KYMIJOEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA

KYMIJOEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA
HOITOSUUNNITELMA
Tmi Manumaa
2010
2
SISÄLLYSLUETTELO
1
JOHDANTO
6
2
KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS
7
3
HYDROLOGIA, VEDEN LAATU JA KUORMITUS
7
3.1
3.2
3.3
Hydrologia
Veden laatu
Kuormitus
7
8
10
4
KALAVEDET
10
5
VESIEN OMISTUS JA HALLINNOINTI
12
6
KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA
12
7
KALASTO JA LUONNONTUOTANTOALUEET
12
7.1
7.2
7.3
12
13
14
8
Kalaston nykytila
Rapu Kymijoessa
Luonnontuotantoalueet ja niiden nykytila
YMPÄRISTÖMUUTOKSIEN VAIKUTUKSET KALAVESIIN
JA KALASTOON
15
8.1
8.2
8.3
8.4
Vesistörakentamisen ja säännöstely vaikutukset
Tulvasuojeluperkauksien vaikutukset
Rehevöityminen ja ilmastonmuutos
Ympäristömyrkyt
15
17
18
18
9
VELVOITTEET
19
10
KALAVEDENHOITO
20
10.1 Kalastuksen säätely
10.2 Kalataloudelliset kunnostukset
10.3 Istutukset
20
20
21
KALASTUS ALUEELLA JA MUU VIRKISTYSKÄYTTÖ
22
11.1 Pyydykset
11.2 Saaliit
11.3 Kalastuspaine
23
23
23
11
3
11.4 Alueen muu virkistyskäyttö
12
24
ERITYISMÄÄRÄYKSET, -KIELLOT JA ERITYISLUPAALUEET
25
12.1 Natura, keskeiset lait, -ohjelmat ja -suunnitelmat
12.2 Erityislupa-alueet
25
26
13
KALASTUKSENVALVONTA
27
14
KALASTUSALUEEN NELIKENTTÄANALYYSI (SWOT)
29
15
TOIMENPITEET, TAVOITTEET JA SUUNTAVIIVAT
29
15.1
15.2
15.3
15.4
Kestävän kalatalouden periaatteet
Kalaston elinympäristön kunnostaminen
Kalaston kannalta tärkeiden kohteiden rauhoittaminen
Kalavesienhoidon
suunnitelmallisuus
ja
jatkuva
kalaston/kalastuksen seuranta
15.5 Täpläravun istutussuositukset Kymijoessa
15.6 Pyyntirajoitukset
15.7 Saaliskiintiöt ja saalis- ja kalastustietojen kerääminen
15.8 Kalastusalueen suunnitelmallinen kehitys- ja suunnittelutyö
15.9 Vesialueen ja kalaston hyödyntäminen elinkeinotoiminnassa
15.10 Kalastuksenvalvonnan kehittäminen ja kalastusvalvojien jatkuva
koulutus
15.11 Tehokas ja näkyvä tiedottaminen sekä yhteistyö eri sidosryhmien
välillä
15.12 Uusi kalastuslain kokonaisuudistus ja sen tuomat haasteet?
30
31
33
16
VAIKUTUSTEN ARVIOINTI
43
17
SUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN, VOIMASSAOLO JA
SEURAAVA TARKASTAMINEN
44
18
LÄHTEET
33
35
37
39
39
41
41
42
43
44
KUVAT
Kansikuva: Kymijoen Pernoonkoski
Kuva 1. Kymijoen kalastusalue (Kalatalouden keskusliitto 2010 [muokattu 20.6.2010]).
7
Kuva 2. Alueen jokien ekologinen luokittelu (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2010 [viitattu
18.4.2010]).
9
Kuva 3. Kymijoen järvien ekologinen luokittelu, poislukien Kannusjärvi (Kaakkois-Suomen
ELY-keskus 2010 [viitattu 18.4.2010]).
Kuva 4. Kymijoen alaosan jokihaarat ja järvialueet.
9
11
4
Kuva 5. Onkimies Hirvivuolteen säännöstelypadon alapuolella (alueella kalastus kielletty).
16
Kuva 6. Nykyisin lähes kuivana olevaa Loosarin vanhaa sivu-uomaa.
18
Kuva
7.
Kalastusrasitus
(kaikki
pyyntimuodot)
kalastusalueittain
Kaakkois-Suomen
kalastusalueilla vuosina 2001 ja 2005 (Kaakkois-Suomen TE-keskus 2009).
24
Kuva 8. Kymijoen Natura 2000 kartta (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2008 [viitattu
26.6.2010]).
Kuva 9. Kalastuskieltokyltti Kymijoen länsihaaran Loosarissa.
26
28
Kuva 10. Lohen ja taimenen kutu- ja poikastuotantoalueiden kunnostamiseen soveltuvaa
kiviainesta.
Kuva 11. Kymijoen koeravustussaalista elokuulta 2010.
32
37
Kuva 12. Taustalla Inkeroisten uusi laituri, jonka rakennutti Pro Kymijoki – hanke kesällä 2010.40
Kuva 13. Kalastajia opastava kyltti Kymijoen Pernoonkoskilla.
42
TAULUKOT
Taulukko 1. Kymijoen pohjaan kertyneet yhdisteet.
19
Taulukko 2. Kymijoen kalastusalueelle tehdyt istutukset vuosina 2002–2007
22
Taulukko 3.Täplärapujen siirtoistutukset vuonna 2009.
22
Taulukko 4. Keski-Kymen kalastusalueen saalis vuonna 2009 (osittain arvioitu).
23
Taulukko 5. Täplärapujen istutussuositukset Kymijoen Kuusaanniemen ja Voikkaan välille (Puska
2007).
35
Taulukko 6. Täplärapujen istutussuositukset Kymijoen Kuusaansaaren ja Keltin välille (Puska 2007).36
Taulukko 7.Täpläravun istutussuosituksia (Vihtonen 2010).
36
Taulukko 8. Verkkokalastuksessa 55 mm solmuvälillä saaliin keskikoko on suurin piirtein seuraava
(Turunen, Auvinen, Piironen & Salmi 1997).
38
Taulukko 9. Verkon solmuvälin vaikutus saalistaimenten kokoon (Valkeajärvi 1993).
38
5
TIIVISTELMÄ
Julkaisija: Kymijoen kalastusalue / Kymenlaakson kalatalouskeskus ry
Valmistumisajankohta: 2010
Tekijä(t): Tmi Manumaa (Manu Vihtonen)
Työn nimi: Kymijoen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma
Raportin teema
Julkaisun kustantaja
Kalatalous
Kymijoen kalastusalue
Painopaikka ja -aika
Sivumäärä
Kouvola 2010
44
Kymijoen kalastusalue on kalastuslaissa määritelty viranomaisluonteinen yhteistyöelin. Kymijoen
kalastusalue alkaa Kouvolan Voikkaalta ja päättyy alimpiin voimalaitospatoihin Kotkassa ja
Pyhtäällä. Käyttö- ja hoitosuunnitelma on kalastusalueelle lakisääteinen velvollisuus (KalL 79 §).
Kalavesien käyttö- ja hoitosuunnitelma on ohjeena kalakantojen hoidossa ja kalastuksen
järjestämisessä. Myös kalastusalueella toimivien viranomaisten ja kalastusoikeuksien haltijoiden
tulee ottaa huomioon suunnitelman ohjeet. Käyttö- ja hoitosuunnitelma on pidettävä ajan tasalla ja
päivitettävä aina tarvittaessa. Käytännössä tästä huolehtii kalastusalueen hallitus ja isännöitsijä.
Kalastuslain 1 §:n mukaisesti on pyrittävä mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen siten,
että myös tulevien vuosien kalansaalis turvataan. Nykyisin painotetaan, että kala- ja rapukantoja
hyödynnetään ja vesistöjä hoidetaan luonnonvarojen kestävänkäytön- ja kalatalouden periaatteiden
mukaisesti. EU:n vesipolitiikanpuitedirektiivi edellyttää vesien laadun hyvää tilaa vuoteen 2015
mennessä. Tähän on hyvä pyrkiä myös Kymijoen kalastusalueen vesistöissä. Rehevöitymisellä on
paikallisia vaikutuksia ja tämä näkyy paikoin mm. myös kalastossa. Ensisijaisen tärkeää on
vesistöalueen puhtaus ja vedenlaatu, jolloin luontainen lisääntyminen on mahdollista ja kaloja voi
rajoituksetta käyttää ihmisravinnoksi.
Pääasiassa kalastoa on pyrittävä kehittämään kalataloudellisilla kunnostustoimilla. Kalataloudellisin
perustein toteutetut kunnostukset edesauttavat mm. virtaveden tilan parantamista monipuolisesti,
etenkin lohikaloja pidetään hyvän virtaveden indikaattorina. Kymijoki onkin tällä hetkellä Suomen
kalarikkain joki, jossa tavataan 33 eri lajia. Kymijoen kalastusalueen kalojen ja rapujen
lisääntymisalueet kärsivät kuitenkin edelleen mm. säännöstelystä, padoista ja paikoin huonosta veden
laadusta. Vaelluskalakannat ovat jo vuosia olleet pääosin istutuksien varassa. Useimmissa padoissa
on kalatievelvoite, joista osissa se on muutettu maksuksi. Istutuksia suoritetaan paljon mm.
velvoitevaroilla. Pelkästään istutuksien varassa oleva kalavedenhoito ei ole nykyisen kestävän
käytön- ja kalatalouden periaatteiden mukaista toimintaa. Vaellusesteiden poistot toisivat mukanaan
uusia kalastusmahdollisuuksia ja edesauttaisivat lajien luontaista lisääntymistä. Kalaveden
hoitoalueen laajeneminen lajien koko elinalueelle (syönnös-, lisääntymis- ja talvehtimisalueet)
edellyttäisi kalavesien hallinnollisia rajoja ylittävää yhteistyötä. Tämä mahdollistaisi Kymijoen
kalastusalueen kehittämisen mm. kalastusmatkailun ja virkistyskäyttöarvon nousun myötä.
Kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman painoarvoa on lisättävä, jotta kaikissa vesistöihin
kohdistuvissa huomattavimmissa toimissa otetaan huomioon tässä käyttö- ja hoitosuunnitelmassa
määritetyt kala- ja rapuvarojen kestävään käyttöön liittyvät linjaukset. Ajan tasalla oleva suunnitelma
on myös vahva näyttö mahdollisissa riitatapauksissa. Ennen kaikkea, kalastusalueen käyttö- ja
hoitosuunnitelma on kalastusta ja kalavedenhoitoa koskevan päätöksenteon keskeisin työkalu.
Keskeisintä Kymijoen kalastusalueen kehittymiselle on tulevaisuudessa saada alaosan vaellusesteet
poistettua.
Asiasanat: Käyttö- ja hoitosuunnitelma, luonnonvara, kestäväkäyttö, kalatalous,
vesipolitiikanpuitedirektiivi, rehevöityminen, kunnostus, vedenlaatu, säännöstely,
velvoite, kalavedenhoito, kalastusmatkailu, virkistyskäyttöarvo, vaelluseste
6
1 JOHDANTO
Kalastusalueiden tavoitteena on edistää ja yhtenäistää vesialueiden kalataloudellista
käyttöä ja hoitoa. Niiden tärkeimmät tehtävät ovat toimialueensa kalavesien käyttö- ja
hoitosuunnitelman laadinta ja toteuttaminen, kalastuksen sääteleminen (esim. alamitat,
pyyntikiellot, pyydysrajoitukset), kalastuksen seurannan järjestäminen sekä usein
kalastuslupien
myynti
kalavedenomistajien
antamin
valtuuksin.
Käyttö-
ja
hoitosuunnitelma on kalastusalueelle lakisääteinen velvollisuus (KalL 79 §).
Edellinen Kymijoen käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna 1997, joten nyt oli aika
laatia uudistettu versio. Kymijoen kalastusalue valitsi tmi Manumaan (Manu Vihtonen)
laatimaan käyttö- ja hoitosuunnitelmaa ja päivittämään sen nykytilaa vastaavaksi. Uusitun
suunnitelman keskeinen tehtävä on edelleen toimia kalastusta ja kalavedenhoitoa koskevan
päätöksenteon keskeisenä työkaluna. Ajan tasalla oleva suunnitelma on myös vahva näyttö
mahdollisissa riitatapauksissa. Suunnitelmassa on huomioitu, mitä kalastuslain 1 ja 2 §:ssä
on säädetty (KalL 79 §). Suunnitelma on saatavilla mm. kalastusalueen isännöitsijältä ja
Kymenlaakson kalatalouskeskus ry:n kotisivuilta: www.kymenlaaksonkalatalouskeskus.fi
Nykyisin käyttö- ja hoitosuunnitelmalta odotetaan, että se noudattaisi kestävän käytön ja
kestävän kalatalouden periaatteita. Suunnitelmalta vaaditaan myös ns. laaja-alaisempaa ja
kauaskantoisempaa näkökulmaa, jotta se pysyisi ajankohtaisena kauemmin. Kymijoen
kalastusalueen tulevaisuus ja sen kehittyminen on riippuvainen myös muiden
kalastusalueiden ja vesistöjen käyttäjien toimista ja tarpeista. Keskeisin kysymys on mm.
miten kaikki vaelluskalojen liikkumista estävät rakenteet saadaan ohitettua? Tuleva
kalastuslain kokonaisuudistus on myös keskeinen elementti, kun tulevaisuudessa
kalastusalueen toimintaa pyritään kehittämään ja viemään eteenpäin.
Tämä suunnitelma pitää sisällään:
o kalastusalueen taustatiedot
o perusselvityksen kalastusalueen kalavesien, kalakantojen ja kalastuksen nykytilasta
o tavoitetilan, tavoitteiden ja mahdollisten ongelmien määrittelyn
o kalastuksen järjestämiseen sekä kalavesien hoitoon liittyvät toimenpiteet
7
o toimenpiteiden ja tavoitteiden määrittämisen ja niiden suuntaviivat
2 KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS
Kymijoen kalastusalue sijaitsee Etelä-Suomen läänissä, pääosin Kymenlaakson alueella,
mutta pieni osa on myös Itä-Uudenmaan läänin alueella (kuva 1). Kalastusalue alkaa
Kouvolan Voikkaalta ja päättyy alimpiin voimalaitospatoihin Kotkassa ja Pyhtäällä.
Vesialueiden pinta-ala on 3 407 hehtaaria. Alueella asuu paljon väestöä. Kymenlaakso on
noin 185 000 asukkaan maakunta, josta on myös hyvät liikenneyhteydet mm. Venäjälle.
Tästä syystä myös vapaa-ajankalastajien määrä alueella on suuri. Kalastusalue koostuu
joukosta jokia, järviä, lampia ja puroja, keskeisempänä Kymijoki.
Kuva 1. Kymijoen kalastusalue (Kalatalouden keskusliitto 2010 [muokattu 20.6.2010]).
3 HYDROLOGIA, VEDEN LAATU JA KUORMITUS
3.1 Hydrologia
Kymijoen kalastusalue kuuluu osana Kymijoen vesienhoitoaluetta. Alueen pääjoen,
Kymijoen vedet virtaavat aina Päijänteen latvoilta asti. Merkittävää lisävettä virtaamaan
alempana tuovat mm. Mäntyharjun reitti ja Valkealan reitti (ns. Väliväylä). Keskivirtaama
joessa on 296 m3/s ja veden viipymä noin kolme vuorokautta (Pautamo & Vanninen 2010).
Vuonna 2008 mitattiin Kymijoen Kuusankoskella suurin virtaama 20 vuoteen (581m3)
8
sekä suurin keskivirtaama 30 vuoteen (451m3). Vuonna 2008 Kymijoessa virtasi
(keskivirtaama) länsihaarojen kautta hieman enemmän vettä, kuin itähaarojen kautta
(Åkerberg 2009).
3.2 Veden laatu
EU:n vesipuitedirektiivi edellyttää vesien laadun hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä.
Tähän on hyvä pyrkiä myös Kymijoen kalastusalueen vesistöissä. Kymijoen veden laatua
tarkkailee mm. Kymijoen vesi- ja ympäristö ry viidellä näytteenottopaikalla sekä
Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Kymijoen alaosan veden laatu Kuusankoskelta mereen on
edelleen parantunut 1990-luvun puolivälin jälkeen ja yksinomaan vedenlaatumuuttujien
perusteella vesi täyttäisi nykyään hyvän laatuluokan kriteerit, reheviä järvilaajentumia
lukuun ottamatta (kuvat 2 & 3).
Kymijoen käyttökelpoisuusluokka täyttää tyydyttävän laatuluokan kriteerit Inkeroisten
alapuolisella
jokiosuudella.
Veden
laadun
suotuisasta
kehityksestä
huolimatta
Kuusankoski–Inkeroinen -jokiosuuden laatuluokka on edelleen välttävänä. Perusteena ovat
pohjaan
kertyneet
Tammijärven
korkeat
luokitus
haitta-ainepitoisuudet
parani
huonosta
(dioksiini-
tyydyttäväksi,
ja
koska
elohopeapitoisuudet eivät enää yleisesti ylitä 1 mg/kg – tasoa (kuva 3).
furaaniyhdisteet).
mm.
kalojen
9
Kuva 2. Alueen jokien ekologinen luokittelu (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2010 [viitattu
18.4.2010]).
Kuva 3. Kymijoen järvien ekologinen luokittelu, poislukien Kannusjärvi (Kaakkois-Suomen ELYkeskus 2010 [viitattu 18.4.2010]).
10
3.3 Kuormitus
Kymijoen kalastusalueen vesistöjä kuormittavat monet tahot, kuten maatalous, teollisuus,
haja-asutus, luonnonhuuhtouma ja turvetuotanto. Vuonna 2008 teollisuus ja kunnat laskivat
jätevesiä Kymijokeen keskimäärin 186 000 m3/vrk. Suomenlahteen Kymijoki kuljetti noin
88 000 tonnia kiintoainetta, 9 000 tonnia typpeä ja 320 tonnia fosforia (Åkerberg 2009).
Kuormituksen väheneminen on nykyisin jo nähtävissä Kymijoen veden laadussa.
Kymijokeen johdettavien jätevesien tehostuneet puhdistusprosessit ovat vähentäneet
erityisesti
happea
kuluttavaa
orgaanista
ainetta
(BOD
ja
COD)
sekä
myös
kiintoainekuormitusta ja fosforikuormitusta. Jätevesien typpikuormitus ei sen sijaan ole
vähentynyt lainkaan ajanjaksolla 1980–2001 (Kymijoen vesi- ja ympäristö ry [viitattu
11.6.2010]).
4 KALAVEDET
Kalastusalueen pääjoki on Kymijoki. Kymijoki laskee vetensä Suomenlahteen viiden
haaran kautta. Kymijoen kalastusalueella merkittävimmät sivujoet ovat Tammijärven
Talluslahteen laskeva Tallusjoki (Villikkalanjoki), Myllykosken eteläpuolelle laskeva
Sorsajoki, Susikosken länsipuolelle laskeva Juotjoki ja Suvijärveen laskeva Teutjoki.
Näihin ns. pääjokiin laskee myös lukuisia pieniä puroja ja ojia
Kymijoessa
on
myös
useita
järviä/järvilaajentumia.
Kymijoen
kalastusalueen
pohjoispäässä on Kuusaanlampi. Kymijoen pääuoman länsipuolella (Anjalankoskella) on
matala Junkkarinjärvi (140 ha), joka laskee Juotjokena Kymijokeen. Junkkarinjärveen
laskevat Vääräjoki ja Korvenjoki. Junkkarinjärven eteläpuolella on Muhjärvi (225 ha),
johon ei laske kuin pieniä pelto-ojia. Pieni Rapakivenjärvi sijaitsee valtatie 15 länsipuolella
Rapajärvensuon ja Nälkäsuon välissä. Rapakivenjärvi laskee Rapakivenojana ja yhtyy
Hasunhaarassa useisiin jokiin ja lopulta Kymijokeen.
Kymijoen länsihaarassa on viisi isompaa järveä. Hirvijärvi sijaitsee heti länsihaaran alussa.
Hirvijärvi on pieni Kymijoen laajentuma, johon laskee vain suo- ja metsäojia. Hirvijärven
eteläpuolella ja Valkmusan kansallispuiston rajalla on pieni Tarkjärvi. Tammijärvi (1028
ha) on kalastusalueen suurin järvi, mutta siitä vain 475 ha on Kymijoen kalastusalueen
11
puolella. Tammijärven länsipuolella on erillinen Teutjärvi, josta kolmannes on Kymijoen
kalastusaluetta. Tammijärven eteläpuolella on Suvijärven, Vuohijärven ja Hattarjärven
järvilaajentumat/-muodostumat.
Kymijoen
Laajakoskenjärvi (kuva 4).
Kuva 4. Kymijoen alaosan jokihaarat ja järvialueet.
itähaarassa
sijaitsee
ainoastaan
12
5 VESIEN OMISTUS JA HALLINNOINTI
Kymijoen kalastusalue on kalastuslaissa määritelty viranomaisluontoinen yhteistyöelin.
Kalastusoikeus kuuluu vesialueen omistajalle. Kymijoen kalastusalueen vesialueen omistus
jakaantuu
(suhteellisen
tasaisesti)
teollisuuden,
osakaskuntien
ja
yksityisten
vesienomistajien kesken (Lindell 1989). Kalastusalueen jäsenistö koostuu tavallisesti
vesialueen omistajista sekä ammatti- ja vapaa-ajankalastajien järjestön edustajista. Alueella
ei toimi yhtään ammattikalastajaa. Käytännön toiminnasta vastaa kalastusalueen hallitus ja
isännöitsijä.
Kalastusalueen
tavoitteena
on
edistää
ja
yhtenäistää
vesialueen
kalataloudellista käyttöä ja hoitoa Kalastusalueen toimintaa ohjaa ja valvoo KaakkoisSuomen ELY-keskuksen E-vastuualue (kalatalous).
6 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA
Kymijoen kalastusalueen nykyinen toiminta on suhteellisen vakaalla pohjalla. Kalastusalue
on pystynyt viemään asioita eteenpäin. Perusongelmana nähdään toimitavarojen
riittämättömyys. Keskeinen ongelma on myös se, että vain muutama osakaskunta on
aktiivinen. Paljon on myös kokonaan järjestäytymättömiä osakaskuntia ja pieniä hyvin
rikkonaisia omistajayksiköitä (Puska, sähköposti).
7 KALASTO JA LUONNONTUOTANTOALUEET
7.1 Kalaston nykytila
Kymijoki on Kaakkois-Suomen suurin joki ja se on myös Suomen kalarikkain joki.
Kymijoesta tavataan nykyään jo 33 eri lajia (Poikola 2008). Tärkeimpiä kalalajeja tällä
hetkellä ovat vapaa-ajankalastajien tavoittelemat lajit kuten merilohi, meritaimen, kirjolohi,
harjus, toutain, kuha, hauki, säyne ja turpa. Kymijoen vaelluskalakannat ovat pääosin
istutuksien
varassa,
joka
on
ollut
alueen
yleisimmin
käytetyistä
kalavesienhoitomenetelmistä. Hoitokalalajeina käytetään yleisimmin merilohta, meri- ja
järvi taimenta, vaellussiikaa, kirjolohta, ankeriasta, kuhaa, toutainta ja karppia. Ravuista
täplärapu on nostanut suosiota siirtoistukkaana (kts. myös istutukset).
13
7.2 Rapu Kymijoessa
Täpläravun menestymistä Kymijoessa on kokeiltu istuttamalla eri-ikäisiä täpläravun
poikasia. Istutusalueena vuonna 1996 oli Myllykosken ja Ankkapurhan voimalaitospadon
välinen alue, jonne istutettiin kertaluonteisesti kesänvanhoja täplärapuja. Alueelle on
istutuksista
muodostunut
pyyntivahva
täplärapukanta.
Ravustus
onkin
noussut
merkittäväksi virkistys- ja vapaa-ajan harrastusmuodoksi tällä alueella. Täplärapuja on
istutettu vuonna 2000 myös Korkeakosken patoaltaalle, ja ne ovat menestyneet siellä
hyvin. Samalla rapuja istutettiin myös Pernoon- ja Kultaankoskiin.
Syyskesällä 2007 Kymenlaakson kalatalouskeskus kartoitti Kaakkois-Suomen ELYkeskuksen toimeksiannosta täpläravuille sopivien istutusalueiden määrää Kymijoelta.
Tutkitut alueet olivat Kymijoen Voikkaan ja Kuusaanniemen välinen alue ja
Kuusaansaaren ja Keltin väline alue. Selvityksen aikana myös koeravustettiin Myllykosken
ja Ankkapurhan välinen alue ja Korkeakosken patoallas. Täplärapuja saatiin hyvin kaikilta
koeravustusalueilta, joten istutuksia ei ole tarpeellista suorittaa (Puska 2007).
Kesällä
2009
Kaakkois-Suomen
TE-keskus
istutti
velvoitevaroilla
Kymijoen
kalastusalueelle yli 8000 kpl täpläravun siirtoistukasta. Tmi Manumaa seurasi KaakkoisSuomen
ELY-keskuksen
toimeksiannosta
täplärapu
siirtoistukkaiden
istutusten
onnistumista ja rapujen levinneisyyttä koeravustuksella elokuussa 2010 (liite 1).
Täpläravut näyttivät pysyvän hyvin istutuspaikassa tai hävinneen kokonaan. Täplärapujen
liikkumisesta ylä- tai alavirtaan ei voitu osoittaa juuri minkäänlaisia tuloksia. Rapukanta
arvioitiin Kymijoen länsihaarassa paikoin kohtalaiseksi. Muissa kohteissa täplärapukannan
voidaan arvioida olevan harva tai erittäin harva. Koskenalusjärveltä, Ahvionkosken
itäpuolelta, Hirvikoskelta, Tammijärveltä ja Loosarin sivu-uoman alapuolelta ei rapuja
tavattu lainkaan. Sukupuolijakauma (tulosten mukaan) Kymijoella vaikuttaa nykyisellään
vääristyneeltä. Täplärapu koiraita oli lähes kaksi kertaa enemmän kuin naaraita (Vihtonen
2010). Samanlainen suuntaus oli havaittavissa vuoden 2007 koeravustustuloksista.
14
7.3 Luonnontuotantoalueet ja niiden nykytila
Kymijoen kalastusalueen kalojen, rapujen ja nahkiaisten lisääntymisalueet kärsivät mm.
säännöstelystä, padoista, rehevöitymisestä ja aiemmista uomien perkauksista. Vuonna 2007
arvioitiin Kymijoesta vaeltavan mereen noin 44 000 luonnon lisääntymisestä peräisin
olevaa lohen vaelluspoikasta. Patojen alapuolinen joen osa tuotti vuonna 2007 noin 20 000
ja yläpuolinen noin 24 000 smolttia (ICES 2008). Patojen alapuolisella alueella
poikastuotanto pinta-alayksikköä kohden on huomattavasti suurempi, johtuen suuremmasta
emokalamäärästä. Kymijoen vaelluspoikasten tuotantopotentiaaliksi on arvioitu noin
150 000–300 000 lohen vaelluspoikasta (Pautamo & Vanninen 2010).
Kymijoen sivu-uomat,
-joet, purot
ovat
aikoinaan
pääasiassa
olleet
taimenen
poikastuotanto alueita. Myös taimen on kärsinyt pahoin em. toimenpiteistä ja jätevesien
vaikutuksista ja perkauksista jne. Taimenen potentiaaliseksi vaelluspoikastuotannoksi on
arvioitu aikaisemmin 15 000–30 000 vaelluspoikasta vuodessa (Saura 2001). Mikäli
vaellussiioilla olisi mahdollisuus nousta nykyistä runsaammin myös voimalaitospatojen
yläpuolelle, olisi tuotanto mitä todennäköisimmin huomattavasti nykyistä suurempi
(Koivurinta, Vähänäkki & Saura 2001). Vaellussiika on tällä hetkellä valtaosin istutusten
varassa.
Harjuksen luonnontuotannosta pystytään vain esittämään arvio vuoden 2001 merkintätakaisinpyynnin tuloksista. Harjuskannan koko on vähintään 10 000 yksilöä (Rinne &
Saura, 2003). Harjusta esiintyy vaihtelevasti sekä myös satunnaisesti koko Kymijoen
alueella.
Muhjärvessä
kuha
lisääntyy
luontaisesti
suhteellisen
hyvin
(Kuisma
2007).
Poikastuotannosta ei ole kuitenkaan kattavia tutkimuksia. Muhjärven hoitokalastusten
yhteydessä saatiin kuitenkin runsaasti luonnonkudusta peräisin olevia kuhanpoikasia
(Puska 2004). Myös muualla Kymijoessa kuhan voidaan olettaa lisääntyvän luontaisesti.
Myös toutainkanta on Kymijoen alaosalla vahvistunut. Vielä vuonna 1986 toutain oli
erittäin uhanalainen, mutta nyt ”enää” vaarantunut. Täplärapu on istutuksien ansiosta
levittäytynyt Kymijoen eri osiin. Täplärapu levittäytyy kantojen vahvistuessa koko
alueelle. Rapujen luontaisen lisääntymisen voidaan myös olettaa alkamaan tuottaa vuosi
vuodelta parempia saaliita.
15
Kymijoen vesistörakentamiseen ja luonnonlisääntymiseen liittyvistä ongelmista on
viimevuosina raportoinut mm. seuraavat:
o
Mikko Koivurinta – Vaelluskalojen lisääntymismahdollisuuksien parantaminen Kymijoessa (Kalaja riistahallinnon julkaisuja 60/2002)
o
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos - Ylisiirtokokeilu Kymijoella vuosina 2004 ja 2005
o
Anne Laine – Kymijoen vaelluskalojen nousureittien avaamisen kustannusten ja hyötyjen arviointi
(Pro Gradu 2006)
o
V-P Antti-Poika – Virtaamasäännöstelyn ja ylisiirtotoiminnan vaikutukset Kymijoen lohen
kutupopulaatioon (Pro Gradu 2006)
o
Jukka Rinne, Markus Tapaninen ja Pekka Vähänäkki – Kymijoen alaosan koski- ja virtapaikkojen
pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet (Maa- ja metsätalousministeriö 83/2007)
o
Jukka Rinne, Markus Tapaninen ja Mikko Malin – Kymijoen läntisen haaran koski- ja
virtapaikkojen pohjanlaadut sekä lohen ja taimenenlisääntymisalueet (86/2009)
o
Jukka Rinne & Markus Tapaninen – Kymijoen Anjalankoski Pyhäjärvi välisen osuuden koski- ja
virtapaikat, niiden pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet, 2009
o
Jarmo Pautamo ja Vesa Vanninen – Vaelluskalat Kymijoen voimavaraksi (Kymijoen
kalataloudellinen kehittämissuunnitelma 2010)
Lisäksi on tehty lukuisia muita kala- ja ympäristöalan tutkimuksia ja selvityksiä, jotka
tukevat Kymijoen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaa.
8 YMPÄRISTÖMUUTOKSIEN VAIKUTUKSET KALAVESIIN JA
KALASTOON
8.1 Vesistörakentamisen ja säännöstely vaikutukset
Keskeinen ongelma Kymijoen vaelluskalojen kannalta ovat vaellusesteinä toimivat padot
(kuva 5). Kymijoen kalastusalueen kalojen liikkumista rajoittaa 14 patoa. Padoissa olevia
kalatievelvoitteita ei ole otettu käytäntöön, vaikka useimmissa sellainen myös on.
Joen patoamisesta kalastolle aiheutuu mm. seuraavia vaikutuksia:
o vaelluskalakantojen taantuminen ja luonnonlisääntymisen heikkeneminen
o lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden väheneminen
o kalaston rakenteen muutos
16
Virtaamasäännöstely haittaa myös mm. vaelluskalojen liikkumista. Päijännettä on
säännöstelty vuodesta 1964 alkaen, mutta keskeinen vaelluskalojen kannalta on
Hirvivuolteen säännöstelypato (kuva 5). Hirvivuolteen säännöstely aloitettiin vuonna 1981,
jolloin luonnontilaisen virtaaman kaltainen tilanne käännettiin ns. ”väärinpäin”
vaelluskalojen kannalta (Korkeakosken- ja Koivukosken välillä). Kalat ovat tämän jälkeen
hakeutuneet
pääasiassa
haaroihin,
joista
ei
ole
nousumahdollisuutta.
Lisäksi
virtaamasäännöstely laskee paikoin vedenpinnan liian alas ja paikoin liian ylös. Tämä
haittaa kalojen luonnonlisääntymistä paikoin merkittävästi ja aiheuttaa kuolleisuutta.
Kuva 5. Onkimies Hirvivuolteen säännöstelypadon alapuolella (alueella kalastus kielletty).
Virtaamasäännöstelyn haittoja ja ongelmia ovat mm:
o merestä nousevat kalat ohjautuvat niihin haaroihin, joissa ei ole kalatietä, mutta
ovat virtaamaltaan suurimmat (Ahvenkoski ja Korkeakoski)
o muissa haaroissa lisääntymisalueet jäävät ajoittain kuiville
o luonnonlisääntyminen kärsii virtaamien voimakkaista vaihteluista
17
o alas vaeltavien lohikala smolttien ja ns. talvikkojen ohjautuminen turbiineihin
aiheuttaa tappioita
Säännöstelyn lopettaminen puolestaan lisäisi tulvavahinkoja märkinä vuosina sekä
Päijänteellä, mutta erityisesti Kymijoella ja aiheuttaisi voimataloudelle noin 550 000 euron
vuotuiset menetykset. Myös virkistyskäytössä olevien rantojen käyttö muuttuisi erityisesti
märissä ja kuivissa olosuhteissa (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2006 [viitattu
11.6.2010]).
8.2 Tulvasuojeluperkauksien vaikutukset
Tulvasuojeluperkaukset Kymijoessa toteutettiin vuosien 1820–1933 välisenä aikana.
Koskiuomia louhittiin ja tehtiin kokonaan uusia jokiuomia. Negatiiviset vaikutukset
kohdistuivat ennen kaikkea vaelluskaloihin, joiden kutu- ja poikastuotantoalueet
vähenivät/hävisivät soran huuhdoututtua suvantoihin. Vedenpinnan muutokset aiheuttivat
haittaa myös kevätkutuisille kalalajeille (etenkin hauelle), jotka aiemmin kutivat mm.
tulvaniityille.
18
Kuva 6. Nykyisin lähes kuivana olevaa Loosarin vanhaa sivu-uomaa.
8.3 Rehevöityminen ja ilmastonmuutos
Rehevöitymisen
vaikutukset
näkyvät
paikoin
mm.
kalastossa
ja
vesikasvien
runsastumisessa. Rehevöitymistä edesauttavat sisäinen ja ulkoinen kuormitus sekä jokien
patoaminen ja muuttuminen kohti järvimäisiä piirteitä. Rehevöityminen ja ilmastonmuutos
voivat tuoda mukanaan vaikeasti ennakoitavissa olevia yllätyksiä. Suurimpia uhkia ovat
mm. tulvat, kuivuus ja veden lämpötilan nousu. Ilmastonmuutos on otettava tulevaisuuden
suunnitelmissa erityiseen huomioon.
8.4 Ympäristömyrkyt
Kymijoen pohjakerroksissa on erityisen runsaasti orgaanisia klooriyhdisteitä kuten
dioksiineja ja furaaneja ja elohopeaa (taulukko 1). Tämä huomattiin 1990-luvun alussa.
Pahimmin saastunut alue sijaitsee Kuusankosken ja Keltin välillä. Klooriyhdisteitä pääsi
vesistöön
vuosina
sinistymisenestoaineen
1940–1984
(Ky5)
Kuusankoskelta
valmistuksen
Kymin
sivutuotteina.
Osakeyhtiön
Myrkyt
ovat
puun
edelleen
19
sitoutuneina pohjan sedimentteihin. Sieltä ne eivät vapaudu ja saastuta vettä, ellei pohjaa
pöyhitä. Joen pohjaa ei tästä syystä saa ruopata. Paikoin pohjan sedimentin pitoisuudet
ylittävät satakertaisesti saastuneiden maa-alueiden ohjearvot. VTT on julkaissut aiheesta
tutkimuksen,
joka
on
luettavissa/ladattavissa
osoitteessa:
http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/2000/J843.pdf
Kymijoen veden laatu on kuitenkin yleisesti parantunut 1960-luvulta lähtien ja on nykyisin
jo melko hyvä. Kalojen dioksiinipitoisuudet ovat hieman korkeampia kuin muualla
Suomen sisävesissä, mutta kuitenkin selvästi merikaloja alhaisempia. Elohopeapitoisuudet
ylittävät varsinkin suurissa petokaloissa EU:n suositusrajan (Kaakkois-Suomen ELYkeskus [viitattu 15.5.2010]).
Taulukko 1. Kymijoen pohjaan kertyneet yhdisteet.
pinta-ala kontaminoituneet
alue
Kuusankoski-Keltti
Keltti-Myllykoski
Koria
Saviniemi
Myllykoski
Koskenalusjärvi
Tammijärvi
(ha)
8,5
34
22
3
27
44
833
3
sedimentit (m )
88 400
343 600
217 000
57 900
428 000
327 000
1 182 000
PCDD/F-
PCDD/F
elohopea
yhdisteet (kg) (kg I-TEQ)
1 400
4,5
1 450
3,5
910
2,2
150
0,4
900
2,2
370
0,9
1 100
3,8
(kg)
140
390
240
40
240
100
1 140
9 VELVOITTEET
Kymijoen alaosan (Pyhäjärvi-Suomenlahti) ja sen edustan merialueen kuormittajilla on ItäSuomen
vesioikeuden
määräämiä
velvoitteita.
Velvoitteita
on
monenlaisia.
Kalatalousvelvoite on yleisimmin kalatalousmaksu, istutusvelvoite, kalatievelvoite,
kalataloudellinen tai muu tarkkailuvelvoite. Velvoitteilla tehtävät istutukset ovat olleet
oleellinen osa Kymijoen kalastusalueen kalavedenhoitoa. Kalatievelvoitteita ei vain
riittävästi ole pystytty toteuttamaan. Velvoitteista kattavasti teoksessa: Vaelluskalojen
lisääntymismahdollisuuksien parantaminen Kymijoessa. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja
60/2002.
20
10 KALAVEDENHOITO
10.1 Kalastuksen säätely
Kalastuksen rajoitusten tavoitteena on suojata kalakantojen lisääntymismahdollisuudet ja
pitää kalakantoja riittävän suurina populaation sisäisen muuntelun kannalta. Kansallisen
lainsäädännön piirissä on määritelty alamitat lohelle, taimenelle, nieriälle, harjukselle ja
kuhalle.
Kymijoen kalastusalueella on voimassa seuraavat alamitat:
o
lohi 50 cm välillä Ankkapurha-alimmat padot (päätös voimassa vuoden 2011 loppuun)
o
taimen 50 cm välillä Anjalankoski-Korkeakoski-Siikakoski-Ahvenkoski (päätös lakisääteinen)
o
harjus 40 cm välillä Anjalankoski-Korkeakoski-Siikakoski-Ahvenkoski (päätös voimassa vuoden
2012 loppuun)
Kuhakannan säätelyn ja lisääntymisen turvaamisen vuoksi Muhjärvelle on asetettu
verkkopyynnille vähintään 55 mm solmuvälirajoitus. Kuhalla on myös kuturauhoitus
15.5.–30.6. välisenä aikana ja 45 cm alamitta. Päätökset ovat voimassa vuoden 2012
loppuun asti. Anjalankosken voimalaitospadon alapuolelle on myönnetty poikkeuslupa
harjoittaa kalastusta (päätös voimassa 31.12.2014 asti). Lisäksi osa osakaskunnista on
tehnyt solmuvälirajoituksia.
10.2 Kalataloudelliset kunnostukset
Pääosa kalataloudellisista kunnostuksista on ollut koskien kiveämistä ja kutupaikkojen
rakentamista. Muita kunnostustoimenpiteitä ovat olleet kalateiden rakentaminen,
jokisuiden
perkaukset,
vesistöjen-neutralointi
(pH)
sekä
vähäarvoisten
kalojen
tehokalastus. Kunnostustyöt ovat vesistötöitä, joiden tavoitteena on vesistönkäytön ja
käytettävyyden edistäminen ja luonnon monimuotoisuuden hoito. Keskeisiä toimenpiteitä
vesistöjen kunnostuksessa ovat vedenpinnan nosto, vesikasvien niitto, ilmastus ja hapetus,
ilmastuspatojen rakentaminen, koskien kiveäminen/soraistaminen, umpeenkasvua estävä
ruoppaus/niitto ja veden vaihtuvuuden lisääminen.
21
Anjalankosken alapuoleisella Kymijoen alueella on arvioitu luonnontilassa olleen noin 420
hehtaaria lohen poikastuotantoaluetta (Pautamo & Vanninen 2010). Nykyisin virta- ja
koskialueita on noin 240 hehtaaria, joista poikastuotantoaluetta on noin puolet. Suurin osa
sijaitsee nykyisten nousuesteiden yläpuolella (Rinne ym. 2007, 2009). Käytöstä
poistettujen uittoväylien uittosääntöjen kumoamiseen liittyviä kunnostushankkeita on vielä
suunnitteilla tai aloittamatta joitakin kymmeniä. Viimeksi kunnostussuunnitelmia on tehty
mm. Ahvion, Piirteen ja Pernoon alueille. Uittokunnostusten yhteydessä on yleensä
toteutettu myös vesistön kalataloudellinen kunnostus.
Kymijoen kalastusalueella on suoritettu vuosina 1999–2007 Muhjärven hoitokalastus.
Keskeisenä hyötyjänä siitä olivat kuhakannat, jotka ovat kehittyneet ja luontainen
lisääntyminen on saatu elvytettyä (Puska 2004).
10.3 Istutukset
Istutusten perimmäisenä tarkoituksena on usein lisätä saalista, eli pyyntikokoisten kalojen
määrää. Vesirakentamisesta ja vesien likaamisesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi
määrätyillä velvoiteistutuksilla on myös tärkeä merkitys kalavesien hoidon ja kalastuksen
järjestelyn kannalta. Varsinkin rakennettujen jokien kalakantoja vahvistetaan patojen alaja yläpuolille tehtävillä istutuksilla. Kalan ja ravun kotiutus- ja siirtoistutukset vaativat aina
kalastuslain 121 §:n mukaisen luvan. Rahoittajina toimii useimmiten valtio, teollisuus,
vesialueiden omistajat, kunnat, yritykset ja järjestöt.
Kymijoen kalastusalueelle tehtyjen istutuksien historia on pitkä. Viimevuosina on istutettu
lähinnä vaelluskaloja. Yleensä istutukset tehdään lohella ja taimenella 2-vuotiailla
vaelluspoikasilla (smolteilla). Vaellussiiat istutetaan 1-kesäisinä. Muiden lajien osalta
suositaan yleensä pienpoikasia, mutta myös onkikokoisten kirjolohia istutetaan runsaasti
(taulukko 2). Vuonna 2009 siirtoistutettiin velvoitevaroilla useille eri alueille täplärapuja
(taulukko 3). Täpläravusta on odotettavissa tulevaisuudessa hyvää tuottoa Kymijoessa.
Taulukko 2. Kymijoen kalastusalueelle tehdyt istutukset vuosina 2002–2007 (luvut eivät sisällä
mätiä tai vk-poikasistutuksia).
22
laji
merilohi
meritaimen
vaellussiika
kirjolohi
ankerias
kuha
toutain
järvitaimen
järvisiika
kpl
690 352
139 037
1 156 000
14 684
4 000
37 883
1 665
4 709
17 259
Taulukko 3.Täplärapujen siirtoistutukset vuonna 2009.
istutusalue
Keltti-Myllykoski
Anjala-Kultaa
Tiirankari-Ahvio
Hirvivuolle-Ahvenkoski
yhteensä
kpl
450
1370
3694
2904
8418
Kotkassa on aloittanut Cursor Oy:n hallinnoima Kalistus – hanke, jossa kehitetään
kalavesienhoitoa ja seurataan kalojen istutustoiminnan tuloksellisuutta ja muutetaan
istutuskäytäntöjä. Nähtäväksi jää, mitä uutta tietoa se antaa tulevaisuuden istutuksiin
Kymijoen kalastusalueella?
11 KALASTUS ALUEELLA JA MUU VIRKISTYSKÄYTTÖ
Koko Kymijoen vapaa-ajankalastusta on käsitelty ja tilastoitu viimeksi Riista- ja
kalatalouden tutkimuslaitoksen Suomi kalastaa 2005 julkaisussa. Julkaisussa on vertailtu
vapaa-ajankalastuksen painottumista ja jakautumista eri vesialueilla. Tiedot ovat hyvin
suuntaa-antavia,
mutta
kuitenkin
melko
luotettavia
arvioita.
Kymijoen
erityiskalastusalueen ”sisällä” kalastuksen ja saaliin tilastointi on puutteellista. Vain KeskiKymen erityiskalastusalue on järjestänyt saaliskirjanpidon, mutta osittain joutuu silti
saalista arvioimaan. Kymijoen Kuusankosken vapakalastusalueelta saalistilastointi puuttuu
täysin.
Alueen
erityiskalastusalue
osakaskunnilla
on
noin
17
ei
ole
järjestettyä
tilastointia.
Keski-Kymen
kilometriä
pitkä
Kymijoen
Kuusankosken
ja
23
vapakalastusalueen pituus on noin 15 kilometriä. Kalastuskausi on koko vuosi
(kuturauhoitus on kumottu).
11.1 Pyydykset
Keski-Kymen
erityiskalastusalueella
pyydykset,
joihin
tarvitsee
erikoisluvan
on
viehekalastus (Einola 2010, sähköposti). Kymijoen Kuusankosken vapakalastusalueella
pyynti tapahtuu pääosin myös viehekalastusvälineillä (Kuntonen 2010, sähköposti).
11.2 Saaliit
Keski-Kymen kalastusalueella saalis vuonna 2009 koostui seuraavasti (taulukko 4). Lisäksi
saadaan ahventa, lahnaa, särkeä ja ankeriaita. Tiedot ovat osittain arvioita, vaikka alueella
on kolme saalispäiväkirjaa (Einola 2010, sähköposti). Kuusankosken alueelta saalistietoja
ei ole saatavilla, sillä saalispäiväkirjoja ei ole. Pyynti Kuusankosken alueella kohdistuu
lähinnä istutettuun taimeneen ja kuhaan. Lisäksi saadaan haukea, toutainta ja muita
luonnollisesti esiintyviä lajeja. Harjuksesta odotetaan jo kaudella 2010 pyyntikokoisia
yksilöitä (Kuntonen 2010, sähköposti).
Taulukko 4. Keski-Kymen kalastusalueen saalis vuonna 2009 (osittain arvioitu).
laji
kuha
taimen
lohi
hauki
kirjolohi
toutain
yht.
noin kpl
45
20
5
300
1000
45
1415
11.3 Kalastuspaine
Vuonna 2006 kalastavia kotitalouksia Kaakkois-Suomessa on 73 000, joka on 7,15 % koko
maan kotitalouksista. Lisäksi vuosittain noin 20 000 ulkopaikkakuntalaista vapaaajankalastuskotitaloutta kalastaa Kaakkois-Suomen vesialueilla (Riista- ja kalatalouden
24
tutkimuslaitos 2007). Kymijoen kalastuspaine on muihin alueen kalastusalueisiin
verrattuna suhteellisen vähäistä (kuva 7).
Keski-Kymen kalastusalueella myytiin vuonna 2009 noin 950 viehekalastuslupaa (Einola
2010, sähköposti). Lupamyynti Kuusankosken alueella on vähäisempää. Vuosilupia
myydään noin 120 ja pieni määrä päivälupia (Kuntonen 2010, sähköposti). Kalastukseen
liittyvää opastoimintaa harjoittaa Kymijoen alaosalla 10 yritystä (Pautamo & Vanninen
2010). Kalastusmatkailu onkin Kymijoella kasvussa ja myös satunnainen matkailukalastus.
Kalastusalueet
Kivijärvi
Pyhtää
Kotka
Hamina- Vehkalahti
Virolahti
Kaakonkulma
Summan-, Vehka- ja Virojoki
Kymijoki
2005
2001
Parikkala- Saari- Uukuniemi
Rautjärvi
Ruokolahti
Suur-Saimaa
Kuolimo
Läntinen Pien-Saimaa
Valkeala
Vuohijärvi
Iitti- Jaala
0
50
100
150
200
250
300
350
400
450
500
1000 päivää
Kuva 7. Kalastusrasitus (kaikki pyyntimuodot) kalastusalueittain
kalastusalueilla vuosina 2001 ja 2005 (Kaakkois-Suomen TE-keskus 2009).
Kaakkois-Suomen
11.4 Alueen muu virkistyskäyttö
Kymijoen alueella harrastetaan myös muuta, kuin kalastusta virkistyskäyttömuotona.
Koskenlasku on suosittua joen alaosalla ja joen eri vaiheilla liikutaan kanooteilla ja
kajakeilla. Vesialueita käytetään myös metsästykseen, erityisesti vesilinnustukseen.
Luonto-, virkistysmatkailu ja vapaa-ajanvietto sekä mökkeily ovat osa alueen arkipäivää.
25
12 ERITYISMÄÄRÄYKSET, -KIELLOT JA ERITYISLUPA-ALUEET
12.1 Natura, keskeiset lait, -ohjelmat ja -suunnitelmat
Kymijoen vesialueen suojelu on tarkoitus toteuttaa vesilailla. Anjalankoskelta alkaen
Kymijoki jokihaaroineen sisältyy Natura-ohjelmaan. Merkittävin Naturan toteutuskeinoista
on
koskiensuojelulaki,
joka
suojelee
Kymijoen
eteläosien
vapaat
kosket.
Koskiensuojelulailla (35/1987) on suojeltu Kymijoen alajuoksulta seuraavat jokisuudet:
Ahvionkosket,
Kultaankosket
ja Pernoonkosket,
Kymijoen itäisessä päähaarassa
Koivukosken alapuolinen jokiosuus sekä läntisessä päähaarassa jokiosuus Hirvijärven ja
Tammijärven välillä.
Ahvio-Kultaa-Hirvivuolteen
alueet
kuuluvat
valtakunnallisen
uhanalaisen
lajin
suojelusuunnitelman mukaisiin kohteisiin. Kultaankosken Honkasaari (0,58 ha) on
rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi
ja Suutarinsaaren eteläosa (7,1 ha). Myös muille
Ahvio-Kultaa-Hirvivuolteen alueille on suunniteltu perustaa luonnonsuojelulain keinoin
luonnonsuojelualueet.
Muhjärvi
ja
Laajakoskenjärvi
kuuluvat
valtakunnallisen
lintuvesiensuojeluohjelman Etelä-Suomen rannikkoalueen valtakunnallisesti arvokkaisiin
kohteisiin (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2008 [viitattu 26.6.2010]).
26
Kuva 8. Kymijoen Natura 2000 kartta (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2008 [viitattu
26.6.2010]).
12.2 Erityislupa-alueet
Onkiminen ja pilkkiminen ovat Suomessa jokamiehenoikeuksia. Kymijoen kalastusalueella
on kuitenkin lukuisia alueita, jotka on määritetty lohi- ja siikapitoisiksi. Niissä
kalastaessasi tarvitset vesialueenomistajan luvan. Lisäksi 18 - 64 – vuotiaiden on
maksettava kalastuksenhoitomaksu. Kymijoen kalastusalueella on kaksi erityislupa-aluetta
(Keski-Kymen erityiskalastusalue ja Kymijoen Kuusankosken vapakalastusalue) ja yksi
merkittävä yksityinen vesialue (Ahvion, Pernoon- ja Kultaan koskialueet). Näille alueille
on olemassa omat lupamenettelyt. Kaikki Kymenlaakson kalastuslupiin liittyvät tiedot
löytyvät osoitteesta: www.proput.fi/kalapaikat
27
Keski-Kymen erityiskalastusalueen luvan myynti:
Kauppakahvio Susikoski (05) 367 5131 www.susikoski.fi
Grilli-kahvila Inksan Luksu 050 305 1166 www.inksanluksu.fi
Neste Anjala (05) 317 1859
Mari´s Coffee Oy (05) 317 1010 www.mariscoffee.fi
Keski-Kymen esittely: www.lohikeskuskotka.fi/fi/kalastuskohteet/keski-kymi/esittely
Kymijoen Kuusankosken vapakalastusalueen luvan myynti:
KT-Sport Center (05) 8862 600 www.kt-sport.com
Voikkaan Urheilukauppa (05) 3289 101
Ahvion, Pernoon- ja Kultaan yksityisvesien luvat myy:
Fishventures (www.fishventures.fi)
fishventures@gmail.com
13 KALASTUKSENVALVONTA
Vuonna 2009 suoritettiin valtakunnallinen Hot Spot – hanke, jonka rahoitti maa- ja
metsätalousministeriö. Valtakunnallisia ”Hot Spotteja” oli mukana viisi, joista yksi oli
myös Kymenlaakso. Hankkeessa keskityttiin padon alapuoleisten alueiden tehovalvontaan.
Luvattomia kalastajia oli noin 30 % (Lehtola 2009). Lisäksi kalastusalueet suorittivat
tehostettua kalastuksenvalvontaa. Tehovalvonnan alussa vuonna 2007 luvattomia kalastajia
tavattiin 13–14 % kalastajista ja vuonna 2009 heitä oli enää 4 % asiakkaista (Puska 2009).
Alueen kalatalouspäällikön mukaan tulokset ovat niin hyviä, että valvonnan taloudellista
tukemista kannattaisi jatkaa (Suomen kalastuslehti 5/2010). Salakalastus painottuu lähinnä
voimalaitospatojen
(nousuesteiden)
alapuolelle
(kts.
myös
kuva
kalastusalueella on useita kalastusalueen valtuuttamia kalastuksenvalvojia.
5).
Kymijoen
28
Kuva 9. Kalastuskieltokyltti Kymijoen länsihaaran Loosarissa.
29
14 KALASTUSALUEEN NELIKENTTÄANALYYSI (SWOT)
VAHVUUDET (STRENGTHS)
-
-
HEIKKOUDET (WEAKNESSES)
iso ja laaja kalastusalue
helppo ja hyvä saavutettavuus
monipuolisesti jokia, järviä, lampia ja puroja
alueella paljon vapaa-ajankalastajia
paljon eri kalalajeja
lähikalastuspaikkojen ja kalastusmatkailun
kehittämiseen hyvät edellytykset
Kymijoen keski- ja alaosalle nousevat
vaelluskalat
paljon tutkimustietoa
MAHDOLLISUUDET (OPPORTUNITIES)
-
-
parantaa kalakantojen hyödyntämistä,
kalastusmahdollisuuksia ja olosuhteita
mittava luonnontuotanto (mm. lohi, taimen,
harjus, toutain)
kalastus- ja luontomatkailun kehittäminen
raputalouden elpyminen täpläravun ansiosta
ja kuhan luontainen lisääntymisen
turvaaminen
kehittämissuunnitelmia toteuttamalla saadaan
aikaan merkittäviä tuloksia
kehitystyöllä tuoda alueelle lisää toimintaa ja
sitä kautta myös kalastusalueelle tuloja
luoda näkyvyyttä omilla www-sivuilla
itäturismin kasvun ja ulkomaalaisten
elämysmatkailun tehokas hyödyntäminen
kalastusalue siirtyy mukaan aktiiviseen
hanketoimintaan (mm. kunnostukset)
-
mm. uhanalaisien kalalajien tehottomat
hoitotoimet ja vaelluskalakantojen heikko tila
vaellusesteet
luonnollista lisääntymistä haittaava
säännöstely
vähäinen kalastusalueen rahoitus
kaupunkien ja kuntien vähäiset panostukset
alueen vesistöjen kehittämiseen
kalastuksen valvonta vähäistä
kalaston ja saaliin seurantaa liian vähän
voimakkaasti muutetut ja säännöstellyt joet
Kymijoen kaupungin panostukset
UHAT (THREATS)
-
rahat loppuvat (kalastusalue lopettaa)
nuoria ei saada mukaan kalastusaluetoimintaan
(ukkoutuminen)
hoitosuunnitelmia ei noudateta
vaellusesteiden poistot eivät onnistu (luvat,
rahoitus, yleinen vastustus, asenteet)
Kymijoen pohjaan sedimentoituneet myrkyt
yms. tuntemattomat kuormittajat/saastuttajat
ilmastonmuutos (kalasto muuttuu,
tulvat/kuivuus lisääntyy yms.)
vedenlaatu yleisesti alueella heikkenee
yhteisen ”tahtotilan” löytyminen ja yhteistyö
yhteisten päämäärien saavuttamiseksi
15 TOIMENPITEET, TAVOITTEET JA SUUNTAVIIVAT
Kalastusoikeuden haltija on velvollinen järjestämään kalastuksen ja kalakantojen hoidon.
Samalla vesialueella toimivien kalaveden haltijoiden tulee sopia yhteisistä suuntaviivoista
kalastuksen- ja sen hoidon järjestämisessä. Käyttö- ja hoitosuunnitelma on ohjeena
kalastusalueen kalakantojen hoidossa ja kalastuksen järjestämisessä. Kalastusalueella
toimivien
viranomaisien
ja
kalastusoikeuden
haltijoiden
tulee
ottaa
huomioon
suunnitelman ohjeet.
Kalastusalueen tulee toimenpiteissään myös ottaa huomioon mm. seuraavat seikat:
30
o Euroopan sisävesikalastuskomission antamia ohjeistuksia vastuulliselle vapaaajankalastukselle (EIFAC)
o Kaakkois-Suomen vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelma
o Kalataloushallinnon kalatiestrategia (Maa- ja metsätalousministeriö)
o Kymijoen
kalataloudellinen
kehittämissuunnitelma
(Vaelluskalat
Kymijoen
voimavaraksi)
o Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategia
o Natura 2000 – alueiden käyttöä ja hoitoa ohjaavia suunnitelmia
o Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma
15.1 Kestävän kalatalouden periaatteet
Kestävän kalatalouden periaatteilla on kolme ulottuvuutta:
o ekologisesti kestävää kalastus on silloin, kun ei aiheuteta pysyviä ekologisia
muutoksia esim. kalalajien, -kantojen häviämistä ja niiden perinnöllisen
monimuotoisuuden pysyvää muuttumista, eikä myöskään vaaranna kalakantojen
tuottoa ja muun vesiluonnon monimuotoisuutta
o taloudellisella kestävyydellä tarkoitetaan sitä, että kalastus on järkiperäistä
(säädeltyä) ja taloudellisesti kestävällä pohjalla, eli tuottoisaa
o sosiaalisesti kestävää kalastus on, kun eri väestöryhmille ja kansalaisuuksille
turvataan
tasapuoliset
mahdollisuudet
kalastukseen
(mm.
monipuoliset
kalastusmahdollisuudet)
Kala- ja rapukantoja hyödynnetään ja vesistöjä hoidetaan luonnonvarojen kestävän käytön
ja kalatalouden periaatteiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että luonnonvaroja (kalat,
ravut ym.) hoidetaan ja käytetään eettisesti vastuullisesti, jolloin niiden elinvoimaisuus,
uusiutumis- ja tuottokyky turvataan (kts. kalastuslaki).
Kala- ja rapukantojen hyödyntämisessä pyritään huolehtimaan heikentyneiden kantojen
vahvistamisesta ja kantojen lajistollisen ja perinnöllisen monimuotoisuuden säilymisestä.
Tärkeää on, ettei tiettyjä kalalajeja yli- eikä alikalasteta, vaan estetään valikoivan
kalastuksen
aiheuttamat
haitalliset
vaikutukset
ja
turvataan
luonnonmukainen
lisääntyminen ja lisääntymisalueiden säilyminen. Vajaasti hyödynnettyjen kalavarojen
käyttöä pyritään kaikin puolin edistämään.
31
Tarvittaessa tehostetaan kalastuksen säätelyä, ohjausta ja neuvontaa heikentyneiden
kalakantojen suojelemiseksi. Varsinkin vaelluskalojen kalastus tulee mitoittaa siten, että
jokeen saadaan syntymään runsaat luonnonkutuun perustuvat vaelluskalakannat (kts. myös
Vaelluskalat Kymijoen voimavaraksi -raportti). Vain vahva luontainen lisääntyminen takaa
suurimmat pysyvät saaliit ja turvaa lajien perinnöllisen monimuotoisuuden (Böhling &
Salminen 2002).
Keskeisintä Kymijoen kalastusalueen kehittymiselle on saada alaosan vaellusesteet
ohitettua. Tällä hetkellä päällimmäisenä on Korkeakosken kalatieasian eteneminen ja
mahdollinen toteutuminen. Ensisijaisen tärkeää on myös vesistöalueen puhtaus ja
vedenlaatu, jolloin luontainen lisääntyminen on mahdollista ja kaloja voi rajoituksetta
käyttää ihmisravinnoksi. Kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman painoarvoa lisätään,
jotta kaikissa vesistöihin kohdistuvissa huomattavimmissa toimissa otetaan huomioon
käyttö- ja hoitosuunnitelmassa määritetyt kala- ja rapuvarojen kestävään käyttöön liittyvät
linjaukset. Kymijoen kalastusalueella olisi hyvä olla oman alueensa ns. kestävän
kalastuksen – julkaisu/opasvihko, jota voidaan jakaa luvanmyynnin yhteydessä.
15.2 Kalaston elinympäristön kunnostaminen
Pääasiassa kalastoa on pyrittävä kehittämään kalataloudellisilla kunnostustoimilla.
Kunnostuksien
hoitotoiminnassa
keskeisin
periaate
parannetaan
on
monimuotoisuuden
luontaisen
lisääntymisen
lisääminen.
ja
Kalaston
poikastuotannon
mahdollisuuksia. Varsinkin vaelluskalojen asemaa omassa elinympäristössä on pyrittävä
parantamaan mahdollisuuksien mukaan. Lohen ja taimenen kutualueiksi soveltuva
kiviaines tulisi olla noin 30–100 mm ja poikasalueet tulisi luoda 100–250 mm kivellä
(kuva 9). Vaellusesteiden ohitukset tuovat mukanaan uusia kalastusmahdollisuuksia, joka
myös edesauttaa alueen kalastusmatkailun kehittymistä.
32
Kuva 10. Lohen ja taimenen kutu- ja poikastuotantoalueiden kunnostamiseen soveltuvaa
kiviainesta.
Kunnostustoimilla pyritään vaikuttamaan kalaston rakenteen ”vääristyneisiin” muutoksiin
ja sisäiseen kuormitukseen. Järvien kunnostuksia ja hoitokalastuksia on suoritettava niissä
järvissä, joihin se parhaiten soveltuu. Alueen järvistä, varsinkin Tammijärvessä on
kehittämispotentiaalia. Myös ulkoisen kuormituksen vähentäminen on perusteltavissa
kalaveden
kunnostustyöksi.
Ulkoisen
kuormituksen
vähentäminen
on
oltavakin
ensisijainen toimenpide vesistöjen kunnostuksessa. Kalataloudellisin perustein toteutetut
kunnostukset edesauttavat etenkin virtaveden tilan parantamista monipuolisemmaksi.
Lohikalojen viihtyvyyttä pidetään hyvän virtaveden indikaattorina (Näreaho, Jormola,
Laitinen & Sarvilinna 2006).
Kalastusalueen tulisi pyrkiä toimimaan hakijana erilliselle hanke-rahoitukselle ja sitäkautta
kehittämään myös omaa toimintaa. Kalastusalueen roolia kunnostusasioiden ja
vesiensuojeluasioiden vetäjätahona tulisi kaikin puolin rohkaista ja edistää. Puroalueet on
”kaavoitettava” kalastukselta rauhoitettuihin ja kalastettaviin kohteisiin. Vaittinen inventoi
vuonna 2006 Kymijokeen laskevat sivupurot ja sivu-uomat. Sivupurojen, -jokien, -ojien ja
33
– uomien kalataloudellista merkitystä ei pitäisi väheksyä. Monet niistä ovat
huomionarvoisia pienpoikasalueita, jotka vaativat vain kunnostustoimia. Kalataloudellisia
kunnostuksia tulisi suorittaa yhteensä kuudessa kohteessa. Kohteet olivat Suuroja,
Pihkoon-haara, Pekanoja, Vaskonhaanoja, Tallusjoki ja Teutjoki (Vaittinen 2006). Lisäksi
on myös Vääräjoki/Juotjoki/Junkkarinjoki, jossa on kartoittamatonta potentiaalia.
15.3 Kalaston kannalta tärkeiden kohteiden rauhoittaminen
Uhanalaisien kalalajien vahvistamista on myös ajateltava toteutettavan rauhoitusalueilla.
Tällaisia
alueita
voisivat
olla
esimerkiksi
kutupaikat,
poikastuotantoalueet
tai
velvoitehoidon istutusalueet. Valitut alueet voivat olla rauhoitettuna ympärivuoden tai
tiettynä vuodeaikana. Tarvittaessa alueita voitaisiin myös vaihdella ja ajallisia/alueellisia
rajoituksia muuttaa.
Tehtäviä toimenpiteitä:
o rauhoitusalue on oltava helposti valvottava ja näkyvä paikka
o rauhoitusalue on oltava riittävän laaja ja rauhoituksen kesto riittävän pitkä
o rauhoitusaluetta
voidaan
hyödyntää
tutkimus-
ja
seurantakohteena,
josta
kalastusalue saisi arvokasta tietoa kalaston kehittämisen suhteen
15.4 Kalavesienhoidon suunnitelmallisuus ja jatkuva kalaston/kalastuksen seuranta
Käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi on kehitettävä kalaston
seurantaa, elvytettävä taantuneita ja arvokkaita vaelluskalakantoja sekä myös kehitettävä
kalanviljelyä ja istutustoimintaa kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. Pääpaino
kalavesienhoidossa
keskittyisi
kalastuksen
järjestelyyn/säätelyyn,
kalataloudellisiin
kunnostuksiin, kunnostussuunnitelmien laatimisiin ja kunnostuksien toteutuksiin.
Suunnitelmallinen kalastusalueen hoito tuottaa mm. seuraavia hyötyjä:
o kasvattaa saaliita
o parantaa saaliiden koostumusta
o edistää saaliskalojen käyttökelpoisuutta
o luo uusia kalastusmahdollisuuksia
34
o tuo kalastusmahdollisuudet useimpien ulottuville
o vähentää ympäristövaikutusten/-muutosten haittoja
o sovittaa yhteen kalastuksen ja muun vesistön käytön
o luo edellytyksiä kehittää alueen virkistyskäyttöä ja yritystoimintaa
Istutuksissa on käytettävä aina vesistön omaa tai mahdollisimman läheistä kantaa.
Vierasperäisiin lajit tai geneettisesti liian ”etäiset” kannat (DNA) vaarantavat vesistöjen
alkuperäisen kannan olemassaolon ja biologisen monimuotoisuuden. Pelkällä vesiviljelyn
avulla tapahtuva istutustoiminta kaventaa lajien perimää ja geenipohjaa ja istutuksien
tuotto heikkenee. Istutettavia kala- ja rapulajeja tulee hoitaa aina voimassa oleviin
istutussuunnitelmiin perustuen.
Rasvaeväleikkaus ovat tulossa osaksi kalastusalueiden istutuskäytännöistä, kuten Saimaalla
ja Pielisellä. Ruotsissa eväleikkausmääräys on kirjoitettu kalastuslakiin. Myös Kanadassa
eväleikkaus on ollut käytössä jo vuosikymmenten ajan. Suositeltavaa olisi, että jatkossa
kaikki istutetut lohet ja taimenet rasvaleikattaisiin. Riista- ja kalatalouden tutkimuksen
mukaan eväleikkaus on tunnistettavissa 91 % eväleikatuista kaloista ja parhaimmillaan
kaikista kaloista. (Suomen kalastuslehti 4/2010). Kymijoella se helpottaisi huomattavasti
luonnonkalojen suojelua ja helpottaisi velvoitekalojen tunnistamista, jotka on tarkoitettu
kalastettaviksi pois. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vuodesta 2008 alkaen kaikki
velvoiteistutetut
lohet
ja
taimenet
ovat
olleet
eväleikattuja.
Lisäksi
RKTL:n
sopimuskasvatuskaloista osa on rasvaeväleikattu. Vuodesta 2012 alkaen näin tehdään
kaikille.
Myös rehevöitymisen edistyminen on pysäytettävä ja ilmastonmuutoksen tuomiin
”haasteisiin” varauduttava mahdollisimman hyvin. Rehevöityminen ja vesistöjen
lämpeneminen näkyy mm. kalaston rakenteen muutoksissa. Kalaston seuranta ja tilastointi
on järjestettävä niin, että pystytään paremmin arvioimaan mm. kalakantojen runsaus,
istutusten onnistuminen/vaikutus/tuloksellisuus sekä saadaan kerättyä saalis- ym.
kalastukseen liittyvää aineistoa. Tämän suuntaisilla toimilla saadaan arvokasta tietoa
kalastusalueen sen hetkisestä tilasta. Tärkeä olisi myös saada kerättyä vapaaajankalastajien sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista kalastusalueella, jolloin
pystytään arvioimaan paremmin vapaa-ajankalastuksen taloudellisia ja aineettomia
hyötyjä.
35
15.5 Täpläravun istutussuositukset Kymijoessa
Tässä osiossa käsiteltävät täpläravun istutussuositukset ja – määrät perustuvat
Kymenlaakson kalatalouskeskus ry:n raporttiin vuodelta 2007. Kymijoen Kuusankosken
vapakalastusalueella on järjestetty kalastus, joten myös ravustus voidaan alueella järjestää
helposti. Mikäli istukkaina ovat kesänvanhat täpläravut, niitä tulisi istuttaa noin kolmen
vuoden
ajan,
kunnes
oma
luonnollinen
lisääntyminen
alkaa
tuottaa
tulosta.
Siirtoistutuksissa voidaan käyttää pienempiä rapumääriä, mutta kolmen vuoden aika on
suositeltavaa (Puska 2007). Istutussuositukset alueen potentiaalisille paikoille olisivat
seuraavat (taulukko 5).
Taulukko 5. Täplärapujen istutussuositukset Kymijoen Kuusaanniemen ja Voikkaan välille (Puska
2007).
kohde
kesänvanha (kpl)
Maitolahti
500
Kuusaanlampi, Lammassaari
1000
Pukkisaari
500
Lappakoski (alapuoli)
500
Pessankoski
2000
Voikkaa
500
yhteensä
5000
siirtoistukas (kpl)
250
500
250
250
1000
250
2500
Kymijoen Kuusaansaaren ja Keltin välinen alue soveltuu kohtalaisen hyvin täplärapujen
istutusalueeksi.
Alue
sijaitsee
lähellä
asutustaajamia,
joten
ravustajia
mitä
todennäköisimmin riittäisi. Koska alueelle on järjestetty kalastus Kymijoen Kuusankosken
vapakalastusalueen toimesta, ravustus voidaan myös järjestää alueelle helposti. Paikka on
helposti saavutettavissa. Mikäli istukkaina käytetään kesänvanhoja täplärapuja, tulisi niitä
istuttaa kolmen vuoden ajan. Tämän jälkeen on mahdollista, että oma luonnollinen tuotanto
rapukannassa alkaa tuottaa tulosta. Siirtoistukkaissa voidaan käyttää pienempiä määriä,
mutta kolmen vuoden aika on suositeltavaa. Alue on lyhyt, joten istutuskohteita on
ainoastaan kaksi (Puska 2007). Istukkaat levittäytyvät muutamassa vuodessa laajalle
alueelle. Istutussuositukset alueen potentiaalisille paikoille olisivat seuraavat (taulukko 6).
Taulukko 6. Täplärapujen istutussuositukset Kymijoen Kuusaansaaren ja Keltin välille (Puska
2007).
36
kohde
Kuusankosken silta
Hankanpeukalon poukama
yhteensä
kesänvanha (kpl)
1000
1000
2000
siirtoistukas (kpl)
500
500
1000
Täplärapukanta Myllykosken ja Ankkapurhan välisellä alueella on voimissaan ja se näyttää
levittäytyneen lähes koko alueelle. Istutuksia ei tästä syystä ole tarpeellista suorittaa.
Alueella toimivat Anjalan, Viialan ja Ummeljoen osakaskunta ovat järjestäneet
ravustuksen (Puska 2007). Täplärapujen levinneisyyttä ja lisääntymistä Kymijoessa ja sen
sivuvesistöissä täytyy jatkossa aika-ajoin kartoittaa koeravustuksilla (kuva 11).
Viimeisimmän selvityksen suoritti Tmi Manumaa (kts. tulokset liitteestä 1). Selvityksen
mukaan, jatkossa Kymijoen rapuistutuksissa huomio kannattaa kiinnittää vain muutamille
”potentiaalisille” alueille. Rapuistutuksia voitaisiin jatkaa mm. seuravilla alueilla (taulukko
3).
Taulukko 7.Täpläravun istutussuosituksia (Vihtonen 2010).
kohde
Koria
Rahkessaarenjoki
Susikosken yläpuoli
Ahvio (itäpuoli)
Ahvio (länsipuoli)
Piuhan sivuhaarat
Kattilakallio
Loosari
Hellinkoski
yhteensä
kesänvanha (kpl) siirtoistukas (kpl)
2000
1000
1000
500
1000
500
2000
1000
2000
1000
2000
1000
1000
500
1000
500
1000
500
13000
6500
Ravun poikastuotantoa voidaan parantaa mm. tehokkaalla ahvenen, hauen ja mateen
pyynnillä. Myös pienpetopyynti (minkki) on suositeltavaa.
37
Kuva 11. Kymijoen koeravustussaalista elokuulta 2010.
15.6 Pyyntirajoitukset
Tärkeä olisi tietää kalastusalueen keskeisimmät kalojen kutualueet, jotta ne voidaan
tarvittaessa rauhoittaa tai tehokalastaa. Väliä ei ole, mikä kalalaji on kyseessä. Kaikki lajit
täytyy osata huomioida. Lisäksi kalastusalueet tai osakaskunnat voivat rauhoittaa tarpeen
vaatiessa arvokkaita kalakantoja esim. niiden kutuaikana ja rajoittaa kalastuslupien
myyntiä.
Koko kalastusalueen alueella kuhan alamittaa on nostettava vähintään 45 senttimetriin.
Kuhan alamitan nosto on perusteltavissa kestävän kalatalouden periaatteiden mukaisesti.
Kuhan on päästävä kutemaan edes kerran elämänsä aikana, jotta luonnonlisääntyminen on
jollain lailla turvattu. Kuhan kasvunopeus mm. Muhjärvessä on hyvä (Kuisma 2007).
Kuhat saavuttavat 40 cm mitan 4-5 -vuotisina. Naaraskuhat lisääntyvät yleensä
ensimmäisen kerran vasta yli 45 cm pituisina (Ruuhijärvi & Salminen 1998). Myös
nykyinen harjuksen alamitta (40 cm) on käsitettävä sisältävän koko kalastusalueen, jolloin
harjuksen kalastukselle on olemassa yhteinen linjaus.
38
Verkkopyynnin
osalta
tulisi
kieltää
kaikenlainen
verkkopyynti
vaelluskalojen
vaellusaikana 1.6.–30.11. (poislukien katiska, merta ja rysä) koko Ankkapurhan
alapuolisella jokialueella. Jokialueet tulisi ”kaavoittaa” lähinnä vapakalastusta varten.
Vapakalastus on alueella kasvanut ja verkkokalastus on vähentynyt. Vapakalastus ja
kalastusmatkailu tuovat kalastusalueelle myös enemmän tuloja. Kymijoen järvillä
pienisilmäisillä verkoilla saisi kalastaa ainoastaan Laajakosken- ja Junkkarinjärvellä (missä
ei
kuhaa
ja
vaelluskaloja
esiinny).
Muilla
järvillä
vähintään
55
millimetrin
solmuvälirajoitus on perusteltavissa (taulukko 8). Tavoitteena tulisi pitää siirtymistä
vähintään 60 mm:n solmuväin käyttöön (taulukko 9).
Yksi vaihtoehto on nostaa/tarkistaa verkkolupien hintoja. Vapakalastajilta peritään
erityiskalastuskohteissa kovempia hintoja, kuin yleiskalastusvesillä. Keskeisintä on sopia
ja hyväksyä yhteiset pelisäännöt koko kalastusalueella, jotta kalastusalueen hoito olisi
suunnitelmallista ja järkevää. Myös ns. Ruotsinpyhtään ”kolmio” olisi liitettävä osaksi
Kymijoen kalastusalueen hoidon piiriä.
Taulukko 8. Verkkokalastuksessa 55 mm solmuvälillä saaliin keskikoko on suurin piirtein seuraava
(Turunen, Auvinen, Piironen & Salmi 1997).
laji
taimen/lohi
kuha
hauki
made
pituus noin (mm)
50
45-50
60
50
paino noin (kg)
1,6
1-1,5
1,7
1
Taulukko 9. Verkon solmuvälin vaikutus saalistaimenten kokoon (Valkeajärvi 1993).
solmuväli (mm) keskipaino (g)
27-35
468
40-45
849
50-55
1294
60-65
1884
pituusluokka (cm)
25-30
35-40
40-45
50-55
pituus vaihteluväli (cm)
20-55
25-60
20-75
20-70
kaloista alle 40 cm (%)
10
60
30
15
39
15.7 Saaliskiintiöt ja saalis- ja kalastustietojen kerääminen
Esimerkiksi lohikalojen kalastukselle voidaan asettaa 1-3 kalaa/kalastaja/lupavuorokausi
saaliskiintiö (Esim. 1 lohi/taimen tai 3 kirjolohta/kalastaja). Saaliskiintiö voisi hillitä
onkikokoisten kirjolohien liiallista pyyntiä mm. Keski-Kymen erityiskalastusalueella sekä
suojella
uhanalaisia
vaelluskaloja.
Kalastusta
tulee
ohjata
myös
muihin
ns.
vähempiarvoisiin kalalajeihin sekä muihin yleisesti urheilukalastajien suosimiin lajeihin,
kuten toutain, säyne, turpa, harjus ja karppi. Kalastuslupien myynnin yhteydessä tulisi
jakaa saalislomake ja neuvoa saaliiden ja kalastukseen liittyvän tilastoinnin tärkeydestä
kalastusalueelle. Saalislomake voisi palauttaa erilliseen postilaatikkoon tai ottaa käyttöön
kalastusluvan pantin, jonka saisi takaisin saalislomakkeen palautuksen yhteydessä. Yksi
keino on myös laittaa saalispalautelomake internettiin tai palauttaa kalastusalueen omaan
sähköpostiin. Saalistilastoinnin yhteydessä voidaan kehittää vapaa-ajankalastuksen
sosiaalisia, taloudellisia vaikutuksia ja aineettomien hyötyjen arviointia.
15.8 Kalastusalueen suunnitelmallinen kehitys- ja suunnittelutyö
Kymijoen kalastusaluetta pitäisi pyrkiä suunnitelmallisesti uudistamaan ja kehittämään.
Kalastusalueelle on annettava vastuuta ja mahdollisuuksia toimia entistä laadukkaammin
alueensa suunnittelijoina ja ohjaajina. ELY-keskuksen kalatalousviranomaisien on tuettava
kaikin tavoin kalastusalueen toimintaa, sillä kalastusalue toteuttaa päätöksenteon
läheisyysperiaatetta, koska sillä on tavallisesti kalastajien ja kalavesien omistajien
luottamus (Suomen kalastuslehti 2010). Kalastusalueen nimeämän edustajan tulee
osallistua tarpeen mukaan alueella tehtäviin vesistöjen kunnostus- ja suunnittelutöihin ja
tiedottaa aiheeseen liittyvistä asioista kalastusalueen hallitusta.
Osakaskuntien aktiivinen mukaantulo kalastusalueen kehittämiseen on välttämätöntä.
Myös nykyisistä järjestäytymättömistä osakaskunnista ei saada selkoa ilman merkittäviä
kustannuksia.
Kalastusalue
pyrkii
kaikin
järjestäytymättömien osakaskuntien yhdistymistä.
tavoin
edistämään
yksityisten
ja
Kymijoen kalastusalueen kannattaisi
kehittää kalastusta ja miksei myös ravustusta mm. Voikkaa - Inkeroinen välisellä osuudella
ja Hirvikosken haarassa. Alueella asuu myös paljon väestöä ja vesistöt ovat hyvien
liikenneyhteyksien tavoitettavissa. Alueen kehittäminen vaatii yhteistyötä kaupunkien ja
teollisuuden välillä sekä vesialueen omistajien ja osakaskuntien aktiivisuutta. Hyvänä
40
esimerkkinä toimii uusi Inkeroisten laituri (kuva 12). Kalastusmatkailun kehittämiselle on
siis olemassa mahdollisuuksia ja ns. lähikalastuspaikkojen ja rantakalastuspaikkojen
(Kaupunkien lähellä) myötä harrastajamäärät tulisivat kasvamaan. Kalastuspaikkojen
saavutettavuus on myös huomioitava kaavoituksissa ja kalapaikkojen saavutettavuudessa.
Monipuolistamalla kalastusalueen kalapaikkatarjontaa saadaan lisättyä myös ”paineita”
vaellusesteiden konkreettisille poistoille. Näistä em. hyödyistä on myös mainittu mm.
Vaelluskalat Kymijoen voimavaraksi -raportissa.
Kuva 12. Taustalla Inkeroisten uusi laituri, jonka rakennutti Pro Kymijoki – hanke kesällä 2010.
Vesialueiden haltioiden tulee seurata ja arvioida vuosittain vesistöjensä tilaa sekä ilmoittaa
kehittämistarpeista
kalastusalueen
kala-
hallitukselle.
ja
ympäristöviranomaisille,
Kalastusalueen
tulee
kalatalouskeskukselle
vuosittain
arvioida
ja
(esim.
vuosikokouksessa) alueella tehtyjä/tekemättömiä toimenpiteitä sekä kehittämistarpeita.
Tiedot kalastusalue voisi kerätä osakaskunnille lähetettävillä lomakkeilla.
Hyvien tuloksien saavuttamiseksi edellytyksenä on myös toimenpiteiden ulottuminen
hallinnollisten rajojen ulkopuolelle ja hyvä yhteistyö muiden kalastusalueiden kesken.
41
Vesialueen tarkastelu yhdessä muiden kalastusalueiden kanssa, voisi luoda yhtenäisempää
suunnittelua ja tehtävien yhdistämistä yms. Virtavesissä mm. vaelluskalojen hoitoalue on
niin suuri, että se ulottuu koko elinkierto- ja elinalueelle (Böhling & Salminen 2002).
15.9 Vesialueen ja kalaston hyödyntäminen elinkeinotoiminnassa
Kalastusalueiden rooli
kalastusmatkailun
kehittäjänä tulee tulevaisuudessa (mitä
todennäköisimmin) kasvamaan. Kalastuslupien ohella kalastusalueen on tuotettava
materiaalia kalastusmatkailijoille, osallistuttava kehittämishankkeisiin ja rakentamalla
kalastuskohteiden
infrastruktuuria.
Kalatalouden
rakennemuutoksen
seurauksena
kalastusmatkailu on noussut uudeksi elinkeinoksi. Maa- ja metsätalousministeriö on
edistänyt hankkeita, jotka tähtäävät vesistöjen kalataloudellisen tuoton hyväksikäyttöön
perustuvan
elinkeinotoiminnan
ja
virkistystoiminnan
kehittämiseen.
Kalastuslain
kokonaisuudistuksen myötä myös kalastusmatkailun säädöksiä pyritään kehittämään.
Kalastusalueen on tämän vuoksi sisällytettävä kalastusmatkailun kehittäminen osaksi
käyttö- ja hoitosuunnitelmaa.
Kymijoen kalastusalueen keskeinen sijainti venäläisten matkailijoiden näkökulmasta
kannatta hyödyntää. Vuonna 2008 eniten kalastavia matkailijoita tuli Suomeen Venäjältä.
Venäläiset olivat myös suurin kalastusopaspalveluiden hyödyntäjä. Lisäksi Suomessa
kalastaa paljon virolaisia, ruotsalaisia, saksalaisia ja italialaisia (Suomen kalastuslehti
2/2010).
15.10 Kalastuksenvalvonnan kehittäminen ja kalastusvalvojien jatkuva koulutus
Kymijoen kalastusalueen kalastuksenvalvontaan on saatava lisää resursseja. Tämä tuli
hyvin selväksi HOT SPOT 2009 Kymenlaakso – hankkeen raportista. Valvojia on myös
saatava lisää, joten koulutuksia on järjestettävä. Kalastusalueen tulee tästä informoida
viranomaisia säännöllisesti, jotta nämä epäkohdat korjataan mahdollisimman pian ja
luvattomat kalastajat saadaan vastuuseen. Nykyinen tilanne aiheuttaa kalastusalueelle
liiaksi tappioita, niin kalastollisesti, kuin myös lupatuloissa sekä aiheuttavat muita
lieveilmiöitä. Kalastusalueen tehtävä on saada myös alueella kalastavat henkilöt
ymmärtämään kalastuksen säätelyn tärkeys ja noudattamaan kalastusalueen sääntöjä.
Lisäksi kielto- ja opaskylttejä (Suomeksi/Venäjäksi) on saatava lisää (mm. patojen
42
alapuolelle) sekä kiinnitettävä niin, ettei niitä saada helposti rikottua (kuva 13). Tähän
toivotaan ELY-keskuksen rahoitusta.
Kalastusalueen on painotettava viranomaisia mm.
o myöntämään resursseja valvontaan
o nostamaan nykyistä rikesakkomaksua
o alamittaisen kalan hallussapito kiellettävä ja luettava rangaistavaksi teoksi (poliisi
tapauskohtaisesti on soveltanut tätä käytännössä ja sakottanut joitakin)
o uhanalaisen kalalajin luvattomasta pyynnistä ankarat rangaistukset esim. kalan
hinta lasketaan viljelyssä olevien emokalojen hinnan mukaan
Kuva 13. Kalastajia opastava kyltti Kymijoen Pernoonkoskilla.
15.11 Tehokas ja näkyvä tiedottaminen sekä yhteistyö eri sidosryhmien välillä
Kalastusalueen tehokasta tiedottamista ja näkyvyyttä edesauttaisivat omat www-sivut.
Omilla internet-sivuilla hyödyllistä infoa olisivat kalastusalueen kartta, saalispäiväkirja,
säännöt ja luvanmyynti yms. Tiedottamisessa on myös aika-ajoin suositeltavaa käyttää
43
myös muita edullisia tiedotusvälineitä (mm. paikallislehdet ja radio) ja esitteitä yms.
Yhteistyö eri sidosryhmien kanssa on pidettävä tiiviinä ja aktiivisena ja tarvittaessa tulla
hieman myös ns. vastaan, jotta yhteistyö pelaisi saumattomasti jatkossakin. Sidosryhmien,
yhteistyökumppanien ja tukijoiden näkyvyys mm. kalastusalueen omilla www-sivuilla on
myös suositeltavaa. Nyt tietoa saa mm. osoitteista: www.proput.fi/kalapaikat ja
www.ahven.net.
15.12 Uusi kalastuslain kokonaisuudistus ja sen tuomat haasteet?
Kalastuslain uudistaminen on käynnistynyt maa- ja metsätalousministeriössä syksyllä
2008. Kalastuslaki uudistus on merkittävä perusta kestävälle kalavesien hoidolle ja
kalastukselle. Uudistuksella pyritään edistämään kalastusharrastuksen ja -elinkeinon
toimintaedellytyksiä. Tavoitteena on kalastuslaki, joka vastaisi nykypäivän vaatimuksia
muun muassa perusoikeuksien suhteen. Nykyistä lakia tullaan selkeyttämään ja
yksinkertaistamaan.
Lain
keskeisenä
tavoitteena
on
säännellä
kalastusoikeutta,
kalastusmenetelmiä, kalakantojen hoitoa sekä kalatalouden hallintoa kalastuksen osalta.
Myös EU:n yhteinen kalastuspolitiikka on määrä uudistaa siten, että se tulee voimaan
vuoden 2013 alusta.
Kalastuslain kokonaisuudistuksen valvontajaoksen tehtävä mm. kalastuslain osalta on:
”…valmistella nykyisen kalastuslain kalastuksen valvontaa ja rangaistusta koskevien
säännösten uudistus vastaamaan perustuslain vaatimuksia. Lisäksi jaoston tulee laatia
ehdotus uuden kalastuslain valvonta- ja rangaistussäännöksiksi ottamalla huomioon EU:n
kalastuksen valvontasäädökset” (Maa- ja metsätalousministeriö 2009 [viitattu 13.6.2010]).
16 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI
Yleisesti
kalastusalueen
käyttö-
ja
hoitosuunnitelmalta
ei
odoteta
erillistä
ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Kuitenkin, Kymijoen kalastusalueen käyttö- ja
hoitosuunnitelman toimenpiteiden ja tavoitteiden suuntaviivat on pyritty ”rakentamaan”
siten, etteivät ne heikentäisi muita alueen suojelullisia ja toiminnallisia perusrakenteita,
vaan edesauttaisi kalastusalueen kehittymistä kestävän kehityksen ja kestävän kalatalouden
näkökulmasta alkavalle 2010-luvulle.
44
17 SUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN, VOIMASSAOLO JA
SEURAAVA TARKASTAMINEN
Kymijoen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma hyväksyttiin kalastusalueen
kokouksessa ________pvm _________kuuta 201____
puheenjohtaja
varapuheenjohtaja
________________________
___________________________
Suunnitelma on voimassa toistaiseksi. Suunnitelmaa tarkastellaan kuitenkin seuraavan
kerran vuonna 2015. Tässä yhteydessä suunnitelmaan voidaan tehdä myös lisäyksiä tai
muita pieniä muutoksia, jotta käyttö- ja hoitosuunnitelman voimassaoloaikaa saadaan
jatkettua. Tämä edellyttää aina kalastusalueen hallituksen hyväksynnän. Suositeltava
käyttö- ja hoitosuunnitelman voimassaoloaika on noin 5-10 vuotta.
18 LÄHTEET
Kirjalliset lähteet:
Böhling, P, & Salminen, M. 2002. Kalavedet kuntoon. Helsinki. Riista- ja kalatalouden
tutkimuslaitos. 268 s.
ICES, 2008. Report of the Baltic Salmon and Trout Assessment Working Group. ICES
Headquarters, Copenhagen. ICES CM 2008/ACOM:05. 267 s.
Lindell, L. 1989. Kymijoen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Perustiedot
kalastusalueesta sekä käytön ja hoidon yleiset tavoitteet. Kymenlaakson maatalouskeskus.
Kouvola 1989. 46 s. + liitteet.
Koivurinta, M., Vähänäkki, P. & Saura, A. 2001. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen
velvoitetarkkailujen tuloksia. Kymijoen Hirvivuolle, Urpalanjoki. Maa- ja
metsätalousministeriö. Nro 50.
Kuisma, M. 2007. Muhjärven hoitokalastus 1999-2007. Kymenlaakson kalatalouskeskus
ry. 2007. 13s.+ liitteet.
Lehtola, N. 2009. Kalastuksen valvonta HOT SPOT 2009 KYMENLAAKSO. Kotka 2009.
45
Näreaho, T., Jormola, J., Laitinen, L. & Sarvilinna, A. 2006. Maatalouden perattujen
purojen luonnonmukainen kunnossapito. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö
52/2006. Helsinki.
Pautamo, J. & Vanninen, V. 2010. Vaelluskalat Kymijoen voimavaraksi. Kymijoen
kalataloudellinen kehittämissuunnitelma. Kymijokityöryhmä. Moniste. 20 s. + liitteet.
Poikola, K. 2008. Kymijoen kalat ja kalastus. Artikkeli Kymenlaakson luonto-julkaisussa.
Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry.
Puska, M. 1997. Kymijoen kalastusalueen
Kymenlaakson kalatalouskeskus. Moniste. 63 s.
käyttö- ja hoitosuunnitelma 1997.
Puska, M. 2004. Muhjärven hoitokalastus
kalatalouskeskus ry. Raportti 2004.
vuosina
1999–2003.
Kymenlaakson
Puska, M. 2007. Kymijoen täplärapujen elinympäristöjen kartoittaminen välillä Voikkaa –
Keltti ja Myllykoski – Ankkapurhan pato. Kymenlaakson kalatalouskeskus ry. Raportti.
2007.
Puska, M. 2007. Täplärapu Kymijoessa. Kymenlaakson kalatalouskeskus ry. Raportti.
2007.
Puska, M. 2009. Kalastuksenvalvontaraportti 2009. Kymenlaakson kalatalouskeskus ry.
Raportti 2009
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2007. Vapaa-ajankalastus 2006 – Riista- ja
kalataloustilastoja 7/2007. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. 57 s.
Rinne, J. & Saura, A. 2003. Kymijoen harjuksen hyödyntäminen kalastusmatkailussa.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kala- ja riistaraportteja nro 272.Helsinki.
Rinne, J., Tapaninen, M. & Vähänäkki, P. 2007. Kymijoen alaosan koski- ja virtapaikkojen
pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet. Kala- ja riistahallinnon
julkaisuja nro 83. Maa- ja metsätalousministeriö. Vammalan Kirjapaino Oy.
Rinne, J., Tapaninen, M. & Malin, M. 2009. Kymijoen läntisen haaran koski- ja
virtapaikkojen pohjanlaadut sekä lohen ja taimenen lisääntymisalueet. Kala- ja
riistahallinnon julkaisuja nro 86. Maa- ja metsätalousministeriö. Vammalan Kirjapaino Oy.
Ruuhijärvi, J. & Salminen, M. 1998. Kuhavesien hoito. Suomen kalastuslehti. 4/1998: 1823.
Saura, A. 2001. Taimenkantojen tila Suomenlahden pohjoisrannikon
Kalatutkimuksia 175. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 48 s.
joissa.
Suomen kalastuslehti, 2010. Ulkomaalaiset kalastavat Suomessa. Pääkirjoitus.
Kalatalouden keskusliitto. 2/2010. Vammalan Kirjapaino Oy, Sastamala 2010. 31:3
46
Suomen kalastuslehti, 2010. Istutuslohet ja taimenet evämerkittävä. Pääkirjoitus.
Kalatalouden keskusliitto. 4/2010. Vammalan Kirjapaino Oy, Sastamala 2010. 31:3
Suomen kalastuslehti, 2010. Kaakkois-Suomessa 25 000 € kalastuksen valvontaan. Lyhyet.
Kalatalouden keskusliitto. 5/2010. Vammalan Kirjapaino Oy, Sastamala 2010. 31:4
Turunen, T., Auvinen, H., Piironen, J. & Salmi, P. 1997. Verkkokalastus sisävesien
merkittävin pyyntimuoto. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Saimaan kalantutkimus ja
vesiviljely. 8 s.
Vaittinen, M. 2006. Suomenlahteen ja Kymijokeen laskevien pienvesistöjen koskikartoitus
ja kunnostustarveselvitys. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2006. Moniste. 95 s.
Valkeajärvi, P. 1993. Taimenen kutukanta, kalastus ja verkkojen valikoivuus
Konnevedessä. Suomen kalatalous 59:43-56.
Vihtonen, M. 2010. Kymijoen ja Sippolanjoen Liikkalan koeravustus. Tmi Manumaa.
Kouvola 2010. Raportti. 21 s.
Åkerberg, A. 2009. Kymijoen alaosa yhteistarkkailu vuonna 2008. Kymijoen vesi ja
ympäristö ry:n julkaisu no 190/2009. ISSN 1458-8064. 29 s + liitteet.
Sähköiset (elektroniset) lähteet:
Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2006. Säännöstelyn historiaa. [viitattu 11.6.2010].
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9946&lan=fi
Kymijoen vesi- ja ympäristö ry 2001. Kymijoen tilan kehitys. [viitattu 11.6.2010].
Saatavilla www-muodossa:
http://www.kymijoenvesijaymparisto.fi/kymijoki1980_2001.htm
Maa- ja metsätalousministeriö 2009. Kalastuslain kokonaisuudistus. [viitattu 13.6.2010].
Saatavilla
www-muodossa:
www.mmm.fi/fi/index/etusivu/kalastus_riista_porot/vapaa_ajankalastus/kalastuslainkokon
aisuudistus.html
Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2008. Kymijoki. [viitattu 26.6.2010].Saatavilla wwwmuodossa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=9817
Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2008. Kymijoen Natura 2000 kartta. [viitattu
26.6.2010].Saatavilla www-muodossa: www.ymparisto.fi/default.asp?node=3712&lan=fi
Sähköposti viittaukset:
Einola, H. 2010. Re: Kymijoen kalastajien saalistietoja!? 23.6.2010. Manu Vihtonen.
manu.vihtonen@gmail.com
Kuntonen, J. 2010. Re: Kymijoen kalastajien saalistietoja!? 12.6.2010. Manu Vihtonen.
manu.vihtonen@gmail.com
47
Puska,
M.
2010.
Re:
manu.vihtonen@gmail.com
Kymijoki
KHS.
18.6.2010.
Manu
Vihtonen.
48
LIITE 1. Kymijoen koeravustustulokset (Vihtonen 2010).
rapuja ( kpl)
rapuja ( kpl)
rapuja (kpl)
rapuja (kpl)
istutuspaikassa
ylävirrassa
alavirrassa
yhteensä
yhteensä
(koiras)
Korian silta
0
0
0
0
20
0
0
0
-
-
0
0
-
Kallioniemi
3
1
0
4
20
3
0
0
53-72
-
0,3
0,2
kiiski,salakka
Koskenalusjärvi
0
0
0
0
40
0
0
0
-
-
0
0
2 madetta,3 kiiskeä
Piirteenkoski
0
1
0
1
20
1
0
0
52
-
0
0,05
-
Rahkessaarenjoki/Tiirankari
9
ei pyyntiä
0
9
20
2
7
1
50-60
46-55
1,4
0,45
kivisimppu,made,ahven
Susikoski
0
ei pyyntiä
0
0
20
0
0
0
-
-
0
0
-
Ahvionkosket (itä)
0
0
0
0
20
0
0
0
-
-
0
0
-
Pernoo
3
1
0
4
20
4
0
0
48-57
-
0,8
0,2
-
Ahvionkosket (länsi)
14
0
1
15
20
11
4
1
44-64
49-51
2,8
0,75
ahven
Kattilakallio
2
0
0
2
40
0
2
0
-
50-51
0,4
0,05
kiiski,made
Hirvivuolle
3
ei mahdollista
ei pyyntiä
3
5
2
1
0
54-55
60
0,6
ei arviota
-
Hirvikoski
0
0
0
0
20
0
0
0
-
-
0
0
-
Tammijärvi (itä)
0
0
0
0
20
0
0
0
-
-
0
0
-
Loosari (alaosa)
0
0
0
0
10
0
0
0
-
-
0
0
-
Loosari (yläosa)
9
0
ei mahdollista
9
20
7
2
0
49-59
16-51
1,8
0,45
-
Hellinkoski
6
1
ei pyyntiä
7
20
5
2
7
51-60
51-58
1,2
0,35
-
yhteensä
49
4
1
54
335
35
18
9
koeravustuspaikka
mertoja (kpl) sukupuoli sukupuoli saksi
pituusjakauma (selkäkilpi)
(naaras) puuttui koiras (mm) naaras (mm)
yksikkösaalis (kpl/merta)
istutuspaikka
koko alue
sivusaalis
lisäksi
merimetso havainto