docLue Kesä-Vuolijoki verkossa
download 
Report Transcription
Lue Kesä-Vuolijoki verkossa
24. vuosikerta vuosikert Torstaina heinäkuun n 3. päivänä Nro 26 – 2014 Wanhan ajan maatalousnäyttely Riihipihan museoalueella Vuolijoella la–su 12.–13.7.2014 klo 10–17 Entiset työt – entiset ewäät: Lapsille polkuauto- ja juoksukisa, Kurre Kainulainen, musiikkileikkejä... Voi navetasta ruokapöytään Näyttelyitä TRAKTORIT liikenteessä n. klo 9.30 Arpajaiset, set, pääpalkintona tona pihatuulimylly! myllly! toa s i e v n u h r Ka entisöinti- ja ite-taidetta, lehmä- ja käsityönäyttely Kotieläinalueella K ti läi l mm. pieniä karitsoja, vasikoita, hevosia ja kanoja Savottakulmassa Rieskan ja juustoleivän paistoa Pystyaidan ja pärekaton tekoa • Lähiruoka-asiaa • Vuokkiniemen esityksiä • Keittiöstä hernekeittoa, kahvia, lettuja, jäätelöä... Tervetuloa! sullinparkkuuta, kisailua, nokipannukahvia Pääsymaksu 10 euroa, lapset: 10–16-vuotiaat 5 euroa, alle 10-vuotiaat ja veteraanit vaimoineen ilmaiseksi! KAHDEN PÄIVÄN PÄÄSYMAKSU 15 euroa, LAPSILTA 7,50 euroa. Pitäjäjuhlan järjestävät Riihipiha museo-säätiö ja Vuolijoen maaseutuyhdistys. Lisätietoja: www.meidanvuolijoki.fi Vuolijoen kesäteatterissa Pentinpurolla nähdään tänä kesänä Tankki täyteen -huvitus. Tuttu ohjaaja Anne Ballini on muokannut Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen käsikirjoituksesta kesän komedian esityskuntoon. Hylkylän sinisävyiset kulissit korjaamorekvisiittoineen ovat talkooväen pystyttämiä. Lavasteet on perinteiseen tapaan ideoinut Erkki Simula. Äänentoistosta vastaa Toivo Valtanen. Suomalaisten sydämiin jo 1970-luvulla tiensä raivannut kansankomedia jaksaa huvittaa tämänkin vuosikymmenen ihmisiä. Hiljaisen huoltoaseman elämä on inspiroinut areenalle luontevia harrastajanäyttelijöitä konkareista kylän tyttöihin. Lauantain harjoituksissa peruukkeja ja krimpleenimekkoa sovitteli mm. Oivi Juntunen, joka palaa näyttämölle kymmenen vuoden tauon jälkeen. Uusi kasvo Pentinpurolla on Toivo Leinonen, Ennätyssuuressa näyttelijäjoukossa esiintyy tänä kesänä konkareiden lisäksi ilahduttavasti myös ”paluumuuttajia” ja nuoria ensikertalaisia. Hylkylän lavalla huumoritankkia täyttävät Eila Kopola, Jouni Haataja, Oivi Juntunen, Toivo Leinonen, Elli Pyrrö, Katariina Rajala, Saara Hurri, Tanja Kemppainen, Jenna Karjalainen, Hanna Pyrrö, Hannu Nissinen, Heimo Suutari, Marika Leiviskä ja Eija Pyrrö. Varjolan Topi, joka jo takahuoneessa eläytyi Reinikaisen elkeisiin. Elli Pyrröllä näytti olevan rovastin rooliasu. Vileenin pariskunnaksi voi kuvitella mainioiksi valinnoiksi Jouni Haatajan ja Eila Kopolan. Juhanan roolissa näyttelee Hannu Nissinen. Heimo Suutarin oranssi lurex-paita ja välkkyvät korut kuuluvat Hessulle. Hanna Pyrrö näyttelee Ulla Korpelan roolissa, Marika Leiviskä on kaksoisroolissa maaherran tyttärenä ja Sofi-Serafiina Pallaksena. Saara Hurri, Tanja Kemppainen ja Jenna Karjalainen ovat kylän tyttöjä, Katariina Rajala Sinikka Pallas ja Eija Pyrrö musamies. Kahden ja puolen viikon tiivis näyttämökausi Vuolijoen kesäteatterissa Pentinpurolla alkaa perjantain ensi-illasta. Kolmena sunnuntaina järjestetään myös päivänäytökset. Ohjaaja Anne Ballini ja näyttelijät lupaavat täytettä huumorinnälkäisten tankkeihin. mv 2 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Nro 26 – 2014 Rakkaamme Su 6.7. klo 10 Konfirmaatiomessu kirkossa, Antti Minkkinen, Matti Juntunen. Su 6.7. klo 18 Sepittäjä ja runotar -esitys kirkossa, ohjelmamaksu 12 euroa. Ke 9.7. klo 12.30 Lettuhartaus Ulpukan kesäkeitaalla. Ke 9.7. klo 14 Hartaus hoivaosastolla ja klo 14.30 Emma-kodissa. Pe 11.7. klo 18 Hanna Ekolan konsertti kirkossa, ohjelmamaksu 10 euroa. Su 13.7. klo 10 Maalaismarkkinoiden jumalanpalvelus Riihipihan museoalueella Taidekummussa, Antti Minkkinen. Su 20.7. Ei jumalanpalvelusta kirkossa. Su 20.7. klo 12 Kesäkirkko Käkisaaren Piippolanniemessä ja klo 14 Tolsan rannassa. Ke 23.7. klo 14 Hartaus hoivaosastolla ja klo 14.30 Emma-kodissa. Su 27.7. klo 10 Messu kirkossa, Veijo Lauronen. Su 27.7. klo 12 Kesäkirkko Kukkoniemen kodalla. Su 3.8. Ei jumalanpalvelusta kirkossa. Su 3.8. klo 13 Kauneimmat hengelliset kesälaulut -tilaisuus Riihipihassa. Laulutoiveita voi esittää kanttori Kaisa Alasaarelalle puh. 044 7444274 tai kaisa.alasaarela@evl.fi. Su 10.8. klo 10 Perhemessu ja kouluun lähtevien siunaaminen kirkossa, Veijo Lauronen. 4. sunnuntai helluntaista Juhlapyhä Keurusselän rantamilla. Kirkko vetää väkeä. Minäkin olen joukossa. Niin on myös minulle tuttu elämän tatuoima mies, syrjäytynyt tai syrjäytetty. Harva meistä kai ikävöisi kaveria, jos häntä ei nyt näkyisi. Tervehdimme ja vaihdamme lyhyet kuulumiset. Sitten menemme sisälle samoilla saranoilla. Ne eivät kysy, millaisella polulla kulkija on käyskennellyt. Uskon, että Jumalakaan ei tarvitse kotiovelleen portinvartijoita. Kylä on pieni, siellä meidät kyllä tunnetaan. Joku panee ehkä merkille, että pastori ja juoppolalli saapuvat yhtä jalkaa. Päälle näyttää, että tulemme kovin eri suunnista. Toinen on elänyt kunnollisesti, toinen pannut elämän lahjat menemään lähes viimeisiä myöten. Samaa ristiä kohti nyt kuitenkin kuljetaan. Muistuma häivähtää vuosien takaa, kun luen heinäkuun ensimmäisen pyhän evankeliumia, Tuhlaajapoikavertausta (Luuk. 15:11–3). Yhtä hyvin sen voisi nimetä Vertaukseksi isästä tai Kertomukseksi kotiinpaluusta. Itselleni nousee nyt tärkeäksi virke ”Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi.” Oliko muistoni kirkkokansassa muita kuin tuhlaajia? Arkimaailmassa jotkin synnit ovat toki eri tavalla verenpunaisia kuin toiset. Me kaksi? Kelpo mies ja renttu, mutta vain ihmisen epätarkoin silmin. Oikeasti me molemmat tulimme maailmasta, jossa jokaisen elämä menee alati pyrstölleen ja riitelee Jumalan tahdon kanssa. Tuhlaajapoikia siinä tuli kaksin kappalein. Molemmat solutasolle saakka Jumalan rakkauden ja Kristuksen tarpeessa. Kumpikin sen varassa, että isä näkee ja heltyy. Herra armahda, Kristus armahda. Siinä rukous tulijoille. Isä, näe ja helly. Ja uskon, että tämä tapahtuu. Tapahtuu, koska Isä niin tahtoo. Tapahtuu, koska Jumalan armo Kristuksessa, ristin tuoma sovinto, on loukkaukseksi asti epäoikeudenmukainen hänen poikiensa ja tyttöjensä hyväksi. Kotiin saa tulla. Aina. Teemu Paarlahti Kirjoittaja toimii sairaalapastorina Hatanpään sairaalassa Tampereella Tiina Kaarina Kivelä (o.s. Kettunen) Kukapa meistä ei aika ajoin tarvitsisi elämäänsä rauhoittavia levähdyshetkiä ja pysähtymistä toivon ja lohdutuksen äärelle. Hyvän mahdollisuuden uusien voimien keräämiseen tarjoaa Hanna Ekolan kesäillan Kiitosmielellä-konsertti Vuolijoen kirkossa perjantaina 11.7.2014 klo 18. Kiitollisuus on elämää kannatteleva voima, joka voi saada ihmeitä aikaan. Kun elämän pohjavireenä on kiitollisuus, silloin myös surun ja luopumisen hetket voivat muuttua voimavaraksi ja eteenpäin jaettavaksi toivoksi, laulaja-kirjailija Hanna Ekola muistuttaa. Hanna Ekolan Kiitosmielelläkonsertti hiljentää kuulijan kauniiden ja lohdullisten laulujen myötä kiitoksen, valon ja toivon äärelle. Hannan kuulijaa lähelle tulevat sielukkaat tulkinnat koskettavat elämän syviä kerroksia ja luovat samalla näkyä siitä, että Luojan lähellä elämämme on turvassa ja hyvissä käsissä. Alunperin Villihevosilla itsensä koko kansan tuntemaksi laulaneelta Hanna Ekolalta on ilmestynyt 12 levyä, joiden joukossa on useita hengellisiä äänitteitä. Kirkkokonsertteja Hanna on laulanut jo 20 vuoden ajan. Laulujensa lisäksi Hanna on tullut tunnetuksi useisiin painoksiin yltäneistä ajatelma- ja runoteoksistaan, joista uusimpia ovat Aurinkovoimaa ja kesällä ilmestyvä Leskenlehti. Hanna Ekolan kanssa esiintyy hänen pitkäaikainen säestäjänsä, laulaja-pianisti Virpi Salo, jolta on ilmestynyt levy Sinun valossasi. Hanna Ekola ja Virpi Salo ovat tehneet kirkkokonsertteja yhdessä jo yhdeksäntoista vuoden ajan. Kiitosmielellä-konserttiin ovat kaikki lämpimästi tervetulleita. Konserttiin myydään 10 euron hintaisia ohjelmia ovelta. + 17.7.1969 * 4.6.2014 äkilliseen sairauskohtaukseen kotonaan Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele: – miten erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän. Tiinan muistoa lämpimästi kunnioittaen isä veljet Ari ja pojat sukulaiset ja ystävät Tiina on siunattu läheisten läsnäollessa 27.6. Vuolijoen kirkossa. Kiitämme kaikkia surussamme meitä tukeneita. H annaEkola Nro 26 – 2014 Torstaina heinäkuun 3. päivänä kannustajia ja innostajia musiikin maailmaan. Lisäpotkua harrastuksen kehkeytymisestä ammatiksi saakka antoi musiikkipainotteisen Linnan lukion urkujensoittotunnit, joilla Riikkaa opetti Erkki Tyni. Musiikkiopinnot jatkuivat ensin Oulun konservatoriossa ja sieltä myöhemmin Kuopion Sibelius-Akatemiassa. Riikka Tuura valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2006. Nyt hän toimii kolmatta vuotta Järvi-Kuopion seurakunnan kanttorina. Riikan olemusta ja työskentelyä seurannut seurakuntalainen kuvailee lahjakasta kanttoriaan sanoilla valoisa, rauhallinen, innostava ja uusiin, tuntemattomiinkin haasteisiin rohkeasti mukaan lähtevä nuori nainen. Eino Leinon nuoruuden runot muuttuivat savolaisyhteistyöllä Sepittäjä ja Runotar CD-kirjaksi sekä kuudeksi esitykseksi Pohjois-Savossa ja Kainuussa heinäkuussa 2014. Sepittäjän ja Runottaren taustalla on sadan vuoden takaiset tapahtumat. Nuori Eino Leino matkusti Karjalan laulumaille toukokuussa 1897. Matkallaan Ilomantsissa hän tapasi 16 vuotiaan luonnonlapsen, ”Megrijärven Anjana” tunnetun Anni Tiihosen. Leino vietti aikaa Ilomantsissa kaksi viikkoa ja souteli nuoren Annin kanssa Mekrijärvellä. Leino pyysi Annia mukaansa, mutta Anni ei ollut siihen vielä valmis. Sepittäjä ja Runotar -teos on syntynyt kuopiolaisena yhteistyönä. Työryhmään kuuluvat Sepittäjä Veikko Savolainen, Runotar Jaana Turunen, säestäjä Riikka Tuura sekä puvustuksesta, lavastuksesta, valokuvauksesta ja kirjan toteutuksesta vastannut Riitta Junnila-Savolainen. Esityksiä tukee Pohjois-Savon taidetoimikunta. Vuolijoella Sepittäjää ja Runotarta kuulemme tulevana sunnuntaina kirkossa klo 18.00. Ovella myydään 12 euron ohjelmalehtistä. Vuolijoelta kotoisin oleva Riikka Tuura säestää Sepittäjä ja Runotar -esitystä sunnuntaina kivikirkossamme. Järvi-Kuopion seurakunnassa kanttorina toimiva Riikka aloitti musiikkiharrastuksen ekaluokkalaisena tyttönä Väinö Rytkösen pianotunneilla. Esityksessä laulujen säestäjänä toimivan Riikka Tuuran o.s. Leinosen musiikkiharrastus alkoi jo ekaluokkalaisena tyttönä Väinö Rytkösen pianotunneilla. Vuolijoen ja Otanmäen koulujen musiikinopettajat Aila Haataja ja Tuula Kovanen ovat olleet merkittäviä – Olen kai suvun musta lammas, sillä en tunne muita tältä alalta enkä seurakunnan työntekijänä. Toisaalta, kai sellaista lahjakkuutta on ollut vanhemmilla, mutta se ei ole vain päässyt esille maalaisoloissa ilman opetusta ja kannustusta, pohtii Riikka. Hänen miehensä Tero Tuura, harrastaa myös musiikkia, ”bändijuttuja”. Tuurat asuvat Siilinjärvellä ja heillä on kaksi lasta. Vuolijokiyhteys on säilynyt hyvin, sillä molempien vanhemmat asuvat edelleen täällä. Viikonloppupainotteinen työ karsii käyntejä, mutta lomalla tänne tullaan 3 mielellään. Tänä viikoloppuna kuitenkin työn merkeissä. – Lähdin Jaana Turusen säestäjäksi yhteen esitykseen, syntymäpäivien yksityistilaisuuteen. Projekti kasvoikin näyttämöteokseksi ja lopulta kuunnelmaksi runokirjan yhteyteen. Matka on ollut mielenkiintoinen ja tuonut paljon uusia kokemuksia. Eino Leinon tekstit ovat jo sinänsä hienoja, mutta tässä esityksessä niitä on koottu juonelliseen muotoon, ihmissuhde- ja rakkaustarinaksi. Lisää mielenkiintoa esitykseen tulee kirkkotilan poikkeuksellisella tilankäytöllä. Kannattaa tulla katsomaan ja kuuntelemaan, toivottelee Riikka. mv Hyvää Kesää! AVOINNA tiistai-torstai klo perjantai lauantai sunnuntai 14–22 14–02 10–02 11–22 KUKSA RAVINTOLA Otanmäki p. 050 413 9270 • Myös pitopalvelua • Kokoustilat • Huoneita vuokrattavana Kalevalainen jäsenkorjaus puh. 0400 925 878 Juhani ja Helena Korpi (o.s. Pramila) ja Marketta Pussinen (o.s. Hurskainen) pistäytyivät Kunnantalolla viime perjantaina. Helena ja Marketta ovat ystäviä kansakouluajoilta lähtien ja verestivät muistoja lapsuuden kotikylästä kiertoajelulla Pentinpurolle, Otanmäkeen ja Kytökoskelle. Kunnantalon asuntosiivessä oli Helenan koti, viraston puolella isän, rakennusmestari Yrjö Pramilan toimisto 1950-luvulta 80-luvun alkuun. Vantaalaiset Juhani ja Helena Korpi viettävät kesät Hailuodossa ja asuttavat siellä Aino-äidin kotitaloa. Kunnantalon taidenäyttelystä löytyi tuttu maisema Hailuodon Marjaniemestä ja se lähti mukaan matkamuistoksi. Ayurvedahoidot, luonnonmukainen kauneudenhoito puh. 044 334 1393 Pohjolankatu 28 Kajaani www.ajudar.fi Runokki-Puoti * * * * * Vuolijoella palvelee! Kukat * Lahjatavarat Juhlapalvelut KAHVIO Kaivinkonepalvelut Vuolijoki-Manamansalon kalastuskunnan verkkomerkit * Myös matkahuoltopalvelut ja ALKO:n tilauspalvelut Tervetuloa läheltä ja kaukaa, ostoksille – tutustumaan – kahville! ma–pe klo 9–17, la klo 10–14 Juhlapalvelu Runokki Kajaanintie 1, VUOLIJOKI puh. 050 355 7804, 08-6885 454 www.runokki.fi 4 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Seppo ja Sinikka Pöppönen muuttivat Ojanperältä Vuolijoen kirkonkylälle seitsemän vuotta sitten. Laukan tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos ja Sinikan sukutilaa jäivät isännöimään nuorempi polvi. Seppo oli rakentanut Laukan talon ja navetan lisäsiipineen 1970- ja 80-luvuilla, joten vasaranheilutus oli tuttua. Uusi Jukka-talo valmistui kirkonkylälle pariskunnan ja Kari-pojan kodiksi 2009. Talon vierestä Seppo on ostanut toisenkin tontin ja katselee paikkoja siihen malliin, että Sinikka jo toppuuttelee. Kestääkö eläkeukon pumppu ja tahdistimen tehot uusia rakennusprojekteja. Infarkti ja ohitusleikkaus kaksi vuotta sitten oli jonkinlainen stop-merkki puuhakkaalle Sepolle. Sinikan mielestä Sepolle riittäisi harrastukseksi huutokaupoissa käynti, vaikka ”isäntä tuokin niistä aivan tarpeetonta rojua, kun halvalla saa.” Vanhempiensa kanssa kirkonkylällä asuu vuonna 1983 syntynyt kehitysvammainen poika Kari. Hän käy päivittäin Työkeskuksella ja on kuuluisa matonkutoja. Yhtenä päivänä Kari on töissä S-marketilla. Pojan sairautta vanhemmat eivät koe ongelmana eikä hänen hoitoaan raskaaksi. Päinvastoin, hyväntuulinen ja tyytyväinen nuorimies on esimerkkinä meille muillekin, ns terveille, jotka murehdimme turhanaikaisista asioista. Pöppöset haluavat tarjota pojalleen kodin, vaikka tuettu itsenäinen asuminen olisi mahdollista. Pöppösten perheeseen kuuluvat omillaan olevat aikuiset lapset Sirpa, Markku, Maarit ja Eija-Sinikka. Lapsenlapsia on kymmenen ja neljättäkin polvea jo yksi. Sepon ja Sinikan yhteinen stoori alkoi 1968, kun Seppo meni kotivävyksi Laukkaan. Pari vuotta aikaisemmin Seppo oli Kainuun Valon töissä; Kallionperä ja Kytökoski sähköistettiin ja linjoja rakennettiin Esko Valtasen ja Jouko Pussisen kanssa. Pöppöset tekivät vuoden keikan baarinpitoon ja bensanmyyntiin Lahden seudulle 1969. Kotiikävä ajoi takaisin. Laukan tila työllisti Sinikan ja Rautaruukki Sepon vuodesta 1971 lähtien. Seppo toimi vanadiinitehtaan vapaapäivien vuorottajana. Leipätyön ohella kaivosmies teki omalla tilalla maatöitä ja rakennushommia, talon ja navetan, kuten niin monessa muussakin alueemme huushollissa. Työt jatkuivat 1985 alkaen vaunutehtaan Nro 26 – 2014 veljessarjan virikkeitä pikkupoika-ajoilta. – Kirvesvarren teko vain jäi opettelematta. Pöppöset rakensivat Vuolijoen kirkonkylälle omakotitalon viisi vuotta sitten. Rakentamisesta innostuva ”eläkeukko” katsastelee siihen malliin tyhjää naapuritonttia, että vasaranheilutus saattaa jatkua. kirjoilla. – Pyysin lopputiliä 2009 kun näytti, että työt vähenivät. Sitä ei noin vaan myönnetty. Varustelin vielä vuoden Normetin kaivoskoneita, kunnes siirryin eläkeukkojen kastiin vuonna 2010, kertoo Seppo. Pöppösen suku on kotoisin Suojärveltä Laatokan Karjalan pohjoisosasta. Seppo Pöppösen isä, Daavid eli Taavetti syntynyt 1905, tuli Vuolijoelle äitinsä ja veljenpoikiensa kanssa evakkoon sodan jaloista vuonna 1939. Ensimmäinen sijoituspaikka oli Penttilä kirkonkylällä. Taavetti Pöppönen oli ammatiltaan veneenrakentaja. Veneentekoon hän tuli myös Huovilanniemen Rautiolaan, josta otti vaimokseen talon nuorimman tyttären Hiljan. Pariskunnalle syntyi ensimmäinen lapsi Eila vuonna 1941. Välirauhan aikana Pöppöset muuttivat takaisin Suojärvelle, olihan sinne jäänyt uusi veneveistämö ja tarkoitus oli jatkaa ammattia kotikonnuilla. Jatkosota ja uuden valtakunnanrajan veto pakottivat perheen takaisin Suomeen. Martti syntyi 1944 Suomessa. Pöppöset muuttivat Rautialaan, josta heille lohkaistiin Kuuselan tila 50-luvulla. Perheeseen syntyivät Eilan ja Martin jälkeen Onni, Seppo, Topi, Seija, Tuula ja Kirsi. Taavetti teki edelleen veneitä Huovilassa ja myöhemmin Elämäntarinaa ja aikojen muuttumista voi muistella näistä valokuvista, jotka on otettu Laukan pihapiiristä ennen ja jälkeen 70-luvulla alkanutta uudelleenrakentamista. Talo ja navetta laajennuksineen on pitkälti Sepon käsialaa. Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin 2007. puisia tarvekaluja Kallionperällä Kalliosaaren verstaallaan. Näiltä ajoilta isän geeneistä ja opetuksesta lienee peräisin myös Sepon luontaiset rakentajantaidot. Lastujen seassa olemme lapsuutemme viettäneet, muistelee Seppo – Isän kalakaveri oli pappi Pärssinen ja kävi usein kylässä Rautialassa. Meillä hän ihastui kotisairaanhoitajaan, joka oli Hilja-äitä hoitamassa. Rakkaussuhde aiheutti avioeron ja Pärssinen meni uusiin naimisiin kotisisaren kanssa. Se aiheutti paheksuntaa ja ihmetystä senaikaisissa seurakuntalaisissa, muistelee Seppo. Pöppöset pitävät edelleen yhteyttä pappiPärssisen leskeen. Lapsuudesta Sepolla on muistissa hevospelillä tehdyt maatyöt ja koulumatkat rekikyydillä. Rautialasta oli koululle matkaa kymmenkunta kilometriä. Mikkolan vanhassa pirtissä oltiin rospuuttoaikana kortteerissa. Huonojen kulkuyhteyksien vuoksi perhe muutti saaresta mantereen puolelle, Kallionperälle. Talon nimi Meteli muutettiin tutuksi Kuuselaksi. Järvellä kuljettiin edelleen ja veneitä oli eri rannoilla puolenkymmentä, yksi isompikin hytillinen keskimoottorilla varustettu. Taavetti kuoli 1988, Hilja yli 90-vuotiaana 2010. mv Nuoripari Seppo ja Sinikka Pöppönen sekä Sirpa-tyttö lähdössä Lahteen vuonna 1969. Silloin menopelinä oli Mini. MAANSIIRTO P ja H OULUJÄRVI Puh. 041 469 4878 Nro 26 – 2014 Lehtipuukuja vie piilossa olevalle pihalle ja jättiläiskokoiset koivut ottavat vastaan valkoisen talon portilla. Sireenit tuoksuvat. Kylmää kestävät orvokit pilkottavat suorassa rivissä ikkunan alla. Saaresmäen Kaaneksen pariulko-ovet ovat auki. Vierasta tiedetään odottaa. Eteisessä ihmetyttää jykevistä hirsistä tehdyt seinät. Kiiltävä punainen Permo-maali lattiassa ja korkea kynnys tuo mieleen lapsuudenkodin. Sisällä hirret ja alunperin korkea, nyt madallettu sisäkatto ovat halteksilevyjen peitossa. Katosta riippuu johtojen päässä lamput ilman varjostinta. Pellavaliina peittää yli kolmen metrin mittaista pirtinpöytää, kotikutoiset räsymatot laajaa lattiaa. Penkit kiertävät seinänvierustoja. Kaksi ryijyllä pehmustettua kiikkutuolia kutsuu istahtamaan rentoon asentoon. Ison pirtin perällä, yksiön kokoisen valkoisen uunin takana on keittiö. Koukuissa puuhellan päällä riippuu oranssi-keltaisia kattiloita ja muita vanhoja tarvikkeita, kaikki edelleen käytössä. Pöydän ääressä talon asukas, Marjatta Karjalainen toivottaa iloisesti tervetulleeksi ja keräilee pois muistipelin kortit. Saunareissu on virkistänyt ja iltapuhteen tarinointi alkaa. ”Synnyin Vieremän Nissilän Asikkalan talossa 24.9.1921. Sieltä perheemme muutti Pyhäjärven Parkkimalle, mutta jo keväällä 1928 tulimme tänne Saaresmäkeen Kaanekseen. Olen viisilapsisen sisarussarjan vanhin. Saaresmäessä koulua pidettiin vuorovuosin Leppikylällä ja Timolanmäellä. Oma kouluunlähtöni viivästyi vuodella, kun juuri silloin oli Leppikylän vuoro. Pääsin kuitenkin suoraan toiselle luokalle kun osasin lukea. Ensimmäinen opettajani oli Sanni Tuovinen. Miesopettajan rouva keitti ruispuuroa ja omat eväät järsittiin eteisessä. Kouluruoka tuli lakiin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Kansakoulun jälkeen pidettiin kahtena iltana viikossa jatkokoulua. Kajaanissa olevaa oppikoulua ei voitu ajatellakaan. Tein kotitöitä, kunnes tuli kutsu töihin kirkonkylän Lottakahvilaan. Vanhemmat lotat oli kutsuttu rintamalle. Kesän 1942 paistoin munkkeja ja keitin kahvia toisen ikäiseni tytön kanssa. Asuntonamme oli pieni sivuhuone kahvilan yhteydessä. Myöhemmin Lottakahvila siirtyi Nuorisoseuran omistukseen. Torstaina heinäkuun 3. päivänä 5 kasvion palaminen. Oli niin kaunis sadan kasvin kokoelma, jonka olin seminaariaikana tehnyt. Tulipalon syyksi arvioitiin salamaniskua. Kajaanissa asuva Marjatta Karjalainen viihtyy kesät lapsuudenkodissaan Kaaneksessa Saaresmäessä. Lähes kuudenkymmenen neliön pirtissä riittää tilaa kahdellekin kiikkutuolille ja reilun kolmen metrin mittaiselle pöydälle. – Pöytä on muuten tehty kahdesta lankusta, kertoo Marjatta. Sitten kansanhuollon isäntämiehet kysyivät minua kunnantalon toimistoon töihin: ”Yrjö Kukkonen ei pärjää enää yksin.” Kaksi vuotta kuuntelin ihmisten puutteita ja jaoin lupakortteja. Se oli sitä todellista niukkuuden jakamista. Oli yleisostokortteja ja mm. kuusi erilaista leipäkorttia; leipä- tai jauhoannokset oli määritelty hakijan iän ja työnlaadun mukaan. Lapsen osuus oli 4,5 kg, kevyttä työtä tekevän naisen 7,5 kg ja raskasta työtä tekevän miehen annos 14 kg kuukaudessa. Tuli monesti sääli ihmisiä, kun tiesi, että perheen isä on rintamalla ja kasvavat pojat olisivat tarvinneet enemmän ruokaa. Vuonna 1944 tuli soitto Oulun kansanhuoltokonttorista ja minua pyydettiin apulaiskansanhuollonjohtajaksi Kalajoelle. Työssä oli kahdeksan naista, jotka pitivät kirjaa maanviljelijöiden hehtaareista ja karjan pääluvusta ja määräsivät maataloista ruokaa muille jaettavaksi. Noina vuosina kortille tulivat myös vaatteet ja rakennustarvikkeet. Saimme 200 kilon naulaluvan, josta niitä sitten yksitellen jaettiin. Kaikesta oli puutetta. Kalajoen ajasta on jäänyt erikoisuutena mieleen lapinpukuiset Suonikylän koltat, jotka tuotiin välirauhan aikana evakkoon Kalajoen Vasankarin kylään. Kolme vuotta sitä kansanhuoltoa riitti meren rannalla. Palasin kotiin elokuussa 1947, jolloin oli työtä tarjolla alakoulun opettajana Leppikylän Ruunamäessä. Kaaneksen pihapiiriä ympäröi Marjatta Karjalaisen istuttamat jättiläiskoivut. Sireeni kukkii parhaillaan. Kaaneksen rakennuttajaksi (1800-luvun loppupuolella) ja entiseksi omistajaksi mainitaan kirkonrakentaja Antti Leinonen. Leipivaaran kaksiopettajaisella kansakoululla. Toukokuussa 1948 ajelin pyörällä kirkolle. Tuossa ensimmäisen mäen alla minut pysäytti kaksi ukkoa, toinen Ukko-Kauhanen ja toinen Onni Karjalainen, Kajaani yhtiön herroja. Alkoivat pyyvellä yhtiön konttoriin Kumpuun. Vähän aikaa olinkin siellä esimiehenäni Toivo Kontio, mutta sitten tuli tieto, että olin päässyt Raahen seminaariin. Opettajista oli pula ja meitä aloitti 36 opiskelijaa sinä vuonna. Viiden seminaarivuoden aikana tuli hyviä ystävyyssuhteita. Vieläkin soitellaan yhden Espoossa asuvan tytön kanssa. Ensimmäinen työpaikka opettajan virassa oli Puolangan Kytökoskelle valmistui kaunis, valkoinen koulu 1955. Hain ja sain sieltä opettajanpaikan, jossa toimin vuoteen 1981, eläkkeelle asti. Myös asuntoni oli koululla. Kytökosken koulun palo 1960 oli yksi järkyttävä tapahtuma Vuolijoella. Olin juuri tulossa Otanmäestä Kytökoskelle, kun näin savun ja lieskojen lyövän koulun keskikohdalta. Ihmiset huusivat, että koulu palaa. Siinä meni kaikki omaisuus. Joka kodin keittokirja ja yksi ryijy säästyivät. Eniten harmittaa Olen kova lukuihminen. Kajaanin kirjastossa se tiedetään. Juuri lopetin Hiljaa virtaa Don -klassikon. Nyt on menossa du Gardin Thibaultien suvun historia. Hesari tulee ja ajankohtaisia asioita seuraan päivittäin. Harrastuksiin on kuulunut viimevuoteen saakka kielikurssit Kaukametsän opistossa. Ajoin ajokortin 40-vuotiaana ja kuljin omalla autolla joka kesä suviseuroissa. Eurooppaa olen kiertänyt ryhmämatkoilla ja Viitalan perheen kanssa henkilöautolla. Ulkomaanmatkojen listassa on kymmeniä maita ja historiallisia kaupunkeja Roomasta Lontooseen. Matkakohteina ovat olleet myös Itä-Euroopan maat ja aurinkorannat Välimeren maissa. Onhan sitä elämää, suurempaa kuin täällä korvessa. Nuorena ja rohkeana tehtiin pitkiä polkupyörämatkoja. Nyt matkustelen linja-autolla varttuneiden kerhon kanssa kotimaassa. Kun täytin 90 vuotta, annoin ajokortin pois. Ei sillä, että terveydessä olisi ongelmia, mutta luin lehdestä, että joku minun ikäinen oli kuollut auton ratissa. En oikein tiedä kaupungin terveyspalvelujen sujumisesta, kun niin harvoin olen tarvinnut. Hammaslääkäriä on kehuttava. Viime talvesta lähtien olen tilannut lounaan ateriapalvelusta. Täällä kesäkodissa laitan itse ruuan. Kunto on pysynyt ihmeen hyvänä. Täytyyhän päästä Pekka Heikkiselle leivänhakuun ja kirjastoon uutta luettavaa noutamaan. Kävelykepin otin käyttöön viime talvena, vähän niinkuin näön vuoksi ja turvaksi. Täältä maalta saan voimaa ja terveyttä. Veljen vaimo auttaa veden ja puiden kantamisessa, saunan lämmityksessä ja kirkonkyläasioiden hoidossa. Sukulaiset ja ystävät käyvät tervehtimässä.” Arvosana elämälle? – Tyydyttävä kahdeksan, vastaa 93 vuotta syksyllä täyttävä kansakoulunopettaja Marjatta Karjalainen pienen miettimisen jälkeen, nauraa sitten ääneen ja antaa kiikkutuolin keinahtaa melkein selälleen. mv 6 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Nro 26 – 2014 Kasperi Karppinen Iisalmesta oli käymässä isovanhempiensa luona Juurikkarannalla ja joutui päivän kesätyöpalvelukseen reumayhdistyksen lettukesteille. Päivän keikka sujui viisitoistavuotiaalta hyvin ja palvelu tiskillä toimi mallikkaasti. Marko Kaikkonen valmistuu vuoden päästä koneistajaksi. Työharjoittelu ja kesätyöpaikka ovat Hill Steel Oy:n pajalla Otanmäessä. Marko osallistui myös työstökeskuksen maahantuojan järjestämään koulutukseen ja hallitsee keskuksen vaatiman digikielen. – Hill Steel voisi olla työpaikka ammattikoulun jälkeenkin, arvelee Marko. Lukiolaiset Satu Leinonen (vasemmalla) ja Anni Väisänen sekä kulttuurialaa opiskeleva Elli-Noora Ohtonen istuttivat juhannusviikolla begonioita ja hopealehtiä hautuumalla. Työhön kuuluu myös haravointia ja muistokivien pesemistä. Palkan lisäksi kesätyön hyviä puolia ovat opit kukkien hoidosta, ulkoilu, liikunta ja rusketus, haittapuolia itikat. Henri Moilanen kulkee kesätöissä Vuolijoella ja Otanmäessä. Hänen pestiinsä kuuluu nurmikoiden leikkuu koulujen, terveysaseman ja paloaseman pihoilta. Sähkö- ja automaatioasentajaksi opiskelevalla Henrillä olisi ollut työpaikka koko kesäksi rakennustyömaalla Kajaanissa, mutta hän ehti lupautua kesäkuuksi kaupungille. Nyt vähän harmittaa, että kolmen kuukauden ansiomahdollisuus meni sivu suun. Henri on aikaisemmin ollut kesätöissä metsän istutuksessa ja rakennuksilla. Raahelainen Roosa Myöhänen työskenteli kesäkuun SEOlla. Kassa ja keittiö tulivat 17-vuotiaalle asiakaspalvelijalle tutuksi. Kesätyöpalkan Roosa sijoittaa ulkomaanmatkaan. Nro 26 – 2014 Tammikuussa kylvetyt tomaatit olivat maaliskuussa Oilingin pirtin ikkunalla viiden sentin mittaisia alkuja. Toukokuulla ne kurkottelivat keppien varassa jo huvimajan kattoa. Entäs nyt? Tomaatit on siirretty kasvihuoneen ravinteikkaaseen multaan, jossa ne ovat varttuneet tanakkavartisiksi, puolentoista metrin mittaisiksi kasveiksi. Lehtien alukset pullistelevat tulossa olevaa satoa, vielä vihreinä kiilteleviä tomaattiryppäitä. Viidennen kukkatertun jälkeen tomaattien latva on katkaistu. Se vauhdittaa kasvua. Varsissa versovat voimansyöjät, ”rosvot”, on myös siivottava päivittäin. – Alkukesän hellejakso juurrutti kasvit penkkeihin, muuta kylmä sää on pysähdyttänyt kasvun ja viivästyttää kypsymistä. Viime vuonna tähän aikaan ensimmäiset punaposket oli jo syöty. Kurkkusatoakin oli jo korjattu kolmekymmentä. Nyt vasta ensimmäiset kurkut valmistuvat. Ollaan noin kaksi viikkoa tavanomaisesta myöhemmässä, arvioi Liisa. – Tämän vuoden kokeilu, kirsikkatomaatti, näyttää viihtyvän ja pärjäävän hyvin. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta, toteaa Liisa Oilinki ja näyttää keltaisten kukkien ryöppyä tulokkaiden oksissa. Ohuina lankoina keväällä kasvaneet basilikat ovat myös varttuneet ja terhakoituneet kasvihuoneen suojassa. Tumman violetit mausteyrtit tuoksuvat ihanasti. Paprikat kypsyvät myös kasvihuoneessa. – Kasvihuoneen asukkeja juotetaan kaivovedellä, sillä järvivesi saa ainakin herkät kurkut maistumaan kalalta, perustelee puutarhuri. Kasvihuoneen seiniä kiertävä hallaharso eristää kylmää muovia koskettamasta kasvien lehtiä. Pakkasöiden jäistä kosketusta tomaatin ja kurkun lehdet eivät kestä. Kasvimaalla sipulinvarret tiuhottavat suorassa rivissä ja tasavälein kuin sotilaat. Herneet kiipeilevät tukikeppien varassa. Harso porkkanoiden päältä on juuri poistettu; ehkä tuholainen, porkkanakemppi, on katsonut hyökkäyksensä turhaksi. Kasvimaata on kasteltu pari kertaa, jäävuorisalaattia jääkylmällä vedellä ja se näyttää hyötyneen kylmästä kylvystä. Punajuuri, nauris ja raparperi kuuluvat myös kasvimaan repertuaariin. Penkkien välissä olevat Torstaina heinäkuun 3. päivänä käytävät on vuorattu ruohosilpulla rikkaruohojen kasvun esteeksi. Tuottoisia viinimarjapensaita kasvimaan reunalla on parikymmentä. Yksi, erityisen makeamarjainen pensas, tyhjenee ensimmäisenä räklien ravinnoksi. Puutarhakävely jatkuu rantaan ja uusia yllätyksiä ja kekseliään puutarhurin vinkkejä on vastassa. Pyöreäksi leikatut kuuset ovat peräisin maantien varresta, jossa niittokone on katkonut latvat. Monilatvaisiksi muuttuneet, pienet taimet on istutettu kymmenen vuotta sitten pihaan, jossa ne ovat kasvaneet korkeutta ja pysyneet tuuheina ”palloina” jokasyksyisen muotoilun vuoksi. Takapihalta löytyy myös pari punertavarunkoista solakkaa puuta, tuohituomia, jotka ovat tiputtaneet valkoiset kukat ja valmistautuvat punaisten marjojen aikaan. Punakoivu ja kanadantuijat ovat myös pihan erikoisuuksia. Tuttu mänty on kasvanut rannalla kunnioitusta herättäväksi vahvaoksaiseksi patruunaksi. mv Omatekoista uutta perunaa Oilingeilla oli pöydässä ensimmäisen kerran toukokuun lopulla, kun kasvihuoneen pussiperunat olivat syötävänkokoisia. Heti kesäkuussa päästiin jo kasvimaalla kasvaneiden pottujen keittoon. Liisa näyttää oman tapansa nostaa perunaa; juuripaakusta napsitaan pois vain isot perunat, paakku työnnetään ja tiivistetään takaisin penkkiin ja pienet perunat jatkavat kasvuaan. – Peruna ei tästä suutu, vaan päinvastoin, kasvaa entistä paremmin. Saman varren voi nostaa kolmeenkin kertaan ja aina saa sopivankokoiset perunat. Mansikka kukkii hyvin, mutta on jämähtänyt kukintavaiheeseen ja voi olla että marjat jäävät pieniksi kuivuuden ja kylmyyden vuoksi. Viime vuonna suuremmasta mansikkamaasta talon päädyssä saatiin 37 sankoa marjoja. Osa niistä pakastettiin isoina pompseina, jotka mehustettiin talven mittaan. Yli kahdenkymmenen metrin mittaisia muovitettuja 7 Ensimmäiset uudet kasvihuoneperunat Oilingilla syötiin toukokuun lopussa ja maastakin heti kesäkuun alusta lähtien. Nyt suurimmat mukulat kasvimaan penkeissä ovat ison nyrkin kokoisia. – Otan vain suuret perunat ja pistän juuripaakun takaisin maahan. Pienet perunat eivät siitä suutu, vaan päinvastoin, yltyvät kasvamaan. Tällä systeemillä samasta varresta voi ottaa kolmekin kertaa hyvänkokoista perunaa, neuvoo Liisa. penkkejä on kymmenen. Kahdessa kasvaa rönsyistä istutetut pienokaiset. Penkkien väleissä on ruohonleikkurin levyinen käytävä; nurmikon lisäksi katkeavat myös rönsyt eikä niitä tarvitse käsin leikata. Kunnon satoa mansikka tekee 5–6 vuotta, minkä jälkeen tilalle istutetaan uusi alku. Satoa suojaa räkäteiltä rastasverkko ja kesähattuinen, puettu mallinukke. Tomaatit kuten muutkin kasvihuoneen herkut kypsyvät noin kaksi viikkoa normaalikesää myöhemmässä. Seurakunnan järjestämä leiripäivä kesäkuun alussa onnistui säiden suhteen nappiin. Hiekkakakkujen teko ja uinti sujuivat auringonpaisteessa Veeralta, Piitulta, Fannilta ja Ramilta. Kasvihuoneessa tomaatit ovat jo ihmisenkokoisia, paksurunkoisia kasveja, jotka pullistelevat satoa, nyt vielä vihreänä. Kirsikkatomaatti on uusi kokeilu ja näyttää onnistuvan; latvoissa on satoja keltaisia kukkia. Täälläkin näkyy kylmän sään aiheuttama, noin kahden viikon myöhästyminen, sadon kypsymisessä, kertoo Liisa Oilinki. 8 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Ostin vesibussin Aarne Määtältä ja perustin Ärjän Onni -yrityksen vuonna 2010. Viides kesä on nyt menossa. Toimin aikoinaan Aarnen vesibussin rahastajana. Silloin tukikohtana oli Ruunaniemi. Ensimmäiset, omat yrittäjävuodet olivat oikein rohkaisevia ja liikennöin kesät täydellä kuormalla; vesibussi vei parhaina päivinä sata henkilöä Ärjään. Nyt koko kesän määrä on noin viisikymmentä. Tuntuu, että olen tyhjänpanttina aikaisempiin vuosiin verrattuna, harmittelee Mika Kopsa säiden armoilla olevaa liiketoimintaa. Vesibussi 38:lle henkilölle on telakalla, tosin laskuvalmiina, jos väkeä ilmoittautuu vesille. Ryhmämatkat tapahtuvat keväällä ja syksyllä. Kesällä on yksittäisten matkailijoiden aika ja on järkevää toimia pienemmällä kymmenpaikkaisella veneellä. Linjaliikenteen aikataulut kuitenkin pitävät vähäisestä kysynnästä huolimatta. Koutalahden satamasta startataan kohti Ärjää joka päivä klo 10.00 Paluumatka mantereelle lähtee klo 17.00. Näiden starttien ulkopuolella Mika Kopsa tarjoaa vesitaksia. Vene hakee tilauksen mukaan matkalaiset mistä tahansa Oulujärven laiturista, jossa on reilu metri vettä. Hinnoista sovitaan matkan pituuden ja asiakkaiden Nro 26 – 2014 määrän mukaan. Kumipyöräisen taksin hintoihin verrattuna päästään edulliseen lopputulokseen. Järvielämyksen saa kaupan päälle. Tuuliraja on 12 m/s, mutta tuulensuuntakin ratkaisee, onko kulku turvallista. – Leikkimään ei lähdetä, jos ollaan yhtään epävarmoja turvallisuudesta, toteaa Mika. Ärjän Onni vastaa kuljetuksista ja ensimmäistä vuotta myös mökkien vuokrauksesta, saaren hoidosta ja kahvilasta. Yhteistyö omistajan, UPM:n kanssa on sujunut hyvin ja nykyinen henkilökunta palvelee pesteissään loistavasti, kehuu yrittäjä-laivuri Mika Kopsa. Remonttitarpeita tietysti riittää ja jätehuollossa on omat pullonkaulansa. Ärjän iso laituri on käyttökiellossa ja sen korjausta odotetaan. Uusi, pienempi, mutta riittävänkokoinen laituri valmistui kahvilan rantaan juhannuksen alla. Kahvilan tiloissa on pidetty perhejuhlia ja viikonloppujen bändikeikkoja. Ruokatarjoilujen osalta toimitaan pitopalvelun kanssa. Vene kiinnitetään laituriin ja rantaan nostellaan ruokia ja Ärjän rantaan juuri valmistuneella venelaiturilla poseeraavat Ärjän Onnen henkilökunta Janne Koistinen, Mika Kopsa, Sanna Turunen ja Tuomo Korhonen. huollossa olleet moottorisahat. Vastassa on saaren jokapaikanhöylä Tuomo Korhonen. Eräopas vaihtoi työpaikan Suomussalmen karhukopilta tutulle saarelle Ärjään. Aamupäivän Tumppi on siivonnut mökkien ympäriltä raivattuja risuja ja ajanut niitä mönkijän peräkärryllä nuotiopaikoille saaren rannoille. Sanna Turunen alkaa munkkitaikinan teon kahvilan keittiössä ja sekoittaa jauhoihin Ärjän taikaa, mikä selittää leivonnaisten herkullisuuden. Janne Koistinen käynnistelee moottorisahaa, sillä raivuu on kesken. Lapset hyppivät ison pihan trampoliinilla. Mökkiasukkaat kyselevät aamukahvia. Vene Ounaksesta rantautuu hietikolle. Kysyn Tuomo Korhoselta suosituksia tulla Ärjään. Mies kopsauttaa piipunpesän tyhjäksi ja vastaa: Lähdetäänpä kävelylle, niin näet. Eräoppaalla on mukanaan Reijo Heikkisen Ärjä-kirja sekä omat muistot ja kokemukset saaren joka kolkasta. Lyhyellä kävelyllä jo tajuaa saaren viehätyksen; pitkä hiekkaranta sopii lasten uimapaikaksi, teltta-alue sen sortin retkeilyyn, rantasaunat, kesäkeittiö keskellä metsää, polku jyrkän törmän reunalla, kuivaa kangasmetsää, auringonpaiste punakaarnaisissa rungoissa, pitkospuut suoalueen yli, Lentohiekan törmä, joka tiedetään myös nimellä Porokirkko, saamelaisajan riittipaikka. – Lentohiekan nimen ymmärtää, jos on tuulella nukkunut teltassa. Hiekka ropisee kankaaseen kuin sade, kertoo Tumppi. Hän kertoo myös ohjeen aarteen etsijälle: Se joka tulee saareen yksiöistä jäätä pitkin yksiöisellä varsalla, löytää aarteen. mv Jäät ovat puskeneet rantahiekkaa matalaksi kumpareeksi. Märässä hiekassa näkyi lapsen, koiran ja kauriin jäljet. Parhaina kesäpäivinä ranta täyttyy veneistä ja auringonpalvojista. Tämä kylmä kesä on ollut hiljaista. Vanha laituri on rikki ja käyttökiellossa. Sen kunnostusta odotetaan. Tuomo Korhosen tehtäviin kuuluu mm. puuhuolto mökkeihin, ympäristön siivous, pienet kunnostustyöt sekä retkeläisten opastus. – Minun Ärjäni on lentohiekan törmä, jossa kävin lapsuuden saariretkillä Kajaani Yhtiöllä järjestyspäällikkönä toimineen isoisäni kanssa. Ärjään munkkikahveille rantautuivat omalla veneellään Ounaslahden kesäasukkaat Seppo Oikarinen ja Tuija Karjalainen. Mukana oli myös Tessu-koira, joka halusi palan maukkaasta taikamunkista. – Olen lapsuudesta lähtien tottunut käymään saaressa. Jatkan perinnettä lastenlasten kanssa, mainitsee Tuija. Mika Kopsa toimii Ärjän Onni -vesitaksin laivurina ja yrityksen toimitusjohtajana. Kymmenpaikkaisen, katetun veneen tukikohta on Koutalahden venesatama. Taksikyytejä tehdään tilausten mukaan mistä tahansa Oulujärven laiturista, jossa syvyyttä on metrin verran. Nro 26 – 2014 Venäjän keisari Aleksanteri I oli silminnähden hyvällä tuulella, kun hän vuoden 1819 elokuussa seurueineen pysähtyi nauttimaan aamiaista Vuolijoen Haapalankankaalla keisaria ja seuruetta varten siistityssä tallirakennuksessa. Ilmiselvästi Vuolijoki oli keisarillekin tärkeä käyntikohde ja levähdyspaikka. Tänään me kaikki vuolijokelaiset voidaan olla hyvällä tuulella monestakin syystä. Vuolijoen ympärillä ja Oulujärven rannalla ja tuntumassa sijaitseva Vuolijoki on edelleen, kuten ennen vanhaankin, hieno paikka, hieno maanläheinen paikka elää ja asua. Tuosta Keisarin käynnistä maailma on kyllä kovasti muuttunut. Muutosten kourissa on ollut meidän Vuolijokikin. Mutta edelleen Vuolijoki on maailman kartalla, vaikkakaan ei enää itsenäisenä omana kuntana, mutta edelleen meille vuolijokelaisille omana tärkeänä kotipaikkana, myös koko Suomelle ja osin muulle maailmallekin tunnettuna ja merkityksellisenä paikkakuntana. Onhan Vuolijoelta jo kauan sitten viety tervaa Ouluun ja kuljetettu vesitse ja maitse iät ajat puuta puunjalostustehtaisiin. Vuolijoella on ollut aikoinaan höyrylaivasatama, oli Otanmäen kaivostoiminta ja edelleen on kansainvälisillä markkinoilla toimiva, Euroopan johtava kiskokalustojen valmistaja Transtech Oy. Vuolijoelle tärkeitä elinkeinoaloja ovat aina olleet maaja metsätalous, myös kalastus, ainakin koti- ja kotikunnan tarpeisiin. Niin nämä ovat edelleen. Maatilojen määrä on vähentynyt mutta tilojen koko on muun Suomen ja maailmankin malliin kasvanut. Myös turvetuotanto on viime vuosikymmenien aikana kehittynyt Vuolijoella. Maaseutuelinkeinoihin liittyen Vuolijoelle on rakentunut kulttuurihistoriallisesti arvokas museoalue, Iikka Alasalmen Torstaina heinäkuun 3. päivänä ideoima ja kehittämä Riihipiha, joka on tunnettu Suomen laajuisesti ja todennäköisesti Suomen rajojen ulkopuolellakin. Riihipiha tukee luontevasti Vuolijoen elinkeinohistoriaa ja on erinomainen paikka järjestää maaseutu- ja muita tapahtumia, jollainen on meidän jo perinnetapahtumaksi muodostunut kesäinen ”Wanhan ajan maaseutunäyttelykin” on. Tänä vuonna 2014 tämä ”Wanhan ajan maaseutunäyttely” -tapahtuma ajoittuu viikonvaihteeseen 12.–13. heinäkuuta. Tähän perhetapahtumaksi suunniteltuun näyttelyyn ovat lämpimästi tervetulleet kaikki vuolijokelaiset ja kaikki Vuolijoen ulkopuoliset ihmiset. Itse tulin vaimoni kanssa paluumuuttajana takaisin Vuolijoelle vuonna 2009 tehtyäni sitä ennen töitä reilun 40 vuoden ajan kiireisessä ja kiihtyvällä tahdille kehittyvässä tietotekniikan yritysmaailmassa. Synnyinseudulle Vuolijoelle paluu tuntui tiukkarytmisessä liikemaailmassa ahertamisen jälkeen rauhoittavalta. Ajatus rauhallisesta ympäristöstä ja olotilasta todennäköisesti vaikutti ainakin alitajuisesti Vuolijoelle muuttopäätökseeni melko lailla ratkaisevasti. Kotiuduttuani uudelleen Vuolijoelle ilokseni törmäsin pian täällä joukkoon aktiivisia vuolijokelaisia, joilla oli intoa ja mielenkiintoa miettiä oman asuinympäristönsä kehittämistä. Oli selvästi menossa herätysvaihe, jossa oli halu pysäyttää Vuolijoen taantuminen sen jäljiltä kun Vuolijoen kunta lakkasi olemasta itsenäinen kunta vuonna 2007, jolloin se liitettiin osaksi Kajaanin kaupunkia. Toisaalta oli havaittavissa halu kääntää Vuolijoen kurssi nousuun eräänlaisesta pysähtyneisyyden tilasta. Voitiin todeta, että Kajaanin kaupunki huolehtii Vuolijoen seudusta sekä sen olojen ylläpidosta ja kehittämisestä tyypillisen kaupunkiorganisaation mallilla ja tahdissa. Ison ja jähmeän kaupunkiorganisaation, usein pääasiassa kuiviin euroihin perustuvassa päätöksenteossa ja toimissa saattaa etäinen reunakaupunkialue Vuolijoki jäädä pahimmillaan lapsipuolen asemaan. Varsinkin siinä tapauksessa että me vuolijokelaiset elämme tällä passiivisina, ikään kuin niskat kyyryssä piilossa. Sitä vastoin aktiivinen, virkeä, kehittyvä Vuolijoki on parhaimmillaan kiinnostava ja tärkeä kehitysyhteistyön kohde Kajaanin kaupungissa. Näissä ajatuksissa aloimme vuolijokelaisena toimijaryhmänä vuoden vaihteen tienoilla 2012/2013 suunnitella kehityshanketta, joka olisi ensimmäinen Vuolijoen alueen kehittämisen käynnistävä yhteistyöhanke ja jonka aikana tehtäisiin muutamia ensimmäisiä Vuolijoen alueen kehittämistoimia. Asetettiin tavoitteeksi myös, että ensimmäisen kehittämishankkeen tehtävänä olisi kartoittaa seuraavia uusia Vuolijoen kehittämiskohteita sekä selvittää Vuolijoen alueen kaikkien kylien yhteistyöhalukkuutta tulla suunnittelemaan ja osallistua edelleen laajentuvaan ja tehostuvaan Vuolijoen alueen kehittämistoimintaan. Suunnittelemamme ensimmäinen kehityshanke sitten käynnistyikin projektipäällikkö Marjo Valtasen motorisoimana vuoden 2013 puolella ”Meidän Vuolijoki”- hankenimellä, kun saimme hankkeelle Kainuun Ely-keskuksen hallinnoiman EU-hankkeen Oulujärvi Leaderin rahoituksen. ”Meidän Vuolijoki” -projektin kehityskohteeksi rajattiin Vuolijoen keskustan, Käkilahden, Ojanperän ja Kuusirannan kylät. Hankkeen omistajaksi ja hallinnoijaksi määriteltiin Vuolijoen Maaseutuyhdistys. Näkemykseni mukaan ”Meidän Vuolijoki” -hanke on toteuttanut kehitystoimia menestyksekkäästi ja hyvin pitkälle alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Näihin suunnitelmiin sisältyi myös yhteistyö Vuolijoen muiden hankkeiden kanssa. Esimerkkinä siitä ovat yhteiset toimet ”Wanhan ajan maatalousnäyttelyn” ja Riihipiha-alueen/säätiön kanssa sekä yhteistyö Vuolijoen kyläyhdistysten kanssa. ”Meidän Vuolijoki” -projektin tehtäviin kuuluvissa yhteistyötunnusteluissa Vuolijoen kylien suuntaan on tullut esille todella positiivista palautetta. Yhteistyöhalukkuutta Vuolijoen kehittämiseen tuntuu olevan laajemminkin eri kylillä, kuten palautteet muun muassa Vuottolahti, Otanmäki ja Ounas-Koskikyliltä osoittavat. Tässäkin mielessä me vuolijokelaiset voimme olla hyvällä tuulella. Yhteistyöhalukkuutta näyttää löytyvän. Toivonkin että tämä yhteistyöhalukkuus muuttuu vähitellen käytännön toimiksi ja saadaan meneillään olevan ”Meidän Vuolijoki” -projektin uusien hankkeiden suunnitteluvaiheeseen, kuluvan 2014 vuoden syyskaudelle, mukaan edustajia mahdollisimman monesta Vuolijoen kylästä. Samalla voitaisiin 9 Jo pidemmän aikaa valmistelun ja työn alla ollutta Vuolijoen historiikkia kootaan ja kirjoitetaan parhaillaan Veikko Leinosen toimesta. Joensuun yliopistossa historiaa opiskellut Leinonen on viettänyt kevään ja kesän aikana pitkiä tunteja Vuolijoen kunnan arkistoa läpi käyden ja tarinoita ihmisiltä metsästäen. Työ jatkuu edelleen. Tiedossa on tiedon keruuta ihmisiltä, kokonaisuuden hahmottamista ja armoton määrä kirjoitustyötä. Työ huipentuu vuonna 2015 historiikin julkaisuun, jolloin tulee kuluneeksi 100 vuotta Vuolijoen kunnan perustamisesta. Leinosen panoksen lisäksi historiikin pohjana on mm. vuolijokelaisen Elisa Valtasen tutkimustyö kunnan väestörakenteesta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. Valtanen opiskelee Oulun yliopistossa arkeologiaa ja historiaa. Kirjaa varten tehdystä pohjatyöstä vastaavat myös useat haastattelut ja Anneli Haatajan puhtaaksikirjoittama materiaali sekä Meidän Vuolijoki -hankkeen yhteydessä kerätty aineisto. Historiikki keskittyy Vuolijoen aikaan itsenäisenä kuntana (1915–2007) ja kantaa työnimeä: Vuolijoki – itsenäisen kunnan aika. Vaikka ajallinen kehys tulee Vuolijoen kunnan itsenäisyyden vuosista, ei näkökulma keskity yksistään kunnan asioihin, vaan pyrkii kertomaan laajalla otteella Vuolijoen ja sen kylien elämästä 1900-luvun alusta 2000-luvulle. Vuolijoen kunnan aika itsenäisenä kuntana rajautuu monien kansallisten murrosten sisään, jotka ovat muovanneet Suomea rajulla tavalla. Muutosten äkkinäisyyden ja nopeuden tähden voidaan puhua nopeasta vuosisadasta, jolloin kaikki muuttui Vuolijoen elämässä moneen kertaan. Aatteet ja ajatukset virtasivat lävitse Vuolijoen, edistyksen vuosisata pyyhkäisi tieltään entiset maisemat, karja vaihtui toiseksi, ongelmat vaihtuivat toisiksi, teollistu- minen ja maaltamuutto pyyhkäisivät kunnan ylitse. Verkkainen ja työntäyteinen elämänrytmi vaihtui valokuiduksi ja etätyöksi, omavaraistalouden ongelmat globaalin talousjärjestelmän haasteisiin. Tekeillä oleva historiikki pyrkii vastaamaan kysymykseen, minkälainen oli Vuolijoen kunnan vuosisata itsenäisenä kuntana? Minkälaisia pyrkimyksiä ja minkälaista elämää nämä vuosikymmenet pitivät sisällään? Historiikista vastaa Vuolijoen Maaseutuyhdistys, joka aloittaa kirjatilausten ennakkomyynnin. Ennakkomyynnillä kerätään varoja historiikkityön loppuunsaattamiseen aina painotuoreeksi kirjaksi asti. Kirjaan tulee noin 300 sivua, paljon valokuvia ja se on kokoa A4. Kirjan ennakkomyyntihinta on 50 euroa/kpl + mahdolliset lähetyskulut. Varaa omasi maksamalla kirjan pankkisiirrolla Vuolijoen maaseutuyhdistyksen tilille FI30 5761 0920 0173 89, OKOYFIHH. Laita viestikenttään nimesi, osoitteesi ja puhelinnumerosi. Voit myös varata kirjaa Marjolta, puhelinnumero 040 706 5291, sähköposti marjo.valtanen@kolumbus.fi. Ja tietysti Wanhan ajan maatalousnäyttelyssä on maistiainen kirjasta ja Veikko Leinonen paikalla. yhdessä miettiä ja suunnitella myös mahdollisen, tulevia Vuolijoen kehitysprojekteja hallinnoivan ”sateenvarjoyhdistyksen” perustamista, joka on ollut esillä muun muassa kylien yhteisissä tapaamisissa. Erityisen tärkeänä tavoitteenamme pidän sitä, että saisimme Vuolijoen kehitysporukkaan mukaan nuoriakin ihmisiä meidän aikuisten ja ikääntyvien aktiivien lisäksi ja tueksi tuomaan oman näkemyksensä miten he haluaisivat Vuolijokea uudistaa. Nuorissa on Vuolijoenkin tulevaisuus ja he itse parhaiten tietävät omat tavoitteensa ja haaveensa. Hyvällä mielellä ja yhteistyöhengessä aurinkoista kesää toivotellen Mauri Kemppainen 10 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Nro 26 – 2014 Nro 26 – 2014 Torstaina heinäkuun 3. päivänä 11 12 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Nro 26 – 2014 Vuolijoki-Otanmäen alueelle on suunnitteilla kaksikin kaivoshanketta. Vuorokas Oy teki tutkimuksia viime kesänä Honkamäellä. Paikkakunnalla toivotaan myötätuulta työllistäville hankkeille. Asukkaiden oma tahto on perusta kylien kehittämisessä. Pitäisi olla jokaisen kylän asukkaan asia miettiä, että mitä lähipalveluja pitää olla, miten ja missä ne tuotetaan. Yhteistyötä syntyy, kun kaikki kokevat hyötyvänsä siitä. Tämän vuoksi kyläsuunnitelmien pohjana on usein kyläkysely. Perustana pitää olla myös tiedon hyvä kulku asukkaiden ja toimijoiden kesken. Toimijoita on paljon: kunnat, kylät, seurakunta, yhdistykset, järjestöt, yritykset, rahoittajat ja asukkaat. Kukaan ei ole ajatustenlukija. Usko tulevaisuuteen vaatii hieman ponnisteluja – muutakin kuin ainaisen voivottelun ja valittelun tie. Vuolijoenkin kylillä kokoontuvat erilaiset ”kyläparlamentit”: Hatvan hallilla, S-kaupan takana, Runokissa, missä vain ihmiset kokoontuvat, siellä puhutaan tärkeistä asioista. Askel virallisempaan suunnitteluun oli Kunnantalolla pidetty Kajaani Kiertue: ”Tule ja sano kotikylä paremmaksi”. Tilaisuuteen saapuneet saivat sanansa kuuluville Vuolijoen kehittämisessä – sen pohjalta tehdään toimenpiteitä ja luotiin suuntaviivoja vuoteen 2020 asti. Kertauksena vielä muutama em. tilaisuudessa tärkeimmäksi koettu kehittämisasia: • Asukkaiden pitää olla tasaarvoisia kunnassa asuinpaikasta riippumatta, esim. viheralueiden kunnossapito • Vuolijoella toimii jatkossakin oma terveysasema, laboratorio, lääkäripalvelut, terveysasemalle lisätty palveluja, vähennetään taksikyytejä, käytetään resursseja paremmin • Toimiva valokuitu – ja vaihtoehdot niille, joita nettipalvelut eivät tavoita • Alakoulu ja päiväkoti toimivat elinvoimaisina, samoin kauppa ja apteekki • Urheiluseuratoiminta/ liikuntapalvelut aktiivista ja monipuolista, lähiliikuntapaikkoja lisää, toimintaa eri-ikäisille, latuverkkoja eri kylille • Kirjastopalvelut kehittyvät, aukioloajat joustavat tarpeen mukaan ja kirjastoauto säilyy • Kesäteatteri edelleen voimissaan, muut kyläläisten järjestämät tapahtumat tuovat väkeä muualtakin, Riihipiha-museon alueen hyödyntäminen • Nuorisolla pitää olla oma kokoontumispaikka jossa ohjattua toimintaa • Frisbeegolfradat sekä Otanmäkeen että Vuolijoelle koulujen ympäristöön • Kaupungin koulutusmahdollisuuksia kehitettävä mm. peliteollisuus ja puuteollisuus – puun hyödyntäminen energiana • Önkkörin kanavan kunnostus ja Käkilahden rannat puhdistettu lietteestä • Kaavoitusta on helpotettu, saa rakennuslupia, isoja tontteja, rantarakennuslupia, ja saadaan asukkaita hyville paikoille asumaan, etätyömahdollisuudet • Vapaa-ajankiinteistöjä muutettu vakituisesti asutuiksi kiinteistöiksi • Maisemanhoitoon ja yleiseen siisteyteen huomiota • Kiinteistövero palautetaan kylätaloista kyläyhdistyksille • Otanmäen lintuvesiallas kuntoon – maksullinen kohde • Veneilijöiden rantautumispaikat kuntoon • Tiestön kunnossapito, ”betoniporsaita” madallettava pääväylillä • Linja-autovuorojen järkeistäminen ja lisääminen erityisesti koulun lomien aikana • Vuolijoella tuulipuistoja, kaksi kaivosta ja Transtech hyvässä kasvussa – mahdollistavat uutta yritystoimintaa, mm. konepajoja • Luontomatkailu ja majoitustarjonta ovat lisääntyneet. Kehittämistoimenpiteiksi ehdotettiin mm. raitiovaunurataa Vuolijoki – Otanmäki – Kajaani -välille, tämä olisikin vaunutehtaalle oiva markkinointikeino. Pienoisbussijärjestelmää kehitettävä, samoin kuin muitakin yhteiskuljetuksia. Tyhjät yritystilat pitäisi saada käyttöön ja rohkaista yrittäjiä tulemaan myös Vuolijoelle. OulujärviLeaderin ja Ely-keskuksen rahoitusmahdollisuudet pitää hyödyntää myös kylillä. Näitä asioista edistää myös Meidän Vuolijoki -hanke. Yleisesti ottaen toivottiin, että vuoropuhelua Kajaanin kaupungin ja syrjäkylien välillä käytäisiin enemmän. Asukkaat kokevat Vuolijoen kylät hyviksi asuinpaikoiksi ja haluavat ylläpitää monipuolisen asutuksen, maatalouden kuin kesäasukkaatkin. Vuolijoen neljällä kylällä on jo tehty kyläkyselyt, joiden pohjalta päivitetään vanhoja, Vuolijoen kunnan aikaisia kyläsuunnitelmia. Toiveet ja toimenpide-ehdotukset ovat yhteneviä yllä mainittujen asioiden kanssa. Tiestön huonon kunnon parantaminen, maisema-asiat, hyvät tietoliikenneyhteydet ja palvelujen säilyminen ovat tärkeitä asioita. Vuolijoen tulevaisuus näyttääkin valoisalta, sillä nykyiset palvelut, terveyskeskuspalvelut, koulut, liikuntapalvelut, kaupat ja apteekki tyydyttävät asukkaita. Marjo Valtanen Meidän Vuolijoki : 5 j Ä Þ Ä ç ġĤįç ĤĤç þ ġj ġĻ j Ä Þ ġj ė Ä j Î j ė ç Ù Ä ė Ĥj Í Ä Ð Ð þ ġ ;Ð Ù Ù ġĤ Á Þ Ĥġė Ä Þ į j ġĻ j Đ Ĥ Þ ġį į Þ ġĤį ç ĤĤ Þ ġQ į ç ĤĤç à ç ė į į Þ þ ġQ j Ļ ç Ä ĤĤ Ð Ù Ù ġė Ä Ð Ð ġ j ġĨ ĭ±ġý ġĤį ç ĤĤç j z þ ġLÄ Íç Ä Ĥj Ĥġė į ç Đ j j Þ ġç Ù Ä ė Ĥj Ù j ė Ä ġ;ė į į ė ø j Þ Î Ä Þ ġø ooç Ù j j Þ þ ġ ĤoÞ oġĻ į ç Þ Þ Þ j Þ ġ Q į ç ĤĤç à ç ė į į Þ ġÎ ç Đ Î ç ġÍj ġė Þ ġÙ j Î ė j Ù Ä Þ Þ ġĐ Ä Ä ø ø į Ļ j Ĥġj Ä Þ j ġø j Þ Î Ä Þ ġĤç Ä Ù Ä Þ Ĥį Ð ç Î ė Ð Ð Ä ė į į ė Ĥj þ ġ . Ŀ ė Ŀ ġÐ Ä ė ooġç Ù j ė Ĥj ġ;ė į į ė ø j Þ Î Ä ė Ĥj ė Ä ġĤj Ä ġĻ Ä Đ j Ä Ð ġç ė ç Ä ĤĤ ė ė j ġç ø þ °Ġ Ĥįç ĤĤç à ç ė įįė þ ġ z Q į ç ĤĤç Ĥj Ļ ç Ä Ĥ ġĻ ç Ä ġÙ į į ĤĤį j ġĻ į ç ė Ä ĤĤj Ä Þ ġÍj ġĤį ç ĤĤç à ç ė į į Î ė Ä Þ ġĤj Î j Ä ė Ä Þ Ù j Î ė j Ù Ä ė Þ ġė Ä ė oÐ ĤĿ Ŀ ġĤÄ ĤĤĿ Íoġ Á Ĥç Íj þ ġQ į Ĥį ė Ĥį ġ Ù Đ Î Ä Þ Ĥo ė Ä ĤĤ ė Þ þ ġ b Á ė ė oġÁ Ŀ Ļ oġĤį Ð þ ġ Nro 26 – 2014 Kuukausi sitten 11.6. Jouni Karjalainen hoksasi peltotöissä Ojanperällä oudon ilmestyksen. ”On ihmeotus täällä Kankaan pellolla vähän ennen Kympintaloa. Pinkin värinen lintu kävelee pellolla kuin mikäkin pingviini. Mikähän lienee? Kiinnostaako jutun aiheeksi lehteen?” kyseli Jouni. Juulia-tytär oli onnistunut nappaamaan kuvan linnusta. Pian paikalla oli myös kajaanilaisia ja vaalalaisia lintuharrastajia kiikareiden ja pitkien kameran zuumien kanssa. Harmaasta mullasta erottui muutaman kymmenen metrin päässä oleva erikoisuus. Harrastajien hälyrinki toimii lyhyellä varoitusajalla. Myös lintuekspertti Jouni Ruuskasen ja hänen vaimonsa Marja-Liisan Olen pienestä pitäen seurannut lintuja, mutta lintuharrastukseni alkoi aktiivisesti v. 2003 syksyllä, jolloin menin Kaukametsän Opiston järjestämälle Laululintujen tunnistaminen -koulutukseen. Kurssin vetäjänä toimi Jouni Ruuskanen. Sen jälkeen liityin Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys ry:hyn (KLY ry) ja samalla aloin myös kuvata lintuja. Kuvaus vei mukanaan ja nykyään kuvaan luontoa maisemakuvista, revontulista lintuihin ja nisäkkäisiin. Eniten tulee kumminkin kuvattua lintuja. Ihan vain lintukuvauksen takia olen reissannut useita kertoja Pohjois-Norjaan, toistakymmentä kertaa Viroon, neljästi Intiaan ja kahteen otteeseen Israeliin ja Espanjaan. Nämä ulkomaanmatkat, joilla näkee paljon erilaisia lintuja, antavat varmuutta lintujen tunnistamiseen, varsinkin sellaisten lintujen, jotka ovat Suomessa harvinaisia tai nähdään harvoin. Lintujen touhua ja ruokintapaikan elämää on mukava seurata. Lintujen tunnistaminen vaatii tosi paljon kirjojen ja kuvien katsomista. Silloin tällöin tulee vastaan lintuja, jotka on vaikea tunnistaa. Hyvä valokuvakaan ei anna aina lajista varmuutta. Varsinkin nuoret ja naaraslinnut tuovat jossain lajiryhmässä hyvin paljon tunnistamisongelmia. Myös lintujen äänten tunnistaminen on lintuharrastajien tavoite, niitäkin on opeteltava ja palautettava muistiin. Tällöin voi laulusta tietää, mikä lintu Torstaina heinäkuun 3. päivänä Punakottarainen on havaittu Kainuussa viimeksi toukokuussa 2010. Tänä kesänä eksoottinen kaunotar laskeutui ruokailemaan Ojanperällä. Kuva: Juulia Karjalainen pensaan sisällä ääntelee. Lintujen yhteysäänten ja varoitusäänten opettelu avaa sivun lintujen maailmaan. Kun pikkulintu antaa haukkavaroituksen, niin lintuharrastajat osaavat heti katsella taivaalle, missä yleensä näkyykin pian haukka saalistuslennolla. Jos näet ihmisen, joka vähän väliä katselee taivaalle, niin kyseessä on mitä luultavammin lintuharrastaja. Havainnoinnista tulee tapa. Lintuharrastajat keräävät erilaisia pinnoja: Suomen pinnat, Kainuun pinnat, tonttipinnat. Olen itse havainnut pieneltä omakotitalopihaltani Kajaanin Kylmällä 98 eri lintulajia. Punakottarainen oli minulle 251. lintulaji Kainuussa. Jokaisella lintuharrastajalla on toive löytää uusi lintulaji omalle alueelleen tai koko Suomeen. Monesti puhutaan lintubongareista, mutta bongaus virallisesti on vain sellaista, jossa lähdet katsomaan toisen lintuharrastajan löytämää lintua. Omien lintuhavaintojen etsiminen ja löytäminen ei siis virallisesti ole bongausta. Suuri yleisö käyttää sitä sanaa, joten lintuharrastajat on luokiteltu sen mukaan kaikki lintubongareiksi – ei kylläkään mikään paha asia, mutta hieman väärä. Lintuharrastajia on monenlaisia: toiset katselevat vain nauttiakseen kauniista linnuista, jotkut haluavat saada mahdollisimman paljon pisteitä eri lajeista, jotkut ovat keskittyneet valokuvaamiseen, harvemmat taas rengastavat lintuja. On myös ihmisiä, jotka harrastavat kaikkea näitä. 13 Helsingin-matkaan tuli sadan kilometrin ylimääräinen lenkki, sillä tilaisuutta ei voinut missata. Mustasiipinen ja mustapäinen, muuten vaaleanpunainen lintu ei välittänyt yleisöstä tienposkessa, vaan tepasteli kaikessa rauhassa pellolla matoja etsien. Kyseessä oli punakottarainen, valtakunnallisesti harvinainen lintu, joka on viimeksi nähty Kainuussa neljä vuotta sitten. Jouni Ruuskasen mukaan punakottaraisesta oli tehty havainto edellisellä viikolla Kuusamossa. Ruusukottaraiseksikin nimetty lintu pesii Kaakkois-Euroopasta Aasiaan ulottuvalla vyöhykkeellä ja talvehtii Intiassa ja KaakkoisAasiassa. Yksittäisiä harhailijoita eksyy vuosittain Suomeen, tällä kertaa myös Ojanperälle. mv Harvinainen punakottarainen tepasteli kuukausi sitten Ojanperällä Kankaan pellolla. Vaaleanpunainen väri kiinnitti peltotöissä olleen Jouni Karjalaisen huomion. Tieto tavoitti myös lähikuntien lintuharrastajat mm. kajaanilaisen Ari Tervon, joka otti tämän kuvan. – Viimeksi olen kuvannut punakottaraisen Intiassa, mainitsi Tervo. Lintuharrastajat Marja-Liisa Ruuskanen, Jouni Ruuskanen, Eija Kuusisto, Martti Kanninen, Ari Kanninen ja Ari Tervo tähystelivät muutaman kymmenen metrin päässä olevaa vaaleanpunaista, yksinäistä pikkulintua. Harmaasta pellosta erottui kaunottaren musta pää, siivet ja pyrstö. Punakottaraisen ääntä kuvaillaan ”silputukseksi”. Nyt ei yritettykään mennä kuuloetäisyydelle, vaan haluttiin ihailla näkyä kiikareiden ja kameroiden linssien läpi mahdollisimman pitkään. 14 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Viitisenkymmentä Vuottolahden jätevesiosuuskunnan osakasta osallistui kesäkuussa 0 nuorisoseuran talolla pidettyyn yleiseen kokoukseen. Kokouksessa hyväksyttiin vuosien 2012 ja 2013 tilit ja myönnettiin vastuuvapaus osuuskunnan hallitukselle. Kokouksessa kuultiin myös jäteosuuskunnan toimitusjohtaja Timo Moilasen selvitys tehdyistä töistä ja hallituksen puheenjohtaja Jouko Haatajan selvitys, missä vaiheessa viemäriverkoston rakentaminen tällä hetkellä Vuottolahdessa on ja mitä toimenpiteitä vielä tämän kesän aikana tehdään. Yleisen kokouksen puheenjohtajana toimi Olavi Huotari ja sihteerinä Jouko Haataja. Pöytäkirjan tarkastajina ja ääntenlaskijoina toimivat Marjukka Karvonen ja Eero Juutinen. Äänestyksiä kokouksessa ei tullut, vaan asioista päätettiin yksimielisesti. ”Vuottolahden jäteosuuskunta on asentanut kokonaisuudessaan 33 kilometriä putkilinjaa Vuottolahden kylälle. Linjapumppaamot on jo asennettu ja 6–7 kiinteistön pumppaamoa, kiinteistöasennukset ovat menossa Luovitiellä. Siirtoviemäri luovutetaan näillä näkymin juhannuksen alla Kajaanin vedelle”, kertoi Vuottolahden jätevesiosuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Jouko Haataja yleisessä kokouksessa osuuskunnan osakkaille. Vuottolahden jätevesiosuuskunnan toimitusjohtaja Timo Moilanen puolestaan kertoi, miten urakat ovat edenneet ja miten huolellisesti työt on tehty ja mitä töitä parasta aikaa ollaan tekemässä ja mitä tullaan vielä kesän aikana tekemään. Mm. avopelloilla kaivamisen jälkiä tullaan tasoittelemaan, kun routa on sulanut. Joitakin soraääniäkin kokouksessa kuultiin, mm. Toivo Valtanen kertoi, että kaivinkone oli hänen kiinteistöllään särkenyt männyn taimia. Heinäkuun ajan siirtoliittymää koekäytetään ja elokuussa tehdään loput kiinteistöjen viemäröinnit. Luovitiellä ollaan parhaillaan menossa ja sieltä edetään kiinteistö kerrallaan lähimmät kaivot ensin periaatteella. Yleinen kokous valitsi Vuottolahden jätevesiosuuskunnan hallitukseen entiset jäsenet. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa Jouko Haataja ja hallituksen varsinaisina jäseninä: Jouni Haataja, Timo Moilanen, Jukka Haatainen ja Markku Tolsa sekä varajäseninä Pekka Väyrynen, Katariina Rajala, Veikko Komulainen ja Eero Juutinen. Osuuskunnan hallituksen puheenjohtajalle maksetaan vuosittain 300 euroa, sihteerille 150 euroa ja varapuheenjohtajalle 200 euroa sekä jäsenille 20 euroa kokousta kohti. Yleinen kokous hyväksyi korvaukset. Nro 26 – 2014 Viitisenkymmentä osakasta osallistui Vuottolahden jätevesiosuuskunnan yleiseen kokoukseen. huippunopea valokuituliittymä ja tilata se edulliseen hintaan. Kaisanetin edustaja kertoi, että tällä hetkellä parikymmentä kiinteistöä on tilannut Kotikuitu-liittymän kiinteistöönsä ja Kaisanet Oy aloittaa sen rakentamisen, mikäli 30 kiinteistöä tilaa liittymän. Valokuituliittymän kautta onnistuu mm. internet- ja televisiopalvelut varmasti ja laadukkaasti. Tällä hetkellä alueella on ollut ongelmia kummankin palvelun suhteen. Kuvat ja teksti Eija ja Olavi Huotari Muissa asioissa osakkaat saivat tietoa osuuskuntamaksun suorittamisesta, sillä joiltakin osakkailta oli tullut ehdotus, että maksua voisi suorittaa kuukausittain sopivalla summalla. Hallituksen puheenjohtaja Jouko Haataja kertoi, että osuusmaksun voi maksaa kerralla kokonaan, jolloin ei tarvitse maksaa korkoa niin kuin osissa maksaessa tapahtuu. Kovin pieniä kuukausieriä hän ei suositellut maksettavan, koska se aiheuttaa lisätyötä mm. korkojen laskemiseen. Kokous myös evästi hallitusta, miten jäteveden laskutus tapahtuu jäteviemäriverkoston valmistuttua ja käyttöön oton jälkeen. Laskutus on mahdollista ulkoistaa ja tehdä kolme kertaa vuodessa, siten että vuodenvaihteessa on arviolaskutus ja kesällä tarkistetaan kulutus, jonka perusteella sitten laskutetaan seuraavat kerrat. Kokouksen alussa oli Kaisanet Oy:n edustaja esittelemässä Vuottolahden jäteosuuskunnan osakkaille mahdollisuutta rakentaa Vuottolahden kylän alueelle OTANMÄEN APTEEKKI Vuorimiehentie 2, 88200 Otanmäki Puh. 08-6886 160 Avoinna ma–pe klo 9.00–17.00 Onni Piiraisen lintutarha kotipihalla Kytökosken Koivurannassa. Ulkoveistokset ovat nähtävillä 12.–13.7. Wanhan Ajan Maatalousnäyttelyssä Taidekummun edustalla. Taiteilijan näkemyksiä esittelemme kattavammin ensi viikon lehdessä. Suoritamme JATKUVAA METALLIROMUN KERÄYSTÄ Oulun ja Kainuun talousalueella VUOLIJOEN SIVUAPTEEKKI • Noudamme rautaromut, autonromut sekä kaikki muut metalliromut • Meiltä myös romutustodistukset Nykyaikainen virallinen metallikeräysterminaali Kajaanintie 2, 88270 Vuolijoki Puh. 08-6886 165 Avoinna ma ja ti klo 9–15, ke, to ja pe klo 9.30–14.30 Varastotie 9, Utajärvi Puh. 0400 892 414, 040 767 0825 • www.utacon.fi UTACON OY Nro 26 – 2014 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Aino Nissisen Afrikka-näyttelyn väri-ilottelusta on saatu nauttia Otanmäen kirjastossa kesäkuun toiselta viikolta alkaen. – Minulla on ollut kummallinen Afrikka-kaipuu jo pitkään. Se on näkynyt maalauksissani aikaisemminkin, mutta viime helmikuussa tehty matka EteläAfrikkaan sytytti taiteilija-minäni tunteenpaloon ja siirtämään kokemuksiani kankaalle, kertoi Aino näyttelyn pystytyksessä. Töiden aiheet ja maalausten naivistinen tyyli sopivat hyvin kuvaamaan Afrikkaa. Teoksista hehkuu eteläisen maanosan värit, lämpö, musiikki ja taiteilijan kokema rakkaus lempiaiheeseen. Tuntuu, kuin teokset olisivat afrikkalaisen taiteilijan maalaamia. Silmästä silmään -katse villin leijonan kanssa oli kokemus, joka innoitti taiteilijan tulkitsemaan eläimen sielunelämää. Näyttelytyössä nuoret urokset etsivät punahehkuisella savannilla naarasta. Elämäänsä väsyneen, harjansa menettäneen uroksen katseessa on elämänkokemusta, mutta myös jotain luovuttanutta. ”Äitii!” kiukuttelee pieni pentuleijona turkoosia taivasta vasten. Eläinosastolla näyttäytyvät myös savannipaviaani, kuningaskalastaja, norsu, gepardi ja satulinnut. Lukusalissa esillä olevat työt kuvaavat matkan maisemia, ihmisten arkea ja yksityiskohtia kadunvarressa; slummia, jonka kadulla lapset pyörittävät autonrengasta, tienvarren putiikissa käsitöitä myyviä naisia värikkäissä vaatteissaan, majoituspaikan pihaa lakaisevia naisia, mietteissään istuvaa tyttöä kaivolla sekä yksinäistä majaa suuren apinanleipäpuun katveessa. – Kaikki, mitä näin ja koin, oli myönteistä yllätystä. Ihmisten ystävällisyys, tyytyväisyys ja Mandelan ajatusten kunnioitus liikuttivat. ”It always seems impossible until it’s done.” Aino ja Sulo Nissinen ovat olleet kesävuolijokelaisia jo Ärreet kinkerit ja Emäntätä ehtimässä -maalausten aiheet ovat safarilta, jossa Aino katsoi leijonaa silmästä silmään – ja ihastui. Aulassa oleva sermi kannattaa katsoa toiseltakin puolen. 15 neljäkymmentä vuotta. Heillä on kesämökki Hellelei Ounaslahden rannalla. Auringonlaskut Oulujärvellä ovat oma eksotiikanlaji, josta nautitaan keväinsyksyin. Keskikesän pariskunta viettää Motimokka-kalastusmökillään Muoniossa. Ensimmäisen elämäntyönsä Aino Nissinen on tehnyt pankkialalla, nyt on vuorossa taiteentekemisen elämäntyö. – Nyt tunnen työni lisäksi myös eläväni, mainitsee taiteilija. Mieluiten hän kuvaa luonnon rikasta värimaailmaa, mutta viimeaikoina myös mielenmaisemia. – Olen huomannut, että rajat, jotka ennen olivat rikkumattomia, ovatkin meidän itsemme luomia ja siten myös meidän itsemme rikottavissa. Aino Nissisen Afrikka-näyttely kestää elokuun neljänteentoista päivään saakka. Kirjasto on auki ma–ti 13–19 ja ke–to 10–16. Taulujen edulliset hinnat löytyvät kirjastosta. Varauksen mieluisesta taulusta voi tehdä kirjaston henkilökunnalle. mv Käsitöitä myyviä naisia tienvarren kojulla. Onko Afrikan tytön silmissä surua vai toivoa. Vuolijoen terveysaseman keittiön vitriinistä voit ostaa maukkaita kotiruoka-annoksia, herkullisia salaattiannoksia sekä suolaisia ja makeita kahvileipiä kotiin viemisiksi. Lounasruokaa valmistamme tilauksesta. Tervetuloa ostoksille! Aino ja Sulo Nissinen pystyttivät Afrikka-näyttelyä Otanmäen kirjastoon kesäkuun alussa. Helmikuussa tehty Afrikan matka antoi sytykkeen eksoottisiin kuviin. 16 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Otanmäessä aloitti huhtikuulla uusi koneistusta harjoittava yritys, Hill Steel Oy. Yrityksen perustivat kokeneet metallialan miehet Jouko Kaikkonen ja Marko Karjalainen. Heidän lisäkseen osakkaina yrityksessä ovat Janne Tuhkanen, Pentti Jokinen ja Semes Oy. Toimitusjohtaja Jouko Kaikkosen yrittäjäura alkoi Ristijärvellä vuonna 1989 Kaikumetallin päällikkönä. Ensimmäinen yritys kaatui laman seurauksiin. Sen raunioille Kaikkonen perusti 1995 Otanmäessä toimineen Debomix Oy:n. Yritys myytiin neljä vuotta sitten. Kauppaan kuului kilpailukielto, joten uudet yritysideat oli kahdeksi vuodeksi haudattava, vaikka sellaiset miestä polttelivatkin. Kaikkonen on toiminut välivuodet palkkatyössä Finemetal Oy:ssä. Hän on kypsytellyt uutta yrityskuviota entisten työntekijöidensä Marko Karjalaisen ja Janne Tuhkasen kanssa. Pilkkireissuilla ajatukset jalostuivat liiketoimintasuunnitelmaksi. Monipuolista työ- ja yrittäjäkokemusta sekä kontakteja entisiin asiakkaisiin arveltiin olevan riittävästi toiminnan aloitukseen. Ilmassa oli tuolloin merkkejä orastavasta talouden elpymisestä. Rahoitushakemukset pistettiin liikkeelle puoli vuotta sitten. Laskelmien ja liiketoimintasuunnitelman muotoilussa auttoivat Kainuun Edun ja ELY-keskuksen asiantuntijat. Alihankintakoneistusta tekevän yrityksen toimitilat Otanmäen teollisuusalueella ovat Semes Oy:n omistuksessa oleva hallin puolikas, 400 neliötä tuotantotilaa ja 50 neliötä konttorihuoneita. Kasvunvaraa tilojen suhteen on reilusti; työskentelihän siellä Kateran aikoihin kolmekymmentä miestä. Yhteistyö Semes Oy:n kanssa tuo lisäarvoa molempien asiakkaille, kun työvaiheita voidaan yhdistää ja tarjota koneistuksen lisäksi kokoonpanoa, pintakäsittelyä sekä hitsausta vaativien tuotteiden valmistusta. Tuote- ja asiakashaku tällä konseptilla on menossa. CNC-sorvin lisäksi hallissa on kolme viikkoa sitten hankittu työstökeskus. Kolmatta avainkonetta harkitaan. Toimitusjohtajan lisäksi yrityksessä työskentelevät mm. jigisuunnittelussa Ponssella ja Kateralla tuotepäällikkönä toiminut insinööri Marko Karjalainen, teknikko Janne Tuhkanen ja koneistajaksi opiskeleva Marko Kaikkonen. Jouko Kaikkonen arvioi, että miesvahvuuteen tulee syksyllä kahden työntekijän Nro 26 – 2014 Ristiriitaisia ajatuksia herättävät puheet elvytyksestä ja uusien työpaikkojen tarpeesta, kun samaan aikaan rahahanoja pistetään entistä tiukemmalle ja hankaloitetaan investointeja. Hill Steel Oy:n perustajat ajattelivat alunperin isompaa investointia, kuin se mihin nyt päädyttiin. Vakuuksien ja omarahoituksen osuus on noussut huomattavasti ja pankit lainoittavat varovaisesti. Jonkin verran investointiavustuksia yritys sai Finveralta ja ELY-keskukselta. Lamapuheista huolimatta Kaikkonen ei aio vaipua synkkyyteen, vaan uskoo talouden taivaan kirkastuvan; ”Laskua seuraa nousu.” Hän toivottaa osakkuudesta kiinnostuneet ottamaan yhteyttä ja tulemaan mukaan yrittäjäksi ja nousukauden odotukseen. Hill Steel Oy:n joukkueeseen kuuluvat vasemmalta lukien Marko Karjalainen, Janne Tuhkanen, Marko Kaikkonen ja toimitusjohtaja Jouko Kaikkonen. Janne Tuhkanen työskenteli aikoinaan Debomixillä. Nyt sama työ CNC-sorvilla jatkuu Hill Steel Oy:n palveluksessa. lisäys ja töitä tehdään sitten kahdessa vuorossa. Ensimmäiset toimitukset ovat lähteneet asiakkaille kesäkuussa. Uusia vuosisopimusneuvotteluita käydään ja markkinointia mahdollisille asiakkaille tehdään aktiivisesti. Kahden viikon takaisissa avajaisissa asiakkailla oli mahdollisuus tutustua Hill Steelin ja Semeksen toimintaan ja tuotantotiloihin. Halliin mahtuisi enemmänkin toimintaa. Aikoinaan samoissa tiloissa työskenteli kolmekymmentä miestä. Parempia aikoja odottelemme, mainitsi Jouko Kaikkonen. Juhlapuheet ja konkretia eivät lyö kättä myöskään nuorisotyöttömyydestä tai työvoimapulasta huokailevien poliitikkojen päätöksissä. Hill Steelin yksi alkuperäinen idea oli tehdä yrityksestä koulutuskonepaja, joka toimisi mestari-kisälli-periaatteella. Nuorella olisi mahdollisuus oppia kouluttajan ja yrityksen ammattilaisten opastuksella oikeassa työssä. – Uuden työntekijän kouluttaminen työn ohessa maksaa yritykselle aikaa ja rahaa. Kalliiden koneiden käyttö vaatii työkokemusta. Työelämän muutkin pelisäännöt opitaan vasta työelämässä, joten opiskelija olisi päässyt niidenkin makuun. Kyselimme rahoitusta koulutuskonepajan toimintaan, jossa osan opetuksesta maksaisi jokin ammattikoulutuksesta tai nuorten työllisyydestä vastaava yhteiskunnallinen taho. Rahaa ei löytynyt, toteaa Jouko Kaikkonen turhautuneena hyvän idean tyrmäyksestä. – Nuorissa on tämänkin alan tulevaisuus. Tarjoamme mahdollisuuksien mukaan harjoittelupaikkoja ja oppisopimuskoulutusta voimassa olevien ehtojen ja käytäntöjen puitteissa, huomauttaa toimitusjohtaja. mv KEISARIN KIEVARI puh. (08) 6886 046 Jouko Kaikkonen myöntää, että markkinatilanne on nyt hankala ja kilpailu kovaa. Ukrainan kriisin myötä tulleet Venäjä-pakotteet, ruplan hinnan alhaisuus ja nollakasvua ennustavat arviot tuovat pilviä yrittäjän taivaalle. * Automaatista 24h * Edullinen tankkauspaikka * Kahvio * Hyvä ruokapaikka * Elintarvikkeet * Kokoustilat * Oluet, siiderit * Grillipalvelut * Pizzat suoraan uunista * Alkon tilauspalvelu * Matkahuoltoasiamies Avoinna: ma–to 7–19, pe 7–20, la 9–19, su 11–18 Tervetuloa viihtymään! Vuorimiehentie 2, Otanmäki Nro 26 – 2014 17 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Onnelan matkailumaatilalla vietät unohtumattomat juhlat * Kahvila-pub Paalupaikka * Latotansseja www.onnelanmatkailu.fi P. 040 6726 417 Tervetuloa viihtymään! ILMAINEN linja-autokyyditys tansseihin (reittiaikataulu mm. netistä) Toimitusjohtaja Mikael Kallio esitteli Transtechin tehtaanjohtajalle Marko Hurskaiselle Semes Oy:n toimintaa saman katon alla toimivan Hill Steel Oy:n avajaisissa. Tansseja 2014: La 5.7. Jarkko Honkanen & Taiga La 12.7. Ässät Pe 1.8. Kake Randelin & Company Kesäkauden päättärit; ajankohta avoin Hyvää Kesää! Alihankintakonepaja Semes Oy on toiminut Otanmäessä vuoden. Vuonna 2008 perustetun yrityksen toimitusjohtaja Mikael Kallio toteaa tilausten vähentyneen viime syksynä ja loppuvuodesta voitiin jo puhua lamasta. – Valoisalta ei näytä vieläkään. Toisaalta pitäisi ajatella positiivisesti. Pakosta tämän on lähettävä nousuun, pohdiskelee Kallio. Hänen lisäkseen yrityksessä on kaksi työntekijää ja harjoittelija. Työn alla on muutamia projektikohtaisia alihankintatöitä; huoltoasemien tankkauspisteiden teräsrakenteita, rosterisuoja-altaita teollisuuteen sekä poralaitteiden osia, mainitsee Kallio. Tuotannossa ovat myös omat vakiotuotteet näytekaira ja kaato-ohjain. Kallio odottaa yhteistyön Hill Steel Oy:n kanssa tuovan hyötyjä molemmille. Semes on tähän saakka ostanut koneistukset ulkopuolelta, nyt ne palvelut saadaan saman katon alta ja toisaalta Semes tarjoaa osaamista ja valmiudet levytyöstöön, hitsausten ja polttoleikkeiden tekoon Hill Steelille. mv (polttarit, synttärit, häät, virkistyspäivät) a a toilu itusta u a mist i l o l a o n a j u R a ll a * k ailu *M *S o u ntba i R a * P * PIENKONEKAUPPA KAJAANISSA KELKAT HATVAN HALLI AY puh. 08-6888 556, 0500 372 160 • HENKILÖAUTOJEN HUOLLOT • PAKOKAASUMITTAUKSET • VARAOSAMYYNTI MÖNKIJÄT Päijän Soutuveneet VENEET RUOHONLEIKKURIT • Välitämme verkkomerkkejä PERÄMOOTTORIT Kauttamme myös KIVIKANKAAN TUOTTEET Myynti Esa Moilanen, puh. 050 3141 270, esa.moilanen@korpikone.fi Varaosat Markku Heikura, puh. 040 5797 437, markku.heikura@korpikone.fi Huolto Jarmo Lohtaja, puh. 050 3141 265, jarmo.lohtaja@korpikone.fi Jarmo Kaartinen, puh. 050 3141 266, jarmo.kaartinen@korpikone.fi Varusteet/Reskontra Minna Leinonen, puh. 040 7504 326, minna.leinonen@korpikone.fi Palvelevan Puhelimen toiminnanohjaaja Tuula Haataja muistuttaa syksyllä alkavasta päivystäjien koulutuksesta Vuolijoella. Aikuiset, kuuntelijat, rinnallakulkijat, tervetuloa valtakunnalliseen auttajaketjuun! Rekrytointi etenee yhteydenottosi jälkeen hakukaavakkeella ja haastattelulla. Koulutus Otanmäen Olohuoneessa alkaa syyskuussa. Ota yhteyttä tuula.haataja@evl.fi tai 044 7444237 Avoinna MA–PE 9–17, la 9–13 • Veistäjänkatu 1, 87400 Kajaani, puh. 040 7504 326, info@korpikone.fi • Y-tunnus 2559590-1 MALMISEPELI OY Metsolantie 24, 88210 VUOTTOLAHTI P. 0400 386 941 www.malmisepeli.fi • Kaivinkone- ja muut konetyöt • Kalliomurskeet, sepelit, hiekat • Ruokamulta ja viherrakentaminen • Omakotitalojen ja vapaa-ajanasuntojen pohjarakentaminen ym. • Teiden rakentaminen sekä talvi- ja kesäkunnossapito • Maansiirto- ja kappaletavarakuljetukset • Rantojen kunnostukset ja ruoppaukset • Hitsaus- ja korjauspalvelut 18 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Kuka muistaa, että kolme sataa hehtaaria Manamansalosta kuului Vuolijoen kuntaan. Nyt se kummajainen, pala maata keskellä Vaalan kuntaa on osa Kajaania. Tuossa Kajaanin kaukaisimmassa, ”liikenteellisesti kurjimmassa perukassa” piti talojaan viisi perhettä ja edelleenkin ympäri vuoden kaupunkilaiset Paavo ja Marjatta Leinonen, Harmaalan talonväki. He korjaavat heti kotipaikkansa määritelmää ”maailman ihanimmaksi rannaksi”. Oudolta kuulostava nykyinen kuntaraja on vanha perua, jolloin Manamansalon luhtaniityt Kuivaniemen nokassa kuuluivat erääseen Koutaniemellä sijaitsevaan tilaan. Perintömaana niityt siirtyivät Vuolijoen kylässä olevalle Rusalan tilalle ja sieltä naimakauppojen myötä Käkisaaren Paatioon. Siinä vaiheessa tila sai oman rekisterinumeron. Lammin talon vanha isäntä Pekka Leinonen osti Vuolijoelle rekisteröidyn tilan paatiolaiselta. Marjatta Leinonen näyttää maalausta, joka esittää harmaata, päreillä vuorattua mökkiä: Tämä on Paavon syntymäkoti, Pikkuniemen torppa, jossa asui viisilapsinen perhe. Mitenkähän he mahtuivat edes nukkumaan siellä? – Sitä mukaa nostettiin seinälle naulakkoon kun nukahtivat, naureskelee Paavo-isäntä. Pikkuniemestä Leinoset muuttivat vuonna1944 nykyiselle paikalle Harmaalaan. – Kouluni kävin Hätilän akatemiassa, supistetussa kansakoulussa. Loppututkinto on suoritettu maailmalla, tarkentaa Paavo Leinonen sivistyksen päähän pakkaamista. Samaa ”akatemiaa” kävi myös eräs äitinsä mukana kylälle muuttanut, lettipäinen sotaorpo, Marjatta nimeltään. Hänen kanssaan Paavo sopi yhteisestä tulevaisuudesta 1962. Nuori aviomies rakensi huonokuntoisen hirsirakennuksen tilalle uuden kodin omalle perheelleen, johon kuului myös kotona asuvia sisaruksia ja isä. Avioliittoa on kestänyt 52 vuotta. Leinosilla on kaksi tytärtä ja heilläkin jälkikasvua yhteensä kuusi lasta. Toimeentulo perheelle on tullut ammattikalastuksesta, traktoriurakoinnista ja maataloudesta. Lypsykarjan jälkeen navettaan otettiin helpompihoitoisia sonneja, kunnes maatalous lopetettiin vuonna 1995. Traktorityöt ovat jatkuneet näihin päiviin saakka. Kalaa otetaan järvestä omiksi tarpeiksi kesäaikaan. – Järvi ja kalakanta ovat Nro 26 – 2014 nyt hyvässä kunnossa verrattuna 1950-60-lukujen likaisiin vesiin ja kuhan katoamiseen. Onkohan järvi liiankin puhdas planktonista, kun muikut ovat niin pieniä, pohdiskelee kalamies. Kahden kunnan kansalaisia on kosiskeltu Vaalan suuntaan. Tytöt ovat käyneet koulunsa Vaalassa ja ennen säännöllistä lossiliikennettä myös terveyspalvelut haettiin Vaalasta. Veroja Leinoset ovat maksaneet 80-luvulle saakka kahteen kuntaan, kun osa tilasta kuului Vaalaan, osa Vuolijokeen. Nyt lossi ja kyytisetelit tuovat Paavon ja Marjatan asioimaan Vuolijoelle. Omaa autoa heillä ei ole. Asiointireissuja tehdään edullisilla seteleillä kolme kertaa kuukaudessa lähimpään taajamaan, jossa on kauppa, pankki ja apteekki. – Kajaaniin asti ei kunnan kyydillä voi mennä, vaikka housunpersukset olisivat kuinka kuluneet ja vaihtokamppeita tarvittaisiin. Hirttoköyttäkään ei Vuolijoelta löydy, murisee Paavo. Leinoset pitävät Vuolijokea itselleen riittävänä palveluiden suhteen. – S-Marketista löytyy kaikkea, mitä tarvitaan. Tuntuu, että tuotevalikoima on viimeaikoina laajentunut. Palvelu on niin ystävällistä, että tekisi mieli kukat ostaa kassan tytöille, kehuu Marjatta. Risuja tulee lääkäriin pääsystä. Puoli vuotta on tavallinen odotusaika. Paavo selailee päivän lehteä ja näyttää uutta sote-alueen karttaa. – Lisää kummajaiskuntia on tulossa. Utsjokea myöten kuulutaan nyt samaan piiriin, pävittelee isäntä. Toisaalta onhan kehitystäkin tapahtunut, jos verrataan aikaan sata vuotta sitten. Veneellä ja hevosella mentiin Kajaaniin lääkäriin. Saattoi sappikivet pullahtaa mummulta kesken matkan, kun kaupunkireissu kesti vuorokauden. Pitkän matkan takia on kuoltu ennenkin. – Perukkapaikan kirot ja cityn ilot ovat nyt tasoittuneet. Veromarkoille ei saatu samassa suhteessa vastinetta mustavalkoiseen aikaan. Nyt päästään autolla kaupungin valoihin eikä hikilautoja tarvitse jalkojen alle laittaa. Kolme vuotta sitten saimme valtiolta ja kaupungilta avustusta Harmaalantien peruskorjaukseen. Olihan sekin jotain. – Me olemme kuin peikot mättään takana täällä. Emme osaa kuvitella asumista kivikylissä. Se olisi vankilatuomio. Vesi Lumipalloheisipuu Harmaalan pihassa oli kuin lumivyöry kukkien paljoudessaan ja tarjosi Paavo ja Marjatta Leinoselle varjopaikan aurinkoiseksi heittäytyneessä kesäpäivässä. Ruukuissa loistavat kukat, puuksi kasvanut sireeni, vaahtera, tammi ja maamerkkinä kohoavat lehtikuuset kertovat asukkaiden luontorakkaudesta ja suotuisasta kasvupaikasta. pitää näkyä heti kun ylös nousee. Onneksi asuinpaikkansa voi valita. Kännykkä on hyvä laite, mutta tietokonetta on turha opetella. Nuoret tietysti kaipaavat valokuitua ja nopeita yhteyksiä. Itse otan mieluummin pankkineidin luomuhymyn kuin verkkopankkitunnuksen, määrittelee Paavo Leinonen. Manamansalon tuulipuistohankkeeseen Leinoset suhtautuivat myönteisesti. ”Ei pantu hanttiin, mutta ehtona oli edullisempi sähkö kyläläisille. Sitä teidän Vuolijoellakin pitää vaatia.” Oulujärven ylitystiehankkeeseenkin Paavolla on rakentava ehdotus: Ylitystie Käkisaaresta Manamansaloon. Tulisi komeampi silta kuin Tanskan salmissa ja olisi oikeasti järven ylitystie. – Huumorilla voi kuitata monta murhetta. Lääkärikin sanoi, että se on hyvä tapletti, myhäilee Paavo Leinonen. mv Nro 26 – 2014 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Kyllä me nuo otsikon sanat ymmärretään ja niitä käytämme, vaikka ne molemmat ovat virheellisiä. Näitä uutisia suoltavat kaikki tiedotusvälineet niin tungokseen saakka toistaen, että niitä on pakko sanoa vanhasiksi. Vanhaset ei siis tarkoita niitä henkilöitä, joiden sukunimi on Vanhanen. Niin, tietysti semmoisia vanhas-uutisiakin on aika-ajoin kuultu ja turhan useinkin. Aina vaan uusi uutinen entisen peittää tai hämärtää. Kaikki meidän on kuitenkin kestettävä. Mutta se oikea uutinen, muistattehan? Vuolijoen keisarikunnassa vielä monet tietävät ja sellaista uutisointia toteuttavat. Se ainoa oikea, aikojen alusta käytössä ollut elintärkeä uutinen on uudesta sadosta saatu vilja. Oli se hyvä uutinen, varsinkin Kainuussa, jos viljat olivat kypsyneet valmiiksi ja saatu korjattua talteen. Se oli ja on edelleen uutista, uutisviljaa. Kun siitä vaikkapa käsikivillä pikaisesti jauhaen on saatu jauhot, joista leivottu uutisleipä ja keitetty uutispuuro, se oli jo uutisen levittämistä, saatu monien käyttöön. Tietysti nykyiset viljanviljelijät kokevat samoin uuden sadon saamisen ilon ja joskus sen pettymyksen, kun laariin kertyy vain halliaisia, syyshallan pilaamia jyviä. Niistä ei hyvää uutisleipää valmistu, se on surullinen uutinen. Mutta vielä murheellisempi olisi uutinen joutumisesta hätäleivän käyttöön. Onneksi sellainen tilanne on kaukaista historiaa. Vuosikymmeniä olemme saaneet leipoa leipämme tärveltymättömistä jauhoista ja nauttia sitä sataprosenttista perusevästä. Kaikki se mitä nykyajan uutiset tietoomme tuo, on voittopuolisesti tietoja surullisista, murheellisista tapahtumista. Hyvät asiat eivät sitä ankaraa uutiskynnystä hevillä ylitä. Mutta lienee aivan turhaa yrittää muutosta. Se olisi ikään kuin niitä kuuluisia tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Yhtä vanhaa sanaa voimme kyllä puolustaa, sen käyttöä harrastaa. Se kertoo lyhyesti hiljaisuudesta, levosta ja rauhasta. Koska se sana on melkein kuin uutinen, niin se sopinee tähän mukaan. Keisarikunnan iäkkäämmät muistavat uutimet, nehän ovat pienet verhot talon ikkunoissa. Ne voidaan vetää valoisina kesäöinä himmentämään valaistusta ja vaikkapa aitassa nukuttaessa ripustaa isommat uutimet suojaksi itikoita vastaan. Silloin työssä väsyneillä maaseudun asukkailla on unen aika, kun laulun sanoin ”kuutamoinen uutimille käy…” To 3.7. Pe 4.7. La 5.7. Su 6.7. Arvo Ulla, Ulpu Unto, Untamo Esa, Esaias, Eino Leinon p., runon ja suven p. Klaus, Launo Turo, Turkka Jasmin, Ilta, Jade Ma 7.7. Ti 8.7. Ke 9.7. 19 Aurinko nousee Otanmäen korkeudella tänään klo 2.54 ja laskee klo 23.36. Vuolijoki-lehti 30.6.1994 Vuolijoen Näyttämötaideyhdistyksen Kun lesket lempivät ja Ikiliikkujaa rakennetaan on kerännyt Pentinpurolle tähän mennessä jo reilut 500 katsojaa. Katsottavaa ja kuultavaa esityksissä onkin riittänyt yllin kyllin, onhan kyseessä peräti kaksi näytelmää samalla kertaa. Näytelmien suurimmat ansiot liittyvät varmastikin esittäjien kehittymiseen ja kasvamiseen näyttelijöinä. Esimerkiksi Paavo Makkonen Joroisista kotoisin olevana mökkiläisenä Simo Kämäräisenä jää varmasti katsojien mieleen. Entinen keisari • Palveluhakemisto • Palveluhakemisto • Palveluhakemisto • AUTOKORJAAMOJA JA KONEHUOLTOA TAKSEJA KIINTEISTÖPALVELUJA Kiinteistö Oy Vuolijoen Kunnantalo • • • • • • AUTOKORIHUOLTO & KIINTEISTÖSIIVOUS KIINTEISTÖPALVELUJA majoitus kahden ja yhden hengen huoneissa (minikeittiö) kokoustilat max 100 henkilöä tilaisuuksiin mahdollista varata myös kahvi-voileipätarjoilu sauna-takkahuone, jossa mm. biljardipöytä toimistotiloja (nopeat nettiyhteydet) eri kokoisia varastotiloja Kunnantalon katutasossa palvelee Armi Juntusen MAJOITUSPALVELUJA puh. 0500 122 588 Kytökoski www.autokorihuolto.com KOPIOINTIPALVELUJA Parturi-Kampaamo Tukkamesta Tiedustelut, tilojen vuokraus sekä ajanvaraukset hierojalle ja jalkahoitajalle Armi Juntunen p. 045 6338 942 tai 08-6885 399. Lisätietoa myös www.vuolijoki.fi sekä Pekka Hiltunen Veikko Haataja p. 050 5307 026 ja p. 0400 284 527 VUOLIJOEN MONIAPU Siivous-, hoivaja kodinhoitopalvelut SÄHKÖ- JA LVI-PALVELUT Pieniä suuria ympäristötekoja Ű,ȇVGCUVKQKFGPLCMCKXQLGPV[JLGPP[MUGV Ű#UVKQKFGPO[[PVKLCXWQMTCWU Ű8KGOȇTKGPCXCWURGUWLCMWXCWU Ű-WKXCKOWTKRWTWPJKGMCP[ORQKUVQQP Ű#TMKUVQLGPVWJQCOKPGP Ű-GTȇ[URCRGTKPPQWVQLCXCUVCCPQVVQ 3XKZZZKXXULQDLQHQÀ LVI-TYÖ M. HAATAJA Rajamiehentie 7 B 39 87400 Kajaani Puh. 044 355 0109 mikkohaataja@luukku.com Kysy lisää puh. 044 307 5321 HAUTAUSTOIMISTOJA Juhlapalvelu Runokki • Kukat ja lahjatavarat • Pitopalvelu KIRJAPAINOJA Kajaanintie 1, 88270 Vuolijoki P. 050 3557 804, toini@runokki.fi Sairaalatie 8, 88300 Paltamo • Puh. (08) 871 999 Pääsky Sähköposti: aineistot@paltamonkirjapaino.fi www.paltamonkirjapaino.fi kukka- ja hautauspalvelu Kauppakatu 29 Kajaani p. 010 322 1900 www.paasky.com 20 Torstaina heinäkuun 3. päivänä Nro 26 – 2014 Maanantaina 7.7. VUOLIJOELLA klo 13–14 OTANMÄESSÄ klo 14.30– SAVUSAUNAPALVIA Kotitaloudessa syntyvien vaarallisten jätteiden ja sähkölaitteiden keräys 5.7. JOUTILASTA-palsta p. 050 307 5439 Otanmäki, Siwan piha klo 10.00 – 11.45 Vuolijoki, S-Market klo 12.15 – 14.00 Tuo keräykseen maksutta: Vaaralliset jätteet (ongelmajätteet) - jäteöljyt, suodattimet, iskunvaimentimet - jäähdytys- ja jarrunesteet, romuakut - pienakut ja paristot, lääkkeet - maalit, liimat, lakat, liuottimet - torjunta- ja suoja-aineet, hapot ja emäkset Käkilahden kioskia ei avata tänä kesänä! ••• Kainuun jätehuollon kuntayhtymä, Viestitie 2, 87700 Kajaani www.ekokymppi.fi JOUTILASTA palstan edullinen ilmoitushinta on 3,00/rivi. Yhdelle riville (lev. 47 mm) mahtuu noin 30 merkkiä. Laskutuslisän (6,20 alle 25 e ilm.) voi välttää maksamalla ilmoituksen ennen sen julkaisemista Vuolijoki-lehden toimitukseen entisellä kunnantalolla. Puh. 0400 613 177 maili.vanhala@vuolijoki.net Tarjotaan vuokralle KOKOUSKUTSU Vuolijoen Metsästysseura ry:n sääntömääräinen kesäkokous pidetään jahtihallilla sunnuntaina 3.8.2014 kello 10.00 Esityslistalla seuran metsästysjärjestelyihin liittyvät asiat. Tervetuloa! Johtokunta Tehtaan edustaja Kainuussa Haataja Mika p. 044 7454 128 e-mail: mika.haataja@leakomatic.ax 2 kaksiota Kanerva-talossa ja 2 yksiötä Ulpukka-talossa Lisätietoja toimisto 044 5132 488. Vuolijoen Vanhustenkotiyhdistys ry Myydään YKSIÖ Hyvölänrannan nuorisoseuran näytelmäryhmä esittää nuorisoseurantalon pihalla Pyhännäntie 1163, Kestilä MIESTÄ VAILLA Näytelmän kirjoittanut Markku Hattula TERVETULOA! Liput: 12€, 5€ alle 15-vuotiaat ja alle kouluikäiset ilmaiseksi. Maaseudun asiantuntijapalveluita ammattitaidolla! tilipalvelut * omistajanvaihdospalvelut (spv) * yrityspalvelut * kasvintuotannon palvelut * maito- ja lihatilojen palvelut * EU-tukineuvonta * ravitsemuskurssit ja -palvelut * ympäristöpalvelut * työhyvinvointipalvelut * järjestökampanjat Kysy lisää palveluistamme! Puh. 044 320 1580 Olemme mukana myös Wanhan ajan Maatalousnäyttelyssä Riihipihan museoalueella 12.-13.7.2014 kainuu.maajakotitalousnaiset.fi KESÄN 2014 RAVIT KAJAANISSA As. Oy Vuolijoen Jokirivistä. to 3.7. klo 19.00 su 6.7. klo 13.00 su 13.7. klo 13.00 la 26.7. klo 19.00 kainuu.proagria.fi on tarkoitettu yksityisten henkilöiden ilmoitteluun, esimerkiksi pieneksi jääneistä urheiluvälineistä, ylimääräisistä leluista, huonekaluista yms. MTK-Vuolijoen jäsenkortilla Vuolijoen kesäteatterilippu 1/2 hintaan. Nimilista lippukassalla. ••• Sähkölaitteet - jääkaapit, pakastimet, liedet, pesukoneet - televisiot, tietokoneet, radiot jne. - loisteputket ja –lamput, partakoneet jne. Vesivuotokytkin, pieni yksityiskohta joka ratkaisee suuren ongelman. Vuolijokilehden Palstalla on yhdistyksille edullista tilaa ilmoittaa kerhoista, talkoista tai retkistä. Yksi rivi maksaa viisi euroa. Yhdelle riville mahtuu välilyönnit mukaan lukien noin 25 merkkiä. Käytännössä palsta toimii siten, että yhdistys lähettää tekstin - mitä, missä, milloin - sähköpostilla, saa toimitukselta kuittauksen mukana ilmoituksen hinnan ja maksaa sen ilman laskua suoraan lehden tilille. Ilmoitus julkaistaan suorituksen tultua. Vitosen palstan ilmoitukset on tarkoitettu yhdistysten ”sisäiseen” tiedottamiseen kerhoista, ulkoilupäivistä, grilli-illoista tai retkille ilmoittautumisista. Normaalit vuosikokous- ja yleisötapahtumailmoitukset kuuluvat edelleenkin tavallisen ilmoittelun piiriin. Ke 16.7. klo 12.00 Lounasravit Ti 29.7. klo 18.30 Toto4 To 14.8. klo 18.30 Toto4 Su 24.8. klo 14.00 Toto4 Su 7.9. klo 14.00 Toto4 La 27.9. klo 12.00 Toto4 PUFFETTI! PÄÄSYLIPUT: Metsäkonetyö Lappalainen Kainuun Ravirata Oy • aikuiset 5,- • eläkeläiset 2,• alle 16 v. ilmaiseksi 040 775 2194 Vuolijoen kesäteatterissa Pentinpurolla TANKKI TÄYTEEN KesäJulkaisija: Paltamon Kirjapaino Ky Lämpimät kiitokset kaikille kainutlaatuiseen maakuntajuhlaan osallistuneille! Kainuu Helsingissä -hanke www.kainuu.fi Päätoimittaja: Tuula Keränen, puh. 08-871999 Toimittaja: Maili Vanhala, puh. 0400 613 177 Painopaikka: Lehtisepät, Pieksämäki Käsikirjoitus Neil Hardwick, Jussi Tuominen Ohjaus ja dramatisointi Anne Ballini • Lavastus Erkki Simula Ensi-ilta pe 04.07. klo 19 su ma ti ke su ma ti ke su 06.07. klo 15 ja 19 07.07. klo 19 08.07. klo 19 09.07. klo 19 13.07. klo 15 ja 19 14.07. klo 20 15.07. klo 20 16.07. klo 20 20.07. klo 15 ja 19 Liput 12 €, alle 12-v. 5 € Ryhmien tiedustelut ja varaukset: puh. 044 3777 287 Lippuja myös Kajaani Infosta Tervetuloa! Vuolijoen Näyttämötaideyhdistys ry Näytelmän oikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijaliitto – Finlands Dramatikerförbund ry
