Päivitä tietosi luomusta!

Päivitä
tietosi
luomusta!
Luomuseminaari
Mikkelissä 28.7.2010
SISÄLTÖ
AVAUS ............................................................................................................................................................................ 4
KESTÄVYYS LUOMUTUOTANNOSSA – KUINKA SITÄ VOISI KEHITTÄÄ? ............................................... 5
MITÄ MAHDOLLISUUKSIA LUOMUVILJELIJÄLLÄ ON VASTATA KESTÄVÄN KEHITYKSEN
HAASTEISIIN? ............................................................................................................................................................ 10
MITEN KESTÄVYYTTÄ LUOMUTILAN ENERGIAHUOLTOON – BIOKAASUSTAKO RATKAISU? ..... 12
VERKOSTOMUOTOINEN ELINKAARIANALYYSI. MIKÄ SE ON JA MIKSI SITÄ TARVITAAN? .......... 14
LUOMUVIENTI ELINTARVIKESEKTORIN VALINTANA – EHTIIKÖ SUOMI VIELÄ MUKAAN? ........ 15
POLAR SHIITAKE OY ............................................................................................................................................... 16
KUINKA SAAN PELTONI HIILINIELUKSI? ........................................................................................................ 17
UUSIA VAIHTOEHTOJA TARJOLLA – VALKUAISTA PELLOILTA ............................................................. 18
LUOMUVILJAKETJU – NÄIN SE TOIMII ............................................................................................................. 19
PELLOLTA ENERGIAA – MAHDOLLISUUDET MAATILALLA ..................................................................... 20
KOKEMUKSIA VILJAN KUIVAUKSESTA AUTOMATISOIDULLA HAKEKUIVURILLA ......................... 21
KARKEAREHURUOKINTA VAIKUTTAA MAITORASVAN KOOSTUMUKSEEN ....................................... 22
RUOKINNAN KEINOT VÄHENTÄÄ MÄREHTIJÖIDEN ILMASTOVAIKUTUKSIA ................................... 23
ENERGIAA BIOKAASUSTA ..................................................................................................................................... 24
SAVO-KARJALAN LIHA OY:N JA PAJUNIEMI OY:N YHTEISTYÖMALLI TUOTTAJILLE .................... 26
HÄRKÄPAVUN JA MUIDEN PALKOKASVIEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ ELINTARVIKKEENA ........... 28
TEHOKEINOILLA MARJOJEN HARMAAHOME JA OMENAN RUPI KURIIN ............................................ 30
A NEW TOOL TO IMPROVE QUALITY OF ORGANIC FOOD ......................................................................... 31
CASE: LÄHIHEVI –TUOTTEITA ASIAKASLÄHTÖISESTI S-RYHMÄN KAUPPOIHIN ............................. 32
3
Avaus
Pekka Turkki, Mikkelin ammattikorkeakoulu, PL 181, 50101 MIKKELI
pekka.turkki@mamk.fi
Hyvä seminaariväki,
Ekoneum ry:n puolesta minulla on ilo toivottaa teidät tervetulleeksi ”Päivitä tietosi luomusta”
-seminaariin Mikkeliin. Seminaari on toinen Farmari-maatalousnäyttelyn yhteydessä
järjestetty luomuseminaari. Ensimmäinen järjestettiin kuusi vuotta sitten, kun Farmari oli
viimeksi Mikkelissä. Se sai sitten jatkoa vuosittain järjestettävien Luomupäivien muodossa.
Tämän seminaarin järjestäjinä ovat entiseen tapaan MTT:n, Pro Agrian, MTK:n,
Luomuliiton sekä pääjärjestäjän Ekoneum ry:n edustajat. Seminaarin pääasiallisena
rahoittajana on ollut Etelä-Savon ELY-keskus Ekoneumin ILME-hankkeen kautta. Järjestävä
yhdistys Ekoneum ry on kolmen Mikkelin seudulla toimivan tutkimus- ja
kehittämisorganisaation, Mikkelin ammattikorkeakoulun, Helsingin yliopiston Ruraliainstituutin sekä MTT Mikkelin, muodostama osaamisen keskittymä ja yhteistyöfoorumi, joka
avustaa monipuolisesti elintarvikeyrityksiä toimintansa kehittämisessä. Ekoneum ja sen
jäsenorganisaatiot ovat linjanneet kestävän kehityksen yhteiseksi teemakseen
elintarviketutkimuksessa.
Luonnonmukaisesti tuotetuille elintarvikkeille veikkaillaan Suomessa edelleenkin
lupaavaa tulevaisuutta. Potentiaalisen käyttäjäryhmän muodostavat ns. LOHAS-kuluttajat.
LOHAS-kuluttajat kuuluvat hyvin koulutettuun ja hyvin toimeentulevaan väestöryhmään,
jotka ostokäyttäytymisellään haluavat tehdä ekologisesti, terveysvaikutteisesti ja eettisesti
kestäviä valintoja (Lifestyle of Health and Sustainability). Suomessa LOHAS-kuluttajia
arvioidaan olevan peräti 1,12 miljoonaa. Heidän kiinnostuksensa kohdistuu kaikista
tuoteryhmistä eniten elintarvikkeisiin ja he suosivat ruokavaliossaan erityisesti lähiruokaa ja
luomutuotteita. Haasteita luomutuotantoketjulle kuitenkin aiheuttaa se, että tämän
kuluttajaryhmän mielestä näitä tuotteita ei ole riittävästi saatavana, niistä ei saa riittävän
selvää tietoa, ne eivät ole riittävän edullisia, niistä ei kerrota kiinnostavasti eivätkä ne tarjoa
konkreettisia ratkaisuja heidän tarpeisiinsa. Haasteena on myös luomun maineen
säilyttäminen ympäristöä säästävänä vaihtoehtona. Eräiden tutkimusten mukaan
luomutuotanto ei ole tavanomaista tuotantoa puhtaampaa kasvihuonekaasu- ja
ravinnepäästöjen kannalta, pikemminkin päinvastoin.
Hyvät seminaarivieraat! Tämä ”Päivitä tietosi luomusta” -seminaari tarjoaa
toivoaksemme teille monipuolisen ja tuoreen tietopaketin alan parhaiden asiantuntijoiden
esittämänä. Toivotan kaikille antoisaa seminaaripäivää!
4
Kestävyys luomutuotannossa – kuinka sitä voisi kehittää?
Erik Steen Jensen, Ruotsin maatalousyliopisto (SLU)
5
6
7
8
9
Mitä mahdollisuuksia luomuviljelijällä on vastata kestävän kehityksen haasteisiin?
Jukka Lassila, Lassilan tila, Tuusula
10
11
Miten kestävyyttä luomutilan energiahuoltoon – biokaasustako ratkaisu?
Erkki Kalmari, Metener Oy, erkki.kalmari@metener.fi
12
13
Verkostomuotoinen elinkaarianalyysi. Mikä se on ja miksi sitä tarvitaan?
Sirpa Kurppa, MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus
Elinkaarianalyysi luo tuotekohtaisten ympäristömittareiden perustan
Tuotekohtainen ympäristövaikutusten mittaaminen on tulossa, joko elintarvikekaupan
kilpailukykyintressien, yhteiskuntien tai alueiden ympäristöprofiloitumisintressien tai
kuluttajan ympäristömyötäisten odotusten yleistymisen saattelemana. Mittayksiköistä
hiilijalanjälki on ensimmäisenä yleistymässä, tuontituotteiden yhteydessä vesijalanjälki on
näköpiirissä mutta laajemmat ekologiset jalanjäljet vielä epämääräisessä tulevaisuudessa.
Hiilijalanjälkinäkymä antaa väistämättä yksipuolisen kuvan tuotteesta. Yksipuolinen
näkökulma on erityisen kiusallinen luomutuotteille, joiden taustalla tuotantojärjestelmän
kokonaisvaltaisuus ja monimuotoisuus on perusarvo. Elinkaariarviointi on kuitenkin ainut
menetelmä, jolla voidaan saavuttaa koko tuotantoketjun kattava kuva ympäristövaikutuksista
ja niiden merkityksestä ketjun eri vaiheissa, kunkin vaiheen ajallisessa ja paikallisessa
ympäristössä. Yksittäisen mittarin luoma yksipuolinen kuva ei ole menetelmän syy. Syy on
se, että menetelmän kehittäminen ja soveltaminen kokonaisvaltaisemmassa tavoitetasossa on
suurelta osin tekemättä. Hiilijalanjälkimittaukset antavat luomusta milloin paremman milloin
huonomman kuvan, ja tämänhetkisiin tuloksiin on suhtauduttava huolellisen kriittisesti.
Luomutuotannon ympäristöarviointi edellyttää verkostoanalyysiä
Elinkaarianalyysi on helpoin toteuttaa yksisuuntaisessa tuotantoketjussa askeltaen panostuotos -vaiheittain läpi tuotantoketjun. Ympäristöpäästöt arvioidaan tuotosten rinnalla, ja
tulostetaan tuotoksista koostuvaa toiminnallista yksikköä kohden. Luomutuotannon
materiaalivirroista löytyy vastaavat panos-tuotossuhteet kuin tavanomaiselta tilalta, mutta
tärkeimmät ravinnepanokset tulevat järjestelmän sisältä eivätkä ole yhtä tarkasti mitattavissa
kuin esim. synteettiset lannoitteet ravinnepanoksina. Luomutuotannossa maan biologinen
aktiivisuus on mm. ravinteiden vapautumisen kannalta olennainen. Elinkaarianalyysi ei tunne
mittaria maan biologiselle aktiivisuudelle eikä edes maan hiilivarantojen arvioinnille.
Ammattitaitoinen viljelijä tunnistaa intuitiivisesti oman tilansa tuotantokoneiston
verkostomaisen rakenteen: joukon erilaisia tuotantolohkoja kukin omassa vaiheessaan
viljelykiertoa, kussakin omat mikroilmasto-olonsa. Viljelijä sijoittaa ammattimaisesti
vuosittaisen tuotantonsa tähän verkostorakenteeseen. Ilmakehästä sidottua typpeä
mobilisoidaan, fosforia kierrätetään eläintuotannosta takaisin pellolle jne. Jätteiden osalta
pyritään nollatasolle, eli toisen tuotantoketjun jäte on toisen ketjun hyödyntämä
materiaalivirta. Kyseessä on dynaamisten toimintojen verkosto, jonka ympäristösuoriutumiskyky on sitä parempi mitä paremmin verkosto on tasapainossa ja optimoitu. Ekotehokkuusarvioinnin tulospohjana pitää olla koko järjestelmän tarkastelu, ei sen yksittäisten tuotantoketjujen. Yksikköprosesseja ja yksittäisiä tuotantoketjuja voidaan tarkastella
parantamisnäkökulmasta, mutta sitäkin tulosta tulee tarkastella kokonaisuuden osana.
Elinkaarianalyysin potentiaalinen arvo luomutuotannossa
Elinkaarianalyysillä olisi suuri käyttöarvo tuotantopanosten ja materiaalivirtojen
kvantitatiivisessa minimoinnissa. Millä tavoin materiaalivirtojen määrää voitaisiin korvata
laadulla sekä tuotantopanosten että tuotosten osalta? Miten takaisin kierrätetään mm.
fosforivaroja ja miten toimitaan fosforin niukkuustilanteessa? Tuotosten muodostamien
toiminnallisten yksiköiden määrän arvioinnin rinnalle pitäisi saada myös laadullinen arviointi.
Luomutuotannon ympäristöarviointiin soveltuvassa laajennetussa LCA:ssa hiilivarannot
huomioiva hiilijalanjälki, siis päästölähde-hiilinielusuhde, on olennainen osa.
14
Luomuvienti elintarvikesektorin valintana – ehtiikö Suomi vielä mukaan?
Esimerkkejä mahdollisuuksista: Pohjoismaat, Ranska, Saksa, Iso-Britannia, 28.7.2010, Mikkeli
Esa Wrang, Johtava konsultti, Finpro, Life Sciences, esa.wrang@finpro.fi
Suurelle osalle kansainvälistyville suomalaisille elintarvikeyrityksille (erityisesti pkyrityksille) markkinat löytyvät läheltä, Suomen lähialueilta. Itämeren alue on luonnollisin
kansainvälistymisen kohdealue. Suomalaisilla elintarvikeyrityksillä on pienet mahdollisuudet
luoda maailmanlaajuisia megatuotemerkkejä. Erilaisia korkeaan osaamiseen tai
erikoistumiseen perustuvia tuotteita voidaan luoda myös Suomessa (Sitra, ERA).
Mahdollisuuksia on esimerkiksi seuraavilla alueilla: terveysvaikutteiset elintarvikkeet,
terveyttä edistävät elintarvikkeet, luonnonmukaiset elintarvikkeet (luomu), eettiseen
kuluttamiseen perustuvat tuotteet (lähiruoka, jäljitettävyys, reilu kauppa, hiilijalanjälki),
convenience & premium – tuotteet (hemmottelu, luksus, helppokäyttöisyys, helppo
valmistus), suomalainen ruokatraditio: riista, poro, kala, marjat jne), allergiavapaat
elintarvikkeet (free-from tuotteet) sekä lasten tuotteet.
Luomutuotteiden uusi tuleminen on tosiasia. Luomu on globaali trendi ja noin 35
miljardin euron markkina. Luomutuotteiden markkinat Euroopassa, erityisesti Saksassa, IsoBritanniassa, Italiassa, Ranskassa sekä Skandinaviassa, ovat erittäin merkittävät ja uudelleen
kasvussa. Luomutuotteilla on suurimmat markkinaosuudet Tanskassa, Itävallassa, Sveitsissä,
Saksassa ja Ruotsissa, joissa se on 3 – 7 %. Suomessa luomun osuus on noin 1 %. Suomen
luomumarkkinoiden alikehittyneisyys estää näkemästä todellisia mahdollisuuksia muualla.
Suomen luomuelintarvikkeiden vientistrategialle ja –toteutukselle on suuri tarve.
Pohjoismaista Tanska ja Ruotsi ovat onnistuneet luomun markkinoinnissa erinomaisesti.
Tanska ja Ruotsi: Luomuliikevaihto n. 720 milj. EUR (2008). Tanskalaiset ovat
maailman kärkeä luomun kulutuksessa; elintarvikkeista jo noin 6,7% on luomua. Tanska on
profiloinut itseään luomumaana. Ruotsissa luomutuotteiden arvioitu myynti ylittää 620 milj.
EUR. Luomumarkkinan kasvu 10-15% vuodessa ja luomun osuus 3,6 %
elintarvikekulutuksesta. Vahvat luomu Private Labelit, esimerkiksi ICAlla.
Ranska: ranskalaiset luottavat vankasti luomuun ja sen ympäristö-sekä
terveysvaikutuksiin pitkällä tähtäimellä: 84 % toivoo luomusektorin ja tarjonnan kehittyvän.
Suomen Imago = luomu - puhtaasta luonnosta, aitoja raaka-aineita (jäljitettävyys) .
Kuluttajavalistuskampanja ’5 vihannes-hedelmäannosta päivässä’: on luonut kasvavia
tarpeita kehittää jatkuvasti uusia, innovatiivisia jalosteita ja puolivalmisteita, myös luomuna.
Saksa: suurin markkina Euroopassa, luomumyymälöiden voimakas kehitys suurissa
kaupungeissa (München, Hamburg, Köln, Berlin). Kuluttajat liittävät "Öko" ja ”Bio"-termit
tuotteiden korkeaan laatuun ja turvallisuuteen. Supermarketeissa on laaja valikoima
luomutuotteita, joista osa private label – luomutuotesarjoja. Suurimpien luomutuotteisiin
keskittyneiden myymäläketjujen markkinointi on jo erittäin tehokasta.
Iso-Britannia: Euroopan kolmanneksi suurin luomumarkkina, arvo noin 1,8 mrd £.
Luomutuotteiden vahva brändääminen. Vähittäiskaupat lisäävät omia luomu private label –
tuotteiden valikoimia. Britannian kotitalouksista 90 % on ostanut luomua. Soil Association
kyselyssä, johon vastasi 28 johtavaa brittiläistä luomuyritystä, 61 % arvioi myyntinsä
kasvavan 5% tänä vuonna. Organic UK on kolmevuotinen hanke tavoitteenaan kasvattaa
luomun kulutusta 15 % vuosittain. Organic UK projektilla on £600,000 budjetti, josta on jo
hankittu £315,000. Rahoittajina maahantuojat, suuret tuottajat ja organisaatiot, yhteensä 80
yritystä. Valtio ei ole rahallisesti tukemassa. EU:n rahoituspäätös heinäkuussa 2010. Budjetti
saattaa nousta jopa £2 miljoonaan. Budjetista 75% on varattu mainontaan.
15
Polar Shiitake Oy
Markku Leppänen, Polar Shiitake Oy, Kuismintie 154, 82300 Rääkkylä, www.polarshiitake.com, email:polar.shiitake@shiitake.inet.fi, gsm. 040 773 4807.
Polar Shiitake Oy on vuonna 2000 perustettu luomusiitakesieniä viljelevä yritys. Yritys
sijaitsee Pohjois-Karjalassa Rääkkylän kunnassa. Yrityksen tuotanto perustuu VTT:n
aikanaan Suomeen kehittämään menetelmään, joka on täysin suomalaista. Sienet myös
pakataan suomalaisiin rasioihin ja laatikoihin.
Tuotannosta yli 90 %:a menee vientiin Keski-Eurooppaan ja Skandinaviaan.
Toimitusjohtaja Markku Leppänen on ollut mukana yrityksen perustamisesta lähtien ja on
vastannut vientimyynnistä vuodesta 2006.
16
Kuinka saan peltoni hiilinieluksi?
Maanviljelijä Juuso Joona, Tyynelän tila, Joutseno. Juuso.Joona(at)gmail.com
Maailmanlaajuisesti viljelymaat sisältävät hiiltä yli kaksinkertaisesti verrattuna
maanpäälliseen kasvillisuuteen ja yli kolminkertaisesti verrattuna ilmakehään. Lauhkealla
vyöhykkeellä viljelymaassa on hiiltä 250–1000 t/ha, josta n. kaksi kolmasosaa on
eloperäisessä muodossa kasvinjäänteissä sekä niistä muodostuneessa humuksessa ja loput
epäorgaanisena hiilenä. Viljelymaan pintakerroksen hiilipitoisuus on laskenut voimakkaasti
1900-luvun puolivälin jälkeen viljelyn yksipuolistumisen ja keinolannoituksen myötä. Ennen
tätä maan pintakerroksessa on voinut olla keskimäärin yli 10 % hiiltä – nykyään vain
muutamia prosentteja.
Viljelymenetelmistä riippuen viljelymaa voi toimia joko hiilen päästölähteenä tai
nieluna vaikuttaen näin ilmastonmuutokseen. Maanviljelijöille ei vielä toistaiseksi synny
suoranaisia kustannuksia hiilipäästöistä eikä myöskään tuloja hiilen sitomisesta. Hiilellä on
kuitenkin suuri merkitys maan sadontuottoon ja tätä kautta viljelyn talouteen. Maan hiilen
määrä vaikuttaa sen rakenteeseen, pieneliöstön aktiivisuuteen ja ravinnesisältöön.
Viljelymaan hiili parantaa maan muokkautuvuutta, vähentää liettymistä ja kuorettumista, lisää
maan vedenpidätyskykyä sekä ehkäisee ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöjä.
Maatalouden vallitsevat viljelymenetelmät, kuten yksipuolinen viljelykierto, voimakas
maan muokkaus ja runsas keinolannoitetypen käyttö, tuottavat hiilipäästöjä.
Luonnonmukaiset viljelymenetelmät sensijaan voivat sitoa hiiltä maaperään.
Yhdysvaltalaisessa 23-vuotisessa tutkimuksessa kahden erilaisen luomuviljelyjärjestelmän
todettiin kasvattaneen viljelymaan hiilipitoisuutta 15–28 %, kun samalla keinolannoitukseen
perustuvassa yksipuolisessa viljelyjärjestelmässä ei havaittu merkittävää hiilen lisäystä
maaperässä.
Viljelymaan hiilen määrän ylläpitoon ja kasvattamiseen on useita keinoja. Perustana
on maan vesitaloudesta huolehtiminen sekä maan tiivistämisen välttäminen. Viljelymaan
hiilen määrää voidaan lisätä monipuolisella viljelykierrolla, jossa on mukana monivuotisia
sekä syväjuurisia kasveja. Esim. kaksivuotinen viherlannoitusnurmi voi jättää maahan
eloperäistä ainesta n.10–20 t ka./ha. Käyttämällä eloperäisiä lannoitteita ja
maanparannusaineita, etenkin komposteja ja biohiiltä, on mahdollista kerryttää maan
hiilipitoisuutta nopeasti ja pitkäaikaisesti. Kompostien humus kestää hyvin hajotusta ja voi
säilyä maassa jopa kymmeniä vuosia. Epäorgaaninen biohiili voi säilyä maassa jopa 1–2
tuhatta vuotta. Eloperäisten lannoitteiden hidasliukoinen typpi myös edesauttaa eloperäisen
aineksen säilymistä. Runsas liukoisen typen käyttö kiihdyttää eloperäisen aineksen hajotusta,
esim. vähän hiiltä sisältävien lietelantojen käyttö voi vähentää maan hiilipitoisuutta.
Muokkausta keventämällä voidaan hidastaa eloperäisen aineksen hajoamista ja edistää sen
säilymistä maan pintakerroksessa. Kyntäminen on usein tarpeettoman voimakas toimenpide
etenkin raskailla mailla. Sen sijaan perusmuokkauksen tekeminen matalaan, alle 10 cm:n,
siipiteräkultivaattorilla tai lautasmuokkaimella sekoittaa kasvinjäänteet ja eloperäisen
lannoitteen useimpien satokasvien juuristovyöhykkeelle edistäen samalla mm. juurisieniä
sekä pieneliötoimintaa. Alus- ja kerääjäkasvien käytöllä voidaan ylläpitää kasvipeitteisyyttä
kasvukauden ulkopuolella ja lisätä kasvimassan kertymistä erityisesti sadonkorjuun jälkeen.
Maailmanlaajuisesti hiilen sitomisella viljelymaahan on suuri potentiaali ilmakehän
ylimääräisen hiilen poistamisessa. Tilatasolla viljelijä hyötyy tästä sadontuottokyvyn kasvuna
ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös päästöoikeuksia myymällä.
17
Uusia vaihtoehtoja tarjolla – valkuaista pelloilta
F.L. Stoddard1, A. Nykänen2
1
Maataloustieteiden laitos, PL 27, 00014 Helsingin Yliopisto, frederick.stoddard@helsinki.fi
2
MTT Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli, arja.nykanen@mtt.fi
Palkokasvit tuovat monia hyötyjä maatalouteen. Ne sitovat typpeä ilmakehästä, parantavat
maan laatua sekä lisäävät biodiversiteettiä niin kasvilajiston monipuolistumisen kuin myös
pölyttäjien lisääntymisen kautta. Lisäksi ne leveälehtisinä kasveina katkaisevat jatkuvan
viljanviljelyn maalevintäisten tautien kierron. Palkoviljat (monien palkokasvien
valkuaisrikkaat siemenet) ovat arvokas valkuaisen lähde sekä ihmisten kuin myös kotieläinten
ja kalojenkin ruokavaliossa. Korkean valkuaispitoisuuden lisäksi ne sisältävät kohtuullisia
määriä ravintokuituja ja niiden tärkkelys on hitaasti hajoavaa. Ne sisältävät myös monenlaisia
sekundääriaineita, joilla on ravitsemuksillisia vaikutuksia.
Palkokasvien viljelyala Pohjoismaissa ja Baltiassa on alle 1 % koko peltoalasta. Tämä
johtuu pääasiassa siitä, että viljelijät eivät ole tottuneet viljelemään palkokasveja. Ne ovat siis
outoja kasveja heille ja niiden viljelyn riskit koetaan suuriksi ja taloudellinen kannattavuus
pieneksi. Myös lajikevalikoima on ollut hyvin rajoittunut hernettä lukuun ottamatta. Niinpä
olemmekin aloittaneet tutkimukset, joissa testaamme ulkomaisia lajikkeita Suomen ilmastooloissa ja viljelysysteemeissä. Kenttäkokeissa on mukana härkäpapu (Vicia faba), makea
sinilupiini (Lupinus angustifolius), valkolupiini (L. albus) ja linssi (Lens culinaris). Kokeissa
käytetään integroidun viljelyn menetelmiä.
Vuonna 2009 Viikissä kasvit tuleentuivat 15.8.-30.9., kun tavoiteltava tuleentumisaika
olisi elokuun loppuun mennessä. Härkäpapusadot olivat 6 – 7 t/ha, mikä on noin 40 %
enemmän kuin härkäpapusadot Suomessa keskimäärin. Mikään testatuista lajikkeista ei ollut
kotimaista Kontu –lajiketta aikaisempi, mutta jotkin lajikkeet olivat vähemmän arkoja
suklaalaikulle ja jotkin olivat herkempiä menemään lakoon. Sinilupiinien sadot olivat 3,8 –
4,8 t/ha ja aikaisin lajike tuleentui 8 päivää aikaisemmin kuin Kontu –härkäpapu. Sinilupiinit
eivät lakoontuneet lainkaan ja kasvitautejakin oli havaittavissa vain hyvin vähän. Viljelijät
ovatkin kiinnostuneet suorastaan hämmästyttävän paljon aikaisimman Haags Blaue –lajikkeen
viljelystä. Linssin tuleentuminen oli vuonna 2009 hyvin epätasaista, josta syystä satotulokset
eivät ole luotettavia. Tänä vuonna on kuitenkin odotettavissa parempia tuloksia. Valkolupiini
ei ehdi valmistua Suomen oloissa, mutta se kasvaa rehevästi tuottaen 12 – 18 tn/ha
biomassoja kuiva-aineeksi laskettuna. Nopean alkukehityksensä vuoksi se myös kilpailee
hyvin rikkakasveja vastaan.
Lajikekokeet ovat herättäneet paljon kiinnostusta viljelijöiden, neuvojien sekä myös
tiedotusvälineiden keskuudessa. Palkoviljavalikoiman laajentaminen käytännön viljelyssäkin
onnistuu, kun viljelijät alkavat kokeilla näitä uusia lajeja ja lajikkeita. Tänä vuonna meillä on
ohjelmassa lajikekokeiden lisäksi myös tilakokeita sekä viljelykiertokokeita. Palkoviljoilla
tulee olemaan tärkeä rooli tulevaisuuden maataloudessa, sekä luonnonmukaisessa, IP- että
tavanomaisessa tuotannossa.
18
Luomuviljaketju – näin se toimii
Marja Suutarla, ProAgria Kymenlaakso, Hovioikeudenkatu 16, 45100 Kouvola
p. 020 747 3405, sp. marja.suutarla@proagria.fi
Luomuviljaketju on tiivistänyt yhteistyötään parin viimeisen vuoden aikana. Tarjontaketjulle
(viljan viljely, hankinta ja jauhatus sekä leivonta) on rakennettu yhteistyömalli, jossa
seurataan yhteisesti sovittujen mittareiden avulla ketjun tavoitteiden ja toimenpiteiden
toteutumista. Valittuja mittareita voidaan käyttää myös yrityskohtaisen tuloksellisuuden
seurannassa.
Menettelyllä saadaan esille, missä asioissa viljaketju haluaa kehittyä ja mitkä tiedot
ovat ketjun yhteisessä käytössä. Tämän lisäksi sovitut tavoitearvot kehittävät tavoitteellista
ajattelua tarjontaketjun yrityksissä.
Ketjun toiminnan hallitsemiseksi ja tulosten aikaan saamiseksi edellytetään, että
ketjun yhteisten toimenpiteiden toteuttamisesta tulee sopia ketjun sisällä; kuka tekee, mitä ja
milloin. Toimenpiteet tulee toteuttaa ajallaan ja niiden toteutumista tulee seurata. Tämä
toimintatapa vähentää luomuviljaketjun hajanaisuutta ja parantaa ketjun ennustettavuutta ja
siten vähentää ongelmaksi koettua suhdannesidonnaisuutta. Luomuviljaketjun seurannasta ja
jatkotoimenpiteiden suunnittelusta vastaa Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) alla toimiva
luomutyöryhmä.
Luomutyöryhmässä ovat mukana Rostenin Leipomo, Helsingin Mylly, Pohjolan
Luomu, Kankaisten Öljykasvit, MTT, ProAgria, Luomuliitto, MTK ja Boreal.
Luomuviljaketjun markkinat ovat erilaiset ja ketjun toiminta on tiiviimpää kuin
tavanomaisessa viljaketjussa. Tämän vuoksi VYR haluaa varmistaa ja tukea luomutyöryhmän
avulla suomalaisittain erityislaatua tuottavan viljaketjun toimintaa. Luomuviljaketjun
tavoitteena on tuottaa korkealaatuisia luomuviljatuotteita kuluttajille niin Suomeen kuin
ulkomaille siten, että ketju on kannattavin luomuviljan tarjontaketju Euroopassa.
Viime syksynä perustetun luomutyöryhmän toiminta pohjautuu luomuviljan
tarjontaketjun kilpailukykyä kehittävään hankkeeseen (2006-2009). Hankkeessa todettiin, että
luomuviljaketjun kotimaiseen tuotantoon perustuvat kasvutavoitteet edellyttävät kotimaisen
viljamäärän mukauttamista markkinatilanteeseen. Luomuviljaketjun tarpeiden mukaiset
viljelykiertosuunnitelmat ovat avainasemassa koko ketjun kilpailukyvyn näkökulmasta.
Esimerkiksi alituotantotilanteessa viljelykiertojen optimointi tuottaa ketjulle lisää viljaa ja
tiloille lisätuloja, vähentää satovaihteluita ja parantaa sadon laatua. Viljan
ylituotantotilanteessa viljelykiertojen ohjaaminen öljy-, valkuais- tai nurmikasvien tuotantoon
parantaa tilojen taloutta ja vastaavasti ketjun kokonaistilanteen hallintaa. Ketjun tarpeiden
mukaisten viljelykiertojen laatiminen edellyttää neuvonnallista tukea ja alkutuotannon
rinnalla kulkemista.
Luomuviljaketjun yhtenäinen toiminta markkinasuhdanteiden yli mahdollistaa
tavanomaisten viljatilojen siirtymisen luomutuotantoon. Valtiovallan sitoutuminen ketjun
kehittämiseen vahvistaa luomuviljaketjun mahdollisuuksia. Lisäksi tietojen hankinta, niiden
säännönmukainen keruu ja käyttö ovat avainasemassa ketjun kehittymisen ja ketjuohjauksen
näkökulmasta.
19
Pellolta energiaa – mahdollisuudet maatilalla
Maarit Kari, ProAgria Keskusten Liitto, maarit.kari@proagria.fi
Peltoenergia on monen mielestä marginaalinen energianlähde. Pinta-alaltaan noin
kymmenesosa metsäalasta tuntuu vähäiseltä, varsinkin kun pellon pääasiallinen tehtävä on
elintarviketuotannossa. Puoli miljoonaa hehtaaria lasketaan kuitenkin joutavan
energiantuotantoon. Sen potentiaali energiana on samaa luokkaa kuin nykyinen metsähakkeen
tuotanto. Energian kokonaiskulutuksesta valtakunnallisesti se vastaa vain muutamia
prosentteja, mutta samaa suuruusluokkaa on maatalouden energiankulutuskin — tai Loviisan
ydinvoimala.
Tulevaisuuden energiaratkaisut ovat pieniä puroja; paikallinen merkittävyys ja energiasekä materiaalitehokkuus ovat siten erittäin tärkeitä, kun yksittäinen toimija harkitsee
energiantuotantoa. Energiapolitiikka näyttää tällä hetkellä siltä, että halpa energia
teollisuudelle on niin turvattua, että esimerkiksi sähkön tuottaminen ja myyminen verkkoon
on tuskin kannattavaa bisnestä ilman täydentäviä liiketoimintamuotoja. Näitä voivat olla
lämmön tuotanto ja porttimaksut. Lämpöenergian tuottamisessa hehtaarin tai kahden
tuotantopotentiaali riittää lämmittämään ison omakotitalon.
Peltobioenergia on yhtä lailla mahdollisuus elintarviketuotannolle ja
materiaalitehokkuudelle kuin varsinaiselle energian tuotannolle. Ylituotannon karsiminen
tekee hyvää tuotteesta saatavalle hinnalle. Välikasvi elintarviketuotannossa parantaa pellon
kuntoa. Peltoenergiakasvinkin tulee tuottaa hyvä sato ja panoksina kannattaa hyödyntää
kaikki edulliset ja turvalliset ravinnevirrat. Varsinaisen energiasadon lisäksi kannattavuutta on
myös esikasvivaikutus. Luomussa tämä ei tosin ole mitään uutta, mutta sitäkin paremmin
sisäistettyä.
Biokaasun tuotanto luomussa on edelleen harvinaista ellei olematonta. Mädätyksen
vaikutusta lannan tasalaatuisuuden lisääjänä tai ravinteiden saatavuutta parantavana
hyödynnetään siis vähän. Biokaasuprosessissa joutomaiden, luonnonhoitopeltojen ja
kesantojen hyödyntäminen karjanlannan rinnalla voisi jo sellaisenaan lisätä liikevaihtoa ja
omavaraisuutta. Sopivasti rytmitetty peltobiomassan korjuu parantaa biologista typensidontaa
ja lisää mädätteen lannoitusarvoa merkittävästi. On odotettavissa, että laiteinvestoinnit
laskevat lisääntyvän tarjonnan myötä ja peltobiomassat moninkertaistavat mädätteen arvon
typen lähteenä.
Paju on varteenotettava mahdollisuus varsinkin, jos ongelmana puute tilan jatkajasta ja
pellotkin ovat peruskunnostusta vailla vesitalouden osalta. Mikäli lähistöllä sijaitsee jäteveden
puhdistamo, voi yhden sukupolven ajan tuottaa pelloilla puuenergiaa, kierrättää ravinteita ja
mikä parasta, tämän tuotteen hyödyntämiseen on jo olemassa valmis infrastruktuuri.
Toistaiseksi vain korjuukalusto puuttuu, mutta verkottumisella yksikin korjuukone riittäisi
meidän oloissamme useamman tuhannen hehtaarin sadonkorjuuseen. Tukea tarvittaisiin
pajuviljelmän perustamiseen, sillä pistokkaat ovat kallis investointi. Sen sijaan tuotanto vaatii
perustamisen jälkeen vain vähän panoksia.
Myös rehun ja elintarvikkeiden tuotanto on energian tuotantoa. Laiduntaminen on
energiatehokasta. Myös biologinen typensidonta on energiatehokasta. Noin sadan typpikilon
tuottamiseen kuluu energiaa yhä paljon kuin itse viljelyyn. Sadon kuivaaminen kuluttaa
energiaa vieläkin enemmän. Luomulle tyypillinen monimuotoisuus ja kotoiset rehut ilman
kuivaamista mahdollistavat siten hyvinkin kestävän energian tai elintarvikkeiden tuotannon.
Ylimääräinen äestyskerta tai kyntö on edellä mainittuja pienempi energianielu.
20
Kokemuksia viljan kuivauksesta automatisoidulla hakekuivurilla
Mikael Siitari, 050 517 6521
Niittylahden luomutilalla Mikkelissä on siirrytty lämpökeskuksen valmistuttua viljan
kuivaukseen kokonaan hakkeella. Tilan lämpökeskusrakennukseen on liitetty 109 m³:n
varasto (Antti-viljasiilo). Lämmityskattila hakejärjestelmineen on Ala-Talkkarilta.
Karsimaton, 5m pituinen hakepuutavara varastoidaan suureksi hakekasaksi laitoksen viereen
ilmavalle paikalle. Urakoitsija suorittaa haketuksen hakettaen kerralla varaston täyteen.
Paloturvallisuus haluttiin erityisesti huomioida rakentamalla keskus erilleen muista
rakennuksista.
Lämpökeskuksen kattila tuottaa suurimmillaan 120 kW lämpöä. 3000 litran
lämminvesivaraajan kanssa teho saadaan riittämään kuivurin vaatimaan 170 kW:iin. Kattilan
vesitila ja putkiston vesitila muodostavat yht. noin 4 m³ kuuman veden puskurivaraston.
Kaikki vesi kuumennetaan 95 C° ennen kuivauksen aloittamista. Kattilan teho ja varaajan
lämpövarasto riittävät kuivaamaan yhden kuivurillisen. Kuivurin tyhjennyksen ja täytön
aikana kuumavesivaraajan lämpö nostetaan uudelleen 95 C°:een. Lämmityskaudella veden
lämpötilana pidetään 87 C°. Kuivurilla on tehokas lämmönvaihdin 173 kW, jolla kuivauksen
tuloilma lämmitetään. Myös talven aikana pidetään normaali huoneenlämpö uunihuoneessa,
joka on lämpöeristetty. Haketta kuluu viljan kuivauksessa n.1 m³ kuivattavaa viljahehtaaria
kohti.
Nykyisellään öljyä ei käytetä viljan kuivaukseen lainkaan. Kaikki vilja kuivataan
hakkeella. Lämpökeskuksen logiikkaohjauskeskuksessa savupiippuun on liitetty
jäännöshappianturi, jolloin keskus huolehtii jatkuvasti palamistapahtuman puhtaudesta. Myös
hiilijalanjälki on tuotettua viljakiloa kohti huomattavasti pienempi kuin öljyllä kuivattaessa.
21
Karkearehuruokinta vaikuttaa maitorasvan koostumukseen
Aila Vanhatalo, Maataloustieteiden laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto
aila.vanhatalo@helsinki.fi
Maitorasva sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja vaikka lypsylehmän rehut sisältävät
lähes yksinomaan monityydyttymättömiä rasvahappoja. Pötsimikrobit muuttavat rehun
rasvahapot suurelta osin tyydyttyneiksi pötsin biohydrogenaatio -prosessissa. Samassa
prosessissa muodostuu myös trans-rasvahappoja, joita maidossa esiintyy pieniä pitoisuuksia.
Maidon rasvahapoista keskimäärin 70-75 % on tyydyttyneitä, 20-25 % kertatyydyttymättömiä
ja 2-5 % monityydyttymättömiä rasvahappoja. Maitotuotteet ovat merkittävä tyydyttyneiden
rasvojen lähde suomalaisten ruokavaliossa. Ravitsemussuositusten mukaan tyydyttyneiden
rasvahappojen saantia tulisi rajoittaa.
Maitorasvan koostumus ei ole kuitenkaan vakio vaan siihen voidaan vaikuttaa
ruokinnan avulla. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää ruokintastrategioita, jotka vähentävät
tyydyttyneiden rasvahappojen (mm. palmitiinihappo) pitoisuutta ja nostavat
tyydyttymättömien rasvahappojen (mm. konjugoitu linolihappo ja α-linoleenihappo)
pitoisuutta maitorasvassa. Perinteisesti tähän on pyritty runsaasti tyydyttymättömiä
rasvahappoja sisältävien kasviöljylisien avulla. Uusien tutkimusten mukaan maitorasvan
koostumukseen voidaan vaikuttaa myös karkearehuruokinnan avulla. Tällä on merkitystä
varsinkin luomutuotannossa, jossa karkearehun käytön maksimoiminen lypsylehmien
ruokinnassa on tärkeää.
Maidon rasvaa voidaan pehmentää erityisesti laidunruokinnan avulla sekä valitsemalla
karkearehun raaka-aineeksi nurmipalkokasveja, esimerkiksi puna-apilaa, valkoapilaa tai
sinimailasta. Laidunruokinnan suotuisa vaikutus maitorasvan koostumukseen on tunnettu
pitkään. Laidunruokinta nostaa mm. konjugoidun linolihapon ja α-linoleenihapon pitoisuutta
maitorasvassa. Nurmirehun korjuu- ja säilöntämenetelmien vaikutuksista karkearehun
rasvahappopitoisuuksiin on toistaiseksi melko niukasti tutkimustietoa. Esikuivauksen aikana
osa kasvin sisältämistä rasvahapoista menetetään hapettumisen seurauksena. Myös kasvin
kehitysasteella karkearehua korjattaessa on merkitystä, sillä kasvin sisältämien rasvahappojen
pitoisuudet pienevät ja koostumus muuttuu tyydyttyneemmäksi kasvuston vanhetessa.
Useiden kotimaisten ja ulkomaisten tutkimusten mukaan maitorasvan koostumusta on
saatu selvästi parannettua käytettäessä säilörehun raaka-aineena puna-apilaa heinäkasvien
sijasta. Erityisesti aikaisella kasvuasteella korjattu puna-apila on lisännyt huomattavasti
omega-3-rasvahappoihin kuuluvan α-linoleenihapon pitoisuutta maitorasvassa ja samalla
vähentänyt keskipitkäketjuisten tyydyttyneiden rasvahappojen, kuten lauriini-, myristiini- ja
palmitiinihappojen pitoisuutta.
Puna-apilan vaikutus maidon rasvakoostumukseen on verrattavissa maltillisen
öljylisän vaikutukseen. Öljylisien käytöstä poiketen puna-apilaruokinta ei ole kuitenkaan
lisännyt trans-rasvahappojen pitoisuutta maitorasvassa. Puna-apilan maidon rasvakoostumusta
muuttavaa vaikutusmekanismia ei tunneta vielä tarkasti.
22
Ruokinnan keinot vähentää märehtijöiden ilmastovaikutuksia
Marketta Rinne ja Seppo Ahvenjärvi
MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen
Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, jonka hidastamiseen on pyrittävä jo
kansainvälisten sitoumusten vuoksi. Märehtijät ovat erityisen huomion kohteena, koska
hapettomissa oloissa tapahtuva rehujen sulatus pötsissä tuottaa metaania (CH4) ja
hiilidioksidia (CO2). Keskimäärin 7 prosenttia rehuannoksen bruttoenergiasta päätyy
metaaniksi, mutta vaihteluväli on laaja, jopa 2-12 %. Haitallisten ilmastovaikutusten lisäksi
metaani on menetys märehtijän energian saannille ja tuotannolle. Lannan käsittelyn
yhteydessä muodostuu lisäksi typpioksiduulia (N2O). Märehtijöiden ilmastovaikutusten
vähentäminen onkin aktiivisen tutkimuksen kohteena ympäri maailman.
Intensiivinen kotieläintuotanto näyttää melko yksiselitteisesti vähentävän
tuoteyksikköä kohti laskettujen kasvihuonekaasujen tuotantoa. Runsaasti lypsävät tehokkaasti
rehun maidoksi muuttavat, terveet ja pitkäikäiset lehmät ovat tavoitteena. Nämä tekijät
edistävät myös maidontuotannon taloudellista kannattavuutta ja ravinteiden hyväksikäytön
tehokkuutta. Tehokkuus paranee jatkuvan kehittämisen tuloksena, mutta äkillistä dramaattista
parannusta ei ole realistista odottaa. Laskelmat osoittavat, että perinteisten ruokinnallisten
keinojen mahdollisuudet merkittävästi vähentää metaanintuotantoa ovat rajalliset.
Nurmisäilörehun sulavuuden, väkirehun osuuden ruokinnassa tai väkirehun
valkuaispitoisuuden muutokset vaikuttavat vain vähän metaanintuotantoon varsinkin jos
muutokset lasketaan tuotettua maitolitraa kohti. Apilan sisällyttämisellä nurmirehuun voi olla
positiivisia ympäristövaikutuksia mm. sen takia, että teollisten typpilannoitteiden
valmistukseen ja kuljetukseen liittyvät päästöt jäävät pois.
Muokkaamalla pötsin mikrobistoa voidaan vaikuttaa metaanintuotantoon. Rasvan ja
erityisesti tiettyjen rasvahappojen vaikutukset metaanintuotantoon ovat mielenkiinnon
kohteena samoin kuin mahdolliset muut pötsimikrobistoon vaikuttavat yhdisteet. Toisaalta
mikrobiston muokkaamisella saattaa olla haitallisia vaikutuksia pötsin toimintaan, jolloin
eläimen ravintoaineiden saanti voi vähetä ja tuotos huonontua. Mikrobisto voi myös sopeutua
tilanteeseen niin että käsittelyn teho jää lyhytaikaiseksi. Ruokinnan lisäksi selvitetään
eläinjalostuksen keinoja vähentää märehtijöiden metaanintuotantoa.
Märehtijöihin perustuvan kotieläintuotannon ilmastovaikutukset on monitahoinen
tutkimuskysymys, johon liittyy kotieläintuotannon ja mikrobiologian lisäksi erilaisia
kulttuurisia, sosiaalisia, taloudellisia sekä maankäyttöön ja erilaisiin hiilivarantoihin liittyviä
näkökulmia, jotka lisäksi vaihtelevat eri puolilla maailmaa. Luonnon monimuotoisuus on
merkittävä arvo ja kotieläintuotannon integroiminen kasvintuotantoon lisää järjestelmien
riskiensietokykyä ja monipuolistaa ihmisravitsemusta. Märehtijät pystyvät pötsin mikrobien
avulla käyttämään kuitupitoista kasvimassaa kuten nurmirehuja ravinnokseen, jolloin
viljelykierrot ovat toimivampia ja elintarviketuotantoon soveltuva maapinta-ala kasvaa.
Monet elintarviketeollisuuden sivutuotteet ovat märehtijöille erinomaista rehua.
Nyt on tärkeää selvittää erilaisten tuotantojärjestelmien ja yksittäisten ruokinta- ja
muiden toimenpiteiden vaikutusta märehtijöiden ilmastovaikutuksiin. Tutkimustulokset on
hyödynnettävä riittävän monipuolisissa tarkasteluissa, joiden perusteella tuotantojärjestelmiä
voidaan kehittää ja sovittaa tarkoituksenmukaisiksi. Jos tarkastelu on suppea, on mahdollista
jäädä yksittäisen prosessin osaoptimoinnin tasolle, jolloin päästöjen pienentäminen yhdessä
kohdassa voi lisätä niitä huomattavasti enemmän jossakin toisessa kohdassa. MTT on
käynnistämässä monitieteisiä tutkimushankkeita, joissa tarkastellaan koko märehtijöihin
perustuvaa tuotantoketjua maaperäprosesseista kuluttajatoimintaan.
23
Energiaa biokaasusta
Marjut Suontausta, toimitusjohtaja, Osk Juvan Bioson, Juva
huilinki@surffi.fi
Osk Juvan Bioson selvitti yli 10 vuotta sitten ensimmäisen kerran biokaasulaitoksen
taloudellisia menestymismahdollisuuksia. Syitä hankkeen kariutumiseen tuolloin olivat raakaaineen riittämättömyys, rahoitusinstrumenttien kehittymättömyys ja Turakkalan Puutarha
Oy:n lämmön ja sähkön tarpeen nykyistä vähäisempi määrä.
Viime vuonna tehdyn liiketoimintasuunnitelman perusteella edellytykset tyydyttävään
taloudelliseen toimintaan olivat olemassa. Rahoituksen saaminen hankkeelle oli varmistunut.
Toimitettava lantamäärä oli kasvanut ja lisäksi on tarjolla runsaasti biokaasua tuottavaa
kananlantaa sekä vihermassaa. Myös Turakkalan Puutarhan lämmön – ja sähköntarve oli
kasvanut. Elokuussa 2010 osuuskunta teki päätöksen biokaasulaitoksen rakentamisesta. Osk
Juvan Biosonissa on 15 jäsentä.
Keskitetty maatilamittakaavainen biokaasulaitos tulee käyttämään maksimissaan
19 500 t/a lanta- ja biomassaraaka-ainetta. Laitoksen prosessi perustuu mesofiiliseen
märkämenetelmään. Laitoksen CHP-nettotuotto on arvioitu olevan yhteensä 4 800 MWh/a.
Osk Juvan Bioson myy tuotetun sähkö- ja lämpöenergian Turakkalan Puutarha Oy:lle.
Biokaasulaitoksesta maatilayritykselle syntyvät edut muodostuvat mädätteen
parantuneesta lannoitevaikutuksesta ja koostumuksesta, hajuhaittojen vähenemisestä ja
kuljetuslogistiikan järkeistymisestä. Kananlannalla on merkittävä mädätteen
ravinnepitoisuutta nostava vaikutus. Tämä on tärkeää erityisesti luomutiloille.
Mädätysprosessin aikana lietteessä säilyvät typpi, fosfori ja kalium molekyyleinä,
jotka muuttuvat yksinkertaisemmiksi. Tämä merkitsee sitä, että ravinteet ovat kasveille
käyttökelpoisemmassa muodossa. Liukoisen typen määrä mädätyksessä kasvaa 50 %:a , joten
kokonaistypestä liukoiseksi, heti kasveille käyttökelpoiseksi muuttuu jopa 75 %:a. Jos
raakalannalla typpeä peltohehtaarille tulee 54 kg levityskertaa kohti, niin käytettäessä
mädätettyä lantasekoitetta samalla ajokertamäärällä kasvien käyttöön tulee typpeä 97 kg
levityskertaa kohti. Mädätetyn lietteen käytöllä voi luopua tai ainakin huomattavasti vähentää
keinolannoitteiden käyttöä, ja samalla säästää aikaa vievää lietteen ajoa tai keinolannoitteen
levitystä, koska vähemmällä määrällä lietettä saadaan kasvien tarvitsema typpimäärä.
Denitrifikaatio on biologinen prosessi, jossa anaerobiset bakteerit hajottavat nitraatteja
ja nitriittejä typpikaasuksi tai vaihtoehtoisesti typpioksidiksi. Denitrifikaatio vapauttaa siten
typpeä ilmakehään. Ruotsalaisissa kokeissa on osoitettu mädätetyn lietteen denitrifikaation
olevan raakaa lietelantaa huomattavasti pienempi.
Mädätetty liete on koostumukseltaan juoksevampaa ja raakaa lietettä vähemmän
tahraavaa, joten sen käyttö nurmille on hygienisempää kuin raa’alla lietteellä. Hajuhaittojen
väheneminen on etenkin taajama-asutuksen läheisyydessä etu. Mädätetyllä lietteellä on ollut
keskimäärin yli 4 kertaa vähemmän hajuhaittoja kuin raakalietteellä.
Useilla lannan toimittajista on satelliittisäiliöitä kauempana sijaitsevien peltojensa
läheisyydessä. Mädätetty lanta toimitetaan näihin kuljetusyrittäjän toimesta 43 m3 erissä,
joten traktorikuljetukset vähenevät, kuljetukset järkeistyvät ja antavat yrittäjille aikaa muihin
maatilan töihin.
24
25
Savo-Karjalan Liha Oy:n ja Pajuniemi Oy:n yhteistyömalli tuottajille
Luomunauta:
- ostamme viikoittain luomunautoja, -emolehmiä, poistolehmiä, hiehoja ja –rotusonneja
- hankinta-alue kattaa lähes koko suomen
- haluamme tehdä tilakohtaiset sopimukset säännöllisistä toimituksista
- reuna-alueilla neuvottelemme ajojärjestelyistä
- tavoitteena tasainen lihan saanti ympäri vuoden
- tarvitsemme vähintään 20 nautaa / maitorotuista lehmää / poisto lehmää / vko ympäri
vuoden
- korostamme tulevaisuudessa vielä enemmän jäljitettävyyttä
- rotusonneissa näkyy etiketissä asiakkaalle rotu ja tila
- rotusonnien kanssa neuvottelemme erikseen hinnan muodostuksen
Lisäksi tarvitsemme kyyttöjä joko luomuna tai tavanomaisesti tuotettuna n. 4 kpl/vko ympäri
vuoden
Maksamme tällä hetkellä naudoista seuraavasti:
perushinta
€/kg
P
P+
O
R
luomunauta
yli 280 kg
1,75
1,91
2,15
2,35
Kyytöllä sama hinnan muodostus
luomunauta
Luomulisä
0,40
€/kg
-hieho
yli 210 kg
2,12
2,25
2,45
- rotusonni
yli 330 kg
2,52
2,65
2,85
-hieho
0,40
-rotusonni
0,50
- Savo-Karjalan Liha Oy tilittää sekä perushinnan että luomulisän tuottajalle
26
Yhteystiedot:
SAVO-KARJALAN LIHA OY
www.savokarjalanliha.fi
Pohjantie 45, 70940 Jännevirta, Kuopio
Puh. (017) 261 8919 |GSM: 0500 278 548| Fax. (017) 2618 922
Krouvintie 6, 90401 Oulu
GSM: 0400-171 611
Jouko Koistinen 0500 278 548, jouko.koistinen@nic.fi
Iisalmen hankintakeskus, Erkki Hälinen 0500 278 636
Oulun hankinta-alue, Kainuu, Sakari Haataja, 0400 171 611
Keitele, Pielavesi, Tapio Pulkkinen 050 4949402
Siikajokilaakson ympäristö, Yrjö Paakkonen 040 7246 213
Lieksa, Nurmes, Valtimo, Timo Sutinen 0400 276 945
Sastamala Teurastamo Oy:
Greus Juha 040-748 2633
Koivuniemi Jorma 0400-830 827
Auraneva Hannu (Hauho) 0400-304 373
Nikki Mauno (Sysmä) 0400-497 542
Pajuniemi Oy:
Jari Cederberg 040 730 0873 jari.cederberg@pajuniemi.fi
Jani Poussu 0400 956 136 jani.poussu@pajuniemi.fi
Arto Jokinen 040 581 1192 arto.jokinen@pajuniemi.fi
Lso sekä Atria käy meille myös hyvin!
Luomuporsas:
- etsimme jatkuvasti uusia luomupossun tuottajia
- maksamme luomulisää 0,40- 0,60 €/kg alv 0%
- teurastuspaikkoja esim. Pöntiö Himanka, Sastamala tai LSO Mellilä
Luomukaritsa
- aloitamme luomukaritsan hankinnan 2010
- haluamme tehdä tilakohtaiset sopimukset
- maksamme luomulisää n. 0,30€/kg
- Esimerkiksi Lallin lammas, Sastamala
OTA ROHKEASTI YHTEYTTÄ, KESKUSTELEMME MIELELLÄMME
KANSSANNE YHTEISTYÖSTÄ!
27
Härkäpavun ja muiden palkokasvien tuotanto ja käyttö elintarvikkeena
Jukka Lassila, Lassilan tila, Tuusula
28
29
Tehokeinoilla marjojen harmaahome ja omenan rupi kuriin
Sanna Kauppinen, projektitutkija, MMM, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT,
Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli, sanna.kauppinen@mtt.fi
Luonnonmukaiseen viljelyyn on harvoin tarjolla tehokkaita täsmäaineita tai taudinkestäviä
lajikkeita, vaan kasvinsuojelussa tuloksiin tähdätään tukemalla kasvin tasapainoista ja tervettä
kasvua. Siksi onkin ilo esitellä kaksi sangen merkittävää luonnonmukaista torjuntakeinoa,
jotka ovat myös tavanomaisessa viljelyssä noteerattuja.
Luonnonmukaisessa mansikan- ja vadelmanviljelyssä yksi merkittävin satotappioiden
aiheuttaja on harmaahome (Botrytis cinerea). Harmaahome pesiytyy jo kukintavaiheessa
kukkapohjaan ja aiheuttaa marjojen pilaantumisen kypsymisvaiheessa. Tavanomaisessa
viljelyssä torjunta-aineruiskutukset ajoitetaan tästä syystä juuri kukinta-aikaan.
Luonnonmukaisessa viljelyssä tehokasta harmaahomeentorjuntakeinoa ei ole ollut, vaan
esimerkiksi lajikevalinnalla ja ilmavilla kasvuoloilla on pyritty pitämään sienen tuhoja
kurissa.
Nyt luomuviljelyyn on tarjolla biologista täsmätorjuntaa mehiläisten avulla.
Menetelmässä mehiläiset levittävät karvoissaan kukkiin sienimikrobia nimeltä Gliocladium
catenulatum, joka kasvattaessaan rihmastonsa kukkapohjaan ei jätä harmaahomeelle elintilaa.
Tällöin marja säästyy kukkapohjan kautta tulevasta saastunnasta. Neljänä koevuonna saadut
torjuntatulokset ovat olleet vähintään yhtä hyviä kuin käytettäessä kemiallista torjuntaa. Jauhe
levitetään kukinnan aikaan joka aamu mehiläispesän kulkuaukon eteen asennettuun
laitteeseen, ”Vekottimeen”. Menetelmän on kehittänyt ja testannut Helsingin yliopiston
maataloustieteiden laitos yhdessä Marjaosaamiskeskuksen ja ammattiviljelijöiden kanssa.
Mikrobivalmiste on nimeltään Prestop Mix ja sitä tuottaa suomalainen Verdera Oy. Vekotinta
markkinoi Aasatek Oy. Lisätietoja aiheesta www.aasatek.fi.
Omenarupi on tärkein omenalla esiintyvistä taudeista. Sen aiheuttaa Venturia
inaequalis –sieni, joka säilyy talven yli rupisissa lehdissä ja levittää itiöitään keväällä
kostealla ilmalla. Luonnonmukaisessa viljelyssä omenaruven esiintymistä voi vähentää
ilmavilla kasvuolosuhteilla, edistämällä lehtien hajoamista syksyllä esimerkiksi typpipitoisen
aineen ruiskutuksella sekä valitsemalla viljelyyn ruvenkestäviä lajikkeita. Omenalajikkeen
ruvenkestävyys voi olla eriasteista hyvin herkästi saastuvasta täysin ruvenkestävään.
Täydellinen ruvenkestävyys vaatii kestävyysgeenin löytymistä lajikkeen perimästä. Näitä on
esimerkiksi Vm-geeni, joka antaa kestävyyden neljää rupikantaa vastaan ja Vf-geeni, joka
suojaa yhdeltä rupikannalta. Uuden rupikannan ilmaantuessa viljelyalueelle voi kestävyys
murtua, mutta uusien rupikantojen leviäminen on jopa vuosikymmenien asia.
Tällä hetkellä Suomessa yleisessä viljelyssä olevissa omenalajikkeissa ei ole
ruvenkestävyyttä geenitasolla. Usealla omenatilalla, samoin kuin MTT:n
puutarhatutkimuksessa Piikkiössä, on kuitenkin jo laajassakin koeviljelyssä useita ulkomaisia
lajikkeita, joiden hedelmät ovat säilyneet täysin ruvettomina pahoista rupikesistä huolimatta
ja ilman rupiruiskutuksia. Kaikkien näiden perimässä on ruvenkestogeeni. Tämän
ominaisuuden lisäksi omenoista löytyy hyvää talvenkestävyyttä, varastokestävyyttä,
ulkonäköä ja makua, joten kysymys on kaupallisesti varsin kiinnostavista lajikkeista. Tällä
hetkellä lajikkeiden havainnointi on yksittäisten toimijoiden varassa, mutta rahoitusta
kattavammalle tutkimukselle etsitään. Lisäksi MTT testaa parhaillaan omaa
jalostusaineistoaan, josta toivotaan parannusta omenien ruvenkestoon. Lisätietoa
ruvenkestävistä omenalajikkeista löytyy muun muassa Kuopion yliopiston julkaisemasta
Pohjoiset hedelmäpuut –internetjulkaisusta (http://www.uku.fi/sbi/Pohjoiset
hedelmapuut2008.pdf).
30
A new tool to improve quality of organic food
Marjo Särkkä-Tirkkonen, University of Helsinki/Ruralia Institute
marjo.sarkka-tirkkonen@helsinki.fi
The demand for organic processed food is rapidly growing with that the quality of organic
product needs to be assured and optimized. The processing industry is looking for higher
organic quality as well for instruments to optimize the processed quality. Therefore the
objective of an European Core-organic project was to improve product-related quality
management in farming and processing on the example of carrot baby food.
Between June 2007 and June 2010, 14 research and industry partners from eight different
European countries worked to improve product-related quality management in organic
farming and processing. Firstly, relevant gaps in quality attributes have been identified by a
focus group survey and processors´ survey, secondly a quality analysis was carried out at
different European SMEs. Thirdly different field trials with different varieties, different
ecological farming practices were done in Italy and Denmark to figure out the influence of the
region, the variety as well the farming practice on the carrot quality.
Pilot plant samples of processed baby food, samples taken at critical points at SME
level and fresh field trial samples were analysed with a multi-method approach including
safety and quality parameters. Based on the results of the pilot plant tests an industrial level
test was done with fresh, stored and deep frozen raw material. Although sterilisation process,
the pre-treatment of the raw material has significant influence on the quality. The baby foods
produced by fresh carrots were clearly discriminated by the sensory analysis as well the
content of health related compounds like content of pro vitamin A from those produced from
the frozen raw material.
The final consumer choice experiment showed that consumers are willing to pay more
for baby food produced out of fresh raw material.
Our research showed that based on the method Quality Analysis of Critical Control
Points (QACCP) quality factors for the improvement were determined and the product could
be improved.
31
Case: lähiHEVI –tuotteita asiakaslähtöisesti S-ryhmän kauppoihin
Teemu Kilpiä, Nojanmaantie 15, 57210 Savonlinna
Osuuskauppa Suur-Savo on asiakasomistajien omistama Etelä-Savossa toimiva yritys, jonka
tehtävänä on tuottaa palveluja ja etuja asiakasomistajilleen. Asiakasomistajia Osuuskauppa
Suur-Savossa on jo yli 55 000.
Osuuskauppa Suur-Savo huolehtii koko toimialueensa palvelujen jatkuvasta
kehittämisestä. Osuuskaupan toimialat ovat päivittäis- ja erikoistavarakauppa,
liikennemyymälä- ja polttonestekauppa, autokauppa, matkailu- ja ravitsemiskauppa sekä
pankkitoiminta. Lisäksi osuuskaupalla on oma leipomo Mikkelissä. Osuuskauppa Suur-Savo
on maakunnan suurin yksityinen työnantaja, jolla on toimialueellaan jo yli 50 toimipaikkaa ja
lisäksi lukuisia valtakunnallisia partnereita ja alueellisia kumppaneita.
Alueellisuus ja yhteisöllisyys ilmenevät monin tavoin Osuuskauppa Suur-Savon
asiakasomistajien huomioimisessa. Osuustoiminnallisten periaatteiden mukaisesti
Osuuskauppa Suur-Savo käyttää liiketoiminnastaan syntyvän tuloksen alueensa ja
asiakasomistajiensa hyväksi. Osuuskaupan yhteistyökumppaneiksi on valittu sellaisia
yrityksiä, organisaatioita ja tapahtumia, jolla on maakunnallista merkitystä.
Osuuskauppa Suur-Savon profiloituessa vahvasti paikalliseksi toimijaksi,
luonnollisesti paikallisuus korostuu myös valikoimissamme. Lähiruoan kysyntä on kasvussa
mutta matka paikalliselta pellolta asiakkaan pöytään on ollut fyysisen etäisyyden lyhyydestä
huolimatta yllättävän kivikkoinen. Toimintamallien kehittäminen ja selkeän konseptin
luominen tuli ajankohtaiseksi, kun toimittajien sekä tarjolla olevien tuotteiden lukumäärä
kasvoi vuosi vuodelta suuremmaksi.
Koko S-ryhmän ja siten myös Suur-Savon menestyksen kulmakivi on jo pitkään ollut
tehokkaasti organisoitu hankinta ja logistiikka. Lähiruoan tilaus-toimitusketju ei voi tehdä
poikkeusta tästä tavoitteesta vaan se tulee organisoida vastaamaan asetettuja
tehokkuusvaateita.
Lähiruoan hankinnan toimintamallia lähdettiin kehittämään yhdessä paikallisten
viljelijöiden kanssa. Toimintamallin rakentaminen oli Osuuskauppa Suur-Savon vastuulla,
joka vastasi toimintamallin kuvauksesta sekä reunaehtojen asettamisesta. Vastaavasti
paikalliset viljelijät ottivat vastuun toimintamallin jalkauttamisesta käytännön tekemiseksi.
Käyttöön otettu toimintamalli on tiivistettynä hyvin yksinkertainen. Kehityksen
kohteina olivat sekä tilaustoiminto että toimitusprosessi. Tilausten organisoinnin osalta
päädyttiin yhteen, kaikki tuotteet ja viljelijät, kattavaan runkotilauspohjaan. Tilaava myymälä
laatii alustavan tilausrungon koko kesäkaudeksi kaikkien lähiruokatuotteiden osalta ja
toimittaa tämän viljelijöiden käyttöön. Vastaavasti toimitusprosessia pyrittiin
suoraviivaistamaan. Aiemmin jokainen viljelijä toimitti omat tuotteensa myymälän
takaovelle, kun taas uuden mallin mukaisesti useamman toimittajan tuotteet tulevat samalla
kyydillä. Uudella toimintamallilla säästetään aikaa ja vaivaa sekä viljelijä- että
myymäläpäässä.
Nyt kehitetty toimintamalli ei käytännössä tarjoa mitään uutta innovatiivista ratkaisua
lähiruoan tilaus-toimitusprosessiin. Ennemminkin tässä projektissa on pyritty rakentamaan
yksinkertainen ja helppo konsepti, johon sekä viljelijöiden että kaupan on ollut helppo
sitoutua. Kaupan ja viljelijöiden tiiviimmän vuoropuhelun käynnistäminen mahdollistaakin
kuluttaja-asiakkaiden paremman palvelun nyt ja tulevaisuudessa. Toimintamallin
kehittäminen jatkuu edelleen ja kesäksi 2011 tavoitteena on kasvattaa sekä toimittajarinkiä
että toimintamallia hyödyntävien myymälöiden lukumäärää.
32