Viestintäviraston päätös maksikirjepalvelun lopettamisen postilain

1 (11)
Päätös
Anonymisoitu
8.5.2015
Dnro:
11/912/2015
Posti Oy
Posti Group Oyj/lakiasiat
PL 1
00011 POSTI
Viestintäviraston päätös maksikirjepalvelun lopettamisen
postilain mukaisuudesta
Postiyritys, jota päätös koskee
Posti Oy
Toimenpidepyynnön tekijä
A
Päätös
Viestintävirasto hylkää esitetyt vaatimukset ja toteaa, että
Posti Oy:n ei voida katsoa toimivan postilain (415/2011) 14 tai
15 §:n vastaisesti, kun se ei pidä tarjolla maksikirjepalvelua tai
muuta sitä enimmäiskooltaan vastaavaa kirjelähetyspalvelua.
Posti Oy:n ei voida katsoa toimineen myöskään postilain 41
§:n 4 momentin vastaisesti tiedottaessaan uusista ehdoista,
joiden mukaan maksikirjepalvelu ei enää kuulu kotimaan käteis- ja kuluttajapalveluihin.
Asian vireilletulo
Viestintävirasto on 8.1.2015 vastaanottanut toimenpidepyynnön maksikirjepalvelun lopettamisen johdosta. Toimenpidepyynnön tekijä (valittaja) vaatii, että Posti Oy peruu päätöksensä maksikirjeen lopettamisesta ja toimii postilain mukaisesti.
Toimenpidepyynnössä vaaditaan lisäksi, että Viestintävirasto
katsoo Postin laiminlyöneen sille postilaissa säädetyn toimitusehtoja koskevan tiedottamisvelvollisuuden. Lisäksi toimenpidepyynnössä vaaditaan, että Viestintävirasto määrää Postin perumaan päätöksensä myös väliaikaisesti muutoksenhaun ajaksi.
Viestintävirasto on saanut myös useita muita yhteydenottoja
maksikirjepalvelun lopettamisen johdosta.
Viestintävirasto
Kommunikationsverket
Finnish Communications
Regulatory Authority
Itämerenkatu 3 A
PL 313
00181 Helsinki
Puhelin 0295 390 100
www.viestintävirasto.fi
Östersjögatan 3A
PB 313, FI-00181
Helsingfors, Finland
Telefon +358 295 390 100
www.kommunikationsverket.fi
Itämerenkatu 3A
P.O. Box 313, FI-00181
Helsinki, Finland
Telephone +358 295 390 100
www.ficora.fi
2 (11)
Asian käsittely Viestintävirastossa ja saatu selvitys
Viestintävirasto kehotti 12.1.2015 valittajaa täydentämään toimenpidepyyntöään esittämällä perusteet sille, miksi tämä katsoo maksikirjepalvelun lopettamisen olevan postilain vastaista.
Viestintävirasto tiedusteli myös, katsoiko valittaja edelleen Postin laiminlyöneen tiedottamisvelvollisuutensa, kun Postin verkkosivuilla oli 8.1.2015 julkaistu maksikirjepalvelun lopettamisesta tiedote.
Toimenpidepyyntönsä täydennyksessä valittaja katsoo, että tiedotteessa oli mainittu maksikirjeen poistuminen, mutta että
maininta oli piilotettu kappaleeseen, jossa käsitellään pääasiallisesti paketin seurantaa. Lisäksi postin 9.2.2015 voimaantulevissa ehdoissa mainitaan edelleen maksikirje useissa kohdissa,
minkä johdosta jää toimenpidepyynnön mukaan epäselväksi,
ollaanko maksikirje tosiasiassa lopettamassa sekä kotimaan että kansainvälisen postin osalta ja onko Posti toiminut postilain
mukaisesti. Toimenpidepyynnössä katsotaan, että mikäli maksikirjepalvelun lopettaminen koskee vain kotimaan postiliikennettä, rikkoo se postilain mukaista vaatimusta yleispalveluiden tarjoamisesta tasapuolisin ehdoin. Lisäksi toimenpidepyynnössä
epäillään, pystyykö Posti jatkossa luotettavasti huolehtimaan
siitä, että ulkomailta lähetetyt maksikirjeet toimitetaan perille,
jos niitä ei jatkossa voi lähettää kotimaassa.
Toimenpidepyynnössä katsotaan Postin menetelleen postilain
vastaisesti maksikirjepalvelun lopettamisessa sillä perusteella,
että maksikirje kuuluu yleispalveluun, jonka on oltava pysyvästi
tarjolla tasapuolisin ehdoin. Lisäksi toimitusehdot ovat toimenpidepyynnön tekijän mukaan ristiriidassa tiedotteen kanssa.
Viestintävirasto varasi Postille tilaisuuden tulla kuulluksi
11.2.2015 tehdyllä lausuntopyynnöllä. Lausuntopyynnössä esitettiin Viestintäviraston alustavia arvioita asiasta. Posti antoi
lausuntonsa 6.3.2015.
Lausuntopyynnössä esitetyn lisäksi Posti kiinnitti huomiota siihen, että postidirektiivi, jossa on viittaus Maailman postiliiton
lähetyksiä koskeviin kokovaatimuksiin, ei ole sellaisenaan sovellettavissa olevaa oikeutta jäsenvaltioissa, vaan edellyttää
täytäntöönpanoa säätämällä vastaavista säännöksistä kansallisessa lainsäädännössä. Postin mukaan postilaissa ei ole vaatimuksia lähetysten koon suhteen.
Posti tarjoaa lausuntonsa mukaan tasapuolisin ehdoin MannerSuomessa käteismaksullisia enintään 2 kilon painoisia kirjelähetyksiä sekä enintään 10 kilon painoisia toimipisteestä lähetettäviä ja noudettavia paketteja. Postin mukaan sen tarjoamat palvelut ovat saatavissa koti- ja ulkomaille. Posti kertoo tarjoavansa kaikkia postilain 15 §:ssä määriteltyjä ja yleispalveluvelvollisuutta koskevissa päätöksissä tarkoitettuja palveluita. Lausunnon mukaan postilain 15 § ei rajoita sitä, miten yleispalveluvelvollinen postiyritys tuotteistaa yleispalveluvelvoitteen alaisia
tuotteita, kunhan määritelmän täyttäviä tuotteita on tarjolla
vähintään yksi. Posti toteaa, että postilain 15 §:n perusteluissa-
3 (11)
kin (HE 216/2010) todetaan, että yleispalvelun tarjoajalla on
mahdollisuus valita, millaisia kriteerit täyttäviä tuotteita se pitää tarjolla.
Posti toteaa, että se on julkaissut tiedotteen sekä uudet toimitusehdot internetsivuillaan kuukautta ennen ehtojen voimaan
tuloa. Toimitusehdoissa liitteineen on Postin mukaan selvästi
esitetty, mitkä tuotteet ovat tarjolla. Maksikirje on Postin mukaan edelleen tarjolla ulkomaan palveluissa, jotka on selvästi
erotettu sekä ehdoissa että hinnastossa omaksi kokonaisuudekseen. Lisäksi toimitusehtojen muutoksesta koskevassa tiedotteessa on lausunnon mukaan erikseen mainittu, että ”Ilman
seurantatietoja kulkenut kotimaan Maksikirje poistuu Postin kuluttaja-asiakkaiden valikoimasta 9. helmikuuta 2015”. Posti
katsoo siten huolehtineensa tiedottamisesta postilain mukaisella
tavalla.
Viestintävirasto antoi 9.3.2015 valittajalle tilaisuuden lausua
Postin lausunnon johdosta. Valittaja ei antanut lausuntoa.
Päätöksen perustelut
Asiaa koskevat säännökset ja yritykselle asetetut velvollisuudet
Postilain (415/2011) 14 §:n mukaan koko maassa on oltava pysyvästi tarjolla postipalvelujen yleispalvelu, joka on saatavilla
tasapuolisin ehdoin.
Postilain 15 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan yleispalveluun
kuuluvat enintään kahden kilon painoiset kirjelähetykset, jotka
maksetaan yleisesti käytettävissä olevilla käteismaksutavoilla ja
jotka käyttäjällä on mahdollisuus jättää postiyrityksen kuljetettavaksi keräilypisteeseen. Kotimaan kirjelähetyksistä on pidettävä tarjolla ainakin sellaista jättöpäivästä lukien toisena arkipäivänä jaettavaksi tarkoitettua kirjetuotetta, johon sovelletaan
19 §:ssä määriteltyä yleispalvelun laatustandardia. Pykälän 2
momentin mukaan pykälässä tarkoitettuun yleispalveluun kuuluvat sekä kotimaan palvelut että ulkomaanpalvelut.
Postilain 2 §:n 4 kohdan mukaan kirjelähetyksellä tarkoitetaan
kuljetettavaksi jätettyä osoitteellista, enintään kahden kilogramman painoista lähetystä, joka sisältää fyysisellä alustalla
olevan viestin. Pykälän 5 kohdan mukaan postipaketilla puolestaan tarkoitetaan yleispalveluun kuuluvaa osoitteellista tavaralähetystä, joka on jätetty kuljetettavaksi.
Postilain esitöiden mukaan (HE 216/2010, s. 78) kirjelähetykset
voidaan erottaa pakettilähetyksistä sen perusteella, missä
muodossa ne yleensä lähetetään. Kuori voi olla perinteinen kirjekuori taikka muu, esimerkiksi muovista valmistettu kääre.
Esitöissä todetaan, että aiemman postipalvelulain mukaan kirjelähetyksen muut ominaisuudet ja kirjelähetyslajit määriteltiin
tarvittaessa postiyrityksen toimitusehdoissa. Viittaus kuitenkin
poistettiin nykyisestä postilaista, koska lain käsite ei voi saada
sisältöään toimitusehdoista. Esitöiden mukaan postiyrityksen
toimitusehdoissa voidaan vain täsmentää esimerkiksi painorajo-
4 (11)
jen sisään sijoittuvien kirje- ja pakettilähetysten vähimmäis- ja
enimmäismittoja.
Postilain 41 §:n 1 momentin mukaan postiyrityksen on laadittava toimitusehdot. Toimitusehdot on julkaistava yrityksen internet-sivuilla ja pidettävä lisäksi pyynnöstä saatavilla paperimuodossa ilman korvausta. Pykälän 4 momentin mukaan käyttäjille
on tiedotettava uusista toimitusehdoista vähintään kuukautta
ennen niiden voimaantuloa.
Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista
koskevista yhteisistä säännöistä 15.12.1997 antaman direktiivin
97/67/EY (postidirektiivi, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveillä 2002/39/EY ja
2008/6/EY) 3 artiklan 4 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on
annettava tarvittavat toimenpiteet huolehtiakseen siitä, että
yleispalveluun kuuluvat vähintään seuraavat palvelut:
— enintään kahden kilogramman painoisten postilähetysten keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu
— enintään kymmenen kilogramman painoisten postipakettien
keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu,
— kirjattuja ja vakuutettuja lähetyksiä koskevat palvelut.
Artiklan 6 kohdan mukaan kyseisten postilähetysten vähimmäis- ja enimmäiskoot ovat ne, jotka on vahvistettu Maailman
postiliiton hyväksymissä asiaa koskevissa säännöksissä.
Postidirektiivin 2 artiklan 7 alakohdan mukaan kirjelähetyksellä
tarkoitetaan:
"minkä tahansa laatuiselle fyysiselle alustalle kirjoitettua viestiä,
joka kuljetetaan ja toimitetaan lähettäjän itse lähetykseen tai sen
kuoreen merkitsemään osoitteeseen. Kirjoja, luetteloita, sanomalehtiä ja aikakausjulkaisuja ei pidetä kirjelähetyksinä".
Postilähetyksellä taas tarkoitetaan postidirektiivin 2 artiklan 6
alakohdan mukaan:
"postipalvelun tarjoajan kuljetettavaa valmista lähetystä, joka on
osoitettu jollekin vastaanottajalle. Tällaiset lähetykset voivat kirjelähetysten lisäksi olla esimerkiksi kirjoja, luetteloita, sanomalehtiä
ja aikakausjulkaisuja sekä postipaketteja, jotka sisältävät joko
kaupallista arvoa omaavaa tai sitä vailla olevaa tavaraa."
Maailman postiliiton kirjepostin toimitusohjesäännön (Letter
Post Regulations) artiklassa 123 määrätään kirjeiden kokorajoista:
Article RL 123 Limits of size
1 The limits of size of items other than postcards and aerogrammes are given below:
5 (11)
1.1 maxima: length, width and depth combined: 900 mm, but the
greatest dimension may not exceed 600 mm, with a tolerance of 2
mm; in roll form: length plus twice the diameter: 1,040 mm, but
the greatest dimension may not exceed 900 mm, with a tolerance
of 2 mm;
1.2 minima: to have a surface measuring not less than 90 x 140
mm, with a tolerance of 2 mm; in roll form: length plus twice the
diameter: 170 mm: but the greatest dimension may not be less
than 100 mm. [––]
Maailman postiliiton pakettipostin toimitusohjesäännön (Parcel
Post Regulations) artiklassa 115 määrätään pakettien kokorajoista:
Article RC 115 Limits of size
1 Parcels shall not exceed two metres for any one dimension or
three metres for the sum of the length and the greatest circumference measured in a direction other than that of the length.
2 Designated operators which cannot accept, for any parcel or for
air parcels only, the sizes prescribed under 1, may adopt instead
one of the following dimensions:
2.1 1.50 metres for any one dimension or three metres for the
sum of the length and the greatest circumference measured in a
direction other than that of length.
2.2 1.05 metres for any one dimension or two metres for the sum
of the length and the greatest circumference measured in a direction other than that of length.
3 Parcels shall not be smaller than the minimum size prescribed
for letters.
Kirjelähetykset on määritelty Genevessä 12.8.2008 tehdyn
Maailman postiliiton yleissopimuksen 12 artiklan 2 kohdassa
seuraavalla tavalla:
2 Kirjelähetyksiä ovat:
2.1 1. luokan ja 2. luokan lähetykset, joiden paino on enintään 2
kg
2.2 kirjeet, postikortit, painotuotteet ja pikkupaketit, joiden paino
on enintään 2 kg
2.3 sokeainlähetykset, joiden paino on enintään 7 kg
2.4 erityispussit, jotka sisältävät samalle vastaanottajalle samaan
osoitteeseen osoitettuja painotuotteita (sanomalehtiä, aikakausjulkaisuja, kirjoja jne.) ja joita kutsutaan "M-pusseiksi"; niiden
enimmäispaino on 30 kg.
Genevessä 12.8.2008 tehty Maailman postiliiton yleissopimus
on saatettu Suomessa kansallisesti voimaan tasavallan presidentin asetuksella 550/2011 sekä lailla 416/2011 siltä osin kuin
yleissopimuksen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.
6 (11)
Viestintävirasto on nimennyt 29.12.2011 antamillaan päätöksillä Postin postipalvelujen yleispalveluyritykseksi koko maahan
(lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa) kirjelähetysten
postipalvelujen tarjontaan sekä kotimaasta lähetettävien enintään 10 kg:n painoisten postipakettien postipalvelun tarjontaan.
Posti on myös nimetty yleispalveluyritykseksi maahan saapuvien enintään 20 kg:n painoisten postipakettien postipalvelun tarjontaan seuraaviin kuntiin: Askola, Halsua, Kauniainen, Lestijärvi, Luoto, Marttila, Masku, Muurame, Pomarkku, Pyhtää,
Rusko, Siuntio.
Viestintävirasto valvoo postilain 67 §:n nojalla kyseisen lain ja
sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista.
Postilain 79 §:n 1 momentin mukaan, jos postiyritys tai henkilö,
jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, katsoo, että
joku toimii tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten
vastaisesti, postiyritys tai edellä tarkoitettu henkilö voi saattaa
asian Viestintäviraston päätettäväksi. Viestintäviraston on tehtävä asiassa päätös neljän kuukauden kuluessa hakemuksen
saapumisesta. Viestintävirasto voi myös omasta aloitteestaan
ottaa asian päätettäväkseen.
Postilain 75 §:n mukaan Viestintävirasto voi velvoittaa postilakia rikkovan postiyrityksen tai muun sellaisen yhteisön, jota
koskevaa sääntelyä postilaki sisältää, korjaamaan virheensä tai
laiminlyöntinsä.
Postilain 80 §:n mukaan Viestintäviraston päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen
toisin määrää.
Asian arviointi yleispalvelun tarjoajan velvollisuuksien osalta
Viestintäviraston aiemmat tulkintaratkaisut
Posti on nimetty tarjoamaan yleispalveluna alle 2 kg painavien
lähetysten osalta sekä kirje- että pakettipalveluita. Viestintävirasto on aiemmin Postille perillesaamattomien lähetysten toimittamisesta Viestintävirastoon antamassa kannanotossaan
(30.11.2012, dnro 552/9210/2012) katsonut, että postiyritys
saa tuotteistaa kirje-nimikkeellä palveluita, joilla voi lähettää
paitsi postilaissa tarkoitettuja kirjelähetyksiä, myös minkä tahansa kokoista ja muotoista, alle 2 kiloa painavaa tavaraa.
Viestintävirasto on maksikirjeiden jakelua koskevissa ratkaisuissa (24.10.2014, dnro 595/912/2014 ja 976/912/2014) todennut myös, ettei postiyrityksen käyttämä tuotenimi ratkaise
sitä, onko yksittäinen maksikirje tai muu isokokoinen, postiyrityksen kirjetuotteena lähetetty postilähetys postilaissa tarkoitettu kirjelähetys vai postipaketti. Viestintävirasto on edellä
mainitussa kannanotossaan katsonut, että kirjelähetykseen sisältyvä viesti jätetään postiyrityksen kuljetettavaksi yleensä
kuoressa tai postikorttina, joka kokonsa puolesta mahtuu esimerkiksi postiluukusta sisään. Postipaketti taas on osoitteelli-
7 (11)
nen tavaralähetys, ja alle kahden kilon pakettien osalta tavaralähetykset ovat yleensä havaittavissa esimerkiksi lähetyksen
päällyksen muodon ja tuntuman perusteella. Siten isokokoisia
kirjetuotteena lähetettyjä postilähetyksiä on usein niiden tuotteistuksesta huolimatta pidettävä tavaralähetyksinä ja siten
postilaissa tarkoitettuina postipaketteina.
Viestintävirasto on aiemmassa maksikirjeitä koskevassa ratkaisukäytännössään katsonut, että postiyrityksen mahdollisuus
täsmentää lähetysten kokorajoja koskee myös yleispalveluvelvollista postiyritystä. Lainsäätäjän ei voida katsoa tarkoittaneen, että yleispalveluvelvolliseksi nimetyn postiyrityksen olisi
vastaanotettava ja jaettava millainen tahansa kirjelähetys, joka
ei ylitä säädettyä painorajaa. Viestintävirasto on kuitenkin todennut, että yleispalveluyritys voi täsmentää kirjelähetysten
kokorajoja vain sillä edellytyksellä, ettei yleispalvelun tarjonta
tai kirjelähetysten viisipäiväinen jakelu perillekantona sen johdosta vaarannu. Viestintävirasto on pitänyt ns. perusjakelussa
perillekannettavien lähetysten vakiintuneita kokorajoja hyväksyttävinä, koska postiyritystä ei voitu postilain 43 §:n 1 momentin nojalla velvoittaa kantamaan kirjelähetyksiä pientaloihin
ja asuinhuoneistoihin muualle kuin postilaatikkoon tai postiluukkuun.1
Asian oikeudellinen arviointi
Maksikirjepalvelun kuuluminen yleispalveluun
Asiassa on kyse siitä, onko Posti Oy velvollinen pitämään tarjolla maksikirjepalvelua tai muuta sitä enimmäiskokorajaltaan
vastaavaa palvelua kotimaan palveluna. Maksikirjeen enimmäiskoko on ollut pituus + leveys + paksuus enintään 900 mm,
suurin pituus kuitenkin enintään 600 mm tai putkilon muotoisen
lähetyksen osalta pituus + kaksinkertainen läpimitta enintään
1040 mm, suurin pituus kuitenkin enintään 900 mm.2 Maksikirjepalvelu on Postin toteamin tavoin edelleen tarjolla kansainvälisten lähetysten osalta.3
Asiassa on vedottu siihen, että maksikirjepalvelu kuuluu yleispalveluun. Posti Oy on velvollinen pitämään pysyvästi tarjolla
postilain 15 §:n mukaiset edellytykset täyttäviä, yleispalveluun
kuuluvia postipalveluita, joita ovat mm. käteismaksulliset enintään 2 kilon painoiset kirjeet ja enintään 10 kilon painoiset paketit. Postilain esitöiden mukaan pysyvällä tarjonnalla pykälässä
tarkoitetaan sitä, että tarjolla on aina oltava vähintään yksi sellainen palvelu, joka täyttää pykälän mukaiset kriteerit. Yleispalvelun piiriin kuuluvat kaikki ne tuotteet, jotka ovat määritelmän
mukaisia. Yleispalvelun tarjoajalla on postilain perustelujen
1
Kyseisen säännöksen mukaan "Pientaloihin jaettavat kirjelähetykset on kannettava postilaatikkoon, joka sijaitsee paikalliset olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen matkan päässä postin
saajan osoitepaikasta. Kerrostalojen asuinhuoneistoihin jaettavat kirjelähetykset on kannettava
huoneistokohtaisiin postiluukkuihin."
2
Posti: Yleisimmät postimaksut Suomessa käteisellä maksettaessa 1.1.2014 alkaen, s. 1.
3
Käteispalvelujen hinnasto 9.2.2014 (http://posti.fi/liitteet/hinnatjamaksutavat/hinnastot/
kateispalv-hinnasto-09022015-fi.pdf), s. 12.
8 (11)
mahdollisuus valita, millaisia kriteerit täyttäviä tuotteita se pitää tarjolla. Yleispalvelun tarjoaja voi sen vuoksi päättää lakata
tarjoamasta esimerkiksi sellaistakin pakettituotetta, joka kuuluu
yleispalveluun. Sen on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että tarjolla on jokin yleispalvelun määritelmän mukainen pakettituote.
(HE 216/2010, s. 88–89.)
Postin 9.2.2015 voimaan tulleiden ehtojen mukaan postilain 15
§:ssä määritellyt yleispalvelun kriteerit täyttäviä kirje- ja pakettipalveluita on jatkossakin maksikirjeen poistumisesta huolimatta tarjolla esitöissä tarkoitetulla tavalla vähintään yksi. Kotimaan kirjelähetysten enimmäismitat ovat 9.2.2015 lukien 25 x
35,3 x 3 cm.4 Jakelupalvelut-nimisen yleisten sopimusehtojen
liitteen kohdan 1.3 mukainen perusjakelussa jaettavien lähetysten kokoraja (25 x 40 x 3 cm)5 ei ole muuttunut tässä yhteydessä.
Viestintävirasto toteaa, että kotimaan maksikirjepalvelu on sinänsä kuulunut yleispalveluun silloin, kun se on ollut tarjolla,
sillä palvelu on täyttänyt postilain 15 §:n 1 momentin 1 kohdan
mukaiset yleispalvelun kriteerit. Tämä seikka sinänsä ei postilain esityöt huomioon ottaen kuitenkaan merkitse, että Posti ei
olisi voinut lopettaa palvelun tarjoamista, sillä muita yleispalveluun kuuluvia kirjelähetyspalveluita on edelleen tarjolla.
Postilain suhde lähetysten kokorajoihin
Asiaa on tarkasteltava myös siltä kannalta, onko postilain 15
§:n katsottava asetavan edellytyksiä sille, minkä kokoisia kirjelähetyksiä tarjolla olevilla palveluilla on oltava mahdollista lähettää (säädettyjen painorajojen puitteissa).
Postidirektiivin 3 artikla sisältää viittauksen Maailman postiliiton
määräysten mukaisiin enimmäiskokoihin. Artiklan mukaan
yleispalveluun kuuluvien postilähetysten vähimmäis- ja enimmäiskoot ovat ne, jotka on vahvistettu Maailman postiliiton hyväksymissä asiaa koskevissa säännöksissä. Viestintävirasto toteaa aluksi, etteivät Postin uusien ehtojen mukaiset kotimaan
kirjelähetyspalvelut mahdollista kirjepostin toimitusohjesäännön
RL 123 artiklan kokorajojen mukaisten lähetysten lähettämistä.
Posti on vedonnut asiassa siihen, ettei postidirektiivi ole sellaisenaan sovellettavissa, sekä siihen, ettei postilaissa ole vaatimuksia lähetysten koon suhteen. Viestintävirasto toteaakin,
ettei postilain sanamuodosta sellaisenaan johdu yleispalveluyritykselle vaatimusta pitää tarjolla kokorajoiltaan juuri maksikirjettä vastaavaa kirjelähetyspalvelua. Viestintävirasto kuitenkin
katsoo, että sillä on EU-oikeuteen perustuva velvollisuus tulkita
kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle direktiivin
4
Käteispalvelujen hinnasto 9.2.2014 (http://posti.fi/liitteet/hinnatjamaksutavat/hinnastot/
kateispalv-hinnasto-09022015-fi.pdf), s. 4.
5
Jakelupalvelut-palveluliite 1.8.2011 Posti Oy:n yleisiin toimitusehtoihin 9.2.2015
(http://www.posti.fi/liitteet/hinnatjamaksutavat/ehdot/toim-ehdot-jakelu-fi.pdf), s. 3. Ehdon 1
kappaleen mukaan viisipäisessä perusjakelussa jaetaan mm. kaikki enintään 25 x 40 x 3 cm
kokoiset ja enintään 2 kg painavat ilman kuittausta luovutettavat kirjelähetykset.
9 (11)
sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun
tuloksen saavuttamiseksi. Direktiivi ei kuitenkaan voi sellaisenaan luoda velvoitteita yksityiselle, eikä viranomainen voi vedota direktiiviin sellaisenaan yksityistä vastaan.6 Kansallisen lain
direktiivinmukainen tulkinta voi kuitenkin johtaa siihen, että yksityiselle asetetun velvollisuuden laajuutta tai sisältöä täsmennetään.7
Postilain esitöiden mukaan postiyritykset voivat täsmentää lähetysten kokorajoja toimitusehdoissaan. Viestintävirasto on
katsonut edellä mainituissa maksikirjeiden jakelua koskevissa
päätöksissään tämän koskevan myös yleispalveluyritystä, sillä
lainsäätäjän ei voida katsoa tarkoittaneen, että yleispalveluvelvolliseksi nimetyn postiyrityksen olisi vastaanotettava ja jaettava millainen tahansa kirjelähetys, joka ei ylitä säädettyä painorajaa. Yleispalveluyrityksen osalta tätä täsmentämismahdollisuutta voidaan postilain tarkoitus8 huomioiden kuitenkin käyttää vain edellyttäen, että yleispalvelun saatavuus tästä huolimatta turvataan. Tämä edellyttää, ettei yleispalvelun toteutuminen saa kohtuuttomasti vaarantua kokorajojen täsmentämisen johdosta. Viestintävirastolla on siten nimenomaisen säännöksen puuttuessakin harkintavaltaa sen suhteen, millaisia kokorajoja yleispalveluun kuuluvilta postipalveluita voidaan postilain nojalla edellyttää. Postidirektiivin 3 artiklan viittaus toimitusohjesääntöjen kokorajoihin on siten otettava huomioon postilain 15 §:n tulkinnassa.
Postidirektiivin 3 artiklassa kuitenkin säädetään yleispalveluun
kuuluvaksi yhtäältä enintään kahden kilogramman painoiset
postilähetykset että toisaalta enintään kymmenen kilogramman
painoiset postipaketit, kun taas postilaissa yleispalveluun kuuluvaksi on säädetty vastaavien painoluokkien kirjelähetykset ja
postipaketit. Direktiivin mukainen postilähetyksen määritelmä
on kirjelähetystä laajempi. Maailman postiliiton yleissopimuksen
mukainen kirjeen määritelmä taas poikkeaa olennaisesti postidirektiivin ja postilain mukaisista kirjelähetyksen määritelmistä.
Maailman postiliiton määritelmä sisältää mm. pikkupaketit, kun
taas postilain mukaan tavaralähetystä on pidettävä postipakettina.
Koska kirjelähetyksen käsitteet postidirektiivissä, postilaissa ja
Maailman postiliiton järjestelmässä eroavat toisistaan, ei ole
perusteita tulkita postilain 15 §:ää niin, että postidirektiivin tarkoittamien postilähetysten enimmäiskokorajojen olisi katsottava
koskevan postilaissa tarkoitettuja kirjelähetyksiä. Siten postilain
15 §:n ei myöskään postidirektiivin tulkintavaikutus huomioon
ottaen voida katsoa asettavan nimenomaisia vaatimuksia kirjelähetysten kokorajoille. Ei siten voida edellyttää, että kirjepostin
toimitusohjesäännön mukaiset enimmäiskoot mahdollistava
6
Esim. Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-555/07 Kücükdeveci, k. 46 ja 48 ja
niissä viitatut ratkaisut.
7
Mäenpää, Olli: Eurooppalainen hallinto-oikeus (Helsinki 2011), s. 123 ja 124.
8
Postilain 1 §:n 1 momentin mukaan lain tarkoituksena on turvata postipalveluiden ja erityisesti
yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa.
10 (11)
postipalvelu olisi tarjottava nimenomaan kirjelähetyksiä koskevana palveluna.
Viestintävirasto katsoo, että yleispalvelun toteutumista voidaan
kirjelähetysten palveluiden osalta pitää turvattuna kotimaan
maksikirjepalvelun lopettamisesta huolimatta. Kirjelähetyksiin
liittyvä keskeinen piirre on niiden perillekanto, eikä Viestintävirasto ole aiemminkaan katsonut postilain edellyttävän maksikirjeiden perillekantoa. Uudet kotimaan kirjelähetysten enimmäiskokorajat poikkeavat vain pisimmältä sivultaan aiemmin postilain mukaisiksi todetusta perillekannettavien lähetysten enimmäiskokorajoista. Postiluukkuun mahtumisen kannalta merkitsevät lähetyksen paksuus ja lyhin sivu ovat samat kuin perillekannettavien lähetysten kokorajoissa.
Postidirektiivin tulkintavaikutukseen tukeutuen on postilain 15
§:n kuitenkin katsottava edellyttävän, jotta yleispalvelun toteutuminen turvataan, että postilähetyksiä yleensä eli postipaketit
mukaan lukien on mahdollista lähettää kirjepostin toimitusohjesäännön mukaisin enimmäiskokorajoin. Viestintävirasto toteaa,
ettei asiassa ole ilmennyt aihetta epäillä, että aiemman maksikirjeen kokoisia lähetyksiä ei olisi mahdollista lähettää postipaketteina joko Postin tai muiden tavaralähetyspalveluja tarjoavien toimijoiden avulla.
Tarkasteltavana olevaa menettelyä ei voida pitää myöskään
postilain 14 §:n vastaisena, koska asianomaisten ehtojen mukaan kaikki postipalveluiden käyttäjät Postin yleispalvelualueella eli koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta ovat samassa asemassa.
Viestintävirasto katsoo edellä mainituilla perusteilla, että Postin
ei voida katsoa toimivan postilain vastaisesti, kun se ei pidä tarjolla maksikirjepalvelua tai muuta sitä enimmäiskooltaan vastaavaa kirjelähetyspalvelua.
Asian arviointi tiedottamisen osalta
Toimenpidepyynnössä on esitetty, ettei tiedotteessa ole riittävän selvästi mainittu maksikirjeen lopettamista.
Postilain 41 §:n 4 momentin mukaan käyttäjille on tiedotettava
uusista toimitusehdoista vähintään kuukautta ennen niiden
voimaantuloa. Säännöksessä ei aseteta tarkempia vaatimuksia
tiedottamisen sisällölle. Viestintävirasto toteaa, että kyseinen
muutos on esitetty tiedotteen varsinaisessa tekstissä samalla
painoarvolla kuin muutkin siinä mainitut asiat. Viestintäviraston
käsityksen mukaan postinpalveluiden käyttäjät ovat voineet
helposti ymmärtää tiedotteen tarkoituksen, kun siinä on todettu, että maksikirje poistuu Postin kuluttaja-asiakkaiden palveluvalikoimasta. Vaikka tiedotteessa ei ole mainittu kyseisen palvelun säilyvän ulkomaan palveluiden osalta, maksikirjettä koskevan kohdan jäljessä on välittömästi kehotettu lukijaa tutustumaan tarkemmin toimitusehtoihin. Viestintävirasto katsoo,
ettei tiedotteessa voida edellyttää mahdollisesti monimutkaistenkin ehtomuutosten esittämistä täydellisesti.
11 (11)
Tiedote on julkaistu 8.1.2015, kun ehtomuutokset ovat tulleet
voimaan 9.2.2015. Tiedote on siten julkaistu vähintään kuukautta ennen muutosten voimaantuloa.
Viestintävirasto katsoo edellä mainituilla perusteilla, että tiedottaminen on ollut postilain mukaista.
Sovelletut lainkohdat
Postilaki (415/2011) 1 § 1 mom., 2 §, 14 §, 15 § 1 mom., 41 §
4 mom. sekä 79 § 1 mom.
Muutoksenhaku
Tähän päätökseen saa hakea muutosta Helsingin hallintooikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Lain 6 §:n mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon
päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai
etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
Päätöksen voimaantulo
Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, ellei
valitusviranomainen toisin määrää.
Päätöstä koskevat tiedustelut
Lisätietoja tästä päätöksestä antavat Viestintävirastossa lakimies Marko Priiki, puh. 0295 390 596 ja päällikkö Merja Saari,
puh. 0295 390 541. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@viestintavirasto.fi.
Merja Saari
Päällikkö
Marko Priiki
Lakimies
Liitteet
Valitusosoitus
Tiedoksi
A