7. osa - Granlund

Teksti on otettu syksyllä 2010 julkaistusta Granlundin 50-vuotishistoriikista
Insinööritoimisto Olof Granlund Oy
suomalaista talotekniikan suunnittelua ja konsultointia vuodesta 1960
Osa 7:
Tietokoneavusteinen suunnittelu – CAD
© Insinööritoimisto Olof Granlund Oy
Teksti: Reijo Hänninen, Markku Jokela, Harri Aavaharju
Tämän osan kuvien lähteet ja valokuvaajat:
Granlund
Jussi Tiainen
Suvi Kiviniemi
121, 124, 125, 126, 127, 128,
129, 130
123
127
Tietokoneavusteinen
suunnittelu
– CAD
“Iso lerppu” – tiedon
tallentamisen alkuaikoja.
CAD-piirtämisen
alkutaipaleet
1980-luvulla
E
nsimmäiset kaupalliset CAD- eli tietokoneavusteisen suunnittelun sovellukset ovat
peräisin USA:sta auto- ja lentokoneteollisuuden piiristä 1970-luvulta. CAD tarkoitti silloin,
niin kuin vielä paljon myöhemminkin, 2D-piirtämistä graafisten symbolien avulla. Ensimmäiset
3D-sovellukset julkistettiin kuitenkin jo samalla
vuosikymmenellä.
Minitietokoneiden tultua markkinoille 1970-luvun lopulla CAD alkoi yleistyä ja sen käyttö laajeni myös rakennusten suunnitteluun. Suomessa
se tapahtui 1980-luvun alussa. Kotimaisen CADosaamisen pioneeri oli Tekninen laskenta Oy, sittemmin Tekla, joka kehitti ensimmäisen rakennussuunnittelun CAD-ohjelmiston teräsrakenteiden suunnitteluun (Xsteel) vuonna 1993.
Granlundin CAD-aikakausi alkoi vuonna 1982,
jolloin tietokoneavusteinen suunnittelu oli vielä
harvinaista talotekniikassa. Yrityksessä haluttiin
ryhtyä testaamaan sen soveltuvuutta ja hyötyjä
käytännön projektityössä.
Toimiston ensimmäinen CAD-työasema koostui Sirius S1 -merkkisestä tietokoneesta, johon
asennettiin AutoCAD 1.0 -ohjelmisto. Sen oli kehittänyt uusi ohjelmistoyritys USA:ssa nimeltään
Autodesk. Käyttöjärjestelmänä oli CP/M ja keskusyksikössä viiden megatavun Winchester-kovalevy. Tietokoneen pahvilaatikkokin sai tärkeän
roolin joulujuhlan sketsissä, jossa demonstroitiin
CAD:in käyttöä.
CAD-työkaluja testattiin mm. sähkökaavioiden piirtämisessä, ja tehtiinpä niillä muutama
Venäjän projektikin. Kuten arvata saattaa, kokeilu
CAD-työskentelyä 1980-luvun lopulla.
alkeellisilla välineillä ei johtanut laajempaan hyötykäyttöön, mutta antoi kuitenkin uskoa tietokoneavusteisen suunnittelun tulevaisuuteen ja rohkaisi investoimaan tehokkaampaan CAD-järjestelmään.
Prime Medusan hankinta 1985
Seuraava Granlundin CAD-järjestelmä, ­Prime
Medusa, hankittiin vuonna 1985. Järjestelmä koostui keskusyksiköstä, joka oli pesukoneen kokoinen
minikone, ja siihen liitetyistä CAD-työ­asemista.
Niitä oli käytössä enimmillään neljä kappaletta.
Arkkitehtiryhmä Erik Kråkström Ky, jonka kans­­
sa tehtiin paljon suunnitteluyhteistyötä, oli jo in­
K ehittäminen – yrityksen menetstyksen tukipilari
121
vestoinut aikaisemmin vastaavaan arkkitehtisuunnittelun Prime Medusa -järjestelmään. He olivat
käyttäneet sitä mm. Loviisan ydinvoimalan arkkitehtisuunnittelussa. Oli luontevaa syventää kumppanuutta heidän kanssaan sekä ryhtyä hyödyntämään ja jatkokehittämään arkkitehti- ja talotekniikkasuunnittelun välistä ­CAD-yhteensopivuutta.
Prime Medusan hankintaan liittyy tarina, joka
kuvastaa rakennusten suunnittelun ja teollisuuden
erilaisia resursseja investoida menetelmiensä kehittämiseen. Uusi CAD-järjestelmämme maksoi
omassa mittakaavassamme melkoisesti, noin neljän hyvän saksalaisen auton verran. Toimintamme luonnetta ymmärtämättä Prime-myyntipäällikkö ehdotti kaupan jälkeen Olof Granlundille,
että ”eiköhän juoda kahvit, vaikka tämä oli varmaan Primen historian pienin kauppa”. Kahvien
jälkeen Olof kuulemma jupisi ulkona, että ”tuosta
talosta ei kyllä enää osteta mitään”.
Prime Medusaan hankittiin erikseen sovellusohjelmia ja ryhdyttiin rakentamaan symbolikirjastoja. Projektityöskentely käynnistyi ja laajeni
vähitellen eri suunnittelualoille. Järjestelmä otettiin käyttöön LVI- sähkö-, rakennusautomaatioja suurkeittiösuunnittelussa.
Ensimmäinen integroitu suunnittelukohde Arkkitehtiryhmä Kråkströmin kanssa oli Jyväskylän
VTT:n kotimaisten polttoaineiden laboratorio,
joka oli haastava kohde jo suunnittelunkin osalta. Integrointi käsitti arkkitehti-, rakenne- ja LVIsuunnittelun. Projekti oli myös rakennushallituksen CAD-koehankkeena.
Prime Medusa osoittautui käsin piirtämistä tehokkaammaksi työkaluksi etenkin kaavioiden
tuottamisessa. Se oli ylivoimainen myös suurkeittiösuunnittelussa ja sivutuotteina saatiin havainnollisia ja näyttäviä projektiota. LVI-tasopiirustuksien osalta Prime Medusa oli sen sijaan melko hidas ja kömpelö. Tietokoneen tehokin oli riittämätön suurten kohteiden hallinnassa. Myös tulostamisessa oli erilaisia vaikeuksia.
Suunnittelijat olisivat epäilemättä päätyneet perinteiseen käsin piirtämiseen, jos valinta olisi ta­
122
I nsinööritoimisto O lof G ranlund O y
pah­tunut yksinomaan kustannustehokkuuden perusteella. Pelissä oli kuitenkin suurempia asioita.
CAD nähtiin myös asiakkaiden piirissä tulevaisuuden välineenä ja suunnittelun laadun parantajana. Valveutuneimmat asiakkaat alkoivat pian
jopa vaatia sen käyttöä omissa kohteissaan. Meille se oli kilpailuetu, koska olimme ensimmäisiä
CAD:in käyttäjiä talotekniikassa. Asiakkaille valinta oli helppo myös suunnittelukustannusten
vuoksi, koska lähtökohtamme oli alusta lähtien,
että CAD ei saa aiheuttaa laskutettavia lisäkustannuksia perinteisiin menetelmiin verrattuna.
Granlundilaiset esittelivät mielellään CAD-järjestelmiä asiakkaille. Omassa huoneessaan huriseva tietokone, kookkaat CAD-työasemat ja niiden parissa työskentelevät innokkaat teekkarit
tekivät tietotekniikan alkuvuosina vaikutuksen
ja vakuuttivat asiakkaat – ainakin esittelijöiden
omasta mielestä – yrityksen osaamisen tasosta.
Prime Medusa -järjestelmä oli käytössä 1990-luvun alkuvuosiin saakka. Sen jälkeenkin järjestelmällä tuotettuja tiedostoja siirrettiin useita vuosia AutoCAD-muotoon kiinteistöjen digitaalisen
arkistoinnin ja peruskorjausten yhteydessä. Siirron yhteydessä menetettiin kuitenkin osa tiedostojen ”älykkyydestä”. Tämä digitaalisen tiedonhallinnan ongelma on sittemmin tullut tutuksi monissa muissakin yhteyksissä.
Granlundille CAD-strategia 1990
1990-luvun alussa henkilökohtaiset tietokoneet ja
AutoCAD alkoivat yleistyä ja minitietokoneiden
aika oli pian ohi. 1988 markkinoille tulivat ensimmäiset Suomessa kehitetyt AutoCAD-pohjaiset talotekniset 2D-piirtämisen sovellukset, ARKSystems Oy:n LVI-ARK ja Sähkö-ARK.
Vuonna 1990 yrityksessä mietittiin vakavasti tietokoneavusteisen suunnittelun tulevaisuutta, hyötyjä ja investointitarpeita. Tästä on säilynyt yrityksen sen aikaisen pääohjelmistokehittäjän Eino Kukkosen laatima, LVI- ja raken­
Metlan pääkonttorin neuvottelutilan valaistus.
nusautomaatiosuunnittelua koskenut selvitys, joka kuvaa hyvin silloisia näkemyksiä.
Selvityksessä pidettiin tulevien vuosien ratkaisuna verkkoon liitettyjä henkilökohtaisia tietokoneita. Etuina mainittiin mm. tiedonsiirto, keskitetty tulostus, varmuuskopiointi ja yhteydet muihin toimistoihin. Pientä skeptisyyttä CAD-työkaluja kohtaan on kuitenkin luettavissa, kun esimerkiksi LVI-suunnittelun tasopiirustusten osalta todetaan ”suurimpien paineiden CAD-ohjelmien käyttöön tulevan asiakkaiden puolelta”. Markkinointiargumentteina tuodaan esiin ”suunnittelun laatu ja toimiston imago”.
CAD oli 1990-luvun alussa vielä puhtaaksi piirtämisen väline. Työaseman paikan tuli siten olla
piirtämössä piirustuslaudan rinnalla. Selvityksessä pohdiskellaan myös suunnittelijan ja piirtäjän
välistä roolia. Oikea työnjako oli, että ”suunnittelija luonnostelee vapaalla kädellä ja piirtäjä piirtää. Näin säästetään suunnittelijan aikaa.”
Selvityksessä ehdotetaan AutoCAD-aseman
hankkimista LVI-suunnitteluun, piirtäjän kouluttamista ja panostusta kehitystyöhön. Sivukonttorit olivat selvityksen mukaan olleet pääkonttoria
aktiivisempia AutoCAD:in käyttöönotossa, joten
yhdenmukaisuuden säilymiseen oli syytä kiinnittää huomiota.
K ehittäminen – yrityksen menetstyksen tukipilari
123
AutoCAD:in läpimurto 1990-luvulla
Ensimmäiset kaksi AutoCAD-lisenssiä hankittiin
Helsinkiin ja Vaasaan. Niihin asennettiin LVIARK- ja Sähäkkä -ohjelmistot, jotka vakiinnuttivat paikkansa CAD-piirtämisen perustyökaluina
1990-luvulla. AutoCAD-työasema maksoi silloin
noin 130 000 mk. Tietokoneessa oli 386-prosessori ja siinä tarvittiin erillinen 387-matematiikkaprosessori. Monitorina oli 21” Salora.
Granlundilla kehitettiin sähköpääkaavioiden
piirtämiseen AutoCAD-pohjainen GOSÄPI-ohjelmisto, josta tuli erittäin suosittu. Se jäi käytöstä
vasta 2000-luvun puolivälissä yhteensopivuusongelmien vuoksi. Myös rakennusautomaatiosuunnitteluun kehitettiin oma CAD-sovellus.
Vuosi 1994 oli AutoCAD:in käytön taitekohta
yrityksessä. CAD-työasemia hankittiin jopa 40–70
kappaleen vuosivauhdilla. Moni muistaa vieläkin
Helsingin musiikkitalon 3D-mallinnusta.
124
I nsinööritoimisto O lof G ranlund O y
käytävillä olleet CAD-laitteiden pahvilaatikoiden
röykkiöt, joiden ohi tuskin pääsi kulkemaan.
Piirtämisessä alkoi tällöin muutosvaihe, jota
kesti 1990-luvun lopulle saakka. Sen näkyvänä
seurauksena keskitetty piirtämö hajotettiin suunnitteluryhmiin, piirustuslaudat hävisivät ja piirtäjistä koulutettiin CAD-piirtäjiä. Taidokas käsin
piirtäminen ja tekstaus, joista yritys oli tunnettu,
jäivät historiaan. Monelle vanhemmalle piirtäjälle uusien työkalujen opetteluun liittyi ymmärrettävästi myös haikeutta.
Suunnittelijankin työn luonne alkoi muuttua,
kun etenkin nuoremmat suunnittelijat halusivat
itse käyttää CAD-työkaluja suunnittelussa. Erilliselle puhtaaksi piirtämiselle ei ollut tällöin enää
tarvetta. Se oli looginen kehityssuunta, ja ennakoi 2000-luvun tietomallien aikakautta, jolloin
piirustus alkoi muuttua vain näkymäksi rakennuksen tietomalliin.
ELVIS Designerin kehittämisen aikoina Progmanin ja Granlundin välillä käynnistyi yhä jat­
kuva yhteistyö taloteknisten työkalujen ja tietomallien kehittämisessä. ­Yhteistyökumppanimme
on kaikki vuodet ollut toimitusjohtaja ­Mauri
Susi­lahti.
CAD-piirtämisestä
tietomallinnukseen
Senaatti-kiinteistöjen pääkonttorin
3D-ilmanvaihtomalli.
CAD kehittyy
suunnittelijan työkaluksi
Progman Oy julkisti vuonna 1994 ELVIS Designer -ohjelman, joka oli ensimmäinen LVI-suunnittelijalle tarkoitettu CAD-työkalu Suomessa.
Sen ominaisuuksiin kuuluivat mm. automaattiset
mitoitustoiminnot ja laitevalmistajien kanssa yhteistyössä kehitetyt digitaaliset tuotekirjastot. Kehitystyö tehtiin Tekesin LVI-Ratas-teknologiaohjelmassa. ELVIS Designer – etuineen ja puutteineen – oli käytössä 1990-luvun lopulle saakka.
Suunnittelijan työ helpottui merkittävästi, kun
ELVIS Designer mitoitti LVI-verkostot automaattisesti todellisten tuotetietojen mukaan. Pian kuitenkin huomattiin, että sokea luottaminen tietokoneeseen sisältää myös riskejä. Työmaalta saatettiin hämmästyneenä ottaa yhteyttä, kun kesken
asennustöiden tehty pieni laitemuutos oli huomaamatta aiheuttanut koko verkoston uudelleen
mitoituksen muutospiirustuksissa.
Progmanin kehittämä MagiCAD oli ensimmäinen todellinen talotekniikan suunnittelun tietomallipohjainen CAD-työkalu Suomessa. Sen LVIsovellus tuli markkinoille 1998 ja sähkösovellus
2002. Ohjelmisto oli huomattavasti kehittyneempi kuin aikaisemmat CAD-työkalut ja kansainvälisestikin huipputuote, joten siirtyminen sen käyttöön oli käyttäjille helppoa ja mieluisaa. 3D-ominaisuudet, verkostojen automaattinen mitoitus
sekä ohjelman nopeus ja aikaisempaa parempi
käyttöliittymä tekivät siitä tehokkaan suunnittelutyökalun. MagiCAD otettiin käyttöön koko yrityksessä kaikilla suunnittelualoilla.
Senaatti-kiinteistöjen pääkonttori Lintulahdenkujalla Helsingissä 2000-luvun alussa oli ensimmäisiä Granlundin koko talotekniikkasuunnittelun sisältäviä 3D-suunnittelukohteita. Projektissa
yritettiin myös yhdistää muiden suunnittelijoiden
malleja, mutta tietokoneiden teho oli siihen aikaan vielä riittämätön. Ilmanvaihtokonehuoneiden animaatiot ja 3D-näkymät olivat kuitenkin
mahdollisia ja niillä voitiin demonstroida uuden
tekniikan mahdollisuuksia.
Vuonna 2001 valmistunut Hampurin monitoimihalli Color Line Arena oli ensimmäinen
MagiCAD:illä mallinnettu vientikohde. Projektissa kohtasivat erilaiset rakentamiskulttuurit ja
hieman ennakkoluulotkin, koska Saksassa yleensä urakoitsijat tekevät yksityiskohtaiset suunnitelmat omilla työkaluillaan. Näin tapahtui valitettavasti vielä tuolloin, sillä MagiCAD:illä ei pystynyt
urakoitsijan mielestä laatimaan ”oikean näköisiä”
K ehittäminen – yrityksen menetstyksen tukipilari
125
Forssan Sorsapuiston valaistusta.
tulosteita, joihin he olivat tottuneet. Granlund
käytti kuitenkin MagiCAD:in ääni- ja painehäviölaskelmia vastaanoton ongelmatilanteiden selvittelyssäkin, joten rakennuksesta oli tavallaan käytössä kahdet suunnitelmat.
Kun MagiCAD:in sähkösovellus saatiin käyttöön 2002, otettiin huomattava edistysaskel talotekniikan yhteensovituksessa. Törmäystarkastelut
voitiin tehdä suoraan yhdistetyssä LVI- ja sähkömallissa.
MagiCAD:in sähkösovelluksen kehityksessä
Granlundin sähköosastolla oli merkittävä rooli.
”Aloimme yhdessä Progmanin kanssa hahmotella 3D-pohjaisen sähkösuunnitteluohjelmiston rakennetta, vaikka sähkömaailma olikin heille aivan
uusi aluevaltaus. Myös tietomalliajattelu oli sähkösuunnittelijoille uutta, sillä valaisimet, hyllyt ja pisteet oli totuttu suunnittelemaan ns. tyhmillä symboleilla 2D-maailmassa,” toteaa Kari Kaleva.
2000-luvun kehitystä kuvaa osaltaan, että arkikielessäkin CAD-piirtämisen sijaan ruvettiin puhumaan tietomallintamisesta. Piirustus kutistui
ikään kuin graafiseksi näkymäksi rakennuksen
tietomalliin. 2D-piirustukset eivät ole kuitenkaan
126
I nsinööritoimisto O lof G ranlund O y
menettäneet merkitystään rakentamisessa, mutta
tietomallit tarjoavat mahdollisuuden suunnittelutietojen monipuoliseen hyödyntämiseen ja havainnollistamiseen.
Valaistussuunnittelun
kehitystä
Sähköosastolla haluttiin olla myös mukana tietotekniikan kehityksessä ja selvittää, miten ohjelmistokehityksen avulla voitaisiin parantaa sähkösuunnittelumenetelmiä. Ensimmäinen satsaus tähän tapahtui jo 80-luvulla, jolloin kehitettiin oma siihen aikaan hyvin edistyksellinen valaistuslaskenta-ohjelmisto GOLUX. Ohjelmiston
avulla pystyttiin esittämään asiakkaalle eri valaistusvaihtoehtojen vaikutuksia tilojen näkemisolosuhteisiin ja koettavuuteen. Se sisälsi mm. häikäisyindeksillä painotetun Eri-lux-valonjakokäyrästön, jollaista ei muiden valaistusohjelmien avulla voitu laatia. GOLUX oli silloin Suomen Valoteknillisen seuran julkaiseman laskentaohjelman
lisäksi ainoa, jolla voitiin vertailla keskenään eri
Stockmannin pysäköintihalli mallinnettuna ja luonnossa.
valmistajan valaisimilla saavutettuja laskentatuloksia, koska muut käytettävissä olevat ohjelmat olivat laitetoimittajasidonnaisia. Ohjelmasta saatavat tulostukset olivat uudenlaisia ja varsin näyttäviä, ja niiden avulla oli helppo keskustella ja vertailla vaihtoehtoja.
Uusi aikakausi valaistuksen kehityksessä alkoi
90-luvun puolessa välissä. Granlundilla todettiin,
että valaistuksen laskentaohjelmiston lisäksi tarvitaan ohjelmisto, jonka avulla voidaan luoda valokuvatasoisia kuvia tilasta toteutettuna erilaisilla valaistusratkaisuilla eli visualisoida keinovalaistuksen ja päivänvalon käyttäytymistä tilassa.
Globaalin kartoitustyön ­perusteella ­päädyttiin
vuonna 1996 amerikkalaiseen Light­scape-oh­jel-­
mistoon, ja se oli ensimmäinen Suomeen hankittu ja PC-ympäristössä toimiva valaistuksen visualisointiohjelmisto. Hankitun ohjelmiston avulla
työskenneltiin vielä pitkälle 2000-luvulle. Nykyään valaistuksen visualisointityön pohjana ovat
Autodeskin 3DStudioMax-ohjelmistoperheen
eri versiot.
Ongelmana visualisointiratkaisujen toteutuksessa oli aluksi valaisinvalmistajilta saatavien lähtö­
tietojen kirjavuus. Tekesin tuella käynnistettiinkin
valaisinkirjasto-ohjelmisto VIVA-niminen kehityshanke valaisimien valoteknisten tietojen yhdenmukaistamiseksi. Ohjelmiston avulla voitiin sovittaa eri valmistajien valaisintiedot visualisointiohjelmistoon sekä laatia suunnitteluprojektien valaisinluettelot. Yhteistyökumppaneina olivat aluksi
Ensto, Fagerhult, Glamox ja Luxo-Boréns, kumppanuus täydentyi myöhemmin Idmanilla.
Valaistuksen visualisointi on erittäin havainnollinen työskentelymenetelmä. Sen avulla on mahdollista ymmärtää, miltä tila näyttää ja miten loppukäyttäjä sen kokee. Jo vuonna 2000 Granlundilla todettiin että visualisoinnin lisäksi arkkitehdeille, sisustusarkkitehdeille ja muille yhteistyökumppaneille ei aina riitä, että he neuvottelevat pelkästään sähköinsinöörin kanssa. Valaistuksen suunnittelu on oma taiteenlajinsa ja siksi sähköosastolle päätettiin palkata päätoiminen valaistussuunnittelija Sanna Forsman. Päätös oli oikea ja tällä
hetkellä valaistustiimissä toimii hänen lisäkseen
jo kaksi kollegaa.
Sanna Forsman kertoo:”Valaistustekniikka ja
esimerkiksi LEDien huima kehitys on johtanut
K ehittäminen – yrityksen menetstyksen tukipilari
127
Tapiolan pääkonttori PK 2:n rakenne- ja LVI-yhdistelmämalli.
128
I nsinööritoimisto O lof G ranlund O y
Malmö Arena mallinnettuna.
siihen, että vain valaistukseen erikoistunut suunnittelija ehtii pysymään perillä alan käyttökelpoisimmista ratkaisuista. Valaistussuunnittelija tukee siis koko projektin suunnitteluryhmää sekä rakennuttajan että käyttäjän tavoitteita. Myös peruskorjausrakentamisen kasvaminen on asettanut lisävaatimuksia suunnittelulle – myös rakennussuojelun näkö­kulmasta. Valaistussuunnittelualan kehittyminen on saanut tukea myös mm. rakennusvalvontaviranomaisilta, jotka ovat vaatineet perusteellisia selvityksiä ja kattavia suunnitelmia esimerkiksi suojeltujen rakennusten julkisivuvalaistusratkaisuista.”
Senaatti-kiinteistöjen toimitusjohtaja Aulis
Koh­­­vakka toteaa projekteissa tarvittavista erikois­
osaa­jista kuten valaistussuunnittelijasta tai ener­
giakonsultista:
”Arkkitehdin ratkaisuja ei ole kovin helppoa ohjailla. Talotekniikkasuunnittelijan näkemykset ener­
gia­taloudellisuudesta voivat saada arkkitehdin takajaloilleen. Olisi hyvä, jos olisi ulkopuolinen konsultti esittämässä näkemyksiään näiden asioiden
suhteen. Arkkitehdeille voisi myös tarjota palveluja
valaistussimulointien avulla. Keinovalon ja luonnonvalon yhdistäminen vaatii juuri sellaisia työkaluja kuin Granlundin toimistolla on käytössään. Lisäksi olisi mahdollista hyödyntää kaikki uudet valaistusratkaisut, kuten valokaapelit, spiraalit, heliömetrit, LEDien koko spektri ja lasiteknologia.”
Rakennuksen
geometriamalli
Energiasimuloinnissa tarvitaan yksinkertainen rakennuksen malli, joka sisältää sen geometrian, tilat
ja rakenteet. RIUSKA-ohjelman tarpeisiin kehitettiin SMOG-mallinnusohjelma, kuten RIUSKA:n
yhteydessä on kerrottu. Olisi ollut luontevinta saada rakennuksen malli suoraan arkkitehdin suunnitelmasta, mutta työkalujen yhteensopimattomuus
oli sen esteenä. Valitettavasti arkkitehdin mallin
hyödyntämisessä on ongelmia edelleen.
SMOG palveli energiasimuloinnin ja visualisoinnin tarpeita 2000-luvun alkupuolelle saakka,
jolloin työkalu alkoi ikääntyä ja siihen kaivattiin
K ehittäminen – yrityksen menetstyksen tukipilari
129
Hankesuunnittelu
lisää ominaisuuksia. Granlundilla jouduttiin miettimään, panostetaanko uuden uuden SMOG-version kehittämiseen vai ehdotetaanko yhteistyötä
Progmanille, jolla oli tarve täydentää MagiCADohjelmistoa tilojen mallinnustyökalulla.
Lopulta päädyttiin yhteistyöhön, ja sen tuloksena Progman julkisti SMOG:iin perustuvan MagiCAD Room -ohjelman vuonna 2004. Siihen kehitettiin yhteistyössä avoin tiedonsiirto (IFC), jonka avulla rakennuksen malli voitiin siirtää eri sovelluksiin, kuten RIUSKA:an.
MagiCAD Room osoittautui toimivaksi mallinnustyökaluksi ja korvasi pian SMOG-ohjelman.
Yhdistelmämallit
Tietomallipohjaiset työkalut yleistyivät 2000-luvun alussa kaikilla suunnittelualoilla, mutta mallien yhdistäminen kokonaiseksi rakennuksen
malliksi ei ollut mahdollista sovellusten yhteensopivuusongelmien ja tietokoneiden rajoittuneen
tehon vuoksi.
Suomalainen Solibri Oy kehitti 2000-luvun
alussa hienon ja kansainvälistäkin huomiota saaneen työkalun, nimeltään Solibri Model Checker,
mallien eheyden ja yhteensopivuuden tarkastamiseen. Yhdistelmämallien selaus ja visualisointi
käytännön projektityössä oli kuitenkin mahdollista vasta 2004, kun markkinoille tuli työkalu nimeltä Navisworks.
Navisworks tarjosi mahdollisuuden yhdistää
rakennesuunnittelijan ja taloteknisten suunnittelijoiden mallit arkkitehdin malliin. Rakennusta
voitiin visualisoida Navisworks-ohjelman avulla
näyttävästi ja todentuntuisesti. Yhdistelmämallit
yleistyivät nopeasti vaativissa projekteissa.
On huomattava, että yhdistelmämallit sisältävät vain osan tietomallien älykkyydestä, joten
ne eivät korvaa suunnittelijoiden omien työkalujen avulla luotuja malleja. Niitä voidaan kuitenkin hyödyntää monipuolisesti suunnitelmien havainnollistamisessa ja yhteensovittamisessa
130
I nsinööritoimisto O lof G ranlund O y
Luonnossuunnittelu
Käyttö ja
ylläpito
Talotekniikan
tietokanta
Peruskorjaus
Toteutussuunnittelu
Rakentaminen
Granlundin tietokantapohjainen prosessi.
suunnittelussa ja toteutuksessa. Tietokoneiden tehot asettavat myös vielä 2010 joitain rajoituksia
yhdistelmämallien hyödyntämiselle suurissa rakennuskohteissa.
Tietokoneavusteisen
suunnittelun tulevaisuus
Tuskinpa kenelläkään oli aavistusta parikymmentä vuotta sitten, kuinka huikeaa taloteknisen
suunnittelun työkalujen kehitys on ollut. Entä mikä voisi olla kehityksen suunta tästä eteenpäin –
asiakkaan tarpeiden ja toiveiden näkökulmasta?
Historia antaa hieman perspektiiviä sen kuvittelemiseen.
Asiakkaat haluavat varmasti tulevaisuudessakin laadukasta ja kustannustehokasta suunnittelupalvelua. Tietomallipohjaisten työkalujen ansiosta työn luonne on muuttunut insinöörimäisestä asiantuntijatyöstä konsultoivammaksi ja vuorovaikutteisemmaksi. Suunnitelmia pystytään havainnollistamaan suunnitelmia ja ratkaisujen vaikutukset simuloimaan kiinteistön elinkaaren aikana. Asiakkaan on helppo osallistua suunnitteluun ja häntä voidaan tukea valintatilanteissa. Ei
ole vaikea ennustaa, että monet toivovat kehityksen suunnan jatkuvan.