doc2015.7. - Suomen Koivisto seura ry
download 
Report Transcription
2015.7. - Suomen Koivisto seura ry
Nro 7 Heinäkuu 2015 Tiijjät sie? Ko suomalaiset tulliit tänne Suo ja kuoka maaha vanhimma teoria mukkaa jostai Volka mutka tienoilt, ni kerrotaa, et jos mies näk lastu kelluva joe pinnal, ni hää päätti het muuttaa kauvemmaks, et sais ellää omas rauhassaa. Nykyäähä asja o iha päivvastoi. Nythä kaik tuppijaat asumaa pääkaupunkii, no, tietystkii työpaikkoi peräs. Nyt o mei Suomi oikee yhteistoiminna ja yhistyste luvattu maa. Suomes o täl hetkel jottai 136 000 yhistystä, osa rekisteröityi, osa taas rekisteröimättömii. Kaikist enemmä, 24 rosenttii, o kulttuurrii liittyvii ja toiseks enemmä o urheilu- ja liikunna-ala yhistyksii. Ammatti- ja elinkeinoasjoi ajavii yhistyksii o yli 17 rosenttii kaikist yhistyksist. Jo 1895 ol täs maas 30 työväe yhistystäkii. Siihe aikaa ko mie juoksi polvihousuis, mitkä pyssyit jalas henkseleijjä avul, ol usjast työväeaatteest kuultu tokasu ”Aate o hyvä, mut herrat o sem pilanneet.” No, kaikist ensmäse työväeyhistykse perusti Helsinkii 1883 mies nimeltää Viktor Julius von Wright. Kalskahtaa vähä herraskaiselt nimelt. Hää ol huonekalukauppias. Valtakunnalline työväe puolue perustettii vuossaja vaihtees, ja se sai Vorssa kokoukses nime Suome Sosialitemokraattine Puolue. Koivistol perustettii työväeyhistys sekkii jo 1900-luvul siirryttäes kirkokyllää. Nyt mie taas utelen teilt lukijoilt, et mahattaks työ muistaa taik arvata, et mis muuval toimi Koivistol työväeyhistys? Ja viel paremp, jos ossaatta sannoo, et mikä noist yhistyksist ol kaikist suuremp ja kauniimp. Ja olis lystimpää, jos että panttais sitä tietoo pelkästää omas tykön, vaa laittasitta viestii täs lehes löytyvää Viesti postiosotteesee, nii et sit katsotaa, kuka o kukin. Ja viel ois hyvä, jos kertositta, mist lähteest ne tiijjot o löytyneet. Martti Piela Koivistolaisten kotiseutulehti vuodesta 1944 lähtien S/v Sverren tarina 7.4. – 10.11.1941 koivistolaisen Usko Ivaskan muistelemana Hän toimi perämiehenä Sverren viimeisellä matkalla. Parin päivän päästä lähestyimme pohjoistuulen myötä Gedserin majakkalaivan paikkaa. Majakkalaivaa ei näkynyt, vaan edessä oli jotain outoa: kalastustroolari, jonka signaalilipuin kehotti pysähtymään. Prassasimme laivan piihin, ja troolari, joka osoittautui aseistetuksi saksalaiseksi vartiolaivaksi, ajoi sivulle. Meiltä tiedusteltiin mikä laiva ja minne matka, mitä on lastina ja kuka on kapteeni jne. Tarkastettuaan laivan, lastin ja paperit saksalaiset ilmoittivat, että majakkalaiva on poistettu ja sen tilalle on laskettu suluksi sukellusveneiden miinaverkko Tanskan Gedserin niemestä Saksan Darnbusin niemeen asti. Läpikulkuaukko on aivan Darnbusin rannan tuntumassa. Pankaa kone käyntiin ja ajakaa sieltä punaisen ja mustan poijun välistä läpi. No eihän meillä ollut konetta! Troolarin kippari pyöritti päätään ja nosti kädet ylös. Onneksi tuuli oli vetävä ja prassasimme jälleen laivan matkaan. Koko miehistön näkövoimalla (yksi mies fokkamaston märssykorissa) löysimme illan hämärtyessä miinaverkosta määrätyt poijut ja lasketimme niiden välistä kohti Femmerin salmea ja sieltä Iso-Beltin läpi. Ohitettuamme Fyns Hovedin nostimme luotsilipun ylös ja vähensimme purjeita lähestyessämme Odense-vuonon suuta. Luotsi tuli vastaamme jo kaukana merellä moottorillaan. Vanha luotsi kysyi heti laivaan tultuaan, että onko laiva kuuliainen ruorilleen? Kapteenin kehuessa laivaamme, komensi luotsi kaikki purjeet ylös ja niin seilasi parkkilaiva mutkaista Odense-vuonoa pitkin keskelle kaupungin satamaa ja kiinnittyi laituriin ilman hinaajan apua. Muista elävästi tämän vuonon purjehduksen: timperi Vatasaari oli ruorissa ja kapteeni Kokkala ahterikannella hänen lähettyvillään. Luotsi (entinen purjelaivan päällikkö) juoksenteli kajuutan katolla puolelta toiselle antaen komentoja ruorimiehelle ja näyttämällä käsillään milloin piti prasseja tiukata tai skuutteja löysätä. Miehistö oli stand-by koko matkan ajan vähentäen loppumatkalla perämiesten ja konstin johdolla purjeita. Se purjehdus oli todellinen merimiestaidon mesta- rinäytös. Samanlainen purjehdus tapahtui seuraavalla matkalla toiseen suuntaan, satamasta ulos. Nämä purjehdukset eivät olisi olleet mahdollisia ilman vetävää myötäistä tuulta. Odensessa olimme jatkuvasti tanskalaisten mielenkiinnon kohteina ja solmimme paljon henkilökohtaisia ystävyyssuhteita. Shipsanterina oli Lauritsen, hyvin vanha laivatavarain kauppias. Asioita hoiti rouva Lauritsen ja hänen poikansa. Tapasin myös Odensessa asuvia suomalaisia. Vapaa-aika kului satamassa nopeasti ja miellyttävästi. Vapaata ei tosin paljoa ollut, sillä jouduimme itse (laivan väki) olemaan mukana lastin purkauksessa. Miehistö oli ruumassa tekemässä parruista taakkoja, jotka laivan moottorivinssillä nostettiin ylös. Perämies oli kannella huukkimiehenä, joka ohjasi taakan reelingin yli laiturille ja samalla taljasi lastin. Timperi Valtasaari oli aina vinssissä. Se oli hänen ylpeytensä. Siihen hommaan ei muita kelpuutettu. Kyllä hän vinssistään hyvän huolen pitikin. Aina se kävi ja oli kunnossa, kun sitä tarvittiin. Merellä ollessa hän puhdisti sen ja oli yhtä rasvainen kuin vinssinsäkin. Kerran olimme satamassa messissä syömässä, kun kapteeni tuli kaupungilta ”hyväntuulisena”, oli ollut meklarin kanssa päivällisillä. Vähän aikaa hän katseli meidän syömistämme ja tokaisi Osa 2 Isän kertomuksen mukaan kirjoittanut Ari Ivaska Usko Ivaskan poika S/v Sverre ”sotamaalauksessa” Itämerellä (Ålands sjöfartsmuseum) Tarinan kertoja I perämies Usko Ivaska (oik.) ja matruusi Karenius s/v Sverren kanella. sitten: ”Niinhän te syötte kuin rautatieläiset – ilman ruokaryyppyä”. Samassa hän meni salongin puolelle ja toi Akvaviittipullon, jolla asia oli autettu. Kapteeni Kokkalalla oli paljon pieniä merimieskaskuja, -vitsejä ja –juttuja. Valitettavasti ne ovat unohtuneet. Kun parrulasti oli saatu puretuksi, siirrettiin laiva vähän alemmaksi vuonon varrella olevan tehtaan laituriin, jossa lastiksi otettiin näkinkenkämursketta säkeissä määräsatamana Mäntyluoto. Purjelaivalla purjehtiminen Tanskan ja Saksan vesillä oli hankalaa merivirtojen takia, ja kun tuli ilmahälytys sammuivat kaikki majakat. Ei auttanut silloin muuta tehdä kuin seilit kiinni ja ankkurointi. Aamun valjetessa sitten pumpattiin ankkuri ylös ja jatkettiin purjehdusta – se oli täyttä työtä. 2 Nro 7 Heinäkuu 2015 Hartaast´ Riikka Salokannel Päätoimittaja Käden taitajia? Olen juuri tutustunut useiden naistaiteilijoiden ja käsityöläisten työhuoneisiin ja samalla pohtinut omia ja lähipiirin kädentaitoja, siis todellisia käsillä tekemisen taitoja. No itse osaan pahvista askaroida monenlaista, tytär neuloo napakasti, pikkuserkku maalaa ja muokkaa savea. Ja meillä oli se Hilma-täti, joka niitä käsitöitä opetti ja itsekin oli todellinen taituri. Kyllä kummitätikin taitava ompelija on. Ja jos ei muuta kehua keksi, niin jokakoivistolainen on jotain kautta marimekko-sukua. Mutta jos laivanrakentajat ja kalaverkon paulottajat jätetään luvuista pois, niin oliko Koivistolla käsityöläisiä? Oliko siellä taiteilijoiden ateljeita? Lähdettiinkö sieltä Pietariin Fabergelle kultamunia vuolemaan? Kuka tietää oliko kauppalassa ompelimoa, vai hankittiinko kretongit seiluumatkoilla satamista ja kaupungeista? Oliko oma suutari, vai kiertävä suutari, vai osasiko joka isäntä tai emäntä pikilangan teon? Varmaan Hoikkaloissa oli taiteellista porukkaa. Ei kai sieltä muuten arkkitehtejä ja taidekartanoiden isäntiä olisi tullut. Mutta oliko siellä Koivistolla ammattitaiteilijoita tai arkkitehtejä? No Mikko Hovi oli kyllä kuvanveistäjänä tunnettu taiteilija. Oliko hänellä työhuonetta Koivistolla, vai ammensiko inspiraatiota koivistolaisesta luovuudesta sydänmailla? Koiviston juhlilla nähdään aina taidetta ja perinnekäsitöitä, kiitos siitä taidetoimikunnan ja perinnetoimikunnan, sekä Koivisto-torin runsaan valikoiman. On tärkeää että vielä tietokoneaikaankin osaamme tehdä asioita käsillämme. Käsillä tekeminen auttaa aivojamme hahmottamaan kolmiulotteisia muotoja ihan erilailla, kuin pelkkä hiiren pyörittely. Kun itse tekee, osaa arvostaa myös toisen tekemää ja asiat ja esineet saavat syvemmän merkityksen. Suomen kielessä piilee iso viisaus. Asiat käsitetään käsillä tehden. Säitten armoilla Kuluvana vuonna olemme kuulleet paljon harmittelua. ihmiset eivät oikein ole sopeutuneet tällaiseen kesään, jolloin vielä kesä-heinäkuun vaihteeseen mennessä ei ole ollut kuin pari lämmintä päivää. Erityisesti maanviljelystä harjoittajien ammattikunta on tosi vaikeissa olosuhteissa, kun perinteiset kylvö- ja korjuuajat eivät enää täsmää. Monissa asioissa ihmiset katsovat olevansa viisaampia kuin entisaikojen rakentaja-sukupolvet. Säitä he eivät kuitenkaan voi edes ennakoida ajoissa. Viime vuosikymmenen aikana on tapahtunut kaikkialla maapallolla hurjia luonnon katastrofeja, tuhotulvia, maanjäristyksiä , jopa mannerlaattojen siirtymiä. Kunkin katastrofin seurauksista koko maailma väestöineen kärsii. Toiset maat yrittävät kerätä varoja vaikeissa olosuhteissa oleville kansoille. Mutta näissä onnettomuuksissa on myös tapahtunut asioita, joita ei voi mitenkään korvata, varsinkin tuhansien ihmishenkien menetykset ja lasten, vanhusten ja sairaitten riutumiset mieleen. Jumala voisi kääntää armolliset kasvonsa jälleen ja nälkäkuolemat. ihmiskunnalle ja maapallolle, jos ottaisimme tosissamme Hänen Sanansa ja käskynsä. Ihminen voisi ajatella kahta asiaa: miten voisi säästää luomakuntaa tuleville sukupolville? Luonnonvarat- Koskimiehen virren sanoin: ”Hän säät ja ilmat säätää ja kaan eivät ole loputtomia, tuhlaaminen ja kuluttami- aallot tainnuttaa. Hän hyisen hallan häätää ja viljan vartutnen on jo ehkä mennyt liian pitkälle rikkaissa maissa. taa. Hän onneen meidät ohjaa, jos joutuu johdantaan. Sen Nuo laskelmat, jotka ovat osoittautuneet virheeksi, rakkauden pohjaa ken pystyy koskaan tutkimaan”(462:2) kuten Amatsonin sademetsien raaka hyväksikäyttö ja Onnellisinta olisi kaikkien kannalta, jos antaisimme tomonet muut seikat näyttävät nyt seurauksiansa. Ju- della Jumalan johtaa maailman kaikkeutta, emmekä riimala, Taivaan ja Maan Herra ja Luoja ei ole antanut telisi Häntä vastaan, niin kuin itseään viisaana pitävä ja siunaustaan ihmisten päätöksille ja teoille. elämässään onnistunut väki usein tekee. Ihme parempaan suuntaan tapahtuu, kun ihmisestä tulee pienempi ja JuToinen seikka olisi tämä: Kun ihminen ei kuitenkaan malasta suurempi. ole Jumalaa viisaampi, pitäisi antaa periksi ja kääntyä jälleen anomaan armoa ja anteeksiantamusta Luojalta. Ei vain yksityisinä uskovina, vaan globaalisti, kaikki kansakunnat ja maat. Sovinto ja rauha olisi Jumalalle Kesäterveisin Valma Luukka Rakkaamme, isä, ukki, isoukki Rakkaamme Pentti Niilo Veikko RATIA REITTI s 11.2.1924 Koiviston Humaljoella k 7.6.2015 Helsingissä s. 29.12.1916 Koivisto k. 5.5. 2015 Florida Jo Karjalan kunnailla lehtii puu... Soita tuuli, kerro ikävämme. Uni kaunis anna veljellemme, sedällemme, enollemme. Jertta ja Matti Maire ja Matti Mikko, Maura, Alina, Anni ja Anton perheineen. sukulaiset ja ystävät Lämmöllä muistaen Aino sisko, Arvi veli sekä muut sukulaiset ja ystävät Jäähyväiset jätetty 26.6. Hyvän Paimenen kirkossa Pakilassa. Lämmin kiitos kaikille, jotka olette myötäeläneet surussamme. Toimitus ei vastaa sille lähetetystä materiaalista. Lehden vastuu ilmoituksista rajoittuu ilmoitushintaan. ISSBN 0780-1289 Kirjoittajat vastaavat tekstien sisällön KUSTANTAJA: oikeellisuudesta ja toimittamiensa Suomen Koivisto-Seura r.y. kuvien käyttöoikeuksista. Jäsenlehti. Ilmestyy kerran Toimitus voi tarvittaessa lyhentää tai kuukaudessa, kuun 20. päivänä. muokata sille toimitettua aineistoa. Lehteen tarkoitetun Liikeilmoitukset 50 snt/ppm ilmoitusmateriaalin tulee olla Kuolinilmoitukset 34 snt/ppm toimituksessa viimeistään lehden ilmestymistä edeltävän kuun lopussa. Lasten kuvalliset onnittelut 6e/kpl Aineisto mieluiten digitaalisena: studio@salokanneltoivonen.fi Muussa tapauksessa paperikopiot, muistitikku tai CD-levy sekä valokuvat toimitetaan osoitteeseen: Riikka Salokannel, Riihelänkatu 28, 15810 Lahti. Aineisto palautetaan vain jos mukana on postimerkillä varustettu palautuskuori osoitteineen. Koiviston Viesti toimitus, 0400 780 398 Siunaus on toimitettu 4.6.2015 Floridassa Tilaukset, osoite- ym. muutokset aina kirjallisena tai sähköisesti edellämainittuihin osoitteisiin. Tilauksia ei tarvitse uusia. Seuran jäsenmaksu 32e, sisältää vuoden jäsenlehdet. Seuran kautta voi myös maksaa Karjalan Liiton jäsenmaksun 12e. Lehdessä julkaisemattomia artikkeleita ja kirjoituksia julkaistaan seuran kotisivuilla www.koivistolaiset.net, jossa myös tämäkin lehti on luettavissa myöhemmin. Jäsenlehden postituksesta Pohjoismaihin veloitetaan +3 e/vuosi ja muualle Eurooppaan +8 e/vuosi. Pankkiyhteys: Nordea FI46 1091 3000 3058 80 Päätoimittaja Riikka Salokannel, 040 5761 464 Kuvatoimitus ja taitto Rami Toivonen, 0400 780 398 3 Nro 7 Heinäkuu 2015 — Puheenjohtajalt` itseltää — Koivisto-Seura Karjalaisil kesäjuhlil Hyvinkääl 13.-14.7.2015 Kansallispuvuilla on ollut aikoinaan tärkeä asema. Niiden tausta on 1700- ja 1800-luvun kansanjuhlissa. Vanhojen mallien pohjalta on sittemmin määritelty nykyiset kansallispuvut; esimerkiksi Koiviston miehen puvun on Tyyni Vahter suunnitellut vasta 1940-luvulla. Onha se kerta se ensimmäinekii! Vai onk Koivisto-Seura kaupitelt tavaroitaa ennepäi Karjalaisii kesäjuhlii karjalaisel toril? Ol tai ei, nii nyt ol. Maailma muuttuu. Kansallispuvuista on tullut harvinaisia, ja niiden hinta on noussut, koska käsityö on kallista. Meillä ei ole enää varaa siihen, mihin esivanhemmilla oli. Puvut ovat jääneet vähälle käytölle ja kulkemaan perintönä, käyttäjää etsien. Netistä löytyy jatkuvasti myyntitarjouksia Koivistonkin puvusta. Ja hyvihä se kauppa käi, nii nikkäi jot ihako oisiit meitä vartoneet. Veijalaise Hannu möi lahtelaisii postikorttiloi ja merkkei, nii jot kirkkopetäjät ja kirkkokuvat silmis vilisiit. Säätiö ja helsinkiläisii kirjat kävviit kaupaks, nii jot kese loppuit. Vatnuorilaiste pelilöi tahtoit muutkii ko koivistolaiset. Ja mitä män enite, ol uus tarjotin, jost voip kohvii ryystäes katsella vanhoi kotiseutui. Ja niitäkii ko ostiit muutkii ko koivistolaiset! Ja kui moni viel lähti juhlist kottii koivistolaisii runnoi paiapiele rintamerkis. Ja kulkuees, tottaha koivistolaiset nyt siel olliit: Tähkäpää Heimo kanto kylttii ja Simola Jorma lippuu. Huhtase Virpi tallustel airuei keral. Kuvvii voip katsoo Karjala Liito ja Karjalaisii Kesäjuhlii sivuiloilt. Ja onha tuoskii pari kuvvaa, joit voip katsoo. Jokunen vuosi sitten esiteltiin karjalaisten kesäjuhlissa uutta vaatteistoa, jossa oli hyödynnetty kansallispukujen värejä ja kuviointeja. Ne sopivat hyvin myös keveämpiin asuihin. T-paidan ja kansallispuvun välille löytyy kyllä rako mallistolle, jossa perinne ja juuret näkyvät ja ollaan ”smart casual”-linjalla. Jopa miesten tavanomaisen tylsää pukeutumista voisi virkeyttää kansallispukuviritteisillä liiveillä tai kaulakoruilla. Perinteestä ammentaminen ei aina kerää pelkkiä aplodeja. On ”oikeata” pukeutumista, kuten on ”oikeata” murretta tai ”oikeita” perinneruokien reseptejä (onneksi jalka on jo ovenraossa, karjalanpiirakassa on riisiä, jota taatusti ei ole pitkään popsittu näillä kunnailla). Tällä vuosituhannella saa tehdä asioita toisin kuin ennen. Nii ol mukavaa jot! Lähet sie ens kesän mukkaa Seinäjoe juhlil? Rakennussuojelun keskeinen ongelma on, että korjaaminen ja säilyttäminen tulee kestämättömän kalliiksi, jos rakennuksille ei keksitä hyödyllistä käyttöä. Sama koskee muitakin perinteitä: niille pitää löytyä rooleja tähän päivään. Toivottavasti näemme joskus uutta Koivistonkin kansallispukuihin perustuvaa muotia kaupallisena tarjontana. Seuran syysseminaarissa on tarkoitus syventyä kansallispukujen maailmaan. Karjalaisii terveisii kaikil koivistolaisil! Rakkaamme, äitimme, mummimme, lehtori Rakas veljemme, setämme ja Laila iso-setämme Osmo Kalevi HYVÄRINEN SEPPÄ o.s. Ämmälä s. 10.5.1930 Koivisto k. 23.6.2015 Mäntsälä s. 12.7.1927 Viipuri k. 22.6.2015 Lahti Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän. Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyi tähän. Kun sammui sydän läheisen, on aika surun hiljaisen. Ikävöiden Anna, Nikke ja Noora Eeva, Risto, Aatu ja Eetu sukulaiset ja ystävät Jossain kirkkauden maassa kuljen. Taakka harteita ei paina, se on poissa. Kukkaportin avaan, suljen. Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli. Joka puu on ystäväni hymyhuuli. Itkenkö? Enhän toki ihanassa maassa. Einari Vuorela Rakkaamme on siunattu haudan lepoon läheisten ja ystävien saattamana. Suomen Koivisto-Seura r.y. Perustettu 1948 Toimii koivistolaisten yhdyssiteenä - järjestää kotiseututilaisuuksi - harjoittaa julkaisutoimintaa - suorittaa kotiseutukulttuuriin liitty vää kokoamista ja tallentamista. www.koivistolaiset.net Hauku hittaast jot miekin saan tolkkuu Jouni J Särkijärvi Kaipauksella muistaen Aila Alpo perheineen Timo perheineen Tiina perheineen Maija ja Seppo muut sukulaiset ja ystävät Siunaus toimitettu 10.7.2015 läheisten ja ystävien läsnä ollessa. Lämmin kiitos osanotosta. Puheenjohtaja, Jouni J. Särkijärvi Kuurinniityntie 1, 02750 Espoo puh. 040 516 4951 jouni.sarkijarvi@pp.inet.fi Varapuheenjohtaja, Tuula Koppinen Rauhalanpuisto 10 B 36, 02230 Espoo puh. 050 516 5651 tuula.koppinen@kolumbus.fi Sihteeri, Virpi Huhtanen, Ahtaanmäki 1 A 2, 02280 Espoo. puh. 0440 501 806 virpi.huhtanen@kolumbus.fi Taloudenh. Karjalan Tilikeskus/Patrikainen Ratakatu 47, 53100 Lappeenranta puh. 05 544 8850 Perinnetoimikunta, Jorma Simola pj. Proomukatu 6 A 14, 15140 Lahti puh. 040 564 9341 Taidetoimikunta, Leena Airaksinen pj. Metsäpirtintie 10 A 1, 02130 Espoo puh. 050 548 1601 Senioritoimikunta, Helge Teikari pj. 07190 Halkia puh. 019 664 8112 Hallituksen muut jäsenet: Virpi Huhtanen, Espoo varalla Risto Kaukiainen, Helsinki Raimo Kyytsönen, Mäntsälä varalla Hannu Veijalainen, Lahti Matti Agge, Parainen. 040 536 7701 varalla Airi Saarinen, Turku Tuomo Kokkala, Kotka. 050 589 4443 varalla Jorma Jack, Kotka 0500 619 482 Esko Kaukiainen, Tuusula. 0400 800 752 varalla Katariina Aaltonen, Espoo puh. 050 4393 791 Riitta Nurmi, Porvoo. 041 455 8885 varalla Marja-Leena Montonen, Porvoo Hannu Seppinen, Turku. 040 703 1244 varalla Tuula Agge, Parainen Tuula Raukola, Kotka. 044 522 8098 varalla Juha Ilmasti, Hamina Koivisto-säätiö: Hallituksen pj. Sirpa Taskinen, Helsinki 040 5811 642 Asiamies Pertti Hoikkala 040 583 5397 Linnankoskenkatu 15 C 10, 06100 Porvoo koivisto-saatio@kolumbus.fi 4 Nro 7 Heinäkuu 2015 67. Koivistojuhlat Paraisilla 25-26.7.2015 Tervetuloa Muistojen-ilta risteilylle vielä joitain lippuja jäljellä, kannattaa kysellä vielä heinäkuussakin lippuja. Sarlinin koululla muutamia invaparkkipaikkoja eri sisäänkäynnin yhteydessä jos kuljet esim. pyörätuolilla. Näistä paikoista voi kysellä järjestysmies Eero Silfveriltä puh. 040-7448135. Sarlinin koulu, Koulukatu 16 Muistattehan varata käteistä rahaa pääsylippuihin, ruokailuun ym. kun meillä ei ole pankkikortilla maksamismahdollisuutta. Paraisilta toki löytyy Otto-automaatteja läheltä juhlapaikkaa mm Rantatie 20 ja Rantatie 8. Täällä kaikki on lähellä. Tänne on helppo tulla. Vaik meil on monenlaista ohjelmaa, työ tullessanne vast teette juhlasta juhlan yhes mei kans ! Lauantaina: 25.7. klo 12.00-16.00 213 käsityökerho näyttely, arpajaispalkintopöytä klo 14.00.-15.00.210 klo 15.00-16.00 210 klo 13.00-14.30 211 klo 14.30.-16.00.211 Saarenpään kokous Patalan kyläkkous Kaukiaisten sukuseura Rautasen kyläkokous Sunnuntaina 26.7 klo 11.30-13.00 104 klo 11.30-13.30 105 klo 11.30-13.30 105 huovutuspiste, laivakortit taidetoimikunta näyttely perinneyhdistys näyttely klo 12.00-13.30 klo 12.00-13.30 klo 12.00-13.30 klo 12.00-13.30 Rouskun sukukokous Kurkelan-Hoikkalan kyläkokous/Kurkela seura Mäkeläisten kokous/Penttilän kokous käsityökerho näyttely, arpajaispalkintopöytä 209 210 211 213 Myyntipöydät 1 2 3 4 Vatnuorin kyläyhdistys Turun koivistolaiset Suomen Koivistoseura Humaljoen kyläyhdistys 5 6 7 8 Patalan kyläkirja Runokirjan/kirjan myynti Lahden koivistolaiset Helsingin Koivistolaiset Mie tiijjän Kesäkuu Viestishä mie yritin kysellä teilt lukijoilt, et tietääks teist kukkaa, kui monta kestikievarii aikoinaa mei kotipitäjäs ol, ja mis kylis ne toimiit. Eij oo ainaskaa tähä päivää männes viel napant kala miu koukkuhei, nii et pittää miu alkaa itsei etsii sitä vastausta. Mie käin täs heinäkuu alkupäiviin suntakkiin Loviisas Unkerni pastiljoonil katsomas kesästä teatterkappaletta, mikä kerto karoliinikentraal Aarmveltist. Näytelmä päähenkilöö esitti porvoolaine Marko Putkone, kuka o yks miu mielinäyttelijöist ja kene mustalaislaului mie oon ain mielelläi kuunnelt. Täs tarinas ei nyt puututtu siihe vaiheesee kentraali elämäs, mil o olt kaikist kestävämp merkitys mei Suomemaa historias. Kahennetoista Kaarle suomalaisjoukkoi rippeet kuninkaa kuolema jälkee Norjast tuont karoliinisoturha siirty Vennäi tsaari palveluksee ja nimitettii Suurruhtinaammaa Suome asjai esittelijäks Pietarii. Häne ansiostaaha ns. Vanha Suomi palautettii 1812 muu Suome yhteytee. Mut Iso- ja Pieneviha jälkesiin aikoihi hää, niiko tää näytelmäkkii kerto, joutu napit vastakkai näytelmä toise päähenkilö, Porvoos syntynee Pernaja kirkkoherra puhtaa lutterilaise usko puolustaja, Petrus Serlachiukse kans. Kirkkoherra syyti tuhkaa ja tulikivvee viiekymmänä vuuve aja pernajalaisii synnitekijöijä niskaa, jos häne sannaa ei meinattu uskoo. Särkilahes syntynt pappi ol toime mies. Ehti olla kolme kertaa naimisiskii ja saaha 20 lasta. Ainakii häne kaheksaa poikaa elliit häne luonaa siihe ast, ko ehtiit hankkiutuu hyvvii virkoihi ja rikkahii naimisii. ”Parempii perrei” tytöthä kelpasiit tuoho aikaa vaa kauppatavaraks, ko höitä naitettii korkehis asemis olevii rikkaihii sukuihi. Mut oikiastaaha miu piti kertoo siint, et täl toiminna miehel Petruksel, kuka kuol 83-vuotiaan, lankes niiko luonnostaa Pernajas tuottosa lisäpisnis, kestikievari isännyys. Papitha ne alkujaa ma- jottiit ainaskii arvokkaampii matkamiehii ommii koteihiin. Eihä köyhäl kansal oikiastaa olt varraaka suuremmalt matkustellakaa. Jos joku halus käyvvä pitemmäl vaik sukuloimas, ni hää varmast poikkes yöks johokii tievarre talloo taik nukku vaik heinälaos. Pernajaha ol Kuninkaatie varrel. Samal taval tie Tukholmast Viipurii ja eellee Pietarii kulki Koivisto kautta. Ja sitävastha Koivistolkii ol kolmekii kestkievarii: yks ol Humaljoel, yks Römpötis ja yks viel Krkokyläs. Mie arvaan, et niiko Pernajaskii, nii myös Koivistol Kirkokylä kestkievar ol kirkkoherra hoijos. Leena Rossi kertoo näist kestkievareist kirjassaa "Koiviston arkielämää” (Koivistosäätiö 2003) sivul 58. Nykysihä näyttää taas silt, et matkustavaisil tarjotaa yösija omas kois, ko uus AirBnB -majotustapa valtaa markkinoi hotelleilt ja matkustajakoilt. Martti Piela 5 Nro 7 Heinäkuu 2015 Kirjotuksii` ja kuulumissii` Erinomaiset Karjalaiset kesäjuhlat Hyvinkäällä 2-vuotias piirakkakilpailujen nuorin osallistuja. Karjalan Liiton 75-vuotisjuhlavuoden Karjalaiset kesäjuhlat onnistuivat erinomaisesti Hyvinkäällä. Kaksipäiväiset kesäjuhlat kokosivat useisiin monipuolisiin tapahtumiin yhteensä yli 12 000 henkeä. Valtakunnallisissa piirakkakilpailuissa koettiin osallistujaennätys. Useissa eri sarjoissa aikuiset ja lapset kilpailivat piirakanrypyttämisessä. Kilpailun nuorin osallistuja oli vasta 2-vuotias. Karjalan Liiton puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström on erityisen ilahtunut piirakkakisan saaneesta suuresta huomiosta. Tällä tavoin kulttuuria siirretään sukupolvelta toiselle. Avajaisjuhlassa Tahko Pihkalan pesäpallostadionilla nähtiin Hyvinkää 10 -historiikki kantaesityksenä. Hyvinkääläisten harrastajanäyttelijöiden esitys kaupungin kasvusta oli menestys. Kesäjuhlien juhlapuhujana oli teatterinjohtaja, ohjaaja Mikko Kouki, joka osuvasti käsitteli puheessaan identiteettiä ja juurten merkitystä. Karjalan Liiton kesäjuhlat saivat tervehdykset valtion korkeimmalta johdolta, tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä ja pääministeri Juha Sipilältä. Kesäjuhlista kuvia ja juhlapuheita: www.karjalanliitto.fi www.facebook.com/karjalanliitto www.facebook.com/karjalaisetkesajuhlat Seuraavia Karjalaisia kesäjuhlia vietetään Seinäjoella 17.-19.6.2016. Evakkomatkani Äitini Martta Hilskan kertoman mukaan Ensimmäinen matka evakkoon Koiviston Härkälästä alkoi talvisodan sytyttyä. Mummoni, Isän Äiti Katriina Hilska, Äitini ja minä Koivistolta junalla Keski-Suomeen. Matkalla jouduttiin lentokoneiden hyökkäyksen kohteeksi. Kaikki komennettiin junasta lumihankeen ja metsään. Taidettiin selvitä siitä suuremmitta menetyksittä, vaikka juna oli väkeä täynnä. Varsinaiseen evakkopaikkaan meidät ohjattiin Kuhmoisiin Puukkoisten kylälle. Pieni maalaistalo ja sen ystävällinen isäntäväki oli kotimme reilun puoli vuotta. Isäni taisteli talvisodassa Saarenpään patterilla,josta taistellen Viipurinlahden yli Virolahden Vilaniemeen. Talvisodan jälkeen isäni komennettiin Jyväskylään Valtion Tykkitehtaalle aseteollisuuteen. Isä sai perheelleen asunnon tehtaan asuntoalueelta. Toinen evakkomatka, joksi sitäkin voi sanoa, alkoi 18pv elokuuta 1940 Kuhmoisista Jyväskylään. Linja- autolla saa- vuimme, Mummo, Äiti, minä ja Kuhmoisissa syntynyt siskoni Eeva, Jyväskylän linja - auto asemalle. Varsinainen evakkomatkan kertomisen aihe onkin matka linja-auto asemalta Tykkitehtaan asunto alueelle. Koko sakki matkatavaroineen, ensimmäistä kertaa Jyväskylässä eikä tietoa minne päin pitäisi mennä. Äiti katseli taksia, joka osaisi viedä oikeaan osoitteeseen. Varsinaista taksia ei näkynyt, mutta torin reunasta löytyi iso musta Amerikan auto jonka kuskina oli sotilas. Äiti kysyi, oliko hän mahdollisesti taksi autoilija, ja saisiko kyydin Tykkitehtaalle. Kuljettaja sanoi ettei ole, mutta nähtyään neljän hengen perheemme matkatavaroineen sanoi vievänsä meidät. Matkalla hän kertoi, että esimiehensä Marsalkka Mannerheim oli perustamassa Sotainvalidien Veljesliittoa Cygnaeuksen kansakoululla. Ajoimme koulun ohi matkalla, jossa aloitin koulunkäynti- ni viisi vuotta myöhemmin. Ajo ohjetta määränpäähän piti kuulemma pari kertaa kysellä matkan varrella. Viime vuosina olen toiminut Sotainvalidien Saarijärven osaston hallituksessa tukihenkilönä vaimoni Irman kanssa. Olen kertonut useasti, että on sitä ajeltu Mannerheimin Crysler Imperialilla. Välirauhan aikana Mannerheimin auto oli tämä Crysler. Kuljettajan henkilöllisyyttä en ole saanut seville. Nyt elokuussa tulee kuluneeksi 75 vuotta tästä evakkomatkasta. Saarijärvellä Erkki Hilska Hei! Juuri luin mielenkiintoista juttua Koiviston liikenteen historiasta. Meillä on kuvaa autosta joka on ollut harvinaista tuolloin Koivistolla. Liekö juuri noita ensimmäisen taksin ajoilta. Muistaisin,että oli KoivistoMakslahden tieltä. Takana istuva lierihattuinen on Arvi Linna.toisista en tiedä. Josko joku lukija tunnistaisi onko tuo se Ford Tervahartilan kylän poikia Vasemmalta isäni Anton Simola, Toivo Ahokas ja Arvo Vartiala. Eeva-Marjatta Simola Ritva Salonen KOIVISTON AUTO www.koivistonauto.fi 6 Nro 7 Heinäkuu 2015 Sauvon Karjalaisseuran tarinaillassa 21.5.2015 muisteltiin karunassa asunutta Ahti Heinoa ja hänen kotiväkeään. Mannerheimristin ritari Ahti Heino Ahti Heino oli syntynyt Koivistolla 20.9.1921 ja kaatunut 14.1.1942 Krivillä Itä-Karjalassa. Perheen koti oli ennen sotia Koivistolla Vatnuorin kylässä Kaalialassa. Tämä Koiviston tai toiselta nimeltään Pullin niemi, jolla Vatnuorin kylä sijaitsee, pistää syvälle Viipurin lahteen. Kylä muodostui viidestä osasta, joista Kaaliala ja Pullinniemi olivat osia. Heinon perheessä oli 10 lasta, 4 poikaa ja 6 tyttöä. Ahti oli lapsista vanhin. Tässä sovellettu lainaus kirjasta "Vatnuori kylä meren syleilyssä": Heinon perheellä oli maatila Kaalialassa ja maanviljelyksen ohella harrastettiin kalastusta kotitarpeiksi. Isä Reinhold Heino kävi kesäisin laivojen lastauksessa, joka toi tervetullutta lisää toimeentuloon. Keväisin kun lumi oli sulanut jäältä tai kevättuulet puhaltaneet lumen pois ja jää oli ohentunut huomattavasti, Reinhold pani särysverkot veteen jään alle. Näillä 1,2 m korkeilla verkoilla sai särkiä ja ahvenia. Tämä kalastus toi mukavaa vaihtelua ruokapöytään, josta vastuun kantoi äiti Selma Sylvia os. Suikki, syntyisin viereisestä Johanneksen puoleisesta Revonsaaresta. Talvisodan alkaessa Talvisotaa pakoon piti lähteä 1.12.1939 klo 5 aamulla, eli heti sodan sytyttyä, mutta oli kirkas päivä ja lentotoiminta vilkasta, joten koko päivä jouduttiin odottamaan kylän satamalaiturin lähellä proomukuljetusta. Kirjassa "Vatnuori kylä meren syleilyssä", kerrotaan asukkaiden siirrosta suunnilleen näin: Illan pimetessä väki siirrettiin kolmeen proomuun, joihin oli pohjalle levitetty olkia eristeeksi. Hinaajat lähtivät vetämään proomuja yli Viipurinlahden kohti Tervajokea, Armi Laakso os. Heino 3 oikealta ohuen jään ritistessä proomujen laitoja vasten. Tervajoella väki purettiin laivoista ja matka jatkui, ilmeisesti hevoskyydeillä, Ylämaalle, jossa odoteltiin junakyytiä. Lastaus junaan tapahtui Pulsan asemalla, josta lähdettiin kohti Lahtea. Lahteen saavuttaessa juna pysähtyi ja evakuoitavalle väelle tarjottiin hernekeittoa. Lahdesta matkaa jatkettiin junalla Orivedelle, jossa siirryttiin kuormaautoihin, joiden lavalle oli laitettu suojaksi vanerista tehdyt kuljetuskopit. Tämän kuljetuksen määränpäänä oli Kuhmoinen. Armi Laakso muistelee, että heidät olisi viety proomuilla Päijänteen yli Sysmään? Josta he pian palasivat Kuhmoisiin, jossa he viettivät sen talven. Keväällä tuli sitten muutto Karunaan. Näillä ns. tasoitussiirroilla yritettiin asuttaa siirtoväkeä sellaisille paikkakunnille, jotka jotakuinkin vastaisivat menetetyn kotiseudun oloja. Karunassa syntyi perheen nuorin lapsi Terttu Anneli, joka syntyi 25. heinäkuuta 1941, eli aika pian Karunaan muuton jälkeen. Karunassa Heinon perhe sai asunnon lääkäri E. A. Tammivaaran omistamalta Kirulan tilalta, jolla oli yhteys merenrantaan. Tammivaara oli hankkinut ennen sotia myös toisen tilan tästä samaisesta Ksklahden kylästä. Tämän Vähä-Tiivilän päärakennus ja maat sijaitsivat kylän keskustassa. Jatkosodan jälkeen Tammivaara joutui asutuslautakunnan päätöksellä luovuttamaan VähäTiivilän tilan siirtoväen asutustarkoituksiin. Tila jaettiin kahteen osaan ja uusikirkkolainen Felix Juva sai tilasta sen osuuden, jossa päärakennus sijaitsi. Felix Juvan Pauli Peltola Vähä-Tiivilän tilan rakennusten ilmakuva tytär Onerva avioitui karunalaisen Brynolf Sirkkilän kanssa. Siitä eteenpäin tilan tarina on meille tuttua. Jatkosodan aika Jatkosodan alkaessa Ahti Heino joutui rintamalle ja oli syyskesällä mm. JR 5:n toisen pataljoonan viidennessä koppaniassa konepistoolimiehenä valtaamassa tykkipatteria Talin maastossa, johon heidät oli tuotu avuksi ItäKarjalasta. Sieltä heidät siirrettiin takaisin Itä-Karjalaa valtaamaan ja siellä Ahti rajuissa taisteluissa haavoittui 21.9.1941 ja joutui hoidettavaksi Harjavallan Sotilassairaalaan, jossa hän oli kertonut aseveljelleen Unto Nyyssöselle haavoittumiseen johtaneen tarinansa. Unto Nyyssösen kirjoittama muistelu Olin jatkosodan aikana mukana Aaverykmentin joukoissa ja palvelustehtävääni kuului kerran toimittaa erästä edustustehtävää, mistä haluan seuraavassa muistini mukaan lukijalle kertoa. Marras-joulukuun vaihteessa 1941 sain Maaselän lohkolla puhelinmääräyksen JR 5 II pataljoonan adjutantilta, luutnantti O. Lindblomilta ilmoittautua välittömästi pataljoonamme komentajalle everstiluutnantti Auno Kuirille. Saavuttuani komentajan korsulle hän ilmoitti minulle, että pataljoonamme 5 komppaniassa palvelevalle korpraali Ahti Heinolle on ylipäällikkö myöntänyt Mannerheim-ristin nro 27. Samalla Kuiri tiedusteli, olisinko halukas ottamaan vastaan komennuksen edustamalla pataljoonaamme ja viemällä ristin henkilökohtaisesti Heinolle Harjavallan sotasairaalaan, missä hän oli hoidettavana haavoittumisensa jälkeen. Kuiri luovutti samalla Päämajasta saapuneen ristin. Kiitin arvon komentajaamme ja tuntui, että olin saanut suorittaakseni ainakin siihenastisen elämäntaipaleeni varrella arvokkaimman tehtävän. Koska silloin ei lainkaan myönnetty minkään laatuisia lomia, tuli tämä 18 vrk komennus oikeaan arvoonsa. Paluumatkalla Kuirin luota tuli vastaani konekiväärikomppanian päällikkö kapteeni Reino Simonen (nyk. eversti evp.) ja kerrottuani hänelle tulevasta komennuksestani kysyi Simonen, voisinko viedä samalla hänen puolestansa karhukoiranpennun Metsämuurolaan, hänen vaimolleen. Tästä hänen vaimonsa tulisi varmaan iloiseksi, joten lupasin 7 Nro 7 Heinäkuu 2015 Ritva Tammivaara Kirulan tilan asuinrakennus "Tuntui, että olin saanut suorittaakseni ainakin siihenastisen elämäntaipaleeni varrella arvokkaimman tehtävän." hoitaa samalla myös Simosen asian ehdolla, että minulle myönnetään tarpeellinen lisäloma. Simonen lupasi puolestaan huolehtia tästä puolesta ja sain myöhemmin tietää tarvittavan lisäajan. Pääsin lähtemään prenikoineni ja koirineni varhain aamulla 38 pakkasasteen saattamana Maaselän asemalta kolonnan autoon mukana kohti Suojärveä. Minulla oli onnea, sillä pääsin istumaan autonkuljettajan kanssa auton ohjaamoon, missä oli riittävän lämmintä. Matka kulki aluksi Kumsjärvelle, missä EKM:n kanttiiniparakissa joimme teetä aidossa Itä-Karjalaisessa ympäristössä. Täällä sattui eräs hauska tapaus. Ollessani Simosen koira sylissäni jonossa, tuli viereeni eräs kapteeni, joka kysyi: ”Mikä tuo on?” Vastasin hänelle: ”Tämä on pieni karhun pentu otettu kiinni Krivin aseman maastosta.” Kapteeni vaati kovasti myymään karhunpentua itselleen ja sanoi, että hänen vaimonsa olisi iloinen syöttäessään häkissä olevaa karhua. En viitsinyt mainita, että kuinkahan iloinen hän olisikaan, kun karhu alkaisi haukkua. Matka jatkui edelleen kohti Suojärven asemaa, mihin saavuimme n. 10 ajotunnin jälkeen. Lavalla olleet aseveljet olivat kangistuneet pakkasen vaikutuksesta niin paljon, etteivät voineet lainkaan liikkua. Vasta pitkän ajan jälkeen alkoivat heidän jäsenensä vähitellen vertyä ja liikuntakyky palasi. Hetken odotuksen jälkeen saapui paikalle Äänislinnasta koti-Suomeen matkalla ollut sotilasjuna, mihin siirryin ja matkani pääsi tältä osin alkamaan kohti Joensuuta ja täältä edelleen Kouvolaan sekä Taavettiin. Matkanteko oli silloin perin hidasta ja kesti toista vuorokautta tulla Taavetin asemalle, mistä matkasin Metsämuurolan kasarmialueelle. Luovutin koiranpennun rouva Simoselle, joka miehensä tervehdyksestä tuli todella iloiseksi. Palasin takaisin Taavettiin ja matkani jatkui kohti Harjavallan Sotasairaalaa ja varsinaista tehtävääni. Harjavallan asemalle saa- vuttuani otin heti yhteyden Sotasairaalan adjutanttiin, joka lupasi lähettää sairaalan auton noutamaan minua. Auto osoittautuikin oikein kunnon Hoppa-Heikiksi ja vuoden 1930 malliseksi. Matka kuitenkin onnistui hyvin ja sairaalassa minua oli vastassa Mannerheim-ristin ritari ja aseveljeni Ahti Heino. Hän oli haavoittumisestaan jo siinä määrin toipunut, että pystyi liikkumaan. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta sairaalan adjutantti oli lämmittänyt saunan, mikä olikin puhtauden puolesta erittäin tervetullut ja minulle, syöpäläisten vallassa olevalle rintamamiehelle, hyvänolontunteen tuova ja mieluisa elämys. Saunassa Heino kysyi minulta, olinko kuullut, että hänelle olisi myönnetty Mannerheim-risti. Vastasin hänelle etten ollut lainkaan kuullut asiasta. Sinä aikana mainittiin ”ritarit” oikein radion uutislähetyksissä ja Heino kertoi sairaalakavereittensa kuulleen hänen nimensä radiosta. Kysyin Heinolta: ”Mistä arvelet ristin saaneesi?” Heino vastasi: ”Kun palasimme Karjalan kannakselta Itä-Karjalaan oli meillä ensimmäinen koetos vihollisen kanssa Villavaarassa. Tappiomme siellä olivatkin erittäin suuret. Kuten tiedät, meitä oli vastassa venäläinen vankipataljoona. Taistelujen jälkeen meille tuli lepovaihe ja toisen rykmentin tuli jatkaa Äänislinnan suuntaan. Kun naapurijoukot tulivat asemiimme, pysähtyi heidän etenemisensä. Minä lähdin ympäristön tuntevana etenemään yksinäni ja toiset tulivat perästä. Laaja eteneminen pääsi alkamaan. Olin jatkanut noin kilometrin verran, kun sain osuman vasempaan olkapäähäni venäläisen tarkkuusampujan kivääristä ja sen seuraamuksesta nyt ollaan täällä. Kun olin haavoittuneena makaamassa maassa tuli majuri Rove luokseni ja kysyi, mitä varten JR 5 mies on täällä vaikka pitäisi olla levossa. Vastasin hänelle että lähdin näyttämään tietä etenemiselle, mutta näin kävi. Rove otti minulta henkilötiedot ja sanoi kirjoittavansa asiasta ylöspäin aina päämajaan asti. Siksipä arvelinkin, että jospa olisivatkin minulle myöntäneet sen ristin.” Seuraavana aamuna oli sairaalan juhlasalissa voimakashenkinen juhla, mihin kaikki kykenevät olivat määrätty saapumaan. Päällikkölääkäri, muistaakseni lääk.eversti Snellman, puhui kauniisti meille kaikille ja erityisesti Mannerheim-ristin ritarille, joka oli ensimmäinen tällainen potilas sairaalassa. Ohjelmassa oli myös yksinlaulua ja lauloin kolme isänmaallista laulua. Korpraali Heino pääsi aikanaan toipumislomalle ja palasi entiseen joukko-osastoonsa ja komppaniaan. Tuloiltanaan hän kävi tekemässä ilmoituksensa mukaan hyvän poteron ja sanoi: ”Nyt ei kaveri osu”. Seuraavana aamuna aloitti tykistö jälleen tulituksen. Jostain syystä se ampui muutaman laukauksen liian lyhyitä ja eräs kranaateista osui suoraan Heinon poteroon pirstoen hänet pieniksi kappaleiksi. Tähän päättyi kuvaus JR 5 ensimmäisestä Mannerheimin-ritarista ja meitä kaikkia mukana olijoita syvästi järkyttäneestä tapauksesta.” Takaisin Koivistolle Ahti Heino on haudattu syntymäpitäjänsä Koiviston, silloisen kauppalan, sankarihautasmaalle Koiviston kirkon läheisyyteen. Muu perhe pääsi ilmeisesti palaamaan kotiin Koivistolle vasta vuoden 1943 keväällä, sillä rannikon katsottiin silloin olevan sotilasaluetta vuoden 1942 loppuun. Jatkosotaa pakoon lähdettiin 15.6.1944 ja Koiviston maalaiskunnan sijoituspaikkakunnaksi oli tällöin määrätty Kiskon pitäjä ja siellä Heinon perhe sijoitettiin Liipolan kylään. Perheen isä Reinhold kuoli täällä Kiskossa 3.9.1948. Muu perhe muutti sitten Littoisiin ja siellä siihen osaan Littoista joka kuului Piikkiön kuntaan. Äiti Selma kuoli Littoisissa 19.9.1972. 8 Nro 7 Heinäkuu 2015 Onnitteluit` ja muistamissii` Tääl` tapahtuu Turun ja ympäristön Koivistolaiset Muista ystävääsi ilmoituksella. JUSSI REINIKAINEN Jyväskylän ammattiopistosta on valmistunut merkonomiksi 29.5.2015 . Jussin isänäiti Leena Reinikainen os. Tölkkö on Koivistolta. Jussin äidinäiti, Juulia Vanhala os. Larikka oli Kurkijoen Metsikoilta. Kiitokset Koivisto-säätiölle myönnetystä tuesta opintoihin. Sukuseura Koiviston Mäkeläiset Hinta risteilystä on 44 €/henk, kun kaksi samassa ikkunallisessa hytissä ja hintaan sisältyy: - lounas ruokajuomineen - kahvi- ja pullakuponki kahvilaan - yhteinen ohjelmallinen tilaisuus koulutustiloissa arpajaisineen - kahvi ja hedelmätarjoilu ennenkokousta Kutsu sukukokoukseen Sukukokous, joka on samalla sukuseuramme sääntömääräinen vuosikokous, pidetään Koivisto-juhlien yhteydessä Paraisilla sunnuntaina 26. päivä heinäkuuta klo 12 alkaen. Kokoustila selviää tarkemmin paikan päällä. Kokouksessa käsitellään sääntöjen mukaiset vuosikokousasiat ja hahmotellaan vuoden 2016 Koiviston matkaa. Kokouksen yhteydessä on myös hyvä tilaisuus täydentää Mäkeläisten sukupuuta puuttuvilla ja uusilla tiedoilla ja henkilöillä (henkilön koko nimi, syntymä/kuolinaika ja –paikka). Ottakaa siis aineisto mukaan niin täydennetään sukupuu ajan tasalle. Club Voguessa tähtiesiintyjänä Divet Show by M Vainio/ Antti Raiski. Tervetuloa Paraisille! Risto Mäkeläinen, hallituksen puh.joht. Ilmoittautumiset syyskuun 15 päivään mennessä Airi Saariselle puh. 0400-538443 tai sähköpostilla airi.a.saarinen@gmail.com Penttilän kyläkokous Penttilän kyläkokous pidetään myös Koivisto-juhlien yhteydessä Paraisilla sunnuntaina 26. päivänä heinäkuuta klo 13 alkaen. Kokoustila selviää tarkemmin paikan päällä. Kyläkokouksessa pohditaan Penttilän kyläraitin mahdollista kunnostamista kyläkirjan myynnistä kertyneillä tuotoilla. Samoin suunnitellaan kesän 2016 kesäretkeä Koivistolle. Viking Grace-risteily 28 - 29.9.2015 Lähtö ma. 28.9.2015 klo 20.55 Turusta Paluu ti. 29.9.2015 klo 19.50 Turkuun Lämintä kesää kaikille ja tervetuloa syksyllä risteilylle! Villasen suku Härkälästä! Kokoonnumme koivisto-juhlille Paraisiin lauantaina 25.7. klo 12. Tervetuloa myös kyläkokoukseen! Risto Mäkeläinen, puh.joht. Tervetuloa! Humaljoen kyläkokous Saarenpään-Hyttölän kyläkokous Paraisilla Lauantaina 25.7.15 klo 14.00 Kyläkokous pidetään sunnuntaina 26.7. klo 12 - 13.30 Koivistojuhlilla Paraisilla. Käsitellään mm. sääntömääräiset asiat. Tervetulloo! Martti Piela Patalan kyläkokous Koivisto-juhlilla lauantaina 25.7.2015 klo 15.00-16.00. Uusi ylioppilas VEIKKO OLAVI HAGMAN, Kouvolan yhteiskoulun lukiosta. Isovanhemmat Esteri Hagman os. Hytti Saarenpään Hyttölästä ja Veikko Olavi Hagman Makslahdesta. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Turun yliopistossa toukokuussa 2015 on suorittanut ILKKA NIKULAINEN Merimaskusta. FM MERVI AAVIKKO väitteli tohtoriksi 17.10.2014 Helsingin Yliopiston Lääketieteellisestä tiedekunnasta aiheenaan perinnöllinen kasvainalttius ”Identification of Novel Tumor Predisposition Families and Underlying Genetic Defects”. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Turun Yliopistossa on suorittanut ILKKA NIKULAINEN Merimaskusta. Ilkan mummo Eila Nikulainen o.s. Putus on Koiviston Putuksenkylästä. Vanhemmat: Pia Pouri ja Tuomas Herva. Pyryn mummo: Katri Pouri (os. Hoikkala). Pyryä lämpimästi Onnitellen Katri Pouri Härkälän kyläkokous Koivisto-juhlilla la 25.7. klo 13.00 - 14.00 Tervetuloa! Härkälän kylätoimikunta Tervahartialan kylätoimikunnan vuosikokous 2015 Kokous pidetään lauantaina 25.7. klo 12.30 Koivisto-juhlien yhteydessä Paraisilla. Mervin isovanhemmat Rauha ja Julius Kaukiainen olivat kotoisin Koiviston Penttilästä. Tervetuloa! Leena Laine, kylätoimikunnan puheenjohtaja Ilkan mummo Eila Nikulainen o.s. Putus on Koiviston Putuksenkylästä. Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiosta kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi PYRY HERVA. Tervetuloa mukaan! PS. Kyläkirjaa myytävänä juhlilla. Suomen Koivisto-Seura ry:n Koivistolainen syysseminaari Vanhamoision seuratalolla 26.9.2015 klo 11 (Kaarenkyläntie 112) Neljä sukupolvea koivistolaisista juurista 12.10.214 Helsingin Tuomiokirkossa: Mitra Sjöroos sylissään Isabel Maria Sofia Sjöroos, Yrjö Mäkeläinen Saarenpäästä ja Reima Mäkeläinen. IINA LEHTINEN on kirjoittanut ylioppilaaksi Sotkamon Urheilulukiosta. Ohjelmassa mm. koivistolaisten yhdistysten kuulumiset ja kattava tietopaketti Koiviston kansallispuvusta. Iinan vanhemmat Matti ja Maria Lehtinen. Iinan mummo ja isän äiti Aili Lehtinen os. Hovi Koiviston Kaalialasta. Tervetulloo! Johtokunta Kaikille kiinnostuneille!
