Lue Kesä-Vuolijoki verkossa

Transcription

Lue Kesä-Vuolijoki verkossa
24. vuosikerta
vuosikert
Torstaina heinäkuun
n 3. päivänä
Nro 26 – 2014
Wanhan ajan maatalousnäyttely
Riihipihan museoalueella Vuolijoella la–su 12.–13.7.2014 klo 10–17
Entiset työt – entiset ewäät:
Lapsille
polkuauto- ja juoksukisa,
Kurre Kainulainen,
musiikkileikkejä...
Voi navetasta
ruokapöytään
Näyttelyitä
TRAKTORIT
liikenteessä
n. klo 9.30
Arpajaiset,
set,
pääpalkintona
tona
pihatuulimylly!
myllly!
toa
s
i
e
v
n
u
h
r
Ka
entisöinti- ja ite-taidetta,
lehmä- ja käsityönäyttely
Kotieläinalueella
K
ti läi l
mm. pieniä karitsoja,
vasikoita, hevosia
ja kanoja
Savottakulmassa
Rieskan ja
juustoleivän
paistoa
Pystyaidan ja
pärekaton tekoa
• Lähiruoka-asiaa
• Vuokkiniemen esityksiä
• Keittiöstä hernekeittoa,
kahvia, lettuja, jäätelöä...
Tervetuloa!
sullinparkkuuta, kisailua,
nokipannukahvia
Pääsymaksu 10 euroa, lapset: 10–16-vuotiaat 5 euroa, alle 10-vuotiaat ja veteraanit vaimoineen ilmaiseksi!
KAHDEN PÄIVÄN PÄÄSYMAKSU 15 euroa, LAPSILTA 7,50 euroa.
Pitäjäjuhlan järjestävät Riihipiha museo-säätiö ja Vuolijoen maaseutuyhdistys. Lisätietoja: www.meidanvuolijoki.fi
Vuolijoen kesäteatterissa Pentinpurolla nähdään tänä kesänä
Tankki täyteen -huvitus. Tuttu
ohjaaja Anne Ballini on muokannut Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen käsikirjoituksesta
kesän komedian esityskuntoon.
Hylkylän sinisävyiset kulissit
korjaamorekvisiittoineen ovat
talkooväen pystyttämiä. Lavasteet on perinteiseen tapaan ideoinut Erkki Simula. Äänentoistosta vastaa Toivo Valtanen.
Suomalaisten sydämiin jo
1970-luvulla tiensä raivannut
kansankomedia jaksaa huvittaa tämänkin vuosikymmenen ihmisiä. Hiljaisen huoltoaseman elämä on inspiroinut
areenalle luontevia harrastajanäyttelijöitä konkareista kylän tyttöihin. Lauantain
harjoituksissa peruukkeja ja
krimpleenimekkoa sovitteli
mm. Oivi Juntunen, joka palaa
näyttämölle kymmenen vuoden
tauon jälkeen. Uusi kasvo Pentinpurolla on Toivo Leinonen,
Ennätyssuuressa näyttelijäjoukossa esiintyy tänä kesänä konkareiden lisäksi ilahduttavasti myös ”paluumuuttajia” ja nuoria ensikertalaisia. Hylkylän lavalla huumoritankkia täyttävät Eila Kopola, Jouni Haataja, Oivi Juntunen, Toivo Leinonen, Elli Pyrrö, Katariina Rajala, Saara Hurri, Tanja Kemppainen, Jenna
Karjalainen, Hanna Pyrrö, Hannu Nissinen, Heimo Suutari, Marika Leiviskä ja Eija Pyrrö.
Varjolan Topi, joka jo takahuoneessa eläytyi Reinikaisen elkeisiin. Elli Pyrröllä näytti olevan
rovastin rooliasu. Vileenin
pariskunnaksi voi kuvitella mainioiksi valinnoiksi Jouni Haatajan ja Eila Kopolan. Juhanan
roolissa näyttelee Hannu Nissinen. Heimo Suutarin oranssi
lurex-paita ja välkkyvät korut
kuuluvat Hessulle. Hanna Pyrrö
näyttelee Ulla Korpelan roolissa, Marika Leiviskä on kaksoisroolissa maaherran tyttärenä ja
Sofi-Serafiina Pallaksena. Saara Hurri, Tanja Kemppainen ja
Jenna Karjalainen ovat kylän
tyttöjä, Katariina Rajala Sinikka
Pallas ja Eija Pyrrö musamies.
Kahden ja puolen viikon tiivis
näyttämökausi Vuolijoen kesäteatterissa Pentinpurolla alkaa
perjantain ensi-illasta. Kolmena
sunnuntaina järjestetään myös
päivänäytökset. Ohjaaja Anne
Ballini ja näyttelijät lupaavat
täytettä huumorinnälkäisten
tankkeihin. mv
2 Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Nro 26 – 2014
Rakkaamme
Su 6.7. klo 10 Konfirmaatiomessu kirkossa, Antti Minkkinen,
Matti Juntunen.
Su 6.7. klo 18 Sepittäjä ja runotar -esitys kirkossa, ohjelmamaksu
12 euroa.
Ke 9.7. klo 12.30 Lettuhartaus Ulpukan kesäkeitaalla.
Ke 9.7. klo 14 Hartaus hoivaosastolla ja klo 14.30 Emma-kodissa.
Pe 11.7. klo 18 Hanna Ekolan konsertti kirkossa, ohjelmamaksu
10 euroa.
Su 13.7. klo 10 Maalaismarkkinoiden jumalanpalvelus Riihipihan
museoalueella Taidekummussa, Antti Minkkinen.
Su 20.7. Ei jumalanpalvelusta kirkossa.
Su 20.7. klo 12 Kesäkirkko Käkisaaren Piippolanniemessä ja
klo 14 Tolsan rannassa.
Ke 23.7. klo 14 Hartaus hoivaosastolla ja klo 14.30 Emma-kodissa.
Su 27.7. klo 10 Messu kirkossa, Veijo Lauronen.
Su 27.7. klo 12 Kesäkirkko Kukkoniemen kodalla.
Su 3.8. Ei jumalanpalvelusta kirkossa.
Su 3.8. klo 13 Kauneimmat hengelliset kesälaulut -tilaisuus Riihipihassa. Laulutoiveita voi esittää kanttori Kaisa Alasaarelalle puh.
044 7444274 tai kaisa.alasaarela@evl.fi.
Su 10.8. klo 10 Perhemessu ja kouluun lähtevien siunaaminen
kirkossa, Veijo Lauronen.
4. sunnuntai helluntaista
Juhlapyhä Keurusselän rantamilla. Kirkko vetää väkeä. Minäkin olen joukossa. Niin on myös minulle tuttu elämän tatuoima mies, syrjäytynyt tai syrjäytetty. Harva meistä kai ikävöisi
kaveria, jos häntä ei nyt näkyisi.
Tervehdimme ja vaihdamme lyhyet kuulumiset. Sitten
menemme sisälle samoilla saranoilla. Ne eivät kysy, millaisella polulla kulkija on käyskennellyt. Uskon, että Jumalakaan
ei tarvitse kotiovelleen portinvartijoita.
Kylä on pieni, siellä meidät kyllä tunnetaan. Joku panee ehkä
merkille, että pastori ja juoppolalli saapuvat yhtä jalkaa. Päälle näyttää, että tulemme kovin eri suunnista. Toinen on elänyt
kunnollisesti, toinen pannut elämän lahjat menemään lähes
viimeisiä myöten. Samaa ristiä kohti nyt kuitenkin kuljetaan.
Muistuma häivähtää vuosien takaa, kun luen heinäkuun
ensimmäisen pyhän evankeliumia, Tuhlaajapoikavertausta
(Luuk. 15:11–3). Yhtä hyvin sen voisi nimetä Vertaukseksi isästä
tai Kertomukseksi kotiinpaluusta. Itselleni nousee nyt tärkeäksi
virke ”Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi.”
Oliko muistoni kirkkokansassa muita kuin tuhlaajia?
Arkimaailmassa jotkin synnit ovat toki eri tavalla verenpunaisia kuin toiset. Me kaksi? Kelpo mies ja renttu, mutta vain
ihmisen epätarkoin silmin. Oikeasti me molemmat tulimme
maailmasta, jossa jokaisen elämä menee alati pyrstölleen ja
riitelee Jumalan tahdon kanssa. Tuhlaajapoikia siinä tuli kaksin kappalein. Molemmat solutasolle saakka Jumalan rakkauden ja Kristuksen tarpeessa. Kumpikin sen varassa, että
isä näkee ja heltyy.
Herra armahda, Kristus armahda. Siinä rukous tulijoille. Isä,
näe ja helly. Ja uskon, että tämä tapahtuu. Tapahtuu, koska Isä
niin tahtoo. Tapahtuu, koska Jumalan armo Kristuksessa, ristin
tuoma sovinto, on loukkaukseksi asti epäoikeudenmukainen
hänen poikiensa ja tyttöjensä hyväksi. Kotiin saa tulla. Aina.
Teemu Paarlahti
Kirjoittaja toimii sairaalapastorina Hatanpään sairaalassa Tampereella
Tiina Kaarina Kivelä
(o.s. Kettunen)
Kukapa meistä ei aika ajoin tarvitsisi elämäänsä rauhoittavia
levähdyshetkiä ja pysähtymistä
toivon ja lohdutuksen äärelle.
Hyvän mahdollisuuden uusien
voimien keräämiseen tarjoaa
Hanna Ekolan kesäillan Kiitosmielellä-konsertti Vuolijoen
kirkossa perjantaina 11.7.2014
klo 18.
Kiitollisuus on elämää kannatteleva voima, joka voi saada
ihmeitä aikaan. Kun elämän
pohjavireenä on kiitollisuus, silloin myös surun ja luopumisen
hetket voivat muuttua voimavaraksi ja eteenpäin jaettavaksi
toivoksi, laulaja-kirjailija Hanna
Ekola muistuttaa.
Hanna Ekolan Kiitosmielelläkonsertti hiljentää kuulijan kauniiden ja lohdullisten laulujen
myötä kiitoksen, valon ja toivon
äärelle. Hannan kuulijaa lähelle
tulevat sielukkaat tulkinnat koskettavat elämän syviä kerroksia
ja luovat samalla näkyä siitä, että
Luojan lähellä elämämme on
turvassa ja hyvissä käsissä.
Alunperin Villihevosilla
itsensä koko kansan tuntemaksi
laulaneelta Hanna Ekolalta on
ilmestynyt 12 levyä, joiden joukossa on useita hengellisiä äänitteitä. Kirkkokonsertteja Hanna
on laulanut jo 20 vuoden ajan.
Laulujensa lisäksi Hanna on
tullut tunnetuksi useisiin painoksiin yltäneistä ajatelma- ja
runoteoksistaan, joista uusimpia
ovat Aurinkovoimaa ja kesällä
ilmestyvä Leskenlehti.
Hanna Ekolan kanssa esiintyy
hänen pitkäaikainen säestäjänsä,
laulaja-pianisti Virpi Salo, jolta
on ilmestynyt levy Sinun valossasi. Hanna Ekola ja Virpi Salo
ovat tehneet kirkkokonsertteja
yhdessä jo yhdeksäntoista vuoden ajan.
Kiitosmielellä-konserttiin
ovat kaikki lämpimästi tervetulleita. Konserttiin myydään 10
euron hintaisia ohjelmia ovelta.
+ 17.7.1969
* 4.6.2014 äkilliseen sairauskohtaukseen
kotonaan
Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: – miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Tiinan muistoa lämpimästi kunnioittaen
isä
veljet
Ari ja pojat
sukulaiset ja ystävät
Tiina on siunattu läheisten läsnäollessa 27.6. Vuolijoen kirkossa.
Kiitämme kaikkia surussamme meitä tukeneita.
H annaEkola
Nro 26 – 2014
Torstaina heinäkuun 3. päivänä
kannustajia ja innostajia
musiikin maailmaan. Lisäpotkua harrastuksen kehkeytymisestä ammatiksi saakka antoi
musiikkipainotteisen Linnan
lukion urkujensoittotunnit,
joilla Riikkaa opetti Erkki
Tyni. Musiikkiopinnot jatkuivat ensin Oulun konservatoriossa ja sieltä myöhemmin
Kuopion Sibelius-Akatemiassa.
Riikka Tuura valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2006.
Nyt hän toimii kolmatta
vuotta Järvi-Kuopion seurakunnan kanttorina. Riikan olemusta ja työskentelyä seurannut seurakuntalainen kuvailee
lahjakasta kanttoriaan sanoilla
valoisa, rauhallinen, innostava
ja uusiin, tuntemattomiinkin
haasteisiin rohkeasti mukaan
lähtevä nuori nainen.
Eino Leinon nuoruuden runot
muuttuivat savolaisyhteistyöllä
Sepittäjä ja Runotar CD-kirjaksi sekä kuudeksi esitykseksi
Pohjois-Savossa ja Kainuussa
heinäkuussa 2014. Sepittäjän ja
Runottaren taustalla on sadan
vuoden takaiset tapahtumat.
Nuori Eino Leino matkusti Karjalan laulumaille toukokuussa
1897. Matkallaan Ilomantsissa
hän tapasi 16 vuotiaan luonnonlapsen, ”Megrijärven Anjana”
tunnetun Anni Tiihosen. Leino
vietti aikaa Ilomantsissa kaksi
viikkoa ja souteli nuoren Annin
kanssa Mekrijärvellä. Leino pyysi Annia mukaansa, mutta Anni
ei ollut siihen vielä valmis.
Sepittäjä ja Runotar -teos on
syntynyt kuopiolaisena yhteistyönä. Työryhmään kuuluvat
Sepittäjä Veikko Savolainen,
Runotar Jaana Turunen, säestäjä
Riikka Tuura sekä puvustuksesta, lavastuksesta, valokuvauksesta ja kirjan toteutuksesta vastannut Riitta Junnila-Savolainen.
Esityksiä tukee Pohjois-Savon
taidetoimikunta. Vuolijoella
Sepittäjää ja Runotarta kuulemme tulevana sunnuntaina kirkossa klo 18.00. Ovella myydään
12 euron ohjelmalehtistä.
Vuolijoelta kotoisin oleva Riikka Tuura säestää Sepittäjä ja Runotar
-esitystä sunnuntaina kivikirkossamme. Järvi-Kuopion seurakunnassa
kanttorina toimiva Riikka aloitti musiikkiharrastuksen ekaluokkalaisena tyttönä Väinö Rytkösen pianotunneilla.
Esityksessä laulujen säestäjänä
toimivan Riikka Tuuran o.s.
Leinosen musiikkiharrastus
alkoi jo ekaluokkalaisena tyttönä Väinö Rytkösen pianotunneilla. Vuolijoen ja Otanmäen
koulujen musiikinopettajat
Aila Haataja ja Tuula Kovanen ovat olleet merkittäviä
– Olen kai suvun musta lammas, sillä en tunne muita tältä
alalta enkä seurakunnan työntekijänä. Toisaalta, kai sellaista lahjakkuutta on ollut vanhemmilla, mutta se ei ole vain
päässyt esille maalaisoloissa
ilman opetusta ja kannustusta, pohtii Riikka. Hänen miehensä Tero Tuura, harrastaa
myös musiikkia, ”bändijuttuja”.
Tuurat asuvat Siilinjärvellä ja
heillä on kaksi lasta. Vuolijokiyhteys on säilynyt hyvin, sillä
molempien vanhemmat asuvat
edelleen täällä. Viikonloppupainotteinen työ karsii käyntejä, mutta lomalla tänne tullaan
3
mielellään. Tänä viikoloppuna
kuitenkin työn merkeissä.
– Lähdin Jaana Turusen säestäjäksi yhteen esitykseen, syntymäpäivien yksityistilaisuuteen.
Projekti kasvoikin näyttämöteokseksi ja lopulta kuunnelmaksi
runokirjan yhteyteen. Matka on
ollut mielenkiintoinen ja tuonut
paljon uusia kokemuksia. Eino
Leinon tekstit ovat jo sinänsä
hienoja, mutta tässä esityksessä niitä on koottu juonelliseen
muotoon, ihmissuhde- ja rakkaustarinaksi. Lisää mielenkiintoa esitykseen tulee kirkkotilan
poikkeuksellisella tilankäytöllä. Kannattaa tulla katsomaan
ja kuuntelemaan, toivottelee
Riikka. mv
Hyvää Kesää!
AVOINNA
tiistai-torstai klo
perjantai
lauantai
sunnuntai
14–22
14–02
10–02
11–22
KUKSA
RAVINTOLA
Otanmäki
p. 050 413 9270
• Myös pitopalvelua
• Kokoustilat
• Huoneita vuokrattavana
Kalevalainen jäsenkorjaus
puh. 0400 925 878
Juhani ja Helena Korpi
(o.s. Pramila) ja Marketta
Pussinen (o.s. Hurskainen)
pistäytyivät Kunnantalolla
viime perjantaina. Helena
ja Marketta ovat ystäviä
kansakouluajoilta lähtien
ja verestivät muistoja lapsuuden kotikylästä kiertoajelulla Pentinpurolle,
Otanmäkeen ja Kytökoskelle. Kunnantalon asuntosiivessä oli Helenan koti,
viraston puolella isän,
rakennusmestari Yrjö Pramilan toimisto 1950-luvulta 80-luvun alkuun. Vantaalaiset Juhani ja Helena
Korpi viettävät kesät Hailuodossa ja asuttavat siellä Aino-äidin kotitaloa.
Kunnantalon taidenäyttelystä löytyi tuttu maisema
Hailuodon Marjaniemestä
ja se lähti mukaan matkamuistoksi.
Ayurvedahoidot,
luonnonmukainen
kauneudenhoito
puh. 044 334 1393
Pohjolankatu 28
Kajaani
www.ajudar.fi
Runokki-Puoti
*
*
*
*
*
Vuolijoella palvelee!
Kukat
* Lahjatavarat
Juhlapalvelut
KAHVIO
Kaivinkonepalvelut
Vuolijoki-Manamansalon
kalastuskunnan verkkomerkit
* Myös matkahuoltopalvelut ja
ALKO:n tilauspalvelut
Tervetuloa läheltä ja kaukaa,
ostoksille – tutustumaan
– kahville!
ma–pe klo 9–17, la klo 10–14
Juhlapalvelu Runokki
Kajaanintie 1, VUOLIJOKI
puh. 050 355 7804, 08-6885 454
www.runokki.fi
4 Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Seppo ja Sinikka Pöppönen
muuttivat Ojanperältä Vuolijoen kirkonkylälle seitsemän
vuotta sitten. Laukan tilalla
tehtiin sukupolvenvaihdos ja
Sinikan sukutilaa jäivät isännöimään nuorempi polvi. Seppo
oli rakentanut Laukan talon ja
navetan lisäsiipineen 1970- ja
80-luvuilla, joten vasaranheilutus oli tuttua. Uusi Jukka-talo
valmistui kirkonkylälle pariskunnan ja Kari-pojan kodiksi
2009. Talon vierestä Seppo on
ostanut toisenkin tontin ja katselee paikkoja siihen malliin, että
Sinikka jo toppuuttelee. Kestääkö eläkeukon pumppu ja tahdistimen tehot uusia rakennusprojekteja. Infarkti ja ohitusleikkaus
kaksi vuotta sitten oli jonkinlainen stop-merkki puuhakkaalle
Sepolle. Sinikan mielestä Sepolle riittäisi harrastukseksi huutokaupoissa käynti, vaikka ”isäntä
tuokin niistä aivan tarpeetonta
rojua, kun halvalla saa.”
Vanhempiensa kanssa kirkonkylällä asuu vuonna 1983
syntynyt kehitysvammainen
poika Kari. Hän käy päivittäin
Työkeskuksella ja on kuuluisa
matonkutoja. Yhtenä päivänä
Kari on töissä S-marketilla. Pojan
sairautta vanhemmat eivät koe
ongelmana eikä hänen hoitoaan
raskaaksi. Päinvastoin, hyväntuulinen ja tyytyväinen nuorimies on
esimerkkinä meille muillekin, ns
terveille, jotka murehdimme turhanaikaisista asioista. Pöppöset
haluavat tarjota pojalleen kodin,
vaikka tuettu itsenäinen asuminen olisi mahdollista. Pöppösten perheeseen kuuluvat omillaan olevat aikuiset lapset Sirpa,
Markku, Maarit ja Eija-Sinikka.
Lapsenlapsia on kymmenen ja
neljättäkin polvea jo yksi.
Sepon ja Sinikan yhteinen stoori alkoi 1968, kun Seppo meni
kotivävyksi Laukkaan. Pari
vuotta aikaisemmin Seppo oli
Kainuun Valon töissä; Kallionperä ja Kytökoski sähköistettiin
ja linjoja rakennettiin Esko Valtasen ja Jouko Pussisen kanssa.
Pöppöset tekivät vuoden keikan
baarinpitoon ja bensanmyyntiin
Lahden seudulle 1969. Kotiikävä ajoi takaisin. Laukan tila
työllisti Sinikan ja Rautaruukki
Sepon vuodesta 1971 lähtien.
Seppo toimi vanadiinitehtaan
vapaapäivien vuorottajana. Leipätyön ohella kaivosmies teki
omalla tilalla maatöitä ja rakennushommia, talon ja navetan,
kuten niin monessa muussakin
alueemme huushollissa. Työt jatkuivat 1985 alkaen vaunutehtaan
Nro 26 – 2014
veljessarjan virikkeitä pikkupoika-ajoilta. – Kirvesvarren teko
vain jäi opettelematta.
Pöppöset rakensivat Vuolijoen kirkonkylälle omakotitalon viisi vuotta sitten. Rakentamisesta innostuva
”eläkeukko” katsastelee siihen malliin tyhjää naapuritonttia, että vasaranheilutus saattaa jatkua.
kirjoilla. – Pyysin lopputiliä
2009 kun näytti, että työt vähenivät. Sitä ei noin vaan myönnetty. Varustelin vielä vuoden
Normetin kaivoskoneita, kunnes siirryin eläkeukkojen kastiin
vuonna 2010, kertoo Seppo.
Pöppösen suku on kotoisin
Suojärveltä Laatokan Karjalan
pohjoisosasta. Seppo Pöppösen
isä, Daavid eli Taavetti syntynyt
1905, tuli Vuolijoelle äitinsä ja
veljenpoikiensa kanssa evakkoon sodan jaloista vuonna
1939. Ensimmäinen sijoituspaikka oli Penttilä kirkonkylällä.
Taavetti Pöppönen oli ammatiltaan veneenrakentaja. Veneentekoon hän tuli myös Huovilanniemen Rautiolaan, josta otti
vaimokseen talon nuorimman
tyttären Hiljan. Pariskunnalle
syntyi ensimmäinen lapsi Eila
vuonna 1941. Välirauhan aikana Pöppöset muuttivat takaisin
Suojärvelle, olihan sinne jäänyt
uusi veneveistämö ja tarkoitus
oli jatkaa ammattia kotikonnuilla. Jatkosota ja uuden valtakunnanrajan veto pakottivat perheen takaisin Suomeen. Martti
syntyi 1944 Suomessa. Pöppöset muuttivat Rautialaan, josta
heille lohkaistiin Kuuselan tila
50-luvulla. Perheeseen syntyivät Eilan ja Martin jälkeen Onni,
Seppo, Topi, Seija, Tuula ja Kirsi. Taavetti teki edelleen veneitä Huovilassa ja myöhemmin
Elämäntarinaa ja aikojen muuttumista voi muistella näistä valokuvista, jotka on otettu Laukan pihapiiristä ennen ja jälkeen 70-luvulla
alkanutta uudelleenrakentamista. Talo ja navetta laajennuksineen on
pitkälti Sepon käsialaa. Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin 2007.
puisia tarvekaluja Kallionperällä
Kalliosaaren verstaallaan. Näiltä
ajoilta isän geeneistä ja opetuksesta lienee peräisin myös Sepon
luontaiset rakentajantaidot. Lastujen seassa olemme lapsuutemme viettäneet, muistelee Seppo
– Isän kalakaveri oli pappi
Pärssinen ja kävi usein kylässä
Rautialassa. Meillä hän ihastui kotisairaanhoitajaan, joka
oli Hilja-äitä hoitamassa. Rakkaussuhde aiheutti avioeron ja
Pärssinen meni uusiin naimisiin kotisisaren kanssa. Se aiheutti paheksuntaa ja ihmetystä
senaikaisissa seurakuntalaisissa, muistelee Seppo. Pöppöset
pitävät edelleen yhteyttä pappiPärssisen leskeen.
Lapsuudesta Sepolla on muistissa hevospelillä tehdyt maatyöt
ja koulumatkat rekikyydillä.
Rautialasta oli koululle matkaa
kymmenkunta kilometriä. Mikkolan vanhassa pirtissä oltiin
rospuuttoaikana kortteerissa.
Huonojen kulkuyhteyksien
vuoksi perhe muutti saaresta
mantereen puolelle, Kallionperälle. Talon nimi Meteli muutettiin tutuksi Kuuselaksi. Järvellä
kuljettiin edelleen ja veneitä oli
eri rannoilla puolenkymmentä,
yksi isompikin hytillinen keskimoottorilla varustettu.
Taavetti kuoli 1988, Hilja yli
90-vuotiaana 2010. mv
Nuoripari Seppo ja Sinikka Pöppönen sekä Sirpa-tyttö lähdössä
Lahteen vuonna 1969. Silloin
menopelinä oli Mini.
MAANSIIRTO
P ja H OULUJÄRVI
Puh. 041 469 4878
Nro 26 – 2014
Lehtipuukuja vie piilossa olevalle pihalle ja jättiläiskokoiset
koivut ottavat vastaan valkoisen
talon portilla. Sireenit tuoksuvat. Kylmää kestävät orvokit
pilkottavat suorassa rivissä
ikkunan alla. Saaresmäen Kaaneksen pariulko-ovet ovat auki.
Vierasta tiedetään odottaa.
Eteisessä ihmetyttää jykevistä
hirsistä tehdyt seinät. Kiiltävä
punainen Permo-maali lattiassa ja korkea kynnys tuo mieleen lapsuudenkodin. Sisällä
hirret ja alunperin korkea, nyt
madallettu sisäkatto ovat halteksilevyjen peitossa. Katosta
riippuu johtojen päässä lamput
ilman varjostinta. Pellavaliina
peittää yli kolmen metrin mittaista pirtinpöytää, kotikutoiset
räsymatot laajaa lattiaa. Penkit kiertävät seinänvierustoja.
Kaksi ryijyllä pehmustettua
kiikkutuolia kutsuu istahtamaan rentoon asentoon. Ison
pirtin perällä, yksiön kokoisen
valkoisen uunin takana on keittiö. Koukuissa puuhellan päällä
riippuu oranssi-keltaisia kattiloita ja muita vanhoja tarvikkeita, kaikki edelleen käytössä.
Pöydän ääressä talon asukas,
Marjatta Karjalainen toivottaa iloisesti tervetulleeksi ja
keräilee pois muistipelin kortit.
Saunareissu on virkistänyt ja
iltapuhteen tarinointi alkaa.
”Synnyin Vieremän Nissilän
Asikkalan talossa 24.9.1921.
Sieltä perheemme muutti Pyhäjärven Parkkimalle, mutta jo
keväällä 1928 tulimme tänne
Saaresmäkeen Kaanekseen. Olen
viisilapsisen sisarussarjan vanhin. Saaresmäessä koulua pidettiin vuorovuosin Leppikylällä
ja Timolanmäellä. Oma kouluunlähtöni viivästyi vuodella,
kun juuri silloin oli Leppikylän
vuoro. Pääsin kuitenkin suoraan toiselle luokalle kun osasin
lukea. Ensimmäinen opettajani
oli Sanni Tuovinen. Miesopettajan rouva keitti ruispuuroa ja
omat eväät järsittiin eteisessä.
Kouluruoka tuli lakiin vasta
parikymmentä vuotta myöhemmin. Kansakoulun jälkeen
pidettiin kahtena iltana viikossa
jatkokoulua. Kajaanissa olevaa
oppikoulua ei voitu ajatellakaan. Tein kotitöitä, kunnes tuli
kutsu töihin kirkonkylän Lottakahvilaan. Vanhemmat lotat
oli kutsuttu rintamalle. Kesän
1942 paistoin munkkeja ja keitin kahvia toisen ikäiseni tytön
kanssa. Asuntonamme oli pieni
sivuhuone kahvilan yhteydessä.
Myöhemmin Lottakahvila siirtyi
Nuorisoseuran omistukseen.
Torstaina heinäkuun 3. päivänä
5
kasvion palaminen. Oli niin
kaunis sadan kasvin kokoelma,
jonka olin seminaariaikana tehnyt. Tulipalon syyksi arvioitiin
salamaniskua.
Kajaanissa asuva Marjatta Karjalainen viihtyy kesät lapsuudenkodissaan Kaaneksessa Saaresmäessä. Lähes
kuudenkymmenen neliön pirtissä riittää tilaa kahdellekin kiikkutuolille ja reilun kolmen metrin mittaiselle
pöydälle. – Pöytä on muuten tehty kahdesta lankusta, kertoo Marjatta.
Sitten kansanhuollon isäntämiehet kysyivät minua kunnantalon toimistoon töihin: ”Yrjö
Kukkonen ei pärjää enää yksin.”
Kaksi vuotta kuuntelin ihmisten
puutteita ja jaoin lupakortteja.
Se oli sitä todellista niukkuuden
jakamista. Oli yleisostokortteja
ja mm. kuusi erilaista leipäkorttia; leipä- tai jauhoannokset oli
määritelty hakijan iän ja työnlaadun mukaan. Lapsen osuus
oli 4,5 kg, kevyttä työtä tekevän
naisen 7,5 kg ja raskasta työtä
tekevän miehen annos 14 kg
kuukaudessa. Tuli monesti sääli
ihmisiä, kun tiesi, että perheen
isä on rintamalla ja kasvavat
pojat olisivat tarvinneet enemmän ruokaa.
Vuonna 1944 tuli soitto
Oulun kansanhuoltokonttorista
ja minua pyydettiin apulaiskansanhuollonjohtajaksi Kalajoelle.
Työssä oli kahdeksan naista, jotka pitivät kirjaa maanviljelijöiden hehtaareista ja karjan pääluvusta ja määräsivät maataloista
ruokaa muille jaettavaksi. Noina
vuosina kortille tulivat myös
vaatteet ja rakennustarvikkeet.
Saimme 200 kilon naulaluvan, josta niitä sitten yksitellen
jaettiin. Kaikesta oli puutetta.
Kalajoen ajasta on jäänyt erikoisuutena mieleen lapinpukuiset
Suonikylän koltat, jotka tuotiin
välirauhan aikana evakkoon
Kalajoen Vasankarin kylään.
Kolme vuotta sitä kansanhuoltoa riitti meren rannalla. Palasin
kotiin elokuussa 1947, jolloin oli
työtä tarjolla alakoulun opettajana Leppikylän Ruunamäessä.
Kaaneksen pihapiiriä ympäröi Marjatta Karjalaisen istuttamat jättiläiskoivut. Sireeni kukkii parhaillaan. Kaaneksen rakennuttajaksi
(1800-luvun loppupuolella) ja entiseksi omistajaksi mainitaan kirkonrakentaja Antti Leinonen.
Leipivaaran kaksiopettajaisella
kansakoululla.
Toukokuussa 1948 ajelin pyörällä kirkolle. Tuossa ensimmäisen
mäen alla minut pysäytti kaksi
ukkoa, toinen Ukko-Kauhanen
ja toinen Onni Karjalainen,
Kajaani yhtiön herroja. Alkoivat pyyvellä yhtiön konttoriin
Kumpuun. Vähän aikaa olinkin siellä esimiehenäni Toivo
Kontio, mutta sitten tuli tieto,
että olin päässyt Raahen seminaariin. Opettajista oli pula ja
meitä aloitti 36 opiskelijaa sinä
vuonna. Viiden seminaarivuoden aikana tuli hyviä ystävyyssuhteita. Vieläkin soitellaan
yhden Espoossa asuvan tytön
kanssa. Ensimmäinen työpaikka
opettajan virassa oli Puolangan
Kytökoskelle valmistui kaunis,
valkoinen koulu 1955. Hain ja
sain sieltä opettajanpaikan, jossa
toimin vuoteen 1981, eläkkeelle
asti. Myös asuntoni oli koululla.
Kytökosken koulun palo 1960
oli yksi järkyttävä tapahtuma
Vuolijoella. Olin juuri tulossa
Otanmäestä Kytökoskelle, kun
näin savun ja lieskojen lyövän
koulun keskikohdalta. Ihmiset
huusivat, että koulu palaa. Siinä meni kaikki omaisuus. Joka
kodin keittokirja ja yksi ryijy
säästyivät. Eniten harmittaa
Olen kova lukuihminen. Kajaanin kirjastossa se tiedetään.
Juuri lopetin Hiljaa virtaa Don
-klassikon. Nyt on menossa du
Gardin Thibaultien suvun historia. Hesari tulee ja ajankohtaisia asioita seuraan päivittäin.
Harrastuksiin on kuulunut viimevuoteen saakka kielikurssit
Kaukametsän opistossa. Ajoin
ajokortin 40-vuotiaana ja kuljin
omalla autolla joka kesä suviseuroissa. Eurooppaa olen kiertänyt ryhmämatkoilla ja Viitalan
perheen kanssa henkilöautolla.
Ulkomaanmatkojen listassa
on kymmeniä maita ja historiallisia kaupunkeja Roomasta
Lontooseen. Matkakohteina
ovat olleet myös Itä-Euroopan
maat ja aurinkorannat Välimeren maissa. Onhan sitä elämää,
suurempaa kuin täällä korvessa. Nuorena ja rohkeana tehtiin
pitkiä polkupyörämatkoja. Nyt
matkustelen linja-autolla varttuneiden kerhon kanssa kotimaassa. Kun täytin 90 vuotta, annoin
ajokortin pois. Ei sillä, että terveydessä olisi ongelmia, mutta
luin lehdestä, että joku minun
ikäinen oli kuollut auton ratissa.
En oikein tiedä kaupungin terveyspalvelujen sujumisesta, kun
niin harvoin olen tarvinnut.
Hammaslääkäriä on kehuttava. Viime talvesta lähtien olen
tilannut lounaan ateriapalvelusta. Täällä kesäkodissa laitan
itse ruuan. Kunto on pysynyt
ihmeen hyvänä. Täytyyhän
päästä Pekka Heikkiselle leivänhakuun ja kirjastoon uutta
luettavaa noutamaan. Kävelykepin otin käyttöön viime talvena,
vähän niinkuin näön vuoksi ja
turvaksi. Täältä maalta saan voimaa ja terveyttä. Veljen vaimo
auttaa veden ja puiden kantamisessa, saunan lämmityksessä
ja kirkonkyläasioiden hoidossa.
Sukulaiset ja ystävät käyvät tervehtimässä.”
Arvosana elämälle? – Tyydyttävä kahdeksan, vastaa 93 vuotta
syksyllä täyttävä kansakoulunopettaja Marjatta Karjalainen
pienen miettimisen jälkeen,
nauraa sitten ääneen ja antaa
kiikkutuolin keinahtaa melkein
selälleen. mv
6 Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Nro 26 – 2014
Kasperi Karppinen Iisalmesta
oli käymässä isovanhempiensa luona Juurikkarannalla
ja joutui päivän kesätyöpalvelukseen reumayhdistyksen
lettukesteille. Päivän keikka
sujui viisitoistavuotiaalta
hyvin ja palvelu tiskillä toimi
mallikkaasti.
Marko Kaikkonen valmistuu
vuoden päästä koneistajaksi.
Työharjoittelu ja kesätyöpaikka ovat Hill Steel Oy:n pajalla
Otanmäessä. Marko osallistui
myös työstökeskuksen maahantuojan järjestämään koulutukseen ja hallitsee keskuksen vaatiman digikielen. – Hill Steel voisi
olla työpaikka ammattikoulun
jälkeenkin, arvelee Marko.
Lukiolaiset Satu Leinonen (vasemmalla) ja Anni Väisänen sekä kulttuurialaa opiskeleva Elli-Noora
Ohtonen istuttivat juhannusviikolla
begonioita ja hopealehtiä hautuumalla. Työhön kuuluu myös haravointia
ja muistokivien pesemistä. Palkan
lisäksi kesätyön hyviä puolia ovat opit
kukkien hoidosta, ulkoilu, liikunta ja
rusketus, haittapuolia itikat.
Henri Moilanen kulkee kesätöissä
Vuolijoella ja Otanmäessä. Hänen
pestiinsä kuuluu nurmikoiden
leikkuu koulujen, terveysaseman
ja paloaseman pihoilta. Sähkö- ja
automaatioasentajaksi opiskelevalla Henrillä olisi ollut työpaikka
koko kesäksi rakennustyömaalla Kajaanissa, mutta hän ehti
lupautua kesäkuuksi kaupungille.
Nyt vähän harmittaa, että kolmen
kuukauden ansiomahdollisuus
meni sivu suun. Henri on aikaisemmin ollut kesätöissä metsän
istutuksessa ja rakennuksilla.
Raahelainen Roosa Myöhänen
työskenteli kesäkuun SEOlla.
Kassa ja keittiö tulivat 17-vuotiaalle asiakaspalvelijalle tutuksi.
Kesätyöpalkan Roosa sijoittaa
ulkomaanmatkaan.
Nro 26 – 2014
Tammikuussa kylvetyt tomaatit olivat maaliskuussa Oilingin
pirtin ikkunalla viiden sentin
mittaisia alkuja. Toukokuulla
ne kurkottelivat keppien varassa
jo huvimajan kattoa. Entäs nyt?
Tomaatit on siirretty kasvihuoneen ravinteikkaaseen multaan,
jossa ne ovat varttuneet tanakkavartisiksi, puolentoista metrin
mittaisiksi kasveiksi. Lehtien
alukset pullistelevat tulossa olevaa satoa, vielä vihreinä kiilteleviä tomaattiryppäitä. Viidennen
kukkatertun jälkeen tomaattien
latva on katkaistu. Se vauhdittaa
kasvua. Varsissa versovat voimansyöjät, ”rosvot”, on myös
siivottava päivittäin. – Alkukesän hellejakso juurrutti kasvit
penkkeihin, muuta kylmä sää on
pysähdyttänyt kasvun ja viivästyttää kypsymistä. Viime vuonna
tähän aikaan ensimmäiset punaposket oli jo syöty. Kurkkusatoakin oli jo korjattu kolmekymmentä. Nyt vasta ensimmäiset
kurkut valmistuvat. Ollaan noin
kaksi viikkoa tavanomaisesta
myöhemmässä, arvioi Liisa.
– Tämän vuoden kokeilu, kirsikkatomaatti, näyttää viihtyvän ja
pärjäävän hyvin. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta, toteaa
Liisa Oilinki ja näyttää keltaisten kukkien ryöppyä tulokkaiden oksissa. Ohuina lankoina
keväällä kasvaneet basilikat ovat
myös varttuneet ja terhakoituneet
kasvihuoneen suojassa. Tumman
violetit mausteyrtit tuoksuvat
ihanasti. Paprikat kypsyvät myös
kasvihuoneessa. – Kasvihuoneen
asukkeja juotetaan kaivovedellä,
sillä järvivesi saa ainakin herkät kurkut maistumaan kalalta,
perustelee puutarhuri. Kasvihuoneen seiniä kiertävä hallaharso
eristää kylmää muovia koskettamasta kasvien lehtiä. Pakkasöiden jäistä kosketusta tomaatin ja
kurkun lehdet eivät kestä.
Kasvimaalla sipulinvarret tiuhottavat suorassa rivissä ja
tasavälein kuin sotilaat. Herneet
kiipeilevät tukikeppien varassa.
Harso porkkanoiden päältä on
juuri poistettu; ehkä tuholainen,
porkkanakemppi, on katsonut
hyökkäyksensä turhaksi. Kasvimaata on kasteltu pari kertaa,
jäävuorisalaattia jääkylmällä
vedellä ja se näyttää hyötyneen
kylmästä kylvystä. Punajuuri,
nauris ja raparperi kuuluvat
myös kasvimaan repertuaariin. Penkkien välissä olevat
Torstaina heinäkuun 3. päivänä
käytävät on vuorattu ruohosilpulla rikkaruohojen kasvun
esteeksi. Tuottoisia viinimarjapensaita kasvimaan reunalla
on parikymmentä. Yksi, erityisen makeamarjainen pensas,
tyhjenee ensimmäisenä räklien
ravinnoksi.
Puutarhakävely jatkuu rantaan
ja uusia yllätyksiä ja kekseliään
puutarhurin vinkkejä on vastassa. Pyöreäksi leikatut kuuset
ovat peräisin maantien varresta, jossa niittokone on katkonut
latvat. Monilatvaisiksi muuttuneet, pienet taimet on istutettu
kymmenen vuotta sitten pihaan,
jossa ne ovat kasvaneet korkeutta ja pysyneet tuuheina ”palloina” jokasyksyisen muotoilun
vuoksi. Takapihalta löytyy myös
pari punertavarunkoista solakkaa puuta, tuohituomia, jotka
ovat tiputtaneet valkoiset kukat
ja valmistautuvat punaisten
marjojen aikaan. Punakoivu ja
kanadantuijat ovat myös pihan
erikoisuuksia. Tuttu mänty on
kasvanut rannalla kunnioitusta herättäväksi vahvaoksaiseksi
patruunaksi. mv
Omatekoista uutta perunaa
Oilingeilla oli pöydässä ensimmäisen kerran toukokuun
lopulla, kun kasvihuoneen
pussiperunat olivat syötävänkokoisia. Heti kesäkuussa päästiin jo kasvimaalla kasvaneiden
pottujen keittoon. Liisa näyttää
oman tapansa nostaa perunaa;
juuripaakusta napsitaan pois
vain isot perunat, paakku työnnetään ja tiivistetään takaisin
penkkiin ja pienet perunat jatkavat kasvuaan. – Peruna ei tästä suutu, vaan päinvastoin, kasvaa entistä paremmin. Saman
varren voi nostaa kolmeenkin
kertaan ja aina saa sopivankokoiset perunat.
Mansikka kukkii hyvin, mutta on
jämähtänyt kukintavaiheeseen ja
voi olla että marjat jäävät pieniksi
kuivuuden ja kylmyyden vuoksi. Viime vuonna suuremmasta
mansikkamaasta talon päädyssä
saatiin 37 sankoa marjoja. Osa
niistä pakastettiin isoina pompseina, jotka mehustettiin talven
mittaan. Yli kahdenkymmenen
metrin mittaisia muovitettuja
7
Ensimmäiset uudet kasvihuoneperunat Oilingilla syötiin toukokuun
lopussa ja maastakin heti kesäkuun alusta lähtien. Nyt suurimmat
mukulat kasvimaan penkeissä ovat ison nyrkin kokoisia. – Otan vain
suuret perunat ja pistän juuripaakun takaisin maahan. Pienet perunat
eivät siitä suutu, vaan päinvastoin, yltyvät kasvamaan. Tällä systeemillä samasta varresta voi ottaa kolmekin kertaa hyvänkokoista perunaa,
neuvoo Liisa.
penkkejä on kymmenen. Kahdessa kasvaa rönsyistä istutetut
pienokaiset. Penkkien väleissä
on ruohonleikkurin levyinen
käytävä; nurmikon lisäksi katkeavat myös rönsyt eikä niitä
tarvitse käsin leikata. Kunnon
satoa mansikka tekee 5–6 vuotta,
minkä jälkeen tilalle istutetaan
uusi alku. Satoa suojaa räkäteiltä rastasverkko ja kesähattuinen,
puettu mallinukke.
Tomaatit kuten muutkin kasvihuoneen herkut kypsyvät noin
kaksi viikkoa normaalikesää
myöhemmässä.
Seurakunnan järjestämä leiripäivä kesäkuun alussa onnistui säiden
suhteen nappiin. Hiekkakakkujen teko ja uinti sujuivat auringonpaisteessa Veeralta, Piitulta, Fannilta ja Ramilta.
Kasvihuoneessa tomaatit ovat jo ihmisenkokoisia, paksurunkoisia kasveja, jotka pullistelevat satoa, nyt vielä vihreänä. Kirsikkatomaatti on
uusi kokeilu ja näyttää onnistuvan; latvoissa on satoja keltaisia kukkia.
Täälläkin näkyy kylmän sään aiheuttama, noin kahden viikon myöhästyminen, sadon kypsymisessä, kertoo Liisa Oilinki.
8 Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Ostin vesibussin Aarne Määtältä
ja perustin Ärjän Onni -yrityksen vuonna 2010. Viides kesä on
nyt menossa. Toimin aikoinaan
Aarnen vesibussin rahastajana.
Silloin tukikohtana oli Ruunaniemi. Ensimmäiset, omat yrittäjävuodet olivat oikein rohkaisevia ja liikennöin kesät täydellä
kuormalla; vesibussi vei parhaina päivinä sata henkilöä Ärjään.
Nyt koko kesän määrä on noin
viisikymmentä. Tuntuu, että
olen tyhjänpanttina aikaisempiin
vuosiin verrattuna, harmittelee
Mika Kopsa säiden armoilla olevaa liiketoimintaa.
Vesibussi 38:lle henkilölle on
telakalla, tosin laskuvalmiina, jos
väkeä ilmoittautuu vesille. Ryhmämatkat tapahtuvat keväällä
ja syksyllä. Kesällä on yksittäisten matkailijoiden aika ja on
järkevää toimia pienemmällä
kymmenpaikkaisella veneellä.
Linjaliikenteen aikataulut kuitenkin pitävät vähäisestä kysynnästä huolimatta. Koutalahden
satamasta startataan kohti Ärjää
joka päivä klo 10.00 Paluumatka mantereelle lähtee klo 17.00.
Näiden starttien ulkopuolella
Mika Kopsa tarjoaa vesitaksia.
Vene hakee tilauksen mukaan
matkalaiset mistä tahansa Oulujärven laiturista, jossa on reilu
metri vettä. Hinnoista sovitaan
matkan pituuden ja asiakkaiden
Nro 26 – 2014
määrän mukaan. Kumipyöräisen
taksin hintoihin verrattuna päästään edulliseen lopputulokseen.
Järvielämyksen saa kaupan päälle. Tuuliraja on 12 m/s, mutta
tuulensuuntakin ratkaisee, onko
kulku turvallista. – Leikkimään
ei lähdetä, jos ollaan yhtään epävarmoja turvallisuudesta, toteaa
Mika.
Ärjän Onni vastaa kuljetuksista ja ensimmäistä vuotta myös
mökkien vuokrauksesta, saaren
hoidosta ja kahvilasta. Yhteistyö
omistajan, UPM:n kanssa on
sujunut hyvin ja nykyinen henkilökunta palvelee pesteissään
loistavasti, kehuu yrittäjä-laivuri
Mika Kopsa. Remonttitarpeita
tietysti riittää ja jätehuollossa on
omat pullonkaulansa. Ärjän iso
laituri on käyttökiellossa ja sen
korjausta odotetaan. Uusi, pienempi, mutta riittävänkokoinen
laituri valmistui kahvilan rantaan juhannuksen alla. Kahvilan
tiloissa on pidetty perhejuhlia ja
viikonloppujen bändikeikkoja.
Ruokatarjoilujen osalta toimitaan pitopalvelun kanssa.
Vene kiinnitetään laituriin ja
rantaan nostellaan ruokia ja
Ärjän rantaan juuri valmistuneella venelaiturilla poseeraavat Ärjän Onnen henkilökunta Janne Koistinen,
Mika Kopsa, Sanna Turunen ja Tuomo Korhonen.
huollossa olleet moottorisahat.
Vastassa on saaren jokapaikanhöylä Tuomo Korhonen.
Eräopas vaihtoi työpaikan Suomussalmen karhukopilta tutulle saarelle Ärjään. Aamupäivän
Tumppi on siivonnut mökkien
ympäriltä raivattuja risuja ja ajanut niitä mönkijän peräkärryllä
nuotiopaikoille saaren rannoille.
Sanna Turunen alkaa munkkitaikinan teon kahvilan keittiössä
ja sekoittaa jauhoihin Ärjän taikaa, mikä selittää leivonnaisten
herkullisuuden. Janne Koistinen
käynnistelee moottorisahaa, sillä
raivuu on kesken. Lapset hyppivät ison pihan trampoliinilla.
Mökkiasukkaat kyselevät aamukahvia. Vene Ounaksesta rantautuu hietikolle.
Kysyn Tuomo Korhoselta suosituksia tulla Ärjään. Mies kopsauttaa piipunpesän tyhjäksi ja
vastaa: Lähdetäänpä kävelylle,
niin näet. Eräoppaalla on mukanaan Reijo Heikkisen Ärjä-kirja
sekä omat muistot ja kokemukset saaren joka kolkasta. Lyhyellä
kävelyllä jo tajuaa saaren viehätyksen; pitkä hiekkaranta sopii
lasten uimapaikaksi, teltta-alue
sen sortin retkeilyyn, rantasaunat, kesäkeittiö keskellä metsää,
polku jyrkän törmän reunalla,
kuivaa kangasmetsää, auringonpaiste punakaarnaisissa rungoissa, pitkospuut suoalueen yli,
Lentohiekan törmä, joka tiedetään myös nimellä Porokirkko,
saamelaisajan riittipaikka. –
Lentohiekan nimen ymmärtää,
jos on tuulella nukkunut teltassa.
Hiekka ropisee kankaaseen kuin
sade, kertoo Tumppi. Hän kertoo myös ohjeen aarteen etsijälle: Se joka tulee saareen yksiöistä
jäätä pitkin yksiöisellä varsalla,
löytää aarteen. mv
Jäät ovat puskeneet rantahiekkaa matalaksi kumpareeksi. Märässä hiekassa näkyi lapsen, koiran ja
kauriin jäljet. Parhaina kesäpäivinä ranta täyttyy
veneistä ja auringonpalvojista. Tämä kylmä kesä on
ollut hiljaista. Vanha laituri on rikki ja käyttökiellossa. Sen kunnostusta odotetaan.
Tuomo Korhosen tehtäviin kuuluu mm. puuhuolto mökkeihin, ympäristön siivous, pienet kunnostustyöt sekä retkeläisten opastus. – Minun
Ärjäni on lentohiekan törmä, jossa kävin lapsuuden saariretkillä
Kajaani Yhtiöllä järjestyspäällikkönä toimineen isoisäni kanssa.
Ärjään munkkikahveille rantautuivat omalla veneellään Ounaslahden kesäasukkaat Seppo Oikarinen
ja Tuija Karjalainen. Mukana oli myös Tessu-koira,
joka halusi palan maukkaasta taikamunkista. – Olen
lapsuudesta lähtien tottunut käymään saaressa. Jatkan perinnettä lastenlasten kanssa, mainitsee Tuija.
Mika Kopsa toimii Ärjän Onni -vesitaksin laivurina
ja yrityksen toimitusjohtajana. Kymmenpaikkaisen,
katetun veneen tukikohta on Koutalahden venesatama. Taksikyytejä tehdään tilausten mukaan mistä tahansa Oulujärven laiturista, jossa syvyyttä on
metrin verran.
Nro 26 – 2014
Venäjän keisari Aleksanteri I oli
silminnähden hyvällä tuulella,
kun hän vuoden 1819 elokuussa seurueineen pysähtyi nauttimaan aamiaista Vuolijoen
Haapalankankaalla keisaria ja
seuruetta varten siistityssä tallirakennuksessa. Ilmiselvästi
Vuolijoki oli keisarillekin tärkeä
käyntikohde ja levähdyspaikka.
Tänään me kaikki vuolijokelaiset voidaan olla hyvällä tuulella monestakin syystä. Vuolijoen
ympärillä ja Oulujärven rannalla
ja tuntumassa sijaitseva Vuolijoki on edelleen, kuten ennen
vanhaankin, hieno paikka, hieno maanläheinen paikka elää ja
asua.
Tuosta Keisarin käynnistä
maailma on kyllä kovasti muuttunut. Muutosten kourissa on
ollut meidän Vuolijokikin. Mutta edelleen Vuolijoki on maailman kartalla, vaikkakaan ei
enää itsenäisenä omana kuntana, mutta edelleen meille vuolijokelaisille omana tärkeänä kotipaikkana, myös koko Suomelle
ja osin muulle maailmallekin
tunnettuna ja merkityksellisenä
paikkakuntana. Onhan Vuolijoelta jo kauan sitten viety tervaa
Ouluun ja kuljetettu vesitse ja
maitse iät ajat puuta puunjalostustehtaisiin. Vuolijoella on ollut
aikoinaan höyrylaivasatama,
oli Otanmäen kaivostoiminta
ja edelleen on kansainvälisillä
markkinoilla toimiva, Euroopan
johtava kiskokalustojen valmistaja Transtech Oy.
Vuolijoelle tärkeitä elinkeinoaloja ovat aina olleet maaja metsätalous, myös kalastus,
ainakin koti- ja kotikunnan tarpeisiin. Niin nämä ovat edelleen.
Maatilojen määrä on vähentynyt
mutta tilojen koko on muun
Suomen ja maailmankin malliin
kasvanut. Myös turvetuotanto
on viime vuosikymmenien aikana kehittynyt Vuolijoella.
Maaseutuelinkeinoihin liittyen Vuolijoelle on rakentunut
kulttuurihistoriallisesti arvokas
museoalue, Iikka Alasalmen
Torstaina heinäkuun 3. päivänä
ideoima ja kehittämä Riihipiha, joka on tunnettu Suomen
laajuisesti ja todennäköisesti
Suomen rajojen ulkopuolellakin. Riihipiha tukee luontevasti
Vuolijoen elinkeinohistoriaa ja
on erinomainen paikka järjestää maaseutu- ja muita tapahtumia, jollainen on meidän jo
perinnetapahtumaksi muodostunut kesäinen ”Wanhan ajan
maaseutunäyttelykin” on. Tänä
vuonna 2014 tämä ”Wanhan
ajan maaseutunäyttely” -tapahtuma ajoittuu viikonvaihteeseen
12.–13. heinäkuuta. Tähän perhetapahtumaksi suunniteltuun
näyttelyyn ovat lämpimästi tervetulleet kaikki vuolijokelaiset
ja kaikki Vuolijoen ulkopuoliset
ihmiset.
Itse tulin vaimoni kanssa
paluumuuttajana takaisin Vuolijoelle vuonna 2009 tehtyäni
sitä ennen töitä reilun 40 vuoden ajan kiireisessä ja kiihtyvällä tahdille kehittyvässä tietotekniikan yritysmaailmassa.
Synnyinseudulle Vuolijoelle
paluu tuntui tiukkarytmisessä
liikemaailmassa ahertamisen
jälkeen rauhoittavalta. Ajatus
rauhallisesta ympäristöstä ja olotilasta todennäköisesti vaikutti
ainakin alitajuisesti Vuolijoelle
muuttopäätökseeni melko lailla
ratkaisevasti.
Kotiuduttuani uudelleen
Vuolijoelle ilokseni törmäsin
pian täällä joukkoon aktiivisia
vuolijokelaisia, joilla oli intoa
ja mielenkiintoa miettiä oman
asuinympäristönsä kehittämistä.
Oli selvästi menossa herätysvaihe, jossa oli halu pysäyttää Vuolijoen taantuminen sen jäljiltä
kun Vuolijoen kunta lakkasi olemasta itsenäinen kunta vuonna
2007, jolloin se liitettiin osaksi
Kajaanin kaupunkia. Toisaalta
oli havaittavissa halu kääntää
Vuolijoen kurssi nousuun eräänlaisesta pysähtyneisyyden tilasta. Voitiin todeta, että Kajaanin
kaupunki huolehtii Vuolijoen
seudusta sekä sen olojen ylläpidosta ja kehittämisestä tyypillisen kaupunkiorganisaation
mallilla ja tahdissa. Ison ja jähmeän kaupunkiorganisaation,
usein pääasiassa kuiviin euroihin perustuvassa päätöksenteossa ja toimissa saattaa etäinen
reunakaupunkialue Vuolijoki
jäädä pahimmillaan lapsipuolen asemaan. Varsinkin siinä
tapauksessa että me vuolijokelaiset elämme tällä passiivisina,
ikään kuin niskat kyyryssä piilossa. Sitä vastoin aktiivinen,
virkeä, kehittyvä Vuolijoki on
parhaimmillaan kiinnostava ja
tärkeä kehitysyhteistyön kohde
Kajaanin kaupungissa.
Näissä ajatuksissa aloimme
vuolijokelaisena toimijaryhmänä vuoden vaihteen tienoilla
2012/2013 suunnitella kehityshanketta, joka olisi ensimmäinen Vuolijoen alueen kehittämisen käynnistävä yhteistyöhanke
ja jonka aikana tehtäisiin muutamia ensimmäisiä Vuolijoen alueen kehittämistoimia. Asetettiin
tavoitteeksi myös, että ensimmäisen kehittämishankkeen tehtävänä olisi kartoittaa seuraavia
uusia Vuolijoen kehittämiskohteita sekä selvittää Vuolijoen alueen kaikkien kylien yhteistyöhalukkuutta tulla suunnittelemaan
ja osallistua edelleen laajentuvaan ja tehostuvaan Vuolijoen
alueen kehittämistoimintaan.
Suunnittelemamme ensimmäinen kehityshanke sitten käynnistyikin projektipäällikkö Marjo
Valtasen motorisoimana vuoden
2013 puolella ”Meidän Vuolijoki”- hankenimellä, kun saimme
hankkeelle Kainuun Ely-keskuksen hallinnoiman EU-hankkeen
Oulujärvi Leaderin rahoituksen.
”Meidän Vuolijoki” -projektin
kehityskohteeksi rajattiin Vuolijoen keskustan, Käkilahden,
Ojanperän ja Kuusirannan kylät.
Hankkeen omistajaksi ja hallinnoijaksi määriteltiin Vuolijoen
Maaseutuyhdistys.
Näkemykseni
mukaan
”Meidän Vuolijoki” -hanke
on toteuttanut kehitystoimia
menestyksekkäästi ja hyvin pitkälle alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Näihin suunnitelmiin sisältyi myös yhteistyö
Vuolijoen muiden hankkeiden
kanssa. Esimerkkinä siitä ovat
yhteiset toimet ”Wanhan ajan
maatalousnäyttelyn” ja Riihipiha-alueen/säätiön kanssa sekä
yhteistyö Vuolijoen kyläyhdistysten kanssa.
”Meidän Vuolijoki” -projektin tehtäviin kuuluvissa yhteistyötunnusteluissa Vuolijoen
kylien suuntaan on tullut esille
todella positiivista palautetta.
Yhteistyöhalukkuutta Vuolijoen kehittämiseen tuntuu olevan
laajemminkin eri kylillä, kuten
palautteet muun muassa Vuottolahti, Otanmäki ja Ounas-Koskikyliltä osoittavat. Tässäkin mielessä me vuolijokelaiset voimme
olla hyvällä tuulella. Yhteistyöhalukkuutta näyttää löytyvän.
Toivonkin että tämä yhteistyöhalukkuus muuttuu vähitellen
käytännön toimiksi ja saadaan
meneillään olevan ”Meidän
Vuolijoki” -projektin uusien
hankkeiden suunnitteluvaiheeseen, kuluvan 2014 vuoden
syyskaudelle, mukaan edustajia
mahdollisimman monesta Vuolijoen kylästä. Samalla voitaisiin
9
Jo pidemmän aikaa valmistelun ja työn alla ollutta Vuolijoen
historiikkia kootaan ja kirjoitetaan parhaillaan Veikko Leinosen
toimesta. Joensuun yliopistossa historiaa opiskellut Leinonen on
viettänyt kevään ja kesän aikana pitkiä tunteja Vuolijoen kunnan
arkistoa läpi käyden ja tarinoita ihmisiltä metsästäen. Työ jatkuu
edelleen. Tiedossa on tiedon keruuta ihmisiltä, kokonaisuuden
hahmottamista ja armoton määrä kirjoitustyötä. Työ huipentuu
vuonna 2015 historiikin julkaisuun, jolloin tulee kuluneeksi 100
vuotta Vuolijoen kunnan perustamisesta.
Leinosen panoksen lisäksi historiikin pohjana on mm. vuolijokelaisen Elisa Valtasen tutkimustyö kunnan väestörakenteesta ja
siihen vaikuttaneista tekijöistä. Valtanen opiskelee Oulun yliopistossa arkeologiaa ja historiaa. Kirjaa varten tehdystä pohjatyöstä
vastaavat myös useat haastattelut ja Anneli Haatajan puhtaaksikirjoittama materiaali sekä Meidän Vuolijoki -hankkeen yhteydessä
kerätty aineisto.
Historiikki keskittyy Vuolijoen aikaan itsenäisenä kuntana
(1915–2007) ja kantaa työnimeä: Vuolijoki – itsenäisen kunnan
aika. Vaikka ajallinen kehys tulee Vuolijoen kunnan itsenäisyyden
vuosista, ei näkökulma keskity yksistään kunnan asioihin, vaan
pyrkii kertomaan laajalla otteella Vuolijoen ja sen kylien elämästä
1900-luvun alusta 2000-luvulle.
Vuolijoen kunnan aika itsenäisenä kuntana rajautuu monien
kansallisten murrosten sisään, jotka ovat muovanneet Suomea
rajulla tavalla. Muutosten äkkinäisyyden ja nopeuden tähden voidaan puhua nopeasta vuosisadasta, jolloin kaikki muuttui Vuolijoen elämässä moneen kertaan. Aatteet ja ajatukset virtasivat lävitse
Vuolijoen, edistyksen vuosisata pyyhkäisi tieltään entiset maisemat, karja vaihtui toiseksi, ongelmat vaihtuivat toisiksi, teollistu-
minen ja maaltamuutto pyyhkäisivät kunnan ylitse. Verkkainen ja
työntäyteinen elämänrytmi vaihtui valokuiduksi ja etätyöksi, omavaraistalouden ongelmat globaalin talousjärjestelmän haasteisiin.
Tekeillä oleva historiikki pyrkii vastaamaan kysymykseen,
minkälainen oli Vuolijoen kunnan vuosisata itsenäisenä kuntana?
Minkälaisia pyrkimyksiä ja minkälaista elämää nämä vuosikymmenet pitivät sisällään?
Historiikista vastaa Vuolijoen Maaseutuyhdistys, joka aloittaa
kirjatilausten ennakkomyynnin. Ennakkomyynnillä kerätään
varoja historiikkityön loppuunsaattamiseen aina painotuoreeksi
kirjaksi asti. Kirjaan tulee noin 300 sivua, paljon valokuvia ja se
on kokoa A4.
Kirjan ennakkomyyntihinta on 50 euroa/kpl + mahdolliset
lähetyskulut. Varaa omasi maksamalla kirjan pankkisiirrolla Vuolijoen maaseutuyhdistyksen tilille FI30 5761 0920 0173 89, OKOYFIHH. Laita viestikenttään nimesi, osoitteesi ja puhelinnumerosi.
Voit myös varata kirjaa Marjolta, puhelinnumero 040 706 5291,
sähköposti marjo.valtanen@kolumbus.fi. Ja tietysti Wanhan ajan
maatalousnäyttelyssä on maistiainen kirjasta ja Veikko Leinonen
paikalla.
yhdessä miettiä ja suunnitella
myös mahdollisen, tulevia Vuolijoen kehitysprojekteja hallinnoivan ”sateenvarjoyhdistyksen”
perustamista, joka on ollut esillä
muun muassa kylien yhteisissä
tapaamisissa. Erityisen tärkeänä tavoitteenamme pidän sitä,
että saisimme Vuolijoen kehitysporukkaan mukaan nuoriakin ihmisiä meidän aikuisten
ja ikääntyvien aktiivien lisäksi
ja tueksi tuomaan oman näkemyksensä miten he haluaisivat
Vuolijokea uudistaa. Nuorissa
on Vuolijoenkin tulevaisuus ja
he itse parhaiten tietävät omat
tavoitteensa ja haaveensa.
Hyvällä mielellä ja yhteistyöhengessä aurinkoista kesää toivotellen
Mauri Kemppainen
10 Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Nro 26 – 2014
Nro 26 – 2014
Torstaina heinäkuun 3. päivänä
11
12 Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Nro 26 – 2014
Vuolijoki-Otanmäen alueelle on suunnitteilla kaksikin kaivoshanketta. Vuorokas Oy teki tutkimuksia viime
kesänä Honkamäellä. Paikkakunnalla toivotaan myötätuulta työllistäville hankkeille.
Asukkaiden oma tahto on perusta kylien kehittämisessä. Pitäisi olla jokaisen kylän asukkaan asia
miettiä, että mitä lähipalveluja pitää olla, miten ja
missä ne tuotetaan. Yhteistyötä syntyy, kun kaikki
kokevat hyötyvänsä siitä. Tämän vuoksi kyläsuunnitelmien pohjana on usein kyläkysely.
Perustana pitää olla myös tiedon hyvä kulku
asukkaiden ja toimijoiden kesken. Toimijoita on
paljon: kunnat, kylät, seurakunta, yhdistykset, järjestöt, yritykset, rahoittajat ja asukkaat. Kukaan ei
ole ajatustenlukija. Usko tulevaisuuteen vaatii hieman ponnisteluja – muutakin kuin ainaisen voivottelun ja valittelun tie.
Vuolijoenkin kylillä kokoontuvat erilaiset ”kyläparlamentit”: Hatvan hallilla, S-kaupan takana,
Runokissa, missä vain ihmiset kokoontuvat, siellä
puhutaan tärkeistä asioista. Askel virallisempaan
suunnitteluun oli Kunnantalolla pidetty Kajaani Kiertue: ”Tule ja sano kotikylä paremmaksi”.
Tilaisuuteen saapuneet saivat sanansa kuuluville
Vuolijoen kehittämisessä – sen pohjalta tehdään
toimenpiteitä ja luotiin suuntaviivoja vuoteen
2020 asti.
Kertauksena vielä muutama
em. tilaisuudessa tärkeimmäksi
koettu kehittämisasia:
• Asukkaiden pitää olla tasaarvoisia kunnassa asuinpaikasta
riippumatta, esim. viheralueiden
kunnossapito
• Vuolijoella toimii jatkossakin oma terveysasema, laboratorio, lääkäripalvelut, terveysasemalle lisätty palveluja,
vähennetään taksikyytejä, käytetään resursseja paremmin
• Toimiva valokuitu – ja vaihtoehdot niille, joita nettipalvelut
eivät tavoita
• Alakoulu ja päiväkoti toimivat elinvoimaisina, samoin
kauppa ja apteekki
• Urheiluseuratoiminta/
liikuntapalvelut aktiivista ja
monipuolista, lähiliikuntapaikkoja lisää, toimintaa eri-ikäisille,
latuverkkoja eri kylille
• Kirjastopalvelut kehittyvät,
aukioloajat joustavat tarpeen
mukaan ja kirjastoauto säilyy
• Kesäteatteri edelleen voimissaan, muut kyläläisten järjestämät tapahtumat tuovat väkeä
muualtakin, Riihipiha-museon
alueen hyödyntäminen
• Nuorisolla pitää olla oma
kokoontumispaikka jossa ohjattua toimintaa
• Frisbeegolfradat sekä Otanmäkeen että Vuolijoelle koulujen
ympäristöön
• Kaupungin koulutusmahdollisuuksia kehitettävä mm.
peliteollisuus ja puuteollisuus –
puun hyödyntäminen energiana
• Önkkörin kanavan kunnostus ja Käkilahden rannat puhdistettu lietteestä
• Kaavoitusta on helpotettu,
saa rakennuslupia, isoja tontteja, rantarakennuslupia, ja saadaan asukkaita hyville paikoille
asumaan, etätyömahdollisuudet
• Vapaa-ajankiinteistöjä muutettu vakituisesti asutuiksi kiinteistöiksi
• Maisemanhoitoon ja yleiseen siisteyteen huomiota
• Kiinteistövero palautetaan
kylätaloista kyläyhdistyksille
• Otanmäen lintuvesiallas
kuntoon – maksullinen kohde
• Veneilijöiden rantautumispaikat kuntoon
• Tiestön kunnossapito,
”betoniporsaita” madallettava
pääväylillä
• Linja-autovuorojen järkeistäminen ja lisääminen erityisesti
koulun lomien aikana
• Vuolijoella tuulipuistoja, kaksi kaivosta ja Transtech
hyvässä kasvussa – mahdollistavat uutta yritystoimintaa, mm.
konepajoja
• Luontomatkailu ja majoitustarjonta ovat lisääntyneet.
Kehittämistoimenpiteiksi ehdotettiin mm. raitiovaunurataa Vuolijoki – Otanmäki
– Kajaani -välille, tämä olisikin
vaunutehtaalle oiva markkinointikeino. Pienoisbussijärjestelmää
kehitettävä, samoin kuin muitakin yhteiskuljetuksia. Tyhjät
yritystilat pitäisi saada käyttöön
ja rohkaista yrittäjiä tulemaan
myös Vuolijoelle. OulujärviLeaderin ja Ely-keskuksen
rahoitusmahdollisuudet pitää
hyödyntää myös kylillä. Näitä
asioista edistää myös Meidän
Vuolijoki -hanke.
Yleisesti ottaen toivottiin, että
vuoropuhelua Kajaanin kaupungin ja syrjäkylien välillä käytäisiin
enemmän. Asukkaat kokevat
Vuolijoen kylät hyviksi asuinpaikoiksi ja haluavat ylläpitää monipuolisen asutuksen, maatalouden
kuin kesäasukkaatkin.
Vuolijoen neljällä kylällä
on jo tehty kyläkyselyt, joiden
pohjalta päivitetään vanhoja,
Vuolijoen kunnan aikaisia kyläsuunnitelmia. Toiveet ja toimenpide-ehdotukset ovat yhteneviä
yllä mainittujen asioiden kanssa.
Tiestön huonon kunnon parantaminen, maisema-asiat, hyvät tietoliikenneyhteydet ja palvelujen
säilyminen ovat tärkeitä asioita.
Vuolijoen tulevaisuus näyttääkin
valoisalta, sillä nykyiset palvelut,
terveyskeskuspalvelut, koulut, liikuntapalvelut, kaupat ja apteekki
tyydyttävät asukkaita.
Marjo Valtanen
Meidän Vuolijoki
:
5
j
Ä
Þ
Ä
ç
ġĤįç
ĤĤç
þ
ġj
ġĻ
j
Ä
Þ
ġj
ė
Ä
j
Î
j
ė
ç
Ù
Ä
ė
Ĥj
Í
Ä
Ð
Ð
ž
þ
ġ
;Ð
ž
Ù
Ù
ž
ġĤž
Á
Þ
ž
ž
Ĥġė
Ä
Þ
į
j
ġĻ
j
Đ
Ĥž
Þ
ġį
į
“
ž
Þ
ġĤį
ç
ĤĤž
ž
Þ

ġQ
į
ç
ĤĤç
Ã
ç
ė
į
į
“
ž
Þ
þ
ġQ
j
Ļ
ç
Ä
ĤĤž
Ð
ž
Ù
Ù
ž
ġė
Ä
Ð
Ð
ž
ġ
j
ġĨ
ĭ±ġý
ġĤį
ç
ĤĤç
j
z
þ
ġLÄ
Íç
Ä
Ĥj
Ĥġė
į
ç
Đ
j
j
Þ
ġç
Ù
Ä
ė
Ĥj
Ù
j
ė
Ä
ġ;ė
į
į
ė
ø
j
Þ
Î
Ä
Þ
ġø
ooç
Ù
j
j
Þ
þ
ġ
ĤoÞ
oġĻ
į
ç
Þ
Þ
Þ
j
Þ
ġ
Q
į
ç
ĤĤç
Ã
ç
ė
į
į
“
ž
Þ
ġÎ
ç
Đ
Î
ç
ġÍj
ġė
ž
Þ
ġÙ
j
Î
ė
j
Ù
Ä
Þ
ž
Þ
ġĐ
Ä
Ä
ø
ø
į
Ļ
j
Ĥġj
Ä
Þ
j
ġø
j
Þ
Î
Ä
Þ
ġĤç
Ä
Ù
Ä
Þ
Ĥį
Ð
ç
Î
ė
ž
Ð
Ð
Ä
ė
į
į
“
ž
ė
Ĥj
þ
ġ
.
Ŀ
ė
Ŀ
ġÐ
Ä
ė
ooġç
Ù
j
ė
Ĥj
ġ;ė
į
į
ė
ø
j
Þ
Î
Ä
ė
Ĥj
ė
Ä
ġĤj
Ä
ġĻ
Ä
ž
Đ
j
Ä
Ð
ž
ġç
ė
ç
Ä
ĤĤž
ž
ė
ė
j
ġç
ø
þ
°Ġ
Ĥįç
ĤĤç
Ã
ç
ė
įįė
þ
ġ
z
Q
į
ç
ĤĤç
Ĥj
Ļ
ç
Ä
Ĥž
ġĻ
ç
Ä
ġÙ
į
į
ĤĤį
j
ġĻ
į
ç
ė
Ä
ĤĤj
Ä
Þ
ġÍj
ġĤį
ç
ĤĤç
Ã
ç
ė
į
į
Î
ė
Ä
ž
Þ
ġĤj
Î
j
Ä
ė
Ä
Þ
Ù
j
Î
ė
j
Ù
Ä
ė
ž
ž
Þ
ġė
Ä
ė
oÐ
ĤĿ
Ŀ
ġĤÄ
ž
ĤĤĿ
Íoġž
Á
Ĥç
Íj
þ
ġQ
į
Ĥį
ė
Ĥį
ġ
Ù
ž
Đ
Î
Ä
Þ
Ĥož
ė
Ä
ĤĤž
ž
ė
ž
ž
Þ
þ
ġ
b
Á
“
ž
ė
ė
oġÁ
Ŀ
Ļ
oġĤį
Ð
ž
ž
þ
ġ
Nro 26 – 2014
Kuukausi sitten 11.6. Jouni
Karjalainen hoksasi peltotöissä
Ojanperällä oudon ilmestyksen.
”On ihmeotus täällä Kankaan
pellolla vähän ennen Kympintaloa. Pinkin värinen lintu kävelee
pellolla kuin mikäkin pingviini.
Mikähän lienee? Kiinnostaako
jutun aiheeksi lehteen?” kyseli
Jouni. Juulia-tytär oli onnistunut nappaamaan kuvan linnusta. Pian paikalla oli myös
kajaanilaisia ja vaalalaisia lintuharrastajia kiikareiden ja pitkien kameran zuumien kanssa.
Harmaasta mullasta erottui
muutaman kymmenen metrin
päässä oleva erikoisuus. Harrastajien hälyrinki toimii lyhyellä varoitusajalla. Myös lintuekspertti Jouni Ruuskasen ja
hänen vaimonsa Marja-Liisan
Olen pienestä pitäen seurannut
lintuja, mutta lintuharrastukseni alkoi aktiivisesti v. 2003
syksyllä, jolloin menin Kaukametsän Opiston järjestämälle
Laululintujen tunnistaminen
-koulutukseen. Kurssin vetäjänä toimi Jouni Ruuskanen. Sen
jälkeen liityin Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys ry:hyn (KLY
ry) ja samalla aloin myös kuvata
lintuja. Kuvaus vei mukanaan ja
nykyään kuvaan luontoa maisemakuvista, revontulista lintuihin ja nisäkkäisiin. Eniten tulee
kumminkin kuvattua lintuja.
Ihan vain lintukuvauksen takia
olen reissannut useita kertoja
Pohjois-Norjaan, toistakymmentä kertaa Viroon, neljästi Intiaan
ja kahteen otteeseen Israeliin ja
Espanjaan. Nämä ulkomaanmatkat, joilla näkee paljon erilaisia
lintuja, antavat varmuutta lintujen tunnistamiseen, varsinkin
sellaisten lintujen, jotka ovat
Suomessa harvinaisia tai nähdään harvoin.
Lintujen touhua ja ruokintapaikan elämää on mukava seurata.
Lintujen tunnistaminen vaatii
tosi paljon kirjojen ja kuvien
katsomista. Silloin tällöin tulee
vastaan lintuja, jotka on vaikea
tunnistaa. Hyvä valokuvakaan
ei anna aina lajista varmuutta.
Varsinkin nuoret ja naaraslinnut tuovat jossain lajiryhmässä
hyvin paljon tunnistamisongelmia. Myös lintujen äänten tunnistaminen on lintuharrastajien
tavoite, niitäkin on opeteltava ja
palautettava muistiin. Tällöin
voi laulusta tietää, mikä lintu
Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Punakottarainen on havaittu Kainuussa viimeksi toukokuussa 2010. Tänä kesänä eksoottinen kaunotar
laskeutui ruokailemaan Ojanperällä. Kuva: Juulia Karjalainen
pensaan sisällä ääntelee. Lintujen yhteysäänten ja varoitusäänten opettelu avaa sivun lintujen
maailmaan. Kun pikkulintu
antaa haukkavaroituksen, niin
lintuharrastajat osaavat heti
katsella taivaalle, missä yleensä
näkyykin pian haukka saalistuslennolla. Jos näet ihmisen, joka
vähän väliä katselee taivaalle,
niin kyseessä on mitä luultavammin lintuharrastaja. Havainnoinnista tulee tapa.
Lintuharrastajat keräävät erilaisia pinnoja: Suomen pinnat,
Kainuun pinnat, tonttipinnat.
Olen itse havainnut pieneltä
omakotitalopihaltani Kajaanin
Kylmällä 98 eri lintulajia. Punakottarainen oli minulle 251.
lintulaji Kainuussa. Jokaisella
lintuharrastajalla on toive löytää uusi lintulaji omalle alueelleen tai koko Suomeen. Monesti
puhutaan lintubongareista, mutta bongaus virallisesti on vain
sellaista, jossa lähdet katsomaan
toisen lintuharrastajan löytämää
lintua. Omien lintuhavaintojen
etsiminen ja löytäminen ei siis
virallisesti ole bongausta. Suuri
yleisö käyttää sitä sanaa, joten
lintuharrastajat on luokiteltu sen
mukaan kaikki lintubongareiksi
– ei kylläkään mikään paha asia,
mutta hieman väärä.
Lintuharrastajia on monenlaisia: toiset katselevat vain nauttiakseen kauniista linnuista, jotkut
haluavat saada mahdollisimman
paljon pisteitä eri lajeista, jotkut
ovat keskittyneet valokuvaamiseen, harvemmat taas rengastavat lintuja. On myös ihmisiä,
jotka harrastavat kaikkea näitä.
13
Helsingin-matkaan tuli sadan
kilometrin ylimääräinen lenkki,
sillä tilaisuutta ei voinut missata.
Mustasiipinen ja mustapäinen,
muuten vaaleanpunainen lintu
ei välittänyt yleisöstä tienposkessa, vaan tepasteli kaikessa
rauhassa pellolla matoja etsien.
Kyseessä oli punakottarainen,
valtakunnallisesti harvinainen
lintu, joka on viimeksi nähty
Kainuussa neljä vuotta sitten.
Jouni Ruuskasen mukaan punakottaraisesta oli tehty havainto
edellisellä viikolla Kuusamossa.
Ruusukottaraiseksikin nimetty
lintu pesii Kaakkois-Euroopasta
Aasiaan ulottuvalla vyöhykkeellä
ja talvehtii Intiassa ja KaakkoisAasiassa. Yksittäisiä harhailijoita
eksyy vuosittain Suomeen, tällä
kertaa myös Ojanperälle. mv
Harvinainen punakottarainen tepasteli kuukausi
sitten Ojanperällä Kankaan pellolla. Vaaleanpunainen väri kiinnitti
peltotöissä olleen Jouni
Karjalaisen huomion.
Tieto tavoitti myös lähikuntien lintuharrastajat
mm. kajaanilaisen Ari
Tervon, joka otti tämän
kuvan. – Viimeksi olen
kuvannut punakottaraisen Intiassa, mainitsi
Tervo.
Lintuharrastajat Marja-Liisa Ruuskanen, Jouni Ruuskanen, Eija Kuusisto, Martti Kanninen, Ari Kanninen
ja Ari Tervo tähystelivät muutaman kymmenen metrin päässä olevaa vaaleanpunaista, yksinäistä pikkulintua. Harmaasta pellosta erottui kaunottaren musta pää, siivet ja pyrstö. Punakottaraisen ääntä kuvaillaan
”silputukseksi”. Nyt ei yritettykään mennä kuuloetäisyydelle, vaan haluttiin ihailla näkyä kiikareiden ja
kameroiden linssien läpi mahdollisimman pitkään.
14 Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Viitisenkymmentä Vuottolahden jätevesiosuuskunnan osakasta osallistui kesäkuussa 0
nuorisoseuran talolla pidettyyn
yleiseen kokoukseen. Kokouksessa hyväksyttiin vuosien 2012
ja 2013 tilit ja myönnettiin vastuuvapaus osuuskunnan hallitukselle. Kokouksessa kuultiin
myös jäteosuuskunnan toimitusjohtaja Timo Moilasen selvitys tehdyistä töistä ja hallituksen
puheenjohtaja Jouko Haatajan
selvitys, missä vaiheessa viemäriverkoston rakentaminen tällä
hetkellä Vuottolahdessa on ja
mitä toimenpiteitä vielä tämän
kesän aikana tehdään. Yleisen
kokouksen puheenjohtajana
toimi Olavi Huotari ja sihteerinä Jouko Haataja. Pöytäkirjan
tarkastajina ja ääntenlaskijoina
toimivat Marjukka Karvonen
ja Eero Juutinen. Äänestyksiä
kokouksessa ei tullut, vaan asioista päätettiin yksimielisesti.
”Vuottolahden jäteosuuskunta
on asentanut kokonaisuudessaan
33 kilometriä putkilinjaa Vuottolahden kylälle. Linjapumppaamot
on jo asennettu ja 6–7 kiinteistön
pumppaamoa, kiinteistöasennukset ovat menossa Luovitiellä.
Siirtoviemäri luovutetaan näillä
näkymin juhannuksen alla Kajaanin vedelle”, kertoi Vuottolahden
jätevesiosuuskunnan hallituksen
puheenjohtaja Jouko Haataja
yleisessä kokouksessa osuuskunnan osakkaille.
Vuottolahden jätevesiosuuskunnan toimitusjohtaja Timo
Moilanen puolestaan kertoi,
miten urakat ovat edenneet ja
miten huolellisesti työt on tehty
ja mitä töitä parasta aikaa ollaan
tekemässä ja mitä tullaan vielä
kesän aikana tekemään. Mm.
avopelloilla kaivamisen jälkiä
tullaan tasoittelemaan, kun
routa on sulanut. Joitakin soraääniäkin kokouksessa kuultiin,
mm. Toivo Valtanen kertoi, että
kaivinkone oli hänen kiinteistöllään särkenyt männyn taimia.
Heinäkuun ajan siirtoliittymää koekäytetään ja elokuussa tehdään loput kiinteistöjen
viemäröinnit. Luovitiellä ollaan
parhaillaan menossa ja sieltä edetään kiinteistö kerrallaan lähimmät kaivot ensin periaatteella.
Yleinen kokous valitsi Vuottolahden jätevesiosuuskunnan
hallitukseen entiset jäsenet.
Hallituksen puheenjohtajana
jatkaa Jouko Haataja ja hallituksen varsinaisina jäseninä: Jouni
Haataja, Timo Moilanen, Jukka
Haatainen ja Markku Tolsa sekä
varajäseninä Pekka Väyrynen,
Katariina Rajala, Veikko Komulainen ja Eero Juutinen. Osuuskunnan hallituksen puheenjohtajalle maksetaan vuosittain 300
euroa, sihteerille 150 euroa ja
varapuheenjohtajalle 200 euroa
sekä jäsenille 20 euroa kokousta
kohti. Yleinen kokous hyväksyi
korvaukset.
Nro 26 – 2014
Viitisenkymmentä osakasta osallistui Vuottolahden jätevesiosuuskunnan yleiseen kokoukseen.
huippunopea valokuituliittymä
ja tilata se edulliseen hintaan.
Kaisanetin edustaja kertoi, että
tällä hetkellä parikymmentä
kiinteistöä on tilannut Kotikuitu-liittymän kiinteistöönsä ja
Kaisanet Oy aloittaa sen rakentamisen, mikäli 30 kiinteistöä
tilaa liittymän. Valokuituliittymän kautta onnistuu mm. internet- ja televisiopalvelut varmasti
ja laadukkaasti. Tällä hetkellä
alueella on ollut ongelmia kummankin palvelun suhteen.
Kuvat ja teksti
Eija ja Olavi Huotari
Muissa asioissa osakkaat saivat tietoa osuuskuntamaksun
suorittamisesta, sillä joiltakin
osakkailta oli tullut ehdotus,
että maksua voisi suorittaa kuukausittain sopivalla summalla.
Hallituksen puheenjohtaja Jouko
Haataja kertoi, että osuusmaksun voi maksaa kerralla kokonaan, jolloin ei tarvitse maksaa
korkoa niin kuin osissa maksaessa tapahtuu. Kovin pieniä
kuukausieriä hän ei suositellut
maksettavan, koska se aiheuttaa
lisätyötä mm. korkojen laskemiseen. Kokous myös evästi hallitusta, miten jäteveden laskutus
tapahtuu jäteviemäriverkoston
valmistuttua ja käyttöön oton
jälkeen. Laskutus on mahdollista ulkoistaa ja tehdä kolme
kertaa vuodessa, siten että vuodenvaihteessa on arviolaskutus
ja kesällä tarkistetaan kulutus,
jonka perusteella sitten laskutetaan seuraavat kerrat.
Kokouksen alussa oli Kaisanet
Oy:n edustaja esittelemässä
Vuottolahden jäteosuuskunnan
osakkaille mahdollisuutta rakentaa Vuottolahden kylän alueelle
OTANMÄEN APTEEKKI
Vuorimiehentie 2, 88200 Otanmäki
Puh. 08-6886 160
Avoinna ma–pe klo 9.00–17.00
Onni Piiraisen lintutarha kotipihalla Kytökosken Koivurannassa. Ulkoveistokset ovat nähtävillä 12.–13.7.
Wanhan Ajan Maatalousnäyttelyssä Taidekummun edustalla. Taiteilijan näkemyksiä esittelemme kattavammin ensi viikon lehdessä.
Suoritamme JATKUVAA
METALLIROMUN KERÄYSTÄ
Oulun ja Kainuun talousalueella
VUOLIJOEN SIVUAPTEEKKI
• Noudamme rautaromut, autonromut sekä kaikki muut
metalliromut
• Meiltä myös romutustodistukset
Nykyaikainen virallinen metallikeräysterminaali
Kajaanintie 2, 88270 Vuolijoki
Puh. 08-6886 165
Avoinna ma ja ti klo 9–15, ke, to ja pe klo 9.30–14.30
Varastotie 9, Utajärvi
Puh. 0400 892 414, 040 767 0825 • www.utacon.fi
UTACON OY
Nro 26 – 2014
Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Aino Nissisen Afrikka-näyttelyn
väri-ilottelusta on saatu nauttia
Otanmäen kirjastossa kesäkuun toiselta viikolta alkaen.
– Minulla on ollut kummallinen Afrikka-kaipuu jo pitkään.
Se on näkynyt maalauksissani
aikaisemminkin, mutta viime
helmikuussa tehty matka EteläAfrikkaan sytytti taiteilija-minäni tunteenpaloon ja siirtämään
kokemuksiani kankaalle, kertoi
Aino näyttelyn pystytyksessä.
Töiden aiheet ja maalausten
naivistinen tyyli sopivat hyvin
kuvaamaan Afrikkaa. Teoksista hehkuu eteläisen maanosan
värit, lämpö, musiikki ja taiteilijan kokema rakkaus lempiaiheeseen. Tuntuu, kuin teokset
olisivat afrikkalaisen taiteilijan
maalaamia.
Silmästä silmään -katse villin leijonan kanssa oli kokemus, joka
innoitti taiteilijan tulkitsemaan
eläimen sielunelämää. Näyttelytyössä nuoret urokset etsivät punahehkuisella savannilla
naarasta. Elämäänsä väsyneen,
harjansa menettäneen uroksen
katseessa on elämänkokemusta,
mutta myös jotain luovuttanutta.
”Äitii!” kiukuttelee pieni pentuleijona turkoosia taivasta vasten.
Eläinosastolla näyttäytyvät myös
savannipaviaani, kuningaskalastaja, norsu, gepardi ja satulinnut.
Lukusalissa esillä olevat työt
kuvaavat matkan maisemia,
ihmisten arkea ja yksityiskohtia
kadunvarressa; slummia, jonka
kadulla lapset pyörittävät autonrengasta, tienvarren putiikissa
käsitöitä myyviä naisia värikkäissä vaatteissaan, majoituspaikan pihaa lakaisevia naisia,
mietteissään istuvaa tyttöä kaivolla sekä yksinäistä majaa suuren apinanleipäpuun katveessa.
– Kaikki, mitä näin ja koin, oli
myönteistä yllätystä. Ihmisten
ystävällisyys, tyytyväisyys ja
Mandelan ajatusten kunnioitus liikuttivat. ”It always seems
impossible until it’s done.”
Aino ja Sulo Nissinen ovat
olleet kesävuolijokelaisia jo
Ärreet kinkerit ja Emäntätä ehtimässä -maalausten aiheet ovat safarilta, jossa Aino katsoi leijonaa silmästä
silmään – ja ihastui. Aulassa oleva sermi kannattaa katsoa toiseltakin puolen.
15
neljäkymmentä vuotta. Heillä
on kesämökki Hellelei Ounaslahden rannalla. Auringonlaskut
Oulujärvellä ovat oma eksotiikanlaji, josta nautitaan keväinsyksyin. Keskikesän pariskunta
viettää Motimokka-kalastusmökillään Muoniossa. Ensimmäisen elämäntyönsä Aino Nissinen on tehnyt pankkialalla, nyt
on vuorossa taiteentekemisen
elämäntyö. – Nyt tunnen työni
lisäksi myös eläväni, mainitsee
taiteilija. Mieluiten hän kuvaa
luonnon rikasta värimaailmaa,
mutta viimeaikoina myös mielenmaisemia. – Olen huomannut, että rajat, jotka ennen olivat
rikkumattomia, ovatkin meidän
itsemme luomia ja siten myös
meidän itsemme rikottavissa.
Aino Nissisen Afrikka-näyttely kestää elokuun neljänteentoista päivään saakka. Kirjasto
on auki ma–ti 13–19 ja ke–to
10–16. Taulujen edulliset hinnat
löytyvät kirjastosta. Varauksen
mieluisesta taulusta voi tehdä
kirjaston henkilökunnalle. mv
Käsitöitä myyviä naisia tienvarren kojulla.
Onko Afrikan tytön silmissä surua vai toivoa.
Vuolijoen terveysaseman keittiön vitriinistä
voit ostaa maukkaita kotiruoka-annoksia,
herkullisia salaattiannoksia sekä
suolaisia ja makeita kahvileipiä
kotiin viemisiksi.
Lounasruokaa valmistamme tilauksesta.
Tervetuloa ostoksille!
Aino ja Sulo Nissinen pystyttivät Afrikka-näyttelyä Otanmäen kirjastoon kesäkuun alussa. Helmikuussa tehty Afrikan matka antoi sytykkeen eksoottisiin kuviin.
16 Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Otanmäessä aloitti huhtikuulla uusi koneistusta harjoittava
yritys, Hill Steel Oy. Yrityksen
perustivat kokeneet metallialan miehet Jouko Kaikkonen
ja Marko Karjalainen. Heidän
lisäkseen osakkaina yrityksessä ovat Janne Tuhkanen, Pentti
Jokinen ja Semes Oy. Toimitusjohtaja Jouko Kaikkosen yrittäjäura alkoi Ristijärvellä vuonna
1989 Kaikumetallin päällikkönä. Ensimmäinen yritys kaatui
laman seurauksiin. Sen raunioille Kaikkonen perusti 1995
Otanmäessä toimineen Debomix Oy:n. Yritys myytiin neljä
vuotta sitten. Kauppaan kuului
kilpailukielto, joten uudet yritysideat oli kahdeksi vuodeksi haudattava, vaikka sellaiset
miestä polttelivatkin. Kaikkonen
on toiminut välivuodet palkkatyössä Finemetal Oy:ssä. Hän
on kypsytellyt uutta yrityskuviota entisten työntekijöidensä Marko Karjalaisen ja Janne
Tuhkasen kanssa. Pilkkireissuilla
ajatukset jalostuivat liiketoimintasuunnitelmaksi. Monipuolista
työ- ja yrittäjäkokemusta sekä
kontakteja entisiin asiakkaisiin
arveltiin olevan riittävästi toiminnan aloitukseen. Ilmassa oli
tuolloin merkkejä orastavasta
talouden elpymisestä. Rahoitushakemukset pistettiin liikkeelle
puoli vuotta sitten. Laskelmien
ja liiketoimintasuunnitelman
muotoilussa auttoivat Kainuun
Edun ja ELY-keskuksen asiantuntijat.
Alihankintakoneistusta tekevän
yrityksen toimitilat Otanmäen
teollisuusalueella ovat Semes
Oy:n omistuksessa oleva hallin
puolikas, 400 neliötä tuotantotilaa ja 50 neliötä konttorihuoneita. Kasvunvaraa tilojen suhteen on reilusti; työskentelihän
siellä Kateran aikoihin kolmekymmentä miestä. Yhteistyö
Semes Oy:n kanssa tuo lisäarvoa molempien asiakkaille, kun
työvaiheita voidaan yhdistää
ja tarjota koneistuksen lisäksi
kokoonpanoa, pintakäsittelyä
sekä hitsausta vaativien tuotteiden valmistusta. Tuote- ja
asiakashaku tällä konseptilla on
menossa. CNC-sorvin lisäksi
hallissa on kolme viikkoa sitten
hankittu työstökeskus. Kolmatta
avainkonetta harkitaan. Toimitusjohtajan lisäksi yrityksessä
työskentelevät mm. jigisuunnittelussa Ponssella ja Kateralla tuotepäällikkönä toiminut
insinööri Marko Karjalainen,
teknikko Janne Tuhkanen ja
koneistajaksi opiskeleva Marko
Kaikkonen. Jouko Kaikkonen
arvioi, että miesvahvuuteen tulee
syksyllä kahden työntekijän
Nro 26 – 2014
Ristiriitaisia ajatuksia herättävät puheet elvytyksestä ja uusien työpaikkojen tarpeesta, kun
samaan aikaan rahahanoja pistetään entistä tiukemmalle ja hankaloitetaan investointeja. Hill
Steel Oy:n perustajat ajattelivat
alunperin isompaa investointia,
kuin se mihin nyt päädyttiin.
Vakuuksien ja omarahoituksen
osuus on noussut huomattavasti
ja pankit lainoittavat varovaisesti. Jonkin verran investointiavustuksia yritys sai Finveralta
ja ELY-keskukselta. Lamapuheista huolimatta Kaikkonen ei
aio vaipua synkkyyteen, vaan
uskoo talouden taivaan kirkastuvan; ”Laskua seuraa nousu.”
Hän toivottaa osakkuudesta
kiinnostuneet ottamaan yhteyttä
ja tulemaan mukaan yrittäjäksi
ja nousukauden odotukseen.
Hill Steel Oy:n joukkueeseen kuuluvat vasemmalta lukien Marko Karjalainen, Janne Tuhkanen, Marko
Kaikkonen ja toimitusjohtaja Jouko Kaikkonen.
Janne Tuhkanen työskenteli aikoinaan Debomixillä. Nyt sama työ CNC-sorvilla jatkuu Hill Steel Oy:n
palveluksessa.
lisäys ja töitä tehdään sitten
kahdessa vuorossa. Ensimmäiset
toimitukset ovat lähteneet asiakkaille kesäkuussa. Uusia vuosisopimusneuvotteluita käydään
ja markkinointia mahdollisille
asiakkaille tehdään aktiivisesti.
Kahden viikon takaisissa avajaisissa asiakkailla oli mahdollisuus
tutustua Hill Steelin ja Semeksen
toimintaan ja tuotantotiloihin.
Halliin mahtuisi enemmänkin toimintaa. Aikoinaan samoissa tiloissa
työskenteli kolmekymmentä miestä. Parempia
aikoja odottelemme, mainitsi Jouko Kaikkonen.
Juhlapuheet ja konkretia eivät
lyö kättä myöskään nuorisotyöttömyydestä tai työvoimapulasta huokailevien poliitikkojen
päätöksissä. Hill Steelin yksi
alkuperäinen idea oli tehdä yrityksestä koulutuskonepaja, joka
toimisi mestari-kisälli-periaatteella. Nuorella olisi mahdollisuus oppia kouluttajan ja yrityksen ammattilaisten opastuksella
oikeassa työssä. – Uuden työntekijän kouluttaminen työn
ohessa maksaa yritykselle aikaa
ja rahaa. Kalliiden koneiden
käyttö vaatii työkokemusta.
Työelämän muutkin pelisäännöt
opitaan vasta työelämässä, joten
opiskelija olisi päässyt niidenkin
makuun. Kyselimme rahoitusta
koulutuskonepajan toimintaan,
jossa osan opetuksesta maksaisi
jokin ammattikoulutuksesta tai
nuorten työllisyydestä vastaava
yhteiskunnallinen taho. Rahaa
ei löytynyt, toteaa Jouko Kaikkonen turhautuneena hyvän
idean tyrmäyksestä. – Nuorissa
on tämänkin alan tulevaisuus.
Tarjoamme mahdollisuuksien
mukaan harjoittelupaikkoja ja
oppisopimuskoulutusta voimassa olevien ehtojen ja käytäntöjen
puitteissa, huomauttaa toimitusjohtaja. mv
KEISARIN KIEVARI
puh. (08) 6886 046
Jouko Kaikkonen myöntää, että
markkinatilanne on nyt hankala
ja kilpailu kovaa. Ukrainan kriisin myötä tulleet Venäjä-pakotteet, ruplan hinnan alhaisuus ja
nollakasvua ennustavat arviot
tuovat pilviä yrittäjän taivaalle.
* Automaatista 24h * Edullinen tankkauspaikka
* Kahvio * Hyvä ruokapaikka * Elintarvikkeet * Kokoustilat
* Oluet, siiderit * Grillipalvelut * Pizzat suoraan uunista
* Alkon tilauspalvelu * Matkahuoltoasiamies
Avoinna: ma–to 7–19, pe 7–20, la 9–19, su 11–18
Tervetuloa viihtymään! Vuorimiehentie 2, Otanmäki
Nro 26 – 2014
17
Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Onnelan matkailumaatilalla
vietät unohtumattomat juhlat
* Kahvila-pub Paalupaikka
* Latotansseja
www.onnelanmatkailu.fi
P. 040 6726 417 Tervetuloa viihtymään!
ILMAINEN
linja-autokyyditys tansseihin
(reittiaikataulu mm. netistä)
Toimitusjohtaja Mikael Kallio esitteli Transtechin tehtaanjohtajalle
Marko Hurskaiselle Semes Oy:n toimintaa saman katon alla toimivan
Hill Steel Oy:n avajaisissa.
Tansseja 2014:
La 5.7. Jarkko Honkanen & Taiga
La 12.7. Ässät
Pe 1.8. Kake Randelin & Company
Kesäkauden päättärit; ajankohta avoin
Hyvää Kesää!
Alihankintakonepaja Semes Oy
on toiminut Otanmäessä vuoden. Vuonna 2008 perustetun
yrityksen toimitusjohtaja Mikael
Kallio toteaa tilausten vähentyneen viime syksynä ja loppuvuodesta voitiin jo puhua lamasta.
– Valoisalta ei näytä vieläkään.
Toisaalta pitäisi ajatella positiivisesti. Pakosta tämän on lähettävä nousuun, pohdiskelee Kallio.
Hänen lisäkseen yrityksessä on
kaksi työntekijää ja harjoittelija.
Työn alla on muutamia projektikohtaisia alihankintatöitä;
huoltoasemien tankkauspisteiden teräsrakenteita, rosterisuoja-altaita teollisuuteen sekä
poralaitteiden osia, mainitsee
Kallio. Tuotannossa ovat myös
omat vakiotuotteet näytekaira
ja kaato-ohjain.
Kallio odottaa yhteistyön Hill
Steel Oy:n kanssa tuovan hyötyjä molemmille. Semes on tähän
saakka ostanut koneistukset
ulkopuolelta, nyt ne palvelut
saadaan saman katon alta ja toisaalta Semes tarjoaa osaamista ja
valmiudet levytyöstöön, hitsausten ja polttoleikkeiden tekoon
Hill Steelille. mv
(polttarit, synttärit, häät, virkistyspäivät)
a
a
toilu itusta
u
a
mist
i
l
o
l
a
o
n
a
j
u
R
a
ll
a
*
k ailu
*M
*S
o
u
ntba
i
R
a
*
P
*
PIENKONEKAUPPA
KAJAANISSA
KELKAT
HATVAN HALLI AY
puh. 08-6888 556, 0500 372 160
• HENKILÖAUTOJEN HUOLLOT
• PAKOKAASUMITTAUKSET
• VARAOSAMYYNTI
MÖNKIJÄT
Päijän
Soutuveneet
VENEET
RUOHONLEIKKURIT
• Välitämme verkkomerkkejä
PERÄMOOTTORIT
Kauttamme myös
KIVIKANKAAN
TUOTTEET
Myynti Esa Moilanen, puh. 050 3141 270, esa.moilanen@korpikone.fi
Varaosat Markku Heikura, puh. 040 5797 437, markku.heikura@korpikone.fi
Huolto Jarmo Lohtaja, puh. 050 3141 265, jarmo.lohtaja@korpikone.fi
Jarmo Kaartinen, puh. 050 3141 266, jarmo.kaartinen@korpikone.fi
Varusteet/Reskontra Minna Leinonen, puh. 040 7504 326, minna.leinonen@korpikone.fi
Palvelevan Puhelimen toiminnanohjaaja Tuula Haataja
muistuttaa syksyllä alkavasta
päivystäjien koulutuksesta
Vuolijoella. Aikuiset, kuuntelijat, rinnallakulkijat, tervetuloa
valtakunnalliseen auttajaketjuun! Rekrytointi etenee
yhteydenottosi jälkeen hakukaavakkeella ja haastattelulla.
Koulutus Otanmäen Olohuoneessa alkaa syyskuussa. Ota
yhteyttä tuula.haataja@evl.fi
tai 044 7444237
Avoinna MA–PE 9–17, la 9–13 • Veistäjänkatu 1, 87400 Kajaani,
puh. 040 7504 326, info@korpikone.fi • Y-tunnus 2559590-1
MALMISEPELI OY
Metsolantie 24, 88210 VUOTTOLAHTI
P. 0400 386 941
www.malmisepeli.fi
• Kaivinkone- ja muut konetyöt
• Kalliomurskeet, sepelit, hiekat
• Ruokamulta ja viherrakentaminen
• Omakotitalojen ja vapaa-ajanasuntojen pohjarakentaminen ym.
• Teiden rakentaminen sekä talvi- ja kesäkunnossapito
• Maansiirto- ja kappaletavarakuljetukset
• Rantojen kunnostukset ja ruoppaukset
• Hitsaus- ja korjauspalvelut
18 Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Kuka muistaa, että kolme sataa
hehtaaria Manamansalosta
kuului Vuolijoen kuntaan. Nyt
se kummajainen, pala maata
keskellä Vaalan kuntaa on osa
Kajaania. Tuossa Kajaanin kaukaisimmassa, ”liikenteellisesti
kurjimmassa perukassa” piti
talojaan viisi perhettä ja edelleenkin ympäri vuoden kaupunkilaiset Paavo ja Marjatta
Leinonen, Harmaalan talonväki. He korjaavat heti kotipaikkansa määritelmää ”maailman ihanimmaksi rannaksi”.
Oudolta kuulostava nykyinen
kuntaraja on vanha perua, jolloin Manamansalon luhtaniityt
Kuivaniemen nokassa kuuluivat
erääseen Koutaniemellä sijaitsevaan tilaan. Perintömaana niityt
siirtyivät Vuolijoen kylässä olevalle Rusalan tilalle ja sieltä naimakauppojen myötä Käkisaaren
Paatioon. Siinä vaiheessa tila sai
oman rekisterinumeron. Lammin talon vanha isäntä Pekka
Leinonen osti Vuolijoelle rekisteröidyn tilan paatiolaiselta.
Marjatta Leinonen näyttää
maalausta, joka esittää harmaata, päreillä vuorattua mökkiä:
Tämä on Paavon syntymäkoti,
Pikkuniemen torppa, jossa asui
viisilapsinen perhe. Mitenkähän
he mahtuivat edes nukkumaan
siellä? – Sitä mukaa nostettiin
seinälle naulakkoon kun nukahtivat, naureskelee Paavo-isäntä.
Pikkuniemestä Leinoset muuttivat vuonna1944 nykyiselle
paikalle Harmaalaan. – Kouluni kävin Hätilän akatemiassa,
supistetussa kansakoulussa. Loppututkinto on suoritettu maailmalla, tarkentaa Paavo Leinonen
sivistyksen päähän pakkaamista.
Samaa ”akatemiaa” kävi myös
eräs äitinsä mukana kylälle
muuttanut, lettipäinen sotaorpo, Marjatta nimeltään. Hänen
kanssaan Paavo sopi yhteisestä tulevaisuudesta 1962. Nuori
aviomies rakensi huonokuntoisen hirsirakennuksen tilalle
uuden kodin omalle perheelleen,
johon kuului myös kotona asuvia sisaruksia ja isä. Avioliittoa
on kestänyt 52 vuotta. Leinosilla on kaksi tytärtä ja heilläkin jälkikasvua yhteensä kuusi
lasta. Toimeentulo perheelle
on tullut ammattikalastuksesta,
traktoriurakoinnista ja maataloudesta. Lypsykarjan jälkeen
navettaan otettiin helpompihoitoisia sonneja, kunnes maatalous
lopetettiin vuonna 1995. Traktorityöt ovat jatkuneet näihin
päiviin saakka. Kalaa otetaan
järvestä omiksi tarpeiksi kesäaikaan. – Järvi ja kalakanta ovat
Nro 26 – 2014
nyt hyvässä kunnossa verrattuna
1950-60-lukujen likaisiin vesiin
ja kuhan katoamiseen. Onkohan
järvi liiankin puhdas planktonista, kun muikut ovat niin pieniä,
pohdiskelee kalamies.
Kahden kunnan kansalaisia on
kosiskeltu Vaalan suuntaan.
Tytöt ovat käyneet koulunsa
Vaalassa ja ennen säännöllistä lossiliikennettä myös terveyspalvelut haettiin Vaalasta.
Veroja Leinoset ovat maksaneet
80-luvulle saakka kahteen kuntaan, kun osa tilasta kuului Vaalaan, osa Vuolijokeen. Nyt lossi
ja kyytisetelit tuovat Paavon ja
Marjatan asioimaan Vuolijoelle.
Omaa autoa heillä ei ole. Asiointireissuja tehdään edullisilla
seteleillä kolme kertaa kuukaudessa lähimpään taajamaan, jossa on kauppa, pankki ja apteekki. – Kajaaniin asti ei kunnan
kyydillä voi mennä, vaikka
housunpersukset olisivat kuinka kuluneet ja vaihtokamppeita
tarvittaisiin. Hirttoköyttäkään ei
Vuolijoelta löydy, murisee Paavo. Leinoset pitävät Vuolijokea
itselleen riittävänä palveluiden
suhteen. – S-Marketista löytyy
kaikkea, mitä tarvitaan. Tuntuu, että tuotevalikoima on viimeaikoina laajentunut. Palvelu
on niin ystävällistä, että tekisi
mieli kukat ostaa kassan tytöille, kehuu Marjatta. Risuja tulee
lääkäriin pääsystä. Puoli vuotta
on tavallinen odotusaika.
Paavo selailee päivän lehteä ja
näyttää uutta sote-alueen karttaa. – Lisää kummajaiskuntia on
tulossa. Utsjokea myöten kuulutaan nyt samaan piiriin, pävittelee
isäntä. Toisaalta onhan kehitystäkin tapahtunut, jos verrataan
aikaan sata vuotta sitten. Veneellä ja hevosella mentiin Kajaaniin
lääkäriin. Saattoi sappikivet pullahtaa mummulta kesken matkan, kun kaupunkireissu kesti
vuorokauden. Pitkän matkan
takia on kuoltu ennenkin.
– Perukkapaikan kirot ja
cityn ilot ovat nyt tasoittuneet.
Veromarkoille ei saatu samassa
suhteessa vastinetta mustavalkoiseen aikaan. Nyt päästään
autolla kaupungin valoihin eikä
hikilautoja tarvitse jalkojen
alle laittaa. Kolme vuotta sitten
saimme valtiolta ja kaupungilta avustusta Harmaalantien
peruskorjaukseen. Olihan sekin
jotain. – Me olemme kuin peikot mättään takana täällä. Emme
osaa kuvitella asumista kivikylissä. Se olisi vankilatuomio. Vesi
Lumipalloheisipuu Harmaalan pihassa oli kuin lumivyöry kukkien paljoudessaan ja tarjosi Paavo ja Marjatta Leinoselle varjopaikan aurinkoiseksi heittäytyneessä kesäpäivässä. Ruukuissa loistavat kukat, puuksi
kasvanut sireeni, vaahtera, tammi ja maamerkkinä kohoavat lehtikuuset kertovat asukkaiden luontorakkaudesta ja suotuisasta kasvupaikasta.
pitää näkyä heti kun ylös nousee. Onneksi asuinpaikkansa voi
valita.
Kännykkä on hyvä laite, mutta
tietokonetta on turha opetella.
Nuoret tietysti kaipaavat valokuitua ja nopeita yhteyksiä. Itse
otan mieluummin pankkineidin
luomuhymyn kuin verkkopankkitunnuksen, määrittelee Paavo Leinonen. Manamansalon
tuulipuistohankkeeseen Leinoset suhtautuivat myönteisesti. ”Ei pantu hanttiin, mutta
ehtona oli edullisempi sähkö
kyläläisille. Sitä teidän Vuolijoellakin pitää vaatia.” Oulujärven
ylitystiehankkeeseenkin Paavolla
on rakentava ehdotus: Ylitystie
Käkisaaresta Manamansaloon.
Tulisi komeampi silta kuin Tanskan salmissa ja olisi oikeasti järven ylitystie.
– Huumorilla voi kuitata
monta murhetta. Lääkärikin
sanoi, että se on hyvä tapletti,
myhäilee Paavo Leinonen. mv
Nro 26 – 2014
Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Kyllä me nuo otsikon sanat
ymmärretään ja niitä käytämme,
vaikka ne molemmat ovat virheellisiä. Näitä uutisia suoltavat kaikki
tiedotusvälineet niin tungokseen
saakka toistaen, että niitä on pakko
sanoa vanhasiksi. Vanhaset ei siis
tarkoita niitä henkilöitä, joiden
sukunimi on Vanhanen. Niin, tietysti semmoisia vanhas-uutisiakin
on aika-ajoin kuultu ja turhan
useinkin. Aina vaan uusi uutinen
entisen peittää tai hämärtää. Kaikki
meidän on kuitenkin kestettävä.
Mutta se oikea uutinen, muistattehan? Vuolijoen keisarikunnassa vielä monet tietävät ja sellaista uutisointia toteuttavat. Se
ainoa oikea, aikojen alusta käytössä ollut elintärkeä uutinen on
uudesta sadosta saatu vilja. Oli se
hyvä uutinen, varsinkin Kainuussa, jos viljat olivat kypsyneet valmiiksi ja saatu korjattua talteen.
Se oli ja on edelleen uutista, uutisviljaa. Kun siitä vaikkapa käsikivillä pikaisesti jauhaen on saatu
jauhot, joista leivottu uutisleipä
ja keitetty uutispuuro, se oli jo
uutisen levittämistä, saatu monien käyttöön. Tietysti nykyiset viljanviljelijät kokevat samoin uuden
sadon saamisen ilon ja joskus sen
pettymyksen, kun laariin kertyy
vain halliaisia, syyshallan pilaamia jyviä. Niistä ei hyvää uutisleipää valmistu, se on surullinen
uutinen. Mutta vielä murheellisempi olisi uutinen joutumisesta
hätäleivän käyttöön. Onneksi sellainen tilanne on kaukaista historiaa. Vuosikymmeniä olemme
saaneet leipoa leipämme tärveltymättömistä jauhoista ja nauttia
sitä sataprosenttista perusevästä.
Kaikki se mitä nykyajan uutiset
tietoomme tuo, on voittopuolisesti
tietoja surullisista, murheellisista
tapahtumista. Hyvät asiat eivät
sitä ankaraa uutiskynnystä hevillä ylitä. Mutta lienee aivan turhaa
yrittää muutosta. Se olisi ikään
kuin niitä kuuluisia tuulimyllyjä
vastaan taistelemista. Yhtä vanhaa
sanaa voimme kyllä puolustaa, sen
käyttöä harrastaa. Se kertoo lyhyesti hiljaisuudesta, levosta ja rauhasta. Koska se sana on melkein
kuin uutinen, niin se sopinee tähän
mukaan. Keisarikunnan iäkkäämmät muistavat uutimet, nehän ovat
pienet verhot talon ikkunoissa. Ne
voidaan vetää valoisina kesäöinä
himmentämään valaistusta ja vaikkapa aitassa nukuttaessa ripustaa
isommat uutimet suojaksi itikoita
vastaan. Silloin työssä väsyneillä
maaseudun asukkailla on unen
aika, kun laulun sanoin ”kuutamoinen uutimille käy…”
To 3.7.
Pe 4.7.
La 5.7.
Su 6.7.
Arvo
Ulla, Ulpu
Unto, Untamo
Esa, Esaias,
Eino Leinon p.,
runon ja suven p.
Klaus, Launo
Turo, Turkka
Jasmin, Ilta, Jade
Ma 7.7.
Ti 8.7.
Ke 9.7.
19
Aurinko nousee
Otanmäen korkeudella
tänään klo 2.54
ja laskee klo 23.36.
Vuolijoki-lehti 30.6.1994
Vuolijoen Näyttämötaideyhdistyksen Kun lesket lempivät ja Ikiliikkujaa rakennetaan on kerännyt Pentinpurolle tähän mennessä jo reilut 500 katsojaa. Katsottavaa ja kuultavaa esityksissä onkin riittänyt
yllin kyllin, onhan kyseessä peräti kaksi näytelmää samalla kertaa.
Näytelmien suurimmat ansiot liittyvät varmastikin esittäjien
kehittymiseen ja kasvamiseen näyttelijöinä. Esimerkiksi Paavo
Makkonen Joroisista kotoisin olevana mökkiläisenä Simo Kämäräisenä jää varmasti katsojien mieleen.
Entinen keisari
• Palveluhakemisto • Palveluhakemisto • Palveluhakemisto •
AUTOKORJAAMOJA
JA
KONEHUOLTOA
TAKSEJA
KIINTEISTÖPALVELUJA
Kiinteistö Oy
Vuolijoen Kunnantalo
•
•
•
•
•
•
AUTOKORIHUOLTO &
KIINTEISTÖSIIVOUS
KIINTEISTÖPALVELUJA
majoitus kahden ja yhden hengen huoneissa (minikeittiö)
kokoustilat max 100 henkilöä
tilaisuuksiin mahdollista varata myös kahvi-voileipätarjoilu
sauna-takkahuone, jossa mm. biljardipöytä
toimistotiloja (nopeat nettiyhteydet)
eri kokoisia varastotiloja
Kunnantalon katutasossa palvelee Armi Juntusen
MAJOITUSPALVELUJA
puh. 0500 122 588 Kytökoski
www.autokorihuolto.com
KOPIOINTIPALVELUJA
Parturi-Kampaamo Tukkamesta
Tiedustelut, tilojen vuokraus sekä
ajanvaraukset hierojalle ja jalkahoitajalle
Armi Juntunen p. 045 6338 942 tai 08-6885 399.
Lisätietoa myös www.vuolijoki.fi sekä
Pekka Hiltunen
Veikko Haataja
p. 050 5307 026 ja
p. 0400 284 527
VUOLIJOEN
MONIAPU
Siivous-, hoivaja kodinhoitopalvelut
SÄHKÖ- JA LVI-PALVELUT
Pieniä suuria ympäristötekoja
Ű,ȇVGCUVKQKFGPLCMCKXQLGPV[JLGPP[MUGV
Ű#UVKQKFGPO[[PVKLCXWQMTCWU
Ű8KGOȇTKGPCXCWURGUWLCMWXCWU
Ű-WKXCKOWTKRWTWPJKGMCP[ORQKUVQQP
Ű#TMKUVQLGPVWJQCOKPGP
Ű-GTȇ[URCRGTKPPQWVQLCXCUVCCPQVVQ
3XKZZZKXXULQDLQHQÀ
LVI-TYÖ
M. HAATAJA
Rajamiehentie 7 B 39
87400 Kajaani
Puh. 044 355 0109
mikkohaataja@luukku.com
Kysy lisää puh. 044 307 5321
HAUTAUSTOIMISTOJA
Juhlapalvelu Runokki
• Kukat ja lahjatavarat
• Pitopalvelu
KIRJAPAINOJA
Kajaanintie 1, 88270 Vuolijoki
P. 050 3557 804, toini@runokki.fi
Sairaalatie 8, 88300 Paltamo • Puh. (08) 871 999
Pääsky
Sähköposti:
aineistot@paltamonkirjapaino.fi
www.paltamonkirjapaino.fi
kukka- ja hautauspalvelu
Kauppakatu 29 Kajaani
p. 010 322 1900
www.paasky.com
20 Torstaina heinäkuun 3. päivänä
Nro 26 – 2014
Maanantaina 7.7.
VUOLIJOELLA
klo 13–14
OTANMÄESSÄ
klo 14.30–
SAVUSAUNAPALVIA
Kotitaloudessa syntyvien
vaarallisten jätteiden ja
sähkölaitteiden keräys 5.7.
JOUTILASTA-palsta
p. 050 307 5439
Otanmäki, Siwan piha klo 10.00 – 11.45
Vuolijoki, S-Market
klo 12.15 – 14.00
Tuo keräykseen maksutta:
Vaaralliset jätteet (ongelmajätteet)
- jäteöljyt, suodattimet, iskunvaimentimet
- jäähdytys- ja jarrunesteet, romuakut
- pienakut ja paristot, lääkkeet
- maalit, liimat, lakat, liuottimet
- torjunta- ja suoja-aineet, hapot ja emäkset
Käkilahden kioskia ei avata
tänä kesänä!
•••
Kainuun jätehuollon kuntayhtymä, Viestitie 2, 87700 Kajaani
www.ekokymppi.fi
JOUTILASTA palstan edullinen
ilmoitushinta on 3,00/rivi.
Yhdelle riville (lev. 47 mm)
mahtuu noin 30 merkkiä.
Laskutuslisän
(6,20 alle 25 e ilm.) voi välttää
maksamalla ilmoituksen
ennen sen julkaisemista
Vuolijoki-lehden toimitukseen
entisellä kunnantalolla.
Puh. 0400 613 177
maili.vanhala@vuolijoki.net
Tarjotaan vuokralle
KOKOUSKUTSU
Vuolijoen Metsästysseura ry:n
sääntömääräinen kesäkokous pidetään jahtihallilla
sunnuntaina 3.8.2014 kello 10.00
Esityslistalla seuran metsästysjärjestelyihin liittyvät
asiat. Tervetuloa!
Johtokunta
Tehtaan edustaja
Kainuussa
Haataja Mika
p. 044 7454 128
e-mail:
mika.haataja@leakomatic.ax
2 kaksiota Kanerva-talossa
ja 2 yksiötä Ulpukka-talossa
Lisätietoja toimisto
044 5132 488.
Vuolijoen Vanhustenkotiyhdistys ry
Myydään YKSIÖ
Hyvölänrannan nuorisoseuran näytelmäryhmä esittää
nuorisoseurantalon pihalla
Pyhännäntie 1163, Kestilä
MIESTÄ VAILLA
Näytelmän kirjoittanut
Markku Hattula
TERVETULOA!
Liput: 12€, 5€ alle 15-vuotiaat
ja alle kouluikäiset ilmaiseksi.
Maaseudun asiantuntijapalveluita ammattitaidolla!
tilipalvelut * omistajanvaihdospalvelut (spv) * yrityspalvelut *
kasvintuotannon palvelut * maito- ja lihatilojen palvelut * EU-tukineuvonta * ravitsemuskurssit ja -palvelut * ympäristöpalvelut *
työhyvinvointipalvelut * järjestökampanjat
Kysy lisää palveluistamme! Puh. 044 320 1580
Olemme mukana myös Wanhan ajan Maatalousnäyttelyssä
Riihipihan museoalueella 12.-13.7.2014
kainuu.maajakotitalousnaiset.fi
KESÄN 2014
RAVIT KAJAANISSA
As. Oy Vuolijoen Jokirivistä.
to 3.7. klo 19.00
su 6.7. klo 13.00
su 13.7. klo 13.00
la 26.7. klo 19.00
kainuu.proagria.fi
on tarkoitettu
yksityisten henkilöiden
ilmoitteluun,
esimerkiksi pieneksi jääneistä
urheiluvälineistä, ylimääräisistä
leluista, huonekaluista yms.
MTK-Vuolijoen jäsenkortilla
Vuolijoen kesäteatterilippu 1/2
hintaan. Nimilista lippukassalla.
•••
Sähkölaitteet
- jääkaapit, pakastimet, liedet, pesukoneet
- televisiot, tietokoneet, radiot jne.
- loisteputket ja –lamput, partakoneet jne.
Vesivuotokytkin,
pieni yksityiskohta
joka ratkaisee
suuren ongelman.
Vuolijokilehden
Palstalla on yhdistyksille edullista tilaa ilmoittaa kerhoista,
talkoista tai retkistä. Yksi rivi
maksaa viisi euroa. Yhdelle riville mahtuu välilyönnit
mukaan lukien noin 25 merkkiä. Käytännössä palsta toimii
siten, että yhdistys lähettää
tekstin - mitä, missä, milloin
- sähköpostilla, saa toimitukselta kuittauksen mukana
ilmoituksen hinnan ja maksaa
sen ilman laskua suoraan lehden tilille. Ilmoitus julkaistaan
suorituksen tultua.
Vitosen palstan ilmoitukset on tarkoitettu yhdistysten
”sisäiseen” tiedottamiseen
kerhoista, ulkoilupäivistä,
grilli-illoista tai retkille ilmoittautumisista. Normaalit vuosikokous- ja yleisötapahtumailmoitukset kuuluvat
edelleenkin tavallisen ilmoittelun piiriin.
Ke 16.7. klo 12.00
Lounasravit
Ti 29.7. klo 18.30 Toto4
To 14.8. klo 18.30 Toto4
Su 24.8. klo 14.00 Toto4
Su 7.9. klo 14.00 Toto4
La 27.9. klo 12.00 Toto4
PUFFETTI!
PÄÄSYLIPUT:
Metsäkonetyö
Lappalainen
Kainuun Ravirata Oy
• aikuiset 5,- • eläkeläiset 2,• alle 16 v. ilmaiseksi
040 775 2194
Vuolijoen kesäteatterissa Pentinpurolla
TANKKI TÄYTEEN
KesäJulkaisija:
Paltamon Kirjapaino Ky
Lämpimät kiitokset
kaikille kainutlaatuiseen maakuntajuhlaan osallistuneille!
Kainuu Helsingissä -hanke
www.kainuu.fi
Päätoimittaja:
Tuula Keränen, puh. 08-871999
Toimittaja:
Maili Vanhala, puh. 0400 613 177
Painopaikka:
Lehtisepät, Pieksämäki
Käsikirjoitus Neil Hardwick, Jussi Tuominen
Ohjaus ja dramatisointi Anne Ballini • Lavastus Erkki Simula
Ensi-ilta pe 04.07. klo 19
su
ma
ti
ke
su
ma
ti
ke
su
06.07. klo 15 ja 19
07.07. klo 19
08.07. klo 19
09.07. klo 19
13.07. klo 15 ja 19
14.07. klo 20
15.07. klo 20
16.07. klo 20
20.07. klo 15 ja 19
Liput 12 €, alle 12-v. 5 €
Ryhmien tiedustelut ja varaukset:
puh. 044 3777 287
Lippuja myös Kajaani Infosta
Tervetuloa!
Vuolijoen
Näyttämötaideyhdistys ry
Näytelmän oikeuksia valvoo
Suomen Näytelmäkirjailijaliitto –
Finlands Dramatikerförbund ry