docMusiikki ja liike - Keski-Helsingin musiikkiopisto
download 
Report Transcription
Musiikki ja liike - Keski-Helsingin musiikkiopisto
Trioli www.khmusiikki.fi Keski-Helsingin musiikkiopiston lehti Musiikki ja liike Minustakin maestro! N OPISKELUUN o-Neuvonen – Eeva Sarmant SKOLAN – Anja Saari FINSKA PIANO Ritva Lehtelä PIANOKOULU Preludium SUOMALAINEN in säe sty kse Pictures for Piano Piano Magic Chords For Elf Fingers grar a inen (ilmestyy elokuuss Antti Hakkara en aakkoset Vapaan säestyks Piano soikoon! Sonatas and Sonatinas for Piano INEN SUOMA LA OULU K O N A I P Let's play 2009) A LKU SOIT OSKOLA N FINS KA PIAN PREL UDIU -26128-6 7861 OOL PIANO SCH PREL UDE 1015 www.wsoy.fi ja toiminnallisuutta painottava opas niin musiikkiopistolaisille kuin muille sointusäestyksestä kiinnostuneille ja säestystaitoja työssään tarvitseville. WS OY P iano soikoon! aakkoset ISBN 978-951-0 TO FINNISH M WSOY AAKKOSET Vapaan sä estyksen WS OY Ritva Lehtelä, Anja Saari, Eeva Sarmanto-Neuvonen ����� ���� � SUOMALAINEN PIANOKOULU Miika Snåre pohja pianonsoiton opiskeluun. TRUBADUURIN Alkusoitto, 1 ja 2 KOMPPIKIRJA Kristiina Jääskeläinen, Jarkko Kantala, Suomalainen Pianokoulu , uud. laitos ilmestyy . opas kitarasäestykseen. Sointujen ja komppirytmien opiskelua täydentää monipuolinen katsaus musiikin eri tyylilajien ominaispiirteisiin ja -poljentoihin. Eeva Sarmanto-Neuvonen ANNA SOIDA. kuusikielisen parissa. Oppilas etenee kokonaisten aukeamien kautta, joista jokainen muodostaa yhden oppitunnin. Hän voi seurata omaa edistymistään opeteltujen sivujen määrästä ja saa lopuksi diplomin soittotaidoistaan. KITARAKOULU on visuaalisesti selkeä. Sen nuottikuvat ovat isokokoisia ja opetus etenee johdonmukaisesti. eg er c r a nt Kari Jämbäck 2/3 Kari Jämbäck KITARAKOULU klassisen kitaransoiton peruskurssi KITARAKOULU klassisen kitaransoiton peruskurssi z Päällys Kristi na S ���� Aikuispianokoulu. 1/3 KITARAKOULU on tehty kaikille soittajille, jotka ottavat ensiaskeleitaan Susanna Ert olahti-Mert anen Musiikkiseik Musiikkise ikkailu 1 a. a lukutaito a, dytään säve llajeihin. ainen mus iikin wsoy 1164 Mertanen Kari Jämbäck MUSIIKKISEIKKAILU 1 ja johdonmukainen kokonaisuus kitaransoiton perusopintoihin. KITARAKOULU 1/3, 2/3 JA 3/3 OPETTAJAN OPAS Opettajan opa s ailu 1 www.musiikkiseikkailu.com WSOY WSOY Viulukoulun toisessa osassa jatketaan viulunsoiton perustekniikan, musiikillisen mielikuvituksen ja ilmaisun kehittämistä. Tutustutaan uusiin sormiryhmittelyihin, sävellajeihin ja improvisointiin. Myös yhteissoiton merkitystä korostetaan. Viulukoulun kappalevalikoima koostuu lastenlauluista, vanhoista kansanlauluista, klassisista sävelistä, joululauluista sekä eri maiden kansanmusiikista. Säestykset vaihtelevat niin vaikeusasteiltaan kuin tyyleiltään ja totuttavat pienen viuluoppilaan harmonioiden ja rytmien värikkääseen maailmaan. Sirpa Lannes-Tukiainen Leena Kiiski–Tarja Manninen Viuluni soi VIULUKOULU 2 Viulukoulun sävelten tahdissa oppiminen on ennen kaikkea hauskaa! Sirpa Lannes-Tukiainen on Sibelius-Akatemian viulunsoiton lehtori ja viulupedagogiikan vastuuopettaja. Hän on myös tunnettu viulutaiteilija ja orkesteri- ja kamarimuusikko. Leena Kiiski toimii viulunsoiton opettajana Länsi-Helsingin ja Tarja Manninen Keski-Helsingin musiikkiopistossa. Heillä on vuosien kokemus työskentelystä pienten lasten kanssa. WSOY Susanna Erto lahti-Mertan en ISBN 978-9510-35970-9 www.wsoy.fi 78.28 Musiikkiseik k Viuluni soi johdattaa lapsen viulunsoiton maailmaan luontevasti ja hauskasti. Se hyödyntää lapsen omaa luovuutta ja mielikuvitusta. Viuluni soi on koottu enimmäkseen tutuista lastenlauluista. Kappaleissa mukana olevat sanat innostavat laulamaan ja tukevat samalla rytmin omaksumista ja edistävät näin kappaleen oppimista. Tyyliltään erilaiset säestykset totuttavat lapsen monipuoliseen harmonia- ja rytmimaailmaan. Viuluni soi sisältää myös leikinomaisia harjoituksia ja pelejä, jotka helpottavat oikean soittotavan ja teoreettisten perusasioiden omaksumista. Viulukoulun loppuun on koottu ohjeita ja ideoita opettajalle. Viuluni soi on suunnattu lähinnä pienille vasta-alkajille, mutta sopii hyvin myös oheis- ja nuotinlukumateriaaliksi jo jonkin aikaa soittaneille. WSOY Musiikkiseik kailu 1 – Ope ttajan opa s WSOY Musiikkis eikkailu 1 vie musiikinh arrastajat matkalle, iloiselle ja jossa musi innostava ikin perusteet lle tulevat tutui ja säveltapa ilua kohtaan ksi ja uteli aisuus teori herää huom aa aamatta. Musiikilli sia perustaito ja, musiikin joitellaan kirjoittam monin eri ista ja luku tavoin. Niide taitoa, harn rinnalla intervalle perehdyt ihin sekä ään sävellajei muihin kesk hin, eisiin elem Musiikkis entteihin. eikkailu 1 nettisivus toineen on perusteid uudenaika en oppimate inen musi riaali, joka ikin kattaa 1. peru Kirja sove ltuu musi stason kurs ikkiopisto sisisällön. jen, -oppilaito ja musiikkilu sten, kurs okkien opet sien, kuor usmateria ojen mioimaan aliksi, mutt WSOY myös itseo a siinä on pyritty huopiskelevan tarpeita. Tämä opet tajan opas sisältää malli tuksiin sekä vastaukse t oppilaan lisäohjeit a ja vinkk kirjan harjo ejä niiden iseen on koot toteuttam tu yleisiä iseen. Lisäk huomioita si oppaamusiikin MuM Susa perusteid nna Ertolahtien opettami Mertanen sesta. kin perusteid on Espoon en lehtori musiikkio piston musi ja ainejohta ija. ja iloinen seikkailu musiikin perusteisiin. Kiinnostus musiikin teoriaa ja säveltapailua kohtaan herää kuin huomaamatta. VIULUNI SOI 2 Susanna Erto lahti-Merta nen VIULUNI SOI kiopiston 1164 MUSIIKKISEIKKAILU 1, Susanna Erto lahti-Merta nen kurssisisällön . ien, kuoroje n n pyritty huo - wsoy Susanna Ertolahti- kailu 1 e ja innostav alle a uteliaisu us 5166-6 Seapearls for SÄESTYKSEN n n aak kos et y.fi 1–2 Happy Animal Anna soida Antti Hakk araine 0-7 Activity Books För tomtefin PIANO SOIKOON! Vap aan usiikki- vone n Volumes 1–3 o-Marvia piano – Liisa Aroheim sonatiner för o-Neuvonen Sonater och Eeva Sarmant pianolle ja sonatiineja Sonaatteja nen Sarmanto-Neuvo Kantala – Eeva inen – Jarkko Spela på Kristiina Jääskelä än Sarm anto -Neu Prelude Miikkulainen r för piano Glada djurbilde o-Neuvonen Eeva Sarmant Tonttusormille VAPAAN Saar i – Eeva FINNIS 1–2 Antti Hakkarainen IKO ON ! estä rvitseville elä – Anja Ritva Leht LEARNERS L H PIANO SCHOO inen – Leena Miikkula för piano o-Neuvonen Havspärlor Eeva Sarmant pianolle Merihelmiä inen – Leena Miikkula ackorder o-Neuvonen Förtrollade Eeva Sarmant Taikasoinnut PIA NO SO opas Sysselhäften – Leena o-Neuvonen Eeva Sarmant ia pianolle Iloisia eläinkuv nen set ppimäärä FOR PIANO Volymer 1–3 Alkusoitto Osat 1–3 inen Kristiina Jääskelä 1–2 Puuhavihkot An tti Ha kka rai n! ainottava STUDIER FÖR PIANO PIANONSOITO WSOY 1168 WSOY 1177 Sirpa Lannes-Tukiainen, Leena Kiiski, Tarja Manninen VIULUNI SOI 1, VIULUNI SOI 2 soittajan luovuutta ja mielikuvitusta hyödyntävä ja tukeva oppimateriaali viulunsoiton perustekniikan ja ilmaisun kehittämiseen. SELVÄT SÄVELET MUSIIKKI- JA KIRJAKAUPOISTA! Helli Seppä Tässä Triolissa Trioli-lehti 2010 24. vsk Julkaisija Keski-Helsingin musiikkiopiston kannatusyhdistys ry. Päätoimittaja Petri Aarnio Toimituspäällikkö Päivi Kari Toimituskunta Petri Aarnio Lea Einiö Päivi Kari Ulkoasu Merja Lensu Kannen kuva Veikko Somerpuro Kuvassa Otto Veltheim Toimitus Keski-Helsingin musiikkiopisto Helsinginkatu 3–5 00500 Helsinki p. (09) 7001 9522 Painopaikka Forssan kirjapaino ISSN 0786-2598 Musiikkia, liikuntaa 6 Alussa oli rytmi? 7 Pogoaminen ja painovoima 8 Iloa musiikkiliikunnasta Muoto muuttuu 26 Sävelistä sanoiksi 28 Musiikkia viittoen 29 Pulmakulma Liike, luovuuden lähde 11 Tekemisen viisaus 14 Lapsi liikkuu tilassa 16 Aivot vireeseen Mukaan musiikkiin 31 Ilmoittautuminen ja oppilas valinnat 31 Kesämusisointia Päivölässä Yksilöstä yhteisöön 19 Ope ei sammaloidu 22 Kuka maksaa viulut? 24 Yhteiset sävelet Trioli-lehti tehdään talkoovoimin ja painetaan ilmoitustuotoilla. Lämmin kiitos kaikille ilmoittajille ja lehden tekoon osallistuneille! Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 3 Kors Kaisaniemi ku npol na nlin Viertopolku ja n tie atu atu ket ank in pek jantie mar City kujaantti Gig kki ja u nkat kkaa Asia Lyy ynku Visb kka Asia ata k byn tu Itäka ja KAISANIEMI Tuohim äki ylä Itävä ka tie aku Aleksanterinkatu Itäkeskus a s Han Kluuvikatu Yliopistonkatu Sto nan nlin Turu ke n Kirkkokatu Kas Rauhankatu Vis Snellmaninkatu men katu Puhos Turu Unioninkatu Mikonkatu Ateneumink. nie isa Ka Vuorikatu Rautatientori Fabianinkatu Vilhonkatu e anti holm Yrjö-Koskisen Katu ka ppa Kau mer Maa rtan ITÄKESKUS Aherta atu onk ESPOO TURKU VANTAA HELSINKI KESKUSTA: Kaisaniemenkatu 7, Helsinki. (09) 618 511, www.f-musiikki.fi, info@f-music.com. Ark 10–19, la 10–16. HELSINKI ITÄKESKUS: Korsholmantie 2, Puhos, Helsinki. (09) 730 070, f-musiikki@itakeskus.com. Ark 10–18, la 10–15. ESPOO: Kaskenkaatajantie 5, Tapiola, Espoo. (09) 4555 299, f-espoo@f-music.com. Ark 10–18, la 10–15. VANTAA: Retail Park, Antaksentie 4, Vantaa. (09) 7599 110, www.musafasu.fi. Ark 10–19, la 10–16. TURKU: Eerikinkatu 4, Turku. (02) 4811 211, fax (02) 4811 200, f-turku@f-music.com. Ark 10–18, la 9–15. NETTIKAUPPA: www.f-musiikki.fi Tarjoamme jousisoitinalan asiantuntemusta ja ammattitaitoa aloittelijoille sekä ammattilaisille. Tervetuloa! Risto Vainio Oy Saara Vuorjoki Liikuttaako musiikki? Musisoivan ihmisen tarvitsemat kyvyt ovat moninaiset. Niihin kuuluu tärkeimpänä varmaankin musiikillinen hahmotuskyky, mutta se ei yksinään riitä. Ilman jotain välinettä ja taitoa, jolla mielessä olevat musiikin liikkeet saatetaan muiden kuultavaksi, muusikko on mykkä. Ehkä soittamisen harjoittelu ja urheilu eivät olekaan niin kaukana toisistaan, kuin saattaisi olettaa. Liikeratojen hiomiseksi tarvitaan tuhansia toistoja, jotta lopputulos on onnistunut. Vaikea muuttuu helpon näköiseksi ja kuuloiseksi. Oman kehon hallintaa ja musiikin rakenteita opimme liikkumalla. Musiikkileikkikoulussa liike on läsnä, ja musiikkiliikunnan avulla lapsen on helppo hahmottaa tilaa ja aikaa. Musiikin ajassa etenevä aineeton arkkitehtuuri muuttuu helpoksi ymmärtää. soittimia ja lapsiaan. Siinä kuluu myös rahaa, mutta kyllä musiikista ja musiikkikasvatuksesta ollaan valmiita myös maksamaan. Musiikkiesityksen taustalla on valtaisa määrä erilaisia vaiheita, ennen kuin ääni lopulta liikkuu kuulijan korvaa kohti. Kuulon avulla aistitaan ensimmäiset kokemukset jo ennen syntymää ja viimeiset ennen kuolemaa. Musiikki on muistimme. Olemme koonneet liikkeen ja musiikin yhteyksistä oman kollaasimme tämän vuoden musiikkikasvatuslehti Trioliin. Toivomme, että lehtemme saa ajatuksesi liikkeelle. Musiikki liikuttaa tunteitamme. Luultavasti juuri elämysten vuoksi musiikkia harrastavan lapsen vanhemmat ovat valmiita viemään ja tuomaan, kuljettamaan Petri Aarnio, rehtori www.reksin.vuodatus.net Elämys, oivallus, ilo! Keski-Helsingin musiikkiopisto on lasten Päämääränä on oppilaan hyvä musiikkisuhde Opetusta rikastuttavat oma musiikin tuottami- ja nuorten musiikkiyhteisö, jossa noin 250 – mahdollisuus hankkia elämälle eväitä taiteel- nen, musiikin teknologia, taiteiden integrointi kouluikäistä soitinoppilasta tapaavat viikottain lisen, taidollisen ja emotionaalisen kasvun ja ilmaisuopetus. 35 opettajaansa ja lähes 300 musiikkileikkikou- kautta. lulaista kokoontuvat 0–8-vuotiaiden perhe- ja Yhteismusisointi on pienestä pitäen tärkeä Keski-Helsingin musiikkiopisto on lakisääteisen valtionavun ja Helsingin kaupungin toimin- osa opetusta. Erilaisten yhtyeiden, bändien ta-avustuksen piirissä. Opisto antaa taiteen Yksilö- ja ryhmäopetuksessa yhdistyvät ta- ja orkesterien ohjelmisto vaihtelee barokista perusopetuslain laajan oppimäärän mukaista voitteellinen, lempeän määrätietoinen musiikin aikamme musiikkiin sekä kansanmusiikista ja opetusta. opiskelu ja luova ilmaisu. maailmanmusiikeista muuhun rytmimusiikkiin. musiikkileikkiryhmiin. Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 5 teksti Petri aarnio Mielemme historiassa näemme esi-isiemme esi-isät iltahämärässä nuotion äärellä tanssimassa rituaalejaan ja huutelemassa. Alkukantainen rytmi kumpuaa rummuista, kun heimo tanssii kohti yötä. Alkuliike Ääni Kuuloaistin avulla ihminen erottelee ympäristöstään tutut ja vieraat äänet, jotka hän luokittelee joko vaarallisiksi tai turvallisiksi. Metsästäjän on täytynyt tuntea saaliseläinten äänet pystyäkseen metsästämään elantonsa. Nykyäänkin esimerkiksi liikenteen melun keskeltä alitajuntamme erittelee ääniä, joita se sitten tulkitsee nostaen tietoisuuteemme mahdolliset vaaran äänet. Entä automekaanikko, joka kuuntelee asiakkaan auton moottoria ja toteaa, että auto on ”sairas”? Hän kuulee koneen käynnistä, että kaikki ei ole kohdallaan. Mekaanikon on siis oltava ”musikaalinen”; erotettava herkät vivahteet moottorin sykkeestä. Kehittyneestä kuuloaistista on hänelle valtavasti apua. Rytmi Kolmiloikkaaja keskittyy ja lähtee juoksuun, tähtää tekemilleen merkeille ja ponnahtaa ennätystään kohti. Huippuunsa treenattu keho tottelee aivojen käskyjä, ja Päivi Kari M ikä piti heimon turhassa liikkeessä? Varmaankin aikojen alussa turhaa energiankulutusta olisi kannattanut rajoittaa, jotta jaksaa hankkia päivittäisen ravinnon. Todennäköisesti rituaalin syntyyn on tarvittu monta tekijää yhdessä, mutta oliko liikkeen perimmäinen alkuunpanija kenties hypnoottinen rytmi, joka sai tanssijat kuluttamaan viimeisetkin voimanrippeensä? Kumpi oli ensin: liike vai rytmi? Pakottaako rytmi meidät liikkeeseen vai antaako liike meille rytmin? Ihmisen perussyke lähtee sydämen sykkeestä. Ihmisalkion sydän alkaa sykkiä hyvin varhaisessa vaiheessa, jo noin kolmen viikon ikäisenä. Alkio alkaa liikkua noin seitsemän viikon ikäisenä. loikkien pituudet ovat syöpyneet urheilijaan lähtemättömästi. Hyppyjen rytmi on sama jokaisessa onnistuneessa liikeradassa. Kestävyysjuoksijan alkukiihdytys siivittää hänen juoksunsa tasaiseen rytmiin, hän totuttautuu siihen ja juoksun edetessä löytää oikean pulssin. Tällä rytmillä hän jaksaa juosta, kunnes tulee aika tehdä rytminvaihdos ja alkaa loppukiri. Hyvin valittu juoksurytmi kiidättää hänet maaliin. Sävel Muusikko kohottaa trumpetin huulilleen. Hän kuulee mielessään etukäteen lauseen, jonka aikoo soittaa. Vuosia treenattu kasvolihaksisto jännittyy, ja puhaltamiseen tarvittavat keskikehon lihakset valmistautuvat supistumaan tarvittavalla voimakkuudella saadakseen ilmamassan liikkumaan juuri oikealla nopeudella. Huulet värähtelevät täsmällisellä taajuudella. Kuninkaallinen fanCitius, faari kajahtaa. altius, Pianonsoittoa nuorena harrastanut herra on juhlinut ysfortius! täviensä kanssa, jotka pyytävät häntä soittamaan. Illanvietosta rohkaistunut mies haluaa tehdä 6 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010 vaikutuksen seurueen daameihin ja uskaltautuu pianon ääreen. Kappale, jonka hän on harjoitellut monia vuosia sitten, on hämärästi muistissa, mutta hän tietää, että hänen kehonsa muistaa vielä kappaleen, jota hän aikoinaan kerta toisensa jälkeen treenasi. Kädet ja sormet löytävät paikkansa, ja musiikki kirpoaa kepeästi kuuluville. Ystävät palkitsevat hänen esityksensä innostuneilla aplodeilla. Liike Musiikin tekoon tarvitaan välinettä, instrumenttia. Soitin tottelee soittajansa tahtoa vain kesyttämällä, vuosien harjoittelulla ja ruumillisella työllä ja toistolla. Motoriikan ja musiikin saumaton yhteys on välttämätön. Liikkeen estetiikka huipentuu balettitanssijan uhrauksessa; illuusio kehon aineettomasta keveydestä on ruumiillisella työllä hankittu. Muusikko ilman soitintaan on kuin urheilija ilman ruumistaan. Ruumiillaan urheilija ilmaisee liikkeensä äänettömän musiikin. Alkuheimo on saavuttanut tanssinsa huipun. Laskevan auringon kilossa villisti liikehtivät, hiestä kiiltävät ihmiset ovat kaunista katseltavaa. Liike yhtyy rytmiin. Keho ja musiikki ovat yhtä. l J.P. Pulkkinen Päivi Kari teksti Sakari Oramo johti marraskuussa RSO:ta Beninissä, Beethovenia meren rannalla Afrikassa. Niin kuin kapellimestarit tapaavat tehdä, Oramo seisoi selin yleisöön, joka melusi. Kun hän kääntyi katsomaan, tunnelma oli kaikesta liikkeestä ja äänestä huolimatta hyvin keskittynyt. Beethoven ei tuhoutunut, vaikka yleisö ei hallinnut koodia. Koodiin kuuluu, että arvomusiikkia kuunnellaan kuin luettaisiin kirjaa, hiljaa ja keskittyen. Se on aina hämmästyttänyt minua, sillä olen kasvanut alempien musiikinlajien parissa. Niihin reagoidaan liikkeellä ja äännellen, kannustaen kuin urheilijoita. Tanssivasta ihmisestä näkee, miten selvästi liike on sukua musiikille. Tästä saumattomasta yhteydestä minulla on vahvimmat fyysiset muistikuvat 70-luvulta. Laji oli punk, sitä tanssittiin paikallaan hyppien eli pogoamalla. Liikuntana se oli raskasta, ja sen pysähtyneisyys sai ansaittua vinoilua. Musiikki eteni kiireellä ja varioi itseään niin vähän, että lähdöstä edettiin maaliin samassa järjestyksessä. Dynamiikkaa ei tunnettu. Energiaa oli hirvittävästi, sitä olisi voinut jakaa aneemisemmille esiintyjille lopputuloksen kärsimättä. Pogoaminen on primitiivisin muoto siitä, mistä musiikissa, tanssissa ja liikunnassa on kyse: painovoiman kukistamisesta, keveyden ja painottomuuden kokemuksen tavoittamisesta. En ole pogonnut vuosikymmeniin, tanssinut muilla tavoin kylläkin. Pakko onkin, sillä ajan mittaan painovoima alkoi tuntua henkilökohtaiselta, juuri minuun kohdistuvalta fysiikan lailta. Painottomuutta olen alkanut tavoitella jalkapalloilun, pyöräilyn ja juoksun avulla. Keveys ei ole mikään helppo juttu, se löytyy vasta väsymyksen ja kivun ja tuhansien toistojen jälkeen. Sama pätee niin henkisissä ja fyysisissä pyrkimyksissä, kirjoittamisessa, soittamisessa tai urheilussa, sama juttu kaikissa. Yritän ja epäonnistun. Yritän uudelleen, epäonnistun kenties paremmin. Ammattimuusikon ja -urheilijan täytyy olla riittävän mielikuvitukseton ja riittävän kärsivällinen, jotta hän voi kestää tarvittavan määrän toistoja. Mielikuvitustaan hän alkaa toteuttaa vasta niiden jälkeen ja kumoaa parhaimmillaan painovoiman. Esimerkiksi FC Barcelonan taiturien pelatessa tasapaino ja sommittelu, rytmi ja vauhti luovat illuusion siitä, ettei maalinteko olekaan pääasia. He ikään kuin toteavat, että juoksemme ja pyörittelemme palloa tässä ihan omaksi ja teidän iloksenne. Pelin ajan katsoja unohtaa, että useimmat heistä ovat vain liikaa rahaa saaneita nuoria poikia, joiden elämä on pelkkää treeniä ja jätkäseuraa. Taito, tai taide, on jo irronnut tekijästään. Meidän ei tarvitse arvostaa laulajaa henkilönä, jotta voisimme arvostaa hänen taidettaan. Kirjailijan maailmankuva saattaa olla kammottava, niin kuin Dostojevskin, silti hänen kirjansa ovat kuolemattomia. Ei taiteilija itseään jalostanut, ainoastaan taitonsa. Tästä syystä on hyvä pysytellä amatöörinä. Esimerkki huipulta valaiskoon kaikkien harrastelijoiden kevyttä askelta. Madonnalle annetaan anteeksi kammottava musiikki kaiketi siksi, että hänen median kerrokset halkaisevassa show’ssaan on niin paljon liikkuvia osia. Tulee tuntu siitä, että kaikella tällä ihmisten, tavaroiden ja rahamäärien liikuttelulla on jokin merkitys, viesti ja tarkoitus. Ja vaikka ei olekaan, niin konsertista lähtee kevein mielin, kuin olisi sitoutunut suuryrityksen tulostavoitteisiin, mutta parin tunnin pestin jälkeen saa vapautuksen loppuiäkseen. Madonna joutuu raahaamaan meluisaa, korskeaa ja mylvivää lastiaan pitkin maailmaa hautaan saakka. Puhuiko joku kevyestä musiikista? Jutun kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija. Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 7 teksti kuvat Marja-Leena Juntunen Heta Aho Musiikkia liik ”Musiikkiliikunnassa minusta tuli lapsi; kuin olisin palannut alkujuurilleni, kaikki musiikin oppiminen tapahtui ilon ja yhdessä tekemisen kautta, toiminta imaisi mukaansa.” musiikkikasvatuksen opiskelija 2009 K aikilla meistä on oma tapansa liikkua: liikkeet ovat yksilöllisiä ja ilmaisevat omaa persoonallisuutta. Musiikkiliikunnassa jokainen voi musisoida omalla kehollaan omista lähtökohdistaan käsin, musiikillisen osaamisen tasosta riippumatta. Siinä keho on musiikillinen instrumenttimme. Kuuntelu, liike, keksiminen Sana musiikkiliikunta tuo monille mieleen erilaiset laululeikit ja eri maiden ja aikakausien tanssit. Perinteisesti ne ovatkin osa musiikkiliikuntaohjelmistoa, jonka kautta oppilaat pääsevät samalla tutustumaan eri musiikki- ja tanssikulttuureihin. Leikit ja tanssit tuovat paitsi yhdessä liikkumisen iloa, myös harjoittavat rytmistä liikettä ja vaihtuvia askelmuotoja, tutustuttavat musiikin muotoon ja opettavat hahmottamaan suuntia ja tilaa. Tämä musiikkikasvatuksen osa-alue kätkee kuitenkin sisäänsä paljon muutakin. Musiikkiliikunta voidaan määritellä kasvatukseksi liikkeen kautta musiikkiin. Sen erilaisissa harjoituksissa yhdistyvät kuuntelu, kehon liike ja omat ideat. Oppilaat voivat keksiä ja kokeilla eri tapoja ilmaista liikkein sitä, mitä he musiikissa kuulevat; joskus opettajan improvisoima musiikki seuraa oppilaiden liikkeitä. Kuunteluharjoituksissa liike aktivoi kuuntelukokemuksen ja vahvistaa musiikin ymmärtämistä. Musiikin kuuntelusta tulee syvempi kokemus. Toisaalta liike ilmaisee, mitä oppilas on kuullut tai ymmärtänyt. 8 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010 ”Onko meillä tänään leikkitunti vai soittotunti?” kyselevät oppilaat heti musiikin perusteiden tunnin aluksi. – Joka 1-tason tunnin lopussa joko leikimme – tähän luen musiikkiliikunnan – tai soitamme, kertoo Keski-Helsingin musiikkiopiston opettaja Minna Leinonen. Ne eivät vie tunnista paljon aikaa, mutta ovat tärkeä osa oppimista ja yhdessä tekemistä. kuen utta Kehon ka n on tietämine ä. syvempä Keski-Helsingin musiikkiopistossa musiikkiliikuntaa käytetään erityisesti musiikin perusteiden tunneilla, esimerkiksi kehorytmiharjoituksina, jolloin keho, liike, ehkä myös laulu yhdistetään polyrytmeihin ja vaikeat rytmit opitaan ”vahingossa” hauskalla tavalla. Kun ne on kerran saatu kehomuistiin, ne on helpompi osata lukea myös nuottipaperilta. lapsille olikin luonnollista ensin vastaanottaa ja nauttia spontaanisti soivasta musiikista ja vasta sitten edetä musiikin analysointiin. Jaques-Dalcrozen mielestä musiikin opetuksen tuli ensin rohkaista juuri tätä lapselle tyypillistä spontaania, intuitiivista kehollista reagointia musiikkiin. Hän ehdottikin, että lapsi saisi ennen soitinopintoja kokea musiikkia koko kehollaan, oppia liikkumaan, laulamaan ja kuuntelemaan. Vähitellen kokeilun kautta syntyneet ideat muotoutuivat musiikkikasvatusta koskeviksi periaatteiksi, joita Jaques-Dalcroze kehotti seuraavia sukupolvia kehittämään edelleen. Ilo vahvistaa oppimista den Musiikkiliikunta vahvistaa itsey kokemista. Mielen ja kehon musiikkia Kaikki sai alkunsa 1890-luvulla Geneven konservatoriosta. Sveitsiläinen säveltäjäpedagogi Émile Jaques-Dalcroze (1865– 1950) huomasi, että vaikka hänen oppilaansa olivat hyvin pitkällä soittimensa teknisessä hallinnassa, heillä oli puutteita musiikin kuuntelukyvyssä sekä ilmaisussa. Jaques-Dalcroze arvosteli opetuksen mekaanisuutta ja sitä, että musiikillinen koulutus keskittyi yksinomaan mielen toimintojen kehittämiseen. Se ei antanut oppilaille mahdollisuutta kokea musiikkia kokonaisvaltaisesti. Dalcroze-pedagogiikan lähtökohta voidaankin tulkita mielen ja kehon erottavan ajattelun varhaiseksi kritiikiksi muusikon ammatin näkökulmasta. Jaques-Dalcroze halusi uudistaa musiikkikasvatusta. Hän kokeili harjoituksia, joissa säveltapailuun yhdistettiin kehon liikkeitä, ja huomasi, että oppilaat lauloivat musikaalisemmin ja tarkemmin. Hän antoi myös oppilaiden liikkua vapaasti improvisoituun musiikkiin. Kokeilu alkoi musiikin ammattiopiskelijoiden kanssa, mutta pian mukaan otettiin myös pienet lapset. Siinä missä aikuisopiskelijoiden musiikin kuuntelua ohjasivat älylliset ennakko-oletukset, Tavoitteena musiikkiliikunnassa on aktivoida koko keho aistimaan, kokemaan ja sisäistämään musiikkia. Kun havainnot, toiminta, tunteet ja ajattelu ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa, mielen ja kehon yhteys vahvistuu. Musiikkiliikuntaan sisältyy myös ajatus, että kehollisten kokemusten kautta tietäminen tapahtuu syvemmällä tasolla kuin pelkästään käsitteellisen ajattelun kautta tietäminen. Musiikkiliikunta pyrkii musikaalisuuden herättämiseen ja muusikkouden kehittämiseen laajassa merkityksessä. Samalla tavoitteena on kehittää ihmistä kokonaisvaltaisesti. Leikin henki ja aktiivinen toimiminen ryhmässä vapauttavat liiasta itsetietoisuudesta. Siitä syntyvä ilo vahvistaa omaa tahtoa, mielikuvitusta ja ilmaisukykyä. Positiiviset kokemukset puolestaan lisäävät halua oppia ja opiskella. Kiinnostus musiikkiliikuntaa kohtaan on vuosi vuodelta kasvanut, kun musiikin ja liikkeen yhdistämisen (musiikki)kasvatukselliset mahdollisuudet ovat tulleet ihmisten tietoisuuteen. On myös ymmärretty, mitä kehollinen ja kokonaisvaltainen toiminta ja kokeminen voivat parhaimmillaan tuoda: todellista, sisäistettyä tietoa ja taitoa sekä kykyä soveltaa niitä omalla luovalla tavalla. l Musiikkiliikunta on musiikkikasvatuksen osa-alue, jota sovelletaan koulujen musiikinope tuksessa l teoria- ja säveltapailu opinnoissa l soitin- ja esiintymisvalmen nuksessa l kuoronjohdon, tanssin ja draaman opinnoissa l varhaiskasvatuksessa l erityisopetuksessa l musiikkiterapiassa l kuorotoiminnassa l ikäihmisten kanssa työskenneltäessä. Musiikkiliikunta kuuluu ajoittain myös kesä- ja työväenopistojen opetustarjontaan. l Suomeen musiikkiliikuntapedagogiset ideat rantautuivat suomalaisen tanssitaiteilijan, pianistin ja taidemaalarin Maggie Gripenbergin välityksellä. Hän osallistui Dalcrozepedagogiikan kursseille kesällä 1910 ja kokemastaan innostuneena jatkoi opintojaan Jaques-Dalcrozen oppilaana koko seuraavan vuoden. Hänen työtään ovat jatkaneet Ilta Leiviskä sekä Inkeri Simola-Isaksson, joka on ansiokkaasti kehittänyt suomalaista musiikkiliikuntaa, opettanut kymmeniätuhansia lapsia ja aikuisia sekä kouluttanut opettajia ympäri Suomea. Tohtoritutkija Marja-Leena Juntunen toimii myös Dalcroze-pedagogiikan ja musiikkiliikunnan kouluttajana. Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 9 TArMO rIuTTA Groove Jazz Violin (vihko & CD) Helppoja ja svengaavia kappaleita viululle ja pianolle. CD:llä myös pianosäestykset. Uutta potkua soittoon OIKEALLA OHJELMISTOLLA HArrI WESSMAn Mirabellan sellovihko Kymmenen helppoa kappaletta sellolle ja pianolle. SEppO SIIrALA (sov.) Souvenir (vihko & CD) Rakastetuimmat suomalaiset sävelet kitaralle sovitettuna. Mukana tuleva CD sisältää vihkon kappaleet Siiralan tulkintoina. rOSSA – SzILVAY Viulu/Selloviikarit Kamarimusiikkia nuorille jousisoittajille Viuluduot VIcTOrIA YAgLIng Kuusi kappaletta lapsille Viisi miniatyyriä pianolle Tunnelmallisia ja välillä kirpeitäkin kappaleita pianonsoiton opiskeluun. Vocaliisi Larghetto ja Siciliana Suosittuja esityskappaleita ja yhteissoittoon innostavaa materiaalia uusintapainoksina. Duovihkot sopivat hyvin myös viuluryhmien käyttöön. PL 158, 00121 Helsinki • info@fennicagehrman.fi Uutuuksia edistyneemmille sellisteille – ja vaihtoehtoja Saint-Saënsin Joutsenelle. Muista myös FINLANDIA-vihkot pianolle, viululle ja sellolle. Myynti: Ostinato, F-Musiikki ja muut musiikkikaupat Uusi SLSX-myymälä nyt Helsingissä! TERVETULOA TUTUSTUMAAN. Katso kaikki COLOURSTRINGS-julkaisumme osoitteesta www.fennicagehrman.fi Soitin Laine Oy / Helsinki - puhaltimet, jousisoittimet ja tarvikkeet - puhallinsoitinkorjaamo Pohjoinen Rautatiekatu 11 00100 Helsinki 09 - 4366 840 Soitin Laine Software eXperience - studiotarvikkeet, ohjelmistot, tietokoneet, kaiuttimet... Pohjoinen Rautatiekatu 11 00100 Helsinki 040 - 4561 260 Soitin Laine Oy / Turku - puhaltimet, nuotit, jousisoittimet, lyömäsoittimet, bändisoittimet, tarvikkeet yms. Maariankatu 10 20100 Turku 02 - 2761 600 Soitin Laine Oy:n Helsingin myymälä on orkesterisoittimien erikoisliike, mutta tilaamme Turun myymälästämme bändisoittimia toiveen mukaan Helsingin myymäläämme - ilman lisäkustannuksia. WWW.SOITINLAINE.FI WWW.SLSX.COM Veikko Somerpuro Sari Lapinleimu (Vain) tekemällä oppii Käsillä tekeminen ja monipuolinen liikkuminen tekevät aivoille hyvää. Ne vaikuttavat tiedon muodostukseen, parantavat ongelmanratkaisukykyä ja kehittävät motoriikkaa, joka on soittotaidonkin perusedellytys. T utkija, tietokirjailija, kouluttaja ja konsultti Jaana Venkula ei jätä ketään kylmäksi. Valovoimainen nainen on jo vuosikymmenien ajan esittänyt valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä ja saanut osakseen sekä äärimmäistä ihailua että avointa paheksuntaa. Arvostelu ei ole Venkulaa lannistanut. Hänen luomansa teoriat ovat osoittautuneet toimiviksi niin yliopisto-, koulu- kuin yritysmaailman arjessa. Hän on suosittu ja palkittu puhuja, joka tunnustaa viihtyvänsä Finlandia-talon kaltaisilla suurilla areenoilla. Venkulan esittämiä lähestymistapoja ja teorioita on esiintynyt myös kansainvälisessä tiedemaailmassa – joskin harvakseen ja yleensä kymmenenviidentoista vuoden viiveellä. Kirsi Tuura teksti Yksi Venkulan lempilapsista on tekemisen ja tietämisen välinen suhde. Hän ei hyväksy tiedon ja taidon erottamista toisistaan, eri maailmoiksi – eikä ajatusta siitä, että kun ihminen ensin tietää asiat, hän kykenee sen jälkeen toimimaan tietonsa mukaan. – Työskenneltyäni pitkään yliopistossa tieteentutkijana totesin, että tieto ei luo tekemistä vaan päinvastoin: kun ihminen saa liikkeelle käytännön toiminnan, se alkaa vaikuttaa tiedon muodostukseen. Tämä päti ja pätee edelleen niin opiskelijoihin, professoreihin kuin luovan alan ihmisiin heidän sosiaalisesta ja taloudellisesta taustastaan riippumatta, hän sanoo. – Parasta aivojen kehittymisen kannalta on sellainen motorinen toiminta, joka on taannut ihmislajin hengissäpysymisen, sanoo Jaana Venkula. Aivot vaativat vaikeuksia Muun muassa Richard Louv on koonnut kirjaksi tutkimustuloksia, jotka todistavat luonnossa leikkimisen tärkeyden lapsen kehittymiselle. Last Child in the Woods -nimisessä kirjassa todetaan, että vapaa leikki metsässä on huomattavasti kehittävämpää kuin tiettyyn muo- u Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 11 Veikko Somerpuro Oboistit ja fagotistit askartelevat soittimen suukappaleet eli röörit itse. Jaana Venkula, Fluctuale Consulting l Sosiaalipsykologi (VTL, FM) ja tietokirjailija, vapaa tutkija, kouluttaja ja konsultti l Tutkimus- ja opetusaiheita: toiminnan yhteys tiedonmuodostukseen ja ymmärtämiseen, ajattelutaito ja luova ongelmanratkaisu sekä organisaatioiden kehittäminen l Tietokirjoja mm. Tietämisen taidot (1988), Fair Play jalkapallon sieluna ja käytäntönä (1998), Taiteen välttämättömyydestä (2003), Epävarmuudesta ja varmuudesta (2005), Tekemisen taito (2005) sekä Kysymisen taito (2007) 12 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010 Ei musisointia ilman motoriikkaa Elina Kivelä-Taskinen on ensimmäiseltä ammatiltaan liikunnanopettaja, toiselta ammatiltaan tanssija ja (vasta) kolmannelta ammatiltaan musiikinopettaja. Hän on yhdistänyt liikunnan ja musiikin rytmiikaksi, jota hän on opettanut niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kokemusta musiikkiliikunnan ja rytmiikan opettamisesta on kertynyt yli 30 vuoden ajalta. Venkulan tavoin myös Kivelä-Taskinen kannustaa lapsia pihaleikkeihin. Hän toteaa, että ne tarjoavat mahdollisuuden kaikkien motoristen perustaitojen kehittymiselle. – Ilman näitä motorisia perustaitoja sekä iän ja harjoituksen myötä kehittyvää hienomotoriikkaa ihminen ei pysty soittamaan tai laulamaan. Tämä on helpompi käsittää konkreettisen esimerkin avulla: puhe- tai lauluäänen muodostamiseen tarvitaan sataa lihasta. Pitkän linjan pedagogin mukaan nykylapset istuvat aivan liikaa – milloin koulussa, milloin television tai tietokoneen ääressä. – Kun istuu takanojassa ja käyttää kahta sormea, peukalotekniikka kyllä kehittyy. Mutta jos lapsen hienomotoriikka jää tälle tasolle, tilanne on heikko. Veijo Aulio, Studico toon ja tapaan sidottu leikkiminen leikkipuistossa. – Kun lapsi leikkii vapaassa ympäristössä, hän päättää itse, kiipeänkö vai liunko tuon kiven yli vai kierränkö sen. Tällaisen lapsen aivoissa syntyy paljon monimutkaisempia yhteyksiä kuin valmiissa, suunnitellussa leikkiympäristössä puuhastelevalla ikätoverilla, Venkula perustelee. Myös musiikin merkitys aivotoiminnalle on korvaamaton – etenkin silloin, kun instrumenttia soitetaan itse. – Yhteiskuntafilosofi Albert Borgmann esitti jo kauan sitten, että vaikka musiikin kuunteleminen miellyttää ja tietyllä tavalla vaikuttaa meihin, instrumentin soiton harjoittelu on aivan eri asia: se kehittää vastuuntuntoa, keskittymiskykyä ja asioiden hahmottamiskykyä. Tietokoneen ääressä leikkimiseen, pelaamiseen ja chattailemiseen Venkula suhtautuu kriittisesti. Uusin neurotieteellinen tutkimus todistaa, että pelkkä sormilla näpyttely on motorisesti niin yksipuolinen ja vaatimaton suoritus, että se ei vaikuta aivoihin mitenkään. Ahkerasti käyttämillämme istumalihaksilla ei niilläkään ole merkittäviä yhteyksiä aivoihimme. – Parasta aivojen kehittymisen kannalta on sellainen motorinen toiminta, joka on taannut ihmislajin hengissäpysymisen. Siis siivoaminen ja tiskaaminen (bakteereiden ja sairauksien torjuminen), rakentaminen (oma suoja/koti/maja) ja vaikka ruoan laittaminen (energian saaminen). Tätä kaikkea pitää tehdä, jotta pysymme mukana reaalimaailmassa tietokoneen näppäilemisen rinnalla. Kaiken tekemisen ei tarvitse olla mukavaa, päinvastoin. – Etenkin sellainen motorinen ponnistelu, joka on vastentahtoista mutta tuottaa toivotun tuloksen, on omiaan käynnistämään aivoissa mielihyvähormonien erityksen. Näiden hormonien tuottaminen on puolestaan yhteydessä ihmisen ongelmanratkaisukykyyn. ”Curling-vanhemmat”, jotka varjelevat lastaan kaikelta ja päättävät ja tekevät kaiken tämän puolesta, tekevät siis lapselleen todellisen karhunpalveluksen. Elina Kivelä-Taskinen, Kultanuotti l Koreografi, säveltäjä, pedagogi l Yli 30 vuoden kokemus musiikkiliikunnan ja rytmiikan opettamisesta sekä kotimaassa että ulkomailla l Kirjoittanut Rytmikylpy-kirjan Harri Setälän kanssa (2006) sekä Rytmikylvyn Pikku-kuplat (oppikirja ja CD). Viimeistelyvaiheessa erilaisten rytmien itseopiskeluun tarkoitettu DVD. Koordinaatiota ja oikeita asentoja Veikko Somerpuro Kivelä-Taskinen jakaa motoriikan liikkumis-, käsittely- ja tasapainotaitoon. Hän toteaa, että soittaminen on liikettä ja käsittelytaitoja, ja että kaikki liikkuminen vaatii koordinaatiokykyä, toisin sanoen lihasten ja nivelten yhteistoimintaa. – Koordinaatiokyky sisältää muun muassa seuraavat kolme asiaa: erottelukyvyn (paljonko voimaa käytetään), yhdistelykyvyn (käsien, jalkojen ja/tai hengityksen yhteistoiminnan) sekä reaktiokyvyn (joka liittyy yhteissoittoon, esimerkiksi oman vuoron alkamiseen ja loppumiseen). Mitä pidemmällä ollaan, sitä merkityksellisemmäksi koordinaation rooli muodostuu. Taiteilija voi ilmentää sisintään vain, jos hän hallitsee sen, mitä esittää. Motoriikkaan liittyy myös soittoasento. Kivelä-Taskisen mukaan se on tärkeä mitä tahansa instrumenttia soittavalle mutta korostuu erityisesti laulajalla. – Yksi tapa hakea oikeaa asentoa on tasapainolauta. Kun lauta on samansuuntainen lattian kanssa, asento on optimaalinen, ja lihakset järjestäytyvät lepotilaan. Väärä asento aiheuttaa puo- lestaan väsymystä, rasitusta, jännetuppitulehduksen kaltaisia vaivoja sekä verenkierron heikkenemistä, hän sanoo. – Espoon musiikkiopiston laulun lehtori Maaria Virmavirta kokeili tasapainolautaa murrosikäisten laulajien kanssa. Monet heistä totesivat tasapainon löydettyään seisovansa ensimmäistä kertaa elämässään oikeassa asennossa! Kehollakin on muisti Soittamisen yhteydessä puhutaan usein motorisesta tai kehon muistista. Pianonsoittaja ei välttämättä muista tai edes osaa nuotteja, mutta löytää tästä huolimatta oikeat soinnut. Viulisti saa instrumentistaan juuri haluamansa äänen vaikka silmät kiinni. Kivelä-Taskinen toteaa, että lihasmuisti sekä tunto- tai kosketusaisti, kinestiikka, liittyvät olennaisena osana soittamiseen. – Se että pianisti löytää oikeat soinnut, johtuu siitä, että hän muistaa tiettyjen sävelten välisen välimatkan koskettimilla sekä sen, miltä tietty soinnun käännös tuntuu. Viulunsoittaja puolestaan tuntee ja tietää, mikä asento tuottaa minkäkin sävelen. Tämä tarkoittaa, että sokeakin ihminen voi olla virtuoosimaisen taitava soittaja. Myös kuuro ihminen voi nauttia musiikista ja sen tuottamisesta. Musiikki on värähtelyä, joten se välittyy pitkälti tuntoaistin kautta. Parhaaksi instrumentiksi kuurojen lasten opetuksessa on Kivelä-Taskisen mukaan osoittautunut djemberumpu. Rumpuihin – joskin hieman isompiin – liittyy myös hänen tuorein ammatillinen projektinsa. – Olen opiskellut Taiko-rumpujen soittamista amerikkalaisen Tim Petermanin johdolla. Aloitin tämän uuden soittimen opettamisen helmikuun alussa. Vähän jännittää, mutta toisaalta: on mukavaa, että uusia haasteita riittää vielä näinkin pitkän työuran jälkeen. l Elina Kivelä-Taskisen kirjallisuusvinkit: Carla Hannafordin Viisaat liikkeet ja Goddard Blythen Well Balanced Child. Kirjoittaja on pitkän linjan toimittaja, Reklaami- ja Propagandakonttori Tuuma & Toimi Oy:n toinen osakas sekä 6- ja 9-vuotiaiden tyttöjen äiti. en Soittamin on liikettä. Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 13 Päivi Kari Isolta maailma näyttää! teksti ja kuvat Muskaritunnilla lauletaan hiirestä, joka mittaa maailmaa männynneulasella. Niin kuin lapsikin, jolle seikkailu ympäristönsä hahmottamiseksi on vasta alullaan. M uskariluokan ovella avautuu keltainen maailma. Ensimmäinen kurkistaa ovelta ja astelee tomerasti reunimmaiselle jakkaralle, toisen on vetäistävä ensin pieni kierros läpi luokan, minkä jälkeen pääsee kätevästi peruutusvaihteella tuolille. Kolmas uskaltautuu paikalleen vasta isän saattelemana. Miltä tuntuikaan lapsena, kun tuli uuteen paikkaan? Katto oli jossain normaalia kauempana tai jännitti istua pitkällä penkillä. Elämämme on pienestä suureksi alituista liikettä erilaisissa tiloissa ja ympäristöissä. Turva tilassa Jos siis hiiri mittaa maailmaa männynneulasella ja aikuinen seteleillä ja suorituksilla, entäpä lapsi? – Kyllä minusta tuntuu, että lapsi mittaa maailmaa kiinnostuksella ja uteliaisuudella ja aikamoisella rohkeudella verrattuna meihin aikuisiin. Hän kuitenkin tarvitsee tutkimisen tueksi turvallisuuden tunteen, miettii Soili Perkiö. Ja isoltahan se maailma näyttää, aivan kuten muskarilaulun hiirestä, joka lapsen lailla luottavaisesti avaa kätensä kohti ilmoja. Pitkällä urallaan musiikkipedagogina, muskari- ja musiikinopettajia kouluttaessaan Soili Perkiö on joutunut pohtimaan paljon aikuisen mahdollisuuksia edistää lapsen turvallisuudentunnetta. Eri paikoissa liikkuessamme tarkkailemme tietämättämmekin jatkuvasti, onko tila ympärillämme turvallinen. – Meillä on syvällä, vanhoissa aivokerroksissa tietoisuus tilasta. Sivusilmälläkin näemme, jos joku liikahtaa näkökentässä, Soili sanoo. Muskarissa huonetta tutkitaan ja se ”otetaan omaksi”, käydään koskettamassa ja katsomassa muotoja, nimetään niitä, opitaan hahmottamaan tila vaikka silmät kiinni. Jos olisit kärpänen, missä tykkäisit istua täällä... Näin syntyy omia turvapaikkoja. 14 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010 Aistien reittiä tutuksi Paikan tutkimisella on pienelle enemmän merkityksiä, kuin tulee ajatelleeksikaan. – Lapsihan automaattisesti juoksee tilan läpi, käy vähän kuin haistelemassa joka nurkan. Parasta olisi, jos hänen kanssaan ehtisi käymään yhdessä turvallisesti läpi uuden paikan. Huomasin itsessänikin tällaisen primitiivisen jutun, kun muutin pari vuotta sitten uuteen kotiin. Halusin käydä joka kohdan läpi vie- lä siivousfirman jäljiltä, halusin tietää ja tuntea, mitä komeron perällä ja saunan lauteiden alla on. Valtasin tilan fyysisesti koskettamalla, Soili kertoo. Se, ettei aikuisen välttämättä tarvitse käydä tutkimassa ja koskettamassa joka paikkaa, perustuu paljolti siihen, että hän on saanut kokemuksen siitä pienenä. – Jos nyt kuvittelisi, miltä tämä tuolin selkämys tuntuisi kielessä, sen muistaa. Tai lattia. Ihan pienihän maistaa ja tutkii lähimaailman kielellä. Oman kehon, suuntien ja tilan hahmottaminen, joita muskarin laululeikeissäkin harjoitellaan, luo pohjan myöhemmälle oppimiselle. Myös hajuaisti aktivoituu aikaisessa vaihteessa; jo vastasyntynyt tunnistaa oman äitinsä maidon hajusta. Varhaiseen maailmaan kuuluvat lisäksi äidin ääni ja tuntoaistimukset. Vasta myöhemmin vahvistuu visuaalinen puoli, joka usein nousee hyvin dominoivaksi. Kun aikuinen menee tilaan, hän hahmottaa sen hetkessä katseellaan. – Minä kun tykkään kaikesta matematiikasta, arvioin usein, kuinka paljon paikalla on ihmisiä, tai lasken vaikka kattolaatat, naurahtaa Soili. Lapsuudessa visuaalinen hahmotus kehittyy pienestä kohti suurempia kokonaisuuksia. – Lapsihan näkee pieniä asioita. Jos pieni lapsi katsoo vaikka valokuvaa, jossa on perhe ruokapöydän ääressä, hän saattaa sanoa, että auto! Ja aikuinen huomaa, että todellakin, ikkunasta näkyy pienen pieni kulma naapuriin parkkeeratusta autosta. Siksi pedagogiseltakin kannalta on tärkeää, että lapsi saa aikaa tutkia tilaa. Muskarissa tai muussa oppimistilanteessa hän voi muuten jäädä tuijottamaan jotain pientä yksityiskohtaa, ja se mitä ympärillä tapahtuu, menee kenties ohi, koska tila vie kaiken huomion. Liike avaa tilan – Vauvalle, joka alkaa valloittaa maailmaa aikuisen sylistä, sama tila on aivan eri kokemus jo pelkästään eri asentojen kautta. Sylissä vauva katsoo ehkä ensin alaspäin, sitten äiti kääntää hänet selälleen kasvot ylöspäin – ja ahaa, mitäs tuolla suunnassa on! Lattia vaihtuu katoksi, aukeaa täysin uusi perspektiivi. Vauvamuskarissa musiikkiliikunta vahvistaa kehon, liikkeen ja tilan hahmotusta. Pikkukoira kulkee eteenpäin. Pikkukoira kulkee taaksepäin. Pikkukoira pyörii ympäri, pikkukoira hyppii hassusti. Mukana on liike, vauva tuntee äidin sykkeen, kuulee sanan eteenpäin. Paljon tietoa menee jo pienelle oppijalle. – Perinteisissä laululeikeissä, joissa on usein mukana tanssi, harjoitellaan juuri näitä perusasioita. Perinne on hyvin viisasta, on tiedetty, mitä lapsi tarvitsee kehityksensä tueksi, sanoo Soili. Moneen laululeikkiin voi liittää liikesuuntia. Yksi Soilin suosikeista on Asikkalan, Asikkalan puiset rattaat. Eteenpäin mennään ja sitten taaksepäin, kun o-ou, ei ne rattaat päässeetkään ylös... Lapsel- Hiiri mittaa maailmaa männynneulasella, hiiri mittaa maailmaa männynneulasella, heinänkorrella punnitsee, kovin miettii mittailee, järkeänsä käyttää, isolta maailma näyttää! (säv. Soili Perkiö, san. Hannele Huovi) le, joka on ollut vauvamuskarissa, missä leikkejä on tehty ja toistettu, oppiminen on yleensä helpompaa ja nopeampaa, kun hän alkaa itse ottaa ensiaskeleitaan. Oppimisen edellytyksiä Liikkumisellaan, joka aikuisesta saattaa näyttää joskus jopa turhalta, lapsi harjoittelee oman kehon hallintaa. Pienelle siinä on haastetta kerrakseen. Taapero- tai leikki-ikäinen kieppuu ja katsoo tilaa ympäriinsä, menee takaperin ja etuperin ja sivuttain. Lapsi aistii tilaa koko kehollaan ja kaikista suunnista. Miltä tuntuu, kun menen taaksepäin ja tuo jää loitommaksi, ja kun menen lähemmäksi. Samalla harjaantuu katseen tarkentaminen lähelle ja kauas. Ymmärrys itsestä suhteessa tilaan kehittyy, eri suunnat ja puolet. – Kun mietitään oppimisvalmiuksia, ensin täytyy osata hahmottaa oma keho: alakroppa, yläkroppa, sivut, oikea, vasen, kaikki nämä. Toinen haaste on hahmottaa tila. Tietää, mikä on ylös ja alas, eteen ja taakse. Kehon ja tilan hahmotus ovat edellytyksenä luku- ja kirjoitustaidolle ja muulle oppimiselle. Jos lapsella on oppimisvaikeuksia, palataan usein näihin perusasioihin. Paljon tietokoneen ääressä puuhailevalle pysty- ja vaakasuuntien hahmottaminen on vaikeampaa: lapsi ei tiedä, missä paperin ylälaita on, kun se ei ole pystyssä vaan pöydällä. Hahmottamista hidastaa myös, ettei jälki hiirellä piirtäessä tule siihen, mihin liikettä fyysisesti tehdään. Siksi kehon kautta oppimi- sen pitäisi olla ensisijaista, vasta sen jälkeen tulevat apuvälineet. Tanssia tilassa Lapselle musiikin mukana liikkuminen on oiva apu oppimiseen. Siinä jäävät mieleen lorut ja melodiat. Musiikki käynnistää meissä automaattisesti liikkeen. – Sen näkee jo pienessä lapsessa, kun alkaa kuulua musiikkia. Lapsi alkaa hytkyttää itseään: musiikki tarkoittaa tätä, että minä tanssin. Se ei ole opittua, vaan tieto on sisällä meissä, pohtii Soili. Vaikka länsimainen ihminen sitten isompana istuu hiljaa konserttisalin penkillä ja kuuntelee musiikkia paikallaan, lapsuuden elämykset musiikista tilassa tanssittuna voivat edelleen rikastuttaa kokemusta. – Silloin kuunteleminen voi olla vielä aikuisenakin kehollista – sisäistä tanssia, tai mielen liike, tunteiden liike. l Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen lehtori Soili Perkiö on varhaisiän musiikkikasvatuksen johtohahmoja Suomessa. Hän on myös kansainvälisesti tunnettu pedagogi ja kouluttaja, lukuisten oppimateriaalien tekijä ja lastenkulttuuritapahtumien esiintyjä. Viime vuonna hän sai yhdessä Hannele Huovin kanssa lastenkulttuurin valtionpalkinnon uraauurtavasta työstään lasten loru-, laulu- ja leikkiperinteen sekä aiempaa lapsilähtöisemmän kirjallisuuden ja musiikkikasvatuksen kehittämiseksi. Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 15 teksti ja kuvat Päivi Kari Viritä itsesi oppimaan Yksinkertaista liikettä voi hyödyntää monin tavoin oppimisessa. Saimme muutamia viritysvinkkejä Soili Perkiöltä. ”Ensin viritetään oppija ja sitten soitin, ja kun molemmat ovat vireessä, voi lähteä hommiin.” l Hankaa käsiä yhteen. Yksinkertainen liike aktivoi laajaa aluetta aivokuoressa, sillä motorisesta ja tuntoaivokuoresta suuri alue on varattu sormille. l Tee sormijumppaa ja keskiviivan ylityksiä. Ne virittävät hermoratoja ja laajoja pään alueita oppimiseen. l Liiku, taputa tai tanssi musiikin tahtiin. Rytmikäs liike aktivoi myös aivoja ja virittää oppimiseen. l Kokeile kävelyä. Moni aikuinenkin oppii, kun kävelee ja lukee, puhuu ääneen, tekee samalla jotain. Esimerkiksi monet näyttelijät lukevat roolikirjaa kävellen. Puhe on motorista toimintaa, ja kun tekee mahdollisimman paljon motorisesti, muisti on aktiivisemmassa tilassa kuin pelkästään paikoillaan lukiessa. l Ennen soittamista on hyvä lämmitellä myös lihakset. Esimerkiksi rumpukouluista löytyy hyviä lihastreenejä kaikille soittajille. Soili Perkiö kertoo teettävänsä sormijumppaa mieluusti myös opettajakoulutuksessa. Aikuinen saa kokemuksen siitä, miltä tuntuu tehdä jotain ensimmäistä kertaa – tilanteesta, johon lapsetkin koko ajan joutuvat tehdessään motorisesti jotain uutta, rakentaessaan hermoratoja. – Jokaisen on hyvä kokea aina välillä, miltä tuntuu, kun jotain ei osaakaan heti, se innostuksen ja epätoivon vaihtelu. Mitä minulle tapahtuu oppijana, jos en onnistu? Usein ensimmäinen reaktio on, ettei halua kokeillakaan ainakaan kollegoiden läsnäollessa. Suurella osalla meistä on ajatus, että kaikki pitäisi saada menemään heti. Ja siinä nouseekin kysymys, miten opettaja voi olla apuna, että löytyy se motorinen rata ja turhautumisen läpimenoreitti ja motivaation ylläpito. Tässä on kuin minikoossa se, miten opin soittamaan soitinta, sanoo Soili. 16 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010 Soilin sormijumppa Sormijumppa virittää aivoja ja kehittää käden lihasten ja hienomotoriikan hallintaa. Helpoista harjoituksista voivat hyötyä niin hyvää sormimotoriikkaa tarvitsevat soittajat kuin kaikenikäiset muutkin. Tervehdykset Laita kämmenet vastakkain ja naputtele peukaloitasi yhteen. Sen jälkeen tervehtivät toisiaan etusormet, keskisormet, nimettömät ja pikkurillit. Missä on sormi? Pienen lapsen haasteena on hahmottaa ensin käden sormet ja liikkeet. Missä on sun peukalo? Vanhempi koskettaa lapsen sormea. Täällähän minä, täällähän minä. Entä etusormi, keskisormi, nimetön, pikkusormi? Lopuksi pompitaan sormelta toiselle. Vähitellen lapsi alkaa itse tehdä samaa. Missäs on minun peukalo? Lapsi saa näyttää vanhemman sormea, kun hän hiukan myöhemmässä iässä oppii tekemään leikin toiselle. Hahmottaminen alkaa omasta kehosta ja siirtyy sitten visuaaliseen toisen kehosta hahmottamiseen. Kumarrukset Etusormet kumartavat toisilleen syvään ja rauhallisesti, samoin muut sormet. Kuten ranskalaisten poskisuukot, kumarruksetkin on tapana tehdä molemmin puolin. Tässä mukaan tulee keskiviivan ylitys, joten harjoitus on mahdollinen vasta muutaman vuoden iästä alkaen. Sanotaan, että ihminen oppii 10 % lukemastaan 20 % kuulemastaan 30 % näkemästään 50 % kuulemastaan ja näkemästään 70 % keskustellessaan muiden kanssa 80 % kokiessaan itse ja käyttäessään tietoa 90% opettaessaan asian jollekin toiselle Opitko parhaiten kuulemalla, kokeilemalla vai näkemällä? Oletko auditiivinen oppija? □ Minun on helppo oppia, jos kuulen asian. □ Kiinnitän huomiota ympärillä kuuluviin ääniin ja keskusteluihin. □ Pidän vuoropuhelusta ja/tai selittämisestä. □ Opin paremmin, kun puhuja kertoo asiasta eloisalla äänellä. □ Minulle on tärkeää, että asiat kerrotaan perusteellisesti. iKenties to en lo uka id meton pe evalmistele pyörittelijä suuriin kin itseään ? ajatuksiin Oppimistasi auttaa, kun l keskityt kuuntelemaan omia muistiinpanoja l kyselet l kerrot asiasta muille l luet ääneen opiskeltavaa asiaa l pohdit asiaa ja keskustelet siitä muiden kanssa. l Joillakin rytmi ja musiikki saattavat helpottaa keskittymistä ja oppimista, toisia ylimääräiset äänet häiritsevät. l teet Oletko kinesteettinen oppija? Opin parhaiten □ tunnustellen ja kokeilemalla □ tekemällä itse □ testaamalla □ liikkuessani □ omien kokemusten kautta. □ Hahmotan ympäristöä ilmeiden, eleiden ja/tai liikkeiden kautta. □ Minulle on tärkeää, miltä jokin asia, esine tai liike tuntuu. Sormet (ja aivot) solmuun Pyöritysleikki Aika pyörittää peukaloita! Ja seuraavaksi muitakin sormipareja, aina molempiin suuntiin. Pyörittely alkaa sujua n. 4–5-vuotiaasta alkaen. Lisää haastetta ja laita useampi sormipari kumartamaan toisilleen yhtä aikaa. Kun kumarrukset ovat hallussa, testaa, onnistutko pyörittämään samanaikaisesti useampaa sormiparia, jälleen molempiin suuntiin. l yhdistät oppimiseen liikkeitä paikoillaan istumista l käytät taputuksia l kävelet uusia asioita opetellessa. l Myös puhelinnumeroiden tai tunnuslukujen oppiminen käden liikkeinä helpottaa asioiden mieleen painamista. l vältät Oletko visuaalinen oppija? □ Opin parhaiten näkemällä ja katselemalla. □ Haluan mieluiten lukea asian itse. Minulle ovat tärkeitä □ tekstit □ kuvat □ värit □ asioiden ulkonäkö □ kokonaisuuksien hahmottaminen. Tanssitaan ja taputellaan – keskiviivan ylitystä! Kehossa voi erottaa kolme keskiviivaa. Eri puoliskojen hallinta ja keskiviivan ylitys liittyvät kiinteästi oman kehon hahmottamiseen, motorisiin taitoihin ja oppimisvalmiuksiin. Ne ovat myös luku- ja kirjoitustaidon edellytyksiä. Soili kertoo, miten kehonhallintaa ja keskiviivan ylitystä voi harjoitella muskarin tai kodin lauluissa ja leikeissä. Oppimistasi auttaa, kun Ylä- ja alakeho Vauvalla, joka on juuri noussut seisomaan, keho liikkuu vielä eriytymättömästi: lapsi nytkyttää yläkroppaa ja koukistaa polvia samaan tahtiin. Kehon ala- ja yläosan hahmottaminen on ensimmäinen vaihe kehon eri keskiviivojen hahmottamisessa. u Oppimistasi auttaa, kun l teet alleviivauksia omia korostuksia ja merkintöjä l käytät apuna piirustuksia l hyödynnät kaavioita ja kuvia l teet ajatuskarttoja (mind map) l luot mielikuvia opiskeltavasta asiasta. l teet Ihmisistä noin 30 % on auditiivisesti, 30 % kinesteettisesti ja 30–40 % visuaalisesti suuntautuneita oppijoita. Lähde: www.uwasa.fi/opiskelu/suunnittelu/opi_oppimaan/oppiminen/ oppimistyylit Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 17 l Pienen kanssa voidaan vaikka marssia musiikin tahtiin, jolloin jalat tömistävät aktiivisesti. Sitten tulee stop, ja nyt pelkästään kädet liikkuvat. Tämä on yksi tapa huomata, miten kehon yläja alaosa voivatkin liikkua eri aikaan. Etupuoli ja takapuoli l Tässä toimii vanha tuttu missä on peukalo, täällähän minä. Käsi sujahtaa kehon ”sivuviivan” yli selän taakse. Vastaava liike on nenä ja pylly ja nenä ja pylly ja taputus... -leikissä. Meillä pohjoisen asukkailla sivuviivan ylittä- mistä harjoitetaan myös käsien hiihtoliikkeellä. Oikea ja vasen puoli Mitä tarkoittaa keskiviivan ylitys? Aivomme ohjaavat kehon vastakkaista puolta: kun taputan vasemmalla kädellä vasempaan polveen, aivojen oikea puoli on aktiivinen. Jos taputan molempia käsiä polviin, molemmat puolet ovat aktiiviset, mutta aivopuoliskojen toiminnot eivät vielä yhdisty. Mutta kun ylitänkin kädelläni navan kohdalla olevan keskiviivan ja taputan oikealla kädellä vasem- paan polveen, vasen puoli ohjaa käden liikettä ja samalla vastakkainen oikea aivopuoli tuntee taputuksen. Jotta pystyn tekemään tämän, aivopuoliskojen on toimittava yhdessä. Monissa toiminnoissa näkyy, onko aivopuoliskojen toiminta yhdistynyt. Aivan pieni lapsi ei osaa vielä taputtaa ristiin, koska puoliskojen yhteistoiminnasta vastaava aivokurkiainen ei ole vielä kypsynyt toimintaan. Kun pieni pianisti soittaa ylempiä koskettimia, hän kääntyy keskikehollaan kohti sormia tai hivuttaa penkkiä niitä kohti. Hän ei vielä mene kädellään kehon ”ulkopuolelle”. Jänisleikki Ensin yksi jänis (käsi) pomppii oman puolen polvella, sitten se hyppää toiselle polvelle, sitten olkapäälle, toiselle olkapäälle, hop! Sitten paikalle tulee kaksi jänistä, jotka vaihtavat kiveä, hop! Jos ylitys on oikein vaikeaa, oikeaan käteen ja vasempaan polveen voi laittaa vaikka punaisen tarran, ja sitten punainen hiipii punaiselle. Näin ristiinmeno tehdään todella konkreettiseksi. l l MUUTOT KULJETUKSET MUUTTOTARVIKKEET Muutossa mukana Kuljetusliike FastOne Oy Keski-Helsingin musiikkiopisto suosittelee: www.kuljetusliike.net, puh. 010 617 9790, 050 550 8091 Merja Tieva, 0400 292 121 Jorma Tieva Hernesaarenkatu 11 C 51, 00150 HELSINKI Sälekaihtimet edullisesti! Kaihdinpiste – Helsinki GSM 050 466 6677 www.salekaihtimet.fi Mistä sähkö tulee?... Pistorasiasta! Pistorasioiden lisäksi toimitamme - sähkötyöt ja -suunnittelun, - sähkösaneeraukset, - antenniverkot, - tietoverkkokaapeloinnit, - hälytin- ja kameravalvontajärjestelmät. Napocom Oy Laukkatie 3 04220 Kerava Jukka Ikonen puh. 0400 477 190 jukka.ikonen@napocom.fi www.napocom.fi 18 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010 Rakennuskonsultointi Ismo Kunttu Oy Urheilukatu 28 A 10 00250 Helsinki puh. 0400 812 915 ismo.kunttu@kolumbus.fi Pianonkuljetus A. Leppälä Oy OFFICE: VANHA JÄRVIKYLÄNTIE 17, 02780 ESPOO Puh. 09-811 383, auto 0400-449 662 Email: antero.leppala@kolumbus.fi www.pianonkuljetus.net Helena Jaakkola teksti Helena Jaakkola ntti Hakkaraisesta näkee, että hän pitää opettamisesta ja työskentelystä Keski-Helsingin musiikkiopistossa. Antti on viihtynyt talossa pianonsoiton opettajana vuodesta 1989 lähtien. Tuona aikana musiikkiopisto on ennättänyt toimia ennen nykyistä toimitilaansa kolmessa muussa paikassa. Rehtoreitakin on jo neljäs vuorossa. – Minusta on ollut hienoa olla mukana kehittämässä musiikkiopistoa nykyiseen muotoonsa. Ei ole mitään syytä haikailla muualle, menisi pian huonompaan suuntaan, naurahtaa Antti. ”Vierivä kivi ei sammaloidu” sopisi hyvin kuvaamaan Antti Hakkaraista. Opettaja, muusikko, säveltäjä, biisinikkari ja kirjan tekijä liikuskelee monella musiikin saralla. Hyvinkäältä kotoisin oleva ja edelleen siellä asuva opettaja aloitti itse pianonsoiton oman paikkakuntansa musiikkiopistossa. Opiskelu jatkui Sibelius-Akatemiassa, ja opintojen ensimmäisellä pedagogiikkajaksolla hänet houkuteltiin Keski-Helsingin musiikkiopistolle opettajaksi. Opinnot hän sai päätökseen töiden lomassa. – Opettaminen tuli sattumalta omaksi työksi, tosin ensimmäiset ”soitto-oppilaat” minulla oli jo 15-vuotiaana, kun kaverit pyysivät, että opettaisin heille pianonsoittoa. Tein työtä käskettyä, vaikken opettamisesta tuolloin juuri mitään tiennytkään. Oppilaan ehdoilla Antin ei tarvitse kauan miettiä, miksi musiikin opettaminen on pitänyt hyppysissään. – Opettamisessa kiinnostaa vuorovaikutus oppilaiden kanssa. Opettaminen antaa myös opettajalle oivalluksia, energiaa ja hyviä kokemuksia. Ei turhaan sanota, että opettajaksi oppii parhaiten opettamalla. – Opettaminen tuo myös yllätyksiä. On hienoa seurata oppilaiden kehitystä ja kasvua ja niitä yhtäkkisiä edistymisen pyrähdyksiä, joita kaikilla tapahtuu. Hyvä opettaja muistaa malttaa ja odottaa. u Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 19 Monen maun musiikkiteatteria RAVINTOLA ALLOTRIASSA Ilta Iiron kanssa – illan isäntänä Pianisti Iiro Rantala • 9.4. / 23.4. / 7.5. klo 21 Spagettiooppera – Aarioita ja ki kohtauksia illallisen hö höysteeksi • 17.4. / 15.5. klo 18 Kähäräklubi – muusikko-säveltäjä Anna-Mari Kähärä vaihtuvin vierain • 16.4. / 22.5. klo 21 Kapsäkki-klubit – mm. Vuokko Hovatta, Tommi Lindell, Yrjänä Sauros, Maria Ylipää • 3.4.–28.5. klo 21 TEATTERISALISSA Ooppera-aarioiden toivekonsertti – Ritva Auvinen, Juha Kotilainen, Laura Jurkka ja Collin Hansen • 20.4. klo 19 Operetin juhlaa -vappukonsertti – Juha Kotilainen, Mikko-Ville Luolajan-Mikkola, Ulla Raiskio, JJere Ristimäki, Reetta Ristimäki • 1.5. klo 13 R Riisutut Roolit – Sirkka-Liisa Sassin lauluja • 23.4. klo 19 Y Yhden tähden revyy – Kaisu Kurki moninaisissa m mies- ja naisrooleissa • 22.4. / 24.4. / 29.4. klo 19 Ä Äiti hoi, jouvu pois – Äitien-päivän lied-konsertti. • 9.5. klo 19 Finnkampen aottelu – Musiikillinen maaottelu Suomi-Ruotsi • 28.4. / 5.5. klo 9.30 Risto Räppääjä -konsertit • 17.4. / 24.4. klo 13, 18.4. / 25.4. klo 15 Tuliterä-musikaali – vauhdikas ja jännittävä fantasia-seikkailu • 28.2.-–9.4. Liput: Lippupiste p. 0600 900 900 (1,75€/min.+pvm) klo 7–22, www.lippu.fi tai tuntia ennen ovelta Musiikkiteatteri Kapsäkki • puh. (09) 260 0907 • Hämeentie 68, 00550 Helsinki • info@kapsakki.fi • www.kapsakki.fi Kapsakki_Trioli_92x135mm_022010.indd 1 9.2.2010 18.21 Hyvä soitinkauppa Helsingissä! Huilut, oboet, klarinetit, fagotit, lyömäsoittimet, jousisoittimet ja tarvikkeet Albertinkatu 17, 00120 Helsinki Avoinna: ti–pe klo 10–17, la klo 10–14 (kesäisin ma–pe, la sulj.) www.woodwinds.fi, p. (09) 681 2150, matti.helin@woodwin.pp.fi Tykistönkatu 7 • 00260 Helsinki • puh. (09) 443 116 • fax (09) 441 305 www.ostinato.fi • ostinato@ostinato.fi • avoinna ma-pe 9-18, la 10-14 Uusia kirjoja huviksi & hyödyksi Keijo Aho: Kamarimusiikin taito 39 € Oivallinen opas kamarimusiikkiyhtyeen ohjaajalle, muusikolle tai muusikoksi opiskelevalle. Tunnetun kamarimusiikin ohjaajan Keijo Ahon laatima teos sisältää muumuassa ryhmän ohjaamisen psykologiaa, soitinryhmäkohtaisen osion sekä laajan ohjelmistoluettelon erilaisille kokoonpanoille. Tuula Kotilainen: Portaat Parnassolle Nuorisokoulutusta Sibelius-Akatemiassa 125 vuotta 35 € Kertomus musiikkikoulutuksemme synnystä, kasvusta ja kukoistuksesta. Rikasta historiaosuutta täydentävät tunnettujen pedagogien ja muusikoiden pohdiskelut lahjakkuudesta, pedagogiikasta, oppimisen ja opettamisen kysymyksistä sekä musiikkikasvatuksemme tulevaisuudesta. Tekstiä ryydittävät tämän päivän tähtimuusikoiden muistelut opintojensa alkutaipaleesta "nuokkarissa". Marina BagdasarovaKarhunen: Pedaalikirja 29 € Ainutlaatuinen pedaalinkäytön opas kaikille pianisteille perustasolta alkaen. Runsaasti harjoitustehtäviä opastuksineen. Päivi Kari – On tärkeää antaa musiikin kipinän poreilla ja luoda tilaa oppilaan omalle tekemiselle ja luovuudelle omassa tahdissa. Tätä prosessia on joka kerta yhtä hienoa seurata ja tukea omalla työpanoksellaan. Musiikin opiskelussa pääosassa on luonnollisesti musiikki, mutta usein kyse on myös hyvin pitkistä oppilas–opettaja-ihmissuhteista. Tämä tuo vastuuta opetukseen. On tärkeää, että opettaja on aidosti läsnä tunneilla. Opettajalla pitää olla myös ymmärrystä siitä, miten oppilas oppii. – Oppilaassa itsessään pitää syntyä halu soittaa ja motivaatio olla musiikin parissa; motivaatiota ei pidä yrittää väkisin saada esiin millään ”sirkustempuilla”. Tietenkään pelkkä sisäisen motivaation pilvilinna ei vielä riitä. Sekä opettajalta että vanhemmilta tarvitaan myös sopivasti kannustusta ja tukea, neuvoja ja motivointia, jotta haaveet ja todellisuus – eli harjoittelu – kohtaavat. Mutta innostus musiikkiin saa työnteon maistumaan mukavalta. – On hyvä, että musiikkioppilaitosjärjestelmä Suomessa on mennyt eteenpäin ja nykyisin painotetaan oppilaslähtöisyyttä. Tämä ei estä sitä, etteikö syntyisi hyviä soittajia, ja osa valitsee musiikin ihan ammatikseenkin. Oppilaslähtöisen opettamisen lisäksi Antista on tärkeää pitää monipuolisuutta läsnä musiikinopetuksessa. – Piano on siitä hauska instrumentti, että sitä voi käyttää musiikissa laajasti. Pianolla voi soittaa lähes kaikkea musiikkia – siis rokista niin sanottuun vakavaan salonkikelpoiseen musiikkiin. – Oppilaille tämä monipuolisuus sopii. Kun ottaa mukaan heidän eri ikäkausiinsa ja elämänvaiheisiinsa sopivia erilaisia musiikkityylejä, harjoittelu tuntuu mukavalta. On tärkeää kuulla myös soittajan omia toiveita. Välillä oppilaiden joukossa leviää hittejä, joita yksi jos toinenkin haluaa oppia. – Viime syksynä esimerkiksi moni innostui Pirates of the Caribbean -elokuvan teemasta. Ensin sitä soitti yksi oppilas, ja joku kuuli sen käytävällä ennen oman tuntinsa alkua. Kappale kuulosti ilmeisesti kivalta, ja pian siitä tehtiin sovituksia monelle oppilaalle. Monipuolinen muusikko Antti Hakkarainen on opetuksen lisäksi ennättänyt toimia monella musiikin rintamalla. Takavuosina opinnotkin venyivät osin siksi, että Hyvinkään teatterin näytösten musiikin tuotanto, ohjaus ja johtaminen oli hänen hoivissaan. Nyt teatteri on jäänyt ja tilalle tullut biisinteko ja lastenlaulujen säveltäminen. Salon lastenlaulukilpailuista on napsahtanut muutamia palkintosijoja. – Biisien tekeminen sopii tällaiselle musiikin yleismiehelle. Niitä sekä lastenlauluja syntyy satunnaisen innostuksen puuskissa. Opettaminen vie ajasta kuitenkin leijonanosan, ja oppilaille tietysti tehdään räätälöityjä kappaleita ja sovituksia, jos sopivaa ohjelmistoa ei ole valmiina. Antilla on musiikkiopiston lehtoreiden tavanomainen oppilasmäärä eli noin 20 oppilasta, joista suurin osa on pianonsoiton oppilaita. Lisäksi hän opettaa vapaata säestystä. Vapaa säestys on muutoinkin työllistänyt Anttia, sillä viime syksynä ilmestyi hänen tekemänsä vapaan säestyksen oppikirja. – Kaikki alkoi, kun WSOY pyysi minulta säestyksiä Viuluni soi -viulukoulukirjoihin, joiden yhtenä tekijänä oli musiikkiopistomme opettaja Tarja Manninen. Tein kaksi säestysvihkoa ja nii- eää – On tärk än in siik kipin antaa mu a luoda tila poreilla ja omalle oppilaan sa lle, omas luovuude tahdissa. den lisäksi vapaan säestyksen sivut Suomalaisen pianokoulun uudistettuun painokseen. Kun kustantaja sitten pyysi häntä tekemään perusoppikirjan vapaasta säestyksestä, Antti tarttui houkuttelevaan työtehtävään. Syntyi alan perusteos, joka etenee vapaan säestyksen perustehtävistä vaativampiin harjoituksiin. Vihkon oheen Antti työsti myös CD-äänitteen, joka auttaa asiaan perehtymistä. – Rakensin kirjan käytännön opetuksesta saamani kokemuksen pohjalta. Vaikka kirjan teko oli mieluisaa, oli se myös haastavaa. Isoin homma oli ehkä karsia aineistoa. – Vapaa säestys on sikäli hankala laji, että mitä pidemmälle siinä etenee, sen vaikeampi se on laittaa kirjalliseen muotoon. Nyt aloitettiin perusteista, koska tällaista perusteosta on kaivattu. Itsekin sain vuosien varrella kerääntyneen tietämyksen koottua yksiin kansiin. l Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 21 teksti kuvat Seija Rautio Veikko Somerpuro Miten raha liikkuu? Musiikkiopistojen haasteita Hyviä uutisia: opetusministeriö vahvistaa taiteen perusopetusta. Musiikkioppilaitokset saavat tästä vuodesta alkaen valtiolta lisärahoitusta yhteensä 5,6 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa lisää valtion tukemia opetustunteja. Keski-Helsingin musiikkiopiston osuus lisärahapotista on 22 000 euroa kuluvalle vuodelle. Mitä sillä saa? I stun musiikkiopiston juhlasalissa opiston uusissa tiloissa Ebeneser-talossa. On marraskuun loppu ja avointen ovien päivä. Alkamassa on Siisti sekameteli -konsertti. Rehtori Petri Aarnio lähestyy minua. Pitäisi kirjoittaa artikkeli, koska valtion tukemien oppituntien osuus musiikkiopiston opetuksesta kasvaa. Olen heti valmis töihin, sillä parikymmenpäinen lapsikatras soittimineen on riisunut minut kaikista verukkeista. Tuolla jo Oona ja Daniel ovat valmiita aloittamaan selloineen, ei muuta kuin menoksi vain Unkarilaisen tanssin tahtiin. Tyytyväisyys ja onnistumisen ilo paistavat monen solistin kasvoilta. Kuulemme useiden sellistien lisäksi pianisteja, viulisteja, oboeta, fagottia, kontrabassoa, kanteletta ja jopa laulua. Upeita, koskettavia ja taitavia esityksiä. Niiden takaa löytyy paitsi kotiharjoittelua myös tuhansia tunteja työtä ja ammattilaisia sitä tekemään. Työn taustalta löytyy ohjeita työtä raamittamaan ja antamaan sille tavoitteet. Musiikkiopiston monet tavoitteet Musiikkiopistojen suurin rahoittaja on valtio. Niinpä sillä on sanansa sanottavana myös opetuksesta. Laki taiteen perusopetuksesta määrittelee musiikin laajan oppimäärän – siis musiikkiopisto-opetuksen – tavoitteita opetussuunnitelmalla. Se velvoittaa musiikkiopistot antamaan opetusta, joka luo edellytykset elinikäiselle musiikin harrastamiselle sekä antaa valmiudet musiikkialan ammattiopintoihin. Musiikkiopistojen pitäisi pystyä kasvattamaan musiikista nauttivia ja sitä rakastavia ihmisiä niin konserttiyleisöksi kuin kotitarvemuusikoiksi ja antaa tukeva pohja myös niille, jotka saavat musiikista niin pitävän otteen tai musiikki heistä, että edessä on ammattilaisura opettajana tai esiintyvänä taiteilijana. 22 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010 Tulijoita opetukseen olisi kuitenkin enemmän, kuin on mahdollista ottaa, jotta opetussuunnitelman raamittamat opetuksen tavoitteet täyttyisivät. Niinpä tarvitaan pääsykokeet, joilla parhaan mukaan seulotaan jo valmiiksi musikaalisia lapsia oppilaiksi. Lisäksi opetussuunnitelman tavoitteita ovat oppilaiden henkisen ja sosiaalisen kasvun tukeminen, luovuuden kehittyminen ja pitkäjänteiseen työskentelytapaan johdattaminen. Kunnat haluavat laajan kirjon Myös kunnilla on toiveita ja tavoitteita rahoittamiensa musiikkioppilaitosten suhteen. Yksi niistä on kattavuus ja toinen tehokkuus. Kattavuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että musiikkiopistoverkosto on alueellisesti tasainen. Tehokkuus tarkoittaa muun muassa sitä, että mahdollisimman monella, tässä tapauksessa helsinkiläisellä lapsella, olisi mahdollisuus päästä musiikkiopisto-opetuksen piiriin. Nämä tavoitteet lyövät osin korville opetussuunnitelman tavoitteita. Kuntien päättäjillä ja viranhaltijoilla on lisäksi vaalittavanaan mahdollisimman monimuotoinen kaupunki ja myös monialainen kulttuuriopetus. Kolmas rahoittaja perheet Mutta nythän tässä keskittyminen herpaantuu. Esiintymisvuoroon ovat tulossa omatkin lapset, ja se saa pohtimaan vanhempien motiiveja tukea ja olla mukana lastensa musiikkiharrastuksessa sekä maksaa lukukausimaksuja. Meillä musiikkikärpäsen puremat aikuiset halusivat näyttää lapsilleen soivan polun ja auttaa musiikillisen retken alkuun. Paras kate musiikkiopiston lukukausimaksulle syntyy opetuksesta, joka avaa useita uusia polkuja eikä sulje huipulle vievääkään pois. Polkujen varrella on sitten erilaista poimittavaa ja risteyksiä, joissa valintoja tehdään lapsen oman motivaation ja taipumusten mukaan. Ja jotta totuus ei unohtuisi, omat lapseni harrastavat myös show-tanssia, salsaa, tennistä, break- ja street dancea viulunsoiton ja sellonsoiton ohella. Hengästyt- Suomessa on noin 100 musiikkiopistoa. Niissä opiskelee yli 60 000 oppilasta ja työskentelee noin 3 500 opettajaa. Mitä tarkoittaa l lakisääteinen valtionapu? Opetusministeriön musiikkiopistolle myöntämä, tuen piirissä oleva opetustuntimäärä vuodessa. Valtionapu velvoittaa saajaa noudattamaan opetussuunnitelmaa. tävää sanoisi joku, mutta ehdottoman omaehtoista: niin soittimet kuin muutkin harrastukset lapset ovat valinneet itse, eivätkä kysyttäessä halua tai aio luopua mistään. Lisärahoitus paikkaa tilannetta Musiikkiopiston rahoituskakku jakaantuu siis valtion, kunnan ja perheiden kesken. Valtion tuki kattaa noin puolet laskennallisen opetustunnin kustannuksista. Kunta ja perheiden maksamat lukukausimaksut kattavat molemmat noin neljänneksen kuluista. Keski-Helsingin musiikkiopistolla on rahoitus 11 147 tunnille vuodessa. Opetusministeriön myöntämällä lisätuella voidaan opetusta laskennallisesti kasvattaa 11 693 opetustuntiin. Paitsi ettei voida. Tai on jo kasvatettukin. Rehtori Petri Aarnio sanoo, että nyt saatava lisätuntimäärä on korjaus vallinneeseen tilanteeseen, siis jonkinlainen päivitys. Useimmissa musiikkiopistoissa on jo vuosia venytetty tuntimäärää, jotta voitaisiin ottaa sisään ne pyrkijät, joille kuuluisi oikeus saada musiikkiopistoopetusta. Korjaus takaa vain sen, ettei ainakaan tänä vuonna tarvitse supistaa opetusta. Edellinen korjausliike tehtiin kymmenkunta vuotta sitten, joten ilman lisärahaa edessä olisivat olleet joko opetuksesta tinkiminen tai lukukausimaksujen nosto, pahimmassa tapauksessa molemmat. Virtuoottisesta otteesta rahoitusvaikeuksien kanssa kamppailevien musiikkiopistojen työssä kertoo se, että tuntikehystä on Keski-Helsingin musiikkiopistossakin onnistuttu venyttämään. Laskennallisen 11 147 tunnin sijaan opetusta on annettu runsaasti, jopa pari tuhatta tuntia enemmän. Tässä on aplodien paikka. l l laskennallinen tuntihinta? - Opetusministeriön määrittelemä, yhden opetustunnin arvioitu hinta. Vuoden 2010 laskennallinen hinta on n. 70 euroa. Musiikkiopistojen tulot l Valtionosuus - OPM maksaa tukea myöntämilleen tunneille 57% laskennallisesta tuntihinnasta. - Musiikkiopistojen saama valtion tuki on siis myönnetty opetustuntimäärä x laskennallinen tuntihinta x 57%. l Kuntaosuus - Kunta osallistuu yleensä musiikkiopiston kuluihin noin 20–40 prosentilla (maan ka. 31%). l Lukukausimaksut - Oppilaiden perheet maksavat kustannuksista sen osuuden, mitä julkinen tuki ei kata. Musiikkiopistojen lukukausimaksut ovat valtakunnallisesti keskimäärin 400 euroa vuodessa, pääkaupunki seudulla n. 600 euroa vuodessa. Musiikkiopistojen kulurakenne Musiikkiopistojen kustannuksista suurin osa menee palkkoihin ja henkilöstökuluihin. Toiseksi suurin menoerä, opetustilakulut, vaihtelee kunnittain. Esimerkiksi Keski-Helsingin musiikkiopistossa näiden osuus kaikista menoista on n. 94 %. Esimerkkinä Keski-Helsingin musiikkiopiston tuotot ja kulut Muut tuotot 2 % Perheet 25 % Valtio 51 % Kaupunki 22 % Muut kulut 6 % Tilakulut 17 % Palkat ja henkilökulut 77 % Kirjoittaja on toimittaja ja kahden musiikkiopistolaisen äiti. Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 23 Mikä liikuttaa oppilaan musiikkiopistolle viikosta viikkoon, vuodesta toiseen? Into soittaa ja palava halu harrastaa? Varmasti tuiki tarpeellisia tekijöitä, mutta niin ovat usein myös lastenvaunuja, auton ohjauspyörää ja perheen aikatauluja liikuttelevat vanhemmat. Entä he sitten – mikä heitä liikuttaa? teksti Kai Amberla kuvat Veikko Somerpuro Laulun riemu ja tuska Joulun alla osallistuin taas kerran KeskiHelsingin musiikkiopiston järjestämään konserttiin. Niissä on aina poskettoman hyvä meininki: tunnelma on rento ja leppoisa, oppilaat, opettajat ja jopa vanhemmat rauhallisia, mutta silti soiton suhteen ollaan hyvin tosissaan. Mutta myönnettäköön, että parasta (ja hiukan omahyväistä) oli taas nähdä oman lapsen riemu ja onni, kun soitto meni putkeen ja hyvä olo täytti koko pienen ihmisen. Se oli jälleen kerran loistava palkinto välillä kiukun puolelle lipsahtavista harjoittelutuokioista isän ja äidin kanssa. Koska kyseessä oli joulukonsertti, loppuun oli varattu rooli myös yleisölle. Ja ihme ja kumma: kaikki vanhemmat ponkaisivat pystyyn ja lauloivat yhdessä korkealta ja kovaa, aina kun käsky kuului! kkk Joulun alla osallistuin tietysti myös alaasteen joulujuhlaan, joka sekin sisälsi oppilaiden hyväntuulisia esityksiä, hienoja kuvaelmia täynnä tanssia, laulua ja satuja. Lapset hoitivat hommansa hilpeästi hymyillen, mutta silti ankarasti keskittyen. Pientä jännittämistä oli tietysti siellä ja täällä, mutta sehän kuuluu asiaan. Aivan erilainen tunnelma vallitsi katsomon puolella. Vanhan perinteen mukaisesti myös koulun joulujuhlaan oli näet ujutettu yhteislaulua. Yleensä aikuiset vaikenevat siksi, että kukaan ei muista sanoja. Ongelma oli viisaasti hoidettu pois päiväjärjestyksestä heijastamalla joululaulujen sanat datatykin kautta seinälle. Enää ei siis ollut tekosyitä. Mutta mikä oli lopputulos? Lapset lauloivat täysillä ja antaumuksella, mutta lähes kaikki aikuiset nököttivät paikoillaan suu kiinni, kuiskaustakaan päästämättä, korkeintaan hiukan huuliaan liikutellen. Kiusaantunut tunnelma eteni säkeistö ja laulu kerrallaan ja olin aistivani huomattavaa helpotusta, kun viimeisen laulun viimeinen säkeistö viimein haihtui ilmaan. 24 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010 Huh! Taas on vuosi aikaa hengähtää. Mikä ihme siinä on, että yhteinen osallistuminen, vaikkapa vain yksinkertaisen laulun muodossa, tuntuu olevan niin ylivertaisen vaikeaa? Tietysti pitää heti ylpeillä, että itse hoilotin urhoollisesti ja sankarillisesti, musiikkiopistot ja muut kun olen käynyt. Silti tunsin itseni säkeistöjen edetessä yhä hölmömmäksi, kun mitään tukea ei tule mistään ja yhteislaulun riemusta ei kannata edes puhua. No, ymmärrän kyllä, että monet pitävät yhteislaulua hiukan teennäisenä ja itsekin ärsyynnyn siitä pienestä pakosta, joka velvoittaa meidät kaikki ponnistelemaan. Silti hämmästyttää, että lapset käyttäytyvät aikuisia paremmin, ainakin joskus. Mitä ihmettä tapahtuu, kun lapsista tulee teinejä ja teineistä aikuisia? En keksi muuta sanaa kuin häpeä kuvaamaan tunnetta, joka laskeutuu viittana aikuistuvien suomalaisten niskaan. Vai mikä muu voima saa suurimman osan sulkemaan suunsa, pelkäämään kritiikkiä, lannistumaan pelkästä ajatuksesta, että pitäisi laulaa tai soittaa tai ylipäätään tehdä mitään muiden kanssa? Ei kai sentään aina voi syyttää lapsuuden traumoja? Toisaalta, muistot koulun järkyttävistä laulukokeista, joita ainakin omassa nuoruudessani vielä harrastettiin, saattavat hyvinkin kummitella yhä edelleen monen mielessä. Laulukokeilla tuhottiin usean sukupolven musiikkisuhde, ja varmaan koko taidesuhde siinä sivussa. Onneksi on sentään nykyaikaiset musiikkiopistot. kkk Olen seurannut tarkkaan Keski-Helsingin musiikkiopiston toimintaa runsaan kahden vuoden ajan. Olen ihaillut enemmän kuin mitä tällaisessa opiston omassa julkaisussa tietysti pitää väittää. Keski-Helsingin vahvuus tuntuu olevan aito yhteisöllisyys. Vaikka median ja poliitikkojen runsaan hokemisen myötä sana ”yhteisöllisyys” on kokenut inflaation, on asia tavoittelemisen arvoinen ja suomalaisessa yhteiskunnassa kaikesta päätellen varsin vaikea saavuttaa. Keski-Helsingissä lapsia ei vain tuoda soittotunnille ja haeta pois. Täällä aivan selvästi muodostuu koululuokan omaisia yhteisöjä, tuttava- ja kaveripiirejä, joissa lapset ja aikuiset ovat osa isompaa kokonaisuutta. Tämä tarkoittaa vaikkapa sitä, että pienetkin lapset pääsevät mukaan isompien soittoharjoituksiin, vasta-alkajatkin ovat mukana oikeilla ”keikoilla”, isoilta riittää sympatiaa ja tukea pienille taaperoille. Parasta taitaa kuitenkin olla se, että saa soittaa muiden kanssa. Kokemuksesta tiedän, että sitä kautta syntyvä yhteisöllisyys on ainutlaatuista. Sanoja ei välttämättä tarvita, riittää kun alussa tervehditään, sitten soitetaan ja taas mennään kukin tahoilleen. Mutta jotain erikoislaatuista on silti tapahtunut, jotain minkä lapsetkin, niin uskon, kokevat hyvin voimakkaasti. Yhdessä soittamisessa on sekin hyvä puoli, että se on hauskaa, riippumatta siitä, kuulostaako se ulkopuolisen mielestä hyvältä tai ei. Siinä tulee toista ihmistä lähelle tavalla, jota on vaikea selittää sellaiselle, joka ei koskaan soita tai laula muiden kanssa. Ja sitä paitsi: uskallan ennustaa, että Keski-Helsingin lapset uskaltavat laulaa kailottaa vielä aikuisinakin omien lastensa joulujuhlissa, ilman tietoakaan laulamiseen liittyvistä traumoista. Kirjoittaja on Finland Festivalsin toiminnanjohtaja ja 8-vuotiaan pikkusellistin isä. Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 25 Elias Salmenkallio teksti Sanna Salmenkallio Tajunnanvirtaa Veikko Somerpuro Kun musiikki liikkuu kielillä. 26 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010 Musiikissa on loistavaa sen abstraktius – jokainen saa kokea musiikin ihan miten haluaa. Tässä kuvien ja sanojen täyttämässä maailmassa tuntuu hyvältä säilyttää mielikuvat äänestä omana hiljaisena salaisuutena. Syksyllä valmistimme Da Capo -orkesterin, Kääk!-kitaristien ja harmonikkojen kanssa esityksen, jossa musiikki kuitenkin tulvahti yli rajojensa ja muuttui myös sanoiksi. Heitimme kontrollin nurkkaan ja annoimme assosiaatioiden liikuttaa mielikuvia. Entä jos tämä kappale olisi... ateria? Kaikkien läsnäollessa huutoäänestyksellä ilmestyi musiikin näköisiä sanoja. Kirjasin ylös tajunnanvirtaamme ja käytin sieltä poimittuja tarinoita konsertin juontoina. Kollektiivinen improvisaatio. Ovela kokemus, ympäri maailmaa kerätty musiikki alkoi oudolla tavalla muodostaa yhteistä tarinaa, liikkua samaan suuntaan. Jaa kanssamme tämä matka. Sanna Salmenkallion, Jukka Särkän ja Niko Kumpuvaaran ohjaamassa Potpurissa maailmalta kierreltiin maailman turuja klezmer-musiikin haikeita sävyjä ja eri maiden säveltäjiä seuraten. 8–15vuotiaista koostunut ryhmä konsertoi mm. valtakunnallisessa Nuori soittaa! -tapahtumassa Kuopiossa, jossa esiintyi yli sata orkesteria ja yhtyettä Suomen musiikkioppilaitoksista. Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta Odessa Bulgar (säv. Oskar Lindberg) (trad. klezmer) Jos tämä kappale olisi säätila se olisi leuto ja pilvinen, lempeä kesäsade. Toisaalta se voisi myös olla kaiken pysäyttävä kuumuus aavikolla, sellainen jonka aikana kaikki lepäävät. Tai kenties sumuinen kevätaamu jolloin sadekuuron jälkeen ilmestyy sateenkaaria. Jos tämä kappale olisi eläin, se olisi erittäin harvinainen vihreä-liila-oranssi otus, joka liikkuisi laumoissa ja asustelisisi kanjonissa vuoren juurella. Se olisi karvajalkainen ja sillä olisi suuret mustat manga-silmät sekä siivet ja hörökorvat. Luonteeltaan se olisi laiska mutta äkkipikainen, vaarallinen ja äänekäs. Se verhoaisi kaljunsa juutalaisella kipalla. Persialaisella torilla (säv. Albert W. Kètèlbey) Jos tämä kappale olisi ateria, se tarjoiltaisiin kultaisista kupeista ja sitä syötäisiin joko puukapuloilla tai sormin. Ruoka olisi ruskeaa, purppuraista ja oranssia, sisältäisi mm. paistettuja toukkia, ja siinä olisi pippuria ja chiliä, vaan ei liikaa. Jälkiruoaksi tarjoiltaisiin hienoja leivoksia kuplivan shampanjan kera. Aterian voisi nautiskella joko yksin tai kutsuilla suihkuseurapiireissä. Days in Naharia (säv. Vahid Matejko) Jos tämä kappale olisi heimo, se asuisi sademetsässä ja käyttäisi sarvia sekä maalaisi itsensä absurdeilla värikkäillä kuvioilla. Heimon jäsenet olisivat skitsofreenisia, välillä pieniä ja iloisia, välillä pitkiä, verenhimoisia, vahvoja ja vaarallisia. Ne puhuisivat stadin slangia, käyttäisivät naamioita ja runsaasti lävistyksiä. Päivisin ne viettäisivät aikansa puussa. Gasn Nigun (trad. klezmer) Jos tämä kappale olisi maisema, näkisimme lumihuippuisia vuoria ja jyrkkiä kalliorinteitä joilla loikkii pässejä. Keltaisten puitten lomasta voisimme nähdä alas laaksoon, jossa järven pintaan heijastuisi autio kaupunki. Matkalla vuoristossa saattaisi tulla vastaan tanssivia heimoja. Dill Pickles (Rag) Jos tämä kappale olisi asukokonaisuus, siinä olisi henkselihaalarit, verkkopaita Uuno Turhapuro -malliin sekä vaaleanpunaiset steppikengät. Tyyliä täydentäisivät nyrkkeilyhanskat, pellenenä, sombrerotyylinen lierihattu, punainen huivi ja papukaijatatuoinnit. Valtavat tekokorvat olisi somistettu timanttikorvakoruilla. Veikko Somerpuro (säv. Charles L. Johnson) Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 27 teksti kuvat Petriina Auramo ja Päivi Kari Päivi Kari Liikkeen ääni Kuulo ei ole edellytys sille, että voi nauttia musiikista – tai vaikka käydä muskarissa. T änä keväänä Keski-Helsingin musiikkiopiston tiloissa aloittaa uusi viittomakielinen muskariryhmä. Ryhmässä on kuuroja äitejä kuulevien vauvojensa kanssa ja myös kuulevia äitejä sekä yksi kuuro vauva. Musiikkiterapeutti Petriina Auramolle ryhmä tuo mielenkiintoisia uusia haasteita. – En ole aikaisemmin saanut seurata näin läheltä kommunikaation kehittymistä vauvojen ja kuurojen äitien välillä. On kiehtovaa ja varsin opettavaista nähdä, kuinka äidit kuulevien lastensa kanssa toimivat, Petriina miettii. ’Vauva’ viitottuna Puheen tuolla puolen Miltä musiikki tuntuu? Petriina on aikaisemmin ohjannut kuulovammaisten lasten muskariryhmää. Silloin laulamista oli ohjelmassa paljon, koska tavoitteena oli puheen kehitys. Lauluja voidaan tietenkin kääntää myös liikkeen kielelle, viittomakielelle. Vaikka kyseessä on viittomakielinen muskari, musiikkiin tutustutaan monin tavoin: laulamalla, viittomalla, soittamalla, kuuntelemalla, liikkumalla, tuntemalla. Uudessa vauvaryhmässä osalla kuuroistakin vanhemmista voi olla jonkin verran kuulokykyä. Vaikka kuuro ei kykenisikään kuulemaan hyvin puhetta, voi hän kyetä vastaanottamaan musiikki-informaatiota oikein mukavasti: Puheen kuulemisen kannalta merkityksellinen taajuusalue liikkuu välillä 500–2 000 Hz, kun musiikki puolestaan voi liikkua huomattavasti sitä laajemmin sekä matalien että korkeiden äänien puolella, taajuusalueella 27– 4 200 Hz. Niinpä rummut ja matalaääniset soittimet toimivat hyvin muskarissa, samoin sähköisesti vahvistetut soittimet sekä piano, jonka rekisteri on melko laaja. Kuuloaistin lisäksi kuuro – tai kuka vaan meistä! – ottaa musiikillista informaatiota vastaan muillakin aisteillaan. Kuurolla vanhemmalla tai vauvalla musiikin kokemus tulee hyvin paljon oman kehon kautta: – Meille ryhmässä musiikki on paljon liikettä ja rytmiä, kertoo Petriina. – Liikumme vauvamuskarissa paljon, sillä yhdessä koettu rytmi on turvallista, hauskaa ja koko keskushermostoa kehittävää. Musiikin visuaalinenkin puoli on tärkeää. Viittomien ja muun liikkeen lisäksi sen näkyviä elementtejä ovat erilaiset musiikin merkintätavat, jäljittely, eleet ja ilmeet, muodot, värit... Musiikkia koetaan myös tuntoaistin kautta: kosketuksen, tasapainon, kehon asentojen. Jopa tilalla ja materiaaleillakin on merkityksensä, sillä äänen värähtely eli vibraatio välittyy hyvin esimerkiksi puulattian kautta. Eikä iloaistiakaan sovi unohtaa: muskaritunnin on tarkoitus tuoda hauskoja yhteisiä musiikkielämyksiä niin lapselle kuin vanhemmalle. Lisätietoja: Petriina Auramo, p. 040 506 4130, petriina.auramo@gmail.com Petriina Auramo ohjaa muitakin muskari- ja kouluikäisten erityisryhmiä. Toimintaa järjestetään kysynnän mukaan erityyppisille ryhmille, kuten autismikirjon, dysfaattisten, kuurojen, ylivilkkaiden, ADHD- tai keskittymishäiriöisten lasten perheille. Ks. www.khmusiikki.fi: opetus/ musiikkileikki/erityismuskari Viittomakielellä ’musiikki’ helisee kuin huilu. 28 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010 Pulmakulma Satu Perjo Päivi Kari laatinut Kuva-arvoitus: Etsi pihamaalle kätketyt nuottiavaimet! Mikä sana palloruutuihin muodostuu, kun ratkaiset ristikon? Löydätkö puuttuvat numerot? Numerot 1–9 saavat esiintyä kullakin pysty- ja vaakarivillä ja jokaisessa pikkuruudukossa vain yhden kerran. Vastaukset sivulla 31. Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 29 Haluatko nykyistä parempaa tilitoimistopalvelua? Meiltä sähköinen taloushallinto sekä ennennäkemätön palvelu. Soita ja tule kahville! T: Riitta Palmén 040 900 9469 Asianajotoimisto Heickell Katajanokalla Kauppiaankatu 6, 00160 Helsinki p. (09) 622 2202 / 041 5187478 ingrid@heickell.com 30 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010 Mukaan musiikkiin Oppilaaksi lukuvuodelle 2010–2011 Solistiset aineet: viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso, huilu, klarinetti, oboe, fagotti, saksofoni, trumpetti, pasuuna, piano, harmonikka, kantele, kitara ja sävellys Bändilinja: (yksilöopetus & bändit) sähkökitara, sähköbasso, koskettimet, rummut ja pop & jazz -laulu Saara Vuorjoki 1. vaihe 1.4.–5.5. Netti-ilmoittautuminen oppilasvalintoihin: www.khmusiikki.fi_Näin ilmoittaudun 2. vaihe ti 11.5. Soivan Talon ilta: harjoitustestit, tiedotustilaisuus, soitinesittelyt 3. vaihe 1.–3.6. Yksilötestit ja haastattelut Muskarit Yhteismusisointia l Soittoniekat: rytmikästä yhteismusisointia 6–8-vuotiaille l Jousi- ja puhallinorkesterit (pieni soittonäyte) Laulua l Lapsikuoro Tinttaralla 6–11-vuotiaille Pienimuotoinen laulunäyte to 27.5., ajanvaraus etukäteen puhelimitse l Pop & jazz -lauluklinikka ja -yhtyelaulu yli 15-vuotiaille Tiedustelut p. 7001 9522 Musiikin perusteita Musiikkitieto ja -taito, teoria, säveltapailu, harmoniaoppi Tiedustelut syksyn ryhmistä, p. 7001 9522 0–5-vuotiaiden musiikkileikki 5–6-vuotiaiden musiikkileikki-kanteleryhmät l 6–8-vuotiaiden soittoniekkaryhmät Kevään ennakkoilmoittautuminen 1.4.–23.5. kotisivujen kautta. l l l Päiväkotimuskarit: Musiikkileikkiä järjestetään myös päiväkotitoiminnan yhteydessä, tiedustelut rehtorilta. Erityisryhmät muskari- ja kouluikäisille: tiedustelut musiikkiterapeutti Petriina Auramo, p. 040 506 4130 (ks. s. 28) l Lisätietoja: www.khmusiikki.fi_opetus Keski-Helsingin musiikkiopisto Helsinginkatu 3–5, 00500 Hki toimisto 7001 9520, 7001 9522 rehtori 050 511 2266 vivace@khmusiikki.fi www.khmusiikki.fi Kesämusisointia Päivölässä! Helli Seppä Tervetuloa Keski-Helsingin musiikkiopiston XXII-musiikkileirille Päivölän kansanopistolle Valkeakoskelle 1.–8.8.2010 Opetus: viulu, alttoviulu, sello, huilu, pasuuna, kitara, piano sekä kamarimusiikki, yhtyesoitto, orkesteri, musiikinteknologia Leirimaksuun sisältyy täysihoito, yhteissoitto/pianisteilla musapaja ja yksilöopetusta (7 pv) 30 min/330 e tai 45 min/395 e. Lisämaksullinen opetus: sivuaine (6 pv) 30 min/125 e, musapaja 65 e (musiikintekoa tietokoneen avulla pienryhmässä) Perheet voivat tulla mukaan leirille (täysihoitomaksu). Lisätietoja ja haku: www.khmusiikki.fi, pe 30.4. mennessä Tiedustelut: Petri Aarnio, leirin johtaja, p. 050 511 2266, petri.aarnio@khmusiikki.fi Vastaukset sivun 29 tehtäviin: Ristikko: vaakariveillä basso, Euroopassa, oivaltaa, tie, joutsenlampi, suudelma, tomaatti, automaatti, kello, rumpu; pystyriveillä Beethoven, akustiikka, matto, oho, lampi, hiiri, opaste, uliuh (huilu), aste, etana, passi. Palloruutuihin muodostuu sana HIENOA. Sudoku: 2, 7/ 1, 3, 5, 8/ 8, 9, 3/ 5, 7, 6/ 9/ 8, 5, 7, 3/ 9/ 9, 1, 6, 4/ 5, 7. Kuvaan on kätketty 13 nuottiavainta. Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 31
