Kotikuulumisia - Alajärven Helluntaiseurakunta

Kesä 2015
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio (2Sam.22:47)
Kuva: Jesse Valpas
KOTIKUULUMISIA
Alajärven Helluntaiseurakunnan
tiedotuslehti
JULKAISIJA:
Rukoushuoneyhdistys Alajärven Siion ry
SEURAKUNNAN TYÖNTEKIJÄT:
Tommi Rimpeläinen,
pastori
puh. 044 987 5450
rimpelainen.tommi@gmail.com
Lauri Petäjämäki,
nuorisopastori
puh. 044 757 7330
l.petajamaki@gmail.com
OSOITTEET JA YHTEYSTIEDOT:
Siiontemppeli, Pitkäkankaantie 6,
62900 Alajärvi, puh. (06) 557 2177
TOIMITTAJAT:
Mirja ja Raimo Metsäpelto
Srk:n toimisto avoinna:
puh. (06) 557 2068, metsis@japo.fi
Ti 10.00-11.00
Toimitussihteeri: Raija Laukkonen
Muina aikoina sopimuksen mukaan
puh.044 324 3987, rlaukko@japo.fi
LEHDEN JAKELU:
Seurakuntakokouksissa ja muissa
seurakunnan tilaisuuksissa
veloituksetta seurakuntalaisille,
lisäksi seurakunnan kotisivuilla linkki
Kotikuulumisia-lehteen.
ILMESTYMISAJANKOHDAT:
Maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa
LEHTEEN TULEVA AINEISTO:
Kaikki seurakuntalaiset voivat kirjoittaa
lyhyitä kirjoituksia uskonkokemuksista,
eri työmuodoista ja tapahtumista.
Toimituksella on oikeus lyhentää,
korjata tai jättää julkaisematta.
2
Srk:n pankkitili:
Op 518807-27403
Siiontemppelin talonmies:
Tuomas ja Karoliina Vuorinen
puh. 044 504 8425
Leirikeskuksen talonmies:
Simo Porthen
puh. 045 141 3328
Lähetystori:
Kauppakatu 18
puh. (06) 557 3176
Avoinna: ma - pe 9-17
la 10-14
OLEMME KRISTUKSEN
KIRJEITÄ
2Kor.3:3 Sillä ilmeistä on, että te välle ihmiselle, joka parhaillaan ”lukee” meiolette Kristuksen kirje, meidän palve- tä. Jospa voisimme olla sellaisia kirjeitä, jotlustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, ka saavat etsivät ihmiset vakuuttuneiksi,
vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivi- että tämä on todellista, kun elämämme ja
sanamme eivät ole olleet ristiriidassa kestauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
kenään.
Meitä luetaan. Vaellustamme seu
Israelin kansa edusti Jumalaa pakarataan. Me edustamme omassa ympärisnakansojen keskellä. Jumala oli valinnut
tössämme Kristusta, tahdoimmepa sitä tai
tämän kansan. Kuitenkin Jumala pettyi Isemme. Tämän tähden Paavali rukoilee Koraeliin ja joutui kurittamaan sitä ankarasti
lossan uskovien puolesta näin:
sen kelvottoman vaelluksen takia. Paavali
”Sentähden emme mekään, sii- kehottaa Korinton seurakuntaa ottamaan
tä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, varoittavana esimerkkinä Israelin saaman
ole lakanneet teidän edestänne ru- kurituksen (1Kor.10:1-12), koska Hän ei
koilemasta ja anomasta, että tulisitte salli häväistävän Pyhää nimeään.
täyteen hänen tahtonsa tuntemista
kaikessa hengellisessä viisaudessa ja
ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä
hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan
tuntemisen kautta” Kol.1:9-10.
Jumalan Henki puhuu myös
tämän päivän seurakunnille
”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä
Henki sanoo seurakunnille.”... Koska
olet noudattanut minun kestävyyteen
kehottavaa sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on
tulossa koko maailmaan koettelemaan
niitä, jotka asuvat maan päällä. Minä
tulen pian. Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi kruunuasi:”
Kutsumuksemme arvo velvoittaa
meitä vaeltamaan Herran edessä arvollisesti. Kerran meidän vaelluksemme sitten
tarkastellaan ja siitä saadaan ”arvosana”
itse Kristukselta Jeesukselta (2Kor.5:10).
Daavid koki suurta vastuuta omasta
vaelluksestaan, sen vaikutuksesta kanssamatkaajiin ja Jumalaa etsiviin ihmisiin. Hän Ilm.3:6,10,11 (Raamattu kansalle).
rukoili viisaan ja nöyrän rukouksen:
Jumala on Rakkaus, mutta on hyvä
”Älä anna minussa häpeään jou- tua niiden, jotka odottavat sinua, Her- muistaa, että Jumala on Pyhä ja Hänen
ra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pet- Henkensä on Pyhä Henki ja Totuuden
Henki. Olkaamme valmiit kohtaamaan Hätyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin
net.
Jumala” Ps.69:7.
Kunpa meidän uskonvaelluksemme ei
Juhani Laukkonen
olisi esteenä kenellekään pelastusta etsi3
Tervehdys Riku Keltikankaalta,
uudelta vanhimmistoveljeltä
Olen Riku Keltikangas, 39-vuotias,
syntyäni alajärveläinen.
Perheeseeni kuuluu vaimoni Leena 36 v
sekä pojat Lauri 16 v, Viljami 15 v ja kuopus
Aaro 9 v. Asumme Alajärven keskustassa.
Olen töissä Alajärven Puhelinosuuskunnassa. Lauri käy yläasteen viimeistä vuotta,
keskimmäinen poikamme Viljami on vaikeasti kehitysvammainen ja asustaa tällä
hetkellä Eskoossa Seinäjoella ja käy siellä 8.
vuosiluokkaa. Aaro on toisella luokalla.
Miten tulin uskoon:
Ensimmäisen hengellisen kokemuksen muistan saaneeni helluntaiseurakunnan
lastenleirillä joskus pikkupoikana. Minulla oli
helluntailaisia ystäviä ja koulukavereita, ja
heidän houkuttelemanaan lähdin tuolle leirille. Siellä koin Jumalan kosketuksen, joka
jätti pysyvän jäljen sydämeeni. Kuitenkin iän
myötä elämään tuli kaikkea muuta, ja myös
tuo uskonasia jäi pikkuhiljaa taka-alalle.
Mutta vaikka minä unohdin Herran, uskon,
että Hän ei koskaan unohtanut minua, ja
erilaisten elämänvaiheiden jälkeen vuonna
2005 vaimoni Leena tuli uskoon. Minä ajattelin, että siinäpähän on uskossa, kunhan ei
puutu minun menemisiini ja tekemisiini.
Mutta ajan myötä huomasin ”keskustelevani” (joku voisi sanoa sitä myös väittelyksi) vaimoni kanssa uskonasioista, ja huomasin, että Raamatun Sana alkoi enemmän ja enemmän kiinnostaa myös minua,
ja vuonna 2008 pyhäinmiestenpäivänä tein
tietoisen ratkaisun ja rukoilin syntisen rukouksen kotonani. En kuitenkaan lähtenyt
elämään uskoani todeksi vaan ajattelin, että
onpahan sekin asia nyt tehty, ja jatkoin elä
määni samalla tavalla kuin ennenkin. Mutta
4
Jumala otti minut kiinni, ja aloin huomata
elämäni käyvän yhä vaikeammaksi, koska
olin antanut lupauksen lähteä seuraamaan
Herraa, ja Hän haluaa meidän sydämen kokonaan, ei vain puolikasta, niin paljon Hän
rakastaa meitä. Niinpä yhtenä iltana huomasin rukoilevani sydämestäni Herraa,
että auta sinä Herra minua, en yksin enää
jaksa. Tästä rukouksesta lähti Jumalan prosessi käyntiin, ja sain nähdä ja kokea, että
usko Herraamme Jeesukseen tekee todella
eläväksi!!
Mitä Raamatun Sana minulle merkitsee:
Raamatun Sana on hyvin tärkeä minulle, se on meidän käsikirja elämään, sen
kautta voimme peilata nykymaailman tuulia ja erottaa hyvän pahasta. Sana on Jumala itse. Lukiessamme Jumalan Sanaa
se herättää meissä olevan Pyhän Hengen
iloitsemaan yhdessä Herran kanssa, ja yhdessä Pyhän Hengen kanssa ymmärrämme
lukemamme Sanan, ja se ruokkii ja ravitsee
meitä, antaa lohdutuksen ja toivon.
Rukousvastauksia:
Niitä olemme saaneet monia, voisi
melkein sanoa, että suurin rukousvastaus on
Herran huolenpito vaikeinakin aikoina. Meidän
elämässämmekin on ollut monia vastoinkäymisiä uskossaolon aikana, mutta Herra
on aina pitänyt huolen, ja olen ihmeellisellä
tavalla saanut huomata jälkeenpäin, kuinka
Hän on ohjannut vaikeiden aikojen yli. Aina
vastaus ei tule niin kuin me sitä toivoisimme,
mutta Herran vastaus on aina parempi kuin
mitä me ikinä osaisimme ajatella.
Rohkaisun sana seurakuntalaisille:
Haluaisin rohkaista sinua olemaan
oma itsesi. Se uudestisyntynyt Jumalan
ihme, joka sinä olet. Haluan rohkaista sinua käyttämään niitä lahjoja, joita Jumala
on sinulle antanut. Käyttämällä näitä lahjoja saat palvella meidän ikuista Herraamme,
ja tekemällä näin saat itsekin virvoittua, ei
kuitenkaan väkisin vääntäen vaan levosta
käsin, rauhasta jonka me olemme Herralta
saaneet. Ole sinäkin rohkaisemassa lähimmäistäsi, ja kannattele häntä, kun vastoinkäymiset myllertää.
Teitä kaikkia Siunaten
Riku
UUDEN
VANHIMMISTOVELJEN SANA
Nimeni on Veli-Matti Nordqvist, iältäni 31 vuotta ja kotoisin Alajärven Sissalasta, jossa asun vaimoni Caroliinan kanssa. Olen syntyjäni myös Alajärveltä, ja asun
kotipaikkani läheisyydessä omakotitalossa.
Caroliinan kanssa olemme olleet naimisissa vuoden 2013 syyskuusta lähtien. Olen
saanut kristillisen kasvatuksen, ja minulle
uskonasiat oli tuttuja lapsuudesta alkaen,
mutta rippikoulun jälkeen käännyin pois
lapsuuden uskostani, vaikka kyllä rukoilin
Jumalaa usein. Muistan, että rukoilin usein
juuri tyttöystävää ja vaimoa itselleni. En
kuitenkaan tuntenut Jeesusta henkilökohtaisesti, joten etsin elämääni maailmasta.
5
Huomasin, että minä en ole juuri onnellinen maailman rientojen keskellä, vaikka se
toikin väliaikaista tyydytystä. Olin kuitenkin oppinut tuntemaan työvoimatoimiston
työnhakukoulutuksessa vanhan yläasteaikaisen kaverin, jonka kanssa pidin silloin
tällöin yhteyttä. Meillä oli yhteisiä intressejä ja harrastuksia, ja pidin keskusteluista
hänen kanssaan. Meillä oli harrastuksena
moottorikelkat, moottoripyörät, auto- ja
kotimusiikkilaitteistot. Niinpä teimmekin
yhteisiä moottoripyöräreissuja myöhemmin yhdessä. Uskovaisena hän opetti minut tuntemaan muita uskovaisia, ja kuinka
huomasinkaan, miten mukavia ja huomaavaisia nämä ihmiset ovat. Kerroin tätä merkillisyyttä myös läheisille ihmisilleni. Kyseenalaistin kuitenkin
kaverini arvoja ja oppeja, ja esitin vahvasti
omia näkemyksiäni. Kaveri tokaisi ollessani
heillä kylässä, että hän lähtee nyt ainakin
nuorteniltaan, ja pyysi, että lähtisin mukaan. Minua hieman jännitti, mutta rohkenin kuitenkin mukaan. Tuo ilta oli normaali
Kenneth Karppisen pitämä nuorten ilta aiheeltaan muistaakseni ”Suojele sydämesi”.
Mielenkiintoni heräsi, ja rohkenin mennä
Yleistä
Olemme aina välillä tavanneet joitakin teistä rakkaista alajärveläisistä. Meidän kuulumisia on kyselty, ja nyt tuli sopiva tilaisuus tuohon pyyntöön vastata.
Niin, melkein kaksi vuotta jo ollaan oltu täällä Vantaalla. Reilu vuosi
meni sopeutuessa kaikkeen. Seurakunta
ei meinannut tuntua kodilta. Matkat olivat haastavia, ja niihin kului aikaa. Kaupat olivat liian suuria, kaikki tuntui olevan
kalliimpaa, ei ollut paljonkaan tuttuja jne.
Nyt voi sanoa, että seurakunta on tullut
6
mukaan myös muihin tilaisuuksiin ja Seinäjoen Sateet Lähetä -iltoihin. Kuinka koinkaan näissä Jumalan Hengen läsnäoloa, joka
tuntui siltä, että se miltei tyrmää minut! En
kuitenkaan mennyt rukouspalveluihin, vaikka koin noissa alttarikutsuissa pistoa sydämessäni. Tein valinnan hiljaisessa iltarukouksessani vuonna 2008, ja kuinka tämä
tuntuikaan hyvältä! Muistan
kuinka
maanantaiaamuna olin täynnä iloa, jota
jopa työkaverini ihmettelivät. Myöhemmin sain kasvaa uskossani, kävin kasteella, liityin helluntaiseurakuntaan ja pääsin
mukaan seurakunnan toimintaan. Jumala johdatti minulle parhaan vaimon, jonka
olen kokenut Jumalan lupauksena. Tahdon
kehottaa ja rohkaista teitä lukijat seuraavilla raamatunjakeilla: Joh.13:34-35 ”Minä
annan teille uuden käskyn: rakastakaa
toisianne! Kaikki tuntevat teidät minun
opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Kun nuo silloin vieraat uskovat kaverit noudattivat myös tätä käskyä, myös
minä sain oppia tuntemaan Jeesuksen!
Veli-Matti Nordqvist
rakkaaksi ja etenkin ihmiset siellä. Muistetaan jo useampien nimet. Ollaan perillä
viikkorytmistä, ja uusia tuulia on Kari kehitellyt yhdessä työtoverin ja vanhimmiston
kanssa. Uusia jäseniä liitetään lähes joka
kuukausi seurakuntaan kasteen tai siirtotodistuksen kautta. Matkat sujuvat linjaautolla, metrolla ja ratikalla. Lapset ovat
matkustamisessa eksperttejä. Liikenteessä ei juurikaan tarvita enää navigaattoria.
Miralla on jo ajokortti, ja hän osaa täällä
hyvin sukkuloida monesti niin ruuhkaises-
sa liikenteessä. Auto onkin ollut ahkerassa käytössä. Sopivat ruokakaupat ovat
löytyneet, ja joskus jaksaa lähteä muuten
vaan kaupoille. Olemme myös saaneet
tuttavia ja ystäviä kaikki. Kovana iskuna
meille tuli Titon kuolema metsästysreissulla auto-onnettomuuden seurauksena.
Lemmikin menettämisen tuska oli meille
yllätys, koska Tito oli meille rakas koira.
Kari
Karilla on ollut Huhtalan Jimmy työtoverina joulukuun alusta lähtien. Hän on
erittäin sopiva työpari Karille. Jimmy on
kasvamassa armoitukseltaan opettajaksi,
mikä sopii hyvin, koska Kari on evankelista. Niin kuin varmasti muistatte. Ei ole ollut tilannetta tai tilaisuutta, ettei Kari olisi
antanut mahdollisuutta parannuksen tekemiseen.
KK Kuoleman kauppias -kirjan venäjänkielinen käännös on valmis, ja ensi
syksynä pitäisi ottaa ensimmäinen painos.
Huutavat kivet -kirja käännettiin ruotsik-
si, ja nyt odotetaan, kuinka asiat etenevät. Kari käy edelleen Latviassa muutaman kerran vuodessa. Viime kerralla hän
oli raamattukoululla opettamassa yhdessä tiimin kanssa. Karista on myös alettu
työstämään dokumenttielokuvaa. Sen
valmistumiseen menee pari vuotta. Eräs
liikemies toivoisi, että Kari lähtisi evankeliumia viemään Sahalinin vankilasaarelle venäjänkielisen KK Kuoleman kauppias -kirjan myötä. Myös Unkari olisi aukeamassa uusimpana työkohteena koulutyölle.
Sitten on vielä koko Metrokappelin kaikki
vanhat, uudet ja suunnitteilla olevat työt
ja kokoustoiminta. Siinä sivussa, niin kuin
Kari sanoisi, ”lillukanvarret”, mm. puhelin-,
toimisto-, siunaamis- ja sielunhoitotyöt,
jotka kaikki ovat tärkeitä.
Heidi
Minun roolini on myös moninainen.
Kotona työskentelen kampaajan työssä
omaan tahtiin silloin tällöin. Seurakunnassa olen toinen diakoniatyöstä vastaava. Tänä keväänä olen järjestellyt rukouspalvelijakoulutusta, diakonian nostepäivää
ja opetusta vanhenemisen vaikutuksesta
ihmiseen. Vielä on tulossa raamatullisen
sielunhoidon perusteet, jonka Kari pitää.
Meillä on n. 10 hengen tiimi, joka käy vanhuksia tapaamassa säännöllisesti. Osalle viemme ehtoollista. Teemme sairaalakäyntejä, ja autamme tarvittaessa käytännön asioissa. Tätä työtä on tarkoitus kehittää laajemmaksi seurakunnan keskellä.
Oikein rukousvastaus minulle oli
Jimmyn vaimo Satu, joka on myös musiikki-ihminen. Aloimme harjoitella yhdessä, ja niin sai alkunsa uusi lauluduo
Metrotytöt! Olemmekin jo useasti palvelleet seurakunnan musiikissa. Myös
Satun työpaikkana olevalta vanhainkodilta on pyydetty meitä sinne laulamaan.
Sitten on vielä naisten työ, jota organisoin, siinä pyrkien itseni tekemään
mahdollisimman toimettomaksi, ainoastaan läsnä pyrin olemaan. Meillä on myös
7
viikkolistat rukouspalvelijoille, ja olen yksi
rukouspalvelijoista. Minullakin on niitä ns.
lillukanvarsia, mm. miksaus, somistus,
erilaisten vuorolistojen teko, kahvinkeitot,
pyhäkoulu jne. (nämä siis satunnaisesti).
Lapset
Mira kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi, ja juhlat on tulossa. Hän on touhun tyttö. Käy töissä urheiluhallilla ja on
mukana suositun muotiblogin tekemisessä. Mira on mukana Helsingin Saalemin
toiminnassa, on siellä nuorisotiimissä ja
kesällä siirtyykin sinne jäseneksi, koska
kokee sen hengelliseksi kodikseen. Mira
seurustelee erittäin kivan pojan kanssa.
Kesällä on Europ Tour -lähetysmatka, jota
Mira on yhtenä ollut organisoimassa. Hän
lähtee sinne tyttöjen ohjaajaksi. Käyvät
13 eri maassa. Ja mitä kaikkea matka pitääkään sisällään evankeliumin sanoman
viemisen lisäksi. Eli lähetysinto ei todellakaan ole kadonnut. Hän haki opiskelemaan kulttuurituottajaksi, mutta se selviää myöhemmin, pääsikö ko. kouluun.
Mirvalla on yksi vuosi lukiota käytynä. Hän on erittäin tunnollinen opiskelija. Soittaa vielä haitaria ja käy useasti
viikossa kuntosalilla. Kesäksi on löytynyt
työpaikka marjanmyyjänä, tai tuossa naapurissa käy kotiapulaisena. Mirva on siellä
käynyt opettamassa koko talven tietokoneenkäsittelyä. Kahdeksankymppinen
pariskunta, joiden viikon kohokohta on,
kun Mirva sinne menee. Heillä ei ole omia
lapsenlapsia. Välillä hän soittaa heille haitaria ja välillä ottaa Aatun (meidän koira)
mukaan niitten koiran kanssa leikkimään.
Ja saa siitä vielä palkkaa. Mirva käy edelleen Keravalla nuorten illoissa ja palvelee
siellä wellcome-tiimissä. Hän käy myös
Saalemilla nuorten illoissa, koska ne on eri
päivänä kuin Keravalla. Metrokappelilla on
sitten ne ehtoollis- ja päiväkokouspäivät,
Metrokappelilla Mirva on pyhäkoulussa
ohjaajana.
Sitten Markus, hän on löytänyt kavereita eikä ole paljon kotona, kun kiire
on jo kavereiden luo. Mopokortti helpottaa kulkemista, ja menoa piisaa. Koulua
käy entiseen malliin, mutta eiköhän tuo
päästötodistuksen saa. Yhteishaussa haki
Keravalle ammattikouluun pienkonekorjaajaksi, toinen vaihtoehto oli metalliala.
Markuskin käy Keravan nuorten illoissa.
Välillä pitää patistaa, mutta kyllä sitten
ihan mielellään sinne menee. Metrokappelille kyllä kanssa lähtee, mutta siellä moittii, kun menee aina niin kauan. Se on kyllä
tottakin, joskus joudumme lähtemään kokoukseen jo kymmeneltä, ja varsinkin jos
on puhuja vieraita, tulemme yleensä vasta
kolmen maissa kotiin. Herra on hyvä!
Siunausta teille rakkaat siellä, mahdollisesti kesällä nähdään, ainakin osaa
teistä.
Koko Korhosen perheen puolesta 8
Heidi
MATKA KARJALAAN
Helatorstaina meitä lähti 40 hengen
joukko parin vuorokauden linja-automatkalle Karjalaan. Melkein kaikki olivat kivennapalaisia tai kivennapalaisten jälkeläisiä.
Yli rajasta mentiin Vaalimaalta. Viipurissa pysähdyttiin. Siellä käytiin Pyöreässä
tornissa teetä juomassa. Veljeni ja hänen
vaimonsa sekä sisareni kanssa teimme
kävelemällä pienen kaupunkikierroksen.
Näimme mm. Alvar Aallon suunnitteleman
kirjaston ja hirvipatsaan sen edessä sekä
Punaisen lähteen torin.
Majapaikkamme oli Raivolassa.
Olimme illalla ruokasalissa syömässä. Viereiseen pöytään tuli aterioimaan keskiikäinen sekä nuorempi mieshenkilö. Ennen
syömistä he seisoivat ja siunasivat ruoan.
Kun olimme aterioineet Raimon kanssa,
menin tämän nuoremman miehen luokse ja kysyin, ovatko he uskovia. Hän sanoi, että he ovat. Hän kertoi, että hän on
pastorina eräällä paikkakunnalla, 150 km
Raivolasta. Hän kertoi myös, että suurin
osa heistä, jotka olivat silloin ruokasalissa syömässä, on uskovia. Heillä oli siellä
rakennuksessa konferenssi. Suuri osa oli
nuoria lapsiperheitä, mutta joukossa oli
myös vanhempia henkilöitä. Pastori näytti
erään suomalaisen vapaakirkon pastorin
käyntikortin. Hän oli jossakin tutustunut
tähän suomalaiseen uskovaan.
9
Kävimme onessa Kivennavan kylässä, myöskin Tirttulassa. Sinne mummolaan äiti muutti oman äitinsä ja veljensä kanssa Ilmajoelta, kun isä kuoli espanjantautiin armeijassa ollessaan. Nyt
sillä mummolan paikalla kasvaa vain rikkaruohoja, mutta ihan viereen on jo rakennettu uusi hieno asuntoalue, ja lisää taloja
on rakenteilla. Eräs mies, jonka vanhemmat olivat Tirttulasta, istui yksin, kauan,
vanhempiensa kotitalon perustusten pääl10
lä. Ajoimme myös pikaisesti Terijoen aseman luokse, mistä mummoni osti omakotitalon, jotta äiti ja äidin veli voivat käydä
Terijoella oppikoulussa. Nyt sillä paikalla oli
vain puita ja pensaita.
Linja-automme ajoi Kanneljärvelle. Se on
isäni kotipaikka. Isälle rakas Kanneljärven
kirkko oli rapistunut. Sota-ajan jälkeen se
oli ollut viljavarastona. Sitten se oli palanut (tai poltettu). Seinät olivat pystyssä,
ja tornissa oli yksi kirkonkello. Kirkosta
noin puolen kilometrin päässä on isäni entinen kotipaikka Kanneljärven rantamaisemassa. Järvestä virtasi ”Pienjoki”, mikä
virtasi entisen kotitalon lähellä. – Nyt on
vain peltoa ja joki.
Illalla menimme Terijoen kirkkoon.
Sodan jälkeen se oli elokuvateatterina
mutta on nyt taas kirkkona. Se oli äitini
rippikirkko. Meille tarjottiin siellä teetä.
Sitten oli pieni hengellinen hetki, jonka jälkeen joku ehdotti virttä ”Kiitos sulle, Jumalani”. Virressä sanotaan: ”Kiitos sulle kirkkahista, keväisistä päivistä. Kiitos myöskin
raskahista syksyn synkän hetkistä. Kiitos,
kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi…” Tämän jälkeen toinen matkanjohtajamme, kauan sotien jälkeen syntynyt Ilkka, kertoi, että hän muistaa aina sen, kun
ovi hänen tirttulalaisen mummonsa, Idan,
huoneeseen oli auki, ja mummo lauloi tätä
virttä.
Oli myös koskettavaa käydä Kivennavan kirkonmäellä, missä ennen oli kirkko ja hautausmaa - nyt vain suomalaisten
pystyttämä muistomerkki. Samoin Kivennavan Linnanmäellä, mihin sotilaat sotaaikana rakensivat uuden hirsikirkon poltetun tilalle. Siellä olivat jäljellä kirkon kiviset
perustukset, samoin hirsikehikko, missä
ennen olivat kirkonkellot. Niitä soitettiin
ensimmäisen kerran äitini veljen hautajaisissa, kun hän oli kaatunut sodassa.
Kesä oli siellä 2-3 viikkoa pitemmällä. Kaikki oli vihreää ja vehmasta. Matka
oli todella koskettava. Näiden paikkojen
lisäksi näimme vielä paljon muuta. Kiitos
matkasta Taivaan Isälle! Rukoillaan niiden
ryhmäläisten puolesta, jotka eivät vielä
tunne Jeesusta, samoin niiden venäläisten puolesta, jotka saivat luettavakseen
evankeliumia.
Mirja Metsäpelto
11
!
Halusin tässä pitkästä aikaa tarttua taas kynään ja kirjoittaa. Mietin kuumeisesti, kenelle kirjoittaisin. Nythän on tapana lähettää vain lyhyitä viestejä WhatsAppissa. Minä vain haluaisin kertoa kuulumisia oikein pitemmän kaavan kautta. Sitten
keksin, että Jeesus jaksaa lukea vähän pitempiäkin tekstejä, joten päätin kirjoittaa
hänelle. Ja tässä sitä postia nyt sitten tulee.
12
LAPSUUSMUISTELOITA JA
ESIRUKOUKSEN VOIMA
Kauan kauan sitten. Synnyin Alajärvellä Kurejoen rannalla isänisän talossa jäiden lähtiessä joesta samana
yönä, kertoi äiti. Talossa asui meidän
perheen lisäksi isoisän äiti, isovanhemmat, täti ja isän veli perheineen. Siltä
ajalta jäi mieleen hyviä muistoja lapsuudesta, mm. saunominen joen rannalla,
varsinkin talvella hangessa tarpominen
avojaloin ja kesällä uiminen joessa sekä
onkiminen.
Olen lapsista neljänneksi vanhin. Kasvoin vaatimattomassa kodissa
kahdeksanlapsisessa sisarusparvessa.
Elettiin sodan jälkeisiä aikoja. Isä oli
pienen maatilan askareiden lisäksi töissä autonasentajana.
Lapsuus meni leikkiessä, mm.
joelle laskettiin suksilla, ja kaksi hammasta irtosi hyppyrimäkeä laskiessa.
Onneksi uudet tuli tilalle! Sukset oli
melkein peltiä, oli ne niin moneen kertaan katkenneet. Koulussa voitin kolmen koulun välisen hiihtokilpailun itse
tekemilläni suksilla. Ne oli tosi kevyet
ja kapeat, haapapuusta tehdyt sukset.
Ne tervattiin, ja kärki käännettiin paininpuussa. Monet aikuisetkin ihailivat
suksiani. Urheilu oli mieluinen harrastus kouluaikana. Kiertävä pyhäkoulu meni talosta taloon, mm. isoisä piti pyhäkoulua
omalla vuorollaan.
Olin 10-vuotias, kun muutimme
uuteen omaan kotiin, jonka isä Heikki
rakensi. Sain olla auttamassa rakentamisessa kaikessa, mihin pieni poika
pystyi. Se oli mukavaa aikaa. Muistan
mm. kun istutimme kotikoivut isoisän
kanssa. Peltotöihin lainasimme naapurin hevosta, jolla isoveljeni kanssa aurasimme ja karhitsimme pellot kävellen
auran perässä pitäen sarvista kiinni. Hevonen pysähtyi välillä, kun aura hyppäsi
pystyyn sen mennessä liian syvään.
Rippikoulun kävin tenttimällä, samalla kun opiskelin Lapualla ammattikoulun rakennuspuolella. Pappina oli
Kauko Pylvänäinen. Uskonasiat eivät
silloin vielä mitenkään koskettaneet.
Armeijaan menin vapaaehtoisena
17 vuoden ikäisenä. Siellä oli samassa
komppaniassa uskovainen mies, Päiviö
Heinilä. Hän piti aamu- ja iltahartaudet
puhuen Jeesuksesta. Mielenkiintoista
on, että hänen veljensä kanssa teimme
yhdessä hengellistä työtä myöhemmin,
mm. salakuljetimme Raamattuja ja painokoneita Neuvostoliittoon. Siitä on
kerrottu Pentti Heinilän kirjassa ”Erittäin salainen”.
Myös Olavi Syvännön hirsitalo on
toimitettu Israeliin salakuljetuskuormien myötä kuin myös englantilaisen raamattukoulun opettajan hirret omakotitaloon, jonka pystytimme Kyprokselle.
13
Tärkein tapahtuma elämässäni on uskoontulo. Seurustelin nykyisen vaimoni kanssa,
ja kuulin hänen siskoiltaan ja
veljiltään paremmasta tiestä,
uskosta Jeesukseen. Kuuntelin nauhamankalta aitan päällä kauniita hengellisiä lauluja
ja hyviä saarnoja. Mm. Niilo
Yli-Vainio, Eino Ahonen, Veikko Manninen ja Eino Heinonen
pitivät hyviä, koskettavia puheita. Samaa nauhaa kelasin
edestakaisin moneen, moneen
kertaan. Itkien puheita kuuntelin. Sydämeeni syntyi jano,
ja sain tulla uskoon vuonna
1973 pienessä telttakokouksessa Mansikka-ahon pihassa
Saukonkylässä. Puhumassa
oli Onni Vallittu, ja kuoro lauloi
kauniisti.
Kun kerran vein tätiäni Taimia Vapaakirkon kokoukseen, niin siellä kysyivät:
”Mikäs nuori mies tämä kuski
on?” Kerroin olevani Heikki Rantalan
poika, jolloin paikalla olleet uskovat
riemastuivat kovasti. Nimittäin Justiina-tädin rukoukset oli kuultu. Hän
oli erikoisesti pyytänyt esirukousta
monia kertoja Heikin perheen puolesta.
Olen perheestäni ensimmäinen,
joka lähti seuraamaan Jeesusta, nyt
suvussani on jo iso joukko uskovaisia.
Äiti löysi Jeesuksen, ja isäkin pelastui
muutama kuukausi ennen taivaaseen
muuttoa. Esirukouksilla on valtava
voima. Niihin tulee vastaus ajallaan.
14
Olen kiitollisella mielellä kaikesta Jumalan johdatuksesta elämässäni, kaikesta missä olen saanut mukana olla! Tätä ilosanomaa, joka on
minutkin pelastanut, haluan viedä
jokaiselle suomalaiselle aina maailman ääriin saakka.
Pyydän sulkeutua esirukouksiinne. Kiitos ja kunnia Herralle!
Esa Rantala
”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi” Matt.6:21 Taivaassa on minun
aarteeni, ja siellä on myös minun sydämeni!
Siunattua kesää ja aurinkoisia leiripäiviä toivottelee
Emilia Sand
15
16
17
K.O. Syväntö:
Vanhan testamentin käännösvirheistä
Sananl.8:22: ”Herra loi minut Sananl.8:30: ”Silloin minä hänen
töittensä esikoiseksi, ensimmäi- sivullansa HOIDOKKINA olin.”
seksi teoistaan, ennen aikojen alkua.”
Tämä on järkyttävä käännösvirhe. Hepressa on sana ”AMON”,
Tässä väitetään, että Kristus, joka merkitsee maailmankaikkejohon jakeessa viitataan, olisi uden arkkitehtiä. Egyptiläisilläluotu olento. Mutta tämä sotii kin AMON-jumala oli korkein ja
koko kristinuskon perustotuuk- maailmankaikkeuden luoja. En
sia vastaan. Kysymyksessä on käsitä, mistä siihen on keksitty
paha käännösvirhe. Alkuteks- tuo HOIDOKKI-sana. Englantissä ei ole luotu-sanaa ollen- tilainen Rotherhamin käännös
kaan, ja englantilainen King Ja- sanoo sen: ”Then became I besimes kääntää ihan oikein: ”The de him a firm and sure worker.”
Lord possesed me in the begin- Tämä on suomeksi: ”Silloin minä
ning.” Oikea käännös on: ”Herra hänen rinnallansa olin varma ja
omisti minut jo aikojen alusta vahva työtoveri.”
lähtien.” Hämmästyttävän lähelle tätä tulee taas vanha lestadiolaisten käyttämä käännös:
”Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin
mitään tehty oli, olin minä.”
Sananl.8:23: ”Iankaikkisuudesta
minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.”
Loppuosan pitäisi kuulua: ”Ennen kuin maata olikaan.” Vanha
suomalainen käännös on tässäkin taas oikeassa: ”Alussa ennenkuin maa oli.”
18
Muutoksia seurakunnan jäsenrekisterissä:
KIKKAUTEEN SIIRTYNEET
Perkkiö Julia
Saarela Aune
Jokiaho Jussi
Väärämäki Iivari 5.3. 2015
6.3. 2015
25.3. 2015
7.4. 2015
UUSIA SEURAKUNTALAISIA
Herrala Ville
Kasteen kautta
Tulevia tapahtumia:
Lastenleiri 26.-28.6. 2015
Varkkileiri 2.-5.7. 2015
Kesätapahtuma Kitron Stadionilla 24.-26.7. 2015
• Sunnuntaipäivän tilaisuus pidetään temppelillä.
• Perjantaina Janne ja Minna Kujala, lauantaina Kari Korhonen.
- Sunnuntain tilaisuudessa puhuu Kenneth Karppinen, joka
vastaa bändinsä kanssa myös lauantain tilaisuuksien musiikista.
- Perjantain musiikista vastaa seurakuntakuoro.
Syystapahtuma 11.-13.9.2015 koulukeskuksessa
KAN-tilaisuudet 8.-9.8.2015
TYÖNTEKIJÖIDEN KESÄLOMA-AJAT:
Tommi Rimpeläinen lomalla 22.6.-26.7. 2015
Lauri Petäjämäki lomalla 1.-14.6. 2015 ja 13.7-2.8. 2015
Huom!
Heinäkuun alun rokulipäivien aikaan paistetaan taas herkullisia
muurinpohjalättyjä. Lahjoitukset niitä varten ovat tervetulleita
(voita, munia, jauhoja, vaihtoehtoisesti rahaa tarvikkeiden
hankkimista varten). Iloista antajaa Jumala rakastaa <3
19
KOHTI TAIVASTA
Ilo, rauha mun sydämen valtaa,
kiitoslauluni riemuiten soi.
Katsein käy kohti armosi rantaa,
sieltä Jeesus tään rauhani toi.
Siellä kerran mun vajavuus lakkaa,
toivon maani mä kirkkaana nään.
Uuden nimen kun Jumala antaa,
iäks' Isäni kotihin jään.
Murheen kyynel ei silmähän siellä,
vaan se silloin jo pyyhitty pois.
Huulein kuiskivat taivaista kieltä,
iki ihanaa siellä mun ois.
Täydellisyys on osana mulla,
mitään siellä ei puuttua voi.
Valkopuvussa luokseen saan tulla,
lasimerellä lauluni soi.
Herran lapset kun kohtaavat kerran,
ristiriidat on jääneet jo taa.
Sana varmasti täyttyvi Herran;
taakse jäänyt on kahleissaan maa.
Osmo Hautala 11.11.1990
Lehden taitto ja digipaino: Mediatalo K-Media | Alajärvi | 06/2015