Valkomesikkä (Melilotus albus) PDF versio

Valkomesikkä (Melilotus albus) PDF versio

Valkomesikkä (Melilotus albus)
(EST: Valge mesikas, LV: baltais amoliņš, LT: Baltažiedis barkūnas, RU: Донник белый, SWE:
Vit sötväppling, DAN: Hvid Stenkløver, PL: Nostrzyk biały, GER: weißer Steinklee, ENG:
Scientific name (Melilotus alba Medikus), common name -White sweetclover, Europan name White melilot)
Maa maatalouden perustuotantovälineenä
Maataloustuotannossa perustuotantovälineenä on maa. Koska Pohjolan mullat
ovat muodostuneet viimeisen jääkauden jälkeen, ne ovat nuoria ja ohuita.
Multien humuspitoisuus vähenee myös intensiivisen maanmuokkauksen
seurauksena. Ohutkerroksinen, vähän humusta sisältävä multa on
huonokasvuista. Vähäistä viljavuutta aiheuttaa pääasiallisesti mullan matalasta
humuspitoisuudesta johtuva huono rakenne, joka ilmenee käytettäessä
nykyaikaista raskasta tekniikkaa.
Huonorakenteisen, tiivistyneen mullan kyky sitoa vettä ei ole riittävä takaamaan
viljelykasvien kilpailukykyistä satoa. Jonkin aikaa maanmuokkaukseen ja
lannoitukseen
suunnattavien
aina
suuremmilla
kustannuksilla
on
tosin
mahdollista satoisuuden tason säilyttäminen ja jopa suurentaminen, mutta
lopputulosta tämä ei muuta. Tämän vuoksi emme voi käyttää pohjolan
maataloudessa täsmälleen samoja keinoja kuin mustanmullan alueilla.
Maataloustukien saamisen yhtenä edellytyksenä pitäisi vastedes olla myös
muutosten seuranta multien viljavuuden osalta. Emme saisi tänään, kun ruokaa
on riittävästi, haaskata tarpeettomasti elintarvikkeiden tulevaisuudentuotannon
resurssia.
Pikemmin
juuri
nyt
olisi
oikea
aika
suurentaa
multien
tuotantopotentiaalia, taataksemme lapsillemme ruokapöydän tulevaisuudessa.
Mullan humus on resurssi, joka takaa ruoan pöydällemme tulevaisuudessa.
Miksi vihantalannoitus?
Väärän vuoroviljelyn seurauksena mullan fysikaaliset, kemialliset, biologiset ja
lopuksi myös taloudelliset ominaisuudet huononevat. Esimerkiksi viljan satoisuus
on yksin viljelynä kasvaessa merkittävästi matalampi kuin kasvatettaessa viljaa
sen kasvua edistävän viljelyn jälkeen, johon sopivat esimerkiksi
vihantalannoitekasvit. Herkin kasvi yhden kasvin viljelyn suhteen on syysvehnä,
seuraavat kevätvehnä, ohra, kaura ja syysruis. Juuri sen ansiosta, että viimeinen
kasvaa myös huonoimmissa olosuhteissa, ovat pohjolan asukkaat oppineet
syömään mustaa ruisleipää.
Erikoistumisen ja keskittämisen seurauksena syvenee tilanne, jossa syntyy
suuria eroja lannan ja lietteen saatavuudessa alueittain.
Alueilla, joilla karjankasvatus on vähäistä, on käytännöllistä kasvattaa
vihantalannoitettuja hernekasveja, jotka kyllästävät multaa typellä
ympäristöystävällisesti, vireyttävät mullan mikrobiologista toimintaa ja mikä
erittäin olennaista – nostavat maan humuspitoisuutta.
Tulee valita sopiva viljelyskasvi, joka antaa mahdollisimman ison kuivaainesadon, parantaa mullan ravinnepitoisuutta ja jonka kasvattaminen ei aiheuta
suuria kuluja.
Miksi mesikkä?
Sen ei tarvitse ehdottomasti olla mesikkä – voidaan käyttää myös muita kasveja.
Tässä kiinnitetään huomiota siihen, millaista hyötyä mesikkään viljely voi tarjota.
Viron hapottoman mullan olosuhteissa kasvatettaessa valkomesikkä antaa
muihin vihantalannoitekasveihin verrattuna suurimman kuiva-ainesadon.
Valkomesikkä puhtaassa kylvössä yksivuotisena viljelynä ottaa nystyräbakteerien
avulla ilmasta ja antaa multaan 247 kg typpeä hehtaaria kohden. Punaisen apilan
osalta tämä arvo on 160 kg (Viil P., 2005). Mesikkä tuottaa enemmän kuivaainetta kuin punainen apila tai luserni ja on Viron olosuhteissa näihin verraten
säänkestävämpi.
Mesikkä kykenee maahan hyvin syvälle tunkeutuvan massiivisen juuristonsa
ansiosta ammentamaan maaperän syvimmistä kerroksista lisäksi vielä muitakin
kasvinravinteita, kuten P, K, ja N ja kyllästämään niillä ruokamullan multaa,
parantaen näiden elementtien saatavuutta lyhemmällä juuristolla varustetuille
kasveille.
Mesikkää voidaan kasvattaa ilman lisälannoitusta. Lisäksi saavutetaan
merkittävä lannoituskulujen säästö jälkikasvien viljelyssä.
Kustannukset siemenistä ovat vähäiset, sillä siemen on apilansiementä halvempi
ja kaksivuotisessa viljelyssä riittää hehtaaria kohden vain 7...10 kg
korkealaatuista, hyvin itävää siementä.
Seuraavien kasvien juuret tunkeutuvat mesikän juurilla möyhennettyyn
maaperään hyvin. Juurten saavuttaessa tavallisesta suuremman syvyyden, on
mesikän jälkeisillä kasveilla mahdollista ottaa maasta enemmän kasvuun
tarvittavaa kostetutta ja ravinteita. Hiekka- ja savimultien fysikaaliset ja
kemialliset ominaisuudet paranevat.
Ravinteiden pois huuhtoutumisen vaara vähenee etenkin vähän humusta
sisältävissä mullissa ja mullissa, joiden mikrobiologinen toiminta on puutteellista.
Mullan vedensaanti paranee – liikakosteuden vaara pelloilla vähenee (lätäköt
katoavat) ja kasvin saatavan veden määrä suurenee. Mullasta tulee rakeisempaa
ja sen viljeltävyys paranee.
Mesikkä ei käytännöllisesti katsoen lakoonnu, joten sitä on suhteellisen helppo
niittää ja hienontaa joko vihantalannaksi tai biokaasun tuotantoa varten.
Valkomesikkään kasvaessa mullan humuspitoisuus nousee.
Kasvaessaan pellolla viljelykasvina 2...3 m pituiseksi, mesikkä riittävän tiheänä
tukahduttaa rikkakasvit, myös juolavehnän.
Mesikällä ei esiinny torjumista vaativia sairauksia ja tuholaisia on vähän. Tämä
on tärkeää myös seuraavien kasvien viljelyssä. Esimerkiksi apila esikasvina ei
ole useiden kasvien kohdalla suositeltavaa. Tämä liittyy yhteisiin sairauksiin,
jotka vaikuttavat negatiivisesti myös myöhempään säilyvyyteen.
Parhaan mahdollisen teknologian käyttö tulee tuottajalle kilpailutilanteessa
eduksi.
Puutteena voidaan mainita mesikkään siemenen korjuun vaikeus, koska sen
varsi on pitkä, jopa metrin korkeudelta niitettäessä. Tämä on kuitenkin jo
siemenkasvattajan ongelma.
Keiden tulisi viljellä vihantalannoitekasveja?
Vihantalannoitekasvien viljely on ylipääsemätöntä orgaanisessa maataloudessa
ja puutteellisessa viljelyvaihtuvuudessa. Esimerkiksi erikoistuttaessa vilja- ja
vihanneskasvatukseen. Vuosina 1997–1999 Virossa läpi viedyt kokeet näyttävät,
että valkomesikän jälkeen kesäviljan satoisuus huonosatoisessa mullassa
lisääntyi keskimäärin 87 % (Viil P., 2005). Samoin Viron olosuhteissa saatiin
Laheotsa OÜ:ssä tuottajan tietojen mukaan v. 2010 kaksivuotisen mesikkään
jälkeen kasvatettaessa 60 t ruokaperunaa hehtaarilta. Keskimääräinen perunan
satoisuus yrityksessä on 40 … 45 t/ha.
Miten mesikkää tulee viljellä?
Valkomesikkää voidaan viljellä sekä yksi- että kaksivuotisena.
Voidaan kylvää joko puhtaana kasvustona tai suojaviljan kanssa. Menojen
vähentämiseksi mesikkä suojaviljan kanssa viljeltynä on parasta kylvää samaan
aikaan suojaviljan kanssa. Varhain niitettävän suojaviljan tapauksessa on Viron
oloissa taimiston pituus kylvövuoden syksyllä n. 0,5 m ja nystyräbakteerien avulla
tuotetun typen ansiosta saadaan siemenen hintaa monin kerroin ylittävä tulo,
muusta tulosta puhumattakaan. Puhdaskylvössä mesikkä kasvaa syksyksi noin
metrin pituiseksi. Vaikka pelto ei anna kuluvana vuonna myyntituotantoa, täyttää
se samana aikana palkokasvien pinta-alan ja rikastuttaa multaa typellä ja
orgaanisilla aineilla.
Kaksivuotista viljelyä ja suojaviljan alle kylvämistä voidaan suositella erityisesti
viljankasvattajille, joilla ei kylvövuonna ole oleellista palkokasvien merkityksen
kanssa, ja samaan aikaan haluavat oleellisesti parantaa multansa ominaisuuksia.
Pelto ei tällaisessa tapauksessa anna myyntituotantoa vain yhtenä vuotena.
Typen poishuuhtoutumisen vähentämiseksi tulisi massa kyntää syksyllä
mahdollisimman myöhään tai jopa seuraavana keväänä (Viil, P., 2005). Toisena
kasvuvuotena taimisto tulisi jauhaa viimeistään ennen siementen valmistumista.
Kukkivalla pellolla tulisi välttää mehiläisten vahingoittamista. Mesikkää on
tarkoituksenmukaista kasvattaa energiaheinän tai biokaasun tuottamiseksi.
Virossa on pitkäaikaista kokemusta mesikkärehun valmistamisesta. Vaikka
maissi saattaa voimakkaalla lannoittamisella ja kunnollisella huollolla antaa
enemmän massaa hehtaaria kohden, on se sidottu moninkertaisiin
tuotantokuluihin ja maan rasitukseen, joka nollaa saadun hyödyn. Mesikkään
tapauksessa kaikki on päinvastoin – se ei tarvitse lannoitusta, väliviljelyä,
kasvinsuojelua ja mesikkää viljeltäessä mullan satoisuus paranee.
Agrotekniikasta
Vaikka mesikkä tarvitsee kasvaakseen hapotonta ympäristöä (pH yli 6,2), kokein
on varmistettu tämän koskevan ennen kaikkea itämisympäristöä ja nuoria taimia.
Jo suhteellisen vaatimattomilla kalkkilannoitemäärillä on mahdollista nostaa
mullan ylimmäisen, suhteellisen ohuen kerroksen pH riittävän korkealle, jolloin
mesikkä voidaan kylvää multaan, jonka pH on matalampi.
Lannoitusta tarvitsevat ennen kaikkea pienisatoiset mullat, joiden humussisältö
on pieni. Palauttamista tarvitsee myös intensiivisessä maanviljelyssä kadonnut
humus.
Mesikkä kasvaa tarpeeksi hyvin myös lannoittamattomassa mullassa.
Suojaviljattomassa kylvössä yksivuotisena kasvatettaessa ei ole oleellista,
tehdäänkö tavallinen multakylvö, minimoitu multakylvö vai suorakylvö. (Viil P.,
2005).
Lusernin nystyräbakteerilla (Rhizobium meliloti) työstetty mesikkään siemen
kylvetään 2-3 cm syvyyteen, riippuen mullan rakenteesta ja kosteusolosuhteista.
Viron oloissa voidaan kylvää aina heinäkuun puoliväliin saakka. Yksivuotisen
kasvuston viljelemiseksi sopii vain kevätkylvö.
Kaksivuotisessa viljelyssä voidaan kylvää 7-10 kg hyvin itävää scarifiseerittua
sertifioitua siementä hehtaaria kohden. Yksivuotisen kasvuston tapauksessa 12–
15 kg/ha.
Käytettäessä normia 7 kg/ha siemenkulu on 350 siementä neliömetriä kohden.
1000 siementä painaa 2g. Vain riittävän tiheänä Mesikkä pystyy tukahduttamaan
riisinjuuren ja muut monivuotiset rikkakasvit.
Siemen itää jo muutamassa plusasteessa. Sirkkataimet vahingoittuvat n. 8asteisessa pakkasessa.
Suojaviljaton kevätkylvetty mesikkä kasvaa syksyksi n. 1 m pituiseksi.
Myöhemmin, kesäkuun puolivälissä, kylvetty mesikkä on syksyllä n. 0,7 m pitkää.
Aikaisemmin kylvettäessä on suurempi vaara, että kärsäkkäät vahingoittavat
nuoria kasveja. Niiden torjuminen saattaa olla tarpeellista.
Sopivimpia suojaviljoja ovat aikaiset kesäviljat. Mesikkään riski kasvaa
suojaviljasta yli on suuri (sitä on esiintynyt jopa silloin kun kylvö on tehty keväällä
edellisenä vuonna kylvetyn talvivehnän alle). Taloudellisesti
tarkoituksenmukaista olisi tehdä kylvö yhdistelmäkylvönä, yhtä aikaa suojaviljan
kanssa.
Mesikän viljasta ylikasvamisen vaaratilanteissa on käytetty ruiskutusta MCPA:lla
normilla 0,8 l/ha. Myös suojaviljattoman kylvön tapauksessa on niiton asemesta
edullisempi ratkaisu käyttää mesikkäkylvön rikkaruohojen torjunnassa samaa
ainetta. Sen vaikutus hidastaa mesikän kasvua noin kuukaudeksi. Mesikkään
liiallisen vahingoittumisen välttämiseksi ei tulisi ruiskuttaa jos lämpötila on yli
23..25 astetta. Torjunta-aineet vahingoittavat myös enemmän vanhemmassa
kasvuvaiheessa olevia suurempilehtisiä taimia.
Kärsäkkäiden aiheuttamien vaurioiden laajuutta tulee seurata ja yhdistää torjunta
suojaviljan kasvinsuojeluun.
Toisena kasvuvuotena mesikkä kasvaa viljelykasvina normaaleissa olosuhteissa
keskimäärin 2,5 m pituiseksi. Jos kasvi on tarpeeksi tiheä, häviävät kaikki
taimiston alle jäävät muut taimet.
Mesikkä erilaisissa kylvötavoissa
Luomuviljelyssä, jossa niin kemiallisten kasvinsuojeluaineiden kuin
mineraalilannoitteiden käyttö on kiellettyä, on vihantalannoitekasvien
kasvatuksella täytettävänään kaksi tehtävää – nostaa mullan satoisuutta ja torjua
monivuotisia rikkakasveja. Mesikkä pystyy kaksivuotisena viljelynä täyttämään
hyvin molemmat tehtävät. Luomuviljelijöiden tulisi niittää keväällä suojaviljatta
kylvetty pelto kesällä 1-2 kertaa rikkaruohon siementen valmistumisen
estämiseksi. Yksivuotisena viljelynä mesikkä ei pysty torjumaan rikkakasveja
riittävästi.
Laajimmat mahdollisuudet mesikän viljelyyn on viljanviljelijöillä.
Tilanteesta riippuen heille sopivat erilaiset vaihtoehdot – joko kylvö suojaviljalla
tai puhdaskylvö, kasvattaminen nolla-, yksi- tai kaksivuotisena viljelynä.
Nollavuotiseksi viljelyksi voisi kutsua mesikkää, joka kylvetään suojaviljan alle ja
taimisto kynnetään tai hävitetään kemiallisesti viimeistään seuraavan vuoden
keväällä kylvettävän viljelyn lannoittamiseksi.
Pysähtyisin tähän vielä vähän käyttöä löytäneeseen, mutta lupaavaan, luontoa
säästävään ja taloudellisesti käytännölliseen vaihtoehtoon lähemmin.
Kylvö tulisi tehdä suhteellisen suurella kylvönormilla, esimerkiksi 15 kg
laadukasta siementä hehtaarille. Suositeltavasti varhain korjattavan viljan alle
samanaikaisesti viimeisen kylvön kanssa. Sitten toimitaan niin kuten
agrotekniikkaosassa on kuvattu.
Kyntö, tai taimiston hävittäminen torjunta-aineella (viljan suorakylvön
tapauksessa), seuraavana keväänä. Koska taimiston korkeus todennäköisesti ei
ylitä 0,5 m, niin jauhantaa – rullausta ei tarvitse tehdä. Mesikän kylvöön liittyvät
lisäkulut koostuvat siemenen hinnasta ja n. 15 %:n lisäkuluista kylvössä, MCPA:n
korkeammasta hinnasta verrattuna viljan tavallisiin torjunta-aineisiin ja tarpeen
vaatiessa kärsäkkäiden torjuntakuluista.
Lisätulon arvioinnissa meillä ei ole koetuloksia, mutta oletamme, että
normaaliolosuhteissa saadaan puolet siitä kuiva-aineesta ja typestä, jonka
mesikkä tuottaisi suojaviljattomassa kylvössä yksivuotisena viljelynä
kasvatettaessa. Eli myös jälkiviljelystä saataisiin puhdaskylvöön verrattuna puolet
pienempi enimmäissato, mutta samalla säästetään lannoitetta yhteensä puolet
pienemmässä määrässä. Samaan aikaan ei jää saamatta tästä pinnasta viljasato
mesikän kylvövuonna, johon lisätään peltoviljelyn suoratuki. Voimassaolevat
säännöt eivät salli laskea tällaiseen kylvöön palkokasvien pinnan määrää, mutta
kylvövuotta seuraavana keväänä on mahdollista päättää lopullisesti jätetäänkö
mesikkä kasvamaan vai kylvetäänkö alueelle uusi viljely.
Humustasapaino viljelykierrossa
Oletamme, että mullan humuspitoisuus on 3 % ja ruokamullan paksuus 0,2 m.
Tällaisessa tilanteessa on hehtaarilla 2000 m3 ruokamullan multaa ja siinä noin
60 m3 humusta.
Humusmäärää suurentavat kasvit (tn vuodessa ha ruokamultaa kohden): luserni,
mesikkä, lupiini +2,0; palkokasvinen nurmiheinä +1,5; kulttuuriniitty +1,0; herne,
papu, sekavilja +0,7; vilja palkokasvien kylvössä olkien kanssa +0,9.
Humusmäärää vähentävät kasvit (tn vuodessa ha ruokamultaa kohti): peruna,
juurekset -2,0; viljat, rapsi, rypsi -1,0; yksivuotiset heinäkasvit -0,7; täyskesanto 2,5...-3 (E. Lauringson, L. Talgre, H. Roostalu, 2006)
Käytettäessä edellä tuotuja lukuja on mahdollista laskea, kylvökierron mukaan,
mihin suuntaan pääasiallisen tuotantovälineen – maan – terveydellinen tilanne
muuttuu.
Maanviljelijän on toivotonta pysyä kilpailussa jos hänen pääasiallisen
tuotantovälineensä – maan – terveys on huono ja sen parantamiseksi ei tehdä
mitään. Valitettavasti ongelmaa ei tiedosteta ennen kuin hätä on jo suuri.
Jos terveys huononee, on hoito tehokkaampaa, mitä aiemmin se aloitetaan.
Yhteenveto
1. Mesikkä on kasvi, jonka taitavasta viljelystä voi maanviljelijälle syntyä
merkittäviä tuloja, auttaen häntä pysymään kilpailussa.
2. Mesikkä on paras viljelykasvi parantamaan huonokasvuisten, ei-happoisten
multien viljavuutta.
3. Mesikkää voidaan käyttää menestyksekkäästi uudistuvan biopolttoaineen
tuotannossa: joko polttamalla sen kuivatettua biomassaa tai valmistamalla
vihermassasta (tuoreena tai painorehuna) biokaasua.
4. Kukkiva mesikkä on hyvä hunajakasvi ja siksi monet mehiläishoitajat
kasvattavat sitä mehiläistarhojensa lähettyvillä. (Rohtla, 2001).
Hedelmällinen maa ja kunnossapidetty pelto ovat maanviljelijän
menestyksellisyyden perusteet!
Johannes Valk, agronomi-ekonomisti
Käytetty kirjallisuus:
Frame, J. 2005. Forage Legumes for Temperate Grasslands, Plymouth,UK, ISBNs FAO 92-5-105043-0
p.73-78
Lauringson, E.,Talgre,L., Roostalu, H., 2006 Haljasväetiskultuuride orgaanika moodustumise ja lämmastiku
sidumise võime ning selle mõju järelkultuuride saagile Agronoomia 2006 lk.34-37. ISBN 10:9985-9751-5-4
Lauringson, E., Talgre, L., Roostalu, H., http://www.veed.ee/failid/file/esitlushv.ppt
Loide, V., 2010 Maaparandajana Melilotus albus Med http://www.veed.ee/failid/file/mesikän_lugu.pdf
Meripõld,H. 2008. Liblikõieliste seemnekasvatus. (Koostaja) ISBN 978-9985-9899-0-6 lk. 67.
Rohtla, A., 2001. Meetaimed ja mesi lk.94. ISBN 9985-68-086-3
Viil, P., Võsa, T., 2005. Liblikõielised haljasväetised. EMVI Infoleht nr.148/2005