doc5 - Suomen Perheterapiayhdistys
download 
Report Transcription
5 - Suomen Perheterapiayhdistys
Perheterapeutti 2 - 2013 Monimuotoinen seksuaalisuus terapiassa s.18 Uusparisuhteen solmut ja vaikeudet s.22 Kun lapsi puuttuu s.4 Helsingin kaupungin pariterapia räätälöidään asiakkaan tarpeisiin s. 7 Tässä numerossa 4 7 10 14 ARTIKKELIT 31 Kaivattu lapsi on läsnä lapsettoman parisuhteessa Puuttuva lapsi on unelmissa, kaipauksessa, puheissa. Puolisoiden välinen yhteys saattaa samassa parisuhteessa muuttua lapsettomuuden eri aikoina: siihen on kuulunut yhteyden löytämistä ja erilleen kasvamista. Helsingin kaupungin pariterapia räätälöidään asiakkaan tarpeisiin 34 Helsingin kaupungin pari- ja perheterapiayksikkö on Suomessa ainoa laatuaan. Se on vuosien aikana ollut monessa eri toimistossa - ja välillä jopa 22 25 26 28 30 Kaakkois-Suomen perheterapiayhdistys järjesti yhdessä Suomen perheterapiayhdistyksen kanssa Kouvolaan kevätpäivät, joissa pohdittiin eri kulttuurien kohtaamisia. Kun puoliso tulee eri kulttuurista Suurimpia kuormittavia tekijöitä ovat olleet kieleen, kulttuurieroihin ja uskontoon liittyvät tekijät. lopettamisuhan alla. Psykoterapian vaikuttavuus Terapeutit, jotka saavat asiakaan uskomaan terapiaan ja luovat terapeuttisen, asiakkaalle sopivan yhteistyösuhteen, saavat aikaan hyviä tuloksia 3 kaikentyyppisten asiakkaiden kanssa. Hanna Pinomaa, Suomen tunnekeskeisen pariterapian uranuurtaja Tunnekeskeisellä pariterapialla voi saada pysyviä muutoksia aikaiseksi parin hyvinvointiin. Sen avulla voi rakentaa pareja suojaavia turvallisia aikuiskiin- 16 tymyssuhteita. 18 Suomen perheterapiayhdistyksen kevätpäivät Kouvolassa Seksuaalisen monimuotoisuuden huomioiminen terapiassa 17 Terapiatyössä kohdataan ihmissuhteiden monia variaatioita, jotka tuovat mukanaan uusia haasteita yksilö-, pari- ja perheterapiatyöskentelyyn. Uusparisuhde luo toimivan yhteisön Uusperheessä eletään usean kulttuurin ja niihin kytkeytyvien sääntöjen viidakossa. Perheiden arjessa elää kysymys, miten säännöt saataisiin yhden- 21 mukaiseksi kahden perheen välillä? Eroneuvot eroperheiden tukena Eroneuvojen tavoitteena on auttaa asiakkaita ymmärtämään eroprosessin luonnetta sekä lisätä oivalluksia yhteistyövanhemmuuden merkityksestä eron jälkeen. 24 Lapsuusteko 2012-tunnustuspalkinto Kajaanin kaupunginteatterin näytelmän Paha lapsi - Viattomuuden puolustus syntyyn liittyi huoli siitä, että lapsen sanotaan olevan paha, vaikka kyseessä on käytöksen kumpuaminen lapsen vuorovaikutussuhteista. VAKIOPALSTAT Päätoimittajalta Parisuhde on elämän tärkeimpiä suhteita ja sillä on suuri merkitys ihmisen terveydelle. Toimiva suhde lisää osapuolten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Vanhempien tasapainoinen parisuhde muodostaa lasten kasvamiselle hedelmällisen maaperän. Yrittäjäpalsta Suomen perheterapiayhdistyksen yrittäjäverkoston uusi yhdyshenkilö Minna Leivo työskentelee Helsingissä itsenäisenä ammatinharjoittajana terapeutin, työnohjaajan ja kouluttajan tehtävissä. Toiminnanjohtajalta Muistijälkiä ja virkistystä elämään voi hankkia muuttamalla näkökulmaa, vaikkapa Turussa ensi vuonna pidettävässä Pohjoismaisessa perheterapiakongressissa. Järjestelyt ovatkin hyvässä vaiheessa. Käykääpä sivuilla www.familytherapyfuture.fi! Pakina Istuimme kerran aamukahvilla perhetyötä tekevässä tiimissä. Tämä tapahtui Suomessa. Eräs kollega sanoi suuressa viisaudessaan, että hänen mielestään kaikki, jotka eroavat, ovat tavalla tai toisella häiriintyneitä. Siinä meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun. Ääniä päästä Mielenterveysseuran päätös olla osallistumatta yliopistojen järjestämään psykoterapiakoulutusten kilpailutukseen on kirvoittanut monenlaisia ajatuksia. Marja Uotila, vuoden 2013 perheterapeutti Marja Uotila on malliesimerkki siitä, kuinka jokainen voi tehdä jotain julkisen sektorin palveluiden parantamiseksi. Meidän lehtemme meille. Hyvä Käytäntö -tunnustus Jyväskylän perheneuvolalle OiVa-malli on lyhentänyt jonoja, vahvistanut asiakkaiden osallisuutta, tehostanut auttamista ja tukenut työntekijöiden jaksamista. Perheterapiayhdistyksen jäsenlehti 2/2013 Päätoimittaja: Ritva Karila-Hietala Toiminnanjohtaja: Anita Birstolin Teemanumeron kokoajat: Ritva Karila-Hietala, Minna Leivo ja Micaela Grundström Toimitussihteeri: Teija Riikola Yhteystiedot: Anita Birstolin Suomen perheterapiayhdistys ry Linnankatu 59 C6, 20100 Turku puh. 044 536 8531 ISSN 2323-9557 (Painettu) - ISSN 2341-670X (Verkkojulkaisu) Taitto ja graafinen suunnittelu: Heikki Kännö - Äänimaa Oy heikki.kanno@aanimaa.fi Kannen kuva: Kuvaaja: Ritva Karila-Hietala Julkaisija: Mediatiedot: Perheterapeuttilehti on Suomen perheterapiayhdistyksen jäsenlehti. Lehden tavoitteena on yhdistää jäseniä, tuoda esiin erilaisia perheterapian käytäntöjä ja sovelluksia sekä toimia jäsenten tiedotuskanavana. Perheterapeutti-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Irtonumeron hinta 7 euroa. Kirjoittajat: Anita Birstolin, Micaela Grundström, Ritva Karila-Hietala, Aku Kaura, Pekka Larkela, Juha Metelinen, Marja-Liisa Portaankorva, Jussi Pulli, Antti Ryynänen, Riitta Teittinen, Eira Tikkanen, Minna Tuominen ja Sinikka Viitanen 2 www.perheterapiayhdistys.fi Päätoimittaja Ritva Karila-Hietala Päätoimittajalta Kuva Teija Riikola Tervetuloa uuden Perheterapeutti-lehden pariin! A iheeksi olemme valinneet parisuhteen, jota tässä lehdessä käsitellään useasta näkökulmasta. Parisuhde on elämän tärkeimpiä suhteita ja sillä on suuri merkitys ihmisen terveydelle. Toimiva suhde lisää osapuolten henkistä hyvinvointia ja sen laatu vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen. On todettu esimerkiksi, että haastavissa suhteissa elävillä naisilla on kohonnut riski sairastua sepelvaltimotautiin. Kaikki perheterapeutit tietävät myös, että vanhempien tasapainoinen parisuhde muodostaa lasten kasvamiselle hedelmällisen maaperän. Luonnollisesti ilman kumppaniakin voi elää täysin tyydyttävää ja onnellista elämää. kongressi pidetään heti omien syyspäivien jälkeen Istanbulissa, jonne meitä on lähdössä mukavan kokoinen joukkio täältä Suomesta. Kaikkein eniten yhdistystä työllistää ensi vuoden elokuussa Turussa järjestettävä Pohjoismainen perheterapiakongressi. Nyt kun budjetteja laaditaan eri yksiköissä, voi vielä esittää toiveen kansainväliseen kongressiin pääsemisestä täällä kotimaassa. Vielä parisuhteesta. Itselläni on menossa kolmas parisuhde. Ensimmäinen, nuoruuden parisuhteeni, auttoi minua kotoa irtautumisessa ja itsenäistymisessä. Toisen parisuhteen aikana elin ruuhkavuosia kolmen lapsen ja omakotirakentamisen sekä opiskelujen kanssa. Vasta tässä kolmannessa parisuhteessani on keskipisteessä ollut kahden aikuisen välinen rakkaussuhde ja sen kehittäminen ja vaaliminen. Usein nämä kaikki vaiheet kyetään käymään läpi yhdessä saman kumppanin kanssa, mutta minun tieni on ollut tällainen. Kuten aiempiin Perheterapeutti -lehtiin, tähänkin numeroon olemme saaneet monta mielenkiintoista artikkelia. Myös palveluiden käyttäjän näkökulma on lehdessä edustettuna. Parisuhdeaiheesta poiketen mukana on Aku Kauran mielenkiintoinen artikkeli terapian vaikuttavuudesta. Perheterapiayhdistyksessä tapahtuu nyt paljon. Keväällä meillä oli vieraana muiden pohjoismaisten perheterapiayhdistysten puheenjohtajat vuotuisessa tapaamisessa. Tampereella järjestetään yhdistyksen syyspäivät 21.–22.10.2013. Aiheena on tunnekeskeinen perheterapia (EFFT), josta tulee kouluttamaan kanadalainen asiantuntija Gail Palmer. Ennen Suomeen tuloaan hän on muuten kouluttamassa Ruotsin perheterapiayhdistyksen kongressissa. EFTAN (European Family Therapy Association) Ritva Karila-Hietala Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja 3 Teksti Minna Tuominen Kuva Iina Leivo Kaivattu lapsi on läsnä lapse P aripsykoterapiaopintojeni lopputyössä kahdeksan tahattomasti lapsetonta naista kertovat ongelmasta, josta Suomessa kärsii arviolta 30 000 pariskuntaa. Lopputyöni naiset olivat 31–54-vuotiaita akateemisesti koulutettuja. Yhtä lukuun ottamatta kaikki mainitsivat olevansa urallaan hyvin menestyneitä ja pitävänsä työstään. Lapsettomuudesta he olivat kärsineet 2,5–20 vuotta. Puuttuva lapsi vaikutti näiden kahdeksan naisen parisuhteeseen paljon, ja lapsi oli unelmissa, kaipauksessa, puheissa; joitakin lapsettomuus eristi ja erotti puolisosta, toisia yhdisti. Puolisoiden välinen yhteys on saattanut samassa parisuhteessa muuttua lapsettomuuden eri aikoina ja suhteeseen on kuulunut yhteyden löytämistä ja erilleen kasvamista. Lapsettomuus oli muuttanut suhteita myös ystäviin ja sukulaisiin. 4 Minna Tuominen - sosiaalikasvattaja, teologian maisteri, tarinateatteriohjaaja, Väestöliiton kouluttama ET paripsykoterapeutti - ohjannut yhdessä miehensä Ilkan kanssa vertaisohjaajuuteen perustuvia parisuhdekursseja v. 2004 lähtien - toimii oppilaitospappina Helsingissä Aalto-yliopistossa ja ottaa yksityisesti vastaan terapia-asiakkaita - asuu Porvoossa. ettoman parisuhteessa Tutkielmani pariskunnista kolme erosi. Suurimmaksi syyksi he mainitsivat lapsettomuuden. Yhden suhde on lapsettomuushoitojen jälkeen jäänyt ”vaikeasti määriteltäväksi”. Kaksi vastaajista kertoi lapsettomuuden lähentäneen heitä puolisoina. Silti nämäkin molemmat kertoivat harkinneensa jossain vaiheessa eroa. Kaksi vastaajista sai lapsen tai lapsia hedelmöityshoitojen avulla. Toinen pariskunnista erosi. Yhdellä pariskunnalla on lapsettomuushoidot kesken. Yksi pariskunta odotti sijaislasta – ja ovat hänet nyt saaneet. Toiset odottavat adoptiolasta, jota he ovat odottaneet jo vuosia. Vain yksi pariskunta teki tietoisen päätöksen jäädä kahdestaan. He lopettivat hoidot, eivät päätyneet adoptiotai sijaisvanhemmiksi ja huomasivat yllätyksekseen odottavan biolasta. Naisten tarinat olivat siis yhtä monimuotoisia kuin elämäkin. 5 Parisuhteen monet kolmannet osapuolet rettävästi suunsa saatuaan vastaukseksi tökeröitä sammakoita: ”Ette vain osaa tehdä lapsia.” ”Kun lopetat ajattelemasta lasta, niin sitten se lapsi tulee.” Ymmärtämättömien ihmisten ehkäpä hyvää tarkoittavat mutta vähättelevät kommentit koettiin loukkaavina. Moni vältteli sukujuhlia ja ystäviä, joiden elämä pyöri vain lapsien ympärillä. Lapsi nähdään usein luonnollisena kolmantena parisuhteessa, kuten myös niin sanottu haavevauva. Muita niin sanottuja kolmansia näiden naisten parisuhteisissa olivat työ, harrastukset, opiskelu, matkustelu, ystävät, lapsettomuushoidot, sijais- ja adoptiovalmennus, masennus, alkoholismi, sivusuhde, koira, vapaaehtoistoiminta, hengellisyys ja onnellinen parisuhde. Eräs kirjoitti 14 vuoden lapsettomuuden aikana kehitelleensä kaikenlaista sijaistoimintaa juuri siksi, ettei paljon kaivattua lasta kuulunut. Tästä selviää Vaikka puhuminen koettiin vaikeaksi, se oli myös avain kriisistä selviytymiseen. Kaikki tutkielmaani osallistuneet kertoivat puhumisen merkityksestä. Ne, jotka erosivat lapsettomuuskriisin myötä, kertovat isoksi syyksi sen, ettei lapsettomuudesta voinut toisen kanssa yhdessä puhua. Siitä oli tullut tabu. Samoin ne taas, jotka lähentyivät puolison kanssa, kertoivat puhumisen tärkeydestä. Puuttuvasta lapsesta oli tullut suhdetta lujittava merkitys. Naiset kertoivat lapsettomuuden vaikuttaneen sekä siihen, miten täysivaltaisesti naisiksi he itsensä kokivat että puolisoiden väliseen seksuaalisuuteen. Hedelmöityshoidot tappoivat monen seksuaalisen halun ja läheisyyden tarpeen. Toiset kokivat huonoa omaatuntoa nauttiessaan seksistä vain seksin vuoksi ilman että kykenevät tuottamaan niin sanottua tulosta. Merkittäväksi selviytymiskeinoksi mainittiin myös muiden auttaminen. Ne, jotka olivat kokeneet voineensa auttaa muita samassa tai eri elämäntilanteessa olevia, kokivat elämänsä ja itsensä merkittävänä. Vanhat haavat aukeavat Tahattoman lapsettomuuden aiheuttamasta parisuhdekriisistä selviytymiseen vaikuttavat puolisoiden historia, kyky puhua, mahdollisuus saada ulkopuolista apua sekä merkityksen löytyminen myös jostain muusta kuin puuttuvasta lapsesta. Tahaton lapsettomuus luokitellaan sekä kehitys- että traumakriisiksi. Ne, joilla oli ollut taustallaan jotakin muutakin traumaattista, kokivat lapsettomuuden avaavan vanhat haavat. Tahaton lapsettomuus voi muodostua vuosien kestäväksi traumaattiseksi vaiheeksi. Lapsettomuus kriisinä onkin rinnastettavissa lähiomaisen kuolemaan. Toivo syttyy ja sammuu joka kuukausi ja tekee siksi kriisistä vaikeasti hallittavan. ”Loppuuko tämä koskaan?” on monen kysymys. Oleellista on juuri se, millaista tukea lapsettomuuden keskellä elävä saa kumppaniltaan, muilta läheisiltään, vertaistukiryhmästä tai ammattiauttajalta. Minna Tuominen ET parispykoterapeutti Jotkut eivät olleet kertoneet lapsettomuuden surusta kenellekään ulkopuoliselle. Toiset yrittivät, mutta sulkivat pian ymmär- 6 ”Uusina haasteina parisuhteeseen ovat tulleet viestintävälineet, kuten kännykät ja internet, joiden käyttömahdollisuudet voivat viedä ihmisiä ei-toivottuun käyttäytymiseen.” Teksti Micaela Grundström Kuvat Iina Leivo, stock.xchng Helsingin kaupungin pariterapia räätälöidään asiakkaan tarpeisiin Helsingin kaupungin pari- ja perheterapiayksikkö auttaa helsinkiläisiä lapsiperheitä, joissa on parisuhdeongelmia. Suomessa ainoa laatuaan oleva yksikkö on vuosien aikana ollut monessa eri toimistossa - välillä jopa lopettamisuhan alla. Psykoterapeutti Hilkka Ristola-Virtanen työskentelee perheneuvolan pari- ja perheterapiayksikössä Kallion toimipisteessä Helsingin eteläisellä alueella. Olemme keskellä Helsingin asvalttiviidakkoa, mutta Ristola-Virtasen työhuoneeseen tulvii valoa ja isoista ikkunoista aukeaa vanhojen talojen kattomuodostelma. Pariterapiayksikkö palvelee helsinkiläisiä lapsiperheitä, joista suurimmalla osalla on pieniä lapsia. Palvelu on maksutonta. Syyt tulla pariterapiaan eivät ole Hilkka Ristola-Virtasen mukaan muuttuneet juurikaan kahdenkymmenen vuoden aikana. Helsingin kaupungin pari – ja perheneuvonnalla on pitkä perinne, myös työntekijät ovat pitkäaikaisia ja työstään innostuneita. Täältä jos mistä löytyy kokemusta pariterapiasta. 7 Riitely vie pariterapiaan terapiasta. 1990-luvun puolivälin jälkeen työyksikössä kiinnostuttiin psykodynaamisesta työskentelystä ja yksiköstä moni hakeutui perheterapiakoulutukseen. - Tavallisimman syy yhteydenottoihin on riitely. Myös uskottomuus, mustasukkaisuus, alkoholiongelmat, väkivalta, uusperheongelmat jne. ovat ongelmia, joihin etsitään ratkaisua, Ristola-Virtanen kertoo. - Työote muuttui lähemmäksi systeemistä perheterapiaa ja psykodynaamista työskentelyä. Viime vuosina tunnekeskeinen pariterapia, EFT, on tehnyt vahvasti tuloaan pariterapiaan ja moni yksikön työntekijä on kouluttautumassa siihen. Lisäksi uudet työntekijät ovat tuoneet mukanaan monenlaista osaamista muista terapiasuuntauksista, Ristola-Virtanen kertoo. - Uusina haasteina parisuhteeseen ovat tulleet viestintävälineet, kuten kännykät ja internet, joiden käyttömahdollisuudet voivat viedä ihmisiä ei-toivottuun käyttäytymiseen ja aiheuttaa ongelmia parisuhteessa. Myös salaisuudet paljastuvat helpommin niiden kautta. Nykyisin terapeutit yhdistävätkin työurallaan omaksumansa tiedot itselleen sopiviksi kokonaisuuksiksi ja räätälöivät työnsä asiakkaan tarpeen mukaisesti. Pari- ja perheterapiaan hakeutuvat parit tilaavat ajan itse. Neuvola, lastensuojelu, työterveyshuolto tai perheneuvolan muut toimipisteet ja myös muut tahot ohjaavat asiakkaitaan pariterapiaan. Aikaisemmin naiset olivat aktiivisempia yhteydenotossa. Nykyisin ajan varaa yleensä parista se, joka voi olla puhelimen ääressä ajanvarausaikana. - Se, mitä viitekehystä käytetään, riippuu paljon asiakkaista ja työntekijöistä. Itse käytän useimmiten kaikkea työurani aikana oppimaani, tilanteen mukaan. Intuitio sanelee paljon. ”Käytän useimmiten kaikkea työurani aikana oppimaani, tilanteen mukaan. Intuitio sanelee paljon.” - Koska olemme perheneuvolan alaisuudessa, huomioimme lasten aseman perheissä entistä tarkemmin. Lapset eivät ole useinkaan mukana istunnoissa, mutta vanhemmuus tulee parisuhteen ohessa mukaan keskusteluihin, Ristola-Virtanen sanoo. Keskusteluyhteys tärkein Pareja tavataan aluksi muutama arviokerta, jolloin tutkitaan onko pariterapia mahdollista ja haluavatko asiakkaat sitoutua säännöllisiin käynteihin tietyn jakson ajaksi. Työ sisältää käytännössä myös paljon ohjausta ja neuvontaa. Parisuhdeterapian asiakkaat hyötyvät hyvin erilaisista asioista. On jo iso askel myöntää tarvitsevansa apua ja ottaa yhteyttä. Monet ovat usein alkaneet työstää suhdettaan ajanvarauksen jälkeen. Useita terapiamuotoja ja intuitiota Pariterapiatutkimuksissa on havaittu, ettei terapeutin edustama terapiasuuntaus ole tärkein, vaan asiakkaan ja työntekijän välinen suhde. Pariskunnat hyötyvät jo siitä, että terapeutti osaa kuunnella, ymmärtää ja arvostaa asiakkaitaan ja että työskentely terapeutin kanssa tuntuu mielekkäältä. Hilkka Ristola-Virtasella on kokemusta pariterapiasta yli kahdenkymmenen vuoden ajalta. Hän on peruskoulutukseltaan sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti, jonka lisäksi hän on hankkinut täydennyskoulutusta mm. ratkaisukeskeisestä ja psykodynaamisesta terapiasta sekä perhe-, trauma- ja tunnekeskeisistä terapioista. - Terapiaistunnoissa käsitellään useimmiten syviä ja vahvoja tunteita. Istunnoissa on siksi tärkeää säilyttää pariskunnan keskusteluyhteys, joten istunto tulee strukturoida siten, että tunteita voidaan kuulla, mutta tunteet eivät pääse karkaamaan käsistä, Ristola-Virtanen sanoo. Terapeuttien työtavat ovat ajan myötä muuttuneet: aiemmin työtä tehtiin pääosin yksin, nyt yhä useammin työpareittain. 1980-luvulla, työntekijät olivat innostuneita ratkaisukeskeisestä - Toisaalta on vaikea tietää, mikä on juuri se asia, josta asiakas saa avun. Terapiaistunnoissa liikutaan hyvin monella tasolla ja myös tiedostamaton vaikuttaa työskentelyyn. 8 Onnistumisen monet mittarit Pariterapeutin työ on monesti myös vaikeaa ja raskastakin. Siihenkin täytyy tyytyä, että kaikkien asiakkaiden kanssa työ ei onnistu, eikä kaikkia voi auttaa. Hilkka Ristola-Virtanen kokee työnsä mielekkääksi usein, varsinkin silloin, kun hän näkee, että pareilla on tahtotila tehdä suhteensa eteen töitä. Tosin parit tulevat terapiaan usein jumitilanteessa - ja monesti liian myöhään. Työryhmän vertaistuki on aina ollut tärkeää, samoin ulkopuolinen työnohjaus, riittävät resurssit ja jatkuva koulutus ovat tärkeitä työssä jaksamisen kannalta. Hilkka toivoo että tämä jatkuu myös tulevaisuudessa vaikka kaupungin resurssit mm. koulutukseen ovat vähentyneet. - He ovat saattaneet miettiä tilannettaan moniakin vuosia, mutta syystä tai toisesta eivät ole varanneet aikaa. On palkitsevaa nähdä parien kanssakäymisen edistymistä syytösten vaihtuessa ymmärrykseen ja oivalluksiin siitä, miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. - Terapiatyö imee helposti mukaansa ja siksi on tärkeää, että työn ulkopuolella on vastapainona omaa, itselle tyydyttävää elämää, mistä ammentaa voimaa ja jaksamista. Tuloksellisuus tässä työssä ei Ristola-Virtasen mielestä tarkoita välttämättä sitä, että parit jatkavat yhdessä, vaan sitä, että syntyy jotain uutta - joko suhteeseen tai yksilöön. Micaela Grundström Sosiaalityöntekijä, perheterapeutti, Helsingin perheneuvola, Kallion toimipiste - Tietenkin olisi toivottavaa, että parit, joilla on pieniä lapsia, löytäisivät ratkaisuja, että he voisivat jatkaa yhdessä. Eroissa lasten tilanne saattaa olla todella vaikea. Helsingin perheneuvolassa työskentelevä psykoterapeutti Hilkka RistolaVirtanen muistuttaa, että pariterapian tuloksellisuutta on se, että syntyy jotain uutta. Historiaa • Avioliitto- ja perheneuvonta alkoi 1965 Helsingin lastensuojeluvirastossa ja asiakkaana olivat lastensuojelun moniongelmaiset perheet. Neuvonnassa työskenteli viisi lastensuojelun sosiaalityöntekijää. • 1980 toiminta virallistettiin ja se laajeni kattamaan myös yhteistyökumppaneiden perheneuvontaan ohjaamia perheitä. Työntekijöiltä alettiin vaatia erikoistumiskoulutusta, mikä tarkoitti perhekeskeistä työotetta tai perheterapeutin koulutusta. • 1985 toiminta määriteltiin perhekohtaiseksi lastensuojelulain tarkoittamaksi tukitoimeksi. • 1990-luvulla yksikön nimi muutettiin Pari- ja perheterapiayksiköksi, ja 2005 alussa liitettiin perheneuvolaan. • Vuoden 2008 organisaatiouudistuksen myötä koko Helsinkiä palvellut yksikkö jakautui kolmeen alueelliseen toimipisteeseen. Resursseja lisättiin huomattavasti ja virat muutettiin psykoterapeuttien vakansseiksi. • Pari- ja perheterapiassa toimii tällä hetkellä 12,5 psykoterapeuttia joista yksi on johtava psykoterapeutti. • Vuoden 2013 SOTE uudistus on jälleen muuttanut pari- ja perheterapian tilannetta: nyt suunnitellaan toiminnan keskittämistä yhteen toimipisteeseen. 9 Psykoterapian Teksti Aku Kaura Kuvat Iina Leivo 10 vaikuttavuus Terapeuttisen muutostyön vaiheet: 1. Esiharkinta (precontemplation), 2. Harkinta (comtemplation), 3. Valmistelu (preparation), 4. Toiminta (action). 5. Ylläpito (maintenance), 6. Lopetus (termination). James Prochaska ja Carlo DiClemente Terapeutin merkitys parantavassa terapiassa: asiakkaan usko + parantava konteksti = terapeutin usko Bruce Wambold Terapeutit, jotka saavat asiakaan uskomaan terapiaan ja luovat terapeuttisen, asiakkaalle sopivan yhteistyösuhteen, saavat aikaan hyviä tuloksia kaikentyyppisten asiakkaiden kanssa. Mitkä tekijät edistävät tätä vaikuttavuutta? Asiakkaan havainnot terapeutista voivat vaikuttaa suhteen laatuun monissa hoidon vaiheissa, siksi responsiiviset ja yhteistyötä korostavat tekniikat ovat merkityksellisiä. P Asiakas ja muutosvaihe sykoterapian vaikuttavuustutkimuksen kontekstuaalisessa mallissa terapeutin vaikutus on Bruce Wamboldin mukaan suuri. Terapian olemus ”ruumiillistuu” terapeutin välityksellä ja on kriittinen tekijä psykoterapian vaikuttavuudessa. Terapeutin vuorovaikutustaidot, kyky käyttää joustavasti eri tekniikoita, usko terapian vaikuttavuuteen sekä tietyt terapeutin ominaisuudet vaikuttavat ratkaisevasti terapian onnistumiseen. A siakkaan ominaisuuksilla (attribuutiotyyli, rotu, etnisyys, uskonnollisuus, kulttuuri) on oma vaikutuksensa terapian tuloksellisuuteen. Terapian tulisikin Bruce Wamboldin mukaan sopia asiakkaan persoonallisiin luonteenpiirteisiin, maailmankuvaan ja arvoihin sekä hänelle soveltuvaan tapaa käsitellä ja ratkaista ongelmaansa. Nykyisin on tarvetta monikulttuurisesti sensitiiviselle terapialle, ja juuri sellaista kontekstuaalinen malli tukee. Jeremy Anderson ym. ovat tutkineet terapeuttien vuorovaikutustaitojen yhteyttä hoitotuloksiin. Näitä vuorovaikutustaitoja olivat verbaalinen sujuvuus, tunteiden ilmaisu, neuvottelutaidot, toiveikkuus, lämpö, empatia, kyky rakentaa yhteistyösuhdetta ja kyky rajata ongelma. Hyvät terapeutin vuorovaikutustaidot ennustavat onnistunutta hoitotulosta ja lyhentää terapian kestoa. Terapian kestoon ja tulokseen vaikuttaa myös ongelman ratkaisemisessa asiakkaalla meneillään oleva muutosvaihe (stages of change). Muutoshan on vaiheittain tapahtuva prosessi, jossa asiakkaan yritykset ja erehdykset, edistys ja taantuminen vuorottelevat pitkällisen harkinnan ja prosessoinnin aikana. Terapeutin henkilökohtaisia ominaisuuksia ja kykyjä sekä terapeutin käyttämien tekniikoiden merkitystä tarkastellaan Anne Hersoug ym. tutkimuksessa. Terapian tuloksellisuuteen vaikuttavat terapeutin kyky olla suhteessa asiakkaaseen eli ymmärtämys, kunnioitus, empaattisuus ja sensitiivisyys, luotettavuus, hyväntahtoisuus, responsiivisuus ja hyväksyntä. Merkityksellistä on myös terapeutin luottamus kykyynsä auttaa asiakasta ja myönteinen käsitys terapiasuhteen tuloksellisuudesta. Terapeutin tulee kyetä saamaan neuvottelemalla asiakkaan kanssa yhteinen ymmärrys terapian tavoitteista ja sitoutuminen tavoitteiden saavuttamiseen. Toiseksi terapiassa tulisi löytää keinot, interventiot ja tapa saavuttaa nämä tavoitteet. Kolmanneksi terapeutin ja asiakkaan välille tulisi kehittyä sellainen emotionaalinen side, yhteydentunne, joka mahdollistaisi tavoitteiden saavuttamisen. 11 Terapiaan ja terapeuttiin liittyvät odotukset Toimimattomien suhteessa olon mallien muuttaminen A siakkaan odotukset ja terapeutin kyky luoda toivoa ja luottamusta selviytymiseen ovat erittäin merkityksellisiä terapian lopputuloksen kannalta, toteavat Douglas Sprenkle kumppaneineen. Terapian ensimmäiset istunnot ovat olennaisia asiakkaan toivon ja selviytymisen tunteen muodostumisen kannalta. O ngelmat kytkeytyvät asiakkaiden elämänhistoriaan, sukupuuhun ja näyttäytyvät nykyisissä suhteessa olon malleissa monin tavoin. Näiden ongelmia tuottavien mallien tiedostaminen, murtaminen ja muuttaminen toimivampaan ja asiakkaiden hyvinvointia vahvistavaan suuntaan, muodostavat pariterapian keskeisen tavoitteet. Kenneth Howardin kehittämän psykoterapian kulkua kuvaavaa annostus- ja vaihemallin mukaan yhteys psykoterapeuttisen hoidon määrän ja tuloksen välillä on log-lineaarinen: aluksi hyöty on suuri, jatkossa lisähyödyn saaminen edellyttää psykoterapeuttisen ”annostuksen” lisäämistä. Douglas Sprenkle ym. korostavat, että pari- ja perheterapiaan tulisi sisällyttää mukaan myös ongelmien käsitteellistäminen. Tämä voidaan tehdä muuttamalla suhteen toimimattomia malleja, suoraa hoitosysteemiä tai terapiasuhdetta laajentamalla. Näissä pari- ja perheterapian kolmessa tekijässä ongelmien kohtaaminen ja käsittely toteutuvat juuri suhteessa olon näkökulmasta. Hoito näyttää myös kohdistuvan eri vaiheissa erilaisiin asioihin. Ensin saavutetaan ns. remoralization eli toivon ja hyvinvoinnin tunteen lisääntyminen. Siitä seuraa remediation eli oireet vähenevät. Kolmantena seuraa rehabilitation eli toimintakyvyn palautuminen. Relationaalisesti orientoituneessa terapiassa kiinnitetään huomiota erilaisten alasysteemien välisiin interaktioihin, joista muodostuu laajempi systeemi, jossa ongelmat elävät ja vaikuttavat. Relationaalisten terapioiden ydintavoite on pariskuntien, perheiden ja laajempien systeemien toimimattomien ja patologisten vuorovaikutuskuvioiden murtaminen ja muuttaminen, jonka seurauksena syntyy relaationaalista käsitteellistämistä ja paraneminen ja muutos tulevat mahdollisiksi. Terapiamuotoon sitoutuminen ja luottamus terapiaan S itoutuminen psykoterapiamuodon perusteista nousevaan hoitoon on Bruce Wamboldin mukaan kontekstuaalisessa mallissa tärkeää. Terapeutin usko terapiansa vaikuttavuuteen, säteilee myös asiakaan luottamukseen. Terapian tuloksellisuus on voimakkaasti suhteessa sekä terapeutin että asiakkaan uskoon terapian vaikuttavuudesta. Suoran hoitosysteemin laajentaminen 1. Terapeutti oppii enemmän asiakkaan systeemistä ja saa henkilöiden välisestä suhteesta selkeämmän vaikutelman, jos mahdollisimman moni ongelmiin liittyvä avainasiakas on paikalla terapiassa. 2. Terapeutti kykenee saamaan voimakkaamman terapeuttisen allianssin asiakkaan systeemiin, kun allianssi perustuu kasvotusten tapaamiseen. 3. Työskentely merkittävien avainasiakkaiden kanssa maksimoi heille suuremman todennäköisyyden saavuttaa laajemman, stabiilimman ja empaattisemman suhteen siihen mitä on tapahtunut ja miksi niin on tapahtunut. Jos yksi asiakkaista menettää näkökulman, toinen tai toiset voivat auttaa saavuttamaan sen uudestaan. 12 4. Vaikuttavien läpimurtojen muuttava vaikutus on vahvempi, kun ne tapahtuvat avainasiakkaiden läsnäollessa terapiassa. 5. Terapeutti kykenee saavuttamaan tarkemman ymmärryksen ongelmaa ylläpitävistä rakenteesta, kun avainasiakkaat osallistuvat suoraan hoitoon. Suoran hoitosysteemin laajentaminen miksi muutosta tapahtuu. Terapeutit, jotka hahmottavat ja kykenevät vakuuttamaan asiakkaan siitä, miksi, mitä ja miten terapiassa työskennellään ja tavoitellaan muutoksen savuttamiseksi, onnistuvat saamaan parempia tuloksia. Toisaalta yhteisten tekijöiden sekä rakennetekijän erotteleminen toisistaan voi antaa pinnallisen yksiulotteisen kuvan terapiassa tapahtuvista prosessista. Erilaiset tekijät ovat kytkeytyneet yhteen ja toimivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa terapeuttisen muutoksen tuottamisessa. P ari- ja perheterapian vaikuttavuustutkimuksessa on selkeä näyttö siitä, että suoran hoitosysteemin laajentaminen on tuloksekkaampaa verrattuna yksilöterapiaan. Douglas Sprenkle on tutkinut asiaa toimimattoman parisuhteen, nuoren päihteiden ja huumeiden käytön, aikuisten päihteiden ja huumeiden käytön, vakavien mielenterveyshäiriöiden ja perhe- ja lähisuhdeväkivallan ongelmien hoitamisessa. Aku Kaura Espoon perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja TM, YTM, perheterapeutti VET, traumapsykoterapeutti VET (koul.), psykoterapeutti ET (voimavarakesk.), työnohjaaja, työyhteisökonsultti, Monitieteisen psykoterapian vaikuttavuustutkimuksen tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos Terapeuttisen yhteistyösuhteen laajentaminen A llianssi on emotionaalinen side asiakkaan ja terapeutin välillä, ja se ulottuu kaikkeen terapiassa tehtävään. Allianssi on pari- ja perheterapiassa monimutkaisempi ja laajempi kuin yksilöterapiassa, jonka lisäksi pariskunnalla on yhteinen allianssi, perheen alasysteemeillä oma allianssinsa ja koko perheellä yhteinen allianssi suhteessa terapeuttiin. Tämä tuo terapiaan paljon vahvuuksia ja mahdollisuuksia, mutta samalla myös haastaa terapeutin huomioimaan eri allianssisuhteet. Pari- ja perheterapian monimuotoisia alliansseja koskee sama periaate kuin yksilöterapian allianssia; terapian onnistumisen ja keston vuoksi allianssisuhteiden tulee muodostua ensimmäisten istuntojen aikana. Siksi terapeutin tulee jo terapian aloitusvaiheessa aloittaa aktiivisesti erilaisten allianssisuhteiden rakentaminen (liittyminen, joining). Terapeutin tulee myös arvioida allianssien laatua ja työskentelytyyliään asiakkaiden kokemuksen ja palautteen perusteella. Mikäli joku tai useat allianssisuhteet vaikuttavat heikoilta ja toimimattomilta, tulee etsiä sopivampi työskentelytapa. Jokaisessa allianssisuhteessa tulisi viritä toivoa ongelmien ratkaisemisesta ja muutokseen mahdollisuudesta. Erityisesti pari- ja perheterapiassa tulee terapeutin kiinnittää huomiota allianssi-splitteihin. Terapeutin tulee myös sitkeästi rakentaa yhteistyösuhdetta, jotta myös vastustava tai motivoitumaton asiakas voisi saada terapiasta hyödyn. Terapian organisointi ja koherenssi D ouglas Sprenkle ym. tähdentävät, että terapian organisointi ja koherenssi-rakennetekijät ovat olennaisia kaikissa terapiamuodoissa. Tämä rakennetekijä on terapiaprosessin yhteisiä tekijöitä välittävä ulottuvuus ja laatu, joka sitoo kaikki terapiassa vaikuttavat tekijät yhteen ja antaa selityksen siihen, 13 Hanna Pinomaa, Suomen tunnekeskeisen pariterapian uranuurtaja kuisella protestilla, vaatimalla, syyttämällä, lamaantumalla tai vetäytymällä. Kumppaneiden reagoidessa toistensa reaktioihin, muodostuu kielteisiä vuorovaikutuskehiä, jotka vain vahvistuvat kerta toisensa jälkeen ”Mitä enemmän hän on hiljaa, sitä enemmän minä yritän saada hänet puhumaan, ja mitä enemmän minä nalkutan hänen puhumattomuudestaan, sitä puhumattomampi hän on, ja sitä enemmän minä raivostun, ja sitten hän lähtee ulos, jolloin minä.” Tunnekeskeisen pariterapian näkökulmasta jatkuvat riidat kotitöistä, rahan käytöstä tms. ovat reaktioita alla olevaan turvattomuuden tunteeseen. ”Meillä terapeuteilla on nyt vaikuttavia välineitä käytössämme, kuten tunnekeskeinen pariterapia, joilla voimme saada pysyviä muutoksia aikaiseksi parin hyvinvointiin.” Psykologi, paripsykoterapeutti Hanna Pinomaa, 51, on tunnekeskeisen pariterapian uranuurtaja ja kouluttaja Suomessa. Hän on myös Suomen Pariterapiayhdistyksen puheenjohtaja. Hanna Pinomaa on naimisissa ja kahden nuoren aikuisen äiti. Puolison työn vuoksi perhe asui 8 vuotta ulkomailla. Pariterapian parissa hän on työskennellyt vuodesta 2000, tällä hetkellä ammatinharjoittajana. Terapian tavoitteena on aluksi hahmottaa kielteinen vuorovaikutuskehä niin, että molemmat puolisot kykenevät näkemään oman toimintansa vaikutuksen puolisoon ja ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan. Sen jälkeen tavoitteena on saada tunnetyöskentelyn avulla hiljalleen kosketus kehän alla oleviin kiintymyssuhdepelkoihin ja tarpeisiin; pelkoon tulla hylätyksi, pelkoon olla riittämätön. Oman menneisyyden kiintymyssuhteiden avaaminen on osa työskentelyä. Olet tunnekeskeisen pariterapian uranuurtaja ja kouluttaja täällä Suomessa. Kuinka päädyit nimenomaan tunnekeskeisen pariterapian pariin? Vuonna 2002 Yhdysvalloista oli Scott Woolley Väestöliiton pariterapiakoulutuksessa esittelemässä tunnekeskeistä pariterapiaa. Koulutuksesta jäi valtava innostus ja ajatus siitä, että tässä on jotain hyvin oleellista ja tärkeää. Lähdin seuraavana vuonna Yhdysvaltoihin suorittamaan Susan Johnsonin peruskurssia. Seuraavien vuosien aikana kävin siellä useampaan kertaan ja nykyään vuosittain kouluttajien tapaamisessa. Ulkomailla asutut vuodet ovat antaneet minulle niin vahvan kielitaidon, että kynnys opiskella vieraalla kielellä oli matala. Kollegoiden kanssa perustamassamme opintopiirissä lähdimme yhdessä syventämään ymmärrystämme. Terapian tavoitteena on kuljettaa pari turvattomasta kiintymyssuhteesta turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Turvallinen kiintymyssuhde mahdollistaa mentalisaation, jolloin puolisoilla on kyky hahmottaa oman mielen toiminta irrallisena puolison mielestä. Se merkitsee tunnetasolla yksilön minuuden kokemuksen tervehtymistä – ”Tunnen, että olen arvokas ja uskallan sanoa, mitä tarvitsen.”, ja samanaikaisesti se mahdollistaa puolisoiden välisen terveen riippuvuuden: ”voin pyytää puolisoltani apua ja turvaa, kun sitä tarvitsen, ja tiedän, että hän on tukenani”. Kuinka paljon koulutettuja terapeutteja tällä hetkellä Suomessa on? Mitä tunnekeskeinen pariterapia on? Pätevöityminen tunnekeskeiseksi pariterapeutiksi on monivaiheinen. Neljän päivän peruskurssi antaa hyvän kokonaisymmärryksen terapiamuodosta. Sen jälkeen on mahdollisuus osallistua vuoden kestävään 8-päiväiseen syventävään koulutukseen, jonka tavoitteena on pienryhmätyöskentelyllä sisäistää terapiamuoto. Pätevöityminen vaatii lisäksi työnohjaustunteja ja lopputyön, ja että hakijalla on psykoterapiapätevyys. Pätevöitymisen myöntää tunnekeskeisen pariterapian kattojärjestö Kanadassa (ICEEFT). Kanadalainen Susan M. Johnson on kehittänyt tunnekeskeisen pariterapian (Emotionally Focused Therapy for Couples), joka on tällä hetkellä yksi tutkituimmista ja tuloksellisimmista pariterapiamuodoista. Terapian teoreettisena pohjana toimii kiintymyssuhdeteoria. Muina teoreettisina viitekehyksinä toimivat systeeminen lähestymistapa sekä Carl Rogersin kokemuksellinen terapia, joka keskittyy nykyhetkeen ja tunnekokemuksiin. Hyvässä ja toimivassa parisuhteessa on turvallinen kiintymyssuhde, jossa turva ja läheisyys ovat mahdollisia. Sen sijaan toimimattomassa parisuhteessa tunnesuhde ei ole turvallinen. Kumppanit reagoivat turvattomuuteen eroahdistuksella – kiuk- Tunnekeskeisen pariterapian vaikeus ja haasteellisuus yllättää aina pariterapeutit. Teorian tasolla tunnekeskeinen pariterapia 14 tuntuu helpolta, koska terapeutilla on mielessään kartta siitä, miten hän kuljettaa terapiaa eteenpäin. Mutta käytännössä terapeutin edessä istuva, joskus hyvinkin reaktiivinen pari saa terapeutin helposti tarrautumaan aikaisemmin käyttämiinsä menetelmiin, ja uskallus pysäyttää tilanne tuntuu vaikealta. suomennettu nimellä ”Kunpa sinut tuntisin paremmin”. Parisuhdekursseja on järjestetty pääkaupunkiseudulla jo useampia, ja syksyllä lanseerataan ilmainen Tunnekeskeinen parisuhdenettikurssi yhdessä Suomen Pariterapiayhdistyksen ja Väestöliiton kanssa. Peruskurssin käyneitä on 250, ja syventävän koulutuksen on käynyt 12 pariterapeuttia. Vuosittain pyrin järjestämään peruskurssin ja puolivuosittain aloitan uuden syventävän ryhmän. Pätevöityneitä on minun lisäkseni perheneuvoja Anne Anttonen, ja tämän syksyn aikana pätevyyden tulee saamaan kolme terapeuttia. Mitkä ovat pariterapian uudet tuulet? Neurotieteet ja erityisesti interpersoonallinen neurobiologia pyrkivät kuvaamaan, kuinka ihmissuhteet ja aivot toimivat jatkuvasti vuorovaikutuksessa toisiinsa ja muokkaavat ihmisen kehitystä koko elämän ajan. Tavoitteena on hyödyntää tämä neurotieteiden tutkimustieto niin, että se on käytettävissä terapiatyöskentelyssä asiakkaiden kanssa. Psykologien Kustannus on kääntänyt suomeksi tunnekeskeisen pariterapian perusteoksen, ”Tunnekeskeisen Pariterapian käsikirja”. Myös Susan Johnson avaa neurotiedettä parisuhteen näkökulmasta uudessa kirjassaan, joka julkaistaan tammikuussa ”LOVE SENSE - The new revolutionary science of romantic love” . Kuinka suomalainen parisuhde tällä hetkellä mielestäsi voi? Mottosi? Hyvin siinä mielessä, että parien ei tarvitse enää kompastella yksin vaikeuksiensa kanssa, vaan yhteiskunnan ilmapiiri on suotuisa avun hakemiselle. Ihmiset eivät ole nykyisin vaativampia parisuhteensa suhteen kuin aiemmin, sillä on luonnollista, että jokainen haluaa kokea olevansa arvokas ja rakastettu omassa parisuhteessaan. Toivo. Minä kannattelen toivoa, jota parit tarvitsevat, kun heidän oma toivonsa on hiipumassa. Kiintymyssuhdeajattelu ja tunnekeskeinen pariterapia antavat minulle kartan ja pohjan, jolta työskennellä, ja tiedän, että turvallisen kiintymyssuhteen rakentaminen aikuissuhteeseen on mahdollista. Meillä terapeuteilla on nyt vaikuttavia välineitä käytössämme, kuten tunnekeskeinen pariterapia, joilla voimme saada pysyviä muutoksia aikaiseksi parin hyvinvointiin. Me voimme rakentaa uusia turvallisia aikuiskiintymyssuhteita, jotka suojaavat pareja jatkossa monilta parisuhteen ulkopuolelta tulevilta kuormituksilta ja vaatimuksilta. Joskus rankan työviikon jälkeen mottoni on: ”Thank God it’s Friday!” Ritva Karila-Hietala Projektipäällikkö Suomen Mielenterveysseura Suomen Perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja Tunnekeskeisen pariterapian pohjalta on myös kehitetty Tunnekeskeinen parisuhdekurssi, ja pareille tarkoitettu kirja on Suomen Pariterapiayhdistys on perustettu 2002, ja sen perusajatuksena on tukea parityötä tekeviä terapeutteja. Yhdistys järjestää jäsenilleen koulutusta sekä ylläpitää pariterapeuttiluetteloa. Jäseniksi voivat liittyä terapeutit, joilla on psykoterapeuttinimike ja jotka työskentelevät säännöllisesti parien kanssa. Yhdistyksessä on jäseniä 137. Suomen Perheterapiayhdistys ja Suomen Pariterapiayhdistys ovat tehneet yhteistyötä mm. tunnekeskeisen perheterapian kanadalaisen asiantuntijan Gail Palmerin saamiseksi Suomeen kouluttamaan. ” Tunnekeskeisen pariterapian vaikeus ja haasteellisuus yllättää aina pariterapeutit”, Suomen tunnekeskeisen pariterapian uranuurtaja ja kouluttaja Hanna Pinomaa sanoo. 15 Vuoden perheterapeuttien ensimmäinen yhteisfoorumi 27.4.2013 Yrittäjäpalsta Foorumissa olivat mukana Birgitta Alakare, Anita, Birstolin, Kirsti Heikinheimo, Tapio Ikonen, Eija-Liisa Rautiainen ja Veli-Matti Saarinen. Suomen perheterapiayhdistyksen ammatinharjoittajien ja yrittäjien verkosto Olen Minna Leivo, Suomen perheterapiayhdistyksen yrittäjäverkoston uusi yhdyshenkilö. Työskentelen Helsingissä itsenäisenä ammatinharjoittajana terapeutin, työnohjaajan ja kouluttajan tehtävissä. Keskustelu kävi vilkkaana, yhteiseksi keskustelun teemana oli Yhteistoiminnallinen tutkimus ja hoito. Kysymykset joita pohdimme olivat: - miten toimia terapeuttina, jotta auttaisi ihmistä itseään hahmottamaan asiaansa - kirjauskäytäntöjen hyödyntäminen reflektion välineenä - asiakkuudesta ja huolesta neuvottelu yhteistyössä määri tellen - miten vähentää työntekijäkeskeisyyttä ja lisätä asiakkaan omaa elämänhallintaa - miten päästä eteenpäin diagnoosileimasta - kuinka saadaan tilaa monenlaiselle työskentelylle. Suomen perheterapiayhdistyksen yrittäjäverkosto tarjoaa tietoa ja vertaistukea yksityisenä perheterapeuttina toimimiseen. Yrittäjäverkosto kokoontuu yleensä yhdistyksen kevät- ja/tai syyspäivien yhteydessä. Minulle voi lähettää ideoita ja ehdotuksia yrittäjäfoorumin tehtävistä, kokoontumisista ja teemoista. Minna Leivo - minna.leivo@kolumbus.fi Teksti ja kuvat Anita Birstolin Palveluntuottajarekisterin ylläpidosta vastaa tiedottajamme Juha Metelinen juha.metelinen@gmail.com Kopiot Valviran päätöksistä lähetetään toiminnanjohtajalle, osoitteella: Anita Birstolin, Linnankatu 59 C 6, 20100 Turku ”Yrittäjäfoorumimme on toiminut vuosia, mutta toiminnan intensiteetti on vaihdellut suuresti. Tapaamistemme aiheina on ollut mm. yritysmuodot, hinnoittelu, markkinointi, vakuuttaminen ja Kela-yhteistyö. Aloitimme myös mentoritoiminnan, joukko kokeneita perheterapiayrittäjiä lupautui mentoreiksi aloitteleville yrittäjille. Tämä toiminta olisi mielestäni hyvä elvyttää, ja toivoisin, että tapaamisemmekin jatkuisivat.” Anita Birstolin 16 Toiminnanjohtajalta Teksti Anita Birstolin Kuva Lilli Haapala Uusia näkökulmia ja rohkaisua! K evät hujahti rutiinitöissä ja Pohjoismaista kongressia valmistellessa. Kongressin järjestelyt ovatkin jo hyvässä vaiheessa ja nettisivut avoinna. Niille päivitetään uutta tietoa nopeassa tahdissa. Käykääpä sivuilla www.familytherapyfuture.fi! tajaa ja huomioni kiinnittyi siihen, miten hyvin heidän välinen yhteispelinsä sujui ja miten he aktiivisesti elehtimällä tukivat toisiaan soolojen aikana. Rento meininki ja toisten tukeminen välittyi yleisölle ja kannusti soittajat yltämään parhaimpaansa. Suuren osan lomastani vietin tavalliseen tapaan poikani luona Espanjassa. Tähän lomajaksoon liittyy kaksi minulle merkittävää tapahtumaa. Vierailin Madridin Reina Sofia museossa Salvador Dalin näyttelyssä. Esillä oli kymmeniä maalauksia, veistoksia ja videoita taiteilijan elämästä. Eräässä filmissä kuvattiin suuria päivällisiä, joille ihmiset olivat pukeutuneet mitä eriskummallisimpiin asusteisiin ja päähineisiin; oli lintuja, vuohia, apinoita. Dalin vaimolla Galalla oli päähine, jossa oli kahdet kasvot.Pöydät oli katettu, yhdessä istui Bob Hope kaverinsa kanssa ja odotteli ruokaa vesi kielellä. Tarjoilija toi kuvulla katetun hopeisen tarjottimen. Miehet valmistautuivat ruokailemaan, laittoivat lautasliinat kaulaan ja nostivat kuvun. Ilmeet olivat hämmästyneet, kun tarjottimella kökötti rivissä neljä isoa rupikonnaa. Hope tönäisi yhtä konnaa haarukalla, jolloin se pomppasi kaverinsa kanssa pöydälle, tässä vaiheessa myös miehet pomppasivat tuoleiltaan ja filmi loppui. Katsoin filmin useampaan kertaan, siinä oli jotain kiehtovaa, tunnistin inhoa, jännitystä, ihmettelyä ja filmi jäi pitkäksi aikaa mieleeni. Aloitin golfin peluun tänä kesänä. Ensimmäinen täysi pelikierros oli aivan muuta, kuin mitä olin olettanut. Ei puhettakaan rauhallista etenemistä luontoa ihaillen ja keskustellen. Kierros kestää lähes viisi tuntia ja sen aikana mennään, eikä seisoskella luontoa katselemassa. Olin ensimmäisen pelin jälkeen aivan poikki ja mietin olisiko tämä lainkaan minun lajini. Koska kamppeet oli hankittu, niin päätin mennä toisen kerran ja siitä se sitten lähti. Nyt olen kentällä 4−5 kertaa viikossa, peli sujuu ja tuntuu mielekkäältä. Suurin syy jatkamiselle oli uppo-outojen pelitovereiden kannustus ja kehuminen. Olen tämän kesän aikana saanut lyhyellä ajalla positiivista palautetta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Palautteen ansiosta mielikuva itsestäni golfin pelaajana ”luonnonlahjakkuus” on vahvistunut, pelini on sen myötä kulkenut hyvin ja tasoitus tippunut tasaiseen tahtiin. Tämä filmi, kuten useat Dalin työt, sai minut ajattelemaan, miten monella eri tavalla maailman ja elämän voi nähdä ja elää. Aloin tietoisesti katsoa ympäristöäni eri tavalla. Ihmeellistä miten jalkakäytävän uurteet toivat mieleen monenlaisia asioita, kuuntelin ihmisten puheita eri korvalla ja katselin heidän pukeutumistaan eri näkökulmasta ja tunsin olevani aiempaa hieman vapaampi. Aika kuluu nopeasti, rutiinit katoavat muistista, erilaiset ja yllättävät tapahtumat jäävät mieleen, jonne ne aika ajoin palautuvat ja saavat aikaan uusia ajatuksen ituja. Mielikuvitus ja erilaiset näkökulmat antavat oivan mahdollisuuden irtaantua arjen rutiineista. Anita Birstolin Suomen perheterapiayhdistyksen toiminnanjohtaja Muistijälkiä ja virkistystä elämään voi siis hankkia muuttamalla näkökulmaa. Parempiin suorituksiin yltää positiivisen palautteen ja rohkaisun kautta. Toinen mieleenpainuva tapahtuma oli amerikkalaisen Wynton Marsalis -jazzyhtyeen hieno konsertti. Istuin viistosti yhtyeen yläpuolella, vain muutaman metrin päässä heistä. Konsertin tunnelma ja soitto oli erinomaista. Yhtyeeseen kuuluu 15 soit- 17 Seksuaalisen monimuotoisuud Perheterapeuttien ja terapeuttien työssä ovat viime vuosien aikana nousseet ajankohtaisiksi seksuaaliseen moninaisuuteen liittyvät ihmissuhteet, avoimet suhteet ja monisuhteet. Osalla terapiatyötä tekevillä on käytännönkokemusta miesparien, naisparien, transasiakkaiden ja sateenkaariperheiden kanssa työskentelystä. Monimuotoisen seksuaalisuuden kanssa työskentely on viime aikoina tullut Suomessa erityisen ajankohtaiseksi, kun 2011 transvestismi, fetisismi ja sadomasokismi poistettiin ICD-10 tautiluokituksesta. Teksti Antti Ryynänen Kuva stock.xchng 18 den huomioiminen terapiassa • • • Näin lääketiede vahvisti jo pitkään seksuaalineuvonnan ja -terapian näkemyksen siitä, että kyseiset mieltymykset ja niiden toteuttaminen eivät ole sairauksia. Ennakko-olettamus heteroseksuaalisuudesta. Erilaisten parisuhdemallien hyväksyminen tai torjunta. Asiakkaan ongelman patologisointi tai ylitulkinta epäeetti sin perustein. Asiakkaan jättäminen tilanteen ulkopuolelle, tuomitsemi nen, liittoutuminen, esim. uskottomuustilanteiden työstämisessä. • Terapiatyötä tekevälle tämä merkitsee käytännössä sitä, että niistä voi nyt puhua luvallisesti terapeutin kanssa, mikä voi avata mahdollisia lukkiutuneita tilanteita esimerkiksi parisuhteessa tai yksilön seksuaalielämässä. Nämä mieltymysten muodot voidaan siis nyt luvallisesti kokea voimauttavina ja elämäniloa antavina. Avoimet suhteet ja monisuhteet Avoimet ja monisuhteet vaihtelevat suuresti: pelisääntöjä ja yksilöllisiä käytäntöjä on monenlaisia. Avoin suhde on esimerkiksi kahden ihmisen välinen emotionaalisesti sitoutunut parisuhde, jossa sallitaan ulkopuoliset seksisuhteet tiettyjä pelisääntöjä noudattaen. Monisuhde puolestaan määritellään vähintään kolmen ihmisen väliseksi suhdejärjestelyksi, jossa henkilöt voivat seurustella, asua yhdessä tai elää erillään. Monisuhteet ovat joko seksuaalisia tai seksittömiä ihmissuhteita, joiden rakenteista ja pelisäännöistä sovitaan suhteessa olevien kesken. Terapiatyössä tulee siis väistämättä kohdanneeksi ihmissuhteiden monia variaatioita, jotka tuovat mukanaan uusia haasteita yksilö-, pari- ja perheterapiatyöskentelyyn. Samalla osa opituista psykologisista teorioista tulee poisopittuina kyseenalaistetuiksi ja todellisuuden haasteisiin vastaaviksi. Ammattilaisella tuleekin olla kyky tutkia ja tarvittaessa muuttaa toimintatapojaan ja asenteitaan. Työntekijässä mahdollisesti heräävät vastareaktiot saattavat kuitenkin vaikeuttaa asiakasprosesseja. Ne voivat myös aiheuttaa työntekijälle itselleen emotionaalista kuormitusta, avuttomuuden tunteita tai uupumista. Nämä tuntemukset voivat johtua työn sisällöstä, tiedon puutteesta, oman seksuaalihistorian käsittelemättömyydestä, sukupolvieroista tai heikoista ammatillisista ja henkilökohtaisista rajoista. Avoimissa ja monisuhteissa voi olla esimerkiksi kolmen heteron muodostamia monisuhteita, kahden homoseksuaalin ja yhden bi-seksuaalin välisiä, trans-sukupuolisen ja bi-seksuaalin ja heteron välisiä avoimia tai monisuhteita jne. Variaatioita on lukuisia. Avoimien ja monisuhteiden edellytyksiä Terapeutin tulisi tiedostaa nämä asiat työskennellessään seksuaalisuuteen liittyvien asioiden parissa: Avoimessa suhteessa eläminen edellyttää hyvin vahvaa ja turvallista kiintymyssuhdetta, kehittyneitä kommunikaatiotaitoja sekä kykyä puhua primaaritunteista ja ottaa niitä vastaan. Lisäksi se edellyttää seksuaalisesti vahvaa itsetuntoa ja riittävyyden tunnetta. • Työntekijän seksuaalisuuteen liittyvät oletukset, asenteet, arvot, pelot, ennakkoluulot sekä vääristyneet tai puutteelli set tiedot nousevat helposti pintaan. Seksuaaliset tunteet hoitotyössä niin asiakkaalla kuin työn tekijälläkin ovat inhimillisiä, mutta niitä voidaan käsitellä eettisesti ammatillista kasvua ja asiakasprosessia vahvistaen. Seksuaalisuuden ottaminen puheeksi on vaikeaa. Asiakas/potilas ei tule kokonaisvaltaisesti kohdatuksi, kuul luksi, nähdyksi, ymmärretyksi, mistä voi seurata teorioiden ”väärinkäyttöä” tai ”terapeuttista väkivaltaa”. • Monisuhteessa eläminen puolestaan edellyttää kypsyyttä, eriytyneisyyttä, vahvaa vastuuntuntoisuutta, tervettä itsenäisyyttä, riittävyyden ja pystyvyyden tunnetta sekä kehittyneitä kommunikaatiotaitoja. • • Osa ihmisistä kiinnostuu laajentamaan perinteiseksi miellettyä parisuhdetta seksuaalisesti parisuhteen ulkopuolelle. Riskinä voi olla toisen osapuolen rakastuminen uuteen seksikumppa19 niin, jolloin parisuhde joutuu vakavaan parisuhdekriisiin. Myönteisenä kokemuksena suhteen ulkopuoliset seksisuhteet voivat myös vahvistaa primaarisuhteessa elävien keskinäistä emotionaalista ja seksuaalista suhdetta. Terapiatyötä tekeville on tärkeää nähdä nämä molemmat mahdollisuudet olemassa olevina vaihtoehtoina. myksistä elämän pulmatilanteissa sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten konsultaatiokyselyistä. Kysymykset liittyvät mm. seksuaaliseen haluun, mielihyväpainotuksiin, parisuhdeongelmiin, uskottomuuteen, miesten ja naisten toiminnallisiin vaivoihin, psykososiaalisiin ongelmiin, seksiaddiktioon, sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kysymyksiin, kaupalliseen seksiin, seksuaalisen hyväksikäytön kysymyksiin sekä muihin elämän kriiseihin ja ongelmiin. Edellä mainittuihin suhdetyyppeihin liittyvät haasteet ovat pitkälti pohjimmiltaan samankaltaisia kuin missä tahansa perinteisiksi mielletyissä parisuhteissa. Haasteita ihmissuhteisiin luovat mm. mustasukkaisuuden tai ulkopuolisuuden tunteet, tasapuolisuus arkitehtävien jakamisessa, ajankäyttö kumppaneiden välillä, arkiasioiden ja syvimpien tunteiden ilmaisu. Lisääntynyt on myös tarve pitkäaikaissairaiden ja ikääntyvien seksuaalineuvontaan, homo-, trans- ja bi-seksuaalisten neuvontaan sekä erilaisiin etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien ohjaukseen. Monisuhteissa lapsen syntymä koettelee aikuisten välistä kiintymyssuhdetta, kommunikointia ja keskinäistä kykyä puhua primaaritunteistaan. Lasta hoitavassa vanhemmassa saattaa herätä mustasukkaisuuden, riittämättömyyden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita muiden kumppaneiden kanssa käytetystä ajasta. Psykoterapia- ja työnohjauskoulutuksissa tulisi siis lisätä ymmärrystä seksuaalisuuden eri muodoista. Näin seksuaalisuuteen liittyvien teemojen tunnistaminen, kohtaaminen ja käsittely on varmasti helpompaa ja luontevampaa. Se on myös asiakkaan etu. Tutkittavaksi jää, miten monisuhteessa elävät aikuiset tunnistavat ja sietävät erillisyyden tunteita, millaisia valintoja he tekevät käyttäessään aikaansa kumppaneiden, lapsen hoidon ja arkiasioiden hoitamisen välillä. Merkittävää on, että jokainen tuntee suhteessa ollessaan kaikkien puhaltavan yhteen hiileen ja tekevän työtä suhteen vahvistamiseksi. Antti Ryynänen Psykoterapeutti, perheterapeutti ET, seksuaaliterapeutti ET (NACS), työnohjaaja, koulutusvastaava Sexpo-säätiö, Helsinki Monisuhteen kulmakivet ja hyvät puolet Aivan kuten parisuhteissa, myös monisuhteet perustuvat uskollisuuteen, vaikkakin suhteen ulkopuolisia seksisuhteita voidaan sallia. Ulkopuolisista seksisuhteista ja niihin liittyvistä käytännöistä, lähinnä turvaseksistä, täytyy pystyä sopimaan avoimesti kumppanien kanssa. Monisuhteen kulmakiviä ovat uskollisuus, kommunikointi ja neuvotteleminen, luottamus, rehellisyys ja kunnioitus sekä rajat ja sopimukset. ICD-10 tautiluokituksen muutos 2011 Transvestismi, fetisismi ja sadomasokismi poistettiin Suomessa 2011 lääkärien käytössä olevasta ICD-10 tautiluokituksesta. Poistetut kohdat ovat: • F64.1 Transvestismi, kaksoisroolinen • F65.0 Esinekohtainen seksuaalihäiriö • F65.1 Transvestiittinen fetisismi • F65.5 Sadomasokismi ja • F65.6 Monimuotoiset sukupuoliset kohdehäiriöt. Monisuhteissa elävät kumppanit ovat kertoneet, että haasteista huolimatta tähän suhdetyyppiin sisältyy myös myönteisiä asioita. Nämä ”etuisuudet” liittyvät taloudelliseen toimeentuloon, laajempaan tukiverkostoon, arkiaskareiden jakamiseen sekä vapaampaan mahdollisuuteen toteuttaa seksuaalisuuttaan. Seksuaalisuus psykoterapiakoulutuksessa Seksuaalisuuden laaja-alaisen ja vivahteikkaan kirjon voi nähdä edellisten lisäksi monien muiden asiakkaiden esittämistä kysy20 Pakina Suutarin mutinat T ämän lehden teemana ovat kuulemma parisuhteet. No, mitähän niistäkin nyt sitten osaisi kirjoittaa, jos ei kirjoita asiakkaista ja terapiatyöstä? Sitähän me rakastamme. Muiden asioitahan me olemme mestareita panemaan järjestykseen – ja siitä myös mielellämme puhumme. Me, perheterapeutit, oltiin sitten eritystasolla tai vaativalla erityistasolla tai sitten jopa ylimestareita perheasioissa. Niin, Ruotsissa oli myös eräs tunnettu ja suosittu perheterapeutti, joka neuvoi radiossa ihmisiä parisuhdeasioissa vuosikymmeniä. Hän eli todella pitkässä ja vankassa parisuhteessa, kunnes erosi lähemmäs seitsemänkymppisenä. Kohuotsikoista kävi ilmi, että syynä oli mm. vakava vuosikymmeniä jatkunut perheväkivalta. Oliko hän sitten vähemmän häiriintynyt vai kaappihäiriintynyt? Tuli joka tapauksessa kaapista ulos. Onko perheterapeuteilla sitten ihanteelliset parisuhteet ja perheolot? Ainakin pitäisi olla kun niin lukeneita ovat. Ainakin niillä eniten lukeneilla, ei kai nyt ihan vielä vaatimattomalla erityistasolla? Vaikka toisaalta minä olen tuota hommaa harjoittanut jo 7-vuotiaana. Kehotin kuulemma äitiäni eroamaan, kun valitti isästä. Aikaisin on vitsa väännettävä, jos meinaa menestyä ja löytää ammatin! Murrosikäisenä poikani ihmetteli eräitä kertoja, että miten voin ylipäätään pärjätä ihmissuhdetyössä. ”Sun täytyy olla tosi huono sun työssä kun sä et ymmärrä mistään mitään. Mua sä et ainakaan tajuu yhtään. Mä en todellakaan haluis olla sun asiakas, sä oot ylityhmä.” En taida käyttää häntä suosittelijana töitä hakiessani… Me tehdään todella antaumuksella hyvää työtä toisten asioiden eteen, mutta harvemmin siitä palautetta saa. Valitettavasti, vähän kiitosta olisi paikallaan, vai kuinka? Muistan erään kerran kun sain oikein roppakaupalla kiitosta. Olin paikallisessa tanssiravintolassa, lempinimeltään Kierrätyskeskus. Siihen aikaan tein perhetyötä myös A-neuvolan puolella. Eräs vaimonsa kanssa A-neuvolassa käynyt mies lähestyi minua ravintolassa hieman horjuvin askelin, vaimoa ei näkynyt mailla halmeilla. Pääsi perille asti ja haki tanssimaan. Voi sitä terapeuttitaitojeni ylistystä kaltevan tangon tahtiin. ”Sshe oli niiiin hyvä terapia misshä käytiin jne.” Niinpä. Aikoinaan olin melko pitkään Ruotsissa töissä, mm. vastaavassa kuin mielenterveystoimisto. Siihen aikaan toimin yksilöterapeuttina. Vastaanotolleni tuli eräs nuori nainen. Istunnon alussa kun kävimme perhetaustoja läpi, sanoi tyttö isästään jämäkästi: ” Joo, ja isä, se on perheterapeutti. En tunne sitä kovin hyvin, mutta se on varsinainen semmoinen, eronnut kolme kertaa!” Istuimme kerran aamukahvilla perhetyötä tekevässä tiimissä. Tämä tapahtui Suomessa. Eräs kollega sanoi suuressa viisaudessaan, että hänen mielestään kaikki, jotka eroavat, ovat tavalla tai toisella häiriintyneitä. Siinä meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun. Meitä istui muutama eronnut perheterapeutti saman pöydän ääressä. Minä en hämmästykseltäni saanut sanottua mitään, onneksi joku kollegoista sai suunsa auki vastaväitteeksi. Enhän minä ihan terve päästäni ole, mutta ei minun käsittääkseni kukaan muukaan, vai? Ja Tukholmassakin on noin puolet talouksista yhden aikuisen talouksia! Siinä laskussa koko kaupunki on täynnä häiriintyneitä – hyvä että tuli lähdettyä sieltä pois! Helsingissä on varmaan sama homma? Voisi täältä pohjoisesta huudella kehä kolmoseen, että haloo, kaikki hullut siellä, haloo, on täällä pohjoisessakin muutama vinksahtanut! Sinikka Viitanen Sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti. Pohjanmaan perhe-terapeutit ry:n varapuheenjohtaja 21 ”Uusperheessä eletään usean kulttuurin ja niihin kytkeytyvien sääntöjen viidakossa.” Teksti ja kuva Pekka Larkela Runot Ketola-Orava Kristiina, (2006) Olipa toisenkin kerran, äitipuolen runokirja Uusparisuhde luo toimivan yhteisön Sinulle en saanut synnyttää. Annoin vain kuluneen kehoni ja temppuilevat lapseni. Pyysin vielä rakkautta meille kaikille. Meiltä kaikilta. Tästä seuraa väistämättä törmäyksiä, ja uusperheen jäsenet saattavat lähteä taistelemaan vieraiksi kokemiaan sääntöjä vastaan. Tässä tilanteessa monet äitipuolet ja isäpuolet huokailevat, kun eivät ymmärrä puolisonsa lasten käyttäytymistä. Parisuhde on uusperheen kivijalka U usperheiden arjen ongelmat liittyvät usein ajankäyttöön: kuinka sovittaa yhteen lasten harrasteet, työkiireet, lasten vierailut ex- puolisoiden luona ja niin edelleen. Haastetta kasvattaa se, että perheen eri osapuolet tulevat erilaisista vuorovaikutuskulttuureista. Uusperheessä eletään usean kulttuurin ja niihin kytkeytyvien sääntöjen viidakossa, ja perheiden arjessa elää kysymys, miten säännöt saataisiin yhdenmukaiseksi kahden perheen välillä? Onnistuneen uusperheen aikuisten parisuhde perustuu keskeisesti sille, että menneisyys ja aikaisempi parisuhde on jo selvitetty, sitoudutaan uusien toimintamallien ja -tapojen oppimiseen sekä uuden parisuhteen hoitamiseen säännöllisesti. Parhaimmillaan perheenjäsenillä on yhteinen ymmärrys uusperheestä meidän perheenä ja uusperheen kaikilla jäsenillä on yhteinen käsitys perhekulttuurista, yhteisistä pelisäännöistä ja ennen kaikkea uusperheestä tunne-perheenä. Uusperheen jäsenet yrittävät ensin sopeutua tilanteeseen aikaisempien kokemustensa pohjalta. Uuteen perhetilanteeseen tullaan usein olettaen, että omat, entisestä elämästä tutut tavat ja vuorovaikutusmallit toimivat myös siellä. On tyypillistä, että lapset pitävät kiinni ex-perheiden säännöistä, ja usein myös expuolisot haluavat uusperheen alkuvaiheessa tuoda lasten kautta uusperheeseen vanhan perheen malleja. Yksi parisuhteen haasteista on, että parisuhteen välissä elää eräässä mielessä myös ex-puolisoiden suhde. Varsinkin lapset ylläpitävät sitä mielellään, koska toivovat salaa, että biologiset vanhemmat vielä palaisivat yhteen. Joskus ammattiauttajatkin 22 ”Onnistuneen uusperheen aikuisten parisuhde perustuu keskeisesti sille, että menneisyys ja aikaisempi parisuhde on jo selvitetty.” syyllistyvät siihen, että yrittävät keinolla millä hyvänsä saada riitaisetkin vanhemmat saman pöydän ääreen neuvottelemaan lapsen asioista. Eräs uusperheen äiti totesikin, että ex-puoliso pitää ”tappaa” ennen kuin voi liittyä täysipainoisesti uuteen suhteeseen ja perheeseen. voi myös kokea ulkopuolisilta tahoilta ylipääsemätöntä uhkaa ja kiusaamista. Tämä häiritsee perhesuhteiden muodostumista. Koska parisuhde on uusperheen kantava voima, puolisoiden pitäisi paineidenkin keskellä muistaa hoitaa omaa suhdettaan. Käytännössä suhteen hoito jää liian helposti taka-alalle, vaikka se vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Rajat voivat olla myös jäykät. Esimerkiksi entinen yksinhuoltaja ei halua avata vahvaa kahdenvälistä suhdettaan, mikä etäännyttää muita perheenjäseniä ja uusvanhempi jää tässä tilanteessa ulkopuoliseksi. Uusperhettä muodostettaessa lasten väliset suhteet lujittuvat ja myöhemmin uusperheen eri kehitysvaiheissa ne rakennetaan uudestaan. Kahden eri perheen lapset löytävät uuden paikkansa yllättävänkin hyvin. Usein valitsee käsitys, että lapset kärsivät uudesta perheestä ja että lapset eivät tule toimeen keskenään. Mutta käytännössä lapset löytävät aikuisia nopeammin oman paikkansa uudessa systeemissä. Käytännöt toimiviksi Parasta että saan. Olla kanssanne. Itseni. Hyvin toimivan uusperheen vuorovaikutus ja arjen käytännöt sujuvat mitä todennäköisimmin paremmin kuin huonosti toimivan perheen. Toimiakseen hyvin, uusperheen on tärkeää huolehtia jäsentensä ja sisäisten suhteidensa tietystä itsenäisyydestä. Jokaisen perheenjäsenen ja perheen kaikkien suhteiden täytyy saavuttaa riittävä autonomia, mutta samalla täytyy pitää huolta keskinäisen yhteenkuuluvuuden tunteen säilymisestä. Itsenäisyys tai riippumattomuus sinänsä ei ole tavoite, vaan pikemminkin rajojen sopiva joustavuus. Rajat suojaavat uusperhettä Rajojen merkitys on uusperheelle tärkeä. Rajojen tehtävä myös uudessa perhekuviossa on suojella perhesysteemiä. Uusia suhteita voi syntyä vain, jos ne voivat toimia riittävän vapaina muiden vaikutuksesta. Mitä selkeämmät ovat eri perheiden ja suhdetyyppien väliset rajat sitä paremmin erilaiset suhteet toimivat. Uusperheelle on tyypillistä kehitys erilaisten sitoutumisen ja roolien, ristiriitojen sekä kaaoksen kautta kohti uudenlaista rakennetta ja tasapainoa. Kehitys kohti tasapainoista, omannäköistä perherakennetta edellyttää uusien rajojen asettamista ja vanhojen hävittämistä. Uusperheen myönteistä dynamiikkaa voidaan perheiden kokemusten mukaan luoda ja vahvistaa esimerkiksi näillä yksinkertaisilla käytännöillä: • • • • • • • • • Uusperheillä kuten myös ydinperheillä on mahdollista, että rajat ovat epäselvät tai hämärät, jolloin uusperheen jäsenet ovat kietoutuneet toisiinsa tai uusperhe ja ex-perhe ovat kuin yksi perhe. Jos vanhat rajat säilyvät, perheestä kehittyy moniaviomainen perhe, jossa parisuhde on uusi, mutta perhekuvio vanha. Tällaisen tilanteen mukanaan tuoma epätietoisuus rajoista on kaikkien perheenjäsenten kannalta haitaksi. Myös uusperheen vanhempien käsittelemättömät erot haittaavat suoraan uusien perhesuhteiden syntyä. laaditaan meidän perheen säännöt otetaan omaa ja kahdenkeskistä aikaa luodaan oma historia, meidän perheen riitti otetaan omat valokuvat meidän perheestämme kiinnitetään huomiota vuorovaikutustaitoihin puhutaan pienistä asioista pidetään viikoittaiset perhepalaverit ollaan kiinnostuneita puolison kuulumisista ja harrastetaan ja kehitetään me-ajattelua. Pekka Larkela perhepsykoterapeutti VET Toiminnanjohtaja, kouluttaja Suomen Uusperheellisten Liitto ry On myös mahdollista, että perheenjäsenet ovat jumiutuneet vanhoihin kuvioihin tai joku heistä suoranaisesti vastustaa uusia rakenteita. Tyypillisesti vastustaja on ex-puoliso. Uusperhe 23 Ääniä päästä Muutoksen tuulia Mielenterveysseuran koulutustoiminnassa K uurtajien muistelmat. Esimerkiksi perheterapiakoulutuksen aseman vakiinnuttaminen psykoterapeutin nimikkeeseen johtavana koulutuksena on vaatinut luovuutta, joskus jopa kovaa taktikointia ja taistelua. esän kynnyksellä juhlittiin Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskuksessa 21 uuden perheterapeutin valmistumista. Nyt valmistuneen ryhmän jälkeen SMS Koulutuskeskuksen koulutusohjelmista valmistuu vielä kuutisenkymmentä perheterapeuttia. Lisäksi valmistuu pienempi määrä ryhmäanalyytikkoja ja kuvataidepsykoterapeutteja. Tämän jälkeen yli kolmekymmentä vuotta kestänyt perheterapia- ja muiden psykoterapiakoulutusten perinne SMS: ssa katkeaa. Perheterapia- ja muut psykoterapiakoulutukset ovat muodostaneet puolet SMS Koulutuskeskuksen toiminnasta. Vaikka Mielenterveysseura ei jatkossa osallistukkaan psykoterapiakoulutusten järjestämiseen, toinen puoli koulutustoiminnasta eli ammatilliset lisä- ja täydennyskoulutukset tulevat jatkumaan. Näitä koulutusohjelmia kehitetään rikkaisiin perinteisiin nojaten ja samalla ajan haasteisiin vastaten. Teen osaltani parhaani, että Mielenterveysseuran Koulutuskeskus on jatkossakin laadukas koulutusyhteisö ja yhteistyökumppani alan toimijoille ja kansalaisille. Mielenterveysseuran päätös olla osallistumatta yliopistojen järjestämään psykoterapiakoulutusten kilpailutukseen on kirvoittanut monenlaisia – huolestuneita ja pettyneitäkin - kommentteja. Toisaalta on myös ymmärretty Mielenterveysseuran perustehtävä mielenterveyden edistäjänä ja kansalais- ja kansanterveysjärjestönä; kilpailutus sopii huonosti järjestön perustehtävään. Kun vastuu psykoterapiakoulutusten järjestämisestä siirtyi yliopistoille, on koulutustoiminnan aika suuntautua jälleen uuteen. Mielenterveysseura julkaisee edelleen myös Perheterapialehteä yhteistyössä perheterapeuttien, kouluttajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden kanssa. Lehden tulevaisuus riippuu vahvasti tilausten riittävyydestä. Tilauksesta huolehtiminen on meille perheterapeuteille erityisen tärkeää nyt, kun se on erikseen tilattava eikä tule automaattisesti Perheterapiayhdistyksen jäsenyyden myötä! Muista siis tilata! Ravintola Lasipalatsissa juhlistettiin 27.5.2013 perheterapiakoulutusten ja Mielenterveysseurassa kehitettyjen muiden psykoterapiakoulutusten puolesta tehtyä arvokasta työtä. Tilaisuuteen kokoontui keskustelemaan ja muistelemaan arvovaltainen joukko suomalaisen perheterapiakoulutuksen kehittäjiä ja pioneereja, kuten Yrjö Alanen ja Raili Rinne sekä kaikki Perheterapialehden entiset ja nykyinen päätoimittaja sekä Suomen Perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja. Läsnä oli myös muiden psykoterapiakoulutusten kehittäjiä, kouluttajia sekä Mielenterveysseuran entistä ja nykyistä henkilökuntaa. Virkeää syksyä! Eira Tikkanen TtM, VET perheterapeutti Suomen Mielenterveysseuran koulutuskeskuksen johtaja Tilaisuudessa julkaistiin Sinikka Arhovaaran kokoama kirja Suomen Mielenterveysseura tukimuotojen ja psykoterapiakoulutusten käynnistäjänä ja kehittäjänä. Kirjassa hahmotetaan Mielenterveysseurassa toteutunutta pitkäjänteistä ja monimuotoista kehittämistyötä mm. psykoterapiakoulutuksien, kriisi-, kuntoutus- ja omaistoiminnan ja kotona tehtävän perhetyön ja – terapian osalta. Kirjan kiinnostavinta antia ovat alan uran- 24 Eroneuvot eroperheiden tukena Eroneuvo on kertaluonteinen matalan kynnyksen tilaisuus eronneille tai eroa harkitseville vanhemmille ja eroperheiden läheisille. Eroneuvossa tarjotaan tietoa ja emotionaalista tukea eron läpikäymiseen ja yhteistyövanhemmuuden kysymyksiin. kaat mainitsivat vertaistukijoiden läsnäolon. Vertaistukijoiden koettiin ymmärtäneen, miltä asiakkaasta tuntuu ja heidän rooli koettiin uskottavana. Vertaistukijoiden kohtaaminen antoi monelle myös toivoa omaan selviytymiseensä ja tulevaisuuteensa. Hyvää palautetta saivat myös ryhmäkeskustelut samassa elämäntilanteessa olevien ja siitä eteenpäin selvinneiden kanssa. Eroneuvojen tärkeäksi anniksi nousi palautteen mukaan myös mahdollisuus kuulla vastakkaisen sukupuolen näkökulma. Eroneuvon juuret ovat Lastensuojelun keskusliitossa vuonna 2005 käynnistyneessä Neuvo-projektissa. Projektin lähtökohtana oli ajatus siitä, että perheen hajoaminen ja parisuhteen päättyminen sisältävät riskejä ja tuen tarvetta. Ajatuksena oli, että kaikki eroperheiden aikuiset ja lapset hyötyvät varhaisesta tuesta. Tavoitteena oli myös vahvistaa molempien vanhempien säilyminen lapsen elämässä eron jälkeen. Eroneuvo-menetelmäkoulutuksen on käynyt reilu 30 ammattilaista ympäri Suomen. Eroneuvoja pidetään tällä hetkellä 13 eri paikkakunnalla. Nykyisessä palvelujärjestelmässä haasteen Eroneuvojen toteuttamiseen tuo vapaaehtoisten vertaistukijoiden osuus. Monella kaupungilla ja kunnalla ei ole olemassa olevaa rakenneta vapaaehtoisten kouluttamiseksi ja tukemiseksi. Osalla kuntatahoista Eroneuvojen toteutuminen onkin onnistunut yhteistyössä muiden paikalisten toimijoiden kanssa. Projektissa korostettiin varhaisen ja ennaltaehkäisevän tuen merkitystä sekä vertaistuen hyödyntämistä eroauttamisessa. Neuvo-projektissa pyrittiinkin kehittämään vanhempien ajankohtaisia tarpeita konkreettisesti tukevia ja helposti lähestyttäviä tukimuotoja. Tämän kehittämistyön tuloksena syntyi Eroneuvo. Tehokas tapa erolapsen eduksi Eroneuvo on poikkeuksellinen tukimuoto, joka toteutetaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ja koulutettujen vapaaehtoisten vertaistukijoiden yhteistyönä. Tilaisuus rakentuu ammattilaisen pitämän alustuksen tuomasta tiedollisesta näkökulmasta, omasta erosta selvinneiden vapaaehtoisten tuomasta kokemustiedosta ja osallistujien omista kokemuksista ja kysymyksistä. Asiakkaiden antama palaute vertaistukijoiden merkityksestä Eroneuvoissa on niin yksiselitteinen, että on tärkeää tehdä vaadittava työ vapaaehtoisten ja ammattilaisten yhteistyön mahdollistamiseksi. Ryhmämuotoisuuden ja kertaluonteisuutensa vuoksi Eroneuvot ovat edullinen tapa tavoittaa eroa pohtivia tai jo eronneita vanhempia. Säännöllisesti toteutettuina ne myös mahdollistavat avun saannin ilman pitkäksi venyviä odotusaikoja. Uusia näkökulmia umpikujaan Tavoitteena on auttaa asiakkaita ymmärtämään eroprosessin luonnetta sekä lisätä oivalluksia yhteistyövanhemmuuden merkityksestä eron jälkeen. Tarkoituksena on asettua asiakkaiden rinnalle ja antaa tilaa heidän kokemuksilleen ja tunteilleen. Taustalla on ajatus, että riittävästi tuettuina ja informoituna vanhemmat löytävät parhaat ratkaisut perheensä ja lastensa tilanteeseen. Alueella olevien palveluiden esitteleminen ja kannustaminen tarvittaessa avun hakemiseen, ovat osa Eroneuvon loppukeskustelua. Erokriisin varhaisessa vaiheessa tavoitetut ja tuetut vanhemmat pystyvät pitämään lapsen edun paremmin mielessään, kun he tekevät lapsia koskevia ratkaisuja eron jälkeiseen elämään liittyen. Lasten menetysten minimoiminen ja hyvinvoinnin turvaaminen vanhempien erossa, on mitä motivoivin ja palkitsevin syy tehdä työtä Eroneuvojen vakiinnuttamiseksi ja levittämiseksi. Lisätietoa: Erossa neuvon keksii, Neuvo-projekti tukemassa eronneita vanhempia vuosina 2005-2009, Lastensuojelun Keskusliitto, www.neuvokeskus.fi ja www.apuaeroon.fi. Eroneuvoja on vuosittain keskimäärin 66 ja asiakkaita tilaisuuksissa on ollut yhteensä lähemmäs 200. Eroneuvoista kerätystä asiakaspalautteesta käy ilmi, että tilaisuudet ovat pääosin koettu onnistuneiksi ja niiden ilmapiiri luottamukselliseksi. Asiakkaat kertoivat saaneensa uusia näkökulmia vanhemmuuteensa sekä oman tilanteensa ymmärtämiseen. Parhaaksi asiaksi asiak- Jussi Pulli kehittämispäällikkö Ensi- ja turvakotien liitto ry/ Eroauttamisen osaamiskeskus (Neuvokeskus) 25 Lapsuusteko 2012 –tunnustuspalkinto Perheterapeuttinen elämys teatterissa Kuva Ia Samoil Palkittu paha lapsi-näytelmä sai ensiiltansa Kajaanin teatterissa marraskuussa 2011. Kuvassa Eetua näyttelevä Mika Silvennoinen ja hänen kaveriaan esittävä Anne Ballini. Lapsuudentutkimuksen seura myönsi vuoden lapsuusteko 2012 -tunnustuspalkinnon Kajaanin kaupunginteatterin esitykselle Paha lapsi - Viattomuuden puolustus sekä siihen liittyneelle Oulun yliopiston ja Kajaanin ammattikorkeakoulun opetus- ja oppilashuollon sekä sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön täydennyskoulutukselle. Oma tilaisuuteni nähdä näytelmä Paha lapsi - Viattomuuden puolustus koitti huhtikuussa 2013 kun se esitettiin teatteriohjaaja Kaija Viinikaisen, skenografi Maija Louhion, viiden näyttelijän ja näyttämöhenkilökunnan toteutuksena Draamaa ja Draivia -tapahtuman avausesityksenä Kouvolan teatterissa. Näytelmä esitettiin lukudraamana eli sitä oli harjoiteltu vain muutaman kerran etukäteen ja esityksessä järjestäjä luki kohtauksen kuvauksen aluksi käsikirjoituksesta, samoin näyttelijät lukivat vuorosanansa. Näyttelijät toki elävöittivät tekstiä liikkeen, vuorovaikutuksen ja pienen ääni-, valo- ja näyttämörekvisiitan avulla erittäin ammattitaitoisesti. Hyvin pian katsojana unohdin, ettei kyseessä ollut tavallinen näytelmä, niin hyvin kokonaisuus tempaisi mukaansa. Krogeruksen tekstin viesti menee väistämättä katsojan sydämeen. Hän onnistuu tekstissään tuoman esille perheissä ja ”pahoissa lapsissa” olevan elämän voiman ja toivon, jotka kantavat elämää jopa vihassa ja ahdistuksessa. Haluan muistaa tämän perheterapeutin työssäni. Palkitun teatteriesityksen oli käsikirjoittanut Anna Krogerus ja ohjannut Eero-Tapio Vuori. Krogerus on kirjoittanut useita näytelmiä, joissa hän kuvaa lasta aidosti ja avoimesti, kaunistelematta ja lämmöllä. Paha lapsi -näytelmän syntyyn liittyi päiväkodissa työskennelleen varhaiskasvatuksen ammattilaisen huoli siitä, että ammattikasvattajat sanovat jonkun lapsen olevan paha, vaikka kyseessä on käytöksen kumpuaminen lapsen vuorovaikutussuhteista. Krogerus tarttui aiheeseen keräten lisämateriaalia varhaiskasvattajilta ja haastattelemalla lapsia. Näytelmässä esitetään erään aikuiseksi varttuneen ”pahan lapsen” dokumentaarinen tarina. Jos tätä Krogeruksen näytelmää huomaat jossain esitettävän, käytä tilaisuutesi nähdä se! Se muistuttaa konkreettisesti, miten laaja näkökulma tarvitaan ennen kun voi ihmisen toimintaa edes hiukan ymmärtää. Alussa onnelliseen Lintusen perheeseen kuuluvat äiti, isä ja viisivuotias Eetu. Sitten isällä on liikaa työtä ja äiti täyttää tyhjyyttään alkoholilla. Perhe särkyy. Eetu varttuu, saa äitipuolen, siskopuolia, menee kouluun ja saa ystävän, Villen, joka on Eetun lailla ”paha lapsi”. Eetu kokee Villen kanssa luottamuksellista ystävyyttä toisin kuin naapurin lasten kanssa. Lapsuusteko -tunnustuspalkinnolla halutaan tehdä näkyväksi lapsuuteen liittyvää tekoa, toimintaa, tapahtumaa, tekstiä, julkaisua tai muuta tuotosta, joka valottaa mielenkiintoisella tavalla käsitystä lapsista ja samalla haastaa ajattelemaan uudella tavalla. Tarina on kerrottu Eetun näkökulmasta. Se kuvaa taidokkaasti pojan kasvutarinan läpi lapsuuden ja murrosiän oman verkostonsa keskellä. Syyllisiä ei osoitella eikä etsitä, tunteet ja tunnelmat elävät ja luovat ymmärrystä. Näytelmän teksti on arkipäiväisyydessään puhutteleva ja helppo, nerokkaan rehellisesti ihmisen tuntoja tulkitseva. Marja-Liisa Portaankorva perheterapeutti VET, psykiatrian ja yleislääketieteen el, työnohjaaja, Kymenlaakson psykiatrinen sairaala 26 Marja Uotila, vuoden 2013 perheterapeutti Marja Uotila on vienyt omalla työpaikallaan julkisen sektorin palveluissa perheterapeuttista ja perhekeskeistä työtapaa eteenpäin yli sektorirajojen. Hän edustaa valtaosaa yhdistyksen jäsenistä, joita ovat julkisella sektorilla työtä tekevät perheterapeutit. Hän on malliesimerkki siitä, kuinka jokainen voi tehdä jotain palveluiden parantamiseksi. Teksti Juha Metelinen Kuva Ritva Karila-Hietala Esittelisitkö itsesi? Olen asunut Vihdin Ojakkalassa 1984 lähtien. Kaksi vanhinta poikaani asuvat omillaan ja kuopus tyttäreni, tilanteensa mukaan kulkee edestakaisin, asuu pätkiä muualla, omaa asuntoa ei vielä ole. Elän yksin, pesä melkein tyhjä. Minun sielunmaisemani on tämä uusmaalainen harjumaisema. Ikkunastani näkyy Enäjärvelle, jossa käyn avannossa. Kertoisitko työurastasi? Ensimmäiseen psykiatrian työpaikkaani, Veikkolan parantolaan, menin 1988. Aloitin lisäkoulutukseni kaksivuotisella sosiodraamakoulutuksella, mikä liittyi siihen, että olin 10 vuotta tarinateatteri Mielikuvassa näyttelijänä ja ohjaajana. Seuraavaksi kouluttauduin työnohjaajaksi. Ryhmät, yhteisöllisyys ja organisaatiot kiinnostivat. Työnantajani, Jorvin sairaala, järjesti perheterapiakoulutuksen, josta valmistuimme 2004. ”Pidän tärkeänä monipuolisuutta, että on riittävä psykiatrinen ja psykoterapeuttinen pätevyys, mutta ehdottomasti myös työkokemusta ja kykyä soveltaa tietoa ja kokemusta. ” Viimeisen organisaatiomuutosten myötä olen nyt HUSin/Hyksin Leppävaaran psykiatrian poliklinikan mielialatyöryhmässä. Jorvissa on ollut hyviä pitkiä koulutuksia mm. IPT-koulutus, jonka koin hyvin täydentävän perheterapeutin työkalupakkiani. Yksilöterapiaan minulla on myös ratkaisukeskeinen kelapätevyys. 28 Työryhmässäni on erittäin kouluttautuneita ja kokeneita työtovereita, joilta opin jatkuvasti. Toimin pienimuotoisesti myös ammatinharjoittajana Nummelassa. elävät eri elämänvaiheissa. Jäykkyys herättää tyytymättömyyttä. Ajattelen kompleksisesti: sekä sisäiset että ulkopuoliset tekijät, ihmiset, yhteisöt ja tapahtumat vaikuttavat perheeseen ja sen jäseniin. Kun yhdessä perheessä tapahtuu muutoksia esimerkiksi avioeron vuoksi, kohta toisessakin perheessä erotaan. Yksilöt ja perheet reagoivat liialliseen jäykkyyteen, mutta myös kaaokseen. Kun psykiatriset oireet sulkevat tai heilauttavat myrskyn lailla yhteyksiä perheenjäsenten välillä, toimiminen ja vuorovaikutus niissä vaikeutuvat. Aika, sisäinen kello, menee sekaisin. Tulkinnat vääristyvät. Perheenjäsenten taajuudet eivät kohtaa. Suurin osa perheterapiatyöstäni on pariterapiaa. Korostan elämän- ja kehitysvaiheiden merkitystä, kiintymyssuhdetta vanhempien ja lasten välillä. Minkälaista on työskennellä isossa organisaatiossa? Sairaalaorganisaatioissa on usein jäykkyyttä ja hierarkiaa, mutta Jorvin psykiatrian työkulttuurissa on sallivuutta ja halua hyödyntää osaamista rakenteista riippumatta. Pitkä kokemus luo luottamusta työntekijän ja organisaation välille ja olen kiitollinen niistä toimintamahdollisuuksista joiden puitteissa olen voinut toimia itsenäisesti ja spontaanisti. Koen tehtäväkseni luoda tilanteita, jotka tekisivät vuorovaikutuksen mahdolliseksi niin perheenjäsenten kesken kuin perheen ulkopuolellakin. Ilmeisesti tässä valtavassa HUS-organisaatiossa on myös toimipisteitä, missä ei tehdä lainkaan perhetyötä, mikä on erittäin huolestuttavaa. On havaittavissa vahvaa yli sukupolvien jatkuvaa oireilua. Perheterapia ei ole kaikkivoipaa, ja se tarkoittaa myös yhteistyötä lasten- ja nuorten poliklinikoiden sekä lastensuojelun kanssa. Olen omalta osaltani ollut lisäämässä keskustelua Espoon ja Kirkkonummen lastensuojelun kanssa. Tarvitsemme toisiamme, mutta vastuuta ei voi sysätä vain toiselle osapuolelle ja joskus on käytävä verkostokeskustelua, ettemme toimisi eri suuntaan tai toisiamme vastaan. Sitä paremmin menee, mitä avoimempaa ja joustavampaa yhteistyö on ja pystytään karttamaan liian jäykkiä rakennelmia. Tosin joudun jatkuvasti kuuntelemaan itseäni, etten mukaudu ja jousta niin paljon, että toiminta onkin rajatonta. Mitkä ovat olleet sinulle tärkeimpiä asioita perheterapian saralla? 2001 lähtien olen ollut mukana THL:n Lapset puheeksi -hankkeessa. Pidän tärkeänä sitä, että me kliinikot voimme olla mukana tutkimuksissa ja verkostoitua myös oman organisaation ulkopuolelle. Tytti Solantauksen kehittämä perheinterventio on terapiamuotona riittävän pitkä, hidas ja siinä on sopivasti struktuuria sekä turvallinen, kun lapset ovat mukana. Mitä haluaisit sanoa vielä lopuksi? Pidän tärkeänä monipuolisuutta, että on riittävä psykiatrinen ja psykoterapeuttinen pätevyys, mutta ehdottomasti myös työkokemusta ja kykyä soveltaa tietoa ja kokemusta. Psykiatristen potilaiden kanssa on luotava ja parannettava yhteyksiä potilaaseen itseensä ja muihin. Potilaiden kanssa resonoiminen on vaikeaa, että tietää, milloin tarvitaan milloin holdingia, milloin ratkaisukeskeistä otetta. Tärkeää oli myös olla mukana Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa masennuksen hoidosta pariterapian keinoin, ja syksyllä alkaa kuudes perheinterventiokoulutukseni. Mitä ajattelet siitä, että olet tullut valituksi vuoden perheterapeutiksi? Tunnustus tuli organisaation ulkopuolelta ja tuntuu hyvältä, työtoveri on ehdottanut minua. Tahdin määrittävät sekä potilaat että organisaatio. Itsellä tulee olla kykyä toipua ja tunnistaa omat rajansa. Itsestä ja läheisistä on pidettävä hyvää huolta. Tässä iässä tietää omat vahvuudet. Olen onnellinen. Mitä perheterapeuttius sinulle merkitsee? Juha Metelinen Mielenterveyshoitaja, VET-perheterapeutti Kuopion yliopistollinen sairaala, psykiatrian palveluyksikkö Elämä ei ole varmaa eikä perhe anna 100-prosenttista turvallisuutta. Ehkä juuri siksi yksilöllisyyttä korostetaan enemmän kuin yhteisöllisyyttä. Minua kiinnostaa miten yksilö ja hänen suhteensa itsen ja muihin reagoivat, ajelehtivat ja toimivat ja 29 Hyvä Käytäntö -tunnustus Jyväskylän perheneuvolalle Pilottina aloitettu OiVa, oikea-aikainen vastaanottokäytäntö, vakiinnutettiin kaikkien perustiimien käytännöksi. OiVa-malli on lyhentänyt jonoja, vahvistanut asiakkaiden osallisuutta, tehostanut auttamista ja tukenut työntekijöiden jaksamista. - Lapsiahan tässä nostetaan esiin, puhutaan lapselle ymmärrettävää kieltä. Lapsi innostuu silloin, kun hänet otetaan mukaan ja häntä aidosti kuullaan. Lapsen mielikuvitusta käytetään hyödyksi perheen voimavarojen aktivoinnissa ja tehtävien antamisessa, psykologit Teija Lehtinen ja Elina Lätti kertovat. Jyväskylän perheneuvola palvelee Jyväskylän lisäksi kahdeksaa sopimuskuntaa, väestöpohja on 180 000 asukasta. Kasvaneet asiakasjonot ja pitkäksi venyneet odotusajat motivoivat kehittämään uudenlaista työotetta. - Reflektiivinen keskustelu houkuttaa esiin työntekijän luovuutta ja perhe hyötyy huumorin ja leikkisyyden tervehdyttävästä vaikutuksesta, pohtivat Lätti ja Lehtinen. Vanhempi voi poimia keskusteluista ja kotiin lähetettävästä kirjeestä itselleen tärkeät ja sopivat ajatukset. Pelkkä puhuminen ei usein riitä, joten tulee löytää myös toiminnallisia keinoja, joita perhe voi kokeilla. OiVa-malli perustuu mm. Vesterås-malliin ja Scott Cooperin yhden kerran terapiamalliin ja näiden asiakaslähtöiseen, voimavarakeskeiseen työotteeseen. Työskentelyä tarjotaan perheille, joille sen arvioidaan soveltuvan. Perhe saa ennakkotehtävän ja ensimmäisen käyntiajan 1-2 viikon sisällä ja kolme työntekijää ottaa perheen vastaan. Painopiste on reflektiivisessä keskustelussa. Työntekijät kirjoittavat perheelle kirjeen tapaamisessa käydyn keskustelun pohjalta. Asiakkaalla on mahdollisuus 1-2 jatkokäyntiin ja seurantapuheluun. - Tärkeintä näyttäisi olevan perheenjäsenten toiveikkuuden lisääntyminen työskentelyn avulla ja sitä kautta omien voimien elpyminen, Lätti ja Lehtinen toteavat. Uudenlaiseen vuorovaikutukseen OiVa-mallin innovatiivisuus on siinä, että se haastaa ja houkuttelee asiakkaat toimijuuteen ja uudenlaiseen vuorovaikutukseeen perheen ja työntekijöiden kesken. Tämä työryhmän reflektoiva keskustelu näyttäisi olevan merkityksellisin muutosta eteenpäin vievä tekijä. Perheenjäsenet voivat kuunnella, kun terapeutit pohtivat omia havaintojaan. Reflektiivinen työryhmä edistää ulkoista ja sisäistä dialogia, ja tuo uusia merkityksiä keskusteluun. - Useimmille tämä on riittänyt, kun arvio siihen on tehty huolellisesti ja moniammatillisesti. Joidenkin asiakkaiden kanssa on jatkettu pidempään, perheneuvolan johtaja Päivi Kalilainen sanoo. OiVa-työn aloittamisen jälkeen keskimääräinen jonotusaika on lyhentynyt 10 viikosta viiteen viikkoon. Tosin samanaikaisesti on kehitetty palvelusetelitoimintaa. Nämä yhdessä ovat parantaneet palveluiden saatavuutta. - Työtapa vaatii työntekijältä uskallusta laajentaa ammatillista roolia kokonaispersoonan käyttämisen suuntaan. Aito kohtaaminen palkitsee kuitenkin työntekijää. OiVa-mallia on otettu käyttöön myös useissa muissa Suomen perheneuvoloissa, Kalilainen kertoo tyytyväisenä. - Meille on tärkeä jatkuvasti arvioida OiVa-työskentelyä suhteessa muuhun perheneuvolatyöhön. Olemme antaneet mallista valtakunnallisesti koulutusta ja työnohjausta, Kalilainen sanoo. Toiveikkuus elvyttää perheen voimavaroja Teksti Riitta Teittinen Kuva Minna Hakkarainen OiVa-pilotoinnin hytötyä arvioitaessa lähes kaikki perheet pitivät tärkeimpänä ajan saamista nopeasti sekä työryhmän reflektiota ensimmäisessä tapaamisessa. Seurantakyselyyn vastanneista perheistä 88 prosenttia arvioi tilanteensa muuttuneen parempaan suuntaan työskentelyn ansiosta. Asiakkaat kertoivat mm. saaneensa heti kokonaiskuvan ja ratkaisuja tilanteeseensa. Myös perheneuvolan työntekijöiden kokemukset OiVa-mallista ovat pääosin myönteisiä. Reflektoivassa keskustelussa työntekijä hyppää tietystä roolista pois ja tulee lähemmäksi asiakasta. Empaattisuus tavoittaa asiakkaan syvemmällä tasolla Hyvä käytäntö-tunnustuksen saanut Jyväskylän perheneuvola sai Tuula Lehtisen grafiikkaa seinälleen. 30 Suomen perheterapiayhdistyksen kevätpäivät Kouvolassa 21.-22.3.2013 Erilaisuudessa niin paljon samaa Teksti Marja-Liisa Portaankorva Kuvat Iina Leivo, Juha Metelinen K aakkois-Suomen perheterapiayhdistys sai tehtäväkseen yhdessä Suomen perheterapiayhdistyksen kanssa järjestää Kouvolan kevätpäiville koulutusta kulttuurien kohtaamisesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kun istuimme alas yhdessä ideoimaan koulutuksen sisältöä, huomasimme ajatusten risteilevän helposti maahanmuuttajissa, traumoissa, eri uskonnoissa, erilaisissa perhekäsityksissä ja tulkin käyttämisessä − asioissa, joista meistä useille oli kertynyt käytännön kokemusta ja aiheutunut hämmennystä. Halusimme korostaa ja pohtia erityisesti kohtaamisia ja kokemuksellisuutta sekä samanlaisuutta , joita ihmisissä on kulttuuritaustoista huolimatta. velun esteiksi kieliongelmat, kulttuurisen tiedon puutteen sekä asiakkaiden vaativuuden, ylimitoitetut odotukset, passiivisuuden, ohjeiden ja aikojen noudattamattomuuden, sopeutumattomuuden, vihamieliset käytöstavat, luottamisen vaikeuden sekä tulkkauksen. Omassa avauspuheenvuorossaan Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja Ritva Karila- Hietala muistutti, miten Suomessakin asuinpaikkakunnan vaihtuessa ympäristön lisäksi myös kulttuurissa monet asiat muuttuu. Hän oli huomannut tämän muuttaessaan Pohjanmaalta Helsinkiin hiljattain, vaikka kieli, yhteiskunta ja kotimaa säilyivät samoina. Avaussanoissa kerroin Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuksesta, jossa oli haettu mahdollisia esteitä hyvälle kohtaamiselle ja yhteistyölle monikulttuurisessa asiakastyössä. Palveluiden käyttäjien mielestä esteiksi nousivat asiakkaan tai työntekijän kielteiset asenteet ja ennakkoluulot, kielivaikeudet, tiedon puute, tietämättömyys kulttuureista, organisaation outous ja ongelmat, joista erityisesti kiire ja joustamattomuus, hoitokulttuurin erilaisuus, varojen puute, vaikeus luottaa hoitoon sekä pelko tulla leimatuksi. Palvelun antajat puolestaan kokivat hyvän pal- Kevätpäivien ohjelman tavoitteeksi muodostui kulttuurisen tiedon välittäminen ja toisaalta kohtaamisen neutraloiminen työntekijän ennakkokäsityksistä. Erityisopettaja Jenni Apajalahti valotti − toisaalta kokemusasiantuntijan näkökulmasta kurdin puolisona ja toisaalta ammattilaisen näkökulmasta maahanmuuttajien opettajana − kuinka laaja-alaisesti kulttuuriset merkitykset vaikuttavat arjessa (ks. haastattelu s.33.) 31 Ensimmäisen koulutuspäivän toisena alustajana oli Väestöliiton erikoistutkija Minna Säävälä, joka kertoi perheiden muuttumisesta ja monimuotoistumisesta tilastojen ja tutkimusten pohjalta sekä erityisesti kaksikulttuurisista liitoista, joihin liittyvää kansainvälisestikin harvinaista empiiristä tutkimusta Väestöliitto on hiljattain Suomessa tehnyt. Kulttuurien kohtaamisen kokemuksista kertoi koulutuspäivien päätteeksi Kymen A-klinikkatoimen kouluttajana vuosia eri projekteissa Venäjällä työskennellyt perheterapeutti Marja Hannula. Hänen eloisasti kertomansa kokemukseen pohjautuvat tarinat suomalaisen ja venäläisen hoitokulttuurin kohtaamisestansa olivat kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää kuultavaa, kohtaammehan me usein Venäjältä Suomeen tulleita henkilöitä palvelujärjestelmässämme. Asiakkaiden odotukset pohjautuvat paljon kotimaan kulttuurin käytäntöihin. Päivän päätteeksi vietimme iltajuhlaa Kouvolan Monikulttuurikeskus Saagassa. Nautimme herkullista monipuolista afrikkalaista ruokaa. Nuorten afrikkalaisten naisten ryhmä tanssi kansanmusiikkinsa rytmein iloksemme. Pääsimme hiukan tuntemaan, mitä meissä tapahtuu toisenlaisen kulttuurin aistimisessa ja kohtaamisessa. Päivien yhteenvetokeskustelussa nousi esille jokaisen oman neutraalin kiinnostuksen tärkeys kohtaamisessa sekä huomio, että olemme ihmisyydessämme kovin samanlaisia eri kulttuureista huolimatta. Voimme oppia paljon asiakkailtamme heidän kulttuuristaan, kysyä ja kuunnella. Tehtävämme ei ole arvostella tai arvioida eikä edes olla samaa mieltä. Mietimme, mitä meissä tapahtuu kun kohtaamme vieraita kulttuureja ja arvoja. Kokemusasiantuntijan osuus oli erityisen merkityksellinen avaamaan tätä näkökulmaa. Toisen koulutuspäivän aluksi pohdimme monikulttuurista seksuaalisuutta gynekologi, pariterapeutti Pirkko Brusilan johdolla. Suomalaisen kulttuurin lähimenneisyydessäkin on asioita, jotka edelleen voivat säilyä häivähdyksinä ihmisten uskomuksissa ja vaikuttavat seksuaalisuuden kohtaamisessa. Uskonnollisuus ja seksuaalisuus ovat ihmisen yksilöllisiä, herkkiä ja intiimejä alueita, joilla on usein keskinäistä vuorovaikutusta. Jälleen huomasimme miten paljon samanlaisia ilmiöitä on eri kulttuureissa. Perheterapeutti VET Marja Hannula valotti kulttuurierojen näkymistä hoitotyön koulutuksessa. Jokaisessa kulttuurissa on asioita, joihin liittyy häpeää ja tuomitsemista. Auttajina meidän on erityisen tärkeää kuunnella Gynekologi Pirkko Brusilan käytännönläheinen näkökulma monikulttuuriseen seksuaalisuuteen kiinnosti kuulijoita ja herätti keskustelua. 32 asiakkaitamme niin, ettei meistä välity noita tunteita vahvistavia seikkoja vaan päinvastoin: asiakas kykenee luomaan omaa todellisuuttaan itseään vahvistavalla ja rakentavalla tavalla. Näihin kohtaamisiin ei ole tarjolla menetelmiä eikä helppoja ratkaisuja. Perheterapeutin ja monenlaisten perhekulttuurien kohtaaminen on vuorovaikutuksellinen hetki, jossa on läsnä sekä eri perheenjäsenten todellisuus että perheterapeuttien todellisuus. Jälkimmäisestä joustamalla tulee tilaa lisää ensiksi mainitulle. Tämä edellyttää terapeutin tiedostavan oman kulttuurisen todellisuutensa ja tuntevansa olonsa siinä niin riittävän vakaaksi ja turvalliseksi, että sen voi unohtaa. Perheterapiayhdistyksen kevätpäivien tavoitteena oli ottaa askelia tuohon suuntaan. Marja-Liisa Portaankorva Perheterapeutti VET, psykiatrian el Kaakkois-Suomen perheterapiayhdistyksen pj Ilmoitukset Varsinais-Suomen perheterapiayhdistys ry Syyskokous 22.11.2013 klo 18 Ravintola Hus Lidman, Piispankatu 15, Turku Käsitellään yhdistyksen sääntöjen määräämät asiat Jäsenet tervetuloa! Pikkujoulu Väestöliiton erikoistutkija VTM, PhD Minna Säävälä kertoi monipuolisista tutkimuksista, joita on monikulttuurisista parisuhteista ja perheistä tehty Suomessakin. 22.11.2013 klo 19 Ravintola Hus Lidman, Piispankatu 15, Turku Tarjolla maittavaa ruokaa ja juomaa iloisessa seurassa. Uusiutunut pukki jakaa lahjat kun tuot sellaisen mukanasi (arvo 5-10 €) Omavastuu 10 euroa, sisältää ruoan ja juomat, maksetaan paikan päällä. Ilmoittautumiset varsu@hotmail.com Kokemusasiantuntijan puheenvuoro ammattilaisille Kuvat Juha Metelinen, stock.xchng Kun puoliso tulee eri kulttuurista Kokemusasiantuntija Jenni Apajalahti kertoi perheterapiayhdistyksen kevätpäivillä 21.3.2013 monikulttuurisesta parisuhteesta. Hänen ex-puolisonsa ja lastensa isä on taustaltaan Irakin kurdi ja muslimi. Apajalahti on ammatiltaan erityisluokanopettaja, mutta perheterapeutin työtä hän on nähnyt läheltä, sillä hänen äitinsä on perheterapeutti. heidän tahtoaan noudattaa. Jos esimerkiksi eno pyysi rahaa, oli sitä annettava. Sukupuoliroolit joutuvat monikulttuurisessa parisuhteessa törmäyskurssille ja jompikumpi joutuu tekemään kompromisseja. Jennin perheessä kompromissien tekijä oli pääasiassa vaimo, koska muslimikulttuurissa mies on perheen pää ja naiset ovat miehiä varten. Miehet ovat usein paljon poissa kotoa ja naisten tehtävänä on hoitaa koti ja lapset, riippumatta siitä käyvätkö he kodin ulkopuolella töissä. Isän tehtävänä ei niinkään ole hoitaa lapsia vaan hauskuttaa heitä. J enni Apajalahti kertoo monien asioiden kuormittaneen parisuhdetta. Suurimpia kuormittavia tekijöitä ovat olleet kieleen, kulttuurieroihin ja uskontoon liittyvät tekijät. Puoliso, jonka suomen kielen taito oli aluksi huono, tarvitsi apua hyvin monissa asioissa. Apajalahti joutui toimimaan tulkkina miehensä asioidessa esimerkiksi lääkärissä tai muissa virastoissa, joissa pidettiin itsestään selvyytenä sitä, että vaimo toimii tulkkina. Tällaisesta asetelmasta seuraa Jennin mukaan se, että kielitaidoton puoliso on riippuvainen toisen halusta auttaa, eikä parisuhde näin ollen ole tasa-arvoinen suhteessa ympäristöön. Kielivaikeuksien vuoksi suhde jäi myös pinnalliseksi, koska puolisot eivät täysin ymmärtäneet toisiaan eikä heillä ollut yhteistä kieltä, jolla selvittää asioita. Aviomies voi myös määrittää muun muassa sen, miten vaimo pukeutuu, miten hän käyttää rahansa tai voiko hän käydä työssä. Aviomies voi päättää myös seksin harrastamisesta ja periaatteessa vaimolle voi tehdä mitä vain. Suomalaiselle naiselle nämä vaatimukset ja asetelmat voivat olla todella vaikeita hyväksyä, sillä ne ovat suuressa ristiriidassa Suomessa ihanteena olevan tasa-arvon kanssa. Parisuhteen ajauduttua erovaiheeseen Jenni Apajalahti puolisoineen haki ammattiapua sovittelupalvelusta. Jennin kokemuksen mukaan ammattilaisten oli ehkä vaikea ymmärtää monikulttuurista parisuhdetta ja sitä, ettei kodin asioista oikeasti voinut puhua ulkopuolisille. Vaikka Jenni Apajalahti ja hänen puolisonsa eivät olleet kovin uskonnollisia, oli uskonnolla silti merkitystä. Jennin ruokavalioon tuli sianlihakiellon myötä muutoksi, eikä esimerkiksi liivatetta voinut enää käyttää leivonnassa. Puoliso pyrki rajoittamaan vaimonsa pukeutumista ja keskustelua tuli myös siitä, saiko Jenni käydä uimarannalla tai uimahallissa ja saiko hänen kaveripiiriinsä kuulua miehiä. Jennin puolisolle hänen oma sukunsa oli läheinen. Suvun vanhimpia miehiä piti kunnioittaa ja Ritva Karila-Hietala Suomen perheterapeuttiyhdistyksen puheenjohtaja 34 Johtokunta Toimikunta Puheenjohtaja, Ritva Karila-Hietala, perheterapeutti, sh, VET EETTINEN TOIMIKUNTA: ritva.karila-hietala@netikka.fi p. 044 5801478, Helsinki Varapuheenjohtaja, Sauli Airikka sh, VET Ritva Karila-Hietala Hannu Kantola sauli.airikka@airikka-airikka.fi p. 044 5197 302, Turku hannu.kantola@aina.net Toiminnanjohtaja, Anita Birstolin, TtM, VET malla.kayhty@kolumbus.fi anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi p. 044 5368 531, Turku Marja-Leena Käyhty Klaus Lehtinen meklle@uta.fi Alueyhdistysten koordinaattori Riitta Teittinen, psykiatri, VET Pirjo Tuhkasaari rteitti@hotmail.com p. 050 5164 268, Jyväskylä psyko-consult@mail.htk.fi Minna Leivo, sosiaalikasvattaja, VET YRITTÄJIEN JA AMMATINHARJOITTAJIEN VERKOSTO: minna.leivo@kolumbus.fi p. 050 5717 015, Helsinki Riitta Liinamaa, sh, YTM, VET riitta.liinamaa@rovaniemi.fi p. 050 5905 760, Rovaniemi Sirpa Lindroos, psykiatri, VET sirpa.lindroos@fstky.fi p. 050 4407 077, Lempäälä Elina Löhönen, psykologi,ET elina.löhönen@gmail.com p. 050 5448 046, Tornio Tiedotusvastaava, Juha Metelinen, mth,VET juhametelinen@gmail.com p. 050 3692 893, Kuopio Tiina Eloranta, sairaanhoitaja, ET tiina.eloranta@carea.fi p. 040 738 4098, Kouvola Micaela Grundström, sosiaalityöntekijä, ET micaela.grundstron@hel.fi Sipoo Tiina Tuominen, psykiatri, ET tiina.l.tuominen@fimnet.fi Oulu www.perheterapiayhdistys.fi Minna Leivo, pj Anita Birstolin Ilmoita Perheterapautti-lehdessä • Koko aukeama (420 x 270 mm) 980 € • 3. kansilehti (210 x 270 mm) 980 € • 1/1 sivu (210 x 270 mm) 480 € • 1/2 sivua (pysty: 102 x 270 mm, vaaka: 210 x 132 mm) 340 € • 1/3 sivu (pysty: 90 x 270 mm, vaaka: 210 x 90 mm) 220 € • 1/4 sivu (102 x 132 mm) 170 € • 1/6 sivu (66 x 132 mm) 150 euroa Ilmoituksiin lisättävä 5 mm leikkuuvara. Kuvat: 300 dpi. Toimitus painovalmiissa PDF-muodossa osoitteeseen: heikki.kanno@aanimaa.fi Ilmoitustilan varaukset: anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi puh. 044 5368 531 Apua ilmoitusten valmistukseen: heikki.kanno@aanimaa.fi puh. 040 726 6239
