Vesihuolto - Vesitalous

Transcription

www.vesitalous.ﬁ
3/2011
Irtonumero 12 €
Vesihuolto
Tämä kansi kestää lähemmän tarkastelun
Valmistettu Suomessa
laadukkaista raaka-aineista
standardien mukaisesti
työntekijöitä kunnioittaen
/JFNJTFO7BMJNPOLBOTJTUPUWBJO-JOJOHJMUB
5JMBBFTJUFWFTBLPQSB!MJOJOHö
QtXXXMJOJOHö
QtXXXOJFNJTFOWBMJNPö
VESITALOUS
Yhdyskuntatekniikka2011-näyttelyTurussaonvesihuollon
ammattilaistenkohtaamispaikka
MIKA RONTU
3/2011
Sisältö
vesihuolto
VOL. LII
JULKAISIJA
Ympäristöviestintä YVT Oy
Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki. Puhelin (09) 694 0622
KUSTANTAJA
Talotekniikka-Julkaisut Oy
Harri Mannila
E-mail: harri.mannila@talotekniikka-julkaisut.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Timo Maasilta
Maa- ja vesitekniikan tuki ry
Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki
E-mail: timo.maasilta@mvtt.fi
Talousvesivälitteistenmikrobiologistenriskienkvantitatiivinenarviointi
TARJA PITKÄNEN, PÄIVI MERILÄINEN JA ILKKA T. MIETTINEN
Vedenlaadun monitorointiin käytettävistä hanavesinäytteistä saatava tieto on rajallista ja usein käytettävissä vasta jälkikäteen. Veden laatua uhkaavat tekijät tulee tunnistaa ja poistaa jo ennen kuin hanaveden laatu pääsee heikkenemään.
12 Vesikemikaalitjastandardisointi
HEIDI LAHTI
Mitä kemikaaleja käytetään juomavetemme käsittelyyn, millaisia laatuvaatimuksia kemikaaleille asetetaan ja miten
niiden laatu varmistetaan? Vastauksia näihin kysymyksiin selvitettiin Vesi-Instituutti WANDERin projektissa.
1 VesihuoltojärjestelmiinliittyvätrakennustuotteetjaniidenCE-merkintä
HANNA JÄRVENPÄÄ
Rakennustuotteiden CE-merkintä tulee Suomeen pakolliseksi vuonna 2013. Vesihuoltojärjestelmiin ja
vesikemikaaleihin liittyviä standardeja on valmistunut satoja, ja CE-merkintään johtavia tuotestandardeja on näistä
tällä hetkellä 30 kappaletta.
TOIMITUSSIHTEERI
Tuomo Häyrynen
Puistopiha 4 A 10, 02610 Espoo. Puhelin 050 585 7996
E-mail: tuomo.hayrynen@talotekniikka-julkaisut.fi
20 Itämerenvaluma-alueenjätevedenpuhdistamot
TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET
Taina Hihkiö
Maa- ja vesitekniikan tuki ry
Puhelin (09) 694 0622, faksi (09) 694 9772
E-mail: vesitalous@mvtt.fi
25 Vesihuoltolaitostenyhteiskuntavastuuraportointi
ILMOITUKSET
Harri Mannila
Koivistontie 16 B, 02140 ESspoo. Puhelin 050 66174
E-mail: harri.mannila@gmail.com tai ilmoitus.vesitalous@mvtt.fi
TAITTO
Jarkko Narvanne
Puhelin 050 523 27 68
INKA RUOTSALAINEN
Jätevedenpuhdistamot ovat Itämeren merkittävin ravinteiden pistekuormittaja. Kuormitusta on pyritty vähentämään
mm. jätevesidirektiivin ja HELCOMin suositusten avulla, mutta jätevedenkäsittelyä voidaan tehostaa edelleen.
EIJA VINNARI JA MATIAS LAINE
Kuluneen reilun vuosikymmenen aikana suomalaisten vesihuoltolaitosten ympäristöraporttien näkökulma on
laajentunut kohti yhteiskuntavastuuta, mutta niiden kohderyhmä jää edelleen epäselväksi. Mikä merkitys vesihuollon
yhteiskuntavastuuraportoinnilla oikeastaan on?
28 Uusillakeinoillakorjausvelankimppuun
MieliPide
30 Onkofosforiloppumassamaapallolta–jätevesilietteestäköhelpotusta?
YRJÖ LUNDSTRÖM
PAINOPAIKKA
FORSSA PRINT 2011 | ISSN 0505-3838
Mit taustekniikka
Asiantuntijat ovat tarkastaneet lehden artikkelit.
32 Biotestitekotoksisuudenarvioinnissa
MARKUS SOIMASUO
TOIMITUSKUNTA
haja-asutuksen jätevedet
Minna Hanski
dipl.ins.
Maa- ja metsätalousministeriö
35 Automaattinenvedenlaadunseurantataajanhaja-asutuksenjätevesienkuormittamassaojassa
Esko Kuusisto
fil.tri, hydrologi
Suomen ympäristökeskus, hydrologian yksikkö
0 MerenpinnanvaihtelunäkyypohjavedessäHankoniemellä
Riina Liikanen
tekn.tri, vesihuoltoinsinööri
Vesi- ja viemärilaitosyhdistys
ASKO SÄRKELÄ, PASI VALKAMA, NOORA MIELIKÄINEN JA KIRSTI LAHTI
Pohjavedet
SAMRIT LUOMA JA BIRGITTA BACKMAN
lainsäädäntö
Neuvottelumenettelykäyttöönsuunnitteluhankintojajarakennusurakoitakoskevissa
hankinnoissa
JERE NIEMINEN
Hannele Kärkinen
dipl.ins., ympäristöinsinööri
Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
koulutus
Saijariina Toivikko
dipl.ins., vesihuoltoinsinööri
uutisia
Riku Vahala
tekn.tri., vesihuoltotekniikan professori
Aalto-yliopisto, Teknillinen korkeakoulu
Olli Varis
tekn.tri, vesitalouden professori
Aalto-yliopisto, Teknillinen korkeakoulu
Erkki Vuori
lääket.kir.tri, oikeuskemian professori
Helsingin yliopisto, oikeuslääketieteen laitos
Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.
Vuosikerran hinta on 55 €.
Tämän numeron kokosi
Riina Liikanen
E-mail: riina.liikanen@vvy.fi
Kannen kuva: ArtMast
8 Vesijayhdyskuntienkehitys–seminaarittarkastelevatvesihuoltoaerinäkökulmista
VESA KEINONEN
50
51
52
5
Vesihuoltolaitoksilleopasvaravedenjakelunjärjestämiseen
Uusiteollisuusjätevesiopasjulkaistaantämänvuodenaikana
Uusiakoulutusmahdollisuuksiavesihuoltoalalle–TUULIA INNALA
Hulevesiopas–uusitietopakettikokonaisvaltaiseenhulevesienhallintaan
5
58
58
59
0
Energiatehokkuuskorostuupumppumarkkinoilla
Merkittäväyritysjärjestelymuoviputkivalmistuksessa
Seuraavassa
numerossa
Vesilainsäädäntöuudistuu
teemana on
AJANKOHTAISTAVESIYHDISTYKSELTÄ
Energia
ja vesi.
Liikehakemisto
Abstracts
Vesitalous 4/2011 ilmestyy 2.9.2011.
Itämertaeiolemenetetty
MATTI VANHANEN
Ilmoitusvaraukset 1.8. mennessä.
HEIDI RAUHAMÄKI
Pääkirjoitus
Yhdyskuntatekniikka 2011 -näyttely
turussa on vesihuollon
ammattilaisten kohtaamispaikka
Yhdyskuntatekniikka –näyttely on järjestetty parittomina vuosina jo vuodesta 1983 lähtien. Näyttelyn järjestäjinä ovat infra-alan
keskeiset järjestöt: Jätelaitosyhdistys, Suomen kuntatekniikan yhdistys, Infra ry, Suomen Tieyhdistys sekä päätoteuttajana Vesi- ja
viemärilaitosyhdistys. Yhdyskuntatekniikka 2011 –näyttely järjestetään Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa 18.-20.5.2011 osana
15. Yhdyskuntatekniikan viikkoa.
Y
Mika Rontu
dipl.ins., apulaisjohtaja
E-mail: mika.rontu@vvy.fi
Kirjoittaja on
Yhdyskuntatekniikka 2011 –
näyttelyn näyttelynjohtaja.
Vesitalous 3/2011
hdyskuntatekniikka 2011 –näyttely on infra-alan suurin näyttely Suomessa.
Turun Messu- ja Kongressikeskukseen odotetaan 18.- 20.5.2011 lähes 7.000
näyttelyvierasta. Näyttelyvieraita houkuttelevat paikalle monipuolisen näytteilleasettajajoukon lisäksi lukuisat Yhdyskuntatekniikan viikon yhteydessä järjestettävät koulutustilaisuudet ja seminaarit. Tänä vuonna näitä ovat mm. Vesihuolto
2011 –päivät, Jätelaitospäivät 2011, seminaari aiheesta Suunnittelu ja kunnossapito
sekä Kuntatekniikan päivät. Myös muut tahot, kuten Tekes ja Suomen Kuntaliitto,
tuovat omia tilaisuuksiaan Turkuun Yhdyskuntatekniikka 2011 –näyttelyn yhteyteen. Voidaan kuitenkin sanoa, että Yhdyskuntatekniikan viikolla vesihuoltoväki
valtaa Turun, sillä Vesihuolto 2011-päivät, Vesihuoltonuorten tapaaminen ja VVY:n
koulutukset kokoavat vesihuoltolaitosten henkilöstöä ja luottamushenkilöitä.
Vesihuolto 2011 –päivät ovat selkeästi suurin koulutustilaisuus Yhdyskuntatekniikka
2011 –näyttelyn yhteydessä. Ne kokoavat 500–600 vesihuoltoalan ammattilaista
kuuntelemaan esitelmiä ajankohtaisista aiheista sekä tutkimus- ja kehittämishankkeista. ”Virallisten” esitelmien lisäksi päivien yhteydessä käydään paljon epävirallisia käytäväkeskusteluja kollegoiden kanssa. Nämä onkin usein mainittu tärkeäksi
osaksi vesihuoltopäiviä. Ammatillista ohjelmaa edustavat myös tekniset ekskursiot.
Vesihuoltopäivien osallistuja voi osallistua yhdelle kolmesta ekskursiovaihtoehdosta:
Turun Seudun Vesi Oy:n Virttaankankaan tekopohjavesilaitokselle, Turun Seudun
Vesi Oy:n Saramäen kalliosäiliölle tai Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolan kalliopuhdistamolle ja Biovakka Oy:n biokaasulaitokselle.
Kaikkina kolmena näyttelypäivänä näyttelyväelle on tarjolla ilmaisia yleisöluentoja ja tietoiskuja A-hallissa olevalla lavalla järjestettävässä YT-Foorumissa. Luentojen
ja tietoiskujen aiheet liittyvät monipuolisuudessaan päivien teemoihin. Keskiviikon
ja torstain teemana on Yhdyskuntatekniikan ylläpidon vuosikymmen ja perjantain
Haja-asutuksen yhdyskuntatekniset palvelut.
Vesihuoltotekniikka on tälläkin kertaa näkyvästi edustettuna muun näyttelytarjonnan joukossa.
Tänäkin vuonna yli puolet näyttelytilasta edustaa vesihuoltotekniikkaa. Mukana
on lähes 100 vesihuoltoalan yritystä. Eikä ihme, sillä onhan Suomen vesihuoltolaitosten vuotuiset investoinnit noin 250 miljoonaa euroa ja liikevaihto lähes miljardi euroa.
Yhdyskuntatekniikka 2011-näyttely on liittynyt Turku - Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 viestinviejäksi. Toivotan kaikki Vesitalous –lehden lukijat tervetulleiksi tutustumaan Yhdyskuntatekniikka 2011 –näyttelyyn Turun
Messu- ja Kongressikeskukseen 18.-20.5.2011 ja samalla myös Euroopan
kulttuuripääkaupunkiin!
N[MM[[VV¼XGFGPOKVVCWMUGGP
'V¼NWGPVCVWQCLCPVCUCKUGPMWNWVWUVKGFQPO[ÑUXGUK[JVKÑKFGPWNQVVWXKNNG
/DQGLV*\ULQHWÁOXHWWDYDWYHVLPLWWDULWMDÁO\NÁVHWÁOXHQ
WDUDWNDLVXWXRYDWYHGHQNXOXWXVWLHGRWUHDDOLDLNDLVHQDQ\W
P\ÓVYHVL\KWLÓLGHQVDDWDYLOOH7HNQRORJLDPPHRQMRNÁ\
WÓVVÁOXNXLVLVVDVÁKNÓNDXNROÁPSÓMDPDDNDDVX\KWL
ÓLVVÁ7DUNDQWXQWLSRKMDLVHQPLWWDXNVHQDQVLRVWDYHVL\KWLÓ
VDDDMDQWDVDLVWDLQIRUPDDWLRWDYHGHQNXOXWXNVHVWDMDYHVL
YHUNRQWLODVWD
(WÁOXHQWDWDUMRDDWHKRNNDDWW\ÓNDOXWYHUNRVWRQKDOOLQWDDQ
5HDDOLDLNDLVWHQWLODMDKÁO\W\VWLHWRMHQDQVLRVWDPDKGROOLVHW
YXRWRNRKGDWOÓ\GHWÁÁQWDUNHPPLQMDQRSHDPPLQMDYHU
NRVWRQK\GUDXOLLNDQKDOOLQWDDYRLGDDQNHKLWWÁÁ0\ÓVDVLD
NDVSDOYHOXQODDWXSDUDQHHNXQNXOXWXVWDYRLGDDQVHXUDWD
DOXHLWWDLQDVLDNDVW\\SHLWWÁLQWDLHULYXRURNDXGHQDLNRLQD
/DQGLV*\ULOOÁRQ\OLYXRGHQNRNHPXVHQHUJLDPXR
WRMHQV\QHUJLDSRWHQWLDDOLVWD7DUMRDPPHWÁPÁQDVLDQ
WXQWHPXNVHPPHDVLDNNDLGHPPHK\ÓG\QQHWWÁYÁNVLWRL
PLWWDPDOODNRNRQDLVUDWNDLVXQMRNDVLVÁOWÁÁVXXQQLWWHOXQ
ODLWWHHWMÁUMHVWHOPÁWDVHQQXNVHWMDSURMHNWLQKDOOLQQDQ
/LVÁWLHWRDZZZODQGLVJ\UƄ
7XOHWDSDDPDDQPHLWÁ
<KG\VNXQWDWHNQLLNNDQÁ\WWHO\\QRVDVWROOH%G
vesihuolto
talousvesivälitteisten
mikrobiologisten riskien
kvantitatiivinen arviointi
taRja Pitkänen
FT, tutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos,
Vesi ja terveys -yksikkö
E-mail: tarja.pitkanen@thl.fi
Päivi MeRiläinen
FT, tutkija
Terveyden ja hyvinvoinninlaitos,
Arvioinnin ja mallituksen yksikkö
E-mail: paivi.merilainen@thl.fi
ilkka t. Miettinen
Dosentti, FT, erikoistutkija,
yksikön päällikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos,
Vesi ja terveys -yksikkö
E-mail: ilkka.miettinen@thl.fi
Vesitalous 3/2011
Vedenlaadun monitorointiin käytettävistä hanavesinäytteistä saatava tieto on rajallista ja usein käytettävissä vasta jälkikäteen.
Veden laatua uhkaavat tekijät tulee tunnistaa ja poistaa jo ennen
kuin hanaveden laatu pääsee heikkenemään. Tämän edesauttamiseksi Suomen vesihuollossa tarvitaan aiempaa analyyttisempää
tarkastelua. Mikäli talousvesivälitteisten mikrobiologisten riskien todennäköisyyden arviointi osoittaa, että vesiturvallisuus ei ole
edes teoriassa riittävällä tasolla, tarvitaan toimenpiteitä vedenlaadun turvaamiseksi.
T
alousveden saastuminen on
merkittävä maailmanlaajuinen
kansanterveysongelma, ja tautia aiheuttavien mikrobien pääsy talousveden joukkoon johtaa akuutteihin
terveysvaikutuksiin. Infektioiden ryväs, tyypillisimmillään vatsatautiepidemia, iskee saastuneella vedenjakelualueella äkillisesti lähes kaikkiin veden
käyttäjiin. Ihmisille vatsatautia aiheuttavat mikrobit lisääntyvät joko ihmisten tai tasalämpöisten eläinten suolistossa. Tyypillisesti talousvettä saastuttavat yhdyskuntien tai haja-asutusalueilla
myös yksittäisten kotitalouksien jätevedet. Jätevedet voivat päätyä esimerkiksi
ylivuotojen tai maaperän läpi suotautumisen seurauksena pohjavesilaitosten
tai kiinteistöjen vedenottokaivoihin.
Pintavesilaitoksilla taas vedenpuhdistuksen tai desinfioinnin puutteellisuus
tai häiriötilanteet voivat johtaa talousvesiverkostoon jaettavan veden saastumiseen, mikäli raakavedessä olevat mikrobit eivät poistu riittävän tehokkaasti.
Sadevesien ja lumen sulamisvesien mukana myös eläinten ulosteet maastosta
voivat päätyä pintavaluntana juomaveden raakavesiin, huonosti suojattuihin
pohjavesilähteisiin tai rakenteellisesti
puutteellisiin pohjavesikaivoihin. Paitsi
vedenottamoilla ja vesilaitoksilla, talo-
usveden saastuminen voi tapahtua myös
veden jakeluverkostossa, kuten jäteveden joutuessa talousveden jakeluverkostoon tai eläinten tai niiden ulosteiden
päätyessä verkostoveden joukkoon esimerkiksi vesitornien kautta.
Kvantitatiivinen
mikrobiologinen
riskinarviointi
Kvantitatiivinen eli määrällinen riskinarviointi tarkoittaa, että arvioinnin
lopputuloksena riskin suuruudesta esitetään laskennallinen arvo. Sen sijaan
kvalitatiivinen eli laadullinen riskinarviointi tarkoittaa, että riskin suuruus esitetään ainoastaan kuvailevasti. Riskien
kvantitatiivinen arviointi mahdollistaa paremmin riskien välisen vertailun
ja riskin pienentämiseksi toteutettujen
toimenpiteiden tehokkuuden toteamisen kuin pelkkä kvalitatiivinen (kuvaileva) riskinarviointi. Vesivälitteisten
infektioriskien arvioimiseen käytetään
QMRA-menetelmää (Quantitative
Microbial Risk Assessment), joka on
Maailman terveysjärjestö WHO:n suosittelema tapa mikrobiologisten riskien
tunnistamiseksi (WHO, 2001). Riskien
tunnistaminen on edellytys niiden poistamiseksi ja haitallisten terveysvaikutusten ennaltaehkäisemiseksi.
Vesihuolto
QMRA on vaiheittainen prosessi (Kuva 1), joka koostuu ongelman
määrittelyvaiheesta, analyysivaiheesta
ja riskin luonnehdintavaiheesta (ILSI
Framework, 2000). QMRA:ta varten
tarvitaan tietoa taudinaiheuttajien määrästä raakavedessä ja tieto siitä, miten
taudinaiheuttajat poistuvat eri vedenkäsittelyvaiheissa juomavedestä. Kun tieto
taudinaiheuttajien määrästä kuluttajan
hanavedessä yhdistetään arvioon niellyn veden määrästä sekä mikrobien annos-vasteisiin, voidaan laskea infektioriski (Kuva 2).
Riskinarvioinnin tarkkuuden varmistamiseksi laskennassa käytetään
usein Monte Carlo -menetelmää, jossa
huomioidaan lähtötietojen todennäköisyysjakauma yksittäisen pistetuloksen
sijaan. Riskinarvioinnin tulos eli mikrobiologisen riskin todennäköisyysjakauma lasketaan taudinaiheuttajamikrobeille altistumisen todennäköisyydestä kerrottuna altistumisen aiheuttamalla
terveysvaikutuksella. Saadussa tuloksessa otetaan huomioon eri skenaarioita altistumistilanteista. Riskin todennäköisyys voidaan esimerkiksi laskea erikseen
altistuksen ollessa pieni, keskimääräinen
tai pahin mahdollinen (worst case-skenaario). Saatuun tulokseen sisällytetään
lisäksi analyysejä riskinarvion epävarmuuksista, jotka johtuvat tyypillisesti
lähtötietojen puutteellisuudesta.
Mikrobiologinen
erikoisanalytiikka QMRA:n
tarpeisiin
Lähtötiedot ovat avainasemassa hyvän
ja luotettavan mikrobiologisen riskinarvioinnin toteuttamiseksi. Analytiikka
on sekä kallista että aikaa vievää, ja
taudinaiheuttajamikrobit esiintyvät usein hyvin pieninä pitoisuuksina
vaikeuttaen analyyttisiä menetelmiä.
Mittausaineistot ovat havaintopisteiden lukumäärältään usein vaatimattomia ja sisältävät vain pieniä lukuarvoja tai määritysrajan alle jääviä tuloksia.
Riskinarvioinnin yksi tehtävä onkin
tulkita pieniä aineistoja ja muuntaa ne
realistisiksi jakaumiksi sisältäen kullekin muuttujalle ominaisen vaihtelun.
Lisäksi epävarmuuden huomioiminen
on mikrobiologisessa riskinarvioinnissa
tärkeää tulosten oikeellisuuden saavuttamiseksi (Petterson ym. 2006).
Kuva 1. Mikrobiologisen riskinarvioinnin vaiheet.
(Muokattu ILSI Risk Science Institute workshopin raportista.)
Kuva 2. Laskentakaava talousvesivälitteisen infektion todennäköisyydelle (pinf ).
www.vesitalous.fi
vesihuolto
Talousvesien mikrobiologista turvallisuutta voivat uhata erilaiset
mikrobit, joita ovat bakteerit, virukset ja alkueläimet. Suolistobakteereista
vesivälitteisiä infektioita voivat aiheuttaa esimerkiksi
kampylobakteerit, Salmonella
ja enterohemorraaginen E. coli eli EHEC.
Suolistoinfektioita aiheuttavista viruksista vesiepidemioita ovat aiheuttaneet etenkin norovirukset,
rotavirukset ja hepatiitti
A virus. Lisäksi Giardia
ja Cryptosporidium –alkueläimet ovat pelättyjä
vesiepidemioiden aiheuttajia, sillä niiden aiheuttamat taudit ovat pitkäkestoisia. Suomessa havaitaan vuosittain muutamia
vesivälitteisiä infektioepidemioita ja sen
lisäksi tapahtuu vuosittain useampia
juomaveden saastumistilanteita, jotka
eivät kaikeksi onneksi johda epidemiaan. Havaituista juomavesiepidemioista
suurin osa on ollut noroviruksen aiheuttamia ja toiseksi eniten vesiepidemioita on aiheutunut kampylobakteerin
vuoksi. Useimmiten vesivälitteisiä infektioita on välittänyt pohjavedenottamon jakama talousvesi ja yleisin veden
saastuttaja on ollut jätevesi.
Normaalioloissa juomavesinäytteistä ei tutkita taudinaiheuttajamikrobien esiintymistä, vaan juomaveden mikrobiologinen turvallisuus varmistetaan
suolistoperäistä saastumista ilmentävien indikaattoribakteerien avulla.
Indikaattoribakteerien, Escherichia coli
–bakteerin (josta käytetään tutummin
nimitystä E. coli), suolistoperäisten enterokokkien tai Clostridium perfringens
–bakteerin havaitseminen juomavesinäytteestä tarkoittaa, että vesi on ulosteen saastuttamaa ja voi siten sisältää
myös varsinaisia taudinaiheuttajamikrobeja, kuten noroviruksia tai kampylobakteereita. Indikaattoreiden poissaolo ei kuitenkaan ole aukoton tae veden
turvallisuudesta, sillä monet taudinaiheuttajamikrobit säilyvät vedessä paremmin kuin indikaattoribakteerit. Tämän
8
Vesitalous 3/2011
vuoksi vesivälitteisten riskien arvioimisessa tarvitaan indikaattoribakteeritulosten lisäksi vesilaitoskohtaista aineistoa raakavesien taudinaiheuttajamikrobipitoisuuksista ja yksikköprosessien
tehokkuudesta erilaisten taudinaiheuttajamikrobien poistamiseksi.
Taudinaiheuttajamikrobien
pitoisuudet raakavesissä
Raakaveden mikrobiologinen laatu
vaihtelee paljon paitsi raakavesilähteiden välillä, myös tarkasteltavasta ajanhetkestä riippuen. Lähtökohtaisesti pintavesilähteiden mikrobiologinen laatu
on huonompaa kuin pohjavesilähteiden. Pintavesilaitosten puhdistusprosessit ovat usein monivaiheisia ja kykenevät oikein toimiessaan tehokkaasti poistamaan veden epäpuhtaudet. Taudinaiheuttajamikrobien, kuten kampylobakteerien, enteeristen virusten ja
Giardia ja Cryptosporidium -alkueläinten esiintyminen pintavesilähteissä on
Euroopan mittakaavassa yleistä ja esiintymistietoja on raportoitu Suomenkin
pintavesistä (Hokajärvi et al, 2008).
Pintavesien mikrobipitoisuudet ovat
yleensä alhaisia, vaihtelevat mikrobeittain ja pitoisuudet seuraavat piste- ja
hajakuormituksen määrän muutoksia
ja sääolosuhteita.
”Talousveden raakave sien mikrobiologisen laadun mittaaminen
– Erikoisanalytiikkavalmiuksien kehittäminen
Suomessa (ERKKA)”
-hankkeessa vuo sina
2009-2010 kehitettiin
Suomen vesimikrobiologisia erikoisanalytiikkavalmiuksia ja selvitettiin alustavasti talousveden raakavesien mikrobiologista tilaa muutamilla kohdelaitoksilla. ERKKA-hankkeessa
tutkitut pintavesilaitosten raakavesinäytteet olivat mikrobiologiselta laadultaan varsin puhtaita,
sillä ainoaksi taudinaiheuttajamikrobilöydökseksi jäi kampylobakteerien toteaminen yhdessä tutkituista näytteistä.
Suolistoperäisiä indikaattorimikrobeja
tosin löytyi pieniä määriä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikista pintavesilaitosten raakavesinäytteistä.
Aidoissa pohjavesilähteissä taudinaiheuttajamikrobien esiintyminen on
epätavanomaista, ja yleensä seurausta jostain poikkeamatilanteesta, kuten
pohjavedenmuodostusalueella sijaitsevan jätevesijärjestelmän vikatilanteesta.
Koska pohjavesilaitosten vedenpuhdistusprosessit ovat usein melko kevyitä,
prosessien tehokkuus pohjaveteen syystä tai toisesta päätyneiden taudinaiheuttajamikrobien poistamiseksi voi olla
riittämätöntä.
Vedenpuhdistuksen
yksikköprosessien
tehokkuudet
taudinaiheuttajamikrobien
poistossa
Arvioimme esimerkinomaisesti pienen
pohjavesilaitoksen mikrobiologisia riskejä eri skenaarioilla pienimuotoisessa kvantitatiivisessa mikrobiologisessa
riskinarvioinnissa (Meriläinen 2010).
Tässä pohjavesilaitoksen riskinarvioinnissa edettiin QMRA:n periaatteita seuraten ja keskityttiin laskemaan, miten
UV-desinfioinnin tehokkuus vaikuttaa norovirusten määrään juomavedes-
vesihuolto
sä erilaisissa kontaminaatiotilanteissa
(Kuva 3). Lopputuloksena arvioitiin
mahdollisia terveysvaikutuksia juomavedestä peräisin olevan noroviruksen aiheuttamien infektioiden todennäköisinä lukumäärinä. Lähtötietoina vedenpuhdistuksen yksikköprosessien tehokkuuksista taudinaiheuttajien poistossa
käytettiin tässä esimerkkitapauksessa
kirjallisuudesta saatavia tietoja.
Kirjallisuudesta saatavat tiedot eri
yksikköprosessien tehokkuudesta erilaisten taudinaiheuttajamikrobien poistossa ovatkin hyvä lähtökohta kvantitatiiviselle mikrobiologiselle riskinarvioinnille. Taulukossa 1 on esitetty
eräitä talousveden käsittelyn yksikköprosesseja ja niiden poistotehokkuuksia. Kirjallisuustietojen lisänä voidaan
tehdä vesilaitoskohtaisia mittauksia
vahvistamaan, että arvioitavan vesilaitoksen poistotehokkuudet ovat vastaavia kuin kirjallisuudessa esitetyt arvot.
Käytännössä poistotehokkuuksien tarkka mittaaminen täyden mittakaavan laitoksilla on kuitenkin erittäin hankalaa,
ellei jopa mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että raakavesien laadun ollessa hyvää,
Taulukko 1. Mikrobien poistotehokkuuksien arvoja eräissä
vedenpuhdistuksen yksikköprosesseissa (Smeets et al., 2006).
Yksikköprosessi
Bakteerit
Virukset
Alkueläimet
0,6 – 3,7
0,2 – 4,3
0,0 – 3,8
Nopea hiekkasuodatus
0,1 – 1,5
0,1 – 3,8
0,0 – 6,5
Aktiivihiilisuodatus
0,9 – 2,9
0,2 – 0,7
0,4 – 3,3
Hidas hiekkasuodatus
1,2 – 4,8
0,6 – 4,0
0,3 – yli 6,5
Partikkelien poistoon perustuvat prosessit:
poistotehokkuuden vaihtelu (log10-yksiköissä)1
Koagulaatio
Desinfiointiprosessit:
mikrobien inaktivaatiokertoimet, ke (L / mg x min, 10 °C)
6,67 – 19,6
4,58
0,062
Klooridioksidi
Kloori
16,4
0,47
0,0054 – 0,24
Otsoni
174
10,0
0,24 – 4,9
90 % poisto
3–9
5 – 56
2–3
99 % poisto
4 – 16
11 – 111
5–6
99,9 % poisto
7 – 23
17 – yli 167
11 – 12
99,99 % poisto
9 – 51
21 – yli 167
ei tiedossa
Mikrobien poistoon tarvittava
UV-säteilyteho (mJ/cm²)
1 Log10-yksiköissä arvo 1 vastaa 90 % poistoa, arvo 2 vastaa 99 % poistoa,
arvo 3 vastaa 99,9 % poistoa, arvo 4 vastaa 99,99 % poistoa jne.
Kuva 3. QMRA-esimerkki: Konseptuaalinen eli kuvaileva malli juomaveden mikrobiologisesta riskinarvioinnista
pohjavesilaitoksella.
www.vesitalous.fi
9
vesihuolto
positiiviseen mikrobilöydökseen vedenkäsittelyprosessien jälkeen tarvitaan jopa tuhansien vesilitrojen tutkimista.
Poistotehokkuuksien mittaamiseen
käytetäänkin yleisesti laboratoriotestauksia tai pilot-mittakaavan kokeita, joissa kokeellisissa olosuhteissa raakaveteen
lisätään ylimäärin tutkittavia mikrobeja, joiden poistumista eri yksikköprosesseissa voidaan mitata. Testattavien
mikrobien valinnassa on erittäin tärkeää ottaa huomioon eri mikrobien erilaiset kyvyt selvitä vedenkäsittelyprosesseista. Testeihin on syytä ottaa mukaan kussakin yksikköprosessissa tiettävästi huonoiten poistuva mikrobi.
Esimerkiksi mikrobien kulkeutumista
ja suodattuvuutta tutkittaessa kannattaa valita testiin pieni viruspartikkeli.
Sen sijaan desinfiointikokeissa voidaan
hyödyntää bakteeri-itiöitä, joiden tiedetään olevan erittäin kestäviä erilaisissa
ympäristöolosuhteissa.
Lisätietoa vesilaitosten raakavesien
mikrobiologisesta laadusta, vedenpuhdistusprosessien poistotehokkuuksista
ja QMRA:n soveltamisesta suomalaisilla vesilaitoksilla on luvassa meneillään olevasta TEKES:n Vesi-ohjelmasta rahoitettavasta Polaris (Vedenlaadun
kokonaisjärjestelmän kehittäminen)
-hankkeesta. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Itä-Suomen yliopisto,
Geologian tutkimuskeskus, Savoniaammattikorkeakoulu, Oulun yliopisto,
Ilmatieteenlaitos ja yhteistyöyritykset.
QMRA:n toteuttamisen hyödyt
ja haasteet
Talousveden laadun viranomaisvalvonta
keskittyy tällä hetkellä voimassa olevien asetusten mukaisesti lopputuotteen
laadun monitorointiin, mikä on aina liian myöhäistä haitallisten terveysvaikutusten ehkäisemiseksi. Maailman
terveysjärjestö WHO on lanseerannut
vesiturvallisuuden parantamisen työkaluksi Water Safety Plan (WSP) konseptin, jossa pelkän lopputuotteen monitoroinnin sijasta tarkastellaan koko veden
tuotanto- ja jakeluketjua veden laatua
uhkaavien tekijöiden tunnistamiseksi ja
poistamiseksi. Kvantitatiivinen mikrobiologinen riskinarviointi (QMRA) on
jo liitetty osaksi WSP:tä eräissä maissa,
kuten Alankomaissa. Vesiturvallisuutta
uhkaavien tekijöiden entistä parempi
tunnistaminen QMRA-prosessia hyödyntäen voidaan jatkossa nähdä mahdollisuutena vesivälitteisten terveysriskien ennaltaehkäisemiseksi myös vesilaitoksilla Suomessa.
Mikrobiologiselle erikoisanalytiikalle voi olla kysyntää entistä enemmän
tulevaisuudessa talousveden laadun uhkien kartoittamisessa, puhdistusprosessien tehokkuuden arvioinnissa ja mah-
dollisesti myös vesilaitosten raakavesien käyttötarkkailussa. Analytiikkaa on
myös saatavilla, esimerkiksi kampylobakteerit ja Salmonella ovat taudinaiheuttajamikrobeja, joiden esiintyminen
vesissä saadaan todettua melko hyvin
olemassa olevilla standardimenetelmillä. Myös vesiympäristössä hyvin säilyville viruksille (esim. noro-, adeno- ja
rotavirus) ja alkueläimille (Giardia ja
Cryptosporidium) analyysivalmiudet ovat
olemassa. Näiden menetelmien laajaa
käyttöönottoa rajoittaa niiden vaatima
erikoisosaaminen ja -mittausvälineistö.
Riskinarviointi voi toimia nykyajan päätöksenteon apuvälineenä, jonka avulla voidaan suunnata riskinhallintaan suunnattuja voimavaroja mahdollisimman tehokkaasti juomaveden mikrobiologisen turvallisuuden takaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman
luotettavaa ja ajantasaista vedenlaadun
seurantatietoa. Normaalitilanteen kartoittamisen lisäksi tarvitaan varmuus
siitä, että vedenkäsittelyprosessit voivat
taata riittävän vesiturvallisuuden tason
myös poikkeavissa olosuhteissa. Tällaisia
tilanteita voivat olla esimerkiksi raakavesilähteen yllättävä saastuminen tai vesilaitoksen yhden tai useamman vedenpuhdistusprosessin käyttökatkos, joiden
riskinarvioinnissa tarvitaan myös pilotkokeita ja mallinnusta.
Kirjallisuus
• Hokajärvi, Anna-Maria, Pitkänen, Tarja, Torvinen, Eila ja Miettinen, Ilkka. 2008. Suolistoperäisten taudinaiheuttajamikrobien esiintyminen luonnonvesissä.
Kirjallisuuskatsaus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 1/2008. http://www.ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/julkaisusarja_b/2008/2008b01.pdf.
• International Life Sciences Institute, ILSI. 2000 Revised framework for microbial risk assessment. Washington D.C., USA.
• Meriläinen, Päivi. 2010. Arviointi pohjavesilaitoksen mikrobiologisista riskeistä. Opasnet 2010.
http://fi.opasnet.org/fi/Arviointi_pohjavesilaitoksen_mikrobiologisista_riskeist%C3%A4. Viitattu 20.02.2011.
• Petterson, Susan, Signor, Ryan, Ashbolt, Nicholas ja Roser, David. 2006. QMRA methodology. Microrisk-projektin raportti.
http://www.microrisk.com/uploads/microrisk_qmra_methodology.pdf. Viitattu 20.02.2011.
• Pitkänen, Tarja. 2010. Studies on the detection methods of Campylobacter and faecal indicator bacteria in drinking water. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja.
Research 39. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/e5b43e6a-021e-40a3-9381-3aa24f98e722.
• Smeets, Patrick, Rietveld, Luuk, Hijnen, Wim, Medema, Gertjan and Stenström, Thor-Axel. 2006. Efficacy of water treatment processes. Microrisk-projektin raportti.
http://www.microrisk.com/uploads/microrisk_efficacy_of_water_treatment_processes.pdf . Viitattu 8.3.2011.
• Talousveden raakavesien mikrobiologisen laadun mittaaminen – Erikoisanalytiikkavalmiuksien kehittäminen Suomessa (ERKKA). Loppuraportti, Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos, 11.1.2011. http://www.ktl.fi/attachments/osastot/ytos/thl_erkka_loppuraportti_110111.pdf.
• World Health Organization (WHO). 2001. Water Quality: Guidelines, Standards and Health. Assessment of risk and risk management for water-related infectious disease.
Edited by Lorna Fewtrell and Jamie Bartram. http://www.who.int/water_sanitation_health/dwq/whoiwa/en/.
• Quantitative Microbial Risk Assessment Summer School, 20-25 June 2010. Kurssimateriaali. Delft University of Technology, Alankomaat.
10
Vesitalous 3/2011
Water is the connection
Kemira tarjoaa teollisuudelle ja kunnalliseen vedenkäsittelyyn ratkaisuja, joiden avulla veden ja energian käyttö on mahdollisimman tehokasta. Oli sitten kyse jäteveden, prosessiveden tai juomaveden
^|f\ggX_lfg|_TT]TfgTghbgXiT_\^b\`TfgT``X_lglleTg^T\fhg^bTZh_TTg\bba]Tàb^^h_TTg\bba_\XggXXa
^|f\ggX_llaYbfYbe\acb\fgbbaWXf\aßb\ag\\afX^|iTT[Wba^beebbf\ba]T[T]h]Xa[T__\agTTa!
Kemira Oyj
PL 330
00101 Helsinki
Puh. 010 86 11
www.kemira.com
vesihuolto
vesikemikaalit ja
standardisointi
Mitä kemikaaleja käytetään juomavetemme käsittelyyn, millaisia laatuvaatimuksia kemikaaleille asetetaan ja miten niiden laatu varmistetaan? Vastauksia näihin kysymyksiin selvitettiin VesiInstituutti WANDERin projektissa, jota rahoittivat sosiaali- ja terveysministeriö ja Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto.
T
heidi lahti
dipl. ins., projekti-insinööri
Vesi-instituutti WANDER / Prizztech Oy
E-mail: heidi.lahti@vesi-instituutti.fi
12
Vesitalous 3/2011
alousvettä toimittavat laitokset
käyttävät monenlaisia käsittelykemikaaleja ja -tuotteita veden puhdistukseen. Joillakin pohjavesilaitoksilla vettä ei käsitellä ollenkaan,
mutta yleensä pohjavesikin käsitellään
natriumhydroksidilla tai kalkkikivialkaloinnilla. Talousvesiasetukseen suunnitellun muutoksen myötä myös kaikkien pohjavesilaitosten on tulevaisuudessa järjestettävä mahdollisuus talousveden desinfioinnin aloittamiseen kuuden tunnin sisällä. Pintavesilaitoksilla
käsittelyprosessi on monimutkaisempi.
Pintavesi on aina desinfioitava ja lisäksi lähes kaikkiin prosesseihin kuuluu
pH:n säätö, alkalointi, ilmastus, saostus, selkeytys sekä hiekka- ja/tai aktiivihiilisuodatus. Näihin tarkoituksiin käytetyt kemikaalit selvitettiin projektissa
vesilaitoksille suunnatun kyselyn avulla. Kyselyn perusteella Suomessa käytetyimmät kemikaalit, suodatintuotteet
ja desinfiointimenetelmät on esitetty
taulukossa 1 (Lahti, H. ym 2011).
Talousveden laadulle asetetaan rajaarvot juomavesidirektiivissä (98/83/EY)
ja veden on aina ja kaikissa käyttötilanteissa oltava terveydelle haitatonta ja
muutenkin tarkoitukseen soveltuvaa.
Lisäksi veden teknisen laadun on oltava hyvä, eli se ei saa syövyttää, aiheuttaa saostumien muodostumista tai
muulla tavalla vahingoittaa verkostomateriaaleja tai kiinteistöjen vesikalusteita. Myöskään talousveden kanssa
kosketuksissa olevat materiaalit ja tuot-
teet eivät saa huonontaa veden laatua.
Talousvesiasetuksessa (461/2000), jossa juomavesidirektiivi on toimeenpantu, sanotaan, että talousveden käsittelyssä käytetyistä tuotteista ei saa liueta käyttäjälle päätyvään veteen epäpuhtauksia suurempia määriä kuin niiden
käytön mahdollistamiseksi on välttämätöntä, eivätkä ne saa vaarantaa asetuksen mukaisten talousveden laatuvaatimusten täyttymistä. Lisäksi käytettävien
aineiden on täytettävä vähintään SFSEN-standardien mukaiset vaatimukset
tai jos aineelle ei ole vahvistettua standardia, sen on kuitenkin täytettävä vastaavat vaatimukset.
Kemikaalistandardit
Talousveden käsittelyyn tarkoitetuille
kemikaaleille ja tuotteille on laadittu vähän yli 100 SFS-EN-standardia. Näitä
standardeja valmistelee eurooppalaisen
standardisoimisjärjestö CENin tekninen komitea TC164 ”Vesijärjestelmät”
ja sen alla toimiva työryhmä WG9
”Juomaveden käsittely”. Työryhmän
jäseninä on eurooppalaisia kemikaalivalmistajia, viranomaisia sekä suurten vesilaitosten edustajia. Myös VesiInstituutilla on edustaja ryhmässä.
Työryhmien alla on vielä eri kemikaaliryhmiä käsitteleviä alatyöryhmiä, joissa standardien laadinta ja asiantuntijatyö käytännössä tapahtuu. Tärkeää on
ymmärtää, että kuka tahansa voi halutessaan osallistua ja vaikuttaa standardisointiin. Standardisointiin osallistumal-
Vesihuolto
Taulukko 1. Vesilaitoksille suunnatun kemikaalikyselyn
perusteella Suomessa yleisimmin käytetyt kemikaalit,
suodatintuotteet ja desinfiointimenetelmät sekä niillä
käsitellyn pinta- ja pohjaveden prosenttiosuudet.
Pintavesi
%
Pohjavesi
%
1 Sammutettu/poltettukalkki
99
UVͲdesinfiointi
58
2 Hiilidioksidi
96
Lipeä
55
3 Rauta(III)sulfaatti
92
Kalkkikivi
43
4 Hiekka
90
Hiekka
36
5 Aktiivihiili
88
Natriumhypokloriitti
34
6 Natriumhypokloriitti
79
Ilmastus
27
7 UVͲdesinfiointi
70
Sammutettu/poltettukalkki
23
8 Ammoniakki
58
Sooda
20
9 Laitoksellavalm.otsoni
44
Antrasiitti
14
10 Ammoniumkloridi
24
Hiilidioksidi
13
11 Kloori(Cl2)
21
Kloori(Cl2)
4
12 Lipeä
15
Aktiivihiili
4
13 Rikkihappo
13
Kaliumpermanganaatti
2
14 Saostuspolymeeri
12
Rikkihappo
2
15 Klooridioksidi
9
Dolomiitti
0,5
16 Polyalumiinikloridi
8
Ammoniumkloridi
0,2
Taulukko 2. Esimerkki standardeissa määritellyistä
laatutasoista ja tyypeistä. SFS-EN 12518:2008
Kalsiumhydroksidin ja kalsiumoksidin laatu.
Epäpuhtaus
RajaͲarvo
(massaosuus%
kuivaͲaineesta)
Taso Taso Taso
A
B
C
2,5
3
4
SiO2
Kemiallinen
muuttuja
RajaͲarvokuivaͲaineessa
mg/kg
Tyyppi
1
5
Tyyppi
2
20
KadmiumCd
2
2
ArseeniAs
Al2O3
0,5
1
2
Fe2O3
0,5
1
1,5
KromiCr
20
20
MnO2
0,2
0,4
0,5
ElohopeaHg
0,3
0,5
CaCO3
7
8
9
NikkeliNi
10
20
LyijyPb
10
50
AntimoniSb
3
4
SeleeniSe
3
4
la saa tietoonsa standardeihin
suunnitteilla olevat muutokset ennen standardien vahvistamista, ja niihin on tällöin myös
mahdollista vaikuttaa. VesiInstituutti on mukana CENin
kemikaalistandardeja valmistelevissa työryhmissä.
Kemikaalistandardeissa kerrotaan standardin soveltamisala, viitedokumentit, joita tarvitaan standardin soveltamiseksi, kemikaalin kuvaus, fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet,
puhtausvaatimukset, testausmenetelmät sekä merkintä-, kuljetus- ja säilytystavat. Standardit
sisältävät myös opastavan liitteen, jossa kuvataan kemikaalin
raaka-aineet ja valmistustavat ja
kerrotaan käyttöön liittyviä tietoja. Standardien puhtausvaatimukset on laadittu siten, että annostelusuosituksia noudatettaessa talousveden laadulle
asetetut vaatimukset eivät ylity, vaikka kaikki tuotteessa oleva epäpuhtaus liukenisi veteen.
Tässä käyttäjän on kuitenkin
otettava huomioon kokonaisuus, eli epäpuhtauksia voi olla
jo raakavedessä ja niitä voi liueta muista prosessissa käytetyistä
tuotteista sekä verkostomateriaaleista. Standardien raja-arvot
ja testausmenetelmät on määritetty vain yleisimmille kemikaaleissa esiintyville epäpuhtauksille. Kemikaaleissa voi olla muitakin raaka-aineista ja valmistustavoista riippuvia epäpuhtauksia. Niiden testaamiseksi ei ole
esitetty menetelmiä, mutta valmistajan olisi kuitenkin ilmoitettava niistä käyttäjille.
Kemikaalistandardien laatuvaatimuksissa esiintyy eri puhtausluokkia, -tasoja ja -tyyppejä (Taulukko 2). Luokkia käytetään kemikaalin luokitteluun
vaikuttavan aineen pitoisuuden
perusteella, tasot luokittelevat
kemikaalit epäpuhtauksien pitoisuuksien perusteella ja tyypit
kemiallisten muuttujien pitoisuuksien perusteella. Standardit
eivät siis määrittele yksiselitteis-
www.vesitalous.fi
13
Vesihuolto
Kuva 1. Standardinmukaisesta kemikaalista ja verkostomateriaaleista mahdollisesti liukenevien nikkelin (Ni),
lyijyn (Pb), kromin (Cr), arseenin (As), kadmiumin (Cd), antimonin (Sb) ja seleenin (Se) maksimipitoisuudet
verrattuna talousvesiasetuksen raja-arvoon.
tä laatua kemikaalille, vaan standardinmukaisen kemikaalin laadussa voi olla
suuriakin eroja. Luokkia, tasoja ja tyyppejä käytetään joissakin Euroopan maissa ilmaisemaan vedenkäsittelyyn hyväksytyiltä kemikaaleilta vaadittavaa laatua.
Periaatteessa käyttäjä voi myös määritellä hankinnoissa luokkien, tasojen ja
tyyppien perusteella halutunlaatuisen
tuotteen käyttöönsä ottamalla huomioon raakaveden laadun ja muun käsittelyprosessin. Mikäli eri laatutasoja on
saatavilla, näin olisi mahdollista saada
kustannussäästöjä.
Kemikaalien
hyväksyntämenettelyt
Kemikaalistandardeissa viitataan useissa
kohdissa kansallisiin säädöksiin ja painotetaan, ettei standardinmukaisuus
tarkoita, että tuote on hyväksytty ja että sitä voi käyttää kaikissa maissa ilman
rajoituksia. Standardeissa painotetaan,
että käyttäjien on tarkistettava kansalliset säädökset varmistaakseen tuotteen
sopivuus veden käsittelyyn. Suomessa ei
kuitenkaan ole tarkkoja kansallisia säädöksiä, vaan lainsäädännössä edellytetään standardinmukaisten tuotteiden
käyttöä. Juomavesidirektiivin artiklan
10 mukaan jäsenmaiden on kuitenkin
toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käytetyistä
14
Vesitalous 3/2011
aineista ei liukene kuluttajalle päätyvään
veteen mitään haitallista. Tilanne on ristiriitainen ja säädökset puutteellisia, koska 1) erillistä arviointia standardinmukaisten kemikaalien soveltuvuudesta talousvesikäyttöön ei ole Suomessa tehty,
2) standardeja ei ole tarkoitettu osoittamaan soveltuvuutta tapauskohtaisesti, 3)
kemikaaleissa voi olla muitakin epäpuhtauksia, jotka vaativat erillistä arviointia,
4) kaikkia tuotteita ei ole standardisoitu,
5) uusille vedenkäsittelyyn tarkoitetuille
tuotteille tarvittaisiin myös soveltuvuuden arviointi.
Rakennustuotteiden kelpoisuuden
varmistamiseksi ollaan kehittämässä rakennustuotedirektiivin pohjalta yhtenäistä eurooppalaista tuotehyväksyntämenettelyä. Kemikaaleille yhteiseurooppalaista menettelyä ei ole suunnitteilla, mutta joissakin Euroopan maissa on käytössä kansallinen kemikaalien hyväksyntämenettely. Esimerkiksi
Englannissa standardien mukaiset kemikaalit ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta sallittuja käyttää annettujen käyttöehtojen mukaisesti.
Käyttäjällä on kuitenkin vastuu kemikaalin kelpoisuuden varmistamisesta.
Mikäli kemikaalia ei ole standardisoitu, sen soveltuvuus arvioidaan erikseen.
Saksassa on laadittu lista sallituista kemikaaleista, ja listan yhteydessä viita-
taan standardien laatuvaatimuksiin ja
annetaan annostelu- ja käyttöohjeita.
Norjassa on valmistajakohtainen lista
sallituista tuotteista. Tuotteiden kelpoisuus arvioidaan erikseen ja listassa annetaan ohjeet annostelulle. Ruotsissa on
listattu sallitut kemikaalit ja annettu ohjeet annostelulle, mutta listassa ei viitata
standardeihin eikä aseteta kemikaalille
muitakaan laatuvaatimuksia. Joissakin
maissa arvioidaan myös tuotteiden tehokkuus. Mikäli todetaan, että tuote
ei ole tarkoituksenmukainen ja tehokas, sen käyttö ei ole sallittua, vaikka se
olisikin standardinmukainen.
Käsittelykemikaaleista mahdollisesti liukenevat epäpuhtaudet sisältyvät
toki ainakin osittain vesilaitoksen toimittaman veden muuttujien arvoihin.
Vedenlaatutilastojen tarkastelussa huomataan, ettei ongelmaa tässä suhteessa
ole. Materiaalien osalta veden laatutilastoissa näkyy kuitenkin vain jakeluverkoston vaikutus, koska vesinäyte otetaan juoksutetusta vedestä. Kiinteistön
putkien ja vesilaitteiden mahdolliset
vaikutukset veden laatuun eivät näy tällaisessa vesinäytteessä eikä vedenkäyttäjien tule käyttääkään kiinteistön verkostossa seissyttä vettä juomaksi tai ruoan
valmistuksessa.
Rakennustuotedirektiiviin pohjautuvan, juomaveden kanssa kosketuksissa
vesihuolto
olevien rakennustuotteiden hyväksyntämenettelyn tullessa voimaan, tuotteissa voidaan jatkossa
käyttää vain turvallisiksi todettuja materiaaleja,
ja itse tuote testataan standardisoiduilla menetelmillä mm. haitallisten aineiden liukenemisen
tai biofilmien muodostumisen osoittamiseksi.
Verkostomateriaaleista liukenevan kuparin ja
sinkin pitoisuus saisi ehdotuksen mukaan olla
90 prosenttia juomavesidirektiivin raja-arvosta,
koska verkostomateriaalit ovat kyseisten metallien pääasiallinen alkuperä. Muiden metallien
osuus saisi olla 50 prosenttia juomavesidirektiivin raja-arvosta. Kuvassa 1 on verrattu materiaaleista edellä kuvatun menettelyn perusteella
maksimissaan liukenevien metallien ja eräästä
standardinmukaisesta kemikaalista liukenevien
metallien teoreettista määrää talousvesiasetuksen raja-arvoon. Kuvassa ei vielä ole huomioitu
raakaveden vaikutusta, mutta kahden metallin
kohdalla raja-arvo ylittyy tässäkin tapauksessa.
Kokonaisuuden hallinta on tärkeää.
Kuluttajalle toimitetun veden laadun varmistamiseksi eri lähteistä tulevien epäpuhtauksien
määrät ja käsittelyjen vaikutus niihin pitäisi tuntea. Nykyisiä erillisiä hyväksymistasoja tai rajaarvoja tulisi tarkastella kokonaisuutena. Tällöin
ongelmatilanteissa olisi mahdollista arvioida
epäpuhtauksien vähentämiskeinoja koko talousveden valmistus- ja toimitusketjussa sekä toiminnallisesti että taloudellisesti.
ACTIFLO®
Kompakti ratkaisu jäteveden
tertiäärikäsittelyyn
ja ohitusvesien käsittelyyn
Selkeyttimen pintakuorma
max 120 m/h – pieni tilantarve
Tarvitaanko kansallisia menettelyjä?
Juomavesidirektiivin uudistuksen myötä odotettiin selkeämpää vaatimusta kaikkien juomaveden kanssa kosketuksissa olevien aineiden ja
materiaalien, siis myös kemikaalien kansallisille
hyväksyntämenettelyille. Vaikka uudistus ei nyt
toteudu, on tarpeen harkita jonkinasteisen hyväksyntämenettelyn laatimista. Menettely helpottaisi sekä käyttäjää että viranomaisvalvontaa,
kun kemikaalien soveltuvuus olisi lähtökohtaisesti arvioitu ennen tuotteen markkinoille tuloa.
Kokonaisuuden arviointi jää kuitenkin edelleen
käyttäjälle, mutta jatkossa sen sisällyttäminen
vesilaitosten riskienhallintasuunnitelmaan olisi
järkevää.
www.aquaflow.fi
Kirjallisuus
• Lahti, H. ym. Talousveden käsittelykemikaalit ja
standardisointi. Vesi-Instituutti WANDER /Prizztech Oy,
Vesi-Instituutin raportteja 3. 2011.
• Euroopan unionin neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu
3.11.1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta.
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 461/2000,
annettu 19.5.2000, talousveden laatuvaatimuksista ja
valvontatutkimuksista.
www.vesitalous.fi
15
vesihuolto
vesihuoltojärjestelmiin
liittyvät rakennustuotteet
ja niiden Ce-merkintä
Rakennustuotteiden CE-merkintä tulee Suomeen pakolliseksi
vuonna 2013. Vesihuoltojärjestelmiin suoraan liittyviä eurooppalaisia standardeja on valmistunut yli 180 kappaletta sekä näiden lisäksi yli 100 vesikemikaalistandardia. CE-merkintään johtavia tuotestandardeja on näistä tällä hetkellä 30 kappaletta. Määrä kasvaa
nopeasti – kannattaa varautua etukäteen!
hanna jäRvenPää
TkT, toimitusjohtaja
Metalliteollisuuden
Standardisointiyhdistys MetSta ry
E-mail: hanna.jarvenpaa@metsta.fi
Metalliteollisuuden
Standardisointiyhdistys ry vastaa
teknologiateollisuuteen kuuluvien
kone- ja metallituoteteollisuuden,
metallien jalostuksen sekä
talotekniikan eurooppalaisesta ja
kansainvälisestä sekä kansallisesta
standardisoinnista.
www.metsta.fi
1
Vesitalous 3/2011
E
urooppalainen rakennustuotedirektiivi, Construction Product
Directive (CPD), tulee vuonna 2013 korvaantumaan rakennustuoteasetuksella, Construction Product
Regualtion (CPR). Rakennustuoteasetus
astuu voimaan kaikissa Euroopan talousalueen maissa täsmälleen samansisältöisenä ja samanaikaisesti 1. heinäkuuta 2013.
Asetuksen perusteella rakennustuotteiden CE-merkintä tulee Suomessa
pakolliseksi. Siirtymäaikaa merkinnän
kiinnittämiselle ei ole, vaan heinäkuun
2013 alusta lähtien tulee rakennustuotteisiin, joille on olemassa yhdenmukaistettu tuotestandardi, kiinnittää CEmerkintä. CE-merkintä tulee pakolliseksi myös, jos tuotteelle on myönnetty
eurooppalainen tekninen arviointi.
Kun CE-merkintä tulee Suomessa
pakolliseksi, markkinoille ei voi enää
laskea harmonisoitujen tuotestandardien mukaisia tuotteita, joihin ei ole
kiinnitetty CE-merkintää. CE-merkinnän kiinnittämisestä vastaa tuotteen
valmistaja tai valmistajan Euroopan talousalueella toimiva valtuutettu edustaja vrt. maahantuoja ja/tai markkinoille
saattaja.
Tällä hetkellä Suomessa on rakennustuotteiden CE-merkintä pakollista
rakentamismääräyskokoelman määräyksellä rakennussementillä ja esivalmistetuilla savupiipuilla sekä –hormituotteilla. Myös rakennuksissa käytettävillä
palovaroittimilla tulee olla CE-merkintä erilliseen asetukseen perustuen.
Mitä CE-merkintä tarkoittaa
käytännössä?
CE-merkinnän voi kiinnittää tuotteeseen, kun tuote on valmistettu ja sen
vaatimustenmukaisuus on todennettu
harmonisoidun tuotestandardin mukaisesti. CE-merkintä siis tarkoittaa, että
tuote täyttää harmonisoidun tuotestandardin vaatimukset. CE-merkinnällä
varustetun tuotteen voi tuoda markkinoille kaikissa Euroopan talousalueen
maissa.
CE-merkinnän taustalla on paljon
valmistajan omaa laadunvalvontaa ja
useissa tuotteissa myös kolmannen osapuolen eli ilmoitetun laitoksen toimenpiteitä. Ilmoitetun laitoksen rooli määräytyy sen mukaisesti mitä AoC-luokkaa tuoteryhmälle sovelletaan vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa. AoCluokan on määrittänyt Euroopan komissio sen perusteella kuinka korkeaksi
tuoteryhmän turvallisuustasovaatimukset on luokitettu. Taulukossa 1 on esitetty vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa käytetyt AoC-luokat, niiden
kattavuus ja tieto kuka vastaa mistäkin
vaatimustenmukaisuuden osoittamisen
kontrollikeinosta.
Markkinavalvonta valvoo CE-merkinnän oikeaa käyttöä. Suomessa rakennustuotteiden markkinavalvonta
kuuluu Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKESille. TUKESin sivuilta löytyy tietoa rakennustuotteiden markkinavalvonnasta yleisesti sekä esimerkiksi
TUKESin tiedotteita tuoteryhmäkohtaisista kannanotoista CE-merkintään,
Vesihuolto
Taulukko 1. Vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyt, AoC-luokat. (CE-merkittyjen rakennustuotteiden
oikea käyttö, 47 s. Suomen Rakennusmedia Oy, 2010).
Tehtävät/Kontrollikeinot
AoC -luokat
Tehtävien/Kontrollikeinojen vastuutaho
1+
1
2+
3
4
Tuotteen alkutestaus
/–
–
–
–
–
–
–
V
V
V
V
Tehtaalta otettujen näytteiden testaus
Tehtaalta, markkinoilta tai rakennuspaikalta
otettujen pistokoenäytteiden testaus
Tehtaan sisäinen laadunvalvonta
V
Tehtaan ja sen sisäisen laadunvalvonnan
–
alkutarkastus
Tehtaan sisäisen laadunvalvonnan jatkuva
–
valvonta, arviointi ja hyväksyminen
–
= Valmistaja vastaa
= Arviointilaitos (ns. ilmoitettu laitos) vastaa
jos jokin asia on noussut Suomessa
ajankohtaiseksi ja sen tulkinnassa on
epäselvyyttä.
CE-merkinnän sisältämät
tiedot ja rakennustuotteen
kelpoisuus
CE-merkintä koostuu CE-symbolista,
viittauksesta harmonisoituun tuotestandardiin (esim. SFS-EN 1825-1 Rasvan
erottimet) sekä tuotekohtaisista tiedoista. (Kuva 1) Tuotekohtaiset tiedot sekä
niiden ymmärtäminen ja läpikäyminen
on välttämätöntä, jotta pystyy valitsemaan kohteeseen soveltuvan tuotteen
useammasta CE-merkinnällä varustetusta tuotteesta.
Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on määräys, että rakennushankkeeseen ryhtyvän tehtävänä on huolehtia siitä, että käytettävien rakennustuotteiden kelpoisuus todetaan. Lähtökohta
tulee olla silloin se, että rakennustuotteet
täyttävät ko. rakennuskohteeseen sovellettavat Suomen rakentamismääräysten
vaatimukset. Rakenteeseen kohdistuvat
kuormitukset, ympäristön olosuhteet
sekä rakennuspaikan ominaisuudet tulee huomioida tapauskohtaisesti ja niistä tulevat vaatimukset voivat vaihdella merkittävästikin. Tämän vuoksi CEmerkintä itsessään ei takaa, että tuote
on soveltuva aiottuun käyttötarkoitukseen. Toisin sanoen käyttäjän tulee osata
lukea ja tulkita CE-merkinnässä annettuja tietoja sekä niiden perusteella valita
soveltuva tuote käyttökohteeseen.
Useista tuoteryhmistä on laadittu
harmonisoituja tuotestandardeja täydentäviä kansallisia soveltamisstandardeja. Näissä SFS 7000 –sarjan standardeissa esitetään Suomen rakentamismääräykset huomioon ottaen suositus
siitä, mitkä ominaisuudet on ilmoitettava CE-merkinnässä tuotteelle eri käyt-
Kuva 1. Esimerkki rasvan erottimen
kaupallisissa asiakirjoissa ilmoitettavasta CE-merkinnästä. Harmonisoitu
tuotestandardi SFS-EN 1825-1 Rasvan
erottimet. Osa 1 Suunnittelun perusteet, suoritus ja testaus, merkintä ja
laadunvalvonta.
tökohteissa sekä tarvittaessa eri ominaisuuksille asetettavat vähimmäisvaatimustasot tai luokat.
Viranomaisen on hyväksyttävä CEmerkinnällä varustetun tuotteen käyttäminen, jos tuote soveltuu aiottuun käyttötarkoitukseen ja rakentamiselle asetettu vaatimustaso täyttyy.
Talousveden kanssa
kosketuksissa olevat
rakennustuotteet
On paljon rakennustuotteita, jotka
ovat jossain määrin kosketuksissa talousveden kanssa matkalla vedenottamosta meidän jokaisen vesipisteeseen.
Eurooppalaisessa standardisoinnissa tämä on tunnistettu siten, että komissio
on antanut erillisen rahoituksen testausstandardien laadintaan, joiden avulla
tulee osoittaa, että rakennustuotteet eivät heikennä talousveden laatua. Nämä
vaatimukset koskevat rakennustuotteita, jotka liitetään kiinteäksi osaksi järjestelmää, jolla kuljetetaan, varastoidaan
tai jaetaan talousvettä. Näitä vaatimuksia tulee noudattaa riippumatta rakenteen omistajuudesta vrt. esimerkiksi
julkinen/yksityinen.
Harmonisoituja tuotestandardeja talousveden kanssa kosketuksissa oleville rakennustuotteille ei ole vielä yhtään
valmistunut. Yhteensä näitä tuotestandardeja tulee olemaan vähintään 80.
www.vesitalous.fi
17
vesihuolto
Kansallinenstandardisointikomitea
• korkeinpäättäväelintoimialueensastandardisoinnissa
• seuraaeurooppalaista(CEN)jakansainvälistä(ISO)standardisointia
• valmisteleejapäättääSuomenkannanototstandardisointia,standardiehdotuksiaja
standardejakäsitteleviinkysymyksiin
• nimittääSuomenasiantuntijatCEN-jaISO-työryhmiinsekäosallistujat
eurooppalaisiinjakansainvälisiinkokouksiin
• arvioistandardienkäännöstarvettajatarvittaessaavustaastandardienkäännöksissä
• arvioitarvettastandardikäsikirjoillejamuillejulkaisuille
• kartoittaatarvettaalansakansallisilleSFS–standardeillejavastaaniidenlaadinnasta
• arvioitiedottamisentarvettajaedistääosaltaanstandardienkäyttöä
Useimmat ko. tuotestandardit ovat
jo olemassa, mutta niitä ei voida harmonisoida, koska niistä puuttuu osio,
jolla tuotteiden soveltuvuus talousvesikäyttöön varmistetaan. Kun testausmenetelmät saadaan valmiiksi, standardeista ryhdytään nopeasti laatimaan rakennustuotedirektiivin mukaisia harmonisoituja tuotestandardeja.
Talousveden kanssa kosketuksissa olevia tuoteryhmiä komission listalla ovat (suluissa vastuullinen standardisointikomitea): teollisuusventtiilit (TC 69), vesimittarit (TC 92), kupariputket (TC 133), muoviputket
((TC 155), hanat (TC 164), takaisinimusuojat (TC 164), rakennuksen sisällä käytettävät vedenkäsittelyjärjestelmät (TC 164), liimat (TC 193),
Taulukko 2. Esimerkkejä jätevesijärjestelmiin liittyvistä harmonisoiduista tuotestandardeista sekä niiden vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettely luokka, AoC-luokka.
Standardin
numero
SFS-EN 1057+A1
SFS-EN 858-1+A1
SFS-EN 1825-1 + AC
SFS-EN 1433+A1
SFS-EN 1916+AC
SFS-EN 1917+AC
KUPARI JA KUPASRISEOKSET. SAUMATTOMAT PYÖREÄT KUPARIPUTKET LVIKÄYTTÖÖN
KEVYIDEN NESTEIDEN EROTTIMET (ESIM. ÖLJY JA BENSIINI) OSA 1:
TUOTESUUNNITTELUN PERUSTEET, SUORITUS JA TESTAUS, MERKINTÄ JA
LAADUNVALVONTA
RASVAN EROTTIMET. OSA 1: SUUNNITTELUN PERUSTEET, SUORITUS JA
TESTAUS, MERKINTÄ JA LAADUNVALVONTA
AJONEUVO- JA JALANKULKUALUEIDEN VIEMÄRÖINTIKOURUT. LUOKITUS,
SUUNNITTELU JA TESTAUSVAATIMUKSET, MERKINTÄ JA LAADUNVALVONTA
BETONIPUTKET JA SOVITTEET, RAUDOITTAMATTOMAT, RAUDOITETUT JA
TERÄSKUITUVAHVISTEISET
BETONISET MIESLUUKUT, RAUDOITTAMATTOMAT, RAUDOITETUT JA
TERÄSKUITUVAHVISTEISET
AoC
1 tai 3 tai 4
3 tai 4
3 tai 4
3
4
4
SFS-EN 14396
KULKUAUKKOJEN KIINTEÄT PORTAAT
4
SFS-EN 13564-1
RAKENNUSTEN YLIVUODON ESTOLAITTEET. OSA 1: VAATIMUKSET
4
SFS-EN 13101
SFS-EN 12566-3 + A1
SFS-EN 12566-1 + A1
SFS-EN 12380
SFS-EN 12050-1
SFS-EN 12050-2
SFS-EN 1124-1+A1
18
Harmonisoidun tuotestandardin nimi
KAIVOJEN ASKELRAUDAT. VAATIMUKSET, MERKINTÄ, TESTAUS JA
YHDENMUKAISUUDEN ARVIOINTI
PIENET JÄTEVEDEN KÄSITTELYJÄRJESTELMÄT, ASUKASVASTINELUKU
ENINTÄÄN 50. OSA 3: TEHDASVALMISTEISET JA/TAI PAIKALLA KOOTUT
TALOUSJÄTEVEDEN PIENPUHDISTAMOT
PIENET JÄTEVEDEN KÄSITTELYJÄRJESTELMÄT, ASUKASVASTINELUKU
ENINTÄÄN 50. OSA 1: ESIVALMISTETUT SEPTITANKIT
VIEMÄREIDEN ALIPAINEVENTTIILIT. VAATIMUKSET, TESTAUSMENETELMÄT JA
YHDENMUKAISUUDEN ARVIOINTI
RAKENNUSTEN JA TONTTIEN JÄTEVESIEN PUMPPAAMOT. RAKENNE JA
TESTAUSPERIAATTEET. OSA 1: KIINTEITÄ AINEITA SISÄLTÄVÄ JÄTEVESI
RAKENNUSTEN JA TONTTIEN JÄTEVESIEN PUMPPAAMOT. RAKENNE- JA
TESTAUSPERIAATTEET. OSA 2: EI KIINTEITÄ AINEITA SISÄLTÄVÄ JÄTEVESI
RUOSTUMATTOMAT PITUUSHITSATUT MUHVILLISET PUTKET JA PUTKEN OSAT
VIEMÄRIJÄRJESTELMIIN. OSA 1: VAATIMUKSET, TESTAUS JA
LAADUNVARMISTUS
Vesitalous 3/2011
4
3
3
4
3
3
4
vesihuolto
pumput (TC 197), valurautaputket (TC 203), putkitiivisteet (TC 208), betonielementit (TC 229) ja teräsputket
(TC 29).
Talousvesijärjestelmien muut standardit kattavat esimerkiksi rakennusten sisäisten vesijärjestelmien suunnittelun,
käytön ja huollon standardit. Vesikemikaalistandardeja on
valmistunut noin 110 kappaletta.
Tärkeitä standardeja ovat myös vedenottamoiden riskinja kriisinhallintajärjestelmien standardit, joista riskinhallintajärjestelmästandardi ei ole vielä valmistunut.
Jätevedenkäsittelyjärjestelmien
tuotestandardit
Jätevedenkäsittelyjärjestelmiin liittyvät standardit laaditaan eurooppalaisen standardisointijärjestön CENin teknisessä komiteassa TC 165 Waste Water Engineering, ja eri putket materiaalikohtaisissa komiteoissa. Muoviputkien osalta vastuukomitea on CEN/TC 155 Plastics piping systems and ducting systems.
CE-merkintään johtavia tuotestandardeja on toistaiseksi
valmiina noin 30 kappaletta. Laadinnassa on kuitenkin useampia CE-merkintään johtavia tuotestandardeja kuten kaivonkansiin, pienjätevedenpuhdistamoihin sekä muoviputkiin liittyviä standardeja. Taulukossa 2 on listattu muutamia
laajasti käytössä olevia kiinteistöissä käytettäviä tuotteita koskevat harmonisoidut tuotestandardit. Taulukossa on myös
kerrottu mikä on niihin sovellettava vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettely, AoC-luokka.
On lisäksi useita tuotteita, joita käytetään jäteveden käsittelyssä kuten pumput ja venttiilit, joille on paljon valmiita standardeja ja useat niistä ovat CE-merkintään johtavia.
Velvoittavana direktiivinä ovat kuitenkin muut direktiivit
kuin rakennustuotedirektiivi. Esimerkiksi pumppujen vaatimustenmukaisuus perustuu konedirektiiviin, joka Suomessa
on implementoitu koneasetuksella VnA 400/2008.
Jäteveden käsittelyn muut standardit kattavat rakennusten sisäisten ja rakennusten ulkopuolisten viemäröintijärjestelmien suunnittelun, käytön ja huollon standardit. Valmiina
on myös suuri määrä standardeja liittyen putkistojen kunnonvalvontaan sekä niiden korjaustoimenpiteisiin. Isojen
jätevedenpuhdistamojen menetelmistä on laadittu laaja 16
osaa kattava standardisarja.
Kansallinen vaikuttaminen harmonisoituihin
tuotestandardeihin
Talotekniikan standardisoinnista Suomessa vastaa
Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys MetSta ry.
Vesihuollon standardisointi on Euroopassa jaettu vesijärjestelmiin (CEN/TC 164 Water Supply) ja jätevesijärjestelmiin
(CEN/TC 165 Waste Water Engineering).
Muoviputkien standardisoinnista Suomessa vastaa
Muoviteollisuus ry ja eurooppalainen komitea muoviputkille on CEN/TC 155 Plastics piping systems and ducting
systems.
Standardisointiin osallistuminen on kaikille avointa ja
kaikki ovat tervetulleita mukaan. Standardien myynnistä
Suomessa vastaa Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.
www.vesitalous.fi
19
vesihuolto
itämeren valuma-alueen
jätevedenpuhdistamot
inka Ruotsalainen
dipl.ins.
E-mail: inka.ruotsalainen@tkk.fi
Artikkeli perustuu kirjoittajan
diplomityöhön
20
Vesitalous 3/2011
Jätevedenpuhdistamot ovat Itämeren merkittävin ravinteiden pistekuormittaja. Kuormitusta
on pyritty vähentämään mm. jätevesidirektiivin
ja HELCOMin suositusten avulla, mutta jätevedenkäsittelyä voidaan tehostaa edelleen. Suurin
tehostuspotentiaali on Venäjän ja Latvian jätevedenpuhdistamoilla, mutta myös Suomessa
ja Ruotsissa typenpoisto on alhaisella tasolla.
Tehokkaimmin jätevettä käsitellään Tanskassa
ja Saksassa.
Vesihuolto
Kuva 1. Tutkimukseen sisällytettyjen jätevedenpuhdistamoiden sijainnit.
I
tämeren valuma-alueella on yli 700
jätevedenpuhdistamoa, joiden asukasvastineluku (avl) on yli 10 000.
Noin puolet näistä puhdistamoista sijaitsee Puolassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa puhdistamojen
tämänhetkinen puhdistustehokkuus
ja mahdollisuudet tehostaa jätevedenpuhdistusta. Yksityiskohtaiset kuormitustiedot kerättiin 179 puhdistamosta,
mikä on noin 25 prosenttia puhdistamomäärästä. Näistä puhdistamoista
koottiin oma tietokantansa, johon tietoja on yhdistelty vuosilta 2003-2009.
Kerättyihin kuormitustietoihin sisältyivät tulevan ja lähtevän jäteveden
BOD, COD, kokonaistyppi ja –fosfori sekä virtaama. Asukasvastineluvut
laskettiin tulevan BOD:n perusteella.
Tutkimuksessa käsiteltiin puhdistamoja, joiden avl oli 10 000 – 1 000 000.
Tämä rajasi tutkimuksen ulkopuolelle
mm. Pietarin isoimmat puhdistamot
(Pohjoinen ja Keskinen). Puhdistamot
sijaitsevat yhdeksässä valuma-alueen
maassa (Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi,
Saksa, Suomi, Tanska, Venäjä ja Viro)
(Kuva 1). Tutkimuksen aikana Puolaa
pidettiin keskeisenä puhdistamoiden
suuren määrän takia. Lisäksi saatavilla
olevien tietojen laadusta oli aluksi epävarmuutta. Tämän vuoksi työhön liittyen järjestettiin ekskursio Varsovaan.
Puhdistamotiedot
Yksittäisten puhdistamojen kuormitustietoja löytyy useista julkisista lähteistä,
kuten Euroopan ympäristökeskuksen
(EEA) raportointikanavasta (EIONET,
2010) ja HELCOMin (2010) tietokannasta. Lisäksi maakohtaisia puhdistamotietoja on saatavilla Suomen ym-
päristökeskuksen ylläpitämästä Oivapalvelusta (Valtion ympäristöhallinnon virastot, 2010) ja Tanskan By- og
Landskabsstyrelsen (2009) vuosittain
julkaisemasta Punktkilderapportista.
Puutteellisia kuormitustietoja täydennettiin mahdollisuuksien mukaan
paikallisten ympäristöviranomaisten avulla. Suomen puhdistamotiedot on haettu Vahti-tietokannasta (Suomen ympäristökeskus, 2010).
Ruotsin ja Liettuan kohdalla turvauduttiin Internet-lähteisiin. Ruotsin
puhdistamotietoja varten hyödynnettiin myös HELCOMin tietokantaa, mutta osa kuormituksesta arvioitiin Suomen puhdistamojen perusteella. Venäjän jätevedenpuhdistamoiden
kuormitustiedot perustuivat pitkälti
arvioihin, jotka pohjautuivat aiempiin tutkimuksiin.
www.vesitalous.fi
21
vesihuolto
Jätevedenkäsittely
Jätevedenpuhdistuksen taso vaihteli suuresti maittain (Taulukko 1). Heikoin tilanne oli Venäjällä ja Latviassa, missä sekä typen- että fosforinpoisto oli keskitasoa alhaisempaa. Typenpoiston osalta
myös Suomen ja Ruotsin puhdistusteho
oli alhainen. Lähtevän jäteveden kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin alle
0,5 mg/l Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa
ja Saksassa. Näiden lisäksi Viro pääsi
keskimäärin jätevesidirektiivin mukaiseen pitoisuuteen (alle 1 mg/l). Latviassa
vastaava pitoisuus oli 4,5 mg/l, ja muissa
maissa välillä 1,1…1,45 mg/l.
Taulukko 1. Keskimääräiset reduktiot
maittain tutkimukseen sisällytetyissä
jätevedenpuhdistamoissa.
Kuva 2. BOD5/Kokonaisfosfori-suhde tulevassa jätevedessä tutkimukseen
sisällytetyissä jätevedenpuhdistamoissa Suomessa ja Saksassa.
la noudattamalla seuraavia oletuksia
(MESERB, 2005):
• BOD5/Kok. P >40: lähtevän
jäteveden fosforipitoisuus alle
1 mg/l on saavutettavissa
• BOD5/Kok. P 25 – 35: alhaiset
fosforipitoisuudet saavutetaan
kemikaalien avulla
• BOD5/Kok. P <25: kemikaalit ovat
kustannustehokkain vaihtoehto
Puhdistusprosessissa yhdistyy yleisesti kemiallinen ja biologinen ravinteidenpoisto. Typpeä poistetaan aktiivilieteprosessilla, mutta käytössä oleva
fosforinpoistotekniikka vaihtelee enemmän. Suomessa fosforia poistetaan käytännössä ainoastaan kemiallisesti saostamalla. Muissa maissa biologinen fosforinpoisto on yleisemmin käytössä.
Tertiäärikäsittelymenetelmiä hyödynnetään etenkin Suomessa, Ruotsissa,
Tanskassa ja Saksassa. Useimmiten ravinteidenpoistoa on tehostettu hiekkasuodatuksella, biologisella jälkisuodatuksella tai flotaatiolla.
Biologinen fosforinpoisto?
Tulevan jäteveden perusteella arvioitiin mahdollisuuksia käyttää biologista
fosforinpoistoa. Tämä tehtiin hyödyntämällä kirjallisuudessa esiintyviä suhdelukuja puhdistamattomalle jätevedelle. Kuvassa 2 on esitetty tämä analyysi Suomen ja Saksan puhdistamoil-
22
Vesitalous 3/2011
Lisäksi kuvassa 2 BOD:n ja fosforin
suhdetta on verrattu lähtevän jäteveden
kokonaisfosforipitoisuuteen.
Yleisesti tulevan jäteveden perusteella biologinen fosforinpoisto on varteenotettava vaihtoehto Tanskassa, Saksassa
ja Puolassa. Heikoimmat mahdollisuudet biologiselle fosforinpoistolle arvioitiin olevan Suomessa. Tähän vaikuttaa
etenkin biologisen aineksen määrä tulevassa jätevedessä, mikä on erityisen korkea varsinkin Saksan pohjoisissa osavaltioissa ja Puolassa. Näillä alueilla harjoitetaan huomattavasti maataloutta ja
elintarviketeollisuutta.
Tehostuspotentiaali
Kerättyjen kuormitustietojen perusteella laskettiin suuntaa-antavasti typen- ja fosforinpoiston tehostamismahdollisuudet. Tätä varten arvioitiin
poistettavan kuormituksen määrä kolmella eri puhdistusteholla: kokonaistypelle reduktiot 70, 85 ja 95 prosenttia;
ja kokonaisfosforille lähtevän jäteveden konsentraatiot 0,5 mg/l, 0,3 mg/l
ja 0,1 mg/l. Huomionarvoista on, että
tehostuspotentiaali on laskettu vain tietystä joukosta, josta puuttuvat esimerkiksi Pietarin isot jätevedenpuhdistamot. Todellisuudessa näiden laitosten
puhdistusteho vaikuttaa huomattavasti
kokonaisuuteen.
Eniten typenpoiston tehostaminen
vaikuttaisi Venäjällä ja Latviassa, vaikkakin myös Suomessa ja Ruotsissa typpeä
olisi mahdollista poistaa tehokkaammin
(Kuva 3). Jos typpireduktio olisi tasolla 70 prosenttia, pienenisi näiden maiden typpikuormitus 22…58 prosenttia.
Tanskassa ja Saksassa vain typpireduktion parantamisella 95 prosenttiin olisi vaikutusta kuormitukseen. Tanskan
ja Saksan tulokseen vaikuttaa hyvin todennäköisesti maiden lainsäädäntö, mikä velvoittaa puhdistamoita maksamaan
veroja jätevesipäästöjen perusteella.
Fosforikuormitusta on mahdollista vähentää huomattavasti Latviassa,
Liettuassa, Puolassa, Venäjällä ja Virossa
(Kuva 4). Näiden maiden osalta jo fosforinpoiston tehostaminen pitoisuuteen 0,5 mg/l vähentäisi kuormitusta
46…84 prosenttia. Muissa maissa selkeää vaikutusta saadaan ainoastaan tiukimmalla pitoisuustasolla, 0,1 mg/l.
Johtopäätökset
Puhdistamokohtaisia tietoja on saatavilla julkisista lähteistä, mutta tietojen laatu on vaihtelevaa. Esimerkiksi EEA:n
raportointikanavan kautta löytyneissä
Puolan puhdistamotiedoissa oli useita
epäselvyyksiä.
vesihuolto
Ekskursio Varsovaan
Vierailut:
• jätevedenpuhdistamoPoludnie.
http://www.mpwik.com.pl
• paikallinenviranomaistahoKZGW
http://www.kzgw.gov.pl
• Prof.MarekGromiec,mm.National
CouncilofWaterManagement,
palkittu2010SwedishBalticSea
WaterAwardilla
Jätevedenpuhdistamoiden
tehostamishanke Puolassa:
• hankealkoi2003
• sitouduttuhallitustasolla
• budjettinoin3,4mrd.€(puhdistamot
jalietteenkäsittely,suurimmaksi
osaksipaikallistarahoitusta)
• yli1700jätevedenpuhdistamon
rakentaminentaiuudistaminen
• hankepäättyyvuonna2015
• tavoitteettypelle,fosforillejaBOD:lle
• lisäksiviemäriverkostonsaneeraushanke,jonkabudjettion12miljardia€
Kuva 3. Kokonaistypen tehostuspotentiaali tutkimukseen sisällytetyissä
Keskimäärin jätevedenpuhdistus
on tehokkainta Tanskassa ja Saksassa.
Kokonaisfosforia poistetaan tehokkaimmin Suomessa ja Ruotsissa, mutta näiden maiden kokonaistypenpoisto on samalla tasolla kuin Latviassa ja Venäjällä.
Biologinen fosforinpoisto on hyvä vaihtoehto etenkin Tanskassa, Saksassa ja
Puolassa. Suomessa mahdollisuudet tähän on arvioitu heikoiksi.
Kirjallisuus
Kuva 4. Kokonaisfosforin tehostuspotentiaali tutkimukseen sisällytetyissä
• By- og Landskabsstyrelsen, 2009.
Punktkilderapport 2007.
• EIONET, 2010. Central Data Repository. Saatavissa:
http://cdr.eionet.europa.eu.
• HELCOM, 2010. Pollution Load Compilation
database (PLC). Katajanokanlaituri 6 B, FI-00160
Helsinki.
• MESERB, 2005. Wastewater Phosphorus Control
and Reduction Initiative. Prepared for the
Minnesota Environmental Science and Economic
Review Board.
• Suomen ympäristökeskus, 2010. Vahti-tietokanta.
• Valtion ympäristöhallinnon virastot, 2010. OIVA
– ympäristö- ja paikkatietopalvelu. Saatavissa:
http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp.
www.vesitalous.fi
23
vesihuolto
vesihuoltolaitosten
yhteiskuntavastuuraportointi
Suomalaisten vesihuoltolaitosten ensimmäiset ympäristöraportit julkaistiin vuosituhannen taitteessa. Kuluneen reilun vuosikymmenen
aikana raporttien näkökulma on laajentunut kohti yhteiskuntavastuuta, mutta niiden kohderyhmä jää edelleen epäselväksi. Mikä merkitys vesihuollon yhteiskuntavastuuraportoinnilla oikeastaan on?
eija vinnaRi
TkT, KTM, tutkijatohtori
Turun yliopiston
kauppakorkeakoulu
E-mail: eija.vinnari@utu.fi
Matias laine
KTT, tutkijatohtori
Tampereen yliopisto
E-mail: matias.laine@uta.fi
S
uomalaiset yritykset ja julkishallinnon organisaatiot ovat harjoittaneet ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraportointia jo 1990-luvulta lähtien. Yhteiskuntavastuuraporttien tarkoituksena on osoittaa, että yritys ottaa toiminnassaan huomioon paitsi rahalliset päämäärät myös yhteiskunnalliset ja ekologiset arvot. Vakiintuneen
käsityksen mukaan kaupallisten yritysten yhteiskuntavastuuraportoinnin perimmäisenä vaikuttimena on vakuuttaa
sidosryhmät toiminnan oikeutuksesta. Sidosryhmien tuki puolestaan auttaa yrityksiä menestymään kilpailuilla
markkinoilla. Tämä näkemys ei kuitenkaan riitä selittämään, miksi yhteiskuntavastuuraportointia harjoittavat myös
luonnollisina monopoleina toimivat
kunnalliset vesihuoltolaitokset. Mitä
niiden raporteissa kerrotaan, kenelle
ne on suunnattu ja mihin niillä pyritään? Tässä artikkelissa tavoitteenamme on tehdä läpileikkaus suomalaisten vesihuoltolaitosten yhteiskuntavastuuseen liittyvästä raportoinnista. Keskityimme kymmenen vuoden ajanjaksoon siten, että tarkastelimme vuosina
2000, 2003, 2006 ja 2009 julkaistuja
vuosikertomuksia sekä erillisiä ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraportteja.
Käytössämme oli lopulta 67 julkaistua
raporttia. Seuraavassa analysoimme vesihuoltolaitosten yhteiskuntavastuuraportoinnin merkitystä tarkastelemalla
erikseen sosiaaliseen, ympäristölliseen
ja taloudelliseen vastuuseen liittyviä
kysymyksiä.
Sosiaalinen vastuu
Sosiaalisen vastuun osalta vesihuoltolaitoksilla voidaan sanoa olevan kaksi kes-
keistä sidosryhmää: henkilöstö ja asiakkaat. Tarkastelemissamme raporteissa
laitosten henkilöstö olikin varsin näkyvässä, joskin pienimuotoisessa, roolissa. Vaikka yksittäisissä uusimmissa raporteissa käsiteltiinkin laajempia kokonaisuuksia kuten henkilöstöstrategiaa
ja työyhteisön toimivuutta, oli pääpaino yksilöiden kokemuksilla. Kerrottiin
henkilöstön virkistyspäivistä, koulutuksesta ja eläkkeelle jäämisestä. Osa laitoksista nimesi myös vuoden työntekijän
tai toi esille työntekijöiden aloitteita toiminnan kehittämiseksi. Pienimuotoista,
henkilökohtaista näkökulmaa korostivat retki- ja virkistyspäivinä itse otetut
valokuvat (Kuva 1). Tällaisen raportoinnin voikin nähdä olevan merkityksellistä lähinnä laitosten omille työntekijöille, jolloin sen pääasiallisena tarkoituksena vaikuttaisi olevan me-hengen
nostattaminen.
Siinä missä laitosten henkilökunnalle annettiin kirjaimellisesti kasvot, asiakkaisiin pidettiin raporteissa selkeästi
enemmän etäisyyttä. Asiakasnäkökulma
oli kyllä usein esillä, mutta sitä käsiteltiin välillä melko yksipuolisesti ja implisiittisesti. Toiminnan onnistumisen mittareiksi asiakkaiden näkökulmasta mainittiin laajalti lakisääteisten vedenlaatustandardien saavuttaminen, toimintavarmuuden ylläpitäminen sekä toisaalta häiriötilanteissa jakelukatkosten
pituuksien minimointi. Raportoinnille
oli leimallista tilastollinen esitystapa,
mainittiin esimerkiksi asiakasreklamaatioiden lukumäärä mutta ei sitä, kuinka nopeasti reklamaatioihin oli reagoitu tai mitä kauaskantoisia toimenpiteitä
niistä mahdollisesti seurasi. Yksittäisissä
uudemmissa raporteissa voitiin havaita
www.vesitalous.fi
25
Vesihuolto
ty puhdistuksellinen loppuasiakasnäkökulman laajentulos, ilman että käytettyjen
tumista koskemaan tiedonmenetelmien hyvyyttä tai
saantia poikkeustilanteissa,
ympäristötehokkuutta suumitä luultavimmin Nokian
remmin arvioidaan.
vesikriisin siivittämänä:
”laatu- tai käyttövirhe tulee
Taloudellinen vastuu
ja pitää tiedottaa avoimesti”
(Napapiirin Vesi Oy 2009,
Kunnallisten vesihuoltolais. 1).
tosten voidaan sanoa olevan
Asiakaslähtöisyys on totaloudellisessa vastuussa läsin verrattain uusi asia vehinnä asiakkaille ja omistasihuollossa, sillä vesihuoljakunnalle/-kunnille. Nämä
tolain voimaantuloon
vastuut mainittiin yleensä
(2001) asti vesihuoltolaivain toimitusjohtajan kattoksilla oli joissain asioissauksessa, jos sielläkään.
sa viranomaistyyppistä valValtuustojen asettamia tataa ja niiden toiminta kohloudellisia tavoitteita rapordistui lähinnä kiinteistöön.
teissa ei juuri kyseenalaistetVesihuoltolaki vaatikin laitu, vaikka niistä voitaisiintoksilta uuden ajatusmaailkin arvella aiheutuneen palman omaksumista: ”Palvelu
velujen yli- tai alihinnoittekohdistuu asiakkaaseen eikä
lua. Vesimaksut esimerkiksi
kiinteistöön. Vesihuoltolaitos
liitettiin omistajien tuottoon palvelulaitos, mikä edelvaatimuksiin vain yksittäilyttää käsitystä asiakkaisissä tapauksissa: ”Pitkällä
den toiveista ja odotuksis- Kuva 1. Tyypillistä henkilöstöraportointia (Kuopion Vesi, 2003). aikajänteellä Kajaanin Vesi
ta. Palvelulaitoshengen on
–liikelaitos pystyy rahoittanäyttävä myös käytännön toiminnassa.”
kopuolisena kysyntänä, johon laitokset
maan toimintansa vesihuollosta peritvastaavat tuottamalla laadukkaita paltävillä maksuilla, mikäli tuloutusvaati(Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy 2001,
veluja. Vedenkäyttö ei Suomessa tiemukset pysyvät kohtuullisina, järjestetyn
s. 4). Tämän muutoksen viimeaikaisuus
tenkään ole samalla tavalla akuutti aivesihuollon piirissä oleva yhdyskuntaraselittänee osaksi asiakkaiden hahmottohe kuin vesipulasta kärsivillä alueilla.
kenne pidetään kohtuullisen tiiviinä ja
muuden raporteissa.
Toisaalta sekä vedenkäsittely että jätevelaskutettavan veden ja jäteveden määrä
Ympäristövastuu
denpuhdistus vaativat energiaa ja muita
ei vähene radikaalisti” (Kajaanin Vesi
resursseja. Energian ja kemikaalien ku2009, s. 6-7). Toisaalta Kotkan Veden
Ympäristönäkökulmasta ehkäpä huolutusmäärät kyllä raportoidaan säntillimionarvoisin seikka aineistossamme
(nyk. Kymen Vesi Oy) vuoden 2006
oli vesilaitosten tapa korostaa oman
sesti, mutta muutoin tätä aihetta ei raraportissa kerrotaan valtuuston asettatoimintansa lähtökohtaista merkitystä
porteissa sen syvällisemmin käsitellä.
maksi tavoitteeksi olla suurimpien kauluonnonympäristölle. Vesi- ja viemäriKolmas ympäristöön liittyvä huomio
punkien keskiarvossa vesitaksojen osallaitostoiminta mainittiin jopa yhteison raporteissa painottuva lopputulokta. Alan ammattilaiset tietävät hyvin,
kunnallisesti merkittävimpänä ympäsen arviointi. Vesihuoltolaitokset mitettä eri kuntien vesihuoltokustannukristönsuojelutoimena. Tätä ei liene syytaavat oman tekemisensä onnistumississa voi olla suuriakin perusteltuja erotä kiistää, kuten ei myöskään raporteista nimenomaan suhteessa lupaehdoissa
ja, jolloin alhaisen hintatason ylläpitäsa esille nostettua vesistökuormitusten
määritettyihin rajoihin. Tältä osin lukiminen väkipakolla voi johtaa palvelutahuomattavaa pienenemistä 1970-luvun
ja saa usein kiitettävästi tietoa, sillä luson huonontumiseen. Peruskuluttaja ei
jälkeen (Kuva 2).
paehdot raportoidaan pääosin tarkasti
kuitenkaan tätä asiayhteyttä välttämättä
Ympäristönäkökulmasta on mieja rinnastetaan toiminnan kyseisen vuohahmota ja saattaakin jäädä siihen käsilenkiintoista huomata myös se, että
den mittaustuloksiin. Mielenkiintoista
tykseen, että alhainen vesimaksu on abveden käyttö ei varsinaisesti näyttäyon kuitenkin se, että teksteissä harvemsoluuttisesti hyvä ja tavoiteltava asia.
dy raporteissa ympäristökysymyksenä.
min kerrotaan siitä, miten ympäristöKeskustelua
Kysymystä vesilähteiden kestävyydestä ei
tehokkaasti mainittuun lopputulokseen
oikeastaan kytketä yhdyskunnan vedenon päästy. Samoin sekä vedenhankinnan
Tutkimuksemme perusteella vesihuoltokulutukseen, vaikka toisinaan raporteisettä jätevedenpuhdistuksen prosesseista
laitosten raportit voidaan jakaa kahteen
puhutaan korostetun teknisesti ja mesa todetaankin vesilaitoksen kannustapääryhmään. Ensimmäiseen, vähempinetelmäkeskeisesti. Satunnaisen lukijan
van kuluttajia järkevään vedenkäyttöön.
lukuiseen ryhmään kuuluvat muistuttaloppuvaikutelma voikin helposti olla se,
Vedenkulutus näyttäytyy raporteissa vevat ulkoiselta olemukseltaan yritysmaailettä tavoitteena on vain saavuttaa tietsilaitosten vaikutusmahdollisuuksien ulmassa tehtäviä ympäristö- ja yhteiskun-
26
Vesitalous 3/2011
vesihuolto
tavastuun raportteja. Tällöin raporttien
taittoon ja kuvitukseen on selkeästi panostettu (Kuvat 2 ja 3). Nämä raportit ovat usein myös laajempia ja sisältävät enemmän yleiskuvausta vesilaitoksen
ympäristöön liittyvistä kysymyksistä.
Toiseen ryhmään lukeutuvat yksinkertaisemmat ja vähemmän yritysraportteja
muistuttavat yleistekstit, joiden kuvitus
koostuu lähinnä työntekijöiden omista
valokuvista. Näissä ympäristökysymysten käsittely painottuu teknisiin seikkoihin, jätevedenpuhdistuksen onnistumisen prosentuaalisiin arvoihin ja tilastolliseen aineistoon toiminnan laadusta.
Kokonaisuutena raportteja lukiessa
emme lopulta saaneet selvyyttä niiden
kohderyhmästä. Havaintojemme perusteella voi raportoidun informaation
väittää olevan usein sellaista tai sellaisessa muodossa, ettei sen ymmärtäminen
tai asettaminen laajempaan kontekstiin
onnistu ilman vesihuoltotekniikan asiantuntemusta. Raporteissa kerrotaan
usein täsmällisiäkin mittalukuja erilaisissa toiminnoissa havaituista pitoisuuksista, puhdistusasteista tai käytettyihin
menetelmiin liittyvistä suureista, mutta
näiden olennaisuudesta tai merkityksestä puhutaan harvemmin mitään. Lukija
huomaa, että laitos saavutti ympäristöluvan raja-arvot ”kirkkaasti” tai ”pääosin”,
mutta teknistä dataa ei muutoin juurikaan avata. Sellaisenaan tekstien ei siis
voi nähdä olevan tarkoitettu ainakaan
laajemmalle yleisölle. Talousasioiden,
erityisesti valtuuston asettamien tavoitteiden, marginaalinen ja varovainen
Kuva 2. Jyväskylässä laaditaan
erillinen yhteiskuntavastuuraportti
(Jyväskylän Energia, 2009).
Kuva 3. Tampereella ympäristöasiat
on integroitu toimintakertomukseen
(Tampereen Vesi, 2009).
käsittely puolestaan heijastaa epävarmuutta siitä, päätyvätkö raportit kunnan päätöksentekijöiden luettavaksi.
Henkilöstöasioiden saama painoarvo
viittaisi siihen, että raportteja tehtäisiin
erityisesti omille työntekijöille. Toisaalta
taitoltaan ja sisällöltään yritysmäisemmät raportit ovat usein enemmänkin laitosten ulkopuolisille sidosryhmille suunnatun oloisia. Niistä puolestaan asioista
paremmin perillä olevat lukijat eivät todennäköisesti saa tarpeeksi tietoa, koska
teknistä informaatiota ja mittauslukuja
kerrotaan melko vähän.
Raportoinnin kaltaisessa viestinnässä on ensiarvoisen tärkeää pohtia, kenelle lopulta ollaan viestimässä ja mitä täsmälleen ottaen halutaan kertoa.
Esimerkiksi vesilaitoksen tekninen
henkilökunta, yhteistyökumppanit,
kunnanvaltuutetut ja yksittäiset kuntalaiset ovat hyvin erilaisia kohderyhmiä sekä tiedontarpeidensa että asiantuntemuksensa suhteen. Organisaation
on siten hahmotettava viestintänsä tavoitteet pystyäkseen asemoimaan raportointinsa laajuuden ja teknisen
haastavuuden.
Hallitsemme vesihuollon koko elinkaaren.
FCG:n suunnittelema Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo voitti
vuoden 2009 RIL-palkinnon.
FCG Finnish Consulting Group Oy
9HVLWDORXVBB[LQGG
•
FCG – Hyvän elämän tekijät
•
www.fcg.fi
www.vesitalous.fi
2
vesihuolto
uusilla keinoilla
korjausvelan kimppuun
Vesihuoltoverkostojen korjausinvestoinnit ovat viime vuosina olleet selvässä kasvussa. Vaikka suunta
on oikea, korjausvelka lisääntyy edelleen ja enemmän investointeja tarvitaan. Tilanteen parantamiseksi alan toimijat ovat toteuttamassa yhteisiä kehityshankkeita, joissa etsitään keinoja verkostosaneerauksen määrän kasvattamiseen ja tehokkuuden parantamiseen.
teksti ja kuva: tuoMo häYRYnen
A
lkuvuonna julkaistussa ROTI
2011 -tutkimuksessa arvioitiin Suomen vesihuoltoverkostojen olevan tyydyttävässä kunnossa.
Parannusta arvosanaan ei ole näköpiirissä, sillä vain harvat vesihuoltolaitokset
ovat kasvattaneet saneerausinvestointejaan verkoston ikääntymisen edellyttämällä määrällä.
Tutkimuksessa todetaan vesihuollolla
olevan suora yhteys ihmisten hyvinvointiin, ja että laadukas raakavesi sekä ympäristöarvot huomioon ottava tasokas
yhdyskuntien jätevesihuolto ovat myönteisiä imagotekijöitä suomalaiselle teollisuudelle. Näistä näkökulmista vesihuoltopalvelujen nykytaso on kiitettävä.
Moitteita vesihuoltosektori saa julkisohjauksen poukkoilusta ja hitaudesta uusien innovaatioiden kehittämisessä. Alan
kehittämiseksi suositellaan uusia ohjauskeinoja, resursseja ja toimintamalleja
järjestelmän riittäväksi uusimiseksi.
Maa- ja metsätalousministeriön toteuttamassa Vesihuoltoverkostojen nykytila ja saneeraustarve -tutkimuksen
päivityksessä (YVES-tutkimus) vuonna
2008 todettiin vesijohtoverkostojen saneeraustarpeen olevan yli kaksinkertainen ja viemäriverkostojen yli kolminkertainen toteutuneisiin saneerausmääriin verrattuna.
Saneeraustoiminta on ollut nousujohteista ja tuloksellista, kun tuloksia verrataan edelliseen vastaavaan tutkimukseen vuodelta 1992. Huonokuntoiseksi
luokiteltua verkostoa on nyt suhteellisesti vähemmän ja vuotovesien määrä
on pysynyt vakaana verkostopituuden
kasvusta huolimatta. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli kuitenkin tarve edelleen kasvattaa saneerausmääriä ja kehittää toimintatapojen saneeraustoiminnan tehostamiseksi.
28
Vesitalous 3/2011
Vesihuoltoalalla on jo vuosien ajan
tunnistettu tarve lisätä saneeraustasoa, mutta siitä huolimatta tavoitetasoa ei ole kyetty saavuttamaan. Syitä
tähän ei ole täsmällisesti analysoitu.
Saneerausmäärien raju kasvattaminen
vaatii joka tapauksessa uusia toteutuksen toimintamalleja, joiden kehittäminen on saanut vauhtia viime vuosina.
Verkostosaneerausten
vaikuttavuus
Verkostosaneerausten vaikuttavuuden arviointi -selvitystyön loppuraportti julkaistiin huhtikuussa. Työn toteuttivat HSY
Vesi, Tampereen Vesi, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys sekä Pöyry Finland Oy.
Selvitystyön tavoitteena oli saada
lisää tietoa vesihuoltolaitosten saneeraustoiminnan vaikuttavuudesta sekä sen mittaamisesta. Työ toteutettiin
tarkastelemalla eri näkökulmia ja keskustelemalla niistä konsulttien ja laitosten asiantuntijoiden muodostamissa
työryhmissä.
”Verkostot ovat vesihuoltolaitosten
suurin omaisuuserä ja on aiheellista kysyä, mitä tehdyillä investoinneilla saadaan aikaan ja ovatko tulokset mitattavissa. Kyseessä on poikkeuksellisen
haastava tarkastelu, sillä maan alla sijaitsevien putkistojen ominaisuuksia, käyttöikää ja kuntoa ei tarkkaan tiedetä”,
kertoo toimialajohtaja Reijo Kuivamäki
Pöyry Finland Oy:stä.
Työssä ei löydetty lopullista ratkaisua
parhaaksi vaikuttavuuden mittausmenetelmäksi eikä myöskään pystytty esittämään arviota HSY Veden ja Tampereen
Veden viime vuosina tekemien saneerausinvestointien tuloksista. Selvityksessä
saatiin kuitenkin aikaan hyvin mielenkiintoisia tutkimustuloksia ja näkökulmia eri osa-alueilta.
”Vesihuoltolaitosten perinteisten
tunnuslukujen antama tieto saneerausten vaikuttavuudesta ei ole riittävää ja tunnusluvut voivat antaa toisistaan poikkeavia signaaleja verkoston
kunnosta. Esimerkiksi Tampereella ja
Helsingissä havaittiin putkirikkojen vähentyneen lisääntyneen saneerausvolyymin seurauksena, mutta samaan aikaan
laskuttamaton vuotovesimäärä kasvoi.
Olisikin perusteltua tehdä erillisiä tarkasteluja verkostojen eri osa-alueilla ja
ottaa huomioon se, että saneerauksia
tehdään monista eri syistä, joiden tavoitteet poikkeavat toisistaan”, kertoo
Kuivamäki.
Työn edetessä vahvistui käsitys siitä,
että verkoston ikä ei ole ratkaiseva suure
korjaustarpeen arvioimiseksi vaan myös
muun muassa verkostomateriaali, asennustavat, ympäristöolosuhteet ja välilliset kustannukset on otettava huomioon
saneerauksen suunnittelussa. Samoin eri
verkoston alueiden painoarvo vaihtelee
sen mukaan millaisia riskejä verkoston
toimintahäiriöt aiheuttavat asiakkaille.
”Teimme osana selvitystä arvion
taloudellisesti optimaalisesta verkoston käyttöiästä perustuen Tampereen
Veden verkoston tietoihin ja saimme hyvin mielenkiintoisen tuloksen.
Optimaaliseksi saneerausväliksi saatiin
peräti 100 vuotta, kun vallalla olevan
käsityksen mukaan se on noin puolet
lyhempi”, Reijo Kuivamäki kertoo.
VESANLIMA etsii pullonkauloja
Vesijohtoverkostojen saneerauksen ja ylläpidon uusien liiketoimintamahdollisuuksien kehittämisohjelma
(VESANLIMA) on parhaillaan käynnissä ja tuloksia odotellaan kesän kuluessa. Hankkeessa tehdään kartoitus verkosto-omaisuuden saneerauksen pul-
Vesihuolto
lonkauloista ja esitetään uusia toimintamalleja vesihuollon saneeraus-, korjausrakentamis- ja ylläpito-investointien toteuttamiseen.
Hankkeella edistetään vesihuoltolaitosten ja yksityisen sektorin toimijoiden
kumppanuutta ja yhteistyötä saneerausinvestointien priorisoinnissa, suunnittelussa, toteuttamisessa, rahoittamisessa ja kokonaisvaltaisessa verkostoomaisuuden hallinnassa. Siinä käydään
läpi vesihuoltolaitoksen koko toimintaprosessi verkostojen saneerauksessa ja
ylläpidossa.
Hankkeeseen osallistuu yhteensä
noin 20 vesihuoltolaitosta, jotka osaltaan rahoittavat hanketta ja toimivat
esiselvityksen ja uusien toimintamallien pilotoinnin kohdelaitoksina. Työtä
ohjaa ohjausryhmä, jossa on kolme
edustajaa vesihuoltolaitoksilta, kaksi edustajaa Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksestä (VVY) ja edustaja Suomen
Kuntaliitosta. Lisäksi hankkeeseen osallistuu yrityksiä, jotka ovat kiinnostuneita tarjoamaan aihepiiriin liittyviä teknisiä, ylläpito- tai rahoituspalveluita.
”Ohjelma toteutetaan työpajojen
ja haastattelujen avulla. Tällä hetkellä
olemme siinä vaiheessa, että toimintamallien selvitykset, vesihuoltolaitosten
ja yritysten yhteiset ryhmätyöt ja haastattelut on tehty. Niiden pohjalta olemme tehneet johtopäätökset ja työstämme parhaillaan vaihtoehtoisia toimintamalleja jatkohankkeiden pohjaksi”,
kertoo FCG Finnish Consulting Group
Oy:n johtaja Jukka Meriluoto.
Hankkeen kuluessa on selvinnyt, että saneeraustoiminnan ongelmat ovat
hyvin erilaisia vesihuoltolaitosten ja
toisaalta urakointia harjoittavien yritysten näkökulmasta. Vesihuoltolaitosten
tärkeimmiksi pullonkauloiksi on selvinnyt muun muassa saneerausten rahoitus, yhteistyön sujuminen kadunrakennusorganisaation kanssa, osaavan
henkilöstön saatavuus, heikosti toimiva kilpailu urakointiyritysten välillä
sekä puutteelliset tiedot verkostojen
ominaisuuksista.
Urakoitsijat puolestaan pitävät saneerausurakoita liian pieninä, urakkamuotoja kehittymättöminä ja toimintamalleja epäyhtenäisinä. Epävarmuutta aiheuttaa se, ettei tarkkaan tiedetä mitä urakka
loppujen lopuksi pitää sisällään.
Vesijohtoverkoston saneerausta Helsingin Mannerheimintiellä.
”Vaihtoehtoisia urakkamuotoja on
haettu tarkasteluun sekä eri toimialoilta
että ulkomailta. Käsittelyssä ovat erimerkiksi alueurakointimalli, isännöintimalli, allianssimallit sekä niin sanottu suunnittele ja toteuta -malli. Tarkoituksena
ei ole etsiä kaikissa olosuhteissa parasta
toimintatapaa vaan kehittää toimialan
käyttöön valikoima vaihtoehtoja, joita
voi soveltaa erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa”, Meriluoto sanoo.
Mistä rahaa
lisäinvestointeihin?
Suomen vesihuoltoinfrastruktuurin arvo
on varovaisestikin arvioiden yli 10 miljardia euroa ja siitä 70–80 prosenttia on
verkostoissa. Tutkimusten mukaan tarvittaisiin noin 360 miljoonan euron vuotuiset investoinnit verkosto-omaisuuden
arvon säilyttämiseksi. Tämän hetken saneeraustaso on noin 120 miljoonaa euroa. Tämä rahoitusvaje on ollut vesihuoltoalan huolenaihe jo vuosia.
Vesihuoltolaki edellyttää, että vesihuoltolaitosten kustannukset tulee pitkällä aikavälillä mitattuna pystyä kattamaan asiakkailta kerätyillä maksuilla.
Monien kuntaomistajien taloudellinen
tilanne on kuitenkin heikko ja vesimak-
sujen korottaminen nopeasti hyvin vaikeaa siitä huolimatta, että veden hinta on alhaisella tasolla ja vesimaksuilla
ei välttämättömiä investointeja pystytä
rahoittamaan.
”Lisärahoitus korjausvelan kattamiseen olisi mahdollista saada useiden
eri ratkaisujen yhdistelmällä. Voidaan
käyttää esimerkiksi vesimaksujen korotuksia, kunnan tarjoamia tai takaamia
lainoja sekä toteuttamalla joitain hankkeita esimerkiksi elinkaarimallilla, jossa omistajan välitöntä taakkaa voidaan
pienentää”, arvioi VVY:n toimitusjohtaja Osmo Seppälä.
Vesihuoltolain uudistus on näillä
näkymin menossa eduskunnan käsiteltäväksi ensi vuonna. Siinä ehdotetaan
muun muassa vesihuoltolaitosten talouden tarkempaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä sekä vaaditaan systemaattista
saneeraussuunnittelua.
”Odotan, että lakiuudistus parantaa
tilannetta jonkin verran, mutta kokonaan korjausvelkaongelmaa sillä ei ratkaista. Tarvitaan lisäksi monipuolisia ja
innovatiivisia uusia ratkaisuja toimintatavoissa, ja tähän saneeraustoiminnan kehityshankkeet juuri tähtäävät”,
Seppälä sanoo.
www.vesitalous.fi
29
onko fosfori
loppumassa maapallolta
– jätevesilietteestäkö
helpotusta?
YRjö lundstRöM
Yksikön päällikkö
HSY jätevedenpuhdistus, tuotantopalvelut
E-mail: yrjo.lundstrom@hsy.fi
Synkimpien ennusteiden mukaan fosforimalmi loppuu maapallolta jo noin 50 vuoden sisällä. Fosforilannoitteita on erittäin
hankala korvata mitenkään, joten jo nyt jossain muodossa
käytössä olevan fosforin palauttaminen luonnon kiertokulkuun
on äärimmäisen tärkeää.
H
elsingin seudun ympäristöpalvelut – kuntayhtymä HSY vastaa koko pääkaupunkiseudun
jäte- ja vesihuollosta. Kuntayhtymällä
on käytössä kaksi laitosta, Suomenoja
ja Viikinmäki, jotka puhdistavat yli miljoonan ihmisen jätevedet. Tämä porukka tuottaa mädättämällä kunnostettua
ja lingoilla noin 30 prosentin kuiva-ainepitoisuuteen kuivattua kostean savimaan kaltaista massaa noin 85 000 tonnia vuodessa. Tilavuudeltaan läjä vastaa
eduskuntataloa.
Viime vuosisadan alkupuolella hyyskien tuotokset käytettiin hyvinkin tarkkaan maataloudessa lannoitteena, kunnes ”sivistys” alkoi levitä ja ihmisten
omat tuotokset muuttuivat ällöttäviksi ikään kuin jonkun muun tuottamiksi jätteiksi, jotka eivät olisi enää saaneet
haista tai näkyä missään. Tämä samainen
korvienväli-ongelma on ollut ja on osittain edelleenkin jätevesilietteiden hyötykäytön yksi vaikeimmin ylitettävistä kynnyksistä. Peiliin on katsottava myös vesi-
30
Vesitalous 3/2011
huoltolaitoksissa. Ei tavara raakana tänä
päivänä enää kenellekään kelpaa, mutta
ei kyseessä myöskään ole mikään ongelmajäte. Jos lietteet pystytään ”maatalousvaltaisella” pääkaupunkiseudulla jalostamaan pelloille maanparannusaineeksi,
niin pitää se pystyä tekemään myös jossain keskellä laajoja peltoaukeita!
Human-Poweria a`la HSY
Uudenmaan pelloille!
Maataloussektorilla toimiminen vastaa
vesihuoltolaitoksen edustajalle liukkaalla jäällä kulkemista. Toimintaan vaikuttavat päätökset perustuvat useimmiten
maatalouspoliittisiin ympyröihin nivoutuviin päätöksiin ja niillä ei välttämättä
ole mitään tekemistä käytännön realiteettien kanssa. Erityisesti ongelmana on ollut rautasuoloilla lietteeseen hyvin kiinteästi saostetun fosforin liukoisuusprosentin määrittäminen ja sen mahdollinen vaikutus viljelijän saamiin ympäristötukiin.
Lupa- ja tukiviidakko on melkoinen.
HSY:n kannalta vuonna 2009 tapahtui
iloinen yllätys, kun kokonaisfosforin laskennallinen liukoisuus ympäristötukiehdoissa pudotettiin lietteiden osalta 75 prosentista 40 prosenttiin. Tämä mahdollisti
realistisen maanparannuskompostin valmistamisen. Suunnilleen samalla perusreseptillä, mutta huomattavasti vähemmällä
laadunvalvonnalla, oli jo 1990-luvulla valmistettu ”maataloussekoitetta”, mutta sen
käyttö oli loppunut vuonna 1997 juuri
fosforin liukoisuuden maatalouspoliittisen päätöksen seurauksena
Mädätetyn ja konekuivatun lietteen
kompostointia turpeen kanssa on opeteltu kantapään kautta jo vuosia ja oikeastaan vasta parin viimeksi kuluneen
vuoden aikana valkeni erittäin tehokkaan materiaalien esisekoituksen ratkaiseva merkitys koko prosessiketjulle. Tällä
kertaa pyrittiin välttämään myös perinteinen virhe, jossa vesihuoltolaitos valmistaa mielestään loistavan tuotteen,
mutta ei huomaa etukäteen selvittää,
ovatko tuotteen käyttäjiksi ajatellut piirit asiasta samaa mieltä. Isäntien kanssa
ruvettiin kulkemaan korvat auki ja melko pian huomattiin ainakin yksi yksimielisyys: Etelä-Suomessa ei ole enää karjaa
eikä oikeastaan muitakaan kotieläimiä.
Pellot huutavat orgaanista ainetta. Jos sitä ei saada, epäorgaanisten aineosien suhteellinen määrä pellossa lisääntyy ja pellot kovettuvat ja vaativat muokkaukseen
entistä järeämpiä koneita, jotka tiivistävät
peltoa entisestään. Tuhon kierre on valmis. Näppituntumalta vaikutti siltä, että
tilausta olisi tuotteelle, joka olisi pääasiassa maanparannusaine ja joka toki saisi sisältää myös kalliita keinolannoitteita
korvaavia aineosia. Markkinoinnin tueksi
teetettiin yhteistyössä Lounais-Hämeessä
sijaitsevan ympäristö- ja elintarvikealan kehitysyritys Agropolis Oy:n kanssa selvitys 100 kilometrin säteellä HSY:n
Metsäpirtin kompostointialueesta sijaitsevien peltoalueiden pinta-aloista ja potentiaalisten käyttäjien kiinnostuksesta
ylipäätään jätevesilietteistä jatkojalostettuja tuotteita kohtaan.
Ongelmana pelisääntöjen
viidakko
Turpeen kanssa kompostoimalla jätevesilietteestä voidaan valmistaa kaikki
lannoitevalmistelain ja – asetuksen ehdot täyttävä tuote. Mutta kun tuotetta aletaan kuljettaa, varastoida, levittää,
muokata maahan tai tehdä tuotteelle jotain peltoympäristössä, törmätään
maatalouden säädösviidakkoon. Koska
katsoimme olevamme noviiseja maatalouspoliittisten päätösten tulkinnoissa,
pyrimme muutamaan otteeseen kutsumaan koolle kattavan tämäntyyppisten
asioiden kanssa päivittäin askartelevan
asiantuntijajoukon. Toiveena oli saada
aikaan käytännönläheiset pelisäännöt,
mutta tuloksena oli vain laiha joukko
erimielisiä kannanottoja.
Kun kysyntää maanparannuskompostille kuitenkin tuntui olevan, val-
MieliPide
MieliPide
MieliPide
MieliPide
mistimme sen niin, että lannoitevalmistelain laatuvaatimukset täyttyivät.
Päätimme toimia kuten muutkin alan
kauppiaat: tuoteselosteesta käy ilmi laatu ja käyttötarkoitus, mutta HSY:n on
mahdotonta sanoa, miten tuotetta tulee käyttää erilaisille kasveille, erilaisilla pelloilla ja erilaisten tukimuotojen
ja tukimääräysten viidakossa. Jatko sujui keväällä 2009 lehtimainontakampanjalla Maaseudun Tulevaisuus- ja
Landbygdens folk -lehdissä ja erikoistarjouksella ”kokeile maanparannuskompostia ilmaiseksi perille toimitettuna
enintään 80 km etäisyydelle Metsäpirtin
kompostointialueelta”. Kysyntä räjähti
käsiin ja tuote loppui kesken vilkkaan
kysynnän. Lietteitä oli viimeksi vuonna 1982 ajettu kaatopaikoille ja syksyllä
2010 tapahtui alalle melko harvinainen
ilmiö, kun sekä lietepohjaiset multatuotteet että maanparannuskompostit kummatkin loppuivat ensimmäisen kerran
Helsingin jätevedenpuhdistuksen 100vuotisen historian aikana. Tilanne oli
suorastaan hämmentävä!
Asiakaskyselyllä lisätietoa
Maanparannuskompostin asiakastyytyväisyyskysely toteutettiin loppusyksystä
2010. Kysely lähetettiin 65 viljelijälle,
jotka olivat tilanneet maatilalleen kompostia. Vastauksia palautettiin 23 kappaletta. Kyselyn tarkoituksena oli saada
vastauksia kysymyksiin
• oliko teillä aikaisempaa kokemusta
maanparannuskompostin käytöstä?
• mistä saitte tietää
kampanjastamme?
• mikä on mielestänne
maanparannuskompostin tärkein
ominaisuus?
• mikä sai teidät valitsemaan meidän
tuotteemme?
• mistä tiedotuskanavasta haluaisitte
saada tietoa tuotteistamme?
• miten suhtaudutte mahdollisen
kuljetuskustannuksen perimiseen?
Kyselyn tuloksia on esitetty oheisissa
kuvissa.
Miten tästä eteenpäin?
Jätevesilietteiden hyötykäytöllä ei ratkaista fosforiongelmaa, mutta pääkaupunkiseudun jätevesilietteet sisältävät
kuitenkin vuosittain kokonaisfosforiksi
1. Onko teillä aikaisempaa kokemusta
maanparannuskompostin käytöstä?
35 %
4. Mikä sai Teidät valitsemaan meidän
tuotteemme?
Kyllä
Ei
Tuotteen ilmaisuus
Aikaisempi kokemus
Suosittelija
Joku muu, mikä?
65 %
2. Miten saitte tietää maanparannuskompostista?
30 %
30 %
40 %
78 %
Internet
Lehti-ilmoittelu
Suorajakelukirjeet
Joku muu, mikä?
Olen tilannut
aikaisemmin
Suosittelija
Jokin muu,
mikä?
3. Mikä on mielestänne maanparannuskompostin tärkein ominaisuus?
17,5 %
5. Tiedotuskanava
Lannoitus
Maanparannus
Jokin muu, mikä?
6. HSY alkaa mahdollisesti periä maanparannuskompostin kuljettamisesta maksua.
Kuljetuskustannukset olisivat:
5 €/m³ (20 km), 6,50 €/m³ (40 km), 8 €/m³
(60 km), 10 €/m³ (80 km). Hinnat sisältävät alv. 23%.
Ovatko hinnat mielestänne halvat,
kohtuulliset vai kalliit?
4,5 %
26 %
74 %
Halvat
Kohtuulliset
Kalliit
Asiakaskyselyn tuloksia.
Kaikki vastaajat (N = 23).
laskettuna noin 870 tonnia fosforia, joka
on järkevää palauttaa takaisin luonnon
kiertokulkuun. HSY etsii jatkuvasti uusia kaikkien intressipiirien hyväksyttävissä olevia entistä kustannustehokkaampia
ratkaisuja. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona
tulee jatkossakin olemaan tuotteiden
käyttö peltoviljelyssä. Historia on kuitenkin opettanut, että ei voida täysin tukeutua pelkästään tuotantosuuntaan, jossa päätökset perustuvat osin poliittisiin
kompromisseihin, vaan tarvitaan myös
muita lietteiden hyötykäyttötapoja.
Käytännön realismia on peltopuolella myös ottaa huomioon lietetuotteiden käyttöön liittyvät imago-ongelmat.
Pohjoismaisia jätevesilietteitä kun ei voi
laadullisesti verrata monen muun EUmaan lietteisiin. Täällä on kiinnitetty jo
vuosikymmeniä erityistä huomiota viemäriverkostoon vastaanotettavien jätevesien laatuun ja saatu lietteiden laadut
sellaisiksi, että niistä tehdyt tuotteet
melko yksimielisesti hyväksytään pelto-
käyttöön. Jos lietteet sen sijaan pääsääntöisesti poltetaan, ei viemärilaitoksilla
ole erityistä tarvetta valvoa lietteiden
laatua. Tämän asian todistaminen voi
kuitenkin olla aika hankalaa silloin, kun
mahdollisia tuotteita kaupataan esimerkiksi Keski-Eurooppaan.
Toinen fakta on se, että jätevesilietteet sisältävät kaikkia niitä aineita, joita
me kaikki joka päivä käytämme kotona ja työpaikoilla. Mutta onko näistä
lukemattomista aineista näissä erittäin
pienissä pitoisuuksissa todellista ongelmaa? Haavekuva jonkinlaisesta neitseellisestä ympäristöstä kun on itsepetosta. Silti HSY:n ja kaikkien muidenkin
alan toimijoiden on tarkasti seurattava
erilaisten aineiden ja aineyhdistelmien
käyttäytymisestä saatavaa tutkimustietoa ja pyrittävä yhteistyössä eri valvontaviranomaisten kanssa valmistamaan
lietteistä mahdollisimman käyttökelpoisia ja ympäristömme kannalta turvallisia tuotteita.
www.vesitalous.fi
31
Mit taustekniikka
Biotestit ekotoksisuuden
arvioinnissa
MaRkus soiMasuo
fil.tri, tutkimusjohtaja
Histola Research Oy Ltd.
E-mail: markus.soimasuo@histola.fi
V
esiympäristöön mahdollisesti
pääsevien haitallisten aineiden
vaikutuksia on mahdotonta arvioida pelkästään kemiallisten analyysitietojen, prosesseissa käytettävien kemikaalien testauksen ja edellä mainittujen
perusteella tehtävän riskinarvioinnin perusteella (Vuoristo ym., 2010). Samoin
yksittäisiin kemikaalien tietovaatimuksiin kuuluvat, valmistajien suorittamat
laboratoriotestit eivät yksistään riitä erilaisten päästöjen todellista myrkyllisyyttä tai haitallisuutta. Näin biotesteillä on
keskeinen merkitys ympäristön haitallisten aineiden vaikutuksia arvioitaessa.
Vastaavasti biotesteillä voidaan tehokkaasti selvittää sekä puhdistamoille tulevien, että erityisesti puhdistamoilta lähtevien vesien toksikologisen laadun.
Yksikertaisimpia veteen liittyviä biotestejä ovat välitöntä toksisuutta mittaavat yksilajitestit. Mahdollisia käytettäviä
testiorganismeja on useita, mutta yleisimmin vesiin liittyvässä ekotoksikologisessa testauksessa käytettävät organismit ovat bakteeri (esim. bioluminisoivat
”valobakteerit”), (plankton)levä, vesikirppu. Lisäksi käytettävissä on erilaisia
kalatestejä, joista voidaan mainita esi-
32
Vesitalous 3/2011
merkiksi mäti-poikastesti. Huomattava
on myös, että kyseessä olevat organismit
edustavat myös eri trofiatasoja, jolloin
useampia testejä yhtä aikaa käytettäessä kokonaiskuva tietyn näytteen toksisuudesta laajenee oleellisesti. Ajallisen
kestonsa ja saatavien vasteiden perusteella testit voidaan jakaa akuutteihin
(välitön toksisuus) ja lyhytaikaistesteihin sekä ja kroonisiin testeihin (pitkäaikaistoksisuus). Mitattavia toksisuusvasteita on myös useita, mutta välitöntä
toksisuutta mittaavissa biotesteissä yleisimmät vasteet ovat organismin eloonjääminen tai liikkumattomuus (immobilisaatio) esimerkiksi vesikirpputestissä, kasvu tai kasvunopeus (mm. levätesti) sekä valontuoton muutos (esim.
valobakteerit). Kroonisten akvaattitestien vasteina voivat olla esimerkiksi
syntyvyys tai eliön aikuistuminen testin aikana. Ekotoksisuustestit tehdään
useimmiten vakioituina testeinä tiettyjen ohjeistojen ja standardien mukaisesti (mm. OECD-menetelmäohjeistot;
ISO-, CEN- ja SFS-standardit).
Lähtevien puhdistamovesien
ekotoksisuustutkimus
Kesällä 2010 toteutetussa selvityksessä testatut testinäytteet olivat peräisin
kahdeksalta eri puolilla Suomea sijaitsevalta yhdyskuntajätevesipuhdistamolta.
Osaan puhdistamoista johdetaan myös
teollisuusjätevesiä. Tutkimus koostui
yhdeksästä eri vesinäytteestä, joista kahdeksan oli jätevedenpuhdistamoilta lähtevästä vedestä otettuja näytteitä ja yksi näyte oli jälkisuodatukseen menevää
vettä. Näytteet olivat vuorokauden kokoomanäytteitä, jotka otettiin puhdistamoilta heinä- elokuussa 2010.
Puhdistamoiden lähtevien jätevesien
ekotoksisuustutkimuksessa näytteet testattiin kolmella eri organismitasolla: va-
MicroBioTests Inc., Belgium
Kesällä 2010 toteutetussa selvityksessä tutkittiin lähtevän jäteveden akuuttia toksisuutta kahdeksalta eri puolilla Suomea sijaitsevalta yhdyskuntajätevesipuhdistamolta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri puhdistamoilta tulevien näytteiden mahdollista
toksisuutta kolmen eri ekotoksisuustestin avulla ja saada näin vertailukelpoista tietoa käsiteltyjen jätevesien toksisuudesta.
Kuva 1.
Vesikirpputestissä
käytetty vesikirppulaji
Daphnia Magna.
lobakteerilla (bakteerin luminesenssin
inhibitiotesti Vibrio fischeri -bakteerilla), yksisoluisella viherlevällä (leväkasvun inhibitiotesti Pseudokirchneriella
subcapitata –lajilla) sekä vesikirpulla
(akuutti immobilisaatiotesti Daphnia
magna -vesikirpulla).
Puhdistamot on merkitty numeroilla
1-8. Puhdistamo 4:n näytteet on merkitty 4.1 (jätevedenpuhdistamolta lähtevä vesi) ja 4.2 (jälkisuodatukseen menevä vesi) eri näytealkuperän vuoksi.
Puhdistamovesien toksisuus
eri biotestien perusteella
Valobakteeritesti
Valobakteeritestin perusteella jokaisessa tutkitussa näytteessä oli havaittavissa luminesenssin alenemaa (inhibitio)
ja EC50-arvot (effective concentration)
pystyttiin määrittämään kaikista näytteistä. Keskinäinen vaihtelu näytteiden
välillä oli kuitenkin verrattain pientä.
Kaikkien näytteiden valobakteeritestin
EC50- arvot on nähtävissä Kuvassa 2.
Levätesti
Levätestissä kahdelle puhdistamonäytteelle saatiin EC50 –arvo (Puhdistamot
1 ja 4.2), kolmen muun näytteen osoittaessa lievää levänkasvun inhibitiota
(Puhdistamot 2 ja 8). Negatiivinen inhibitioprosentti näytteissä (Puhdistamot
4.1, 5, 6 ja 7) tarkoittaa sitä, että testissä levä on kasvanut kontrollia paremmin/nopeammin eli näyte on stimuloinut testilevän kasvua. Kaikkien
näytteiden inhibitioprosentit testatussa
90 prosentin pitoisuudessa on esitetty
Kuvassa 3.
Vesikirpputesti
Vesikirpputestin perusteella näytteissä ei havaittu sellaista toksisuutta, että
BIOTESTIT
Mit taustekniikka
Bakteeritoksisuustestaus
Testiorganismina käytettiin Vibrio fischeri -valobakteeria. Menetelmänä
sovellettiin standardia: ISO 11348 (Determination of the inhibitory effect of
water samples on the light emission of Vibrio fischeri (Luminescent bacteria
test) -- Part 3: Method using freeze-dried bacteria.
Leväkasvun eston (inhibio) mittaus
Testiorganismina käytettiin Pseudokirchneriella subcapitata -viherlevää
(yksisoluinen). Menetelmänä sovellettiin standardia: ISO 8692:2004. Water
quality - Freshwater algal growth inhibition test with unicellular green algae.
Vesikirpputesti (Daphnia-testi)
Testiorganismina käytettiin Daphnia magna -vesikirppuja, jotka säilytettiin
epphippia vaiheen munina testin suoritukseen asti. Menetelmänä sovellettiin
standardia: ISO 6341 (Water quality – Determination of the inhibition of the
mobility of Daphnia magna Straus (Cladocera, Crustacea) – Acute toxicity test,
1996).
EC50 –arvo: “Effective concentration” – pitoisuus, jossa aiheuttaa muutoksen
mitattavassa vasteessa (50 % maksimivasteesta).
EC50- arvo olisi pystytty määrittämään. Lievää kuolleisuutta
tai mahdollista toksisuutta havaittiin kuitenkin useimmissa näytteissä kaikkein korkeimmissa altistuspitoisuuksissa
(Kuvat 4 ja 1).
Kuva 2. Eri puhdistamonäytteiden EC50-arvot (jätevesiprosentteina) valobakteeritestin mukaan. Valobakteeritestissä
havaittu puhdistamonäytteiden haittavaikutus oli kaikissa
tutkimusnäytteissä verraten lievä.
Tulosten tarkastelua ja johtopäätöksiä
Valobakteeritesti oli ainoa, jossa kaikille näytteille pystyttiin
määrittämään EC50-arvot, jotka vaihtelivat 48…60 % jätevesipitoisuuksien välillä. Kyseistä vaikutusta voidaan pitää
lievänä toksisuutena. Levänkasvun inhibitiotestin perusteella
kahdelle näytteelle saatiin EC50-arvo. Vaikka kyseisten näytteiden toksisuus olikin verraten lievää, ne kuitenkin selvästi
erottuivat muista näytteistä levätestin perusteella. Kahdessa
näytteessä vaikutus oli niin vähäinen, että niitä ei voi tulkita toksisiksi. Huomattava on myös, että neljä näytteistä stimuloi levänkasvua, joka voidaan tulkita niin, että näytteet
sisälsivät sopivia kasviravinteita, eikä mahdollinen lievä toksisuuskaan riittänyt peittämään kyseistä stimuloivaa vaikutusta. Tästä syystä liian ravinteisiä (mm. kaatopaikkavedet)
vesiä ei yleensä voida tutkia levätestin avulla. Akuutin vesikirpputestin (Daphnia) tulosten perusteella toksisuutta ei
ollut havaittavissa. Testeissä havaittua vähäistä ja satunnaista kuolleisuutta ei voida pitää näytteiden toksisuuden aiheuttamana kyseisessä testissä, joten mikään näytteistä ei ollut
toksinen vesikirpputestin perusteella. Tässä tutkimuksessa
tehtyjen ekotoksisuustestien perusteella näytteiden voidaan
todeta omaavan verraten vähän toksista potentiaalia ja tutkitut näytteet eri puhdistamoilta osoittautuivat toksisilta ominaisuuksiltaan verraten samankaltaisiksi.
Käytetyt biotestit osoittautuivat eriomaisiksi kyseisenkaltaisten näytteiden toksisuuden arviointiin. Koska käytetyt
testiorganismit edustavat eri biologisia organisaatiotasoja ja
toksisuusmekanismit ovat niiden osalta erilaisia, mahdollisuudet erityyppisen ja eri tekijöiden aiheuttaman toksisuuden toteamiseksi ovat erittäin suuret.
Kuva 3. Eri puhdistamonäytteiden 90 % testauspitoisuuksien inhibitioprosentit levätestissä. EC50 –arvo pystyttiin määrittämään puhdistamoiden 1 (56 %) ja 4.2 (66 %) vesistä.
Negatiivinen inhibitionprosentti neljässä näytteessä (puhdistamot 4.1, 5, 6 ja 7) tarkoittaa sitä, että näytteet lisäsivät
leväkasvua testissä.
Kirjallisuus
• Vuoristo, H., Gustafsson, J., Helminen, H., Jokela, S., Londesborough, S.,
Mannio, J., Mehtonen, J., Mononen, P., Nakari, T., Ojanen, P., Ruoppa, M.,
Silvo, K. ja Sainio, P. 2010. OH 3/2010 Haitallisten aineiden tarkkailu - päästöt
ja vaikutukset vesiin. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2010, 158s., Suomen
ympäristökeskus (SYKE).
Kuva 4. Vesikirpputestissä havaittu kuolleisuusprosentti 90 %
näytteille 24 h altistuksen jälkeen. Yksikään näyte ei ollut niin
toksinen, että EC50 –arvo olisi voitu määrittää.
www.vesitalous.fi
33
GRUNDFOS SEG AUTOADAPT
TÄYSIN UUSI TAPA
KÄSITELLÄ JÄTEVETTÄ
Tehokkaana työmyyränä tunnettu
SEG-pumppu on nyt entistäkin
luotettavampi.
Pumpun käyttövarmuutta on tehostettu
lisäämällä sen ominaisuuksiin
AUTOADAPT- toiminto, jonka johdosta
pumppaamossa ei tarvita enää lainkaan
häiriöalttiita pintakytkimiä. Sen myötä
SEG- pumpusta löytyy nyt myös
PLUG AND PUMP ominaisuus, joka
tekee asennustyöstä helppoa ja nopeaa.
Tervetuloa tutustumaan
Turun YT-messuille
18.-20.5.2011
osastolle CE
automaattinen veden
laadun seuranta taajan
haja-asutuksen jätevesien
kuormittamassa ojassa
Haja-asutuksen jätevesiasetuksen velvoitteet täyttäessäänkin kiinteistökohtaiset panospuhdistamot
laskevat vastaanottavaan vesistöön huomattavia määriä ulosteperäisiä bakteereja ja pelkistyneitä, vesistössä runsaasti happea kuluttavia typpiyhdisteitä. Tässä esitetyn seurannan tulosten pohjalta nämä
kiinteistökohtaiset ”puhdistetut” jätevedet ovat potentiaalinen uhka vastaanottavalle vesistölle, sen
kalastolle ja virkistyskäytölle.
V
asko säRkelä
MMM, ympäristöasiantuntija
Vantaanjoen ja Helsingin seudun
vesiensuojeluyhdistys ry
E-mail: asko.sarkela@vesiensuojelu.fi
Pasi valkaMa
FM, tutkija
E-mail: pasi.valkama@vesiensuojelu.fi
nooRa Mielikäinen
E-mail: noora.mielikainen@novia.fi
kiRsti lahti
MMT, toiminnanjohtaja
E-mail: kirsti.lahti@vesiensuojelu.fi
antaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys on
hyödyntänyt menestyksekkäästi tutkimuksissaan automaattisia veden
laadun mittausantureita vuodesta 2005
lähtien. Automaattista veden laadun
seurantaa on tähän mennessä käytetty
lähinnä peltoviljelyn ravinne- ja kiintoainekuormituksen selvittämiseen.
Jokiympäristössä tehtyjen anturimittausten avulla on myös havaittu yllättäviä, pitkien siirtolinjojen pumppaamojen jätevesien ohijuoksutuksia.
Sähkönjohtavuuden nousu ja happipitoisuuden lasku ilman sameushuippua
ovat osoittaneet nämä jätevesipäästöt
(Valkama ym., 2007). Ohijuoksutukset
on todennettu samaan aikaan otettujen
vesinäytteiden perusteella.
Uudessa 10.3.2011 voimaan astuneessa valtioneuvoston asetuksessa talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (VN
asetus 209/2011) (myöhemmin hajaasutuksen jätevesiasetus) ei edelleenkään anneta erillisiä hygieniavaatimuksia. Siten jätevesijärjestelmien toimivuuteen liittyvissä tutkimuksissa ei juuri ole määritetty lähtevän ”puhdistetun”
jäteveden hygieenistä laatua. Uuden
asetuksen perustelumuistiossa todetaan
kuitenkin, että ”asetettavat päästövaatimukset edellyttävät kuitenkin sellaista jätevesijärjestelmää, että käsiteltyjen
ympäristöön joutuvien jätevesien hygieeninen laatu on oleellisesti saostuskaivoissa käsiteltyjä jätevesiä parempi.
Vaatimukset täyttävässä jätevesien käsit-
telyssä ulosteperäisten bakteerien poistuma olisi yleensä yli 95 prosenttia”.
Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen tekemien tutkimusten mukaan panospuhdistamoiden
”puhdistetut” jätevedet toimiessaankin
sisältävät huomattavan suuria pitoisuuksia fosforia ja pelkistyneitä typpiyhdisteitä sekä E. coli -bakteerimääriä
(jopa 240 000 mpy/100 ml) (Särkelä
ja Lahti, julkaisematon, Männynsalo,
2007 – 2008).
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli
selvittää kiinteistökohtaisten jätevesien vaikutusta taajaan asutun haja-asutusalueen läpi virtaavan ojan veden
laatuun.
Aineisto ja menetelmät
Automaattinen veden laadun mitta-anturi (YSI 600 optisella happianturilla) sijoitettiin syyskesällä 2010 kahden erillisen viikon ajaksi taajaan asutun alueen
läpi virtaavaan ojaan (Kuva 1). Ojan valuma-alueen (noin 22 ha) noin 60 kiinteistön jätevesijärjestelmät kartoitettiin
hankkeen yhteydessä alueen talouksille
lähetettyjen kyselylomakkeiden avulla.
Vastausten (vastausprosentti noin 50) perusteella ojan valuma-alueella sijaitsee ainakin 5 kiinteistökohtaista panospuhdistamoa, 3 kiinteistöä, joissa kaikki jätevedet johdetaan umpisäiliöön, 5 kiinteistöä,
joissa kaikki jätevedet johdetaan saostussäiliöiden kautta maaperäkäsittelyyn sekä
15 kiinteistöä, joissa käymälävedet johdetaan umpisäiliöön ja harmaat vedet saostussäiliöiden kautta maaperäkäsittelyyn.
www.vesitalous.fi
35
Anturi mittasi 10 minuutin välein veden sähkönjohtavuutta, lämpötilaa, sameutta ja happipitoisuutta. Jälkimmäisen tutkimusviikon aikana anturi mittasi myös veden korkeutta erillisen paineanturin (Keller
6) avulla. Anturi asennettiin ojaan
noin 30 x 30 cm betonilaattaan kiinnitettyihin kannakkeisiin siten, että
mittausanturi oli noin 15 cm pohjan
yläpuolella ja noin 5 cm veden pinnan alapuolella. Toisella näytteenottoviikolla oli käytössä myös automaattinen näytteenotin ISCO (Kuva 2),
joka voitiin säätää ottamaan vesinäytteitä veden laadun eri muuttujille annettujen raja-arvojen mukaan. Anturimittausten ohella ojasta
otettiin vesinäytteitä laboratoriossa
analysoitaviksi.
Ensimmäinen tutkimusjakso
Automaattinen veden laadun mitta-anturi asennettiin tutkimusojaan
17.8.2010. Veden virtaama ojassa anturin asennuksen aikaan oli hyvin pieni (noin 0,1 l/s), mutta virtaama kasvoi 17. – 18.8. yön sateen seurauksena 2,5 l/s. Yön sade (Kuva 3) nosti veden happipitoisuuden ja laimensi sähkönjohtavuuden hyvin nopeasti
(Kuva 4).
Viikon 17. – 25.8.2010 aikana havaittiin kuusi veden sähkönjohtavuuden selkeää huippua (Kuva 4),
jotka ajoittuivat pääosin yöaikaan.
Sähkönjohtavuuden noustessa myös veden happipitoisuus nousi nopeasti, mutta lyhytaikaisesti. Sähkönjohtavuuden
huippuja seurasi ojaveden hyvin alhainen happipitoisuus.
Tutkimusviikon viisi eri sadetapahtumaa aiheuttivat puolestaan veden
happipitoisuuden ja sameuden jyrkän
nousun. Samalla sähkönjohtavuus laski nopeasti laimenemisen seurauksena
(Kuva 4).
Ojaveden laatumuutokset olivat
hyvin nopeita ja lyhytaikaisia. Tosin
22.8.2010 ojan vesi oli kuuden tunnin
ajan hapetonta. Viikon aikana ojasta
otettiin neljä vesinäytettä. Molempien
tutkimusviikkojen vesinäytteiden analyysitulokset on esitetty taulukossa 1.
Ojan veden havaittiin olevan erittäin ravinteikasta ja sisältävän runsaasti ulosteperäisiä bakteereja.
3
Vesitalous 3/2011
Maastokartta 1:8 000
© Maanmittauslaitos
Kuva 1. Tutkimusalue. Kuvassa olevat numerot ilmaisevat kiinteistöjä, joista
kyselytutkimuksella saatiin tietoa ko. kiinteistön jätevesijärjestelmästä.
Automaattisen veden laadun mitta-anturin paikka on merkitty kuvaan
tähdellä. Ojan valuma-alue on merkitty punaisella viivalla.
Kuva 2. Automaattinen veden laadun mitta-anturi sijoitettiin valuma-alueen alaosaan
tierummun alapuolelle kaivettuun syvennykseen. Anturi oli kiinnitetty betonilaattaan kannakkeiden avulla, siten, että anturi oli noin 5 cm pinnan alapuolella.
Vuorokausisadanta
Toinen tutkimusjakso
12,0
10,0
mm
8,0
6,0
4,0
2,0
0,0
17.8. 18.8. 19.8. 20.8. 21.8. 22.8. 23.8. 24.8. 25.8.
Nurmijärven Röykkä
Helsinki-Vantaa -lentoasema
Kuva 3. Vuorokausisadannat ensimmäisen tutkimusviikon aikana Ilmatieteen
laitoksen Nurmijärven Röykän ja Helsinki-Vantaa lentoaseman havaintopaikoilta.
1000
900
800
700
600
500
400
300
200
100
0
17.8.
Näyte
Sameus
Happi
1 200
ti
18.8.
ke
19.8.
to
10
9
8
7
6
5
4
3
2
1
0
Happipitoisuus (mg/l)
S-joht. (µS/cm), Sameus (NTU)
Johtokyky
20.8. 21.8. 22.8. 23.8. 24.8. 25.8.
pe
la
su
ma
ti
Kuva 4. Ojan veden sähkönjohtavuus, sameus ja happipitoisuus ensimmäisen
tutkimusviikon aikana. Näytteenottoajankodat on merkitty kuvaan pistein.
Anturi asennettiin uudelleen tutkimusojaan 6.9.2010. Tuolloin ojan virtaama
oli hyvin pieni, vain noin 0,1 l/s. Jakson
aikana satoi vasta lauantain 11.9. vastaisena yönä ja edelleen viikonlopun
12. – 13.9. aikana ajoittain, mikä nosti
veden keskimääräistä pinnankorkeutta
noin 0,5 cm.
Myös toisen tutkimusviikon 6.9. –
13.9.2010 aikana sähkönjohtavuudessa havaittiin kuusi huippua, jotka ajoittuivat pääosin iltaan tai yöhön. Samalla
veden pinnankorkeus nousi äkisti ja
lyhytaikaisesti noin 1 cm:n. Kaikkien
sähkönjohtavuuspiikkien jälkeen seurasi aina nopea happipitoisuuden lasku. (Kuva 5)
Torstaina 9.9. klo 11:30 automaattiseen näytteenottimeen asennettu rajaarvo ylittyi ja näytteenotin otti vesinäytteen. Klo 12:10 ojasta otettiin toinen
normaali vesinäyte. Näytteiden ravinnepitoisuudet olivat erittäin korkeita ja
ne sisälsivät erittäin runsaasti ulosteperäisiä bakteereja (Taulukko 1).
Verrattaessa ensimmäistä ja toista
tutkimusviikkoa keskenään havaitaan,
ettei jälkimmäisellä viikolla anturi ollut
enää niin ”herkkä” (vrt. kuvat 4 ja 5).
Laboratorioanalyysit osoittivat kuitenkin, että myös toisella tutkimusviikolla sähkönjohtavuuspiikkien huipulla
sähkönjohtavuus oli lähes 800 µS/cm,
vaikka automaattinen veden laadun
mitta-anturi ei niin suuria pitoisuuksia
mitannut. Toisella tutkimusviikolla ei
havaittu niin alhaisia happipitoisuuksia kuin ensimmäisellä viikolla. Kyseistä
mitta-anturia käytettiin tutkimusviikkojen välillä hulevesien mittaamiseen,
Taulukko 1. Tutkimusjaksojen vesinäytteiden analyysitulokset ja ojaveden virtaama.
Escherichia coli (mpn/ 100 ml)
Enterokokit (pmy/ 100 ml)
18.8.
20.8.
23.8.
25.8.
9.9.
9.9.
klo 10:10
klo 8:10
klo 23:30
klo 10:50
klo 11:30
klo 12:10
1 600
12 000
1 600
1 400
6 900
27 000
16 000
900
1 300
5 300
2 100
2 100
Ammoniumtyppi, NH4-N (µg/l)
3 200
5 400
4 100
670
1 900
9 700
Kokonaistyppi (µg/l)
9 000
16 000
8 400
3 500
52 000
39 000
Fosfaattifosfori PO4-P (µg/l)
1 200
2 000
1 100
410
3 600
3 200
Kokonaisfosfori (µg/l)
1 600
2 300
1 200
550
4 800
4 200
2,5
1
0,1
3,5
0,5
0,5
Virtaama, l/s
www.vesitalous.fi
3
Haja-asutuksen jätevedet
Molempien tutkimusjaksojen aikana
havaitut hyvin nopeat päivittäiset sähkönjohtavuuden piikit yhdessä laboratorioanalyysien tulosten kanssa ilmentävät suoraa jätevesikuormitusta ojaan.
Toisella tutkimusviikolla automaattisen
näytteenottimen ja langattoman hälytysjärjestelmän ansiosta osuimme näytteenotoissamme korkeimpaan kuormitushuippuun. Tuolloin veden ammoniumtyppipitoisuus oli 9,7 mg/l, kokonaistyppipitoisuus 39 mg/l, fosfaattifosforipitoisuus 3,2 mg/l ja kokonaisfosforipitoisuus 4,2 mg/l sekä E. coli –
bakteerien määrä 27 000 mpn/100 ml.
E. coli -bakteerien ja enterokokkien, joiden määrä oli näiden jätevesipäästöjen
aikana hyvin korkea, perusteella voidaan olettaa kuormituksen olleen tuoretta ihmisperäistä ulostekuormitusta.
vesiensuojeluyhdistyksen meneillään
olevassa kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien toimivuutta seuraavassa
hankkeessa panospuhdistamoilta lähtevän veden ammoniumtyppipitoisuudet
ovat olleet keskimäärin 75 mg/l, kokonaistyppipitoisuudet 100 mg/l (siis 75
prosenttia pelkistyneessä muodossa),
kokonaisfosforipitoisuudet 7 mg/l sekä
E. coli -määrät 10 000 – 240 000 mpn/
100 ml. Hyvässä uimavedessä E. coli bakteereja saa olla alle 1000/100 ml ja
enterokokkeja alle 400/100 ml.
Sateesta riippumattomat sähkönjohtavuuden hyvin nopeat piikit yhdessä
virtaaman nopean nousun sekä laboratorioanalyysien tulosten kanssa osoittavat selkeästi, että ojaan tuli ”äkkinäisiä
jätevedenpurkauksia” panospuhdistamoista. Muun muassa veden sähkönjohtavuus nousi kahden tunnin aikana 400 µS/cm. Korkeimmillaan sähkönjohtavuus oli vajaat 900 µS/cm.
Vertailun vuoksi kiinteistökohtaisen
38
Vesitalous 3/2011
1000
900
800
700
600
500
400
300
200
100
0
6.9.
Näyte
Sameus
Happi
10
9
8
7
6
5
4
3
2
1
0
ma
7.9.
ti
8.9.
ke
9.9.
to
10.9.
pe
11.9.
la
12.9.
su
Happipitoisuus (mg/l)
S-joht. (µS/cm), Sameus (NTU)
Jätevesipäästöt heikensivät
ojaveden laadun
Johtokyky
13.9.
Kuva 5. Ojaveden sähkönjohtavuus, sameus ja happipitoisuus toisen
tutkimusviikon aikana. Näytteenottoajankodat on merkitty kuvaan pistein.
Jätevesipäästöt näkyvät selkeinä sähkönjohtokyvyn huippuina.
Ammoniumtypen hapenkulutus
Ammoniumtypen hapenkulutus
Hapenkulutus
Hapenkulutus
(mg/l)
(mg/l)
jossa suuret virtaamat kuljettivat muassaan paljon kiviainesta. Antureiden optisten päiden havaittiin ennen toista tutkimusviikkoa osin vaurioituneen. Tämä
ei kuitenkaan heikennä tulosten tulkintaa. Tulosten perusteella voidaan vetää
selkeitä johtopäätöksiä tutkimusjaksojen aikaisista ojaveden laadussa tapahtuneista muutoksista ja niiden syistä.
700
700
600
600
500
500
400
400
300
300
200
200
100
100
0
0 0
-100
0
-100
y = 4,33x
y = 4,33x
y = 3,7312x
yR=2 3,7312x
= 0,965
R 2(n= =0,965
22)
(n = 22)
40
80
120
40
80
120
Ammoniumtyppipitoisuus (mg/l)
Ammoniumtyppipitoisuus (mg/l)
160
160
Kuva 6. Ammoniumtypen vaikutus hapenkulutukseen. Sininen viiva
kuvaa vesiensuojeluyhdistyksen tutkimusaineistoon sovitettua lineaarista
regressiota. Punainen viiva kuvaa teoreettista ammoniumin hapenkulutusta.
Tätä pelkistyneiden typpiyhdisteiden hapenkulutusta haja-asutuksen
jätevesiasetus ei ota huomioon.
lähtevän jäteveden sähkönjohtavuus on
noin 1000 µS/cm. Lähimmän kiinteistökohtaisen panospuhdistamon purkupaikka sijaitsee noin 50 metriä anturista ylävirtaan.
vesiensuojeluyhdistyksen toisessa, samaan aikaan toteutetussa, lähellä tutkimuskohdetta sijaitsevassa, kooltaan
samansuuruisen pelto-ojan automaattiseurantapisteessä ei tämän tutkimuksen kaltaisia veden laadun muutoksia
ollut lainkaan havaittavissa (sameus
noin 40 FTU ja sähkönjohtavuus noin
200 µS/cm) (Valkama, julkaisematon).
Tässä tutkimuksessa havaittujen sähkönjohtavuushuippujen jälkeen ojavedessä havaitut useiden tuntien mittaiset
hapettomat jaksot ovat todennäköisesti
seurausta pelkistyneiden typpiyhdisteiden hapenkulutuksesta. Haja-asutuksen
jätevesiasetuksen velvoitteet täyttäessäänkin panospuhdistamoista purkautuu jopa 70 mg/l ammoniumtyppeä,
joka aiheuttaa yli 300 mg/l hapenkulutuksen (Kuva 6). Kiinteistökohtaisia
pienpuhdistamoja koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että kylmässä vedessä
erityisesti typen poistoteho puhdistamoissa laskee vielä huomattavasti (TM
rakennusmaailma 5E/10).
Käymälä- ja pesuvesien sisältämien
ammoniumtyppipitoisuuksien on havaittu aiheuttavan jopa suuremman hapenkulutuksen kuin orgaanisten aineiden aiheuttama biologinen hapenkulutus (Särkelä ja Lahti, 2010), mille on
annettu haja-asutuksen jätevesiasetuksessa puhdistusvaatimus.
det olivat korkeimmillaankin (noin 250
NTU) huomattavasti alhaisempia.
Sateiden aikaan otetuissa vesinäytteissä havaittiin erittäin korkeita ravinnepitoisuuksia ja ulosteperäisten bakteerien pitoisuuksia. E. coli -bakteerien
ja enterokokkien suhteen, joka oli sateiden aikana alhainen, perusteella voidaan kuormituksen olettaa tulleen osin
ojan pohjalle sedimentoituneesta, veden
liikkeelle saamasta vanhasta ulostekuormituksesta ja osin eläinten aiheuttamasta kuormituksesta.
Sateet samensivat ojan veden
Johtopäätökset
Ensimmäisellä tutkimusviikolla havaittiin viisi hyvin selkeää sateiden aiheuttamaa veden laadun äkillistä muutosta. Sateiden jälkeen veden sameus ja
happipitoisuus nousivat hyvin nopeasti. Sen sijaan sähkönjohtavuus laski
nopeasti laimenemisen seurauksena.
Ensimmäisellä tutkimusjaksolla erityisesti sameus oli sateiden jälkeen hyvin korkea, suurimmillaan jopa 1 200
NTU:ta. Toisen tutkimusviikon aikana
ei juuri satanut ja siten ojaveden sameu-
Automaattisella veden laadun mitta-antureilla voidaan havaita hyvin nopeita
veden laadun muutoksia haja-asutuksen
jätevesien kuormittamassa ojavedessä.
Haja-asutuksen jätevesiasetuksen velvoitteet täyttävästä jätevesijärjestelmästä huolimatta, luontoon johdettavat
”puhdistetut” jätevedet saattavat sisältää suuria määriä ulosteperäisiä bakteereja ja happea kuluttavia pelkistyneitä
typpiyhdisteitä. Tutkimuksen kohteena
ollut oja on käytännössä ekologisesti lä-
hes kuollut ja muodostaa siten potentiaalisen terveysriskin alueen asukkaille
ja kotieläimille. Ammoniumin hapettumisesta aiheutuva veden hapettomuus
aiheuttaa myös sekundääristä rehevöitymistä sedimenttiin sitoutuneen fosforin vapautuessa. Onneksi tutkimusalue liitetään lähivuosina kunnalliseen
viemäriverkostoon.
Kirjallisuus
• Männynsalo, J., 2007 – 2008.
Pienpuhdistamoiden valvontatarkkailut
Mäntsälässä, Vantaalla ja Nurmijärvellä.
• Särkelä, A. ja Lahti, K., 2010. TM
rakennusmaailma 6/10. Erilliskäsittely olisi paras
vaihtoehto, s. 36–40.
• TM rakennusmaailma 5E/10. Tavoitteena
puhtaammat vedet, s. 12–28.
• Valkama, P., Lahti, K. & Särkelä, A. 2007.
Automaattinen veden laadun seuranta
Lepsämänjoella. Terra 119: 3–4, 195–206.
• VN asetus 209/2011. Valtioneuvoston asetus
talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten
viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla ja
asetuksen muistio.
Älykästä energiatehokkuutta
Logica on IT-palveluyritys, joka yhdistää ihmiset, liiketoiminnan ja teknologian mahdollisuudet. Palveluksessamme on 39 000 henkilöä, joista Suomessa 3 000.
Tarjoamme konsultointipalvelua asiakkaidemme
toiminnan kehittämiseen, integroimme tietojärjestelmiä
ja olemme asiakkaidemme ulkoistuskumppani.
ZZZORJLFDƷ
Lisätietoja vesija jätehuoltoratkaisuistamme:
Jukka Sirkiä, p. 040 765 5257, jukka.sirkia@logica.com tai
Hannu Salonen, p. 040 777 2220,
hannu.salonen@logica.com
www.vesitalous.fi
39
Pohjavedet
Merenpinnan vaihtelu näkyy
pohjavedessä hankoniemellä
saMRit luoMa
FM, geologi
Geologian tutkimuskeskus
E-mail: samrit.luoma@gtk.fi
BiRgitta BaCkMan
FT, erikoistutkija
Geologian tutkimuskeskus
E-mail: birgitta.backman@gtk.fi
Kokemuksesta tiedetään, että rannikolla sijaitsevien pohjavesimuodostumien vedenpinnan korkeuden vaihtelut seuraavat merenpinnan korkeuden vaihteluja. Siihen, miten nopeasti tai missä määrin
muutos pohjavedessä näkyy, on ollut vain arvioita, sillä tarkkoja
pohjavedenpinnan korkeuden mittaustuloksia ei Suomesta ole ollut käytettävissä. Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) on tutkittu pohjavedenpinnan ja merenpinnan korkeuksien vaihtelun riippuvuutta Hankoniemen pohjavesiesiintymissä kahdessa eri EU-rahoitteisessa yhteistyöhankkeessa.
V
uonna 2007 tutkittiin CIPhankkeessa (Towards a Baltic
Sea Region Strategy in Critical
Infrastructure Protection) pohjaveteen ja vesihuoltoon kohdistuvia uhkia Hankoniemen pohjavesialueella
(Backman ym. 2007) ja meneillään olevassa BaltCICA-hankkeessa (Climate
Change: Impacts, Costs and Adaptation
in the Baltic Sea Region (2007–2013))
tutkitaan ilmastonmuutoksen vaikutusta Hankoniemen pohjavesimuodostumiin (FIMR 2007). Lisäksi GTK:n
vetämässä SEAREG-hankkeessa (Sea
Level Change Affecting the Spatial
Development in the Baltic Sea Region
(2002–2005)) laadittiin Itämeren alueelle kolme ennustemallia ilmastonmuutoksen aiheuttamista merenpinnan
muutoksista (IPCC 2007).
Hankoniemi - ainutlaatuinen
tutkimuskohde
Hankoniemen hiekka- ja soramuodostumat ovat osa I Salpausselkää.
Tutkitulla alueella kalliokynnykset jakavat muodostuman useaksi pohjavesialtaaksi. Hangon kaupungin puoleisessa
osassa pohjavesimuodostuma rajoittuu
mereen sekä etelä- että pohjoispuolelta ja Santalan alueella pohjoispuolelta
(Kuva 1). Pohjavesimuodostumien sijainnista johtuen alue on ainutlaatuinen
kohde merenpinnan muutosten vaikutuksen tutkimiseen.
Salpausselkä on Hankoniemellä
matala. Muodostuma nousee noin
0
Vesitalous 3/2011
10…12 metriä merenpinnan yläpuolelle Hankoniemen puoleisessa osassa ja noin 2…7 m mpy Santalan puoleisessa osassa. Maapeitteen paksuudet
pohjavesialueella vaihtelevat alle viidestä metristä yli 50 metriin. Suurimmat
kerrospaksuudet ovat Hankoniemen
länsipuolisessa I Salpausselän muodostumassa, Hopearannan- Furunäsin ja
Brännmalmin alueilla.
Hankoniemen alueella pohjavedenpinta on yleensä suhteellisen lähellä
maanpintaa, erityisesti merenrannassa
pohjavedenpinta on pääosin alle 2 metrin syvyydessä maanpinnasta (Kuva 2)
ja muodostuman keskiosassa noin 2…4
metrin syvyydessä. Muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu noin
5 000 m³ vuorokaudessa. Alueella on
yhteensä seitsemän toiminnassa olevaa
Hangon kaupungin vedenottamoa, joiden yhteenlaskettu arvioitu antoisuus
on 4 500 m³/d, ja myös useita teollisuuslaitosten omistamia vedenottamoita, joiden antoisuus on 2 000 m³/d.
Lisäksi alueelta pumpataan päivittäin
likaantumistapauksiin liittyen suojapumppauksilla noin 200 m³ pohjavettä suoraan mereen.
Hankoniemellä Salpausselän rakenne on syntyhistoriansa takia vaihteleva.
Soraa, hiekkaa ja paikoin moreenia alkoi kerrostua viimeisen jääkauden aikana noin 11 250 – 9 900 vuotta sitten jään eteen mereen (Saarnisto &
Saarinen 2001). Kerrostumien päälle
laskeutui hienosedimenttejä ja savea, ja
Pohjavedet
Kuva 1. Tutkimusalueen ja havaintoputkien sijainti maaperäkartalla. Geologinen kartoitusaineisto © Geologian
tutkimuskeskus, Pohjavesialuerajat © Suomen ympäristökeskus, Peruskartta-aineisto © Maanmittauslaitos, lupanro
MML/VIR/TIPA/217/10.
Kuva 2. Lähdepurkauma Hopearannassa, Hankoniemellä keväällä 2009 (Kuva Samrit Luoma).
www.vesitalous.fi
41
Pohjavedet
myöhemmin kuivan maan aikana rantavoimat muokkasivat muodostumaa kasaamalla hienosedimenttien päälle hiekkaa. Hiekka- ja sorakerrostumat johtavat hyvin vettä, mutta hienosedimentti- ja moreenikerrostumat hidastavat ja
estävät pohjaveden virtausta. Myös kalliopinta nousee paikoin lähelle pohjavedenpintaa tai selkeästi sen yläpuolelle
ja jakaa muodostumaa pienemmiksi valuma-alueiksi. Yleisesti Hankoniemen
muodostuma koostuu pohjoispuolella pääasiassa karkearakeisista ja eteläpuolella hienorakeisista maa-aineksista. Muodostuman vaihteleva rakenne
antaa kuitenkin tutkimukselle sopivaa
lisähaastetta.
Ilmastonmuutos
Itämeren alueella
Merenpinnan nousu on merkittävä uhka Itämeren alueella, samoin kuin sadannan lisääntyminen (IPCC 2007).
SEAREG- hanke tuotti kolme skenaariota siitä, mitä mahdollisia muutoksia
Itämeren alueella voisi tapahtua vuoteen
2100 mennessä. Merenpinnan vaihtelua
kuvaavat kolme skenaariota perustuvat
kahteen IPCC:n kasvihuonekaasupäästöskenaarioon: A2 (päästöt lisääntyvät)
ja B2 (nykyistä pienemmät päästöt).
Hankoniemen alueella minimiarvioissa (low case scenario) merenpinta laskisi vuoden 1990 tasoon nähden 35 cm,
keskimääräisen arvion (average scenario)
mukaan merenpinta nousisi 15 cm ja
maksimiarvion (high scenario) mukaan
nousu olisi 64 cm (Meier et al. 2006,
Schmidt-Thomé 2006). Nykyisten tietojen mukaan merenpinnan nousu
Itämeren alueella olisi kuitenkin 70 cm
enemmän kuin SEAREG-hankkeessa tehtyjen arvioiden mukaan (Kropp
2007). Pysyvämpien muutosten lisäksi
myös myrskyjen aiheuttama vedenpinnan nousu eli myrskytulvat voivat hetkellisesti nostaa merenpintaa poikkeuksellisen korkealle. Jo tänä päivänä myrskytuulet voivat nostaa merenpinnan nopeasti. Näin kävi vuoden 2005 tammikuun
myrskyssä, jolloin merenpinta nousi keskivedenpintaan nähden Hankoniemessä
132 cm (FIMR-Merentutkimuslaitos
2007). Vuoteen 2100 mennessä merenpinnan nousu Hankoniemen rannikolla
voisi näin ollen saavuttaa jopa noin 2,64
metriä maksimiarvion mukaan.
42
Vesitalous 3/2011
Kuva 3. Merenpinta ja pohjavedenpinnat Hangon
havaintoputkissa HP306 ja HP66 aikavälillä 12.2. – 12.6.2007.
Seuranta-aineisto
Pohjavedenpinnan vaihtelua seurattiin
Hankoniemessä kahden ajanjakson aikana: CIP-hankkeessa tehtiin seurantaa
12.2.2007 – 12.6.2007 havaintoputkissa HP66 ja HP306 Hangon kaupungin läheisyydessä ja pohjavedenpinta mitattiin 30 minuutin välein, ja BaltCICAhankkeessa 31.3.2009 – 31.3.2010
Santalanrannassa havaintoputkissa
HP183, HP179 ja HP181, missä mittaukset tehtiin tunnin välein. Mittaukset
tehtiin VanEssen Diver- ja VanEssen
Barometer -mittareilla. Kaikista havaintoputkista mitattiin paine ja lämpötila, ja lisäksi BaltCICA-hankkeessa havaintoputkista mitattiin veden
sähkönjohtavuus ja happipitoisuus.
Kaikkiin mittaustietoihin on tehty ilmanpainekorjaus putkien läheisyydessä olleiden barometrimittausten perusteella. Merenpinnan korkeuden vaihteludata hankittiin Merentutkimuslait
okselta. CIP-hankkeessa käytetty merenpinta-aineisto oli mitattu tunnin
välein ja BaltCICA-hankkeen aikana
käytettiin kerran vuorokaudessa mitattua aineistoa. Havaintoputki HP306 sijaitsee Hopearannassa noin 100 metrin päässä merenrannasta ja havaintoputki HP66 Mannerheimintien vedenottamon lähellä noin 215 metrin
päässä merenrannasta. Havaintoputki
HP183 sijaitsee 60 metriä, havainto-
putki HP179 100 metriä ja havaintoputki HP181 200 metriä merenrannasta. Kolme viimeksi mainittua putkea
ovat aivan Santalanrannan vedenottamon vieressä. Kaikkien havaintoputkien sijainti on esitetty kuvassa 1. Lisäksi
taulukossa 1 on esitetty tarkemmat tiedot Santalanrannan vedenottamon vieressä sijaitsevien havaintoputkien sijainnista. Molempien hankkeiden aikana GTK:n yhteistyökumppanina oli
Hangon vesija viemärilaitos.
Pohjavedenpinnan vaihtelu
Hankoniemellä
Hopearannan ja Mannerheimintien
alueella tehtyjen pohjavedenpinnan
seurantamittausten tulokset ja merenpinnan vaihtelu samalla aikavälillä on
esitetty kuvassa 3. Mittausaineistot
on kohdennettu ja niissä näkyy voimakas korrelaatio. Viive meriveden
pinnan ja pohjavedenpinnan korkeuksien välillä laskettiin ristikorrelaation avulla. Hopearannan havaintoputken (HP306) kohdalla viiveeksi saatiin
4 tuntia ja Mannerheimintien havaintoputken (HP66) viiveeksi 15 tuntia
(Kuva 4). Hopearannan alueella maaperäkerrostumat ovat paksut ja aines on
hiekka- ja soravaltaista. Merenpinnan
vaihtelu selitti 58 prosenttia pohjavedenpinnan vaihtelusta. Havaintoputki
sijaitsee lähellä Hopearannan vedenot-
Pohjavedet
Taulukko 1. Santalanrannan havaintoputkien tiedot.
Havaintoputki
Matka vedenMatka
ottamosta (m) rannalta
(m)
Maaperä
Vedenpinnan
korkeus (m)
HP183
25
60
Sora & hiekka
-0,50 - +0,65
HP179
45
100
Sora & hiekka
-0,36 - +0,54
HP181
100
200
Sora & hiekka
+0,20 - +1,02
Merenpinta
-0,79 - +0,71
Kuva 4. Pohjavedenpinnan korkeuden ja merenpinnan korkeuden korrelaatiot
eripituisilla viiveillä Hangon havaintoputkissa HP306 ja HP66.
tamoa, jossa pumppausmäärä vaihtelee
600…900 m³/d. Mannerheimintien
kohdalla muodostuman kerrostumat
ovat ohuemmat ja aines on hiekkaa ja
hienoa hiekkaa. Merenpinnan vaihtelu
selitti tässä kohteessa jopa 70 prosenttia
pohjavedenpinnan vaihtelusta.
Santalan alueen pohjavedenpinnan ja
merenpinnan seurantamittausten tulokset on esitetty kuvassa 5. Santalanrannan
vedenottamosta pumpataan vettä enemmän kuin Hopearannasta.
Pumppauksen määrä vaihtelee välillä 1100…2000 m³/d. Havaintoputket
sijaitsevat vedenottamon molemmilla puolilla. Suuri pumppausmäärä vaikuttaa alueella selvästi pohjavedenpintoihin ja merenpinnan vaihtelun vaikutus näyttää käyriä tarkasteltaessa vähäisemmältä. Kuvassa 6 on esitetty
Santalanrannan havaintoputken HP179
pohjavedenpinnan, sähköjohtavuuden
ja pumppausmäärän seurantatiedot sekä merenpinnan vaihtelu keväältä 2009
keväälle 2010. Pohjavedenpinnan ja
merenpinnan korkeuksien vaihtelussa
näkyy voimakas korrelaatio, ja viive on
alle vuorokauden. Kuvassa 7 on esitetty hajontadiagrammit havaintoputken
HP179 pohjavedenpinnan korkeuden
ja pumppausmäärän sekä pohjavedenpinnan ja merenpinnan korkeuksien
vaihtelusta. Santalanrannan havaintoputkien pohjavedenpinnan korkeuden,
pumppausmäärän, ja merenpinnan korkeuden vaihteluiden riippuvuuksille on
laskettu Pearsonin korrelaatiokertoimet
(N=249). Pohjavedenpinnan korkeus
korreloi voimakkaammin pumppausmäärän (r = -0,61…-0,82) kuin merenpinnan vaihtelun (r = 0,38…0,53)
kanssa (Taulukko 2).
Merenpinnan nousu ja
liiallinen pohjaveden
pumppaus uhka
Hangonniemen pohjaveden
laadulle
Kuva 5. Merenpinta ja pohjavedenpinnat Santalanrannan havaintoputkissa
HP179, HP183 ja HP181 keväältä 2009 keväälle 2010.
Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu saattaa aiheuttaa pitkällä
aikavälillä riskin Hankonniemen pohjavedelle, kun suolaista merivettä pääsee
sekoittumaan pohjaveteen. Mikäli pohjavedenpinta nousee pysyvästi, se lyhentää myös sadeveden ja lumen sulamisveden imeytymisaikaa maahan, kun pohjavedenpinta tulee lähemmäksi maan-
www.vesitalous.fi
3
Pohjavedet
pintaa. Lyhyempi imeytymisaika voi
heikentää pohjaveden laatua erityisesti
Hankoniemen hiekka- ja soramuodostumissa, joissa on hyvä vedenjohtavuus
ja -läpäisevyys.
IPCC-ilmastoarvion (2007) ja
Kroppin (2007) mukaan talvilämpötilat voivat nousta Etelä-Suomessa jopa 6,5 °C ja sademäärä voi kasvaa
10…20 prosenttia vuoteen 2100 mennessä. Hankoniemen pohjaveden muodostuminen on riippuvainen pääasiassa lumen sulamisesta ja sademäärästä. Vähälumiset talvet sekä kuivat kesät voivat kuitenkin vähentää pohjaveden muodostumista ja kuumat kesät
voivat aiheuttaa haihdunnan kasvua.
Tämä saattaa aiheuttaa pohjavedenpinnan alenemista ja vähentää varastoituvan pohjaveden määrää. Yhdessä
ylipumppaamisen kanssa pohjavedenpinnan aleneminen rannikoilla voi aiheuttaa pohjavesien suolaantumista, kun
suolaista merivettä pääsee sekoittumaan
rannikon pohjavesiin. Rannikkoalueilla
maankäytön ja vesihuollon suunnittelussa tulee varautua ilmastonmuutoksen
ja merenpinnan nousun aiheuttamiin
muutoksiin. Seurantatiedon keruu pohjaveden muodostumisesta ja virtausolosuhteista antaa hyvän perustan tulevien
ratkaisujen perustaksi.
Taulukko 2. Pearsonin korrelaatio (N=249) pohjavedenpinnan korkeuden,
merenpinnan korkeuden ja pumppausmäärän välillä. Merkitsevyys < 0,001.
Pohjavesipinta
havaintoputkista
Merenpinta
(m mpy)
Pumppausmäärä
(m³/päivä)
HP183
0,53
-0,82
HP179
0,38
-0,69
HP181
0,38
-0,61
Yhteenveto
Pohjaveteen kohdistuvat riskit ja uhat
johtuvat eri tekijöistä, kuten likaantumisesta, lämpötilan ja sadannan aiheuttamista muutoksista pohjaveden
muodostumisessa ja toisaalta pohjaveden liiallisesta pumppauksesta. Monille
rannikkoalueiden pohjavesiesiintymille,
kuten Hankonniemen alueelle, merenpinnan nousu saattaa lisäksi aiheuttaa
muutoksia, jotka vaikuttavat pohjaveden määrään ja laatuun. Merenpinnan
nousu voi aiheuttaa suolaisen meriveden
sekoittumista rannikkoalueiden pohjaveteen ja pohjavedenpinnan nousua.
Merenpinnan nousun pitkäaikaiset
vaikutukset pohjaveden määrään ja laatuun ovat hitaita prosesseja, jotka voivat tapahtua vuosikymmenten aikana,
kun taas rannikkoalueilla pohjaveden
liikakäyttö voi aiheuttaa suolaisen meriveden sekoittumista pohjaveteen hyvinkin lyhyessä ajassa. Mahdollinen
pohjaveden suolapitoisuuden nousu
Vesitalous 3/2011
Kuva 6. Santalanrannan havaintoputken HP179 pohjavedenpinnan korkeus,
sähköjohtavuus ja pumppausmäärä sekä merenpinnan korkeus keväältä 2009
keväälle 2010.
riippuu pohjavesimuodostuman ominaisuuksista ja vedenottamoiden sijainnista. Hankoniemen alueella vedenottamot sijaitsevat rantaviivan lähellä.
Jos pohjavettä pumpataan enemmän
kuin sitä muodostuu, pohjavedenpinta laskee pumppaamon ympäristössä.
Pohjavedenpinnan paikallinen alentuminen muodostumassa saattaa aiheuttaa muutoksia pohjaveden virtaussuunnissa ja pahimmillaan meriveden virtauksen kohti pumppaamoa. Liiallinen
pohjaveden pumppaus rannikkoalueilla voi aiheuttaa suolaisen veden pääsyn
Pohjavedet
Kirjallisuus
• Backman, B., Luoma, S., Schmidt-Thomé, P.,
& Laitinen, J., 2007. Potential risks for shallow
groundwater aquifers in coastal areas of the Baltic
Sea: a case study in the Hanko area in South
Finland. In: Towards a Baltic Sea region strategy in
critical infrastructure protection. Nordregio Report
5. Stockholm: Nordregio, 187-214.
• FIMR (Finnish Institute of Marine Research),
2007. Wave and sea level. Available from the
internet ¹.
• IPCC, 2007. Climate Change 2007: The Physical
Science Basis, Summary for Policymakers.
Fourth Assessment Report, a Report of Working
Group I, Intergovernmental Panel on Climate
Change (IPCC), 18 p. Available from the internet:
http://www.ipcc.ch/SPM2feb07.pdf
• Kropp, J., 2007. Climate Change Scenarios and
costs of Sea-Level Rise in the Baltic Sea Region:
A presentation for the ASTRA project meeting in
Tampere, Finland. Potsdam Institute for Climate
Impact Research (PIK). Available from the
internet ².
Kuva 7. Hajontadiagrammit Santalanrannan havaintoputken HP179
pohjavedenpinnan ja merenpinnan korkeudesta sekä pohjavedenpinnan
korkeudesta ja pumppausmäärästä.
muodostumaan ja pohjaveden laadun
heikkenemisen.
Merenpinnan nousu Hankoniemen
rannikolla on maksimiarvioiden mukaan mahdollisesti 2,64 metriä vuoteen 2100 mennessä. Tämä voi aiheuttaa suuria muutoksia vesihuollossa
Hankoniemen alueella ja monissa muissa rannikon pohjavesimuodostumissa.
Vesihuollon infrastruktuuriin liittyvät
muutokset ovat aina kalliita ja ratkaisut
pitää tehdä useiksi vuosiksi eteenpäin.
Meneillään olevassa BaltCICA- hankkeessa mallinnetaan merenpinnan kor-
keuden vaihtelun vaikutusta pohjavedenpinnan korkeuteen sekä meriveden
sekoittumista makeaan pohjaveteen.
Hankkeessa kerättyjä seurantatietoja
käytetään lähtötietoina mallinnuksessa.
Tulosten avulla voidaan tulevaisuudessa
entistä paremmin hallita ilmastonmuutoksen ja merenpinnan nousun vaikutuksia sekä myös arvioida vedenoton
vaikutuksia pohjaveden muodostumiseen Hankoniemen alueella.
• Meier, H.E.M., Broman, B., Kallio, H. & Kjellström,
E., 2006. Projections of future surface winds, sea
levels, and wind waves in the late 21st century
and their application for impact studies of flood
prone areas in the Baltic Sea region. In: SchmidtThome, P. (ed.): Sea level Changes Affecting the
Spatial Development of the Baltic Sea Region.
Geological Survey of Finland, Special Paper 41,
23-43.
• Saarnisto, M., & Saarinen, T., 2001. Deglaciation
chronology of the Scandinavian Ice Sheet from
the Lake Onega basin to the Salpausselkä end
moraines. In: Thiede, J. [et al.] (eds.) The Late
Quaternary stratigraphy and environments of
northern Eurasia and the adjacent Arctic seas
- new contributions from QUEEN: selected
papers from the annual QUEEN workshops held
in Øystese, Norway, April 1999, and in Lund,
Sweden, April 2000. Global and Planetary
Change 31 (1 - 4), 387 – 405.
• Schmidt-Thomé, Philipp (ed.), 2006 a. Sea level
change affecting the spatial development of the
Baltic Sea Region. Geological Survey of Finland.
Special Paper 41. Geological Survey of Finland,
Espoo. 154 p.
¹ http://www.fimr.fi/en/palvelut/aallokko-ja-vedenkorkeus.html 08.05.2007
² http://www.astra-project.org/cms/sites/download/Tampere_kropp.pdf
www.vesitalous.fi
5
Lainsäädäntö
Neuvottelumenettely käyttöön
suunnitteluhankintoja ja
rakennusurakoita koskevissa
hankinnoissa
K
Jere Nieminen
Lakimies, Oy Lining Ab
E-mail: jere.nieminen@lining.fi
Ajatus artikkeliin syntyi
Vesiyhdistyksen Vesihuoltojaostossa,
jossa on keskusteltu suunnitelmaasiakirjojen yhtenäistämiseen
liittyvästä problematiikasta.
Artikkelissa esitetyt mielipiteet
ovat kirjoittajan omia.
46
Vesitalous 3/2011
un hankintayksiköissä avataan
suunnitteluhankintoja ja rakennusurakoita koskevia tarjouksia, havaitaan usein, että saapuneiden
tarjousten hinnoissa esiintyy merkittäviäkin eroja. Tarkempi tarkastelu hinnanerojen syistä osoittaa, että kyse ei
ole siitä, että tietty tarjoaja olisi löytänyt
kustannustehokkaamman tavan projektin totuttamiseen, vaan lähes poikkeuksetta hintaerojen perustana ovat poikkeavuudet tarjousten laadullisesta sisällössä ja kattavuudessa. Esimerkiksi, ei
ole lainkaan harvinaista, että suunnitteluhankinnoissa yksi tarjoaja nimeää
tiettyyn projektiin useita monien vuosien työkokemuksen omaavia suunnittelijoita ja toinen vain muutaman untuvikon. Kun taas rakennusurakoissa,
yksi tekisi urakan halvimmalla mahdollisella materiaalilla toisen tarjotessa laatutavaraa. Myös projektisuunnitelmien kattavuudessa esiintyy merkittäviä eroja sekä rakennusurakoissa että
suunnitteluhankinnoissa.
Pahimmassa tilanteessa hankintayksikkö on sitoutunut halvimman tarjouksen hyväksymiseen ja vasta kun hankitut suunnitelmat ovatkin osoittautuneet pilvilinnoiksi tai laadultaan ala-arvoista materiaalia kaivetaan maan alta,
todetaan, että se hinnaltaan halvin tarjous ei sisällöllisten puutteiden vuoksi
ollutkaan se halvin. Mikäli hankintayksiköissä huomataan, että tarjouskilpailu
on yllä mainitulla tavalla mennyt mönkään ja kilpailun voittajaksi näyttäisi selviävän erittäin heikkotasoinen tarjous,
niin mahdollinen pakokeino tukalasta
tilanteesta olisi vedota hankintalainsäädännön perusperiaatteeseen, jonka mukaan hankintojen kilpailutuksen tulisi
aina perustua vertailukelpoisiin tarjouksiin ja niiden puuttumisen vuoksi asiassa voitaisiin järjestää uusi tarjouskil-
pailu. Kuitenkin otettaessa huomioon,
että tämä ainoa pakokeino johtaa hankintayksikön kannalta hallinnollisiin lisäkustannuksiin ja ennen kaikkea hankinnan merkittävään viivästymiseen, on
selvää, että huomattavasti mukavampaa
olisi välttää moiset hankintavirheet jo
ennen niiden syntymistä.
Kyseisten hankintaongelmien poistamiseksi urakkakilpailutuksista, laatutuotteiden toimittajat kannustavat
laitehankintojen eriyttämiseen täysin
omaksi hankinnaksi urakointia koskevasta hankintakokonaisuudesta. Tämä
lähestymistapa on ehdottomasti suositeltavissa, koska se sekä parantaa tarjousten vertailukelpoisuutta että mahdollistaa hankintayksikön paremmin kontrolloida hankkimansa materiaalin laatua. Tästä huolimatta, jäljelle jää vielä
ratkaisemattomia ongelmia. On nimittäin perusteltua kysyä esimerkiksi seuraavia asioita: Voiko se todella olla hankintayksikön tehtävä etukäteen määritellä kuinka monta ja millä ammattitaidolla varustettua suunnittelijaa tarjoajien tulisi tiettyyn projektiin nimetä?
Pitäisikö hankintayksikön itse suorittaa
raskas työ alustavien projektisuunnitelmien laatimisessa tosiasiallisesti vertailukelpoisten projektisuunnitelmien saamiseksi, vaikka hankintayksikön ulkopuolisten suunnittelutoimistojen ja urakoitsijoiden palkkaamisen pohjimmaisena ideana lienee olevan juuri se, että
hankintayksikön ei tarvitse omia resurssejaan kyseiseen toimeen uhrata?
Vastaus tähän hankintaproblematiikkaan voisi olla neuvottelumenettelyn käytön lisääminen suunnitteluhankinnoissa ja rakennusurakoissa, sillä tätä hankintamuotoa käytettäessä hankintayksikön itse hankintaa koskeva
valmisteleva työmäärä rajoittuisi hankintailmoituksessa tehtyyn yleiseen ku-
lainsäädäntö
vaukseen hankinnan tavoitteista ja pääasiallisesta sisällöstä.
Toisin sanoen, riittävät hankintailmoituksessa annettavat
tiedot tulevasta hankinnasta olisivat sellaiset, että niiden
avulla potentiaaliset tarjoajat voivat tehdä päätöksen kiinnostuksestaan osallistua tarjouskilpailuun. Hankinnan yksityiskohdat, mukaan lukien tarjouksen lopulliset valintaperusteet, tarkentuisivat myöhemmin tarjoajien kanssa neuvottelemalla. Tämän lisäksi, hankintailmoituksessa
tulee vain ilmoittaa neuvottelumenettelyssä sovellettavat
säännöt, joiden mukaisesti neuvotteluissa mukana olevien
tarjoajien määrän vähennetään vaiheittain neuvotteluiden
edetessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ilmoitetaan
kuinka monta neuvottelu- eli tarjouksien tarkistuskierrosta pidetään ja se, että tarjoajia voidaan jokaisen kierroksen
jälkeen karsia.
Kuten muissa hankintamenettelyissä, hankintayksikkö
voi hankintailmoituksessa myös asettaa tarjoajille taloudelliseen ja tekniseen suorituskykyyn tai muihin ominaisuuksiin liittyviä vaatimuksia neuvottelumenettelyn mukaan ottamisen edellytykseksi. Varsinainen neuvottelukutsu lähetetään sitten niille osallistumishakemuksen jättäneille ehdokkaille, jotka on valittu osallistumaan tarjouskilpailuun.
Itse neuvotteluihin on otettava mukaan vähintään kolmen
tarjoajaa, jos sopivia tarjoajia on riittävästi.
Hankintayksikön ja tarjoajien väliset neuvottelut voivat
koskea kaikkia hankintasopimuksen toteuttamiseen liittyviä näkökohtia ja hankintayksikkö voi vapaasti hyväksikäyttää tarjoajien antamia ehdotuksia hankinnan sisällöstä
ja laajuudesta. Täten, hankintayksikkö voi esimerkiksi vaatia urakoitsijoita tarjoamaan urakkaa vaatimuksensa täyttävällä laadukkaammalla materiaalilla, tarkentaa suunnitelmia ja vaadittavia resursseja sekä päätyä tiettyyn projektin
suoritustapaan. Ainoana vaatimuksena on se, että tarjoajia
tulee neuvotteluissa kohdella tasapuolisesti ja syrjimättä
antamalla heille samat tiedot hankinnan toteuttamisesta.
Neuvottelumenettelyyn hyväksyttyjen tarjoajien valinnan
jälkeen hankintayksikön pääasiallinen vastuu onkin se, että
neuvotteluissa käsitellyt asiat kirjataan, jotta voidaan jälkikäteen varmistaa, että kaikilla neuvotteluihin osallistuneilla on ollut yhtäläiset tiedot käytettävinään. Vain puhtaasti
hinnan tinkimiseen liittyvät neuvottelut ovat kiellettyjä ja
tarjoushintojen tulisi muuttua vain neuvottelujen pohjalta
tapahtuvan tarjouksen sisällön tarkistamisen johdosta.
Oikein käytettynä neuvottelumenettely on hyvä työkalu, jonka avulla hankintayksikkö voi sekä huomattavasti vähentää omaa normaalin tarjouspyynnön laatimiseen
käyttämäänsä työmäärää sekä helposti mukauttaa saamansa
tarjoukset vastaaman omaa vaatimustasoaan. Tätä mahdollisuutta samalla lisätä tarjousten sisällöllistä laatua sekä tarjoajien yhdenvertaisuutta ei tulisi sivuuttaa. Näin etenkin,
kun huomioidaan se, että vesihuoltoalan, eli erityisalojen
hankintalain piiriin kuuluvissa hankinnoissa, neuvottelumenettelyn käyttöön ottamista ei tarvitse millään tavoin
erikseen perustella. Siis, jopa lainsäätäjä ymmärsi neuvottelumenettelyn tuomat edut hankinnoissa, jotka teknisen
luonteensa vuoksi huonosti istuvat normaaliin tarjouskilpailuun perustuvaan hankintamenettelyyn.
1\W6XRPHVVDWDDV
.HWMXODDKDLPLDVHONH\W\VDOWDLVLLQ
9$7HNQLNODDKDLPHWRYDWHULWWlLQKHOSSRKRLWRLVLD
7XRWWHHPPHVRYHOWXYDWNl\WWlMLOOHMRWNDDUYRVWDYDW
K\YllODDWXDHULQRPDLVWDOXRWHWWDYXXWWDVHNl
SLWNllNl\WW|LNll
9LLPHLVWHQYXRGHQDLNDQDROHPPH
WRLPLWWDQHHW\OLODDKDLQWD\PSlULPDDLOPDD
NSO6XRPHHQ
www.vateknik.se • info@vateknik.se
koulutus
vesi ja yhdyskuntien kehitys
–seminaarit tarkastelevat
vesihuoltoa eri näkökulmista
teksti ja kuvat: vesa keinonen
Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston Vesi ja yhdyskuntien kehitys –hanke on käynnistynyt keväällä 2011. Projektissa tarkastellaan monitieteellisesti vesihuollon ja yhdyskuntien pitkän
aikavälin kehitystä. Keskeisin toimenpide on kuuden asiantuntijaseminaarin sarja. Ne alkavat toukokuussa 2011 ja päättyvät syyskuussa 2012.
T
oteuttajina hankkeessa ovat
Tampereen yliopiston Ympäristöhistorian ja tekniikan historian tutkimusryhmä, Tampereen teknillisen yliopiston CADWES-ryhmä sekä mm. näiden ryhmien muodostama
Ympäristö-palveluiden ja johtamisen
tutkimuskeskus.
Suomen Kulttuurirahasto tukee hanketta ns. Argumenta-rahoituksella, jonka tarkoituksena on luoda tutkijoiden ja
tieteiden välistä keskustelua ajankohtaisista ja merkittävistä tutkimusaiheista.
Samalla keskusteluun otetaan mukaan
myös päättäjiä sekä suurta yleisöä.
Vesi ja yhdyskuntien kehitys -hanketta vetää dosentti Petri S. Juuti
Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja
kulttuuritieteiden yksiköstä.
– Haluamme kansainvälisen tason
laadukkailla seminaareilla ja muulla aktiivisella toiminnalla saada eri toimijat
yhteen pohtimaan uudentyyppisiä ratkaisuja, Juuti kertoo.
– Liian usein tämänkin merkittävän
alan tutkijat verkostoituvat keskenään ja
puhuvat lähinnä kollegoilleen.
– Tarkoituksemme on avata vesihuollon kiinnostavia teemoja ammattilaisten lisäksi myös päättäjille sekä aivan
tavallisille kansalaisillekin. On hyvä, että mahdollisimman moni kiinnostuu
vesiasioista. Vedestä ja sen saatavuudesta pitääkin aktiivisesti keskustella.
Hankkeen tulokset levitetään laajasti
julkisuuteen.
– Vesihuolto on kaupungeissa ja taajamissa kaikkien yhteinen asia. Sehän
on yksi toimivan yhteiskunnan ja yhdyskunnan perusedellytyksiä, Juuti
painottaa.
– Rakennamme nettisivuistamme
8
Vesitalous 3/2011
portaalin, jossa seminaarien sisällöt
taustamateriaaleineen ovat luettavissa
myöhemminkin. Hyödynnämme täysipainoisesti myös sosiaalisen median
mahdollisuuksia.
Lisäksi seminaariaineistoa hyödynnetään Juutin mukaan opetuksessa.
– Seminaarisarjan aikana käynnistyvä Water and Society -verkkokurssi käsittelee samoja teemoja kuin Argumentahanke. Verkkokurssia on tarkoitus
pyörittää ja täydentää useita vuosia eli
tässäkin muodossa Vesi ja yhdyskuntien kehitys -seminaarisarja elää myös
tulevaisuudessa.
Myyttejä murrettava
Juutin mukaan vesihuollon merkitystä kaupunkiyhteisöjen kehityksessä on
koko ajan korostettava päättäjienkin
suuntaan.
– Vesihuoltoon pitää panostaa kunnolla, sehän vaatii jatkuvaa huoltoa ja
kehittämistä. Tämä on tullut viime aikoina selväksi muun muassa Nokian
vuoden 2007 vesiepidemian sekä erilaisten näyttävien putkirikkojen jälkeen, Juuti toteaa.
Osaltaan Tampereen seminaarit haluavat myös murtaa vesihuoltoon liittyviä myyttejä.
– Niitä on vielä yllättävän paljonkin.
Asioista päättävätkään eivät aina tiedä
näistä asioista riittävästi. Oman elämän kannalta läheiset asiat ehkä tunnetaan, mutta kokonaisuutta ei kunnolla
hahmoteta.
Vesihuoltoa ei päätöksentekijöiden
silmissä useinkaan riittävästi noteerata,
koska se on suurelta osin piilossa.
– Sehän on maan alla piilossa osana ns. näkymätöntä kaupunkia. Vesi-
huoltoon kytkeytyy myös valtava omaisuusmassa, kaupunkien omaisuudesta
on siellä iso osa.
Juuti myös toivoo, että vesihuoltoa
tarkasteltaisiin pitkällä aikajänteellä.
– Kovin usein asioita katsotaan vuosi - tai korkeintaan vaalikausi - kerrallaan. Esimerkiksi 1900-luvun alussa
Suomessakin saatettiin vesiasioissa tehdä jopa sadan vuoden suunnitelmia.
Vielä 1950- ja 60-luvullakin tehtiin pitkäaikaisia suunnitelmia.
Vesihuollon tutkiminen on samalla
innovaatiotutkimusta.
– Pyrimme selvittämään mm. sitä,
miten vesihuollon innovaatiot ovat Suomessa levinneet pääkaupungin, muiden
kaupunkien ja pienempien taajamien
kesken. Kiinnostavaa on myös se, missä
määrin tietotaitoa on aiemmin haettu
ulkomailta. Sekä milloin ja millä edellytyksillä tätä tietämystä voitiin ryhtyä
viemään muihin maihin.
– Pohdimme sitäkin, miten menneisyyden valinnat vaikuttavat mahdollisiin, todennäköisiin ja haluttaviin tulevaisuuden kehityspolkuihin.
Veden hinta lienee takuuvarma asia,
josta syntyy Tampereen seminaarisarjankin aikana keskustelua.
– Hinnan tulee mielestäni kattaa
kaikki toiminnasta aiheutuvat kulut,
myös epäsuorat, Juuti linjaa.
– Sen tulisi perustua tarpeeseen eikä
ajatukseen, että hinnan tulisi olla edullisempaa kuin naapurikunnassa. ”Vesi on
kallista”, on tunnetusti se perinteinen hokema. Paikkaansahan tämä ei pidä, vaan
Suomessa vesi on hyvinkin edullista.
– Ehkä veden pitäisi meillä jopa olla kalliimpaa, jotta sitä arvostettaisiin
enemmän, Juuti pohtii.
koulutus
Vesihuollolla monia haasteita
Dosentti Juuti arvioi, että Suomessa vesihuoltojärjestelmät toimivat tällä hetkellä pääosin moitteettomasti.
– Mittavan järjestelmän luominen
on kuitenkin edellyttänyt suuria investointeja ja lukemattoman määrän
henkilötyövuosia.
Tunnetusti Suomella on tälläkin alalla monia haasteita.
– Kylmä talvi, pääkaupunkiseutua
lukuun ottamatta harvaanasuttu maa,
varsin pitkät välimatkat vesilaitoksista kuluttajille sekä joissain tapauksissa
myös kaupunkien nopea kasvu. Myös
monet paikalliset tekijät ovat olleet ongelmallisia vesihuollolle.
Juutin mukaan viime aikoina vesihuollolle on tullut uusiakin ongelmia.
– Kuntien tulouttaessa huomattavia
summia vesilaitoksilta kunnan yhteiseen kassaan, on verkostoihin muodostunut jopa miljardien eurojen suuruinen korjaus- ja saneerausvelka. Pienillä
laitoksilla puolestaan ei ole riittävästi
tuloja kattamaan kuluja.
Juutin työryhmä haluaa alkavalla seminaarisarjalla korostaa päättäjille myös vesialan työllistämis- ja
vientipotentiaalia.
– Kyllä Suomella on edelleenkin tällä alalla paljon annettavaa muille maille.
Perinteistä vesialan osaamista meillä on
ja laadukasta alan tutkimusta tehdään
koko ajan.
Juutin tutkimusryhmän tutkija, TkT
Riikka Rajala korostaa vesihuollon
osaamisen siirtoa.
– Alalla pitää panostaa hiljaisen tiedon siirtymiseen eteenpäin. Monilla
paikkakunnilla sitä on tehtykin. Näin
jatkossakin voidaan hyödyntää asialleen
omistautuneiden vesihuollon ammattilaisten tietotaitoa.
Rajalan mielestä on hyvä pohtia
myös päätöksenteon prosesseja.
– Usein askarruttaa se, millä tiedoilla tämän alan päätökset tehdään - ja kuka päättää. Pitääkö vesihuolto puoliaan
päätöksien teossa vai onko sen rooli vain
toteuttajan?
Muilta mailta voidaan oppia
Seminaarisarja käynnistyy Tampereen
yliopistolla 24.5. pidettävällä ”Loikkaus
veteen” -seminaarilla. Tilaisuus on herättänyt jo paljon kiinnostusta eri tahoilla.
Petri Juuti, Riikka Rajala ja Tapio Katko.
Lisätietoja Vesi ja yhdyskuntien kehitys –seminaareista:
• www.uta.fi/yky/tutkimus/historia/projektit/argumenta/index.html
• www.facebook.com/profile.php?id=597548109#!/event.php?eid=128335820572151
– Olemme saaneet puhujiksi tasokkaita asiantuntijoita eri maista. On tärkeää, että Suomessa otetaan huomioon
muiden maiden kokemuksista. Aina
voi, ja myös pitää oppia muilta.
– On oleellista ymmärtää, miten ihmiset ovat erilaisissa kulttuureissa selvinneet vesihuollon tarpeista ja haasteista ja millaisia panostuksia se on
heiltä, yhdyskunnilta ja yhteiskunnilta
vaatinut.
Eteläafrikkalainen North-West Universityn professori Johann Tempelhoff
on yksi puhujista. Hän on vieraillut
usein Suomessakin.
– Etelä-Afrikan vesihuoltoa kannattaa seurata, vaikka maa muuten poikkeaakin Suomesta paljon ja on kaukana,
Juuti sanoo.
Laajan maan vesihuollon kehittämisessä on ollut isoja ongelmia.
– Tällä hetkellä Etelä-Afrikassa saa
edullisesti erinomaista vettä, joka on
ehdottomasti kaikkia varten. Jo maan
perustuslaissa taataan jokaiselle kansalaiselle oikeus laadukkaaseen veteen,
Juuti huomauttaa.
Toukokuun seminaarissa puhuu
myös kenialainen professori P.M.A. Odira. Hän toimii mm. kansainvälisen
Niilin Komitean yhtenä asiantuntijana.
Ulkomaisten vierailijoiden lisäksi äänessä
avausseminaarissa on myös monta suomalaista asiantuntijaa, mm. dosentti Heikki Vuorinen sekä FT Henry Nygård.
Seminaarisarjan toinen tilaisuus pidetään Tampereen teknillisellä yliopistolla
perjantaina 19.8.2011 CADWES-tutkijaryhmän ja dosentti Tapio Katkon
isännöimänä.
Elokuun seminaarin teemana on
”Veden merkitys ja arvo”. Sen aikana
tuodaan esille erilaisia näkökulmia veden merkitykseen, arvoon ja arvostukseen niin Suomessa kuin muuallakin
maailmassa. Lähtökohtana on, että vesi
ja vesihuolto ovat välttämättömyyksiä
yhdyskunnille ja niiden kehitykselle.
www.vesitalous.fi
9
UUTISIA
Vesihuoltolaitoksille opas
varavedenjakelun
järjestämiseen
Vesihuoltopooli on laatinut vesihuoltolaitoksille oppaan vaihtoehtoisen vedenjakelun järjestämisestä.
Tavoitteena oli luoda kattava, tiivis ja käytännönläheinen opas vaihtoehtoisen vedenjakelun suunnitteluun ja toteuttamiseen. Oppaaseen on koottu varavedenjakelun järjestämisessä huomioitavia asioita erityisesti säiliöistä tapahtuvassa vedenjakelussa.
V
esihuoltolaitos voi joutua järjestämään vaihtoehtoisen vedenjakelun, jos talousveden
toimittaminen estyy vesijohtoverkoston kautta. Suuri putkirikko, talousvesijärjestelmän saastuminen tai pitkä
sähkön toimitushäiriö ovat viime vuosinakin johtaneet vesihuoltolaitoksilla
tilanteisiin, joissa puhtaan talousveden
jakelu on jouduttu järjestämään tilapäisratkaisuin. Tyypillisesti laajamittainen vaihtoehtoinen vedenjakelu toteutetaan jakelupisteissä säiliöistä. Tehokas
toiminta tällaisessa kriisitilanteessa edellyttää etukäteen mietittyjä ja harjoiteltuja toimintamalleja sekä varautumista.
Laadittu opas on tarkoitettu vesihuoltolaitoksille tueksi omalle laitokselle
käyttökelpoisimpien toimintamallien
suunnitteluun.
50
Vesitalous 3/2011
Opas varavedenjakelun järjestämisestä on laadittu ennen kaikkea laajoja, suuren väestömäärän palvelemista
edellyttäviä tilanteita ajatellen. Opas
sisältää hyödyllisiä neuvoja myös pieniin, yhdellä vesisäiliöllä hoidettaviin
muutaman kiinteistön jakelukatkoihin. Oppaan avulla vesihuoltolaitos voi
suunnitella etukäteen, osana muuta varautumissuunnittelua, mahdollisia varavedenjakelun järjestelyjä lähtien varaveden tarpeen arvioinnista, tarvittavaan
kalustoon ja veden laadun varmistamiseen asti. Varavedenjakelua edellyttävässä tilanteessa toimimisen tueksi oppaassa on tiivis muistilista huomioitavista
asioista.
Talousveden puhtauden turvaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota vaihtoehtoisen vedenjakelun kaikissa
vaiheissa. Talousveden laadunvarmistuksen varavedenjakelussa tulee kattaa
koko hankinta- ja toimitusketju mahdolliselta varavesilähteeltä kuljetuksen
ja jakelupisteiden kautta vedenkäyttäjien omiin vedenhakuastioihin asti.
Jaettavan veden klooraus on monissa
tilanteissa järkevää talousveden hygieenisen laadun varmistamiseksi koko
toimitusketjussa.
Oppaassa painotetaan vesihuoltolaitosten varautumisen tärkeyttä.
Talousvettä toimittava laitos on päävastuullinen talousveden vaihtoehtoisen jakelun järjestämisestä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella ja sillä tulee olla
riittävä valmius tilanteen hoitamiseen.
Vesihuollon tavanomaisissa häiriöissä
tarvittava vaihtoehtoinen vedenjakelu
voi perustua laitosten omaan kalustoon,
UUTISIA
yhdessä naapurilaitosten kanssa hankittuun kalustoon tai sopimusperusteisesti
käyttöön saatavaan kalustoon.
Vakavammissa häiriöissä, joissa
laitoksen omat voimavarat ja kalusto eivät riitä varavedenjakelun järjestämiseen, voidaan apua pyytää muilta lähialueen vesihuoltolaitoksilta,
Suomen Punaisen Ristin paikallisosastolta sekä kaupallisilta toimijoilta.
Vesihuoltopooli on selvittänyt vaihtoehtoja vesihuoltolaitosten omaa varaveden jakeluun varautumista tukevan,
valtakunnallisen järjestelmän toteuttamiseksi. Selvityksen perusteella todettiin, että Puolustusvoimien vedenjake-
lukalustoon voidaan tukeutua virkaapuna erityisen vakavissa tilanteissa,
joissa muualta ei saada riittävästi kalustoa tai apuvoimia tilanteen hoitoon.
Opas varavedenjakelun järjestämisestä on julkaistu sähköisessä muodossa
Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen verkkosivuilla (www.vvy.fi > Vesihuoltopooli
> Varavesiopas). Opas julkaistaan suomeksi myös painettuna ja sähköisesti
ruotsiksi.
Riina Liikanen
Vesihuoltopoolin valmiuspäällikkö
Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ry
E-mail: riina.liikanen@vvy.fi
VESIHUOLTOPOOLI on
vesihuoltoalan varautumista
ohjaava yhteistoimintaelin, jota
johtaa vesihuollon eri toimijoista
koostuva poolitoimikunta.
Poolin toiminta perustuu
Huoltovarmuuskeskuksen,
Suomen Kuntaliiton ja Vesi- ja
viemärilaitosyhdistyksen väliseen
sopimukseen. Vesihuoltopoolin
toimisto sijaitsee Vesi- ja
viemärilaitosyhdistyksessä.
Uusiteollisuusjätevesiopasjulkaistaantämänvuodenaikana
O
pastyöryhmä oppaan päivittämiseksi perustettiin vuonna 2008.
Oppaan päätavoitteeksi asetettiin ohjeistuksen laatiminen kaikille niille henkilöille, jotka ovat mukana tekemässä
päätöksiä teollisuusjätevesien turvallisesta käsittelystä yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla. Oppaan raameiksi päätettiin teollisuusjätevesiä koskeva
lainsäädäntö, jäteveden laadun rajoitukset, sopimusasiat, taksat, valvonta ja
käytännön esimerkit.
Opasprojekti toteutettiin VVY:n ja
HSY:n yhteisprojektina yhteistyössä
myös muiden vesihuoltolaitosten kanssa. Opasta laatinut työryhmä koostui
vesihuoltolaitosten teollisuusjätevesiasiantuntijoista. Valvontainsinööri Heli
Lindberg HSY:stä kantoi päävastuun
kirjoitustyöstä. Opasluonnos lähetettiin
kommenttikierrokselle viime vuoden
joulukuussa ja runsaiden kommenttien
myötä voidaan todeta, että oppaan tekemiseen on osallistunut valtava joukko
aktiivisia vesihuoltolaitoksen edustajia,
ympäristöviranomaisia, ympäristöalan
konsultteja, eri teollisuudenalan asiantuntijoita ja vesiensuojeluyhdistyksiä.
Oppaassa teollisuusjätevedeksi kutsutaan sellaista viemäriin johdettavaa jäte-
vettä, joka poikkeaa laadultaan normaalista asumajätevedestä. Näitä jätevesiä
syntyy mm. elintarvike-, pintakäsittely-,
maali-, tekstiili-, kemian- ja graafisen alan
teollisuudesta. Autojen pesut, kaatopaikat, terveydenhuolto ja laboratoriot
tuottavat myös poikkeavia vesiä. Opas
käsittelee niin suurten teollisuuslaitoksien kuin pientenkin toimijoiden jätevesien ominaispiirteitä. Lisäksi oppaassa
kerrotaan eri aineiden ominaisuuksista ja
ohjeistetaan raja-arvojen asettamiseen.
Oppaassa käydään kohta kohdalta
läpi teollisuusjätevesisopimuksen sisältöä. Lisäksi liitteessä on sopimusmalleja. Oppaassa kerrotaan teollisuusjätevesiä koskevasta lainsäädännöstä sekä
selvitetään eri toimijoiden rooli teollisuuden ja vesihuoltolaitoksen välisissä
sopimuksissa.
Korotettujen jätevesimaksujen periminen aloitettiin 40 vuotta sitten ja
siitä saakka kuntaliiton jätevesimaksukaavan erilaiset sovellutukset ovat olleet
käytössä. Keskeinen osio oppaassa on
taksatyöryhmän laatima uusi jätevesimaksukaava. Maksukaavan parametrien
laskentaan annetaan selkeät ohjeet.
Vaarallisten ja haitallisten aineiden
kirjo sekä jatkuvasti muuttuva ympäris-
Kuva: Matti Mäkelä / Vesi-Masa Oy
Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen julkaiseman Viemäriin johdettavat teollisuusjätevedet - oppaan ilmestymisestä on vierähtänyt yhdeksän vuotta. Ympäristölainsäädäntöön tulleet muutokset pakottavat pohtimaan miten uudet lait ja asetukset vaikuttavat jätevedenpuhdistamoille asetettaviin vaatimuksiin ja miten nämä uudet vaatimukset otetaan huomioon teollisuusjätevesisopimuksissa.
Rasvatukos viemärissä.
tölainsäädäntö ovat vieneet lähemmäksi
sitä ajatusta, että opas ei ole valmistuessaankaan lopullisesti valmis. Uudella
oppaalla pääsemme taas jonkin matkaa
eteenpäin, kunnes on jälleen päivityksen aika.
Heli Lindberg
valvontainsinööri, Helsingin seudun
ympäristöpalvelut –kuntayhtymä HSY
E-mail: heli.lindberg@hsy.fi
www.vesitalous.fi
51
UUTISIA
Uusiakoulutusmahdollisuuksiavesihuoltoalalle
tuulia innala
dipl.ins., vesihuollon tuotevastaava
Suomen ympäristöopisto SYKLI
Vesihuoltoalan tutkintotoimikunnan jäsen
E-mail: tuulia.innala@sykli.fi
Vesihuoltoalan koulutuksiin ollaan vihdoinkin saamassa selkeä
jatkumo. Uusi Ympäristöalan erikoisammattitutkinto ja vesihuollon
alalletulokoulutus parantavat vesihuoltoalalla työskentelevien kouluttautumismahdollisuuksia. Erikoisammattitutkinto paikkaa ammattikorkeakoulun ja ammattitutkinnon välistä koulutusaukkoa ja
alalletulokoulutus antaa perustietoa alasta ja auttaa siten houkuttelemaan uusia työntekijöitä alalle.
S
uomen opetushallinnon tämänhetkisenä tavoitteena on tarjota
entistä laajapohjaisempia tutkintokokonaisuuksia ja yhdistää ja supistaa
tutkintotarjontaa entistä suurempien
kokonaisuuksien alle. Vesihuoltoala on
koko maan mittapuussa melko pieni ala,
minkä vuoksi opetushallinto ei ole esityksistä huolimatta lämmennyt kehittämään pelkästään vesihuoltoalaa koskevaa vesihuollon erikoisammattitutkintoa. Samoin on laita ympäristöhuollon
ja -kasvatuksen sektorin. Sen sijaan yhdistämällä useat pienet alat samaan tutkintorakenteeseen on mahdollistunut
se, että kesään 2011 mennessä julkistetaan uusi laajapohjainen Ympäristöalan
erikoisammattitutkinto. Myös vesihuoltoala on leivottu sisään edellä mainittuun tutkintoon. Tutkintoon on sisällytetty viisi erilaista, mutta osittain toisiinsa kytköksissä olevaa osaamisalaa,
joista vesihuolto on yksi. Muut tutkinnon osaamisalat ovat jätehuolto, vie-
52
Vesitalous 3/2011
märi- ja putkistohuolto sekä teollisuuspuhdistus, laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmät ja ympäristökasvattaja. Vesihuollon osaamisalan tutkinnon
suorittajien osalta tutkintoasiat käsittelee vesihuoltoalan tutkintotoimikunta
ja muiden osaamisalojen osalta ympäristöhuollon tutkintotoimikunta.
Erikoisammattitutkinto on suunnattu vesihuoltoalan työnjohtajille ja muille
asiantuntijatehtävissä toimiville. Tutkinto
antaa hienon mahdollisuuden työnjohtajille ja asiantuntijatehtävissä toimiville
pätevöityä ammatillisesti ja suorittaa tutkinto omalta alalta. Tutkinto sopii myös
jatkumona niille vesihuoltoalan ammattitutkinnon suorittaneille, jotka haluavat edetä tehtävissään tai syventää ammattitaitoaan. Alalle on jo vuosia voinut
kouluttautua teknillisissä korkeakouluissa, yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Alan suorittaville työntekijöille on muutaman vuoden ollut olemassa
Vesihuoltoalan ammattitutkinto. Sen sijaan työjohtotehtävissä toimiville tai niihin tähtääville ei ole ollut olemassa sopivaa tutkintoa ja koulutusta, kun tek-
nikkokoulutus maastamme aikanaan lakkautettiin. Alalla onkin tervehditty ilolla
mahdollisuutta kouluttaa uusia työnjohtajia uuden tutkinnon myötä.
Vesihuolto on tyypillisesti monitieteellistä ja alalla työskentelevien niin asentajien, työnjohtajien kuin insinöörienkin
koulutustaustat vaihtelevat erittäin paljon kemiasta ja ympäristötekniikasta kone- ja sähköpuoleen tai jopa kaupallisiin
aineisiin. Ympäristöalan erikoisammattitutkinto vesihuollon osaamisaloineen
on käytännönläheinen tutkinto, johon
valmistava koulutus toisaalta vankistaa
työssään alalle oppineiden tai ammattitutkinnon suorittaneiden teoriapohjaa ja
toisaalta tarjoaa käytännönläheistä tietoa
alan erityispiirteistä vesihuoltoalalla työskenteleville henkilöille, joilla on johtamiskokemusta ja muun alan ammattikorkeakoulututkinto tai vastaava suoritettuna.
Koulutuksessa kokoontuu yhteen alan
osaajia, joille tarjotaan mahdollisuutta
päivittää tietoja, oppia toisilta ja saada
uusia virikkeitä omaan työtehtävään.
Vesihuollon tehtävissä toimivat valitsevat tutkinnosta vesihuollon osaamisalan
Taulukko 1. Kaksi esimerkkiä tutkinnon muodostumisesta vesihuoltoalalla.
Tutkinnon suorittaja toimii
vesihuoltolaitoksella
vesihuoltoverkostoista
vastaavana työnjohtajana.
Tutkinnon suorittaja toimii
vesihuoltolaitoksella
jätevedenpuhdistamolla
kehittämistehtävissä
eikä hänellä ole alaisia.
Tällöin hänen tutkintonsa voisi
muodostua seuraavasti:
Tällöin hänen tutkintonsa voisi
muodostua seuraavasti:
Pakolliset osat:
Pakolliset osat:
Kestävällä tavalla toimiminen
Kestävällä tavalla toimiminen
Työyhteisössä toimiminen
Työyhteisössä toimiminen
Vesihuollon osaamisala, valittu
tutkinnon osa:
Vesihuollon osaamisala, valittu
tutkinnon osa:
Vesihuoltoverkostot
Jäteveden käsittely
Valinnainen tutkinnon osa:
Valinnainen tutkinnon osa:
Työnjohtaja
Asiantuntija
UUTISIA
ja sen sisällä omaa työtehtäväänsä lähinnä
olevan syventymiskohteen, joka voi olla
veden hankinta ja puhdistus, jäteveden
käsittely, vesihuoltoverkostot tai haja-asutusalueiden vesihuolto. Työtehtävän tai
työtehtävätavoitteen mukaisesti tutkintoa
suorittava henkilö voi valita työnjohtaja-,
asiantuntija-, palvelunkehittäjä- tai yrittäjälinjan. Lisäksi tutkintoon sisältyy kaksi
kaikille suorittajille pakollista tutkinnon
osaa. Tutkinto suoritetaan näyttötutkintona osoittamalla osaaminen pääsääntöisesti omassa organisaatiossa käytännön
työtehtävien kautta. Tutkinto voi muodostua useilla eri tavoilla. Taulukossa 1.
on esitetty kaksi esimerkkiä tutkinnon
muodostumisesta.
Suomen ympäristöopisto Sykli laajentaa vesihuollon tutkinto- ja koulutustarjontaansa kattamaan myös
Ympäristöalan erikoisammattitutkinnon. Tarkoitus on aloittaa tutkintoon
tähtäävät koulutukset vesihuollon
osaamisalalla sekä Etelä-Suomessa että
Pohjois-Suomessa alkusyksystä 2011.
Alalle aikoville uusille henkilöille
Suomen ympäristöopisto Sykli on kehit-
tänyt vesihuollon alalletulokoulutusmallin Vesihuoltolaitosten kehittämisrahaston ja Maa- ja vesitekniikan Tuki Ry:n tuella. Koulutusta on pilotoitu ensimmäistä
kertaa pääkaupunkiseudulla järjestämällä vesihuollon alalletulokoulutus työvoimapoliittisena koulutuksena lokakuusta
2010 huhtikuuhun 2011. Puolivuotisen
koulutuksen aikana opiskelijat opiskelivat noin kolmisen kuukautta teoriaa alalta ja toiset kolmisen kuukautta he olivat
alalla työharjoittelussa. Koulutuksessa oli
mukana parisenkymmentä opiskelijaa, ja
he kaikki saivat vesihuollon parista työharjoittelupaikan. Pilottikoulutuksesta
saadun kokemuksen ja palautteen avulla Sykli kehittää koulutusmallia edelleen.
Vastaava työvoimapoliittinen alalletulokoulutus käynnistyy Savossa Siilinjärvellä
syksyllä 2011. Alalletulokoulutusta on
mahdollista toteuttaa myös muun tyyppisenä koulutuksena kuin työvoimapoliittisena. Tarkoitus on toimia vesihuoltolaitosten apuna uuden työvoiman rekrytoinnissa ja lisätä alan kiinnostavuutta
niin nuorten aikuisten kuin alan vaihtajienkin keskuudessa.
12.Pohjoismainenjätevesikonferenssi
14.-16.11.2011, Marina Congress Center, Helsinki
Konferenssissa kerrotaan kokemuksista pohjoismaisilla vesihuoltolaitoksilla sekä esitellään käytännönläheisesti uusimpia jätevesija verkostotutkimuksen tuloksia.
Vesi- ja viemärilaitosyhdistys järjestää konferenssin yhteistyössä
pohjoismaisten sisarjärjestöjen ja
NORDIWA kanssa.
Konferenssin esitelmien teemoina ovat:
vaaralliset aineet, biojätteen ja jätevesien käsittelyn synergiat, hulevesien hallinta ja käsittely, energia ja kasvihuonekaasupäästöt, säätö ja optimointi,
rejektivesien käsittely, mädätys ja liete,
ilmastonmuutokseen sopeutuminen,
verkoston saneeraus, verkoston ja jätevesien käsittelyn kokonaisvaltainen
hallinta, tulevaisuuden haasteet ja teknologiat sekä vesihuoltolaitoksen johtaminen ja hallinto.
Tilaisuus on tarkoitettu vesihuoltolaitosten henkilöstölle, vesihuoltoalan yri-
tyksille, tutkijoille, suunnittelijoille, viranomaisille ja muille asiantuntijoille.
Konferenssi järjestetään Marina
Congress Centerissä Helsingissä.
Konferenssin yhteydessä järjestetään iltatilaisuus Helsingin kaupungintalolla ja
konferenssi-illallinen konferenssikeskuksessa. Tutustumiskohteina konferenssin
ekskursioilla ovat Viikinmäen jätevedenpuhdistamo ja Eko-Viikin asuinalue.
Esitelmät pidetään suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi tai englanniksi. Konferenssissa on simultaanitulkkaus. Suomenkieliset esitelmät käännetään ruotsiksi ja muut skandinaaviset
kielet suomeksi. Tiistaina 15.11.2011
rinnakkaisesitelmät pidetään englanniksi ilman tulkkausta. Esityskalvot sekä konferenssikirjan artikkelit ovat pääsääntöisesti englanniksi.
Ohjelma julkistetaan toukokuun lopussa. Ajankohtaista tietoa konferenssista löytyy nettiosoitteesta:
www.vvy.fi/NWC 2011 www.vesitalous.fi
53
UUTISIA
Kaupunkisuunnittelussa hulevesien hallinta voidaan hoitaa siten,
että samalla lisätään elinympäristön viihtyisyyttä (Monikonpuro, Espoo).
Hulevesiopas
–uusitietopakettikokonaisvaltaiseenhulevesienhallintaan
Hulevesi on rakennetulla alueella maan pinnalle tai muille vastaaville pinnoille kertyvää sade- tai sulamisvettä. Taitavalla suunnittelulla tällaista vettä on mahdollista myös hyödyntää kaupunkisuunnittelussa. Suunnittelun ohjeistus on tähän asti ollut puutteellista
ja tieto on ollut hajallaan, jos sitä on ollut saatavilla. Hulevesiopas
pyrkii poistamaan tätä puutetta.
heidi RauhaMäki
dipl.ins, suunnittelupäällikkö
Tampereen Vesi
E-mail: heidi.rauhamaki@tampere.fi
H
ulevesiin liittyviä asioita käsitellään kunnissa useilla eri tahoilla, jolloin selkeän kokonaisnäkemyksen hahmottaminen on vaikeaa.
Maankäytön suunnittelun sekä hulevesiverkoston suunnittelun ja rakentamisen koordinointi ei toimi aina tehokkaasti. Vastuuta kokonaisuuden hallinnasta
5
Vesitalous 3/2011
ei välttämättä ole osoitettu kenellekään.
Kun ongelmat ratkaistaan tapauskohtaisesti, voi käydä niin, että aiheutetaan uusia ongelmia toiseen paikkaan.
Perinteisesti hulevedet on kaupunkialueella johdettu putkissa joko hulevesi- tai sekaviemäriverkostoon, ojiin, puroihin, jokiin tai suoraan järviin ja mereen. Tällä tavoin menetellen estetään
huleveden pääsy kosketuksiin maan
ja kasvillisuuden kanssa eikä se imeydy maa- ja pohjavedeksi. Myös maaperän hulevettä puhdistava vaikutus jää
käyttämättä.
Pohjavesien muodostumisen kannalta on oleellista, että sadanta imeytyy
maaperään. Jos suunnittelu keskittyy
pelkästään sadannan johtamiseen pois
syntypaikaltaan, on pohjavesialueella
seurauksena pohjaveden pinnan korkeuden alentuminen. Tämä voi aiheuttaa
pahimmillaan ongelmia juomavedenhankinnalle tai perustamistavasta riippuen rakennusten painumista.
Laajojen vettä läpäisemättömien
pintojen rakentaminen lisää ja nopeuttaa pintavaluntaa. Kaupunkien rakentuessa ja kaavoituksen keskittyessä yhä
tiiviimpään rakentamiseen on seurauksena ollut monissa kaupungeissa rankkasateiden aiheuttamia kaupunkitulvia. Suunnittelun ja kunnossapidon
Kasvillisuus painanteissa tai ojissa tehostaa ravinteiden ja
muiden epäpuhtauksien poistumista (Monikonpuro, Espoo).
laiminlyönti on johtanut tulvareittien puuttumiseen tai niiden muuttamiseen, kun on rakennettu esteitä veden virtaukselle. Tästä ja myös virheellisestä kiinteistön suunnittelusta johtuen hulevesi on ohjautunut rakennusten sisään, josta
on seurannut huomattavia vahinkoja. Lisääntyvää huomiota on myös kiinnitetty hulevesien aiheuttamaan pienvesien
kuormitukseen.
Suomen ilmasto-olosuhteiden on todettu pitkällä aikavälillä muuttuneen siten, että aikaisemmin mitoitusperusteena
olleiden sadantatietojen käyttäminen suunnittelun lähtötietoina ei nykyisin takaa toimivaa lopputulosta. Pohjoisella
pallonpuoliskolla on tilastollisesti havaittu myrskyisyyden
lisääntyminen. Mitoitustietojen uusimisen tarve on alkanut
käydä välttämättömäksi ilmastonmuutoksen takia.
Vaikka ongelmia on tunnistettu, niitä ei aina ole osattu
välttää, koska tietoa ja kattavaa ohjeistusta ei ole ollut käytettävissä. Ongelmien tunnistaminen ja niiden huomioon ottaminen suunnittelussa edellyttää uudenlaista ajattelua.
Onkin syntynyt tarve tarkastella hulevesikysymystä tuoreesti ja kokonaisvaltaisesti ja samalla on tiedostettu tarve
kuvata uudet hulevesien hallinnan lähestymistavat, toimintamallit ja tekniset ohjeet erityisessä oppaassa. Tähän tarpeeseen on päätetty vastata kokoamalla uusi tietopaketti,
Hulevesiopas, jossa esitetään menetelmät hulevesien ja taajamatulvien hallintaan.
rakennetaan
tänään
Terv
etul o a o s a st o ll e A
R1
Vähemmän
varastoja
Kestävät ja
pitkäikäiset
tuotteet
Vä
Vähemmän
materiaalia
m
ma
Hulevesioppaan tuotanto
Alusta asti oli selvää, että opas, jossa esitetään hulevesien
hallintaan eli niiden muodostumiseen, johtamiseen ja käsittelyyn liittyvää ohjeistusta, on tuotettava hyvin laaja-alaisen
asiantuntijaryhmän toimesta. Suomen Kuntaliiton ja Vesija viemärilaitosyhdistyksen toimesta hankkeelle koottiin ohjausryhmä, johon kutsuttiin edustajat seuraavilta tahoilta:
Helsingin kaupunki, Vantaan kaupunki, Turun kaupunki, Oulun kaupunki, Porin kaupunki, Espoon kaupunki, Tampereen kaupunki, HSY Vesi, Tampereen Vesi,
Turun vesilaitos, Oulun Vesi, Lahti Aqua Oy, Porin Vesi,
Finanssialan keskusliitto, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys,
Suomen Kuntaliitto, Maa- ja vesitekniikan tuki, Maa- ja
metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö ja Suomen
ympäristökeskus.
Saint-Gobain Pipe Systems Oy
Nuijamiestentie 3 A, 00400 HELSINKI
Merstolantie 16, 29200 HARJAVALTA
Puh. 0207 424 600, fax 0207 424 601
E-mail: sgps.finland@saint-gobain.com
www.sgps.fi
www.vesitalous.fi
55
UUTISIA
Suomen Kuntaliiton edustaja toimi ohjausryhmän puheenjohtajana.
Ohjausryhmä nimesi työlle koordinaattorin sekä jokaiselle asiakokonaisuudelle vastuualuekirjoittajat. Eri asiakokonaisuuksia pyydettiin kommentoimaan
muita asiantuntijoita, joten oppaan laatimiseen on osallistunut lukuisa joukko
eri tahojen ammattilaisia. Kaikki tekstit
tarkastettiin, kommentoitiin, muokattiin ja hyväksyttiin ohjausryhmän toimesta lopulliseen asuunsa. Tiedon luotettavuutta on pidetty sisällön ehdottomana vaatimuksena.
Oppaan käyttäjät
Hulevesien hallinnassa ja hulevesijärjestelmien suunnittelussa on sovitettava yhteen useita näkökohtia. Tämä edellyttää
hyvää yhteistyötä lukuisten toimijoiden
kesken, mikä ei ole mahdollista ilman yhteistä terminologiaa ja vähintään yleistasoista ymmärrystä hulevesien hallinnasta.
Hulevesioppaan käyttäjiä ovat ainakin:
• kunnat
− kaavoitus
− tekninen johto
− rakennusvalvonta
− ympäristönsuojelu
− terveysvalvonta
− vesihuoltolaitokset
− pelastuslaitokset
− alue/katu-/viheraluesuunnittelu/rakentaminen/-kunnossapito
• aluehallinto
− maakuntaliitot
• valtio
− ELY-keskukset
− liikennevirasto
• kiinteistöt
− suunnittelijat
− urakoitsijat (työnjohto)
− omistajat
− isännöitsijät
− huoltoyhtiöt
• yksityissektori
− suunnittelijat/konsultit
− urakoitsijat (työnjohto)
− kunnossapitäjät
− laite- ja järjestelmätoimittajat
− tuoteteollisuus
− vakuutusyhtiöt
• muut
− vesiensuojeluyhdistykset
− koulutus
5
Vesitalous 3/2011
Oppaan sisältö
Johdanto
Pääkohderyhmä
kaikki
ammattiryhmät
kaikki
I Yleinen osa
ammattiryhmät
1 Määritelmiä
2 Kaupunkihydrologia ja hulevesijärjestelmät
3 Hulevesien hallinnan yleiset periaatteet
4 Suunnitteluperiaatteet
5 Suunnittelu- ja toteutusprosessi
6 Hulevesien hallinnan järjestäminen, vastuut, velvoitteet jne.
7 Viestintä, neuvonta ja asiakkaiden/kansalaisten rooli
II Maankäytön ja rakentamisen ohjaus
8 Maankäytön suunnittelu
9 Hulevesien hallinnan suunnittelu
10 Rakennusvalvonta
III Tekninen suunnittelu
11 Hydrologia ja hulevesien määrään vaikuttavat tekijät
12 Hydrogeologiset vaatimukset
13Hulevesien laatu ja hulevesien aiheuttama kuormitus
14 Hulevesien johtamis-, käsittely- ja imeytysmenetelmät jne.
IV Käyttö ja kunnossapito
15 Kasvillisuus
16 Paikallisten hulevesiviemärijärjestelmien käyttö ja ylläpito
V Kiinteistöjen kuivatusratkaisut
17 rakennusten kuivatusratkaisut
18 Paikallisten ratkaisujen suunnittelu ja mitoitus
19 Liittyminen hulevesiviemäriin
kaavoitus,
rakennusvalvonta
suunnittelijat,
urakoitsijat
kunnat,
vesihuoltolaitokset,
tiehallinto
suunnittelijat,
urakoitsijat,
isännöitsijät,
kiinteistönomistajat
ja -haltijat
Verkkojulkaisu kaikkien
ulottuville
Oppaan
julkaisuajankohta
Jotta opas palvelisi eri käyttäjäryhmiä,
sen sisältö on jaettu viiteen kokonaisuuteen. Teksti on pyritty kirjoittamaan
tiiviiksi ja helppolukuiseksi tinkimättä
tarkkuudesta ja yksityiskohtaisuudesta.
Opas ei ole vain kokoelma olemassa olevia normeja ja esitteitä, vaan teksti on
toimitettu yhdeksi kokonaisuudeksi.
Erityisesti Suomessa verrattain uusien
luonnonmukaisten huleveden hallintamenetelmien suunnittelu- ja mitoitusohjeisiin on koottu kaivattua tietoa sovellettuna paikallisiin olosuhteisiin.
Käyttäjäystävällisyyden varmistamiseksi opas on laadittu ja julkaistaan
moduulirakenteisena. Koska opas julkaistaan verkkojulkaisuna internetissä, siinä voi tehdä sähköisiä hakuja,
tarvittaessa tulostaa osan kerrallaan ja
sitä voidaan säännöllisesti päivittää.
Siihen voidaan myös vaivattomasti
liittää linkkejä täydentäviin tietolähteisiin. Verkkojulkaisu tulee saataville
Suomen Kuntaliiton internet-sivuille.
Oppaan sisältörunko on esitetty
oheisessa taulukossa.
Hulevesiopas julkaistaan syksyllä
2011. Sisällön tuottamiseen on vaikuttanut lainsäädännön viivästyminen. Vesihuoltolain uudistus, jossa
mm. hulevesiä koskevat säännökset
tulevat muuttumaan, on ollut meneillään pidemmän aikaa. Toiveena oli saada oppaaseen jo julkaisuvaiheessa asioita uuden lain mukaisesti. Tästä tavoitteesta on käytännön syistä nyt jouduttu luopumaan, koska lain lopullinen hyväksymisaikataulu ei vieläkään
ole tiedossa.
Julkaisuvaiheessa oppaan valmistumisesta ja käyttöönotosta tiedotetaan
ja järjestetään sen soveltamista edistävää koulutusta.
Hulevesioppaan myötä yhdyskuntasuunnittelun ja yhdyskuntatekniikan
parissa toimivien ammattilaisten saataville tulee laaja, ajantasainen tietopaketti. Tämän kokonaisuuden avulla
hulevesien hallinnan toimenpiteiden
laatu on mahdollista saada nostettua
toimintaympäristön muutosten edellyttämälle tasolle.
UUTISIA
Energiatehokkuuskorostuupumppumarkkinoilla
Vuodesta 2008 lähtien Grundfosilla työskennellyt Mikael Strandell nimitettiin yhtiön toimitusjohtajaksi kuluvan vuoden alussa. Tuoreen toimitusjohtajan tehtävänä on johdattaa Grundfos
uuteen energiansäästön aikakauteen.
Strandellin mukaan kuluttajien ostopäätöksiin vaikuttavat taloudellisten seikkojen ohella myös vihreät arvot.
Varsinkin nuoret ikäluokat tekevät hankintansa yhä useammin ympäristöä ajatellen.
Loppukäyttäjien lisäksi Grundfosin on saatava erityisesti tukku- ja asennusliikkeet ottamaan uudet tuotteet omakseen. Konservatiivisella alalla muutokset eivät kuitenkaan
tapahdu sormia napsauttamalla.
”Tällä alalla halutaan käyttää tuttuja tuotteita, ja kynnys
kokeilla jotain uutta on korkea. Pienasiakkaiden osalta ostopäätöksiin vaikuttaa usein eniten asentajan suositus. Meidän
pitää saada asentaja sanomaan, mikä pumppu on paras”,
Strandell kuvailee.
Elektroniikkaa pieniinkin pumppuihin
Mikael Strandell aloitti Grundfos Pumput Oy Ab:n
toimitusjohtajana kuluvan vuoden alussa. Sitä ennen hän
toimi yhtiössä talotekniikan myyntipäällikkönä.
K
oko Grundfos- konsernin yhteisenä strategiana on
olla edelläkävijä pumppujen energiatehokkuudessa.
Varsinkin Keski-Euroopassa energia-asiat ovat olleet pinnalla jo vuosia.
”Suomessa on oltu hieman jäljessä, koska sähkön kuluttajahinnat ovat olleet matalat. Hintojen vääjäämättä noustessa
kuluttajat alkavat pohtia energiatehokkuutta entistä tarkemmin”, Mikael Strandell uskoo.
Strandell myöntää, että uudentyyppisten pumppujen
myyminen on vielä haasteellista. Energiatehokkaan pumpun hankintahinta kun voi olla jopa 50 prosenttia tavanomaista pumppua korkeampi.
”Kuluttajan kannattaa kuitenkin huomioida, että energiaa
säästävä pumppu maksaa nykyisilläkin sähkön hinnoilla itsensä takaisin jopa parissa vuodessa”, Strandell muistuttaa.
Energiatehokkuuden lisäksi pumppumarkkinoiden tulevaisuutta leimaa pumppujen ohjausjärjestelmien nopea kehitys.
Hydrauliikan sijaan pumppujen tuotekehitys tapahtuukin
nykyisin pitkälti elektroniikan kautta.
”Elektroniikan suhteellinen hinta tulee jatkuvasti alaspäin, ja yhä pienempiin pumppuihin on kannattavaa laittaa
ohjauselektroniikkaa. Sen avulla pumput pystyvät säätelemään itse itseään”, Strandell sanoo.
Muuttuvilla pumppumarkkinoilla tilannetta helpottaa se,
että asiakaskunta monipuolinen. Talotekninen ja kunnallinen puoli tasapainottavat toisiaan eri markkinatilanteissa.
Siinä missä talotekniikka jo vetää piristyneen asuntotuotannon ansiosta, on kuntapuolella edelleen kysymysmerkkejä.
”Kunnilla ja kaupungeilla on saneeraustarpeita, mutta
hankkeiden toteutuminen riippuu kuntatalouden kehityksestä. Meidän liikevaihdostamme noin 40 prosenttia tulee
kuntapuolelta, joten sen kehitys on meille erittäin tärkeää”,
Strandell toteaa.
Fakta: Grundfos Pumput Oy Ab on pumppuvalmistaja
Grundfosin Suomen-myyntiyksikkö. Sillä on 82
työntekijää ja toimipisteet yhdeksässä kaupungissa.
Rakentamisen ratkaisut
ja
fuusioituivat
Nyt entistäkin laajempi infrarakentamisen
tuotevalikoima luotettavasti ja nopeasti,
tarvittaessa suoraan työmaalle toimitettuna!
• Paineputket
• Sähköhitsausosat ja
vuokralaitteet
• Rumpu- ja salaojaputket
• Kiinteistö- ja maaviemärit
Katso lisää:
• Kunnallistekniset kaivot
• Jätevesijärjestelmät
• Suodatinkankaat
• Lujiteverkot
Olemme mukan
a
YT-MESSUILLA
18. - 20.5.
Löydät meidä
t
ulko-osastolta
Uc3, tervetuloa
!
Espoo • Helsinki • Jyväskylä • Kempele • Kuhmoinen • Sipoo • Tampere • Tuusula
www.vesitalous.fi
5
UUTISIA
Merkittäväyritysjärjestelymuoviputkivalmistuksessa
Huhtikuun alussa 2011 tehtiin yritysjärjestely, jossa Sipoossa toimiva IPS
Muovi Oy ja Kuhmoisissa toimiva IPS
Putki Oy fuusioitiin Meltex Oy –nimiseen osakeyhtiöön. Samalla myös
Längelmäellä toiminut Pemax Oy siirtyi yritysjärjestelyin Meltex Oy:n sataprosenttisesti omistamaksi tytäryhtiöksi. Yritysjärjestelyt tapahtuivat osakejärjestelyinä.
M
eltex Oy:n liikevaihto on kasvanut
viimeiset viisi vuotta lähes 25 prosentin vuosivauhtia. Liikevaihto vuonna
Vesilainsäädäntöuudistuu
Eduskunta hyväksyi maaliskuussa 2011
vesilainsäädännön kokonaisuudistukseen (HE 277/2009 vp) sisältyvät lakiehdotukset. Uudistuksen myötä nykyinen vesilaki (264/1961) kumotaan ja
samalla tehdään muutoksia 15 muuhun
lakiin. Uudistuksella pyritään tehostamaan vesitalousasioiden käsittelyä sekä selkeyttämään vesilain ja muun ympäristön käyttöä koskevan lainsäädännön välistä suhdetta.
V
esilain soveltamisala, perusperiaatteet ja yleiskäyttöoikeudet säilyvät
pääosin nykyisenlaisina. Vesilain luvanvaraisuudessa ei tapahdu merkittäviä
muutoksia. Tästä poikkeuksen muodostavat yli 500 kuutiometrin suuruiset
ruoppaukset, joille tulee aina hakea lupa.
Vesilain mukainen lupaharkinta perustuu nykyisen vesilain tavoin hankkeesta
aiheutuvien hyötyjen ja haittojen punnintaan (intressivertailu), jota täydentää
kielto aiheuttaa huomattavan haitallisia
vaikutuksia (ehdoton luvanmyöntämiseste). Lupaviranomaisen tulee eräissä
tilanteissa pyytää valtioneuvostolta lausunto yhteiskunnan kannalta tärkeästä
vesitaloushankkeesta. Vesilain mukainen lupaharkinta on kuitenkin edelleen
oikeusharkintaista päätöksentekoa.
Vedenhankintaa koskevalla sääntelyllä pyritään turvaamaan paikalliset vedenottotarpeet ja yhdyskuntien vesihuollon
tarpeet siten, että kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuva vedenotto ja muut vedensiirtohankkeet eivät voisi vaarantaa niitä.
Jatkossa vesijohdon ja siihen liittyvän lait-
58
Vesitalous 3/2011
2010 oli 33,4 miljoonaa euroa ja henkilöstön määrä 95. Toimitusjohtaja Marko Tuomola ennustaa yritysjärjestelyjen seurauksena yhtiön liikevaihdon nousevan
yli 45 miljoonaan vuonna 2011 ja henkilökunnan määrän vastaavasti 140:een.
Tuomola korostaa myös, että tuotantokapasiteetti Suomessa ei kasva yritysjärjestelyjen johdosta. Sen sijaan Meltex
Oy:n oman putkivalmistuksen osuus kasvaa järjestelyjen myötä, ja kattaa siis nyt
laajasti koko markkinoilla olevan muoviputkivalmistuksen (salaoja-, sadevesi-,
rumpu-, asennus-, pe-paine-, eristetyt ja
viemäriputket sekä talonrakennukseen ja
infrarakentamiseen liittyvät kaivot).
Meltex Oy on vuonna 1993 perustettu kotimaisessa, yksityisomistuksessa oleva, rakennusmuovituotteiden valmistukseen, maahantuontiin ja jälleenmyyntiin erikoistunut yritys. Yhtiön viisi omaa myymälää sijaitsevat Espoossa,
Tuusulassa, Jyväskylässä, Kempeleessä
ja Tampereella sekä Kumuko -yksikkö
Helsingin Konalassa. Jyväskylän tehtaan yhteydessä operoiva tukkumyynti
palvelee valtakunnallisesti yli 350 rautakauppa- ja LVI-myymäläasiakasta.
teiston sijoittaminen toisen alueelle ratkaistaan lähtökohtaisesti maankäyttö- ja
rakennuslain mukaisessa järjestyksessä.
Ojitusta koskevassa aineellisessa sääntelyssä ei tapahdu merkittäviä muutoksia.
Vesilain ja maankäyttö- ja rakennuslain
kiinteistöjen kuivatusta koskevien säännösten välinen suhde selkeytyy. Ojituksesta
aiheutuvien edunmenetysten korvaamista
koskeva sääntely muuttuu siten, että ojitus rinnastuu muihin vesitaloushankkeisiin ja edunmenetysten korvaamiseen sovelletaan vesilain yleisiä korvaussäännöksiä. Pienimuotoisten ojitushankkeiden
ennakkovalvonta tehostuu, kun vähäistä
suuremmasta ojituksesta on ilmoitettava
valvontaviranomaiselle. Vastaavasti ruoppaushankkeesta tulee jatkossa tehdä ilmoitus vesilain valvontaviranomaiselle.
Uusi vesilaki sisältää keskivedenkorkeuden pysyvää nostamista tarkoittavia
hankkeita koskevat erityissäännökset.
Säännöksillä pyritään tukemaan vesistöjen kunnostushankkeita, joihin voi
liittyä vesistön keskivedenkorkeuden
nostaminen. Vesivoiman hyödyntämistä, kulkuväyliä ja vesistön säännöstelyä
koskevassa sääntelyssä ei tapahdu merkittäviä muutoksia.
Vesioikeudellisia yhteisöjä koskevat
säännökset yhtenäistyvät ja jatkossa vesioikeudelliset yhteisöt merkitään erilliseen vesiyhteisörekisteriin.
Uuden vesilain mukainen hakemusmenettely vastaa pääosin nykyisen vesilain
hakemusmenettelyä. Uudistuksen myötä
katselmustoimitus ja lopputarkastus häviävät vesilaista, mutta muutoin vesilain
mukaiset menettelyt säilyvät pitkälti ny-
kyisenlaisina. Viranomaisjärjestelmä ja viranomaisten välinen toimivallanjako vesiasioissa säilyvät pääosin nykyisenlaisena.
Vesilain korvaussääntelyssä ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Vesistössä kulkemisesta aiheutuneen edunmenetyksen
korvaaminen perustuisi kuitenkin jatkossa nykyisen ankaran vastuun sijasta vahingon aiheuttajan tuottamusvastuuseen.
Vesilain ja ympäristönsuojelulain
välinen soveltamisala vesistön pilaantumista koskevissa asioissa muuttuu.
Vesitaloushankkeisiin, jotka tarvitsevat
nykyisin vesilain mukaisen luvan toimintaansa yksinomaan niistä aiheutuvan pilaantumisvaikutuksen perusteella, sovelletaan jatkossa ympäristönsuojelulakia. Nykyisen vesilain 10 luvussa
olevasta jäteveden johtamista koskevasta sääntelystä luovutaan ja jäteveden
johtamiseen sovelletaan jatkossa vesilain
ojitusta koskevia säännöksiä sekä ympäristönsuojelulain jäteveden johtamista
koskevia erityissäännöksiä.
Vanhoihin hankkeisiin ja lupiin sovelletaan lähtökohtaisesti aiempaa lainsäädäntöä. Tästä on kuitenkin useita
poikkeuksia eri hanketyyppien osalta.
Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2012 alusta.
Alemmanasteisen sääntelyn valmistelu, viranomaisten koulutuksen suunnittelu, tietojärjestelmien muutostyöt, ohjeistuksen uudistaminen ja muut uudistuksen voimaantuloon liittyvät toimet on tarkoitus aloittaa kuluvan kevään aikana.
Jari Salila
Lainsäädäntöneuvos
Oikeusministeriö
SUOMEN VESIYHDISTYS r.y.
ajankohtaista
Maailman vesipäivän seminaarin 22.3.2011 iltatilaisuudessa palkitut
Vuoden 2011 vesialan kirjallisuuspalkinto
S
uomen Vesiyhdistys ry:n vuotuinen
vesialan kirjallisuuspalkinto myönnetään vesialan tieteellisestä julkaisutoiminnasta sekä vesialan populaarisesta julkaisutoiminnasta. Tänä vuonna palkinto myönnettiin TkT Marko Keskiselle.
Marko valmistui Teknillisestä korkeakoulusta ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi keväällä 2003 pääaineenaan vesitalous. Erityisesti globaalit vesikysymykset kiinnostivat
Vuoden 2011 vesialan
Markoa, jonka diplomityön aiheena
kirjallisuuspalkittu
oli Kambodzhassa sijaitsevan Tonle
TkT Marko Keskinen.
Sap -järven mallinnus. Jo vuonna 1998
Marko oli lähtenyt Intiaan ja siellä oli
vierähtänyt vuosi erilaisten ympäristö- ja kouluprojektien
parissa.
Vuosina 2002–2007 Marko työskenteli sosioekonomistina Mekongjoella, Suomen ulkoasiainministeriön rahoittamassa kehitysyhteistyöhankkeessa. Tuon työn pohjalta syntyi väitöskirja, jonka otsikko on ”Bringing back the common sense? Integrated approaches in water management:
Vuoden 2011 Juniorivesipalkinto
T
ämänvuotisen Juniorivesikilpailun voittajaksi valittiin Helsingin Suomalaisen yhteiskoulun oppilas Ishar Ahluwalia kilpailutyöllään Analyzing the effects, caused by elevated levels of dis-sociated CO2 in the Indian Ocean’s and the Baltic
Sea’s water; on the calcium carbonate shells of the Blue mussels. Työn
tarkoituksena oli tutkia meriveden kohonneiden hiilidioksidipitoisuuksien vaikutuksia sinisimpukoiden kuoriin. Työssä käytetyt merivesinäytteet olivat Itämerestä ja
Intian valtamerestä. Tulosten perusteella
Intian valtameren vedessä oli korkeampi puskurikapasiteetti ja se osoittautui
Itämerta suotuisammaksi elinympäristöksi sinisimpukoille. Ishar Ahluwalian
työ oli lähinnä oikeaa luonnontieteellistä tutkimusta aina raportointia myöten.
Voittajan valinnut raati piti juuri Isharin
työn raportoinnin tasoa erityisen korkeana. Hän oli tieteellisesti pätevin kilpaiVuoden 2011
lija ja siten paras ehdokas edustamaan
Juniorivesipalkinto
Suomea kisan kansainvälisessä finaalissa
myönnettiin Helsingin
elokuussa Tukholmassa.
Suomalaisen yhteisPalkinto, suuruudeltaan 2 500 €,
koulun oppilaalle
luovutettiin Helsingin Säätytalolla
Ishar Ahluwalialle.
22.3. pidetyn Maailman vesipäivän
seminaarin iltatilaisuudessa. Juniorivesipalkinnosta puo-
Lessons learnt from the Mekong”. Väitöskirjassa käsiteltiin
erityisesti veden hallinnan ja vaikutusten arvioinnin integroituja lähestymistapoja. Väitöstilaisuus oli syyskuussa 2010
Aalto-yliopistossa. Vastaväittäjänä oli australialainen professori Anthony Jakeman ja työn ohjaajana professori Olli Varis. Tervettä järkeä ja monipuolisuutta Marko on osoittanut myös kirjoittajana. Julkaisuluettelossa on yli 70 tieteellistä julkaisua sekä runsaasti yleistajuisia kirjoituksia monissa lehdissä. Seuraavassa eräitä poimintoja näiden kirjoitusten otsikoista:
Vesikriisejä voidaan ehkäistä vain yhteistyöllä
- Helsingin Sanomat
Vesijalanjälki: mittari todelliselle vedentarpeellemme
- Vesitalous
Water-Related Conflicts Set to Escalate
- Science Daily
Tonle Sap yields a bumper crop for the few
- The Cambodia Daily
Mekongjoella kuunnellaan paikallisia
- Ympäristö-lehti
Palkinto, suuruudeltaan 670 €, luovutettiin Helsingin
Säätytalolla 22.3. pidetyn Maailman vesipäivän seminaarin
iltatilaisuudessa.
let annetaan työn tehneelle oppilaalle ja toinen puoli hänen koululleen. Juniorivesikilpailun kansainvälisen finaalin (www.siwi.org/stockholmjuniorwaterprize) suojelijana
toimii Ruotsin kruununprinsessa Victoria. Kansainvälisen
kilpailun palkintosumma on 5 000 $. Kilpailun suomalaisena järjestäjänä toimii Suomen Vesiyhdistys ry ja taloudellisina tukijoina Maa- ja Vesitekniikan Tuki ry, Kemira Oyj,
Uponor Suomi Oy, Ekokem Oy ja HSY Vesi.
Tulossa: Vesihuoltonuorten miniseminaari
N
eljäs vesihuoltonuorten tapaaminen järjestetään
Turussa 18.5.2011. Seminaarin tavoitteena on
edistää osallistujien ammattitaitoa, lisätä alan tuntemusta ja auttaa nuoria keskinäisessä verkostoitumisessa.
Lisätietoja: www.vvy.fi tai johanna.castren@vvy.fi
Vesihuoltojaoston excursio Lahteen 27.5.2011
A
iheena on ”Vesihuoltolaitoksen hallinto ja talous”.
Sitovat ilmoittautumiset viimeistään 13.5.2011:
mikko.korhonen41@gmail.com.
Tervetuloa mukaan!
Lisätietoja: www.vesiyhdistys.fi/Jaostot/vesihuoltojaosto.html
www.vesitalous.fi
59
liikehakeMisto
AUTOMAATIOJÄRJESTELMÄT
Logica_Vesitalous_liikehakemisto.FH11 Tue Mar 25 12:51:52 2008
C
M
Y
CM
MY
CY CMY
Vesihuollon
monipuolinen
yhteistyökumppani
www.slatek .fi
Composite
JÄTEVESIEN- JA LIETTEENKÄSITTELY
Kaikki laitteet mekaaniseen
jätevedenkäsittelyyn:
®
WASTE WATER Solutions
®
ROTAMAT ja ESCAMAX välpät
HUBER WAP välppeen pesu/puristus
COANDA hiekkapesuri
ROTAMAT® lietteenkäsittelylaitteet
CONTIFLOW hiekkasuodatin
Puh. (09) 5617 3434
Fax (09) 5617 3430
Hydropress Huber Ab
Hankasuontie 9, 00390 Helsinki,
puh. 0207 120 620, fax 0207 120 625
info@huber.fi, www.huber.fi
Tässä voisi olla sinun ilmoituksesi!
Ilmoitus Vesitalous-lehden
liikehakemistossa 18 € / pmm tai pyydä
tarjousta puh. 050 66 174 / Harri Mannila.
ilmoitus.vesitalous@mvtt.fi
0
Vesitalous 3/2011
K
liikehakeMisto
SUUNNITTELU JA TUTKIMUS
Asemakatu 1
62100 Lapua
Puh. 06-4374 350
Fax 06-4374 351
&R
K
x
x
x
x
x
Kiuru & Rautiainen Oy
Vesihuollon asiantuntijatoimisto
Laitosten yleis- ja prosessisuunnittelu
Vesihuollon kehittämissuunnitelmat
Talous- ja organisaatioselvitykset
Taksojen määritysennusteet
Ympäristölupahakemukset
SAVONLINNA puh. 010 387 2550 fax 010 387 2559
www.kiuru-rautiainen.fi
VESIHUOLTOPALVELUA
Hitsaajankatu 4 c
00810 Helsinki
puh. 044 091 77 77
info@veela.fi
www.veela.fi
RAMBOLLISTA
VESIHUOLTORATKAISUT
ASIAKKAAN TARPEIDEN JA
YMPÄRISTÖN HYVINVOINNIN
MUKAAN.
www.ramboll.ﬁ
•vesihuollon projektit
•biokaasulaitokset
•palveluiden kilpailuttaminen
•riskienhallintasuunnitelmat
•ympäristöluvat
Edelläkävijän
palvelut koko
elinkaareen
www.poyry.fi
Vesi ja ympäristö
PL 50, 01621 VANTAA
Puh. 010 33 11
www.vesitalous.fi
1
liikehakeMisto
VEDENKÄSITTELYLAITTEET JA -LAITOKSET
Pyörreflotaatio
– Vedenkäsittelyn hallintaa –
Tehokkain flotaatio maailmassa
Flotaatiolaitossuunnittelua
ja toimituksia yli 45 vuotta
SIBELIUKSENKATU 9 B
PUH. 09-440 164
• •Automaattiset
Automaattisetsuotimet
suotimetvedenkäsittelyyn
vedenkäsittelyyn
• Erilaiset säiliöt vaihteleviin prosesseihin
• RO-laitteistot ja Nanosuodatuslaitteet
• UV-lamput ja Otsoninkehityslaitteistot
• pH-, Cl2- ja johtokykysäätimet uima-allas- ja vesilaitoskäyttöön
• Vedenkäsittelyjärjestelmien komponentit
• Vedenkäsittelyn prosessisuunnittelu
00250 HELSINKI
FAX 09-445 912
Nuijamiestentie 5 A, 00400 HELSINKI, puh. 042 494 7800, fax 042 494 7801
Email: dosfil@dosfil.com, internet: www.dosfil.com, Antti Jokinen GSM 0400 224777
www.kaiko.fi
x Vuodonetsintälaitteet
x Vesimittarit
x Annostelupumput
x Venttiilit
x Vedenkäsittelylaitteet
Kaiko Oy
Henry Fordin katu 5 C
00150 Helsinki
Puhelin (09) 684 1010
Faksi (09) 6841 0120
S-posti: kaiko@kaiko.fi
VERKOSTOT JA VUOTOSELVITYKSET









VERKOSTOT, SANEERAUS
Omega-Liner®
Viemärisaneeraukset
Puhelin (02) 674 3240
Flexoren®
Pyydä tarjous
viemärisaneerauksesta!
Juha Kangasniemi
Puh. 0400 484 802
www.nrgroup.fi
VPP SUJU –pätkäputkilla
Vaakaporauspalvelu VPP Oy

Infra
www.vppoy.com
INFRA JA YMPÄRISTÖNSUUNNITTELU
Tässä voisi olla sinun ilmoituksesi!
Ilmoitus Vesitalous-lehden
liikehakemistossa 18 € / pmm tai pyydä
tarjousta puh. 050 66 174 / Harri Mannila.
ilmoitus.vesitalous@mvtt.fi
2
Vesitalous 3/2011
liikehakeMisto
VESIHUOLLON KONEET JA LAITTEET
pumppaamot
jätevesipumput
kaukolämpöpumput
ABS Nopon/Oki ilmastimet
ABS HST turbokompressorit
epäkeskoruuvipumput
työmaauppopumput
potkuripumput
tyhjöpumput
sekoittimet
*'+!* "($!
&*
-,,,('%*&fi
Paanutie 8, Keuruu p. 0207 199 700
TUOTTEITAMME:
Välppäysyksiköt
EDULLISET JA LUOTETTAVAT
VENTTIILIT VEDENKÄSITTELYYN
KEYFLOW OY
Paalukatu 1
Satamatie 25
53900 LAPPEENRANTA
Puh. 020 7191 200, fax. 020 7191 209
info@keyflow.fi  www.keyflow.fi
Hiekanerotus- ja
kuivausyksiköt
Lietekaapimet
Sekoittimet
Ruuvipuristin FW 400/1250/0.5, Q = 150 kgDS/h
Lastausväylä 9, 60100 Seinäjoki
Karjalankatu 2 A 17, 00520 Helsinki
Puh. 06 – 420 9500, Fax. 06 – 420 9555
Lietteentiivistys- ja
kuivausyksiköt
Kemikaalinannostelulaitteet
Flotaatioyksiköt
Biologiset
puhdistamot
www.fennowater.fi
Kokonaisratkaisut vesihuoltoon
Puhdas- ja jätevesipumput, uppopumput,
pumppaamot, upposekoittimet, venttiilit ja
käynnissäpito
KSB Finland Oy
Savirunninkatu 4, 04260 Kerava
Puh. 010 288 411, www.ksb.fi
www.vesitalous.fi
3
liikehakeMisto
VESIKEMIKAALIT
Water is the connection
Kemira Oyj
PL 330
00101 Helsinki
Puh. 010-86 11
www.kemira.fi
 Polyalumiinikloridit  Natriumaluminaatti
 Natriumhypokloriitti  Suolahappo  Natronlipeä
Eka Chemicals Oy, Tammasaarenkatu 15a B, 00260 Hki
Puhelin 0207 515 600, Faksi 0207 515 630
Nordkalk-kalkkituotteet
vedenkäsittelyyn
kalkkikivirouheet
kalkkikivijauheet
sammutettu kalkki
poltettu kalkki
Nordkalk Oy Ab
puh. 020 753 7000
www.nordkalk.com/watergroup
ESIKÄSITTELYKEMIKAALIT • PINTAKÄSITTELYKEMIKAALIT • PERUSKEMIKAALIT
VEDENPUHDISTUSKEMIKAALIT • SAOSTUSKEMIKAALIT • RASKASMETALLIEN SAOSTUS
Algol Chemicals Oy • Karapellontie 6 • PL 13, 02611 Espoo • Puhelin (09) 50 991 • Faksi (09) 5099 254
w w w. a l g o l . f i
Vesitalous 3/2011
Onninen tarjoaa kattavaa
materiaalipalvelua urakoitsijoille,
teollisuudelle, julkisille organisaatioille ja teknisten tuotteiden
jälleenmyyjille. Olemme alalla
vuodesta 1913 toiminut perheyhtiö. Työllistämme Suomen,
Ruotsin, Norjan, Puolan, Venäjän,
Baltian ja Kazakstanin toiminnoissamme yhteensä 3000
henkilöä. Vuonna 2010 liikevaihtomme oli 1,4 miljardia
euroa.
www.onninen.fi
aBstRaCts
Finnish journal for professionals
in the water sector
Tarja Pitkänen, Päivi Meriläinen and Ilkka T. Miettinen:
Quantitative assessment of microbiological risks
transmitted by household water
he data available from samples of tap water used for
monitoring water quality in cases of pollution affecting
household water is limited and is frequently only usable
after the event. The factors threatening water quality should
be recognised and eliminated in advance. If the probability
assessment of microbiological risks transmitted by household
water indicates that safety levels are not even theoretically
adequate, action is needed to safeguard water quality.
T
Hanna Järvenpää:
Construction products for water supply systems and
CE markings
E markings for construction products will become
compulsory in Finland in 2013, at which time the
regulations of the Construction Products Directive will come
into force in the member states’ legislation by means of a
decree on construction products. More than 180 European
standards directly related to water supply systems have been
completed and in addition to these there are more than 100
water chemical standards.
C
Inka Ruotsalainen:
Wastewater treatment plants in the Baltic Sea
catchment area
astewater treatment plants are the major source of
nutrient point loading in the Baltic Sea. Efforts have
been made to mitigate the effect by means of the Wastewater
Directive and HELCOM recommendations, etc., but the
treatment of wastewater could be further improved. The
greatest potential for enhancement is at Russian and Latvian
wastewater treatment plants, but nitrogen removal is also at
a low level in Finland and Sweden. Wastewater is processed
most efficiently in Denmark and Germany.
W
Eija Vinnari and Matias Laine:
Social responsibility reporting by water utilities
he first environmental reports by Finnish water utilities
were made public at the turn of the millennium. In
the past decade and more, the perspective of the reports
has expanded towards social responsibility, but their target
group is still unclear. What actually is the significance of the
water supply’s social responsibility reporting?
T
Asko Särkelä, Pasi Valkama, Noora Mielikäinen and
Kirsti Lahti:
Automatic water quality monitoring in a wastewatercontaminated ditch in a dense thinly populated area
he obligations of the Thinly Populated Areas Wastewater
Decree will, even when they are fulfilled, result in
T
Vesitalous 3/2011
Published six times annually
Editor-in-chief: Timo Maasilta
Address: Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki, Finland
building-specific fermentation treatment plants releasing
considerable quantities of faecal bacteria and simplified
nitrogen compounds which consume large amounts of
oxygen in water into the recipient waterways. On the basis
of the results of this study, this building-specific “treated”
wastewater is a potential threat to the recipient waterway,
its fish population and recreational uses.
Markus Soimasuo:
Bio tests in the assessment of eco-toxicity
study carried out in summer 2010 examined the acute
toxicity of outgoing wastewater at eight municipal
wastewater treatment plants in different parts of Finland.
The chemical analysis studies measure only the commonest
parameters and they do not indicate the potential toxic
impact on organisms, nor do they indicate possible
combined impacts in discharge waterways. The aim of the
study was to examine the potential toxicity of samples from
various plants with three different eco-toxicity tests and
thus to obtain comparable data on the toxicity of treated
wastewater.
A
Yrjö Lundström:
Is the world running out of phosphorus
– could wastewater sludge be part of a solution?
ccording to the gloomiest forecasts, the world will
run out of phosphorus ore within 50 years or so. It
is very difficult to substitute for phosphorus fertiliser in
any way, so it is already extremely important to restore
the phosphorus currently used to the cycle of nature in
some form.
A
Other articles:
Mika Rontu:
Infratech 2011 in Turku is a venue for water supply
professionals (Editorial)
Heidi Lahti:
Water chemicals and standardisation
Jere Nieminen:
Introducing consultative procedures in design acquisition
and in procurements for construction projects
Samrit Luoma and Birgitta Backman:
Variations in sea level visible in groundwater in
Hankoniemi
Matti Vanhanen:
The Baltic Sea is not lost
itämerta ei ole menetetty
Sain mahdollisuuden vetää maan parhaista asiantuntijoista koostunutta työryhmää, joka etsi tiekarttaa toimenpiteiksi Suomen saamiseksi ravinteiden kierrättämisen mallimaaksi. Ryhmän asettamisen taustalla oli Suomen hallituksen Baltic Sea Action Summitissa
antamat sitoumukset. Työryhmä keskittyi sitoumuksista erityisesti
kahteen: ravinteiden kierrättämiseen ja Saaristomeren hyvän tilan
saavuttamiseen nopeutetussa aikataulussa.
H
uomion kohdistamisella ravinteisiin haetaan vastausta
paitsi ravinteiden valumien
vähentämiseen myös niiden riittävyyteen. Fosfori on kaivannaisteollisuuden
tuotteena hupeneva luonnonvara, jonka maailmanmarkkinahintaa koskevat
vaihtelut aiheuttavat jo nyt häiriöitä
ruokamarkkinoilla. Typen valmistus taas
vaatii huomattavan määrän kasvihuonepäästöjä aiheuttavaa energiankäyttöä.
Lähtöajatus on se, että mitä paremmin ravinteiden kierrättämisessä onnistutaan, sitä paremmin on silloin löydetty myös tapa käyttää ravinteet tehokkaasti ja estää niiden valuminen
vesistöihin.
Työn alkaessa koin kaksi melko pessimististä lähtökohtaa. Ensimmäinen
oli se, että monin paikoin peltoihin on
sidottu valtava ylijäämä fosforia. Se on
tapahtunut aikana, jolloin lannoitteiden käyttösuositukset eivät vastaa nykypäivän tietämystä ja jolloin ehkä hinnatkaan eivät kannustaneet käytön rajoittamiseen. Tätä ylijäämää valuu vuosi vuodelta Itämereen vielä pitkään, ja
oikean fosforitasapainon saavuttaminen
pelloilla ottaa aikaa pahimmillaan jopa
parikymmentä vuotta.
Toinen vaikealta tuntuva haaste oli
se, että kun ravinteet lähtevät pelloilta
tuotteina kuluttajien pöytään, niin mekanismimme näiden ravinteiden talteen
ottamiseksi ovat rajalliset ja eteen nousevat ongelmina myös kustannukset.
Myös teknisiä ongelmia on ratkottavana esimerkiksi lääkejäämien suhteen.
Optimismia taas nostatti se, että
Pietarin jätevedenpuhdistamoiden remontit ja fosforinpoiston toteuttaminen ovat jo kahdessa vuodessa vaikuttaneet myönteisesti itäisen Suomenlahden
veden tilaan. Itämerta ei todellakaan ole
menetetty ja tuloksia voidaan saada aikaan. Optimismia nostattivat myös tulokset, joita jätevedenpuhdistamoilla on
saavutettu systemaattisen kehitystyön
myötä. Samoin tuloksista kertoo se, että fosforilannoitteiden käyttö on vuosien kuluessa vähentynyt.
Työryhmän työ osoitti, että ravinnevirtojen käsittämiseksi Suomessa on tehtävä vielä paljon myös tutkimustyötä.
Sen tarve kuitenkaan ei saa olla veruke
toimenpiteiden lykkäämiseksi. Nopeiden
tulosten saavuttamiseksi etupainotteiset
investoinnit kannattavat aina.
Oma pulmansa liittyy siihen, miten
vesiklosetin kautta kulkevat ravinteet
saadaan kompaktiin muotoon, järkevästi kuljetettaviksi ja pelloille levitettäväksi. Ja miten tämä saadaan taloudellisesti mahdolliseksi maatalousmarkkinoilla, joilla tuotteiden hinnat määräytyvät EU:n markkinoiden tasolla.
Hinnan pitäisi olla järkevä keinolannoitteiden hintoihin verrattuna. Tämä
johdatti ajattelukehikkoon, jossa ravinnepolitiikkaa pitäisi tarkastella osaksi jätepolitiikkana ja osaksi energiapolitiikkana. Osa ongelman ratkaisua saattaa
olla jätteiden kaasutusteknologia, jossa
on mahdollista saada sekä fosfori että
typpi talteen. Kyse ei ole vain lietteistä
vaan myös suojakaistojen ”sadon” käsittelystä. Pelkän energiapolitiikan osana
kaasutuslaitosten vaatima syöttötariffin
hinta on kohtuuttoman korkea saatavaan energiamäärään verrattuna, mutta jätehuollon ja energiahuollon yhdistelmäratkaisuna yhtälön rahoittaminen
tuntuisi yhteiskunnan näkökulmasta jo
perustellummalta.
Vähän niin kuin sivutuotteena työryhmän raportista on luettavissa myös
kannanotto jätteiden polttamiseen liittyen. Polttamisessahan jätteiden sisältämä energia saadaan hyödynnettyä, mutta tuomme esiin sen, että ravinteiden
kierrättämistä se ei edistä. Typpi palaa
ilmaan ja fosfori sotkeutuu tuhkaan yhdessä kaikkien muiden palosta jäävien
jäänteiden kanssa.
Työryhmän loppuraportti”Suomestaravinteidenkierrätyksenmallimaa”
löytyymaa-jametsätalousministeriönnettisivuilta:www.mmm.fi>julkaisut
Matti vanhanen
Perheyritysten liiton toimitusjohtaja
E-mail: matti.vanhanen@perheyritystenliitto.fi
Ryhmä käsitteli laajasti myös ravinteiden keräämistä takaisin vesistöistä.
Tämä näkökulma on erityisen painava
lähivuosina, jolloin peltojen ylijäämäfosforia valuu väkisin – haluavat komiteat
mitä hyvänsä – vesistöihin. Roskakalan
kalastus on keinona tehokas. Myös tälle
”sadolle” on löydettävä järkevä käyttötarkoitus, jonka myötä ravinteet saataisiin takaisin kasvualustalle.
Työryhmä esitti valmiit ponnet uuden hallituksen ohjelmaa varten. Aika
näyttää, ollaanko hallituksessa valmiita
tarvittaviin toimenpiteisiin. Tarvittavia
investointeja ei budjettipoliittisesti pidä
tarkastella vuotuisina lisämäärärahatarpeina vaan investointeina, jotka on joka
tapauksessa tehtävä, mutta sitä parempi
vaikutus saadaan mitä lyhyempään aikajänteeseen investoinnit ajoitetaan.
Toivon, että työryhmän hahmotus
tarvittaviksi toimenpiteiksi saa aikaan
alalla vilkkaan keskustelun ja myös toiveikkaan näköalan. Itämerta ei ole menetetty ja nopealla toiminnalla jo tähän
mennessä tehdyn suurtyön jälkeen tuloksia saavutetaan.
www.vesitalous.fi
Parhaat kestävät
Weholite-säiliöissä on ainutlaatuinen, kestävä ja joustava
kaksikerrosputkirakenne. Säiliöiden materiaali on PEmuovi, joka ei syövy, murru tai ruostu vuosien mittaan.
Weholite-säiliöt valmistetaan mittatilaustyönä kunnallistekniikkaan, teollisuuteen sekä maatalouteen ja ne sopivat
niin sisä- kuin ulkokäyttöön. Yksilöllisyys alkaa jo ulkovärin
valinnasta. Weholite-rakennetta sovelletaan myös kiinteistö- ja kyläkohtaisissa WehoPuts-jätevedenpuhdistamoissa.
Valitse Weholite – aito ja alkuperäinen.
Oy KWH Pipe Ab
PL 21, 65101 Vaasa
Puhelin 06 326 5511
Telefax 06 315 3088
Esimerkkisovelluksia
•
•
•
•
•
•
•
•
Alavesisäiliöt
Alkalointisäiliöt
Kemikaalisäiliöt
Lietteen vastaanottosäiliöt
Saostussäiliöt
Tasausaltaat
Tulvavesien keräilyaltaat
Ylivuotosäiliöt
www.kwhpipe.fi
Member of the KWH Group

Vesihuolto - Vesitalous

Transcription

Similar documents

Lehden sisällysluettelo

Vesitalous 3/2010

Lue lehti. - Vesitalous

1/2010 - Vesitalous

Vesitalous 4/2009

tiedostona - Kempeleen vesihuolto

Lue lehti - Vesitalous

Lue lehti - Vesitalous

Tieteellinen kirjoittaminen

Avaa tiedosto

Vesihuollon kehittämissuunnitelma 14.11.2011, Savitaipaleen kunta

VVY 2014 netti versio 27.3.