Perunan lehtipolte, Eva Edin

KASVINSUOJELUTIEDOTE
KASVINVILJELY
128 J
PERUNAN LEHTIPOLTE
Tässä tiedotteessa käsitellään lehtipoltetta ja sen torjuntaa. Lisäksi tässä kerrotaan sekaannuksen
vaaroista, joita muun muassa eri ravinteiden puutostilat aiheuttavat. Tämä tiedote julkaistaan
erikseen tiedotteen 53J:n lisäksi, jossa myös käsitellään perunassa tavattavaa harmaahometta.
Taustaa
Lehtipoltteesta on tullut 2000-luvulla suuri ongelma Kaakkois-Ruotsissa, mutta sitä esiintyy aina
Keski-Ruotsia ja Norrlannin rannikoa myöten. Alternaria solani -sieni vahingoittaa perunaa ja muita
Solanaceae-heimon kasveja – sekä viljelykasveja että luonnonvaraisia kasveja. Myös Alternaria
alternata voi aiheuttaa samankaltaisia oireita, mutta A. alternata -sienen katsotaan olevan
heikompi kuin A. solani. Ruotsissa lehtipoltetta aiheuttaa ennen kaikkea A. solani, kun taas KeskiEuroopassa molempien lajien katsotaan aiheuttavan lehtipoltetta (engl. ”early blight”; A. solani) tai
laikkutautia (engl. ”brown spot”; A. alternata).
Lehtipoltteen vaivatessa perunaa lehden yhteytyspinta-ala pienenee, minkä seurauksena mukulat
jäävät pieniksi. Varsinkin mukuloiden tärkkelyspitoisuus pienenee ja niiden kuiva-ainepitoisuutta on
vaikeaa saada riittävän korkeaksi.
Satomenetyksen suuruuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten perunalajike, veden ja ravinteiden
saatavuus sekä se, missä vaiheessa kasvukautta lehtipolte iskee perunaan. Satotappiosta voi tulla
suuri erityisesti viljeltäessä tärkkelysperunaa, jonka kasvukausi on pitkä. Tämä johtuu varsinkin
tärkkelyspitoisuuden pienenemisestä.
Kuva: Eva Blixt
Lehtipolte alkaa useimmiten kasvuston alaosasta, niin että vanhimmat lehdet kuivuvat mutta jäävät
kiinni kasvin varteen.
Biologiset ominaisuudet
Alternaria solani- ja A. alternata -sienten elinkaaret ovat samankaltaiset, mutta erojakin on.
Molemmat talvehtivat rihmastomuodossa kasvinjätteissä maassa ja maan pinnalla sekä
rikkaruohoissa. Sieni-infektio voi tarttua mukuloihin, ja tällöin tauti voi levitä siemenperunoiden
mukana. Ruotsissa mukulatartunnoista on kuitenkin raportoitu vain vähän.
A.solani kehittyy nopeimmin kuivan ja kylmän sään vaihdellessa ja kostealla säällä.
Rihmastonkasvulle optimaalinen lämpötila on 25–28 °C. Sieni pystyy tuottamaan paljon itiöitä, niin
että yksittäisiä itiöitä (ns. konidioita) muodostuu suoraan rihmaston päällä lehden pinnassa.
Suotuisissa olosuhteissa uusia itöitä voi muodostua kahdessa vuorokaudessa. Itiöiden
muodostuksen kannalta olosuhteet ovat parhaat, kun lämpötila on 19–23 °C, aurinko paistaa
päivällä ja ilmankosteus on korkea monena peräkkäisenä yönä. Ensimmäisenä yönä muodostuvat
konidioforit (itiönkannattimet) ja päivällä lämpö käynnistää itiöiden muodostumisen. Seuraavana
yönä kehittyvät konidiot, jotka voivat seuraavana päivänä levitä tuulen tai vesipisaroiden mukana.
Kuva: Eva Blixt
Suoraan lehden pinnalle muodostuneita Alternaria solani -sienen konidioita. Yksittäisten
konidioiden koko vaihtelee 15 x 150 µm:stä 19 x 300 µm:iin.
Kuva: Eva Blixt
Alternaria alternata -sienen konidiot muodostavat ketjuja, jotka haarautuvat paikoitellen. Kunkin
konidion koko vaihtelee 7 x 12 µm:stä 18 x 65 µm:iin.
Kuva: Eva Blixt
Lehtipoltteen tyypillisiä oireita ovat tummanruskeat laikut, joiden ympärillä on samankeskisiä
renkaita ja jotka rajoittuvat ainakin yhdeltä reunalta lehtisuoniin.
Leviämismalli tunnetaan suhteellisen huonosti. Kattavia geneettisiä populaatiotutkimuksia ei ole
vielä julkaistu, mutta sienen uskotaan lisääntyvän täysin kloonautumalla. Sieni pystyy tuottamaan
kasvukauden aikana useita itiösukupolvia, mikä vaikuttaa voimakkaimmin tärkkelysperunaan.
Alternaria alternata viihtyy sen sijaan parhaiten, kun kastejaksot ovat pitkiä ja lämpötila on yli 18
°C. Myös A. alternata -sienen konidiot muodostuvat suoraan lehdelle, mutta pieninä paljain silmin
näkyvinä ketjuina. Sama koskee useimmiten myös A.solani -sienen suuria konidioita.
Kun A. solani- tai A. alternata -sienen konidioita pääsee isäntäkasviin, ne voivat itää parissa
tunnissa, jos lehdellä on vettä vapaasti saatavilla. Itiöt voivat kuitenkin odottaa levossa jopa
kahdeksan viikkoa lehdellä, elleivät olosuhteet ole suotuisat itämiselle. Itämisen jälkeen kasvaa
sienirihmasto, joka hakeutuu lehteen ilmarakojen (stomata) kautta. Rihmastolle voi myös kehittyä
appressorium (elin kasviosaan tunkeutumista varten), joka auttaa sientä pääsemään suoraan
lehtisoluihin ja tappamaan ne. Optimaalisessa lämpötilassa (noin 20 °C) infektio tapahtuu noin
viidessä tunnissa kummallakin lajilla.
Vahingot
A. solani ja A. alternata aiheuttavat samankaltaisia oireita. Varhaisia oireita ovat pienet pyöreät
tummanruskeat laikut, joita esiintyy useimmiten alalehdillä. Myöhemmin taudin edetessä laikut
kasvavat ja niihin muodostuu tyypillinen kuvio eli samankeskisiä renkaita. A. solani -tartunnan
kehittyessä laikut muuttuvat kulmikkaiksi, sillä ne rajoittuvat useimmiten lehtisuoniin. Lehtikudos
laikkujen ympärillä voi kellastua. Lopuksi koko lehti kuivuu mutta jää kiinni kasviin, toisin kuin
rajuissa A. alternata -tautitapauksissa, joissa lehdet putoavat ennenaikaisesti. Kostealla ilmalla
laikuissa saattaa näkyä oliivinvihreästä läpinäkyvään vaihtelevaa rihmastoa, jossa konidiot
muodostuvat.
Vanhat ja vahingoittuneet lehdet ovat taudille erityisen alttiita. Useimmiten oireita ilmenee
ensimmäisenä ajourissa, kun itiöitä sisältävää maa-ainesta lentää kasvien päälle. Lisäksi pyörät
voivat vahingoittaa kasvia, mikä tekee siitä alttiimman taudille. Nuoret kasvit kestävät A. solania
paremmin, joten myöhäisten lajikkeiden kestokyky on parempi itiöiden lentäessä pellolle.
Alternaria solani ja A. alternata voivat vahingoittaa myös varsia ja mukuloita. Tavallisimmin mukulat
saavat infektion noston aikana syntyneiden vaurioiden kautta. Tauti näkyy mukuloiden pinnalla
harmaanruskeina laikkuina ja tartunnan saanesta perunakudoksesta tulee kova, nahkamainen ja
tummanvärinen. Laikkujen reunat ovat usein koholla. A. alternata -sienen aiheuttamassa
mukulataudissa terveen ja sairaan kudoksen välinen raja on selvä. Jos taudinaiheuttajana on A.
solani, terveen ja sairaan kudoksen välinen raja on usein epäselvä ja sen väri vaihtelee
kellertävästä kellanvihreään tai lilaan.
Sekaantumisriski
Pula ravinteista voi aiheuttaa lehtiin laikkuja. Kaliuminpuute on tavallisin vaiva kevyessä
maaperässä. Sen varhaisia oireita ovat seuraavat: nuoret lehdet muuttuvat tummanvihreiksi, ja
vanhoissa lehdissä ilmenee nekroosia (ruskeita laikkuja ja kuolleita lehtisoluja) lehtisuonten välissä
tai lehden reunassa. Vakavissa tapauksissa lehdistä tulee kuhmuraisia tai uurteisia ja lehden reuna
nuutuu ja taipuu. Lopuksi lehdet kuihtuvat ja putoavat. Vanhoihin lehtiin voi ilmestyä pieniä pyöreitä
laikkuja, jotka ovat sekoitettavissa lehtipoltteeseen.
Mangaaninpuutetta esiintyy tavallisesti pelloilla paikoitellen kevyessä maaperässä. Nuoret lehdet
kellastuvat lehtisuonten välistä. Tätä kutsutaan ns. marmoroitumiseksi. Vanhempiin lehtiin ilmestyy
tummanruskeita
nekroottisia
laikkuja
lehtisuonten
varrelle.
Vanhemmissa
lehdissä
magnesiuminpuutteen varhaisia oireita ovat kohdat, joiden väri vaihtelee vaaleanvihreästä
keltaiseen. Niitä esiintyy ennen kaikkea lehtien kärjissä ja lehtisuonten välissä, mutta vain keskellä
lehteä. Myöhemmin vaaleanvihreät alueet muuttuvat nekroottisiksi, kun taas lehden reunat pysyvät
edelleen vihreinä.
Jos perunakasvi kärsii boorimyrkytyksestä, lehden reunat ovat ruskeat ja kuivat. Joidenkin
teorioiden mukaan alailmakehän otsoni ja boorinpuutos aiheuttavat yhdessä ruskeita laikkuja ja
samankeskisiä renkaita. Nämä laikut ovat kuitenkin pyöreitä eivätkä myötäile lehtisuonia niin kuin
lehtipoltteen laikut.
Tietyt hyönteiset voivat myös aiheuttaa lehtiin pieniä ruskeita vaurioita. Kaskaat aiheuttavat ensin
valkoisia laikkuja, ja myöhemmin lehtien reunat kellertyvät. Tämän jälkeen lehdet ruskistuvat ja
kuivuvat (ks. tiedote 85J). Vauriot muistuttavat kuivumista mutta keskittyvät alimpiin lehtiin.
Laikkuja lehtiin aiheuttavat myös harmaahome (Botrytis cinerea) ja lehtihome, jonka aiheuttaja on
Phytophthora infestans (tiedote 39J). Ei-aktiivinen lehtihomeinfektio voi aiheuttaa joskus lehtiin
ruskeanmustia selvärajaisia laikkuja. Myös halla tekee ylimmistä lehdistä ruskeanmustia ja saa ne
taipumaan, mutta useimmiten ajankohdan perusteella voidaan päätellä, voiko vaurioiden
aiheuttajana olla A. solani.
Joskus A. solani -sienen aiheuttamat mukulavauriot sekoitetaan tupakan nekroosiviruksen
aiheuttamiin vaurioihin (Tobacco necrosis virus, TNV). Myös tupakan nekroosivirus saa pinnan
tuntumaan nahkamaiselta. Virustaudin seurauksena mukula alkaa tyypillisesti haista happamalta.
Torjunta
Lehtipoltteen torjumiseksi on tärkeää varmistaa, että sato saa riittävästi ravinteita ja vettä. Erityisen
tärkeää on typen saanti, mutta myös muut kasviravinteet voivat vaikuttaa vastustuskykyyn.
Riittävä vedensaanti on tarpeen varmistaa kastelulla. Vältä kuitenkin pitkittämästä kasteaikaa
kastelemalla aamuin illoin, sillä tämä luo suotuisat olot itiöiden itämiselle. Tihkukastelu voi olla hyvä
vaihtoehto.
Valokuva: Erik Persson
Vakavasta kaliuminpuutteesta kärsivissä kasveissa näkyy voimakkaita nekroosioireita. Lehdistä
tulee uurteisia, ja lehden reuna nuutuu ja taipuu.
Valokuva:
Katarina Holtzmark
Valokuva: SLU
Vasemmalla: Nuorissa lehdissä mangaaninpuutteen oireena on lehtisuonten välisen alueen
kellastuminen. Vanhempiin lehtiin ilmestyy pieniä nekroottisia laikkuja lehtisuonten varrelle koko
lehden alueelle. Oikealla: Vanhoissa lehdissä vakava magnesiuminpuute ilmenee keskellä lehteä
vaaleina kohtina, jotka muuttuvat myöhemmin ruskeiksi nekroottisiksi laikuiksi.
Koska sieni säilyy maassa monta vuotta, hyvällä viljelykierrolla on suuri merkitys, jotta
kasvinjäännökset ehtivät maatua ennen seuraavaa perunankylvöä. Koska mukulainfektiota
ilmenee lähinnä sadonkorjuun aikana vaurioituneissa mukuloissa, perunat on tärkeää nostaa
hellävaraisesti. Ennen korjuuta mukuloiden on hyvä antaa tuleentua maassa, niin että ne saavat
kestävän kuoren.
Eri perunalajikkeiden alttiudessa on suuria eroja. The European cultivated potato database tietokannassa (www. europotato.org) on luettelo, jossa lajikkeet on luokiteltu niiden vastustuskyvyn
mukaan. Ajantasaiset torjunta-ainesuositukset ovat saatavissa Ruotsin maatalousviraston
(Jordbruksverket) kotisivuilta (www.jordbruksverket. se) ja Suomessa hyväksytyt valmisteet
Tukesin sivuilta (www.tukse.fi).
Vaarana on, että sienet kehittävät vastustuskyvyn torjunta-aineille (ks. tiedote 33J). Näin on käynyt
Pohjois-Amerikassa, missä lähes koko A. solani -populaatiossa on tapahtunut sytokromi-b:tä
koodaavan geenin substituutio. Se liittyy vahvasti sienen kykyyn kestää strobiluriineja (tavallinen
torjunta-aine). Kaakkois-Ruotsissa tehtyjen alustavien tutkimusten mukaan tätä substituutiota ei ole
tavattu ruotsalaisessa populaatiossa.
Valitettavasti A. solani -sienelle ei ole vielä määritelty torjunnan kynnysarvoja, ja kysymys
kuuluukin, onko käsittelyn kohdistuttava ilmenneisiin oireisiin vai oltava ennaltaehkäisevää.
Ennaltaehkäisevällä käsittelyllä estetään sekä lehdellä lepäävien että myöhemmin lentävien
itiöiden itäminen. Ruotsin eteläosassa ensimmäinen käsittely tehdään tavallisesti heinäkuun
alkupuolella. Käsittelemättömillä pelloilla ensimmäiset oireet näkyvät usein heinäkuun
loppupuolella, mutta ajankohta vaihtelee vuodesta toiseen sääolosuhteiden mukaan.
Kirjallisuutta:
Hedene, K.-A. & Olofsson, B. 1994. Skadegörare på lantbruksgrödor. LTs förlag. Tukholma
Larsen, E.W. 1998. Mangelsygdome i landbrugsgrøder. Hydro Agri, Kööpenhamina
Rotem, J. 1994. The genus Alternaria: Biology, epidemiology, and pathogenicity. The American
Phytopathological Society, St Paul, Yhdysvallat
Stevenson, W. R., Loria, R., Franc, G. D. & Weingartner, D. P. 2001. Compendium of potato
diseases. APS Press, St Paul, Yhdysvallat
Teksti
Eva Blixt
Inst. för skoglig mykologi och patologi, SLU Box 7026, 750 07 Uppsala
Heinäkuu 2011
Kasvinsuojelutiedotteita
puutarhanhoidon aloilla.
julkaistaan
kasvinviljelyn
ja
Tiedotteita voi tilata kokonaisen sarjan tai yksittäiskappaleina.
Kasvinviljelyä koskeva kasvinsuojelutiedote on myös
ladattavissa pdf-muodossa.
Tekijänoikeuslaki suojaa julkaisun sisältöä. Koko tekstin, sen
osien ja kuvien käyttö ilman SLU:n lupaa on kielletty. Sisältöä
ei saa myöskään kopioida kaupallisessa tarkoituksessa.
1100-5025 © Sveriges Lantbruksuniversitet
Vastaavat
toimittajat
Toimittajat
Kotisivu
Paino
Jakelu
Kasvinviljely: Barbara Ekbom
Puutarha: Maj-Lis Pettersson
Kasvinviljely: Anna Lehrman
Anna.Lehrman@slu.se Björn
Andersson
Bjorn.Andersson@slu.se
Puutarha: Maj-Lis Pettersson
Maj-Lis.Pettersson@slu.se
www.slu.se/faktabladomvaxtskyddjordbruk
Reklam & Katalogtryck
SLU Publikationsservice, Box 7075, 750
07 Uppsala, puh. 018-671100
publikation@service.slu.se