Jäsenkirje elokuu 2012

Senioritepsiläiset ry. hallitus 2011-2012
Kari Kauppila pj. , Jan Rokama vpj. Pentti Torkkeli siht. , Hannu Ravea taloudenhoit. ,
Tapio Harittu, Seppo Verronen, Jyrki Aaltonen , Arto Ilo , Leena Niemi , Juhani
Nirkkonen, Jukka Porvari , Jouni Gröndahl , Rauno Heinonen , Timo Kankaanpää ,
Reima Särös, Ari Aho, Leena Uronen asiantuntija jäsen
Jäsenkirje elokuu 2012
Senioritepsiläiset ry
Kohtaamisia kentillä, kaduilla ja kabineteissa jo 90v ajan
Turun Palloseura syntyi tarpeeseen jo 1922, kun jalkapalloakin harrastaneet Turun Urheiluliitto ja Turun Riento
eivät, eräiden intomielisten jalkapallonpelaajien mielestä, voineet yleisseuroina jakaa voimavarojaan tarpeeksi
palloilutoimintaan. Haasteena oli myös Turun IFK, joka hallitsi tuolloin jalkapallotoimintaa Turussa, mutta johon
suomenkielisten liittyminen ei ollut vielä mahdollista. Erikoistuminen urheilussa ei siihen aikaan ollut kovinkaan
tavallista, mutta Urheiluliitto päätti antaa uudelle palloiluseuralle tilaa, saaden samalla itse lisäpanostusta ja laatua
omaan lajivalikoimaansakin. Kun Rientokin myötämielisesti liittyi keskittymään omiin vahvuuksiinsa, oli 24.10.1922
aika päättää virallisesti uuden seuran perustamisesta. Päätöksestä syntyi selvää hyötyä kaikille osapuolille, eikä
vähimmin pelaajille. Tämä todettiin vielä 25v. päästä, kun TPS, TuUL ja Turun Riento viettivät yhteisesti TPS:n 25v
juhlaa, toisiaan hyvästä päätöksestä kehuskellen. Nykyään, TuUL ja TPS tunnetaan maamme kärkiseuroina
Kalevan maljan voittajia ja eri palloilulajien mestareita laskettaessa.
Seuran väreiksi päätettiin alusta asti musta ja valkoinen, jotka värikartan ääripäissä toimivat hyvin, mutta siis
ympyräksi käännettynä myös vierekkäin, mahdollistaen samalla kaiken väristen ajatusten mahtumisen mukaan.
Syntyhistoriaan vaikuttanut ja tässä kuvattu avoimuus sekä kohtuullinen riippumattomuus onkin osoittautunut
monenlaisista ympäristöistä tulleiden pelaajien parhaaksi mahdollisuudeksi osoittaa taitojaan valtakunnallisesti
palloilulajien huipputasolla ja sen kautta myös kansainvälisillä kentillä. Alusta asti hyväksi koettu yhteistyön
tarjoaminen ja sen avoin toteuttaminen, onkin ollut jo ihmiselämän mittaisen matkan varrella monen lisäarvoa
tuoneen, TPS-merkkisen seurayhteistyön takana.
Kohtaamiset luovat juuri sitä pääomaa, jota tarvitaan kun halutaan tehdä suhdetoimintaa, jota pitkän historian
omaava palloiluhistoriammekin on tarvinnut. Sen toteuttaminen jatkossakin varmistaa, että TPS on iso puheenaihe
Turussa, valtakunnassa ja kansainvälisetikin keskustelukumppani.
Yksilöön sovitettuna yhteistyökyky toimii ihan samaan suuntaan. Kotisohvalla lienee aika turhauttavaa supatella
yksikseen vastustajan ilkeyksistä ja purkaa onnentunnetta vaikka siitä, miten maaleja tehtiin ennen kuin
liukuhihnalta, kun kukaan ei ole kuulemassa. Erilaisissa tapaamisissa on ihan kiva nousta ainakin virtuaalitähdeksi,
kun joku samanlainen on kuulemassa, näkemässä ja tietysti nyökyttelemässä asian vahvistukseksi. Positiivinen
asenne tulevaisuuteenkin saattaa löytyä sen myötä, kun joku ”oma kasvo” käy ulkopuolisten ”tiedottajien” sijaan,
kertomassa tosiasioita nykytoiminnasta. Kokemuksen ja ”oikean” tiedon tuomalla varmuudella voi aika vapaasti
palauttaa maan pinnalle huhuja ja myös sellaisia suunnitelmia huomispäivästä, joita ei usko mahdolliseksi. Siinä
sitä on kaikille osallistumisen mahdollisuuksia omalla tavallaan, mutta toivottavasti paljon nyökytellen ja selvästi
vähemmän päätä pudistellen.
Historiaan emme voi vaikuttaa, mutta valmistautuminen seuraavaan vuosikymmeneen onkin jokaisen hyvä ottaa
myös omaksi ”visiokseen” niin, että se ei ole mikään harhakuva, vaan vilkasta yhteiselämää kauas tulevaisuuteen
kavereiden kanssa, TPS-merkkisessä toiminnassa.
Samalla kun kunnioitamme omia ja edellisten sukupolvien saavutuksia, me nykyseniorit voimme olla monin tavoin
kannustajina ja henkisenä tukena nuorille ohjaajille - uusille sankareille ja kannattajille. Jatkuvuuden varmistaminen
ja heidän onnistumisensa on näin myös meidän, hieman kokeneempienkin mahdollisuus olla rakentamassa
tulevaisuutta. Jo 90v täyttävän seuran tulee toimia esimerkkinä erityisesti lapsiin ja nuoriin, liikuntaharrastuksen
kautta kohdistuvan, yhteiskunnallisen kasvatustehtävän hyväksi. ”Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus”, sanoivat jo
vanhat roomalaiset… ja hara
Senioritepsiläiset ry.
Vuosikokous ma 27.08.2012 klo 18 Ruissalon huvilalla.
Turun Palloseuran 90v juhlavuoden kunniaksi
tumma puku ja TPS kunnia-/arvomerkit
Tervetuloa!
Totta vai tarua!
Entinen maajoukkuepelaaja Voitto Soini; onko totta, että TPS maalivahti Håkan ”Storkke”
Storbom kaikessa rauhallisuudessaan suutahti ainakin kerran puolustajille?
Totta se on! Pelin ollessa käynnissä TPS- maalivahti Håkan Stormbom nojaili tapansa mukaan
maalikehikon yläkulmaan.- Storkella oli sellainen seisova ja hyvään sijoittumiseen perustuva torjuntatyyli.- Tällä
kertaa hänellä oli meneillään myös keskustelu maalituomarin kanssa. Kesken jutustelun hän käänsi
katseensa kentälle ja hämmästyi nähdessään vastustajan luistelevan kiekon kanssa maalia kohti.
Vaistomaisesti hän torjui laukauksen ja esti maalin syntymisen.
Erätauolla Storkke sitten nuhteli tiukkasanaisesti puolustajat korostaen, miten on mahdollista, että
vastustaja päästetään yksin maalille. Jolloin, muistaakseni puolustaja Aki Salonen, puolustautui ja
kertoi Storkelle, että kyseessähän oli rankkari!
Tapahtumakalenteri
ke 5.12.2012 klo 13:00 Senioritapaaminen (HK Areena)
ke 14.11.2012 klo 13:00 Senioritapaaminen (HK Areena) Huom! muutettu ajankohta Karjalaturnauksen takia
la 3.11.201 Turun Palloseura ry:n 90-vuotisjuhlagaala Turku halli
lokakuu 2012 Turun liikunta ltk:n ja TPS:n 90v. yhteisnäyttely Turun kaupunginkirjastossa
ke 03.10.2012 klo 13:00 Senioritapaaminen (HK Areena)
ke 05.09.2012 klo 13:00 Senioritapaaminen (HK Areena)
ma 27.8. 2012 klo 18:00 Senioritepsiläiset ry. Vuosikokous Ruissalossa (tumma puku) TERVETULOA!
ke 01.08.2012 klo 13:00 Senioritapaaminen (HK Areena) vieraana Mika Laurikainen
ke 04.07.2012 klo 13:00 Senioritapaaminen Vanhainkoti Vilen Multavierunkatu ( ulkokonsertti ja Ukkokoti- esittely)
ke 06.06.2012 klo 13:00 Senioritapaaminen (HK Areena) Vieraana Göran Enckelman
su 13.5.2012 klo 14:00 Jalkapallon jäsenottelu: 13.5. klo 14.00 TPS-VPS Paavo Nurmi Stadionilla.
ke 02.05.2012 klo 13:00 Senioritapaaminen (HK Areena) vieraana Marko Rajamäki
ma 23.4.2012 klo 18:00 Hallituksen kokous (Hippoksentie 10)
ke 04.04.2012 klo 13:00 Senioritapaaminen (HK Areena) vieraana tj. KariHietarinta
ke 07.03.2012 klo 13:00 Senioritapaaminen (HK Areena, pullakahvit 3,50€ ) vieraana Mikko Eloranta
ma 27.02.2012 klo 18:00 Hallituksen kokous (Hippoksentie 10)
TPS SENIORIGOLF 2012
toteutetaan kaikille seniorijäsenille taas jääkiekkoilijoiden perinteisen Trophyyn yhdistettynä syksyn aikana. Seuraa
ilmoittelua nettisivullamme
www.senioritepsilaiset.fi
Ruokakulttuuria käyttöönne!
Urheilijan, kuten meidän muidenkin elämässä on ainakin kolme elintärkeää osa-aluetta; harjoittelu – lepo – ja
ravinto, joiden tasapainoinen hallinta määrää elämisen laadun säilymisen ja jopa menestyksemme.
Naisjaostomme on tuottanut erittäin hienon reseptikirjan, jossa eri aikakausien pelaajat ja muut vakionaamat
kenttien reunoilta, ovat antaneet julki elinvoimansa salaisuudet. Ensimmäiseltä sivulta lähtien saamme ohjeita ihan
valtakunnan huipulta asti hauskasti, mutta tosissaan kerrottuna, jatkuen aina ruohonjuuritasolle asti. Oletettavissa
on, että seuraavaksi ilmestyykin unikirja, koska harjoittelusta on saatavilla tietoa ihan väsymiseen asti.
Laadukkaasti toteutetun reseptikirjan saa ostaa 20€ hintaan naisjaoston jäseniltä tai ottamalla yhteyttä
leena.uronen@mehilainen.fi tai 050 5319759 Kirjasen tuotolla tuetaan junioritoimintaa.
Seuraava historiatapaaminen
Senioritepsiläiset ry. kunnioittaa vuosittaisilla tapaamiskutsuilla niitä ryhmiä, jotka ovat olleet luomassa pohjaa ja
lisäarvoa myös nykytoiminnalle vähintään 20v. sitten. Tällä kertaa ovat vuorossa vuoden 1972 mestarit 30 vuoden
takaa, jotka tulevat saamaan kutsun tapaamiseen johonkin syksyn liigaotteluista.
Puulaakeissamme tapahtuu…
ja osoite on:
www.tps.fi
Kolumni
Tarttumalla haastettuna kynään, tarjoamme toimintatarkoitustamme tukevaa, joko kriittisiä tai kiitteleviä,
mielipiteitä jäsenistöllemme. Kolumni on omalla palstallaan säännöllisesti julkaistava lyhyt kirjoitus,
jossa saa esittää oman mielipiteensä jostakin ajankohtaisesta aiheesta, ilmiöstä tai asiasta.
Tässä kolumnissa julkaisemme Teuvo ”Anssi” Andelminin kertomaa pelaajaurastaan ja sen oikeuttamia
mielipiteitä tulevaisuuden varmistamiseksi. Haastajana oli yhdistyksen pj Kari Kauppila.
Kerran Tepsiläinen – aina Tepsiläinen!
Kiitos Kiupolle haasteesta!
Portsassa asuessani 9-10-vuotiaana enoni Reka, joka oli minua kymmenen vuotta vanhempi ja pelasi Weikkojen
edustusjoukkueessa, alkoi opettaa minulle pallon haltuunottoa ja potkutekniikkaa. Myöhemmin pääsin Rekan
mukana Weikkojen edustusjoukkueen harjoituksiin ja hyvällä potkutekniikallani sain antaa keskityspalloja, joista
parhaiten muistan Elon Nikken. Nikke, joka oli sentteri, sanoi enolle että ota poika mukaan aina treeneihin, koska
on niin hyvä antamaan keskityspalloja. Reka kuitenkin oivalsi, että minun on parempi pelata ikäisteni seurassa ja
pelasinkin yhden ottelun Weikkojen junnuissa ja turpiin tuli Palloveikoille 9-0.
Halusin itse kuitenkin parempaan porukkaan joka osaa pelata ja siten siirryin TPS:n D-junnuihin v.1959.
Ensimmäiset treenit oli Samppalinnan hiekkakentällä Raino Suomisen johdolla. Mukana olivat silloin jo mm. Rolle,
Numppa, Aikku, Kastu. Minulla oli mammani tekemät viininpunaiset verkkarit, jota muut pojat katsoivat melko
karsaan ja valmentajakin huomautti, että ne on jätettävä kyllä kotiin jatkossa. Harjoitusten päätyttyä valmentaja
ilmoitti, että sunnuntaina on Kupittaan hiekkakentällä ottelu Turun Terästä vastaan. Sain pelipaidan harjoitusten
jälkeen (numero kuusi) ja tiedon, että pelaan sunnuntaina. Ennen peliä sain vielä Tepsin mustat verkkarit, joista
olin tosi ylpeä. Minulle on jäänyt muistikuva, että emme hävinneet D-junnuissa koskaan. Hienoja muistoja on
jäänyt nuoren pojan elämästä Tepsin Ruissalon huvilalla järjestetyistä jalkapalloleireistä. Asuimme armeijan
teltoissa ja saimme nauttia kesästä meren äärellä palloa pelaten ja uiden. Ruokailu oli ylähuvilassa ja ruokailun
jälkeen Matti ja Teppo, jotka myös olivat Tepsin junnuja, lauloivat emännille kiitoslaulun: ”Nuo kummat on
pelimannit, ne soittavat viulei, pikkuviulu viuleijaa, iso viulu pum-pum. Kiitos emännille!” Ehkä tämä oli Matin ja
Tepon läpilyöntihitti pitkälle , edelleen jatkuvalle uralle! Osa pojista pelasi kanssani myöhemmin myös Tepsin
vanhemmissa ikäluokissa sekä edustusjoukkueessa kanssani.
A-junnuissa voitimme Suomen mestaruudet vv. -64, -65 ja -66, joista Numppa ja minä olimme ainoat, jotka voittivat
kaikki kolme mestaruutta.
Pelasimme Numpan kanssa vain ratkaisuottelut junnuissa, koska olimme jo
edustusjoukkueessa eikä silloinen valmentajamme Iikka (Rainer Forss) halunnut päästä meitä muihin otteluihin.
Tepsin edustusjoukkueessa pelasin ensimmäisen otteluni 16-vuotiaana Urheilupuiston yläkentällä HPS:ää
(Helsinki) vastaan jonka voitimme 3-2 josta alkoi 10-vuotinen edustusjoukkueessa pelaamisen aikakausi. Otteluja
kertyi yhteensä 282 ja mitaleja on yksi pronssi (1967) sekä kolme kultaa (1968- 71- 72). Ylpeänä voin myös
esitellä omaa TPS:n kultamerkkiäni numero 49!
Maaotteluja minulla on kaksi poikien, neljä nuorten alle 21-v. sekä kaksi A-maaottelua, jotka tulevat aina olemaan
ikimuistoisia tapahtumia jalkapalloelämässäni. Vuonna 1969 Suomi pelasi Jugoslaviaa vastaan, jonka hävisimme
0-5. Sain Helsingin pyttykerhon palkinnon parhaana Suomen pelaajana. Samana vuonna oli MM karsintaottelu
Espanjaa vastaan, jonka voitimme 2-0 Helsingissä.
Jalkapallon lisäksi pelasin myös jääkiekkoa vuoteen 1967 saakka.
Olin Suomipojat -72 tulevaisuuden
olympiajoukkueleirillä, jossa mukana oli tuttuja nimiä mm. Vellu Ketola ja Marjamäki. Tepsin edustusjoukkueessa
pelasin 82 ottelua ja SM hopeamitali on kaudelta 1966-67. Opiskelujen alkaminen Teknillisessä koulussa kuitenkin
oli syy jääkiekon lopettamiseen koska silloiset liksat jalkapallossa ja jääkiekossa eivät kotimaassa olisi elättäneet.
Vielä kerran, eli vuonna 1992, pääsin haistelemaan nurmikkoa ihan sen ytimessä eli Kupittaan stadionilla
toimiessani Kilin ”kakkosvalmentajana”. Nykyisin toimin ainoastaan ”lehterivalmentajana” jota tehtävää suoritan
tarkalla silmällä ja suurella äänellä!
Tiedän, että ajat ja tavat muuttuvat mutta en silti voi olla analysoimatta eroja oman aikakauden ja nykykauden
harjoitustehokkuuteen. Ennen oltiin pallon kanssa omalla ajalla päivittäin koulun jälkeen pimeään asti, kesällä
suurin piirtein koko päivän. Varsinaisia joukkueharjoituksia oli kaksi kertaa viikossa plus pelit. Tämän päivän
jalkapallonuoret eivät pelaa omalla ajalla juuri lainkaan jolloin tekniikkaharjoittelun tehokas aika yhden pelaajan
kohdalla harjoituksissa jää todella vähäiseksi. Tärkein oppi, joka mielestäni nuorille tulisi antaa junnuiässä, on
liikkuva tekniikka, pelikäsityksen opettaminen on toinen tärkeä asia johon panostaisin nuorille. Edellä mainitut
puutteet huomaa jopa monella veikkausliigapelaajalla.
Valmentajien, vanhempien ja median olisi hyvä välttää
leipomasta 10-15-vuotiaista ”huippu” sitä-sun-tätä, koska todelliset näytöt annetaan vasta edustustasolla. Monen
nuoren ura saattaa jäädä toteutumatta kun ollaan liian aikaisin ”huippuja”! Toivon, että tulevaisuudessa moni nuori
valitsee edelleen maailman parhaan joukkuelajin, jalkapallon, omakseen ja että Suomi saisi lisää tulevaisuuden
”litmasia” jonka oma huippu-ura on omalla työllä ansaittu.
Haastan seuraavaksi kolumnistiksi pelikaverini Raimo ”Kili” Toivasen, joka on ollut kanssani samoissa kuvioissa
TPS:ssä, ja nykyään golfissa, eli lähes 50 yhteistä kaveruusvuotta.
Teuvo ”Anssi” Andelmin , ”oman aikansa legenda”