Hiippakuntauutiset 2/2011 - Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli

Transcription

Hiippakuntauutiset 2/2011 - Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli
Hiippakuntauutiset
h e l s i n k i
2 / 1 1
1
Martti Ajo: Terapeuttiset
työkalut auttavat
sielunhoitajaa
Hyvä aikuissuhde on
nuorelle kantava voima
Toimintakalenteri 2012
Irjan
Heinäkuinen perjantai-ilta sinkosi päällemme pelon varjon.
Norjasta levinnyt uhkapilvi synkensi uutisotsikot, lomakeskustelut ja monen päättäjän mietteet. Totuttu olotila hävisi
jäljettömiin ja tyhjän tilan täytti pelko, ahdistus, tuskakin.
Pelkoaan kukin kohteli omalla tavallaan. Kesytti, selätti
tai kutsui sitä oppaaksi ymmärtämään jotakin, mitä ei entisen perusteella osannut ymmärtää. Joltakin sanat katosivat
kokonaan, toinen nujersi pelkoaan sanatulvalla. Osa laskeutui syiden syvyyssukellukseen, toiset taas suolsivat toimenpidelistojaan poliisille, piispalle, poliittisille päättäjille.
Pelko on totta. Monesti se suojeleekin. Mutta jos pelko
sammuttaa luottamuksen liekit, sulkee kuuloyhteyden
erilaisten välillä ja lukitsee vuorovaikutuksen väylät, me
olemme hävinneet hävittäjälle.
Kristityn sanastossa luottamus, vieraanvaraisuus ja toivo
toistuvat. Ne kertautuvat tekoina, ne sisältyvät rukouksiimme ja ne heijastuvat asenteistamme. ”Älä pelkää, älkää
pelätkö” on viesti, jonka enkelit yhä uudelleen tuovat
Jumalan terveisinä yön pimeyteen, elämäntilannekriiseihin,
oudon ja tuntemattoman pelkoon.
Raine Haikarainen
Sisällys 2/11
Irjan ikkunasta
2
Pääkirjoitus 3
Sielunhoitoa vai puoskarointia
4
”Nuori tarvitsee aikuisen läsnäoloa” 8
Onko tässä meidän kutsumuksemme juuri nyt? Tehdä
tilaa erilaisten kohtaamisille. Etsiä hienovaraisesti heitä, joiden poissaoloon kaikki ovat jo tottuneet. Kattaa ruokapöytä, johon mahtuu myös hän, jota ikävä repii. Kiinnostua
sydämellisesti myös heistä, joiden elämänvalintoja karsastamme. Sallia itsellemme hallitsemisen sijasta häkeltyminen: kuulla koko tarina heiltä, joilla on meille asiaa.
Kristinusko on kohtaamista.
”Sotilaspappi on aina saatavilla” 10
Sielunhoitoa sähköisesti 12
Sielunhoito ja psykoterapia
vuoropuhelussa 14
Sielunhoitajan tärkeä kirja 16
Kapitulin väkeä 18
Tapahtuu Helsingin hiippakunnassa 19
Toimintakalenteri 2012 23
Ajankohtaista
2
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli
PL 142, 00121 Helsinki. Käyntiosoite: Bulevardi 16 B, 5. kerros
Puh. 09 2340 3000 (keskus), faksi 09 2340 3050
Puhelinvaihde ja pääsisäänkäynti ovat auki klo 9–15
Työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi
Kotisivu: www.helsinginhiippakunta.evl.fi
2340 3010
Palveluosoitteet:
Piispan sihteeri Maritta Maununen
2340 3010
Yleinen asiointi, nimikirjaotetilaukset, viranhaut:
helsinki.tuomiokapituli@evl.fi
Koulutustiedustelut, peruutukset, tentti-ilmoittautumiset:
koulutus.helsinki.tuomiokapituli@evl.fi
Tuomiorovasti Matti Poutiainen (Tuomiokirkkosrk)
2340 6100
Pappisasessori Anja Nurminen (Myrskylän srk)
040 841 4977
Pappisasessori Hannu Vapaavuori (Haagan srk)
2340 3210
Lakimiesasessori Ritva Saario 2340 3020
Notaari Heikki Hämäläinen
2340 3021
Julkaisija:
Toimistosihteeri Ulla Aaltio
2340 3023
Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen
2340 3030
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli
PL 142, 00121 Helsinki
Päätoimittaja:
Kirsti Poutiainen Raine Haikarainen, p. 09 2340 3032, faksi 09 2340 3050,
gsm 040 553 9464, raine.haikarainen@evl.fi
Hiippakuntasihteeri (nuoriso-, rippikoulu- ja koulutyö, ympäristötyö,
Hiippakuntauutiset) Raine Haikarainen
2340 3032
Hiippakuntasihteeri (lapsi- ja perhetyö, työnohjaus, työyhteisöt)
Diakonia ja yhteiskuntatyö 27
Kasvatus 30
Kirkkomusiikki 33
Lähetys ja evankeliointi 35
Työyhteisöt 40
41
Hiippakuntauutiset on Helsingin hiippakunnan tiedotuslehti. Se ilmestyy kolme kertaa
vuodessa ja jaetaan seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja tiedottajille.
Hiippakuntasihteeri (diakonia ja yhteiskunta, kansainvälinen diakonia)
2340 3031
Ihmisiä hiippakunnasta Piispa Irja Askola
Piispan teologinen erityisavustaja Päivi Linnoinen 2340 3011, 040 551 5851
Kansi: Martti Ajo – pappi, terapeutti ja
Toimitussihteeri:
Laura Pörsti, gsm 044 530 0441, laura.porsti@gmail.com
analyytikko. Kuva: Raine Haikarainen
Jaana Räntilä
2340 3033
Toimistosihteeri Birgitta Falenius (50 %)
2340 3034
Kuurojenpappi Elina Jokipaltio
2340 3035
Lähetyssihteeri (lähetys, evankeliointi) Hannu Lätti 2340 3037
Taitto- ja painopaikka:
Hiippakuntakanttori Hanna Remes 2340 3038
Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli, repro@etelasavonkirjapaino.fi
6.12.2011. Aineiston viimeinen sisäänjät-
Painos: 3 400 kpl
töpäivä on 4.11.2011.
Lähetystoimisto (Suomen Lähetysseura)
129 71 (vaihde)
Pääkirjoitus
i k k u n a s ta
Raine Haikarainen
Osoitteenmuutokset:
Ulla Aaltio, p. 09 2340 3023, helsinki.osoitteenmuutokset@evl.fi
Seuraava Hiippakuntauutiset ilmestyy
ISSN 1456-8144
Luotettavuutta ja
herkkyyttä
Nykyaikaisten järjestelmien turvallisuudesta puhuttaessa saattaa törmätä englanninkieliseen käsitteeseen High Reliability Organization (HRO).
Sanoilla tarkoitetaan organisaatiota, jonka perusolemukseen kuuluu korkea
luotettavuustaso. Tyypillisiä esimerkkejä näistä järjestelmistä ovat lentoyhtiöt, ydinvoimalat tai erikoissairaalat. Niiden kaikkien toimintaa ohjaavana
periaatteena on määrätietoinen pyrkimys onnettomuuksien nollatoleranssiin.
Voiko kirkkoa pitää tällaisena korkean luotettavuustason organisaationa?
Ainakin ihmisten odotukset tuntuvat viittaavaan siihen suuntaan. Vähäisetkin kirkon epäonnistumiset saavat runsaasti julkisuutta ja arvostelua. Ne
ovat kumpikin asioita, jotka on väistämättä hyväksyttävä, kun tavoitellaan
korkeaa luotettavuutta.
Luotettavuutta odotetaan myös silloin, kun on kyse henkilökohtaisista ja
sielunhoidollisista kohtaamisista. Avun tarpeessa oleva lähimmäinen haluaa
purkaa sydäntään kirkon edustajalle. Näin tehdessään hän haluaa olla vakuuttunut, että auttajalla on herkkyyttä ja asiantuntemusta. Itsestään selvää
myös on, ettei hänen hädänalaista tilaansa käytetä hyväksi eikä luottamuksellisia asioita levitellä ulkopuolisille.
Lehtemme tässä numerossa käsitellään sielunhoitoa eri näkökulmista.
Työntekijöiden puheenvuoroista käy ilmi, miten keskustelulle on yhä enemmän tarvetta ja ihmisten auttaminen on löytänyt aivan uusiakin muotoja.
Samanaikaisesti kirkon vanhasta perinteestä nousevilla sanoilla, symboleilla,
tavoilla ja jopa miljöillä on merkitystä ihmisten sielunhoidollisessa kohtaamisessa.
Yhä selvemmin korostuu myös sielunhoidon ammatillisuus. Vaikka
auttava keskustelu on kaikkien seurakuntalaisten tehtävä, työntekijän rooli
on kuitenkin poikkeava. Hänelle uskottavat ongelmat voivat olla monimutkaisia ja keskusteluyhteys pitkäjänteistä. Ammattitaito edellyttääkin sielunhoidon ja terapian yhtäläisyyksien ja erojen ymmärtämistä sekä tajua siitä,
milloin omat auttamisvälineet eivät riitä.
Kaikille korkean luotettavuustason järjestelmille ovat tyypillisiä tietyt
yhteiset piirteet. Näitä ovat esimerkiksi kyky ennakoida epäonnistumisia,
herkkyys aistia toiminnan muutoksia, valmius joustamiseen ja erityisesti
kriittisestä palautteesta oppiminen.
Nämä asiat ovat tuttuja myös kirkon sielunhoitajakoulutuksessa ja
laajemminkin henkilöstökoulutuksessamme. Ainakin koulutuksen näkökulmasta voi todeta, että kirkko pyrkii selkeästi olemaan yksi korkean luotettavuustason organisaatioista.
3
Tekstit: Janne Villa
Kuvat: Raine Haikarainen
Sielunhoitoa vai
puoskarointia
4
Martti Ajo vihittiin papiksi vuonna 1989. Hän työskenteli
seuraavat 14 vuotta Käpylän seurakunnassa, alkuun nuoriso- ja rippikoulupappina, lopuksi lähetys- ja diakoniatyössä.
Käpylästä hän siirtyi viideksi vuodeksi Vantaan vankilaan
pastoriksi. Tätä nykyä Ajo toimii perheneuvojana Helsingin
seurakuntayhtymässä sekä yksityisenä psykoterapeuttina.
Ajo arvostaa suuresti seurakuntapapin työtä, jossa kohdataan ruohonjuuritasolla ihmisiä laidasta laitaan, syntymästä kuolemaan.
”Pappina näkee kattavan poikkileikkauksen suomalaisten elämästä ja mielenmaisemasta. Koin hyvin tärkeitä
kohtaamisia niiden 14 vuoden aikana”, Martti Ajo toteaa.
Millaiset valmiudet teologinen tiedekunta antoi sielunhoitajalle?
”Melko ohueksi sen puolen opiskelu jäi siihen nähden,
kuinka haastavaa papin työ on. Siihen aikaan tiedekunnassa
oli vähän sielunhoitokoulutusta. Jouduin opettelemaan
kantapään kautta sielunhoitajan valmiudet.”
”Nuoret papit ovat usein valmistuessaan kokemattomia
idealisteja. Heillä on paljon oppimista elämästä”, Martti Ajo
hymyilee muistoilleen reilun 20 vuoden takaisesta itsestään.
Mielen lukkojen armollinen
avaaja
Martti Ajo veti Käpylässä edelleen jatkuvaa kapakkapappiprojektia. Hän kävi ravintolassa keskusteluita ja kiinnostui
entisestään ihmisten sielunhoidollisesta kohtaamisesta,
elämäntarinoiden ja huolien kuuntelemisesta.
”Olen sanonut leikillisesti, että päädyin kapakan kautta
vankilaan.”
Vankien järisyttävän suurten ongelmien edessä ihmiselämän synkin ja pimein puoli löivät vasten sielunpaimenen
kasvoja.
”Vankila oli melkoinen elämänkoulu. Sain työkokemusta ja vanhenin varmaan kymmenen vuoden edestä. Työ on
kuluttavaa. Siinä kohtaa poikkeuksellisen traagisia asioita.”
Vangit ovat monien fyysisten ja psyykkisten lukkojen
takana. Martti Ajo koki tehtäväkseen mielen lukkojen avaamisen. Hän joutui miettimään, selviääkö tehtävästä papin
perustyökalujen ja kutsumuksen voimin.
”Olen pappi – se on ensimmäinen ja vahvin identiteettini, vaikken ole
psykoterapeuttina ja perheterapeuttina papin virassa”, sanoo Martti Ajo.
Pastori Martti Ajo päätyi kapakan kautta vankilaan. Siellä ei pärjätty ilman psykoterapiaa. Sittemmin tutuksi tulivat myös psykoanalyysi ja perheneuvonta.
5
Silloin syntyi ajatus hankkia lisää valmiuksia auttamiseen.
Pappi opiskeli työn ohessa psykoterapeutiksi. Nykyään Martti
Ajon koulutuspohja on vankka ja monipuolinen. Hän valmistuu
pian myös psykoanalyytikoksi. Suomessa ei ole tiettävästi muita
työikäisiä pappis-psykoanalyytikkoja.
Koulutuksista on ollut suurta apua työhön.
”Sain järeämpiä terapeuttisia työkaluja. Opin näkemään
rajani: missä pystyn auttamaan ja missä en; milloin ei kannata
lyödä päätään seinään. Vaikka vankilatyö on vaikeaa, ihmisiä voi
vähän tukea ja kulkea heidän rinnallaan.”
Mitä muuta opit vankilassa?
”Ihmisten kunnioittamisen. Me kaikki olemme samalla
viivalla. Ihmisen arvoa ei voi mitata sillä, mitä hän on tehnyt tai
jättänyt tekemättä. Kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta aloittaa
elämäänsä samalta lähtötasolta.”
”Myös armo ja armottomuus puhuttelivat, ja punnitsin
paljon niitä sanoja. Loppupeleissä jokainen on Jumalan edessä.
Siinä mitataan, mitä armo todella on.”
”Armottomuus on ihmisten ominaisuus, jonka vangit olivat
kohdanneet. Kun ihminen joutuu vankilaan, sitä ennen elämässä
on yleensä ehtinyt tapahtua paljon ikäviä asioita.”
Ensin omat haavat kuntoon
Sielunhoitajan on tiedostettava henkiset ja ammatilliset rajansa,
Martti Ajo tähdentää. Itsetuntemuksen on oltava hyvä, ennen
kuin haasteellisia henkilöitä voi auttaa työkseen.
”Ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä. Jokaisella meistä on omanlaisensa tausta ja omat haavansa. Ammattiauttajan on hoidettava
oman taustansa aukot ja haavansa kuntoon, jotta hän pystyy
auttamaan muita haavoitettuja.”
On osattava erottaa, milloin sielunhoidettava tarvitsee toisenlaista apua, ja ohjattava hänet eteenpäin.
Vaarana on ottaa liian vähäisillä resursseilla käsiteltäväkseen
liian vaativa ongelmakimppu. Tällöin voi viedä autettavaa väärään suuntaan, Martti Ajo muistuttaa.
”Täytyy miettiä tarkasti, onko minulla tarpeeksi ammattitaitoa ja riittävän tuhti terapeuttinen työkalupakki.”
6
Älä kanna kotiin kuormia
”50 vuotta on kypsän miehen ikä: elämänkoulussa
on nähnyt ja kokenut jo kaikenlaista. Elämänkokemuksen lisäännyttyä auttajan työtäkin voi tehdä
rohkein mielin”, toteaa Martti Ajo.
Sielunhoitaja tai terapeutti voi lähteä kantamaan mielessään
toisten ongelmia ja ahdistuksia, joita nämä eivät välttämättä edes
sano ääneen, Martti Ajo varoittaa.
”Ihmiset projisoivat auttajaan isoja ongelmia ja siirtävät niitä
hänen kannettavakseen. Sielunhoitajan suurin vaara on siinä, että
häneen sijoitetaan liian raskaita psyykkisiä painolasteja, joita on
vaikea käsitellä. Asiakkaan ongelmat alkavat elää omaa itsenäistä
elämäänsä auttajan mielessä. Puhutaan sijaistraumatisaatiosta.”
”Auttajan tulisi kyetä käsittelemään ihmisten ongelmia
tietoisella tasolla niin, etteivät ne jää pyörimään mieleen ja
sekoitu omaan elämään. Papin mieli kuormittuu helposti ja työn
ongelmat siirtyvät kotiin.”
Martti Ajo painottaa, että jokainen syvätasolla liikkuva
sielunhoitaja tarvitsee säännöllistä työnohjausta.
Tuppurainen tappuraisen
takuumiehenä?
Terapeuttipiireissä sielunhoitoa on toisinaan arvosteltu
puoskaroinniksi: terapiatyöhön kouluttautumattomat, uskonnollisten harhakuvitelmien hapattamat amatöörit ronkkivat hyväuskoisina hölmöinä ihmisten herkkää sisintä…
Martti Ajo ei yhdy puoskarointisyytteisiin. Silti esimerkiksi psykoterapeutin koulutus on hänestä erittäin hyödyllinen sielunhoitajille. Pastoraalikoulutukseen olisikin hyvä
lisätä psykoterapiaopintoja.
”On jotenkin hölmöä sanoa, ettei ihminen voi antaa
sielunhoitoa ilman terapeuttista koulutusta. Pitkälti kysymys on kaikissa terapiamuodoissa siitä, kuinka auttaja ja
autettava kohtaavat toisensa.”
”Kun innostuneen sielunhoitajan nälkä kasvaa, hän
saattaa kuitenkin ylittää ammatilliset rajansa ja kuvitella,
että vaikkapa papin koulutuksella voi lähteä hoitamaan isoja
psyykkisiä ongelmia.”
”Joudun psykoterapeuttina ja perheneuvojana miettimään jatkuvasti, kuinka syvälle tasolle voin viedä keskustelut. Kun käytettävissä on rajattu aika, minun täytyy saada
sen puitteissa nostettua ihminen takaisin ylös, jos olen ensin
sukeltanut hänen kanssaan mielen syvyyksiin.”
Hiljaisuuden viljelijä löytää
sisäavaruuden
Itselleen Martti Ajo ammentaa hengenravintoa vanhoilta
kristillisiltä mystikoilta ja erämaan kilvoittelijoilta, hyviksi
havaituilta hengellisiltä isiltä ja äideiltä. Hän ei väsy lukemaan vaikkapa Filokaliaa tai Ristin Johannesta.
”Olen vitsaillut, että erämaaisät olivat ensimmäisiä
psykoanalyytikkoja. He löysivät oman kielen kuvaamaan
ihmisen tiedostamatonta aluetta. Vaikka he puhuivat oman
aikansa käsittein, heidän tekemänsä löydöt ovat tavoitettavissa myös tämän päivän psykoanalyyttisellä kielellä.”
”Ihmisen sisäinen ja tiedostamaton elämä ei ole yksinomaan Freudin keksintöä. Itsetutkiskelua ja oman mielen
liikkeiden tarkastelua harrastaneet mystikot ja erämaaisät
tunsivat tiedostamattoman alueen hyvin. He kuuntelivat
tarkoin ajatuksiaan, mielikuviaan ja jopa uniaan.”
Martti Ajo on kiinnostunut edellisten tapaan hiljaisuuden viljelystä.
”Meidän aikamme elämä on kiivasrytmistä ja hektistä.
On vähän paikkoja, joissa pääsee pysähtymään ja miettimään, mitä minulle kuuluu ja mitä sisäisessä maailmassa
liikkuu – kuuntelemaan Jumalaa ja itseään. Hiljaisuudessa
monet tärkeät asiat lähtevät luonnostaan liikkeelle.”
Psykoterapia ja
sielunhoito samalla asialla
Kirkon koulutuskeskuksessa järjestettiin syyskuun
alussa konferenssi Valon heijastuksia – Spiritualiteetti sielunhoidossa ja psykoterapiassa.
Sielunhoito ja psykoterapiamuodot ovat vuosikymmenten ajan eristäytyneet toisistaan. Terapiassa
hengellisyys nähdään monesti harhana, josta tulisi
päästä eroon. Samoin jotkut teologit ja sielunhoitajat
vieroksuvat kategorisesti psykoterapeuttista ajattelua.
Lisääntynyt kiinnostus eksistentiaaliseen etsintään ja uskontoon on herätellyt ihmisen hoitamisen
ammattilaisia dialogiin. Vuorovaikutuksessa on
mieltä, sillä molemmilla kentillä on omista tulokulmistaan jaettavana arvokasta tietoa ihmisen kohtaamisen syvätasosta.
Martti Ajo määrittelee sielunhoidon ihmisen
kokonaisvaltaiseksi kohtaamiseksi. Kun henkilö
hakeutuu seurakunnan työntekijän pakeille, hän
on tietoinen siitä, että myös jumalasuhde – tai jopa
Jumala – on mahdollisesti läsnä kohtaamisessa.
Silloinkin, kun Jumalasta tai uskonasioista ei puhuta
ääneen.
Laaja-alaisen psykoterapeutinkin kanssa voi
keskustella uskonnollisista kysymyksistä, mutta
teologeilla ja seurakunnan työntekijöillä on koulutuksensa ja henkilökohtaisen kokemuksensa takia
valmiudet pohtia eksistentiaalisia kysymyksiä ja
jumalasuhdetta.
Pappi, psykoterapeutti ja tuleva psykoanalyytikko ei halua tehdä jyrkkää rajaa saati vastakkainasettelua sielunhoidon ja psykoterapian tai psykoanalyysin
välillä, vaan näkee niiden täydentävän toisiaan.
”Olen sanonut pieni pilke silmäkulmassa, ettei
teologiaa voi ymmärtää ilman psykoanalyysia eikä
psykoanalyysia ilman teologiaa. Molemmat tutkivat
ihmismielen salaisuuksia”, Martti Ajo sanoo.
”Psykoanalyysin ja teologian on monesti ajateltu olevan kaukana toisistaan. Itse en ajattele näin,
vaan ymmärrän psykoanalyysin puhuvan ihmisen
sisäisestä maailmasta toisella kielellä kuin teologian.
Monilta osin on kysymys samoista asioista, ihmisenä
olemisen vaikeudesta.”
”Joskus olen ajatellut, että kun Sigmund Freud
puhui ihmismielen tiedostamattomasta ja tuntemattomasta alueesta, sillä oli jotakin tekemistä Jumalan
kanssa. Jumala on perimmiltään tuntematon ja salattu. Myös ihmisen mielessä on paljon sellaisia asioita,
jotka jäävät lopulta salaisuuksiksi. Kaikkia kiviä ei
ole mahdollista kääntää edes pitkässä terapiassa.”
7
Sielunhoito
Teksti ja kuva: Laura Pörsti
Taina Repo-Holten:
”Nuori tarvitsee
aikuisen läsnäoloa”
Yksi merkittävä aikuissuhde voi kantaa nuorta koko
elämän ajan, muistuttaa
Helsingin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyön
keskus Snellun psykologi.
Huoneet ovat korkeita ja avaria.
Ikkunoista avautuu urbaani näkymä
Kallioon. Tunnelma on kuin jonkun
kotona: on lautalattiat ja kaakeliuunit.
8
Tämä on kuitenkin Snellun toimisto,
jossa psykologi Taina Repo-Holten
tapaa nuoria, heidän perheitään ja
verkostoaan.
Repo-Holten kiittelee Snellun
tarjoamaa vapautta toimia: kukaan tai
mikään ei raamita, missä asiakkaita pitää tavata tai miten hoitosuhteen pitää
edetä. Kotikäynnitkin ovat mahdollisia.
”Täällä lähdetään nuoren tarpeista. Asiakassuhteet vaihtelevat kertaluontoisista monta vuotta jatkuviin
tapaamisiin.”
10 vuotta Snellussa työskennellyt
psykologi on nähnyt läpileikkauksen
nuorten ongelmista.
”Monenlaista ihmissuhdepahoinvointia, masennusta, syömishäiriöitä,
seksuaalista kaltoin kohtelua, kuolemantapauksia ja erojen jälkeistä pahoinvointia... Joissakin tapauksissa syrjäytymisen ketju on jatkunut sukupolvesta
toiseen”, Taina Repo-Holten sanoo.
Hän voi tarjota avuksi kuuntelemista ja läsnäoloa – ja toimia sillanrakentajana nuorten ja heidän vanhempiensa välillä.
”Työn taustalla on ehdoton kunnioitus nuoren vanhempia kohtaan,
vaikka heillä olisikin vanhemmuus
hukassa. Minun tehtäväni on toimia
tulkkina: lähteä nuoren tarpeista käsin, olla myös vanhemman puolella ja
auttaa osapuolia kuulemaan toisiaan.”
Se on hienovaraista työtä. Katon
on oltavat korkealla, ja avarista, urbaaneista näkymistäkin voi olla apua.
Tähtien ja putoajien
yhteiskunta
”Yhteiskunta on polarisoitunut. On hyvinvoivat nuoret ja pahoinvoivat nuoret, ja kuilu heidän välillään on leveä”,
Taina Repo-Holten sanoo vakavana.
Hänen ensisijainen huolenaiheensa
on päihteidenkäyttö.
Psykologi Taina Repo-Holten kehottaa
nuorten sielunhoitajia miettimään, mikä on
heidän erityistehtävänsä nuoren verkostossa.
”Tämä ei koske vain nuoria, vaan
myös heidän vanhempiaan, joiden
juominen aiheuttaa pahoinvointia
koko perheelle.”
Päihteiden kulutuksen RepoHolten ei tiedä lisääntyneen, mutta
asennemuutoksia on tapahtunut.
”Huumemyönteisyys on joissakin
sosiaaliryhmissä lisääntynyt. Nykyään
voi olla työssäkäyvä ja käyttää huumeita.”
Päihdekoukun vaara on suurin
niillä nuorilla, jotka kokevat, etteivät
tule nähdyiksi. Monesti heiltä puuttuu
koulutuspaikka, eikä kaveriporukkakaan ole paras mahdollinen.
”Taustalla on rakkaudennälkä.
Tarttumapinta nuoreen on löydettävissä, jos tukijoukot ovat kunnossa,
mutta jos vanhemmalla ei ole keinoja
olla nuoren kanssa, seuraa hankaluuksia.”
Toisaalta toisessakin äärilaidassa
on psykologia huolettavia ilmiöitä.
Esimerkiksi – hieman yllättäen –
tämän päivän lukio valtavine vaatimuksineen.
”Se osuu nuorilla hyvin herkkään
vaiheeseen. Etenkin tunnollisia tyttöjä se näyttää ahdistavan ja masentavan.”
Repo-Holtenia mietityttää se, että
lukio korostaa niin vahvasti suorituksia. Kaikkien pitäisi niin koulussa kuin
harrastuksissakin olla tähtiä. Pahimmillaan vanhemmatkin painottavat
juuri tätä näkökulmaa.
”Oppiminen on hyvä asia, mutta
toivoisin, että siihen ei lähdettäisi
paineella arvosanoista. Jos nuori
menee lukiossa psyykkisesti lukkoon,
on tärkeä tarttua tilanteeseen heti:
etsiä armollisempaa asennoitumista ja
herätellä oppimisen iloa ja elämästä
nauttimista. Joskus hyvässä ammattikoulussa voi päästä psyykkisesti
helpommalla”, Taina Repo-Holten
pohtii.
Mitä vanha
opettajasi sanoisi?
Taina Repo-Holten puhuu taajaan
aikuissuhteiden kantavasta merkityk-
sestä – sellaistenkin, jotka ovat lapsen
ja nuoren elämässä vain vähän aikaa.
Heihin palataan usein Snellun juttutuokioissakin.
”Kehotan nuoria miettimään niitä
henkilöitä, jotka ovat nähneet heidät.
Sitten pohdimme yhdessä, mitä tämä
henkilö mahtaisi tästä tilanteesta
sanoa. Merkittävien kokemusten
tavoittaminen on tärkeää. Niiden
muistelu voimaannuttaa ja luo uskoa
omaan kykyyn selviytyä.”
Repo-Holten muistuttaa, että
nykymaailmassa pysyvät ihmissuhteet ovat poikkeuksellisia. Koulut ja
asuinpaikat vaihtuvat, samoin opettajat. Puolet avioliitoista päättyy eroon,
ja eron seurauksena lapsi saattaa
menettää toisen vanhempansa lähes
kokonaan.
”Eron varjo voi olla tosi pitkä.
Vaikka vanhempien oma elämä on
sekaisin, pitäisi muistaa, että lapsella
on oikeus kaikkiin itselleen tärkeisiin
aikuisiin.”
Repo-Holten viittaa tilanteisiin,
joissa vanhemmat eri tavoin ryhtyvät
kiristämään lapselta rakkautta tyyliin:
”et mene isäsi luokse jos yhtään rakastat minua”.
”Pitäisi olla kansalaisvelvollisuus,
että kuka tahansa aikuinen puuttuisi
tällaiseen käytökseen sitä kohdatessaan.”
Oppia omista
rajoista
Nuorten arjen kysymykset ovat nykyään rankkoja. Salattujen elämien draamat tuntuvat Taina Repo-Holtenin
mielestä valuvan todellisuuteen.
”Nuoret kuvittelevat, että heidän
pitää kyetä olemaan toistensa terapeutteja ja kantamaan vaikka kaverin
itsemurha-ajatuksia. Omat rajat
katoavat.”
Väliin kaivattaisiin kuuntelevia aikuisia. Sellaisia, joilla ei ole liian kiire,
liian ahdistavaa, liian paljon taakkaa.
Aikuisten pitäisi Repo-Holtenin mukaan olla niin läsnä, että heille selviäisi, missä asioissa nuori todella tarvitsee
apua ja tukea. Häntä hämmästyttää
se, että samalla kun tiettyihin nuorten tekemisiin puututaan paljonkin,
joidenkin suurten kysymysten kanssa
heidät jätetään yksin.
”On otettava tosissaan se, mitä
nuori sanoo. Vaikka asia aikuisen
mielestä tuntuisi pieneltä, nuorelle se
voi olla iso. Lapsen puheen pitäisi olla
yhtä tärkeää kuin aikuisen puheen.”
Sielunhoitajan
herkkä paikka
Taina Repo-Holten on psykologi
kirkon leivissä. Hänen vastaanotollaan
tunnistetaan myös hengellisiä kysymyksiä – jos tarpeen on. Jeesusta ei
kuitenkaan käytetä laastarina.
”Tämä työ ei ole ensimmäisenä
sielunhoitoa, ellei asiakkaalla ole
hengellinen tausta. Voisi puhua vaikka
juttelusta. En tarjoa hengellistä ratkaisua psykologisiin ongelmiin.”
Taina Repo-Holtenilla kuitenkin
on myös sielunhoidon työnohjaajakoulutus. Hänen mielestään on hyvä,
että kirkon työntekijöillä niin monelta
alalta on valmiuksia sielunhoitoon ja
nuorten seurakuntalaisten kuuntelemiseen. Korvia ei ole koskaan liikaa.
”Tärkeää on tietenkin, että sielunhoitaja tunnistaa oman osaamisensa
rajat ja ottaa tarvittaessa muita apuun.
Näin nuorisotyöntekijät tekevätkin.
Monella nuorella on muitakin tukiverkostoja. Silloin on hyvä kysyä, mikä
merkitys juuri minulla tässä on.”
Repo-Holten katsoo, että ammatillisten ihmissuhteiden tehtävä on
tukea nuoren luonnollista ihmissuhdeverkostoa ja auttaa ihmissuhteiden
solmuja aukeamaan. Tärkeintä on
kuitenkin tavallinen, yhteisöllisyyden
mukanaan tuoma välittäminen.
”Jos kuka tahansa aikuinen näkee
yksin itkevän nuoren kadunkulmassa,
toivoisin hänellä olevan herkkyyttä ja
uskallusta pysähtyä ja kysyä, voiko hän
olla avuksi.”
9
Sielunhoito
Sielunhoito
Teksti ja kuva: Laura Pörsti
Tapani Selin:
”SOTILASPAPPI
ON AINA SAATAVILLA”
Sotilaspastori Tapani Selin
saattaa samana päivänä
selvittää yhden varusmiehen parisuhdeongelmaa
ja toisen mahdollisuutta
rukoilla oikeaan aikaan.
Sielunhoidollinen ote on
hänen varusteistaan tärkein.
10
Kolme vuotta sitten helmikuussa
sotilaspastori Tapani Selinin puhelin
soi. Soittaja kertoi, että Santahaminan
urheilukentällä elvytetään varusmiestä.
Tämä oli lyyhistynyt kesken Cooperin
testin.
Kun Selin meni paikalle, siellä oli
jo ambulanssi. Mitään ei kuitenkaan
ollut tehtävissä.
Kriisihoito aloitettiin heti. Armeijassa sekin sujuu tarkalla kaavalla,
esikuntapäällikön johdolla. Papilla on
siinä tärkeä sielunhoidollinen tehtävä.
”Käsittelemme asiaa paikalla olleen
henkilöstön kanssa. Myös uhrin perusyksikössä pidämme hiljaisen hetken,
ehkä hartaudenkin. Tarpeen mukaan
myös uhrin tuvan varusmiesten kanssa
käydään asiaa läpi ja seurataan, tarvitseeko joku erityistukea”, kertoo Tapani
Selin.
”Pappi huolehtii myös omaisten
tukemisesta ja tulevista hautajaistoimista.”
Kuolemantapaukset ovat rauhan
aikana onneksi harvinaisia. Kuitenkin
sellaisten edessä sotilaspapin sanoja
kaivataan: hänen puoleensa kääntyvät
myös median edustajat.
Pappi kuuluu
kalustoon
Tavallisesti Kaartin jääkäripataljoonan
sotilaspastori Tapani Selinin työ on
arkisempia kohtaamisia.
”Työ jakaantuu kolmeen osaan:
julistus, opetus ja sielunhoito”, Selin
kuvaa.
Julistusta ovat hartaudet, joita
usein vietetään niin, että alttaritauluna
on Santahaminan upea luonto.
”Ja merimaiseman takana kaupunki, jonka rauhaa me puolustamme. Ne
Sotilaspastori Tapani Selin on tuttu näky
Santahaminan varuskunta-alueella. Hänen
puoleensa on helppo kääntyä.
ovat isoja elämyksiä monelle”, Selin
huomauttaa.
Opetusta ovat varusmiehille annetut oppitunnit.
Sielunhoitoa puolestaan ovat ne
satakunta luottamuksellista keskustelua, jotka Tapani Selin vuosittain
käy henkilökunnan ja varusmiesten
kanssa.
”Pidän sielunhoitoa painopistealueena. Niin kuin on tärkeää, että kirkko on keskellä kylää, on tärkeää, että
sotilaspappi on saatavilla tarvittaessa.
Keskusteluilla on vankka merkitys
niille, jotka niihin hakeutuvat.”
Armeija on siitä erityinen paikka,
että siellä pappi on koko ajan läsnä.
Hänen yhteystietonsa eivät jää kenellekään epäselviksi, siitä pitävät huolen
jo Selinin kaikille alokkaille pitämät
aloitusoppitunnit. Niille osallistuvat
kaikki palvelukseen astuvat. Pappi
on myös mukana joukkojensa arjessa
osallistumalla sotaharjoituksiin ja
leireille.
”Pappia on jollain tavalla on luvallisempaa ja luontevampaa lähestyä
armeijan oloissa. Hän on samanlainen
palvelustoveri kuin muutkin”, Tapani
Selin uskoo.
Muslimeja papin
pakeilla
Tapani Selin on toiminut sotilaspappina 20 vuotta. Viimeisten vuosien
aikana uskontojen kirjo kasarmilla
on lisääntynyt. Santahaminan 1000
alokkaan saapumiserässä on tavallisesti
parikymmentä muslimia. Heidän
kanssaan Selin on paljon tekemisissä.
”Tässä käy tavan takaa joku muslimipoika. Meillä on hyvä yhteys, heillä
ei ole kynnystä hakeutua puheilleni”,
hän sanoo.
Muslimeille Selin tarjoutuu avuksi
uskonnonharjoittamisen ja armeijan
yhteensovittamisessa. Perussääntö on,
että uskonnonharjoittaminen tapahtuu palveluksen sallimissa puitteissa,
mutta Selin ymmärtää, että joskus
säännön noudattaminen on haastavaa.
”Osalla on aika tiukat puhtaussäännöt. Ymmärrän hyvin sen, että
Sielunhoitoa armeijan harmaissa
Puolustusvoimien kirkollisessa työssä on tällä hetkellä 28 päätoimista sotilaspapin virkaa sekä kenttäpiispan virka. Lisäksi virassa on
12 osa-aikaista sotilaspastoria. He käyvät yhteensä noin 5000 sielunhoidollista keskustelua vuodessa.Vähän yli puolet niistä käydään
varusmiesten kanssa, vajaa puolet henkilökunnan kanssa.
Puolustusvoimien kirkollisen työn tavoitteena on tukea henkisesti
ja hengellisesti puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa palvelevia
sekä ylläpitää ja kehittää heidän eettistä toimintakykyään kaikissa
olosuhteissa.
jos kaveri on peseytynyt tietyllä tavalla
koko ikänsä, sitä on hyvin vaikea
muuttaa. Viime viikolla puhuin sen
puolesta, että yhdelle shiiamuslimipojalle järjestettiin oma, suihkulla
varustettu vessa”, hän kertoo.
”Näissä asioissa täytyy olla varovainen ja suhtautua sielunhoidollisesti. Ajatus on, että puolin ja toisin
joustetaan.”
Nykynuoret
huolehtivat
vanhemmistaan
Suomalaispoikien murheista suurimmat ovat koko Tapani Selinin työuran
ajan liittyneet lähimpiin ihmissuhteisiin.
”Usein taustalta paljastuu rikkinäinen kotitausta ja monenlaista ongelmaa. Siinä tilanteessa puoliso on ainoa
tärkeä asia. Jos hänen kanssaan menee
sukset ristiin, tuntuu että maailma
kaatuu”, Selin tietää.
1990-luvun alussa sotilaspapin
pakeille hakeutui varusmiehiä, joilla
oli tuottamattomia yrityksiä ja paljon
velkaa. Se oli edellisen laman erikoisuus. Nyt Selinistä tuntuu, että syrjäytyminen ja siihen liittyvät ongelmat
ovat nousseet esiin.
”Monella on suurin huoli siitä,
miten vanhemmat pärjäävät. On
näkyvissä jo useamman polven syrjäytymistä, mielenterveys- ja alkoholiongelmia”, hän toteaa.
Papin apu on pääasiassa keskustelua ja tilanteen taustojen kartoittamista, tarvittaessa useammankin kerran.
”Voin vedättää palan matkaa
eteenpäin ja toimia lautturina karikkoisen kohdan yli. Itsellenikin tulee
hyvä mieli, kun huomaan, että kaveri
lähtee selvästi huojentuneena. Monesti
pojat kiittävätkin.”
Varsinaisia uskonnollisia kysymyksiä sielunhoitokeskusteluissa
käsitellään verrattain harvoin, mutta
poikkeuksia on.
”Kerran varusmies tuli toimistooni
ja sanoi haluavansa tietää, miten tullaan uskoon”, Tapani Selin muistaa.
Varusmiesten opintoihin ja
asumiseen liittyviä ongelmia selvittää
Santahaminassa kaksi sosiaalikuraattoria. Sotilaspapin konkreettinen apu on
toisenlaista.
”Mikään loma-automaatti minä
en ole, mutta jos katson, että tilanne
siviilissä vaatii lomapäivää, voin toimia
asiassa yksiköiden suuntaan.”
Sotilaspapilla on Santahaminassa
tilava huone, mutta monet tärkeät
keskustelut viriävät kannonnokassa tai
sotaharjoituksen vartiovuorossa.
”Kun ollaan pidemmän aikaa
jossakin ja varusmiehillä käy aika pitkäksi, syntyy syvällisiä keskusteluja”,
Tapani Selin kertoo.
11
Sielunhoito
Teksti: Antti Kupiainen
Kuva: Raine Haikarainen
Sielunhoito
Kirkko auttaa myös netissä
Sielunhoitoa sähköisesti
Oletko joskus vastannut
työssäsi sähköpostiviestiin,
joka käsittelee kirjoittajansa henkilökohtaisia
asioita? Jos vastasit myöntävästi, olet ollut mukana
verkkoauttamisessa – siis
tekemässä sielunhoitoa
verkossa.
12
Verkkoauttaminen on hyppy mielenkiintoiseen maailmaan. Kirkolla
on auttamispalveluita netissä jo
varsin paljon. Tunnetuin niistä lienee
Nettipappi-palvelu. Tämä Helsingin
seurakunnissa 1990-luvulla alkanut
auttamispalvelu on Merimieskirkon
nettipappitoiminnan ohella vanhimpia
verkossa toimivia kirkon auttamispalveluja.
Koko nettityö on tietenkin varsin
nuorta. Alan uranuurtajina voi pitää
korkeakoulupappeja, joista jotkut
alkoivat hoitaa opiskelijoiden sieluja
sähköpostikirjeenvaihdolla sähköpostin yleistyttyä.
2000-luvulla erilaisia auttamissivustoja on syntynyt runsaasti. Niiden
tyyppisille kirkollisille palveluille on
nyt kysyntää. Niitä voi suhteellisen
helposti synnyttää myös lisää. Osaltaan asiaan vaikuttaa se, että tietoturvakysymyksiin on kiinnitetty viime
vuosina erityistä huomiota. Se on
parantanut palveluiden luotettavuutta.
Monet nykyisistä auttamispalveluista ovat valtakunnallisia. Nettipappi
on niistä yksi. Palvelevan puhelimen
sisarpalvelu Palveleva netti toimii
pääosin vapaaehtoisvoimin. City.
fi-nettiyhteisön Puhu papille -palveluun ja Parisuhdeklinikalle pääsee
monia reittejä pitkin – muun muassa
suomi24.fi-sivustolta. Merimieskirkon
Nettipappi palvelee lähinnä ulkosuomalaisia.
Palvelujen vastaustavat vaihtelevat. Joissain tapauksissa kysymykset
ja vastaukset ovat julkisesti kaikkien
luettavissa, toisissa taas keskustelu
käydään kahden kesken kysyjän ja
vastaajan välillä. Joskus keskustelua
voidaan jatkaa, mutta usein vastaaminen on kertaluonteista.
Verkkopalvelua suunnittelevan ei pidä lähteä
soitellen sotaan, vaan työhön tulee sitoutua
pitkäjänteisesti, kirjoittaa Antti Kupiainen.
Yhteydenottoja ei
voi rajata paikkaan
Porvoon Nettipappi ja Vantaan
Huojentamo ovat kuvaavia esimerkkejä Helsingin hiippakunnan alueella
toimivista verkkoauttamispalveluista.
Vaikka ne ovatkin paikallisia ja niihin
pääsee kyseisen seurakunnan nettisivun kautta, verkkokohtaamista ei voi
rajoittaa tiettyyn aikaan tai paikkaan.
Porvoossa Nettipappi-palvelu on
aloitettu vuonna 2009. Vastaajina toimivat seurakunnan papit. Yleisimmät
keskustelunaiheet liittyvät uskoon sekä
kirkkoon ja seurakuntaan. Osa kysymyksistä on luonteeltaan tiedusteluja,
mutta on myös paljon kysymyksiä,
jotka vaativat pitkää paneutumisaikaa.
Porvoon Nettipappi toimii kokonaan suojatuilla sivuilla siten, että
kysyjä voi lukea omaan kysymykseensä
tulleen vastauksen rekisteröitymisen
jälkeen kolmen viikon ajan. Sen jälkeen
vastaus poistetaan. Palvelussa kaikki
toimivat anonyymisti, myös papit.
Vantaan seurakuntien verkkosivuilla käynnistyi vuonna 2004 verkkoauttamispalvelu Huojentamo. Siellä
kysymykset ja vastaukset ovat kaikkien
luettavissa, mutta niistä on poistettu
seikat, joista henkilöt voisi tunnistaa.
Huojentamo tarjoaa paikan purkaa
pahaa oloa ja kysyä omaan elämäntilanteeseen liittyvistä asioista. Vastaamassa on muutama seurakuntien
työntekijä. Toiminnasta vastaava perheneuvoja ohjaa kysymykset vastaajille
alan mukaan. Yhteisen seurakuntatyön
työntekijät ovat käytettävissä oman
erityisalansa kysymyksiin.
Hyötyä
verkkoauttamisesta
Verkkoauttaminen on madaltanut
kynnystä hakea apua ja lähestyä kirkkoa. Se ei korvaa muuta kohtaamista,
mutta siitä on muodostunut hyvä
rinnakkaispalvelu. Verkkoauttaminen
on luonteeltaan ensiapua mutta myös
aitoa kohtaamista.
Toisia ihmisiä kirjoittaminen
auttaa parhaiten jäsentämään omaa
Kirkon verkkoauttamispalveluja
Valtakunnallinen Nettipappi: www.nettipappi.fi
Palveleva netti: www.verkkoauttaminen.fi
Merimiespappi netissä: www.merimieskirkko.fi/nettipappi/default.asp
Puhu papille: www.city.fi/feedback/send.php?topic=6
Huojentamo: www.vantaanseurakunnat.fi/vsrky/tukea_elamaan/huojentamo
Helsingin Nettipappi: www.helsinginseurakunnat.fi/?Deptid=58
Porvoon Nettipappi: www.porvoonseurakunnat.fi/fi/
suomalainen+seurakunta/tukea+ja+tietoa/nettipappi/
elämäntilannetta, toiset taas puhuvat
kasvotusten mieluummin. Sama jako
on myös auttajissa. Nettiauttaminen
vastaa ensimmäisen ryhmän tarpeisiin.
Verkkoauttamispalvelut eivät toimi
reaaliajassa, vaan vastausaika on yleensä
muutama päivä. Tämä on armollista
niin kysyjälle kuin vastaajallekin. Kirjoitettu viesti jättää paljon tulkinnanvaraa, koska täsmentäviin kysymyksiin
ei aina ole mahdollisuutta. Toisaalta se
antaa mahdollisuuden pohdinnalle ja
uusille näkökulmille, jolloin painopiste
on nimenomaan autettavassa, jota kannustetaan eteenpäin. Joka tapauksessa
epävarmuuden sietäminen on tärkeä
taito verkkoauttamisessa.
Uutta verkkoauttamispalvelua
suunnittelevan kannattaa muistaa, että
palvelun tulee olla helposti käytettävä
ja ohjeistuksen selkeä. Tietoturvaan
on syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Soitellen ei pidä lähteä sotaan, vaan
työhön tulee sitoutua pitkäjänteisesti.
Vaikka kysymyksiä ei välttämättä tule
suuria määriä, kaikkiin on vastattava
ja jokaisen ihmisen asia otettava vakavasti. Palvelun täytyy toimia.
Kaikki auttaminen ei
ole sielunhoitoa
Sielunhoito ja verkkoauttaminen eivät
aina ole sama asia. Monien kysy-
mysten vastaukset ovat tiedottamista
(esim. seurakunnan toiminnasta) tai
asioiden hoitoa (esim. vihkimis- tai
kasteasioiden kysymykset). Ne ovat
avuksi, mutta kyse ei välttämättä ole
sielunhoidosta.
Sama koskee esimerkiksi raamatuntulkinnan ja uskon kysymyksiä.
Rajanveto on tosin vaikeaa ja usein
myös tarpeetonta. Sielunhoito tukee
ihmisen hengellistä kyselyä ja etsintää
sekä elämäntilanteeseen liittyvää pohdintaa. Sille on tärkeä paikka verkkoauttamisessa, mutta on hyväksyttävä,
että nettityössä ei voi rajoittaa aikaa ja
paikkaa eikä aina aiheitakaan. Verkkotyö antaa mahdollisuuden seikkailulle.
13
Kirjoittaja on Askolan seurakunnan
seurakuntapastori, joka on ollut mukana monissa kirkon sosiaalisen median
hankkeissa. Hän toimii verkkokeskustelijana ja verkkokouluttajana Hengellinen työ verkossa -kursseilla, vastaa
verkkoauttamispalveluiden viesteihin
sekä bloggaa Kotimaa24-sivustolla.
Sielunhoito
”
Teksti: Jaana Räntilä
Kuva: Raine Haikarainen
Sielunhoito ja terapiamuodot
voivat hyötyä paljonkin
keskinäisestä vuoropuhelusta.
Sielunhoito
ja psykoterapia
vuoropuhelussa
Sielunhoidon ja psykoterapian erilaiset tulkintakehykset aiheuttavat joskus hämmennystä. Onko
sielunhoito terapeuttista
puoskarointia? Ohittaako
tai peräti kieltääkö psykoterapia Jumalan?
14
Sielunhoito on kirkon ominta
toimintaa: hengellistä huolenpitoa,
jota harjoitetaan uskonnollisen uskon
lähtökohdista. Kirkko julistaa Jumalasta, joka asettuu vuoropuheluun
luomansa ihmisen kanssa. Sielunhoito
on tämän vuoropuhelun tutkimista ja
kuulostelua. Päämääränä on jumalasuhteen syveneminen niin, että se
tukee kokonaisvaltaisesti ihmisen
hyvinvointia.
Julistaminen (keryssein) ja parantaminen (therapeuein) ovat molemmat
läsnä sielunhoidossa. Sielunhoidossa
parannetaan kuitenkin erilaisessa
tulkintakehyksessä kuin psykoterapian
kaltaisessa maallisessa auttamistoiminnassa.
Sielunhoito etsii
tarkoitusta
Nimestään huolimatta sielunhoito
ei ole ensisijaisesti ”hoitoa”, joka
pyrkisi selvittämään ihmisen ahdistuksen syntysyytä ja lievittämään
näin ahdistusoireita. Psykoterapia sen
sijaan on hoitomuoto, joka pohjautuu
psykologisiin teorioihin. Se pyrkii
lieventämään psyykkisiä ongelmia ja
niihin liittyviä psyykkisiä häiriöitä.
Usein häiriöiden taustalla on jokin
alitajuinen ristiriita, jota työstetään
keskustelumenetelmällä.
Psykodynaamisen psykoterapian
lisäksi on myös toisenlaisia tukiterapioita, jotka tähtäävät vahvistamaan
ihmistä hänessä olevien psyykkisten
resurssien kautta, ilman että pyritään
saamaan tietoa alitajuisista ristiriidoista.
Psykoterapiat liittyvät luonnontieteelliseen tulkintamalliin, syyn ja
vaikutuksen etsimiseen. Sielunhoidon
tulkintakehys on sen sijaan tarkoitusta ja päämäärää etsivä. Kysymykset
muun muassa elämän tarkoituksesta ja
mielekkyydestä sekä huomiseen kantavasta toivosta kuuluvat sielunhoidon
piiriin.
Sielunhoito ei voi toimia erillisenä
omasta uskonnollisesta traditiostaan ja
struktuuristaan, kirkosta. Se pohjautuu seurakunnan liturgiseen elämään,
sanan ja sakramenttien kiinteään
yhteyteen.
Kysymykset elämän tarkoituksesta
ja toivosta ovat ihmiselämän kannalta
yhtä merkittäviä kuin muutkin psyyken tasapainoon liittyvät kysymykset.
Monista hankalista elämäntilanteista
aukeaa tie kahteen suuntaan: sekä
psyykkisiin ongelmiin että elämän
mielekkyyden ja tarkoituksen pohdintaan. Sielunhoitaja auttaa kriisissä
olevaa ihmistä liittämään kokemansa
asiat suurempaan kokonaisuuteen.
Usko ja sen tarjoamat symbolit ja riitit
voivat olla tie tällaiseen kokonaisuuteen ja ykseyteen.
Tietenkään kaikkia ihmiselämän ongelmatilanteita ei voi eikä
saa tulkita ilmiöiksi, joihin tarvitaan
hengellistä ”parannuskeinoa”. Toisaalta kuoleman, sairauden tai aviokriisin
eteen joutunut ihminen tarvitsee
muutakin kuin ymmärrystä omista
emootioistaan.
Hengellinen ohjaus
tukee uskoa
Sielunhoito käsittää koko elämän
vuoropuheluksi Jumalan kanssa. Eivät
vain kriisit tai muut rajakokemukset
ole Jumalan puhuttelua. Ihmiselämä
kokonaisuutena eletään Jumalan
edessä, ja klassinen sielunhoito on
nojautunut hengelliseen ohjaukseen tukiessaan uskon syventymistä
elämäntiellä. Sen keskeisiä välineitä
keskustelun lisäksi ovat rukous ja
rippi.
Hengellisen ohjauksen vahvistuminen kirkossamme kertoo osaltaan
tarpeesta syventää sielunhoidon identiteettiä suhteessa terapiamuotoihin.
Niin tärkeää kuin onkin ymmärtää
erilaisia psyykkisiä prosesseja, vähintään yhtä tärkeää on tehdä teologisia
tulkintoja siitä, millä tavoin ihminen
etsii Jumalaa, tarkoitusta ja eheyttä.
Päämääränä on usko, joka on henkilökohtaisesti eheyttävää eikä vain
auktoriteeteilta vastaanotettua.
Onko Jumalalla
paikka terapiassa?
Psykologia kysyy, miten ihminen
funktionaalisessa mielessä toimii ja
miten voisimme siltä pohjalta ymmärtää hänen käyttäytymistään tai
psyykkisiä häiriöitään. Sen sijaan
kysymykset elämän perimmäisestä
tarkoituksesta, moraalista tai olemuksesta eivät kuulu psykologian piiriin.
Ne ovat teologian alaa.
Ihmisen sisäistä jumalakuvaa
saatetaan sen sijaan hyvinkin tutkia
psykoterapiassa, koska se liittyy muihin potilaan sisällä eläviin merkityksellisiin objektimielikuviin. Riippuu
terapeutista, käsittääkö hän Jumalan
tällöin pelkästään projektiona vai ”todellisena Toisena”, joka toimii potilaan
elämässä.
Suomessa on muutama vuosi sitten
käynnistetty pastoraalipsykologinen
erityistason psykoterapeuttikoulutus
(Joensuun yliopiston täydennyskoulutuslaitos yhdessä Therapeia-säätiön
kanssa), joka tähtää sellaiseen ammatilliseen auttamistoimintaan, jossa
teologiset ja psykologiset todellisuuskäsitykset ovat tasavertaisessa asemassa
ja toimivat yhdessä potilaan hyväksi.
Uskonnollinen usko voi olla syvästi
parantavaa vaikuttaessaan persoonallisuuden syvimpiin kerroksiin. Toisaalta
usko, kuten muutkin ilmiöt elämässä,
voi olla ilmausta jostakin psyykkisestä
häiriöstä, psykopatologiasta. Teologisen ja psykoterapeuttisen koulutuksen
”
saanut henkilö pystyy työskentelemään psykopatologian ja terveen
uskonnollisuuden usein hämärillä
rajamailla.
Ihminen keskiössä
Sielunhoidon ja psykoterapian keskiössä on apua hakeva ihminen. Hän etsii syytä inhimillisille kokemuksilleen,
kyselee elämänsä tarkoitusta, painii
joskus sietämättömän kanssa. Sielunhoito ja terapiamuodot voivat hyötyä
paljonkin keskinäisestä vuoropuhelusta, vaikka kummallakin on oma
toimialueensa ihmisen auttamisessa.
Eksistentiaaliset rajakysymykset,
kuolema, kärsimys, ajan rajallisuus
ja siitä nouseva vastuu ja syyllisyys
ovat ikuisuusteemoja, jotka osoittavat
sielunhoidon tarpeellisuuden vielä
senkin jälkeen, kun alitajuiset konfliktit on ratkaistu – mikäli ne ylipäätään
voidaan sataprosenttisesti ratkaista.
Lisääntyvässä määrin kirkkomme
tarvitsee myös sellaisia sielunhoitajia, jotka voivat toimia hengellisinä
ohjaajina opastaen kohti syvenevää
jumalakokemusta.
Sielunhoito ei ole terapeuttista
puoskarointia, jos se ymmärtää oikein
oman lähtökohtansa ja identiteettinsä. Toisaalta pastoraalipsykoterapia,
ymmärtäessään psyyken alitajuisia
konflikteja ja uskonnollisen uskon
funktiota, antaa Jumalalle, ”todelliselle
Toiselle”, paikan terapiassa.
Lähteet: Anto Geels ja Owe Wikström: Uskonnollinen ihminen (Kirjapaja 2000), Owe Wikström: Salattu
ihminen (Kirjapaja 2000)
Kirjoittaja on Helsingin hiippakunnan
varhaiskasvatuksen hiippakuntasihteeri,
pastori ja psykoterapeutti.
Koulutusta psykoterapiaan
Therapeia-säätiön Koulutuskeskus järjestää yksilöpsykoterapeuttista ja viitekehykseltään psykoanalyyttistä psykoterapiakoulutusta. Erityisesti pastoraalipsykologinen kolmevuotinen erityistason psykoterapiakoulutus tarkastelee
ihmisen uskonnollisuutta osana mielen rakentumista ja toimintaa.
Koulutusten alkamisesta ja muista pääsyvaatimuksista tiedotetaan
säätiön julkaisuissa ja verkkosivulla www.therapeia-saatio.fi. Koulutukseen
hakeutuminen edellyttää psykologian tai psykiatrian opintoja. Therapeiasäätiön Koulutuskeskus järjestää myös erillisiä psykoterapiavalmiuksien
erikoistumisopintoja.
Lisätietoja saa koulutussihteeriltä, p. (09) 492 866, koulutus@therapeiasaatio.inet.fi ja koulutuksen johtaja Pirjo Tuhkasaarelta, p. 040 525
4832, pirjo.tuhkasaari@psyko-consult.fi.
15
Johtaja Sampo Muurinen, sairaalasielunhoidon yksikkö, kirkkohallitus
Kuvat: Raine Haikarainen
Sielunhoitajan
tärkeä kirja
Neljä sielunhoidon parissa
työskentelevää kirkon työntekijää paljastaa itselleen ammatillisesti merkittävän kirjan.
Diakoni Jukka-Pekka Virtanen, Vantaankosken seurakunta
Insoo Kim Berg ja Scott D. Miller: Ihmeitä tapahtuu. Alkoholiongelmien
ratkaisukeskeinen hoito. Lyhytterapiainstituutti, 1994.
16
”Ihmeitä tapahtuu on kirja, joka pienin vedoin ja ytimekkäin lausein on jäänyt
mieleeni. Se toimii käsikirjana ihmisen kohtaamiselle.
Kirjan tekijät esittävät periaatteita ja lähtökohtia, joiden avulla voimme päästä
sielunhoidollisissa keskusteluissa eteenpäin. Esimerkiksi: Keskusteluissa kiinnitetään huomio voimavaroihin, joiden avulla ongelma voitetaan. Sielunhoitajana
minun tulee hyväksyä ihmisen edustama viitekehys ja työskennellä siinä. Yhdessä
asiassa tapahtuva muutos voi lopulta johtaa suuriin muutoksiin.
Tekijät korostavat tavoitteiden asettamista tapaamisille. Niiden tulee olla
selkeitä, realistisia ja saavutettavissa olevia. Edistyminen tulee huomata. Tärkeintä
on, että sielunhoidossa ihmisen itsekunnioitus ja omanarvontunto säilyvät.
Kirjan henki on tuloksellinen ja rohkea. Sen keskeinen filosofia on: Älä korjaa
sitä, mikä ei ole rikki. Kun tiedät, mikä toimii, tee sitä lisää.
Abstraktin leijumisen ja haahuilun rinnalla on hyvä muistaa rohkeus, eteenpäin kulkeminen ja se, että elämä jatkuu sielunhoidon loputtuakin.”
Irja Kilpeläinen: Osaammeko kuunnella ja auttaa. Lähimmäiskeskeisen
sielunhoitomenetelmän opas. WSOY, 1969.
”Jo teologian opintojeni alkuvaiheessa Åbo Akademissa hankin tärkeimmiksi katsomani kirjat omikseni, jotta sain niitä rauhassa alleviivata ja kommentoida. Irja
Kilpeläisen lähimmäiskeskeisen sielunhoitomenetelmän oppaan ostin 11.3.1974.
Sen sisältö oli innokkaalle jumaluusopin ylioppilaalle aluksi vaikea pala: tulisi
auttaa siten, että autettava oivaltaisi itse oman elämänsä ongelmat, kiirehtimättä
hänen omaa kehitystään. Nuorella auttajalla olisi ollut niin paljon juuri oikeansuuntaista annettavaa…
Kirja ja lehtori Fride Hedmanin mietiskelevät seminaarit ohjasivat minua
sielunhoitajan minäkeskeisyydestä lähimmäiskeskeisyyteen. Vahvoilla ja kasvun
antaneilla eväillä oli hyvä suunnistaa sielunhoidon poluille alleviivauksin, jotka
vielä yli 37 vuoden jälkeen elävät:
’Mutta ilman sanomaa ei ole mitään todellista sielunhoitoa. Sielunhoito on
yksi kirkon toimintamuoto. Sen rinnalla tarvitaan aina julistus, opetus ja diakonia.’
’Emme saa herättää ongelmia enemmän, kuin pystymme hänen kanssaan
selvittämään.’
’Katkeruuden ilmaiseminen on usein ainoa tie avun löytämiseen. – Tätä
kanavaa ei saa tukkia neuvoilla tai opetuksilla, ennen kuin autettava on itse valmis
niitä ottamaan vastaan.’
’Sinun käsiäsi ei sielunhoidossa tarvita.’”
17
Pastori, taideterapeutti Terhi Varjoranta, Kallion seurakunta
Lapsityönohjaaja Satu Laakso, Helsingin seurakuntayhtymä
Elisabeth Cleve: Pidä isää kädestä! Kaksivuotias kriisiterapiassa. WSOY, 2005.
Kirja kertoo kaksi ja puolivuotiaasta Victorista, joka menettää auto-onnettomuudessa äitinsä ja pikkuveljensä. Victor aloittaa kriisiterapian lasten ja nuorten
psykologi ja psykoterapeutti Elisabeth Cleven kanssa. Kirja on yksityiskohtainen,
tositapahtumiin perustuva kuvaus 15 terapiakerrasta lapsen ja terapeutin näkökulmasta. Terapiassa korostuu leikin parantava voima. Leikin hienovaraisella ja
ammattitaitoisella ohjauksella terapeutti vaikuttaa terapian suuntaan ja etenemisvauhtiin lasta kunnioittavalla tavalla.
Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta lasten sururyhmien ohjaamiseen ja
lapsen kohtaamiseen. Se avaa konkreettisesti lapsen tapaa käsitellä suruaan. Pienen
lapsen syvälliseen tunnemaailmaan kurkistaminen on häkellyttävää. Lapsen ja
terapeutin sanaton yhteydenpito huokauksineen kuvaa sitä herkkyyttä, jota lasten
kanssa työskentely ohjaajalta edellyttää. Ohjaajan on kyettävä reagoimaan muuttuviin tilanteisiin lasta aktiivisesti havainnoimalla ja kuitenkin siten, että hän on
koko olemuksellaan tilanteissa läsnä. Kirja kuvaa oivasti myös tätä prosessia.
Pidä isää kädestä! tuo varmuutta lasten ja perheiden kokonaisvaltaiseen tukemiseen kriisin ja surun keskellä.”
Minna Martin, Maila Seppä ym.: Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena.
Mediapinta, 2010.
”Vähän ennen kuolemaansa äitini ei kyennyt enää puhumaan, mutta lyhyt,
nopea hengitys kertoi ahdistuksesta, ehkä myös kivusta. Aloin hengittää tietoisen
rauhallisesti kuin äitini hengitystä kannatellen. Vähitellen hengitykseni rauhallinen rytmi loi meille levollisen tilan keskelle sairaalan täpötäyttä osastoa. Äitini
hengitys tyyntyi. Käden ja katseen kosketus vahvisti yhteistä kokemusta: Ei ole
mitään hätää. Kaikki on hyvin.
Tämä kokemus mielessäni hakeuduin mielen ja ruumiin keskinäistä vuorovaikutusta korostavan hengitysterapian koulutukseen. Sen keskeinen sisältö on nyt
ilmestynyt kirjana Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena. Kirja lähestyy
monipuolisesti hengitystä ja sen käyttöä työvälineenä kaikessa ihmissuhdetyössä.
Kyse ei ole menetelmistä tai tekniikoista vaan olemisen, havaitsemisen ja elämisen
tavasta, hengityksestä elämän perusilmaisuna. On kyse hyväksyvän, vastaanottavan läsnäolon tilan tarjoamisesta. On tilaa hengittää, olla, tuntea ja kokea
– sellaisena kuin on.
Tällaista tilaa kuvastaa myös leikki. Leikissä ja mielikuvissa on lupa kokea
kaikki mahdollisena – juuri siitä kumpuaa luovuus. Koska sielunhoitajana ja
työnohjaajana työskentelen taiteen ja taideterapian menetelmin, tämä on minulle
tavattoman tärkeää.”
T a pa h t u u H e l s i n g i n
K a pi t u l i n V ä k e ä
Raine Haikarainen
Yhteiset
Päivi Tapola
18
Taloudenhoitoa pilke silmäkulmassa
Lähes 20 vuotta tuomiokapitulin taloutta on hoitanut
Päivi Tapola. Hän on myös loputtoman kärsivällisesti
opastanut työtovereitaan tarkkaan rahaliikenteeseen. Päivin
hyvä ihmistuntemus ja älykäs huumorintaju ovat tuottaneet
työyhteisöön paljon iloa.
Vuosien aikana Päivi Tapola ei ole halunnut antaa
itsestään tai työstään haastatteluja. Eläkepäivien lähestyessä
kapitulin väki ottaa kuitenkin itselleen vapauden muistella
Päivin inspiroivaa persoonaa ja työtoveruutta:
”Päivi on ollut suorapuheinen ja reilu työtoveri. Aluksi
hän sanoi jotain, jota melkein säikähdin, mutta sitten totuin
tyyliin ja opin arvostamaan sitä. Hän muisti pitää myös
työntekijän puolta, jos tämä ei itse älynnyt oikeuksiaan.”
”Päivin kanssa puhutaan asiat suoraan, kunnioittavassa
ja ystävällisessä hengessä huumoria unohtamatta. Lukuisat
yhteistyöprojektit sujuivat ja niissä saatiin hyviä tuloksia.
Päivi on neuvokas ratkaisujen etsijä ja ehdottaja hyvin laajaalaisesti.”
”Päivi on sivistynyt, sosiaalisesti lahjakas ja valtavan mukava ihminen! Ja on tehnyt tosi ison työn kirkon ja hiippakunnan hyväksi, tuntejaan ja vaivojaan laskematta.”
”Ajatellessani Päivi Kaarinaa alan hymyillä. Kiitos naurustasi työyhteisössämme.”
”Päivi on ollut kapitulin raha-asioiden huippuammattilainen, iloinen, persoonallinen ja temperamenttinen työkaveri. Hän ymmärsi hyvin toiminnallisen osaston työntekijöitä ja tuki monin tavoin, jotta työntekijät saivat keskittyä
omaan tehtäväänsä.”
”Kapitulissa vieraillut juristi totesi Päivin tavattuaan,
että hän ei ole koskaan tavannut niin mahtavaa talousihmistä. Päivillä on lisäksi rautainen ammattitaito ja asiantuntemus, loistava huumorintaju ja valloittava temperamentti.
Hän on aktiivinen kulttuurin ja musiikin harrastaja ja
muun muassa Suomen egyptologisen seuran perustajajäsen.”
”Päivin valoisa asenne ja hersyvä huumori ovat tuoneet
runsaasti iloa koko työyhteisön arkeen.”
”Päivi on iloinen, neuvokas, huumorintajuinen. Tulee
ihan ikävä Päivin kuuluvaäänistä ohjausta, jos pientäkin
asiaa yritti nopeasti ja hiljaisesti kysyä…”
”Hän on harvinaisen tarkkavainuinen nainen, jonka
silmissä on aina älykäs pilke. Olen vakuuttunut, ettei häntä
ole helppo huijata raha- eikä ihmissuhdeasioissa.”
Hienosta työtoveruudesta kiittäen ja iloisia eläkevuosia
toivottaen,
Kapitulin väki
h iipp a k u n n a s s a
Yhteistyösopimus Namibian läntisen hiippakunnan kanssa
Namibian läntisen hiippakunnan piispa Josafat Shanghala, hänen puolisonsa rouva Aune Amukaku ja lääninrovasti Aron Kanana
vierailivat kesäkuussa Suomessa.Vierailun aikana päivitettiin ja allekirjoitettiin yhteistyösopimus Helsingin ja Namibian läntisen
hiippakunnan välillä. Sopimuksella pyritään edistämään hiippakuntien välistä yhteistyötä mm. työntekijävaihdon, diakonian,
kasvatuksen ja kehitysyhteistyön alueilla. Alkuperäinen sopimus on solmittu hiippakuntien välillä 13.3.2000.
Raine Haikarainen
19
Raine Haikarainen
Usko tai älä!
Ryhmänohjaajien peruskurssi kulttuurikeskus Sofiassa pe–su
16.–18.3.2012
Usko tai älä on aikuisille tarkoitettu uskonkysymyksiä ja
elämänkokemuksia käsittelevä pienryhmä, jonka juuret
ovat alkukirkon katekumenaatissa eli kasteopetuksessa.
Ryhmä on kooltaan rajallinen, ja se kokoontuu kahden
viikon välein. Ryhmän aikana on myös mahdollista suorittaa
aikuisrippikoulu.
Katekumenaatti-kurssin järjestävät Helsingin hiippakunta
ja seurakuntayhtymä sekä Vantaan seurakuntayhtymä
yhteistyössä Koulutuskeskus Agricolan kanssa. Ryhmän
kouluttajina toimivat Marjaana Kanerva ja Sinikka Metsätähti.
Viikonlopun koulutukseen toivotaan ilmoittauduttavan
työpareittain (työntekijä ja vapaaehtoinen), jos mahdollista.
Viikonlopun hinta aterioineen on 118 euroa/henkilö. Majoittuminen maksaa 80 euroa/yö/2hh. Järjestäjät maksavat
kurssimaksun osallistujien puolesta.
Ilmoittautumiset: http://sakasti.evl.fi/koulutus
Lisätietoja: Jaana Räntilä, jaana.rantila@evl, p. (09) 2340
3033
Kosketus hengelliseen ytimeen
Miten rovastiksi?
Heikki Kotilan muistoseminaari ja messu, pe 4.11.2011
Seminaari Teologisen tiedekunnan tiloissa klo 12–16, aiheina mm. Heikki Kotilan
akateemisen uran kaari, merkitys hiljaisuuden liikkeelle ja kirkon jumalanpalveluselämälle sekä kirkon uudistamiselle mm. kirkolliskokouksen kautta. Klo 16.30
messu Tuomiokirkon tapulin kappelissa.
Mukana mm. Eero Huovinen, Liisa Seppänen, Pauliina Kainulainen ja Jari Jolkkonen, Jaana Räntilä ja Antti Kruus.
Piispa voi myöntää rovastin arvonimen kirkollisessa työssä erityisesti
ansioituneelle papille. Piispat ovat
sopineet keskenään, että arvonimiä
myönnetään kirkolliskokouskaudessa suhteessa äänivaltaisten pappien määrään. Helsingin hiippakunnassa rovastin arvonimiä voidaan
myöntää noin 30 neljän vuoden
aikana. Arvonimen saajan tulee
yleensä olla 50 vuotta täyttänyt.
Rovastin arvonimeä ei tarvitse erikseen anoa. Piispalle on kuitenkin
mahdollista esittää ehdotuksia ansioituneista papeista. Myönnettyjä
arvonimiä ei erikseen perustella.
Lääninrovastin tai kenttärovastin
virkaa hoitavalle voidaan myöntää
rovastin arvonimi hänen jäädessään pois kyseisestä tehtävästä.
Teologian tohtorille ei myönnetä
rovastin arvoa.Tohtori-rovastius on
kuitenkin mahdollinen, jos henkilö
väittelee tohtoriksi rovastin nimen
ja arvon saamisen jälkeen.
Helsingin hiippakunnassa on tällä
hetkellä 867 pappia. Rovastin nimen
ja arvon saaneita on 175. Hieman
yli 60 pappia on väitellyt tohtoriksi.
Tohtori-rovasteja on neljä. Suhteessa papiston kokonaismäärään on
rovasteja noin 20 % hiippakunnan
ei-väitelleistä papeista. (HH)
20
Näkemisestä ja tuntemisesta
Pastoraalipsykologinen retriitti Heponimen hiljaisuuden keskuksessa 23.–
25.3.2012
Retriitti on levollista aikaa jumalasuhteen syventämiselle ja omien elämänteemojen kuulostelulle.Teemaa lähestytään kärsimyksen sunnuntain raamatuntekstien
ja psykologisen ajattelun avulla.
Vetäjät: Psykologi, psykoanalyytikko-opiskelija, ingnatiaaninen retriitinohjaaja
Leea Kuusela ja pastori, pykoterapeutti, ingnatiaaninen retriitinohjaaja Jaana
Räntilä
Hinta: täysihoidolla 150 euroa
Ilmoittautumiset: www.heponiemi.fi – tapahtumakalenteri
Lisätiedot: Helsingin hiippakunta/Jaana Räntilä
Teologian opiskelijoiden työssäoppimisjakson ohjaajien neuvottelupäivä
Päivä järjestetään tuomiokapitulissa (Bulevardi 16 B, 5. krs.) to 24.11. klo
9.15–12. Keräämme palautetta päättyneestä ohjauskaudesta ja katsomme
tulevaan. Päivitämme käytänteitä mm. jumalanpalvelusoppaan avulla. Kahvia ja
suolaista purtavaa tarjolla.Tervetuloa uudet, vanhat ja välivuotta pitävät ohjaajat.
Ilmoittautumiset tuomiokapituliin: jaana.rantila@evl.fi.
Pysäkki – Hengellisen elämän päivä
Kulttuurikeskus Sofia, 11.–12.2.2012
Pysäkki on tarkoitettu jokaiselle, joka etsii mahdollisuutta syventyä hengellisen elämän keskeisiin kysymyksiin tiedollisesti ja
kokemuksellisesti. Päivillä ammennetaan kristillisen perinteen aarteistosta ja pohditaan tapoja elää uskoa todeksi tässä ajassa.
Ohjelma:
La 11.2.
10.00 Messu, Irja Askola ja Sirkka-Liisa Raunio, kirkkokahvit
11.30 Spiritualiteetti – alfa ja omega, Pauli Annala
13.00Lounas
14.00 Lauluja, porinaryhmät
15.00 Kahvi
15.30 Mitä on luterilainen spiritualiteetti? Antti Raunio
16.50 Ohjattu katekismusmietiskely, Pekka Y. Hiltunen
17.15 Ikkuna pyhyyteen. Ikonien merkitys ortodoksisessa hengellisessä elämässä, Marianne Kantonen ja Veijo Koivula
18.30 Iltapala
20.00 Hengellisellä tiellä – vaeltajien kertomaa
21.00 Kompletorio
Su 12.2.
9.00 Ilmansuuntarukous, Pekka Y. Hiltunen
10.00 Kelttimessu, Liisa Seppänen ja Ulla Tuovinen
Työskentely kelttiläisestä Pyhästä Kolmesta
12.00 Lounas
13.00 Pysäkiltä eteenpäin – kotiin vietävää
14.00 Päätösrukous
14.30 Kahvi
Osallistumismaksu: 150 euroa (majoitus ei sisälly hintaan, vaan osallistujat vastaavat siitä itse)
Vastuuhenkilöt: Marjaana Kanerva ja Sirkka-Liisa Raunio, sirkka-liisa.raunio@hiljaisuudenystavat.fi
Ilmoittautuminen: 1.12.2011 mennessä, opintokeskus@kkagricola.fi
Järjestäjät: Koulutuskeskus Agricola, Hiljaisuuden Ystävät ry, kirkkohallitus/KLK, KJM, Helsingin ja Espoon hiippakunnat,
Helsingin Tuomasyhteisö sekä Helsingin Diakonissalaitos
21
Raine Haikarainen
Tuomiokapituli
muuttaa takaisin
Bulevardille
Bulevardi 16:n noin kaksi vuotta kestänyt remontti valmistuu
syyskuun aikana. Tuomiokapitulin
virasto on muuton takia suljettuna
20.9.2011–26.9.2011. Tarkemmin
asiasta tiedotetaan tuomiokapitulin
kotisivuilla.
2012
Täydennyskoulutus ja neuvottelupäivät
Helsingin hiippakunnassa
Bulevardin seurakuntatalon sisätilat ovat
peruskorjauksen jäljiltä täysin uusitut.
Kuvassa viimeistelyä vaille valmis alaaula, josta aikaisemmin mentiin Bullan
kulmaan.
Kaipaatko työnohjausta?
22
Tiesithän, että jokaisella kirkon työntekijällä on mahdollisuus
hakeutua työnohjaukseen? Hiippakunnan internetsivuilta löydät
kirkon työnohjaajien nimilistan. Listalla on kirkon työnohjaajakoulutuksen saaneita henkilöitä, jotka ovat sitoutuneet antamaan työnohjausta.Valtaosa heistä tekee ohjaustyötä oman
tehtävänsä ohella maksutta.
Jotta mahdollisimman moni pääsisi kohtuullisessa ajassa
työnohjaukseen, olemme sekä Helsingin että Espoon hiippakunnissa käynnistäneet toimenpiteitä, joilla pyrimme luomaan
mahdollisimman monelle työnohjausmahdollisuuden. Tämä
tarkoittaa sitä, että yksilötyönohjauksen rinnalle on muodostettu ryhmätyönohjausryhmiä.
Ryhmätyönohjaus vaatii hieman uskallusta, mutta tarjoaa toisaalta mahdollisuuden saada paljon irti sekä omista että toisten
kokemuksista. Ryhmätyönohjauksessa on mahdollisuus peilata
omaa ajattelua toisten ajatteluun ja laajentaa ymmärrystä toisten kokemusten kautta. Ryhmässä on monta ääntä ja ajatusta.
On hyvä myös huomata, että työnohjausryhmiä voidaan muodostaa sekä ammattiryhmien kesken että moniammatillisesti.
Muutamilla hiippakuntamme työnohjaajilla on mahdollisuus
aloittaa syksyn 2011 kuluessa ryhmätyönohjaus. Jos olet kiinnostunut tästä mahdollisuudesta,
• puhu asiasta esimiehesi kanssa: sovi työnohjaukseen käytettävästä työajasta ja matkakustannuksista ja
• ole yhteydessä tuomiokapituliin Jaana Räntilään, jaana.rantila@evl.fi, p. (09) 2340 3033.
Kannattaa myös vilkaista työyhteisöjen ajankohtaisia asioita
tämän lehden sivulta 40.
Hiippakunnallinen
viestintäpäivä
Viestintäpäivä ”Verkostoituva seurakunta” järjestetään
tiistaina 15.11.2011 Agricolan kirkon tiloissa. Päivään
kutsutaan mukaan kaikki seurakuntien viestintätyössä
pää- tai osatoimisesti toimivat työntekijät (esim. tiedottajat, toimittajat ja viestintää hoitavat seurakuntasihteerit).
Päivän tarkempi ohjelma lähetetään syyskuun aikana
seurakuntiin. Osallistumismaksu sisältäen ohjelman ja
kahvit on 30 euroa.
Ilmoittautumiset: 10.11. mennessä, http://sakasti.evl.
fi/koulutus
Tiedustelut: Hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen, p.
(09) 2340 3032
Työssäoppijoiden
päivä Lauttasaaressa
Teologisen ja DIAK:n harjoittelijat sekä heidän ohjaajansa
kutsutaan ensimmäiseen yhteiseen työssäoppijoiden
päivään Lauttasaaren kirkolle tiistaina 18.10.2011. Päivän
ohjelmaan sisältyy mm. viikkomessu, keskustelua piispa
Irja Askolan kanssa ja moniammatillista työskentelyä.
Päivän aikana tarjotaan kahvit ja lounas. Ilmoittautumiset
30.9. mennessä sähköpostilla, koulutus.helsinki.tuomiokapituli@evl.fi.
Ainutlaatuista osaamista
23
Maapuolustuskurssilla opin, että normaali arkityö on parasta
valmistautumista poikkeusoloihin. On osattava oma työ,
jotta siitä olisi apua kriisin iskiessä.
siosaamisemme ei rajoitu vain tähän ”erikoisjoukkoon”,
vaan perustoimintamme takaa, että valmiutta löytyy kaikessa
kirkon työssä.
Olemme niitä harvoja instituutioita, jossa kuolema on
osa viikkotoimintaa. Kirkossamme toimitetaan lähes 1000
hautaan siunaamista viikossa. Niissä kohtaamme surun,
menetyksen ja kivun. Saattelemme ihmistä, perhettä ja yhteisöä eteenpäin uudenlaiseen elämään. Saattelemassa on
melkoinen joukko meikäläisiä: pappien ja kanttoreiden lisäksi
toimistojen sihteereitä, suntioita ja hautausmaan väkeä.
Olin sekä kiitollinen että ylpeä siitä tuesta, mitä oma
tyttäreni sai kotiseurakuntani iltapäiväkerhossa, kun pappa
oli kuollut. Eleettömästi, suurta numeroa tekemättä hänelle
järjestyi juttelun hetkiä jonkun aikuisen kanssa. Tätä on
yhteisöllinen osaaminen!
Näissä kohtaamisissa syntyy ainutlaatuista osaamista.
Se on sielunhoitoa, saattelemista, kannattelemista, kuuntelemista ja rukousta toisten puolesta. Tällainen osaaminen
on äärimmäisen arvokasta silloin, kun pahin on tapahtunut.
Hiippakunnassamme toimii hyvin järjestäytynyt HeHu,
henkinen huolto. Organisaatio on varsin kevyt, mutta kattaa jokaisen kolkan. Pääkaupunkiseutu ja itäinen Uusimaa
toimivat omina kokonaisuuksinaan. Elämme seudulla, jossa
sattuu ja tapahtuu. Harjoitusten lisäksi HeHu on toiminut
useita kertoja tositilanteissa. On tärkeä huomata, että krii-
Kirkon työntekijöinä meidän on hyvä tunnistaa tämä
osaaminen ja olla siitä terveellä tavalla ylpeä. Samalla on
tärkeää tunnustaa työmme vastuullisuus. Ihmiset luottavat
kirkon apuun ja rooliin isojen ja pienien kriisien keskellä. Meidän on oltava luottamuksen arvoisia.Yksilöinä ja yhteisöinä
meidän on ylläpidettävä ja kehitettävä osaamistamme. Hätää
ei saa koskaan käyttää hyväksi. Hengellinen perustehtävämme suojelee hyvällä tavalla meitä koppavuudelta ja väärältä
ylpeydeltä. Se osoittaa myös paikkamme muiden auttajien
rinnalla. Tätä ei kukaan muu tee!
Re ijo Liim ataine n
hiip p akuntade kaani
Ilmoittautumisohjeet
• Kaikki ilmoittautumiset vuodelle 2012 tapahtuvat
Kirkon sähköisessä henkilöstökoulutuskalenterissa
olevan ilmoittautumisjärjestelmän kautta, ellei kalenterissa muutoin ole ilmoitettu.
• Kirkon henkilöstökoulutuskalenteri vuodelle 2012
on luettavissa osoitteessa www.helsinginhiippakunta.
evl.fi/koulutus2012.
• Hiippakunnan ulkopuolisilta osanottajilta osanottajamaksua korotetaan 25 %. Etusija kursseille on
kuitenkin oman hiippakunnan työntekijöillä.
Seurakuntien
koulutussuunnitelmat
• Koulutussuunnitelmat lähetetään tiedoksi tuomiokapituliin 15.11.2011 mennessä. Koulutussuunnitelma ei
toimi ilmoittautumisena hiippakunnan ja koulutuskeskuksen koulutuksiin.
Peruutusehdot
• Hiippakunnan koulutuksiin ja neuvottelupäiviin
osallistumisen peruutus on ilmoitettava tuomiokapituliin, sähköpostiosoitteeseen koulutus.helsinki.
tuomiokapituli@evl.fi viimeistään kahta viikkoa ennen
koulutuksen alkua. Tämän jälkeen peruutettujen tai
kokonaan peruuttamatta jääneiden koulutusten ja
neuvottelupäivien kurssimaksut laskutetaan täysimääräisinä, ja lisänä 50 euron käsittelymaksu.
24
Kasvatus
• Espoon ja Helsingin hiippakuntien lapsi- ja perhetyön
koulutus- ja neuvottelupäivä 14.1.2012, Järvenpää, Seurakuntaopisto
• Rippikoulun paikallissuunnitelmapäivä (kutsumenettely)
24.1.2012 klo 13–16, Helsingin tuomiokapituli
• Ympäristötyön neuvottelupäivä 16.2.2012, Helsinki
• Lapsi- ja perhetyöstä vastaavien hiippakunnallinen areenatapaaminen 17.2.2012 klo 9–11, Seurakuntien talo, Kolmas
linja
• Kansainvälinen rippikoulu. Koulutuspäivä 8.3.2012 klo
12–15, Helsingin Tuomiokapitulin kokoustila. Seminaari
Confirmation: Nationally and Internationally 20.3.2012
klo 9–16, Helsinki, kirkkohallitus. Opintomatka Britanniaan
18.–24.4.2012.
• Nuorisoteologien neuvottelupäivä 29.3.2012 klo 9–12,
Helsingin tuomiokapitulin kokoustila
• Porvoon rovastikunnan lapsityöstä vastaavien neuvottelupäivä 17.8.2012 klo 10–15, Pornainen
• Rippikoulun koulutuspäivä 27.9.2012, Korson kirkko
• Monikulttuurisuus päivähoidon uskontokasvatuksen kysymyksenä 25.10.2012 klo 9–16, Seurakuntien talo, Kolmas
linja
• Hiippakunnallinen viestintäpäivä 13.11.2012 klo 9–14, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila
• Rippikoulutyöstä vastaavien neuvottelupäivä 15.11.2012,
paikka avoin
Diakonian virkaan vihkiminen ja
ordinaatiokoulutus
• Seminaaripäivät tuomiokapitulissa 3.–4.5.2012 klo 9–16,
jälkimmäisenä päivänä piispan tapaaminen. 7.–8.5. ordinaatioretriitti Heponiemessä Karjalohjalla. 18.5. vihkiharjoitus
Kallion kirkossa. 20.5. diakonian virkaan vihkiminen Kallion
kirkossa ja juhla seurakuntakodilla.
Diakonia ja yhteiskunnallinen työ,
kansainvälinen diakonia
• Diakoniapappien ja -teologien neuvottelupäivä 9.2.2012 klo
9–12, Helsingin seurakuntayhtymä
• ”Kun toimittaja soittaa ja kysyy diakoniasta” – median kohtaaminen 15.3.2012, Kirkon toimitalo, Helsinki
• Sosiaaliturvan päivitys 10.5.2012 klo 9–12, Helsingin seurakuntayhtymä
• Kirkon Ulkomaanavun ajankohtaispäivä kansainvälisestä
diakoniasta 13.9.2012, Hakavuoren kirkko, Helsinki
• Diakonian tulevaisuus -teemaseminaari 4.10.2012 klo 9–12,
Espoon tuomiokirkon seurakuntatalo
• Yhteisvastuukoulutus keräyspäälliköille ja vastuuhenkilöille
17.11.2012 klo 9–15, Helsinki
Jumalanpalveluselämä ja
musiikkitoiminta
• Uusien virsien ja Ruotsin kirkon suomenkielisen virsikirjan
koulutuspäivä 19.1.2012 klo 9.30–15.30, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila
• Tuomiorovastikunnan kanttoreiden hiippakunnallinen neuvottelupäivä 31.1.2012 klo 10–13, Helsingin tuomiokapitulin
kokoustila
• ”Laulakaa Herralle” –virsikoulutus papeille: 14.2.2012 klo
9.30–15.30 Paaston ja pääsiäisen ajan virret, 9.10.2012 klo
9.30–15.30 Adventin ja joulun ajan virret, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila
• Jumalanpalvelukset kirkkovuoden juhla-aikoina – suntioiden
koulutuspäivät 6.–8.3.2012 Helsingin tuomiokirkon krypta
ja koulutusristeily Helsinki–Tukholma–Helsinki (Silja Line).
Tukholmassa tutustumiskohde.
• Kanttori ja rippikoulu 20.3.2012 klo 9.30–15.30, Helsingin
tuomiokapitulin kokoustila
• Huopalahden rovastikunnan kanttoreiden hiippakunnallinen
neuvottelupäivä 27.3.2012 klo 10–13, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila
• Malmin rovastikunnan kanttoreiden hiippakunnallinen neuvottelupäivä 10.5.2012 klo 10–13, Helsingin tuomiokapitulin
kokoustila
• Vartiokylän rovastikunnan kanttoreiden hiippakunnallinen
neuvottelupäivä 25.9.2012 klo 10–13, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila
• Vantaan rovastikunnan kanttoreiden hiippakunnallinen
neuvottelupäivä 23.10.2012 klo 10–13, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila
• Porvoon rovastikunnan kanttoreiden hiippakunnallinen
neuvottelupäivä 6.11.2012 klo 10–13, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila
• Neuvottelupäivä jumalanpalvelusten laskevan kävijämäärän
kääntämiseksi 15.11.2012 klo 9.30–15.30, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila
Kansainvälinen ja monikulttuurinen
työ sekä lähetys
• Ikkuna juutalaisuuteen -koulutuspäivä 29.3.2012 klo 9–19,
Seurakuntien toimitalo, Bulevardi 16 sekä Helsingin synagoga
• Lähetysteologien ja -sihteereiden neuvottelupäivä 2.2.2012
klo 9–15, paikka ilmoitetaan myöhemmin hiippakunnan
verkkosivuilla
• Lähetysseminaarimatka Pietariin 27.–30.10.2012. Tutustumista Inkerin kirkkoon ja Kelton koulutuskeskukseen.
Arvioitu hinta 450 euroa.
• Orientaatiopäivä uusille Lähetyssihteereille ja -teologeille
23.10.2012, Suomen Lähetysseura, Tähtitorninkatu 18
• Lähetystyön esikoulutuskurssi, Lähetystalo, Tähtitorninkatu 18. Kurssi kestää viisi viikonloppua: 27.–29.1., 2.–4.3.,
23.–25.3., 20.–22.4. ja 11.–13.5.2012. Suunnattu alle 35-vuotiaille työntekijöille. Mahdollistaa haun 2–3 kk harjoitteluun
Lähetysseuran työalueilla.
• Kansainväliset naistenpäivät 28.–30.9.2012, Päiväkumpu,
Orivesi. Lisää tietoa ja ilmoittautuminen toukokuusta alkaen
osoitteessa www.mission.fi/osallistu/naiset/naistenpaivat/.
Kirkonpalveluskunta
• Jumalanpalvelukset kirkkovuoden juhla-aikoina – suntioiden
koulutuspäivät 6.–8.3.2012 Helsingin tuomiokirkon krypta
ja koulutusristeily Helsinki–Tukholma–Helsinki (Silja Line).
Tukholmassa tutustumiskohde.
Työnohjaus ja muu ohjaustoiminta
• Työnohjaajien hiippakunnallinen neuvottelupäivä 30.1.2012
klo 9.30–16, Sipoon seurakuntakeskus, Sipoo
• Ohjaajakoulutus kirkollisten alojen opiskelijaharjoittelunohjaajina toimiville tai siitä kiinnostuneille 29.–30.3.2012,
Helsingin tuomiokapitulin kokoustila, ja 21.9.2012, Espoon
hiippakunnan tuomiokapituli
Spiritualiteetti ja retriittitoiminta
Kaikille työntekijöille
tarkoitettu
hiippakunnallinen
koulutus
Verkko-osaaminen ja viestintä
• Hengellinen työ verkossa -peruskoulutus (kahdeksan
vaihtoehtoista kaksipäiväistä kurssia): 1.–2.2.2012, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila, 29.2.–1.3.2012, Sopukka,
Östersundom, 6.–7.3.2012, Sopukka, Östersundom, 14.–
15.3.2012, Sopukka, Östersundom, 28.–29.3.2012, Sopukka,
Östersundom, 13.–14.9.2012, Helsingin tuomiokapitulin
kokoustila, 18.–19.9.2012, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila, 10.–11.10.2012, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila
• Hiippakunnallinen viestintäpäivä 13.11.2012 klo 9–14, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila
Pastoraalitutkinto/pastoraalikurssit
• Raamattutieto 13.1.2012, Helsingin tuomiokapitulin kokoustila ja 19–20.4.2012, Kuntokallio, Helsinki
• Raamattutieto 24.8.2012,Turun tuomiokirkkoseurakunnan
yläsali ja 22.–23.11.2012, Pihlava, Säkylä
• Kirkon tunnustus 20.1.2012, Espoon tuomiokapituli ja
23.–24.4.2012,Vivamo, Lohja
• Kirkon tunnustus 21.9.2012, Helsingin tuomiokapitulin
kokoustila ja 5.–6.11.2012, Kuntokallio, Helsinki
• Kirkon hallinto 27.1.2012,Turun tuomiokirkkoseurakunnan
yläsali ja 15.–16.3.2012, Laitilan Lehtoniemi
• Kirkon hallinto 13.9.2012, Espoon tuomiokapituli ja 15.–
16.11.2012,Vivamo, Lohja
Pastoraalitentit
• Tuomiokapitulissa klo 9–13: ti 10.1., 7.2., 6.3., 10.4., 8.5., 5.6.,
4.9., 2.10., 6.11. ja 11.12.
Pastoraalipubliikit
• 4.4.2012 klo 12, 13.6.2012 klo 12, 5.9.2012 klo 12 ja
19.12.2012 klo 12
Seurakuntatyön johtamiskoulutus
• ”Usko tai älä!” – aikuiskatekumenaatin peruskurssi 16.–
18.3.2012, Kulttuurikeskus Sofia, Helsinki
• Pastoraalipsykologinen retriitti 23.–25.3.2012, Heponiemen
hiljaisuuden keskus
• Kirjo I Seurakuntatyön johtamisen tutkinto, (+ soveltuvuustestit), 1. jakso 6.–7.9.2012 ja 10.–12.12.2012, Hvittorp,
Kirkkonummi, järjestäjävuorossa Espoon hpk
• Kirjo II A Johtaminen seurakunnassa (osanottajat valittu), 1.
jakso 12.–14.10.2011,Vivamo, 2. jakso 14.–16.2.2012 Säkylä,
Pihlava ja 3. jakso 10.–12.9.2012, Sopukka, Östersundom
Seurakuntaharjoittelu ja
työssäoppimispaikat
Valtakunnalliset neuvottelupäivät
• Teologiharjoittelun hiippakunnallinen palauteseminaari
8.10.2012 klo 9–12 tuomiokapitulissa ja 9.10.2012 Lauttasaaren kirkolla. Soveltuvuuskeskustelut tuomiokapitulissa
11.–12.10.2012.
• Teologiharjoittelun ohjaajien hiippakunnallinen neuvottelupäivä 2012, aika ja paikka ilmoitetaan ohjaajille myöhemmin
• Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät 10.–12.1.2012,
Jyväskylä
• Pysäkki – Hengellisen elämän päivät 11.–12.2.2012, Kulttuurikeskus Sofia, Helsinki
• Lapsityönohjaajien ja lapsityön teologien valtakunnalliset
neuvottelupäivät 25.–27.4.2012, Helsinki
• Kirkon musiikkijuhlat 2012, 25.–27.5.2012, Jyväskylä
25
ajankohtaista...
Uskonto ja mielenterveys
Teologia.fi-palvelu tekee tunnetuksi suomalaista yliopistoteologiaa. Sivustolla julkaistaan muun muassa kolme kertaa
vuodessa vaihtuva teema, kirjaesittelyitä ja opinnäytteiden
pohjalta laadittuja artikkeleita. Palvelun sisällöt on suunniteltu
uskonnonopettajien, seurakuntien työntekijöiden, teologian
opiskelijoiden ja tutkijoiden sekä laajemman yleisön tarpeita
silmällä pitäen. Palvelua ylläpitävät Helsingin yliopiston ja Åbo
Akademin teologiset tiedekunnat ja Itä-Suomen yliopiston
teologian osasto.
Verkkosivuston hankekoordinaattori TM Katri Antin kertoo,
että lokakuussa julkaistavassa teemassa pureudutaan uskonnon
ja mielenterveyden suhteeseen.
”Aihetta tarkastellaan sekä hyvin moderneista näkökulmista,
kuten aivotutkimuksen ja viimeisimmän psykologisen tiedon
valossa, että historiallisten henkilöiden ja tapahtumien kautta.
Teeman kirjoittajat ja haastateltavat ovat sekä teologeja että
muita alan asiantuntijoita.”
Uskonto ja mielenterveys -teema julkaistaan lokakuun alussa.
Tässä esitellyt artikkelien otsikot ovat alustavia. Sivun arkistosta
löytyy runsaasti aiemmin julkaistuja teemoja.
Pääkirjoitus
Artikkelit
D i a k o n i a j a y h t e i s k u n t at y ö
Antti Räsänen: Uskonnon mielenterveydelliset vaikutukset
Auli Vähäkangas: Sielunhoidon soveltavat opinnot ja psykiatria
teologian opiskelussa
Risto Uro: Terapeuttinen näkökulma kristinuskon syntyyn
Jussi Koivisto: Jumala- ja paholaiskuvat mielenterveyden näkökulmasta
Leo Näreaho: Uskonnollisuus ja mielenterveys: aivotutkimuksen näkökulma
Mari Stenlund: Hulluutta vai hurskautta? Psykoottisen ja uskonnollisen todellisuudentulkinnan erottaminen
Paavo Kettunen: Hengellinen häpeä
Koonnut Kirsti Poutiainen
Vierailevat kirjoittajat
Heidi Roberts: Tuoko mindfulness hengellisyyden psykoterapiaan?
Jaana Räntilä: Masennus uskonnollisena kokemuksena
Haastattelut
Vanhoillislestadiolaisen mielenterveys kytkeytyy yhteisöön
Anders Behring Breivik ja Norjan tragedia
Tutkitaanko teologisessa tiedekunnassa ihan pimeitä tyyppejä?
Mari Stenlund: Uskonnon ja mielenterveyden välinen suhde
uskonnonvapauden näkökulmasta
Yhteisvastuukeräyksen koulutuspäivät
Yhteisvastuukeräyspäälliköille ja keräyksestä vastaaville, 18.–19.11.11 (huom.
ajankohta) Suomen Lähetysseuran Pihasalissa, Tähtitorninkatu 18, Helsinki.
Koulutuksessa on mukana suunnittelija Tiina Putkinen keräystoimistosta. Kotimainen keräyskohde koskee Takuu-Säätiön pienluottohanketta. Ulkomaisena
tiedotuksellisena kohteena on Ugandassa toteutettava pienrahoitustoiminta.
Lisätietoja kohteista: www.yhteisvastuu.fi.
Ohjelma:
Raine Haikarainen
26
Pe 18.11.
17.30 Kahvia ja teetä tarjolla
18.00 Avaus, hiippakuntasihteeri Kirsti Poutiainen
Vapaaehtoiset Yhteisvastuukeräyksen toimijoina
Käytännön vinkkejä keräyksen toteuttamiseksi, suunnittelija Tiina
Putkinen
Lähetysseuran tehtäväkenttää, lähetyssihteeri Hannu Lätti
20.30 Iltavirsi
La 19.11.
9.30 Aamukahvia ja -teetä tarjolla
10.00 Aamuhartaus ja aloitus, Kirsti Poutiainen
Kotimaisen kohteen esittely, Tiina Putkinen
Ulkomainen keräyskohde, Cecilia Forcén, seurakuntatyön koordi
naattori, Kirkon Ulkomaanapu
12.00 Lounas
SLS:n basaari auki
13.00 Materiaalin esittely
Yhteisiä kysymyksiä
15.00 Päätösvirsi
Kustannukset: Matkakulut, hiippakunta tarjoaa kahvin, teen ja lounaan
Järjestäjät: Helsingin hiippakunta,YV-keräystoimisto, Kirkon Ulkomaanapu
Lisätietoja: Kirsti Poutiainen, p. (09) 2340 3031, 040 583 4670, kirsti.poutiainen@evl.fi
Ilmoittautuminen: 11.11. mennessä, toimistosihteeri Birgitta Falenius,
birgitta.falenius@evl.fi, p. (09) 2340 3034. Ilmoittautumisessa tulee ilmetä,
osallistuuko molempiin koulutuspäiviin ja onko erityisruokavaliota.
Katri Antin toivottaa tervetulleeksi tutustumaan verkkosivustoon www.teologia.fi.
27
Hiippakunnan
diakoniaavustukset
Seurakuntien diakonia-avustusten
käsittelyajankohdat syksyllä 2011:
13.9., 5.10., 4.11. ja 9.12. Keväällä
2012: 13.1., 3.2., 9.3., 11.5. ja 8.6.
Anomuksen tulee olla perillä
viikkoa ennen käsittelyä hiippakunnassa, os. Kirsti Poutiainen,
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli, PL 142, 00121 Helsinki.
Hiippakunnan avustuslomake
löytyy netistä osoitteesta: www.
helsinginhiippakunta.evl.fi/hiippakunta/aineistot/lomakkeet/.
Anomuksessa tulee olla mukana
sosiaalitoimen lausunto ja asiakkaan allekirjoittama suostumuslomake mahdollista yhteydenottoa
varten.
Eeva Nurminen kulkee
vankien rinnalla
Eeva Nurminen
28
Vantaan Korsossa järjestetään valtakunnalliset vankilalähetyspäivät 2011.
Yksi työryhmän jäsenistä on päihde- ja
kriminaalityön diakoni Eeva Nurminen
Vantaan seurakuntayhtymästä. Eeva on
pitkän linjan kriminaalityöntekijä, joka
on ”ajautunut kriminaalityöhön”.
Eeva Nurminen kertoo alun perin
opiskellessaan seurakuntakuraattoriksi
ajatuksenaan olleen suuntautuminen
perhetyöhön, mutta opiskelu ja elämä
veivät. Ensimmäinen harjoittelupaikka
olikin Kriminaalihuollon vastaanottoasuntola vankilasta vapautuville.
”Jostain kummallisesta syystä myös
muissa työharjoitteluissa jouduin tekemisiin vankien tai entisten vankien kanssa.Valmistuttuani päihde- ja kriminaalityö
olikin sitten tavallaan itsestään selvä
vaihtoehto”, Eeva kertoo.
Vankilassa tarvitaan
sielunhoitoa
Ennen nykyistä työtään Eeva Nurminen
oli noin kymmenen vuotta mukana
erilaisissa päihdetyön projekteissa. Seurakunnassa hän on tehnyt päihde- ja kriminaalityötä yli 12 vuotta.Vankilatyössä
sielunhoidolla on iso merkitys.
”Kaikki ne henkilökohtaiset keskustelut,
joita vankilassa käyn, ovat tavalla tai
toisella sielunhoitoa, ovathan ne ihmistä
tukevia ja hoitavia. Myös ryhmissä keskustelu on usein hyvin sielunhoidollista.
Ehkä vankienkin on helpompi puhua,
koska olen talon ulkopuolelta tullut
vierailija ja kuitenkin selkeästi kirkon
työntekijä. Tapaamiset tapahtuvat usein
vankiloiden kirkkotiloissa tai kappeleissa”, Eeva toteaa.
Vankilalähetyspäivien teema
puhuttelee
Vankilalähetyspäivät järjestetään Korson kirkolla 4.–6.11. Ne on tarkoitettu
vankiloissa hengellistä työtä tekeville
vapaaehtoisille ja viranhaltijoille sekä
hengellisestä vankilatyöstä kiinnostuneille. Eeva Nurminen toivoo, että päiville
osallistuu myös vankilasta vapautuneita
ja vielä vankilassa olevia. Kuka tahansa
aiheesta kiinnostunut voi toki tulla
mukaan. Päivät ovat yhteiskristilliset ja
valtakunnalliset.
Päivien teema on puhutteleva: ”Kiven
sisällä armon asialla”. Otsikon syntyhistoria johtaa Korsoon, joka on yksi Vantaan keskuksista. Eevan mielestä Korson
keskustassa ympärille katsellessa näkee
etupäässä kerrostaloja, kivitaloja. Ollaan
siis ”kivikylässä, kiven sisällä”.
”Myös vankilassa kuulee usein puhuttavan kiven sisällä olosta tai kivitalossa
olosta. Me hengellistä vankilatyötä
tekevät taas koemme vahvasti olevamme armon asialla. Kun me työssämme
kohtaamme vankeja vankilassa, meillä on
mahdollisuus kertoa heille armahtavasta
Jumalasta. Joskus saamme olla myös
kulkemassa rinnalla, kun vanki haluaa
henkilökohtaisesti kohdata armahtavan
Jumalansa.”
Espoon ja Helsingin hiippakunnilla on yhteinen kriminaalityöryhmä, jonka jäseniä
ovat hiippakuntien alueilla olevien vankiloiden vankilapapit. Mukana on myös
kriminaalityötä tekeviä diakoniatyöntekijöitä seurakunnista, seurakuntayhtymistä
ja erityistyömuodoista. Eeva Nurmisen
mukaan yhdessäololla, yhteisestä työstä
puhumisella ja jakamisella on suuri mer-
kitys. Moni työryhmän jäsenistä tekee
omaa työtään vankien parissa usein
itsekseen omissa laitoksissaan tai yksin
vankilassa vieraillen. Myös yhdessä suunnitteleminen ja tekeminen on tärkeää.
Yhteistyöryhmä on vuosien varrella mm.
suunnitellut ja järjestänyt erilaisia vankilatyöhön liittyviä koulutustilaisuuksia
ajankohtaisista aiheista.
Vankien omaiset ovat tärkeä
osa työtä
Perheenjäsenen vankilassa oleminen aiheuttaa monenlaista tuskaa ja kipua perheessä. Asiasta ei ole ollenkaan helppo
puhua. Joskus omaisen on myös vaikea
hakea apua, koska tilanne aiheuttaa niin
paljon häpeää. Usein tuntuu siltä, että
myös omainen ”lusii”.
Eeva Nurminen haluaa nostaa esille sen,
että omaisten auttaminen on merkittävää myös vangeille.
”Uskon, että kun omaisia tukee ja auttaa,
auttaa myös vankilassa olevaa. Kun vankia tukee ja auttaa, voi se auttaa myös
omaista.”
Vuosien varrella Eevalle ovat tulleet yhä
läheisemmiksi ja tärkeämmiksi Matteuksen evankeliumin sanat: ”Minun oli nälkä
ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli
jano ja te annoitte minulle juotavaa. Minä
olin koditon ja te otitte minut luoksenne.
Minä olin alasti ja vaatetitte minut. Minä
olin sairas ja kävitte minua katsomassa.
Minä olin vankilassa ja te tulitte minun
luokseni ---Totisesti: kaiken minkä te
olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä
veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
(Mt. 25:35–36, 40.)
29
Korson kirkko,Vantaa
Korson kirkko sijaitsee aivan juna-aseman vieressä. Korsossa pysähtyvät Helsingin ja Keravan välillä liikennöivät
K-junat. Kirkon pysäköintipaikalle ajo Kotkansiiven kautta.Voi käyttää myös monitoimikeskus Lumon (Urpiaisentie 14) pysäköintipaikkoja.
Ilmoittautuminen: 24.10.2011 mennessä, vantaa.diakoniakeskus@evl.fi tai Elina Piippo, p. (09) 8306 288.
Ilmoittautumisen yhteydessä ilmoitettava, mihin ruokailuihin osallistuu ja onko erityisruokavaliota sekä omat
yhteystiedot. Ruokalippuja voi ostaa paikan päältä (lounas/päivällinen 8,60 e, päiväkahvi 2 e, aamu- tai iltapala 4 e).
ajankohtaista...
K a s vat u s
Koonnut Raine Haikarainen
Toisenlainen
tulevaisuus!
30
Espoon ja Helsingin hiippakuntien
kasvatuksen painopisteseminaari
Helsingin Agricolan kirkossa torstaina 15.9.2011
Vielä ehtii ilmoittautua kasvatuksen
parissa työskentelevien yhteiseen
seminaariin!
Seminaari keskittyy yhteisen kasvatusvastuun ja kasvurauhan kysymyksiin. Luennoitsijoina ovat mm.
seksologi Jukka Kuikanvirta, tutkija
Outi Lehtipuu, johtava lapsityönohjaaja Mirca Kukkasniemi, (Vihti) ja
johtava nuorisotyönohjaaja Johanna
Jutila (Vihti), vs. lapsityönohjaaja
Nina Hotma (Kirkkonummen
srk), lastentarhanopettaja Hannele Stafford ja päivähoitomentori
Anne-Mari Teukku, seppomestarit
Hetu Saarinen ja Nana Honkasalo,
pääsihteeri Eija Kallinen ja erityisnuorisotyön sihteeri Arja Lehikoski,
hankekoordinaattori Kaisa Rantala,
toiminnanjohtaja Arja Lusa (KNT)
ja puheenjohtaja Minna Karas
(DiaNa).Yksityiskohtainen ohjelma
löytyy hiippakunnan verkkosivuilta.
Osallistumismaksu: 30 euroa
Ilmoittautumiset: 13.9. mennessä Espoon hiippakuntaan, ilmo.
espoo@evl.fi
Lisätiedot: Hiippakuntasihteeri
Raine Haikarainen, p. 040 553 9464
Tilanne päällä – kerhon lumoissa
Helsingin ja Espoon hiippakuntien varhaisnuorten kerhonohjaajapäivä la
8.10.2011 Korson kirkolla ja Lumon monitoimitalossa (Merikotkantie 4,
Vantaa, Korson juna-asemalta 100 metriä)
Ohjelma:
9.15 Ilmoittautuminen Korson kirkolla
10.00 Messu ja aloitus kirkolla
11.15 Kanavat eri pisteissä
1. Peppupalloillen – Eetu Haataja,Vantaan NMKY
2. Turvallisesti pehmomiekkaillen – Ansu Balac,Vantaankosken srk
3. Painien ja temppuillen – Terho Kettunen, Korson srk
4. King’s Kids tanssahdellen – Maiju Tykkyläinen, Korson srk
5. Laulellen – Pekka Kosonen ja Triangeli
6. Omaan kerhoon sitoutuen – Jukka Jylhä, PTK
7. Maailman ääriin matkaillen – Elina Ruoko, SLS
8. Sählyillen – Petri Väljä, Korson srk
9. Siististi kokkaillen – Enni Korhonen, Tikkurilan srk
10. Leikitellen – Linda Liesiö, Hämeenkylän srk
11. Paikkaillen ja hoidellen – Asolan VPK
12. Kämmäillen ja sammutellen – Asolan VPK
13. Askarruttaako? – Mari Vuorisalmi, Rekolan srk ja Nina Pajunen,
Hakunilan srk
12.15 Ruokailu Lumon ruokalassa
13.00 Kanavat eri pisteissä
14.15 Kanavat eri pisteissä
15.30 Mehuhetki Lumossa ja työntekijätapaaminen kirkolla
16.00 Päätös
Hinta: 20 euroa/hlö (PTK:n jäsenseurakunnat), muilta 25 euroa/hlö
Ilmoittautuminen: Sitovat ilmoittautumiset henkilötietoineen 30.9. mennessä, PTK, jukka.jylha@ptk.fi
Lisätietoja: Jukka Jylhä, p. 0400 508 241, jukka.jylha@ptk.fi, www.tilannepaalla.fi
Hyväksi koettua – Rippikoulutyöstä vastaavien neuvottelupäivä
Espoon ja Helsingin hiippakuntien
Helsingin ja Espoon hiippakuntien yhteinen neuvottelupäivä
järjestetään kokousristeilynä Tallinnaan torstaina 17.11. Neuvottelupäivä keskittyy rippikoulun käytännön kysymyksiin.
14.1.2012 Järvenpää, Seurakuntaopisto
Ohjelma:
10.45 Tapaaminen satamassa ja siirtyminen laivaan
11.15 Lounas – salaattibuffet
11.30 Laiva lähtee
12.00 Hartaus ja neuvottelupäivän avaus
12.15 Konfirmaation hyvät käytännöt – Tuija Filppula
13.30 Rippikoulun verkko- ja printtijulkaisut – Hannele Nuojua
ja Jouko Olkkola
14.30 Työskentely Tallinnassa
15.30 Rippikoulu nyt ja huomenna – Mikko Mäkelä
16.45 Rippikoulu ja taivaallinen turvallisuuskulttuuri – Raine
Haikarainen
18.00 Päivällinen
Teemojen työstö jatkuu
20.30 Laiva saapuu satamaan
Osallistumisen hinta on 60 euroa sisältäen ruokailut. Sitovat
ilmoittautumiset 10.10.2011 mennessä osoitteeseen ilmo.
espoo@evl.fi. Ilmoita samalla syntymäaikasi ilman henkilötunnuksen loppuosaa. Lisätietoja antaa hiippakuntasihteeri Raine
Haikarainen, p. 040 553 9464. Tarkempi ohjelma hiippakunnan
kotisivuilla.
Ensi vuonna runsaasti rippikoulun erityiskursseja
Ensi vuonna järjestetään mm. rippikoulun kansainvälisiin
kysymyksiin sekä opetussuunnitelman päivittämiseen
liittyvää erityiskoulutusta. Lisätietoja Henkilöstökoulutusoppaasta sekä hiippakuntasihteeri Raine Haikaraiselta, p.
(09) 2340 3032.
Teemaseminaari päivähoitoyhteyksistä vastaaville
Päivähoidon uskontokasvatus avautuu vasu-maailmasta – seurakunta yhteistyökumppanina
Teemaseminaari seurakuntien työntekijöille, joiden vastuulla
ovat yhteydet päivähoitoon 28.10.2011 klo 9–16, Kolmas Linja
22, 2. krs., Engel-Sali
Uskontokasvatuksen kysymyksiä ja näköaloja ovat avaamassa
mm. pääsihteeri Lasse Halme (SLK) ja varhaiskasvatussihteeri
Heljä Petäjä (KKN). Kaikki osallistujat saavat Lapsen parhaaksi
-kirjan.
Ilmoittautuminen: 14.10.2011 mennessä, ysk.kasvatus@
evl.fi
Tiedustelut: paivi.vuorelma@evl.fi
Järjestäjät: Helsingin hiippakunta ja seurakuntayhtymä
Lapsi- ja perhetyön koulutusja neuvottelupäivä
Alustava ohjelma:
08.30 Ilmoittautuminen, aamukahvi ja materiaalimyyntinäyttelyt
09.30 Messu, Hiippakuntasihteeri Mika Nurmi
10.45 Riskitietoisuus ja tarve elämänhallintaan vanhem
muuden haasteena, tutkija Kaisa Ketokivi
Kommenttipuheenvuoro, hiippakuntasihteeri Jaana
Räntilä
12.00 Lounas
13.15 Kanavat
1. Sallikaa lasten tulla? – lasten ehtoollisesta, pastori
Tarja Meijer, Hakunilan seurakunta
2. Pienen iltahetki, varhaiskasvatuspastori Arto
Helle, Helsingin seurakuntayhtymä
3. Lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta, taidete rapeuttinen työskentely, pastori Terhi Varjoranta
4. Sylimuskari, musiikkikouluttaja Mari Torri Tuominen, SLK
5. Lapsen ruumiillisuus, johtava asiantuntija Samuli
Koiso-Kanttila,Väestöliitto
14.30 Kahvi
15.00 Häivähdyksiä kanavista, kouluttaja Heli Mäkinen, SLI
15.30 Musiikkia
16.00 Päivä päättyy
Ilmoittautuminen ja lisätiedot:Viimeistään kuukautta
ennen, www.seurakuntaopisto.fi
Osallistumismaksu: 55 euroa + ateriapaketti
Blogeja varhaiskasvatuksesta
Tutustu Helsingin Mikaelin seurakunnan varhaiskasvatuksen
blogeihin!
lastenalttarit.blogspot.com
Tästä blogista löytyy kuvia Mikaelinkirkon aulassa olevasta
lastenalttarista sekä kommenteissa lasten, nuorten ja aikuisten ajatuksia alttarin äärellä. Mallia saa ottaa ja vinkkejä
hakea muihinkin seurakuntiin.
maanelamaa.blogspot.com
Tästä blogista löytyy materiaalia, jota olen ryhtynyt tuottamaan päivähoidon uskontokasvatukseen. Kyseessä on Mään
matka-arkkuun (kirkkovuosilaatikko, jossa Mää-lammas
maskottina) tekemäni sarjakuva sekä siihen liittyvä tarina.
Tähän mennessä olen tehnyt vasta neljä sarjakuvan ja
tarinan yhdistelmää, mutta tulen tekemään lisää kausittain.
Saa käyttää.
Lisätietoja:Varhaiskasvatuksen pappi Mia Iiskola, Helsingin
Mikaelin srk, p. 050 421 0497, (09) 2340 4832
31
Raine Haikarainen
ajankohtaista...
Kirkkomusiikki
Koonnut Hanna Remes
Nostoja vuoden 2012 koulutustarjonnasta
Jumalanpalveluksetkirkkovuodenjuhla-aikoina–
suntioiden koulutuspäivät (1 op)
Onnistunut SYKE-leiri
Heinäkuussa järjestetty varhaisnuorten suurleiri SYKE kokosi Partaharjuun ennätysmäärän Helsingin ja Espoon hiippakuntien
osanottajia. Mukana oli myös työntekijöitä, joille SYKE oli ensimmäinen kunnon telttaleiri. Myönteisten kokemusten rohkaisemana päätettiin epävirallisesti, että parin vuoden päästä järjestettäisiin varhaisnuorten hiippakuntaleiri.Alustavasti varattiin
päivät 25.–28.6.2013 ja paikkana Hangon länsipuolella oleva Bengtsårin leirialue. Lisätietoja suunnitelmien täsmentyessä.
32
Ohjaajakoulutusta
Kaikille ohjaamistoiminnasta kiinnostuneille tai sitä tekeville kirkollisten alojen
työssäoppijoiden ohjaajille
29.–30.3.2012 Helsingin hiippakunnan
tuomiokapituli (Bulevardi 16 B, 5. krs.)
21.9.2012 Espoon hiippakunnan tuomiokapituli (Kirkkokatu 10)
Koulutus kehittää omia ohjaamistaitoja ja auttaa sisäistämään ohjaavan
työotteen. Se sekä esittelee että antaa
valmiuksia hengelliseen ohjaamiseen.
Ilmoittautuminen sähköisen koulutuskalenterin kautta, jonne on linkki tuomiokapitulin kotisivuilta helsinginhiippakunta.fi. Koulutus järjestetään Helsingin ja
Espoon hiippakuntien yhteistyönä.
Lisätiedot: Jaana Räntilä, jaana.rantila@
evl.fi, p. (09) 2340 3033
NAVI-ryhmä kokoontuu
Helsingin hiippakunnan luottamushenkilöiden neuvottelupäivää vietetään
24.9.2011 klo 9.30–16.00 Vantaan seurakuntayhtymän auditoriossa (Unikkotie
5 C,Tikkurila) ja Tikkurilan kirkossa.Välittömästi kokouksen jälkeen kokoontuu
myös Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä (NAVI). Tapaamisessa tietoa mm.
tulevista kirkolliskokousvaaleista. Samalla valitaan myös uusi hiippakuntaedustaja
NAVI-ryhmään.
Lisätietoja: Anssi Almgren, koordinaattori, p. 0400 852 135, anssi.almgren@
nuortenkeskus.fi
Merkitse jo kalenteriisi!
Lapsityönohjaajien ja lapsityön teologien valtakunnalliset neuvottelupäivät
järjestetään 25.–27.4.2012 Helsingissä.Tarkempi ohjelma seuraavassa lehdessä.
Koulutus järjestetään 6.–8.3.2012. Se alkaa klo 8 aamumessulla
Helsingin tuomiokirkossa ja jatkuu koulutuksella kryptassa sekä
koulutusristeilynä Hki–Tukholma–Hki.
Koulutuksen tavoitteena on syventää suntion ammatillista
tietotasoa ja osaamista kirkkovuoden juhla-aikojen jumalanpalveluksissa. Kouluttajina toimivat Mika Mäntyranta, hiippakuntasihteeri (Turun arkkihpk), Hanna Remes, hiippakuntakanttori
(Helsingin hpk), Petri Oittinen, pääsuntio (Helsingin tuomiokirkkosrk) ja Arto Kuronen, pääsuntio (Kallion srk).
Koulutuskokonaisuuteen sisältyy ennakkotehtävä, jossa osallistuja kuvaa jotakin työssään kokemaansa vaikuttavaa kirkkovuoden juhla-ajan jumalanpalvelusta. Ennakkotehtävä palautetaan
viimeistään pe 3.2.2012 Hanna Remekselle sähköpostitse,
hanna.remes@evl.fi.
Hinta: Osallistumismaksu on 75 euroa (sis. koulutuksen ja
aamukahvin kryptassa). Matkakulut (Tallink Silja, Hki–Tukholma–Hki) sisältävät matkan valitussa hyttiluokassa, lounaan ja
kokouskahvit aloituspäivänä, kaksi illallista, kaksi meriaamiaista
sekä bussikuljetuksen Tukholman tutustumiskohteeseen. Hyttiluokat hintoineen:A1 266 euroa/hlö, Promenade 1 257 euroa/
hlö, B1 232 euroa/hlö, A2 201 euroa/hlö, Promenade 2 196
euroa/hlö, B2 184 euroa/hlö. Muut kustannukset: Tukholman
lounas ja paluumatka Tukholman tutustumiskohteesta laivalle
omakustanteisia. Muut mahdolliset matkakulut.
Ilmoittautuminen: Sähköisen koulutuskalenterin kautta
31.10.2011 mennessä. Linkki koulutuskalenteriin löytyy tuomiokapitulin nettisivuilta.
Koulutus järjestetään Helsingin hiippakunnan ja Turun arkkihiippakunnan yhteistyönä. Helsingin hpk:n työntekijöille
koulutuspaikkoja on 60.
Kanttori ja rippikoulu (0,5 op)
Koulutuspäivä järjestetään 20.3.2012 klo 9.30–15.30 tuomiokapitulin kokoustilassa (Bulevardi 16 B, 5 krs.). Päivän tavoitteena
on päivittää ja täydentää kanttorin osaamista rippikoulutyöskentelyssä. Koulutus sisältää etukäteistehtävän.
Osallistumismaksu: 50 euroa. Lisäksi matka- ja lounaskulut.
Ilmoittautuminen: Sähköisen koulutuskalenterin kautta
31.12.2011 mennessä. Linkki koulutuskalenteriin löytyy tuomiokapitulin nettisivuilta.
Laulakaa Herralle -virsikoulutus papeille (0,5 op)
Koulutuspäivät järjestetään 14.2.2012 ja 9.10.2011 klo 9.30–
15.30 tuomiokapitulin kokoustilassa (Bulevardi 16 B, 5 krs).
Koulutuksessa tutustutaan paaston ja pääsiäisen sekä adventin
ja joulun ajan virsiin. Tavoitteena on, että osallistuja osaa hyödyntää ja käyttää virsikirjaa monipuolisesti seurakuntatyössä,
erityisesti kirkkovuoden juhla-aikoina.
Osallistumismaksu: 80 euroa. Lisäksi matka- ja lounaskulut.
Ilmoittautuminen: Sähköisen koulutuskalenterin kautta
15.12.2011 mennessä. Linkki koulutuskalenteriin löytyy tuomiokapitulin nettisivuilta.
Rovastikunnallisetkanttoreidenneuvottelupäivät
Vuoden 2012 aikana järjestetään rovastikunnalliset kanttoreiden neuvottelupäivät.Tarkat ajankohdat löytyvät tämän lehden
koulutusliitteestä. Ilmoittautuminen sähköisen koulutuskalenterin kautta ”hakeudu koulutukseen” -linkistä.
33
Raine Haikarainen
VirsiVisan finaalijoukkue vieraili
kapitulissa
Tuomelan tomerat -joukkue Tuomelan koulusta Hämeenkylän seurakunnan alueelta Vantaalta edusti
Helsingin hiippakuntaa 3–4-luokkalaisille suunnatussa VirsiVisan valtakunnallisessa finaalissa 26.5.2011
Turun tuomiokirkossa. Joukkue
koko luokan voimin vieraili opettajansa Hanna Perkola-Musikan
kanssa tuomiokapitulissa piispa Irja
Askolan vieraana 30.5.2011. Mukavan
keskustelu- ja lauluhetken päätteeksi
herkuteltiin jäätelöllä.
Ajankohtaista Kirkon
musiikkijuhlista 2012
Yhteiskustannuksen julkaisemat uudet nuotit
34
1) Evankeliumijuna – laulumatka negrospirituaalien
maailmaan
Lapsikuorojen workshopin ja konsertin nuotit sekä ohjeet
laulujen harjoitteluun ovat yksissä kansissa. Hinta 4 euroa/kpl.
2) G. Ph. Telemannin kantaatti ”Kiittäkää Herraa, kaikki
kansat”
Kantaatin on sovittanut Timo Kiiskinen, ja se on juhlilla
nuorisokuorojen ohjelmistoa. Hinta 3,50 euroa/kpl.
Nuotteja voi hankkia Yhteiskustannukselta, p. (09) 436 6540
tai pirkko.paakkanen@skml.fi.
Kuorokatselmus
Kuorokatselmuksen tarkoituksena on kannustaa seurakuntien kuoroja tavoitteelliseen toimintaan sekä kehittää näin
kuorolaulun tasoa ja antaa kuoroille mahdollisuus omien
kykyjen arviointiin.
Katselmus järjestetään perjantaina 25.5.2012, ja siihen
voivat osallistua kaikki kuorot kuorotyypistä ja koosta
riippumatta. Ilmoittautumisohjeet www-sivuilla. Ilmoittautuminen päättyy 15.3.2012.
Osallistuvat kuorot valitsevat itse hengellistä musiikkia
sisältävän ohjelmistonsa. Esityksen enimmäiskesto on 15
minuuttia, mikä sisältää lavalle tulon ja poistumisen. Osallistumismaksu on 100 euroa/kuoro.
Nuorten bändikatselmus
Bändikatselmuksen tarkoituksena on tukea ja kannustaa
seurakuntien bänditoimintaa sekä tukea nuoren musiikillista kasvua ja ilmaisutaitojen sekä luovan osaamisen
vahvistumista.
Katselmus järjestetään perjantaina 25.5.2012, ja siihen voivat osallistua sekä akustisesti että äänentoistolla vahvistetut
ryhmät. Katselmuksessa vokaali- ja akustiset ryhmät ovat
omassa sarjassaan ja perinteisiä sähkösoittimia käyttävät
bändit omassaan.
Bändit voivat itse valita hengellistä musiikkia sisältävän
ohjelmistonsa. Esiintymisaikaa on 10 minuuttia/bändi. Ilmoittautuminen alkaa 1.2.2012 ja päättyy, kun 20 bändiä on
ilmoittautunut tai viimeistään 1.4.2012.Varasijoille otetaan
viisi bändiä. Osallistumismaksu on 50 euroa/bändi.
Juhliin ilmoittautuminen ja varaukset
1) Ilmoittautuminen alkaa 3.10.2011. Ilmoittautumiset ja
majoitusvaraukset tehdään Jyväskylä bookingin kautta.
2) Osallistumismaksu:Aikuiset 40 euroa, alle 18-vuotiaat 20
euroa. Ilmoittautumisaika on 3.10.–31.12.2011. Ilmoittautua
voi myös tammikuussa 2012, mutta tuolloin hinta on aikuisilta 50 euroa ja lapsilta ja nuorilta 25 euroa.
3) Ruokailu: 1 lippu 10 euroa, kahden päivän lippu 18 euroa,
kolmen päivän lippu 25 euroa.
4) Majoitushinnat ilmoitetaan juhlien www-sivuilla myöhemmin syksyn aikana.
Seuraa sivustoa www.kirkonmusiikkijuhlat.fi.
ajankohtaista...
L ä h e t y s j a e va n k e l i o i n t i
Koonnut Hannu Lätti
Seurakunnanpalkkiotoimistenjavapaaehtoisten
Lähetyssihteerien koulutus
Kasvunaika-seurakuntakoulu
Suomen Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkumpu, Längelmäki
1. osa: Lähetys – yhteinen usko, yhteinen tehtävä, 2.–4.9.2011
(voi korvata 31.8.–2.9.2012)
2. osa: Kirkon lähetystyö ja lähetysjärjestöt, 30.9 –2.10.2011
3. osa: Seurakunnan lähetystyö, 28. –30.10.2011
Kustannukset: 100 euroa (2 hh/osio tai 140 euroa 1 hh/osio)
Ilmoittautuminen: Päiväkummun kurssikeskus, p. 040 534
9507 tai www.mission.fi/paivakumpu/tapahtumat/ilmoittautumiset/lomake_8/
Tiedustelut: Kirsti Sirviö, p. (09) 180 2365, kirsti.sirvio@evl.fi
tai Kirsti Kosonen, p. (09) 129 7296, kirsti.kosonen@mission.fi
Järjestäjät: Hiippakunnat, KLK ja SLS
Seurakuntien työntekijöille ja muille vastuunkantajille tarkoitettu ohjaajakoulutus 27.–28.9.2011 tai 24.–25.1.2012
Vivamon kurssikeskus, Lohja
Kasvunaika antaa mahdollisuuden seurakuntalaisille
löytää oman kutsumuksensa kristittyinä ja arjen keskellä.
Koulu koostuu eri aiheisiin liittyvistä 20 osioista, joita
yhdistelemällä voidaan rakentaa erilaisia kokonaisuuksia
osanottajien ja seurakunnan tarpeen mukaan. Ajankohtaisia teemoja käsitteleviä osioita ovat Uskonnot
ajassamme ja Hengellinen matkakumppanuus (SLS) sekä
Armolliseen aikuisuuteen (KRS). Ohjaajakoulutuksessa
esitellään 5–7 osiota.
Kurssimaksu: 200 euroa (sis. materiaalin), täysihoito
91 – 97 euroa
Tiedustelut: kasvatussihteeri Kirsti Kosonen, p. (09)
129 7296, kirsti.kosonen@mission.fi
Ilmoittautumiset: 16.9.2011 mennessä,koulutussihteeri Marja-Liisa Kokkonen, p. 0207 681 633, evko@sana.fi
Järjestäjät: SLS ja EVKO/KRS
Lähetyskirkon toimintaa
• Sunnuntaisin klo 14 vietetään messua
• Opiskelijoiden lähetysliiton illat torstaisin klo 18
• Mission Music Club 22.9., 20.10. ja 24.11. klo 19.00.Tule
Lähetyskirkkoon kuuntelemaan nuorekasta ja omaehtoista musiikkia.
• Ompeluseura lauantaisin klo 11–17: 17.9., 1.10., 29.10.,
12.11. ja 3.12. ja keskiviikkoisin klo 17.30–20.30: 21.9.,
5.10., 19.10., 2.11., 16.11., 30.11. ja 14.12.
• Postimerkkihuutokauppa la 26.11.
• AIDS-päivän messu 1.12.
• Itsenäisyyspäivän myyjäiset 6.12.
Porkkanamarkkinat
17.9.2011 klo 10–14 Helsingin tuomiokirkon edustalla
Suomen Lähetysseura järjestää yhdessä Helsingin ja
Espoon seurakuntien kanssa porkkanamarkkinat. Myyntipöydillä on myytävänä mm. leivonnaisia, juureksia, hilloja,
mehuja ja käsitöitä ym.Voit myös nauttia porkkanakeittoa
ja kahvia paikan päällä.
Lähde liikkeelle -koulutus
Koulutus lähetystyöstä kiinnostuneille aikuisille Lähetystalolla, Tähtitorninkatu 18, Helsinki
I osio 24.–25.9.2011
II osio 22.–23.10.2011
III osio 3.–4.12.2011
Koulutus antaa mahdollisuuden tutustua tämän päivän
kokonaisvaltaiseen lähetystyöhön ja pohtia omaa paikkaa palvella lähetyksen vapaaehtoisena kotimaassa ja
ulkomailla.
Käsiteltäviä teemoja ovat mm. lähetyksen raamatulliset
juuret, kristittynä kulttuurien ja uskontojen keskellä, tutustuminen lähetystyön arkeen kotimaassa ja ulkomailla,
paikkani lähetystyössä.
Hinta: 60 euroa/osio
Lisätiedot ja ilmoittautumiset: kasvatussihteeri Kirsi
Kosonen, p. (09) 1297 296, kirsti.kosonen@mission.fi
Järjestäjä: Suomen Lähetysseura
35
Sana on vapaa!
Hiippakunnallinen lähetysseminaari la 1.10.2011 klo 9–17,
Seurakuntakeskus, Hämeentie 16, Hyvinkää
Seminaari on tarkoitettu Helsingin ja Espoon hiippakuntien seurakuntien työntekijöille ja muille lähetyksen vastuunkantajille.
Osallistumismaksu: 40 euroa (sis. lounaan ja kahvit)
Ilmoittautuminen: Helsingin ja Espoon hiippakuntien lähetystoimistoon 15.9.2011 mennessä, helsinki.sls@mission.fi tai
p. (09) 1297 407
Järjestäjät: Helsingin ja Espoon hiippakunnat
36
Ohjelma
9.00 Ilmoittautuminen, kahvia tarjolla. Mahdollisuus tutustua
lähetysjärjestöjen materiaaleihin ja myyntituotteisiin.
10.00 Tervetuloa & aamun sana, Johanna Rantalankila, Hyvin
kään seurakunta
Kirkkomme lähetys ja sen nykytilanne, Risto Jukko,
kirkon lähetyssihteeri, Kirkon lähetystyön keskus
Keskustelua
Miten kerron lähetystyöstä luottamushenkilöille, Sirkku
Nyström, Helsingin hiippakunnan lähetystyön neuvottelukunta
12.00 Lounas
13.00 Superfood – voimaannuttava Sana, Martti Asikainen ja
Anne Huoponen, Suomen Pipliaseura
14.00 Kahvi
14.30 Sanan sytyttämät ja vapaaehtoisuuden voimanpesät
Toiminnallinen työskentely
Opettajat lähetyskummeina, Päivi Rohkimainen, Kau
niaisten seurakunta
Uutta toimintakulttuuria Helsingin keskustassa, Arto
Antturi ja Laura Hytti, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta
16.30 HPE kappelissa, Hannu Lätti, Helsingin hiippakunnan
lähetyssihteeri ja Marjatta Mäkinen, Espoon hiippakun
nan lähetyssihteeri
Kauneimmat kirkkomme 2012
-seinäkalenteri
Kasvattajien
opintomatka Tansaniaan
Sari Lehtelä/SLS
Ihastuttavia valokuvia kirkoista ympäri Suomen.
Mukana mm. Helsingin vanha kirkko, Oulun tuomiokirkko,
Tampereen tuomiokirkko, Halikon kirkko...
Kalenterin voi myös tilata pesonoituna seurakunnan omilla
tiedoilla ja kuvilla. Kalenterissa on nimi- ja juhlapäivät,
kirkkopyhien tekstit, kuunkierto ja sitaatteja Raamatusta.
Hinta 9,90 euroa
koko 297x420 (aukaistuna)
kestävä kierresidos, laskutasku
Tilaukset
puh. 0207 289650
asiakaspalvelu@aurinkokustannus.fi
www.aurinkokustannus.fi
37
Naistenpäivät Päiväkummussa
Lähetyspiirien ideapäivä
La 12.11. klo 10–15, Suomen Lähetysseura, Tähtitorninkatu 18, Helsinki
Osallistumismaksu: 20 euroa (sis. kahvit, lounaan ja
materiaalin)
Tiedustelut ja ilmoittautuminen: P. (09) 1297 407,
helsinki.sls@mission.fi
Lähetystyön esikoulutuskurssi
Lähetystalolla (Tähtitorninkatu 18) pidettävä kurssi kestää
viisi viikonloppua: 27.–29.1., 2.–4.3., 23.–25.3., 20.–22.4. ja
11.–13.5.2012. Kertoja voi jakaa myös syksyn 2012 kurssille.
Suunnattu alle 35-vuotiaille työntekijöille. Mahdollistaa haun
2–3 kk harjoitteluun Lähetysseuran työalueilla.
Kansainväliset naistenpäivät pidetään Päiväkummussa,
Orivedellä 28.–30.9.2012. Naistenpäivien hinta 20–140
euroa majoituksesta ja osallistumisajasta riippuen. Lisää
tietoa ja ilmoittautuminen toukokuusta alkaen osoitteessa
www.mission.fi/osallistu/naiset/naistenpaivat/.
Joulukonsertteja
Lähetyskirkossa
25.11. klo 19 Luoteis-Helsingin musiikkiopiston joulukonsertti
27.11. latinalaisamerikkalaista joulumusiikkia, Aurinko –
música de Latinoamérica ry
12. ja 13.12. Jakarandan joulukonsertti
18.12. Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Naislaulajien joulukonsertti
19.12. Maailma-kuoro + Espoo Voices, joulukonsertti
Opintomatkalla tutustutaan lasten asemaan Tansaniassa. Kuva on Busongon kylästä.
Kuinka lapsi nähdään ja kuullaan Tansanian kirkossa ja yhteiskunnassa? Opintomatka
sijoittuu viikoille 45–46/2012, ja lähiopiskelupäivät ovat 25.9.2012 ja 5.2.2013 (5
opintopistettä). Matkan ja lähiopiskelupäivien lisäksi kokonaisuuteen kuuluu ennakkotehtävä ja kooste.
Kohderyhmä: Lasten ja nuorten parissa työskentelevät
Tavoitteet: Kansainvälisen vastuun vahvistaminen lapsi- ja varhaisnuorisotyössä.
Vuorovaikutuksen lisääminen Suomen ja Tansanian kirkkojen välillä. Syventyminen
lapsen oikeuksien ja osallisuuden tematiikkaan Suomessa ja Tansaniassa.
Sisältö: Seurakunta-, päiväkoti- ja oppilaitosvierailuja. Paikallisen koulutuksen järjestäminen seurakuntien kasvattajille Pohjois-Tansaniassa. Kansallispuistoon tutustuminen.
Tiedustelut: Kasvatussihteeri Tiina Rankila, p. 0400 426 140, tiina.rankila@mission.fi
Ilmoittautuminen: 5.3.2012 mennessä SLS/Tampereen lähetystoimistoon, sls.
tampere@mission.fi, p. (03) 222 6709
Osallistumismaksu: Arviolta 2000–2500 euroa
Järjestäjät: Suomen Lähetysseura, Seurakuntien Lapsityön Keskus ja Suomen Poikien
ja Tyttöjen Keskus
Koulutamme
seurakuntaopistolla 2012
Koulutus tuo varmuutta ja rohkeutta
työhön!
VarhaiskasVatuksen teologia ja
pedagogiikka
Lapsen ja perheen hengellisen kasvun tukeminen,
spiritualiteettikoulutus
23.–25.1. ja 23.–25.4. (5 op, kasvatuksen erityiskoulutus KEK/E) | Osallistumismaksu 370 €
Varhaiskasvatuksen teologiaa
Raamatturäppi – Vanha testamentti
30.–31.1. (1 op) | Osallistumismaksu 200 €
Raamatturäppi – Uusi testamentti
1.–2.11. (1 op) | Osallistumismaksu 200 €
Rohkeammin, avarammin ja syvemmin Raamattuun
5.–7.9. ja 19.–20.11. (5 op, kasvatuksen erityiskoulutus
KEK/E) | Osallistumismaksu 390 €
27.–29.2., 11.–13.4. ja 22.–24.8. (5 op) | Osallistumismaksu 450 €
Lasten ja perheiden hartaudet ja jumalanpalveluselämä
Lattiakuvat-menetelmän peruskoulutus
15.–17.10. (2 op) | Osallistumismaksu 200 €
Uskontokasvatuksen mentorointi varhaiskasvatuksessa, eteläinen koulutus
38
raamattu ja sen käyttö
19.–20.1. ja 3.–4.5. Kirkkohallitus, Helsinki (5 op) |
Osallistumismaksu 250 €
Uskontokasvatuksen mentorointi varhaiskasvatuksessa, pohjoinen koulutus
8.–9.2. ja 8.–9.5. Rovaniemi (5 op) | Osallistumismaksu 250 €
28.–29.3. ja 10.–11.5. (3 op) | Osallistumismaksu 360
€
Lattiakuvat-menetelmän jatkokoulutus
4.–5.10. ja 29.–30.11. (3 op) | Osallistumismaksu 360 €
Lattiakuvat-menetelmän kehittämispäivät kouluttajille
15.–16.8. (1 op) | Osallistumismaksu 50 €
Bibliodraaman peruskoulutus 2012-2013
Kehity mentorina – Uskontokasvatuksen mentorointi
varhaiskasvatuksessa
20.–21.8., 17.–18.9., 18.–19.10., 15.–16.11., 10.–
11.12. sekä keväällä 2013 viisi kahden päivän jaksoa
kerran kuukaudessa (15 op) | Osallistumismaksu 570 €
21.–22.3. ja 18.–19.9., Tuomiokirkkoseurakunta,
Helsinki (5 op) | 250 €
perheiden kohtaaminen
Lapsen hyvinvointi ja seurakunnan varhaiskasvatus
Perheen parhaaksi – perhetyötä kehittämään
26.–28.3. ja 24.–25.9. (5 op) | Osallistumismaksu 370 €
6.–8.2. ja 15.–16.3. (5 op) | Osallistumismaksu 400 €
Avointen varhaiskasvatuspalveluiden verkostot
Lapsen ja perheen kohtaaminen kriisissä
11.–12.10. ja II jakso kevätkaudella 2013, Kirkkohallitus, Helsinki (5 op) | Osallistumismaksu 350 €
11.–13.4., 10.–11.9. ja 21.–23.11. (5 op) | Osallistumismaksu 490 €
Mahdollisuuksien verkko – netin hyödyntäminen
seurakunnan varhaiskasvatuksessa
Aikuiset kasvokkain – kohtaamisia perhekerhossa
8.–9.3. (1 op) | Osallistumismaksu 195 €
Lapsivaikutusten arviointi
2.–3.2. (1 op) | Osallistumismaksu 200 €
luoVa ilmaisu, musiikki ja taide
Hoidollinen nukketeatteri – tervehdyttävät tarinat
13.–15.2. ja 21.–22.5. (5 op) | Osallistumismaksu 395
€ (sisältää materiaalit)
Tunnetaidot ja haasteelliset lapset
5.–7.3. ja 26.–28.9. (5 op) | Osallistumismaksu 410 €
Musiikki ja leikki
12.–14.3. (1,5 op) | Osallistumismaksu 200 €
56. Kotimusiikkiviikko
30.7.–5.8. (3 op) | Lisätietoja maaliskuussa 2012
nettisivuiltamme
Näin käytän kanteletta
3.–4.9. (1 op) | Osallistumismaksu 160 €
Kirkkomuskari
5.–7.11. (1,5 op) | Osallistumismaksu 200 €
Pyhät tanssit
21.–23.3. (1 op) | Osallistumismaksu 250 €
Liikettä töppösiin – ajankohtaista varhaiskasvatuksen liikuntaa
2.–4.5. (1 op) | Osallistumismaksu 250 €
Varhaiskasvatuksen kuvallinen ilmaisu
Oppimisen
työniloa!
on
osa
neuVottelupäiVät
Helsingin ja Espoon hiippakuntien lapsi- ja perhetyön
koulutus- ja neuvottelupäivä
14.1. | Osallistumismaksu 50 €
Pyhäkoulusymposium – Osallisena Pyhään
28.–29.1. | Osallistumismaksu 140 €
Godly Play -neuvottelupäivät
1.–2.3. | Osallistumismaksu 140 euroa
Valtakunnalliset lapsityönohjaajien ja lapsityön teologien neuvottelupäivät
25.–27.4. Helsinki | Osallistumismaksu 200 € | Ilmoittautuminen: www.evl-slk.fi
Valtakunnalliset koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan neuvottelupäivät
15.–16.10. Hotelli Scandic, Jyväskylä | 135 € | Ilmoittautuminen14.9.2012 mennessä: ilmoittautuminen@
ptk.fi tai p. 0400 630 430
Koulunkäyntiavustajien ja aamu- ja iltapäiväohjaajien ajankohtaispäivä
8.–10.8. (2 op) | Osallistumismaksu 270 €
17.4. | osallistumismaksu 75 € (sisältää lounaan ja kahvin)
Pyhän sanaton kohtaaminen – tilan kokeminen luonnonmateriaalien, kukkien ja värien maailmassa
Vapaaehtoistoiminnan ohjaaminen, kutsuminen ja
yhteistoiminnallinen oppiminen
29.–31.8. (1 op) | Osallistumismaksu 270 €
14.–16.3. ja 10.–12.9., (5 op) | Osallistumismaksu 240 €
Osallistumismaksun lisäksi laskutamme Seurakuntaopistolla järjestettävien koulutuksien yhteydessä ateria- ja majoituskulut. Hintatietoja nettisivuillamme kohdassa Hakeminen.
tilauskoulutus
Tarjoamme monipuolista räätälöityä palvelua työyhteisöille ja organisaatioille. Osaamisen kehittäminen voi olla koulutusta, konsultointia tai valmennusta. Suunnittelemme kehittämistyön aina yhdessä tilaajan kanssa tilaajan tarpeet, toiveet ja toimintaympäristön huomioiden. Kouluttajina toimivat Seurakuntaopiston lehtorit ja tarvittaessa
muut asiantuntijat tavoitteiden ja sisältöjen mukaisesti.
lIsätIetoja KoulutuKsIstamme:
www.seurakuntaopisto.fi
> Koulutustarjonta > Kristillinen varhaiskasvatus
IlmoIttaumInen elleI toIsIn maInIta:
www.seurakuntaopisto.fi
> Hakeminen > Kristillinen varhaiskasvatus
12.–14.9. (2 op) | Osallistumismaksu 200 €
Ole oman työsi kehittäjä!
ilo
Järvenpää | www.seurakuntaopisto.fi
39
Tekstit ja kuvat: Raine Haikarainen
Ty ö y h t e i s ö t
L a s te n
o i k e u k s i e n p u o le s ta
Koonnut Jaana Räntilä
Erilaisten työkulttuurien haasteet
yhteistyölle
Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien työnohjaajien koulutusaamupäivä torstaina
6.10.2011 klo 8.30–12.00 Seurakuntien talossa, Kolmas Linja 22 B, 2. krs., Engel-sali
40
Ohjelma:
8.30 Kahvit Amicassa, Engel-salin vieressä
9.00 Aamuhartaus
9.15 Erilaisten työkulttuurien haasteet yhteistyölle, Jukka-Pekka Heikkilä, organi
saatiokonsultti FINOD, psykologi, kehitysjohtaja Humap Oy
11.30 Yhteiskeskustelu ja päätös
12.00 Mahdollisuus jäädä lounaalle (omakustanteinen)
Jukka-Pekka Heikkilän alustus pyrkii jäsentämään erilaisten työkulttuurien yhteistyötä nostamalla esiin yhteisen kielen ja ajattelutapojen muodostamat systeemit.
Virittäytymisenä koulutusaamupäivään voi jokainen miettiä ajatuksiaan seuraaviin
kysymyksiin:
Mistä on puhuttu paljon, kun yhteistyötä on rakennettu erilaisten työkulttuurien
kesken? Millaisia seurauksia tällä puheella on ollut?
Mistä ei ole puhuttu, kun yhteistyötä on rakennettu erilaisten työkulttuurien
kesken? Millaisia seurauksia tällä puhumattomuudella on ollut?
Ilmoittautuminen: 26.9. mennessä, seija.riekkinen@evl.fi, p. 050 4017045. Muistathan kertoa erityisruokavaliotoiveesi.
Haasteena luottamus!
Työnohjaajien hiippakunnallinen neuvottelupäivä 30.1.2012 klo 9.30–16.00
Sipoon seurakuntakeskuksessa (Iso Kylätie 1, Sipoo)
Ohjelma:
9.30 Aamukahvit
10.00 Musiikillinen aamuhartaus
10.30 Organisaation syvärakenteen perusmielikuvat, johdon konsultti Terttu
Niemelä, Human Focus Oy, organisaatiokonsultti FINOD
12.30 Lounas
13.30 Työntekijä häpeän kantajina, prof. Paavo Kettunen, Itä-Suomen Yliopisto
15.45 Ajankohtaisinfo
15.55 Siunaus ja päätösvirsi
Ilmoittautuminen: Sähköisen koulutuskalenterin kautta, jonne on linkki
tuomiokapitulin kotisivulta
Lisätiedot: Jaana Räntilä, jaana.rantila@evl.fi
Kaipaatko
työnohjausta?
Tänä syksynä on tarjolla mahdollisuuksia työnohjaukseen. Katso
tarkemmat tiedot tämän lehden
sivulta 22.
Tarinateatteripainotteinen työnohjausryhmä
Ma klo 11.30–14.00: 16.1., 23.1., 6.2.,
13.2., 5.3., 26.3., 16.4., 7.5., 3.9., 17.9.,
1.10., 22.10., 12.11. ja 26.11.2012 Snellussa, Toinen linja 8
Ryhmä on tarkoitettu seurakuntien
diakonia- ja nuorisotyöntekijöille, lapsityönohjaajille sekä papeille. Ryhmään
valitaan kuusi osallistujaa, jotka voivat
sitoutua koko työnohjausryhmän ajaksi.
Sisältö: Työn kysymysten tutkimis­
ta, ammatillisten kasvun ja jaksamisen
teemoja
Tavoite: Osallistuja voi löytää uusia
näkökulmia omiin työstä nouseviin
kysymyksiinsä, kasvaa ammatillisesti
ja saada kokonaisvaltaista iloa työhön.
Ryhmässä voi saada oivalluksia myös
toisten ihmisten tarinoista ja yhdessä
tekemisestä.
Menetelmät: Lämmittely, keholliset
improvisaatioharjoitukset, työn kysymyksiä tarinateatterin menetelmillä sekä
kysymysten prosessointia draamallisin ja
luovin menetelmin
Kustannukset: Osallistujille maksuton
Ohjaajat: Taina Repo-Holten (kirkon
työnohjaaja) ja Sirpa Zotow (tarinateatteri Pyhän Solmun ohjaaja)
Lisätietoja: Taina Repo-Holten, taina.
repo-holten@evl.fi, p. (09) 2340 2354
Järjestäjät: Helsingin seurakunta­
yhtymä, Erityisnuorisotyökeskus Snellu
Kaisa Rantala on koordinoinut seurakunnallisten palvelujärjestöjen ja kirkkohallituksen yhteistä Tyttöjen ja poikien
oikeudet kirkossa -hanketta viimeiset kolme vuotta – ensin
Seurakuntien Lapsityön Keskuksessa ja vuoden 2010 alusta
Poikien ja Tyttöjen Keskuksessa. Ensi vuoden alussa hän
siirtyy PTK:ssa hoitamaan koulutussihteerin tehtävää. Työn
keskeisimpänä sisältönä on koulutusmaailman kehittäminen
ja erityisvastuuna lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseen liittyvät koulutukset ja hankkeet. Kaisa Rantala on
aikaisemmin toiminut muun muassa Turun ja Kaarinan
seurakuntayhtymän lapsityönjohtajana.
Miten toimintamme vaikuttaa lapsiin ja nuoriin? Millä
tavoin lasten oikeudet voisivat parhaiten toteutua seurakunnissa ja kirkossa? Nämä kysymykset nousevat lähitulevaisuudessa yhä voimakkaammin esiin ja koskettavat myös
työntekijöitä ja luottamushenkilöitä.
Syksyllä 2009 kokoontunut kirkolliskokous teki merkittävän päätöksen, kun se päätti käynnistää lapsivaikutusten
arvioinnin kirkossa. Lapsivaikutusten arviointiin liittyvää
lakimuutosta ja käytännön ohjeistusta valmistellaan tällä
hetkellä kirkkohallituksessa.
L a p s i v a i k u tu s te n a rv i o i m i n e n tu lo s s a
Tarkoitus on, että kirkolliskokous hyväksyy lopullisesti
lapsivaikutusten arviointiin liittyvän lakimuutoksen ja arviointityö seurakunnissa käynnistyy lähivuosina. Päätöksen
myötä kirkossa ja sen toimintakulttuurissa tapahtuisi selkeä
muutos, jossa lasten osallisuus ja kuuleminen otetaan entistä
vakavammin. Lapsivaikutusten arviointiin liittyy laaja
ohjeistus siitä, miten nämä oikeudet määritellään ja miten
arvioiminen sekä kuuleminen tapahtuvat. Pyrkimys on
saada laki voimaan mahdollisimman nopeasti – edellyttäen,
että kirkolliskokous tekee esityksestä myönteisen päätöksen.
Kaisa Rantala katsoo, että lapsivaikutusten arviointi voi
merkittävällä tavalla vaikuttaa seurakunnan asenneilmastoon.
”Arviointi on menetelmä, joka tekee seurakunnan päätöksenteosta entistä läpinäkyvämpää. Olennainen asia on
myös se, että yhteistyö työntekijöiden ja luottamushenkilöiden välillä vahvistuu arvioinnin myötä.”
”Näen itse arviointimenettelyn myös mahdollisuutena
lasten aseman parantamisen lisäksi sitouttaa seurakuntalaiset
yhä vahvemmin koko seurakuntayhteisöön. Lapsivaikutusten arvioinnissa olennaista on kuulla vahvemmin lapsia,
nuoria ja perheitä”, toteaa Kaisa Rantala.
L a p s i a s i a i n h e n k i lö
s e u ra k u n ta a n ?
joka i se e n
Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseen liittyy myös
oheishankkeita. Näyn & kuulun -projekti vahvistaa lasten
oikeuksia sekä kirkossa että yhteiskunnassa.
Yhtenä käytännön tavoitteena on erityisen lapsiasianhenkilön valitseminen seurakuntaan. Hän voi olla joko
työntekijä, luottamushenkilö tai molemmat yhdessä.
Erityisenä vastuualueena olisi arvioida ja vahvistaa lasten ja
nuorten etua ja osallisuutta koskevia asioita.
”Toivoisin, että seurakunnat voisivat nimetä oman lapsiasiainhenkilön syksyn aikana”, Kaisa Rantala sanoo.
Lapsiasiainhenkilöille on tarjolla myös koulutusta.
Koulutustilaisuus järjestetään keskiviikkona 12.10.2011
Helsingissä. Mukana on myös lapsiasiainvaltuutettu Maria
Kaisa Aula sekä muita alan yhteiskunnallisia ja kirkollisia
asiantuntijoita.
Luottamushenkilöille ja työntekijöille järjestetään myös
Lapsivaikutusten arviointi -seminaari Seurakuntaopistolla Järvenpäässä 11.–12.11.2011. Näistä seminaareista ja
käytännön hankkeista saa lisätietoja Kaisa Rantalalta, p. 050
381 2886, kaisa.rantala@ptk.fi.
Kaisa Rantala uskoo, että lapsivaikutusten arviointi tekee seurakunnan päätöksenteosta entistä
läpinäkyvämpää.
I h m i s i ä H iipp a k u n n a s t a
ajankohtaista...
41
Mare Kinanen muistuttaa, että lapsia ja nuoria hoitavien
täytyy pitää huolta myös omasta jaksamisestaan.
Kirkon asialla.
J a lk o j e n
j a s i e lu j e n h o i to a
Varhaisnuorten suurleirille Partaharjulle kokoontuneet Helsingin ja Espoon hiippakunnan työntekijät antoivat yhdestä
asiasta erityisen hyvää palautetta. Heille oli leirillä oma
teltta, jossa oli monenlaista huolenpitoa tarjolla. Kahvipannu oli kuumana, ja halukkaat saivat muun muassa jalka- ja
kasvohoitoa. Työntekijähuollon puuhanaisena toimi Mare
Kinanen.
70
28,–
30,51–
(norm. 31,90,-)
Ty ttö ty ö s tä S n e llu n
42
j o h ta j a k s i
Mare Kinasen työntekijäura alkoi Vartiokylän seurakunnasta, jossa vierähti peräti 23 vuotta. Tyttötyö laajeni vuosien
saatossa koulutyöhön ja erilaisiin projektitehtäviin. Aikanaan tie johti Helsingin Snelluun, jossa Mare työskentelee
tällä hetkellä johtavana erityisnuorisotyöntekijänä. Hänet
on opittu tuntemaan myös uusien sielunhoitomuotojen ja
sururyhmätyön kehittäjänä.
”Vartiokylässä intohimonani oli tehdä koulutyötä. Sain
saatella oppilaita ala-asteelta aina lukioon asti. Jossain vaiheessa huomasin, että puhelimeeni tuli paljon tekstiviestejä,
joissa kysyttiin neuvoa mitä erilaisimpiin elämän ongelmiin”, hän kertoo.
Snelluun siirryttyään Mare Kinanen käynnistikin
Tekstaritupu-palvelun. Se on anonyymi lasten ja nuorten
auttamiskanava. Helsingissä palvelusta vastaa tällä hetkellä
kahdeksan vapaaehtoista, ja toiminta on laajentunut myös
muualle Suomeen. Mare Kinasen mukaan Tekstaritupuun
lähetetyt viestit ovat hyvin asiallisia ja mietittyjä. Tekstiviestin lyhyt muoto pakottaa tiivistämään sanottavan.
”Tekstareissa käsitellään asioita, joita ei kehdata kysyä
muilta. Maailmanlaajuisista ongelmista voi hyvin keskustella kavereiden kanssa. Omaa elämää lähelle tulevat kysymykset ovat vaikeampia: aikuiseksi kasvaminen ja kehittyminen,
seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset, kaverisuhteet ja sekä
erityisesti koulukiusaaminen”, kertoo Mare Kinanen.
S u ru
Kaikkien kustantajien kirjat,
kirkolliset tarvikkeet, tekstiilit
ja muuta seurakuntatyön tuotteet.
k o h d a ta a n y h d e s s ä
Mare Kinanen havaitsi jo koulutyössä toimiessaan, miten
paljon perheiden hajoaminen aiheutti lapsissa ja nuorissa
surua. Surutyöstä onkin muodostunut yksi Snellun keskeisistä toimintamuodoista. Mare on myös julkaissut aiheeseen
liittyvää kirjallisuutta, jossa opastetaan vertaisryhmätyöskentelyyn lasten sururyhmissä. Kahden kodin kansalainen
ilmestyi 2008, Surusäkki 2009.
10
53,–
(norm. 32,30,-)
Karoliina, Jaakko ja Seppo Löytty
Alister E. McGrath
Kolmen sukupolven saarnat
Kolmen Löytyn väkevä puheenvuoro
saarnasta ja saarnaamisesta. Kuinka
saarna, julistettu sana, voi yhä
synnyttää ja ylläpitää uskoa?
Teologia keskustelee ajan ilmiöiden
kanssa. Se ei ole jotakin tieteen vastaista – se voi avartaa tapaamme
tarkastella asioita.
Isä, poika ja pojantytär
”Mieleni tekee sanoa seurakuntien työntekijöille, ettei
lapsi tai nuori mene siitä rikki, jos suruun liittyvät asiat
otetaan puheeksi. Snellulla olemme käynnistäneet myös
yhteistyön perheneuvonnan ja diakonian kanssa. Työalat
ylittävää yhteistyötä toivoisin seurakuntiin enemmänkin.”
Kirkon työn vahvuutena Mare näkee ajatuksen, että
kaikki ovat tervetulleita.
”Haluamme omassa työssämme antaa jokaiselle ihmiselle olemisen oikeuden riippumatta hänen elämänsä olosuhteista, taustoista, kansallisuudesta, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta tai muista ihmisiä erottavista tekijöistä. Snellun
johtava ajatus on, että hoidamme kaikkia, jotka tulevat apua
pyytämään.”
Omassa työssään Mare Kinanen on huomannut, miten
tärkeää on myös työtovereista huolehtiminen. Lasten ja
nuorten parissa työskentely voi helposti viedä voimat, ellei
osaa pitää huolta myös itsestään.
”Sekä Snellulla että täällä Partaharjulla olen kokenut
tärkeänä, että työntekijöistä välitetään. Usein hyvät sielunhoitosuhteet syntyvät silloin, kun on mahdollista tehdä
asioita yhdessä.”
”Keskellämme elää paljon ihmisiä, joilta puuttuu hyvän
ja parantavan kosketuksen kokemukset. Monilla lapsilla
saattaa sen sijaan olla kokemuksia pahasta kosketuksesta.
Turvallinen käsien ja jalkojen hoitaminen voikin siksi olla
parantavaa kosketusta parhaimmillaan: sinänsä pieni ja
vähäpätöinen asia, joka voi kuitenkin auttaa toisen ihmisen huomaamaan oman arvonsa”, toteaa jalkojen ja sielun
hoitaja Mare Kinanen.
(norm. 59,00,-)
Tapio Aaltonen
Tätä on teologia
Johda ihmistä
Teologiaa johtajille
Mitä opittavaa johtajilla on teologiasta? Teologia tarjoaa johtamiskäsityksille sekä kriittisen peilin että energisoivan inspiraationlähteen.
43
185,–
50
26,–
(norm. 29,90,-)
41
13,–
(norm. 14,90,-)
Stola Mooria
Pentti Laasonen
Yhteisellä tiellä
Luterilainen kirkko jakamattoman
perinteen kantajana
Suurten ja nopeiden muutosten aikana
kirkolla on oltava käsitys siitä, miten
se on toiminut historiassaan ja miten
se kestää nykyajassa.
Vähintään 20 kpl 11,90
Kaija Maria Junkkari
Sielukas nainen
Yksipuoleinen kotimainen stola, kangas
100 % viskoosia, käsin kirjotut kuviot.
Saatavana kaikissa liturgisissa väreissä.
Odotettu uusi kirja naisen elämän
muutosvoimista, oman kutsumuksen
löytämisestä ja viisaiden valintojen
tekemisestä.
KAIKKEA MAAN JA TAIVAAN VÄLILTÄ.
HIETALAHDENRANTA 13, Helsinki
|
ma-pe 9–17
|
p. 020 754 2350
|
www.kotimaakauppa.fi
B531
Kohti lapsiystävällistä
seurakuntaa!
Kaisa Rantala - Suvielise Nurmi (toim. )
Näyn ja kuulun – lapsen etu ja
osallisuus
Tasokas artikkelikokoelma tarjoaa tietoa ja
ymmärrystä lapsen edusta ja osallisuudesta kirkossa ja
yhteiskunnassa. Mitä osallisuus tarkoittaa ja miksi se on
ajankohtainen teema? Mikä on osallisuuden merkitys ja
lasten asema kristillisessä uskossa? Kirja toimii käsikirjana
kirkon työntekijöille ja seurakuntien luottamushenkilöille
sekä kaikille niille, jotka tekevät lapsiin tavalla tai toisella
vaikuttavia toimintoja, suunnitelmia ja päätöksiä.
ISBN 978-951-627-886-8
Hinta 32,00 Minna Valkeapää
Pomppivat pavut
ryhmätoimintaa pienille ja isoille
44
Monipuolinen paketti erilaisia ryhmäytymisharjoitteita,
jotka sopivat niin lapsi-, nuoriso- kuin aikuisryhmille.
Mukana on niin tutustumisleikkejä, luovan toiminnan
menetelmiä, pelejä kuin ongelmanratkaisuharjoitteita.
ISBN 978-951-627-905-6
Hinta 27,00
Kari Kanala
Katekismusjengi
Vauhdikas katekismus 10-14-vuotiaille sopii niin
10-synttärilahjaksi, kerhoihin, kouluun, esirippikouluun,
leireille. Katekismusjengi kertoo alakoululaisen elämästä
iloineen ja suruineen ja käy samalla läpi katekismuksen
opinkohdat kymmenestä käskystä sakramentteihin.
ISBN 978-951-627-883-7
Hinta 14,00 / yli 10 kpl 10,50 netto
www.lastenkeskus.fi
Tilaukset: Lasten Keskus, puhelin (09) 6877 4530, sähköposti: tilaukset@lastenkeskus.fi