Kontti 3/2013 - Parikanniemisäätiö

3 / 2013
Jouni Turtiainen
Juutalaiset
juuremme
Sivu 4
Harri Saine
Koulun muuttuva
uskonnonopetus
Sivu 6
Hanna Salomäki
Pentti Poutasen mielestä kansanedustajan työ on “ihmisten asialla”
toimimista.
Uskonnolliset
kesäjuhlat
Sivu 8
Kesävieraana
Pentti Poutasen
luona
Sivut 10-12
Matti Neuvonen
Talkoomies
Sivu 14
Henkkaa saateltiin eläkkeelle
Henkka ja Raija saivat
Ari Vatasesta
Parikanniemen
”kansanjuhlaan ”
mieluisan vieraan.
Lastenkodin johtaja Henrik Ohliksen lähtöjuhlasta kehkeytyi
melkoinen kansanjuhla. Noin 500
ihmistä saapui kesäkuun lopun
sunnuntaina
Parikanniemeen
juhlistamaan Henkan eläkkeelle
siirtymistä sekä nauttimaan Juha
Tapion tähdittämästä ulkoilmakonsertista.
Henkan juhlapäivään sisältyi aamuinen brunssi, ”kalaretki” sekä
entisten lasten ja työtovereiden
kohtaamisia. Myös hyvä ystävä Ari
Vatanen perheineen oli saapunut
paikalle.
Ilmat olivat suosiolliset.
Iivantiiran juhannusjuhlilla
Pekka Maaranen Iivantiiran
juhannusjuhlien kirjateltassa.
Iivantiiran Juhannusjuhlille kokoontui jälleen perinteiseen tapaan runsaasti juhlaväkeä lähiseudulta ja kauempaakin. ”Juhannusjuhlia on vietetty
Iivantiiran seurakuntakodilla, Kainuun herätyksen kesäjuhlina, 1980-luvulta lähtien” toteaa paikallinen vastuunkantaja Airi Väisänen.
Kesäjuhlia on rakentamassa 20-30 hengen talkoolaisten joukko. Järjestelyt sujuivat hyvin. Väkeä oli parhaimmillaan 150 henkeä tilaisuudessaan.
Ihmiset olivat tyytyväisiä myös juhlien hengelliseen antiin. Teuvo V. Riikosen odotetut raamattutunnit kiinnostivat myös ”Kainuun kansaa”.
APINALAATIKKOON TAI VASTAAVAAN: sisäsivulle
PARIKANNIEMISÄÄTIÖN LEHTI
ISSN 2323-7465 (painettu)
ISSN 2323-7473 (verkkojulkaisu)
Päätoimittaja
Teuvo V. Riikonen
Toimitus
Markku Liukkonen,
Pekka Maaranen
Avustajat
Jouko Jyrkämä, Risto Teittinen,
Thorleif Johansson
Taitto
Markku Liukkonen
Kustantaja
Parikanniemen Ystävät ry
Parikanniementie 130
52320 Vitsiälä
SIVU 2
Nettisivut
www.parikanniemi.fi
Painopaikka
Teroprint Oy, Mikkeli
KONTTI 3 / 2013
ESITTEEN TAKAKANTEEN: vaaka tai pysty
Jumala katsoo
puoleemme pimeydessä
Ruotsalainen teologi Owe Wikström on kirjoittanut
kirjan Häikäisevä pimeys. Jotkut ajattelevat, että uskonnolliset symbolit on kulutettu loppuun. Tai nykyihmiset eivät ymmärrä niitä. Siksi ajatus häikäisevästä pimeydestä voi olla jollekin hyvin vieras.
Pimeyteen kuuluu kaksi puolta. Toisaalta se on
Jumalan olemuksen yksi puoli mutta samalla se on
yksi ihmisen kokemuksen ulottuvuus. Vaikka Jumala
on ääretön ja kaikkivaltias, jota on vaikea ymmärtää,
voi Jumala silti ilmoittaa itsensä meille.
Juuri siihen liittyy, että ihminen katsoo omaan pimeyteen. Ennen kuin ihminen voi nähdä jotakin Jumalan kasvojen kirkkaudesta, hänen laitetaan katsomaan omaa pimeyttä. Se on parhaimmillaan juuri
häikäisevää pimeyttä, joka on täynnä valoa.
Kun ihminen lasketaan pimeyteen, hän näkee jotain omasta synnistä, pahuudesta ja perinpohjaisesta
turmeluksesta. Silloin ihminen kyselee ”tällainenko
minä olen?” tai ”näin syntisenäkö minun pitää vaeltaa?”. Et sinä ole niin huono kuin luulet, vaan vielä
pahempi. Täysin jumalaton.
Juuri silloin, kun etsit Jumalaa, Hän kätkeytyy. Mutta Hänen kätkeytyminen on armollista vihaa. Pimeyteen joutuminen on suurta armoa. Silloin Jumala
katsoo puoleesi. Kristus ei vain tule sinun pimeyteesi,
sillä Hän on jo siellä. Hän on kokenut sen kaiken kauhun ja pimeyden.
Kätkeytyvä Jumala on yksi kristinuskon vahvimpia
opetuksia. Juuri silloin olet hyvän Jumalan hoidossa.
Vaikka emme tuntisi mitään, niin Kristus on kanssamme. Hän on kanssamme häikäisevässä pimeydessä.
Jumala katsoo meitä laupeuden silmin.
Teuvo V. Riikonen
Orpokotijuhlat
Parikkalan kunnassa
Orpokotijuhlaperinteellä on historiallinen ja keskeinen merkitys
Parikkalan ja lähialueen hengellisessä toiminnassa. Ennen
2. maailmansotaa juhlat järjestettiin Uukuniemen Parikanniemessä. Sodan seurauksena
juhlapaikka jäi Neuvostoliiton
puolelle. Orpokotijuhlien uusi
pitopaikka löytyi naapurikunnasta Saarelta. Saarelaiset
osoittautuivat aktiivisiksi juhlien
järjestäjiksi ja tämä vakiinnutti orpokotijuhlien pitopaikaksi
KONTTI 3 / 2013
Saaren kirkkomäen nykyisessä Parikkalassa. Orpokotijuhlat
ovat edelleen yksi suurimmista
kesätapahtumista Parikkalassa.
Täyttäessäni toukokuussa 50
vuotta, sain ystäväperheeltäni
lahjaksi mielenkiintoisen kirjan.
Tämä K.K. Sarlinin noin 100 vuotta sitten kirjoittama kirja ”Eräs
meidän ajan profeetta” kertoo
tunnetusta uskonnollisesta herättäjästä Helena Konttisesta.
Kirja osoittautui kiinnostavaksi
historian teokseksi, sen ajan elä-
mänmenosta, kovia kokeneesta horrossaarnaajasta ja Orpokotijuhlien merkityksestä.
Kiitoksia Parikanniemisäätiölle
ja talkoolaisille Orpokotijuhlien
järjestämisestä ja toiminnasta
uukuniemeläisen herätysperinteen jatkamiseksi.
Parikkalan kunnan puolesta
toivotan juhlavieraat lämpimästi tervetulleeksi Orpokotijuhlille!
Ari Berg
Parikkalan kunnanhallituksen pj.
SIVU 3
Juutalaiset juuret
ja uskon salaisuus
Kirkkoherra Jouni Turtiainen, Espoonlahden ev.lut.seurakunta
Juutalaisuudessa Messiaan odottaminen
on pääasia - ei hänen saapumisensa.
Uudessa testamentissa näkyy
juutalaisuuden sisäinen kipu,
erityisesti apostoli Paavalin
kirjeissä. Paavali, juutalainen
rabbi ja Jeesukseen uskova
messiaaninen juutalainen, koki
erityisen kipeänä sen, että hänen oma kansansa oli torjunut
Jeesuksen Messiaanaan.
Paavali kirjoittaa Rooman
seurakunnalle: “Vakuutan Kristuksen nimessä, että puhun totta, ja Pyhän Hengen valaisema
omatuntoni todistaa, etten valehtele: Minulla on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton
tuska. Toivoisin suorastaan, että
itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain
auttaisi veljiäni, oman kansani
jäseniä... Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä
lähtöisin, hän, joka on kaiken
yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!” (Room 9:1-5).
Joko Messias on tulossa?
Vanha juutalainen tarina kertoo
miehestä, jonka hänen isäntänsä palkkasi vartijaksi istumaan
kylän rajalla ja hälyttämään kyläläiset, jos hän näkisi Messiaan
SIVU 4
olevan tulossa. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän oli ottanut vastaan sellaisen pitkästyttävän
tehtävän, vartija vastasi empimättä: ”palkka ei tässä hommassa ole häävi, mutta pesti
kestää koko eliniän”.
Juutalaisuudessa
Messiaan
odottaminen on pääasia – ei
hänen saapumisensa. Sen tähden jokaisen juutalaisen velvollisuus on odottaa Messiaan
tuloa, eikä vain odottaa, vaan
toivoa sitä. Keskiajalla eläneen
rabbin, Mooses Maimonideen
uskonlause kertoo tästä odotuksesta oleellisen: ”uskon täydellä uskolla Messiaan tuloon
ja toivon sitä, vaikka hän viipyisi
vielä tuhat vuotta”.
Juutalainen kardinaali ja
kristillinen todistus
Kuluvan vuoden toukokuussa
anglikaanikirkon johtajuuskonferenssissa Lontoossa haastateltiin Wienin roomalaiskatolisen kirkon kardinaalia Christoph
Schönbornia. Hän kertoi olevansa isänsä puolelta juutalainen - kuten häntä haastatellut
anglikaanipappi Nicky Gum-
belkin. Epätavallinen kardinaali
muutenkin: Schönborn kertoi
olevansa innostunut evankelioimistyöstä. Hänellä oli itsensä
paavin valtuutus laatia roomalais-katolisen kirkon evankelioimistyön strategia. Liian monet
katolisen kirkon jäsenet ovat
jo menettäneet yhteytensä
kirkkoonsa ja sen apostoliseen
uskoon. Kardinaalilla oli tämä
sama kokemus kuin Paavalilla: “sydämessäni raskas suru ja
lakkaamaton tuska” sen vuoksi,
että “oma väki” ei elä Kristuksen yhteydessä.
Kardinaali Schönbornin viesti
kokousväelle oli selvä: rukoilkaa
Israelin ja juutalaisten puolesta,
että Israel löytäisi Jeesuksessa
Messiaansa ja pääsisi osalliseksi
Jumalan suurimmasta rakkauden teosta.
Entä jos rakkaamme
eivät pelastu?
Siinä se on. Sama näky ja kokemus kuin Paavalilla: että Israel
löytäisi yhteyden Jeesukseen
Messiaaseen. Paavalille ”oman
väen” vastarinta evankeliumia
kohtaan oli niin kipeä asia, että
hän kuvaa sitä sanoilla “minulla
on sydämessäni raskas suru ja
lakkaamaton tuska”. Se oli kokemus helvetistä maan päällä:
minulle rakkaat ihmiset eivät
pelastu, jos torjuvat evankeliumin.
KONTTI 3 / 2013
“Sinä olet Messias,
elävän Jumalan Poika”
Matteus 16:16
Pitäisikö meillä olla tämä sama
huoli? Ehdottomasti pitäisi. Kristittyinä me kannamme aina
mukanamme kasteessa ja uskossa saamaamme Kristuksen
kuoleman merkkiä, ristiä: “Me
kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi
meidän ruumiissamme näkyviin”. (2 Kor 4:10).
Risti muistuttaa meitä Jumalan rakkaudesta, jolla on kova
hinta: Jeesuksen kuolema meidän puolestamme, jotta voisimme elää uutta elämää Jumalan yhteydessä.
Jäännös ja sen kipu
Paavalin kokemaan kipuun
sisältyi toivo: vain pieni ”jäännös” – vähemmistö – juutalaisista uskoi Jeesukseen. Kuitenkin
Paavali muistutti, että ”heidän
ovat kantaisät, heistä on Kristus
ihmisenä lähtöisin, hän, joka on
kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!” Tänäänkin elää juutalainen ”jäännös”,
joka Paavalin ja apostoli Pietarin tavoin tunnustaa rohkeasti
”Sinä olet Messias, elävän
Jumalan Poika” (Matt 16:16).
Raamatun lupausten perusteella Paavali tiesi, että Jumala
ei voi hylätä kansaansa lopullisesti (Room 11:1-2a). Niinpä
Paavali puhuu ”Jumalan salai-
KONTTI 3 / 2013
suudesta”: osaa Israelin kansasta on kohdannut paatumus,
mutta Jumalan säätämänä aikana koko Israel on pelastuva
(Room 11:25-27). Hämmästyttävä uskon, toivon ja rakkauden näkökulma! Rohkaiskoon
tämä meitäkin rukoilemaan
rakkaittemme puolesta.
Lopullinen juutalaisten pelastuminen on siis Jumalan salaisuus. Sitä on myös meidän kristittyjen pelastuminen. Jumala
on sitonut pelastuksen Jeesuksen tuntemiseen. Mutta vain
hän, Sydänten Tuntija, yksin voi
nähdä kenellä on oikea usko
Jeesukseen. Jo uskon kaipaus
ja armon ikävä voi olla pelastavaa uskoa.
Kannattaisiko meidän päästää tuo kylänvahti eläkkeelle
ja julistaa rohkeasti Messiaan jo
tulleen: ”(Kristus) on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!”
SIVU 5
Koulun muuttuva
uskonnonopetus
Kirjoittaja Harri Saine on
kasvatustieteen tohtori,
luokanopettaja ja
erityisopettaja Porista.
Lähde: Uskonnonopetus
Suomen oppivelvollisuuskoulussa 1900-luvulla.
Turun yliopisto.
Kasvatustieteen väitöstutkimuksessani (2000) selvitin, miten
uskonnonopetus on muuttunut
Suomen
oppivelvollisuuskoulussa 1900-luvun aikana. Pitkä
tutkimusajanjakso antoi kokonaisnäkemyksen uskonnonopetuksen selviytymisestä ja muuttumisesta eri koulu-uudistusten
aikana. Empiirisinä lähteinä
käytin
oppivelvollisuuskoulun
opetussuunnitelmia, jotka ilmestyivät vuosina 1916–1994.
Näiden opetussuunnitelmajulkaisujen lisäksi tutkin kyseisten
komiteoiden arkistot pöytäkirjoineen ja lausuntoineen.
Tunnustuksellisuudesta yleissivistykseen ja oman uskonnon
opetukseen
1900-luvun alkupuolella uskonnonopetuksen
tavoitteena
oli uskonnäkemyksen sisäistäminen ja henkilökohtaiseen
uskonelämään
ohjaaminen.
Peruskouluun
siirryttäessä
1970-luvulla tavoitteeksi asetettiin Raamattuun pohjautuva
yleiskristillinen opetus. Samaan
aikaan
tunnustuksellisuudelle
ilmaantui uusia määritelmiä.
Vuoden 1985 opetussuunnitelmassa palattiin takaisin henkilökohtaisen
vakaumuksen
Parikanniemisäätiö Kirkkopäivillä
Kuopion messukeskuksessa vietettiin
helluntaiviikonloppuna 17.-19.5. 2013
valtakunnallisia Kirkkopäiviä. Joka toinen
vuosi järjestettävät Kirkkopäivät kokoavat
edustavasti yhteen niin kirkon virallisia
edustajia kuten myös järjestö- ja herätysliikeväkeä.
Myös Parikanniemisäätiöllä oli kirkkotorilla oma infopöytänsä. Jaoimme tietoa
Parikanniemisäätiön työstä ja keskustelimme ihmisten kanssa.
Vaikka työmme tukijalat on muuttumassa, taustan panderollista löytyvät edelleen tutut teemat; lastenkoti, palvelukoti,
julistus- ja ystävätyö sekä Kontti-lehti.
Parikanniemisäätiö tahtoo palvella
siellä, missä ihmisetkin ovat.
SIVU 6
KONTTI 3 / 2013
muodostamiseen
Raamatun
antamien virikkeiden pohjalta.
Muutos päinvastaiseen suuntaan tapahtui vuonna 1994,
jolloin
kasvatustavoitteeksi
asetettiin mm. monipuolinen
uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Tunnustuksellisuutta ryhdyttiin soveltamaan
uskontojen opetuksen yleistavoitteiden pohjalta. Viimeisin
hyväksytty opetussuunnitelma
painottaa kaikille uskonnoille
yhteisiä asioita, joita siis jokaisen
uskonnon pitää opettaa. Tämä
yhteinen osuus tullee voimakkaasti lisääntymään rakenteilla
olevassa opetussuunnitelmassa.
Vuoden 2003 Uskonnonvapauslain lähtökohtana on positiivisen uskonnonvapauden ajatus,
siis oikeus omaan uskontoon ja
sen opetukseen. Eduskunnan
perustuslakivaliokunta
katsoi
lausunnossaan, että oman uskonnon opetus ei sisällöltään siis
Pala Konttista
“Kaikkina kolmena päivänä on vähän Herra antava yliluonnollistakin tointa, mutta ei muulloin ole kolme kertaa, kuin tänä ainoana
päivänä. - Katsokaa alkuperäistä ilmoitusta, kun oli sanottu, että
annetaan sitten ikäänkuin lepovuodet iän lopussa, ne ovat ne
vuodet, jotka ovat kiitosvuodet. Sitten ei ole enää tämän vuoden
perästä yliluonnollista puhetta, nimittäin kansan mielen jälkeen
puhuttuna horrostila puhetta, vaikka se on taivaan kielellä puhuttuna: syvennetympi totuuden sana, joka ilmoitetaan avonaisesti
ihmissydänten ja järkien kannalle, että tulisivat käsittämään armon Jumalassa.”
(K.K Sarlin: Eräs meidän ajan profeetta, Viimeiset tilipäivät elokuun 16.-18.pnä 1915)
Vähemmistöryhmät huomioon
1900-luvun alussa evankelisluterilainen uskonnonopetus oli
käytännössä kaikille pakollista.
Vain Helsingissä juutalaisten ja
tataarien kouluissa oli mahdollista opiskella juutalaisuutta ja
Suomi monikulttuuristuu nopeasti ja
samalla myös maamme uskonnollinen
kenttä kirjavoituu ja myös uskonnottomien
määrä kasvaa.
ollut perustuslaissa tarkoitettua
uskonnon harjoittamista. Uskonnonvapauslain
muuttumisen
seurauksena muutettiinkin perusopetuslain säännöksiä uskonnon opetuksen osalta siten,
että aiemmin lainsäädännössä
oleva ”tunnustuksellinen uskonnon opetus” - käsite korvattiin
”oman uskonnon opetus” - käsitteellä.
KONTTI 3 / 2013
islamia. Vielä 1950-luvulla ortodoksista uskontoa opetettiin,
jos oppilaita oli samassa koulussa vähintään 20. Tällä hetkellä
vähemmistöuskontojen uskonnonopetusta tulee järjestää
koulussa, jos kolme samaan
tunnustukseen kuuluvaa oppilasta käy saman opetuksen ylläpitäjän koulua ja vaatii opetusta. Tavallisimmin on kyseessä
kunta tai opetusluvan saanut
yksityinen koulu.
Suomi monikulttuuristuu nopeasti ja samalla myös maamme uskonnollinen kenttä kirjavoituu ja myös uskonnottomien
määrä kasvaa. Opetusministeriö on vahvistanut vuonna 2006
uskonnonopetuksen perusteet
evankelisluterilaisen ja ortodoksisen lisäksi yhdelletoista muulle
uskonnolliselle ryhmälle ja elämänkatsomustiedolle.
Opetusneuvos Pekka Iivonen
totesi 2011, että Suomessa vain
koulu pystyy antamaan nuorille laajaa uskonnollista yleissivistystä. Tulevaisuudessa eri
kulttuurien, uskontojen ja katsomusten kohtaaminen edellyttää hyvää oman uskonnon ja
muiden uskontojen tuntemista
ja ymmärtämistä. Tänä vuonna
peruskoulun aloittava on aktiivisimmassa iässään tämän vuosisadan puolivälissä. Oleellisia kysymyksiä on, millainen maailma
on silloin, mitä taitoja ja tietoja
silloin tarvitaan ja millaisessa
kulttuurisessa ja uskonnollisessa
tilanteessa silloin eletään.
SIVU 7
Uskonnolliset kesäjuhlat
- Suomen suurin liikuttaja
Kesäjuhlat ovat myös mittava
vapaaehtoistyön voimannäyte.
Juhlat eivät olisi mahdollisia ilman rakentajia ja
purkajia, sopankeittäjiä ja lätynpaistajia.
Jokunen vuosi sitten kesälomareissuni suuntautui Itä-Suomeen. Kun samaan ajankohtaan ajoittuivat orpokotijuhlat,
päätimme kääntää auton nokan kohti juhlapaikkaa. Muistan
edelleen tunteen, kun ajelimme hiekkatietä itärajan suuntaan. Keskellä ei-mitään usko
juhlapaikan löytymiseen alkoi
jo horjua tien vain jatkuessa
ja jatkuessa. Kuin taikaiskusta
yhtäkkiä edessä aukeni autoja täynnä oleva parkkipaikka
liikenteenohjaajineen ja kirkonmäellinen ihmisiä.
Juhliin osallistuminen oli avartava kokemus, sillä en tuntenut
ketään liikkeeseen kuuluvaa ja
olin lukenut siitä vain kirjoista.
Suomen kesä onkin täynnänsä
mahdollisuuksia saada uusia
kokemuksia rikkaasta ja monimuotoisesta uskonnollisesta
kulttuurista.
Kesäjuhlat liikuttavat. Mikään
suomalainen kansanliike ei saa
kokoon yhtä suuria väkijoukkoja kuin hengelliset kesäjuhlat. Tänäkin kesänä yli 100 000
suomalaista pakkaa autonsa
SIVU 8
osoitti, että puolet kesäjuhlien kävijöistä osallistuu oman
liikkeensä juhlien ohella myös
muiden liikkeiden kesäjuhlille.
Poikkeuksen tekivät körtit ja
vanhoillislestadiolaiset,
jotka
eivät osallistuneet yhtä innokkaasti muiden liikkeiden toimintaan.
Lapsuudesta lähtien
Hanna Salomäki on
Kirkon tutkimuskeskuksen
vt. johtaja
viettääkseen viikonlopun puisilla penkeillä jonkun hengellisen
liikkeen juhlilla. Monille suomalaisille kesäjuhlat kuuluvat vakituiseen vuodenkiertoon kuten
joulu tai juhannus. Kesäjuhlat
ohjailevat lomanviettoa ja
matkareittejä.
Varsin suuri osa suomalaisista
osallistuu useiden herätysliikkeiden juhlille. Hengellisillä kesäjuhlilla koottu tutkimusaineisto
(Salomäki 2010: Herätysliikkeisiin
osallistuminen ja sitoutuminen)
Mikä on kesäjuhlien salaisuus?
Kesäjuhlissa yhdistyvät monenlaiset tarpeet. Ei tarvitse haastatella montaakaan juhlakävijää ennen kuin kuulee tarinan
lapsuuden kesäjuhlakokemuksista. Useampi kuin kaksi viidestä kesäjuhlakävijästä onkin tutkimuksen perusteella mukana
herätysliikkeiden
toiminnassa
siksi, että heidän perheensä tai
sukunsa kuuluu liikkeeseen. Yleisintä tämä on vanhoissa herätysliikkeissä.
Herätysliikkeet
kuljettavat
siis kristillisen uskon traditiota
eteenpäin sukupolvelta toiselle. Ei olekaan ihme, että juuri
lapsuudessa opittu hengellinen
KONTTI 3 / 2013
Saaren juhlatkaan
eivät onnistuisi
ilman talkoolaisten
apua.
musiikki, puhetapa tai uskon ilmaisemisen muodot tuntuvat
kaikkein läheisimmiltä.
Toisaalta kesäjuhlat ovat otollinen tilaisuus tutustua sellaisiin
liikkeisiin, jotka eivät ole itselle tuttuja. Noin kymmenesosa
kesäjuhlien kävijöistä ilmoitti
olevansa vasta tutustumassa
liikkeeseen tai vain satunnaisia kävijöitä. Useiden herätysliikkeitä koskevien tutkimusten
pohjalta näyttää siltä, että viidennen herätysliikkeen juhlat
onnistuvat muita paremmin tavoittamaan uusiakin kävijöitä.
Kesäjuhlat ovat myös mittava
vapaaehtoistyön voimannäyte. Juhlat eivät olisi mahdollisia
ilman rakentajia ja purkajia,
sopankeittäjiä ja lätynpaistajia. Juuri tämä ulottuvuus on
kansanliikkeiden merkittävä resurssi: aidot tekemisen mahdollisuudet tuottavat kiinnittymistä.
Kasvokkain
Takavuosina sanomalehti Huvfudstadsbladetin mainoskampanjan iskulause kuului ”Ota
riski. Rakastu suomenruotsalaiseen”. Tänä keväänä on keskusteltu paljon vihapuheesta
KONTTI 3 / 2013
ja myös uskonnollisesta vihapuheesta. Samaan aikaan on
yleistynyt puhetapa, jossa seurakunnissamme jo vuosisatoja
vaikuttaneita hengellisiä liikkeitä kuulee nimitettävän ”ääriliikkeiksi” tai ”lahkoiksi”.
Vaikka herätysliikkeiden väliset raja-aidat ovatkin paljon
madaltuneet viime vuosikymmeninä, itselle vieraita liikkeitä
myös karsastetaan. Erityisesti sosiaalinen media näyttää
nostavan pintaan monenlaisia
ennakkoluuloja toisella tavalla uskovista, eikä tämän ilmaisemista kaihdeta. Samaan
aikaan kun yhteydenpito on
ehkä helpompaa kuin koskaan, rakentuvat myös muurit
nopeasti ja tehokkaasti.
Suomalaisten
uskonnollisia
asenteita koskevat tutkimukset
osoittavat, että oman kulttuurin
ja uskonnon tuntemus ohenee.
Monille Mooses ja Jeesus ovat
yhtä tuntemattomia, ja niin
ovat myös uskonnolliset liikkeet.
Gallup Ecclesiastica -tutkimuksen mukaan suomalaisten suhtautuminen myös moniin kirkon
herätysliikkeisiin on torjuvaa. Yli
60 % esimerkiksi suhtautuu kielteisesti lestadiolaisuuteen tai
karismaattiseen
liikkeeseen.
Yksi kesäjuhlien merkittävä elementti onkin ihmisten kokoaminen kasvokkain, lähietäisyydelle. Kun liike saa ihmisen kasvot,
kynnykset madaltuvat.
Modernia perinteisyyttä
Kesäjuhlat näyttävät vastaavan monenlaisiin tarpeisiin. Kesäjuhlilla yhdistyvät uusi ja vanha, tutut toimintatavat mutta
myös liikkeiden muokkautuva
uusi todellisuus. Tutut virret ja
puheenparret rakentavat yhteistä kokemusta arjessa hajallaan eläville liikkeiden jäsenille.
Kesäjuhlat antavat paikan
ja tilan Jumalan kohtaamiseen, mutta tärkeää on myös
ystävien tapaaminen. Monet
kohtaavatkin toisensa vain kerran vuodessa, juuri kesäjuhlilla.
Vahvan sosiaalisen tapahtuman vaihtoehtona juhlille voi
yhtä lailla saapua yksin ja siellä
pysytellä anonyyminä. Tällainen modernin nomadin rooli
kiinnostaa monia yksilöllisyyttä
kaipaavia. Juhlilla ollaan yksin
ja yhdessä, osana virtaa.
SIVU 9
Pentti Poutanen
Jumalan sekatyömies
ihmisten asialla
Entinen kansanedustaja Pentti Poutanen on
aina tahtonut olla pienen ihmisen asialla.
Pihapiiri Nuutilanmäellä muistuttaa melkein
museoaluetta.
Omakohtainen uskonelämä ja mieluisa
tekeminen pitää edelleen 91 vuotiaan miehen
virkeänä.
Entinen kansanedustaja, Parikanniemen työn ystävä ja säätiön hallituksen entinen jäsen,
Pentti Poutanen on viettänyt
eläkepäiviään Juvan Nuutilanmäellä, 5–tien varressa jo 26
vuoden ajan. Rakkaan Liisa –
vaimon kuolemasta on kulunut
13 vuotta. Liisan vielä eläessä
järjestettiin heidän kodissaan
lähetyspiirejä, sekä myös ”orpokotiseuroja”. Isännän viiri
lippusalossa kertoo kuitenkin,
että vieraat ovat edelleen tervetulleita. Pihapiiristä löytääkin
monenlaista ”menneen ajan”
nähtävää. Hänen elämäntarinansa on vieläkin mielenkiintoisempi.
Alun perin Parikkalasta lähteneenä evakkona hänellä riittää
juttua ja muistelua. Päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus
”ihmisten asialle” eletystä elämästä. Vieläkin Pentti ihmette-
SIVU 10
lee, miksi Jumala antoi hänelle
niin rikkaan ja mielenkiintoisen
elämän. Siitä mekin saamme
pienen välähdyksen istuessamme Pentin tekemässä katoksessa, siemaillen omatekoista
mehua. Kaikki ympärillämme
on hänen tekemää; savusauna, monet aitat, pönttömuseo
ja muut puusta veistetyt asiat.
Pentin isoisä oli Parikkalan Lamminkylän kyläseppä. Kädentaidot lienevät siis isän perintöä.
-Vanhat rakennukset alkoivat
kiinnostaa ja olivat vastapainoa
eduskuntatyölle. Palatessa perjantai iltana Helsingistä kotiin,
kaipasin kiireisen viikon jälkeen
omaa rauhaa. Aluksi täällä oli
vain pusikkoa. Ensimmäinen rakennus oli vanha lato.
- Kaikki hirsirakennukset on
purettu, numeroitu, tuotu ja kasattu paikan päällä uudestaan.
Takkatupa ja luhtiaitta ovat tosin eri paikoista, mutta itsekerätyistä vanhoista hirsistä, paikalla
rakennettu, Pentti sanoo.
Eduskuntatyön
rinnalla kulki
myös urheiluharrastus.
KONTTI 3 / 2013
Ihmisten asialle eletty elämä
antaa kiitollisen mielen
Kiinnostus entisajan työkaluihin on Pentille verenperintönä. Vanhojen hirsirakennusten kanssa touhutessa
oma mielikin rauhoittuu. Syvimmän tyydytyksen elämään antaa omakohtainen Jumala-suhde.
Ihmisten asialla
Pentti vietti eduskunnassa Keskustapuoleen edustajana kaikkiaan 5 kautta aina vuoteen
1987 asti, jolloin jäi omasta tahdostaan pois. Nykyistä hallitusmenoa katsellessaan, hän toteaa sen ennen olleen parempi.
- Kun isot puolueet ovat hallituksessa, silloin asioita myös hoi-
KONTTI 3 / 2013
detaan, hän muistelee. Omaa
eduskuntaryhmäänsä hän kiittelee saamistaan ”vapaista
käsistä”. Pentti muistaa ainakin
kaksi merkittävää hanketta,
jossa hän on ollut ratkaisevasti
mukana.
Jumalan pilkka –laki tuli 1970
valitulle eduskunnalle edelliseltä eduskunnalta, yli vaalien
käsiteltynä. Pentti oli lakivaliokunnassa sorvaamassa vasta-
lausetta: Joka julkisesti pilkkaa
Jumalaa, on tuomittava.... Vastalause sai valiokunnan enemmistön allekirjoitukset ja Jumala
jäi lakiin.
Pienviljelijä perheen lapsena
ja itsekin maanviljelijänä Pentti
halusi puolustaa toki myös
”pienen ihmisen ja maanviljelijän asiaa”. Maatalousasiat
olivat eduskunnassa esillä varsinkin 1970 -luvulla. Pentti piti
SIVU 11
Pönttömetsä
kuvastaa
Pentin
mutkatonta
suhdetta
luontoon.
aktiivisesti yhteyttä myös Maatilahallitukseen, jotta virkamiespäätöksiin saataisiin mukaan
myös talonpoikaisjärkeä. Lukuisiin kansalaisten yhteydenottoihin hän suhtautui vakavasti neuvoen ja puolustaen
äänestäjiään. Aika oli monessa
mielessä maatalousvastainen.
-Virkamiehet haittasivat tulkinnoillaan maanviljelijöiden asemaa ja toimeentuloa. Heiltä
unohtui, että ” ihmisten asialla”
tässä ollaan, Pentti muistelee
silloisia toimiaan.
Kansanluottamus
Pentin
asianhoitoa
kohtaan
poiki
myös hengellisiä luottamustehtäviä. 1970 –ja 1980 –luvuilla
silloinen toiminnajohtaja, Mauri
Tiilikaisen pyysi häntä Kansan
Raamattuseuran hallitukseen.
Myös Parikanniemi oli Pentistä
kiinnostunut.
Toiminnanjohtaja Jouko Jyrkämä soitti erään Parikanniemisäätiön hallituksen kokouksen yhteydessä Pentille ja pyysi
mukaan hallitukseen.
- Käykää ensin lista läpi, jos ei
muita löydy, valitkaa sitten mu-
SIVU 12
kaan, oli Pentin vastaus.
Jälkeenpäin on sitten muisteltu, ettei listassa ollut muita
nimiä. Niinpä Pentti tuli mukaan
Parikanniemisäätiöön.
Ratkaisun paikalle
Pentin hengellisen elämän juuret ovat Parikkalan Lamminsalolla. Äiti oli pyhäkouluopettaja. Kylän vanhukset ja lapset
kuljetettiin milloin heränneiden,
milloin Parikanniemen seuroihin. Tutuksi tulivat sen ajan puhujista Esko Paajanen ja Johannes Rönkkönen. Uskon elämän
käännekohta tapahtui kuitenkin Rantasalmella, jonne Pentin
perhe oli siirtynyt evakkoon.
- Vuonna 1947 olin jotenkin
ahtaalla ja jouduin ratkaisun
paikalle. Omatunto kolkutti ja
piti saada sielun rauha, Pentti
muistelee.
Sodan jälkeistä hengellisyyttä
leimasi Rantasalmella taitamattomat maallikkosaarnaajat. He
sotkivat puheillaan ja ennusteluillaan monen uskonelämää,
myös Pentin.
-Tuomion ja arvostelun henki oli voimakas. Itsekin ”horjuin”
ihmismielipiteiden tähden, hän
myöntää. Ei oikein työntekokaan tahtonut sujua. Lopulta
tajusin, ettei meidän tehtävämme ole pohtia ”aikoja eikä hetkiä”.(Apt.1:7) Niin Pentti pääsi
Sanan varmalle pohjalle.
Uskon kilvoittelu jatkui myös
eduskunnassa. Jumalan varjeluksesta maailma ei vetänyt
mukanaan, vaan oman avioliiton kunnioitus ja täysraittius säilyivät kansanedustus vuosina.
- Minut on hyväksytty tällaisenaan, hän toteaa kiitollisena.
Pentti toivoo myös, että uukuniemeläinen hengenperintö
säilyisi myös nykyisessä Parikanniemessä, vaikka aika on nyt
toinen.
Kysyessäni, mitä uukuniemeläisyys on, hän vastaa: ”Se on
alhaalta Jumalan armon pyytämistä ja parannusta omista
synneistä”.
Päivä kerrallaan
Monet ovat hämmästelleet
Pentin hyvää terveyttä ja muistia. Äskettäin löydettiin hyytymä
aivoista, joka leikattiin. Nyt jalka ja käsi toimivat taas. Silti Pentin mieli tekee jo taivaaseen.
– Ei ole enää ketään, jonka
kanssa jutella lapsuusasioista,
hän tunnustaa. Silti hän uskoo,
ettei olisi saanut elää näin pitkään, jos olisi tyytynyt vain asumaan Mikkelin Porrassalmen
kadun kerrostalossa.
Täällä saa touhuta ja tehdä
yhtä ja toista.
Haastattelu ja kuvat:
Markku Liukkonen ja
Jouko Jyrkämä
KONTTI 3/ 2013
Maaranen
Lemiset
Lyhtyjen syttyessä
Kun kesä alkaa taipua elokuulle, maisema ikään kuin haurastuu.
Se kaikki, mikä ympäröivässä luonnossa kevään alkaessa ja kesän
mittaan suorastaan kirkui voiman ja täyteyden uhoa, vaimenee
nyt. Värit haalistuvat, äänet ohenevat, koko luonto taipuu odottamaan muutosta. Kesä luovuttaa pois kaiken tuottamansa sadon ja
antaa talvelle luvan tulla.
Vuodenkierto on kopio ihmiselämästä. Monellakin tavalla. Eräs
yhteneväisyys on, että niin luonnolle kuin ihmiselämällekin, sisällön ja tarkoituksen antaa Jumala. Tosin tätä tekijänoikeuslakia
me ihmiset rikomme törkeästi käyttäytymällä niin kuin kaikki olisi
määrättävissämme. Tämän me teemme, vaikka Luojamme mm.
vuodenaikojen kierron avulla osoittaa, että kaikki on Hänen hallussaan. Eikä mikään meidän.
Jumala itse on elämä, tarkoitus ja päämäärä.
Mutta mitä tekee itsekäs ihminen tämän totuuden edessä?
Sulkee korvansa.
” Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria
piirityslaitteita sen ympärille.
Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi
sitä köyhää miestä.” ( Saarn. 9:14-15 )
Nyt, lyhtyjen syttyessä, rukoilkaamme tälle maailmalle kuulevia
korvia, että se tulisi tuntemaan Herramme Jeesuksen Kristuksen
armon. Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta
te rikastuisitte hänen köyhyydestään.
”Evankeliumi, johon meitä kehotetaan uskomaan, ei ole
sattumalta syntynyt eivätkä ihmiset ole sitä keksineet, vaan
se on rakastavan sydämen
suunnitelma, joka on aikanaan
kokonaan ja kerta kaikkiaan
toteutettu ja nyt täysin valmiina
ihmisille ilmoitetaan."
Väsynyt olemaan vahva
Karas-Sana 1992
"Älä minulta voittoja kysy
-olen velallinen,
konkurssin kärsinyt.
Kysy voittajilta.
Älä minulta rajoja kysy
- asun armon keskellä.
Kysy rajavartijoilta
ja mittamiehiltä."
Kootut Runoja ja mietteitä
Karas-Sana 1986
"Jumalan rakkaudesta on puheltava hylättyjen ja rakkaudettomuuden vammoittamien
ihmisten tähden hiljakseen, sillä
syrjityn ihmisen on joskus erittäin
vaikea avata ikkunaluukkujaan
Jumalan rakkauden säteilylle”.
Väsynyt olemaan vahva
Karas-Sana 1992
Pekka Maaranen
KONTTI 3 / 2013
SIVU 13
Matti Neuvonen
Talkoomies
Saarelaisella Matti
Neuvosella on
65. orpokotijuhlat
talkoolaisena.
Tehtävä on ollut alusta
asti mieluinen.
Orpokotijuhlien siirryttyä Saaren kirkolle vuonna 1945, Matti
Neuvonen oli vielä kuulijoiden
joukossa. Pian hänellekin löytyi
palveluspaikka. Aluksi hän myi
juhlilla Uukuniemen tehtaan limonadia muiden poikien kanssa.
- Ihmiset tulivat juhlille pääosin omin eväin. Ruokahuolto
on varsin pienissä kantimissa.
Paikalliset talkoolaiset tarjosivat
kahvia ja piirakoita. Puhujat toki
syötettiin sisätiloissa. Limonadi
kävi hyvin kaupaksi, Matti muistelee.
Alusta alkaen juhlia valmisteli aktiivisten talkoolaisten porukka. Mukana oli mm. Matin
sisko, Kirsti Pellikka, Aarne Nokelainen, Martti Paajanen ja
talkoopäällikkönä Antti Aaltonen. Matti itse siirtyi limonadin
myynnistä majoitustoimistoon,
joka olikin varsin työläs homma.
Paikallinen nuorisoherätys
Kalle Korhosen johdolla aktivoi
juhlia voimakkaasti. 1940-luvun
SIVU 14
Matti ja Aune Neuvonen tapasivat ensikerran Orpokotijuhlien yhteydessä.
lopulle tultaessa juhlavieraita
kävi 1000 henkeä. Monille piti
järjestää majapaikka paikallisista taloista. Erään kerran juhlille
saapui tyttöjä Rautjärveltä. Matin äiti pyysi tytöt yöksi kotiinsa,
1 ½ km päähän Saaren kirkolta.
Siinä Matti ja Aune-puoliso tutustuivat ensimmäisen kerran.
1950-luvulle tultaessa Matti
kuului jo juhlien johtoryhmään.
Varsinaisiin puhujan tehtäviin
hän ei ole lähtenyt, vaikka on
vetänyt Saarella perjantaiseuroja 30 vuotta. Matin vastuulle
juhlilla tuli etsiä pullanpaistajat
ja huolehtia elintarpeista muutenkin. Pullajauhoja tarvittiin silloin 35 kg. Paikallisesta Röksän
kyläkaupasta hankitaan lihatavara edelleenkin.
Matille Saaren orpokotijuhlat
ovat ”kutsujuhla”. Järjestäjät
toivovat, että vieraat toisivat
KONTTI 3 / 2013
Muistoja juhlilta
Saaren kirkon mäellä joka elokuussa järjestettävien Orpokotijuhlien vakiokävijöiden joukossa
on useita tuttuja kasvoja. Yksi heistä on Markkuhenrik Haakana Savonlinnasta. Markku on
nähty usein myös juhlien kirjateltassa.
-Olin ensimmäisen kerran juhlilla vanhempien
kanssa. Syntymästäni asti on tullut oltua mukana ns. ”äidin maidossa”. Yli 50 vuotta siitä kertyy,
vaikka muutama vuosi on jäänyt väliin.
Sydän kutsuu sinne aina.
Markkuhenrik on palvellut juhlilla myös eri tehtävissä ja monet muistavat hänet kirjateltasta.
-Kirja myynnissä olen ollut vuosia, en tiedä
tarkkaa aikaa, mutta Teittisen Aarnea Irene
odotti. Yli kaksikymmentä vuotta siitä on aikaa.
Olen jo ”vakio kamaa”. On niin ihana palata
aina kirjojen myyntiin... tutut asiakkaat ja uudet
vieraat.
Saaren juhlien monista muistoista Markkuhenrikilla on yksi mielessä. Yli kymmenen
vuotta vanhana poikana hän pääsi myymään
ruokalippuja punaiseen pulpettiin. Silloin juhlilla
olivat eriväriset liput eri ruuille.
-Se tuntui pienestä pojasta hienolle. Mutta
koko juhlat ovat aina se tärkein asia. Niiltä vaan
ei voi olla pois. Ne ovat menneet sydämeen ja en
voi olla poissa. Auttamassa, sillä sydän kutsuu ja
ystävien näkeminen. Rakkaus orpokotijuhlia ja
Saaren kotikirkkoa kohtaan. Saaren kotikirkko
kutsuu joka vuosi juhlimaan. Ne kaikuvat kellot
kotoisan kirkon.
Haastattelu: Teuvo V. Riikonen
toki myös uusi kuulijoita juhlille.
Juhlien hengellisestä merkityksestä Matilla on vahva mielipide.
- Sanan tulee tulla niin lähelle,
että ihminen on valmis tarkistamaan uskon suhdettaan. Jos
Sanalla ei ole herättävää merkitystä, pelkät vuosijuhlat eivät
vastaa tarkoitustaan, Matti toteaa vakavana.
Juhlapuhujat
Saaren juhlien odotetuin osa
kuulijoiden kannalta ovat juhlapuhujat. Matti itse toivoisi, että
KONTTI 3 / 2013
Jumala saisi käyttää puhujia ja
että puhujilla olisi myös annettavaa.
Miten puhujat valikoituivat?
-Perinteisesti etusijalle olivat
”orpokotiasian”
omaksuneet
puhujat, kuten Edvard Lähdeniemi, Erkki Leminen, Hälvän
sisarukset, Eenok Konttinen ja
Matti Pitkänen, josta tuli 1949
orpokotijuhlien johtaja. Hänen
kanssaan läheisessä työ ja- ystävä yhteydessä oli alusta asti
kirkkoherra Simo Keranto, sekä
Kansan Raamattuseuran julistajia ja paikallisia pappeja.
Orpokotijuhlat ovat edelleen
Parikanniemen ystävien juhlat.
Haastattelu ja kuva:
Markku Liukkonen
SIVU 15
Kontista kaivettua
Parikanniementie 130
52320 Vitsiälä
Puhelin 020 743 4570
toimisto@parikanniemi.fi
Toimistosihteeri Risto Teittinen
Puhelin 020 743 4570
Taloussihteeri Elli Hokkanen
Puhelin 040-503 8711
Säätiön hallituksen puheenjohtaja
lääninrovasti Erkki Lemetyinen
Puhelin 0440-430 063
erkki.lemetyinen@evl.fi
Toiminnanjohtaja Teuvo V. Riikonen
Puhelin 0400-315 573
teuvov.riikonen@parikanniemi.fi
Julistustyön pastori
Markku Liukkonen
Puhelin 040-867 6165
markku.liukkonen@parikanniemi.fi
Evankelista Pekka Maaranen
Puhelin 040-359 0111
pekka.maaranen@pp.inet.fi
Lastenkodin johtaja Henrik Ohlis
Puhelin 0400-263 462
henrik.ohlis@parikanniemi.fi
Palvelukodin johtaja Liisa Äijö
Puhelin 0400-747 568
liisa.aijo@parikanniemi.fi
Parikanniemisäätiön tilit
Sampo FI86 8000 1901 5424 99
S-SOP FI54 5271 0420 0130 48
Tapiola FI92 3636 3002 2297 63
Parikanniemen Orpokotiyhdistys ry
(jäsenmaksut 20€,myyntituotteet)
S-SOP FI95 5271 0420 0445 14
Danske Bank FI69 8000 1900 7130 67
Vanha-Tuusjärven kannatustili
NORDEA FI90 2042 3800 0021 49
Adressi-ja syntymäpäiväraha tili
S-SOP FI63 5271 0420 1411 20
Parikanniemisäätiöllä ja kannatusyhdistyksellä on oikeus ottaa vastaan
lahjoituksia ja testamentteja.
www.parikanniemi.fi
SIVU 16
PARIKANNIEMEN YSTÄVÄT
UUSI NIMI KANNATUSYHDISTYKSELLE
Parikanniemen Orpokotiyhdistys on vuosikokouksessaan helluntaina
19.5.2013 muuttanut yhdistyksen nimen Parikanniemen Ystävät ry:ksi.
Kun lastenkodin nimi on muutettu jo 1964 Parikanniemen lastenkoti
muotoon, halutaan nimenmuutoksella kuvata oikealla tavalla yhdistyksen työtä.
Parikanniemen Ystävät ry. on noin 1300 jäsenen yhdistys, joka tukee
monella eri tavalla Parikaniemisäätiön tekemää työtä sen eri työmuotojen kautta. Yhdistyksen puheenjohtajana on Erkki Makkonen Parikkalasta ja sihteerinä Maija-Liisa Kasanen Lappeenrannasta.
SEURAKUNTATYÖN KULTAINEN
ANSIOMERKKI VIIDELLE SÄÄTIÖN
VASTUUNKANTAJALLE
Viidelle Parikanniemisäätiön työ-ja ystäväyhteydessä mukana olleelle
henkilölle on myönnetty Kirkkopalvelujen Seurakuntatyön kultainen
ansiomerkki pitkäaikaisesta toiminnasta seurakuntatyössä tai muussa
kristillisessä toiminnassa.
Anja Muhonen on toiminut lastenkodin johtajana pari vuotta, säätiön
vapaaehtoistyössä vuosikymmeniä sekä hallituksen jäsenenä noin 25
vuotta.
Matti Neuvonen on toiminut Saaren Orpokotijuhlien järjestelytoimikunnan jäsenenä yli 40 vuotta sekä säätiön hallituksen jäsenenä noin
15 vuotta.
Jouko Jyrkämä on toiminut seurakuntapappina Heinolassa ja siirtolaispastorina Kanadassa kahteen otteeseen lähes 20 vuotta sekä Parikanniemisäätiön palveluksessa mm. toiminnanjohtajana ja matkapastorina
yli 20 vuotta.
Matti Kostamo on toiminut säätiön hallituksen jäsenenä yli kymmenen vuotta, matkasihteerinä, apulaistoiminnanjohtajana, toiminnanjohtajana ja palkkiotoimisena matkasihteerinä yli 30 vuotta.
Jussi Pitkänen on toiminut pappina Tohmajärven ja kirkkoherrana
Värtsilän seurakunnassa yli kymmenen vuotta, Parikanniemisäätiön toiminnanjohtajana 12 vuotta sekä vapaaehtoisena idäntyön matkapastorina lähes kymmenen vuotta.
Palkittuja muistetaan Saaren kirkolla 17.8. klo 18 seuroissa.
KONTTI 3 / 2013
VANHA-TUUSJÄRVEN PALVELUTALO
LOPETAAN
Maksa tilille!
S-Sop FI95 5271 0420 0445 14
DB FI69 8000 1900 7130 67
Saaja:
Parikanniemen Ystävät ry
Viesti: jäsenmaksu/tilaus/lahja
Mari Parkkinen
Radio Dein jutuntekomatkalla
Parikanniemessä.
Muistathan! Pala Konttista,
RadioDei, maanantaina klo 15.40.
Parikanniemisäätiön hallitus joutui kokouksessaan 17.6.2013 tekemään
kipeän ja vaikean ratkaisun päättäessään lopettaa Heinolassa sijaitsevan Vanha Tuusjärven palvelutalon toiminnan vuoden 2013 loppuun
mennessä.
Palvelutalon toiminta on ollut säätiölle tappiollista yli 25 vuotta ja
2000-luvulla alijäämät ovat olleet yli 1,6 miljoonaa euroa.
Viime vuosina monista yrityksistä huolimatta erittäin korkeatasoista
hoitotyötä tekevän yksikön toimintaa ei saatu taloudellisesti kannattavaksi. Alijäämät olivat saaneet koko säätiön talouden erittäin vaikeaan
tilanteeseen, jossa hallitus ei nähdyt muuta mahdollisuutta kuin lopettaa toiminta. Talon asukkaiden asumispalvelut turvataan, kunnes
Heinolan kaupunki on saanut osoitettua heille uudet asumispaikat.
Vanha-Tuusjärven palvelukodin viimeisillä kesäjuhlilla esiintyivät
”Duo Saariset” Kouvolasta.
Kalenteriin!
Matka Betlehemiinjouluvaellus
Parikanniemen lastenkodilla
13.12. klo 1714.12. klo 16Tiedustelut toimistosta
p. 020 743 4570
KONTTI 3 / 2013
Parikanniemen lastentalon rakennushanke etenee aikataulussa.
Oikaisu: Kontti 2/2013 sivuilla 2 ja 5 mainitun kuvaajan nimi oli väärin.
Oikea kuvaaja on Jouko Tykkyläinen. Pahoittelemme virhettä!
SIVU 17
Parikanniemisäätiön työntekijät ja vapaaehtoistyöntekijät
vierailevat seuraavissa tilaisuuksissa!
Katso tarkemmat tiedot seurakunnan ilmoituksista ja
säätiön kotisivuilta www.parikanniemi.fi
Elokuu
13.-14.8. Seinäjoki, evankelistojen päivät, Riikonen
17.-19.8. Parikkala, Saaren orpokotijuhlat ” Katso laupeutesi silmin”, os. Kirkontie 599 Saari
21.8. Kangasniemi, Istruala-Laitilan diakoniapiiri Airi
Tantulla Puattipoukamassa klo 13, os. Rastonmäen 90,
Liukkonen
Hamina, Miehikkälä, miesten saunailta klo 18,
Maaranen
22.8. Taipalsaari, Lähdekallio klo 18.00 raamattuopetus
ja iltaseurat, Maaranen
25.8. Ristiina, kesäseurat Tiaisella klo 13.30,
os. Kitereentie 100, Liukkonen, Maaranen, Ohlis
26.-29.8. Kerimäki, Tavisalo, PAV-leiri, Maaranen
Syyskuu
1.9. Parikkala, Saari, messu klo 13.
Messun jälkeen kirkkokahvit ja Orpokotijuhlien kiitosseurat seurakuntatalolla. Liukkonen, Maaranen ym.
2.9. Lappeenranta, Emmaus klo 18, Kostamo
8.9. Hirvensalmi, messu klo 10, Liukkonen.
Seurat Hämäläisessä klo 13, os. Aittoniementie 80.
9.9. Lappeenranta, Emmaus klo 18, Liukkonen
10.9. Lappeenranta, Lauritsalan srk-koti (Puoti ja Pannu)
klo 10.30, raamattuopetus, Liukkonen
10.9. Kitee, ystäväpiiri Isossa pappilassa klo 13,
Kostamo, Maaranen
15.9. Pyhäselkä, kirkkopyhä ja päivätilaisuus klo 10,
vankilavierailu klo 16, Liukkonen
Parikkala, Uukuniemi, kotiseurat Kerttu ja Pauli
Valtosella klo 19, Ristirannantie 48. Liukkonen
16.9. Hamina, Kulmakivi klo 13, os. Mannerheimintie 12;
Lappeenranta, Emmaus klo 18, Maaranen
17.9. Kerimäki, ystäväseurat Ellen Kinnusella klo 13.00,
os. Ruokoniementie 700, Maaranen
18.9. Mikkeli, Kyyhkylän kuntoutuskeskus klo 17,
os. Kyyhkyläntie 6 A, Liukkonen
22.9. Hyrynsalmi, kirkkopyhä klo 10, saarnaa Liukkonen,
Kotiseurat Olavi ja Salli Heikkisellä klo 18 Laitilassa,
Kuhmontie 384, Liukkonen, Maaranen
23.9. Puolanka, Parikanniemitilaisuus srk-kodilla klo 13,
Liukkonen, Maaranen
26.9. Kuusankoski, vanha seurakuntatalo, syntymäpäi-
SIVU 18
väseurat klo 18, kahvit klo 17.30, os. Valtakatu 43, mm.
Liukkonen, Riikonen
27.9. Joensuu, seurakuntakeskus, ystäväpiiri klo 13,
os. Kirkkokatu 28, Riikonen
Liperi, kotiseurat khra Heikki Holkerilla klo 16,
os. Vaiviontie12 Harinjärvi, Maaranen, Riikonen
29.9. Mikkeli, Ristiina, Mikkelinpäivän perhemessu
klo 10, lit. Pirjo Palm, eht.avust. Markku Liukkonen,
ruokailu Valon Salissa. Juhlat Parikanniemessä klo 12.30
Lokakuu
3.10. Lappeenranta, Lauritsalan Pysäkki, torstaiseurat
klo 18.00, Maaranen
6.10. Pieksamäki, Jäppilä, Parikanniemen kirkkopyhä,
messu ja päiväseurat, Liukkonen, Maaranen (saarna)
7.10. Hamina, Vanhustenviikon tilaisuus (eri järjestöt)
klo 14, Kulmakiven yläsali, Riikonen
Lappeenranta, Emmaus klo 18, Riikonen
10.10. Kitee,ystäväpiiri klo 13, Kostamo
Pyhäselkä, Reijolan srk-talo klo 18, Kostamo
13.10 Lehtimäki, messu klo 10; Liukkonen
Alajärvi, seurapaikka avoin, klo 13, Konttinen, Liukkonen
Kuortane seurat srk-talolla alk. klo 18.30, K&L
14.10. Kortesjärvi, srk-koti, klo 18, os. Jääkärin tie 79,
Konttinen, Liukkonen
15.10. Lappajärvi, seurat seurakuntatalolla klo 13,
os. Fellmannintie 1, Konttinen, Liukkonen
Alajärvi, Länsikylä, seurat klo 18 Urho ja Maire Karilla,
os. Kätkänjoentie 266, Konttinen, Liukkonen
20.10. Parikkala, Uukuniemi, messu Niukkalan seurakuntatalo klo 10. Kirkkokahvit ja seurat. Liukkonen ym.
Mikkeli, Haukivuori, kirkkokonsertti klo 17, Uskon ja rukouksen laulujen äärellä Elli Hokkanen, Rauno Määttä,
Pekka Siikavirta, Markku Liukkonen.
Espoo, Leppävaaran kirkko klo 17, Levon lähteillä musiikki-ilta, Hanna Ekola & Virpi Lahti, puhe Riikonen
21.10. Hamina, Kulmakivi, ystäväpiiri klo 13, Kostamo
25.10. Savonlinna, Helluntaiseurakunta, Pav-leiripäivä,
Maaranen
Joensuu, ystäväpiiri klo 13, Kostamo
27.10 Kotka, Sanan ja rukouksen ilta klo 18, Aittakorven
srk-talo, os. Luhtipolku 3, Maaranen
29.10. Kerimäki, ystäväseurat Aino Silventoisella klo 13,
os. Kumpurannantie 447, Kostamo
KONTTI 3 / 2013
Marraskuu
2.11. Lieto, kotiseurat Äärillä klo 18, os. Kannonkuja 1,
Kostamo, Maaranen
3.11. Turku, messu Mikaelin kirkossa klo 10. Kahvit
ja päivätilaisuus, Kostamo, Maaranen
3.11. Mikkeli, messu ja Parikanniemi tilaisuus klo 15,
Laajalammen srk-koti, Liukkonen
7.11. Kuusankoski, sanan ja rukouksen ilta klo 18,
Riikonen
Lappeenranta, Lauritsalan Pysäkki, torstaiseurat
klo 18.00 Maaranen
14.11. Kitee, ystäväpiiri klo 13, Kostamo
Pyhäselkä, Reijolan ystäväpiiri klo 18, Maaranen
15.11. Kokkola, Lohtajan kirkko klo 19, Elämä kantaa
-konsertti, Hanna Ekola &Virpi Lahti, puhe Riikonen
15.11. Parikkala, Saari, perjantaiseurat Aulis Tiaisella
klo 18, os. Marja-ahontie 119, Liukkonen
17.11. Jämsä, Kuorevesi, Parikanniemen kirkkopyhä
klo 10,00, messu ja päiväseurat, Maaranen
Heinävesi, kirkkopyhä klo 10, Liukkonen
Pyhäselkä, seurakuntakeskus, sanan ja rukouksen
ilta klo 18, Liukkonen
18.11. Hamina, Kulmakivi klo 13, Maaranen
Lappeenranta, Emmaus klo 18, Maaranen
21.11. Lappeenranta, Lauritsalan Pysäkki, torstaiseurat
klo 18.00 Maaranen
26.11. Kerimäki, ystäväseurat Pirjo ja Reino Kokkosella
klo 13, os. Niittylahdentie 166, Maaranen
26.11. Kerava, Savion srk-talo klo 13, Seniori-foorumi, luento rauhanturva- ja kriisinhallintatoiminnasta, Riikonen
24.11. Liperi, kirkkopyhä klo 10. Messun jälkeen kirkkokahvit ja päivätilaisuus ” Herran kukkarossa”,
os. Keskustie 5, Kostamo, Liukkonen
Rääkkylä, kotiseurat Käyhköllä klo 17, os. Harjutie 6,
Kostamo, Liukkonen
29.11. Joensuu, seurakuntakeskus, ystäväpiiri klo 13,
Liukkonen, Konttinen
www.parikanniemi.fi
Ohjelmassa su 29.9:
Perhemessu klo 10 Ristiinan kirkossa,
liturgina aluekappalainen Pirjo Palm,
eht.avustajana Markku Liukkonen.
Ruokailu Valon salissa välittömästi
messun jälkeen.
Päiväjuhla n. klo 12.30 alkaen
Parikanniemen riihikirkossa.
Mukana mm. Sami Siponen, Jouko
Jyrkämä, Pekka Maaranen ja srk:n
edustaja.
Raamattuopetus, ” Sinun turvasi on”,
Teuvo V. Riikonen.
Kahvit n. klo 14.30.
Tervetuloa mukaan!
Kaksi versoa samasta kalliosta.
Tervetuloa mukaan!
Kaksi uutta ja vanhaa kirjaa!
Pekka Maaranen
Saarnaajan kirja
Suosittuja SANA-lehden kolumneja 2003-13!
Teuvo V. Riikonen & Thorleif Johansson
Matka, jonka sain
Riikosen syvälliset tekstit Joonan kirjasta ja
Johanssonin upeat kuvat Patmoksen saarelta!
2. painos.
Molemmat kirjat 20 €/kpl.
Kustantaja: Parikanniemen Ystävät ry.
Saatavilla Saaren kirkon Orpokotijuhlilla 16 -18.8.2013
Tilattavissa myös www.parikanniemi.fi
KONTTI 3 / 2013
Mikkelinpäivän juhlat
Säännölliset ystäväpiirejä:
Joensuun seurakuntakeskus,
os. Kirkkokatu 28, pe 27.9. 25.10, 29.11. klo 13
Pyhäselkä, Reijolan seurakuntatalo
os. Santerintie 11, to 10.10, 14.11. klo 18
Kiteen Isopappila
os. Savikontie 7, ti 10.9., to 10.10., 14.11. klo 13
Lappeenranta, Emmaus
os. Suonionkatu 19-21B ma klo 18
Hamina, Kulmakivi
os. Mannerheimintie 12, ma 16.9., 7.10.,
21.10., 18.11. klo 13
Ystäväpiirejä kokoontuu myös kodeissa!
SIVU 19
“Jumala ei jää velkaa
kenellekään”
pyhiä varten jo hyvissä ajoin ennen Paavalin tuloa.
Luottojohtaja
Sakari Smeds on
pohtinut myös
paljon Jumalan
taloudenhoitoa
Sakari Smeds on työssä pankissa päivittäin tekemisissä rahan
kanssa. Miten kristityn pitäisi
suhtautua rahaan? Tie pankkiin
on johtanut monia teitä.
-Synnyin Savonlinnassa 1964
ja pienen kierroksen jälkeen
asetuimme Kouvolan seudulle 60-luvun lopulla ja Valkealaan 1976. Tampereella opiskelin kansantaloustieteitä ja
markkinointia, jonka jälkeen
työtehtävät avautuivat ev.lut
seurakunnan
hallintosihteerinä. Sieltä tieni vei finanssialalle,
kun silloinen KOP haki yritystutkijaa Kymen ja Mikkelin läänien
alueelle. Vuosina 1995-2003 olin
kansanedustajana. Nyt toimin
luottojohtajana yritysten ja henkilöasiakkaiden investointihankkeiden parissa. Perheessäni on
vaimoni Kirsi ja kaksi lasta.
SIVU 20
Miten kristityn tulisi suhtautua
rahaan ja mitä Raamatussa sanotaan asiasta?
-Raamattu varoittaa rahan
himosta, mutta toisaalta kehotetaan keräämään kymmenyksiä ja varoitetaan laiskuudesta.
Jokaisen olisi hyvä pysyä tolkullisuuden linjalla. On sanottu sattuvasti; emme tarvitse rikkauksia, mutta kylläkin rikasta Isää.
-Itseäni on erityisesti puhutellut
Raamatun
esimerkki
Joosefista ja hänen toimintatavoistaan. Hyvinä vuosina varauduttiin tulevaan laittamalla
viljaa syrjään. Tämä periaate
korostaa
suunnitelmallisuutta
ja varautumisen merkitystä.
Saman periaatteen kohtaamme esim. galatalaiskirjeessä,
kun seurakuntaa kehotetaan
säästämään varoja keräykseen
Miksi kristityn on tärkeää antaa
omastaan? Onko se muutakin
kuin rahan antamista?
-Raamatun kertomus pienestä lapsesta, viidestä leivästä ja
kahdesta kalasta on innoittava
näköala! Vapahtajan käsissä
pienestäkin voi kasvaa suurta ja
koitua siunausta monelle. Lapsi
antoi omastaan, sen mitä hänelle oli ja Jeesus otti nämä lahjat käyttöönsä valtavin tuloksin.
Joskus toki tarvitaan paljon varoja ja suuria uhrauksia, mutta
juuri Jumalan mahdollisuudet
rohkaisevat – Hän ei myöskään
jää kenellekään velkaa. Tavalla tai toisella Jumalan valtakunnan työhön osallistuminen
koituu viime kädessä siunaukseksi myös sille, joka antaa
omastaan.
Millä mielellä tulet elokuussa
Saaren kirkolle?
-Jumalan vahva toiminta uukuniemeläisen herätyksen alkuvuosina puhuttelee itseäni
syvästi. Koen sen ajankohtaisena ja kohti käyvänä. Kuinka
suoraan synti näytettiinkään todeksi ja armo tarjottiin katuvalle. Ja kuinka pieni ihminen sai
olla elävän Jumalan työkaluna. Rukoukseni ja toiveeni ovat,
että elävä Jumala olisi yhä armollinen myös kansallemme.
Haastattelu:
Teuvo V. Riikonen
KONTTI 3 / 2013