemaan kävelyä opaskoiran kanssa. Timo kertoi meille, kuinka opaskoira käyttäytyy ilman valjaita ja niiden kanssa. Oli yllättävää huomata, miten koko koira muuttui, kun valjaat otettiin pois. Pirta ei juuri pysähtynyt paikalleen vaan viuhtoi hännällään ja kuljetti mukanaan tuomaansa lelua. Ihmisistä tykkääminen ja kaverin hakeminen huokuivat Pirtan käyttäytymisestä. Kerhokertamme sujui hyvin ja lopuksi pidimme vielä koiratietovisan, jossa pääsiäisen kunniaksi palkintona oli suklaamuna. Riika Hepo-oja Riika Hepo-oja Saimme kerhokerrallamme kuulla, että Suomessa on 200 opaskoiraa ja pääkaupunkiseudulla niitä löytyy noin 60. Opaskoiran koulutus kestää seitsemästä yhdeksään kuukautta ja tämän jälkeen katsotaan, tuleeko karvaisesta kaverista opas vai elääkö hän tavallista koiranelämää. Eläkeikä on opaskoiralle 13-vuotiaana, jolloin tämä jää omistajalleen tai menee toisen perheeseen. Vaikka Pirta on koulutettu, kertoi Timo tämän koiranvinkeistä. Omistajan mennessä jääkaapille on Pirta salamanno- peasti jääkaapilla, ja kun tuttu eläinkauppa ohitetaan, haluaisi Pirta poiketa shoppailemaan. Pirta-koira ilahdutti Helsingin kerholaisia. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 33 Senni Hirvonen Minä ja puolalainen ystäväni tutustumassa Varsovan nähtävyyksiin. Ystäviä ulkomailta L uokkamme on ollut kahdeksannen ja yhdeksännen luo- Innostusta lisäsi myös se, että noin neljäsosa koulun oppilaista kan aikana mukana Comenius-projektissa, jonka tarkoi- on jollain tavalla erityisoppilaita tai vammaisia. Näkövammai- tus on tutustuttaa oppilaita ja opettajia eri maiden kulttuurei- sia ei kuitenkaan koulussa ole. hin ja kouluihin. Meillä on ystävyyskoulut Puolassa, Saksassa ja Itävallassa, ja projektimme teema on ruoka. Muutamat haluk- Monikielistä tutustumista kaat luokkamme oppilaat ja projektissa mukana olevat opettajat Minä, avustajani, kaksi luokkakaveriani ja kolme opettajaa pää- ovat päässeet vierailemaan Saksan koulussa tammikuussa 2008, simme 22.-27.3. järjestetylle Varsovan matkalle. Ensimmäinen Itävallassa syksyllä 2008 ja Puolassa maaliskuussa 2009. Myös päivä eli sunnuntai tosin meni suurelta osin matkustamiseen. ystävyyskouluistamme kävi oppilaita ja opettajia huhtikuussa Lähdimme junalla Joensuun rautatieasemalta klo 15:10 Helsin- 2008 vierailulla koulussamme. Oppilaat majoittuivat isäntäper- kiin. Siellä yövyimme hotellissa ja seuraavana aamuna lensim- heisiin, ja minun luonani asui tämän viikon eräs puolalainen me Varsovaan. Minun oma ”hostini”, joka oli ollut myös Suo- tyttö, josta tuli hyvä ystäväni. Tutustuin myös muihin puolalai- messa, tuli jonkun opettajan mukana lentokentälle, josta he siin tyttöihin. Halusin päästä itsekin Puolaan tapaamaan kave- veivät meidät pikkubussilla kouluun. Minä, avustajani ja ”host” reitani, ja niinpä ilmoittauduin halukkaaksi Varsovan matkalle. kävimme kuitenkin ensin hotellilla, koska minä yövyin siel- 34 S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 lä avustajan ja opettajien kanssa. Muut oppilaat yöpyivät isän- Kävimme mm. puistossa, jossa oli Chopinin patsas, Royal täperheissä. Olin kuitenkin saanut ”päivähostin”, jonka luokse Palacen luona, vanhassa kaupungissa, Kuninkaanlinnan ulko- voin mennä aina iltaisin. puolella ja suuressa ja vanhassa kirkossa, jonne pääsi sisälle- Jätimme siis tavarat hotellille ja menimme kouluun, jossa kin. Opastetun osuuden jälkeen saimme tehdä ostoksia ja käy- meidät otettiin lämpimästi vastaan. Oppilaita ei maanantaina dä syömässä. Puolan rahayksikköjä, sloteja, menee yhteen eu- ollut vielä tullut muista maista kuin Suomesta. Puhekielenä oli roon 4,5 kappaletta, ja kaikki oli tosi halpaa. Kierroksen jälkeen tietenkin koko ajan englanti. Oppilaat olivat järjestäneet meille osa oppilaista palasi takaisin koululle, mutta minä, luokkakave- ravintolan, jossa he tarjoilivat paahtoleipiä eri täytteillä. Sen jäl- rini, suurin osa Puolan kavereistani ja muutama Itävallan nuori keen lähdimme seuraamaan tavallisia oppitunteja hostiemme lähdimme erään toisen puolalaisen tytön kotiin, jossa katsoim- kanssa. Opetus tapahtui puolaksi ja host tulkkasi englanniksi, me elokuvaa ja söimme sipsejä. Puolan opettajien määräykses- mitä opettaja sanoi. Jossain vaiheessa kouluun tulivat myös sak- tä lähdin hotellille jo puoli seitsemältä illalla tytön äidin kyydil- salaiset. Sitten oli koulun ruokalassa lounas, joka oli meille ilmai- lä. Joka päivä oli sovittava tarkkaan hotellille tuloajat, että avus- nen, mutta Puolan oppilaille maksullinen. Ruuan jälkeen loppui taja olisi paikalla ottamassa minut vastaan, ja väärinkäsityksil- koulu ja menin opettajien ja avustajan kanssa hotellille. täkään ei voinut välttyä. Vähän ajan päästä hostini tuli hakemaan minua hotellista Keskiviikkona lähdimme aamupäivällä koulun lähellä si- heille. Kuljimme keskenämme tytön kotiin osan matkaa bussil- jaitsevalle taidestudiolle, jossa teimme ruoka-aiheeseen liit- la ja osan matkaa kävellen. Onneksi tyttö osasi opastaa minua tyvää taidetta. Palasimme kouluun lounaalle ja lähdimme sen kunnolla, sillä kotona en kulje kovinkaan paljon julkisilla. Sitä jälkeen Wilanow-palatsin museoon, jossa opas piti meille op- paitsi minusta näytti, että siellä busseissa oli vähemmän istu- pitunnin vanhasta puolalaisesta kulttuurista. Mielenkiintoisen mapaikkoja, ja usein jouduinkin seisomaan. Tulimme viihtyi- kierroksen jälkeen palasimme koululle, minkä jälkeen koulu- sään omakotitaloon, jossa isäntäperhe asui. Kaikki perheenjä- päivä loppui. Lähdin taas hostini kotiin, jossa meidän oli mää- senet pienintä tyttöä lukuun ottamatta puhuivat englantia, jo- rä leipoa puolalaisia pääsiäiskakkuja torstain gaala-teetapaa- ten puhevaikeuksia ei ollut. Vietimme muutaman tunnin tytön mista varten, koska koulussa ei ollut kotitalousluokkia. Leipo- kotona ja kun tytön äiti tuli kotiin, kävimme ulkona hakemas- misen jälkeen vietimme yhdessä hostin ja hänen sisarustensa sa pikkusiskon koulun liikuntakerhosta. Sen jälkeen leivoim- kanssa loppuillan. me pizzaa yhdessä tytön äidin ja sisarusten kanssa. Opastus Seuraavana aamuna osallistuimme fysiikan ja englannin leivonnassa sujui äidiltä paremmin kuin osasin odottaakaan, tunneille. Sen jälkeen, kun toiset tekivät pääsiäiskoristeita il- ja hän otti muutenkin minut vastaan ennakkoluulottomasti lan gaalatapahtumaa varten, lähdin opettajien kanssa ostok- ja sydämellisesti, ja juttelu oli luontevaa. Syötyämme ja jutel- sille. Sen jälkeen palasimme takaisin koululle, jossa oli pääosin tuamme kaikenlaista mukavaa perheenjäsenten kanssa, tytön vapaa-aikaa. Lounaan jälkeen iltapäivällä alkoi gaala teeaikata- vanhemmat kyyditsivät minut hotellille, jossa vietin loppuillan paaminen, jossa söimme hostien ja heidän vieraidensa tekemiä avustajani kanssa. pääsiäiskakkuja ja jokaisella maalla oli oma PowerPoint-esitys Seuraavana aamuna söimme aamupalan hotellilla opettajien maiden pääsiäisperinteistä. Gaalatapahtumaa varten olimme kanssa ja lähdimme sitten paikallisbussilla kouluun. Kouluun myös opetelleet eri maiden perinnelaulut. Esim. itävaltalaiset tulivat myös itävaltalaiset, jotka olivat tulleet edellisenä iltana. joutuivat esittämään suomalaisten laulun Kalliolle, kukkulal- Puolan koulun rehtori esitteli meille koulua ja Puolan koulujär- le ja me suomalaiset lauloimme saksalaisen kesästä kertovan jestelmää yleensäkin. Sen jälkeen oli vapaata kiertelyä ympäri laulun. Sen jälkeen oli pitkät ja haikeat jäähyväiset, joissa soi- koulua. Sitten oli ruoka-teemaan liittyvä työpaja. Olimme teh- tin musiikinopettajani pyynnöstä pianoa. Olin valinnut Chopi- neet kotimaissamme ruokapäiväkirjat viikon ajalta ja nyt pis- nin poloneesin puolalaisten kunniaksi. Loppuillan vietin avus- teytimme ne terveellisyyden mukaan ja vertailimme tuloksia tajan ja opettajien kanssa shoppaillen. eri maiden kesken. Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin ja lähdimme lentokentälle. Minun ja luokkakavereideni hostit tulivat vielä autoon Paljon nähtävää Varsovassa halimaan ja saattamaan meitä lentokentälle. Kun olimme len- Tämän jälkeen harjoittelimme omien maidemme perinnelaulu- täneet Helsinkiin, kävimme siellä vielä syömässä ja lähdimme ja, jotka olimme päättäneet jo ennen reissua. Meillä suomalai- junalla takaisin Joensuuhun. Olimme kotona kahdeksan mais- silla oli kansanlaulu Kalliolle, kukkulalle. Harjoitusten jälkeen sa. Oli ihanaa tulla taas kotiin. esitimme kappaleet muille ryhmille, ja minä säestin pianolla Puolan matka oli erittäin antoisa ja mieleen jäävä kokemus. korvakuulolta suomalaisten laulua. Sitten oli lounastauko ja Suosittelen kaikkia lähtemään rohkeasti mukaan tällaisille mat- sen jälkeen lähdimme kaupungille katselemaan nähtävyyksiä. koille, jos kouluillanne on ystävyyssuhteita ulkomaille. Eng- Matkaopas puhui hyvin englantia ja kuljin hostini kanssa, jo- lantia oli helppo puhua, sillä esim. kieliopista ei tarvitse välit- ka kuvaili innokkaasti kaikki nähtävyydet ja kaikkea muutakin tää sellaisten ihmisten kanssa puhuttaessa, joiden äidinkieli vastaan tulevaa. Oli mukava huomata, kuinka välittömiä Puo- ei ole englanti. Jos ei saa selvää jostain, voi ihan rohkeasti pyy- lan tytöt olivat ja kuinka mielellään he minua opastivat ja jut- tää sanomaan uudelleen. Olen ollut vuoden ajan sähköpostil- telivat kanssani. Syynä voi olla se, että heidän omassa koulus- la yhteydessä puolalaisiin kavereihini, ja toivon, että näkisim- saankin on erityisoppilaita. me vielä joskus. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 35 Eskariin – 5-vuotiaana vai myöhemmin? Vauvaikäisen näkövammaisen lapsen vanhempien mielessä risteilee monenlaisia ajatuksia. Saako lapseni koskaan työpaikkaa? Pääseekö hän naimisiin ja tuleeko minusta isovanhempi? Näihin kysymyksiin vastaukset tulevat vasta vuosien kuluttua, mutta pohjaa elämälle rakennetaan vauvasta asti. Ensimmäinen iso ja useasta näkökulmasta harkittava päätös on eskari. Eskarin eri vaihtoehdot Suurin osa näkövammaisista lapsista otetaan pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin. Tällöin esiopetus voidaan järjestää kolmella eri tavalla. Näkövammainen lapsi voi osallistua 5-vuotiaana varhennettuun esiopetukseen, jolloin oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana esiopetuksesta ja peruskoulun 1. luokalle lapsi siirtyy 7-vuotiaana. Toisessa vaihtoehdossa näkövammainen lapsi aloittaa koulunkäynnin 6-vuotiaana, jolloin ensimmäinen vuosi on oppivelvollisuuden suorittamiseen kuuluvaa esiopetusta, jonka jälkeen lapsi siirtyy peruskoulun 1. luokalle. Kolmannen vaihtoehdon mukaan perusopetuksen aloittamista lykätään siten, että näkövammainen lapsi aloittaa perusopetuksen 1. luokan 8-vuotiaana. Tätä ennen hän osallistuu kaksi vuotta esiopetukseen. Plussia ja miinuksia käytännön elämästä Perheiden ja Näkövammaisten Keskusliiton lasten kuntoutuksen kokemukset esiopetuksesta ja sen aloittamisiästä vaihtelevat. Näkövammaisen lapsen äitinä minulla on hyvä kokemus 5-vuotiaana aloitetusta varhennetusta esiopetuksesta. Meillä oli mukana hyvä päiväkoti, hyvät työntekijät ja erittäin innokas pikkueskari. Ryhmä nimitti itseään viskareiksi ja teki viskareiden omaa kirjaa, joten hehän olivat mielestään melkein eskareita. Ammattilaisena kokemukset ja käsitykset ovat ristiriitaisemmat. Näkövammaisten Keskusliiton kokemuksen mukaan 5-vuotiaana aloitettava varhennettu esiopetus on osoittautunut ongelmalliseksi silloin, kun tavoitteena on näkövammaisen lap- 36 sen integrointi yleisopetuksen luokkaan. Koska eskaria on käyty jo kaksi vuotta, lapsen on aloitettava perusopetus 7-vuotiaana riippumatta siitä, onko hän todella koulukypsä. Näyttää siltä, että varhennettu esiopetus hyödyttää parhaiten niitä näkövammaisia ja näkömonivammaisia lapsia, joilla on paljon erityisongelmia. Lapsen edun toteutuminen edellyttää varhaista ja pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta sekä riittävien resurssien turvaamista. Pitkälle tulevaisuuteen tähtäävä suunnitelmallisuus on mahdollista laatimalla kattava HOJKS, johon kirjataan myös tavoitteet. Mitä Näkövammaisten Keskusliitto toivoo? Näkövammaisten Keskusliitto toivoo, että tulevaisuudessa näkövammaisen erittäin todennäköisesti yleisopetuksen luokkaan integroitavan lapsen esiopetus suositellaan aloitettavaksi vasta 6-vuotiaana. Näin lapsi voi 7-vuotiaana joko siirtyä perusopetuksen 1. luokalle tai jatkaa toisen vuoden esiopetuksessa. Mahdollinen ylimääräinen vuosi ennen ekaluokkalaisen elämää voi antaa näkövammaiselle lapselle hänen tarvitsemansa ajan kasvaa ja kehittyä sekä hankkia erilaisia kouluvalmiuksia. Kuten kaikki lapset myös näkövammaiset lapset ovat yksilöitä ja kasvavat omassa tahdissaan. On hyvä, että perheillä on valinnan mahdollisuus, jolloin eskarin aika voidaan katsoa juuri tälle yhdelle lapselle sopivaksi. Se, mikä on hyvä yhdelle, ei välttämättä ole paras ratkaisu toiselle. Mistä kysyä? Kun eskariasiat painavat mieltä, kysyä voi esim. keskussairaalan kuntoutusohjaajalta tai Näkövammaisten Keskusliiton lasten aluesihteeriltä. Sari Kokko S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Erityisopetuksen valtakunnallinen uudistus on aloitettu Opetusministeriö on aloittanut erityisopetuksen kehittämisen. Kehittämistoiminnan perustavoitteena on viedä erityisopetuksen strategian (2007) linjauksia koulujen käytänteisiin mm. perusopetuslainja asetuksen muutosten sekä opettajien lisäkoulutuksen avulla. Näkövammaisten Keskusliitto on antoi helmikuussa lausunnon hallituksen esityksestä. Perusopetuslain muuttamista koskevassa esityksessä on Keskusliiton mielestä melko hyvin otettu huomioon näkövammaisten koululaisten kannalta oleellisia asioita. Erityisopetuksen strategia korostaa ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen merkitystä. Strategiassa on otettu käyttöön myös uusi termi, tehostettu tuki. Tehostettu tuki tarkoittaa ennaltaehkäisevien yleisten tukitoimenpiteiden tehostamista sekä opetuksen järjestämistä riittävän pienissä opetusryhmissä. Tuen muotoina se käsittää mm. eriyttämisen, tukiopetuksen, osa-aikaisen erityisopetuksen ja oppilashuollon. Päämääränä on, että tehostetun tuen muodot otetaan käyttöön ennen kuin oppilaalle harkitaan opetuksen antamista erityisopetuksena. Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut inklusiiviseen opetukseen. Inklusiivisella opetuksella tarkoitetaan opetuksen järjestämistä siten, että jokainen oppilas saa riittävän ja oikea-aikaisen tuen oppimiselleen ja kasvulleen, mieluiten lähikoulussaan. Inklusiivisuus on periaate, joka edellyttää koulun kehittämistä ympäristöksi, joka edistää kaikkien oppilaiden onnistumista opinnoissaan sekä hyvää kasvua ja kehitystä. Opetus ensisijaisesti lähikoulussa Opetusta järjestettäessä selvitetään aina ensin lähikoulun mahdollisuudet erityistä tukea tarvitsevan oppilaan opettamiseen. Lapselle pyritään takaamaan mahdollisuus opiskella omassa lähikoulussa yhdessä lähellä asuvien ystäviensä kanssa. Tällöin arvioidaan myös koulun tarvitsemat resurssit ja tukitoimet, joita hyvä opetus edellyttää. Myös näkövammaisella oppilaalla on oikeus lähikouluun. Keskusliitto toteaa, että lähikoulu ei saa tulevaisuudessa kieltäytyä ottamasta näkövammaista oppilasta, ennen kuin se on selvittänyt tosiasialliset mahdollisuudet oppilaan opettamiseen. Näitä mahdollisuuksia ovat esimerkiksi tarvittavat resurssit, mahdolliset tiloihin liittyvät järjestelyt sekä opetushenkilöstön koulutuksen ja tuen tarve. Jos oppilaan tuen tarve arvioidaan erityisen vaativaksi, niin ettei opetusta voida järjestää lähikoulussa, opetus tulee järjestää siellä, missä se voidaan toteuttaa oppilaan edun mukaisesti. Keskusliiton lausunnossa todetaan, että erityisluokka tai -koulu voi tulla kyseeseen esimerkiksi monivammaisen lapsen kohdalla. Samoin lisäopetus voi olla perusteltua toteuttaa näkövammaisten erityiskoulussa (Jyväskylän näkövammaisten koulu tai Svenska skolan för synskadade), mikäli lähikoulu ei pysty vastaamaan oppilaan tarpeisiin. Erityiskouluja ja luokkia ei siis olla uudistuksen myötä lopettamassa. Tällä hetkellä näkövammaisista lapsista 600-700 opiskelee kotikunnassaan integroidusti ja valtion erityiskouluissa opiskelee noin 50 näkövammaista lasta ja nuorta. S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Erityisopetuspäätökseen muutoksia Suurin osa näkövammaisista oppilaista on erityisopetuksen oppilaita, ja heille on tehty päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta. Jatkossa erityisopetuspäätös tulee lapselle aina määräaikaisena. Päätöksen määräaikaisuus merkitsee sitä, että oppilaan tarve erityisopetukseen arvioidaan huolellisesti määräajoin. Päätös voidaan kuitenkin kerralla sopia koko oppivelvollisuuden ajaksi, mikäli voidaan perustellusti todeta, ettei yleinen tai tehostettu tuki ole lapselle riittävä. Erityisopetuspäätöksessä päätetään mm. oppilaan koulupaikasta, avustaja- tai muista oppilashuoltopalveluista, yksilöllisestä oppimäärästä sekä riittävän pienestä ryhmäkoosta integroitaessa oppilas yleisopetuksen ryhmään. Päätöksen taustalla on moniammatillisen ryhmän tekemä pedagoginen arvio. Tarvittaessa voidaan lisäksi hankkia muita lausuntoja, kuten psykologinen tai lääketieteellinen tutkimus. Arvio voidaan tehdä jo ennen kouluikää tai peruskoulun aikana. Vanhemmille tulee oikeus valittaa erityisopetuspäätöksestä. Hallituksen esitys menee eduskunnan käsittelyyn vuoden 2009 aikana. Tavoitteena on, että laki astuisi voimaan vuonna 2010. KELPO-hanke Opetusministeriö on myöntänyt helmikuussa 2008 erityisavustusta esi- ja perusopetuksen sekä lisäopetuksen tehostetun ja erityisen tuen kehittämiseen 233 kunnalle. KELPO- kehittämistoiminta on osa opetusministeriön Perusopetus paremmaksi -ohjelmaa (POP). Kelpo-hankkeen toiminnan peruslähtökohtia: l Vahvistetaan yhteistyötä huoltajien kanssa l Painopisteenä on ennaltaehkäisevä ja varhainen tuki l Kehitetään lähikouluperiaatteen mukaista tuen järjestämistä l Vahvistetaan tukitoimien siirtymistä varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ja perusopetuksesta toiselle asteelle NKL:n lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi perusopetuslain muuttamisesta: http://www.nkl.fi/oikeus/lausunto/2009/laki_perusopetuksen_muuttamisesta_2009.htm Anu Autio 37 Sokeain lasten tuki Rilla Aura - Korpi tusohjaaja Eila Tarkiainen Näkövammaisten Keskusliitosta. Käytännön toiminnoista on vastannut yhdistyksen toiminnanjohtaja Rilla Aura-Korpi. Yhdistys kiittää kaikkia tukijoitamme ja yhteistyökumppaneita antoisasta vuodesta sokeain lasten perheiden hyväksi. Yhdistyksen toimintaa rahoittaa Sokeain Lasten Tukisäätiö. Tukisäätiö on tuottanut näkövammaisen lapsen koulunkäyntiä esittelevän DVD:n ”Käenlaulu kuulostaa… punaiselta. ” DVD on tilattavissa yhdistyksen toimistosta hintaan 15€ + postikulut. Rilla Aura-Korpi Sokeain lasten tuki ry:n perustehtävä on loma- ja virkistystoiminnan järjestäminen näkövammaisten lasten perheille. Toiminnan tavoitteena on perheiden voimavarojen lisääminen. Perheet ovat osallistuneet yhdistyksen järjestämille lomille ja kylpylätapahtumiin. Toiminta on suunnattu alle 12-vuotiaiden näkövammaisten lasten perheille. Ikärajassa on joustettu monivammaisten nuorten kohdalla. Yhdistys toteutti vuoden 2008 aikana 22 loma- ja virkistystapahtumaa. Toiminta on ollut hieman laajempaa, kuin edellisellä kaudella. Yhdistys on toimintansa alusta lähtien panostanut ohjauksen korkeaan laatuun ja niin nytkin. Yhdistyksen puheenjohtajan on toiminut lasten kuntou- Ville, Helmi ja Aleksi tutustuvat Astrid Lindgrenin satumaailmaan Ruotsin Vimmerbyssä. 38 S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Tammikuussa kokoonnuttiin kylpyläpäivään Oulun Edenissä. Mukana oli kolme perhettä ja tutut työntekijät. Erityisesti lapsille ja sisaruksille toi iloa tuttujen henkilöiden kanssa altaassa peuhaaminen. Vaasan Tropiclandiassa on toukokuussa seuraava kylpyläpäivä. Jo perinteeksi muodostumassa oleva laskettelulauantai kokosi tänäkin vuonna paljon laskettelun ja hiihdon ystäviä yhteen. Nyt lasketeltiin kolmella paikkakunnalla ja hiihdettiin Leppävirralla. Jatkoa varmasti seuraa ja Sokeain Lasten Tukisäätiö ja Näkövammaisten keskusliiton liikuntatoimi (vuonna 2010 VAU) järjestävät tämän runsaasti osallistujia vetävän tapahtuman. Helmikuussa järjestimme pitkästä aikaa hiihtolomaviikolla talviloman Ilomantsin Pääskynpesässä. Mukana oli kaksi perhettä Helsingistä. Lunta ja riemua riitti Pohjois-Karjalassa. Opaskoirat vierailivat ystävänpäivänä lomallamme ja jokainen lapsi sai oman ”koira-oppaan”. Oikeiden opaskoirien palattua takaisin kouluun, Oona-mammakoira jatkoi lomaa lasten kanssa koko viikon. Ilomantsissa oli erinomaiset hiihtokelit ja hiihdonopettaja Teemu Koiviston ohjauksessa kaikki lapset ja aikuisetkin pääsivät hiihtämään. Teimme yhtenä päivänä moottorikelkkaretken Jänissaareen. Ruokailimme kodassa, kalastimme, pääsimme koiravaljakkoajelulle ja perheet saivat aviopareina tai lastensa kanssa ajaa itse moottorikelkoilla. Todella hieno päivä hienossa erämaakohteessa. Riihivuoressa, Riihitulkun suuressa kelohirsihuvilassa kaikki lomalaiset mahtuivat hyvin sekä majoittumaan että ruokailemaan. Viisivuotiaat Edla ja Iida innostivat toinen toistaan rinteessä. Hienosti laskettelu sujui vauhdikkailta tytöiltä. Pikkuveljet nauttivat isosta pulkkamäestä. Riihivuori on erinomainen perhelaskettelukeskus. Yhdistyksen vuosikokous pidettiin maaliskuun kolmantena 2009. Paikalla oli pieni ja aktiivinen ryhmä jäsenistöä. Keskustelua käytiin tulevasta toiminnasta ja muisteltiin menneiden vuosien tapahtumia. Johtokunnan kokoonpanossa tapahtui pieniä muutoksia. Johtokunnan varajäsen Eero Lilja siirtyi varsinaiseksi jäseneksi pitkäaikaisen varapuheenjohtajan Maija Pietilän luopuessa johtokuntapaikastaan. Yhdistyksemme pitkäaikainen sihteeri Maija Grönvall 1980-luvulta suostui pienen taivuttelun jälkeen johtokunnan varajäseneksi. Kirjeellä, sähköpostilla tai puhelinsoitolla pääsette mukaan lomatoimintaan, mitään virallisia hakulomakkeita ei tarvita. Ottakaa yhteyttä, jos ette vielä ole osallistuneet. Sokeain lasten tuki ry Pitkäniityntie 12, 21270 Nousiainen Puhelin: 040 521 1693 info@sokeainlastentuki.com www.sokeainlastentuki.com Pankki: 101030-205922 S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Uusi suomalainen tutkimus JNCL-lasten hoidosta Väitöstutkimus: Talling, Maria Louise 2009. Juveniili neuronaalinen lipofuskinoosi; psykiatriset oireet, GAD-vasta-aineet ja hoitovaste. Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos. JNCL on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva, etenevä keskushermostosairaus. Toistaiseksi tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta taudin oireita voidaan lievittää. Tutkimuksessa todettiin, että JNCL-potilailla on runsaasti, vaikea-asteisia ja monimuotoisia psykiatrisia oireita. Masentuneisuutta todettiin 12-20 %:lla potilaista. Tutkimuksissa potilailla todettiin etenevä aivojen kokonaistilavuuden pieneneminen, joka voisi myös altistaa masentuneisuudelle. Psyykelääkityksenä sitalopraamilla ja risperidonilla näytti olevan suotuisa vaikutus oireisiin, eivätkä nämä aiheuttaneet vakavia sivuoireita. Kortisonilääkityksen käyttäjistä kahdella nuoremmalla potilaalla älykkyystaso nousi merkittävästi ja kahdella vanhemmalla potilaalla liikuntakyky parani huomattavasti seurantavuoden aikana. Seuranta-aika oli kuitenkin liian lyhyt ja pitkäaikaisvaikutukset ovat toistaiseksi tuntemattomat. Lisätietoja JNCL-taudista saat Näkövammaisten Keskusliiton NCL-erityistyöntekijä Maisa Punkarilta (ml.punkari@nkl.fi). Hyvä päivähoito Hyvä päivähoito rakentuu turvallisuudesta ja vuorovaikutuksesta lasten, päivähoidon työntekijöiden ja vanhempien kesken. Päivähoidon kehittämiseen ei tarvita suuria hankkeita, vaan arviointia, kyseenalaistamista ja muutoshalukkuutta. Pienillä arjen muutoksilla rakennetaan laadukasta hoitoa lapsille. Tärkein työkalu onnistuneelle päivähoidolle on työntekijän kiinnostus ja myönteinen asenne. Hyvä päivähoito -kirjassa käsitellään päiväkodin arjen tilanteita, joita valaistaan käytännön esimerkeillä. Päivähoidon työntekijöille esitetään myös kysymyksiä, joiden avulla voi pohtia omaa työtään ja toimintatapojaan. Lasten kehityksellisiin pulmiin etsitään ratkaisuja ja toimintatapoja, joista hyötyvät kaikki ryhmän lapset. Kirja on tarkoitettu erityisesti päivähoidon työntekijöille, mutta se sopii mainiosti myös lasten vanhemmille. Pirjo-Leena Koivunen: Hyvä päivähoito – Työkaluja sujuvaan arkeen, PS-kustannus 2009. 39 lyhyesti Vilkas lomavuosi menossa lasten kuntoutus Kimppakyyti päättyy K imppakyyti-projektin tavoitteena oli etsiä uusia keinoja tukea syntymäsokeiden pienten lasten varhaisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Kimppakyyti-projekti toteutti vuosina 2006-2009 seitsemään sokean lapsen perheeseen yhteensä 51 kotikäyntiä. Kotikäynneillä oli mukana myös isovanhempia, terapeutteja sekä kuntoutusohjaajia. Kotikäyntien yhteydessä käytiin myös lasten päiväkodeissa. Kimppakyytiläiset tukivat perheitä myös vuorovaikutteisessa nettifoorumissa. Foorumissa yhdistyi kaksi tärkeää osaa: perheiden vertaistuki ja työntekijöiden asiantuntija-apu. Kimppakyyti myös koulutti näkövammaisten lasten parissa työskenteleviä ammattilaisia. Seminaaripäivien lisäksi järjestettiin kaksi workshop-koulutusta lasten päivähoidolle sekä lähityöntekijöille. Projektin työntekijöinä toimivat Näkövammaisten Keskusliiton Lasten kuntoutuksen työntekijät Eila Tarkiainen, Sari Tarvonen ja Marja-Liisa Korpela, lasten aluesihteeri Riitta Laakso sekä puheterapeutti Marja Liikanen. Projektin rahoitti Sokeain Lasten Tukisäätiö. Kimppakyyti päättyy, matka jatkuu Kimppakyyti -projekti on tuonut paljon uutta tietoa näkövammaisten lasten kuntoutukseen ja perheiden tukemiseen. Työntekijät kokevat, että ymmärrys varhaisen vuorovaikutuksen tärkeydestä lapsen kehitykselle ja perheen hyvinvoinnille on tuonut uusia näkökulmia omaan työhön. Vuorovaikutuksen havainnointi videoinnin avulla on osoittautunut arvokkaaksi menetelmäksi vauvaperhetyössä. Projektin jälkeen Näkövammaisten Keskusliiton lasten kuntoutuksessa on aloitettu sopeutumisvalmennuskurssina uusimuotoinen vauvaperhekurssi, joka huomioi perheiden tarpeet aiempaa paremmin. Uuteen kokonaisuuteen kuuluu kaksi 5 päivän kurssia saman vuoden aikana sekä kaksi kotikäyntiä. Toiveena on kehittää ohjausmateriaalia vauvan ja pienen näkövammaisen lapsen arkikäsittelyyn sekä syömistaitojen vuorovaikutuksellisuuden huomioimiseen. Kosketuksen käyttöä ja sosiaalishaptista kommunikaatiota pyritään lisäämään sokean lapsen kehityksen edistämisessä. Tärkeää on myös jatkossa entistä enemmän huomioida, miten sokeus vaikuttaa lapsen unirytmiin ja siten koko perheen jaksamiseen. 40 Kimppakyyti synnytti unelmia Kimppakyyti teki näkyväksi sokean lapsen perheiden arjen ja tuen tarpeen. Päätösseminaarissa 4.3. psykologian tohtori Saara Salo pohti kimppakyyti-sanan osuvuutta: kimppa viittaa siihen, että ihmisen kehitys ei tapahdu yksin, vaan vuorovaikutuksessa. Kyyti tuo esiin, miten kehitys on aktiivista yhdessä eteenpäin kulkemista. Seminaarissa projektin työntekijät kertoivat unelmistaan, joita projektin aikana on heille syntynyt. Eila Tarkiainen toivoi, että tulevaisuudessa vammaisen lapsen perhe saisi aina hyvin annetun ensitiedon, riittävästi tukea sekä myös konkreettista apua esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelun muodossa. Sari Tarvonen unelmoi ihmisten asettamisesta rahan edelle ja että jokainen vanhempi saisi olla ylpeä lapsestaan. Riitta Laakso toivoi, että kaikki vammaisten lasten vanhemmat saisivat vauvaperhetyön tai kuntoutusohjauksen tuen kerran kuukaudessa vauvaiässä. Marja Liikanen unelmoi, että kaikki vaikeasti näkö- ja näkömonivammaisten lasten perheet saisivat riittävää ohjausta syömis- ja kommunikointiasioihin. Tämä edellyttäisi, että keskussairaaloiden puheterapeuteilla olisi tietoa, taitoa ja menetelmiä näiden lasten ohjaukseen ja kehitysarvioihin. Marja-Liisa Korpela toivoi kunnallisten erojen vähenemistä: että jokaisessa Suomen kolkassa perhe tavoittaisi osaavia ammattityöntekijöitä. Anu Autio S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Sokeiden ja vaikeasti heikkonäköisten lasten perhekurssit ennen kouluikää kurssi sisältää kaksi 5. vuorokauden laitosjaksoa ja 2 kotikäyntiä Kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki Kela (§ 9), terveydenhoito l l Alle 2-vuotiaat näkövammaiset lapset, 12 vrk I jakso 14.-18.9.2009 ja II jakso 11.1.2010-15.1.2010, kurssinumero 33625, 2x5 vrk kurssi sisältää kaksi 5. vuorokauden laitosjaksoa ja 2 kotikäyntiä Kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki l 3-4 -vuotiaat sokeat ja vaikeasti heikkonäköiset lapset, 5 vrk 17.-21.8.2009, kurssinumero 30350 Kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki 4-5 -vuotiaat sokeat ja vaikeasti heikkonäköiset lapset, 5 vrk l 23.-27.11.2009, kurssinumero 30354 Kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki l 5-6 -vuotiaat sokeat ja vaikeasti heikkonäköiset lapset, 5 vrk 11.-15.5.2009, kurssinumero 31629 Kurssipaikka: Jyväskylän näkövammaisten koulu Sokeiden ja vaikeasti heikkonäköisten kouluikäisten lasten kurssit Kela (§ 9), terveydenhoito 2-5 -vuotiaat heikkonäköiset lapset, 5 vrk 28.9-2.10.2009, kurssinumero 33614 kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki l 5-6 -vuotiaat heikkonäköiset lapset, 5 vrk 12.-16.10.2009, kurssinumero 33617 Kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki Heikkonäköisten kouluikäisten lasten kurssit Kela (§ 9, § 12), terveydenhoito l 7-13 -vuotiaat heikkonäköiset lapset perheineen, 5 vrk 3.-7.8.2009, kurssinumero 30368 Kurssipaikka: Lehtimäen opisto Heikkonäköisten perusopetuksen 9. luokalla olevien nuorten vanhemmat, 3 vrk 28.-30.10.2009, kurssinumero 31618 2.-4.12.2009, kurssinumero 33628 Kurssipaikka: Jyväskylän näkövammaisten koulu l Näkömonivammaisten lasten perhekurssit Kela (§9), terveydenhoito l Alle 2-vuotiaat näkömonivammaiset lapset, 5 vrk l 10-14 -vuotiaat sokeat ja vaikeasti heikkonäköiset lapset, 5 vrk 31.8.-4.9.2009, kurssinumero 33615 Kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki 3.-7.8.2009, kurssinumero 30366 Kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki l Sokeiden ja vaikeasti heikkonäköisten perusopetuksen 9. luokalla olevien nuorten vanhemmat, 3 vrk l 18.-20.11.2009, kurssinumero 31627 Kurssipaikka: Jyväskylän näkövammaisten koulu 2-5 -vuotiaat näkömonivammaiset lapset, 5 vrk 9.-13.11.2009, kurssinumero 33616 Kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki l 5-6 -vuotiaat näkömonivammaiset lapset, 5 vrk 26.-30.10.2009, kurssinumero 33620 Kurssipaikka: Näkövammaisten palvelukeskus Iiris, Helsinki Heikkonäköisten lasten perhekurssit ennen kouluikää Kela (§ 9, § 12), terveydenhoito l Alle 2-vuotiaat näkövammaiset lapset, 12 vrk I jakso 14.-18.9.2009 ja II jakso 11.1.2010-15.1.2010, kurssinumero 33625, 2x5 vrk S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 Näkövammaisten Keskusliitto Lasten kuntoutus Riikka Mäyränen (09) 3960 4531 41 lasten kuntoutus Sopeutumisvalmennuskurssit leirejä Tulossa syksyllä Isien viikonloppu Syysviikonloppu Onnelassa Näkövammaisten lasten isien viikonloppu järjestetään 5.–6.9.2009 Rautilakeskuksessa Vehmaalla. Mukaan mahtuu 6 isää. Viikonloppua luotsaa Piikkiöstä Minjan isä, Antti Survonen ja konkariohjaaja Antti Rusi. Ohjelmassa on saunomista Vehmassalmen rannalla ja vapaamuotoista ohjelmaa. Rautilakeskuksesta löytyy myös kajakkeja ja intiaanikanootteja. Ilmoittautumisen yhteydessä kerro toiveistasi viikonlopun ohjelmasta. Turusta on mahdollista päästä Survosen Antin kyydillä Rautilakeskukseen. Syysviikonloppu näkövammaisten lasten perheille järjestetään 3.–4.10.2009 Loma- ja kurssikeskus Onnelassa, Tuusulassa. Viikonloppuna pääsee tapaamaan perheitä leiripuuhastelujen lomassa. Hinnat: Viikonlopun omavastuu on 40 euroa. Hinta sisältää majoituksen 2 hengen huoneissa (sis. liinavaatteet ja pyyhkeet), ruokailut (la päiväkahvi, päivällinen, iltapala nuotiolla, su aamiainen ja lounas) sekä ohjelman. Ilmoittautuminen viim. 17.6. mennessä Näkövammaiset lapset ry:n toimistolle (09-7522 540, nlt@silmatera.fi) Hinnat: Yhdistys kustantaa näkövammaisen lapsen ja hänen saattajansa. Saattajan omavastuu on 17 euroa. Muilta perheenjäseniltä: aikuiset 67 euroa lapset, alle 12-v. 40 euroa Hinta sisältää majoituksen 2-4 hengen huoneissa, ruokailut (tervetulokahvi, päivällinen, iltapala, aamiainen, lounas) sekä ohjelman. Hakemukset 28.8. mennessä. Hakemuksen voi täyttää www.silmatera.fi -sivuilla. Näkövammaisten nuorten judo- ja liikuntaleiri Kuusankosken Judoseura ry järjestää judo- ja liikuntaleirin Kouvolassa 4.-6.9.2009 Kuusaan kuntoutuskeskuksen tiloissa. Leiriä tukevat Kuusankosken Judoseura, Näkövammaisten Keskusliitto, Judoliitto sekä Sokeain Lasten Tukisäätiö. Leiri on tarkoitettu kaikille näkövammaisille nuorille. Aiempi kokemus judosta ei ole välttämätöntä. Vanhemmat ovat myös tervetulleita mukaan (majoitustilojen puitteissa). Leirille voidaan ottaa noin 20-25 osallistujaa. Majoittuminen tapahtuu 2-3 hengen huoneissa. Urheilutilat sijaitsevat majoituksen läheisyydessä. Leirin tarkoituksena on perehtyä liikkumisen taitoihin judon avulla. Luvassa on myös muuta ohjelmaa: yhdessä tekemistä ja kavereiden tapaamista leppoisissa merkeissä. Leirille pyritään saamaan käymään näkövammaisten judon menestyjiä. Hinnat: Leirin kustannuksien omavastuu nuorilta on 30 euroa ja vanhemmilta (tai yli 18-v osallistujilta) 100 euroa. Hinta sisältää täyden ylläpidon, majoituksen, ohjauksen ja oheistapahtumat. Ilmoittautumiset viimeistään 31.7.2009 Kuusankosken Judoseuraan Kari Tiensuulle (kari.tiensuu@pp.inet.fi, p. 0400530 554) tai Tapio Kokkoselle (tapsa.kokkonen@gmail.com, p. 0400-751 093). Lisätietoja osoitteesta www.ksnkjudo.net 42 S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 piirros johanna maatiala Palvelulomake Oheisella palvelulomakkeella voit liittyä yhdistyksen jäseneksi, kannatusjäseneksi tai tehdä Silmäterälehden tilauksen. Täytä lomake huolellisesti ja lähetä osoitteella Näkövammaiset lapset ry, Hietakummuntie 18, 00700 Helsinki. Liittymiset ja tilaukset otamme vastaan myös puhelimitse (09) 752 2540 , sähköpostilla nlt@silmatera.fi tai www.silmatera.fi -sivuilta löytyvällä lomakkeella. T I L A A N Silmäterä-lehden vuosikerran (26 euroa) Nimi Osoite Puhelin Sähköposti L I I T Y N J Ä S E N E K S I 17 euroa/henkilö/vuosi (Silmäterä sisältyy jäsenmaksuun) Näkövammaisen lapsen nimi ja syntymäaika Jäseneksi liittyvän/vien vanhemman/pien nimet Osoite Puhelin josta tavoittaa päivisin Sähköposti L I I T Y N K A N N A T U S J Ä S E N E K S I 34 euroa/henkilö/vuosi (Silmäterä sisältyy kannatusjäsenmaksuun) Nimi Osoite Puhelin josta tavoittaa päivisin Sähköposti S i l m ä t e r ä l 2 l 2009 43 B a A H G f F k K p h g P l L q Q E D C b e d c j J i I o O N M t s T r R S n m x W X V U Ö Ä z Å y Y Z : ; : , ; , ’ . ( ! = N + ? $ 4 ! #3 #4 2 # 3 #1 2 7 - 1 #6 #7 6 #5 5 #0 9 # 0 #8 9 8 u v w :24 09 13:43 23.2.20 i.indd nl_kortt 1 Näkövammaiset lapset ry julkaisi Louis Braillen juhlavuoden kunniaksi postikortin, jossa pistekirjoitusaakkoset ovat kohopainettuna. Kortin kuva-aiheena poika valkoisen kepin kanssa. Kortin koko on A4 ja hinta 2,50 euroa/kpl Korttia voi tilata Näkövammaiset lapset ry:stä puhelin 09-752 2540 tai nettisivujen www.silmatera.fi kautta. Minimitilausmäärä on 5 kpl kortteja. Hintaan lisätään lähetyksen painon mukainen postikulu, ei muita käsittelykuluja.
