Kriisi - Suomen Mielenterveysseura

Kriisi
Suomen Mielenterveysseura
Teksti:
Suomen Mielenterveysseuran
SOS-kriisikeskuksen työryhmä
Toimittanut Päivi Liikamaa
Opasta saa lainata lähteen mainiten.
ISBN 978-952-7022-22-1
Paino: Grano 2015
Kuvitus: Kiemura Artworks
Ulkoasu: Bond
Kriisi
Ihmiset kohtaavat elämänsä varrella kriisejä. Kriisi on tilanne,
jossa aiemmin opitut ongelmien ratkaisukeinot eivät toimi. Kriisi
järkyttää elämän tasapainoa. Kriisi saattaa nostaa pintaan
myös vaikeita asioita menneisyydestä; monia itsestään selviä
asioita joutuu ehkä arvioimaan uudelleen.
Kriisi voi olla kehitys- eli elämänkriisi tai traumaattinen kriisi.
Kehityskriisin voi aiheuttaa tapahtuma, joka kuuluu normaaliin
elämään, mutta joka jostain syystä tuntuu ylivoimaiselta. Syitä
voivat olla esimerkiksi lapsen syntymä, lasten muutto pois kotoa
tai eläkkeelle jääminen. Elämän perusta voi järkkyä myös työttömyyden, sairauden tai avioeron vuoksi.
Traumaattisen kriisin syy on yleensä äkillinen ja yllättävä
tapahtuma, johon ei ole voinut varautua: onnettomuus, vakava sairaus, läheisen äkillinen kuolema, itsemurha tai väkivallan
kohteeksi joutuminen. Tapahtuma järkyttää, herättää pelkoa,
vihaa, syyllisyyttä tai turvattomuutta. Voi olla vaikea keskittyä ja
nukkua, keho voi reagoida tapahtuneeseen kipuina ja särkyinä.
Voimakkaat tuntemukset ovat kuitenkin normaali tapa reagoida
epänormaaliin tilanteeseen.
Omat voimat eivät aina riitä kriisistä selviytymiseen. Myös
läheiset ihmiset voivat olla tapahtuneen johdosta hämmentyneitä ja poissa tolaltaan. Ei pidä epäröidä hakea ammattiapua
ja vertaistukea. Kriisin synnyttämien ajatusten ja tuntemusten
käsittely yhdessä muiden kanssa helpottaa ja auttaa jaksamaan sekä selviytymään eteenpäin.
Kriisin vaiheet
Kriisiprosessissa on erilaisia vaiheita, jotka useimmat kriisissä olevat kokevat. Kriisiprosessin eri vaiheet eivät välttämättä erotu selkeästi ja välillä kriisissä oleva voi palata
vaiheesta toiseen.
Sokkivaihe tarkoittaa ensimmäisiä hetkiä järkyttävän
tapahtuman jälkeen tai kun asiasta saadaan tieto. Sokkivaiheessa ihmiset käyttäytyvät hyvin yksilöllisesti. Jotkut
huutavat ja itkevät, toiset lamaantuvat ja seuraavat sivusta
ymmärtämättä tapahtunutta todeksi ja kolmannet näyttävät
toimivan rauhallisesti ja tehokkaasti huolehtien välttämättömistä asioista. Sokkivaiheessa mieli ikään kuin suojautuu
asioilta, joita se ei pysty vielä ottamaan vastaan, ja tiedostaa tapahtuneen vasta vähitellen todeksi.
Reaktiovaiheessa alkaa tapahtuneen käsittely ja sureminen, tapahtuneen merkitys tiedostetaan ja tunteet
pääsevät esiin. Tunteet voivat olla tuskallisen voimakkaita.
Mieliala voi ailahdella laidasta laitaan. Kriisissä oleva voi
syyttää tapahtuneesta itseään tai muita, raivota ja vihata,
olla itkuinen ja seuraavassa hetkessä helpottunut siitä, että
elää. Olo voi olla levoton ja hajanainen, voi olla muisti- ja
keskittymisvaikeuksia. Elämän merkityksen tunne voi kadota,
voi masentua ja suhde itseen ja ympäristöön on koetuksella.
Usein koko keho reagoi järkytykseen: vapisuttaa, sydän tykyttää, väsyttää, mutta uni ei tule, päätä särkee, ruokahalu
on mennyt tai syö suruun.
Kriisin työstämisvaiheessa tapahtunutta käydään läpi
ajattelemalla, muistelemalla, puhumalla, kirjoittamalla
ja ehkä kirjallisuuden tai musiikin kautta. Monet kokevat
tarvetta kertoa tapahtuneesta yhä uudelleen ja uudelleen.
Tunteiden pukeminen sanoiksi, tapahtuneen tarkka kuvailu
ja pohtiminen voivat edistää toipumista. Kriisiin liittyy surua
ja luopumista. Vähitellen elämästä voi löytyä jälleen myönteisiä asioita, jotka kriisi peitti näkyvistä.
Uudelleen suuntautumisen vaiheessa ryhdytään rakentamaan uudelleen tulevaisuutta. Tapahtunut voi jäädä kuin
arveksi, joka pysyy, mutta joka ei estä saamasta uutta otetta
elämästä. Vähitellen uudet kiinnostuksen kohteet tulevat
menetettyjen tilalle. Usko itseen palautuu ja uskallus elää
vahvistuu. Voi antaa itselleen oikeuden iloita.
Selviytyminen
Vaikeiden kriisien läpikäyminen vaatii paljon fyysistä jaksamista ja henkisiä voimavaroja. Asioiden selvittely voi jäädä
kesken, jos tuska kasvaa liian suureksi. Pahimman ahdistuksen aikana lääkehoito lääkärin ohjeiden mukaan voi auttaa
eteenpäin, mutta pitkäaikainen lääkkeisiin tai päihteisiin
pakeneminen voi siirtää kriisin käsittelyä ja lisätä ongelmia.
Sureminen ei edisty, jos vaikeat asiat kieltää tai torjuu.
Kipeiden tunteiden käsittely on tarpeellista, jotta lohduttavat ja parantavat surun tunteet voisivat päästä esille.
Jokaisella on omat keinonsa selviytyä vaikeista elämäntapahtumista. Selviytymiskeinot muokkautuvat elämänkokemuksen ja persoonallisuuden mukaan. Selviytymistaitoja voi
myös kehittää ja harjaannuttaa. Mitä useampia keinoja on
käytössä, sitä joustavammin pystyy selviytymään erilaisissa
tilanteissa.
Puhuminen auttaa. Kun kertoo muille, mitä on tapahtunut ja mitä tuntee, ajattelee ja pelkää, tuntemukset ja pelot
saavat nimet ja niitä pystyy paremmin käsittelemään ja hallitsemaan. Asioista kannattaa puhua niiden oikeilla nimillä,
jotta läheiset eivät arastelisi ottaa niitä esiin.
Muiden saman kokeneiden tapaaminen voi lohduttaa.
Heidän on helpompi ymmärtää, miltä oikeasti tuntuu.
Tapahtumaan liittyvien tosiasioiden selvittäminen helpottaa.
Itkeminen helpottaa. Se on kehon luonnollinen tapa
reagoida suruun ja järkytykseen.
Kirjoittaminen voi auttaa selviytymistä. Tapahtuneesta
ja kaikista sen esiin nostamista tunteista ja ajatuksista voi
pitää päiväkirjaa tai tuntemuksia voi purkaa kirjoittamalla
tietyn aikaa useampana päivänä peräkkäin. Joillekin tunteiden ilmaisu voi olla luontevaa muulla tavoin, esimerkiksi
piirtämällä, maalaamalla tai soittamalla.
On hyvä muistaa, että pelottavat ja omituisetkin ajatukset ja tunteet ovat normaaleja reaktioita epänormaaliin,
traumaattiseen tapahtumaan.
Työntekoa ja opiskelua on hyvä jatkaa oman jaksamisen
mukaan. Koska keskittyminen voi olla vaikeaa, on paras
aloittaa rutiinitehtävistä. Tapahtuneesta kannattaa kertoa
esimiehelle ja työtovereille, jotta he ymmärtäisivät.
Kriisi ja suru vievät voimia. Siksi on pidettävä huolta itsestä myös kriisin keskellä. On hyvä levätä ja ulkoilla
riittävästi sekä syödä säännöllisesti kunnon ateriat. Kehon
hyvinvointi edesauttaa myös mielen eheytymistä. Liiallista
alkoholin käyttöä on syytä välttää.
Tapahtuma vaikuttaa myös läheisiin. Heidän ajatuksiaan ja tunteitaan on hyvä kuulla, vaikka joskus surun jakaminen juuri kaikkein läheisimpien kanssa on vaikeata.
Kriisin keskellä ihminen tarvitsee muita. On hyvä välttää
eristäytymistä, ellei koe juuri yksinoloa itselleen parhaaksi
selviytymistavaksi.
Kannattaa hakea epäröimättä apua ammattiauttajilta ja
vertaisryhmistä, jos omat voimat eivät tunnu riittävän.
Yhteystiedot
SOS-kriisikeskus
Maistraatinportti 4 A, 4. krs
00240 Helsinki
(09) 4135 0510
Valtakunnallinen kriisipuhelin
010 195 202
Ma–pe 9–07, la–su ja pyhäpäivinä klo 15–06
Tukinet – kriisikeskus netissä
tukinet.net
Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskusverkosto
mielenterveysseura.fi
Suomen Mielenterveysseura
Suomen Mielenterveysseura
Maistraatinportti 4 A
00240 Helsinki
Tukea ja apua
mielenterveysseura.fi
Kriisin keskellä ihminen tarvitsee muita.
On hyvä välttää eristäytymistä
ellei koe juuri sitä itselleen
parhaaksi selviytymistavaksi.
Kannattaa hakea epäröimättä apua
ammattiauttajilta ja vertaisryhmistä,
jos omat voimat eivät tunnu riittävän.