TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN

Transcription

TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
Samuel Broteruksen kartta uudenmaan saaristosta v. 1690
(lähteenä teos: Farlederna berättar, Konnstsamfundet-Söderströms)
Kuva 2, Kari Astikainen, 2004
TIEHOITOKUNNANIII-painos
50-VUOTIS JULKAISU
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
VÄGLAGET NOTHUSVIKEN - SILVERLANDSVÄGEN 1954 - 2004
Tasavuosina vietettävissä juhlatilaisuuksissa on tapana muistella
menneitä. Kun 50 vuotta sitten rakennetun tien perustajäsenet,
muutamaa harvaa lukuunottamatta, ovat joukostamme poissa,
haluan kertoa mitä tiedän ja muistan. Tietoja ja tapahtumia on
koottu nykypolvia haastattelemalla perustuen dokumentteihin,
perimätietoon sekä muistikuviin. Tekstissä saattaa esiintyä sekä
asia-, että muistivirheitä, sillä kuten kulunut sanonta kuuluu:
“aika kultaa muistot! Työn edetessä tuli jälleen todistetuksi se
tosiasia, että tieto menee vanhojen sukupolvien mukana “maan
rakoon”. Kehotankin nykypolvia kyselemään ja muistiin
merkitsemään, mitä vanhemmat ja isovanhemmat tietävät ja
Kari Astikainen, 2004
muistavat, sillä onhan nykyaika melkoista historiaa 100 vuoden
3 Granbacka
kuluttua!.
Työ on ollut haasteellinen ja mielenkiintoinen. Kaikille, jotka ovat kuvin ja haastatteluin osallistuneet tämän projektin
toteutumiseen, osoitan tässä lämpimät kiitokset. Erityisen kiitoksen haluan osoittaa Kari Astikaiselle, joka vaivojaan
säästelemättä on vastannut julkaisun digitoinnista.
Raine Moliis, Sivermaantie 157, 01180 Kalkkiranta, puhelin 0500 500 048
KARUSTA ERÄMAASTA KESÄPARATIISIKSI
AIKAINEN VAIHE
Siverlandet esiintyy aikakirjoissa ainakin nimillä Sefverland 1782 ja Säfvarslandet-1862. Nimi on johdettavissa
suomenkielen sanasta syvä (prof. V.E.V Westman). Aikakirjoista
ei löydy mainintoja varhaisesta asumisesta mutta oletettavaa on,
että jonkinlaisia kalastukseen liittyviä asumuksia oli useampiakin
alueen edullisen sijainnin vuoksi. Varhaisin ihmisen jättämä jälki
Siverlandiin on pronssikautinen kalmisto (kuva 4), kiviröykkiö,
jonka halkaisija on 18 m ja korkeus noin 1,5 metriä. Sen löytää
tien pohjoispuolelta Kummelbergiltä tai “Mummonmäeltä” kuten
sitä suomenkielisen asujaimiston piirissä on tavattu kutsua.
Paikka oli siihen aikaan saari Nevasjoen suistossa. Vanhoina
aikoina ennen kuin kesämökkiläiset “valtasivat” Siverlandin
Kari Astikainen, 2004
4 Pronssikautinen kalmisto
rannat ei kiinteätä asumista ollut kuin muutamassa paikassa.
Siveruddin länsiosa, Vasan kiinteistö rajana, oli Ollaksen tilan haka, jonne ainakin lampaat vietiin laiduntamaan
kesäksi. Joidenkin tietojen mukaan myös lehmät olisivat siellä laiduntaneet, jota tietoa tosin Tor Fredrikksson ei
voinut vahvistaa. Sensijaan tiedämme, että Ollaksen tilalla oli Löparön koilliskärki vuokralla 6 vuoden ajan joskus
20-luvulla. Karja kuljetettiin maitse lahdet kiertäen Vasan kiinteistön rantaan, josta ne kuljetettiin veneellä yli
Löparöhön. Hevoset, 2 kpl, uitettiin veneen perässä. Karja kävi laitumella ja hoitaja asusti pienessä majassa, joka
tunnettiin nimellä Hyddan. Kyseessä oli poikineet lehmät ja muutama hieho, lypsävät lienevät olleet kantatilan
maisemissa. Tor Fredriksson muistaa tapauksen, jolloin hän nuorena poikana veljensä kanssa ratsasti hevoset kotiin
syyspimeällä. Reitti kulki Spjutsundin kautta Hemitsvikin, Stadsvikin ja Köniksvikin kiertäen. Jossakin vaiheessa,
kohta Kitön ja Spjutsundin välisen salmen kahlaamalla ylitettyään, he eksyivät polulta. Lopulta ei pilkkopimeässä
auttanut muu kuin turvautua eläimen vaistoon, hevoset saivat “vapaat kädet” ja perille tultiin joskin vasta aamuyöstä.
Niemen kärjessä, Siveruddissa vedettiin nuottaa. Paikka tunnettiin nimellä Ollas notvarp, jota vahdittiin tarkasti
kuten ajalle oli tapana. Kotitarvekalastus näytteli tärkeää osaa perheen toimentulon kannalta sillä elettiinhän silloin
luontaistaloutta. Toimeentulo riippui siitä mitä maa tuotti ja metsät ja meri antoi. Kalastus aloitettiin heti jäiden
lähdettyä jatkuen juhannukseen asti. Syksyllä kalastettiin syyssilakkaa, joka suolattiin talven tarpeiksi. Ylimäärä
myytiin. Alueet, joista Siverlandin kiinteistöt on lohkottu kuuluivat kolmeen kantakiinteistöön. Alueen eteläosa,
suunnilleen Siveruddin tienhaarasta itään poikki niemen, kuului tilaan Ollas R:no 3:261, keskiosa pronssikautisen
kalmiston kohdalle tilaan Thomasas R:no 1:85 ja loput Siverlandista tilaan Ronas R:no 2:131
2
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
KIINTEÄ ASUTUS
Kun lähdemme tien alusta on ensimmäinen kiinteistö,
jossa asutusta tiedetään olleen jo vuosisadan vaihteessa
Pärvik, 2:13. Ensimmäinen tunnettu asukas oli tilan
nykyisen haltijan äidin, Rakelin, isoisä Johansson. Hän oli
kotoisin Onaksesta ja lienee ollut kalastaja. Tytär Elin nai
Gustav Strömbergin. He saivat 8 lasta, 4 tytärtä ja 4
poikaa, Kalle (Karl), Ruben, Artur j Rudolf. Rudolf ei
avioitunut vaan jäi asumaan kotitilalle, jonne myös
Rakel-sisko jäi avioiduttuaan suutari Rafael Liljeströmin
kanssa. Rakel kuoli 93 vuoden iässä v. 2003.
Tilan vanhempi rakennus on vuosisadan alusta (kuva 5).
Sen uudisti ja rakensi valmiiksi Rafael 1939. Tilaa asuttaa
nykyään heidän tyttärensä Gerda Anukka poikansa kanssa.
Kalle ryhtyi kalastajaksi, josta tuonnempana.
5
Ruben rakensi Österuddin naapuriin kesähuvilan, joka on
tyttären hallinnassa.
7
6
Kari Astikainen, 2004
8
9
Kuvat 5, 6, 8 ja 9 lähde: Gerda Anukka
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
3
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
Pärvikin tienhaarasta 100 metriä eteenpäin, tien oikealla
puolella sisälahden pohjukassa, tieltä näkymättömissä,
on pieni ajan hampaan purema Siewerts-torp tai
Skomakartorpet tai “Mummonmökki” kuten sitä
myöhempinä aikoina myös on kutsuttu. Se ei löydy
nimettyjen torppien luetteloissa mutta kuului aikanaan
Thomosasin tilaan. Perimätiedon mukaan sitä asutti
kyläsuutari. Torppa oli vuodesta 1946 lähtien vuokralla
eläinlääkäri Westerlingillä kunnes ins. Åke Granqvist
osti kiinteistön 1960. Torppa uhmaa aikaa joskin jo
huonokuntoisena (kuva 10)
Seuraava alkuperäiskiinteistö, Kokko 1:11, oli aikanaan
yksi Tomasasin tilan torppia, alun perin kalastajamökki,
10
jota sittemmin asutti torppari Åberg. Hänen tyttärensä
Ingrid Åberg, naimisissa Karl Grönroosin kanssa sai
torpparilain mukaisesti lunastaa sen itselleen vuonna
1926. Tila on lohkottu kantatilasta 18.9.1924. Torpan
rakennusvuosi on epäselvä mutta tiedetään varmuudella,
että keittiö-osa on rakennettu v. 1854 ollen näin
Siverlandin vanhin rakennus. Taloa on suurennettu v.
1910. Tilasta muodostettiin 27.2.1973 kaksi tilaa,
Kokko ja Lill-Kokko (kuva 11), kumpikin n. 0,5 ha.
Lill-Kokon hirsirakenteisen talon rakensi Karl Gröroos
ja hänen poikansa Kurt v. 1934. Kokon nykyiset haltiat
ovat Kurtin tyttäret June Ekman ja Gita Ackermann.
Kurtin sisko Lilli Grönroos, sittemmin Raninen, hallitsi
Lill-Kokkoa, jonka 90-luvulla osti Ossi Kuittinen.
Siewerts-torp
11
Etenemme rantaa pitkin etelän suuntaan ja törmäämme
kohta niemen takana Solvik 1:25 kiinteistöön (v:sta
1941 Päivälahti), jossa oli alun perin kalastajamökki
käsittäen tuvan ja kamarin.
Alkuperä on historian hämärissä, mutta tiedetään, että
inkoolainen “ratikkakuski” Emil Gustav Dragman tuli
jossakin vaiheessa paikan omistajaksi jo ennen vuotta
1920. Eversti Väinö Vartiainen osti kiinteistön
Dragmanin perikunnalta vuonna 1941.
Torppa purettiin ja vielä samana vuonna ja rakennettiin
nopeasti nykyinen huvilan ja sauna.
Vuonna 1968 muodostettiin Solvikista ja muutamista
pienemmistä lisäalueista Päivälahti 4:00, 2,3 Ha.
(kuvasarja 12-15)
12
Lill-Kokko
Kari Astikainen, 2004
Kari Astikainen, 2004
1942
Parisataa metriä eteenpäin ja näemme kalliolla hirsirakenteinen, laudoilla
vuoratun, ajalleen tyypillisen rakennuksen. Kerrotaan, että paikalla olisi jo
vuosisadan alussa sijainnut jonkinlainen kalastajamökki. Tänne merimies
Karl Richard Strömberg, Pärvikin Gustav Strömbergin poika “löi ankkurin
maihin” ja ryhtyi kalastajaksi. Hän osti v. 1931 runsaan hehtaarin tontin
niemen kärjestä, Österudden merkittiin maarekisteriin 31.12.1932.
4
13
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
1942
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
Vaimo Toini ja hänen tyttärensä Alli hoitivat taloutta, pientä kanalaa ja paraimmillaan kolmea metsästyskoiraa.
Kalansaaliit olivat runsaita, kun pyytäjiä oli vähän. Se mitä ei paikalla myyty vietiin viikottain sumppuveneellä
Helsingin kauppatorille.
Sota-aikana ja säännöstelyn vallitessa Kansanhuolto otti oman osansa saaliista.
14
Kari Astikainen, 2004
15
1943
Kuvasarjan 12-14 lähde: Mai Törmä
Niemen kärjessä oleva laituri Österudden, (kuva 23)
1952 lähtien Itäniemi, oli perinteisesti ollut
saaristolaivojen pysähdyspaikka. Mökkielämän
lisääntyessä siitä muodostui samalla sosiaalisen
kanssakäymisen kannalta tärkeä tapaamiskohde.
Kallen kuoltua perikunta möi kiinteistön v.1952 ekon.
Olavi Ahlalle, joka myöhemmin tuli näyttelemään
tärkeää osaa tiekunnan perustamisessa. Nykyään
kiinteistöä asuttaa 1999 lähtien 3 lapsensa kanssa Matti
ja Johanna Mehtola.
16
Siverlandin etelärannalla sijaitsee Kajhällin kiinteistö,
jonka tunnusmerkkinä on kauniilla punagraniitisella
silokalliolla oleva punainen uimakoppi (kuva 17).
Joidenkin tietojen mukaan paikalla olisi ollut asutusta
jo vuonna 1910, mutta aikakirjoihin on merkitty, että
työmies Åberg on rakentanut kiinteistön kolme taloa ja
rekisteröinyt ne v. 1923. Seuraava omistaja oli
kalastaja Vidar Lindqvist, joka ylläpiti myös
pienimuotoista puutarhaviljelmää. Kerrotaan, että hän
olisi myös harjoittanut kieltolain aikaan varsin
tuottoisaa pirtun salakuljetusta. Vuosina 1938–1945
paikkaa hallitsi Ruotsin kansalainen insinööri Raoul
Malmkrona, joka ylläpiti paikalla myös
“pensionaattia”. Ins. Ruben Carlberg osti kiinteistön
syksyllä 1944. Nykyisen kiinteistöä asuttaa hänen
poikansa Peter Carlberg perheineen.
17
Österudden/Itäniemi
Kajhäll
Kari Astikainen 2004
Kari Astikainen 2004
huomaa: kuvien 16 ja 17 rakennukset alkuperäisiä
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
5
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
Jatkamme länteen päin n. 400 metriä ja olemme niemen keskivaiheilla, Vasan kiinteistössä, Vassa 3.29, joka
ulottuu pitkänä kiilana läpi niemen sisälahden rannalle. Kalastaja Fredrik Sundberg, Kitaksesta,
Spjutsundistä ja hänen vaimonsa Maria (os Sundberg) hallitsivat tilaa Mattaksen tilan torppareina jo vuonna
1877. Taksvärkkiä tehtiin 5 miestyöpäivää vuodessa (“årligen 5 karldagsverk”) Fredrik Sunbergin
vuokrasopimus Mattaksen Gustavf Adolf Sundbergin kanssa on päivätty 6 11.1977. Tila on todennäköisesti
siirtynyt Ollaksen omistukseen Isojaon täydennyksenä joskus 1900-luvun alkupuolella sillä omistusoikeus
Fredrik Sundbergille on siirtynyt 1919 ja lohkominen on tapahtunut Ollaksen kantatilasta 17.1.1921.
Fredrikin ja Marian avioliitosta syntyi 6 lasta,
Augustina 1873, Karl 1874–1916, Elin 1876,
Wilhelmina 1879–1953, Victor 1882–1968 ja
Frans 1885–1951.
Fredrik oli laivuri ja osakkaana Maria-nimisessä
hiekkajaalassa (nimi vaimon mukaan), joka
rahtasi hiekkaa pääasiassa Helsinkiin. Fredrikin
kuollessa Maria jäi leskeksi 6:n alaikäisen lapsen
kanssa, vanhin 15 ja nuorin 1 vuotta. Tilalla ei
ollut hevosta mutta 4 lehmää, 1 sika ja kanoja.
Peltotilkut tuottivat perheen tarvitsemat perunat
ja vihannekset, meri antoi runsaasti kalaa ja
metsä riistaa.
Ylimäärä myytiin Helsingin torilla, jonne Victor
ja Frans veivät tuotteet soutuveneellä ainakin
kerran viikossa.
Victorin ja Fransin myöhemmistä vaiheista
tiedämme, että he toimivat ravintola-alalla mm.
ravintoloitsijoina Handelsgilletissä ja HSS:ssä ja
omistivat myöskin elokuvateatteri Orionin.
Tilalle rakennettiin aikanaan, ajalleen tyypillinen
rakennus, jossa oli keittiö, kamari ja porstua.
Rakennus on purettu joskus 30-luvulla (kuva
18). Alueella on vielä hyväkuntoisina kaksi
lautarakenteista 1939 ja -41 tehtyä rakennusta
sekä kaksi pientä vanhempaa.
18
19
Kari Astikainen 2004
20
Maria Sundberg
Kuvat 18 ja-20 lähde: Signe Silfversvahn
6
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
Historian kirjoihin viedään myös tieto Siverlandin
ensimmäisestä ja ehkä myös viimeisestä pyöriäisestä.
Viktorin kertomana tapaus oli seuraavanlainen:
“Olin ulkona pihalla kuullessani kovaa läiskettä
sisälahdelta. Otin haulikkoni ja kiirehdin katsomaan
mistä oli kysymys. Tullessani rannalle näin valtavan
kalan läiskivän rantamatalikossa. Ammuin kalan
haulikolla ja hämmästykseni oli suuri kun se ei
ollutkaan kala vaan pyöriäinen.” (kuva 21).
Hänen perimätietoa on myös kuvaus myrskystä
28.8.1890, joka aikanaan kulki nimellä
“Augustiorkanen”. Myrsky riehui valtavalla voimalla,
jopa 57 m/sek, aiheuttaen valtavaa tuhoa ainakin
etelärannikolla.
Metsää kaatui tuhansia hehtaareja mm. koko
Siverlandin puusto pyyhkäistiin nurin. Lukuisia
laivoja haaksirikkoutui. Yksinomaa Helsingin
ydinkeskustassa kaatui 950 puuta.
Tapauksesta on kirjoittanut värikkään kuvauksen
Zacharias Topelius, joka joutui kokemaan myrskyn
kesäpaikallaan, Björkuddenissa Östersundomin
(Itäsalmen) ulkopuolella.
Tor Fredriksson muistaa, että Ollaksen haka, jossa
heidän lampaansa laidunsivat kesäisin hänen
nuoruudessaan, kasvoi vain matalaa pensaikkoa ja
pieniä puita.
21
Pyöriäinen
Vasan laivalaituri (kuvat 26,29,30) oli
vuosikymmenien ajan tärkeä tapaamispaikka kuten em.
Itäniemen (Österuddin) laituri.
Kuva 21 lähde: Sven ja Stig Sundberg
22
23
Itäniemen laivalaituri 2004
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
Kari Astikainen
7
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
KESÄMÖKKIEN AIKA
Varsinainen mökkielämä on alkanut Siverlandissa joskus 1930
alkupuolella. Tor Fredriksson ja hänen isänsä rakensivat huvilat,
jotka nykyään ovat Tikkasen ja Portinin omistuksessa (kuvat 24 ja
25). Tikkasen asuttama huvila, rakennettu 1931, oli aluksi
vuokralla Ossian (Mogge) Nylundilla, joka sittemmin osti
kiinteistön v. 1934. Seuraava omistaja oli joht.Gunnar Ekström.
Portinin huvila oli aluksi vuokrattuna helsinkiläisille
porvarisperheille ja siirtyi v. 1941 G.M. Tengströmin omistukseen.
Kiinteistö on suvun omistuksessa.
Ensimmäiset kaupunkilaisten kesämökit olivat Gunnar Moliisin
hänen lankonsa tri Einari Sarasteen niemen etelärannalla
rakentamat Granbacka 3:61 ja Kiveliö 3:60.
Miksi isäni halusi ostaa kyseisen paikan, jyrkkiä kallioita ja
läpipääsemättömiä kuusikoita?.
Hän ja 2 suojeluskuntakaveria olivat tulleet bussilla Boxiin,
hiihtäneet alas Nothusvikeniin ja lähtivät kiertämään Siverlandia.
Tämä tapahtui talvella 1935. Kun oli kahvitauon aika, herrat
hiihtivät rannalle, jolloin isäni huomasi rannassa kirkasta vettä
pulppuavan lähteensilmän. Tämä ratkaisi asian, “vesi on tärkeä
asia saaristossa, tästä ostan tontin”
Lähteen paikalle tehtiin kaivo, josta vettä riitti kuivinakin aikoina
myös naapureille. Kaivo ehtyi samoihin aikoihin kun naapuriin
tehtiin porakaivo. Keväällä 1936 oli aittarakennus valmiina,
jossa perhe, vanhemmat ja 2 lasta viettivät koko kesän.
24
Kari Astikainen 2004
25
Lähde: Sinikka Tikkanen
Kuvat 24 ja 25
Tor Fredrikssonin ja hänen isänsä rakentamat alkuperäiset huvilat
Isäni oli viikon töissä ja tuli lauantaisin, lähtien taas maanantaiaamuna. Heinäkuu oli hyvin sateinen, itse olin silloin
runsaan ½ vuoden ikäinen ja sisareni 2½. Vaati pioneerihenkeä asustaa pienessä lautarakenteisessa aitassa koko
viikon yksin 2 pienen lapsen kanssa. Koko mäki oli täynnä pieniä “vuoristopuroja” ja kosteus oli niin kova, että
lakanat ja vuodevaatteet olivat homehtua. 1937 valmistui itse mökki ja sauna seurasi vuorossa sotien jälkeen 1946.
Tukit kaadettiin itse valtion metsästä Spjutsundissä ja vedettiin 2.2.46 hevosilla Ollakseen sahattavaksi.
Taitavat timpurit Hugo ja Ruben Eklund työkaluinaan saha, kirves, vasara, höylä, temmirauta ja tukkipora saivat
saunan kylpykuntoon 7.7.46
Sota-aika hidasti mökkirakentamista mutta olemassa olevilla elämä jatkui jokseenkin normaalisti.
Vain pula-ajan niukkuus löi leimansa jokapäiväiseen elämään. Nuoren alle 10-vuotiaan elämään toi väriä ja
jännitystä seudulla liikkuneet venäläiset desantit ja venäläisten pommikoneiden paluulennoillaan pudottaneet
pommit, joita putosi mm. Stora Tallholmaan sekä Siveruddiin Tikkasen tontille. Paikalla on vielä selvästi nähtävissä
pommikraateri ja Portineilla lienee tallella paikalta löytyneitä sirpaleita. Jännittävä ja mieleenjäänyt kokemus oli
vierailu panssarilaiva Väinämöiselle, joka oli ankkuroituna ja hyvin kuusenlatvuksilla ja männyillä naamioituna
Norkullan pohjoisrannalla. Kaiken jännittävän lisäksi parhaiten on mieleeni syöpynyt kuva sotamiesten 10-hengen
“perunateatterista” laivan kannella.
Eräs 1938 sattunut tapahtuma kuvaa hyvin sen ajan ihmisten kuntoa ja sitkeyttä.
Naapurissa asuva tätini oli saanut vieraakseen 67vuotiaan setänsä. Hän oli tullut Helsingistä kävellen kahden
kassinsa kanssa. Jo kohta kun kuulumiset oli vaihdettu sanoi terävästä kielestään tunnettu tohtorinna jotakin
sopimatonta seurauksella, että herkkähipiäinen setä oli kopannut kassinsa ja kävellyt siltä seisomalta takaisin
Helsinkiin.
Sota saatiin päätökseen kunniakkaalla “torjuntavoitolla” Tali-Ihantalassa, rauhansopimus solmittiin Suomelle
ankarin ehdoin, elämä vakiintui vaikka pula-aika jatkui vielä pitkään.
Parantuvan elintason myötä mökkien määrä alkoi lisääntyä nopeutuvaa vauhtia, vuonna 1954 oli tiekunnan piirissä
20 kiinteistöä, nyt 53 kpl. Kiinteätä asutusta on yhdeksässä kiinteistössä.
8
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
KULKUYHTEYDET
Vuosisadan alussa yleistyi helsinkiläisen vallasväen
kesänvietto saaristossa. Aluksi majoituttiin kalastajien
ja paikkakuntalaisten tiloihin. Kulkuyhteydet olivat
hankalat. Pääasiassa tultiin höyrylaivoilla, aluksi
Löparön kaakkoiskärjen laituriin, myöhemmin
sisäpuolen laitureihin kuten Vasa, Österudden ja
Lindudden. Pääteasema oli Sagatin kaupan laituri
Mjölkvikenissä, Kitön ja Spjutsundin välisessä
salmessa. Vuosisadan alussa liikennöi sisäpuolella s/s
Sandels, (kuva 26 vuodelta 1910) ja sen jälkeen s/s
Östra skärgård, Olympia, Ahti, Irma, Tähti III ja lopuksi
Rigel, jolloin höyrylaivojen aika oli päättynyt.
Matkustajalaivaliikenne jatkui vielä 1950 – 1956 m/s
Sentalla, puurakenteisella ns. vesibussilla, jota tuurasi
välillä m/s King. Sotien välillä liikenne lakkasi, oli taas
soudettava Löparön laituriin, jonne s/s Runeberg
pysähtyi matkallaan Porvooseen.
26
S/S Sandels 1910
Kuva 26 lähde: Sven ja Stig Sundberg
Mainittakoon tässä yhteydessä vielä kauppalaiva “Söderström – Sandström”, joka ansiokkaasti palveli
Siverlandin kesäasukkaita vuosina 1963 – 1972. Maantieyhteydet olivat huonot. Kalkkirannantie oli kylätie,
joka jatkui Hangelbyn-Boxin yhteisrantaan, nykyisen Meriläntien rantaan. Marraskuussa 1938 alettiin
rakentaa Kalkkirannantietä siinä muodossa kuin sen tänään tunnemme. Tie rakennettiin käytännöllisesti
katsoen ilman konevoimaa ja kesti monta vuotta ennen kuin tie saatiin liikennöitävään kuntoon. Ainoa
tieyhteys tällöin oli nykyinen Nevaksen tie Boxista Nothusvikiin päättyen kylän yhteiseen rantaan, jonne
muutamat mökkiläiset tulivat autoillaan kunnes talvisodan syttyessä autot “takavarikoitiin” valtiolle
muodollista korvausta vastaan. Nothusvikissä oli yleensä joku vastassa soutuveneellä, muutoin jouduttiin
kävelemään maitse rantapolkuja pitkin, sillä harvalla oli siihen aikaan käytössään kahta soutuvenettä
puhumattakaan moottoriveneistä, jotka alkoivat yleistyä vasta 40-luvulla. Polku alkoi siitä mihin Ronaksen
kärrytie loppui. Se kulki Siewertsin torpan editse kiertäen rantaa pitkin kalliojyrkänteen ja meren välissä.
Notkossa Bymanin ja Elmgrenin kiinteistöjen välissä se haarautui, toinen laaksoa noudattaen Päivölään ja
Österuddiin, toinen Vasan kiinteistöön. Torpan kohdalta kiertyi polku mäen yli Kokon kiinteistöön. Toinen
tieyhteys oli tilustie Ronakseen, josta tie jatkui kärrytienä Stor-Siverin pellolle Henrik Arvosen huvilan
kohdalla (Keltainen talo Sivermaantien alkuosalla vasemmalla). Eversti Väinö Vartiainen oli saanut luvan
käyttää tietä mutta sopimus raukesi kun Mai Törmä, silloinen Vartiainen, tuli autollaan 40-luvun lopulla
Helsingistä. Hän pääsi aina puron yli johtavalle sillalle asti, jossa silloin alaikäisten Granqvistin veljesten
huoltaja keskeytti ajon ja sanoi: “ajaminen saa nyt riittää lopullisesti”. Tällä lauseella hän tuli samalla
lausuneeksi tiekuntamme perustamissanat sillä Vartiainen yhdessä lakit.tri. Ilmo Ollisen kanssa ryhtyivät
välittömästi rakennuttamaan tietä kohti Siverlandia. Tämä n.s. Vartiaisen-Ollisen tie noudatti nykyistä
tielinjaa päättyen parkkipaikkaan nykyisen Sommaruddenintien risteyksen kohdalla. Vähitellen autoilevat
herrat kyllästyivät kantamaan “nyyttejään” Siveruddin kivikkoisia ja kiemuraisia polkuja pitkin, syntyi ajatus
tien rakentamisesta perille, joka sai laajaa kannatusta silloisten kesäasukkaiden piirissä.
TIEKUNTA PERUSTETAAN
Tiekunnan perustamisen puuhamiehiä olivat em. Vartiaisen ja Ollisen lisäksi ekon. Olavi Ahla johtaja Gleb
Silfverswan ja ins. Kalle Ihalainen.
Neuvotteleva kokous saatiin varsin nopeasti aikaiseksi Suomen Hypoteekkiyhdistyksen tiloissa 24.9.1954.
Valmistava kokous pidettiin 4.10.1954 ja perustava kokous 7.10.1954. Siis hyvin nopealla aikataululla ja suurella
yksimielisyydellä saatiin päätös aikaiseksi. Vartiainen ja Ollinen luovuttivat rakentamansa tien korvauksetta tiekunnan
käyttöön.
Uusi tieosuus noudatteli jo isojaossa määriteltyä tielinjausta päättyen parkkipaikkaan Elmgrenin kiinteistön kohdalla
ennen nykyistä Siveruddin tiehaaraa. Perustamisasiakirjan ovat allekirjoittaneet 20 kiinteistön edustajat, joista
joukossamme on enää Tor Fredriksson, Johan Finne ja Raine Moliis.
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
9
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
Perusmaksu oli autoilijoille 100.000 mk ja jalankulkijoille 10.000 mk. Autoilijaperusmaksun maksoi 9 jäsentä.
Summat ovat nykyrahassa n. 3200 ja 320 Euroa.
Urakkasopimus urakoitsija Elis Oldenburgin kanssa saatiin allekirjoitettua 22.10.1954 ja lisäsopimus tien
sorastuksesta 12.1.1955.
Kun Isojaossa karttatien leveydeksi oli määritelty 3,5 m joutui tiekunta lunastamaan maanomistajilta 1,5 m
lisämaata. Korvausta maksettiin yhteensä 7:lle maanomistajalle 55.234 mk eli nykyrahassa vaatimattomat alle 600
Euroa. Maata lunastettiin 1330,85 m2.
Väliaikaisraportin 24.4.1955 mukaan runkotyö valmistui 10.1.1955. Tie valmistui lopullisesti 11.6.1955, vajaa
kuukautta sovittua aikataulua myöhemmin ja liikennöinti saattoi alkaa.
Siitä eteenpäin rakennettiin tie 1956 Ahlan ja muutaman muun toimesta aina niemen kärkeen. Itse työn suoritti
Ruben Stömberg ja Karl Rosentröm korvaksetta, täten osallistuen kustannuksiin.
Tie luovutettiin tiekunnan hoitoon ja hallintaan 7.5.1957.
Varatuomari Veikko Vainion toimesta oli v. 1961 ryhdytty rakentamaan Silveruddin ägoväg. Tie valmistui 375 m:n
pituisena v.1966 ja luovutettiin tiekunnan hoitoon ja hallintaan 7.7.1969.
Merikapteeni Erik Segersven ja Karl Forslund rakennuttivat 70-luvulla Sommaruddiin 420m pitkän tien jonka
tiekunta otti hallintaansa 1979. Tie oli lopullisessa muodossaan valmis.
TAPAHTUMIA VUOSIEN VARRELTA
Toimintakertomuksesta v:lta 1956 poimimme seuraavan maininnan: “Elokuun 6 pnä, klo 17-18.30 Silverlandin
niemellä vallinnut harvinaisen raju kaatosade tuhotulvineen vahingoitti tietä kauttaaltaan erittäin kovasti.
Täydellinen tuho oli tien loppuosassa olevan suoalueen kohdalla. Mäen rinteiltä alas valuvien vesimassojen
mukana tulleet puut ym.tukkivat tierummun ja vesimassat, n. 300 – 400 m3, virtasivat yli tien vieden siitä
mukanaan n. 30 metriä. Samoin vahingoittui ns. Suurenkiven mäessä (Mummonmäki) pahoin. Tämän johdosta
tielle jouduttiin vedättämään 39 m3 sepeliä, 33 m3 soraa ja 6 m3 täytemaata. Tukkeutuneet ojat avattiin ja
pysäköintialueen poikki kaivettiin oja”.
1959 Tielle levitettiin savea n. 67 m3 ja soraa 92 m3. Paikoin savea tuli liian paksu kerros seurauksella, että sekä
Ollinen että Ahla luistelivat “Mummonmäen” mutkassa tieltä ulos. Kyllä sihteeri sai kuulla kunniansa.
Tien alkuosan mäki tasattiin ja notko täytettiin n. 1,5 metriä.
1964 Träskby väglag, nykyinen Nothusvikintie saatiin Tielaitoksen hallintaan, jolloin tiekunnan varat jaettiin
osakkaiden kesken siten, että saadut varat kuitattiin tiekuntamme hyväksi. Samana vuonna tien alkuosa (n.s.
Vartiaisen-Ollisen tie) oikaistiin ja levennettiin 5 metrin levyiseksi. Maanomistajat Carl-Emil Granqvist ja
kultaseppä Holger Grön luovuttivat hyväntahtoisesti tarvittavan lisämaan korvauksetta.
1965 “Mummonmäen” mutka oikaistiin.
1968 Kiviaidan mutka (Stor-Siver) oikaistiin.
1970 Levennettiin ja oikaistiin mutka ns. Ollisen parkkipaikan kohdalla. Työ räjäytyksineen muutti maiseman
melkoisen raadellun näköiseksi mikä aiheutti kovan järkytyksen joidenkin maanomistajien keskuudessa.
Hoitokunta sai taas kuulla kunniansa saaden tulikivenkatkuisen 2-sivuisen kirjelmän, jossa todettiin mm.
“Kesämökkipalsta, jonka poikki kulkee autotie, mutta jolle ei pääse autolla, on suuri paradoksi, sellaista palstaa ei
saa myydyksi edes pilkkahinnalla”.
Luonto paikkasi nopeasti jäljet, tie tuli ajokelpoiseksi ja turvalliseksi. Palstan arvo on varmaankin noussut
moninkertaiseksi.
1971 Murtoja useihin huviloihin, aineelliset vahingot melkoiset. Tehtiin Karl Rosenströmin aloitteesta sopimus Oy
Vartioturva Ab:n kanssa näkyvästä valvonnasta alueella 3:sti viikossa. Murtoja ei sen jälkeen ollut
vuosikymmeniin.
1974 Tiekunta täytti 20 vuotta. Tilaisuutta juhlistettiin 31 hengen voimin Ahlan Itäniemessä. Tapahtuman
kunniaksi paikalle istutettiin Japanin marjakuusi, joka on vielä hengissä mutta ei ole kasvanut kovinkaan mittavaan
kokoon (kuva 27 ja 28). Siellä päätettiin, että juhlista muodostuisi traditio kuten sitten tapahtuikin. Aluksi niitä
vietettiin eri kiinteistöissä järjestyksessä Holmberg, Moliis, Reinas, Fredriksson, Kokko, Klatt, Portin, Elmgren,
Tikkanen, Carring, Törmä ja Segersven, jonka jälkeen innostui hiipui. Tällöin siirryttiin juhlimaan nykyiselle
paikalle “Juhlakalliolle. Enimmillään osallistujia on ollut 129, nykyään määrä on vakiintunut 100 kieppeille.
10
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
TOIMIHENKILÖT
Perustamisasiakirjan mukaan tiekunnan asioita hoitaa 3-henkinen tiehoitokunta, jonka virkakausi
on sovittu kestävän ainakin 3 vuotta.
Ensimmäinen hoitokunta valittiin kokouksessa 7.10.1954, puheenjohtajaksi ekonomi Olavi Ahla,
varapuheenjohtajaksi insinööri Kalle Ihalainen sekä sihteeriksi johtaja Gleb Silfversvahn.
Hoitokunta toimi hyvin tehokkaasti, jota jälkipolvien on syytä muistella kiitollisuudella.
Hoitokunnan jäseninä on toiminut 22 osakasta, sihteerinä allekirjoittanut vuodesta 1959.
Tien hoitoa ja kunnossapitoa valvoo 2 tientarkastusmiestä. Ensimmäiset olivat tilallinen Tor
Fredriksson ja autoilija Ruben Strömberg. Hoitokunta on vuosien saatossa saanut asiallista ja
ajoin tiukkaakin palautetta tien hoidosta, joskin usein myös kiitosta.
Tiekuntamme on myös osallistunut menestyksellä ja merkittäväna vaikuttajana toimintansa
ulkopuolisiin yleishyödyllisiin hankkeisiin.
On varsin poikkeuksellista ja merkittävää, että tällainen tiekunta, jota yleensä hallitsee kateus,
kiistat ja jopa veriset riidat, joihin tarvitaan usein kunnan tielautakunnan sovittelua ja jopa
oikeuslaitoksen apua, on meidän tapauksessa toiminut päinvastoin yhdistävänä tekijänä. Asiat
on hoidettu hyvässä yhteisymmärryksessä herrasmiesmäisesti, mielipide-eroja on ollut mutta ei
riitoja.
Menneitten polvien herrasmiehet, jotka perustivat tiekuntamme osoittivat käytöksellään suunnan,
joka on ollut hyväksi malliksi jälkipolville.
Toivokaamme, että 50 vuotta vallinnut hyvä yhteistyö ja miellyttävä kanssakäyminen leimaa
yhdessäoloamme samanlaisena myös tulevien polvien ajan.
28
27
20-vuotis juhlapuun v. 2004
Kari Astikainen 2004
20-vuotis juhlapuun istutus
Kuva 27 lähde: Karl Rosenström
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
11
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
30
29
1964
Vasan laivalaituri 1956
32
31
Kuvat 29-31 lähde: Sven ja Stig Sundberg
33
Kuva 33 lähde: Tea Viberg (kts. kuva 42)
12
34
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
Kari Astikainen, 2004
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
36
35
1951
37
1960
38
40
39
1954
1976
2004
Kari Astikainen, 2004
1982
Kuvasarjan 35-39 lähde:Birgitta Lönnqvist
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
13
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
Pronssikautinen
kalmisto
(kuva 4)
45
41 Kylän yhteinen ranta
Pärvik
Anukka
(kuvat 5-9)
Kari Astikainen 2004
Sefwerts-torp
(kuva 10)
Kuvat 12-17
Kokko
(kuva 11)
Päivälahti
Törmä
(kuvat 12-15)
Österudden/Itäniemi
42
Kari Astikainen 2004
(kuva 16)
Kuvat 42 ja 43 Tor Fredrikssonin ja hänen
isänsä rakentamat alkuperäiset huvilat
Itäniemi
laivalaituri
(kuva 23)
43
Tikkasen huvimaja
Juhlapaikka (kuvat 46-49)
Kuvat
31-32
Lähde: Sinikka Tikkanen
Nuottapaikka
Aitaus:
“Ollaksen haka”
Kajhäll
(kuva 17)
Vasa laituri
(kuvat 21,26,29 ja 30)
Granbacka
(kuva 3)
Vasa torp
(kuva 18)
44
14
Kari Astikainen, 2004
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
Kesäjuhlat 2003
46
47
48
49
Kuvasarja 46-49: Kari Astikainen, 2003
Tietalkoo ‘porukka’ vuosimallia 1990
50
Kuva: Matti Leinonen
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU
51
15
TIEHOITOKUNTA VÄGLAGET NOTHUSVIKEN-SILVERLANDSVÄGEN
Kuva 52 (osittainen skannaus kartasta): Maanmittaushallitus, maastokartasto, 2043 10 Hangelby peruskartta 1:20 000. ISBN 951-48-1594-7
Julkaisun aineiston kopiointi tai osittainenkin kaupallinen käyttö kielletään.
email: kari.astikainen@kolumbus.fi
TIEHOITOKUNNAN 50-VUOTIS JULKAISU