Suupohjan Sukeltajat-SuSu ry, Säpin leirin 30.6.

Säppi 2010
Suupohjan Sukeltajat-SuSu ry, Säpin leirin 30.6.-4.7 2010.
Perinteinen Säpin leiri järjestettiin jo
neljännen kerran Porin edustalla, Säpin
majakkasaaren ympäristössä. Leiri oli
tarkoitettu kokeneemmille sukeltajille,
sukellussyvyyksien vaihdellessa 30 – 40
metrin välillä. Näkyvyydet olivat loistavat
ja sääolosuhteet hyvät. Kohteina hylyt S/S
Everilda, S/S Luna, S/S Norra-Sverige ja
S/S Bolheim. Allekirjoittanut voisi mainita
että älkää tehkö niin kuin minä vaan niin
kuin minä sanon. Tarkoittaen että
matkakertomus kannattaa kirjoittaa heti
eikä viirestoistapäivä, koska silloin saattaa
olla liian myöhäistä, asioilla on tapana unohtua. Esim. kohteiden sukellusjärjestys täytyisi tarkistaa
lokikirjasta. Leirillä mukana SuSusta lakit 1, 2, 8, 10, 12, 13, 14, 15, 23 sekä lauma Laksuja. Alla
kuitenkin muistelmat matkan tiimoilta.
Kärkijoukko lähti Kaskista meriteitse kohti Poria jo
tiistaina 29.6, ajellen hissun kissun tukialus SuSulla,
kipparina itseoikeutetusti lakki 14. Matkaan kului aikaa
noin kymmenen tuntia. Allekirjoittaneella oli
mahdollisuus osallistua leirille ensimmäistä kertaa
mutta ei varmastikaan viimeistä. Toinen kuorma lähti
matkaan keskiviikkona työpäivän jälkeen, suunta
Kaskisiin jossa kamat siirrettiin silloisen lakki 13
veneeseen. Keli oli selkeä, tuulen kuitenkin nostaessa
aallokkoa sen verran ettei vauhtia voinut pitää kovin
kovana. Ajettuamme muutaman tunnin alkoi
etelätaivas tummua, nostaen melkoisen ukkosrintaman. Kippari katsoi aiheelliseksi ajaa
suojasatamaan joka oli Yttergrundin majakka, hieno paikka sekin. Yövyimme veneessä ja matka
jatkui aamulla kohti Poria, sisäreittiä käyttäen.
Puolenpäivän tuntumassa saavuimme Mäntyluodon
sataman kärkeen josta otettiin yhteys tukialukselle.
Saimme tiedon että olivat juuri ankkuroineet Luna
nimiselle hylylle. Suuntasimme sinne ja sukelsimme
ensimmäisen sukelluksen muitten mukana. Retken
kohteista oli haettu tiedot etukäteen ja kuten tiedämme,
aina ennen sukellusta kannattaa tutustua kohteesta
kerättyyn materiaaliin, se helpottaa alhaalla paikan
hahmottamista. Näkyvyys ei päätä huimannut mutta
muuten ensimmäiseksi dyykiksi opettavainen, parina
lakki 13.
Säppi 2010
Tukialus jäi samaan paikkaan toiselle sukellukselle,
Voicen lähtiessä kohti Säpin satamaa. Meidät otti
vastaan sarvipää joka osoittautui saarella laiduntavaksi
ylämaan karjaksi. Kurmuja oli kymmenkunta, kaikki
sonneja joilla oli kokoa ja näköä. Elopaino varmasti
likempänä tonnia ja maharottomat sarvet ja
nahkapussit. Poluilla oli läjiä sen verran että mahatkin
täytyi olla kuralla. Ihmeen kesyjäkin olivat sillä
antoivat koskea. Olivat kotoisin Lammilta.
Lakki 13 lähti hakemaan lisää sakkia Porin satamasta ja
allekirjoittanut lähti tutustumaan saareen. Rekvisiittaa
oli mukana kamera, kiikarit ja reppu niin kuin kunnon
viherpiipertäjällä konsanaan. Tavoitteena oli tavata
Mufloni mikä yllättäen onnistuikin. Saaren toisella
puolella makasi lauma rantakivillä noin 150 metrin
päässä. Tuijotin niitä kiikarilla kun yhtäkkiä huomasin
rantakaislikosta hyppäävän yhden nuoren yksilön
kivelle alle 20 metrin päässä. Tilanne ei kauaa kestänyt
koska molemmat varmasti pelästyivät. Muflonin
ajattelin miettineen että tuollainen ei tänne kuulu ja lähti yhtä nopeasti pois kaislikon suojiin.
Illalla saunottiin ja purettiin päivän kokemuksia sekä
toivotettiin Laksut tervetulleiksi leirille. Perjantaina
aamulla uudet kujeet, tukialus lastattiin tosisukeltajilla
ja suunnaksi otettiin Bolheim, jonne päivän
ensimmäinen sukellus suoritettiin. Parinani tällä kertaa
lakki 2, niin kuin kaikissa muissakin jatkossa. Hieno
sukellus, näkyvyys hyvä ja kaikki toimi. SuSussa oli
kymmenen sukeltajaa kamoineen, repet neljällä, kolme
juuri Trimix kurssin käynyttä kuulapäätä ja lopuilla
tuplat sekä epämääräinen määrä degopulloja. Lisäksi
tietenkin kompura, happipullo sekä ruuanlaittovälineet.
Tilaa oli kuitenkin tarpeeksi, koska kaikki tiesivät mitä tehdään, turhat liikkeet jäävät näin pois.
Päivän ensimmäisen sukelluksen jälkeen pidettiin taukoa, siirryttiin uudelle kohteelle ja nautittiin
maittava lounas veneellä. Pullojen täyttö ja valmistautuminen toiselle sukellukselle joka suuntautui
Everildalle. Jälleen hyvä näkyvyys ja sukellus, kokonaisuuden on helppo hahmottaa kun pari oli
sukeltanut kohteella aikaisemminkin. Itsen tarvitsi ainoastaan seurata ja ihailla maisemia.
Illalla jälleen saunottiin ja tutustuttiin toisiimme. Ilta oli hieno auringon paistaessa ja uutta
sukelluspäivää suunnitellessa.
Säppi 2010
Lauantaina aamupalan jälkeen lähdettiin täysin tyynelle
merelle, kohteena Norra-Sverige.
Hylky on sama josta uutisoitiin 22.09.2010 seuraavasti: Porin
edustalla suureen meriharjoitukseen osallistunut saksalainen
miinanetsintäalus Fulda teki yllättävän löydön tänään
aamulla. Laiva suoritti tehtäviinsä
kuuluvaa miinanetsintää, kun se havaitsi Reposaaren
edustalta lounaaseen 30 metrin syvyydessä hylyn. Noin 75
metrin pituinen hylky lepää pohjassa kahdessa osassa.
Otimme yhteyttä museovirastoon, ja nopeasti varmistui, ettei viranomaisilla ole tietoa hylystä.
Löytö on uusi, kertoi komentaja. Puolustusvoimilla sekä museo- ja ympäristöviranomaisilla on
käytössään yhteiset rekisterit merialueen hylyistä ja niiden tarkasta sijainnista. Hylyn alkuperästä
meillä ei ole vielä mitään tietoa, mutta se voisi olla ehkä toisen maailmansodan ajalta. Tutkimukset
käynnistyivät heti. - Alle 100 vuotiaat hylyt eivät museovirastoa paljoa kiinnosta.
Tuuli nousi päivän mittaan mutta se ei tahtia haitannut.
Mukana oli myös uusi kumivene Bombard Explorer DB 600,
perämoottorina Yamaha 80 hv, nelitahti. Huiput 38 solmua
kokeiltiin merelläkin, vene oli aaltojen välillä jopa kokonaan
ilmassa, kuvia on. Ruokailu suoritettiin jälleen veneellä joka
toimi loistavasti ja maistui hyvälle. Kokkina toimi
ansioituneesti lakki 2 ja saa toimia jatkossakin. Kuulapäät
nauttiva aina sukellusten välissä myös omia dirrin mukaisia
eväitä, kaikilla oli domino-keksejä. Muutenkin oli kiva
seurata nuorten innokkaiden sukeltajien toimintaa. Joissakin
asioissa sain kyllä huomata jääneeni hiukan jälkeen, lähinnä varustelun saralla.
Lauantai-illalla rentouduttiin jälleen hyvässä seurassa, purettiin
paineita ja muuta mukavaa. Hämärissä olosuhteissa luovutettiin
lakki nro 1, lakin 13 omistajalle. Illan mittaan istuttiin siellä
sun täällä, välillä taisi olla jopa liikaa painoa erään veneen
perällä. Jossain vaiheessa yöllä, noustessani veneen sängystä
jalkani kastuivat, olimme merihädässä. Veneen poistoventtiilit
olivat päästäneet vettä sisään, eikä automaattipilssikään
toiminut. Vene lähti kuitenkin käyntiin ja pumput toimimaan.
Aamu alkoi valoisasti auringon paistaessa mutta lähdön hetkellä ei Voice enää lähtenytkään
käyntiin. Eipä hätää, hinauksessa Porin satamaan ja sieltä vene autokuljetuksella Kurikkaan.
Tukialus Susu ajoi hilpeissä merkeissä meriteitse, ollen Kaskisissa sunnuntaina illan hämärtyessä.
Mikä oli mukana ollessa, ei huolen häivää. Sai sukeltaa kun vietiin kohteelle ja syödä kun ruokaa
tuotiin eteen. Pullotkin täytyivät aivan itsestään, tosin millä milloinkin.
Näin mä sen näin, loistava reissu, isoo ja nöyrä kiitos kaikille mukana olleille.
Kurikassa 15.10.2010
Lakki 12
Säppi 2010
Alla fakta tietoa sukelletuista hylyistä, kerännyt Seppo Salonen, sekä Säpin majakasta, Muflonista ja karjasta.
Luna
Tyyppi: Rahtihöyrylaiva
Uponnut: 6.12.1914
Sijainti: Pori, Mäntyluoto
Oli sota-aika. Saksalainen miinalaiva Deutschland saapui Mäntyluodon sataman ulkopuolelle 6.12.1914 vastaisena yönä
ja laski väylälle 80 miinan miinoitteen. Tehtävän suoritettuaan se häipyi pimeyden turvin takaisin ulkomerelle.
Ainoastaan erään pienen höyrylaivan miehet näkivät, matkallaan Raumalta Poriin, tuntemattoman aluksen porhaltavan
täyttä vauhtia etelään.
Ruotsalaisen Svea-varustamon rahtilaiva Luna kellui Mäntyluodon satamassa saman päivän aamuna täydessä lastissa,
lastin käsittäessä 600 tonnia venäläisiä munia ja kappaletavaraa. Määränpää oli Sundsvall ja Tukholma. Luotsi astui
laivaan ja matka kohti Ruotsia kapteeni Adolf Landegrenin komennossa saattoi alkaa. Sää oli pilvinen, tuuli puhalsi
etelästä 6 m/s ja ilman lämpötila oli +4 astetta.
Kello 9.50 luotsi jätti laivan. Pian sen jälkeen havaittiin merellä uppoava höyrylaiva, Hyperion-yhtiön Everilda. Kurssi
asetettiin heti kohti onnettomuuspaikkaa ja pelastusveneet käännettiin ulos valmiiksi laskettaviksi. Kun Luna täydellä
höyryllä saapui paikalle, oli höyrylaiva jo uponnut. Pinnalla kellui vain hylynkappaleita ja niihin takertuneita ihmisiä.
Lunan pelastusveneisiin nostettiin kuusi kohmettunutta ja melkein tiedotonta miestä. Veneet palasivat Lunan kyljelle ja
heidät vietiin Lunan lämpimään salonkiin. Kuudes, joka näytti kuolleelta jätettiin pelastusveneen pohjalle.
Samassa 2. ruuman alta kuului valtava räjähdys ja heti sen perään toinen räjähdys höyrypannun alta. Luna alkoi
välittömästi upota, miehistö ehti hädintuskin pelastusveneisiin ennenkuin Luna painui pinnan alle keula edellä.
Everildasta pelastetut miehet jäivät Lunan salonkiin. Myöhemmin paikalle tullut höyryhinaaja otti pelastusveneet
hinaukseen vei heidät Mäntyluotoon.
Lunan varapotkuri on nähtävillä Rauman merimuseon pihalla.
Everilda
Tyyppi: Rahtihöyrylaiva
Uponnut: 6.12.1914
Sijainti: Pori, Mäntyluoto
5.12.1914 keskipäivän aikaan lähti ruotsalaisen Hyperion-varustamon höyrylaiva Everilda Tukholman satamasta kohti
Mäntyluotoa, ruumassaan 2500 tonnin kappaletavaraa. Lastina oli sähkömuuntaja, rusinoita, sianlihaa, puuvillapaaleja,
teetä, puuvillatehtaan koneenosia, sinkkiä, kiisurautaa, huonekaluja, raakalasia, sekä erilaisia koneenosia useita
laatikoita. Laivan kapteeni oli C.E.Karlstrup.
Seuraavana aamuna, sunnuntaina 6.12., havaittiin Säppi keulasta oikealla ja ohitettiin se 4 1/2 mailin etäisyydeltä. Pian
sen jälkeen havaittiin vedessä musta esine josta pisti esiin tappeja, miina. Tähystystä lisättiin ja laivalla käytiin
varovaiseksi, mutta turhaan. Yht'äkkiä tapahtui räjähdys vasemman kyljen puolella 1. ja 2. ruuman välissä. Laiva
kallistui rajusti ensin oikealle ja sitten vasemmalle, jonka jälkeen se vajosi alle minuutissa lähes 40 asteen kulmassa
veden alle. Yhtään pelastusvenettä ei ehditty laskea veteen.
Ne miehistön jäsenet jotka selvisivät ajoissa kannelle hyppäsivät jääkylmään veteen ja tarrautuivat vedessä kelluviin
aluksen jäännöksiin. Kapteeni ja perämies Edvard Larsson ajelehtivat luukun kannella, kunnes heidät tajuttomina
nostettiin neljän muun pelastuneen kanssa paikalle saapuneen s/s Lunan pelastusveneisiin. Kun kapteeni ja neljä muuta
oli nostettu Lunan salonkiin, ajautui Luna miinaan ja upposi nopeasti vieden mukanaan pelastetut. Perämies Larsson
makasi edelleen pelastusveneen pohjalla, koska hänen luultiin kuolleen. Hän oli siten ainut eloonjäänyt Everildan 18
hengen miehistöstä. Lunan miehistö pelastui kokonaan.
Säppi 2010
Norra-Sverige
Tyyppi: Matkustajahöyrylaiva
Uponnut: 7.12.1914
Sijainti: Pori, Mäntyluoto
Joulukuun 6. vuonna 1914 oli Mäntyluodon satamakomendantille synkkä sunnuntaipäivä. Sillä kaksi ruotsalaista
höyryalusta, Luna ja Everilda, olivat aamupäivän aikana ajaneet miinoihin, jotka olivat ilmestyneet kuin tyhjästä. Hän
lähetti tiedotteen miinoitteesta Suomen ja Ruotsin satamiin, jotta laivaliikenne Mäntyluotoon keskeytettäisiin.
Sunnuntai-illalla satamatoimistoon saapui viesti, joka sai kylmän hien kohoamaan komendantin otsalle. Ruotsista oli
muutama laiva ehtinyt lähteä kohti Suomea. Niiden perään oli lähetetty torpedoveneitä, jotka olivat saaneet kiinni
kaikki muut paitsi matkustajahöyrylaiva Norra-Sverigen, joka oli tulossa Mäntyluotoon 451 tonnin
kappaletavaralastissa, mutta onneksi ilman matkustajia.
Satamakomendantti aloitti miehineen valmistelut varoittaakseen laivaa. Maanantaiaamuna kello viiden aikaan hän lähti
viiden luotsin kanssa moottoriveneellä Säppiin. Tuuli oli lounaasta 4 m/s, sadetta ja lämpötila + 4 astetta. Saarelle
päästyään miehet alkoivat majakkaväen kanssa tähystellä taivaanrantaa. Parin tunnin kuluttua he huomasivat savua
lännen suunnasta. Silloin komendantti ja luotsit lähtivät moottoriveneellä savua kohti, majakanvartijan jäädessä
ampumaan merkinantopommeja. Saapuva laiva oli 2-mastoinen ja yksipiippuinen valkorunkoinen alus, Norra-Sverige.
Moottoriveneestä ammuttiin valoraketteja ja heilutettiin lippuja, mutta laivalla ei huomattu mitään vaan se kääntyi kohti
Mäntyluotoa. Noin 10.30 laivan koneet pysäytettiin ja mastoon nostettiin luotsilippu. Luotsit eivät uskaltaneet mennä
lähemmäs laivaa, koska se oli jo oletetulla miinakentällä. He katselivat voimattomina tuhoon tuomittua alusta.
Kun luotsit pysäyttivät veneensä moottorin, ajautui Norra-Sverige miinaan. Se räjähti laivan keskiosassa, nostaen
ilmaan mustan vesipatsaan. Alus upposi kahdessa minuutissa. Pinnalle jäi vain joukko hylyn jäänteitä. Koko 25 hengen
miehistö hukkui aluksen mukana.
Miinakentän laidalle tulleiden pelastajien, neljän höyryaluksen, oli käännyttävä takaisin sillä mitään pelastettavaa ei
ollut.
Bolheim
Tyyppi: rahtihöyrylaiva
Uponnut: 10.12.1939
Sijainti: Pori, Säppi
Saksalainen höyrylaiva Bolheim oli Mäntyluodon satamassa purkamassa lastiaan kun sota Suomen ja Neuvostoliiton
välillä syttyi. Neuvostoliitto ilmoitti että vieraan maan aluksilla oli kaksi vuorokautta aikaa poistua Suomen aluevesiltä,
sen jälkeen niitä kohdeltaisiin kuten vihollisaluksia.
Kapteeni Hildesheim halusi keskeyttää lossaamisen ja lähteä heti Saksaan, mutta satamaviranomaiset vaativat
lossauksen loppuunsaattamista vedoten Suomelle elintärkeään lastiin. Lasti siis purettiin ja armonaika kului umpeen.
Bolheim otti uumeniinsa ja kannelle täyden propsilastin, joka piti viedä Ruotsin puolelle.
10.12.1939 Mäntyluodosta höyrysi merelle pieni saattue, jossa oli Bolheimin lisäksi toinenkin saksalainen höyrylaiva ja
kaksi suomalaista höyrylaivaa. Suojana oli kaksi sivuilla ajavaa partioalusta. Klo 11.30 luotsi jätti laivan ja saattue
hajosi. Bolheim höyrysi yksinään eteenpäin muutaman tunnin ajan. Klo 14.50 nousi 150 metrin päässä sukellusvene
pintaan, se oli neuvostoliittolainen S1 päällikkönään kapteeniluutnantti Tripolskij. Vene kääntyi, sukelsi uudestaan ja
nousi taas pintaan kymmenen minuutin kuluttua. Sieltä ammuttiin varoituksetta neljä laukausta Bolheimia kohti. Kaksi
osui keulaan ja yksi perään. Neljäs osui komentosillalle ja kapteeni loukkaantui vakavasti. Perämies otti komennon ja
määräsi jättämään laivan. Veneet laskettiin veteen ja miehet sousivat länteen pois laivasta. Sillä välin sukellusvene
jatkoi tulittamista ja ampui 15-20 laukausta Bolheimiin. Pelastusveneissä huomattiin että sähköttäjä puuttui, ilmeisesti
hän oli kuollut komentosillalle osuneesta ammuksesta.
Höyrylaivan miehistö aloitti pitkän soutumatkan kohti Mäntyluotoa. Sää muuttui myrskyisäksi ja pelastusveneet
kamppailivat kahden vuorokauden ajan merellä, ajautuen lopulta Merikarvialle josta heidät pelastettiin. Kapteeni kuoli
siellä vammoihinsa. Loput miehistöstä palasivat Saksaan Haaparannan ja Tukholman kautta.
Bolheim ei uponnut ankarasta tulituksesta huolimatta kokonaan, vaan ajautui propsilastin kannattamana kohti Suomen
rannikkoa. Vain keulapakka kohosi vedestä. Laivaa yritettiin hinata kohti matalampaa vettä, mutta lopulta se kuitenkin
upposi..
Säppi 2010
SÄPIN MAJAKKA
Säpin majakka sijaitsee metsäisellä Säpin saarella Porin
edustalla, pinta-ala noin 150 ha.. Saari on Luvian kunnan
alueella. Majakka valmistui 1873 ja sen on suunnitellut
arkkitehti Axel Hampus Dahlström. Majakan 28 metriä
korkea tiilitorni on kalkittu valkoiseksi. Vuonna 1930
tornia vahvistettiin 15cm paksuisella teräsbetonikuorella.
Majakka automatisoitiin 1962.
Säpin saarelle pystytettiin jo 1700-luvulla Porin
porvareiden toimesta merimerkiksi noin 20 metriä korkea
riukukasa jonka vieressä poltettiin merkkitulta. Vuonna
1852 saarelle rakennettiin sitten kuusikulmainen valoton
tunnusmajakka.
Vuodesta 2000 on Säppi 2000 ry vuokrannut majakan ja
majakkamestarin talon. Yhdistyksen tarkoituksena on
vaalia ja edistää majakkakulttuurin säilyttämistä Säpin
majakkasaarella.
MUFLONI
Mufloni eli villilammas on riistaeläimistömme salaperäinen erikoisuus.
Niitä elää luonnonvaraisina Säpin saarelle siirrettyinä jo vuodesta 1949.
Harvinaisia mufloneita elää villinä Välimeren saarilla Korsikassa,
Sardiniassa, Rodoksella ja Kyproksella.
Mufloni on kastanjanruskean musta, 60-70 senttiä korkea ja 30-40 kiloa
painava. Molemmilla sukupuolilla on sarvet. Pässin sarvet kaartuvat iän
myötä näyttäviksi spiraaleiksi.
Suomessa mufloneita on Säpin lisäksi Inkoon Hättössä ja Nauvon
Högsarissa yhteensä noin 150 yksilöä.
YLÄMAAN KARJA
Highland Cattle on vanha lehmärotu. Sen alkuperästä voidaan esittää
monenmoisia arvailuja, mutta varmaa on ainakin se, että se on aikojen
saatossa sopeutunut täydellisesti elämään Ylämaiden karussa ja koleassa
luonnossa. Highland-lehmä oli skotlantilaisen vuokraviljelijän elinehto:
se kykeni selviytymään ankarista talvista ja tuottamaan niukasta
karkearehusta riittävästi maitoa vasikalleen ja viljelijän perheelle.
Eläimestä laskettiin myös verta niukan ruokavalion täydentämiseksi, ja
sarvet, karvat ja nahka käytettiin tarkkaan hyödyksi erilaisten
tarvekalujen raaka-aineina. Highland-lehmä oli niin arvokas, että sitä
käytettiin rahayksikkönä ja siten se aiheutti lukuisia riitoja ja kahakoita
klaanien välillä.