Aortan sairaudet

Lukijalle
Aortan yleisimmät sairaudet ovat aortan aneurysma eli
laajentuma ja aortan dissekoituma eli sisäkalvon repeämä.
Tyypillisimmät aorttaa vaurioittavat tekijät ovat ikä, tupakointi ja kohonnut verenpaine. Joihinkin perinnöllisiin sidekudossairauksiin liittyy myös aortan rakenteen heikkenemistä.
Joskus aortta vaurioituu myös onnettomuudessa.
Aortan sairaudet vaativat yleensä kokonaisvaltaista hoitoa
ja säännöllistä seurantaa. Usein myös leikkaus on tarpeen.
Leikkaus ja sen ajankohta määräytyvät aina yksilöllisesti
hyötyjen ja haittojen mukaan.
Hoidossa tärkeintä ovat elintapojen muutos, hyvä lääkehoito ja erilaiset leikkaushoidot. Kohonnut verenpaine on
keskeinen aortan aneurysman ja dissekoituman riskitekijä.
Valtimoiden terveyttä edistävillä elintavoilla ja lääkehoidoilla
voidaan hidastaa tai jopa pysäyttää aorttaa vaurioittavan valtimonkovettumataudin eteneminen.
Suomen Sydänliitto ry
2
Sisällys
Aortan sijainti ja rakenne 7
Aortan sairauksien riskitekijät ja syyt
8
Aortan laajentuma eli aneurysma
9
Rinta-aortan aneurysman oireet ja tutkimukset
9
Vatsa-aortan aneurysman oireet ja tutkimukset
11
Aortan sisäkalvon repeämä
17
Riskitekijät
17
Oireet ja löydökset
17
Tutkimukset
18
Hoito
18
Aortan vammat 20
Aortan tukkiva valtimotauti
21
Oireet
21
Hoito
21
Lääkehoito
23
Marevan-hoito
Aortan sairauksien riskitekijöiden hoito
26
27
Verenpaine
27
Tupakointi
28
Kolesteroli 28
Ylipaino
29
Diabetes
30
Terveellinen ruoka
31
Aortan sairaudet ja liikunta
33
Liikunta aorttaleikkauksen jälkeen
34
Yksilöllisiä liikuntaohjeita
35
3
Tulehdusten ehkäisy ja hoito
Rokotukset Haavoihin ja verisuoniproteesiin liittyvät tulehdukset ja
tukoskomplikaatiot
Ohjeita arkeen
4
37
38
38
39
Matkustaminen
39
Saunominen ja uiminen
39
Alkoholinkäyttö
40
Seksi
40
Kuntoutus ja työhönpaluu
42
Sosiaaliturva
43
Lääkekorvaukset ja lääkekatto
43
Viitehinta ja lääkevaihto
43
Kunnallisen terveydenhuollon maksukatto
44
Matkakorvaukset ja vuotuinen maksukatto 44
Sairaalasta kotiin
45
Työikäisen toimeentulo
45
Verotus
46
Potilaan oikeudet ja muutoksenhaku
46
5
Nouseva aortta
Sepelvaltimoiden lähtöpaikat
Aortan kaari
Laskeva aortta
Aorttaläppä
Rinta-aortta
Pallea
Vatsa-aortta
Munuaisvaltimo
Lonkkavaltimo
Aortan sijainti ja rakenne.
Sisäkerros
Keskikerros
6
Ulkokerros
Aortan seinämän rakenne.
Aortan sijainti ja rakenne
Sydän on eräänlainen kaksoispumppu, jonka oikea puoli pumppaa vähän happea sisältävää, laskimoista tullutta verta keuhkoverenkiertoon. Vastaavasti sydämen vasen puoli pumppaa keuhkoista tulevaa, happirikasta verta aortan kautta koko elimistöön.
Aortta on elimistön suurin valtimo, joka alkaa heti sydämen vasemman kammion ja aorttaläpän jälkeen. Rinta-aorttaan sisältyvät nouseva osa, kaari ja rintaontelossa oleva laskeva aortta.
Aortan alkuosasta lähtevät sepelvaltimot, jotka vievät valtimoverta sydänlihakselle. Aortan kaaresta lähtevät puolestaan valtimot muun muassa päähän
ja käsiin.
Pallean jälkeen aortta muuttuu vatsa-aortaksi. Vatsa-aortasta lähtevät valtimot muun muassa munuaisiin ja suolistoon. Suunnilleen neljännen lannenikaman korkeudella aortta haaraantuu jalkoihin sekä lantion pohjaan meneviin valtimoihin.
Aortan seinämä muodostuu kolmesta kerroksesta: siinä on sisäkerros eli intima, keskikerros eli media ja ulkokerros eli adventitia. Sisäkerros on ohut ja se
on muodostunut endoteelisoluista. Keskikerros on puolestaan kaikista paksuin
kerros, ja se muodostuu joustavista säikeistä sekä sileästä lihaksesta. Ulkokerros
on muodostunut sidekudoksesta eli kollageenista.
Aortta on perusrakenteeltaan kohtalaisen joustava, minkä ansiosta se pystyy laajenemaan ja supistumaan sydämen syklin aiheuttamien paineen vaihteluiden mukaisesti. Ulkokerroksen jäykät kollageenisäikeet vastaavat aortan
kestävyydestä, keskikerroksen elastiini puolestaan selittää seinämien joustavuuden.
7
Aortan sairauksien riskitekijät ja syyt
Tavallisimmat aortan sairaudet liittyvät keskikerroksen rappeutumiseen, minkä
seurauksena aortta laajenee. Monet prosessit voivat heikentää seinämän rakennetta, mutta tavallisimmin sen syynä on iän mukainen rappeutuminen. Korkea
verenpaine, veren korkea kolesterolipitoisuus ja valtimonkovettumatauti eli ateroskleroosi ikäännyttävät aorttaa ennenaikaisesti. Tupakka on myös merkittävä
riskitekijä. Tupakoitsijan riski saada vatsa-aortan aneurysma on yli seitsemänkertainen verrattuna ihmisiin, jotka eivät ole koskaan tupakoineet.
Myös perintötekijät vaikuttavat aortan laajentuman eli aneurysman esiintyvyyteen. Vatsa-aortan aneurysmaa sairastavan yli 55-vuotiailla veljillä on
25 prosentin riski sairastua samaan sairauteen ja yli 55-vuotiailla siskoilla seitsemän prosentin riski.
Perinnölliset sidekudossairaudet, kuten Marfanin tai Ehlers–Danlosin oireyhtymä, aiheuttavat aortan laajentuman. Osa aortan laajenemisista liittyy puolestaan aorttaläpän rakenteen synnynnäisiin poikkeavuuksiin.
8
Aortan laajentuma eli aneurysma
Aortan seinämän jännitys kasvaa, kun aortta laajenee. Samalla riskinä on, että
aortta repeää. Aortan aneurysma laajenee yleensä alkuvaiheessa melko hitaasti, noin 1–3 millimetriä vuodessa. Aortan läpimitan suurentuessa myös kasvuvauhti pyrkii yleensä hieman lisääntymään. Repeämän riski kasvaa sitä mukaa,
kun aortan läpimitta suurenee.
Aortan repeämän riski.
Aneurysman läpimitta 40–50 mm 50–60 mm 60–70 mm Repeämisen riski 0,5–5 % vuodessa
3–15 % vuodessa
10–20 % vuodessa
Aortan aneurysmat jaetaan sijainnin mukaan rinta- tai vatsa-aortan aneurysmiksi.
Rinta-aortan aneurysman oireet ja tutkimukset
Rinta-aortan aneurysmaa sairastavat potilaat ovat yleensä oireettomia siihen
asti, kunnes aortta repeää. Laajentuma löytyy useimmiten sattumalta tavallisessa rintakehän alueen röntgenkuvauksessa. Diagnoosi varmistetaan muilla
kuvantamistutkimuksilla, kuten tietokonetomografialla, magneettikuvauksella
tai ultraäänellä. Valitettavan usein mitään ei ole enää tehtävissä, jos rinta-aortta
repeää, vaan suurin osa näistä potilaista menehtyy.
Nousevan aortan leikkaukset
Nousevan aortan leikkaus on aiheellinen, jos aortan läpimitta on yli 55 mm tai
se kasvaa vuodessa yli senttimetrin.
Erityistapauksissa, esimerkiksi Marfanin oireyhtymää sairastavilla leikkaus voi
olla perusteltu, vaikka aortan läpimitta on tätä pienempi.
Ennen nousevan aortan leikkausta sydän tutkitaan huolellisesti ultraäänellä
ja sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella. Nousevan aortan laajentuma voi aiheuttaa myös vuodon aorttaläppään, vaikka läpän rakenne olisi normaali.
9
Leikkaus tehdään edestä rintalastan kautta ja siinä käytetään sydänkeuhkokonetta. Sydän pysäytetään leikkauksen ajaksi. Aortan laajentunut osa poistetaan
ja korvataan yleensä 5–6-senttisellä verisuoniproteesilla. Usein aortan laajentuma ulottuu myös aortan kaaren alkuosiin, jolloin koko elimistön verenkierto
pitää pysäyttää hetkeksi.
Vuotava aorttaläppä korjataan pienentämällä nousevan aortan alkuosan ja
aortan tyven läpimittaa sopivaksi, jos läpän rakenne on normaali. Jos aorttaläpän rakenne on viallinen, se korvataan tekoläpällä.
Aortan kaaren kirurgia ja aivojen suojaus
Aortan kaaren leikkaus on yleensä tarpeen, jos aortan läpimitta on yli kuusi
senttimetriä.
Aortan kaaresta lähtevät kaikki ne valtimot, jotka huolehtivat aivojen verenkierrosta. Kaaren alueen avoin leikkaus vaatii aina, että verenkierto aivoihin pysäytetään. Yleensä aivot voivat olla ilman verta korkeintaan 3–4 minuuttia ilman
pysyvän aivovaurion kehittymistä, eikä se aika riitä leikkaukselle. Aortan kaaren
leikkausta varten on kehitetty erityismenetelmiä, joiden avulla verenkierto voidaan pysäyttää turvallisesti pidemmäksi ajaksi.
Ensisijaisena aivojen suojausmenetelmänä käytetään kehon lämpötilan laskua eli hypotermiaa. Siinä kehon lämpötila lasketaan sydänkeuhkokoneen avulla
alle 20 asteeseen. Näin aivojen aineenvaihdunta ja verenkierron tarve hidastuvat siten, että aivoverenkierto voidaan pysäyttää 30 minuutiksi. Samalla päätä
jäähdytetään ulkopuolelta. Puolessa tunnissa ehditään tekemään yksinkertaiset aortan kaaren alueen korjaukset. Joskus leikkaukseen tarvitaan kuitenkin
enemmän aikaa. Tällöin syvään hypotermiaan yhdistetään tilapäisiä verenkiertojärjestelyitä.
Kaikilla menetelmillä on kuitenkin rajoituksensa. Aortan kaaren leikkauksissa aivokomplikaatiot ovat edelleen merkittävä uhka.
Laskevan aortan kirurgia
10
Tavallisin laskevan aortan leikkauksen syy on aortan aneurysma, jonka läpimitta on yli kuusi senttimetriä.
Laskeva aortta voidaan korjata joko pelkästään rinta-aortan osalta tai koko
laskevan aortan osalta, jos laajentuma ulottuu myös vatsa-aorttaan. Nämä leikkaukset tehdään vasemmanpuoleisesta rintaontelon aukaisusta, jota jatketaan
tarpeen mukaan vasempaan kylkeen. Aortta korvataan keinoaineproteesilla ja
tarpeelliset sivuhaarat yhdistetään proteesiin.
Aortan tilapäisen sulun aikana leikkauksessa käytetään yleensä sydänkeuhkokonetta, joka tukee alavartalon verenkiertoa. Nämä leikkaukset ovat erittäin
laajoja ja niihin liittyy usein komplikaatioita. Erityisenä ongelmana ovat selkäydinvaurion ja alaraajahalvauksen riski. Nykyisillä selkäytimen suojausmenetelmillä alaraajahalvauksen riski on saatu pienennettyä alle kymmeneen prosenttiin.
Verisuoniproteesin asettaminen suonen sisälle eli stenttigrafti- Laskeva aortta
hoito on yleistynyt viime vuosina. Siinä itsestään muotoonsa laa- leikataan, jos
jentuva, peitetty metalliverkkoproteesi viedään kohteeseensa ta- aneurysma on
vallisimmin reisivaltimon kautta ja laukaistaan paikoilleen, jolloin yli kuusi senttise eristää sairaan aortan osan verenkierrosta. Stenttigraftia käy- metriä.
tetään tavallisimmin laskevan rinta-aortan aneurysmissa ja aortan
vammoissa.
Stenttigraftihoito vähentää leikkauksen mahdollisesti aiheuttamia komplikaatioita ja kuolleisuutta, mutta sen pitkäaikaistulokset ovat yhä epävarmoja.
Stenttigraftipotilaita seurataan pysyvästi kerran vuodessa. Yleensä seurantatutkimukset tehdään tietokonetomografialla.
Vatsa-aortan aneurysman oireet ja tutkimukset
Yleensä vatsa-aortan aneurysma on oireeton. Pullistuma todetaan tavallisimmin sattumalöydöksenä, joko lääkärin tekemässä vatsan alueen tunnustelussa
tai muun syyn takia tehdyssä vatsan ultraäänitutkimuksessa. Ultraäänitutkimuksessa on helppo huomata aortan laajentuma, mutta yleensä sen avulla ei pysty erottamaan repeämää. Tietokonetomografiakuvauksessa saadaan tarkempi
kuva aneurysmasta, minkä lisäksi siinä pystytään näkemään myös aneurysman
mahdollinen repeämä.
Kipu on yleensä merkki vatsa-aortan pullistuman puhkeamisesta tai siitä,
että pullistuma laajenee nopeasti. Tyypillistä repeämälle on äkillisesti alkanut
kova vatsakipu, joka säteilee selkään. Joskus kipu voi säteillä myös kylkeen,
nivustaipeisiin, kiveksiin tai reiden yläosiin. Alkuvaiheessa oireena voi olla myös
hetkellinen pyörtyminen.
11
Aneurysma
eli pullistuma
Vatsa-aortan aneurysma eli pullistuma.
12
Hoitolinjan valinta
Yleisesti käytössä olevan määritelmän mukaan vatsa-aortta on aneurysmaattinen, kun sen suurin läpimitta on yli kolme senttimetriä. Leikkaus on tarpeen, jos
pullistuman läpimitta on miehillä yli 55 mm ja naisilla yli 50 mm tai jos pullistuma kasvaa yli 10 mm vuodessa. Jos aneurysma aiheuttaa kipuja tai lähettää veritulpan jalkoihin, se leikataan koosta riippumatta.
Jos aneurysma ei täytä edellä mainittuja leikkauskriteerejä, sitä seurataan.
Alle 45 mm:n kokoisia aneurysmia seurataan usein avoterveydenhuollossa. Mitä
suurempi pullistuma, sitä tiheämmin sitä on syytä seurata. Tiheimmillään seuranta voi olla tarpeen jopa kolmen kuukauden välein.
Leikkaukset
Suomessa leikataan noin 400 vatsa-aortan aneurysmaa joka vuosi. Vaihtoehtoina ovat perinteinen avoin leikkaus ja stenttiproteesileikkaus. Avoin leikkaus tehdään nukutuksessa, ja siinä tehdään yleensä pitkä pitkittäinen viilto keskelle vatsaa. Pullistuma korjataan verisuoniproteesilla, joka ommellaan käsin paikalleen
pullistuman tilalle. Tyypillisesti proteesin yläsauma ommellaan vatsa-aorttaan
heti munuaisvaltimoiden lähtökohdan alapuolelle. Alasauma(t) tehdään joko
aortan haarautumiskohtaan (niin sanottu suora proteesi), lantiovaltimoihin tai
nivusvaltimoihin (niin sanottu y-proteesi eli housuproteesi). Itse pullistumaa ei
poisteta, vaan se avataan pitkittäin. Paikalle ommeltu proteesi peitetään ompelemalla pullistumasäkki kiinni proteesin päälle.
Stenttiproteesi on suonensisäinen leikkausmenetelmä, jossa proteesi viedään pullistuman sisälle nivustaipeista käsin. Toimenpide tehdään läpivalaisun
aikana. Vatsaan ei tehdä lainkaan viiltoa, ainoastaan molempiin nivustaipeisiin.
Stenttiproteesileikkaus rasittaa hyvin vähän potilasta, ja se voidaan tehdä jopa
paikallispuudutuksessa. Se ei kuitenkaan sovellu kaikille potilaille.
Joskus harvoin stenttiproteesin asennus ei onnistu. Tällöin leikkaus jätetään
tekemättä tai se muutetaan perinteiseksi avoleikkaukseksi, jos potilaan yleiskunto on riittävän hyvä.
Stenttiproteesileikkauksen huonona puolena on, että potilaat joutuvat käymään leikkauksen jälkeen säännöllisessä seurannassa. Ultraääni- tai tietokonetomografiakuvauksen avulla tarkistetaan, että pullistuma ei kasva. Samalla
nähdään mahdollinen verenvuoto pullistumasäkkiin (endoleak). Mikäli pullistumasäkkiin vuotaa verta, vuotokohtaan voidaan asentaa lisästenttiproteesi tai
13
Y-proteesi eli housuproteesi valmiiksi paikoilleen ommeltuna.
1.
14
2.
Aortan aneurysman hoito suonensisäisellä stenttiproteesilla.
1. Stenttiproteesi viedään aorttaan nivusvaltimoiden kautta tiukasti asennuskatetrin
sisälle pakattuna. Toimenpide tehdään röntgenläpivalaisussa. Näin pystytään varmistamaan stenttiproteesin asettaminen oikealle paikalle aortassa. Kun asennuskatetri on
oikeassa paikassa, vapautetaan stenttiproteesi vetämällä asennuskatetri sen päältä
2. Stenttiproteesi laajenee paikoilleen aortan seinämää vasten.
pullistumaan vuotava suoni voidaan yrittää tukkia suonensisäisesti. Jos suonensisäiset korjausyritykset eivät onnistu, voidaan joutua tekemään avoleikkaus.
Tällöin stenttiproteesi poistetaan ja korvataan normaalilla verisuoniproteesilla.
Ensimmäisten stenttiproteesien ongelmana oli proteesimateriaalin rikkoutuminen. Nykyiset materiaalit ovat kuitenkin kestäviä ja proteesien vauriot harvinaisia.
Ennuste
Suunnitellun avoleikkauksen aiheuttama kuolleisuus on nykyään Suunniteltu
noin 3–4 prosenttia, stenttiproteesileikkauksessa hieman pie- leikkaus on turnempi. Vatsa-aortan repeämä on suomalaismiesten 12. yleisin vallisempi kuin
kuolinsyy ja siihen menehtyy tilastojen mukaan noin 530 suoma- päivystyslaista joka vuosi. Todennäköisesti aneurysman repeämä on kui- leikkaus.
tenkin tätä yleisempi kuolemansyy, koska etenkin vanhemmille
ihmisille tehdään suhteellisen harvoin ruumiinavaus.
Puolet niistä potilaista, joiden pullistuma puhkeaa, menehtyy ennen sairaalaan ehtimistä. Ilman leikkausta aneurysman repeämä johtaa aina kuolemaan.
Kiireelliseen päivystysleikkaukseen kuolee lähes joka toinen potilas.
Vatsa-aortan pullistuman repeämän aiheuttama kuolleisuus on noin 80–90
prosenttia.
Sukulaisten tutkiminen ja seulonta
Potilaan kannalta on tärkeää, että aortan pullistuma todetaan ennen sen puhkeamista ja hoidetaan. Suunnitelluissa leikkauksissa kuolleisuus on melko pieni, kun taas repeämistilanteessa kuolleisuus on hyvin suuri.
Varsinkin vatsa-aortan aneurysmaa sairastavien tupakoivilla sisaruksilla on
suurentunut riski sairastua aneurysmaan. Tämän vuoksi heidät on syytä tutkia
ultraäänitutkimuksella. Joissakin maissa kutsutaan kaikki 65-vuotiaat miehet
kertaalleen vatsa-aortan ultraäänitutkimukseen. Myös Suomessa harkitaan tällaisen seulonnan aloittamista.
15
Tyyppi A.
Tyyppi B.
Aortan dissekoitumat Stanfordin luokittelun mukaan.
Tyypin A dissekoituma sijaitsee nousevassa aortassa
ja mahdollisesti myös laskevassa aortassa.
Tyypin B dissekoituma sijaitsee ainoastaan laskevassa aortassa.
(Heikkilä M, Kupari M, Airaksinen J ym. , toim. 2008. Kustannus Oy Duodecim).
16
Aortan sisäkalvon repeämä
Aortan sisäkalvon repeämä eli dissekoituma tarkoittaa verisuonen sisäkerroksen repeämää, jossa veri pääsee seinämän keskikerrokseen ja muodostaa seinämäkerrosten väliin vaihtelevan mittaisen väärän käytävän. Tämä väärä käytävä
voi joko hyytyä tai jäädä pysyväksi, jolloin siinä virtaa jatkuvasti verta. Syntynyt käytävä voi jäädä pysyväksi vain, jos veri löytää sitä kautta tiensä takaisin
oikeaan käytävään.
Aortan sisäkalvon repeämät luokitellaan repeämän kohdan ja laajuuden mukaan. Tavallisimmin repeämät luokitellaan A- ja B-tyyppiin. A-tyypissä on nousevan aortan repeämä, joka jatkuu vaihtelevasti aortan kaareen ja laskevan
aortan puolelle. B-tyypin dissekaatio on puolestaan laskevan aortan repeämä,
joka voi jatkua takaperoisesti aortan kaaren alueelle mutta ei koskaan nousevaan aorttaan asti.
Aortan dissekoituma vaurioittaa suonen rakennetta ja aiheuttaa riskin siitä, että aortta repeää ulospäin. Lisäksi pidemmälle edennyt dissekaatio saattaa
vaurioittaa aorttaläppää tai estää verenkierron aortasta lähteviin sivuhaaroihin.
Verenkierron estymisen takia sydämeen, aivoihin, selkäytimeen, sisäelimiin tai
alaraajoihin voi tulla kohtalokkaita komplikaatioita.
Riskitekijät
Kohonnut verenpaine on aortan sisäkalvon repeämän tärkein riskitekijä. Jopa
kolmella neljästä aortan dissekoitumaa sairastavasta potilaasta on hoitoa vaativa verenpainetauti. Muita tärkeitä riskitekijöitä ovat aortan tulehdukset ja synnynnäiset sidekudossairaudet, kuten Marfanin ja Loeys–Dietzin oireyhtymä.
Dissekoituman riski kasvaa, kun aortan läpimitta suurenee. Joskus sisäkalvo voi
repeytyä myös silloin, jos aortan läpimitta on alle neljä senttimetriä. Dissekoituma voi joskus syntyä myös suonen sisäisessä tai avokirurgisessa leikkauksessa.
Oireet ja löydökset
17
Dissekoituman tyypillisenä ensioireena on äkillisesti alkava raju rintakipu, joka
voi muuttua repeämän edetessä selkä-vatsakivuksi. Lisäksi dissekoituma voi aiheuttaa verenkierron epävakautta tai jopa verenkierron romahtamisen. Jos verenkierto aortan sivuhaaroihin estyy, potilaalle voi tulla monenlaisia oireita eri
elimiin.
Dissekoitumapotilaat ovat lähes aina sairaan näköisiä ja kivuliaita. Repeämän
tyypin mukaan verenpaine voi olla joko matala tai korkea. Tyypillisesti raajoista saattaa puuttua pulssi, minkä lisäksi sydämestä voi kuulua aortan vuotoon
sopiva sivuääni. Tavallisessa thoraxröntgenkuvassa voi näkyä epäsuoria viitteitä dissekoitumasta.
Tutkimukset
Aortan sisäkalvon repeämä todetaan radiologisilla kuvantamistutkimuksilla. Jos
potilaan verenkierto on vakaa, hänelle tehdään joko tietokonetomografia- tai
magneettikuvaus. Joskus potilaan yleistila on niin kriittinen, ettei röntgentutkimusta voi jäädä odottamaan. Tällöin potilas viedään suoraan leikkaussaliin,
jossa dissekoituma varmistetaan ruokatorven kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella.
Hoito
18
A-tyypin dissekoituma hoidetaan aina päivystysleikkauksena. Ilman ripeää hoitoa potilaiden kuolleisuus on korkea: 50 prosenttia potilaista kuolee 48 tunnin
kuluessa, 84 prosenttia kuukaudessa ja 90 prosenttia kolmessa kuukaudessa.
Leikkauksessa korjataan nouseva aortta ja tarvittaessa myös aortan kaari, mikäli sisäkalvon repeämä jatkuu kaaren alueelle. Lisäksi korjataan aortan tyvi, jos
se on laajentunut tai aorttaläppä on vaurioitunut.
Usein tehdään samalla sepelvaltimoiden ohitusleikkaus, jos sepelvaltimoiden verenkierto on häiriintynyt. Leikkaushoidon jälkeen kuolleisuus A-tyypin
dissekoitumaan on 10–25 prosenttia.
B-tyypin dissekoituman ensisijaisena hoitona on lääkehoito, jos potilaalla
ei ole suurta välittömän repeämän vaaraa eikä viitettä muista komplikaatioista. Näiden potilaiden ongelmana on usein vaikeahoitoinen korkea verenpaine.
Potilaiden ensihoito annetaan valvontaosastolla, jossa verenpainetta seurataan
jatkuvasti. Verenpainetta hoidetaan suonensisäisesti annettavalla beetasalpaaja- ja nitroprussidilääkityksellä. B-tyypin dissekoituman aiheuttama kuolleisuus
on 30 vuorokauden kuluessa noin 10–15 prosenttia.
Joskus B-tyypin dissekoituma voi johtaa suoliston, munuaisten tai alaraajojen verenkierron ongelmiin. Tällainen tilanne vaatii yleensä päivystyksenä tehtävää leikkausta. Jos dissekoituma on tuore, irronnutta seinämäkerrosta yritetään painaa stenttiproteesilla takaisin paikalleen. Vaihtoehtona on myös avoin
leikkaus, jossa poistetaan osa aorttaan muodostunutta oikean ja väärän käytävän välistä seinämää, jolloin käytävien välinen paine-ero tasoittuu. Tyypillisesti
leikkaus tehdään munuaisvaltimotason alapuolella olevaan vatsa-aorttaan. Sama toimenpide voidaan tehdä myös suonensisäisesti. Joskus väliseinän poistaminen ei kuitenkaan riitä, vaan joudutaan tekemään ohitus aortasta tai lonkkavaltimosta suoraan suolisto- tai munuaisvaltimoon.
Laskevan aortan dissekoitumaan liittyy aortan myöhäisen laa- Dissekoitumaan
jenemisen riski. Sen takia joka kolmas potilas tarvitsee toimen- liittyy aortan
pidehoitoa viiden vuoden kuluessa. Aortan laajenemisriskin ta- laajenemisen
kia aorttaa seurataan ja kuvataan säännöllisesti vähintään kerran riski.
vuodessa.
19
Aortan vammat
Rinta-aortan repeämä on liikenneonnettomuuksien toiseksi tavallisin kuolinsyy
heti pään vammojen jälkeen. Usein aortan repeämä syntyy korkeaenergisessä
vammassa, ja potilaalla on lukuisia muitakin vammoja.
Repeämä sijaitsee tyypillisesti lähes aina laskevan aortan alkuosassa. Välitön
kuolleisuus rinta-aortan repeämään on yli 85 prosenttia. Asianmukainen hoito
kuitenkin auttaa asiaa: sairaalaan ehtineen potilaan mahdollisuus selvitä hengissä on yli 70 prosenttia, jos häntä hoidetaan asianmukaisesti. Sairaalahoitoon
selviytyneiden potilaiden aortan uloin kerros on tyypillisesti ehjä, jolloin se estää vapaan verenvuodon.
Rinta-aortan vamman saaneen potilaan muut verenvuotoa aiheuttavat vammat pyritään tyrehdyttämään, minkä jälkeen aortan vamma korjataan mahdollisimman pian. Joskus vamman korjaaminen on mahdollista vasta useiden
päivien jälkeen. Nykyisin ensisijaisena hoitona on usein stenttigraftihoito. Tarvittaessa vamma voidaan korjata myös proteesilla.
20
Aortan tukkiva valtimotauti
Aortan tukkiva valtimotauti on lähes aina vatsa-aortassa. Rinta-aortassa se on
harvinainen. Tyypillisesti ahtaumat tulevat suonen haarautumiskohtiin eli aortan alaosassa kohtaan, jossa aortta haarautuu alaraajoihin ja lantion pohjaan
meneviin suoniin. Joskus aorttaan voi tulla kalkkeutumaa myös munuaisvaltimoiden ja suolistovaltimoiden kohdalle. Tällöin näiden sivuhaarojen verenkierto huononee.
Vatsa-aortan ja lantion valtimoiden kalkkeutuminen johtuu Valtimonkovetyleensä ateroskleroosista eli valtimonkovettumataudista. Tällöin tumatauti tukkii
alaraajojen valtimoissa esiintyy myös usein ahtaumia. Yleensä myös aortan.
valtimonkovettumatauti ilmenee samaan aikaan myös sepelvaltimoissa ja aivoverenkierrossa.
Joskus aortan ahtauma voi johtua myös suonen tulehduksenomaisesta tilanteesta, jota kutsutaan aortiitiksi. Tällöin ahtaumia voi esiintyä jopa suhteellisen nuorillakin. Aortan tulehduksenomaiset ahtaumat ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä.
Valtimonkovettumataudin tärkeinpiä riskitekijöitä ovat veren korkea kolesterolipitoisuus, tupakointi, korkea verenpaine, ja perintötekijät. Diabetekseen liittyy tyypillisesti alaraajojen kärkiosissa olevia valtimoiden ahtaumia.
Oireet
Aluksi tukkiva valtimotauti on oireeton, mutta ahtaumien lisääntyessä potilaalle
tulee niin sanottu klaudikaatio- eli katkokävelyoireisto. Tällöin kävellessä tulee
kova kipu pakaroihin, reisiin tai pohkeisiin, minkä takia potilas joutuu pysähtymään. Hetken levon jälkeen kipu helpottuu ja potilas voi jälleen kävellä, kunnes
kipu taas uusiutuu. Jalkojen ääreisosien leposärky varsinkin öisin ja haavaumat
ovat usein alaraajojen kriittisen verenkiertohäiriön merkkejä.
Hoito
21
Katkokävelyoireisto on yleensä vaaraton. Sen ensisijainen ja tehokkain yksittäinen hoitokeino on lopettaa tupakointi. Tupakoinnin lopettaminen hidastaa taudin etenemistä ja vähentää tehokkaasti katkokävelyn oireita. Myös muita valtimonkovettumataudin riskitekijöitä on tärkeä hoitaa. Lääkehoitona käytetään
sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon käytettäviä lääkkeitä.
Säännöllinen käveleminen vähentää katkokävelyn oireita. Tällöin on mahdollista kävellä pidempään ennen kuin kipu alkaa. Katkokävelyn oireista kärsivien
olisi hyvä kävellä 30–60 minuutin lenkki kolme kertaa viikossa. Jos kävellessä
tuntuu selvää kipua, kävelijän kannattaa pysähtyä ja antaa kivun hellittää. Sen
jälkeen kävelyä voi jatkaa. Kipua ei tarvitse välttää, vaan se kuuluu tuloksia tuovaan kävelyharjoitteluun. Kävelyn myönteiset vaikutukset näkyvät suunnilleen
puolessa vuodessa. Yksilöllisiä ohjeita ja neuvoja saa esimerkiksi omasta terveyskeskuksesta.
Kajoavaa hoitoa harkitaan, jos katkokävelyn oireet haittaavat
Säännölliset
huomattavasti
työntekoa tai normaalia elämää, eikä elintapa- ja lääkävelylenkit
kehoidoista
ole
apua. Vain joka neljännen potilaan katkokävelyoire
viivästyttävät
pahenee
ja
siitä
kehittyy kriittinen alaraajaiskemia, jolloin alaraajan
katkokävelyn
oireita. verenkierto on uhattuna. Tällöin kajoavaa hoitoa tarvitaan. Kriittinen
alaraajaiskemia on useimmiten merkki laajalle levinneestä, tukkivasta valtimosairaudesta. Tällöin potilaan elinajan ennuste on yleensä huono.
Ensisijaisena kajoavana hoitona on ahtaumakohdan pallolaajennus. Yleensä
lisäksi laitetaan metalliverkko eli stentti, joka tukee valtimon seinämää.
Tyypillisesti ahtaumat tai tukokset sijaitsevat valtimoissa paikoitellen. Tällöin
suoni on kalkkeutunut jostakin kohtaa ja alempana on taas normaalimpaa valtimoa. Tämä helpottaa hoitoja.
Avoleikkaus on tarpeen, jos oireet ovat hankalia eikä suonensisäinen hoito
onnistu. Avoleikkauksessa ahtautunut, munuaisvaltimoiden alapuolella oleva
vatsa-aortta ja lantion valtimot korvataan proteesilla. Ohitus on myös mahdollista tehdä proteesilla hartiavaltimosta suoraan molempiin nivusvaltimoihin, jos
potilaan yleiskunto ei kestä isoa leikkausta. Näin alaraajat saavat verta käteen
menevästä valtimosta. Leikkausviillot tehdään toiseen hartiaan sekä molempiin
nivustaipeisiin, minkä jälkeen proteesi tunneloidaan kulkemaan ihonalaisessa
kudoksessa. Tällainen leikkaus on huomattavasti pienempi kuin vatsa-aortan
korjaaminen verisuoniproteesilla. Hartiavaltimosta suoraan nivusvaltimoihin
tehdyssä ohituksessa proteesi pysyy kuitenkin huonommin auki kuin normaalissa y-proteesissa.
Joskus aortan ja lantiosuonten ahtauma voidaan korjata sisäkalvon poisto22
leikkauksella. Tässä niin sanotussa endarterektomiassa valtimo avataan pitkittäin, suonensisäiset kalkkeutumat poistetaan ja valtimon avauskohta ommellaan kiinni. Aikaisemmin sisäkalvon poistoleikkauksia tehtiin huomattavasti
nykyistä enemmän.
Lääkehoito
Aortan sairauden hoitoon kuuluu yleensä pysyvä lääkehoito. Lääkehoidolla pyritään ehkäisemään aortan sairauden etenemistä ja parantamaan ennustetta.
Aorttapotilailla on usein beetasalpaajalääkitys ja muita verenpainetta alentavia lääkkeitä. Kolesterolia alentava ja veren hyytymiseen vaikuttava lääkitys valitaan potilaan sairauden, leikkauksen ja lääkkeiden mahdollisten vasta-aiheiden perusteella.
Lääkehoidon tukena on suositeltava käyttää annostelijaa eli dosettia. Lääkeannostelijan avulla lääkkeen ottaminen on helpompi muistaa.
Aortan sairauksien hoidossa käytettäviä lääkkeitä.
Lääkeryhmä
Vaikutus
Huomioitavaa
Yleisimmät
sivuvaikutukset
Asetyylisalisyyli-
Estää verihiutalei-
happo (ASA)
den takertumista
Jatkuva lääkitys
Vatsan ärtyminen
ja verenvuodot
toisiinsa ja ehkäisee verihyytymien
syntymistä
Klopidogreeli
Estää verihiutalei-
Käyttöaika
Paikalliset
den takertumista
yleensä 1–3 kuu-
verenvuodot ja
toisiinsa ja ehkäi-
kautta aortan
mustelmat
see verihyytymien
pallolaajennuksen
syntymistä
ja metalliverkon
eli stentin asentamisen jälkeen.
Käytetään, jos potilas on allerginen
ASA:lle
23
Lääkeryhmä
Vaikutus
Huomioitavaa
Yleisimmät
sivuvaikutukset
Varfariini
Estää veren hyyty-
Lääkitys vaatii
Verenvuodot ja
mistä. Käytetään
jatkuvaa labora-
mustelmat.
yleensä, jos poti-
torioseurantaa ja
Maha-suolikana-
laalla on sydämen
tarkkaa annoste-
van vuodot nä-
tekoläppä tai eteis-
lua. Muu lääkitys,
kyvät mustina
värinää
luontaistuotteet ja
ulosteina
alkoholi voivat vaikuttaa lääkityksen
tehoon
Beetasalpaaja
Alentaa sykettä
Heikentää sykkeen
Huimaus, väsymys,
ja verenpainetta,
nousua rasitukses-
raajojen palelemi-
mikä vähentää
sa, minkä vuoksi
nen ja unihäiriöt
sydämen kuor-
liikunta voi tuntua
mitusta ja aortan
raskaalta
seinämään kohdistuvaa painetta.
Ehkäisee rytmihäiriöitä
ACE:n estäjä
Laajentaa valti-
Sopii hyvin aktiivi-
moita ja vaikuttaa
selle liikkujalle
elimistön neste- ja
suolatasapainoon,
mikä laskee verenpainetta ja
keventää sydämen työmäärää.
Tehostaa nesteenpoistolääkkeiden
24
vaikutusta
Yskä
Lääkeryhmä
Vaikutus
Huomioitavaa
Yleisimmät
sivuvaikutukset
AT-salpaaja
Kuten ACE:n
AT-salpaajaa käy-
estäjillä
tetään, jos potilas
Huimaus
ei siedä ACE:n estäjää
Kalsiuminestäjä
Hidastaa sykettä
Käytetään, jos
Nilkkojen turvotus,
ja alentaa veren-
potilas ei siedä
päänsärky, huimaus,
painetta, joten
beetasalpaajia tai
ihon punoitus ja
sydämen kuormi-
yhdessä muiden
kuumotus sekä joil-
tus vähenee
verenpainetta alen-
lakin lääkkeillä
tavien lääkkeiden
ummetus
kanssa
Statiini
Estää kolestero-
Osalla statii-
Lihaskivut,
lin syntymistä
neista varottava
harvinaisena lihas-
maksassa, jolloin
yhteisvaikutuk-
tulehdus
LDL- ja kokonaisko-
sia mm. eräiden
lesterolipitoisuudet
antibioottien ja
pienenevät
sienilääkkeiden sekä greippimehun
kanssa
25
Marevan-hoito
Joillekin potilaille joudutaan tekemään sydämen läppäleikkaus. Heille aloitetaan
leikkauksen jälkeen veren hyytymistä estävä lääkitys eli antikoagulaatiohoito.
Hoito toteutetaan Marevan®-lääkkeellä, jonka vaikuttava aine on varfariini.
Marevan-hoidon tavoitteena on ehkäistä verihyytymien kehittymistä läppään sekä estää jo syntyneen hyytymän kasvua ja lähtemistä liikkeelle. Pahimmassa tapauksessa verihyytymä voi jumittaa mekaanisen tekoläpän.
Marevan-hoidon tehoa seurataan säännöllisesti verikokeilla mitattavan INRarvon avulla. Lääkeannoksen suuruus määräytyy INR-arvon perusteella. Jos arvo on tavoitetason alapuolella, Marevan-hoidon teho on riittämätön ja verihyytymän kehittymisen vaara tavallista suurempi. Jos INR-arvo on puolestaan liian
suuri, verenvuodon vaara on lisääntynyt.
Tekoläpän materiaalista riippuen Marevan-hoito on joko pysyvä tai tilapäinen. Pysyvä hoito tarvitaan, jos tekoläpän rakenteissa on hiilikuitua tai metalliseosta. Biologisille tekoläpille riittää yleensä 3–6 kuukauden mittainen Marevan-hoito. Tämän jälkeen aloitetaan pysyvä ASA-lääkitys, joka estää verihyytymien syntymistä.
Monet muut lääkkeet voimistavat tai heikentävät Marevan-hoidon tehoa. Tämän takia muita lääkkeitä tai luontaistuotteita ei saa käyttää omin päin, vaan niiden käytöstä pitää keskustella ensin lääkärin tai oman hoitajan kanssa.
Marevan-hoidosta ja sen toteuttamisesta saa ohjeet sairaalasta. Hoidon toteuttamisesta saa lisätietoa myös Sydänliiton julkaisemasta Marevan-hoitooppaasta.
On tärkeää, että Marevan-hoidosta mainitsee aina, kun menee hammaslääkäriin, lääkärin vastaanotolle, leikkaukseen tai muuhun toimenpiteeseen.
Marevan-hoitoa ei saa keskeyttää ilman lääkärin lupaa. Lääkehoidon toteuttamiseen liittyvissä ongelmissa pitää ottaa yhteys lääkäriin tai hoitohenkilökuntaan.
26
Aortan sairauksien riskitekijöiden
hoito
Tärkeä osa aortan sairauksien hoitoa ovat valtimoiden terveyttä edistävät elintavat ja lääkehoito. Verenpaineen tarkka hallinta on erityisen tärkeää. Aortan
aneurysman yleisin aiheuttaja eli ateroskleroosi on kaikkien valtimoiden sairaus.
Ateroskleroosin etenemistä voi estää, kun välttää tupakointia, pitää kolesteroli- ja sokeriarvot sekä painon kurissa, liikkuu säännöllisesti ja välttää liiallista alkoholinkäyttöä.
Aortan aneurysmaa sairastavilla sekä iäkkäämmillä aortan dissekoitumaa
sairastavilla on tavallista useammin myös verenpainetauti, sepelvaltimotauti,
aivoverenkierron häiriöitä tai ahtaumia alaraajojen valtimoissa. Sepelvaltimotauti vaikuttaa usein merkittävästi aortan aneurysmaa sairastavan potilaan elämän pituuteen. Terveelliset elintavat ja lääkehoito ehkäisevät ja hidastavat näiden kaikkien sairauksien etenemistä.
Verenpaine
Verenpaineen tarkka hoito hyödyttää kaikkia aorttapotilaita riippumatta aortan
sairauden tyypistä tai syystä, koska verenpaineen hyvä hallinta vähentää aortan seinämään kohdistuvaa painetta. Kohonnut verenpaine on haitallista kaikille verisuonille, joten sen hoito suojaa myös sydämen, aivojen, munuaisten ja
alaraajojen verenkiertoa.
Verenpaineeseen voi vaikuttaa sekä elintavoilla että lääkehoidolla. Lääkitys
valitaan yksilöllisesti sairauden mukaan, ja yleensä tarvitaan monen verenpainelääkkeen yhdistelmää. Beetasalpaajalääkitys alentaa sykettä ja verenpainetta.
Usein verenpaineen tehokas hoito vaatii sen lisäksi myös muita verenpainelääkkeitä, kuten ACE:n estäjän, AT-salpaajan, kalsiuminestäjän tai nesteenpoistolääkityksen.
Pääsääntöisesti tavoitteena on, että verenpaine olisi alle 130/80 mmHg. Yksilölliset tavoitteet voivat kuitenkin olla myös tätä tiukempia. Tavoitteessa pysymisen edellytyksenä ovat verenpaineen omaseuranta, terveelliset elintavat
ja oikein toteutettu lääkehoito.
Terveellinen ruokavalio alentaa verenpainetta. Tällaisessa ruokavaliossa on
vain vähän suolaa ja runsaasti kasviksia, hedelmiä, marjoja ja riittävästi vähärasvaisia tai rasvattomia maitovalmisteita. Suolan käytön vähentäminen parantaa
myös lääkehoidon tehoa.
27
Tupakointi
Tupakoinnin lopettaminen ehkäisee aortan aneurysman kasvua, joten lopettaminen kannattaa aina. Tupakoinnin lopettaminen on erityisen tärkeää, jos suvussa esiintyy vatsa-aortan aneurysmia. Tupakointi vaurioittaa valtimoiden seinämiä, kiihdyttää kolesterolin kertymistä verisuonten seinämiin ja lisää tukosten
alttiutta. Tupakointi onkin merkittävä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä
ja sen lopettaminen kannattaa aina.
Lopettamisen tukena voi käyttää nikotiinikorvaustuotteita, joita on tärkeä
käyttää riittävän suurella annoksella ja tarpeeksi pitkään. Korvaushoitoa kannattaa jatkaa 3–6 kuukauden ajan. Lääkärin kautta voi myös saada nikotiinittomia
reseptilääkkeitä, jotka vähentävät vieroitusoireita ja halua tupakoida. Lääkitys
aloitetaan yleensä ennen tupakoinnin lopettamista ja sitä jatketaan noin kaksi
kuukautta. Tupakoinnin lopettaminen on hyvä suunnitella huolellisesti. Läheisten tuki auttaa tupakoinnin lopettamisessa.
Kolesteroli
28
Veren korkea kolesterolipitoisuus ja etenkin suuri LDL-pitoisuus nopeuttavat
ateroskleroottisen valtimotaudin etenemistä. Rasva-arvoihin voi vaikuttaa elintavoilla ja lääkityksellä.
Kolesteroli ei liukene vereen, minkä vuoksi valkuaisaine kuljettaa sitä veressä.
Näitä rasva-valkuaisainepaketteja on kahdenlaisia: LDL ja HDL. LDL on niin sanotusti paha kolesteroli, koska se kuljettaa kolesterolia kudoksiin ja valtimoiden
seinämiin. HDL on puolestaan hyvä kolesteroli, koska se kuljettaa kolesterolia
pois kudoksista ja valtimoiden seinämistä. Triglyseridit ovat rasvoja, joiden liian
suuri pitoisuus veressä lisää veren hyytymäalttiutta ja tukosriskiä.
Rasva-arvot muuttuvat parempaan suuntaan, kun vähentää kovan rasvan
käyttöä ja suosii päivittäin pehmeitä kasvirasvoja ja öljyjä. Kovuus ja pehmeys
tarkoittavat rasvan olomuotoa jääkaappilämpötilassa. Riittävästi pehmeää rasvaa, runsaasti kasviksia ja kuitua sisältävä ruoka, tupakoinnin lopettaminen, ylipainon vähentäminen ja säännöllinen liikunta parantavat rasva-arvoja.
Ateroskleroosista johtuvaa aortan aneurysmaa sairastavat potilaat tarvitsevat elintapahoitojen lisäksi kolesterolia alentavan lääkehoidon, joka toteutetaan statiineilla. Statiinien päävaikutuksena on LDL-kolesterolin pienentäminen,
mutta samalla ne suurentavat veren HDL-pitoisuutta ja laskevat triglyseridi-
pitoisuutta. Statiinilääkitys vähentää myös kuolleisuutta aortan aneurysman
leikkauksen jälkeen.
Kokonaiskolesterolin tavoite on ateroskleroottista valtimosairautta sairastavilla alle 4,5 mmol/l ja LDL-kolesterolin alle 2,5 mmol/l. Ellei lääkityksestä koidu hankalia sivuvaikutuksia, kokonaiskolesteroli kannattaa pyrkiä saamaan pienemmäksi kuin 4,0 mmol/l ja LDL-kolesteroli alle 2,0 mmol/l.
Ylipaino
Lihavuus ja erityisesti keskivartalolihavuus nopeuttavat valtimotaudin etenemistä ja pahentavat sen muita vaaratekijöitä, kuten kohonnutta verenpainetta
sekä rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa. Jo pysyvä 5–10 prosentin painonpudotus on terveyden kannalta hyödyllinen. Keskivartalolihavuus arvioidaan mittaamalla vyötärönympärys navan kohdalta. Miesten keskivartalolihavuuden hälytysraja on 100 cm ja naisten 90 cm.
P I E N I N
A S K E L I N
E T E E N P Ä I N
Painonhallitsijan ja laihduttajan vinkit
Liiku säännöllisesti.
Syö enemmän kasviksia ja kuituja.
Syö säännöllisesti ja muista kunnollinen ateriarytmi.
Pienennä ruoka-annosten kokoa.
Vähennä kovan rasvan ja sokerin syömistä.
Muista, että muutosten tulee olla itselle sopivia ja
pysyviä, jotta paino pysyy saavutetussa lukemassa.
29
Diabetes
Valtimosairautta ja sen vaaratekijöitä pitää hoitaa erityisen hyvin, jos potilas sairastaa diabetesta. Hyvän sokeritasapainon lisäksi rasva-aineenvaihdunnan häiriön ja korkean verenpaineen merkitys korostuu, jos valtimotautia sairastavalla
on myös diabetes. Diabeetikoiden LDL-kolesterolin tavoitearvo on muita matalampi: 1,8 mmol/l.
¼
30
½
¼
Lautasmallin avulla kokoat terveellisen ja runsaasti kasviksia sisältävän aterian.
Terveellinen ruoka
On suositeltavaa syödä säännöllisin väliajoin selkeitä aterioita ja välipaloja. Näin
saa sopivasti energiaa päivän tarpeisiin. Päivän pääaterialla kannattaa täyttää
puolet lautasesta salaatilla ja muilla kasviksilla ja toinen puoli varsinaisella ruoalla. Ateriaa täydentää lasillinen rasvatonta maitoa tai piimää sekä viipale tai kaksi
kuitupitoista leipää, joka on voideltu margariinilla. Salaattiin on hyvä lorauttaa
hieman öljypohjaista salaatinkastiketta.
Lautasmallin avulla kokoat terveellisen ja runsaasti kasviksia sisältävän aterian:
puoli lautasta kasviksia, neljännes perunaa, pastaa tai riisiä ja viimeinen neljännes lihaa tai kalaa.
Joka päivä on suositeltavaa syödä kasviksia, marjoja ja hedelmiä yhteensä
ainakin 5–6 kourallista. Lähes joka aterialla on hyvä nauttia lisäksi jotakin runsaskuituista ja vähäsuolaista viljavalmistetta, kuten leipää, sämpylää, puuroa,
mysliä tai muroja. Jokaiselle leivälle levitetään pehmeää margariinia. Muutenkin leipä kannattaa päällystää kevyesti: kasviksilla tai vähärasvaisilla leikkeleillä, kuten keittokinkulla tai kalkkunaleikkeellä. Maitoa, piimää, viiliä tai jukurttia
suositellaan yhteensä kolme lasillista eli 6 dl päivässä. Juustoa riittää lisäksi 2–3
viipaletta. Maitovalmisteista kannattaa suosia rasvattomia ja mahdollisimman
vähärasvaisia vaihtoehtoja. Janojuomaksi parasta on vesi. Täysmehua voi nauttia enintään lasillisen päivässä.
Kalaa suositellaan pääruoaksi kaksi–kolme kertaa viikossa. Kala saa olla rasvaistakin, koska kalan sisältämä rasva on pehmeää. Syötävän lihan tulisi kuitenkin olla mahdollisimman vähärasvaista, kuten paistijauhelihaa, paistia tai filettä.
Ruoka kannattaa valmistaa vähärasvaisesti ilman kermalorauksia tai kastikkeita
sekä säästämällä suolaa. Kaupan einesruokahyllystä löytyy vähärasvaisia ja vähäsuolaisia vaihtoehtoja Sydänmerkki-tunnuksen avulla.
Kahvin kanssa sopii pieni kotipullan tyyppinen leivonnainen tai pullapohjainen piirakka viinerin, kakun ja pasteijan sijaan.
Sydänmerkki. Sydänmerkki auttaa valitsemaan kaupassa rasvan
laadun ja määrän sekä suolan kannalta hyviä vaihtoehtoja.
31
Ä L Ä
S U O L A A
I T S E Ä S I
Vinkkejä suolan vähentämiseen
Valitse leipää, jossa on suolaa korkeintaan 0,7 prosent tia.
Puolita ruokaohjeen suolan ja suolaa sisältävien maus teiden, kuten liemivalmisteiden, maustekastikkeiden ja
-seosten, määrä.
Valitse kaupassa suolattomia tai vähäsuolaisia raaka aineita: Sydänmerkki auttaa.
Ripottele suolaa vasta valmiin ruoka-annoksen päälle,
jos kaipaat ruokaasi enemmän suolaa.
V A I H D A
K O V A
P E H M E Ä Ä N
Laita rasvan laatu kohdalleen
Voitele leivälle pehmeää margariinia ja lisää salaattiin
öljypohjaista kastiketta.
Käytä ruoanvalmistukseen ja leivontaan öljyä tai pullo margariinia.
32
Valitse maito, piimä ja jukurtti rasvattomana sekä
juusto vähärasvaisena tai kasvirasvapohjaisena.
Valitse liha ja leikkeleet vähärasvaisena.
Syö kalaa kaksi–kolme kertaa viikossa.
Aortan sairaudet ja liikunta
Aortan sairautta sairastavan on syytä liikkua säännöllisesti ikänsä ja muiden sairauksien sallimissa rajoissa. Joka viikko on hyvä liikkua mahdollisuuksien mukaan yhteensä ainakin kaksi tuntia 30 minuuttia kohtuullisella teholla. Esimerkki sopivasta tehosta on reipas kävely. Liikunnan aikana saa hengästyä, mutta
puhumisen pitäisi sujua normaalisti. Rasittavaa liikuntaa ja raskaiden esineiden
nostamista ja kantamista on syytä välttää. Jos haluaa hidastaa valtimoiden ahtautumista, joka päivä pitää liikkua tunnin ajan.
Päivän liikunta-annoksen voi koota useammasta lyhyestä liikuntatuokiosta.
Mukaan mahtuu helposti työmatkaliikuntaa, liikkumista perheen kanssa ja jokin liikuntaharrastus. Liikuntamuodoksi sopivat esimerkiksi kävely, uinti, pyöräily tai muu itselleen mieluisa liikuntamuoto. Jokaisen kannattaa kokeilla rohkeasti eri liikuntamuotoja. Oppimisen ja tottumisen myötä niistä myös nauttii
enemmän.
Tärkeää on, että liikunnan aikana ja sen jälkeen on hyvä olo. Lisäksi on syytä
huolehtia lihaskunnosta ja tehdä maltillisia, lihaksia vahvistavia liikkeitä ilman
rajua ponnistelua.
Liikuntaa kannattaa välttää heti ruokailun jälkeen, väsyneenä tai muun rasituksen jälkeen. Näin liikunta tuntuu miellyttävämmältä. Liikkeelle on hyvä lähteä rauhallisesti, ja vauhtia voi lisätä vähitellen.
33
Erityishuomioita liikunnasta.
Rinta-aortan
Sallittua on kevyt tai kohtuullinen liikunta, johon ei liity kil-
laajentuma
pailua. Hyviä lajeja ovat esimerkiksi keilailu, golf, luistelu (ei
jääkiekko), uinti ja sukeltaminen snorkkelilla, reipas kävely
ulkona tai kävelymatolla, kuntopyöräily, kohtuullinen vaeltaminen sekä nelinpelitennis.
Lääkärin ja fysioterapeutin kanssa pitää keskustella seuraavien lajien sopivuudesta: kori- ja käsipallo, salibandy,
squash, juoksu, hiihto, laskettelu, kaksinpelitennis, jalkapallo,
pesäpallo (ei syöksymisiä), pyöräily, moottoripyöräily ja ratsastus.
Sopimattomia lajeja ovat painonnosto, kehonrakennus,
kontaktiurheilulajit, purje- ja lainelautailu, laitesukellus sekä
muut lajit, joihin liittyy verenpainetta nostavaa äkillistä staattista kuormitusta tai vaaraa iskusta rintakehän alueelle.
Aortan
Sallittuja ovat normaalit päivittäiset toiminnot, kuten portai-
sisäkalvon repeämä
den kulkeminen. Kevyt liikunta on sallittua ja myös suotavaa.
Kontaktiurheilua tulee välttää. Jos repeämä on hoidettu
leikkauksella, se rajoittaa liikkumista toipumisen aikana (ks.
jäljempänä).
Liikunta aorttaleikkauksen jälkeen
34
Päivittäinen liikunta nopeuttaa toipumista aorttaleikkauksesta. Leikkauksen
jälkeen yleiskunnon kohottaminen kannattaa aloittaa lyhyillä kävelylenkeillä.
Ensimmäisen kuukauden aikana on tärkeä liikkua kevyesti 10–30 minuutin jaksoissa useamman kerran päivässä. Rasitusta voi suurentaa omien tuntemusten
mukaan: ensin lisätään kävelykertoja, sitten vasta matkaa ja vauhtia. Liikunnan
aikana hengitys syvenee ja olo saa tuntua hieman rasittavalta. Puheen pitää kuitenkin sujua normaalisti.
Raskaampia lajeja, kuten kuntosaliharjoittelua sekä painavien taakkojen nostamista ja kantamista, tulee välttää 6–8 viikon ajan leikkauksesta. Sen jälkeen on
suositeltavaa liikkua säännöllisesti kohtuullisella teholla.
Erityishuomioita leikkauksen jälkeen.
Vatsa-aortan leikkaus
Lihaskuntoa ja liikkuvuutta parantavat liikkeet palauttavat
vatsalihasten joustavuutta ja voimaa sekä korjaavat ryhtiä.
Normaalit päivittäiset toiminnot ja kevyet liikuntalajit ovat
sallittuja neljän viikon kuluttua leikkauksesta.
Rinta-aortan leikkaus
Hartioiden ja rintakehän lihaksia on tärkeä venytellä joka
päivä. Venyttely auttaa pitämään yllä ylävartalon ja yläraajojen liikkuvuutta. Rintalastan luutumisen jälkeen on
hyvä huolehtia myös lihaskunnosta.
Liikunnan aikana voi kuulua rintakehältä napsumista,
johon ei liity kipua. Se johtuu kylkiluun ja rintalastan liitoksen löysyydestä ja on vaaratonta. Napsuminen loppuu
yleensä muutamassa viikossa.
Leikkaushaavan aiheuttama kipu ja kiristys saattavat
muuttaa ryhtiä. Yläselkä painuu herkästi kumaraan ja hartiat kääntyvät eteenpäin. Ryhdin huononemista estää, jos
tarkkailee kehon asentoa eri tilanteissa, pitää hartiat rentoina ja hakee kävellessä normaaleja myötäliikkeitä. Ryhdin
säilymistä voi tarkkailla myös ojentautumalla selkä seinää
vasten. Ojentautuminen venyttää samalla arpeutuvaa rintalastan haavaa niin, ettei se ala kiristää.
Suonensisäinen veri-
Nivusen pistokohdan pitää parantua ennen kohtuutehoisen
suoniproteesi
liikunnan aloittamista.
Yksilöllisiä liikuntaohjeita
Aortan sairautta sairastavat ja aorttaleikkauksesta toipuvat saavat yksilöllisiä
liikuntaohjeita terveyskeskuksen fysioterapeutilta, sydänhoitajalta, työterveyshuollosta tai kunnan erityisryhmien liikunnanohjaajalta. Jos liikunta tuntuu pelottavalta ja ahdistavalta, kannattaa hakeutua ohjattuun liikunnalliseen kuntoutukseen. Siihen tarvitaan erillinen lähete hoitavalta lääkäriltä.
Liikunta on hyvä tapa pitää huolta kestävyyskunnosta, lihasvoimasta, tasapainosta ja koordinaatiosta sekä nivelten liikkuvuudesta. Samalla säännöllinen
liikunta parantaa sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa sekä sydämen rasituksensietoa ja suorituskykyä. Liikunnan tulee tuntua itselle mieluisalta ja sopia
omaan elämään, jotta siitä tulee säännöllistä.
35
N A U T I
L I I K U N N A S T A !
Säännöllinen liikunta
parantaa veren HDL-kolesterolipitoisuutta ja alentaa
LDL-kolesterolipitoisuutta, mikä hidastaa valtimoiden
ahtautumista
vähentää veren triglyseridipitoisuutta
alentaa verenpainetta
auttaa painonhallinnassa
lisää elimistön insuliiniherkkyyttä ja parantaa veren
sokeritasapainoa sekä
tuntuu parhaimmillaan virkistävältä ja rentouttavalta.
36
Tulehdusten ehkäisy ja hoito
Kaikki tulehdussairaudet pitää hoitaa hyvin, erityisesti ihon ja suoliston alueen
tulehdukset. Mikäli verisuoniproteesileikkauksessa ollut potilas menee puolen
vuoden sisällä leikkauksesta hammaslääkäriin tai toimenpiteeseen, jossa mahdollisesti vaurioitetaan potilaan limakalvoa, hänen pitää käyttää proteesitulehdukselta suojaavaa antibioottia. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi suolen
ja virtsarakon tähystykset.
Sydämen sisäkalvon tulehdukselta eli endokardiitilta suojaa- Suun ja
vaa antibioottihoitoa tarvitsevat ne potilaat, joilla on sydämen te- hampaiden
koläppä tai joiden sydänläpän korjauksessa on käytetty keinoma- hyvä hoito
teriaalia. Ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa tarvitaan sellaisissa ehkäisee
toimenpiteissä, joissa rikotaan limakalvoa hampaiden, poskionte- endokardiittia.
loiden, nielun ja keuhkoputken alueella. Omalta lääkäriltä kannattaa pyytää Sydänliiton Endokardiitin ehkäisy -kortti.
Hammas- ja ienperäisen bakteeritulehduksen ehkäisyssä on tärkeintä huolehtia hyvästä suuhygieniasta. Hammaslääkärin tarkastuksessa on hyvä käydä
kerran vuodessa, tarvittaessa useamminkin. Tämä koskee myös potilaita, joilla on hammasproteesi. Hampaat pitää harjata aamuin illoin sekä hammasvälit
puhdistaa päivittäin joko hammaslangalla tai väliharjalla. Hammasproteesit ja
suu huuhdellaan vedellä aina aterian jälkeen.
Suun alueen tulehdukset hoidetaan välittömästi. Hammaslääkäriin tai hammashoitajaan tulee ottaa yhteyttä, jos suussa on turvotusta, punoitusta tai särkyä tai jos hampaiden harjaus aiheuttaa herkästi verenvuotoa.
37
Endokardiitin ehkäisy -kortti.
Rokotukset
Influenssa- ja pneumokokkirokotetta suositellaan kaikille verisuonisairauksia
sairastaville. Pneumokokkirokote kuuluu erityisesti heille, joilta perna puuttuu
tai on poistettu. Influenssarokote otetaan joka vuosi ja pneumokokkirokote viiden vuoden välein.
Haavoihin ja verisuoniproteesiin liittyvät tulehdukset ja
tukoskomplikaatiot
Leikkauksen jälkeinen haavatulehdus on harvinainen. Tulehduksen oireina ovat
haavan punoitus, kipu ja mahdollisesti kuume. Haavatulehduksen hoito on erityisen tärkeää, jos leikkauksessa on käytetty verisuoniproteesia, koska tällöin
myös verisuoniproteesi voi tulehtua. Jos verisuoniproteesi on liitetty nivusvaltimoon, nivushaavan tulehdukseen suhtaudutaan vakavasti. Jos nivuksen haava tulehtuu, potilaan pitää ottaa yhteyttä leikanneeseen yksikköön.
Verisuoniproteesi on vieras esine elimistössä, joten se voi aiheuttaa tulehduksen jopa vuosia proteesin laittamisen jälkeen. Tällöin oireena on yleensä
epäselvää kuumeilua. Joskus tulehduksen oireena voi olla nivusiin, vanhan leikkausviillon kohtaan ilmaantuva pullistuma. Proteesin aiheuttamaa tulehdusta
hoidetaan ensisijaisesti antibiootilla, varsinkin jos potilas on vähäoireinen eikä
suoneen ole kehittynyt pullistumia. Tarvittaessa proteesi poistetaan leikkauksessa, jos antibioottihoito ei tehoa tai jos potilaalle on kehittynyt pullistuma nivusiin. Tällöin poistettu proteesi yleensä korvataan alaraajoista otetuilla syvillä laskimoilla.
Joskus verisuoniproteesi voi tukkeutua. Tällöin potilaan toinen alaraaja menee äkillisesti kylmäksi tai hänelle kehittyy nopeasti selvä katkokävelyoireisto.
Mikäli oireet alkavat äkillisesti, potilaan pitää hakeutua välittömästi hoitoon.
Verisuoniproteesin ja suolen välille voi kehittyä myöhemmin myös avanne,
jonka oireena on äkillinen verioksentelu. Avanteen syntyminen on kuitenkin
äärimmäisen harvinaista.
38
Ohjeita arkeen
Rinta-aortan leikkauksen jälkeen omaan toipumiseen on syytä varata kolme
kuukautta. Vatsa-aortan avoleikkauksen jälkeen raskaita ponnisteluja pitää välttää 6–8 viikon ajan, jotta haavaan ei kehity haavatyrää. Itse verisuoniproteesiin
ponnistelut eivät vaikuta. Tänä aikana leikkauksessa ollut ei saa olla vastuussa
toisen perheenjäsenen hoidosta.
Kotiin on turvallisempi palata, jos avusta on sovittu jo etukäteen omaisten,
ystävien tai kotipalvelun kanssa. Tarvittaessa myös sairaalan sosiaalihoitaja auttaa järjestämään kotiin apua.
Matkustaminen
Pitkäkestoista sairautta sairastavan on syytä keskustella matkustamisesta hoitavan lääkärin tai hoitohenkilökunnan kanssa. Jos sairaus ei ole hyvässä hoitotasapainossa, lääkäriin on hyvä ottaa yhteyttä jo 1–3 kuukautta ennen matkaa. Lentomatkustamista ei suositella 2–4 vikkoon aortan leikkauksen jälkeen.
Sydän- tai verisuonisairautta sairastaville suositellaan yksityistä matkavakuutusta, koska eri maiden hoitokäytännöt ja sairaanhoidon taso vaihtelevat. Ennen
matkaa on syytä tarkistaa vakuutusyhtiöstä omaan sairauteen ja sen pahenemiseen liittyvät vakuutusehdot. Pysyvän sairauden paheneminen ei ole vakuutusehtojen mukaan odottamatonta tai äkillistä, joten tällöin vakuutus ei korvaa
kaikkea tarvittavaa hoitoa.
Euroopassa on hyvä pitää mukana Eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Se oikeuttaa äkillisen sairauden samantasoiseen hoitoon EU/ETA-maissa ja Sveitsissä
kuin näiden omilla kansalaisilla. Kortin saa maksutta Kelasta.
Lääkkeet on hyvä pakata käsimatkatavaroihin niiden alkuperäisissä pakkauksissa. Mukaan kannattaa varata riittävästi lääkkeitä: esimerkiksi viikon matkalle
kahden viikon lääkkeet. Myös englanninkielinen selostus sairaudesta ja viimeinen sydänfilmi on hyvä ottaa mukaan, jos sellaiset on olemassa.
Saunominen ja uiminen
Saunominen sopii aorttapotilaille hyvin. Usein saunomisen vaikutukset ovat
myönteisiä. Saunan lämpö laajentaa verisuonia, alentaa verenpainetta ja keventää sydämen työmäärä. Saunominen on monelle myös tärkeä rentoutumiskeino ja nautinto.
39
Saunomisesta ei tarvitse luopua myöskään aortan leikkauksen jälkeen. Saunomisen voi aloittaa seuraavana päivänä siitä, kun ompeleet on poistettu ja haava on terve. Jos ompeleet ovat itsestään sulavia ja haava on siisti, saunaan voi
mennä kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen.
Saunominen kannattaa aloittaa miedossa 60–80 asteen lämmössä. Alussa
on syytä välttää liian kovia löylyjä sekä äkillisiä lämpötilan vaihteluita varsinkin
rinta-aortan leikkauksen jälkeen. Äkilliset ja suuret lämmönvaihtelut nostavat
verenpainetta ja altistavat rytmihäiriöille. Saunaan ei pidä mennä, jos on rintakipuja, hengenahdistusta tai kuumetta.
Uimisen voi aloittaa, kun leikkaushaavat ovat parantuneet ja rintalasta luutunut. Uiminen kannattaa aloittaa rauhallisesti ja mielellään lämpöisessä vedessä.
Vesiliikunta on hyvä tapa valmistautua uimiseen.
Alkoholinkäyttö
Runsas alkoholinkäyttö voi johtaa itsehoidon laiminlyöntiin. Lisäksi alkoholi
nostaa sydämen sykettä ja heikentää sydämen supistuvuutta. Etenkin krapula
suurentaa rytmihäiriöiden riskiä. Kohtuullisesta alkoholinkäytöstä ei ole yleensä kuitenkaan harmia. Kohtuullinen määrä on miehellä kaksi ravintola-annosta
vuorokaudessa ja naisilla yksi. Alkoholia ei kuitenkaan pidä nauttia päivittäin.
Jokaisen kannattaa kiinnittää huomiota todellisiin nauttimiinsa alkoholimääriin.
Yksi ravintola-annos on pullo keskiolutta, 12 cl viiniä tai 4 cl viinaa.
Aorttaleikkauksen jälkeen on hyvä muistaa, että alkoholi ei sovi yhteen kaikkien särkylääkkeiden kanssa. Yhteisvaikutukset kannattaa tarkistaa apteekista.
Runsas alkoholinkäyttö voi heikentää tai voimistaa Marevan-hoidon tehoa.
Kerralla juotu iso alkoholimäärä suurentaa verenvuodon riskiä. Pitkään jatkunut
päivittäinen alkoholinkäyttö puolestaan kiihdyttää Marevanin poistumista elimistöstä, mikä suurentaa tukosriskiä.
Seksi
40
Aortan leikkauksen jälkeen elimistö vaatii oman aikansa toipuakseen. Seksin
voi aloittaa, kun oma olo tuntuu hyvältä. Ensimmäisten kuukausien aikana kipeä rintakehä tai muut leikkausalueet voivat kuitenkin aiheuttaa käytännön
ongelmia.
Fyysisenä rasituksena yhdyntä vastaa noin kahden kerroksen kulkemista rappusissa tai kilometrin kävelylenkkiä ilman pysähdyksiä. Rasitusta ja rintakehän
kuormitusta voi vähentää sellaisella asennolla, jossa yläraajat eivät joudu jännitykseen. Seksiä ei kannata harrastaa raskaan aterian jälkeen, humalassa, väsyneenä tai kuumassa.
Alussa on syytä olla maltillinen ja muistaa hellyyden merkitys. Hellyys ja yhdessäolo ovat leikkauksen jälkeen tärkeitä. Hyvänä pitäminen, kosketus ja silittely ovat hyviä tapoja osoittaa välittämistä. Ne antavat mielihyvää molemmille. Seksuaalisuuteen vaikuttavista muutoksista on hyvä puhua kumppanin
kanssa.
Suuren leikkauksen jälkeen voi esiintyä sukupuolista haluttomuutta, joka
menee kuitenkin yleensä ohi. Tilanne palautuu entiselleen, kun fyysinen kunto paranee.
Eräät sydän- ja verisuonisairauksien hoidossa käytettävät lääkkeet saattavat
aiheuttaa erektiohäiriöitä tai seksuaalista haluttomuutta. Jos ongelmat jatkuvat 2–3 kuukautta lääkehoidon aloittamisen jälkeen, asiasta kannattaa keskustella lääkärin kanssa.
Valtimonkovettumatautiin liittyvä heikentynyt verenkierto voi kuivattaa naisen emättimen limakalvoja. Tämä voi vaikeuttaa yhdyntää ja orgasmin saamista.
Kostumisen puutetta voi korvata liukuvoiteilla, geelillä tai perusvoiteilla. Mikäli liukasteet eivät auta, asiasta kannattaa keskustella gynekologin kanssa. Valtimonkovettumatautiin ja vatsa-aorttaan kohdistuvien leikkausten jälkitilaan voi
liittyä myös erektiohäiriöitä.
41
Kuntoutus ja työhönpaluu
Erityisesti aorttapotilaille suunniteltua lääkinnällistä kuntoutusta on tarjolla niukasti. Sydänliitto ja sydänpiirit järjestävät kuntoutumis- ja sopeutumisvalmennuskursseja, joilla käsitellään sairauden omahoitoa, elintapoja, liikuntaa, psykososiaalista selviytymistä ja sosiaaliturvaa. Lisätietoja kursseista saa Sydänliitosta
ja osoitteesta www.sydanliitto.fi.
Aorttapotilaan työkyky arvioidaan yksilöllisesti. Potilas on yleensä työkykyinen 2–3 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Iäkkäämmän potilaan toipuminen
voi kuitenkin kestää tätä pidempään, minkä vuoksi fyysisesti raskaassa työssä
pärjääminen voi olla vaikeaa. Tässä tilanteessa potilaan kannattaa ottaa yhteyttä työnantajaan ja työterveyshuoltoon jo ennen sairausloman loppumista, jotta
yhdessä voidaan selvittää työn vaatimukset ja mahdollisuudet keventää työtä.
Fyysisesti raskaimmissa ammateissa voidaan tarvita ammatillista kuntoutusta,
uudelleen kouluttautumista ja jopa ammatin vaihtamista. Tällaisia ammatteja ovat esimerkiksi palo- ja pelastustyö sekä metsä-, maatalous-, lastaus- ja rakennustyö.
Ammatillisen kuntoutuksen selvittelyn voi aloittaa hoitava lääkäri, työterveyshuolto tai potilas itse, joka ottaa yhteyttä eläkelaitokseen. Ammatilliseen
kuntoutukseen kuuluu suorituskyvyn perusteellisen tutkimisen lisäksi esimerkiksi työkokeilua, työhön valmennusta tai ammattiin johtavaa koulutusta. Ammatillisesta kuntoutuksesta ja toimeentulosta sen aikana huolehtii työsuhteen
viimeinen työeläkelaitos tai vaihtoehtoisesti Kela, jos oikeutta työeläkkeeseen
ei ole tai eläke jäisi hyvin pieneksi. Työhallinto vastaa työttömien ammatillisesta kuntoutuksesta.
42
Sosiaaliturva
Sosiaaliturvan lainsäädäntö on monimutkainen ja se voi olla vaikea hahmottaa.
Sydänpotilaan on hyvä ottaa itse selvää omasta sosiaaliturvastaan. Palveluja ja
etuuksia tulee aina itse hakea. Niiden myöntämiseen vaikuttavat useat henkilökohtaiset tekijät, eikä sairaus tai diagnoosi ole sinällään etuuksien myöntämisperuste.
Ohjausta ja neuvoja sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä saa terveydenhuollon sosiaalityöntekijöiltä, kuntoutusohjaajilta tai sydänpiireistä. Monia Kelan etuuksia voi hakea netissä ja neuvoa voi kysyä Kelan palvelevista puhelimista.
Lisätietoa sosiaaliturvasta saa myös osoitteesta www.sydanliitto.fi (Sosiaaliturvaopas pitkäaikaissairaille ja vammaisille) ja www.kela.fi.
Lääkekorvaukset ja lääkekatto
Kela korvaa reseptilääkkeiden kuluista yleensä peruskorvauksen eli 42 prosenttia. Jos sairaus on pitkäaikainen ja vaikea, lääkkeiden hinnasta korvataan sairaudesta riippuen erityiskorvauksena joko 72 tai 100 prosenttia. Jos lääke korvataan
kokonaan, potilaan maksettavaksi jää kolmen euron (vuonna 2010) omavastuu
kutakin lääkettä kohti.
Oikeutta erityiskorvaukseen anotaan B-lääkärinlausunnolla, joka toimitetaan Kelaan. Erityiskorvattavuusoikeus ja sen mahdollinen määräaika merkitään uuteen Kela-korttiin. Vajaatoiminnan diagnoosinumero on 201, sepelvaltimotaudin 206 ja rytmihäiriöiden 207.
Lääkekorvauksen saa yleensä enintään kolmen kuukauden lääkkeistä kerrallaan. Resepti on voimassa vuoden. Kannattaa muistaa, että eräät lääkkeet ovat
erityisehdoilla korvattavia vain rajoitetuille potilasryhmille.
Viitehinta ja lääkevaihto
Apteekissa potilaalla on mahdollisuus vaihtaa lääke samaa vaikuttavaa ainetta
sisältävään halvempaan lääkkeeseen. Tätä kutsutaan lääkevaihdoksi. Viitehintajärjestelmän vuoksi lääkekorvaus maksetaan kuitenkin enintään viitehinnasta,
joka lasketaan samankaltaisista lääkkeistä muodostetun viitehintaryhmän halvimman lääkkeen hinnasta. Jos ottaa kalliimman lääkkeen, joutuu maksamaan
viitehinnan ylittävän osan itse, eikä tätä ylittävä summa kartuta lääkekattoa.
43
Lääkäri voi hoidollisista syistä estää lääkkeen vaihdon halvempaan, jolloin korvaus maksetaan ostetusta lääkkeestä. Kaikki lääkkeet eivät ole lääkevaihdon
piirissä.
Jokaisen on hyvä keskustella lääkevaihtoehdoista lääkärin kanssa ja tarkistaa
omat lääkekorvausoikeutensa.
Lääkekulujen aiheuttamissa kustannuksissa on vuotuinen omavastuiden kattosumma, joka on 672,70 euroa vuonna 2010. Kun kattosumma täyttyy, Kela lähettää kotiin erillisen ilmoituksen, jonka esittämällä saa apteekista loppuvuoden reseptilääkkeet maksamalla 1,50 euroa kustakin lääkkeestä.
Kunnallisen terveydenhuollon maksukatto
Kunnallisen terveydenhuollon maksuista ei saa Kelalta korvausta. Suurimmalla osalla kunnallisen terveydenhuollon asiakasmaksuista on maksukatto, jonka kertymäkausi on kalenterivuosi ja kertymäalue koko Suomi. Vuonna 2010
kattosumma on 633 euroa. Kun tämä summa tulee täyteen, asiakas saa loppuvuoden ajan ilmaiseksi maksukattoon kuuluvat terveydenhuollon palvelut. Lyhytaikaisen sairaala- ja vuodeosaston vuorokausimaksut saa myös alennetulla hinnalla.
Asiakasmaksujen kertymistä tulee seurata itse ja kuitit pitää säästää. Edellisen vuoden maksukaton ylittäneitä maksuja voi anoa takaisin myös takautuvasti. Maksukatto on henkilökohtainen, mutta perheen alle 18-vuotiailta perittävät
maksut voi yhdistää toisen huoltajan maksuihin. Lisätietoa saa omalta terveysasemalta sekä kunnan ja sairaaloiden potilasmaksutoimistoista.
Matkakorvaukset ja vuotuinen maksukatto
44
Kelasta voi hakea korvausta sairauden ja kuntoutuksen takia syntyneistä matkakuluista.
Matkojen omavastuuosuus on 9,25 euroa yhteen suuntaan tehdyltä matkalta. Vuotuinen omavastuuosuuksien eli matkakustannusten katto on 157,25 euroa vuonna 2010. Tähän kattosummaan lasketaan mukaan sekä sairauden että
kuntoutuksen vuoksi tehdyt matkat. Kela seuraa vuotuisen omavastuuosuuden
täyttymistä ja lähettää sen täytyttyä matkakustannusten omavastuukortin.
Myös omavastuuta halvemmat, tarpeelliset matkakulut kartuttavat vuotuista kattosummaa, joten kaikki matkakuitit kannattaa säästää.
Sairaalasta kotiin
Iäkkäiden ja vakavasti sairaiden sydänpotilaiden voi olla vaikea selviytyä kotona
arjesta leikkauksen jälkeen. Kunnallinen kotihoito tukee kotona asumista. Kotihoitoon kuuluvat kotipalvelu ja kotisairaanhoito. Palvelun tarve, käyntikerrat ja
maksut määritellään potilaan tilanteen ja maksukyvyn mukaan.
Useilla kunnilla on käytössä palvelusetelijärjestelmä, jonka avulla asiakas voi
käyttää kunnan hyväksymiä yksityisiä tukipalveluja. Lisätietoja saa kunnan sosiaali- tai terveystoimesta. Jos maksaa kotipalvelut itse, niihin on mahdollista
anoa verotuksen kotitalousvähennystä.
Kunnan sosiaalitoimesta saa tarvittaessa tietoa ja ohjausta myös omaishoidontuen sekä toimeentulotuen hakuun.
Kelan maksama eläkettä saavan hoitotuki on tarkoitettu tukemaan eläkkeellä olevan sairaan tai vammaisen henkilön asumista kotona ja kotona annettavaa
hoitoa. Hoitotuella pyritään korvaamaan myös sairauden tai vamman aiheuttamia erityiskustannuksia. Tukea haetaan Kelasta ja hakemukseen tarvitaan lääkärin C -lausunto.
Työikäisen toimeentulo
Kelasta voi hakea sairausloman ajalta tulosidonnaista sairauspäivärahaa omavastuuajan jälkeen, jos on 16–67-vuotias. Jos työnantaja maksaa työntekijälle
palkkaa sairausloman ajalta, sairauspäiväraha maksetaan työnantajalle. Jos hakija ei ole ollut työssä kolmea kuukautta ennen työkyvyttömyyttä, päivärahaoikeus alkaa vasta, kun työkyvyttömyys on jatkunut yhtäjaksoisesti 55 päivää.
Veronalaista sairauspäivärahaa maksetaan enintään 300 päivältä.
Osasairauspäivärahan avulla voi palata työhön osa-aikaisesti, kunhan siitä
on sovittu työnantajan ja lääkärin kanssa. Työterveyslääkäri arvioi, voiko töihin
palata osa-aikaisesti niin, että se ei vaaranna terveyttä eikä toipumista. Osasairauspäivärahaa voidaan maksaa 12–72 arkipäivältä kahden vuoden aikana. Lisätietoa saa Kelasta.
45
Verotus
Pienituloinen voi hakea veronmaksukyvyn alentumisvähennystä, jos sairaus on
aiheuttanut kuluja ja tulot ovat pienentyneet. Invalidivähennystä voi anoa tietyillä edellytyksillä, jos sairaus on aiheuttanut pysyvän haitan. Lisätietoa näistä
ja kotitaloustyön verovähennysoikeudesta saa verottajalta.
Potilaan oikeudet ja muutoksenhaku
Viranomainen antaa kirjalliseen hakemukseen aina kirjallisen päätöksen, kun
haetaan erilaisia etuuksia, tukia ja palveluja. Siltä varalta, että hakija haluaa valittaa päätöksestä, viranomaisen päätöksessä on oltava ohjeet siitä, minne, miten ja missä ajassa valituksen voi tehdä. Hallintomenettelylain nojalla viranomaisen on neuvottava asiakasta muutoksenhaun eri vaiheissa.
Terveydenhuollon päätöksistä voi tehdä muistutuksen tai kantelun. Joissakin
tapauksissa on mahdollista myös hakea vahingonkorvausta. Potilasasiamieheltä voi kysyä neuvoa potilaan asemaan ja oikeuksiin liittyvissä asioissa. Sosiaalitoimen asiakkaan oikeuksista tietää sosiaaliasiamies.
46
Sydänliiton julkaisuja
Sydänliiton julkaisemista oppaista ja kirjoista saa lisätietoa sydänsairauksien
hoidosta, terveellisistä elintavoista ja sosiaaliturvasta.
Julkaisuja voi tilata osoitteesta www.sydankauppa.fi tai sähköpostitse osoitteesta tilaukset@sydanliitto.fi.
Sairauksiin ja hoitoihin liittyviä julkaisuja
Sepelvaltimotauti-opas
Sepelvaltimoiden pallolaajennus -opas
Sepelvaltimokuntoutujan käsikirja
Eteisvärinä-opas
Marevan-hoito-opas
Sydämen vajaatoiminta -opas
Terveellisiin elintapoihin liittyviä julkaisuja
Kolesteroli kohdalleen -ohjelehtinen
Verenpaine kohdalleen -ohjelehtinen
Sauvoilla vaihtelua venyttelyyn ja verryttelyyn -liikuntaohje
Sydämellisen hyvää -keittokirja
Sydänliito ruoka-ainetaulukko
Valinnat kohdalleen -ohjelehtinen
Muut julkaisut
Sydänpotilas ja sosiaaliturva -opas
Sydänpotilas ja seksuaalisuus -opas
Endokardiitin ehkäisy, hoito-ohjekortti
Verenpaineen omaseuranta -opas
Katso myös www.sydanliitto.fi
47
Sydänpiirit ja sydänyhdistykset
Etelä-Karjalan Sydänpiiri ry
044 311 1553
heli.rantanen@eksydanpiiri.inet.fi
Etelä-Pohjanmaan Sydänpiiri ry
(06) 423 4055, 040 587 5799
marjaleena.mustonen@nic.fi
Helsingin Sydänpiiri ry
040 556 5948
yrjo.sinkkonen@sydanliitto.fi
Kainuun Sydänyhdistys ry
0400 289 108
kainuun.sydanyhdistys@kainuu.com
Kanta-Hämeen Sydänpiiri ry
(03) 612 1605, 050 594 6930
kanta-hame.sydanpiiri@armas.fi
Kardiomyopatiapotilaat Karpatiat ry
09 571 33 230, 0400 611 190
vesa.kurikka@karpatiat.net
Keski-Pohjanmaan Sydänpiiri ry
040 516 9925
raija.keskisampi@kotinet.com
Keski-Suomen Sydänpiiri ry
(014) 212 626, 050 592 4588
kssydan@sci.fi
Kust-Österbottens Hjärtdistrikt rf
(06) 722 1205, 050 571 5858
annika.blomqvist@multi.fi
Pohjois-Karjalan Sydänpiiri ry
(013) 254 6607, 0400 607 359
eeva.kroger@kansanterveys.info
Pohjois-Pohjanmaan Sydänpiiri ry
050 551 9007
pirjo.nikula@ppsydanpiiri.fi
Pohjois-Savon Sydänpiiri ry
(017) 261 1834, 050 057 4642
pssydan@dnainternet.net
Päijät-Hämeen Sydänpiiri ry
(03) 734 6333, 050 351 5984
paijat-hameen.sydanpiiri@phnet.fi
Saimaan Sydänpiiri ry
(015) 272 892, 050 305 0007
taina.hartikainen@spynet.fi
Satakunnan Sydänpiiri ry
(02) 641 1406
airi.mattila@satakunnansydanpiiri.inet.fi
Suomen Sydänliitto ry
Aluetoimisto Oulu
0400 333 443
maija.koskela@sydanliitto.fi
Sydän- ja keuhkosiirrokkaat Syke ry
(09) 752 752 40, 040 502 2905
vassip@dlc.fi
Sydänlapset ja -aikuiset ry
(09) 752 752 75, 044 272 7717
katja.laine@sydanlapsetjaaikuiset.fi
Kymenlaakson Sydänpiiri ry
050 346 9890
tarja.manttari@saunalahti.fi
Uuudenmaan Sydänpiiri ry
Hjärtdistriktet i Nyland
(019) 426 0124, 040 572 5082
anne.kihlman-kitinoja@sydanpiiri.fi
Lapin Sydänpiiri ry
040 549 8831
mervi.rautajoki@pp.inet.fi
Varsinais-Suomen Sydänpiiri ry
(02) 279 0230, 040 564 2380
heidi.grandell-niemi@sydanpiiri.inet.fi
Pirkanmaan Sydänpiiri ry
050 387 0420
ulla.harala@pirkanmaansydanpiiri.fi
Tarkemmat yhteystiedot löytyvät
osoitteesta www.sydanliitto.fi
5/10