lasten kuntoutuksen kehityshaasteet

27.10.2010
Valtakunnallisen CP-viikon Oulun teemaseminaari 26.10.2010
Nyt puhutaan kuntoutuksesta
LASTEN KUNTOUTUKSEN
KEHITYSHAASTEET
Arja Veijola
TtT, Yliopettaja/kuntoutus
OAMK/sote
27.10.2010
Esityksen sisältö
 Kuntoutuksen paradigman muutos
 Yhteiskunnalliset, palvelujärjestelmään kohdentuvat
muutokset lasten kuntoutuksen kehityshaasteiden takana
 Muuttunut työelämä – uudet haasteet osaamiselle ja
toimintakäytännöille sekä -malleille
 Tutkimuksissa esille tulevat lasten kuntoutuksen
kehityshaasteet
 Lasten hyvä kuntoutuskäytäntö – haasteet toiminnan
kehittämiselle
 Lapsen kuntoutumista tukevan yhteistoiminnan
kehityshaasteet
 DIALOGISET TYÖMENETELMÄT KEHITTÄMISTYÖN
LÄHTÖKOHDAKSI
27.10.2010
2
1
27.10.2010
KUNTOUTUKSEN
PARADIGMAN MUUTOS
KUNTOUTUKSEN PARADIGMA
 Paradigman käsite viittaa johonkin
vakiintuneeseen tieteentraditioon
– KUNTOUTUSTIEDE (rehabilitation science)
 Paradigma kertoo tutkijan ja
tutkimusyhteisön tiedonkäsityksestä
2
27.10.2010
TIEDONKÄSITYS
Tiedontuotantomalli 1
 Tieto tuotetaan
tutkijayhteisössä
 Tieteenalakohtaisuus
 Yhdenmukainen osaaminen
 Hierarkkiset,
pysyväisluonteiset
organisatoriset rakenteet
(vrt. yliopisto)
 Vähäinen tilivelvollisuus ja
refelektiivisyys
 Kollegiaalinen laadunvalvonta
Tiedontuotantomalli 2
 Tieto tuotetaan sen
hyödyntämisympäristössä
 Moniäänisyys (ammattilaiset
– kuntoutujat, perheet,
omaiset)
 Erilainen osaaminen
(ammatillinen – kuntoutujan
ja perheen asiantuntijuus)
 Matalat, vaihtuvat
organisatoriset rakenteet
 Voimakas tilivelvollisuus ja
reflektiivisyys
 Laaja ja tilapäinen
toimijoiden yhteisöllinen
laadunvalvonta
(Rajavaara 2007)
27.10.2010
KUNTOUTUKSEN PARADIGMA
Kirjallisuudessa:
 Elämän laatu tai elämänhallinta (empowerment) yhä useammin
kuntoutuksen keskeinen tavoite (Suikkanen ym. 1995)
 Elämänhallinta ja valtaistuminen kuntoutuksen tavoitteena on
tärkeä (Järvikoski & Härkäpää 2001)
 ”vajavuusparadigmasta kohti valtaistavaa ja ekologista
paradigmaa” (Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjelma
2003)
VALTAISTAVA PARADIGMA (UUSI PARADIGMA)
 Kuntoutujaa tuetaan oman tilanteensa ja toimintaympäristönsä
 tutkimisessa ja muutosmahdollisuuksien arvioinnissa
 Kuntoutuja osallistuu oman kuntoutusprosessinsa suunnitteluun
 ja toteutukseen (Järvikoski & Karjalainen 2008)
3
27.10.2010
LASTEN KUNTOUTUS


pitkäkestoinen prosessi
yhteydet lapsen elin-, asuin- ja toimintaympäristöihin ovat tärkeitä (Sosiaali-


liitetään osaksi lapsen ja perheen arkipäivää
kuntoutusvastuu on nähtävä kokonaisuutena ja kuntoutussuunnitelma
asiakirjana, jonka toteuttamiseen eri osapuolet sitoutuvat (Sosiaali- ja
ja terveysministeriö 1997, 74, Launonen 1998, Larin 1998, Talo ym. 2001,
Kokkonen 2001, von Wendt 2001)
terveysministeriö 1996, 80.)


ehkäistään odotettavissa olevia kehityksen esteitä
toiminnassa korostetaan vanhempien ja muiden lasten kanssa toimijoiden roolia

huomioitava lapsen normaalin ikätason kehitykseen liittyvät tekijät sekä
pitkäaikaissairaiden lasten kasvun ja kehityksen erilaisuus (Selekman 1991,
(Mittchell & Brown 1991.)
Kokkonen 2001)





kuntoutus on osa lasten elämää
kuntoutussuunnitelmat - vaativia ja työläitä (Koivikko 1996)
oppimisprosessi - lapsi itse osallistuu tavoitteiden asetteluun
yksilöllinen suunnittelu - suunnittelussa tärkeintä selkeiden, yksilöllisten ja
realististen tavoitteiden asettaminen
kuntoutusta ei tule erottaa kasvatuksesta ja opetuksesta (Autti-Rämö 2008)
LASTEN KUNTOUTUS
1980-luku
 Terapiakeskeisyys, lasta
”korjaava”, normaaliin
suoritukseen pyrkivää
1990-luku
 Erityisten, nimettyjen
toimintojen harjoittaminen,
toiminnallisuus,
moniammatillisuus,
perhekeskeisyys, vanhempien
aktiivinen rooli kuntoutuksen
suunnittelussa ja arvioinnissa
2000-luku
 Osallistumisen mahdollisuus,
lapsen hyväksyminen omana
itsenään, verkostot, näyttöön
perustuva toiminta
(mm. Autti-Rämö 2008)
4
27.10.2010
 Yhteiskunnalliset,
palvelujärjestelmään kohdentuvat
muutokset lasten kuntoutuksen
kehityshaasteiden takana
KUNTOUTUS SOSIAALI- JA
TERVEYSPOLITIIKAN OSANA
 Painottaa väestön työ- ja toimintakyvyn
edistämistä – strategisissa linjauksissa kohti
vuotta 2015 ”tuetaan vammaisten henkilöiden
aktiivista osallistumista yhteiskuntaan”
 Vammaisten henkilöiden toimintakyvyn
parantamiseen liittyviin haasteisiin vastataan
uusilla toiminta- ja yhteistyömalleilla,
kehittämällä kuntoutusta
(STM/Nyfors/2010/ Lasten ja nuorten hyvän kuntoutuksen toteutuminen
Palveluverkostossa 2007-2011)
5
27.10.2010
MITÄ KUNTOUTUKSELTA
ODOTETAAN?
Yksilön hyvää
 Terveyttä ja toimintakykyä
 Itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeutta
 Oman elämän hallintaa
 Osallistumista ja osallisuutta,
vaikutusmahdollisuuksia
 Työkykyä ja mahdollisuutta tehdä työtä
 Työllistymistä ja riittävää ansiotuloa
(STM/Nyfors/2010/ Lasten ja nuorten hyvän kuntoutuksen toteutuminen
Palveluverkostossa 2007-2011)
Sosiaali- ja
terveydenhuollon järjestämistä koskeva laki
HE: kevät 2010, voimaan 2013
Toimiva
terveyskeskus
-toimenpideohjelma
KASTE
-ohjelma
Terveydenedistämisen p.o.
Mieli 2009
-hanke
Palveluinnovaatiohanke
Lasten, nuorten ja
perheiden
hyvinvoinnin p.o.
Laki- ym. hankkeita:
• Potilaslaki ja asiakaslaki
• Vammaispalvelulaki
• Ikärajojen yhtenäistäminen
nuorten mielenterveyspalveluissa
• Työnjaon selkeyttäminen
erikoissairaanhoidossa
• Yksityinen th ja sh
• Päivähoitolaki -> varhaiskasvatuslaki
• Th.ammattihenkilölaki
HE: kevät
2010
Voimaan:
2011
PARAS-hanke:
Puitelaki voimassa 31.12.2012 asti
Selonteko Eduskunnalle syksy 2009
SOTE-kysely: maaliskuu 2009
ALKU-hanke 2010
27.10.2010
• Sosiaalipalvelujen valvonta
• Palvelusetelilaki
• Asetus neuvola-, koulu- ja
opiskeluterveydenhuoltoon
• Syövänhoidon strategia
• Vanhustenhuollon
laatusuositus
• Tietoteknologiahankkeet
• EVO-uudistus
• MASTO-ohjelma
VOS-uudistus
STVOL voimassa 2012 loppuun
Kasteen osalta
THL 2009
HE: 2012
Voimaan:
2013
Valvira 2009
HH & AV
17
6
27.10.2010
KUNTOUTUS UUDESSA
TERVEYDENHUOLTOLAISSA
mm.
 Kunnallisen terveydenhuollon vastuu lääkinnällisen
kuntoutuksen järjestämisestä
 Lääkinnällisen kuntoutuksen pääasiallinen sisältö
 Rajaukset muiden tahojen kuntoutustehtävään (erit. KELA)
 Lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelu ja järjestäminen
alueellisena kokonaisuutena
 Hoitoon pääsyajat koskevat myös kuntoutusta
 Yhteistyö muiden kuntoutusta
järjestävien tahojen kanssa, potilaan
ohjaaminen oikeiden kuntoutuspalvelujen
piiriin
KUNTOUTUKSEN OIKEA-AIKAISUUS
Toimintakyky,
osallistuminen, elämänlaatu
KORJAAVA KUNTOUTUS
VARHAISKUNTOUTUS
kuntoutuksen
oikea kohdentuminen
Erityistä tukea tarvitseva lapsi
(Sosiaali- ja terveysministeriö 2003:27)
-Kun työntekijällä herää huoli kehityksestä – yhteistyö vanhempien kanssa
-Lapsen ohjaaminen tutkimuksiin ja tilanteen selvittäminen moniammatillisesti
-Kirjallinen suunnitelma – kuntoutus-, kuntoutus- ja hoito-, kuntoutus- ja toiminta-,
lapsikohtainen oppimis-, yksilöllinen opetus-, palvelusuunnitelma
- VANHEMPIEN JA LAPSEN YMPÄRISTÖN (päiväkoti, koulu) OSALLISTUMINEN
HETI, KUN HUOLI ON HERÄNNYT JOSTAKIN LAPSEN KEHITYKSEEN
LIITTYVÄSTÄ ASIASTA
Aika
(Mukaeltu Tilvis 2000, Pitkälä ym.2005)
7
27.10.2010
Ennakointidialogit huolen vyöhykkeillä
EI
HUOLTA
1
Ei huolta
lainkaan.
HUOLEN HARMAA
VYÖHYKE
4
5
PIENI HUOLI
2
Pieni huoli
tai ihmettely
käynyt
mielessä;
luottamus
omiin
mahdollisuuksiin
vahva.
3
Huoli tai
ihmettely
käynyt
toistuvasti
mielessä;
luottamus
omiin
mahdollisuuksiin
hyvä.
Ajatuksia
lisävoimavarojen
tarpeesta.
Promotiivinen ja
primaaripreventiivinen
yhteisö/kuntatason
monitoimijainen yhteistyö
(Menetelmänä esim.
Ennakointidialogit/ Alue- ja
27.10.2010
teemaneuvonpidot)
Huoli
kasvaa;
luottamus
omiin
mahdollisuuksiin
heikkenee.
Mielessä
toivomus
lisävoimavaroista ja
kontrollin*
lisäämisestä
Huoli
tuntuva;
omat
voimavarat
ehtymässä.
Selvästi
koettu
lisävoimavarojen ja
kontrollin
lisäämisen
tarve.
Moniammatillinen yhteistyö ja verkostotyö
asiakastasolla.
Työntekijä/asiakas,
työntekijä/työntekijä -yhteistyö
Verkostopalaverit
(Menetelmänä esim. Ennakointidialogi/
Tulevaisuuden muistelu
Hilkka Honkanen
& Arja Veijola
ennakointimetodi
työntekijöiden
kesken)
SUURI HUOLI
6
7
Huolta
paljon ja
jatkuvasti:
lapsi/nuori
vaarassa.
Omat keinot
loppumassa
Huoli erittäin
suuri:
lapsi/nuori
välittömässä
vaarassa.
Omat keinot
lopussa.
Lisävoimavaroja ja
kontrollia
saatava
mukaan heti
Muutos
lapsen tilanteeseen
saatava heti
Moniammatillinen yhteistyö
ja verkostotyö
asiakastasolla.
Työntekijä/asiakas,
työntekijä/työntekijä yhteistyö
Verkostopalaverit
(Menetelmänä esim.15
Avoimet dialogit,
Läheisneuvonpito)
MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ
EDELLYTTÄÄ YHTEISTÄ KIELTÄ
 ICF – toimintakyvyn,
toimintarajoitteiden ja
terveyden
kansainvälinen luokitus

Tarjoaa yhteisen
kielen
ammattihenkilöiden
toiminnan perustaksi
27.10.2010
(WHO
2001, Stakes 2004)
8
27.10.2010
ICF-CY
TOIMINTAKYKY & TOIMINTARAJOITTEET
RUUMIIN/KEHON
SUORITUKSET &
TOIMINNOT &
OSALLISTUMINEN
RAKENTEET
Fysiologiset
toiminnot
KONTEKSTUAALISET
TEKIJÄT
YMPÄRISTÖTEKIJÄT
Tehtävät ja
toimet
Anatomiset rakenteet
27.10.2010
Osallisuus
elämänalueisiin
HH & AV
Fyysinen, asenteellinen
ja
sosiaalinen maailma
ICF-CY
TOIMINTAKYKY & TOIMINTARAJOITTEET
RUUMIIN/KEHON
TOIMINNOT &
RAKENTEET
Muutokset fysiologisissa
toiminnoissa ja
anatomisissa
rakenteissa
27.10.2010
SUORITUKSET &
OSALLISTUMINEN
Suorituskyky ja suoritustaso lapsen toteuttamissa
teoissa ja toimissa ja
osallisuudessa elämän
rooleihin HH & AV
KONTEKSTUAALISET
TEKIJÄT
YMPÄRISTÖTEKIJÄT
Fyysisen, sosiaalisen ja
asenteellisen maailman
vaikutus lapsen
toimintoihin,
suorituksiin ja
osallistumiseen
9
27.10.2010
GAS-ARVIOINTI
 Kelan uudistetut standardit velvoittavat palveluntuottajat




ottamaan käyttöön GAS- menetelmän (Goal Attainment
Scaling)
GAS-mittariston käytön tarkoituksena on tuoda yhteinen
kieli ja käsitteistö kuntoutuksen tavoitteiden asettamiseen
ja tavoitteiden toteutumisen arviointiin
Tavoitteet laaditaan GAS-tavoitelomakkeelle yhteistyössä
kuntoutujan (vanhempien) ja kuntoutustyöntekijän kanssa.
Tavoitteiden toteutumista arvioidaan GAS-asteikolla (+3) –
(-2).
Menetelmältään GAS-mittaristo on kuntoutujalähtöinen
(Kiresuk, Smith & Cardillo (2009) Goal Attainment Scaling: Applications,
Theory and Measurement)
27.10.2010
Toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin kansallinen
asiantuntijaverkosto
TOIMIA-HANKE
 TOIMIA on 4-vuotinen hanke (2007-2010), joka kokoaa




verkostoksi toimintakyvyn ja toimintaedellytysten
mittaamisen ja arvioinnin asiantuntijat, niitä tekevät ja
tuloksia hyödyntävät henkilöt eri sektoreilta.
Tavoitteena on parantaa toimintakyvyn arvioinnin ja
mittaamisen yhdenmukaisuutta ja laatua
yhdenmukaistaa toimintakyvyn ja toimintaedellytysten
kuvaamisessa käytettävää terminologiaa
Käytössä olevat mittamenetelmät kootaan tietokantaan, joka
sisältää myös niiden arviot sekä suositukset eri tarkoituksia
varten käytettävistä menetelmistä.
TOIMINTAKYKYMITTARI-PANKKI AVATAAN
TAMMIKUUSSA 2011
(www.toimia.fi) (www.kuntoutusportti.fi)
27.10.2010
10
27.10.2010
Muuttunut työelämä –
uudet haasteet osaamiselle ja
toimintakäytännöille sekä -malleille
TOIMINTAMALLIT PALVELUJEN TUOTTAMISESSA KUNNISSA
(AD N.1980-LUVULLE):
Pitkät vakiintuneen toiminnan vaiheet, lyhyet ohimenevät muutosvaiheet
TOIMINTAMALLIT KEHITETTY PITKÄLTI SAMANLAISENA JATKUVAAN
TOIMINTAAN
TYÖ NYT (N. 1990-LUVULTA ALKAEN)
Lyhyet vakiintuneen toiminnan vaiheet, pitkät, osin päällekkäiset muutosvaiheet
Ei tapaa, osaamista, välineitä käsitellä ja hallita muutosta – muutokset kaatuvat päälle
27.10.2010
(Mäkitalo 2005)
11
27.10.2010
KONSEPTIEN PERUSTYYPIT – TIEDON JA OSAAMISEN
LAADULLISET
MUUTOKSET TYÖN KEHITYSVAIHEISSA (Victor ja Boynton 1998)
Muutoksella on suunta
Toimintamuutokset ovat
ratkaisuja
toiminnassa väistämättä
kehittyviin
ristiriitoihin
YHTEISKEHITTELY
MASSARÄÄTÄLÖINTI
ASIAKASKOHTAISTETTU
PALVELU
PROSESSIN
PARANTAMINEN
JOUSTAVA
TUOTANTO
LAATUPALVELU
STANDARDOITU
MASSATUOTANTO
VAKIOPALVELU
KÄSITYÖ
Osaaminen on
yksilöllistä, ei
dokumentoitua ja
perustuu työssä
tapahtuvaan
27.10.2010
oppimiseen
Osaaminen perustuu
tarkkaan
dokumentaatioon,
ohjeisiin ja
työnjaolliseen
eriyttämiseen
Osaamisen
perusta on
työprosessin
tunteminen
(tutkiminen) ja sen
ongelmien
jatkuva
korjaaminen ja
prosessien
kehittäminen
Osaaminen on
tuotteen/palvelun
jatkuvaa
kehittämistä
yhdessä
asiakkaiden
kanssa
Osaaminen on verkoston
hallintaa ja tuotteen/palvelun
rakentamista tietyistä
moduleista /osista asiakkaille
Edellyttää asiakkaiden
tarpeiden tuntemista
VAKIOPALVELUT,
JOISSA TÄRKEÄ
TIUKAT TEHTÄVÄ
RAJAT
HH & AV
 Tutkimuksissa esille tulevat lasten
kuntoutuksen kehityshaasteet
12
27.10.2010
Lasten kuntoutuksen kokonaisvaltaisuus ja
tutkimuksen kohdistuminen
 Lapsen kuntoutustoiminta ja sitä koskeva
tieteellinen tutkimus on laaja-alaista ja eri
tieteenaloja yhdistävää.
 Kuntoutuskäsitteen ja käytännön toiminnan
moniulotteisen luonteen mukaisesti lasten
kuntoutusta voidaan lähestyä erilaisilla
tutkimuksellisilla otteilla.
 Lasten kuntoutuksen tutkimus kohdistuu lapsen ja
perheen hyvinvointiin ja toimintakykyyn sekä
niiden edistämiseen.
Lasten kuntoutuksen tutkimus voi kohdistua
1) yksilöihin eli lapsiin, lasten ominaispiirteisiin, lapsuuteen
tai kokemuksiin,
2) perheeseen, vanhempiin ja vanhemmuuteen,
3) lasten kehitys - ja toimintaympäristöön (sosiaalinen,
asenne ja fyysinen ympäristö esim. apuvälineet) sekä
4) edellisten väliseen vuorovaikutukseen;
 Näiden peruslähtökotien lisäksi lasten kuntoutustutkimuksen
aiheena voi olla:
5) kuntoutustoiminta ja menetelmät (menetelmien
yhteisvaikutus),
6) kuntoutustoiminnan tuloksellisuus,
7) kuntoutuksen suunnittelu ja järjestäminen, lainsäädäntö.
 Edelleen tarvitaan tutkimusta kuntoutuksen kokonaisuuden
rakentumisesta ja hahmottamisesta sekä yhteistoiminnasta
13
27.10.2010
Kelan VAKE-kehittämishanke 2006-2011/
Aila Järvikoski & Kristiina Härkäpää 2010
ASIAKKAAN ÄÄNELLÄ
KYSYMYKSET
1. Miten vaikeavammaiset kuntoutujat
arvioivat Kelan järjestämää
vaikeavammaisten lääkinnällistä
kuntoutusta
2. Millaisia muutostarpeita kuntoutuksessa
on asiakasnäkökulmasta havaittavissa?
3. Millaisia toimintakäytäntöjä koskevia
suosituksia voidaan tehdä?
ASIAKASNÄKÖKULMA: SUOSITUKSIA
KUNTOUTUKSEN HYVIKSI KÄYTÄNNÖIKSI
Kuntoutusmahdollisuuksia koskeva tiedotus
ja neuvonta



Palvelujärjestelmä ei anna riittävästi tietoa, ei neuvo
eikä ohjaa tarpeeksi
Kela ei tiedota kuntoutusmahdollisuuksista
riittävästi
Henkilökohtaisen neuvonnan ja ohjauksen saaminen
vaikeata ja vaikeutunut
SUOSITUS:
Palvelunkäyttäjille kohdennettu tieto oltava
helposti saavutettavissa, ymmärrettävää, tarpeen
mukaan omaan henkilökohtaiseen tilanteeseen
sovellettua
14
27.10.2010
Kuntoutuksen suunnittelu




Kuntoutujaa (perhettä) ei aina ennätetä kuunnella eikä hänen/heidän
voimavarojaan ottaa huomioon
Kuntoutussuunnitelmassa asiakkaan tilanteesta ei aina anneta riittäviä
tietoja eikä lähiverkoston tai palveluntuottajan tietoa esim. kuntoutuksen
tuloksista käytetä hyväksi
Yhteistyö eri viranomaisten välillä ei aina toimi eikä yhteyshenkilöä ole
nimetty
Suunnitelma liian usein asiakkaan tilannetta tuntematta, joskus myös
vähäisellä kuntoutuksen asiantuntemuksella
SUOSITUKSET:
1. Asiakasta (ja hänen läheisiään) kuunnellaan, yhteisen arvion ja suunnitelman
tekemiseen varataan riittävästi aikaa ja asiakkaalle (ja hänen läheisilleen)
annetaan mahdollisuus osallistua aktiivisesti suunnitelman tekoon
2. Tavoitteena on aina yksilöllinen suunnitelma, johon asiakas voi sitoutua ja
motivoitua (yhteys arkielämän tarpeisiin)
3. Huolehditaan siitä, että palautteet aikaisemmasta kuntoutuksesta ovat
käytettävissä ja otetaan huomioon
4. Huolehditaan siitä, että kuntoutujan tuntevien tahojen (esim. koulu,
päiväkoti) tilannearviot ovat käytettävissä ja otetaan huomioon
5. Käytössä kuntoutuksen asiantuntemus: suunnitelman laatija tuntee hyvin
kuntoutuksen toteutustavat ja mahdollisuudet
Kuntoutuksen toteutus
SUOSITUKSET (avomuotoinen kuntoutus)
1. Terapeuttien työote aina tavoitteelliseksi
(yhteinen tavoitteiden asettaminen,
saavuttamisen seuranta, motivointi)
2. Huolehditaan yhteistoiminnasta ja tiedonkulusta
eri terapeuttien kesken (kuntoutuskokonaisuuden
luominen)
3. Yhdistetään yksilöterapiaan myös
ryhmämuotoista kuntoutusta (vertaistuen
mahdollisuus)
4. Kehitetään kuntoutusta arkielämään ja
kuntoutujan lähiympäristöön yhdistäviä
menetelmiä
15
27.10.2010
VAKE-hanke 2010/Ira Jeglinsky & Jaana Paltamaa
KUNTOUTUSSUUNNITELMAT
Aineisto: yksi osa CP-kuntoutujien
kuntoutussuunnitelmat
 Kuntoutussuunnitelmat eivät aina olleet
yksilöllisesti suunniteltuja eikä yksilön
kuntoutustarvetta oltu selvästi perusteltu
 CP-kuntoutujien toimintakyky oli kuvattu suppeasti
ja käytetyt arviointimittarit ja niiden tulokset
eivät aina näkyneet kuntoutussuunnitelmissa

(runsaassa puolessa kuntoutussuunnitelmassa ei
mainita arviointimittaria – palvelun tuottajat eivät
saa kuntoutussuunnitelman kautta riittävästi tietoa
terapian käynnistämiseksi)
 CP-kuntoutujan tavoitteita ei ollut kuvattu
selkeästi
VAKE-hanke 2010/Jaana Paltamaa
TOIMINTAKYVYN ARVIOINTI KUNTOUTUSPROSESSISSA
Kuntoutujan nykytilanteen arviointi
Suositus
 Kuntoutuksen tarve tulee arvioida ja suunnitelma
laatia nykyistä moniammatillisemmin
 Arvioinnin tulee olla asiakaslähtöistä
 ICF-luokituksen käyttöä tulee edistää
 ICF-luokituksen tulee ohjata kuntoutuksen
tavoitteiden määrittelyä ja kirjaamiskäytäntöä
 ICF-luokitus tukee asiakaslähtöisyyttä ja
moniammatillisuutta
16
27.10.2010
KUNTOUTUKSEN
VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI
(Peltamaa 2010)
 Työnjakoa kuntoutusprosessin arvioinnissa
tulee selkeyttää kuntoutuksen
suunnittelutahon ja palveluntuottajien
välillä päällekkäisten mittausten
välttämiseksi sekä testien luotettavuuden
säilymiseksi
 YHTEISTYÖ
Väitöskirja-tutkimuksissa esille tulevat lasten
kuntoutuksen kehityshaasteet
Salla Sipari/2008
Kuntouttava arki lapsen tueksi : kasvatuksen ja kuntoutuksen
yhteistoiminnan rakentuminen asiantuntijoiden keskusteluissa
 Arjen järjestämistä kuntouttavaksi edistää toiminnan perusteiden
määrittely – YHTEINEN VIITEKEHYS
 Eniten kehitettävää on paikallisen tason suunnitelmassa.
 Hyvää kasvatusta ja kuntoutusta ei välttämättä ennusta ammatillinen
osaaminen, vaan yksilöllinen työorientaatio, tahto ja asenne
yhteistoimintaan. Siihen tarvitaan osaamisen jakamista ja kuntoutuksen
asiantuntemusta.
 Lapsen, vanhempien ja ammattilaisten lisäksi palvelujärjestelmällä on
merkittävä rooli kuntouttavan arjen järjestämisessä.
Sanna Uotinen /2008
Kavereista intoa liikuntavammaisen lapsen kuntoutukseen
 Vanhempien kertomuksista tuli esille, että nykyisissä kuntoutuspalveluissa heitä
askarruttivat mm. joidenkin ammattilaisten lapsikuvan yksipuolisuus, kuntoutuksen
irrallisuus lapsen arjesta sekä lapsen ja vanhempien oman osallisuuden vähyys
kuntoutuksessa.
 Vanhemmat kokivat saaneensa tietoa ja konkreettisia toimintamalleja, miten ohjata
lasta kotona. Kuntoutus arkipäiväistyi – sitä ei koettu enää ”salatieteeksi
17
27.10.2010
Tuula Tonttila/2006.
Vammaisen lapsen äidin vanhemmuuden kokemus sekä
lähiympäristön ja kasvatuskumppanuuden merkitys
 äideillä myönteisiä kokemuksia päivähoidon tuesta . (vrt. Veijola 2004)
 Tärkeimpänä asiana pidettiin vuorovaikutuksellista keskusteluyhteyttä
päivittäin. Monet olivat saaneet tukea omaan äitiyteensä kannustuksen ja
myönteisen palautteen muodossa, jolloin myös suhde omaan lapsen oli
parantunut
 Lapsen kuntoutusta suunniteltiin yhteistyössä ja tavoitteiden
toteutumista arvioitiin säännöllisesti.
Kristiina From/2010
Lapsen toiminnallisen osallistumisen onnistuminen on monen tekijän summa
 Kasvatuksen ja kuntoutuksen ammattilaisten yhteistyön painopisteen
suuntautuessa lapsen toimintaympäristön suunnitteluun, voi lasten
keskinäisen vuorovaikutuksen huomiointi jäädä sivuosaan.
 Ammattilaiset ja vanhemmat kuitenkin kykenivät yhteistyön kehittyessä
muuttamaan toimintatapojaan huomatessaan jonkin toiminnan olevan lapselle
merkityksellistä.
 Samalla kasvatuksen ja kuntoutuksen ammattilaistenkin ohjaava rooli
muuttui yhdessä toimijaksi.
 Keskeistä toiminnallisen osallistumisen onnistumiselle ovatkin kasvatuksen ja
kuntoutuksen ammattilaisten ja vanhempien yhteistyökäytännöt, joilla edistetään
lapsilähtöistä osallistumista osana lapsiryhmää
ASIAKASNÄKÖKULMA vs.
TOIMINNAN VAIKUTTAVUUS
 Vaikuttavuustutkimusten tulokset
vaihtelevat, vaikka tutkittava interventio
on sama
 Useimmissa menetelmissä on saatu sekä
positiivisia että kielteisiä tuloksia
 Kunkin menetelmän sisällä asiakasta
voidaan kuulla hyvin eri tavoin
 Mikä on asiakkaan kuulemisen ja
sitoutumisen tuottama ero tuloksissa?
(Järvikoski & Härkäpää 2010)
18
27.10.2010
 Lasten hyvä kuntoutuskäytäntö –
haasteet toiminnan kehittämiselle
27.10.2010
19
27.10.2010
LASTEN KUNTOUTUKSEN YLEISET
SUUNTALINJAT
Lasten ja nuorten hyvä kuntoutus
1)Toiminnan lähtökohtana on aloitte tukitoimista ja perheen niitä varten
antama suostumus
– ”ongelma” tutkitaan riittävän moniammatillisesti ja saadut tulokset
kuvataan perheelle niin että hoito ja kuntoutus on aitoa perheen tarpeista
lähtevää yhteistyötä
2) Toimintaa ohjaa REHELLISYYS – toiminta perustuu LUOTTAMUKSEEN
- Tiedotuksesta neuvotteluun
3) Voimavarojen tarkoituksenmukainen käyttö varmistetaan
SUUNNITTELULLA - kuntoutukseen ja muihin tukitoimiin annettavat
suositukset on oltava suhteessa paikallisiin mahdollisuuksiin ja toiminnan
sujuvuudesta on huolehdittava palveluohjauksellisen työotteen mukaan
– TÄMÄN TAUSTAKSI TARVITAAN TIETTYÄ ALUETTA
(OULUNKAAREN ALUE) KOSKEVA SUUNNITELMA,
JONKA PUITTEISSA TOIMITAAN
4) Yksi suunnitelma kattaa kaikki asiat – kuntoutus ja muut tukitoimet on
hyvä liittää varhaiskasvatus- tai oppimissuunnitelmaan
5) Asetuksen velvoite ”kuntoutuksen tarve kunnassa” on lähtökohtana
kuntoutuksen ja muiden tukitoimien kokonaissuunnittelussa –
tämä tarve on määritettävä kunnan (kuntayhtymän) strategiseen
suunnitteluun liittyen
27.10.2010
(Koivikko & Sipari 2006)
EKOKULTTUURINEN TEORIA
TOIMINNAN TAUSTAKSI
(Gallimore, Weisner,Kaufman & Bernheimer 1989)
 Lapsen kehitystapahtumaa jäsentävä, toimintaa ja




vuorovaikutusta korostava sosiaalisen oppimisen teoria
Perheen merkitys keskeinen lapsen kehityksen tukemisessa
Perheillä on voimavaroja, jotka ammatti-ihmisten tulee
tunnistaa ja huomioida omassa toiminnassaan
Teorian ydin on, että perhettä ei pidetä tahdottomina
olosuhteiden uhreina, vaan korostetaan perheen omaa
aktiivista roolia muutoksessa
Perhe muuttaa elämäänsä (muutoksen positiivisuutta tai
negatiivisuutta ei arvioida)
27.10.2010
20
27.10.2010
LAPSEN JA NUOREN HYVÄN KUNTOUTUKSEN
TOTEUTUMINEN PALVELUVERKOSTOSSA
– PROJEKTI 2007 – 2011
Lyhyt esittely 2009/ES
Päämääränä on kehittää
lasten, vanhempien ja ammattilaisten
yhteistoimintaan perustuvia hyviä
kuntoutuksen käytäntöjä ja työtapoja,
sekä tukea kuntia toimimaan
hyvien kuntoutuksen periaatteiden mukaan.
Eeva Seppälä projektipäällikkö
Tarja Nieminen suunnittelija
Vajaaliikkeisten Kunto ry
www.vlkunto.fi
Projektin tarkoitus
Lasten ja nuorten kuntoutukseen tarvitaan uusia toimintatapoja,
jotka lisäävät yhteistoimintaa perheiden ja asiantuntijoiden välillä
Päämääränä on tukea kuntia kehittämään
ja muiden kasvatuksellisten tukitoimien järjestämistä
Tarkoitus on, että lapsen ja nuoren kuntoutuksen toteutuminen
on ensisijaisesti perheiden taakkaa vähentävää,
alueelliseen yhteistoimintaan perustuvaa
ja valtakunnallisesti yhdenvertaista
Kansainvälisen yhteistyössä vaihdetaan tietoja ja
kokemuksia aiheesta ja hyödynnetään niitä alueellisissa hankkeissa.
21
27.10.2010
Osaprojekti
Lasten ja nuorten hyvän kuntoutuskäytännön ja toiminnallisten
kuntoutusverkostojen kehittäminen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin
alueelle
Tarkoitus
Parantaa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin vastuualueella kuntoutuksen suunnittelua,
tavoitteellisuutta, tavoitteiden toteutumista, toteutumisen seurantaa ja yhteistä ymmärrystä
kuntoutuksen päämääristä asianosaisten välillä.
Kuntoutusprosessien selvityksen kautta saada selville mahdollisia ongelmakohtia
Saada vanhemmat sitoutumaan lastensa kuntoutukseen entistä paremmin
Parantaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä ja vuoropuhelua
kuntoutuspalveluiden mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi hyödyntämiseksi.
OAMK
opinnäytetöiden kiinnittyminen Oulun
osaprojektiin
AMK
Opinnäytetyö 3
KATARIINA & SARI JUSSILA & EMMI
AMK
Opinnäytetyö 2
YAMK
Opinnäytetyö 3
MARJO PALOVAARA & LAURA RÄSÄNEN
AMK
Opinnäytetyö
SARI MÄKIVUOTI
SISKO KELONEVA & JAANA KORPELA
YAMK
Opinnäytetyö 1
OULU
osaprojekti
LAPSEN JA NUORENProjektin
HYVÄN ohjausryhmä
MINNA KARJALAINEN
Liisa, Seija Miettinen (ylihoitaja OYS), Mari Sipilä (neuron osastonhoitaja Oys),
YAMK
Opinnäytetyö 2
Krista Jylänki (pt Oys), Timo Pehkonen (Oulun kaupunki, kuntoutus ylilääkäri),
KUNTOUTUKSEN TOTEUTUMINEN
ARJA KORRENSALO & PIRKKO LEPPÄLUOTO
Leena Vaininpää (neuron apulais ylilääkäri),Mirja Luotonen (foniatri Oys
Eija Häyrynen (Tervaväylän opettaja) ja Tiina Vuononvirta (Iin kunta)
PALVELUVERKOSTOSSA
AMK
– PROJEKTI 2007 – 2011
Oulun asiantuntijatoimikunta
Liisa Virkkunen (pj), MInna(sihteeri), Raija Viitasaari(kuntoutusohjaaja OYS),
MARJO
Heli (Tervaväylä), Merja Luukinen (OYS), Arja Holappa (tt OYS),
Helena Törölä (pt Oys), Anna-Maija Nikulainen (OYS; neuron hoitaja)
Opinnäytetyö
PALOVAARA & LAURA RÄSÄNEN
AMK
Opinnäytetyö
KATJA HIETANIEMI & ANU HANHELA
22
27.10.2010
NYKYTILANNE VAIKEAVAMMAISTEN LASTEN KUNTOUTUKSEN
SUUNNITTELUSSA JA SUUNNITELMAN TOTEUTUKSESSA SEKÄ ARVIOINNISSA
POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN ALUEELLA
kehittämiskohteet
Learning cafe
VANHEMPIAN
NÄKÖKULMA
TERAPEUTTIEN
PÄIVÄHOIDON
NÄKÖKULMA
A
OYS, TERVAVÄYLÄN
KOULU NÄKÖKULMA
B
C
YHTEENVETO NÄKEMYKSISTÄ YHTEENVETO NÄKEMYKSISTÄ YHTEENVETO NÄKEMYKSISTÄ
Learning cafe
Learning cafe
Yhdessä muodostettu näkemys
kehittämistarpeista ja keinoista
KEHITTÄMISSUOSITUKSET JA
TOIMEENPANOEHDOTUKSET PERUSTELUINEEN
Lapsen kuntoutumista tukevan
yhteistoiminnan kehityshaasteet
23
27.10.2010
LASTEN KUNTOUTUKSEN & VARHAISEN
TUEN/VARHAISKUNTOUTUKSEN KEHITYSHAASTEET
LÄÄKINNÄLLISEN KUNTOUTUKSEN
OSTOPALVELUJA TUOTTAVAT TAHOT
psykologi
suun terveyshenkilöstö
LAPSI JA PERHE
PERHENEUVOLA
(erityis)lastentarhanopettaja
PÄIVÄHOITO
VAMMAISPALVELUT
fysioterapeutti
puheterapeutti
ravitsemusterapeutti
KOULU & koulun
hyvinvointipalvelut
OYS
lääkäri
opettaja
perhetyöntekijä
toimintaterapeutti terveydenhoitaja
SEURAKUNTA
& PERHEASIAINNEUVOTTELUKESKUS
kuntoutusohjaaja
kuraattori kouluavustaja
TERVEYSKESKUS
• väestövastuulääkäri
• lab, rtg
•NEUVOLA
AIKUISTEN
MIELENTERVEYS
JA
PÄIHDEPALVELUT
KOTIPALVELU/LASTENSUOJELUN
PERHETYÖ/ SOSIAALITYÖ
27.10.2010
POLIISI
HH JÄRJESTÖT
& AV
MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ
??????
27.10.2010
HH & AV
24
27.10.2010
MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ
poikkitieteellinen
(transdisciplinary)
tieteinen välinen
(interdisciplinary)
monitieteinen
(multidisciplinary)
Sitoudutaan toimimaan perheen (lapsen)
hyväksi yli tieteen- ja ammattirajojen
PERHEEN aktiivinen rooli
Kaikki ovat tietoisia omasta ja toisten
rooleista sekä erityisosaamisesta
Kaikki oppivat toisiltaan
Yhteistyössä jaetaan vastuu ja keskustellaan
säännöistä pitäen tieteen- ja toimijoiden rajat
selvinä
KUMPPANUUS
Eri ammattihenkilöt tuovat
oman osaamisensa/näkökulmansa
tiedoksi muille
Vuorovaikutus on vähäistä
HH &
AV
27.10.2010
(McCollum
& Hughes 1990, Woodruff & McGonigel 1990,
Mullins,
Keller & Chaney 1994)
MILLÄ SOSIAALISEN
VUOROVAIKUTUKSEN
TASOLLA LIIKUMME?
toinen
kohteena
samassa
tilassa
yksisuuntaisuus
muodollisesti
valta
”sisäsiisteys”
eriävät
intressit
toisen puhe
”kumotaan”
kilpailu
yhteinen
tavoite
työnjako
sopimus
luottamus
arvostaminen
V yhteistoiminta
IV yhteistyö
III peli
II sosiaalinen vaikuttaminen
Yhteistyöstä
yhteistoimintaan
I tilanteessa olo
27.10.2010
HH & AV
(Mönkkönen 2002, 42-44)
25
27.10.2010
 DIALOGISET TYÖMENETELMÄT
KEHITTÄMISTYÖN LÄHTÖKOHDAKSI
DIALOGINEN, VOIMAVARAORIENTOITUNUT TOIMINTA
ENNAKOINTIDIALOGIT
 Asiakaslähtöisiä, dialogin avulla ratkaisuja etsiviä
ja menneisyyden sijasta tulevaisuuteen
suuntautuvia erilaisten verkostojen
yhteistyöpalavereita
 Vuoropuhelulla haetaan yhteistyöhön uutta
ymmärrystä, uusia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia
toimia
 Keskeistä vuoropuhelu, kuuntelu, kaikki saavat
puhua ja tulla kuulluksi, jokainen puhuu vain
omasta puolestaan
Eriksson, Arnkil & Rautava: ENNAKOINTIDIALOGEJA HUOLTEN VYÖHYKKEELLÄ.
Verkostokonsultin käsikirja- ohjeita verkostomaiseen työskentelyyn. Stakesin
työpapereita 29/2006
http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/tyopaperit/T29-2006-VERKKO.pdf
27.10.2010
26
27.10.2010
DIALOGINEN, VOIMAVARAORIENTOITUNUT
TOIMINTA
TYÖTAVAT
1.
Voimavaralähtöinen
2.
Moniammatillinen
yhteistyö/perhetyö
MENETELMÄT

Verkostotyö

Ennakointidialogit

Valtaistava yhteistyötä avaava
haastattelu

Aktiivinen kuuntelu / kuuleminen

Voimavarojen etsintä ja esille
nostaminen

VARSU -arviointi- ja
suunnittelumenetelmä

Pikku-Portaat – Kasvamaan: syntymästä
kolmevuotiaaksi varhaiskasvatus- ja
varhaiskuntoutusmalli

Toiminnalliset menetelmät
TYÖVÄLINE
Tulevaisuuden muistelu -asiakaspalaveri
Työntekijäpalaveri
Alueneuvonpito
Teemaneuvonpito
HMI –haastattelumenetelmä interventiona
-opas
 VAVU -lomakkeisto
 Reteaming -prosessiohje
 Verkostokartta
 Videoavusteinen perheohjaus
 Perheen tavoitelomake, VARSUarviointilomakkeet
 Egologinen suunnitelma, Vuorovaikutus ja
päivittäiset toiminnot -materiaali





Kokko & Koskimies (2007) Ennakointidialogit moniammatillisena
yhteistyömuotona. Dialogisten verkostopalaverien välitön
palaute.
 Ennakointidialogien käytöstä on kerätty systemaattisesti
palaveripalaute vuosina 2004-2005 yhteensä 17 kunnassa/kaupungissa
 188 ennakointidialogia (92 tulevaisuuden muistelua, 23 alue- ja
teemaneuvonpitoa, 69 suunnittelupalaveria)
 2513 henkilön palaute (asiakkaat/aikuiset, lapset, nuoret, läheiset,
työntekijät)
 Arvosana 8,2 (asteikko 1-10)
 Palavereja pidettiin hyödyllisinä
27
27.10.2010
VOIMAVARASUUNTAUTUNUT
TYÖSKENTELY
 Keskeiseksi ei nouse perheen ongelmat, vaan perheen jo
käyttämät toimivat menetelmät selviytyä
 Ammattihenkilön tehtävä on johdattaa perhe joko näkemään
voimavaroja ja ratkaisuja tai toimimaan niiden mukaisesti
 Yksikin pieni muutos positiivisempaan suuntaan
auttaa/tukee/innostaa ihmisiä yrittämään muitakin muutoksia
 (mm. O`Hanlon & Weiner-Davis 1990 )
27.10.2010
KIITOS!
”Onnellinen lapsuus on salainen
puutarha,
täynnä katoamatonta kauneutta,
aamukastetta, lintujen laulua,
kukkien tuoksua,
puiden huminaa, valoa, varjoja”
– Sylvi Kekkonen-
27.10.2010
56
28