docVisio 3/2012 - Teknologiateollisuus
download 
Report Transcription
Visio 3/2012 - Teknologiateollisuus
• Digitaaliset markkinat kehitysvaiheessa s. 14 • Paikallinen sopiminen edistää kilpailukykyä s. 36 T E K N O L O G I AT E O L L I S U U D E N S I D O S R Y H M Ä L E H T I 3 • 2 0 1 2 8 Euroopan kilpailukyky vaatii päätöksiä 18–31 Työhyvinvointi syntyy yhteistyöllä Matti Apunen: Odotetaanko työelämältä liikaa? sivu 24 Osaavia tekijöitä Teknologiateollisuus työllistää Suomessa suoraan noin 300 000 henkilöä. Alan työllistämisvaikutus on Suomessa kokonaisuudessaan runsaat 700 000 henkilöä. Teksti Sami Laakso Kuva outi törmälä Työlleen omistautunut ”Olen sen sukupolven edustaja, jolle työ on ensisijaista. Se antaa paljon, kun tietää oman työnsä olevan tärkeää yhtiön bisnekselle ja myös yhteiskunnalle. Saan olla tekemässä vientiteollisuutta”, Antti Koski-Lammi pohtii. Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n raaka-aineiden ostojohtaja ja johtoryhmän jäsen Antti Koski-Lammin näkemykselle oman työnsä ja metallinjalostuksen merkityksestä antaa perspektiiviä vuonna 1975 alkanut työura. Ennen valmistumistaan hän oli kesäharjoittelussa muun muassa Itävallassa ja Ruotsissa. ”Olen niin sanottuja haalari-insinöörejä. Valmistumiseni jälkeen olin neljä kuukautta sulaton vuoromestarien opissa. Sen ansiosta oli jo nuorena vastavalmistuneena insinöörinä paljon helpompi keskustella alan ihmisten kanssa. Sellainen jakso olisi nykyäänkin paikallaan aloitteleville insinööreille.” Käytännön kokemusta Koski-Lammille kertyi työuran alkuvaiheessa ensin Outokummun Harjavallan nikkeli- ja kuparisulattojen käyttöinsinöörinä. Sen jälkeen vuorossa oli muutto Brasiliaan, jossa hän vastasi pääkäynnistysinsinöörinä uuden sulaton toiminnan aloittamisesta. Puolitoistavuotinen jakso oli opettavainen mutta vaativa. ”Kun palasin sieltä, tuntui, että akku oli tyhjennetty kokonaan. Oli tunne, että kaikki sulaton käynnistämiseen liittyvät mahdolliset ongelmat tuli käytyä läpi.” Suomeen palattuaan hän siirtyi raaka-aineen ostajaksi. Seuraavana vuonna oli vuorossa ostosmatka samaiselle bra silialaiselle sulatolle. Sen käynnistysvaiheessa Koski-Lammi oli ihmetellyt, etteivät ylpeät brasilialaiset kysy oikeastaan mitään. Vuodessa heidän asenteensa oli täysin muuttunut. Koski-Lammia oli vastassa pitkä jono juttusille pyrkijöitä. Heillä kaikilla riitti ongelmia ratkottavaksi. Ei auttanut Koski-Lammin selitykset, että hänellä oli nyt toinen tehtävä. Koski-Lammi auttoi ratkaisemaan ongelmat. ”Se oli paras palaute osaamisesta ja tehdystä työstä, että heillä oli kysyttävää minulta”, Koski-Lammi sanoo ja muistuttaa, että jokaisen kulttuurin oppimiseen menee oma aikansa. Puhdasta osaamista Nikkelin raaka-aineen ostajan maailman kartta on lavea. Harjavaltaan raaka-ainetta hankitaan muun muassa Australiasta, Brasiliasta, Etelä-Afrikasta ja Kanadasta. Kauppaa pitääkin tehdä, sillä Harjavallan 50 000 tonnin vuotuinen nikkelituotanto ja miljardin euron liikevaihto on täysin tuontiraakaaineen varassa. Koski-Lammi on tärkeällä paikalla, hänen tehtävänään on löytää raaka-ainelähteet ja neuvotella sopimukset. Siihen, miksi Harjavallassa edelleen tuotetaan nikkeliä, Koski-Lammi näkee useita syitä. ”Meillä on hyvä ja joustava prosessi ja osaava henkilökunta. Lisäksi suomalaisilla on maailmalla hyvä maine luotettavana toimijana.” Valoisan tulevaisuuden edessä on kuitenkin myös pilviä. ”Me tuomme valtamerilaivoilla rikasteet Suomeen, joten rikkidirektiivi iskee meihin kovasti. Me olemme hoitaneet Harjavallassa ympäristöasiat kuntoon. Esimerkiksi parannettu rikkidioksidin talteenotto otettiin käyttöön jo 1995, ja olemme ympäristöasioissa aivan toisella tasolla kuin monet länsimaiset kilpailijamme. Esimerkiksi Kiina on yksi pahimpia kilpailijoitamme, eikä siellä ole näitä ympäristö- tai rikkidirektiivikustannuksia.” Tekniikan ymmärtäminen antaa Antti Koski-Lammin mukaan vahvan taustan toimimiseen raaka-aineen ostajana. Lisäksi ostajassa pitää olla myös riittävästi ekonomistia ja juristia. Sopimusneuvotteluissa on oltava tiukka ja asiantunteva. Samalla pitää kuitenkin muistaa, ettei maailma ole mustavalkoinen. Sisältö 8 Toimintaympäristö 8 12 Koulutus Millaiset digitaaliset sisämarkkinat Eurooppaan? 18 Työhyvinvointi ja johtaminen Onko työ tuloksellista vai tekijälleen tuskaisen mielen tuottavaa puurtamista? Työhyvinvointia ja tuottavuutta voi parantaa monin keinoin 18 Hyvä työ – pidempi työura 20 Työhyvinvointia parannetaan yhdessä 22 Hyvä työ koostuu monesta osasta 24 Matti Apunen kehottaa keskittymään työssä oleelliseen 28 Työtä voi tehdä myös liikaa 31 Johtamistaidon Opisto, Fintra ja Infor yhdistyivät 22 38 44 Aalto-yliopiston uuden opintopolun tavoitteena on antaa tekniikan, taiteen ja talouden osaajille hyvät työelämätaidot 14 Digitaalisuus 14 Orgalime vaatii EU:lta proaktiivista, teollisuuden kilpailukykyä vahvistavaa talouspolitiikkaa 36 Työmarkkinat Eeva-Liisa Inkeroinen aloitti Teknologiateollisuudessa Palstat • 2 Osaavia tekijöitä • 5 Pääkirjoitus • 6 Ajankohtaista • 11 Kirja • 17 Linjanveto • 32 Maailmalla • 35 Kolumni • 38 TRIOplus • 41 Myytinmurtaja • 42 Talouden tila • 44 Toimiala • 47 Turusen pyssystä Visio on Teknologiateollisuus ry:n neljä kertaa vuodessa ilmestyvä sidosryhmälehti. Julkaisija: Teknologiateollisuus ry, Eteläranta 10, PL 10, 00131 Helsinki Päätoimittaja: Markku Alhonen Toimituskunta: Markku Alhonen, Harri Jokinen, Mervi Karikorpi, Sini Kaukonen, Ilkka Niemelä, Jukka Palokangas, Eira Yrttiaho Toimitus ja taitto: Legendium Oy Toimituspäällikkö: Sami Laakso Kansikuva: Jari Härkönen Osoitelähde: Teknologiateollisuus ry:n osoiterekisterit Painopaikka: Forssa Print ISSN 2242-8836 T E K N O L O G I AT E O L L I S U U D E N S I D O S R Y H M Ä L E H T I 3 • 2 0 1 2 Pääkirjoitus Taantuma herkistää tarkistusneuvotteluihin Vuosi sitten tehdyllä raamisopimuksella tavoiteltiin ”Suomen kilpailukyvyn turvaamista sekä työllisyyden ja ostovoiman mahdollisimman myönteistä kehitystä globaalisti epävarmassa taloudellisessa tilanteessa”. Sopimukseen kirjattiin myös klausuuli tarkastelusta siltä varalta, että talouskehitys poikkeaa ”erittäin merkittävästi” sopimuksen tekohetkellä arvioidusta. Neuvotteluiden aikaan Suomen bruttokansantuote oli parin prosentin kasvussa ja keskeisimmän vientialueen EUmaiden talous vielä tämän alle. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennakoi tuolloin euroalueen talouskasvuksi runsasta prosenttia vuodelle 2012, nyt tämä arvio on pudonnut negatiiviseksi. Taloustilanteen selvä heikkeneminen merkitsee yrityksille kasvavia ongelmia uusien tilausten saannissa ja työllisyyden ylläpidossa. Kannattavuus on koetuksella. On todennäköistä, että lomautukset alkavat lisääntyä ja työttömyys kasvaa. Tilanne ja näkymät ovat siis heikentyneet ja talouskehitys poikkeaa olennaisesti siitä, mitä raamisopimusta tehtäessä yleisesti odotettiin. Tämän kehityksen tarkastelu oli aloitettava elokuun loppuun mennessä. Keskustelujen tarkoituksena oli muodostaa yhteiset viestit yritystasolla käynnistyvien palkantarkistusneuvottelujen pohjaksi. Tarkoituksena ei ollut avata raamisopimusta, kuten julkisuudessa väitettiin. Se ei olisi ollut edes mahdollista, sillä Teknologiateollisuus ei ole raamisopimuksen sopijapuoli. Keskusteluissa oli yleisen talouskehityksen ohella keskeisesti esillä yritysten toisistaan poikkeava kehitys ja sen vaikutus yrityskohtaisiin palkantarkistusneuvotteluihin. Yrityskohtaiset eroavuudet ja talousnäkymät tuleekin ottaa vakavasti huomioon nyt syksyllä, kun toimialan avointa palkkaratkaisumallia toteutetaan. Näitä yrityksissä käytäviä keskusteluja tulee liittojen aktiivisesti edistää. Suomella on syytä vakavaan huoleen kilpailukyvyn kehittymisestä. EKP:n vertailu kertoo, että Suomen kustannuskilpailukyky on heikentynyt viime vuosina keskeisiin kilpailijamaihin verrattuna. Saksaan verrattuna olemme menettäneet kustannuskilpailukykyä peräti 17 prosenttia vuoden 2005 jälkeen. Myös useat muut euromaat ovat parantaneet viime aikoina kustannuskilpailukykyään verrattuna Suomeen. Kilpailukyvyn rapautumisesta todistaa Suomen viennin ennennäkemättömän suuri tasopudotus vuoden 2008 jälkeen. Vaihtotaseen alijäämä on painunut Euroopan kriisimaiden tasolle. Tämän kaiken seurauksena julkisen sektorin velkamäärä kasvaa nopeasti. Tilanne ei parane ilman päättäväisiä toimenpiteitä. Suomen kilpailukyvyn parantamisen pitää olla kaikilla päättäjillä ykköskriteerinä. Sitä vasten pitää arvioida kaikkia päätöksiä. Markku Alhonen päätoimittaja markku.alhonen@ teknologiateollisuus.fi Kerro mielipiteesi lehdestä tai tilaa Visio: palaute.visio@teknologiateollisuus.fi 441 PAINOTUOTE 428 VISIO 3 • 2012 5 Ajankohtaista Opettajille tunnustusta Lisätietoja: asiamies Mervi Sibakov, puh. 040 772 2882, mervi.sibakov@ teknologiateollisuus.fi 6 VISIO 3 • 2012 thinkstock Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö palkitsi 21 ansioitunutta matemaattisten aineiden opettajaa eri koulutusasteilta. Opettajien palkinnot ovat suuruudeltaan 5 000 euroa. ”Säätiö haluaa kannustaa ammattitaitoisia opettajia jatkamaan ja kehittämään laadukasta työtään. Nuoren innostus matemaattisia aineita kohtaan on usein pitkälti kiinni juuri opettajasta”, säätiön asiamies Mervi Sibakov perustelee. ”Teknologiateollisuuden toimialoilla hyvä matemaattisluonnontieteellinen osaaminen on menestymisen perusedellytys. Matematiikan opiskelu antaa pohjaa myös arkielämässä tarvittavalle ongelmanratkaisukyvylle. Opettajilla on oppilaiden motivoinnissa tärkeä ja haastava tehtävä. Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö haluaa omalta osaltaan tukea opetustalkoita palkitsemalla opettajia onnistuneesta työstä”, Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön puheenjohtaja, vuorineuvos Jorma Eloranta totesi. Säätiö jakoi koulutuksen kehittämiseen kohdennettuja apurahoja yhteensä viidelle työryhmälle 530 000 euroa. Aiheet liittyivät fysiikan, tietotekniikan ja laajemmin teknologiaan liittyvän tuotekehityksen koulutuksen kehittämiseen. Apurahoista kolme kohdistui yliopistoille, yksi ammattikorkeakouluille ja yksi kolmannelle sektorille. Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö palkitsi myös ylioppilaita jakamalla 1 000 euron stipendin 134 pitkässä matematiikassa menestyneelle. Pk-yritykset vetivät ohjelmistoalan kasvua Suomalainen ohjelmisto- ja IT-palveluala kasvoi 8 prosenttia vuonna 2011. Kasvua vetivät pienet ja keskisuuret ohjelmistoyritykset. Ohjelmistoyrityskartoituksen arvion mukaan alan pk-yritykset ovat viime aikoina palkanneet 650–850 Nokialta tai sen alihankkijoilta lähtenyttä ohjelmistoalan osaajaa. Kaiken kaikkiaan Nokian tilanteen vuoksi on kuitenkin vapautunut jopa 3 400 työn tekijää. Ohjelmistoalan työllisyystilannetta synkentää myös Tiedon hiljattain ilmoittamat 500 henkilön irtisanomiset, sekä Logican aloittamat yt-neuvottelut. ”Näiden lukujen lisäksi täytyy ottaa huomioon, että myös yrittäjyys on merkittävä työllistäjä. Nokialta lähteneet henkilöt ovat perustaneet jo noin 180 uutta yritystä”, toteaa Teknologiateollisuuden tietotekniikka-alasta vastaava johtaja Jukka Viitasaari. Ohjelmisto-osaajien on mahdollista työllistyä monille eri toimialoille, sillä suuri osa ohjelmistoihin liittyvästä työstä tehdään varsinaisen ohjelmistoalan ulkopuolella. ETLAn arvion mukaan Suomen teollisuuden viennistä noin kolmannes eli 17 miljardia euroa tulee tuotteista, jotka ovat ohjelmistoista riippuvaisia. Teollisuusyritysten arvioi daan työllistävän suoraan noin 9 400 ohjelmistokehittäjää Suomessa. Teollisuuden lisäksi ohjelmisto-osaamiselle on tarvetta muun muassa pankki-, rahoitus- ja vakuutusaloilla. Ohjelmistoyrityskartoitus tehtiin nyt 15. kerran. Tutkimuksen toteutti Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun Software Business Lab (SBL) yhteistyössä Tekesin kanssa. Kyselyyn vastasi 421 ohjelmistoliiketoimintaa harjoittavaa yritystä. Lisätietoja: johtaja Jukka Viitasaari puh. 040 823 5507 jukka.viitasaari@teknologiateollisuus.fi http://www.softwareindustrysurvey.fi/ReportFinland2012.pdf Sata yritystä mukana energiatehokkuussopimuksessa Kesäkuussa 2012 Teknologiateollisuus ry:n energiatehokkuussopimuksessa meni 100 liittyneen yrityksen raja rikki. Järjestelmällinen työ energiatehokkuuden parantamiseksi on tuonut kolmen ensimmäisen sopimusvuoden aikana Teknologiateollisuuden jäsenyrityksille säästöä energiakustannuksissa yhteensä yli kolme miljoonaa euroa. Säästöjä on saavutettu niin teknologiainvestointien kuin säätötoimenpiteiden kautta. Energiatehokkuussopimukset ovat olennainen osa energiapalveludirektiivin toimeenpanoa Suomessa. Teknologiateollisuus ry on sitoutunut parantamaan toimialan energiatehokkuutta ja nyt sopimuskauden puolivälissä ollaan hyvässä vauhdissa menossa kohti tavoitetta. Sopimus koskee vuosien 2008–2016 välistä ajanjaksoa. Yritykselle sopimukseen liittyminen on askel kohti määrätietoista ja järjestelmällistä energiatehokkuuden parantamista sekä kustannussäästöjä. Teknologiateollisuuden energiatehokkuus sopimusyrityksille on tarjolla maksutonta yrityskohtaista energianeuvontaa, jota antaa Motiva Oy. Sopimukseen kuulumisen eduista, energiatuista ja liittymisestä käytännössä lisää www.energiatehokkuussopimukset.fi. Lisätietoja: Asiantuntija Patrick Frostell puh. 040 830 1640 patrick.frostell@teknologiateollisuus.fi Fakta Epäyhtenäinen kehitys perustelee yrityskohtaisuuden lisäämistä Teollisuuden saamat uudet tilaukset Suomessa ovat olleet koko alkuvuoden laskusuunnassa. Myös palvelualoilta on kantautunut entistä heikompia tietoja. Kuluttajien luottamusindikaattori on nyttemmin myötäillyt näiden kehitystä ja pudonnut merkittävästi. Taloustilanteen nopea heikkeneminen koskee yhtälailla teknologiateollisuutta, joskin epäyhtenäisesti toimialojen ja yritysten välillä. Koko alan saamat uudet tilaukset vähenivät huhti–kesäkuussa 16 prosenttia viimevuotisesta. Tilauskannan arvo kääntyi laskuun. Alaa rasittaa myös tuottavuuden ja kannattavuuden heikko kehitys. Koko alan keskimääräinen tuottavuus on tällä hetkellä lähes 10 prosenttia alemmalla tasolla kuin vuosina 2007–2008. Merkille pantavaa on yritysten tilanteen ja näkymien epäyhtenäisyys. Teknologiateollisuuden yrityksissä tilauskannat ovat vahvistuneet kuluneen vuoden aikana lukumääräisesti noin puolessa yrityksiä ja supistuneet noin puolessa yrityksiä. Vastaavanlainen kehitys koskee yritysten henkilöstön määrän muuttumista. Mikäli haluamme kantaa huolta yritysten kilpailukyvystä ja työllisyydestä, ei ole oikein mitoittaa työvoimakustannusten kehitystä kaikille samanlaiseksi. Tarvitaan ennakkoluulotonta yhteistyötä paikallisen sopimisen kulttuurin vahvistamiseksi. Kilpailijamaat on saatava kiinni tässä kehityksessä. Tämä on kaikkien suomalaisten etu. Teknologiateollisuuden yritykset eivät voi kasvattaa työvoimakustannuksiaan Henkilöstön määrän muutos yrityksittäin Suomessa: 30.6.2012 / 30.6.2011 Robit Rocktools palkittiin vastavirtaan menijänä Teknologiateollisuus ry ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö palkitsivat Suomalaisen Työn Liiton 100-vuotisjuhlassa Robit Rocktoolsin. Se valmistaa porauskruunuja, joita käytetään mm. kaivoksissa. Robitilla on vientiä 92 maahan. Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jorma Turunen kehuu palkittavaa vastavirtaan menijäksi. Robitin liikevaihtotavoite on tälle vuodelle 30 miljoonaa euroa. Se on kahdeksassa vuodessa kymmenkertaistunut. Työntekijöitä Suomessa ja maailmalla on yhteensä 90. ”Robit haluaa kasvaa. Tavoitteena on saavuttaa vuonna 2015 toimintaa kolmelle aikavyöhykkeelle, vientimaita sata ja liikevaihtoa 50 miljoonaa euroa. Tällaisia menestyjiä ja vastavirtaan kulkijoita Suomi tarvitsee.” Mediaani: 0% Keskiarvo: -1,8 % Yritykset satunnaisjärjestyksessä. Lähde: Teknologiateollisuus ry:n henkilöstötiedustelu Lisätietoja: Pääekonomisti Jukka Palokangas jukka.palokangas@teknologiateollisuus.fi VISIO 3 • 2012 7 Teollisuus takaisin keskiöön ”Nyt tarvitaan käytännön toimenpiteitä, joilla Eurooppaan luodaan teollisuutta tukeva ilmapiiri. Jos eurooppalaiseen teollisuuteen ei investoida, ei synny myöskään talouskasvua tai työpaikkoja”, sanoo teknologiateollisuuden eurooppalaisen yhteistyöjärjestön Orgalimen pääsihteeri Adrian Harris. Teksti Olli Manninen Kuvat Jari Härkönen O rgalime peräänkuuluttaa EU:lta proaktiivisempaa talouspolitiikkaa, joka vahvistaisi alueen teollista kilpailukykyä ja lisäisi alueen houkuttavuutta investointikohteena. Adrian Harris kannustaa EU:ta edistämään yhteisiä sisämarkkinoita myös elintarvike-, energia-, palvelu- ja digitaalisen alan sektoreilla, mikä vahvistaisi Euroopan kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. ”Energian, liikenteen ja digitaalisten verkkojen infrastruktuuriin tulisi investoida nykyistä voimakkaammin. Markkinoiden läpinäkyvyyttä tulisi edistää, jotta sekä EU:n sisämarkkinoilla valmistettavien tuotteiden että alueen ulkopuolelta tulevi- 8 VISIO 3 • 2012 en tuotteiden valvonta olisi selkeämpää”, hän sanoo. Harris arvostelee kärkevästi Euroopan komission viimeaikaisia toimenpiteitä ja keskustelunavauksia, joissa teollisuuden rooli Euroopan talouskasvun ja kilpailukyvyn moottorina on jäänyt taka-alalle. ”Tiukan talouskuurin aikana EU on keskittynyt tukipaketeillaan finanssisektorin vakauttamiseen, mikä on tietysti elintärkeää alueen tulevaisuuden kannalta. Finanssisektori ei kuitenkaan luo uutta kasvua, eikä hallituksilla ole varaa rahoittaa sitä loputtomiin. Kulutuksen kannustaminenkaan ei sinällään synnytä talouskasvua. Vain teollisuuden investointien kautta syntyy aitoa uutta kasvua ja työpaikkoja, mutta tällä hetkellä teollisuus on Brysselissä liki kirosana. Teollisuus on kuitenkin Euroopan talouden selkäranka, työllistäähän se suoraan yli 30 miljoonaa ihmistä”, hän muistuttaa. Harris on teknologiateollisuuden silmät ja korvat Brysselissä. Kun hän puhuu, häntä kuunnellaan tarkoin, sillä Harrisin edustamalla teknologiateollisuuden eurooppalaisella yhteistyöjärjestöllä on vankka vaikuttajan rooli Euroopassa. Jo 1950-luvulla perustettu Orgalime on järjestö, joka koostuu kone- ja metallituoteteollisuuden sekä elektroniikka- ja sähköteollisuuden kansallisista ja eurooppalaisista etujärjestöistä. Orgalimeen kuuluu nyt 37 jäsenjärjestöä 22 maasta. Se Yhteistyöllä eteenpäin Teknologiateollisuus ry ja sen edeltäjät ovat osallistuneet eurooppalaiseen yhteistyöhön jo 1950-luvulta lähtien. Kone- ja metallituoteteollisuuden johtaja Ilkka Niemelä arvioi, että Orgalimen vahvuuksia ovat sen tunnustettu asema EU:n instituutioissa sekä monipuoliset verkostot muihin edunvalvontajärjestöihin eurooppalaisella ja kansallisella tasolla. Mutta kilpaileeko Orgalime itse asiassa muiden edunvalvontajärjestöjen kanssa lobatessaan teollisuuden näkökulmia Brysselissä? Adrian Harrisin mukaan Orgalime hakee enemmän yhteistyötä kuin luo raja-aitoja. ”Vahvuutemme perustuu pitkään historiaan. Orgalime perustettiin jo toisen maailmansodan jälkeen, kun Euroopan teollistuneimmat valtiot lähtivät kehittämään yhteistyötä. Toimintamme on pitkäjänteistä, eikä niin poukkoilevaa tai mustavalkoista kuin joillain nuoremmilla etujärjestöillä. Näkemyksiimme luotetaan”, Harris uskoo. Hän tunnustaa kuitenkin, että Orgalime kilpailee muiden etujärjestöjen kanssa samalla viivalla toimintansa rahoittamisesta. Orgalimen suosio on kasvanut, kun yritykset ja kansalliset järjestöt ovat huomanneet EUdirektiivien vaikutukset omaan toimialaansa. ”Pyrimme ennakoimaan sääntelyyn liittyviä muutoksia ja vaikuttamaan niihin aktiivisesti. Järjestöt ja niiden yritysjäsenet arvostavat tätä ja kokevat saavansa hyötyä jakamastamme tiedosta ja kyvystämme vaikuttaa lainsäädäntöön”, Harris sanoo. Uusissa kehittyvän Itä-Euroopan EU-maissa Orgalimen kaltainen etujärjestö herättää kuitenkin välillä hämmennystä. ”Entisissä käskyttävien hierarkkisten suunnitelmatalouksien valtioissa ei ole historiaa etujärjestöistä. Siellä lobbausjärjestön edustajan vierailukutsu mielletään herkästi vääränlaisena vaikuttamisena, jopa korruptiona. Meillä on paljon työsarkaa saada esimerkiksi Puolan kaltaiset vahvat teollisuusmaat aktiivisemmin mukaan toimintaamme”, Harris sanoo. Orgalimen pääsihteeri Adrian Harris uskoo, että Euroopan talouskasvun selkärankana on tulevaisuudessakin eurooppalaisen teknologiateollisuuden edelläkävijyys ja korkea osaaminen. VISIO 3 • 2012 9 ”EU:n viranomaisilta ja poliitikoilta puuttuu selkeä visio siitä, miten Euroopan kilpailukykyä tulisi kehittää”, arvioi Adrian Harris. haluaa olla mukana kehittämässä myönteisempää teollista toimintaympäristöä alan 130 000 yritykselle, jotka työllistävät yli 10 miljoonaa ihmistä ja tuottavat kolmanneksen EU-alueen teollisesta tuotannosta ja viennistä. Teollisuuden kilpailukyvyn kehittämisen ohella Orgalimen vaikuttamisen painopistealueita ovat määräyksiin ja lainsäädäntöön liittyvät uudistukset, energia- ja ympäristökysymykset, teollisuus- ja teknologiapolitiikka sekä kaupankäyntiin liittyvät teemat. Maltillista linjaa tähän asti ajanut Harris on nyt tuohtunut. Hänen mukaansa EU:n viranomaisilta ja poliitikoilta puuttuu selkeä visio siitä, miten Euroopan kilpailukykyä tulisi kehittää. ”Brysselin päättävät tahot elävät tällä hetkellä melkoisessa kuplassa. Heidän näkökulmansa kilpailukyvyn kehittämiseen on liian teoreettinen, eikä heillä ole tarjota käytännön keinoja, miten edistää teollisuuden toimintaedellytyksiä. EU:n virkamieskoneisto rakentaa koko ajan 10 VISIO 3 • 2012 lisää lakeja ja sääntelyä, miettimättä niiden vaikutuksia yritysten liiketoimintaan. Sääntelyä ja lakeja tulisi pikemminkin yksinkertaistaa kuin lisätä. Euroopasta on markkinakenttänä muovautumassa byrokraattinen viidakko, joka vähentää sen houkuttavuutta sekä pääomasijoittajien että teollisuuden investointikenttänä. Nyt pitäisi hakea aktiivisesti ratkaisuja, miten investointeja saadaan houkuteltua takaisin Eurooppaan. Investointeihin virtaa rahaa, kun talouden ilmapiiri on luottamusta herättävä ja markkinat houkuttelevat”, Harris korostaa. Jatkuvaa verkostoitumista Adrian Harris kertoo, että valtaosa hänen ajastaan kuluu tapaamisiin EU-päättäjien kanssa. ”Orgalime tapaa säännöllisesi EU:n puheenjohtajamaiden keskeisimmät ministerit sekä poliitikkoja ja virkamiehiä. Henkilökohtaisten tapaamisten kautta asioihin voi vaikuttaa, mutta muutoksen läpivienti vie tietysti aikaa.” Lisäksi Orgalime on verkottunut kiinteästi muiden eurooppalaisten ja kansallisten teollisten järjestöjen kanssa. Harrisin mukaan kansallisella tasolla valtiot ovat jo heränneet miettimään keinoja parantaakseen teollisuutensa toimintaedellytyksiä. Hän mainitsee esimerkkinä Saksan, joka kävi kymmenen vuotta sitten läpi rajun rakennemuutoksen ja on nyt onnistunut vakauttamaan taloutensa. ”Saksassa on terve, integroitunut teol lisuusrakenne, jonka ansiosta sikäläiset yritykset ovat pysyneet kotimarkkinoillaan ja rakentaneet monipuolista ja kiinteää teollista arvoketjua.” Harrisin mukaan taannoiset Hannoverin teollisuusmessut viestivät, että eurooppalainen teknologiateollisuus voi selvitä tiukassa kilpailutilanteessa ja toimia kotimarkkinoilla, kun teollisuuden toimintaedellytyksiä ollaan valmiita kehittämään suotuisaan suuntaan. ”Jokaista Euroopan ulkopuolelle syntyvää kahta työpaikkaa kohden syntyy Kohti älykkäämpää Eurooppaa Kirja Orgalime julkaisee aika ajoin tutkimusraportteja, joissa kartoitetaan Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja kehittämismahdollisuuksia. Tuorein raportti ”The Smart World” kokoaa yhteen Euroopan teknologiateollisuuden ehdotuksia, miten Euroopan teollisuutta voitaisiin kehittää nykyistä älykkäämmäksi ja kilpailukykyisemmäksi. Juha Mattsson, Petri Parvinen Raportissa on myös seurattu, millaisiin toimenpiteisiin EU:ssa on ryhdytty EU:n komission pari vuotta sitten julkaiseman ”Electra”-raportin myötä. Patenttien sääntelyssä sekä tutkimuslaitosten ja teollisuuden välisen yhteistyön kehittämisessä on edistytty raportin mukaan hyvin, mutta kehittämisen varaa on erityisesti energiainfrastruktuurin ja ekologisen rakentamisen yhteisten pelisääntöjen sopimisessa. The Sales Cases chosen for this book represent five topical themes in sales management: • Sales Process Management • Channel Management • Solution Selling • Account Management • Value-based Selling and Customer Business Cases The cases are enhanced with relevant theory, which is integrated in the analyses. At best, the reader gains both (i) analytical frameworks helpful in whatever settings they will work in, as well as (ii) rich descriptions of relevant practical settings, critical patterns and events, and best practices. The book is intended to be a rich, in-depth source of best practices in sales for both students and practitioners, ranging from management through sales managers to any individual involved with or interested in sales and selling. About the Authors Professor Petri Parvinen (Ph.D. in Strategy and International Business) is a rising global expert on developing marketing and sales orientations in industrial and service contexts. He has worked internationally with approximately 200 organizations as a consultant, salesman, sales manager, and entrepreneur. He currently works as Finland’s first ever Professor of Sales Management at the triple-crown accredited Aalto University School of Economics Department of Marketing and Management, and leads a number of significant research projects in the area. Juha Mattsson (D.Sc. in Industrial Engineering and Management) is an academic scholar and management advisor in the fields of strategy, strategic marketing, and sales management. He holds a doctorate in Strategic Management from Aalto University Schools of Technology and was recently awarded second prize at the Sloan Foundation Industry Studies Dissertation Awards. Besides academic research, Mattsson has a sound teaching record in executive and undergraduate programs. ISBN 978-952-238-070-8 edelleen ainakin yksi työpaikka myös Saksaan”, Harris vertailee. Ajan signaalit näkyvät kuitenkin Hannoverissakin. 5000 näytteilleasettajasta oli kiinalaisia jo satakunta. Harrisin mukaan eurooppalainen teollisuus voi olla kuitenkin edelleen elinvoimainen talouden tukijalka. ”Vahvuutemme on yhä teknologisessa edelläkävijyydessä ja korkeassa osaamisessa. Sen jatkuvuuden takaamiseksi EU-päättäjien on osattava tehdä nyt oikeita ratkaisuja.” Harris viittaa EU:n tutkimuksen ja innovaatioiden Horizon 2020 -puiteohjelmaan vuosille 2014–2020, joka yhdistää EU:n rahoittaman tutkimus- ja innovaatiotoiminnan yhdeksi kokonaisuudeksi. Puiteohjelman tavoitteena on edistää eurooppalaista huipputason tieteen kehittämistä, vahvistaa alueen teollisuuden johtoasemaa ja löytää ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Horizon 2020 -ohjelman 80 miljardin euron budjetti jakautuu kolmeen lohkoon: yhteiskunnallisiin muutoksiin, tieteen kehitykseen ja teollisen kilpailukyvyn kehittämiseen. Teolliselle lohkolle on kanavoitu tässä vaiheessa vain 24 prosentin osuus budjetista. ”Investoinnit teollisen kilpailukyvyn kehittämiseen ovat budjetissa muita lohkoja selkeästi pienemmät, mikä ei ole toivottava kehityssuunta. Haluamme olla aktiivisesti vaikuttamassa siihen, että teollisuuden kilpailukyvyn kehittämiseen panostettaisiin jatkossa enemmän. Vain teollisuudella on tarjota teknologiaa ja innovaatioita, jotka tarjoavat samalla ratkaisuja yhteiskunnallisiin muutoksiin tai tieteen kehittämiseen”, Harris sanoo. 9 789522 380708 Teknologiateollisuuden julkaisu kilpailee Ekonomiliiton Best Cases parhaan yrityskirjan tittelistä. in B2B Sales Teknologiateollisuus on pitänyt Management tärkeänä myyntiosaamista ja sen koulutusta. Yhtenä esimerkkinä on Aalto-yliopiston kanssa tehty yhteistyö, jonka lopputuloksena Being successful in sales is a precondition käynnistyi myynnin johtamisen – and perhaps the best guarantee – for a successful business sivuaineopintokokonaisuus ja julkaistiin Petri Parvisen ja Juha Mattssonin Best Cases in B2B Sales Management -kirja. Kirja on valittu Ekonomiliiton kirjallisuuspalkintofinaaliin. Ehdokkaat on valittu 38 kilpailuun lähetetyn kirjan joukosta. Palkinnonsaajat julkistetaan ja palkinnot jaetaan Helsingin kirjamessuilla 26. lokakuuta. Kilpailussa palkitaan myös yleisön suosikki, jota voit käydä äänestämässä www.sefe.fi. Kilpailun esiraadin mukaan Juha Mattssonin ja Petri Parvisen kirja ”nostaa esille yritysmyynnin merkitystä ja toimii hyvänä avauksena b to b -myynnin akateemiselle kirjallisuudelle. Kirjassa on onnistuneesti yhdistetty teoria ja käytäntö ja se pitää sisällään tuoreita case-esimerkkejä. Helppolukuinen ja selkeästi jaoteltu kirja, joka voisi kiinnostaa myös kansainvälisesti.” Englanninkieliseen kirjaan on koottu yritysesimerkkejä ajankohtaisista myynnin johtamisen teemoista: myyntiprosessin hallinta ja kehittäminen, jakelukanavien strateginen valinta, ratkaisujen myynti, asiakkuuksien johtaminen ja lisäarvomyynti ja lisäarvon määrittäminen. Kirja on tarkoitettu myynti- ja myynnin johtotehtävissä oleville ja kaikille yrityksen myyntiprosessiin osallistuville. Kirjan yritysesimerkit voi myös hankkia case kerrallaan sähköisessä tai painetussa muodossa esimerkiksi opetuskäyttöön. Juha Mattsson, Petri Parvinen Best Cases in B2B Sales Management http://www.orgalime.org/positions/ electrical.asp A motivation for writing this book is the recent transformation of many Western economies (including Finland’s) from manufacturing and industrialism towards services and other outputs based on intellectual work. Nearly all Finnish industrial companies are presently at some stage of a transformation from a product and manufacturing business towards service-based business. Such shifts necessitate large-scale transformations in organization, process, and organizational culture. Adopting a completely new approach to sales is at the center of such corporate-wide transformations and is found at the heart of the new servicebased business models. The recently popularized adoption of solution selling techniques exemplifies such transformations, where the selling concept indeed drives the design of the rest of the organization and process. Juha Mattsson Petri Parvinen Raportti kokonaisuudessaan ja liitteineen on ladattavissa verkosta osoiteessa: Best Cases in B2B Sales Management Teknologiainfo Teknova Oy Julkaisumyynti Puh. (09) 1923 381 www.teknologiainfo.net VISIO 3 • 2012 11 Aaltonaut haastaa uudenlaiseen oppimiseen Aalto-yliopiston uusi opintopolku tähtää tieteenvälisten raja-aitojen ylittämiseen. Tavoitteena on synnyttää laaja-alaista oppimista ja opetusta sekä tuottaa hyvät työelämätaidot omaavia tekniikan, taiteen ja talouden osaajia. Teksti Ari Rytsy Kuva Jari Härkönen K andidaattiopiskelijoille suunnatun englanninkielisen Aaltonautin opetuskokeilut käynnistyvät jo alkaneena lukuvuonna. Varsinaisesti opintopolku starttaa syksyllä 2013. Hankkeeseen kutsutaan rajattu määrä opiskelijoita, jotka tekevät eri tieteenaloja linkittäviä oppimisprojekteja yhteistyössä Aalto-yliopiston eri koulujen ja vuosikurssien opiskelijoiden kanssa. Opintoihin kuuluu myös työharjoittelua sekä ulkomaanvaihto kansainvälisessä yliopistossa. ”Aaltonautissa asioita ei tehdä pelkän tutkinnon takia. Haluamme laajentaa opiskelijoiden ymmärrystä opiskeltavista asioista sekä eri teorioiden sovellusmahdollisuuksista”, sanoo Aalto-yliopiston Design Factoryn johtaja Kalevi Ekman. Poikkitieteellisyys ja ongelmalähtöiset oppimisprojektit tulevat olemaan avainasemassa. Eri tieteenalojen yhdistäminen kiinnostaa Aaltonaut-opintojen valmisteluun osallistunutta kauppatieteiden opiskelija Tapio Melginiä. ”Tällaiset projektit tuovat uutta asennetta Aalto-yliopiston tekemiseen. Parhaassa tapauksessa opiskelijat ovat mukana luomassa vahvempaa osaamista sekä uudenlaista opiskelu- ja toimintakulttuuria.” Aaltonaut-yhdistää yli tieteiden välisten rajaaitojen. Kuvassa Saana Tikkanen (vas), Maria Clavert, Kalevi Ekman ja Tapio Melgin. 12 VISIO 3 • 2012 nuorille Vetovoimaohjelma avaa ovia Myös teollista muotoilua opiskeleva Saana Tikkanen on innoissaan opintopolun käynnistämisestä. ”Isot muutokset vievät yleensä paljon aikaa. Siksi lähdemme liikkeelle pienellä porukalla ja kevyillä ratkaisuilla.” Teknologiateollisuuden uudessa vetovoimaohjelmassa on painopisteenä tehostaa opiskelijoiden, koulujen, oppilaitosten ja teknologiateollisuuden yritysten pitkäjänteistä yhteistyötä. Teksti Ari Rytsy Työharjoittelu lisää tiedonjakoa Aaltonaut-opinnot lisäävät Aalto-yliopiston ja yritysten yhteistyötä, jota on ollut eri aloilla vaihtelevasti. Pyrkimyksenä on lisätä työharjoittelun tavoitteellisuutta sekä auttaa opiskelijoita jakamaan omaa osaamistaan yritysten suuntaan. Ennen työharjoittelua aaltonautteja valmistellaan tulevaan kuukauden mittaisella valmennuskurssilla, jonka aiheena voi olla esimerkiksi johdatus eri alojen tutkimusmenetelmiin. ”Yrityksiä kannustetaan ottamaan työharjoitteluun kokonaisia Aaltonaut-ryhmiä tai -työpareja. Toki yksittäisetkin harjoittelupaikat ovat arvokkaita. Lisäpontta tuo opiskelijoiden muodostama Aaltonautverkosto, jonka on tarkoitus toimia myös kesällä”, Ekman sanoo. Sekä hän että Aaltonaut-projektia vetävä Aalto-yliopiston Design Factoryn kehitysasiantuntija Maria Clavert uskovat yritysyhteistyön lisäävän opiskelijoiden ymmärrystä reaalimaailman ongelmista sekä erilaisten asiakkaiden tai käyttäjien tarpeista. Yhteistyökumppaneita ei haluta rajata esimerkiksi pelkästään valmistavaan teollisuuteen, sillä mielenkiintoisia rajapintoja löytyy myös aineettomien hyödykkeiden ja palvelujen puolelta. ”Tässäkin asiassa laatu on määrää tärkeämpi. Varmistamme, että mukaan lähtevät yritykset ymmärtävät Aaltonautohjelman tavoitteet, rajoitteet sekä mahdollisuudet”, Ekman korostaa. Lisätietoa yhteistyökumppanuudesta Aaltonaut-ohjelmassa: maria.clavert@aalto.fi kalevi.ekman@aalto.fi T eknologiateollisuus ry sekä alan yritykset ovat jo pitkään innostaneet nuoria teknologia-alojen opintoihin ja teknologiateollisuuden töihin. Viime vuosina yhteistyötä on tehty erityisesti peruskoulujen opinto-ohjaajien, opettajien ja oppilaiden kanssa. Tehtyjen kyselytutkimusten perusteella teknologiateollisuuden ammatteja koskevat asenteet ja näkemykset ovat edellä mainituissa ryhmissä pääsääntöisesti myönteisiä. Samaan aikaan nuorten kiinnostus ja tarve saada tietoa erilaisista ammateista on kasvanut. Vuoteen 2015 ulottuva vetovoimaohjelma pyrkii parantamaan nuorten mahdollisuuksia päästä tutustumaan erilaisiin teknologiateollisuuden yrityksiin ja töihin. Tähän tavoitteeseen pääseminen tarkoittaa esimerkiksi opintokäyntien ja työelämään tutustumisjaksojen monipuolistamista sekä opittujen asioiden nykyistä tiiviimpää kytkemistä työelämään. Haasteena on uusien toimintamallien kehittäminen sekä niiden sujuva integrointi oppilaitosten ja koulujen asettamiin oppimistavoitteisiin sekä yritysten arkeen. Vetovoimaohjelmassa halutaan auttaa myös teknologia-alojen ammatillisessa koulutuksessa opiskelevia nuoria ja tulevaisuuden ammattiosaajia tarvitsevia yrityksiä löytämään toisensa. – Haluamme yhdessä jäsenyritysten kanssa parantaa nuorten työelämäyhteyksiä. Yrityskontaktit eivät ole enää pelkästään yläkoulun opinto-ohjaajien asia. Tavoitteena on sitouttaa peruskoulut, lukiot ja ammattiopistot kokonaisuudessaan pitkäjänteiseen yhteistyöhön yritysten kanssa”, sanoo Teknologiateollisuus ry:n johtaja Mervi Karikorpi. Vetovoimaohjelma korostaa yritysten suoria kontakteja nuoriin. Niitä haetaan uuden Yrityksiltä nuorille -verkkopalvelun sekä sosiaalisen median ratkaisujen avulla. Yhteistyötä vahvistetaan kaikilla sektoreilla Nuorten työelämävalmiuksia tuetaan myös valtakunnallisessa INNOlukiohankkeessa. Teknologiateollisuus on mukana kyseisen oppimisympäristöhankkeen kehittäjäyhteisössä, johon kuuluvat esimerkiksi OAJ, TAT, Microsoft, Nokia ja Aalto-yliopisto. Muun muassa Opetushallituksen rahoittaman hankkeen tarkoituksena on inspiroida lukiolaisia luovaan ajatteluun sekä kehittää heidän innovaatio- ja yrittäjävalmiuksiaan. Lisäksi hankkeella edistetään lukioiden tietoja viestintätekniikan jokapäiväistä käyttöä. Ensivaiheessa Teknologiateollisuus järjestää tietotekniikka-alan yritysten kanssa ideakilpailun, jossa keksitään ja kehitetään uusia liiketoimintaideoita tieto- ja viestintätekniikan osaamista hyödyntäen. Erityisesti naisia kannustetaan kehittämään omia ICT-taitojaan. Vahva innovaatioteema näkyy myös Teknologiateollisuuden ja alakoulujen yhteisessä Tämä toimii! -teknologiakilpailussa. Useiden vuosien ajan järjestetyssä kilpailussa koululaiset ideoivat ja valmistavat liikkuvan lelun sekä tekevät sille markkinointisuunnitelman. Tänä vuonna mukana oli yhteensä 21 000 alakoululaista, jotka valmistivat 5 300 liikkuvaa lelua. Lisätietoa: www.innolukio.fi www.mytech.fi VISIO 3 • 2012 13 Hyvitysmaksuissa katse kohti mennyttä tulevaa? vai Pilvipalvelujen yleistyessä digitaalisen sisällön levittäminen ja käyttö muuttuvat merkittävästi. Useissa Euroopan maissa käytössä oleva yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmä ei ole ajan tasalla tämän kehityksen kanssa, sanovat Irena Bednarich ja Juha Saarnio. Teksti Marikka Nevamäki Kuvat Jari Härkönen Y ksityisen kopioinnin aiheuttaman haitan korvaamiseksi luodut hyvitysmaksujärjestelmät tulisi pohtia radikaalisti uudestaan koko Euroopan tasolla. Tällä hetkellä järjestelmät laahaavat pahasti digimarkkinoiden realiteettien perässä”, toteaa Irena Bednarich DigitalEurope-järjestöstä. Bednarich toimii järjestön Digital Economy Policy Group -ryhmän varapuheenjohtajana ja Copyright Working Group -ryhmän puheenjohtajana. DigitalEurope ajaa aktiivisesti yhtenäisiä digitaalisia sisämarkkinoita Eurooppaan. Yhdistys myös peräänkuuluttaa uudenlaisia vaihtoehtoja tekijänoikeuksien hyvi- 14 VISIO 3 • 2012 tysmaksujärjestelmiin, jotka ovat käytössä useimmissa EU-maissa. “Vanhat järjestelmät ovat yksinkertaisesti aikansa eläneitä, huonosti toimivia ja niiden läpinäkyvyys on olematon. Hyvitysmaksu on eräänlainen piilovero, jota kuluttajat eivät edes tiedä maksavansa. Huolestuttavaa on myös se, että kerättyjen maksujen uudelleenjakaminen ei ole valvottua toimintaa. Erilaisia maksuja keräävät järjestöt ja väliportaat aiheuttavat merkittäviä hallintokuluja, joihin osa kerätyistä varoista katoaa”, Bednarich sanoo. “Ranskassa eräs riippumaton selvityslautakunta totesi, että rahankeruun ja kompensaatioon oikeutetun artistin välissä voi olla jopa kuusi eri välikättä. Onko tämä todella järkevää?” Sirpaloitunut Euroopan markkina Useat EU:n päätöksentekijät ovat havainneet ongelmia nykyjärjestelmissä. Kyse ei ole yksinomaan varojen oikeudenmukaisesta jakamisesta niiden oikeille omistajille – taiteilijoille ja sisällöntuottajille – vaan myös eurooppalaisesta talouskasvusta. “Arvioiden mukaan EU:n bruttokansantuote voisi kasvaa jopa neljä prosenttia vuoteen 2020 mennessä, jos digitaalisille palveluille kyettäisiin luomaan yhteiset sisämarkkinat. Silloin yritykset saisivat todel- ”Digitaalisten sisämarkkinoiden myötä EU:n bruttokansantuote voisi kasvaa jopa neljä prosenttia vuoteen 2020 mennessä”, Irena Bendarich sanoo. DigitalEurope DigitalEurope on eurooppalainen digitaalisen teknologiateollisuuden edunvalvoja. Sen yli 100 jäsenyrityksen joukossa on maailman suurimpia IT-, telekommunikaatio-, ja elektroniikkayrityksiä sekä kansallisia järjestöjä eri puolilta Eurooppaa. DigitalEurope on Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden puolestapuhuja. Se kannattaa vanhakantaisista hyvitysmaksujärjestelmistä luopumista. lista mittakaavaetua myös Euroopassa”, Bednarich kertoo. “Tällä hetkellä jokainen jäsenvaltio sooloilee omalla tavallaan ja rakentaa omia järjestelmiään. Tämä vaikeuttaa yritysten mahdollisuuksia tuoda tarjoomansa Euroopan markkinoille, sillä niiden täytyy edetä maa maalta ja sopeutua hyvinkin erilaisiin säännöskulttuureihin. Myös eurooppalaiset kuluttajat häviävät tässä yhtälössä, sillä heitä kohdellaan eriarvoisesti asuinpaikasta riippuen.” Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmät ovat kiistelty aihe. Tämä ei ole yllättävää, sillä asiaan liittyy monenlaisia – ristiriitaisiakin – intressejä. Marraskuussa 2010 Neelie Kroes, Euroopan komission varapuheenjohtaja ja EU:n Digitaalisen Agendan komissaari totesi lausunnossaan, että “sirpaloitunut tekijänoikeusjärjestelmämme on tänä päivänä huonosti yhteensopiva taiteen todellisen olemuksen kanssa. Taide ei tunne valtiollisia rajoja. Järjestelmät luovat tilanteen, jossa erilaisilla välikäsillä on artisteja suurempi rooli.” Samoilla linjoilla on myös Joaquín Almunia, toinen komission varapuheenjohtaja ja kilpailuasioista vastaava komissaari, joka heinäkuussa 2010 totesi, että “meidän ei tule sekoittaa toisiinsa sisällöntuottajien etuihin liittyviä uhkakuvia välikäsien toimintaan liittyviin uhkakuviin. Näistä ensimmäinen on merkityksellinen seikka, toinen vähemmän merkityksellinen.” Vuonna 2007 yksin Saksassa käytiin 43 oikeustaistelua hyvitysmaksuista. “EU-tuomioistuin joutuu ottamaan kantaa järjestelmien aiheuttamiin hankaliin tapauksiin, sen sijaan että päätöksentekijät loisivat uusia, toimivampia ratkaisuja”, Bednarich huomauttaa. Löytyykö vaihtoehtoja? Kritiikin esittäminen on helppoa, mutta löytyykö nykyjärjestelmille toimivia vaihtoehtoja? “Kyllä, ehdottomasti”, Bednarich sanoo. Teknologiateollisuuden ryhmäpäällikkö Juha Saarnio on samoilla linjoilla. “Suoralisensointi on yksi tehokkaimmista keinoista. Ostotapahtumassa voidaan maksaa suoraan tekijälle digitaalisen sisällön kaikesta normaalista käytöstä esimerkiksi eri laitteilla, mutta oikeudet sisältöön jäävät edelleen täysimääräisesti tekijälle. Kun turhista välikäsistä päästään eroon, sekä alkuperäinen tekijä että kuluttaja saavat parhaan hyötysuhteen kaupasta.” “Toinen vaihtoehto on esimerkiksi Norjassa käytössä oleva järjestelmä, joka perustuu valtion budjettiin. Siinäkin kuluttajilta kerätään hyvitysmaksua yksityisen kopioinnin aiheuttamasta haitasta, mutta laitepohjaisen järjestelmän ja keräysorganisaatioiden sijaan tekijöille päätyvät varat kerätään normaalin verotusjärjestelmän kautta. Näin päästään eroon lukuisista välikäsistä ja hallinnointikuluista”, Bednarich sanoo. VISIO 3 • 2012 15 Tekijöiden suoran kompensaation mahdollistava teknologia on jo olemassa. “Se mitä puuttuu, on poliittinen tahto”, Bednarich kiteyttää. “Me peräänkuulutamme suurempaa hyötysuhdetta kahdelle tärkeimmälle osapuolelle: kuluttajille tehokkaampaa sisällön saatavuutta parempaan hintaan, ja tekijöille reilua kompensaatiota ilman turhia välikäsiä. Esimerkiksi USA:ssa tällaista hyvitysjärjestelmää ei ole lainkaan käytössä, sillä se todettiin turhaksi.” Suomen tulevaisuus huolestuttaa ”Digitaalisen sisällön kasvulle ei saa rakentaa esteitä”, Juha Saarnio painottaa. Saarnio ei ole innoissaan viimeaikaisista suunnitelmista Suomen hyvitysmaksujärjestelmän suhteen. “Pöytään tuotiin toukokuussa ehdotus, joka olisi toteutuessaan tarkoittanut sitä, että digitaalinen vero olisi laajentunut kattamaan lähes kaiken IT- ja mediasidonnaisen kulutuksen.” Irena Bednarich on Saarnion kanssa samoilla linjoilla. ”Suomea on pitkään pidetty edelläkävijänä teknologia-asioissa. Jos tämä ehdotus olisi toteutunut, maa olisi ottanut suuren askeleen taaksepäin.” “Meidän pitää näyttää tietä ja kehittää tulevaisuuteen katsovia ratkaisuja, eikä rakentaa digitaalisen sisällön kasvulle lisää esteitä”, Saarnio toteaa. “Hyviä ja toimivia esimerkkejä on jo olemassa. Esimerkiksi suomalainen Hitlantis-palvelu tarjoaa kuluttajille suoran pääsyn lukuisten artistien ja ryhmien tuottamaan sisältöön. Reilu kompensaatio on mahdollistettu suoralisensoinnin kautta. Sisältö löytää tiensä artistilta kuluttajalle hyvin pienin lisäkustannuksin.” Sekä Saarnio että Bednarich pelkäävät, että julkinen keskustelu ja tiedonjako asian tiimoilta ovat jääneet tahallisesti vähäisiksi. “Tässä on kova yritys pakottaa menneisyyden malli toimimaan tilanteessa, jossa markkinatodellisuus vaatii aivan uudenlaista ajattelua”, Saarnio toteaa. Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksut Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksuilla tarkoitetaan piilotettuja lisämaksuja, jotka sisällytetään digitaalisten laitteiden ja tyhjien tallennusmedioiden ostohintaan. Hyvitysmaksujen alkuperäinen tarkoitus oli kompensoida analogisessa maailmassa alkuperäistä tekijää, artistia tai muuta sisällöntuottajaa yksityiskäyttöön laillisesti tehtyjen kopioiden aiheuttamasta haitasta esimerkiksi musiikkikappaleiden osalta. Hyvitysmaksut ovat eurooppalainen keksintö ja monissa muissa maissa niitä ei kerätä lainkaan. Välikätenä toimivat keräysorganisaatiot ovat nykyisissä järjestelmissä merkittävässä roolissa. Tämä aiheuttaa usein kahdenlaista epäkäytännöllisyyttä ja tehokkuuden heikentymistä: organisaatioiden pidättämien hallinnointikulujen vuoksi 16 VISIO 3 • 2012 kaikki kerätyt varat eivät päädy alkuperäisille tekijöille, ja toisaalta organisaatiot eivät todellisuudessa tiedä kuka kopioi ja mitä. Lisäksi keräystapa aiheuttaa yrityksille merkittäviä hallinnollisia kuluja. 1960-luvusta lähtien järjestelmään liittyvät kiistat ja epäselvyydet ovat poikineet lukemattomia oikeusjuttuja. Kerätyt hyvitysmaksut eivät ole läpinäkyviä ja kuluttajat eivät yleensä tiedä kuinka paljon he maksavat hyvitysmaksua ja miksi. EU:n tasolla ongelmia tuottaa se, että eri maiden järjestelmät eivät ole yhdenmukaiset. Tämä aiheuttaa Euroopan markkinoille mieliville yrityksille haasteita. Lisäksi eri maiden EU-kansalaiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa ostaessaan digitaalisen median tuotteita ja sisältöä. Linjanveto jari härkönen Tietotekniikalla huoltosuhteen kimppuun Vauhdilla ikääntyvällä Suomella on nyt tuhannen taalan paikka panostaa julkisen sektorin tietojärjestelmiin ja innovatiiviseen ICT-sektoriin. Tuottavuuden parantamisessa ei ole varaa vitkutella. Suomen väestö ikääntyy läntisistä teollisuusmaista nopeimmin. Lisäksi viime vuosien finanssikriisi on vienyt maasta jopa 40 000 teollista työpaikkaa. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Suomen työikäinen väestö vähenee 2030-luvulle saakka ja yli 64-vuotiaiden määrä kasvaa ainakin vuoteen 2060 saakka. Ikääntyvä väestö tarvitsee hoivapalveluita, mikä taas aiheuttaa paineita lisätä julkisen puolen työpaikkoja. Kestävä kehitys edellyttää lisää työpaikkoja yksityiselle sektorille. Julkisen sektorin taas tulisi kaikin keinoin parantaa tuottavuuttaan. Konsulttiyhtiö McKinseyn mukaan julkisen sektorin tuottavuuden on parannuttava runsaan prosentin vuosittain tästä eteenpäin, jotta hyvinvoinnille annetaan mahdollisuus pelastua. Oikeita asioita on tehtävä viisaammin ja ketterämmin. Kaikessa tässä tietotekninen osaaminen ja siihen perustuvat ratkaisut ovat avainroolissa. Elävät esimerkit kannustavat panostamaan tietotekniikan hyödyntämiseen. Jos henkilötyön tuottavuus pankeissa olisi samalla tasolla kuin 1980-luvun lopussa, pankit tarvitsisivat tällä hetkellä noin 200 000 työntekijää. Todellinen työntekijämäärä on noin 28 000 henkilöä. Jos sosiaali- ja terveyspalveluiden kulutus pysyy nykyisellä tasollaan eikä työn tuottavuus kasva, vuonna 2040 toimialalla tarvitaan 200 000 henkilöä nykyistä enemmän. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön osuus olisi silloin lähes neljännes koko Suomen työllisistä. Ongelma suorastaan huutaa tietotekniikkaa apuun. Tuottavuutta on parannettava erityisesti kehittämällä työtapoja ja palvelutuotannon prosesseja. Lisäksi julkisessa hankintatoimessa on opeteltava ymmärtämään hankinnan elinkaaren mittaista arvoa, eikä lukittua pelkkään hankintahintaan. Julkisissa ICT-ratkaisuissa on potentiaalia myös suomalaisen ICT-alan kasvun lähteeksi. Julkisen sektorin parhaillaan valmisteltava JulkICT-strategia antaa pientä toivoa. Uusi strategia määrittää julkishallinnon tietoteknisen vision vuoteen 2020 saakka ja toimenpiteet vuosille 2012–2015. Olennaista on tiedostaa, että JulkICT-strategian ei tarvitse olla tietoyhteiskuntastrategia, vaan käytännönläheinen toimeenpanosuunnitelma aikatauluineen ja onnistumisen mittareineen. On ymmärrettävä, että ei ole olemassa erillistä tietoyhteiskuntaa, vaan pelkkä yhteiskunta, jossa digitaalisuus on luonteva ja keskeinen osa arkea. Ohjaus on keskitetty yhteen paikkaan, valtiovarainministeriöön, ja ensimmäistä kertaa ollaan rakentamassa valtionhallinnon ja kuntasektorin yhteistä strategiaa. Jos toimiva strategia valmistuu tänä vuonna, se on uroteko, mutta vasta sen toteuttaja on sankari. Loppumattomalta vaikuttava selvittäminen silloin, kun pitäisi panna toimeen, on suomalainen perisynti. Julkinen toimija voi olla edelläkävijä, näyttää esimerkillään suuntaa ja asennetta. Jukka Viitasaari Johtaja, tietotekniikka, Teknologiateollisuus ry VISIO 3 • 2012 17 Tavoite on pidentää työuraa kaikissa sukupolvissa. 18 VISIO 3 • 2012 Työhyvinvointiin panostaminen tuo tuloksia Tuoko työ onnistumisen tunteita vai turhautumista? Pienetkin toimet voivat parantaa työhyvinvointia. Oleellista on, että asioihin kiinnitetään huomiota ja niitä kehitetään työpaikoilla yhdessä. Teksti Sami Laakso Kuvitus Vesa Lehtimäki Kuvat Jussi Partanen, Teemu Mäkinen R unsaan vuoden kestänyt Hyvä työ – Pidempi työura -hanke on lisännyt mukana olevissa yrityksissä merkittävästi alle 35-vuotiaiden työhyvinvointia ja työssä viihtymistä. Suurimmat parannukset koettiin koulutuksen riittävyydessä, työhön sitoutumisessa, työmotivaatiossa, oikeudenmukaisessa kohtelussa, esimiehen palautteessa ja työaikajoustoissa. Tulokset koostuvat 800 henkilön antamista arvioista. He työskentelevät neljässä hankkeeseen osallistuvassa yrityksessä. Lähtötilanteessa hankkeeseen osallistuvilla työpaikoilla nuoret, alle 35-vuotiaat kokivat työhyvinvointinsa heikommaksi kuin vanhemmat ikäluokat. Ero näkyi myös ammattiryhmien välillä: toimihenkilöammateissa työhyvintointi arvioitiin paremmaksi kuin työntekijöiden joukossa. ”Hanke on jo tähän mennessä osoittanut, että yhdessä asioihin huomiota kiinnittämällä ja varsin pienillä toimilla on pystytty saamaan nopeitakin muutoksia”, hankkeen projektipäällikkö Tiina Hartikainen kertoo. Hyvä työ – Pidempi työura -hankkeessa on mukana tällä hetkellä 50 yritystä. Hankkeen laajennusvaihe kestää vielä ensi vuoden, ja tavoite on saada mukaan 100 uutta yritystä. Mukaan toivotaan yrityksiä, joissa on sekä johdon että kaikkien henkilöstöryhmien sitoutuminen ja halu lähteä mukaan työhyvinvointia kehittämään. Kuinka paljon hanke vaatii työtä? ”Se vaihtelee hyvin paljon yrityksittäin. Tätä voi tehdä pienilläkin resursseilla, sillä kehityshankkeet priorisoidaan yrityksen käytettävissä olevien resurssien mukaan”, Hartikainen sanoo. Mistä yritys tietää, että sillä on tarve tulla mukaan? ”Jos johto tai henkilöstö ei pysty vastaamaan kattavasti kysymykseen, mitä yrityksessä on tehty työhyvinvoinnin eteen. Vastauksista paljastuu, onko kaikki osaalueet huomioitu.” Hanke tarjoaa mukaan tuleville valmiiksi mietityn prosessin työhyvinvoinnin kasvattamiseksi. Henkilöstökyselyllä selvitetään, millä tasolla henkilöstön työhyvinvointi ja työkyky yrityksessä on. Sen jälkeen rakennetaan mittarit, joiden avulla kehitystä voidaan seurata. Hankkeen työkalupakkiin kuuluvan Työpaikkatutkan avulla henkilöstökyselyn tulokset saadaan muutettua konkreettisiksi toimenpiteiksi. Hanke tarjoaa myös tukea, yhteistyökumppaneita ja verkostoja. Hankkeen jo nimessäänkin mainittu tavoite on pidentää työuria. Kuitenkin merkittävät tulokset ilmenevät tähän mennessä ainoastaan nuorimmassa ikäluokassa. Eikö hanke siis saavuta tavoitettaan? ”Tavoite on nimenomaan se, että työuraa pidennetään kaikissa sukupolvissa. Kun aktiivista työaikaa menetetään jo nuorilla ja keski-ikäisillä, siitä syntyy suuri vaje kokonaistyömäärään. Kun nuoret voivat paremmin, siinä ikäryhmässä ei menetetä työvuosia. Se yksi tärkeä tavoite”, Tiina Hartikainen painottaa. Lisätietoja: www.tyohyvinvointi.info Hyvä työ – Pidempi työura -hankkeessa ovat mukana Teknologiateollisuus, Metallityöväen Liitto, Ammattiliitto Pro, Ylemmät Toimihenkilöt ja Uusi Insinööriliitto UIL. VISIO 3 • 2012 19 Askel askeleelta eteenpäin Työhyvinvointia parannetaan yhdessä. Hyvä yhteishenki voi kantaa kauas – jopa jalkaisin maapallon ympäri. Teksti Sami Laakso Kuva Jussi Partanen Jussi Kivioja ja Timo Sulonen ovat yhdessä pohtineet, miten Nakkila Groupin verstaan työoloja voidaan parantaa. 20 VISIO 3 • 2012 Työhyvinvointi ja johtaminen T imo Sulonen myöntää, että niin hänellä kuin muillakin Nakkila Groupin työntekijöillä oli suuri epäilys, kun Hyvä työ – Pidempi työura -hanke käynnistyi. Epäilylle oli syynsä yrityksessä, jossa verstaan puolella säiliöiden ja prosessilaitteiden valmistuksessa työskentelee runsaat 50 miestä ja konttorissa työntekijöitä on noin 20. ”Olemme olleet niin monessa hankkeessa mukana ja asiat ovat jääneet kesken. Näimme kehitystarpeet, mutta kenelläkään ei ole ollut eväitä ratkaista ongelmia”, Sulonen kertaa. Pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna toimivalla Sulosella on sanomisiinsa pers pektiiviä, sillä hänellä on levyseppänä kertynyt Nakkila Groupissa työvuosia jo 27 ja metallialalla kaikkiaan 36. Tuotantopäällikkö Jussi Kivioja perustelee, miksi uuteen työhyvinvointia parantamaan pyrkivään hankkeeseen päätettiin kuitenkin osallistua. ”Meillä oli myös hyviä kokemuksia pienistä yksittäisistä työhyvinvointia edistävistä hankkeista. Nyt halusimme lähteä kehittämään asioita yhdessä, jotta saamme katsottua samanaikaisesti sekä työntekijöiden että yrityksen etua”, Kivioja kertoo. Hankkeeseen kannusti Sulosen mukaan se , että siinä on mukana niin työntekijäkuin työnantajaliitot. ”Lisäksi tässä taustalla oleva asiantuntemus sekä jälkiseuranta antoi uskoa siihen, että tämä viedään loppuun asti.” Nopeita tuloksia Työhyvinvointihankkeen edistämiseksi perustettiin projektiryhmä, johon kuuluvat Kiviojan ja Sulosen lisäksi työsuojelupäällikkö Kari Konttinen ja työnjohtaja Lauri Kivioja. Tapaamisia on ollut pääsääntöisesti joka toinen viikko. Yrityksessä tehdyn yksilötutka-mittauksen tulosten analysointiin osallistui projektiryhmän lisäksi hankkeen asiantuntijoita sekä edustajat molemmista liitoista. Samalla mietittiin, missä järjestyksessä kehi- tyskohteita lähdetään viemään eteenpäin. Sulonen kertoo joutuneensa melkoiseen myyntityöhön viedessään tietoa projektiryhmän kaavailuista työntekijöille. ”Sain kuulla, että siihen jää hankkeet paperiasteelle ilman minkälaisia käytännön toimenpiteitä.” Epäuskoa haluttiin hälventää nopeilla ensiaskelilla. Liikkeelle lähdettiin siisteyden ja yleisen järjestyksen parantamisella sekä ottamalla kierrätysjärjestelmä käyttöön. Verstaalle perustettiin tuotteille välivarasto. ”Aiemmin aikaa tuhraantui ja hermoja söi se, kun työntekijät joutuivat etsimään esikäsiteltyjä osia. Nyt turha hakeminen loppui. Tuollaiset epäkohdat voivat ärsyttää vuodesta toiseen. Muutokset lisäävät työn mielekkyyttä”, Sulonen sanoo. kuuri. Kaikki halukkaat pääsivät mukaan hyvinvointipalveluja tarjoavan Motiviren järjestämään ravinto-, liikunta- ja elämäntapakoulutukseen. Siihen liittyen porukka on pistetty kävelemään. Henkilöstö on jaettu joukkueisiin ja jokainen työntekijä kantaa mukanaan askelmittaria. Se joukkue voittaa leikkimielisen kilpailun, joka on ensimmäisenä kiertänyt kävellen koko maapallon. Tilannetta seurataan virtuaalikartan avulla. ”Kilpailu antaa lisäkipinän. Olemme ohittaneet jo Hyväntoivonniemen ja tulossa takaisinpäin. Takana on jo yli 13 000 kilometriä”, Sulonen kertoo innoissaan parinkymmenen hengen joukkueensa urakasta, joka on kohentanut kuntoa ja sulattanut liikakiloja. Joustavuutta käytäntöihin Vauhtia aiotaan pitää yllä myös asioiden kehittämisessä. Tavoitteena on tehdä uusi tutkakysely, jonka perusteella päätetään seuraavat panostuskohteet. Ainakin henkilöstön osaamista aiotaan parantaa koulutuksella. Jussi Kivioja uskoo, että työntekijöiden hyväksi tehty työ tulee yhtiölle takaisin sitoutuneempina ja motivoituneempina työntekijöinä. ”Yhdessä näitä hommia täällä tehdään. Se vaikuttaa siihen, miten yritys pärjää kilpailussa. Työntekijöiden sitoutumisella on suuri merkitys myös toiminnan jatkuvuuden kannalta.” Pitääkö verstaalla vielä perustella, miksi tässä hankkeessa ollaan mukana? ”Ei tarvitse perustella, tuloksia on tullut. Kun tiedotan projektiryhmän kokouksen asioista, enää sille ei naureskella. Kun porukat eivät täällä sano oikeastaan mitään, se tarkoittaa, että he luottavat tähän asiaan”, Sulonen kertoo satakuntalaisesta kehumisesta. Hän korostaa, että hankkeen myötä myös eri henkilöstöryhmien välinen yhteishenki on selvästi parantunut. ”Onhan se mukava tulla työpaikkaan, jossa on hyvä henki.” Seuraavaksi paneuduttiin työaikajärjestelmiin. Tehtaalla on käytössä kaksivuorojärjestelmä, joka voi hankaloittaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. ”Kehitimme joustavia ratkaisuja. Yksilölliset erot pyritään huomioimaan myös sillä, että esimiestyöskentelyssä sovelletaan ikäjohtamista. Samalla työntekijöitä on kannustettu puhumaan enemmän, jotta epäkohdat nousevat esiin”, Kivioja sanoo. Merkittävä muutos on tullut myös sairauspoissaolokäytäntöihin. Uuden käytännön mukaan korkeintaan kolme päivää kestävistä sairauspoissaoloista ei enää vaadita työterveyshuollon todistusta. ”Koetimme parantaa luottamussuhdetta ja järkeistää käytäntöjä. Työntekijälle on huomattavasti mukavampaa, kun sairaana ei tarvitse lähteä ajamaan työterveyshuoltoon. Soitto pomolle riittää. Uusi käytäntö on toiminut hyvin, eivätkä poissaolot ole lisääntyneet”, Jussi Kivioja myhäilee. Sulonen nyökyttelee vieressä ja korostaa luottamuksen vahvistamisen merkitystä. Hänen mukaansa se johtaa siihen, että asioissa voidaan joustaa puolin ja toisin. Nakkilassa alkoi myös todellinen kunto- Molemminpuolinen etu VISIO 3 • 2012 21 ”Tämä on kyllä ihan hyvä homma” Palkka, vastuu omista tehtävistä ja hyvät työkaverit pitävät Mikko Aaltosen työmotivaation hyvänä. Teksti Sami Laakso Kuva Teemu Mäkinen SKF:n Muuramen tehtaalla koneistajana työskentelevällä 32-vuotiaalla Mikko Aaltosella on työuraa kertynyt jo 14 vuotta. Hän oli aiemmin töissä saman tehtaan kokoonpanoosastolla, mutta meni välillä pariksi vuodeksi toisen yrityksen palvelukseen. Takaisin SKF:lle viitisen vuotta sitten palattuaan hän pääsi koneistustyöhön, jonne oli halunnut jo aikaisemminkin. Mitä työpäivääsi kuuluu? Suurelta osin päivä menee sorveille asetuksia tehdessä, mutta mahtuu siihen myös sahankäyttöä ja materiaalin vastaanottoa. Se pitää työn mielenkiintoisena, kun minulla on hoidettavana monta sorvia ja työstettävät kappaleet aina vaihtuvat. Teemme kahta vuoroa: kello 6–14 ja 14–22. Teen mieluummin aamuvuoroa, mutta toisaalta iltavuoroviikolla ehdin viettää rauhallisia aamuja 4- ja 2-vuotiaiden tyttöjeni kanssa. 22 VISIO 3 • 2012 Oletko kartuttanut osaamistasi? Vuoroparini kanssa suoritimme juuri koneistajan ammattitutkinnon. Vuoden kestänyt opiskelu tapahtui työn ohessa. Työnantaja oli myötämielinen opiskelulle, kun katsoi sen kartuttavan ammattitaitoamme. Tutkinto tuo osaltaan varmuutta, kun eihän sitä tiedä, mihin tämä maailma on menossa. Mitkä seikat vaikuttavat työmotivaatioosi? Voin sanoa, että minulla on hyvä työmotivaatio. Siihen vaikuttaa se, että voin tehdä töitäni omatoimisesti. Saan itse ratkaista asiat, eli minuun luotetaan. Lisäksi meillä on hyvä työyhteisö. Aiemmin jokaiselle oli osoitettu oma kone. Nyt viiden hengen koneistusporukkamme tekee vaihtelevammin töitä eri koneilla, eikä töitä valikoida entiseen malliin. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä muutokseen. Työhyvinvointi ja johtaminen Mikä vaikuttaa työhyvinvointiisi? Se, että työpaikalla on siistiä ja ergonomiaan sekä turvallisuuteen kiinnitetään huomiota. Silläkin on merkitystä, että kun jokin asia on mielestäni ollut työssäni huonosti, siihen on etsitty ratkaisu, kun olen puhunut asiasta esimiehelleni. Työskentelyolosuhteiden lisäksi henkiseen puoleen on täällä kiinnitetty huomiota. Firma järjestää runsaasti urheiluaktiviteettejä. Meillä on viikoittainen jääkiekkovuoro. Lisäksi firmalla on sählyvuoro ja oma kuntosali. Uimassa voi käydä tai pelata vaikka sulkapalloa. Kerran vuodessa on juostu Finlandia-maraton, ja koko porukalle on järjestetty liikuntapäiviä sekä miesten ja naisten ilta. Ainakin minulle liikkuminen tuo virkeyttä ja vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin. Mikä merkitys työllä on sinulle? Tietysti suurin asia on toimeentulo. Mutta kun tällaisen hyvän työpaikan on saanut, se tuo mukanaan myös sosiaalista elämää. Minulla on hyvät työkaverit, joita näen työajan ulkopuolellakin. Työn sosiaalinen merkitys kasvaa sitäkin kautta, että perhe vie minulla valtaosan muusta ajasta. Mikä työssäsi on parasta? Jos työyhteisö ei olisi näin hyvä, en viihtyisi työssä niin hyvin kuin nyt. Työssä hyvää on juuri se omatoimisuus. Me olemme täällä ylpeitä siitä mitä teemme. SKF:n teollisuuden ja ajoneuvojen voitelujärjestelmät ovat tunnettuja laadustaan. Koen myös ammattiylpeyttä siitä, että osaan tehdä oikeita ratkaisuja. Luotan omiin kykyihini. VISIO 3 • 2012 23 Etsitkö syitä vai ratkaisuja? Tavoitteen saavuttaminen tuo onnistumisen tunteen. Mutta onko työpaikoilla tavoitteet selvillä ja osataanko työpäivä organisoida tulosten aikaansaamiseksi? Teksti Sami Laakso Kuvat Jari Härkönen V uorineuvos Georg Ehrnroothin suuri muotokuva katsoo huoneen seinältä. Kättelemään noussut Matti Apunen kehuu miestä mukavaksi, joten seinältä tarkkaileva katse ei liene pistävä, kun Apunen tekee töitä Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana. Vastakkaisella seinällä on Pentti Sammallahden mustavalkoinen valokuva vienankarjalaisesta kylästä, jossa koirat haukkua räksyttäen ratkaisevat hierarkiaansa eriskummallisen näköisen venäläisen menopelin ympärillä. Matti Apunen on EVAn hierarkian ylätasolla esittänyt havaintojaan suomalaisesta yhteiskunnasta – joidenkin mielestä haukkuen ja jopa räksyttäen. Mutta niinhän se on, että valtavirran hymistelystä poikkeavat näkemykset nostavat helposti äläkän. Työelämän kurjistumisesta on kirjoitettu ja puhuttu vuosia, positiivisemmat asiat nousevat harvemmin esiin. Näyttäytyykö suomalainen työelämä sairaana, kun sitä tarkastelee täältä Helsingissä Ruttopuiston laidalla olevasta työhuoneesta? Apunen sanoo, että aiheen esilläolo kertoo siitä, 24 VISIO 3 • 2012 että olemme tietoisempia työelämän kysymyksistä ja pohdimme niitä. ”Hyvä niin, mutta valitettavan usein kyseenalaistamaton lähtökohta tuntuu olevan se, että työelämä huononee ja muuttuu raskaammaksi koko ajan. Tässä on kummallinen ristiriita, kun samanaikaisesti me kehitämme erilaisia järjestelmiä työelämän parantamiseksi, ja ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa oman työnsä sisältöön kuin koskaan aikaisemmin”, Apunen ihmettelee. Hän muistuttaa faktoista. Työ- ja elinkeinoministeriön työelämän barometrissa suomalaiset antavat työelämälle yleisarvosanaksi kahdeksan, joka ei ole huono lainkaan. Tämän johdosta Apunen pitää työelämän kurjistumisväitteitä pitkälti ajattelutapakysymyksenä. Hän puhuu Stanfordin yliopistossa työskentelevän Carol Dweckin käsitteistä ”growth mindset” ja ”fixed mindset”. Ihmisillä, joilla on ”fixed mindset”, on vallalla uhriutumismieliala. He katsovat omaavansa pysyvän oikeuden marinaan – vika on aina jossain oman itsen ulkopuolella. Sen sijaan ne ihmiset, joilla on ”growth Työhyvinvointi ja johtaminen Työelämän kehittämiseksi tehdään töitä koko ajan, mutta silti silti työelämän väitetään kurjistuvan. Matti Apunen ihmettelee ristiriitaa. mindset”, katsovat voivansa itseään kehittämällä päästä yli elämän eteen tuomista vaikeuksista. ”Kumman ajattelutavan me itse omaksumme työelämässä? Kumpaa ajattelutapaa työelämä meissä rohkaisee?” Apunen kysyy. Elämässä on myös nurja puoli Apusen mukaan asenteisiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi niin, että kehutaan yksilön yrittämistä ja ponnisteluja. Sen sijaan synnynnäistä lahjakkuutta kehumalla vahvistettaisiin käsitystä, että pelkän lahjakkuutensa turvin ihminen selviytyy ponnistelematta eteenpäin. Tämä pätee Apusen mukaan myös työelämän palautteessa ja johtamisessa. Mutta vaikka siellä näin toimittaisiinkin, työelämässä niitetään myös jo paljon aiemmin kylvettyä satoa. ”Jos työpaikalla on ensimmäinen kerta, kun ihminen joutuu kestämään turhautumista, hankaluuksia, epämukavuutta ja ikäviä ihmisiä, totta kai silloin tulee olo, että työelämässä on jotain vialla. Ei nuori silloin näe, että tällaiset asiat kuuluvat elämään.” VISIO 3 • 2012 25 Johtuuko sitten tästä tai jostain muusta syytä, mutta nuoret antavat esimerkiksi Hyvä työ – Pidempi työura -hankkeen mittaustuloksissa systemaattisesti työviihtyvyydestä ja työhyvinvoinnista vanhempia ikäluokkia heikompia arvioita. Ehkä työelämän arki voi nuoresta tuntua karulta. ”Aikuistuminen on paratiisista lähtöä”, Apunen siteeraa työpsykologi Pekka Järvistä ja jatkaa ajatuskehitelmää. ”Aikuistuminen on parempaa turhautumisen sietoa.” Vaakakupissa odotukset ja toteutuma Ovatko varttuneemmat sitten arjen kuohitsemia, jotka eivät enää osaa kaivata parempaa, vaan kääntävät toisenkin poskensa? Apunen korostaa, että hän ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi sietää mitä tahansa ongelmia tai että nuoret valittaisivat turhaan kaikesta. Mutta hän haluaa nostaa esiin sen, että me helposti paapomme ja kannattelemme lapsia liikaa. Tällä tavalla me aikaansaamme lapsille vääränlaisen asenteen. Apusen puheet tuovat mieleen apulaisoikeuskanslerin syksyisen kannanoton, kun koulun rehtori oli laittanut tupakoinnista kärähtäneet oppilaat kirjoittamaan jälki-istunnossa esitelmän tupakan vaaroista. Apulaisoikeuskansleri jyrähti rehtorin toimineen väärin, aiheeseen perehtyminen oli ollut sopimaton rangaistus sääntöjen rikkojille. Tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka nuoria kasvatetaan. Tämä asenne näkyy heidän käytöksessään ja asenteissaan, ja siltä pohjalta he arvioivat ympäröivää todellisuutta. Koska esimerkiksi työtyytyväisyysmittareilla mitataan yksilön subjektiivisia kokemuksia, tulokset eivät oikeastaan voi olla vääriä. Ei Apunen ihmisten kokemuksia vääräksi väitä. Hän toteaa, että tyytyväisyys on odotusten ja toteutuman realistinen suhde. ”Se tarkoittaa, että olosuhteet pitää olla kunnossa. Mutta vastaavalla tavalla odotusten pitää olla oikealla tasolla. Jos ne ovat suhteettomia, niin hyvätkään olosuhteet eivät synnytä tyytyväisyyttä työntekijässä. Ylimitoitettuihin odotuksiin on mahdotonta vastata.” Odotuksia voi olla monenlaisia. Apusen mukaan työelämää ei myöskään pitäisi nähdä pitkänä kujanjuoksuna, josta pyritään selviämään mahdollisimman vähillä vaurioilla. Tuntuu kuitenkin, että eläkeikäkeskustelussakin heijastuu joskus näkemys, että työelämä on todellakin kujanjuoksu. Viimeiset työssäolovuodet saatetaan demonisoida lähes vankeuden jatkumiseksi. Työn ja ”aidon elämän” vastakkainasettelu kuuluu myös työnteon vähentämiseen kannustavissa puheissa. Apunen tuomitsee tämän downsiftaus-elämäntyylin tuhoisaksi. ”Downshiftaus on perimmiltään itsekäs ajattelutapa, jossa ihminen lähtee siitä että vain hänen tarpeittensa täyttäminen riittää. Mutta entäs ne, jotka eivät pysty työhön, ja ovat siis muiden työpanoksen varassa? Downshiftaaja ei näe, että hänen lisäkseen yrityksellä on tarpeita ja yhteiskunnalla on tarpeita. Hänelle edistys, elintaso ja niiden myötä esimerkiksi paremmat terveyspalvelut ovat jotain minkä muut tekevät sillä aikaa, kun downshiftaaja mietiskelee.” Apusen mukaan downshiftauksen vastakohta ei ole 14-tuntiset työpäivät vaan se, että tehdään 7,5 tunnin aikana oikeita asioita, jotta saadaan enemmän aikaiseksi. Onko työnteolla päämäärä? Vaikka työelämä ei olekaan yhtäjaksoinen kujanjuoksu, se tuottaa myös vastoinkäymisiä, joita vastaan kamppailemme erilaisin keinoin. Pekka Järvinen on tuonut esiin ajatuksen, kuinka mielihyväminä hallitsee ihmisten arkipäivää. Sen johdosta meillä on epämukavan asian edessä houkutus ratkaista tilanne tavalla, joka tuo meille nopean tyydytyksen, vaikkei se veisikään lähemmäs varsinaista tavoitetta. Apunen puhuu perhostelusta ja kertoo kokemuksistaan Aamulehden päätoimittajana. ”Näin sitä joka päivä. Hieman väsyneinä ihmiset juoksivat viimeisen huudon perässä ja unohtivat, mitä olivat alun perin tekemässä. Heille jäi työpäivästä tunne, etteivät saaneet mitään aikaiseksi.” Hän huomauttaa, että yritystä vaaditaan osaamaan organisoida omat asiansa mahdollistaakseen työntekomme, vaikka usein emme itse osaa organisoida omia asioitamme. Usein työpäivät täytetään sellaisella, jonka todellista tehokkuutta tuloksen kannalta ei pohdita. Apunen kehottaa rytmittämään työpäivän niin, Jos odotukset työelämästä ovat suhteettomia, silloin hyvätkään olosuhteet eivät synnytä tyytyväisyyttä. 26 VISIO 3 • 2012 Työhyvinvointi ja johtaminen Matti Apunen kehoittaa ihmisiä keskittymään työssä oleelliseen. että eri asioiden hoitamiselle on niille pyhitetyt ajat. Esimerkiksi sähköposteihin ei pidä vastata välittömästi ja näin pirstaloida työpäivä lukemattomiin palasiin. ”Kun ihmisille sanoo: pysähdy ja mieti, se ei tarkoita, että hän olisi huono työntekijä. Sillä kerrotaan, että järkevämmin tekemällä saa aikaiseksi enemmän lopputulosta, joka tyydyttää myös työntekijää itseään.” Apusen mukaan esimiesten tehtävä on auttaa työntekijöitä kokemaan saavutuksen ja aikaansaamisen tunteita. Suomalaisen työelämän ja johtamisen suuri ongelma on hänen mielestään kuitenkin tavoitteen asetannan epämääräisyys ja heikkous. ”Se synnyttää ihmisiin epävarmuuden. Hyvänä esimiestoimintana pidetään sitä, että käydään maanantaiaamuna taputtamassa työntekijän selkään ja kehutaan: hyvä meininki ja rock’n roll. Se on johtamisen antiteesi. Hyvä johtaja tulee ihmisen luokse, osoittaa ymmärtävänsä mitä ihminen tekee ja asettaa sen jälkeen selkeät tavoitteet. Mutta kuinka moni nauttii sellaisesta ylellisyydestä, että saa esimieheltään kohtuulliset, selkeät tavoitteet?” Apunen viittaa työpsykologisiin tutkimuksiin, joiden mukaan työntekijät kai- paavat omaan toimenkuvaansa selkeyttä ja tietynlaista autonomiaa. Autonomia tarkoittaa sitä, että työntekijällä on tilaa toimia annettujen rajojen sisällä. Esimiehen ammattitaitoa on pitää tavoitteet ymmärrettävinä ja kohtuullisena. Eikä tavoitteisiin pääsemistä saa rankaista asettamalla seuraavaksi maali huomattavasti kauemmaksi. Tästä seuraisi moraalikato, kun ihmiset ymmärtäisivät tavoitteeseen pääsemisen johtavan huonompaan tilanteeseen. ”Jos esimiehellä ei ole aikaa huomioida suorien alaistensa työpanosta, silloin on väärä organisaatiomalli tai esimies tekee vääriä asioita.” VISIO 3 • 2012 27 Pysyykö työnteko kohtuudessa? Yhä useamman työnteko on riippumatonta ajasta ja paikasta. Vapauden sijasta se voi kuitenkin kahlita työntekijän töihin kellon ympäri. Joskus kohtuullista työntekoa pitää opetella. Teksti Sami Laakso Kuvat Thinkstock O n oikeastaan hieman ironista, että kehittämillään ratkaisuillaan etätyötä merkittävästi edistänyt Nokia on joutunut pohtimaan, mitä riskejä työntekemisen monimuotoisuus voi aiheuttaa yhtiön työntekijöille. Nokian henkilöstöyksikön Senior Manager Sanna-Mari Myllynen puhuu työn läikkymisestä. Sillä hän tarkoittaa työn ja vapaa-ajan rajan häilymistä. Hänen mielestään työ saa olla läikkyvää, kunhan se tekee sitä molempiin suuntiin. Aina näin ei kuitenkaan ole, vaan työ tunkeutuu yksipuolisesti vapaa-ajan reviirille. Vaikka siksi, että työmeilit on niin helppo tarkistaa vielä illalla, ja huomaamatta töiden parissa voikin vierähtää pitkälle yöhön. Lääkkeeksi tähän Myllynen ei näe paluuta ”kahdeksasta neljään -maailmaan”. Eikä se taitaisi olla edes mahdollista. Ainakin Nokialla työntekijät pitävät omaan työhönsä liittyvää vapautta niin arvokkaana. ”Kun nuoret osaajat hakevat töitä, heil- 28 VISIO 3 • 2012 lä on kolme kysymystä työoloista: flexibiliteetti, flexibiliteetti, flexibiliteetti. Eivät he halua tiukasti määriteltyä työaikaa. Nuoret haluavat tehdä itselleen soveltuvia käytäntöjä”, Myllynen painottaa. Työntekotapojen vapautuessa itsensä johtamisen merkitys korostuu. Kyky johtaa itseään nousee globaalien ja virtuaalisten organisaatioiden merkittävimmäksi stressinhallintataidoksi. Työhyvinvointiin liittyvän mittauksen ja siinä olevan itsensä johtamisen taitoihin liittyvän mittarin mukaan alle kaksi vuotta Nokialla työssä olleilla on selvästi heikompi itsensä johtamisen kyky kuin yli 5 vuotta talossa olleilla työntekijöillä. Myllynen pitää tulosta luonnollisena, sillä juuri taloon tulleet etsivät hyväksyntää ja oikeaa tapaa tehdä työtä ympäröivästä työkulttuurista. ”Uudet nuoret työntekijät tarvitsevat napakampaa esimiesten tukea työn rajoittamisessa. Heille pitää selventää, mikä määrä työtä on riittävästi, mitä odotetaan ja mitä ei. Jokainen haluaa olla hyvä työn- tekijä ja tarpeellinen organisaatiolle, tähän perustarpeeseen täytyy pystyä vastaamaan hyvällä esimiestyöllä.” Myllynen korostaa sekä työntekijän, työnantajan sekä organisaation vastuuta työhyvinvoinnista huolehtimisessa. ”Voit johtaa omaa työhyvinvointiasi vain, jos organisaatio antaa siihen mahdollisuuden. Organisaatio voi huolehtia työhyvinvoinnista eli työn sujuvuudesta, jos työntekijä kantaa oman vastuunsa”, hän järkeilee. Ehtivätkö aivot levätä? Myös Nokiassa on havahduttu siihen, että työmäärän aisoissapito ei aina onnistu. Töissä väsähtäneille on työterveyshuollon ohjelma, jolla halutaan lisätä henkilön tietoisuutta itsensä johtamisesta: omista rajoistaan ja niiden kertomisesta esimiehelle. ”On erittäin tärkeää luoda organisaatiokulttuuria, jossa voidaan keskustella inhimillisistä rajoituksista työn tekemisiin liittyen”, Myllynen sanoo. Samalla koros- Työhyvinvointi ja johtaminen Omaa työhyvinvointia voi johtaa vain, jos organisaatio antaa siihen mahdollisuuden. VISIO 3 • 2012 29 Alamme vasta ymmärtää, mitä aivojen palautuminen vaatii. ”Vaikutukset ovat yksilöllisiä. Mutta on jo viitteitä siitä, että myöhään työskentely tietokoneella aktivoi aivoja niin, että se vaikeuttaa palauttavan unen alkamista. Lisäksi ainakin joillekin virtuaalikokoukset ovat mielelle rasittavampia kuin kasvokkain tapaamiset.” Miten työhyvinvointia johdetaan? tetaan kommunikoinnin merkitystä organisaatiossa ylöspäin, jotta esimiehet tulevat tietoiseksi työmäärästä ja haasteista, joita heidän alaisillaan päivittäin on. Esimiehille on puolestaan itsensäjohtamisen valmennusohjelma. Sen tavoitteena on lisätä tietoisuutta työhyvinvointiin vaikuttavista asioista, itsensä johtamisesta ja muun muassa osoittaa heille palautumisen merkitys työsuoritukseen. ”Pitkään on tiedetty miten keho fyysisesti palautuu. Vasta pikkuhiljaa alamme ymmärtää, mitä aivojen palautuminen vaatii. Väsyneet aivot eivät luo uutta. Pyrimme valmennusohjelmassa esimerkiksi siihen, että esimiehet huomaisivat, mitä muutoksia heissä tapahtuu, kun he lisäävät unta tunnin. Tai kun he muuttavat työkäytänteitään niin, etteivät tee enää läppärillä töitä juuri ennen nukkumaanmenoa. Me uskomme, että heidän itsensä tekemät muutokset omaan elämäänsä ja työtapoihinsa vaikuttavat heidän johtamiseensa ja erityisesti roolimallina toimimiseen.” Ohjelmaan sisältyy ryhmävalmennuksia. Niissä esimiehet keskustelevat siitä, 30 VISIO 3 • 2012 mikä organisaatiokulttuurissa edistää työhyvinvointia ja mitkä seikat puolestaan uhkaavat sitä. Lisäksi esimiehille on myös henkilökohtaista valmennusta, jossa he voivat puhua omasta tilanteestaan ammattivalmentajan kanssa. Nokiassa – niin kuin monissa muissakin yrityksissä – työn tuomaa kuormitusta lisää työskentely virtuaalisesti eri aikavyöhykkeillä olevien ihmisten kanssa. Syksyllä alkaneessa Aalto-yliopiston kanssa yhteistyössä toteutettavassa hankkeessa tarkastellaan paljon aikaeroyhteistyötä ja matkatyötä tekevien voimavaratekijöitä. ”Näyttää siltä, että henkilöt, jotka tekevät tällaista työtä, sopeutuvat siihen yllättävän hyvin ja myös nauttivat siitä. Samalla se saattaa olla kuitenkin heidän työkyvylleen riskitekijä. Hankkeessa meidän täytyy löytää mitkä ne riskit ovat, ja kuinka organisaatio kykenee tukemaan työhyvinvointia aikaerotyöskentelyssä.” Hankkeessa halutaan selvittää esimerkiksi se, miten virtuaalityöskentely eroaa palautumisen osalta kasvokkaintyöskentelystä ja miten aikaerotyöskentely vaikuttaa unen laatuun. Vaikka HR:ssä onkin töissä, Sanna-Mari Myllynen ei pidä työyhyvinvoinnin parantamista ensisijaisena kehityskohteena, sillä työhyvinvointi on tulosta hyvästä työstä. Näin ollen itse työn tulee olla kehityskohde. Näkemystään hän perustelee sillä, että työhyvinvointitutkimusten mukaan ihmiset haluavat tehdä nimenomaan tuottavaa työtä. Eli kun työ on laadukasta ja tuottavaa, se tuottaa myös työhyvinvointia. Hän kysyykin, mitä pitää silloin johtaa, kun johdetaan työhyvinvointia? ”On johdettava työntekemisen laatua ja työn tuloksellisuutta. Työhyvinvointi on tuotos hyvästä toiminnasta”, hän vastaa itse kysymykseensä. Entä tällä hetkellä Nokiassa, kun yhtiö on pitkän voittokulun jälkeen joutunut haastajan asemaan ja negatiivisen uutisoinnin kohteeksi? ”Isot muutokset ja epävarmuus kuormittavat nokialaisia. Sitä lisää se, että meidän ihmiset syttyvät menestystuotteistamme ja ovat todella sitoutuneita siihen tavoitteeseen, että puhelimemme pääsevät markkinoilla hyvää asemaan. Eräskin nuori mies sanoi minulle saavansa parhaat kicksit työstä silloin, kun näkee jonkun käyttävän Nokia-puhelinta bussissa. Tällä hetkellä tämän asian kanssa on enemmän haasteita, kun kilpailutilanne on kova.” Työhyvinvointi ja johtaminen MIF rakentaa dynaamista työyhteisöä Hyvä johtaja ymmärtää työelämän murroksen merkityksen ja osaa rakentaa organisaatioon menestymisen nälkää. Teksti Jaakko Liikanen M anagement Institute of Finland MIF Oy:n toimitusjohtaja Timo Helosuo korostaa, että työelämän murros on tääl- lä tänään. ”Johtajat, jotka eivät siihen reagoi, aiheuttavat työyhteisöön turhaa kitkaa ja huonoa henkeä”, Helosuo toteaa. Helosuo on aiemmin työskennellyt muun muassa Accenturen Osaaminen ja organisaatiot -yksikön johtajana. Toimitusjohtajana Helosuo on tuore – kuten on hänen luotsaamansa organisaatiokin. Koulutus- ja kehittämisyhtiö Management Institute of Finland syntyi heinäkuussa 2012 Johtamistaidon Opiston, Fintra Oy:n ja Infor Oy:n fuusiolla. MIF tarjoaa asiakkailleen muun muassa valmennuksia sekä seminaareja. Palvelut on tarkoitettu organisaatioiden ylimmälle johdolle, esimiehille, assistenteille sekä asiantuntijoille. Yhtiöllä on toimipisteet Helsingissä, Kirkkonummella, Tampereella, Jyväskylässä, Vaasassa, Oulussa ja Pietarissa. Helosuon mukaan MIF:n asiakaskunta hyötyy fuusiosta, jossa koulutus ja valmennus siirtyy kokonaisuudessaan saman katon alle. Aiemmin kokkeja oli tavallaan liikaa. ”Asiakkaat keskustelivat kansainvälisyyden haasteista Fintran kanssa, johtamisesta JTO:n edustajien kanssa ja viestinnästä Inforin kanssa. Nyt pystymme palvelemaan asiakkaitamme keskitetysti ja kokonaisvaltaisesti.” Erilaisuus yhteiseen käyttöön Työelämässä eläköityminen etenee samalla kun tehokkuusvaatimukset kasvavat. Painetta tuovat myös kansainvälistymisen kysymykset. Millaisena työelämän murros johtajuuden näkökulmasta näyttäytyy? ”Yksi näkökulma on se, että työelämässä on yhtä aikaa monien sukupolvien edustajia. Parikymppiset chattailijat toimivat eri tavoin kuin kolme–nelikymppiset sähköpostittajat tai eläkeikää lähestyvät työntekijät.” Jos johtajuus jumittuu kulmahuoneeseen muistelemaan, ei organisaatio menesty. Haasteeksi nouseekin ennen muuta se, kuinka eri sukupolvia edustavien kombinaatiota parhaiten hyödynnetään. ”Toki organisaatiolla on oikeus sanoa, että tietyt asiat tehdään näin ja näin. Mutta erilaiset työskentelytavat pitää huomioida.” Johdon tehtävä on näin dynaamisen työyhteisön rakentaminen ja se, millaiset tavoitteet toiminnalle yhdessä asetetaan. ”Jos sitä ei tehdä, ei ole yhteistä projektia, eikä yhteishenkeä. Silloin osa väestä stressaantuu, osa lorvii ja osa tuntee työnsä ehkä vain merkityksettömäksi.” Toinen haaste liittyy johtajuuden olemukseen ”Asiantuntijoiden rooli korostuu. Heille on annettava sarallaan johtajuutta, sillä tulokset ratkaisevat, ei työpaikalla istuttu aika. Tämä on monin paikoin jo ymmärrettykin. Kulunvalvonnan kontrollista on siirrytty tehostamaan etätyöskentelynkin mahdollistavaa tietoturvaa.” Kolmanneksi työelämän, kuten johtajuudenkin haasteeksi Helosuo nostaa käytännön kansainvälistymisen. ”Nimenomaan sellaisen, jolla tiedetään, kuinka konkreettisesti tehdään yhteistyötä vaikkapa Etelä-Koreassa. Sellaisen pitäisi koskettaa enemmän myös pkt-sektorin yrityksiä. Erityisen tärkeää se olisi nyt, kun suhteellinen kilpailukykymme on heikentynyt.” Lisätietoja www.mif.fi VISIO 3 • 2012 31 Maailmalla Espanja • Väkiluku: 47,2 miljoonaa Teksti Pekka Tolonen Länsi-Euroopan aluejohtaja Madridin vientikeskuksen päällikkö Finpro • BKT: 1 070 miljardia euroa, budjettialijäämä tammi– huhtikuussa 2,4 % BKT:stä • Velka: julkinen velka 60 % BKT:stä • Elinkeinorakenne (osuus BKT:stä): - palvelut 71 % - teollisuus 26 % Kuvat Sami Auvinen, Pekka Tolonen - maatalous 3 % • Työttömyys: 24 % • Nuorisotyöttömyys: 50 % Harvat yritykset elävät makrotaloudesta. Espanjassa on edelleen potentiaalisia markkinoita suomalasyrityksille. 32 VISIO 3 • 2012 Team Finland Espanjassa Espanja on paljon muutakin kuin talousuutisten kertoma kriisimaa. Team Finland tekee täälläkin pitkäjänteistä työtä suomalaisten yritysten hyväksi. T eam Finland -ajatus synnytettiin ministeri Alexander Stubbin nimittämän ja Koneen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan puheenjohtaman työryhmän toimesta edistämään suomalaisyritysten liiketoimintaa kansainvälisillä markkinoilla. Sen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa taloudellisten ulkosuhteiden verkostoa – siis Team Finlandia. Tähän ei ollut tarvetta lähteä siksi, etteivätkö suurlähetystöt, Finpron vientikeskukset, tiede- ja kulttuuri-instituutit sekä muut Suomen edustukset ulkomailla suoriutuisi riittävän hyvin omista tehtävistään kautta maailman. Tarve tunnistettiin paremminkin siinä, että eri toimijoiden välisen yhteistyön kautta voimme ajatella ja tehdä asioita isommin. Siis yksi plus yksi voi olla paljon enemmän kuin kaksi. Hankkeen perusteluissa korostetaan, että tavoitteena on luoda organisaatioiden rajat ylittävää yhteistä toimintaa eikä suinkaan järjestellä organisaatiorakenteita uudelleen. Uskoisin, että pitkälti juuri sen johdosta yhdeksi Team Finland -pilottikohteista valittiinkin juuri Espanja. Meillä on ollut Madridissa jo vuosien ajan erittäin hyvää ja tavoitteellista yhteistyötä Finpron, suurlähetystön ja kulttuuri-instituutin kesken. Hyvänä esimerkkinä merkityksellisestä yhteistyöstä käy Madridissa pari vuotta sitten järjestetty Suomalaisen Muotoilun Kuukausi, eli espanjaksi Mes del Diseño Finlandés. Tästä kuukaudesta tuli lopulta usean kuukauden mittainen sarja monenlaisia tapahtumia, kuten näyttelyitä ja konsertteja ja teatteria, seminaareja. Yhteisenä nimittäjänä muotoilun lisäksi oli niiden julkisuusarvo – suomalaisesta muotoilusta tuli varmasti entistä tunnetumpi tätä kautta, useat muotoilutoimijat saivat julkisuuden myötä uusia yhteistyösuhteita ja Finprokin sai tehtäväkseen toimeksiantoja, joista oli konkreettista hyötyä toimeksiantajille. Hyvän ja avoimen yhteistyön johdosta meillä kaikilla Team Finland -toimijoilla on ollut hyvin selvä kuva siitä, mikä on kunkin osaaminen ja sitä kautta luonteva rooli yhteistyössä. Finpro osaa parhaiten puhua yritysten kielellä ja ymmärtää niiden strategisia ja arkipäiväisiä haasteita. Kulttuuri-instituutti on varsin positiivisesti hakenut jatkuvasti uusia yhteistyömahdollisuuksia omista lähtökohdistaan, tunnistaen usein kulttuurin ja liiketoiminnan synergiat. Suurlähetystö on lukuisien omien tehtäviensä lisäksi tuonut aktiivisesti arvovaltaa ja näkyvyyttä myös meidän tehtäviemme eduksi. Tämän yhteistyön kautta olemme voineet sujuvasti lähestyä viranomaisia ja muita arvovaltaisia tahoja yritysten hyväksi. Useissa Finpron toimeksiannoissa suurlähettiläällä on ollut merkittävä rooli suomalaisten yritysten hyödyksi, josta olemme tietenkin kiitollisia. Laaja verkosto suomalaisia Eri tahojen välinen yhteydenpito sujuu hyvin järjestelmällisten ja tarvekohtaisten tapaamisten myötä. Team Finland -toimeksiannon jälkeen olemme innostuneet viemään yhteistyötä vielä pidemmälle ja tiivistäneet paitsi päälliköiden kesken, myös koko yli kolmekymmenpäisen henkilöstön välistä yhteydenpitoa. Ydinpiirimme lisäksi olemme kutsuneet aika ajoin mukaan myös muita toimijoita, joihin kuuluvat Suomalais-espanjalainen Kauppakamari, 13 täällä toimivaa kunniakonsulia, matkailua edistävän Visit Finlandin edustaja, Aurinkorannikon suomalainen koulu sekä sotilas- ja poliisiasiamiehet ja Finnair. Team Finlandin toimintasuunnitelmassa tähtäämme erityisesti maabrändin tukemiseen ja keskitymme yhdessä valittuihin painopistealueisiin, jotka ovat suomalainen koulutusosaaminen ja design sekä uusimpana myös cleantech. Olemme ottaneet myös tehtäväksemme toimintaympäristön ennakoinnin ja uusien tendenssien tunnistamisen sekä sosiaalisten verkostojen hyödyntämisen, jossa taitavat nuoret harjoittelijamme ovat avainasemassa. Kaikkea tätä työtä tukee järjestelmällinen verkottuminen markkinoilla, jonka VISIO 3 • 2012 33 suunnittelun olemme yhteistuumin tunnistaneet hyödylliseksi kehityskohteeksi. Työ on tuottanut konkreettisia tuloksia. Esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa avattiin Madridin kaupungintalossa suomalaista kaupunki- ja palvelusuunnitteluosaamista esittelevä ”Kohtaamisia”näyttely, joka on osaltaan nostanut suomalaisen osaamisen profiilia taas hieman voimakkaammaksi. Suuretkin asiat koostuvat pienistä ja monesti yksinkertaisista asioista – niin myös Team Finland. Saamme vielä enemmän aikaiseksi, kun tuomme osapuolten hyvät ja tulokselliset toiminnat yhteen. Tämä ei tarkoita joukkoa ”ylimääräisiä” tehtäviä, vaan synergioiden hyödyntämistä kunkin toimijan avaintehtävien järkevästä yhteispelistä. Meitä itseämme varten tätä ei ole kehitetty, vaan siksi, että Finpron kautta suomalaiset pk-yritykset tulevat aidoiksi hyödynsaajaksi Team Finlandin toiminnasta. Monia potentiaalisia vientialoja Millainen sitten Espanja on suomalaisten yritysten näkökulmasta? Maan taloustilanne on juuri nyt tunnetusti hankala ja erityisesti julkinen sektori on hyvin suurissa vaikeuksissa maksukykynsä kanssa. Se jarruttaa monia investointeja ja kehityshankkeita. Maassa on kuitenkin edelleen mielenkiintoisia mahdollisuuksia ja potentiaalisia markkinoita suomalaisyrityksille. Niitä löytyy vaikkapa palvelu- ja terveydenhuolto- sekä telekommunikaatio- ja energiatoimialalla. Useat toimialat ovat kotimaan talousahdingon vuoksi keskittäneet huomattavasti entistä enemmän panoksia kansainväliseen liiketoimintaansa. Hyvänä esimerkkinä ovat vaikkapa espanjalaiset tuuliturbiinivalmistajat. Niiden markkinat 34 VISIO 3 • 2012 ovat kansainväliset, vaikka teknologiavalinnat ja keskeiset hankintaketjun päätökset tehdäänkin Espanjassa. Uskonkin, että espanjalaisten yritysten ennennäkemätön suuntautuminen kansainvälisille markkinoille ja yritysten kansainvälisyyden kasvu tulee olemaan tärkein tekijä nostamaan Espanjan kriisistä. Tästä on vankkoja viitteitä, vienti on kasvanut parissa vuodessa yli kolmanneksella ja vientiyritysten määrä on kasvanut selvästi. Aiempina vuosikymmeninä kansainvälinen liiketoiminta on ollut isojen pörssiyritysten asia, mutta nyt myös pk-sektorin merikelpoisimmat yritykset ovat lähteneet voimakkaasti kansainvälisille markkinoille. Tämä arvoketjun kansainvälistyminen tuo uusia ja mielenkiintoisia mahdollisuuksia, joiden ajurina on globaali pelikenttä eikä yksittäisen maan taloustilanne. Mittavia talousuudistuksia on toteutettu Uutisoinnin perusteella Espanja on taloudellinen katastrofi, joka romahtaa päivänä minä hyvänsä ja vetää mukaansa koko Euroopan. Miten hyvin tiedotusvälineiden välittämä kuva vastaa todellisuutta Suomen Espanjan suurlähettiläs Markku Keinänen? ”Ei se täysin vastaa todellisuutta. Espanjassa on ongelmia, mutta täällä on myös tehty paljon. Maassa on neljäksi vuodeksi vaaleilla valittu enemmistöhallitus, jolla on uudistustahtoa ja joka on ryhtynyt toimiin. Kesäkuussa päätettiin 65 miljardin euron sopeutustoimista. Eläkeikä on korotettu 67 vuoteen, maassa on tehty työreformi ja palkkojen ja inflaation välinen kytkös on purettu. Lisäksi Espanjassa on laadittu uusien EUvelvoitteiden pohjalta ensimmäisenä laki tasapainossa olevasta budjetista ja myös rahoitussektorireformi on käynnissä. Ongelma on siinä, että uudistukset alkavat näkyä vasta viiveellä. Uutiset eivät myöskään ole välittäneet täysin oikeaa kuvaa siitä, että uudistuksista ja talouden vaikeuksista huolimatta täällä on toistaiseksi ollut sosiaalisesti aika rauhallista. On myös muistettava, ettei maan taloudenpito ole pidemmässä tarkastelussa ollut kovin huonoa. Euron olemassaoloaikana Espanja on Suomen ja Luxemburgin ohella rikkonut vähiten EMUn kriteereitä. Espanjan velkakriteeri meni yli EMUrajan vasta vuonna 2010 ja maan budjettivaje ylitti kriteerin vuonna 2008. Espanjan valtionvelan määrä on alle EU:n keskitason, vaikka kasvussa vielä toki. Millainen maine Suomella on, ovatko vakuusvaatimukset tuoneet meille mainetta EU:n änkyränä? Suomella on ollut perinteisesti todella hyvä maine. Monissa asioissa Suomi on ollut espanjalaisille ihanne. Täällä arvostetaan Suomen koulutusta ja Pisa-tuloksia sekä talouden kilpailukykyisyyttä, konsensuskulttuuria ja tasa-arvoa. Maine on kantanut myös näinä aikoina. Täällä kyllä kirjoitetaan EU:n pohjoisesta blokista, mutta kovin kritiikki kohdistuu ennen kaikkea Saksaan. Kolumni Se pieni ero Naispuolinen tuttavani on Suomen parhaita stand up -koomikoita. Vaikka hän esiintyisi Ivalon Kesoililla, hän keräisi salit täyteen. Tämä tietysti on johtanut siihen, että keikkapyyntöjä on enemmän kuin kerkeäisi tehdä. Koomikko tuskaili minulle työtaakkaansa. Pyhäpäivinäkin piti matkustaa junalla toiselle puolelle Suomea yhden keikan takia. Ei millään jaksaisi. Ongelmaan löytyy tietysti ratkaisu markkinataloudesta, yritin selittää. Nosta nyt hyvä nainen palkkiotasi! Vastaus oli yllättynyt. ”En minä kehtaa pyytää, kun säälittää ne tapahtumanjärjestäjät.” Kysyin, mitä koomikko pyytää palkaksi tällä hetkellä. Järkytyin. Hän pyysi esiintymispalkkioksi summaa, johon voisi helposti lisätä nollan perään, eikä se vieläkään olisi erityisen paljon eturivin artistille. Joka vuosi näihin aikoihin syksystä kuullaan ainainen marina sukupuolten tuloeroista. Näistä keskusteluista unohdetaan aina pois se epäkorrekti tosiasia, että naiset todellakin pyytävät pienempää liksaa kuin miehet. Tietysti on paljon ammatteja, joissa yksilön neuvotteluvara on erittäin huono. Mutta suuri ongelma on se, että naiset ovat liian empaattisia firmoja kohtaan. Tämä johtuu biologiasta. Naiset ovat empaattisempia kuin miehet, siis keskiverrosti. Tämä liittyy lasten saantiin. Äitiydessä empatiaa, toisten tunteiden lukemista ja pehmeitä arvoja on tarvittu enemmän kuin isyydessä. Kovia neuvottelijoita naisista tulee vasta vaihdevuosien jälkeen. Yli viisikymppiset naiset tulevat hormonihumalansa jälkeen yleensä järkiinsä, alkavat edetä urallaan ja dumppaavat nössön aviomiehensä. Yritin ylipuhua naiskoomikkoa nostamaan palkkaansa, mutta hän keksi kaikenlaisia lisäverukkeita. ”En minä tarvitse niin paljoa rahaa. Nykyinen palkkani riittää minulle oikein hyvin.” Totta kai se riittää. Mutta joka ainoan kerran kun hän esiintyy pilkkahintaan, joku kapitalisti vetää välistä. Kukaan ei tietenkään maksa artistille enempää kuin kokee siitä hyötyvänsä. Jos tyyppi ei koe haluavansa lisää rahaa tililleen, sen voisi käyttää asuntolainansa lyhentämiseen tai antaa vaikka kodittomille kissoille. Ihmisen on hirveän hankala erottaa yksilöitä ja yrityksiä tosistaan. Tunnemme totta kai sääliä toisiamme kohtaan, mutta ei ole järjen hiventä sääliä yritystä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta uhrata pyhäpäiväänsä jonkun yrityksen takia. © Jari Härkönen Tuomas Enbuske Toimittaja VISIO 3 • 2012 35 Eeva-Liisa Inkeroinen tuo merkittävää työmarkkinaosaamista Teknologiateollisuuteen. Hän kuitenkin sanoo, että uudessa työssä hänellä on myös paljon oppimista. Syksyn aikana hän käy tapaamassa aluetoimistojen ihmisiä. ”Toivon, että pääsen myös tutustumaan eri puolilla Suomea olevien yritysten toimintaan.” Kilpailukykyä rakennetaan yrityksissä Teknologiateollisuuden palveluksessa aloittanut Eeva-Liisa Inkeroinen on vakuuttunut siitä, että paikallinen sopiminen parantaa yritysten kilpailukykyä ja samalla työpaikkojen säilymistä. Teksti Sami Laakso Kuva Matti Immonen E eva-Liisa Inkeroinen on nimitetty Teknologiateollisuus ry:n johtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. Hänen vastuualueinaan ovat jäsenpalveluiden kehittäminen ja aluetoiminta. Lisäksi hän osallistuu neuvottelutoimintaan. Pitkän uran työmarkkinatehtävissä tehnyt ja viimeksi Elinkeinoelämän keskusliiton työmarkkinajohtajana työskennellyt 36 VISIO 3 • 2012 Inkeroinen sanoo olevansa innoissaan uudesta tehtävästään. Siinä hän sanoo jatkavansa osittain samojen tavoitteiden eteenpäinviemistä, joita hän oli ajamassa myös EK:ssa. Yksi keskeisimmistä on paikallisen sopimisen edistäminen. Inkeroisen mielestä nopeat muutokset markkinoilla ja kansainvälisessä taloustilanteessa korostavat paikallistasolla tehtävien ratkaisujen merkitystä. ”Se ei palvele yritysten kilpailukykytarpeita, eikä myöskään henkilöstön tarpeita, jos lainsäädännön ja työehtosopimusten kautta määritellään hyvin tiukasti mitä yrityksissä saa tehdä. Suomalaiset yritykset ja työpaikat kilpailevat maailmalla. Ne ovat voittajia, jotka parhaiten ja ketterästi pystyvät täyttämään asiakastarpeet. Siksi tarvitaan nopeita ratkaisuja ja kykyä sopeuttaa toiminta asiakkaiden tarpeisiin. Kilpailukyvyn parantamisessa viisaus on yrityksissä”, Inkeroinen sanoo. Hän huomauttaa, että yrityskohtaisuuden puolesta puhuu myös yritysten heterogeenisuus. Niiden kilpailukykyä parantavat keinot eivät voi olla yhdestä muotista valettuja. Muutosta rakennetaan pitkäjänteisesti Inkeroinen antaa tunnustusta Teknologiateollisuuden ja Metalliliiton yhdessä toteuttamille avauksille, joilla paikallista sopimista on viety eteenpäin. Se on vaatinut uudenlaista ajattelua työmarkkinoilta ja sen sisäistämistä, millä keinoin rakennetaan pidemmän aikavälin tulevaisuutta Suomessa tehtävälle työlle. Hän pitää luonnollisena, että vientiteollisuus on ollut asiassa edelläkävijä. Teollisuuden intressissä on varmistaa, että Suomi on yrityksille hyvä toimintaympäristö. Inkeroisen mielestä kilpailukykyä turvaavan muutoksen läpivieminen on kuitenkin tärkeää myös koko suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta. ”Jos on mahdollista hillitä työvoimakustannusten nousua yrityksissä, joissa palkankorotusvaraa ei ole, sitä kautta turvataan yrityksen kilpailukykyä ja työpaikkojen säilymistä. Samaan suuntaan vaikuttavat myös työaikamallit, joilla yrityksen toimintaa pyritään mukauttamaan kulloiseenkin tilanteeseen.” Inkeroinen ei tarkoita puheillaan palkkakustannusten yksioikoista puristamista minimiin, vaan painottaa myös palkkaratkaisuissa kannustavuuden merkitystä. Tekemistä sen osalta riittää, sillä kansainvälissä vertailuissa suomalainen palkanmuodostus on jäykkää. ”Palkkauksen joustavuus on tärkeää sekä yritysten että työntekijöiden kannalta. On oikein, että hyvin tehty työ palkitaan se sijaan, että palkan suuruus ei heijasta lainkaan työsuoritusta.” Väillä kuitenkin tuntuu, että paikallisessa sopimisessa – niin kuin usein uusissa asioissa – kehitys ottaa kaksi askelta eteen ja yhden taakse. ”Viime sopimuskierroksella paikallisessa sopimisessa tuli takapakkia verrattuna aikaisempien vuosien saavutuksiin”, Inkeroinen myöntää, mutta korostaa työn pitkäjänteisyyttä. Suomessa on pitkät työehtosopimusperinteet ja kattava lainsäädäntö, paikalliselle sopimiselle joudutaan raivaamaan tietä. Yrityksille palveluja läheltä Kun vastuuta siirretään yritystasolle, se edellyttää yrityksissä uusia valmiuksia. Muuttunut tilanne on huomioitu Teknologiateollisuudessa, joka resurssoi aluetoimintaan ja kehittää jäsenpalveluitaan. ”Paikallinen yhteistyö, sopiminen ja päätöksenteko kaipaavat tukea sekä työnantajajärjestöstä että ammattiyhdistysliikkeeltä, jotta paikallisesti osataan toimia oikein ja yhteistyö tuottaa ratkaisuja. Yrityksille on oltava tarjolla lähipalveluita. Yrityskohtaisuuden lisääntyessä Teknologiateollisuus haluaa kasvattaa konsultoivaa rooliaan suhteessa jäsenyrityksiinsä.” Työmarkkinapolitiikassa Inkeroinen näkee kehityskohteena työrauhan parantamisen. Työmarkkinapöydissä rutinoituneen kokemuksella hän puhuu pitkään sopimushakuisen ja ratkaisuihin pyrkivän neuvottelutoiminnan merkityksestä ja siitä, kuinka keskeistä on etsiä kompromisseja. Työrauhan arvo korostuu erityisesti tällaisina aikoina, kun taloushuolet vaivaavat oikeastaan suurelta osin koko maailmaa. ”Häiriintymättömät työmarkkinat ovat ilman muuta Suomelle kilpailuetu. On ensiarvoisen tärkeää, että suomalaiset yritykset ovat luotettavia kauppakumppaneita. Valitettavasti laittomia lakkoja on ollut runsaasti. Niiden osuus on viime vuosina ollut jopa 90 prosenttia kaikista työtaisteluista.” Palkitsemisen toteutustapa vaikuttaa motivaatioon Tekniikan lisensiaatti Elina Moisio aloitti lokakuun alussa Teknologiateollisuuden palkkausasiantuntijana. Moisiolla on vuosikymmenen mittainen kokemus tutkijana ja projektipäällikkönä palkitsemiseen liittyvissä hankkeissa Aalto-yliopistossa muun muassa TKK:n palkitsemisen tutkimusohjelmassa. Hän on myös toiminut projektipäällikkönä Palkkatietämys Suomessa -hankkeessa. Moisiolla on työn alla väitöskirja, joka käsittelee palkitsemisen ja innovatiivisuuden välistä yhteyttä. Hän tarkastelee väitöskirjassa miten tutkimustyötä tekevät henkilöt kokevat rahallisen palkitsemisen. ”Viimeaikaisissa tutkimushankkeissa on erityisesti noussut esille, että palkitsemisen toteutustavalla on suuri vaikutus ihmisten palkkatyytyväisyyteen ja työmotivaatioon. Esimerkiksi useimmat ovat sitä mieltä, että oman työsuorituksen pitäisi vaikuttaa palkkaan ja monissa palkkausjärjestelmissä on tähän mahdollisuus. Käytännön toteutustavoista on kuitenkin sekä hyviä että huonoja esimerkkejä. Hyvien esimerkkien jakamiseen on selvä tarve”, Moisio sanoo. VISIO 3 • 2012 37 TRIOplus Mentoripooli yritysten tukena Teknologiateollisuuden mentoripoolin tavoitteena on parantaa pk-yritysten kilpailukykyä, kasvua ja strategisia valintoja tarjoamalla kokeneita ammattilaisia yritysten käyttöön. Mentoripoolin tämän vuoden loppuun asti kestävä pilottivaihe on käynnissä PohjoisSavossa, Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Mentoripoolin johtaja Jari Osmalan mukaan pilottivaihe on vahvistanut käsitystä siitä, että yrityksillä on selkeä tarve ulkopuoliseen apuun. Tyypillisesti yritykset ovat hakeneet mentoripoolista tukea hallitustyöskentelyyn. Monet ovat kaivanneet myös erityisosaamista, joka on liittynyt esimerkiksi yrityksen strategiaan, talouteen tai kansainvälistymiseen. Tarvetta on ilmennyt myös johtamisen ja kokouskäytäntöjen systemaattisuuden lisäämiseen. Osmala rohkaisee uusia yrityksiä hyödyntämään mentoripoolin tarjoamia palveluita. Hallituspartnereiden ja Yrityskummien palvelut ovat käytettävissä myös pilottialueiden ulkopuolelta. ”Mentoripoolin tarjoama apu sopii erityisesti sellaisille pk-yrityksille, jotka ovat jonkinlaisen epäjatkuvuuskohdan edessä. Se voi olla esimerkiksi merkittävä strategien suunnanmuutos, joka liittyy kansainvälistymiseen tai uudelle liiketoiminta-alueelle menoon. Ulkopuolisesta näkemyksestä on hyötyä myös sukupolvenvaihdoksiin ja omistajanvaihdoksiin liittyvissä kysymyksissä”, Osmala sanoo. Mentoripoolin yhteistyökumppaneita ovat Suomen Yrityskummien sekä Hallituspartnerit-verkoston alueelliset yhdistykset. Yhteistyökumppaneita ovat myös TRIOplushankkeen kenttätyötä tekevät Seudulliset Kehittämisyhteisöt ry:n ja Suomen Teknologiakeskusten Liiton verkostot. ”Yrityskummeilta saa apua johdon sparraamiseen sekä tukemiseen ja hallituspartnereista löytyy nimensä mukaisesti henkilöitä jämäköittämään yrityksen hallitustyöskentelyä. Merkittävänä lisähyötynä yritykset ovat saaneet ulkopuolisen henkilön myötä lisää kontakteja ja sitä kautta vahvistaneet verkostoitumistaan.” 38 VISIO 3 • 2012 Jouko Mäkinen hitsaa Ruotsin rautateille tilattua penkkiä. ”Tuotteita kyllä saadaan kehitettyä ja valmistettua, mutta miten oma tuote saadaan kaupaksi?” Sparraamalla paremmaksi Ohutlevytuotteiden sopimusvalmistuksessa toimiva Arvemet Oy pyrkii tuomaan oman tuotteen kuluttajamarkkinoille. Markkinointi- ja myyntiosaamista se hakee yrityskummilta. Teksti Sami Laakso Kuvat Laura Vesa N uorempi sukupolvi on usein hanakampi kokeilemaan uutta. Niin on tilanne ollut myös Arvemet Oy:ssa, mutta palataan ensin taaksepäin. Toimitusjohtaja Yrjö Ojanen oli hankkinut Ylöjärvellä toimivan yhtiön omaksi ja vaimonsa työpaikaksi kymmenen vuotta sitten. Vuosien ajan hän oli työn ohessa harrastuksenaan kehitellyt puunkantimia. Aluksi motii- vina oli vain tehdä kestävämpi versio päreestä valmistetun tilalle, mutta Arvemetin oston jälkeen katse oli siirtynyt ohutlevyn mahdollisuuksiin. Tuote jalostui vähitellen ja näkemystä kehitystyöhön toi myös suunnittelun ammattilainen. Epäilijöitä Aika-nimen saaneen ohutlevystä valmistetun puunkantotelineen menestysmahdollisuuksiin on matkan varrella ollut, mutta on positiivistakin palautetta tullut. Yksi merkittävimmistä on Kädentaidotmessulla tapahtunut valinta Vuoden uutuustuotteeksi. Aika-tuotesarja on laajentunut puunkantotelineen lisäksi puutelineeseen ja takkasettiin. Ne ovat kehittelijöidensä mielestä jo valmiita markkinoille, ja kyllä yksinkertaisen tyylikkään puunkantimen voikin kuvitella vaikkapa uuden espoolaiskodin tulipesän viereen tai jopa television sisutusohjelmaan. Sopimusvalmistaja- VISIO 3 • 2012 39 Markkinointikanavissa riittää puhuttavaa. Vasemmalla yrityskummi Antti Aro, toimitusjohtaja Yrjö Ojanen ja Eero Ojanen. na toimivalle Arvemetille oman tuotteen saattamisesta markkinoille ei kuitenkaan ole kokemusta. ”Tuotteita kyllä saadaan kehitettyä ja valmistettua, mutta miten oma tuote saadaan kaupaksi, kun maailma on tuotteita täynnä?” Ojanen aprikoi. Osaamista on saatavilla Yrjö Ojanen oli ajatellut, että hänen kaupallista alaa opiskeleva poikansa voisi lähteä viemään tuotteiden markkinointia eteenpäin. Eero otti ehdotuksen tosissaan, ja asia nytkähti liikkeelle. ”Luin yrityskummitoiminnasta ja siitä tuli mieleen, että se voisi olla myös meille hyödyksi. Ehdotin asiaa Yrjölle”, Eero Ojanen kertoo. Yrjö Ojanen myöntää, että hänkin oli törmännyt yrityskummiasiaan ja ajatellut, että siitä voisi olla apua. Askel siihen suuntaan oli vain jäänyt arjen pyörittämisessä ottamatta. Hän tunnustaa, ettei heti ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan sanomisella noudattanut poikansa kehotusta. Viimein hän kuitenkin soitti Pirkanmaan yrityskummeihin. Sen listoilla on yli 170 pitkän linjan ammattilaista, jotka osaavat auttaa yrityksiä hyvin erilaisissa haasteissa. Koska Arvemet osaa tehdä tuotteita, kummin osaamisen täytyi liittyä markki- 40 VISIO 3 • 2012 nointiin ja myyntiin. Siihen tarpeeseen sopivaksi kummiksi katsottiin Antti Aro, jolla on takanaan pitkä ura mainostoimistossa ja mediatalossa. Aro sanoo yrityskummina ensimmäiseksi pohtivansa, onko yrityksen valmistamalla tuotteella tai palvelulla mahdollisuuksia ja minkälaiset ovat sen ympärillä työskentelevät ihmiset. Mitä Arvemetissa oli vastassa? ”Pari innostunutta miestä ja hienosti suunniteltuja ja muotoiltuja tuotteita, joita kelpaa pitää esillä. Nyt vaan pitää löytää yhdessä ostajat”, Aro vastaa. ”Lisäksi tuotteen valmistuksessa on selviä synergiaetuja yrityksen muuhun tuotantoon”, hän jatkaa. Tilanne ei Aron mukaan ole aina näin hyvä. Kummi toiminnassa joutuu joskus miettimään miten sanansa asettaisi, ettei loukkaisi elinkelvottomasta ideasta innostunutta yrittäjää. Kysymyksillä eteenpäin Aro sanoo, että kummin pitää kokemukseensa perustuen tuoda realismia. Hänen on osattava tehdä kysymyksiä, jotka auttavat pohtimaan yrityksen liiketoimintaa ja tekemään sen perusteella ratkaisuja yrityksen sisällä – kummi ei niitä tee. Nyt hän haastaa Yrjö Ojasen. ”Kuka ostaa puukantimen, ja miksi hän on valmis maksamaan siitä enemmän kuin muista tuotteista? Minkä jakelutien kautta tuotteita levitetään markkinoille? Minkälaisena jakeluteillä päättävissä asemissa olevat ihmiset näkevät tämän tuotteen ja sen soveltuvuuden heidän valikoimiinsa?” Aro listaa. Ojanen pitää Aron kanssa käymiään keskusteluja hyödyllisinä ja jopa nautittavina, kun ne tuovat uutta näkökulmaa tutulta tuntuvaan insinöörimaailmaan. Aro tarttuu puheeseen näkökulmasta ja painottaa, että toiminnan keskipisteenä on aina oltava asiakas. Hänen mukaansa yritykset eroavat perusolemukseltaan toisistaan hyvin vähän. ”Kaikilla yrityksillä on asiakas ja kaikilla toimialoilla tarvitaan jakelutie. Jokaisen yrityksen on löydettävä asiakastarve, jonka se toiminnallaan täyttää. Valitettavan moni yritys lähtee siitä, että se tekee tuotteen, jolle pitäisi löytää asiakkaat. Prosessin pitäisi lähteä aina asiakastarpeen täyttämisestä.” Ojanen pohtii Aron sanoja ja miettii, että Aika-tuotteiden osalta haasteeksi tulee Suomessa tekemisen kalleus, kun kuluttajat ovat tottuneet halpamaista tuotuihin tuotteisiin. ”Täytyy vain toivoa, ettei hinta ole ihmisille ainoa kriteeri. Miettivätkö he meidän tuotteesta missä ja miten se on tehty? Onko sillä jonkinlainen tarina vai onko se vain samanlainen tavara kuin muutkin?” Realismia odotuksissa Yrityskummitoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja sen jatkokin on kiinni siitä, että molemmat kokevat yhteistyön hedelmälliseksi. Ainakin vielä Ojasella ja Arolla riittää intoa. Myytinmurtaja Ydinvoimasta luopuminen on ekoteko Hitsaaja Iina Siitama kokoaa Aika-puunkantotelinettä. ”Tämä on hyvä systeemi. Voimme käsitellä asioita epävirallisella tavalla ja pohtia asioita yhdessä”, Ojanen summaa. On sanottu, että toimitusjohtaja on maailman yksinäisin ihminen, onko sanoissa totuutta? ”Kyllä siinä on ainakin osa totuutta. Riippuu tietysti siitä, miten maailman haluaa itselleen rakentaa. Joka tapauksessa yrityskummin kanssa keskustelu on mitä hepoin tie helpottaa yksinäisyyttä. Keskustelussa ei ole painetta puolin eikä toisin.” Aika-tuotteisiin ladattujen odotusten suhteen Yrjö Ojanen pitää jalat maassa. Tässä vaiheessa vielä tutkitaan tarkasti, kannattaako parinkymmenen hengen yrityksen satsata niihin. ”Tällä liikevaihdolla ei ihmeitä tehdä. Jos tuotteen päälle pitäisi palkata joku töihin, siitä tulisi merkittävästi lisää vaatimuksia tuoton suhteen. Kaupanteko pitää siinä vaiheessa olla jo perinpohjaisesti ajateltu ja kaupan pitäisi käydä.” Eero Ojanen nyökyttelee isänsä vieressä. ”Katsotaan miten tämä lähtee liikkeelle. Brändin luominen on hidasta, mutta edetään askel kerrallaan. On saatava onnistumisia, jotta päästään eteenpäin. Jos tulee vain turpiin, todennäköisesti tämä alkaa hiipua. Toistaiseksi hyviä uutisia on tullut.” Ja ehkä niitä on luvassa enemmänkin, ainakin toiminnassa on otettu etunoja. ”Niin paljon rohkeutta on nyt saatu, että varattiin osasto Habitare-messuilta”, Yrjö Ojanen hymähtää. Lisätietoja Teknologiateollisuuden mentoripoolin johtaja Jari Osmala, puh. 0400 646611, jari.osmala@gmail.com Asiantuntija Veli Matti Kuisma puh. 040 590 5773 veli-matti.kuisma@teknologiateollisuus.fi www.teknologiateollisuus.fi/fi/palvelut/ mentoripooli-etusivu.html Pikaista ydinvoimasta luopumista on vaadittu ympäristönsuojelun nimissä. Koituisiko se ympäristön eduksi Aaltoyliopiston energiatalouden professori Sanna Syri? Energia-alalla ympäristön kannalta ehdottomasti vakavin haaste on ilmastonmuutoksen hillintä. Ydinvoima on ylivoimainen siinä verrattuna moniin muihin sähköntuotantomuotoihin. Kun tarkastellaan elinkaarenaikaisia hiilidioksidipäästöjä, ne ovat ydinvoimalla samaa suuruusluokkaa kuin tuulivoimalla ja aurinkosähköllä. Ydinvoima on täysin eriluonteinen tuotantomuoto kuin aurinkosähkö ja tuulivoima. Sen vuotuiset käyttötunnit ovat jopa 90-prosenttiset, mikä tarkoittaa 7 000 – 8 000 tuntia. Tuulivoiman tyypilliset käyttötunnit ovat noin 2 000, ja aurinkosähkö on täydellä teholla käytettävissä vain noin tuhat tuntia vuodessa. Tuulivoima ja aurinkosähkö tarvitsevat siten varavoimaa. Jos ydinvoimasta luovutaan, se tarkoittaa käytännössä sitä, että on rakennettava enemmän fossiilisia polttoaineita – hiiltä ja maakaasua – käyttäviä laitoksia. Saksassa näin tapahtuu. Fossiilisilla polttoaineilla hiilidioksidipäästöt ovat suuret. Lisäksi ne aiheuttavat hiukkaspäästöjä. On arvioitu, että pienhiukkaspäästöt aiheuttavat Euroopassa vuosittain yli sata tuhatta ennenaikaista kuolemantapausta. Muuta tietä ydinvoiman nopeaksi korvaamiseksi ei ole. Kaikkialla länsimaissa vesivoiman lisärakentamisessa on vastassa ympäristökysymykset. Pohjoismaissa bioenergian käyttöä voidaan jonkin verran lisätä, mutta muulla se mahdollisuus on melko rajallinen. Ydinvoima on aina ollut poikkeuksellisen voimakkaita tunteita ja mielipiteitä herättävä sähköntuotantomuoto. Siitä luopumisen puolesta käytetään argumentteja, jotka eivät aina perustu realismiin. Saksan päätös ydinvoimasta luopumisesta johtaa hiilidioksidipäästöjen kasvuun. Kun tällä hetkellä ilmastonmuutoksen hillintä on kaikkein polttavin ongelma, ydinvoimasta luopuminen ei ole ekoteko. VISIO 3 • 2012 41 Talouden tila Suomen taloustilanne ja näkymät ovat heikentyneet merkittävästi Viimeaikaiset tiedot Suomen talouskehityksestä kertovat taantumasta. Suomen bruttokansantuote supistui huhti–kesäkuussa hieman vuodentakaisesta, mutta sitäkin enemmän tammi–maaliskuusta. Muutos alkuvuoden aikana oli yksi EU-maiden nopeimmista. Nyt voidaan arvioida, että Suomen talouskasvu koko tämän vuoden osalta jää nollan tuntumaan. Myös muut tiedot vahvistavat taloustilanteen nopeaa käännettä. Teollisuuden uudet tilaukset Suomessa ovat olleet koko alkuvuoden laskusuunnassa. Myös kuluttajien luottamusindikaattori on heikentynyt merkittävästi. Taloustilanteen heikkeneminen merkitsee nyt yrityksille kasvavia ongelmia uusien tilausten saannissa ja työllisyyden ylläpidossa. Kannattavuus on koetuksella. On todennäköistä, että lomautukset alkavat lisääntyä ja työttömyys kasvaa. Yritysten tilanteet kuitenkin poikkeavat toisistaan. Yritykset hyvin erilaisessa tilanteessa Teknologiateollisuuden yritysten liikevaihto Suomessa oli 68,4 miljardia euroa vuonna 2011. Kasvua edellisvuotisesta oli 8 prosenttia. Tämän vuoden tammi–kesäkuussa liikevaihto oli enää prosentin verran suurempi kuin viime vuonna samaan aikaan, ja käänne heikompaan oli selvästi nähtävissä. Teknologiateollisuudessa sekä uudet tilaukset että tilauskanta ovatkin olleet laskusuunnassa viime kuukausina. Toimialoista ainoastaan tietotekniikka-alalla sekä suunnittelu- ja konsulttialalla ja osassa koneteollisuutta on jatkunut uusien tilausten ja liikevaihdon myönteinen kehitys. Teknologiateollisuuden liikevaihdon kasvu Suomessa lopahti alkuvuonna 150 Muutos: 1-6,2012 / 1-6,2011, % 2005 = 100 140 130 120 +1 % 110 100 Kausipuhdistettu liikevaihdon arvoindeksi, viimeinen havainto 6/2012. Lähde: Tilastokeskus 90 80 2005 42 VISIO 3 • 2012 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Teknologiateollisuuden tilauskantatiedustelussa mukana olevat alan yritykset Suomessa saivat uusia tilauksia huhti–kesäkuussa euromääräisesti 16 prosenttia vähemmän kuin vastaavalla ajanjaksolla vuonna 2011 ja 5 prosenttia vähemmän kuin edeltävällä vuosineljänneksellä tammi–maaliskuussa. Tilauskannan arvo oli kesäkuun lopussa 2 prosenttia pienempi kuin samaan aikaan vuonna 2011 ja 3 prosenttia pienempi kuin maaliskuun lopussa. Yritysten epäyhtenäisestä kehityksestä kuitenkin kertoo yrityskohtaisten tilauskantojen muuttuminen. Lukumääräisesti noin puolessa alan yrityksiä tilauskanta oli kesäkuussa 2012 suurempi kuin kesäkuussa 2011, mutta vastaavasti puolessa yrityksiä pienempi. Viime kuukausien tilauskehityksen perusteella koko teknologiateollisuuden yritysten liikevaihdon arvioidaan olevan syksyllä alemmalla tasolla kuin viime vuonna samaan aikaan ja edelleen merkittävästi pienempi kuin ennen talouskriisiä syksyllä 2008. Teknologiateollisuuden henkilöstön määrä Suomessa lisääntyi hieman tammi–kesäkuun aikana verrattuna vuoden- vaihteen tilanteeseen. Henkilöstöä oli kesäkuun lopussa kaikkiaan runsaat 301 000 sekä lisäksi kesätyöntekijöitä noin 15 000. Myös henkilöstön määrä on kehittynyt yrityksissä eri tahtiin. Kesäkuussa niin ikään noin puolessa yrityksiä henkilöstömäärä oli Suomessa suurempi kuin vuotta aiemmin ja puolessa yrityksiä pienempi. Talouden kehitys jatkuu haastavana maailmanlaajuisesti Suomen ohella myös koko EU-alueen bruttokansantuote kääntyi laskuun huhti–kesäkuun aikana. On merkillepantavaa, että tuotanto kääntyi laskuun myös Belgiassa ja Alankomaissa. Euroopan taantuma onkin laajentunut entisestään viime kuukausina. Teollisuuden ja palvelualojen kehitystä kuvaavat ostopäällikköindeksit painuivat kesällä alimmalle tasolleen sitten finanssi- ja talouskriisin pahimman vaiheen. Tiedot kertovat bruttokansantuotteen supistumisesta useissa maissa myös syksyn aikana. Taantuma on nyt tarttumassa myös kilpailukyvyltään vahvaan Saksaan. Italiassa, Isossa-Britanniassa ja Espanjassa sekä useissa muissakin maissa talouden heikkeneminen on jatkunut kesän aikana. Myös maailmantalous on ollut lisääntyvän epävarmuuden kourissa. Yhdysvalloissa teollisuuden ostopäällikköindeksi heikkeni loppukesällä niin paljon, että edessä on tuotannon supistuminen. Palvelualoilla kasvu on vielä jatkunut, mutta selvästi aiempaa hitaammin. Asuntomarkkinoilla myytyjen asuntojen ja rakentamisen määrä on hieman elpynyt, mutta on edelleen historiallisen matalalla tasolla. Talouskasvun hidastuminen koskee myös valtaosaa kehittyvistä maista. Teollisuustuotanto on ollut viime kuukausina alavireistä Kiinassa, Brasiliassa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Vietnamissa, Tšekissä ja Puolassa. Palvelualoilla kehitys on ollut vakaampaa. Jukka Palokangas Pääekonomisti jukka.palokangas@ teknologiateollisuus.fi www.teknologiateollisuus.fi > Palvelut > Suhdanteet ja tilastot Bruttokansantuote Suomessa kääntyi laskuun Vuosineljänneksittäin, muutos edellisvuotisesta, % 8 6 4 2 0 -2 -4 -6 -8 -10 -12 Viimeisin tieto: huhti-kesäkuu 2012. Lähde: Tilastokeskus 20052006 20072008200920102011 2012 VISIO 3 • 2012 43 Toimiala | Kaivannaisteollisuus Kaivosmies Jenni Hooli poraamassa maan uumenissa. Kemissä mineraalia riittää jopa 3,5 kilometrin syvyyteen asti. Metallin kysyntä siivittää kaivostoimintaa Metallien hyvä hintataso hellii erityisesti toiminnassa olevia, investointinsa takaisin maksaneita kaivoksia. Uudisprojektit puolestaan painivat yhä useammin rahoitusvaikeuksien kanssa. Teksti Ari Rytsy Kuvat Outokumpu K aivannaisteollisuudella on pyyhkinyt hyvin 2000-luvulta lähtien. Vaikka kysynnän ei uskota laantuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana, seurataan alalla silmä kovana Euroopan talouden kehittymistä. ”Tällaisina aikoina on vaikea saada rahoitusta uusille kaivoshankkeille, jotka ovat siirtymässä investointivaiheeseen. Toisaalta tässä pätee vanha totuus, jonka mukaan hyvät projektit onnistuvat aina hankkimaan tarvitsemansa varat. Nykyisellä taloustilanteella saattaa kuitenkin olla 44 VISIO 3 • 2012 vaikutusta kaivoshankkeiden alkuperäisten perustajien asemaan”, sanoo Kaivannaisteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela. Eurotalouden yskähtely on lyönyt leimansa myös malminetsintään, joka rakentuu riskirahoituksen varaan. Sama ilmiö nähtiin viimeksi kesällä 2008. Silloin malmietsintä lamaantui Suomessa ja Ruotsissa lähes täysin. ”Elpymistä on tapahtunut, mutta malminetsintä on edelleen vahvasti muutaman suuren toimijan käsissä. Uu- sia etsintäyhtiöitä on vaikea saada alalle heikentyneiden rahoitusmahdollisuuksien takia”, Suomela pahoittelee. Kaivosvero uhka osaamiselle ja työpaikoille Raaka-aineiden kasvanut kysyntä on synnyttänyt uusia kaivoksia sekä avannut vanhoja. Suomessa kaivannaisteollisuuden nousukausi alkoi vuonna 2005. Suuret odotukset toivat vanavedessään runsaasti julkisuutta. Vuonna 2006 Itä-Uudellamaalla aloitettu uraaninetsintä nosti esille Kemissä on EU:n ainoa kromikaivos. Kaivosmies Sari Kulju työskentelee tunnelinporauslaitteella. kaivostoimintaan kriittisesti suhtautuvien tahojen äänen. Valtiovalta päätti tuolloin pikaisista muutoksista, joiden seurauksena kaivoslain lupakäsittely on ollut Suomessa maailman hitaimpia. Ympäristökysymyksiä, maanomistajien oikeuksia sekä kuntien vaikutusmahdollisuuksia tarkennettiin heinäkuussa 2011 voimaan tulleessa uudessa kaivoslaissa. Uudistuksesta huolimatta kaivostoiminnan ympärillä käytävä keskustelu ei ole laantunut. Viimeksi Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki antoi vihreää valoa kaivosyhtiöiltä perittävälle kaivosverolle. Kaavaillusta kaivosverosta tekee haasteellisen se, että siihen ei ole olemassa tarkkaa mallia. Toistaiseksi kriittisen tarkastelun kestävää argumentaatiota kaivosveron puolesta ei ole esitetty. ”Veron käyttöönotto vaikeuttaisi kai- vosalan toimintaedellytyksiä sekä vähentäisi tulevien kaivosinvestointien määrää. Se myös saattaisi sulkea joitakin olemassa olevia kaivoksia sekä heikentäisi kaivannaisten jatkojalostuksessa toimivien koneja laitevalmistajien sekä pk-sektorin cleantech-toimijoiden tulevaisuuden näkymiä”, Suomela muistuttaa. Teollisuuspolitiikka kaipaa linjanvetoa Mikäli Suomen kaivannaisteollisuuden toimintaedellytykset säilyvät entisellään, ei Suomela näe esteitä alan positiiviselle kehitykselle. ”Raaka-aineiden hinta laski merkittävästi kolmessakymmenessä vuodessa vuosituhannen vaihteeseen tultaessa. Tämä johtui siitä, että Yhdysvallat ja Eurooppa oli rakennettu valmiiksi. Nyt kehittyvien ta- lousalueiden vetovoima viitoittaa kaivannaisteollisuuden uutta nousua. Kysyntää varmasti riittää, sillä tuskin Kiinaa saadaan rakennettua täyteen seuraavassa kymmenessä vuodessa.” Hyvien markkinanäkymien vahvistamiseksi tarvitaan poliittisen tason linjanvetoa siitä, halutaanko Suomeen jatkossakin kannattavaa kaivostoimintaa, joka edistää muun muassa kotimaista metallien jatkojalostusta. ”Jos esimerkiksi metsäteollisuus katoaisi Suomesta, olisivat klusterin konepajayhtiöt ja teknologian tuottajat hankalassa tilanteessa. Sama kaava pätee kaivostoimintaan ja metallinjalostukseen. Kaivostoimintaa koskevilla huonoilla päätöksillä katkaistaan myös metallinjalostuksen ja koko klusterin syömähammas”, Suomela kiteyttää. VISIO 3 • 2012 45 ”Kemin kaivos parantaa Outokummun kustannustehokkuutta”, Antti Pihko sanoo. Kaivannaisteollisuus ry Kaivannaisteollisuus ry perustettiin vuonna 1999. Kaivannaisteollisuudessa toimivien yritysten edunvalvonta- ja yhteistyöjärjestönä se pyrkii muun muassa edistämään alan yleisiä ja yhteisiä toimintaedellytyksiä, lisäämään alan yritysten ympäristö- ja työturvallisuustietoutta, organisoimaan ja koordinoimaan jäsenyritysten yhteisiä tutkimushankkeita sekä edustamaan niitä kaivannaisteollisuuden kansainvälisissä yhteistyöelimissä. Yhdistyksessä on lähes 50 jäsenyritystä. Näiden joukossa on kaikki merkittävät malminetsintä- ja kaivosyhtiöt sekä urakoitsijoita, kone- ja laitevalmistajia sekä alan palveluyrityksiä. www.kaivannaisteollisuus.fi Suomen suurin maanalainen kaivos Vuonna 1968 avatun Kemin kaivoksen tuotantotahti kaksinkertaistuu alkuvuodesta 2013. Syynä on jaloteräksen kasvava kysyntä maailmanmarkkinoilla. Outokumpu Oyj:n tytäryhtiön Outokumpu Chrome Oy:n omistama Kemin kaivos on merkittävä toimija jaloteräksen tuotantoketjussa. Outokumpu päätti luopua omasta kaivostoiminnasta, mutta Kemin kaivos säästettiin keskeisenä osana jaloteräsintegraattia. Euroopan unionin ainoan kromikaivoksen strateginen merkitys on vain kasvanut vuosien varrella. ”Kaivannaisteollisuudessa puhutaan aina ehtyvistä luonnonvaroista. Toiminnalle tulee jossain vaiheessa päätepiste. Kemissä tuo potentiaalinen päätepiste on aika kaukana. Tutkimusten mukaan kaivoksen malmi- ja mineraalivarannot ovat yhteensä noin 120 miljoonaa tonnia arvioituna yhden kilometrin syvyyteen asti”, kertoo kaivoksen johtaja Antti Pihko. Geologian tutkimuskeskuksen seismisten mittausten mukaan mineralisaatio ulottuu kuitenkin paljon syvemmälle, 46 VISIO 3 • 2012 jopa 3,5 kilometriin saakka. Kyse on kansainvälisessä mittakaavassa poikkeuksellisen suuresta esiintymästä, joka takaa tuotannon jatkuvuuden kymmeniksi tai jopa sadoiksi vuosiksi eteenpäin. ”Olemme parhaillaan tuplaamassa kaivoksen tuotantoa, joka tulee jatkossa olemaan noin 2,7 miljoonaa tonnia vuodessa. Kyseisellä tuotantomäärällä Kemin kaivos nousee Suomen suurimmaksi maanalaiseksi kaivokseksi”, Pihko sanoo. Fuusio parantaa jalansijaa maailmalla Kemin kaivoksesta saatavat rikasteet siirtyvät Outokummun Tornion ferrokromitehtaalle ja sieltä ferrokromina Tornion lisäksi Outokummun omille tuotantolaitoksille Ruotsiin ja Englantiin. Kaivoksen ja ferrokromitehtaan laajennuksen jälkeen tuotetta riittää myytäväksi myös konsernin ulkopuolelle. Jatkossa konsernin sisäinen myynti lisääntyy entisestään mikäli EU:n kilpailuviranomaiset hyväksyvät Outokummun ja ThyssenKruppin tammikuussa 2012 solmiman yrityskaupan. Ruostumatonta terästä valmistavan Inoxumin siirtyminen osaksi Outokumpua laajentaisi merkittävästi yrityksen asemaa globaaleilla jaloteräsmarkkinoilla. Tämä edistäisi myös Kemin kaivoksen nostetta, sillä kromi on teräksen ruostumattomuuden kannalta välttämätön ainesosa. ”Jaloteräs on tyypillinen elintasotuote, jonka markkinat ovat kovassa kasvussa esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa. Yhteiskunnan rakentamiseen tarvitaan metalleja myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta näillä alueilla kasvu on maltillisempaa”, Pihko arvioi. Kiina pyrkii lisäämään omavaraisuuttaan ferrokromin suhteen. Haasteeksi on muodostumassa raaka-aineen eli rikasteiden hinta, sillä Kiinalla ei ole omia malmivarantoja. Ainoa keino on hankkia raaka-ainetta ulkomailta. ”Kemin kaivoksen ansiosta Outokumpu pystyy tuottamaan ferrokromia huomattavasti kustannustehokkaammin. Valoisa tulevaisuus ei siis ole ainakaan mineraalivarannoista kiinni”, Pihko sanoo. “Kasvun ja yritysten kilpailukyvyn pitäisi olla ykkösasioita poliittisessa päätöksenteossa.” Jorma Turunen Toimitusjohtaja Teknologiateollisuus ry Turusen pyssystä VISIO 3 • 2012 47
