docKOTONA KUNNOSSA - Ikäihmisen toimintakyvyn
download 
Report Transcription
KOTONA KUNNOSSA - Ikäihmisen toimintakyvyn
7.10.2011 KOTONA KUNNOSSA - Ikäihmisen toimintakyvyn tukeminen kotikuntoutuksen keinoin Minna Palonen, Katri Takala, Pertti Pohjolainen & Arto Tiihonen 1 2 Esipuhe Ikäihmisten palvelujen laatusuositusten mukaisesti hoidon painopistettä siirretään entistä voimakkaammin kotihoitoon. Ikäihmisten määrän lisääntyminen ja entistä vanhemmaksi eläminen vaikuttavat siihen, että kotona asuvien ikääntyvien ihmisten tarpeet, elämäntilanteet ja olosuhteet ovat hyvin vaihtelevia. Kuitenkaan kotiin annettavissa ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä, kuntoutuksessa, tuessa ja palveluissa ei vielä kyetä huomiomaan riittävässä määrin ikääntyvien ihmisten yksilöllisyyttä. Tämän Käpyrinne ry:n toteuttaman Kotona kunnossa – hankkeen tarkoituksena oli vastata yhä lisääntyvään kotona asuvien huonokuntoisten ikäihmisten kuntoutuksellisiin tarpeisiin. Kotona kunnossa -projektissa lähtökohtana oli professori Jyrki Jyrkämän kehittelemä toimijuusteoreettinen näkökulma ikääntyvään ihmiseen sekä laaja-alainen toimintakyky, jota on tutkittu Ikäinstituutissa. Projektissa pidettiin tärkeänä havainnoida ja selvittää tarkemmin niitä tekijöitä, jotka auttavat jo huonokuntoisia ikäihmisiä arjessa sekä löytää tekijöitä mielekkään kotona asumisen tukemiseen ja luoda kotikuntoutusmalli, jossa hyödynnetään vapaaehtoisia. Nämä olivat perustavoitteena Kotona – kunnossa – projektille, johon saatiin Raha-automaattiyhdistykseltä avustus vuosiksi 2008-2011. Käpyrinne ry:n toiminnan tarkoituksena on parantaa ikäihmisten tasavertaisuutta ja hyvinvointia niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla, joten Käpyrinteessä on kehitetty Raha-automaattiyhdistyksen tuella erilaisia toimintamalleja kotona asuvien ikäihmisten tueksi. Aiemmissa projekteissa on vahvistunut yleisesti tiedossa oleva asia, että erilaiset henkilökohtaiset ominaisuudet, toimintakyky ja toimintaympäristö joko mahdollistavat, tukevat tai rajaavat kotona selviytymisen edellytyksiä. Ikäinstituutissa on vahvaa osaamista liittyen toimintakykyyn. Käpyrinne ry:lle oli syntynyt Ikäinstituutin kanssa jo aiemmissa projekteissa kehittävää yhteistyötä, joten oli luontevaa jatkaa sitä Kotona kunnossa -projektissa. Merkittäväksi onnistumisen edellytykseksi tässäkin projektissa nousi siis yhteistyö eri toimijoiden kesken. Jotta tuen ja avun tarvitsijat löydettäisiin oikea-aikaisesti riittävän ajoissa, ja että tuki olisi riittävän pitkäkestoista ihmisen omat voimavarat ja näkökulmat huomioivaa, tarvitaan eri toimijatahojen rajoja rikkovaa, hyvää keskinäistä yhteistyötä. Mielestäni Käpyrinteen Kotona kunnossa – projekti onnistui nostamaan ikääntyvän ihmisen oman elämänsä ja elinpiirinsä keskiöön, kertomaan omista tarpeistaan, toiveistaan ja elämäntilanteestaan. Jotta ihminen tahtoo osallistua kuntoutukseen, on hänen koettava asia tärkeäksi ja löydettävä asialle merkitys ja tarkoitus. Projektin tavoitteeseen pääsyn mahdollistajana oli ikäihmisten innostunut mukanaolo sekä uskallus luottaa projektitiimiin. Kiitos kaikille projektiin osallistuneille ihmisille, jotka olitte valmiita antamaan aikaanne, jakamaan tuntemuksianne ja huolianne sekä osallistumaan erilaisiin kuntoutuksellisiin toimenpiteisiin. 3 Ikääntyvän ihmisen tueksi haluttiin osaava, moniammatillinen, kuntoutusnäkökulman omaava tiimi. Tiimin valittiin aluksi projektivastaavaksi toimintaterapeutti Päivi Aro. Hänen jäätyään pois projektin alkumetreillä, jatkajaksi valittiin saman ammattiryhmän edustaja Minna Palonen. Liikkuvaan junaan on haasteellista hypätä, mutta Minna otti haasteen vastaan rohkeasti. Projektitiimin muita ammattilaisia olivat fysioterapeutti Sari Jäykkä ja sosionomi Minna Partanen. Kiitos koko projektitiimille osaavasta ja sydämellisestä työskentelystä. Hyödyllistä oppimista syntyi LAATO- työkalun kehittämisen, pilotoinnin ja arvioinnin prosessissa. Työkalut eivät ole itsetarkoitus, vaan niiden avulla avataan uusia näkökulmia sekä ammattilaiselle että ihmiselle itselleen. Erityisesti tästä oli kyse laajaalaisen toimintakyvyn arvioimisessa ja mittaamisessa. Kehittämisen, arvioinnin sekä tutkimuksen näkökulman ja LAATO-työkalun toivat Kotona Kunnossa -hankkeeseen Ikäinstituutin tutkija Arto Tiihonen ja vanhempi tutkija Pertti Pohjolainen. Kiitos rakentavasta työskentelystä Ikäinstituutin asiantuntijoille sekä kirjauksista ja tutkimusaineiston käsittelystä vastanneelle tutkimusavustaja Katri Takalalle. Kotona kunnossa -projektin ohjauksesta, arvioinnista ja tuesta vastasi asiantuntijatyöryhmä, johon kuului Metropolian ammattikorkeakoulun lehtori Ulla Vehkaperä, Laakson sairaalan toimintaterapeutti Suna Ikävalko, Helsingin sosiaalivirastosta päivätoiminnan koordinaattori Emmi Pihlajaniemi sekä Kuntoutuksen edistämisyhdistyksestä suunnittelija Aulikki Viippola sekä lisäksi Käpyrinne ry:n johdon edustajat Käpyrinteen hallituksen puheenjohtaja Sirkka-Liisa Skriko ja allekirjoittanut. Kiitos asiantuntijaryhmälle hedelmällisistä keskusteluista ja parantamisehdotuksista. Merkittävä rooli kotona asuvien ikäihmisten löytämisessä oli projektin aikana syntyneellä yhteistyöllä. Tästä erityiskiitokset kuuluvat Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lähityön sosiaaliohjaajalle Tiina Hagmanille sekä terveysviraston kotihoidon Sirpa Policnoroidinisille ja Suomen mielenterveysseuran Hannele Lehtoselle. Kiitos myös uusista ideoista, tuoreista tuulista sekä rakentavasta yhteistoiminnasta projektiin osallistuneille vapaaehtoisille, opiskelijoille, Käpynet -verkostolle sekä Käpyrinteen moniammatilliselle henkilökunnalle Toivon tämän käytännönläheisen Kotona kunnossa -hankkeen ja siitä kootun julkaisun nostavan esiin kotona asuvien ikäihmisten moninaiset tarpeet sekä ennen kaikkea ennalta ehkäisevien palveluiden ja tuen kehittämisen välttämättömyyden. Saavuttaaksemme yhteiset ikäihmisten palveluja koskevat laatutavoitteet korostuu yhteistyön merkitys entistä vahvemmin. Tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan yhteistyötä sekä periksi antamatonta tahtoa tavoitella parempaa. Se on mielestäni tämän projektin myötä vain vahvistunut. 4 Helsingissä kesäkuussa 2011 Päivi Tiittula toiminnanjohtaja Käpyrinne ry 5 Sisällys JOHDANTO PROJEKTIN TAVOITTEET PROJEKTIN ORGANISAATIO Käpyrinne Ikäinstituutti Projektityöntekijät projektin eri vaiheissa Asiantuntijatyöryhmä Muut yhteistyötahot PROJEKTIN ETENEMINEN JA KOHDERYHMÄT Projektin käynnistyminen Pilottiryhmä Tutkimusryhmä I Tutkimusryhmä II Vertailuryhmä Loppuseminaari LAAJA-ALAISTA TOIMINTAKYKYÄ TUKEVA TOIMINTA Kuntoutusjakson runko Yksilöllisten kotikäyntien sisältö Fyysistä toimintakykyä tukeva kuntoutus Psyykkistä toimintakykyä tukeva kuntoutus Sosiaalista toimintakykyä tukeva kuntoutus Arviointityökalun rakentaminen Kotona kunnossa -projektissa Palveluohjaus Ryhmätoimintojen sisältö Vapaaehtoistoiminta KOTONA KUNNOSSA -PROJEKTIN TUTKUMUSELLINEN OSUUS Näkökulmia toimintakyvyn arviointiin Toimintakyvyn arviointi Kotona kunnossa-projektissa Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tulokset Ensimmäinen tutkimusryhmä Vertailuryhmä Toinen tutkimusryhmä Yhteenveto toimintakyvyn muutoksista eri kohderyhmissä POHDINTAA Projektin tavoitteiden toteutuminen Tutkimustulosten tarkastelua Kokemuksia kotikuntoutuksesta Toimintakyvyn arviointityökalu 6 HANKKEEN HYÖDYNTÄMINEN JATKOSSA JA JATKOTOIMENPITEET LÄHTEET LIITTEET 7 JOHDANTO Kotona kunnossa -projektin (2008 – 2011) tarkoituksena on ollut vastata kotona asuvien ikäihmisten kuntoutuksellisiin tarpeisiin ja mahdollistaa heille mielekäs ja turvallinen asuminen kotona tapahtuvan kuntoutuksen sekä ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan keinoin. Projektin myötä on vahvistunut laajempi ymmärrys, jossa toimintakyky ymmärretään Jyrkämän (2004) tapaan aikaan, paikkaan sekä kohorttiin sidottuna aktuaalisena toimintakykynä. On tärkeää, että toimintakyvystä siirrytään toimijuuteen eli toimintakyvyn sosiaalisuuteen, jolloin entistä tarkemmin tutkitaan miten ikäihmiset käyttävät tai eivät käytä käytössään olevaa toimintakykyään, ja painopiste on entistä vahvemmin toiminnassa, toimintatilanteissa sekä sosiaalisessa toimintakäytänteessä. Ihmisen toiminnan ulottuvuuksia ovat osaamisen (tiedot ja taidot), kykenemisen (fyysiset ja psyykkiset kyvyt), täytymisen (normatiiviset ja moraaliset pakot ja rajoitukset), tuntemisen (arvo, arvot ja merkitykset) ja haluamisen (motivaatio, päämäärät ja tavoitteet), tuntemisen tasot, jotka vaihtelevat ajassa ja paikassa ja yhdessä mahdollistavat tai estävät kokemuksellisen, hyvän vanhenemisen (Jyrkämä 2008). Tekeminen ja tekemisen kautta tapahtuvat toiminnat ovat kulttuurisesti, historiallisesti ja yhteiskunnallisesti määräytyneitä toimintatapoja ja tehtävärepertuaareja. 80-vuotiaan ihmisen arjen toiminnat ovat rakentuneet elämänhistorian, tapahtumien ja yksilöllisten kokemusten ja merkityksien kautta. Yksilölliset kyvyt ovat ihmisen toiminnassa esille tulevia, mutta myös kehittyviä taitoja. Toiminnan kautta ihminen saa kokemuksia, löytää ja arvioi erilaisia taipumuksiaan sekä harjoittaa niitä konkreettisten toimintojen kautta. Tiettyjä toimintoja toistamalla ja toimintatapoja vaihtamalla sekä saamalla palautetta toiminnastaan yksilö löytää henkilökohtaisia mieltymyksiään ja rakentaa näin toimintojen yksilöllisiä merkityksiä. Ikäinstituutin strategian yhtenä painopistealueena on toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tukeminen. Painopistealueella tutkitaan ikäihmisten fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja kokemuksellista toimintakykyä sekä kehitetään tukiohjelmia, joiden avulla toimintakykyä voitaisiin lisätä tai ainakin säilyttää se ennallaan. Tämä ns. LAATOohjelma (laaja-alaisen toimintakyvyn arviointi ja tukeminen) koostuu useista tutkimusja kehittämisprojekteista (Pohjolainen ym. 2009, Pohjolainen ym. 2010, Heimonen & Pohjolainen 2011), joista Kotona kunnossa –projekti on yksi. Tässä julkaisussa esitellään Kotona kunnossa -projektin vaiheita, toimintamallin kokonaisuutta, asiakaskokemuksia ja tarjotaan lukijalle konkreettisia ohjeita kotikuntoutusmallin käynnistämiseen ja kehittämiseen. 8 PROJEKTIN TAVOITTEET Projektin kohderyhmänä oli Helsingin kaupungin alueella asuvat 75 vuotta täyttäneet ikäihmiset, joilla oli fyysisen, psyykkisen tai sosiaalisen toimintakyvyn vajausta, joka heikensi heidän turvallisuuttaan ja asumistaan. Kohderyhmät on kuvattu osiossa ”Projektin eteneminen ja kohderyhmät”. Tarkoituksena oli kehittää laaja-alainen kotikuntoutusmalli, joka pyrki mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ottamaan huomioon ikäihminen hänen omassa elinpiirissään. Toisaalta pyrittiin vahvistamaan kotona asuvan ikäihmisen toimijuutta ja tukemaan turvallista asumista kotikuntoutuksen keinoin. Lisäksi tavoitteena oli sosiaalisen ja kulttuurisen osallisuuden vahvistaminen ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan avulla. Projektisuunnitelmassa esitetyt tavoitteet olivat: I Kehittää kotikuntoutusmalli, joka tukee ikäihmisen mielekästä ja turvallista kotona asumista sekä katkaisee koti-sairaala-koti - kierteen II Kehittää ystävä- ja vapaaehtoistoimintamalli, jonka avulla vahvistetaan ikäihmisen kuulumista yhteisöön, turvataan mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin, mahdollistetaan ilo ja virkistys ihmisen arjessa sekä laajennetaan sosiaalista toimintakenttää III Toimintatutkimuksen avulla tutkitaan ikäihmisen toimijuuden vahvistumista sekä verrataan kotikuntoutuksen ennaltaehkäisyvaiheen ja laitoskuntoutus- tai sairaalavaiheen jälkeisiä hyötyjä ja vaikuttavuutta Kehittämisprojektin aikana mm. monista käytännön ongelmista johtuen tavoitteita jouduttiin tarkentamaan ja muotoilemaan osittain uudelleen. Ystävä- ja vapaaehtoistoimintamallin toteuttaminen oli ongelmallista siksi, ettei vapaaehtoisia saatu riittävästi rekrytoitua. Toisaalta tutkittavien huono fyysinen kunto rajoitti osallistumista kodin ulkopuoliseen toimintaan ja monetkaan eivät halunneet ulkopuolisia (vapaaehtoisia) kotiinsa. Tutkimusasetelman, jossa olisi selvitetty kotikuntoutuksen merkitystä sairaala- tai laitoskuntoutusvaiheen jälkeen, rakentaminen osoittautui vaikeaksi, koska Käpyrinteen toiminta-alueelta ei löytynyt riittävää määrää asiakkaita, joilla olisi ollut koti-sairaala-koti -kierre. Projektin kuluessa ilmeni, että on tarvetta työkalulle, jolla voitaisiin suhteellisen yksinkertaisesti ja nopeasti kartoittaa asiakkaan toimintakykyä mahdollisimman laaja-alaisesti. Silloin virisi ajatus tällaisen työkalun rakentamisesta Kotona kunnossa – projektin puitteissa. Edellä esitettyjen seikkojen ja monien pohdintojen jälkeen päädyttiin seuraaviin tarkennettuihin projektin tavoitteisiin. 1. Kehittää kotikuntoutusmalli, turvallista kotona asumista. joka tukee 2. Arvioida ikäihmisten toimintakykyä toimintakyvyn tukiohjelmia. ikäihmisen laaja-alaisesti mielekästä ja ja kehittää 3. Laatia vanhustyötä tekevälle henkilökunnalle toimintakyvyn arviointiin sopiva helppokäyttöinen työkalu. 9 PROJEKTIN ORGANISAATIO Käpyrinne Käpyrinne ry. on Käpylässä toimiva aatteellisesti sitoutumaton ja voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhdistys. Käpyrinne on perustettu vuonna 1938 ja sen toiminnan tarkoituksena on parantaa vanhusten asumis- ja elinoloja sekä edistää heidän fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan. Käpyrinteen palvelutalo tarjoaa ympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa ikäihmisille. Palvelutalossa toimii kaksi dementiaan erikoistunutta ryhmäkotia sekä tehostetun palveluasumisen yksikkö. Talon alakerrassa sijaitsee toimintakeskus Iidantupa, jonka palvelut kohdistuvat pääasiassa kotona asuville eläkeikäisille asiakkaille. Palvelujen kehittämisessä pyritään tavoittamaan eri-ikäiset ikäihmiset ja perheet. Iidantuvan yhteydessä on Käpyrinteen kotipalvelu, joka auttaa Käpylän ja lähiympäristön ikäihmisiä kotiaskareissa; kodinhoidossa ja asiointiavussa. Kotipalvelu antaa tarvittaessa myös omaishoidonlomitusta. Palvelun taustalla on hoito- ja palvelusuunnitelma joka tehdään jokaiselle asiakkaalle. Talossa toimii lisäksi ravitsemuspalvelu. Hallitus ohjaa Käpyrinteen toimintaa, jotka koostuvat toimintaan sitoutuneista jäsenistä, jotka valitaan kaksivuotiskausille sääntömääräisissä syyskokouksissa. Käpyrinteen toiminnanjohtaja on toiminut syksystä 2009 lähtien Päivi Tiittula. Käpyrinne tuottaa palveluja ja erilaista toimintaa Käpyrinteen hyvinvointi- ja palvelutalon asukkaiden lisäksi myös Käpylän lähialueilla asuville ikäihmisille. Käpyrinne on tiiviissä yhteistyössä mm. Ikäinstituutin, erilaisten eläkejärjestöjen, yhdistysten ja oppilaitosten kanssa. Käpyrinne ry vaikuttaa vanhusten elinoloihin ja hyvinvointiin myös kehittämällä toimintaa Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton sekä Vanhustyön keskusliiton jäsenenä. Käpyrinteen palvelutalon asukkaiden arjessa vaikuttaa myös vahva ja uuttera parinkymmenen vuoden toimintahistorian omaava vapaaehtoistoiminta Helsingin kaupunki on yksi Käpyrinteen tärkeimpiä rahoittajia. Se ostaa kuntalaisilleen Käpyrinteen järjestämää tehostettua palveluasumista ja muistisairaiden ympärivuorokautista hoitoa. Käpyrinteellä on palvelusopimus Helsingin kaupungin kanssa, ja kaupungin palveluseteleitä voi käyttää palveluidemme hankintaan. Myös Raha-automaattiyhdistyksen rahoitus on tärkeää. Se mahdollistaa toiminnan parantamisen erilaisten kokeilu- ja kehitysprojektien muodossa. Käpyrinne ry. vuokrasi syksyllä 2009 tilan toisaalta Käpylästä, Lounas-Kahvila Kävyn, jossa on toiminut syksystä 2009 lähtien Kotona kunnossa -projekti (2008 – 2010) sekä Työssä on hyvä olla -projekti (2008 – 2012). 10 Ikäinstituutti Ikäinstituutti on tutkimus-, kehittämis- ja koulutusyksikkö, jonka toiminnan tavoitteena on hyvän vanhenemisen ja ihmisarvoisen vanhuuden edistäminen. Ikäinstituuttia ylläpitää Kuntokallio-säätiö, joka perustettiin 1971. Suurin osa Ikäinstituutin rahoituksesta tulee Raha-automaattiyhdistykseltä. Toiminnan lähtökohtana on ikäihmisten oma ääni ja kokemus sekä heidän omassa arjessaan että yhteiskunnassa yleisesti. Ikäinstituutin asiantuntijuus on monitieteistä, moniammatillista ja kumppanuuteen perustuvaa. Ikäinstituutissa tehtävä tutkimus on ensisijaisesti soveltavaa sosiaaligerontologista tutkimusta. Tutkimuskumppaneita ovat yliopistot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset. Kehittämistyön tavoitteena on löytää uusia toimintatapoja ikäihmisten liikkumis- ja toimintakyvyn edistämiseksi, vapaaehtois- ja vertaistoiminnan tueksi sekä ikäihmisten parissa työskentelevien työn kehittämiseksi. Uusien toimintatapojen synnyttämiseksi Ikäinstituutti tekee yhteistyötä järjestöjen, kuntien ja yksityisten palveluntuottajien kanssa. Koulutus perustuu monitieteiseen ja – ammatilliseen osaamiseen, jossa tutkimus, kehittäminen ja käytäntö ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Ikäinstituutissa on vuosittain käynnissä noin 15 erilaista tutkimus- ja kehittämishanketta. Koulutustoiminnassa toteutetaan noin 50 kurssia, seminaaria tai luentoa vuodessa. Henkilökuntaa on kaikkiaan noin 25. Projektityöntekijät hankkeen eri vaiheissa Alusta alkaen Kotona kunnossa projektissa on työskennellyt kokopäiväisesti kaksi työntekijää; fysio- ja toimintaterapeutti. Vuonna 2009 tammikuussa vastaava projektityöntekijä Päivi Aro irtisanoi itsensä projektista ja hänen tilalleen projektiin valittiin toinen toimintaterapeutti, Minna Palonen, joka nimettiin projektivastaavaksi. Fysioterapeutti Sari Jäykkä ja toimintaterapeutti Minna Palonen suunnittelivat ja arvioivat käytännön työkaluja, kuten ensimmäisenä vuonna lomakkeiden käyttöönottoa ja niiden arviointia, toteuttivat kuntoutusjaksojen organisoinnin, toteutuksen sekä kirjalliset raportoinnit ja tekivät yhteistyötä Ikäinstituutin tutkijoiden kanssa. Kotona kunnossa -projektiin oli alun perin tarkoituksena löytää sosionomi, jonka työpanos tähän projektiin olisi 50 % viikkotyöajasta ja toiset 50 % työviikosta täyttyisi Käpyrinteen kotipalvelusta. Sosionomi Minna Partanen tuli osa-aikaiseksi projektityöntekijäksi tammikuussa 2008 ja hän on vastannut ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä, koulutuksista ja toiminnan saattamisesta käytäntöön. Ystävä- ja vapaaehtoistoiminta on ollut tärkeä osa kotikuntoutusta läpi koko projektin 2008 - 2010. Rekrytoinnista alkaen uusien työntekijöiden perehdytykseen kului aikaa reilu kuukausi. Syksyllä 2010 fysioterapeutti jäi äitiyslomalle ja sosionomi siirtyi Käpyrinne ry:n kotipalvelun esimieheksi. Näin ollen projektin viimeisen puolen vuoden vei yksin loppuun projektivastaava, joka vastasi lisäksi loppuraportin kirjaamisesta ja loppuseminaarista. Ikäinstituutin kaksi tutkijaa, Pertti Pohjolainen ja Arto Tiihonen räätälöivät projektin kohderyhmälle laaja-alaisen toimintakyvyn arvioinnin (LAATO) sekä analysoivat ja 11 tulkitsivat kuntoutuksen tuloksia. Ikäinstituutti koulutti lisäksi projektityöntekijät fyysisen toimintakyvyn mittausmenetelmien käyttöön, antoivat ohjausta sekä kehittivät vapaaehtoistoiminnan muotoja. Tutkija Mika Simonen teki Ikäinstituutin tiloissa tasapaino- ja reaktioaikamittaukset projektin asiakkaille ja tutkimusavustaja Katri Takala kokosi tulokset yhteen. Projektityöntekijät kävivät säännöllisesti koulutuksissa, seminaareissa, kursseilla ja messuilla lisätäkseen tietotaitoaan projektityöntekijöinä. Asiantuntijatyöryhmä Projektia varten valittiin asiantuntijatyöryhmä ohjaamaan, seuraamaan ja arvioimaan projektin etenemistä omalla asiantuntijuudellaan. Projektihenkilöstön ja asiantuntijatyöryhmän yhteinen työskentely on ollut hyödyllistä ja hedelmällistä osana projektia ja sen edistymistä. Kotona kunnossa -projektin asiantuntijatyöryhmään kuului alkuun kuusi henkilöä, joiden kanssa oli tarkoitus kokoontua noin neljä kertaa vuodessa. Kolmen vuoden projektin aikana asiantuntijatyöryhmä kokoontui kahdesti vuodessa, kevät- ja syyskaudella. Projektin alussa yhteistyö oli korostuneempaa ja tiiviimpää kuin projektin loppupuolella. Yhteistä aikaa oli vaikea löytää, johon oli syynä organisaatiorakenteiden muuttuminen ja henkilöstön vaihtuminen. Ohjausryhmän kokoukset etenivät kuitenkin projektisuunnitelman kirjatun aikataulun mukaisesti. Vaikka suuri osa ohjausryhmän avainhenkilöistä projektin edetessä vaihtui, sen toiminta läpi projektin oli kuitenkin säännöllistä ja hanketta eteenpäin vievää. Ensimmäisessä tapaamisessa syyskuussa 2008, käytiin läpi projektisuunnitelmaa; projektin sisältöä, tarkoitusta, kohderyhmää ja aikataulua. Toisessa tapaamisessa, joulukuussa 2008, käytiin läpi pilottivaiheen kokemuksia sekä työntekijöiden että asiakkaiden näkökulmasta. Vuonna 2009 asiantuntijatyöryhmän jäsenet kokoontuivat kahdesti kuulemaan projektin keskivaiheen tuloksia. Viimeisenä vuonna 2010 ryhmä kokoontui lokakuussa, kaksi kuukautta ennen raportin loppumista. Tällöin projekti- ja asiantuntijatyöryhmä kokoontuivat vetämään yhteen kolmen vuoden tuloksia ja keskustelemaan tuloksista. Asiantuntijatyöryhmään on kuulunut Käpyrinne ry:stä toiminnanjohtaja Päivi Tiittula, Käpyrinteen hallituksen jäsen Sirkka-Liisa Skriko, Metropolian ammattikorkeakoulun lehtori Ulla Vehkaperä, Laakson sairaalan toimintaterapeutti Suna Ikävalko, Helsingin sosiaalivirastosta päivätoiminnan koordinaattori Emmi Pihlajaniemi sekä Kuntoutuksen edistämiskeskuksesta suunnittelija Aulikki Viippola. Kotona kunnossa -projektista tiedotettiin Käpyrinne ry:n hallitusta sekä johtoryhmää niin kirjallisesti kuin esittelemällä sen hetkistä tilannetta kokouksissakin. Asiantuntijatyöryhmästä vetäytyi syrjään projektin aikana ainoastaan Emmi Pihlajaniemi. 12 Muut yhteistyötahot Kotona kunnossa -projektin yhteistyökumppaneina ovat toimineet kolmen vuoden ajan pääkaupunkiseudun alueella vanhustyötä tekevät julkiset ja yksityiset toimijat sekä yhdistykset ja järjestöt. Ikäinstituutin ja Käpynetin lisäksi projektissa ovat olleet vahvasti esillä Helsinki Missio, Mielenterveysseura, Käpylän kotihoidon Kumpulan yksikkö sekä Metropolia ammattikorkeakoulun toimintaterapeuttiopiskelijat. Käpylän kotihoito, Kumpulan yksikkö oli suurena apuna projektin etsiessä viimeiseen tutkimusryhmään asiakkaita. Kumpulan kotihoidon lähihoitaja Sirpa Policnoroidinis etsi aktiivisesti koti-sairaala-koti-kiertessä olevia ikäihmisiä kotihoidon asiakaista. Vaikka lopulta hänen etsimistään asiakkaista ei valikoitunut projektiin kuin muutama, yhteistyö jäi vuorovaikutukselliseksi. Molemmat tahot pystyivät raportoimaan toisilleen asiakkaan viikoittaisesta kuntoutuksesta, joka antoi erilaisia näkökulmia asiakkaan arjesta ja kuntoutuksesta. HelsinkiMissio on sosiaalialan järjestö, jonka toiminta-alaa ovat mm. seniori- ja vanhustyö. HelsinkiMissio on kehittänyt Senioripysäkki- toimintamallin, jonka tavoitteena on mm. ikääntyvien yksinäisyyden, masennuksen ja ahdistuksen vähentäminen. Syksyllä 2009 ja 2010 Käpylänhoviin kymmenen kerran Senioripysäkkiä tuli ohjaamaan Helsingin kaupungin lähityön sosiaaliohjaaja Tiina Hagman. Tarkoituksena oli saada tähän ryhmään tulemaan myös projektiasiakkaita varsinaisen kotikuntoutuskäyntien päätyttyä. Näin Kotona kunnossa -projekti tarjosi jatkoa asiakkailleen muussa ryhmässä. Keväällä 2010 Käpyrinne, Kotona kunnossa -projekti ja Suomen Mielenterveysseura tekivät yhteistyötä Hyvä Mieli -ryhmässä. Ryhmää luotsasivat eteenpäin kehittämiskoordinaattori Hannele Lehtonen yhdessä Kotona kunnossa projektityöntekijä Minna Palosen kanssa. Kymmenen kerran Hyvä Mieli-ryhmän tarkoituksena oli vahvistaa osallistujien toimintakykyä ja voimavaroja, antaa tukea vaikeuksien ja ristiriitojen kohtaamiseen, parantaa mielialaa sekä saada voimaa toinen toisistaan. Ryhmän yhtenä tarkoituksena oli tarjota Kotona kunnossa -projektin asiakkaille uusi ryhmä varsinaisten kotikuntoutuskäyntien jälkeen. Työnohjauksessa projektityöntekijät ovat käyneet kolmen vuoden aikana kolme kertaa Suomen Mielenterveysseuran työnohjaajalla Itä-Pasilassa. Kotona kunnossa projektityöntekijöille projektiohjausta on antanut myös toiminnanjohtaja Päivi Tiittula noin kerran kuukaudessa. Kotona kunnossa -projektissa on ollut kolmesti toimintaterapeuttiopiskelijoita seitsemän viikon harjoittelujaksolla projektityöntekijän, toimintaterapeutin ohjauksessa. Metropolian ammattikorkeakoulusta on ollut opiskelijayhteisö kuulemassa projektityöskentelystä ja keväällä 2011 ammattikorkeakoulu Arcada kiinnostui LAATO-työkalun kehittämisestä ja käytöstä. 13 PROJEKTIN ETENEMINEN JA KOHDERYHMÄT Projektin käynnistyminen Kotona kunnossa -projekti käynnistyi keväällä 2008. Projektin käynnistäminen sisälsi mm. projektin suunnitteluvaiheen. Suunnittelun apuvälineenä oli aikajana, johon merkittiin suunnitellut toimenpiteet projektin eri vuosille ja kuukausille. Aikajana auttoi näkemään projektin kokonaisuutena. Suunnitteluvaihe piti sisällään myös yhteistyötä Ikäinstituutin kanssa, jolloin yhdessä mietittiin projektin kohderyhmä, aikataulu ja toteutuminen. Ikäinstituutin kaksi tutkijaa osallistui vuoden 2008 aikana Kotona kunnossa -projektiin räätälöimällä kohderyhmälle laaja-alaisen arviointimenetelmän sekä analysoimalla myöhemmin pilottivaiheesta saamia kuntoutuksen tuloksia. Ikäinstituutti teki laajaalaisen toimintakyvyn (LAATO) perusteella tutkimuksen, jossa mittaustulokset analysoitiin yksilö- ja ryhmätasolla. Projektia perustettaessa lähdettiin liikkeelle tutustumalla jo olemassa oleviin ja myönnettyihin kuntoutusprojekteihin ja – hankkeisiin. Kotona kunnossa -projektiin liittyen projektityöntekijät osallistuivat Helsingin ammattikorkeakoulun IKU-Stadia -seminaariin. Seminaari oli osa IKU(Ikäihmisten kuntoutusta tukevat hoito- ja toimintaympäristöt) 2006-2008 hanketta. Tilaisuuden tarkoituksena oli tuoda esille Helsingin kaupungin vanhustyön näkymiä, hankkeessa tähän mennessä tuotettuja tuloksia sekä hanketyön merkitystä vanhustenkeskusten henkilöstölle ja asiakkaille. Lisäksi tutustuttiin Stakesin ”Hyvä käytäntö”-sivustoihin sekä Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton projektikäsikirjaan ”Onnistunut projekti”. Lisäksi projektityöntekijät osallistuivat Stakesin järjestämään ”Hyvät käytännöt”-seminaariin. Kotona kunnossa - projektia mainostettiin resurssikeskus Iidantuvalla huhtikuussa 2008 ”Ikä olkoon iloa”-viikolla, jolloin oli Käpyrinteen tarjoamien palveluiden ja uusien projektien esittäytyminen. Tiedottaminen Kotona kunnossa -projektista oli myös Helsingin kaupungin kuntoutusyksikölle (Malmin sairaala) mahdollisen yhteistyön saamiseksi syksylle 2009. Tuolloin oli tarkoitus löytää kuusi sairaalasta tai laitoskuntoutuksesta kotiutuvaa ikäihmistä, jotka olivat koti-sairaala-koti kierteessä. LAATO -koulutus tapahtui Ikäinstituutissa kahdesti syksyn 2008 aikana. Koulutus sisälsi mm. käsitteitä toimijuudesta laaja-alaisen toimintakyvyn arvioinnissa, arvioinnin perusteista ja tukiohjelmista, haastattelun rakenteesta ja fyysisen toimintakyvyn mittauksista. Ikäinstituutti oli mukana tiiviissä yhteistyössä koko projektin loppuun asti. Pilottiryhmä Pilottikuntoutusryhmä käynnistyi syksyllä 2008, jossa laaja-alaisen toimintakyvyn arvioinnin pohjalta toteutettiin kotikuntoutusjakso. Pilottiryhmään osallistuneet asiakkaat olivat Käpyrinteen resurssikeskuksen ja Helsingin kaupungin saunapalvelun asiakkaita. Kuntoutusjakson alussa tehtiin alkuhaastattelu, havainnointi ja fyysisen toimintakyvyn mittaukset ja tämän jälkeen suunniteltiin asiakaslähtöisesti yksilöllinen ja tavoitteellinen kuntoutussuunnitelma. Kuntoutusjakson aikana toteutettiin 14 kuntoutuskäyntejä, jonka jälkeen tehtiin loppumittaukset. Ikäinstituutti arvioi ja analysoi fyysisessä toimintakyvyssä tapahtuneet muutokset vertaamalla niitä alkumittauksiin yksilö- ja ryhmätasolla. Kuntoutusjakson päätyttyä asiakkaille tehtiin asiakaspalaute, jolla pyrittiin selvittämään asiakkaan tyytyväisyyttä kotikuntoutusjaksoa kohtaan. Lisäksi selvitettiin heidän omaa osallisuuttaan vaikuttaa tavoitteiden laadintaan ja kuntoutusjakson sisällön suunnitteluun. Pilottiasiakkaille tehtiin puolen vuoden päästä kuntoutusjakson päättymisestä seurantakäynti, jolloin tehtiin laaja-alaisen toimintakyvyn mittaukset ja arvioinnit (LAATO) sekä tarkasteltiin haastattelun ja havainnoinnin perusteella asiakkaan sen hetkistä selviytymistä kotona ja lähiympäristössä. Pilottiryhmässä asiakkaina oli viisi naista ja yksi mies. Toimintakyvyn arviointituloksia pilottiryhmän osalta ei esitetä tässä raportissa, koska kotikuntoutuskäyntien ja arviointien perusteella huomattiin, että tähän ryhmään osallistuneet henkilöt olivat kaikista parhaimmassa kunnossa. Näin ollen todellista vertausta muihin ryhmiin ei voitu tehdä, eikä se näin liittynyt varsinaisesti tutkimusprosessiin. Pilottiryhmästä nousi esiin paljon asioita, joita pystyttiin hyödyntämään seuraavissa tutkimusryhmissä. Pilottiosuudessa tuli esille kuinka paljon ikäihmisillä on tarvetta tulla kuulluksi ja kohdatuksi, sillä saatoimme olla heidän ainoa kontakti ulkomaailmaan koko viikon aikana. Puhumisen tarve oli monella melkoinen, vaikka yritettiin tuoda esiin se, että keskustelua voisi tehdä fyysisen toimintakyvyn harjoittelun lomassa tai sen aikana kuten sauvakävelyssä. Moni asiakkaista koki itselleen tärkeämmäksi keskustelun merkityksen ja näin ollen psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn harjoittamisen, joten heitä oli vaikea saada motivoitumaan ja aktivoitumaan liikkumaan ja fyysisen toimintakyvyn harjoituksiin. Palveluohjaus- ja neuvonta oli myös hyvin suuressa roolissa kuntouttavien kotikäyntien aikana. Näiden pilottikokemusten perusteella kuntoutusmallin luominen on vaikeaa. Pilottikokeilusta ei pystytty luomaan kokonaisvaltaista mallia, jota voitaisiin jatkossa sellaisenaan hyödyntää. Pilottikuntoutusjakson aikana ja sen päätyttyä, asiakkailla ei ilmennyt tarvetta ystävä- ja vapaaehtoistoimijaan. Projektityöntekijöiden näkökulmasta katsottuna tähän olisi voinut silti joidenkin asiakkaiden kohdalla olla tarvetta, mutta asiakkaat eivät itse kokeneet haluavansa vapaaehtoistoimijaa kotiinsa. Jos asiakkaat kuitenkin olisivat kokeneet tarvitsevansa kuntoutusjakson päätyttyä ystävä- ja vapaaehtoistoimijan, olisi työntekijöilläkin ollut haasteellinen tehtävä löytää uusia vapaaehtoisia riittävän nopeasti kotona asuvien asiakkaiden tarpeisiin. 15 Projektin etenemisen eri vaiheita havainnollistaa prosessia kuvaava kuvio 1. Sitä seuraa kuvaus projektin eri vaiheista ja ryhmien valintaperusteista. Osallistujat on kuvattu tarkemmin projektin tutkimusosiossa. Kuvio 1. Projektin eri vaiheet tutkimukseen osallistuneiden ryhmien mukaan 1. TUTKIMUSRYHMÄ KEVÄT 2009 ALKUMITTAUS VERTAILU RYHMÄ 2. TUTKIMUSRYHMÄ KEVÄT 2009 SYKSY 2009 ALKUMITTAUS ALKUMITTAUS 7 viikon 7 viikon kuntoutusjakso kuntoutusjakso LOPPUMITTAUS LOPPUMITTAUS SEURANTAMITTAUS SEURANTAMITTAUS 1/2 v. kuluttua 1/2 v. kuluttua LOPPUMITTAUS Tutkimusryhmä I Pilotoinnin pohjalta toteutettiin kevään 2009 aikana kuudelle asiakkaalle laaja-alaista toimintakykyä tukevaa kuntoutusta. Tutkimusryhmän asiakkaat saivat yksilöllisen kuntoutusjakson aikana kaksi kotikäyntiä viikossa seitsemän viikon ajan, joista toisen suoritti fysioterapeutti ja toisen toimintaterapeutti. Kuntoutusjakso suunniteltiin yhdessä asiakkaan ja projektityöntekijöiden kesken, jolloin saatiin selville asiakkaan henkilökohtaiset tavoitteet, jotka motivoivat asiakasta kohti hänen asettamiaan tavoitteita. Tavoitteiden asettelussa pyrittiin saavuttamaan laaja-alaisesti toimintakykyä tukevia toimintoja, jotka tähtäsivät saavuttamaan asiakkaan päämäärän. Projektin alkoi asiakkaiden luokse tehdyllä kotikäynnillä. Sen yhteydessä tehtiin alkuhaastattelu ja havainnoitiin asumisoloja. Fyysisen toimintakyvyn mittaukset tehtiin Ikäinstituutissa. Näiden perusteella laadittiin yhdessä asiakkaan kanssa yksilöllinen ja tavoitteellinen kotikuntoutussuunnitelma. Haastattelu, havainnointi ja fyysisen toimintakyvyn mittaukset toistettiin kuntoutusjakson päätyttyä. 16 Vertailuryhmä Vertailuryhmään osallistui kuusi naista. Heille tehtiin alkuhaastattelu, havainnointi ja fyysisen toimintakyvyn mittaukset samalla tavalla kuin tutkimusryhmälle, mutta vertailuryhmä ei osallistunut kotikuntoutusjaksoon. Haastattelu, havainnointi ja fyysisen toimintakyvyn mittaukset toistettiin seitsemän viikon kuluttua. Vertailuryhmään oli helppo etsiä asiakkaita, sillä tätä ryhmää ei tultu kuntouttamaan kotona, jolloin heitä ei sitonut projektityöntekijöiden seitsemän viikon mittaiset kotikuntoutuskäynnit. Ainoa edellytys ryhmään osallistumiselle oli, että valitut asiakkaat sitoutuivat niin alku- kuin loppumittauksiin sekä puolen vuoden seurantamittaukseen. Tutkimusryhmä II Kotona kunnossa -projektin tarkoituksena oli syksyllä 2009 toteuttaa koti-sairaalakotikierteessä olevien ikäihmisten laaja-alaista toimintakykyä tukevaa kotikuntoutusta. Projektityöntekijät etsivät asiakkaita jakamalla ja lähettämällä sähköpostitse esitteitä Koskelan sairaalaan, terveyskeskukseen ja Koskelan kotihoidon ja Kumpulan tiimin vastaavalle henkilölle. Yhteyttä ottavilla asiakkailla ei ollut kellään koti-sairaala-kotikierrettä, joten päällimmäiseksi ja tärkeimmäksi kriteeriksi tähän ryhmään valikoitui lopulta yksinäiset ja yksin asuvat ikäihmiset. Ryhmään osallistui viisi naista ja yksi mies. Toiselle tutkimusryhmälle ei valittu kontrolliryhmää. Toinen tutkimusryhmä osallistui alku- ja loppumittauksiin sekä haastatteluihin. Alku- ja loppumittauksen välillä tutkittavat osallistuivat seitsemän viikon kuntoutusjaksoon. 17 LAAJA-ALAISTA TOIMINTAKYKYÄ TUKEVA TOIMINTA Kuntoutusjakson runko Kuntoutusjaksojen alussa kaikille asiakkaille (asiakkailla tarkoitetaan tässä raportissa Kotona kunnossa -projektiin osallistuneita henkilöitä) tehtiin alkuhaastattelu ja fyysisen toimintakyvyn mittaukset. Alkuhaastattelut kestivät keskimäärin noin kaksi tuntia, fyysisen toimintakyvyn mittaukset saman verran. Asiakkaan aktuaalisesta toimintakyvystä tehtiin havaintoja hänen omassa kotiympäristössään, jossa selvisi asiakkaan todellinen, jäljellä oleva ja kokonaisvaltainen toimintakyky. Asiakkaan toimiminen esimerkiksi keittiötilanteissa, arkiaskareissa, kodin siistimisessä, kuten sängyn petaamisessa ja roskien viemisessä, ja muissa omien asioiden hoitamisessa, tulivat hyvin esille asiakkaan omassa kotiympäristössä. Asiakkaan ja työntekijöiden välisten keskustelujen pohjalta, ja fyysisen toimintakyvyn mittausten perusteella lähdettiin rakentamaan yksilöllistä kuntoutussuunnitelmaa. Jokaiselle asiakkaalle laadittiin seitsemälle kotikuntoutusviikolle eli 14 kotikäynnille runko ja tehtiin oma kuntoutussuunnitelma. Suunnitelmassa tulivat esille kotikäyntien ajankohdat, kulloisenkin käynnin sisältö sekä se, kuka työntekijöistä tulisi käymään. Lisäksi kuntoutussuunnitelmassa tuli esille yhteisten tapaamisten ajankohdat sekä mittaukset Ikäinstituutissa. Suunnittelussa huomioitiin monipuolisesti asiakkaiden henkilökohtaisesti asettamia tavoitteita tukevia kuntoutusmenetelmiä ja -keinoja. Asiakkaiden kotikuntoutussisältö suunniteltiin monipuoliseksi ja laaja-alaista toimintakykyä tukevaksi. Laaja-alaista toimintakykyä tukeva kotikuntoutussuunnitelma käytiin yhdessä läpi asiakkaan kanssa. Asiakkaille painotettiin, etteivät suunnitelmassa käytettävät työkalut ja keinot ole sitovia, vaan kuntoutusjakso etenee asiakkaan jaksamisen ja laaja-alaisen toimintakyvyn edellytysten mukaisesti. Seitsemän viikon kotikuntoutusjaksot sisälsivät laaja-alaista toimintakykyä tukevaa kuntoutusta kaikkien toimintakyvyn eri osa-alueilta. Kuntoutuksen painopiste vaihteli asiakkaan tarpeista ja voimavaroista riippuen. Kotikäynnit toteutettiin siten, että fysioterapeutin ja toimintaterapeutin lisäksi, kotikäyntejä tuli tekemään myös sosionomi. Työt jaettiin siten, että toimintaterapeutti harjoitti fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia toimintoja, joista oli apua jokapäiväisen elämän haasteista selviämiseen. Työnkuvaan kuului mm. hienomotoriikan harjoittelua, yhteistyökyvyn ylläpitämistä ja itseluottamuksen vahvistamista. Fysioterapeutin työaluetta oli asiakkaiden fyysisen toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantuminen, mm. lihasvoima ja kestävyys, notkeus ja koordinaatio, tasapaino- ja suojareaktioiden harjoittaminen sekä nivelten liikkuvuus ja elastisuus. Sosionomin tehtäviin kuului tukea ja vahvistaa asiakkaan sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä. Sosionomin työalueeseen kuului myös asiakkaan sosiaalisen verkoston ja osallisuuden edistäminen sekä ohjaus ja neuvonta liittyen sosiaalipalveluihin ja -etuuksiin. Yksilölliset kotikäynnit pyrittiin tekemään niin, että päivän ensimmäinen kotikäynti tehtiin noin klo 10 aikana ja toinen iltapäivästä aloittaen noin kello 13 - 14 asiakkaasta riippuen. Harva asiakkaista halusi, että hänen luokseen tullaan ennen kello 10. Suurin osa asiakkaista oli aamu-unisia ja aloittivat päivänsä kello 9 - 10 välillä, jolloin oli otollisinta mennä kotikäynnille. Projektityöntekijät kokivat, että aamupäivien kotikäynneillä asiakkaat olivat virkeitä esimerkiksi lähtemään kodin ulkopuolelle 18 hoitamaan asioita. Iltapäivällä kotikäyntien paras aika oli kello 14 jälkeen, jolloin osalla oli jo käynyt kotihoito ja asiakkaat olivat saaneet ottaa päivälevon. Kotikäynnit päättyivät yleensä ennen kello 16. Yksilöllisten kotikäyntien sisältö Yksilölliset kotikuntoutusjaksot sisälsivät paljon virikkeellistä toimintaa. Asiakas oli alkukartoituksen aikana nimennyt kolme tavoitetta, jotka edesauttaisivat hänen toimintakyvyn ylläpitämistä. Projektityöntekijät olivat tavoitteiden tukena seitsemän viikon kuntoutuskäyntien ajan. Tavoitteet vaihtelivat hyvin paljon asiakkaasta riippuen. Kun toinen halusi mennä ostamaan suihkuverhoa tavaratalosta tai käydä Fazerin kahvilassa, toinen toivoi enemmän yhteistä aikaa kotona valokuvien katselemisessa tai keskustelukaveria. Jokaiseen käyntiin pyrittiin kuitenkin sisällyttämään fyysistä toimintakyvyn tukemista, kuten restoraattorilla polkemista tai pientä kävelylenkkiä. Kotikäynneillä eniten tarvetta tuli jumppaamiselle, keho- ja rentoutumisharjoituksille, elämänkertakeskusteluille, ulkoilulle, asiointi- ja saattoavulle, liikuntaneuvonnalle ja – ohjaukselle sekä kokonaisvaltaiselle palveluohjaukselle. Yksilölliset kotikuntoutuskäynnit kestivät yleensä 1-3 tuntia, lukuun ottamatta käyntejä lähiympäristön ulkopuolella kuten kaupungilla. Projektin viimeisenä vuonna kotikäynnit keskittyivät pääasiallisesti lyhyisiin motivointi- ja kuulumiskäynteihin, joilla projektityöntekijät pyrkivät pitämään yllä asiakaskontakteja. Kotikäynnit olivat hyvä motivointikeino saada asiakas osallistumaan toimintaan. Kotikuntoutuskäynneillä asiakkaat pystyivät luottamuksellisesti tutustumaan projektityöntekijöihin ja samalla työntekijät saivat arvokasta tietoa asiakkaan toiveista, kyvyistä ja toiminnallisuudesta. Fyysistä toimintakykyä tukeva kuntoutus Fyysisen toimintakykyä tukevan kuntoutuksen osuus vaihteli asiakkaasta riippuen, osan kohdalla se oli vähäisempää johtuen eri syistä. Suurin syy liikkumisen ja liikunnan vähyyteen oli asiakkaiden sen hetkisen elämäntilanteen kuormittavuus ja mielialan epävakaus. Fyysistä toimintakykyä tukevat harjoitukset olivat tasapaino- ja lihasvoimaharjoituksia sekä makuulla, seisten että istuen tehtynä. Asiakkaat suorittivat mieluiten liikuntaosuuden tuolilla istuen. Tuolilla tapahtuvaan liikuntaan osallistuivat jokainen ainakin kerran kotikuntoutuskäyntien aikana. Tähän saattoi olla syynä se, että tuolilla tapahtuvan liikunnan asiakkaat eivät mieltäneet niin suurta fyysistä voimaa ja ponnistelua tarvitsevaksi toiminnaksi kuin lattialla makuulla tai seisten tapahtuvan jumpan. Liikuntamyönteisimmät ryhmät olivat pilotti- ja kontrolliryhmät. He olivat hyvin motivoituneita kotikuntoutukseen ja ymmärsivät liikunnan merkityksen omalle toimintakyvylleen ja pärjäämiseen itsenäisesti kotona. Heidän kanssaan liikkuminen oli monipuolista: sauvakävelyä, tasapainoharjoituksia eri alkuasennoissa, 19 lihasvoimaharjoituksia vartalon ja raajojen omilla painoilla sekä painomansettien avulla, kuminauhajumppaa, keppijumppaa ja sauvakävelyä metsässä. Monia muita asiakkaita piti jokaisella kotikäynnillä motivoida liikkumaan ja perusteista huolimatta heitä oli erittäin vaikea saada aktivoitumaan yhdessä tekemiseen. Kotikuntoutusjakson lopussa jokaiselle asiakkaalle annettiin yksilöllinen kotivoimisteluohjelma (Physiotools), joka käytiin huolellisesti läpi asiakkaan kanssa sekä suullisesti että konkreettisina harjoituksina. Asiakkaat saivat kirjalliset toimintaohjeet liikkeiden suorittamiseen ja suoritusmääriin. Kotivoimisteluohjelma sisälsi liikkeiden ohjeet kuvineen, jotta asiakkaiden olisi helpompi jatkossa palauttaa mieleen oikeat liikkeiden suoritustavat. Tämä itsenäinen harjoittelu kotivoimisteluohjelman avulla kartoitettiin puolen vuoden seurannan yhteydessä pilottivaiheeseen osallistuvilta kuudelta asiakkaalta. Kartoituksen avulla pyrittiin selvittämään, olivatko asiakkaat harjoitelleet ohjelman avulla ja kuinka usein. Haluttiin myös selvittää perusteita sille, miksi asiakas oli tai ei ollut harjoitellut kotivoimisteluohjelman avulla. Psyykkistä toimintakykyä tukeva kuntoutus Suurimmalla osalla asiakkaista oli tarve psyykkisen toimintakyvyn tukemiseen. Tämä tarkoitti monen asiakkaan kohdalla kohdatuksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta, jossa työntekijöiden läsnäolon merkitys nousi tärkeäksi. Varsinaisia psyykkistä toimintakykyä tukevia ohjelmia tai harjoituksia, ei tässä projektissa toteutettu. Psyykkisen toimintakyvyn voidaan kuitenkin ajatella vahvistuneen keskusteluissa projektityöntekijöiden kanssa, osanottajien keskinäisissä ryhmätapaamisissa ja – keskusteluissa sekä vierailuilla ja retkillä, joita projektin puitteissa toteutettiin. Sosiaalista toimintakykyä tukeva kuntoutus Asiakkaiden sosiaalista toimintakykyä pyrittiin vahvistamaan erilaisilla ryhmätoiminnoilla. Näiden avulla pyrittiin antamaan mahdollisuus uusien sosiaalisten suhteiden luomiseen. Projektityöntekijät ideoivat erilaisia ryhmätoimintoja. Asiakkaiden yhteiset tapaamiset loivat yhteishenkeä, vaikka seitsemän viikon kotikuntoutusjakso suunniteltiin pääsääntöisesti toteutettavan yksilöllisesti asiakkaan kanssa koti- ja lähiympäristössä. Ryhmätapaamiset vahvistivat asiakkaiden sitoutumista projektiin, kun he pääsivät jakamaan omia kokemuksiaan muiden kuntoutusjaksoon osallistuvien asiakkaiden kanssa. Tavoitteena oli että, kuuluminen tiettyyn ryhmään auttaisi asiakkaita näkemään projektiin osallistumisen mahdollisuutena, ja sitä kautta vahvistaisi asiakkaiden sisäistä motivaatiota. Joka kolmannella asiakkaalla oli lähiomaisia, mutta asiakkaat kokivat siitä huolimatta yksinäisyyttä. Heillä nähtiinkin suuri tarve toisen ihmisen kohtaamiseen ja läsnäoloon. Kuntoutuksen avulla ryhmien asiakkaille mahdollistettiin viikoittainen tapaaminen projektityöntekijän kanssa, jossa asiakas sai tilaisuuden turvallisessa ympäristössä käsitellä hänelle tärkeitä ja hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Projektityöntekijöiltä tämä vaati läsnäoloa, empatiaa ja kuuntelemisen taitoa sekä kärsivällisyyttä samojen asioiden 20 läpikäymiseen. Säännöllisillä tapaamisilla yksinäisyyden tunteen vähenemiseen. pyrittiin vaikuttamaan asiakkaiden Kotikäynnit toivat asiakkaan viikkoon säännöllisyyttä ja sisältöä. Kotikäynnit selkiyttivät esimerkiksi asiakkaiden vuorokausirytmiä. Tämä näkyi asiakkaiden toiminnoissa, jotka he rytmittivät vuorokauden eri ajankohdille. Tutkimusryhmän asiakkaista muutama koki, että olisi jäänyt aamulla sängyn pohjalle ilman projektityöntekijöiden käyntiä. Arviointityökalun rakentaminen Kotona kunnossa -projektissa Kotona kunnossa -projektin edetessä huomattiin, että laaja-alaisen toimintakyvyn tutkimisen pohjalta syntynyttä tietoa olisi hyvä saada käytäntöön yksinkertaisemmassa muodossa. Tämä on ollut myös Ikäinstituutin LAATO-prosessin yhtenä osatavoitteena. Ajatus jonkinlaisen arviointityökalun rakentamisesta syntyi vuoden 2009 aikana (liitteenä 1 arviointityökalun ohjeistus ja esimerkkitaulukot – itse työkalu toimii excelympäristössä). Toimintakykymittausten ja –arviointien tekeminen tutkimustarkoituksessa merkitsee useimmiten melko vaativia järjestelyjä ja myös kykyä mittausten ja arviointien tulkintaan. Arkisessa työssä palvelutaloympäristöissä tai kotipalvelun ja -hoidon olosuhteissa tällaiseen ei useinkaan ole mahdollisuuksia. Sen vuoksi tässä Kotona kunnossa –hankkeessa otettiin yhdeksi kehittämiskohteeksi helppokäyttöisen arviointityökalun rakentaminen. Tavoitteeksi arviointityökalulle asetettiin, että sen avulla a) saadaan riittävän tarkka kuva ikäihmisen/asiakkaan arjen toimintakykyä kehittävistä tai ylläpitävistä tekemisistä b) saadaan monipuolinen käsitys hänen laaja-alaisesta toimintakyvystään c) saadaan rakennettua tavoitteet laaja-alaisen toimintakyvyn kehittämiseen tai ylläpitämiseen ja tukemiseen. Tarkoituksena oli, että arviointityökalu auttaa työntekijöitä niin hoito- ja palvelusuunnitelman tekemisessä kuin arkisessa toimintakyvyn kehittämisessä ja ylläpitämisessä ja tukemisessa sekä mahdollisten toimintakyvyn heikkouksien tunnistamisessa. Arviointityökalua rakensivat Ikäinstituutista Arto Tiihonen ja Käpyrinne ry:stä Minna Palonen sekä työryhmä, jossa olivat mukana Minna Partanen, Päivi Tiittula ja Sari Jäykkä. Arviointityökalun rakentamisesta sovittiin tammikuussa 2010. Sovittiin, että työkalu rakennetaan Excel -taulukkolaskentaohjelmaan, koska siihen on helppo tehdä tarvittavat taulukot ja sen avulla tarvittavien laskutoimitusten tekeminen on yksinkertaista. Ohjelma on lisäksi kohtuullisen helppokäyttöinen ja varsin yleisesti kaikkialla käytössä. Taulukoiden tallentaminen, kopiointi ja siirtäminen on ohjelman avulla varsin yksinkertaista. 21 Arviointityökalun tueksi rakennettiin alusta lähtien ohjeistusta, jonka avulla arviointityökalun käyttäminen helpottuu. Ohjeistuksen tuli antaa riittävän tarkat ohjeet arviointityökalun oikeaan täyttämiseen sekä arviointien ja tulkintojen tekemiseen. Ohjeistuksen tuli olla lyhyt, mutta informatiivinen. Ensimmäinen evoluutioversio arviointityökalusta valmistui alkukeväästä 2010. Sen pohjalta järjestettiin ensimmäinen koulutus ja palautepäivä huhtikuussa 2010. Tässä vaiheessa arviointityökalun rakenne muistutti lopullista eli siinä oli ensimmäisenä arjen toimintojen kuvaamiseen ja arviointiin tarkoitettu taulukko, laaja-alaisen toimintakyvyn arviointiin tarkoitettu taulukko ja tavoitteiden sekä toimijuuden arviointiin tarkoitettu taulukko. Koulutuksessa käytiin läpi sekä arviointityökalun taustalla olevia LAATO-prosessissa jalostuneita ajatuksia eli ikäihmisen voimaantumisen, kuulemisen ja hänen omien merkityksenantojensa tärkeyttä. Arviointityökalun kehittämiseen koulutus toi paljon materiaalia – miten ilmaista laatua ja merkityksiä numeraalisesti, miten kirjata tärkeät tekemiset taulukkoon tai millä tavoin saadaan esille tarpeeksi konkreettiset tavoitteet ja niiden toimijuus-arvioinnit niin, että se tukee sekä ikäihmistä itseään että hänen tukijoitaan. Koulutuksen jälkeen Käpyrinne ry:n työntekijät antoivat myös arvokasta kirjallista palautetta sekä ohjeistukseen että arviointityökaluun. Seuraava versio arviointityökalusta ja ohjeistuksesta valmistui kesäkuussa 2010. Palautetta ja vuorovaikutusta jatkettiin elokuussa ja syyskuussa 2010 testattiin kokonaisuutta käytännössä. Testihenkilöä haastatteli kaksi työntekijää käyttäen hyväkseen arviointityökalua ja ohjeistusta. Arto Tiihonen seurasi ja kirjasi ylös havaintojaan. Testiarviointi oli varsin onnistunut pilottina. Haastattelu onnistui hyvin, haastattelijat kykenivät käyttämään ohjeistusta ja he pystyivät kirjaamaan arvioinnit kohtuullisen hyvin. Työnjakona oli, että toinen työntekijä hoiti suurimman osan haastattelusta, kun toinen hoiti kirjaamisen. Käytännössä myös toinen työntekijä osallistui sujuvasti haastatteluun. Vaikutti siltä, että haastateltava ymmärsi yllättävänkin hyvin käytetyt käsitteet ja hän myös ymmärsi arvioinnin idean. Lisäksi hän osasi ilmaista itseään ja pystyi rakentamaan itselleen tavoitteita ja pohtimaan toimintakyvyn merkityksiä itselleen. Tekemisten ja toimintojen osalta havaittiin, että arjen tekemiset kannattaa kirjata mahdollisimman tarkasti eikä niitä kannata yrittää luokitella laajemmiksi kategorioiksi, kuten vaikkapa liikunnaksi. Laaja-alaisen toimintakyvyn käsitteet haastateltava ymmärsi hyvin ja testi osoitti, että toimintakykyä kannattaa arvioida sekä ikäihmisen/asiakkaan että työntekijöiden voimin. Testiin emme saaneet läheistä mukaan, mutta olimme sitä mieltä, että läheisen tekemä arviointi voi tuoda merkittävää lisäarvoa sekä arviointiin että asiakkaan tukemiseen. Tavoitteiden tekeminen onnistui hyvin. Toimijuus-arviointikin toimi hyvin ja sen kehittämiseen tuli myös vinkkejä. 22 Testin perusteella tuli esiin se, että sanallisia huomioita kannattaa dokumentoida jonkin verran arviointityökaluun, koska ne antavat onnistuessaan erittäin tärkeää informaatiota ikäihmisen/asiakkaan omista näkökulmista ja elämän merkityksistä. Testissä nimittäin havaittiin, että ikäihmisen/asiakkaan omien toiveiden ja merkitysten kuuleminen ja kirjaaminen voi olla vaikeaa ellei sille ole omaa paikkaansa arviointityökalussa. Seuraava evoluutioversio muokattiin jo lokakuulle ja palautteen perusteella uusi versio heti marraskuulle. Tässä vaiheessa arviointityökalu pysyi melko samanlaisena, mutta ohjeistukseen kokeiltiin erilaisia versioita. Ohjeistuksen suhteen haasteellista on se, miten paljon taustaa, perusteita ja teoriaa ohjeistukseen voi ja kannattaa sisällyttää sekä se, miten paljon tulkintaohjeita ohjeistuksessa annetaan. Monipuolisen palautteen ja kokeilujen jälkeen arviointityökalu ja -ohjeistus sai lopullisen muotonsa helmikuussa 2011. Työkalua oli noin vuoden kestäneen prosessin aikana kehitetty jonkin verran, vaikka perusrakenne olikin pysynyt melko samanlaisena. Se oli tullut tarkemmaksi, mutta samalla helpommin täytettäväksi ja ymmärrettävämmäksi. Ohjeistus oli kehittynyt vuodessa paljon enemmän; viimeisessä versiossa täyttöohjeet ovat hyvinkin tarkat. Tulkintaohjeet on rakennettu koskemaan jokaista kohtaa erikseen, mutta ne on pidetty sanallisesti lyhyinä. (Liitteessä 1 ohjeistus, jossa on myös arviointityökalusta esimerkkitaulukot). Palveluohjaus Asiakkailla ilmeni palveluohjauksen tarvetta. Erityisesti esiin tuli asiakkaiden toiveena saada ohjausta ja neuvontaa toimeentuloon kuuluvissa asioissa. Näitä asioita oli esimerkiksi vuokranmaksuun liittyvien asioiden hoitaminen isännöitsijätoimiston kanssa. Tarvetta esiintyi raha-asioiden hoitamisessa pankissa sekä lääkekulukorvausten hakemisessa vakuutusyhtiössä. Lähes kaikkien asiakkaiden kohdalla palveluohjaus oli luonteeltaan hyvin tiivistä yhteistyötä. Tällä tarkoitamme, että Kotona kunnossa projektin työntekijät olivat konkreettisesti mukana asioiden hoitamisessa. Pelkkä neuvonta ei riittänyt, vaan asiakkaat tarvitsivat paljon tukea koko prosessin eri vaiheissa riippumatta palveluohjauksen aiheesta. Palveluohjaukseen ja neuvontaan sisältyi mm. Kansaneläkelaitoksessa asioiminen, sosiaalietuuksien, kuten eläkkeensaajan hoitotuen, hakeminen. Lisäksi palveluohjausta tarvittiin terveysasemalla omalääkärin vastaanotolla, kun asiakas tarvitsi C-lausuntoa hoitotukea varten. Palveluohjauksen tiimoilta konsultoitiin Helsingin kaupungin sosiaali- ja lähityön yksiköstä sosiaaliohjaajaa ja muistikoordinaattoria. Useamman asiakkaan kohdalla tiedon ja taidon puute nousivat isoksi esteeksi toimia itsenäisesti. Tämä näkyi puutteellisena tietona omista oikeuksista ja eduista, joita olisi asiakkaille kuulunut, esimerkiksi Helsingin kaupungin hammashoito. Asiakkailla ei ollut tietoa siitä, mihin ja/tai keneen ottaa yhteyttä erilaisten asioiden hoitamisessa. Asiakkaat tarvitsivat palveluohjauksessa tuen, sillä heillä oli erinäisiä syitä, jotka estivät heitä toimimasta itsenäisesti. Syitä palveluohjauksen tarpeeseen olivat esimerkiksi 23 asiakkaan heikko suomen kielen taito, muistamattomuus, puheen ymmärtäminen ja tuottaminen. Projektin aikana yksilöasiakkaita oli 24 eri henkilöä ja heistä 22 oli mukana ainakin kerran ryhmätoiminnassa. Projektin päättyessä neljän eri asiakasryhmän, (johon kuului kuusi asiakasta/ ryhmä) eli 24 henkilön tilanne oli seuraavanlainen: loppuun asti projektin vieneitä oli 16, seitsemän oli kuollut ja yksi, joka ei kokenut hyötyvänsä toiminnasta, oli lopettanut. Kun asiakkaan luona kävivät molemmat projektityöntekijät samanaikaisesti, käynti merkittiin vain yhteen kertaan. Kirjaukseen eriteltiin aina varsinaiset tunti- ja osallistujamäärät. Yksilötunnit merkittiin työtunneittain: 15- 60 min vastasi 1 työtuntia, 61–120 min 2 työtuntia, 121–180 min 3 työtuntia jne. 5 minuutin ylityksiä ei huomioitu, matka-aikoja ei laskettu mukaan. Projektityöntekijöiden koulutukset ja yhteistyötahojen tapaamiset yms. merkittiin tuntimääräisesti. Ryhmätoimintojen sisältö Projektiin osallistujat saivat itse vaikuttaa retkikohteisiin, jotka projektityöntekijät suunnittelivat ja organisoivat. Kohde retkelle oli lähtöisin asiakkaan tarpeista, asiakkaat lähtivät niihin motivoituneesti ja sitoutuneesti mukaan. Ryhmätoimintojen merkitys korostui etenkin asiakkaiden mahdollisuutena tavata ikäisiään ikäihmisiä. Asiakkaat saivat mahdollisuuden jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan ihmisten kanssa, joiden elämänkokemus ja sen hetkinen elämäntilanne olivat samankaltaisia. Ryhmien sisällöt vaihtelivat joka kerta. Kaikkien neljän ryhmän kanssa pyrittiin järjestämään ainakin yksi ryhmäkerta ja yksi retki. Ryhmäkerta toteutettiin usein kuntoutusjakson alussa, jolloin asiakkaat oppivat tuntemaan toisensa. Retki järjestettiin yleensä ryhmän loppupuolella kiitoksena projektissa mukana olosta. Asiakkaiden keskinäisestä kanssakäymisestä oli mahdollista muodostua vastavuoroisempaa, kuin työntekijän ja asiakkaan välisestä. Työntekijän ammatillisuus vaikutti vuorovaikutuksen luonteeseen siten, ettei työntekijä voinut asiakassuhteessa tuoda esiin omia henkilökohtaisia asioitaan, vaan hänen tehtävänään oli tuoda esiin ammatillista näkemystään ja olla asiakkaan tukena. Uusia sosiaalisia suhteita yhteiset ryhmätapaamiset eivät kuitenkaan synnyttäneet. Sosiaalisten suhteiden rakentuminen olisi tarvinnut tuekseen huomattavasti useampia ryhmätapaamisia. Projektin aikana retkiä tehtiin vuonna 2008 Seurasaareen, vuonna 2009 Kasvitieteelliseen puutarhaan, Kaupunginteatteriin (Salaa Rakas), Heurekan tiedekeskukseen, Laajasaloon Aino Ackten huvilalle (lauluyhtye Viiden kesäkonsertti), toistamiseen kaupunginteatteriin (Kvartetti), elokuviin (Haarautuvan rakkauden talo) ja vuonna 2010 Porvooseen (Brunbergin makeistehdas, Porvoon kiertoajelu, kahvila). Kuntoutusjakson alussa, lopussa ja puolen vuoden seurannan jälkeen yksi ”pakollinen” retkikerta tuli tehtyä Ikäinstituuttiin reaktioaika- ja tasapainomittauksiin, jotka kuuluivat LAATO:n arviointiin. Näillä kerroilla mittausten jälkeen asiakkaat ja projektityöntekijät kokoontuivat yhdessä lähikahvilaan, joka oli iso osa ryhmäytymistä. 24 Projektin aikana ryhmäkertoja oli yhteensä neljä, lukuun ottamatta retkiä. Yksi ryhmäkerta oli käden taidot -päivä, jolloin asiakkaat painoivat kangaskasseja peiteväreillä jonka jälkeen ruokailimme. Kolme muuta ryhmäkertaa ovat painottuneet tapahtumiin, kuten joulujuhliin, konserttiin ja valokuvien katsomishetkeen, jotka on toteutettu Käpyrinteessä. Projektiasiakkaille on lähetetty aina postitse kirje Käpyrinteen tapahtumista, vaikka heidän kuntoutusjaksonsa olisikin ollut jo ohitse. Näin varmistettiin se, että he ovat tietoisia tapahtumista ja ovat niihin edelleen tervetulleita. Vapaaehtoistoiminta Kotona kunnossa -projektin yhdeksi tavoitteeksi oli asetettu kotona asuvien ikäihmisten sosiaalisen ja kulttuurisen osallisuuden vahvistaminen ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan avulla. Tämän osatavoitteen avulla pyrittiin edistämään projektin päätavoitetta; ikäihmisten toimijuuden vahvistumista. Vapaaehtoistoiminnan ajateltiin toimivan yhtenä keinona ylläpitää kuntoutusjakson vaikutuksia. Kuntoutusjakson päätyttyä vapaaehtoinen voisi tukea asiakasta vapaaehtoistoiminnan rajoissa, esimerkiksi olemalla ulkoiluapuna. Näin vapaaehtoistoiminnan ajateltiin toimivan eräänlaisena jatkona asiakkaan osallistumalle kotikuntoutusjaksolle. Vapaaehtoisten löytämiseksi Kotona kunnossa -projektin ystävätoimintaan, projektista ja vapaaehtoisten ystävien tarpeesta kerrottiin aluksi Käpyrinteessä jo toimiville vapaaehtoisille. Lisäksi Kotona kunnossa -projekti järjesti keväällä 2010 vapaaehtoistoiminnan kurssin. Kurssin ohjaajina toimivat kaksi Kotona kunnossa -projektin työntekijää sekä ulkopuolisena kouluttajana Liisa Reinman Näkövammaisten keskusliitosta. Kurssille osallistui yhdeksän vapaaehtoistoiminnasta kiinnostunutta ihmistä. Vapaaehtoistoiminnan kurssille osallistujat saivat perustietoa vapaaehtoistoiminnasta ja tutustuivat Käpyrinne ry:n toimintaan. Kurssin teemoja oli mm. vapaaehtoistoiminnan periaatteet, vapaaehtoisena toimimisen motiivit, ikäihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus sekä jaksaminen vapaaehtoistoiminnassa. Osallistujille kerrottiin laajasti Käpyrinteen vapaaehtoistoiminnasta, ja kurssin suorittamisen jälkeen heillä oli mahdollisuus osallistua mihin tahansa Käpyrinteen vapaaehtoistoiminnan muodoista omien voimavarojen ja mielenkiinnon kohteiden mukaan. Suurin osa projektiasiakkaista ei kokenut tarvitsevansa kotikuntoutuksen päätyttyä ystävä- ja vapaaehtoistoimijaa kotiinsa. Projektityöntekijöiden näkökulmasta katsottuna tähän olisi kuitenkin monenkin asiakkaan kohdalla tarvetta ollut. Usealla asiakkaalla esiintyi yksinäisyyttä, surua ja alakuloa/masennusta, ja heillä olisi ollut suuri tarve tulla kohdatuksi ja kuulluksi. Vaikka projektityöntekijät korostivat vapaaehtoistoiminnan olevan maksutonta, he eivät olleet halukkaita ottamaan vapaaehtoistoiminnan tarjoamaa tukea ja apua vastaan. Syitä saattoi olla mm. vieraan ihmisen päästäminen omaan kotiin, ja tästä syntyvä luottamuksen ja turvallisuuden tunteen puute. Luottamuksen rakentamisen haastavuuteen projektityöntekijät törmäsivät itsekin asiakkaiden kanssa kuntoutusjakson alussa, mistä johtuen kuntoutuksen käynnistyminen oli hidasta. Näihin edellä mainittuihin asioihin päästäkseen ikäihmiseltä saattaa kulua enemmän aikaa verrattuna nuorempiin ihmisiin. Projektin viimeisenä syksynä projektin ohjausryhmän kanssa käydyssä keskustelussa nousi esiin ajatus siitä, että vapaaehtoistoiminnasta olisi 25 pitänyt pyrkiä tekemään luonnollinen osa kuntoutusjaksoa, jossa vapaaehtoistoiminta ikään kuin kuuluisi kuntoutusjaksoon. Kuntoutusjaksoon olisi voinut sisällyttää muutamia tapaamisia vapaaehtoistoimijan kanssa. Kolmen projektiasiakkaan kohdalla ystävä- ja vapaaehtoistoiminta käynnistyi kevään ja kesän 2010 aikana. Nämä asiakkaat kokivat tärkeänä ystävän käynnit ja ennen kaikkea sen, että oli joku kelle kertoa kuulumisiaan. Ongelmaksi nousi kuitenkin asiakkaan ja ystävän aikataulutus. Asiakkaat, joille ystävä oli saatu ja jotka ottivat hänet vastaan, olivat paljon sairaana ja pahimmassa tapauksessa viettivät useita viikkoja sairaalassa. Voimattomuus ja kotoa poissaolo rikkoivat heidän välille syntyvää vahvaa vuorovaikutusta. KOTONA KUNNOSSA –PROJEKTIN TUTKIMUKSELLINEN OSUUS Näkökulmia toimintakyvyn arviointiin Toimintakyvyn käsite on noussut keskeisen asemaan sekä gerontologisessa tutkimuksessa että käytännön vanhustyössä. Tietoja toimintakyvystä tarvitaan moneen tarkoitukseen. Niitä käytetään mm. väestön terveyden tason mittaamisessa, yksilöiden työkyvyn, kuntoutustarpeen ja avuntarpeen arvioinnissa sekä erilaisten interventio ohjelmien vaikutusten selvittämisessä. Toimintakyvyn arvioinnin perusteella voidaan löytää ryhmiä ja henkilöitä, joille on mahdollista kohdistaa joko ehkäiseviä interventioita tai tukiohjelmia ja ehkäisevät interventiot on mahdollista suunnata tehokkaasti oikeille henkilöille. Toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen yleistä valmiutta mihin tahansa toimintaan sekä kykenevyyttä ottaa käyttöön omia voimavarojaan (Kirjonen 1999). Tämä määritelmä viittaa ihmisen yleiseen ja kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn. Toimintakykyä on kuitenkin mahdollista tarkastella monella eri tasolla ja eri näkökulmista. Voidaan puhua eri elinjärjestelmien ja elinten toimintakyvystä tai alimmalla tasolla solun toimintakyvystä. Laajimmillaan toimintakyky voidaan ymmärtää ihmisen toimintoina, joita hän toteuttaa osallistuessaan elämän eri tilanteisiin. Tällöin toimintakyky ilmenee työkykynä, selviytymisenä arkipäivän toiminnoista tai toimintana erilaisissa harrastuksissa (Heikkinen 2000). Toimintakyky on suhteellinen ilmiö, joka eri olosuhteissa on erilainen. Sitä voidaan korjata ja korvata erilaisin keinoin. Kysymys on siis siitä, miten hyvin yksilö suoriutuu omien odotustensa ja yhteisön tai ympäristön asettamista vaatimuksista. Ympäristön asettamat vaatimukset toimintakyvylle ovat erilaiset riippuen siitä, asuuko tutkittava maalla vai kaupungissa, omakotitalossa vai kerrostalossa, palvelutalossa vai vanhainkodissa Päivittäisistä toiminnoista selviytyminen on yleisimmin käytetty toimintakyvyn arviointimenetelmä. Puhutaan ADL -toiminnoista. Lyhennys tulee englanninkielisestä termistä ”activities of daily living”. Toiminnot voidaan jakaa perustoimintoihin (physical activities of daily living, PADL) ja toisaalta kykyyn hoitaa erilaisia asioita (instrumental activities of daily living, IADL). PADL -toimintoja ovat esimerkiksi syöminen, pukeutuminen, peseytyminen, liikkuminen sisällä, liikkuminen ulkona ja 26 WC:ssä käyminen. IADL -toimintoja ovat esimerkiksi lääkkeiden itsenäinen käyttö, puhelimen käyttö, ruuanvalmistus, raha-asioiden hoito ja pyykin pesu. Usein toimintakyky jaetaan osa-alueisiin. Puhutaan fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisena tai koetusta toimintakyvystä. Etenkin kokemuksellisen toimintakyvyn arvioinnissa yksilön oma näkemys toimintakyvystään nousee keskeiseen asemaan. Ihminen arvioi omaa toimintaansa identiteettinsä, ympäristön määrittelemien normien ja kulttuurin muodostamassa kontekstissa (Laukkanen 2008). Toimintakyvyn arvioinnissa on oleellista kiinnittää huomiota myös kompensaatiokeinoihin ja ihmisen henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Sopeutuminen, valinta, optimointi ja kompensointi ovat keinoja, joiden avulla yksilö pyrkii selviytymään niistä vaikeuksista, joita heikentynyt toimintakyky hänelle aiheuttaa (Heikkinen 2002). Toimijuuden käsite tuo toimintakyvyn tarkasteluun uuden näkökulman (Jyrkämä 2008). Siinä korostuu sosiaalisuuden merkitys toimintakyvyn ymmärtämisessä. Toimijuuden tarkastelussa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, miten toimintakykyä käytetään erilaisissa arjen tilanteissa. Siinä on keskeistä ikäihmisen oma tahto, valinnat ja tekeminen. Toimintakyvyn arvioinnin ja tukemisen näkökulmasta voidaan puhua tekemisen modaalisista ulottuvuuksista, jolloin tehdään ero kuuden ulottuvuuden: osaamisen, kykenemisen, haluamisen, täytymisen, voimisen ja tuntemisen välillä Osata -ulottuvuus viittaa tietoihin ja taitoihin sekä erilaisiin pysyviin osaamisiin. Kyetä ulottuvuus sisältää fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn. ”Haluta” liittyy motivaatioon, tahtomiseen, päämääriin ja tavoitteisiin. ”Täytyä ”sisältää tilanteen tuottamat pakot ja rajoitukset, jotka voivat olla fyysisiä, sosiaalisia, normatiivisia tai kulttuurisia. Voida ulottuvuus viittaa mahdollisuuksiin, joita tilanne ja siinä ilmenevät rakenteet tuottavat. ”Tuntea” taas liittyy ihmisen perusominaisuuteen arvioida, arvottaa ja kokea kohtaamiinsa asioihin ja tilanteisiin liittyä tunteita. Toimintakyvyn arviointi Kotona kunnossa -projektissa Toimintakyvyn arviointi Kotona kunnossa -projektissa perustui Ikäinstituutissa kehitettyyn malliin, jossa otetaan huomioon toimintakyvyn fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kokemuksellinen ulottuvuus (Heimonen 2009). Yhtenä keskeisenä teoreettisena lähtökohtana oli toimijuuden näkökulma (Jyrkämä 2008). Tämä tarkoitti sitä, että toimintakyvyn arvioinnissa kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen, mitä ikäihminen osasi, kykeni, voi, ja mitä hänen täytyi tehdä. Fyysisen toimintakyvyn osalta arvioinnissa käytettiin erilaisia mittauksia, kyselyjä ja haastatteluja. Psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky heijastuivat erityisesti niissä haastatteluissa, joissa tutkittavat pohtivat toimintakykyään ja sen merkitystä nyt ja lähitulevaisuudessa. Kun ikäihminen itse määrittelee tilanteensa ja arvioi arkiselviytymistään, niin silloin kokemuksellinen toimintakyky on koko mallia läpileikkaava ulottuvuus. Haastattelun avulla selvitettiin niitä ikääntyneen henkilön voimavaroja, esteitä ja rajoitteita, jotka vaikuttivat toimintakyvylle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi arvioitiin sisältyivät haastattelijan ja mittaajan näkemykset tutkittavan toimintakyvystä. 27 Toimintakyvyn arvioinnin keskiössä oli ikääntyneen ihmisen oma kokemus toimintakyvystään ja selviytymisestään. Arviointi- ja tukimallin yhtenä tavoitteena oli tuloksien hyödyntäminen vanhuksen arjessa. Tarkoituksena oli arviointiin perustuen kehittää toimintakykyä tukevia toimenpiteitä ja tukiohjelmia. Tässä kehittämistyössä tärkeitä tekijöitä olivat tutkittavan omat tavoitteet toimintakyvyn ylläpitämisessä ja näkemykset tukiohjelman merkityksestä. Niiden perusteella projektin toimintoja tarvittaessa suunnattiin uudelleen. Tutkimuksen tarkoitus Kotona kunnossa -projektiin sisältyi Ikäinstituutin organisoima tutkimuksellinen osuus. Sen tarkoituksena oli selvittää, miten projektissa toteutetut kuntoutustoimenpiteet näkyvät huonokuntoisten ikäihmisten toimintakyvyssä, kun sitä arvioidaan laajaalaisesti. Tutkimusaineisto ja - menetelmät Tutkimuksen kohdejoukko oli Helsingin Vanhan kaupungin alueella kotona asuvat, huonokuntoiset ikäihmiset, joilla oli monia ongelmia ja vaikeuksia selviytyä arkipäivän askareista. Heistä tutkimukseen valittiin kaksi tutkimusryhmää, jotka osallistuivat erilaisiin tuki- ja kuntoutusohjelmiin sekä vertailuryhmä, joka ei osallistunut näihin ohjelmiin. Tutkittavien toimintakyvyn arviointi koostui haastattelusta ja fyysisen toimintakyvyn mittauksista (liite 2). Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuului kuusi naista, joiden keski-ikä oli 80,7 (keskihajonta 3,7) ja iän vaihteluväli 76–85 vuotta. Heille tehtiin toimintakykyhaastattelut ja – mittaukset kolme kertaa: helmikuussa 2009, huhtikuussa 2009 ja lokakuussa 2009. Tutkimusryhmä osallistui ensimmäisen ja toisen mittauskerran välissä seitsemän viikon kuntoutusjaksoon. Kolmas haastattelu- ja mittauskerta oli noin puolen vuoden kuluttua. Sen tarkoituksena oli selvittää, oliko kuntoutuksella ollut pitkäaikaisvaikutuksia. Vertailuryhmässä oli myös kuusi naista, joiden keski-ikä oli 80.8 (keskihajonta 4.9) ja iän vaihteluväli 75−88 vuotta. Heille toimintakykyhaastattelut ja -mittaukset tehtiin tammikuussa 2009, maaliskuussa 2009 ja syyskuussa 2009. Vertailuryhmää ei voida pitää perinteisenä kontrolliryhmänä, sillä sen toimintakyky oli jo alkumittauksissa selvästi parempi kuin tutkimusryhmällä. Pikemminkin vertailuryhmä toimii eräänlaisena viite- tai tavoiteryhmänä, johon interventioryhmiin kuuluvien toimintakykymittauksien tuloksia voitaisiin verrata. Toiseen tutkimusryhmään kuului viisi naista ja yksi mies. Ryhmän keski-ikä oli 81,7 (keskihajonta 9,1) ja iän vaihteluväli 64−89 vuotta. He osallistuivat toimintakykyhaastatteluihin ja -mittauksiin syyskuussa 2009 ja joulukuussa 2009. Mittauksien välillä oli seitsemän viikon kuntoutusjakso. 28 Pilottiryhmän tuloksia ei esitetä tässä raportissa. Niitä käytettiin hyväksi kehitettäessä toimintakyvyn haastattelulomaketta ja valittaessa tutkittaville sopivia mittausmenetelmiä. Käpyrinteen toimintaterapeutti ja fysioterapeutti tekivät haastattelut ja osan toimintakykymittauksista. Reaktioajan ja tasapainon mittaukset tehtiin Ikäinstituutissa. Tutkittavilta mitattiin pituus ja paino. Pituus mitattiin sukkasillaan senttimetrin tarkkuudella ja paino sisävaatteet päällä ilman kenkiä. Pituuden ja painon avulla määriteltiin painoindeksi (BMI, body mass index)). Se saatiin jakamalla paino pituuden neliöllä, kun pituus oli ilmaistu metreinä. Tasapainon mittausmenetelmänä oli tasapainolevy (Era ym. 2002). Tasapainoa mitattaessa tutkittavat seisoivat ilman jalkineita, sukat jalassa, jalat hieman toisistaan erillään ja kädet rennosti sivuilla. Tutkittavaa pyydettiin seisomaan mahdollisimman liikkumatta. Mittauksia tehtiin kaksi. Ensimmäisessä mittauksessa tutkittava kohdisti katseensa seinässä (noin metrinpäässä tutkittavasta, silmien tasolla) olevaan kuvioon. Toinen mittaus tehtiin niin, että tutkittava piti silmät suljettuna. Mittausaika kummasakin mittauksessa oli 30 sekuntia. Mittaustuloksia olivat keskimääräinen huojuntanopeus sekä eteen-taakse-(anteroposterior) että sivusuunnassa (mediolateral) ja vauhtimomentti. Nivelten liikkuvuutta kartoitettiin selkäkurkotus- ja istumakurkotustestillä (Rikli ja Jones 1999). Selkäkurkotustestillä mitattiin olkanivelten liikkuvuutta. Siinä kädet asetettiin selkään (toinen "yläkautta" ja toinen ”alakautta”) niin lähelle toisiaan kuin mahdollista. Yläpuolelta tuleva käsi asetettiin kämmen selkää vasten ja alapuolelta tuleva käsi asetettiin kämmen ylöspäin. Tulos oli keskisormenpäiden etäisyys toisistaan cm:nä (miinusmerkkinen tulos, jos sormenpäät eivät ylettyneet toisiinsa ja plus-merkkinen, jos kädet menivät päällekkäin). Istumakurkotustestillä mitattiin alaselän liikkuvuutta. Siinä tutkittava istui tuolin etureunalla oikea jalka ojennettuna kantapää lattialla ja jalkaterä noin 90 asteen kulmassa. Toinen jalka oli taivutettuna jalkaterä lattialla. Kädet asetettiin päällekkäin, ojennettiin suoraksi ja kurotettiin niin lähelle varpaita kuin mahdollista. Kurkotusasennossa piti pysyä noin kaksi sekuntia. Tulos oli sormenpäiden etäisyys varpaista cm:nä. Jos sormenpäät ylittivät varpaat, tulos oli etumerkiltään positiivinen. Jos sormet eivät ulottuneet varpaisiin asti, tulos oli etumerkiltään negatiivinen Reaktioaikaa mitattiin kahdella tavalla: yksinkertaisena ja monivalintareaktioaikana (Era 1992). Yksinkertaisen reaktioajan testissä ärsyke oli aina sama ja siihen piti reagoida painamalla joka kerralla samaa painiketta Monivalintatestissä mikä tahansa valo tai valopari saattoi syttyä ja niihin piti reagoida edellä kuvatulla tavalla. Molemmissa testeissä oli 12 suoritusta, joiden keskiarvo oli lopullinen tulos. Monivalintatestissä ärsykkeet tulivat tutkittavalle mielivaltaisen tuntuisessa järjestyksessä. Järjestys oli kuitenkin jokaiselle tutkittavalle sama. Mitattiin sekä ns. premotorista (reaktioaika) että itse liikkeeseen kulunutta motorista aikaa (liikeaika). Premotorinen aika oli se aika, joka kului ärsykkeen ilmaantumisesta siihen, kun tutkittavan etusormi irtosi odotuspainikkeelta. Motorinen aika taas oli se aika, joka kului etusormen irtoamisesta odotuspainikkeelta vastauspainikkeen painamiseen asti. Edellisten summa oli kokonaisreaktioaika. 29 Käden puristusvoimaa mitattiin käsidynamometrillä (Hamilas ym. 2000). Molemmilla käsillä tehtiin kaksi suoritusta. Näistä paras mittaustulos oli lopullinen tulos. Kestävyyttä mitattiin kahden minuutin paikallakävelytestillä (Rikli ja Jones 1999). Siinä tutkittava käveli paikallaan kahden minuutin ajan nostaen jalkojaan vuoronperään vähintään niin korkealle, että polvi ylittää reiden puolivälin. Lasketaan vain toisen jalan nostojen määrä, joka on lopullinen pistemäärä. Toimintakykyhaastattelussa selvitettiin tutkittavien omaa käsitystä siitä, millainen toimintakyky on nyt ja toisaalta sitä, millaiseksi he arvioivat sen muuttuvan vuoden aikana (liite 2). Lisäksi tutkittavia pyydettiin nimeämään kolme heille tärkeintä asiaa tai toimintoa, jotka tuottavat iloa ja lisäävät voimavaroja sekä toimintakykyä. Tästä haastattelukokonaisuudesta käytetään myös nimeä LAATO -haastattelu. Sillä tarkoitetaan toimintakyvyn laaja-alaista arviointia. Toimintakykyhaastattelu toistettiin kolme kertaa, siis samoihin aikoihin kuin tehtiin fyysisen toimintakyvyn mittaukset. Tässä tulososassa esitetään lyhyet yhteenvedot haastatteluista. Liitteessä 3 on esimerkkejä tutkittavista, joiden toimintakyky oli haastattelun perusteella joko parantunut, pysynyt ennallaan tai huonontunut kuntoutusjakson aikana. Tulokset Ensimmäinen tutkimusryhmä Fyysisen toimintakyvyn mittaaminen Ensimmäisen tutkimusryhmän mittaustulokset fyysisen toimintakyvyn osalta kolmelta tutkimuskerralta on esitetty taulukossa 1. (Kaikilta tutkittavilta ei saatu tuloksia jokaisella mittauskerroilla. Tästä syystä esimerkiksi pituuden keskiarvo vaihtelee eri mittauksissa.) Selkeimmät muutokset olivat havaittavissa, kyynärkoukistuksessa ja kahden minuutin paikalla kävelyssä. Toisin sanoen tutkimusryhmään kuuluneiden sekä lihasvoimaan että kestävyyttä mittaavat testitulokset olivat parantuneet. Samoin monivalintareaktioajat olivat jonkin verran parantuneet kuntoutusjakson aikana. Taulukko 1 Fyysisen toimintakyvyn mittaustulokset ensimmäisen tutkimusryhmän osalta eri mittauksissa (n = 3-6). Alkumittaus Loppumittaus Seurantamittaus Pituus 150 151 147 Paino 64,8 64 61,7 BMI 29 28 29 Tuolilta nousu (lkm) 8,7 8,8 10,6 30 Kyynärkoukistus (lkm) 6 8,4 9,8 Istumakurkotus (cm) 7,2 7 7,4 Selkäkurkotus (cm) -12,1 -17 -10 Yksinkertainen reaktioaika (ms) 457 509 395 Yksinkertainen liikeaika (ms) 327 404 308 Monivalintareaktioaika (ms) 865 679 621 Monivalintaliikeaika (ms) 750 480 345 Huojunta sivusuunnassa (m/s) 5,8 4,8 5,6 Huojunta eteen-taakse (m/s) 9,8 8,7 8,9 Käden puristusvoima (kg) 14,7 16,4 16,8 23 35,5 51,6 11,3 9,8 10,1 2 minuutin kävely (lkm) Tuolilta nousu ja kävely (s) Haastatteluihin perustuva toimintakyvyn arviointi Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvat osallistuivat alkuhaastatteluihin vuoden 2009 syksyn aikana sekä loppuhaastatteluihin seitsemän viikkoa tämän jälkeen. Näiden lisäksi he osallistuivat puoli vuotta myöhemmin tapahtuneisiin seurantahaastatteluihin. Alkuhaastattelu Toimintakyky nyt Tutkimusryhmään kuuluvat (n=6) arvioivat tämänhetkistä toimintakykyään paljolti ruumiillisten tekijöiden kautta. Fyysiset rajoitteet, kuten lihasvoiman ehtyminen raajoista ja erilaiset kiputilat vaikeuttivat kotona pärjäämistä. Tutkittavat kokivat arjen sujumisen tärkeäksi. Hyvään toimintakykyyn liitettyjä tekijöitä olivat muun muassa omatoimisuus ja itsenäisesti pärjääminen. Toimintakykyisenä säilyminen ja sosiaaliset kontaktit edesauttoivat myös mielialan pysymistä hyvänä. Sosiaaliset suhteet perheeseen, sukulaisiin, ystäviin sekä muut ihmiskontaktit tuottivat vastaajille iloa. Oma lemmikkieläin toi iloa elämään. Ilonaiheet liittyivät myös vastaajien omaan toiminnallisuuteen ja arjen sujumiseen. Tärkeitä asioita tai toimintoja 31 olivat muun muassa erilaiset aktiviteetit ja harrastukset (teatteriin, pääsy, lukeminen, käsityöt jne.), arkiaskareiden suorittaminen sekä ulos pääseminen ja liikkeelle lähtö. Toimintakyky vuoden päästä Kysyttäessä millaiseksi tutkittavat arvioivat toimintakykynsä vuoden päästä osa vastaajista uskoi, että se pysyisi ennallaan tai toivoi sen olevan parempi kuin tällä hetkellä. Toimintakyvyn uskottiin säilyvän entisenlaisena, jos esimerkiksi saa uutta elämänsisältöä, pystyy ulkoilemaan ja liikkumaan. Toimintakyvyn uskottiin puolestaan heikkenevän, jos fyysiset rajoitteet lisääntyvät. Kaksi vastaajista ei uskonut enää olevansa elossa vuoden päästä. Liikkumiskyvyn säilymistä, läheisten vierailuja, erilaisten tukipalveluiden hyödyntämistä, aktiviteetteja sekä muita jo aiemmin mainittuja asioita pidettiin iloa tuottavina asioina tai toimintoina. Niitä pitivät tärkeinä myös ne vastaajat, jotka edellisessä kohdassa olivat maininneet, etteivät usko elävänsä vuoden päästä. Loppuhaastattelu Toimintakyky nyt Tutkittavat kuvasivat toimintakykyään myös toisella haastattelukerralla fyysisten tekijöiden kautta. Osa toi esiin fyysistä toimintakykyä heikentäneitä tekijöitä. Liikkumiskykyä olivat heikentäneet esimerkiksi erilaiset säryt ja sairaudet. Jos fyysinen toimintakyky oli huono, myös mieliala oli matalalla. Tästä huolimatta hyvä sosiaalinen toimintakyky saattoi auttaa arjen vaikeuksissa selviytymiseen. Osalla toimintakyky oli oman arvion mukaan mennyt parempaan suuntaan. Toimintakyky koettiin paremmaksi, kun arki sujui itsenäisesti ja tutkittava oli omatoiminen ja liikkumiskykyinen. Iloa tuottivat pitkälti samat asiat kuin edellisessä mittauksessa: sosiaaliset suhteet, lemmikkieläimet, ulos lähteminen, arkiaskareiden suorittaminen ja omatoimisena pysyminen. Toimintakyky vuoden päästä Osa haastatelluista koki, että toimintakyky menee huonompaan suuntaan iän karttuessa ja fyysisen toimintakyvyn heikentyessä. Osa uskoi, että toimintakyky olisi samanlainen kuin nyt tai toivoi sen olevan parempi kuin sillä hetkellä. Tärkeiksi iloa tuottaviksi asioiksi tai toiminnoiksi arvioitiin terveyteen ja liikuntakyvyn säilymiseen, ulkoiluun ja luontoon sekä sosiaalisiin kontakteihin liittyvät asiat. Samoin arvioitiin niiden asioiden ja toimintojen olevan tärkeitä myös vuoden kuluttua, jotka nyt tuottivat iloa, lisäsivät voimavaroja ja toimintakykyä. 32 Seurantahaastattelu Toimintakyky nyt Fyysinen toimintakyky oli heikentynyt osalla tutkittavista eri mittauskertojen välissä. Osa kärsi myös muistin heikkenemisestä. Fyysisen toimintakyvyn huonontuminen, omatoimisuuden väheneminen ja/tai sosiaalisten kontaktien puute aiheutti alakuloisuutta tai laski muuten mielialaa. Toisaalta riittävät sosiaaliset kontaktit saattoivat kompensoida fyysisen toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuneita ongelmia ja tutkittava koki toimintakykynsä edelleen hyväksi. Iloa tuottivat ja voimavaroja sekä toimintakykyä lisäsivät samat asiat kuin kahdella edellisellä haastattelukerralla. Kaikki vastaajat toivat esille, että säännölliset sosiaaliset kontaktit sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin tuottivat iloa. Erilaiset aktiviteetit ja harrastukset olivat myös iloa tuottavia asioita. Toimintakyky vuoden päästä Lähes kaikki tutkittavat olivat toiveikkaita sen suhteen, että toimintakyky pysyisi suhteellisen samanlaisena kuin se oli haastatteluhetkellä. Osa arveli, että fyysinen toimintakyky heikkenee vähitellen ja vaikeuttaa kotona pärjäämistä. Osa uskoi edelleen asuvansa kotona ja pärjäävänsä itsenäisesti. Jotkut tutkittavista mainitsivat, että parempi fyysinen toimintakyky tai toimintakyvyn pysyminen ennallaan tuottaisivat iloa tulevaisuudessa. Muita iloa tuottavia asioita olisivat omatoimisena pysyminen, erilaiset harrastukset ja aktiviteetit sekä säännölliset sosiaaliset kontaktit. 33 Yksilökohtainen arvio tavoitteista ja niiden toteutumismahdollisuuksista Tutkittavia pyydettiin mainitsemaan kolme asiaa, toimintoa tai tavoitetta, joiden avulla he voivat ylläpitää hyvää toimintakykyä. Heitä pyydettiin myös arvioimaan asetettujen tavoitteiden toteutumismahdollisuuksia toimijuusmodaliteettien (osaan, kykenen, voin, minun täytyy) avulla. Tutkittavien tavoitteet ryhmiteltiin vastausten perusteella neljään luokkaan: 1) Konkreettiset lyhyen aikavälin tavoitteet 2) Ulkoiluun ja muuhun liikuntakyvyn ylläpitämiseen tähtäävät tavoitteet 3) Harrastuksiin/aktiviteetteihin liittyvät tavoitteet 4) Muut tavoitteet Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvat asettivat etenkin 1. haastattelukerralla konkreettisia lyhyen aikavälin tavoitteita. Heidän tavoitteensa keskittyivät aluksi tiettyjen toimintakyvyn osa-alueiden tukemiseen, eivätkä näin ollen tukeneet erityisen hyvin toimintakyvyn kokonaisvaltaista ylläpitämistä. Tavoitteenasettelussa näytti tapahtuvan osittainen muutos 2. ja 3. haastattelukerralla. Lähes kaikilla ainakin yksi asetetuista tavoitteista oli säännöllisesti toteutettava tavoite (esimerkiksi ulkoiluun ja liikuntakyvyn ylläpitämiseen tähtäävät tavoite) ja tätä kautta hyvää toimintakykyä selkeämmin ylläpitävä. Varsinkin 3. haastattelukerralla tavoitteiden asettelussa otettiin huomioon sekä liikuntakykyä, henkistä hyvinvointia että sosiaalisia suhteita ylläpitävät tavoitteet. Tutkittavien usko asettamiensa tavoitteiden toteutumismahdollisuuksiin kasvoi vähitellen tutkimuskertojen aikana, joten 3. haastattelukerralla he arvioivat voivansa toteuttaa kaikki asettamansa tavoitteet lähes kaikilla arviointiulottuvuuksilla. Asetetut tavoitteet ja arviot niiden toteutumismahdollisuuksista on esitetty valittujen esimerkkihenkilöiden osalta liitteessä 3. Suoriutuminen erilaisista fyysisistä toiminnoista Osana LAATO-haastattelua tutkittavilta kysyttiin, miten he selviytyvät erilaisista fyysistä toimintakykyä vaativista tehtävistä (liite 2, Laaja-alaisen toimintakyvyn arviointi s. 3). Taulukossa 2 on esitetty eri toimintojen osalta ainoastaan niiden henkilöiden lukumäärät, jotka selviytyivät vaikeuksitta kysytyistä toiminnoista. Muilla tutkittavilla oli vaikeuksia toimintojen suorittamisessa tai he eivät selviytyneet niistä lainkaan. Tutkittavien fyysinen toimintakyky, heidän oman näkemyksensä mukaan ainakin säilyi ennallaan tai jopa parani kuntoutusjakson aikana joissakin toiminnossa (porrasvälin nousu, 2 km:n kävely, metsässä liikkuminen, uinti)). Sen sijaan toiminnot, jotka vaativat hyvää fyysistä toimintakykyä (100 metrin juoksu, 2 km:n pyöräily, 2 km:n hiihto, 10 km:n juoksu tai kävely) eivät juurikaan onnistuneet tutkimusryhmään kuuluvilta millään haastattelukerralla. Kysymysten vastausvaihtoehdot 34 Taulukko 2 Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvat (lukumäärä), jotka selviytyivät vaikeuksitta kysytyistä toiminnoista eri haastattelukerroilla. Alkuhaastattelu Loppuhaastattelu Yhden porrasvälin nousu 2 6 5 2 km:n kävely 0 2 2 100 m:n juoksu 0 0 0 10 kg:n taakan nosto 1 1 0 Metsässä liikkuminen 0 1 1 2 km:n pyöräily 0 0 0 2 km:n hiihto 0 0 0 25 m:n uinti 1 0 2 10 km:n kävely tai juoksu 0 0 0 Toiminto Seurantahaastattelu Sosiaaliseen toimintakykyyn liittyviä toimintoja Haastattelulomakkeen sivulla 3 olevan kysymyspatterin kysymyksistä kaksi ”Selviydyttekö asioiden hoitamisesta yhdessä muiden kanssa?” ja ”Selviydyttekö asioiden esittämisestä vieraille ihmisille?” koski sosiaalista toimintakykyä. Näissä sosiaalisissa tilanteissa tutkittavat pärjäsivät varsin hyvin kaikilla haastattelukerroilla. Asioiden hoitaminen yhdessä muiden ihmisten kanssa Ensimmäisellä mittauskerralla viisi vastaajaa arvioi selviytyvänsä asioiden hoitamisesta muiden kanssa ja yksi vastaajaa arvioi selviytyvänsä, mutta hänellä oli vaikeuksia. Toisella ja kolmannella mittauskerralla kaikki vastanneet arvioivat selviytyvänsä asioiden hoitamisesta. Asioiden esittäminen vieraille ihmisille Kaikki vastaajat arvioivat kaikilla esittämisestä vieraille ihmisille. mittauskerroilla, että selviytyvät 35 asioiden Tutkittavien arvio toimintakyvyn ja terveydentilan muuttumisesta kuntoutusjakson aikana Seuraavissa kuvioissa esitetään toimintakyvyn eri osa-alueiden jakaumat eri haastattelukerroilla. Kuvioita ei ole esitetty niiden tulosten osalta, jotka olivat säilyneet samanlaisina. Haastatteluissa tehtyjen itsearviointien mukaan ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvilla oli keskinkertainen fyysinen toimintakyky (kuvio 2). Kuviossa on esitetty tutkittavien arviot fyysisestä toimintakyvystään eri haastattelukerroilla. Yhdellä tutkittavalla fyysinen kunto oli oman arvioin mukaan kohonnut haastattelukertojen välillä, kahdella se oli pysynyt samana ja kahdella laskenut. Yksi tutkittava osallistui ainoastaan kahdelle ensimmäiselle haastattelukerralle. Kuvio 2 Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu yksilötasolla alku-, loppu, ja seurantahaastattelussa (n=5-6). fyysinen toimintakyky Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4= hyvä, 3= keskinkertainen, 2= huono ja 1=erittäin huono. 36 Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuluvien psyykkinen toimintakyky oli itsearviointien mukaan lähes hyvä (kuvio 3). Kolmella tutkittavalla henkinen hyvinvointi oli kohonnut 1. ja 2. haastattelukerran välillä, yhdellä pysynyt samana. Toimintakyky oli pysynyt samana neljällä tutkittavalla ja yhdellä laskenut 2. ja 3. haastattelukerran välillä. Kuvio 3 Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu psyykkinen toimintakyky yksilötasolla alku-, loppu- ja seurantahaastattelussa (n=5-6). Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja 1=erittäin huono. 5 4 3 2 1.mittaus 6 nr o2 5 o2 Tu tk it ta va nr o2 Tu tk it ta va nr o2 Tu tk it ta va nr o2 Tu tk it ta va nr o2 ta va nr Tu tk it ta va Tu tk it 4 3.mittaus 3 0 2 2.mittaus 1 1 Tutkittavien sosiaalinen toimintakyky oli itsearviointien mukaan hyvä (kuvio 4). Yhdellä tutkittavalla kyky toimia muiden kanssa oli oman arvion mukaan parantunut 2. ja 3. haastattelukerran välillä, kolmella se oli pysynyt samana ja yhdellä laskenut erittäin hyvästä hyväksi. 37 Kuvio 4 Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu sosiaalinen toimintakyky yksilötasolla alku-, loppu- ja seurantahaastattelussa (n=5-6). Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja 1=erittäin huono. Ensimmäisessä tutkimusryhymässä koettu terveydentila oli itsearviointien mukaan keskinkertainen (kuvio 5). Kahdella tutkittavalla terveydentila oli pysynyt samana haastattelukertojen välissä, kahdella laskenut hyvästä keskinkertaiseksi ja yhdellä keskinkertaisesta huonoksi. Kuvio 5 Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu terveydentila yksilötasolla alku-, loppu- ja seurantahaastattelussa (n=5-6). Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja 1=erittäin huono. 38 Haastattelijoiden ja mittaajien arvioinnit Haastattelijoiden ja mittaajien arviointeja tutkittavien toimintakyvystä ei esitetä tässä raportissa. Niitä on käytetty hyväksi suunniteltaessa kohderyhmien tukiohjelmia. Vertailuryhmä Fyysisen toimintakyvyn mittaaminen Vertailuryhmään kuuluvat saivat fyysisen toimintakyvyn mittauksissa selvästi parempia tulokisa kuin tutkimusryhmäläiset (Taulukko 3). Vertailuryhmässä pientä muutosta positiiviseen suuntaan seuranta-aikana tapahtui tuolilta nousun, kyynärkoukistuksen ja istumakurkotuksen osalta. Kahden minuutin paikalla kävelyn mittaustulokset paranivat selvästi toisen ja kolmannen mittauskerran välillä. Tämä saattoi johtua mm. siitä, että monella elinolot ja terveydentila muuttuivat tänä aikana johtuen ulkoisista tekijöistä (toipuminen miehen kuoleman aiheuttamasta surusta, uusi sydäntahdistin). Reaktioajoissa paranemista tapahtui vain monivalintareaktioajan kohdalla. Tasapainoa kuvaavissa huojuntanopeuksissa (seisominen tasapainolevyllä silmät auki) vertailuryhmän tulokset olivat jopa huonompia kuin tutkimusryhmässä. Taulukko 3 Fyysisen toimintakyvyn mittaustulokset vertailuryhmän osalta eri mittauskerroilla (n = 3-6). Alkumittaus Loppumittaus Seurantamittaus Pituus 156 156 156 Paino 70,4 69,2 68,3 BMI 29 29 28 Tuolilta nousu (lkm) 12,5 13,8 15,3 Kyynärkoukistus (lkm) 17,1 18,7 19,2 Istumakurkotus (cm) 3,2 11,5 10 Selkäkurkotus (cm) -20.0 -17,8 -19,2 Yksinkertainen reaktioaika (ms) 320 347 361 Yksinkertainen liikeaika (ms) 196 218 245 Monivalintareaktioaika (ms) 590 471 485 39 Monivalintaliikeaika (ms) 391 304 377 Huojunta sivusuunnassa (m/s) 5 5,5 9,7 Huojunta eteen-taakse (m/s) 10,8 9,5 14,7 Käden puristusvoima (kg) 17,8 18 19,6 2 minuutin kävely (lkm) 84,4 81,5 100,3 Tuolilta nousu ja kävely (s) 7,1 6,8 7,1 Alku- ja loppuhaastattelu Toimintakyky nyt Vertailuryhmässä tutkittavien toimintakyky oli pysynyt ensimmäisen ja toisen haastattelukerran välillä suurin piirtein samana. Yhdellä tutkittavalla toimintakyky oli parantunut jonkin verran. Vertailuryhmään kuuluvilla ei ollut erityisemmin fyysistä toimintakykyä rajoittavia sairauksia, mutta fyysiset vaivat saattoivat vaikeuttaa liikkumista. Kaikki tutkittavat olivat suhteellisen omatoimisia ja pystyivät itse hoitamaan arkiaskareensa. Heillä oli harrastuksia ja sosiaalisia kontakteja. He kuvasivat myös psyykkistä toimintakykyään hyväksi. Sosiaaliset suhteet perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin sekä muut ihmiskontaktit tuottivat iloa. Ilonaiheita olivat myös erilaiset harrastukset, kerhotoiminta ja erilaiset tapahtumat. Oma terveys ja omatoimisuus koettiin myös tärkeiksi asioiksi. Toimintakyky vuoden päästä Pyydettäessä arvioimaan toimintakykyään vuoden päästä, osa uskoi kummallakin haastattelukerralla toimintakyvyn pysyvän ennallaan ja osa arvioi sen heikentyvän. Yhden vastaajan arvio oli muuttunut aiempaa myönteisemmäksi. Tutkittavat kokivat, että samat asiat kuin silläkin hetkellä tuottaisivat heille iloa myös tulevaisuudessa. 40 Seurantahaastattelu Toimintakyky nyt Yhdenkään vertailuryhmään kuuluvan toimintakyky ei huonontunut mittauskertojen välissä. Kolmella tukittavalla toimintakyky oli mennyt jonkin verran parempaan suuntaan ja kolmella pysynyt suurin piirtein samana. Iloa tuottivat samat asiat kuin aiemmillakin mittauskerroilla: sosiaaliset suhteet, harrastukset, liikunta, kerhotoiminta ja tapahtumat sekä oma terveys ja omatoimisena pysyminen. Toimintakyky vuoden päästä Vertailuryhmään kuuluvat suhtautuivat tulevaan melko myönteisesti. Tutkittavat toivoivat pysyvänsä edelleen omatoimisina ja pystyvänsä asumaan itsenäisesti. Yksi vastaaja arveli tarvitsevansa ulkopuolista apua, että voisi jatkaa kotona asumista. Tulevaisuudessa iloa tuottaisivat ja voimavaroja sekä toimintakykyä lisäisivät samat asiat kuin aiemminkin eli sosiaaliset suhteet, harrastukset, liikunta, kerhotoiminta ja tapahtumat sekä oma terveys ja omatoimisena pysyminen. Tavoitteet ja arvio niiden toteutumisesta Tutkittavia pyydettiin mainitsemaan kolme asiaa, toimintoa tai tavoitetta, joiden avulla he voivat ylläpitää hyvää toimintakykyä, sekä arvioimaan asetettujen tavoitteiden toteutumismahdollisuuksia. Vertailuryhmän tavoitteet poikkesivat jonkin verran tutkimusryhmien asettamista tavoitteista. Tavoitteet painottuivat muita ryhmiä enemmän fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen (päivittäinen kävely ulkona, jumppa, uinti kerran viikossa) ja sosiaaliseen elämään (ihmisten kanssa seurusteleminen, yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin), joten tämä otettiin huomioon myös tavoitteiden luokittelussa. Asetetut tavoitteet olivat suurelta osin realistisia ja toteuttamiskelpoisia, joten niiden voi katsoa lisäävän sekä ylläpitävän laaja-alaista toimintakykyä. Suhteellisen hyvä fyysinen kunto, kotona pärjääminen ja omatoimisuus saattoivat vaikuttaa siihen, että asetettujen tavoitteiden toteutumista pidettiin todennäköisenä. Yksilökohtaiset tavoitteet ja arviot niiden esimerkkihenkilöiden osalta on esitetty liitteessä 3. toteutumisesta valittujen Suoriutuminen erilaisista fyysisistä toiminnoista Vertailuryhmä suoriutui parhaiten hiukan ”helpommista” fyysisistä toiminnoista. (Taulukko 4). Näitä toimintoja olivat yhden porrasvälin nousu, kahden kilometrin kävely 10 kg:n taakan nosto ja 25 m:n uinti. Sen sijaan fyysisesti kuormittavat toiminnot (100 m:n juoksu ja 10 km:n kävely) eivät juurikaan onnistuneet vaikeuksitta keneltäkään. 41 Taulukko 4 Vertailuryhmässä vaikeuksitta kysytyistä toiminnoista selviytyvät (lukumäärä) eri haastattelukeroilla. Toiminto Alkuhaastattelu Loppuhaastattelu Seurantahaastattelu Yhden porrasvälin nousu 5 4 5 2 km:n kävely 3 3 2 100 m:n juoksu 1 0 0 10 kg:n taakan nosto 4 4 4 Metsässä liikkuminen 0 2 1 2 km:n pyöräily 1 2 2 2 km:n hiihto 1 3 0 25 m:n uinti 3 2 3 10 km:n kävely tai juoksu 1 0 0 Sosiaaliseen toimintakykyyn liittyviä toimintoja Selviydyttekö asioiden hoitamisesta yhdessä muiden kanssa? Selviydyttekö asioiden esittämisestä vieraille ihmisille? Vertailuryhmään kuuluvat arvioivat kaikilla haastattelukerroilla selviytyvänsä sekä asioiden hoitamisesta muiden kanssa että asioiden esittämisestä vieraille ihmisille. Tutkittavien arvio toimintakyvyn ja terveydentilan muutoksista seuranta-aikana Haastattelussa tehtyjen itsearviointien mukaan vertailuryhmällä oli keskinkertainen fyysinen toimintakyky (kuvio 6). Kahdella tutkittavalla fyysinen kunto oli oman arvion mukaan kohonnut jonkin verran haastattelujen välillä ja kahdella heikentynyt. Kahdella tutkittavalla fyysinen toimintakyky oli pysynyt samana kaikilla mittauskerroilla. Kaikista muuttujista ei ole esitetty kuvioita tulosten samankaltaisuuden takia. 42 Kuvio 6 Vertailuryhmään kuuluvien itsearvioitu fyysinen toimintakyky yksilötasolla alku-, loppu- ja seurantahaastattelussa (n=6). Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja1=erittäin huono. Vertailuryhmän psyykkinen toimintakyky oli itsearviointien perusteella melko keskinkertainen. Kolmella tutkittavalla psyykkinen toimintakyky oli laskenut 2. ja 3. mittauskerran välillä ja kolmella pysynyt samana. Vertailuryhmään kuuluvien sosiaalinen toimintakyky oli itsearviointien perusteella hyvä (kuvio 7). Kahdella tutkittavalla sosiaalinen toimintakyky oli laskenut mittauskertojen välillä, kolmella pysynyt samana ja yhdellä kohentunut. 43 Kuvio 7 Vertailuryhmään kuuluvien itsearvioitu sosiaalinen toimintakyky yksilötasolla alku-, loppu- ja seurantahaastattelussa (n=6). Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja 1=erittäin huono 44 Vertailuryhmään kuuluvien itsearvioitu terveydentila oli melko keskinkertainen (kuvio 8). Kolmella tutkittavalla terveydentila oli heikentynyt mittauskertojen välillä, yhdellä pysynyt samana ja kahdella kohentunut. Kuvio 8 Vertailuryhmään kuuluvien itsearvioitu terveydentila yksilötasolla alku-, loppu- ja seurantahaastattelussa (n=6). Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja 1=erittäin huono Toinen tutkimusryhmä Fyysisen toimintakyvyn mittaukset Toisessa tutkimusryhmässä mittauksia tehtiin vain kaksi kertaa: kuntoutusjakson alussa ja lopussa syksyllä 2009. Toisella tutkimusryhmällä ei ollut vertailuryhmää. Fyysisen toimintakyvyn mittaustulokset olivat samansuuntaisia kuin ensimmäisessä tutkimusryhmässä (taulukko 5). Lihasvoiman ja ketteryyden ja osalta (tuolilta nousu ja kävely, kyynärkoukistus, käden puristusvoima) tulokset hieman kohenivat kuntoutuksen aikana. Paikalla kävelyn tulos parani selvästi, kun taas reaktioajat huononivat. Notkeutta ja nivelten liikkuvuutta kuvaavat kurkotusmittaukset sekä tasapaino (huojuntamittaukset) pysyivät suunnilleen samanlaisina. 45 Taulukko 5 Toisen tutkimusryhmän loppumittauksessa (n= 3-5) fyysisen toimintakyvyn mittaustulokset Alkumittaus Loppumittaus Pituus 157 155 Paino 74,0 68,5 BMI 30,3 28,0 Tuolilta nousu (lkm) 6,8 7,0 Kyynärkoukistus (lkm) 9,7 10,3 Istumakurkotus (cm) 1,2 0,0 Selkäkurkotus (cm) -13,3 -11,0 Yksinkertainen reaktioaika (ms) 417 869 Yksinkertainen liikeaika (ms) 449 466 Monivalintareaktioaika (ms) 663 818 Monivalintaliikeaika (ms) 607 722 Huojunta sivusuunnassa (m/s) 5,9 5,5 Huojunta eteen – taakse (m/s) 12,7 13,2 Käden puristusvoima (kg) 17,5 19,0 2 minuutin kävely (lkm) 42,8 59,0 Tuolilta nousu ja kävely (s) 17,4 15,8 46 alku- ja Sosiaaliseen toimintakykyyn liittyviä toimintoja Selviydyttekö asioiden hoitamisesta yhdessä muiden kanssa? Selviydyttekö asioiden esittämisestä vieraille ihmisille? Toiseen tutkimusryhmään kuuluneista asioiden hoitamisesta muiden kanssa selviytyi vaivatta ensimmäisellä haastattelukerralla neljä ja toisella haastattelukerralla viisi vastaajaa. Asioiden esittämisestä vieraille ihmisille haastattelukerroilla neljä tutkittavista. selviytyi vaivatta molemmilla Haastatteluihin perustuva toimintakyvyn arviointi Toinen tutkimusryhmä osallistui vain kahteen haastatteluun, jotka tehtiin syyskuussa ja joulukuussa 2009. Alkuhaastattelu Toimintakyky nyt Toiseen tutkimusryhmään kuuluvat kuvailivat toimintakykyään fyysisten tekijöiden kautta, kuten ensimmäisen tutkimusryhmän jäsenet. Erilaiset kiputilat ja säryt vaikeuttivat liikkumista ja kotona pärjäämistä. Lähes kaikki toiseen tutkimusryhmään kuuluvista kertoivat kärsivänsä mielialan vaihtelusta, alakuloisuudesta tai masentuneisuudesta. Osa koki lisäksi yksinäisyyttä. Tarkasteltaessa eri haastattelukertojen vastauksia voitiin havaita, että neljän osallistujan toimintakyky oli pysynyt suurin piirtein samana ja yhdellä toimintakyky oli heikentynyt jonkin verran haastattelukertojen välissä. Tutkittaville tuottivat iloa ja heidän toimintakykyään lisäsivät erilaiset harrastukset (tv:n katselu, taide, matkustelu), liikunta (jumppaaminen) ja ulos lähteminen. Osalle iloa tuottivat sosiaaliset suhteet perheenjäseniin ja ystäviin, osa mainitsi ilonaiheeksi ylipäänsä muiden ihmisten tapaamisen. Oma koti ja arjen sujuminen olivat tärkeitä iloa tuottavia asioita. Toimintakyky vuoden päästä Tutkittavat arvioivat tulevaa toimintakykyään myönteisesti kummallakin haastattelukerralla. Osa uskoi toimintakyvyn pysyvän samanlaisena kuin se oli nyt. Nämä osallistujat uskoivat pärjäävänsä edelleen kotona joko itsenäisesti, kotihoidon, sukulaisten tai ystävien avulla. Osa tutkittavista uskoi että toimintakyky olisi vuoden päästä jopa parempi kuin haastatteluhetkellä. Arvioidessaan tulevaisuudessa iloa tuottavia asioita ja toimintakykyä lisääviä tekijöitä, terveys, omatoimisena pysyminen, erilaiset harrastukset ja sosiaalisten kontaktien ylläpito nousivat esille. 47 Tavoitteet ja niiden arviointi Toiseen tutkimusryhmään kuuluvia pyydettiin mainitsemaan kolme asiaa, toimintoa tai tavoitetta, joiden avulla voi ylläpitää hyvää toimintakykyä sekä arvioimaan asetettujen tavoitteiden toteutumismahdollisuuksia modaliteettiulottuvuuksien avulla. Tavoitteiden luokittelu oli sama kuin ensimmäisessä tutkimusryhmässä. Tutkittavat asettivat itselleen ensimmäisellä haastattelukerralla erityisesti konkreettisia lyhyen aikavälin ja harrastuksiin liittyviä tavoitteita. Kaksi tutkittavaa uskoi ainakin yhden asettamansa tavoitteen toteutumismahdollisuuksiin kaikilla arviointiulottuvuuksilla. Muut neljä kokivat että tavoitteiden toteutumisella oli joitakin esteitä, kuten huono fyysinen kunto. Tutkittavien asettamat tavoitteet olivat suhteellisen yksipuolisia, eivät ne näin ollen tukeneet erityisen hyvin toimintakyvyn eri osa-alueita. Toisella haastattelukerralla asetettujen tavoitteiden joukossa oli aiempaa enemmän liikuntakyvyn ylläpitämistä tähtääviä tavoitteita. Kaksi tutkittavaa uskoi ainakin yhden asettamansa tavoitteen toteutumismahdollisuuksiin kaikilla arviointiulottuvuuksilla, kaksi koki, että jokaisen tavoitteen toteutumisella oli joitakin esteitä. Yksi tutkittava ei uskonut asettamiensa tavoitteiden toteutumismahdollisuuksiin muilla arviointiulottuvuuksilla kuin täytymisen osalta. Kaksi tutkittavaa asetti itselleen tavoitteita, jotka tukivat kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ylläpitämistä. Muiden osalta asetetut tavoitteet olivat yksipuolisia ja tukivat ainoastaan tiettyjä toimintakyvyn osaalueita. Asetut tavoitteet ja arviot niiden esimerkkihenkilöiden osalta liitteessä 3. toteutumisesta on esitetty valittujen Selviytyminen erilaisista fyysisistä toiminnoista Toiseen tutkimusryhmään kuuluvilla oli samanlaisia vaikeuksia fyysisissä toiminnoissa kuin ensimmäisessä tutkimusryhmässä (taulukko 6). Parhaiten tutkittavat selviytyivät portaiden noususta. Siinä vaikeuksia oli joka toiselle molemmilla mittauskerroilla. Muista toiminnoista vain muutamat selviytyvät vaikeuksitta. Eniten vaikeuksia tuottivat molemmilla haastattelukerroilla 2 km:n pyöräily ja 10 km:n juoksu tai kävely. Niistä ei kukaan selviytynyt vaikeuksitta. 48 Taulukko 6 Vaikeuksitta kysytyistä tutkimusryhmässä. toiminnoista Toiminto selviytyvät (lukumäärä) Alkuhaastattelu Loppuhaastattelu Yhden porrasvälin nousu 3 3 2 km:n kävely 1 2 100 m:n juoksu 1 0 10 kg:n taakan nosto 2 1 Metsässä liikkuminen 0 1 2 km:n pyöräily 0 0 2 km:n hiihto 2 1 25 m:n uinti 2 2 10 km:n kävely tai juoksu 0 0 toisessa Tutkittavien arvio toimintakyvyn ja terveydentilan muuttumisesta kuntoutusjakson aikana Haastattelussa tehtyjen itsearviointien mukaan toiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu fyysinen toimintakyky oli melko hyvä. (kuvio 9). Neljällä vastaajalla fyysinen kunto oli oman arvion mukaan pysynyt samana haastattelukertojen välissä ja yhdellä noussut. Yksi vastaaja osallistui ainoastaan ensimmäiseen haastatteluun. 49 Kuvio 9 Toiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu fyysinen toimintakyky yksilötasolla alku- ja loppuhaastattelussa (n=5-6). Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja 1=erittäin huono. Tutkittavat arvioivat psyykkisen toimintakykynsä melko hyväksi. Yhden tutkittavan arvio henkisestä hyvinvoinnistaan oli kohentunut haastattelukertojen välissä, kahdella pysynyt samana ja kahdella heikentynyt (kuvio 10). Kuvio 10 Toiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu psyykkinen toimintakyky yksilötasolla alku- ja loppuhaastattelussa (n=5-6). Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja 1=erittäin huono. 50 Toiseen tutkimusryhmään kuuluvat arvioivat sosiaalisen toimintakykynsä olevan hyvä. Neljällä tutkittavalla arvio kyvystä toimia ihmisten kanssa pysyi samana haastattelukertojen välillä ja yhdellä arvio heikkeni. Toisesaa tutkimusryhmässä itsearvioitu terveydentila oli keskinkertainen (kuvio 11). Arvio terveydentilasta oli pysynyt samana haastattelukertojen välillä. Kuvio 11 Toiseen tutkimusryhmään kuuluvien itsearvioitu terveydentila yksilötasolla alku- ja loppuhaastattelussa (n=5-6). Vastausvaihtoehdot: 5= erittäin hyvä, 4 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 2 = huono ja 1=erittäin huono. Yhteenveto projektin kohderyhmien toimintakyvyn muutoksista Ensimmäisen tutkimusryhmän toimintakyky heikentyi 1. ja 3. haastattelukerran välillä kolmella vastaajalla ja pysyi suurin piirtein samana kahdella vastaajalla. Yksi vastaajista osallistui ainoastaan kahteen ensimmäiseen haastatteluun. Heikentynyttä toimintakykyä kuvattiin erityisesti fyysisten tekijöiden kautta; erilaiset kivut, säryt, lihasvoiman ehtyminen ja sairaudet alensivat toimintakykyä. Omatoimisuus ja itsenäisesti kotona pärjääminen olivat tärkeitä kaikille vastaajille. Huono liikkumiskyky ja omatoimisuuden väheneminen aiheuttivat mielialan alenemista. Toimintakykyä näyttivät parantavan liikunta ja ulkoilu, säännölliset sosiaaliset kontaktit muihin ihmisiin, harrastukset ja kokemus arjen sujumisesta. 51 Vertailuryhmään kuuluvien toimintakyky pysyi suurin piirtein samana tai jonkin verran parantunut haastattelukertojen välillä. Osasyynä voi olla se, että vertailuryhmään valikoitui suhteellisen hyväkuntoisia henkilöitä. Haastatteluissa kävi ilmi, että vastaajat pärjäsivät melko itsenäisesti kotona. He pääsivät liikkumaan pienistä vaivoista huolimatta, harrastivat ja pitivät säännöllisesti yhteyttä perheeseen, sukulaisiin tai ystäviin. Nämä tekijät myötävaikuttivat myös mielialaan eivätkä tutkittavat kärsineet masennusoireista. Toiseen tutkimusryhmään kuuluvien toimintakyky ei ollut erityisen hyvä lähtötilanteessa eikä siinä tapahtunut suuria muutoksia haastattelukertojen välissä. Toimintakyky pysyi suurin piirtein samana haastattelukertojen välillä neljällä osallistujalla ja yhdellä toimintakyky heikentyi jonkin verran. Yksi tutkittavista osallistui ainoastaan ensimmäiseen haastatteluun. Osa tutkittavista kertoi kärsivänsä erilaisista kivuista ja fyysisistä vaivoista, osa koki lisäksi yksinäisyyttä, mielialan vaihteluita ja masentuneisuutta. Yksilökohtaiset arviot toimintakyvystä tällä hetkellä ja sen muuttumisesta lähitulevaisuudessa on esitetty valittujen esimerkkihenkilöiden osalta liitteessä 3. POHDINTAA Projektin tavoitteiden toteutuminen Kotona kunnossa -projekti perustui pitkälti Ikäinstituutissa kehitettyyn ns. LAATO – malliin (Heimonen 2009). Siinä pyritään arvioimaan toimintakykyä laaja-alaisesti ottaen huomioon sen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kokemuksellinen ulottuvuus. Lisäksi malliin kuuluu toimintakyvyn tukeminen toimintatapojen ja -ohjelmien avulla. Ikäinstituutissa viime vuosina toteutetuissa hankkeissa LAATO - malli on saanut jonkin verran erilaisia painotuksia eri projekteissa (Pohjolainen ym. 2009, Pohjolainen ym. 2010, Heimonen & Pohjolainen 2011). Kotona kunnossa – projektissa painottuivat yksilötasoinen toimintakyvyn arviointi, johon sisältyi toimintakyvyn mittauksia, haastatteluja ja toimintojen havainnointia tutkittavan kotona sekä jokaiselle projektiin osallistuneelle ikäihmiselle räätälöity kotikuntoutusohjelma. Fyysisen toimintakyvyn mittausten lisäksi Kotona kunnossa -projektin LAATO prosessissa korostuivat ikäihmisen omat arviot toimintakyvystään. Tutkittavan piti kuvailla, millainen hänen toimintakykynsä on nyt ja millaiseksi hän arvioi sen muuttuvan lähitulevaisuudessa (seuraavan vuoden aikana). Haastattelussa tutkittavalta tiedusteltiin myös, mitä tavoitteita hän asetti toimintakyvylleen ja miten hän arveli niiden toteutuvan. Lisäksi tutkittavaa pyydettiin mainitsemaan kolme asiaa tai toimintoa, jotka tuottivat hänelle iloa ja lisäsivät voimavaroja. 52 Kotona kunnossa -projektissa LAATO-prosessiin sisältyi useita vaiheita. Aluksi tutkittaville tehtiin haastatteluun ja mittauksiin perustuva toimintakyvyn arviointi. Jokaiselle osallistujalle laadittiin yksilöllinen seitsemän viikon kotikuntoutusohjelma, jonka jälkeen toimintakykymittaukset ja haastattelut toistettiin. Kuntoutusohjelma suunniteltiin LAATO-ajattelun mukaisesti yhdessä asiakkaan kanssa ottaen huomioon hänen toimintakykynsä ja mielenkiintonsa kohteet. Laaja-alaisuus kuntoutusohjelmassa toteutui mm. siten, että kotikäynneillä olivat mukana toimintaterapeutti, fysioterapeutti ja sosionomi, jolloin kukin heistä vastasi oman alueensa kuntoutuksesta. Kotikuntoutusohjelma olikin varsin monipuolinen, kuten toteutettujen toimintojen kuvauksista ilmenee. Laaja-alaisuus tuli esille kuntoutusohjelmassa myös niin, että siinä pyrittiin tukemaan kaikkia toimintakyvyn osa-alueita asiakkaan tarpeiden ja voimavarojen mukaisesti. Projektin kolmantena tavoitteena oli kehittää henkilökunnan päivittäiseen käyttöön sopiva arviointityökalu. Pyrkimyksenä oli saada aikaan väline tai menetelmä, joka auttaisi henkilökuntaa hoito- ja palvelusuunnitelman tekemisessä sekä toimintakyvyn arvioinnissa, kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Arviointityökalun rakentaminen tapahtui useassa eri vaiheessa. Viimein versio osoittautui jo varsin hyvin toimivaksi, joskin sitäkin on edelleen kehitettävä. Tutkimustulosten tarkastelua Kotona kunnossa -projekti oli ensisijaiseesti kehittämisprojekti, joten tulokset tutkimusosion osalta perustuvat suhteellisen pieneen osallistujamäärään. Tästä syystä niihin on suhtauduttava tietyin varauksin. Toisaalta tulosten luotettavuutta lisää ja niistä saadaan monipuolisempi kuva, kun tutkimusaineiston tarkastelu on tehty sekä yksilöettä ryhmätasolla. Projektissa ei ollut varsinaisesti kontrolliryhmää, vaan tuloksissa esiintyvä vertailuryhmän (ei osallistunut tukiohjelmiin) toimintakyky oli jo lähtötilanteessa keskimääräisesti selvästi parempi kuin tukiohjelmiin osallistuneilla ryhmillä. Tässä tapauksessa vertailuryhmää voidaan pitää eräänlaisena viite- tai tavoiteryhmänä, jonka tasolle interventioryhmissä tulisi pyrkiä. Fyysisen toimintakyvyn mittauksissa tutkimusryhmien osalta ei ilmennyt kovin suuria muutoksia. Pieni muutos positiiviseen suuntaan oli havaittavissa käden puristusvoimassa ja kahden minuutin paikalla kävelyssä. Sen sijaan vertailuryhmän tulosten keskiarvot olivat lähes kaikissa mittauksissa parempia kuin tutkimusryhmissä. Tämä ei tietysti ollut yllättävää, koska vertailuryhmään valikoitui jo alun perin parempikuntoisia ikäihmisiä kuin tutkimusryhmiin. Ainoa poikkeus oli tasapainomittaukset (kehon huojunta). Niissä ei ryhmien välillä ollut oleellisia eroja. Jopa reaktioaikamittauksissa vertailuryhmän tulokset olivat parempia kuin tutkimusryhmissä. Tämä viittaa siihen, että huonot reaktioajat ovat osoitus fyysisen toimintakyvyn yleistä heikkenemistä. Ensimmäiseen tutkimusryhmään kuuluvat arvioivat tämänhetkistä toimintakykyään paljolti fyysisten tekijöiden kautta. Toimintakyvyn eri osa-alueista tähän ryhmään kuuluvat pitivät fyysistä toimintakykyään selvästi huonompana kuin psyykkistä tai sosiaalista toimintakykyä. Arjen sujumista vaikeuttivat lihasvoiman huononeminen ja erilaiset kiputilat. Hyvä toimintakyky ja sosiaaliset kontaktit paransivat mielialaa. 53 Toimintakyvyn ylläpitämiseen liittyvät tavoitteet olivat usein hyvin konkreettisia, jotka useimmiten liittyivät ulkoiluun ja liikuntakykyyn. Yleensä tutkittavat itse uskoivat tavoitteidensa toteutumiseen. Vertailuryhmään kuuluvien asettamat tavoitteet olivat suurelta osin kaikilla haastattelukerroilla realistisia ja toteutettavissa, joten voidaan ajatella tutkittavien niiden avulla pystyvän lisäämään ja ylläpitämään toimintakykyään. Tavoitteet liittyivät toimintakyvyn eri osa-alueisiin. Vertailuryhmäläiset olivat fyysisesti suhteellisen hyvässä kunnossa. He pärjäsivät kotona itsenäisesti, olivat omatoimisia ja uskoivat asettamiensa tavoitteiden toteutumismahdollisuuksiin. Tässä tutkimus- ja kehittämisprojektissa vertailuryhmä oli poikkeuksellinen. Siihen valikoitui jo alun perin suhteellisen hyväkuntoisia ihmisiä. Fyysisen toimintakyvyn mittauksissa vertailuryhmän tulokset olivat selvästi parempia kuin tutkimusryhmissä. Jotkut vertailuryhmän mittaustuloksista (kyynärkoukistus, istumakurkotus, monivalintareaktio- ja – liikeaika) paranivat seuranta-aikana. Vertailuryhmään kuuluvat pärjäsivät melko itsenäisesti kotona. He pääsivät liikkumaan, osallistuivat harrastuksiin ja pitivät yhteyksiä sukulaisiin ja ystäviin. Näin ollen he eivät myöskään kokeneet itseään masentuneiksi. Kotona kunnossa – projektin vertailuryhmän toimintakykyä voidaan pitää tavoitteena, joka kotona asuvien ja kotihoidon piirissä olevien ikäihmisten pitäisi saavuttaa. Vertailuryhmän toimintakyvylleen asettamat tavoitteet olivat realistisia ja toteutettavissa olevia, joten niiden avulla heidän mahdollista ylläpitää ja jopa lisätä toimintakykyään. Toisen tutkimusryhmän osalta fyysisen toimintakyvyn mittaukset olivat suunnilleen samalla tasolla kuin ensimmäisessä tutkimusryhmässä, eikä niissä kuntoutusjakson aikana tapahtunut kovinkaan paljon muutoksia. Itsearvioitu fyysinen toimintakyky oli toisessa tutkimusryhmässä kuitenkin keskimäärin jonkin verran parempi kuin ensimmäisessä tutkimusryhmässä. Toisen tutkimusryhmän asettamat tavoitteet olivat usein yksipuolisia ja vain yksittäisiä toimintakyvyn osa-alueita (esimerkiksi liikuntakyky) tukevia. Toisaalta tutkittavat eivät useinkaan uskoneet tavoitteidensa toteutumiseen. Vanhoille ja huonokuntoisille ihmisille tehtäviin fyysisen toimintakyvyn mittauksiin liittyy monia ongelmia. Iäkkäät tutkittavat saattavat jännittää mittaustilannetta. He eivät aina ymmärrä tai muista annettuja ohjeita ja monet sairaudet tai oireet (esimerkiksi käsien vapina reaktioaikamittauksessa) vaikeuttavat tai suorastaan estävät suorituksen. Toisaalta ikäihmisten toimintakyky vaihtelee jopa päivittäin, jolloin mittaustuloksiin tulee huomattavia poikkeamia. Kotona kunnossa – projektissa tämä näkyi esimerkiksi tasapainolevyllä tehdyissä mittauksissa, joissa pienetkin muutokset huojunnassa (tasapainossa) tulivat esille mittaustuloksissa. Fyysisen toimintakyvyn mittauksia kannattaa kuitenkin tehdä myös vanhoille ja huonokuntoisille henkilöille, koska ne antavat erilaista toimintakyvystä kuin haastatteluun tai havainnointiin perustuvat arvioinnit (esim. Pohjolainen 1999). Laaja-alaisen toimintakyvyn arviointiin liittyvässä haastattelussa kysyttiin, millaiseksi tutkittava arvioi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakykynsä. Ensimmäisessä tutkimusryhmässä ja vertailuryhmässä psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky arvioitiin usein hyväksi tai erittäin hyväksi, kun taas fyysinen toimintakyky oli useimpien 54 tutkittavien mielestä korkeintaan keskinkertainen. Niinpä jonkin verran yllättävää oli, että toisessa tutkimusryhmässä kolme henkilöä arvioi fyysisen toimintakykynsä hyväksi, vaikka he fyysisen toimintakyvyn mittauksissa saivat suunnilleen samoja tuloksia kuin ensimmäiseen tutkimusryhmään osallistuneet. Liitteessä 2 on esitetty Kotona kunnossa -projektissa käytetty toimintakyvyn arviointimalli (LAATO -malli). Se tarjoaa mahdollisuuden toimintakyvyn laaja-alaiseen arviointiin, jossa otetaan huomioon fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen osa-alue. Malli perustuu toimintakyvyn mittauksiin ja keskimäärin vajaan tunnin kestävään haastatteluun. Niissä korostuu iäkkään ihmisen oma kokemus toimintakyvystä ja selviytymisestä arkipäivän askareista. Tavoitteena on saada tutkittavan toimintakyvystä mahdollisimman monipuolinen käsitys. Fyysisen toimintakyvyn mittaukset muodostavat perustan toimintakyvyn arvioinnille, jota sitten täydentävät haastattelussa saadut tiedot. Arviointimallia käytetään hyväksi laadittaessa toimintakyvyn ohjelmia. Kotona kunnossa -projektissa toteutettiin lukuisa määrä erilaisia toimintakykyä tukevia kuntoutusohjelmia. Ne on kuvattu tarkemmin luvussa ”Laaja-alaista toimintakykyä tukeva toiminta”. Olennaista LAATO -mallissa on sen prosessimaisuus, jolloin toimintakyvyn arviointi ja tukeminen kytkeytyvät toisiinsa saumattomana kokonaisuutena. Kotona kunnossa -projektissa LAATO - mallilla oli kahtalainen merkitys. Ensiksikin se toimi perustana, kun laadittiin kuntoutusasiakkaille toimintakyvyn tukiohjelmia, ja toiseksi mallista saatujen kokemusten perusteella voitiin kehittää huonokuntoisten ikäihmisten toimintakyvyn arviointiin soveltuva työkalu, jonka rakentaminen on kuvattu yksityiskohtaisesti liitteessä 1. Kokemuksia kotikuntoutuksesta Projektityöntekijät kokivat kuntoutuskäyntien aikataulutuksen aluksi haasteellisena. Kuuden asiakkaan kahdesti viikossa toteutuvien käyntien suunnittelussa tuli huomioida useita seikkoja, kuten asiakkaan omat henkilökohtaiset menot ja käyntien säännöllisyys. Erinäisistä syistä johtuvat aikataulujen muutokset vaativat paljon järjestelyjä muuttaen koko loppuviikon asiakaskäyntien ajankohtia. Kotikäyntien sisällön kirjaamiseen tarvittavaa aikaa oli vaikea löytää, varsinkin niissä tilanteissa, kun aikatauluissa tapahtui muutoksia. Projektityöntekijät kokivat kotikäyntien sisältöjen, omien kokemusten ja huomioiden kirjaamisen hyvin tärkeäksi. Kirjaamisen merkitys korostui projektin edetessä, koska työntekijä pystyi näin tarkastelemaan ja palaamaan asiakkaan kotikuntoutusjakson aikana tekemiinsä havaintoihin. Kirjaaminen oli välttämätöntä myös raportoinnin työkaluna, mm. RAY:n raporteissa. Osa asiakkaista oli hyvin motivoituneita ja liikuntamyönteisiä, mikä edisti kuntoutuksen etenemistä. Jotkut asiakkaat taas tarvitsivat paljon kannustusta ja motivointia oman fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen kotikuntoutuksen keinoin. Lähes kaikki asiakkaista mielsivät herkästi kuntoutuksen tapahtuvaksi vain kotona. Tästä johtuen heitä oli hankala saada toimimaan kodin ulkopuolella ja harjoittamaan fyysistä toimintakykyä, palveluohjausta lukuun ottamatta. Projektityöntekijät kokivat, että asiakkaan osallisuus tavoitteiden ja kuntoutuksen sisällön suunnittelussa oli riittävää. Asiakkaan osallisuuteen oli tärkeä kiinnittää huomiota, sillä tämä vahvisti myös hänen sitoutumistaan ja motivaatiotaan kuntoutusta kohtaan. Asiakkaan huomio herätettiin 55 onnistumisen kokemuksilla ja tätä kautta saatiin hänet näkemään hänen omassa toimintakyvyssään tapahtuneita positiivisia muutoksia. Kuntoutuksessa korostui palveluohjaus ja –neuvonta, josta johtuen kotikäyntien sisällössä fyysisen toimintakyvyn tukeminen jäi vähemmälle. Projektityöntekijät kokivat kuntoutusjakson pituuden liian lyhyenä tukemaan asiakkaan toimintakykyä laaja-alaisesti. Kaikilla asiakkailla ei ollut realistista käsitystä kuntoutuskäyntien ajallisesta kestosta. Osa asiakkaista koki työntekijöillä olevan rajattomasti aikaa käytettävissään kuntoutuskäynnillä. Työntekijöiden täytyi tiukasti rajata ja tehdä asiakas tietoiseksi kotikuntoutuskäynnin sisällöstä ja ajankäytöstä. Projektityöntekijät pitivät projektin kannalta hyvänä sitä, että asiakkaat asuivat hyvien kulkuyhteyksien varrella. Näin siirtymisiin ei kulunut turhaan aikaa. Asiakasryhmien pienet otokset tekivät projektikokonaisuudesta haavoittuvan. Jos esimerkiksi asiakas sairastui, kieltäytyi tai jopa keskeytti kuntoutuksen, niin tällä oli suuria vaikutuksia projektin tutkimustuloksiin ja hyvien käytäntöjen luomiseen. Myös työntekijöiden sairastumiset ja poissaolot vaikuttivat tutkimustuloksiin. Tarve vuorovaikutukselle ja johonkin ryhmään kuulumisen tunne kuuluvat luonnollisena osana aikuisen ihmisen elämään. Ikääntyneiden kohdalla näillä on jopa toimintakykyä vahvistava ja elämänlaatua parantava vaikutus. Ryhmätoiminnat voivat olla ainoa paikka, jossa ikääntynyt saa mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen. Toivottavaa olisikin, että projektin asiakkaat löytäisivät projektin päätyttyä ryhmän, johon heillä olisi helppo mennä ja jossa viihtyisivät. Projekti on antanut siihen mahdollisuuden monine erilaisine mahdollisuuksineen ja apuineen ja toivottavaa olisi, että projektiasiakkaat pystyisivät jatkamaan sitä myös itsenäisesti. Laaja-alaisen toimintakyvyn tukeminen ja sen ylläpitäminen on ollut aiheena kolmen vuoden projektiaikana päivänpolttavaa ja haastavaa. Se on ja on ollut tärkeä niin yhteiskunnan kannalta, mutta ennen kaikkea ikäihmisten itsensä kannalta. Projektin sisällössä on paneuduttu oleellisiin, erittäin tärkeisiin asioihin kuten projektiasiakkaiden toimijuuden vahvistamiseen, yksin asumiseen ja mielekkyyteen, yksinäisyyteen, elämänsisältöön, turvallisuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin. Yksinäisyys ja turvattomuus ovat jatkuvasti yhä enemmän painottuva ongelma ikäihmisten kotona asumisessa. Se on ongelma, jota on myös vaikea poistaa vaikka tukitoimiakin olisi tarjolla kuten ystävä- ja vapaaehtoistoimintaa ja erilaiset ryhmät. Projekti vahvisti entisestään sitä näkemystä ja ajatusta, että järjestölähtöisissä projekteissa voidaan reagoida nopeasti kohderyhmän, ikäihmisten, tarpeisiin ja odotuksiin. Tässä projektissa ei sinänsä ole "keksitty mitään uutta" vaan enemmänkin jäsennettiin sitä, miten toiminta ja palvelut voisivat tukea ikäihmisen kotona asumista ja toimintakykyä. Tämä onkin tärkeää, sillä "pyörä on jo keksitty mutta nyt kaivataan vain viritystä". Projektin päätyttyä vain kolme asiakasta oli halunnut itselleen ystävä- ja vapaaehtoistoimijan. On erikoista, että tänä päivänä kun ikäihmiset kokevat olevansa yksin ja yksinäisiä, he eivät suostu ottamaan vastaan tarjottua apua vapaaehtoisilta. Lieneekö syy luottamuksessa tai esimerkiksi pelosta päästää vieras ihminen omaan asuntoonsa? Projektin lopulla syntyi ajatus, että vapaaehtoistoiminnan olisi voinut sisällyttää projektiin niin, että jokainen projektiasiakas olisi projektin ajaksi saanut 56 automaattisesti avun ystävätoiminta. vapaaehtoiselta ja projektiasiakkuuteen olisi sisältynyt Projektiasiakkaiden ensisijaiset tarpeet ovat olleet projektin aikana perustarpeita, kuten niitä, että asiakkaan luona käy työntekijä vähintään kerran viikossa ja on aidosti kiinnostunut siitä, mitä asiakas haluaa ja minkälaisia tarpeita hänelle nousee esiin. Tärkeimpiä perustarpeita, täsmäaseita toimintakyvyn edistämiseen, asiakkaille on ollut mm. kahdenkeskinen ja rauhallinen hetki, jolloin asiakas voi kertoa hänen elämästään, kokemuksistaan ja toiveistaan ilman, että työntekijällä on mihinkään kiire. Projektityöntekijät ovat kokeneet koko projektin läpiviemisen aikana, että seitsemän viikon kotikuntoutusjaksojen tärkeimmäksi, voimaannuttavaksi tekijäksi on noussut nimenomaan henkinen hyvinvointi ja työntekijän läsnäolo, joka on tuonut rytmiä viikkoihin. Aamukahvi työntekijän kanssa on ollut useille asiakkaille tärkein hetki kotikuntoutusaikojen aikana, ei niinkään muu kodin ulkopuolella tehty toiminto. Kehittämisideana voisi mainita myös sen, että kuntoutusjaksojen aikana ja viimeistään niiden päätyttyä olisi pitänyt aktiivisemmin ohjata asiakkaita toisiin ryhmiin eikä jättää heitä ottamaan itse selvää tulevista ryhmistä. Fyysinen toimintakyvyn ylläpitäminen on ajoittain noussut vahvasti esille kotikäynneillä ja sitä osa asiakkaista toivoikin kotikäyntien aikana. Lähtökohtanahan on kuitenkin se, että fyysinen toimintakyky ei pysy yllä, jos sitä ei tee aktiivisesti. Vuoden 2010 aikana, jolloin kotikäyntejä tehtiin vain kerran tai pari kahden viikon aikana, huomattiin, ettei fyysinen toimintakyky pysy todellakaan yllä, jos sitä ei harjoita säännöllisesti. Projektin eri vaiheissa on säännöllisesti arvioitu toiminnan toteutumista ja kehittämismahdollisuuksia. Arviointitietoja on kerätty ohjausryhmissä erilaisilla kyselylomakkeilla, itsearvioinneilla sekä palautekeskustelujen muodoissa projektin eri toimijoilta. Myös projektihenkilöstö hankkeen eri vaiheissa on kirjoittanut työpäiväkirjaa, tehnyt itsearviointeja ja muistioita, jotka auttavat näkemään projektissa tapahtuneet erilliset asiat ja asiakokonaisuudet sekä tarkastelemaan näin ollen myös koko prosessia. Projektin viimeinen vuosi oli hyvin haastava. Koimme yhdessä kaikkien projektityöntekijöiden kanssa, mutta myös viimeisen puolen vuoden aikana yksin projektityöntekijänä, että projekti pysyi koko matkan ajan aikataulussa, vaikka henkilövaihdoksiakin tuli matkan varrella. Projektityöntekijöiden vaihtuminen ja työparin löytäminen tekivät osin kuitenkin projektin pirstaleiseksi, samoin se, että projektin suunnittelijat ja toteuttajat olivat eri henkilöitä. Työtehtävien organisointi oli osin hankalaa tämän takia. Asiakastyö vei helposti mennessään, joka tarkoitti sitä, että arviointi ja suunnittelu olisivat pitäneet olla paljon tärkeämmässä roolissa koko projektin ajan. Toimintakyvyn arviointityökalu Ikäinstituutin LAATO -prosessin kokonaisuudessa on toteutettu runsaasti erilaisia tutkimus- ja kehityshankkeita, joissa arviointia ja mittauksia on jatkuvasti kehitetty saadun palautteen pohjalta. Tämä Kotona kunnossa –projektissa rakennettu arviointityökalu (liite 1) on jatkoa tälle kehitystyölle, sillä siihen on sisällytetty kaikki 57 ne ainekset, joita kokonaisuudessa on alusta lähtien ollut. Kaikki osa-alueet on tiivistettyinä ja sellaisina, että arviointityökalun avulla voidaan laaja-alaisen toimintakyvyn arviointia ja sen tukemista jatkaa käytännön ympäristöissä. Arviointityökalun rakentaminen ei ollut helppoa, koska varsinaista esikuvaa tällaiselle sähköisessä ympäristössä toimivalle arviointityökalulle ei löytynyt. Vaativaksi sen teki myös laajan ja monipuolisen kokonaisuuden tiivistäminen käytännössä toimivaan muotoon. Ilman toimivaa yhteistyötä ja palautteiden vaihtoa ei arviointityökalun tekeminen olisi millään onnistunutkaan. Käytännön työntekijöiden kokemukset olivat ensiarvoisen tärkeitä tässä prosessissa, jossa rakennettiin useita evoluutioversioita alkuperäisestä arviointityökalusta. Varmasti on niin, että arviointityökalu ja sen ohjeistus vaativat vielä tämän jälkeenkin kehittämistä. Nykyään tietokoneohjelmistoja ja monia muita palveluja rakennetaankin juuri tästä syystä vertaistuotantoina. Palveluiden käyttäjien on itse kyettävä antamaan palautetta tekijöille ja he voivat myös itse kehittää ohjelmaa tai tässä tapauksessa arviointityökalua itselleen sopivaksi. Kaikkien saatavilla olevilla ohjelmilla toteutettu arviointityökalu antaa myös tällaiseen mahdollisuuden. Miten tätä arviointityökalua sitten käytännössä hyödynnetään? Sen antamaa tietoa voidaan käyttää arkisessa työssä, jossa kotona tai palvelutaloissa asuvien ikäihmisten toimintakyvystä halutaan saada riittävästi ja monipuolisesti tietoa. Sen avulla saadaan hyvä kuva ikäihmisen arjesta, hänen toimintakyvystään, asettamistaan tavoitteista ja mahdollisista tuen tarpeista. Tällaista tietoa on suhteellisen helppo käyttää arkisessa työssä, mutta myös hoito- ja palvelusuunnitelmien tukena. Todennäköistä on, että arviointityökalun käyttö ilman sen käyttöön soveltuvaa koulutusta, ei ole aivan yksinkertaista. Ikäinstituutilla onkin tarjolla koulutusta laajaalaisen toimintakyvyn aihealueelta jatkuvasti sekä kursseina että räätälöivinä koulutuksina. Arviointityökalun itsenäistä käyttöä helpottaa sekin, että Ikäinstituutti on julkaissut aiheesta melko paljon oheiskirjallisuutta, jota arviointityökalun käyttäjä voi tilata itselleen. Tässä vaiheessa arviointityökalun käytöstä ei ole tehty arviointia, vaikka Kotona kunnossa –projektissa sitä onkin jo jonkin verran koeteltu. Sellainen arviointi, jossa arviointityökalua käytetään jatkuvasti ja systemaattisesti palvelutaloympäristössä tai kotipalvelussa ja –hoidossa, kannattaisi toteuttaa heti, kun käyttökokemuksia on riittävästi. Palautetta tulisi tällöin kerätä sekä ikäihmisiltä/asiakkailta itseltään, eri työntekijäryhmiltä ja asiakkaan omaisilta/läheisiltä. HANKKEEN HYÖDYNTÄMINEN JATKOSSA JA JATKOTOIMENPITEET Jatkotoimenpiteenä on hyvä pitää mielessä, että ikäihmisen toimintakyvyn tukeminen tulisi aloittaa jo ennen näkyvää toimintakyvyn alenemaa. Ennenaikaisen kuntoutuksen tavoitteena on nimenomaan pidentää ikäihmisen kotona selviytymisen aikaa parantamalla hänen toimintakykynsä edellytyksiä. Suurimmalla osalla projektiasiakkaista kuntoutus alkoi vasta silloin, kun selvää toimintakyvyn alenemaa oli jo nähtävissä. 58 Kuntouttava toiminta olisi saatava osaksi kotihoidon arkea. Kotihoidon työntekijöillä on usein kiire eikä ylimääräistä aikaa yleensä jää. Kuntouttava toiminta pitäisi olla kaikkien työntekijöiden hallussa ja toivottavaa olisi, että siitä raportoitaisiin asiakkaan hoitavien tahojen välillä. Näin joka kotikäynnillä ei tarvitsisi ”keksiä pyörää uudelleen”. Tärkeää olisi myös miettiä, millä tavoin kuntouttavaa toimintaa voitaisiin jatkaa projektiluonteisten kuntoutuskäyntien jälkeen ja miten kuntoutumista voidaan ylipäätänsä tukea ikäihmisten arjessa. Ikäihmisellä toiminta ja siihen liittyvä päätöksenteko vaativat yleensä enemmän aikaa kuin nuoremmilla henkilöillä. Asiakkaan oma motivaatio on tärkeää. Projektin edetessä tuli ilmi, että asiakkaita tulisi vastuuttaa enemmän ja antaa hänelle vastuuta itsensä kunnossa pitämisessä. Useat projektiasiakkaat odottivat ainoastaan työntekijöiden käyntiä luokseen, jolloin heidän oli ns. pakko tehdä voimaannuttavia harjoitteita ja osallistua fyysiseen rasitukseen esimerkiksi jumpan tai ulkokävelyn puitteissa. Asiakkaalle pitäisi antaa myös mahdollisuus osallistua itseään ja omaa elämää koskeviin asioihin ja päätöksiin, jos esteenä ei ole esimerkiksi muistin alenemaa tai jo edennyt muistisairaus. Jos aikaa ei anneta tavoitteiden ja päätöksentekoon se saatetaan usein tulkita motivoitumattomuudeksi, jolloin ikäihmisen kuntoutuksen tavoitteita ja tasoa saatetaan laskea ilman, että keskustellaan kuntoutujan kanssa kuntoutuksen mahdollisuuksista hänen arjessaan. Onnistuneen kuntoutuksen tulisi lähteä ikäihmisen tarpeista, ja se edellyttää hänen kuulemistaan. Hanketta hyödynnetään jatkossa siten, että LAATO-mallia käytetään Käpyrinteen Palvelutalossa asiakkaille laaja-alaisen toimintakyvyn kartoittamiseen. Arviointia tulee tekemään kuntoutuksen työntekijä mutta myös muut hoitotyöntekijät, kuten lähihoitajat, voivat sitä käyttää. LAATO:a ylläpidetään ja kehitetään jatkuvasti yhteistyössä Ikäinstituutin kanssa. LAATO-arviointityökalu on tärkeä ja monipuolinen monella tapaa. Sen avulla pyritään saamaan tietoa mm. siitä, mitä asiakkaat kaipaavat arkeensa palvelutalossa, kuinka tavoitteisiin voidaan päästä ja miten toimintaa voitaisiin paremmin tuottaa ja tukea, jotta se olisi asiakaslähtöistä. 59 LÄHTEET Era P (1992) Fyysinen toimintakyky, aistitoiminnot ja havaintomotoriikka. Teoksessa R-L Heikkinen & T Suutama (toim) Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn arviointi, Helsinki Ikivihreät-projekti, Osa II, Sosiaali- ja terveysministeriö, Kehittämisosaston julkaisuja 1991:10, 40 −69. Era P, Heikkinen E, Gause-Nilsson I ym (2002) Postural balance in elderly people Changes over a five-year follow-up and its predictive value for survival. Aging Clin Exp Res 14:37−46. Hamilas M, Hämäläinen H, Koivunen M ym. (2000): TOIMIVA-testit. Iäkkäiden fyysisen toimintakyvyn mittausmenetelmä. Valtiokonttori (www.valtiokonttori.fi/sove/index.shtm). Heikkinen E (2000): Terve vanheneminen – utopia vai realistinen mahdollisuus? Teoksessa: E Heikkinen & J Tuomi J (toim.) Suomalainen elämänkulku, Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 216-234. Heikkinen E (2002) Sairauksista toimintakykyyn. Teoksessa E Heikkinen & M Marin (toim.) vanhuuden voimavarat, Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 13–33. Heimonen S (2009) Toimintakyvyn arviointi ja tukeminen. Teoksessa P Pohjolainen & S Heimonen (toim.) Toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tukeminen. Helsinki: Ikäinstituutti, 6 – 16. Heimonen S, Pohjolainen P (toim) (2011) Omilla ehdoilla laatua elämään – tukea taiten tarjoten tukea taiten tarjoten. Vanhuksen koti keskellä kaupunkia - projektin loppuraportti. Raportteja ?2011, Helsinki: Ikäinstituutti. Jyrkämä, J. 2004 Ikääntyminen ja ikääntyvien kuntoutus. Teoksessa Karjalainen V. ja Vilkkumaa I. (toim.) Kuntoutus kanssamme. Ihmisen toimijuuden tukeminen. Stakes: Helsinki. 153–159. Jyrkämä J (2008) Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä – hahmottelua teoreettis- – metodologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 22:190–203. Kirjonen J (1999) Työelämän kehitystrendit. Teoksessa J Kuusinen ym. (toim.) Ikääntyminen ja työ. Juva Työterveyslaitos ja WSOY, 110–127. Laukkanen P (2008) Toimintakyky ja ikääntyminen – käsitteestä ja viitekehyksestä päivittäistoiminnoista selviytymisen arviointiin. Teoksessa E Heikkinen & T Rantanen (toim.) Gerontologia. 2. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 261–272. Pohjolainen P (1999) Suoritustesti ja itsearviointi ikääntyneiden toimintakyvyn mittaamisessa. Gerontologia 13:209–17. Pohjolainen P, Tiihonen A, Simonen M, Takala K (2009) Toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tuen lähtökohdat. Tutkimus Hämeenkyrön pitkäaikaistyöttömistä. Raportteja 1/2009. Helsinki:Ikäinstituutti. 60 Pohjolainen P, Ponsi V, Pulkkinen M (2010) Yksinäisyys ikäihmisten ongelmana – Yhdessä-projektin tuloksia. Gerontologia 24:207-9. Rikli R E, Jones C J (1999) Development and validation of a functional fitness test for community-residing older adults. Journal of Aging and Physical Activity 7: 129-161. 61 Liite 1 IKÄIHMISEN LAAJA-ALAISEN TOIMINTAKYVYN TUKEMINEN - arviointityökalu ikäihmisen arjen tekemisten ja merkitysten, laaja-alaisen toimintakyvyn ja tavoitteellisen toimijuuden tukemiseen palvelutaloympäristössä ja kotipalvelussa Arviointityökalun kehittämisen taustaa Arviointityökalun taustalla on Ikäinstituutin laaja-alaisen toimintakyvyn tutkimuksen ja kehittämisen pitkäjänteinen prosessi. Sen päätavoitteina on ollut kehittää a) arviointimenetelmiä, joissa huomioidaan ikäihmisen toimintakyvyn eri osaalueet ja b) tukiprosesseja, joissa ikäihmisen omaa ääntä kuullaan ja hänen toimintakykyään tuetaan laaja-alaisesti. Tämän ns. Laato-prosessin aikana on toteutettu useita hankkeita (ks. liite 2), joissa laaja-alaisen toimintakyvyn avaamia näkökulmia on testattu käytännössä. Prosessi on myös tuottanut julkaisuja, koulutuksia ja asiantuntijuuksia (ks. liite 1). Tämä arviointityökalu on yksi prosessissa tuotetuista käytännön sovelluksista. Arviointityökalu on tuotettu Käpyrinne ry:n Kotona kunnossa –projektin kanssa yhteistyössä. Ikäinstituutissa vastaavana toteuttajana on ollut FT, LitL Arto Tiihonen. Arviointityökalu Arviointityökalu koostuu kahdesta osasta eli 1) excel-taulukkolaskentaohjelmalla tehdyistä täytettävistä arviointitaulukoista ja 2) word-tekstinkäsittelyohjelmalla tehdystä ohjeistuksesta Näitä on tarkoitus käyttää yhdessä. Ohjeistuksesta löytyvät arviointiohjeet ja ohjeistusta tulkintojen tekemiseen. Arviointitaulukot ovat helppokäyttöisiä tiedostoja, joihin kirjataan arvioinnit. Taulukoissa on valmiina laskentakaavoja, jotka helpottavat arviointien tekemistä. Arviointityökalun rakenne Arviointityökalussa on kolme erillistä osiota (ohjeistuksessa luvut 1, 2 ja 3; arviointitaulukossa laskentataulukot Taul1, Taul2, Taul3): 1) laaja-alaisen ja merkityksellisen toimintakyvyn tunnistaminen arjessa 62 2) laaja-alaisen toimintakyvyn eri osien yhteisarviointi 3) laaja-alaisen toimintakyvyn kehittämiseksi asetettujen tavoitteiden arviointi 1. Laaja-alaisen ja merkityksellisen toimintakyvyn tunnistaminen arjessa Arviointitaulukon avulla on tarkoitus kohdistaa katse ikäihmisen arkeen. Taulukko toimii keskustelun pohjana, jonka tehtävänä on yhdessä ikäihmisen kanssa tunnistaa ne tekemiset ja osallistumiset, jotka vahvistavat tai voisivat vahvistaa hänen laaja-alaista toimintakykyään ja ovat hänelle merkityksellisiä. Arviointitaulukon avulla käydään ikäihmisen normaaliviikko läpi unohtamatta mitään toimintakyvyn kannalta oleellista asiaa. Excel-ohjelman laskentataulukossa (Taul1) on valmis pohja, johon arvioinnit voi suoraan kirjoittaa. Samassa laskentataulukossa on myös sama esimerkkitaulukko kuin tässä alla. Täyttöohje arviointitaulukkoon 1: 1. sarake: Tähän täytetään asiakkaan normaaliviikon tekemiset ja osallistumiset, jotka eri tavoin vahvistavat hänen toimintakykyään. Keskustelussa kannattaa käydä koko viikko läpi ja miettiä asiakkaan kanssa, mitä kaikkea hän tekee viikon aikana. Erityisen tärkeää on huomioida fyysistä ja sosiaalista aktiivisuutta lisäävät tekemiset. 2. sarake: Tähän arvioidaan asiakkaan kanssa eri tekemisten määrät viikossa. Joitakin asioita tehdään joka päivä, joitakin muutaman kerran viikossa ja joku toistuu vaikkapa vain kerran viikossa. Laskentataulukko laskee automaattisesti kertamäärän viikossa, keskiarvon viikossa ja keskiarvon vuorokaudessa. 3. sarake: Tähän arvioidaan asiakkaan kanssa yhdessä tekemisten minuuttimäärät viikossa. Keskustelussa kannattaa arvioida yhden tekemisen kesto mahdollisimman tarkasti ja kertoa se sitten viikkokertamäärillä. Esimerkiksi ao. taulukossa virikeohjelma kestää 30 minuuttia päivässä ja se toteutuu kolme kertaa viikossa, joten minuuttimäärä on 90. Laskentataulukko laskee automaattisesti minuuttimäärän viikossa, minuutti- ja tuntimäärät vuorokaudessa. 4. sarake: Tähän kirjataan asiakkaan sosiaalisten kontaktien määrät viikossa. Mukaan lasketaan kontaktit, joissa on ainakin jonkin verran kahdenkeskistä vuorovaikutusta. Esimerkiksi lounasruokailussa tai virikeryhmässä ollaan ryhmässä, mutta niissä syntyy myös kahdenkeskisiä vuorovaikutustilanteita. Lounaalla kolmen ihmisen kanssa ja virikeohjelmassa kymmenen ihmisen kanssa. Laskentataulukko 63 laskee automaattisesti sosiaalisten kontaktien määrän viikossa ja vuorokaudessa. 5. sarake: Tähän pyydetään asiakasta arvioimaan kunkin tekemisen kokemuksellinen laatu asteikolla 1=huono, 2=välttävä, 3= tyydyttävä/kohtalainen, 4=hyvä, 5=kiitettävä/erinomainen. Kannattaa ensin keskustella siitä, miltä kyseiset tekemiset tuntuvat ja mikä niissä on hyvää ja mikä huonoa. Laskentataulukko laskee automaattisesti summan ja keskiarvon arvioista. 6. sarake: Tähän kirjataan lyhyesti asiakkaan mielipiteitä/tuntemuksia kyseisistä tekemisistä. Ne voivat olla suoria lainauksia tai muuten ytimekkäitä kuvauksia asiakkaan suhtautumisesta kyseisiin tekemisiin. Tavoitteena on kirjata asiakkaalle merkityksellisiä asioita. Arviointitaulukko1 (esimerkki): Viikoittaiset tekemiset ja osallistumiset krt/vko aktiiviset Viikoittaiset sosiaaliset Kokemuksen Huomioita minuutit/vko kontaktit/vko laatu toiminnot: tekemiset ja osallistumiset Aamupalan teko 7 140 0 2 Pakkohan se on ruokaa tehdä. Lehden luku/ap 5 150 0 2 Pitää tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Lounasruokailu 5 200 15 3 Joskus meillä on oikeinkin hauskaa. Virikeohjelma 3 90 30 4 Tämä on erittäin mukavaa. Lehden luku/ip 5 150 15 3 Yhdessä tulee puhuttua luetusta. Muisteluryhmä 2 120 16 5 Aina tulee niin 64 virkistynyt olo. Kävelylenkki 3 90 12 5 Enemmän pitäisi jaksaa. TV ryhmässä 2 180 8 3 Yksin en viitsi telkkaria katsoa. Puhelinkontaktit 14 140 14 4 Ystävien soitot piristävät. Yhteensä/vko 46 1260 110 31 Keskiarvo/vrk 5,11 140,00 12,22 3,44 Tuntia/vko 21 Tulkintaohjeita ja –vinkkejä 1. sarake: Tekemisten kirjaamisen avulla näkee yhdellä silmäyksellä, mitkä tekemiset ja osallistumiset vahvistavat asiakkaan toimintakykyä laaja-alaisesti. Siitä myös näkee sen, mitä viikko-ohjelmasta puuttuu tai mitä toimintakykyä vahvistavaa siinä voisi olla. Keskustelussa voikin ottaa esille sen, haluaisiko asiakas tehdä joitakin asioista useammin tai olisiko jotakin, mitä hän haluaisi tehdä, mutta jota ei jostakin syystä voi tehdä. Nämä tekemiset kannattaa myös kirjata muistiin (vaikkapa tyhjälle riville ko. arviointitaulukkoon). 2. sarake: Vahvistavien tai voimaannuttavien tekemisten määrä kertoo jotakin henkilön aktiivisuudesta ja tekemisten toistuvuudesta. Toistettaessa arviointi kertoo myös siitä, miten näiden toimintakykyä vahvistavien tekemisten määrät muuttuvat. Kerta- ja tuntimäärät eivät kerro sitä, miten henkilö itse kokee tekemisten riittävyyden tai vahvistavuuden, koska se on hyvin subjektiivinen tunne. Jos kuitenkin vahvistavat tekemiset vähenevät ja/tai niitä on hyvin vähän, on syytä keskustella asiasta asiakkaan kanssa ja jos mahdollista löytää aktiviteetteja, joilla mm. estetään yksinäisyyttä tai fyysistä passiivisuutta. 3. sarake: Voimaannuttavien tekemisten minuutti- ja tuntimäärien laskeminen auttaa näkemään tarkemmin, miten paljon henkilö käyttää aikaa itseään 65 vahvistaviin tekemisiin. Kertamäärät voivat olla tähän liian epätarkkoja mittareita, koska tekemiset ovat niin eripituisia. 4. sarake: Sosiaalisten kontaktien ja vuorovaikutustilanteiden kirjaamisella kartoitetaan ihmiselle tärkeiden sosiaalisten kontaktien riittävyys. Ikääntyessä sosiaaliset kontaktit saattavat vähentyä huomaamattakin, joten niitä on hyvä kartoittaa yhdessä. Yksinäisyys heikentää usein toimintakykyä ja vähentää halukkuutta osallistua – yhdessä tekemiset tietysti vähentävät yksinäisyyttä. 5. sarake: Tekemisten kokemuksellinen arviointi on tärkeää, koska myös ikäihmisen elämän tulee olla mielekästä ja merkityksellistä. Pelkkä keskusteleminen ikäihmisen kokemuksista on tärkeää, mutta samalla siinä saadaan arvokasta tietoa tekemisten kehittämiseen. Ikäihmisen ei ole pakko itse antaa numeroarviointeja, vaan hänen sanallisista kuvauksistaan voi tehdä numeraalisen arvion. Keskustelussa on hyvä pyrkiä erottamaan hyvät ja tärkeät kokemukset vähemmän tärkeistä. Toimintakyvyn kannalta huonotkin kokemukset voivat olla tärkeitä ja silloin kannattaa yrittää motivoida ikäihmistä tekemään myös näitä vähemmän mukavia asioita. Toisaalta kannattaa yrittää järjestää sellaisia tekemisiä enemmän, jotka sekä kehittävät toimintakykyä että ovat asiakkaalle mieluisia. 6. sarake: Erilaiset tekemiset aiheuttavat ikäihmisille erilaisia tunteita ja tuntemuksia tai niistä voi hänellä olla tärkeitä mielipiteitä. Näiden mielipiteiden kirjaamisen avulla voi ottaa asian jatkossakin puheeksi ja niiden avulla voi kehittää asiakkaan arkea. Sanalliseen muotoon voi myös tiivistää oleelliset asiat asiakkaan tuntemuksista ja mielipiteistä. Kaiken kaikkiaan ikäihmisen viikoittaisten tekemisten kirjaaminen ja arviointi voi tuottaa arvokasta tietoa arjen jäsentymisestä ja siinä olevista toimintakykyä laajaalaisesti vahvistavista tekemisistä. Yhtä hyvin se tuottaa tietoa puutteista näissä tekemisissä sekä tietoa siitä, miten näitä tekemisiä voitaisiin arkeen lisätä tai miten motivoida asiakasta sellaisiin toimintoihin, jotka vahvistaisivat hänen toimintakykyään. Seurannan avulla taulukko myös kertoo muutoksista, joita asiakkaan arjessa on tapahtunut ja se voi auttaa tunnistamaan mahdollisia toimintakyvyn heikentymisiä ja siten tarttumaan ajoissa asiaan. 2. Laaja-alaisen toimintakyvyn eri osien yhteisarviointi Arviointitaulukossa ikäihminen arvioi omaa toimintakykynsä fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja kokemuksellista ulottuvuutta. Työntekijä tekee samat arvioinnit ja – jos mahdollista – joku ikäihmisen läheisistä voi tehdä saman arvioinnin (varsinkin muistisairaiden läheisten arvioinnit voivat antaa arvokasta tietoa henkilön toimintakyvystä). 66 Tavoitteena on saada kattava kuva ikäihmisen toimintakyvystä, koska toimintakyvyn eri osa-alueet vaikuttavat myös toisiin – esimerkiksi sosiaalisen toimintakyvyn heikkeneminen (yksinäisyys) voi vaikuttaa haitallisesti niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin toimintakykyyn. Mutta jonkun toimintakyvyn vahvuudella voi myös kompensoida muiden toimintakyvyn osa-alueiden heikkoutta. Kokemus toimintakyvyn hyvyydestä saattaa vaikuttaa erittäin positiivisesti ihmiseen, jonka fyysinen tai sosiaalinen toimintakyky näyttäisi hyvin heikolta. Excel-ohjelman laskentataulukossa (Taul2) on valmis pohja, johon arvioinnit voi suoraan kirjoittaa. Samassa laskentataulukossa on myös sama esimerkkitaulukko kuin tässä alla. Täyttöohje arviointitaulukkoon 2: 1. sarake: Tässä ovat toimintakyvyn eri osa-alueet valmiiksi kirjattuina. Asiakkaan kanssa kannattaa keskustella näistä toimintakyvyn eri osa-alueista ennen kuin aloittaa arvioinnin. Kokemuksellisessa toimintakyvystä keskustellessa kannattaa painottaa asiakkaan omaa kokemusta – miltä hänen toimintakykynsä ja vointinsa tuntuu, minkälaisena hän kokee oman toimintakykynsä kokonaisuutena. Fyysisestä toimintakyvystä keskustellessa kannattaa puhua liikkumiseen, kävelemiseen, portaissa nousemiseen, yleiseen jaksamiseen ja mahdollisiin fyysisen toimintakyvyn vahvuuksiin ja heikkouksiin liittyvistä asioista. Mitkä asiat ovat hyvin, mitkä kohtalaisesti ja missä olisi parantamisen varaa. Psyykkistä toimintakykyä arvioitaessa ajatukset voi kohdentaa iloa ja tyydytystä tuottaviin asioihin, ja toisaalta alakuloa, masennusta, yksinäisyyttä tuottaviin seikkoihin. Yleistä mielialaa kannattaa luotailla, samoin kuin kiinnittää katse esimerkiksi ahdistusta tai mielipahaa tuottaviin asioihin. Sosiaalisen toimintakyvyn kohdalla kannattaa puhua ystävistä, sosiaalisista kontakteista ja siitä, miten selviytyy asioitaessa tai julkisissa tilanteissa. Myös sosiaalinen rohkeus/arkuus kannattaa ottaa puheeksi. 2. sarake: Toimintakykykäsitteistä käydyn keskustelun jälkeen asiakas tekee itsearvioinnin asteikolla 1=huono, 2=välttävä, 3= tyydyttävä/kohtalainen, 4=hyvä, 5=kiitettävä/ erinomainen. Laskentataulukko laskee automaattisesti arvioiden keskiarvot. 3. sarake: Työntekijä tekee saman arvioinnin asiakkaasta. Hän voi käyttää arvioinnissaan tietämystään asiakkaasta. Tietämys voi olla kokemuksellista tai taustalla voi olla erilaisia toimintakykytestejä tai –mittauksia. Laskentataulukko laskee automaattisesti arvioiden keskiarvot. 67 4. sarake: Ikäihmisen läheinen arvioi hänen toimintakykyään. Läheisen kanssa on myös käytävä keskustelu toimintakykykäsitteistä ennen arvioinnin tekemistä. Laskentataulukko laskee automaattisesti arvioiden keskiarvot. 5. sarake: Keskiarvosarakkeeseen tulee automaattisesti annettujen arviointien keskiarvot. 6. sarake: Tähän voi täyttää lyhyesti sanallisen arvion kustakin toimintakyvyn osaalueesta ja eri arvioijien tulkinnoista. Arviointitaulukko2 (esimerkki): Laaja-alaisen toimintakyvyn arviointi Toimintakyvyt Asiakas Työntekijä Läheinen Keskiarvo Kokemuksellinen 3 4 3 Fyysinen 2 4 4 Tulkintaa 3,33 kokonaisuutena tyydyttävä 3,33 oma arvio heikompi kuin muiden Psyykkinen 3 2 2 2,33 huomioitava asia Sosiaalinen 4 4 5 4,33 erittäin hyvä kaikkien mielestä Keskiarvo 3 3,5 3,5 3,33 keskiarvot lähellä toisiaan Tulkintaohjeita ja –vinkkejä 2. sarake: Asiakas kokee toimintakykynsä olevan kohtalainen – se on sekä kokemuksellisena että keskiarvona sama. Fyysisen toimintakykynsä hän arvioi välttäväksi ja sosiaalisen toimintakykynsä hyväksi. 3. sarake: Työntekijä arvioi asiakkaan toimintakyvyn keskiarvoisesti hiukan korkeammaksi eli lähes hyväksi. Työntekijän mielestä muut toimintakyvyn osaalueet ovat hyviä, paitsi psyykkinen toimintakyky, jonka hän arvioi välttäväksi. 4. sarake: Asiakkaan läheinen arvioi myös asiakkaan toimintakyvyn melko hyväksi ja myös hän arvioi psyykkisen toimintakyvyn vain välttäväksi. Hänen mielestään asiakkaan sosiaalinen toimintakyky on kuitenkin erinomainen. 5. sarake: Keskiarvojen perusteella asiakkaan sosiaalinen toimintakyky on hyvä ellei erinomainen, mutta psyykkinen toimintakyky on vain välttävän luokkaa. Kokonaisuutena toimintakyky on kuitenkin kohtuullinen kaikkien mielestä. 6. sarake: Asiakkaan laaja-alainen toimintakyky on kohtuullisen tyydyttävä ja sosiaalinen toimintakyky jopa erinomainen. Asiakas arvioi oman fyysisen 68 toimintakykynsä huonommaksi kuin työntekijä ja läheinen. Tästä olisi hyvä keskustella enemmän ja ottaa selville, mistä syystä asiakas tuntee fyysisen toimintakykynsä vain välttäväksi. Kyseessä voi olla ongelma, johon tulisi puuttua mm. liikuntaa lisäämällä tai mahdollisilla tutkimuksilla. Psyykkisen toimintakyvyn suhteen olisi todennäköisesti ryhdyttävä joihinkin toimenpiteisiin. Tulisi selvittää syyt ja etsiä niihin ratkaisuja. Ainakin asiaan tulisi kiinnittää huomiota – ohjata asiakasta ryhmätoimintoihin, liikuntaan tai keskustelupiireihin. Asiakkaan sosiaalinen toimintakyky on erinomainen, joten sitä kannattaa edelleen vahvistaa ja mahdollistaa hänelle riittävästi sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutusta hänelle merkityksellisissä yhteisöissä. Kaiken kaikkiaan laaja-alaisen toimintakyvyn arviointi asiakkaan, työntekijän ja läheisen näkökulmista antaa arvokasta tietoa toimintakyvyn kokonaisuudesta sekä sen eri osien vahvuuksista ja heikkouksista. Mikään arviointi ei ole objektiivinen, mutta yhdessä ne antavat hyvän kuvan siitä, mitkä toimintakyvyn osa-alueet ovat vahvimpia ja missä voisi olla parantamisen varaa. Arviointi voi johtaa sekä toimintakykyä vahvistavien tekemisten aloittamiseen, lisäämiseen ja monipuoliseen tukemiseen että tarvittaessa jatkotutkimuksiin ja mahdollisiin hoitotoimenpiteisiin. Tärkeää on se, että toimintakykyä pyritään tukemaan eri tavoin löytämällä tekemisiä, jotka vahvistavat asiakkaan toimintakykyä. 3. Laaja-alaisen toimintakyvyn kehittämiseksi asetettujen tavoitteiden arviointi Tähän arviointitaulukkoon asiakas asettaa oman toimintakykynsä ylläpitämiseen ja parantamiseen suuntaavia tavoitteita. Hän myös arvioi niiden toteutettavuutta toimijuusarvioinnin avulla. Tavoitekeskustelussa kannattaa käyttää hyväksi sitä tietämystä, joka on syntynyt viikoittaisten tekemisten ja laaja-alaisen toimintakykyarvioinnin pohjalta. Tavoitteet voivat perustua joko nykyisiin tekemisiin ja toimintakyvyn vahvuuksiin tai ne voivat syntyä toimintakyvyn vahvistamistarpeista ja tekemisten puutteista. Tavoitteet kannattaa muotoilla mahdollisimman konkreettisiksi esimerkiksi niin, että ne toteutuvat viikoittain tai vaikkapa 1-2 kertaa kuukaudessa. Joku tavoite voi toki toteutua vaikkapa vain kerran vuodessa, kuten juhliin tai matkaan osallistuminen. Tavoitteiden toteuttaminen on yleensä haasteellista, sehän tarkoittaa omien arkirutiinien muuttamista. Arviointitaulukon toimijuusarvioinnin tarkoituksena onkin käydä keskustellen läpi kunkin tavoitteen toteutumisedellytyksiä. Keskustelun ja arvioinnin avulla selviää myös se, minkälaista tukea asiakas tavoitteen toteuttamiseksi tarvitsee. 69 Täyttöohje arviointitaulukkoon 3: 1. sarake: Tähän täytetään asiakkaan tavoitteet mahdollisimman konkreettisesti. Keskustelussa on ensin hyvä käydä läpi viikoittaiset tekemiset ja toimintakyvyn vahvuudet ja heikkoudet. Asiakkaalle on myös hyvä tuoda esiin ne mahdollisuudet, joita hänellä on erilaisiin tekemisiin. Tärkeää on sekin, että asiakas saa esittää tavoitteita tekemisilleen, joita ei voi juuri nyt toteuttaa, mutta jotka ovat tai olisivat hänelle tärkeitä. 2. sarake: Asiakasta pyydetään arvioimaan asettamansa tavoitteen haluttavuutta ja sitä, minkälaisia tunteita sen saavuttaminen hänessä herättää. Kysymyksenä voi käyttää sitä, miten suuri merkitys asiakkaalle tämän tavoitteen saavuttaminen on - kuinka paljon haluan tämän tavoitteen toteutumista. Arviointiasteikkona 1= ei merkitse/ halua paljon, 2= vähäinen merkitys/halu, 3= kohtalainen merkitys/halu, 4= suuri merkitys/halu, 5= erittäin suuri merkitys/halu. 3. sarake: Asiakasta pyydetään arvioimaan omaa osaamistaan ja kyvykkyyttään tavoitteen saavuttamisessa. Häneltä voi puuttua kykyjä – hän ei jaksa tai hän ei eri syistä uskalla – osallistua tai tehdä asioita. Hänellä voi myös olla osaamista ja kykyä, joita hän ei ole päässyt käyttämään. Arviointiasteikkona 1= ei osaa/kykene, 2= vähäinen osaaminen/kyky, 3= kohtalainen osaaminen/kyky, 4= suuri osaaminen/kyky, 5= erittäin suuri osaaminen/kyky toteuttaa tavoitteensa. 4. sarake: Asiakasta pyydetään arvioimaan sitä, miten hän pystyy tai voi toteuttaa tavoitteensa. Onko hänellä aikaa, pääseekö hän paikalle, tarvitseeko hän jotakin erityistä tukea tavoitteensa toteuttamiseen. Arviointiasteikkona 1= ei voi/pysty, 2= voi/pysty huonosti, 3= voi /pystyy kohtalaisesti 4= voi/pystyy hyvin, 5= voi/pystyy erittäin hyvin toteuttamaan tavoitteensa. 5. sarake: Laskentataulukko laskee tähän automaattisesti tavoitteen keskiarvot, samoin kuin jokaisen sarakkeen alle kyseisen arviointikohteen keskiarvot. 6. sarake: Tähän kirjataan sanallisesti ne asiat, joissa asiakas tarvitsee eniten tukea tai missä hänellä on eniten vahvuuksia. 70 Arviointitaulukko 3(esimerkki): Tavoitteiden toteutumisarviointi: Tavoitteet Halu/ Kyky/ Voiminen/ Keskiarvo tunne osaaminen pystyminen Vesijuoksu, uinti Jumppa (ohjattu) 5 1 Tulkintaa 2 2,67 kykyyn ja pääsemiseen huomio 5 3 3 3,67 innostusta löytyy Kutominen 2 3 4 3,00 motivointia tarvitaan Ulkona liikkuminen 5 4 4,33 lisättävä, jos mahdollista Keskusteluryhmä 3 5 3,67 rohkaistava osallistumaan 4,00 innostettava mukaan 3,56 vahvuudet ja heikkoudet Muisteluryhmä Keskiarvo 4 3 2 5 5 3,67 3,17 3,83 Tulkintaohjeita ja –vinkkejä: 1. sarake: Tavoitteiden määrä ja laatu kertoo asiakkaan toiveista arkensa suhteen. Niitä voi olla vähän tai paljon, ne voivat olla suuria tai pieniä. Kaikki ovat kuitenkin tärkeitä. 2. On erittäin tärkeä tietää, miten paljon asiakas haluaa toteuttaa tavoitteensa. Pelkkä tavoitteen asettaminen ei läheskään aina kerro sitä, miten voimakkaasti sen halutaan toteutuvan. Kyse on tekemisen merkityksellisyydestä eli siitä, minkälaisia tunteita sen toteuttaminen herättää. 3. Arvioinnin tarkoituksena on tunnistaa puutteet osaamisessa/kyvyssä ja toisaalta tunnistaa asiakkaan vahvuudet alueella. Voi olla, että hänellä on osaamisessa puutteita, jotka voidaan aika helpostikin korjata, mutta jotka estävät hänen osallistumisensa. On hyvä tietää asiakkaan osaamisvahvuudet ja –heikkoudet. Monesti tarvitaan vain rohkaisua. 4. Arvioinnin tarkoituksena on tunnistaa erilaiset tuen tarpeet. Ihminen voi haluta ja osatakin asioita, mutta hän ei jostakin syystä voi tai ei pysty osallistumaan. Kyse voi olla liikkumisesta, välineistä, aikatauluista, kaverin puutteesta jne. Näistä on hyvä keskustella arvioinnin yhteydessä. 71 5. Keskiarvosarakkeesta voi nähdä, miten hyvin/huonosti asiakas todennäköisesti onnistuu tavoitteensa toteuttamaan ja osa-arviointien avulla pystytään kohdistamaan tuki oikeaan asiaan. Jos keskiarvo on alhainen, se kertoo suuresta tuen tarpeesta ja korkea keskiarvo kielii toteutumisen todennäköisyydestä. 6. Tulkintasarakkeeseen kannattaa kirjata tärkeitä havaintoja asiakkaan tavoitteen toteutumisen esteistä, tuen tarpeista tai vahvuuksista. Ne voivat johtaa asioiden muuttamiseen tai esimerkiksi asian esille ottamiseen ja kannustamiseen. Jonkun tavoitteen toteutumiseksi asiakasta tulee innostaa ja hänen halukkuuttaan tulee vahvistaa. Jonkun toisen tavoitteen toteutuminen edellyttää tuen järjestämistä joko avustajana, kaverina tai vaikkapa kuljetuksena. Joskus rohkaisu tai pieni opetus- tai perehdytystuokio riittää tueksi. Kokonaisuutena tämän arviointitaulukon tehtävänä on rakentaa ikäihmiselle mielekkäitä ja merkityksellisiä tekemisiä sisältävä arki. Tavoitteiden asettaminen – voivat olla pieniä tai suuria – ja keskustelu niiden toteuttamisen edellytyksistä on tärkeää. Arviointitaulukon avulla voi tunnistaa tekijät, jotka joko edesauttavat tai estävät näiden merkityksellisten tavoitteiden toteutumista. Liitteen 1 lähteitä Koivula R (2008) Vanhuksen toimijuus ja pitkäaikaisosaston lounasruokailu. Gerontologia 22, 204-214. Koivula R (2009) Toimijuus ikääntyessä. Teoksessa: Pohjolainen P & Heimonen S (toim.). Toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tukeminen. Oraita 1/2009. Helsinki: Ikäinstituutti, 30-36. Pohjolainen P, Heimonen S, Tiihonen A, Simonen M, Karvinen E: The research programme for the assessment and support of extended functional capacity. Presented at Healthy Ageing – Active Ageing II, 17.-18.4.2008, Jurmala, Latvia. Pohjolainen P, Heimonen S, Tiihonen A, Simonen M, Karvinen E: The research programme for assessment and support of extended functional capacity. Poster. Presented at 19th Nordic Congress of Gerontology. May 25.-28.2008, Oslo, Norway. Pohjolainen P, Tiihonen A, Simonen M & Takala K (2009) Toimintakyvyn laajaalainen arviointi ja tuen lähtökohdat. Tutkimus Hämeenkyrön pitkäaikaistyöttömistä. Raportteja 1/2009. Helsinki: Ikäinstituutti. 72 Pohjolainen P, Tiihonen A, Simonen M, Takala K & Sulander T (2009) Pitkäaikaistyöttömien terveys, toimintakyky ja elintavat. Hämeenkyrön kehittämishankkeen tuloksia. Raportteja 5/2009. Helsinki: Ikäinstituutti. Pohjolainen P, Simonen M (2009) Functional Capacity among Unemployed People. Masters and Mentors: meaning and methods in older adults’ sporting activities. 10. – 11.8.2009, Sibelius Hall, Lahti. (Oral presentation). Pohjolainen P (2009) Pitkäaikaistyöttömien toimintakyky ja sitä määrittävät tekijät. Ikääntyminen ja ruumiillisuus yhteisseminaari Helsingissä 30.11.- 1.12.2009. Pohjolainen P & Heimonen S (toim.) (2009) Toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tukeminen. Oraita 1/2009. Helsinki: Ikäinstituutti. Pohjolainen P (2009) Toimintakyvyn teoreettisia lähtökohtia. Teoksessa: Pohjolainen P & Heimonen S (toim.). Toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tukeminen. Oraita 1/2009. Helsinki: Ikäinstituutti, 17 – 29. Simonen M: Social practices in functional capacity interviews. 19th Nordic Congress of Gerontology, May 25-28 2008, Oslo, Norway. Abstracts, s. 70. Tiihonen A (2007) Kokemuksellinen toimintakyky tutkimuksen ja käytännön haasteena. VI Gerontologian päivät 4.-5.5.2007, Oulu. Gerontologia 21: 154. / Myös teoksessa: Pohjolainen P, Sarvimäki A, Syrén I (toim): Toimintakykyä ja sosiaalista tukea iäkkäiden, omaisten ja työntekijöiden arjessa. Esityksiä VI Gerontologian päivillä 4.5.5. 2007. Oraita 3/2007. Ikäinstituutti, 22-27. Tiihonen A (2009) Reading a Training Diary through Theories. Masters and Mentors: meaning and methods in older adults’ sporting activities. 10.–11.8.2009, Sibelius Hall, Lahti. (Oral presentation). Tiihonen A (2009) Voimaannuttava arviointi – rakenne- ja toimijuusteorioiden näkökulma. Teoksessa: Pohjolainen P & Heimonen S (toim.) Toimintakyvyn laajaalainen arviointi ja tukeminen. Oraita 1/1009. Helsinki: Ikäinstituutti, 89-100. Tiihonen A (2010) Kokemuksesta tulkintaan, tulkinnasta käytäntöön. Teoksessa: Sarvimäki A & Syrén I (toim.). Ikääntyminen ja ruumiillisuus. Seminaariesityksiä 30.11–1.12.2009. Oraita 1/2010. Helsinki: Ikäinstituutti, 41-47. Virkola E (2009) Dementiakodin asukkaiden toimijuus ryhmätoimintatilanteissa. Gerontologia 23, 146-156. 73 Laato-projekteja Vanhuksen koti keskellä kaupunkia (2008 – 2010) RAY Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kehittämishanke (STM, Hämeenkyrön kunta, Keski-Pirkanmaan työvoimatoimisto, 2007 – 2009) Yhdessä-projekti (VPTY ry, 2007 – 2009) Kotona kunnossa - projekti (Käpyrinteen palvelutalo, 2008 – 2010) Sosiaalisen toimintakyvyn arvioinnin mallintaminen (Helsingin yliopisto 2007 – 2011) 74 Liite 2 Kotona kunnossa -projekti Laaja-alaisen toimintakyvyn arviointi Ikäinstituutti Ohjeistus haastattelijalle Laaja-alaisella toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä selvitä arjen toiminnoista, jotka koetaan itselle tärkeiksi nyt ja lähitulevaisuudessa. Laaja-alaisen toimintakyvyn arvioinnilla selvitetään fyysistä kuntoa, henkistä hyvinvointia, ihmissuhteita ja kokemuksia. Laaja-alaisen toimintakyvyn arviointi koostuu toimintakykyä selvittävästä haastattelusta ja fyysisen toimintakyvyn mittauksista (kuntotutkimus). Haastattelu kestää 30–60 minuuttia ja fyysisen toimintakyvyn mittaukset 30–45 minuuttia. Haastattelun tarkoituksena on selvittää tutkittavan oma kokemus toimintakyvystään. Tätä haastateltavan omaa arviointia käytetään hyväksi tukiohjelmia laadittaessa. Pyrkimyksenä on, että haastateltavan toimintakyvystä saataisiin mahdollisimman laaja ja monipuolinen käsitys. Taustatiedot Tutkittavan nro: _______ Haastattelija ___________________________ Pvm _______________________ Muita taustatietokysymyksiä riippuen käytettävästä lomakekokonaisuudesta (esim. ikä, sukupuoli). _____________________________________________________________________________ _____________________________________________________________________________ ________________________________________________________ 75 Toimintakyky nyt ja lähitulevaisuudessa Seuraavien kysymysten tarkoituksena on selvittää, miten haastateltava kuvaa toimintakykyään ja mitkä ovat hänelle tärkeimmät asiat ja toiminnot nyt ja lähitulevaisuudessa. 1) Kuvailkaa toimintakykyänne, minkälainen se mielestänne on? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ 76 2) Luetelkaa kolme teille tärkeintä asiaa tai toimintoa, jotka tuottavat iloa, lisäävät voimavarojanne ja toimintakykyänne. ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Vuoden päästä 1) Kuvailkaa toimintakykyänne vuoden päästä, millaisen arvioitte sen silloin olevan? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ 2) Luetelkaa kolme teille tärkeintä asiaa tai toimintoa, jotka tuottavat vuoden päästä iloa, lisäävät voimavarojanne ja toimintakykyänne. ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ 77 Oma arvio toimintakyvystä 1 Seuraavien kysymysten tarkoituksena on selvittää sitä, miten haastateltava selviytyy erilaisista tehtävistä. Vastausvaihtoehdot ovat: 1 kyllä, ilman vaikeuksia 2 kyllä, mutta vaikeuksia 3 en 4 en osaa sanoa 5 en osaa tehdä Lisätietoja: _______________________________________________________ _______________________________________________________ 78 En En En osaa osaa sanoa tehdä Kyllä, ilman vaikeuksia Kyllä, mutta vaikeuksia 1. Pystyttekö nousemaan portaita välillä levähtämättä yhden porrasvälin? 1 2 3 4 5 2. Pystyttekö kävelemään yhtäjaksoisesti vähintään 2 kilometriä? 1 2 3 4 5 3. Pystyttekö juoksemaan ainakin 100 metriä? 1 2 3 4 5 4. Pystyttekö nostamaan n. 10 kg painavan taakan (esim. täyden vesiämpärin lattialta pöydälle)? 1 2 3 4 5 5. Pystyttekö liikkumaan metsässä (esim. keräämään marjoja, sieniä tms.)? 1 2 3 4 5 6. Pystyttekö ajamaan polkupyörällä vähintään 2 km? 1 2 3 4 5 7. Pystyttekö hiihtämään vähintään 2 km? 1 2 3 4 5 8. Pystyttekö uimaan vähintään 25 m? 1 2 3 4 5 9. Pystyttekö kävelemään ja/tai juoksemaan vähintään 10 km? 1 2 3 4 5 10. Selviydyttekö asioiden hoitamisesta yhdessä muiden kanssa? 1 2 3 4 5 11. Selviydyttekö asioiden esittämisestä vieraille ihmisille? 1 2 3 4 5 Rengastakaa oikea vaihtoehto 79 Oma arvio toimintakyvystä 2 12. Millaiseksi arvioitte fyysisen kuntonne? 1. Erittäin hyvä 2. Hyvä 3. Keskinkertainen 4. Huono 5. Erittäin huono 13. Millaiseksi arvioitte henkisen hyvinvointinne? 1. Erittäin hyvä 2. Hyvä 3. Keskinkertainen 4. Huono 5. Erittäin huono 14. Millaiseksi arvioitte kykynne toimia ihmisten kanssa? 1. Erittäin hyvä 2. Hyvä 3. Keskinkertainen 4. Huono 5. Erittäin huono 15. Kuinka suureksi arvioitte teille tärkeiden ihmisten verkoston? Arvioi lukumäärä: _______ 80 16. Millaiseksi arvioitte terveydentilanne? 1. Erittäin hyvä 2. Hyvä 3. Keskinkertainen 4. Huono 5. Erittäin huono Tavoitteet ja arviointi 81 Seuraavaksi keskustelemme siitä, mitä pitäisi tehdä, jotta toimintakykynne pysyisi hyvänä. Mainitkaa kolme toimintakykyä ylläpitävää asiaa, toimintoa tai tavoitetta. Kirjaa toimintakykyä ylläpitävät asiat, toiminnot ja tavoitteet sekä keskustele haastateltavan kanssa hänen omista voimavaroistaan, esteistä ja rajoitteista, jotka vaikuttavat tavoitteen saavuttamiseen. Merkitse kunkin ulottuvuuden kohdalle haastateltavan kokemus (esim. kyllä osaa/ei osaa) ja kirjaa perustelut. 1.tavoite _______________________________________________________________ Kyllä Ei Osaan, _______________________________________________________ Kykenen, _____________________________________________________ Voin, ________________________________________________________ Minun täytyy, _________________________________________________ 2.tavoite _______________________________________________________________ Kyllä Ei Osaan, _______________________________________________________ Kykenen, _____________________________________________________ Voin, ________________________________________________________ Minun täytyy, _________________________________________________ 3.tavoite _______________________________________________________________ Kyllä Ei Osaan, _______________________________________________________ Kykenen, _____________________________________________________ Voin, ________________________________________________________ 82 Minun täytyy, _________________________________________________ Ulottuvuudet lyhyesti: Osata = Tiedot ja taidot, pysyvät osaamiset Kyetä = Fyysiset ja psyykkiset kyvyt, ruumiillinen toimintakyky Voida = Mahdollisuudet, joita tilanne ja siinä ilmenevät erilaiset rakenteet tuottavat ja avaavat Täytyä = Ympäristön tai tilanteen luomat fyysiset ja sosiaaliset pakot ja rajoitukset 83 Haastattelijan arviointilomake (Ikäinstituutti/LAATO) Tutkittavan nro: _______ Haastattelija ___________________________ Pvm _______________________ Arvio haastateltavan fyysisestä kunnosta 1 Erittäin hyvä 2 Hyvä 3 Keskinkertainen 4 Huono 5 Erittäin huono Perustelu: ______________________________________________________________ Arvio haastateltavan henkisestä hyvinvoinnista 1 Erittäin hyvä 2 Hyvä 3 Keskinkertainen 4 Huono 5 Erittäin huono Perustelu: ______________________________________________________________ Arvio haastateltavan kyvystä toimia ihmisten kanssa 84 1. Erittäin hyvä 2. Hyvä 3. Keskinkertainen 4. Huono 5. Erittäin huono Perustelu: ______________________________________________________________ Millainen vaikutelma haastateltavasta jäi? Kuvaile häntä muutamalla lauseella. _____________________________________________________________________________ _____________________________________________________________________________ ________________________________________________________ Muuta? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ 85 Fyysisen toimintakyvyn mittaukset (Ikäinstituutti/LAATO) Tutkittavan nro: _______ Fyysisten mittausten tekijä _____________________ Pvm_________________ Pituus _______ Paino _______ BMI (body mass index)_______ 30 sekunnin tuolilta nousu ________ Kyynärvarren koukistus ________ (painot: naisilla 2 kg, miehillä 3 kg) Istumakurkotus ______ ______ Selkäkurkotus ______ _______ Tuolilta nousu ja kävely ______ _______ Reaktioajan mittaukset Reaktioaika (ka) Liikeaika (ka) Yksinkertainen _____________ ___________ Monivalinta _____________ ___________ 86 Tasapainomittaukset Keskim X nop: Keskim Y nop: Vauhtimomentti: Normaali silmät auki (30 s.) ____________ ___________ ___________ Normaali silmät kiinni (30 s.) ____________ ___________ ___________ Yhdellä jalalla (15 s.) ____________ ___________ Käden puristusvoima oikea käsi _____ _____ vasen käsi _____ _____ Kahden minuutin kävely ________ 87 ___________ Mittaajan arviointilomake (Ikäinstituutti/LAATO) Tutkittavan nro: _______ Fyysisten mittausten tekijä __________________________ Pvm____________ Arvio tutkittavan fyysisestä kunnosta 1 Erittäin hyvä 2 Hyvä 3 Keskinkertainen 4 Huono 5 Erittäin huono Perustelu: ______________________________________________________________ Arvio tutkittavan henkisestä hyvinvoinnista 1 Erittäin hyvä 2 Hyvä 3 Keskinkertainen 4 Huono 5 Erittäin huono Perustelu: ______________________________________________________________ 88 Arvio tutkittavan kyvystä toimia ihmisten kanssa 1. Erittäin hyvä 2. Hyvä 3. Keskinkertainen 4. Huono 5. Erittäin huono Perustelu: ______________________________________________________________ Millainen vaikutelma tutkittavasta jäi? Kuvaile häntä muutamalla lauseella. ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Muuta? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ 89 Haastattelijan ja mittaajan yhteinen arviointilomake (Ikäinstituutti/LAATO) Tutkittavan nro: _______ Arvioijat: ______________________________ Pvm_______________________ Luonnehdinta tutkittavan tavoitteista kehittämishankkeen kannalta? _____________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Luonnehdinta tutkittavan vahvuuksista? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ _____________________________________________________________________ Luonnehdinta tutkittavan ongelmista ja ristiriidoista? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Arvio tutkittavan tavoitteiden toteutumismahdollisuuksista? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ 90 Huomioita toimenpidesuunnitelman, ryhmiin osallistumisen ja muiden toimenpiteiden kannalta? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Muuta? _____________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Liite 3 Esimerkkejä alku-, loppu- ja seurantahaastattelun tuloksista Ensimmäinen tutkimusryhmä Tutkittava nro 21 (nainen, 78 vuotta) Toimintakyky nyt Tutkittava kertoi ensimmäisellä haastattelukerralla, että hänellä oli särkyjä ja voimat alkoivat vähetä raajoista. Toisella haastattelukerralla osallistujan fyysinen kunto oli heikentynyt sairastelun takia ja mieliala oli matalalla. Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa Tutkittava mainitsi ensimmäisellä haastattelukerralla, että hänellä ei ole ystäviä. Sosiaaliset kontaktit tuottaisivat iloa. Sillä hetkellä ilonaiheita toivat lemmikkikoira sekä viikoittaiset aktiviteetit (käynnit saunomassa Käpyrinteessä). Toisella 91 haastattelukerralla osallistuja kertoi pitävänsä yhteyttä kahteen ystäväänsä. Poika oli myös vieraillut useasti. Sosiaalisten kontaktien lisääntyminen oli uusi ilon aihe. Toimintakyky vuoden päästä Osallistuja arvioi ensimmäisellä kerralla, että hänen toimintakykynsä oli menossa huonompaan suuntaan. Hän oli masentunut ja ajatteli, että on kuollut vuoden kuluttua. Toisella haastattelukerralla osallistuja ei puhunut kuolemasta. Hän toivoi, että toimintakyky säilyisi samanlaisena kuin se oli sillä hetkellä. Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava toivoi enemmän virikkeitä, sosiaalisia kontakteja ja toimintaa. Toisella kerralla taloudellinen tilanne oli päällimmäisenä mielessä. Terveys ja liikuntakyvyn säilyminen tuottaisivat tutkittavan mukaan myös iloa tulevaisuudessa. Yhteenveto Osallistujan toimintakyky oli pysynyt suurin piirtein samana. Sairastelu oli heikentänyt yleiskuntoa ja mieliala oli masentunut. Ensimmäisellä haastattelukerralla tuli esille osallistujan pelko siitä, että kunto heikkenee entisestään. Toisella kerralla tutkittava toivoi, että toimintakyky pysyisi entisellään. Huoli terveydestä ja liikkumiskyvyn heikentymisestä olivat edelleen mielessä. Sosiaalisissa suhteissa oli tapahtunut muutos parempaan suuntaan. Yhteydenpito ystäviin ja läheisiin oli lisääntynyt mittauskertojen välissä. 92 Tutkittava nro 23 (nainen, 85 vuotta) Toimintakyky nyt Tutkittava kuvasi toimintakykynsä muutosta fyysisen kuntonsa heikentymisen kautta. Hän kertoi ensimmäisellä kerralla, että pärjäsi hyvin kotona rollaattorinsa turvin. Mieliala oli myös hyvä ja sosiaalista kanssakäymistä ystävien ja tuttavien kanssa oli riittävästi. Toisella haastattelukerralla tutkittava kertoi, että fyysinen toiminta- ja liikkumiskyky olivat heikentyneet sairauksien takia. ”Toimintakyky on huonompaan suuntaan; nivelrikko käsissä ja parkinsonin tauti vie toimintakykyä. Ulkona rollaattorilla liikkuminen tuntuu raskaalta.” Fyysisistä rajoitteista huolimatta sosiaaliset suhteet olivat pitäneet mielialan hyvänä. Kolmannella haastattelukerralla tutkittava kertoi toimintakykynsä olevan hyvä. Lihasvoima oli kuitenkin heikkoa ja muisti oli alkanut kaventua. Tutkittava kuvasi mielialaansa vaihtelevaksi, vaikka useimmiten tunsi olevansa iloinen. Sosiaalisia kontakteja oli edelleen riittävästi. Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa Tutkittavalle iloa tuottavat asiat olivat pysyneet kutakuinkin samoina. Ensimmäisellä haastattelukerralla iloa tuottivat sukulaisten vierailut, ulkona liikkuminen rollaattorin kanssa ja erilaisiin aktiviteetteihin pääseminen. Toisella kerralla tutkittava mainitsi lisäksi projektityöntekijöiden käynnit mieltään piristäväksi asiaksi. Kolmannella haastattelukerralla iloa tuottivat sukulaisten ja tuttavien lisäksi käynnit Käpyrinteessä. Toimintakyky vuoden päästä Tutkittavan arvio toimintakyvystä oli suhteellisen optimistinen ensimmäisellä haastattelukerralla. Tutkittava totesi, että käsien voima oli heikkenemässä, mutta ulkona liikkuminen luultavasti sujuisi hyvin rollaattorin avulla. Toisella ja kolmannella haastattelukerralla tutkittava uskoi toimintakykynsä menevän vähitellen huonompaan suuntaan. Toisella haastattelukerralla hän tosin lisäsi, että toimintakyky saattaisi pysyä samana. Kolmannella kerralla hän uskoi että lihasvoima heikkenisi vuoden sisällä ja liikkumisesta tulisi työläämpää. Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava uskoi, että iloa tuottaisivat vuoden päästä suunnilleen samat asiat kun haastatteluhetkellä. (1. haastattelu). Toisella haastattelukerralla osallistuja nimesi useampia konkreettisia asioita, jotka tuottaisivat iloa, kuten ystävien vierailut, kotikulmille pääsy, lapsenlapset ja tyttären perheen vierailu. Kolmannella haastattelukerralla päällimmäisenä oli mielessä oman kunnon pysyminen ennallaan. 93 Yhteenveto Osallistujan toimintakyky oli heikentynyt jonkin verran. Sairaudet olivat heikentäneet fyysistä toimintakykyä 1. ja 2. mittauskerran välillä ja liikkuminen tuntui raskaalta. Kolmannella haastattelukerralla tutkittava kertoi, että toimintakyky oli hyvä vaikka lihasvoima oli heikentynyt ja muisti alkanut kaventua. Osallistuja vaikutti olevan suhteellisen hyvällä mielellä ja piti edelleen tiiviisti yhteyttä tuttaviin ja sukulaisiin. Toinen tutkimusryhmä Tutkittava nro 31 (nainen 81 vuotta) Toimintakyky nyt Tutkittava kertoi ensimmäisellä haastattelukerralla että liikkuminen on huonoa. Vasen polvi oli kipeä ja siinä oli särkyjä. Rapuissa liikkuminen sattui ja käveleminen oli hidasta. Mieliala oli tutkittavan mukaan kuitenkin hyvä ja tasainen. Toisella haastattelukerralla kunto ei edelleenkään ollut tutkittavan mielestä hyvä. Hän oli kaatunut ja odotti polvileikkausta. Mieliala oli kuitenkin hyvä. Tutkittava ei kokenut yksinäisyyttä eikä hän muistanut sitä koskaan kokeneensa. Osallistuja koki, että hän pystyi selviämään itsenäisesti arjen askareista. Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa Ensimmäisellä haastattelukerralla iloa tuottivat television katsominen, kaupungilla käynti ja syöminen. Toisella haastattelukerralla iloa tuotti polvileikkaukseen pääseminen. Kaupassa käynnin onnistuminen ja kaupungilla käyminen olivat myös iloa tuottavia asioita. Toimintakyky vuoden päästä Tutkittava ei osannut arvioida missä kunnossa hän olisi vuoden päästä. Hän kuitenkin toivoi olevansa paremmassa kunnossa saatuaan hammasproteesin. Hän uskoi pärjäävänsä edelleen kotona eikä uskonut tarvitsevansa apuvälineitä. Toisella haastattelukerralla osallistuja uskoi olevansa paremmassa kunnossa polvileikkauksen vuoksi. Hän uskoi pärjäävänsä kotona samalla lailla kuin silläkin hetkellä ja pääsevänsä liikkumaan kodin ulkopuolella nykyistä paremmin. Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava koki, että hyvänä pysyvä terveys toisi iloa. Teatterikäynnit ja päivittäinen ulkoilu olisivat myös tulevaisuudessa iloa tuottavia 94 asioita. Toisella haastattelukerralla tulevaisuudessa toisi iloa matkustaminen tyttären ja lastenlasten luokse Ruotsiin, tanssiminen ja kortin pelaaminen lastenlasten kanssa. Yhteenveto Tutkittavan toimintakyky oli pysynyt suurin piirtein samana. Osallistujalla oli polviin liittyviä kipuja jo ensimmäisellä haastattelukerralla. Kivut vaikeuttivat liikkumista. Mieliala oli kuitenkin pysynyt hyvänä. Toisella haastattelukerralla tuli esille, että tutkittava oli kaatunut ja hän odotti polvileikkausta. Kivuista huolimatta mieliala oli hyvä. Tutkittava arvioi, että hän pystyi itse selviytymään arjen askareista ilman apua. Iloa tuottivat kummallakin haastattelukerralla harrastukset ja arkiset asiat. Osallistujan suhtautuminen tulevaan oli myönteistä kummallakin kerralla. Hän uskoi kuntonsa paranevan hammasproteesin laittamisen ja polvileikkauksen jälkeen. Tutkittava nro 33 (nainen 87 vuotta) Toimintakyky nyt Tutkittava arvioi ensimmäisellä haastattelukerralla, että hänen toimintakykynsä oli aika hyvä. Hän kärsi sydänviasta. Mieliala oli vaihteleva. Tutkittava muisteli edesmennyttä miestään. Toisella haastattelukerralla osallistuja totesi, että toimintakyky ei ole kovin hyvä. Hän oli väsynyt ja huonokuntoinen. Osallistuja tapasi ystäviä toisinaan, mutta kertoi ettei ollut kovin puheliaalla tuulella edes puhelimessa. Edesmennyt mies oli mielessä ja tutkittava totesi, että oli ollut paremmassa kunnossa miehensä eläessä. Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa Tutkittavalle tuottivat iloa kummallakin kerralla melkein samat asiat: nykyhetkessä eläminen, ihmisten tapaaminen ja taiteesta nauttiminen. Toimintakyky vuoden päästä Tutkittava arvio kummallakin haastattelukerralla, että hän on mahdollisesti samassa kunnossa kuin sillä hetkellä. Hän tosin totesi ensimmäisellä haastattelukerralla, että sydänvaivat voivat hankaloittaa elämää. Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa Tutkittava ei osannut nimetä ensimmäisellä haastattelukerralla iloa tuottavia asioita tulevaisuudessa. Toisella haastattelukerralla hän mainitsi, että maalaaminen ja kaupungilla käynti tuottaisivat iloa tulevaisuudessa. Yhteenveto Tutkittavan toimintakyky on heikentynyt jonkin verran. Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava arvioi, että toimintakyky oli aika hyvä. Toisella kerralla hän tunsi itsensä väsyneeksi ja huonokuntoiseksi. Mieliala oli myös matalalla ja miehen 95 kuolema edelleen mielessä. Tutkittavalle iloa tuottivat etenkin ihmisten tapaaminen ja taiteesta nauttiminen. Hän arvioi kummallakin haastattelukerralla, että olisi myös vuoden päästä samassa kunnossa kuin sillä hetkellä. Sydänvaivat tosin voisivat hankaloittaa elämää. Vertailuryhmä Tutkittava nro 11 (nainen, 81 vuotta) Toimintakyky nyt Tutkittava kertoi ensimmäisellä haastattelukerralla olevansa hyvin aktiivinen huvitusten suhteen (tv:n katselu ja ristikoiden täyttäminen), muttei jaksanut panostaa kotitöihin. Kävely oli huonoa ja tutkittava oli riippuvainen autolla ajamisesta. Hän kertoi kärsineensä vapinasta koko ikänsä. Toisella haastattelukerralla osallistuja kertoi, että hänen fyysinen toimintakykynsä oli hyvä. Hän koki kuitenkin olevansa väsynyt ja odotti sydäntahdistimen laittoa. Kolmannella haastattelukerralla tutkittava totesi, että toimintakyky on hyvä. Rutiinihommat olivat hallussa ja liikkumisesta oli tullut helpompaa. Osallistuja oli käynyt sydämentahdistinleikkauksessa kaksi viikkoa aikaisemmin ja kotiutunut neljä päivää ennen haastattelua. Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa Osallistuja mainitsi ensimmäisellä haastattelukerralla, että oma poika ja muut läheiset, uinti sekä autolla ajo ja matkustaminen kaukomaihin oli tärkeää. Tutkittava mainitsi myös toisella haastattelukerralla samoja iloa tuottavia asioita. Nämä asiat pitivät hänet hyvässä kunnossa. Kolmannella haastattelukerralla osallistuja totesi, että mieliala oli leikkauksen jälkeen hyvä. Hän odotti pääsevänsä taas liikkumaan Käpyrinteeseen ja harmitteli sitä että leikkauksen takia uiminen oli kielletty. Toimintakyky vuoden päästä Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava toivoi, että kunto pysyisi samanlaisena ja hän pärjäisi edelleenkin itsenäisesti. Toisella haastattelukerralla osallistuja uskoi, että toimintakyky pysyisi edelleen yhtä hyvänä. Vuoden päästä myös sydämentahdistin olisi laitettu. Kolmannella haastattelukerralla osallistuja toivoi olevansa samassa kunnossa kuin sillä hetkellä. Hän uskoi mielialansa pysyvän silloin hyvänä. Haaveena oli matkustelu. Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa Osallistuja uskoi lymfahieronnan ja uimisen tuovan iloa tulevaisuudessa. Hän myös uskoi, että 3 kerroksessa asuminen pitäisi hänet silloin kunnossa. Toisella ja 96 kolmannella haastattelukerralla tutkittava uskoi, että iloa tuottaisivat samat asiat kuin silläkin hetkellä. Yhteenveto Tutkittavan toimintakyky oli jonkin verran parantunut. Osallistuja kertoi ensimmäisellä haastattelukerralla, että kävely tuotti hänelle vaikeuksia. Toisella haastattelukerralla hän koki toimintakykynsä olevan hyvä, vaikka olikin väsynyt ja odotti sydäntahdistimen laittoa. Kolmannella haastattelukerralla sydäntahdistin oli laitettu ja osallistuja koki toimintakykynsä hyväksi. Tutkittava vaikutti kertomansa perusteella aktiiviselta. Sydäntahdistimen laitoin jälkeen uinti oli hetkellisesti jäänyt, mutta hän odotti pääsevänsä jälleen liikkumaan. Tutkittavalla oli riittävästi sosiaalisia kontakteja. Suhtautuminen tulevaan oli myönteistä. Tutkittava nro 12 (nainen, 88 vuotta) Toimintakyky nyt Tutkittava kuvaili toimintakykyään kohtuulliseksi. Hän pystyi kävelemään portaat ja tekemään itse ruoan. Toisella haastattelukerralla hän koki, että toimintakyky oli edelleen kohtalainen. Hän kertoi kävelevänsä päivittäin. Kolmannella haastattelukerralla osallistujan toimintakyky oli tyydyttävä. Hän kertoi pääsevänsä joka aamu kävelemään ja seuraavansa asioita. Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa Ensimmäisellä haastattelukerralla osallistujalle tuottivat iloa kirkon päiväpiiri, klassinen musiikki ja teatteri. Toisella haastattelukerralla tutkittava mainitsi musiikin lisäksi puhelinsoitot ystävättärelle sekä Käpyrinteen Iidantuvan Teematorstai -kerhon. Kolmannella haastattelukerralla osallistuja mainitsi viikoittaiset puhelinsoitot ystäville ja sukulaisille, kävelylenkit kauniilla säällä sekä seurakunnan toiminnan. Toimintakyky vuoden päästä Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava pelkäsi, että toimintakyky menee alaspäin. Toisella haastattelukerralla osallistuja oli toiveikkaampi ja uskoi toimintakyvyn pysyvän entisellään. Kolmannella haastattelukerralla tutkittava uskoi, että toimintakyky pysyisi edelleen samanlaisena kuin se oli sillä hetkellä ja hän pärjäisi edelleen kotona. Kolme tärkeintä asiaa/toimintoa, jotka tuottavat iloa Iloa tuottaisi tulevaisuudessa se, että tutkittava voisi edelleen osallistua seurakunnan toimintaan ja teattereihin. Musiikki on myös tärkeä asia osallistujalle, kuten myös omat 97 90-vuotispäivät. Toisella ja kolmannella haastattelukerralla tutkittavan mukaan iloa tuottaisivat samat asiat kuin silläkin hetkellä. Yhteenveto Tutkittavan toimintakyky oli pysynyt suurin piirtein samana. Hän kuvaili toimintakykyään kaikilla haastattelukerroilla joko kohtalaiseksi tai tyydyttäväksi. Iloa tuottivat etenkin erilaiset harrastukset. Tutkittavan suhtautuminen tulevaan oli muuttunut myönteisemmäksi. Ensimmäisellä haastattelukerralla hän pelkäsi toimintakykynsä menevän alaspäin. Toisella ja kolmannella haastattelukerralla hän uskoi sen pysyvän entisellään. Esimerkkejä tutkittavien asettamista tavoitteista ja niiden arvioinnista eri haastatteluissa Ensimmäinen tutkimusryhmä Tutkimusryhmään kuuluvien tavoitteet ryhmiteltiin neljään luokkaan: 1) Konkreettiset lyhyen aikavälin tavoitteet 2) Ulkoiluun ja muuhun liikuntakyvyn ylläpitämiseen tähtäävät tavoitteet 3) Harrastuksiin/aktiviteetteihin liittyvät tavoitteet 4) Muut tavoitteet Tutkittava nro 21 Osallistujan ensimmäisellä haastattelukerralla asettama konkreettinen lyhyen aikavälin tavoite ”Käynti miehen hautausmaalla” oli realistinen ja mahdollista toteuttaa. Osallistujalla oli riittävät tiedot ja taidot toimia, fyysiset ja psyykkiset kyvyt sekä sisäinen tarve toteuttaa asia. Hän arvioi osaavansa ja kykenevänsä toteuttamaan tavoitteen sekä hänen täytyi omasta mielestään se toteuttaa. Toisella haastattelukerralla kaikilla arviointiulottuvuuksilla toteutettavissa olevat tavoitteet olivat ”Kerran viikossa saunapalvelu Iikantuvalla” sekä ”Kirpputorilla käynti/käynnit”. 98 Tutkittava nro 23 Ensimmäisellä haastattelukerralla tutkittava asetti konkreettisia lyhyen aikavälin tavoitteita, kuten ”Päästä Kampin liikekeskukseen tutustumaan”. Tutkittava arvioi osaavansa ja kykenevänsä toteuttamaan tavoitteensa ja hän koki että hänen täytyi toteuttaa tavoitteensa. Toisella kerralla realistisin tavoite oli ”Puutarhan hoitaminen”. Osallistuja tiesi mitä tehdä ja millä välineillä, hän kykeni fyysisesti sen tekemään, ja hänen täytyi omasta mielestään se tehdä. Kolmannella haastattelukerralla hän asetti tavoitteita, joiden toteutumiseen uskoi kaikilla arviointiulottuvuuksilla. Osallistujan liikuntakyvyn ylläpitämiseen tähtäävä tavoite ”pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa päivittäin...” oli realistinen ja mahdollista toteuttaa. Tutkittava tiesi mitä pitäisi tehdä, hän kykeni fyysisesti liikkumaan ja hänen teki mieli ulkoilla. Hän voi toteuttaa tavoitteensa, koska lähistöllä oli sopivanlainen maasto, kulkuyhteydet olivat hyvät ja hänellä oli aikaa. Toinen tutkimusryhmä Tutkittava nro 31 Tutkittava asetti ensimmäisellä haastattelukerralla yhden liikuntakyvyn ylläpitämiseen tähtäävän tavoitteen ”Käveleminen ulkona, ainakin 2xvko. Tavoite vaikutti realistiselta toteuttaa ja tutkittava uskoi lähes kaikilla arviointiulottuvuuksilla voivansa sen toteuttaa. Hän tiesi kävelyreitin, hänen fyysinen kuntonsa oli hyvä, voimat olivat hallussa ja hänellä oli mahdollisuudet liikkumiseen. Tavoitteen toteutumisen esteenä saattoi kuitenkin olla se, että tutkittava koki liikkumisen ulkona rasitteeksi. Osallistuja ei uskonut kovin vahvasti toisella haastattelukerralla asettamiensa tavoitteiden toteutumismahdollisuuksiin. Tutkittavan muu tavoite ”Nukkua yön yhtäjaksoisesti” oli osittain realistinen toteuttaa. Tutkittava tiesi ulkoilun parantavan unenlaatua, hän uskoi voivansa toteuttaa tavoitteensa, koska hänellä oli hyvä sänky ja asunnossa oli hiljaista. Hän koki että tavoite täytyi toteuttaa, koska hän halusi nukkua paremmin. Tavoitteen toteutumisen esteenä saattoi kuitenkin olla että päivän tapahtumat pyörivät liikaa mielessä. Tutkittava nro 33 Tutkittava ei arvioinut kaikkien asettamiensa tavoitteiden toteutumista. Harrastuksiin liittyvä tavoite ”Teatterissa käynti” oli osittain toteutettavissa. Tutkittava kykeni käymään teatterissa, koska jaloissa oli vielä riittävästi voimaa, hänellä oli siihen riittävät resurssit ja hänestä olisi mukava nähdä teatteriesitys. Tavoitteen toteutumisen esteenä saattoi kuitenkin olla ettei hän osannut mennä teatteriin eikä tiennyt miten siellä toimitaan, koska edellisestä käynnistä oli aikaa. 99 Tutkittava ei uskonut kovin vahvasti toisella haastattelukerralla asettamiensa tavoitteiden toteutumiseen. Tutkittavan harrastuksiin liittyvä tavoite ”Olisi mukava nähdä taidetta” oli suhteellisen realistinen toteuttaa. Tutkittava tiesi missä Ateneum on ja osasi mennä sinne bussilla, hänellä oli siihen taloudelliset resurssit ja hän halusi toteuttaa tavoitteensa. Toteutumisen esteenä saattoi kuitenkin olla se, ettei hän jaksanut itse kävellä vaan tarvitsi ulkopuolista apua. Vertailuryhmä Ensimmäisen haastattelukerran tulokset on jätetty analyysin ulkopuolella, koska tavoitteita ei arvioitu modeliteettiulottuvuuksilla. Vertailuryhmässä tutkittavien toimintakyky oli parempi kuin tutkimusryhmissä, joten heidän tavoitteensakin ryhmiteltiin hieman eri tavalla: Vertailuryhmän tavoitteiden ryhmittely: 1) 2) 3) 4) Sosiaalisesti painottuneet tavoitteet Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtäävät tavoitteet Harrastuksiin/aktiviteetteihin liittyvät tavoitteet Muut tavoitteet Tutkittava nro 11 Osallistujan toisella haastattelukerralla asettama fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtäävä ”uinti kerran viikossa ja ohjattu 30 min. jumppa” vaikutti realistiselta toteuttaa ja tutkittava arvioi sen toteuttamisen mahdolliseksi kaikilla ulottuvuuksilla. Hän osasi uida, hänellä oli tarvittava tietotaito hallussa, hän kykeni siihen, koska fyysinen toimintakyky oli hyvä ja hän halusi toteuttaa tavoitteensa. Kolmannella haastattelukerralla fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtäävä tavoite ”uinti” oli realistinen toteuttaa. Tutkittava arvioi kaikilla arviointiulottuvuuksilla, että sen toteutuminen oli mahdollista. Hän osasi uida ja oli osallistunut jopa kilpauinteihin Yrjönkadulla, uinti onnistui fyysisesti, uimahalli oli lähellä, hänellä oli tarvittavat varusteet ja taloudellinen tilanne mahdollisti uimassa käymisen. Hän halusi myös toteuttaa tavoitteensa, koska se oli hänelle mielen terapiaa. Tutkittava nro 12 Osallistujan toisella haastattelukerralla asettama sosiaalisesti painottunut tavoite ”ihmisten kanssa seurusteleminen” oli realistisesti toteutettavissa. Hän kykeni tapaamaan ihmisiä, hänellä oli ystäviä ja halu tavata heitä. Kaksi muuta tavoitetta, ”oikeiden, kunnollisten ohjelmien seuraaminen tv:stä” ja ”liikkuminen säännöllisesti”, 100 olivat myös realistisia toteuttaa. Tutkittavalla oli riittävät tiedot ja taidot toteuttaa tavoitteet, hän kykeni niiden toteuttamiseen, hänellä oli mahdollisuus toteuttaa ne ja hän halusi ne toteuttaa. Osallistujan kolmannella kerralla fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtäävä ”päivittäinen kävely ulkona” oli realistinen toteuttaa. Tutkittava arvioi kaikilla arviointiulottuvuuksilla, että sen toteutuminen oli mahdollista. Hänellä oli kävelyreitit tiedossa ja hän tiesi kuinka tärkeää liikkuminen oli, hänellä oli kävelykyky tallessa ja voimia lähteä liikkeelle, hänellä oli aikaa käydä kävelyllä ja hän halusi lähteä liikkeelle ja ulos. 101
