Rahkeet riittävät mestaruuteen, sanoo Laura

70
Peli-Karhut
PeKan
70-vuotisjuhlanumero
ilmestyy
keskiviikkona 25.3.
Siinä katsotaan B-tyttöjen menestystä seuraten,
miten vahvalla juniorityöllä
on päästy kilpailemaan junioreiden suomenmestaruuksista
ja varmennetaan edustusjoukkueen menestys.
Pekan tulevaisuus näyttää
hyvältä junioreiden valmennuksen laadun sekä taulukossa
näkyvän määrän kehityksestä
päätellen:
2006-2007: 121
2007-2008: 66
2008-2009: 130
2009-2010: 104
2010-2011: 109
2011-2012: 138
2012-2013: 151
2013-2014: 154
Rahkeet riittävät mestaruuteen,
sanoo Laura
PeKan Naiset on kestomitalisti koripallon SM-sarjassa
10 vuoden ajalta. Maukkain
eli kulta on saavutettu keväinä 2007, 2008 ja 2011.
- Rahkeet riittävät mestaruuteen asti, laukoo nytkin Laura Lehtoranta (30),
joukkueen emo kuluneina
kuukausina, jolloin kapteeni Reetta Piipari (35) on
joutunut olemaan sivussa.
- Se on se tavoite, minkä takia treeneissä juostaan.
Menestys – kakkonen sarjassa – onkin ollut ilmiömäinen
näillä pelaajilla, jotka ovat
olleet käytettävissä. Kukaan
ei olisi etukäteen uskonut.
Peli-Karhujen rahkeet
ovat kuitenkin todella kapeat
sellaisina päivinä kuin viime
lauantai. A-tyttöjen SM-peli
oli Catzia vastaan Lappeenrannassa kello 11,naisten
Korisliiga HyPoa vastaan
Karhuvuoressa kello 15, ja
sairaslistalla pelinrakennuksen avainnaiset Reetta sekä
Lotta Richter (23). Syöttötilaston johtaja Keira Peak
(23) myös oli aamulla oksennustaudissa.
No, turpiinhan siinä tuli
molemmissa peleissä, - naisille sarjanousija Hyvinkäältä jo toisen kerran. Lisäksi
Äänekosken Huima pääsi
voitollaan pisteissä PeKan
rinnalle.
Kahdeksalla aikuisella
ja kymmenellä A-juniorilla
PeKa tähyää silti sekä naisten
että A-tyttöjen play offeihin
ja edelleen suomenmestaruuteen.
A-tytöistä puolet ahertaa
molemmissa joukkueissa,
kun Matilda Mässeli (16)
pääsi tekemään ensimmäi-
PeKan Naisten SM-sijoituskäyrällä näkyy kulta keväinä 2007, 2008 ja 2011, hopeaa keväinä
2010, 2013 ja 2014 sekä pronssia keväinä 1996, 1997, 2000, 2005, 2009 ja 2012.
A-tyttöjen menestys heijastuu vahvasti edustusjoukkueeseen. PeKan A-tytöt ovat
parhaimmillaan sijoittuneet SM-sarjassa viidenneksi, keväällä 2009. Silloisen joukkueen
kantavat voimat olivat tuleva maajoukkuepelaaja Linda-Lotta Lehtoranta (18,8 pistettä - nyt
Freiburg, Saksa), Anissa Pounds (13,7 - nyt Arkansas Tech University) ja Lotta Richter
(13,5). Samat tytöt johdattivat A-PeKan kymmenenneksi edelliskeväänä.
Viime lauantain tappio pudotti PeKan A-tytöt SM-sarjassa kuudenneksi, mutta koskaan
joukkue ei olekaan päässyt taistelemaan voitosta parhaalla mahdollisella rosterillaan.
Kunhan päästään play offeihin..., toivotaan, etteivät naisten ja junioreiden pelit edelleen
osu samoille päiville.
Tilastokuva: Basket.fi
Puolustustyöskentely on se, millä pelit lopulta voitetaan, sanoo Laura.
A-tyttö Matllda Mässeli joutui ensimmäisessä naisten Korisliigan
pelissään puolustamaan Forssan kovia amerikkalaisia, kuten Brittany Kennedyä.
Virheittä ei selvitty, mutta voitto taisteltiin, ja Matildakin sai ensimmäiset naisten SMsarjan pisteensä.
Matilda asuu Virolahdella, käy koulua Haminassa ja reissaa Karhulaan tai
Karhuvuoreen treeneihin joka arkipäivä, viikonloppuna peleihin. Kuva: Mikko Mäkelä.
set pisteensä naisten joukkueessa kevätkauden alkaessa. Abi-vuottaan viettävät
18-vuotiaat Karoliina Hakkarainen, Iida Ahvenainen
ja Anni Laurikainen sekä
17-vuotias Roosa Lehtoran-
Ilman A-tyttöjen, erityisesti Roosa Lehtorannan, vahvaa panosta PeKan Naiset ei olisi SM-sarjassa kakkosena. Roosa
edusti myös Tallinnassa Suomea maajoukkueessa ja oli sen kolmanneksi paras korintekijä 7:n keskiarvolla.
Joukkuekuvassa takarivi: Iida Ahvenainen (18,1), Karoliina Hakkarainen (5,2), Matilda Mässeli (9,7), Roosa Lehtoranta (18,3)
ja Hanna Aho (3,8), eturivi: valmentaja Pasi Ahvenainen, Ella Ahvenainen, Anni Laurikainen (13,5), Sini Himanen (2,1),
Natalia Laurinantti (5,6), valmentaja Laura Lehtoranta ja joukkueenjohtaja Salla Halinen. Kuvasta puuttuvat B-junioreissa
pääasiassa pelaavat Maria Mäkelä (2,4) ja Ella Koukkula (3,0) sekä Fanny Perheenmies (5,6) (suluissa keskiarvopisteet
A-tyttöjen SM-sarjassa). Kuva: Mikko Mäkelä
ta ovat pelanneet syksystä
asti naisissa.
Laura Lehtoranta pelaa
uransa kolmanneksi parasta kauttaan naisten tilastojen
mukaan ja on samalla vastuussa A-tyttöjen valmennuksesta yhdessä Pasi Ahvenaisen kanssa.
- Kausi kerrallaan olen vielä mukaan naisiin lähtenyt, ja
totta kai nyt on peliaikaa tullut, kun Reetta on ollut poissa. Joukkueen vanhimpana
minun on pitänyt rohkeasti
vain ottaa vastuuta harteilleni ja nostaa omaa tasoani,
Laura kertoo.
Miten ihmeessä järjestelette 18 pelaajasta kaksi joukkuetta, jotka usein pelaavat
samana päivänä?
- Tosi hankalaa se onkin,
ja raskasta lukioikäisille tytöille. Viikko kerrallaan katsotaan, ketkä ovat terveinä ja
miten kova vastustaja kussakin tapauksessa on. Onneksi
olemme saaneet järjestetyksi
A-tyttöjen pelejä niin, etteivät
ne kaikki ole päällekkäisinä
päivinä naisten kanssa.
Naiset ja A-tytöt myös
treenasivat yhdessä viime
perjantainakin.
- Se on mielekkäämpää
kaikille, ja A-tytötkin saavat kokemusta kovemmasta
porukasta, Laura sanoo.
Kunhan pelijärjestelyt onnistuvat nappiin, ja terveyttä
riittää, niin sekä naisilla että
A-tytöillä on todella ne rahkeet voittaa SM-sarjansa.
Mitä pitää parantaa, jotta voitot tulevat?
- Joukkuepelaamista pitää hioa vielä paljon, Laura sanoo.
- Puolustustyöskentely on
se, millä pelit lopulta voitetaan.
Puolustuksessa oli ilmeinen syy tappiossa Äänekosken Huimaa vastaan syyskauden viimeisessä pelissä;
apuja ei tullut, joten Äänekosken amerikkalaiset suorastaan lensivät läpi.
- Joskus meillä on siinä
vikaa asennepuolella, joskus
selvää laiskuutta, joskus puhe
puuttuu, Laura selittää.
Mitalipelien lähestyessä
mikään näistä ei saa pettää.
Lisäksi – onneksi, pidetään
peukkuja! – Reetta Piipari
sekä Lotta Richter palaavat rosteriin ensi lauantaina
Vimpelissä.
Yleisön rooli kannustajana on merkittävä sen lisäksi,
että pääsylipputulot ovat tärkeitä seuralle. Joskus PeKa
voittaa! -huuto lehteriltä voi
suorastaan olla avain, joka sulattaa lukot, nostaa itseluottamuksen, tappaa luovuttamisen
tunteen ja kääntää pelin.
- Yleisö todella on kentän kuudes pelaaja. Vaikka
tiedämme, että negatiiviset
huudot pitää jättää omaan
arvoonsa, niin silti ne kuulemme, Laura kuvailee.
- Lisäenergiaa, boostia,
todella saamme myönteisistä
kannustushuudoista. Yleisö
saattaa havahduttaa näkemään
mahdollisuudet voittaa, kun
joukkue on alamaissa. Ilman
itseluottamusta peli näet menee kivikoille.