Erikoisnäyttelyssä runsas osanotto

Erikoisnäyttelyssä
runsas osanotto
Syksyllä vihreissä parveileva ihmismassa koirineen
on tuttu näky Lapuan Poutun koulun pihapiirissä.
Vuosia on sen sijaan vierähtänyt siitä, kun samalla paikalla kokoonnuttiin erikoisnäyttelyn merkeissä. Kesäkuun toisena viikonloppuna säät kestävä
maastovarustus sai jäädä naulaan, sillä aurinko
lämmitti ulkoestradin parahiksi, luullakseni lähes
ennätykselliselle osallistuja joukolle.
Näyttelyn paras käyttökoira
gsn Opendora’s Fiona esittäytyy omistajansa & kasvattajansa Markku Parviaisen kanssa
tuomari Per Nymarkille. Kuva:
Birgitta Vuorela
Erikoisnäyttelyssä esittäytyi yhteensä
lähes 150 koiraa. Määrä on, ellei englantilaisten rotujen erikoisnäyttelyennätys, niin ainakin lähellä sitä. Vahvin
edustus oli punaisissa irlanninsettereissä, joita nähtiin peräti 55. Englanninsettereitä oli 49, gordoninsettereitä 21,
pointtereita 18. Punavalkoisten irlanninsettereiden määrä, yhteensä 5 kpl
on ainakin erikoisnäyttelyennätys.
Tänä vuonna erikoisnäyttelyssä olivat esillä KKK-HHS ry:n edustamat rodut, setterit ja pointterit.
Viime vuosilta tuttu ja hyväksi havaittu yhteistyökumppani Saksanseisojakerho järjesti oman erikoisnäyttelynsä hiukan myöhemmin Keski-Suomessa.
Tänä vuonna Kanakoirakerhon kanssa
järjestelyvastuussa oli Lapuan kenttäkokeidenkin taustavoimana tunnettu
Lakeuden kennelkerho.
Rodut jakautuivat kahteen kehään siten, että englanninsetterit ja pointterit
arvosteli kehässä 1 Risto Lehmunen ja
punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit sekä gordoninsetterit puolestaan
olivat norjalaisvieraamme Per Nymarkin arvioitavina kehässä kaksi. Tässä
tuomareiden yleisarviot arvostelemistaan roduista:
Englanninsetterit: VSP esu Woodgoing Wilde, om. Eeva ja Johannes Anttinen, ROP esn
Ödebygdens G Rave, om. Tero Laaksone. Kuva: Tiina Hankaniemi.
Risto Lehmunen:
Englanninsetterit
Englanninsetterit olivat rotutyypiltään keskimäärin hyviä, joitakin raskaita yksilöitä oli mukana.
Mittasuhteet olivat kunnossa, mutta
muutama lyhyt oli mukana. Siihen on
syynä suorat raajojen kulmaukset.
Kehänlaidalla. kuvat: Birgitta Vuorela
Luonteet olivat kunnossa ja olemus
hyvä, joitakin torkkujiakin oli joukossa
ja nuorissa muutama jännittäjä. Jännitys johtunee tottumattomuudesta
tilanteeseen. Purennat olivat kunnossa eikä mainittavia hammaspuutoksia
ollut. Hampaiden katsominen oli vaivatonta samoin kuin korkeuden mittaaminenkin. Tämä lienee paitsi hyvän
luonteen myös harjoittelun ansiota.
Päät olivat sivulta katsoen linjoiltaan
oikean suuntaiset, mutta kuono-osaltaan hieman lyhyitä. Otsapenkereet
olivat joillakin matalat, myös liian leveitä kalloja oli joitakin. Lisäksi muutamalla oli pehmeyttä selässä. Rintakehät olivat oikean muotoisia ja riittävän
syviä. Raajojen luusto oli hyvä mutta
kulmaukset saisivat olla keskimäärin
Pointtereista ei tänä vuonna valittu rotunsa parasta. Kuva: Pentti Impiö
Aurinkoa kelpasi paistatella Poutun koulun pihanurmella. Kuva: Tiina Hankaniemi.
paremmat. Eturaajojen asento oli hyvin monella uloskiertynyt, mutta näin
on aina ollut koiran seistessä. Liikkeessä asento on parempi. Tähän kauneus
virheeseen puututaan usein, vaikka se
ei vaikuta nopeuteen tai kestävyyteen.
Jos vaikuttaisi niin se olisi aikojen myötä karsittu pois. Liian vaaleita silmiä ei
olut. Karvapeitteen laatu oli hyvä. Joillakin yksilöillä tosin laineikas, johtuen
ehkä pesusta ennen näyttelyä. Väritys
oli myöskin hyvä. Osalla mustan värin
osuus oli huomattava.
Koskahan on meidän vuoro? Kuva: Jani Leinonen
Pointterit
Pointterit olivat oikean kokoisia. Mukana oli useita nuoria koiria, jotka ovat
vielä kesken kehityksen. Päissä oli huomattavia puutteita esim. kallon ja kuono-osa linjat olivat samansuuntaiset.
Kuonossa pitäisi olla huulta enemmän,
niin ettei se ole terävä vaan sen etuosa
muodostaa puoliympyrän.
Kuono-osan alin kohta on suupieli.
Myöskin liian korkeita kalloja oli. Lavoista lantiota kohti viettäviä selkälinjoja ei ollut, vaan lanneosasta kaarevia
niin nuorilla kuin aikuisillakin. Rinta-
kehän heikkoutena olivat lyhyet takimmaiset kylkiluut josta johtuen alalinja
on jyrkästi nouseva. Alalinja ei saa olla
suora vaan kevyesti kaareva. Kulmauksiltaan suorat etu ja takaraajat oli hyvin monilla. Kun pointterilla on suorat
kulmaukset niin se seisoo jalat rungon
alla se lisää neliömäisyyden vaikutusta
ja askel on lyhyt.
Luonteeltaan arkoja ei ollut. Purennan katsominen sujui hyvin samoin
mittaaminen. Uroksissa oli muutama
jotka esiintyivät kehässä niin kuin olisivat edellisen yön olleet tuulastamassa.
Näyttelypaikka sai kiitosta yleisöltä. Talkooväki puolestaan kiitteli näyttelyvieraiden siisteyttä. Tilaisuuden loputtua alueen siivoukseen riitti roskakorien tyhjennys. Kuva: Jani Leinonen
Kauppa käy kuin siimaa. Kehän laidalle
pystetystä myyntipisteestä oli mahdollisuus hankkia sekä jaosten että kerhon
tuotteita. Kuva: Birgitta Vuorela
Ennätys! Punavalkoisia irlanninsettereitä oli kisassa mukana enemmän kuin kertaakaan erikoisnäyttelyn historissa, yhteensä 5. Kuva: Birgitta Vuorela
Per Nymark
Aluksi haluaisin kiittää, että minut
kutsuttiin tuomariksi tähän rotujärjestön järjestämään näyttelyyn. Koirien
laatu näyttelyssä oli hieman vaihteleva
ja epätasainen, kuten se on useimmissa
näyttelyissä Pohjoismaissa.
Koirat, jotka saivat laatuarvostelussa
erittäin hyvän, olivat erittäin laadukkaita. Niiden rakenne oli juuri sellainen
kuin metsästyskoirilla pitääkin olla. Ne
edustivat todella niitä tyyppejä, joita
toivomme koiriemme olevan.
Irlanninsetterit:
Irlannin settereiden kohdalla esitettiin myös joitain ns.show-linjan mukaisia koiria, näillä ei ollut sellaista rakennetta, joka vaaditaan metsästyskoiralta,
jota joudutaan käyttämään vaativassa
useitakin päiviä kestävässä metsästyksessä. Koirat olivat liian raskaita rakenteeltaan, samoin etujalat olivat usella
huonosti kulmautuneet, lantio ja risti
vaikuttivat heikoilta, takakulmaukset
olivat hieman liian suuret.
Toisen palkinnon avoimessa luokassa
saaneet koirat olivat tyypiltään parempia kuin edellä kuvatut, mutta useissa
tapauksissa jonkin verran keveitä rakenteeltaan.
Punainen irlanninsetteri VSP isu Douedal’s Bougle, om. Suvi Lintukangas ja Jaakko Mattila, ROP isn Redseeker Xara, om. Sirpa ja Timo Karonen Laitila. Kuva: Birgitta Vuorela
ROP (myös näyttelyn kaunein veteraani) pvisn Logherne Mist, om. Seija Kantola ja Henna Kinnunen, VSP
pvisu Ballynawn Leonard, om. Seija Kantola, Kruunupyy. Kuva: Birgitta Vuorela
Gordoninsetterit:
Gordoninsetterit olivat tyypiltään
hieman epätsaisia. Jotkut koirat olivat
kuitenkin erinomaisia, juuri sellaisia
kuin toivomme gordoneiden olevan.
Joukosta löytyi kuitenkin muutamia
koiria, joilla oli epätyypillisiä päitä. Ne
olivat liian kapeita ja teräviä. Luusto oli
liian keveärakenteinen, ristit olivat liian jyrkkiä.
Näyttely oli erinomaisesti järjestetty, sain myös sellaisen tuntuman, että
osanottajat ja yleisö viihtyivät hyvin
kehän ympärillä
Paras pentu gsn Tahtan Love On The
Rocks om. Jani & Ulla-Maija Rajaniemi &
Mervi Toivola. Kuva: Pentti Impiö
Gordoninsetterit ROP gsn Puronperän Kone om. Jukka Puro, Vesanka. Kuva: Birgitta Vuorela
Paras kasvattajarymä Kennel Redseeker om. Marja-Leena Hakkinen, Laitila. Kuva: Tiina Hankaniemi
Best in Show 2005. Kuva: Birgitta Vuorela
KEHÄ 1
Tulokset
Pointteri:
ROP VPS -
tuomari: Per Nymark, Norja
Gordoninsetteri:
ROP gsn Puronperän Kone om. Jukka Puro, Vesanka
VSP -
Best in show:
BIS 1 isn Redseeker Xara, om. Sirpa & Timo Karonen, Laitila
BIS 2 gsn Puronperän Kone om. Jukka Puro, Vesanka
BIS 3 pvisn JMV-98, SV-99 SV-01 Lougherne Mist, om. Seija
Kantola & Henna Kinnunen Kruunupyy
BIS 4 esn Ödebygdens G Rave, om. Tero Laaksonen, Jämsänkoski
Punavalkoinen irlanninsetteri:
ROP pvisn JMV-98, SV-99 SV-01 Lougherne Mist, om. Seija
Kantola & Henna Kinnunen Kruunupyy
VSP pvisu V-96, Est & Ltv-97, Ltv-99, SV-01 Ballynawn Bawn
Leonard, om Seija Kantola, Kruunupyy
Paras käyttökoira:
gsn Opendora Fiona, om. Markku Parviainen, Martinniemi
Punainen irlanninsetteri:
ROP isn Redseeker Xara, om. Sirpa & Timo Karonen, Laitila
VSP isu Douedal´s Bougle, om. Suvi Lintukangas ja Jaakko
Mattila, Honkilahti
Paras kasvattajaryhmä
Kennel Redseeker, Marja-Leena Hakkinen, Laitila
Paras pentu:
gsn Tahtan Love On The Rocks, om. Jani Rajaniemi & Mervi
Toivola, Raahe
KEHÄ 2
tuomari Risto Lehmunen, suomi
Englanninsetteri:
ROP esn Ödebygdens G Rave, om. Tero Laaksonen, Jämsänkoski
VSP esu Woodgoing Wilde, om Eeva & Johannes Anttinen,
Kauniainen
Paras Veteraani
pvisn JMV-98, SV-99 SV-01 Lougherne Mist, om. Seija Kantola & Henna Kinnunen Kruunupyy
10
Settereiden, pointtereiden
ja saksanseisojien
ulkomuoto ja rakenne
Tiivistelmä P. Nymarkin Lapualla 11.06.2005 pitämästä esityksestä
Edellä olevat koirarodut edustavat
Skandinaviassa metsästyskoiria,
jotka joutuvat työskentelemään
vaativissa
maastoissa
metsästäessään uupumatta päivä
toisensa jälkeen. Tämä vaatii koirilta hyvää kestävää fysiikkaa sekä
asettaa kovia vaatimuksia niiden
ruumiinrakenteille, raajojen kulmauksille, niiden voimille, tassujen muodolle ja vahvuudelle.
Valitettavasti metsästäjienkin joukosta löytyy henkilöitä, jotka eivät juuri
anna arvoa koiran rakenteelle, kunhan
koira metsästää hyvin. Metsästyskoiralla tulee olla kiihkeä metsästysinto
ja tahto, jotta se pystyy hakemaan
ja toimimaan tehokkaasti säätilasta
ja maaston vaikeudesta riippumatta.
Kokemus on kuitenkin osoittanut, että
huonorakenteinen koira kestää vähemmän rasitusta kuin hyvin rakentunut.
Se myös rasittuu ja vahingoittuu helpommin. Toisaalta ei hyvälläkään rak-
11
enteella ole mitään merkitystä jos metsästysinto puuttuu.
Hyvin rakentunut koira kestää pitempään rasitusta vaikeassakin maastossa
ja jaksaa metsästää pidempään. Se
pysyy myös kunnossa useamman jahtikauden.
Kehityshistoriaa
Henkilöt, jotka kehittivät rakennetta
koskevat standardit, olivat hyvin tietoisia rakenteen, toiminnallisuuden ja
kestävyyden merkityksestä. Heillä oli
Ulkomuotostandardit settereille, pointtereille ja saksanseisojille ovat huomattavan paljon samankaltaisia rungon rakenteen suhteen.
Säkäkorkeus on 55-66 cm. Ulkomuotovaatimukset ovat samankaltaisia raajojenkulmauksille, rintakehän muodolle ja syvyydelle, lihaksiston vahvuudelle, ristin muodolle ja jyrkkyydelle sekä käpälien koolle ja laadulle.
pitkäaikainen kokemus ja mahdollisuudet suorittaa kokemukseen perustuvaa
valikoivaa jalostusta.
Esimerkkinä voi mainita William
Arkwrightin suorittaman modernin
pointterin kehitystyön. Hänellä oli
parhaimmillaan 500–600 pointteria
kennelissään ja käytössään 6-8 täysipäiväistä apulaista vuosikausia. Hänellä
oli käytettävänään suunnattomia metsästysalueita, joilla saattoi kokeilla
koiria välittämättä rauhoitusajoista tai
metsästyskokeista haettaessa parasta
mahdollista tulosta.
Arkwright oli johtava englantilainen
pointterikasvattaja, hänen kennelinsä
Sutton Scardale toimitti jalostusmateriaalia, joka on vaikuttanut paljon useissa maissa, ei vähiten Skandinaviassa.
Suurenmoista Arkwrightissa oli että
hän valikoi jalostusmateriaalia, joka oli
puhtainta, ulkomuodollisesti parasta ja
jolla oli parhaat mahdolliset metsästysominaisuudet. Hänen pointterinsa
olivat siten johtavia sekä näyttelyissä
että käyttökokeissa. Niiden ulkomuoto
oli erittäin toiminnallinen ja metsästysominaisuudet huippuluokkaa.
Samanaikaisesti jalostettiin myös setterirotuja. Modernin englanninsetterin
perustan loi E. Lawerack. Hän aloitti
kehitystyön paljon ennen Arkwrightia.
P. L Llewellin jatkoi kehitystyötä. Irlanninsettereillä kehitystyöstä vastasivat
eversti G. Miller, J. Hazzard, C. Moore,
jne. Kaikilla oli tarkoitus saada aikaan
toiminnallisesti oikean tyylinen irlanninsetteri, jonka esikuvina olivat pointteri ja englanninsetteri. Gordonin setterin kehittäminen tapahtui Skotlannissa useilla suurilla maatiloilla, samoilla
periaatteilla.
On myös huomattava, että Saksassa
kehitys paikallisten lähinnä saksanseisojien kohdalla noudatti samantyyppistä linjaa.
Metsästyskoirien rakenne
yhtäläinen
12
Huomionarvoista on, että kaikkien
edellä esitettyjen rotujen runko on
periaatteessa suorakulmio, hieman
korkeuttaan pidempi. Niiden säkäkorkeus on 55–66 cm, kaikki standardit
asettavat vaatimuksia raajojen kulmautuneisuudelle rintakehän muodolle
ja syvyydelle, koiran lihaksiston vahvuudelle, ristin rakenteelle ja käpälien rakenteelle. Hyvin toimiva metsästyskoira on lähtökohtana kaikissa
standardeissa.
Miksi on näin? Vastaus on yksinkertainen; rodut edustavat metsästäviä
lintukoiria, joille metsästystapa asettaa
kovia vaatimuksia koiran rakenteelle.
Sen tulee pystyä toimimaan väsymättä
erilaisissa maastoissa, kuten tiedämme.
Kokeneet vanhat pioneerit, jotka
kehittivät nämä rodut, päätyivät eri
lähtökohdista samaan tulokseen. Yrityksen ja erehdyksen kautta (kill many
breed many) ymmärrettiin, että hyvän
nenän ja jahti-innon lisäksi koiran tulisi olla ns. keskisuuri, rakenteeltaan
suorakaide, raajojen tulisi olla hyvin
kulmautuneita.
Ulkomuotoarvostelun pääkohtia
Kehässä olevan tuomarin tulee ymmärtää miksi koiran tulee olla muodoltaan sellainen kuin se standardissa
määritellään, eikä kiinnittää huomiota
epäoleellisiin seikkoihin vaan keskittyä kokonaisuuteen. Tuomarin tulee
ymmärtää millaisia suunnattomia vaatimuksia useampipäiväinen metsästys
asettaa koiran rakenteelle. Tuomarin tulee huomioida kehon eri osien
oikeat suhteet. On ymmärrettävä mikä
on tärkeää mikä vähemmän tärkeää.
Uroskoiran tulee erottua selkeästi nartusta. On huomioitava rodun erikoispiirteet; pään, yleisilmeen, koon ja ruumiin muodon suhteen. Samoin, että
karvoituksen rakenne on oikea.
Eri rodut eroavat toisistaan eniten pään muodon kohdalla. Kaulan
pituus ja sen liikkuvuus on erittäin
tärkeää, sillä se vaikuttaa eturaajojen toimintaan. Kaulan pituudella on
merkitystä erityisesti tasapainottavana
tekijänä erilaisissa etenemismuodoissa.
Kaulan ja niskan lihaksisto vaikuttaa
etujalkojen toimintaan.
Selkä, lantio ja risti, nämä kehonosat
tulee aina nähdä kokonaisuutena. Selän
tulee olla korkeimmillaan säkän kohdalla ja laskeutua tasaisesti kohti ristiä.
Lihaksiston tulee olla hyvin kehittynyttä, lantion ja selän tulee olla oikean
pituiset, risti loivasti laskeutuva.
Kun selän ja lantion lihaksisto on
hyvin kehittynyttä, pystyy koira hyvään maata nielevään laukkaan. Koira
jaksaa pitkään väsymättä ja vauhdin
putoamatta. Koiralla, jonka tulee olla
kestävä laukassaan, ei saa olla liian
jyrkkää ristiä, koska se kokemuksen
mukaan vähentää kestävyyttä. Sama
koskee heikko lihaksistoista selkää ja
lantiota. Kantavalla nartulla heikko
selkälihaksisto saattaa vahingoittaa
selkärankaa.
Ristin asento selän ja lantion suhteen
on erittäin tärkeää. Koiran laukatessa
se potkaisee takaraajoillaan, jolloin
selän, lantion ja ristin lihasten tulee
toimia optimaalisesti. Tämä asettaa
erityisiä vaatimuksia ristille, joka on
tämän liikkeen keskiössä. Kokemus osoittaa, että loivasti laskeutuva risti antaa parhaan voimia säästävän tuloksen
koiran laukatessa pitkään. Jyrkkä risti
aiheuttaa takajaloille turhaa suoruutta.
Potku tulee lyhyemmäksi ja heikommaksi. Takapää nousee ylös laukatessa
kun suunnan pitäisi olla eteenpäin.
Samoin eteenpäin menevä liike tulee
lyhyemmäksi. Pitkä ja hyvin kehittynyt
takaosa muodostaa hyvän vipusimen ja
kiinnityskohdan eteenpäin menevälle
liikkeelle ja lihasryhmälle. Tällöin reisilihaskin yleensä on hyvin kehittynyt
ja voimakas. Ristin tulee olla tarpeeksi
leveä, jotta siihen kiinnittyvät lihakset
pystyisivät toimimaan hyvin. Ristin
lihaksistolla on tärkeä tehtävä laukan
eteenpäin viennissä. Rintakehän tulee
olla syvä, hyvin kehittynyt, kylkiluiden
myös viimeisten tulee olla pitkät. Vatsa
lihaksiston tulee olla vahva, koska se
vaikuttaa takaraajojen liikkeeseen.
Koira jolla on kehittymätön vatsalihaksisto ei jaksa laukata pitkään.
Eturaajat. Koiran eturaajat ovat kiinnittyneet selkärankaan jänteillä ja
lihaksilla, koska eturaajojen ja muun
Selkä, lantio ja risti
Näiden osien lihasten tulee olla hyvin kehittyneet. Lantion tulee olla tarpeeksi pitkä.
Vahva lihaksisto ja oikeat rungon suhteet mahdollistavat tehokkaan laukan.
Kaulan pituus ja sen asento
runkoon nähden on tärkeä yksityiskohta. Kaulan ja eturaajojen lihaksisto vaikuttaa raajojen liikkeeseen. Kaula toimii
laukassa
tasapainottavana
tekijänä.
Koiran laukassa takajalkojen potkuun vaikuttavan lihaksiston, sekä lantio-ristin tulee
työskennellä keskenään optimaalisesti. Tämä asettaa suuria vaatimuksia erityisesti ristille, sillä se on liikkeen keskiössä. Ristin leveys täytyy olla riittävä, jotta lihaksilla on
tukeva kiinnityspohja.
13
Tärkeää ottaa huomioon näillä roduilla
Jos koirilla I ja II on yhtä suuri jahti-into, riistanlöytö- ja seisontakyly koira I on parempi. Koira I pystyy ottamaan pitempiä askeleita
kuin koira II. s>S
Koiran I hyvät kulmaukset takaavat luistavamman laukan. Koiran II takapään ylösals pumppaus vie energiaa hukkaan. g>G.
Johtopäätös: Koira II joutuu käyttämään enemmän energiaa liikkumiseen, joten lihas ja käpälävammat ovat todennäköisempiä.
14
Lintukoiran keho, raajat ja nivel joutuvat kovaan rasitukseen sen laukatessa
tunti tunnin jälkeen epätasaisessa maastossa, milloin suolla, milloin kivisellä
alustalla. Ylös alas mennään laaksoissa, tunturin rinteillä, pusikoissa,
liukkailla sammalikoilla ja jäkäläkivillä.
1. Säkä (=Rintarangan II okahaarekkeen kärki) lihakset kiinnittyvät etummaisiin nikamahaarakkeisiin.
2. Lapaluu/olkanivel
3. Kyynärnivel
4. Ranne
5. Käpälä
Etukäpälät kantavat
hieman yli 2/3 koiran
painosta sen laukatessa.
Kun käpälä koskettaa maata, isku kohdistuu ylöspäin koko raajaan.
Jos iskuvaimennus on huono eli etu raajat ovat huonosti kulmautuneet,
joutuvat nivelet, lihakset ja jänteet liian suureen rasitukseen ja vahingoittuvat helposti. Koira alkaa helposti eristamaan eturaajojaan.
luuston välillä ei ole niveliä tulee
eturaajojen kiinnityslihaksistonolla hyvin kehittynyttä. Koiran seistessä noin
2/3 sen painosta on eturaajojen varassa. Laukassa painosta jakautuu vielä
suurempi osa eturaajoille. Eturaajojen
kulmaukset ovat erittäin tärkeät, koska
raajat toimivat joustimena ja iskunvaimentimena koiran juostessa. Eturaajojen osien pituuksien tulee olla oikeat
toisiinsa nähden.
Koira, jolla on huonosti kulmautuneet
etujalat, pystyy ottamaan lyhyempiä
askeleita, samoin käpälät joutuvat kovemman rasituksen alaisiksi ja vahingoittuvat helposti, jolloin koiran käyttö
metsästyksessä vaarantuu. Eturaajojen
tehtävä ei ole pelkästään viedä koiraa
eteenpäin vaan myös toimia iskunvaimentimena vaikeassakin maastossa.
Koira, jonka eturaajat ovat hyvin kulmautuneet, pystyy ottamaan pidempiä
askeleita kuin koira, jonka kulmaukset
ovat liian pienet. Kokemus on osoittanut, että jos lapaluu on pitkä ja hyvässä asennossa rintaan nähden ja sen
pituusakseli on 45° kulmassa olkanivelen kautta pystytasoon, on rakenne
tältä osin kunnossa. Olkavarren tulee
olla yhtä pitkä kuin lapaluu, sen tulee
olla olkanivelen kautta noin 40° kulmassa pystytasoon nähden. Kyynärvarren ja raajan alaosan välisen kulman
tulee olla noin 30°.
Koira jolla on liian suorat etujalat ottaa lyhyempiä askeleita, iskun vaimennus on heikompaa. Käpälä vauriot ja
jänneviat vaivaavat.
Käpälien tulee olla pienehköt ja kiinteät, varpaiden lyhyet ja vahvat, koska
niille tulee laukatessa äärettömän kova
rasitus. Anturat, jotka halkeilevat tai
ovat liian pitkät, eivät ole toivottavia.
Takajalat eivät kanna kuin vain kolmanneksen koiran painosta, mutta
tekevät suurimman osan työstä laukatessa. Erityisesti laukassa takajalat,
selkä, lantio ja risti ja niiden lihaksisto
ovat kovan rasituksen kohteena.
Takaraajojen tärkeästä tehtävästä johtuen niiden tulee olla hyvin kulmautuneita ja vahvalihaksisia. Ristin tulee
olla noin 30° kulmauksessa vaakatasoon nähden koiran seistessä vapaasti.
Lonkan ja reisiluun välisen kulman tulee olla noin 95°, hieman alle, reisi- ja
15
sääriluun välien kulman tulee olla 105115° säären ja kannan välien kulman
tulee olla noin 130°. Jos kulmaukset
ovat liian pienet, takaraajojen iskunvaimennus on heikko ja askel on lyhyt.
Tällöin käpälät ja nivelet joutuvat kovalle rasitukselle, jolloin vammojen
synty on todennäköisempää. Liian suuret kulmaukset asettavat lihaksiston
ja jänteet myös liian kovalle rasitukselle.
Tuomarin tulee kehässä arvioida rakenteen tasasuhteisuutta. Onko selkä
tarpeeksi vahva ja suora, kuinka raajat
ovat kulmautuneet, ovatko käpälät kiinteät ja varpaat vahvat ja kiinteät vai
avoimet ja harittavat.
Edelleen selän, lantion ja ristin
kokonaisvaikutelma on tärkeä. Eturaajojen kulmauksien tulee olla kunnossa.
Tuomarin tulee myös huomioida
koiran luonne. Pelokkuus, vihaisuus,
murina ei ole suotavaa, samoin veltto
esiintyminen kehässä ei ilahduta.
Seisovan lintukoiran tulee säteillä
itsevarmuutta, iloa ja jäntevyyttä kehässä.
Vaatimukset setterit, pointteri ja saksanseisojat:
1. suorakulmainen kehonmuoto
2. keskikokoinen
4. selkä lanne ja risti
5. ristin, reiden säären ja
kintereiden väliset kulmaukset
3. lapaluun, hartia
olkavarren,
kyynärvarren ja
välikämmenen kulmaus
6. rintakehän syvyys ja tilavuus
7. riittävän pituiset
takimmaiset kylkiluut
8. käpälän muoto
Koiran lihaksia
1.
2.
3.
4.
5.
11.
1. käsivarsi- ja päälihakset
2. lapaluun kohottaja
3. olkapäänlihas
4. leveä selkälihas
5. istuinlihas
6. polven ojentaja
7. polven koukistaja
8. rintalihas
9. koukistajalihas
10. varpaiden ojentajat
11. kyynärnivelen koukistaja
12. kyynärnivelen ojentaja
6.
12.
7.
8.
10.
9.
16
Uusia ylituomareita
Ari Jaatinen
Rovaniemen maalaiskunta
KKK:n jäsen vuodesta 1993
Ylituomareiden joukko kasvaa edelleen. Erikoisnäyttelyn yhteydessä järjestetyssä kokouksessaan kerhon hallitus hyväksyi tuomareiden joukkoon
uusimpana Ari Jaatisen.
Ari on pohjoisen poikia. Metsästysharrastus alkoi varhain ja kotikylässä
oli itsestäänselvyys että metsästyskortti hankitaan poikavuosina. Ensimmäinen koira oli suomenajokoira, jonka
Arin isä hommasi pojille metsästyskaveriksi. Tämän rodun kanssa Ari metsästelikin vuoteen 1993, jolloin hankki
ensimmäisen englanninsetterinsä Lahdensuon Tapilta Lapualta.
Se olikin varsin onnekas valinta. Vinkin antoi Matti Kärhä, joka oli kehottanut englanninsettereistä innostunutta
Aria etsimään sopivaan pentua Pohjanmaan suunnalta sanoen siitä olevan
”apua”.
- Silloin en vielä tajunnut mitä Matti
oikeastaan tarkoitti, mutta olen huomannut, että vinkki oli hyvä monellakin tapaa. Sain ensimmäiseksi englanninsetteriksi Timin jonka myötä kiinnostuin kilpailuista. Lisäksi ystävystyin
Tapin kanssa, joka on antanut hyviä
neuvoja hankalissakin tilanteissa.
Koiralle työrauha
Ari Jaatisen mieleinen koira on ennen
muuta hyvä tuulen ja maaston tulkki
‑ linnunlöytäjä toisin sanoen. Lahjakas
metsästyskoira tietää mitä tekee yhteistyössä ohjaajansa kanssa.
- Kun homma toimii ohjaaja luottaa
koiraansa ja antaa sen työskennellä
rauhassa, sitä on ilo katsella, toteaa
Ari.
Omille metsästysreissuilleen irtoilevaa koiraa Ari ei katso hyvällä. Edellä
mainitut asiat vaikuttavat myös omien pentujen valintaan. Uutta pentua
hankkiessaan Ari tutustuu vanhempien ohella myös näiden sisaruksiin ja
mahdollisiin aikaisempiin pentueisiin.
Taustatiedot ovat toki välttämättömiä,
mutta:
- Pitää muistaa että ne ovat vain
24
apuja, kaikkein tärkeintä on että annat
nuorelle koiralle mahdollisuuden kehittyä erilaisissa olosuhteissa, tuumii Ari.
Vertailua naapurimaissa
Omista koekokemuksista parhaiten
ovat jääneet mieleen maaottelut Timin
ja Tonyn kanssa, sekä kilpailureissut
Pohjoismaihin.
- Näillä reissuilla näkee paljon erilaisia koiria. Se avartaa omaa näkemystä
kovasti.
Ari on tyytyväinen kotimaiseen
koejärjestelmäämme, mutta kysyttäessä jää pohtimaan että kenties esimerkiksi Ruotsin puolelta saattaisi löytyä
jotain hyödynnettävää tulevaisuudessa.
- Varsinkin voittajaluokassa toisinaan
ykkösen saa koira joka ei kilpaile sertistä. Huonolla tuurilla sertin koira jää
matsauksessa toiseksi. Ruotsissa koira
joka on päivän aikana esittänyt olevansa paras, saa sertin.
Harrastuksen parissa rentoutuu
Kanakoiraharrastus täyttää työstä
jäljelle jäävän vapaa-ajan. Tällä hetkellä Arin aika kuluu 2,5-vuotiaan englanninsetteriuroksen, Östkystens Markongin kanssa. Ari on nuorukaiseen
tyytyväinen ja kertoo tulokkaan jo nyt
täyttäneen odotukset. Järjestötoiminnan aktiviteetit liittyvät nekin, kuinka
ollakaan, kanakoiriin. Ari on Lapin kanakoirakerhon hallituksen jäsen.
Parhaita metsästysmuistoja udeltaessa, Ari sanoo, että hyviä hetkiä harrastuksen parissa on niin paljon, että niitä
on vaikea lähteä erittelemään.
- Mutta kun syksyllä pääsee rauhassa
koirien kanssa tunturiin, niin siinä kyllä murheet unohtuu.
KKK-HHS ry:n
seinäkalenteri
vuodelle 2006
Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry:n oma kanakoiraharrastajan
seinäkalenteri julkaistaan ensimmäisen kerran vuodelle 2006.
Kanakoiraharrastajat ovat pitkään
joutuneet tyytymään kaikkien rotujen tai erähenkisen vuosikalenterin
hankkimiseen. Ei enää, sillä tulevaksi vuodeksi on mahdollista hankkia
seinälle läheisesti omaan harrastukseen liittyvä kalenteri.
Kalenterin eri kuukausien kuvaaiheina ovat vuoden 2005 erikoiskokeiden voittajat. Kultamalja, Derby,
ja Elit-voittajat sekä Kenttien Voittaja ja Metsien Mestari koristavat
kukin yhtä kuukautta. Myös rotumestarit saavat omat aukeamansa.
Kolme kuukautta sekä kansi jäävät
vielä yli, joten myös muita kalenteriin tarjottuja mestariotoksia tullaan
käyttämään eri kuukausien kuvittamisessa.
Tämän syksyn erikoiskokeiden ja
rotumestaruuksien voittajien omis-
teksti: Birgitta Vuorela
25
tajat huomio! Toimittakaa kuva
koirastanne 15.10. mennessä osoitteella Jukka Puro, Kettulantie 188,
41940 Vesanka (paperikuvat palautusosoitteen kera) tai puronperan@
mail.com (elektronisessa muodossa
olevat kuvat).
Kaikki kalenteriin tarjotut vaakatai pystykuvat voivat mielellään olla
myös muita kuin perinteisiä sivukuvia seisovasta koirasta tai näyttelyposeerauksesta. Etenkin toiminta-,
kesä- ja miksei myös synkimmän
talvenkin kuvat ovat varmasti arvossaan kuvia eri kuukausille sijoiteltaessa. Mielikuvitusta voi käyttää
‑ omistajaa tai muita koiria ei editoida pois kuvasta.
Kalenterista otetaan rajoitettu
painos ja se on alustavasti myynnissä marraskuussa ‑ viimeistään
syysillanvietossa ja palkintojenjakotilaisuudessa. KKK-HHS ry:n seinäkalenteri ehtii mainiosti tilaamalla
pukinkonttiinkin!
Heinz Ekman
70 vuotta
Kerhon kunniajäsen Heinz Ekman täytti kesäkuussa 70 vuotta.
Ovella kolkuttelevana syksynä on
puolestaan kenties syntymäpäiväsankarillemme merkityksellisempi
“taiteilijajuhla” käsillä. Syyskuussa tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä
kun Heinz, tuttujen kesken Hasse,
osallistui ensimmäisen kerran kanakoirakokeisiin. Puolen vuosisadan perspektiivillä moni asia on
yhteisessä harrastamisessamme
muuttunut, eikä aina edukseen.
Vaikka osa mieltää Hassen nimenomaan intohimoiseksi punaisen irlanninsetterin puolestapuhujaksi, hän
kieltää jyrkästä rajaamasta omaa kiinnostustaan pelkästään yhteen rotuun
ja suosittelee samaa myös muille.
‑ Ei välttämättä ole hyvä, vaikka olisi
paras huonojen joukossa, toteaa Hasse ja viittaa tällä siihen, että yhteinen
etumme on kantaa huoltaa muistakin
kuin omasta rodustamme. Rotumme
yhdessä määrittelevät yksilöiden tason.
Tänä päivänä Hassella ei ole omia
koiria, mutta viime vuosina hän on vaikeiden sairauksien jälkeen kuntoutunut
niin, että on voinut olla aktiivisesti toiminnassa muuten mukana. Vilkkaimpina toiminnan vuosinaan Hasse vaikutti
vahvasti paitsi Suomessa myös muissa
Pohjoismaissa mm. nimikilpailujen tuomarina. Heinz Ekmanilla on myös rotujemme ulkomuototuomarin pätevyys.
Suomessa Hasse on oli pitkään kerhon hallituksen jäsen ja sihteeri. Yksi
haastavimmista tehtävistä yhdistystoiminnassa oli aikanaan tärkeä rooli kahden kerhon yhdistyessä.
Yläkuvassa Karl-Viktor Andersin (oik), Heinz ja Ulla Ekman kevätharjoituksissa Raisiossa vuonna 1962. Repussa Klaus Ekman ja hihnan päässä Javelin Gina ja Revonroihun
Red Lady. Heinz Ekmanin Fowlers kennel jatkoi Viktor Andersinin Javelin kennelin kasvatustyötä Suomessa. Alakuvassa Gunther ja Heinz Ekman sekä irlanninsetterit Fowlers Diva ja Fowlers Tex Lapualla 1977.Kuva ylhäällä: Klaus Ekmanin kokoelmasta, kuva
alhaalla: Rismo Virpimaa. Kuvat kirjasta Allez!Avance! Apporte! Sata vuotta seisovien
lintukoirien historiaa, KKK-HHS ry 2001
Kennelnimi Fowlers
Ensimmäinen pentue omalla kennelnimellä Fowlers syntyi vuonna 1965.
Tätä oli edeltänyt yhteistyö Javelin
kennelin kanssa. Ensimmäisen Fowlers
26
pentueen emä on tänä päivänäkin titteleiltään ainut laatuaan punaisen irlanninsetterin kotimaisessa historiassa:
Suomen käyttö- ja muotovalio Revonroihun Red Lady.
Kenties kirkkaimmin kennelin tähän
astiseen historiaan on nimensä kuitenkin kirjoittanut uros nimeltään Fowlers
Tex. Tex niitti itsekin mainetta metsästyskokeissa, se on mm. ELIT-voittaja
vuodelta 1979, mutta ennen kaikkea
Texin merkitys on sen menestyneissä
jälkeläisissä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.
Kuluneiden vuosikymmenten aikana
Fowlers-pentueita on syntynyt kymmeniä. Päävastuu Kennelin toiminnasta
tänä päivänä on pojalla, Klaus Ekmanilla. Viimeisin pentue syntyi tänä keväänä.
Perinteemme
Huoli perinteiden jatkumisesta tuntuu olevan kaikille pitkään mukana
olleille yhteinen. Myös Heinz Ekmania
asia on askarruttanut: kenties tänä päivänä kaikille asiaa alleviivaaville ei olekaan selvää mihin oikeastaan viitataan
kun puhutaan “perinteidemme säilyttämisestä”?
‑ Karkeasti muotoiltuna kysymys on
kokemuksesta. Mitä voi ja saa tehdä
ja miksi. Kokemus kasvatuksen käytännöistä, materiaalin arvioinnista ja
kasvatuksen ohjaamisesta, kiteyttää
Hasse.
Rotujärjestön toimintaa tulisi ohjata
kaikille yhteinen päämäärä, määrätyllä
tavalla metsästävä koira. Jo viime vuosisadan alkupuolella ideaaliominaisuudet omaavaa koiraa määrittämään syntyi käsite “luokkakoira”.
‑ Määritelmä on kuitenkin arvoton,
jollei tiedä mitä se pitää sisällään, näitä
suureita kun ei varsinaisesti voi mitata.
Kokemattoman silmissä vaatimatonkin
esitys voi näyttää suurenmoiselta. Tämän vuoksi tulisi kiinnittää erityistä
huomiota siihen ketä tuomareiksi kutsutaan, korostaa Hasse.
Myös koesääntömme ovat perinteiden muovaamat. Kun keskustellaan
säännöistä ja niiden tulkinnasta kriittiseen sävyyn tai pohditaan painotusten
muuttamista, tulisi ensin analysoida
olemassa olevan koiramateriaalin taso.
‑ Sääntöjä on helppo tulkita uudelleen tai muuttaa kun taso laskee, paljon vaikeampaa on kasvattaa parempia
Heinz Ekmania (oik.) muistettiin syntymäpäivän johdosta kanakoirakerhon viirillä
tämän vuoden erikoisnäyttelyn yhteydessä. Kerhon puheenjohtaja Pekka Mäenpää
(kesk.) onnitteli Hassea sekä Risto Lehmusta jonka rintaan kiinnitettiin kerhon ansiomerkki. Kuva: Birgitta Vuorela
koiria, tuumii Hasse.
Leppoisat eläkepäivät
Koiraharrastuksen ohella Hasse on
ihan viime vuosiin saakka puuhannut
keksintöjen parissa. Nyt patentit on
myyty ja Oulussa eläkepäiviään viettävällä
syntymäpäiväsankarillamme
on aikaa paneutua taas toden teolla
koirajalostuksen maailmaan. Punaisen
irlanninsetterin nousu laajana rintamana ansaitsemalleen tasolle ilahduttaa,
mutta kovimmat haasteet ovat vasta
edessä.
‑ Vaikeinta on tason säilyttäminen,
sen tietää jokainen jolla on kokemusta
27
kasvatustyöstä. Kritiikeistä ja katsauksista voi lukea kiittäviä kommentteja,
mutta tärkeintä olisi etsiä syy-yhteyksiä ja hyödyntää niitä.
Hasse on pyrkinyt jakamaan kokemuksen tuomaa tietoaan. Hän on muun
muassa evästänyt nuorempia harrastajia koirajalostukseen liittyvissä asioissa
irlanninsetterijaoksen tapahtumissa.
Syytä onkin, niin että myös tulevat
sukupolvet voisivat aikanaan puhua
Perinteistä kokemuksen syvällä rintaäänellä.
teksti: Birgitta Vuorela