Somalit Helsingissa - Open Society Foundations

Transcription

Somalis-cover-HELSINKI-finn-20140507_Layout 1 2014.05.07. 9:40 Page 1
AT HOME IN
EUROPE
At Home in Europe, part of the Open Society Initiative for Europe, Open Society
Foundations, is a research and advocacy initiative which works to advance equality
and social justice for minority and marginalised groups excluded from the
mainstream of civil, political, economic, and, cultural life in Western Europe.
Muslims in EU Cities was the project’s first comparative research series which
examined the position of Muslims in 11 cities in the European Union. Somalis in
European cities follows from the findings emerging from the Muslims in EU Cities
reports and offers the experiences and challenges faced by Somalis across seven
cities in Europe. The research aims to capture the everyday, lived experiences as well
as the type and degree of engagement policymakers have initiated with their Somali
and minority constituents.
SOMALIT HELSINGISSÄ
Minority communities – whether Muslim, migrant or Roma – continue to come under
intense scrutiny in Europe today. This complex situation presents Europe with one its
greatest challenges: how to ensure equal rights in an environment of rapidly
expanding diversity.
SOMALIT
HELSINGISSÄ
Somalit Euroopan kaupungeissa
somalis-helsinki_incover-publish-finn-2014-0604_publish.qxd 2014.06.04. 10:39 Page 1
Somalit Helsingissä
At Home in Europe
somalis-helsinki_incover-publish-finn-2014-0619_publish.qxd 2014.06.19. 10:27 Page 2
©2014 Open Society Foundations
Tämä julkaisu on saatavana pdf-tiedostona Open Society Foundationsin
verkkosivulta Creative Commons lisenssillä, joka mahdollistaa julkaisun kopioinnin ja jakelun,
ainoastaan kokonaisuutena ja edellyttäen, että sen yhteydessä viitataan Open Society Foundationsiin ja
että sitä käytetään ei-kaupallisiin tarkoituksiin opetuksessa tai julkisessa politiikassa.
Valokuvia ei saa käyttää irrallaan julkaisusta.
ISBN: 978-194-0983-219
Julkaisija
OPEN SOCIETY FOUNDATIONS
224 West 57th Street
New York NY10019
United States
Lisätietoja
AT HOME IN EUROPE
OPEN SOCIETY INITIATIVE FOR EUROPE
Millbank Tower, 21-24 Millbank,
London, SW1P 4QP,
UK
Verkkosivu
www.opensocietyfoundations.org/projects/home-europe
Taitto Q.E.D. Publishing
SISÄLLYS
Sisällys
Kiitokset ....................................................................................... 5
Esipuhe .......................................................................................... 7
Somalit Helsingissä ........................................................................ 9
Tiivistelmä........................................................................ 13
Menetelmät .................................................................... 17
1. Johdanto .......................................................................... 21
2. Väestö ja demografia ........................................................ 22
3. Poliittinen ympäristö ....................................................... 28
4. Identiteetti ja kuulumisen tunne ...................................... 33
5. Koulutus .......................................................................... 45
6. Työelämä ......................................................................... 59
7. Asuminen ........................................................................ 73
8. Terveys ja sosiaalinen suojelu ........................................... 84
9. Järjestyksenpito ja turvallisuus .......................................... 92
10. Osallistuminen ja kansalaisuus ....................................... 101
11. Median rooli .................................................................. 114
12. Päätelmät ....................................................................... 124
13. Suositukset .................................................................... 128
Liite 1. Lähteet ..................................................................... 134
Liite 2. Haastatellut asiantuntijat .......................................... 144
AT HOME IN EUROPE
3
Open Society Foundationsin toiminta-ajatus
Open Society Foundationsin päämääränä on kehittää elinvoimaisia ja suvaitsevaisia
yhteiskuntia, joiden johto on vastuussa kansalaisilleen. Open Society Foundations
työskentelee paikallisten yhteisöjen kanssa yli sadassa maassa tukien
oikeudenmukaisuutta
ja ihmisoikeuksia,
ilmaisunvapautta
sekä
julkisen
terveydenhuollon ja koulutuksen saattamista kaikkien ulottuville.
KIITOKSET
K IITOKSET
Tämä kaupunkiraportti laadittiin osana raporttisarjaa nimeltä Somalit Euroopan
kaupungeissa. Sarjassa keskitytään seitsemään eurooppalaiskaupunkiin, joissa asuu
somalialaistaustaista väestöä. Sarjaan valittiin Amsterdam, Kööpenhamina, Helsinki,
Leicester, Lontoo, Malmö ja Oslo ja näistä kaupungeista vielä tietyt kaupunginosat.
Raportit on laadittu At Home in Europe – hankkeessa, osana Open Society
Foundationsin Open Society Initiative for Europe – aloitetta, ja yhteistyössä
paikallisten ja valtakunnallisten asiantuntijoiden kanssa. Somalit Helsingissä –raportin
tutkimus- ja kirjoitustyö on tehty Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella, ja
mukana olivat erityisesti seuraavat henkilöt:
Helsingin tutkimustiimi
Marja Tiilikainen, FT, akatemiatutkija (vastaava tutkija)
Abdirashid Ismail, KTT, tutkijatohtori (tutkija)
Elina Tuusa, opiskelija (tutkimusassistentti)
Maryan Abdulkarim (tutkimusassistentti ja somali-englanti-kääntäjä)
Abdurasak Adam (somalinkielisten haastattelujen litteroija)
Tutkimusta varten koottiin ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli antaa asiantuntija-apua ja
kommentteja kaikissa tutkimuksen ja analyysin vaiheissa.
Ohjausryhmä
Anne Alitolppa-Niitamo, Väestöliitto
Abdi-Hakim Yasin Ararse, Suomen islamilainen yhdyskunta
Annika Forsander, Helsingin kaupungin maahanmuutto-osasto
Sari Hammar, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus (Socca)
Petri Hautaniemi, Helsingin yliopisto ja ulkoasiainministeriö
Abdirizak Hassan Mohamed, Jyväskylän yliopisto
Mulki Al-Sharmani, Helsingin yliopisto
Kiitämme lämpimästi seuraavia järjestöjä, jotka antoivat tutkimusryhmän käyttää
tilojaan tai auttoivat muuten haastattelujen järjestämisessä: Badbaado, Suomen
Somalia-verkosto, Helsinki Islam Keskus, Islamic Rahma Center, Suomen islamilainen
yhdyskunta, Kanava Nuoriso ja Suomen Somaliliitto.
5
Open Society Foundations järjesti 16.9.2013 Helsingissä suljetun pyöreän pöydän
keskustelun saadakseen kritiikkiä ja kommentteja raporttiluonnoksesta. Olemme
kiitollisia keskustelun lukuisille osallistujille, jotka antoivat avokätisesti aikaansa ja
asiantuntemustaan. Heihin kuului vähemmistöryhmien ja kansalaisjärjestöjen
edustajia, kaupungin virkamiehiä sekä asiantuntijoita. Haluamme kiittää myös
Helsingin yliopiston tiimiä pyöreän pöydän keskustelun järjestämisestä ja
isännöimisestä. Erityisesti kiitämme Anne Alitolppa-Niitamoa, joka toimi tehokkaasti
keskustelun puheenjohtajana, sekä tutkijoita Camilla Haavistoa ja Tuula Jorosta, jotka
antoivat arvokkaita kommentteja raporttiluonnoksesta.
Haluamme niin ikään kiittää Annika Forsanderia ja hänen tiimiään, erityisesti
Matleena Sierlaa ja Olga Silfveriä Helsingin kaupungin maahanmuutto-osastolta,
mittaamattoman arvokkaasta tuesta, jota he antoivat koko tutkimuksen ajan ja raportin
julkistuksen yhteydessä.
At Home in Europe vastaa viime kädessä raportin sisällöstä, mukaan lukien mahdolliset
virheet ja epätarkkuudet.
Open Society Initiative For Europe – työryhmä (At Home in Europe)
Nazia Hussain
johtaja
Hélène Irving
ohjelmakoordinaattori
Klaus Dik Nielsen
vaikuttamistyön asiantuntija
Andrea Gurubi Watterson
ohjelmasuunnittelija
Csilla Tóth
ohjelma-assistentti
Tufyal Choudhury
johtava poliittinen neuvonantaja
6
2014
ESIPUHE
E SIPUHE
Open Society Foundationsin keskeisenä ajatuksena on se, että avoimessa
yhteiskunnassa kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä ja heillä on oltava yhtäläiset
mahdollisuudet. Open Society Foundations tekee käytännön yhteistyötä
kansalaisjärjestöjen kanssa ympäri Eurooppaa vastustaakseen syrjintää, ennakkoluuloja
ja epäoikeudenmukaisuutta, ymmärtääkseen uusien ja toisinaan huolestuttavien
poliittisten ilmiöiden kehittymistä, levittääkseen parempia järjestyksenpito- ja
turvallisuuskäytäntöjä, luodakseen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden
puolestapuhujille yhteyksiä poliittisiin päättäjiin ja instituutioihin, edistääkseen
Euroopan vähemmistöjen osallisuutta, tukeakseen kriittistä ja valistunutta keskustelua
kansalaisjärjestökentän toimijoiden kesken sekä voimauttaakseen ruohonjuuritason
järjestöjä ajamaan muutoksia oman paikallisen todellisuutensa pohjalta.
At Home in Europe, osa Open Society Foundationsin Open Society Initiative for
Europe –aloitetta, on tutkimus- ja vaikuttamishanke, jonka tarkoituksena on tuoda
lisää yhdenvertaisuutta ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ryhmille, jotka ovat
jääneet kansalaistoiminnan, politiikan, talouden ja kulttuurielämän valtavirtojen
ulkopuolelle Länsi-Euroopassa. Siinä painotetaan vahvasti kaupunkien ja
paikallisyhteisöjen tason käytäntöjä, joilla vähennetään syrjintää ja pyritään
varmistamaan yhtäläiset mahdollisuudet kaikille. At Home in Europe toimii
poliittisten päättäjien, kansalaisjärjestöjen ja paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten
yhteisöjen kanssa parantaakseen eri tavoin Euroopan monien vähemmistöjen ja
syrjäytyneiden yhteisöjen sosiaalista osallisuutta.
Vähemmistöyhteisöt, niin muslimit, maahanmuuttajat kuin romanitkin, ovat tämän
päivän Euroopassa edelleen suurennuslasin alla. Tämä monimutkainen tilanne asettaa
Euroopalle yhden sen suurimmista haasteista: miten turvata yhdenvertaiset oikeudet
ympäristössä, jonka moninaisuus lisääntyy nopeasti. Somaliyhteisö on yksi näistä
kehittyvistä vähemmistöryhmistä, joita koskevien tarkkojen tietojen puute haittaa
mahdollisuuksia mielekkään kotouttamisen onnistumiseen.
Somalialaistaustaista väestöä on asunut joissakin Euroopan osissa jo sukupolvien ajan,
mutta 15 viime vuoden aikana heidän määränsä on kasvanut. Euroopan somalien
määrästä ei ole tarkkoja lukuja, mutta vaikka heitä on absoluuttisesti ottaen vähän, he
ovat kokonaisuudessaan yksi maanosan suurimmista pakolaisryhmistä ja muodostavat
kasvavan vähemmistöryhmän. Euroopan somalit voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:
Euroopassa
syntyneet
somalialaistaustaiset,
somalialaiset
pakolaiset
ja
turvapaikanhakijat (jotka ovat tulleet suoraan Somaliasta tai sen naapurimaista pitkälti
konfliktien vuoksi) sekä somalit, jotka ovat muuttaneet jostakin Euroopan maasta
toiseen, esimerkiksi Ruotsista Britanniaan. Somalit ovat moninainen ja elinvoimainen
yhteisö, joka kärsii median kielteisistä ja puolueellisista esittämistavoista sekä
stereotypioista. Tämän yhteisön erityisiä tarpeita ei ymmärretä riittävästi. Somalit
kuuluvat ryhmiin, jotka kokevat merkittävää epätasa-arvoa koulutuksen, työn,
terveyspalvelujen ja asuntojen saannissa, millä taas on huonoja seurauksia.
7
Somaliyhteisöjen ryhmät ovat vahvasti läsnä tietyissä Euroopan maissa, mutta niillä
saattaa olla suhteellisen vähän kontakteja poliittisiin päättäjiin ja edustusta paikallisissa
ja valtakunnallisissa elimissä.
Vertailevassa tutkimussarjassa ”Somalit Euroopan kaupungeissa” tarkastellaan sellaista
kaupunkien ja kuntien politiikkaa, jossa on aktiivisesti pyritty ymmärtämään
somalitaustaisia yhteisöjä ja niiden erityisiä tarpeita. Tutkimuksella pyritään
tavoittamaan arkielämän kokemuksia sekä sitä, miten paljon ja millaisia yhteyksiä
poliittiset päättäjät ovat luoneet kaupunkinsa somaleihin ja muihin vähemmistöihin.
Yhtenä taustateemana on se, miten somaliyhteisöt itse ovat aktiivisesti osallistuneet
syrjinnän torjuntaan, ja se, antavatko erityisryhmien tarpeet aihetta yksilöllisiin
poliittisiin lähestymistapoihin esteiden poistamiseksi yhtäläisten mahdollisuuksien
tieltä.
”Somalit Euroopan kaupungeissa” – sarjaan kuuluu seitsemän yksittäistä
kaupunkiraporttia sekä yleiskatsaus. Kaupunkien valinnoissa otettiin huomioon väestön
koko ja sen moninaisuus sekä paikallinen poliittinen tilanne. Näitä kaupunkeja ovat
Amsterdam, Kööpenhamina, Helsinki, Leicester, Lontoo, Malmö ja Oslo. Kaikki
seitsemän kaupunkiraporttia ovat paikallisten asiantuntijoiden työtä ja niissä on käytetty
samaa metodologiaa, jotta vertaileva analyysi olisi mahdollinen. Jokaisessa raportissa
esitetään yksityiskohtaisia suosituksia, joiden tarkoituksena on parantaa kyseisen
kaupungin somalien mahdollisuuksia täysimittaiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja
osallisuuteen. Nämä suositukset toimivat pohjana Open Society Initiative for Europe –
aloitteen At Home In Europe – hankkeessa tehtävälle vaikuttamistyölle.
8
2014
Somalit Helsingissä
Sisällys
Tiivistelmä ....................................................................... 13
Menetelmät ..................................................................... 17
1. Johdanto .......................................................................... 21
2. Väestö ja demografia ........................................................ 22
2.1 Väestötilastot ............................................................ 22
2.2 Muuttoliikkeiden historia ja suuntaukset ................... 24
2.3 Suomen ja Helsingin somaliväestö ............................ 25
2.4 Kansalaisuuteen ja sen saamiseen liittyvät kysymykset 27
3. Poliittinen ympäristö ....................................................... 28
3.1 Kaupunginhallinnon rakenteet .................................. 29
3.2 Valtakunnallinen maahanmuutto- ja
kotouttamispolitiikka ................................................ 29
3.3 Kaupungin maahanmuutto- ja
kotouttamispolitiikka ................................................ 31
4. Identiteetti ja kuulumisen tunne ...................................... 33
4.1 Identiteetti ................................................................ 33
4.2 Kuulumisen tunne .................................................... 35
4.3 Vuorovaikutus .......................................................... 39
4.4 Syrjintä ja häirintä ..................................................... 43
5. Koulutus .......................................................................... 45
5.1 Koulutusjärjestelmä ................................................... 45
5.2 Maahanmuuttajat ja koulutusjärjestelmä ................... 47
5.3 Somalilapset Helsingissä ............................................ 50
5.4 Lasten koulunkäynti ja somaliyhteisön
huolenaiheet ............................................................. 52
5.5 Uusi aloite: Lukioon valmistava koulutus
maahanmuuttajille .................................................... 56
6. Työelämä ......................................................................... 59
6.1 Maahanmuuttajat työmarkkinoilla ............................ 59
6.2 Somalit työmarkkinoilla: säännönmukaista
syrjintää .................................................................... 66
6.3 Somaleihin kohdistuvan syrjinnän syyt ja
vaikutus muihin tekijöihin ........................................ 70
10
2014
7. Asuminen ........................................................................ 73
7.1 Asuinalueiden eriytyminen: etenevä epäkohta ............ 73
7.2 Kaupungin politiikka ................................................ 76
7.3 Näkemykset asunnoista ............................................. 77
7.4 Näkemykset asuinalueesta ......................................... 80
7.5 Uusia aloitteita .......................................................... 82
8. Terveys ja sosiaalinen suojelu ........................................... 84
8.1 Terveydentila ja hyvinvointi ...................................... 84
8.2 Kokemukset terveys- ja sosiaalipalveluista .................. 87
9. Järjestyksenpito ja turvallisuus .......................................... 92
9.1 Turvallisuudentunne ................................................. 92
9.2 Kokemukset laista, rikosoikeudesta ja
järjestyksenpidosta .................................................... 94
9.3 Valtakunnallinen turvallisuuspolitiikka ..................... 98
10. Osallistuminen ja kansalaisuus ....................................... 101
10.1 Kansalaisuus ............................................................ 101
10.2 Paikallisen osallistumisen mekanismit ja
päätöksentekoon osallistuminen .............................. 102
10.3 Järjestöt ................................................................... 107
10.4 Poliittinen osallistuminen ja äänestäminen .............. 112
11. Median rooli .................................................................. 114
11.1 Somalien käsittely mediassa ..................................... 115
11.2 Käsityksiä somalien representaatiosta
suomalaisessa mediassa ............................................ 121
12. Päätelmät ....................................................................... 124
13. Suositukset .................................................................... 128
13.1 Identiteetti ja kuulumisen tunne ............................. 128
13.2 Koulutus ................................................................. 128
13.3 Työelämä ................................................................ 130
13.4 Asuminen ............................................................... 131
13.5 Terveys ja sosiaalinen suojelu .................................. 131
13.6 Järjestyksenpito ja turvallisuus ................................. 132
13.7 Osallistuminen ja kansalaisuus ................................ 133
13.8 Media ..................................................................... 133
Liite 1. Lähteet .................................................................... 134
Liite 2. Haastatellut asiantuntijat ......................................... 144
AT HOME IN EUROPE
11
Taulukot
Taulukko 1. Osallistujien ikä ..................................................................................
Taulukko 2. Osallistujien asumisaika Suomessa ......................................................
Taulukko 3. Osallistujien siviilisääty .......................................................................
Taulukko 4. Osallistujien pääasiallinen toiminta .....................................................
Taulukko 5. Yhteishakujen varsinainen haku Helsingin alueella 2008–2010 ...........
Taulukko 6. Toisen asteen opiskelu pääkaupunkiseudulla opiskelijan äidinkielen
mukaan ..............................................................................................
Taulukko 7. Päätoimisen opiskelun ja työllisyyden ulkopuolella olevat nuoret
pääkaupunkiseudulla äidinkielen mukaan (%), 2010 ..........................
Taulukko 8. Kolmannen maan kansalaisten työttömyysaste alkuperämaan mukaan
vuonna 2009 ......................................................................................
Taulukko 9. Vieraskieliset asukkaat pääasiallisen toiminnan mukaan
vuonna 2009 ......................................................................................
Taulukko 10. Tärkeimmät vieraskieliset toimialoittain (%) vuonna 2011 ...............
Taulukko 11. Maahanmuuttajien työllistymisen esteet ja kannustinloukut
Suomen työmarkkinoilla ...................................................................
Taulukko 12. Maahanmuuttajat, jotka kokivat tulleensa syrjityiksi työssä
ulkomaalaistaustansa vuoksi (%) vuosina 1997 ja 2001 .....................
Taulukko 13. Asunnottomien pääryhmät Suomessa ja Helsingissä vuosina
2011–2012 ........................................................................................
Taulukko 14. Asuntokunnat äidinkielen mukaan Helsingissä vuonna 2008 ............
18
19
19
20
50
51
52
62
62
64
66
67
76
78
Kuviot
Kuvio 1. Suurimmat ulkomaalaistaustaiset ryhmät Suomen väestössä 31.12.2012 ... 24
Kuvio 2. Koulutusjärjestelmä .................................................................................. 46
Kuvio 3. Ulkomaan kansalaisten ja koko väestön työttömyysaste (%),
2000–2010 ........................................................................................... 61
Kuvio 4. Helsingin ulkomaalaistaustainen työvoima toimialoittain vuonna 2008 .... 63
Kuvio 5. Teemat maahanmuuttajien esittämisessä suomalaisessa mediassa
(N=1222) (%), 1999–2007 ................................................................ 119
12
2014
TIIVISTELMÄ
T IIVISTELMÄ
Somalit Helsingissä on osa seitsemän kaupungin tutkimussarjaa Somalit Euroopan
kaupungeissa, joka kuuluu Open Society Foundations - säätiön At Home in Europe –
hankkeeseen. Hankkeessa tutkitaan somalialaistaustaisten ihmisten elinoloja
Amsterdamissa, Kööpenhaminassa, Helsingissä, Malmössä, Leicesterissä, Lontoossa ja
Oslossa. Helsingin tutkimuksen toteutti Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos.
Raportissa käsitellään Helsingissä asuvien somalialaisten kokemuksia keskittyen viiteen
osa-alueeseen sekä laajempiin identiteetin, yhteenkuulumisen ja kanssakäymisen
teemoihin. Vuoden 2012 joulukuusta helmikuun loppuun 2013 toteutettiin
asiantuntijahaastatteluja kansallisella ja kuntatasolla sekä somalialaistaustaisten
asukkaiden fokusryhmähaastatteluja. Raportti tarjoaa näkökulmia ja suosituksia
osallisuuden sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantamiseksi tässä monimuotoisessa
pohjoisessa kaupungissa.
Vaikka somalialaisten määrä Suomessa on verrattain pieni, heidän tulonsa 1990-luvun
alkupuolen Suomeen oli merkittävä tapahtuma kansallisella tasolla. Somalialaisten
turvapaikanhakijoiden saapumista Suomeen sekä sen käynnistämiä yhteiskunnallisia
tapahtumia on kutsuttu nimellä "somalishokki", koska se oli toisen maailmansodan
jälkeisen Suomen ensimmäinen kokemus suurten pakolaisryhmien vastaanottamisesta.
Väestö: Suomen väestö on suhteellisen homogeeninen. Vain alle viisi prosenttia
asukkaista on ulkomaalaistaustaisia. Maahanmuuttajat ovat voimakkaasti keskittyneet
pääkaupunkiseudulle. Somalialaistaustaiset ovat kolmanneksi suurin ulkomaalaisryhmä
Suomessa. Heitä oli yhteensä 14672 henkilöä vuoden 2012 lopussa.
Poliittinen ympäristö: Suomessa vastuu maahanmuuttajien kotoutumisesta on jaettu
valtion ja kuntien kesken. Helsingin kaupunki on kehittänyt kaupungin
kotoutumispolitiikkaa keskittyen mm. asumiskysymyksiin, työllisyyteen, koulutukseen
sekä vuorovaikutuksen rakentamiseen eri väestöryhmien välillä.
Identiteetti ja kuulumisen tunne: Fokusryhmähaastattelujen osallistujat olivat yhtä
mieltä siitä, että Suomessa esiintyy voimakkaita kielteisiä asenteita somalialaisia
kohtaan. Tämä luo tunteen erilaisuudesta ja saattaa johtaa poissulkemiseen
laajemmasta yhteiskunnasta. Haastatellut kokivat että somalialaisten suuri määrä
Helsingissä auttoi heitä luomaan kuulumisen tunnetta ja yhteisöllisyyttä. He kuvasivat
kanssakäymistä valtaväestön kanssa yleensä kunnioittavaksi, mutta rajoittuneeksi.
Osallistujat mainitsivat myös joitakin onnistuneita yhteisökehityshankkeita, jotka ovat
edesauttaneet rakentamaan kestävämpiä ja merkityksellisempiä yhteyksiä ryhmien
välillä.
Syrjintä ja häirintä: Vuonna 2009 tehdyssä EU‒MIDIS-tutkimuksessa, Euroopan
unionin perusoikeusviraston vähemmistöjä ja syrjintää koskevassa tutkimuksessa
ilmeni, että kaikista maahanmuuttaja- ja etnisistä ryhmistä somalialaiset Suomessa ovat
kärsineet eniten syrjinnästä. Esimerkiksi eräässä suomalaisessa tutkimuksessa Suomen
AT HOME IN EUROPE
13
somalialaiset ilmoittivat häirinnästä ja syrjinnästä kadulla, kaupoissa, poliisin taholta ja
muissa paikoissa. Fokusryhmien osallistujien mukaan nämä kokemukset lisäävät
eristäytyneisyyden ja epävarmuuden tunteita.
Koulutus: Maahanmuuttajien määrä ja monimuotoisuus kouluissa lisääntyy.
Somalialaiset ovat suurimpia maahanmuuttajaryhmiä erityisesti päiväkodeissa ja
peruskouluissa. Heidän määränsä laskee kuitenkin jyrkästi seuraavissa koulutusasteissa
ja korkeakouluissa on vain hyvin vähän somalitaustaisia. Tutkimustulokset viittaavat
siihen, että somalialaisten lasten koulumenestys on heikompi kuin muiden
oppilasryhmien. Tämä asia heijastui myös käsillä olevan tutkimuksen aineistossa.
Somalinkieliset vanhemmat kokivat, että heidän lapsiaan sijoitetaan suomea toisena
kielenä opiskeleviin ryhmiin riippumatta suomen kielen taidosta, ja vanhemmat
pelkäsivät, että tämä rajoittaa lasten jatkokoulutusmahdollisuuksia. Haastatteluissa tuli
esiin myös kokemuksia rasismista ja syrjinnästä kouluissa.
Työelämä: Työllisyyteen liittyvät ongelmat olivat yksi tutkimukseen osallistuneiden
somalitaustaisten keskeisimpiä huolenaiheita. Näkemyksenä oli, että syrjintä vaikuttaa
somalialaisten työnsaantiin Suomessa. Tätä tulosta tukevat myös aikaisemmat
työllisyyttä käsittelevät tutkimukset. Naiset kohtaavat työnhaussa erityisiä ongelmia,
eivätkä heille suunnatut työllisyyspoliittiset toimenpiteet ole osoittautuneet erityisen
tuloksellisiksi. Työnsaantivaikeudet koettiin suurimpana esteenä sille, että
somalitaustaiset olisivat voineet tuntea itsensä kotoutuneiksi suomalaiseen
yhteiskuntaan. Riittämätön kielitaito on esteenä työnsaannille, mutta koettiin myös,
ettei erinomainenkaan kielitaito riitä takaamaan työn saantia.
Asuminen: Helsingin kaupungin asuntopolitiikka on tuottanut hyviä tuloksia
asuinalueiden eriytymiskehityksen ennaltaehkäisyssä. Samalla kun Helsinki muuttuu
monimuotoisemmaksi, eri kaupunginosien väliset sosioekonomiset erot uhkaavat
kuitenkin kasvaa. Maahanmuuttajien asuttamisessa on noudatettu hajasijoittamisen
strategiaa. Somalialaiset tuntevat olonsa turvallisemmaksi alueilla, joissa he
muodostavat suuremman ryhmän. Fokusryhmien osallistujat raportoivat monenlaisia
mielipiteitä asumistilanteestaan. Jotkut olivat tyytyväisiä yhteisöllisyyteen, asuntojen
laatuun ja palveluiden saatavuuteen, kun taas toiset ilmaisivat huolensa rasistisista
rikoksista ja eristäytyneisyydestä.
Terveys ja sosiaalinen suojelu: Huolimatta somalialaisten heikkoon terveydentilaan
viittaavista aikaisemmista tutkimustuloksista, somalialaisten on todettu olevan
tyytyväisiä elämänlaatuunsa. Jotkut tutkimukseen nyt haastatellut ilmaisivat huolensa
suomalaisten ja somalialaisten erilaisista terveydenhuoltoon liittyvistä käsityksistä ja
tavoista samoin kuin kommunikaatio-ongelmista terveydenhuollon henkilökunnan
kanssa. Yleisesti ottaen fokusryhmien osallistujat pitivät suomalaisen terveydenhoidon
tasoa hyvänä. Mielenterveyspalveluiden käyttö somalialaisten maahanmuuttajien
keskuudessa on edelleen hyvin vähäistä huolimatta siitä, että yhteisön edustajilla on
paljon traumaattisia kokemuksia.
14
2014
TIIVISTELMÄ
Järjestyksenpito ja turvallisuus: Haastateltujen mielipiteet jakautuivat koskien
Helsingin yleistä turvallisuutta. Jotkut kehuivat lähiöidensä turvallista ilmapiiriä, toiset
taas mainitsivat poliisin rasistisen profiloinnin ongelmana. Erityisesti naiset kertoivat
toistuvasta häirinnästä kaduilla. Tutkimukset osoittavat, että somalialaiset ilmoittavat
harvoin rikoksista viranomaisille, ja fokusryhmäkeskusteluissa kuvailtiin tilanteita,
joissa poliisin ei koettu käsitelleen rikostapauksia asiaankuuluvasti.
Osallistuminen ja kansalaisuus: Noin 40 prosenttia Suomessa asuvista somalialaisista
on saanut Suomen kansalaisuuden. Eräs haastateltu koki, että "kansalaisuus ei usein
muuta mitään, täällä katsotaan vain alkuperää". Somalialaisten osallisuutta on pyritty
edistämään esimerkiksi asukasneuvostojen ja järjestöjen avulla. Suomessa toimii monia
somalijärjestöjä, jotka hyötyisivät valmiuksiensa kehittämisestä ja pyrkimyksistä
yhdistää voimia yhteisten asioiden hyväksi. Kunnallisvaaleissa on ollut somalitaustaisia
ehdokkaita, ja viimeksi vuoden 2012 vaaleissa somalialainen naispuolinen valtuutettu
valittiin uudelleen Helsingin kaupunginvaltuustoon.
Median rooli: Maahanmuuttajayhteisöt esiintyvät rajoitetusti mediassa, ja tutkimuksissa
on ilmennyt huolta, että somalialaisten representaatiot mediassa saattavat tuottaa
stereotypioita ja estää kotoutumista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mediahuomio
kohdistuu usein negatiivisiin aiheisiin, kuten rikollisuuteen ja konflikteihin, eikä
maahanmuuttajien ääntä kuulla valtalehdistössä.
Suositukset: Yhtenä isoimmista ja suurimmista maahanmuuttajaryhmistä Suomessa
somalit ovat kohdanneet monia haasteita kotoutumisessa. Huolimatta siitä, että valtio
ja paikallishallinnot ovat kehittäneet monipuolisia politiikkoja maahanmuuttajien
tukemiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa, esteitä löytyy edelleen erityisesti
työnsaannissa ja koulutussektorilla. Rodullinen syrjintä ja häirintä koettiin keskeiseksi
kotoutumisprosessia estäväksi tekijäksi. Fokusryhmiin osallistuneiden keskuudessa
kokemukset jokapäiväisestä elämästä Helsingissä vaihtelivat hyvin paljon: Jotkut
kehuivat hiljaista ja turvallista ympäristöä ja toiset kamppailivat eristäytyneisyyden ja
työttömyyden kanssa. Muutamia pilottihankkeita kotoutumisen edistämiseksi on
meneillään, mutta työtä tulisi laajentaa. Somalialaisten kansalaisyhteiskunta on
aktiivinen, mutta myös hyvin hajanainen. Yhtenäisemmän äänen ja lähestymistavan
löytäminen voisivat auttaa kiinnittämään huomiota asioihin, jotka koskettavat
somaliyhteisöjä yleisemmällä tasolla. Haastateltujen kokemukset vaihtelivat selvästi
riippuen sukupuolesta ja sukupolvesta, ja niitä tulisi jatkossa tutkia lisää. Olisi
erityisesti kiinnitettävä huomiota toisen sukupolven somalialaisiin Suomessa ja
varmistettava, että he pystyvät tuntemaan kuuluvansa Helsinkiin ja että heillä on samat
menestymisen mahdollisuudet kuin kenellä tahansa muulla Suomessa pysyvästi asuvalla
tai Suomen kansalaisella.
1.
Valtion, Helsingin kaupungin ja muiden viranomaisten tulisi lisätä tietoisuutta
osallisuuden parantamisen merkityksestä, suomalaisen yhteiskunnan
monimuotoistumisesta ja uusien identiteettien moninaisuudesta. Esimerkiksi
Helsingin kaupunki voisi koota julkisia ja yksityisiä tahoja edustavan
työryhmän arvioimaan ja laatimaan julkaisuja, verkkosivustoja, ilmoituksia ja
AT HOME IN EUROPE
15
muuta visuaalista materiaalia kaupungin hallinnolle ja muille julkisille
toimijoille. Ryhmän tulisi arvioida nykyisiä materiaaleja ja laatia ohjeistukset ja
toimintatavat siitä, kuinka Helsingin moni-ilmeisemmäksi muuttunutta
väestöä kuvataan ja edistää näin myönteistä kuvaa myös vähemmistöyhteisöistä.
16
2.
Koulutuksen rooli on keskeinen mahdollisuuksien tarjoajana, ja edellytys sille,
että jokainen voi toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Laadukas
koulutus on vakauden ja sosiaalisen koheesion ehto. Tutkimustiedot viittaavat
siihen, että somalialaiset edistyvät heikommin koulutusurilla kuin muut
väestöryhmät, varsinkin korkea-asteen opinnoissa. Opetusministeriön,
Opetushallituksen ja Helsingin kaupungin tulisi tutkia, mitkä taustasyyt ja
mahdolliset rakenteelliset syyt vaikuttavat somalialaisten alisuoriutumiseen
koulutusurilla. Lisäksi tulisi tarjota räätälöityjä ratkaisuja kaikille niille
väestöryhmille, kuten somaleille, joissa nuoriso on aliedustettuna toisen asteen
koulutuksessa, päästä ammatilliseen koulutukseen ja työelämään tai saavuttaa
akateemiset taidot jotka ovat edellytyksenä korkea-asteen koulutukselle.
Opinto-ohjauksen ja tiedotuksen eri koulutusvaihtoehdoista ja niiden
jatkopoluista oppilaille ja heidän vanhemmilleen tulisi alkaa jo paljon ennen
viimeistä peruskoululuokkaa.
3.
Suomen hallituksen tulisi kiinnittää erityistä huomiota niihin maahanmuuttajaryhmiin, kuten somaleihin, jotka kohtaavat erityishaasteita työmarkkinoilla.
Tällä hetkellä Aluehallintoviraston eli AVI:n työturvallisuus- ja työterveysosastot seuraavat, kuinka yhdenvertaisuuslakia noudatetaan työmarkkinoilla.
Tämä tehtävä tulisi siirtää jollekin toiselle elimelle, joka pystyy takaamaan
läheisemmän yhteistyön eri maahanmuuttajayhteisöjen kanssa, erityisesti
niiden ryhmien kanssa jotka kohtaavat paljon työsyrjintää.
2014
MENETELMÄT
M ENETELMÄT
Kerättäessä aineistoa tätä raporttia varten käytettiin useita eri tutkimusmenetelmiä:
tehtiin katsaus aihepiirin tutkimuskirjallisuuteen ja politiikkaraportteihin, sekä
toteutettiin fokusryhmä- ja asiantuntijahaastatteluja. Pääosa aineistosta kerättiin
kolmen kuukauden aikana joulukuun 2012 alusta helmikuun 2013 loppuun asti.
Keskeisiä asiantuntijoita haastateltiin kaikkiaan 28. Heihin kuului yhdeksän valtion
virkamiestä, seitsemän yhteisöjohtajaa, kolme kaupungin virkamiestä, kolme
sosiaalityöntekijää, kolme kansalaisyhteiskunnan toimijaa, kaksi opettajaa ja yksi
toimittaja (ks. liite 2). Kussakin haastattelussa käytettiin puolistrukturoitujen
kysymysten sarjaa, poikkeuksena toimittajan ja toisen opettajan haastattelut, joissa
keskusteltiin pääosin tietyistä teemoista ja hankkeista. Näistä 28 haastatellusta 11 oli
naisia. Osa haastatteluista tehtiin parihaastatteluina. Yksi haastattelu tehtiin
puhelimitse ja loput kasvokkain.
Fokusryhmien jäsenet rekrytoitiin kahdelta pääalueelta. Ensimmäinen alue oli itäinen
Helsinki, etenkin Itäkeskuksen kauppakeskus (Itis) ympäristöineen. Itäkeskus on
Helsingin suurin kauppakeskus, ja somalien läsnäolo on siellä näkyvämpää kuin
missään muualla Suomessa. Itäkeskuksen ympäristössä on pieni keskus, jossa on
kaupungin suurin keskittymä somalien omistamia yrityksiä ja myös yksi somalien
kolmesta päämoskeijasta. Lisäksi yhdellä somaliyhteisön tärkeimmistä järjestöistä,
Suomen Somaliliitolla, on toimitilat läheisessä kaupunginosassa. Kahdestatoista
fokusryhmähaastattelusta viisi toteutettiin tällä alueella.
Toinen alue, jolta fokusryhmien jäseniä rekrytoitiin, on Helsingin keskusta ja sen
ympäristö, mukaan lukien Pasila, jonne on kaupungin päärautatieasemalta yhden
asemanvälin matka pohjoiseen. Tällä alueella sijaitsevat useimmat somaliyhteisön
tärkeimmistä yhdistyksistä ja kaksi sen kolmesta päämoskeijasta. Monet kaupungin
somaleista ovat joko näiden järjestöjen jäseniä tai niiden asiakkaita ja käyvät usein
niiden toimitiloissa. Seitsemän fokusryhmähaastattelua tehtiin Pasilassa ja kaupungin
keskustassa.
Näitä alueita käytettiin pelkästään osallistujien rekrytointiin, ja kuka tahansa
Helsingissä asuva somali saattoi osallistua tutkimukseen. Fokusryhmien jäsenet valittiin
yleisesti Helsingissä asuvista somaleista eikä minkään tietyn kaupunginosan asukkaista.
Helsinki on pienehkö kaupunki, ja somalit asuvat hajallaan eri kaupunginosissa.
Somalien rekrytointi tutkimukseen tai fokusryhmään on äärimmäisen haastavaa, ja
näin ollen fokusryhmien jäsenten rekrytoimiseksi konsultoitiin Helsingin seitsemää
tärkeintä somaliorganisaatiota: neljää yhteisön tärkeintä yhdistystä ja kolmea keskeistä
moskeijaa. Kolme pääjärjestöä ja kolme moskeijaa avusti rekrytointiprosessissa.
Osallistujien rekrytointiin käytettiin monia eri mekanismeja sen varmistamiseksi, että
fokusryhmät olisivat sekä monipuolisia että edustavia.
AT HOME IN EUROPE
17
Kaikki 12 fokusryhmäkeskustelua käytiin somaliksi, ja ne kestivät tunnista kahteen ja
puoleen tuntiin. Jokainen keskustelu nauhoitettiin, purettiin nauhalta ja käännettiin
englanniksi. Fokusryhmäkeskusteluihin osallistui kaikkiaan 102 ihmistä. Näistä 102
osallistujasta 40, noin 40 prosenttia, oli naisia. Kaksi fokusryhmää koostui pelkästään
naisista, toinen nuorista ja toinen vanhemmista, ja näitä fokusryhmäkeskusteluja johti
naispuolinen tutkimusavustaja. Kaiken kaikkiaan osallistujat olivat 18–74-vuotiaita.
Taulukossa 1 esitetään osallistujien ikäjakauma, ja siitä ilmenee, että yli 55-vuotiaita
osallistujia oli vähemmän kuin muiden ikäryhmien edustajia. Tämä heijastaa kuitenkin
myös Helsingin koko somaliväestön tosiasiallista ikäjakaumaa, jossa on hyvin vähän
vanhemman sukupolven edustajia.
Taulukko 1. Osallistujien ikä
Ikäryhmä
määrä
%
18–25
23
22.6
26–35
27
26.5
36–45
26
25.5
46–55
17
16,7
>55
9
8.8
yhteensä
102
101
Huom.: Pyöristämisen vuoksi kokonaisprosenttiluku voi poiketa sadasta
Lähde: Open Society Foundations
Taulukossa 2 esitetään vuosina aika, jonka osallistujat olivat asuneet Suomessa. Noin
puolet fokusryhmien jäsenistä oli saapunut maahan vuosina 1990–1997. Toinen
somalialaistulokkaiden aalto tuli pian vuoden 2007 jälkeen, kun Etiopian armeija oli
hyökännyt Etelä- ja Keski-Somaliaan. Noin 14 prosenttia osallistujista ei antanut tietoa
siitä, kuinka kauan he olivat asuneet Suomessa.
18
2014
MENETELMÄT
Taulukko 2. Osallistujien asumisaika Suomessa
Vuosia
määrä
%
<5
13
12.7
6–10
19
18.6
11–15
8
7.8
16–20
30
29.4
20–23
18
17.7
..
14
13.7
yhteensä
102
99.9
Kuten taulukosta 3 ilmenee, lähes 68 prosenttia osallistujista oli naimisissa ja lähes
19 prosenttia oli naimattomia; loput, lähes 14 prosenttia, eivät antaneet tietoja
siviilisäädystään. Heidän oli joko vaikea puhua asiasta tai he eivät vain maininneet sitä,
eivätkä tutkijat kysyneet uudelleen.
Taulukko 3. Osallistujien siviilisääty
Siviilisääty
määrä
%
naimisissa
69
67.7
naimaton
19
18.6
..
14
13.7
yhteensä
102
100
Huom.: .. = tietoa ei saatu
Taulukossa 4 luetellaan osallistujien pääasialliset toiminnat. Hiukan yli 44 prosenttia
osallistujista oli työssä, 23,5 prosenttia oli työttömänä ja lähes 10 prosenttia oli
opiskelijoita. Loput olivat kotiäitejä tai eläkeläisiä (alle 5 %) tai eivät antaneet tietoa
ammattiasemastaan.
AT HOME IN EUROPE
19
Taulukko 4. Osallistujien pääasiallinen toiminta
Toiminta
määrä
%
työllinen
45
44.1
työtön
24
23.5
opiskelija
10
9.8
..
23
22.6
yhteensä
102
100
Huom.: .. = tietoa ei saatu
Kullekin kahdeksasta temaattisesta fokusryhmästä laadittiin tietty kysymyssarja
keskusteluja varten. Yhdestä kysymyssarjasta keskusteltiin kaikissa neljässä sukupuoli- ja
ikäkohtaisessa fokusryhmässä. Käytetyt menetelmät, mukaan lukien haastattelurungot,
noudattivat At Home in Europe -projektissa laadittua yhteistä muotoa.
On syytä huomata, että kuusi kahdestatoista fokusryhmäkeskustelusta toteutettiin
uskonnollisten järjestöjen tiloissa, mikä on saattanut jonkin verran vaikuttaa saatuihin
vastauksiin. Esimerkiksi hijabia käyttävien naisten suhteellinen osuus vastaajista on
voinut olla hieman suurempi kuin Suomen koko somaliväestössä, ja naisten oma suhde
uskontoon on voinut vaikuttaa heidän kokemuksiinsa kokonaisväestön asenteista ja
reaktioihinsa niihin tai heidän tapaansa kokea elämä Suomessa, mukaan lukien sellaiset
ilmiöt kuin julkinen alkoholinkäyttö. Helsingissä uskonnolliset keskukset ovat
kuitenkin somalien kiinnekohtia ja niin ollen ihanteellisia paikkoja rekrytoida somaleja
tutkimussubjekteiksi.
Lopuksi tekijät järjestivät Helsingissä syyskuussa 2013 yhteisöjohtajille, päättäjille,
tutkijoille ja muille asiantuntijoille pyöreän pöydän keskustelun, jossa keskusteltiin
raporttiluonnoksesta, kommentoitiin sitä ja tehtiin siihen lisäyksiä ennen sen
viimeistelemistä.
20
2014
JOHDANTO
1.
J OHDANTO
Tämä raportti on osa politiikkaan kohdistuvaa vertailevaa tutkimusta, jota rahoittaa
Open Society Foundationsin At Home in Europe – hanke (AHiE) ja jossa keskitytään
seitsemään eurooppalaiseen kaupunkiin, joissa on merkittävä somalialaisväestö.
Raportin päätarkoituksena on tunnistaa Helsingissä asuvien somalien kotoutumisen
haasteet ja onnistumiset sekä ymmärtää heidän kokemuksiaan tärkeillä arkielämän
alueilla. Raportissa tarkastellaan myös sitä, miten sekä valtion että kaupungin
viranomaiset kohtaavat nykyiset sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset haasteet ja ottavat
somalien tarpeet huomioon keskeisessä päätöksenteossa ja politiikan suunnittelussa.
Tunnistettujen puutteiden ja tarpeiden sekä hyvien käytäntöjen perusteella raportissa
esitetään politiikkasuosituksia.
Tässä raportissa ”somaleilla” tarkoitetaan suomensomaleja, joilla on monenlaisia
taustoja: jotkut ovat syntyneet Suomessa, toiset Somaliassa tai muualla; jotkut ovat
asuneet Suomessa jo vuosia, toiset taas tulleet vasta äskettäin. Näin ollen raportissa ei
pyritä määrittelemään, kuka on somali, vaan pikemminkin yksilöimään somaleja ja
antamaan tilaa eri äänille.
Raportti jakautuu kahdeksaan temaattiseen päälukuun ja viiteen täydentävään lukuun.
Pääluvuissa käsiteltäviä teemoja ovat identiteetti, yhteisöön kuuluminen ja
vuorovaikutus; koulutus; työllisyys; asuminen; terveys ja sosiaalinen suojelu;
järjestyksenpito ja turvallisuus; osallistuminen ja kansalaisuus; sekä median rooli.
Näissä luvuissa pääpainona on dokumentoida tavallisten helsinkiläissomalien
jokapäiväisiä kokemuksia näillä tärkeillä elämänalueilla. Johdanto-, päätelmä- ja
suosituslukujen lisäksi raportissa on kaksi taustoittavaa lukua, jotka käsittelevät väestöä
ja demografiaa sekä kaupungin politiikkaa.
AT HOME IN EUROPE
21
2.
V ÄESTÖ
JA DEMOGRAFIA
Tässä luvussa esitetään yleiskatsaus Helsingin ja Suomen väestörakenteeseen suhteessa
maahanmuuttoon ja tarkastellaan yhteyksiä Suomen muuttoliikkeiden historian,
muuttopolitiikan sekä Helsingin somalien tilanteen välillä.
2.1
Väestötilastot
Joulukuussa 2012 Suomen kokonaisväestö oli 5 426 674 henkeä (mukaan lukien sekä
Suomen että ulkomaiden kansalaiset). Suomen kansalliskieliä ovat suomi ja ruotsi.
Suomi oli osa Ruotsia 1800-luvun alkuun asti, ja yläluokan kielenä oli aiemmin ruotsi.
Nykyään vain pieni osa syntyperäisistä suomalaisista puhuu äidinkielenään ruotsia, ja
useimmat ovat käytännössä kaksikielisiä lukuun ottamatta länsirannikon, Turun
seudun, Ahvenanmaan ja joidenkin Etelä-Suomen maaseutualueiden asukkaita.
Ruotsinkielisillä suomalaisilla on kuitenkin vahva asema kielivähemmistönä ja oikeus
käyttää ruotsia esimerkiksi hallintoviranomaisten kanssa asioidessaan. Ruotsinkielisen
vähemmistön asemasta käydään myös jatkuvaa keskustelua erityisesti kaksikielisen
kouluopetuksen osalta. Nykyisellään jokaisen suomalaisen on luettava koulussa toista
kansalliskieltä, ja koulu voi olla joko suomentai ruotsinkielinen. Lisäksi kunnan ja
valtion virkamiehiltä vaaditaan kummankin kansalliskielen hallintaa. Etnisesti Suomi
on varsin homogeeninen; koko väestöstä äidinkieleltään suomenkielisiä on 4 866 848
henkeä (90 %), ruotsinkielisiä 290 977 (5,4 %), saamenkielisiä 1 900 (0,03 %) ja
jotakin muuta kieltä äidinkielenään puhuvia 266 949 (4,5 %). 1
Vuonna 2012 Suomen väestöstä 77 prosenttia kuului luterilaiseen valtionkirkkoon.
Vaikka prosenttiosuus on korkea, aktiivisten uskonnonharjoittajien määrä on selvästi
tätä pienempi. Jopa 1 139 730 henkeä (20,1 %) ei kuulu mihinkään uskonnolliseen
yhdyskuntaan. 2 Valtionkirkko, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, on erityisasemassa valtiollisissa seremonioissa ja sillä on oikeus kantaa jäseniltään veroa valtion
tuloverotuksen yhteydessä. Tulot saadaan verosta, jonka valtio kerää kirkon puolesta.
Suomen maahanmuuttajaväestön koko voidaan selvittää lähtömaata, äidinkieltä tai
kansalaisuutta koskevista tiedoista. Suomessa oli vuonna 2012 kirjoilla yhteensä
279 616 ulkomaalaistaustaista henkilöä (4,8 %), joista 238 208 oli ensimmäisen
1
2
22
Tilastokeskus: ”Population structure 2012, annual review”, taulukko: Language according to age
and sex by region 1990–2012, Tilastokeskus, Helsinki, ks.
pxweb2.stat.fi/database/StatFin/vrm/vaerak/vaerak_en.asp (luettu 3.11.2013) (jäljempänä
Tilastokeskus: ”Population structure 2012, annual review”). Suomeksi: ”Väestörakenne 2012,
vuosikatsaus”, taulukko: Kieli iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain 1990–2012,
pxweb2.stat.fi/database/StatFin/vrm/vaerak/vaerak_fi.asp.
Tilastokeskus: ”Population structure 2012, annual review”, liitetaulukko 8: Religious affiliation of
the population 2003–2012, stat.fi/til/vaerak/2012/01/vaerak_2012_01_2013-09-27_tau_008_
en.html (luettu syyskuussa 2013). Suomeksi: ”Väestörakenne 2012, vuosikatsaus”, liitetaulukko
8: Väestö uskonnollisen yhdyskunnan mukaan 2003–2012,
stat.fi/til/vaerak/2012/01/vaerak_2012_01_2013-09-27_tau_008_fi.html.
2014
VÄESTÖ JA DEMOGRAFIA
sukupolven maahanmuuttajia ja 41 408 kuului Suomessa syntyneeseen toiseen
sukupolveen. 3 Näin ollen ulkomaalaistaustaisilla tarkoitetaan sekä Suomen
ulkopuolella syntyneitä siirtolaisia että ulkomailla syntyneiden vanhempien lapsia.
Määrä sisältää siis myös ne, jotka ovat saaneet Suomen kansalaisuuden.
Suomessa on 320 kuntaa, joista 107 on kaupunkeja. 4 Ulkomaalaistaustaisten osuus oli
suurin ruotsinkielisessä Ahvenanmaan maakunnassa (12,1 %) ja toiseksi suurin EteläSuomessa Uudenmaan maakunnassa (9,6 %). Manner-Suomen kunnista ulkomaalaistaustaisten osuus oli suurin Helsingissä (12,6 %) ja muissa pääkaupunkiseudun
suurissa kunnissa, Vantaalla (12,3 %) ja Espoossa (11,4 %). 5 Maahanmuuttajat ovat
siis merkittävästi keskittyneet pääkaupunkiseudulle.
Ulkomaalaistaustaisten osuus on suurin 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä (yli 9 %).
Suomen maahanmuuttajat ovat merkittävästi nuorempia kuin muu väestö: ulkomaalaistaustaisten suomalaisten keski-ikä oli ensimmäisessä sukupolvessa 37,7 vuotta ja
toisessa sukupolvessa 11,8 vuotta, kun muun väestön keski-ikä oli 42 vuotta. 6
Suomen suurimpia ulkomaalaistaustaisia ryhmiä ovat venäläiset (70 899, 25 % kaikista
ulkomaalaistaustaisista), virolaiset (36 036), somalialaiset (14 672) ja irakilaiset
(10 795). 7
3
4
5
6
7
Tilastokeskus: ”Population structure 2012, annual review”.
Ks. Kunnat.net, kunnat.net/fi/tietopankit/uutisia/2012/Sivut/Vuonna-2013-kuntia-on-320.aspx
(luettu 3.11.2013).
AT HOME IN EUROPE
23
Kuvio 1. Suurimmat ulkomaalaistaustaiset ryhmät Suomen väestössä
31.12.2012
Taustamaa
Entinen NL ja Venäjä
Somalia
Entinen Jugoslavia
Vietnam
Syntynyt ulkomailla
Thaimaa
Iran
Afganistan
Britannia
0
10 000
20 000
30 000
40 000
50 000
60 000
70 000
Lähde: Tilastokeskus: ”Väestörakenne 2012, vuosikatsaus”
2.2
Muuttoliikkeiden historia ja suuntaukset
Maahanmuutto on Suomessa uusi ilmiö, mikä johtuu paljolti maan geopoliittisesta
asemasta, vaikka Suomen perinteisillä vähemmistöillä, kuten juutalaisilla, islamilaisilla
tataareilla, romaneilla ja saamelaisella alkuperäisväestöllä, onkin jo pitkä historia
takanaan. Vuosina 1809–1917 Suomi oli autonominen osa Venäjän keisarikuntaa.
Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 maahan saapui suurin joukoin venäläisiä sekä
pakolaisia Itä-Euroopasta. Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomi on kuitenkin
kokenut vain vähän maahanmuuttoa Euroopasta ja muualta maailmasta. 8 Toisin kuin
monissa muissa Euroopan maissa, työperäinen maahanmuutto ei Suomessa ole koskaan
ollut merkittävää, ja maahanmuutto on hyväksytty enimmäkseen humanitaarisin
perustein eikä se ole ollut osa työmarkkinapolitiikkaa. 9 Viime vuosina tähän on
kuitenkin tullut muutos.
Siirtolaisuus oli Suomessa perinteisesti maastamuuttoa, sillä monet suomalaiset
muuttivat 1900-luvun alussa Pohjois-Amerikkaan ja toisen maailmansodan jälkeen
8
9
24
J. Korkiasaari ja I. Söderling: ”Finnish Emigration and Immigration after World War II”,
Siirtolaisuusinstituutti, Turku, 2003, migrationinstitute.fi/articles/011_Korkiasaari_Soderling.pdf
(luettu 3.11.2013) (jäljempänä Korkiasaari ja Söderling: ”Finnish Emigration and Immigration
after World War II”).
Työministeriö: Työelämäkysymykset ja haasteelliset ryhmät työllisyyspolitiikan näkökulmasta.
ESR-hyvät käytännöt no. 8, Helsinki, Edita, 2002.
2014
Ruotsiin. 1980-luvulle asti maastamuutto oli suurempaa kuin maahanmuutto, mutta
tilanne alkoi muuttua 1980-luvulta alkaen, kun maahan muutti jonkin verran
pakolaisia, inkeriläisiä 10 paluumuuttajia alueilta, jotka toisessa maailmansodassa
menetettiin Neuvostoliitolle, sekä paluumuuttajia Ruotsista. 11 Suomeen suuntautuvan
muuton historiassa tuli käännekohta vuonna 1990, kun presidentti Mauno Koivisto
helpotti inkeriläisten muuttoa Suomeen antamalla heille paluumuuttajan aseman.
Lisäksi Suomeen alkoi samana vuonna tulla turvapaikanhakijoiden ryhmiä Somaliasta.
Suomessa asuva ulkomaalaisväestö voidaan karkeasti jakaa neljään ryhmään: ihmiset,
joilla on suomalaiset juuret; turvapaikanhakijat, pakolaiset ja heidän perheenjäsenensä;
Suomen kansalaisten puolisot; sekä määräaikaisesti maassa oleskelevat opiskelijat ja
työntekijät. Avioliitto on aina ollut tärkeimpiä syitä muuttaa Suomeen, mutta
perheenyhdistämisen, opintojen ja työn merkitys maahanmuuton syinä on kasvanut
2000-luvun alusta alkaen.
Suomen muslimien määräksi arvioitiin vuonna 2012 noin 60 000 henkeä, joista
enemmistö on ensimmäisen sukupolven pakolaisia ja maahanmuuttajia sekä heidän
lapsiaan. Lisäksi muslimiväestöön kuuluu islamiin kääntyneitä suomalaisia ja
historiallinen tataarimuslimien ryhmä. 12
2.3
Suomen ja Helsingin somaliväestö
Somalit olivat Suomen ensimmäinen iso pakolaisryhmä, joka saapui spontaaneina
turvapaikanhakijoina 1990-luvun alussa, ja tämä aiheutti niin sanotun "somališokin”.
Koska suomalaisyhteiskunnassa ei ollut yleistä tietoa siitä, miten ottaa vastaan iso
maahanmuuttajaryhmä, suurien somalimäärien saapuminen aiheutti hämmennystä
eikä tilannetta hoidettu hyvin. 13 Suomen taloutta koetteli tuolloin myös vakava
taantuma, mikä vaikutti ihmisten asenteisiin ulkomaalaisia kohtaan. Lisäksi somalit
ovat Suomeen tulostaan asti pysyneet maan suurimpana pakolaistaustaisena,
afrikkalaisperäisenä ja islaminuskoisena ryhmänä. Siksi he ovat saaneet runsaasti
huomiota medialta ja päättäjiltä sekä valtaväestöltä.
Vuonna 1990 Suomen koko väestöstä 0,7 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia, ja tästä
ryhmästä vain 49 henkeä oli Somaliasta. 14 Vuonna 1991 somalien määrä oli kasvanut
1 412 henkeen, ja siitä lähtien määrä on hitaasti kasvanut vuosi vuodelta. 1990-luvulla
10
11
12
13
14
Inkeriläiset ovat kotoisin Inkerinmaalta Venäjältä, ja he muodostavat edelleen suurimman osan
Venäjän suomenkielisestä väestöstä. Toista maailmansotaa edeltävissä ja sen jälkeisissä väestön
pakkosiirroissa heidät sijoitettiin muualle Neuvostoliiton alueelle.
Seppo Paananen: ”Maahanmuuttajien elinolot Suomessa”, Yhteiskuntapolitiikka 70 (2005):4, s.
460–462 (jäljempänä Paananen: ”Maahanmuuttajien elinolot Suomessa”).
Tuomas Martikainen: ”Finland”, teoksessa Jørgen S. Nielsen, Samim Akgönül, Ahmet Alibašić ja
Egdūnas Račius (toim.): Yearbook of Muslims in Europe, Vol. 5, Leiden, Brill, 2013, s. 237–246.
Paananen: ”Maahanmuuttajien elinolot Suomessa”.
AT HOME IN EUROPE
25
useimmat somalit tulivat Suomeen turvapaikanhakijoina, ja heidät sijoitettiin
vastaanottokeskuksiin kaikkialle maahan. Monet hajaantuivat ensin eri kuntiin ympäri
maata, mutta muuttivat myöhemmin Helsinkiin tai pääkaupunkialueelle (mukaan
lukien Espoo ja Vantaa). 1990-luvun alun jälkeen Suomen somalien määrä kasvoi
myös perheenyhdistämisten ja lasten syntymisen kautta.
Vaikka somaliyhteisön kotoutumisen ja eristymisen haasteet ovat 1990-luvun jälkeen
vähentyneet, somalit kohtaavat suomalaisessa yhteiskunnassa paljon vaikeuksia, kuten
yksinäisyyttä, työttömyyttä, perheongelmia, koti-ikävää, mielenterveysongelmia, huolta
turvallisuudesta ja rasismia. 15 Suomalaisen yhteiskunnan kulttuurinen ja
institutionaalinen piilorasismi vaikuttaa edelleen suuresti somaliyhteisöön huolimatta
siitä, että useat viranomaiset huolehtivat maahanmuuttajien hyvinvoinnista ja
suomalaisten enemmistö hyväksyy tulokkaat ja vastuun kaikkien Suomessa asuvien
ihmisten toimeentulosta. 16
Suomen koko väestöstä (5 426 674 henkeä) 14 672 ihmistä ilmoitti taustamaakseen
Somalian joulukuussa 2012. 17 Heistä 9 468 oli ensimmäisen sukupolven
maahanmuuttajia ja 5 204 kuului Suomessa syntyneeseen toiseen sukupolveen.
Suomen somalit ovat nuori väestöryhmä: 52 prosenttia (7 646) koko somaliväestöstä
on alle 20-vuotiaita, 32 prosenttia (4 628) on 20–39-vuotiaita, 14 prosenttia (2 063)
40–59-vuotiaita ja vain 0,02 prosenttia (335) yli 60-vuotiaita. Koko somaliväestöstä
6 991 henkeä oli naisia ja 7 681 miehiä.
Huomattavan suuri osa somaleista asuu Etelä-Suomessa (11 056). Nuorten, alle 30vuotiaiden somalien osuus on kasvanut 1990-luvun jälkeen sekä ensimmäisen
sukupolven maahanmuuttajissa että erityisesti Suomessa syntyneessä toisessa
sukupolvessa. Suomen somalitaustaisten naisten hedelmällisyysluku on laskenut 1990luvun jälkeen mutta on edelleen suhteellisen korkea (kukin nainen saa keskimäärin 4,0
15
16
17
26
Esa Aallas: ”Somalis more than 20 years in Finland – ever discriminated against, now staying or
returning?”, teoksessa Tuomo Melasuo, Petter Nissinen ja Outi Tomperi: A Flying Finn. Finnish
Civil Society Actors in the Global Sphere, Tapri Net Series no. 5, Tampere Peace Research Institute
(TAPRI), 2013.
Monet vanhemmat somalit ehkä haaveilevat palaavansa joskus Somaliaan, mutta toinen sukupolvi
on viettänyt suurimman osan elämästään Suomessa.
Tilastokeskus: ”Population structure 2012, annual review”, taulukko ”Background country and
origin according to age and sex by region 1990–2012”, pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma
=045_vaerak_tau_200_en&ti=Background+country+and+origin+according+to+age+and+sex+by+
region+1990+-+2012&path=../Database/StatFin/vrm/vaerak/&lang=1&multilang=en
(luettu
3.11.2013). Suomeksi: ”Taustamaa ja syntyperä sukupuolen ja iän mukaan maakunnittain 1990–
2012”, pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=045_vaerak_tau_200_fi&ti=Taustamaa+ja+syntyper
%E4+i%E4n+ja+sukupuolen+mukaan+maakunnittain+1990+%2D+2012&path=../Database/Sta
tFin/vrm/vaerak/&lang=3&multilang=fi.
2014
lasta elinaikanaan) verrattuna suomalaissyntyisiin naisiin (1,8 lasta naista kohti
elinaikana). 18 Kulttuurien väliset avioliitot ovat Suomen somaleilla harvinaisia.
Helsingin asukasluku vuonna 2012 oli 595 384 henkeä, joista 6 843:lla (1,2
prosentilla) oli äidinkielenään somali, mikä osoittaa, että noin puolet Suomen
somalialaisväestöstä asuu Helsingissä. Helsingin väestöstä 68 375 henkeä (11,5 %) oli
äidinkieleltään vieraskielisiä. 19
Vuonna 2011 äidinkieleltään vieraskielisistä helsinkiläisistä 28 prosenttia asui ItäHelsingissä; 20 myös kolmasosa somaleista asui Itä-Helsingissä.
2.4
Kansalaisuuteen ja sen saamiseen liittyvät kysymykset
Suomen kansalaisuuslaissa 21 määritellään, kuka on kansalainen ja miten kansalaisuus
saadaan. Maahanmuuttovirasto päättää siitä, voiko henkilö saada kansalaisuuden.
Suomen kansalaisuuden voi saada monella tavalla: syntymässä, hakemuksesta ja
ilmoituksesta. Jotta ihminen voisi saada kansalaisuuden hakemuksesta, hänen on
täytynyt asua maassa vähintään kuusi vuotta – pakolaisten kohdalla neljä vuotta – ja
hänen on täytettävä kielitaitovaatimukset.
Vuonna 2011 kansalaisuuden sai 96 somalitaustaista ihmistä, ja yhteensä vuosina
1990–2011 kansalaisuuden sai 5 278 somalitaustaista ihmistä. Määrässä tapahtui suuri
hyppäys vuonna 1999, kun 1 208 somalia hankki Suomen kansalaisuuden. 22
18
19
20
21
22
Marja-Liisa Helminen: ”Women with foreign background become mothers younger”,
Tilastokeskus, 17.7.2013, tilastokeskus.fi/tup/vl2010/art_2013-06-04_001_en.html (luettu
3.11.2013). Suomeksi: ”Ulkomaalaistaustaiset äidiksi nuorempana”,
tilastokeskus.fi/tup/vl2010/art_2013-06-04_001.html.
”Statistical Yearbook of Helsinki 2012”,
www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/13_04_22_tvk12e_00.pdf (luettu 3.11.2013). Suomeksi:
”Helsingin tilastollinen vuosikirja 2012”,
www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/13_01_03_Tilastollinen_vuosikirja_2012.pdf.
Helsingin kaupungin tietokeskus, Tilastoja 2011:41,
hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/11_12_15_Tilastoja_41_Ranto.pdf (luettu 3.11.2013).
Finlex 359/2003 Kansalaisuuslaki, finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20030359 (luettu 3.11.2013).
Tilastokeskus: ”Citizenships granted”, stat.fi/til/kans/index_en.html (luettu 3.11.2013).
Suomeksi: ”Suomen kansalaisuuden saamiset”, stat.fi/til/kans/index.html.
AT HOME IN EUROPE
27
3.
P OLIITTINEN
YMPÄRISTÖ
Paikallinen itsehallinto on perinteisesti Suomessa ollut vahvaa, ja kunnilla on
lakisääteisesti täysi itsehallinto. Suomessa on nyt 320 kuntaa, joista 107 on kaupunkeja.
Jotkin kunnat ovat yhdistäneet hallintonsa kuntayhtymiksi, mutta useimmilla on oma
hallinto. Myös kuntayhtymien ja maakuntien liittojen ulkopuolella tehdään kuntien
välistä yhteistyötä. Kunnat tarjoavat peruspalveluja, joista tärkeimpiä ovat
sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut – perusterveydenhuolto hoidetaan terveyskeskuksissa 23 –, koulutus- ja kulttuuripalvelut, ympäristöpalvelut sekä tekninen infrastruktuuri. On syytä huomata, että meneillään oleva laaja kuntauudistus muuttaa
huomattavasti kuntien määrää ja tehtäviä.
Aluehallintoon kuuluu kahdenlaisia uusia valtion aluehallintoelimiä: kuusi
aluehallintovirastoa ja 15 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta (ELY-keskusta). 24
Koulutuspolitiikkaa ohjaa opetusministeriö, joka toimii yhteistyössä Opetushallituksen
kanssa. Koulut kuuluvat kuntien hallinnonalaan ja ovat varsin itsenäisiä, mutta niitä
ohjaavat opetussuunnitelman perusteet ja lainsäädännössä asetetut tavoitteet. 25
Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa työlainsäädännöstä. 26 Paikalliset työvoimatoimistot
auttavat ja tukevat työnhaussa, ja niillä on merkittävä rooli maahanmuuttajien
kotoutumisessa (ks. osa 3.2). ELY-keskukset tukevat paikallisia työ- ja
elinkeinotoimistoja ja pyrkivät parantamaan työmarkkinoiden toimintaa alueellisella
tasolla. 27
Kela (Kansaneläkelaitos) hoitaa sosiaaliturvaa. 28 Pysyvä asuinpaikka Suomessa
oikeuttaa yleensä sosiaaliturvaan kuuluviin etuuksiin, ja kun henkilö muuttaa
Suomeen, Kela päättää, onko hänellä oikeus suomalaiseen sosiaaliturvaan.
Asuntopolitiikka kuuluu ympäristöministeriön toimialaan, ja asumistuet määräytyvät
lainsäädännön perusteella.
23
24
25
26
27
28
28
Ks. suomi.fi/suomifi/english/services_by_topic/health_and_nutrition/health/health_care_services
/index.html (luettu 3.11.2013). Suomeksi: www.suomi.fi/suomifi/suomi/palvelut_aiheittain/terve
ys_ja_ravinto/terveys/terveyspalvelut/index.html.
Ks. suomi.fi/suomifi/english/state_and_municipalities/regional_administration/index.html
(luettu 3.11.2013). Suomeksi:
www.suomi.fi/suomifi/suomi/valtio_ja_kunnat/aluehallinto/index.html.
Koulutusjärjestelmästä on kuvaus osoitteessa
oph.fi/download/124284_Education_system_of_Finland.pdf (luettu 3.11.2013).
Ks. tem.fi/index.phtml?l=en&s=2304 (luettu 3.11.2013). Suomeksi:
www.tem.fi/tyo/tyolainsaadanto.
Ks. www.ely-keskus.fi/web/ely-en/business-and-industry (luettu 3.11.2013). Suomeksi:
www.ely-keskus.fi/web/ely/elinkeinot.
Ks. kela.fi/in/internet/english.nsf (luettu 3.11.2013). Suomeksi: www.kela.fi/.
2014
POLIITTINEN YMPÄRISTÖ
Sisäinen turvallisuus, maahanmuuttopolitiikka ja maahanmuutto- ja kansalaisuuslainsäädäntö kuuluvat sisäasiainministeriön toimialaan. Tärkeimpiä ministeriön alaisia
viranomaisia ovat poliisi, pelastustoimi, rajavartiolaitos ja hätäkeskuslaitos, joka välittää
vastaanottamansa tiedot asianmukaisille viranomaisille. 29
3.1
Kaupunginhallinnon rakenteet
Helsingin kaupungin ylin päättävä elin on kaupunginvaltuusto, jonka 85 jäsentä
valitaan neljän vuoden välein kunnallisvaaleissa; 30 nykyinen valtuusto valittiin
lokakuun lopussa 2012. Sen tehtäviin kuuluu määritellä kaupungin strategiat –
mukaan lukien kotouttamis- ja maahanmuuttostrategia –, palvelumaksujen perusteet ja
kaupunginhallinnon järjestämisen perusteet.
Kaikkien muiden kuntien tavoin Helsinkikin on yhtenäinen vaalipiiri. Paikat jaetaan
puolueiden kesken suhteellista vaalitapaa noudattaen. Kesäkuussa 2013
kaupunginvaltuuston paikat jakautuivat seuraavien puolueiden kesken: Kansallinen
Kokoomus (26 paikkaa), Vihreät (21 paikkaa) ja Sosialidemokraattinen puolue (16
paikkaa); muut 22 paikkaa jakautuvat kuuden pikkupuolueen kesken.
Kaupunginvaltuusto valitsee jäsentensä joukosta 15-jäsenisen kaupunginhallituksen,
jonka virkakausi on kaksivuotinen. Kaupunginhallitus johtaa kaupungin hallintoa, ja
sillä on useita muita tehtäviä. Kolmella pääpuolueella oli kesäkuussa 2013 enemmistö
valtuustossa.
Osa Helsingin kunnan vallasta on siirretty eri lautakunnille, kaupunginvaltuuston
neljäksi vuodeksi valitsemille poliittisille elimille, 31 mukaan lukien maahanmuutto- ja
kotoutumisasioiden neuvottelukunta (ks. osa 3.3), jonka koostumus on näin ollen
poliittinen. 32
3.2
Valtakunnallinen maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka
Erinäiset keskushallinnon ja kuntien viranomaiset huolehtivat maahanmuuttajien
kotouttamisesta, jonka tavoitteena on, että maahanmuuttajat tuntevat oikeutensa ja
29
30
31
32
Ks. www.intermin.fi/en/security (luettu 3.11.2013). Suomeksi: www.intermin.fi/fi/turvallisuus.
Ks. www.hel.fi/static/mirror/www.hel.fi/hki/helsinki/en/city+government/decision-making/city+c
ouncil/index.html (luettu 3.11.2013). Suomeksi:
www.hel.fi/hki/Helsinki/fi/P__t_ksenteko+ja+hallinto/P__t_ksenteko/Kaupunginvaltuusto.
Ks. www.hel.fi/static/mirror/www.hel.fi/hki/helsinki/en/city+government/decision-making/city+
board/index.html (luettu 3.11.2013). Suomeksi:
www.hel.fi/hki/Helsinki/fi/P__t_ksenteko+ja+hallinto/P__t_ksenteko/Kaupunginhallitus.
Ks. www.hel.fi/hki/heke/en/Immigration/Advisory+board+for+immigration+and+integration+ma
tters (luettu 3.11.2013). Suomeksi: www.hel.fi/hki/Heke/fi/Maahanmuutto/Neuvottelukun
ta/Maahanmuutto-+ja+kotoutumisasioiden+neuvottelukunta.
AT HOME IN EUROPE
29
velvollisuutensa suomalaisessa yhteiskunnassa. 33 Kotoutumiskoulutusta, kielikoulutusta
ja työllistymismahdollisuuksia painotetaan voimakkaasti.
Valtakunnallisella tasolla ensimmäinen laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja
turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettiin vuonna 1999; 34 vuonna 2010 sen
syrjäytti laki kotoutumisen edistämisestä. 35 Vuoden 2010 laissa 36 säädetään, että
hallituksen on laadittava kotouttamistavoitteet sisältävä valtion kotouttamisohjelma
neljäksi vuodeksi kerrallaan.
Valtion kotouttamisohjelmassa vuosille 2012–2015 painotetaan maahanmuuttajien
osallistumista kaikilla yhteiskunnan aloilla. 37 Tärkeimpiä painopisteitä ovat
maahanmuuttajien työllistyminen ja maahanmuuttajalasten ja -nuorten sekä perheiden
ja naisten tukeminen. Kotouttamisohjelman keskiössä ovat yhteisön ja perheen roolin
vahvistaminen kotoutumisessa, maahanmuuttajien työllisyysasteen nostaminen,
kielikoulutuksen parantaminen sekä naisiin ja lapsiin keskittyminen. Ohjelma sisältää
myös kotouttamistoimenpiteiden seurantajärjestelmän, jossa tarkastellaan maahanmuuttajien elinoloja, heidän omia kokemuksiaan kotoutumisesta sekä julkista
palvelujärjestelmää suhteessa maahanmuuttajaväestön palvelutarpeeseen. Valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla tulisi tunnistaa ja panna toimeen tarvittavat
toimenpiteet.
Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa kotoutuminen
määritellään yhteiskunnan ja maahanmuuttajan väliseksi vuorovaikutukseksi, ja lain
tarkoituksena on tarjota maahanmuuttajille yhteiskunnassa ja työllistymisessä
tarvittavat tiedot ja taidot ja samalla parantaa heidän mahdollisuuksiaan pitää yllä omaa
kulttuuriaan ja kieltään. Jokaiselle maahanmuuttajalle annetaan hänen rekisteröintinsä
yhteydessä perustietoja, neuvontaa ja ohjausta, ja alkukartoituksen jälkeen laaditaan
yksilöllinen kotoutumissuunnitelma, jossa sovitaan kotoutumiskoulutuksesta, joka
sisältää esimerkiksi kielikursseja, työssä oppimista tai muuta kotoutumista edistävää
toimintaa.
33
34
35
36
37
30
Ks. www.intermin.fi/en/migration/integration (luettu 3.11.2013). Suomeksi:
www.intermin.fi/fi/maahanmuutto/kotoutuminen.
Finlex 493/1999 Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden
vastaanottamisesta, englanniksi www.finlex.fi/en/laki/kaannokset/1999/en19990493.pdf (luettu
3.11.2013), suomeksi www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1999/19990493.
Finlex 1386/2010 Laki maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisestä,
finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20101386 (luettu 3.11.2013) (jäljempänä vuoden 2010 laki
maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisestä).
Vuoden 2010 laki maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisestä.
Valtion kotouttamisohjelma, tem.fi/files/33350/Valtion_kotouttamisohjelma_vuosille_20122015_1.6.2012_2.pdf (luettu 3.11.2013).
2014
POLIITTINEN YMPÄRISTÖ
Sisäasiainministeriö vastaa maahanmuuttopolitiikasta ja maahanmuuttoa ja kansalaisuutta koskevien lakien laatimisesta. 38 Maahanmuuttovirasto toimii sisäministeriön
alaisuudessa, ja sen toimialaan kuuluvat kansalaisuushakemukset, oleskeluluvat,
turvapaikkahakemukset ja vastaanottokeskukset. Kotoutumisongelmat kuuluvat
kuitenkin työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) maahanmuuttoyksiköt
hoitavat maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyviä tehtäviä. Osana maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisestä annettua lakia käynnistettiin vuonna 2011 hanke
nimeltä Osallisena Suomessa, jonka tarkoituksena oli löytää uusia tapoja toteuttaa
kotoutumiskoulutusta ja kielikoulutusta.
Vuoden 2010 laissa säädettiin, että kunnilla on oltava omat kotouttamisohjelmansa,
jotka nekin laaditaan neljäksi vuodeksi kerrallaan ja jotka kunnanvaltuusto hyväksyy.
Kunnat tarjoavat maahanmuuttajille palveluja ja päättävät itsenäisesti esimerkiksi,
ottavatko vastaan kiintiöpakolaisia vai eivät, 39 ja monet kunnat ovat laatineet ohjelmia,
joissa ne määrittelevät maahanmuuttajien kotouttamisen periaatteet.
3.3
Kaupungin maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka
Kaupungin henkilöstökeskuksen yhteyteen perustettiin vuonna 2007 maahanmuuttoosasto, joka tukee ja ohjaa kaupungin hallintokuntien toimia maahanmuuttajien
kotouttamisessa ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. 40 Helsingin maahanmuuttopolitiikkaa linjataan kaupunginvaltuuston hyväksymässä strategiassa ja sitä käsitellään
maahanmuutto- ja kotoutumisasioiden neuvottelukunnassa, maahanmuuttajajärjestöjen kuulemisissa sekä kaupungin asiantuntijoista koostuvassa maahanmuutto- ja
kotoutumisasioiden asiantuntijaverkostossa. 41
Vuosina 2011–2012 maahanmuutto- ja kotoutumisasioiden neuvottelukunnalla oli
seuraavat tehtävät:
38
39
40
41
1.
kehittää kaupungin maahanmuutto- ja maahanmuuttajapalveluita,
2.
edistää yhdenvertaisuutta kaupungin hallinto- ja toimintatavoissa,
Ks. www.intermin.fi/en/migration/immigration_administration (luettu 3.11.2013). Suomeksi:
www.intermin.fi/fi/maahanmuutto/maahanmuuttohallinto.
Suomi hyväksyy vuosittaiseen 750 hengen pakolaiskiintiöönsä ihmisiä, jotka YK:n
pakolaiskomissio (UNHCR) on määritellyt pakolaisiksi, tai muita ulkomaalaisia, jotka tarvitsevat
kansainvälistä suojelua sijoittuakseen uudelleen.
Ks. www.hel.fi/hki/heke/en/Immigration (luettu 3.11.2013). Suomeksi:
www.hel.fi/hki/Heke/fi/Maahanmuutto.
Ks. www.hel.fi/hki/Heke/en/Immigration/Strategic+agendas (luettu 3.11.2013). Suomeksi:
www.hel.fi/hki/Heke/fi/Maahanmuutto/Strategiset+linjaukset.
AT HOME IN EUROPE
31
3.
seurata strategiaohjelman toimeenpanoa neuvottelukunnan toimeksiantoon
kuuluvissa asioissa. 42
”Monimuotoisuus ja maahanmuutto” – toimeenpanosuunnitelmassa 43 esitellään
maahanmuuttoon, maahanmuuttajiin ja etniseen monimuotoisuuteen liittyvää
politiikkaa ja hankkeita, jotka sisältyvät Helsingin kaupungin strategiaohjelmaan
vuosille 2009–2012. Tässä suunnitelmassa määritellään joukko yleistavoitteita ja
yksittäisiä toteutettavia hankkeita. Ensimmäiseen toimintalinjaan, kansainväliseen
liikkuvuuteen ja vetovoimaisuuteen, sisältyy kaksi hanketta: neuvonta- ja
ohjauspalvelujen kehittäminen ja Tallinnan ja Helsingin yhteisen työssäkäyntialueen
kehittäminen. Toisessa toimintalinjassa, kaupunkirakenteessa ja asumisessa, kaupungin
tavoitteena on vahvistaa osallisuutta ja yhteisöllisyyttä lähiöissä ja taata muunkielisen
väestön tasa-arvo asumisessa. Kolmannen toimintalinjan painopiste on työssä,
asumisessa ja toimeentulossa. Tässä toimintalinjassa suunnitelmaan kuuluu
maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksen kokonaisjärjestelmä yhteistyössä
työhallinnon kanssa sekä aikuisten suomen ja ruotsin kielen opetuksen kehittäminen.
Neljäs toimintalinja, perhe, kasvaminen ja toinen sukupolvi, sisältää hankkeen
maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten koulupudokkuuden ehkäisemiseksi ja
nivelvaiheen tuen antamiseksi.
42
43
32
Ks. www.hel.fi/hki/heke/en/Immigration/Advisory+board+for+immigration+and+integration+ma
tters (luettu 3.11.2013). Suomeksi: www.hel.fi/hki/Heke/fi/Maahanmuutto/Neuvottelukunta/M
aahanmuutto-+ja+kotoutumisasioiden+neuvottelukunta.
Helsingin kaupungin strategiaohjelman toimeenpanosuunnitelma, maahanmuuttoon, muuttajiin
ja etniseen monimuotoisuuteen liittyvät linjaukset, 2009, www.hel.fi/wps/wcm/connect/be
c87f00420b5c12ae52ffa2e161bc01/monimuotoisuus+ja+maahanmuutto_fontit+upotettu_englan
ti.pdf?MOD=AJPERES&CACHEID=bec87f00420b5c12ae52ffa2e161bc01 (luettu 3.11.2013).
Suomeksi: www.hel.fi/wps/wcm/connect/3fd2a7804f9c32c5b5fab7a4cf6ee88a/monimuotoisuus
+ja+maahanmuutto_fontit+upotettu_uusi+painos.pdf?MOD=AJPERES&ei=vNHPUt7QCeGc4
wTWooC4AQ&usg=AFQjCNElxHk3J2YDuj1l7gvlJU7uWhSLbg.
2014
IDENTITEETTI JA KUULUMISEN TUNNE
4.
I DENTITEETTI
JA K UULUMISEN TUNNE
Tässä luvussa käsitellään Helsingin somalien identiteettikonstruktioita ja kuulumisen
tunteen kokemuksia. Siinä tutkitaan, miten somalit suhtautuvat asuinalueeseensa ja
kaupunkiinsa, mukaan lukien yhteisöön kuulumisen kokemukset ja asuinalueen ja
kaupungin myönteiset ja kielteiset puolet. Siinä tuodaan esille ne paikat ja tilat, joissa
tapahtuu vuorovaikutusta etniseltä ja uskonnolliselta taustaltaan samanlaisten ja
erilaisten ihmisten kanssa, ja tarkastellaan lähemmin tätä vuorovaikutusta.
Suomensomalien identiteettiin ja kuulumisen kokemukseen vaikuttavat vahvasti
suomalaisen yhteiskunnan kielteiset asenteet heitä kohtaan. 1990-luvun taantuman
aikana asenteet maahanmuuttajia kohtaan olivat merkillepantavan vihamielisiä, ja
vaikka asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi, somaleihin suhtaudutaan kaikkein
kielteisimmin kaikista maahanmuuttajaryhmistä ja vielä kielteisemmin kuin
romaneihin. 44 Yksi fokusryhmän jäsen kuvaili Helsingin somalien tilannetta näin:
Nämä ihmiset joiden kanssa me asumme, olisi hyvä jos he lakkaisivat
käyttämästä sanontaa ”maassa maan tavalla” eli että ihmisen pitäisi luopua
uskonnostaan ja kaikesta ja noudattaa lakia ja elää maan tapojen mukaan, totuus
on että kaikki haluavat tehdä töitä ja elää kunnollisesti. Ihmistä pitäisi arvostaa
ihmisenä eikä vain katsoa hänen huiviaan tai uskontoaan, ihmisiä ei saisi syrjiä,
ja ihmisoikeuksia pitäisi suojella.
4.1
Identiteetti
Suomalainen yhteiskunta on pitkään ollut varsin homogeeninen ja alkanut vasta
äskettäin muuttua moninaisemmaksi. Suomalaisten somalien identiteetistä puhuttaessa
ydinkysymys on se, mitä itse asiassa merkitsee olla suomalainen suomalaisessa
yhteiskunnassa ja miten tämä on muuttumassa. Suomensomalien identiteetti on
yhdistelmä paikallisia, kulttuurisia, etnisiä, uskonnollisia ja klaanikohtaisia aineksia
vuorovaikutuksessa heitä ympäröivän suomalaisen yhteiskunnan kanssa. Fokusryhmien
osallistujien mukaan monien somalien identiteetin perustana ovat perhesuhteet ja
islam. Uskonnollinen identiteetti on juurtunut jokapäiväisiin tapoihin ja se nähdään
valintana, jolla vaalitaan omaa alkuperää ja pidetään yllä eroa suomalaisiin nähden. 45
Fokusryhmien osallistujat puhuivat yleensä itsestään somaleina eivätkä suomalaisina.
Osallistujat korostivat suomalaisten ja somalien välisiä kulttuurieroja ja puhuivat
suomalaisista ”heinä” ja itsestään ”meinä”. Eräs vanhahko nainen sanoi:
Me elämme tässä yhteiskunnassa ja näiden ihmisten kanssa, mutta emme tunne
olevamme tasa-arvoisia heidän kanssaan, koska meillä ei ole samaa kulttuuria,
44
45
Magdaleena Jaakkola: ”Maahanmuutto ja etniset asenteet: suomalaisten suhtautuminen
maahanmuuttajiin 1987–1999”, Työpoliittinen tutkimus 213, Työministeriö, Helsinki, 1999.
Maarit Marjeta: Äidit ja tyttäret kahdessa kulttuurissa: Somalialaisnaiset, perhe ja muutos, Joensuu
University Press, 2001.
AT HOME IN EUROPE
33
emme pukeudu samoin emmekä puhu samaa kieltä. Siksi tunnen olevani vieras,
olen täällä heidän kanssaan mutta olen erilainen kuin he. Kun katson miten he
pukeutuvat ja toimivat, me olemme erilaisia, emme ole samanlaisia.
Fokusryhmien osallistujat kokivat myös, että suomalaiset pitävät heitä ulkomaalaisina,
eivätkä he näin ollen voineet pitää itseään suomalaisina, kuten eräs nuori miespuolinen
osallistuja lisäsi:
Vaikka minulla on Suomen kansalaisuus, arastelen kovasti sanoa olevani
suomalainen, koska tiedän, että he eivät halua pitää minua suomalaisena ja että
he kuitenkin kysyvät minulta alkuperästäni, joten kerron alkuperästäni heti
aluksi ja sitten, jos minulta kysytään, olenko Suomen kansalainen, vastaan
”olen”.
Kun osallistujilta kysyttiin, ajattelivatko he olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa, eräs
nuori nainen kuitenkin totesi: ”Kyllä, minulla on Suomen passi, joten olen
suomalainen.”
Kun puhutaan somalien identiteeteistä ja yhteisöön kuulumisen tunteesta ja myös
suomalaisen yhteiskunnan muuttuvan etnisen maiseman tulevaisuudesta,
nuorisokysymys on olennainen. Erityisesti nuorten identiteetit ovat hybridimuotoisia:
he saattavat samastua erilaisiin alakulttuureihin ja muodostaa oman yksilöllisen
yhdistelmänsä eri etnisistä ja kulttuurisista identiteeteistä. Tämä on myös heidän
tapansa kamppailla suomalaisen yhteiskunnan etnisesti varsin homogeenisen kuvan
kanssa. 46 Toinen sukupolvi saattaa myös tuntea jäävänsä sekä suomalaisen että
somalialaisen yhteiskunnan ulkopuolelle oman rajat ylittävän yhteisöön kuulumisen
tunteensa vuoksi ja vahvemman paikallisen kulttuurisen ymmärryksen puuttuessa.47
Nuoremman sukupolven muuttuvasta identiteetistä keskusteltiin myös haastateltujen
somaliyhteisön aktivistien kanssa: somaliyhteisö näyttää tuntevan kasvavaa huolta siitä,
että nuoret somalit ovat menettämässä somali-identiteettinsä. 48 Esimerkiksi Saido
Mohamed 49 ilmaisi huolensa siitä, että nuoret pitävät itseään suomalaisina, mutta sen
enempää somaliyhteisön vanhempi sukupolvi kuin valtavirran suomalainen
yhteiskuntakaan eivät pidä heitä suomalaisina.
Identiteettiä ja kuulumisen tunnetta käsitelleen fokusryhmän vanhahko miespuolinen
jäsen sanoi:
46
47
48
49
34
Lotta Haikkola: ”Monipaikkainen nuoruus: Toinen sukupolvi, transnationaalisuus ja
identiteetit”, Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja, Helsingin yliopisto, 2012, s. 15 (jäljempänä
Haikkola: ”Monipaikkainen nuoruus”).
Petri Hautaniemi: ”Transnational life course, human development and diverse landscapes of
opportunities among young Somali men”, Nordic Journal of African Studies 20 (1) (2011), s. 11–27.
Mukhtar Abib, sosiaaliohjaaja, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto, haastattelu 28.12.2012.
Saido Mohamed, Suomen Somalia-verkoston puheenjohtaja, haastattelu 6.12.2013.
2014
Nuoremmat ovat lähempänä (suomalaiseksi) tulemista. Nytkin, kun heiltä kysyy
keitä he ovat, he sanovat olevansa suomalaisia eivätkä somaleja. ”En tunne
Somaliaa eikä minulla ole mitään mielikuvaa siitä”, he sanovat.
Nuori miespuolinen fokusryhmän jäsen kuvaili Helsingin nuorten somalien hämmentävää todellisuutta:
Täällä minut nähdään somalina, mutta kun menen Somaliaan, siellä sanotaan,
että olen suomalainen, ja minusta käytetään nimitystä ”Finlandey”. Täällä et ole
tervetullut suomalaisten joukkoon, ja Somaliassa et ole tervetullut somalien
joukkoon. Et kuulu kummallekaan puolelle.
4.2
Kuulumisen tunne
Kuulumisen tunteesta keskusteltiin fokusryhmissä perusteellisesti. Fokusryhmien
jäsenet asuivat eri puolilla Helsinkiä: Pohjois-Helsingissä (Oulunkylässä, Käpylässä),
Koillis-Helsingissä
(Malmilla,
Puistolassa,
Pihlajistossa),
Länsi-Helsingissä
(Malminkartanossa, Pukinmäessä, Pikku-Huopalahdessa), Itä-Helsingissä (Vuosaaressa,
Kontulassa, Myllypurossa), Keski-Helsingissä (Pasilassa) ja kaupungin eteläosassa
(Lauttasaaressa). Helsingin eri kaupunginosia kuvailtiin yleensä hyviksi asuinpaikoiksi,
joista joissakin on vähemmän ongelmia ja toisissa hieman suurempia ongelmia.
Monet kuvailivat kaupunginosaansa hiljaiseksi paikaksi, jossa voi viettää rauhallista,
tavallista elämää, kuten tämä miespuolinen osallistuja kuvaili:
Malmilla on moskeija. Muslimit voivat käydä moskeijassa rukoilemassa, ja he
ovat hyvin tiivis yhteisö, jossa kaikki tietävät toisensa. Sinä aikana, kun olen
asunut täällä, se ei ole ollut hankala asuinalue; sitä aikaisemmasta ajasta en osaa
sanoa. Terveyspalveluiden osalta siellä on sairaala.
Nuori nainen kuvaili asuinaluettaan hyvin myönteisesti:
Asun Vuosaaressa, ja Vuosaaressa on hyvää se, että siellä asuu paljon somaleita,
siellä on paljon kauppoja ja terveyskeskus ja sosiaalipalvelut ovat hyviä, vaikka
siellä on paljon somaleita ja maahanmuuttajilla on paljon ongelmia, mutta
positiivista on paljon. Helsingissä on hyvää se, että se on pääkaupunki, ja muihin
kaupunkeihin verrattuna Helsingistä löytyy enemmän kaikenlaista kuin muista
paikoista. Täällä on somaleita, moskeijat, täältä löytyy kaikkea, tämä on oikein
hyvä paikka, ja voin sanoa että Helsinki on paras paikka Suomessa.
Useimpien osallistujien mukaan Helsinki tuntuu omalta kaupungilta, koska he ovat
asuneet Helsingissä niin pitkään ja tottuneet asumaan siellä. Useimmat tunsivat
kuuluvansa omalle asuinalueelleen ja omaan kaupunkiinsa, mutta vain harvat ajattelivat
kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan. Myös se, että Helsingissä on enemmän
maahanmuuttajia kuin muissa Suomen kaupungeissa, mainittiin tärkeänä osana
yhteisöön kuulumista: osallistujat tunsivat olevansa enemmän kotonaan, kun he
AT HOME IN EUROPE
35
tapasivat muita somaleita ja pystyivät hankkimaan oman kulttuurinsa tuotteita ja
palveluita. Eräs nuori mies selitti:
Helsingissä on paljon somaleita, voi olla että muiden mielestä on huono puoli,
että heitä on tässä kaupungissa paljon, mutta somalille se merkitsee, että on
ihmisiä joilla on sama ihonväri ja kieli ja puhekumppaneita, ja se tuntuu hyvältä.
Muissa kaupungeissa ihmiset ovat yksinäisiä, ja (muissa kaupungeissa)
maahanmuuttajia pidetään outoina ja syrjintää on paljon.
Toinen vanhempi naispuolinen osallistuja tunsi vahvasti yhteenkuuluvuutta siksi, että
hänellä on yhteinen todellisuus ympärillä olevien ihmisten kanssa:
Minä tunnen tämän maan. Vaikka meillä onkin eri kulttuuri ja uskonto kuin
enemmistöllä, he ovat kuitenkin ihmisiä, joiden joukossa me elämme, olipa
meillä sitten hankalaa tai helppoa heidän kanssaan. Meidän lapsemme ovat
samoissa kouluissa heidän lastensa kanssa ja me työskentelemme heidän
kanssaan, me olemme kaikki tekemisissä keskenämme.
Fokusryhmissä mainittiin asuinalueiden myönteisinä puolina hyvät koulutusmahdollisuudet, lyhyet välimatkat, hyvät kulkuyhteydet, palvelut, infrastruktuuri,
turvallisuus, puhtaus ja rauhallisuus. Osallistujien mielestä Suomi on rauhallinen
asuinpaikka, jossa ei ole suuria ongelmia, ja monet pitivät Helsingistä enemmän kuin
muista Suomen kaupungeista. Eräs vanha mies sanoi:
Tämä on turvallinen maa, ja poliisi on hyvin aktiivinen. Luulen että tällaisia
paikkoja on maailmassa vähän, jos ollenkaan. Meidän pitää kertoa mitä olemme
nähneet. Kun opiskelin, kävi kahdesti niin, että lompakkoni putosi tuolille jolla
istuin, ja molemmilla kerroilla hain lompakkoni jälkeenpäin ja siinä oli kaikki
tallella, mitään ei ollut viety. Tämä ei ole maailmassa kovin tavallista, ja siitä
haluan kiittää.
Toinen osallistuja, nuori nainen, kuvaili Helsinkiä paikaksi, jossa ihmiset auttavat
toisiaan ja palvelut ovat lähellä:
Olen saanut Helsingin kouluissa hyvän koulutuksen. Kun olin täällä uusi, etsin
muslimiveljeni ja –sisareni ja he auttoivat minua, menin paikkoihin joissa
somalit oleskelevat ja joissa he auttavat ihmisiä. Minusta hyvä puoli on se, että
täältä löytyy paljon auttavaisia ihmisiä ja täällä saa hyvän koulutuksen. Nykyinen
asuinpaikkani on lähellä Herttoniemeä, kaupat eivät ole lähellä, mutta
lähellämme on sairaala. On paljon hyviä puolia, joiden vuoksi valitsisin
Helsingin.
Fokusryhmissä mainitut kielteiset puolet liittyivät asunnonvälitystoimistoihin,
asuntojen pienuuteen, elinkustannuksiin, koiriin, rajallisiin työllistymismahdollisuuksiin, hankaluuksiin naapurien kanssa sekä avoimeen rasismiin ja syrjintään.
Rasismia pidettiin erityisenä ongelmana. Tämä vastaa EU-MIDIS-kyselytutkimuksen
tuloksia, joissa kolmannes pääkaupunkiseudulla asuvista somaleista sanoi joutuneensa
36
2014
rasistisen rikoksen tai teon kohteeksi ja puolet somaleista kertoi kokeneensa rasismia tai
syrjintää. 50 Toinen nuori nainen sanoi:
Kielteistä Helsingissä ovat esimerkiksi ihmiset. Jos yhdessä kaupunginosassa on
paljon somaleita, heidän syrjintänsä lisääntyy. Jos ihmisiä näkee usein, heitä
inhoaa enemmän. Vuosaaressa asuinalueelle annettiin kutsumanimi ”Mogadishu”, siellä on paljon somaleita, joten meihin suhtaudutaan kielteisesti, meille
kiroillaan ja meitä nöyryytetään. Ihmiset pitävät siis itseään hyvinä, kun joku
sinua huonompi, juoppo tai huumeidenkäyttäjä, kiroilee sinulle, hän on sinun
alapuolellasi. Vuosaaressa on paljon maahanmuuttajia; tässä maassa ei pidetä
maahanmuuttajista, joten ei ole hyvä, että heitä on paljon samassa paikassa.
Vaikka Helsinkiä pidettiin yleisesti varsin turvallisena, rauhallisena ja mukavana
asuinpaikkana, monet osallistujat tunsivat siteensä Somaliaan vahvoiksi ja toivoivat
pääsevänsä joskus palaamaan sinne. Monet kuvailivat yhteyttään Somaliassa oleviin
sukulaisiin kaipaavasti. Vain harva sanoi, että jäisi Suomeen, jos paluu Somaliaan olisi
mahdollinen. Monet vanhemmat naispuoliset osallistujat, kuten seuraava puhuja,
kokivat, ettei heillä ollut todella paikkaa täällä, vaan heidät jätettiin ypöyksin
asuntoihinsa lastensa kanssa:
Niin kauan kuin olen asunut täällä Suomessa, en ole kertaakaan suostunut
ajattelemaan, että kuuluisin asuinalueelleni. Tämä johtuu siitä, että kaipaan
omaa maatani. Asun täällä, voin hyvin täällä ja olen täällä turvassa, mutta silti
tunnen halua lähteä tästä paikasta, tunnen että tämä maa ei ole minun maani,
että olen täällä ulkopuolinen, me olemme todella ulkopuolisia tässä maassa.
Nuoremmat fokusryhmien jäsenet tunsivat kuitenkin vahvempaa yhteyttä Suomeen ja
epäilivät, osaisivatko tai haluaisivatko he asua jossakin muualla. Eräs nuori mies selitti:
Tulin tähän maahan pienenä, kaiken mitä tiedän olen oppinut tässä maassa.
Kun ajattelen mitä olen oppinut ja voisinko soveltaa sitä jossakin toisessa maassa,
se tuntuu hyvin vaikealta. Minusta tuntuu, etten voi soveltaa sitä missään
muualla ilman ylimääräistä vaivannäköä. Joten en usko että lähden minnekään
muualle lähiaikoina.
Lisäksi nuori sukupolvi ja välisukupolvi, joka saapui Suomeen teini-iässä 1990-luvulla,
kokevat tavallaan, että he kuuluvat tänne eivätkä kuitenkaan kuulu. Tämän sukupolven
ihmiset ovat kasvaneet suomalaisessa kotoutumisen eetoksessa suomalaisten arvojen
ympäröiminä, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa heidät nähdään yhä somaleina ja
50
Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskeva tutkimus (EU-MIDIS): ”Technical report:
Methodology, Sampling and Fieldwork”, EU Agency for Fundamental Rights (Euroopan
unioninperusoikeusvirasto, FRA), 2009, fra.europa.eu/sites/default/files/eu-midis_technical_
report.pdf (luettu toukokuussa 2013).
AT HOME IN EUROPE
37
heidän on siksi vaikea tuntea kokonaan kuuluvansa tänne. 51 He saattavat myös luoda
omaa yhteisöön kuulumisen tapaansa, joka ei liity niinkään itse suomalaiseen
yhteiskuntaan kuin vertaisryhmiin tai globaaleihin alakulttuureihin, paikallisiin ja
maailmanlaajuisiin yhteyksiin, jotka ylittävät etniset rajat. Identiteettiin liittyvistä
haasteistaan riippumatta he voivat jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa tuntea
kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan yhtä paljon, mutta eri tavoin, kuin heidän
etnisesti suomalaiset ystävänsä. 52
Nuoremmilla fokusryhmien jäsenillä oli kuitenkin myös vaikeuksia tuntea kuuluvansa
täysin yhteiskuntaan: esimerkiksi joistakin nuorista miespuolisista osallistujista tuntui,
että vaikka he olivat lapsina leikkineet suomalaisten kanssa, myöhemmin kulttuurierot
erottivat suomalaiset ja somalit:
Kun me alun perin tulimme tähän maahan ja opiskelimme täällä, emme
vaivanneet päätämme sellaisilla kysymyksillä. Myöhemmin, kun olimme
isompia, tajusimme rasismin olemassaolon. Silloin opimme, että on rasismia ja
on pahoja paikkoja, ja mustia syrjittiin ihonvärinsä takia ja jopa hakattiin. Se oli
ensimmäinen kerta. Aluksi ajattelin, että olin aivan samanlainen kuin muutkin
eikä mikään erottanut minua muista ja että voisin tehdä kaikkea samaa mitä
hekin. Kun kasvaa, ymmärtää.
Osallistujien tunteeseen, että he eivät kuuluneet Suomeen, vaikuttivat eniten ne
kielteiset asenteet, joita he kohtasivat suomalaisessa yhteiskunnassa, ja se, että he
tunsivat kohtaavansa syrjintää kaikkialla: koulutuksessa, työelämässä sekä
sosiaalipalveluissa ja terveydenhuollossa. Monet kertoivat, miten heiltä kyseltiin
jatkuvasti, mistä he olivat kotoisin ja milloin he palaisivat sinne. He eivät kokeneet
olevansa tervetulleita suomalaisessa yhteiskunnassa ja totesivat, että tämä oli yksi
suurimpia kotoutumisen esteitä. Osallistujista tuntui myös, että tekivätpä he mitä
tahansa, heitä ei koskaan hyväksyttäisi täysin suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi. Eräs
vanhempi mies selitti:
Ei ole helppo tuntea niin (että on osa suomalaista yhteiskuntaa). Meiltä
puuttuvat ne asiat, jotka loisivat sen tunteen. Kun ihminen tuntee olevansa osa
asuinyhteisöään, hänen ei pitäisi tuntea olevansa erilainen kuin muut, hänen
pitäisi olla tervetullut. Mainitsimme jo aikaisemmin, että meillä on paljon
ongelmia, ja vasta kun selviydymme niistä, voimme tuntea olevamme osa tätä
yhteiskuntaa.
Osallistujat totesivat silti, että voidakseen tulla osaksi yhteiskuntaa somalit eivät saa
kääntyä suomalaista yhteiskuntaa vastaan, vaan heidän on aktiivisesti hakeuduttava
koulutukseen ja työhön esteistä ja rasismista huolimatta. Osallistujat kertoivat myös
51
52
38
Ks. myös Anne Alitolppa-Niitamo: ”Liminalities: Expanding and constraining the options of
Somali youth in the Helsinki Metropolitan area”. Teoksessa Yearbook of Population Research in
Finland 37, Population Research Institute (Väestöntutkimuslaitos), Helsinki, 2001, s. 237–246.
Haikkola: ”Monipaikkainen nuoruus”.
2014
paljon myönteisiä kokemuksia siitä, miten virkailijat, naapurit tai jopa tuntemattomat
vastaantulijat auttoivat heitä. Eräs nuori nainen esimerkiksi kertoi:
Tunnen olevani osa asuinaluettani, koska kohdatessamme hisseissä tai ulkona
muita saman talon asukkaita tunnistamme heidät, sekä yläkerran että alakerran
naapurit. Kun yläkerran naapurini tarvitsevat jotakin, he soittavat ovikelloa ja
pyytävät sitä mitä tarvitsevat, ja minä käyn heidän luonaan, me tervehdimme
toisiamme. Tunnen tosiaan, että olemme naapuruksia.
Eräs vanha mies huomautti, että vaikka voikin tuntua siltä, ettei kukaan hyväksy
somaleita, hyväksyvien osuus on itse asiassa paljon suurempi kuin kokemuksen
perusteella tuntuisi:
Jos he eivät hyväksyisi meitä, me emme olisi täällä. Jos vain yksi prosentti
hyväksyisi meidät, emme istuisi täällä tänään vaan pakenisimme täältä. Joten
minun mielestäni 80 prosenttia (hyväksyy meidät).
4.3
Vuorovaikutus
Fokusryhmäkeskustelujen mukaan useimmat somalit ovat vuorovaikutuksessa pääosin
keskenään ja harvoin suomalaisten kanssa. Suhteet toisiin maahanmuuttajiin ovat
paremmat. Jotkut mainitsivat hyvät naapurisuhteet, mutta useammin näitä suhteita
kuvailtiin jossakin määrin ongelmallisiksi. Eräs nuori nainen kuvaili:
Niiden suomalaisten kanssa, joiden kanssa ollaan yhteisymmärryksessä, me
tervehdimme toisiamme, pyydän heiltä apua tarpeen tullen, ja hyvät suomalaiset
auttavat. Nämä ihmiset ovat hyvin sulkeutuneita eivätkä ole tottuneet meihin,
meillä ei ole yhteistä kulttuuria, heitä ei ole kasvatettu pyytämään tai tarjoamaan
apua, joten vain jotkut yksittäiset ihmiset ovat samoilla linjoilla kanssamme
näissä asioissa. Maahanmuuttajien kanssa me pidämme yhteyttä, somalit ovat
oma lukunsa, meillä on yhteinen etnisyys, ja muut maahanmuuttajat,
esimerkiksi mustat afrikkalaiset, minulla on kaksi naapuria jotka ovat Afrikasta,
ja he ovat minulle läheisempiä kuin valkoiset ja minä olen lähempänä heitä.
Monet osallistujat toivoivat kuitenkin pääsevänsä parempiin suhteisiin suomalaisten
kanssa esimerkiksi oppiakseen kieltä ja tullakseen osaksi yhteiskuntaa. Monilla oli myös
mukavat suhteet naapureihinsa, joita he kuvailivat myönteisesti. Eräs vanha mies sanoi:
Kaikki naapurini tuntevat minut ja tervehtivät, ja me juttelemme. Vanhat
miehetkin puhuvat mielellään kanssani ulkona. Me olemme päätyneet pakosta
tänne elämään sellaisten ihmisten keskuudessa, joiden kulttuuri ja uskonto on
erilainen kuin meidän, ja meidän täytyy joustaa tiukasta takertumisesta omaan
kulttuuriimme, enkä tarkoita nyt uskontoa, meidän on oltava hyvin kärsivällisiä.
Täällä on hyviä ja myös pahoja ihmisiä. Uskon, että jos suhtaudumme heihin
kärsivällisesti, saavutamme tuloksia. Tilaisuuksia löytyy paljon, jos niitä etsii,
vaikeuksiakin on, mutta niistä voi selvitä.
AT HOME IN EUROPE
39
Toinen saman fokusryhmän miespuolinen jäsen lisäsi:
Nyt asuinalueeni tuntuu samanlaiselta kuin paikka, jossa asuin omassa maassani.
Mies, joka vuokraa minun pysäköintipaikkani viereistä paikkaa, tietää paljon
säästä, joten hän varoittaa minua ja antaa vinkkejä. Jos hän tietää, että tulee
hyvin kylmää tai sateista, enkä minä ole suojannut autoani, hän tekee sen
puolestani. Jos hän tulee pysäköintialueelle ennen minua, hän puhdistaa
minunkin autoni (lumesta ja jäästä) samalla kuin omansa. Sellaistakin sattuu,
että ihmiset eivät puhu keskenään, mutta kun muutetaan samaan taloyhtiöön,
silloin tutustutaan ihmisiin.
Lisäksi osallistujat miettivät tarkkaan syitä vaikeuksiin, joita he kohtasivat
vuorovaikutuksessaan suomalaisten kanssa. Yksi tärkeimmistä fokusryhmissä esille
otetuista kysymyksistä oli uskonto; ryhmissä koettiin, että suomalaiset eivät voi
ymmärtää uskontoon perustuvaa kulttuuria, koska se on heille vieras. Uskonnolliset
erot näkyvät arkisissa tavoissa: monet mainitsivat saunomisen, uimisen kaupungin
uimahalleissa, joissa molemmat sukupuolet käyvät yhdessä, alkoholin juomisen ja
sianlihan syömisen sellaisina suomalaisen kulttuurin pieninä jokapäiväisinä piirteinä,
jotka estävät somaleita osallistumasta siihen täysipainoisesti heidän uskontonsa vuoksi.
Vaikka he saattoivat saada kutsuja erilaisiin tapaamisiin, suomalaisen ja somalialaisen
kulttuurin erot estivät luontevien yhteyksien syntymistä. Myös koulussa ja työssä sattui
tilanteita, joissa heiltä evättiin mahdollisuus rukoilla uskon edellyttäminä aikoina. Eräs
vanhahko mies sanoi:
Kun nyt puhutaan suomalaisista ja heidän sosiaalisesta kulttuuristaan, on
helpointa jos saunoo heidän kanssaan ja syö samaa kuin hekin (makkaraa) ja jos
on mukana siinä, niin yhteisymmärrys on oikein hyvää, jos osallistuu
suomalaisiin juhliin, joissa juodaan, se on paikka – se ei ole paikka, johon voi
jäädä. Jos olet musta, he kääntyvät lopulta sinua vastaan, minä olen ollut niissä
tilanteissa nuorempana, siinä mennään omituisiin paikkoihin, he kääntyvät
sinua vastaan, miehet jotka olivat fyysisesti sinua heikompia näyttävät
vahvemmilta ja testaavat sinua, he tarttuvat sinua olkapäästä ja sanovat ”Mitä
pikku neekeri”, niin minä muistan, eikä ole hyvä mennä sinne yksin, sen minä
olen nähnyt. Jos haluaa keskinäistä ymmärrystä, pitää tehdä heidän kanssaan sitä
mitä he haluavat, eikä uskontomme salli sitä meille, joten emme voi rikkoa
sääntöjä, riisuutua ja mennä saunaan oluttölkki kädessä. Jokaisessa talossa on
yhtenä päivänä viikossa sauna auki kaikille, yhtenä päivänä naisille ja toisena
miehille, ja kaikki talossa asuvat miehet käyvät siellä, kuka menee sinne heidän
kanssaan? Ja siellä he juuri juttelevat.
Toinen osallistuja, nuori nainen, kertoi tapauksesta, jossa hänelle ei koulussa annettu
oikeutta rukoilla:
Stressaavin asia meidän kannaltamme tapahtui, kun olimme koulussa.
Menimme peseytymään rukousta varten, ja kun palasimme, meille sanottiin:
”Joka päivä te lähdette kesken tunnin ja hukkaatte 20 minuuttia, nyt riittää, ei
40
2014
enää rukouksia.” Kun hän ei antanut meidän rukoilla siellä missä aiemmin
rukoilimme, me vain otimme takkimme ja levitimme ne lattialle sen tilan eteen
ja aloimme rukoilla. Pahinta syrjintää on se, kun syrjitään ihmisen uskontoa eikä
anneta rukoilla, se on hyvin surullista.
Toinen esille otettu aihe oli suomalaisten sisäänpäinkääntyneisyys ja hiljaisuus, jotka
olivat hyvin vieraita seuralliseen ja vilkkaaseen elämään tottuneille somaleille. Pidettiin
sietämättömänä tai yllättävänä, että suomalaiset eivät aina tervehdi naapureitaan tai
auta heitä arkisissa töissä tai että ihmiset eivät puhu toisilleen kadulla eivätkä katso
toisiaan silmiin vaan pysyttelevät vain omissa oloissaan. Esitettiin myös, että tämä
hankaloittaa somalien suomen kielen oppimista.
Vanhahko naispuolinen osallistuja kuvaili vuorovaikutusta suomalaisten kanssa näin:
Heitä voi tavata työpaikalla tai jossakin virastossa tai sellaisessa, mutta muuten
he ovat hyvin hiljaisia ja sulkeutuneita eivätkä ole paljon tekemisissä muiden
ihmisten kanssa. Siksi vain muutamat ovat tekemisissä heidän kanssaan.
Parhaimmillaan naapurit ehkä tervehtivät, kun näkevät meidät ulkona, ja
sanovat ”hei”, ja toiset naapurit vain kävelevät ohi, vuorovaikutusta ei
todellakaan ole.
Lisäksi osallistujia todella inhotti ja hämmästytti tapa pitää koiria lemmikkeinä ja
osoittaa niille ystävällisyyttä ja varata niille omia paikkoja. Eräs nuori nainen valitti:
Koirat matkustavat samoissa busseissa ja metrossa ja niitä on kaikkialla, kun
kävelemme kadulla, ne kakkaavat ja pissaavat ja niiden siivottomia jätöksiä on
kaikkialla. Se häiritsee minua, se on yksi pahimmista asioista. Bussipysäkeillä ne
tulevat lähelle aivan märkinä, tai bussissa, ja siinä täytyy yrittää pitää vaatteensa
erossa niistä, se on kaikkein pahinta.
Puhuessaan vuorovaikutuksestaan suomalaisten kanssa osallistujat kuvailivat monia
kaupoissa sattuneita rasistisia tapauksia: joitakuita syytettiin aiheettomasti varkaudesta
tai katseltiin epäluuloisesti, ja kauppojen vartijat seurasivat heitä. He kuvailivat myös
omia tapojaan selviytyä tästä, kuten esimerkiksi seuraava vanhahko mies:
Me olemme täällä ulkomaalaisia. Tämä vartijajuttu ei ole meille uutta.
Nuorempina me huvittelimme sillä. Kutsuimme heidät seuraamaan meitä ja
järjestimme heille tekemistä sillä tavalla. Joskus ainoa syymme mennä kauppaan
oli vaivata vartijaa ja sitten lähteä. Kaikki vain sen takia, että joku somali ehkä
kerran varasti sieltä jotain.
Kuitenkin myös myönteisestä vuorovaikutuksesta suomalaisten kanssa puhuttiin
paljon. Työpaikka ja koulu nimettiin parhaiksi paikoiksi puhua ja ystävystyä
suomalaisten kanssa. Työpaikoilla kahvitaukokeskustelut ovat tavallinen
vuorovaikutuksen muoto. Somalien keskinäisen vuorovaikutuksen paikat kuvailtiin
hieman laajemmiksi. Nuoret somalimiehet selittivät, että he harrastavat paljon urheilua
muiden asuinalueensa nuorten somalimiesten kanssa tai tapaavat esimerkiksi
AT HOME IN EUROPE
41
moskeijassa. On myös tiettyjä kauppoja ja kahviloita, joissa somalit tapaavat töiden
jälkeen. Eräs nuori mies kuvaili:
Ainoa mikä voi yhdistää suomalaisiin on työpaikka, jos siellä juo tauolla kahvia
ja juttelee heidän kanssaan. Muissa paikoissa meillä ei ole vuorovaikutusta.
Somaleita saatamme tavata eri paikoissa ja juomme yhdessä kahvia tai pelaamme
jalkapalloa tai tapaamme moskeijassa, mutta suomalaisia tapaamme vain
työpaikoilla ja koulussa.
Kaiken kaikkiaan Helsingissä asumisen voi tiivistää tämän naispuolisen osallistujan
ajatuksiin:
Kun verrataan ongelmia ja hyviä puolia, hyvät puolet ovat suurempia, koska
opettajat ovat hyviä, naapurit ovat kunnioittavia ja kaupassa käydessä saa
kunnioittavaa kohtelua muutamaa ihmistä lukuun ottamatta. Ikäviäkin ihmisiä
on, mutta heidän kanssaan en ole kohdannut suurempia ongelmia kuin
haukkumiset.
Yksi haastateltu, yhdyskuntatyöntekijä, kertoi esimerkin myönteisestä kokemuksesta
somalien ja suomalaisten välisten suhteiden kehityksessä. Vuonna 2012 somalien
kattojärjestö Suomen Somaliliitto muutti toimistonsa vanhaan kaupunginosaan ItäHelsinkiin, missä paikalliset suomalaiset asukkaat suhtautuivat siihen
ennakkoluuloisesti ja varautuneesti. Tämä yhdyskuntatyöntekijä alkoi tehdä yhteistyötä
Somaliliiton kanssa pannen alulle paikallisohjelmaa alueella ja järjestäen Somaliliiton
tiloissa viikoittaisia avoimien ovien tapahtumia alueen asukkaille. Hän kannusti ihmisiä
osallistumaan tapahtumiin ja tarjosi kahvia ja somalialaista pikkupurtavaa.
Yhdyskuntatyöntekijä uskoo, että tämä vuorovaikutus oli hyvin positiivista ja asukkaille
syntyi hyvät suhteet Somaliliittoon. Vuonna 2012 yhdyskuntatyöntekijä pyysi kahta
Somaliliiton projektityöntekijää, joista toinen oli kantasuomalainen ja toinen
somalitaustainen, vierailemaan alueen eläkeläisnaisten kerhossa puhumassa kerholaisten
kanssa ja antamassa tietoa Somaliliitosta. Yhdyskuntatyöntekijä otti itsekin yhteyttä
kerhoon, ja hänen mukaansa naisten kerhon jäsenet suhtautuivat aluksi epäröiden
Somaliliiton vierailuehdotukseen, mutta suostuivat kuitenkin kahden tunnin
tapaamiseen, jonka aikana projektityöntekijät esittelivät järjestöään ja sen toimintaa.
Tilaisuuden yleisön reaktiot olivat laimeita, mutta eivät kielteisiä. Vuonna 2013
samassa eläkeläisnaisten kerhossa järjestettiin toinen tapaaminen. Siinä oli tilaisuus
keskustella maahanmuutosta. Kun kerhon jäseniltä kysyttiin heidän mielipiteitään
maahanmuuttajista, vastaukset olivat myönteisiä. ”He ovat niin mukavia. Ei heissä ole
mitään vikaa.” Yhdyskuntatyöntekijä päätteli: ”Voin siis huomata, että vanhatkin
ihmiset voivat oppia ja muuttaa mieltään, jos he tapaavat ihmisiä ja puhuvat yhdessä.
Näen todella, että heidän asenteensa oli muuttumassa.” 53
53
42
Soile Atacocugu, Helsingin kaupungin yhdyskuntatyöntekijä, Helsinki, haastattelu 29.1.2013.
2014
4.4
Syrjintä ja häirintä
EU:n 27 jäsenmaassa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan Suomen somalit kuuluivat
kymmeneen eniten syrjintää kokeneeseen maahanmuuttajien ja etnisten
vähemmistöjen ryhmään: 47 prosenttia heistä kertoi kokeneensa syrjintää viimeksi
kuluneen vuoden aikana. Seuraavana ryhmänä Suomen somalien jälkeen olivat
Tanskan somalit (46 %). Aikaisemmat Suomessa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet,
että asenteet somaleita (samoin kuin venäläisiä ja arabeja) kohtaan ovat Suomessa
pääosin kielteisiä, ja nämä asenteet näyttävät myös pysyvän varsin muuttumattomina. 54
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemässä tutkimuksessa 55 havaittiin, että kaikissa
tutkituissa ryhmissä (somaleissa, venäläisissä ja kurdeissa) joka viides vastaaja oli
arkielämässään Suomessa kokenut nimittelyä ja solvauksia. Yleensä kokemukset
syrjinnästä olivat tavallisempia pitempään Suomessa asuneilla ja nuorempana Suomeen
muuttaneilla kuin ihmisillä, jotka olivat muuttaneet maahan äskettäin tai iäkkäämpinä.
Kaikki ryhmät kokivat syrjintää ja epäoikeudenmukaista kohtelua enimmäkseen
kadulla: somalinaisista jopa 36 prosenttia kertoi kokeneensa syrjintää kadulla. Muita
paikkoja ja tilanteita, joissa somalit kertoivat kokeneensa syrjintää, olivat poliisi
(15,5 %), kaupat (11,8 %), oppilaitokset (11,3 %), terveydenhuolto (9,2 %), asunnon
etsintä (8,2 %), sosiaalitoimisto (6,9 %) ja Kela (4,2 %). Kaiken kaikkiaan somalit
valittivat syrjinnästä vähemmän kuin venäläiset ja kurdit, jotka myös olivat mukana
tutkimuksessa 56 (ks. myös luku 9).
Fokusryhmissä nousi usein puheeksi erityisesti kaduilla koettu syrjintä. Eräs nuori
nainen kertoi:
Minäkin olen kokenut syrjintää, nyt äidiksi tultuani työnnän lastenvaunujani ja
kuulen paljon enemmän kirosanoja kuin aikaisemmin. ”Katso, tuossa menee
somali”, ihmiset sanovat. Kun nousen metrosta, minua tönitään. Kelassa
pahimpia ovat vanhukset. Kun liikkuu vauvan kanssa, saa ikäviä katseita
osakseen. ”Nuo osaavat vain tehdä lapsia”, kielteisyyttä on paljon, en voi luetella
sitä kaikkea.
54
55
56
Ks. esim. K. Pohjanpää, S. Paananen ja M. Nieminen: Maahanmuuttajien elinolot. Venäläisten,
virolaisten, somalialaisten ja vietnamilaisten elämää Suomessa 2002, Tilastokeskus, Helsinki, 2003;
R. Perhoniemi ja I. Jasinskaja-Lahti: Maahanmuuttajien kotoutuminen pääkaupunkiseudulla.
Seurantatutkimus vuosilta 1997−2004, Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsinki, 2006;
Magdaleena Jaakkola: Maahanmuuttajat suomalaisten näkökulmasta. Asennemuutokset 1987–2007,
Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsinki, 2009.
Anu Castaneda, S. Rask, P. Koponen, M. Mölsä ja S. Koskinen (toim.): Maahanmuuttajien
terveys ja hyvinvointi. Tutkimus venäläis-, suomalais- ja kurditaustaisista Suomessa, Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos, Helsinki (jäljempänä Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja
hyvinvointi).
Simo Mannila, Anu E. Castaneda ja Inga Jasinskaja-Lahti: ”Syrjintäkokemukset”, teoksessa
Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 229−238.
AT HOME IN EUROPE
43
Toinen nuori nainen muisteli, miten hänen moskeijasta tullessaan eräs mies oli
pysäyttänyt hänet ja sanonut: ”Riisu tuo niqab, se on kielletty Ranskassa, sinun pitää
riisua se.” Solvausten ja vihamielisten katseiden lisäksi osallistujat kertoivat busseista,
jotka eivät pysähtyneet vaikka kuljettajat näkivät somalit pysäkillä, ja muistelivat
tapauksia, joissa ihmiset usuttivat koiria heidän kimppuunsa, soittivat ovikelloa yöllä
heidän nukkuessaan tai kävivät heidän kimppuunsa fyysisesti. 57
Eräs mies oli huolissaan siitä, yleistyisikö syrjintä myös virastoissa ja laitoksissa:
Tässä maassa ollaan rasisteja. Aikaisemmin rasismi oli kaduilla, ja nyt minua
huolettaa, onko se siirtymässä kouluihin, terveyskeskuksiin, lääkäreihin ja
opettajiin. Rasismi on jo levinnyt joihinkin toimistoihin ja työpaikoille. Se
rasismi, joka ennen oli kaduilla, on nyt työvoimatoimistoissa ja joissakin
kouluissa, siitä on merkkejä. Minulla on kokemusta toimistotyöstä, olen
työskennellyt työvoimatoimistossa ja tiedän mitä siellä tapahtuu. Joten olen
huolissani: leviävätkö ne ongelmat kouluihin ja terveysasemille?
Syrjintä suretti ja suututti haastateltuja, aiheutti pelkoa ja turvattomuuden tunnetta ja
sai heidät huolestumaan paitsi omasta puolestaan myös perheenjäsentensä puolesta,
varsinkin lastensa tulevaisuuden puolesta. Työttömyys ja epäoikeudenmukainen
kohtelu työmarkkinoilla mainittiin myös tekijöinä, jotka lisäävät mielenterveysongelmien riskiä.
Kaduilla koettu syrjintä ja häirintä lisäävät eristyneisyyden ja yksinäisyyden tunnetta.
Perheenjäsenten hajaannus on tavallinen kokemus diasporassa eläville somaleille.
Kotona sukulaiset ja naapurit olivat osa sosiaalista tukiverkostoa. Vanhahko mies
vastasi kysymykseen siitä, mitä hän tunsi puuttuvan elämästään Suomessa:
Minusta tuntuu, että sen voi nähdä kun menee ulos: ihmiset ovat kiinni
kännyköissään. Tässä on kyse katkenneista perhesiteistä. Ihmiset tarvitsevat
jotakuta, jonka kanssa kestää sairaudet, jonka kanssa juhlia kun tapahtuu jotain
hyvää, ja elämässä tapahtuu paljon asioita. Joten mukavat naapurini ja
sukulaiset, heitä minä kaipaan kovasti.
57
44
Somaliäitien arkielämän rasismikokemuksista ks. Marja Tiilikainen: Arjen islam. Somalinaisten
elämää Suomessa, Vastapaino, Tampere, 2003.
2014
KOULUTUS
5.
K OULUTUS
Koulutus on keskeisessä asemassa kotoutumisprosessissa, se edistää tervettä taloudellista
kehitystä ja on kestävän vakauden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edellytys.
Suomessa maahanmuuttajien koulutuksen tavoitteena on näin ollen tarjota heille
mahdollisuudet toimia tasavertaisina suomalaisen yhteiskunnan jäseninä. Oppilaitosten
odotetaan valmistelevan maahanmuuttajia kotoutumiseen. Tässä luvussa tarkastellaan
sitä, miten koulutusjärjestelmä tukee maahanmuuttajien kotoutumista, ja kuvaillaan
somaliopiskelijoiden tämänhetkistä asemaa koko koulutusjärjestelmässä ja kouluissa.
Erityisesti keskitytään lasten ja nuorten koulutukseen.
5.1
Koulutusjärjestelmä
Kuvassa 2 esitetään Suomen koulutusjärjestelmä. Se käsittää yhdeksänvuotisen
pakollisen peruskoulun, toisen asteen koulutuksen sekä korkeakoulutuksen. Pakollisen
peruskoulutuksen jälkeen oppilaat voivat tarvittaessa käydä peruskoulua vielä yhden
vuoden eli kymppiluokan ennen kuin siirtyvät toisen asteen koulutukseen, johon
kuuluvat lukiot ja ammattikoulut. Korkeakoulutusjärjestelmä kattaa yliopistot ja
ammattikorkeakoulut.
AT HOME IN EUROPE
45
Kuvio 2. Koulutusjärjestelmä
Toisen kielen ja äidinkielen oppiminen
Korkeakoulutus
(yliopistot ja ammattikorkeakoulut)
Lisäopetus
Toinen aste
(ammatillinen peruskoulutus ja
lukiokoulutus)
Ammattikorkeakouluopintoihin
valmentava
koulutus
Ammatilliseen
peruskoulutukseen
valmistava koulutus
10. luokka
Lisäopetus
Perusaste
Esiopetus
Varhaiskasvatus
Lähde: Sari Pöyhönen, Mirja Tarnanen, Eeva-Maija Vehviläinen, Aija Virtanen ja Lenita
Pihlaja: Osallisena Suomessa. Kehittämissuunnitelma maahanmuuttajien kotoutumisen
edistämiseksi, Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto ja Suomen Kulttuurirahasto, 2010
Tehokas varhaiskasvatusjärjestelmä on osa sosiaalipalveluja ja tukee osaltaan maan
koulutusjärjestelmän menestystä. Varhaiskasvatuksen pääasiallinen järjestäjä ja
rahoittaja on sosiaali- ja terveysministeriö. Koulu alkaa seitsemänvuotiaana, mutta
kaikilla Suomessa pysyvästi asuvilla lapsilla on oikeus osallistua vapaaehtoiseen
46
2014
KOULUTUS
esiopetukseen koulun aloitusta edeltävän vuoden aikana, ja lähes kaikki kuusivuotiaat
osallistuvat tähän vuoden kestävään esiopetukseen. Esiopetuksen, perusopetuksen ja
toisen asteen koulutuksen tarkoituksena on ”taata kaikille perusopetusturva
riippumatta asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta”. 58
Koulutusjärjestelmää hallinnoi joukko viranomaisia, valtion elimiä ja itsenäisiä
laitoksia, erityisesti opetusministeriö, Opetushallitus, paikallisviranomaiset ja itse
koulut. Valtakunnallisten elimien tehtäviin kuuluu yleistavoitteiden, lainsäädännön,
oppiainemäärittelyjen ja valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden laatiminen.
Paikallisviranomaiset, pääosin kunnat, vastaavat opetuksen käytännön järjestelyistä ja
paikallisten opetussuunnitelmien laatimisesta valtakunnallisten opetussuunnitelman
perusteiden pohjalta. Koulut voivat itse muokata oman opetussuunnitelmansa
valtakunnallisten perusteiden ja kunnan opetussuunnitelman pohjalta. Sisäinen ja
ulkoinen arviointi on pakollista, ja kaikkien opetuksen järjestäjien odotetaan
osallistuvan näihin arviointimekanismeihin. 59
5.2 Maahanmuuttajat ja koulutusjärjestelmä
Opetushallitus laatii sekä perusopetuslain (628/1998) että kotoutumislain mukaisesti
erilaisia valtakunnallisia opetussuunnitelman perusteita, joilla maahanmuuttajia
valmistellaan
kotoutumaan
suomalaiseen
yhteiskuntaan.
Vuoden
2009
maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman
perusteiden tavoitteena on edistää maahanmuuttajalasten tasapainoista kehitystä ja
kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä antaa tarvittavia valmiuksia
perusopetukseen siirtymistä varten. Ohjelman pääpainona on valmistella niitä
maahanmuuttajataustaisia oppilaita, joiden suomen tai ruotsin kielen taito ja/tai muut
valmiudet eivät riitä esi- tai perusopetuksen ryhmässä opiskelemiseen. 60
Aikuisten maahanmuuttajien osalta vuoden 2012 aikuisten maahanmuuttajien lukuja
kirjoitustaidon koulutuksen opetussuunnitelman perusteissa 61 ja vuoden 2012
58
59
60
61
Liisa Heinämäki: ”Early Childhood Education in Finland”, Occasional Paper no. 39, Friedfrich
Naumann Foundation for Freedom, Potsdam, 2008,
fnf.org.ph/downloadables/Childhood%20Education%20in%20Finland.pdf (luettu lokakuussa 2013).
S. Kupiainen, T. Hautamäki ja T. Karjalainen: ”The Finnish Education System and PISA”,
Helsinki University, 2009,
www.pisa2006.helsinki.fi/files/The_Finnish_education_system_and_PISA.pdf (luettu
3.11.2013), jäljempänä Kupiainen ym.: ”The Finnish Education System and PISA”.
Opetushallitus: ”National Core Curriculum for Instruction Preparing Immigrants for Basic
Education 2009”, Helsinki, 2009, oph.fi/download/138886_national_core_curriculum_for_in
struction_preparing_for_basic_education_2009.pdf (luettu 3.11.2013). Suomeksi:
www.oph.fi/download/48802_valmistavaops_2009.pdf.
Opetushallitus: ”National Core Curriculum for Literacy Training for Adult Migrants 2012”,
Helsinki, 2012, oph.fi/download/140756_national_core_curriculum_for_literacy_training_fo
r_adult_immigrants_2012.pdf (luettu 3.11.2013). Suomeksi: www.oph.fi/download/139339_a
ikuisten_maahanmuuttajien_luku_ja_kirjoitustaidon_koulutuksen_opetussuunnitelman_perustee
t_2012.pdf.
AT HOME IN EUROPE
47
aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteissa 62
linjataan, että lukutaidottomien aikuisten maahanmuuttajien olisi saavutettava suomen
tai ruotsin suullisen ja kirjallisen kielitaidon perusteet ja että kaikkien
maahanmuuttajien olisi saatava opetusta, joka edistää työmarkkinoille pääsyä. Lisäksi
maahanmuuttajien olisi saatava tietoja oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan
suomalaisessa yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla. Tätä aikuisten kotoutumiskoulutusta
rahoittavat ja järjestävät työ- ja elinkeinotoimistot (TE-toimistot) osana
työmarkkinakoulutusta. Normaalisti työ- ja elinkeinotoimisto ja kunta laativat
maahanmuuttajille yksilölliset kotoutumissuunnitelmat. Kotoutumiskoulutuksessa
keskitytään suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin, ja se voi olla osa yksilöllistä
kotoutumissuunnitelmaa. Koulutuksen tarkoituksena on varmistaa, että Suomen
maahanmuuttajat löytävät paikkansa yhteisössä, opinnoissa ja työelämässä.
Kaikki koulutus yliopistokoulutusta myöten tarjotaan ilmaiseksi kaikkien
yhdenvertaisuuden varmistamiseksi. Lisäksi perusopetuksessa myös kouluateriat,
koulutarvikkeet, koulukuljetukset ja oppilashuolto tarjotaan ilmaiseksi. Lukioiden ja
ammattioppilaitosten opiskelijat saavat ilmaisen päivittäisen aterian. On joitakin
erikoiskouluja, kuten yksityisiä kansainvälisiä kouluja, joissa peritään lukukausimaksuja.
Laadukkaan koulutuksen saatavuus taataan kaikille lapsille sosiaalisesta tai etnisestä
taustasta riippumatta. Lisäksi Suomi on vuosien mittaan saavuttanut jatkuvasti hyviä
tuloksia PISA-tutkimuksissa, ja kansainvälisesti maan koulutusjärjestelmää arvostetaan
laadukkaana. Hallituksen tavoitteena on tehdä Suomesta maailman kilpailukykyisin maa
vuoteen 2020 mennessä, ja tässä tarkoituksessa hallitus pyrkii sijoittamaan Suomen
OECD-maiden kärkijoukkoon laajassa nuorten ja aikuisten oppimistulosten vertailussa,
koulupudokkaiden pienessä määrässä sekä korkeakoulutettujen suhteellisessa osuudessa
nuorista ja vanhemmista aikuisista. 63
Lisäksi maahanmuuttajaopiskelijat näyttävät saavan osuutensa menestyksestä;
esimerkiksi vuoden 2006 PISA-tutkimuksessa maahanmuuttajalasten tulokset olivat
jopa 50 pistettä korkeammat kuin OECD-maiden maahanmuuttajalapsilla
keskimäärin. 64 On kuitenkin väitetty myös, että PISA-menestys johtuu suurelta osin
62
63
64
48
Opetushallitus: ”National Core Curriculum for Literacy Training for Adult Migrants 2012”,
Helsinki, 2012, oph.fi/download/140756_national_core_curriculum_for_literacy_training_fo
r_adult_immigrants_2012.pdf (luettu 3.11.2013). Suomeksi: http://www.oph.fi/download/1393
42_aikuisten_maahanmuuttajien_kotoutumiskoulutuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2012.
pdf.
Kupiainen ym.: ”The Finnish Education System and PISA”.
Niina Viitanen ja Mari Peltonen: ”Children with immigrant backgrounds do not explain PISA
success”, helsinki.fi/news/archive/2-2008/15-16-16-06 (luettu 3.11.2013). Suomeksi:
”Maahanmuuttajien osuus ei selitä PISA-menestystä”,
www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/2-2008/11-16-30-10.
2014
KOULUTUS
pienestä ja homogeenisesta väestöstä ja että tilanne tulee todennäköisesti muuttumaan
muuttoliikkeiden lisätessä väestön moninaisuutta. 65
Koulut, joissa on tavallista suurempi määrä erityistarpeisia lapsia, voivat saada tukia;
esimerkiksi alle neljä vuotta Suomessa asuneista maahanmuuttajaoppilaista koulut
saavat jopa 1000 euron lisämäärärahan lasta kohti vuodessa. Erityistä tukea tarjotaan
maahanmuuttajataustaisille oppilaille, joiden suomen tai ruotsin kielen taito ja/tai
muut valmiudet eivät riitä esi- tai perusopetuksen ryhmässä opiskelemiseen.
Oppivelvollisuus koskee Suomessa vakituisesti asuvia 7–17-vuotiaita lapsia riippumatta
siitä, ovatko he maahanmuuttajia. Kaikki maahanmuuttajat saavat tilaisuuden opiskella
kansalliskieltä, suomea tai ruotsia, ja samaan aikaan he saavat tukea oman äidinkielensä
opiskeluun ja kulttuuri-identiteettinsä ylläpitoon. Kouluilla on velvollisuus tarjota
äidinkielen opetusta, kun sitä pyytää vähintään kolme oppilasta. Koulut järjestävät
myös uskonnon, esimerkiksi islamin, opetuksen. Lisäksi järjestetään lukiopetusta sitä
tarvitseville. Aikuisille maahanmuuttajille on saatavilla koulutusta työllistymisen
edistämiseksi ja ennen Suomeen tuloa hankitun ammattitaidon ylläpitämiseksi.
Peruskoulun keskeyttäminen on harvinaista, ja lukioissakin tilanne on hyvä.
Esimerkiksi vain 0,5 prosenttia koko väestöstä ja 1,5 prosenttia vieraskielisestä väestöstä
jäi vaille peruskoulun päästötodistusta vuosina 1996–2006. Siirtyminen pakollisesta
perusopetuksesta vapaaehtoiseen toisen asteen koulutukseen on kriittinen vaihe, mutta
yleensä vain harvat peruskoulun päättävistä opiskelijoista eivät jatka opintojaan heti;
tämä osuus on useimpina vuosina alle 10 prosenttia. Opintojaan jatkavista noin kolme
prosenttia siirtyy vapaaehtoiselle 10. luokalle, yli 50 prosenttia lukioon ja noin
40 prosenttia ammattioppilaitoksiin. 66
Maahanmuuttajataustaisten lasten tilanne ei kuitenkaan ole sama kuin äidinkielisten.
Opetusministeriö myöntää, että ”maahanmuuttajanuoria siirtyy lukiokoulutukseen
vähän suhteessa kantaväestöön ja näin ollen myös korkeakouluihin”. 67 Kuten taulukko
5 osoittaa, Helsingissä niiden maahanmuuttajataustaisten peruskoulusta valmistuvien
määrä, jotka eivät pääse jatko-opintoihin, on noin kolminkertainen verrattuna suomentai ruotsinkielisiin. Esimerkiksi vuonna 2010 alle 15 prosenttia äidinkielisistä
opiskelijoista jäi ilman toisen asteen opiskelupaikkaa kevään yhteishaussa.
Maahanmuuttajataustaisten lasten keskuudessa vastaava osuus oli noin 45 prosenttia.
65
66
67
Johann C. Fuhrmann ja Norbert Beckmann-Dierkes: ”Finland’s PISA success: Myth and
transferability”, KAS International Reports 7/2011, s. 6–21, kas.de/wf/doc/kas_23322-544-230.pdf (luettu 3.11.2013).
Tilastokeskus: ”Oppilaitostilastot 2006”, Helsinki, Tilastokeskus, 2007,
www.stat.fi/til/kjarj/2006/kjarj_2006_2007-02-23_tie_001.html (luettu 3.11.2013). Ks. myös
E. Kilpi: ”The education of children of immigrants in Finland”, väitöskirja, Oxford University,
UK, 2010 (jäljempänä Kilpi: ”The education of children of immigrants in Finland”).
Opetus- ja kulttuuriministeriö: ”Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016, Kehittämissuunnitelma”, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja, Suomi, 2012,
www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/okm01.pdf?lang=fi (luettu 3.11.2013) (jäljempänä
Opetus- ja kulttuuriministeriö: ”Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016”).
AT HOME IN EUROPE
49
Taulukko 5. Yhteishakujen varsinainen haku Helsingin alueella 2008–2010
Haki
sai paikan
%
2010
yhteensä
9 352
7 700
82,3
2009
yhteensä
8 705
7 476
85,9
2008
yhteensä
7 975
7 158
89,8
2010
suomi + ruotsi
8 481
7 218
85,1
2009
suomi + ruotsi
7 967
7 063
88,7
2008
suomi + ruotsi
7 381
6 805
92,2
2010
muunkieliset
871
482
55,3
2009
muunkieliset
738
413
56,0
2008
muunkieliset
594
353
59,4
Lähde: Marianne Teräs, Emilia Niemi, David Stein ja Matleena Välinoro:
”Muunkieliset nuoret siirtymävaiheessa peruskoulusta toiselle asteelle Helsingissä”,
Helsingin kaupungin maahanmuutto-osasto, 2010
5.3
Somalilapset Helsingissä
Helsingin peruskouluissa oli lukuvuonna 2006–2007 noin 4 780 maahanmuuttajaoppilasta. Somalit olivat toiseksi suurin ryhmä venäläisten jälkeen. Kuitenkin sekä
esiopetuksessa että peruskouluissa somalilapset olivat suurin maahanmuuttajaryhmä.
Toisaalta somalien tilanne pakollisessa perusopetuksessa on huolestuttava, kuten
taulukosta 6 ilmenee. Somaleita on noin 10 prosenttia peruskoulujen
maahanmuuttajaoppilaista. Somalia äidinkielenään puhuvia on vain noin
seitsemän prosenttia ammattioppilaitosten maahanmuuttajaoppilaista ja kaksi
prosenttia ammattikorkeakoulujen maahanmuuttajaopiskelijoista, eikä alueen
yliopistoista ilmoiteta ainuttakaan somalinkielistä opiskelijaa. 68 On kuitenkin syytä
huomata, että somaliopiskelijoiden määrä lukioissa on viime aikoina kasvanut nopeasti.
68
50
Helsingin yliopiston kontaktien mukaan yliopistossa opiskelee kuitenkin tällä hetkellä noin 10
somalinkielistä ja kuusi Somalian kansalaista.
2014
KOULUTUS
Taulukko 6. Toisen asteen opiskelu pääkaupunkiseudulla opiskelijan äidinkielen
mukaan
Koulutusala
äidinkieli
opiskelijan asuinalue
pääkaupunkiseutu
Helsinki
33 794
16 838
suomi
29 375
14 188
ruotsi
2 371
1 253
muu kieli kuin suomi tai ruotsi
2 048
1 397
213
156
63 310
32 614
suomi
55 363
27 779
ruotsi
2 305
1 557
5 642
3 278
403
253
35 173
21 466
suomi
29 444
17 389
ruotsi
2 182
2 002
3 547
2 075
71
41
59 070
45 900
suomi
50 315
39 158
ruotsi
4 477
3 732
4 278
3 010
0
0
lukio-opiskelijoita yhteensä
somali
ammattiopiskelijoita yhteensä
somali
ammattikorkeakouluopiskelijoita yhteensä
somali
yliopisto-opiskelijoita yhteensä
somali
Lähde: Helsingin kaupunki, Helsingin kaupungin tietokeskus, tiedot saatu sähköpostitse
14.3.2013
Toistaiseksi maahanmuuttajien koulutusta on tutkittu varsin vähän, mutta tähänastiset
tutkimukset vahvistavat yleisistä tilastotiedoista syntyvän ensivaikutelman. Jotkin
tutkimukset kertovat Helsingin somaliopiskelijoiden kohtaamista vaikeuksista, toisissa
tutkimuksissa taas on ilmennyt, että Suomen somalilasten koulumenestys on kaikista
AT HOME IN EUROPE
51
maahanmuuttajalapsista heikoimmalla tasolla. Tutkittaessa sitä, jatkavatko Helsingin
maahanmuuttajakoululaiset toiselle asteelle vai keskeyttävätkö opintonsa, havaittiin,
että somalikoululaisilla opintojen keskeyttäminen oli kaikkein todennäköisintä muihin
maahanmuuttajaryhmiin verrattuna ja että vain kolmannes somalikoululaisista jatkoi
lukioon. 69
5.4
Lasten koulunkäynti ja somaliyhteisön huolenaiheet
Sekä asiantuntijahaastatteluissa että fokusryhmäkeskusteluissa nousi esille eräitä
kysymyksiä. Ensinnäkin nuorten tilanne ja somalilasten tulevaisuus Suomessa on
merkittävä huolenaihe yhteisölle; somaliasiain asiantuntijaryhmän sihteeri Sari
Hammar totesi, että nuorten tilanne on ollut puheenaiheena yhteisössä yleensä ja
erityisesti asiantuntijaryhmässä. ”Kaikissa aiheissa, joista keskustelemme, päädytään
kysymykseen nuorista ja heidän tilanteestaan ja siitä, miten sitä voisi parantaa, joten se
on mielestäni yleinen huolenaihe.” 70
Taulukko 7. Opiskelun ja työllisyyden ulkopuolella olevat 15‒29-vuotiaat
pääkaupunkiseudulla äidinkielen mukaan (%), 2010
Kieli
yhteensä
naisia
miehiä
suomi
3,7
2,5
4,9
venäjä
10,3
7,8
13,4
viro
15,6
11,6
19,7
kurdi
29,3
16,4
37,3
somali
31,2
24,1
37,9
Lähde: Pekka Myrskylä: ”Maahanmuutto ja nuorten syrjäytymisriskit pääkaupunkiseudulla”,
Kvartti, Helsingin kaupungin tietokeskuksen neljännesvuosijulkaisu 2012:2, s. 14–22
Fokusryhmissä nousi esille kolme erityistä nuorempaan polveen liittyvää kysymystä,
joissa keskeisenä huolenaiheena oli koulutus: Somalipoikien on ollut vaikea hyödyntää
koulutusmahdollisuuksia, ja heidän on vaikea päästä työmarkkinoille. Taulukosta 7
ilmenee, että lähes 38 prosenttia pääkaupunkiseudun nuorista 15–29-vuotiaista
somalimiehistä on ”ulkopuolisia”, koska he eivät opiskele eivätkä käy töissä. Nuorten
somalinaisten keskuudessa vastaava osuus on tosin alhaisempi kuin nuorilla
somalimiehillä, mutta korkeampi kuin muissa kieliryhmissä. Tämä osoittaa, miksi
Helsingin somalien toisen sukupolven tilanne on erityisen huolestuttava. Kolmanneksi
somaliyhteisö, etenkin vanhempien sukupolvi, ilmaisi kantavansa huolta nuorista ja
69
70
52
Kilpi: ”The education of children of immigrants in Finland”.
Sari Hammar, kehittämiskoordinaattori, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus (Socca),
Helsinki, haastattelu 10.12.2013.
2014
KOULUTUS
heidän yhteydestään somalin kieleen, somalikulttuuriin ja uskontoon sekä pelkoa, että
nuoret saattavat menettää tämän identiteetin. Somaleille on ensisijaisen tärkeää, että
nuorten pääsyä mukaan sekä koulutukseen että työmarkkinoille parannettaisiin. Eräs
isä selitti:
Muihin huolenaiheisiini kuuluu lasten tulevaisuus koulutuksessa ja työssä. Se on
suurin huolemme, koska näemme, että lapsemme eivät saa koulutusta sillä
tavoin kuin tahtoisimme. Syynä voivat olla vaikeudet, joita he kohtaavat
opiskelupaikassaan tai asuinpaikassaan, ja lähiympäristön nuorten suhtautuminen. Näyttää siltä kuin somalien suurimmat ongelmat, noin 80 prosenttia,
liittyisivät koulutukseen. 71
Somalien mukaan lasten suurimpana ongelmana koulutuksessa oli toisen asteen
opiskelupaikkojen, erityisesti lukiopaikkojen, puute. Yksi fokusryhmän jäsen selitti
tarkemmin:
Monet ovat käyneet koulua Helsingissä ja silti vain harvat ovat edenneet
korkeampaan koulutukseen, missä on vika, onko se järjestelmässä vai
vanhemmissa? – Syitä on monia; somalit eivät ehkä saa peruskoulussa tarpeeksi
tukea koululta. Ongelma saattaa olla myös vanhemmissa, jotka eivät pysty
tukemaan lastaan, suomen kielessä, joka on vaikea kieli, kouluissa, jotka eivät ole
valmistautuneet ja joissa somalilapsi asetetaan eri asemaan kuin suomalaislapsi,
vaikka lapsen pitäisi saada enemmän tukea, koska hän opiskelee kielellä, joka ei
ole hänen äidinkielensä. Ketään ei kiinnosta, pääsevätkö he lukioon, jos
(viranomaiset) haluaisivat somalilasten jatkavan lukioon, heitä tuettaisiin paljon
enemmän koulussa ja kielessä, politiikassa ei ole linjausta, jonka mukaan
somalilapsille pitäisi antaa valmiudet päästä lukioon. Tuntuu siltä kuin heidät
haluttaisiin vain alemman tason töihin.” 72
Kysymys suomen opetuksesta toisena kielenä (S2) nousi useita kertoja esille. S2-opetus
on periaatteessa tarkoitettu oppilaille, joiden suomen kielen taito ei ole äidinkielisen
tasoinen kaikilla kielitaidon osa-alueilla, olivatpa he sitten kantasuomalaisten
vanhempien lapsia tai maahanmuuttajataustaisia. Lisäksi S2-opetus on kiinteä osa
äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmaa. Näin ollen se ei ole tukiopetusta eikä
erityisopetusta. Oppilaat, joiden äidinkieli ei ole suomi eikä ruotsi, sijoitetaan siis S2opetukseen 73, jotta oppilas omaksuisi mahdollisimman laajat valmiudet suomen
kielessä. Tällöin oppilaan odotetaan pystyvän opiskelemaan kaikkia perusopetuksen
opetussuunnitelman aineita ja jatkamaan koulu-uraansa peruskoulun jälkeen.
Opetushallituksen mukaan perusopetuslaissa ei ole kuitenkaan säädetty S2-opetusta
pakolliseksi. Opetussuunnitelman perusteissa on kolme eri vaihtoehtoa. Oppilaat
voivat osallistua pelkästään suomen äidinkielen opetukseen saamatta lainkaan S271
72
73
Open Society Foundationsin asumisaiheinen fokusryhmä, 17.1.2013.
Open Society Foundationsin koulutusaiheinen fokusryhmä, 22.1.2013.
Nämä oppilaat voivat vaihtoehtoisesti opiskella toisena kielenä ruotsia.
AT HOME IN EUROPE
53
opetusta; 25 prosenttia maahanmuuttajataustaisista oppilaista kuuluu tähän ryhmään.
Oppilaat voivat käydä sekä suomen äidinkielen tunneilla että S2-tunneilla;
63 prosenttia oppilaista kuuluu tähän ryhmään. Kolmantena mahdollisuutena on
käydä ainoastaan S2-opetuksessa; vain noin 12 prosenttia oppilaista kuuluu tähän
ryhmään.
Oppilaat, joiden suomen kielen taidot yltävät äidinkielisen tasolle kaikilla kielitaidon
osa-alueilla, voidaan poistaa tai vapauttaa S2-opetuksesta. Arviointiprosessi on koulujen
vastuulla. Todistuksissa S2-opetusta saavat oppilaat arvioidaan periaatteessa suomea
toisena kielenä koskevien perusteiden mukaan, ja heidän todistuksiinsa merkitään
äidinkielen ja kirjallisuuden tilalle S2. Koulut ovat yhteydessä vanhempiin ja tekevät
yhteistyötä heidän kanssaan, jos oppilas vapautetaan tai poistetaan S2-opetuksesta.
Kuitenkin lyhyessä kyselyssä, jonka tämän raportin tekijät toteuttivat vastaajien otettua
puheeksi S2-tunnit, lähes kaikki vanhemmat, joihin oltiin yhteydessä, olivat
tietämättömiä tästä vaihtoehdosta ja kertoivat, että heidän lapsillaan oli todistuksissa
ensimmäisenä kielenä suomen sijaan S2, olivatpa he sitten S2-opetuksessa tai eivät. 74
Tämä aihe herätti somaleissa huolta, koska maahanmuuttajataustaisia lapsia neuvotaan
osallistumaan tähän opetukseen, vaikka he olisivatkin syntyneet Suomessa. Tämä
erottaa nämä lapset heidän ei-maahanmuuttajataustaisista tovereistaan, joiden kanssa
he olivat olleet päiväkodissa, vaikka kielitaidossa ei olisi merkittävää eroakaan. On
tuotu esiin, että tämän vuoksi lapset voivat jäädä vaille mahdollisuuksia, joissa
virallisena vaatimuksena on äidinkielen tasoinen kielitaito. Lisäksi todettiin, että tämä
saattaa edistää maahanmuuttajataustaisten lasten syrjintää, ja joidenkin mielestä S2 ”on
hiljainen syrjintämekanismi”. Yksi fokusryhmän jäsen totesi, että hänen lapsensa
otettiin S2-opetukseen, mutta hän sai tilaisuuden puhua opetuksesta koulun johdon
kanssa ja kertoi, etteivät hänen lapsensa tarvitse sitä. Hän sanoi, että lopulta yksi hänen
lapsistaan otettiin suomen äidinkielen opetukseen, mutta koulun johto sanoi hänelle:
”Kuulehan, sinulla näyttää olevan vaikutusvaltaa yhteisössä, joten älä puhu tästä.” 75
Tutkijoiden mukaan äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen jakaminen kouluissa
suomeen äidinkielenä ja suomeen toisena kielenä on melkoinen ongelma, eikä aina ole
selvää, kuka oppilaista kuuluu S2-opetukseen ja kuka taas suomen äidinkielen
opetukseen. Heini Lehtonen Helsingin yliopistosta totesi, että vaikka monet
maahanmuuttajataustaiset oppilaat tarvitsevat lisäopetusta suomen kielessä, enemmistö
peruskoulujen maahanmuuttajataustaisista oppilaista on kaksikielisiä eivätkä kaikki
heistä edes ymmärrä, miksi ovat S2-opetuksessa. Lehtonen kertoi kuulleensa täysin
suomenkielisistä lapsista, jotka ovat S2-opetuksessa. 76
74
75
76
54
Opetushallitus: ”Suomen sanoin – monin tavoin. Suomi toisena kielenä perusopetuksessa”, 2008,
www.edu.fi/download/121984_S2_perusopetuksessa_esite_2008.pdf (luettu 3.11.2013).
Open Society Foundationsin koulutusaiheinen fokusryhmä, 22.1.2013.
Ann-Mari Huhtanen: ”V niin kuin vanhentunut”, Yliopisto-lehti 4 (2013), s. 18–25.
2014
KOULUTUS
Monille Suomessa syntyneille somaleille suomi onkin tutuin ja helpoin kieli.
Koulutusaiheisessa fokusryhmässä eräs somali-isä sanoi:
Ongelmana on kuitenkin se, että täällä syntyneet lapset, jotka menevät
päiväkotiin kaksivuotiaina ja joiden vahvin kieli on tämän maan kieli, pannaan
silti koulussa S2-opetukseen, miksi? Heistä sanotaan: ”Hän ei osaa kieltä kovin
hyvin, hänen ensimmäinen kielensä oli somali.” Todellisuudessa useimmat
lapsemme puhuvat tämän maan kieltä vahvimpana kielenään, he puhuvat
suomea keskenään ja saattavat puhua sitä kotonaankin vanhempiensa kanssa,
mutta sitä ei pidetä heidän äidinkielenään. Lapsen äidinkieli on somali, ja häntä
kohdellaan samoin kuin jotakuta, joka on juuri saapunut Somaliasta.
Koulutusaiheisen fokusryhmän kymmenestä jäsenestä kahdeksan sanoi, että Suomessa
syntyneet lapset eivät tarvitse S2-opetusta. Yksi osallistuja sanoi, että sitä tarvitsevat
vain harvat ja että muille ”se on lisäoppitunti, josta on apua, mutta he eivät tarvitse sitä
todistukseensa”. 77 Open Society Foundationsin järjestämässä pyöreän pöydän
keskustelussa todettiin kuitenkin, että jotkut oppilaat osallistuvat mieluummin S2opetukseen, vaikka heille annettaisiinkin tilaisuus osallistua suomen äidinkielen
opetukseen, pelkästään siksi, että S2-opetus on helpompaa ja siitä voi saada suhteessa
parempia arvosanoja. 78
Lopuksi otettiin esille somalioppilaisiin kohdistuva syrjintä tärkeänä tekijänä, joka
vaikuttaa somalilasten epäonnistumiseen sekä koulumenestyksessä että korkeampaan
koulutukseen jatkamisessa. Somalivanhemmat kokevat, että heidän lapsiaan syrjitään ja
kiusataan kouluissa. Koulutusaiheisessa fokusryhmässä eräs isä huomautti:
Tässä maassa on paljon rasismia kouluissa, opettajat eivät ole kaikki samanlaisia.
Jotkut syrjivät avoimemmin kuin toiset, he yrittävät nolata lapsia ja kiusaavat
heitä. Kun opettaja esittää luokassa kysymyksen, hän ei anna maahanmuuttajalapsen vastata ennen kuin suomalaislapsi on vastannut, heidät sivuutetaan aina.
Eräs turvallisuusaiheiseen fokusryhmään osallistunut äiti oli samaa mieltä; hän oli
nähnyt, kun opettaja moitti suomalaissyntyistä lasta, joka oli saanut huonompia
arvosanoja kuin somalitaustainen luokkatoverinsa: ”Miten on mahdollista, että
maahanmuuttajalapsikin saa tällaisia numeroita ja sinä et?” Äiti mietti: ”Miten tuo lapsi
jatkaa opiskeluaan?”
Vanhemmat kokevat, että opettajilla on alhaiset odotukset ja tavoitteet lasten suhteen.
Vanhempien miesten fokusryhmässä eräs somali-isä totesi:
Meillä on vaikeuksia eräässä koulussa Myllypurossa, kun lapset saavat 9 (pistettä
kokeesta), he (opettajat) antavat heille numeroksi 2 tai 3, ja jos lapset valittavat,
he joutuvat uusimaan kurssin. He estävät lapsia saamasta töitä, koska töitä saa
77
78
Open Society Foundationsin koulutusaiheinen fokusfokusryhmä, 22.1.2013.
Open Society Foundationsin pyöreän pöydän keskustelu, Helsinki, 16.11.2013.
AT HOME IN EUROPE
55
vain hyvällä koulutodistuksella. Kukaan ei anna töitä lapselle, jolla ei ole hyvä
todistus.
Sama somali-isä huomautti myös, että somalilapset kohtaavat koulussa uskontoon
perustuvia stereotypioita:
Toinen juttu on niiden somalilasten koulunkäynti, jotka ovat näkyvästi
muslimeja – Minun lapsilleni sanottiin: ”Pakottavatko teidän vanhempanne
teidät paastoamaan ja rukoilemaan? Nuoret eivät paastoa.” ”Ei, me paastoamme
omin päin, ei kukaan meitä pakota.” Koulunkäynti tehdään lapsille hyvin
vaikeaksi, ja sitten he eivät pysty jatkamaan opintojaan tai löytämään töitä, ja
heille tulee mielenterveysongelmia.
Vanhempien naisten fokusryhmässä eräs äiti totesi, että heidän somalilapsensa olivat jo
koulussa saaneet ensimmäiset kokemuksensa työsyrjinnästä:
Kun lapset ovat yläkoulussa tai lukiossa, he hakevat kesätöitä, he hakevat satoja
työpaikkoja tuloksetta ja tuntevat, että heidät suljetaan ulkopuolelle heidän
ihonvärinsä tai nimensä takia. Jotkut nuoret sanovat, että kun he kertovat
nimensä mahdollisille työnantajille, heitä ei valita. Ja kaikki heidän
luokkatoverinsa saavat töitä.
Toinen äiti järjestys- ja turvallisuusaiheisessa fokusryhmässä pani merkille tämän
asenteen vaikutuksen identiteettiin ja kuulumisen tunteeseen:
Sanoisin, että lapset tarvitsevat apua koulunkäynnin kaltaisissa asioissa, etteivät
täällä syntyneet lapset kokisi niin paljon syrjintää, jotta he kokisivat kuuluvansa
yhteiskuntaan. Me voimme hyväksyä sen, että olemme täällä maahanmuuttajia,
mutta lastemme pitäisi saada tuntea, että he kuuluvat tähän maahan.
5.5
Uusi aloite: Lukioon valmistava koulutus maahanmuuttajille
Vuonna 2010 hallitus käynnisti kolmivuotisen Osallisena Suomessa -hankkeen, jonka
tarkoituksena oli tutkia uusia kotoutumiskoulutuksen malleja. Hankkeen tavoitteena
oli kehittää uusia kotoutumiskoulutuksen malleja kotoutumisen edellytysten
parantamiseksi. Sen kohteena oli kolme tärkeintä kotoutumispolkua: työmarkkinoille
suuntaavat aikuiset maahanmuuttajat, erityistä tukea tarvitsevat aikuiset
maahanmuuttajat sekä lapset ja nuoret. Hankkeen tulokset julkistetaan myöhemmin
vuonna 2013. 79 Yksi sen kokeiluhankkeista, lukioon valmistava koulutus
maahanmuuttajille eli Luva, on toteutettu Vuosaaren koulussa Itä-Helsingissä, missä
noin 12 prosenttia oppilaista on ei-syntyperäisiä suomalaisia. Projekti sijoittuu
yhdeksänvuotisen peruskoulun jatkoksi ja sen kohteena ovat oppilaat, jotka ovat
suorittaneet peruskoulun mutta jääneet ilman paikkaa lukiossa tai
79
56
Tässä hankkeessa ovat mukana sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, opetus- ja
kulttuuriministeriö, Suomen Kulttuurirahasto, Svenska Kulturfonden ja Suomen Kuntaliitto. Ks.
jyu.fi/hum/laitokset/solki/ajankohtaista/osallisenasuomessa/osallisenasuomessa.pdf (luettu 3.11.2013).
2014
KOULUTUS
ammattioppilaitoksessa. Tämä kaksi lukuvuotta 80 kestävä kokeiluhanke on
kymppiluokasta muokattu kokeiluversio, jossa oppilailla on mahdollisuus parantaa
arvosanojaan ja vahvistaa kirjallista suomen taitoaan varmistaakseen, että he pääsevät
toisen asteen koulutukseen.
Luva-ryhmän ohjaajan Katja Mannerströmin mukaan ajatus lähti opetusministeri
Henna Virkkuselta. Mannerström uskoo, että ehkä juuri niiden raporttien ja
tilastotietojen perusteella, joiden mukaan lukioon jatkaa paljon harvempi
maahanmuuttajaoppilaista kuin heidän suomen- ja ruotsinkielisistä tovereistaan ja
maahanmuuttajat myös keskeyttävät lukion useammin, Virkkunen oivalsi, että
tarvittiin strategiaa tämän puutteen korjaamiseksi.
Ohjelmaan otettiin 11 maahanmuuttajataustaista oppilasta lukuvuodeksi 2011–2012.
Yhdeksän heistä pääsi lukioon. 81 Yhden oppilaan todistus olisi riittänyt lukioon
hakemiseen, mutta hän hakeutui mieluummin ammattioppilaitokseen. Yhdestoista
oppilas ei saanut mitään opiskelupaikkaa. Toisella kierroksella ohjelmaan otettiin 15
oppilasta. 82 Tästä ryhmästä 14 haki lukioon, ja kolmellatoista heistä oli hyvät
mahdollisuudet saada lukiopaikka, joskaan yhden kohdalla se ei ollut yhtä
todennäköistä. Viidestoista oppilas haki ammattioppilaitokseen.
Ohjelman oppilaat saavat ensimmäisellä lukukaudella opetusta suomen kielessä ja apua
todistusnumeroidensa korottamisessa, ja myöhemmin he voivat suorittaa lukion
kursseja. Mannerströmin mukaan ohjelman pääpaino on kuitenkin mentoroinnissa.
Mannerström itse antaa oppilaille neuvontaa sosiaalipsykologina. Heille opetetaan
opiskelutaitoja, suomalaisen yhteiskunnan ja politiikan toimintatapoja sekä taitoa
selviytyä vaikeuksista, mukaan lukien rasismi ja tavat käsitellä sitä paremmin.
Vanhemmilta puuttuu usein hiljaista tietoa, joka on suomalaisille vanhemmille
itsestään selvää; useimmat suomalaiset vanhemmat pystyvät oitis vastaamaan moniin
urapolkua pohtivien lastensa kysymyksiin esimerkiksi koulutusvaatimuksista.
Maahanmuuttajavanhemmilla on toisenlaista sosiaalista pääomaa, mutta tällaiset
tilanteet
ovat
useimmille
heistä
vaikeita.
Mannerström
sanoi:
”(Maahanmuuttaja)vanhemmat eivät tiedä tästä oikeastaan mitään… miten hakea,
milloin hakea, minne pitäisi hakea, minne voi päästä. Vanhemmat kyselevät minulta
paljon.” 83 Mannerström mainitsi esimerkkinä ensimmäisen oppilasryhmänsä jäsenen,
joka oli ennen ohjelmaan tuloaan hakenut arvostettuun Sibelius-lukioon. Oppilaalla oli
hyvä todistus, mutta hän ei tiennyt, että hakemuksessa olisi pitänyt ilmoittaa myös
toissijaiset vaihtoehdot, joten hän ei saanut lainkaan lukiopaikkaa. Käytyään Luvakoulutuksen hän pyrki ja pääsi Sibelius-lukioon. Ohjelmiin otettiin neljä
80
81
82
83
2011–2012 ja 2012–2013.
Itse asiassa kaksi heistä pääsi arvostettuihin lukioihin.
Lisäksi yksi oppilas, joka on jo lukiossa, osallistuu osaan kursseista parantaakseen suomen
taitoaan.
Ks. Egan Richardson: ”Immigrant ’tenth grade’ helps kids make it to lukio”, Yle, 4.5.2012,
yle.fi/uutiset/immigrant_tenth_grade_helps_kids_make_it_to_lukio/6082195 (luettu 4.11.2013).
AT HOME IN EUROPE
57
somalioppilasta, kaksi ensimmäiseen Luva-ryhmään ja kaksi toiseen. Yksi heistä sai
lukiopaikan, ja jälkimmäisistä kahdesta vain toisella oli hyvät mahdollisuudet päästä
lukioon. 84
Mannerström uskoo, että hänen Luva-hankkeensa ja muu lobbauksensa vaikuttivat
hallituksen päätökseen varmistaa, että maahanmuuttajaoppilailla olisi paremmat
mahdollisuudet suorittaa toisen asteen koulutus. Hallitus sisällytti vuosien 2011–2016
suunnitelmaansa lukioon valmistavan ohjelman maahanmuuttajille tavoitteenaan, että
”maahanmuuttajat ja maahanmuuttajataustaiset osallistuvat koulutukseen samassa
suhteessa kuin kantaväestö” ja "maahanmuuttajien edellytyksiä lukio-opiskeluun
parannetaan sisällyttämällä lainsäädäntöön maahanmuuttajien valmistavaa koulutusta
koskevat säännökset”. Tämä ohjelma on kestoltaan yksivuotinen ja käynnistyy vuoden
2014 alussa. 85
Open Society Foundationsin pyöreän pöydän keskustelussa tuli esille perusopetuksessa
annettavan varhaisen neuvonnan merkitys maahanmuuttajaoppilaille, erityisesti
somalioppilaille, ja heidän vanhemmilleen. Osallistujat kannustivat muita
perheenjäseniä, kuten vanhempia sisaruksia ja sukulaisia, osallistumaan vanhempien
kanssa koulutapaamisiin, koska ”meidän täytyy ymmärtää, että kyse ei ole pelkästään
isästä ja äidistä, vaan kouluissa järjestettäviin tapaamisiin ja keskusteluihin pitäisi
päästää eri ihmisiä – tällä hetkellä se ei ole sallittua.” 86
84
85
86
58
Katja Mannerström, Helsinki, haastattelu 17.4.2013.
Opetus- ja kulttuuriministeriö: ”Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016”.
2014
TYÖELÄMÄ
6.
T YÖELÄM Ä
Kotoutumisen ytimessä on työelämä. Työministeri Lauri Ihalaisen mukaan ”Työ on
maahanmuuttajille yksi tärkeimmistä avaimista hyvään kotoutumiseen. Jos ovet
työelämään eivät aukene, kotoutuminen jää usein puolitiehen.” 87 Äskettäisessä
raportissa The Centrality of Employment in Immigrant Integration in Europe
painotetaan työtä kaikkein tärkeimpänä tekijänä kotoutumisprosessissa. Raportissa
luodaan ensin katsaus nykyiseen keskusteluun maahanmuutosta ja kotoutumisesta
Euroopassa ja hylätään sitten ajatus, että kulttuurierot ja viranomaisten suhtautuminen
niihin olisivat tärkeimpiä syitä kotoutumisen epäonnistumisiin Euroopassa. ”Ongelma
ei johdu kulttuurista, vaan sen juuret ovat työssä ja ansiotuloissa. Euroopan maat ovat
epäonnistuneet maahanmuuttopolitiikassaan siinä, että ne eivät ole kyenneet
varmistamaan, että maahanmuuttajat saavat töitä ja säilyttävät työpaikkansa.” 88 Annika
Forsander on samoilla linjoilla kirjoittaessaan, että ”joukkoon kuulumisen, ’oikean
suomalaisuuden’ ehdot määritellään työmarkkinoilla.” 89 Näin ollen maahanmuuttajien
on päästävä tehokkaasti työmarkkinoille voidakseen osallistua täysipainoisesti
yhteiskuntaan. Lisäksi työ vaikuttaa maahanmuuttajien ja heidän perheidensä
hyvinvointiin, työllä on oma välinearvonsa ja se tuo sosiaalista arvostusta. Tässä luvussa
esitetään ensin yhteenveto maahanmuuttajien tilanteesta Suomen työmarkkinoilla ja
tarkastellaan sitten työn merkitystä somalien kotoutumisessa sekä somalien
työmarkkinasyrjinnän syitä ja seurauksia.
6.1
Maahanmuuttajat työmarkkinoilla
Vuonna 2011 Suomen väkiluku oli yhteensä hiukan yli 5,4 miljoonaa, josta
työvoimaan kuului noin 2,5 miljoonaa, ja työttömyysaste oli 7,8 prosenttia.
Työmarkkinoita hallitsee palveluala, mukaan lukien terveys- ja sosiaaliala, ja sen jälkeen
tulevat teollisuus sekä tukku- ja vähittäiskauppa. Yhdessä nämä alat työllistävät lähes 60
prosenttia koko työvoimasta. Lisäksi palveluala tuottaa enemmän työpaikkoja kuin
muut alat, vaikka pitkän ajan taloudellinen epävarmuus jarruttaakin markkinoiden
kasvua yleisesti.
Työmarkkinoiden tehokkuutta haittaavat erinäiset tekijät, kuten rakenteellinen
työttömyys, määräaikaisten työntekijöiden suuri osuus sekä merkittävät alueelliset erot
87
88
89
Ks. www.tem.fi/?89509_m=106918&l=en&s=2467 (luettu helmikuussa 2013). Suomeksi:
www.tem.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotearkisto/vuosi_2012/valtion_kotouttamisohjelma_maa
hanmuuttaja_tarvitsee_kielitaitoa_koulutusta_ja_tyota.106916.news.
R. Hansen: The Centrality of Employment in Immigrant Integration in Europe, Migration Policy
Institute, Washington, DC, 2012.
Annika Forsander: ”Integration through the Nordic welfare state – Does work make you into a
real Finn?”, teoksessa H. Blomberg, A. Forsander, C. Kroll, P. Salmenhaara ja M. Similä (toim.):
Sameness and Diversity. The Nordic Welfare State Model and the Integration of Immigrants on the
Labour Market, Research Institute, Swedish School of Social Science, University of Helsinki,
2008, s. 71–81 (jäljempänä Forsander: ”Integration through the Nordic welfare state”).
AT HOME IN EUROPE
59
työvoiman tarjonnassa ja kysynnässä. Suomen väestö kuuluu kuitenkin Euroopan
nopeimmin ikääntyviin, joten esiintyy huolta, että työvoima vähenee nopeasti. Hallitus
on harkinnut erinäisiä toimenpiteitä työvoiman tarjonnan lisäämiseksi. Maahanmuutto
nähdään merkittävänä tekijänä väestön ikääntymisen aiheuttaman työvoimapulan
ratkaisemisessa;
jotta maahanmuuton myönteiset tulokset toteutuisivat,
nettomaahanmuuton on kuitenkin kasvettava huomattavasti ja maahanmuuttajien
työmarkkinoille osallistumisen on parannuttava merkittävästi. 90
Tutkimusten perusteella tiedetään kuitenkin hyvin maahanmuuttajien hankala tilanne
työmarkkinoilla etenkin 1990-luvulla. Esimerkiksi Annika Forsander tutki
maahanmuuttajien tilannetta Suomen työmarkkinoilla ja tapaa, jolla
maahanmuuttajien asema työmarkkinoilla kehittyi 1990-luvulla, ja päätyi
johtopäätökseen ”suomalaistumisen armottomasta logiikasta”. 91
Kuten taulukosta 8 käy ilmi, maahanmuuttajien osallistuminen työmarkkinoille on
epätasaista. Maahanmuuttajien työttömyysaste on merkittävästi suurempi kuin
kantaväestön. Lisäksi pakolaistaustaisten siirtolaisten työttömyysaste on erityisen
korkea. Kuten kuvasta 3 näkyy, vuotta 2003 lukuun ottamatta maahanmuuttajien
työttömyysaste on aina ollut yli kolminkertainen verrattuna Suomen kansalaisten
työttömyysasteeseen. Lisäksi eri ryhmien työttömyysasteessa on merkittäviä eroja.
Somalien ja muiden pakolaistaustaisten maahanmuuttajien työttömyysaste on kautta
linjan korkea, kun taas länsimaista tulevien maahanmuuttajien työttömyysaste on
suunnilleen samalla tasolla kuin syntyperäisten suomalaisten.
90
91
60
Suvi Turja: ”Finland”, teoksessa Anna Platonova ja Giuliana Urso (toim.): Migration,
Employment and Labour Market Integration Policies in the European Union, Part 1: Migration and
the Labour Markets in the European Union (2000–2009), International Organisation for
Migration (IOM), 2010, s. 105–115.
Forsander: ”Integration through the Nordic welfare state”.
2014
TYÖELÄMÄ
Kuvio 3. Ulkomaan kansalaisten ja koko väestön työttömyysaste (%), 2000–2010
35
30
25
20
15
10
Koko väestö
Ulkomaan
kansalaiset
5
0
Lähde: Tilastokeskus, työ- ja elinkeinoministeriö 92
92
Sisäasiainministeriö: Annual Report on Immigration 2010, Finnish Immigration Services, 2011.
http://www.migri.fi/download/16939_maahanmuuton_vuosikatsaus_eng_netti_1_.pdf.
Suomeksi: Maahanmuuton vuosikatsaus 2010, http://www.migri.fi/download/14582_Maahanm
uuton_vuosikatsaus_2010_fi.pdf?fe32420a9ab4d088.
AT HOME IN EUROPE
61
Taulukko 8. Kolmannen maan kansalaisten työttömyysaste alkuperämaan
mukaan vuonna 2009
Maa
%
Irak
71,2
Afganistan
67,1
Sudan
63,1
Somalia
59,7
Iran
54,9
Yhdysvallat
13,7
Kiina
12,6
Intia
11,9
Japani
11,6
Kanada
7,6
Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö 2009 93
Taulukko 9. Vieraskieliset asukkaat pääasiallisen toiminnan
mukaan vuonna 2009
Helsinki
pääkaupunkiseutu
Helsingin
seutu
muu
Suomi
työvoima
29 467
50 287
54 912
50 421
työlliset
23 407
40 316
44 116
36 659
työttömät
6 060
9 971
10 796
13 762
työllisyysaste (15–64-vuotiaista), %
51,9
54,8
55,1
49,3
työttömyysaste, %
20,6
19,8
19,7
27,3
Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus (2012): Foreigners in Helsinki 2011, Statistics 6
93
62
Ks. Suvi Turja: ”Finland”, teoksessa Anna Platonova ja Giuliana Urso (toim.): Migration,
Employment and Labour Market Integration Policies in the European Union, Part 1: Migration
and the Labour Markets in the European Union (2000-2009), International Organisation for
Migration (IOM), Geneve, 2010, s. 105–115.
2014
TYÖELÄMÄ
Helsingissä suomen- ja ruotsinkielisten työttömyysaste oli 7 prosenttia vuonna 2009,
kun taas vieraskielisten työttömyysaste oli lähes 21 prosenttia, kuten taulukosta 9
ilmenee. Lisäksi heidän työttömyysasteensa oli noussut lähes viisi prosenttiyksikköä
edellisestä vuodesta. Toisaalta taulukko osoittaa myös, että vieraskielisten
työllisyystilanne oli Helsingissä parempi kuin muussa Suomessa. 94
Kuvio 4. Helsingin ulkomaalaistaustainen työvoima toimialoittain vuonna 2008
Muu ja
tuntematon
5%
Rakentaminen Muut palvelut
5%
5%
Informaatio ja viestintä
5%
Teollisuus
8%
Julkinen hallinto,
koulutus, terveys- ja
sosiaalipalvelut
19%
Kauppa, kuljetus,
varastointi, majoitus ja
ravitseminen
30 %
Ammatilliset,
tekniset ja tukipalvelutoiminnat
23 %
Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus (2012): Foreigners in Helsinki 2011, Statistics 6
Maahanmuuttajien työllisyydessä toimialajakaumaa hallitsee palveluala, kuten
valtaväestönkin kohdalla. Vuonna 2008 työllisistä maahanmuuttajista 30 prosenttia oli
töissä kaupan, kuljetusten, majoituksen ja ravitsemisen aloilla, kun taas 23 prosenttia
työskenteli ammatillisissa, teknisissä ja tukipalvelutoiminnoissa ja 19 prosenttia
julkisessa hallinnossa, koulutuksessa sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa. Nämä kolme
sektoria yhteensä työllistivät yli 70 prosenttia Suomen maahanmuuttajista. 95
Somalimiehet työskentelevät tyypillisesti kuljetus- ja varastointialoilla ja somalinaiset
usein terveys- ja sosiaalipalveluissa. Sekä miehet että naiset työskentelevät myös
teknisissä ja tukipalvelutoiminnoissa.
94
95
Helsingin kaupungin tietokeskus: Foreigners in Helsinki 2011,
www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/12_02_16_Tilasto_en_6_Selander.pdf (luettu
3.11.2013). Suomenkielinen lähde: Helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2011,
http://www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/11_12_15_Tilastoja_41_Ranto.pdf.
Helsingin kaupungin tietokeskus: Foreigners in Helsinki 2011, Statistics 6, 2012.
AT HOME IN EUROPE
63
Taulukossa 10 verrataan somalien työllisyystilannetta Suomen suurimpien
siirtolaisryhmien, venäläisten ja virolaisten, tilanteeseen sekä toisen pakolaistaustaisen
ryhmän, kurdinkielisten, tilanteeseen. Taulukosta ilmenee, että työllisten osuus
erityisesti somalinaisista on hyvin alhainen. Itsensä työllistävien yrittäjien osuus
somaleista on sekin äärimmäisen alhainen. Kuten edellä todettiin, suuri osa Suomen
somaleista on lapsia ja opiskelijoita, jotka eivät kuulu työvoimaan. Suuri osa – noin
41 prosenttia somalinaisista ja 29 prosenttia somalimiehistä vuonna 2011 – on myös
muista syistä työvoiman ulkopuolella. Naisilla tärkeimpänä syynä on luultavasti se, että
he jäävät mieluummin kotiin hoitamaan lapsiaan, mutta miesten syyt työvoiman
ulkopuolella oloon eivät ole aivan selvät, ja niitä pitäisi tutkia tarkemmin.
Taulukko 10. Tärkeimmät vieraskieliset toimialoittain (%) vuonna 2011
Työlliset 96
työttömyysaste
työvoiman
ulkopuolella 98
yrittäjät 97
lapset ja opiskelijat
0–14opiskelijat
vuotiaat
naiset
miehet
naiset
miehet
naiset
miehet
naiset
miehet
venäläiset
46,5
51,8
26,9
22,1
5,9
7,8
16,3
13,9
15,0
12,8
virolaiset
66,5
68,3
10,6
9,8
6,1
7,3
12,9
15,4
16,0
6,8
kurdit
26,4
35,3
44,9
41,2
2,2
11,0
26,9
18,6
22,6
18,4
somalit
13,0
24,7
60,5
46,0
0,0
0,5
41,2
29,0
37,4
22,2
Lähde: Tilastokeskus, koottu väestö- ja työllisyystilastojen tietokannoista 4.10.2013 99
Vuoden 2008 puolessavälissä maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors
nimitti Pentti Arajärven johtaman työryhmän tutkimaan maahanmuuttajien
työllistymisen esteitä ja kannustusloukkuja. Arajärvi nimesi raportissaan joukon esteitä,
jotka hankaloittavat maahanmuuttajien pääsyä työmarkkinoille. Niistä on yhteenveto
taulukossa 11.
Eri tutkimuksissa niistä tekijöistä, jotka korreloivat positiivisesti maahanmuuttajien
työllisyyden kanssa, on todettu, että maahanmuuttajien työmahdollisuudet riippuvat
96
97
98
99
64
Osuus työikäisistä prosentteina.
Osuus työikäisistä prosentteina.
Ne, jotka ovat työvoiman ulkopuolella muusta syystä kuin opiskelun, eläkkeellä olon,
asepalveluksen tai alaikäisyyden takia.
Tilastokeskus, taulukko: Population by language, main type of activity, occupational status, sex
and year 2000-2011, 193.166.171.75/Database/StatFin/Vrm/tyokay/tyokay_en.asp (luettu
3.11.2013). Suomeksi: Väestö kielen, pääasiallisen toiminnan, ammattiaseman, sukupuolen ja
vuoden mukaan 2000–2011, 193.166.171.75/Database/StatFin/Vrm/tyokay/tyokay_fi.asp.
2014
TYÖELÄMÄ
vahvasti talouden vaihteluista: maahanmuuttajilla on paremmat mahdollisuudet löytää
töitä nousukaudella ja päinvastoin. 100
Maahanmuuttajien voimavarat ja niiden puute näyttävät myös haittaavan
työllistymistä. On korostettu, että riittävä suomen (tai ruotsin) taito on työllistymisen
perusedellytys ja että työelämän vaatimusten täyttämiseksi keskeisiin vaatimuksiin
kuuluu ajantasainen koulutus. Ammattitaitoa vastaavan työn löytämisessä keskeinen
merkitys on suomalaisessa työelämässä tarvittavilla asenteilla ja kulttuurisilla ja
sosiaalisilla valmiuksilla. Sosiaaliset siteet ja verkostot ovat nekin maahanmuuttajille
tärkeitä välineitä työmarkkinoille pääsyyn. 101
Tutkimuksissa on keskitytty myös työmarkkinoiden kysyntäpuoleen. Kielteiset tai
epäsuosiolliset asenteet ulkomaalaisia kohtaan todettiin merkittäviksi maahanmuuttajien työllistymisen esteiksi. On esimerkiksi todettu, että työmarkkinoiden portinvartijat
sulkevat tahallisesti maahanmuuttajat työmarkkinoiden ulkoreunalle jo alkukyselyvaiheessa, että työnantajat eivät luota maahanmuuttajiin, ja sekä suora että epäsuora
syrjintä ovat keskeisiä tekijöitä prosessissa. 102
100
101
102
A. Forsander ja A. Alitolppa-Niitamo: ”Maahanmuuttajien työllistyminen ja työhallinto. Keitä,
miten ja minne?”, Työhallinnon julkaisu 242, Työministeriö, Helsinki, 2000 (jäljempänä
Forsander ja Alitolppa-Niitamo: ”Maahanmuuttajien työllistyminen ja työhallinto”).
A. Forsander ja A. Alitolppa-Niitamo: ”Maahanmuuttajien työllistyminen ja työhallinto”;
E. Heikkilä: ”Labour Market Participation of Immigrants in Finland and its Regions”, esitelmä,
European Social Science History Conference, Glasgow, Skotlanti, Britannia, 11.–14.4.2012;
A. Akhlaq: Getting a Job in Finland. The Social Networks of Immigrants from the Indian
Subcontinent in the Helsinki Metropolitan Labour Market, University of Helsinki, 2005.
M.-L. Trux: ”Diversity Under the Northern Star”, teoksessa A. Forsander (toim.): Immigration
and Economy in the Globalization Process: The Case of Finland, Sitra Reports Series 20, Vantaa,
Sitra, 2002, s. 175–226.; K. Valtonen: ”Cracking Monopoly: Immigrants and Employment in
Finland”, Journal of Ethnic and Migration Studies 27 (3) (2001) (jäljempänä Valtonen: ”Cracking
Monopoly”); Forsander ja Alitolppa-Niitamo: ”Maahanmuuttajien työllistyminen ja työhallinto”;
A. Forsander: Luottamuksen ehdot. Maahanmuuttajat 1990-luvun suomalaisilla työmarkkinoilla,
Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto, Helsinki, 2002; S. Paananen: Suomalaisuuden armoilla:
Ulkomaalaisten työnhakijoiden luokittelu, Tilastokeskus, Helsinki, 1999; T. Joronen: ”Työ on
kahden kauppa – maahanmuuttajien työmarkkina-aseman ongelmia”, teoksessa Seppo Paananen
(toim.): Maahanmuuttajien elämää Suomessa, Tilastokeskus, Helsinki, 2005, s. 59–82 (jäljempänä
Paananen: Maahanmuuttajien elämää Suomessa).
AT HOME IN EUROPE
65
Taulukko 11. Maahanmuuttajien työllistymisen esteet ja kannustinloukut
Suomen työmarkkinoilla
Maahanmuuttajien työllistymisen esteet
taloudelliset
tekijät
yhteiskunnalliset
tekijät
yleiset esteet
työllisyystilanne
(aloittain ja
alueittain)
kannustin- ja
byrokratialoukut
työttömyyden
pitkäaikaisuus
tiedon puute
suomalaisesta
kulttuurista,
yhteiskunnasta ja
työelämästä
maahanmuuttajaasemasta johtuvat
esteet
työnantajista,
työolosuhteista tai
työyhteisöstä
johtuvat esteet
työhön
perehdyttämisen
kustannukset
palveluista
johtuvat esteet
viranomaisten
puutteelliset
voimavarat
vastuunjaon
epäselvyys
kielelliset
tekijät
koulutukselliset tekijät
riittämätön
kielitaito
(suomi ja
ruotsi)
puutteellinen
peruskoulutus
tai
puutteellinen
ammatillinen
pätevyys
asenteelliset
tekijät
ylimitoitetut
kielitaitovaatimukset
epäily
osaamisen
riittävyydestä
työnantajien
asenteet ja
pelko työtoverien tai
asiakkaiden
asenteista
kielenopetuspalvelujen
hajanaisuus
viranomaisten
puutteelliset
tiedot
viranomaisten
asenteet
Lähde: Sisäasiainministeriö: Maahanmuuttajien työllistyminen ja kannustinloukut,
Sisäasiainministeriön julkaisuja 2/2009
6.2
Somalit työmarkkinoilla: säännönmukaista syrjintää
Open Society Foundationsin aineisto viittaa siihen, että vaikka kaikki tutkimuksissa
käsitellyt tekijät vaikuttavat somalien työllistymismahdollisuuksiin, määräävimpiä
tekijöitä ovat somaleihin kohdistuvat kielteiset asenteet ja syrjintä. Helsingin
kaupungin maahanmuuttoasioiden johtajan Annika Forsanderin mukaan:
”Minusta somalit kärsivät Suomessa paljon syrjinnästä työmarkkinoilla
verrattuna Englantiin ja Kanadaan, muista pohjoismaista en tiedä. Jos katsotaan
koulutustasoa, ja olen tutkinut sitä tarkkaan aikaisemmissa tutkimuksissani, on
paljon somaleita jotka ovat suorittaneet Suomessa toisen asteen tutkinnon tai
jopa yliopistotutkinnon, heillä on erinomaiset kyvyt, nuoria tulee paljon
työmarkkinoille, silti he etenevät hitaasti, tarkoitan että tässä on pakko olla
mukana vieraspelkoa. 103
103
66
Annika Forsander, Helsingin kaupungin maahanmuuttoasioiden johtaja, Helsinki, haastattelu
4.12.2012.
2014
TYÖELÄMÄ
Tätä päätelmää tukevat erinäiset tutkimukset. Kuten taulukosta 12 ilmenee, vuonna
2001 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että Suomessa työtä hakevista
maahanmuuttajaryhmistä somalit kokivat eniten syrjintää etnisen taustansa vuoksi.
81 prosenttia
haastatelluista
somaleista
kertoi
tulleensa
syrjityiksi
työhönottoprosessissa, kun keskimääräinen osuus kaikissa maahanmuuttajaryhmissä oli
50 prosenttia. Toisessa tutkimuksessa todettiin, että somalit olivat vuonna 2002
kaikkein syrjityin ryhmä työhönottoprosessissa työmarkkinoilla. Kyseisessä
tutkimuksessa 72 prosenttia somaleista koki tulleensa työmarkkinoilla syrjityiksi
työhönottotilanteissa. Vuoden 2009 Eurobarometri-kyselytutkimus osoitti, että 72
prosenttia vastaajista piti etnisyyteen perustuvaa syrjintää yleisenä Suomessa. 104 Somalit
näyttävät jälleen kärsivän syrjinnästä muita etnisiä ryhmiä enemmän, vaikka osuus
onkin paljon pienempi kuin aiempien tutkimusten tuloksissa; 41 prosenttia somaleista
sanoo kokeneensa syrjintää työnhaussa viiden viime vuoden aikana.
Taulukko 12. Maahanmuuttajat, jotka kokivat tulleensa syrjityiksi työssä
ulkomaalaistaustansa vuoksi (%) vuosina 1997 ja 2001
Kaikki ryhmät
venäläiset
virolaiset
inkeriläiset
somalit
vietnamilaiset
1997 2001 1997 2001 1997 2001 1997 2001 1997 2001 1997 2001
työhönotto
46
50
45
51
40
35
34
46
44
81
41
49
eteneminen
25
24
17
27
18
20
20
18
27
41
28
18
irtisanominen
9
6
5
4
6
5
10
3
12
21
1
5
kiusaaminen
33
31
26
30
22
27
33
29
23
43
28
27
Lähteet: I. Jasinskaja-Lahti, K. Liebkind ja T. Vesala: Rasismi ja syrjintä Suomessa.
Maahanmuuttajien kokemuksia, Gaudeamus, Helsinki, 2002; I. Jasinskaja-Lahti ja K. Liebkind:
Maahanmuuttajien sopeutuminen pääkaupunkiseudulla: sosiaalipsykologinen näkökulma, 7,
Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia, 1997
Eräs miespuolinen fokusryhmän jäsen ilmaisi kokemuksiaan seuraavasti:
Itse näin ilmoituksen työpaikasta ja soitin. (Työnantaja) käski minun soittaa
ensin työvoimatoimistoon, niin sitten he voisivat palkata minut vuodeksi. Niin
puhuin sen miehen kanssa ja sovin tapaamisen aamukahdeksaksi. Menin sinne
tunnin etuajassa, ja mies saapui siellä ollessani. Hän otti paperit. Vähän ajan
päästä sinne tuli suomalaismies, joka meni miehen toimistoon minun
odottaessani. Jonkin ajan päästä he tulivat ulos, ja mies käski minun mennä
104
Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskeva tutkimus (EU-MIDIS). ”Main Results
Report”, European Union Agency for Fundamental Rights (Euroopan unionin
perusoikeusvirasto), 2009.
fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/663-FRA-2011_EU_MIDIS_EN.pdf (luettu
3.11.2013).
AT HOME IN EUROPE
67
kotiin ja lupasi soittaa minulle. Hän ei soittanut. Myöhemmin otin häneen
yhteyttä ja kysyin, mitä oli tapahtunut. Sihteeri kutsui minut pöytänsä ääreen ja
kertoi, että paikka oli täytetty. Mietin, oliko se mies, joka sinä aamuna tuli
minun jälkeeni, saanut paikan minun nenäni edestä (osallistujat nauroivat). En
suuttunut, ajattelin vain, että suomalaisella oli suurempi oikeus työpaikkaan. 105
Eräs nuori nainen totesi suoraan:
Kun vertaan työnhakuprosessia, jos on kaksi hakijaa ja toisen nimi on
Virtanen 106 ja toisen Mohamed, suomalaiset tietävät että palkkaavat Virtasen
eivätkä Mohamedia, vaikka he eivät tunne kumpaakaan. 107
Eräs toinen mies meni vielä pitemmälle ja vertasi Suomen työmarkkinasyrjintää
Somalian patrimoniaalisen järjestelmän klaaninepotismiin.
Minusta on väärin verrata itseäni suomalaisiin. Eikö meidän maassamme muka
ollut syrjintää, kyllä siellä oli, työtkin annettiin klaanitaustan mukaan. Eri
luokilla on nimet, ja ensimmäisenä kysytään ihmisen klaania, jos totta puhutaan,
ja täällä on sama juttu, ei siinä ole mitään uutta. 108
Työhönottosyrjinnän lisäksi mainittiin myös työpaikkasyrjintä ilmiönä, joka toimii
somalityöntekijöitä vastaan Suomessa. 109
Yksi syrjinnän alue on ylenemisprosessi. Eräs nuori mies kertoi:
Olin kaksi vuotta töissä –:ssa; sinne tuli suomalainen mies, joka oli töissä kolme
kuukautta. Esimies oli nainen, ja hän kysyi minulta: ”Voitko jäädä ylitöihin?”
Minä suostuin ja hoidin ylityöt hyvin. Se mies, joka oli siellä kolme kuukautta,
vakinaistettiin, ja minun työsuhteeni päätettiin niiden kahden vuoden jälkeen.
Kysyin esimieheltä, miksi hän vakinaisti toisen miehen, vaikka minä olin ollut
siellä kauemmin. Hän vältti vastaamasta. Minä olin parempi työntekijä ja
minulla oli elektroniikka-alan koulutus, toisella miehellä ei ollut tutkintoa, ja
minulla oli pitempi työkokemus muistakin yrityksistä.
Nämä lausunnot tuovat esille työllisyyden ja osallisuuden välisen suhteen. Toinen
vastaaja koki, että Suomessa koulutetuille somaleille, mukaan lukien maassa syntyneet
nuoret, ei ole tarjolla heidän ammattitaitoaan vastaavia töitä ja että ainoita saatavilla
olevia työmahdollisuuksia ovat palvelut, joissa ei vaadita ammattikoulutusta, kuten
taksin ajaminen. Hänen mielestään tämä vaikuttaa heidän kokemukseensa
yhteiskuntaan kuulumisesta, ”koska työ on tärkein merkki ihmisen asemasta
yhteiskunnan jäsenenä”. Työllisyys saa ihmiset tuntemaan, että heillä on yhteyksiä ja
105
106
107
108
109
68
Open Society Foundationsin työllisyysaiheinen fokusryhmä, 6.2.2013.
Virtanen on tyypillinen suomalainen sukunimi.
2014
TYÖELÄMÄ
että he kuuluvat maahan, koska se edistää ihmisten välistä yhteistyötä ja kotoutumista.
Muutoin ihmiset tuntevat itsensä ulkopuolisiksi eivätkä yhteiskunnan jäseniksi. 110
Tämä tukee päätelmää, jonka mukaan Suomessa yhteiskunnan jäsenyyden määrittää
ihmisen rooli ansiotyöläisenä työmarkkinoilla. Työttömyys tuottaa kokemuksen
sosiaalisesta ulkopuolisuudesta ja yhteiskunnasta vieraantumisesta. Kun nuorten naisten
fokusryhmältä kysyttiin, tunsivatko he kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan, kaksi
kuudesta vastaajasta vastasi kieltävästi. Yksi nuori nainen sanoi, että hän tunsi
kuuluvansa yhteiskuntaan, koska hänellä on Suomen kansalaisuus ja passi, ”joten olen
suomalainen”. Muut kolme olivat kaikki sitä mieltä, että he tunsivat kuuluvansa
suomalaiseen yhteiskuntaan, ja perustelivat sitä yhteisesti näin: ”Tunnen olevani
yhteiskunnan jäsen, koska olen veronmaksaja, olen opiskellut tässä maassa ja
työskentelen tässä maassa – se saa minut tuntemaan, että olen osa tätä yhteiskuntaa.” 111
Somalinaiset kohtaavat työmarkkinoilla enemmän haasteita kuin miehet. He kohtaavat
miesten tavoin paljolti syrjintää työnhaussa, mutta heillä on miehiä suurempi
todennäköisyys tulla irtisanotuksi sen jälkeen, kun heidät on palkattu. Koulutettu
somalinainen ilmaisi huoltaan sanomalla:
Olen etsinyt kauan töitä ja aloitin työt vasta vähän aikaa sitten. Sain ravata eri
paikoissa melkein vuoden. Kun nyt jälkeenpäin ajattelen tilannetta, tajuan, että
johtui ennakkoluuloista, että minua juoksutettiin ympäriinsä, se johtui
etnisyydestäni. Minulla on todistus aivan kuten niilläkin, jotka saivat töitä –
Monet paikat ottivat minut töihin muutamaksi kuukaudeksi ja antoivat sitten
potkut, mutta loppujen lopuksi ihmiset ovat erilaisia, ja nyt olen töissä. Uskon,
että etnisyys aiheuttaa vaikeuksia eikä ihminen ole tasa-arvoinen niiden kanssa,
jotka ovat olleet täällä kauemmin. Ja olitpa kuinka aktiivinen tahansa, voi olla
että sinua silti vain katsotaan ja sitten sinut lähetetään pois… Uskon, että
ihmiset saavat oikeutensa sen mukaan, miten heitä kunnioitetaan ja heihin
luotetaan, olen nähnyt paljon maahanmuuttajatyöntekijöitä eri paikoissa, ja kun
ajattelen omaa kokemustani, tajuan, että somaleilla on taakka. 112
Naisten pukeutumista pidettiin yhtenä suurimmista esteistä heidän työmarkkinoille
pääsylleen. Toinen saman fokusryhmän naisjäsen, joka käytti hijabia, sanoi:
He (työnantajat) eivät katsoneet, mitä tämä ihminen tekee, kuinka aktiivinen
hän on ja millainen todistus hänellä on, he katsovat vain omaa mielikuvaansa,
(he ajattelevat, että) tästä ihmisestä saa irti sitä ja sitä ja tästä ihmisestä ei saa
mitään. Se voi olla heille syynä palkata joku vakinaiseen työhön ja antaa sinulle
vain määräaikainen paikka ja sitten pyytää sinua lähtemään, kun sopimus
päättyy. Eivätkä naiset ole tässä tasa-arvoisia, jos he näkevät aktiivisia nuoria
naisia jotka ovat kaikessa mukana heidän kanssaan, niin ne naiset palkataan. Jos
110
111
112
Abdinasir Mohamed, Suomen islamilaisen yhdyskunnan edustaja, Helsinki, haastattelu 8.2.2013.
Open Society Foundationsin nuorten naisten fokusryhmä, 24.2.2013.
Open Society Foundationsin kansalaisuus- ja osallisuusaiheinen fokusryhmä, 17.4.2013.
AT HOME IN EUROPE
69
olet tämännäköinen (hän näytti hijabiaan), sinulla voi olla mikä tahansa todistus
mutta et voi kilpailla heidän kanssaan, näin minä sen näen. Se on lannistavaa,
vaikka tämä maa otti minut vastaan muslimina, miten täällä voi asua ilman työtä
– aikaisemmin työtoverinani oli suomalainen nainen, joka sanoi: ”Työsi on
hyvää, erinomaista, teet sen hyvin, ainoana ongelmana on se puku, jota
jatkuvasti (käytät), vaikka voisit helposti vähentää vaatetustasi, olisit aktiivisempi
ja löytäisit helposti töitä.” 113
Somaliyhteisön aktivistit toivat esille, että somalinaiset sijoitetaan koulutusohjelmien
ketjuun, joka ei koskaan tuota oikeita työpaikkoja. Tämä kysymys nousi esiin myös
fokusryhmäkeskusteluissa. Naispuolinen osallistuja esitti toiveen, että:
Somaleita ei nähtäisi ihmisinä, jotka vain istuskelevat, että suomalainen yhteisö
avautuisi, että me voisimme saada esimerkiksi töitä. Usein käy niin, että
annetaan työharjoittelupaikka, suoritat harjoittelun loppuun ja sitten siellä
aloittaa joku muu harjoittelija ja hän saa myöhemmin työpaikan, mutta sinua ei
palkata. On siis hyvin vaikea löytää työpaikkaa, jossa omaa uskontoa
kunnioitettaisiin ja hyväksyttäisiin se, että tiettyjä tehtäviä ei voi hoitaa, ja voisi
työskennellä muiden ihmisten kanssa. 114
6.3
Somaleihin kohdistuvan syrjinnän syyt ja vaikutus muihin tekijöihin
Ihonväriin ja uskontoon perustuva syrjintä on syrjinnän perustyyppejä, ja useimmat
kokemukset liittyvät näihin kahteen ominaisuuteen. Suomen somalien tapaus on
kuitenkin varsin erityinen. Sen enempää muslimit kuin muut afrikkalaisetkaan
Suomessa eivät koe vastaavanlaista syrjintää kuin somalit. On siis oltava jokin muu
ominaisuus, jolla voi olla merkitystä Suomen somalien erityistapauksessa. Eräs
haastateltu esitti seuraavan näkökulman:
Ja alussa, se oli ehkä aivan alussa, puhuttiin paljon tästä somališokista, koska
somalit olivat ensimmäinen iso muslimiryhmä, ensimmäinen vähän isompi
afrikkalaisryhmä ja ensimmäinen isompi pakolaisryhmä, joka Suomeen tuli. Ja se
tapahtui taantuman ollessa syvimmillään, 1990-luvun alussa. Syntipukiksi
tekeminen alkoi siis silloin, ja sitä on paljon vielä nytkin, käyn harvoin netissä,
mutta sitä ei voi välttää, netti on sitä täynnä. 115
Suomalaisen enemmistöväestön asenteet
somaleita
kohtaan
heikentävät
ammattikoulutuksen tehokkuutta maahanmuuttajien työllistymisessä. Vallitsee
yksimielisyys siitä, että taustasta riippumatta koulutuksella on merkitystä
työllistymisessä. Työntekijät arvostavat suomalaista koulutusta enemmän kuin minkään
113
114
115
70
Open Society Foundationsin kansalaisuus- ja osallistumisaiheinen fokusryhmä, 17.4.2013.
Open Society Foundationsin turvallisuusaiheinen fokusryhmä, 14.2.2013.
4.12.2012.
2014
TYÖELÄMÄ
muun maan koulutusta, ja Suomessa suoritettu tutkinto tarjoaa parempia
työllistymismahdollisuuksia kuin muualla suoritettu tutkinto. Tutkimuksissa on
kuitenkin havaittu, että Suomessa opiskelleet somalit, varsinkaan somalimiehet, eivät
ole olennaisesti parantaneet asemaansa työmarkkinoilla.116 Lisäksi Helsingin kaupungin
tutkijan Tuula Jorosen mukaan esimerkiksi virolaisella, joka on käynyt Virossa pelkän
peruskoulun, on mahdollisuudet saada Suomessa parempi työpaikka kuin somalilla,
jolla on suomalainen ammattitutkinto tai lukiotodistus.117
Seuraava lainaus on Kathleen Valtosen tutkimuksesta, jossa somalilasten kouluavustajana työskennellyt nuori mies kertoi kokemuksistaan:
Valmistuin teknikoksi – ammattioppilaitoksesta –:ssa. Sen jälkeen pääsin
työharjoitteluvalmennuskurssille, kurssi kesti kaksi viikkoa. Kaikkien piti löytää
itselleen harjoittelupaikka jostain yrityksestä. Meidän piti lähettää esittelykirjeitä,
kertoa itsestämme, minkälaisia hakijoita olimme ja niin edelleen. Minä lähetin
eri yrityksiin 25 kirjettä, joissa kerroin itsestäni, tutkinnoistani ja
harrastuksistani. Kuukausi kirjeiden lähettämisen jälkeen otin yhteyttä yrityksiin.
Soitin niihin ja pyysin pelkkää harjoittelupaikkaa, minulle ei olisi maksettu
mitään, olin kiinnostunut työstä ja olisin siellä vain kolme kuukautta ilman
palkkaa. Jos he sen jälkeen olisivat kiinnostuneita, voisin jatkaa töitä
oppisopimuksella, jolloin suurimman osan palkastani maksaisi työvoimatoimisto. Näistä kaikista yrityksistä yksikään ei kutsunut minua haastatteluun. En
päässyt edes haastatteluun asti. Syyksi ilmoitettiin riittämätön kielitaito. Miten
he voivat tietää, ettei kielitaitoni ollut hyvä? He selittivät, että se näkyi kirjeestä,
mutta suomenopettajani oli tarkistanut kirjeen ennen kuin lähetin sen. Sen
jälkeen, no… minusta tuntui todella kamalalta… Monilla meistä somaleista ei
ole mahdollisuuksia.118
Open Society Foundationsin aineistosta käy ilmi samanlaisia tarinoita ja huolia. Kuten
edellinen lainaus osoittaa, koulutuksen lisäksi kielitaidon hankkiminenkaan ei ole juuri
parantanut somalien asemaa.
Kaikilla maahanmuuttajilla on jossain määrin kieliongelmia, mutta se ei ole
mikään iso juttu. Luulen, että kieliongelmat ovat poliittisesti korrektimpi selitys.
Jos ihmistä ei haluta palkata, sanotaan että hän ei osaa kieltä, ei sanota että hän
on vääränvärinen, ymmärretään että niin ei voi sanoa, vaikka niin
ajateltaisiinkin. Sanotaan, että hän ei puhu kieltä tarpeeksi sujuvasti. Joten jos
katsotaan tietoja tai yritetään selvittää, mikä on suurin ongelma työmarkkinoille
pääsyssä, se näyttää olevan kieli, ja siinä suhteessa olen hyvin skeptinen. En usko
116
117
118
Paananen: Maahanmuuttajien elämää Suomessa.
Tuula Joronen: ”Työ on kahden kauppa – maahanmuuttajien työmarkkina-aseman ongelmia”,
teoksessa Seppo Paananen (toim.): Maahanmuuttajien elämää Suomessa, s. 59–82.
Valtonen: ”Cracking Monopoly”, 2001, s. 431.
AT HOME IN EUROPE
71
että syy on kielessä, uskon että kieli on poliittisesti korrekti vastaus
haastattelijalle. Se ei ole todellinen syy. 119
Työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtaja Kristina Stenman on samaa mieltä
siitä, että muuta äidinkieltä kuin suomea käytetään työmarkkinoilla poissulkemisen
mekanismina ja se toimii näin ollen somalien vahingoksi. 120
119
120
72
Georg Henrik Wrede, opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön johtaja, Helsinki, haastattelu
3.1.2013.
Open Society Foundationsin tapaaminen työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtajan
Kristina Stenmanin kanssa, Helsinki, 21.3.2013.
2014
ASUMINEN
7.
A SUMINEN
Vanha oletus, jonka mukaan asuinpaikka vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin elämässä,
pätee kenties aina. Yhtäältä yksilöiden asuinalue ja hyvinvointi korreloivat vahvasti. On
myös ilmeistä, että ihmisen asuinalue voi vahvasti ennustaa yhteiskuntaluokkaa,
terveydentilaa, perherakennetta, todennäköistä elinaikaa ja niin edelleen. Tuoreen
tutkimuksen mukaan ”asuinpaikka voi rajoittaa tai parantaa ihmisen mahdollisuuksia
elämässä kehdosta hautaan asti”. 121 Toisaalta asumisella on keskeinen merkitys
ihmisten jokapäiväisessä elämässä ja heille tarjolla olevissa elämäntapavalinnoissa.
Maahanmuuttajille asuminen voi olla avainasemassa kotoutumisprosessissa ja toimia
keskeisenä kotoutumistilanteen indikaattorina.
7.1
Asuinalueiden eriytyminen: etenevä epäkohta
Hallituspolitiikan tasolla on varsin selvää, että asumisen merkitys sosiaalisessa
yhdentymisessä on tunnustettu koko Suomen itsenäisyyden ajan, ja 1970-luvulta asti
viranomaiset ovat käyttäneet asumisstrategioita keinona estää maahanmuuttajien tai
muiden yksittäisten ryhmien eristyminen muusta yhteiskunnasta. Pohjoismaisen
hyvinvointivaltion, täystyöllisyyspolitiikan ja onnistuneen progressiivisen verotuksen
ansiosta eri asuinalueiden välille ei missään vaiheessa syntynyt merkittäviä eroja. 122
Hallitukset ovat asuntopolitiikassaan pyrkineet sekoittamaan erityyppisiä asuntoja, ja
tutkimusten mukaan Helsingissä ei ole slummeja eivätkä asuinalueet ole paljonkaan
eriytyneet etnisen alkuperän mukaan. 123 Lisäksi asumisen laatu on hyvää, ja asukkaat
ovat pääosin tyytyväisiä asuinympäristöönsä. 124
Helsingin asuntopolitiikassa on toteutettu sosiaalisen sekoittamisen strategiaa, jolla
pyritään välttämään sosiaalista eriytymistä sijoittamalla samoille alueille väestöryhmiä,
jotka eroavat toisistaan sosioekonomiselta taustaltaan, etniseltä profiililtaan,
121
122
123
124
B. Thomas ja D. Dorling: Identity in Britain: A Cradle-to-grave Atlas, The Policy Press, Bristol,
2007.
Hyvä esitys Helsingin urbaanien piirteiden historiallisesta kehityksestä ja asumisen roolista
kaupungin asukkaiden sosioekonomisessa yhdentymisessä on M. Vaattovaara ja M. Kortteinen:
”Beyond polarisation versus professionalisation? A case study of the development of the Helsinki
Region”, Urban Studies 40 (11) (2003), s. 2127–2145 (jäljempänä Vaattovaara ja Kortteinen:
”Beyond polarisation”).
Simo Mannila: ”Nordic immigration policy and the new emphasis on labour immigration – the
case of Finland as compared to Sweden and Norway”, teoksessa Simo Mannila, Vera Messing,
Hans-Peter van den Broek ja Zsuzsanna Vidra: Immigrants and ethnic minorities: European country
cases and debates, THL Report 41/2010, s. 18–38; Vaattovaara ja Kortteinen: ”Beyond
polarisation”.
M. Kortteinen, M. Elovainio ja M. Vaattovaara: ”Asuinolot ja niiden kehitys Helsingin
kunnallisissa vuokrataloissa”, Yhteiskuntapolitiikka 71 (2006), s. 3–13; E. Korhonen ja J. Takala:
Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra– ja asumisoikeustaloissa 2005, Helsinki, Helsingin
kaupungin tietokeskus, 2006.
AT HOME IN EUROPE
73
tulotasoltaan, perhekooltaan ja muissa suhteissa. Päättäjät ovat määränneet uuteen
asuntorakentamiseen alueelliset kiintiöt eri asuntotyypeille, ja myös joillakin kaupungin
vanhemmilla asuinalueilla on toteutettu kunnostushankkeita yksipuolisen
asuntokannan monipuolistamiseksi. Kaupungin vuokra-asuntoja myönnettäessä
pienituloisempia talouksia on hajautettu vauraampien asukasryhmien keskuuteen.
Politiikan päätarkoituksena on ollut estää eriytymiskehitys ja vahvistaa ja säilyttää
heterogeenisiä ja sosiaalisesti ja taloudellisesti tasapainoisia kaupunginosia.
1990-luvun alun jälkeen tässä ei kuitenkaan ole onnistuttu aivan yhtä hyvin, ja
talouden heilahtelujen myötä Helsingin eri osien välille on syntynyt eroja. 1990-luvulla
kävi ilmeiseksi, että sekä maahanmuuton että alueen sisäisen muuttoliikkeen
suuntauksien perusteella Helsingin itä- ja koillisosat eivät houkutelleet koulutettua
väestöä, joka pyrki asettumaan alueen läntiseen osaan, ja itäpuoli köyhtyi vähitellen ja
sen työttömyysaste nousi. Etenkin kaupungin itä- ja koillisosiin on syntynyt pieniä
köyhyyspesäkkeitä. 125
Vaattovaaran ja Kortteisen tutkimuksen mukaan seudulle on syntynyt kolme erillistä
aluetta: seudun läntisen osan ”kuumat”, eliitin asuttamat alueet, ”harmaat alueet”,
joille on keskittynyt enemmän työväenluokkaa, ja ”mustat aukot”, joiden asukkaat ovat
valtaosin työttömiä. 126
2000-luvun alkupuolelta lähtien alkoi sosioekonomisen jakautumisen lisäksi näkyä
asuinalueiden etnistä eriytymistä, joka pahensi edelleen jakoa Helsingin itä- ja
koillisosien sekä pohjois-, luoteis- ja eteläosien välillä. Ensin mainituille alueille
kerääntyi runsaasti maahanmuuttajia, koska niillä oli saatavilla pienituloisille
tarkoitettuja vuokra-asuntoja. Valikoiva muuttodynamiikka on sekin pahentanut
kasvavaa kuilua: välttääkseen monietnisiä kaupunginosia suomalaissyntyinen väestö
alkoi muuttaa lähiöihin, joissa maahanmuuttajataustaisten asukkaiden osuus oli
pienempi, ja maahanmuuttajaväestö taas siirtyi kohti kaupunginosia, joissa
vieraskielisten asukkaiden osuus on suhteellisen suuri. 127
Kuten luvussa 2 todettiin, suurin osa maahanmuuttajista on keskittynyt
pääkaupunkiseudulle, jonka asukkaista noin 11 prosenttia on vieraskielisiä. Helsingissä
heitä keskittyi eniten kaupungin itä- ja koillisosiin, ja niinpä uusi, sosioekonomisen
syrjäytymisen linjoja mukaileva etninen eriytymismuoto on nyt nähtävissä. Toisin kuin
muissa pohjoismaisissa kaupungeissa, joissa on kehittynyt täysin maahanmuutta-
125
126
127
74
Köyhyyspesäkkeet määritellään tässä sellaisiksi alueiksi, joilla työttömyys ja perusturvan varassa
eläminen ovat kasvaneet keskivertoa nopeammin ja nousseet vähintään kaksinkertaisiksi
keskiarvoon verrattuna.
Vaattovaara ja Kortteinen: ”Beyond polarisation”.
K. Vilkama: ”Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla”, väitöskirja.
Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsinki, 2011.
2014
ASUMINEN
javaltaisia lähiöitä, pääkaupunkiseutua on kuitenkin kuvailtu "monietnisten
saarekkeiden hienojakoiseksi mosaiikiksi”. 128
Helsingin vieraskielisten asukkaiden määrän odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen
2030 mennessä; toisin sanoen vieraskielisiä odotetaan olevan yli 19 prosenttia
Helsingin asukkaista. Yli 15 prosenttia pääkaupunkiseudun asukkaista eli noin
neljännesmiljoona ihmistä on muita kuin suomentai ruotsinkielisiä. Ellei nykyiseen
maantieteelliseen jakautumissuuntaukseen Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla reagoida
asianmukaisesti, se voi siis luoda kestämätöntä sosioekonomista eriarvoisuutta ja
ongelmallista etnistä eriytymistä.
Toinen vakava ongelma on asunnottomuus. Kuten taulukosta 13 ilmenee,
asunnottomien määrä kasvoi 3,6 prosenttia vuonna 2012. Yli 52 prosenttia Suomen
asunnottomista asuu Helsingissä. Asunnottomiksi luokiteltavien maahanmuuttajien
määrä on nopeassa kasvussa Suomessa ja erityisesti Helsingissä. Kuten taulukosta
näkyy, nuorten, naisten ja perheiden tilanne on huolestuttava. Myös asunnottomien
somalien osuus on kasvussa. 129
128
129
S. Yousfi ja K. Vilkama: ”Regional settlement patterns and migration dynamics among
immigrants in Finland”, teoksessa R. Andersson, H. Dhalmann, E. Holmqvist, T.M. Kauppinen,
L. Magnusson Turner, H. Skifter Andersen, S. Søholt, M. Vaattovaara, K. Vilkama, T. Wessel ja
S. Yousfi: Immigration, housing and segregation in the Nordic welfare states, Department of
Geosciences and Geography C2, University of Helsinki, 2010, s. 240–262.
AT HOME IN EUROPE
75
Taulukko 13. Asunnottomien pääryhmät Suomessa ja
Helsingissä vuosina 2011–2012
2011
2012
Muutos (%)
7 572
7 847
3,6
naisia
1 578
1 893
20,0
alle 25-vuotiaita
1 409
2 049
45,4
maahanmuuttajia
1 020
1 550
52,0
423
446
5,4
166
211
27,1
3 400
4 100
20,6
naisia
850
1 150
35,3
alle 25-vuotiaita
570
1 100
93,0
maahanmuuttajia
750
1 150
53,3
220
300
36,4
140
175
25,0
yksinäiset asunnottomat Suomessa yhteensä
asunnottomat perheet Suomessa yhteensä
maahanmuuttajia
yksinäiset asunnottomat Helsingissä yhteensä
asunnottomat perheet Helsingissä yhteensä
maahanmuuttajia
Lähde: Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA: ”Asunnottomat 2012”, selvitys 1/2013 130
7.2
Kaupungin politiikka
Vaikka maahanmuuttajat voivat vapaasti valita asuinpaikkansa, valtion politiikassa
pyritään nimenomaisesti estämään etnisten vähemmistöjen asuinalueiden eriytyminen
ja edistämään maantieteellistä yhtäläistymistä. Hallitus laati vuonna 1997
maahanmuutto- ja pakolaispoliittisen ohjelman, jossa se kehotti kuntia estämään
asuinalueiden eriytymistä ja määräsi, että sosiaalisia asuntoja myöntäessään kuntien
tulisi välttää etnisten lokeroiden muodostumista ja edistää kaupunginosien etnistä
monimuotoisuutta. 131 Kaikki suurimmat kaupungit ovat ottaneet nämä hallituksen
ohjeet osaksi paikallisia kotouttamisohjelmiaan pääosin kaupungin asuntopolitiikan
kautta.
Helsingissä käytettiin vuosikymmenten ajan kahta politiikan päästrategiaa,
asumismuotojen sekoittamista ja sosiaalista sekoittamista, sopusointuisen yhteiskunnan
luomiseksi ja sosiaalisen koheesion ylläpitämiseksi, ja 1990-luvun alussa maahan130
131
76
Ks. ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ARAn_selvitykset (luettu 3.11.2013).
Valtioneuvoston periaatepäätös hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittiseksi ohjelmaksi,
hyväksytty valtioneuvoston yleisistunnossa 16.10.1997.
2014
ASUMINEN
muuttajien asumiskysymykset otettiin osaksi tätä monimuotoisuuspolitiikkaa.
Kaupunginvaltuuston kotouttamispoliittisessa muistiossa todetaan, että ”maahanmuuttajille osoitettavat kaupungin vuokra-asunnot pyritään mahdollisuuksien mukaan
antamaan tasaisesti eri kaupunginosista, jotta Helsinkiin ei muodostuisi alueita, joilla
asuu poikkeuksellisen paljon maahanmuuttajia”. 132 Käytännön vaikeuksia voi
kuitenkin syntyä pääosin kahden tekijän vuoksi. Ensinnäkin, kuten itse muistiossakin
päätellään, ”kunnan vuokra-asuntojen jakoperusteella ei voida riittävästi vaikuttaa
segregoitumisen estämiseen, koska vuokra-asunnot sijaitsevat alueellisesti epätasaisesti
ja koska asuntoja vapautuu eniten juuri niiltä alueilta, joilla jo asuu keskimääräistä
enemmän maahanmuuttajia”, joten vuokra-asuntojen saatavuus tietyillä kaupungin
alueilla oli esteenä eriytymisen tehokkaalle estämiselle. Toiseksi maahanmuuttajat ovat
jossain määrin taipuvaisia suosimaan etnisesti monimuotoisia asuinalueita, joiden
hyviin puoliin kuuluu esimerkiksi vähäisempi rasistinen häirintä. 133
7.3
Näkemykset asunnoista
Maahanmuuttajataloudet ovat yleensä suurempia kuin syntyperäisten suomalaisten
taloudet keskimäärin. Yksin asuvien osuus oli vuonna 2008 syntyperäisten
suomalaisten väestöryhmässä 51 prosenttia ja maahanmuuttajissa 34 prosenttia.
Somalien keskuudessa osuus oli vielä pienempi. Kuten taulukko 14 osoittaa, somaleja
asui Helsingissä 1 139 asunnossa yhteensä 4 855 henkeä eli keskimäärin 4,26 henkeä
asuntoa kohti, kun kaikkien maahanmuuttajaryhmien keskiarvo oli 2,44 henkeä
asuntoa kohti ja kantaväestön keskiarvo 1,81 henkeä asuntoa kohti. Suurempi
perhekoko vaikuttaa somalien asuntotilanteeseen. Pääkaupunkiseudulla vain kolmessa
prosentissa kaikista vuokra-asunnoista on vähintään viisi huonetta, kun taas 61
prosenttia somaleista elää vähintään viisihenkisessä taloudessa ja 29 prosenttia
vähintään kuusihenkisessä taloudessa. Tästä seuraa, että noin 80 prosenttia Helsingin
somaleista asuu ahtaasti, kun taas suomalaisista vain 9 prosenttia ja
maahanmuuttajaväestöstä 25 prosenttia asuu ahtaasti.
132
133
H. Dhalmann ja K. Vilkama: ”Housing policy and the ethnic mix in Helsinki, Finland:
perceptions of city officials and Somali immigrants”, Journal of Housing and the Built
Environment 24 (4) (2009), s. 423–439 (jäljempänä Dhalmann ja Vilkama: ”Housing policy and
the ethnic mix in Helsinki”).
Dhalmann ja Vilkama: ”Housing policy and the ethnic mix in Helsinki”. Ks. myös Helsingin
ulkomaalaispolitiikka – Perusteet ja käytäntö, Helsingin kaupunginkanslian julkaisusarja, A12,
1991. Helsinki; Helsingin ulkomaalaispolitiikka. Helsingin kaupunginkanslian julkaisusarja A
10/1995. Helsinki.
AT HOME IN EUROPE
77
Taulukko 14. Asuntokunnat äidinkielen mukaan Helsingissä vuonna 2008
Äidinkieli
asuntokuntia
henkilöitä
suomentai ruotsinkieliset
278 351
503 207
vieraskieliset yhteensä
20 239
49 312
venäjä
5 406
11 563
viro
2 782
5 666
somali
1 139
4 855
Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus: Foreigners in Helsinki 2011, Statistics 6, 2012
Helsingin asuntosektoria hallitsee kaksi asuntotyyppiä. Noin puolet koko
asuntokannasta on vuokra-asuntoja, 23 prosenttia on yksityisiä vuokra-asuntoja ja 22
prosenttia sosiaalisia vuokra-asuntoja; suurin osa sosiaalisista vuokra-asunnoista on
Helsingin kaupungin omistuksessa, ja lopun omistavat yleishyödylliset asuntoyhtiöt.
Somalit ovat poikkeuksellisen riippuvaisia sosiaalisesta vuokra-asuntosektorista sen
edullisuuden ja luotettavuuden vuoksi. Esimerkiksi vuonna 2003 noin 70 prosenttia
Helsingin somaleista asui sosiaalisissa vuokra-asunnoissa, pääosin kerrostaloissa; vain
yksi prosentti asui omistusasunnoissa. Myös asuntoa etsiessään somalit luottavat
kaupungin vuokra-asuntosektoriin suuren perhekokonsa ja alhaisen tulotasonsa vuoksi
sekä mahdollisesti siksi, ettei heillä ole tietoa muista vaihtoehdoista. 134
Suomessa asumisen laatu on hyvää, sosiaalinen asuntotuotanto mukaan lukien, ja
useimmat somalit ovat siihen tyytyväisiä. Erään aiemman tutkimuksen mukaan
somalien suurin asumiseen liittyvä ongelma on se, että saatavilla olevat asunnot eivät
vastaa heidän suurperheidensä tarpeita. Yksi haastatelluista asiantuntijoista selitti:
Kerron esimerkkinä oman perheeni tapauksen, me olemme yhdeksänhenkinen
perhe ja olemme asuneet kymmenen viime vuotta kolmiossa, ja niiden
kymmenen vuoden ajan hakemukseni on ollut kaupungin asuntotoimistossa.
Minä nukun olohuoneessa ja toiset kahdessa makuuhuoneessa. Mitä järkeä on
siinä tilanteessa odottaa, että kasvavat lapset, jotka eivät löydä paikkaa läksyjensä
tekemiseen, kotoutuisivat kunnolla yhteiskuntaan! Mutta tiedän myös, että on
paljon pahempiakin tapauksia kuin meidän. 135
134
135
78
M. Lankinen: Sosiaalisen vuokra-asumisen asema kaupunkikentässä, Helsingin kaupungin
tietokeskus, Helsinki, 2006. Ks. myös Dhalmann ja Vilkama: ”Housing policy and the ethnic
mix in Helsinki”.
Abdulkadir Mohamed, imaami, The Islamic Rahma Center in Finland, Helsinki, haastattelu
19.12.2013.
2014
ASUMINEN
Tämä kysymys nousi esiin myös fokusryhmissä. Yksi vanhempien miesten ryhmän
jäsen esimerkiksi kuvaili erään somaliperheen tilannetta asuinalueellaan Myllypurossa:
11-henkinen perhe asuu kaksiossa, jossa on yksi kylpyhuone, ja sen vuoksi lapset
myöhästyvät yleensä koulusta. 136
Syrjintä on kiellettyä asuntomarkkinoilla. Kielto koskee myös syrjintää vuokralaisten
valinnassa kunnalliseen tai yksityiseen 137 vuokra-asuntoon. Kunnilla on velvollisuus
valvoa vuokralaisten valintaa valtion tukemiin vuokra-asuntoihin sen varmistamiseksi,
että laitonta syrjintää ei tapahdu. Kuntien ja vuokranantajien odotetaan yhdessä
hoitavan asunnonsaantiin liittyvät ongelmat. Lisäksi Asumisen rahoitus- ja
kehittämiskeskus ARA käsittelee valitukset vuokranantajien ja kuntien virkavirheistä,
mukaan lukien valitukset syrjinnästä asukasvalinnoissa. Vähemmistövaltuutettu neuvoo
etnisiä vähemmistöjä asuntoasioissa ja saattaa myös pyytää syrjintälautakuntaa
puuttumaan tapauksiin, joissa esiintyy etniseen taustaan perustuvaa syrjintää. 138
Helsingissä somalit pitävät syrjintää asuntomarkkinoilla suurena ongelmana erityisesti
asunnonhakuprosessissa. Eräs asumisaiheisen fokusryhmän nuori jäsen ilmaisi
tunteitaan seuraavasti:
1990-luvulla, kun ensimmäiset somalit tulivat, ihmiset tapasivat tulla
haukkumaan sinua tai tappelemaan kanssasi, mutta nyt sama on siirtynyt
toimistoihin, olipa sitten kyse koulutuksesta, asunnosta tai työstä, ne ottavat
hakemuksesi, hymyilevät ja heittävät sitten paperisi roskikseen. 139
Lisäksi fokusryhmäkeskustelujen osallistujat valittivat siitä, miten asuntotoimistot, sekä
sosiaalisen asuntotuotannon että yksityisten yhtiöiden toimistot, suhtautuivat kaluston
korjauksiin. Eräs naisjäsen kuvaili kokemuksiaan:
Jos asunnossa on jotain korjattavaa ja me soitamme (asuntotoimistoon) ja
sanomme, että jotain pitää korjata, kukaan ei kuuntele eikä välitä. Kerran otin
sinne yhteyttä, kun vessassa oli ongelma joka piti korjata, sieltä tultiin
katsomaan, minä näytin niille kaiken, ne sanoivat lähettävänsä jonkun, se oli
viime kesänä ja nyt on kohta taas kesä eikä asialle ole tehty mitään. Lopulta
lapset soittivat sinne ja huusivat niille, sanoivat että vessassa ei ole lukkoa ja sinne
mennään, kun se on varattu, ja me maksamme vuokraa, joten miksi te ette
korjaa sitä? Joten suurin ongelmamme on asuntotoimisto. 140
136
137
138
139
140
Open Society Foundationsin vanhempien miesten fokusryhmä, 19.2.2013.
Tämä koskee asuntoyhtiöitä ja asunnonvälitystoimistoja; yhdenvertaisuuslakia sovelletaan
kuitenkin tietyssä määrin myös yksityisten vuokranantajien asunnonvuokraukseen.
Ks. vahemmistovaltuutettu.fi/en/ethnic_discrimination/questions_and_answers/housing (luettu
3.11.2013). Suomeksi: www.ofm.fi/fi/etninen_syrjinta/kysymyksia_ja_vastauksia/asuminen.
Open Society Foundationsin vanhempien naisten fokusryhmä, 21.2.2013.
AT HOME IN EUROPE
79
Lisäksi pyöreän pöydän keskustelun osallistujat toivat esille, että Helsingin asuntojen
jakojärjestelmä ei ole läpinäkyvä, jonoissa ei ole järjestysnumeroita eivätkä hakijat tiedä,
kuka saa asunnon ja millä perusteella. Lisäksi todettiin, että joissakin muissa
Pohjoismaissa maahanmuuttajat tuntevat ja ymmärtävät järjestelmän, kun taas
Helsingissä on vaikeampaa: hakijoilla on vain puhelinnumero, eivätkä he saa
vastauksia. 141
7.4
Näkemykset asuinalueesta
Maahanmuuttajien asumista ei kotoutumislaissa käsitelty merkittävänä kysymyksenä,
vaikka lain perusteluissa oli korostettu kahta tärkeää kotoutumisen osa-aluetta. Yhtäältä
asuinalueiden suunnittelussa pitäisi varmistaa ”alueellisen eriytymisen ja eriarvoisuuden
ehkäiseminen”, ja toisaalta eri kunnissa pitäisi muodostua riittävän suuria etnisiä
ryhmiä. Perusteluissa todettiin myös, että kunnat voisivat ”sisällyttää
kotouttamisohjelmiinsa asumista koskevia kohtia”. 142
Tämän politiikan perusteella valtio hajautti maahanmuuttajat eri alueille; esimerkiksi
vuosina 1991–2001 Suomi vastaanotti 20 000 pakolaista ja jakoi heidät 135:een eri
kuntaan. Helsinki oli näiden pakolaisten suurin vastaanottaja. Vapaaehtoinen sisäinen
muuttoliike on kuitenkin tehnyt tyhjäksi päätavoitteen, joka oli ”muodostaa kuntiin
riittävän suuria ja toimintakykyisiä etnisiä ryhmiä”.
Vaikka somaleita lähetettiin alun perin eri kuntiin ympäri maata, mukaan lukien
Helsinki, myöhempi vapaaehtoinen sisäinen muuttoliike on tuonut useimmat somalit
pääkaupunkiseudulle ja erityisesti Helsinkiin. Vuonna 2011 Suomessa asuneista
14 045 somalinkielisestä yli 75 prosenttia asui pääkaupunkiseudulla ja yli 46 prosenttia
Helsingissä. 143 Lisäksi kolmannes Helsingin somaliasukkaista asui itäisissä
kaupunginosissa. Somalit muuttivat näille alueille useista syistä, joihin kuuluivat työ- ja
koulutusmahdollisuudet, halu asua sukulaisten ja ystävien lähellä sekä yhteisö- ja
kulttuuritilojen ja -palvelujen saatavuus. Niissä kaupunginosissa, joissa asuu paljon
somaleita, on myös saatavilla isompia vuokra-asuntoja. Fokusryhmien osallistujat
luettelivat nämä Helsingin etuina muihin Suomen kaupunkeihin nähden, ja he
mainitsivat, miten tärkeä Helsinki on heille maahanmuuttajina. Eräs miespuolinen
fokusryhmän osallistuja totesi:
Muissa kaupungeissa maahanmuuttajilla ei ehkä ole turvallista, he eivät ehkä
löydä töitä, meidät tuo tänne halu olla lähempänä muita somaleita ja
työnsaantimahdollisuuksia, siksi tänne tullaan. 144
141
142
143
144
80
Ministry of Labour (Työministeriö): Government Report on Implementation of the Integration
Act, Government Report 5/2002, Publication of Labour Administration 317.
Helsingin kaupungin tietokeskus (2012): Foreigners in Helsinki 2011, Statistics 6.
2014
ASUMINEN
Tutkimuksessaan somalien asuntotilanteesta Hanna Dhalmann havaitsi, että toisin
kuin yleisesti oletetaan, somalit eivät ole missään vaiheessa pyrkineet muodostamaan
etnistä lokeroa; he ilmaisivat huolta nykytilanteesta ja pelkäsivät suuntauksen
jatkumisen tuottavan kielteisiä seurauksia. He halusivat myös asua kantasuomalaisten
keskuudessa. Dhalmannin somalivastaajat korostivat integroitujen asuinalueiden useita
etuja. 145 Valtioneuvoston selonteon mukaan kuitenkin:
Maahanmuuttajan ja suomalaisen kohtaaminen asuinalueilla ei aina suju
ongelmitta. Varsin monet maahanmuuttajat ovat kohdanneet naapureiden
taholta häirintää ja väkivaltaisia hyökkäyksiä. Kotirauhan rikkominen on
kolmanneksi yleisin rasistisen rikollisuuden muoto Suomessa. 146
Kuten edellä todettiin, somalit ovat jyrkästi lisääntyvien rasististen tekojen kohteena, ja
siksi he yrittävät asuinpaikkaansa valitessaan maksimoida perheensä turvallisuuden.
Dhalmann haastatteli tutkimuksessaan helsinkiläisiä somaleita, ja yksi hänen
vastaajistaan, somali-isä, sanoi:
Sielläkin [nykyisessä asuinpaikassa] on rasismia. Nyt mä vähän ihmettelin, koska
mun lapset olivat eilen pihalla. Joku porukka suomalaisia, pieniä lapsia, alle 10vuotiaita tulivat, ja ne lausuivat neekeri-sanaa. Ja aikaisemminkin jotkut sanoivat
ja heittivät, kun me muutimme sinne, heittivät jotain kiviä parvekkeelle.
Tuntuu, että se ei ole niin hyvä paikka. – Jos jatkuu tällaiset rasistiset asiat, ehkä
voin ajatella muuttoa. 147
Asumista käsitelleessä fokusryhmässä rasistinen häirintä tuli puheeksi kerran toisensa
jälkeen. Yksi osallistujista mainitsi, että hänen tyttärensä tuli kerran hänen luokseen
käymään ja jätti lapsensa rattaat pohjakerroksen sisäänkäynnille, koska aikoi lähteä
pian. Rattaat peitettiin ulosteella ja oksennuksella. 148
Toisessa tutkimuksessa 149 todettiin, että toisin kuin kaupungin virkailijat olettivat 150,
monet somalit uskovat, että heitä syrjitään asukasvalinnassa ja että virkailijat sijoittavat
heitä vain tietyille alueille ja tiettyihin taloihin, jotka eivät miellytä suomalaisia yhtä
paljon. Ja erään sosiaalityöntekijän kerrottiin sanoneen:
145
146
147
148
149
150
Hanna Dhalmann: ”Yhden uhka, toisen toive? Somalien ja venäläisten asumistoiveet etnisen
segregaatiokehityksen valossa”, Geotieteiden ja maantieteen laitos A10. Kaupunkimaantieteen
väitöskirja, 2011, helda.helsinki.fi/handle/10138/25901 (luettu 3.11.2013) (jäljempänä
Dhalmann: ”Yhden uhka, toisen toive?”).
Ministry of Labour (Työministeriö): Government Report on Implementation of the Integration
Act, Government Report 5/2002, Publication of Labour Administration 317.
Dhalmann: ”Yhden uhka, toisen toive?”.
Dhalmann ja Vilkama: ”Housing policy and the ethnic mix in Helsinki”.
Kaupungin virkailijat olettavat, että somalit eristäytyvät kantasuomalaisista tai pyrkivät
muodostamaan etnisiä keskittymiä.
AT HOME IN EUROPE
81
Monissa taloissa, joissa asuu meidän asiakkaitamme (somaliperheitä), ei ole
monta normaalia suomalaisperhettä: työssäkäyviä, kiltit lapset, äiti ja isä
perheessä. On moniongelmaisia suomalaisperheitä, joiden aggressiivisuus ja paha
olo kohdistuvat maahanmuuttajaperheisiin – Lasten kimppuun käydään – Yhtä
lasta tähdättiin aseella. Parvekkeille heitellään huumeruiskuja. 151
Kukaan ei kuitenkaan ole sanonut, että on parempi keskittää ihmiset tietyille
kaupungin alueille. Jotkut haastatellut kuitenkin mieltävät tietyt alueet, kuten
Myllypuron ja Kontulan, ongelma-alueiksi. Eräs nuori nainen kertoi: ”Helsingissä on
paljon hyviä puolia, tällä hetkellä asun Kontulassa, minusta se on Helsingin pahin
kaupunginosa.” Toinen nuori nainen kertoi, miten hän oli kokenut fyysistä väkivaltaa
omalla asuinalueellaan Myllypurossa. Seitsemän miestä kävi hänen sekä hänen
isoäitinsä ja tätinsä kimppuun, ”he usuttivat koiran kimppuumme ja sylkivät meitä ja
kaatoivat alkoholia päällemme, he hakkasivat meidät”, ja hän lisäsi, että hänen
isoäitinsä oli vanha ja oli ollut äskettäin leikkauksessa. Näiden alueiden asukkaat
huomauttivat myös, että heillä on ongelmia julkisissa palveluissa, etenkin
terveyspalveluissa ja lääkärien kanssa. 152 Toiset toivat esiin muitakin ongelmia: ”Minun
kaupunginosassani Kontulassa on paljon huonoja puolia, kuten nuoret, se on täynnä
pahoja nuoria – Kontulassa riittää kaikkea pahaa.” 153
Jotkut muut taas olivat varsin tyytyväisiä asuinalueeseensa: ”Malmilla on moskeijakin.
– Sen alueen asukkailla ei ole mitään ongelmia asua siellä, se on rauhallista aluetta.
Esimerkiksi moskeijan vieressä on baari, jossa soitetaan iltaisin musiikkia. Muistan kun
kerran ramadanin aikana baarissa soitettiin musiikkia ja sen edessä juotiin alkoholia,
mutta ne ihmiset eivät aiheuttaneet meille mitään harmia. Sen alueen asukkaat eivät
häiritse maahanmuuttajia.” 154
7.5
Uusia aloitteita
Vuonna 2009 kaupunginvaltuusto hyväksyi strategiaohjelman vuosille 2009–2012.
Ohjelmassa esitetään kaupungin keskeiset tavoitteet ja kehittämiskohteet sekä
tärkeimmät toimenpiteet, ja sillä on tarkoitus parantaa palveluja, asukastiedotusta ja
kansalaistoimintaa sekä lisätä maahanmuuttajataustaisten asukkaiden osallisuutta
alueilla, joilla maahanmuuttajien osuus asukkaista on suuri. Lisäksi ohjelmaan kuului
toimintasuunnitelman laatiminen maahanmuuttajataustaisten asukkaiden jakamiseksi
tasaisemmin eri kaupunginosiin ja eri asuntotyyppeihin.
Ohjelmaan sisältyi useita hankkeita maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi.
Yhden huippuhankkeen tavoitteena oli ”vahvistaa osallistumista ja yhteisöllisyyttä
lähiöissä” ja toisen ”maahanmuuttaja-asukkaiden yhdenvertaisuus asumisessa”. Tämän
151
152
153
154
82
Dhalmann ja Vilkama: ”Housing policy and the ethnic mix in Helsinki”.
Open Society Foundationsin nuorten naisten fokusryhmä, 24.2.2013.
Open Society Foundationsin nuorten miesten fokusryhmä, 14.2.2013.
2014
ASUMINEN
ohjelman osana toteutettiin eri kaupunginosissa erinäisiä toimia koulutuksen,
työllisyyden sekä lähiöiden yhteisöllisyyden parantamiseksi. Näiden toimien
vaikutuksia ei kuitenkaan vielä ole arvioitu.
AT HOME IN EUROPE
83
8.
T ERVEYS
JA S OSIAALINEN SUOJELU
Tässä luvussa käsitellään Helsingin somalien terveydentilaa ja hyvinvointia ja heidän
kokemuksiaan terveydenhuoltopalvelujen käytöstä.
8.1
Terveydentila ja hyvinvointi
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki äskettäin laajan tutkimuksen kolmen
maahanmuuttajaryhmän, venäläisten, somalien ja kurdien, terveydestä ja
hyvinvoinnista. Tiedot kerättiin sekä haastatteluin että terveystarkastuksin, ja mukaan
kutsuttiin kustakin maahanmuuttajaryhmästä 1 000 ihmistä, jotka olivat 18–64vuotiaita ja asuivat joko Helsingissä tai jossakin viidestä muusta kunnasta.
Tutkimukseen osallistui 510 somalia, joista 169 oli Helsingistä. 155 Tämä tutkimus on
toistaiseksi laajin Suomessa tehty tutkimus maahanmuuttajien terveydestä, ja se tarjoaa
siis ajantasaisen ja hyödyllisen näkymän maahanmuuttajien terveyteen ja heidän
kokemuksiinsa terveydenhuollosta.
Tutkimuksen mukaan somalitaustaiset vastaajat olivat tyytyväisimpiä elämänlaatuunsa
ja arjen toimista suoriutumiseensa. Etenkin somalimiehet arvioivat terveytensä
erinomaiseksi. 156 Fyysisissä suoritustesteissä somalien tulokset olivat kuitenkin
huonoimmat. 39 prosentilla somalinaisista ja 11 prosentilla miehistä oli esimerkiksi
vaikeuksia portaiden nousemisessa ja laskeutumisessa (useita kerroksia). 157
Tutkimukseen osallistuneista ryhmistä somaleilla oli eniten diabetesta; erityisesti
somalinaiset kärsivät diabeteksesta ja ylipainosta. Hyvin harvat somalit ilmoittivat
syövänsä päivittäin tuoreita hedelmiä tai kasviksia. Lisäksi tutkittujen kuntien
valtaväestöön verrattuna sekä somali- että kurdimaahanmuuttajat harrastivat
vähemmän liikuntaa. Tutkimukseen osallistuneet somalit eivät tupakoineet juuri
lainkaan. Yleisesti ottaen sukupuolten tulokset eroavat toisistaan terveydentilan ja
hyvinvoinnin osalta, sillä somalinaisten terveys näyttää olevan huonompi kuin
somalimiesten. Lisäksi somalivastaajien terveydentila ja terveyspalvelujen käyttö
korreloivat voimakkaasti koulutustason kanssa: koulutetuimmat kokivat oman
terveydentilansa parhaimmaksi. 158
Tutkimukseen osallistuneet somalinaiset olivat synnyttäneet keskimäärin 4,5 lasta.
Somalinaisten vastauksissa abortit olivat harvinaisia, koska niitä ei pidetä
uskonnollisesti hyväksyttävinä, mutta keskenmenot olivat heillä yleisimpiä.
155
156
157
158
84
Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi.
Seppo Koskinen, Anu E. Castaneda, Natalia Solovieva ja Tiina Laatikainen: ”Koettu terveys”
teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 64–66.
Shadia Rask, Päivi Sainio, Sari Stenholm, Mariitta Vaara ja Tuula Hurnasti: ”Fyysinen
toimintakyky ja liikkumisen apuvälineet”, teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja
hyvinvointi, s. 183–190.
Seppo Koskinen, Anu E Castaneda, Päivikki Koponen ja Sadia Rask: ”Koulutustaso ja asuinalue”,
teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 286.
2014
TERVEYS JA SOSIAALINEN SUOJELU
Tutkimuksen mukaan luotettavien ehkäisykeinojen käyttö oli vähäisintä somalinaisilla:
alle 12 prosenttia alle 55-vuotiaista somalinaisista käytti ehkäisyä. 159 Sekä somalinaisten
että -miesten haluttomuus käyttää ehkäisyä on todettu muissakin tutkimuksissa. 160
Noin 70 prosenttia tutkimukseen osallistuneista somalinaisista oli ympärileikattu, ja yli
16 prosenttia ympärileikatuista naisista ilmoitti toimenpiteen aiheuttaneen
ongelmia. 161 Tutkimuksessa ei kuitenkaan kysytty leikkauksen laatua ja sen
tekopaikkaa. Suomessa ei ole nostettu syytteitä naisten ympärileikkauksista. Suomen
vanhin naisten ympärileikkauksen vastainen kampanja, KokoNainen-hanke, on ollut
käynnissä Ihmisoikeusliitossa vuodesta 2002 asti. 162 Vuonna 2012 sosiaali- ja
terveysministeriö julkaisi valtakunnallisen toimintaohjelman tyttöjen ja naisten
ympärileikkauksen estämiseksi. 163
Yllättävää kyllä miesten ympärileikkaus on ollut paljon kiistellympi kysymys kuin
naisten. Suomen juutalaisyhteisö ja tataariyhteisö pystyvät omassa keskuudessaan
rahoittamaan
poikien
ympärileikkauksia
yksityisesti,
mutta
laajempi
muslimimaahanmuuttajien yhteisö, jolla ei ole varoja omiin yksityisiin järjestelyihin,
on pyytänyt tätä palvelua julkiselta terveydenhuollolta. Vuonna 2004 sosiaali- ja
terveysministeriö julkaisi työryhmäraportin, jossa suositeltiin, että poikien ja miesten
ympärileikkaukset, joihin ei ole lääketieteellistä syytä, tehtäisiin julkisessa
terveydenhuollossa. Raportissa ehdotettiin myös erillistä lainsäädäntöä aiheesta. 164
Tilannetta ei kuitenkaan ole ratkaistu, ja kymmenen viime vuoden aikana Suomessa on
ollut hyvin vaikea tehdä poikien ja miesten ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia, koska
yksityislääkäritkin vastustavat niitä yleisesti ja vetoavat lapsen oikeuksiin. Ne perheet,
joilla on siihen varaa, matkustavat teettämään toimenpiteen ulkomailla, usein
159
160
161
162
163
164
Päivikki Koponen, Reija Klemetti, Heljä-Marja Surcel, Mulki Mölsä, Mika Gissler ja Anneli
Weiste-Paakkanen: ”Raskauden ehkäisy, raskaudet, synnytykset ja imetys”, teoksessa Castaneda
ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 134–137.
Ks. esim. Filio Degni, L. Koivusilta ja A. Ojanlatva: ”Attitudes towards and perceptions about
contraceptive use among married refugee women of Somali descent living in Finland”, European
Journal of Contraceptive Reproductive Health Care 11 (2006), s. 190–196; Filio Degni,
C. Mazengo, T. Vaskilampi ja B. Essén: ”Religious beliefs prevailing among Somali men living in
Finland regarding the use of the condom by men and that of other forms of contraception by
women”, European Journal of Contraceptive Reproductive Health Care 13 (2008), s. 298–303.
Päivikki Koponen ja Mulki Mölsä: ”Naisten ympärileikkaus”, teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 142–143.
Ks. ihmisoikeusliitto.fi/index.php/toiminta/kokonainen (luettu helmikuussa 2013).
Sosiaali- ja terveysministeriö: ”Action Plan for the prevention of circumcision of girls and women
2012–2016 (FGM)”, stm.fi/en/publications/publication/-/_julkaisu/1822114#en (luettu helmikuussa 2013). Suomeksi: ”Tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelma
2012–2016 (FGM)”, www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1822114.
Kristina Stenman: ”Poikien ympärileikkaus. Selvitys kansainvälisistä ja kotimaisista käytännöistä”,
Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2004:3, Helsinki,
stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-3699.pdf (luettu lokakuussa
2013).
AT HOME IN EUROPE
85
muslimimaassa, ja kotioloissakin leikkauksia on tehty, joskus ikävin jälkikomplikaatioin ja oikeudellisin seuraamuksin.
Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan 57 prosenttia
somaleista on ennen Suomeen tuloaan kokenut traumaattisen tapahtuman (usein
kyseessä on ollut sota tai väkivaltaisen kuoleman tai loukkaantumisen näkeminen).
Somalinaiset ilmoittivat traumaattisista kokemuksista useammin kuin miehet. 165
Kahteen muuhun tutkittuun maahanmuuttajaryhmään verrattuna somaleilla oli
kuitenkin myönteisempi näkemys terveydestään, ja he pitivät myös elämänlaatuaan
parempana. Lisäksi vakavien depressio- ja ahdistusoireiden ja -häiriöiden
esiintyvyydessä ei ollut eroa valtaväestöön nähden. Näitä tuloksia on osittain selitetty
laajalla sosiaalisella yhteisöllä, joka antaa tukea. 166
Suomen ilmastokin on haaste erityisesti vanhahkoille somaleille, joita usein inhottaa ja
pelottaa mennä talvella ulos kylmän sään ja jäisten teiden vuoksi. Eräs vanhempien
naisten fokusryhmän jäsen kuvaili tilannetta:
Tässä iässä me emme (Somaliassa) olisi suljettuna kotiin, me liikkuisimme
ulkomaailmassa, tekisimme töitä ja saisimme jotain aikaan. Mutta nyt
(Suomessa) me olemme kodin ja lumen välissä – Täällä olen menettänyt fyysisen
toimintakykyni, ruumistani särkee enkä kestä tätä kaikkea lunta. Minua
järkyttää joka kerta kun näen lunta. Jos Allah suo, muutan pois Suomesta sitten
kun kotimaassani on taas turvallista.
Edellisen puhujan tavoin monet somalinaiset valittavat epämääräisistä kivuista ja
muista oireista, joita suomalaislääkärit eivät heidän mielestään kykene
diagnosoimaan. 167 Erityisesti vanhempien naisten fokusryhmässä tuli esille puhelimen
merkitys "suojana yksinäisyydeltä” ja sukulaisuussuhteiden ylläpitovälineenä. Eräs
nainen selitti:
Me pidämme tiiviisti yhteyttä heihin, käytän jokaisen ansaitsemani euron
puhelinsaldooni voidakseni soittaa sukulaisille ja tervehtiä heitä. Meillä ei ole
sukulaisia lähellä, joten tämäkin osoittaa miten paljon kaipaamme heitä
elämässämme. Miten paljon kaipaamme maatamme, sillä ajattelemme jatkuvasti
sukulaisiamme. Olen puhunut heidän kaikkien kanssa eilen ja tänäänkin, he
suojaavat minua yksinäisyydeltä.
Toinen nainen jatkoi:
165
166
167
86
Anu E. Castaneda, Carla Schubert, Riikka Lehtisalo, Antti Pakaslahti, Tapio Halla, Mulki Mölsä
ja Jaana Suvisaari: ”Traumakokemukset”, teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja
Simo Mannila, Anu E. Castaneda ja Inga Jasinskaja-Lahti: ”Syrjintäkokemukset”, teoksessa
Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 229–238.
Ks. esim. M. Tiilikainen: Arjen islam. Somalinaisten elämää Suomessa, Vastapaino, Tampere, 2003
(jäljempänä Tiilikainen: Arjen islam).
2014
Me pidämme yhteyttä heihin, koska tässä maassa ei oikeastaan ole ketään muuta
johon pitää yhteyttä. Perheemme sijaan meillä on ympärillämme suomalaisia,
jotka sanovat ”vittu” nähdessään meidät.
Toinen nainen samassa fokusryhmässä kertoi, että hänellä ”ei ole mielenrauhaa”, ellei
hän pitänyt yhteyttä sukulaisiinsa joko puhelimitse tai sähköpostitse. Toinen nainen
taas selitti, miksi puhelin oli hänelle ja hänen perheelleen niin elintärkeä:
Puhelin tuo läheisyyttä, jota meillä ei täällä ole. Pidämme yhteyttä toisiimme
riippumatta siitä, olemmeko Afrikassa, Aasiassa vai Euroopassa. Jos en tänä
iltana puhu puhelimessa, puhun huomenna, paljon muuta me emme teekään.
Me emme voi kävellä heidän luokseen tai nähdä heitä.
8.2
Kokemukset terveys- ja sosiaalipalveluista
Suomi on hyvinvointivaltio, joka tarjoaa asukkailleen laajoja julkisia palveluja, mukaan
lukien laadukkaan julkisen terveydenhuollon. Terveydenhuoltojärjestelmiä on kolme –
kunnallinen terveydenhuolto, yksityinen terveydenhuolto ja työterveyshuolto – ja
niiden tarjoamissa palveluissa, käyttäjämaksuissa ja odotusajoissa on eroja. Eri
terveydenhuoltojärjestelmien julkiset rahoitusmekanismit eroavat nekin toisistaan.
Eniten käytetään verovaroin rahoitettua kunnallista terveydenhuoltojärjestelmää.
Toinen julkinen rahoitusjärjestelmä on sairausvakuutus, joka perustuu pakollisiin
sairausvakuutusmaksuihin. Esimerkiksi lääkkeiden, yksityisen terveydenhuollon ja
työterveyshuollon kulut korvataan osittain sairausvakuutuksesta. 168
Kunnalliset terveyskeskukset ja sairaalat tarjoavat kaikille tutkimuksia ja hoitoa, mutta
asiakkaan on maksettava itse osa kuluista. Potilasmaksut kattavat noin 7 prosenttia
kunnallisen terveydenhuollon kustannuksista. Lisäksi asiakkaat maksavat noin
kolmanneksen reseptilääkkeiden kustannuksista. Sekä kunnallisella terveydenhuollolla
että lääkekuluilla on vuotuinen korvauskatto, mutta ne ovat korkeammat kuin muissa
Pohjoismaissa. Sosiaalitukea on kuitenkin saatavilla, jos yksilön tai perheen tulot eivät
riitä potilasmaksuihin. 169
Luvallisesti maassa oleskelevat maahanmuuttajat ovat oikeutettuja samoihin
terveyspalveluihin kuin kantasuomalaiset ja heidän odotetaan käyttävän niitä; fyysiseen
ja psyykkiseen hoitoon hakeudutaan pääasiallisesti kunnan perusterveydenhuoltojärjestelmän kautta. Monikulttuurisuus tunnustetaan yhä laajemmin terveydenhuoltojärjestelmässä sekä terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa, mutta maahanmuuttajien yleisten terveydenhuoltopalvelujen parantamiseksi ei ole laadittu erityisiä
toimia tai poliittisia linjauksia.
168
169
Lauri Vuorenkoski, Philipa Mladovsky ja Elias Mossialos: ”Finland: Health system review”,
Health Systems in Transition 10 (4) (2008), s. 1–168,
euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0007/80692/E91937.pdf (luettu 3.11.2013) (jäljempänä
Vuorenkoski ym.: ”Finland: Health system review”).
Vuorenkoski ym.: ”Finland: Health system review”.
AT HOME IN EUROPE
87
Yleisesti ottaen fokusryhmien jäsenet olivat tyytyväisiä Suomen ja erityisesti Helsingin
terveydenhuoltopalveluihin. Terveydenhuolto mainitaankin usein yhtenä Suomessa
asumisen arvostetuimmista puolista, kuten eräs mies selitti:
Sanoisin, että kun olen nähnyt muitakin maita, niin kulttuurin kuin
uskonnonkin osalta, Suomea parempaa paikkaa ei ole. Terveydenhuolto, tiet,
puhtaus, vesi – muualla asunnoissa voi olla jopa hiiriä.
Osallistujilla oli mielestään yhtäläinen mahdollisuus käyttää palveluja kuin
kantasuomalaisilla. Apteekkien yleinen käytäntö, jonka mukaan asiakkaalle ehdotetaan
lääkärin määräämän lääkkeen sijasta halvempaa rinnakkaislääkettä, herätti kuitenkin
epäilyjä. Yhtäältä ymmärrettiin, että käytäntö ei koske ainoastaan maahanmuuttajia,
mutta koska monet Suomen somaleista ovat työttömiä, he toisaalta kokivat, että heidän
oli pakko tyytyä halvempiin lääkkeisiin taloudellisista syistä. Eräs mies selitti:
Kun ajattelen suomalaisia ja somaleja, minusta terveydenhuollossa ei ole eroa.
Työttömillä on ongelma, niin suomalaisilla kuin maahanmuuttajillakin, lääkärit
ovat varovaisia määrätessään heille lääkkeitä, koska lasku menee kunnalle ja
kunta haluaa säästää rahaa. Siksi suomalaiset käyttävät yksityislääkäreitä.
Toinen mies sanoi, että toimeentulotuen varassa elävät ihmiset joutuvat pakosta
tyytymään halvempiin lääkevaihtoehtoihin. Tämä aiheuttaa ongelmia, jos potilas ei
usko, että lääke vaikuttaa: ”Osa sairaudesta on sitä, että ei usko saavansa apua siitä
lääkkeestä, jota käyttää.”
Kuitenkin uskottiin myös, että yksittäisellä lääkärillä oli valtaa vaikuttaa päätöksiin.
Eräs nainen kertoi:
Tämän maan terveydenhuolto on hyvää, mashallah. Olen tässä maassa käynyt
leikkauksessa ja saan yhä jälkihoitoa. Tällä hetkellä käytän ravintoainetta, joka
maksaa 1 200 euroa kuussa, ja sosiaalitoimisto maksaa sen – Jos sosiaalitoimiston
paperissa vaaditaan, että reseptilääke on vaihdettava halvempaan, niin se
vaihdetaan, mutta jos lääkäri kirjoittaa reseptiin, ettei lääkettä saa vaihtaa, niin sitä
ei vaihdeta. Terveydenhuolto on täällä todella erinomaista. 170
Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan Suomen somalit ovat
taipuvaisia käyttämään terveyskeskuslääkärien palveluja, ja merkittävä osuus käynneistä
on kiireellisiä. Yksityislääkärien käyttö on maahanmuuttajien keskuudessa yleensä
paljon vähäisempää kuin suomalaisen valtaväestön keskuudessa. Sekä somali- että
kurdinaiset kävivät lääkärissä useammin kuin valtaväestö. 171 Molemmat ryhmät
osallistuivat kuitenkin yleisiin terveystarkastuksiin harvemmin kuin venäläiset tai
suomalainen valtaväestö. Esimerkiksi vain kolmannes kaikista somalinaisista kävi papakokeessa, 23 prosenttia kävi mammografiassa ja 26 prosenttia oli viiden viime vuoden
170
171
88
Open Society Foundationsin terveyttä ja sosiaalista suojelua käsitellyt fokusryhmä, 7.2.2013.
Päivikki Koponen, Hannamaria Kuusio, Ilmo Keskimäki ja Mulki Mölsä: ”Avosairaanhoidon
palvelujen käyttö”, teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 254.
2014
aikana käynyt gynekologisessa tutkimuksessa. Valtaväestöllä vastaavat osuudet ovat
papa-kokeen osalta 88,5 prosenttia, mammografian osalta 45 prosenttia ja
gynekologisten tutkimusten osalta 87 prosenttia. 172 Joitakin syitä somalinaisten
alhaiseen osallistumisasteeseen voivat olla tällaisten tutkimusten huono tuntemus sekä
ehkäisevän terveydenhuollon yleinen puute Somaliassa.
Jotkut fokusryhmän jäsenistä uskoivat, että parasta hoitoa sai suurimmissa julkisissa
sairaaloissa, ja mainitsivat sellaisia sairaaloita kuin Helsingin yliopistollinen
keskussairaala. Osallistujat ilmaisivat sellaisia terveydenhuoltoon liittyviä huolia kuin
pitkät odotusajat lääkäriin tai hammaslääkäriin, yleislääkärien haluttomuus antaa
lähetettä jatkotutkimuksiin tai sairaalaan sekä viestintäongelmat. Eräs mies sanoi:
On ihmisiä jotka eivät osaa kieltä, he sairastuvat ja saavat ajan lääkärille, ja he
saattavat olla hyvinkin sairaita ja lääkäriaika on 20 päivää myöhemmin tai jotain,
eivätkä he voi odottaa niin kauan. Ihminen ei selviä siitä eikä hänellä ehkä ole
ketään auttamassa. Sellaisten ihmisten olisi hyvä saada lääkäriaika nopeammin,
esimerkiksi viiden päivän kuluttua tai viikon kuluttua. Minä sanoisin:
armahtakaa niitä ihmisiä älkääkä viivyttäkö heidän hoitoonpääsyään
kuukaudella, koska he tulevat vain sairaammiksi.
Eräs mies vanhempien miesten fokusryhmässä kertoi, miten hänellä oli ollut kipuja ja
itsepintaista yskää ja hänet oli toistuvasti lähetetty laboratoriotutkimuksiin:
Menin lääkäriin ja sanoin, että minulla on ollut tämä sairaus seitsemän
kuukautta, ja täällä voitte nyt nähdä mikä sen aiheuttaa. Vasta silloin hän lähetti
minut ultraäänitutkimukseen; eikö hän aikaisemmin tiennyt ultraäänitutkimuksista? Se oli yksi kokemani vaikeus. Ultraäänikuvassa näkyi, että minulla oli
rauhasessa massiivinen kasvain ylävartalosta kurkkuun asti, joten minut
lähetettiin Marian sairaalaan (leikattavaksi).
Myös Marja Tiilikainen ja Mulki Mölsä ovat kuvanneet diagnoosin viivästymistä
joillakin somalipotilailla: lähete jatkotutkimuksiin voi viivästyä, jos (somali-)potilailla
on kieliongelmien vuoksi vaikeuksia kuvailla oireitaan tai jos heidät on jo luokiteltu
psykosomaattisiksi tapauksiksi. Lisäksi epämääräiset oireet voivat kätkeä taakseen
vakavia sairauksia, kuten tuberkuloosin tai trooppisia tauteja, jotka ovat Suomessa
harvinaisia. Joskus pitkittyneiden oireiden syy saattaa olla pelkästään D-vitamiinin
puute, joka on helppo hoitaa. 173
Fokusryhmien osallistujien kuvaamat viestintäongelmat liittyivät osittain suomalaista
järjestelmää ja yhteiskuntaa koskevan tiedon puutteeseen, yhteisen kielen puutteeseen
172
173
Päivikki Koponen, Hannamaria Kuusio, Mulki Mölsä ja Ilmo Keskimäki: ”Terveystarkastukset ja
seulontatutkimukset”, teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s.
247–248.
Marja Tiilikainen ja Mulki Mölsä: ”Potilaana somalialainen maahanmuuttaja”, teoksessa Antti
Pakaslahti ja Matti Huttunen (toim.): Kulttuurit ja lääketiede, Helsinki, Duodecim, 2010, s.
305–320.
AT HOME IN EUROPE
89
terveydenhuoltohenkilöstön kanssa sekä kulttuurisiin tapoihin ilmaista ja ymmärtää
sairauksia. Suomessa somalien ensimmäinen sukupolvi on myös ottanut käyttöön uusia
sairausnimikkeitä, kuten allergiat ja laktoosi-intoleranssin, selittämään oireita, jotka
olisi aiemmin voitu yhdistää esimerkiksi pahaan silmään. 174 Eräs mies kommentoi sitä,
mitkä tekijät saattavat aiheuttaa ongelmia terveydenhuollon kohtaamisissa Helsingissä:
Luullakseni syy on siinä, että ihmiset eivät ymmärrä järjestelmää, somalipotilaan
aika on lyhyt eivätkä he tiedä missä kipu on. Lääkäriaika voi olla 20 tai 30
minuuttia, eikä se riitä somaleille, jotka eivät tiedä miten kuvailla kipuaan. He
saattavat mennä lääkäriin ja sanoa: ”Koko viime yön minussa oli nuolenkärki,
joka meni lävitseni”, eikä lääkäri tiedä mitä ajatella siitä.
Toinen mies selitti:
Ongelmana voi olla, että ihminen ei ymmärrä kieltä eikä tulkkia ole, joten miten
hän voi ilmaista tilansa lääkärille. Jos kipu tuntuu maksassa, mutta hän ei tiedä
mitä maksa on (suomeksi), niin ongelma on ymmärryksen puutteessa. 175
Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen havainnot somalien kohtaamista
viestintäongelmista suomalaisessa palvelujärjestelmässä ovat valaisevia. Tutkimukseen
osallistuneista somaleista 6,8 prosenttia ei osannut lukea sujuvasti tai ei lainkaan, ja 19,2
prosenttia ei ymmärtänyt Suomen virallisia kieliä, suomea tai ruotsia, riittävän hyvin.
Somalinaisten asema oli erityisen huono, sillä 11,8 prosentilla heistä oli lukuvaikeuksia ja
29 prosentilla kielimuuriongelmia. Lisäksi 24,5 prosenttia somalinaisista kertoi
kokeneensa vaikeuksia joutuessaan käymään virastoissa ja hoitamaan jokapäiväisiä
asioitaan. 28,3 prosenttia somalinaisista ilmoitti myös, ettei osannut käyttää internetiä;
miesten keskuudessa vastaava osuus oli 2,5 prosenttia. 176 Lukutaidon ja kielitaidon lisäksi
on siis syytä ottaa huomioon tietokonelukutaidon taso, sillä viestintä virastojen ja
viranomaisten kanssa tapahtuu yhä enemmän verkon kautta.
Erinäisissä kansainvälisissä tutkimuksissa somalipakolaisilla on todettu runsaasti
mielenterveysongelmia ja vähän palvelujen käyttöä. 177 Mielen sairauksista kärsivien
somalien on myös todettu hakeutuvan mieluummin fyysisiin hoitoihin kuin
174
175
176
177
90
Mulki Mölsä, Karin. H. Hjelde ja Marja Tiilikainen: ”Changing mental distress conceptions and
practices among Somalis in Finland”, teoksessa Transcult Psychiatry 47:290 (2010).
Kiinnostavaa kyllä lainaus paljastaa, että suora käännös ei välttämättä ratkaisisi viestintäongelmaa:
somalialaisen kulttuurin anatomiakäsityksessä sydäntä ja vatsan aluetta, erityisesti maksaa
(somaliaksi beer), pidetään tunteiden tyyssijana. Esimerkiksi beer xanuun ei siis tarkoita
kirjaimellisesti maksakipua vaan tunneperäistä ahdistusta.
Seppo Koskinen, Päivi Sainio ja Shadia Rask: ”Sosiaalinen toimintakyky”, teoksessa Castaneda
ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 201–205.
Ks. esim. E. Silveira ja S. Ebrahim: ”Social determinants of psychiatric morbidity and wellbeing in
immigrant elders and whites in East London”, International Journal of Geriatric Psychiatry 13 (11)
(1998), s. 801–812; P. McCrone, K. Bhui, T. Craig, S. Mohamud, N. Warfa, S. Stansfeld,
G. Thornicroft ja S. Curtis: ”Mental Health Needs, Service Use and Costs among Somali Refugees
in the UK”, Acta Psychiatrica Scandinavica 111 (5) (2005), s. 351–357.
2014
psykiatrisiin palveluihin. 178 Erään tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että Suomen
maahanmuuttajat yleensä käyttävät mielenterveyspalveluja paljon kantaväestöä
harvemmin. 179
Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa havaittiin, että tutkituissa
ryhmissä mielenterveyspalvelujen tosiasiallinen käyttö ei vastannut palvelujen tarvetta.
Somalien kannalta tämä merkitsi, että vaikka mielenterveysongelmien esiintyvyys oli
sama kuin valtaväestössä, he käyttivät mielenterveyspalveluja huomattavasti vähemmän:
edeltävien 12 kuukauden aikana alle 2 prosenttia somaliväestöstä oli käyttänyt
mielenterveyspalveluja, kun taas valtaväestöstä lähes 10 prosenttia oli käyttänyt niitä. 180
Mielenterveyspalvelujen alikäyttöön on erilaisia syitä: kulttuuriset ja uskonnolliset
sairauskäsitykset, jotka poikkeavat sovinnaisista länsimaisista lääkehoidoista ja
terapioista; epäluulo ja tiedon puute uusissa asuinmaissa saatavilla olevista
terveyspalveluista; sekä terveydenhuoltohenkilöstön kulttuurisen ymmärryksen ja
tiedon puute. Joissakin tapauksissa mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset
hakeutuvat tuttuun, luotettuun hoitoon Afrikan sarveen. 181
178
179
180
181
K. Bhui, A. Abdi, M. Abdi, S. Pereira, M. Dualeh, D. Robertson ym.: ”Traumatic events,
migration characteristics and psychiatric symptoms among Somali refugees: Preliminary
communication”, Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology 38 (2003), s. 35–43.; Tiilikainen:
Arjen islam.
M. Gissler, M. Malin ja P. Matveinen: Terveydenhuollon palvelut ja sosiaalihuollon laitospalvelut,
Stakes, Helsinki, 2006.
Anu E Castaneda, Riikka Lehtisalo, Carla Schubert, Tapio Halla, Antti Pakaslahti, Mulki Mölsä
ja Jaana Suvisaari: ”Mielenterveyspalvelut”, teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja
hyvinvointi, s. 157‒160.
M. Mölsä ja M. Tiilikainen: Potilaana somali – auttaako kulttuurinen tieto lääkärin työssä?,
Duodecim 123 (2007), s. 451−456; M. Mölsä, K. H. Hjelde ja M. Tiilikainen: ”Changing
mental distress conceptions and practices among Somalis in Finland”, Transcult Psychiatry 47
(2010), s. 276−300; Marja Tiilikainen: ”Failed diaspora: Experiences of Dhaqan Celis and
mentally ill returnees in Somaliland”, Nordic Journal of African Studies 20 (1) (2011), s. 71–89;
M. Tiilikainen ja P. H. Koehn: ”Transforming the boundaries of health care: Insights from
Somali migrants”, Medical Anthropology 30 (5) (2011), s. 1–27.
AT HOME IN EUROPE
91
9.
J ÄRJESTYKSENPITO
JA TURVALLISUUS
Tässä luvussa käsitellään somalien kokemuksia turvallisuudesta, laista, rikosoikeudesta
ja järjestyksenpidosta. Siinä tarkastellaan myös viimeaikaista valtakunnallista politiikkaa
tällä alalla.
9.1
Turvallisuudentunne
Suomi kuuluu maailman turvallisimpiin maihin. Esimerkiksi tuoreen raportin mukaan
Suomi on yksi kymmenestä maailman turvallisimmasta maasta, vielä turvallisempi kuin
Ruotsi ja Norja. 182 Hallituksen turvallisuustavoitteena on tehdä Suomesta Euroopan
turvallisin maa. 183 Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa, joka on valtioneuvoston
periaatepäätös, sisäisellä turvallisuudella tarkoitetaan ”sellaista yhteiskunnan olotilaa,
jossa väestö voi nauttia oikeusjärjestelmän takaamista oikeuksista ja vapauksista ilman
rikollisuudesta, häiriöistä, onnettomuuksista ja kansallisista tai kansainvälisistä ilmiöistä
johtuvaa pelkoa tai turvattomuutta”. 184
Yleensä fokusryhmien osallistujat kokivat Helsingin turvalliseksi kaupungiksi, jossa
rikollisuutta on vähän. Ensimmäisellä sukupolvella on usein omakohtaista kokemusta
sodasta Somaliassa, ja tämä sukupolvi arvosti yhteiskunnan rauhaa ja vakautta. Eräs
vanhempien miesten fokusryhmän jäsen sanoi:
Se, mitä olen täällä kokenut ja minkä he osaavat hyvin, on turvallisuus. Tämä on
turvallinen maa, ja poliisi on hyvin aktiivinen. Luulen että tällaisia paikkoja on
maailmassa vähän jos ollenkaan. Meidän pitää kertoa mitä olemme nähneet.
Kun opiskelin, kävi kahdesti niin, että lompakkoni putosi tuolille jolla istuin, ja
molemmilla kerroilla hain lompakkoni jälkeenpäin ja siinä oli kaikki tallella,
mitään ei ollut viety. Tämä ei ole maailmassa kovin tavallista, ja siitä haluan
kiittää.
Toinen vanhempi mies selitti:
Turvallisuus on täällä oikein hyvää. Kerran odotin bussia asuinalueellani, ja
odottaessani laskin seitsemän poliisiautoa, jotka ajoivat ohi eri suunnista, eivätkä
182
183
184
92
Ks. www.riskmap.aon.co.uk/Terrorism_Risk_Map.aspx (luettu kesäkuussa 2013).
Ministry of the Interior (Sisäasiainministeriö): ”A Safer Tomorrow. Internal Security Programme”,
Ministry of the Interior publications 40/2012, Helsinki, 2012,
intermin.fi/download/37324_STOeng_64s_web_eng.pdf (luettu 3.11.2013) (jäljempänä
Ministry of the Interior: ”A Safer Tomorrow”), suomeksi: ”Turvallisempi huominen”,
http://www.intermin.fi/download/35099_262012_STO_III_fi.pdf; Ministry of the Interior:
Safety first – Internal Security Programme, Government plenary session 8 May 2008, Ministry of
the Interior publications, 25/2008, Helsinki, 2008 (jäljempänä Ministry of the Interior: Safety
first), suomeksi: Turvallinen elämä jokaiselle – sisäisen turvallisuuden ohjelma, Valtioneuvoston
yleisistunto 8.5.2008, Sisäasiainministeriön julkaisuja 16/2008.
Ministry of the Interior: ”A Safer Tomorrow”, s. 8.
2014
JÄRJESTYKSENPITO JA TURVALLISUUS
ne ajaneet ketään takaa, se oli merkki, että aluetta valvotaan ja suojellaan.
Poliisiauto ajaa ohi viiden minuutin välein, turvallisuus ei ole mikään sattuma, se
on organisoitu asia. Jos joku haluaa tehdä rikoksen, hän tietää jäävänsä kiinni itse
teossa. Toinen juttu on se, että kansalaiset ottavat vastuuta ja heitä kannustetaan
ilmoittamaan näkemistään rikkeistä – Asuinalue on myös hyvin siisti.
Edellisessä lainauksessa poliisin näkyvä läsnäolo nähtiin tekijänä, joka lisäsi asuinalueen
turvallisuutta. Yleensä fokusryhmien jäsenet näyttivät luottavan poliisiin eivätkä
maininneet esimerkiksi, että poliisi olisi usein pysäyttänyt heidät ja kysynyt
henkilöllisyystodistusta. Kuitenkin Petri Hautaniemen 10 vuotta sitten tutkimat nuoret
somalipojat kertoivat Hautaniemen mukaan, että poliisi oli usein pysäyttänyt heidät
päärautatieaseman alueella tai heidän juostessaan viimeiseen bussiin. Tämän esitettiin
johtuvan etnisestä profiloinnista ja kriminalisoinnista, jota kokevat erityisesti nuoret
värilliset miehet. 185
Suurin turvallisuuteen liittyvä huoli oli pelko kaduilla tapahtuvasta häirinnästä, jota
harjoittavat pääasiallisesti juopuneet tai avoimen rasistiset ihmiset. Eräs nuorten naisten
fokusryhmän jäsen kertoi kokemuksistaan: ”Kun illalla lähdin töistä, minua pelotti
kotimatkalla, koska siellä oli paljon humalaisia ja ihmisiä, jotka huutavat perääsi kun
näkevät sinut huiviin pukeutuneena.”
Toinen nuori nainen sanoi:
Helsinki ei ole turvallinen paikka, ja pian siellä on samanlaista kuin meidän
maassamme, saa pelätä koko ajan – Pitää varoa alkoholia ja pulloja ja humalaisia,
jotka kaatuvat päälle, on todella paha pelätä niiden ihmisten kaatuvan päälle, ja
kun odottaa bussia, kuljettajat, varsinkin suomalaiset, kohtelevat huonosti.
Kaikki osallistujat eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä. Järjestyksenpito- ja
turvallisuusaiheisessa fokusryhmässä eräs mies selitti:
Turvallisuus tuntuu olevan paras puoli. Käyn töissä ja lähden usein kotoa
viideltä tai hyvin myöhään, joten turvallisuus on paras juttu. Kun ajattelee
oikeutta tässä maassa, turvallisuuden kanssa on samoin. Suomi on parempi kuin
muut Euroopan maat siinä mielessä, että jos joku tekee sinulle pahaa, hän jää
kiinni itse teossa. Ei tarvitse pelätä että joku hyökkää kimppuun, Suomi on
oikein hyvä turvallisuusasioissa, voi mennä ulos milloin haluaa.
Turvallisuudentunne näyttää olevan sukupuolisidonnainen kokemus, sillä naisilla ja
miehillä näyttää olevan jossain määrin erilaisia kokemuksia liikkumisesta kodin
ulkopuolella, julkisissa tiloissa. Erityisesti äidit ilmaisivat myös huolta lapsistaan, jotka
viettävät aikaa ikätovereidensa kanssa kodin ulkopuolella. Eräs äiti valitti:
185
Petri Hautaniemi: Pojat! Somalipoikien kiistanalainen nuoruus Suomessa, Nuorisotutkimusseura,
Helsinki, 2004.
AT HOME IN EUROPE
93
Minun asuinalueessani, Kontulassa, on paljon huonoja puolia. 186 Kuten nuoriso,
se paikka on täynnä huonoa nuorisoa – Vaikka oma lapsi on hyvä, kun hän
menee metrolla yhden asemanvälin suuntaan tai toiseen, hän näkee heitä ja he
ovat ryhmissä. Syrjintää en ole nähnyt. Minua on haukuttu vain kerran tai pari,
mutta Kontulasta löytyy yllin kyllin kaikkea huonoa.
9.2
Kokemukset laista, rikosoikeudesta ja järjestyksenpidosta
Hallintoviranomaisten rooli ja suhde maahanmuuttajiin ovat keskeisessä asemassa
kotoutumisprosessissa. Erään aiemman tutkimuksen mukaan 1990-luvun
puolessavälissä Helsingin seudun suurimmissa maahanmuuttajaryhmissä tunnettiin
merkittävästi epäluuloa ja tyytymättömyyttä viranomaisia kohtaan. 187 Toisessa
tutkimuksessa todettiin, että turvallisuusviranomaisten, etenkin poliisien ja
rajavartijoiden, asenteet maahanmuuttajiin olivat hyvin kielteisiä verrattuna muihin
hallintoviranomaisiin. Esimerkiksi noin kolmannes haastatelluista poliiseista luonnehti
suhdettaan maahanmuuttaja-asiakkaisiin kielteiseksi. 188
Kansainvälisissä tutkimuksissa on yksilöity neljä poliisin menettelytapaa, jotka
loukkaavat vähemmistöyhteisöjä: valikoiva lainvalvonta, kohteliaisuuden puute
rutiinikontakteissa, valikoiva tai liiallinen voimankäyttö sekä heikko palvelujen tarjonta
vähemmistöyhteisölle. 189 Joukko Stephen Egharevban 190 Turussa tekemiä tutkimuksia
osoittaa, että kaikkia näitä käyttäytymistyyppejä voidaan havaita poliisin ja
186
187
188
189
190
94
Itähelsinkiläinen lähiö.
I. Jasinskaja-Lahden ja K. Liebkindin kyselytutkimus: Maahanmuuttajien sopeutuminen
pääkaupunkiseudulla, Helsingin kaupunki, Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia,
Helsinki, 1997.
P. Pitkänen ja S. Kouki: ”Meeting foreign culture: A survey of the attitude of Finnish authorities
towards immigrants and immigration”, Journal of Ethnic and Migration Studies 28 (1) (2002), s.
103–118.
R. Sigler ja I. Johnson: ”Reporting violent acts to the police: A difference by race”, Policing, An
International Journal of Police Strategies and Management 25 (2) (2002), s. 274–293.
Ks. esim. S. Egharevba: ”Rethinking the concept of prejudice: immigrants’ knowledge-based
analysis in Finland”, Journal of the Sociology of Law 32 (2004), s. 191–221; S. Egharevba: ”An
investigation into the experiences of African immigrant relations with the police in Finland”,
International Journal of Police Science and Management 7 (1) (2005), s. 44–46; S. Egharevba ja
L. Hannikainen: ”Exploring police relations with the immigrants minority in the context of
racism and discrimination: A view from Turku, Finland”, African Journal of Criminology and
Justice Studies 1 (2) (2005), s. 93–136; S. Egharevba: ”Do African immigrants in Turku
experience more racist harassment in Finland? A victim-oriented-approach”, International Review
of Victimology 13 (2006), s. 71–79; S. Egharevba: ”African immigrants’ perception of police in
Finland: Is it based on the discourse of race or culture?”, International Journal of the Sociology of
Law 34 (2006), s. 42–46; S. Egharevba ja J. White: ”Are Finnish Police Racists? A Critical
Analysis of Police Cadets’ Attitudes towards African Immigrants in Finland”, Journal of Police
Science and Management 9 (1) (2007), s. 14–35 (jäljempänä Egharevba ja White: ”Are Finnish
Police Racists?”).
2014
maahanmuuttajien, erityisesti afrikkalaisten, välisessä suhteessa. 191 Tutkimuksissa
pääteltiin, että:
poliisilla on Suomessa taipumusta esittää käyttäytymisessään maahanmuuttajat
suomalaiseen kulttuuriin tulvineina muukalaisina sillä tavoin, että nämä
käytöstavat saavat vahvistusta stereotyyppisestä asennoitumisesta, jossa
maahanmuuttajien jokaista liikettä pidetään epäilyttävänä poliisivalvonnan
kohteena tai heitä jopa ylenkatsotaan. 192
Yksi mahdollinen syy on se, että poliisityön ammatillinen kulttuuri saattaa synnyttää
poliiseissa rasismia ja ennakkoluuloja. Egharevban mukaan
Tämä johtuu siitä, että poliisi näkee yleisesti etnisten vähemmistöjen edustajat
yhtenä uhkaavimmista ryhmistä yhteiskunnan lain ja järjestyksen kannalta. Tämän
näkemyksen mukaan etnisiä vähemmistöjä on näistä syistä valvottava tiukemmin
tämän uhkan tai vaaran torjumiseksi tai nujertamiseksi. – Nämä ovat tuttuja
ilmiöitä ja käytäntöjä, jotka ovat varsin näkyviä Suomenkin poliisissa. 193
Poliisien asenne saattaa myös olla joiltakin osin osoitus valtayhteiskunnan asenteesta
vähemmistöryhmiä kohtaan. 194 Tällainen yhteiskunnallinen vaikutus ei rajoitu yksin
poliisiin vaan ulottuu myös muihin viranomaisiin ja aloihin.
Open Society Foundationsin pyöreän pöydän keskustelussa 195 tuotiin kuitenkin esille,
että poliisi on myös kehittänyt käytäntöjään saavuttaakseen maahanmuuttajayhteisöt
paremmin ja päästäkseen niiden kanssa ruohonjuuritason vuoropuheluun.
Moniammatilliset ryhmät, joissa poliisi työskentelee yhdessä sosiaalityöntekijöiden ja
sairaanhoitajien kanssa maahanmuuttajaperheiden auttamiseksi, ovat saavuttaneet
hyviä tuloksia. Toistaiseksi vähemmistöjen edustus poliisissa on Suomessa vähäistä.
Somaliyhteisössä poliisia ei välttämättä nähdä mahdollisena uravaihtoehtona. 196
Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan 15,3 prosenttia
Suomen somaleista (10,6 prosenttia naisista ja 19,6 prosenttia miehistä) on kokenut
syrjintää poliisin taholta. Osuus on alhaisempi kuin kurdien ryhmässä (25,1 %) mutta
korkeampi kuin kolmannessa tutkitussa ryhmässä, venäläisillä (7,3 %). 197
191
192
193
194
195
196
197
Somalit ovat kaikilla kriteereillä mitaten Turun suurin afrikkalaistaustainen maahanmuuttajaryhmä. Ks. K. Salminen: ”Turun maahanmuuton kuva”, Kaupunkitutkimus- ja tietoyksikkö,
Turun kaupunki, Tutkimuskatsauksia 5/2012.
S. Egharevba: ”Understanding the Racial Nature of Police and Immigrant Relations in Finland:
The Case of Africans in Turku”, University of Turku Publications, Turku, 2011.
Egharevba ja White: ”Are Finnish Police Racists?”
Egharevba ja White: ”Are Finnish Police Racists?”
Open Society Foundationsin pyöreän pöydän keskustelu Helsingissä 16.9.2013.
Suomessa on tiettävästi yksi somalitaustainen poliisi, mutta tätä tietoa ei pystytty vahvistamaan.
Anu Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 234.
AT HOME IN EUROPE
95
Aiempien tutkimusten mukaan Suomen somalit eivät useinkaan tee ilmoitusta rikoksen
uhriksi joutumisesta. Tälle havainnolle on erilaisia selittäviä tekijöitä: ensimmäisen
sukupolven somalit sietävät syrjintää hiljaisuudessa, koska heidän mielestään se on
pientä verrattuna Somaliassa koettuun väkivaltaan; he eivät tiedä miten ja minne
ilmoittaa siitä; tai he eivät luota poliisiin ja oikeusjärjestelmään, mikä toisinaan johtuu
kokemuksista, joita on aiemmin saatu Somalian korruptoituneista viranomaisista. 198
Suomen rikoslainsäädännössä ei mainita rasistisia rikoksia vaan pelkästään rasistiset
motiivit rikokselle. Näin ollen syytteen muotoilussa on yksilöitävä rikoksen motiivi.
Open Society Foundationsin havaintojen mukaan Helsingin somalien ja poliisin
välinen suhde ei ole pelkkää epäluuloa ja väärinymmärryksiä. Lisäksi fokusryhmien
jäsenten kokemukset poliisista ja rikosoikeudesta olivat vaihtelevia. Yleisesti ottaen
osallistujat näyttivät olevan yhtä mieltä siitä, että laki ja oikeus suojelevat myös
Suomessa asuvia maahanmuuttajia, mutta yksilötasolla ongelmia esiintyy.
Järjestyksenpitoa ja turvallisuutta käsitelleessä fokusryhmässä eräs mies sanoi:
Tämän maan yleinen laki, joka ohjaa poliisia, on hyvä laki, mutta lain tulkinta
riippuu usein siitä, kenen kanssa on tekemisissä ja miten hän käyttäytyy. Jotkut
heistä valvovat lakia hyvällä tavalla ja jotkut antavat henkilökohtaisten
näkemystensä, esimerkiksi rasismin, ohjata itseään, ja se vaikuttaa heidän
tapaansa kohdella ihmistä.
Fokusryhmien jäsenet kertoivat sekä myönteisistä että kielteisistä kokemuksista; yhden
myönteisemmän esimerkin Suomen oikeusjärjestelmästä antoi nainen, joka jäi
lastenvaunujen kanssa bussin ovien väliin, kun kuljettaja sulki tahallaan ovet hänen
ollessaan poistumassa kyydistä:
Kirjoitin rekisterinumeron muistiin ja ilmoitin tapauksesta poliisille, ja he
sanoivat ottavansa minuun yhteyttä. Totta puhuen he toimivat hyvin sinä
päivänä, he panivat miehen syytteeseen oikeudenmukaisella tavalla. – He
kysyivät, mitä vaatimuksia minulla on hänelle, minä sanoin, että haluan miehen
oikeuteen ja selittämään miksi hän teki niin kuin teki, he sanoivat: OK. Niin
menimme oikeuteen ja häneltä kysyttiin – Minä voitin riidan. He sanoivat: hän
väittää että sinä et painanut nappia, ja minä kerroin oikeudelle, että painoin
kyllä nappia. Jos en olisi painanut nappia ja se olisi ollut erehdys, niin miksi hän
ei sitten suoraan pyytänyt anteeksi, kun menin kysymään häneltä? Ja kun se
tapaus sattui, hän ei tullut auttamaan. Niin hän sitten sai sakkoja ja hänet
erotettiin työstään määräajaksi.
Kielteinen esimerkki, joka ilmensi poliisin heikkoa palveluntarjontaa somaleille, koski
äitiä, joka lähetti 14-vuotiaan tyttärensä kauppaan odottaessaan itse autossa pienen
lapsen kanssa. Kun tytär palasi, äiti huomasi, että hän oli saanut liian vähän
198
96
M. Tiilikainen ja M. M. Abdi: ”Somalialaisväestö ja poliisi yhteistyössä”, teoksessa Arno Tanner
(toim.): Poliisi ja maahanmuuttajat – kohti kotoutumista edistävää vuorovaikutusta, Poliisiammattikorkeakoulu, Tampere, 2008, s. 101–118.
2014
vaihtorahaa. Äiti lähetti tytön takaisin pyytämään oikeaa vaihtorahaa. Kaupassa
kieltäydyttiin oikaisemasta tilannetta, ja työntekijöiden esimies alkoi huutaa tytölle:
”Painukaa te apinat ulos täältä.” Äiti jatkoi kertomustaan:
Poliisit tulivat, ja me odotimme että he toimisivat oikein, katsoisivat kuittia ja
hoitaisivat asian, mutta sen sijaan he sanoivat: ”Emme voi tehdä mitään, teidän
pitää tehdä rikosilmoitus.” Kaupan mies oli uhkaillut: ”Minun veljeni on poliisi.”
Me menimme poliisiasemalle ja teimme rikosilmoituksen. Kun poliisilta tuli kirje,
me menimme paikalliseen kohtauspaikkaamme, jonka työntekijät auttavat meitä
eri asioissa. He ottivat yhteyttä poliisiin kysyäkseen asiasta, ja poliisi sanoi: ”Koska
tässä on kyse alaikäisestä ja myös hänen äidistään eikä asia ole kovin
yksinkertainen, asiaa hoitavaan mieheen ei voi ottaa yhteyttä puhelimitse, mutta
voitte kirjoittaa hänelle.” Niin me kirjoitimme hänelle, ja hän vastasi heti:
”Tutkinta on lopetettu.” – Mitä se sitten on? Se on rasismia. Kohtaamispaikan
nainen sanoi: ”Me emme voi tehdä asialle mitään, koska se on rasistista.” Kaupan
mies tiesi ennestään, että hänellä on tukea, ja siksi hän tuuppii ihmisiä ja tekee
heille pahaa. Joten kukaan ei voi väittää, ettei tämä maa ole rasistinen.
Eräs nuori nainen kertoi tapauksesta, jossa hän ja kaksi hänen naispuolista sukulaistaan
olivat kokeneet kadulla fyysistä väkivaltaa miesjoukon taholta. Hän valitti: ”Poliisi ei
ole tehnyt mitään, tuomioistuin ei ole tehnyt mitään, emmekä ole saaneet heiltä
vastausta.”
Fokusryhmien jäsenet ilmaisivat myös huolta valikoivan lainvalvonnan käytännöstä.
Eräs mies kertoi:
Minulle kerrottiin, että vähän aikaa sitten (suomalainen) mies kävi naapurini
kimppuun iso puunkappale aseenaan – Kun poliisit olivat tulossa, ihmiset
sanoivat miehelle, että poliisi on soitettu ja hänen pitäisi hankkiutua eroon
aseestaan. Niin hän piilotti aseen autoonsa. Sitten poliisit tulivat, ja naapurit
vakuuttelivat heille, että suomalaismies oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi,
vaikka hän itse oli hyökkääjä. Poliisit yrittivät pidättää somalimiehen, mutta
eräästä asunnosta huusi mies heille: ”Ei se niin mennyt, suomalaismies tuli
haastamaan riitaa ja hän hyökkäsi ensin ja hänellä oli ase, tutkikaa hänen autonsa
niin löydätte aseen.” Poliisit tutkivat auton, ja kun he löysivät aseen, he
ymmärsivät, että syyllinen oli suomalaismies. He käskivät miehen mennä
kotiinsa ja käskivät toisenkin miehen mennä kotiinsa, he eivät tehneet mitään.
Se riippuu siis lainvalvojien asenteesta, siitä ovatko he kunnon ihmisiä, jos eivät,
he eivät auta sinua vaikka sinulle tehtäisiin vääryyttä, sen sijaan he yrittävät
peitellä sitä. Ja jos he löytävät sinusta hitusenkin syyllisyyttä, he pidättävät sinut.
Haastatteluissa mainittiin myös poliisin kohtuuton voimankäyttö. Eräs yhteisöaktivisti
totesi, että kerran heidän järjestönsä toimiston lähellä seitsemän skinheadnuorta kävi
neljän heidän jäsenensä kimppuun, ja jonkin ajan päästä poliisit tulivat rikospaikalle
hyökkääjien ollessa vielä siellä ja joidenkin uhrien vuotaessa verta. Poliisi ei pidättänyt
syyllisiä, vaan katsoi vain sivusta mitään tekemättä. Myöhemmin yksi uhreista meni
AT HOME IN EUROPE
97
poliisiasemalle tekemään rikosilmoituksen. Yhteisöaktivistin mukaan hän joutui
kuitenkin jälleen poliisin syntipukiksi: häneltä otettiin sormenjäljet ja hänet
valokuvattiin ikään kuin hän olisi ollut syyllinen. Mies uskoi, että hänen
sormenjälkiensä kirjaaminen poliisin tietokantaan aiheutti hänen kansalaisuushakemuksensa käsittelyn viivästymisen. ”Se oli ikävä tilanne.”
9.3
Kansallinen turvallisuuspolitiikka
22.6.2011 hyväksytyssä valtioneuvoston ohjelmassa asetettu sisäisen turvallisuuden
tavoite oli, että ”Suomi on Euroopan turvallisin maa, jossa ihmiset ja eri väestöryhmät
kokevat yhteiskunnan yhdenvertaisena ja oikeudenmukaisena”. 199
Tavoitteen saavuttamisen varmistamiseksi julkaistiin vuonna 2012 kolmas Sisäisen
turvallisuuden ohjelma, ”Turvallisempi huominen”. Aiemmat sisäisen turvallisuuden
ohjelmat oli julkaistu vuosina 2004 ja 2008. Sisäisen turvallisuuden ohjelma on
valtioneuvoston periaatepäätös, josta pannaan täytäntöön oma versionsa kullakin
hallituskaudella. Nykyisessä Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa kuvataan arjen
turvallisuuden tilanne ja haasteet ja esitetään 64 toimenpidettä, joista pääosa on
ennaltaehkäiseviä toimia. Ohjelmassa on päätetty toimenpiteistä muun muassa
turvallisuuden tunteen lisäämiseksi, oppilaitosten ja julkisten tilojen turvallisuuden
parantamiseksi, työssä kohdatun väkivallan ja vakavan väkivallan ja sen uhkan
vähentämiseksi, nuorten turvallisuuden parantamiseksi sekä lapsiin ja nuoriin
kohdistuvan seksuaalisen häirinnän vähentämiseksi, yritystoiminnan turvallisuuden
lisäämiseksi ja rikoksen uhrin palvelujen parantamiseksi. 200
Yhtenä ohjelmassa määriteltynä päämääränä on parantaa maahanmuuttajataustaisen
väestön turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta ja lisätä heidän luottamustaan
viranomaisiin toimenpitein, joihin kuuluu kampanja rasististen rikosten
ilmoittamiskynnyksen madaltamiseksi yhteistyössä maahanmuuttajajärjestöjen kanssa,
maahanmuuttajataustaiselle väestölle kohdistettava kysely, jolla saadaan tietoa heidän
turvallisuudentunteensa kehityksestä ja niistä heihin kohdistuneista rikoksista, joista ei
tehdä ilmoitusta poliisille, sekä turvallisuusviestinnän kehittäminen selkokieliseksi
turvallisuuspalveluiden saatavuuden varmistamiseksi. Heikosti suomen tai ruotsin
kieltä osaavien henkilöiden asema tulee huomioida paremmin kansalaisten
turvallisuuteen liittyvässä viranomaisviestinnässä. 201
Nykyisen Sisäisen turvallisuuden ohjelman lopussa mainitaan lyhyesti tarve ehkäistä
ennalta ääriajatteluun perustuvat väkivaltaiset teot, mukaan lukien kouluampumiset,
joiden motiivina nähdään ihmisviha. 202 EU:n terrorisminvastaisen politiikan
mukaisesti Suomikin on ryhtynyt kehittämään strategioita väkivaltaisen
199
200
201
202
98
Ministry of the Interior: ”A Safer Tomorrow”.
Ministry of the Interior: ”A Safer Tomorrow”, s. 29–30.
Ministry of the Interior: ”A Safer Tomorrow”, s. 55–56.
2014
radikalisoitumisen ja ekstremismin torjumiseksi, vaikka Suomessa ei ole toisen
maailmansodan jälkeen esiintynyt juuri lainkaan sen enempää kansainvälistä kuin
kotimaistakaan poliittista väkivaltaa.
Vuonna 2012 julkaistiin erillinen Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn
toimenpideohjelma, jonka tavoitteena on tunnistaa ja ennalta ehkäistä väkivaltaisia
tekoja, joiden tavoitteena on edistää ekstremistisiä aatteita tai ideologioita. Suomen
muslimien osalta toimenpideohjelmassa todetaan:
Suomen muslimiyhteisö on heterogeeninen ja pääasiassa maltillinen.
Väkivaltaiset, radikaali-islamistiset näkemykset eivät liity Suomessa yhteisöihin
vaan ne ovat yksilötason ongelmia. On olemassa vahvoja viitteitä siitä, että
Suomesta on pyritty tukemaan islamistisesti motivoitunutta terroristista
toimintaa lähtömaissa tai konfliktialueella. Suomessa oleskelevien yksittäisten
radikaali-islamististen henkilöiden epäillään myös osallistuneen terroristiryhmien
taisteluihin tai aseelliseen koulutukseen kriisialueella. Taisteluihin osallistuneilla
ja taistelukoulutuksen saaneilla henkilöillä voidaan yleisesti katsoa olevan
kohonnut alttius toteuttaa väkivaltaisia tekoja.
Ruotsin ja Tanskan esimerkit osoittavat, että tilanne voi muuttua ratkaisevasti
huonommaksi yksittäisen laukaisevan tapahtuman seurauksena. Tanska ja
Ruotsi ovat olleet useiden vuosien ajan islamistisen vihapropagandan kohteena
maiden lehtien julkaistua loukkaaviksi koettuja pilakuvia. Väkivaltaisen
ekstremismin ja terrorismin uhkan kannalta on huolestuttavaa, jos Suomi
profiloituu kansainvälisessä, väkivaltaan yllyttävässä, radikaali-islamistisessa
propagandassa niin sanotuksi vihollismaaksi. Tämä saattaisi myös radikalisoida
yksittäisiä henkilöitä ja nostaa heidän valmiuttaan väkivaltaiseen tai jopa
terroristiseen toimintaan. 203
Toimintaohjelmassa väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisemiseksi todetaan, että
Suomen ensimmäinen terrorismirikokseen liittyvä esitutkinta käynnistettiin syyskuussa
2011. 204 Epäiltyjen kansallisuutta ei mainita. Tiedotusvälineissä on kuitenkin kerrottu,
että epäillyt ovat suomensomaleita, jotka ovat saattaneet olla mukana al-Shabaabin
rahoituksessa ja värväystoiminnassa. Suojelupoliisi (Supo) on äskettäin laajentanut
terrorismintorjuntatoimintaansa lähettämällä yhteysmiehen Kenian Nairobiin. Supo
203
204
Ministry of the Interior (Sisäasiainministeriö): ”Towards a Cohesive Society. Action Plan to
Prevent Violent Extremism”, Ministry of the Interior Publications, Helsinki, 28/2012, s. 17,
intermin.fi/download/36330_332012.pdf (luettu 3.11.2013) (jäljempänä Ministry of the
Interior: ”Towards a Cohesive Society”). Suomeksi: ”Tavoitteena eheä yhteiskunta. Kansallinen
toimenpideohjelma väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisemiseksi”,
www.intermin.fi/download/34402_282012.pdf
Ministry of the Interior: ”Towards a Cohesive Society”, s. 17.
AT HOME IN EUROPE
99
pitää Somaliaa yhtenä niistä konfliktialueista, jotka saattavat aiheuttaa huolta myös
Suomen turvallisuudesta esimerkiksi Suomeen palaavien taistelijoiden kautta. 205
Tarja Mankkinen, joka toimi toimenpideohjelman laatineen asiantuntijaryhmän
puheenjohtajana, sanoi haastattelussa:
Maahanmuuttopolitiikan kanssa tekemisissä olevat ihmiset eivät halua
keskustella turvallisuuskysymyksestä. Ne ovat kuitenkin paljolti yhteydessä
toisiinsa. Security ja safety ovat molemmat suomeksi turvallisuus. Monet haluavat
puhua myönteisistä puolista, mutta eivät rasismista, syrjinnästä, maahanmuuttajiin kohdistuvasta väkivallasta, todellisista turvallisuuskysymyksistä. Mutta jos
näitä kysymyksiä ei ratkaista, ei kotouttamispolitiikassa saada hyviä tuloksia. 206
Fokusryhmäkeskusteluissa kansallisen turvallisuuspolitiikan mahdollisesta vaikutuksesta
ei puhuttu. Vain yksi nuorten miesten fokusryhmän jäsen mainitsi tämän viitaten
luultavasti rajatarkastuksiin:
Etnistä profilointia tapahtuu paljon, olipa sinulla sitten Suomen passi tai ei, sinulta
kysytään aina: ”Missä olet syntynyt”, virkailija ei kysy: ”Oletko suomalainen?” Hän
ei halua tunnustaa sinua suomalaiseksi, hän tuo esille, että olet somali.
Voidaan päätellä, että Suomessa väkivaltainen ekstremismi ja siihen liittyvät
turvallisuustoimenpiteet ovat toistaiseksi olleet vähäpätöisiä huolenaiheita verrattuna
monien maahanmuuttajaryhmien kokemaan ulkopuolelle jättämiseen ja syrjintään.
Turvallisempi huominen -toimenpideohjelmassa somalit on erityisesti mainittu
207
ryhmänä, joka kaikkein todennäköisimmin kohtaa rasistisia rikoksia ja väkivaltaa.
Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) äskettäin
julkaisemassa raportissa esitetään Suomen viranomaisille kolme suositusta, jotka
edellyttävät ensisijaista toimeenpanoa: vähemmistövaltuutetun toimialan laajentaminen
ja resurssien lisääminen ihonväriin, kieleen, uskontoon tai ”rotuun” liittyvän syrjinnän
torjumiseksi, syrjintälautakunnan toimivallan laajentaminen maahanmuuttoasioissa ja
moniperusteista syrjintää koskevissa tapauksissa sekä rasististen toimien valvonnan
tehostaminen etenkin siltä osin, miten oikeuslaitos ja poliisi seuraavat näitä tapauksia.
ECRI tekee jatkoselvityksen suositusten toimeenpanosta vuonna 2015. 208
205
206
207
208
100
Finnish Security Intelligence Service (SUPO): ”Annual Report 2012”, poliisi.fi/poliisi/supo60
/home.nsf/files/3A8F83D40BFB6A3FC2257B1D00480FB0/$file/2012_Supo-ENG_web.pdf
(luettu 3.11.2013). Suomeksi: poliisi.fi/poliisi/supo60/home.nsf/files/CBC606E685686634C225
7B1D0047E7CD/$file/2012_Supo-FIN_web.pdf
Tarja Mankkinen, sisäasiainministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö, haastattelu
15.1.2013.
Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI): ”Report on Finland
(fourth monitoring cycle)”, Council of Europe, Strasbourg, 9.7.2013, coe.int/t/dghl/monitor
ing/ecri/Country-by-country/Finland/FIN-CbC-IV-2013-019-ENG.pdf (luettu 3.11.2013).
Suomeksi: ”Suomea koskeva raportti (neljäs raportointikierros)”, http://www.coe.int/t/dghl/mon
itoring/ecri/Country-by-country/Finland/FIN-CbC-IV-2013-019-FIN.pdf.
2014
OSALLISTUMINEN JA KANSALAISUUS
10. O SALLISTUMINEN
JA KANSALAISUUS
Tässä luvussa tarkastellaan sitä, mitä kansalaisuus merkitsee Suomessa ja miten somalit
määrittelevät kansalaisuuden merkityksen. Siinä tarkastellaan myös somalien paikallista
ja valtakunnallista osallistumista kansalaisyhteiskuntaan ja päätöksentekoon sekä
somalijärjestöjen roolia. Lopuksi käsitellään somalien poliittista osallistumista ja
äänestämistä.
10.1 Kansalaisuus
Kuten edellä on selostettu (ks. osa 2.3), aikuiset voivat saada kansalaisuuden asuttuaan
Suomessa yhtäjaksoisesti riittävän pitkään, jos he pystyvät elättämään itsensä ja
täyttävät nuhteettomuus- ja kielitaitovaatimukset. 209 Vuosina 1990–2011
kansalaisuuden sai yhteensä 5 278 somalia 210 eli noin 40 prosenttia Suomen koko
somaliväestöstä (13 930) vuonna 2011.
Kun fokusryhmien jäseniä pyydettiin kuvailemaan somalialaissyntyinen henkilö, joka
on saanut Suomen kansalaisuuden, he keskustelivat niistä monista vaikeuksista, joita
somaleilla oli koulutuksessa ja työelämässä riippumatta heidän kansalaisuudestaan.
Suomen kansalaisina somaleilla on teoriassa samat oikeudet kuin syntyperäisillä
suomalaisilla, mutta näiden oikeuksien toteutumisessa näytti olevan eroa. Osallistujista
tuntui, että Suomen kansalaisuuden saaminen ei merkittävästi muuttanut somalien
mahdollisuuksia osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan. Eräs miespuolinen
fokusryhmän jäsen totesi:
Minusta somalilla, jolla on Suomen kansalaisuus, on oikeus kaikkiin samoihin
asioihin kuin suomalaisellakin joitakin pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Se
riippuu ihmisestä, esimerkiksi koulutuksessa heidät hyväksytään, opiskelivatpa
he sitten täällä tai muualla, ja työssäkin he ovat tasa-arvoisia. Voi olla, että
taustansa vuoksi heihin ei luoteta samalla tavoin kuin ihmiseen, joka on syntynyt
täällä.
Toinen osallistuja lisäsi: ”Kansalaisuus ei useinkaan muuta mitään, alkuperä on se
mihin kiinnitetään huomiota.”
Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet toi esille, että ihmiset, joilla on ulkomaan passi,
kohtaavat paljon vaikeuksia arjen byrokraattisissa tilanteissa, joissa pitää todistaa
henkilöllisyys. 211 Vaikka kansalaisuus poistaakin nämä ongelmat ja tuo tiettyä tasaarvoa matkustamiseen ja pankkitilin avaamiseen, se ei fokusryhmän mukaan toisaalta
muuttanut sitä, että maahanmuuttajat ovat epäedullisessa asemassa verrattuna
209
210
211
Finlex 359/2003 Kansalaisuuslaki, finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20030359 (luettu 3.11.2013).
Tilastokeskus: ”Citizenships granted”, stat.fi/til/kans/index_en.html (luettu 3.11.2013).
Suomeksi: ”Suomen kansalaisuuden saamiset”, stat.fi/til/kans/index.html.
Eva Biaudet, vähemmistövaltuutettu, Helsinki, haastattelu 8.1.2013.
AT HOME IN EUROPE
101
syntyperäisiin suomalaisiin, jotka tuntevat yhteiskunnan. Kansalaisuus ei fokusryhmän
jäsenten mukaan lisännyt työnsaantimahdollisuuksia. Eräs vanhahko nainen selvensi:
En näe oikeusasioissa suurta eroa suomalaisen ja sellaisen ihmisen välillä, jolla on
kansalaisuus, mutta työnsaannissa ongelmana ovat meidän kielivaikeutemme.
Me tulimme tähän maahan aikuisina, ja voi olla että meidän edellemme
asetetaan suomalainen. Se johtuu siitä, että suomalaisella on aina parempi
kielitaito ja parempi yhteiskunnan tuntemus. Syynä on se, ettei ole syntynyt
tässä maassa, mutta muilta osin näyttää siltä että ihmiset saavat yhtä lailla
oikeudenmukaista kohtelua.
Osallistujat esittivät kuitenkin myös, että maahanmuuttajien pitäisi itse ottaa
aktiivisempi rooli oikeuksiensa puolustamisessa. Eräs mies sanoi:
Mutta kun puhutaan heidän oikeuksistaan, he eivät ehkä ymmärrä niitä tai näe
vaivaa niiden saamiseksi. Ihmisen pitäisi ymmärtää, että hänelläkin on oikeuksia
kansalaisena, eikä jättäytyä maahanmuuttajalaatikkoon. Hänen pitäisi nostaa
itsensä, vaikka yhteiskunta ei olisikaan organisoitunut ja kannustava.
Kysyttäessä, mitkä arvot tekisivät somalista Suomen kansalaisen, osallistujat luettelivat
tärkeimpinä käytännön asioina kielen oppimisen, ammattiin kouluttautumisen ja
työpaikan löytämisen. Hyvin tärkeänä pidettiin osallistumista yhteiskuntaan eri tavoin.
Lisäksi osallistujat korostivat tärkeänä suomalaiseen yhteiskuntaan perehtymistä, jota
pidettiin loppujen lopuksi merkittävämpänä osallistumisen osatekijänä kuin varsinaista
kansalaisuutta. Erään miespuolisen fokusryhmän jäsenen mukaan:
Ihmisen pitäisi yrittää sopeutua yhteiskunnan myönteisiin puoliin, myönteistä ei
ole se mihin uskonto estää osallistumasta vaan pikemminkin työ, koulutus ja
muut asiat, jotka edistävät ihmisen osallistumista maan elämään. Jos esimerkiksi
saa tilaisuuden osallistua politiikkaan, olla yksilö ja itsenäinen eikä mikään
loinen. Tulla veronmaksajaksi osallistuakseen kaikkiin niihin asioihin, sillä
tavoin voi tuntea olevansa kansalainen.
Yksittäisen ihmisen pitäisi hankkia tietoa ja päästä sillä avaimella sisälle maan
tapoihin ja mukautua, se on ainoa tapa jolla hän voi tuntea sen ja tuntea
olevansa tervetullut, mutta jos hän pysyy aloillaan, hän ei tule suomalaiseksi
pelkästään olemalla Suomessa.
10.2 Paikalliset osallistumismekanismit ja päätöksentekoon osallistuminen
Sekä sidosryhmiltä että fokusryhmien jäseniltä kysyttiin paikallisista ja valtakunnallisista mekanismeista, jotka tuovat somalit mukaan päätöksentekoon. Suomenruotsalaisilla ja saamelaisilla on omat edustusjärjestelmänsä, käräjät, jotka antavat heille
sananvaltaa päätöksentekoprosesseissa. Myös romaneilla ja venäjänkielisillä on
suhteellisen vahvat järjestöt. Somaleille ei kuitenkaan toistaiseksi ole vakiintunutta
järjestelmää. Näin ollen viranomaiset turvautuvat yleisiin mekanismeihin kuullakseen
102
2014
somaliyhteisön äänen. Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön johtaja Georg
Henrik Wrede selitti asiaa seuraavasti:
Meillä on kaikessa päätöksenteossa se yleinen periaate, että pyrimme hallinnon
avoimuuteen. Jos esimerkiksi katsotaan ministeriötämme, kun teemme
muutoksia lakeihin tai laadimme uutta politiikkaa, nuorisopoliittisia ohjelmia tai
mitä milloinkin, meillä on avoin suunnittelumenetelmä ja yritämme saada
mahdollisimman paljon näkemyksiä eri ryhmiltä. 212
Opetus- ja kulttuuriministeriön erikoissuunnittelija Mikko Cortés Téllez lisäsi: ”Meillä
on hyvin usein tapaamisia somalijärjestöjen kanssa osana valtiontukiprosessia.
Kuuntelemme heidän näkemyksiään ja ensisijaisia huolenaiheitaan ja yritämme
parhaamme mukaan vastata heidän itse ilmaisemiinsa tarpeisiin.” 213
On olemassa asiantuntijaelimiä ja neuvottelukuntia, kuten Etnisten suhteiden
neuvottelukunta (Etno). Etno on valtioneuvoston asettama laajapohjainen
asiantuntijaelin, jonka tarkoituksena on kehittää vuorovaikutusta Suomen etnisten
vähemmistöjen ja viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja eduskuntapuolueiden välillä
niin valtakunnallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla ja tarjota ministeriöille
maahanmuuttopolitiikan asiantuntemusta etnisesti tasa-arvoisen ja monimuotoisen
yhteiskunnan edistämiseksi. 214 Helsingin kaupungin maahanmuuttoasioiden johtajan
Annika Forsanderin mukaan somaleita kuullaan myös paikallistasolla heidän
edustajiensa ja järjestöjensä kautta, kuten muitakin maahanmuuttajaryhmiä:
Me järjestämme kolme kertaa vuodessa maahanmuuttajajärjestöille foorumeita,
joissa keskustellaan aina erilaisista kaupungin politiikkaan liittyvistä
kysymyksistä. Ne pidetään hyvin varhaisessa vaiheessa päätöksentekoprosessia,
joten voimme keskustella esimerkiksi asumisesta, turvallisuudesta tai kirjastojen
kokoelmista. Erityisalojen politiikan valmistelussa päättäjät tulevat hyvin
varhaisessa vaiheessa keskustelemaan kansalaisjärjestöjen kanssa, ja me
tallennamme järjestöjen keräämät mielipiteet hyvin huolellisesti. 215
Somaliyhteisön aktivisti ja Suomen Somalia-verkoston puheenjohtaja Saido Mohamed
kertoi kokemuksista, joita hänellä on paikallisista osallistumismekanismeista:
On olemassa mekanismeja, mutta yhteisön jäsenten aktiivisuudesta riippuu,
voidaanko näistä mekanismeista tehdä hedelmällisempiä. Henkilökohtaisesti
minua kuullaan erinäisissä asioissa, enkä ole silloin esittänyt henkilökohtaista
212
213
214
215
Georg Henrik Wrede, opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön johtaja, Helsinki,
haastattelu 3.1.2013.
Mikko Cortés Téllez, erikoissuunnittelija, opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri-, liikuntaja
nuorisopolitiikan osasto, haastattelu 3.1.2013.
Ks. www.intermin.fi/en/etno (luettu 3.11.2013). Suomeksi: www.intermin.fi/etno.
4.12.2012.
AT HOME IN EUROPE
103
mielipidettäni, vaan yleensä kuulen yhteisön jäseniä ennen kuin esitän kantani.
Minua kuultiin esimerkiksi kotoutumislain valmistelussa. Joten yhteisöjärjestöiltä ja viranomaisten ja poliitikkojen käyttämiltä asiantuntijoilta kysytään
mielipiteitä. 216
Kun fokusryhmän jäseniltä kysyttiin tilaisuuksista ilmaista mielipiteitä, he kertoivat,
että joskus postissa tuli lomakkeita, joissa kysyttiin heidän mielipiteitään, mutta he
eivät tienneet, oliko vastauksia käytetty, ja suhtautuivat niiden vaikuttavuuteen siis
varsin epäilevästi. Eräs vanhahko nainen sanoi:
Ennen meille lähetettiin esimerkiksi asuntotoimistosta lomakkeita kotiin
täytettäväksi, jotta kertoisimme mielipiteemme ja antaisimme arviomme, ja
terveydenhuoltopalveluista myös. Mutta emme ole tavanneet ketään, joka olisi
tullut erikseen luoksemme kysymään mielipiteitämme. Lomakkeitakaan en ole
nähnyt muutamaan vuoteen, aiemmin eräs somalimies käänsi ne ja allekirjoitti ne.
Kun osallistujilta kysyttiin, pyrkivätkö Helsingin päättäjät heidän mielestään ottamaan
somalit mukaan päätöksentekoon, he vaativat somaleille tehokkaampia tapoja
osallistua. Tämä myötäilee sisäministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikön
Tarja Mankkisen toteamusta:
Kotoutumisasioita käsitellään useissa ryhmissä, esimerkiksi Etnossa, mutta
vaikka jotkut somalit osallistuvat keskusteluihin, heidän tarpeistaan ei
välttämättä keskustella. Ei myöskään ole helppo löytää päätöksentekoelimeen
neutraalia, hyvää edustusta somaliyhteisöstä.
Fokusryhmien jäsenet ehdottivat, että päättäjien pitäisi järjestää tapaamisia niihin
paikkoihin, joissa useimmat somalit käyvät, esimerkiksi moskeijoihin, jotta somaleja
kuultaisiin ja he vaikuttaisivat politiikan kehittämiseen. Oltiin yhtä mieltä siitä, että
olisi kiinnitettävä enemmän huomiota erityisesti niihin, jotka haluavat työskennellä
paremman tulevaisuuden hyväksi. Eräs naispuolinen fokusryhmän jäsen totesi:
Nykyään on paremmin, koska ennen tapahtui paljon sellaista, mistä somalit
eivät tienneet. Hallinto-organisaatioiden, kuten Helsingin kaupungin, pitäisi
auttaa ihmisiä, jotka haluavat päästä eteenpäin ja olla samanlaisia kuin kaikki
muut, heitä pitäisi auttaa ja tukea, se olisi esimerkkinä muille ja he seuraisivat
perässä. Näyttää siltä, että jos muutama ihminen tekee jotain väärin, he päätyvät
lehtiin, eikä se ole hyvä juttu. Kaikki suomalaisetkaan eivät täällä Suomessa ole
samanlaisia, ja sama pätee somaleihin.
Suomen Somaliliiton puheenjohtaja Arshe Said sanoi:
Tilaisuuksia on, mutta nämä tilaisuudet menetetään pääosin siksi, että
somalijärjestöt, joiden odotetaan hyödyntävän niitä, ovat tehottomia. Siksi
somaleilla on hyvin vähän vaikutusta päätöksentekoprosessiin, ja päätökset
216
104
Saido Mohamed, Suomen Somalia-verkoston puheenjohtaja, haastattelu 6.12.2013.
2014
perustuvat pääosin virheellisiin tietoihin. Pitäisi olla menetelmä, jolla voitaisiin
sovittaa yhteen somaliyhteisön todelliset tarpeet, päättäjien tavoitteet ja
käytettävissä olevat resurssit. 217
Yhdellä naispuolisella fokusryhmän jäsenellä oli myös kokemusta paikallisista
päättäjistä ja työhön saatavilla olevista voimavaroista:
Vuosi sitten meillä oli kaupungintalossa tapaaminen, jossa oli mukana
kaupunginjohtaja. Me tapasimme hänet, kaupunginjohtajan, ja hän vaikutti
mukavalta ihmiseltä, joka on aktiivinen ja pitää maahanmuuttajista. Puhuimme
siellä työskentelevien ihmisten kanssa, ja he kertoivat, mitä tekevät ja miksi ovat
siellä. Siellä oli paljon maahanmuuttajia, somaleja, arabeja ja muita ryhmiä. Kun
kysyimme, mitä he tekevät, sain käsityksen, että heidän tehtävänään on auttaa
kaupungin ihmisiä eri asioissa, kuten poliisin kanssa asioimisessa; mitään sen
isompaa he eivät tee. Siellä oli koulutettuja nuoria ihmisiä, tulkkeja, mutta he
tekivät aivan samaa kuin me teemme lähiöissä, mitään muuta emme nähneet,
vaikka odotin heiltä isompia asioita.
Ensimmäisen Somaliasiain asiantuntijaryhmän 218 sihteeri Sari Hammar 219 sanoi, että
somaliyhteisön tulevaisuutena olisi ”jatkaa keskusteluja, joita asiantuntijaryhmässä on
käyty, ja ottaa tähän kysymykseen mukaan lisää ihmisiä ja laajentaa sitä. Levittää tietoa
somaleille ja suomalaiseen yhteiskuntaan ja tutustuttaa meidät paremmin toisiimme.”
Fokusryhmässä
keskusteltiin
asukasneuvostoista
yhtenä
paikallisyhteisöön
osallistumisen tapana, jota somalien pitäisi paremmin hyödyntää. Asukasneuvostoja
pidettiin kuitenkin somaleille vaikeasti saavutettavina, koska he eivät tunteneet
olevansa tervetulleita neuvoston suomalaisten keskuuteen. Eräs miespuolinen
fokusryhmän jäsen kommentoi:
Me saamme kyllä tilaisuuksia, mutta mielestäni emme hyödynnä niitä niin kuin
pitäisi. Sinulla on samat oikeudet kuin samassa talossa asuvalla suomalaisella.
Olet allekirjoittanut saman sopimuksen, joka antaa sinulle samat oikeudet, ja jos
rikot sääntöjä, laki on sama hänelle ja sinulle. Oikeuksiin kuuluu osallistuminen
asukasneuvostoon, jonka jäsenet valitaan kerran vuodessa. Se on arvokas
tilaisuus, mutta me emme hyödynnä sitä niin kuin pitäisi, olemme siinä
suhteessa heikkoja. Me yritämme olla siellä läsnä, ja meillä on todella hyvää
yhteistyötä naapuriemme kanssa, osallistumme kokouksiin ja päätöksentekoon.
Kuitenkin ainakin yhdellä miespuolisella fokusryhmän jäsenellä oli myönteisiä
kokemuksia somalien osallistumisesta asukasneuvostoihin:
217
218
219
Arshe Said, Suomen Somaliliiton puheenjohtaja, haastattelu 6.1.2013.
Somaliasiain asiantuntijaryhmä toimi työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca hoiti sihteerityön ministeriön toimeksiannosta.
Sari Hammar, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca, haastattelu 10.12.2012.
AT HOME IN EUROPE
105
Sanoin (naapurilleni): otetaan selvää heidän kokouksestaan. Sinä päivänä, kun
osallistuimme kokoukseen, siellä valittiin jäseniä asukasneuvostoon, joten minä
nostin käteni ja ehdotin, että (naapurini) valittaisiin jäseneksi. He kunnioittivat
ehdotustani ja sanoivat: ”Neuvostoon tarvitaan maahanmuuttaja, ja hän on
sopivampi kuin toinen ehdokas", joten hänet valittiin neuvostoon.
Said A. Mohamed valittiin oman länsihelsinkiläisen asuinalueensa asukasneuvostoon
kahtena vuonna peräkkäin. Mutta jo ennen neuvostoon liittymistään hän oli
perheenisänä osallistunut vuotuisiin asukaskokouksiin. Neuvosto koostuu puheenjohtajasta, sihteeristä ja kolmesta jäsenestä. Se kokoontuu kahden kuukauden välein.
Meidän asuinalueellamme on äskettäin Somaliasta tullut perhe, jossa on useita
nuoria. Nuoret aiheuttivat talossaan ongelmia, koska he eivät noudata
asukassääntöjä. Heidän tapauksestaan keskusteltiin asukasneuvoston
kokouksessa, ja keskustelujen jälkeen minulta pyydettiin, että yrittäisin ratkaista
ongelman, ja otin tämän tehtävän vastaan. Yritin ratkaista sen somalialaisittain,
ja somalialainen toimintatapa toimi tällä kertaa. Toisena tehtävänäni oli ratkaista
pihan lasten väliset konfliktit. Näitä konflikteja aiheuttivat pääosin somalilapset.
Somalialainen tapa toimi jälleen hyvin. Sen jälkeen neuvosto antoi asuinalueen
maahanmuuttaja-asiat minun hoidettavakseni. Toisena etuna neuvostoon
kuulumisesta on se, että saan alueen somaliasukkaat osallistumaan
asukaskokouksiin soittamalla heille ja kertomalla kokouksen esityslistasta.
Käännän myös ilmoituksia ja muita tärkeitä tietoja somalin kielelle.
Osallistuminen oli minulle oikea päätös, ja yksi läsnäoloni tuomista eduista oli
se, että se vähensi somalien ja muiden asukkaiden välisiä jännitteitä. 220
Vuonna 2009 yksittäisten suomalaisten ja somalien muodostama ryhmä pani alulle
epämuodolliset tapaamiset nimellä Keskiviikko-klubi tarkoituksenaan edistää
vuoropuhelua viranomaisten kanssa, ja kerhon perustajiin kuuluvan Maija Kajavan
mukaan yhtenä näiden tapaamisten tuloksena oli Somaliasiain asiantuntijaryhmä. 221
Ryhmän perusti sisäministeriö vuonna 2011. Siihen kuului 16 edustajaa
valtakunnallisista elimistä, paikallishallinnosta ja kansalaisjärjestöistä. Tavoitteena oli
edistää somalien kotoutumista ja eri väestöryhmien vuorovaikutusta ja
yhdenvertaisuutta sekä ehkäistä syrjintää. Ryhmän tehtävänä oli:
220
221
106
1.
Koota yhteen Suomen somaliyhteisöjen tilannetta koskevaa tietoa.
2.
Laatia koottujen tietojen pohjalta
yhteisöjen kotoutumisen edistämiseksi.
3.
Välittää tietoa. Ryhmän odotettiin seuraavan sellaisten strategioiden
valmistelua, jotka vaikuttaisivat yhteisön kotoutumisprosessiin, ja se sai
konkreettinen
toimenpideohjelma
Said Mohamed, länsihelsinkiläisen asuinalueen asukasneuvoston jäsen, haastattelu 5.7.2013.
Maija Kajava, Somali Forum for Progress -järjestön sihteeri, myös Suomi-Somalia seuran entinen
sihteeri 1987–1993, 1997–2008, Helsinki, haastattelu 7.2.2013.
2014
tilaisuuden esittää asianomaisille viranomaisille ja organisaatioille ehdotuksia
yhteisön kotoutumisesta ja työllisyydestä.
Asiantuntijaryhmän toimikausi oli noin 20 kuukautta ja päättyi joulukuussa 2012.
Loppuraportti julkaistiin kesäkuussa 2013. Raportissaan ryhmä ehdotti, että
asiantuntijaryhmän työtä jatkettaisiin ja viranomaiset ja järjestöt tarjoaisivat
somaliyhteisölle
tilaisuuksia
vuoropuheluun.
Asiantuntijaryhmän
mukaan
somaliyhteisö on lisäksi paras asiantuntija omassa tilanteessaan ja sen pitäisi pystyä
varmistamaan, että sen ääni kuullaan, ja myös kohentamaan tilannettaan. 222
Useimpien kommentoineiden asiantuntijoiden mukaan ryhmän aloite ja tavoitteet
olivat hyviä. Maija Kajava totesi esimerkiksi, että ryhmällä oli ”varsin hyvä
toimeksianto ja selvät ohjeet”, mutta lisäsi: ”en tiedä, onko niillä oikeastaan paljonkaan
arvoa” ryhmän toimikauden päättymisen jälkeen. 223 Helsingin kaupungin sosiaali- ja
terveysviraston sosiaaliohjaajan Mukhtar Abibin mukaan ajatus oli erinomainen, ja
asiantuntijaryhmän perustamista ajaneiden yksityishenkilöiden tavoitteena oli, että
viranomaiset saisivat oikeaa tietoa somaliyhteisöstä. Ryhmän muodostamisprosessissa ja
etenkään somalijäsenten valinnassa ei kuitenkaan noudatettu aloitteen tavoitteita. Abib
huomautti ehdottaneensa viranomaisille, että olisi parempi antaa yhteisön valita omat
edustajansa sen sijaan, että viranomaiset valitsivat heidät. 224
Kuitenkin myös somaleilla oli osaltaan vastuu ryhmän toiminnasta. Helsingin
kaupungin pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu Zahra Abdulla totesi: ”En ole koskaan
nähnyt somalien tekevän päätöstä yksimielisesti! Jokainen puhuu omasta puolestaan –
kuka tahansa, joka yrittää puhua somalien puolesta, saa valtavasti kritiikkiä somaleilta
itseltään – ei meidän yhtenäisyyden puutteestamme voi syyttää suomalaisia
viranomaisia.” 225
10.3 Järjestöt
Muiden Pohjoismaiden tavoin Suomessakin on paljon yhdistyksiä, joita sääntelee
yhdistyslaki, 226 ja valtion elimet ja julkinen sektori kannustavat ihmisiä osallistumaan
222
223
224
225
226
S. Hammar: Raportti somaliasiain asiantuntijaryhmän työskentelystä 18.4.2011–31.12.2012,
TEM raportteja 21/2013, 25.6.2013, tem.fi/files/37056/TEMrap_21_2013_26062013.pdf
(luettu 3.11.2013).
Maija Kajava, Somali Forum for Progress -järjestön sihteeri, myös Suomi-Somalia-seuran entinen
sihteeri 1987–1993, 1997–2008, Helsinki, haastattelu 7.2.2013.
Mukhtar Abib, sosiaaliohjaaja, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto, haastattelu
28.12.2012.
Zahra Abdulla, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen, Helsinki, haastattelu 28.2.2013.
Yhdistyslaki 503/1989, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19890503
AT HOME IN EUROPE
107
niihin. 227 Tämän ansiosta somalit ja muut maahanmuuttajat ovat perustaneet
yhdistyksiä hyvin aktiivisesti, ja lisäksi yhdistystoiminta täyttää tarpeen olla yhteydessä
oman etnisen ryhmän edustajiin vastapainoksi ulkopuolisuuden tunteelle suomalaisessa
yhteiskunnassa.
Päivi Pirkkalaisen 228 mukaan Suomessa on noin 100 somaliyhdistystä, joista noin 50
on täysin toimivia. Jäsenmäärät vaihtelevat noin 30:stä noin 200–300:aan tai jopa
900:aan. Nämä yhdistykset keskittyvät kehitystyöhön Somaliassa tai Suomen
somaliyhteisön tukemiseen: esimerkiksi kielikoulutukseen (suomen ja somalin kielissä),
urheilutoimintaan, monikulttuuristen tapahtumien järjestämiseen ja nuorisotyöhön.
Nämä yhdistykset toimivat joko omavaraisesti jäsenmaksujen turvin tai saavat
projektirahoitusta Suomen viranomaisilta. Ne Suomen somaliyhdistykset, jotka
keskittyvät kehitystyöhön Somaliassa, tekevät keskenään yhteistyötä pääasiassa vuonna
2004 perustetun Suomen Somalia-verkoston 229 kautta. Useat verkoston jäsenjärjestöt
ovat saaneet ulkoministeriöltä rahoitusta kehityshankkeisiin Somaliassa. Somaliliitto 230
perustettiin vuonna 1996 kaikkien Suomen somalien kattojärjestöksi. Yksi yhdistys,
jolla on vaikutusvaltaa nuorten somalien keskuudessa, on Kanava Nuoriso ry 231, joka
tukee somalilapsia ja -nuoria ja pyrkii vaikuttamaan päättäjiin nuorten hyvinvoinnin
edistämiseksi.
Marja Tiilikaisen ja Abdirizak Hassan Mohamedin mukaan:
Suomen somalien kansalaisjärjestöt kamppailevat samojen ongelmien kanssa
kuin mikä tahansa yhdistys: aktiivijäseniä on vähän, vapaaehtoistyö on vaikeaa
perheeseen ja toimeentuloon liittyvien velvoitteiden ja huolten vuoksi, ja
yhdistysten rahoitus on epävarmaa. Lisäksi somalien kansalaisjärjestöillä on
muita haasteita, jotka ehkä selittävät, miksi ne ovat pysyneet suhteellisen
heikkoina kansalaisyhteiskunnan toimijoina Suomessa: lyhyt historia ja kokemus
kansalaisjärjestöistä Somaliassa; osaamisen ja voimavarojen puute; epärealistiset
odotukset kansalaisjärjestön tarjoamista tuloista tai varmasta työpaikasta – kun
käy selväksi, ettei järjestö tarjoa niitä vaan vaatii paljon vapaaehtoistyötä,
motivaatio vähenee; yhteisön sisäiset klaanijaot ja poliittiset jaot, joiden
tuloksena on monta pientä yhdistystä, epäluuloa ja yhteistyön puutetta; sekä itse
227
228
229
230
231
108
Päivi Pirkkalainen: ”Finland-based Somali diaspora associations and their involvement in codevelopment”, teoksessa T. L. Weiss: Migration for Development in the Horn of Africa: Health
Expertise from the Somali Diaspora in Finland, International Organisation for Migration,
Helsinki, 2009, s. 74–90,
publications.iom.int/bookstore/free/MIDA_Health_book.pdf#page=74
(luettu
3.11.2013)
(jäljempänä Pirkkalainen: ”Finland-based Somali diaspora associations and their involvement in
co-development”).
Pirkkalainen: ”Finland-based Somali diaspora associations and their involvement in codevelopment”.
Ks. somaliaverkosto.fi (luettu 3.11.2013).
Ks. somaliliitto.fi (luettu 3.11.2013).
Ks. kanavary.fi (luettu lokakuussa 2013).
2014
siirtolaiselämä, joka tuo mukanaan sitoumuksia, välttämättömiä yhteyksiä ja
intressejä sekä vastaanottajamaahan että lähtömaahan. 232
Suuri osa kaupungin virkamiesten ja sosiaalityöntekijöiden mikrotason työstä tehdään
paikallisten somaliyhdistysten kautta. 233 Itä-Helsingissä toimivat kaupungin työntekijät
Seija Välimäki-Adie ja Soile Atacocugu selostivat, miten he tekevät usein yhteistyötä
paikallisten somaliyhdistysten kanssa uudistuksissa, hakemuksissa, rasismin
vastustamisessa ja kaupunginosan kehittämisessä. 234 He esittivät kuitenkin myös, että
perinteinen suomalainen asenne yhdistyksiin esitellään somaleille tavalla, joka luo
suuria odotuksia mahdollisista saavutuksista, kun todellisuudessa menestykseen
tarvitaan vuosien vapaaehtoistyö.
Yksi keskeinen kysymys, jonka eräät somalien kansalaisjärjestöt ottivat esiin, oli tuen
tarve maahanmuuttajajärjestöjen toimintakyvyn kehittämiseen. Erityisesti esitettiin,
että rahoitus hajautuu tällä hetkellä laajasti eri kansalaisjärjestöille, joten avustukset
ovat pieniä ja niiden vaikutus jää rajalliseksi. Järjestöjen mukaan tarvitaan näin ollen
rahoituksen tehokkaampaa keskittämistä, kenties aihealueittain.
Kun fokusryhmän osallistujilta kysyttiin heitä edustavista yhdistyksistä ja järjestöistä,
he totesivat, että Suomen somalijärjestöt olivat suuresta määrästään huolimatta varsin
huonoja somaliyhteisön edustajia. Osallistujien mielestä somalijärjestöt menestyisivät
paremmin, jos somaliyhteisö ja sen järjestöt yhdistyisivät vahvemmin ajamaan samaa
asiaa. Eräs miespuolinen fokusryhmän jäsen totesi:
Ei ole järjestöjä, joiden voisi sanoa edustavan somaleita tai edistävän somalien
tarpeita. Somaliliitto pääsee mielestäni lähimmäksi toimintaa somalien ja heidän
ongelmiensa hyväksi, mutta kaikki ne sadat muut järjestöt, joista puhutaan, tässä
maassa on laki, jonka mukaan ketkä tahansa kaksi tai kolme ihmistä voivat
rekisteröidä yhdistyksen, joten ne ajavat vain omia tarpeitaan ja niissä on
sataprosenttisesti kyse itsensä työllistämisestä – Ne yhdistykset, jotka toimivat
maassa (Somaliassa), ovat samanlaisia, tiedäthän ne häpeälliset jutut, joita
Helsingin Sanomissa niistä kirjoitettiin, ne ovat järjestöjä, jotka ovat olleet
olemassa yli kymmenen vuotta ja toimineet Somalian kaupungeissa. Vaikka ne
toimivat siellä, niiden huono hoito, budjettisotkut ja häpeä tuotiin esiin
lehdessä. Nekään ihmiset, jotka toimivat yksityishenkilöinä, eivät hoitaneet
työtään hyvin, puhumattakaan että he olisivat tehneet jotakin somalien hyväksi.
Eräs naispuolinen osallistuja lisäsi:
232
233
234
Marja Tiilikainen ja Abdirizak Hassan Mohamed: ”Civil Society in the Making. Challenges of the
Somali Diaspora Organisations”, Nordic Journal of Migration Research 3 (1) (2013), s. 46.
Sanna Saksela: ”Maahanmuuttajayhdistysten ja viranomaisten välinen yhteistyö”, teoksessa Tuula
Joronen (toim.): Maahanmuuttajien elinolot pääkaupunkiseudulla, Helsingin kaupungin
tietokeskus, Helsinki, 2005.
Seija Välimäki-Adie ja Soile Atacocugu, Helsingin kaupungin yhdyskuntatyöntekijät, haastattelu
29.1.2013.
AT HOME IN EUROPE
109
Tässä maassa on paljon järjestöjä, mutta niistä on hyötyä ihmisille vain, jos ne
toimivat yhdessä. Kun ne saavat aikaan jonkin keskuksen, joka yhdistää ne, ne
voivat tehdä jotain ihmisten hyväksi. Minä en henkilökohtaisesti ole nähnyt
järjestöä, joka auttaisi ihmisiä, enkä ole kuullut ihmisten sanovan, että he
hakevat jostakin järjestöstä apua. Järjestöjen nimessä on ”somali”, mutta ne eivät
edusta minua.
Fokusryhmäkeskusteluissa useat puhujat ottivat esille, että somaliyhteisön pitäisi ajaa
vahvemmin niitä asioita, jotka ovat yhteisölle tärkeitä. Jotta se olisi mahdollista,
osallistujien mielestä tarvittiin koulutetumpia ja arvostetumpia somaleja, jotka voivat
reagoida esimerkiksi yksipuoliseen ja leimaavaan uutisointiin sekä tuoda esiin
yhtenäisempää yhteisöä. Eräs nainen valitti:
Me olemme asuneet täällä yli 20 vuotta – mutta meillä ei ole ihmisiä, jotka
tietäisivät asioista, toimittajia, juristeja. Meillä ei ole ihmisiä, jotka puolustaisivat
oikeuksiamme, vaikka me kuolisimme, kukaan ei puhu puolestamme, ja
elävinäkään meillä ei ole puolestapuhujaa. Olipa sitten kyse kansalaisjärjestöstä,
yhteisöryhmästä tai juristista – meillä yhteisönä on ongelma, koska meillä ei ole
juristeja puolustamassa oikeuksiamme. Meillä ei ole koulutettuja ihmisiä, jotka
voivat neuvoa meitä ongelmissamme, miehiä tai naisia, jotka voivat tehdä asioille
jotakin. Meillä on ongelmia kouluissa, meillä on ongelmia kaikkialla. Siksi
suomalaiset kohtelevat meitä näin, me olemme kuin kuolleita saaliseläimiä, joilla
ei ole ketään puolustamassa oikeuksiaan.
Eräs mies lisäsi:
Haluaisin, että yhteisömme olisi tiiviimpi ja havaitsisi ongelmamme ja
työskentelisi yhdessä niiden voittamiseksi. Että ihmiset suunnittelisivat, miten he
voisivat menestyä asuinmaassaan – Uskon, että se auttaisi meitä saavuttamaan
päämäärämme. Meidän ei pitäisi ajatella täällä oloamme väliaikaisena, meidän
pitäisi suunnitella, miten voimme olla osa tätä yhteiskuntaa ja löytää yhteisönä
jonkin suunnan, jotta voimme puuttua kohtaamiimme vääryyksiin.
Jotkut osallistujat viittasivat ”häpeään”, joka Suomen somaleihin oli liitetty kielteisen
julkisen leimaamisen kautta. Kielteisen kuvan vastapainoksi tarvitaan myönteisiä
roolimalleja, kuten eräs miespuolinen fokusryhmän osallistuja selitti:
Miten toimimme niin, että lapsemme ja tulevaisuutemme ja yhteinen
elämämme täällä voisivat olla hyviä? Kieli on vaikea, mutta on nuoria,
koulutettuja ihmisiä, heidän pitäisi olla televisiossa, jotta meidän
somaliväellemme olisi jotakin rohkaisevaa nähtävää. Täällä ei käydä keskusteluja
kulttuurista ja tavoista tai edes siitä, miten meidän pitäisi elää yhdessä. Muissa
maissa on maahanmuuttajille tv-ohjelmia, joissa maahanmuuttajat itse
keskustelevat, ja niitä katsotaan, ihmisiä pitäisi motivoida. Tuntuu että sellainen
voisi auttaa – ehkäisemään joitakin yhteisömme ongelmista. Media vaatii meiltä
asiantuntijoita ja yhtenäisyyttä.
110
2014
Vuonna 2007 Suomessa oli 74 rekisteröityä islamilaista yhteisöä ja yhdistystä ja noin
40 islamilaista seurakuntaa. 235 Järjestöjen roolista poiketen uskonyhteisöjä, kuten
moskeijoita, pidettiin somaleille toimivana tapana organisoitua keskenään ja auttaa
ihmisiä heidän huolenaiheissaan. Naispuolinen fokusryhmän osallistuja analysoi
moskeijoiden roolia:
Moskeijat ja järjestöt eivät ole sama asia; moskeijassa muslimien ongelmat
tunnetaan. Kun muslimeilla, erityisesti somaleilla, on ongelmia, se taho joka
ratkaisee ongelmat on moskeija. Moskeijoissa pidetään myös luentoja, joissa
meille puhutaan elämisestä muiden kanssa, hyvästä käytöksestä ja sellaisesta.
Moskeija on tärkeämpi kuin järjestöt, joten mielestäni moskeijat tekevät paljon
työtä. Ja ihmiset näkevät, että ne tekevät paljon työtä.
On paljon, mitä järjestöjen kuuluisi tehdä edustamiensa nuorten ja ihmisten
hyväksi: auttaa heitä heidän kokoontumispaikoissaan, avustaa heitä
kotoutumisessa tähän maahan ja työssä ja sellaisessa, ja mielestäni moskeija tekee
tätä, järjestää esimerkiksi luentoja nuorille ja kertoo heille, miten elää näiden
ihmisten kanssa. Mielestäni on paljon asioita, joita somalijärjestöt eivät tee mutta
moskeija tekee.
Toisaalta Helsinki Islam Keskuksen edustajan Abdirazak S. Mohamedin mukaan
islamilaiset keskukset voivat olla paras kanava yhteyksien luomiseen viranomaisten ja
somaliyhteisön välille. Hänen kokemuksensa mukaan suomalaiset viranomaiset
kuitenkin johdonmukaisesti sivuuttavat tämän mahdollisuuden ja näyttävät olevan
mieluummin tekemisissä yksittäisten henkilöiden kanssa, joilla ei välttämättä ole
uskottavuutta yhteisössään tai paljonkaan yhteyksiä laajempaan yhteisöön. 236 Lisäksi
yhteisöaktivistien mukaan Suomen valtio ei tarjoa rahoitusta uskonnollisille järjestöille,
erityisesti islamilaisille keskuksille, eikä ole valmis yhteistyöhön tai kumppanuuteen
uskonnollisten järjestöjen kanssa. Islamilaiset keskukset tarjoavat monipuolisia
palveluja, kuten sovittelua, välitystä, neuvontaa ja läksykerhotoimintaa. Esitettiin, että
islamilaisia keskuksia voitaisiin hyödyntää paremmin neuvonnassa ja palvelujen
tarjoamisessa. 237 Helsingin tärkeimmät somalimoskeijat kuuluvat kuitenkin Suomen
Islamilaiseen Neuvostoon, joka saa valtion rahoitusta. Neuvosto perustettiin vuonna
2006 edistämään eri muslimijärjestöjen yhteistyötä ja toimimaan keskustelufoorumina
muslimeille ja valtion viranomaisille. Sen tavoitteena on myös ehkäistä sekä islamilaisen
että islaminvastaisen ekstremismin kehittymistä Suomessa. 238
235
236
237
238
T. Martikainen: ”Muslimit suomalaisessa yhteiskunnassa”, teoksessa T. Martikainen,
T. Sakaranaho ja M. Juntunen (toim.): Islam Suomessa. Muslimit arjessa, mediassa ja
yhteiskunnassa, SKS, Helsinki, 2008.
Abdirazak S. Mohamed, Helsinki Islam Keskuksen hallituksen jäsen, Helsinki, haastattelu
17.1.2013.
Open Society Foundationsin tapaaminen yhteisöjohtajien kanssa Helsingissä 21.3.2013.
Ks. sine.fi (luettu 3.11.2013).
AT HOME IN EUROPE
111
10.4 Poliittinen osallistuminen ja äänestäminen
Vain 18 vuotta täyttäneillä Suomen kansalaisilla on äänioikeus presidentin- ja
eduskuntavaaleissa. 239 Europarlamenttivaaleissa äänioikeus on rajattu Suomen
kansalaisiin ja Suomessa asuviin muiden EU:n jäsenvaltioiden kansalaisiin. 240
Kunnallisvaaleissa äänioikeus on kuitenkin kaikilla kunnan täysi-ikäisillä pysyvillä
asukkailla, jotka ovat asuneet Suomessa vähintään kaksi vuotta. 241
Marraskuun 2012 kunnallisvaaleissa Helsingissä äänioikeuttaan käytti vain 17
prosenttia äänioikeutetuista ulkomaan kansalaisista, 242 kun yleinen äänestysaktiivisuus
oli 57,4 prosenttia. Aikaisemmin samana vuonna paikallinen Moniheli-kansalaisjärjestö
oli EU:n rahoituksen tuella toteuttanut iCount-hankkeen, jonka tavoitteena oli lisätä
maahanmuuttajien tietoisuutta lähestyvistä kunnallisvaaleista ja kannustaa heitä
äänestämään. Hankkeen pääfokusryhmiä olivat ne maahanmuuttajat, jotka eivät olleet
Suomen kansalaisia, EU-kansalaisia eivätkä pakolaisia. Projektin tavoitteiden
saavuttamiseksi lähetettiin vuoden jälkipuoliskolla vapaaehtoisia kenttätyöntekijöitä eri
maahanmuuttajayhteisöihin, järjestettiin tapahtumia ja hyödynnettiin erilaisia yleisiä ja
sosiaalisen median foorumeja. iCount-hankkeen toimien vaikutusta maahanmuuttajien
äänestysaktiivisuuteen on vielä tutkittava. 243 Fokusryhmäkeskustelussa osallistujat
olivat samaa mieltä siitä, että somalit äänestävät liian harvoin. He kokivat, että somalit
tietävät äänioikeudestaan mutta eivät käytä tätä mahdollisuutta hyväkseen.
Naispuolinen fokusryhmän osallistuja kertoi omasta kokemuksestaan:
Olen tavannut ihmisiä, jotka selittivät minulle, yleensä ihmiset, jotka jakavat
kortteja ja kannattavat (jotakuta ehdokasta), kertovat että jos olet asunut maassa
kolme tai neljä vuotta, voit äänestää. Ihmisille lähetetään tiedotteita
äänioikeudesta, yleensä niille, joilla on kansalaisuus. Minä olen äänestänyt
kunnallisvaaleissa kahdesti. Tilaisuuksia on, mutta ihmiset eivät käytä niitä.
Helsingissä oli marraskuun 2012 kunnallisvaaleissa 10 somalitaustaista ehdokasta,
joista yksi somalinainen, Vihreiden ehdokas ja pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu,
valittiin uudelleen. Lisäksi hän oli ainoa somaliehdokas, joka oli ollut lähellä tulla
valituksi eduskuntaan. Vain kolme kaupunginvaltuuston 85 jäsenestä on maahan239
240
241
242
243
112
Ks. vaalit.fi/15495.htm (luettu 3.11.2013).
Tilastokeskus: ”Municipal elections”,
tilastokeskus.fi/til/kvaa/2012/kvaa_2012_2013-03-14_tie_001_en.html (luettu 3.11.2013).
Suomeksi: ”Kunnallisvaalit”, http://tilastokeskus.fi/til/kvaa/2012/kvaa_2012_2013-03-14_tie_0
01_fi.html.
Peter Holley: ”Immigrant identity and integration in Finland: Some preliminary remarks on
2012 Municipal elections and activities of the iCount Project”, iCount-projektin
päätösseminaari, Helsinki, 29.11.2012, icount.fi/en/2012/12/icount-projekti-saatiin-kunniallapaatokseen (luettu 3.11.2013); ks. myös icount.fi/en/icount-project/background (luettu
3.11.2013), suomeksi http://icount.fi/icount-project/background/.
2014
muuttajataustaisia, kaikki heistä musliminaisia. 244 Fokusryhmän osallistujat päättelivät,
että yhteisölle olisi hyödyksi, jos äänet keskittyisivät yhdelle tai muutamalle vaikutusvaltaiselle somaliehdokkaalle. Miespuolinen fokusryhmän osallistuja kommentoi:
Kun ajatellaan tätä toista kysymystä, äänestämistä kunnallisvaaleissa, joissa on
kyse kunnasta ja sen kehityksestä, me olemme siinä hyvin heikkoja. Itsekin olen
äänestänyt vain kerran tai kahdesti niiden 14 vuoden aikana, jotka olen asunut
täällä, ja luulen että muiden laita on samoin.
Ennen ei ollut saatavilla paljon tietoa vaaleista, mutta nyt on. Muissa Euroopan
maissa ja muualla on huomattu, että sillä on vaikutusta, ja nyt on alettu
tiedostaa, voidaanko äänestää kunnallisvaaleissa ja parlamenttivaaleissa. Me
somalit emme kuitenkaan ole juuri kiinnostuneita siitä. Tai sitten somalien
kiinnostus vaaleihin ei ole kovin vahvaa, koska se vaatii aina vaivannäköä, ja jos
he kannattaisivat yhtä ehdokasta, he pystyisivät ehkä auttamaan häntä eteenpäin,
olipa kyseessä kaupunginvaltuusto tai korkeampi asema. Tällä alueella asuu
paljon somaleja, mutta heillä ei ole yhteisiä kiinnostuksenaiheita, heidän
ponnistuksensa ovat hajanaiset, ja niin kauan kuin asia on näin, he eivät pysty
vaikuttamaan paljonkaan.
244
Ks. www.hel.fi/hki/Helsinki/fi/P__t_ksenteko+ja+hallinto/P__t_ksenteko/Kaupunginvaltuusto/V
altuuston+j_senet (luettu 3.11.2013).
AT HOME IN EUROPE
113
11. M EDIAN
ROOLI
Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi, ja sen onnistuminen riippuu sekä
vastaanottavan yhteiskunnan että maahanmuuttajayhteisön asenteista ja
käyttäytymisestä. Jälkimmäisen sopeutumis- ja oppimisprosessit ovat ratkaisevan
tärkeitä kotoutumisen onnistumiselle, mutta vastaanottavan yhteisön avoimuus ja
oppimisprosessit ovat myös olennaisia. Maahanmuutto- ja kotoutumisprosessissa
medialla on keskeinen merkitys, koska se on väistämättä välittäjän asemassa
mielipidevaikuttajana. Yleisön tietämys maahanmuutosta on hajanaista, ja ainoana tai
pääasiallisena tiedonlähteenä on usein media. Euroopassa ja erityisesti Suomessa
monilla tai peräti useimmilla syntyperäisillä kansalaisilla – ei ole juuri lainkaan
arkista vuorovaikutusta maahanmuuttajien kanssa, tieto maahanmuutosta ja
etnisistä vähemmistöistä perustuu pitkälti tietoihin, jotka on saatu
joukkotiedotusvälineistä tai epämuodollisista arkikeskusteluista, jotka puolestaan
perustuvat mediasta saatuihin tietoihin. 245
Valitettavasti jotkin tiedotusvälineet käyttävät tahallisesti tai tahattomasti valtaansa
kotoutumisen jarruttamiseen pääasiallisesti uusintamalla rasismia ja välittämällä kuvaa
ryhmien välisestä konfliktista. Teun A. van Dijkin mukaan medialla on oma
”valtakuntansa valtarakenteen sisällä, ja se on aktiivisesti mukana legitimoimassa”
tietyn ryhmän valta-asemaa yhteiskunnassa. ”Sen uutisointirutiinit, aihevalinnat,
siteeraustavat ja semanttiset ja tyylilliset strategiat ovat kiinteä osa sen autonomista,
symbolista roolia sosiaalisen uusintamisen ideologisessa järjestelmässä.” 246
Vuonna 2008 Suomessa luettiin sanomalehtiä kolmanneksi eniten maailman maista;
lehtien levikki oli 483 kappaletta tuhatta asukasta kohti, ja 76 prosenttia yli 10vuotiaasta väestöstä luki päivittäin ilmestyvää sanomalehteä tai iltapäivälehteä. Kaksi
mediayhtiötä, Sanoma News ja Alma Media, hallitsevat 56:ta prosenttia
päivittäissanomalehtien markkinoista. Valtakunnallisia päivittäin ilmestyviä
sanomalehtiä on seitsemän. Suurimpia päivittäin ilmestyviä lehtiä ovat Helsingin
Sanomat, Ilta-Sanomat ja Iltalehti, ja suurin ruotsinkielinen päivittäin ilmestyvä tabloidi
on Hufvudstadsbladet. Sanomalehtien jälkeen seuraavaksi suurin painetun median
ryhmä ovat aikakauslehdet.
Valtakunnallisia radiokanavia on viisi, joista neljä on Yleisradion julkisen palvelun
kanavia ja yksi kaupallinen. Tärkeimpiä televisio- ja kaapelitelevisioyhtiöitä on kolme:
Yle, MTV Media sekä Nelonen Media (osa Sanoma Entertainment -yhtiötä), jonka
kanaviin kuuluvat Nelonen ja urheilukanava Nelonen Pro. Yleä lukuun ottamatta
kaikki nämä kanavat ovat kaupallisten TV-yhtiöiden omistuksessa. Tieto- ja
viestintätekniikan käyttö on myös Suomessa yleistä. Vuonna 2008 internetyhteyksiä oli
245
246
114
N. Farrington, D. Kilvington, J. Price ja A. Saeed: Race, Racism and Sports Journalism,
Routledge, Abingdon, 2012.
Teun A. van Dijk: Elite Discourse and Racism, Sage, London, 1993.
2014
MEDIAN ROOLI
2,1 miljoonaa, internetin käyttäjiä oli 394 asukasta tuhannesta ja 72 prosentissa
kotitalouksista oli kiinteä laajakaistayhteys. Lisäksi yksi ainoa uutistoimisto, Suomen
Tietotoimisto (STT), tuottaa reaaliaikaisia ja kattavia uutispalveluja medialle. 247
Tässä luvussa keskitytään käsityksiin somalien esittämistavoista suomalaisessa mediassa,
etenkin ajankohtais- ja uutisaiheissa, ja median somaliaiheisen uutisoinnin kielteisiin
vaikutuksiin.
11.1 Median somaliaiheinen uutisointi
Muutamat tutkijat ovat tarkastelleet maahanmuutto- ja mediakysymyksiä Suomessa
kahden viime vuosikymmenen aikana.
1990-luvun alussa, kun ensimmäiset somalipakolaiset saapuivat Suomeen, median
reaktio oli tyly ja vaikutti yleisön suhtautumiseen. Tämä sai toimittaja Esa Aallaksen
kirjoittamaan tunnetun teoksensa Somalishokki, jossa hän tutki suomalaisen median
reaktiota somalipakolaisten saapumiseen. Useimmat haastatelluista asiantuntijoista
olivat samaa mieltä siitä, että tilanne on nyttemmin parantunut. He olivat kuitenkin
myös sitä mieltä, että tilanne on edelleen herkkä.
Tutkimuksessa ei löytynyt merkkejä siitä, että päivittäisten valtalehtien ja tv-ohjelmien
uutis- ja ajankohtaisosastoissa olisi 1990-luvulla tuotettu materiaalia, joka olisi
lietsonut etnisiä konflikteja. Avointa rasismia esiintyi kuitenkin yleisönosaston kirjeissä
ja online-journalismissa. Kuten Karina Horsti on todennut, jotkin suositut ns. keltaisen
lehdistön lehdet tuottivat ”avoimesti ksenofobista materiaalia”, mutta niitä on tutkittu
suhteellisen vähän. 248
Useimmat haastatellut asiantuntijat ja lähes kaikki media-aiheisen fokusryhmän
osallistujat olivat kuitenkin sitä mieltä, että median tapa esittää somalit on
ongelmallinen ja vastuuton. Sari Hammar huomautti:
Olen miettinyt kovasti, mikä on median tehtävä. Välillä nimittäin näyttää siltä,
että tietyt mediat haluavat olla hyvin vastuullisia kirjoittelussaan! Ja okei, tämä
on oikein hyvä lehtijuttu! Ja seuraavana päivänä he kirjoittavat toisesta
näkökulmasta, ja se on taas kerran kamalaa luettavaa – Joskus tuntuu, että
taustalla on pelkästään raha, ihan sama mitä kirjoitetaan. Tarkoituksena on vain
saada jotkut lukemaan se juttu tai ostamaan lehti tai mitä milloinkin! 249
247
248
249
J. Jyrkiäinen: ”Media Landscapes: Finland”, European Journalism Centre, 2010,
ejc.net/media_landscapes/finland#link_391 (luettu 3.11.2013).
Tämä osuus perustuu pitkälti Karina Horstin artikkeliin ”Finland” teoksessa Jessika ter Wal
(toim.): Racism and Cultural Diversity in the Mass Media, Vienna, European Research Centre of
Migration and Ethnic Relations (ERCOMER), 2002 (jäljempänä Horsti: ”Finland”).
Sari Hammar, kehittämiskoordinaattori, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus (Socca),
AT HOME IN EUROPE
115
Eräs yhteisöaktivisti ilmaisi turhautumistaan sanoen: ”Media on meitä vastaan, uskon
että se on (somali-)yhteisön käsitys.” 250 Open Society Foundationsin media-aiheisen
fokusryhmän keskusteluissa tuli myös esille laaja epäluulo median objektiivisuutta
kohtaan. Esimerkiksi eräs nuori somalimies huomautti:
Henkilökohtaisesti uskon, että he kertovat vain kielteisistä asioista. Koska vaikka
somalit ovat Suomen suurin muslimiryhmä, me olemme myös vihatuin ryhmä
romanien jälkeen. Kun he haluavat puhua jostain, vaikka he näkevät yhteisössä
paljon hyviä ihmisiä, mutta kun he näkevät yhden somalin tekevän jotain pahaa,
he syyttävät siitä kaikkia somaleita. Aina kun lukee lehteä, näkee uutisen
mustasta ihmisestä joka on tehnyt jotain pahaa, ja kun katsoo tarkemmin, näkee
että kyseessä on somali. He eivät mainitse, kuinka monet somalit käyvät työssä
tai kuinka monet somalit hyödyttävät yhteiskuntaa, he puhuvat vain kielteisistä
asioista. 251
Tutkimusten pääasiallisiin havaintoihin kuuluu se, että suomalainen media esittää
somalit ongelmana ja vahvistaa siten tavalla tai toisella sitä enemmistön näkökulmaa,
jossa somalit ovat ”epätoivottujen pakolaisten symboli”. 252 Susanna Vehmas 253 tutki
etnisiä vähemmistöryhmiä koskevia mainintoja kahdessa suurimmassa sanomalehdessä
ja havaitsi, että Itä-Euroopan romanit ja somalit olivat ne kaksi suurta ryhmää, joihin
median päähuomio kiinnittyi. Romanit yhdistettiin pääosin sosiaalisiin ongelmiin, kun
taas somalit mainittiin enimmäkseen rikosten ja konfliktien yhteydessä.
Open Society Foundationsin kenttäaineisto tukee tätä väitettä: suomalainen media ei
yleensä anna kokonaiskuvaa vaan on taipuvainen esittämään somalit pääosin
ongelmana. Esimerkiksi Suomen Somaliliiton puheenjohtaja Arshe Said painotti, että
myönteiset uutiset somaleista ovat kohtuuttoman aliedustettuja suomalaisessa
mediassa. Hän totesi, että ainoa hänen muistamansa uutisjuttu, jossa suomalainen
media esitti somalien myönteisen puolen, oli Helsingin Sanomien vuonna 2011
julkaisema artikkelisarja, jossa esiteltiin somalien ja muiden maahanmuuttajien
pienyrityksiä Helsingin Hämeentieltä ja osoitettiin, että maahanmuuttajat selviytyvät
hienosti työstään ja antavat myönteisen panoksen koko yhteiskuntaan.
Suomen somalien esittämisestä mediassa on siis myönteisiäkin esimerkkejä. Toinen
myönteinen kehityssuunta on se, että Suomessa alkaa olla somalitaustaisia toimittajia
samoin kuin elokuvantekijöitä, näyttelijöitä, kirjailijoita ja tv- tai radiokeskustelijoita.
Heitä on yhä vähän, mutta näkyvinä ääninä ja kasvoina heidän vaikutuksensa
suomalaiseen valtayleisöön nousee todennäköisesti merkittäväksi. Esimerkkejä ovat
250
251
252
253
116
Abdulkadir Mohamed, imaami, The Islamic Rahma Center in Finland (Al-Rahma moskeija),
Open Society Foundationsin media-aiheinen fokusryhmä, 19.2.2013.
J. Herkman: ”Muukalaisvihan hedelmät. Media, rasistinen diskurssi ja identiteetti”,
Kulttuuritutkimus 13 (1) (1996), s. 28–36 (jäljempänä Herkman: ”Muukalaisvihan hedelmät”).
S. Vehmas: ”Maahanmuuttokirjoittelu sanomalehdissä”, teoksessa Mari Maasilta (toim.):
Maahanmuutto, media ja eduskuntavaalit, Tampere, Tampere University Press, 2012.
2014
MEDIAN ROOLI
suomensomalialainen toimittaja Wali Hashi, nuori käsikirjoittaja Khadar Ahmed sekä
nuori naispuolinen elokuvantekijä ja kolumnisti Naima Mohamud. 254
On useita tapoja, joilla median uutisointi voi pönkittää kielteisiä stereotypioita
somaleista. Ensinnäkin otsikot muotoillaan niin, että tapaukset irrotetaan taustoistaan;
on esimerkkejä, joissa otsikko poikkeaa täysin todellisuudesta. Esimerkiksi vuoden
1995 lokakuussa 40–50 skinheadin joukko hyökkäsi 20 somalimiehen kimppuun
heidän pelatessaan jalkapalloa itähelsinkiläisessä Kontulan lähiössä. Suomen
Tietotoimisto (STT) julkaisi uutisensa otsikolla: ”Somalitappelu tuli kalliiksi
veronmaksajille.” Erään analyytikon 255 mukaan vaihtoehtoinen ja todenmukaisempi
otsikko olisi ollut: ”Skinitappelu tuli kalliiksi veronmaksajille.” Tuolloin monet lehdet
julkaisivat uutisen STT:n otsikolla. 256 Joidenkin vastaajien käytännön kokemukset
tukevat tätä päätelmää, esimerkiksi:
Jonkin aikaa sitten osallistuin mediaohjelmaan, ja tuottajat päättivät otsikoida
ohjelman ”Koraani käskee ja Musse tottelee”. Sanoin tuottajalle, että en ole
mikään kone – ja sanoin, etten halua osallistua ohjelmaan tuolla otsikolla. Joten
silloinkin, kun sisältö on hyväksyttävissä, seuraavaksi pelataan otsikolla, ja monet
lukijat, myös minä, tyytyvät lukemaan monista artikkeleista vain otsikon eikä
sisältöä. 257
Toisena strategiana on tapahtuman uutisointitavan kontekstuaalinen hyväksikäyttö.
Vuonna 1995 somalimies tappoi suomalaisen teinin. Paikallislehti julkaisi ison kuvan
uhrin surevasta perheestä ja suuren otsikon: ”Nuori somali pidätetty Aitovuoren
taposta”. Herkman kuvaili tätä provosoivaksi, rasistiseksi asenteeksi. 258
Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto laati kaavaehdotuksen Meri-Rastilan länsirannan
alueelle. 259 Eräänä iltapäivänä kahdella Helsingin kaupungin suunnittelijalla oli
tapaaminen alueen somaliyhteisön kanssa. Läsnä oli myös tulkki. Tämä oli yksi useista
tapaamisista, jotka järjestettiin paikallisten asukkaiden kuulemiseksi ja sen
varmistamiseksi, että kaavassa otettiin heidän tarpeensa huomioon. Paikalla ollut
toimittaja alkoi kuitenkin esittää kysymyksiä somalinaisille. Naiset kokivat kysymykset
loukkaaviksi eivätkä halunneet vastata osaan niistä. Tulkki antoi kuitenkin vastaukset
kysymyksiin. Myöhemmin toimittaja kirjoitti paikallislehteen jutun otsikolla
”Somaliryhmä maalailee uutta Meri-Rastilaa: Isoja asuntoja ja oma grilli”. 260 Suomen
254
255
256
257
258
259
260
Open Society Foundationsin pyöreän pöydän keskustelu Helsingissä 16.9.2013.
O. Ylönen: ”Skinien hyökkäys somalitappeluksi”, Journalismikritiikin vuosikirja 2000.
Tiedotustutkimus 23 (1) (2000), s. 18–19.
Horsti: ”Finland”.
Mohamoud Musse, Kanava Nuoriso ry:n toiminnanjohtaja, Helsinki, haastattelu 28.12.2012.
Herkman: ”Muukalaisvihan hedelmät”.
Meri-Rastila on itähelsinkiläinen lähiö.
Seija Välimäki-Adie ja Soile Atacocugu, Helsingin kaupungin yhdyskuntatyöntekijät, haastattelu
29.1.2013.
AT HOME IN EUROPE
117
Ympäristökeskuksen laatimassa raportissa todettiin, että kolmen päivän kuluessa
artikkelin julkaisupäivästä lehden nettisivuilla julkaistiin noin 300 kommenttia, ja
loput (noin 85 prosenttia) kommenteista jätettiin ylettömän rasistisuutensa vuoksi
julkaisematta.261
Media uusintaa vahingollisia stereotyyppejä yleistämällä yksittäisen yksilön kielteisen
asenteen tai rikoksen somalien tekemäksi rikkeeksi. Kun esimerkiksi kahta koulupoikaa
syytettiin teini-ikäisen suomalaistytön raiskauksesta, Iltalehti julkaisi uutisen
mainitsematta poikien somalitaustaa. Tämä aiheutti mediassa kiihkeän väittelyn, ja
jotkut pitivät lehden toimintaa vastuuttomana. Suomen Kuvalehti pohti tätä
artikkelissa ”Jos somali syyllistyy rikokseen, pitääkö hänen etninen taustansa kertoa
uutisessa?”262 Lisäksi median uutisissa esitetään maahanmuuttajaongelmat usein
somaliongelmina ja somalit asetetaan näiden ongelmien raportoinnissa keskiöön.
Monissa tapauksissa somalit nimetään otsikossa tai identifioidaan valokuvassa
tai -kuvissa.263 Asiantuntijahaastatteluissa mainittiin usein leimaaminen tapana yleistää
kielteisiä asenteita. Mainituksi tuli kuitenkin myös yhtälön toinen puoli:
Mielestäni yksi kysymys on se, että jos esimerkiksi tapahtuu rikos eikä syyllinen
ole tavallaan etninen suomalainen, pitäisikö (etninen tausta) mainita? Tämä on
siis kysymys, joka on aina vaikea, ja siinä voisi olla kyse leimaamisesta, mutta
toisaalta taas taustaltaan suomalaiset rikolliset, joissakin tapauksissa jopa heidän
nimensäkin mainitaan. Tämä on tärkeä kysymys, koska ihmisillä, jotka eivät
tunne tarkkoja tilastoja, saattaa olla toisenlainen kuva tilanteesta.264
Somalitaustainen haastateltu totesi:
Mediassa painotetaan vain kielteistä puolta. Median pitäisi olla puolueeton,
somaliyhteisön kielteinen puoli voidaan hyvin mainita, ei se minua haittaa,
koska kaikissa yhteisöissä on huonot puolensa. Mutta on välttämätöntä, että
media esittää myös somalien myönteiset puolet. Ei ole reilua keskittyä pelkästään
kielteiseen puoleen.265
261
262
263
264
265
Leikkilä Jaana, Faehnle Maija ja Lyytimäki Jari (toim.): ”Maahanmuuttajat kaupunkiluontoa
koskevassa suunnittelussa. Kohti interkulttuurista kaupunkia”, Suomen ympäristökeskuksen
raportteja 12/2011, Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 2011.
Suomen Kuvalehti: ”Jos somali syyllistyy rikokseen, pitääkö hänen etninen taustansa kertoa
uutisessa?”, suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/jos-somali-syyllistyy-rikokseen-pitaako-hanen-etninentaustansa-kertoa-uutisessa (luettu 3.11.2013).
P. Raittila (toim.): Etnisyys ja rasismi journalismissa, Tampere University Press, Tampere, 2002.
Ks. myös P. Raittila ja T. Kutilainen: ”Rasismi ja etnisyys Suomen sanomalehdissä syksyllä 1999”,
Tampereen yliopisto, Tampere, 2000.
Tarja Mankkinen, sisäasiainministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö, haastattelu
15.1.2013.
118
2014
MEDIAN ROOLI
Kuvio 5. Teemat maahanmuuttajien representaatioissa suomalaisessa mediassa
(N=1222) (%), 1999–2007
Lähde: C. Haavisto: Conditionally One of ”Us”: A Study of Print Media, Minorities and
Positioning Practices, Helsinki, University of Helsinki, Helsinki, 2011
Lisäksi useimmat tutkijat korostivat, että ”lähteiden valinnassa on selvää
vinoutumaa”. 266 1990-luvun suomalaisen median ja maahanmuuton tutkimuksissa
havaittiin, että toimittajien pääasiallisina tietolähteinä vähemmistöasioissa olivat
viranomaiset. Tutkijat ovatkin kritisoineet suomalaista mediaa etnisten vähemmistöjen
äänten sulkemisesta pois monin hienovaraisin tavoin. Media luottaa valtaväestöön
maahanmuuttokysymysten julki tuomisessa, ja kuten Pentti Raittila 267 on korostanut,
vähemmistöryhmiä pidetään toissijaisina puhujina. 268 Uudemmat tutkimukset tukevat
väitettä: esimerkiksi Camilla Haavisto 269 totesi kahta ruotsinkielistä päivälehteä
266
267
268
269
P. Raittila: ”Etniset aiheet, vähemmistöt ja niiden suhteet suomalaisessa journalismissa vuonna
2000”, teoksessa P. Raittila, Etnisyys ja rasismi journalismissa, Tampere University Press, Tampere,
2002.
”Toissijainen puhuja” on puhuja, jonka näkemykset välittää kolmas, samaan ryhmään
kuulumaton puhuja.
C. Haavisto: Conditionally One of ”Us”: A Study of Print Media, Minorities and Positioning
Practices. Helsinki, Helsinki University Print, 2011 (jäljempänä Haavisto: Conditionally One of
”Us”).
AT HOME IN EUROPE
119
tutkiessaan, että vuosina 2001–2005 yli 40 prosentissa kaikista maahanmuuttajaaiheisista artikkeleista pääpuhujina olivat viranomaisten edustajat, kun taas
maahanmuuttajat, etniset vähemmistöt ja/tai ulkomaalaiset itse olivat pääpuhujina vain
15 prosentissa kaikista artikkeleista. Tämä tukee aiempien tutkimusten tuloksia. 270
Lisäksi tietyt aiheet hallitsevat maahanmuuttajien representaatiota suomalaisessa
mediauutisoinnissa. Kuviossa 5 on yhteenveto aiheista, jotka hallitsevat
maahanmuuttajauutisointia. Useimmat tutkimukset tukevat tätä päätelmää monin
tavoin. 271 Mukhtar Abibin mukaan
suomalainen media on somalien suhteen yksisilmäinen. Somalit ovat joko
uhreja, jotka kärsivät jossakin, tai ryöstäjiä, varkaita tai uhka maalle, ja sanoisin,
että se kuva on väärä. 272
On väitetty, että suomalaisessa mediassa kerrotaan kahdenlaisista somaleista.
Menestyvät somalit esitetään poikkeustapauksina, ja muu somaliyhteisö luokitellaan
ongelmaksi. 273 Arno Tanner muotoilee tämän suoraan:
Somalit ovat edelleen tässä suhteessa (median uutisoinnissa) marginalisoituja.
Yhtäältä me puhumme somaleista uhreina, ongelmista kärsivänä ryhmänä –
heidät nähdään kollektiivina kielteisellä tavalla, kielteisin ennakkoluuloin –
Mutta onneksi on ehkä viisi, kymmenen, viisitoista, jotka hyppäsivät niin
sanotusti suoraan eliittiin, mutta keskiverto kadunmies osana suomalaista
yhteiskuntaa, puhumassa maidon hinnasta haastattelussa, sellainen puuttuu
täysin, koko keskitie puuttuu, normaalit somalit – sitä en ole nähnyt. Niin,
Matti Virtanen, Matti Korhonen ja Abdullahi osana normaalia suomalaista
yhteiskuntaa, puhumassa tunteistaan, elämässä hyvää normaalia elämäänsä.
Tästä ei kerrota – Niin, tällaiset somalit osana suomalaista yhteiskuntaa,
tuotannon tekijöinä, veronmaksajina – Heistä ei kerrota riittävästi. 274
Toinen median maahanmuuttajauutisointiin liittyvä ongelma on niiden teemojen
rajallisuus, joiden yhteydessä maahanmuuttajien ääniä kuullaan. Toisin sanoen
maahanmuuttajia lainataan pääosin niin sanotuissa pehmeissä aiheissa eikä kovissa
uutisissa. Eräs kirjoittaja on esimerkiksi pannut merkille, että maahanmuuttajat saavat
puheenvuoron pääosin human interest -jutuissa, jotka eivät koske ajankohtaisia
uutisaiheita. 275
270
271
272
273
274
275
120
19.12.2012.
29.1.2013.
Arno Tanner, maahanmuuttoviraston tutkija, Helsinki, haastattelu 25.1.2013.
Haavisto: Conditionally One of ”Us”.
2014
MEDIAN ROOLI
Sari Pietikäinen 276 korosti suomalaisen median yleisen vähemmistöuutisoinnin
kielteisiä vaikutuksia ja kirjoitti Suomen vaikutusvaltaisimmasta sanomalehdestä:
Etnisten vähemmistöjen representaatioita Helsingin Sanomien uutisissa
luonnehtii polarisointi ja muutoksen, todennäköisimmin huonompaan päin
vievän, ennakointi. Uutisissa korostettiin tyypillisesti enemmistön näkökulmaa
riippumatta siitä, ilmenikö se käsiteltävissä aiheissa tai esitetyissä kommenteissa,
ja pönkitettiin konstruktiota, jossa etniset vähemmistöt ovat He ja suomalaiset
Me. Suomalaiset esitettiin tyypillisesti toimijoina, päättäjinä, tapahtumien
hallitsijoina – vaikka he ajoittain kärsivät muuttuvan etnisen tilanteen
aiheuttamista ongelmista. Etniset vähemmistöt esitettiin tyypillisesti
kasvottomina, nimettöminä massoina, jotka saapuivat – kutsumatta – ja
aiheuttivat ongelmia. Lyhyesti sanoen etninen enemmistö esitettiin toimintaan
ja kontrollointiin kykenevänä, etniset vähemmistöt taas voimattomina,
nimettöminä ja vailla asemaa olevina. Tällaiset representaatiot uutisissa edistävät
yhteiskunnan pirstoutumista ja pystyttävät esteitä eri etnisten ryhmien välille.
Yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen konstruoimisen sijaan HS:n
uutisoinnin representaatiot edistävät etnistä eriyttämistä – Uutisoinnin etnisten
representaatioiden muuttumattomuus antaa ymmärtää, että etnisten
vähemmistöjen toiseus saattaa olla syvään juurtunut osa sekä journalistisia
käytäntöjä että niiden toimintaympäristönä olevia yhteiskuntia.
11.2 Käsityksiä somalien representaatiosta suomalaisessa mediassa
Ensimmäisten somalipakolaisten saavuttua 1990-luvun alussa presidentti Mauno
Koivisto kutsui hallituksen koolle keskustelemaan somaliongelmasta, ja vaikka
tulijoiden määrä oli melko vaatimaton, asiaa oli silti tarpeen pohtia. 277 Siitä lähtien
somaliongelma on ollut osa Suomen poliittista maisemaa, näkyvimmin 2000-luvun
ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla, jolloin populistinen Perussuomalaiset
teki somalien Suomessa olosta keskeisen teeman poliittista debattiaan. Haaviston
mukaan vähemmistö- ja maahanmuuttokysymysten politisointi on kiihtynyt vuodesta
2007
alkaen. 278
Aluksi
vaihtoehtomedia,
etenkin
internet,
oli
maahanmuuttokriitikkojen pääasiallinen kanava väitteidensä ilmaisemiseen ja viestinsä
välittämiseen. Perussuomalaisten nousun jälkeen kuitenkin myös valtamedia on
osallistunut näiden väitteiden esittämiseen. ”Monissa näistä väitteistä suhtaudutaan
selvästi etnisiin vähemmistöihin ja maahanmuuttajiin enemmän nöyryyttävästi kuin
276
277
278
S. Pietikäinen: ”Representations of Ethnicity in Journalism. Multiculturalist Transitions on the
Pages of a Finnish Daily”, Nordicom Review 2 (2005), s. 71–81.
4.12.2012.
AT HOME IN EUROPE
121
kunnioittavasti.” 279 Monet Open Society Foundationsin tutkimuksen vastaajat ottivat
puheeksi Perussuomalaisten nousun yhteyden siihen, miten somalit mediassa esitetään.
Yksi mielenkiintoinen kysymys, johon minulla ei ole vastausta, on kansallisen
populistipuolueen, Perussuomalaisten, nousu ja se, mikä on ollut median oma
rooli siinä, sillä tämän päivän puolueet ja poliittiset liikkeet ovat täysin
riippuvaisia medianäkyvyydestään. Ei voi toimia poliitikkona ilman
medianäkyvyyttä, ja herääkin kysymys, hoitaako media työnsä hyvin vai
huonosti. Onko meillä sellainen media ja poliitikot kuin ansaitsemme? –
Median poliittisessa kielenkäytössä maahanmuuttokriittisyyden käsite ja ajatus,
että voi olla maahanmuuttokriittinen olematta rasisti, ovat olleet ongelmallisia,
koska maahanmuuttokriittisten ja rasististen näkemysten välille on joskus hyvin
vaikea tehdä eroa. Maahanmuuttokriittisyys on kuitenkin poliittisesti korrektia
ja rasismi ei, ja rajanvetoa käydään edelleen mediassa, journalismissa ja
poliittisissa keskusteluissa. Jos kuuntelee tavallisia ihmisiä metrossa tai bussissa,
heiltä kuulee luultavasti paljon rasistisia puheita, jotka he itse luokittelisivat vain
maahanmuuttokriittisiksi, ja koko maahanmuuttokriittisyyden käsite on ollut
oivallinen innovaatio niille, jotka haluavat käydä rasistista keskustelua. 280
Joidenkin vastaajien mielestä median rooli perussuomalaisten nousussa on aivan selvä.
Esittämällä somalit kielteisenä tekijänä yhteiskunnassa suomalainen media rohkaisi
suurta osaa yleisöstään kannattamaan perussuomalaisten agendaa siinä toivossa, että
puolue hankkiutuisi eroon Suomen somaliongelmasta. 281
Vaikka valtamedian uutisointi somaleista on paljon kohentunut verrattuna 1990-luvun
varsin avoimiin ennakkoasenteisiin, suomalaista mediaa voitaisiin pitää yhtenä
kotoutumisen esteenä. Seuraavissa otteissa asiantuntijahaastatteluista kerrotaan
esimerkkejä, jotka osoittavat, miten suomalaisyhteisö reagoi erään somaleja käsitelleen
tv-ohjelman jälkeen. Ohjelman lähetti Yle, Suomen valtiollinen televisioyhtiö,
marraskuussa 2012. Ohjelman pääviestinä oli, että merkittävä somalijärjestö oli
käyttänyt julkisia varoja väärin. Yhden valistuneen havainnoijan mukaan:
Minua suretti, koska näkökulma oli niin kapea, mutta ohjelman katsojat eivät
ajattele niin, he ottavat sen totuutena.
Eräs yhteisöaktivisti totesi:
Näyttää siltä, että monien suomalaisten medioiden markkinointistrategia
perustuu joidenkin asioiden nostamiseen esille, koska ne ymmärtävät, että
yhteiskunta heijastaa sitä mitä mediassa nähdään. Muutama päivä sitten media
esitti ohjelman, joka antoi somaleista huonon kuvan. Sitä katsottiin näissä
279
280
281
122
Georg Henrik Wrede, opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön johtaja, Helsinki,
haastattelu 3.1.2013.
2014
MEDIAN ROOLI
tiloissa, minä en ollut sinä iltana täällä, mutta jotkut nuorisojäsenistämme
katsoivat sitä, ja pian ohjelman loppumisen jälkeen jotkut heistä menivät
läheiselle huoltoasemalle juomaan kahvia, ja huoltoasemalla olevat ihmiset
loukkasivat nuoria sen ohjelman takia. Katsokaa mikä reaktio! Ei kulunut edes
puolta tuntia ohjelman ja rasistisesti motivoituneen teon välillä. 282
Toinen totesi:
MOT-ohjelman esittämisen jälkeen yksi mies huusi meille ”Bin-Ladenin
porukka”, kun kävelimme rautatieaseman lähellä. 283
Erään sosiaalityöntekijän mukaan:
Kaksi päivää sen jälkeen, kun MOT-ohjelma kolme viikkoa sitten esitettiin
tv:ssä, minut kutsuttiin tapaamiseen keskustelemaan tapauksesta, jossa 13vuotias koulupoika oli syyttänyt 14-vuotiasta somalitoveriaan sanoen: "Te
somalit olette varkaita", ja toinen oli reagoinut rajusti potkaisemalla
koulutoveriaan. Seuraukset somaleille ovat siis välittömät. 284
282
283
284
Mohamoud Musse, Kanava Nuoriso ry:n toiminnanjohtaja, Helsinki, haastattelu 28.12.2012.
Abdulkadir M. Abdi, Suomen Somalia-verkoston varapuheenjohtaja, Helsinki, haastattelu
19.12.2012.
19.12.2012.
AT HOME IN EUROPE
123
12. P ÄÄTELMÄT
Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli tunnistaa haasteet ja onnistumiset Helsingissä
asuvien somalien kotoutumisen varmistamisessa sekä ymmärtää heidän kokemuksiaan
ja huolenaiheitaan tärkeillä arkielämän alueilla. Kahdeksan temaattisen fokusryhmän
osallistujilta, yhteensä 70 henkilöltä, kysyttiin seuraavaa:
Jos saisitte minuutin aikaa neuvoa Helsingin kaupunginjohtajaa Helsingin
somalien asioissa, mitä sanoisitte hänelle?
Vastaukset olivat vaihtelevia, mutta niistä kävi ilmi kolme merkittävää asiaa.
Ensinnäkin vastaajat tunnustivat somalien karun työmarkkinatodellisuuden ja
korostivat voimakkaasti työllisyyttä. Asian otti esille yhteensä 22 vastaajaa, ja eräs nuori
mies esimerkiksi vastasi:
Sanoisin että työllistymisen pitäisi olla helpompaa ja ihmisten pitäisi olla tasaarvoisia. Eli ei pitäisi sanoa, että tämä ihminen on suomalainen ja tämä somali,
ja paperilla he ovat samanarvoisia. Toinen on kansalaisuudeltaan somali ja
toinen suomalainen, vain nimet ovat erilaiset. He ovat käyneet samoja kouluja ja
suorittaneet samanlaiset tutkinnot. Joten pitäisi olla yhdenvertaisuutta sen sijaan
että takerrutaan nimiin.
Tämä ei ole yllättävää, sillä sekä tässä tutkimuksessa että aikaisemmissa tutkimuksissa
on vahvistunut, että somalit kohtaavat merkittäviä haasteita työmarkkinoilla. Moniin
muihin Suomen maahanmuuttajataustaisiin ryhmiin verrattuna somalit ovat
huonommassa asemassa ammattitaidoltaan, suomen kielen hallinnaltaan ja muiden
työelämän vaatimusten kannalta. Se on kuitenkin vain osatotuus. Suomalaisen
valtaväestön asenteita somaleita kohtaan pidetään vakavana somalien työmarkkinoille
pääsyn esteenä. Kuitenkin samaan aikaan työmarkkinoille kotoutumista pidetään koko
suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutumisen avaimena. Lisäksi tyydyttävää työllistymistä
pidetään määräävänä tekijänä ihmisen kokemuksessa identiteetistä ja yhteiskuntaan ja
maahan kuulumisesta, ja se parantaa myös yksilön ja perheen yleistä hyvinvointia. On
myös huomattava, että merkittävä osa somalinkielisestä väestöstä on työvoiman
ulkopuolella alaikäisyyden, opiskelun tai muun syyn takia (esim. äidit, jotka jäävät
kotiin hoitamaan lapsiaan).
Toisena tärkeänä kysymyksenä työllisyyden jälkeen vastaajat ottivat esille koulutuksen.
Koulutusta pidettiin merkittävänä tekijänä onnistuneessa kotoutumisessa, ja erityistä
huomiota kiinnitettiin lasten koulutukseen. 70 vastaajasta kahdellekymmenelle
koulutus oli ensisijaisen tärkeä asia kaupunginjohtajan hoidettavaksi. Eräs
asumisaiheisen fokusryhmän nuori miespuolinen jäsen sanoi:
Tässä maassa kasvaneet nuoret ovat ne, jotka meitä tulevaisuudessa edustavat,
joten heidän ei pitäisi seurata aikaisempien nuorten jäljissä. Hänen
(kaupunginjohtajan) pitäisi paneutua nuorisoon. Useimmat nuoret asuvat
Helsingissä, heidän pitäisi saada koulutusta; jos ihminen ei saa koulutusta, hän
124
2014
PÄÄTELMÄT
syrjäytyy yhteiskunnasta joka suhteessa, mutta jos hän saa koulutusta, hän saa
hyvän elämän.
Nuorten tilanne ja Suomen somalilasten tulevaisuus on vakava huolenaihe yhteisölle, ja
eniten huolta kannettiin koulutuksesta. Alisuoriutuminen koulussa ja koulupudokkuus
ovat merkittäviä ongelmia Helsingin somaleille. Etenkin somalipojilla on ongelmia
koulussa, korkeammassa koulutuksessa ja työmarkkinoille pääsyssä. Suomi tunnetaan
korkeasta
PISA-luokituksestaan
kansainvälisesti.
Tämän
maailmankuulun
koulujärjestelmän täytyy kuitenkin tukea myös yhä monikulttuurisempien oppilaiden
koulumenestystä.
Kolmanneksi vastaajat ottivat puheeksi kaupunginjohtajan yhteydet somaliyhteisöön.
Kolmetoista niistä, joille kysymys esitettiin, otti esille kaupunginjohtajan,
somaliyhteisön ja Helsingin kaupungin asukkaiden väliset suhteet. Jotkut esittivät, että
kaupunginjohtajalla pitäisi olla luotettavia somalineuvonantajia, joita hän voisi kuulla
somaliyhteisön asioissa. Toiset ehdottivat, että kaupunginjohtajan pitäisi olla suoraan
yhteydessä somaliyhteisöön käymällä säännöllisesti paikoissa, joihin somalit luottavat,
ja olemalla vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa. Identiteettiä ja kuulumisen tunnetta
käsitelleessä fokusryhmässä eräs mies ilmaisi huolenaiheensa näin:
Neuvoisin (kaupunginjohtajaa) tulemaan paikkoihin, joissa somalit istuvat, ja
katsomaan, miten heillä menee ja mitä tarpeita heillä on.
Toinen, koulutusaiheiseen fokusryhmään osallistunut mies lisäsi: ”Lapsille kerrotaan
hyeenan hampaista ja he pelkäävät hyeenoita, joten älkää antako ihmisten kertoa teille
somaleista, vaan ottakaa heihin yhteyttä suoraan, jotta tietäisitte miten asiat
todellisuudessa ovat.” Osallistujat ottivat puheeksi tarpeen pohtia uudelleen tapoja,
joilla luoda yhteyksiä somaliyhteisöihin ja saada ne paremmin vuoropuheluun
kaupungin edustajien kanssa.
Myös identiteetti ja kuulumisen tunne ovat alue, joka vaatii vakavaa huomiota
päättäjiltä. Vaikka merkittävä osa vastaajista koki, että he ovat osa asuinaluettaan ja että
Helsinki on heille mieluisin asuinkaupunki, vain hyvin pieni osa vastaajista tunsi
kuuluvansa Suomeen. Tähän on useita syitä, mutta useimmin mainittiin kokemukset
syrjinnästä suomalaisessa valtavirran yhteiskunnassa ja eriarvoisuudesta voimavarojen
jakautumisessa ja saatavuudessa. Eräs nuori mies totesi:
Kyllä, elämän perustana on se, että voi saada sen mitä haluaa. Jos esimerkiksi olet
käynyt täällä koulusi alakoulusta lukioon asti, mutta kun yrität päästä
yliopistoon, samanikäiset ihmiset asetetaan edellesi, vaikka heillä ei ole sinua
parempia todistuksia tai parempaa tietämystä, silloin tosiaan tunnet että sinulta
puuttuu jotakin. Jos olet Suomen kansalainen ja edellesi asetetaan toinen
kansalainen, silloin oma kansalaisuutesi on vain puolikas. Esimerkiksi kun on
avoimia työpaikkoja ja sinulle luvataan soittaa mutta ei koskaan soiteta, sinusta
tuntuu ettei sinulla ole täällä paljoa, se vaikuttaa henkisesti. Esimerkiksi
AT HOME IN EUROPE
125
koulutuksesta ei ole sinulle hyötyä täällä työmarkkinoilla; se koulutus pitää viedä
toisiin maihin.
Helsingin vieraskielisten asukkaiden määrän odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen
2030 mennessä; toisin sanoen vieraskielisiä odotetaan olevan yli 19 prosenttia
Helsingin asukkaista. Helsingin kaupungin sosiaalisen sekoittamisen asuntopolitiikka
on tuottanut hyviä tuloksia maahanmuuttajaryhmien eriytymisen ehkäisyssä. Ellei
nykyiseen Helsingin ja pääkaupunkiseudun maantieteelliseen jakautumissuuntaukseen
reagoida asianmukaisesti, se saattaa kuitenkin luoda kestämätöntä sosioekonomista
eriarvoisuutta ja ongelmallista etnistä eriytymistä. Helsingissä asumisen laatu on hyvää,
sosiaalinen asuntotuotanto mukaan lukien, ja useimmat somalit ovat siihen tyytyväisiä,
mutta somalit pitävät syrjintää asumissektorilla ongelmana. Lisäksi ihmiset valittivat
suhteestaan asuntotoimistoihin, sekä sosiaalisen asuntotuotannon että yksityisten
yhtiöiden toimistoihin. Joihinkin asuinalueisiin liittyy ongelmia, mukaan lukien
satunnainen fyysinen kiusaaminen ja säännöllinen solvaaminen. Suurin ongelma
somaleille on kuitenkin se, että saatavilla olevat asunnot eivät vastaa suurperheiden
tarpeita.
Samoin kuin aiemmat tutkimukset suomalaisen median roolista maahanmuuttajiin
nähden ovat osoittaneet, olivat tässäkin useimmat kyselyn vastaajat ja lähes kaikki
media-aiheisen fokusryhmän jäsenet sitä mieltä, että somalien representaatiot mediassa
ovat ongelmallisia. Suomalainen media esittää tyypillisesti somalit ongelmana
muotoilemalla otsikot tavalla, joka muuttaa tapahtumien asiayhteyden, hyödyntämällä
tapahtuman julkituontitapaa sekä yleistämällä kielteisen asenteen tai yksittäisen
ihmisen tekemän rikoksen. Lisäksi lähteiden ja teemojen valinnassa on selvää
vinoutumaa. Vaikka valtavirran median uutisointi somaleista on 1990-luvun jälkeen
kohentunut, median katsotaan estävän kotoutumista esittämällä somalit
epäoikeudenmukaisesti ongelmana Suomessa. Koko nimitys ”somali” on saanut
julkisessa keskustelussa kielteisiä konnotaatioita, ja tällä on huono vaikutus Helsingin ja
koko Suomen nuoriin ja aikuisiin.
Ei ole paikallisia eikä valtakunnallisia mekanismeja, jotka toisivat somalit mukaan
päätöksentekoon. On kuitenkin erinäisiä yleisiä tai vähemmistöjen organisaatioita, joita
somalit voisivat tehokkaammin hyödyntää tullakseen kuulluiksi asukkaina, kansalaisina
ja niin edelleen. Useat somalien edustajat toimivat puolueissa, ja joitakin heistä on
valittu eri kaupunginvaltuustoihin Suomessa. Helsingissä eräs somalinainen on valittu
kaupunginvaltuustoon viidesti. Kiinnostava esimerkki on Suomen Somalia-verkosto,
joka on kattojärjestönä yhdistänyt useita somalijärjestöjä ja suomalaisia järjestöjä.
Verkosto ja sen jäsenjärjestöt ovat onnistuneesti saaneet hallituksen mukaan Somaliassa
tehtävään kehitystyöhön; ulkoministeriö on myöntänyt useille yhdistyksille rahoitusta
Somaliassa toteutettaviin hankkeisiin. Suomalaiset paikallisviranomaiset ja valtion
viranomaiset kysyvät myös neuvoa somalien kansalaisjärjestöiltä, etenkin Somaliliitolta,
sekä tietyiltä yksittäisiltä ihmisiltä. Fokusryhmän jäsenet kuitenkin huomauttivat, että
vaikka Suomessa on runsaasti somalijärjestöjä, ne edustavat melko huonosti koko
somaliyhteisöä. Näiden näkemysten voidaan ajatella ilmentävän somaliyhteisön
126
2014
PÄÄTELMÄT
moninaisuutta sekä tarvetta parantaa kansalaisjärjestöjen toimintakykyä, johtamista ja
voimavaroja.
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että huolimatta aiemmista traumaattisista
tapahtumista Somaliassa tai syrjintäkokemuksista Suomessa somalit ovat enimmäkseen
tyytyväisiä elämänlaatuunsa ja arjesta selviytymiseensä. Yleisesti ottaen somalinaisten
terveys on kuitenkin huonompi kuin somalimiesten. Sekä Suomessa että
kansainvälisesti on havaittu, että somalit käyttävät mielenterveyspalveluja hyvin
harvoin. Aiemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että erityisesti ensimmäisen
sukupolven somalinaisten keskuudessa on otettava huomioon lukutaidottomuus ja
internetin käyttötaitojen puute. Kyky käyttää tietokonetta on erityisen tärkeä
Suomessa, koska palveluja hoidetaan yhä enemmän sähköisesti.
Yleisesti ottaen fokusryhmien osallistujat olivat tyytyväisiä Suomen ja erityisesti
Helsingin terveydenhuoltopalveluihin. Terveydenhuolto olikin luultavasti arvostetuin
puoli Suomessa asumisessa. Lisäksi tutkimukseen osallistujilla oli omasta mielestään
samat mahdollisuudet käyttää palveluita kuin kantasuomalaisilla. Fokusryhmissä
otettiin kuitenkin esille huolet pitkistä odotusajoista lääkärin tai hammaslääkärin
vastaanotolle, yleislääkärin haluttomuudesta lähettää potilasta jatkotutkimuksiin tai
sairaalaan, siitä apteekkien käytännöstä, että asiakkaalle ehdotetaan halvempaa lääkettä
kuin lääkärin alun perin määräämä lääke, kieli- ja viestintäongelmista sekä diagnoosien
viivästymisestä.
Mitä tulee yleiseen henkilökohtaiseen tyytyväisyyteen, kielteisinä tekijöinä somalien
hyvinvoinnin kannalta mainittiin häirintä erityisesti kadulla ja asuinalueilla, yksinäisyys
ja eristyneisyys, työttömyys, perheiden hajaannus ja Suomen talvi. Sosiaaliset siteet ja
yhteydenpito sukulaisten kanssa yli rajojen puhelimitse ja internetin kautta olivat
tärkeitä suojaavien sosiaalisten verkostojen ylläpitämisessä ja luomisessa. Yleensä
fokusryhmien jäsenet kuitenkin arvostivat suomalaisen yhteiskunnan turvallisuutta ja
pitivät Helsinkiä turvallisena ja puhtaana kaupunkina. Vaikka viranomaisia,
esimerkiksi poliisia, kohtaan ilmaistiin jonkin verran epäluuloa, osallistujat näyttivät
myös melko lailla luottavan Suomen oikeusjärjestelmään ja kaikkien yhdenvertaiseen
kohteluun.
Tutkimuksen tulokset tuovat esiin joitakin haasteita, mahdollisuuksia ja onnistumisia,
joita suomalaiset somalit ovat Helsingissä kokeneet. Kokemuksissa on selviä eroja eri
sukupuolten ja sukupolvien välillä, ja niitä pitäisi tutkia tarkemmin. Olisi kiinnitettävä
huomiota toisen sukupolven suomensomaleihin ja varmistettava, että he voivat tuntea
kuuluvansa Helsinkiin ja että heillä on samat menestymisen mahdollisuudet kuin
kenellä tahansa muulla asukkaalla tai Suomen kansalaisella.
AT HOME IN EUROPE
127
13. S UOSITUKSET
13.1 Identiteetti ja kuulumisen tunne
1.
Maahanmuuttajien kotouttamisen parissa työskentelevien Helsingin
kaupungin työntekijöiden, yhdyskuntatyöntekijöiden ja kansalaisjärjestöjen
pitäisi edistää ruohonjuuritason vuorovaikutusta järjestämällä yhteisöllisiä
tapahtumia ja tapaamisia, jotka yhdistäisivät eritaustaisia asukkaita ja
vähentäisivät ennakkoluuloja puolin ja toisin.
2.
Helsingin kaupungin olisi koottava työryhmä tahoista, jotka suunnittelevat ja
tuottavat julkaisuja, verkkosivustoja, ilmoituksia ja muuta kuvamateriaalia
kaupunginhallinnolle ja muille julkisille toimijoille. Ryhmän olisi arvioitava
nykyisiä materiaaleja ja laadittava ohjeistukset siitä, kuinka niissä voidaan
paremmin kuvata Helsingin moni-ilmeistä väestöä ja edistää myönteistä kuvaa
vähemmistöyhteisöistä. Helsingin kaupungin, oppilaitosten ja suurimpien
työnantajien olisi vahvistettava myönteisiä kuvia maahanmuuttajaryhmistä,
esimerkiksi somaleista, visuaalisin keinoin ja mediaa hyödyntäen. Open
Society Foundations voisi tässä asiassa toimia Helsingin kaupungin
kumppanina.
3.
Helsingin kaupungin, ministeriöiden ja muiden julkisten instanssien olisi
lisättävä ponnistuksia koulutettujen somalien ja muiden vähemmistöjen
edustajien värväämiseksi, jotta luotaisiin myönteisiä roolimalleja nuorille ja
kumottaisiin Suomessa nykyisin vallitsevat etniset stereotypiat.
4.
Vähemmistövaltuutetun olisi tehtävä yhteistyötä moskeijoiden ja suurimpien
yhteisöjärjestöjen kanssa tiedottaakseen somaleille ja muille asianomaisille
ryhmille
syrjinnästä
ja
rasismista,
heidän
oikeuksistaan
ja
ilmoituksentekoväylistä.
5.
Kaupungin ja valtion viranomaisten olisi tuotava esille kysymystä yhteisöön
kuulumisesta ja siitä, miten ottaa huomioon moninaiset identiteetit ja
suomalaisen yhteiskunnan muuttuva etninen maisema.
6.
Helsingin kaupungin olisi rahoitettava tutkimuksia ja aloitteita, joiden
kohteena ovat nuorten hybridiset identiteetit.
13.2 Koulutus
7.
128
Opetusministeriön, Opetushallituksen ja Helsingin kaupungin tulisi tutkia
taustasyitä ja mahdollisia rakenteellisia syitä ja kehittää räätälöityjä ratkaisuja
kaikille niille ryhmille, joiden nuoriso on aliedustettuna keskiasteen
koulutuksessa, kuten somaleille, jotta nuoret voisivat jatkaa korkea-asteen
koulutukseen ja saisivat ammatin tai vahvat akateemiset taidot, jotka
puolestaan mahdollistaisivat jatko-opinnot esimerkiksi yliopistoissa.
2014
SUOSITUKSET
Peruskoulun jälkeisten koulutusmahdollisuuksien saavuttamattomuus
nimettiin merkittävänä koulutukseen liittyvänä ongelmana Helsingin nuorille
somaleille.
8.
Opetusministeriön olisi tutkittava Luva- ja Mava-ohjelmia, jotta näitä
peruskoulun jälkeisiin opintoihin valmistavia ohjelmia voitaisiin toistaa muualla.
Mava (Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava
koulutus) on koulutusohjelma, joka valmistelee aikuisia maahanmuuttajia
ammattikoulutukseen, ja vuoteen 2014 mennessä toteutetaan Luva-ohjelma
(Lukioon valmistava koulutus maahanmuuttajille). Sekä Luva että Mava ovat
hyviä ohjelmia, jotka voisivat toimia mallina maahanmuuttajataustaisten
opiskelijoiden opintomenestyksen parantamiseen. Samanlaiset opiskelua tukevat
ohjelmat, joissa parannettaisiin lukiosuorituksia, sekä korkea-asteen
koulutukseen valmistavat ohjelmat olisivat arvokkaita.
9.
Viranomaisten ja koulujen olisi tarkistettava käytäntöjään ja harkittava suomi
toisena kielenä -opetuksen poistamista maahanmuuttajavanhempien Suomessa
syntyneiden ja suomea hyvin puhuvien lasten todistuksista.
10. Päätöksiä siitä, kuka osallistuu S2-opetukseen, ei pitäisi tehdä sellaisten
kriteerien perusteella kuin nimi, etninen ryhmä, kansalaisuus, perhetausta ja
kaksi- tai monikielisyys. Sen sijaan suomen kielen taitoa olisi testattava joka
lukuvuosi, ja sitten pitäisi päättää yhdessä vanhempien kanssa, pitäisikö lapsen
osallistua suomen äidinkielen opetukseen vai suomi toisena kielenä
(S2) -opetukseen (vai molempiin). Oppilaat, joiden äidinkieli ei ole suomi eikä
ruotsi, sijoitetaan S2-opetukseen, jotta oppilas omaksuisi mahdollisimman
laajat valmiudet suomen kielessä. Monet maahanmuuttajataustaiset oppilaat
tarvitsevat lisäopetusta suomen kielessä.
11. Opetusministeriön, Opetushallituksen ja Helsingin kaupungin olisi harkittava
strategioita, joilla parannetaan jo päiväkodissa ja alakoulussa niiden erityisten
suomen kielen taitojen opetusta, jotka todennäköisesti puuttuvat Suomessa
syntyneiltä maahanmuuttajataustaisilta lapsilta. Muita taitoja, kuten
opiskelutaitoja, olisi myös kehitettävä jo koulutusjärjestelmän varhaisimmissa
vaiheissa. Kaikkien lasten kielitaidon testaaminen neljän vuoden iässä on hyvä
strategia. Sen tarkoituksena on tutkia neurolingvistiset kyvyt, mukaan lukien
äidinkieli. Jos lapsi menestyy testissä muuten hyvin, mutta ei hallitse suomen
kieltä, hänelle tarjotaan päivähoitopaikka, jotta hän oppisi riittävästi suomea
ennen varsinaisen koulun alkua.
12. Koulujen, opetusministeriön ja kaupungin opetusviraston olisi tarjottava
oppilaille säännöllistä neuvontaa jo paljon ennen yhdeksättä luokkaa.
Neuvontaan on otettava mukaan laajempi perhe, ei pelkästään vanhempia.
Lisäksi vanhemmille tarvitaan valistusta ja tiedotusta koulutusjärjestelmästä,
mukaan lukien esiopetuksen tärkeys.
AT HOME IN EUROPE
129
13. Päiväkotien, somaliyhteisön järjestöjen ja Helsingin kaupunginvaltuuston
opetuslautakunnan olisi toteutettava tiedotuskampanja. Somaliyhteisön olisi
perehdyttävä venäläisyhteisön kokemuksiin lobbauksesta, jolla vaadittiin tukea
ja toimia. Yhtenä konkreettisena askelena olisi somaliedustajan nimittäminen
toimimaan paikallishallinnon neuvonantajana.
14. Oppilaitosten olisi luotava kumppanuuksia uskonnollisten organisaatioiden,
kuten somalien johtamien moskeijoiden, sekä muiden somaliyhteisön
järjestöjen kanssa. Tällaisilla kumppanuuksilla voitaisiin tehokkaasti parantaa
perheiden ja oppilaitosten keskinäistä ymmärtämystä puolin ja toisin.
Vanhemmat
voisivat
myös
saada
enemmän
tietoa
koulun
opetussuunnitelmasta, tuesta ja opiskelu- ja työmahdollisuuksista lapsilleen.
13.3 Työelämä
15. Tällä hetkellä aluehallintovirastojen työturvallisuus- ja työterveysosastot
seuraavat, kuinka yhdenvertaisuuslakia noudatetaan työasioissa. Tämä tehtävä
tulisi siirtää jollekin tehokkaammalle elimelle, joka pystyy toimimaan
tiiviimmässä yhteistyössä maahanmuuttajayhteisöjen kanssa, erityisesti
sellaisten yhteisöjen, jotka kokevat paljon syrjintää työmarkkinoilla, kuten
somalien.
16. Hallituksen olisi erityisesti huomioitava
erityisiä haasteita kohtaavien
maahanmuuttajaryhmien, kuten somalien, tilanne suunnittelu- ja toimeenpanostrategioissaan, mukaan lukien kunnianhimoinen tavoite puolittaa
maahanmuuttajien työttömyys nykyisellä hallituskaudella 2012–2015.
17. Hallituksen olisi kannustettava samanlaisten sopimusten tekemiseen kuin sen
oma sopimus Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien, pääkaupunkiseudun
yrittäjien ja Helsingin seudun kauppakamarin kanssa koulutus- ja työtilaisuuksista, jotka ovat perustavan tärkeitä maahanmuuttajien kotoutumiselle ja joita
on määrä parantaa pääkaupunkiseudulla vuosina 2013–2015. Tämän
uudentyyppisen yhteistyön tavoitteena on tuoda maahanmuuttajat entistä
nopeammin kotoutumiskoulutukseen, työharjoittelujaksoille ja muiden
työmarkkinapalvelujen piiriin. Tällä ja vastaavilla aloitteilla olisi vastattava
nuorten tarpeisiin ja edellytyksiin ja kehitettävä strategioita niiden
yhteensovittamiseksi nykyisten työmarkkinamahdollisuuksien kanssa, mitä
vahvasti tukee myös nykyiseen hallitusohjelmaan sisältyvä nuorisotakuu.
18. Helsingin tärkeimpien somalijärjestöjen ja moskeijoiden olisi panostettava
entistä vahvemmin syrjinnän torjumiseen tekemällä yhteistyötä sekä
paikallisten että valtakunnallisten päättäjien ja syrjinnän vastaisten järjestöjen
kanssa. Näiden järjestöjen olisi myös sitouduttava lisäämään tietoisuutta
syrjinnän vastustamisesta ja tiedotettava yhteisölle mahdollisuuksista ja
paikoista syrjinnän ilmoittamiseen.
130
2014
SUOSITUKSET
19. Tarvitaan lisätutkimuksia siitä, miksi niin monet somalinaiset ja -miehet jäävät
työvoiman ulkopuolelle ja millaisia toimenpiteitä tarvittaisiin tukemaan ja
kannustamaan heidän toimintaansa työmarkkinoilla: tilastot osoittavat, että
varsin suuri osa somalinkielisestä väestöstä on työvoiman ulkopuolella (pois
lukien lapset, opiskelijat, asevelvollisuuttaan suorittavat ja eläkeläiset).
13.4 Asuminen
20. Sosiaalisen sekoittamisen asuntopolitiikan perinteiden ansiosta Helsingissä on
niukasti etnistä eriytymistä verrattuna moniin muihin Euroopan
kaupunkeihin. Tähän mennessä eri ryhmille myönnetyt asunnot ovat
jakautuneet varsin tasaisesti eri alueille, ja tämän hyvän käytännön edistämistä
voisi suositella muille Euroopan kaupungeille.
21. Etnisen eriytymisen ehkäisemiseen tähtäävää politiikkaa olisi täydennettävä
siten, että Helsingin kaupungin kiinteistöviraston asuntoasiainosasto
toteuttaisi kohdennettuja toimia huono-osaisten ryhmien ja erityisesti
näkyvien vähemmistöjen, kuten somalien, aseman lujittamiseksi
asuntomarkkinoilla. Helsingin seudun muuttuessa monimuotoisemmaksi eri
kaupunginosien eriytyminen on myös ollut kasvussa.
22. Kaupungin viranomaisten olisi kehitettävä asianmukaista politiikkaa ja
strategioita vastaamaan siihen ongelmaan, että suurperheille ei ole tarjolla
riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja.
23. Helsingin asunnonjakojärjestelmän on oltava läpinäkyvämpi ja tarjottava
enemmän tietoa päätösten perusteista ja ihmisten paikasta jonossa. Tällä
hetkellä järjestelmä ei ole läpinäkyvä, jonoissa ei ole järjestysnumeroita eivätkä
hakijat tiedä, kuka saa asunnon ja millä perusteella.
24. Kaupungin viranomaisten olisi luotava yhteyksiä pahasti häirinnästä kärsiviin
yhteisöihin, kuten somaleihin, vastatakseen huoleen heidän asuinalueillaan
esiintyvästä häirinnästä. Perheitä olisi myös kannustettava osallistumaan
asuinalueilla ja asuintaloissa järjestettäviin tapahtumiin, esimerkiksi
pihatalkoisiin. Tällaiset tapahtumat olisivat hyviä tilaisuuksia molemminpuoliseen myönteiseen vuorovaikutukseen.
13.5 Terveys ja sosiaalinen suojelu
25. Terveyssuunnittelijoiden, kouluttajien sekä palveluntarjoajien olisi tartuttava
mielenterveysasiaan ja siihen, miten somalien ja muiden maahanmuuttajien
mielenterveysongelmia ymmärretään ja hoidetaan Suomessa. Yhteistyötä
somalijärjestöjen ja muiden maahanmuuttajajärjestöjen sekä uskonnollisten
asiantuntijoiden kanssa suositellaan painokkaasti.
AT HOME IN EUROPE
131
26. Terveys- ja sosiaalialan laitosten johtajien ja esimiesten olisi varmistettava, että
henkilöstö saa koulutusta, jotta yhä monikulttuurisemman, osin
lukutaidottoman asiakaspiirin tavoittaminen ja asiakasviestintä paranisivat.
Etenkin ensimmäisen sukupolven naisten keskuudessa voi olla
lukutaidottomia, jotka tarvitsevat suullista opastusta ja tulkkipalveluja.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä vanhempiin maahanmuuttajataustaisiin
ihmisiin ja heidän selviytymiseensä teknistyneessä yhteiskunnassa, jossa
henkilökohtainen palvelu on harvinaistumassa.
27. Terveyskeskuksia ja sairaaloita olisi kannustettava palkkaamaan palveluihin
somalinkielistä ja muita vieraita kieliä puhuvaa henkilökuntaa, mikä
helpottaisi merkittävästi viestintäongelmia. Myös kantasuomalaisia
työntekijöitä olisi koulutettava työskentelemään monikulttuurisissa
kohtaamistilanteissa.
28. Somalinaisille,
kuten muillekin (muslimi-)maahanmuuttajanaisille, olisi
tarjottava kokonaisvaltaisempaa terveysneuvontaa, kuten tiedotusta urheilusta,
liikunnasta ja ruokavaliosta. Lisäksi vain naisille tarkoitettuja liikuntatunteja ja
uimahalliaikoja olisi tarjottava entistä laajemmin.
29. Terveyspalvelujen tarjoajien olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä sosiaalialan kanssa,
jotta potilaiden ja heidän perheidensä kokonaisvaltaiset tarpeet
ymmärrettäisiin. Yksittäisten fyysisten oireiden ja vaivojen lisäksi olisi
puututtava sosiaalisiin ongelmiin, kuten syrjintään ja häirintään,
yksinäisyyteen ja eristyneisyyden tunteeseen. Palvelujen ja toimintojen
suunnittelussa olisi otettava huomioon myös sukupuoli ja ikä.
13.6 Järjestyksenpito ja turvallisuus
30. Poliisin olisi luotava luottamusta ja yhteistyötä somaliyhteisön kanssa sekä
virallisten että epävirallisten yhteistapahtumien avulla. On tärkeää luoda hyvä
yhteistyöverkosto ennen ongelmien ilmenemistä.
31. Etnisiä vähemmistöryhmiä, esimerkiksi somalinuoria, olisi kannustettava ja
heille olisi tiedotettava mahdollisuuksista hakea poliisiammattikorkeakouluun.
Lisäksi suomensomaleja olisi myös tuettava pyrkimään pelastusopistoon.
32. Poliisin olisi varmistettava, että näkyviä etnisiä vähemmistöryhmiä kohdellaan
ammattimaisesti ja yhdenvertaisesti muiden asiakkaiden kanssa heidän
ollessaan oletettuina rikoksen uhreina tai mahdollisina rikollisina.
Poliisikoulutukseen olisi myös sisällytettävä syrjinnän vastaista koulutusta ja
kulttuuriälykoulutusta.
33. Somaliyhteisöä on kannustettava ilmoittamaan rasistisesti motivoituneista
rikoksista ja viharikoksista tarjoamalla yhteisölle asiaankuuluvaa tietoa ja
lisäämällä sen luottamusta oikeusjärjestelmään. Poliisin on oltava
tilivelvollinen siitä, mitä rikosilmoituksen jälkeen tapahtuu.
132
2014
SUOSITUKSET
13.7 Osallistuminen ja kansalaisuus
34. Viranomaisten ja julkisten elinten edustajien olisi lähestyttävä etnisiä ja
uskonnollisia yhteisöjä ja yhteisöllisiä järjestöjä, mukaan lukien uskonnolliset
järjestöt, ja erityisesti somalijärjestöjä vierailemalla asuinalueilla, joilla asuu
paljon maahanmuuttajia, ja järjestämällä yhteistyöhenkisiä ja epävirallisiakin
tapahtumia molemminpuolisen luottamuksen lisäämiseksi.
35. Kaupungin
asuntoyksiköiden olisi järjestettävä tapaamisia, joissa
maahanmuuttajataustaiset asukkaat ja heidän yhteisönsä keskeiset edustajat
saisivat tietoa asumiseen ja asuinalueeseen liittyvistä käytännön asioista,
yhteisiin tapahtumiin osallistumisen tärkeydestä ja tavoista vahvistaa hyviä
naapurisuhteita. Myös moskeijoiden olisi kannustettava jäseniään ja
asiakkaitaan osallistumaan aktiivisemmin.
13.8 Media
36. Suomalaisen median olisi kansallisen edun nimissä laadittava ohjeet eettisesti
johdonmukaiselle, tasapuoliselle ja oikeudenmukaiselle uutisoinnille etnisistä
vähemmistöistä, etenkin somaleista. Kertominen somaliyhteisön myönteisestä
panoksesta hyvinvointivaltioon voisi olla esimerkki uutisoinnista, jolla voidaan
haastaa vallitsevat stereotypiat ja edistää osallisuutta.
37. Sekä mediaväen että perinteisten puolueiden poliitikkojen olisi harkittava, että
he asettuisivat vastuuntuntoisella tavalla vastustamaan vihapuhetta, joka lisää
vähemmistöryhmiin kohdistuvaa vihamielisyyttä ja syrjintää.
38. Suomensomalien yhteisön olisi kannustettava jäseniään kouluttautumaan
media-alan ammattilaisiksi. Suomensomalien järjestöjen olisi myös harkittava
tehokasta mediakoulutusta henkilöstölleen ja edustajilleen voidakseen
onnistuneesti tiedottaa myönteisestä työstään ja aloitteistaan mediassa ja
hyödyntääkseen median tarjoamia mahdollisuuksia tehokkaammin. Siinä
tarkoituksessa niiden olisi pyrittävä yhteistyöhön valtakunnallisten
valtamedioiden kanssa.
AT HOME IN EUROPE
133
L IITE 1.
L ÄHTEET
Englanniksi
Aallas, E. ”Somalis more than 20 years in Finland – ever discriminated against, now staying
or returning?” Teoksessa Tuomo Melasuo, Petter Nissinen ja Outi Tomperi: A Flying
Finn. Finnish Civil Society Actors in the Global Sphere. TAPRI Net Series: 5. Tampere:
Tampere Peace Research Institute (TAPRI), 2013.
Akhlaq, A. Getting a Job in Finland. The Social Networks of Immigrants from the Indian
Subcontinent in the Helsinki Metropolitan Labour Market. Helsinki: University of
Helsinki, 2005.
Alitolppa-Niitamo, A. ”Liminalities: Expanding and constraining the options of Somali
youth in the Helsinki Metropolitan area”. Teoksessa Yearbook of Population Research in
Finland 37. Helsinki: Population Research Institute (Väestöntutkimuslaitos), 2001, s.
237‒246.
Bhui, K., A. Abdi, M. Abdi, S. Pereira, M. Dualeh, D. Robertson ym. ”Traumatic events,
migration characteristics and psychiatric symptoms among Somali refugees: preliminary
communication”, Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology 38 (2003), s. 35–43.
Degni, F., L. Koivusilta ja A. Ojanlatva. ”Attitudes towards and perceptions about
contraceptive use among married refugee women of Somali descent living in Finland”,
European Journal of Contraceptive Reproductive Health Care 11 (2006), s. 190–196.
Degni F., C. Mazengo, T. Vaskilampi ja B. Essén. ”Religious beliefs prevailing among
Somali men living in Finland regarding the use of the condom by men and that of other
forms of contraception by women”. European Journal of Contraceptive Reproductive
Health Care 13 (2008), s. 298–303.
Dhalmann, H., ja K. Vilkama. ”Housing policy and the ethnic mix in Helsinki, Finland:
perceptions of city officials and Somali immigrants”, Journal of Housing and the Built
Environment 24 (4) (2009), s. 423–439.
Egharevba, S. ”Rethinking the concept of prejudice: immigrants’ knowledge-based analysis
in Finland”, Journal of the Sociology of Law 32 (2004), s. 191–221.
Egharevba, S. ”An investigation into the experiences of African immigrant relations with
the police in Finland”, International Journal of Police Science and Management 7 (1)
(2005), s. 44–46.
Egharevba, S. ”Do African immigrants in Turku experience more racist harassment in
Finland? A victim-oriented-approach”, International Review of Victimology 13 (2006), s.
71–79.
Egharevba, S. ”African immigrants’ perception of police in Finland: Is it based on the
discourse of race or culture?”, International Journal of the Sociology of Law 34 (2006), s.
42–46.
134
2014
LIITE
1. LÄHTEET
Egharevba, S. Understanding the Racial Nature of Police and Immigrant Relations in
Finland: The Case of Africans in Turku. Turku: University of Turku Publications, 2011.
Egharevba, S., ja L. Hannikainen. ”Exploring police relations with the immigrants minority
in the context of racism and discrimination: A view from Turku, Finland”, African
Journal of Criminology and Justice Studies 1 (2) (2005), s. 93–136.
Egharevba, S., ja J. White. ”Are Finnish Police racists? A critical analysis of police cadets’
attitudes towards African immigrants in Finland”. Journal of Police Science and
Management 9 (1) (2007), s. 14–35.
European Commission against Racism and Intolerance (ECRI). ”Report on Finland”
(fourth monitoring cycle), Council of Europe, Strasbourg, 9.7.2013. www.coe.int/t/dg
hl/monitoring/ecri/Country-by-country/Finland/FIN-CbC-IV-2013-019-ENG.pdf
European Union Minorities and Discrimination Survey (EU-MIDIS). Main Results Report.
European Union Agency for Fundamental Rights (Euroopan unionin perusoikeusvirasto), 2009. fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/663-FRA-2011_EU_MIDI
S_EN.pdf
European Union Minorities and Discrimination Survey (EU-MIDIS). Technical Report.
Methodology, Sampling and Fieldwork. European Union Agency for Fundamental Rights,
2009. fra.europa.eu/sites/default/files/eu-midis_technical_report.pdf
Farrington, N., D. Kilvington, J. Price ja A. Saeed. Race, Racism and Sports Journalism.
Abingdon: Routledge, 2012.
Forsander, A. ”Integration through the Nordic welfare state – does work make you into a
real Finn?” Teoksessa H. Blomberg, A. Forsander, C. Kroll, P. Salmenhaara ja M. Similä
(toim.): Sameness and Diversity. The Nordic Welfare State Model and the Integration of
Immigrants on the Labour Market, s. 71–81. Helsinki: Research Institute, Swedish School
of Social Science, University of Helsinki, 2008.
Fuhrmann, J. C., ja N. Beckmann-Dierkes. Finland’s PISA success: Myth and transferability.
KAS International Reports 7/2011, s. 6‒21. kas.de/wf/doc/kas_23322-544-2-30.pdf
Haavisto, C. Conditionally One of ”Us”: A Study of Print Media, Minorities and
Positioning Practices. Helsinki: University of Helsinki, 2011.
Hansen, R. The Centrality of Employment in Immigrant Integration in Europe. Washington,
DC: Migration Policy Institute, 2012. migrationpolicy.org/pubs/integration-hansen.pdf
Hautaniemi, P. ”Transnational life course, human development and diverse landscapes of
opportunities among young Somali men”, Nordic Journal of African Studies 20 (1)
(2011), s. 11–27.
Heikkilä, E. ”Labour Market Participation of Immigrants in Finland and its Regions”.
Esitelmä, European Social Science History Conference, Glasgow, Skotlanti, Britannia,
11.–14.4.2012. migrationinstitute.fi/articles/078_Heikkila_Labour_Market.pdf
Heinämäki, L. ”Early childhood education in Finland”. Occasional Paper no. 39. Potsdam:
Friedfrich Naumann Foundation for Freedom, 2008.
http://www.fnf.org.ph/downloadables/Childhood%20Education%20in%20Finland.pdf
AT HOME IN EUROPE
135
Holley, P. ”Immigrant identity and integration in Finland: Some preliminary remarks on
2012 Municipal elections and activities of the iCount Project”. Esitys, iCount-projektin
päätösseminaari, Helsinki, 29.11.2012. icount.fi/en/2012/12/icount-projekti-saatiinkunnialla-paatokseen
Horsti, K. ”Finland”. Teoksessa Jessika ter Wal (toim.): Racism and Cultural Diversity in the
Mass Media. Wien: European Research Centre on Migration and Ethnic Relations
(ERCOMER), 2002, s. 351–371.
Jyrkiäinen, J. ”Media landscapes: Finland”, European Journalism Centre, 2010,
http://ejc.net/media_landscapes/finland#link_391
Kilpi, E. ”The education of children of immigrants in Finland”. DPhil, Oxford University,
UK, 2010.
Korkiasaari, J., ja I. Söderling. ”Finnish emigration and immigration after World War II”,
Migration institute, Turku, 2003,
migrationinstitute.fi/articles/011_Korkiasaari_Soderling.pdf
Kupiainen, S., J. Hautamäki ja T. Karjalainen. The Finnish Education System and PISA,
Helsinki: Helsinki University Print, 2009.
pisa2006.helsinki.fi/files/The_Finnish_education_system_and_PISA.pdf
Mannila, S. ”Nordic immigration policy and the new emphasis on labour immigration –
the case of Finland as compared to Sweden and Norway”. Teoksessa S. Mannila,
V. Messing, H.-P. van den Broek ja Z. Vidra (toim.): Immigrants and Ethnic Minorities:
European country cases and debates. THL Report 41/2010, s. 18–38.
Martikainen, T. ”Finland”. Teoksessa J. S. Nielsen, S. Akgönül, A. Alibašić ja E. Račius
(toim.): Yearbook of Muslims in Europe. Vol. 5. Leiden: Brill.
McCrone, P., K. Bhui, T. Craig, S. Mohamud, N. Warfa, S. Stansfeld, G. Thornicroft ja
S. Curtis. ”Mental Health Needs, Service Use and Costs among Somali Refugees in the
UK”, Acta Psychiatrica Scandinavica 111 (5) (2005), s. 351–357.
Moniheli. ”Background information on iCount Project”.
icount.fi/en/icount-project/background/
Mölsä, M., K.H. Hjelde ja M. Tiilikainen. ”Changing mental distress conceptions and
practices among Somalis in Finland”, Transcultural Psychiatry 47 (2010), s. 276−300.
Pietikäinen, S. ”Representations of Ethnicity in journalism. Multiculturalist transitions on
the pages of a Finnish daily”, Nordicom Review 2 (2005), s. 71–81.
Pirkkalainen, P. ”Finland-based Somali diaspora associations and their involvement in codevelopment”. Teoksessa T.L. Weiss (toim.): Migration for Development in the Horn of
Africa: Health Expertise from the Somali Diaspora in Finland. Helsinki: International
Organisation for Migration, 2009, s. 74–90.
publications.iom.int/bookstore/free/MIDA_Health_book.pdf#page=74
Pitkänen, P., ja S. Kouki. ”Meeting foreign culture: A survey of the attitude of Finnish
authorities towards immigrants and immigration”, Journal of Ethnic and Migration
Studies 28 (1) (2002), s. 103–118.
136
2014
LIITE
1. LÄHTEET
Sigler, R., ja I. Johnson. ”Reporting violent acts to the police: A difference by race”,
Policing, An International Journal of Police Strategies and Management 25 (2) (2002), s.
274–293.
Silveira, E., ja S. Ebrahim. ”Social determinants of psychiatric morbidity and wellbeing in
immigrant elders and whites in East London”, International Journal of Geriatric Psychiatry
13 (11) (1998), s. 801–812.
Teun, A. van D. Elite Discourse and Racism. London: Sage, 1993.
Thomas, B., ja D. Dorling. Identity in Britain: A cradle-to-grave atlas. Bristol: The Policy
Press, 2007.
Tiilikainen, M. ”Failed diaspora: Experiences of Dhaqan Celis and mentally ill returnees in
Somaliland”, Nordic Journal of African Studies 20 (2011), s. 71–89.
Tiilikainen, M., ja P.H. Koehn. ”Transforming the boundaries of health care: Insights from
Somali migrants”, Medical Anthropology 30 (5) (2011), s. 1–27.
Tiilikainen, M. ja A. H. Mohamed. ”Civil society in the making. Challenges of the Somali
diaspora organisations”, Nordic Journal of Migration Research 3 (1) (2013), s. 40–48.
Trux, M.-L. ”Diversity Under the Northern Star”. Teoksessa Annika Forsander (toim.):
Immigration and Economy in Globalization Process: The Case of Finland. Sitra Reports
Series 20. Vantaa: Sitra, 2002, s. 175–226.
Turja, S. ”Finland”. Teoksessa A. Platonova ja G. Urso (toim.): Migration, Employment and
Labour Market Integration Policies in the European Union. Part 1: Migration and the
Labour Markets in the European Union (2000–2009). Geneva: International Organisation
for Migration (IOM), 2010, s. 105–115.
Vaattovaara M., ja M. Kortteinen. ”Beyond polarisation versus professionalisation? A case
study of the development of the Helsinki Region”, Urban Studies 40 (11) (2003), s.
2127–2145.
Valtonen, K. ”Cracking Monopoly: Immigrants and employment in Finland”, Journal of
Ethnic and Migration Studies 27 (3) (2001), s. 421–438.
Vuorenkoski L., P. Mladovsky ja E. Mossialos. ”Finland: Health system review”, Health
Systems in Transition 10 (4) 2008, s. 1–168.
euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0007/80692/E91937.pdf
Yousfi S., ja K. Vilkama. ”Regional settlement patterns and migration dynamics among
immigrants in Finland”. Teoksessa R. Andersson, H. Dhalmann, E. Holmqvist, T. M.
Kauppinen, L. Magnusson Turner, H. Skifter Andersen, S. Søholt, M. Vaattovaara,
K. Vilkama, T. Wessel ja S. Yousfi (toim.): Immigration, housing and segregation in the
Nordic welfare states. Helsinki: University of Helsinki, 2010, s. 240–262.
Suomeksi
Castaneda, A., S. Rask, P. Koponen, M. Mölsä ja S. Koskinen (toim.): Maahanmuuttajien
terveys ja hyvinvointi. Tutkimus venäläis-, suomalais- ja kurditaustaisista Suomessa.
AT HOME IN EUROPE
137
Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2012 (jäljempänä Castaneda ym.:
Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi).
Castaneda, A., R. Lehtisalo, C. Schubert, T. Halla, A. Pakaslahti, M. Mölsä ja J. Suvisaari.
”Mielenterveyspalvelut”. Teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja
Castaneda, A., C. Schubert, R. Lehtisalo, A. Pakaslahti, T. Halla, M. Mölsä ja J. Suvisaari.
”Traumakokemukset”. Teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja
Dhalmann, H. ”Yhden uhka, toisen toive? Somalien ja venäläisten asumistoiveet etnisen
segregaatiokehityksen valossa”. Kaupunkimaantieteen väitöskirja, Geotieteiden ja
maantieteen laitos A10, Helsingin yliopisto, 2011.
helda.helsinki.fi/handle/10138/25901.
Forsander, A. 2002. Luottamuksen ehdot. Maahanmuuttajat 1990-luvun suomalaisilla
työmarkkinoilla. Väestöntutkimuslaitos. Helsinki: Väestöliitto, 2002.
Forsander, A. ja A. Alitolppa-Niitamo. ”Maahanmuuttajien työllistyminen ja työhallinto.
Keitä, miten ja minne?”, Työhallinnon julkaisu 242, Helsinki: Työministeriö, 2000.
Gissler, M., M. Malin ja P. Matveinen. Terveydenhuollon palvelut ja sosiaalihuollon
laitospalvelut. Helsinki: Stakes, 2006.
Haikkola, L. Monipaikkainen nuoruus. Toinen sukupolvi, transnationaalisuus ja identiteetit.
Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2012.
Hammar, S. Raportti somaliasiain asiantuntijaryhmän työskentelystä 18.4.2011–31.12.2012.
TEM raportteja 21/2013, 25.6.2013.
tem.fi/files/37056/TEMrap_21_2013_26062013.pdf
Hautaniemi, P. Pojat! Somalipoikien kiistanalainen nuoruus Suomessa. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 2004.
Herkman, J. ”Muukalaisvihan hedelmät. Media, rasistinen diskurssi ja identiteetti”,
Kulttuuritutkimus 13 (1) (1996), s. 28–36.
Huhtanen, A.-M. ”V niin kuin Vanhentunut”, Yliopisto-lehti 4 (2013), s. 18–25.
Jaakkola, M. Maahanmuutto ja etniset asenteet. Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin 1987–1999. Työpoliittinen tutkimus 213. Helsinki: Työministeriö, 1999.
Jaakkola, M. Maahanmuuttajat suomalaisten näkökulmasta. Asennemuutokset 1987–2007.
Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, 2009.
Jasinskaja-Lahti, I., ja K. Liebkind. Maahanmuuttajien sopeutuminen pääkaupunkiseudulla.
Sosiaalipsykologinen näkökulma. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, 1997.
Jasinskaja-Lahti, I., K. Liebkind ja T. Vesala. Rasismi ja syrjintä Suomessa.
Maahanmuuttajien kokemukset. Helsinki: Gaudeamus, 2002.
Joronen, T. ”Työ on kahden kauppa – maahanmuuttajien työmarkkina-aseman ongelmia”.
Teoksessa Seppo Paananen (toim.): Maahanmuuttajien elämää Suomessa. Helsinki:
Tilastokeskus, 2005, s. 59–82.
138
2014
LIITE
1. LÄHTEET
Joronen, T. (toim.) Maahanmuuttajien elinolot pääkaupunkiseudulla. Helsinki: Helsingin
kaupungin tietokeskus, 2005.
Koponen, P., R. Klemetti, H.-M. Surcel, M. Mölsä, M. Gissler ja A. Weiste-Paakkanen.
”Raskauden ehkäisy, raskaudet, synnytykset ja imetys”. Teoksessa Castaneda ym.:
Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 134–137.
Koponen, P., H. Kuusio, I. Keskimäki ja M. Mölsä. ”Avosairaanhoidon palvelujen käyttö”.
Teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 250–258.
Koponen, P., H. Kuusio, M. Mölsä ja I. Keskimäki. ”Terveystarkastukset ja
seulontatutkimukset”. Teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja
Koponen P., ja M. Mölsä. ”Naisten ympärileikkaus”. Teoksessa Castaneda ym.:
Korhonen, E., ja J. Takala. Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra- ja
asumisoikeustaloissa 2005. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, 2006.
Kortteinen, M., M. Elovainio ja M. Vaattovaara. ”Asuinolot ja niiden kehitys Helsingin
kunnallisissa vuokrataloissa”, Yhteiskuntapolitiikka 71 (2006).
Koskinen, S., A. E. Castaneda, P. Koponen ja S. Rask. ”Koulutustaso ja asuinalue”.
Teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 283–288.
Koskinen, S., A. E. Castaneda, N. Solovieva ja T. Laatikainen. ”Koettu terveys”. Teoksessa
Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi, s. 64–66.
Koskinen, S., P. Sainio ja S. Rask. ”Sosiaalinen toimintakyky”. Teoksessa Castaneda ym.:
Lankinen, M. Sosiaalisen vuokra-asumisen asema kaupunkikentässä. Helsinki: Helsingin
kaupunki, 2006.
Leikkilä J., M. Faehnle ja J. Lyytimäki (toim.). Maahanmuuttajat kaupunkiluontoa
koskevassa suunnittelussa. Kohti interkulttuurista kaupunkia. Suomen ympäristökeskuksen
raportteja 12/2011. Helsinki: Suomen ympäristökeskus 2011.
Mannila, S., A. E. Castaneda ja I. Jasinskaja-Lahti. ”Syrjintäkokemukset”. Teoksessa Castaneda ym.:
Marjeta, M. ”Äidit ja tyttäret kahdessa kulttuurissa. Somalialaisnaiset, perhe ja muutos”.
Sosiologian tutkimuksia No. 4, Joensuun yliopisto, sosiologian laitos. Joensuu: Joensuu
University Press, 2001.
Martikainen, T. ”Muslimit suomalaisessa yhteiskunnassa”. Teoksessa T. Martikainen,
T. Sakaranaho ja M. Juntunen (toim.): Islam Suomessa. Muslimit arjessa, mediassa ja
yhteiskunnassa, s. 62–84. Helsinki: SKS, 2008.
Mölsä, M., ja M. Tiilikainen. ”Potilaana somali – auttaako kulttuurinen tieto lääkärin
työssä?”, Duodecim 123 (2007), s. 451−456.
Myrskylä, P. ”Maahanmuutto ja nuorten syrjäytymisriskit pääkaupunkiseudulla”, Kvartti,
Helsingin kaupungin tietokeskuksen neljännesvuosijulkaisu (2) 2012, s. 14–22.
AT HOME IN EUROPE
139
Paananen, S. Suomalaisuuden armoilla: Ulkomaalaisten työnhakijoiden luokittelu. Helsinki:
Tilastokeskus, 1999.
Paananen, S. (toim.) Maahanmuuttajien elämää Suomessa. Helsinki: Tilastokeskus, 2005
Paananen, S. ”Maahanmuuttajien elinolot Suomessa”, Yhteiskuntapolitiikka 70 (4) (2005),
s. 460–462.
Perhoniemi, R., ja I. Jasinskaja-Lahti. ”Maahanmuuttajien kotoutuminen pääkaupunkiseudulla. Seurantatutkimus vuosilta 1997−2004”. Helsinki: Helsingin kaupungin
tietokeskus, 2006.
Pohjanpää, K., S. Paananen ja M. Nieminen. Maahanmuuttajien elinolot. Venäläisten,
virolaisten, somalialaisten ja vietnamilaisten elämää Suomessa 2002. Helsinki:
Pöyhönen, S., M. Tarnanen, E.-M. Vehviläinen, A. Virtanen ja L. Pihlaja. Osallisena
Suomessa. Kehittämissuunnitelma maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi. Jyväskylä:
Jyväskylän yliopisto ja Suomen Kulttuurirahasto, 2010.
Raittila, P. (toim.) Etnisyys ja rasismi journalismissa. Tampere: Tampereen yliopisto, 2002.
Raittila, P. ”Etniset aiheet, vähemmistöt ja niiden suhteet suomalaisessa journalismissa
vuonna 2000”. Teoksessa P. Raittila (toim.): Etnisyys ja rasismi journalismissa, Tampere:
Tampereen yliopisto, 2002, s. 31–108.
Raittila, P., ja T. Kutilainen. Rasismi ja etnisyys Suomen sanomalehdissä syksyllä 1999.
Tampere: Tampereen yliopisto, 2000.
Rask, S., P. Sainio, S. Stenholm, M. Vaara ja T. Hurnasti. ”Fyysinen toimintakyky ja
liikkumisen apuvälineet”. Teoksessa Castaneda ym.: Maahanmuuttajien terveys ja
Saksela, S. ”Maahanmuuttajayhdistysten ja viranomaisten välinen yhteistyö”. Teoksessa
T. Joronen: Maahanmuuttajien elinolot pääkaupunkiseudulla. Helsinki: Helsingin
kaupungin tietokeskus, 2005, s. 9–115.
Salminen, K. ”Turun maahanmuuton kuva”. Kaupunkitutkimus- ja tietoyksikkö, Turun
kaupunki, Tutkimuskatsauksia 5/2012.
Stenman, K. ”Poikien ympärileikkaus. Selvitys kansainvälisistä ja kotimaisista
käytännöistä”. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita (2004) 3, Helsinki.
stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-3699.pdf
Teräs, M., E. Niemi, D. Stein ja M. Välinoro. Muunkieliset nuoret siirtymävaiheessa
peruskoulusta toiselle asteelle Helsingissä. Helsinki: Helsingin kaupungin maahanmuuttoosasto, 2010. hel.fi/wps/wcm/connect/9e8a23004084f1659a64ba3ce15fc85f/Muunkielis
et+nuoret+18.11.2010+LOPULLINEN+VERKKO-VERSIO.pdf?MOD=AJPERES
Tiilikainen, M. Arjen islam. Somalinaisten elämää Suomessa. Tampere: Vastapaino, 2003.
Tiilikainen, M., ja M. M. Abdi. ”Somalialaisväestö ja poliisi yhteistyössä”. Teoksessa
A. Tanner (toim.): Poliisi ja maahanmuuttajat – kohti kotoutumista edistävää
vuorovaikutusta, Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu, 2008, s. 101–118.
140
2014
LIITE
1. LÄHTEET
Tiilikainen, M., ja M. Mölsä. ”Potilaana somalialainen maahanmuuttaja”. Teoksessa
A. Pakaslahti ja M. Huttunen (toim.): Kulttuurit ja lääketiede. Helsinki: Duodecim,
2010, s. 305–320.
Vehmas, S. ”Maahanmuuttokirjoittelu sanomalehdissä”. Teoksessa M. Maasilta (toim.):
Maahanmuutto, media ja eduskuntavaalit. Tampere: Tampereen yliopisto, 2012, s. 116–
135.
Vilkama, K. Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla.
Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, 2011.
Ylönen, O. ”Skinien hyökkäys somalitappeluksi”, Journalismikritiikin vuosikirja 2000.
Tiedotustutkimus 23 (1) (2000), s. 18–19.
Lait
Finlex 359/2003 Kansalaisuuslaki, finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20030359
Finlex 493/1999 Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden
vastaanottamisesta, finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1999/19990493
Finlex 1386/2010 Laki maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisestä,
finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20101386
Yhdistyslaki 503/1989, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19890503
Valtion ja kuntien julkaisut
Helsingin kaupungin maahanmuutto- ja kotoutumisasioiden neuvottelukunta.
www.hel.fi/hki/heke/en/Immigration/Advisory+board+for+immigration+and+integration+ma
tters, suomeksi www.hel.fi/hki/Heke/fi/Maahanmuutto/Neuvottelukunta/Maahanmuutto+ja+kotoutumisasioiden+neuvottelukunta
Helsingin kaupunki. Kaupunginvaltuusto.
www.hel.fi/wps/portal/Helsinki_en/Artikkeli?urile=hki:path:/helsinki/en/City+governme
nt/Decision-making/City+council&current=true, suomeksi
www.hel.fi/hki/Helsinki/fi/P__t_ksenteko+ja+hallinto/P__t_ksenteko/Kaupunginvaltuus
to
Helsingin kaupunki, Valtuuston jäsenet.
www.hel.fi/hki/Helsinki/fi/P__t_ksenteko+ja+hallinto/P__t_ksenteko/Kaupunginvaltuus
to/Valtuuston+j_senet/
Helsingin kaupunki: ”Monimuotoisuus ja maahanmuutto. Maahanmuuttoon,
maahanmuuttajiin ja etniseen monimuotoisuuteen liittyvät strategiaohjelman linjaukset –
toimeenpanosuunnitelma.” www.hel.fi/hki/Heke/en/Immigration/Strategic+agendas,
suomeksi www.hel.fi/hki/Heke/fi/Maahanmuutto/Strategiset+linjaukset/Linjaukset
Helsingin kaupunki: ”Lauta- ja johtokunnat ohjaavat toimintaa”.
www.hel.fi/hki/Helsinki/en/City+government/Decisionmaking/Committees+and+Boards, suomeksi
AT HOME IN EUROPE
141
www.hel.fi/hki/Helsinki/fi/P__t_ksenteko+ja+hallinto/P__t_ksenteko/Lautakunnat+ja+j
ohtokunnat
Helsingin kaupunki: ”Maahanmuuttoon, maahanmuuttajiin ja etniseen
monimuotoisuuteen liittyvät strategiaohjelman linjaukset –toimeenpanosuunnitelma,
Henkilöstökeskus”, 2009.
www.hel.fi/wps/wcm/connect/bec87f00420b5c12ae52ffa2e161bc01/monimuotoisuus+ja
+maahanmuutto_fontit+upotettu_englanti.pdf?MOD=AJPERES&CACHEID=bec87f0
0420b5c12ae52ffa2e161bc01, suomeksi
www.hel.fi/wps/wcm/connect/3fd2a7804f9c32c5b5fab7a4cf6ee88a/monimuotoisuus+ja
+maahanmuutto_fontit+upotettu_uusi+painos.pdf?MOD=AJPERES&CACHEID=3fd2
a7804f9c32c5b5fab7a4cf6ee88a
Helsingin ulkomaalaispolitiikka (1995). Helsingin kaupunginkanslian julkaisusarja
A 10/1995. Helsinki.
Helsingin ulkomaalaispolitiikka – Perusteet ja käytäntö. Helsingin kaupunginkanslian
julkaisusarja A 12/1991. Helsinki.
City of Helsinki Urban Facts: ”Foreigners in Helsinki 2011”, Statistics 6.
www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/12_02_16_Tilasto_en_6_Selander.pdf
Helsingin kaupungin tietokeskus: ”Tilastoja” 41, 2011.
www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/11_12_15_Tilastoja_41_Ranto.pdf
Ministry of Education and Culture: Education and Research 2011–2016. A development
plan. Reports of the Ministry of Education and Culture, Finland (2012) 3. Suomeksi:
Koulutus ja tutkimus 2011–2016. Kehittämissuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja (2012) 1.
Sisäasiainministeriö. Maahanmuuttajien työllistyminen ja kannustinloukut. Sisäasiainministeriön julkaisuja 2/2009.
Ministry of Labour (Työministeriö). Government Report on Implementation of the
Integration Act. Government report 5/2002, Publication of Labour Administration, 317.
Työministeriö. Valtion kotouttamisohjelma.
tem.fi/files/33350/Valtion_kotouttamisohjelma_vuosille_2012-2015_1.6.2012_2.pdf
Työministeriö. Työelämäkysymykset ja haasteelliset ryhmät työllisyyspolitiikan näkökulmasta.
Työministeriö, Euroopan sosiaalirahasto. Helsinki: Edita, 2002.
Opetushallitus. ”Description of Education System Finland”.
oph.fi/download/124284_Education_system_of_Finland.pdf
Opetushallitus. ”Suomen sanoin – monin tavoin. Suomi toisena kielenä perusopetuksessa”,
2008. www.edu.fi/download/121984_S2_perusopetuksessa_esite_2008.pdf
Opetushallitus: ”National Core Curriculum for Instruction Preparing Immigrants for Basic
Education 2009”, 2009. oph.fi/download/138886_national_core_curriculum_for_instr
uction_preparing_for_basic_education_2009.pdf
Opetushallitus: ”National Core Curriculum for Integration Training for Adult Migrants
2012”, 2012. oph.fi/download/140755_national_core_curriculum_for_integration_tra
ining_for_adult_immigrants_2012.pdf
142
2014
LIITE
1. LÄHTEET
Opetushallitus. ”National Core Curriculum for Literacy Training for Adult Migrants
2012”, 2012. oph.fi/download/140756_national_core_curriculum_for_literacy_trai
ning_for_adult_immigrants_2012.pdf. Suomeksi: www.oph.fi/download/139339_aikui
sten_maahanmuuttajien_luku_ja_kirjoitustaidon_koulutuksen_opetussuunnitelman_per
usteet_2012.pdf.
Vähemmistövaltuutettu. ”Ethnic discrimination, questions and answers, housing”.
vahemmistovaltuutettu.fi/en/ethnic_discrimination/questions_and_answers/housing,
suomeksi: http://www.ofm.fi/fi/etninen_syrjinta/kysymyksia_ja_vastauksia/asuminen
Security Intelligence Service (Supo). ”Annual Report 2012”.
poliisi.fi/poliisi/supo60/home.nsf/files/3A8F83D40BFB6A3FC2257B1D00480FB0/$fil
e/2012_Supo-ENG_web.pdf, suomeksi:
poliisi.fi/poliisi/supo60/home.nsf/files/CBC606E685686634C2257B1D0047E7CD/$fil
e/2012_Supo-FIN_web.pdf
Tilastokeskus. Oppilaitostilastot 2006 (Educational Institutions 2006). Helsinki:
AT HOME IN EUROPE
143
L IITE 2.
H AAS TATELLUT
Nimi
ASIANTUNTIJAT
asema
organisaatio
(nimetön)
opettaja
Abdi, Abdulkadir M.
varapuheenjohtaja Suomen Somalia-verkosto
Abib, Mukhtar
sosiaaliohjaaja
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto
Abdulla, Zahra
kaupunginvaltuutettu
Helsingin kaupunki
Ali, Hassan A.
puheenjohtaja
Somaliland Seura
Alitolppa-Niitamo,
Anne
Atacocugu, Soile
Biaudet, Eva
Cortés Téllez, Mikko
monikulttuurisuusasioiden
päällikkö
yhdyskuntatyöntekijä
vähemmistövaltuutettu
erikoissuunnittelija
helsinkiläinen koulu
Väestöliitto
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston
aluetyön yksikkö
vähemmistövaltuutetun toimisto
opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osasto
Forsander, Annika
johtaja
Helsingin kaupunki, maahanmuuttoasiat
Evwaraye, Ari
ylitarkastaja
sisäasiainministeriö
Hammar, Sari
kehittämiskoordinaattori
Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus
(Socca)
Hashi, Wali
vapaa toimittaja
Kajava, Maija
sihteeri
Suomi-Somalia seura 1987–1993, 1997–2008,
Somali Forum for Progress Finland, 2010–
Keskitalo, Päivi
ylitarkastaja
vähemmistövaltuutetun toimisto
Mankkinen, Tarja
päällikkö
sisäisen turvallisuuden sihteeristö,
sisäasiainministeriö
Mannerström, Katja
opettaja
Vuosaaren lukio
Mohamed, Abdinasir
edustaja
Suomen islamilainen yhdyskunta
Mohamed, Abdirazak S. edustaja
Helsinki Islam Keskus
Mohamed, Abdulkadir imaami
Islamic Rahma Center
Mohamed, Saido
asiantuntija ja
puheenjohtaja
Musse, Mohamud
toiminnanjohtaja Kanava Nuoriso
144
Ihmisoikeusliitto ja Suomen Somalia-verkosto
2014
LIITE
2. H AA S T AT E LL U T S I D O S RY H M I E N E D U S T A JA T
Santaharju, Riku
tutkija
Maahanmuuttovirasto
Said, Arshe
puheenjohtaja
Suomen Somaliliitto
Stenman, Kristina
maahanmuuttojohtaja
työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuutto-osasto
Tanner, Arno
tutkija
Maahanmuuttovirasto
Välimäki-Adie, Seija
yhdyskuntatyöntekijä
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston
aluetyön yksikkö
Wrede, Georg Henrik
johtaja
opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikkö
AT HOME IN EUROPE
145
Somalis-cover-HELSINKI-finn-20140515_Layout 1 2014.06.19. 10:31 Page 1
AT HOME IN
EUROPE
At Home in Europe, osa Open Society Foundationsin Open Society Initiative for
Europe –aloitetta, on tutkimus- ja vaikuttamishanke, jonka tarkoituksena on edistää
yhdenvertaisuutta ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta vähemmistö- ja
marginalisoituneille ryhmille, jotka ovat jääneet kansalaistoiminnan, politiikan,
talouden ja kulttuurielämän valtavirtojen ulkopuolelle Länsi-Euroopassa.
Projektin ensimmäinen vertaileva tutkimussarja oli Muslims in EU Cities, joka
tarkasteli muslimien asemaa yhdessätoista Euroopan unionin maassa. Somalis in
European Cities eli Somalit Euroopan kaupungeissa tutkimussarja lähtee liikkeelle
Muslims in EU Cities raporttien havainnoista ja esittelee somalien kokemuksia ja
heidän kohtaamiaan haasteita seitsemässä Euroopan kaupungissa. Tutkimuksella
pyritään tavoittamaan arkielämän kokemuksia sekä sitä, miten paljon ja millaisia
yhteyksiä poliittiset päättäjät ovat luoneet kaupunkinsa somaleihin ja muihin
vähemmistöihin.
Vähemmistöyhteisöt, niin muslimit, maahanmuuttajat kuin romanitkin, ovat tämän
päivän Euroopassa edelleen suurennuslasin alla. Tämä monimutkainen tilanne
asettaa Euroopalle yhden sen suurimmista haasteista: miten turvata yhdenvertaiset
oikeudet ympäristössä, jonka moninaisuus lisääntyy nopeasti.
SOMALIT
HELSINGISSÄ
Somalit Euroopan kaupungeissa

Somalit Helsingissa - Open Society Foundations

Transcription

Similar documents

Oikeuskanslerille kantelu somalien oleskeluluvat

Pantomiimi, kulttuuripäivä, bingo! Toiminnalliset menetelmät

Maahanmuuttajaperheiden tukeminen kriisityön

6. Viron- ja venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemukset

MONIKULTTUURINEN TYÖYHTEISÖ - Pieni opas

4. Taide kotouttaa

LAHDEN KAUPUNGIN MAAHANMUUTTAJAOPAS

MAMU Kehittämishanke Hanna Peltonen.pdf