Etsivä nuorisotyön ja työotteen pika-analyysi 2011

 Etsivän nuorisotyön ja työotteen pika-analyysi
Kaupunki-innovaatiot -hanke
Kesäkuu 2011
Jaana Männikkö
TIIVISTELMÄ
Etsivän nuorisotyö on laajentunut Suomessa viimeisten kolmen vuoden aikana Opetus- ja
kulttuuriministeriön myöntämän valtionavun myötä. Toiminnalle on ollut selkeä yhteiskunnallinen tilaus ja sillä pyritään ehkäisemään nuorten syrjäytymistä sekä tukemaan nuoria
saavuttamaan tarvitsemansa julkisen sektorin palvelut. Etsivän työn juuret ulottuvat 1800luvulle asti ja Suomessa etsivää työtä on tehty jo 1940–1960-luvuilla mm. sosiaali- ja kriminaalihuollon sekä katu- ja jengityön parissa. Etsivä nuorisotyö ei ole kuitenkaan vakiintunut osaksi sosiaali- ja nuorisotyön kenttää eikä ammatti- tai koulutusjärjestelmää.
Etsivän nuorisotyön ja työotteen pika-analyysin avulla on tarkoitus tunnistaa etsivän nuorisotyön skaalautumis- ja levittämisedellytykset. Pika-analyysin kohteeksi valittiin yhdeksän
käynnissä olevaa etsivän nuorisotyön hanketta. Etsivän nuorisotyön ja etsivän työotteen
pika-analyysi on toteutettu osana Helsingin metropolialueen kaupunkien (14 kuntaa) ja valtion (YM, LVM, OPM ja TEM) yhteistä vuosina 2010–2011 toteutettavaa Kaupunkiinnovaatiot hankekokonaisuutta. Kaupunki-innovaatiot -toimintamalli tähtää keinoihin, joilla
innovaatiot saadaan nykyistä nopeammin käytäntöön ja uudet käytännöt leviämään skaalautuen nykyistä tehokkaammin erilaisille alueille.
Pika-analyysin pohjalta voidaan todeta, että etsivän nuorisotyön toteuttamiseen on monenlaisia mahdollisuuksia ja malleja olemassa. Työtapa on kuitenkin sovitettava toimintaympäristöönsä niin asiakkaan tarpeista kuin paikallisista lähtökohdista käsin. Etsivä nuorisotyö on koettu tervetulleena toimintamuotona ja yhteistyö palveluverkoston kanssa on vahvistunut onnistuneiden kokemusten kautta. Palveluverkostojen kanssa työskentely onkin
oleellinen osa toimintaa. Pyrkimyksenä on kehittää työtapojen ja yhteistyön malleja siten,
että nuoren avun tarpeeseen pystytään vastaamaan yhä paremmin.
Etsivän nuorisotyön erilaisissa johtamistyyleissä on tavoitettu toiminnan kannalta oleellisia
piirteitä. Johtamisen painopisteitä ohjaavat etsivän nuorisotyön ominaisuudet kuten vahva
ammatillinen osaaminen, laaja työkenttä ja muuttuvissa olosuhteissa ja konteksteissa
työskentely sekä työmenetelmän luottamuksellinen ja pitkäjänteinen luonne. Onnistuneen
etsivän nuorisotyön ja työotteen kaava voidaan tiivistää seuraavasti: Nuoren etu on osaava ja hyvinvoiva henkilöstö yhdessä innovatiivisen johtamistavan sekä joustavien palveluiden kanssa.
Etsivää nuorisotyötä tekevät työntekijät kokevat, että eniten työssä on hyötyä monipuolisesta työkokemuksesta. Etsivässä nuorisotyössä tarvitaan laaja-alaista osaamista, mutta
myös oikeanlaista asennetta ja persoonaa. Etsivän nuorisotyön levittämistä ja olemassa
olevan toiminnan vahvistamista voidaan tukea sekä koulutuksen että esimerkiksi MentorAktor -toiminnan ja yhteisten foorumien ja verkostojen kautta.
Etsivän nuorisotyön ja työotteen skaalaamisessa tarvitaan niin tahtotilaa ja asennetta kuin
myös muutosagentteja, jotka vievät asiaa eteenpäin. Muutosprosesseja tulee johtaa selkeästi ja uskottavasti sekä ammattikunnilta ja yhteistyökumppaneilta tulee saada hyväksyntä toiminnalle. Uusi palvelumalli ja toimintaympäristö vaativat vastavuoroista sovittamista, jotta innovaatiosta saadaan paikallisesti paras mahdollinen hyöty irti.
2
SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ
1 JOHDANTO............................................................................................................................................................ 4 2 PIKA-­ANALYYSIN TOTEUTTAMINEN........................................................................................................... 6 3 ETSIVÄN TYÖN TAUSTAA ................................................................................................................................ 7 3.1 ETSIVÄN TYÖN VAIHEITA ....................................................................................................................................................7 3.2 ETSIVÄN NUORISOTYÖN NYKYPÄIVÄÄ..............................................................................................................................8 3.3 ETSIVÄ NUORISOTYÖ MENETELMÄNÄ ........................................................................................................................... 10 4 ETSIVÄN NUORISOTYÖN RATKAISUT JA SOVELLUKSET ....................................................................13 4.1 PAIKALLISET LÄHTÖKOHDAT JA NYKYTILAN KUVAUS ................................................................................................ 13 4.2 ETSIVÄN NUORISOTYÖN SISÄLTÖ JA PALVELUTYYPIT HANKKEISSA ........................................................................ 14 4.3 TYÖN JOHTAMINEN ........................................................................................................................................................... 16 4.4 TYÖKOKEMUS, KOULUTUS JA OSAAMINEN .................................................................................................................... 19 4.5 YHTEISTYÖ PALVELUVERKOSTOSSA .............................................................................................................................. 22 4.6 ETSIVÄN NUORISOTYÖN TULOKSET TILASTOJEN VALOSSA........................................................................................ 26 4.7 KUSTANNUKSET JA RAHOITUS ........................................................................................................................................ 32 5 ETSIVÄN TYÖOTTEEN LEVITTÄMINEN.....................................................................................................34 6 JOHTOPÄÄTÖKSET ..........................................................................................................................................36 6.1 ETSIVÄN NUORISOTYÖN JOHTAMISEN PAINOPISTEET ................................................................................................ 36 6.2 ETSIVÄN NUORISOTYÖN MENETELMIEN VAHVISTAMINEN........................................................................................ 37 6.3 YHTEISTYÖMUOTOJEN HAHMOTTUMINEN ETSIVÄSSÄ NUORISOTYÖSSÄ ................................................................ 38 6.4 ETSIVÄN NUORISOTYÖN -­‐KONSEPTIN VAKIINNUTTAMINEN ..................................................................................... 39 6.5 ETSIVÄN NUORISOTYÖN KYSYNTÄÄN VASTAAMINEN................................................................................................. 40 6.6 EDELLYTYKSIÄ ETSIVÄN NUORISOTYÖN JA TYÖOTTEEN LEVIÄMISELLE ................................................................. 41 LÄHTEET ……………………………………………………………………………………………………. 43
LIITTEET …………………………………………………………………………………………………….. 45
3
1 JOHDANTO
Etsivän nuorisotyön ja etsivän työotteen pika-analyysi on toteutettu osana Helsingin metropolialueen kaupunkien (14 kuntaa) ja valtion (YM, LVM, OPM ja TEM) yhteistä vuosina
2010–2011 toteutettavaa Kaupunki-innovaatiot hankekokonaisuutta. Kaupunki-innovaatiot
-toimintamalli tähtää keinoihin, joilla innovaatiot saadaan nykyistä nopeammin käytäntöön
ja uudet käytännöt leviämään skaalautuen nykyistä tehokkaammin erilaisille alueille. Kaupunki-innovaatiot -toimintamallin kehittämisteemoihin sisältyy yhtenä erityisnäkökulmana
ennaltaehkäisevyys, jossa haetaan palvelulähtöisiä preventiivisiä toimintamalleja. (Fredriksson, Valovirta & Rönkä 2010, 3.) Tähän teemaan liittyen etsivä nuorisotyö on valittu
yhdeksi kehitteillä olevista kaupunki-innovaatiosta. Pika-analyysin avulla on tarkoitus tunnistaa etsivän nuorisotyön ja työotteen skaalautumis- ja levittämisedellytykset.
Pika-analyysilla halutaan selvittää:
• millaiset tekijät ja toimintamallit tekevät etsivän nuorisotyön ja työotteen konseptista
toimivan ja levittämiskelpoisen
• minkä tekijöiden pitää täyttyä, jotta tällainen työote leviää
• millaiset tekijät voivat olla esteenä työotteen leviämiselle
• minkälaisia tuloksia vuosien 2008–2010 aikana on saavutettu
• onko työote skaalattavissa muihin konteksteihin nuorisotyön ulkopuolella
Pika-analyysin kohteeksi valittiin yhdeksän käynnissä olevaa, lupaavaa etsivän nuorisotyön hanketta. Pika-analyysissä arvioidaan minkälaisia paikallisiin olosuhteisiin sovitettuja
etsivän työn ratkaisuja on syntynyt ja minkälaisia tuloksia on kolmen vuoden aikana
(2008–2010) saavutettu. Analyysin tavoitteena on löytää joukko ominaisuuksia, kriteereitä
ja edellytyksiä, joilla työote pystytään rakentamaan kestävälle pohjalle (ei pelkästään taloudellinen näkökulma) sekä levittämään ja jalkauttamaan uusille alueille ja eri konteksteihin.
Ryhmittelyn pohjana käytetään mm. seuraavia ominaisuuksia:
• etsivän työn sisältö ja orientaatio
• organisatoriset ratkaisut ja työn johtaminen
• osaaminen, kokemus ja koulutus
• etsivän työn vastaanotto ja yhteistyö palvelukentässä
• tulokset
• kustannukset ja rahoitus
Pika-analyysiraportin alussa on ensin lyhyesti kuvattu pika-analyysin toteuttaminen ja sen
jälkeen hahmotetaan etsivän nuorisotyön taustoja ja vaiheita sekä kuvataan etsivän nuorisotyön nykytila ja menetelmä. Kappaleessa neljä ja viisi esitetään pika-analyysin tulokset.
4
Kappaleessa neljä selvitetään ensiksi pika-analyysin kohteena olevien hankkeiden paikallisia lähtökohtia etsivälle nuorisotyölle sekä käydään läpi hankkeiden nykytilaa. Tämän jälkeen kuvataan hankkeissa toteutettavan etsivän nuorisotyön sisältöä, työn johtamista sekä
työntekijöiden osaamista ja työkokemusta. Kappaleen neljä lopussa käydään vielä läpi yhteistyön rakentumista palveluverkostossa, kootaan tuloksia vuosilta 2008–2010 raportoiduista tilastoista sekä summataan yhteen hankkeiden kustannuksia ja rahoitusta. Kappaleessa viisi estellään etsivän työotteen levittämiseen liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita. Kappaleessa kuusi on esitetty pika-analyysin tulosten pohjalta tehdyt johtopäätökset.
5
2 PIKA-ANALYYSIN TOTEUTTAMINEN
Etsivän nuorisotyön ja työotteen pika-analyysiin valittiin yhdeksän vuosina 2008–2010 valtion avustusta saanutta etsivän nuorisotyön hanketta. Näistä kahdeksan on Helsingin metropolialueelta ja yksi Pirkanmaalta. Pika-analyysissa mukana olleet hankkeet ovat:
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Espoon seudun koulutuskuntayhtymä, Etsivä työ Omnia nuorten työpajalla
Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Vamos -projekti
Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskus, NevoDrom -projekti
Hyvinkään kaupunki, Hope Detectives, Etsivä nuorisotyö
Järvenpään kaupunki, Etsivä työ Järvenpään nuorten pajalla
Keravan kaupunki, Sieppari
Lempäälän kunta, Lempäälän Ohjaamo
Svenska Produktionsskolan Sveps, Professionella uppsökare till SVEPS
Vantaan kaupunki, Ohjaus- ja tukikeskus Kipinä
Kaikki yhdeksän etsivän nuorisotyön hanketta kutsuttiin mukaan Etsivän nuorisotyön ja
työotteen pika-analyysi -projektiin helmikuun lopussa 2011. Pika-analyysi -projekti käynnistettiin Jalkauttamispaja -seminaarilla 10. maaliskuuta Vantaan Hiekkaharjussa ohjaus- ja
tukikeskus Kipinän tiloissa. Mukana oli edustajia kahdeksasta eri hankkeesta.
Aineisto pika-analyysia varten kerättiin haastattelujen, sähköpostilla lähetettyjen kyselyjen,
hankekohtaisten vuosittaisten etsivän nuorisotyön kyselyjen (OKM:n teettämä kysely vuosina 2008, 2009, 2010) sekä hankkeista saatujen hankehakemusten, toimintakertomusten
ja erilaisten esittelymateriaalien avulla. Etsivään nuorisotyöhön kohdennetun valtionavun
myöntämiseen liittyvistä taustoista ja lähtökohdista on haastateltu Jaana Walldénia Opetsu- ja kulttuuriministeriöstä.
Etsivän nuorisotyön hankkeiden haastatteluihin osallistui yhteensä kolmekymmentäkolme
(33) henkilöä, joista työntekijöitä tai tiimin vetäjiä oli kaksikymmentäkolme (23), esimiehiä
seitsemän (7) sekä yhteistyökumppaneiden edustajia kolme (3). Haastatteluja täydennettiin vielä sähköpostikyselyjen avulla mm. nuorisolakiuudistuksen toteutuksen sekä hankkeiden budjetteihin liittyen. Hankkeiden nimeämille yhteistyötahoille lähetettiin oma kysely
koskien mm. yhteistyön rakentumista ja toimivuutta sekä etsivän työotteen levittämistä.
Kysely lähetettiin yhteensä kahdellekymmenellekahdelle (22) yhteistyökumppanille, joista
viisi (5) vastasi kyselyyn. He olivat neljän eri hankkeen yhteistyökumppaneita. Kokonaisuudessaan yhteistyötahoja oli mukana seitsemästä eri hankkeesta ja he edustivat terveydenhuoltoa, nuorten työpajapalveluita, toisen asteen ammatillista oppilaitosta, opetustoimea, nuorisotyötä, poliisia sekä työ- ja elinkeinotoimistoa.
6
3 ETSIVÄN TYÖN TAUSTAA
Suomessa etsivässä nuorisotyössä voidaan sanoa olevan meneillään toinen tuleminen
kun Opetus- ja kulttuuriministeriö aloitti valtionavun jakamisen vuonna 2008 nuorten työpajatoimintaan liittyvään etsivään työparitoimintaan. Avustus osoitettiin etsivän työn ammattilaisten palkkaukseen, jotka toimivat työpajojen yhteydessä etsien ja tukien alle 29-vuotiaita
ilman opiskelu- ja työpaikkaa olevia tai syrjäytymisvaarassa olevia nuoria tavoittamaan
tarvitsemansa julkisen sektorin palvelut (liite 1).
Vuonna 2008 avustuksen turvin palkattiin 112 etsivän työn ammattilaista, jotka tavoittivat
1999 nuorta ja heistä 1455 oli ohjattu toimintaan vuoden loppuun mennessä. Työmuoto
kattoi tuolloin noin 37 prosenttia kunnista. (Etsivä työparitoiminta, raportointi 2/2008.) Toiminta on laajentunut vuosittain niin, että vuonna 2011 avustusta on myönnetty jo yli 270
työntekijän palkkaukseen ja toiminta tulee kattamaan 70 prosenttia kunnista. Avustussumma on kohonnut 2,5 miljoonasta yli 7,8 miljoonaan euroon. (Valtionavustukset etsivälle
nuorisotyölle vuonna 2011.)
3.1
Etsivän työn vaiheita
Etsivän työn juurten nähdään ulottuvaan niin Yhdysvaltoihin setlementtiliikkeen ja kirkon
hyväntekeväisyystoimintaan (Auvinen-Tornberg 2008, 18) kuin Britanniaan 1800-luvun alkupuolelle Pelastusarmeijan toimintaan, jossa työntekijät jalkautuivat kaupunkeihin ja niiden slummeihin etsimään avun ja tuen tarpeessa olevia ihmisiä (Etsivä työ Euroopan syrjäytyneiden väestönosien parissa 2007, 12). Etsivän työn piirissä on kuitenkin tunnetumpaa Norjassa Oslossa 1960-luvulta lähtien toteutettu sosiaalinen kenttätyö, josta psykologi
Haldis Hjort (1988) on kirjoittanut kirjassa Det oppsökende arbeidets psykologi. Kirja on
suomennettu 1995 nimellä Etsivän työn psykologiaa. Nykyinen suomalainen etsivä työ
näyttää kehittyneen tämän norjalaisen mallin ympärille.
Etsivän työn historia ja sen toteuttaminen Suomessa koostuu eri aikakausien palasista, joita muun muassa Outi Auvinen-Tornbergin (2008,15-18 ) on kerännyt pro gradu tutkielmaansa:
• Etsivä huoltotyö sosiaalihuollon lastensuojelun, irtolaisuuden ja köyhäinhuollon piirissä 1940-luvulla, mutta työtapa vähentyi 1950-luvulla toimistotöiden lisääntymisen
myötä
• Helsingin nuorisonhuollossa kehitettiin 1960-luvun alussa ns. etsivä nuorisonhuolto
(työntekijät menivät kahviloihin, baareihin, tanssipaikoille jne.)
• Tampereella kriminaalihuollon etsivä työ nuorten rikollisten parissa Tampereen
Nuoriso-Klubi -yhdistyksen puitteissa
• Ns. kohdennettu jengityö 1960-luvulla
7
Nuorten pariin jalkautuva työmuoto sai jatkoa 1970-luvulla seurakuntien erityisnuorisotyön
osallistuessa festivaaleille ja erilaisiin tapahtumiin (Saapas-toiminta) sekä Nuorten Palvelun toteuttamasta katupäivystyksestä 1980-luvulta lähtien (Nuorten Palvelu, Etsivän työn
historiaa; Palveluoperaatio Saapas). Etsivään työhön rinnastettavaa jalkautuvaa sosiaalihuoltotyötä sekä katu- ja jengityötä nuorten parissa on siis Suomessa toteutettu jo 1940luvulta lähtien. Työtä on tehty eri vaiheissa niin seurakuntien, kuntien kuin järjestöjenkin
toimesta, mutta työmuoto ei vielä tuolloin päässyt juurtumaan suomalaiseen sosiaali- eikä
nuorisotyön kenttään.
Ensimmäinen etsivän nuorisotyön kokeiluprojekti toteutettiin Nuorten Palvelun ja Tampereen kaupungin yhteistyönä Tampereella vuosina 1991–1995. Kokeilulla haluttiin kehittää
uusia työtapoja ja -menetelmiä nuorisotyön ja sosiaalitoimen välimaastoon. Kokeiluprojektin kautta etsivä nuorisotyö levisi ja vakiintui eri puolille Suomea. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana etsivää nuorisotyötä on tehty Tampereen lisäksi useissa kaupungeissa,
kuten Helsingissä, Joensuussa, Turussa, Kuopiossa ja Lappeenrannassa (Nuotio 2010,
1–2). Ammatillista etsivää työtä tekevät nyky-Suomessa myös muun muassa Aklinikkasäätiö sekä Pro tukipiste päihde- ja riippuvuusasiakkaiden sekä seksityöläisten parissa. Vuonna 2010 Suomeen on perustettu Ammatillisen etsivän työn yhdistys AMET.
Yhdistys pyrkii kokoamaan yhteen eri etsivän työn toimijoita Suomessa ja sen tarkoituksena on edistää etsivän työn ammatillisuutta sekä hyviä käytäntöjä. (Renberg 2011.)
3.2
Etsivän nuorisotyön nykypäivää
Nykyistä valtion avustamaa ns. toisen aallon etsivää nuorisotyötä edelsi laaja keskustelu
syrjäytyneiden ja ulkopuolisten nuorten olemassa olosta ja määristä. Eri tahot tekivät selvityksiä ja arvioita työelämän ja koulutuksen ulkopuolisten nuorten määrästä ja arviot vaihtelivat 14 000 ja 100 000 nuoren välillä. Kiinnostus nuorten hyvinvoinnista ja yhteiskunnallisesta tilanteesta kasvoi. Tavoitteet nuorten hyvinvoinnin ja sosiaalisen vahvistamisen tukemiseksi kirjattiin Matti Vanhasen toisen hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan 2007–2011. Samalla määrärahoja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja
työllistämisen edistämiseksi lisättiin. (Walldèn 2011.)
Diasarjassa Monialainen viranomaisyhteistyö ja etsivä nuorisotyö osaksi nuorisolakia
(Opetusministeriö 2010) on esitetty nuorten syrjäytymisen taustalla olevia tekijöitä:
• Valtaosa suomalaisista nuorista voi hyvin, mutta sosiaalinen ja henkinen syrjäytyminen on lasten ja nuorten keskuudessa lisääntynyt
–
yhteiskunnan nopeat muutokset
–
palvelujärjestelmien pirstaleisuus ja sektoroituneisuus
–
toimivallan ja vastuunjaon epäselvyydet
–
salassapitosäännösten ja yksilönsuojan tulkinnalliset eroavaisuudet
8
•
–
avoimen yhteistyöasenteen, osaamisen ja johtamisen puute
• Syrjäytyminen merkitsee uhkaa nuorelle itselleen, hänen perheelleen ja lähipiirille
mutta myös yhteiskunnalle monin eri tavoin
• Syrjäytymisen vaikutukset kansantaloudelle huomattavat
− Valtiontalouden tarkastusviraston laskelmassa yhtä nuorta koskeva vuosittainen taloudellinen menetys on 27 500 € (keskiarvo 40 vuoden työaika olettamalla)
Väestörakenteen kehitys ei kestä työikäisen laajaa syrjäytymistä
Saman aikaisesti etsivän nuorisotyön leviämisen kanssa tehtiin selvitystä monialaisen yhteistyön keinoista ja mahdollisuuksista nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin asetti poikkihallinnollisen työryhmän selvittämään moniammatillista viranomaistyötä ja sen lakisääteistämistä. Työryhmä julkaisi tammikuussa 2009
muistion Nuorta ei jätetä – Puhalletaan yhteen. Julkaisussa ehdotettujen toimenpiteiden
pohjalta ryhdyttiin valmistelemaan muutosta nuorisolakiin.
Vuoden 2011 alusta voimaan astunut nuorisolain muutos säätää mm. etsivästä nuorisotyöstä ja monialaisesta viranomaisyhteistyöstä. Lain tavoitteena on nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistaminen ehkäisemällä nuorten syrjäytymistä koulutuksesta ja työelämästä. Lakiuudistus vahvistaa myös monialaista yhteistyötä sekä verkostomaista työotetta nuorten asioiden hoidossa sekä palveluiden järjestämisessä. Tavoitteena on siirtyä
julkisen sektorin palvelujärjestelmässä varhaisen tuen toteuttamiseen. (Nuorisolaki
693/2010.)
Nuorisolain muutoksessa etsivä nuorisotyö määritellään ensimmäistä kertaa yhdeksi nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluvaksi toiminnaksi, jota kunnissa voidaan tarvittaessa toteuttaa:
Etsivän nuorisotyön tehtävänä on tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori ja auttaa hänet sellaisten palvelujen ja muun tuen piiriin, joilla edistetään hänen
kasvuaan ja itsenäistymistään sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille.
Etsivää nuorisotyötä tehdään ensisijaisesti perustuen nuoren itsensä antamiin
tietoihin ja hänen omaan arvioonsa tuen tarpeesta. (Nuorisolaki 693/2010 §
7b)
Lakiuudistuksen myötä etsivän nuorisotyön sekä monialaisen yhteistyön toteuttamisesta
on koottu opaskirja Nuorten hyvinvointi ja monialainen yhteistyö (Aaltonen 2011). Kirjassa
annetaan useita hyviä esimerkkejä ja ohjeistuksia etsivän nuorisotyön ja monialaisen yhteistyön toimintamalleista sekä eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä sekä verkostojen toiminnasta. Oppaassa on myös ohjeita mm. henkilötietojen käsittelystä etsivässä nuorisotyössä sekä esitetään mallilomake etsivää nuorisotyötä varten annettavien henkilötietojen
ilmoittamisesta nuorelle ja/tai tämän huoltajalle. Oppaan lopussa on kattava kokoelma
lainsäädännöistä, jotka liittyvät nuorten hyvinvointiin ja monialaiseen yhteistyön toteuttamiseen.
9
3.3
Etsivä nuorisotyö menetelmänä
Kentällä puhutaan etsivästä työstä, ammatillisesta etsivästä työstä, etsivästä nuorisotyöstä
ja etsivästä työotteesta. Työtä tehdään monien toimijoiden taholta ja eri kohderyhmien
kanssa. Toteutusmallit ja käytännöt ovat kirjavia ja niitä on sovitettu paikallisiin tarpeisiin.
Yhteistä etsivässä työssä on kuitenkin aina apua tarvitsevien etsiminen, avun tarjoaminen
sekä se, että avun vastaanottaminen perustuu vapaaehtoisuuteen.
Taulukossa 1 sekä kuvioissa 1 ja 2 on esitetty kolme erilaista kuvausta etsivään työhön liittyen. Etsivän kenttätyön päätehtävät on esitetty taulukossa 1, jotka on koottu kirjassa Etsivän työn psykologiaa esitettyjen menetelmien pohjalta (Männikkö, J. 2010, 65.) Kuviossa 1
on Tapio Kuuren (2010) tekemä analyysi etsivän nuorisotyön konteksteista ja kuviossa 2
on Jaana Männikön (2010) tekemä kuvaus etsivän työotteen menetelmistä.
Etsivän nuorisotyön päätehtävät ja vaiheet voi edellä mainittujen kuvausten sekä pikaanalyysiä varten tehtyjen haastattelujen pohjalta kiteyttää seuraavasti:
• Etsiä ja löytää apua tarvitseva
• Solmia kontakti ja rakentaa luottamus (kuunnella ja antaa aikaa)
• Kartoittaa nuoren tilanne ja voimavarat
• Selvittää tarvittavat palvelut ja toimia monialaisessa yhteistyössä
• Luoda nuorelle tuki- ja palveluverkosto
• Motivoida, tukea ja saattaa palveluun, kulkea rinnalla
• Vahvistaa nuorta omien voimavarojensa käytössä
• Opettaa hyödyntämään palveluita
• Seurata nuoren kiinnittymistä palveluun sekä voimaantumista
• Luopuminen ja työn lopetus
• Toiminnan kehittäminen: havaituista epäkohdista ja tarpeista tiedottaminen
• Omasta ammattitaidosta ja jaksamisesta huolehtiminen
Verrattuna perinteiseen virastossa tai työhuoneessa tehtävään viranomaistyöhön, etsivässä työssä korostuu työntekijän aktiivisuus ja liikkuvuus. Työntekijä ei ole sidottu määrättyyn tilaan eikä tapaan toimia. Työntekijän osaamis- ja toimintakenttä on laaja. Hän liikkuu
eri etsivän työn ”tiloissa” tehden niin yksilökohtaista ohjaustyötä kuin monialaista yhteistyötä sekä verkostoituu eri palveluiden kanssa. Valtasuhde asiakkaan ja työntekijän välillä
muuttuu, kun työntekijä toimii nuoren omalla ”reviirillä” ja avun vastaan ottaminen on vapaaehtoista. Toiminta perustuu kaikilla tasoilla luottamukseen. Auttamis- tai tukisuhteen
käynnistyminen johtaa usein monitahoisiin prosesseihin ja pitkäjänteisen työn tekemiseen,
jossa vastuu kontaktin ylläpitämisestä on viimekädessä työntekijällä. Työntekijän aktiivinen
rooli ei rajoitu vain asiakastyönprosesseihin, vaan hänen tehtävänä on tiedottaa toimintakentällä havaitsemistaan epäkohdista. Omista ammatillisista rajoista ja osaamisesta on
huolehdittava työhyvinvoinnin takaamiseksi.
10
Taulukko 1. Etsivän kenttätyön päätehtävät Hjortia (1995, 17–18) mukaillen (Männikkö, J.
2010, 65).
ETSIVÄN KENTTÄTYÖN PÄÄTEHTÄVÄT • Apua tarvitsevien nuorten etsiminen • Kontaktin solmiminen • Nuoren motivointi palveluun • Välittää ja tukea nuori palveluihin • Opettaa nuorta hyödyntämään palveluita • Ehkäistä ongelmien kehittymistä ympäristöön vaikuttavilla toimilla • Koota ja välittää tietoa nuoren elinoloista viranomaisille ja päättäjille !
Kuvio 1. Etsivän nuorisotyön kontekstit (Kuure 2010, 3).
!
"#$%&'(!()*+,,!$-'.'($%&-&-(%'/##$$%!0-'1%%(!*#-(()2$'%!$#*&'($%3)4)3$#%%3'**%5!+-$&%!-(!/'+-'$)$$#!6**,!
)/'$)$$66(!.%**''(7!8)4)3$#%%3)+%!&#0%%0%$!*%#/))$!-(!4-'.'$$#!(#-3'/-$69($)&'+9'1)(!&'3+-'$$%.'/$%!
$%3'(-'/$%7!:%#/)'/''(!-(!&'$)6$6(6$!+-$%&'(!-*))**'/$%!$'*%(()&#0%#&/'/$%7!
;**,!)/'$)$6//,!.%**'//%!2%2.-$)**#$!()*+,!&-($)&/$'%!)'0,$!)*,!$-'/'/$%%(!'33%**%%(!0%%(!()!-0%$!*'.'$$6())$!
.-('**%!$%0-'(!$-'/''(/%7!<%**'(!$%0-'$$))(%!-(!%#$$%%!2%2.-$$%.%%(5!.'$)(!)$/'0,!(#-3'/-$69($)&'+,!$)&))!
11
$69$,,(!/)&,!6&/'*9(!&%(//%!)$$,!/#2$))//%%(!.-('%*%'/))(!0)3&-/$--(7!=3'!&-($)&/$)'//%!-(>)*.%$!
.,,3'$)**,,(!)3'!$%0%**%!/)(!.#&%%(5!.'&,!/%(%/$-5!&#*$$##3'!$%'!%..%$$'&#($%!.'**-'(&'(!-(!0%20-'**%7!
=/'.)3&'&/'!(#-3'/-$69($)&'+,5!*%/$)(/#-+)*#(!$69($)&'+,5!4/6&'%$3'!$%'!$-'.'%*%+-2$-%!0-'0%$!.,,3'$)**,!
!"#$%&'"()*"!''
+,*-!+'
".%*$""./$+!+'
(I"!$#"()+'
"!J!/$+!+'
(01234'5678225''
(01239257:7;'<701==>?525;'
@=A<=616>?525;'AB0?C??8?;'
C=AD2A6D28<74171;''
13E<B31B55E1'
"7?>?55=5'5B<3D334'
/=8<<?57?5F;'F297:=>?525;'
AB45B'7A7'=8@244='
G=AD2A6@25'
4==D612:=D664'
H/=1=A='<35534H;'
=4?=<=4AB01E?4334;'<??55741=D='
17?>?51=;'8246844?1'
G=AD2A6D28<7417@25'
16512>64'
G=AD2A6@25'@='13E512<?@E?925'
16512>?525;''<751=<F25'
A67>?525;'4BB55EAA?525'
30123925C?17;'<7546A17?5F;'
74=AA?416>?525'D28<7417?0?5'
'G=AD2A61=8C225'<=817?164;'
*0@=643012?413E'
'"*$/$++.+'
J!I$""&/$!+'
G=AD2A6@25'
<20?:B>?525'
*4==>?425'
<20?:B>?525'
>75?=>>=FAA?4664;'AB0?K
D28<74171;'D6787D=?<6164';'
47C?>6<421;'F2975'<6A<6;'
4==:=25'D=?017;'@=1<7K70@=64;'
4268=51='''
G=AD2A6@25'>75?C67A?4664;'
<7092830>B5'067>?7?>?525;''
4==1=D664'@='8246844?1;'
8=<251221'@='78L=5?47?5F''
"?2971'@='1=?971;'13E<B31B55E1;'
=>>=FAA?466925'
D=0D?41=>?525''
Kuvio 2. Etsivän työotteen menetelmät (Männikkö 2010, 39).
12
4 ETSIVÄN NUORISOTYÖN RATKAISUT JA SOVELLUKSET
Pika-analyysin kohteeksi valittujen hankkeiden etsivän nuorisotyön sisällöissä painottuu
nuorten nivelvaiheen ohjaus, yksilö- ja palveluohjaus sekä tuki- ja verkostotyö. Osa hankkeista on suunnattu erityisryhmille kuten romani- ja maahanmuuttajanuorille. Hankkeiden
kohderyhmänä ovat alle 29-vuotiaat ilman opiskelu- tai työpaikkaa olevat nuoret sekä nuoret, jotka eivät ole minkään palvelun piirissä.
Pika-analyysissa mukana olleiden hankkeiden taustatilanne ja lähtökohdat etsivän nuorisotyön paikalliselle tarpeelle sekä toiminnan vaiheet ja nykytilaa on lyhyesti kuvattu liitteessä 2. Seuraavissa alaluvuissa ryhmitellään haastattelujen ja muun aineiston avulla kerätty informaatio hankkeista ja etsivän nuorisotyön toteuttamiseen liittyvistä keskeisistä
elementeistä (paikalliset lähtökohdat ja työn sisältö, työn johtaminen, osaaminen, yhteistyö
palveluverkostossa, tulokset sekä kustannukset ja rahoitus.)
4.1
Paikalliset lähtökohdat ja nykytilan kuvaus
Etsivän nuorisotyön toiminnan aloittamisen taustalla on ollut erilaisia paikallisia ja alueellisia tarpeita, joihin sillä on pyritty vastaamaan. Näitä ovat olleet muun muassa:
•
•
•
•
•
•
•
•
Koulupudokkaiden runsas määrä
Nivelvaiheen ohjausresurssien riittämättömyys
Maahanmuuttajanuorten kiinnittyminen työpajoille
Ohjaus- ja tukipalveluita ei ollut saatavilla ruotsiksi
Romaaninuorten peruskoulun keskeytykset
Palvelujärjestelmän ulkopuolelle tipahtaneet ”koneistoon kadonneet” nuoret
Nuorisotyöttömyys
Nuorisolakiuudistus
Hankkeiden taival vajaan kolmen vuoden aikana on ollut moninainen. Hankkeiden toiminnassa, organisaatiossa ja johtamisessa on tapahtunut muutoksia ja joihinkin hankkeisiin
muutoksia on suunnitteilla. Etsivä nuorisotyö selvästikin etsii itsekin omaa paikkaansa organisaatioissa sekä palvelukentässä.
Työntekijöiden vaihtuvuus on koskettanut kaikkia hankkeita jollain tapaa ja kaksi hanketta
ilmoitti, että toimintaan on tullut katkoksia ennen kuin uusi sopiva työntekijä tai työntekijäpari on löytynyt. Kolmessa hankkeessa ei ole enää mukana ”alkuperäisiä etsiviä”, jotka
aloittivat hankkeissa vuonna 2008. Muissa hankkeissa mukana on vähintään yksi hankkeen alusta asti mukana ollut työntekijä. Etsivän nuorisotyön toiminta on laajentunut seit-
13
semässä hankkeessa ja kaikkiin hankkeisiin on tullut uusia työntekijöitä mukaan erityisesti
vuoden 2010 aikana mutta myös vuoden 2011 alkupuolella. Kaiken kaikkiaan uusia työntekijöitä hankkeisiin on tullut mukaan vuosien 2010 ja 2011 aikana yhdeksäntoista, joko
työntekijävaihdosten tai toiminnan laajentumisen myötä. Yhteensä etsivässä nuorisotyössä on mukana maaliskuun 2011 tilanteen mukaan 31 työntekijää. Kaikkien palkkaamiseen
ei ole käytetty valtion apua vaan osa toimii etsivän työntekijän työparina ollessaan muuten
saman tai toisen organisaation palkkalistoilla. Näin on ainakin neljän hankkeen kohdalla.
Myös esimiehet ovat vaihtuneet tai muuttuneet samalla, kun toiminnan hallinnointi tai vastuu on siirtynyt organisaation sisällä tai organisaatiosta toiseen. Yhdessä hankkeessa organisaatiomuutos on tuloillaan.
Uudet ja vanhat työntekijät Vanhat 39% Uudet 61% Kuvio 3. Uusien ja vanhojen työntekijöiden prosenttiosuudet maaliskuussa 2011.
Liitteessä 3 on tiivistys hankkeiden organisatorisista ratkaisuista, kumppaneista/yhteistyötahoista, toiminta-alueesta ja -ajasta, valtionavun lisäämästä henkilötyövuosien
määrästä sekä maalis-huhtikuussa 2011 etsivässä nuorisotyössä mukana olevan henkilöstön kokonaismäärästä.
4.2
Etsivän nuorisotyön sisältö ja palvelutyypit hankkeissa
Erilaisten lähtökohtien ja paikallisten tarpeiden kautta on syntynyt useita eri toimintatapoja
ja etsivän nuorisotyön variaatioita. Hankkeille yhtäläistä on etsivän nuorisotyön tavoite: tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori ja ohjata hänet tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Tuen
tarpeessa oleva nuori voi kuulua tiettyyn kohderyhmään, kuten peruskoulun ja toisen asteen opintojen nivelvaiheessa olevat nuoret, maahanmuuttaja nuoret tai romaaninuoret, tai
hän voi olla kuka tahansa koulutuksesta ja työelämästä syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa
oleva nuori tai nuori, joka ei ole tarvitsemansa hoidon tai palvelun piirissä. Hankkeissa toteutettavat etsivän nuorisotyön muodot voidaan karkeasti jakaa kolmeen erilaiseen palve-
14
lutyyppiin niiden sisällön ja palvelun lähtökohtien mukaan. Taulukon 2 jaottelussa on huomioitu myös tahot, josta nuori ohjautuu etsivään työhön sekä ohjaukseen liittyviä ominaisuuksia ja erityispiirteitä.
Ohjausta koulutukseen ja työelämään -palvelutyypissä korostuu nimensä mukaisesti
nuoren ohjaus koulutukseen ja työelämään. Tällaista palvelua tarvitsevat nuoret ohjautuvat etsivän nuorisotyön piirin pääasiassa peruskoulusta tai toisen asteen oppilaitoksista
oppilaanohjaajien tai kuraattoreiden kautta. Nuori on saattanut peruskoulun jälkeen jäädä
ilman jatko-opiskelupaikkaa tai hän ei ole kiinnostunut ottamaan saamaansa opiskelupaikkaa vastaan. Nuori voi myös olla kiinnostunut korottamaan päättötodistuksen numeroita lisäopetuksessa. Näiden nuorten kanssa työskennellään pääasiassa kesällä yhteishaun tulosten tultua ja jälkihaun alettua sekä syksyllä koulujen alkaessa. Toinen ryhmä ovat toisen asteen opinnot keskeyttävät tai lopettavat nuoret. Molemmille asiakasryhmille pyritään
löytämään joku muu opiskeluvaihtoehto tai työharjoittelu- tai työpaikka. Nuori ohjautuu ensisijaiseen toimenpiteeseen noin kolmen kuukauden sisällä.
Ohjausta koulutukseen ja työelämään sekä tukea elämänhallintaan -palvelutyypissä
nuoren tilanne voi olla edellä kuvatun kaltainen, mutta nuoren tilanne ei ratkeakaan pelkästään ohjauksella opintoihin tai työ- tai harjoittelupaikkaan. Yhteydenotto voi tulla myös
TE-toimistosta tai sosiaalipalveluista. Nuoren elämäntilanteessa saattaa ilmetä seikkoja,
jotka vaativat huomiota ja muita tukipalveluita. Etsivä nuorisotyö voi esimerkiksi jalkautua
palveluihin ja olla tukena nuorelle vaikka työharjoittelupaikan etsinnässä tai johonkin toimintaan kiinnittymisessä. Etsivät voivat myös koota yhteen niitä tahoja, jotka nuoren kanssa työskentelevät niin, että yhdessä nuoren ja toimijoiden kanssa asetetaan tavoitteet ja
suunnitelmat niiden toteuttamisesta.
Ohjausta ja tukea elämänhallintaan -palvelutyypin lähtökohdat ovat usein nuoren elämänhallinnan tukemisessa ja nuoren ohjaamisessa tarvitsemiinsa palveluihin. Nuoren
elämä voi etsivän nuorisotyön piiriin tullessaan olla jo kovin solmussa: Opinnot ovat keskeytyneet runsaiden poissaolojen vuoksi, nuorella on perinnässä maksamattomia puhelinlaskuja, pikavippejä, vuokria. Nuori on saanut häädön asunnosta tai hän on jo asunnoton.
Nuorella saattaa olla hoitamaton päihdeongelma tai diagnosoimaton masennus tai hän on
”kadonnut” niiden palveluiden piiristä, joita hänelle on yritetty tarjota. Tällöin tieto nuoresta
tulee mm. sosiaali- ja terveyspalveluista sekä vanhemmilta tai nuori tavoitetaan kaverin
kautta. Tässä palvelutyypissä työskentely lähtee liikkeelle ensisijaisesti nuoren itsensä
määrittämästä tuen ja avun tarpeesta, joka voi tässä vaiheessa olla merkittävän suuri.
Nuoren kanssa työskennellään pitkäkestoisesti ja häntä motivoidaan ja tuetaan palveluihin. Tällainen työskentely vaatii usein monialaista yhteistyöstä ja eri palveluiden ja toimijoiden verkottumista.
Mikään näistä palvelutyypeistä ja niiden sisällöistä ei sulje pois toisiaan ja etsivää nuorisotyötä tehdään välillä laajallakin skaalalla palvelutyypistä toiseen riippuen aina löydettyjen
tai palveluun ohjattujen nuorten tarpeista. Palvelutyypin yleisyyteen etsivän nuorisotyön
hankkeissa vaikuttaa myös se, miten etsivän työn sisältö on hankkeissa ennalta määritelty
15
ja millaisille kohderyhmille ja yhteistyöverkostoille palvelua on markkinoitu. Tavoiteltavaa
olisi kuitenkin se, että toiminta lähtisi aina nuoren tarpeiden kuulemisesta. Tämä vaatii kuitenkin ensin luottamuksen rakentamista, jotta nuori uskaltautuu kertomaan henkilökohtaisimpiakin asioita. Usein opiskeluun tai työhön ohjaus on se, mistä nuoren kanssa on helppo lähteä liikkeelle ja samalla vahvistaa kontaktia ja rakentaa luottamusta siltä varalta, että
taustalla piilee muita sanomattomia tuen tarpeita, jotka aikanaan tulevat esiin. Pitkäjänteisellä työskentelyllä mahdollistetaan nuoren tarpeiden tunnistaminen ja hänen ”elämänkartalle” pääseminen.
Taulukko 2. Etsivän nuorisotyön palvelutyypit ja niiden pääasiallinen sisältö.
Etsivän nuorisotyön palvelutyyppi / sisäl-­‐
tö I) Ohjausta koulu-­‐
tukseen ja työelä-­‐
mään II) Ohjausta koulutuk-­‐
seen ja työelämään se-­‐
kä tukea elämänhallin-­‐
taan III) Ohjausta ja tukea elämänhallintaan Palvelun lähtökohta Nuoren opiskeluun ja työllistymiseen liitty-­‐
vät tarpeet Nuoren opiskeluun ja työllistymiseen liittyvät sekä muut mahdolliset tarpeet Nuoren itsensä määrit-­‐
telemät palvelutarpeet Tahot, josta nuoria ohjautuu eniten pal-­‐
veluun Peruskoulu ja 2. as-­‐
teen oppilaitos, van-­‐
hemmat, nuori itse Peruskoulu ja 2. asteen oppilaitos, TE-­‐toimisto, sosiaalitoimi, työpajat Sosiaali-­‐ ja terveystoimi, vanhemmat, kaverien kautta Tuen tarve Pieni Kohtalainen Suuri Sekä nopeita että pitkiä ohjausprosesseja. Toi-­‐
mitaan laajassa yhteis-­‐
työverkostossa. Suhteellisen pitkät oh-­‐
jausprosessit. Nuorta tavataan "omalla revii-­‐
rillä" ja aikaa käytetään luottamuksen rakenta-­‐
miseen. Nuorilla moni-­‐
tahoisia ongelmia. Vaa-­‐
tii monialaista yhteis-­‐
työtä ja palvelujen so-­‐
vittamista. Erityispiirteet Nopeat ohjauspro-­‐
sessit. Ohjaukseen ei vaadita laajoja palve-­‐
luverkostoja. 4.3
Työn johtaminen
Etsivän nuorisotyön hallinnollisessa johtamisessa on käytetty yleisesti ottaen saman tyyppisiä ratkaisumalleja. Suurimmassa osassa (88%) hankkeista etsivä nuorisotyö sijoittuu
hallinnollisesti siten, että se on osa suurempaa kokonaisuutta, josta esimies vastaa. Esimerkiksi esimiehenä toimii nuorisotoimenjohtaja, työpajaesimies tai toiminnanjohtaja. Yh-
16
dessä organisaatiossa etsivää nuorisotyötä johtaa projektipäällikkö, joka vastaa sekä toiminnan kokonaisuudesta että henkilöstön johtamisesta osallistumalla itse myös asiakastyöhön. Kahdessa organisaatiossa vastuuta hallinnollisen esimiehen kanssa on jaettu niin
sanotulla välimallin esimiestoiminnalla, jossa yhdellä työntekijöistä on toiminnan toteuttamisesta ja kehittämisestä vastaavan rooli. Vastaava (ohjaaja/koordinaattori) toimii yhdessä
tiimin jäsenten kanssa ja on läsnä arjessa osallistumalla myös itse etsivän nuorisotyön tekemiseen. Hänellä ei kuitenkaan ole henkilöhallinnollista tai taloudellista vastuuta, vaan
näistä vastaa hallinnollinen esimies. Tällainen esimiesmalli toiminta oli näissä hankkeissa
vielä melko uutta ja haki omaa paikkaansa ja muotoaan.
Etsivän nuorisotyön johtamisessa esiintyneet mallit voidaan jakaa neljään eri johtamistyyliin. Niissä esimiehen ja työntekijän roolit ja vastuun kantaminen suhteessa toiminnan toteuttamiseen ja kehittämiseen vaihtelevat. Näihin vaikuttavat mm. se, kuinka paljon esimies on läsnä arjen työssä ja toiminnan tukena, mitkä asiat nähdään olevan esimiehen
vastuulla ja mitä työntekijän vastuulla, miten vuorovaikutus esimiehen ja työntekijöiden välillä on rakentunut ja millaisia asioita toiminnan kannalta pidetään tärkeänä. Johtamistyylit
voidaan edellä mainittujen tekijöiden suhteen nimetä seuraavasti: yhteisöllisyys, asiantuntijuus, autonomisuus ja hallinnollisuus.
Yhteisöllisyys
Yhteisöllisyyteen perustuvassa johtamistyylissä esimiehen ja työntekijöiden välistä luottamusta sekä työntekijöiden keskinäisen vuorovaikutuksen toimivuutta arvostetaan. Esimieheltä odotetaan aikaa kuunnella ja puhua asiakastyöstä sekä tukea eteen tulevien ongelmien ja pulmien ratkaisemisessa. Työntekijät kokevat turvallisuutta ja oma epävarmuus
vähenee, kun toimintaratkaisuja ongelmallisiin tilanteisiin voi varmistaa esimieheltä. Työntekijöiden työhyvinvoinnista huolehtiminen on yksi prioriteetti, jonka esimies on itselleen
asettanut työn vaativan ja voimavaroja kuluttavan luonteen vuoksi. Työntekijöiden tehtävä
puolestaan on nostaa työyhteisöä ja työtä koskevat vaikeatkin asiat käsittelyyn. Esimiehen
esimerkki rennon ja hyvän ilmapiirin luomisessa koetaan positiivisena työssä jaksamisen
kannalta.
Yhteisiä toiminnan rakenteita ja struktuureita, kuten säännöllisiä viikoittaisia palavereja,
työtilanteiden purkuja sekä työnohjausta pidetään oleellisena osana työtä. Rakenteita tulee kuitenkin voida muokata joustavasti tarpeen niin vaatiessa. Työntekijät arvostavat esimiehen tekemää asiakastyötä ja näkevät sen edesauttavan etsivän työn sisällön ja haasteiden ymmärtämistä. Esimiehen kanssa ”puhutaan samaa kieltä”, kun hän on tehnyt samaa työtä. Esimies pystyy näkemään toiminnan kokonaisvaltaisesti ja huomioimaan miten
olemassa olevia toimintatapoja tulisi muuttaa. Työntekijät pääsevät käyttämään omia vahvuusalueitaan ja heillä on mahdollisuus kokeilla erilaisia tapoja tehdä työtä eri asiakkaiden
kanssa. Työtä ei ole rajattu tiukkaan malliin, vaan koko ajan on ratkottava esiin tulevia ongelmia ja löydettävä keinoja, miten nuoria voidaan auttaa kuitenkin niin, että työntekijät
jaksavat ja viihtyvät työssään. Esimies vie näitä kentältä tulleita viestejä eteenpäin ja pyrkii
aktiivisesti vaikuttamaan toiminnan kehittämiseen sekä omassa organisaatiossa että yh17
teistyössä muiden toimijoiden kanssa. Johtamistyylin kolikon toinen puoli eli haasteet tulevat esiin, kun esimiehen työyhteisölle antama aika vähenee muiden lisääntyvien työtehtävien vuoksi. Toiminnan tukirakenteet saattavat kärsiä, esimerkiksi yhteiset palaverit harvenevat. Tällöin toiminnassa esiintyy enemmän mm. tiedonkulun katkoksia ja työn kuormittuvuuden koetaan lisääntyvän.
Asiantuntijuus
Asiantuntijuuteen perustuvassa johtamistyylissä työntekijät nähdään oman työnsä substanssiosaajina. Työntekijät kohdataan asiantuntijoina, jotka toteuttavat työtään itsenäisesti omien vahvuuksien ja osaamisen mukaisesti. Heidän ammattitaitoon ja osaamiseen luotetaan. Työntekijät saavat ja heidän myös odotetaan tekevän itsenäisiä ratkaisuja työssään. Vuorovaikutus perustuu dialogisuuteen ja tasavertaisuuteen. Esimies haluaa olla
käytettävissä ja hänen luokseen voi aina mennä asian kuin asian kanssa. Esimiehen tukeen luotetaan, hän tuntee toiminnan kuviot ja siten pystyy etsimään ratkaisuja isompiin
toiminnallisiin ongelmiin. Esimies osallistuu säännöllisin väliajoin yhteisiin palavereihin ja
työn kehittämiseen. Hän kokee omana tehtävänään toimia viestin viejänä ulospäin.
Työn tekeminen perustuu luottamukseen ja toiminnan läpinäkyvyyteen. Jatkuvaa raportointia työstään ei tarvitse tehdä. Esimiehen tehtävä on mahdollistaa toiminnan raamit ja
taata siten työntekijöille työrauha. Työntekijät saavat tukea toisiltaan tai tiimiltään. Heidän
on kuitenkin tunnettava omat rajansa hyvin ja pidettävä itse yllä struktuureita, jotka tukevat
työntekoa ja jaksamista.
Autonomisuus
Tässä johtamistyylissä korostuu työntekijän vastuu etsivän työn suunnittelusta, toteuttamisesta sekä kehittämisestä. Heidän tulee omata vahvat organisointi- ja ongelmanratkaisutaidot. Työntekijöiden on kyettävä itsenäiseen työskentelyyn ja johtamaan itse omaa työtään. Työntekijöillä on toimivaltaa rakentaa itse omat yhteistyöverkostonsa ja toimintatapansa. Toiminnan raameista on alussa yhteisesti sovittu, jonka jälkeen esimies on tarvittaessa työntekijöiden käytettävissä. Esimiehen toiminnassa korostuu hallinnon tasolla tapahtuva johtaminen, eikä hän muuten varsinaisesti osallistu etsivän nuorisotyön toteuttamiseen. Työntekijät kokevat, että vapaus itsenäisesti päättää työn tekemisestä mahdollistaa
onnistumisen työssä, mutta alkuvaiheessa olisi tärkeää saada hyvä perehdytys työhön sekä tukea ja apua esimieheltä. Vahvaan työntekijän autonomisuuteen perustuvassa johtamistyylissä työntekijöiden on rakennettava omat tukiverkostonsa ja huolehdittava, etteivät
jää liian yksin työnsä kanssa.
Hallinnollisuus
Esimiehellä on vahva rooli etsivän nuorisotyön sisällön määrittelyssä ja toiminnan ulkoisten puitteiden luomisessa. Hän tekee laaja-alaista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa ja
esittelee toimintaa yhteistyötahoille. Esimies toimii ”puskurina”, mutta myös viestin viejänä
muille tahoille. Esimies kokee, että hänen tehtävänään on pysyä ajan tasalla siitä, mitä
toiminta-alueella tapahtuu, esimerkiksi kuinka säädökset muuttuu, mitä muita projekteja ja
hankkeita on menossa. Asioita linjataan esimiestason säännöllisissä palavereissa ja arvi18
oidaan, onko toimintaa tarvetta muuttaa. Esimies toimii aktiivisesti hallinnollisella ja virkamiestasolla toiminnan kehittämisessä. Työntekijät keskittyvät oman substanssiosaamisen
toteuttamiseen niiden raamien ja tavoitteiden puitteissa, mitä toiminnalle on määritelty.
Työntekijöiden vastuu toiminnasta on asiakastyön toteuttamisessa yhteistyötahojen kanssa. Yhteinen aika esimiehen kanssa on vähäistä, eikä yhteisiä työkäytäntöjä tai struktuureita toiminnalle ole luotu. Työntekijät jäävät helposti ulkopuolisiksi toiminnan kehittämisestä, jolloin vaarana on, etteivät työntekijöiden kokemukset ja työn sisällölliset vaatimukset
tule riittävän hyvin huomioiduksi. Johdon ja työntekijöiden näkemykset saattavat erota ja
aiheuttaa arvoristiriitaa sekä turhautumista.
Kaikissa johtamistyyleissä on tavoitettu etsivän nuorisotyön kannalta oleellisia piirteitä.
Työntekijöiden asiantuntijuuteen tai autonomisuuteen perustuvassa johtamisessa huomio
kiinnittyy työntekijöiden substanssiosaamisen arvostuksen lisäksi työntekijän itsenäisyyteen ja vastuuseen toiminnan toteuttamisessa. Asiantuntijuustyyppisessä johtajuudessa
esimies kokee oman roolinsa sekä työntekijöiden tukemisessa että toiminnan ”puolesta
puhujana” suurempana kuin työntekijän omatoimisuuteen perustuvassa johtamistyylissä.
Siinä puolestaan työntekijöille annetaan hyvin vapaat kädet johtaa itse omaa työtään. Hallintolähtöisessä johtamistyylissä esimies on vahvasti mukana toiminnan kehittämisessä ja
nuorille tarjottavien palvelujen toimivuutta tarkastellaan hallinnollisella tasolla yhteisesti.
Toiminnan kehittäminen ja eteenpäin vieminen tapahtuu vahvasti virkamiestasolla. Yhteisöllisyyteen perustuvassa johtamistyylissä yhdistyy sekä esimiehen vahva rooli ja vastuu
toiminnasta että työntekijöiden ammatillinen osaaminen ja omien vahvuuksien käyttö työssä. Työntekijöiden vastuulla on nostaa esille havaittuja ongelmia, joita yhdessä lähdetään
ratkomaan ja etsimään toimivampia tapoja auttaa nuorta. Esimies toimii esimerkkinä työntekijöille monella tasolla, ja häneltä odotetaan läsnäoloa ja tukea työlle.
4.4
Työkokemus, koulutus ja osaaminen
Etsivien nuorisotyöntekijöiden koulutustaustat sekä työkokemusvuodet on esitetty seuraavissa kaavioissa hankkeiden ilmoittamien tietojen perusteella vuodelta 2010. Etsivää nuorisotyötä tekevistä työntekijöistä yli puolella on ammattikorkeakoulututkinto. Yleisin ammattikorkeakoulututkinto (60%) on sosionomin tutkinto. Muita ammattikorkeakoulututkintoja
ovat yhteisöpedagogin, toimintaterapeutin sekä medianomin tutkinnot (kuvio 4). Ylipäätään
sosiaali- ja terveysalan, kasvatus- tai humanistisen alan korkeakoulututkinto (AMK tai yliopisto) on 67 prosentilla työntekijöistä. Muita tutkintoja oli muun muassa nuoriso- ja vapaaajanohjaaja, liikunnanohjaaja sekä insinöörin tutkinto (kuivio 5). Työntekijöiden työkokemus nuorten parissa tehdystä työstä vaihteli kahden ja kahdenkymmenen (2–20) vuoden
välillä. Keskimäärin työntekijöillä on kahdeksan (8) vuoden työkokemus keskiarvon ollessa
7,4 vuotta (kuvio 6).
19
Koulutusaste Muu/ ei tietoa 3 4 Opistoaste 5 Yliopisto Ammattikorkeakoulu 15 0 2 4 6 8 10 12 14 16 16 20 Kuvio 4. Työntekijöiden koulutusaste.
Tutkintoalat 11% Sosiaali-­‐ ja terveysala 44% 19% Nuorisotyö ja vapaa-­‐aika Kasvatusala Muu 26% Kuvio 5. Työntekijöiden koulutus tutkintoaloittain.
Työntekijöiden määrä Työkokemusvuodet 6 5 4 3 2 1 0 2 3 4 5 7 8 10 11 12 Työvuodet Kuvio 6. Työntekijöiden työkokemusvuodet.
20
Etsivää nuorisotyötä tehdään monipuolisella koulutustaustalla, ja työntekijöiden joukossa
on sekä nuorisotyön konkareita että vasta-alkajia. Etsivän nuorisotyön tekemisessä työntekijät kokivat eniten olevan hyötyä juuri elämänkokemuksesta ja työkokemuksesta sekä
monipuolisesta osaamisesta.
Nuoren kohtaaminen ja hänen kanssaan toimiminen ovat työn keskiössä. Tärkeänä pidettiinkin juuri nuoren ja nuoruuden ymmärtämistä, nuoren erityistarpeiden tunnistamista sekä
taitoa ”laskeutua nuoren elämän tasolle”. Eräs työntekijä kuvasi, kuinka nuoren ”lukutaito”
kehittyy kokemuksen myötä. Työntekijät toimivat nuorelle porttina aikuisten maailmaan tarjoamalla nuoren käyttöön laajempaa näköalaa ja abstraktia ajattelukykyä antamalla nuorille aikuisen aikaa.
Työntekijöiden mielestä työssä onnistumisessa tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja, ihmistuntemusta ja ihmisläheistä tapaa tehdä työtä. Tämä tarkoittaa muun muassa empaattisuutta, avarakatseisuutta ja taitoa kohdata erilaisia ihmisiä niin asiakkaissa kuin yhteistyöverkostoissa. ”Tuli vastaan mitä tahansa, pystyy olemaan tilanteessa kuin tilanteessa. Ei
hätkähdä pienistä.”
Työtä tehdään palveluverkostoissa ja siksi eri palveluiden tunteminen sekä verkostotyötaidot koettiin tarpeellisiksi. Jotta tästä osaamisesta saadaan parhaat tehot irti, tulee ”verkostoissa toimivat ihmiset ja heidän toimintatapansa tuntea ja osata hyödyntää niitä. Verkostoitumisen ydin on tuntea ihmiset.”
Jokainen työntekijä kertoi, millaisesta osaamisesta ja kokemuksesta hänelle on ollut juuri
tässä työssä apua. Osaaminen painottuu sosiaali-, terveys- ja humanistiseen alaan, mutta
myös myynnin ja markkinoinnin osaamisesta koettiin olevan työssä hyötyä sekä asiakaspalvelussa että toiminnan ”myynnissä” verkostoille. Osaamisalueita on listattu tarkemmin
taulukkoon 3. Omassa osaamisessa eteen tulleet haasteet koskettivat yhtälailla sosiaali-,
terveys- ja humanistisenalan osaamista, kuten mielenterveys-, päihde- ja erityisnuorisotyö.
Lisäosaamista koettiin tarvittavan myös salassapitosäädösten tuntemiseen sekä taulukkoohjelmointiin ja tilastojen tekemiseen.
Työkentän laaja-alaisuutta kuvaa myös se, että haastateltujen mielestä etsivän työn työntekijän koulutustaustan tulisi sisältää mm. ohjaus- ja nuorisotyön tuntemusta, yhteiskunnallista ja pedagogista osaamista, sosiaali- ja terveysalan osaamista sekä psykologista ja sosiaalipsykologista osaamista. Tämä kuvaa sitä, kuinka laajana työkenttä koetaan. Harvalle
työntekijälle on koulutuksen kautta syntynyt tällaista osaamista, mutta moni tutkintoala antaa hyvän pohjan etsivän työn tekemiselle. Koulutukseen tulisi vastaajien mielestä liittää
myös työharjoittelua ja itse työelämässä etsivään työhön perehdyttämistä.
Vaikka työkokemusta, monipuolista osaamista ja koulutusta pidettiin tärkeänä, työn tekemisen nähtiin olevan myös ”tyypistä kiinni”, ja että työtä tehdään enemmän persoonalla
kuin koulutuksella. Oman persoonan käytön vahvuus näkyikin työntekijöiden vastauksissa.
Niissä esiintyi paljon erilaisten henkilökohtaisten kykyjen ja ominaisuuksien hyödyntämistä
21
työssä kuten suvaitsevaisuus, rohkeus, ennakkoluulottomuus, nöyryys sekä paineen sietokyky. Näitä on listattu myös taulukoon 3. Vastapainoksi vaativalle työlle työntekijän on
myös osattava tunnistaa voimavaransa ja vetää raja itsen ja työn välille. Työntekijät kokivat, että asioita ei saa ottaa liian henkilökohtaisesti ja omista tavoitteista ja rajoista on oltava selkeä käsitys. Tämä nähtiin edesauttavan työssä jaksamista, kun ”ammattina on välittäminen” niin kuin eräs vastaajista asian kiteytti.
Taulukko 3. Etsivän nuorisotyön tekemisessä tarvittava ja sitä hyödyttävä kokemus,
osaaminen sekä kyvyt ja ominaisuudet.
HYÖTY •
•
•
Elämänkokemus Monipuolinen työkokemus Laaja-­‐alainen osaaminen TYÖSSÄ TARVITAAN •
•
•
•
•
•
•
•
•
Nuoruuden ymmär-­‐
täminen Nuoren erityistarpei-­‐
den tunnistaminen Hyvät vuorovaikutus-­‐
taidot Ihmistuntemus ja ih-­‐
misläheinen työtapa Taito kohdata erilaisia ihmisiä Palveluiden tuntemi-­‐
nen Verkostotyötaidot Ihmisten tunteminen Verkostojen hyödyn-­‐
täminen OMINAISUUDET JA KYVYT OSAAMINEN •
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Kriisityö Päihde-­‐ ja mielen-­‐
terveystyö Psyykkisten ja neuropsykiatristen häiriöiden tunte-­‐
mus Kehitysvammatyö Lastensuojelutyö Sosiaalipalvelut Työvoimapalvelut Varhaiskasvatus Oppilaitos-­‐ ja kou-­‐
lutyö Myyntityö Asiakaspalvelu-­‐
tehtävät •
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
4.5
Uskottava Itsenäinen Nöyrä Sinnikäs Omistautunut Ennakkoluuloton Suvaitsevainen Huumorintaju Rohkeus Kokonaisuuden hahmottaminen Organisointikyky Epävarmuuden ja paineen sietokyky Luovuus Ongelmanratkaisu-­‐ ja päätöksenteko-­‐
taidot Uusiin tilanteisiin sopeutuminen Yhteistyö palveluverkostossa
Etsivälle nuorisotyölle asetettuja tavoitteita ei voi saavuttaa työskentelemällä vain yksin
nuoren kanssa. Työtä tehdään enenemissä määrin yhteistyössä eri palveluiden ja toimijoiden kanssa sekä näistä muodostuvissa verkostoissa, työryhmissä ja tiimeissä. Tieto tukea
tarvitsevista nuorista tulee suurelta osin verkostoista. Valtakunnallisessa tilastossa vuonna
2009 tieto nuoresta tuli 75% osalta juuri palveluverkostoista. Siksi ei olekaan yhden teke-
22
vää, millaiseksi yhteistyö etsivän nuorisotyön ja eri palveluiden ja toimijoiden välillä muodostuu ja kuinka yhteistyö onnistuu.
Etsivän nuorisotyön toimijoiden kokemukset etsivän nuorisotyön vastaanottamisesta palvelukentällä ovat olleet suurimmaksi osaksi hyviä ja positiivisia. Joitain vastakkaisiakin kokemuksia on ollut. Esimeriksi tietoa etsivästä nuorisotyöstä on ollut liian vähän ja työn sisältöä on joutunut selittelemään ”että ei ollakaan vain kaduilla ja toreilla etsimässä nuoria”.
Jotkut työntekijät ovat kokeneet, että etsivää nuorisotyötä ei ole otettu vastaan tasavertaisena yhteistyötahona. Omaa työtä ja toimintaa on joutunut perustelemaan muille ja paikka
palveluverkostossa on täytynyt ensin ansaita näyttöjen ja onnistuneiden asiakasohjauksien kautta. Yhteistyötahoillakin on ollut omia haasteita: ”Uusien toimintatapojen läpivienti ja
niiden varmistaminen omassa organisaatiossa on vaatinut asioista keskustelua ja tiedottamista.”
Hyvään vastaanottoon on koettu vaikuttavan mm. sen, että etsivän nuorisotyön palveluille
on ollut kentällä tarvetta. Yhteistyötahot ovat havainneet, että nuorten asiat menevät
eteenpäin ja että yhteistyöstä on ollut hyötyä molemmin puolin. Etsivä nuorisotyö on ollut
apuna muille palveluille. Yhteistyötahojen edustajat ovat kokeneet, että etsivä nuorisotyö
on yleisesti otettu heidän toimialoillaan avoimesti vastaan ja työ on nähty erittäin tarpeellisena. Yhteistyötahot ovat havainneet etsivällä nuorisotyöllä oleva mm. seuraavia etuja ja
hyötyjä:
•
•
•
•
•
Etsivä työ tukee syrjäytymisvaarassa olevien nuorten palveluiden oikeaaikaisuutta ja vähentää peruuttamattomien ajanvarausten muodostumista.
Etsivä työ on tukenut nuoria saattamaan opintonsa loppuun ja tukenut työllistymistä.
Etsivät ovat toimineet asiakkaiden tukihenkilöinä mm. kuulusteluissa.
Nuorten terveydellinen tilanne on selkeästi parantunut ja heidän pääsynsä terveyspalveluihin on parantunut.
Työ on tuloksellista ja se auttaa toiminnan kehittämisessä.
Hyvät kokemukset käytännön yhteistyöstä nouseekin yhdeksi vaikuttavimmaksi tekijäksi
onnistuneen yhteistyön rakentumisessa. Aina ei kuitenkaan olla niin ihanteellisessa tilanteessa, että työntekijät jakaisivat yhteisen näkemyksen nuoren tilanteesta ja toiminnan tavoitteista. Joskus odotukset etsivää nuorisotyötä kohtaan on koettu olevan liian suuria lyhyellä ajalla toteutettavaksi. Myös työnjaon epäselvyys tai salassapitosäädösten erilainen
tulkinta tuntuu aiheuttavan välillä hämmennystä verkostossa. Etsivän nuorisotyön näkökulmasta harmittavina pidettiin tilanteita, joissa yhteistyötä nuoren auttamiseksi ei pystytty
tekemään palvelurakenteen joustamattomuuden tai liian vähäisen palvelutarjonnan vuoksi.
Joskus yhteistyön tekemiselle ei löydy riittävästi aikaa työkiireiden ja -paineiden takia.
Näissä tilanteissa ensimmäisenä kärsii aina nuori.
23
Onnistuneiden käytännön kokemusten lisäksi muina tärkeinä tekijöinä pidettiin työntekijöiden välistä tuttuutta ja tunnettavuutta sekä oman työn näkyväksi tekemistä mm. toiminnasta tiedottamalla. Molempia osapuolia huolestutti kuitenkin yhteistyön jatkuvuuden kannalta
työntekijöiden vaihtuvuus niin eri palveluissa kuin etsivässä nuorisotyössä sekä etsivän
nuorisotyön rahoitukseen liittyvä epävarmuus. Säilyykö luotu yhteys työtekijä vaihdosten
yhteydessä? Kuka perehdyttää uudet työntekijät yhteistyökuvioihin? Tuleeko etsivään nuorisotyöhön katkos, jos työntekijät vaihtuvat tai rahoituspäätökset viivästyvät? Loppuuko
toiminta, jos valtion apua ei enää saada? Yhteistyön vakiintumisen hidasteena koettiin
olevan myös useiden eri toimintojen projektimuotoisuuden. Uusia projekteja alkaa ja edellisiä loppuu. Kaikista vaihdoksista on työlästä pysyä ajan tasalla.
Sekä esimiesten että yhteistyötahojen vastauksissa korostui avoimen ja rakentavan vuorovaikutuskulttuurin luominen verkostoissa sekä säännöllinen yhteydenpito ja tiivis yhteistyö toimijoiden kesken. Yhteistyötahot pitivät myös tärkeänä, että kaikki osapuolet ovat
mukana toiminnan suunnitteluvaiheesta lähtien ja toimintaa kehitetään laajalla rintamalla.
Etsivän nuorisotyön puollella on ollut kokemuksia siitä, että kaikkien tarpeellisten toimijoiden mukaan saaminen ja yhteen kokoaminen ei ole ollut helppoa.
Yhteistyötahojen näkemys oli, että yhteistyön tulee olla kaikkien toimijoiden kannalta mielekästä ja toimijoilla tulee olla yhteiset näkemykset nuorten tilanteen ja palveluiden parantamiseksi. Vastuunjaosta on sovittava etukäteen ja ne on kirjattava ylös. Tärkeää on muistaa pitää kaikki osapuolet ajan tasalla toiminnan eri vaiheista. Yhteistyörakenteiden tulee
olla toimivat ja joustavat. Tiedonkulun toimivuus ja vastuiden jakaminen useamman toimialan yhteistyössä nähtiin kuitenkin myös haasteellisena. Molemmin puoleisen luottamuksen syntyminen ei ole itsestäänselvyys eikä yhteistyössä ole koko volyymi käytettävissä
vielä siinä vaiheessa, kun yhteistyöverkostot ovat vasta muotoutumassa.
Esimiehen rooli on toimia aktiivisena viestinviejänä, verkostojen luojana sekä ”matkasaarnaajana”. Tätä mieltä oli suurin osa haastatelluista esimiehistä. Yhden esimiehen näkemys
oli, että etsivät hoitavat itse parhaiten verkostojen luonnin, eikä varsinaisia yhteistyösopimuksia eri hallintokuntien välillä tarvita, varsinkin jos kyseessä on suhteellisen pieni organisaatio. Viesti toiminnasta kulkee luonnollisesti eri hallinnonalojen esimiesten välillä.
Työntekijät ovat kuitenkin kokeneet esimiehen tekemän ”lobbaustyön” ja ”lipun korkealla
pitämisen” tärkeäksi seikaksi etsivän nuorisotyön johtamisen kannalta. Työntekijät kokevat
oman verkostoitumisen helpommaksi, kun eri hallinnonalojen johdon kanssa on tehty sopimukset yhteistyöstä ja heitä on hyvin informoitu toiminnasta. Tämän katsotaan antavan
mahdollisuuksia yhteistyön tekemiseen vielä laajemmalla rintamalla.
Yhteistyötä tulee myös verkostojen mielestä johtaa. Verkostojen näkökulmasta toimivan
yhteistyön johtamisessa tulee olla mukana seuraavat elementit:
•
•
Toimintaa tulee koordinoida ja johtamisen tulee olla selkeää
Toiminnan johtamisessa tulee huomioida monitoimijuus
24
•
•
•
•
Yhteistyössä tulee säilyttää eri alojen toimijoiden autonomia määrittää omien palveluidensa kokonaisuudet
Järjestää yhteisiä kokouksia, joiden kautta asioita viedään eteenpäin
Päätetyistä asioista tulee tiedottaa hyvin kaikkia osapuolia
Säännönmukainen yhteydenpito puolin ja toisin
Hyvin toimivaa yhteistyötä ei kuitenkaan luoda yhdessä yössä, vaan se vaatii pitkäjänteisyyttä ja aikaa rakentaa verkostoja, tulla tutuksi, luoda yhteisiä käytäntöjä ja yhteisöllisyyttä verkostossa. Onnistuneen yhteistyön ja sen rakentumisien elementtejä on koottu taulukkoon 4.
Taulukko 4. Onnistuneen yhteistyön elementtejä.
• Tarve toiminnalle
• Työ tehty tunnetuksi
• Sovittu yhteistyökäytännöistä, rakenteista ja vastuunjaosta
• Toimijoiden keskinäinen tuttuus
• Avoin ja rakentava vuorovaikutus
• Hyvät kokemukset yhteistyöstä ja
nuorten asioiden hoitumisesta
• Säännöllinen yhteydenpito
• Yhteistyö on mielekästä
• Pitkäjännitteisyys
• Koordinoitua ja selkeästi johdettua
• Toimijoiden autonomia säilyy
Vuoden alusta voimaan astunut nuorisolain muutos edistää omalta osaltaan etsivän nuorisotyön ja eri palveluiden välisen yhteistyön rakentumista ja toimivuutta. Sen koetaan tukevan ja antavan pohjan jo toteutettavalle toiminnalle. Useissa kunnissa on jo aiemmin toimittu tiiviissä yhteistyössä mm. nivelvaiheen ohjauksessa. Tietojen luovuttamisen etsivää
nuorisotyötä varten koetaan lain myötä helpottuvan ja vähentävän tiedonsiirtolomakkeiden
käyttöä. Laki myös selkeyttää yhteistyötä ja antaa mahdollisuuden monipuolistaa ja tiivistä
yhteistyötä. Apua ja tukea tarvitsevien nuorten toivotaan ohjautuvan etsivän työn piiriin entistä nopeammin. Huolena on kuitenkin, kuinka lakia eri palveluissa tulkitaan tai aiheuttaako se vastuun siirtämistä nuoren auttamisessa etsivälle nuorisotyölle. Lain hengen toteuttamisen nähdään myös olevan haaste isoille kaupungeille. Laki jättää kuitenkin kunnille
harkinta- ja päätäntävaltaa etsivän nuorisotyön toteuttamisesta. Kunta voi myös tilata palvelun muulta toimijalta. Valtionavun myöntäminen kolmannen sektorin toimijalle edellyttää
sopimuksia kuntien kanssa palvelun toteuttamisesta.
Nuorisolaissa säädetään myös paikallisten viranomaisten monialaisesta yhteistyöstä.
Kunnassa on oltava nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, jonka tehtävänä on suunnitella ja
25
kehittää yleistä monialaista viranomaisyhteistyötä nuorille suunnattujen palvelujen keskinäisen toimivuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi nuorille
suunnattujen palveluiden riittävyyden, laadukkuuden ja saavutettavuuden edistämistä. Pika-analyysin hankekunnilla (tai kunnilla, jonka alueella etsivä nuorisotyö toimii) on jo ollut
toiminnassa erilaisia paikallisia viranomaisverkostoja kuten lapsi- ja nuorisoasioita koordinoiva työryhmä, hyvinvointityöryhmä ja 0-21-vuotiaiden toiminnan johtoryhmä. Näitä jo
toimivia työryhmiä kunnat aikovat täydentää tarvittaessa ja niiden toimintaa ajantasaistetaan vastaamaan nuorisolakia. Nuorisolakia koskevia asioita on useissa kunnissa käsitelty
kevään aikana. Etsivästä nuorisotyöstä vastaava henkilö oli nimetty neljään kuntaan. Kahdessa kunnassa asia oli vielä kyselyjä tehtäessä käsittelyssä ja yhdessä kunnassa asiasta
päätetään syyskuussa. Kahden kunnan osalta asiasta ei saatu tietoa. Tietoja välitettiin
hanketoimijoiden kautta yhteensä yhdeksän kunnan osalta.
Etsivän nuorisostyön toteuttamisen harkinnanvaraisuudesta huolimatta lain nähdään vahvistavan etsivän työn asemaa ja työntekijöiden tekemän työn tärkeyttä. Lain myötä työtavan toivotaan jäsentyvän ja toiminnan rakenteiden pikkuhiljaa muokkautuvan ja hahmottuvan. Laista tiedottamalla edistetään myös etsivän nuorisotyön työnkuvan ja etsivän nuorisotyöntekijän nimikkeen tunnettavuutta. Laki tarjoaa nyt kunnille mahdollisuuden ryhtyä toteuttamaan nuorille tarkoitettujen palveluiden tuottamista kokonaisvaltaisemmalla, hallintosektorien välistä yhteistyötä lisäävällä tavalla.
4.6
Etsivän nuorisotyön tulokset tilastojen valossa
Etsivää nuorisotyötä on tilastoitu vuosittain Opetus- ja kulttuuriministeriön kyselyn avulla ja
tuloksista on tehty niin valtakunnallisia kuin maakuntakohtaisiakin tilastoja ja yhteenvetoja.
Vuoden 2009 valtakunnallisen etsivän nuorisotyön tilaston mukaan 135 työntekijää oli yhteydessä 8200 nuoreen, joista etsivän nuorisotyön piiriin tavoitettiin 3363 nuorta. Heistä
vuoden 2009 loppuun mennessä toimenpiteessä oli 2326 nuorta. (Tilastoraportti 2009.)
Vuoden 2010 tietojen mukaan etsivässä työssä oli mukana 264 työntekijää, jotka olivat yhteydessä 10968 nuoreen. Heistä toimintaan tavoitettiin 5724 nuorta, joista toimenpiteessä
oli 3938 nuorta. (Häggman 2011.)
Pika-analyysin kohdehankkeiden raportoimien tietojen mukaan etsivä nuorisotyö on vuosina 2008–2010 ollut yhteydessä yhteensä 3346 nuoreen. Heistä toimintaan on tavoitettu
1958 nuorta eli 64 prosenttia. Tavoitetuista 70 prosenttia oli poikia/miehiä. Tavoitetuista
nuorista toimenpiteeseen jokaisen vuoden loppuun mennessä oli ohjattu yhteensä 75%
nuorista (kuvio 7).
26
Tavoitetut nuoret 2008–2010 Toimenpiteessä vuoden lopussa 424 238 146 73 Tavoitetuista naisia Tavoitetuista miehiä 209 Tavoittanut 384 772 374 282 Yhteydessä 809 1156 520 1190 282 0 1877 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 1800 2000 2010 2009 2008 *2008 ei ole eritelty nuorten määrää, joihin ollaan oltu yhteydessä, tavoitettujen nuorten määrästä.
Kuvio 7. Etsivän nuorisotyön tavoittamien nuorten määrät vuosina 2008–2010.
Nuoret ovat ohjautuneet etsivän nuorisotyön palveluun pääsääntöisesti viranomaisverkostojen kautta (kuvio 8). Niiden osuus vuonna 2010 ohjaavina tahoina oli 69 prosenttia. Vanhempien, nuoren oman yhteyden oton tai kaverin kautta tavoitettiin 18 prosenttia nuorista.
Katutyön kautta tavoitettiin 4 prosenttia ja sähköisen median kautta 1,4 prosenttia nuorista.
Muut tahot (9%) sisältää muita kyselyssä luokittelemattomia viranomaisia kuten poliisin.
Nuoria on tavoitettu myös etsivän nuorisotyön toteuttaman jälkiseurannan sekä muun muassa seurakuntien tai asuntosäätiöiden kautta. Näin olleen viranomaisten ja muiden palveluiden kautta tavoitettujen nuorten osuus nousee yli 70 prosenttiin. Kyselyssä luokitelluista
viranomaisista eniten yhteydenottoja tuli sosiaalitoimesta, peruskoulusta, toiselta asteelta
sekä työ- ja elinkeinotoimistosta. Muita ohjaavia tahoja ovat olleet muun muassa nuorten
työpajat ja terveystoimi. Vähäisiä määriä ohjauksia tuli myös lukiosta ja nuorisotyön kautta
(kuvio 9).
27
Nuorten ohjautuminen ja tavoittaminen 2010 Verkostot 4% 3% 6% 9% Vanhemmat Nuori itse Kaverin kautta 9% Katutyö 69% Muut Kuvio 8. Nuorten ohjautuminen etsivän nuorisotyön pariin 2010.
Ohjautuminen verkostosta Nuorisotyö Lukio Terveystoimi Työpajat TE-­‐toimisto Toinen aste Peruskoulu Sosiaalitoimi 8 12 50 53 107 152 203 214 0 50 100 150 200 250 Kuvio 9. Eri palveluista etsivään työhön ohjautuneiden nuorten määrät.
Nuorten ohjauksia erilaisiin toimenpiteisiin, palveluihin ja toimintaan on vuosien aikana
kertynyt yhteensä 4122 kappaletta. Vuoden 2008 kohdalta on tilastoitu vain ohjaukset ensisijaisiin toimenpiteisiin. Vuosina 2009 ja 2010 pyydettiin ilmoittamaan ensisijaisten toimenpiteiden lisäksi myös kaikki toimintaan ohjaukset, jotta saadaan todellisempaa kuvaa
nuorten tarvitsemasta palvelun ja ohjauksen määrästä. Toimenpiteitä on kertynyt keskiarvoisesti 3,5 nuorta kohden. Toimintaan ohjatuista nuorista toimenpiteestä on kieltäytynyt
yhteensä 3,3% nuorista ja tavoitetuista nuorista kokonaan yhteistyöstä on kieltäytynyt 4,5
prosenttia.
Määrällisesti eniten nuoria on vuosien aikana ohjattu toimeentuloon (515) ja asumiseen
(425) liittyviin palveluihin, vaikka nämä on tilastoitu vain kahdelta viimeiseltä vuodelta.
28
Vuoden 2009 tilanteesta vuoden 2010 tilanteeseen verrattuna molempien ohjausten suhteellinen osuus on kuitenkin jonkin verran laskenut. Määrällisesti kolmanneksi eniten nuoria on ohjattu sosiaalitoimen palveluihin (418). Sen suhteellinen osuus on kuitenkin ollut
hieman pienempi vuonna 2010 kuin vuonna 2009. Neljänneksi eniten nuoria on ohjattu ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi (384). Viranomaisverkoston luomisesta on käytössä vain kahden vuoden luvut ja on näin ollen viidenneksi yleisin (364) toimenpide kaikista toimenpiteistä. Tarkasteltuna vain vuosien 2009 ja 2010 lukuihin, se on ollut neljänneksi yleisin toimenpide (kuvio 10).
Vuosien aikana suhteellisesti eniten ovat kasvaneet sekä mielenterveyspalveluihin että
muihin terveyspalveluihin ohjauksien osuus, vaikkakin kokonaismäärällisesti ne ovat vasta
sijoilla kahdeksan ja yhdeksän. Kolmanneksi eniten on kasvua ollut työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisissa, neljänneksi eniten päihdekuntoutukseen ohjauksissa sekä viidenneksi eniten sosiaalipalveluissa. Eniten puolestaan ovat laskeneet opiskelujen sekä nuoriso-, liikunta ja vapaa-aikapalveluiden piiriin ohjaukset.
29
Eri toimintaan ohjausten määrät 2008–2010 Kotouttamistoimet Työhön? TE-­‐toimiston muut palvelut* Työvoimapoliittiset toimenpiteet** Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuminen*** Työpajalle Oppisopimuskoulutus Opiskelu!! Järjestöjen palvelut 2008 Nuoriso-­‐liikunta ja vapaa-­‐aika 2009 Sosiaalitoimen palveut !? 2010 Velkaneuvonta Toimentuloon liittyvät palvelut Asumiseen liittyvät palvelut Muu terveyskeskuspalveu Päihdekuntoutus MTT palvelut Viranomaisverkoston luominen 0 50 100 150 200 250 300 350 *Luvussa sekä ammatinvalintaohjaus että muut TE-toimiston palvelut
** Luvussa sekä työharjoittelu että työelämävalmennus
*** Vuonna 2008 vain kohta työvoimatoimisto joka laskettu tähän
!! Luvussa sekä opiskelun aloittaneet että opiskelujaan jatkaneet nuoret
!? Luvussa sekä kuntouttava työtoiminta, lastensuojelutoimenpiteet että muut sosiaalitoimen palvelut
? Tieto ei ollut luettavissa vuoden 2010 lomakkeista
Kuvio 10. Kaikki toimenpiteet ja toimintaan ohjaukset etsivässä nuorisotyössä vuosina
2008–2010.
Taulukossa 5 on esitetty, mitä kautta eri hankkeet ovat nuoria tavoittaneet sekä mihin toimenpiteisiin ohjauksia on hankkeissa ollut eniten vuoden 2010 aikana. Sosiaalitoimi oli
kolmen eri hankkeen kohdalla eniten nuoria ohjaava taho. Näissä hankkeissa sosiaalitoimen kautta nuoria etsivän työn piiriin ohjautui noin viidesosasta yli puoleen nuorista (20%,
39% ja 57%). Kahteen hankkeeseen nuoria ohjautui eniten peruskoulusta (47% ja 75%
30
nuorista). Toiselta asteelta ohjauksia tuli myös eniten kahteen hankkeeseen eli 25 ja 41
prosenttia nuorista. Lopulla kahdella hankkeella suurin ohjaava taho oli TE-toimisto (28%
ja 40%).
Vajaa puolet toimintaan ohjauksista vuonna 2010 tähtäsi koulutukseen ja työelämään, kun
suurin osa liittyi toimeentuloon, asumiseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Viranomaisverkoston luominen nuorelle ei ollut kovin yleistä, vain kolmessa hankkeessa viranomaisverkoston luominen oli neljänneksi yleisimpien toimenpiteiden joukossa. Neljässä
hankkeessa viranomaisverkostoja oli koottu muutaman kerran tai ei lainkaan. Jos oletetaan, että viranomaisverkosto luodaan kerran toimintaan ohjattua nuorta kohden, on vuonna 2010 viranomaisverkosto koottu joka neljälle nuorelle.
Taulukko 5. Nuorten tavoittaminen ja toimenpiteisiin ohjaaminen vuonna 2010.
!"#$%&
'#()%#&#*+,("&)"-+()%))*&
!"#
$"#
%"#
'()*++,*-"#
$"#+)-.#
/0(1*#*-).#
5&
<.10)=#
7(0,0#
>+:?.55+-#
6&
'()*++,*-"#
&
4&
!"#
234--4567)*#
*,5"#
$"#
%"#
&"#
89*)7.,0#
2(*5..:-0,(#
2349+;+#
$"#+)-.#
89*)7.,0#
2349+;+#
234--4567)*#
*,5"#
@00-# 2A=-(*5"#
9+,B.,0-#
>+:?.55+-#
$"+)-.#
234--4567)*#
*,5"#
2(*5..:-0,(# @22#
'()*++,*-"#
#
/0(1*)(-34#
'()*++,*-"#
2(*5..:-0,(#
2.1B.3)-"#
>+:?.55+-#
2(*5..:-0,(#
>*1+:(5+*)B.1
7()-(#
>*1+:(5+*)=
B.17()-(#
234B(*5+=
9(,**--*:.:#
-(*5.:9*E.#
2349+;+#
C)05*:.:#
89*)7.,0#
>*1+:(5+*)=
B.17()-(#
@22#
'()*++,*-"#
2349+;+#
89*)7.,0#
C)05*:.:#
@00-# 2A=-(*5"#
@00#2D#9+,B.,0#
9+,B.,0-#
234--4567)*#
*,5"#
2(*5..:-0,(#
89*)7.,0#
'()*++,*-"#
C)05*:.:#
@00#2D#9+,B.,0#
'&
<.10)=#
7(0,0#
'()*++,*-"#
8&
$"#+)-.#
2349+;+#
>+:?.55+-#
9&
2A=
-(*5*)-(#
$"#+)-.#
'()*++,*-"#
!&
$"#+)-.#
2A=-(*5"#
>+:?.55+-#
:&
2A=-(*5"#
D+-0-34#
'()*++,*-"#
7&
.+(/%#0()%(1((#&+23"*$1("&%#()%#&
89*)7.,0#
Vuoden 2010 etsivän nuorisotyön raportoinnissa kysyttiin etsivien arvioita siitä, kuinka
kauan kestää ennen kuin tavoitettu nuori ohjautuu ensisijaiseen toimenpiteeseen. Tähän
osa hankkeista on arvioinut tilanteen tavoitettujen nuorten osalta, kun taas toiset hankkeet
ovat arvioineet asiaa toimenpiteessä olevien nuorten osalta. Kuviossa 11 on esitetty arviot
nuorten määristä suhteessa aikaan, joka kuluu ennen kuin nuori ohjautuu ensisijaiseen
toimenpiteeseen. Kolme hanketta arvioi suurimman osan (78–100%) tavoittamistaan nuorista ohjautuvan ensisijaiseen toimenpiteeseen alle kolmessa kuukaudessa. Viisi hanketta
puolestaan arvioi suurimman osan (70–94%) tavoittamistaan nuorista ohjautuvan ensisijaiseen toimenpiteeseen vähintään puolessa vuodessa. Yksi hanke arvioi, että ohjaus ensisijaiseen toimenpiteeseen kestää 54 prosentilla nuorista yli kuusi kuukautta, kun taas 16
prosentilla nuorista ohjaus ensisijaiseen toimenpiteeseen kestää alle kolme kuukautta.
Kuitenkin viisi hanketta yhdeksästä arvio, että joillain tavoittamistaan nuorista ohjautuminen ensisijaiseen palveluun kesti yli 12 kuukautta.
31
Ensisijaiseen toimenpiteeseen ohjautumisen kesto 500 450 400 453 350 337 300 250 200 150 139 100 50 76 63 9–12 kk yli 12 kk 0 0–3 kk 3–6 kk 6–9 kk Kuvio 11. Arvio kaikkien nuorten ensisijaiseen toimenpiteeseen ohjautumisen kestosta
vuonna 2010.
Ensisijaiseen palveluun ohjautumisen kesto ei kuitenkaan kerro koko ohjausprosessin kestoa, mutta antaa viitteitä siitä kuinka monitahoisia nuorten elämäntilanteet voivat olla. Aina
ei myöskään ole palvelua heti tarjolla, vaan esimerkiksi hoitokontaktin alkamista tai asuntoa voi joutua jonottamaan useamman kuukauden. Toisaalta hyvät yhteistyösuhteet ja palveluverkoston toimivuus voivat edistää palveluiden saatavuutta ja lyhentää ensisijaiseen
toimenpiteeseen ohjautumista.
4.7
Kustannukset ja rahoitus
Opetus- ja kulttuuriministeriö on jakanut valtakunnallisesti avustusta etsivään nuorisotyöhön 2,5 miljoonaa euroa vuosina 2008 ja 2009. Avustussumma kohosi vuonna 2010 yli 6,8
miljoonaan euroon ja vuonna 2011 avustussumma on jo reilu 7,8 miljoonaa euroa. Avustusta on myönnetty käytettäväksi ensisijaisesti henkilöstön palkka-, koulutus- ja työnohjauskuluihin ja avustus kattaa 12 kuukauden mittaisen ajanjakson. Hakijoiden on edellytetty
osallistuvan etsivän nuorisotyön kustannuksiin myös omalla panostuksellaan. Avustusta
on myönnetty noin 25 000–30 000 euroa aina yhden 12 kuukauden mittaisen tukijakson
ajalle työntekijää kohden. Taulukkoon 6 on koottu yhteen pika-analyysissä mukana olleiden yhdeksän hankkeen vuosittain saama valtionapu, toimintaan käytetty valtionapua, organisaation käyttämä omarahoitus, muu mahdollinen rahoitus sekä etsivän nuorisotyön toteuttamisesta aiheutuneet kokonaiskustannukset. Luvut on laskettu pääasiassa opetus- ja
kulttuuriministeriön keräämistä etsivän työn raportoinneista vuosilta 2008–2010. Muutamia
tietoja on täsmennetty suoraan hankkeista. Joidenkin hankkeiden osalta Ilmoitetut luvut
32
poikkesivat OKM:n kyselyyn vastatuista luvuista tai olivat epätäsmällisiä, joten taulukossa
6 esitetyt luvut ovat siten viitteellisiä.
Haastattelujen ja muun tiedon keräyksen yhteydessä tuli ilmi, että toteuttajaorganisaatiot
eivät ole välttämättä ilmoittaneet raportoinneissa kaikkia etsivän työn toteuttamisesta aiheutuneita kustannuksia. Esimerkiksi kaikissa ilmoitetuissa kokonaiskuluissa ei ole huomioitu mm. tilavuokria, siivous- ja atk-kuluja. ”Näiden jyvittäminen on ollut sen verran hankalaa, että sitä ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena. Olemme laskeneet niiden yhteissummaksi karkeasti 20 000 € vuodessa, joka tulee siis vielä edellä mainittujen kokonaiskustannusten lukujen päälle ja on omarahoitusosuutta.” Osa kuntaorganisaatioista ilmoitti
omarahoitusosuuden sisältävän toiminnassa mukana olevan muun henkilöstön kuten esimiehen, kuraattorin, sosiaalityöntekijän jne. työosuuden laskennallisia kustannuksia.
Myöskään nämä eivät näy hankkeen kirjanpidossa.
Organisaatioiden käyttämät omarahoitusosuuden laskentavat näyttävät hieman poikkeavan toisistaan, samoin kuin toimintaan käytetyn omarahoituksen osuus. Se vaihtelee niin
vuositasolla kuin myös eri organisaatioiden kesken. Omarahoitusosuutta on käytetty nollasta eurosta noin puoleen ilmoitetuista kokonaiskustannuksista organisaatiosta riippuen.
Vuonna 2010 organisaatiot käyttivät omaa rahaa toimintaan keskimäärin noin 25 000 euroa. Valtionavun osuus ilmoitetuista etsivän nuorisotyön kokonaiskustannuksista on ollut
vuonna 2008 78,7%, vuonna 2009 68,1% sekä 2010 70%. Vuodelta 2010 käyttämättä
jääneelle valtionavulle on voinut hakea pidennettyä käyttöaikaa vuodelle 2011. Seitsemällä hankkeella on jäänyt vuoden 2010 valtionapua osittain käyttämättä.
Taulukko 6. Etsivän nuorisotyön rahoitus vuosina 2008–2010.
!
!"#$%&'()*'$(%+
7""&'+*"9&%$:";'++
<=>&?&&>+*"9&%$:";'+
@AB":%(""&%$:+A"#$%&'(++
C''+A"#$%&'(++
<$D$:"%(D'9'&++
,--./+
!!"###$
*)+))+$
+'+#&$
$
!*+(+!$
,--0+
!%####$
!)++)*$
(+&!#)$
!"#$ $
)*"*'&$
,-1-//+ 23455678++
&%'###$
()#!###$
))'%&'$
((&!#%&$
*")"*"$
"%*!!+$
$
%#)!#!$
(+))&+!$
"!#!$%&'())%!%*+,))%&-)!'(./0(*+'--..%!122#!
""!'%,'',!3!$%&'())%!4-'%&%!
33
5 ETSIVÄN TYÖOTTEEN LEVITTÄMINEN
Sekä etsivän työn toimijoilla että yhteistyötahoilla oli yhteinen näkemys siitä, että työotetta
voisi hyödyntää kaikissa palveluissa, kaikkien ihmisten kanssa tehtävässä työssä. Työtavasta opittaviksi asioiksi nostettiin esiin muun muassa huomion kiinnittämisen asiakkaan tilanteeseen omaa palvelua kokonaisvaltaisemmin sekä asiakkaan tuen sekä ”rinnalla kulkemisen” tarpeen arvioinnin. ”Jos jokin asia tulee eteen ei sanota, että ei tämä kuulu mulle, vaan sitten selvitetään minkälaisia palveluita on. Pitäisi ottaa enemmän vastuuta siitä,
että asiakas on ohjattu oikeaan paikkaan.” Tämä vaatii viranomaisilta ja työntekijöiltä laajaa tietoa tarjolla olevista palveluista ja niiden sisällöstä sekä yhteistyötä ja saattaen vaihtoa palveluiden välillä.
Yhteensä haastatteluissa ja kyselyjen vastauksissa mainittiin kaksitoista eri palvelua tai
kohderyhmää, joihin etsivää työotetta voitaisiin levittää: vanhuspalvelut, työ- ja elinkeinotoimiston palvelut, sosiaalityö, koulujen oppilashuoltotyö, mielenterveyspalvelut, päihdetyö,
terveystoimi, neuvolatyö, maahanmuuttajat, KELA, puolustusvoimat sekä romaaniväestö.
Yksittäistä palveluista useimmiten mainittiin vanhuspalvelut (17%), TE-toimiston palvelut
(15%) sekä sosiaalityö (12%) että koulujen oppilashuolto (12%). Kuitenkin terveydenhuollonpalveluista muodostui isoin kokonaisuus, jossa etsivää työotetta voisi käyttää (kuvio
12).
Palvelut, joissa etsivää työotetta voisi käyttää Terveyspalvleut Vanhuspalvelut TE-­‐toimisto Sosiaalityö Koulut Muut 10% 29% 12% 17% 17% 15% Kuvio 12. Palvelut, joissa etsivää työotetta voisi käyttää.
34
Etsivän työotteen levittämiseksi tärkeimpinä keinona koettiin olevan työotteella aikaan saatujen hyvien kokemusten ja hyötyjen näkyväksi tekeminen sekä niiden julkituominen. Etsivän työn mallintamisella ja hyvien käytäntöjen tiedottamisella mahdollisimman laajasti ja
monilla eri foorumeilla toimintamallit tulisivat tunnetuiksi. Myös vierailukäyntejä sekä hyvien toimintamallien ”parastamista” omaan käyttöön ehdotettiin. Muiden palveluiden ja organisaatioiden pitäisi nähdä toiminnasta saatu hyöty ja ymmärtää, että ”tämä on työote, jota
voidaan tehdä monenlaisissa palveluissa eikä se ole vain nuorisotyön työmuoto.”
Uudenlaisen työtavan käyttöönoton ja omaksumisen koetaan olevan niin työntekijöiden,
esimiesten kuin organisaationkin johdon asenteista sekä kehittämishalusta kiinni. Tällöin
pitäisi myös lähteä vaikuttamaan asenteisiin ja ajattelutapoihin: ”Etsivä työote on enemmän kuin pelkkä työmenetelmä”, kiteytti yksi vastaajista. Asenteiden koettiinkin olevan
suuripana esteenä tai haasteena työotteen leviämisessä. Urautuneisuus, pitkät perinteet ja
hallinnollinen jäykkyys voivat nousta etsivän työotteen leviämisen tielle. Eri toimialat eivät
välttämättä halua muuttua ja on myös luonnollista, että henkilöstössä nousee muutosvastarintaa, kun totuttuja tapoja pitäisi ryhtyä muuttamaan. Huolissaan oltiin myös siitä, ymmärretäänkö kunnissa työotteen antamaa mahdollisuutta.
Vastaajien mukaan myös työnkuvia tulisi nykyaikaistaa ja perinteisestä vastaanottotyöstä
tulisi siirtyä jalkautuvampaan ja moniammatillisempaan toimintamuotoon. ”Virkamiehille tulisi antaa lupa astua ulos virastosta.” Palveluissa ja niiden kehittämisessä tulisi huomioida
asiakkaan etu. Asioihin tulisi vaikuttaa hallinnollisilla päätöksillä. Etsivän työotteen levittämiseen arveltiin tarvittavan myös lisää resursseja: rahaa, henkilöstöä ja aikaa. Mutta samalla pohdittiin muodostuuko toiminnan pysyvä rahoittaminen ongelmaksi, jos valtionavun
myöntäminen lakkaa. Ollaanko kunnissa valmiita satsaamaan työotteen käyttöön myös
muissa palveluissa?
Työtapa nähdään vaativana ja se edellyttää kokemuksen lisäksi myös oman persoonan likoon laittamista. Tämä nosti esiin huolen siitä, miten paljon työtapaan ja monialaiseen yhteistyöhön sitoutuvaa henkilöstöä löytyy. Työntekijänäkökulmaa pohdittiin yhtälailla etsivän
nuorisotyön osalta: Onko nuorisolain myötä yhä laajenevalla kentällä riittävästi ammattitaitoisia työntekijöitä? Tekevätkö työntekijät työtä etsivän työn lähtökohtia ja perusarvoja
kunnioittaen? Saavatko nuoret ”tasalaatuista” apua?
Etsivä työotteen levittämisen keinoja pohdittiin myös oppimisen kautta. Työntekijät olivat
sitä mieltä, että työotteen oppii parhaiten tekemällä. Työn oppimisessa ehdotettiin hyödynnettäväksi työnkiertoa menemällä etsivän työpariksi ja viedä sen jälkeen oppimaansa
omaan työyhteisöönsä. Etsivä voisi myös toimia ”konsulttina” ja mennä työskentelemään
toiseen työyhteisöön työntekijöille työpariksi. Työotteeseen tutustumista suositellaan myös
esimiehille. Etsivän työotteen menetelmien opiskelua haluttaisiin myös lisätä eri tutkintoihin sekä etsivästä työotteesta tulisi järjestää täydennyskoulutusta työpaikoilla, jotta menetelmä tulisi tutuksi myös muulle henkilöstölle. Työnkierron ja koulutuksen lisäksi ehdotettiin
tutustumaan eri paikkakuntien etsivän työn toimintamalleihin.
35
6 JOHTOPÄÄTÖKSET
6.1
Etsivän nuorisotyön johtamisen painopisteet
Etsivän nuorisotyön johtamisen tyylit näyttävät muotoutuneen niin organisatoristen lähtökohtien kuin yleisen johtamiskulttuurin myötä. Niihin vaikuttavat myös toiminnan sisältö ja
laajuus sekä se, toteutetaanko etsivää työtä yhden työntekijän vai kokonaisen tiimin voimin. Etsivän nuorisotyön eri johtamistyyleissä on kussakin tavoitettu toiminnan kannalta
joitain oleellista, vaikka tyylit eroavatkin toisistaan. Johtamisessa tulee huomioida etsivän
nuorisotyön sisällölliset lähtökodat ja ominaispiirteet. Eri johtamistyylien painotusten pohjalta ja etsivän nuorisotyön ominaisuudet huomioon ottaen etsivän nuorisotyön johtamisen
painopisteet ja sisältöalueet voidaan tiivistää taulukossa 7 kuvatulla tavalla.
Taulukko 7. Etsivän nuorisotyön johtamisen painopisteet.
Painopisteet
Sisältö
Asiantuntijuus
Etsivässä työssä johdetaan asiantuntijoita, joiden osaamista ja vahvuuksia käytetään niin, että nuori saa parhaan mahdollisen avun. Ammatillista kehittymistä tuetaan.
Työntekijöiden ammattitaitoon ja osaamiseen luotetaan. Työntekijät voivat luottaa
esimieheen ja johtoon. Vuorovaikutus perustuu avoimuuteen ja dialogisuuteen.
Työntekijöillä on vastuu ja vapaus toteuttaa työtä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Heillä on mahdollisuus kokeilla erilaisia keinoja ja menetelmiä. Epäonnistumiset
ovat sallittuja. Niistä opitaan yhdessä.
Työntekijät saavat tarvittavan tuen työhön niin esimieheltä, johdolta kuin organisaation luottamuselimiltä. Työntekijöiden jaksamisesta huolehditaan. Toiminnan
rakenteet ovat kunnossa (palaverit, purut, työnohjaus, yhteistä aikaa kehittämiselle). Esimies antaa aikaa ja osallistuu toimintaan säännöllisesti. Hän kuuntelee
työntekijöitä ja auttaa ratkaisemaan ongelmia. Esimies on samalla ”kartalla” ja on
tietoinen työn erityispiirteistä.
Toiminnan arvopohja on avattu yhdessä auki. Kun organisaation arvot ja tapa toteuttaa niitä ovat linjassa etsivän työn arvopohjan sekä työntekijän arvojen kanssa,
silloin myös päätöksenteko ja johtaminen ovat linjassa työmuodon ja työntekijöiden tarpeiden huomioimisen kanssa.
Toiminnan toteuttamistapa on joustava ja muuntuu tarpeen mukaan. Etsivässä
työssä kohdataan koko ajan uusia haasteita ja on tarpeen pohtia kuinka asiakkaan
etu toteutuu parhaiten.
Yhteistyömahdollisuuksien rakentaminen palveluverkostossa, yhteistyön malleista
ja rakenteista sopiminen, toiminnasta tiedottaminen ja viestin vieminen eteenpäin.
Rahoitus, osaava ja riittävä henkilöstö sekä toimintapuitteet on turvattu (takaa työrauhan työntekijöille ja luottamuksen pitkäjänteiseen toimintaan niin asiakkaille
kuin yhteistyötahoillekin).
Toiminnan tulevaisuutta suunnitellaan, toiminnan kehittämiseen ja toteutukseen
varataan yhteistä aikaa. Etsitään aktiivisesti yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa uusia ratkaisuja esiin tuleviin ongelmiin nuorten auttamiseksi. Vaikutetaan paikallisesti ja yhteiskunnallisesti.
Molemmin puoleinen
luottamus
Vastuu ja vapaus
toimia
Tuki
Arvot
Joustavuus
Kumppanuuksien
luominen
Resurssien
turvaaminen
Kehittäminen ja
uudet ratkaisut
36
Etsivän nuorisotyön johtamisen painopisteet pohjaavat etsivän työn erityispiirteille kuten
vahvaan ammatilliseen osaamiseen, laajaan työkenttään ja muuttuvissa olosuhteissa ja
konteksteissa työskentelyyn sekä työmenetelmän luottamukselliseen ja pitkäjänteiseen
luonteeseen. Etsivän nuorisotyön johtaminen perustuu molemmin puoleiseen luottamukseen, joustaviin toimintamahdollisuuksiin sekä työtä tukeviin rakenteisiin. Johtamisessa tulee huomioida niin asiakkaan etu kuin työntekijöiden osaaminen ja hyvinvointi sekä uusien
toimintaratkaisujen kehittäminen yhteistyössä palveluverkostojen kanssa.
Onnistuneen ja toimivan etsivän nuorisotyön kaavan voi kiteyttää seuraavasti: Nuoren etu
on osaava ja hyvinvoiva henkilöstö yhdessä innovatiivisen johtamistavan sekä joustavien
palveluiden kanssa. Näillä kaikilla tasoilla pyritään toimimaan siten, että henkilö, joka on
avun, palvelun, tuen tai hoidon tarpeessa, tulee sitä parhaalla mahdollisella tavalla omista
lähtökohdistaan myös saamaan.
6.2
Etsivän nuorisotyön menetelmien vahvistaminen
Etsivän työotteen menetelmät voidaan tiivistää kolmeen osaan: tavoittaminen, yhteistyön
tekeminen sekä toiminnan kehittäminen (Männikkö 2010, 33). Etsivän työn lähtökohdissa
apua tarvitsevia ihmisiä etsitään heidän omasta toimintaympäristöstään käsin. Toisen aallon etsivässä nuorisotyössä nuoret tavoitetaan suurimmaksi osaksi verkostojen kautta.
Tämä suuntaa etsivän nuorisotyöntekijöiden työpanosta toiminnasta tiedottamiseen ja eri
palveluissa tunnetuksi tulemiseen, jotta nuoria osattaisiin etsivän nuorisotyön pariin ohjata.
Verkostoista ohjausten määrän hallitsevuus kielii viranomaispalveluissa havaitusta avun
tarpeesta sekä etsivän nuorisotyön tarjoamista toimintamahdollisuuksista sekä erityisosaamisesta.
Näyttää siltä, että etsivä nuorisotyö tavoittaa paljon sellaisia nuoria, joita eri palveluissa ei
ole käytettävissä olevilla keinoilla pystytty auttamaan tai nuori ei ole syystä tai toisesta kyennyt sitoutumaan tarjottuun palveluun. Mutta kuinka paljon on vielä niitä nuoria, jotka ovat
jossain vaiheessa tipahtaneet viranomaisverkostoista eikä kenelläkään ole nuoreen kontaktia tai tietoa hänen tilanteestaan? Millä kaikilla keinoilla voidaan löytää niitä nuoria, jotka
ovat jääneet ongelmineen kotiin ”kaihdinten taakse”? Onko jotain oleellisia kanavia käyttämättä tai tahoja, joihin pitäisi vielä enemmän satsata? Nuorten sosiaalisen verkoston
kautta tavoitetaan kuitenkin vasta 18% nuorista.
Nuorten tavoittamisessa tulisi olla kaikki keinot yhtälailla käytössä. Jos etsivän nuorisotyön
toteuttamisessa keskitytään vain tietyn palvelutyypin (ks. 15–16) ohjaustyöhön tai jos etsivän nuorisotyön verkostot eivät ole riittävän laajat, voi tällöin palvelun ulkopuolelle jäädä
toisenlaista ohjausta ja apua tarvitsevia nuoria. Toisaalta kaikille tavoitetuille nuorille olisi
kyettävä tarjoamaan hänen tarvitsemiaan palveluita, joka välillä näyttää osoittautuvan
haasteelliseksi tehtäväksi.
37
Etsivä nuorisotyö pohjaa paikallisille tarpeille ja siihen vaikuttavat myös muiden tahojen
nuorten ohjaukseen käyttämien resurssien kohdentaminen. Etsivän nuorisotyön yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa tulisi pysyä hereillä nuorten tilanteiden ja
tarpeiden muuttumisesta. Toiminnan kehittäminen tuleekin sisällyttää työhön yhtä oleellisena osana kuin nuorten tavoittaminen ja yhteistyön tekeminenkin. Toimintaympäristön ja
nuorten tarpeiden muuttuminen sekä eteen tulevien ongelmakohtien ratkaiseminen vaatii
uudistumiskykyä, mukautumista ja joustavuutta niin etsivän nuorisotyön kuin myös palveluverkostonkin osalta.
Etsivän nuorisotyöntekijät ovat työssään aitiopaikalla näkemässä niitä ”pullon kauloja”, joihin nuoret jumiutuvat tai josta he eivät mahdu sisään. Tästä syystä on tärkeää, että työntekijät tuovat aktiivisesti esiin työssään kohtaamia ongelmia olivat ne sitten puuttuvat palvelut tai jäykät toimintarakenteet. Toiminnasta kerätyillä faktoilla on aina helpompaa lähteä
perustelemaan muutostarpeita ja toiminnan kehittämistä. Muun muassa tästä syystä systemaattinen toiminnan ja havaittujen ongelmien dokumentointi sekä tilastointi että arviointi
on oleellista, mutta myös itse etsivän nuorisotyön vaikuttavuuden osoittamiseksi ja perusteluiksi niille, jotka eivät vielä etsivän työn mahdollisuuksia tunne.
6.3
Yhteistyömuotojen hahmottuminen etsivässä nuorisotyössä
Etsivän nuorisotyön ja eri palveluiden välinen yhteistyö näyttää rakentuneen erilaisista lähtökodista ja toiminnan tarpeista käsin. Yhteistyö voi pohjata pitkällekin perinteelle tai se on
vasta pikkuhiljaa muotoutumassa. Yhteistyö voi olla joko suunnitelmallista ja säännöllistä
toimintaa hallinnollisella tasolla tai perustua enemmän työntekijöiden väliseen tuttuuteen.
Etsivällä nuorisotyöllä on laajat verkostot, joissa se toimii, mutta yhteistyön määrässä ja
”laadussa” on vaihtelevuutta. Etsivän nuorisotyön tilastot kertovat, että nuoret ohjautuvat
toiminnan piiriin suurimmaksi osin eri viranomaistahojen kautta. Kuitenkin suurimmassa
osassa hankkeista yli puolet nuorista ohjautuu kahden tahon kautta. Kolmessa hankkeessa ohjautuminen jakautui tasaisemmin eri palveluiden kesken. Myöskin toisin päin eli etsivän nuorisotyön toimintaan ohjaukset saattoivat suurelta osin keskittyä vain tiettyihin palveluihin.
Tilastojen mukaan toimintaan ohjauksia on kertynyt keskiarvoisesti 3,5 nuorta kohden.
Nuori on siis joko ollut useamman palvelun tarpeessa tai hänet on jouduttu ohjaamaan
samaan palveluun useamman kerran. Etsivän nuorisotyön hankkeiden kuvaamien asiakkuuksien perusteella voidaan olettaa, että monet nuoret tarvitsevat useaa eri palvelua. Tällöin voisi olettaa, että viranomaisverkostojen kokoamiselle olisi tarvetta useammalle kuin
vain joka neljännelle nuorelle.
Nuorisolakiuudistus omalta osaltaan edistää etsivän nuorisotyön ja viranomaispalveluiden
välistä vuorovaikutusta ja kommunikointia, mutta kuinka lakia eri viranomaispalveluissa
38
tulkitaan tai miten se otetaan käyttöön, onkin oma asiansa. Tuoko se etsivän nuorisotyön
tavoitettavaksi juuri niitä nuoria, jotka ovat lisäohjauksen ja tuen tarpeessa vai siirretäänkö
nuoren jatko-ohjausvastuu liiankin ”helposti” etsivälle nuorisotyölle?
Edellä olleiden esimerkkien valossa voidaan todeta, että etsivän nuorisotyön ja viranomaispalvelujen välinen yhteistyönkenttä ei ole vielä kokonaan hallussa ja yhteistyön
muodot ovat vasta hahmottumassa. Nuorisolain uudistus tuo siihen vielä omat mausteensa, kun se velvoittaa paikalliset viranomaiset toimimaan yhdessä nuorille suunnattujen
palvelujen toteuttamiseksi. Viranomaisten välinen yhteistyö kohtaa nyt monelta osin muutoksia ja haasteita. Sekä etsivän nuorisotyön toimijoiden kuin viranomaistahojenkin on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota yhteistyön laajuuteen sekä sen rakentumiseen
vaikuttaviin tekijöihin.
Pika-analyysin tulosten mukaan onnistuneen yhteistyön rakentumiseen ja muotoutumiseen vaikuttavat monet tekijät kuten etsivän nuorisotyön tunnettavuus, toimijoiden keskinäinen avoimuus ja luottamus sekä yhteistyön mielekkyys kaikkien osapuolten kesken,
jotka syvenevät hyvien yhteistyökokemusten ja pitkäjänteisen toiminnan kautta. Oleellista
on myös sopia yhteisistä käytännöistä, toimijoiden rooleista sekä vastuunjaosta. Tämä tarkoittaa, että yhteistyön koordinointiin, johtamis- ja neuvottelukäytäntöihin tulee kiinnittää
entistä enemmän huomiota.
6.4
Etsivän nuorisotyön -konseptin vakiinnuttaminen
Katsaus etsivän työn historiaan Suomessa osoittaa, että etsivää työotetta on käytetty ja
käytetään useiden kohderyhmien kanssa eri toimijoiden toteuttamana. Työmuotona etsivä
työ ei ole kuitenkaan varsinaisesti vakiintunut osaksi suomalaista ammatti- ja koulutusjärjestelmää. Etsivän työn tekijäksi ei pätevöidytä virallisten tutkintoalojen kautta vaan näyttää siltä, että etsivää työtä opitaan tekemällä sekä jakamalla ja levittämällä tietoa työstä
etsivän työn tekijöiden keskuudessa. Etsivä työ on tosiaan enemmän työote ja menetelmä
kuin varsinainen tieteenala. Etsivää työotetta voidaan käyttää ja soveltaa eri aloilla ja kohderyhmien kanssa ja siinä korostuu elämänkokemuksen hyödyntäminen ja oman persoonan käyttö.
Etsivän nuorisotyön kentällä on paljon uusia toimijoita ja työntekijöitä. Onko kuitenkaan
kaikilla osapuolilla tarvittavaa tietoa ja kokemusta etsivästä nuorisotyöstä käytössään?
Työtapa näyttää hakevan omaa paikkaansa niin palveluverkostossa kuin toiminnan sisällön, johtamisen ja hallinnoinninkin suhteen. Tarve perehdytykselle, erilaiselle materiaalille
ja sen jakamiselle kasvaa uusien toimijoiden ja toiminnan leviämisen myötä.
Etsivän nuorisotyön laaja-alaisuus nostattaa esiin tarpeita ammatillisen osaamisen vahvistamiseksi. Selvästikään mikään tutkinto ei nykypäivänä yksistään riitä vastaamaan etsivän
nuorisotyön moninaisuuden haasteeseen. Kentällä tarvitaan työkokemuksen lisäksi yh-
39
teiskunnallista osaamista sekä erilaisten sosiaalisten, psykologisten ja psykiatristen ilmiöiden tunnistamista. Osaamistarpeet tulisi tunnistaa ja sen kautta lähteä kehittämään ja toteuttamaan niin täydennyskoulutusta etsivän työn toimijoille kuin etsivän työn menetelmäkoulutusta vähintäänkin sosiaali-, terveys- opetus- sekä nuorisotyön tutkintoihin sekä
osaksi näiden alojen johtamiskoulutusta.
Etsivän työn levittämiseksi sekä toimintakentän kehittämiseksi olisi hyödyllistä yhdistää eri
osapuolten osaaminen ja kokemus. Etsivää työtä oppii parhaiten tekemällä, mutta kuinka
hyvin kokemuksen kautta karttuvaa hiljaista tietoa tallennetaan, mallinnetaan ja hyödynnetään. Mentor-Aktor -toiminnan tyyppistä työparilta oppimista sekä yhteisiä foorumeita ja
verkostoja oppimisen tukena voisi hyödyntää etsivän nuorisotyön ja etsivän työotteen levittämisessä ja vakiinnuttamisessa. Tällaisia yhteisiä foorumeita voisivat olla etsivän nuorisotyön alueelliset ja valtakunnalliset verkostot, sähköiset foorumit sekä Ammatillisen etsivän
työn -yhdistyksen toiminta (AMET). Etsivän työotteen levittämistalkoisiin voisi kutsua mukaan niin ministeriöt, ammattiliitot kuin opiskelijajärjestötkin. Sitten vain olisi enää ratkaistavana, kuinka tämä toiminta rahoitetaan.
6.5
Etsivän nuorisotyön kysyntään vastaaminen
Yhteiskunnallisten muutosten keskellä nuorten aktiivinen rooli tulevaisuuden tekijänä on
voimistunut ja panokset nuoriin ovat kasvaneet. Samalla monialaisen yhteistyön sekä etsivän nuorisotyön merkitys nuorten hyvinvoinnin tukemisessa korostuu. Etsivä nuorisotyö on
osoittanut vajaassa kolmessa vuodessa tarpeellisuutensa niin nuorten tukemisen kuin
myös palvelurakenteenkin kannalta. Tarve uudenlaiselle työskentelymuodolle ja palveluiden yhteen sovittamiselle on olemassa. Hyvät kokemukset yhteistyöstä ja nuorten asioiden eteenpäin menosta lisäävät etsivän nuorisotyön kysyntää samoin kuin tehdyt muutokset nuorisolakiin sekä opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annettuihin lakeihin tietojen luovuttamisesta etsivää nuorisotyötä varten.
Vuonna 2011 etsivään nuorisotyöhön myönnetyn valtionavun myötä toiminta leviää kattamaan jo 70 % Suomen kunnista. Etsivää nuorisotyötä rahoitetaan tällä hetkellä pääasiassa valtion avun turvin, mutta voidaanko etsivän nuorisotyön tulevaisuus rakentaa sen varaan? Kuinka kunnissa varmistetaan pitkäjänteisen etsivän nuorisotyön tekeminen? Loppuuko toiminta, jos valtionapu lakkaa? Löytyykö kunnista tahtoa toteuttaa palveluita etsivän työotteen menetelmin?
Etsivän nuorisotyön -konseptilla on tilausta palvelukentällä, mutta myös itse työotteella on
levittämismahdollisuuksia mm. sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen ja työ- ja
elinkeinohallinnon palveluihin. Tärkeää olisi kuitenkin päästä osoittamaan työmallin kokonaishyödyt. Menetelmän analysointiin ja rahoittajan toimintaan tekemän lisäpanoksen arviointiin voisi hyödyntää esimerkiksi SYTA-mallia (sosiaalisen yrityksen/yhteisön toiminnan analysointimalli) tai muuta vastaavaa analyysimallia. SYTA-mallin avulla voidaan
40
osoittaa toiminnan taloudellisuutta tai sitä voidaan käyttää toiminnan rahoituksen suunnitteluun ja asiasisällön kehittämiseen. Laskentaosuudessa toiminnasta aiheutuneita nettokustannuksia verrataan niihin nettokuluihin, jotka olisivat aiheutuneet, ellei toimintaa olisi
ollut. (Leinonen 2007.) Esimerkiksi, jos etsivän nuorisotyön avulla 100 toimeentulotukea
saanutta nuorta saadaan kiinnittymään opintoihin tai työelämään, niin paljonko rahoittajan,
tässä tapauksessa kunnan, lisäpanos etsivään nuorisotyöhön on, verrattuna tilanteeseen,
että 100 nuorta jäisi elämään toimeentulotuen varaan.
Etsivän nuorisotyön taloudellisen vaikuttavuuden voidaan olettaa syntyvän muun muassa
sosiaali- ja terveydenhuollossa etsivän työn seurauksena lisääntyvän ennaltaehkäisevän
työn ja varhaisen puuttumisen kautta. Kunnissa tulisikin muodostaa kokonaisnäkemys
toiminnan niin sisällöllisestä kuin taloudellisesta vaikuttavuudesta ja tarkastella taloudellista panostusta etsivään nuorisotyöhön ja työotteeseen koko palvelukentästä käsin.
6.6
Edellytyksiä etsivän nuorisotyön ja työotteen leviämiselle
Tarkasteltaessa etsivää nuorisotyötä innovaation näkökulmasta voidaan sen osalta puhua
sosiaalisesta innovaatiosta. Innovaatio voidaan yleisesti määritellä uudeksi tai uutena pidetyksi malliksi, joka muuttaa vallitsevia käytäntöjä siten, että siitä seuraa kohonnut (teknologinen, taloudellinen tai sosiaalinen) suoritus- ja toimintakyky (Hämäläinen & Heiskala
2004, 46). Sosiaalisten innovaatioiden luonteeseen kuuluu regulatiivisiin, poliittisiin ja organisatorisiin rakenteisiin liittyvät uudistukset, joilla parannetaan yhteiskunnan suorituskykyä. ”Taustalla on yleensä yhteiskunnan toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ja
sen toimintaan liittyvien ongelmien kasautuminen” (emt., 48). Toisaalta etsivä nuorisotyö
voidaan lukea kaupunki-innovaatioihin jo sen historiallisen taustan vuoksi: etsivä työ on
lähtenyt liikkeelle kaupunkiympäristöistä. Nykypäivänä etsivä nuorisotyö ja työote tarjoaa
uudenlaista monialaista toimintamallia julkisen sektorin palveluihin yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa. Tällöin etsivän nuorisotyön voidaan sanoa olevan julkisen sektorin
palveluinnovaatio.
Kaupunki-innovaatioiden leviämisestä ja skaalamisesta tehdyn raportin johtopäätöksissä
todetaan, että kaupunki-innovaatiot ovat systeemisiä. Levitäkseen ne vaativat myös muiden toimijoiden päätöstä innovaation käyttöönotosta ja edellyttävät monitasoisia muutoksia
toimintaympäristössä kuten käyttäjien toiminnassa, organisaatioiden suunnittelu- ja työkäytännöissä, yhteistyötavoissa, ohjeissa ja määräyksissä. Kaupunki-innovaatioiden leviämistä voidaan edistää mm. johtamisen, arvioinnin sekä politiikkatoimenpiteiden avulla. (Valovirta, Pelkonen, Kivisaari & Hyttinen 2011, 39, 42.)
Julkisen sektorin palveluinnovaation skaalamisessa nähdään kyseessä olevan uudenlaisen palvelun tai palveluprosessin, joka tehostaa palvelua tai parantaa sen laatua ja vaikuttavuutta merkittävällä tavalla. Tällaiset konseptit tyypillisesti ylittävät hallinnolliset sektorirajat ja mahdollisesti linkittävät niihin myös uusia toimijoita. Hallintorajat ylittävästä luontees-
41
taan johtuen on monialaisen yhteistyön rakentaminen ja ammattiryhmien hyväksyntä
keskeistä innovaation leviämisen kannalta. Jotta muutoksia voidaan saada aikaan, tarvitaan sekä uudisprosessin johtamista että toimijoita eli muutosagentteja, jotka uskottavasti pystyvät toteuttamaan muutosprosessin johtamista. (Valovirta ym. 2011, 43.)
Julkisen sektorin piirissä kehitetyltä palvelumallilta puuttuvat kaupalliset intressit, jotka estäisivät mallin vapaata levittämistä ja kopioimista uusiin käyttökohteisiin. Kaupallisten intressien puuttuminen antaa siten tiettyjä vapauksia, mutta toisaalta heikentää levittämistä
taloudellisten kannustimien puuttuessa. Toimintamallin levittämisessä muille paikkakunnille voidaankin hyödyntää muita keskeisiä toimijoita kuten järjestöjä ja ammatillisia
verkostoja. Uuden palveluinnovaation käyttöönoton aikaansaamat muutokset tuovat vaikutuksia eri osapuolten toimintaan. Siksi toiminnan uudelleenorganisoinnin hyötyjen ja vaikutusten kokonaisvaltainen arviointi on koettu levittämisen kannalta tärkeäksi. Arvioinnilla voidaan osoittaa mallin kokonaishyödyt sekä käyttäjien että yhteiskunnan kannalta.
(mp.)
Skaalaamisen on lopulta kontekstisidonnaista eli uusi palvelumalli tulee sovittaa ”paikalliseen kontekstiin”. Sekä uutta toimintatapaa on kehitettävä vastaamaan toimintaympäristön tarpeisiin, mutta myös toimintaympäristön olisi muokkauduttava, jotta innovaatiota
pystyttään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedon omaksuminen ja palvelumallin käyttöönoton levittäminen ja juurruttaminen ei tapahdu seuraamalla vain tiettyä
toimintakaavaa, vaan ne vaativat monitahoista ja pitkäjänteistä oppimisprosessia, johon
eri toimijoiden tulee antaa tukensa ja sitoumuksensa. Tällainen kollektiivinen oppiminen
tarvitsee tukirakenteikseen mm. erilaisia kehittämis- ja oppimisympäristöjä. (mts. 28, 43.)
Pika-analyysin tulosten sekä julkisen sektorin palveluinnovaatioista tehdyn selvityksen perusteella etsivän nuorisotyön ja työotteen leviämisen edellytyksiä on koottu taulukkoon 8.
Taulukko 8. Etsivän nuorisotyön ja työotteen leviämisen edellytyksiä.
Edellytykset
Tausta ja tarve
Huomioita
Yhteiskunnallinen tilanne, viestit kentältä.
Tarpeen
tunnistaminen
Julkisuus ja
tiedottaminen
Selvitykset ja raportit, kokemukset palvelukentällä.
Muutosagentit
J. Walldén OKM, E. Häggman ELY-keskus, Opetus- ja kulttuuriministeri S. Wallin,
politiikkaohjelmajohtaja G. H. Wrede.
Keitä ovat “uuden skaalaamiskierroksen” muutosagentit?
Asenteet ja tahtotila
Kattaa kaikki hallinnon portaat ja toimijat: valtion ylimmät toimielimet ja aluehallinto, kunnalliset poliittiset päättäjät ja luottamuselimet, virkamiehet, ammattikunnat,
muut organisaatiot ja toimijat.
Valtionapu, kunnat, 3. sektorin organisaatiot.
Mikä on näiden suhde ja painotus tulevaisuudessa?
Rahoitus
Uutisointi ja lehtikirjoitukset, hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2007–2011. Etsivän nuorisotyön paikallinen tiedottaminen.
42
Toimintakanavat
Poliittiset linjaukset, kehittämisohjelmat, lainsäädäntö sekä kuntien omien ohjelmien kautta sekä kolmannen sektorin toimijoiden hankkeet ja projektit.
Mitkä kanavat käytössä jatkossa?
Organisatoriset
ratkaisut
Etsivä työ sijoittuminen organisaatiossa. Otettava huomioon millaiset hallinnolliset
rakenteet tukevat toimintaa parhaiten.
Johtaminen
Muutos- ja uudistusprosessien johtaminen, uskottavat toimijat.
Löytyykö osaajia ja tekijöitä?
Monialaisen yhteistyön rakentaminen, neuvottelut, ammattikuntien hyväksyntä.
Yhteistyö
Arviointi
Hyödyt ja vaikuttavuus, kustannukset, riskit, lisäpanoksen arvo. Kuinka näitä tullaan mittaamaan?
Tulokset
Tilastointi, aikaan saadut tulokset, uudet hyväksi havaitut toimintatavat ja niiden
levittäminen.
Sovittaminen
Konseptin ja paikallisen toimintaympäristön vastavuoroinen sovittaminen. Etsivän
työn joustavuus suhteessa palvelurakenteiden jäykkyyteen vaatii molemmin puolista sovittamista.
Yhteiset foorumit ja verkostot (paikalliset ja valtakunnalliset verkostot, AMET yhdistys), koulutus, verkostokonsultit, Mentor-Aktor -toiminta. Uuden toimintamallin sisäistyminen jokapäiväiseksi toiminnaksi.
Kollektiivinen
oppiminen
Etsivän nuorisotyön ja työotteen leviämisen on laittanut liikkeelle yhteiskunnallisen tilanteen luoma tarve etsivälle nuorisotyölle sekä tarpeen tunnistaminen ja sen mukainen toiminta. Tämän lisäksi skaalaamisessa tarvitaan sekä oikeanlaista tahtotilaa ja asennetta
kuin myös muutosagentteja, jotka vievät asiaa eteenpäin. Toiminnan rahoittaminen ja levittämiskanavat kuten poliittiset linjaukset ja lainsäädäntö edistävät etsivän nuorisotyön leviämistä. Muutokseen ja uudistukseen tähtäävässä toiminnassa johtamisella ja monialaisella yhteistyöllä on tärkeä merkitys innovaation leviämisen ja juurtumisen kannalta: Muutosprosesseja tulee johtaa selkeästi ja uskottavasti sekä ammattikunnilta ja yhteistyökumppaneilta tulee saada hyväksyntä toiminnalle. Uusi palvelumalli ja toimintaympäristö
vaativat vastavuoroista sovittamista, jotta innovaatiosta saadaan paikallisesti paras mahdollinen hyöty irti. Skaalaamisprosessi on loppupeleissä kollektiivista oppimista, jonka
avulla uusi toimintatapa sisäistyy arkipäiväiseksi toiminnaksi.
43
LÄHTEET
Aaltonen, K. 2011. Nuorten hyvinvointi ja monialainen yhteistyö. Tietosanoma. Tallinna.
Auvinen-Tonrberg, O. 2008. On sinusta kiinni joudutko pataan vai pääsetkö juhlimaan leirinuotiolle. Narratiivinen tutkimus etsivän työn tekijöiden tarinoista työstään. Tampereen
yliopisto. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Pro gradu –tutkielma. Tulostettu 1.2.2010
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu02338.pdf
Hämäläinen, Timo J. & Heiskala, R. 2004. Sosiaaliset innovaatiot ja yhteiskunnan uusiutumiskyky. Edita Prima Oy. Helsinki.
Etsivä työ Euroopan syrjäytyneiden väestönosien parissa. Suuntaviivoja yhdenmukaisiin
etsivän työn palveluihin. 2007. Tulostettu 27.3.2011.
http://toimipaikka.a-klinikka.fi/vinkki/sites/toimipaikka.a-klinikka.fi.vinkki/files/Etsiv%C3%
A4ty%C3%B6%20Euroopan%20syrj%C3%A4ytyneiden%20v%C3%A4est%C3%B6nosien
%20parissa_0.pdf
Etsivä työparitoiminta, raportointi 2/2008. Nuorten työpajatoimintaan liittyvä etsivä työ.
Opetusministeriön nuorisoyksikkö. Viitattu 15.4.2011.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisotyoen_kohteet_ja_rahoitus/e
tsiva_nuorisotyo/liitteet/etsivatyoparitoiminta2008.pdf
Fredriksson, P., Valovirta, V. & Rönkä, K. 2010. Kaupunki-innovaatiot. PILOTEISTA
LEVITYKSEEN. Katalyyttinen toimintamalli kaupunki-innovaatioiden levittämiseksi Helsingin metropolialueella. Hankesuunnitelma.
Häggman. E. 2011. Vs:vs: Raportti 2010. Emal jaana.mannikko@hotmail.com 1.6.2011.
Tulostettu 1.6.2011.
Kuure, T. 2010. Kaupunki-innovaatiot. Pika-analyysi case: etsivä nuorisotyö.
Leinonen, T. 2007. SYTA-malli. Viitattu 6.6.2011. http://www.syta.fi
Monialainen viranomaisyhteistyö ja etsivä nuorisotyö osaksi nuorisolakia. Opetusministeriö. Viitattu 27.4.2011.
http://www.google.fi/url?sa=t&source=web&cd=19&ved=0CJABEBYwEg&url=http%3A%2
F%2Fwww.sosiaalikehitys.com%2Fuploads%2FHE_1_2010_laeiksi_nuorisolain_ym_muut
tamisesta_Diaesitys.ppt&ei=D8HrTYmeG8fOswbn-fznCg&usg=AFQjCNHwyFwn1HV9bb0FQePA0L5uTucpA.
Männikkö, J. Etsivää työotetta etsimässä. Kehittämistoimintaa nuorten palveluverkostossa.
Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu. Viitattu 6.5.2011.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004216686
Nuorten palvelu. Etsivän työn historiaa. Viitattu 27.4.2011.
http://www.etsivanettityo.fi/index.php?pageName=etsivan%20tyon%20historiaa&pid=26&c
ols=1
44
Nuorisolaki 693/2010. Viitattu 2.5.2011. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060072
Nuotio, J. 2010. Hitaan löytämisen oikeus. Tulostettu 27.4.2011.
www.lskl.fi/files/392/Jaakko_Nuotio.pdf
Palveluoperaatio Saapas. Viitattu 27.4.2011.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Palveluoperaatio_Saapas
Renberg, S. 2011. Länsi-Suomen etsivän nuorisotyön verkoston puheenjohtajan puhelinhaastattelu 3.6.2011.
Tilastoraportti 2009. Tulostettu 27.4.2011.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisotyoen_kohteet_ja_rahoitus/e
tsiva_nuorisotyo/liitteet/Tilastoraportti_2009.pdf
Valovirta,V., Pelkonen, A., Kivisaari, S. & Hyttinen, K. 2011. Kaupunki-innovaatioiden levittämien ja skaalaaminen. VTT tutkimusraportti. Tulostettu 6.6.2011. http://kaupunkiinnovaatiotfi.virtualserver23.nebula.fi/wp-content/uploads/2011/05/Kaupunkiinnovaatioiden-skaalaaminen-raportti-5-2011.pdf
Valtionavustukset etsivälle nuorisotyölle vuonna 2011. Tulostettu 27.5.2011.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisotyon_avustukset/TP_Etsivan
TyonAmmattilaistenPalkkaus/myonnetyt/Valtionavustukset_etsivxlle_nuorisotyxlle_2011.pdf
Walldén, J. 2011. Neuvottelevan virkamiehen haastattelu 4.4.2011. Opetus- ja kulttuuriministeriö, nuorisoyksikkö.
45
LIITE 1
(1/16)
Dnro 12/628/2008
NUORTEN TYÖPAJATOIMINTAAN LIITTYVÄN ETSIVÄN TYÖN AMMATTILAISTEN
PALKKAUKSEN TUKEMINEN VUONNA 2008
Opetusministeriö julistaa haettavaksi valtionavustukset nuorten työpajatoimintaan liittyvän etsivän työn ammattilaisten palkkaukseen. Valtion budjetissa vuodelle 2008 on varattu tähän
tarkoitukseen 2 500 000 euron määräraha.
Nuorten työpajatoimintaan liittyvän etsivän työn kansallista valtionavustusta vuodelle 2008 on
haettava viimeistään 15. helmikuuta 2008 opetus-ministeriöstä.
Hakulomakkeen (Lomake 1) voi tulostaa opetusministeriön www-sivuilta:
www.minedu.fi/OPM/Avustukset/lomakkeet.html
Tarkemmat avustusten hakuohjeet ovat liitteenä.
Helsingissä 10. tammikuuta 2008
Ylijohtaja
Ylitarkastaja
JAKELU
Riitta Kaivosoja
Jaana Walldén
Nuorten työpajat
Valtakunnallinnen työpajayhdistys ry
Läänit
Työ- ja elinkeinoministeriö
Sosiaali- ja terveysministeriö
OPM:n nuorten työpajatyöryhmä
46
(2/16)
OPETUSMINISTERIÖ
Nuorisoyksikkö 27.12.007
ALUKSI
Tämä hakuohje on saatavissa myös ruotsinkielisenä. Hakuohje on internet-sivuilla suomeksi osoitteessa:
http://www.minedu.fi/opm/avustukset/nuorisotyon_avustukset.html
ja ruotsiksi: http://www.minedu.fi/uvm/understod/index.html.
VALTIONAVUSTUKSET NUORTEN TYÖPAJATOIMINTAAN LIITTYVÄN ETSIVÄN TYÖN
AMMATTILAISTEN PALKKAUKSEN TUKEMISEEN VUONNA 2008
YLEISTÄ
Valtion talousarviossa vuodelle 2008 on osoitettu 2 500 000 euron määräraha nuorten työpajatoimintaan liittyvään etsivän työn ammattilaisten palkkaukseen. Toiminnalla toteutetaan nuorisolain (72/2006) tavoitetta
nuorten sosiaaliseksi vahvistamiseksi sekä valtioneuvoston 13.12.2007 hyväksymää hallituksen lapsi- ja
nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa.
Määrärahasta voidaan myöntää harkinnanvaraista valtionapua etsivän työn työparin palkkauskustannuksiin.
Työparin tehtävänä on auttaa niitä alle 29-vuotiaita nuoria, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella ja jotka tarvitsevat tukea tavoittaakseen julkisen sektorin palvelut tai jotka ovat vaarassa syrjäytyä.
Tällä määrärahalla parannetaan nuorten työpajatoiminnan varhaisen puuttumisen ja matalan kynnyksen palveluja. Näiden palvelujen tarve on lisääntynyt vuodesta 2000 alkaen. Vuonna 2006 pajanuorista yli 8%, lähes 600 nuorta, tuli pajoille ilman viranomaisen lähetettä. Nuorten työpajojen ja etsivän työn laajentamisella
ja vakiinnuttamisella voidaan turvata nykyistä paremmin palvelujen saatavuus niille nuorille, joilla ei ole riittävää omaa aloitekykyä hakeutua palvelujen piiriin. Etsivän työn avulla tukea tarvitsevat nuoret saatetaan niiden palvelujen piiriin, jotka parantavat nuorten arjenhallintataitoja ja valmiuksia hakeutua koulutukseen tai
työhön. Samalla ohjataan oppivelvollisuusikäisiä jatkamaan peruskoulu loppuun.
Nuorten työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön yhteistyön laajentamiseksi palkataan etsivän työn ammattilaisia. Etsivää työtä tekevät työskentelevät pareittain. Etsivässä työssä voidaan työpari valita paikallisten tarpeiden mukaan siten, että samalla voidaan toteuttaa mm. maahanmuuttaja- tai vähemmistötyötä. Etsivän
työn ammattilaisilta edellytetään kokemusta nuorisotyöstä. Tavoitteena on, että vuosittain tätä työtä tekisi
noin 50 työparia ympäri maan.
Hakijoina voivat olla kaikki oikeustoimikelpoiset toimijat, jotka vuonna 2008 toteuttavat tai käynnistävät nuorten työpajatoimintaa tai jotka ovat osa työpajatoiminnan moniammatillista verkostoa. Jos hakijana on muu
kuin työpajan ylläpitäjä, tulee hakemukseen liittää selvitys jäsenyydestä edellä mainitussa moniammatillisessa verkostossa sekä työpajan antama varmennus yhteistyöstä työpajan kanssa.
47
LIITE 2
Etsivän nuorisotyön hankkeiden lähtökohdat, toiminnan vaiheet sekä nykytila toiminta-alueittain kuvattuna
Espoo–Kauniainen–Kirkkonummi (Omina):
Nivelvaiheen ohjauksen taustalla on ESR–hanke Ohjus, Espoon seudun ohjauskeskus. Tämän hankkeen lopputuotoksena toiminta vakinaistettiin 2008 ja syntyi nivelvaiheen ohjaus.
Nivelvaiheen ohjaus on sijoitettu Omniassa nuorten työpajoille. Ohjaustyö on sidoksissa pajojen toimintaan ja yhteistyö pajojen kanssa on siten luontevaa. Ohjausta jatketaan tarvittaessa myös pajajakson jälkeen.
Kesäkuussa 2010 toiminta laajeni kahden etsivän nuorisotyöntekijän voimin. Tarve nivelvaiheen ohjaustyölle koettiin olevan sen verran suuri, että kahden ihmisen työpanos ei pystynyt vastaamaan tarpeeseen. Verkostoyhteistyön laajenemisen kautta myös kysyntä ohjaustyölle on kasvanut. Tiedossa oli myös nuorisolakimuutoksen tuleminen, joten oletus oli, että ohjaukseen on tulossa entistä enemmän nuoria. Etsivän työnhankkeeseen lähdettiin mukaan, jotta saadaan lisättyä työvoima jo olemassa olevaan nivelvaiheen ohjaukseen. Nivelvaiheen ohjaus toimii Omnian toiminta-alueella (Kirkkonummi, Espoo, Kauniainen). Kahden
työntekijän voimin osa verkostosta ja nuorista jäisi tavoittamatta.
Nivelvaiheen ohjauksen lähtökohtana oli alkuaan panostaa nuoriin, jotka jäävät ilman toisen
asteen opiskelupaikkaa tai tipahtavat toisen asteen opinnoista. Etsivän työn kautta asiakaskuntaa on pyritty laajentamaan koskemaan myös niitä nuoria, jotka eivät ole ns. kenenkään
tahon kirjoilla.
Vuonna 2011 etsivän nuorisotyön valtoinavustusta on Etsivä työ Omnia nuorten työpajoilla
toimintaan myönnetty 60 000 euroa kahden työntekijän kuluihin.
Helsinki–Espoo–Vantaa (HDL/Vamos)
Toiminnan taustalla on aiempi tiivis yhteistyö Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa.
Vuosittain koulupudokkaita oli noin 500 nuorta ja opetusviraston kanssa ryhdyttiin miettimään mitä pitäisi tehdä, että nämä nuoret saataisiin kiinni. Myös Helsingin Diakoniaopistolla oli havaittu, että tutkintoa edeltävissä koulutuksissa oli yhä enemmän nuoria, jotka olivat
olleet jo pitkään kotona ja syrjäytymiskehitys oli alkanut. Näillä nuorilla oli runsasta tuen tarvetta. Kautta linjan eri palveluista oli tullut samaa viestiä ja nuorten tilanne oli huolestuttava:
nuoret tipahtavat palvelujärjestelmän ulkopuolelle.
48
Diakonissalaitos haki rahoitusta etsivään työparitoimintaan. Tämä tuntui luonnolliselta, koska Diakonissalaitoksella on jo pitkään ollut erilaisia kehittämis- ja pilottihankkeita sellaisten
kohde ryhmien kanssa, joita muut palvelut eivät ole pystyneet tavoittamaan.
Vamos-projektin toiminta käynnistyi kesäkuussa 2008 ja sen toiminta on laajentunut vuosien aikana. Projektin ympärille on yhteistyössä kehitetty uusia työmalleja, joiden avulla nuoret saavat oikea-aikaisesti palveluita hallintokuntarajat ylittyen. Esimerkiksi Helsingin terveyskeskus palkkasi kaksi työntekijää tehtävänään ohjata Vamos-projektista löydettyjä nuoria
terveydenhuollon palveluiden piiriin. Toinen esimerkki on Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja Helsingin Diakonissalaitoksen rahoituksella toimiva nuorten toimintakeskus, joka on
vuoden 2010 aikana vakiinnuttanut toimintaansa ja sinne on laajentunut kattava, matalan
kynnyksen palvelukokonaisuus (muun muassa starttivalmennus, lääkärin ja sosiaalityöntekijän vastaanotot). Projektin nuorista suurin osa on asunnottomia ja yhteistyö Nuorisoasuntoliiton ja Nuorisosäätiön kanssa on vakiinnuttanut paikkansa toiminnassa. Keväällä 2011
projektissa työskenteli jo kahdeksan työntekijää, joista yksi on Helsingin terveyskeskuksen
palkkaama työntekijä. Hän tekee puolet työajasta etsivää työtä ja puolet ajasta sairaanhoitajan työtä. Vuonna 2011 etsivän nuorisotyön avustusta on myönnetty Vamos -projektiin
210 000 euroa seitsemän työntekijän kuluihin.
Helsinki (Nuorisoasiankeskus/ NevoDrom)
NevoDrom -projekti on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen, opetusviraston, sosiaaliviraston perhetyön ja henkilöstökeskuksen henkilöstövoimavaraosaston yhteistyöhanke,
joka kohdistuu 13–16-vuotiaisiin romaninuoriin, jotka ovat ajautumassa koulutuksen tai
työmarkkinoiden ulkopuolelle. Projektin taustalla oli Opetushallituksen vuonna 2004 teettämä tutkimus romanilasten perusopetuksen tilasta sekä kouluilta että romaaniperheistä tullut
viesti, että romaninuoret eivät saa peruskoulun päättötodistusta siinä määrin kuin valtaväestöön kuuluvat vastaavan ikäiset nuoret. Syyt koulunkäynnin keskeytymiseen muun muassa runsaista poissaoloista johtuva koulutyöstä jälkeen jääminen sekä oppimisvaikeudet.
Peruskoulun päättötodistuksen puuttuminen vaikeuttaa huomattavasti nuoren tulevaisuuden koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia.
NevoDrom -projekti aloitti elokuussa 2008 toimien työllistämisyksikön alaisuudessa. Projekti
perustuu Spinnu -toimintamalliin, jossa tuetaan entisen neuvostoliiton alueelta Suomeen
muuttaneita nuoria. Spinnussa nuoren kasvua tuetaan yksilöllisesti ja pitkäaikaisesti sekä
kodin, koulun että vapaa-ajan näkökulmasta nuoren kuitenkin ollessa toiminnan keskiössä.
NevoDrim -projektille on haettu jatkoavustusta vuosille 2011–2012. Vuoden 2011 alkupuolella toiminta siirtyi Länsi-Luotsi -toiminnan alaisuuteen, jossa NevoDrom -projektin työntekijöillä on ”omasta takaa” toiminnassa tarvittava moniammatillinen työtiimi tukenaan. Tavoitteena on jatkokehittäjä NevoDrom -toimintaa osaksi Nuorisoasiankeskuksen Luotsitoimintoja. Vuonna 2011 etsivän nuorisotyön avustusta on Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskuksen ja opetusviraston yhteiselle HORNET -hankkeelle (Helsingin opetus- ja
nuorisotoimen etsivä nuorisotyö) on myönnetty 60 000 euroa kahden työntekijän kuluihin.
49
Helsinki–Espoo–Vantaa–Kirkkonummi–Kauniainen (Sveps)
Svenska Produktionskola on pääkaupunkiseudun ainoa ruotsinkielinen nuorten työpaja.
Ruotsinkielisille nuorille ei ollut pääkaupunkiseudulla muita äidinkielellään tarjottavia ohjaus- ja tukipalveluita. Yleisesti ruotsinkieliset nuoret ovat hyvin koulutettuja tai jopa ylikoulutettuja. Perinteisesti nuoria on ohjattu ammattikoulun sijaan lukioon. Työpajatoiminta samoin kuin ammatillinen koulutus ja sinne hakeutuminen eivät ole olleet kovin tunnettuja
pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten keskuudessa. Arvokeskustelua ruotsinkielisten nuorten
tukitarpeista ei oltu yleisesti käyty. Etsivä työ on nostanut esiin arvokeskustelun tukityön
tarpeellisuudesta myös ruotsinkielisten nuorten osalta. Hankkeen toiminta-alueeseen kuuluu kaikki pääkaupunkiseudun kunnat (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi, Kauniainen).
Kohderyhmässä on 11500 16–28-vuotiasta ruotsinkielistä nuorta ja toiminta-alue on suurin
verrattuna muihin hankkeisiin. Etsivän työn resurssit laajeni loppuvuodesta 2010 yhdellä
työntekijällä. Vuonna 2011 etsivän nuorisotyön avustusta on Svenska Produktionskolanille
myönnetty 90 000 euroa 3 työntekijän kuluihin.
Hyvinkää (HOPE)
Etsivää nuorisotyötä toteutetaan nuorten työpajatoiminnan yhteydessä. Toiminnan lähtökohtana on luottamuksellisen ja turvallisen kontaktin mahdollistaminen erityistä tukea tarvitseville 17–29-vuotiaille nuorille. Etsivän nuorisotyön tavoitteena on löytää nuoret, jotka putoavat tai ovat vaarassa pudota palvelujärjestelmän ulkopuolelle: koulu- ja pajapudokkaat,
nuorisopalveluiden ikäryhmän ulkopuolelle jäävät, toimeentulotuen varassa elävät sekä
palvelujärjestelmän ulkopuolella olevat nuoret. Kohderyhmä koostuu pääasiassa kaikkein
hankalimmin tavoitettavista nuorista, jotka eivät ole halunneet tai kyenneet sitoutumaan mihinkään kunnan tai valtion järjestämään palveluun. Etsivät tukee nuorta hänen tarvitsemiensa palveluiden löytymisessä sekä tulevaisuuden suunnittelussa. Toimintamuotoina ovat
mm. katu- ja baaripäivystys, pienryhmätoiminta, yksilöohjaus sekä nuorten tuettuasuminen.
Vuonna 2011 etsivässä työssä toimi kolme työntekijää ja toiminnan on tarkoitus laajentua
koskettamaan Hyvinkää–Riihimäki–Hausjärvi–Loppi aluetta. Sekä työpajatoiminta ja etsivä
nuorisotyö on tarkoitus toteuttaa alueellisena Hyvinkään–Riihimäen Seudun Ammattikoulutussäätiön alaisena toimintana. Säätiölle on myönnetty vuonna 2011 etsivän nuorisotyön
avustusta alueelliseen etsivään nuorisotyöhön 180 000 euroa kuuden työntekijän kuluihin.
Järvenpää
Järvenpäässä etsivän nuorisotyö on osa Järvenpään nuorten työpajatoimintaa. Etsivä työ
koettiin Järvenpäässä tarpeelliseksi, koska tiedossa oli, että 15 % järvenpääläisistä nuorista
jää ilman 2. asteen tutkintoa. Järvenpäässä tehtyjen selvitysten pohjalta arvioitiin vuonna
2008 olevan 60–100 vaikeasti tavoitettavaa, työvoiman ulkopuolella olevaa nuorta.
Etsivään nuorisotyöhön palkattiin uutena työntekijänä elokuussa 2008 nuoriso-ohjaaja, jolle
työpariresurssi saatiin kohdentamalla olemassa olevia toimintoja kuten yksilövalmentajan ja
erityisnuorisotyöntekijöiden työtä uudella tavalla. Etsivän työn asiakas on 16–25-vuotias
50
järvenpääläinen nuori, joka ei ole opiskelemassa tai työelämässä. Asiakkaan elämäntilanne
on usein haasteellinen: taustalla voi olla päihde- tai mielenterveysongelmia, asunnottomuutta tai muita elämänhallinnan ongelmia. Etsivän nuorisotyön painopiste on ollut usein jo
pitkälle syrjäytyneen nuoren kokonaisvaltaisen elämäntilanteen kartoittamisessa.
Ensimmäisen etsivän työsuhteen päättyessä toimintaan tuli muutaman kuukauden katkos
syksyllä 2010. Loppu vuodesta Järvenpään etsivä nuorisotyö sai kahden kokoaikaisen
työntekijän voimin toimivan työparin. Uuden työparin tekemän toimintasuunnitelman mukaan vuoden 2011 tavoitteena on muun muassa uusien toimintamallien kehittäminen oppilaitosten kanssa, psykologin, terveydenhoitajan sekä psykiatrisen sairaanhoitajan matalan
kynnyksen päivystyksen (ilman lähetettä) saaminen saman katon alle nuorisokeskukseen,
laajennettu yhteistyö TE-toimiston 2. ja 3. segmentin asiakkaiden ohjauksessa, toisen asteen oppilaitosten tyhjien opiskelupaikkojen huolellinen täyttäminen, kesäpäivystys sosiaalitoimen kanssa sekä asiakasvirran hallinta ja edelleen ohjaus. Järvenpään etsivälle nuorisotyölle on myönnetty 2011 avustusta 60 000 euroa.
Kerava–Tuusula–Nurmijärvi (Sieppari)
Sieppari -hanke alkoi elokuussa 2008 Keskisen Uudenmaan kumppanuusyhdistyksen hallinnoimana. Kumppanuusyhdistys toimi kuuden kunnan Järvenpään, Keravan, Mäntsälän,
Nurmijärven, Tuusulan ja Pornaisten alueella. Lähtökohtana hankkeelle oli alueellinen nuorisotyöttömyys sekä koulutuksen ulkopuolelle jäävien valtakunnallista keskiarvoa (118) suurempi nuorten määrä (136–175 nuorta tuhatta vastaavan ikäistä kohden). Sieppari hankkeen tavoitteena on 17–29-vuoitiaiden nuorten tavoittaminen, jotka eivät ole työelämässä, opiskelemassa tai harjoittelussa eivätkä kuulu minkään palvelujärjestelmän piiriin.
Kumppanuusyhdistyksen toiminnan lakattua Keravan kaupunki jatkoi hankkeen hallinnointia huhtikuusta 2009 alkaen kumppaneinaan Tuusulan ja Nurmijärven kunnat. Kolmen kunnan alueella on työskennellyt yksi työntekijä lokakuuhun 2010 asti, jolloin lisärahoituksen
turvin palkattiin työpari etsivälle työntekijälle. Yksin työskennellessään etsivä nuorisotyöntekijä on kokenut, ettei kaikille apua tarvitseville nuorille ole ollut mahdollista tarjota apua heti.
Vuonna 2011 etsivän nuorisotyön avustusta on myönnetty Sieppari -hankkeelle 75 000 euroa kahden ja puolen työntekijän kuluihin.
Lempäälä (Lempäälän Ohjaamo)
Lempäälän kunnassa on toimittu aktiivisesti nuorten sosiaalisen vahvistamisen eteen.
Muun muassa vuosina 2003–2007 toimi nuorten osallisuushanke, jonka aikana kehitettiin
eri hallintokuntien välistä yhteistyötä, perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen ohjausta sekä nuorten osallisuuden keinoja. Tehdystä syrjäytymistä ehkäisevästä työstä huolimatta havaittiin, että kaikki nuoret eivät hyödy palveluista. Lisäksi tukiverkoston työssä ilmeni
katvealueita, joista nuoret eivät ohjautuneet tarvitsemansa tuen piiriin ja jäivät koulutuksen
ja työmarkkinoiden ulkopuolelle.
51
Erityisnuorisotyöntekijän ja lisäopetuksen ohjaajan tietoon oli tullut ”koneistoon kadonneita
nuoria”. Nuoria oli tippunut palvelun piiristä jossain kohtaa tai nuoret olivat nimellisesti jossain kirjolla, mutta kukaan työntekijä ei oikein ollut tekemässä nuoren kanssa mitään eivätkä nuoret todellisuudessa saaneet palvelua. Eri verkostoista ja myös nuorilta tuli viestiä ja
kysymyksiä mihin ohjata, mitä tehdä tai mihin palveluihin mennä siinä tilanteessa kun nuorilla oli paljon kasautuvia ongelmia. Ei ollut olemassa riittävää ohjaus- ja tukipalvelua, jota
nuorelle olisi voinut tarjota. Myöskään työpajatoiminta ei pystynyt tarjoamaan riittävän monipuolista toimintaa ja ohjausta nuoreten tarpeisiin.
Etsivän työn ja toiminnan kehittämisen tuloksena syntyi nuorten ohjaus- ja tukipalveluita tarjoava Lempäälän Ohjaamo, jossa keskeisessä asemassa on työn tekeminen tiiviisti yhteistyössä palveluverkoston kanssa. Etsivä työote on saatu juurrutettua osaksi kunnan palvelujärjestelmää ja yhteistyötahot ovat vähitellen huomanneet verkostossa toimivan etsivän
työn helpottavan myös omaa työtään ja ennen kaikkea parantavan nuoren mahdollisuutta
ohjautua oikeisiin palveluihin oikea-aikaisesti.
Lempäälän Ohjaamossa työskentelee kolme työntekijää, joista valtion avustusta on saatu
yhden etsivän työntekijän palkkauskustannuksiin. Vuonna 2011 valtionapua on myönnetty
30 000 euroa.
Vantaa (Ohjaus- ja tukikeskus Kipinä)
Vantaan kaupungin työpajoille haki paljon maahanmuuttaja nuoria mutta heidän tavoittaminen haastatteluihin ja pajalle tulemisessa sekä kiinnittymisessä oli paljon hankaluuksia.
Nuoret jäivät nopeasti pois pajoilta. Usein myös TE-toimistoon vaadittavissa papereissa
mm. työ- ja opiskelutodistuksissa oli puutteita. Tämä ongelma oli havaittavissa jo viimeisen
kymmenen vuoden aikana. Työpajatoiminnan yhteydessä oli usein koitettu yhteistyössä
TE-toimiston kanssa miettiä miten maahanmuuttajan nuorten asiat ratkaistaisiin.
Vuosina 2006-2008 toimi maahanmuuttajille tarkoitetussa yhteispalvelutoimistossa Passiprojekti, joka kohdistui nuoriin ja maahanmuuttajayhteisöihin. Projekti tutki myös miten
maahanmuuttajanuoret saavat palveluita ja kuinka palvelut kohtaavat maahanmuuttajanuoret. Maahanmuuttaja nuorten määrät ovat Vantaalla kasvaneet ja etsivän työn tavoitteena
on saada nuoria mukaan mm. pajojen toimintaan, joka tähtää koulutukseen.
Nuorten ohjas- ja tukikeskus Kipinän taustalla on Kipinä -työryhmä ja Kesäohjaamo, joiden
palvelut eivät lopulta riittäneet vastaamaan kasvavaan kysyntään. Paine Kipinä-työryhmän
toiminnalle kasvoi ja työryhmään tuli paljon nuoria muun muassa toisen asteen keskeyttäjiä. Pajat olivat ainut paikka, johon nuoria olisi voinut sijoittaa mutta nuoret eivät olleet valmiita tai työkykyisiä pajatoimintaan. Näin ollen maahanmuuttajanuoriin kohdistetun etsivän
nuorisotyön lisäksi toimintaa laajennettiin ensin elokuussa 2010 ohjauskeskuksen ja tammikuussa 2011 tukikeskuksen toiminnalla. Ohjaus- ja tukikeskus Kipinän toimintaan ja etsivän työhön on vuonna 2011 myönnetty etsivän nuorisotyön avustusta 180 000 euroa kuuden työntekijän kuluihin.
52