SOtiLaSaiKaKaUSLehti

Transcription

Sotilasaikakauslehti
JOULUKUU 12 | 2013
Teemana: Kybermaailma
SISÄLTÖ
N:o 927
Pääkirjoitukset
Julkaisija Upseeriliitto ry
www.upseeriliitto.fi
88. vuosikerta
ISSN 0038-1675
Vastaava päätoimittaja
1. Profilointi luo vaikuttavuutta ja turvallisuutta5
Martti Lehto, päätoimittaja
2. Välitilinpäätös7
Jouko Seitakari, hallituksen puheenjohtaja
Martti Lehto
gsm 040 525 6630, Fax (014) 310 1331
lehto.martti@kolumbus.fi
Toimitussihteeri, lehden taitto
sekä keltaisten sivujen päätoimittaja
Marko Varama
puh (09) 6689 4016, gsm 040 844 8255
varama@upseeriliitto.fi
Kybermaailman määrittelyä
Martti Lehto, eversti evp., ST
Toimittajat
Snowden effect is adverse to his intentions
Jan Hanska, YTT
Jarno Limnéll, ST
18
Sotilaalliset kybersuorituskyvyt
20
2. pääkirjoitus - Jouko Seitakari
Kirjallisuus -Sampo Ahto
Historia - Ohto Manninen
Uusiin tehtäviin -Jari Rantala
Polttopiste Juha-Antero Puistola
Sotatekniikka - Jyri Kosola
Laivastokatu 1 b
00160 Helsinki
Puh (09) 6689 4016, Fax (09) 6689 4020
Ilmoitustilan myynti
Juha Halminen
puh (09) 873 6944, gsm 050 592 2722
fax (09) 873 6955
Kielotie 47, 01350 Vantaa
juha.halminen@kolumbus.fi
Tilaushinnat
Vuosikerta 60 EUR. Irtonumero 6 EUR
Osoitteenmuutokset
ja tilaukset:
Toimituksen sihteeri Erja Elopuro
(09) 6689 4013 tai (09) 6689 400
elopuro@upseeriliitto.fi
Aikakauslehtien liiton jäsenlehti
Kansikuva:
9
– Toimintaympäristön tarkastelua, osa 1
Kirjoittajaryhmä / Yleisesikuntaupseerikurssi 56
Toimitus
Revontulia Kuusamossa.
Kuva: Mikko Oikarainen
AO-Paino, Mikkeli 2013
2
Artikkelit
Viestintä on johtamista – ja siksi vaikeaa
Saara Jantunen, ST
Maavoimien verkkotaistelukyky
– osa voiton kaavaa?
Jukka-Pekka Virtanen, everstiluutnantti
55
59
Ratkaisumalli kansalliseen kyberturvallisuuteen
Jukka Tuominen
64
Palstat
Uusiin tehtäviin
Jari Rantala28
Oskari30
Hylsyjä lentää...
12 /2013
2.12.2013
Kirjat
Sampo Ahto44
- Markku Jokisipilä, Janne Könönen: Kolmannen valtakunnan
vieraat. Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944.
- Pekka Visuri: Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat.
Suomen johdon ratkaisut jatkosodan käännekohdassa.
- Matti Koskimaa: Suomen kohtalon ratkaisut, talvisota ja
jatkosota 1939 - 1944.
- Juhani Suomi: Mannerheim – viimeinen kortti?
Ylipäällikkö - presidentti.
Uutisia historiasta
Marski puhuttaa
Ohto Manninen52
Polttopiste
Juha-Antero Puistola66
Perustelujen sietämätön vaikeus
Defining the cyber domain
Colonel (ret.), Ph.D. in Military Science Martti Lehto
Snowden effect is adverse to his intentions
Ph.D. (Soc.Sc.) Jan Hanska
Ph.D. in Military Science Jarno Limnéll
Military cyber performance capabilities - looking at
the operating environment
Writer team
Communications is leadership - and therefore
challenging
Ph.D. in Military Science Saara Jantunen
Sotatekniikka
Jyri Kosola69
Taktiset johtamisjärjestelmät leviävät asetasolle
The networked fighting capability of the Army - an
element of a winning formula?
Lieutenant Colonel Jukka-Pekka Virtanen
Upseeriliitto tiedottaa
A solution model for national cyber security
Jukka Tuominen, Account Executive, SAS Security
Intelligence/ SAS Institute
Pääsihteerin palsta
Liittovaltuusto kokoontui Katajanokalla
32
Pääluottamusmiehen palsta
Kriisinhallinnan veteraanipolitiikasta
34
Vaaliohje Upseeriliiton osastoille ja jäsenyhdistyksille 35
Ylimääräinen liittokokous 13.3.2014
Puheenjohtajaehdokkaita esittelyssä
36
Mieli oireilee – apua saatavissa
38
36
Onko evp-upseerilla käyttöä työelämässä?
40
Tervetuloa Kuusamon Konttaisenrantaan
42
Upseeriliiton yhteystiedot
43
Upseeriliiton toimisto on
suljettuna
23.12.2013 – 6.1.2014.
Hyvää joulua ja
menestystä vuodelle
2014!
SotilasAikakausLehti
12 | 2013
3
Securing the more than 70% surface
of the earth is a question of
best technologies and systems.
ATLAS ELEKTRONIK Finland Oy is a young, agile and capable provider
of tailored Combat and Mission Management Systems for domestic and
foreign customers and in-service support for existing systems.
We provide Integrated Mission Systems to navies, coast guards and other
operators of integrated systems, from large bridge systems to oneconsole systems consisting of navigation, mission management systems
and communications (multi-link functionality available) integrated with
customer tailored systems.
Contact us at
ATLAS ELEKTRONIK Finland Oy
CEO Jaakko Savisaari
Hiomotie 32, 00380 Helsinki, Finland
Mobile +358 400 314 927
jaakko.savisaari@atlas-elektronik.com
www.atlas-elektronik.com
we make your sea a safer place
4
ATLAS ELEKTRONIK FINLAND
A company of the ATLAS ELEKTRONIK Group
Profilointi luo
vaikuttavuutta ja
turvallisuutta
P
rofiloinnista on viimeisten vuosien aikana
luotu mediassa haaste yksilön digitaaliselle
vapaudelle. Ihmisten luokittelua, profilointia, on ollut aina ihmisten keskinäisessä sekä ihmisten ja instituutioiden välisessä vuorovaikutuksessa.
Ongelmaksi tilanne on nähty siksi, että nykyaikana
tiedonkeruun mahdollisuudet ovat digitaalisten menetelmien avulla muodostuneet lähes rajattomiksi.
Profiloinnissa tarvitaan ymmärrettäviä pelisääntöjä profiloinnin eri toimintaympäristöihin kuten
yksityisiin ja julkisiin palveluihin sekä sisäiseen ja
ulkoiseen turvallisuuteen.
Yleisellä tasolla ihmisiin kohdistuva profilointi on
henkilöiden luokittelua pysyvien ominaispiirteiden
tai muuttuvien piirteiden (tavat, mieltymykset ja
muut käyttäytymiseen liittyvät seikat) mukaan. Profiloinnissa käytetään uusimpia tietoteknisiä ratkaisuja ja työkaluja. Luokitteludataa kerätessä luodaan
suuria datamassoja, joiden käsittelyyn tarvitaan
”big data” -menetelmiä. Tiedonlouhinnan avulla
yhdistetään ja vertaillaan haluttuja muuttujia, päättelyprosessissa muodostetaan ihmisen toimintaan
liittyviä käyttäytymismalleja ja päätöksenteossa käytetään monitavoiteoptimoinnin menetelmiä. Uusin
tietotekniikka on tullut ihmisen avuksi suurien tietomäärien käsittelyssä. Samalla sen käyttöön liittyy
virhemahdollisuus - luokittelussa voi tapahtua virheitä tai luokittelua voidaan tulkita väärin. Ratkaisu
ei ole profiloinnista luopuminen vaan osaamisen
parantaminen profiloinnin koko ketjussa.
Yksityiset yritykset luokittelevat henkilöitä optimoidakseen tuotteitaan ja palveluitaan sekä tarjotakseen
kohdennettua mainontaa asiakkaan mieltymysten
mukaan. Lähtökohtaisesti palveluntarjoajat määrittelevät ja kuvaavat profilointitarpeensa ja asiakkaat hyväksyvät ne kuten muutkin palveluun ja tuotteeseen
liittyvät ehdot. Oleellista on, että profilointi on tehty
12 | 2013
asiakkaalle ymmärrettäväksi ja selkeäksi. Tilanne
ei voi olla kuten televisiovalmistaja LG:n kohdalla,
joka on kerännyt tietoa käyttäjien tv:n katselusta,
vaikka käyttäjä olisi estänyt LG:n älytelevision tietojen
eteenpäin lähetyksen. Avoimesti ja ymmärrettävästi
toteutettu profilointi on myyjän ja kuluttajan etu, ja
siitä hyötyvät molemmat osapuolet.
Julkiset toimijat tarvitsevat profilointia päätöksentekonsa tueksi esim. sosiaali- ja terveystoimessa,
maahanmuuttoon ja turvapaikanhakuun liittyvissä
kysymyksissä tai tullitarkastuksissa. Profilointi on
tärkeä keino kohdentaa viranomaistoiminta kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti. Viranomaisten profilointitietojen kokoaminen ei itsessään ole ongelma
- ongelma syntyy vain, mikäli tietojen käyttöä ei ole
riittävän hyvin määritelty, viranomaisten osaaminen
ei ole kunnossa tai toiminnan tarkoituksenmukaisuutta ei valvota.
Poliisille profilointi on rikostutkinnassa käytettävä
tutkimustietoon ja tilastoanalyyseihin perustuva
tutkimusmenetelmä, jolla pyritään selvittämään
esimerkiksi rikoksesta epäillyn ajatuksia, tunteita,
luonnetta ja motiiveja. Profilointi on hyödyllinen
apuväline sellaisten rikollisten tunnistamisessa,
jotka pyrkivät toimimaan näkymättömissä. Profilointia tarvitaan niin terrorismin torjunnassa kuin
luvattoman tiedustelutoiminnan torjunnassakin.
Turvallisuusviranomaiset tarvitsevat riittävät myös
profilointiin liittyvät toimivaltuudet kansallisen turvallisuuden toteuttamiseksi.
Media on uutisoinnillaan tehnyt profiloinnista kielteisen ilmiön, mikä on osaltaan luonut ajatuksen
profiloinnin täyskiellosta. Järkevästi säänneltynä ja
oikein toteutettuna profilointi toimii kansalaisten,
liike-elämän, julkishallinnon ja turvallisuustoimijoiden hyödyksi.
5
Toivotamme kaikille asiakkaillemme
ja yhteistyökumppaneillemme
rauhallista joulua ja
turvallista uutta vuotta!
Joulutervehdyksiin tarkoitetut varat lahjoitamme Uusi Lastensairaala 2017 -keräykseen.
www.millog.fi
H
allituksella on uuvuttava vuosi takanaan eikä tilannetta ole helpottanut
rakoilevat suhteet liittovaltuustoon.
Toivottavasti syksyn aikana hallituksessa toteutetut järjestelyt parantavat tilannetta. Positiivisen signaalin tähän suuntaan antoi syksyn
liittovaltuuston kokous 21.-22.11.2013, jonka
aikana oli jälleen aistittavissa jo vuosi sitten perään kuulutettua yhteishenkeä. Liittovaltuusto
valitsi koko joukon uusia jäseniä hallitukseen,
joka sekin on osaltaan tervettä henkilöstön kiertoa. Parhaimmat onnitteluni valituiksi tulleille.
Puheenjohtajan eron johdosta ensi vuosi on
todellinen liittokokousten luvattu vuosi. Niitä
pidetään kaksi eli ylimääräinen 13.3.2014 ja
sääntömääräinen vuoden lopulla. Molemmissa kokouksissa liitolle valitaan puheenjohtaja.
Keväällä valituksi tulevan henkilön jatko on
katkolla vuoden lopussa. Upseeriliiton edellinen
ylimääräinen liittokokous järjestettiin vuonna
1989 kun silloinen puheenjohtaja eversti Vihtori Mäkelä menehtyi äkillisesti kesken toimikautensa.
Osastoista nopeimmat ovat jo ehtineet nimetä
omat puheenjohtajaehdokkaansa. Ehdokkaisiin
voi ja kannattaa tutustua lukemalla heidän esittäytymisensä. Koska vara ei venettä kaada niin
kehotan osastoja etsimään lisää potentiaalisia
puheenjohtajakandidaatteja. Olen vakuuttunut, että jäsenistöstä löytyy osaamista tähänkin haettavana olevaan tehtävään. Hallitus on
aloittanut liittokokousvalmistelut nimeämällä
vaalilautakunnan, joka ohjeistaa osastoja ehdokasasetteluun ja muuhun vaalin toimittamiseen
liittyvissä asioissa.
12 | 2013
Upseeriliiton hallitus on aloittanut liiton strategian uusimisen. Sen on tarkoitus olla valmis
ensi syksyyn mennessä. Tässä ei nyt ole kyse
pelkästä strategian päivityksestä vaan koko työn
prosessi on uudistettu. Lopputuloksen kannalta
on tärkeää, että työhön osallistujat eivät ole
keskinkertaisuuteen kangistuneita. Nyt tarvitaan raikkaita uusia ideoita repäisemään upseereiden edunvalvonta 2010-luvulle. Muuten
on vaarana jäädä tuleen makaamaan muun
maailman muuttuessa ympärillämme.
Tulevina toimintavuosina on korostetusti esillä
yleisen eläkejärjestelmän uudistamispaineet ja
sen vaikutukset sotilaseläkejärjestelmään. Olen
vakuuttunut, että kykenemme yhdessä puolustushallinnon ja puolustusvoimien kanssa perustelemaan nykyisen sotilaseläkejärjestelmän
välttämättömyyden puolustuskyvyn kannalta,
mutta riittääkö tämä vai tarvitaanko muitakin
näkökantojamme tukevia toimenpiteitä? Käsitykseni mukaan meidän on aloitettava vaikuttaminen päätöksentekijöihin ja asian valmistelijoihin, niin poliittisella kuin virkamiestasollakin,
heti ensi vuoden alkupuoliskolla eikä odottaa
sivussa sitä miten valmistelut muiden toimenpitein etenevät.
Nyt on työn täyteisen vuoden jälkeen hyvä hetken hengähtää ja rauhoittua. Haluan omasta
puolestani toivottaa jäsenille ja heidän läheisilleen mukavaa Joulun odotusta ja Rauhaisaa
Joulua sekä Onnellista Uutta Vuotta 2014.
PUHEENJOHTAJALTA
Välitilinpäätös
Hallituksen puheenjohtaja
Everstiluutnantti Jouko Seitakari
7
NLAW ISKEE YLHÄÄLTÄ
YHDEN MIEHEN KANNETTAVAN LÄHIPANSSARIN-
avulla jalkautuneen
kevyen joukon on mahdollista tuhota kaikkein kehittyneinkin taistelupanssarivaunu tehokkaasti, yhdellä ainoalla
laukauksella, iskemällä ylhäältä käsin. NLAW:lla voidaan
ampua kaikissa olosuhteissa – niin vaikeassa maastossa
kuin suljetusta tilastakin.
TORJUNTAOHJUKSEN (NLAW)
Overfly Top Attack -käytössä (OTA) NLAW osuu maaliin,
vaikka se olisi hädin tuskin näkyvissä. Korkeatasoisen
sytytinteknologian ansiosta ohjuksella on aina edessään
”kokonainen maali”. Direct-Attack -käytössä (DA)
toissijaiset kohteet, kuten panssaroimattomat
ajoneuvot sekä rakennuksen sisällä olevat vihollisjoukot
ovat tehokkaasti lyötävissä.
NLAW tekee minkä tahansa panssarinvaunun
toimintakyvyttömäksi – missä tahansa tilanteessa ja
mistä tahansa kulmasta. Saab yhteistyökumppaninasi
saat käyttöösi tulitukiaseita, jotka tukevat ylivoiman
saavuttamisessa ja sen pitämisessä.
www.saabgroup.com
Martti Lehto
Eversti evp., ST
Päätoimittaja ja kyberturvallisuuden
tutkija Jyväskylän yliopiston
tietotekniikan laitoksella.
Kybermaailman
määrittelyä
Tässä artikkelissa kuvataan ja luodaan
määrityksiä kybermaailmasta ja sen
ilmiöistä. Kehitys kybermaailmassa on ollut
nopeaa ja uusia ilmiöitä syntyy jatkuvasti.
Tässä kehityksessä määrittelyjen tekeminen
on ollut vaikeaa ja siksi alan kirjallisuudessa
ja julkaisuissa kybermaailmaa määritellään
monin eri tavoin, eikä yleisesti hyväksyttyjä
määrittelyjä ole juurikaan käytettävissä.
S
ana kyber tulee kreikan sanasta ”kybereo” - ohjata, opastaa, hallita. Matemaatikko
Norbert Wiener (1894–1964) otti
1940-luvun lopulla käyttöön sanan
kybernetiikka kuvaamaan tietokoneita käyttäviä ohjausjärjestelmiä. Hänen mukaansa kybernetiikka kuvasi
tieteitä, jotka käsittelevät koneiden ja
organismien kontrollointia kommunikaation ja palautteen avulla.
Etuliitettä kyber on käytetty tietokoneiden ja robottien yhteydessä
esim. kyborgi. Sanan kyberavaruus
otti käyttöön tieteiskirjailija William
12 | 2013
Gibson vuonna 1984 kirjassaan
Neuromancer. Tieteiskirjallisuudessa ja -elokuvissa gibsonilainen
kyberavaruus esitetään globaalina
informaation tietokoneverkkona,
jossa data on koodattu kolmiulotteiseen muotoon, jossa voidaan liikkua
virtuaalisesti.
Yhdysvaltalainen tutkija Martin
C. Libicki on luonut kybermaailmaan rakenteen, jonka idea perustuu perinteiseen OSI-malliin (Open
Systems Interconnection Reference
Model). OSI-malli kuvaa tiedonsiirtoprotokollien yhdistelmän seitse-
mässä kerroksessa. Kukin kerroksista käyttää yhtä alemman kerroksen
palvelua ja tarjoaa palveluja yhtä
kerrosta ylemmäs.
Libickin kybermaailman malli
on nelikerroksinen, jossa kerroksina
ovat fyysinen, syntaktinen, semanttinen ja pragmaattinen. Fyysiseen
kerrokseen kuuluvat tiedonsiirtoverkon fyysiset osat kuten verkkolaitteet,
kytkimet, reitittimet sekä langalliset
että langattomat yhteydet. Syntaktinen kerros muodostuu erilaisista
ohjaus- ja hallintaohjelmista sekä
toiminnoista, joilla verkkoon kytketyt laitteet kuten verkkoprotokollat,
virheenkorjaus ja kättely ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Semanttinen kerros on Libickin mielestä
koko verkon ydin. Siihen kuuluvat
verkon käyttäjän päätelaitteissa oleva informaatio ja tietosisällöt sekä
erilaiset käyttäjän hallinnassa ovat
toiminnot kuten printterin ohjaus.
Pragmaattinen kerros kuvaa käyttäjän informaation ymmärrysmaailmaa, maailmaa, jossa informaatiota
tulkitaan ja siitä muodostetaan henkilökohtainen ymmärrys ja käsitys.
9
Kybermaailma voidaan määritellä globaaliksi ja moniulotteiseksi
tietoja kommunikaatioverkoksi, johon käyttäjä (ihminen tai kone) voi
kytkeytyä kiinteän tai liikkuvan päätelaitteen avulla ja toimia siellä virtuaalisesti. Kybermaailma on toisin
sanoen internetin, muiden fyysisten
verkkojen, digitaalisten palveluiden
ja virtuaalitodellisuuden yhteen sulautuma – monen käyttäjän virtuaaliympäristö.
Kybermaailman
muutoksen driverit
Usein esitetään kysymys siitä, mikä
nykymaailmassa on muuttunut niin,
että tarvitaan käsitteellinen ja määritelty kybermaailma. Kybermaailman muutoksen drivereina ovat
olleet aika, data, verkko ja äly.
Minuutin aikana internetissä jaetaan 216 000 valokuvaa Instagrampalvelussa, Amazonissa tehdään
kauppaa 83 000 dollarin arvosta,
YouTubeen ladataan 72 tuntia videoita ja Google-hakuja tehdään
2 miljoonaa, 70 uutta domainia
rekisteröidään ja 570 uutta websivua luodaan, Facebookissa tapahtuu 1,8 miljoonaa ”tykkäystä”,
204 miljoonaa emailia ja 278 000
twiittiä lähetetään. Yksi esimerkki
aikatekijän muutoksesta on Slammer-verkkomato, joka lamautti osan
internetin verkkoliikenteestä vuonna 2003. Hyökkäys alkoi aamulla
tammikuun 25. päivä ja se saavutti
10–15 minuutissa pääosin ne kohteet, joihin hyökkäys oli kohdistettu.
Aikakäsitteen muutosta voi verrata
tilanteeseen vuonna 1632, jolloin
Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf
kaatui Lützenin taistelussa ja tieto
hänen kuolemastaan saapui Tukholmaan kolmen viikon kuluttua.
Datan määrä on kasvanut eksponentiaalisesti. Googlen toimitus-
10
Kybermaailman neljä kerrosta.
johtaja on todennut, että ihmiskunnan alkuajoista vuoteen 2003 mennessä informaatiota on luotu 5 exatavua ja nyt sama määrä luodaan
joka toinen päivä. Me tuotamme
2,5 kvintiljoonaa (2.5×1018) tavua
joka päivä. Esimerkiksi CERN-laboratorion Large Hadron Colliderin
150 miljoonaa sensoria tuottivat 22
petatavua dataa vuonna 2012.
Informaatioteknologian käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti ja
muodostanut globaalin verkoston.
Vuonna 1998 3,6 prosenttia maailman väestöstä käytti internettiä.
Nyt käyttäjiä on noin 2 miljardia (30
% maailman väestöstä). Päivittäin
maailmalla lähetetään yli 210 miljardia sähköpostiviestiä, tehdään 0,5
miljardia blogiviestiä ja käytetään
Googlen hakukonetta 2,2 miljardia
kertaa. Matkapuhelinten käyttäjiä
maailmassa on yli 4 miljardia ja
675 miljoonaa älypuhelinta myytiin
vuonna 2012. Lähitulevaisuudessa
verkottuneita laitteita on triljoona
muodostaen esineiden internetin
(Internet of Things).
Koneiden älykkyys kasvaa ja ne
korvaavat yhä useammin ihmisen.
Edward Snowdenin tietovarkaus
Yhdysvaltain turvallisuusvirastolta
(NSA) osoitti ihmisen olevan ”heikoin lenkki” ja siksi NSA:n johtaja
kenraali Keith Alexander haluaakin
vaihtaa 90 prosenttia järjestelmävalvojistaan koneisiin. Alexanderin
mukaan uusi järjestelmä tulee olemaan ohut virtuaalinen pilvipalvelurakenne. Älykkyyden kasvu näkyy
myös autoteollisuudessa. Lähes 90 %
autojen uusista innovaatioista liittyy
ohjelmistoihin ja elektroniikkaan.
Kyberuhat
Uhat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja vastaan voivat kohdistua
suoraan tai välillisesti kansallisia järjestelmiä ja/tai kansalaisia vastaan
maan rajojen sisältä tai ulkoa. Uhkaluokittelu voidaan tehdä monella eri
tavalla, mutta yksi käytetyimmistä
on tehdä se motiivien perusteella.
Oheisessa uhkamallissa uhat on jaettu viiteen tasoon.
Tason 1 muodostaa kyberaktivismi, johon kuuluvat kybervandalismi, hakkerointi ja haktivismi. Ne
saavat julkisuudessa paljon näkyvyyttä, mutta ovat yleensä vaikutuksiltaan suhteellisen lyhytaikaisia
Kyberuhkamalli.
ja osin vaarattomia. Yksittäisen
yrityksen tai yksilön tasolla toiminta saattaa aiheuttaa merkittäviäkin
taloudellisia vahinkoja. Viimeaikainen Anonymous -hakkeriryhmien
toiminta on ollut vaikutuksiltaan
aikaisempaa tehokkaampaa. Myös
tapaukset Manning ja Snowden voidaan nähdä kyberajan aktivismina.
Tason 2 muodostaa kyberrikollisuus. Euroopan Yhteisöjen komissio määrittelee kyberrikollisuuden
rikoksiksi, ”jotka tehdään sähköisiä
viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä
hyödyntäen tai jotka kohdistuvat
mainittuihin verkkoihin ja järjestelmiin”.
Tason 3 muodostaa kybervakoilu. Kybervakoilu voidaan määritellä
toimiksi, joilla hankitaan salaisia tietoja (sensitiivinen, yksityisoikeudellinen tai turvaluokiteltu) yksityisiltä
ihmisiltä, kilpailijoilta, ryhmiltä, hallituksilta ja vastustajilta poliittisen,
12
sotilaallisen tai taloudellisen edun
saavuttamiseksi käyttäen laittomia
menetelmiä internetissä, verkoissa,
ohjelmistoissa tai tietokoneissa.
Tason 4 muodostaa kyberterrorismi, jossa tietoverkkoja käytetään
hyökkäyksiin kriittisiä informaatiojärjestelmiä kohtaan ja niiden kontrollointiin. Hyökkäysten tavoitteena
on tuottaa vahinkoa ja levittää pelkoa ihmisten keskuuteen sekä painostaa poliittista johtoa taipumaan
terroristien vaatimuksiin.
Tason 5 kybersodankäynti muodostuu kolmesta kokonaisuudesta:
Strateginen kybersodankäynti, taktis-operatiivinen kybersodankäynti
ja kybersodankäynti sotaa alemmissa kriiseissä. Kybersodankäyntikäsitteelle ei ole yleisesti hyväksyttyä
määritelmää ja sitä käytetään hyvinkin laajasti kuvaamaan valtiollisten toimijoiden operaatioita kybermaailmassa. Kybersodankäynti
edellyttää valtioiden välistä sotatilaa,
jossa kyberoperaatiot ovat osa muita
sotilaallisia operaatioita. Esimerkkinä tällaisesta voidaan pitää Venäjän
ja Georgian välistä sotaa elokuussa
2008.
Kyberaktivismi
Kybervandalismi ja hakkerointi
tietokoneissa ja tietoverkoissa alkoi
tammikuussa 1986, kun pakistanilaisveljekset kehittivät ensimmäisen
pc-ympäristöön tarkoitetun tietokoneviruksen nimeltään Brain.
Haktivismilla (hacktivism) tarkoitetaan tiekone- ja verkkovälitteisen aktivismin eri muotoja, useimmiten internetissä. Termi koostuu
sanoista hakkeri (hacker) ja aktivismi
(activism). Sandor Vegh jaottelee tietoverkoissa tapahtuvan aktivismin
kahteen päätyyppiin: internet-vahvisteiseen ja internet-perustaiseen.
Edellisellä hän tarkoittaa aktivismia,
jossa internetiä käytetään pikemmin-
kin ylimääräisenä kommunikaatiokanavana tai tietoisuuden levittämisessä.
Mobiiliteknologia ja internetin
yhteisöpalvelut antavat aivan uusia
mahdollisuuksia nykyajan kyberparveiluun. Merkkejä uudesta aktivistien toimintatavasta saatiin jo 1998
Lontoossa ja 1999 Seattlessa, kun
internetin avulla joukko aktivisteja
koottiin paikalle ja toimintaa johdettiin matkapuhelimilla. Kyberparveilulla on erilaisia muotoja ja motiiveita. Harmittomimpia ovat olleet
esimerkiksi nuorten joukkokokoontumiset (Botellón). Vakavampia ovat
olleet Iso-Britannian mellakat ja
arabimaiden kansannousut. Vuoden
2011 mellakoissa Iso-Britanniassa
käytettiin hyväksi sosiaalista mediaa
varastelun ja levottomuuksien järjestämisessä, minkä vuoksi maassa
harkitaan sosiaalisen median käytön
rajoittamista mellakka-alueilla.
Egyptissä 25.1.2011 noin 15 000
ihmistä kokoontui Kairon keskustaan osoittamaan mieltä maan johtoa vastaan. Organisoituminen oli
tapahtunut sosiaalisessa mediassa.
Seuraavana päivänä Egyptin johto
esti pääsyn Twitteriin ja Facebookiin
ja internet-yhteydet katkaistiin lähes
kokonaan perjantain 28.1 vastaisena
yönä. Perjantain aikana matkapuhelinverkot lakkasivat tietyillä alueilla
toimimasta kokonaan. Hallitus pyrki estämään kyberparveilun avulla
tapahtuvan joukkojen organisoitumisen, tilannetietoisuuden ja koordinaation estämällä ihmisten välisen
viestinnän.
hypo.fi
Kyberrikollisuus
Tietoverkkorikollisuus voidaan komission mukaan jakaa kolmeen alaryhmään:
1. Perinteiset rikollisuuden muodot, jotka on tehty käyttäen hyväksi
12 | 2013
13
sähköisiä viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä. Tällaisia rikoksia voivat
olla erilainen häirintä, uhkailu tai
taloudellinen hyväksikäyttö.
2. Laittoman sisällön julkaiseminen sähköisissä viestimissä, kuten
lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön
tai rasismiin liittyvän materiaalin
levittäminen sähköisissä viestimissä.
3. Rikokset, joita esiintyy ainoastaan sähköisissä verkoissa, kuten
hyökkäykset tietoverkkoa vastaan,
palvelunesto tai hakkerointi.
Nykyisin verkkorikollisuus on
ammattimaista toimintaa taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Rikolliset toimivat harvoin yksin vaan
muodostavat kiinteän tai löyhän verkoston. Toiminnassa rikolliset ovat
omaksuneet eri rooleja. Ohjelmoija
kirjoittaa haittaohjelmia ja myy niitä edelleen bot-verkon ylläpitäjälle.
Ylläpitäjä puolestaan myy verkkonsa palveluja roskapostittajalle tai
palvelunestohyökkäyksillä yrityksiä
uhkaavalle kiristäjälle. Koska kiinnijäämisen riski on vähäinen, verkkorikollisuus on varsin kannattavaa
toimintaa.
Kyberhyökkäykset ovat lisääntyneet voimakkaasti viime vuosien
aikana. Hyökkäysten määrä on yli
kaksinkertaistunut viimeisen kolmen
vuoden aikana. Samalla hyökkäysten
aiheuttamat taloudelliset menetykset
ovat nousseet lähes 40 prosenttia.
Keskimääräinen kustannus oli yhdysvaltalaisorganisaatioiden keskuudessa vuonna 2011 8,9 miljoonaa
dollaria. Kyberrikollisuudesta aiheutuneet taloudelliset tappiot ovat
nykyisin jopa lähes 400 miljardia
dollaria vuodessa.
Kybervakoilu
Kybervakoilulla hankitaan salaisia
tietoja yksityisiltä ihmisiltä, kilpailijoilta, ryhmiltä, hallituksilta ja vas-
14
tustajilta poliittisen, sotilaallisen tai
taloudellisen edun saavuttamiseksi
käyttäen laittomia menetelmiä internetissä, verkoissa, ohjelmistoissa
tai tietokoneissa.
Kybervakoilua käydään koko
ajan. Eri maiden tiedusteluorganisaatiot pyrkivät tunkeutumaan tärkeisiin kohteisiin hankkiakseen tarvitsemaansa strategisen tason tietoa.
Snowdenin paljastukset NSA:n ja
muiden valtiollisten toimijoiden toiminnasta osoittavat kybervakoilun
olevan normaalia tiedusteluorganisaatioiden arkipäivää, jota varten
alan suurvallat ovat kehittäneet erilaisia vakoilujärjestelmiä.
Kyberterrorismi
Kyberterrorismissa käytetään tietoverkkoja hyökkäyksiin kriittisiä
informaatiojärjestelmiä kohtaan ja
niiden kontrollointiin. Hyökkäysten
tavoitteena on tuottaa vahinkoa ja
levittää pelkoa ihmisten keskuuteen.
Kyberterrorismi on terroristien
suorituskykyjen uusi muoto, jonka
uudet teknologiat ja verkostot tarjoavat. Kyberterroristi näkee tiedon,
tietoliikenteen ja kriittisen infrastruktuurin kohteina, joihin hyökkäämäl-
lä voidaan tuottaa pelkoa ja terroria
tai kyberterrorioperaatio voi toimia
voiman lisääjänä (force multiplier)
yhdessä muiden hyökkäysmuotojen
kanssa.
Kybersodankäynti
Kybersodankäynti-käsitettä käytetään
hyvinkin laajasti kuvaamaan tapahtumia ja toimia digitaalisessa kybermaailmassa. Kybersota-käsite tuli
voimakkaasti esiin vuosina 2008–
2010 osin syrjäyttäen aikaisemmin
käytetyn informaatiosodankäyntikäsitteen. Toisille kybersota on sotaa
virtuaalimaailmassa, toisille se on
vastakohta kineettiselle sodankäynnille. Tutkijat yhtyvät käsitykseen siitä, että kybersodankäynnin määrittelyn tulisi perustua sodan tavoitteisiin
ja motiiveihin eikä niinkään kyberoperaatioiden muotoihin. Heidän
mielestään sota on aina muodoltaan
laaja-alainen käsittäen kaikki sodankäynnin muodot, jolloin kybersodankäynti on yksi sodankäynnin muoto,
jota käytetään perinteisen kineettisen
vaikuttamisen rinnalla.
Kybersodankäynti voidaan tulkita nykymuodossaan sisältävän
sekä informaatiosodankäynnin
VOLVO – TOSIASIAT
RATKAISEVAT
Suomi pyörii Volvon voimalla – kaikista maamme liikenteessä olevista yli 10 t:n kuorma-autoista
on Volvoja 34 %. Tänä vuonna Volvon markkinaosuus on n. 40 %. Volvon osaava huolto- ja korjaamoverkosto palvelee kaikkialla Suomessa 32:ssa toimipaikassa. Volvon huoltovarmuuden takaa
aitojen Volvon varaosien nopea saatavuus vaativissakin olosuhteissa. Volvo on tärkeä työllistäjä
Suomessa tarjoten työpaikan yli 700:lle henkilölle. Volvo kuorma-autoja valmistetaan vuosittain
n. 100.000 kpl. Suomen liikenteessä Volvoja on ollut jo 85 vuotta. Laatu, turvallisuus ja ympäristöstä
huolehtiminen ovat Volvon toiminnan perusarvot. Tosiasiat ratkaisevat. Markkinajohtaja - Volvo!
www.volvotrucks.fi
Volvo Trucks. Driving Progress
että elektronisen sodankäynnin ja
muodostavan verkostokeskeisen
sodankäynnin mukaisen toimintatapamallin. Kyberajattelun myötä
on haluttu tuoda informaatioympäristön keskiössä olevan informaation rinnalle kyberavaruuden
rakenteet eli kriittinen infrastruktuuri. Yhteiskunnan kaikki elintärkeät toiminnat ovat enemmän
tai vähemmän verkottuneita. Verkottuneisuus tarkoittaa ajasta ja
paikasta riippumatonta toimintaa
ja toimintojen hallintaa. Informaation ohella verkkorakenteista on
tullut tärkeitä.
Keväällä 2007 Viroon kohdistui verkkohyökkäysten sarja,
jonka kohteina olivat kolmen viikon ajan mm. valtiojohto, poliisi,
pankkilaitos, media ja yritysmaailma. Päätoimintamuotoina olivat
palvelunestohyökkäykset, joiden
kohteina olivat mm. web- serverit, email-serverit, DNS-serverit
ja reitittimet. Virolaisten mukaan
tätä hyökkäystä ei voida pitää varsinaisena kybersodankäyntinä vaan
kyberkonfliktina.
Venäjän ja Georgian välinen
sota elokuussa 2008 oli Georgian asevoimien ja Etelä-Ossetian
armeijan sekä Venäjän federaation joukkojen välillä käyty sota.
Tässä lyhyessä sodassa käytettiin
kybersotatoimia osana perinteisiä kineettisiä operaatioita. Useat
georgialaiset ja eteläossetialaiset
verkkosivut joutuivat jo 8. elokuuta
palvelunestohyökkäysten kohteiksi.
Hyökkäykset kohdistuivat Georgian valtion ja presidentin sivustoille
sekä Georgia-online -sivustolle.
Georgian viranomaiset päättivät 11. elokuuta taistella ”disinformaatiota” vastaan ja keskeyttivät
16
kaikkien venäläisten televisiokanavien lähetykset maassa. Georgian
johtava internetyhteyden tarjoaja
Caucasus Online esti pääsyn kaikille ru-päätteen verkkosivulle. Venäjän uutistoimiston RIA Novostin
sivuille hyökättiin ja ne kaatuivat
muutamaksi tunniksi 10. elokuuta. Venäläisen englanninkielisen
tv-kanavan RussiaTodayn sivuille hyökättiin ja ne kaatuivat noin
vuorokauden ajaksi. Georgian keskuspankin ja puolustusministeriön
sivuille murtauduttiin ja kuvamateriaalia muutettiin.
Ero kyberrikollisen, kybertaistelijan ja kyberterroristin välillä
on motivaatio. Kyberrikollinen
tavoittelee taloudellista hyötyä,
kybertaistelija toimii sotilaallisten
tavoitteiden saavuttamiseksi ja kyberterroristi omien tavoitteidensa
saavuttamiseksi. Motivaatio ja tavoitteet erottelevat nämä ryhmät
toisistaan.
Kybertoimijat,
kyberoperaatiot ja
kyberaseet
Kybermaailmassa toimijat voidaan luokitella heidän toimintatapojensa perusteella.
Perinteisiä ovat yksittäiset ja
itsenäiset hakkerit, jotka toimivat
omien henkilökohtaisten motiiviensa perusteella. Yhä vaikuttavampia ovat järjestäytyneet kyberaktivistit ja hakkeriryhmät kuten
Anonymous. Tähän kategoriaan
voidaan lukea myös patrioottiset
hakkeriryhmät, jotka toimivat
valtionjohdon ohjauksessa.
Rikolliset ovat nykyisin järjestäytyneitä organisaatioita. Joukossa on yksittäisiä toimijoita, mutta
pääosin kyberrikolliset muodostavat verkostoja, joissa eri toimijat ovat erikoistuneet kyberoperaatioiden eri sektoreille kuten
haittaohjelmien kirjoittamiseen,
bot-verkkojen muodostamiseen,
salasanojen murtamiseen tai murtautumiseen hyökkäyskohteisiin.
Ei-valtiollisia toimijoita ovat
esimerkiksi erilaiset terroristi- tai
vallankumousorganisaatiot, jotka
käyttävät internettiä kommunikaatiovälineenä, rekrytointikanavana
ja tarvittaessa toteuttavat kyberoperaatioita haluamiinsa kohteisiin.
Valtiolliset toimijat ovat ottaneet kybermaailman uudeksi
sodankäynnin ulottuvuudeksi perinteisten maa-, meri-, ilma- ja
avaruusulottuvuuden rinnalle.
Viimeisimmät uutiset kansallisten
tiedusteluorganisaatioiden toiminnasta kybermaailmassa osoittavat
toiminnan laajuuden, suorituskykyisyyden ja resurssi-investointien
määrän.
Kyberoperaatioissa käytetään
kybersuorituskykyjä, joiden käytön perimmäisenä tarkoituksena
on sotilaallisten tavoitteiden tai
vaikutuksen saavuttaminen kyberavaruudessa. Sotilaalliset kyberoperaatiot voidaan määritellä strategiaksi, jolla horjutetaan
vastustajan tietoja informaatioperusteisia järjestelmiä samalla,
kun suojataan omia sekä defensiivisin että offensiivisin keinoin.
Kybersodankäynnissä kyberoperaatiot eivät ole kokonaan itsenäisiä muusta sodankäynnistä
erillään olevia operaatioita, vaan
kiinteä osa kokonaisoperaatioita.
Kyberoperaatiot voidaan jakaa
hyökkäyksellisiin toimiin, puolus-
Kyberase on samankaltainen kuin tietokonevirus. Se on
ohjelmoitu toimimaan eri tavoin erilaisissa hyökkäysmuodoissa.
tuksellisiin toimiin ja tiedusteluun
tietoverkoissa.
Hyökkäykselliset operaatiot käsittävät sellaisia toimia kuin informaation häirintä, käytön esto tai
vahingoittaminen, joita toteutetaan tietokoneiden ja tietoverkkojen avulla ja/tai jotka kohdistuvat
tietokoneisiin, tietoverkkoihin ja
erilaisiin ohjausjärjestelmiin. Kyberpuolustusoperaatiot käsittävät
sellaisia tietoverkoissa tapahtuvia
toimia kuin suojautuminen, valvonta, analysointi, havainnointi
ja vastatoimenpiteiden toteuttaminen. Tietoverkkotiedustelu käsittää toimia ja tiedustelutietojen
kokoamista tietoverkkojen avulla
vastustajan maaleista tai informaatiojärjestelmistä tai verkoista.
Kyberhyökkäyksissä kyberaseita käytetään erilaisiin hyökkäysmuotoihin. Kyberaseella tarkoitetaan tietokoneohjelmaa, joka
toimii muissa kuin aseen käyttäjän
tietokoneissa, samaan tapaan kuin
tietokonevirus. Kyberase voi olla
luonteeltaan itsenäisesti liikkuva
12 | 2013
ja leviävä virus tai luonteeltaan
heikosti ja harkitusti liikkuva. Tehokkaimmat kyberaseet ovat modulaarisia hyökkäysohjelmistoja,
joissa haluttu toiminnallisuus on
koottu useammasta osasta. Näistä
on tunnistettavissa varsinaisen toiminnallisuuden toteuttava taistelukärki ja sitä kuljettava lavettiosa.
(kts. Sotilasaikakauslehti 3/2013:
Kybersodan taistelukentät).
logian avulla voidaan hyödyntää
tehokkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Tämän seurauksena yhteiskunta on digitalisoitunut hyvin
nopeasti. Erilaiset vuorovaikutteiset sähköiset palvelut ovat saatavissa ajasta ja paikasta riippumatta.
Julkishallinto, talous- ja liike-elämä sekä kansalaiset hyötyvät globaalisti verkottuneista palveluista,
mutta samalla uusi kybertoimintaympäristön infrastruktuuri ja
palvelu sisältävät haavoittuvuuksia,
jotka voivat aiheuttaa turvallisuusriskejä kansalaisille, elinkeinoelämälle ja yhteiskunnan elintärkeille
toiminnoille.
Harrastelijoiden hakkerointia
kesti vuoteen 1990-luvun loppupuolelle, jolloin verkkoihin ilmestyivät ensimmäiset ammattilaisten
haittaohjelmat. Harrastelijoiden
hakkeroinnista on vajaassa 30
vuodessa kehittynyt valtiollisen
toimijoiden johtamaa ja toteuttamaa toimintaa globaaleissa tietoverkoissa ja -järjestelmissä.
Muutos kybermaailmassa
Informaatioteknologian vallankumous on kehittänyt Suomea
1990-luvulta alkaen kohti tietoyhteiskuntaa. Muutoksen voimana
on ollut kansallinen tietotekniikkaosaaminen ja tehokas telekommunikaatioklusteri.
Kansalaisten ja elinkeinoelämän tarpeista lähtevä tiedon monipuolinen jalostaminen ja hyödyntäminen ovat yhteiskunnan tärkeimpiä menestystekijöitä. Tiedosta
on tullut yhteiskunnan keskeinen
voimavara, jota informaatiotekno-
17
Jan Hanska
Doctor of Social Sciences,
General Staff Officer in Finnish Defence Forces
Jarno Limnéll
Doctor of Military Science
Snowden effect is adverse
to his intentions
Edward Snowden did not restart a cold war
nor did he change the reality of international
politics. The consequences of his actions
will thwart his original intentions.
I
t is hard to decide whether Edward Snowden is a ‘hero’ or a
‘zero’. He is the latest in a long
chain of valuable whistler-blowers
who are hailed as a mechanism of
democratic control on governments
running amuck. Yet amongst the
passionate defence of Snowden´s
actions, it has been completely forgotten that he chose, all by himself,
to decide what highly classified information he would reveal to the public.
At present, it seems that he has
chosen wisely to publicise information highlighting the inappropriate
actions taken by the Government.
Had he made his choices differently, truly harmful information could
have become public.
The results of Snowden´s actions are neither strictly positive nor
negative. On the positive side, he
has opened our eyes to the realities
of the digital age; with every bit of
information and communique sent
or saved in our networks potentially
available for hackers to exploit. Like-
18
wise he has initiated a much needed
discussion on the relationship of security and privacy.
The equilibrium between the
two was altered drastically in the
U.S. with 9/11 and the resulting war
on terror and legislation, such as
the Patriot Act, which emphasized
national security above the rights
of the citizens.All societies need to
discuss to what degree they are willing to cede their privacy to enjoy
heightened security.
Snowden shows us that today
anything can become political and
turn into an issue in an instant. While Snowden had the centre stage for
a fleeting moment, he is now old
news. For citizens, Snowden represents a rallying cry for individual
freedom. For the superpowers and
emerging powers he is just another pawn in the new Great Game.
Snowden can no longer control his
political impact. For the U.S. and
its allies he is a source of embarrassment, and while he be exploited for
some political purposes mostly is
creates anxiety of what more is to
come. For anti-American nations his
revelations are just one more way to
prove the immorality of their great
adversary, and for Russia, one more
way to show that it has a mind of its
own, that it will always listen to first.
Snowden’s latest leaks are, again,
very revealing and arouse worldwide interest and stir problems in the
relations U.S. has with the rest of
the world.
While Snowden has revealed
important and previously unknown
aspects global surveillance to us, it
is likely that the ultimate result will
be different than he intended. This
period of cyber glasnost is likely to
result in frosted glass, where citizens
enjoy even less perspicacity of the
Government. Why? Because leaks
are an old and time-honored tradition of U.S. politics. Manning and
Snowden have only added a new
aspect to leaking – the dimension of
cyber and digital information.
Already the U.S. has begun to
reduce drastically the number of
people with secret or top-secret security clearances and is developing
ways to eradicate “Snowdens” from
the system and thus attempt to further lessen the possibility of leaks.
12 | 2013
perspective of individual citizens
and their right it is a “good hurt.”
The debate is ongoing and meanwhile disclosing the mechanisms of
gathering information allows for
more effective means of evasion.
Today, the toolkit of media and
platforms potential terrorists can
use for communication is too diverse to provide any truly effective
means of surveillance that would
be fool proof. Intelligence agencies
have previously attempted to map
the networks people build around
themselves in the real world. But
now, there is a means to map the
online networking of people through
e-mail address books and contact
lists. With enough data gathered,
enough computing capacity and
suitable logarithms to filter through
the vast amount of collected data,
it is possible to discern the shape
of cyber networks built around the
important intelligence targets.
If the methods and techniques
used by the intelligence agencies
are made public, their effectiveness
will be reduced. When a system is
revealed, it is easier to create coun-
ter-measures when one knows the
exact means of surveillance. For a
terrorist, these leaks mean having
to develop new means of communication. For the normal citizen the
newest leaks have a positive impact,
with the biggest e-mail providers
developing tighter security measures
such as encryption to make it more
difficult for the average hacker to
breach your account.
In a way the Snowden effect has
increased the openness of the intelligence system while decreasing the
level of security. There are needs
for restraint concerning people’s
privacy but simultaneously a need
to reach a suitable level of security.
New systems of checks should be
created to prevent leaks of critical
information.
Mr. Rusbridger from The Guardian has stated that more stories
from Snowden’s leaks will be published – we must only hope that their
method of “slowly and responsibly”
working through them is practical
and will not result in unnecessary
and endangering information being
made public.
U.S. Navy photo
This attempt to remove the
‘middle-man’ will lead to more sophisticated automated intelligence
analysis with fewer human operators involved. Snowden revealed the
existence of programs that collect
and store digital data and communications. However, if filtering and
analyzing the data can be performed without a human there will be
less potential leakers. In this sense
the consequences of Snowden´s actions will thwart his original intentions – to disclose information about
governmental wrong-doings. What
is secret will truly be SECRET in
the future with less and less people
able to access the information
Thus far Snowden has been able
to surface time after time with new
important information and this is
a necessity in order for him to remain politically important. In each
case, after a relative short period of
time all signs of his impact disappear
– after all the world of international politics and U.S. politics have
suffered more severe threats than
Snowden and never got paralyzed
for longer than a moment. We must
rise above the heated discussion of
today and view Snowden and his effect from a longer-term perspective.
The question is whether leaks
by Snowden jeopardize national or
international security. It is common
that the intelligence apparatuses
everywhere attempt to keep everything shrouded in secrecy. Snowden
has been helping to make surveillance techniques and the extent of their
use public. Our governments need
to redefine their need for information and the means they use to gather it. “The innocent have nothing
to hide” is not a viable excuse for
intrusions into privacy of citizens.
Snowden’s leaks have hurt the intelligence community but from the
Navy Cyber Defense Operations Command. Sailors monitor,
analyze, detect and respond to unauthorized activity within
U.S. Navy information systems and computer networks.
19
Kirjoittajat:
Majuri Petri Huovinen
Insinöörimajuri Anssi Kärkkäinen
Komentajakapteeni Mikko Lehto
Majuri Lauri Noronen
Majuri Kimmo Pispa
Majuri Ville Viita
(Yleisesikuntaupseerikurssi 56/MPKK)
Sotilaalliset kybersuorituskyvyt
– Toimintaympäristön tarkastelua, osa 1
Kyberulottuvuus on sotilaallisen
toimintaympäristön osa maan, meren,
ilman ja avaruuden rinnalla. Kyber
on jatkuvassa ja saumattomassa
vuorovaikutuksessa muiden ulottuvuuksien
kanssa sekä myös läpileikkaa ne.
Kyky toimia kyberulottuvuudessa on
asevoimille ratkaisukohta siinä missä
onnistuminen perinteisissä maa-, merija ilmaoperaatioissa. Arvioidaan, että
digitalisoituminen ja informaatioteknologian
leviäminen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla
jatkuu seuraavan 20 vuoden aikana. Kyber
koskettaa jokaista yksilöistä yrityksiin,
valtioihin ja liittokuntiin.
M
onissa maissa kybersuorituskykyjen ja -turvallisuuden kehittäminen
ovat painopistealueita – myös asevoimien osalta. Lukuisat kunnianhimoiset valtiolliset kyberstrategiat
osoittavat, että kyberin merkitys on
tunnistettu ja toimintaympäristössä
halutaan määrätietoisesti saada sekä
ylläpitää aloite ja toiminnanvapaus.
20
Kyberulottuvuus on toistaiseksi eräänlainen uusi ”villi länsi”, jonka toimintatavat, säädökset ja mahdollisuudet
ovat vasta hahmottumassa. Aktiiviset
luovat uutta ottamalla tilan haltuunsa ja passiiviset seuraavat perässä.
Vuonna 2013 julkaistu Suomen
kyberturvallisuusstrategia velvoittaa
puolustusvoimia osana yhteiskuntaa
suunnitelmalliseen kybersuoritusky-
vyn kehittämiseen. Strategiassa esitetyn Suomen kyberturvallisuuden
vision mukaan Suomi on jo vuonna
2016 kyberturvallisuuden kärkimaa.
Tämä tarkoittaa muun muassa, että
Suomi kykenee suojaamaan elintärkeät toimintonsa kaikissa tilanteissa
ja on maailmanlaajuinen edelläkävijä kyberuhkiin varautumisessa ja niiden aiheuttamien häiriötilanteiden
hallinnassa. Informaatioteknologian nopean muutoksen vuoksi kyberosaamista ja -suorituskykyä ei voi
varastoida – eikä myöskään nopeasti
luoda vasta tarpeen ilmaantuessa.
Amerikkalainen näkemys
kyberulottuvuuden
linkittymisestä muihin
sodankäynnin ulottuvuuksiin.
Eri maiden kyberstrategioissa
painotetaan kybertoimintaympäristön keskeistä merkitystä nykyaikaiselle tietoyhteiskunnalle ja todetaan
uhkien olemassaolo. Strategioille on
myös yhteistä, että niissä todetaan
yhteistyön tärkeys niin kansallisesti
kuin kansainvälisesti. Kyberturvallisuuden edistämisessä keskeisenä
nähdään mm. koulutuksen lisääminen, lainsäädännön kehittäminen, tilannekuvan kokoaminen ja
tietojenvaihdon lisääminen sekä
tietoturvan parantaminen. Tässä
artikkelissa keskitytään tarkastelemaan kybertoimintaympäristöä ja
sen merkitystä, haasteita ja mahdollisuuksia.
Kybertoimintaympäristö
linkittää fyysisen ja
informaatioympäristön
Määriteltäessä kybertoimintaympäristöä yhteiskunnan elintärkeiden
toimintojen uhkana sekä mahdollisuutena ja näin ollen sotilaallisena
taistelutilana törmätään väistämättä
määritelmällisiin (kyberavaruus, kyberulottuvuus yms.) ja toiminnallisiin ongelmiin. Kyberstrategiassa
puhutaan kybertoimintaympäristöstä vain sähköisessä muodossa olevan
informaation ympäristönä, mutta
kyseessä on huomattavasti laajempi
kokonaisuus - erityisesti sotilaallisena
tarkasteluna. Tällöin on huomioitava kyberavaruuden moninaiset
ilmiöt ja liitynnät niin yhteiskunnan
elintärkeiden toimintojen kuin verkostoavusteisen puolustusjärjestelmän osalta. Artikkelissa sovelletaan
Yhdysvaltain asevoimien kokonaisvaltaista toimintaympäristön ymmärrystä kyberulottuvuuden sotilaallisessa tarkastelussa.
Informaatioympäristö (Information Environment) on määritelmän
mukaisesti yksilöiden, organisaatiSotilasAikakausLehti
12 | 2013
Maa-, meri-, ilma- ja
avaruusulottuvuus ovat vahvasti
riippuvaisia kyberulottuvuudesta.
oiden ja järjestelmien yhdistelmä,
mikä kokoaa, käsittelee, levittää tietoa tai toimii tiedon perusteilla. Yhdistelmä koostuu kolmesta toisiinsa
sidoksissa olevista ulottuvuuksista,
joita ovat fyysinen, kognitiivinen ja
tieto. Tämä määritelmä on abstrakti
ja luo perustan Yhdysvaltain asevoimien informaatio-operaatioille ja
psykologiselle sodankäynnille.
Viimeisen vuosikymmenen aikana informaatioympäristön sisältö on
painottunut uudella tavalla, koska
yhdysvaltalaisen ohjesäännön Joint
Publication 2-01.3 (2009) mukaan
merkittävimmäksi tekijäksi on noussut kyberulottuvuus. Kyberulottuvuus menee päällekkäin niin fyysisen kuin tiedon ulottuvuuden kanssa
informaatioympäristössä, mutta se
vaikuttaa kaikissa operaatioulottuvuuksissa. Kuvassa alla on hahmoteltu kokonaisvaltaista näkökulmaa
kybertoimintaympäristöön.
Kokonaisvaltainen näkökulma
toimintaympäristöön
(Lähde: Joint Publication 2-01.3, 2009).
Kyberulottuvuus on merkittävin
osa nykyisten operaatioiden informaatioympäristöä, joka koostuu
toisistaan riippuvaisista verkoista
informaatioteknologian infrastruktuureja. Nyt ja tulevaisuudessa kyberulottuvuus vaikuttaa kaikkeen
ja kaikkialla alkaen kodinelektroniikasta ja autoista päättyen valtioiden ylläpitämiin järjestelmiin
sekä digitaalisiin asejärjestelmiin
niin avaruudessa, ilmassa, maalla,
merellä kuin pinnan alla. Kyberulottuvuuden monimutkaisuus ja
jatkuva muovautuminen aiheuttaa
haasteita tietoverkko-operaatioiden
suunnitteluun ja toimeenpanoon.
Mooren lain mukaisesti tietojärjestelmien prosessoriteho kaksinkertaistuu kahden vuoden syklissä.
Lisääntynyt prosessointiteho johtaa
monimutkaisempiin ohjelmistoihin
ja kooltaan pieneneviä mikropiirejä
voidaan asentaa uusiin sovelluskohteisiin. Kyberulottuvuuden muutosten ennakointi pitkällä aikavälillä on
lähes mahdotonta.
Informaatioympäristön fyysinen
ulottuvuus rakentuu johtamisjärjestelmistä ja sitä tukevista infrastruktuureista, jotka mahdollistavat yksilöiden ja organisaatioiden operaatiot avaruuden, ilman, maan sekä
merellisissä taistelutiloissa. Fyysinen
ulottuvuus käsittää laitteistot ja niitä
yhdistävät tietoliikenneverkot, johon
kuuluu tiedonsiirron keinot, infrastruktuuri ja teknologia sekä eri ryhmät. Fyysinen ulottuvuus laajenee
käytännössä operaatioulottuvuuksien
ulkopuolelle sisältäen asevoimien ja
kansalliset suorituskyvyt johtamisjärjestelmän sekä päätöksenteon
vaatimusten tukena. Fyysisen ulottuvuuden laitteistot koostuvat elektronisista piirikomponenteista, jotka
ovat erittäin haavoittuvaisia korkeille
lämpötiloille sekä sähkövirran äkillisille muutoksille ja katkoksille. Vir-
21
Stoned-viruksen heksakoodia.
tapiikit ja sähkömagneettiset pulssit
keinotekoisina (sähkömagneettinen
pulssi (EMP) tai suurtehoisina mikroaaltoina (HMP) tai luonnollisista
syistä johtuen (salamat tms.) voivat
vakavasti alentaa laitteiden toimintaa, jotka ovat vikatilanteessa riippuvaisia varakomponenttien saatavuudesta. Lisäksi tulee huomioida
laitteistovalmistajien aiheuttamat
valmistuksen ja kokoamisen aikaiset
tahattomat tai tarkoitukselliset virheet, jotka aiheuttavat mahdollisia
laitteistojen toimintahäiriöitä.
Tietoverkot rakentuvat pääsääntöisesti yhteiskunnan tietoliikenneinfrastruktuurille ja ne ovat
aina haavoittuvaisia vastustajan
tietoverkko-operaatioille sekä fyysiselle tuhoamiselle. Tietoverkkojen
haavoittuvuus tämän tyyppisille
hyökkäyksille kasvaa, kun eri tietojärjestelmiä liitetään keskenään käyttäen siviiliyhteiskunnan tietoliikenneinfrastruktuuria. Ilman riittäviä
suojaustoimenpiteitä tietoverkkojen
liitynnät tarjoavat takaportin, jonka avulla vastustaja voi saada luvattoman pääsyn tietojärjestelmiin.
Tietojärjestelmiin voidaan päästä
mistä tahansa maailmassa ja mikä
tärkeintä uskottavan palveluneston
toteuttamiseksi mitä reittiä tahansa
- globaalisti.
Informaatioulottuvuus yhdistää
fyysisen ja kognitiivisen ulottuvuuden informaatioympäristössä. Kyberulottuvuuden suorituskykyjen ja
22
tietoverkko-operaatioiden sekä eikyberavaruudellisten keinojen sekä
menetelmien kokonaisuudessa on
kyse laitteistojen ja ihmisten välisestä
informaation kokoamisesta, käsittelystä, levittämisestä, esittämisestä ja
turvaamisesta tietokoneohjelmien
avulla. Informaatioulottuvuuden
tietotekninen haavoittuvuus yhdistettynä vastustajan tietoverkkooperaatioiden kehittyneisyyteen luo
perusteet arvioida vastustajan mahdollisia toimintavaihtoehtoja.
Tietokoneohjelmat (ts. koodi,
softa, sovellus) ovat kaikkien tietojärjestelmien perusta, alkaen tietokonelaitteistojen käyttöjärjestelmistä ja
päättyen erityisiin ja monimutkaisiin
tiedon käsittelyn sovelluksiin. Tämä
riippuvuussuhde tekee tietojärjestelmistä haavoittuvaisia haittaohjelmille, joita on erikseen ohjelmoitu kopioitumaan itsenäisesti ja toimimaan
vakoilun, häirinnän tai vastaavaan
tarkoitukseen. Haittaohjelmat voivat tarttua tietokoneeseen useilla eri
menetelmillä, esimerkiksi itsenäisinä
piilo-ohjelmina siirrettävässä massamuistissa, muiden ohjelmien tai tiedostojen piilotettuna haittakoodina
ja niin edelleen.
Tietokoneohjelmien käsittelemä
tieto on eheää ja käyttökelpoista,
mikäli se säilyy muuttumattomana.
Täten tieto on altis hyökkäyksille
joko ennen tietojärjestelmään siirtoa tai sen ollessa taltioituna. Tiedon
muuntaminen taltiossa eli yleensä
tietokannassa on huomattavasti vaikeampaa, koska se edellyttää pääsyä
kyseisen tietokannan tietojärjestelmään. Mikäli pääsy kyetään järjestämään, niin vaikutusmahdollisuudet ovat laajemmat mahdollistaen
tiedon lukemisen, muuntamisen,
keräämisen sekä poistamisen. Tietojärjestelmien hallinnan menetelmät
ja käytännöt on luotu varmistamaan
tietoturvallisuus sovellusten avulla
(palomuurit, päivitykset, varmuuskopiointi yms.). Automatisoituina
ne mahdollistavat tietojärjestelmien
eheyden, luottamuksellisuuden ja
käytettävyyden, mutta johtuen säännönmukaisuudesta ne mahdollistavat potentiaalisten haavoittuvuuksien hyödyntämisen.
Ylläpidosta huolimatta tietojärjestelmän toimintavirheet voivat johtua tahattomasta ihmisen virheestä
tai tarkoituksellisesta sabotaasista,
mutta nykyaikaisten tietojärjestelmien monimutkaisuus aiheuttaa vaikeuksia erotella näitä kahta toisistaan.
Ihmiset - kuten tietojärjestelmän
ylläpitäjät, tietokantakäsittelijät, ohjelmoijat sekä käyttäjät mahdollistavat pääsyn tietojärjestelmään, jolloin
vastustajan onnistuneella henkilöstön värväystoiminnalla voi olla katastrofaaliset seuraukset. Ihmisten
osalta mahdollisia tietojärjestelmähaavoittuvuuksia tulisi tarkastella organisaation henkilöstöturvallisuuden
ja käyttäjien pätevyyden kautta.
Informaatioympäristön kognitiivinen ulottuvuus käsittää tietoa
välittävien, vastaanottavien ja siihen
vastaavien tai sen perusteella toimivien henkilöiden tajunnan. Tässä
ulottuvuudessa ihmiset ajattelevat,
havaitsevat, hahmottavat, ymmärtävät ja tekevät päätöksiä. Kyberulottuvuuden tarkastelu tulisi liittyä
aiemmin käsiteltyyn kohtaan ihmiset
tietojärjestelmien käyttäjinä ja silloinkin luotettavan ja käyttökelpoisen
johtopäätöksen laatiminen voi olla
jopa mahdotonta.
Kyberulottuvuuden merkitys sotilaallisissa operaatioissa tulisi arvioida tunnistamalla ja priorisoimalla
ne tietojärjestelmät ja tiedonsiirtoverkot, joiden katsotaan olevan kaikkein kriittisimpiä niin omalle kuin
vastustajan toiminnalle. Riippuen
tietojärjestelmän merkityksestä, tietojärjestelmäongelman vaikutukset
tai jopa lyhyet käyttökatkokset voivat aiheuttaa pitkällisen heijastevaikutuksen yhteiskunnalle tai sotilasoperaatiolle päiviksi, viikoiksi tai
kuukausiksi. Kriittisten järjestelmien suhteellinen haavoittuvuus tulisi
arvioida määrittämällä vahvuudet
ja heikkoudet kyberulottuvuuden
kaikista näkökulmista. Tietojärjestelmän tai -verkon kokonaishaavoittuvuus ei välttämättä määrittele
kyseisen järjestelmän kriittisyyttä tai
todennäköisyyttä joutua kohteeksi.
Kybertaistelutila
muodostuu kolmesta
kerroksesta
Kyberulottuvuus sotilaallisena taistelutilana (huomioiden sen kokonaisvaltainen läpileikkaavuus toimintaympäristön eri taistelutiloihin)
voidaan jakaa fyysiseen, loogiseen
ja sosiaaliseen kerrokseen (kuva
ohessa). Näiden tasojen avulla kyberulottuvuus voidaan - informaatioympäristön mukaisesti - tarkentaa
tietoverkko-operaatioiden suorittamiseksi kybertaistelutilaksi.
Fyysinen kerros sisältää maantieteelliset osat sekä fyysisen verkon
osat. Maantieteelliset osat ovat verkon elementtien fyysisiä sijainteja.
Vaikka geopoliittiset rajat voidaan
ylittää kyberavaruudessa lähes valonnopeudella, niin silti fyysinen
asemointi yhdistää ne toimialueisiin. Fyysisen verkon osat sisältävät
12 | 2013
Nykyaikaisessa asejärjestelmässä on useita kyberulottuvuudesta
riippuvaisia osajärjestelmiä. Lähde: Puolustusvoimat
kaikki laitteistot sekä tietoliikenneinfrastruktuurin, jotka pitävät yllä tietoverkkoja ja niiden fyysisiä liityntöjä.
Looginen kerros sisältää loogisen
verkon osat, joka on luonteeltaan
tietotekninen ja muodostuu loogisista yhteyksistä fyysisen verkon solmujen välillä. Sosiaalinen kerros käsittää persoonan eli käyttäjän sekä kyberpersoonan osat. Persoonat ovat
oikeita ihmisiä verkon käyttäjinä.
Kyberpersoona on verkossa sähköpostiosoitteen, tietokoneen IP-osoitteen tai vastaavan avulla tunnistettu
toimija. Yhdellä käyttäjällä voi olla
useita kyberpersoonia ja vastaavasti
yhdellä kyberpersoonalla voi olla
useita persoonia käyttäjähenkilöinä.
Tällä on tärkeä vaikutus tarkasteltaessa kyberulottuvuuden toimintaa
ja toimijoita omien tietoverkko-operaatioiden kohteina: oikean vastustajan ominaisuudet tulee vastuullisesti
varmentaa myös maalittamisen tuen
osalta.
Kyberase
Paljon puhutun kyberaseen paradigmaa eli tieteen yhteisesti hyväksymää määritelmää kyberaseesta
on vaikea löytää. Artikkelin toi-
Kybertaistelutilan periaatteellinen jako
sekä kyberasejärjestelmän rakenne.
23
Kybertaistelutila
– haasteita ja
mahdollisuuksia
Kybertoimijalla voi olla useita kyberpersoonia.
mintaympäristö on määritelty
analyysin kautta: kybertoiminta
keskittyy ja yhdistyy loogisessa kerroksessa, jolloin kyberase
voidaan määritellä koodiksi, joka
saa aikaan halutun toiminnon
tietokoneessa. Joissain lähteissä
kyberaseeksi määritellään hakkeri
koneineen ja toisissa taas vaikkapa ”bottikone”, mutta näissäkin
määritelmissä vaikutus perustuu
ohjelmistokoodiin. Kyse ei ole
pelkästään perinteisessä mielessä
haittaohjelmista, koska suojautuminen edellyttää toisenlaisia kyberaseita kuten tietoturvaohjelmistoja. Näillä perusteilla kyberaseeksi määritellään koodi ja kyberasejärjestelmäksi koodi, koneet ja
käyttäjä osana kybertaistelutilaa.
Yksinkertainen kyberase voi olla haittaohjelman sisältävä USB-tikku.
24
Kybertaistelutila on valtiollisille toimijoille ongelmallinen ulottuvuus,
koska se ilmenee monimuotoisena
toimintaympäristönä. Kyberulottuvuuden tarjoamat mahdollisuudet
sekä vastaavasti uhat ovat pienellekin maalle suuret, mutta kybertaistelutilassa pieni valtio voi saavuttaa
suurvalta-aseman. Tämä edellyttää
mahdollisuuksien maksimointia uhkien minimoimiseksi sekä koordinoitua yhteistoimintaa sekä resursseja
normaaliolojen ja poikkeusolojen
vaatimuksiin. Kybertaistelutilan
erottelu sotilaalliseen ja yhteiskunnalliseen osaan mahdollistaa taistelutilan systemaattisemman toiminnan tietoverkko-operaatioiden
osalta. Sotilaallinen kybertaistelutila
tulee määritellä erityisellä tarkkuudella huomioiden ulottuvuuksien ja
kerrosten avulla kokonaisuus, joka
alkaa tietokonelaitteistojen mikro-
Kuva: Wiki Commons
Varauduttiinko Maginot-linjalla torjumaan vanhentunutta uhkaa?
siruista ja päättyy tietojärjestelmien
käyttäjien ajatusmaailmaan henkilöturvallisuuden osalta. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen sekä
merkityksellisten toimintojen osalta
tulee määritellä ulottuvuuksien ja
kerrosten avulla kriittiset ja haavoittuvat solmut sekä niiden uhkatekijät.
Kybertaistelutilan kyberaseet ovat
yhteisiä, jolloin uhka ja mahdollisuudet yhtenevät erottelusta huolimatta.
Kyberulottuvuudessa suoritettavat tietoverkko-operaatiot
12 | 2013
vaativat kybertaistelutila-analyysien lisäksi merkittävän tilannetietoisuuden kyberulottuvuuden
ilmiöistä sekä vastatiedustelun
tietoteknistä tutkimusta. Erityinen painoarvo tulisikin asettaa
omalle tiedustelun, valvonnan
sekä vastatiedustelun tuottamalle
tiedustelutietojen kokonaisuudelle
liittyen kyberulottuvuuteen, jotta
potentiaalisten vastustajien toimia
voidaan ennakoida. Tietoverkkooperaatioiden rinnalla tulee aina
muistaa tarkastella epäsuoria vaikutuskeinoja kybertaistelutilassa
- kuten harhauttaminen, fyysinen
tuhoaminen sekä erityisesti mahdolliset henkilöiden tahattomat
ja tahalliset toimet. Toisaalta tulee tarkastella kyberulottuvuuden
avulla vaikuttamista toisiin taistelutiloihin sekä muihin kohteisiin.
Kyse on yhdestä toimintaympäristön taistelutilasta, jossa suoritetaan kokonaisoperaatiota tukevia
tietoverkko-operaatioita halutun
loppuasetelman saavuttamiseksi.
Vastustajat
kybertaistelutilassa
Perinteisestä sodankäynnistä poiketen kybertaistelutilassa ei voida
pelkästään eritellä vihollisia vaan
on puhuttava vastustajista, jotka toimivat kyberulottuvuudessa
koko ajan pyrkien saavuttamaan
Verkkorikollisuus on kasvanyt merkittävästi viime vuosina.
25
Kybertaistelutilan periaatteellinen modus operandi.
omat päämääränsä käyttäen kyberaseita tai -järjestelmiä. Kybertoimijoina on nähtävä perinteiset
hakkerit, jotka joko harrastuksenaan tai asian puolesta aiheuttavat pääsääntöisesti vain harmia
omilla toimillaan.
Toisena ovat perinteiset rikolliset sekä rikollisiin toimiin luokiteltavat laittomia keinoja käyttävät
organisaatiot, joiden määrä on
kasvamassa kyberymmärryksen
ja -mahdollisuuksien lisääntyessä
esimerkiksi teollisuusvakoiluun.
Kolmantena toimijana ovat vielä tiettävästi passiiviset terroristit,
joiden aktivoituminen omien strategisten päämäärien saavuttamiseksi
internetin avulla voi pahimmillaan
aiheuttaa joko suoran uhkan tai
epäsuoria vaikutuksia yhteiskunnan
elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian (YETTS) mukaisille
alueille ja kohteille.
Neljäntenä ovat valtiolliset kybertoimijat, jotka voivat pahimmillaan suorittaa aktiivista vakoilua
ja valvontaa normaalioloissa sekä
valmistautua käyttämään poikkeusoloissa koko kyberarsenaaliaan strategisten päämäärien saavuttamiseksi. Taulukossa 1 on esitetty edellä
mainitut toimijat sekä tarkoitukset,
kohteet ja keinot.
Modus operandi
Riippumatta toimijan motiivista
kyberulottuvuudessa tapahtuvassa
aktiivisen vaikuttamisen operaati-
Taulukko 1. Kybertoimijat – motiivit, kohteet ja keinot.
26
ossa noudatetaan pääsääntöisesti yleistä toimintatapaa (modus
operandi).
Operaation aluksi tiedustellaan ja kartoitetaan vaikuttamisen kohde. Kohteen tiedustelun
jälkeen koodataan tarvittava(t)
haittaohjelma(t) haluttuihin vaikutuksiin pääsemiseksi. Haittaohjelma toimitetaan kohteelle,
jossa käytetään hyväksi pääsääntöisesti käyttäjien huolimattomuutta tai järjestelmän, laitteen,
sovelluksen tms. haavoittuvuutta haittaohjelman asentamiseksi. Tämän jälkeen haittaohjelma toimii automaattisesti ja luo
toimijalle edellytykset kohteen
hallinnalle sekä jatkotoimintojen
suorittamiselle - esimerkiksi koh-
teiden tiedustelun kautta uuteen
toimintatapasykliin.
Kybersuorituskykyjen
kehittäminen
välttämätöntä
Tuskin kukaan tänä päivänä
pystyy enää kiistämään kybertoimintaympäristön merkitystä.
Kyberulottuvuuden välityksellä
voidaan vaikuttaa maalle, merelle, ilmaan ja avaruuteen vaikutusten kohdistuessa niin tietoon
kuin fyysisiin järjestelmiin. Operointikykyä kyberulottuvuudessa kehitetään määrätietoisesti ja
merkittävillä resursseilla monissa
maissa. Sotilaallisesti katsottuna
kilpailu kybertaistelutilan hyväksikäytöstä on täydessä vauhdissa.
Asevoimien resurssien vähetessä
etsitään kybersuorituskyvyistä
12 | 2013
kustannustehokkuutta sotilaallisen kynnysarvon ylläpitoon ja
tulevaisuuden kriisien ratkaisemiseen. Riittämätön varautuminen kyberuhkiin voi muodostua
kriittiseksi haavoittuvuudeksi, jota
hyödyntämällä vastustaja pääsee
iskemään asevoimien ja yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin. Kyberturvallisuuden takaamiseksi on ymmärrettävä ”kyber”
toimintaympäristönä ja millaiset
ovat sen mahdollisuudet ja uhkat.
Kyber toimint aympär istön
merkitystä arvioitaessa on kyettävä löytämään ne tekijät, jotka
vaativat uudenlaisten toimintatapojen ja menetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa. Uusiin ja
osin tunnistamattomiin uhkiin on
vaarallista varautua ”vanhoilla”
menetelmillä ja välineillä. Historiasta voidaan poimia lukuisia esimerkkejä, joissa varautuminen on
perustunut vanhoihin uhkakuviin
ja uusien uhkien merkitystä tai
realisoitumista on pyritty vähättelemään tai kokonaan kieltämään.
Artikkelin toisessa osassa tarkastellaan sotilaallisen kybersuorituskyvyn kehittämistä kansallisesta näkökulmasta sekä suorituskyvyn eri osa-alueiden merkitystä
kokonaissuorituskyvyn saavuttamisessa.
[Lähteet tekijöillä]
Tiedämmekö mihin olemme menossa ja
mihin meidän pitäisi varautua?
27
Uusiin tehtäviin...
Prikaatikenraali
Mauri KOSKELA
Prikaatikenraali
Kim JÄÄMERI
Esikuntapäälliköksi YK:n
UNMIL
-operaatioon
16.11.2013.
Eversti
Arto-Pekka NURMINEN
Ilmavoimien
komentajaksi
1.4.2014.
Kommodori
Mikko SANTAVUORI
Everstiluutnantti
Heikki POHJA
Etelä-Suomen
huoltorykmentin
komentajaksi
1.1.2014.
Komentaja
Jussi VOUTILAINEN
Erityistehtävään
(puolustusasiamiesvalmennus) Puolustusvoimien tiedustelukeskukseen
1.1.2014.
Erityistehtävään
(staff officer/ICC/
MPD/SHAPE/
NATO) Puolustusvoimien tiedustelukeskukseen
8.11.2013.
Komentaja
Taisto VANHAMÄKI
Erityistehtävään
(Branch Chief
E&T/IMS/NATO
HQ, Bryssel)
Puolustusvoimien
tiedustelukeskukseen 1.1.2014.
Esikuntapäälliköksi
Etelä-Suomen
Sotilasläänin
esikuntaan
1.1.2014.
Everstiluutnantti
Timo VILKKO
Everstiluutnantti
Joni LINDEMAN
Tutkijaesiupseeriksi meritaistelukeskukseen
Merisotakouluun
1.1.2014.
Everstiluutnantti
Pekka LAMPÉN
Henkilöstöosaston
apulaisosastopäälliköksi
Pääesikuntaan
1.1.2014.
Komentaja
Jukka ALAVILLAMO
Huolto-osaston
apulaisosastopäälliköksi Maavoimien
materiaalilaitoksen
esikuntaan
1.1.2014.
Everstiluutnantti
Jari SEPPÄLÄ
1. erityistehtävään (Merivoimien tutkimuslaitoksen lakkauttaminen)
Merisotakouluun
1.1.2014 ja 2. valmiuspäälliköksi Suomenlahden meripuolustus
alueelle 1.3.2014.
Onnittelut kaikille 6.12.2013 ylennetyille!
Virallisen kuvan uudessa arvossa ottaa Puolustusvoimien kuvakeskus – muistakaa käydä kuvauttamassa itsenne.
28
Osastoesiupseeriksi
suunnittelusektorille
johtamisjärjestelmäosastoon
Pääesikuntaan
1.1.2014.
Kommodori
Rami PELTONEN
Eversti
Manu TUOMINEN
Erityistehtävään
kansliaan
Pääesikuntaan
1.2.2014.
Komentajakapteeni
Anssi HATAKKA
Erityistehtävään
(puolustusasiamiesvalmennus)
Puolustusvoimien
Everstiluutnantti
Petri SIIVONEN
Erityistehtävään
Puolustusvoimien
Everstiluutnantti
Matti TOIVETTULA
Sotatekniikan pääopettajaksi sotatekniikan laitokselle
Maanpuolustuskorkeakouluun
1.3.2014.
Everstiluutnantti
Vesa LAITONEN
Kehittämissektorin
johtajaksi operatiiviseen osastoon
Pääesikuntaan
1.3.2014.
1. sotataidon ja kouluttamisen opettajaryhmän johtajaksi 1.3.
2014 ja 2. osaston joh-
Komentaja
Arvi TAVAILA
Erityistehtävään
Puolustusvoimien
Everstiluutnantti
Asko VALTA
Osastoesiupseeriksi
strategisen suunnittelun sektorille
suunnitteluosastoon
Pääesikuntaan
1.3.2014.
Eversti
Pauli RANTAMÄKI
Satakunnan
lennoston
komentajaksi
1.4.2014.
tajaksi koulutuskeskukseen Maasotakouluun
1.1.2015.
Eversti
Mikko PUNNALA
Everstiluutnantti
Juha KURENMAA
Huoltopäälliköksi
Ilmavoimien
esikuntaan
1.4.2014.
Erityistehtävään
(kriha-tehtävän
ajaksi) henkilöstöosastoon Maavoimien esikuntaan
1.4.2014.
Everstiluutnantti
Tommi HAAPALA
Koulutussektorin
johtajaksi henkilöstöosastoon
Maavoimien
esikuntaan
1.4.2014.
Palstalla julkaistaan pääsääntöisesti edeltävän kalenterikuukauden aikana puolustusvoimain komentajan hyväksymät tehtävään
määräykset. Tehtävään määräysten suuren lukumäärän takia osa julkaistaan seuraavassa Sotilasaikakauslehden numerossa.
Mikäli et halua tehtävään määräystäsi julkaistavan tällä palstalla ota yhteys palstan pitäjään sähköpostitse:
rantala@upseeriliitto.fi
12 | 2013
29
OSKARI
Oma aikataulu, ikkunapaikka ja parasta matkaseuraa
Ikkunapaikka Hertz autossa Upseeriliiton
jäsenetuhinnoilla ei paljon maksa.
Saat hyvän tarjouksen autosta, kun
ilmoitat jäsennumerosi Hertz Varauspalveluun.
Hertz Varauspalvelu  0200 11 22 33
(0,75 EUR/min+pvm/mpm)
Hertz on Upseeriliiton yhteistyökumppani. Lisätiedot www.upseeriliitto.fi
30
Joulukuu 2013
Liittovaltuusto kokoontui Katajanokalla
32
Pääluottamusmiehen palsta Kriisinhallinnan veteraanipolitiikasta
34
Vaaliohje osastoille ja jäsenyhdistyksille
35
Puheenjohtaja valitaan ylimääräisessä liittokokouksessa
– keltaiset sivut
Päätoimittaja Marko Varama
36
38
Onko evp-upseerilla käyttöä työelämässä?
40
Tervetuloa Kuusamon talveen
42
43
Vakituiset avustajat:
– Hannu Sipilä
– Jari Rantala
– Ville Viita
– Päivi Schroderus
– Kari Haapanen
– Erja Elopuro
HYPON EDUT UPSEERILIITON JÄSENILLE
Omaa asuntoa hankittaessa jopa 100 % rahoitus
mahdollista Hypon erityisvakuusjärjestelyllä
Osaomistuskonseptilla vaiheittain kiinni
omaan kotiin ilman omarahoitusosuutta
Asuntovarallisuus turvaa eläkepäivät, Käänteinen
Asuntolaina markkinoiden ylivoimaisin eläkesäästötuote
Kysy lisää asiakaspalvelustamme puh. (09) 228 361!
www.hypo.fi
Suomen Hypoteekkiyhdistys
Suomen AsuntoHypoPankki Oy
Yrjönkatu 9 A, PL 509, 00101 Helsinki, puh. (09) 228 361, hypo@hypo.fi
Näe ilman silmälaseja! Medilaser Oy ja Upseeriliitto ovat solmineet yhteistyösopimuksen.
Hyödynnä jäsenetusi* * Laserleikkauksen maksuton esitutkimus (arvo 194 €). * ‐ 5% laser‐ ja ikänäköleikkauksen hinnasta. * Ryhmäalennus ‐10 %, kun ryhmässä on vähintään kolme henkilöä ja toimenpiteet varataan samalle ker‐
taa. Löydä lähin klinikkasi ja varaa aikasi: www.medilaser.fi SotilasAikakausLehti
12 | 2013
www.pohjola.fi
puh. 0303 0303.
KUNNIAMERKIT KUNTOON
•Uudetnauhatjamerkkienasetteluoikeaan
järjestykseen,ompelu
•Pienoiskunniamerkkien,
solkienjakunniamerkkinappienmyynti
Puh.(09)47850209ja47850207Fax(09)47850100
SOTAINVALIDIENVELJESLIITTO
RATAMESTARINKATU9C,00520HELSINKI
VAIHDE(09)478500,S-posti: keskus.tsto@sotainvalidit.fi
www.sotainvalidit.fi
31
Hannu Sipilä
Liittovaltuusto kokoontui
Katajanokalla
U
pseeriliiton hallitus päätti kokouksessaan 21.11.2013, että
Upseeriliiton hallituksen puheenjohtajan
ja Upseeriliiton puheenjohtajan tehtäviä
hoitaa väliaikaisesti varapuheenjohtaja
Jouko Seitakari siihen saakka, kunnes
ylimääräinen liittokokous valitsee uuden
puheenjohtajan 13.3.2014. Seitakari toimii kokopäiväisenä väliaikaisena puheenjohtajana 1.12.2013 - 13.3.2014.
Upseeriliiton liittovaltuusto piti syyskokouksen Katajanokan Kasinolla 21. –
22.11.2013. Hyvähenkisessä kokouksessa
useat liittovaltuutetut kiittelivät hallitusta
päättäväisestä toiminnasta kuluneen vuoden koitoksissa.
Moni hallitusveteraani oli ilmoittanut jo
etukäteen, että ei ole käytettävissä uudelle
kaudelle. Toivoin palstallani pari kuukautta
sitten, että ehdokkaita ilmoittautuisi mahdollisimman paljon. Huutoon vastattiin; en
muista että viimeiseen tusinaan vuoteen
olisi ollut yhtä paljon halukkaita liiton hallitukseen.
Äänestyksen jälkeen uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin Kari Nousiainen
rajaupseerien osastosta. Myös hallituspaikoista ja varajäsenyyksistä äänestettiin
tiukasti. Kaikki valitut kuusi varajäsentä
32
ovat vieläpä täysin uusia hallituksen pöydän ääressä. Onnittelen vielä kerran kaikkia
valittuja.
Vuonna 2014 hallitus pääsee työskentelemään normaalin edunvalvontatyön
parissa. Virkaehtosopimuksia kehitetään
jatkuvan neuvotteluperiaatteen mukaisesti.
Liitolle on tarkoitus laatia palkkastrategia.
Upseerien virka- ja tehtävärakennetta kehitetään. Puolustusvoimauudistuskaan ei
ole vielä valmis. Erityisen tärkeäksi asiaksi
on nousemassa vaikuttaminen työeläkelainsäädännön valmisteluun sotilaseläkejärjestelmän ja upseerien ikärakenteen
kehittämiseksi.
Puheenjohtajan vaali tulossa
Hallinnon keskeisimmät tapahtumat ovat
kaksi liittokokousta, joista ensimmäinen
on jo 13.3.2014. Siinä järjestettävään
puheenjohtajan vaaliin on jo ilmoittautunut kaksi ehdokasta, Jari Rantala ja
Risto Rautava, jotka esittelevät itseään
tarkemmin tässä lehdessä. Ehdokkaita
voi edelleen asettaa. Vaaliohjeet on jaettu
Upseeriliiton paikallisosastoihin ja ne
voi lukea myös liiton verkkopalvelun jäsenosiosta.
Taloustutkimus on käynnistänyt kerran
liittokokouskaudessa tehtävän jäsenkyselyn. Kysely on lähtenyt sähköpostilla
kaikille niille jäsenille, joiden ajantasainen sähköpostiosoite on jäsenrekisterissä.
Toivon mahdollisimman monen jäsenen
vastaavan kyselyyn, jotta tulokset kuvaisivat jäsenten mielipiteitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kyselyn tuloksia käytetään
liiton strategian tekemisessä ja muutenkin,
kun toimintaa linjataan.
Valtiovarainministeriö leikkaa
työmatkavähennystä
Valtion talousarvioesitys ensi vuodelle
on 6,7 miljardia euroa alijäämäinen, joka
on merkittävä osuus 53,9 miljardin euron määrärahoista. Alijäämä ehdotetaan
katettavaksi lainanotolla. Valtionvelan arvioidaan vuoden 2014 lopulla nousevan
noin 100 miljardiin euroon.
Valtioneuvostossa ahdinko on tiedostettu. Puhutaan kestävyysvajeesta, joka tarkoittaa sitä että julkisen talouden tulot ovat
pysyvästi pienemmän kuin menot. Marraskuun lopulla valtioneuvosto päätti tarkemmin rakennepoliittisesta ohjelmasta, jolla
on tarkoitus pienentää kestävyysvajetta.
Isänmaa tarvitsee puolustajansa
– upseerin.
Upseeri tarvitsee puolustajansa
– Upseeriliiton.
Ohjelmasta on ollut paljon juttua
mediassa, mutta pari kohtaa on jäänyt
vähäiselle huomiolle. Ensinnäkin valtiovarainministeriö aikoo puolittaa työmatkavähennyksen 7000 euron maksimimäärän, koska työmatkavähennys on
”ympäristölle haitallinen tuki”.
Olen eri mieltä siitä, onko kyseessä
edes tuki. Suomessa on aina ollut periaatteena verottaa vain todellista tuloa, kuten
myös Veronmaksajien Keskusliitto huomauttaa. Verotus kohdistuu tällöin tuloon,
josta on ensin vähennetty sen hankinnasta
aiheutuvat kustannukset. Se, ettei työn tekemisestä syntynyttä kulua veroteta, ei ole
mikään tuki. Todellista palkkaa on vasta
se, joka jää käteen esim. työmatkakulujen
jälkeen.
Kiistän myös työmatkavähennyksen
haitallisuuden ympäristölle, koska sehän
maksetaan julkisen liikenteen taksan mu-
kaisesti. Kausilippu junaan ylittää helposti
vähennyksen maksimimäärän, kun se on
puolitettu valtiovarainministeriön tahdon
mukaisesti.
Touhussa ei ole tolkkua, jos valtiovallan on tarkoitus kannustaa kansalaisia
töihin. Tukiviidakko aiheuttaa jo muutenkin
kannustinloukkuja ja työmatkavähennyksen
puolittaminen vain pahentaa tilannetta. Jos
laskee käteen jäävää rahaa, entistä harvemman kannattaa hakeutua töihin – etenkään jos tarjottu työpaikka on vähänkään
kauempana kotoa. Väitän, että työnteko
on se, joka tämän maan voi nostaa kestävyysvajeesta takaisin kestävälle uralle. Työntekoa ei pitäisi tehdä vähemmän
houkuttelevaksi, vaan päinvastoin alentaa
kynnystä ottaa vastaan työtä pidemmänkin
matkan päästä.
Myös pitkiä työmatkoja tekevät upseerit
tulevat kärsimään tästä VM:n raipaniskus-
ta. Uuden työpaikan vastaan ottaminen
siirtymisvelvollisuuden nojalla on entistä
vastenmielisempää, kun joutuu maksamaan työmatkoista entistä enemmän.
Muuttoajoneuvot
jäävät historiaan
Pienempi ongelma on valtiovarainministeriön aie laittaa ns. muuttoajoneuvot
verolle. Veronalennuksen määrä on tällä
hetkellä enintään 13 450 euroa. Vuodesta
2015 alkaen ei saisi enää tuoda ulkomailla
oleskelun jälkeen autoa alennetulla verolla. Tämäkin osuu puolustusvoimiin ja vieläpä kahdella tavalla. Ensinnäkään upseerit
ja muut ammattisotilaat eivät saisi enää
tuoda autoa alennetulla verolla kriisinhallintatehtävistä palatessaan. Toisekseen
arvelen rekrytoinnin kriisinhallintatehtäviin
vaikeutuvan ainakin jossakin määrin. Mahdollisuus muuttoajoneuvon tuomiseen on
ollut lisäkannustimena monelle.
ERIKOISTUNUT UPSEERIEN ASIOIDEN AJAMISEEN
* Palvelus- ja yksityisasioihin liittyvä juridinen neuvonta ja avustaminen
perustuen Upseeriliiton ja asianajotoimiston väliseen sopimukseen.
* Käytettävissä myös liiton jäsenilleen ottama oikeusturvavakuutus.
* Alustavat neuvottelut ja opastus ovat jäsenille maksuttomia.
Toimisto
Vesa Mattila
Pentti Laiho
Olli-Pekka Lindell
02-251 1004
0400-706 615 040-581 4112
0400-826 078
aatsto@lindell.inet.fi
www.asianajotoimistolindell.fi
12 | 2013
33
Pääluottamusmiehen palsta
Ville Viita
Majuri
Kriisinhallinnan
veteraanipolitiikasta
K
ansallisesta kriisinhallinnan veteraaniohjelman toimeenpanosta
järjestettiin seminaari 15.11.2013 Säätytalolla. Kansallisen veteraaniohjelman
laatimisesta on tehty ministeriön päätös jo
aikaisemmin ja ohjelma on tarkoitus laatia
poikkihallinnollisena sekä useamman viranomaisen välisenä yhteistyönä.
Veteraaniohjelma edellyttää alkuvaiheessa puolustusvoimilta toimenpiteitä
mm. kriisinhallinnan tuelle (palveluksen
jälkeinen tuki, vakuutusturvan täydentäminen ja tukitehtävien perustaminen Suomeen ja Libanoniin). Poikkihallinnollisina
toimenpiteinä ohjelmassa ovat mm. sotilastapaturmalainsäädännön kehittäminen ja
veteraanikeskusten konseptin kehittäminen.
Ministerit jyrähtivät
Puolustusministeri Haglund painotti
omassa puheenvuorossaan käynnistyneen
suunnitelman ensimmäistä vaihetta, jossa etsitään parhaita käytäntöjä ulkomailta
sekä kehitetään tukijärjestelmää. Ministeri
toi selkeästi ilmi, että tietyistä asioista
ei vain voi tinkiä ja tämä ei ole mikään
säästökohde!
Sosiaali- ja terveysministeri Risikko
antoi selkeän vastauksen virkamiehistölle
kuinka asiaa tulee kehittää: kriisinhallintahenkilöstölle tulee saada oma tapaturmalaki ja erityisesti olosuhteiden vaikutukset (mm. kuormitus palveluksessa ja
siitä aiheutuneet vammat) tulee huomioida
34
jatkossa paremmin. Ministerin mielestä
myös kriisinhallinnan kuntoutuksen palvelujärjestelmä tulee olla saumaton.
Ministeri Risikko kiinnitti huomiota siihen, ettei kuntoutuksessa ole otettu
huomioon olosuhteita eikä vammojen pahentumista. Ministeri jatkoi, että tärkeintä
on kuntouttaa, jotta lisävahinkoja ei tulisi.
Lisäksi hän totesi, että muutoksenhakuprosessissa tulisi saada myös sotilasasiantuntijuus mukaan tapaturma-asioita käsiteltävään lautakuntaan. Tähän pääluottamusmies
Jari Rantala esitti heti muutosta siten, että
lautakunta kutsuisi sotilasasiantuntijat kokouksiinsa ja kuulisi heitä asiantuntijoina,
vaikka heitä ei olisi vielä saatu nimettyä
lautakunnan pysyviksi jäseniksi. Esitys sai
laajaa kannatusta, koska uudet säädökset
astuisivat voimaan vasta 1.1.2016. Ihmetystä herätti miksi asiantuntijoita ei ole käytetty mukana aikaisemmin – sotilaat kuitenkin tietävät ja tuntevat operaation olosuhteet
ja kuormituksen omakohtaisesti.
Ministereiden ohjeistuksen jälkeen paikalla ollut ministeriöiden, Valtiokonttorin
sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin korkea-arvoinen virkamiehistö
totesi, että harvoin saadaan näin selkeätä
tahdonilmausta mitä tulisi tehdä.
Miten tästä eteenpäin?
Käynnistynyt veteraaniohjelma ei ole vielä
sellainen veteraanipolitiikka, josta löytyisi
selkeä suunnitelma miten edetä. Ohjelma
on ensimmäinen askel. Veteraanipolitiikan tulee olla laaja-alainen ohjelma, joka
koskettaa kaikkia kriisinhallintatehtävissä
palvelleita ja pitää sisällään mm. korvaukset kuoleman- ja haavoittumistapauksissa,
terveydenhuollon toimenpiteet operaatiossa ja kotimaassa, työkyvyttömyyseläkkeen
tason määrittelyn, koulutus- ja perhetuen
sekä säädökset ammattisotilaiden sijoittumisesta puolustusvoimiin työtapaturman
tai haavoittumisen jälkeen. Fyysisen ja
psyykkisen kuntoutuksen lisäksi tulee huomioida myös kriisinhallinnan veteraanien
eläkejärjestelyt.
Pohjoismaissa ja muun muassa Virossa veteraanipolitiikkaan panostetaan
vahvasti. Kruunu hoitaa asiat, jos ihminen
laittaa henkensä alttiiksi. Meidänkin tulee
nähdä kunnia-asiana kriisinhallinnan veteraanien palvelu isänmaan eteen. Paljon on
vielä tekemättä, mutta tärkeintä on aloittaa
tekemään käskettyä työtä – yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa!
Lopuksi voi vielä mainita Afganistanissa panssarimiinan räjähdyksessä pahasti
vammautuneen Pekka Jylhän kommentti kuinka hän on kokenut haasteet kriisinhallintaveteraanien ”esitaistelijana”:
”Puolustusvoimille kiitos. Kaikki muut ovat
pettäneet – mutta ei PV!”
Vaaliohje Upseeriliiton osastoille ja jäsenyhdistyksille
[Upseeriliiton vaalilautakunnan 25.11.2013 vahvistama.]
Liiton puheenjohtajan vaali ylimääräisessä liittokokouksessa.Vaalin ehdokasasettelu.
Yleistä
Upseeriliiton ylimääräinen liittokokous pidetään torstaina 13.3.2014 Helsingissä. Ylimääräisessä liittokokouksessa
valitaan sääntöjen (rekpvm 19.12.2011) ja vaalijärjestyksen 2012-2014 mukaisesti vaalilla eronneen puheenjohtajan
tilalle liiton puheenjohtaja toimikauden 2012-2014 loppuun ajalle 13.3.2014 - 31.12.2014. Puheenjohtaja seuraavalle
liittokokouskaudelle 1.1.2015-31.12.2017 valitaan sääntömääräisessä liittokokouksessa marraskuussa 2014 erikseen
annettavan vaaliohjeen mukaisesti.
Liiton hallituksen asettama vaalilautakunta on aloittanut työskentelynsä 25.11.2013. Vaalilautakunnan puheenjohtajana toimii komentajakapteeni Mikko Sistonen ja sihteerinä järjestöpäällikkö Kari Haapanen. Vaalilautakunta
kehottaa osastoja ryhtymään tämän ohjeen mukaisiin toimenpiteisiin ehdokkaiden asettamiseksi ja vaaliin valmistautumiseksi.
Osastoissa tulee hyvissä ajoin tiedottaa jäsenistölle puheenjohtajan valitsemistavasta, ehdokasasettelujen vaatimuksista ja osaston ehdokasasettamisen kokouksen ajankohdasta. Vaalien ehdokasasettelu on myös syytä käynnistää
välittömästi aidon vaalin järjestämiseksi. On huomattava, että vaaliaikataulu edellyttää ylimääräisten osastokokousten
pitämistä siten, että vaaliasiakirjat on toimitettava perille liiton toimistoon 31.1.2014 kuluessa kaikilta osin.
Upseeriliiton puheenjohtajaehdokkaat
Liiton puheenjohtajan vaalissa noudatetaan liiton vahvistettujen sääntöjen 10 ja 18 §:n ja liiton vaalijärjestyksen (20122014) 9 -15 §:ien määräyksiä. Vaalikelpoinen on jokainen jäsenrekisterin mukainen Upseeriliiton varsinainen jäsen.
Lisäksi vaalikelpoisuus edellyttää Yhdistyslain 35 § kelpoisuusehtojen täyttymistä.
Ehdollepano suoritetaan liiton hallituksen vahvistamien osaston sääntöjen ja edellä mainittujen määräysten mukaisesti pääsääntöisesti osastokokouksissa. Ehdokkaita voi asettaa myös vähintään 50 varsinaisen jäsenen perustama
valitsijamiesyhdistys kokouksessaan. Ylimääräisen liittokokouksen ajoittaminen edellyttää osastoja ja jäsenyhdistyksiä
pitämään ylimääräisen osastokokouksen ehdokkaiden asettamiseksi, ellei ehdokasta ole asetettu jo myöhäisessä v 2013
syyskokouksessa. Osasto voi asettaa useammankin kuin yhden ehdokkaan. Osaston asettaman ehdokkaan ei tarvitse
olla oman osaston/jäsenyhdistyksen jäsen.
Ehdokkaiden asettaminen osastoissa ei ole pakollista. Vaaliin liittokokouksessa voivat osallistua vain osastokokouksessa, jäsenyhdistyksen kokouksessa tai perustetun valitsijamiesyhdistyksen kokouksessa määräaikaan mennessä
asetetut ehdokkaat. Vaalijärjestyksen 9 §:n 2 mom:n määrittämät asiapaperit tulee toimittaa vaalilautakunnalle liiton
toimistoon viimeistään 31.1.2014 kuluessa. Ehdokkaalta on saatava kirjallinen suostumus.
Ehdokaslistojen yhdistelmä lähetetään osastoille 15.2.2014 mennessä ja se julkaistaan samaan aikaan verkkosivuilla
sekä lisäksi SAL:n helmikuun numerossa vkolla 7. Ehdokaslistojen yhdistelmä on oltava tiedossa osastoissa kaksi viikkoa
(26.2.2014 alkaen) ennen varsinaista liittokokousta. Samassa aikataulussa julkaistaan ohjeet toiminnasta ylimääräisen
liittokokouksen vaalissa sekä käytettävä valtakirjalomake.
Vaali liittokokouksessa suoritetaan, mikäli on asetettu kaksi tai useampia ehdokkaita. Vaali suoritetaan enemmistövaalina, jossa valituksi tulevan on saatava ehdoton enemmistö annetuista äänistä. Mikäli ehdokkaita on enemmän
kuin kaksi, eikä kukaan ehdokkaista saa ensimmäisellä äänestyskierroksella yli 50 % annetuista äänistä, äänestetään
toisella kierroksella kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä. Tasatuloksessa ratkaisee arpa.
Vaalissa liiton varsinainen jäsen saa äänestää valtakirjalla enintään 50 poissa olevan varsinaisen jäsenen puolesta.
Valtakirjat pyydetään toimittamaan liiton toimistoon tarkastusta varten viimeistään 11.3.2014 kuluessa, jotta kokouksen järjestäytyminen 13.3. sekä vaalitoimitus olisi mahdollisimman sujuva. Vaaliluettelona käytetään jäsenluetteloa
1.10.2013 tilanteen mukaisena.
Liittokokouksessa käytettävä valtakirjamalli täyttöohjeineen sekä ohjeet valtakirjojen antamisesta ja käytöstä julkaistaan ja jaetaan osastoille helmikuun 2014 kuluessa.
Lisätietoja vaalien järjestämisestä voi kysyä Vaalilautakunnan puheenjohtajalta Mikko Sistoselta (puh. 0299 341702)
tai järjestöpäällikkö Kari Haapaselta (puh. (09) 6689 4012.
Liiton säänöt, vaaliohje ja vaalijärjestys ovat luettavissa Upseeriliiton verkkosivujen jäsenosiossa.
Vaalilautakunta
12 | 2013
35
Jari Rantala:
Kuunnellen ja kuullen jäsenistöä
O
len käytettävissä Upseeriliiton puheenjohtajan vaalissa, ja muutama
osasto on minut jo asettanut ehdokkaaksi.
Otan ehdokkuuden vastaan nöyränä, mutta
päättäväisenä. Jos minut valitaan puheenjohtajaksi, tulen tekemään parhaani kuunnellen
ja kuullen jäsenistöä. Upseeriliiton tulee
olla sellainen liitto kuin jäsenet sen haluavat olevan. Upseeriliitto ei ole puheenjohtaja, ei toimisto, eikä hallitus. Upseeriliitto
on yhtä kuin sen jäsenet, eli me kaikki.
Puheenjohtajana toimisin kaikkien jäsenten edunvalvojana. Erilaisten intressien
yhteensovittaminen ei ole helppoa, mutta
siksi hallitukseen ja liittovaltuustoon onkin valittu päteviä henkilöitä sovittamaan
tarpeet yhteisiksi tavoitteiksi ja keinoiksi.
Tuo osaaminen pitää hyödyntää täysimääräisesti. Avoin, innostava, arvostava,
kuunteleva ja yhteen hiileen puhaltava
ilmapiiri sekä tekeminen liittovaltuuston,
hallituksen ja toimiston kesken on yksi
tärkeimmistä puheenjohtajan työkaluista.
puolustusvoimien erimielisyysneuvottelut Pääesikunnan kanssa. Olen Juko ry:n
edustajana valtion matka- sekä jaksotyöryhmissä. Olen lisäksi jäsenenä tai läsnäolo- ja puheoikeudella monissa muissa
neuvotteluympäristöön liittyvissä neuvottelukunnissa tai työryhmissä.
Minulla on hyvät suhteet Juko toimistoon. Yhteistoiminta Jukon valtion neuvottelupäällikön kanssa on muodostunut
hyväksi ja luottamukselliseksi. Minulla on
hyvät ja toimivat suhteet kaikkien puolustushallinnon henkilöstöjärjestöjen kanssa.
Erittäin hyvää yhteistoiminta on ollut Päällystöliiton edunvalvojien kanssa.
Suhteet työnantajapuolelle ovat kunnossa ja varsinkin puolustusministeriön kuin
puolustusvoimien henkilöstöjohtoon sekä
erityisesti valmistelijoihin. Neuvottelutoiminnan ja Jukon sisäisen yhteistoiminnan
kautta olen verkottunut ja luonut hyvät suhteet juuri niihin tahoihin, joissa käytännössä
päätetään ja valmistellaan pääosa jäsenten
edunvalvontaa koskevista asioista.
Yhdessä tehden
Upseeriliiton hallitus, liittovaltuusto ja toimisto ovat olleet viimeisen kahden vuoden aikana kovan paineen alla. Hallitus
ja liittovaltuusto ovat vaikeissa tilanteissa
tehneet merkittäviä päätöksiä. Muutos on
tapahtunut ja nyt on aika keskittyä tulevaisuuteen toimien yhdessä, yhteisesti ja
demokraattisesti päätettyjen päämäärien ja
tavoitteiden saavuttamiseksi.
Minulla on vankka kokemus toiminnasta Upseeriliiton edunvalvonnassa. Eri
luottamustehtäviä on yhtämittaisesti vuodesta 1991 alkaen. Olen ollut pääluottamusmiehenä lähes kahdeksan vuoden ajan
neuvottelemassa yhdessä puheenjohtajan
kanssa puolustusvoimien sopimuksia.
Olen ollut vastuullisena neuvottelemassa
puolustusministeriön tarkentavia virkaehtosopimuksia. Olen lisäksi neuvotellut
36
Puheenjohtaja vastaa
kokonaisuudesta, asiantuntijat
vastuualueistaan
Puheenjohtaja johtaa liittoa, toimii hallituksen puheenjohtajana ja on Upseeriliiton
pääneuvottelija, jonka tulee hallita neuvottelukokonaisuus. Puheenjohtajalla tulee hyvän
johtamisen lisäksi olla osaamista ja ominaisuuksia neuvotella. Liiton toimisto toimeenpanee ja valmistelee hallituksen päätökset
sekä vastaa toimialoittain tehtävistään.
En ole käytettävissä vain loppukauden
puheenjohtajaksi, vaan myös varsinaiselle
seuraavalle kaudelle. Haluan antaa osaamiseni Upseeriliiton käyttöön pitkäjänteisesti. Minulla ei ole tavoitteita ylemmäs
tai muualle. Olen aina tehnyt työni koko
sydämellä ja luottamustehtävissä nimenomaan jäsenten edun mukaisesti.
Pitkäjänteisen edunvalvontatyön myötä
tiedän mistä puhun tai kirjoitan. Tiedän,
mitä ja miten toiminnassa pitäisi kehittää, jotta tulokset pysyvät hyvinä ja jopa
paranevat. Saamani palautteen mukaan
olen onnistunut työssäni erittäin hyvin.
Uskon onnistuvani hyvin myös puheenjohtajan tehtävässä – en yksin, vaan yhdessä
tehden.
- www.facebook.com/Jari Rantala
UL puheenjohtajaehdokas
Tehtävät Upseeriliitossa:
UL pääluottamusmies 2006 Hallituksen jäsen 2001 - 2005
Hallituksen varajäsen 1997 - 2000
Liittovaltuuston varajäsen/jäsen
1994 - 2005
Hämeenlinnan os vpj/pj 1997 - 2003
Hämeenlinnan os johtokunta
1991-1997
Työhistoria
VOSU SUUNNSEKT/PESUUNNOS 2004 - 2006
FINO:n pääll KFOR 2004
TRS-sektjoht LMPAE 2002 - 2004
Osastoesiups OPOS/LMPAE
1999-2001
EUK ja YEK 1997 - 1999
Ykspääll ja AUKjoht JTR 1995-1997
Opetusups PSK 1994-1995
Kapteenikurssi 1994
Varapääll 1993
AUK:n linjanjohtaja 1991 - 1993
Kouluttaja JTR 1990 - 1991
Risto Rautava:
Upseerien palveluksessa
Puheenjohtajana haluaisin muun muassa:
- Kehittää ja turvata upseerin ammatin
arvostusta suomalaisessa yhteiskunnassa
- Parantaa upseerien palvelussuhteen ehtoja niin
kotimaassa kuin kansainvälisissä tehtävissä
- Kuunnella jäsenistön toiveita herkällä korvalla
- Nostaa upseerien näkemykset esille
merkittävissä muutoshankkeissa, kuten
sotilaseläkejärjestelmän uudistuksessa
- Tuoda Upseeriliittoon yhteistyön henkeä ja
hyvää työilmapiiriä, joiden avulla päästään
parhaisiin tuloksiin
M
erkittäviä Puolustusvoimia ja Rajavartiolaitosta - ja täten myös
upseereita - koskettavia päätöksiä tehdään valtioneuvostossa, eduskunnassa,
ministeriöissä ja poliittisissa päätöksentekoelimissä. Tällaisia ovat monet valtion
budjettia ja esimerkiksi eläkejärjestelmää
koskevat päätökset.
Olen aktiiviurani aikana ja yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä tutustunut lukuisiin upseereille tärkeisiin sidosryhmiin
ja niiden vastuuhenkilöihin. Ovet aukeavat ja neuvottelut sujuvat paremmin, kun
vastassa on henkilö, jonka kanssa tietää
voivansa hoitaa asioita. Yhteistyösuhteeni
ylittävät puoluerajat. On innostava ajatus
päästä käyttämään tätä pääomaa Upseeriliiton edunvalvontatyössä.
Neuvottelutaidot
Minulla on pitkä kokemus Upseeriliiton
vaikuttamis- ja neuvottelutoiminnasta akavalaisten päätoimisena pääluottamusmiehenä ja Upseeriliiton varapuheenjohtajana.
Olen ollut toteuttamassa ja johtamassa
useita merkittäviä muutoshankkeita niin
Puolustusvoimissa kuin kunnallisissa luottamustehtävissä.
Toimiessani esimerkiksi Helsingin
kaupunginhallituksen puheenjohtajaSotilasAikakausLehti
12 | 2013
na vahvuutenani on pidetty kykyä löytää
yhteinen ratkaisu toisistaan poikkeaviin
näkemyksiin. Neuvottelutaitoja tarvitaan
rakentaessamme Upseeriliiton sisäistä
työrauhaa ja liiton työssä upseerien palvelusolosuhteiden puolesta.
Upseeriliitto edellä
On kysytty miksi haen tätä tehtävää, vaikka
toimin myös muissa luottamustehtävissä. Arvostan ammattikuntaamme ja olen
innostunut mahdollisuudesta johtaa Upseeriliittoa.
Jos minut valitaan Upseeriliiton puheenjohtajaksi, se on päätehtäväni ja menee muiden tehtävien edelle. Otan vastaan
vain sellaisia tehtäviä, jotka voin hoitaa
hyvin. Jos minut valitaan, jätän pois muita luottamustehtäviä ja yritystoimintani
jää taka-alalle. Olen oikeasti innoissani
mahdollisuudesta toimia upseerien edunvalvojana.
On kysytty, lähdenkö seuraavissa eduskuntavaaleissa vuonna 2015 ehdokkaaksi jos
minut valitaan puheenjohtajaksi. En lähde.
Jos minut valitaan maaliskuussa puheenjohtajaksi loppuvuodeksi, tulen hakemaan puheenjohtajuutta myös vuosille
2014-2016. Sitä seuraaville kausille en
hae.
Risto Rautava, komentaja.
Upseerin virassa vuosina 1979
- 2006. Tehtävinä mm. yksikönpäällikkö, huoltokeskuksen päällikkö, hankepäällikkö.
Yli 4 vuotta puolustusvoimien
akavalaisten päätoimisena pääluottamusmiehenä. Upseeriliiton varapuheenjohtaja 19982001
Naimisissa. Kaksi aikuista lasta.
Uusperheessä 3 koululaista alaasteelta lukioon.
Kokemusta mm. Helsingin
kaupunginhallituksen puheenjohtajana, kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana,
Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana Euroopan Neuvoston
kunta- ja aluehallintokongresissa
Ota yhteyttä: ristorautava.net,
sähköposti:
risto.rautava@elisanet.fi,
puh. 040 504 5851
37
Nyky-yhteiskunnassa tiedostetaan ettei vain ihmisen
keho sairastu, loukkaannu tai väsy. Ihmismielelle voi
käydä samoin. Monesti mieli tai keho sairastuu ensin,
sairastuttaa sitten toisen ja yhteisvaikutus voi olla
katastrofaalinen.
O
man elämäni kulussa tapahtui
mullistus, kaksi läheisen ihmisen
kuolemaa lyhyen ajan sisällä. Ensimmäinen äkillisenä, täysin odottamatta ja toinen
odotettavissa ollut.
Hautajaisjärjestelyjen tuoman toiminnan päätyttyä putosin tyhjyyteen. Istuin
yksin kotona, avasin aamulla TV:n ja silmät
lautasina katselin välkkyvää ruutua monet
päivät mitään ohjelmasisällöstä tajuamatta. Itsesyytösten määrä ja voima, miksen
tehnyt niin, miksi jätin tekemättä, miksi
sanoin joskus pahasti tai osoitin muutoin
mieltäni – nämä ja monet muut asiat kasvoivat mittoihin, joita en osannut käsitellä.
Ei auttanut enää sekään, kuten joskus
ennen, että kirjoitin pahan oloni syitä paperille. Aiempina vuosina henkisen pahoinvointini käsittelyssä hyväksi keinoksi
kokemani raa-an kovan fyysisen harjoitteen tekeminenkään ei tullut kyseeseen
rapistuneen kroppani vuoksi. En myöskään
halunnut tai kehdannut turvautua läheisiini tai ystäviini. Katsoin, että heillä oli
oma elämänsä, en halunnut viedä heille
murheitani. Sanouduin irti lähes kaikista
harrastus- ja luottamustoimistani. Näin
jatkui muutaman kuukauden.
Onnekseni osasin lopulta lähteä hakemaan yhteiskunnan tarjoamaa henkistä
apua.
Ammattina auttaja
”Ihmisen elämän käännekohdat, kriisit,
kuten läheisen kuolema, avioero, vakava
fyysinen vamma tai sairastuminen ovat
monesti ihmismielen järkkymisen syitä.
Tällaisten kriisien yhteydessä aktivoituu
usein muitakin kunkin omaan elämän-
38
historiaan liittyviä asioita.” Näin aloittaa
psykologi Pia Saikkonen, jonka vastaanotolle pääsin häntä haastattelemaan tätä
kirjoitusta varten.
Heti perään hän luettelee lisää syitä: ”Pitkään kestänyt henkinen paine ja
kuormitus esimerkiksi työpaikalla voi
vähitellen sairastuttaa. Myös positiiviset
elämänmuutokset voivat aiheuttaa stressiä
ja laittaa mielen koetukselle. Tästä voisi
olla esimerkkinä lapsen syntymä, jonka
jälkeen äiti tai isä saattaa havaita olevansa
sekä onnellinen että parisuhdekriisissä.
Lapsen syntymä voi tuoda mieleen myös
omia elämänhistorian kipukohtia. Eläkkeelle jääminen siihen valmistautumatta
aiheuttaa monesti jonkinasteisen henkisen
lamaantumisen, minkä yli ei tahdo päästä.
Alkoholin liikakäyttö voi ylläpitää mielenterveyden ongelmia tai pahentaa niitä.”
Pia Saikkonen työskentelee Säkylässä,
pienen vajaan 5000 asukkaan kunnassa ja työnantaja on Säkylän ja Köyliön
terveydenhuollon kuntayhtymä. Kahden
kunnan yhteiseen mielenterveyden työryhmään kuuluu kaksi psykologia ja yksi
psykiatrinen erikoissairaanhoitaja. Psykologien tehtävä on edistää kaikenikäisten
kuntalaisten mielenterveyttä – vauvasta
vaariin. Erikoissairaanhoitajan pääasiallisella vastuualueella ovat aikuiset työikäiset
ja ikääntyvät ihmiset. Psykologin ja sairaanhoitajan vastaanotolle pääsee ilman
lääkärin lähetettä.
Pia Saikkosen mukaan keskusteluavun
tarpeeseen ei ole olemassa yhtä erityistä
syytä. Terveyskeskukseen ihmiset tulevat
monesti esimerkiksi unihäiriöiden, korkean verenpaineen, rintakipujen, migreenin
tai muiden särkyjen vuoksi. Tarkemmissa
tutkimuksissa lääkäri saattaa huomata, että
henkilö on ahdistunut, paniikkioireinen ja
uupunut. Hän saattaa nukkua huonosti, syödä epäterveellisesti, käyttää liikaa alkoholia
tai liikkua liian vähän – itsestä huolehtiminen, ehkä itsearvostuskin ja aktiivisuustaso
ovat siis heikentyneet. Ihminen ei ole välttämättä oppinut käsittelemään ja ilmaisemaan
negatiivisia tunteita, jolloin tunteet ilmoittavat olemassa olostaan fyysisinä oireina.
Luetellut syyt eivät tietenkään aina esiinny
kaikki yhdellä ihmisellä.
Häpeä
Pia Saikkonen jatkaa: ”Vielä nykyäänkin
on trendi tulla hakemaan apua henkisiin
ongelmiin liian myöhään. Tästä syystä ongelmat voivat kroonistua, jolloin toipuminen kestää pidempään ja on vaikeampaa.
Kun osaa hakea apua riittävän ajoissa, voi
välttyä lääkitykseltä ja saada lisäksi uusia
keinoja selviytyä tulevistakin kriiseistä.
Parhaimmassa tapauksessa vointi alkaa
kohentua nopeastikin.
Häpeä mielenterveysasioissa estää
monesti ihmistä hakeutumasta ajoissa
vastaanotolle. Moni miettii, että pidetäänkö minua hulluna, kun tarvitsen
psykologin apua. Olenko erilainen kuin
muut, kun joudun hoitoon. Mutta olisi
hyvä kyetä ajattelemaan, että psyykkisesti oireilevia ihmisiä on paljon kuten
on fyysisiä oireitakin potevia. Moni omaa
avuntarvettaan häpeilevä asiakas saattaisi
yllättyä, jos tietäisi miten moni kaduilla vastaantulevista ihmisistä on hakenut
joskus tai ainakin suunnitellut hakevansa
keskusteluapua.
Niinhän se on, että tyylikkäinkin Volvo
hajoaa aikanaan ja uuden tietokoneen
käyttöjärjestelmä pitää aikanaan päivittää.
Samoin psyyke pakottaa ajoittain ihmisen
hakemaan erilaisten kriisien kautta uutta
näkökulmaa elämäänsä, ja toisinaan tarvitaan ammattilaisen apua, jotta piuhat
Kuva: Olavi Mäkinen
Psykologi Pia Saikkonen oli
Olavi Mäkisen haastateltavana.
saadaan yhdisteltyä takaisin toimivaksi
kokonaisuudeksi.
Keskustelu ongelmista täysin ulkopuolisen henkilön, esimerkiksi psykologin kanssa, auttaa monesti. Apua hakeva
saa puhua asioistaan ilman yhteiskunnan
asettelemia rooliodotuksia. Ihmissuhteissammehan olemme äitejä, isiä, puolisoita, alaisia, esimiehiä, naapureita, ja nämä
roolit yleensä määrittelevät sitä, että millä
tasolla kenenkin kanssa keskustelemme.”
Isät, miehet
Vanhemmaksi tulo on suuri haaste nuorelle aikuiselle, mikä tulee esiin myös
terveyskeskustyössä. Ei vain lapsen hoitoon liittyvien syiden vuoksi vaan myös
siksi, että tapahtuma asettaa vanhemmat
uuteen rooliin. Useimmiten äiti jää kotiin
ja isä jatkaa töissä käymistä, näkökulmaerot siis kasvavat. Näin toteaa Pia ja
valottaa asiaa lisää:
”Äidistä voi tuntua, ettei isä ymmärrä, millaista kotiäitiys kaikkine puolineen
on. Isä taas saattaa kokea, ettei puoliso
arvosta riittävästi hänen työssäkäyntiään
ja saattaa kokea ulkopuolisuuden tunnetta
perheessä, koska on siellä muita vähemmän läsnä. Perheissä, joissa toinen vanhempi tekee työtään upseerin ammatissa,
toisen poissaolot töiden vuoksi ovat usein
tavallista pidempiä. Tällöin on erityisen
tärkeää säilyttää hyvä keskusteluyhteys
12 | 2013
puolisoiden välillä, jotta kumpikin ymmärtää mitä toiselle tahollaan kuuluu, ja
saadaan säilytettyä tunne ”meistä”.
Ensimmäiset puolitoista vuotta lapsen
syntymän jälkeen asettavat parisuhteelle
aivan erityisen selviytymishaasteen. Jos
tänä aikana pariskunnan näkökulmaerot
alkavat viedä puolisoita kovin etäälle toisistaan ja yhteiset keskustelutaidot eivät
riitä, on suurta viisautta hakea ulkopuolista
tukea yhteisen sävelen palauttamiseksi.
Pienten lasten äidit hakevat edelleen herkemmin apua kuin isät.
Kysyessäni työhön liittyvistä mielenterveysongelmista Pia toteaa, että erilaiset
riidat esimiehen ja alaisen välillä tai työkavereiden kesken herättävät usein vaikeita
tunteita. Yhteisön johtamisessa voi olla
ongelmia, joita ei huomata eikä tiedosteta
riittävän ajoissa. Samassa työyhteisössä
työtovereiden keskuudessa voi esiintyä kiusaamista. Näin syntyy huono työilmapiiri.
Jos näitä työyhteisöön ja työhön liittyviä
tunteita ei onnistuta käsittelemään, työntekijät voivat alkaa oireilla eri tavoin, kuten
ahdistumalla, saamalla paniikkioireita, sairastelemalla jne. Aina tällaiset työpaikalla
ilmenevät oireet eivät johdu tietenkään työpaikasta ja onkin tärkeää selvittää, että mikä
on työntekijän oireilun alkuperä.
En ole käsitellyt alussa mainitsemiani
kuolema-, avioero- tai alkoholisoitumisasioita lainkaan. Alue on laaja, yhtään samanlaista tapausta ei ole. Näissä asioista
miehetkin hakeutuvat kenties helpommin
keskustelemaan”.
Haastatteluhetki päättyy Pia Saikkosen
toteamukseen: ”Kun ihminen ei tunnista
tai myönnä itselleen, että nyt voin huonosti, niin oireiluun yhtyy usein keho tavalla
tai toisella. Kun huono olo kulkee jatkuvana seuralaisena, on syytä lähteä hakemaan
apua ammattiauttajilta.”
kuksen käytäviä. Mutta pakko oli mennä
tapaamiseen. Koin sen ainoaksi ja viimeiseksi keinoksi.
Sain ystävällisen vastaanoton, minut
kartoitettiin, minä tutkailin vastapäätä istuvaa ihmistä ja mietin, miten suhtautua
tapaamiseen. Jossain vaiheessa huomasin puhua pulputtavani, ulostin suustani
kaikkea sitä, mitä oli mieleeni kuukausien
aikana patoutunut.
Kun ensimmäinen tapaaminen päättyi,
ajattelin, että näin lyhyt aika, muutama
minuutti. Todellisuudessa aikaa oli kulunut yli puolitoista tuntia. Kotiin kävellessäni mietin mitä kaikkea olinkaan suustani suoltanut. Sen kuitenkin muistin, kun
psykologi aivan aluksi oli todennut, että
hänellä on vaitiolovelvollisuus kaikesta
siitä mitä tapaamisessa puhutaan. Se
hiukan helpotti.
Kahden tapaamiskerran jälkeen tuntui, etten minä näistä mitään apua saa.
Turhaa touhua. Mutta olen varmasti onnekas, koska kuunteleva ihminen ja hänen
varovaisesti ohjailemansa keskustelut
auttoivat minua. Muistaakseni viidennen
tapaamiskerran jälkeen esitin istuntojen
lopettamista ja päädyimme yhteisymmärryksessä niin tekemään.
Eihän suru ja tuntemisen tuskat mihinkään ole hävinneet kuluneen kahden
vuoden aikana enkä ole vielä yksinäisyyteenkään sopeutunut. Mutta sain oppia
siitä, miten niitä voi käsitellä ja tervehdyttää mieltä.
Aiheen tähän juttuun sain UL:n evpseminaarissa 29.- 30.10. 2013 siellä
käsiteltyjen aiheiden ja evp-työryhmän
puheenjohtajan Pentti Väänäsen vinkistä
sekä keskusteltuani liiton tiedotuspäällikön Marko Varaman kanssa.
Olavi Mäkinen
Everstiluutnantti evp.
Lopuksi
Ensimmäiselle käynnilleni psykologin luo
mennessäni kuljin hiukan häpeillen, yritin
kulkea näkymättömänä pitkin terveyskes-
39
Onko evp-upseerilla käyttöä
työelämässä?
Mikäli upseeri haluaa töihin sotilaseläkkeellä,
hänen kannattaa hakeutua ajoissa palvelukseen
pääkaupunkiseudulle, valmistautua reserviin
siirtymiseen ja uuteen työhönsä sekä verkottua,
muuten on vaikea saada täitä kotipaikkakunnalta.
U
pseeriliiton perinteinen evp-seminaari pidettiin lokakuun lopussa
Tallinnassa. Seminaariin osallistui osastojen evp-yhteyshenkilöt ja evp-työryhmä.
Seminaarin pääaiheena oli: Evp-upseerit
työelämässä.
ennen sitä luomaan uutta uraa. Sotilaseläkkeellä ei tehdä enää uutta uraa, vaan
siviiliuran perään pitää lähteä reserviin
noin 30-vuotiaana.
Stressin paikka
Sotilaiden muita alhaisempi eläkeikä
lähtee sodan ajan tarpeesta ja on siten
osa puolustuspolitiikka, ei sosiaalipolitiikkaa. Tämän kaikki upseerit tiedostavat
ja hyväksyvät, vaikka osa haluaisikin olla
pidempään palveluksessa.
Upseeriliiton jäsenkyselyn mukaan
noin puolet evp-upseereista hakeutuu
mukaan työelämään ainakin osa-aikaisesti
tai tilapäisesti. Sotilaseläkkeellä olevista
lähes 75 % on myös ollut jonkin aikaa
töissä. Näin evp-upseerit haluavat parantaa huoltosuhdetta ja olla pitempään
vireinä ja hyväkuntoisina reservissä pahan
päivän varalta.
Mikäli päätät jäädä eläkeläiseksi, sekin
on yleensä pitkän pohdiskelun ja harkinnan tulos. Tällöin on hyvä kysyä itseltään,
kuinka olen eläkkeellä. Vuoden päästä
evp-seminaari pohtii tätä kysymystä.
Eläkkeelle jäämisen sanotaan aiheuttavan stressiä yhtä paljon kuin oma vakava
sairastuminen, avioero tai puolison kuolema. Jollekin reserviin siirtyminen on
hyppy tuntemattomaan tai tyhjään mustaan
aukkoon. Toisille se on pitkän odotuksen
täyttyminen.
Upseerille reserviin siirtyminen ei tule
yllättäen, joten siihen voi valmistautua ja
siihen pitää valmistautua ajoissa. Joku
aloittaa valmistautumisen heti Kadettikoulun jälkeen ja toinen vasta juuri ennen
viimeistä työpäivää. Seminaarissa sai
kannatusta valmistautumisen aloittaminen vähintään viisi vuotta ennen viimeistä
työpäivää.
Upseerin on valmistauduttava itse
uuteen elämänvaiheeseen. Miettimistä
ja suunnittelua ei tee kukaan muu hänen
puolestaan, mutta läheisten kanssa kannattaa keskustella asiasta. Isoin kysymys
on, kuinka aiot olla reservissä – eläkeläisenä vai mukana työelämässä. Tämä
kysymys pitää ratkaista riittävän ajoissa.
Vielä tätäkin ennen on pohdittava ja päätettävä, palvelenko ainakin siihen saakka,
kunnes saan sotilaseläkkeen, vai lähdenkö
40
Töihin vai eläkkeelle
Minne töihin ja miten
valmistautua?
Evp-upseereita on paljon yhdistys-, järjestö- ja urheiluseuratoiminnassa. Heidät on
saatettu pyytää harrastuksen kautta lähes
talkoolaiseksi tai kulukorvauksia vastaan
omalle kotipaikkakunnalleen.
Upseereita ja puolustusvoimien antamaa koulutusta arvostetaan siviilissä.
Upseerin hankima erityisosaaminen ja
laaja-alainen työkokemus saattaa johtaa
siihen, että evp-upseeria pidetään joskus
ylikoulutettuna hakijana.
Upseeri ei ole tottunut hakemaan töitä
eikä menemään työpaikkahaastatteluun
tai psykologiseen testiin. Vaativamman
tai pysyvän työpaikan hakijalle nämä tulevat vastaan ehkä ensimäistä kertaa vasta
sotilaseläkkeellä. Työpaikkahakemus on
vähän erilainen kuin koulussa opetettiin
ja vanhasta ansioluettelosta ei taida olla
paljoakaan apua. Haastatteluun kannattaa
valmistautua myös hyvin. Haastattelija
saattaa olla omien lasten ikäluokka eikä
aina ymmärrä ukin ajatuksia tai empii käskytysorganisaatiosta tulevan sopeutumista
nykyaikaiseen työyhteisöön.
Upseerin on osattava myydä taitojaan
jos haluaa töihin. Emme ole tottuneet
kehumaan, missä olen hyvä, mitkä ovat
vahvuuteni, mitkä ovat kädentaitoni ja
millainen on osaamistasoni muilla kuin
sotilasalalla sekä mitä olen saanut aikaan.
Nämä pitää tulla esille työpaikkahakemuksessa ja haastattelussa.
Työhönottohaastatteluun kannattaa valmistautua kaverin kanssa. Selvitä millaiseen yritykseen tai virastoon ja tehtävään
olet menossa töihin sekä organisaatio. Tuo
selvästi esille, että olet valmis panemaan
itsesi likoon. Varaudu esimerkiksi englanninkieliseen haastatteluun.
Pääosa työpaikoista on pääkaupunkiseudulla, jossa halukkaat evp-upseerit
ovat työllistyneet kohtuudella. Muualla
haetaan töihin lääkäreitä, sairaanhoitajia ja
siivoajia. Pienillä paikkakunnilla töitä ei ole
tarjolla yli 50-vuotiaille ja töitä saa vain
verkostojen kautta tai pitää olla tunnettu
Kuva: Marko Varama
Evp-seminaariin 29.-30.10.2013
osallistui n. 30 jäsentämme.
Luentojen ja ryhmätöiden
teemana oli evp-upseerin
asema työmarkkinoilla.
tai on tuttuja työnantajia. Laajasta ja monipuolisesta siviiliverkostosta on tässäkin
asiassa hyötyä.
Muutanko kotipaikkakunnalta töiden
perään pääkaupunkiseudulle, kun en palveluksessa ollessakaan sinne halunnut
mennä? Moni ei varmaankaan halua enää
tässä vaiheessa lähteä eikä ainakaan reppuriksi. Jos lapset ovat muuttaneet etelään ja jos puoliso saa sieltä töitä, paikkakunnan vaihto voi olla hyvä ratkaisu.
Paikkakunnan muutto lienee monisäikeisin
kysymys.
Kun olet päättänyt, mille alalle hakeudut, hanki tarvittava koulutus ja osaaminen
sekä verkostoidu jo palveluksessa ollessasi. Esimerkiksi isännöitsijän tehtävään
pyrkivän upseerin kannattaa hakeutua
taloyhtiön hallitukseen, käydä isännöitsijän kurssi ja hankkia energiatodistuksen
laatimislisenssi.
Evp-upseerin on varauduttava jatkuvaan työssä oppimiseen, erilaiseen työkulttuuriin ja moraaliin, ennakkoluuloihin,
arvosteluun, aikamäärien ja täsmällisyyden eroihin, ennestään tuntemattomiin
työkavereihin, työtulosten jatkuvaan arviointiin sekä työsuhteen yllättävään loppumiseenkin.
Millaisiin töihin,
perustanko yrityksen?
Upseereita löytyy erilaisista konsultti- ja
projektitehtävistä, hallinto- ja henkilös-
12 | 2013
töhallinnon parista, virkamiehinä ja kansainvälisistä tehtävistä, kriisihallinnan
ja siviilikriisinhallinnan aloilta, johto- ja
suunnittelutehtävistä, turvallisuus- ja kiinteistöaloilta sekä politiikan ja tietohallinnon parista. Joku rohkea on perustanut
oman yrityksen tai lähtenyt toimitusjohtajaksi. Heistä onnistuneet lienevät tehneet
myös parhaan tilin.
Evp-upseerit ovat enimmäkseen töissä osa-aikaisesti tai tilapäisesti. Monelle
harrastuksesta on tullut sopiva eläkeläisen
työ. Joku taas on löytänyt sopivan koko-
päiväisen ja itselleen haasteellisen viran
tai työtehtävän.
Oma yritys tai toiminimi voi olla järkevä ratkaisu jo verotuksellisesti. Palveluksessa olevien kannattaa ajoissa miettiä
toimiala ja käydä yrittäjäkurssit sekä järjestää taloushallinnon ja tietohallinnon
asiat kuntoon.
Kädentaitajille näyttää olevan ainakin
remonttitöitä pääkaupunkiseudulla. Laulussakin sanotaan: Puuseppää aina tarvitaan...
Pentti Väänänen
Kutsu ylimääräiseen osastokokoukseen
Upseeriliiton Helsingin osaston ylimääräinen osastokokous pidetään tiistaina 21.1.2014 kello 18.00 alkaen
Katajanokan Kasinolla.
Kokous kutsutaan koolle sääntöjen 7 §:n mukaisesti.
Ylimääräisessä osastokokouksessa päätetään osaston ehdokkaasta Upseeriliiton
puheenjohtajaksi 13.3.-31.12.2014 väliselle toimikaudelle. Kokouksessa voidaan
käsitellä muita asioita, jotka johtokunta on valmistellut tai jäsen tai jäsenet ovat
johtokunnalle vähintään neljä (4) päivää ennen kokousta esittäneet.
Kokouksessa kuullaan myös Upseeriliiton ajankohtaisista asioista ja tarjoillaan
kerhopala.
Ilmoittautuminen ja esitykset muista asioista on lähetettävä osaston sihteerille
Marko Maaluodolle viimeistään 17.1.2014 kuluessa joko sähköpostilla markomaaluoto@gmail.com tai postitse
Helsingin osasto c/o Marko Maaluoto, Ratamopolku 4, 00950 Helsinki.
Tervetuloa päättämään yhteisistä asioista!
Helsingin osaston johtokunta
41
Tervetuloa Kuusamon Konttaisenrantaan!
T
alvi on tullut Kuusamoon ja Konttaisenranta kutsuu jäseniäm-
ja kysellä Loma-Konttaiselta vapaita mökkejä! Vaikka sesonkiviikot
me kauniiseen lumimaisemaan rentoutumaan mökkilomalle.
on jo arvottu, otetaan varalle jonoon viikoille 7-17 jatkuvasti, koska
Konttaisenranta tarjoaa loistavat majoitus- ja hiihtomahdollisuudet.
peruutuksia voi tulla lyhyelläkin varoitusajalla. Loma-Konttainen ottaa
Kaikki mökit ovat hyvin varustettuja. Mökkeihin kuuluu täydellinen
varallaolijoihin heti yhteyttä ilmoittautumisjärjestyksessä, mikäli
astiasto, WC/talouspaperit ja laudesuojat sekä siivoustarvikkeet ja
mökki vapautuu. Lisäksi varalla voi olla useammallakin viikolla! Hiihdä
kodin peruselektroniikka. Mökkikylään on rakennettu uusi langaton
halvalla kaudella on hyvä pitää perhejuhlia, kurssitapaamisia jne.
laajakaistaverkko. Laajakaistayhteys toimii nyt jokaisesta mökistä. Suk-
hauskaa yhdessäoloa.
sille on oma huoltohuone rannan huoltorakennuksessa. Avantouinnin
ystäville on jälleen katettu talviavanto käytettävissä.
Hiihtoladuista pääreitit avataan heti kun reiteillä on tarpeeksi lunta
ja riittävästi jäätä latukoneelle. Pidemmät sivureitit avataan viikolla 8
alkaen. Hiihtolatu lähtee aivan rannasta ja yhtyy latuverkostoon, joka
kattaa monipuolisia hiihtoreittejä Ruka – Kuusamo alueella käsittäen
jopa 400 km latua.
Ruka tarjoaa laskettelijoille monipuoliset rinteet ja palvelut. Rukalle lasketteluun Upseeriliitto on hankkinut 40 kpl yhtiökorttia, jotka
jaetaan varauksen yhteydessä kysynnän mukaan tasan, 70€/ viikko/
kpl. Rukalla on lapsiperheille hyvät harjoittelurinteet, puuhapihat ja
pulkkamäet myös perheen pienimmillekin. Rukan itäpuolella on tilava
parkkipaikka, josta osa pääsee helposti rinteeseen ja osa suksille
murtomaahiihtoon. Rukakylässä on hyvin monipuoliset aktiviteetti-,
ruokailu-, sekä shoppailumahdollisuudet. Lisätietoja: www.ruka.fi
Loppiaisen jälkeen on hyvin tilaa ”hiihdä halvalla” -jaksolla, aina
viikolle 7 saakka. Varauksia voi tehdä vaikka päivän varoitusajalla
42
Mökin varaaminen
Majoitusvaraukset ja laskutuspalvelun hoitaa Kuusamossa LomaKonttainen ky Ma - Pe klo 10-15. p. 0500-393757 tai sähköposti:
loma-konttainen@pp.inet.fi
Tarjoamme myös asiakkaille erikseen sovittaessa liinavaatesetin
vuokrausta ja siivouspalvelun, joista on eri hinta.
Upseeriliiton nettisivuilla on hyvä kuva-aineisto mökeistä ja ajankohtainen varaustilanne. Loma-ajan lehdet voi kääntää mökille:
Oma Nimi
Virkkulantie 30
93999 KUUSAMO
Kiitämme jäsenistöä ja Upseeriliitoa hyvästä yhteistyöstä ja
toivotamme Hyvää Joulua ja Menestystä Vuodelle 2014
Loma-Konttainen ky,
Maija ja Mikko Oikarainen
seitakari@upseeriliitto.fi
(09) 6689 4010
050 386 9101
Puheenjohtaja
evl Jouko Seitakari
Varapuheenjohtaja
maj Jouni Koskinen
koskisenjouni@gmail.com 0299 303 527
040 511 3762
Pääsihteeri
kaptl Hannu Sipilä
sipila@upseeriliitto.fi
(09) 6689 4011
050 340 5670
Pääluottamusmies
evl Jari Rantala
maj Ville Viita
rantala@upseeriliitto.fi
(09) 6689 4015
0299 500 780
viita@upseeriliitto.fi
(09) 6689 4040
0299 500 781
Järjestöpäällikkö
evl Kari Haapanen haapanen@upseeriliitto.fi
(09) 6689 4012
040 778 5095
Tiedotuspäällikkö
komkapt Marko Varama
varama@upseeriliitto.fi
(09) 6689 4016
040 844 8255
Taloussihteeri
Erja Elopuro
elopuro@upseeriliitto.fi
(09) 6689 4013
040 537 1799
Sihteeri
Päivi Schroderus schroderus@upseeriliitto.fi
(09) 6689 4014
050 338 8228
Toimisto
Laivastokatu 1 b B,
00160 Helsinki
toimisto@upseeriliitto.fi
(09) 6689 400
faksi (09) 6689 4020
RVL:n pääluottamusmies
maj Kari Hämeenaho kari.hameenaho@raja.fi
071 872 2014
Asianajotoimisto Lindell Oy
Vesa Mattila
Olli-Pekka Lindell
Pentti Laiho
(02) 2511 004
0400 706 615
0400 826 078
040 581 4112
Upseeriliiton Konttaisenranta
Virkkulantie 30
93999 KUUSAMO
Varaukset ma-pe kello 10.00 - 15.00,
Loma-Konttainen, puh. 0500 393 757
loma-konttainen@pp.inet.fi
fi
12 | 2013
43
KIRJAT
Sampo Ahto
Näinkö puhuu ”tiedeyhteisö”?
Markku Jokisipilä, Janne Könönen:
Kolmannen valtakunnan vieraat. Suomi
Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 1944.
Otava, Keuruu 2013, 602 sivua.
ISBN 978-951-1-26881-9.
K
irjoittajakaksikko Markku Jokisipilä ja Janne Könönen kirjoittavat
teoksensa johdanto-osassa, että ”mustavalkoinen pyrkimys jaotella historian
toimijat hyviin ja pahoihin sekä paine
typistää menneisyyden monimutkaisuus
moraalisiksi tuomioiksi ovat tehokkaita
historiallisen ymmärryksen esteitä”.
Näin on, mutta itse eivät kirjoittajat
ole hienosta viisaudestaan paljoakaan
piitanneet.
päästäneen vain, kun kaikki toisen maailmansodan uhrit pistetään Hitlerin tiliin.
Göringin syntilistaan kasataan muun muassa Berliinin valtiopäivätalon poltto, mikä
osoittaa, että kirjoittajilla ei ole mitään
tietoa eräistä keskeisistä Kolmatta valtakuntaa koskevista tutkimuksista. Tämä heijastuu kirjan koko sisältöön. Arvoitukseksi
jää, miten Helsingin Sanomien toimittaja
Veli-Pekka Leppänen voi Kanava-lehdessä
kirjaa kehuessaan sanoa, että ”ei tarvitse
narista lähdevajeesta”. Todellisuudessa
esimerkiksi se kansainvälinen tutkimuskirjallisuus, jota tämän lehden palstoilla olen
silloin tällöin yrittänyt esitellä, puuttuu
teoksen lähdeluettelosta sataprosenttisesti.
Voittajien propagandaa
Oma ”viisaus” unohtui
Jo teoksen alkuosasta selviää, että kirjoittajilla on ollut selkeä viholliskuva. Saksa
se paha oli, mutta ei vain Hitlerin Saksa
vaan myös keisarillinen Saksa, ”..autoritaarisen poliittisen kulttuuri, suvaitsemattoman saksalaisnationalismin, militarismin,
taantumuksellisen konservatismin sekä
jyrkkien sosiaalisten ja etnisten raja-aitojen
leimaama maa”. Näkemys on kuin suora lainaus liittoutuneiden tuolloisesta ja
myöhemmästäkin propagandasta.
Hitlerin valtakunnan suhteen tällaista näkemystä edustavilta kirjoittajilta ei
luonnollisestikaan voi odottaa muuta kuin
vieläkin jyrkempää tuomiota. Maa oli kuulemma vastuussa kymmenien miljoonien
ihmisten surmaamisesta, mihin lukuun
44
Göringistä kirjoittaessaan kirjoittajakaksikko yltyy toimimaan Nürnbergin niin
sanotun kansainvälisen sotarikostuomioistuimen äänitorvena. Todellisuudessa
tätä voittajavaltioiden, joista jokainen oli
itsekin syyllistynyt sotarikoksiin, järjestämää ja mitä kyseenalaisimmin menetelmin läpiajamaa näytösoikeudenkäyntiä
pidetään nykyään yleisesti vain poliittisena
oikeudenkäyntinä ja siten häpeätahrana
todellisen oikeudenkäytön historiassa –
paitsi tietenkin niissä piireissä, joista Jokisipilä ja Könönen näyttävät näkemyksensä
ammentavan.
Kirjoittajakaksikon käsitykset Hitlerin
strategiasta ovat suunnilleen sitä, mitä
näkemystä Nürnbergin syyttäjät edustivat.
Uudesta ja toisenlaisesta tutkimuksesta
kirjoittajilla ei näytä olevan minkäänlaista
mielikuvaa.
Sama koskee Neuvostoliiton strategiaa,
joka nähdään pelkästään puolustuksellisena. Todellisuudessahan Neuvostoliiton
tarkoituksena oli Leninin ja Stalinin sanoin
kiihottaa kapitalistivaltiot sotaan keskenään
ja kun ne olisivat tarpeeksi heikentäneet
toisiaan, Neuvostoliitto heittäisi vaakaan
ratkaisevan punnuksen eli puna-armeijan.
Tätä taustaa vasten venäläisten toiminta
Suomeakin vastaan olisi tietysti nähtävä.
Kirjoittajat eivät kaiketi ole edes kuulleet
tällaisesta tai halunneet kuulla, vaikka
muuten spekuloivat kaikenlaisella. Hurja
spekulaatio on esimerkiksi se, että Hitler
olisi halunnut Neuvostoliiton hyökkäävän
Suomeen. Syynä olisi ollut se, että siten
suomalaiset saataisiin suuttumaan, jolloin
heistä tulisi hyvä liittolainen Hitlerin itsensä suunnittelemalle hyökkäykselle.
Näin Hitleristä tehdään syntipukki
talvisotaankin. Toinen syntipukki olivat
luonnollisesti suomalaiset itse, jotka
neuvostovastaisuudellaan ja saksalaismyönteisyydellään herättivät oikeutettuja
epäluuloja itänaapurissamme. Sivistyneistössämme erityisen pahaa jälkeä jättivät
kirjailijat Maila Talvio, V. A. Koskenniemi
ja säveltäjä Yrjö Kilpinen, jotka kohoavat
teoksen negatiivisiksi päähenkilöiksi.
Edesvastuutonta väkeä olivat myös
upseerit ja varsinkin jääkäriupseerit. Heitä
yhdistivät Kolmanteen valtakuntaan muun
muassa ”kurin, järjestyksen ja kuuliaisuuden hyveellisyyttä painottanut sotilaallinen
maailmankuva, munaskuita myöten sisäistetty antibolsevismi ja neuvostovastaisuus,
Populistisia sanavalintoja
Mitään erityisen vakuuttavaa jääkäriupseereiden kauheudesta kirjoittajat eivät
kuitenkaan ole löytäneet, ellei sellaiseksi
lasketa esimerkiksi toukokuussa 1939
Hohenlockstedtissa pidettyä jääkärimuistomerkin paljastustilaisuutta, viimeistä
rauhanajan ”nostalgiahuudatusta”, jonne
oli saapunut 200 jääkärin ”poppoo”. Liika idänpoliittinen harkinta ei jääkäreitä
kuulemma vaivannut silloinkaan, kun
heille jaettiin ansioristit heidän taisteltuaan ensimmäisessä maailmansodassa
itärintamalla venäläisiä vastaan. Miten
jääkäreiden olisi tullut menetellä? Kysymyksessähän oli ensimmäisen maailmansodan rintamamiehille tarkoitettu
muistoristi, joka vastasi vaikkapa meidän
talvi- ja jatkosotamme muistomitaleja.
Olisiko saksalaisille pitänyt ilmoittaa, että
pitäkää itse ristinne?
Alatyylisen ”poppoo”-sanan käyttö
kertoo siitä, miten surullisella tavalla iltapäivälehtien viihteellisyyttä tavoitteleva
ja nuorisoa kosiskeleva tyyli on tunkeutumassa muodikkaina itseään pitävien ”tieteellistenkin” kirjoittajien sananvalintojen
joukkoon. Mannerheimin 70-vuotispäiviä
vuonna 1937 kirjoittajat kuvaavat sanalla
”hulabaloo”, 75-vuotispäivien saadessa määreekseen ”radanvarsipippalot”.
Vastaavia tyylikukkasia on teoksessa niin
paljon, että jo se tekee kirjasta kiusallisen
kokemuksen. Ei nimittäin voi olla huomaamatta ylimielistä halveksuntaa, joka
sananvalintojen takana piilee.
Samainen arroganssi näkyy sanan
”tiedeyhteisö” käytössä. Itsensä kirjoittajat luonnollisesti lukevat tähän tarkemmin
määrittelemättömään yhteisöön muiden
ollessa kaiketi paarialuokkaa. Asia toistetaan niin monta kertaa, että se pakostakin jää mieleen. Kovin suvaitsevainen
tämä yhteisö ei kuitenkaan taida olla,
sillä ”ennakkoehto nykyeurooppalaisiin
historiakeskusteluihin osallistumiselle”
on nykyisen näkökannan omaksuminen
niin sanotusta holokaustista. Itse olen
luullut, että kaiken, pyhimpinäkin pidettyjen asioiden kyseenalaistaminen olisi
perusedellytys tieteen eteenpäinmenolle
alalla kuin alalla.
Eräistä kauniista sanoistaan huolimatta kirjoittajakaksikko tulkitsee yli 70
vuoden takaisia tapahtumia nykyisestä
2010-luvun näkökulmasta, jollaiseksi he
oman näkemyksensä ovat tulkinneet. Sitä
ei edes peitellä, vaan asia toistetaan lukuisia kertoja hieman eri sanoin. Onneksi
kirjoittajat eivät ole antiikin tai vaikkapa keskiajan tutkijoita. Sopasta taitaisi
tulla vaikeasti nieltävä, kun esimerkiksi
Caesarin toimia arvioitaisiin nykyisten
muotivirtauksien mittapuulla.
Muun muassa suojeluskuntien ja Lotta Svärd -järjestön, valkoisen Suomen
”mahtiorganisaatioiden arvomaailman
tukipilareiden” lakkauttaminen oli Jokisipilän ja Könösen silmissä myönteinen
asia: ”Saksalaismielisyys menetti olemassaolonsa edellytykset, kun siltä katosi
organisatorinen selkänoja”.
”Jälkikäteisessä tarkastelussa”, kaksikko kirjoittaa, ”jatkosodan häviön voi
nähdä Suomen valtiolliselle kehitykselle
suorastaan välttämättömänä tapahtumana, jota maa tarvitsi kehittyäkseen kohti
normaalia parlamentaarista demokratiaa.”
Tähän viisauteen en halua lisätä mitään.
En paljoa seuraavaankaan: ”Jatkosodassa Suomi menetti sekä talvisodassa
hankkimansa myötätunnon että kaiken
moraalisen oikeutuksen enää myöhemmin vaatia Karjalaa ja muita menetettyjä
alueita takaisin, koska se tällä kertaa hävisi ne itse aloittamassaan hyökkäys- ja
valloitussodassa.” Ehkä kuitenkin on syytä palauttaa mieleen sitaatti kirjoitukseni
alkuosasta, jossa kaksikko toteaa moraaliset tuomiot tehokkaiksi historiallisen
ymmärryksen esteiksi. Mikä on muuten
moraalinen oikeutus, jolla Karjalan nykyinen haltija pitää aluetta hallussaan?
Jokisipilän ja Könösen itseään toistavan ja jäsentelyltään sekavan tiiliskivipamfletin lukeminen oli rankka urakka
jo sellaisenaan. Sisältö pisti puolestaan
pohtimaan poliittisesti korrektin suomalaisen historiankirjoituksen nykytilaa.
Suosittelen kirjaa masokismiin taipuvaisille lukijoille.
KIRJAT
tietty perusepäluulo parlamentarismia, demokratiaa ja erityisesti sosiaalidemokratiaa
vastaan”.
Sampo Ahto
Suomi petollisena liittolaisena
P
Pekka Visuri: Mannerheimin ja Rytin
vaikeat valinnat. Suomen johdon ratkaisut jatkosodan käännekohdassa.
Docendo Oy, Jyväskylä 2013, 297
sivua.
ISBN 978-952-291-008-0.
12 | 2013
rofessori Pekka Visuri on tehnyt
uraauurtavaa työtä saattaakseen
suomalaisen sotahistorian eurooppalaisen sotahistorian puitteisiin. Visurin uusin
kirja jatkaa sitä trendiä, mikä on näkynyt hänen tuotannossaan jo koko tämän
vuosituhannen ajan. Kirja on tutkimus,
vaikka siinä ei ole paria poikkeusta lukuun
ottamatta arkistoviitteitä, vaan lähes kaikki
viitteet ovat kirjallisuusviitteitä. Taustalla
on kuitenkin pitkä arkistotyö Berliinissä,
Lontoossa, Marylandissa ja kotimaisissa
45
KIRJAT
46
arkistoissa. Visuri on jopa jakanut näitä
arkistolöytöjään pyyteettömästi tiedoksi
myös muille tutkijoille. Uusin kirja sopii
samalla tavalla oppikirjaksi kuin hänen
väitöskirjansa jälkeinen tuotanto. Se on
helppolukuinen ja menee suoraan asiaan.
Visuri tuo esiin, että hyökkäysvaiheen
tappiot olivat vuoden 1941 loppuun mennessä 26 000 kaatunutta ja kadonnutta,
mikä oli enemmän kuin koko talvisodassa.
Hyökkäykseen ryhdyttiin pitkällä sytytyslangalla ja odotettiin, että Neuvostoliitto tekisi
aloitteen. Oletettiin että sillä on merkitystä
rauhanteossa. Seurauksena oli, että kaikkialla suomalaiset joutuivat hyökkäämään
linnoittautunutta vihollista vastaan. Myös
Itä-Karjalan valtauksesta oli väärä käsitys,
että se voi toimia panttina rauhanneuvotteluissa; juuri miehitys oli nimenomaan
raskauttavaa liittoutuneiden arvioissa. Mutta
mainitsematta jää, että torjuntataisteluissa
1944 menetettiin vielä 20 000 kaatunutta
ja kadonnutta, kun suurhyökkäykseen oli
valmistauduttu väärästä suunnasta.
Visuri on tehnyt paljon työtä sen todistamiseksi, että Suomi ei käynyt erillissotaa
Neuvostoliittoa vastaan 1941–44. Suomi
ei ollut ajopuu tai koskivene eivätkä Suomen johtajat olleet pölkkypäitä. Suomi
toimi silloisen logiikkansa varassa, mikä
sitten tapahtumahistorian edetessä osoittautui strategisten virhearvioiden sarjaksi.
Kylmän sodan jälkeisessä tutkimuksessa on virinnyt uusi aalto, mikä etsii perusteita Suomen sodanaikaisten johtajien
esittämille perusteluille ikään kuin uusina
tutkimustuloksina. Tällöin perspektiivi
helposti katoaa, kun tapahtumahorisontti
kaareutuu. Historiantutkimuksessa noudatetaan kontrafaktuaalisen konditionaalin kieltoa, koska asiat tapahtuivat siten
kuin tapahtuivat, koska ne eivät voineet
tapahtua muulla tavalla. Selittely ei siten
vie tutkimusta eteenpäin. Tässä suhteessa Visuri tavallaan nostaa junaa takaisin
raiteilleen ja tuo asiat esiin sellaisina kuin
ne ilmenivät, vaikka muistinpalautus ei ole
kaikilta osin mieluisaa.
Suomihan ei lopulta edes saanut pitää
ennakkoon hartaasti ja huolella valmisteltua puolustuspuheenvuoroaan Pariisin
rauhankonferenssissa, missä olisi selitetty
harjoitettua politiikkaa ikään kuin koolla
olisi ollut maailman käräjäoikeuden istunto. Niinpä Pariisin rauhansopimuksen
johdanto (10.2.1947) on yksiselitteisen
selvää tekstiä:
”Sosialististen Neuvostotasavaltojen
Liitto, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin
Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, ValkoVenäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta,
Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni, valtioina,
jotka ovat sodassa Suomen kanssa ja
jotka huomattavin sotavoimin aktiivisesti
osallistuivat sotaan eurooppalaisia vihollisvaltoja vastaan, ja joista jäljempänä käytetään nimitystä ’Liittoutuneet ja Liittyneet
Vallat’, toiselta puolen, ja Suomi toiselta
puolen; katsoen siihen, että Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen
Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä
Kuningaskuntaa ja muita Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa
tästä sodasta…”
Liittoutumiussopimusta ei löydy
Vaikka sellaista sopimusta ei ole löydetty, millä Suomi sidottiin Saksan hyökkäykseen Neuvostoliiton tuhoamiseksi, on
liittolaisuus selvä viimeistään Joachim
von Ribbentropin välityksellä Hitlerin
saaman presidentti Risto Rytin kirjallisen
vakuutuksen (26.6.1944) jälkeen. Täten
sellaisen sopimuksen löytyminen, millä
Suomi liittyi hyökkäykseen 22.6.1941,
on toisarvoista. Vahvistettakoon tässä
kuitenkin, että sellaista sopimusta ei sisälly myöskään puna-armeijan poliittisen
hallinnon Berliinistä toukokuussa 1945
takavarikoimiin johtajan bunkkerin, valtakunnankanslian tai Saksan liittopäivien
asiakirjoihin. Tämän olen itse varmistanut
ja siitä minulla on NKP:n arkiston (nyk.
RGASPI) johtajan A.K.Sorokinin kirjallinen
vahvistus, että sopimusta ei löydy.
Itse tapahtumahistoriat todistavat,
että mistään sattuman johdatuksesta ei
toki ollut kyse. Alkuperäisiin Suomen
sodanpäämääriin eivät lukeutuneet torjuntavoitto tai itsenäisyyden, vapauden
ja valtiojärjestelmän säilyttäminen, vaan
alkuperäisinä sodanpäämäärinä olivat
talvisodassa menetettyjen alueiden takaisin valtaaminen, osallistuminen Neuvostoliiton uhan pysyvään poistamiseen,
lisäalueiden valtaaminen, että saavutetaan
turvalliset rajat (kolmen kannaksen linja),
ja lisäksi eduskunnassa tavoitteena oli
Itä-Karjalan ja koko Kuolan niemimaan
pysyvä liittäminen Suomeen. Nämä olivat
ne syyt, miksi Britannia julisti Suomelle
sodan, ja Yhdysvallatkin katkaisi lopulta
diplomaattisuhteet.
Toisin kuin Visurin kirjan TV-uutisointi antoi ymmärtää, Visuri ei syyllistä Suomen johtoa tai ylipäällikkö
C.G.E.Mannerheimia, vaan käsittelee viileän tiedemiesmäisesti sitä, miksi punaarmeijan suurhyökkäys tuli yllätyksenä
ylijohdolle 9.6.1944. Visuri käsittelee
perusteellisesti ylipäällikön ja hänen lähipiirinsä johtamisvirheitä päämajassa
kirjansa sivuilla 216–220. Mannerheim
toimi parhaan kykynsä mukaan, mutta hänellä oli vaikeuksia ymmärtää strategisen
yleistilanteen nopeaa muutosta vuosina
1943–44 ja tehdä uusia johtopäätöksiä.
Ei ole reilua arvioida Visurin kirjaa siitä, mitä siitä puuttuu, mutta yksi tietolaatikko marsalkan sotilaskoulutuksesta olisi
ollut eduksi. Mannerheim pyrki, mutta ei
nimittäin koskaan päässyt Venäjän keisarillisessa armeijassa sota-akatemiaan.
Häneltä puuttui yleisesikuntaupseerin koulutus ja tutkinto. Hänen ylennyksensä olivat seurausta avioliitosta, menestymisestä
ratsukilpailuissa ja palvelupaikkojen osumisessa; vuosien 1904–05 ja 1914–17
sotapalveluksessa hänelle kertyi enemmän
epäonnistumisia kuin onnistumisia. Man-
määritellyt rauhanehdot Suomelle, jotka
sittemmin toteutettiin.
Myös syyllisyyttä arvioitiin liittoutuneiden valtojen yhteisten periaatepäätösten
nojalla. Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotakollegio ei tuntenut 10 vuoden
kuritushuonetuomioita neuvostovastaisista
rikoksista. Neuvostoliiton rikoslain mukaan
kyseeseen tuli vain yksi tuomio: kuolemantuomio ampumalla (rasstrel). Neuvostoliiton rikoslaki ei myöskään tuntenut
mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen,
johon Ryti pääsi 1949. Ratkaisevaa oli,
että vaikka sota hävittiin Pariisissa, sotasyyllisyysoikeudenkäynnit voitettiin, kun
presidentti J.K.Paasikivi ja oikeusministeri Urho Kekkonen onnistuivat pitämään
oikeudenkäynnit omissa käsissä.
Ei ole historiantutkijoiden tehtävä tutkia, oliko muita mahdollisia vaihtoehtoja.
Näin vain toimittiin ja seuraukset tunnetaan.
Saksa oli Suomen ainoa tuki ja turva, minkä
Suomi palkitsi petoksella. Lopulta Suomen
oli pakko suostua ehtoihin, jotka keskusteluttavat edelleen. Suomi selvisi Romaniaan,
Unkariin, Italiaan, Slovakiaan, Itävaltaan ja
tietysti Saksaan verrattuna kuitenkin vähällä tarkastellaanpa asiaa miten tahansa.
KIRJAT
nerheim ei henkilönä kaikilta osin vastaa
mainettaan. Siinä missä suomalaiset tunaroivat kaikessa mahdollisessa, saksalaiset
antoivat ylivertaista apua uskoen ja luottaen – turhaan – että Suomi pysyy rivissä.
Jos Neuvostoliiton johtajien Stalinin, Molotovin ja Zhdanovin tahto olisi
toteutunut, olisi sotasyyllisyysoikeudenkäynnit käyty – ainakin Rytin osalta – itse
”rikoksentekopaikalla” eli Moskovassa,
koska vuoden 1940 pääministeri Ryti oli
Moskovan rauhan allekirjoittaja. Visuri on
ensimmäisenä suomalaistutkijana tuonut
aikoinaan julkisuuteen liittoutuneiden
Teheranin konferenssissa (1.12.1943)
Markku Salomaa
Matti Koskimaan tilinpäätös
Matti Koskimaa: Suomen kohtalon
ratkaisut, talvisota ja jatkosota 1939 1944
Docendo Oy, Saarijärvi 2013,
538 sivua.
ISBN 978-952-291-011-0.
E
versti evp Matti Koskimaa on reserviin siirryttyään keskittynyt sotahistoriaan. Tuloksena on useita tutkimuksia.
Muun muassa ovat kirjat Veitsen terällä,
Murtajan tykistö ja Syväriltä Nietjärvelle.
Hänen kirjallinen tuotantonsa keskittyy
ensi sijassa jatkosotaan ja sen ratkaisuvaiheisiin.
Nyt on Koskimaalta ilmestynyt kirja, joka
vetää yhteen aikaisemmat tutkimukset. Alkuaan lyijykynällä kirjoitetusta käsikirjoituksesta
on jalostunut 23 vuodessa sotahistoriateos,
jonka kattavuus on vertaansa vailla. Kirjan nimessä käsitellään myös talvisotaa, mutta yli
500 sivusta talvisodalle on omistettu vain 32
sivua. Sen on kirjoittanut everstiluutnantti, FT
Petteri Jouko, joka toimii Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtajana.
Mutta talvisodastakin on tehty teräviä
johtopäätöksiä. Suomalaisten vastarinta ja
sisäinen kiinteys sekä upseeripuhdistusten
heikentämän Puna-armeijan heikohko suoSotilasAikakausLehti
12 | 2013
rituskyky vesittivät suunnitelman nopeasta
sotilaallisesta ja poliittisesta voitosta. Suomalaisten suurin virhearviointi oli sotilaallinen. Hyökkäysten laajuus Laatokan pohjoispuolella oli karmea yllätys Päämajalle ja
ylipäällikölle, jolla oli johdossaan valtakunnan kokoon nähden vaatimattomat reservit.
Sodan ajan puolustusvoimat täyttivät
tehtävänsä luomalla raskailla torjuntataisteluilla edellytykset poliittisen ratkaisun
tekemiselle, aivan kuten ne tulivat tekemään kesällä 1944.
Hinta itsenäisyyden säilyttämisestä oli
korkea. Antti Juutilaisen ja Anssi Vuorenmaan mukaan talvisodan sotatoimissa kuoli
noin 26 600 henkilöä. Tämän lisäksi 957
siviiliä menehtyi kotialueen pommituksissa
ja kauppalaivaston aluksien upotusten yhteydessä. Mitä tarkoitti 28 000 kuollutta? Se
tarkoitti mittaamatonta määrää surua, jonka
vain aika voi jossain määrin parantaa. Mutta
kokonaisuuden ja Suomen kannalta 28 000
ihmisen veriuhri tarkoitti vapauden voittoa
tyranniasta ja orjuudesta.
Jatkosota
Jatkosodan käsittely on huomattavasti
perusteellisempaa ja yksityiskohtaista.
Tämä varmaan johtuu siitä, että Koskimaa
on pilkkonut jo tätä ennen tutkimuksissaan jatkosodan moniin osatutkimuksiin.
Kenttätykistön upseerina Koskimaa aina
pitää mukana myös tykistön ryhmityksen.
Tykistökomentajat ovat kuvineen esillä,
eivät vain komentajat.
Kirjan kuvitus on mittava. Monia tuttuja upseereita vilahtelee kuvissa. Mutta
parasta kirjassa ovat kartat. Jokaisessa
Koskimaan kirjassa kartat ovat olleet huippuluokkaa. Tilannekarttojen selkeys tässä
kirjassa on esimerkillistä. Docendo on
digitoinut kirjaa varten yli sata käsin piirrettyä tilannekarttaa.
Tässä kirjassa ei ole peruskriittinen
näkökulma. Kyllä kritiikkiäkin esiintyy, kun
siihen on aihetta, mutta varsinaisesti asenne on sellainen että sodassa ei aina käy
niin kuin toivotaan.
Suomen Marsalkkaan asenne on kunnioittava, vaikka joitakin hänen ratkaisujaan
kritisoidaankin.
Suuriin poliittisiin kysymyksiin Koskimaa on perinteisellä kannalla. ”Tämän
kirjan kirjoittaja ei ole mistään lukemistaan
lähteistä löytänyt vastausta kysymyksiin:
Milloin ja missä Suomi on solminut liittosopimuksen Saksan kanssa? Ketkä ovat
47
KIRJAT
allekirjoittaneet sopimuksen ja mikä on sen
sisältö? Jotkut nykypolven tutkijat ja alan
harrastajat ovat pyrkineet marginaalisilla
tapahtumilla ja todistamattomilla väitteillä
osoittamaan Suomen ja Saksan välisen
liiton olleen olemassa”.
”Tämän kirjan kirjoittaja on eri mieltä
niiden historiantutkijoiden kanssa, jotka
esittävät, presidentti Risto Rytin yksin allekirjoittama ja 26. kesäkuuta 1944 Hitlerille
kirjeen muodossa lähettämä lupaus oli poliittinen liittosopimus. Sitä se ei ollut, koska
sitä ei edes esitetty Suomen eduskunnan
hyväksyttäväksi”.
Kirja on hyvin huolellista työtä. Se,
että vähäisiä yksittäisiä lapsuksia on putkahtanut kirjaan, ei vähennä kirjan arvoa.
Vihollisesta on seikkaperäiset tiedot suunnitelmia myöten.
Arvioita ja johtopäätelmiä
jatkosodasta
Kun jatkosota alkoi, ylipäällikkö teki järkevän ratkaisun suunnatessaan hyökkäyksen
aloitettavaksi ensin Laatokan pohjoispuolelle. Jo jatkosodan aikana ja varsinkin sen
jälkeen on kirjoitettu paljon aiheesta, oliko
Suomen kannalta järkevää edetä Tarton
rauhan rajan yli.
Tämän kirjan kirjoittajan mielestä se
oli järkevää. Jos Suomen joukot olisivat
pysähtyneet rajalle, vihollinen olisi ollut
150 - 250 kilometriä lähempänä valtakunnan sydänalueita. Tämä matka osoittautui
elintärkeäksi kesän 1944 ratkaisutaisteluissa. Neljä divisioonaa ja kaksi prikaatia
eivät olisi ehtineet siirtyä torjumaan suurhyökkäystä. Nytkin niiden perillepääsy oli
hiuskarvan varassa.
Suomen marsalkka teki keskeisen tärkeän ratkaisun, kun hän 14.6.1944 määräsi kenraaliluutnantti Karl Lennart Oeschin
Kannaksen joukkojen komentajaksi.
Viipurin nopea menetys oli karjalaisille ja lähes koko Suomen kansalle ankara isku. Se ei kuitenkaan ollut Suomen
kohtalon ratkaisun päivä. Suomen kohtalo
ratkaistiin Talin-Ihantalan suurtaistelussa,
ei Viipurissa.
Suurtaistelut käydään läpi johtopäätöksin. Tali-Ihantala, Viipurinlahti, Vuosalmi,
Äyräpää, Nietjärvi ja erityisesti Ilomantsi.
Koskimaan arvioiden mukaan II Armeijakunnan komentaja, kenraalimajuri Einar
Mäkinen alaisine komentajineen ja joukkoineen hoiti vaikean viivytyssotatoimen
parhaiten kaikista suomalaisista armeijakunnista. II Armeijakunta oli antanut erittäin merkittävän panoksen Isänmaamme
itsenäisyyden ja kansamme olemassaolon
säilymisen puolesta.
Kirjan loppusanat kertovat, mitä arvomaailmaa kirja edustaa. ”Olkoon tämä
kirja kunnianosoitus sankarivainajille sekä
sotiemme veteraaneille, lotille ja sotureille.
Te säilytitte isänmaamme itsenäisyyden ja
pelastitte kansamme tuholta. Kunnioituksemme ansaitsee myös lujana ja lähes
yksituumaisena pysynyt kotirintama”.
Heikki Tilander
Mannerheimin synnit
Juhani Suomi: Mannerheim – viimeinen kortti? Ylipäällikkö-presidentti.
puolestaan vihasaarnaajana ihmiskunnan
pimeimpiä hahmoja.
Kustannusosakeyhtiö Siltala,
painettu Tallinnassa 2013, 836 sivua,
ISBN 978-952-234-72-3.
J
okaisella mitalilla on kääntöpuolensa. Tämä usein toistettu totuus pätee
myös ihmismieleen. Arvostan esimerkiksi
Fredrik Suurta, filosofia valtaistuimella
ja erästä historian merkittävimmistä sotapäälliköistä. Siitä huolimatta en olisi
halunnut elää tämän kiukkuisen yksinvaltiaan lähellä. Varsinaisista pyhimyksistä
otettakoon esiin vaikkapa Pyhä Birgitta,
joka yleisenä naistyyppinä olisi kauhistus. Luterilaisen kirkkomme monessa
suhteessa esikuvallinen Martin Luther oli
48
Suurmiehetkin ovat ihmisiä
Jokainen Suomen historiaa vähänkin tarkemmin paneutunut on perillä siitä, että
omillakin niin sanotuilla suurmiehillämme
on ollut myös se puoli, josta ei ainakaan
hautajaispuheissa kuuluteta. Ihmisiähän
hekin ovat olleet.
Omaan ihmislajiimme kuului myös
Suomen marsalkka Mannerheim. Koska
vuosikymmenien mittaan olen lukenut jokseenkin kaiken kirjallisuuden, mitä marsalkasta on kirjoitettu, en ole voinut mitenkään välttyä havainnoilta, että hankala
mies on myös hän osannut olla. Huonosti
olisin varmaan pärjännyt hänen kanssaan,
kun vikoihini on kuulunut aina jonkinmoinen vastarannankiiskisyys.
Sellainen ominaisuus näyttää olevan
myös professori Juhani Suomella sitä sentään lukuun ottamatta, että yhden pyhän
miehen hän on säilyttänyt jalustallaan,
nimittäin Urho Kekkosen. Siellä Urho Kaleva säilyy kuin antiikin marmoripatsas
tässä Suomen tuoreessa Mannerheim-tutkimuksessakin. Marsalkka sen sijaan saa
molemmille korvilleen oikein isän kädestä.
Tämä ei tarkoita sitä, että Suomen
kirjaa pitäisi tutkimuksena vähätellä.
Perusteellisempaa ja uutterampaa tutkijaa kuin Juhani Suomi on, saa hakea.
Mannerheim-kirjaansakin varten hän on
ahkeroinut tunnetulla tavalla, ja jo loppuun
Vikoja löytyy, jos ahkerasti etsii
Vähemmän vakuuttavan vaikutuksen tekee
se – mielikuva ei ole vältettävissä – että
Suomi on jo työtään aloittaessaan asettanut sille selkeän tavoitteen, nimittäin
osoittaa, että Mannerheim oli pelokas,
turhamainen, pikkumainen, vain itseään
ajatteleva, viinaan menevä ja pitkävihainen mies ja presidenttinä ailahteleva,
päätöksiin kykenemätön, maailmaa ymmärtämätön ja vastuuta kaihtava.
Tällaisia ja muitakin vikoja Suomi on
marsalkastamme löytänyt. Ja miksei olisi
löytänyt, kun hän suurennuslasi kädessään ei muuta ole tehnytkään kuin etsinyt
valtavasta lähdemateriaalistaan sitä, mitä
Mannerheimissa voisi arvostella? Kaikkea
tapahtunutta voi lisäksi tulkita hyvin päin
tai pahantahtoisesti, ja hyvin päin Suomi
ainakaan ei ole yrittänyt asioita selittää.
Kun itse olen arvellut ja arvelen yhä, että
marsalkkaa muistelmiaan laatiessaan
hallitsi kaikille muistelijoille ominainen
selittämisen tarve mutta myös halu tukea Suomen itsenäisyyden säilymistä ja
varoittaa maailmaa bolshevismin vaarasta, Suomen näkemys on raadollisempi:
Muistelmista saatava raha oli Mannerheimille keskeinen motiivi.
Historiantutkimus ei voi tuoda menneisyyttä aidosti esiin, ellei tutkija kykene
menemään sisään siihen ajatusmaailmaan, jossa entiset päättäjät aikanaan
elivät. Tätä puolta Suomi on luonnollisesti tavoitellut ja on siinä paljolti onnistunutkin. Tuskin Mannerheim sentään
hysteerinen oli, mutta kyllä Suomi siinä
varmasti on oikeassa, kun hän toistamiseen osoittaa marsalkan aidosti pelänneen Neuvostoliittoa.
Mutta ”pelkäsikö” Mannerheim Neuvostoliittoa sen vuoksi, että hän ylipäätään oli arka mies? Käsittääkseni Suomi
12 | 2013
ei ole ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää
sitä, mikä oli Stalinin Neuvostoliiton todellinen luonne. Stalinin valtakunta ei
ollut ”normaali” valtakunta, jollaisena
Suomi sitä käsittelee. Se oli maailmanhistorian pahin massamurhaajavaltio,
jonka ohitse on todennäköisesti mennyt
vain Mao Tse-tungin Kiina, kommunistimaa sekin.
Mannerheim oli hyvin tietoinen Neuvostoliiton tästä puolesta jo sen vuoksi,
että suuri ellei suurin osa hänen entisistään tuttavistaan, tsaariperhe mukaan
luettuna, oli saanut surullisen lopun bolshevikkien toimesta. Katynin paljastuneet upseerimurhat osoittivat tuoreeltaan,
mikä saattoi olla Stalinin käsiin joutuneiden ulkomaisten upseereiden kohtalo.
Mediamme tuolloisesta vaiteliaisuudesta
huolimatta marsalkalta ei voinut jäädä
täysin pimentoon, miten neuvostojoukot
käyttäytyivät valtaamillaan Saksan alueilla. Venäläisten puolelle siirtynyt saksalaisupseeri kreivi von Einsiedelkään ei
voinut pidätellä kyyneleitään kuvatessaan
tätä ”hunnien rynnäkköä” Eurooppaan:
”Asukkaat ovat kokeneet tuhoamisorgian,
jollaista yksikään sivistynyt maankolkka ei
tähän mennessään ole kokenut”.
Molotov, Zhdanov, Savonenkov ja
muut toverit kuvataan Suomen kirjassa kuten normaalit ihmiset kuvataan. En
tarkoita sitä, että kirjoittajan olisi pitänyt
sortua moralisoivaan sormella osoittamiseen, mutta joku sananen olisi ollut
paikallaan ainakin vihjeeksi siitä, että
lievimmässäkin tapauksessa kyseisiä
miehiä on oikeus kutsua kirjoituspöytämurhaajiksi. Kun Molotov niin sanotuissa
neuvotteluissa Moskovassa päin kasvoja
sanoi suomalaisministereille Suomen
hallituksen olevan ”verisen ja rikollisen”,
hänen sanansa objektiivisesti katsoen
luonnehtivat osuvimmin hänen omaa
hallitustaan. Tällaiset asiat Mannerheim
tietenkin tiesi, mutta Suomi puhuu niistä
kuin vanhuudenhöperön kuvitelmista.
Suomen mieleen ei ole tullut myös-
kään, että jotain periaatteellista olisi
ollut syytä sanoa niin sanottujen sotasyyllisyysoikeudenkäyntien todellisesta
luonteesta. Nyt hän käsittelee niitä vain
hieman erikoisena tapahtumana antaen
jopa ymmärtää, että kaikkein syyllisin
olisi ollut Mannerheim, jonka Stalin – ja
Kekkonen – kuitenkin pelastivat oikeudenkäynniltä.
Totta tietenkin on, että Moskovan näkökulmasta katsoen sotiamme johtaneen
ja Moskovalle siten ikävän esteen muodostaneen Mannerheimin olisi pitänyt
olla pääsyytetyn, vaikka oikeat sotasyylliset istuivatkin Kremlissä. Esimerkkinä
mainittakoon vaikkapa oikeudenkäyntejä tarmolla ajanut ”kenraalieversti” –
miehellä ei ollut takanaan päivääkään
sotilaskoulutusta – Zhdanov, joka oli
Mainilan laukausten järjestäjiä. Jos tuon
ajan neuvostojohtoon olisi voitu soveltaa samaa mittapuuta kuin saksalaisiin
Nürnbergissä, hirsipuulta olisi välttynyt
tuskin kukaan.
KIRJAT
kalutuksi ajatellusta aiheestaan hän on
saanut irti uskomattoman paljon uutta ja
yllättävää joskaan ei aina vakuuttavaa.
Upseerietiikka tekijälle vierasta
Mutta kun Suomi on otsikoinut ”oikeudenkäyntiä” koskevan luvun sanoilla
”Syyllisyyden taakka”, hän ei tarkoita
neuvostojohtoa vaan Mannerheimia.
Suomi toteaa, että ”kautta vuosikymmenten marsalkka piti tiivistä yhteyttä
henkikaartin ulaanirykmentin vielä elossa
oleviin jäseniin” ja säilytti kotonaan kunniapaikalla keisari Nikolai II:n valokuvaa.
Se kirjoittajalta on jäänyt huomaamatta,
että Mannerheim kantoi paraatipuvussaan
toiseen maailmansotaan saakka myös
Nikolain hänelle myöntämiä korkeita kunniamerkkejä, mikä ei 1930-luvun Suomessa ollut erityisen opportuuni asia.
Suomen mielestä tällainen kiintymys
ja sitoutuminen olivat ”selittämättömältä vaikuttavia”. Näin varmaan tuntuukin
miehestä, jolle perinteinen upseerietiikka
on vierasta. Turhaa tätä asiaa on enempää selittää. Sanoma ei menisi kuiten-
49
KIRJAT
kaan perille. Tietysti Suomi ei hyväksy
sitäkään, että Mannerheim piti vanhoilla
päivillään yhteyttä monivuotiseen saksalaiseen aseveljeensä, kenraali Erfurthiin.
Kun Mannerheim puhui kunniasta,
Suomen mielestä marsalkka ajatteli vain
omaa jälkimainettaan. Niinkin varmaan
oli, mutta eiköhän päävaikutin ollut kuitenkin siinä, että Mannerheim oli aidosti
sisäistänyt sen, mitä sotilaskunnia perinteisessä mielessä on aina merkinnyt todellisille sotilaille. Kun marsalkka oman
maan edun nimissä joutui toistamiseen
tekemään monenlaista vastoin omia kunniakäsitteitään, sen on täytynyt vaikuttaa
painajaisena vanhan miehen mieleen.
Tästä näkökulmasta Suomi ei marsalkan
”kiukuttelua”, ”hurskastelua” ja ”mitä
hillittömintä käyttäytymistä” kuitenkaan
arvioi.
Lurjuksethan maailmaa ovat yleensä
johtaneet ja johtivat myös toisen maailmansodan päättyessä, mutta Mannerheim ei heidän joukkoonsa sopeutunut.
Maalleen ja varsinkin itselleen hän siinä
tilanteessa aiheutti vaikeuksia, mutta pysyvämpää oli se, että hänen ansiostaan
kunniallisen käyttäytymisen perinne ei
Suomesta kokonaan hävinnyt. Samaan
suuntaan vaikutti myös niin sanottu asekätkentä, josta Juhani Suomen mieleen ei
ole tullut mitään myönteistä.
Rauhanvoimien ”viisaat”
Sitäkin viisaampina kirjassa esiintyvät
niin sanotut rauhanvoimat, jotka Suomen kuvauksen mukaan järkensä käteen
ottaen pyrkivät luomaan välttämättömät
hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Valitettavasti näitä teoksessa Mannerheimin
vastapooliksi otettuja voimia ei esitellä
tarkemmin Paasikiveä ja jossain määrin
myös Kekkosta lukuun ottamatta. Paasikiven ajattelumaailma tosin tunnetaan
jo hänen päiväkirjansa perusteella varsin
hyvin, eikä hän itsenäisenä sieluna oikeastaan ”rauhanvoimiin” kuulunutkaan.
50
Itse asiassa hän oli bolshevikeista paljolti
samaa mieltä kuin Mannerheim, mutta
toisin kuin marsalkalla hänellä oli selkeä
selviytymisstrategiansa.
Paasikiveä oleellisesti lipevämpi Urho
Kekkonen oli ongelmallisempi tapaus,
eikä Suomen Kekkosihailu ongelmaa ratkaise. Päätä pidempänä hän silti erottuu
muista ”rauhanvoimista”, jotka kirjassa kyllä esiintyvät nimeltä mainiten ja
sitaattien muodossa lukuisia kertoja,
mutta jotka silti jäävät vain nimiksi. Todellisuudessahan heistä merkittävä osa
oli Neuvostoliiton eriasteisia agentteja
tai ainakin tiedottajia ja jopa suoranaisia maanpettureita. Joukossa oli myös
moraalisesti kyseenalaisia henkilöitä, ja
yllättävän monen ongelmana oli alkoholi.
Kun nämä rauhanmiehet ja -naiset sodan
jälkeen kuitenkin nousivat yhteiskunnassamme merkittäviin asemiin, he pystyivät luomaan historiankirjoitukseemme
itsestään myönteisen kuvan, ja sitä kuvaa
Juhani Suomi näyttää edelleen hellivän.
Syynä on ehkä se, että Kekkosenkin
päälle voisi roiskua jotain, jos avoimesti
kerrottaisiin, mitä väkeä rauhanvoimissa
oli mukana.
Suomi moittii Mannerheimin eristäytymistä ja sulkeutumista vain omaan
pieneen piiriinsä. Syyn pitäisi olla kuitenkin selvä. Kaikkeahan Mannerheim
ei voinut tietää, mutta kyllä hän siitä oli
selvillä, miten epämääräistä joukkoa hän
oli saanut ympärilleen. Hän saattoi olla
jokseenkin varma siitä, että sanoi hän
tässä seurassa mitä tahansa, se tiedettiin
jo seuraavana päivänä Moskovassa. Miltä
tuntui keskustella ministerin kanssa, joka
oli äskeinen käpykaartilainen tai jonka
epäiltiin kielineen jo sodan aikana tietonsa vihollisleiriin? Sen sijaan, että Suomi
arvostelee Mannerheimia syrjään vetäytymisestä, hän olisi voinut ihmetellä sitä,
miten hyvin marsalkka sittenkin osasi
peittää inhonsa tuntemukset.
Poliittisen historian tietäjänä Suomi
on pistämätön, mutta sama asiantunte-
mus ei näytä ulottuvan varsinaisen sotahistorian alueelle. Muuten hän tuskin
olisi kuvannut sotilaallista tilannetta rintamillamme elokuun alussa 1944 sanoilla ”puna-armeijan eteneminen hidastui,
joillakin rintamanosilla jopa pysähtyi”.
Erikoinen on myös Lapin sodan päätösvaiheen kuvaus, jonka mukaan suomalaiset jatkoivat hyökkäystään Norjan
rajalla olevalle Jehkastunturille, joka
”vallattiin kiivaiden taisteluiden jälkeen”.
Omaan tietooni ei Jehkastunturin ”taistelusta” ollut tähän mennessä tihkunut
muuta kuin eversti Puroman ilmoitus viereiseltä Maasselvaarrilta (Muurivaara),
jonka mukaan partiomme ”saapui klo
1.30 saksal. leirialueelle telttojen vielä
palaessa, tutki koko alueen ja totesi asemat tyhjiksi”.
Saksan ulkoministerin toimistopäälliköksi esitelty Kleist ei ollut Bruno vaan
Peter Kleist. Nürnbergin ”oikeudenkäynnissä” monenlaista tunnustanut Erich Buschenhagen ei ollut eversti enää aikoihin,
vaan oli jalkaväenkenraali. Hänen ”tunnustuksensa” aiheuttivat Suomen ”sotasyyllisille” aikanaan harmaita hiuksia,
kuten Suomikin kertoo.Olisi ehkä ollut
syytä mainita, että venäläisten sotavangiksi joutunut Buschenhagen oli altis
tunnustamaan mitä vain kuteen yleensä muutkin Stalinin leireille joutuneet.
1950-luvulla vapauduttuaan Buschenhagen perui sen, mitä Nürnbergissä oli
tullut kerrottua.
Sampo Ahto
Joulutervehdys
Puolustusvoimille
Asianajotoimisto
LIUKSILA Ky
RAVATEK OY
Itälahdenkatu 20, 00210 HELSINKI
puh. (09) 681 8430, www.ravatek.fi
Kauppiaskatu 5, 20100 Turku, puh. (02) 2515 777
Valmistamme korkealaatuisia
TIMANTTI-HYLLYSTÖJÄ
Uutuutena SISUSTUSPANEELIT
www.paneelit.net
P. Rotola-Pukkila Oy
61800 Kauhajoki
Puh. (06) 230 1000 Fax (06) 230 1060
Sähköposti: timantti@kauhajoki.fi
www.timantti.com
Nojanmaan teollisuusalue
57210 Savonlinna
Puh. (015) 576 770
Fax (015) 576 7710
www.norelco.fi
Kiitämme Hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme
Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014
Teollisuustie 2, 02880 Veikkola
Puh. 020 789 1000, fax 020 789 1099
E-mail: myynti@pa-hu.fi
www.pa-hu.fi
www.forcit.fi
12 | 2013
51
Uutisia Historiasta
Ohto Manninen
Marski puhuttaa
– Tuokiokuvia Päämajasta ja marsalkan kotoa
Tämäkin syksy on osoittanut, että Suomen marsalkka
Mannerheimista riittää puhumista ja väittelemistä. On siis
syytä hämmentää keskustelua julkaisemalla muutamia
huonosti tunnettuja aikalaiskuvauksia. Yksi syksyn
keskustelunaiheista on ollut Suomen ja Saksan suhde
talvisodan edellä.
V
aikutusvaltainen saksalainen sotamarsalkka Hermann Göring valitti (24.11.1939) suomalaiselle Saksanystävälle professori Bernhard Vuolteelle,
että Suomi oli kylmentänyt välinsä Saksaan. Hän kertoi kutsuneensa kaksi kertaa
Mannerheimin ”metsästysmatkalle”, jotta
he voisivat keskustella politiikasta, mutta
Mannerheim oli asettunut täysin välinpitämättömälle kannalle.
Saksan lähettiläs W. von Blücher oli
syyskuussa 1939 kuullut, että Mannerheim oli hermostunut Göringin lähetettyä
hänelle valokuvansa: ”Mitä tuo ajattelee.”
Ystävän neuvo rauhoitti marsalkan, kenraali Heikki Kekoni näet sanoi, ettei valokuvaa
tarvitsisi laittaa esille – sen voisi panna
laatikkoon.
”Boheemi” marsalkka
Mikkelin päämajassa Mannerheimin johtamistavasta sai käsityksen hänen adjutanttinsa Ragnar Grönvall, joka talvisodan
aikana oli vielä ylipäällikön ainoa adjutantti. Hän kertoi vuonna 1977:
52
”Marsalkka oli luonteeltaan – niin
kummalliselta kuin se kuulostaakin – tavallaan myös boheemi. Ainakin hänellä
oli aivan suunnaton taito hetkessä tai lyhyessä ajassa improvisoida. Hän toimi
aina tilanteen mukaan, olkoon tämä tilanne
sitten sotilaallinen tilanne tai sanokaamme
siviilitilanne taikka mikä tilanne hyvänsä vaikka niinkin hyvin arkisissa asioissa kuin
ruokatilanne – niin hän toimi aina improvisoiden. Aina sen mukaan mitä tarve vaati
hänen mielestään.
Mannerheim kiinnitti kaikista sen aikaisista sotilaallisista johtajista eniten huomiota juuri sodan humanitäärisiin puoliin,
siis sotavankien kohteluun ja myös omien
joukkojen ylläpitoon jne. ja vihollisten
edustajien arvokkaaseen kohteluun jne.
Nämä asiat menivät osittain Punaisen Ristin ja osittain Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta.”
Talvisodan aikana Mannerheimia avustajina, sihteereinä, Grönvallin lisäksi varatuomari Georg Enckell, Lastensuojeluliiton
sihteeri, kouluneuvos Erik Mandelin ja vuoden 1940 puolella kenraali Heikki Kekoni.
Mandelinin vanikka ja
päiväkäsky influenssassa
”Kouluneuvos Mandelin avusti Mannerheimia talvisodan päämajassa, joskin varsin
lyhyitä aikoja. Hän matkusteli Helsingin
ja Mikkelin väliä ja myös Helsingin ja
Tukholman väliä näissä kaikissa asioissa
ja tällä alalla marsalkka piti häntä hyvin
kyvykkäänä henkilönä. Hänellä oli omat
erikoisuutensa mutta eiköhän niitä ole itse
kullakin. Niistä jonkin kerran saattoi syntyä
aikamoinen leikinlaskukin.
Hyvin elävästi muistan, kun siinä pienessä piirissä tuolla Mikkelissä syötiin
jokin ateria, niin Mandelinilla oli tapana
syödä tuollaista niin kuin sotilaat kutsuivat faneerileipää [näkkileipää] ja niin
äänekkäästi. Eihän sitä hiljaa voi syödä,
ja marsalkka usein huomautti hänelle istuessaan siinä pöydässä, että kyllä
kouluneuvoksenkin sopisi syödä jotain
muuta taikka sitten niin hiljaa että mekin
pystymme puhumaan tässä näin pöydän
ääressä. Tällaisia letkauksia hän mielellään
antoi milloin kullekin ja mielellään juuri
Mandelinille, sillä hän luotti häneen näissä asioissa ja hän piti suuressa arvossa
hänen tekemäänsä työtä mutta myöskin
näki näitä muutamia hänen erikoisuuksiaan
eikä yksinomaan faneerileivän syönnissä.”
(Grönvall 1977)
”Jos menemme siihen päiväkäskyyn,
joka syntyi silloin kun talvisota päättyi.
Kolme ryyppyä päivässä
Ylipäällikön ikääntyminen ja terveys olivat
jatkosodankin aikana huolen aiheina. Tämä
ilmenee siitä, että Päämajassa käyneet
usein huomauttivat, ehkä hieman ihmetellen, hänen vireydestään.
Tämä näkyi myös Kotijoukkojen esikunnan toimistopäällikön Eljas Erkon
muistiinpanoista.
12 | 2013
Kuva osoittaa ”Marskin” kyvyn mukautua olosuhteisiin,
vrt. Grönvallin lausuma
”Eversti Tiainen, joka toi minulle mm.
hyvän havannan Päämajasta, kertoi hyvästä ruoasta ja että Marski oli hyvässä
vireessä tehden työtä 9 - 24, ottaen vaan 3
tunnin ruokapaussin (1 ryyppy aamiaiseksi
ja 2 päivälliseksi). Havannat maistuvat
edelleen.” (15.11.1941)
”Lokissa [so, päämajassa] oli hyvä
ilma. Marski otti vastaan klo 11; piti
tunnin. Kysyi vain vangeista. Työhuone
koulun opettajain huone, jonka keskellä
suuri pöytä. Vähän papereita. Näkyi olevan
hyvässä vireessä. Jonkun verran vanhentunut. Kutsui aamiaiselle Mikkelin klubiin.
Hyvä aamiainen, yksi ryyppy.
Illalla olin marskin vieraana edelleen
päivällisellä. Hyvä ruoka, kaksi ryyppyä,
olutta, kahvia.
Marski hyvällä tuulella. Keskustelu
liikkui Japanissa, saksalaisissa, Norjassa. Mannerheim ihaili japanilaisia, kertoi
1905 sodasta. Birmasta. Saksalaisista oli
varovainen. Kysyi mitä Ruotsi tekee jos tulee maihinlasku Pohjois-Norjaan. Sanoin,
että jos mieliala on sellainen kuin se nyt
on, tulee Ruotsi ottamaan Venäjän kannan.
Edellyttäen että se ensin tekee voitavansa
välttyäkseen sodasta. Tuli hiljaisuus jonka
jälkeen kuului Marskin suusta kuin jonkun
ajatuskulun loppupäätelmänä ”stackars
engelsmän”! - -.
Airo näkyi olevan ainoa, joka koko seurassa uskalsi olla oma itsensä. Pieni detalji.
Kun Marski ei tyhjentänyt toista ryyppyään,
ei kukaan koskenut omaansa. Lähestyttiin
jälkiruokaa. Silloin Airo tokaisi: Sotamarsalkka, mitenkäs ryypyn kanssa, otetaanko
se vasta jälkiruoan kanssa? johon marski:
Kenraali on oikeassa. ja nauroi. Marski puhui aina Airon kanssa suomea, ja Airo ei
koskaan puhunut muuta.
Illalla tuli tieto että Majevskin pitkällä
partiolla oli muutamia haavoittuneita ja
että ambulanssikone oli lähetettävä sinne. Silloin Marski huomautti, että järvi
on liian lähellä Suurjärveä, jossa ryssillä
lentokenttä ja että sen vuoksi oli konetta
suojattava hävittäjäkoneilla.” (12.2.42)
Uutisia Historiasta
Marsalkka oli tuolloin Inkilässä. Hän oli
sairaana, Kekoni oli sairaana, hänen vävynsä Michael Gripenberg – erittäin loistava ja
miellyttävä apulainen hänkin noina aikoina
– hänkin oli sairaana. Tuosta joukosta minä
olin ainoa terve. Se päiväkäsky oli mitä suurinta porukkatyötä. Ja alku - ensimmäinen
versio – oli kyllä senlaatuinen, jos minä
niitä konsepteja olisin säilyttänyt – mitä
minä luulen että ei tehty, minä en tiedä
joutuivatko ne Kekonille, Gripenbergille tai
joutuivatko ne ehkä minulle. Kun neljästä
miehestä kolme oli sairaana ja neljäs niistä
oli tässä mielessä ehkä vähäpätöisin, niin
kyllä se ensimmäinen teksti oli, ellei nyt
ala-arvoinen, niin kuitenkin niissä oloissa
vähemmän paikallaan julkaistavaksi.
Silloin, minä muistan ihan elävästi,
marski teki kyllä rivi riviltä tärkeitä korjauksia ja joskin hän oli sairaana tuolloin,
ehkei nyt niin vakavasti mutta kamalassa influenssassa. Siinä muodossa kun se
julkaistiin niin kyllä siinä oli tärkein tekijä
Mannerheimin osuus, noissa oloissa ja
yleensä ainakin, sillä ei hän sellaista tekstiä
hyväksynyt omanaan, johonka hän ei ollut
täydellisesti tyytyväinen ja tämä oli niin
luonnollista, ettei sitä kukaan ottanut pahaksi vaikka tulikin korjauksia, mutta yleensähän nämä hänen apulaisensa yrittivät tehdä
asiat niin hänen mielensä mukaisiksi ja
myöskin hänen tyylinsä mukaisiksi, ettei nyt
yleensä niin paljon korjauksia ollut. Enkä
minä muista myöskään sellaista asiakirjaa
syntyneen, jossa olisi ollut niin monta vaihetta kuin tässä nyttemmin tunnetussa ja
ehkä arvossa pidetyssäkin päiväkäskyssä.”
(Grönvall 1977)
53
Uutisia Historiasta
54
Marski arvosti mutta ei ylistänyt
Erkon mainitseman Airon lisäksi on Mannerheimin lähimiehistä paljon keskusteltu
Erik Heinrichsistä. Tästä todisti Ragnar
Grönvall 1977:
”Näistä marsalkan alaisista kenraali
Heinrichsillä oli aivan erikoinen asema.
Hän oli ehkä tärkein luottamusmies marsalkan näkökulmasta katsoen tässä kirjavassa joukossa. Tämä kävi ilmi myös
niistä sanonnoista, siitä kielenkäytöstä,
jota marsalkka käytti kun hän puhui kenraali Heinrichsistä, hänen tehtävistään ja
hänen suorituksistaan, ylipäänsä hänestä
sotilaallisena johtajana. - - Mitään mairittelevia lausuntoja en hänen suustaan
ole kuullut. Ylipäänsä kesken tehtävien
suoritusta hänellä ei ollut tapana mitään
ylistävää lausuntoa antaa. Eikä aina jälkeenpäinkään silloin kun hän katsoi asiakseen esittää kiitoksen jollekulle.”
Hitlerin muotokuva
Mannerheimin vireydestä kertoi Yhdysvaltain asiainhoitaja McClintock 11.5.1943:
”Marsalkan ulkonäkö ja elinvoima osoittivat täysin vääräksi sen melko
epävarman tiedon, jonka olin saanut sanomassani (7.5.) mainitulta kenraalilta.
Keskustelumme paljasti myös kenraali Kekonin olleen 100-prosenttisesti väärässä,
kun hän antoi ymmärtää, ettei vapaaherra
Mannerheimiä ole pidetty selvillä Suomen
hallituksen aikomuksista. Marsalkka oli
hoikempi kuin hänet viimeksi nähdessäni,
mutta hän näytti saaneen takaisin terveytensä ja hänen henkensä oli kristallinkirkas.
Kun marsalkka Mannerheim näytti
minulle taloaan, huomasin Hitlerin öljyvärimuotokuvan asetettuna erään tuolin
selkänojaa vasten. Vapaaherra Mannerheim sanoi Hitlerin antaneen sen hänelle
syntymäpäivänä tilaisuudessa, jota hän nimitti ”Hitlerin odottamattomaksi vierailuksi
luonani viime vuonna”. Hän huomautti,
että ”ihmiset, jotka tuntevat näitä asioita,
sanovat sen taiteelliselta kannalta katsottuna olevan sangen hyvää työtä.”
Hitlerin muotokuva oli ainoa huoneessa oleva maalaus: kaikki muut oli irrotettu
kehyksistään ja viety pois pommituksen
varalta. Huomautin, että marsalkka on korjannut talteen arvokkaammat maalaukset.
Hän myönsi ja sanoi niiden olevan säilössä erään pankin holvissa. Hitlerin kasvoissa oli ilme, jossa havaitsi korvikeankaruuden ja päättäväisyyden tavanmukaisen
yhdistelmän, ne muistuttivat mystikon
kasvoja, joka on nielaissut karvaan palan.”
Maailman paras pieni armeija?
Mannerheimin näkemyksistä McClintock
raportoi:
”Saksalaisten painostuksesta marsalkka
Mannerheim sanoi kategorisesti, etteivät
saksalaiset ole koskaan uhanneet miehittää
Suomea. Hän sanoi melko yrmeästi, että
hän tulee vastustamaan miehitystä, tulkoonpa se miltä taholta tahansa. Kun huomautin,
että Suomen armeija on kenties maailman
paras pieni armeija, vanha gentlemanni
hymyili säteilevästi ja sanoi: ’Melkein’.
Hänen politiikkansa pääkohdat voitaneen esittää seuraavasti: Hän on päättänyt
käyttää hyväkseen kanssasotijan suhdetta Saksaan saadakseen viimeistä rahtua
myöten sen tuen, jota se antaa Suomelle
Venäjää vastaan, ja sitten luottaen siihen,
että Suomi pystyy omien sotavoimiensa
avulla selviytymään sodasta. Meidän oikeutta rakastavien amerikkalaisten tulisi
hänen käsityksensä mukaan antaa Suomen
olla rauhassa ja ymmärtää sen aseman
suunnattomia vaikeuksia.”
Mannerheim kielen käyttäjänä
Kenraali Grönvall valotti vuonna 1977
myös Mannerheimin muistelmaprojektin
varhaisvaiheita:
”Mannerheim puhui Grönvallin kanssa
muistelmistaan ja siitä, kuka voisi sen
hänen puolestaan tehdä, hänen sanelunsa
mukaan tai hänen muistiinpanojensa varassa. Kerrankin oli sellainen suunnitelma,
että Frans G. Bengtsson tekisi sen. Lähinnä siinä mielessä, että silloin kielenkäyttökin tulisi sellaiseksi, että ruotsia taitavat
lukisivat sen suuremmalla nautinnolla kuin
ehkä Mannerheim itse tai joku muu apulainen siihen pystyisi. Kahdenkeskisissä
keskusteluissa oli puhe tästä Bengtssonista ja marski oli erittäin hänen kannallaan,
sillä ilmeisesti hän ihaili hänen tyyliään
yhtä paljon kuin Grönvall, tyyliään ja tapaa kirjoitella melko leikiten vakavistakin
asioista, mutta täsmällisesti. Mutta tähän
ehdotukseen Mannerheim minun sanomattakin loppujen lopuksi huokaillen sanoi
jotain sen tapaista, että eihän tällaista itsenäistä tiedemiestä ja kirjailijaa voi vaivata
tämäntapaisilla asioilla. Sehän on sula
mahdottomuus, jättäkäämme tämä ajatus.
Muistelmiin piti materiaalia kerätä
sieltä täältä. Milloin Mannerheim jotain
kirjoitti, olkoon että hänellä oli moniakin
apulaisia, siis teknisiä työntekijöitä, niin
jokaiseen asiakirjaan - pitkään ja lyhyeen
hän aina lopullisesti painoi oman leimansa. Ja näin ollen minulla on semmoinen
omakohtainen kokemuskin niistä sadoista
ehkä tuhansistakin asiakirjoista, jotka minä
jouduin hänen puolestaan kirjoittamaan
- kun ottaa kaikki pikku paperit lukuun
niin niitä tulee näin monia - niin yhden
ainoan hän hyväksyi sellaisenaan ja se
oli päiväkäskykohdan ja siitä minä olin
erittäin ylpeä. Mutta se oli ainoa. Muihin
hän. aina lisäsi jonkin sanan, pyyhki toisen
pois. Melko vähäpätöisiä korjauksia näin
pintapuolisesti katsoen, mutta kun näki
lopputuloksen niin ne aina olivat asiallisia.
Hän oli tälläkin alalla taituri.”
Saara Jantunen
Sotatieteiden tohtori
Viestintä on johtamista
– ja siksi vaikeaa
Asevoimien viestintä elää uudenlaisessa
viestintäkulttuurin maailmassa. Se
ravistelee asevoimien mainetta ja
uskottavuutta. Asevoimissa paine
viestinnän kulttuurimuutokseen kasvaa
“informaatiotaistelu” kerrallaan.Tämä artikkeli
tiivistää viestinnän tutkimuksen näkökulmasta
sen, mikä tämän hetken strategisen viestinnän
käytännöissä on ongelmana ja millaisia haasteita
ne ovat tuoneet Yhdysvaltain asevoimille. Näiden
ongelmien tunnistaminen on myös tie niiden
ratkaisuun.
A
s e vo i m a t j o u t u v a t
kamppailemaan uskottavuudestaan yhä avoimemman ja hallitsemattomamman
viestintäkulttuurin aikana, jolloin
muutostarve perinteisestä hierarkkisesta viestinnän johtamiskäsityksestä
monisäikeisiin vuoropuheluihin on
ilmeinen. Strategisessa viestinnässä,
josta tässä artikkelissa käytetään esimerkkinä Yhdysvaltain konseptia,
12 | 2013
tätä ei kuitenkaan ole pystytty huomioimaan.
Kysymyksen siitä, kuinka viestintä liittyy sotilaiden toimintaan
tai sotilasjohtamiseen kuulee aina
silloin tällöin. Samaan aikaan on
ihmetelty, miksi Afganistanin ja Irakin sotien strateginen viestintä on
epäonnistunut, vaikka resurssit onnistuneeseen viestintäkampanjaan
ovat koko ajan olleet olemassa. Hol-
lywoodin viihdekoneisto, CNN ja
muu mediateollisuus on tehokkaasti
valjastettu tukemaan amerikkalaista
tarinaa 2000-luvun sodista.
Viestinnän kehitys
1900-luvulla
Jotta strategisen viestinnän ongelmien laatu olisi ymmärrettävissä, on
katse käännettävä hetkeksi viestinnän tutkimuksen historiaan ja siinä
1960-luvun jälkeen tapahtuneisiin
muutoksiin.
Usein sota- ja kriisiajan viestinnän yhteydessä Lasswelliin ja
hänen aikalaistensa propagandamalliin viitataan leikkisästi “klassikkona”. Vitsi syntyy siitä ajatusleikistä, että voisimme nykypäivänä tuottaa puhtaasti omien tarpeidemme mukaista, tehokkaisiin
vaikutuksiin pyrkivää viestintää,
ja vieläpä käyttää siitä tätä negatiivisen mielleyhtymän aiheuttavaa
propaganda-käsitettä. Kuitenkin
propaganda on tosiasiassa lähempänä asevoimien viestintää kuin
haluamme myöntääkään.
55
Klassinen propagandamalli
edustaa aikakautta, jona viestinnän tutkimus keskittyi joukkoviestintään, eli suurille massoille viestimiseen. Viestinnän teoriakenttää
leimasivat behavioristiset käsitykset
ihmisestä viestinnän vastaanottajana (stimulus > object > response)
sekä viestinnästä tiedon yksisuuntaisena siirtona. Tällä aikakaudella kuitenkin myös testattiin ja
kumottiin viestinnän tutkimuksen
alkuvaiheessa asetettuja hypoteeseja: viestinnän vaikutukset osoittautuivatkin vähäisemmiksi kuin oli
aikaisemmin luultu. Aikakautensa tuotteena viestinnän tutkimus
keskittyi vaikutusten tutkimukseen,
sillä mielipiteiden muokkaamiselle
oli luonnollisesti 30- ja 40-luvuilla
käyttöä. 1900-luvun ensimmäinen
puolikas olikin niin sanotun prosessi- eli siirtonäkökulman aikaa. Tätä
aikakautta leimasivat propagandan
lisäksi informaation ja tiedottamisen käsitteet, joihin sisältyi ajatus ylhäältä alas siirtyvästä tiedosta, joka
pyrittiin saattamaan vastaanottajan
hyväksymäksi ja jonka avulla yleisöön voitaisiin vaikuttaa halutulla
tavalla.
Siirryttäessä 1970-luvulle viestinnän tutkimuksessa, kuten muissakin sosiaalitieteissä, tapahtui suuri muutos. Viestinnän tutkimuksessa tämä muutos merkitsi ennen
kaikkea sitä, että ajatus viestinnästä
mittaritieteenä hylättiin. Viestinnän
tutkimuksen kentällä ymmärrettiin,
että viestintä on monimutkainen,
sosiaalinen prosessi, jonka syy- ja
seuraussuhteet eivät ole suoraviivaisia ja siksi sellaisenaan mitattavia.
Siirtonäkökulmaa edustava koulukunta havahtui viestinnän vaikutusten mittaamisen mahdottomuuteen. Ymmärrettiin, että ainoa tapa
tutkia ihmisten kokemusta on hei-
56
dän viestimänsä kokemuksen tulkinta. Tämä niin sanottu kielellinen
käänne ohjasi tutkimuksen ihmisten
tuottamien diskurssien analyysiin.
Näin siirtonäkökulman rinnalle
syntyi merkityskoulukunta, joka
ymmärsi viestinnän ennen kaikkea
yhteisyytenä, sen diskursiivisena
tuottamisena ja tämän tuottamisen
tulkintana. Syntyi ymmärrys siitä,
että viestinnän suorien vaikutusten
mittaamisen sijaan olisi päästävä
ihmisten “pään sisään” - ja että se
onnistuisi ainoastaan heidän tuottamiensa diskurssien kautta. Viestinnän vaikutusten tutkimus siirtyi
laboratorioista yhteiskuntaan.
Kun nyt tässä valossa tarkastelemme esimerkiksi Yhdysvaltojen
vuoden 2009 strategisen viestinnän
konseptia, on yhdennäköisyys viestinnän “old school”-malliin ällistyttävä. Konsepti ilmoittaa viestinnän olevan viestin siirtoa viestijältä
vastaanottajalle, joka puolestaan
tulkitsee viestin omista lähtökohdistaan, ja sitten joko hyväksyy tai
hylkää sen. Tässä kohtaa konseptin lähdeviite osoittaa viestinnän
teoriaoppaaseen, joka on julkaistu
vuonna 1960. On ilmeistä, että Yhdysvaltain asevoimilla on syynsä
pitää kiinni joukkoviestinnän toimintamallista, joka on alun perinkin syntynyt palvelemaan mitattavien joukkovaikutusten luomisen
tarvetta. Tässä on kuitenkin omat
ongelmansa.
Strategisen viestinnän
ongelmat
Strategisen viestinnän nykymallit
ovat ongelmallisia monella tapaa.
Ensimmäinen ja kenties ilmiselvin
lienee selväsanainen kiinnittyminen
viestinnän vanhaan malliin. Tämä
tarkoittaa sitä, että behavioristiseen
ihmiskuvaan ja viestinnän malliin
sitoutunut organisaatio on hyvin
yksinäinen aikana, jona muut toimijat kilpailevat yleisöstä dialogisen
ja jatkuvasti avoimemman vuorovaikutuksen avulla.
Toinen ongelma on asevoimien
keskittyminen viestinnän vaikutusten mittaamiseen: kuinka mitata
vaikutuksia, jos luotettavaa mittaustapaa ei ole? Tämä ongelma on
yhteinen niin 1900-luvun alun viestinnän tutkimukselle kuin 2000-luvun kineettisille ja ei-kineettisille
vaikutuskeskeisille doktriineille
yleisesti. Effects Based Operations
on esimerkki doktriineista, joiden
kriitikoiden lista on pitkä juuri mittaamisen ongelmallisuuden takia.
Strateginen viestintä on osa vaikutuskeskeistä keinovalikoimaa,
joka pitää asevoimia kiinni vanhassa viestinnän käsityksessä. Mikäli
strategista viestintää kehitettäisiin
kuten viestintää asevoimien ulkopuolella, se joutuisi hylkäämään
joukkoviestintäaikakauden teorian
ja korvaamaan sen päivitetyllä näkökulmalla, joka ei enää perustu
viestinnän kontrolloitavuuteen,
mittaamiseen, ennustettavuuteen
tai suoraviivaiseen vaikuttamiseen.
Toisin sanoen strateginen viestintä
painiskelee samojen kysymysten ja
ongelmien kanssa, jotka tekivät lopun vastaavasta tutkimusperinteestä 1960-luvulla.
Käsitys kontrollista määrittää
asevoimien viestintää hyvin pitkälle.
Asevoimissa vallalla oleva kontrollin kulttuuri perustuu käskyille ja
valvonnalle. Tällä hetkellä yhteisyyttä pyritään tuottamaan yhden
sanoman strategialla, jossa oleellista
ei ole itse sanoma, vaan yhtenäisyyden hallintakeinot.
Yhtenäisen sanan ja sanoman
sijaan yhtenäisyyttä on keskustelu-
yhteyden löytyminen. Viestinnän
haasteita ei pidä pyrkiä ratkaisemaan lakaisemalla ongelmia yksisuuntaisen yhtenäisyys-viitan alle.
Perustavanlaatuinen ongelma on
hallintaan ja kontrolliin perustuvan toimintamallin ja 2000-luvun
viestinnän todellisuuden ristiriita.
Miksi kehittää toimintamalleja,
jotka perustuvat rajoituksiin, kun
kulttuuri ja teknologinen kehitys
ovat jo kauan tavoitelleet entistä
nopeampia ja yksilökeskeisempiä
viestinnän käytäntöjä? Kun viestintä perustuu yhtenäistämisen
ja sanoman “synkronisoimisen”
periaatteille, jää pyrkimys hiljentää ristiriitaa aiheuttavat äänet
ainoaksi hallinnan keinoksi. Tämän tyyppinen epäsymmetrian
tavoittelu toimii kuitenkin itseään
vastaan. Vaikenemisen sijaan aikaansaadaan epävirallisten tarinoiden ennalta-arvaamattomia
purskahduksia, jotka syntyvät, kun
yksilöt etsivät vaihtoehtoisia tapoja
ilmaista itseään, omilla ehdoillaan.
Nykypäivänä se ilmenee mm. mediakulttuurissa, johon sotilaatkin
osallistuvat. He kertovat omaa tarinaansa toimintaympäristöstään,
eivätkä heidän tarinansa ole läheskään aina virallisen strategisen
kertomuksen mukaisia. Ihmisillä
on halu päästä mukaan keskusteluun, eivätkä he välttämättä halua
toistaa strategisen viestinnän virallista totuutta.
Kulttuurin lisäksi viestinnän
ongelmat näkyvät siis käytännöissä. Läpinäkyvyys puuttuu. Strategisella tasolla kerrotaan tarinoita
hyvistä teoista ja aikeista, mutta
tarinoiden takaa löytyy kuitenkin
valheita ja kyseenalaisia tekoja.
Strategisen ja taktisen tason välillä
on kuilu, ja strategisen viestinnän
yksi suurimmista käytännön on-
12 | 2013
gelmista onkin niin sanottu saydo gap. Kentällä saatetaan toimia
toisin kuin julkisuuteen halutaan
kertoa, esimerkiksi kiduttaa vankeja tai pilailla vihollisen ruumiilla.
Kun kuvat kyseisistä tapahtumista
löytyvät myöhemmin internetistä,
murenee koko operaation strateginen kertomus. Läpinäkyvyys ei
toteudu, kun todellisuus ei vastaa
virallista totuutta ja sen asettamia
ihanteita. Sen seurauksena Saksassa on pistetty sivuun puolustusministeri, ja Yhdysvalloissa käydään
taistelua tietovuotajasotilaiden toimia vastaan.
Ratkaisu 1:Viestintä on
johtamista
Tohtori Richard I. Lesterin Yhdysvaltain Ilmavoimien eri organisaatioissa palvelevien yli 500 johtajan
keskuudessa toimeenpaneman
tutkimuksen mukaan “ineffective
communication was rated as the
number one concern.” Viestintä
on asevoimien huolen aiheena
syystä. Se on ainoa konkreettinen
johtamisen resurssi. Sen avulla
siirretään tieto strategiselta tasolta
sekä organisaation ulkopuolelle,
että taktiselle ja operatiiviselle tasolle. Viestintä on myös ainoa keino rakentaa yhteys eri toimijoiden
välille ja vaikuttaa muiden ihmisten toimintaan. Se on hyvin konkreettinen johtamisen työkalu, jolla
ei välttämättä voiteta sotia, mutta
jonka puutteiden ja epäonnistumisten takia sotia hävitään. Hyvä
ja toimiva viestintä tukee organisaation strategisten päämäärien
tavoittamista, mutta huono ja toimimaton viestintä tekee päämäärät
tavoittamattomiksi.
Viestintä- ja johtamiskulttuurissa on eittämättä tapahtunut muu-
tos, eikä nykyaikainen johtaminen
enää perustu käskyihin, hierarkiaan, tai muodolliseen arvovaltaan,
johon sotilaskulttuuri on aina perustunut. Viestinnän oireet ja ongelmat ovat kaikki jollakin tavalla
kytköksissä tähän kulttuurinmuutokseen, eikä mikään asevoima tule
menestymään, jollei tätä muutosta huomioida viestinnän strategian suunnittelussa ja toteutuksessa.
Asevoimat eivät enää ole johtoasemassa sodan ja kriisien viestinnässä,
vaan joutuvat kilpailemaan ja tekemään yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Jos asevoimat pelaavat
puhtaasti omilla säännöillään, ne
saavat pelata hyvin yksinäistä peliä. Viestintä tulee ymmärtää proaktiiviseksi maineenhallinnaksi,
jolla legitimoidaan oma asema ja
toiminta. Maine voi kehittyä vain
vuorovaikutuksessa muiden toimijoiden kanssa.
Ratkaisu 2:
Informaatiosta
vuorovaikutukseen
Yhdysvaltain strategisen viestinnän konsepti on esimerkki
viestinnän konseptista, joka on
puhtaasti prosessi- ja johtamismalli. Se määrittelee vastuut ja
toimintatavat, mutta ottaa sisältöihin kantaa hyvin rajallisesti.
Ollakseen toimiva, viestinnän
strategian on kuitenkin otettava
kantaa sekä toteutukseen että sisältöihin. Strategisen viestinnän
tyyppisten prosessimallien ongelma on siinä, että ne korostavat tiedon siirtämisen merkitystä
enemmän kuin sisältöjä, jolloin
tullaan siihen ongelmaan, josta myös strategista viestintää on
kritisoitu. Viestinnän tehokkuus
perustuu siihen, kuinka hyvin se
57
pystyy tukeutumaan kontekstiin
ja tuottamaan tiedollisesti mielekkäitä merkityksiä. Jos viestejä
viljellään ilman, että niiden merkityksekkääseen tulkintaan sopivaa kontekstia ei samaan aikaan
aktiivisesti rakenneta, muuttuvat
viestit merkityksettömäksi hälinäksi informaatioympäristössä.
Tämä siirtokoulukunnan ongelma on korjattavissa siirtymisellä
merkityskoulukunnan puolelle.
Siirtyminen kuitenkin edellyttää
viestinnän hallinnan ja kontrollin periaatteista luopumista, sekä
sen ajatuksen hyväksymistä, että
viestintä on vuorovaikutusta, eikä
niinkään suoraviivaista vaikuttamista.
Kun asetetaan vastakkain käsitteet informaatio ja vuorovaikutus, sotilasviestinnän ongelma ja
tämän ongelman ratkaisu alkavat
selkeytyä. Asevoimien sisäisissä diskursseissa on perinteisesti
puhuttu juuri informaatiosta. Se
on tietoa, jota vastaanotetaan ja
jota tuotetaan, se on luonteeltaan
aina yksisuuntaista, eikä siihen
liity minkäänlaista sosiaalista vuorovaikutusta. Strateginen viestintä sisältää kuitenkin myös sosiaalisen ulottuvuuden esimerkiksi
sidosryhmäviestinnässä, jolloin
informaatio-käsite täytyisi pystyä
korvaamaan kaksisuuntaisella
vaihtoehdolla, kuten dialogilla tai
vuorovaikutuksella. Tämä ei merkitse epäsymmetrisen asetelman
täydellistä hylkäämistä, vaan se
on yksi työkalu viestinnän keinovalikoimassa.
Vaikutuksiin voidaan pyrkiä
dialogin avulla. Tällä hetkellä
vallalla oleva vaikuttamisen käsite on teoreettinen ennemmin
kuin käytännönläheinen. Tä-
58
män takia sen jalkauttaminen
strategiasta käytäntöön on ollut
ongelmallista ja aiheuttanut ennemminkin toteuttamisen monimutkaistumista, kuin tuonut
sille käytännön toteuttamiskeinoja. Vuorovaikutuksen mallia ei
pitäisi nähdä uhkana vallitsevaa
asiantilaa kohtaan, vaan mahdollisuutena koeajaa uusia toimintatapoja. Tällöin voidaan keskustella yhdessä siitä, millainen
viestintä on päämäärän parhaaksi. Vuorovaikutuksen kulttuuri
huolehtisi siitä, että kriitikot eivät
leimautuisi vastustajiksi – mikä
taas on riskinä hierarkkisessa, yksisuuntaisessa mallissa.
Suomi ja sen puolustusvoimat on sen verran omaperäinen
ja pieni, että voisimme kehittää
viestinnän toimintatapoja hyvinkin nopeasti. Suomessa ei
tule “benchmarkata” viestinnän
konsepteja muilta. Silloin syyllistyisimme kopioimaan muiden
virheet, emmekä tunnistaisi sitä
tosiasiaa, että Suomi elää hyvin erilaisessa turvallisuuskulttuurissa kuin sotaakäyvät maat.
Meidän tulee osata soveltaa, kehittää ja innovoida uudenlaista
viestintäkulttuuria, joka perustuu
vuorovaikutukselle – niin kuin
olemme historian saatossa ennenkin osanneet tehdä.
Vuoropuhelu on
Suomen tie
Lisää aiheesta:
- Jantunen, Saara. 2013. Strategic
communication : practice, ideology
and dissonance.
Maanpuolustuskorkeakoulu, Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos,
julkaisusarja 1: No. 11.
- Pietilä, Veikko. 1997. Joukkoviestintätutkimuksen valtateillä: tutkimusalan
kehitystä jäljittämässä.
Tampere, Vastapaino.
- Rosanvallon, Pierre. 2008. Vastademokratia: Politiikka epäluulon aikakaudella. Suom. Tapani Kilpeläinen.
Tampere, Vastapaino.
Elämme aikaa, jota ranskalainen politiikantutkija Pierre Rosanvallon nimittää kirjassaan
Vastademokratia “epäluulon
aikakaudeksi”. Epäluulo nykyyhteiskunnassa on Rosanvallonin mukaan johtanut siihen asetelmaan, että kansa kohdistaa
erilaisia pakotteita valtaapitäviä
kohtaan. Nämä pakotteet voivat
olla valvontaa, ilmiantamista, tai
arvostelua. Käytännössä nämä
keinot ovat tapoja haastaa valtaapitävä vuoropuheluun ja pakottaa se dialogin avulla lunastamaan legitimiteettinsä. Ilman
vuoropuhelua legitimiteettiä ei
nyky-yhteiskunnassa enää ole.
Länsimaisten asevoimien viestintää vaivaa se ongelma, että
niissä ei ole ymmärretty kielellistä käännettä. Kielellinen käänne
tarkoittaa siirtymistä yksisuuntaisesta viestinnästä kaksisuuntaiseen, aitoon vuoropuheluun.
Jukka-Pekka Virtanen
Everstiluutnantti
Kirjoittaja palvelee Maavoimien
esikunnan suunnitteluosastolla
Maavoimien
verkkotaistelukyky
– osa voiton kaavaa?
Verkkojen merkitys sodankäynnissä on
ymmärretty jo aika päiviä sitten - vai onko
sittenkään? Tässä artikkelissa tarkastellaan
maavoimien verkkotaistelukykyä osana
Maavoimien taistelu 2015 -konseptia. Uudet
verkottuneet viesti- ja tietojärjestelmät
muodostavat yhdessä muiden taistelukentän
järjestelmien kanssa yhä monitahoisemman ja
-kerroksisemman systeemisen kokonaisuuden,
jonka hallinta edellyttää sekä johtajilta että
taistelijoilta entistä parempaa osaamista.
A
sian arkipäiväistyessä,
näyttää verkoista aiheutuva uhka unohtuvan
aika ajoin, nousten esille erinäisten
tapahtumien yhteydessä. Esimerkkeinä Edward Snowdenin paljastama Yhdysvaltain tiedusteluohjelma,
sähköpostin käyttöä häirinneet salasanakyselyt tai vaikkapa haittaohjelma, joka ilmoittaa poliisin lukinneen
tietokoneesi lapsipornon johdosta.
Lähihistoriassa verkkosodankäynti on näyttäytynyt varsin teknisenä
12 | 2013
kokonaisuutena ja vasta viime vuosina mukaan on tuotu strategisia, jopa
operatiivisia ajatusmalleja. Myös ihmisten välisen kanssakäymisen merkitys on ymmärretty. Maavoimien
uudistaessa taistelutapaansa pohdittavaksi jääkin onko tekniikoiden ja
strategis-operatiivisten toimintatapamallien väliin jäämässä kuilu, joka
vaikeuttaa ratkaisevasti verkkosodankäynnin tehokasta kehittämistä ja
ennen muuta toimeenpanoa osana
maavoimien taistelu 2015:ttä?
Johtamisjärjestelmien
ratkaiseva merkitys
Muun verkoissa tapahtuvan toiminnan tavoin, on verkkotaistelu
kehittynyt satunnaisten henkilöiden
ja ryhmien puuhastelusta kohtia
suuresti resursoitua ammattimaista
järjestelmällisyyttä. Muutos jatkuu,
mutta perusasetelmassa verkkotaistelun tulisi myös tulevaisuudessa olla
väline – ei päämäärä.
Uhkan ja miksipä ei myös mahdollisuuksien näkökulmasta tarkastellen on syytä korostaa sitä, ettei
verkkosodankäyntitoimenpiteitä tehdä pelkästään verkoissa, vaan keinot ovat moninaiset kattaen kaikki
taistelulajit ja -tavat. Ei ole heikkous
tunnustaa, että tähän monimutkaisuuden kokonaisuuteen kytkeytyy
valtaisa määrä asioita, joiden täydellinen tunnistaminen ei liene koskaan
mahdollista?
Mielenkiintoiseksi ja samalla
ajankohtaiseksi tietoverkkoja kybersodankäyntikykyjen kehittämisen
tekee vuoden 2015 alussa voimaan
astuva puolustusvoimauudistus, joka
on paljon muutakin kuin organisaa-
59
www.thenewsribe.com
Yhdysvaltalaisen teknikon Edvard Joseph Snowdenin paljastama
Yhdysvaltain tiedustelupalvelun huippusalainen tiedusteluohjelma
on esimerkki verkoissa käytävistä ”sotatoimista” ja siitä, miten
media käsitteellistää aiheen inhimillisellä ulottuvuudella.
tioiden alasajoa. Maavoimat uudistaa vastaavalla aikataululla alueellisten joukkojen taistelukonseptia, joka
tunnetaan nimellä ”Maavoimien
taistelu 2015”. Konsepti uudistaa
taistelutavan ohessa joukkorakennetta, johon käynnissä olevat hankkeet
tuottavat mittavan määrän uusia
suorituskykyjä.
Maavoimat ei esimerkiksi hanki
johtamisjärjestelmäänsä hyllytavarana, vaan kehittää rohkeasti omista
lähtökohdistaan seuraavan sukupolven viesti- ja tietojärjestelmiä kiinteässä yhteistyössä yritysten ja tiedeyhteisöjen kanssa. Taistelukonseptin
toimeenpanossa johtamisjärjestelmät ovat merkittävässä asemassa ja
voidaan perustellusti todeta, ettei
uudistetun taistelutavan toimeenpano onnistu ilman käynnissä olevaa
johtamisjärjestelmämuutosta.
Johtamisjärjestelmien korostunut
merkitys nostaa verkkosodankäynnin
elementit aivan uuteen asemaan.
Kiihtyvän teknologiakehityksen
ja lyhenevien elinkaarien rinnalla
haasteen tai miksipä ei jopa mahdollisuuden juuri verkkosodankäynnin
60
näkökulmasta tuo uusimuotoisten
taisteluosastojen rinnalle jäävät vanhemmalla kalustolla varustetut joukot, joita maavoimien sodan ajan
vahvuudessa säilyy varsin mittava
määrä. Toinen ehkä vieläkin mielenkiintoisempi näkökulma syntyy
pääesikuntajohtoisista yhteisen vaikuttamisen resursseista, jotka näyttelevät merkittävää roolia erityisesti
sotatoimien ratkaisuvaiheissa. Tämä
korostaa myös puolustushaarojen
välistä yhteistoimintaa, joka sekin
perustuu lähes täysin verkkoihin
sekä järjestelmien ja laitteiden yhteentoimivuuteen. Myös kehitystyön
kohteena oleva paikallispataljoonakonsepti tuo tähän uudenlaista näkökulmaa.
Kieltämättä juuri tekniikoiden alati kiihtyvä kehitys korostaa
verkostopuolustuksen merkitystä
ja on omalta osaltaan pakottanut
rakentamaan kybersodankäynnin
suorituskykyjä. Toisaalta tämä ei
ole nykypäivänä pelkästään sotaväen haaste, vaan sen tärkeyteen on
herätty laajasti koko tietoyhteiskunnassa. Ihmisten teknologiaosaami-
nen on syventynyt ja tietotekniikan
hyödyntäminen kuuluu lähes jokaisen kansalaisen perustoimintoihin.
Tietotekniikka on arkipäiväistynyt
merkittävällä tavalla, joka kehityspolkuna voidaan tunnistaa myös
puolustusvoimissa. Kaupallisen teknologian käytön yleistyessä kehitys
jalkauttaa taistelunjohtojärjestelmät
perusyksiköihin ja päätelaitteet lähes
jokaiselle taistelijalle. Toki matkaviestimet ja erityisesti älypuhelimet
ovat tehneet tämän siviilimaailmassa
jo aika päiviä sitten.
Suomalainen
verkkosodankäynti
– huono kopio
suurempien mallista?
Sanomattakin on selvää, että tietoverkot ovat keskeinen osa tämän päivän taistelukenttää – tulevaisuudesta
puhumattakaan. Vastaavalla tavalla, kun meillä on oikeus puolustaa
maa- , merija ilmatilaamme vihollisen hyökkäyksiltä, tulee meillä olla
oikeus puolustaa tietoyhteiskunnan
verkkoja ja järjestelmiä – tarvittaessa
myös sotilaallisin keinoin.
Arvatenkin asia on äärimmäisen haasteellinen ja edellyttää politiikoilta rohkeita päätöksiä jo syvässä
rauhan tilassa – tässä on hyvä seurata millaisia päätöksiä lähialueella
olevat valtiot tekevät. Verkkosodankäynnin luonteesta ja toimintatavoista johtuen on siihen valmistauduttava kaikilla tasoilla niin siviili- kuin
sotilasyhteisöissä. Tähän pätee varsin mainiosti sanonta ”yhtä vahva,
kuin heikoin lenkki”, sillä on turha
uskotella, että verkkoulottuvuus jäisi
vastustajalta käyttämättä.
Pohdintoihin nouseekin kysymys: Mitä on suomalainen verkkosodankäynti tai tietoverkkopuolustus? Kopioimmeko edelleen-
J-P Virtanen
Vain yksinkertaiset
ratkaisut toimivat
sodassa
Maavoimat ei hanki seuraavan sukupolven M18-johtamisjärjestelmään
hyllytavarana, vaan kehittää sitä integraatio- ja kenttätestein omista
lähtökohdistaan kiinteässä yhteistyössä yritysten ja tiedeyhteisöjen kanssa.
kin suurvaltojen toimintamalleja
sellaisenaan, jotka aktiivisimmat
pyrkivät lähes väkipakolla jalkauttamaan meikäläisiin toimintamalleihin? Toki tässä on paljon hyvääkin – ”pyörää ei kannata keksiä
uudelleen” ja ”rusinat kannattaa
kerätä pullasta”, mutta tunnistan
myös uhkan, jossa juuri kansallisista lähtökohdista ja ennen muuta
resursseista tehty kriittinen tarkastelu jää liian vähälle. Onnistumisen
edellytyksenä on huolellisesti rakennettu vastuunjako ministeriön,
Pääesikunnan ja puolustushaarojen
välillä.
Käytännön tasolla verkkosodankäynti kytkeytyy ratkaisevasti operaatioturvallisuuden kokonaisuuteen. Kysymys on ennen muuta tiedon eheydestä, käytettävyydestä ja
luottamuksellisuudesta. Perusteiksi
meidän on arvioitava, mistä tiedoista olemme itse toiminnan kannalta
riippuvaisia. Vastaava pohdinta on
tehtävä viholliselle elintärkeästä tiedosta. Liittämällä näihin tiedon ajallinen tarve, eli se milloin tieto pitää
olla käytössä, voidaan jo varsin malSotilasAikakausLehti
12 | 2013
likkaasti rakentaa toiminta-ajatusta
verkkorakenteista, tiedonsiirtotarpeista sekä salaus- ja taltiointiratkaisuista. Rinnalla voimme pohtia
sitä, vastaako johtamisen konsepti
ja toimintamallit tilanteisiin, joissa
yhteydet ovat poikki ja sähköiset järjestelmät lamautuneita.
Pitämällä tehtävätaktiikan periaatteet keskiössä, voimme myös
perustellusti arvioida, milloin ylemmän johtoportaan komentopaikan
puuttuminen verkoista alkaa oikeasti vaikuttaa alemman johtoportaan
toimintaan ja milloin viimeistään
tarvitaan ”peliliikkeitä”? Hyvä on
myös pohtia sitä, pitääkö kaiken tiedon olla järjestelmissä vai voisiko
osa siitä olla edelleenkin taltioituna
pelkästään ihmisten aivoihin, joista viime vuosina on tullut enintään
varmuuskopiointiin soveltuvia tietovoimaloita. Ja tulisiko tärkeimmät
asiat hoitaa jollain muilla tavoin
kuin järjestelmiä hyödyntäen – esimerkiksi henkilökohtaisina tapaamisina? Paraskaan järjestelmä kun ei
korvaa alaisten tuntemusta ja suullisen käskyn tehokkuutta.
Viestijärjestelmien näkökulmasta
tarkastellen on tietoverkkosodankäynnin toimintaympäristössä tapahtunut muutakin kuin pelkkää
teknistä kehitystä. Vielä viime sodissa vallitsi vahva viestiyhteyskeskeinen ajattelumalli. Sotien jälkeisinä
vuosikymmeninä siirryimme materiaalitilanteen kehittyessä verkkoajatteluun, jolloin tosiasiallisesti elementit verkko-operaatioihin alkoivat
pikku hiljaa syntyä. Viestitoiminnan
rinnalla kehittyi myös elektroninen
sodankäynti, joka alkuaan keskittyi
radioyhteyksien kuunteluun ja tulkintaan laajentuen aikojen saatossa
myös vaikuttamisen osa-alueille.
Elektronista sodankäynti voidaankin hyvällä syyllä pitää verkkosodankäynnin esiasteena. Teknisen kehityksen edetessä verkkoajattelu muuttui yhtymän viestijärjestelmähankintojen siivittämänä
järjestelmäajatteluksi. Verkkoja ja
järjestelmiä oli ryhdyttävä valvomaan, joka tietotaidon ja tekniikan
kehittyessä avasi mahdollisuuden
myös verkkojen avulla tapahtuvaan
vastustajan johtamisjärjestelmien tiedusteluun ja häirintään.
Tietoliikenteen, järjestelmien ja
ohjelmistojen lisäksi verkkosodan
kohteena ovat niin ylläpitäjät kuin
käyttäjätkin. Järjestelmiin tunkeutuminen ja haittaohjelman asentaminen on mahdollista yhtälailla
normaali- kuin poikkeusoloissa.
Haittaohjelma voidaan syöttää
järjestelmiin esimerkiksi normaaliolojen aikaisessa ylläpidossa laitteiden ollessa verkkovarastoituna.
Virus voi päästä järjestelmiin myös
inhimillisen virheen tai selkeän laiminlyönnin seurauksena. Samoin
61
poikkeusolojen aikaisten huolto- ja
täydennystoimenpiteiden yhteydessä
suoritettavat laite- ja ohjelmistopäivitykset tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden vastustajalle. Tämän
seurauksena järjestelmät eivät toimi
halutulla tavalla – tykistö ei ammu
tai ampuu pahimmassa tapauksessa
haittaohjelman saastuttamalla maalitiedolla omia joukkoja!
Teknisestä kehityksestä huolimatta kansallinen puolustus rakentuu tulevaisuudessakin reserviläisten
ja heidän osaamisensa varaan. Kaadereiden vähäisyys ja sodan kitka
korostavat tietoverkkosodankäyntikykyjen kehittämisessä valittujen
teknisten ja toiminnallisten ratkaisumallien yksinkertaisuutta.
Teknisinä keinoina voidaan käyttää muun muassa jakelunhallintaa,
palveluluetteloita, verkkovarastointia
osana ohjelmoitavan elektroniikan
ylläpitoa, pääsyoikeuksien rajaamista sekä tietoliikenteen ja palveluiden
valvontaa, jonka tulisi olla mahdollisimman pitkälle automatisoitua.
Toiminnallisesta näkökulmasta
menestyminen verkkotaistelukentällä
edellyttää ajantasaista tietoturvaohjeistusta, sen mukaisesti rakennettuja
ja ylläpidettyjä järjestelmiä sekä ennen muuta henkilöstön jatkuvaa kouluttamista, jossa myös asenteellinen
näkökulma saa riittävän huomion.
Johtamisen perusteet
eivät muutu
Miten verkkotaisteluja johdetaan?
Onko meille syntymässä ristiriitatilanne nykyisen johtamiskulttuurin
ja verkkosodankäynnin johtamisen
asettamien vaatimuksien välille?
Vain ihmistä voi johtaa, josta lähtökohdasta arvioiden minkään ei
pitäisi perusteiltaan muuttua.
Kokemukset verkkotaistelujen
johtamisesta ja suunnitelmien toimivuudesta ovat vasta karttumassa,
mutta kehitys kulkee vääjäämättä
eteenpäin. Tässä, kuten monessa
muussakin tekniikan ja tilannekuvan kehittymiseen kytkeytyvässä
asiakokonaisuudessa saattaa vaarana olla mikromanagerointi, jolloin
kokonaisuus ja verkkosodankäynnin
kytkeytyminen siihen saattavat hämärtyä. Pidettäköön verkkosodankäynti edelleenkin tukevassa roolissa, koska sillä ei tulla nyt, eikä
myöskään näkyvässä olevassa tule-
Verkkosodankäyntikykyjen kehittäminen on kiinteä osa johtamisjärjestelmien
kehittämistä. Tutkimus- ja kehitysvaiheessa arviot tekniikan kehittymisestä
hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen näyttelevät tärkeää osaa, johon meidän tulee
resursoida riittävästi voimavaroja. Totuus kuitenkin lienee, että olemme myös
tulevaisuudessa tekniikan kehityksestä aina askeleen jäljessä. [Viestikoulu]
62
vaisuudessa ratkaisemaan ainuttakaan sotaa.
Johtamisprosessin kehittämiselle
on aina tarvetta. Verkkosodankäynti
on linkitettävä osaksi prosesseja, joissa
taisteluista vastaavien komentajien
on kyettävä asettamaan yksilöityjä
vaatimuksia muun muassa operaatioiden turvallisuudelle. Olemmekin
varsin mielenkiintoisessa tilanteessa.
Samanaikaisesti, kun maavoimat
näyttäytyy uudessa doktriinissa sotatoimien taktisena tasona muiden
puolustushaarojen tapaan, olemme
ottaneet käyttöön FINGOP-suunnitteluprosessin. Työkalun, joka pakottaa meidät keräämään perusteita taktisen tason lisäksi niin operatiiviselta
kuin jopa poliittis-strategiselta tasolta.
Tämä uusi prosessi pakottaa perusteellisuuteen ja tarjoaa erinomaisen
työkalun myös verkkosodankäynnin
suunnitteluun.
Maavoimien taistelu 2015 korostaa taistelukentän valmistelujen
merkitystä, johon myös verkkotaisteluvalmistelut on syytä kytkeä. Konseptiin sisällytetyt ajatukset aktiivisesta,
yllätykseen pyrkivästä ja syvästä tappiota kumuloivasta taistelusta, johon
kytkeytyvät vahvasti menestyksen
hyväksikäyttö sekä oveluuden ja harhauttamisen elementit istuvat hyvin
myös verkkotaistelukonseptin kehittämiseen. Konsepti pitää rakentaa
yhdessä, mutta sisään on ehdottomasti
kirjattava kyky ”saarekkeisesta”, täysin
muista erillään tapahtuvasta toiminnasta. Passiivisella, syviin poteroihin
perustuvalla linjapuolustuksella ei
huomispäivän taistelussa ole mahdollisuuksia menestyä. Puolustuksen on
oltava syvä, koko yhteiskunnan käsittävä ja siihen on sisällytettävä vaikuttamisen elementtejä – hyökkäys kun
on edelleenkin paras puolustus!
Verkkosodankäynti näyttäytyy
monilla tavoin myös tietoyhteiskun-
takehityksessä. Verkkosodankäynnin
suorituskykyjä ei ole mahdollista,
eikä edes järkevää rakentaa pelkästään puolustusvoimalähtöisesti.
Verkottuneen yhteiskunnan kehittämisen tueksi on valtioneuvoston johdolla rakennettu kansallinen kyberturvallisuusstrategia, jolla hallinnonalojen toimenpiteitä koordinoidaan.
Merkittäviä toimenpiteitä käynnistetty jo mittava määrä. Pääesikuntaan on perustettu aiheelle omistettu sektori. Olemme siirtymässä
erillisistä, varsin omaehtoisesti ja
vaihtelevalla menestyksellä toteutuneista tietoliikenneratkaisuista yhteiseen kaikkia tarvitsijoita palvelevaan
turvallisuusverkkoratkaisuun. Kybersuorituskyvyt ovat prioriteetissa
kansainvälisiä yhteistyömuotoja ja
painotuksia tarkasteltaessa. On hyvä
muistettava, että olemme edelleen
sidoksissa kansalliseen infrastruktuuriin ja voimavaroihin. Esimerkiksi
tele- ja tietotekniikka-alan yritysten
merkitystä poikkeusoloissa ja niihin
varautumisessa ei pisä aliarvioida
tai laiminlyödä.
Verkkosodankäynnin lähtökohdat, tavoitteet ja päämäärät yhtyvät
muuhun sodankäyntiin. Merkittävin ero on siinä, että taistelukentäksi
muodostuvat verkot ja niissä toimivat järjestelmät sekä tietovarannot.
Verkkotaistelukenttä ei tunne
maantieteellisiä rajoja, vaan näyttäytyy globaalina, jonka käsitteellistämistä vihollisen epämääräisyys
vaikeuttaa merkittävästi. Mutta
yhtä kaikki tehtävänä on muiden
operaatioiden tukeminen, jonka voi
pelkistää oman toiminnan suojaamiseksi ja vihollisen toiminnan vaikeuttamiseksi. Käytettävissä olevat
välineet määräytyvät hankittavien
järjestelmien, niiden suorituskykyjen ja erityisesti käytettävissä olevien
toimivaltuuksien mukaan, johon
kytkeytyy myös vahva poliittinen
ulottuvuus.
Verkkosodankäynti haastaa
myös valmiuslainsäädännön kehittäjät. Verkkoulottuvuus tulee
ottaa huomioon etupainoisesti
valmiuden säätelyn eri vaiheissa, jottemme kriisin syvetessä jää
J-P Virtanen
Maavoimien taistelu 2015 yhdessä uusien viesti- ja tietojärjestelmien
kanssa siirtää meidät yhä syvemmälle järjestelmäajattelun polulla.
Tähän kokonaisuuteen kytkeytyy vahvasti puolustusvoimien yhteiset
suorituskyvyt, joita muun muassa raketinheittimet edustavat.
tuleen makaamaan ja joudu valmistautumattomana tulikasteen
yllättämäksi.
Maavoimien taistelu 2015 yhdessä uusien viesti- ja tietojärjestelmien kanssa siirtää meidät yhä
syvemmälle järjestelmäajattelun
polulla – uhkineen ja mahdollisuuksineen. Kehityksen pohjaksi
valittu taistelutapa korostaa taistelukentän valmistelujen merkitystä,
johon myös verkkotaisteluvalmistelut on kytkettävä. Viimeistään
internet protokollan yleistyminen
on poistanut loputkin tekniset esteet
verkkosodankäynnin läpimurrolta.
Järjestelmät älyllistyvät ja taistelutila tyhjenee, jonka seurauksena
yksittäisten henkilöiden osaamisen
merkitys nousee entistäkin tärkeämpään asemaan. Tämä ei sulje pois
sitä, etteikö johtajien tulisi osata
edelleen käyttää joukkoja ja välineitä tilanteen vaatimalla ja mahdollisimman innovatiivisella tavalla.
Ja mikä hienointa käynnissä oleva
kehitystyö synnyttää käyttöömme
elementtejä, joilla on lähes rajattomat mahdollisuudet rakentaa juuri
sitä peräänkuulutettua suomalaista
verkkosodankäyntiä.
12 | 2013
63
Jukka Tuominen
Account Executive,
SAS Institute/SAS Security Intelligence
Ratkaisumalli kansalliseen
kyberturvallisuuteen
Tietoteknologia on luonut fyysisen
ympäristön rinnalle maantieteelliset
rajat rikkovan kyberympäristön, jonka
turvaaminen on elinehto myös yhteiskunnan
elintärkeiden toimintojen kannalta.
Haasteelliseksi tehtävän tekee osittain se,
että kyberpuolustukseen liittyvien tehtävien
määrä kasvaa ja vaikeutuu jatkuvasti, eivätkä
mahdolliset uhat enää ole torjuttavissa
muuten kuin viranomaisorganisaatioiden
vastuurajat ylittävällä yhteistyöllä.Tässä
artikkelissa kuvataan SAS Institute:n
ratkaisumalli kansallista kyberturvallisuutta
kehitettäessä.
K
yberturvallisuus on
toiminto, jossa tarvitaan koko tiedusteluketjun kattavaa ratkaisua. Suomen kyberturvallisuusstrategiassa todetaan, että kyberuhkiin
varautuminen ja niiden torjuminen edellyttää yhteiskunnan kaikilta osapuolilta entistä
64
nopeampaa, läpinäkyvämpää
ja paremmin kontrolloitua toimintaa.
Turvallisuusviranomaiset
painivat kaikkialla maailmassa
saman haasteen kanssa. Perinteisesti turvallisuusorganisaatioiden välinen tietojenvaihto
on voitu hoitaa keskinäisillä
tietopyynnöillä ja yhteistoimintamalleilla. Kyberympäristön
tietotulvassa ja käsittämättömän nopeassa rytmissä nämä
toimintamallit ovat kuitenkin
liian hitaita. Kybernäkökulmasta katsottuna viranomaisilla
käytössä olevat tiedot makaavat
erilaisin tietojärjestelmin ja tallennusmuodoin vahvistetuissa
siiloissa.
Tilannekuva, ennakointi
Puolustuksellisesti riittävän tarkan ja ajantasaisen kokonaiskuvan hahmottaminen edellyttää, että myös siiloutunutta
tietoa pystytään yhdistämään,
käsittelemään ja analysoimaan
tehokkaasti. Varsinkin kun yhteiskunnallisilta haittavaikutuksiltaan merkittävät uhat voidaan torjua vain tunnistamalla
ennakkosignaalit hyvissä ajoin
ennen varsinaisen hyökkäyksen
alkamista.
Kansainvälinen SAS Institute on kehittänyt nimenomaan
turvallisuusviranomaisten käyttöön soveltuvan järjestelmän,
joka tukee kaikkia tiedustelun
elinkaaren avainvaiheita. Sen
avulla tietojen kerääminen, käsittely, analysointi ja auditointi
harppaavat uudelle tasolle. Lokakuussa Lontoossa järjestetyssä seminaarissa johtaja Joanne
Taylor esitteli SAS Security Intelligence ratkaisun tarjoamia
mahdollisuuksia puolustus- ja
turvallisuusalan kansainväliselle
lehdistölle.
Tietojen yhdistäminen ja
analysointi
Esitellyn ratkaisun avulla on
mahdollista yhdistää ja analysoida hyvinkin erilaisista lähteistä saatavia tietoja ilman että
olemassa olevaa infrastruktuuria tarvitsee muuttaa. Järjestelmän perusidea on auttaa
kansallisen turvallisuuden toimijoita löytämään ja tunnistamaan sellaiset kyberympäristössä havaittavat tapahtumien,
asioiden ja henkilöiden väliset
yhteydet, jotka muuten jäisivät
huomaamatta – tai löytyisivät
vasta viiveellä.
Vastaava SASin järjestelmä
on jo käytössä useissa eri maissa ja valtiollisissa organisaatioissa. Poliisitoimen puolelta
hyvä esimerkki on Yhdysvaltojen Michiganiin perustama
Fusion Center, jonka kautta
voidaan hakea ja analysoida
kaikkea rikollisuuteen ja terrorismiin liittyvää tiedustelutietoa. Kyseinen keskus palvelee yli 600 poliisilaitosta, yli
20 000 poliisiviranomaista ja
12 | 2013
lukuisia muita viranomaistahoja.
Toinen, rajavartiotoimintaan ja terrorismin torjuntaan
liittyvä esimerkki löytyy LähiIdästä, jossa SAS Intelligence
Management ratkaisua hyödyntäen pystytään yhden keskuksen kautta käsittelemään ja
hyödyntämään kaikkea terrorismin torjuntaan liittyvää tietoa.
Järjestelmä tarjoaa kokonaiskuvan, joka vuositasolla
muodostuu maahanmuuttoviraston 25 miljoonasta ja poliisin
9 miljoonasta tietotallenteesta. Näiden lisäksi järjestelmä
hyödyntää noin 20 miljoonaa
liikenteeseen, ajoneuvoihin ja
kuljettajiin liittyvää tietotallennetta sekä noin kolmea miljoonaa hotellivaraustietoa vuosittain.
Kyberturvallisuuden saralta
hyvä esimerkki löytyy Yhdysvalloista. Organisaatio, jonka
tehtävänä on tarkkailla ja koordinoida lukuisten kansainvälisten tietoverkkojen puolustusta,
tarvitsi ratkaisun jolla toimintaa voitaisiin keskittää ja tehostaa. SAS Security Intelligencen
avulla uhat on pystytty tunnistamaan aiemmin kuin koskaan
ennen, turhat hälytykset ja
niiden aiheuttama työmäärä
ovat vähentyneet, analyytikot
pystyvät tutkimaan tapahtumia
aiempaa nopeammin ja tilannetietoisuus kyberympäristöstä
on merkittävästi ajantasaisempi
kuin aiemmin.
SASin ratkaisun keskeinen
vahvuus on sen kyky hyödyntää sekä varsinaisia tapahtumatietoja että korrelaatiotieto-
ja useista erilaisista lähteistä.
Tältä pohjalta mahdollistuvat
myös esimerkiksi uhkakohtaiset historia-analyysit, ennusteet,
visualisoinnit ja syväanalyysit.
Lisäksi analysoinnissa hyödynnettävät tiedot päivittyvät
automaattisesti 15 minuutin
välein, jolloin tulokset ja kokonaiskuva voidaan pitää jatkuvasti ajan tasalla.
Käytännössä SASin järjestelmää voidaan hyödyntää kansallista turvallisuutta
koskevan kyber ympär istön
reaaliaikaisena puolustusjärjestelmänä, joka hälyttää automaattisesti tunnistaessaan
toimenpiteitä edellyttävän
uhan. Hälytykset myös saadaan
varhaisemmassa vaiheessa ja
täsmällisemmin kuin muilla
keinoilla, sillä järjestelmä pystyy tehokkaasti tunnistamaan
ja analysoimaan tietoliikenteen
poikkeamista ja erillisissä tietolähteissä sijaitsevien tietojen
korrelaatioista uhan todennäköisyyden ja vakavuusasteen.
65
POLTTOPISTE
66
Juha-Antero Puistola
Komentaja
Perustelujen sietämätön
vaikeus
L
uin runsaasti uutisoidun Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomuksen sotilaallisesta
kriisinhallinnasta. Toisin kuin nopeimmat
nettikommentaattorit tosiaan luin kyseisen
kertomuksen. Siksi jäin ihmettelemään,
kuinka kyseistä asiakirjaa voidaan millään
tavalla käyttää oikeuttamaan ”Suomi pois
maailmalta” -ajattelua. Päinvastoin. Kuten
kertomuksessa todetaan: ”... sotilaallisen
kriisinhallinnan ohjausmenettelyt ovat kohtuullisen toimivat, mutta niitä voidaan vielä
selvästi parantaa ja näin tukea paremmin
sotilaallisen kriisinhallinnan tuloksellista
toimeenpanoa.”
Tarkastuskertomuksen tiivistelmä toki
alkaa terävällä kritiikillä: ”Tarkastuksen
perusteella kriisinhallinnalle esitetyt tavoitteet eivät ole kattavat, riittävät ja loogisesti
toisiinsa yhteydessä.”
En nyt tukeudu monille tutun kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan strategian
esittämiin tavoitteisiin ja periaatteisiin,
vaan pohdin sotilaallisen kriisinhallinnan
tavoitteita yleismaailmallisemmin. Pohdintoihini jää varmasti aukkoja, yleistyksiä,
keveyttä tai jopa virheitä. Siinä mielessä
poikkeusta tavanomaiseen nettikirjoitteluun tuskin syntyy.
Valtiolliset tavoitteet
Suomi haluaa asemoitua aktiiviseksi toimijaksi kansainvälisen turvallisuuden ylläpitäjänä. Suomi osoittaa halua ja kykyä
yhteisiin ponnistuksiin osallistumiseen.
Sotilaallinen kriisinhallinta on selkeä osa
ulkopolitiikkaamme. Onnistunut ulkopolitiikka kokonaisuudessaan ylläpitää vakautta ja mahdollistaa esimerkiksi joidenkin
järjestelmien hankkimisen vaikkapa Yhdysvalloista.
Kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden kansakuntien roolin korostaminen
on luonnollinen valinta pienelle valtiolle.
Kyseessä on normatiivinen selkänoja
mahdollista suurempien valtioiden painostusta tai uhkaa vastaan. Kaikki ymmärtävät, ettei kyseessä ole aukoton suoja aggressiota vastaan, mutta moraalinen
kilpi nyt ainakin.
Yhdistyneiden kansakuntien suojasateenvarjoa pyritään tiivistämään osallistumalla Euroopan unionin ja Naton operaati-
oihin. Suomi tavallaan pyrkii rakentamaan
lojaalisuusvelkaa, joka pahana päivänä
maksettaisiin Suomelle osoitettuna tukena.
Euroopan unionin osalta lisäpönkkänä ovat
myös jäsenten väliset sopimukset, jotka
tulkinnoista riippuen lisäävät valtioiden
välistä avunantoherkkyyttä enemmän tai
vähemmän. Naton osalta vastaavaa sopimusta Suomella ei ole. Sopimuksen
puuttuminen ei kuitenkaan estä yhteistoimintaa, jonka edelleen toivotaan johtavan
vähintään myötämielisyyteen Suomea
kohtaan.
Lojaalisuusvelka on tietysti vähemmän
konkreettista mietittävää kuin kriisinhallinnan muut suorat ja epäsuorat vaikutukset Suomen valtiolliseen turvallisuuteen.
Aseelliset selkkaukset on syytä pitää niin
kaukana kuin mahdollista Suomen rajoista. Jokainen sammutettu tai estetty kriisi
palvelee suoraan tuota tarkoitusta. Lisäksi
Suomi on riippuvainen ulkomaankaupasta,
joten eri alueiden epävakaus heijastuu
lisääntyvinä kustannuksina päivittäiseen
tavarakauppaamme.
Ihmisillä on myös taipumus paeta selkkausalueilta. Pakolaiset osaltaan
Puolustusvoimien tavoitteet
Puolustusvoimien ensisijainen tehtävä
tai tavoite ei ole kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistuminen.
Jos ja kun poliittinen johto tekee päätöksen operaatiosta, on luonnollista, että
Puolustusvoimat pyrkii ulosmittaamaan
mahdollisimman suuren hyödyn kansallista puolustusta varten. Osa hyödystä on
marginaalista. Esimerkiksi erikoismateriaalia voidaan ostaa pienten joukkomäärien tarpeisiin. Tuota merkittävämpää on
tietysti operaatioissa saadut kokemukset
erilaisten koneiden, välineiden ja materiaalien toimivuudesta taistelukentällä.
Oikein kerättynä tietoa voidaan käyttää
myös kansallisen puolustuksen hankintojen apuna.
Osa hyödystä on vielä vaikeammin mitattavaa. Esimerkiksi suomalaisten taistelijoiden osoittama ammattitaito haastavissa
olosuhteissa. Sen voi olettaa toimivan
sekä luottamusta lisäävänä elementtinä
yhteistyömaille että pelotteena mahdollisille vastustajille. Suomalaisten onnistuminen kriisinhallintaoperaatioissa vaikuttaa epäilemättä myös omien kansalaisten
näkemykseen Puolustusvoimista. Valitet-
12 | 2013
tavasti tekniset, taktiset ja operatiiviset
onnistumiset jäävät usein medianäkyvyydessä strategisten epäonnistumisten
varjoon. Strategisilla epäonnistumisilla
tarkoitan tässä tapauksessa monikansallisen kriisinhallintaoperaation venymistä
määräämättömän pitkäaikaiseksi ilman
konkreettista loppuasetelmaa.
Merkittävin hyöty on koko organisaation saama kokemus suunnittelusta, johtamisesta, huollosta ja monikansallisesta
yhteistoiminnasta. Vaikutus ei rajoitu vain
operaatioihin osallistuneisiin henkilöihin.
Erilaisia toimintatapoja opetellaan ja parhaat palat siirretään kansalliseen koulutukseen. Jokainen uusi sotilasjohtajasukupolvi saa kansainvälisistä operaatioista
kumuloitunutta tietoa jo koulunpenkillä.
Suoraa vertausta ei tietenkään voi tehdä,
mutta vastaavalla tavalla sodankäyneet
miehet siirsivät oppinsa seuraajilleen toisen maailmansodan jälkeen.
Organisaation lisäksi myös yksilöt
saavat kokemusta vaativissa olosuhteissa
toimimisesta. Väheksymättä tämän hyödyn merkitystä, on kuitenkin muistutettava päätehtävämme edellyttävän suurten
joukkojen hyvää toimintaa yksilöllisten
huippusuoritusten asemesta.
Kehitettävää riittää
Suomalaisten poliittisten ja sotilaallisten
johtajien tulisi kyetä kertomaan kunkin
operaation tavoitteet riittävän selvästi, jotta
kansalaiset ymmärtävät resurssien käytön. Poliittiset tavoitteet ovat luonnollisesti
merkittävämmät, mutta juuri niiden muotoilu on usein kovin pehmeätä. Varsinkin
pelkkiin tynkäuutisiin tyytyvä kansalainen
tuskin perkaa eduskunnan tai valtioneuvoston asiakirjoja jokaisen piilomerkityksen löytämisen toivossa.
Eihän sen pitäisi sinänsä vaikeaa olla.
Minne menemme? Miksi? Arvioidut riskit
ja hyödyt. Milloin tulemme pois? Vaa-
dittavat resurssit. Viivan alla erikseen
kustannukset.
Valitettavasti meille ei ole ainakaan
vielä juurtunut sellainen keskustelukulttuuri, että päätöksenteon perusteista
puhuttaisiin mahdollisimman vapaasti.
Erityisesti Naton mainitseminen perusteluasiakirjassa jollain muulla tavalla kuin
YK:n mandatoiman operaation toteuttajana on kovin kiusallista. Puolustusliitosta
puhumista pelätään ilmeisesti tulkittavan
henkilökohtaisena halukkuutena liittymisanomuksen jättämiseen.
Sotilaallisten tavoitteiden kertominen
on luonnollisesti erittäin haastavaa operaatioturvallisuuden vuoksi. Lisäksi sotilaallista kriisinhallintaa ei haluta sekoitettavan sotaan. Jo nyt osa suomalaisista
väittää Suomen sotivan Afganistanissa
viitaten kintaalla sille, että myös uusimmissa YK:n operaatioissa kriisinhallintajoukot ovat selvästi selkkauksen jonkin
osapuolen kannalla. Sotaa ei ole sanana määritelty, joten sitä voidaan tietysti
hyödyntää halutulla tavalla. Jos haluaa
Suomen irtautuvan kansainvälisestä sotilaallisesta kriisinhallinnasta, kannattaa
sitä kutsua sodaksi. Vielä parempi on, jos
sitä voi kutsua siirtomaasodaksi.
Heikentyneistä PISA-tuloksista huolimatta suomalaiset eivät ole yksinkertaisia. He ansaitsevat heppoisia painavampia perusteluja myös sotilaalliselle
kriisinhallinnalle.
POLTTOPISTE
rasittavat Suomea, joka on sitoutunut
sekä auttamaan ihmisiä paikanpäällä että
vastaanottamaan suurimmassa hädässä olevia. Koemme sekä humanitaarista
velvollisuutta antaa apua että taloudellista painetta tehdä se mahdollisimman
kustannustehokkaasti. Jos kriisinhallintaoperaatiolla voidaan estää kärsimystä ja
pakolaisuutta, niin molemmat reunaehdot
täyttyvät. Kuten eversti Timo Mäki-Rautila
totesi: ”Kriisinhallintaoperaatioon osallistumisen tärkein syy ja hyöty on se, että
kansainvälinen yhteisö pyrkii rauhoittamaan ja vakiinnuttamaan kriisialueen olot
normaaleiksi. Se puolestaan mahdollistaa
humanitaarisen avun.”
67
Sinivalkoinen Scania
– suomalaisempi kuin uskotaan!
Scanian tehtaiden vuotuisten komponenttiostojen
arvo Suomesta on noin 100 miljoonaa euroa. Scanian ja
Suomen välinen kauppa on Suomelle ylijäämäinen.
Scanialla on maailmanlaajuinen huoltoverkosto, mikä
varmistaa kriisinhallinta- ja rauhanturvatehtävissä käytettävän kaluston kustannustehokkaat huolto- ja korjaustoiminnot eri puolilla maailmaa.
Scania Suomi oy on suomalainen yhtiö, joka maksaa
veronsa Suomeen. Viimeksi kuluneiden viiden vuoden
aikana yhtiö on maksanut veroja Suomen valtiolle yhteensä lähes 137 miljoonaa euroa.
Scania pystyy toimittamaan kuorma-autoja myös panssaroituna ja miinasuojattuna muun muassa rauhanturvajoukkojen käyttöön.
Scania Suomi oy työllistää Suomessa noin 540
Scania toimittaa moottoreita esimerkiksi Patrialle, joka
käyttää niitä AMV-vaunuissaan.
henkilöä 19 omassa palvelukeskuksessa. Kaikki Scaniatoimipisteet on määritelty Puolustusvoimien huoltovarmuuden kannalta merkittäviksi. Scania Suomella on
sopimus Huoltovarmuuskeskuksen kanssa varaosien turvavarastoinnista. Scanian modulaarisen tuotantojärjestelmän
ansiosta huolto-, korjaus- ja varaosatoiminnot ovat kustannustehokkaita.
SuomeSSa päällirakennettavien Scania-kuorma-autojen
kotimaisuusaste ylittää useimmiten 50 prosenttia.
Taktiset johtamisjärjestelmät
leviävät asetasolle
D
igitaaliteknologian yleistymisen
myötä taktiset reaaliaikaiset johtamisjärjestelmät ovat leviämässä komppania-joukkuetasan taistelun hallintakäyttöä
matalammalle tasolle.
Colt Canada esitteli AUSA-näyttelyssä
(Association of the U.S. Army) eli Yhdysvaltain maavoimien ”hankepäivillä”
käsiaseille tarkoitetun johtamisjärjestelmän. Yhtiön SWORD-järjestelmä (Sniper
Weapon and Observer Reconnaissance
12 | 2013
Devices) käsittää aseeseen integroidun
paikannus- ja navigointi- sekä maalinosoituspalvelut.
Aseessa on pienikokoinen GPS-vastaanotin sekä inertiapaikannin tilanteisiin,
joissa satelliittinavigointisignaalia ei ole
saatavissa, kuten rakennusten sisällä.
Viime aikoina on esitetty paljon erilaisia tarkka-ampujan vastaisia ”anti-sniper”
-sovelluksia, mutta tällä kertaa esittelyn
kohteena oli nimenomaan tarkka-ampujien tulenjohtoon keskittyvä järjestelmä.
SWORD:n avulla tarkka-ampujapartion
tai ryhmän tähystäjä voi osoittaa maaleja
SOTATEKNIIKKA
Jyri Kosola
Insinöörieversti
AUSA-näyttelyssä esitellyssä SWORD:ssa on aseeseen kiinnitetty
Android puhelin, jossa on Systematicin Edge-johtamisjärjestelmä.
[Kuva Giles Ebbutt]
69
SOTATEKNIIKKA
70
SitaWare on tarkoitettu taktisen ja taisteluteknisen johtamisen edellyttämän tilannetietoisuuden
luomiseen ja komentojen jakamiseen.
[Kuva Systematic]
useille ampujille. Ampujat voivat myös
välittää keskenään tilannekuvaa ja sopia
maalien jakamisesta.
SWORD-konseptissa on aseeseen kiinnitettyyn itsensä paikantavaan tähtäimeen
liitetty laseretäisyysmittari. Tähtäin on integroitu Android-käyttöjärjestelmää käyttävään älypuhelimeen perustuvaan johtamisjärjestelmään. Johtamissovelluksena
käytetään Systematicin Edge-järjestelmää.
Edge on jalkaväkitaistelijalle tarkoitettu kevyt ja helppokäyttöiseksi suunniteltu
johtamisjärjestelmä. Sen ajatuksena on
tarjota taisteluteknisellä tasalla tarvittava
välttämätön reaaliaikainen jaettu tilannekuva ja palvelut, kuten omien joukkojen
paikka, tilannekuva ja siihen liittyvät ilmoitukset, kartta, vastuu- ja vaara-alueet,
taktiset suunnitelmat ja sanomanvälitys
radiorajapinnan yli.
Edge on samaa tuoteperhettä kuin
Suomen kriisinhallintajoukkojen käytössä
oleva Systematicin SitaWare.
SWORD-järjestelmään voidaan liittää
myös ulkoisia sensoreita, kuten katvealueita valvovia ip-kameroita tai taistelukentän yllä lentäviä lennokeita.
Colt Canadan tuote on osa luontaista
kehitystä, jossa sensoreiden pienentyminen ja lähes kaikkien teknisten laitteiden
verkottuminen ”esineiden internetiksi”
tulee mahdollistamaan kokonaan uudenlaisen suorituskyvyn myös jalkaväkitaistelijoille sekä tarkka-ampujille. Taisteluhelikoptereista ja panssarivaunuista tuttu
”hunter - killer” -työnjako, jossa toinen
etsii maaleja ja toinen tulittaa niitä, leviää
myös käsiaseisiin.
Ryhmänjohtaja voi myös keskittää ryhmänsä tulen SWORD:n kaltaisella järjes-
telmällä myös silloin kun taistelun melu
estää puheella tapahtuvan käskytyksen ja
tilanteissa, joissa kaikki eivät suoraan näe
maalia. Maalia kuvaava sensori voi olla
partion johtajan käsissä, tai se voi olla katvetta valvova liikkuva robotti tai lennokki.
Kaupallisen teknologian kehitys on jo
laskenut tällaisessa järjestelmässä tarvittavien laitteiden kustannukset alle käsiaseen
hinnan. Konseptit, joita on aiemmin pidetty lähinnä teknoarmeijaan kuuluvina, ovat
leviämässä myös ”kansanarmeijoille”.
SotilaSaikakauSlehti
Sotilasalan johtava ammattilehti
Tavoita kohteesi
nopeasti ja tehokkaasti!
Puolustusvoimat ja rajavartiolaitos tekevät vuositasolla
miljoonahankintoja, joista päättävät suomalaiset
upseerit ja valtionhallinnon virkamiehet. he lukevat
Sotilasaikakauslehteä, sotilasalan johtavaa ammattilehteä.
lehti käsittelee tekniikkaa, koulutusta,
turvallisuuspolitiikkaa, strategiaa ja ajankohtaisia aiheita.
ota yhteys ilmoitusmarkkinointiimme:
Juha Halminen
09-8736 944
juha.halminen@kolumbus.fi
Varaamalla
ilmoitustilaa
varmistat
näkyvyyden
puolustusvoimien ja
rajavartiolaitoksen
päättäjille.
72

SOtiLaSaiKaKaUSLehti

Transcription

Similar documents

Pääsihteerin palsta 12/2010 (pdf)

Mediakortti 2012 SotilaSaikakauSleHti

Pääluottamusmiehen palsta SAL 2/2014 (pdf)

Keltaisten sivujen päätoimittajalta SAL 5/2014 (pdf)

everstiluutnantti Jouni Kalliomäki

SOTILASAIKAKAUSLEHTI

SotilaSaiKaKaUSlehti

SotilASAiKAKAUSlehti

SOTILASAIKAKAUSLEHTI

Psykologia, kevät 2015

Pääluottamusmiehen palsta SAL 2/2013 (pdf)

Espoon Sotaveteraanit ry

"Onko hyökkäysvaunuilla mitään tulevaisuutta meillä