Autoillen Euroopassa

S U O M E N
K R O M F O H R L Ä N D E R
R Y : N
J Ä S E N L E H T I
1 • 2012
Helsinki Winner 2011
Voittaja 2011
Verijälki
Roturisteytystapaaminen
Yhteenveto jäsenkyselystä
Autoillen Euroopassa
L Ä N T S Y J E N
K A N S S A
pu h e e n j o h t a j a n
p a l s t a
Numero 1 2012
Julkaisija:
Suomen Kromfohrländer ry
Päätoimittaja:
Minna Hanski
Ulkoasu:
Jukka Heinänen, Heipoint
Paino:
Kopijyvä, Tampere
Hyvää
alkanutta vuotta!
ISSN:
2242-4601
Seuraava lehti:
• 2/2012 materiaalin deadline 15.5.
Materiaali:
Tekstit: Word-formaatissa,
kuvat: tiff/jpg -formaatissa sähkö­postitse
osoitteeseen:
landerilehti@kromfohrlander.fi
tai paperilla osoitteeseen:
Minna Hanski, Vähäjärvenpolku 5, 04400
Järvenpää.
Huom.! Kuvat, tekstit ja muu aineis­to
palautetaan, mikäli mukana on
palautuskuori ja -postimerkki.
Merkitse kuvatietoihin sekä kuvatun että
kuvaajan tiedot. Kaikki aineisto mieluiten
sähköisessä muodossa.
Jäsenmaksut 2012
Normaalijäsen 25 €
Perhejäsen 10 €
Kasvattajamaksu 15 €
Perheen 1. jäsen maksaa 25 € ja seuraavat
jäsenet 10 €. Kasvattaja maksaa normaalin
jäsenmaksun ja
sen lisäksi kasvattajamaksun.
Jäsenanomukset rahastonhoitajalle.
Yhdistyksen tili:
Nordea 201818-12530
Suomen Kromfohrländer ry
http://www.kromfohrlander.fi
Ransu (Krumme Furche Cuba Libre) ja
Gromit (Fannimer Alvaro) Siegenissä.
Kuva: Harri Nurmi ja Virpi Mustiala.
2
Vuosi vaihtui ja helmikuussa vaihtui myös Mäntyniemessä komento.
Rontti kissa jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle valtakunnan ykköslemmikin
pallilta ja vuoroon astui bostoninterrieri Lennu. Nähtäväksi jää, onko
vallan vaihdoksella vaikutusta koiraharrastusten asemaan Suomessa ;o)
Hallitus kokoontui 12.2. Hämeenlinnassa ja teki mm. seuraavat
­henkilövalinnat. Varapuheenjohtajana jatkaa Anna Alanen, sihteerinä
Jussi Jokinen ja rahastonhoitajana Milla Lehiö. Lisäksi päätettiin avata
roturisteytysprojektille korvamerkitty tili, jolle on mahdollisuus tehdä
lahjoituksia ja kerätä varoja. Tilin käytöstä päättää hallitus. Hallitus
päätti siirtää avatulle tilille 500 € alkupääomaksi.
Roturisteytysprojektin tiimoilta hallitus antoi ohjenuoraksi kasva­
tuskollegiolle ja roturisteytysryhmälle jatkaa projektia roturisteytys­
tapaamisessa valittujen rotujen (tiibetinterrieri, parsoni ja villakoira)
kanssa ja myös selvittää karkeakarvaisten kettuterrierien soveltuvuutta.
Tavoitteeksi asetettiin vuosikokous 21.4., johon mennessä tulisi olla
selvillä koirat risteytettävistä roduista ja niiden terveystiedot taus­
toineen. Samoin tulee olla myös selvitettynä projektiin osallistuvat
länderinartut. Tehtävää siis riittää!
Kesän tapahtumista lopuksi sen verran, että leirin aika ja paikka ovat
vaihtuneet. Syynä tähän oli mm. agilityn Euroopan avoimet mestaruus­
kisat Ruotsissa 28.–29.7. sekä lomasaari Marttisen kalliit hinnat.
Uusi paikka on Hartolassa, Kunkkulan Koirakeskus ja ajankohta 3.–5.8. Aurinkoista kevättä!
Jari
LÄNDERI
Gromit maistaa vettä Alppipurosta. Kuva: Harri Nurmi.
6
2
4
11
12
14
17
LÄNDERI
Autoillen Euroopassa
Puheenjohtajan palsta
Läntsy, tapahtumia ja
pientä sälää
Pääkirjoitus
Helsinki Winner 2011 ja
Voittaja 2011
Verijälki
Ländereiden
agilityvuosi 2011
18
20
22
24
27
32
Roturisteytystapaaminen
Yhteenveto jäsenkyselystä
Monimuotoisuus geenija yksilötasolla
Kasvattajakollegio tiedottaa
Kisakutsu
Länderileirille
3
Läntsy
Näyttelytuloksia
Helsinki KV Winner-2011
3.12.2011
Tuomari Jasna Matejcic, Kroatia
PN-1 ROP, SERT, HeW-11, HeJW-11 Cierimon
Ballerina (Ballerina)
PU-1 VSP, SERT, HeW-11, HeJW-11 Cierimon
Barokki (Popeda)
PU-2 VARA-SERT Cierimon Balalaikka (Laikka)
PU-3 CACIB Jettildan Basso Stelvio (Jytä)
PN-2 VET ROP Armaani Heinä-Hattu (Ruuti)
PN-3 CACIB Jettildan Bielefeld (Svingi)
PN-4 Jazzmo Foxtrot (Foxi)
tapahtumia ja pientä sälää
Viehejuoksua
tarjolla
Ma 28.5.2012 illalla Hyvinkään
vinttikoiraradalla mahdollisuus
kokeilla viehejuoksua.
Max 8 koiraa mahtuu mukaan.
Hinta 11 € per koira. Treenit vetää
vinttikoiraharrastaja ja
viehejuoksuharjoituksia järjestävä
Lotta Vuorela Nauravasta koirasta
(http://nauravakoira.net/index.html).
Ilmoittautumiset ja tiedustelut:
Riikka Honkaranta/0401722071 tai
riikka.honkaranta(at)sci.fi
Helsinki KV Voittaja-2011
4.12.2011
Tuomari Ligita Zake, Latvia
PN-1 ROP, V-11 Jazzmo Foxtrot (Foxi)
PU-1 VSP, SERT, V-11, JV-11 Cierimon Barokki
(Popeda)
PU-2 CACIB Jettildan Bironico (Mese)
Huhtikuu
21.4. Ländereiden kevätpäivä,
Järvenpää *)
Heinäkuu
21.–22.7. Agilityn maajoukkuekarsinnat, Lieto
27.–29.7. European Open –agilitykilpailu,
Kristianstad, Ruotsi
7.10. Yhdistyksen agilitykisat,
Purina Areena *)
*) Huom! Muuttunut ajankohta.
Elokuu
Lisätietoja:
Toukokuu
5.5. Luonnetesti, Helsinki *)
3.–5.8. Länderileiri, Hartola *)
18.–19.8. Agilityn pohjoismaiden mestaruus­
kilpailut, Norja
Kesäkuu
Syyskuu
Agilitykisat löytyvät osoitteesta:
http://www.agilityliitto.fi/kalenteri
Näyttelyt löytyvät osoitteesta:
http://www.kennelliitto.fi/FI/
toiminta/nayttelyt/
Toko-kokeet löytyvät osoitteesta:
http://www.kennelliitto.fi/FI/
toiminta/kokeet/toko/
9.–10.6. Toko SM-koe, Kuopio
10.6. Yhdistyksen agilitykisat ja
länderimestaruuskisa, Janakkala
16.–17.6. Agilityn SM-kisat, Jyväskylä
29.6.–1.7. Agirotu, Kuopio
15.9. Yhdistyksen päänäyttely ja syyskokous,
Heinola
Lokakuu
4.–7.10. Agilityn MM-kilpailut, Liberec, Tsekki
Koonnut: Heini Stenberg.
Olethan huomannut lemmikkien matkustus­
säädöksissä tapahtuneet muutokset vuoden
2012 alussa?
Koirien raivotautivasta-ainetutkimuksia ei
enää vaadita niiden matkustaessa Suomesta
Ruotsiin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan,
Irlantiin tai Maltalle. Kaikkiin jäsenmaihin
kuljetettavien eläinten täytyy kuitenkin olla
rokotettuja raivotautia vastaan vähintään 21
päivää ennen tuontia. Raivotautivasta-ainetut­
kimus edellytetään tuotaessa eläimiä sellaisista
unionin ulkopuolisista maista, joista tapah­
tuvaan tuontiin liittyy merkittävä raivotaudin
leviämisen vaara.
Myös vaatimukset myyräekinokokin (Echi­
nococcus multilocularis) leviämisen estämi­
seksi annettavasta lääkityksestä muuttuivat.
Jatkossa myös EU-maista tuotavat alle 3 kk
ikäiset pennut sekä esimerkiksi Ruotsista Suo­
meen tulevat koirat pitää lääkitä ennen niiden
saapumista maahan. Suomeen tuotavat koirat
on lääkittävä enintään viittä, mutta vähintään
yhtä päivää ennen maahantuloa. Usein mat­
kustavat koirat, joilla on lemmikkieläinpassi,
voidaan myös lääkitä säännöllisesti enintään
28 päivän välein.
Lisätietoja: www.evira.fi.
4
LÄNDERI
PU-3 VARA-CACIB Cierimon Aatami (Nafta)
PU-4 Jettildan Basso Stelvio (Jytä)
PN-2 CACIB Jettildan Bielefeld (Svingi)
PN-3 Jazzmo Flamenco (Enni)
PN-4 SERT, JV-11 Cierimon Ballerina (Ballerina)
VET ROP Armaani Heinä-Hattu (Ruuti)
VARA-SERT Krumme Furche Desdemona (Ella)
Tallinna KV
11.2.2012
Tuomari Elina Tan-Hietalahti
PN-1 ROP, JUN ROP, JUN SERT Cierimon
Ballerina (Ballerina)
PU-1 VSP, JUN VSP, JUN SERT Cierimon
Balalaikka (Laikka)
PN-2 SERT, CACIB, EST MVA Jazzmo Foxtrot
(Foxi)
Näyttelytuloksia voi lähettää osoitteeseen:
nayttely@kromfohrlander.fi
Joukkueet agilityn
SM-kisoihin
Lemmikkien matkustussäädöksiin muutoksia
Tapahtumakalenteri
Koonnut: Ossi Koivu.
LÄNDERI
Agilityn SM-kisat järjestetään Jyväskylässä
16.6–17.6. Joukkueet kisaavat 16.6 ja yhdistys
lähettää joukkueet sekä medeihin että maxei­
hin, jos riittävä määrä koirakoita saadaan ka­
saan. Sääntöjen mukaan koirakko voi edustaa
muutakin seuraa kuin ohjaajan lisenssiseura
on, mutta siihen täytyy olla lisenssiseuran an­
tama kirjallinen lupa.
Joukkueet kokoaa Annariina Kulmala,
email agility@kromfohrlander.fi. Ilmoittau­
tumisia otetaan vastaan 1.6 asti. Kannattaa
muuten käydä vilkaisemassa SM-kisojen sivu­
ja linkistä http://www.agilitysm2012.net/
Olethan maksanut
jäsenmaksun 2012?
Jäsenmaksulaskuja ei postiteta erikseen,
vaan jokainen jäsen maksaa jäsenmaksunsa itsenäisesti alla olevilla tiedoilla!
Maksajan nimen tulee olla sen varsinaisen
tai perhejäsenen nimi, jonka
nimellä lehden halutaan tulevan.
Tilinumero 201818-12530,
Suomen Kromfohrländer ry
Viitenumero 1106
Eräpäivä 31.3.2012
Normaalijäsen 25 €
Perhejäsen 10 €
Kasvattajamaksu 15 €
Perheen 1. jäsen maksaa 25 €
ja seuraavat jäsenet 10 €.
Kasvattaja maksaa normaalin jäsenmaksun
ja sen lisäksi kasvattajamaksun.
Ilmoita muuttuneet osoitetiedot
jäsenrekisteriin
(jasenrekisteri@kromfohrlander.fi
tai p. 0443233644).
Joukkueet AGIrotuun
Kuopioon
Kesän agilitykarnevaali Agirotu järjestetään
Kuopiossa 29.6–1.7. Yhdistys maksaa agiro­
tujoukkueiden osallistumismaksuista n. 50%
sillä edellytyksellä, että joukkueen nimi alkaa
etuliitteellä Kromlins. Joukkueet kokoaa ja ro­
tukoordinaattorina toimii Annariina Kulmala,
email agility@kromfohrlander.fi.
Nyt kasaamaan joukkueita ja ilmoitta­
maan valmiit kokoonpanot joukkueen nimen
ja johtajan kera! Jos joukkuetta ei ole tiedos­
sa, tiedot koirasta ja itsestäsi (virallinen nimi,
kutsumanimi, syntymäaika, säkäluokka, oh­
jaaja, osoite, puhelinnumero) Annariinalle.
Agirodun netisivut löytyvät linkistä
http://www.hukka-putki.fi/agirotu2012/.
Nyt koiran kanssa
ravintolaan!
Vuoden alusta tuli voimaan asetus, joka sal­
lii eläinten pääsyn elintarvikehuoneistoihin.
Ravintoloihin ja kahviloihin voi siten toimijan
suostumuksella tuoda lemmikkieläimiä. Tästä
on kuitenkin näkyvästi ilmoitettava tarjoilu­
tilan sisäänkäynnin yhteydessä.
5
Autoillen Euroopassa
L Ä N T S Y J E N
K A N S S A
Teksti ja kuvat: Harri Nurmi ja Virpi Mustiala.
Esivalmisteluja
Islannin tulivuorenpurkauksen aikaansaama
Matkan valmistelut alkoivat talvella 2011 koirien rokotustarpeiden
kartoittamisella. Ruotsiin matkustettaessa oli vielä viime vuonna
otettava raivotautivasta-ainetestit, mutta muuta erityistä rokotusvaatimuksissa ei etelään päin matkatessa ollut. Kotiin palatessa on
koirille tehtävä ekinokokkiloisen häätö eläinlääkärin valvonnassa
suun kautta otettavalla tabletilla. Ja tietysti passit pitää olla mukana
kaikilla matkalle lähtijöillä – niin koirilla kuin ihmisilläkin.
Matkareittimme ainoat kiintopisteet olivat Ranskan Angers, jossa aioimme viettää viikonlopun tuttavaperheen luona, sekä Dresden,
jossa olisi kansainvälinen koiranäyttely sitä seuraavana viikonloppuna. Tästä aiheutui melkoinen työmaa hotellien etsinnässä, sillä
matka-aikaa oli kaikkiaan vain kaksi viikkoa. Onneksi on nettipalveluita kuten Booking.com ja Hotels.com, joista ensimmäinen
osoittautui kokonaisuudessa paremmaksi eri toimintojen suhteen.
Molemmista pystyi etsimään lemmikkiystävällisiä majapaikkoja.
Myös laivamatkojen suhteen kannattaa olla ajoissa liikenteessä, sillä lemmikkihyttejä on rajallisesti. Auton vakuutustodistus (green
card), päivitetty navigaattori ja hyvä karttakirja kannattaa hankkia.
Ja tietenkin huoltaa auto, tarkastaa vakuutukset ja hankkia kunnon
matka-apteekki koko laumalle.
tuhkapilvi jätti meidät keväällä 2010 jumiin Pariisiin
ja pidensi paluutamme Suomeen parin päivän
verran. Pitkällä bussimatkalla Pariisista Tukholmaan
tuli lausuttua enteelliset sanat: ”Jos me vielä
lähdetään Ranskaan, niin otetaan koirat mukaan
ja mennään autolla. Ei ainakaan haittaa mitkään
tuhkapilvet!” Tällä kertaa päätimme siis lähteä
matkaan autolla ja ottaa koirat mukaan.
Vihdoin matkaan
Viimein päästiin pakkaamisesta matkaan lähtöön. Koirat veivät häkillään tavaratilan, joten mukaan otettava määrä rajoittui takapenkille mahtuviin tavaroihin. Yllättävän paljon sitä tavaraa mahtui silti
mukaan käteviin kannellisiin muovilaatikoihin pakattuina. Olimme
valinneet lähtöpaikaksi Turun, koska matka sieltä Tukholmaan on
lyhin. Valinta osoittautui viisaaksi, sillä laivan hiekkalaatikoihin eivät länderit suostuneet menemään. Koiven noston sijaan katse kysyi:
”Oi, miksi minun piti tänne tulla. Täällä haisee. Joko mennään pois?”
Muuten laivamatka meni hyvin ja koirat nukkuivat sikeästi häkissään
oudoista äänistä huolimatta. Kukin voi sitten miettiä miten pitkään
koipi oli ylhäällä Ruotsin päässä, kun päästiin kiinteälle maalle, ihanan puskan ääreen…
Tukholma oli aamulla rauhallinen ja reitti etelään vievälle tielle
ruuhkaton. Ransun yksivuotissyntymäpäivä oli hieman yksitoikkoinen. Pysähdyimme kuitenkin ruotsalaisen kartanon maille pidemmälle lenkille ja koirat saivat juoksennella vapaina. Iltapäivän kohokohdaksi muodostuivat Tanskan sillat, jotka olivat massiivisia ja
melkosen tuulisia. No, tuulinen ja sateinen oli myös Tanska. Onneksi
päästiin Saksaan ja viimein ensimmäiselle hotellille illan pimetessä.
Tanskan jälkeen ei sitten satanutkaan koko matkan aikana!
6
LÄNDERI
LÄNDERI
7
Ländereiden kotiseuduille
Toisen päivän aamuna kävimme hankkimassa autoon ympäristövyöhyketarran. Se vaaditaan useiden Saksan kaupunkien
keskustaan ajettaessa. Ajomatka toisena matkapäivänämme oli
ensimmäistä merkittävästi lyhyempi ja tähtäimessä oli Siegen,
ländereiden kotiseutu. Päivän aikana pääsimme nauttimaan
saksalaisesta tietyökulttuurista, jossa kaistoja menee baanalla
kaksi, mutta niiden yhteisleveys on noin neljän ja puolen metrin luokkaa. Välillä kyllä hieman jännitti rekan ja betoniporsaiden välissä. Toisen yön hotellimme oli Siegenin lähellä ja hotellin ravintolaan sai viedä koirat mukaan (Gromitin mielestä
tarjoilija oli epäilyttävän ystävällinen…). Ystävällisesti meille
koiraihmisille annettiin iso huone, jossa oli oma uloskäynti.
Illaksi ehdimme vielä kävelylle Siegenin vanhaan kaupunkiin
ihastelemaan rakennuksia ja maisemia. Ja tietenkin kuvasimme
omat länderimme Siegen taustanaan!
Jokia ja viiniviljelmiä
Kolmannen päivän aamuohjelmassa oli tutustuminen Freudenbergin upeaan vanhaan kaupunkiin. Sitten suuntasimme Reinin
ja Moselin kauniisiin joenvarsimaisemiin. Ohjelmassa oli siis
autoilua, maisemien ja linnojen ihailua ja monia ranta- ja viinikaupunkeja koirien kanssa ihasteltuna. Ja Gromitin oli tietysti
pakko maistaa Reinin vettä – meidän pojalle kelpaa näköjään
vain vähän suuremmat vesiastiat. Tämä todistetaan myöhemmin todeksi… Illaksi tarkoituksemme oli suoriutua hotelliin
Ranskan puolelle ja sinne lopulta päädyimmekin kännykkänavigaattorin ansiosta. Sitä ennen tosin ohjelmassa oli ketunlenkki Belgiaan ja pyörimistä luxemburgilaisessa liikenneympyrässä navigaattorin huudellessa ”Reitin uudelleenlaskenta”.
Shamppanjaa
Neljäs päivä aloitettiin koirien kanssa ranskalaisilta markkinoilta. Kiertelimme ihastelemassa kaupunkia ja ostamassa vähän aamupalaa ranskalaisista pikkupuodeista. Ranskan läpi ajaessa on kai turha kysyä mihin pitää poiketa. Niinpä auton keula
suuntasi Champagnen alueelle ja tarkemmin Taittingerin luolille Reimsiin. Onneksemme saimme auton pihalle varjopaikalle ja pääsimme mukaan sukellukselle samppanjan valmistuksen
maailmaan. Kävimme myös ihastelemassa Reimsin mahtavaa
katedraalia. Kännykkänavigaattorista huolimatta selvisimme
oikeaan suuntaan Pariisin kehätielle ja lopulta ulos kehätien
iltapäiväruuhkasta. Kannattaa muuten varoa moottoripyöriä,
jotka ampaisevat vauhdilla mateluvauhtia etenevien autojen
välissä. Aikataulun venyessä teimme viisaan päätöksen ja vaihGromit maistaa vettä
Bodenseestä.
8
Atlantin ranta taisi olla koirien
suosikki matkamme nähtävyyksistä
ja ralli oli melkoista.
doimme maksuttomat, joka kyläpahasen kiertävät päätiet maksullisiin moottoriteihin. Moottoriteiltä löysimme isot aidatut
levähdysalueet, joiden suojissa koirat voitiin säännöllisin väliajoin päästää kirmaamaan pahimmat jäykkyydet paikoistaan.
Angers ja Atlantin ranta
Sää oli mahtava ja kevät Angersissa parhaimmillaan, atsaleat
kukkivat upeasti. Edellisellä visiitillä Angersissa olimme kolunneet läpi kaikki pakolliset nähtävyydet. Tällä kertaa oli
siis ohjelmassa koirien kanssa suoritettu kävelylenkki ranskalaisille markkinoille, jossa koiramme kirvoittivat kyyneleet
erään vanhan rouvan silmiin hänen muistellessaan äskettäin
edesmennyttä länderin näköistä koiraansa (käytännössähän
koira siis oli länderi, koska se oli ollut ilmeisesti kettuterrierin
ja jonkin sortin bassetin/griffonin risteymä). Harri kävi myös
juoksulenkillä upeassa Pignerollen puistossa. Nyt joku ehkä
kysyy, että kuka hullu roudaa 7000 km juoksukamoja yhden
lenkin takia. Juoksulenkki vanhan kaverin ja koirien kanssa oli
sen arvoinen! Sunnuntaipäivän vietimme meren rannalla St.
Gilles Croix de Viessä, mutta ennen sinne lähtöä poikkesimme paikallisessa eläintarvikeliikkeessä ostamassa koirille edullisia leluja ja petejä. Atlantin ranta taisi olla koirien suosikki
matkamme nähtävyyksistä ja ralli oli melkoista. Tosin Gromit
keksi pääsevänsä Ransua karkuun veteen, Ransu kun pelkäsi
aaltoja. Gromitin suurien vesiastioiden sarjassa Atlantista eivät
muut mene ihan heti yli. Täytyy kyllä kysyä, miksi koira juo
mieluummin suolaista merivettä kuin rannalla olevasta astiasta pullovettä. Tai kotona puhdasta hanavettä kupista? Ja paha
olohan siitä merivedestä tietenkin seurasi.
tui omenapohjaisia juomia. Tilan lehmät kokoontuivat ällistelemään niille rähjäävää Ransua. Rypsipellot ja tuulimyllyt vilisivät
silmissä, kun siirryimme idylliseen Aix en Othen kylään lähelle
Troyesin kaupunkia. Hotelli oli matkamme hienoin ja hotellin
omistajat koiraihmisiä. Ystävällinen Bruce-terrieri partioi ahkerasti hotellin päärakennuksessa. Troyes ja sen keskiaikaiset talot
ja Kattien kuja olivat sitten seuraavan päivän kohteena. Kattien
kujalla (Ruelle des Chats) näkyi sinä aamuna vain koiria…
Sen kerran kun pääsee Schwarzwaldiin, niin onhan koirien
päästävä kirmaamaan metsään ja niityille. Niinpä aamulenkki
oli pitkä ja sisälsi paljon juoksentelua vapaana pellolla ja metsäteillä. Ikävämpänä bonuksena luonto lahjoitti pojille kymmeniä
vapaamatkustajia. Tiheäpiikkinen kampa oli siis tarpeen, kun
poistettiin koirissa kiipeileviä punkkeja. Aamulenkin jälkeen
otettiin suunta eläinlääkärille poikien loishäätöä suorittamaan.
Pientä korvausta vastaan saimme vaaditut merkinnät passiin
rajaviranomaisia varten. Ja sitten suunta Saksan korkeimmalle
vesiputoukselle. Vesiputous koostuu useammasta pienestä putouksesta ja pystysuunnassa matkaa oli sen verran, että kaksijalkaisilla alkoi tulla jo ylöspäin palatessa hiki. Nelijalkaiset
eivät olleet keikasta moksiskaan. Vielä poikkesimme käkikellokaupunki Tribergissä ja sitten otimme suunnaksi Etelä-Saksan.
Bodensee ja alppimaisemat
Rauhoittavan viikonlopun jälkeen lähdimme maanantaiaamuna
kohti Le Mont Saint Michel’n luostarisaarta. Tämä Ranskan kolmanneksi suosituin nähtävyys oli melkoisen ruuhkainen vaikka
ei ollut edes turistikausi. Otimme pojat mukaan ja käväisimme
muurien sisäpuolella. Lounastettuamme ja nautittuamme Unescon maailmanperintökohteen hienoista näkymistä lähdimme
ajamaan Calvadoksen alueen läpi kohti Itä-Ranskaa. Matkalla
poikkesimme Lemortonin calvados-tilalle, josta mukaan tart-
Aamupalan jälkeen lähdimme koirien kanssa kohti Friedrichshafenin keskustaa ja Bodenseetä. Eilisiltana saapuessamme
kaupunkiin olimme ajaneet omenapuuviljelmien halki ja loppumatkan Bodenseen rantaa hulppeiden asuinalueiden lävitse,
mutta nyt oli mahdollisuus päästä katsomaan järveä lähempää.
Gromit korkkasi Bodenseen todeten sen veden juotavaksi.
Tästä jatkettiin vielä Zeppelin-museolle, rannan laivalaitureille
ja torille. Kaupungin plussiksi täytyy laskea hieno puistometsä
lentokentän kyljessä, jossa koirat pääsivät juoksemaan vapaana
ja puiston reunalla automaatista tarjotut kakkapussit. Ja oikea
zeppeliinikin leijui taivaalla.
Pitkän kaupunkikävelylenkin jälkeen lähdettiin Alpenstrassea pitkin kohti mahtavia alppimaisemia. Hienon
alppitien jälkeen päädyimme Füsseniin. Hohenschwangaulinnan juurelta lähdimme koirien kanssa kiipeämään kohti
Neuschwansteinin linnaa. Linnan silhuetti on ollut esikuvana
Disneyn Prinsessa Ruususen satulinnalle. Matkalla vastaan
tulleet hevoskärryt olivat koirien mielestä jänniä ja poikien äänekäs tervehtiminen sai turisteilta huvittuneita katseita. Eräs
japanilainen pariskunta ihastui ikihyviksi ländereihimme ja
halusi kuvauttaa itsensä koiranpoikien kanssa! Itse linna, no
Emäntä yrittää koiraa laivan
pissalootaan, turhaan…
Turistiländerit Le Mont Saint
Michelin luostarisaarella.
Rypsipeltojen halki Schwarzwaldiin
LÄNDERI
LÄNDERI
Lukekaa pojat siitä:
”Hihnassa on kuljettava.”
se oli kyllä melkoisen mahtava ja näkymät huikeat, erityisesti lähettyvillä sijaitsevalta Marienbrückeltä. Päivän päätteeksi
päädyimme Unescon maailmanperintökohteen Wieskirchen
kautta majoituspaikkaamme Oberammergaun alppimaisemiin. Kylän upeat Luftlmalerei-talot ovat koristeellisesti maalattuja ja tämä pääsiäisnäytelmäkaupunki näytti todella tunnelmalliselta illan hämärtyessä.
Aamulla käytiin juoksuttamassa poikia Oberammergaun
laskettelukeskuksessa, jossa länderinkin puhti loppui, kun
vähän aikaa juostiin rinkiä rinnettä ylös alas. Linderhofin kuninkaallinen palatsi taisi olla koirien hienoin ulkoilutuspaikka.
Gromitin iloksi paikalta löytyi hyvänmakuisten (?!) suihkulähteiden lisäksi myös vuoristopuro, joten jano oli mahdollista
sammuttaa. Tätä vettä uskaltauduimme mekin maistamaan.
Garmisch-Partenkirchenissä lounastimme ja suuntasimme sitten kohti pohjoista Romantische Strassea pitkin.
Bamberg
Hienon Rothenburg ob der Tauberin jälkeen suuntasimme
Bambergiin ja saavuimme sinne illalla. Koirien ruokinnan jälkeen lähdimme matkan ainoalle baarikierrokselle. Leppeään
kevätsäähän oli mukava ottaa koirat mukaan. Toisella terassilla odottaessamme ruokia, maailmanmatkaaja Ransu hurmasi
naapuripöydän tytöt omalta tuoliltaan. Keski-Euroopassa on
mukava matkustaa koirien kanssa, sillä ne saa ottaa mukaan
terasseille ja joihinkin ravintoloihin sisällekin. Aamulla aamupalan jälkeen lähdettiin vielä ihailemaan kaunista kaupunkia ja
tuliaisostoksille koirien kanssa. Ja sitten oli aika suunnata taas
baanalle kohti Dresdeniä. Sää oli jo niin lämmin, että koiria ei
napannut juosta levähdyspaikoilla!
Dresdenin näyttely
Dresdeniin saavuttaessa huomasi saapuneensa Itä-Saksaan.
Länsi-Saksan huolitellut viheralueet olivat poissa ja tilalla oli
harmaammat kerrostaloblokit ja valtoimenaan kasvavat puistot. Hotellista lähdimme kohti keskustaa illalliselle. Matka
taittui raitiovaunulla ja kokeneempi raidematkustaja Gromit
näytti hyvää esimerkkiä ensikertalaiselle Ransulle. Keskustassa ihailimme sodan jälkeen kokonaan uudelleen rakennettua
Frauenkircheä. Dresdenin hotelli oli ainoa isomman ketjun
hotelli. Huone oli iso ja aamiainen muistutti suomalaisten ketjuhotellien aamiaista seisovine pöytineen. Aamulla kävimme
Elbe-joen rannassa lenkillä ja ällistelimme isoa lammaslaumaa
ennen kuin suuntasimme kohti messukeskusta.
Tiedon saaminen näyttelyjärjestelyistä oli ollut hankalaa
Gromit maistaa vettä
Atlantista.
9
p ä ä k i r j o i t u s
Tyypillinen
länderi?
Ensikertaa
ulkomailla
näyttelyssä.
eikä meillä ollut mitään oikeaa aikataulua näyttelyyn. Tiesimme suunnilleen mihin aikaan meidän piti olla messukeskuksessa ja saavuimme ajoissa totuttamaan Ransua näyttelymaailmaan. Ilmoittautuminen meni tosi hyvin, sillä ilmopisteeseen
jäi jo ensimmäinen tavarakassi… No, onneksi se oli otettu
talteen. Pienen etsinnän jälkeen löysimme oman kehämme ja
pystytimme leirin. Kehän lähettyviltä ei löytynyt mitään aikatauluja eikä kukaan puhunut englantia. Saksalaisten rotupoikkeavien omistajien mukaan vuoromme oli kuitenkin vasta
myöhemmin. Harri lähti siis ensin kiertämään näyttelyn kojuosastoa ja palasi sitten vapauttamaan Virpin kierrokselle. Virpin kierroksen aikana Harri otti hihasta kehäsihteeriä ja kysyi
koska Ransun vuoro on. Vastaus kuului: ”Seuraavana. Jos ette
ole valmiita, niin menetätte paikkanne.” Hieman kädet täristen alkoi namipussien, kamman ja numerolapun kaivaminen.
Sitten pikainen kampaus Ransulle ja korvateippien poistaminen. Hätäisiä katseita josko Virpi olisi jo palaamassa viemään
koiran kehään. Viimein Virpi tuli ja bongasi jo kaukaa käsiään
huitovan Harrin. Kehään menosta tuli sitten melko vauhdikas.
Ja haasteita riitti siitä eteenpäinkin. Ransu peitsasi, tuomari
puhui aluksi saksaa ja Ransu väisti pöydällä tuomaria. Ja lopuksi Ransu sanoi vielä pari valittua sanaa naapurikehän ranskanbulldogille. Tässä vaiheessa Virpi suunnitteli jo kehästä
pakenemista, mutta kannatti jäädä sillä tuomari otti Virpin kädestä kiinni ja totesi ”You have a very nice dog”, suomalainen
länderi siis miellytti kovasti tuomaria! Ransusta tuli luokkansa
voittaja, tosin olimme kyllä ainoita länderiedustajia paikalla.
Kehässä käynnin jälkeen koirat laitettiin häkkiin ja lähdimme vielä ostoskierrokselle. Mukaan tarttuikin kivoja länderiaiheisia tuliaisia. Olisi vain pitänyt ostaa niitä enemmän,
koska niille riitti kysyntää Suomessa. Haimme vielä Ransun
mukaan ja menimme ostamaan näyttelyhihnan. Kokonaisuudessaan täytyy kuitenkin sanoa, että Suomessa näyttelyt ovat
paremmin järjestettyjä ja niissä on mukava käydä. Ja me kun
luulimme, että saksalaiset ovat järjestelmällistä porukkaa!
Dresdenin näyttelyssä kellään ei ollut tietoa mistään (edes
näyttelytoimistossa), mitään palkintoa/ruusuketta ei saanut
menestyksestä ja ainut, joka puhui englantia, oli tuomari. Ystävälliseltä tuomarilta saimme lopulta meille kuuluvan arvostelulomakkeen, kysyttyämme sitä ensin kehäsihteeriltä.
10
Kotimatka
Näyttelyn jälkeen siirryimme baanalle kohti Berliiniä. Ostimme evästä mukaan ja pysähdyimme levähdysalueelle piknikille
ja juoksuttamaan koiria. Sitten olikin edessä taas pitkä ajomatka kohti Sassnitzin satamaa. Vähän ennen Sassnitzia pysähdyimme koirien kanssa ihailemaan auringonlaskua merenrannalle. Liikkeelle lähdettäessä maailma välähti oranssiksi. Valokuvaan päästiin, mutta kerrankos sitä sattuu 7 000 kilometrin
aikana pieni herpaantuminen. Saksan poliisi ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole lähettänyt laskua tästä potretista, ilmeisesti ylinopeus oli sen verran alhainen. Sassnitzin sataman
löytäminen oli haastavaa, mutta lopulta, pienen ketunlenkin
jälkeen, löydettiin reitti satamaan.
Laivamatka Sassnitzista Trelleborgiin kesti muutaman
tunnin torkkuen muiden matkalaisten tavoin epämiellyttävillä
penkeillä. Hieman huonosti nukkuneina saavuimme Ruotsin
puolelle ja suuntasimme auton nokan yöllä kohti Tukholmaa
Ystadin kautta. Aamuyöstä pysähdyimme torkuille ja aamulla
lenkille levähdysalueelle. Ja tietenkin Kalmarin linnaa piti pysähtyä ihailemaan. Matka Ruotsin läpi oli muuten taas melko
yksitoikkoinen. Tukholmaan saavuimme hyvissä ajoin ennen
laivan lähtöä, joten ehdimme syödä ja lenkkeillä koirien kanssa
ennen laivaan nousua.
Merimatka meni tavalliseen tapaan: pojat eivät suostuneet
pissilaatikkoon astumaan, ja loppujen lopuksi Gromit nosti koipea vasta Forssassa näreeseen, Turun satamassa kun oli
vain asfalttia ja ankeita lyhtypylväitä. Aika sissi, yli 12 tuntia
pissimättä!
Kaiken kaikkiaan matka meni loistavasti: kaikki matkalaiset pysyivät terveinä Harrin pientä flunssaa lukuun ottamatta,
auto toimi loistavasti ja kolareilta ja peltivaurioilta säästyttiin.
Sää oli loistava, ajoittain jopa helteinen. Etukäteen varaamamme hotellit olivat sellaisia kuin pitikin. Virpi näki ”La Merveillen” ja Taittingerin luolat, Harri pääsi calvadostilalle, Gromit
hörppi vettä lukemattomista suihkulähteistä ynnä muista vesiastioista ja Ransu hurmasi näyttelytuomarin ja muutaman
muunkin ihmisen. Ainuttakaan länderiä ei kyllä nähty, eikä
kukaan kohtaamamme saksalainen tiennyt koiriemme olevan
saksalaista rotua. Seuraavalla automatkalla ajamme kuitenkin
hieman vähemmän ja pysymme määränpäässämme pidempään.
LÄNDERI
K
erran kävellessämme Hauhon kylän­
raittia vastaan juoksi jostakin pihasta
irti päässyt spanieli. Häntää vispaten
se tuli luoksemme tervehtimään. Olimme siinä
vaiheessa olleet jo muutaman vuoden länderin
omistajia, joten tilanne oli meille todella outo:
emme enää muistaneetkaan, että tuollaisiakin
koirat voivat olla. Jonkin sortin spanieli taisi olla
myös kyseessä eläinlääkärissä kuulemassani
tarinassa, jossa koiralle oli tullut rasitusvamma
– häntään.
Länderistä ei yleensä saa kaikkia rakasta­
vaa spanielia, mutta luonne-erot rodun sisällä
ovat melkoisia. Omien koiriemme erot näkyvät
päivittäin. Esimerkiksi viime yönä nuorempi
koiramme halusi ulos. Keskellä yötä umpihan­
gessa yksin riekkuminen oli niin valtavan kivaa,
ettei kaveria meinannut saada takaisin sisälle.
Vanhempi taas ei korvaa höristänyt mahdolli­
suudesta vaihtaa lämmin täkki sängyn vieressä
kylmään ja pimeään pakkasyöhön. Lenkillä va­
paana ollessaan toinen koiristamme seurailee
polkua pitkin muutaman metrin päässä, toi­
sesta näkyy milloin hännäntupsu puiden takaa,
milloin kuono hangen sisältä. Toinen kiertää
lätäkötkin, toinen taas ei tiedä mitään iha­
nampaa kuin mutaisessa järvessä loiskiminen
lokakuussa. Toinen syö kaikkea kuivamuonasta
LÄNDERI
takkahalkoihin, toinen valitsee tarkkaan mitä ja
kuinka paljon suvaitsee syödä.
Tässä lehdessä on jälleen aimo paketti rotu­
risteytysasiaa. Jäsenkyselyn tulokset kertovat
paljon länderistä kiinnostuneiden toiveista län­
derin luonteen suhteen. Kokemukset vaihtele­
vat, mutta useimmat meistä taitavat kuitenkin
löytää ländereistämme sen rotumääritelmän
mukaisen sopeutuvaisen, oppivaisen ja tem­
peramenttisen seura- ja kotikoiran, joka on hie­
man pidättyväinen vieraita kohtaan. Ja toivovat
myös, että nämä ominaisuudet säilyisivät.
Koirien luonne-erot ovat onneksi nähtävillä
pitkälti jo ennen pentujen luovutusikää. Mo­
nien kasvattajien käyttämä pentutestaus onkin
tärkeä apu yhdistämään oikea pentu oikeaan
perheeseen. Ulkopuolinen arviointi myös ai­
kuiselle koiralle voi kuitenkin antaa mielen­
kiintoisia tuloksia. Yhdistys järjestää 5.5.2012
ländereille luonnetestin. Kannattaa käyttää ti­
laisuus hyväksi!
na
n
i
M
Aurinkoisia hankikelejä!
11
Suomen Muotovaliot FI MVA
Kasvattajat: Annu-Mari Tuomanen-Hietikko
& Pekka Tuomanen
Cierimon Aatami ”Nafta” FI MVA,
JV-10. Om. Jenna Kujanpää & Sakke Mäkinen
Ruusukkeita
kertyy.
Länderin turkki on helppo saada näyttelykuntoon.
Hyvään turkkiin tarvitaan toki kunnon ravinto ja
liikunta, yksin trimmi ei riitä.
Ballerina joutui Helsinki Winner
-näyttelyssä rotunsa parhaana
dopingtestiin. Kuinka näytteenotto
sujui 9 kk vanhalta juniorilta?
Eihän se sujunut: yli 2 tuntia yritettiin.
Koiran pitää virtsata pieneen purkkiin
ja joka kerta kun Ballerina kyykistyi ja
purkki laitettiin, keskeytti koira toimin­
non, joten tipan tippaa ei saatu. Veri­
koe olisi ollut ehkä parempi vaihtoehto
ainakin narttukoiralle.
Kassvtaatttetlaujan
Foxi ja Annu edustivat hienosti
Voittaja 2011 -ryhmäkehässä.
Kuvat: Minna Hanski.
haa
Helsinki Winner 2011
ja Voittaja 2011
Kolmen nartun esittäminen vaati
myös handlerilta melkoista vauhtia
ja organisointia. Kuinka ihmeessä se
onnistui?
Kaikki meni nappiin. Tarja Moisio or­
ganisoi koirien vaihdot lennosta, sillä
luokkien välissä ei ollut yhtään koiraa,
joten miettimisaikaa ei ollut ja koirat oli
löydettävä heti kun yksi kehä päättyi.
Halusin itse viedä kaikkien kolmen
nartun yksilösuoritukset, Laikan olin de­
legoinut Petra Jokilalle, hänhän on po­
jan `kummitäti` ja koira palvoo Petraa.
Ja kun kaikki kolme narttua päätyivät
PN-kehään, miten valitsit itse
esittämäsi koiran?
Lauantaina se oli helppoa, sillä Foxi si­
joittui valioluokassa toiseksi, joten ei
olisi voinut voittaa, joten valinta oli sel­
vä: Petra vei Ruutin, minä Ballerinan ja
Tarja Foxin, jota aina haluaa handlata.
Sunnuntaina kaikki kolme voittivat
luokkansa, ja ajattelin, että nyt otan
Foxin, sillä Ballerinalle oli hyvää harjoi­
tusta mennä muulla handlerillä välillä.
Pyrin opettamaan koiriani niin agissa
kuin näyttelyissäkin siihen, että voivat
luottavaisin mielin lähteä radalle taikka
kehiin myös muiden kuin minun kanssa.
Pääsit messukeskuksen loppukehään
neljä kertaa. Millainen oli tunnelma?
Leppoisa ja hauska, oli upeaa viedä koi­
ria isossa kehässä ihmisten hurratessa
ja musiikin soidessa. Kyllä Suomessa
osataan järjestää hienoksi loppuhui­
pennus, toki toivoisin länderin joskus
myös sijoittuvan näissä mittelöissä.
Väsynyt, mutta tyytyväinen, sillä koirat
esiintyivät hyvin ja tulos oli mahtava.
Kuinka paljon harjoittelit?
Näyttelyitä harjoittelen jonkin verran.
Junnujen kanssa kävin syksyllä muuta­
massa match show:ssa ja Tampereen
koirakerho järjesti messaria ennen
näyttelyharjoituksia, joihin pentujen
12
kanssa osallistuin. Ruuti ja Foxi mene­
vät jo ihan harjoittelematta kehiin.
Pentukoirien kanssa aloitan varhain
näyttelyseisotuksen opetuksen: usein,
mutta vähän kerralla, että mielenkiinto
säilyy. Koiralla on oltava kivaa kehissä,
ei innotonta koiraa kannata näyttelyi­
hin viedä.
Koirasi keräsivät tuomareilta paljon
kiitosta turkeistaan. Trimmauksesi
salaisuus?
Otan turkin ns. puhtaaksi 9 viikkoa en­
nen näyttelyä, siitä kolme viikkoa nypin
selästä vielä irtoavaa karvaa. Lopulli­
nen viimeistely tehdään kaksi viikkoa
ennen näyttelyä.
Länderin turkki on helppo saada
näyttelykuntoon. Hyvään turkkiin tar­
vitaan toki kunnon ravinto ja liikunta,
yksin trimmi ei riitä.
LÄNDERI
Cierimon Aida ”Aida”
FI MVA, JV-10. Om. Minna Ojapalo
Sertit:
Järvenpää 30.5.2010, August De Wilde
Helsinki (Voittaja -10) 12.12.2010, Roger Barenne
Janakkala (Tervakoski) 27.8.2011, Miro Zlojutro
FIN MVA
Cello von der
Cookie-Box
FI MVA FI AVA
FI AVA-H
Kipazin Mentha
Viridis
FIN MVA FI AVA-H
FIN AVA Kipazin
Creme De Menthe
Annu Tuomanen-Hietikon ja Pekka Tuomasen koirat Foxi, Ballerina ja Ruuti sekä
kasvatti Popeda keräsivät Winner- ja Voittaja-näyttelyistä kaikki mahdolliset tittelit.
Annu, mitkä ovat tunnelmat näin
yön yli nukuttuasi?
Sertit:
Seinäjoki 23.10.2010, Hans Almgren
Vaasa 9.4.2011, Veli-Pekka Kumpumäki
Kokkola 2.7.2011, Laurent Pichard
Seinäjoki 29.10.2011, Maja Korosec
FIN MVA
Demians
Bayard
C.I.B POHJ MVA
FI MVA DK MVA SE MVA
LV MVA NO MVA
EE MVA LT MVA MV-10 V-10
RKFV-10 SEV-11
Jazzmo Flamenco
Winner 2011 -näyttelyn tuomari Jasna Matejcic valitsi ROP:ksi Ballerinan ja VSP:ksi Popedan.
LÄNDERI
Chicco vom
Bienenstück
Curry vom
Isarflimmern
FIN MVA FIN AVA
Lurvendhalis Narog
Kipazin Barchetta
Sannariina
Pekko Poika
C.I.B FIN MVA LV
MVA LT MVA PMV97 LTV-97 LVV-97
Lurvendhalis
Galadriel
FIN MVA FIN AVA
C.I.B POHJ MVA
Kuemmel von der
FIN MVA SE MVA
Holderheide
DK MVA LV MVA
EE MVA LT MVA
BALT MVA MV-08
V-07 V-08 EEV-07
13
Armaani
Armaani Heinä-Hattu
Eikun-Keikun
i
r
e
d
n
ä
L rastaa
har
Verijälki
Teksti ja kuvat: Jenna Kujanpää.
V
erijälkiharrastus on erinomai­
nen keino tarjota koiralleen
lajinomaista toimintaa, rotuun
tai alkuperäiseen käyttötarkoitukseen
katsomatta. Tä­mä harrastus on hyvä
motivointikeino koirille jotka ovat aktii­
visia tai haluavat vain muuten käyttää
paljon nenäänsä ja päätään. Verijäljel­
lä on usein myös rauhoittava vaikutus
vilkkaisiin koiriin.
Metsästyskäyttäytyminen on kai­
kille koiraeläimille lajityypillistä toi­
mintaa. Vaikka länderillä ei yleensä
voimakasta metsästysviettiä olekaan,
voi kaikille roduille löytää mielekästä
metsästykseen liittyvää tekemistä. Yksi
helppo tapa taata koiralle mahdolli­
suus metsästää on vetää sille verijälki,
eikä omistajankaan tarvitse hankkia
asetta tai metsästyskorttia.
Jäljen tekemiseen tarvitset tieten­
kin verta. Naudan verta saa ruokakau­
pasta pakasteena. Tämä sopii hyvin.
Riistaeläinten veri on vielä parempaa,
14
mutta sitä on hankalampi saada. Jois­
tain kaupoista saa pakasteena poron
verta. Tarvitset myös ämpärin, vettä,
pyykkipoikia, esimerkiksi aurauskepis­
tä tai harjanvarresta sekä pesusienestä
rakennetun jäljentekovälineen tai pel­
kän sienen, joka on sidottu narun pää­
hän, sekä ”kaadon” eli palkinnon. Pal­
kinnon tulee olla sellainen josta koira
varmasti pitää, esimerkiksi sian sorkka,
hirven tai kauriin jalka tai vaikka lelu.
Jos palkinto ei ole riittävän mielen­
kiintoinen, lähtevät koirat yleensä et­
simään jäljelle jatkoa. Koira tarvitsee
jäljelle hyvät valjaat sekä jälkiliinan.
Paras paikka jäljen tekemiseen on
mahdollisimman riistarikas ja rauhalli­
nen metsä. Aloittelevalle koiralle paras
maasto on sammaleinen, kostea ja riit­
tävän helppokulkuinen. Kuiva tai kalli­
oinen maasto ei ime verenhajua yhtä
hyvin. Jäljen tekoon täytyy muistaa ky­
syä maanomistajalta lupa.
Jäljen tekeminen aloitetaan ”maka­
uksesta”. Makaus on maahan potkittu
n. 30x30 cm alue, johon verta kaade­
taan. Se on paikka, jossa kuvitteellinen
riistaeläin on levännyt. Veri voi olla ve­
teen laimennettua. Hyvä suhde on esi­
merkiksi 1/3 osa verta ja 2/3 osaa vet­
tä. Paljaaksi potkittuun maahan veren
haju imeytyy hyvin ja siitä koiran on
helppo lähteä liikkeelle. Aloituspaik­
ka merkitään pyykkipojalla. Värikkäät
pyykkipojat näkyvät kauas ja ne on
LÄNDERI
helppo kiinnittää maantasoa ylemmäk­
si. Sieni kastetaan vereen ja sitä vede­
tään maata pitkin. Reittiä kannattaa
merkata koko ajan. Hyvä sääntö on se,
että kun katsoo tulosuuntaa kohti, nä­
kee vähintään kaksi edellistä merkkiä.
Ensimmäiset jäljet täytyy olla suo­
ria tai korkeintaan puolikuun muotoi­
sia ja riittävän lyhyitä. Alle 100 metriä
on aloittelevalle koiralle tarpeeksi pitkä
jälki. Makauksia voi tehdä myös rei­
tin varrelle. Jos sieni näyttää kuivalta,
voi makauksen päällä kaataa siihen li­
sää verta. Reitti loppuu kaadolle, joka
on n. 30 x 30 cm potkittu alue, johon
laitetaan palkinto. Kaadon päälle voi
valuttaa vähän verta ja sen voi halu­
tessaan piilottaa esimerkiksi osittain
sammaleen alle. Jäljen tekijän täytyy
poistuessaan pitää huoli, ettei jälki jat­
ku. Verinen sieni laitetaan ämpäriin ja
huolehditaan, ettei verta putoile enää
ympäriinsä.
Ihan heti jäljen teon jälkeen ei
kannata lähteä sitä ajamaan, koska
tuoreen jäljen haju leijuu vahvana ja
voimakkaana jäljen päällä. Koiran tai­
doista riippuu kuinka vanhaa jälkeä
sillä voi ajaa. Sopiva odotteluaika aloit­
televille koirille on 1–5 tuntia.
Jäljen ajaminen aloitetaan viemällä
koira ensimmäiselle merkille. Koiran
tulee saada toimia jäljellä itsenäisesti,
mutta silti ohjaajan on oltava valmis
tarvittaessa tukemaan sitä. Ensimmäi­
sellä kerralla kannattaa koiran antaa
rauhassa tutustua veren hajuun. Koke­
maton/nuori koira saattaa aluksi jopa
hieman pelätä hajua. Anna koirasi itse
mennä jälki läpi ja vältä puuttumasta
koiran toimintaan. Jos koira eksyy jäl­
jeltä, eikä tunnu löytävän takaisin, oh­
jaa koira liinasta takaisin jäljelle.
Koiran päästyä jäljen päähän, pitää
sen saada tutustua kaatoon rauhassa.
Palkintoa ei saa ottaa koiralta pois, kos­
ka sehän on sen saalis ja palkinto hie­
nosta metsästyksestä. Useat koirat ha­
luavat kantaa saalistaan ja mahdollisesti
myös piilottaa sen. Eläimelle täytyy an­
taa rauha toimia halunsa mukaan. Jos
paikalla on muita koiria, tulee ne pitää
erossa saaliista, jottei riitoja tule.
Sopiva jäljestysväli aikuiselle koiralle
on noin 1–2 viikkoa. Nuoremmille koi­
rille yksi jälki kuukaudessa on riittävä.
Verijälki on erinomainen laji, se on
koiran oma harrastus, jossa se saa ko­
kea olevansa vastuussa ja tehdä pää­
LÄNDERI
työn. Ihminen vain järjestää toiminnal­
le puitteet ja on mukana avustajana.
Nafta ja verijälki
Jälkiharrastus Naftan kanssa alkoi het­
ken mielijohteesta. Kaupassa pakaste­
hyllyllä silmiin osunut veripurkki lähti
matkaan ja seuraavana päivänä jälki
oli jo maastossa. Luin netistä pikaiset
ohjeet jäljen tekemiseen ja ilman suu­
rempia tietoja tai taitoja marssimme
metsään. Naftan ensimmäinen jälki
oli metsässä yön yli. 15 h vanha jälki
silloiselle 1 vuotiaalle ei kuitenkaan
ollut liian suuri pala purtavaksi, vaikka
jälkikäteen ajatellen olisi asiaan voinut
perehtyä paremmin. Nafta ei pelännyt
lainkaan vaan lähti innokkaasti seuraa­
maan hajua. Ensikertalaiseksi Nafta oli
ilmiömäinen, se työskenteli rauhalli­
sesti ja tarkkaavaisesti. Se ei eksynyt
jäljeltä kertaakaan vaan suunnisti suo­
raa kaadon luo. Kaatona meillä oli tuol­
loin pala naudan mahaa ja luu. Nafta
oli niin ylpeä saaliistaan, ettei tiennyt
miten päin olisi ollut. Loppupäivän ja
muistaakseni seuraavankin koira oli
tosi väsynyt. Väsynyt ja onnellinen. Sen
jälkeen ajattelin, että tätä täytyy tehdä
lisää. Luin jäljestyksestä kaiken tiedon
minkä löysin eikä mennyt kauan kun
seuraava jälki oli ajettu.
Ongelmaksi meillä alkoi muodostua
kaadot. Oli vaikea keksiä nirsolle lände­
rille tarpeeksi mieluisa palkinto. Kokei­
limme sian sorkkia, rustoluita, lelua ja
mitä ikinä keksimmekään. Jopa varista.
Varis oli mielenkiintoinen mutta Naftan
mielestä niin likainen ja pahanhajuinen,
ettei sitä voinut ottaa suuhun. Pyysim­
me tuttuja hirvimiehiä ottamaan hirven
verta ja sorkkia talteen jos mahdollista.
Viime syksynä vihdoin saimme riistan­
hajuista verta ja neljä hirven jalkaa.
Naftan mielestä tämä veri oli naudan
verta paljon mielenkiintoisempaa. Se
työskenteli jäljellä vielä innokkaammin
kuin yleensä ja selvästi sillä oli kova kii­
re maaliin. Kun kaatona oli oikea hirven
jalka ei Nafta miettinyt hetkeäkään mitä
sille tulisi tehdä. Sitä piti ensin nenällä
koittaa pökkiä, josko se olisi vielä elos­
Sopiva jäljestysväli
aikuiselle koiralle on
noin 1–2 viikkoa.
Nuoremmille koirille
yksi jälki kuukaudessa
on riittävä.
sa ja kun ei elon merkkejä löytynyt se
otettiin suuhun ja haudattiin maahan.
Hautaaminen vasta tarkkaa puuhaa oli­
kin. Me istuttiin Saken kanssa kantojen
päällä ainakin puoli tuntia ja seurattiin
Naftan puuhia.
Nykyään Nafta on jo todella taitava
ja järjestelmällinen jäljestäjä. Sille voi
tehdä kaaria, kulmia ja katkoksia. Kat­
kokset ovat kohtia joissa sieni noste­
taan ilmaan ja kävellään muutama met­
ri niin, ettei veren hajua jää maahan.
Vaikka jäljen tekeminen ei yleensä
kovin suuritöinen homma olekaan, niin
joskus sitä miettii mihin kaikkeen sitä
itsensä laittaa koiran vuoksi. Syksyllä
teimme Saken kanssa Naftalle jälkeä.
15
Ländereiden agilityvuosi 2011
TEKSTI: ANNA ALANEN
Siellä sitten
rämmittiin
metsässä
pimeässä
hirvenjalkaa ja
verta perässä
raahaten.
Oli kylmä ja vettä satoi taivaan täydel­
tä. Siellä sitten rämmittiin metsässä
pimeässä hirvenjalkaa ja verta perässä
raahaten. Päätimme jättää kaadon pai­
kalleen yöksi, koska hirvenjalka oli mär­
kä ja verinen. Sidoimme sen kuitenkin
puuhun kiinni, etteivät metsän eläimet
käy sitä yön aikana varastamassa. Seu­
raavana päivänä mentiin ajamaan jälki.
Tavalliseen tapaansa Nafta työskenteli
innokkaasti ja varmasti. Mietittiin mi­
ten vesisade vaikuttaisi verijälkeen,
mutta koirasta päätellen ei mitenkään.
No kuinka ollakaan kun pääsimme kaa­
dolle, oli jalka sieltä hävinnyt. Naru oli
ilmeisesti syöty poikki.
Ei siinä itku kaukana ollut. Siihen
jäätiin Saken kanssa miettimään jalan
kohtaloa ja harmittelemaan tilannetta.
Mutta Naftahan ei periksi antanut vaan
jatkoi haistelua. Me koitettiin kehua ja
tehdä koiralle selväksi, että tässä tämä
nyt oli. Nafta paineli muina miehinä
metsään edelleen maata nuuskien,
kun yhtäkkiä tajuttiin, että voihan se
sen vielä löytää. Jos esimerkiksi kettu
on sen varastanut, se ei sitä toden­
näköisesti kauas ole jaksanut kantaa.
Tsempattiin Naftaa ja kannustettiin jat­
16
kamaan etsimistä. Nafta tiesi tarkkaan
mitä piti tehdä. Se haisteli maata tar­
kasti ja jatkoi määrätietoisena eteen­
päin. Nafta merkkaili omaa reittiään
pissimällä. Noin 15 minuutin etsinnän
jälkeen Nafta löysi sen!! Jalka löytyi n.
30metrin päästä. Siinä oli ilossa pite­
lemistä niin koiralla kuin isännilläkin.
Kyllä koiran nenä vaan on vertaansa
vailla! Nafta riemuitsi hetken ja sitten
rauhoittui normaaliksi hillityksi itsek­
seen ja keskittyi jalan hautaamiseen.
Kun urakka oli ohi, nukkui koira aina­
kin kaksi tai kolme päivää. Silloin taas
muistui mieleen, että kyllä se vaivan­
näkö koiran kanssa aina palkitaan.
Niinhän sitä sanotaan että väsynyt koi­
ra on onnellinen koira.
A
gilityvuosi 2011 on saatu pää­
tökseen ja kuten aikaisempina­
kin vuosina länderimenestyk­
sestä saatiin nauttia tänäkin vuonna.
Aivan kirkkaimmille palkintosijoille ei­
vät länderit yltäneet, tästä huolimatta
korkeista sijoituksista saatiin nauttia
kaikissa vuoden päätapahtumissa.
Vuoden ensimmäinen agilityn pää­
tapahtuma järjestettiin Janakkalassa
toukokuun puolessa välissä. Rotumes­
taruuksista sekä medien että maksien
sarjassa Anne Saviojan tuomaroimilla
radoilla kilpaili yhteensä 12 koirakkoa.
Osallistujista 11 kilpaili mediluokassa.
Voiton veivät Helsinkiin Ville Liukka ja
jo veteraani-iässä oleva Adi, FI MVA, FI
AVA Dreamwishes Adriana. Aika hyvä
suoritus yli yhdeksänvuotiaalta koiral­
ta! Hopealle kirmasivat Turusta Flii, FI
MVA, FI AVA, FI AVA-H Kipazin Mentha
Piperita kartturinaan poikkeuksellisesti
Jasmiina Mero. Kun kolmanneksi tuli­
vat Nina Marjamäki ja Frank, Tornado,
voitiin todeta kaikkien kolmen sijan
menneen tasaisesti Etelä-Suomeen.
Makseissa rotumestaruutta ei vuonna
2011 jaettu.
Noin kuukauden kuluttua rotumes­
taruuksista, 18.-19.6. kilpailtiinkin jo
isommissa karkeloissa kaikkien rotu­
jen Suomen mestaruuksista. Kilpai­
luun osallistui 14 medikoirakkoa sekä
yhdistystä edustava medijoukkue.
Yhdistyksen joukkue kurvaili heti lau­
antaiaamusta ensimmäisen koirakon
myötä hylätyn tuloksen, joukkueessa
ollessa vain kolme koirakkoa. Sunnun­
taina jatkettiin yksilömestaruuksilla,
joissa finaaliradalle lähti herkullisista
asetelmista useampikin länderikoirak­
ko. Lopulta tuplanollaan venyivät Kaisa
Ylä-Tuuhonen ja Hikka, Krumme Fur­
che Yolander. Kaisa ja Hikka sijoittuivat
hienosti viidensiksi.
Heinäkuun alussa kisailtiin agiro­
dussa. Lieneekö sijainti kaakonkulmalla
hieman verottanut länderiosallistumis­
ta, joukkueita viime vuonna tapahtu­
maan osallistui seitsemän, kaikki me­
disarjassa. Joukkueista yksi osallistui
aloittelevien ja loput kilpailevien medi­
en sarjaan. Kromlins Keräilyerä lähen­
teli palkintopallia sijoittumalla hienosti
neljänneksi. Joukkueeseen osallistui­
vat Jonna Väyrynen ja Hippo, Jukka
Vahvaselkä ja Ryti, Terhi Vuojolainen
ja Lara sekä Allan Mattson ja Ran­
dy. Agirodun yhteydessä pidettävissä
avoimissa SM-kisoissa ei vuonna 2011
länderimenestystä ollut. Sen sijaan
senioreiden avoimissa SM-kisoissa si­
joittuivat yhdeksänniksi Päivi Naasko ja
Vieno, Krumme Furche Zinnia.
Arvokisavuoden päättivät maajouk­
kuekarsinnat, jotka järjestettiin Seinä­
joella. Radalla nähtiin yhteensä 14 me­
diländerikoirakkoa, joista finaaliradalle
selvittivät tiensä Katja Alalauri ja Koko,
Bingis Anak Kecil, Anu Niemi ja Viima,
C.I.A, C.I.B, FI&SE AVA, FI&DK AVA-H,
FI&SE&EE&LV MVA Vilijonkka, Kaisa
Ylä-Tuuhonen ja Hikka, Krumme Fur­
che Yolander sekä Ville Liukka ja Heta,
FI AVA Atsalean Ansa. Mainittakoon,
että kaiken kaikkiaan finaaliradalle
osallistui 21 koirakkoa. Lopullisissa tu­
loksissa Kaisa ja Hikka saavuttivat hie­
nosti kuudennen sijan.
Agilityvuosi oli hyvä päättää Suo­
men Agilityliiton arvokisoihin tähtää­
vän valmennusryhmän, Top Teamin
osallistujavalintoihin. Top Team valit­
tiin valintatilaisuuden perusteella, jos­
sa osallistujilta arvioitiin paitsi agilityn
osaaminen, myös ohjaajan fysiikka sekä
motivaatio. 10 medipaikasta upeasti
kolme meni taitaville ländereille ohjaa­
jineen. Top Teamiin valittiin Katja Ala­
lauri ja Koko, Nina Marjamäki ja Frank
sekä Kaisa Ylä-Tuuhonen ja Hikka. Suur­
onnittelut valituille koko yhdistyksen
puolesta ja lykkyä tuleviin arvokisoihin!
Kuva: Mia M, miam.fi
LÄNDERI
LÄNDERI
17
Roturisteytystapaaminen
29.1.2012
Tammikuisena pakkaspäivänä 21 länderiharrastajaa kokoontui Lempäälään PohjoisHämeen kennelliiton kokoustiloihin ideoimaan roturisteytysprojektin etenemistä ja
keskustelemaan aikatauluista ja yksityiskohdista.
P
ohjustuksena roturisteytystyö­
ryhmän puheenjohtaja Viivi
Snellman piti alustuksen tämän
hetken tilanteesta. Marraskuun ko­
kouksessa roturisteytystyöryhmä oli
valinnut seuraavat rodut tarkempaa
tutkimista varten: irlanninterrieri,
karkeakarvainen kettuterrieri, kää­
piösnautseri, parsonrusselinterrieri,
tanskalaisruotsalainen pihakoira, tiibe­
tinterrieri, villakoira ja walesinterrieri.
Viivi kertasi karvatyyppien ja väri­
en periytymistä sekä esitteli oheisen
kuvan, joka selvittää, mitkä rodut ovat
geneettisesti lähellä tai kaukana toi­
sistaan.
Toukokuussa
järjestetäänkin luonnetestitilaisuus ländereille,
jotta saadaan kerättyä
lisää tietoa roturisteytysprojektin tueksi.
Kasvattajakyselyn tulokset katsot­
tiin myös läpi. Terveys ja luonne nou­
sivat esille vastauksissa. Ulkonäköön
liittyen mainittiin useassa vastaukses­
sa karkeakarvaisuuden säilyttäminen,
kimmoisa rakenne ja ketteryys sekä se,
ettei koko kasvaisi nykyisestä. Luon­
18
teen osalta arkuuden ja aggressiivi­
suuden vähentäminen sekä liiallisen
terävyyden ja liiallisen herkkyyden
karsiminen oli monen kasvattajan toi­
ve. Metsästysviettiä ei rotuun kaivata,
mutta muuten länderi halutaan säilyt­
tää pidättyväisenä, ’ei-kaikkien-kaveri’
-rotuna.
Luonnetestaus tärkeää
Jotta jalostusta osattaisiin ohjata oike­
aan suuntaan erityisesti nyt, kun läh­
detään etsimään uusia geenejä rotuun,
on tarpeellista olla selvillä, millaiseen
luonteeseen rodussamme tähdätään.
Kun tavoitteet ovat selvillä, niitä koh­
ti on helpompi pyrkiä. Siksi työryhmä
kokoontui joulukuun alussa alan asian­
tuntijan Riitta Liimataisen kanssa miet­
timään kromfohrländerin luonnetta,
sen määrittelemistä ja mittaamista.
Riitta on maatalous- ja metsätieteiden
maisteri sekä jalostusagronomi. Hän
on toiminut Näkövammaisten Kes­
kusliiton Opaskoirakoulun johtajana
vuodesta 2006. Hän on työskennellyt
aiemmin Helsingin yliopistossa koti­
eläintieteen laitoksella kotieläinten
jalostustieteen ja kotieläinfysiologian
assistenttina. Lisäksi hän on MH-luon­
nekuvaaja ja -toimihenkilökouluttaja,
Suomen Kennelliiton luonnetestityö­
ryhmän, luonnetyöryhmän ja hyöty­
koiratoimikunnan jäsen sekä Unkarin­
paimenkoirat ry jalostustoimikunnan
asiantuntijajäsen.
Tuossa tapaamisessa tehtiin alus­
tava versio ihanneprofiilista länderille
käyttäen apua MH-luonnekuvausta.
Roturisteytystyöryhmä kokosi myö­
hemmin vastaavan profiilin myös luon­
netestin arvostelukaavakkeen pohjalta.
Nämä sekä lista harkinnassa olevista
roduista on toimitettu Kennelliiton
luonnetyöryhmälle kommentoitaviksi.
Kun mietittiin jatkoa ländereiden
luonteen mittaamisessa, Riitta Lii­
matainen ei suositellut oman testin
kehittämistä suunnitteilla olevan ja­
lostustarkastuksen yhteyteen, vaan pi­
kemminkin neuvoi laatimaan omistajil­
le kyselyn, jolla kattavimmin saataisiin
kartoitettua ländereidemme luonteita
tarjolla oleviin virallisiin luonnetesteihin
ja -kuvauksiin osallistumisen rinnalla.
Sekä MH-luonnekuvaus että luon­
netesti antavat arvokasta tietoa rodus­
tamme. Toukokuussa järjestetäänkin
luonnetestitilaisuus ländereille, jotta
saadaan kerättyä lisää tietoa roturis­
teytysprojektin tueksi. Toivottavasti
saamme testiin mahtuvat 10 krom­
fohrländeriä mukaan. Ilman tietoa,
millaisia kromfohrländerit olivat en­
nen risteytysprojektiin ryhtymistä, on
luonteiden kehittymisen seuraaminen
mahdotonta.
Anna Alanen kertoi luonnetestin
ja MH-luonnekuvauksen eroista. Sekä
Anna että muu paikalla ollut väki pai­
nottivat sitä, ettei ole tarkoitus tuijo­
tella testien pisteitä ja tuloksia ja nii­
LÄNDERI
den avulla sijoittaa koiria jonkinlaiseen
paremmuusjärjestykseen, vaan kerätä
tietoa rodun tyypillisistä käyttäytymis­
tavoista. Annan opastuksella tutustut­
tiin myös laadittuihin ihanneprofiililo­
makkeisiin.
Keskustelua rotuvalinnasta
Alustusten jälkeen keskusteltiin ro­
duista, joita risteytysprojektiin voidaan
harkita mukaan. Enemmistö paikalla
olleista kannatti kolmen rodun kanssa
risteytystä ensimmäisessä vaiheessa.
Eniten kannatusta saivat tässä vai­
heessa parsonrusselinterrieri, tiibetin­
terrieri ja villakoira. Monet paikalla
olleista ilmaisivat huolensa siitä, että
useamman terrierirodun mukaanotto
voi viedä rotua itsepäisempään ja met­
sästysviettisempään suuntaan.
Mietittiin, miten vierasrotuisten
koirien terveystutkimusten kustan­
nukset maksetaan. Tähän asiaan pyy­
detään yhdistyksen hallituksen kanta.
Roturisteytysprojektissa mukana olevi­
en kromfohrländereiden terveyskartoi­
tukset ovat myös edelleen mietinnäs­
sä: mitä kaikkea testataan ja tuetaanko
terveystutkimusten kustannuksia yh­
distyksen varoilla vai maksavatko kas­
vattajat kustannukset itse?
Käytiin myös keskustelua siitä, mit­
kä koirayksilöt rodustamme ovat so­
pivia roturisteytysohjelmaan. Koirien
tulisi olla terveitä, hyväluonteisia sekä
ei liian nuoria. Lisäksi niillä pitäisi olla
tervettä jälkeläisnäyttöä ja vielä lisäksi
Pörröpää. Kuva: Päivi Lepola.
omistaja, joka on valmis hankkeeseen.
Tällaisia koiria ei kovin monta ole, var­
sinkaan narttuja. On tietenkin mahdol­
lista teettää pennut vierasrotuisella
nartulla. Uroksia olisi rodustamme hel­
pompi löytää. Roturisteytystyöryhmä
jatkaa asian valmistelua ja yrittää löy­
tää edellä luetelluista roduista mah­
dollisimman hyvät yksilöt ensin yhdis­
tyksen jäsenistölle ja hallitukselle sekä
kesällä kennelliitolle esitettäviksi.
Roturisteytystyöryhmä avoin
kaikille kiinnostuneille
Roturisteytystyöryhmä on pidetty avoi­
mena ja se on koko ajan laajentunut,
mikä on hienoa. Näin mahdollisimman
monet saavat ilmaista mielipiteensä ja
ehdotukset asioista eivät synny pienen
piirin kokoontumisissa.
Ryhmään valittiin syksyn kasvatta­
japäivillä kasvattajakollegion jäseninä
LÄNDERI
Lähde: PLOS Genetics / Identification of Genomic Regions Associated with Phenotypic
Variation between Dog Breeds using Selection Mapping
http://www.plosgenetics.org/articleinfo%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pgen.1002316
Viivi Snellman, Päivi Lepola, Tiina Ko­
ponen ja Päivi Naasko sekä muina jäse­
ninä Hanna Degerman, Salla Kakkonen,
Riikka Salovaara ja Anna Alanen. Viime
vuoden puolella sekä kollegiota että
roturisteytysryhmää
vahvistamaan
ilmoittautui myös Annu TuomanenHietikko.
Roturisteytystapaamisen jälkeen
I m
mukaan ovat liittyneet vielä Mervi
Tuukkanen (nimetty myös kollegion
jäseneksi), Riikka Honkaranta, Kaisa
Ylä-Tuuhonen, Janet Jauhiainen, Virpi
Mustiala, Harri Nurmi, Terhi Ahtiala,
Erna Helenius, Minna Pessi-Härkönen,
Sirpa Katajamäki ja Ulla Tuominen.
Teksti: Päivi Lepola
M e m o r i a m
Kevin vom Postillon
Kevi
3.7.2002–24.1.2012
Mennyt on nyt kesän ihana aika
Muistot jälkeen jäi.
Nyt se on vain mulle satujen
taikaa
Mennyt on ystäväin.
Rakasta Keviä muistaen
ja kaivaten,
Teija ja Hannu
19
Yhteenveto jäsenkyselystä
Teksti: Viivi Snellman
H
elmikuun puoliväliin mennessä on
jäsenkyselyyn vastannut 124 län­
deristä kiinnostunutta. Vastaajista
suurimmalla osalla eli 85% on tällä hetkel­
lä länderi, 6% on ollut aikaisemmin krom­
fohrländer ja 9% haluaisi sellaisen. Yleisin
harrastus vastaajien keskuudessa on agi­
lity, jota ilmoitti harrastavansa länderinsä
kanssa 61% vastaajista. Noin puolet vastaa­
jista harrasti koiranäyttelyitä ja joka viides
ilmoitti harrastavansa tottelevaisuuskoulu­
tusta. Viidennes vastaajista ei harrastanut
koiransa kanssa mitään erityistä ja 15%
sanoi harrastavansa jotain muuta kuin yl­
lämainittuja asioita länderinsä kanssa. Ro­
tuvalintaansa tyytyväisiä on kahta lukuun
ottamatta kaikki vastaajista. Kolme vastaa­
jista ei mielestään ollut saanut tarpeeksi
tietoa rodusta muiden ollessa tyytyväisiä
tarjolla olevan tiedon määrään.
Luonteen osalta neljä viidestä piti
länderille tärkeänä ominaisuutena teke­
misen iloa ja toiminnallisuutta. Yli 60%
maininnoista saivat myös metsästysvietin
puute, kiintyminen omaan perheeseen ja
oppivaisuus. Ulkonäössä painottivat vas­
taajat karkeakarvaisuutta, parrallisuutta ja
kulmakarvoja. Joka neljäs katsoi ulkonäön
vaihtelun tärkeäksi länderin ulkonäössä.
Koon ja rakenteen osalta enemmän kuin
neljä viidestä piti tärkeänä länderin säi­
lymistä nykyisen kokoisena, kimmoisana,
ketteränä ja sporttisena koirana. Yli puolet
nosti esiin myös länderin liioittelematto­
man rakenteen merkityksen rodulle.
“Toivoisin todella, että länderin roturisteytys ei tapahtuisi terrierirotuisen
koiran kanssa, vaan pyrittäisiin pois juuri
terrierimäisistä luonteenpiirteistä (metsästysvietti, terävyys, dominanssi, itsepäisyys, äänenkäyttö).”
Perinnöllisten sairauksien lisäksi ihmis­
arkuuden sekä ihmis- ja koira-aggressii­
visuuden ainakin jonkinasteista vähene­
mistä verrattuna nykytilanteeseen toivoi
useampi kuin neljä viidestä vastaajasta.
Enemmän kuin puolet vastaajista haluaisi
vähentää kromfohrländereiden epävar­
muutta uusissa tilanteissa, aggressiivista
käyttäytymistä uhatuksi koetussa tilan­
20
LÄNDERI
teessa, taipumusta vartioida tavaroita,
säikkyyttä, metsästysviettiä, ääniherk­
kyyttä ja tapaturma-alttiutta. Hyvällä ta­
solla yli puolet vastaajista katsoi olevan
äänen, esim. haukkumisen käytön, vah­
titaipumuksen, herkkyyden sekä sosiaa­
lisuuden, “kaikkien kaveri” -luonteen.
Kolme neljästä piti ulkonäkövaihteluiden
nykyistä tasoa hyvänä.
“Minusta Länderissä ihastuttavinta on
niiden persoonalliset luonteet. Toivon että
tämä saadaan säilytettyä, jotta jatkossakin meillä olisi lemmikkeinä ennemmin
Länderi kuin vain koira.”
Hyvällä tasolla katsoi vastaajista joko
puolet tai enemmän olevan ländereiden
ruokahalun, turkin helppohoitoisuuden,
säänkestävyyden, tempperamenttisuuden
ja nopean reagointitavan, seurakoiramai­
suuden sekä koulutettavuuden harrastus­
lajeissa. Lievää lisäystä toivottiin koiraso­
siaalisuuteen, rohkeuteen, avoimuuteen
ihmisiä kohtaan, sopeutuvaisuuteen sekä
luonteiden tasapainoisuuteen ja ennakoi­
tavuuteen. Selvää paranemista toivottiin
tapahtuvan ennen kaikkea terveysasioissa:
geenipohjan laajuudessa, perusterveydes­
sä, terveessä ja toimivassa rakenteessa sekä
perinnöllisten sairauksien vähenemisessä.
“Ländereille, joita käytetään roturisteytykseen pitäisi tehdä terveystarkastus,
jotta tiedetään rakenteen olevan kunnossa. Pidän länderiä terverakenteisena
koirana, mutta toki myönnän, että kun ei
tutkita asian todellista laitaa ei tiedetä.
Muutama koira jolla on selkävaivoja on
nyt löytynyt joten kannatan tutkimista.“
Roturisteytystä piti tarpeellisena kak­
si kolmesta vastaajasta. Neljä vastaajaa
oli risteytystä vastaan ja noin kolmannes
vastaajista vastasi, ettei osaa ottaa kantaa.
Vain kuusi roturisteytystä kannattavasta
vastaajasta ei ollut kuitenkaan itse valmis
osallistumaan hankeeseen. Kodin riste­
tytyspennulle olisi valmis tarjoamaan 48
vastaajaa, 35 vastaajaa haluaisi osallistua
ideoimalla ja teoriapuolella sekä kasvatta­
maan olisi valmiita 20 vastaajaa.
“Kiitos kyselystä. Länderi on aivan ihana juuri sellaisena kun se nyt on.”
LÄNDERI
21
Monimuotoisuus geeni- ja yksilötasolla
Teksti: Viivi Snellman
Lauantaina 11.2.2012 järjesti
Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki eli HETI ry Monimuotoisuus-seminaarin Lumokeskuksessa Vantaan Korsossa.
Monimuotoisuuden merkitys
geenitasolla
Päivän aloitti Päivi Jokinen luennoimalla
monimuotoisuuden merkityksestä gee­
nitasolla. Päivi Jokinen on lapsuuden ko­
dissaan asunut kromfohrländerin kanssa
ja on Hannes Lohen ryhmässä tutkinut
kromfohrländereidenkin epilepsiaa.
Ilman geenitason monimuotoisuutta
populaation on mahdotonta sopeutua
muuttuvaan ympäristöön. Perimään
valikoituu aina kulloiseenkin elinympä­
ristöön parhaiten sopivat variaatiot. Kun
ympäristö muuttuu – ympäristömyrkyt
lisääntyvät, ilmasto lämpenee, jne. –
eivät samat variaatiot enää välttämättä
olekaan ne, jotka parhaiten soveltuvat
muuttuneeseen ympäristöön. Moni­
muotoinen populaatio säilyttää elinvoi­
maisuutensa ja pystyy vastustamaan
haitallisten mutaatioiden yleistymistä.
Koirien historia on alkanut eriyty­
mällä susista Kaakkois-Aasiassa n. 16
300 vuotta sitten. Geenitutkimusten
mukaan tässä vaiheessa kesyjen koirien
syntymiseen on vaikuttanut niin suuri
määrä yksilöitä, ettei kesyyntymisellä
ole ollut merkitystä koirien geneettisen
monimuotoisuuden kannalta. Koiraro­
tujen historian alulla n. 400 vuotta sit­
ten sen sijaan on ollut suuri merkitys
erillisten populaatioiden muodostumi­
sessa ja siten perustajavaikutuksen, eli
karsimalla rodun kehittämiseen vali­
kotavia yksilöitä kullekin rodulle tavoi­
teltujen ulkonäkö-, käyttö- tai muiden
ominaisuuksien suhteen, karsiessa kus­
sakin populaatiossa esiintyvien mutaa­
tioiden määrää. Tämän jälkeen maail­
mansodat, sairaudet, jalostusvalinnat
ja muut tapahtumat ovat aiheuttaneet
roduille lukuisia geneettisiä pullonkau­
loja, jotka ovat ennestään supistaneet
geneettistä vaihtelua rotujen sisällä.
Kun perinnöllinen vaihtelevuus vähe­
nee, tulevat erilaiset väistyvästi pe­
22
riytyvät viat helpommin esille. Koirilla
esiintyviä, tunnettuja vikoja on n. 500.
Kun koiria jalostettaessa tehdään
valintoja ilmiasultaan tietyntyyppisten
ominaisuuksien suhteen, yleistyy myös
sen ympärillä oleva dna-alue. Valintaa
tehtäessä on mahdotonta kontrolloida,
mitä ominaisuuksia tähän alueeseen
sattuu sisältymään. Valinnan edetessä
voi rodun sisäinen vaihtelu kadota ja
väistyvästi periytyvät ominaisuudet voi­
vat päästä esille. Koirillakin on löydetty
geenejä, jotka ihmisillä on yhdistetty
mm. epilepsiaan sekä syöpä- ja au­
toimmuunisairauksiin. Koirarotujen ge­
neettistä monimuotoisuutta on tutkittu
sekä rotujen sisällä että niiden välillä.
Rotujen välillä vaihtelu on varsin suurta,
mutta niiden sisällä hyvin pientä.
MHC (Major Histocompatibility
Complex) on tärkein immuunialueen
toimivuuteen vaikuttava geenialue.
Alueelle sijoittuu paljon geenejä, joilla
on jopa satoja alleeleja, joiden tehtävä­
nä on tunnistaa elimistön omista prote­
iineista poikkeavat proteiinit ja käynnis­
tää immuunipuolustuksen taistelu niitä
vastaan. Koirilla tämän alueen nimi on
DLA (dog leukocyte antigen) ja ihmisil­
lä tätä aluetta vastaavan HLA (human
leukocyte antigen) toiminta liittyy lähes
kaikkiin autoimmuunialueen sairauk­
siin. Elimistö pyrkii säilyttämään kaikin
keinoin tämän alueen monimuotoisuu­
den ja se periytyykin pääosin luonnol­
lisen valinnan kohteena. Näin luonto
pyrkii säilyttämään lisääntymiskykynsä
ja elinvoimaisuutensa sekä vähentä­
mään sukusiitoksen haittavaikutuksia.
Esimerkiksi kromfohrländereille teh­
dyssä tutkimuksessa koko genomin alu­
eelta tutkittujen satunnaisten kohtien
heterotsygotia-aste on n. 45%, mikä
tarkoittaa sitä että kaikki kromfohrlän­
derit ovat suurelta osin geenistöään
yli puoliksi toistensa klooneja. DLAalueella rotu on säilyttänyt monimuo­
toisuutensa poikkeuksellisenkin hyvin:
(Major Histocompatibility Complex) on
tärkein immuuni­
alueen toimivuuteen
vaikuttava geenialue.
heterotsygotia-aste on n. 75%.
DLA-monimuotoisuuden vähenemi­
nen ja ennen kaikkea homotsygotian
lisääntyminen MHC-alueella altistavat
yksilön autoimmuunisairauksille, jois­
sa yksilön elimistö ei enää erota omaa
proteiinia vieraista proteiineista vaan
alkaa taistelemaan itse itseään vastaan.
Osassa sairauksista kuten reumasai­
rauksissa virheellinen reaktio kohdis­
tuu koko elimistöön, kun taas toisissa
sairauksissa virheellinen toimintatapa
kohdistuu vain yhden elimen tiettyyn
osaan kuten pannuksessa (mm. sak­
sanpaimenkoirilla esiintyvä, etenevä
autoimmuunitaustainen silmäsairaus,
joka johtaa usein hoitamattomana koi­
ran sokeutumiseen) silmän sarveiskal­
voon. Suurimmaksi osaksi autoimmuu­
nisairauksien taustalla on kuitenkin
useampia geenivirheitä.
Monimuotoisuuden merkitys
populaatiotasolla
Toisena päivän luennoitsijana toimi
Terhi Nikkonen, joka oli luennoimassa
samasta aiheesta viime syksynä kas­
vattajapäivillämme (ks. edellinen Län­
deri-lehti). Populaatiotason monimuo­
toisuuden säilyttämisen avaimia ovat
lähisukulaisten parittamisen välttämi­
nen, pienen urosmäärän runsaan käy­
tön välttäminen ja vanhemmiksi valitun
ryhmän sukulaisuuden minimoiminen
eli mahdollisimman erilaisten pentu­
eiden käyttämisen jatkojalostukseen.
Urosten määrälle suositeltavaa on
asettaa alaraja, kuinka suurta osuutta
uroksista tulisi jatkojalostukseen käyt­
tää sekä yläraja, kuinka paljon jälkeläi­
siä yhdellä yksilöllä saa olla. Kaikista
tärkeintä jalostusvalintoja tehtäessä
olisi miettiä valintamahdollisuuksia
seuraavassa sukupolvessa, ei niinkään
keskittyminen yhden yksittäisen yhdis­
telmän valintaan. ­Jalostusvalinnat ovat
aina tasapainoilua perinnöllisen edis­
tymisen (tiettyjen ominaisuuksien pa­
rantaminen, karsiminen, mikä tahansa
jalostusvalinta) ja kannan elinvoimai­
suuden säilyttämisen eli sukusiitoksen
lisääntymisen hidastamisen välillä. Sul­
jetussa populaatiossa sukulaisuusaste
väistämättä lisääntyy jatkuvasti.
LÄNDERI
Sukulaisuusasteen
purkamiseen
ainoa keino on erilinjaisten yksilöiden
tuominen populaatioon. Käytännössä
tämä tarkoittaa monissa tapauksissa
roturisteytystä.
Sukusiitoksen vastakkaisilmiössä eli
etäissiitoksessa jälkeläisten heterotsy­
gotia-aste nousee, jonka seurauksena
mahdollisesti haitalliset tai elinvoimaa
alentavat resessiiviset homotsygootti­
set geeniyhdistelmät purkautuvat.
Jackrusseleiden
monimuotoisuusprojekti
Kolmannen osuuden päivän ohjelmasta
muodosti kasvattaja Laura-Maria Vilpon
esitelmä jackrusseleiden monimuotoi­
suusprojektista. Jackrusselinterrieri on
englantilainen rotu, joka ei kuitenkaan
ole Iso-Britannian kennelliiton tunnus­
tama rotu. Sukulaisrotuihin parson­
russelinterrieriin ja kettuterrieriin ver­
rattuna jackrusselinterrieri on selvästi
matalajalkaisempi. Rotu on maatiaisro­
tu, jonka paikallinen vaihtelu on suurta.
Koiria käytetään sekä seura- että met­
sästyskoirina. Ketunmetsästyskielto nä­
kyy suoraan kannan suuruudessa ja on
vähentänyt russeleiden kasvatusta.
Kehittäminen roduksi on tapah­
tunut 1960–70-luvuilla Australiassa.
Australialainen kanta pohjautuu vain
vähiin kantakoiriin. Ensimmäinen rotu­
määritelmä on vuodelta 1974. Rotu on
FCI:n tunnustama ja muutama kasvat­
taja rekisteröikin pentueensa Irlannin
kennelliittoon. Eurooppalaisista maista
Irlanti ja Hollanti ovat tunnusta­
neet rodun 1990-luvulla. Suo­
men kennelliitto on hyväksynyt
rodun 2001. Vuosina 2010 ja
2011 rotu on ollut 10 suosituim­
man rodun joukossa Suomessa.
Jackrusseleiden rotukirja on auki
ja Suomessa rekisteröinnit hoide­
taan rotuunoton kautta (”Koira
voidaan ottaa ER-rekisteriin koi­
rarekisteriohjeen kohdan 10.2
mukaisesti.” (SKL rotukohtaiset
erikoisehdot 2012)). Australias­
sakaan kaikki eivät rekisteröineet
russeleitaan viralliseen rekiste­
riin ja rotu onkin nuoresta iäs­
tään huolimatta mennyt usean
geneettisen pullonkaulan läpi.
Rotutyypin vakiinnuttamiseksi on
rodussa käytetty voimakasta lin­
ja- ja matadorijalostusta.
Geenipankki- ja monimuotoi­
LÄNDERI
Sukulaisuusasteen
purkamiseen ainoa keino
on erilinjaisten yksilöiden
tuominen populaatioon.
Käytännössä tämä
tarkoittaa monissa
tapauksissa roturisteytystä.
suusprojekti ei ole jackrusselinterrierei­
den yhdistyksen alainen projekti, vaan
sen takana on joukko kasvattajia, jotka
alunperin halusivat tuoda omaan kas­
vatustyöhönsä uutta verta, mutta jotka
sitten halusivat laajentaa projektin hyö­
dyntämään mahdollisesti koko suoma­
laista kantaa. Oletuksena oli, että rodun
kotimaasta Englannista olisi saatavilla
erisukuisia koiria, vaikka tutkimustietoa
ei aiheesta olekaan saatavilla. Geneet­
tiset pullonkaulat näkyvät australialai­
sessa populaatiossa.
Alkuperäinen idea oli, että vieraspe­
räiset (ei-australialaistaustaiset) koirat
jaettaisiin kahteen ryhmään: brittituon­
teihin ja muihin. Ensimmäisen polven
yhdistelmissä tarkoitus oli käyttää nuo­
ria koiria 1–2 pentueeseen. Toisessa
vaiheessa, alkaen 2012 ryhmät oli tar­
koitus yhdistää. Käytännössä ryhmässä
”muut” on syntynyt niin vähän pentu­
eita, että vain toinen ryhmä toteutui.
Toisessa polvessa kustakin pentueesta
valitaan jalostuskäyttöön 2 koiraa, jot­
ka korvaavat näin vanhempansa. Näin
pentueita käytetään mahdollisimman
tasaisesti, eikä jalostusyksilöiden määrä
kasva. Kaikki pennut on sijoitettu, jotta
jalostusvalinta voidaan tehdä vasta ai­
kuisista koirista. Näitä koiria käytetään
jalostukseen aikaisintaan 3 vuoden iäs­
sä, eikä päällekkäisiä sukupolvia suosita.
Iso-Britanniasta tuoduista 22 koirasta
ei kuutta käytetty koskaan jalostukseen.
Kaikki käyttämättä jätetyt yksilöt ovat
steriloituja tai kastroituja, jolloin ne eivät
voi lisääntyä projektin ulkopuolellakaan.
Kuudesta koirasta kolmea ei viety kos­
kaan rotuunottoon. Näistä koirista yh­
dellä todettiin tulkinnanvarainen kaihi ja
laaja hammaspuutos, yhdellä epilepsia
sekä yhdellä yläpurenta. Kolmesta ro­
tuunotetusta koirasta käyttämättä jätet­
tiin yksi luonneongelmien vuoksi, yksi
maksashuntin (maksan synnynnäinen
toimintahäiriö) ja yksi kaihin takia. 17 ja­
lostukseen käytetystä koirasta on 8 urok­
sia ja 9 narttuja. 10 koiraa on täysin eri­
sukuisia muuhun kantaan nähden, 3 ovat
sisarus- tai puolisisaruspareja ja yhdellä
on muuta kautta sukulaisia Suomessa.
Ensimmäisen polven pentuja on 50.
Pentuekoko on ollut keskimäärin 4 pen­
tua, mikä on sama kuin rodussa yleensä­
kin. 10 synnytyksistä on ollut luonnollisia
ja avustamattomia. Yhdessä synnytykses­
sä nartulle on annettu oksitosiinia ja yksi
synnytyksistä on päätynyt keisarinleik­
kaukseen. Molemmissa ei-luonnollisissa
synnytyksissä on saattanut osasyynä olla
kokematon omistaja. Kaksi pentua kuoli:
toisella oli napanuora kaulan ympärillä ja
toinen ei alkanut hengittämään. Kaikki
pennut on testattu kuuleviksi ja pää­
sääntöisesti pennuilla on ollut oikea
purenta ja kaikki hampaat. Yksi pen­
tue on suljettu kokonaan jatkojalos­
tuksesta luusto- ja luonneongelmien
takia. Luonteissa on pentueiden si­
sällä ollut vielä tavallista enemmän
vaihtelua ja ääripäitä. Jalostuksesta
on karsittu luonteen takia jatkosta
3 koiraa. Luonteet ovat tasoittuneet
3 vuoden ikään mennessä, johon
mennessä perinnölliset viatkin ovat
ilmenneet.
Kokemuksina projektista voidaan
todeta, että oleellisen tärkeää on
sopia yhteiset pelisäännöt sekä kas­
vattajien että sijoituskotien kesken,
jotta tietoa voidaan kerätä ja jakaa.
Aida. Kuva: Hanna Degerman.
23
Suomen Kromfohrländer ry järjestää ns.
kasvattajakollegio tiedottaa
s u o m a l a i s e n
luonnetestin
kromfohrländereiden luonneominaisuuksien
kartoittamisen aloittamiseksi
Testipaikka: Helsinki
Aika: 5.5.2012
Hinta: 35€
Tuomarit: Tapio Eerola ja Anu Hatunpää
Testiin ovat etusijalla kromfohrländerit.
Silmäpeilaukset
Bingis Anak Berami ”Ryti & Krumme
Furche Xanadu ”Maisa”
Syntynyt 1.12., viisi urosta ja kaksi narttua.
Pentuesilmäpeilauksessa kaikilla pennuilla
terveet silmät
Kennel Krumme Furche, Tiina Koponen
Astutettu
Jettildan Aivaneka ”Totti” & Dreamwishes
Carolina ”Caroliina”
Pentuja syntyvät viikolla 10
Kennel Krumme Furche, Tiina Koponen &
Malla Vahvaselkä
Kipazin Just a Prank ”Jermu” & Andromeda
”Ronja”
Pentuja syntyvät viikolla 10
Kennel Alobelin, Päivi ja Emilia Lepola
Terveyskysely
Uusi internetpohjainen terveyskysely löy­
tyy osoitteesta : www.kromfohrlander.fi
Jos et ole päivittänyt koirasi terveystieto­
ja vuoden 2009 jälkeen, tee se nyt. Täy­
tettyäsi kerran terveyskyselyn, voit jat­
kossa päivittää vain muuttuneet kohdat.
Jos täytät terveyskyselyn mieluummin
paperilla tai sinulla on kysyttävää, ota
yhteys: Viivi Snellman, p. 050 530 8970,
kasvatuskollegio@kromfohrlander.fi
Tornado ”Frank” & Kipazin Just a Joke
”Pila”, Kennel Kipazin, Kirsti Forstén
Jettildan Bironico ”Mese” & Jazzmo Funk
”Roppa”, Kennel Raasillan, Erna Helenius
Kasvattajakollegion jäsenmäärä on kor­
keintaan kuusi (6) (muutos 9.1.2005)
ja kasvattajakollegion valitsee hallitus
kahdeksi (2) vuodeksi kerrallaan.
Kasvattajakollegion jäsenellä tulee
olla kennelnimi ja hänen on oltava sekä
Suomen Kromfohrländer r.y.:n että
Suomen Kennelliitto r.y.:n jäsen.
Kasvattajakollegion
kokouksissa
kullakin kollegion jäsenellä on yksi (1)
ääni.
Weluis B-pentue. Kuvat: Ahtialan kuvakansio.
Kasvattajakollegio 2011–2012
Puheenjohtaja
Suunnitteilla
Kasvattajakollegion
Jäsenyys:
Jäsenet
Pentuvälitys
Kennel AiMun
Outi Blomberg
Lohja
p. 0400 891833
outi.blomberg@gmail.com
www.aimun.fi
Kennel Cierimon
Pekka Tuomanen ja
Annu-Mari Tuomanen-Hietikko
Kartanonpolku 20 B, 37530 Lempäälä
p. 040 557 3360
pekka.tuomanen@dnainternet.net
Kennel Kipazin
Kirsti Forstén
Lepikontie 15, 03100 Nummela
p. 040 570 0201
kipazin@kipazin.com, www.kipazin.com
Kennel Alobelin
Päivi ja Emilia Lepola
Kangasala
plepola@kolumbus.fi
050-32926135
www.wilmansivut.net
Kennel Fannimer
Mervi Tuukkanen
Norpankuja 4, 50190 Mikkeli
p. 050-3654518
http://fanni-mille.blogspot.com
mervi.tuukkanen@gmail.com
Kennel A’mael Mellon
Hannamaaria Laitinen
Vessintie 109, 67410 Kokkola
p. 050 3532 541
hannamaaria.laitinen@gmail.com
http://bellinan.blogspot.com
Kennel Flame Pet’s
Petra Jokila
Pirkkalantie 753, 37530 Lempäälä
p. 050-3222722
junnu09@rokki.net
Viivi Snellman
puh. 050 530 8970
Sihteeri
Päivi Lepola
Vedenottamontie 39, 36200 Kangasala
lepola.paivi@gmail.com
puh. 050-3296135
Tiina Koponen, Päivi Naasko, Annu-Mari
Tuomanen-Hietikko ja Mervi Tuukkanen
Kaikki kasvattajakollegion jäsenet
tavoittaa sähköpostitse
kasvatuskollegio@kromfohrlander.fi
Erna Helenius
p. 040 708 2991
pennut@kromfohrlander.fi
Amiro von der Crumps Mühle & Angelie
vom Kindelsbergtal ”Ansku”, Kennel Ai­
Mun, Outi Blomberg
Ilmoittautuminen ländereille ja
tiedustelut:
Anna Alanen
p. 050-440 8960, anna.alanen@iki.fi
Muuta mainittavaa:
- Noudatamme kennelliiton rokotusmääräyksiä
- Alaikäraja 2v, yläikäraja 7v
Lisätietoja:
http://www.kennelliitto.fi/FI/toiminta/kokeet/
luonnetesti/etusivu.htm
24
Kun suunnittelet pentuetta nartullesi lä­
hetä jalostustiedustelu/ilmoitus kasvat­
tajakollegiolle, lomake löytyy yhdistyksen
nettisivuilta tai saat sen sihteeriltä. Voit
toki ensin ottaa vapaamuotoisesti yh­
teyttä kollegioon, lomakkeen ehtii täyttää
myöhemmin. Jalostustiedustelun, jossa
haluat kollegiolta ehdotuksia sopivista
uroksista, tulee olla kollegiolla viimeis­
tään kuukautta ennen aiottua astutusta
ja jalostusilmoituksen, jossa kerrot itse
suunnittelemasi yhdistelmän, viimeistään
kahta viikkoa ennen aiottua astutusta.
Kollegiolta saat kirjallisen vastauksen tie­
dusteluun/ilmoitukseen. Kollegiolta saat
myös tietoja ja opastusta jalostukseen liit­
tyvissä kysymyksissä.
Yhdistyksen pentuvälitykseen pääse­
vät jalostusyhdistelmät, jotka kasvattaja­
kollegio on hyväksynyt. Kasvattajan tulee
itse ilmoittaa suunnitelmat, astutukset ja
syntyneet pentueet pentuvälittäjälle ja pi­
tää huoli tietojen ajantasaisuudesta. Kas­
vattaja valitsee ajankohdan, jolloin antaa
tiedon julkistettavaksi pentuvälityksessä.
Pentuvälittäjällä on oikeus poistaa välityk­
sestä pentue, jonka kasvattaja ei huolehdi
asianmukaisesti tiedottamisesta.
LÄNDERI
Kasvattajat 2012
Kennel Atsalean
Riikka Salovaara
Kirstinkatu 4 B 36,
00530 Helsinki
p. 040 575 9326
adi@nei.to
www.kromfohrlander.net
LÄNDERI
Kennel Krumme Furche
Tiina Koponen
Vehmaskyläntie 101, 50100 Mikkeli
p. 040 762 2500
krummefurche@gmail.com
http://kotisivu.dnainternet.net/tiinakop/
Kennel Raasillan
Erna Helenius
Velskolantie 8,02980 Espoo
p. 040 708 2991
erna.helenius@kotiportti.fi
Kennel Frogmorton’s
Tiina Heikkinen
Vehmersalmentie 478, 71130 Kortejoki
frogmortons@suomi24.fi
Kennel Sapliinan
Jussi Jokinen
Alakyläntie 56, 21270 Nousiainen
kennel.sapliinan@nettikirje.fi
http://kotisivu.lumonetti.fi/jussi57/sapliinan/
Kennel Jettildan
Janet Jauhiainen ja Tilda Kangas
Raamintie 1, 14200 Turenki
email: janet.jauhiainen@gmail.com tai
janet.jauhiainen@empower.fi
p. 041 544 4491 (Janet)
Kennel Weluis
Ismo Ahtiala
Kalevankatu 38, 81700 Lieksa
p. 040 730 8778, 045 676 3358
welmusen@gmail.com
http://personal.inet.fi/koti/welmusen
25
26
LÄNDERI
LÄNDERI
27
uusia jäseniä
hallitus esittäytyy
Uusi jäsen ja
perhejäsen:
Katinka vom Herrenwis ”Raku”
Mari Voutilainen ja
Olli Sulkonen, Lahti
Seuraava
Länderin
aineistopäivä
on 15.5.2012.
Lehti ilmestyy
touko-kesäkuussa
2012.
OSSI KOIVU
taitot
mainokset
ilmoitukset
logot
nettisivut
markinointi
040-505 7942
www.heipoint.fi
28
K
asuimme kerrostalossa jos ei nyt ihan
keskustassa, niin kaupunkiolosuhteissa
kuitenkin. Sittemmin kävi parin sattu­
man kautta niin, että asumismuoto on
vaihtunut omakotiasumiseen Järven­
päässä. Keväästä 2011 alkaen pihallam­
me on viilettänyt myös Popeda. Ihan
pentuna Popeda ei tosin edes huoman­
nut aitoja lainkaan, vaan paineli tontilta
toiselle edestakaisin Padin ihmetellessä
‘miten se nyt tuosta pääsi menemään’.
Nyttemmin Popedallekin kokoa on tul­
lut sen verran lisää, että aidan aukot
ovat jääneet pieniksi ;^)
Harrastuspuolella jatkuvampi aktiivi­
suus on ollut lähinnä näyttelyiden paris­
sa – vaikka etukäteen olinkin sitä mieltä,
että “voihan siellä kerran kasvattajan
mieliksi käydä”. Monta muutakin lajia on
tullut kokeiltua, mutta niin agility, toko
kuin jälkikin ovat syystä tai toisesta jää­
neet satunnaisen puuhastelun tasolle.
LÄNDERI
Puheenjohtaja:
Jari Kangas
Raamintie 1
14200 Turenki
(03)688 2777/
040 5578930
puheenjohtaja@
kromfohrlander.fi
Varapuheenjohtaja:
Anna Alanen
Kirkkonummi
varapj@
kromfohrlander
Sihteeri:
Jussi Jokinen
Alakyläntie 56
21270 Nousiainen
044 3233644
sihteeri@
kromfohrlander.fi
Rahastonhoitaja:
Milla Lehiö
Kaartilantie 1C
57230 Savonlinna
0400 927816
talous@
kromfohrlander.fi
Jäsen:
Martti Salonen
Helsinki
leenamara@
gmail.com
Hallituksen uusi jäsen ja näyttelyvastaava
oirahistoriani alkaa 10 vuoden ikäi­
sestä, jolloin sain belgianpaimen­
koira Pikin. Sen kanssa tuli touhuttua
kaikkea, mitä kouluikäinen poika nyt
vain voi keksiä koiran kanssa puuhas­
tella, suurimpana suosikkina erilaiset
pallopelit. Jalkapallossa Pikin tavoite oli
yksinkertainen: palloa työnnettiin kuo­
nolla pitkin pihaa kunnes saatiin leuat
pallon ympärille ja pallosta ilmat pihal­
le... Pesäpallo meni mallikkaammin:
ulkopelijoukkuetta ei juuri tarvittu kun
Piki hoiti kaikki tontit etukentältä pitkäl­
le takarajan taakse.
Kromfohrländer tuli taloomme pit­
kän pohdinnan jälkeen. Matkalla oli
kaksi kysymystä: pystymmekö tarjo­
amaan koiralle kodin, jossa elämä on
muutakin kuin yksinoloa kellon ympäri
ja mikä koira sopisi. Lopulta saimme
päätökset aikaiseksi ja Padi tuli ko­
tiimme keväällä 2007. Tuolloin vielä
hallitus ja toimihenkilöt 2012
Jäsen:
Petra Jokila
Pirkkalantie 753
37530 Lempäälä
050 3222722
junnu09@rokki.net
Jäsen:
Erna Helenius
Velskolantie 8
02980 Espoo
erna.helenius@
kotiportti.fi
Jäsenrekisteri ja jäsenasiat:
Jussi Jokinen
Alakyläntie 56
21270 Nousiainen
044 3233644
jasenrekisteri@kromfohrlander.fi
Pentuvälitys:
Erna Helenius
Velskolantie 8
02980 Espoo
040 7082991
pennut@kromfohrlander.fi
forward to: erna.helenius@kotiportti.fi
Muut yhdistyksen toimihenkilöt Agilityvastaava:
Annariina Kulmala
Forssa
agility@kromfohrlander.fi
Tokovastaava:
Anne-Mari Piispanen
Jaakkimankatu 5 D 30
20740 Turku
toko@kromfohrlander.fi
Näyttelyvastaava:
Ossi Koivu
Järvenpää
nayttely(at)kromfohrlander.fi
LÄNDERILEHTI
Sähköinen materiaali:
Minna Hanski
Vähäjärvenpolku 5
04400 Järvenpää
landerilehti@kromfohrlander.fi
forward to: minna.hanski@gmail.com
Lehden ulkoasu:
Jukka Heinänen, Heipoint
Pähkinätie 3 F 87
01710 Vantaa
taitto@kromfohrlander.fi
Jäsenrekisteri ja jäsenasiat:
Jussi Jokinen
jasenrekisteri@kromfohrlander.fi
YHDISTYKSEN VERKKOSIVUT
Internet-sivujen ylläpito:
Sari Gurney
webmaster@kromfohrlander.fi
Saksan yhdyshenkilö:
Viivi Snellman
Helsinki
viivi.snellman@iki.fi
050 5308970
Jäsen:
Ossi Koivu
Järvenpää
ossi.koivu@iki.fi
LÄNDERI
29
Vuosikokouskutsu
Suomen Kromfohrländer ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään 21.4.2012
alkaen klo 13 Järvenpään hiihtomajalla osoitteessa Jokelantie 27, Tuusula
Suomen Kromfohrländer ry
Sääntömääräinen vuosikokous
21.4.2012 klo 13.00, Järvenpään hiihtomaja
Esityslista
1. Kokouksen avaus
2. Kokousedustajien äänivaltaisuus
Äänivaltaisia ovat 16 vuotta täyttäneet jäsenet, perhejäsenet ja kunniajäsenet
3. Kokouksen puheenjohtajan, sihteerin, ääntenlaskijoiden (2 kpl) ja pöytäkirjan
tarkastajien (2 kpl) valinta
4. Laillisuuden ja päätösvaltaisuuden sekä läsnäolijoiden toteaminen
10. Ländereiden Kevätpäivä
5. Toimintakertomus vuodelta 2011 ja yhdistyksen taloudellinen asema
6. Tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto
21.4.2012 Järvenpään Hiihtomajalla
7. Tili- ja vastuuvapauden myöntäminen vuodelle 2011
8. Hallituksen esittämät asiat
Roturisteytysprojekti
– tilanne
– jatkotoimenpiteet
Tervetuloa viettämään mukavaa kevätpäivää vanhalle tutulle hiihtomajalle alkaen klo 10.00.
Ohjelmassa rentoa yhdessäoloa,
reipasta lenkkeilyä, yhdistyksen
vuosikokous ja länderikisojen
palkintojen jako!
Sitovat ilmoittautumiset 16.4.12 mennessä:
Ossi Koivu
email: ossi.koivu@iki.fi
p. 040 551 7922 (tekstarit)
Yhdistys tarjoaa Kevätpäivät jäsenil­
leen lounaineen ja kahvituksineen!
(Jos joku haluaa leipoa kahvin keralle
purtavaa niin ilomielin!)
Ilmoittautumisen yhteydessä muista mainita
mahd. ruoka-allergiat!
9. Vuoden 2011 palkintojen jako
Vuoden Kromfohrländer
Vuoden VSP
Vuoden Veteraani
Vuoden Pentu
Juulian Malja
Vuoden Agilityländeri
Vuoden Tokoländeri
Pennin pokaali, medi
Pennin pokaali, maxi
Vuoden Harrastaja 2011
10.Muut esille tulevat asiat
AJO-OHJE:
Tre-Hki moottoritie poistuminen Tuusula, Järvenpää viitan
mukaan. Ajetaan suoraan, ohitetaan viitta Järvenpää, Jokela.
Käännytään vasemmalle Jäniksenlinnaan. Tätä tietä ajetaan 3,2
km vasemmalle Vanhakylä. Aja 4,0 km ja T-risteys oikealle olet
Jokelantiellä.
Hiihtomaja-viitta vasemmalle.
Hki-Lahti moottoritieltä poistu rampista Järvenpää E. Käänny
Pohjoisväylää Jpää kohti n.500m. K-Raudan edestä käännyt
vasemmalle Tuusulaan. Aja tien päähän ja T-risteyksestä oikealle
Sibeliuksen väylälle. Liikennevaloista vasemmalle Rantakatu. Seuraavat liikennevalot vasemmalle, viitta Jokela. Aja vajaa kilometri
oikealle Eriksnäsintielle. Eriksnäsintie muuttuu n. 3 km jälkeen
Jokelantieksi ja hiihtomaja oikealla. Kausalan sijainnin näet oheiselta Etelä-Suomen kartalta.
30
LÄNDERI
11.Kokouksen päätös
LÄNDERI
31
Palautusosoite:
Jussi Jokinen
Alakyläntie 56,
21270 Nousiainen
LÄNDERILEIRILLE
Tervetuloa Länderileirille
KUNKKULAN KOIRAKESKUKSEEN, Hartolaan
http://www.kunkkulankoirakeskus.fi/
3.–5.8.2012
Leirin hinnat:
Aikuiset 85 €
Lapset alle 7 v 65 €
Lapset 7–15 v 75 €
Asuntovaunulliset 55 €
HINNAT SISÄLTÄVÄT LEIRIN
OHJELMINEEN JA RUOKAILUINEEN!
Ilmoittautumiset Petralle:
junnu09@rokki.net 8.7.2012 mennessä