Kirkkoposti 5_2015 - Pirkkalan seurakunta

KIRKKOPOSTI
Pirkkalan seurakunnan tiedotuslehti www.pirkkalanseurakunta.fi
n
n
Maailmojen messu
keräsi viime pyhänä
Pirkkalan kirkkoon noin
170 ihmistä. Messun
päätteeksi suntio Ville
Nuora antoi lapsille
lyhtyjä kannettavaksi
lyhtykulkueessa.
Kuva: Hannu Jukola
Lokakuu 2015
2
Isänpäivän
lahjavinkki
KIRKKOPOSTI
AKATEEMISTEN naisten liitto järjestää vapaaehtoistyönä
maksutonta lukutaidon ja kielenopetusta maahanmuuttajanaisille eri puolilla Suomea.
Pirkkalassa käynnistyi viime
viikolla maahan muuttaneille naisille suunnattu Luetaan
yhdessä –ryhmä Pirkkalan
kirkon kerhotiloissa. Ensimmäisellä kerralla mukana oli
kymmenen innokasta opettajaa ja viisi opiskelijaa. Ryhmän opiskelijat olivat kotoisin
Perusta, Kongosta, Sudanista, Bosniasta ja Afganistanista.
– Ryhmässä opiskellaan
suomen kieltä kaksi tuntia
viikossa. Vapaaehtoiset pirkkalalaiset naiset toimivat opettajina. Jokaisella opiskelijalla on omat tavoitteensa. Meidän opettajien tavoite on auttaa opiskelijoita suomen kielen opinnoissa ystävällisessä,
rennossa ja iloisessa tapaamisissa. Varmasti myös me opettajat opimme paljon opetettaviltamme, selvittää Ulla Vuoristo yksi ryhmän opettajista.
Ulla Vuoristo kertoo, että
maahanmuuttajanaisille ryhmässä oleminen on sekä kielen opiskelun että sosiaalisen verkoston vuoksi tärkeää. Ryhmässä naiset tapaavat
muita samassa tilanteessa olevia ja tätä kautta voivat saada uusia ystäviä. Jollekin kokoontumiset ovat viikon kohokohtia, arjesta irtaantumisia.
– Ryhmään ovat tervetulleita kaikki maahanmuuttajanaiset, jotka haluavat oppia
suomen kieltä. Ilmoittautua
ei tarvitse. Tiedämme, että
osa ryhmään tulevista naisista osaa hyvin suomea, toi-
Olli-Pekka Silfverhuth
Kirkkoherra
olli-pekka.silfverhuth@evl.fi
Tarinat auttavat
ymmärtämään toisia
T
urvapaikanhakijoiden määrän suuruus näyttää
yllättäneen Suomen, vaikka isot ihmisjoukot
ovat liikkuneet kohti pohjoista jo pidempään.
Onko eteläinen Eurooppa tuntunut kaukaiselta pohjoisesta katsottuna?
Hannat juhlivat Turussa
NAISTEN kansainvälinen
Hanna-rukousliike on toiminut Suomessa 15 vuotta. Sen kunniaksi Turussa vietetään 7. marraskuuta juhlapäivää. Liikkeen
perustaja Marli Spieker
tuo juhlaan ajankohtaisia
kuulumisia. Hän on sanonut: ”Kun ihminen tekee
työtä, ihminen tekee työtä. Kun ihminen rukoilee,
Jumala tekee työtä.”
Pirkkalan seurakuntakin on mukana liikkeessä,
jonka ydin on rukouskalenteri. Naiset rukoilevat
123 maassa samana päivänä saman asian puolesta rukouskalenterin avulla. Samalla kalenteri välittää tietoa naisten tilanteis-
ta eri puolilla maailmaa.
Vaikeuksissa olevia myös
autetaan. Työhön liittyvät yli 65 kielellä lähetettävät radio-ohjelmat, joissa annetaan sekä neuvoja arkeen että hengellistä
ohjausta.
Pirkkalasta tehdään
bussiretki Turun juhlaan,
jonne ovat tervetulleita
kaikki, jotka haluavat perehtyä asiaan. Ohjelmassa
pureudutaan naisen uskomattomiin elämäntilanteisiin eri puolilla maailmaa sekä nautitaan musiikista ja ylistystanssista.
Juhlille osallistuvat ilmoittautuvat mukaan itse nettisivustolla sansa.fi.
Osallistumismaksu on 25
euroa sisältäen lounaan,
materiaalikansion sekä
kakkukahvit. Bussimatkan hinta on lisäksi 23–25
euroa. Bussipaikan voi varata tekstiviestillä numerosta 050 3807967 tai sirpa.hamalainen@evl.fi
Hirvikeitto ja täytekakkukahvit 10/5 e.
Lippuja ennakkoon Sirpakasta.
Luetaan yhdessä
K IRKKOHERRA N KYN ÄS TÄ
Syyskuussa uutiset muuttuivat todellisuudeksi myös täällä
Pirkanmaalla, jonne tuli aikaisempaan verrattuna huomattava määrä uusia turvapaikanhakijoita. Heille etsittiin kattoa pään päällä, lämpöä ja turvaa. Seurakunnat, kunnat ja
järjestöt ryhtyivät toimiin. Lähimmäisyyden viesti muuttui sanoista teoiksi. Samalla myös turvapaikanhakijoiden
tuloa vastustavien äänenpainot kohosivat. Sosiaalinen media osaltaan kärjisti vastakkainasettelua. Suomi tuntui jakautuvan kahtia.
Ihmisen ei ole helppoa kohdata vierautta lähellään. On
niin paljon helpompi elää tuttua ja turvallista arkea. Outo ja tuntematon pelottavat. Vierauden tunteen myöntäminen voi olla kuitenkin vapauttavaa. Myös tänne tulevat
kokevat vierautta. Muukalaisuudessa on jotain yhteistä.
Raamattukin kertoo muukalaisuudesta, joka ei ollut vierasta Jeesuksellekaan. Matteuksen evankeliumin mukaan
Jeesuksen lapsuudenperhe lähti pakolaisiksi Egyptiin. Myöhemminkään Jeesus ei rajoittanut elämäänsä vain oman
kansansa parissa, vaan avasi ovia muillekin. Tämä esimerkki ohjaa kirkkoa ja seurakuntia myös tänään. Siksi kirkon
tehtävä on ottaa ihminen vastaan, toivottaa hänet tervetulleeksi ja seistä eri tavoin rinnalla tukena.
Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa. Niin heillä, jotka
ovat tulleet tänne pohjoiseen vuosia sitten kuin heillä, jotka
ovat saapuneet viime viikkoina. Tarinoita kannattaa kuunnella, koska silloin kuuntelee ja jakaa palan elämää. Elämää, joka voisi yhtä hyvin olla minun elämääni. Tarinoiden kanssa voi kohdata tulevan, ehkä hivenen viisaampana.
3
Isänpäivälounas Pirkkalan kirkon
srk-salissa su 8.11. klo 11.20.
Kuva: Hannu Jukola
Fikreta Sulejmanovic on asunut 17 vuotta Suomessa. Tänä syksynä perheen arki muuttui, kun Erdin aloitti päiväkodissa ja Elma opiskelun lukiossa. – Nyt olisi kiva löytää töitä, sanoo Fikreta.
Vaarojen uhatessa turvaan vieraaseen maahan
FIKRETA SULEJMANOVIC on elänyt vuosia perheensä kanssa omassa kotimaassaan
sodan keskellä. Vuonna 1992 alkoi verinen Bosnian sota. Kansallismieliset tunteet kuohahtivat ja maassa käytiin kolmivuotinen sisällisota. Bosnia Hertsegovinassa taisteltiin siitä, että tuleeko alueen itsenäistyä vai pysyä osana Jugoslaviaa. Sota päättyi marraskuun 21. päivänä vuonna 1995. Maasta joutui yli 1,5 miljoonaa
ihmistä pakenemaan. Sodassa kuoli lähes
100 00 ihmistä.
Fikretan perheeseen kuului isä, äiti,
mummo sekä neljä pienempää sisarusta.
Isä oli rakennusmestari ja hän oli juuri
saanut uuden kodin rakennettua perheelle. Sodan myötä kaikki muuttui. Sodan alkuvaiheissa perheen isä ja äiti haavoittuivat ja menehtyivät, joten perheen huolehtimisesta vastasi 17-vuotias Fikreta yhdessä mummon kanssa.
– Vaihdoimme paikkaa jatkuvasti vaarojen ja pommitusten uhatessa. Hetken
olimme yhdessä paikassa ja sitten taas täytyi siirtyä seuraavaan paikkaan, parempaan turvaan.
Vuonna 1993 he pääsivät asumaan lastenkotiin Tuzlaan. Se oli Bosnian sodassa
YK:n julistama turva-alue. Fikreta ja hänen
pikkusiskot asuivat lastenkodissa vuosina
1993–1995. Kaksi veljeä asui lastenkodissa
vielä pari vuotta. Perheen naisväki muutti
lastenkodista kadun toisella puolella olevaan vanhaan hotelliin, joka oli muutettu
sotaa pakeilla olevien asunnoksi.
– Siellä minä, siskoni ja lisäksi vielä mummoni asuttiin yhdessä huoneessa muutaman vuoden ajan. Vaikka veljeni olivat vielä lastenkodissa, olivat he paljon meidän luona. Tuona aikana sain töitäkin hieman. Aluksi olin kioskissa myyjänä ja sitten olin matematiikan tukiopettajana, kertoo Fikreta.
Fikreta on sodan keskellä joutunut useaan tilanteeseen, jossa hänen oma henkensä on ollut vaarassa. Hän uskoo, että niissä tilanteissa hänellä on ollut mukaan oma
suojeluenkeli suojana ja turvana.
– Sodan alkuvaiheessa isäni pyysi naapurista hakemaan jotain. Paluumatkalla
alkoi pommitukset. En meinannut pystyä
hengittämään lainkaan. Juoksin vain lujaa, mutta onneksi lopulta pääsin turvaan.
– Yhdessä paikassa meidän talon ympärille oli laitettu monta pommia. Myös
sängyn vieressä oli pommi. Ehdimme kui-
tenkin poistua ennen kuin ne räjähtivät.
Perhe yhdistyi
Fikreta pääsi sodan kauhuuksia pakoon
Suomeen 17 vuotta sitten perheenyhdistämisen turvin. Hänen miehensä ja tämän
poika pääsivät Suomeen pari vuotta aikaisemmin. He tulivat Pirkkalaan ja ovat asuneet täällä siitä lähtien.
Perhe on kasvanut Suomeen tulon jälkeen. Syksyllä perheen tytär aloitti lukion ja 3-vuotias poika aloitti päiväkodissa.
Fikreta kertoo, että hän on tyytyväinen
nykyiseen elämäänsä. Suomessa elämän
aloittaminen oli kuitenkin vaikeaa, kun ei
ollut sukulaisia eikä ystäviä lähellä ja kielikin oli vieras. Hän ei koskaan käynyt kielikurssia, vaan omalla sinnikkyydellä ja innokkuudella itse opetteli suomen kielen.
Omat unelmat jäivät kesken
Sodan keskellä koulunkäynti jäi kesken.
Perheen vanhimpana lapsena Fikreta otti
ohjakset omiin käsiin ja huolehti perheen
pienemmistä.
– Yritin parhaani mukaan kasvattaa sisaruksia ja antaa heille mahdollisuuden käydä koulua, joten omat unelmat jäivät sil-
loin kesken.
Olen aina haaveillut kahdesta lapsesta, ja
nyt ne minulla on. Toivon lapsilleni mahdollisimman hyvää elämää. Itselleni haluaisin löytää töitä. Tulevaisuudessa haluaisin kirjoittaa jotain omiin päiväkirjoihini
perustuen. Olen kirjoittanut päiväkirjaa jo
sota-aikana.
auttaa muita.
– Vaikka minulla on ollut vaikeaa, olen aina noussut jaloilleni ja mennyt eteenpäin.
Minulla on unelmana auttaa niitä ihmisiä,
jotka ovat minua ja perhettäni auttaneet.
Sydäntäni lähellä ovat myös kaikki lapset
niin omat kuin muutkin. Lapsissamme on
tulevaisuus.
Positiivisella asenteella eteenpäin
Tällä hetkellä Fikreta on työtön. Työkokemusta hänelle on kertynyt muun muassa päiväkodista sekä erilaisia sijaisuuksia tehdastöistä. Vuonna 2012 hän suoritti myyntiammattilaisen tutkinnon, johon kuului seitsemän kuukauden työharjoittelujakso. Sen hän
suoritti Ideaparkin yhdessä vaateliikkeessä.
Fikreta on aktiivisesti käynyt pienen poikansa kanssa seurakunnan perhekerhossa.
– Olemme mielellämme lähteneet kerhoon. Siellä on mukavaa toimintaa ja
olen saanut tutustua uusiin ihmisiin.
Myös seurakunnan järjestämille retkille Fikretan lapsineen on innostunut lähtemään
mukaan.
Fikreta positiivinen elämänasenne on vienyt häntä eteenpäin kovien vaikeuksien keskellä. Hänellä on suuri sydän ja unelmana
n Pirkkalan kunta on vastaanottanut ensimmäiset pakolaiset vuonna 1993.
n Vuosina 1993–2014 pakolaisia tullut yhteensä 220 henkilöä.
Kunta on tehnyt uuden sopimuksen pakolaisten ottamisesta vuosille 2015–2024,
jossa otetaan 15 henkilöä vuodessa.
n
n Kuntaan tullut pääasiassa perheitä.
Viimeaikoina on tultu muuan muassa: Somaliasta, Kongosta, Kolumbiasta, Afganistanista, Irakista ja Sudanista.
Ensimmäisellä kerralla opettaja Merita Hedin kartoitti kongolaisen
Rashal Elongan taustan kielen ja kirjoittamisen suhteen. Perustietojen jälkeen aloitettiin opiskelu, joka jatkuu viikoittain perjantaisin
kello 10–12 Pirkkalan kirkon kerhotalossa.
set eivät ehkä muutamaa sanaa enempää. Joku on käynyt koulua kotimaassaan vuosia, toinen ei ehkä ole päässyt kouluun ollenkaan. Myös
opettajaksi haluavat ovat tervetulleita toimintaan.
Kongolainen Rashal Elonga sai kunnan sosiaalityöntekijältä tietoa alkavasta suomen kielen opetuksesta.
– Perheemme tuli Suomeen
2008 ja aluksi kävin kielikurssin. Suomen kieli kuitenkin
unohtui helposti ollessani kotona lasten kanssa. Nyt haluan
oppia lisää, sillä en osaa suomea hyvin.
Elonga kertoo, että haluaisi
puhua ihmisten kanssa enemmän suomea.
– Asumme Pereellä ja siellä
ihmiset kyllä tervehtivät, mutta ei juuri sen enempää. Kesällä joskus ulkona jotkut saattoivat jutella hieman enemmänkin, mutta nyt näin syk-
syllä ihmiset menevät vain kovaa vauhtia paikasta toiseen.
Vapaaehtoisena opettajana
toimiva toimittaja Merita Hedin haluaa käyttää järkevästi hyväkseen omaa koulutustaan ja ammattitaitoa maahanmuuttajanaisten hyväksi.
– Omien lasten kautta olen
saanut tutustua maahanmuuttajiin. Positiivisten kokemusten myötä lähdin tähän innolla mukaan. Lisäksi olen itsekin asunut vieraassa maassa ja
saanut paikallisilta apua. Nyt
on kiva päästä itse auttamaan.
– Kielitaito on valtavan
tärkeää maahan muuttaneille naisille. Se on kotoutumisen kannalta keskeistä. Se on
myös avain työelämään. Kielitaito helpottaa omien asioiden hoitamista sekä kodin ja
koulun välistä yhteydenpitoa.
Se parantaa naisten oikeusturvaa, kiteyttää Ulla Vuoristo.
Avustustyöllä tuetaan köyhimpiä
diakonian
avustukset
Kirkon lähetysjärjestölle annetut avustuksetKansainvälisen
2015
Kansainvälisen
diakonian avustukset
2015
Kirkon lähetysjärjestöille annetut avustukset 2015
Eva nkelisluterilainen
Lä hetysyhdistys Kyl väjä
3%
2015
2%
14 %
Medi alähetys
Sa nansaattajat
9%
Suomen Ev.l ut.
Ka ns anlähetys
14 %
Suomen Pi pliaseura
14 %
Suomen Lä hetysseura
60 %
84 %
Suomen Lähetysseura
Suomen Pipliaseura
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Medialähetys Sanansaattajat
Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä
SEURAKUNNAN talousarviossa on tänä vuonna esitetty,
että lähetystyötä ja kansainvälistä diakoniaa tuetaan yhteensä 136 600 eurolla.
Kirkon lähetysjärjestöille
annetaan 97 000 euron edestä avustuksia. Potti jakaantuu
viiden lähetysjärjestön kesken:
Suomen Lähetysseura 60,5 %,
Suomen Pipliaseura 14 %,
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys 14 %, Medialähetys Sanansaattajat 9 % ja Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä 2,5 %.
Kansainvälisen diakonian
Kirkon Ulkomaanapu
avustusmäärä on 39 600 euroa. Tämä raha jaetaan kolmeen osaan: Kirkon Ulkomaanavulle 38 200, ystävyysseurakunta Valjalalle 6 600
ja Suomen Merimieskirkolle
800 euroa.
Kirkon kansainvälinen
avustustyö on kristinuskon
mukaista kaukana asuvien,
köyhyydessä ja usein oikeudettomina elävien lähimmäisten konkreettista auttamista,
kansainvälistä diakoniaa. Sitä toteutetaan pääasiassa Kirkon Ulkomaanavun kautta.
Avustustyöllä tuetaan ja ra-
Valjalan srk
Merimieskirkko
kennetaan köyhimpien maiden yhteiskuntia ja seurakuntia. Kirkon avustustyö täydentää monin tavoin valtion kehitysyhteistyötä ja se noudattelee valtion asettamia kehitysmaapolitiikan tavoitteita.
Lähetystyön ja Kirkon Ulkomaanavun tukemisen lisäksi seurakunta antaa avustuksia
toimintaa tukeville kotimaisille sekä paikallisille järjestöille.
Pirkkalan seurakunta on
nostamassa vuodelle 2016
lähetyksen ja kansainvälisen
diakonia avustusosuutta neljään prosenttiin verotuloista.
4
KIRKKOPOSTI
Omaa aikaa surulle
Pyhäinpäivänä hiljennytään
Vanhassa kirkossa ja haudalla
la 31.10. klo 10 sanajumalanpalvelus
la 31.10. klo 18 iltakirkko
Iltakirkossa sytytetään jokaiselle vuoden aikana
poisnukkuneelle muistokynttilä.
Vanha kirkko koko päivän auki.
Bach-konsertit
Pirkkalan kirkossa
J.S. Bach 330 vuotta
Kantaattikonsertti su 1.11. klo 18
Kristjan Mõisnik, basso
Ilpo Laspas, urut
Pinja Seljamo sytyttää usein kodin pihassa lyhtyihin kynttilöitä läheistensä muistoksi. Pyhäinpäivänä perheen kanssa käydään Pirkkalan
hautausmaalla, jossa on muualle haudattujen muistopaikka.
selleni se oli avartava kokemus. Kaikkien surut ovat yksilöllisiä eikä niitä pidä verrata. Ryhmässä sain vertaistukea sekä mittakaavaa asettaa
oma suru omaan elämään.
Ryhmässä ääneen puhuminen auttoi jäsentämään asioita omassa päässään ihan eri tavalla kuin vain itsekseen miettiminen.
Seurakunta on perinteisesti järjestänyt sururyhmät
syksyllä ja keväällä. Ryhmässä käydään läpi surun vaiheita ja suruun liittyviä tunteita
sekä etsitään yhdessä toivon
näköaloja. – Ryhmä oli hyväksyvä ja
avoin. Siellä sai puhua ja keskustella. Tapaamiskerroilla oli
aina eri aiheet ja teemat, joiden kautta surua työstettiin
ja samalla etsittiin tietä kuinka jatkaa elämää eteenpäin.
Vetäjät, mies ja nainen, olivat myös hyviä, muistelee Pinja Seljamo.
Pinja kertoo, että suru ja
ikävä eivät koskaan häviä,
mutta elämän on jatkuttava.
– Kahden läheisen nuorena
menehtyneen osalta tuntuu,
että heidän elämä ja asiat jäivät kesken. Mummoni kuolema tuntui taas luonnollisemmalta. Kuolema on kuitenkin
osa meidän kaikkien elämää.
Meidän kotona on paljon kuvia heistä. Heistä puhutaan ja
he ovat läsnä elämässämme.
Uusi sururyhmä alkaa Kirkkoveräjän seurakuntatalolla 5.11. kello 18. Ryhmä kokoontuu neljä kertaa. Ilmoittautua voi Sirkka Nylundille
050 434 8320.
www.pirkkalanseurakunta.fi
Hiljenny hetkeksi
Kamarimusiikkikonsertti su 8.11. klo 18
Katri Nikkanen, viulu
Martta Jämsä, huilu
Kari Nikkanen, oboe
Miika Jämsä, sello
Liisa Aaltola, cembalo
Ohjelma 10 €
Retki Hanna-työn
juhlille Turkuun la 7.11.
Lähtö bussilla:
klo 6.05 Tampereen Vanha kirkko
klo 6.30 Pirkkala Suupantori, paluu n. klo 18.
Matkan hinta 23–25 €. Ilmoittaudu bussikyytiin 3.11. mennessä tekstiviestillä
050 380 7967 tai sirpa.hamalainen@evl.fi
Juhlien ohjelmaan pitää erikseen ilmoittautua nettisivuilla sansa.fi 31.10. mennessä.
Juhlille osallistuminen maksaa 25 €
(sis. kahvit, lounaan, materiaalikansion)
ja kakkukahvit).
Torstaiaamun hartaushetki
Pirkkalan kirkossa
5.11. klo 7.45
Rukoushetki
Pappilan väentuvassa
pe 6.11. klo 20.
Lauluja, rukousta, hiljaisuutta
ja iltatee.
P
appilan
taideilta
(Pappilantie 65)
La 7.11. klo 18 väentuvassa
“Marian odotus”
Teemasta alustaa raamatuntutkija
Outi Lehtipuu.
Veräjämessu
Kirkkoveräjän srk-talolla su 8.11. klo 17
(os. Kouluportinkuja 1)
Kevyempi jumalanpalvelus kaikenikäisille.
Musiikkia. Iltapala. Lastenhoito.
Petri Laaksonen
In memoriam
- Rakkaus ei kuole koskaan
su 15.11. klo 18
Pirkkalan kirkossa
Ohjelma 20 €.
Kirkon Ulkomaanavun
”Toisenlainen lahja” -kampanja
KA PSÄ KK I
Kauppakeskus
Veskassa 2 krs.
Vaatteiden korjaus ja
tuunauspäivä
su 15.11. klo 13–16
Pirkkalan Marttayhdistys ja
seurakunta opastavat ja
neuvovat vaatteiden korjaamisessa.
Ota vaate mukaasi ja tule oppimaan uutta!
Kahvitarjoilu!
APURIT AUTTAVAT!
Toimittaja: Mari Lilja
alkaa Kirkkoveräjän srk-talolla to 5.11. ja
sisältää neljä kokoontumiskertaa. Mukana
diakoniatyön pappi Jukka Jormanainen ja
diakoniatyöntekijä Sirkka Nylund, jolta voi
kysyä lisätietoja ja ilmoittautua ryhmään 050 434 8320.
Otamme vastaan pieniä
naapuriapuhommia ma-pe klo 9-13,
soita 050 452 9110.
Emme ota työstä palkkaa.
Martin päivän
keskiaikaiset
kekkerit
Tule Martti Lutherin ja hänen Käthe-rouvan
illalliskutsuille Pirkkalan kirkon seurakuntasaliin
ti 10.11. klo 18. Osta illalliskortti keskiaikaisille
kekkereille seurakuntatoimistosta 20 €/hlö.
Tervetunlosaibekliouksokopnesreheen
r t ti n
sellisee
k
y
m
ä
l
e
Lapsen oikeuksien päivänä
i
PINJA SELJAMO on menettänyt kolme hyvin läheistä ja rakasta ihmistä lyhyen
ajan sisällä. Oman siskon ja
tädin kuolemat tapahtuivat
aivan yllättäen odottamatta.
Mummon, iäkkäämmän ihmisen, kuolema oli kuitenkin
luonnollisempi ja helpompi
hyväksyä.
Pinjan sisko kuoli autoonnettomuudessa Keski-Euroopassa vuonna 2010 ja vain
kuukausi tämän jälkeen menehtyi iäkäs mummo. Kolme
ja puoli vuotta sitten tuli suru
taas lähemmäksi, silloin täti
kuoli äkillisesti 39-vuotiaana.
– Minä ja vanhempani
olimme tilanteessa läsnä ja
yritimme elvyttää häntä, mutta menetimme hänet, muistelee Pinja Seljamo.
Seuraavana päivänä Pinja
etsi netistä kriisityöntekijää ja
päätyi seurakunnan sivuille.
Hän otti yhteyttä diakoniatyöntekijä Sirkka Nylundiin
ja yhteinen tapaaminen järjestyi nopeasti. Akuutissa kriisivaiheessa tavattiin muutaman
kerran. Sen jälkeen diakoniatyöntekijä ehdotti tulemista
myöhemmin syksyllä alkavan
sururyhmään.
– Lähdin sururyhmään mukaan avoimin ja ennakkoluulottomin mielin, ja se kyllä
kannatti. Sururyhmä oli äärimmäisen hyvä. Pienten lasten äitinä se tarjosi minulle
oman rauhaisan paikan, jossa sain käsitellä surua.
– Ryhmä oli sinänsä hyvin
homogeeninen eli kaikkia yhdisti suru, mutta kokemukset olivat kaikilla erilaisia. It-
Sururyhmä omaisensa tai
läheisensä menettäneille
pe 20.11. klo 18 Pirkkalan kirkossa.
Konsertin päätteksi
tarjolla iltapalaa.
Kouluikäisten adventtileiri
Hämeenkyrössä 27.-29.11.
7-12-vuotiaille.
Lisätiedot ja ilmoittautumiset:
maarit.hilden@evl.fi
ville.salminen@evl.fi
Joko olet käynyt uusilla sivulla?