Liian itsenäiset nuoret?

O VATKO
SUOMALAISNUORE T
LIIAN ITSENÄISIÄ?
itsenaistyminen
Teksti ja kuvat: Juho-Pekka Pekonen
Nuoret saavat jo varhain jaksottaa opiskeluaan
luokattomissa kouluissa, hallita rahankäyttöään
ja muuttaa pois kotoaan. Joutuvatko nuoret itsenäistymään liian varhain?
Suvi Saari
– Itsenäinen ihminen osaa pitää huolta itsestään – eikä
tuhlaa kaikkia rahojaan, määrittelee 18-vuotias Suvi Saari.
Monet nuoret kuitenkin unohtavat tämän neuvon syöksyessään itsenäiseen elämään. Itsenäistyminen on jännittävää, pelottavaa ja joskus myös ahdistavaa. Eikä kukaan
oikeastaan tiedä, milloin nuorista tulee aikuisia.
Äänestämällä aikuiseksi
Äänestysikää on perinteisesti pidetty tärkeänä askeleena kohti nuoren aikuistumista ja itsenäistymistä.
Useimmissa maissa tämä ikä on asetettu Suomen tapaan 18 vuoteen.
Joonatan Palmi
Helsingissä opiskeleva 18-vuotias Joonatan Palmi
kävi äänestämässä ensimmäistä kertaa syksyn kunnallisvaaleissa.
– Jos olisin saanut, olisin varmasti äänestänyt jo aikaisemmin. Olisi hyvä, että nuoretkin saisivat kansallista
edustusta, hän pohtii.
Myös Aapola-Karin mielestä äänestysikää voisi hyvin
laskea 16 vuoteen, sillä se saisi nuoret kiinnostumaan
enemmän politiikasta. Nyt nuoret kokevat, etteivät he
oikeasti tule kuulluksi, ja ettei epäkohtiin todella voida
vaikuttaa.
Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen dosentti
Sinikka Aapola-Kari
Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen dosentti Sinikka Aapola-Karin mukaan länsimaisten ihmisten nuoruus
on pidentynyt molemmista päistä: yhä nuoremmat lapset
joutuvat ottamaan vastuuta ja yhä vanhemmat jatkavat
opiskeluaan ja menevät myöhemmin naimisiin.
Ulkoiset merkit aikuistumisesta vaikuttavat yhä vähemmän: henkinen kypsyys on nykyään keskeisempi aikuisuuden merkki kuin työpaikan saaminen tai kihlautuminen.
– Tuntuu, että vain Paula Koivuniemi tietää millainen
on oikea aikuinen laulaessaan aikuisesta naisesta, AapolaKari naurahtaa.
Mikko Hämäläinen
15-vuotias helsinkiläinen Mikko Hämäläinen ei kuitenkaan katso vielä olevansa valmis valitsemaan omaa
edustajaansa.
– Jos olisin saanut jo nyt äänestää, olisin varmaan
mennyt äänestämään perheen kanssa. En tosin taida
kuitenkaan tietää vielä tarpeeksi sellaisista asioista,
Hämäläinen sanoo.
Täysi-ikäisyyden saavuttaminen on kuitenkin paljon
muutakin kuin mahdollisuus valita poliitikoista mieleisensä edustaja: nuori saa tuolloin lain mukaan mahdollisuuden päättää kokonaan omasta työpaikastaan,
opiskelustaan ja asumisestaan.
ASEMANLAPSET 4/2008
7
itsenaistyminen
Irti perheestä
Suomalaiset muuttavat pois kotoaan keskimäärin 20vuotiaina, paljon aikaisemmin kuin monet muut eurooppalaiset. Esimerkiksi Espanjassa moni muuttaa pois
vanhempiensa luota vasta 30-vuotiaana. 18-vuotias espoolainen Nonna Salonen ei kuitenkaan ole heti jättämässä lapsuudenkotiaan.
– Minulla on sinänsä itsenäinen olo, mutta tuntuu, etten
ainakaan vielä voisi muuttaa pois kotoa, Salonen miettii.
Aapola-Karin mukaan suomalaiset ovat varsin individualistisia ja perhesuhteet eivät ole yhtä tärkeitä kuin monissa Etelä-Euroopan maissa. Välimatkat ovat olleet pitkiä, minkä takia suomalaiset ovat joutuneet muuttamaan
varhain koulutuksen tai työpaikan perässä. Aapola-Kari
sanoo, että suomalaiset ovat tavallaan jämähtäneet vanhaan ajattelutapaan, vaikkei nuorten varhainen muutto
enää usein olekaan välttämätöntä.
Nuoret ovat kuitenkin ylpeitä itsenäisyydestään, eivätkä suostu hevillä luopumaan siitä. Apua ei haluta ottaa
vastaan ja itsenäisyyden alkutaipaleesta pitää selviytyä
pelkällä sisulla, hammasta purren ja näkkileipää jyrsien.
Vanhemmilta ei haluta rahaa tai ylimääräisiä neuvoja.
– Avunpyyntö voidaan helposti nähdä luovuttamisena tai
heikkoutena, vaikka sehän vasta on vahvuus, että osaa
tunnistaa milloin tarvitsee apua, Aapola-Kari huomauttaa.
Itsenäiseksi vähitellen ja yhdessä
Suomalaisen perhekulttuurin itsenäisyyteen kannustava
henki ei johdu pelkästään nuorista tai vanhempien halusta antaa lapsilleen paljon vapauksia. Ihmisillä ei aina
yksinkertaisesti ole aikaa toisilleen.
– Kilpailuyhteiskunnasta maksetaan nykyään aika kovaa
hintaa. Vanhemmat eivät kotonakaan ole aina henkisesti
paikalla, Aapola-Kari kertoo.
Monet nuoret kärsivätkin yksinäisyydestä. Eteläeurooppalainen tapa itsenäistyä kotona on suomalaisille vieras
käsite ja äidin helmoihin jäävä nuori saa helposti mammanpojan maineen.
Suomalainen yhteiskunta myös tukee nuorten itsenäistymistä jakamalla asumislisää ja opintotukea. Useat lukiot
ovat jo luokattomia, jolloin nuoret saavat valita mieleisiään oppiaineita. Vanhemmilta vaadittaisiin enemmän
joustavuutta heidän seuraillessaan lastensa villiä opiskelijaelämää saman katon alla.
– Kun on oma tupa, on oma lupa. Ja jos ei ole sitä omaa
tupaa, joutuu neuvottelemaan muiden kanssa, AapolaKari sanoo.
Muutto omaan asuntoon on helppo tapa vältellä konflikteja. Yksin on kuitenkin vaikea itsenäistyä. Suomessa on
Aapola-Karin mukaan vähän sellaisia tukimuotoja, jotka
tukisivat perheen yhdessäoloa tai perheen yhteisiä harrastuksia. Perheen tuella nuoret saavuttaisivat itsenäisyyden portaittain.
8
ASEMANLAPSET 4/2008
Täysi-ik äisyys
maailmalla
Kansalaisesta tulee täysi-ikäinen kun hän saa äänestää vaaleissa, solmia sopimuksia ja astua avioliitoon.
Suomessa tämä ikä saavutetaan 18-vuotiaana. Monissa maissa nuorten tilanne on kuitenkin varsin erilainen.
- Monet Euroopan unionin kansalaiset saavat äänestää valtiollisissa vaaleissa 18 vuotta täytettyään.
Muualla ikä vaihtelee 16–25 vuoden välillä. Esimerkiksi Brasiliassa ja Itävallassa äänestysikä on 16.
MAAHANMUUT TA JA
ON K AHDEN
KULT TUURIN K ASVAT TI
- Täysi-ikäinen kansalainen saa ostaa tai vuokrata
asunnon. Suomalaiset lähtevät lapsuudenkodistaan
keskimäärin 19–20 vuoden iässä, kun espanjalaisten
muuttavan vasta lähestyessään 30 ikävuotta.
- EU:ssa henkilöauton ajokortin voi saada 18-vuotiaana. Joissain Yhdysvaltojen osavaltioissa ajokortin
voi saada 16- tai 17-vuotiaana ja Uudessa-Seelannissa jo 15-vuotiaana.
- Suomessa saa ostaa mietoa alkoholia 18-vuotiaana, mutta Alankomaissa, Saksassa ja Italiassa ikää
vaaditaan vain 16 vuotta.
Lähteet:
CIA World Factbook sekä Sinikka Aapola & Kaisa
Ketokivi (toim.): Polkuja ja poikkeamia – Aikuisuutta etsimässä
Teksti ja kuvat: Päivikki Pietarila
Sudanissa syntynyt ja Suomessa kasvanut Wiam
Elfadl halusi teininä olla niin kuin suomalaiset. Nyt
sudanilaisuudessa tärkeintä on yhteisö, uskonto ja
elämänasenne.
– Totta kai se on ristiriitaista, ja mun mielestä se on
väärin. Mutta jokainen perhe kasvattaa lapset niin
kuin parhaaksi näkee. Jos mulla on joskus lapsia, ne
kaikki, tytöt ja pojat, kasvatetaan keskenään samalla
tavalla, Wiam sanoo.
– Haluan tulla äidiksi, kertoo 20-vuotias Wiam Elfadl tulevaisuuden suunnitelmistaan.
Wiam arveleekin, että Suomessa kasvava seuraava sukupolvi ei enää opi samoja asioita kuin hänen vanhempansa eivätkä kaikki periaatteet siirry sukupolvelta
toiselle.
Tällä hetkellä Wiam opiskelee sairaanhoitajaksi, eikä oman
perheen perustamisella ole kiire.
Elfadlit tulivat Suomeen Sudanista 17 vuotta sitten. Perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi neljä lasta. Isä työskentelee Helsingin yliopistossa ja äiti opiskelee lähihoitajaksi.
Koko perhe asuu yhdessä, eikä Wiam tällä hetkellä haaveile
omasta asunnosta.
– Ei mun luonteeseen kuulu, eikä meidän kulttuuriinkaan,
että tytöt asuisivat yksin. Asuminen on toki myös taloudellinen valinta, Wiam sanoo.
Wiam elää mieluummin kotona ja säästää rahaa Sudanin
matkaan kuin laskee senttejä ja miettii, mihin rahat riittävät.
Pojat tyttöjä vapaampia
Nuori nainen elää omasta mielestään itsenäistä elämää.
– Jonkun mielestä se ei välttämättä ole sitä, kun asun kotona ja äiti tekee mulle ruokaa. Mutta moneen muslimityttöön verrattuna olen itsenäinen. Käyn töissä, saan pukeutua niin kuin haluan, saan pitkälti tehdä, mitä haluan ja
tavata ketä tahdon.
Sudanilaisessa kulttuurissa on selvää, että tytöt eivät esimerkiksi kulje myöhään illalla ulkona. Tytön maine on
herkkä, sillä edelleen ajatellaan, että tytön täytyisi olla
nuhteeton päästäkseen naimisiin. Ja jos tyttö jää kiinni
kielletyistä asioista, koko suku joutuu häpeään. Poikien
elämää ei rajoiteta yhtä paljon kuin tyttöjen.
Kapinointia ja keskustelua
Murrosikäisenä Wiam kertoo kapinoineensa kovasti.
– Se oli tosi vaikeaa, kun olisi halunnut olla niin kuin
muut, suomalaiset, eikä se kuitenkaan ollut mahdollista. Nyt vanhempana tajuaa enemmän. Ihan hyvä, etten
tehnyt kaikkea sitä, mitä muut tekivät.
Elfadlin perheessä on päästy pitkälle keskustellen.
Vanhemmat selittivät, miksi ei saa juoda alkoholia ja
miksei saa kulkea ulkona myöhään, vaikka kaverit saivatkin heilua ulkona kahteentoista. Wiam kehottaakin
kaikkia perheitä istumaan alas ja etsimään yhteisymmärrystä puhumalla.
Nuorta naista kiinnostaa myös ihmisten asenteisiin
vaikuttaminen. Vaikuttavaa työtä hän on tehnytkin
vapaaehtoistyöntekijänä monikulttuuristen nuorten
parissa muun muassa Nuorisoasiainkeskuksen Aseman seutu -hankkeessa.
Asenne ja yhteisö tärkeitä
– Haluan olla Suomessa, mutta silti tuntuu, että en ole
kotona, kuvailee Wiam kahdessa kulttuurissa elämistä.
Jos voisi, hän ottaisi Suomesta terveydenhuollon ja
koulutusjärjestelmän ja veisi ne mukanaan Sudaniin.
ASEMANLAPSET 3/2008
9