Kokemuksellisuus Friedrich Nietzschen filosofiassa

Transcription

Kokemuksellisuus Friedrich Nietzschen filosofiassa
Kokemuksellisuus Friedrich
Nietzschen filosofiassa
Henna Seinälä
henna.seinala@jyu.fi
Jyväskylän yliopisto
Historia, ikuinen paluu, kasvatus ja
kokemuksellisuus Nietzschellä
• Nietzschen käsitykset historiasta ja kasvatuksesta sekä
ikuisesta paluusta liittyvät olennaisesti yhteen.
• Lisäksi ne ovat yhteydessä kokemuksellisuuteen.
• Historia- ja aikakäsitys sekä ikuisen paluun ajatus liittyvät
olennaisesti yhteen.
• Niiden myötä avautuu myös Nietzschen kasvatusfilosofia.
• Nietzschen kasvatusfilosofian yhtenä keskeisenä sanomana
on, miten tulla omaksi itsekseen.
• Ikuisen paluun ajatus ja itseksi tulemisen ajatus liittyvät
Nietzschellä läheisesti yhteen.
• Ikuinen paluu on Nietzschen vaikeimpana pidetty ja hänen
itsensä mielestä hänen tärkein ajatuksensa.
Ikuinen paluu
• Nietzsche piti ikuista paluuta tärkeimpänä
ajatuksenaan ja hän kuvaa kirjoituksissaan sitä
hetkeä, jolloin sai kyseisen ajatuksen.
• Ajatus ja etenkin sen kokemisen hetki
vaikuttivat häneen suuresti.
• Ensimmäinen varsinainen ikuisen paluun
määritelmä Iloisessa tieteessä (1882), § 341.
– Myös aiempia viitteitä nähtävissä esim. Historian
hyödystä ja haitasta teoksessa (1874)
Nietzschen kehityskaudet
• Varhaistuotanto (1872—1876):
– Mm. Historian hyödystä ja haitasta elämälle -teos
– Nietzsche keskittyi historiallisuuteen, kritisoi aikansa
ns. huipputiedettä eli historiatiedettä ja
historiantutkimusta ja –koulutusta.
– Nietzsche oli itsekin koulutukseltaan filologi ja perillä
aikansa historiantutkimuksen kehityksestä.
– Kritisoi historiantutkimusta mm. siitä, että se ei
palvele elämää, vaan on tiedettä tieteen
vuoksi/historiaa historian vuoksi.
– Eli se ei vastaa kysymykseen siitä, mikä on historian
merkitys ihmiselämälle.
Nietzschen kehityskaudet
• Keski- (1878—1882) ja myöhäis- tai ns. kypsä tuotanto (1883—
1889):
• Keskivaiheella mm. teos Iloinen tiede (1882).
• Myöhäiskaudella, teoksessa Moraalin alkuperästä (1887) Nietzsche
kehittää ns. genealogisen metodin.
• Genealogisen metodin avulla hän tutkii, miten esim. moraali on
muodostunut ja kehittynyt kulttuurisesti ja historiallisesti.
• Myöhäistuotanto: Kiinnostus historiaa kohtaan siirtyy enemmän
yksilölliseen kokemukseen, miten yksilö kokee ajan -> ikuinen
paluu.
• Ikuisen paluun ajatuksen avulla ihminen voi käydä läpi omaa
elämänhistoriaansa, uudelleenarvioida elämäänsä ja kokea sen
uudella tavalla.
Ikuinen paluu: Iloinen tiede § 341
•
Suurin paino – Mitä, jos jonakin päivänä tai yönä joku demoni hiipisi jäljessäsi
yksinäisimpään yksinäisyyteesi ja sanoisi sinulle: ”Tämä elämä, sellaisena kuin sinä
nyt elät ja olet elänyt, sinun täytyy elää vielä kerta ja vielä lukemattomia kertoja;
eikä siinä ole oleva mitään uutta, vaan jokaisen tuskan ja jokaisen ilon ja jokaisen
ajatuksen ja huokauksen ja sen sanomattoman pienen ja suuren, mitä elämääsi
kuuluu, täytyy tulla sinulle takaisin, ja kaikki samassa järjestyksessä – niin myös
tämän hämähäkin ja tuon puiden välistä kuumottavan kuunvalon, ja samaten
tämän silmänräpäyksen ja minun itseni. Olemassaolon ikuinen hiekkakello kääntyy
yhä uudestaan – ja sinä sen kanssa, sinä tomun hiukkanen!” – Etkö heittäytyisi
maahan ja kiristäisi hampaitasi ja kiroaisi demonia, joka puhuu sillä tavalla? Vai
oletko elänyt kerran valtavan silmänräpäyksen, jolloin vastasit hänelle: ”sinä olet
jumala, enkä minä ole koskaan kuullut mitään jumalallisempaa!” Jos tuo ajatus
ottaisi sinut valtoihinsa, se muuttaisi sinut toisenlaiseksi ja voisi murskata sinut;
aina kaikkialla eteesi nouseva kysymys ”tahdotko tämän vielä kerran ja vielä
lukemattomia kertoja?” lepäisi toimintasi yllä kaikkein suurimpana painona! Tai
miten sinun täytyisikään suostua itseesi ja elämään, jotta et enää kaipaisi mitään
muuta kuin tätä viimeistä ikuista vahvistusta ja sinetöimistä? – (Iloinen tiede § 341,
187–188, ks. myös Zarathustra, Näystä ja arvoituksesta sekä Toipuva.)
Ikuinen paluu ja kokemus
•
Ks. esim. Ecce homo, Miksi kirjoitan niin hyviä kirjoja, Iloinen tiede (s. 91):
”Kiitollisuutta ihmeellisintä kokemaani tammikuuta kohtaan ilmentävä
runo – koko kirja [Iloinen tiede] on tuon kuun lahjaa – paljastaa kyllin,
mistä syvyyksistä nousseena ”tiede” on tässä tullut iloiseksi: […].”
– Sitaatti jatkuu runolla, joka on Iloisen tieteen neljännen kirjan mottona
otsikolla ”Sanctus Januarius”.
– Mihin Nietzsche viittaa tässä kokemus-sanalla?
– Iloisen tieteen neljännen kirjan lopussa (Iloinen tiede, § 341 ->) siintävät
Nietzschen mukaan Näin puhui Zarathustra –teoksen (1883) alkusanat
• Nietzsche siis viittaa ikuisen paluun ajatukseen
– Nietzsche viittaa myös kolmannen kirjan lopun ”graniittisiin lauseisiin”, ”joissa
muotoutuu ensimmäistä kertaa kohtalo ikuisiksi ajoiksi […]”. (Ecce homo, s.
91.)
• Iloinen tiede, § 270: ”Mitä sanoo omatuntosi? – ’Sinun pitää tulla siksi, joka olet’.”
• Iloisen tieteen neljäs kirja puolestaan alkaa julistuksella amor fatista eli kohtalon
rakastamisesta: ”Amor fati: se olkoon tästedes rakkauteni!” (Iloinen tiede, § 276.)
• Amor fati eli kohtalonrakkaus keskeinen käsite ikuisen paluun ja itseksi tulemisen
ajatusten yhteydessä: on hyväksyttävä menneisyytensä, jopa rakastettava sitä
Näin puhui Zarathustra/Ecce homo
• Nietzsche kertoo Zarathustran tarinan Ecce homo teoksessa”Teoksen [Näin puhui Zarathustra] perustava ajatus,
ikuisen paluun ajatus, korkein myöntämisen muotoilu, joka
ylipäänsä voidaan saavuttaa – ajoittuu vuoden 1881 elokuulle: se
on luonnosteltu paperilehdelle allekirjoituksella ’6000 jalkaa
ihmisen ja ajan tuolla puolen’. Tuona päivänä olin kävelyllä
Silvaplana-järven rantametsissä; pysähdyin valtavan
pyramidinmuotoisen kallion luo lähellä Surleita. Siellä sain tuon
ajatuksen. – Kun lasken tuosta päivästä pari kuukautta taaksepäin,
löydän enteen: yhtäkkisen ja mitä syvällisimmin ratkaisevan makuni
muutoksen, ennen kaikkea musiikin suhteen.” (Ecce homo, Näin
puhui Zarathustra, 1, s. 92.)
• Nietzsche kuvaa elävästi kokemustaan siitä, miten sai ikuisen paluun
ajatuksen!
Näin puhui Zarathustra/Ecce homo
• Teksti jatkuu kertomuksella siitä, miten hän oli raskaana 18
kuukautta ja synnytti helmikuussa 1883: teoksensa Näin
puhui Zarathustra
• Iloinen tiede tarjoaa Zarathustran itsensä alun ja neljännen
kirjan viimeistä edellisessä katkelmassa (eli § 341) se kertoo
Zarathustran perusajatuksen: ikuisen paluun ajatuksen.
• Kertomus jatkuu sillä, miten Zarathustra syntyi lähellä
Genovaa seuraavana talvena (1883), joka oli kylmä ja ylen
sateinen ja hänen terveytensä ei ollut paras mahdollinen.
– Miksi Nietzsche kertoo näin tarkasti kokemuksistaan (ja
terveydentilastaan) siitä, miten hänen kirjansa ovat syntyneet?
Näin puhui Zarathustra/Ecce homo
• ”Kun tohtori Heinrich von Stein kerran
pahoitteli, ettei ymmärrä Zarathustrasta
sanaakaan, sanoin hänelle asian olevan
järjestyksessä: kuuden lauseen
ymmärtäminen tuosta kirjasta – toisin sanoen
se, että on kokenut ne – nostaa korkeammalle
tasolle kuolevaisten joukossa kuin ’modernit’
ihmiset voivat koskaan yltää.” (Ecce homo,
Miksi kirjoitan niin hyviä kirjoja, s. 60.)
Näin puhui Zarathustra/Ecce homo
• ”Loppujen lopuksi kukaan ei voi kuulla mistään asiasta,
kirjat mukaan luettuina, enemmän kuin jo tietää. Mihin
jollakulla ei kokemuksien pohjalta ole pääsyä, sille hänellä
ei ole korvia. Ajatellaanpa nyt äärimmäistä tapausta, että
jokin kirja kertoo ainoastaan sellaisista koetuista asioista,
joiden mahdollisuus on kokonaan tavallisen tai
poikkeuksellisenkin kokemuksen tavoittamattomissa; että
kyseessä on ensimmäinen kieli uudenlaisten kokemusten
joukolle. Silloin yksinkertaisesti ei kuulla yhtään mitään,
vaan koetaan se akustinen harha, että mistä ei kuulla
mitään, siellä ei myöskään ole mitään… Tämä on loppujen
lopuksi minun keskimääräinen kokemukseni, ja, jos niin
halutaan, kokemukseni ainutlaatuisuus. (Ecce homo, Miksi
kirjoitan niin hyviä kirjoja, s. 61.)
Ikuisen paluun erilaiset tulkinnat
•
•
•
•
•
Kosmologinen tulkinta
Eettinen tulkinta
Tulkinta kategorisena imperatiivina
Uusi käsitys ajasta
Psykologinen ja kokemuksellinen tulkinta
Kosmologinen tulkinta
• Kosmologinen tulkinta eli ikuinen paluu teoriana
maailmankaikkeuden rakenteesta
– Syklinen aikakäsitys
– Palaako esim. Nietzschen ihailema antiikin Kreikan aika?
• Nietzsche yritti todistaa ”tieteellisesti”
muistiinpanoissaan, mutta ei koskaan julkaissut näitä
todistuksiaan itse vaan päätyi ilmeisesti hylkäämään ne ja
siten koko kosmologisen tulkinnan/version
• Nietzsche hylkää kosmologisen version ”kääpiön”
versiona ikuisesta paluusta (Z III, Näystä ja arvoituksesta
§ 1-2, 213–219)
– Hylkää myös Zarathustran eläinten ”kevyen” version siitä (Z III,
Toipuva § 2, 305–306)
Eettinen tulkinta
• Eettinen tulkinta
– Oliko Nietzsche moraalifilosofi vai ei?
• Ikuinen paluu kategorisena imperatiivina
– Ikuisen paluun eettinen, tulevaisuuteen suuntautuva
periaate: toimi niin kuin jokainen tekosi toistuisi ikuisesti
uudestaan ja uudestaan ja niin, että voit toivoa sen
tekevän niin.
• Tämä muistuttaa Kantin kategorista imperatiivia
• Onko sellaista mahdollista tehdä Nietzschen filosofiassa?
– Ikuisen paluun menneisyyteen suuntautuva periaate
Uusi aikakäsitys
• Uusi käsitys ajasta?
– Perinteinen aikakäsitys lineaarinen
– Ikuisen paluun aikakäsitys yrittää tuoda uuden näkökulman
• Joka ei kuitenkaan täysin palaudu sykliseen (ja siten
kosmologiseen) aikakäsitykseen
• Vaan kyse on pikemminkin käsityksestä jossa kaikki ajan hetket
ovat ikään kuin läsnä yhtä aikaa (vrt. Heideggerin ajattelu)
Psykologinen ja kokemuksellinen
tulkinta
• Ikuisen paluun ajatuksen merkitys on sen
psykologisessa ja kokemuksellisessa merkityksessä
ihmiselle (esim. Nehamas, 1980)
– Ikuisen paluun kosmologiseen puoleen ei välttämättä
tarvitse sitoutua
– Kyse on hypoteettisesta kysymyksestä
• Ikuisen paluun merkitys on siis sen psykologisessa ja
kokemuksellisessa puolessa
– Keskeisiä termejä: kokemus/kokemuksellisuus,
hetki/hetkellisyys, silmänräpäys, päätös, valinta (ks.
Zarathustra: kääpiön ja eläinten versiot ikuisesta paluusta)
Ikuinen paluu
Ikuisen paluun keskeinen ajatus on se, että sanotaan
elämälle ja menneisyydelle kyllä eli myönnetään eli
affirmoidaan mennyt:
– Sanotaan kyllä omalle elämälle ja menneisyydelle
riippumatta siitä millainen se on ollut.
– Menneisyyden tapahtumille sanotaan niin radikaalisti kyllä,
että ollaan valmiita hyväksymään, että samat tapahtumat
tapahtuisivat aina täsmälleen samalla tavalla, mikäli
tarjoutuisi mahdollisuus elää elämä uudelleen.
Ikuinen paluu ja kokemus
• Tulkintani mukaan ikuisen paluun ajatus on ei ole
kosmologinen ajatus siitä, että kaikki todella palaa
uudestaan ja uudestaan samanlaisena, vaikka syklinen
aikakäsitys vaikuttikin Nietzschen ajatteluun.
• Sen sijaan ikuisen paluun ajatus näyttäytyi Nietzschelle
itselleen nimenomaan (hypoteettisena) kokemuksena.
• Hän kirjoitti siitä kokemuksesta, jonka yhteydessä sai
ajatuksen ikuisesta paluusta.
• Tulkintani mukaan ikuisen paluun ajatus on tapa käsittää –
tai kokea – aika ja oma historiallisuutensa uudella tavalla.
• Se on Nietzschen metodi itseksi tulemiseen – se on itsensä
ylittämiseen (yli-ihminen) ja itsekasvuun tähtäävä metodi!
Ikuinen paluu ja kokemus
• Ikuisen paluun ajatus nimittäin vaatii henkilökohtaista
sitoutumista ja voisi sanoa, että jopa eräänlaista
kokemusta siitä.
• Ikuisessa paluussa on siis kyse ajatuskokeesta: Mitä jos
kaikki palaisi tismalleen samanlaisena?
• Kyse on siitä, miten yksilö vastaa tähän kysymykseen.
• Se on hyvin henkilökohtainen ja siten omaan
elämänhistoriaan ja nimenomaan kokemuksellisuuteen
sidottu kysymys.
• Voisikin kysyä, että voiko ikuisen paluun ajatusta edes
ymmärtää, jos sitä ei nimenomaan jotenkin koe
henkilökohtaisesti, vaikkakin hypoteettisessa mielessä.
Kokemuksellisuuden merkitys
• Nietzschen ikuisen paluun ajatuksen voisikin kytkeä laajemminkin
siihen, että miten teoreettisia ajatuksia voi ehkä ymmärtää vain/tai
paremmin kokemuksellisuuden, kokemuksellisen käsittämisen
kautta.
• Jos itsellä on henkilökohtainen kokemus jostakin, niin sitten asian
myös ymmärtää paremmin.
• Usein – ellei aina – myös tieteessä tutkitaan nimenomaan itselle
henkilökohtaisesti tärkeitä asioita, joista on jokin/jotakin
kokemusta.
• Kasvatusfilosofisesti ajatellen ikuisen paluun ajatuksen voisi siis
nimenomaan kytkeä yhteen kokemuksen/kokemuksellisuuden ja
kokemuksellisen oppimisen kanssa.