Puolustaja-lehti 1 / 2013 - Tampereen Kaupunkilähetys ry

TA M P E R E E N K A U P U N K I L Ä H E T Y S R Y: N S I D O S R Y H M Ä L E H T I
Olympiavoittaja Pertti Ukkola tsemppasi
Peurankalliokeskuksen jumppaajia
Yhteisöllisyys arjen voimavarana
1/2013
PUOLUSTAJA
1
Pääkirjoitukset
Olympiavoittaja Pertti Ukkola vieraili Peurankalliokeskuksessa
Peurankalliokeskuksen senioreiden kuntoliikuntaryhmä sai pääsiäisen aluspäivinä kuuluisan vierailijan, kun painin olympiavoittaja Pertti Ukkola poikkesi talossa kannustamassa kuntopiiriharjoituksen
parissa hikoilevia jumppaajia. Salissa yhteisöllisyyden tunne oli käsin kosketeltavissa.
1
2
3
4
1
Säännöllinen liikuntaharrastus yhdistää Hilkka Terhoa ja Pertti Ukkolaa
sävy sävyyn pukeutumisen ohella.
2
Kuntohoitaja Anne Sipolainen ja kaupungilla liikunnanohjaajana toimiva
Pertti Ukkola vaihtavat ajatuksia
ikäihmisten kuntoiluvaihtoehdoista.
3
Johanna Sarvalan ja Anne Sipolaisen
ohjaamassa kuntopiirissä liikutaan
monipuolisesti ja kannustetaan toisia.
4
Liikuntaharrrastus Peurankalliokeskuksessa ei ole ryppyotsaista tohua.
Johanna Sarvalan ja Pertti Ukkolan
antama niskahieronta tekee Aliisa
Tuomen keppijumpasta vieläkin mukavampaa.
5
Kyllikki Laineen hyvä tekniikka kuntopallon pyörityksessä ei jäänyt olympiavoittajalta huomaamatta.
5
Yhteisö elää luottamuksesta
Y
ksinäisyys ja siihen usein liittyvä osattomuuden tai ulkopuolisuuden tunne ovat lisääntymässä erityisesti kaupunkilaisessa
elämäntavassa. Näin kertovat useat
tutkimukset. Ihmisarvoisen elämän perusoikeuksiin kuitenkin kuuluu saada
olla osa yhteisöä ja saada apua kärsimykseen.
Silloin, kun ihmiset eivät ole luonnostaan tekemisissä keskenään niin paljoa
kuin aiemmin, he tuntevat toisiaan vähemmän. Silloin, kun he tuntevat toisiaan vähemmän, he myös luottavat toisiinsa vähemmän ja pelkäävät toisiaan
enemmän. Jotta tältä kierteeltä vältytään, tarvitaan tiloja ja mahdollisuuksia
vuorovaikutukseen.
Yhteisöllisyyttä on siis mahdollista aktiivisin toimin rakentaa ja ylläpitää. Jotta näin tapahtuisi, yhteisössä tarvitaan
Tampereen Kaupunkilähetyksessä on
valittu tämän vuoden teemaksi yhteisöllisyys, joka on yksi Kaupunkilähetyk-
Kannen kuvassa
olympiavoittaja Pertti Ukkola
Peurankalliokeskuksessa.
Kuva: Petri Vilkko
PUOLUSTAJA
mus tulee usein ajankohtaiseksi elämäntilanteissa, jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa.
Matti Helin
Kirjoittaja on Tampereen diakoniajohtaja ja Tampereen Kaupunkilähetyksen
hallituksen jäsen.
”Kaveria ei jätetä”
PUOLUSTAJA
Tampereen Kaupunkilähetys ry:n
sidosryhmälehti
Painosmäärä: 2 500 kpl
2
jatkuvaa keskustelua siitä, mitä juuri nyt
tapahtuu, miksi yhteisö on olemassa ja
missä yhteisö sekä sen jäsenet ovat ainutlaatuisia. Tämäntapaisen pohdinnan
avulla yhteisö luo omaa tulevaisuuttaan.
Uutta vuorovaikutusta syntyy ja yhteisö kasvaa aina, kun onnistutaan luomaan uusia tapoja liittää ihmisiä ja heidän osaamistaan yhteen. Tällainen ihmisten ja heidän tärkeinä pitämiensä
asioiden yhteen kytkeminen ei voi tapahtua muuten kuin vain aidon kuuntelemisen avulla.
Yhteisöt ovat olemassa ensisijassa yhdessä elämistä varten, eivät esimerkiksi
jonkin toiminnallisen päämäärän saavuttamiseksi. Siksi kaikkien näkökulmien
ja äänten on päästävä yhteisössä esille ja
tultava kuulluiksi. Tällaisen vuorovaikutuksen perustana voi olla vain yhteisön
jäsenten keskinäinen luottamus. Luotta-
sen arvoista. Mietimme, miten se näkyy
meidän arjessamme, kun autamme, ohjaamme, tuemme ja hoidamme asiakkaitamme ja elämme yhdessä heidän
kanssaan.
Yhteisöllisyyden peruspilari on se, että
tunnemme toisemme.Asiakas ei voi koskaan olla vain numero tai tilastotieto.
Meidän tulee tietää, mistä hän pitää, mistä hän on kiinnostunut, mikä on hänen
elämänhistoriansa. Kukaan ihminen ei
ole samanlainen kuin joku toinen. Kun
ihminen täyttää 85 vuotta, niin ei hän
ole samanlainen kuin toinen 85-vuotias.
Ihminen on ainutlaatuinen koko ikänsä.
Meidän tehtävämme työyhteisössä on
olla selvillä tästä ja arvostaa ja kunnioit-
Julkaisija:
Tampereen Kaupunkilähetys ry
Aleksanterinkatu 23 D, 33100 Tampere
www.puolustaja.fi
Päätoimittaja:
Maritta Grönroos
(03) 3454 3110, 040 511 4650
maritta.gronroos@tamperecitymission.fi
Toimitussihteerit:
Taru Kaera
(03) 3454 3157
taa juuri tämän ihmisen erityispiirteitä.
Meidän työntekijöiden tehtävä on
huolehtia siitä, että ” kaveria ei jätetä”.
Silloin kun ihminen ei enää jaksa itse tulla toisten ihmisten yhteyteen, meidän
tehtävämme on sen mahdollistaminen.
Se tapahtuu yhdessä ruokaillen, yhdessä
kahvitellen, yhdessä erilaisissa ryhmissä
toimien ja keskustellen.
Aito kiinnostus toista ihmistä kohtaan
on yhteisöllisyyden perusedellytys. Aito
kiinnostus myös tarkoittaa sitä, että oma
minä unohtuu ja toisen etu on tärkeämpää. Tässä meillä on oppimisen paikka!
Maritta Grönroos
Toiminnanjohtaja
Ulkoasu ja taitto:
Heli Salminen / Idea-Tampere Petri Vilkko Oy
Tuula Pesonen
(03) 3454 3155
Tuottaja ja toimitus:
Idea-Tampere Petri Vilkko Oy,
(03) 222 3322
Sirpa Aronen
(03) 3454 3112
Painopaikka:
Hämeen Offset-Tiimi Oy, Tampere
PUOLUSTAJA
3
Teksti ja kuva: Petri Vilkko
Yhteiskuntatieteiden tohtori Irene Roivainen:
Yhteisöllisyydellä on oleellinen merkitys hyvinvointiimme
Edellisellä valtuustokaudella Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toiminut Irene
Roivainen on määräaikainen professori Tampereen yliopistossa. Yhteisöllisyyden eri ulottuvuuksiin hän on saanut tutustua omakohtaisten yhteisöllisyyskokemusten ohella tutkijan,
opettajan sekä kansalaisjärjestöaktiivin näkökulmista.
I
rene Roivainen kertoo, että hänen
parhaat henkilökohtaiset yhteisöllisyyteen liittyvät muistonsa
sijoittuvat hänen lapsuuskotiinsa
Sotkamoon, jossa perheellä ja suvulla
oli suuri merkitys kasvuyhteisönä.
- Isovanhemmat asuivat meillä kotona: heidän merkityksensä arvomaailmani kasvattajana on ollut erittäin tärkeä,
hän muistelee.
Myös hänen neljää opiskeluvuottansa Oulun Diakonissalaitoksella väritti voimakas yhteenkuuluvaisuuden ja yhteisöllisyyden tunne.
- Muistelen lämmöllä opiskeluaikaani
Oulun Diakonissalaitoksella. Asuin neljä vuotta sisäoppilaitoksessa solukämpässä, mikä hitsasi meitä sisaria yhteen.
Meillä oli hauskaa yhdessä, vaikka välillä
kävimme kiihkeitäkin keskusteluja muuan muassa yhteiskunnallisista asioista.
- Tuo aika on minulle tärkeä myös siksi,
että tutustuin silloin eri herätysliikkeistä tuleviin opiskelijoihin ja löysin oman
kotini herännäisyydestä.
Oulun opiskeluvuosinaan Irene Roivainen tutustui myös radikaalina pidettyyn Suomen Kristilliseen Ylioppilasliittoon, jonka paikallisena puheenjohtajana hän toimi silloin.
- Niissä piireissä tutustuin myös Pauliin, millä oli tietysti kauaskantoiset seuraukset.
P U O L U S T A J A - elämän eri vaiheissa
03/2133533
joka aamu klo 5-9.
Kun olet yksinäinen tai kaipaat
luote�avaa keskustelukumppania,
Aamukorva on kuulolla vuoden
jokaisena päivänä.
4
PUOLUSTAJA
”Yhdistystoiminnalla on
tärkeä rooli yhteisöllisyyden
rakentamisessa.”
Pauliin tutustumisella ja sen aiheuttamilla kauaskantoisilla seurauksilla Irene
Roivainen viittaa Pauli Välimäkeen, josta tuli hänen aviomiehensä ja perheen
kolmen lapsen isä.
Yhteisöllisyys
rakentuu lähiöissä
Yhteiskuntatieteeseen sijoittuvassa väitöskirjatyössään Irene Roivainen tutki
lähiöitä. Hän kertoo, että suuri osa lähiöistä on rakennettu ajankohtana, jolloin
päiväväestön osuus oli niissä pieni. Nyt
väki ikääntyy lähiöissä, työttömyysaste
on niissä usein korkea ja monissa lähiöissä maahanmuuttajien osuus on suuri.
- Yhteisöllisyys on olennainen tekijä ihmisten hyvinvoinnin ja arkielämän kannalta. Naapuruus ja erilaiset osallistumismahdollisuudet luovat edellytyksiä
hyvinvoinnille.
Hänen mukaansa järjestöillä, seurakunnilla ja erilaisella yhdistystoiminnalla on tärkeä rooli yhteisöllisyyden rakentamisessa asuinalueilla.
- Yhteisöllisyyden rakentumisen kannalta olennainen asia ovat tilat. Siksi setlementti- ja seurakuntatalojen, koulujen
ja päiväkotien säilyminen alueilla on tärkeä tekijä osallisuuden ja yhteisöllisyy-
den kannalta. Tämä on ensiarvoisen tärkeää tilanteessa, jossa kunnalliset palvelut vetäytyvät alueelta.
Päättäjiltä hän toivookin sitä, että
mahdollisimman monet palvelut säilyisivät lähiöissä jo senkin vuoksi, että monilla jo kulkeminen lähiöistä keskustaan
tuottaa kohtuuttomia hankaluuksia.
Merkittäviä kunnallisia
luottamustehtäviä
Poliittisia päätöksiä tehtäessä Irene Roivainen ei tyydy katsomaan asioiden hoitumista sivusta, vaan yhteiskunnallisesti
aktiivisena kansalaisena hän on itsekin
halunnut olla mukana vaikuttamassa
asioihin mahdollisimman keskeisellä
tavalla.
Tällä hetkellä hän toimii valtuustotyön
ohessa Vihreiden edustajana Tampereen
kaupunginhallituksessa, jonka toinen
varapuheenjohtajista hän on.
Aikaisemmasta luottamustoimestaan
kaupunginvaltuuston puheenjohtajana
hänelle jäi myönteiset muistot.
- Kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus on ollut tähän asti haastavin luottamustoimi kohdallani.Neljä vuotta on pitkä aika hoitaa vaativaa luottamustehtävää kokopäivätyötä yliopistolla tekevälle
perheenäidille. Muistelen aikaa hyvillä
mielin ja huojentuneena siitä, että selvisin kaudesta kohtuullisen hyvin.
- Haasteellisinta puheenjohtajan tehtävässä oli ajankäytön järjestäminen.Palkitsevinta puolestaan erilaiset kohtaamiset kaupunkilaisten, valtakunnallisten ja
kansainvälisten toimijoiden kanssa.
Puolustajalle on tarvetta
Irene Roivainen on toiminut parin vuoden ajan myös Tampereen Kaupunkilähetyksen hallituksen jäsenenä, mutta
lisääntyneet kiireet kunnallisissa luottamustehtävissä pakottivat hänet luopumaan hallituspaikasta kevään 2013
aikana.
Ajanjaksoa Tampereen Kaupunkilähetyksen hallituksessa Irene Roivainen
muistelee lämmöllä.
- Ehdin toimia Kaupunkilähetyksessä
varsin lyhyen aikaa, mutta hallitustyöskentely avasi minut näkemään Kaupunkilähetyksen monipuolisen työkentän
ja erittäin ammattitaitoisesti johdetun
kolmannen sektorin toimijan. Hallitus
on erittäin asiantunteva ja motivoinut,
vaikka toimii talkoohengessä pro bono
-periaatteella.
- Kaupunkilähetyksellä on tärkeä rooli erityisesti vanhusväestön, kehitysvammaisten kaupunkilaisten ja mielenterveyskuntoutujien hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistamisessa. Nämä ryhmät
tarvitsevat Puolustajaa tulevaisuudessa, sillä he eivät juurikaan pidä itse ääntä itsestään.
Setlementtiaate rakentaa
yhteisöllisyyden siltoja
Valtakunnallisena luottamustehtävänä
Irene Roivaisella jatkuu edelleen toimiminen Suomen Setlementtiliiton puheenjohtajana, missä tehtävässä hän on
ollut vuodesta 2011.Yksi tunnetuimmista hänen edeltäjistään on presidentti Tarja Halonen, joka toimi liiton puheenjohtajana 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.
Irene Roivainen sanoo,että setlement-
Yhteiskuntatieteiden tohtori Irene Roivainen kuuluu Tampereen kaupunginhallitukseen, jonka toinen varapuheenjohtaja hän on.
tiaatteeseen kuuluu keskeisesti ajatus
sillan rakentamisesta eri tavoin ajattelevien ihmisryhmien välille.
- Setlementtiliitto perustettiin kansalaissodan vuosina, jolloin suomalainen
yhteiskunta oli jakautunut kahtia. Siltojen rakentaminen merkitsi tuossa yhteiskunnallisessa tilanteessa yhteyden
rakentamista näiden kuilujen yli, ennen
muuta työväestöön kristillis-sosiaalisen
työn kautta.
Hän toteaa, että tuo sosiaalinen agenda vaikutti vuosikymmenet liikkeen toi-
minnassa pohjoisen tukkikämpiltä Tampereella toimivan setlementti Ahjolan
kerhotyöhön.
- Viime vuosikymmenet ovat tuoneet
setlementtityöhön monikulttuurisen
yhteiskunnan haasteet ja samalla rikkauden.Tällä hetkellä ajankohtainen kuntarakenneuudistus haastaa setlementtityön paikallisyhteisöjen kehittämiseen:
Uusi Paikallisuus -hanke Tampereen Hervannassa, Vaasan Palosaarella ja Kemijärvellä on perustettu kehittämään tuota paikallisyhteisöllisyyttä.
PUOLUSTAJA
5
Teksti: Sointu Jokipii • Kuvat: Petri Vilkko
Koskikotikeskus 52 vanhuksen koti
Lämminhenkistä ja turvallista asumista kaupungin sydämessä
Tampereen Kaupunkilähetyksen Koskikotikeskuksessa jokainen tekee asioita oman kykynsä mukaan, on sitten kyse
tuolijumpasta tai erilaisiin arjen askareisiin osallistumisesta. Arvostus, hyväksyminen ja
toisen ihmisen kuunteleminen
ovat avainsanoja talossa, jonka
asukkaista suurin osa on muistisairaita.
- Muistisairaan älyssä ei ole mitään vikaa,
hän ei vain muista, korostavat fysioterapeutti Ulla Uurasjärvi-Nurmikolu ja
TunteVa-ryhmäkoti Rauhalan vastaava
sairaanhoitaja Elina Häivälä.
Koskikotikeskuksessa asuu kaikkiaan
52 vanhusta. Heistä kuudentoista asukkaan koti on Rauhalassa, joka toimii talon 6. ja 7. kerroksessa. Talossa puhaltavat parhaillaan muutosten tuulet, sillä rakennusmiehet ovat valloittaneet tontin.
Kunhan laajennustöiden aiheuttamasta poikkeustilasta päästään, luvassa on lähes tuplasti enemmän asukaspaikkoja.Laajennuksen jälkeen jokainen
kerros muodostaa oman ryhmäkotinsa, mikä helpottaa toimintaa. Asukkaiden omien huoneiden lisäksi saadaan
enemmän oleskelutilaa yhteiseen ajanviettoon.
Keskeinen sijainti Kyttälässä on tärkeää varsinkin omaisille, joiden on helppo tulla vierailemaan läheistensä luona.
Asukkaat voivat piipahtaa lähistön kaupoissa ja kahviloissa omaisten tai vapaaehtoisten kanssa. Suosittuja pistäytymispaikkoja ovat myös Koskenranta
sekä Tuomiokirkko puistoineen. Oma
piha-aluekin onneksi säilyy myös laajennuksen jälkeen ulkoilua ja lauluhetkiä varten.
Uurasjärvi-Nurmikolu ja Häivälä iloitsevat siitä, että monella vanhuksella on
oma vapaaehtoinen, joka käy viikoittain
ulkoilemassa heidän kanssaan.
- Niille, jotka tahtovat ulkoilla, on se
mahdollisuus luotava, naiset sanovat jämäkästi.
6
PUOLUSTAJA
Lounasaika Koskikotikeskuksessa. Monipuolista ruoka-annosta on tuomassa
pöytään lähihoitaja Hannele Niiranen.
Maitoa kaatamassa laseihin lähihoitajaopiskelija Sanna Yli-Hukkala.
Leena Welling iloitsee siitä, että hänen
äitinsä sai hoitopaikan Koskikotikeskuksesta.
tavat huudahtaa, että kyllähän me nyt
sinun kanssasi lähdetään. Pitää itsekin
olla innostunut, että saa heidät mukaan.
hitellen ilmaantuneita muistisairauden
oireita. Hän ei heti ottanut vakavasti äidin hupsuiksi muuttuneita puheita. Vähitellen oli kuitenkin uskottava, ettei äidistä ollut enää asumaan yksin, vaikka tytär viettikin hänen luonaan monta
tuntia päivässä.
Onneksi Raili Aholalle järjestyi puolitoista vuotta sitten paikka Rauhalasta.
- Täällä äidillä ei ole mitään hätää, Leena Welling kiittelee. Alkuaikoina he ulkoilivat paljon lähistöllä, mutta nyt äidin
kunto on heikentynyt niin paljon, ettei se
enää ole mahdollista.
Uurasjärvi-Nurmikolu ja Elina Häivälä
ovat opiskelleet TuntaVa-kouluttajiksi,
ja opastavat muuta henkilökuntaa sen
saloihin.
TunteVassa muistisairasta arvostetaan
ja kuunnellaan. Omaksutun itsemääräämisperiaatteen mukaisesti asukas saa
päättää itseään koskevista asioista oman
ja yhteisön turvallisuuden rajoissa.
- Jos muistisairas seisoo takki päällä ja
sanoo lähtevänsä kotiin, hänelle on turha selittää, ettei entistä kotia enää ole,
Ulla Uurasjärvi-Nurmikolu kertoo esimerkkinä.
- Sen sijaan otetaan kiinni hänen koti-ikävän tunteestaan. Ehdotetaan, että
istutaanko hetkeksi ja muistellaan sitä
kotia. Millainen se oli, keitä kaikkia siellä asui...
Näin muistisairasta ei nolata, vaan hän
tulee kuulluksi ja häntä arvostetaan hänen omassa todellisuudessaan.
- Sanat ”ei” ja ”miksi” saa muistisairaan
kohdalla kokonaan unohtaa, Uurasjärvi-Nurmikolu neuvoo.
Erikoislääkintävoimistelija Ulla Uurasjärvi-Nurmikoulu (vasemmalla) ja vastaava
sairaanhoitaja Elina Häivälä toimivat työnsä ohessa TunteVa-kouluttajina.
Työ palkitsevaa
Asukkaat voivat kalustaa huoneensa
omilla tavaroillaan. Sänky on talon puolesta, mutta oma tuttu lipasto tai ryijy
seinällä tuovat mieleen rakkaita muistoja. Kodinomaisuuteen kuuluu myös se,
että asukkaat auttavat voimavarojensa
mukaan yhteisissä asioissa, vaikkapa
pöydän kattamisessa, lattian lakaisemisessa tai ruoan jakamisessa.
Ulla Uurasjärvi-Nurmikolu naurahtaa,
että joskus pitää käyttää pientä luovuutta, jos aikoo saada houkuteltua vanhukset esimerkiksi kuntosalille. Musiikki on
hyvä houkutin, ja tutut sävelet nuoruudesta saavat jalan naputtamaan tahtia.
Musiikki on myös hyvää aivojumppaa.
Kesäillan valssi tai Säkkijärven polkka
ovat listaykkösiä, ja Olavi Virta tuo monelle mieleen nuoruusmuistot.Jos ei itse
jaksa tehdä liikkeitä,jo mukana oleminen
on tärkeää osallistumista.
Uurasjärvi-Nurmikolu ja Häivälä pitävät työtään vanhusten parissa palkitsevana.
- Tässä saa olla lähellä asukasta, osa hänen hoitopolkuaan. Hoitosuhteet ovat
usein pitkiä, ja sekä asukkaan elämänkaari että hänen omaisensa tulevat tutuiksi, Häivälä kuvailee. Muistisairaan
kohtaamisessa hoitajan tulee olla aidosti läsnä. Muistisairas antaa usein välitöntä palautetta heti esimerkiksi kun kokee nauttivansa asioista. Myös kollegojen tuki auttaa jaksamaan työssä.
Työssä jaksamista palvelevat myös
Rauhalan yhteisöllisyyden ja yhteisöhoidon periaatteet, jotka Rauhalan hoitajat
ovat TunteVa-ryhmänohjaajakoulutuksessa yhdessä luoneet.
Vaikka useimmat eivät tunnista hoitajia nimeltä, Elina Häivälä uskoo jonkinlaiseen tunnemuistiin, tuttuuteen.
- Jos tulee vieras hoitaja, vanhukset
käyttäytyvät eri tavalla.
- Jollain tasolla he kyllä tuntevat, Ulla
Uurasjärvi-Nurmikolukin uskoo.
- Joskus vanhuksilla saattaa olla huono päivä eikä tuolijumppa innosta. Kun
menen itse pyytämään heitä, he saat-
Omaiset mukana arjessa
Rauhalassa laaditaan palvelu- ja hoitosuunnitelma yhdessä asukkaan ja
omaisten kanssa. Omaisten toivotaan
osallistuvan asukkaiden arkeen Lisäksi
kodin yhteisöllisyyttä on pyritty korostamaan erityisillä omaisten illoilla. Niiden aiheena on saattanut olla vaikkapa
omahoitajuus.
- Usein iltojen aihe kehitellään jostain
omaisten kanssa esiin tulleesta asiasta,
Elina Häivälä selventää.
Vanhusten läheiset ovat tuttu näky
Koskikotikeskuksessa. Yksi heistä on
82-vuotiasta äitiään Raili Aholaa katsomaan tullut Leena Welling. Ryhmäkotiin siirtyminen tuli ajankohtaiseksi, kun
Ahola ei enää pärjännyt yksin kotona
- Hellanlevyjen unohtamista päälle ja
avainten katoamista,Welling selittää vä-
TunteVa®-toimintamalli
koko taloon
Ryhmäkoti Rauhala on ns. TunteVa -ryhmäkoti, jossa Kaupunkilähetyksen lanseeraama toimintamalli on osa arkea.
Tarkoitus on laajentaa dementoituvan
ihmisen kohtaamista ohjaava menetelmä koko Koskikotikeskukseen. Ulla
PUOLUSTAJA
7
Teksti ja kuva: Petri Vilkko
Likioma-projekti
käynnistyi
Härmälässä
Yhteisökehittäjä Riitta Birck:
Yhteisöllisyyden lisääntyminen
tekee työpaikasta mukavamman
Yhteisöllisyys on pitkään ollut
organisaatioiden kehittäjänä
Humap Oy:ssä toimivan Riitta Birckin henkilökohtaisena
kiinnostuksen kohteena. Hän
kertoo pohtineensa monesta
näkökulmasta sitä, millaiset
toimet edesauttavat halutunlaisen yhteisöllisen tunteen
muodostumista erilaisten ryhmien sisälle.
R
iitta Birckin mukaan yhteisöllisyydestä puhutaan sellaisena tilana, jossa tietty ihminen
kokee kuuluvansa tiettyyn
yhteisöön. Ja jotta hän voisi kokea
kuuluvansa siihen yhteisöön, hänellä
täytyy olla kontakti jokaiseen, joka on
siinä yhteisössä.
- Nykyään yhteisöllisyydestä puhutaan nimenomaan tällä vuorovaikutustasolla, Riitta Birck muistuttaa.
Yhteisöllisyys siis syntyy hänen mukaansa tällaisten kahdenkeskisten suhteiden verkostosta, jossa ihmiset jakavat
jotakin henkilökohtaista toistensa kanssa. Keskustelun aiheet voivat olla vaikka
yhteisiä näkemyksiä työstä tai omia ajatuksia tai tarinoita liittyen työhön.
- Sen ei tarvitse olla mitään sen syvällisempää, mutta siis jotakin henkilökohtaisesti koettua. Ja mitä enemmän ihmiset jakavat siinä yhteisössä asioita eri ihmisten kanssa, sitä enemmän se tuottaa
yhteisöllisyyttä.
Yhteisöllisyys lisää
työhyvinvointia
Ryhmäyttämisessä ryhmän jäsenet saatetaan esimiehen tai ulkopuolisen yhteisökehittäjän toimesta organisoidusti
8
PUOLUSTAJA
henkilökohtaiseen vuorovaikutustilanteeseen kaikkien ryhmässä olevien
kanssa.
Riitta Birck sanoo huomanneensa
sen, että mikäli uutta aloittavaa ryhmää
ei heti aluksi ryhmäytetä, ryhmä alkaa
muodostua itse. Tällöin syntyy epävirallisia organisaatioita, kuppikuntia ja alaryhmiä, jotka muodostuvat eräänlaisen
keskinäisen vetovoiman mukaan.
Hänen mukaansa tällöin on vaarana,
että osa jäsenistä voi jäädä ryhmien ulkopuolelle.Epäviralliset organisaatiot eivät myöskään useinkaan automaattisesti toimi yhteisön edun ja tavoitteiden
mukaisesti.
- Jos halutaan luoda yhteisöllisyyttä,
pitää aikaansaada sellaisia tilaisuuksia,
joissa erilaiset ihmiset puhuvat keskenään ja löytävät sen avulla yhteisen tavan olla vuorovaikutuksessa.
Riitta Birckin mukaan yhteisöllisyyskokemuksilla on merkittävä työhyvinvointia lisäävä vaikutus.
Hän kertoo, että positiivisen yhteisöllisyyskokemuksen syntymiseen organisaatioissa voidaan vaikuttaa ainakin kahdella eri tavalla:
- Ensinnäkin niin, että esimies esimerkiksi palavereissa laittaa ihmisiä välillä keskustelemaan keskenään jostakin
asiasta, ja pikku hiljaa pyytää ihmisiä liittymään vuorovaikutukseen aina uusien
ihmisten kanssa, varsinkin sellaisten joiden kanssa he eivät kovinkaan paljon
muuten ole tekemisissä.
Näin toimien esimies luo positiivisia
tilaisuuksia, joissa ihmiset voivat puhua
keskenään ja samalla jakaa jotakin omasta työmaailmastaan toisten kanssa.
- Toiseksi jokainen työntekijä voi ajatella omalla kohdallaan sitä, että miten
juuri hän voisi lisätä kyseisen työyhteisön yhteisöllisyyttä esimerkiksi olemassa tietoisesti kontaktissa eri ihmisten
kanssa ja tietoisesti kuuntelemalla muiden tarinoita.
- Kun ihmiset kokevat yhteisöllisyyttä, siihen liittyy myös ryhmään kuuluvien kokemus siitä että he ovat tärkeitä
ja pystyvät vaikuttamaan asioihin.
Myötätunto toisia
kohtaan tärkeää
Riitta Birck neuvoo aktiivisesti kyselemään työtovereilta "mitä sinulle kuuluu"
tai " mikä sinulle on viime aikoina ollut
tärkeää". Hyvä neuvo on myös pyytää
työtoveria kertomaan jonkin tarinan
omasta työstään.
- Kyseiset tarinat luovat koko ajan sitä
todellisuutta,missä me olemme.Siksi sellaisia tarinoita, jotka vahvistavat kyseistä yhteisöä, kannattaa kertoa yhteisössä
työskenteleville.
- Mitä enemmän ryhmässä saadaan
luotua henkilökohtaisia kontakteja toisiin, sitä suuremmaksi yhteisöllisyyden
verkko kasvaa.
Riitta Birck sanoo, että tarinoiden ja
henkilökohtaisten kontaktien avulla ihmisillä kehittyy myötätuntoa toisia kohtaan.
- Niin kauan kuin myötätunto toista ihmistä kohtaan puuttuu, hänet on helppo sulkea ryhmän ulkopuolelle. Mutta
sitten, kun myötätuntoa toista kohtaan
syntyy, häntä ei jätetä ryhmän ulkopuolelle.
Riitta Birckin mukaan ihmisten perimmäinen asenne vaikuttaa siihen, mitä kukin ihminen ajattelee toisista ihmisistä.
- Se vaikuttaa myös siihen miten ihminen suhtautuu työkavereihinsa ja miten
hän suhtautuu mahdollisiin asiakkaisiinsa. Samoin on oleellista se, miten asennetta vaalitaan siten, että se säilyy positiivisena ja myötätuntoisena.
- Erityisen tärkeää se on sellaisessa
työssä, jota tehdään auttamista tarvitsevien ihmisten parissa, Riitta Birck muistuttaa.
Riitta Birck on toteuttanut yhteisövalmennusta myös Tampereen Kaupunkilähetyksen Rongankodin kanssa.
- Yhteisöllisyys voi olla myös sellaista,
että yhteisöllisyys ei katso sitä, että onko
kyseessä toinen työntekijä vai asiakas.
On tärkeää, että kaikkia kuunnellaan ja
kaikkia arvostetaan tasapuolisesti.
Riitta Birck toteaa, että yhteisöllisyyden lisääntymisen myötä työpaikasta
tulee mukavampi paikka olla.
- Jos ihmiset viihtyvät töissään ja tykkäävät siitä yhteisöstä, niin totta kai se
kohottaa myös yhteisössä tehtävän työn
tasoa.
- Tärkeää on myös tietynlainen keveys
työyhteisössä. Se että mukana olisi myös
hyvää huumoria ja naurua. Uskon että
kaikki, asiakkaina olevia vanhuksia myöten, pitävät kovasti huumorista.
YHTEISÖLLISYYS
NÄKYY
• Tavassa kohdata
toinen ihminen
•Vieraanvaraisuudessa
•Puhekulttuurissa
•Ilohakuisuudessa,
huumorissa
• Positiivisessa palautteessa
• Uusi tuttavuus otetaan heti yhdenvertaisena joukkoon
Tampereen Kaupunkilähetyksen Petäjäkotikeskuksen ja Tampereen Vanhuspalveluyhdistyksen Kuuselan Seniorikeskuksen yhteishankkeena on käynnistynyt Likima-projekti (2013-2016),
joka on osa valtakunnallista Vanhustyön
keskusliiton koordinoimaa ja raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa ja
käynnistämää Eloisa ikä avustusohjelmaa, jossa yhteisöllisyys ja osallisuus
ovat ydinasioita. Tämä avustusohjelma
pyrkii luomaan edellytyksiä ikäihmisten
hyvälle arjelle herättämällä heissä omatoimisuutta ja avaamalla heille mahdollisuuksia osallistumiseen. Likioma-projektin yhteistyökumppaneita ovat mm.
TampereSenior-hanke, Ikäkaste II:n
Tampereen Pekka -osahanke, Tampereen kaupunki ja TAMK. Tavoitteena on
luoda projektin edetessä toiminnan tasolla kumppanuuksia mahdollisimman
laajasti ikäihmisten tarpeiden ja toiveiden mukaan.
Likioma-projektin toiminta kohdentuu Härmälän kaupunginosaan, jonne
tavoitteena on kehittää osallistava yhteisömalli ikäihmisten kotona asumisen
tueksi.Tämä tapahtuu yhteistyössä muiden alueen toimijoiden kanssa, hyödyntäen jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä, kehittämällä uusia ja juurruttamalla
monipuolisesti erilaisia toimintatapoja.
Toiminta on ennaltaehkäisevää ja sitä
toteutetaan ikäihmisten arjessa niissä
paikoissa, jotka ovat heitä lähellä. Tavoitteena on, että ikäihmisten turvattomuus
ja yksinäisyys vähenee. Tärkeää on kunkin omien voimavarojen tunnistaminen
ja hyödyntäminen sekä osallisuuden lisääntyminen.
Nyt projektille haetaan tiloja Härmälästä, samalla luodaan verkostoja eri toimijoiden kanssa ja lähitulevaisuudessa
aloitetaan ikäihmisten tarpeiden ja toiveiden kartoitus.
Likioma-projektilla on nyt kaksi työntekijää; projektipäällikkö Arja Anttila ja
projektityöntekijä Maarit Kurunmäki.
Syksyllä palkataan toinen projektityöntekijä, jonka tehtävä painottuu geroteknologian hyödyntämiseen ikäihmisten
arjessa.
PUOLUSTAJA
9
Teksti ja kuvat: Petri Vilkko
Alkuperäiset perinteet kunniassa
Sirpa Kärki ohjaajana 28 vuotta
Yhteisöllisyys on läsnä
Rongankodin arjessa
Kaikki kuin yhtä suurta perhettä
Sirpa Kärki on jo 28 vuoden ajan viihtynyt ohjaajan työssään Tampereen Kaupunkilähetyksen
ylläpitämässä Rongankodin perusasuntolassa. Paikan kodinomaisuus sekä hyvä yhteishenki
asukkaiden ja henkilökunnan kesken ovat alusta lähtien olleet perusta työssä viihtymiselle.
T
Rongankoti on Tampereen Kaupunkilähetyksen ylläpitämä,
kehitysvammahuollon palveluja tuottava toimintayksikkö.
Vuonna 1970 aloitettu Rongankodin asuntolatoiminta on yksi
avohuollon edelläkävijöistä Suomessa, ja sittemmin toiminta
on laajentunut nykyisiin mittoihinsa.
R
ongankodin johtajana toimiva Minna Toivola sanoo,
että toimintaperusta luotiin
aikanaan yhteisölliselle pohjalle ja se on arvo, jota tulee edelleen
vaalia.
- Toteutuessaan yhteisöllisyys näkyy
toisten ihmisten ja erilaisuuden arvostamisena sekä tasa-arvoisuutena, joka
omalta osaltaan lisää työn mielekkyyttä ja heijastuu myös työhyvinvointiin.
Minna Toivolan mukaan yhteisöllisyys
antaa ihmisille mahdollisuuden kuulua
johonkin sekä päästä vaikuttamaan yhteisöön liittyviin asioihin.
- Yhteisöllisyyden tärkeänä osana näen
vuorovaikutuksen eli sen miten puhumme toisillemme ja miten kuuntelemme
toinen toistamme. Yhteisöllisyys merkitsee pitkälti samoja asioita niin asukkaillemme kuin henkilökunnallekin; se luo
turvallisuutta olla oma itsensä.
Keskustellaan ja
kehitetään yhdessä
Minna Toivola sanoo arvostavansa korkealle Rongankodin henkilöstön ammattitaitoa ja monipuolista osaamista.
- Meillä keskustellaan asioista paljon
ja kehitämme yhdessä hyviä käytäntötapoja työhömme, mikä edesauttaa kaikkien sitoutumista niihin. Meillä vallitsee
suuri luottamus toisiamme kohtaan.
Rongankodissa on Minna Toivolan
mukaan kaksi erilaista tasoa toteuttaa
yhteisöllisyyttä.
- On se taso, johon kaikki sitoudumme ja mitä toimintatapoja arjessa nou-
10
PUOLUSTAJA
Rongankodin johtaja Minna Toivola
datamme. Sitten on toinen taso, joka
perustuu puhtaasti vapaaehtoisuuteen,
johon kuuluu muun muassa. Perheenjäsenten mukana olo.
Koska Rongankodin palveluiden piirissä on myös asiakkaita, joilla lähi-ihmisiä ei enää juurikaan ole, henkilökunnan
perheenjäsenillä on oma tärkeä merkityksensä osana yhteisöä.
- Monien asukkaidemme kiinnostus
on kohdistunut tiiviisti henkilökunnan
kotitilanteisiin ja he ovat aidon kiinnostuneita kodin kuulumisista. Aitoa iloa
tuovat niin henkilökunnan lasten tai
muiden lähi-ihmisten vierailut yksiköissämme.
Henkilökunnan perheenjäsenet ovat
lämpimästi tervetulleita vierailemaan
yksiköissä, mutta ketään ei kuitenkaan
velvoiteta siihen.
Kristillinen arvopohja
perustana
Monipuolisesti myös ruohonjuuritason
kehitysvammatyöhön perehtynyt Minna Toivola on neljän vuoden ajan jatkanut eläkkeelle siirtyneen tamperelaisen
kehitysvammatyön uranuurtajan Mirja
Nymanin työtä Rongankodin johtajana.
Myös nuoren polven johtajan missiona
on se, että Rongankoti on jatkossakin
ainutlaatuinen kehitysvammaisten palveluiden tuottaja, johon sekä asukkaat
että henkilöstö haluavat tulla ja jossa
haluavat pysyä.
- Vaikka monet ulkoiset tekijät muovaavat toimintaympäristöämme ja
muokkaavat meitä tietyn aikakauden
ärkeimmiksi työyhteisönsä
vahvuuksiksi Sirpa Kärki nimeää kannustavan ilmapiirin,
tasa-arvoisuuden ja Kaupunkilähetyksen kristillisen arvopohjan,
joka perustuu jokaisen ihmisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen.
- Joka päivä puolustamme täällä inhimillisyyttä ja yhdenvertaisuutta. Autamme ja tuemme ihmisiä eri elämäntilanteissa ja –vaiheissa. Niillä on minulle
suurin merkitys.
Asukkaiden ja ohjaajien yhteiset ruokailut tapahtuvat leppoisissa tunnelmissa.
Kultainen sääntö
ohjenuorana
Vastaava ohjaaja Satu Sulkava kertoo,
että perusasuntola tarjoaa ohjattua asumista kehitysvammaisille aikuisille.
toimijoiksi, vanhoissa käytännöissämme
on paljon sellaisia hyviä perinteitä, ainutlaatuisia piirteitä, jotka on hyvä säilyttää.
- Toivon, että myös tulevaisuudessa
Rongankoti on yhteisö, jossa voi olonsa
tuntea turvalliseksi ja arvostetuksi. Kaupunkilähetyksen kristillinen arvopohja
on myös jatkossa työmme perusta, joka
määrittelee sitä, kuinka arvostamme elämää ja kuinka kohtaamme ihmisen, Minna Toivola sanoo.
Lupsakan karjalaismurteen puheessaan
säilyttänyt hoitotyön ammattilainen kertoo, että työssä saa käyttää paljon omaa
luovuuttaan.
- Olen esimerkiksi ollut mukana järjestämässä paljon erilaisia retkiä ja matkoja, joihin perheetkin ovat saaneet osallistua. Ne ovat lujittaneet yhteishenkeämme, samoin yhteiset joulunvietot
vuosien varrella.
Sirpa Kärki sanoo tuntevansa, että
yhteiset kokemukset ovat muovanneet
asukkaista ja henkilökunnasta eräänlaisen suurperheen.
- Vieläkin asukkaat tuon tuostakin kyselevät, mitä minun nyt jo aikuisiksi varttuneille lapsilleni kuuluu.
Kuitenkin työvuoroon tullessaan hän
sanoo pitävänsä mielessään sen tosiseikan, että hän tulee töihin toisen kotiin.
- Silloin on tärkeää ottaa huomioon
se, miten tulen ovesta sisään ja millä äänensävyllä puhun ja tervehdin asukkaita. Eli on tärkeää ottaa kaikki huomioon
yksilöllisesti.
- Miten toivoisin itselleni tehtävän,niin
minä koetan tehdä samalla tavalla toiselle, Sirpa Kärki viittaa Raamatun Kultaiseen sääntöön.
Pitkäaikaisimmat Rongankodin perusasuntolan asukkaat olivat talossa jo silloin, kun hän aloitti työnsä siellä. Pitkään
Sirpa Kärki viihtyy työyhteisössään
Rongankodin perusasuntolassa.
jatkunutta yhteistä taivaltaan asukkaiden kanssa hän kuvaa suhteeksi, jota ilmentää molemminpuolinen luottamus.
- Toisaalta voin aika napakasti sanoa
heille, jos on jotain sanomista, kyllä he
kuuntelevat sitten. Tosin uusia työntekijöitä he tahtovat välillä vähän pompottaa, hän naurahtaa.
Aikaa jokaiselle
asukkaalle
Sirpa Kärki sanoo pitävänsä erittäin
myönteisenä asiana sitä, että työntekijät
jaksavat tukea toisiaan. Esimiehiä myöten kaikki myös tekevät kaikkea.
Henkilökunnan viikkopalaverien ohella asukkaiden ja työntekijöiden kesken
järjestetään kerran kuukaudessa asukaspalaveri. Siinä käsitellään asukkaita
koskevia asioita, yhteisöllisyyttä ja yhteishengen rakentamista ja lisäämistä,
toisten huomioon ottamista ja toisten
kunnioittamista.
- Lisäksi meillä on omaohjauspäiviä.
Kullekin hoitajalle on nimetty 4-5 asukasta, joiden kanssa tehdään jotakin
yksilöllisempää, esimerkiksi mennään
vaikka kahville Sokokselle, kaupungille
shoppailemaan, lähimetsään sieni- tai
marjareissulle tai vaikkapa järven jäälle pilkille.
- On tärkeää, että annetaan aikaa myös
sille yhdelle, Sirpa Kärki muistuttaa.
Sirpa Kärjen mukaan monet asukkaat
pitävät hyvinkin intensiivisesti yhteyttä
omaisiinsa.
- Yhteydenpitoa omaisiin pidän itse
erittäin tärkeänä myös henkilökunnan
puolelta. Kun tutustuu omaisiin ja saa aikaan luottamuksellisen suhteen heidän
kanssaan, heiltä voit sitten kysyä neuvoja erilaisten tilanteiden varalta.
- Omaisten iltoja meillä on kerran vuodessa, ne ovat mielestäni hirmuisen tärkeitä. Omaisille on tehty myös kirjallisia kyselyitä, joissa nämä saavat kertoa,
ovatko he tyytyväisiä omaisensa asumiseen täällä.
Sirpa Kärki sanoo iloitsevansa siitä,että
palautteet omaisten suunnalta ovat olleet kiittäviä.
- He arvostavat sitä, että heidän läheisestään pidetään täällä hyvää huolta niin
monin eri tavoin.
PUOLUSTAJA
11
Teksti: Sointu Jokipii • Kuvat: Petri Vilkko
Leppoisaa vanhuutta
Petäjäkotikeskuksessa
Kun ajaa omakotialueen läpi Petäjäkotikeskuksen pihaan,
tuntee olevansa melkein kuin Herran kukkarossa. Härmälässä
elämän ehtoopuoli on mahdollista viettää rauhallisessa ympäristössä ja kodinomaisissa tiloissa.
Käpylän hemmotteluhetkessä Iida Katajamäki lakkaa Kerttu Mäkipään kynsiä ja
Minna Kuhanen stailaa Irma Korhosen hiuksia. Marja Vuohijoki kuuntelee, mitä
Arvo Oikkosella on asiaa.
T
ampereen Kaupunkilähetyksen Petäjäkotikeskuksen kolmannesta kerroksesta löytyy
muistisairaiden ryhmäkoti Käpylä. Osaston asukkailla on ollut saunapäivä, ja sen kunniaksi iltapäivällä
vietetään kaunistautumishetkeä.
Lähihoitajat Iida Katajamäki ja Minna
Kuhanen rullaavat papiljotteja naisten
hiuksiin ja lakkaavat heidän kynsiään.
Nainen on nainen aina vaan, sanotaan
laulussakin, eikä hiusten sovi hapsottaa, vaikka ikä alkaisikin kahdeksikolla.
Ryhmän ainoa mies, kohta 90-vuotias Arvo Oikkonen seuraa tilannetta hymyssä suin, ja vakuuttaa, ettei naisvaltaisessa yhteisössä ole ollenkaan hassumpi elää. Tilanne on samantapainen
muillakin osastoilla, sillä vankka enemmistö vanhuksista on naisia.
Käpylän 17 hengen porukasta osa on
lepäämässä omissa huoneissaan, ja levolle moni parempikuntoisistakin suunnistaa hemmotteluhetken jälkeen.Käpylässä ei ole kiirettä mihinkään, vaan elämää eletään vanhusten ehdoilla.
- Asukkaiden vireyden mukaan tehdään iltapäivisin jotain yhdessä, mutta
joskus vain lepäillään, kuvailee vastaava
sairaanhoitaja, lähiesimies Marja Vuohijoki Käpylän päivätoimia.
Ryhmäkoti alkaa heräillä seitsemän
jälkeen, aamupalaa tarjoillaan, kun ensimmäinen asiakas sitä haluaa.
- Mutta niin pitkään saa nukkua kuin
nukuttaa,pakko ei ole nousta,Marja Vuohijoki korostaa.
Lounas tarjotaan puoliltapäivin, päivällinen ja päiväkahvit iltapäiväneljältä, illalla on vielä iltapala. Päiviin tuovat
12
PUOLUSTAJA
- Tilanteen mukaan katsotaan, mitä
tehdään, Marja Vuohijoki selittää.
Vapaaehtoisia
tarvittaisiin
ulkoilukavereiksi
Petäjäkotikeskukseen otettaisiin
mieluusti enemmänkin
vapaaehtoistyöntekijöitä. Mitään
erityistaitoja ei vaadita, sillä vanhuksia
virkistää jo se, että joku lukee heille
tai vaikkapa soittaa jotain soitinta.
Vapaaehtoisia tarvittaisiin myös
viemään vanhuksia ulos. Vieressä
olisi loistavat ulkoilumaastot, mutta
hoitajien aika menee muun arjen
pyörittämiseen.
Marja Vuohijoki on hoitanut vanhuksia
yli neljännesvuosisadan ajan.
rytmiä myös luovantoiminnanohjaajan
ja fysioterapeutin vetämät erilaiset toiminnat, sekä TunteVa-ryhmät.
Jos on virkeä päivä, asukkaat saattavat taitella siivousliinoja, käydä hakemassa hoitajien kanssa ruokakärryjä tai
kattaa pöytää. Lauluryhmäkin kokoontuu, ja vapaaehtoistyöntekijä käy lukemassa lehtiä.
Marja Vuohijoki on hoitanut vanhuksia vuodesta 1986 lähtien,ja nähnyt työssään sen, miten ympärivuorokautiseen
hoitoon tulevat vanhukset ovat aina vain
huonokuntoisempia. Hän kertoo, että alkuvuosina riitti, kun viikonloppuisin oli
yksi hoitaja herättelemässä, jakamassa
lääkkeet ja katsomassa perään.
- Kaikki kävelivät silloin omin jaloin, nyt
suuri osa asukkaista kulkee pyörätuolin
tai rollaattorin kanssa.
Huonokuntoisuus on lisännyt myös
vaihtuvuutta. Ennen ei ollut harvinaista viettää vanhainkodissa jopa yli kymmenen vuotta. Nyt moni ehtii olla siellä
vain vuoden tai kaksi.
- Lippu on täällä puolitangossa melko usein, Marja Vuohijoki huokaa. Saattohoito onkin olennainen osa Petäjäko-
tikeskuksen arkea, se toteutetaan yhdessä lääkärin ja omaisten kanssa.
- Kipua meillä ei tarvitse kärsiä, Marja Vuohijoki vakuuttaa. Vaikka kuolema
on läsnä koko ajan, jokainen kuolemantapaus pysäyttää.
- Laitamme vainajan kauniisti, ja omalla osastolla pidetään yhteinen muistotilaisuus. On aina yhtä pysähdyttävää tajuta, miten yhden ihmisen ehkä pitkäkin
elämä on nyt päättänyt. Kun katsoo vainajan ristiin aseteltuja käsiä, ei voi olla
ajattelematta, miten paljon niillä käsillä on tehty työtä, Vuohijoki sanoo hiljaa.
Uusi
Tunteva®
-opaskirja
muistisairasta
hoitaville
”Vihdoinkin turvassa”
Käpylän tuorein asukas, Liisa Leppänen,
on tyytyväinen uuteen kotiinsa.
- Hoitajat ovat mukavia, ja olen saanut
uusia kavereita. Olen sopeutuvainen ihminen ja yleensä viihdyn siellä, missä
olen. Tässä iässä pitää olla kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saa elää suhteellisen terveenä, eikä omaa ikäänsä kannata surra, Leppänen sanoo.
Niin kuin nykyään usein tapahtuu,
häntäkin ehdittiin siirtää paikasta toiseen sen jälkeen, kun hän ei enää selviytynyt yksin kotona.
Petäjäkotikeskukseen Liisa Leppänen
asettui mieluusti, ja myös vierailulla pyrähtänyt tytär Marita Leppänen iloitsee
siitä, että äidin hoito on vihdoinkin järjestyksessä.
- Huolehdimme puolitoista vuotta sisarusteni kanssa äidin ilta- ja viikonloppuhoidosta, päivisin hänen luonaan kävi
pikaisesti kotiavustaja. Äidistä huolehtiminen kävi työn ohessa raskaaksi,ja koko
Hiljattain taloon muuttanut Liisa Leppänen nauttii Minna Kuhasen lämminhenkisestä hemmottelusta.
ajan oli huoli hänen pärjäämisestään.
Ensimmäisten viikkojen jälkeen Marita Leppäsellä on myönteinen kuva äitinsä nykyisestä asuinpaikasta.
- Petäjäkotikeskuksessa on positiivinen tunnelma, hoitajat ovat mukavia, ja
ihanan huoneenkin äiti sai.
Muut osaston asukkaat nyökyttelevät vieressä.
- Täällä on hyvä olla, Kyllikki Heikkilä
ja Anni Pietilä vakuuttavat.
Petäjäkotikeskuksen omistaa Tampereen Kaupunkilähetys ry.Asukasvalinnat
tapahtuvat Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen kautta.
Kirjaa voi tilata Tampereen
Kaupunkilähetyksestä
puh. 040 561 9470 tai
tunteva@tamperecitymission.fi
Kirjan hinta on 29 €
+ postitus- ja toimituskulut 5 €.
PUOLUSTAJA
13
Muista
adressilla
Koskikotikeskus laajenee!
T
ampereen Kaupunkilähetyksen perinteisellä toimipaikalla
vuodesta 1983 sijainnut Koskikotikeskus laajenee. Rakennustyöt alkoivat tammi-helmikuun
vaihteessa ja valmistuminen on kesän
2014 lopulla. Nykyisin Koskikotikeskus
toimii tehostetun palveluasumisen
yksikkönä, jossa on kaksi muistisairaiden ryhmäkotia ja yksi tehostetun
palveluasumisen koti. Asukaspaikkoja
on 52.
Laajennuksen jälkeen Koskikotikeskus on 8-kerroksinen rakennus, jossa ensimmäisessä kerroksessa on erilaisia yhteistiloja. Kerroksissa on yksi tehostetun
palveluasumisen koti, muistisairaitten
ryhmäkoteja,yksi iäkkäiden kehitysvammaisten ryhmäkoti sekä muutama tuki-
asunto.Kaikkiaan asukaspaikkoja laajennuksen jälkeen on 102.
Tampereen Kaupunkilähetys ry on
saanut Aralta (rahoittamis- ja kehittämiskeskus) kohteeseen investointiavustuksen ja korkotukilainan.
Hankkeen arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehtitoimisto Vihanto & Co Oy
Rakennuttaja:YH Kodit Oy, jossa hankkeen projektipäällikkönä toimii Juha
Lehtonen
Rakentaja: NCC Rakennus Oy, jossa
vastaavana mestarina toimii Marko Nikander
Lisätietoja hankkeesta antaa toiminnanjohtaja Maritta Grönroos
puh. (03) 3454 3110
Surun kohdatessa voit
muistaa läheisiä Tampereen
Kaupunkilähetys ry:n adressilla.
Adressin tuotto käytetään
yhdistyksen varainhankintaan.
Hinta: 12 €
+ toimituskulut 3 €
Vapaaehtoiset kahvittelivat kalaherkkujen parissa
T
ampereen Kaupunkilähetyksen vapaaehtoiset kokoontuvat syys- ja kevätkauden
aikana kerran kuukaudessa
yhteisten iltapäiväkahvien merkeissä. Kokoontumisten tarkoituksena on
tarjota vapaaehtoisille mahdollisuus
tavata kiireettömästi toisiaan ja keskustella samanhenkisessä porukassa
ajankohtaisista asioista.
Kahvihetkiä on järjestetty vuodesta
2007 alkaen. Aluksi aamukahveina ja
myöhemmin iltapäiväkahveina.
Iltapäivien ohjelmaan kuuluu yhden
vapaaehtoistyökollegan pitämä alustus
jostakin kiinnostavasta aiheesta. Aihe
on vapaa ja se voi olla mikä tahansa,
jonka vapaaehtoinen haluaa jakaa muiden kanssa.
Maaliskuussa järjestetyn iltapäiväkahvitilaisuuden aiheena oli. Pikkukalasta
pataan – Pekan tapaan.Tilaisuuden isäntänä toimi jo 8-vuotiaasta lähtien pilkkikalastusta harrastanut Pekka Leppänen,
joka oli tuonut mukanaan kollegoiden
herkuteltaviksi uskomattoman hyviltä
maistuvia ahvenpihvejä sekä aidon vastaleivotun kalakukon.
Nelisen vuotta erilaisissa Tampereen
Kaupunkilähetyksen vapaaehtoistehtävissä ahkeroinut Pekka Leppänen kertoili
kahvin ohessa värikkäitä tarinoitaan kalastusharrastuksensa parista ja paljasti
Kalakukko Pekan tapaan toi veden kielelle. Pekka Leppänen (edessä) haluaa
korostaa myös vaimonsa tärkeää roolia
kalaherkkujen teossa.
samalla läsnäolijoille ahvenpihviensä salaisen valmistusreseptin.Mukanaan tuomiensa ahvenien avulla hän myös näytti
havainnollisesti, miten kätevästi ahventen nylkeminen voikaan alan huippuosaajalta sujua.
Tilaukset puh. 0400 126 266
Jokainen meistä kaipaa ilonhetkiä ja
yksikin onnellinen päivä
kantaa pitkään.
Jokainen meistä kaipaa joskus
vierelleen ystävää ja tukijaa.
Me Tampereen Kaupunkilähetys ry:n
Puolustajat etsimme yksinäisiä ja
tukea tarvitsevia lähimmäisiä.
Puolustajat tarjoavat
lähimmäisenrakkautta, tukea ja
ilonhetkiä sitä tarvitseville.
Varainhankinnan tuotoilla
järjestämme onnenpäiviä
yksinäisille ikäihmisille ja
kehitysvammaisille.
Koskikotikeskuksen laajennusosa arkkitehdin näkemyksenä. Kuva Arkkitehtuuritoimisto Vihanto & Co.
Näin vapaaehtoistyön
viestikapula on kiertänyt:
Riitta Ollila Jukka Kaukola Pauli Välimäki
Eija Vartila Leena Sulonen Mika Niininen
Harri Airaksinen Timo Mäki-Ullakko
Jussi Tanhuanpää Teppo Tapani
Vapaaehtoinen Marita
Sillman seuraa silmä
tarkkana
Pekka Leppäsen näyttämää ahvenen
nylkemistekniikkaa.
Ahvenpihvit ja kalakukko Pekan ja
hänen kalaruokien laittoa harrastavan
vaimonsa tapaan. Pöydän takana oleva
Kaupunkilähetyksen vapaaehtoinen on
nimeltään Kirsti Mattila.
Pekan
ahvenpihvit
1 kg nyljettyjä ahvenia,
jotka jauhetaan myllyssä
100 g possun jauhelihaa
2 dl hedelmäpommi
jogurttia
1 dl päärynäjogurttia
1
iso sipuli pienittynä
1
kananmuna
merisuolaa,
sitruunapippuria, tilliä
Ainekset sekoitetaan ja
paistetaan pannulla voissa.
Tampereen Kaupunkilähetys ry
14
PUOLUSTAJA
PUOLUSTAJA
15
Lämmin KIITOS kaikille lahjoittajille!
Teksti: Tuula Pesonen • Kuva: Aija Korhonen
Teidän ansiostanne pystyimme
lahjoittamaan sadalle vähävaraiselle henkilölle tai perheelle jouluisen
tuotekassin. Laskimme, että Operaatio
Joulukassi tavoitti välillisesti noin 300
henkilöä, sillä osassa perheissä oli myös
puoliso ja osa perheistä oli puolestaan
suuria lapsiperheitä. Avunsaajat valittiin
yhdessä yhteistyökumppaneidemme
kanssa.
Kassit pakattiin yhdessä vapaaehtoistemme kanssa ja he osallistuivat myös
kassien kuljettamiseen juuri ennen joulua.
Useat kassien saajat olivat liikuttuneita saamastaan avusta ja palaute oli useassa paikassa mieleen jäävää. Monet ihmiset elävät hyvin niukasti eikä ylimääräistä rahaa ole. Saamamme palautteen
myötä voimme todeta, että teimme yhdessä tärkeää työtä ja apumme meni oikeisiin osoitteisiin. Tästä on hyvä jatkaa
jouluna 2013.
Ry h dy k e rta - ta i k u u k a u s i l a h j o i t ta j a k s i !
Varainhankinta mahdollistaa pienten
ja suurten Onnenpäivien järjestämisen
apua tarvitseville ja yksinäisille ihmisille.
Myös Sinä voit tukea toimintaamme.
Voit alkaa kuukausilahjoittajaksi, jolloin
valitsemasi summa veloitetaan tililtäsi
sovittuna eräpäivänä suoraveloitukseSaajan
tilinumero
Mottagarens
kontonummer
TSOP 573008-2437842
Nordea 114630-1113940
Sampo 833007-10245717
na. Suoraveloitussopimuksen voit tehdä
Tampereen Kaupunkilähetys ry:n Järjestötyön keskuksessa (Aleksanterinkatu 31
A 1, 33100 Tampere).
Voit myös tilata suoraveloitusvaltakirjan,
p. (03) 3454 3155 tai tulostaa sen netistä
www.puolustaja.fi
IBAN
TILISIIRTO GIRERING
Saaja
Mottagare
Tililtä nro
Från konto nr
Hanki hyvä mieli lahjoittamalla!
BIC
FI35 5730 0820 4378 42
FI39 1146 3001 1139 40
FI29 8330 0710 2457 17
OKOYFIHH
NDEAFIHH
DABAFIHH
Haluan lahjoittaa Onnenpäivä-keräykseen
☐ 100 euroa
☐ 50 euroa
☐ muun summan _______
Maksajan
nimi ja
osoite
Betalarens
namn och
adress
Allekirjoitus
Underskrift
Vaihtoehtoisesti voit tehdä kertalahjoituksen oheisella tilisiirrolla. Halutessasi
voit ohjata Onnenpäivä-toiminnan tukemiseen myös merkkipäiväsi huomionosoitukset.
Kiitos lahjoituksestasi!
Viitenro
Ref.nr
Eräpäivä
Förf.dag
Keräyslupa on voimassa koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta,
ajalla 12.1.2012 – 31.12.2013. Lupanumero: 2020/2011/3229
Euro
Maksu välitetään saajalle vain Suomessa Kotimaan
maksujenvälityksen yleisten ehtojen mukaisesti ja vain
maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella.
Betalningen förmedlas till mottagarens endast i Finland
enligt Allmänna villkor för inrikes betalningsförmedling
och endast till det kontonummer betalaren angivit.
PANKKI BANKEN