SYLILLINEN - Syömishäiriöliitto

Transcription

JÄSEN- JA TIEDOTUSLEHTI 1/2015
S Y L I L L I NEN
KOOSTE LUENNOISTA!
”Pitää olla jämäkkä, mut kuitenkin sellanen lempeä ja kärsivällinen”
– MENETELMIÄ HOITOTYÖHÖN JA VÄLINEITÄ HOIDON KEHITTÄMISEEN
S Y L I L L I NEN
valtakunnallinen
kokemusasiantuntija
TÄSSÄ NUMEROSSA
Puheenjohtajan tervehdys �� 3
Toiminnanjohtajan tervehdys �� 4
Käypä hoito -suositus �� 6
Hoitotyön keskeinen rooli �� 7
Syömishäiriöliitto – SYLI ry
www.syomishairioliitto.fi
Keskustoimisto, Turku
info@syomishairioliitto.fi
p. 02 2519 716
Draamanäytelmä ”Irti minusta” �� 9
Toiminnanjohtaja
Marja-Leena Laiho-Lehto
Ruokailutilanteessa tukeminen �� 11
Talouspäällikkö
Anu Järvinen
Maudsley-malli �� 14
Jäsensihteeri
Liisa Lindström
Annan kokemuspuheenvuoro �� 15
Keroputaan malli �� 16
Pohjois-Suomen
aluetoimisto, Oulu
Aluepäällikkö
Tanja Tiainen
Toimintaterapian keinot �� 17
Hoitosuunnitelma työvälineenä �� 18
Heinin kokemuspuheenvuoro �� 20
SALT-hanke �� 21
Etelän-SYLI ry �� 24
SALT-hanke
Toimintakeskus, Tampere
Kumppanuustalo Artteli 3.krs
Salhojankatu 42
33500 Tampere
Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry �� 25
Toiminnanohjaaja
Ritva Näräkkä
Lounais-Suomen – SYLI ry �� 26
Itä-Suomen-SYLI ry �� 27
Kaakkois-Suomen Syömishäiriöperheet ry �� 28
NEUVONTAPUHELIN
p. 02 2519 207
Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry �� 29
Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry �� 30
Liitto tiedottaa �� 31
SYLILLINEN on Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n julkaisema tiedotus– ja jäsenlehti.
SYLILLINEN toimitetaan kaikille liiton jäsenyhdistyksiin kuuluville henkilö– ja yhteisöjäsenille.
SYLILLINEN toimii tiedotuskanavana myös yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille.
Päätoimittaja Marja-Leena Laiho-Lehto
Ulkoasu ja taitto Sari Suomi
Kannen kuva Lasse Nurminen
Osoitteenmuutokset, peruutukset info@syomishairioliitto.fi, Puh. 02 2519 716
Ilmoitukset ja ilmoitushinnat ilmoitukset@syomishairioliitto.fi
Painopaikka
Oy, Kaarina
1 | 2015
2 Sylillinen Lightpress
S Y L I L L I NEN
KOOSTE LUENNOISTA!
”Pitää olla jämäkkä, mut kuitenkin sellanen lempeä ja kärsivällinen”
– MENETELMIÄ HOITOTYÖHÖN JA VÄLINEITÄ HOIDON KEHITTÄMISEEN
Puheenjohtajan tervehdys
Eija Salo-Rankila, Puheenjohtaja
pj@syomishairioliitto.fi, puh. 040 761 2689
Haluan esittää lämpimät kiitokset kaikille Syömishäiriöpäivien 2015
toteuttamiseen osallistuneille liiton hallituksen jäsenille ja työntekijöille,
Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry:n vapaaehtoisille, luennoitsijoille ja
teille osanottajille, jotka teitte päivistä ainutlaatuisen kokemuksen.
Osanottomäärä nousi uuteen ennätykseen, meitä oli paikalla yhteensä noin 270 henkeä!
Osanottajissa oli myös edustajia kaikista syömishäiriöiden hoitoon osallistuvista erityisosaajista
ylilääkäreistä terapeutteihin ja hoitajiin asti.
Lämmin kiitos myös Duodecimin Käypä hoito -suositus työryhmälle, joka sai uuden
syömishäiriöiden Käypä hoito –suosituksen valmiiksi ikään kuin viimeisenä
syntymäpäivälahjana liiton 10-vuotisjuhlavuoden päätteeksi.
LIITON ON HYVÄ JATKAA VALTAKUNNALLISTA
EDUNVALVONTATYÖTÄÄN SEURAAVIN TEEMOIN:
1
Liitto toivoo resursseja oppilashuollon,
perus- ja työterveydenhuollon henkilökunnan kouluttamiseksi varhaiseen
puuttumiseen sekä syömishäiriötä sairastavan ja hänen läheisensä kohtaamiseen.
Syömishäiriöliitto - SYLI ry näkee varhaisen puuttumisen ja kohtaamisen osana sairauden ennaltaehkäisevää työtä. Lähtökohtainen ongelma syömishäiriöiden hoidossa on se, etteivät läheskään
kaikki sairastuneet pääse hoidon piiriin, koska
perusterveydenhuollon keinot tunnistaa sairastuneet ovat puutteelliset ja sairauteen erikoistunutta
henkilökuntaa on vähän. Painoindeksillä on edelleen liian suuri merkitys hoitoon pääsyn kriteerinä,
vaikka valtaosaa syömishäiriötä sairastavista ei
voi tunnistaa ulkoisen olemuksen perusteella.
Erityisesti tunnistamatta jäävät aikuisten sekä ylipainoisten, ahmimisella oireilevien syömishäiriöt.
Kokemusten mukaan aikuisten syömishäiriöitä ei
myöskään uskalleta ottaa puheeksi, vaikka oireilu
olisi silminnähtävää.
2
Liitto toivoo resursseja kaikenikäisten
syömishäiriöitä sairastavien ja heidän läheistensä kattavien hoitopolkujen rakentamiseen ja rakentavaan yhteistyöhön
julkisten ja yksityisten hoitoyksiköiden kesken
Syömishäiriöiden varhaisen puuttumisen tuloksellisuuden edellytykset ovat toimivat hoitopolut
perus- ja erikoissairaanhoidon yksiköissä sekä
joustava siirtyminen (myös hoitohistorian ym.
tietojen välittyminen) yksiköstä toiseen. Syömis
häiriötä sairastavan läheisen huomioiminen on
kirjattu Syömishäiriöt Käypä hoito -suositukseen.
Kun hoitopolkuja rakennetaan, niissä tulee huomioida kaikenikäiset sairastuneet, erilaiset syömishäiriötyypit, sairauden ilmeneminen myös miehillä ja
sairastavien läheiset. Hoitopolun tulee olla läpinäkyvä sekä sairastuneelle että hänen läheiselleen.
Syömishäiriöiden hoidon erikoisosaamisen tulee
olla kaikenikäisten sairastavien ja heidän läheistensä käytössä.
Hyviä lukuhetkiä tähän julkaisuun koottujen Syömishäiriöpäivien luentotiivisteiden myötä!
Toivottaa
Tuu Syliin - Liity jäseneksi!
Sylillinen 1 | 2015
3
Toiminnanjohtajan tervehdys
Ylhäällä: Syömishäiriöpäivät 2015 lehdistötilaisuus
Alhaalla vasemmalla: Loppunmyydyt Syömishäiriöpäivät alkoivat vilkkaina ilmoittautumispisteellä, oikealla järjestäjien palaveri.
KIITOS, tästä on hyvä jatkaa!
Lasten ja nuorten syömishäiriöiden Käypä hoito -suositus oli aiheena valtakunnallisesti toimineen läheisten perustaman yhdistyksen 10-vuotisjuhlassa 2003. Henkilöjäsenyys on nykyisin tarjolla läheisten lisäksi myös syömishäiriötä sairastaville ja siitä toipuville ja vuonna 2004 perustetun Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n jäsenyhdistysten määrä ja
henkilöjäsenten määrä onkin kasvanut yli puolella perustamisvuoteen verrattuna.
Syömishäiriöpäivillä 2015 pääsimme kuulemaan uudesta aiempaa kattavammasta suosituksesta, jonka ongelmien
kartoittamiseen ja kommentointiin Syömishäiriöliitto - SYLI ry sai osallistua alusta alkaen. Koulutusta ja erityisesti
keskustelua tarvitaan edelleen! Toivottavasti tähän SYLILLISEEN kootuista luennoista saatte kimmokkeen järjestää
itsellenne näitä tilaisuuksia lisää omalla toimialueellanne. Tilaisuuksiinne on kokemustietoa saatavissa jäsenyhdistyksistämme eri puolelta Suomea, yhteystiedot ja toimialueet löytyvät lehden loppupuolelta.
Seuraavat Syömishäiriöpäivät järjestetään 2017 tammikuussa, paikkakunta on vielä tätä kirjoittaessani avoin. Tiedotus
tilaisuudesta alkaa kuitenkin heti, kun päätökset on tehty. Ennen sitä, huomioikaa NEDS – pohjoismainen syömishäiriökonferenssi Helsingissä syyskuussa 2016.
Kiitos Tampere-talolle hyvästä palvelusta päivien aikana, järjestäjän näkökulmasta palvelu toimi erinomaisesti.
Kiitos myös osanottajille runsaasta ja hyvästä palautteesta, tästä on hyvä jatkaa!
Marja-Leena Laiho-Lehto, Toiminnanjohtaja
marja-leena.laiho-lehto@syomishairioliitto.fi
4
Sylillinen 1 | 2015
Maailma ja suomalainen yhteiskunta ovat
muutoksessa ja muutos on koko ajan nopeampaa. Muuttuva maailma antaa meille
koko ajan uusia mahdollisuuksia mutta samalla ihmiset ovat yhä suurempien haasteiden
edessä ja monelle muutoksessa mukana
pysyminen on vaikeaa. Nopeatahtinen yhteiskunta asettaa ihmisten henkisen ja fyysisen
hyvinvoinnin koetukselle. Ihmisten hyvinvointia haastavat uudet uhat mutta samalla meillä
on yhä kasvava määrä keinoja tunnistaa
hyvinvointiin vaikuttavia asioita ja hoitaa sekä
ratkaista ongelmia.
Syömishäiriöiden määrä on kasvussa ja syömishäiriöitä on alettu tunnistaa yhä paremmin
koska tietoisuus asiasta on lisääntynyt. Tietoa
ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi eikä syömishäiriön oireita eikä hoitoa tunneta riittävän
laajasti. Julkisella sektorilla on päävastuu
kansalaisten hyvinvoinnista ja julkisten palveluiden pitää pystyä tunnistamaan kansalaisten
hyvinvoinnin uhkia ja tarjoamaan apua sekä
hoitoa kansalaisille. Tämä edellyttää tietoa
ja koulutusta. Julkisen sektorin resurssit ovat
kuitenkin rajalliset ja tehtäväkenttä on laaja.
Kansalaisjärjestöillä on merkittävä tehtävä
tiedon keräämisessä, asiantuntijuuden kasvattamisessa sekä tietoisuuden lisäämisessä. Järjestöt nostavat esiin asioita jotka eivät muuten
saisi riittävää huomiota. Tätä työtä tekee myös
Syömishäiriöliitto - SYLI ry.
Tampere-talossa järjestettävillä Syömishäiriö
päivillä on kyse juuri tiedosta. Tapahtumaan
kokoontuu syömishäiriöiden asiantuntijoita eri
organisaatioista ja eri elämänaloilta. Ainoas
taan tiedon avulla voidaan löytää ratkaisuja.
Tieto lisääntyy ainoastaan tietoa jakamalla.
Toivotan teille kaikille onnistuneita
ja antoisia Syömishäiriöpäiviä.
Mikko Aaltonen
Apulaispormestari, Tampereen kaupunki
■ Kuvat
Lasse- Liity
Nurminen
Tuu
Syliin
jäseneksi!
Sylillinen 1 | 2015
5
Käypä hoito -suositus
■ Teksti Karla Löfgren
■ Kuvat Lasse Nurminen
Näiden seikkojen
toteutumista kannattaa
jokaisen syömishäiriötä
sairastavan seurata
läheistensä kanssa:
• Onko sairaanhoitopiirissä
paikallinen syömishäiriöiden hoitoketju tai -polku?
Mitä uutta syömishäiriöiden
K ÄYPÄ HOITO
-suosituksessa?
LT, dosentti, psykiatrian erikoislääkäri, THL:n erikoistutkija Jaana Suokas
kertoi Syömishäiriöpäivillä, miten kansallisia hoitosuosituksiamme on
syömishäiriöiden osalta uudistettu 11.12.2014.
M
ukaan on nyt otettu
aikuisten syömishäiriöt,
sillä niihin sairastutaan
myös 18 ikävuoden jälkeen ja nuorten sairastaminen voi
jatkua tuon iän yli. Syömishäiriöt
voivat olla pitkiä ja kulultaan aaltoilevia sekä uusiutuvia. Nuorten
ja aikuisten hoidossa on enemmän
yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia.
Päivityksessä käsitellään ahmintahäiriötä (BED, binge eating
disorder, joka USA:ssa on luokiteltu omaksi itsenäiseksi häiriökseen jo v. 2013), sekä pitkittynyttä
syömishäiriötä. Tämän hoidossa
tavoitteet (psyykkisen, fyysisen ja
sosiaalisen tilan koheneminen)
asetetaan maltillisesti yhdessä sairastuneen kanssa ja niitä tuetaan
säännöllisin avohoitokontaktein,
läheisten rooli huomioiden.
ahmintahäiriöön jo myös suomen
ja ruotsin kielellä.
Aiempaa enemmän on korostettu syömishäiriöiden varhaista
tunnistamista, sillä se voi lyhentää
sairastamisaikaa ja parantaa ennustetta; aivojen nälkäisyystila ei
ole vielä liian vaikea, vaan pienikin
puuttuminen voi normalisoida
tilanteen. Epäilyn herätessä on
syömishäiriön mahdollisuus aktiivisesti selvitettävä. Hoidon alussa
keskeistä on ravitsemustilan korjaaminen ja syömiskäyttäytymisen
normaalistaminen, myös tiedollinen ohjaus sekä sairastuneen ja
lähipiirin tukeminen. Sairauden eri
vaiheissa hoidetaan erilaisin, mm.
psykoterapeuttisin menetelmin.
Laihuushäiriötä sairastavien nuorten todetaan hyötyvän
englantilaisen mallin mukaisesta
perhepohjaisesta hoidosta, jossa
keskitytään syömishäiriöoireiden
hallintaan.
Samanaikaissairaudet, kuten
masennus, ahdistuneisuushäiriöt,
pakko-oireet ja persoonallisuushäiriöt ovat tavallisia syömishäiriötä sairastavilla; myös autismikirjon
häiriöitä ja diabetesta on keskimääräistä enemmän. 2-tyypin
diabetesriski suurenee ahminta- ja
ahmimishäiriön yhteydessä.
Perusterveydenhuollossa toteutettava itsehoito, joka yleensä pohjautuu kognitiivis-behavioraaliseen
terapiaan, voi olla joillekin potilaille
riittävä hoito. Kansainvälisiä internetpohjaisia itsehoito-ohjelmia on
tarjolla kaikkiin syömishäiriöihin,
Käypä hoito -työryhmän ehdotus, että syömishäiriötä sairastavien hoidon laatua tarkkailtaisiin
seuraavilla kriteereillä, on ollut
mukana jo aiemmissa suosituksissa mutta se on jäänyt laajalti
huomaamatta.
6
Sylillinen 1 | 2015
• Kuinka suuri osa syömishäiriöpotilaista on tarpeelliseksi arvioidun hoidon
piirissä?
• Kuinka suuri osa sovitun
työnjaon mukaan erikoissairaanhoitoon lähetetyistä syömishäiriöpotilaista
pääsee alkuarviointiin 3
viikon kuluessa?
• Kuinka suurella osalla
syömishäiriön takia hoidossa olevista on ajan
tasalla oleva kirjallinen
hoitosuunnitelma, joka on
potilaan tai potilaan ja hänen perheensä tiedossa?
• Kuinka suurelle osalle
syömishäiriön takia hoidossa olevista on tarjottu
potilas- ja omaisneuvontaa, joka sisältää kirjallista
materiaalia?
• Kuinka suuri osa hoidon
päättäneistä syömishäiriöpotilaista palaa vuoden
kuluessa uuteen, ennalta
suunnittelemattomaan
hoitoon syömishäiriön
takia?
Hyvän hoidon merkkejä
ovat painon ja syömiskäyttäytymisen normaalistuminen sekä ruokaan liittyvän
pakonomaisen ajattelun
väheneminen.
Hoidon tehosta kertovat
myös syömishäiriöihin
liittyvien muiden psyykkisten oireiden helpottuminen,
normaali sosiaalinen toiminta ja ikätasoisen kehityksen eteneminen.
Hoitotyön keskeinen rooli
■ Teksti Karla Löfgren ■ Kuvat Lasse Nurminen
HOITOTYÖN ROOLI
on keskeinen, siksi suositukset
Terveystieteiden maisteri, apulaisosastonhoitaja Jukka Paappanen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta, on tehnyt
Suomessa uraauurtavaa työtä nostamalla syömishäiriötä sairastavien hoitokokemuksia tieteelliseen keskusteluun.
S
yömishäiriöt ovat erikoislaatuinen sairaus paitsi
terveydenhuollon, myös
psykiatrian sisällä. Ne tulee
nähdä ensisijaisesti psyykkisenä
sairautena, yksilön puolustusmekanismina psyykkistä uhkaa
vastaan. Nämä voivat olla traumaattisia, tarpeettomuuden tai
riittämättömyyden kokemuksia tai
elämänhallinnan vaikeuksia – eikä
niistä toipuminen ole mahdollista
vain fyysisiä oireita hoitamalla.
Vaikka oireet voivat kehittyä hengenvaarallisiksi, sairauden psyykkisen perustan ymmärtäminen
on asiantuntevan hoidon kehittämisen lähtökohta, joka erityisesti
sairaalahoidossa on toistuvasti
jäänyt liian vähälle huomiolle.
Potilaiden näkökulman ja
palautteen huomioonottaminen
kuuluu itsestäänselvästi humanistiseen hoitotyön tutkimukseen,
mutta Suomessa terveydenhoito
on ollut enimmäkseen autoritääristä, potilasta passivoivaa. Useissa muissa maissa edellytetään
potilasnäkökulman sisällyttämistä
hoitosuosituksiin. Paappasen
tehdessä graduunsa kuuluvaa
tutkimusta v. 2012 moni haastateltavista ihmetteli, miten hän voi
olla heidän, syömishäiriötä sairastavien ajatuksista kiinnostunut,
mikä kuvastaa heidän kokemuksiaan terveydenhuollon asiakkaina.
Paappasen omasta sairaanhoitajataustasta on ollut apua hoitotyön
ongelmakohtien ymmärtämisessä.
Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n tavoin
hän on painottanut kokemusasi-
antuntijuuden merkitystä. Potilailla on paljon kerrottavaa, jos vain
joku kuuntelee.
Paappanen puhui Syömishäiriöpäivillä painokkaasti hoitotyön
suositusten tarpeellisuudesta.
Suomessa sellaisia on olemassa
vasta muutamia, psykiatrian alalta
ei lainkaan. Kun lääketieteelliset
Käypä hoito -suositukset ovat
luonteeltaan toteavia ja vastaavat
MITÄ-kysymyksiin, hoitotyön suositukset kuvaavat hoitotyöntekijän
toimintaa ja vastaavat kysymyksiin
MIKSI ja MITEN. Niiden ohjausvoima hoitokäytäntöjä suunniteltaessa on suuri ja merkitys keskeinen,
sillä sairaudesta paraneminen
tapahtuu nimenomaan hoitotyön
seurauksena.
Vaikka syömishäiriöistä on
uudet Käypä hoito -suositukset,
näiden rinnalle on luotava konkreettiset suositukset myös hoidon
saatavuuden ja tason määrittelemiseksi, tavoitteenaan inhimillinen, oikein ajoitettu ja vaikuttava
hoito. Ideoita ja esimerkkejä olisi
saatavilla lukuisista kansainvälisistä hoitotyön suosituksista,
sillä syömishäiriöt ovat ilmiönä
suhteellisen universaali. Ne ovat
hoitoasiantuntijoiden laatimia ja
tieteellisesti perustelemia, potilaslähtöisiä kannanottoja, jotka
sisältävät ”what-to-do and whatto-say”-tyyppisiä ratkaisuja käytännön kysymyksiin. Lähestymistapa
olisi maassamme tarpeellinen;
Paappasen gradukin paljasti suuren määrän epäkohtia hoitajien
ammatillisessa osaamisessa juuri
syömishäiriöitä hoidettaessa.
Hoidon nykytilan ongelmia
Hoitotyön suositukset toimisivat
välineenä tehokkaan hoidon toteuttamiseksi koko maassa tasalaatuisena. Sen sijaan, että jokainen sairaanhoitopiiri laatii omat
mallinsa ja ohjeensa, kannattaisi
kansalliseen yhtenäisyyteen pyrkiä
jo puhtaasti kustannussyistä.
Nykytilanteessa potilaiden yhdenvertaisuus ei toteudu: osaaminen
on hajautettua ja syömishäiriöpotilaita hoidetaan millä tahansa
psykiatrisella osastolla riittämättömin resurssein. Hiljaisemmat
persoonat jäävät näissä paikoissa
helposti huomiotta. Hoitosuositus
mallintaa myös sitä, missä sairauden eri vaiheita tulee hoitaa:
vaikeimmat tilat kuuluvat erikoistuneihin hoitoyksiköihin.
Nykyisellään hoitoajat ovat liian
lyhyitä, jolloin potilas joutuu kantamaan huolta siitä, ehtiikö hän
saada riittävän avun paranemisen
varmistumiseksi. Stressi haittaa
paranemista ja sairastunut saattaa
kokea, että mikäli oireet heikkenevät, hänet hylätään omilleen,
ennen kuin syvällisempiä itsetunnon ja maailmasuhteen ongelmia
on nähty, ristiriitoja ja lukkoja
selvitelty. Hoitojen ennenaikainen
päättäminen lisää relapseja sekä
yksittäisen potilaan hoitojaksojen määrää – ja tätä kautta myös
kustannuksia.
(jatkuu seuraavalla sivulla)
Sylillinen 1 | 2015
7
riittävästi, monin paikoin ei ainuttakaan. Tarvitaan olemassaolevan
tiedon ja kokemusasiantuntijuuden hyödyntämistä sekä uutta
tieteellistä tutkimusta aidosti
potilaslähtöisten toimintatapojen
ja hoitokeinojen kehittämiseksi.
Jukka Paappanen keskustelemassa Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n puheenjohtajan Eija Salo-Rankilan kanssa.
Hoitotiimi-mallin huonona
puolena on ryhmän hoitajien
eritasoinen osaaminen, joka haittaa potilaan luottamusta hoidon
asiantuntevuuteen. Paraneminen edellyttäisi johdonmukaista,
saumatonta yksimielisyyttä ja
jatkuvuutta. Maantieteellisesti
hajautetun mallin haittana on
sattumanvaraisuus, pirstonaisuus
ja katkonaisuus: erityisosaamista
on vaihtelevasti tarjolla, eikä osaaminen kumuloidu hoitoyksiköissä.
Erityisesti aikuisten syömishäiriötä
sairastavien hoito on hajanaista ja
koordinoimatonta ja tiedonkulku
vähäistä; päävastuuta hoidosta ei
ota kukaan. Avohoidossa taas ei
ole riittävästi resursseja intensiiviseen hoidon tarpeeseen vastaamiseksi; vaikka sairastunut tarvitsisi
päivähoitoa sairaalassa, tähän ei
ole mahdollisuutta, ennenkuin
sairaus kehittyy pahemmaksi.
Syömishäiriöihin
erikoistuneen hoidon
tarpeellisuus
Keskusteluissa esitettiin mielipide,
jonka mukaan pitkillä erikoistuneiden osastojen hoitojaksoilla
syömishäiriöiset oppivat toisiltaan
sairautta ylläpitäviä ja voimistavia
asioita kuin korkeakoulussa ikään,
mikä aiheuttaa taantumista – ja
tästä syystä lyhyet, fokusoidut
hoitojaksot akuuteilla yleispsykiatrian osastoilla olisivat suositeltavampia. Tähän Paappanen
ilmaisi eriävän näkemyksensä,
jonka mukaan yleispsykiatrinen
osaaminen ei riitä syömishäiriöiden hoitamisessa, jossa vaaditaan
spesifejä hoitomenetelmiä ja
orientaatioita. Suhde sairastavaan
8
Sylillinen 1 | 2015
on helposti särkyvä; jo potilaan
ensimmäisessä kohtaamisessa voi
kaikki mennä pieleen.
Hoitohenkilökunta uskoo
yleisesti tietävänsä ja osaavansa, vaikka todellisuus on toinen.
Tuore tutkimus paljastaa saman
jo vastavalmistuneiden hoitajien
kohdalla. Suomalaisessa hoitokulttuurissa oman osaamisen
puutteiden myöntäminen koetaan
ammatilliseksi ja jopa persoonalliseksi tappioksi. Taitoihinsa sokeasti uskova, valveutumaton toimija
voi olla työssään äärimmäisen
epäautenttinen. Tietyn aseman
saavuttanut hoitaja tai lääkäri ei
aina kykene säilyttämään sellaista
sisäistä nöyryyttä, jota avoimuus
kaavamaisuuksien kyseenalaistamiselle edellyttäisi.
Hoitajien asiantuntevuus
ja terapeuttinen
hoitosuhde
Paappasen mukaan suomalaisen
hoitajan peruskoulutus ei anna
mitään valmiuksia syömishäiriötä
sairastavien hoitoon. Syömishäiriöt tulisi nähdä psykiatrian
erikoisalana, jonka hallitseminen
edellyttää paitsi ravitsemushoidollista, somaattista ja psykiatrista
osaamista, myös syömishäiriömaailman ja ilmiön syvällistä
ymmärtämistä. Hoitosuositukset
olisivat pätevä keino ammatillisen
perus-, täydennys- ja henkilöstökoulutuksen suunnittelemiseksi.
Lääkäreiden nykyisessä koulutuksessa opiskellaan vain syömishäiriöiden diagnostiikkaa, muttei
niiden hoitoa. Syömishäiriöihin
erikoistuneita terapeutteja ei ole
Paappasen mukaan hoitotyön
ongelmat keskittyvät julkiselle puolelle. Älykkäät ja herkät
syömishäiriöpotilaat kärsivät
hoitajien tiedollisista puutteista
juontuvista asenneongelmista ja
hoidon jäsentymättömyydestä.
Ymmärtämätön ilmapiiri luo anoreksiaa sairastavan osastohoitoon
vankilamaisuutta. Osaamaton
hoitaja piiloutuu kontrolloivan
roolinsa taa ja välttelee potilaan
aitoa kohtaamista. Potilaan yksilöllisyyttä ei osata ottaa huomioon;
rutiininomaisten ja epäadekvaattien keinojen käyttö on tyypillistä.
Paappasen pro gradu: ”Hoitajan
persoonallinen kyvykkyys ratkaisee – anoreksiaa sairastavien
kokemuksia autetuksi tulemisesta
psykiatrisen osastohoidon aikana”
perustelee todistusvoimallaan
hoitotyön suositusten tarpeellisuutta vastaansanomattomasti.
Linkki siihen löytyy Syömishäiriöliiton verkkosivuilta ”ajankohtaista/
opinnäytetyöt”-polun alta.
Syömishäiriötä sairastavan
hoidossa keskeistä on vastuullinen
huolehtiminen ja kiinnostuneisuus
potilaan hyvinvoinnista. Autenttinen hoitaja välittää lämpöä,
uskoa ja toivoa. Autenttisuus
merkitsee läsnäoloa ja ammattitaidon sisäistyneisyyttä: hoitajan
kykyä soveltaa tietojaan ja käyttää
persoonaansa auttavana työvälineenä, ja heittäytyä terapeuttiseen vuorovaikutukseen potilaan
kanssa. Hoitosuhdetta leimaavat
ymmärrys, empatia, sinnikkyys ja
inhimillisyys. Konkreettiset ohjeet
auttavat sekä hoitajaa että potilasta. Hoitajan suurena tehtävänä
on haastaa ja motivoida potilas
paranemiseen – tehdä elämästä
houkuttelevampi vaihtoehto kuin
kuolemasta. Usein tämä vaatii
sairastuneen koko minäkuvan,
itsetunnon ja omanarvontunnon
uudelleenrakentamista yhteistyössä autenttisen hoitajan kanssa. ■
Draamanäytelmä ”Irti minusta”
Äidin ja näytelmäkirjailijan näkemys:
ELÄMÄ OLI YHTÄ TAISTELUA,
mutta paraneminen on aina mahdollista
Näytelmäkirjailija Virpi Haataisen anoreksia-aiheinen draama ”Irti minusta” sai ensi-iltansa
Teatteri Avoimissa ovissa v. 2011. Se on voittanut Terveyttä taiteesta -palkinnon, ja sitä on esitetty kiertueella
eri puolilla Suomea, Tampereen teatterikesässä ja viidessä harrastajateatterissa. Viimeisin ensi-ilta oli Oulussa
tämän vuoden tammikuussa. Virpi Haatainen kertoi näytelmänsä taustoista Syömishäiriöpäivillä.
T
uoreiden tutkimusten
mukaan kirjallisuus ja
muu taide lisäävät psyykkistä hyvinvointia, empatiaa ja tunteiden käsittelytaitoja.
Taiteen keinot ovat vaikuttavia ja
tehokkaita vaikeasti tavoitettavien
ilmiöiden kuvaamisessa. Taide
kokemuksellistaa sen, minkä voi
ymmärtää vain toiseen ihmiseen
samaistumalla. Kuva tai draama
puhuttelee monitasoisesti, sekä
tiedollisesti että syvempään ymmärrykseen käyvästi.
Jo nimi ”Irti minusta” kertoo
syömishäiriön ongelmanasetteluista pitkän asiatekstin verran.
Ilmeisin merkitys on, että sairastunut haluaa karistaa itsestään
riittämättömyyden tunteita symboloivan ”liikapainonsa”. ”Läski”
tarkoittaa tunteita, joiden sairastunut kokee heikentävän selviämismahdollisuuksiaan kireän kilpailun
maailmassa. Oireidensa avulla
hän sanoo itseensä kohdistuville
odotuksille, suoriutumispaineille
ja ahdistaville rooleille: ”Irti minusta!” Sanat kuvaavat myös vaihetta,
jossa sairastunut uskoo pystyvänsä syömishäiriön avulla hallitsemaan kehoaan ja elämäänsä,
eikä halua kenenkään häiritsevän
projektiaan. Fyysisen terveyden
romahdettua sairastunut on jo
niin kaukana entisestä persoonastaan ja normaalista elämästä, että
kokee olevansa täysin ”irti”, uhkaavan todellisuuden tavoittamattomissa, kuolemaa lähentelevässä
yksinäisyydessä.
Näytelmän perhe on fiktiivinen.
Sairastuva päähenkilö Noora on
23-vuotias: nuoressa aikuisiässä,
jossa on vaikea päästä hoitoon.
Äiti Johanna on yksinhuoltaja;
Näytelmän tausnäin Haatainen kärjistää
talla on Haataisen
tilanteen, jossa kahdenkin
Ei saa kaunistella,
oman tyttären ja
vanhemman voimavarat
ettei kukaan houkuttuisi
perheen selviytyehtyvät nopeasti oman
kokeilemaan anoreksian
mistarina. Tytär
lapsen ympärivuorokapenevaa polkua.
sairastui anorekkautiseen valvonnan- ja
- Virpi Haataisen tytär siaan 13-vuotiaahoidontarpeeseen. Perhe
na. Kirjoittaminen
käpertyy sisäänpäin, saioli äidille terapiaa,
rauden ympärille: pikkusisko
mutta teksti kasvoi henSiru jää sen varjoon pelkoineen ja
kilökohtaisuuden yli ajankohtaikiukkuineen.
seksi yhteiskunnalliseksi puheenvuoroksi. Henkistä hyvinvointia
Teemojen kehittely ja pohdinta
haastavia sudenkuoppia koristava
on avointa; katsojan annetaan
aineellinen hyvinvointi on saattaitsenäisesti oivaltaa asioiden mernut kulttuurimme kollektiivisen
kitykset ja yhteydet. Syömishäiriön
syömishäiriön valtaan. Tytär antoi
syveneminen paljastuu asteittain.
näytelmälle siunauksensa, siitä
Kohtaukset zoomaavat rohkeasti
tulisi kunnianosoitus sairastuneilanoreksian keskeisiä teemoja
le - mutta asetti yhden tärkeän
havainnollistaviin piirteisiin: tytär
ehdon: ei saa kaunistella, ettei
aloittaa uuden, kurinalaisen, suokukaan houkuttuisi kokeilemaan
rituskeskeisen elämäntyylin, jonka
anoreksian kapenevaa polkua.
symbolina trimmattu kroppa
toimii. Ruoan välttäminen on käy”Irti minusta” pureutuu aiheetännön tunnus elämänhallinnalle.
seensa keskittyneesti. HaataiRuoka edustaa rakkautta, mutta
sen pelko, ettei kapea-alainen
suupalakin on kivulla ansaittava, ja
näytelmä löytäisi laajaa yleisöä,
ihanteena on itseään kiduttava pyosoittautui turhaksi: myös muiden
himys. Aikuisten maailma näyttää
psyykkisten ongelmien kanssa
saavutusten ja pärjäämisen painekamppailevat perheet samaistuikattilalta. Noora arvostelee äidin
vat ja kokivat sen itselleen merki(jatkuu seuraavalla sivulla)
tykselliseksi.
”
Sylillinen 1 | 2015
9
Irti minusta kutsuttiin Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon 2011 ja se on palkittu Terveyttä taiteesta -tunnustuksella.
Rooleissa Elina Hietala, Katriina Honkanen ja Elina Reinikka. Kuvat: Teatteri Avoimet Ovet © Heli Sorjonen
ruokailutottumuksia, tekee eroa
niihin. Hän rakentaa projektinsa
tueksi hurmioituneen ideologian,
jota lukuisat iskulauseet vartioivat:
”kaikesta voi kieltäytyä!” Keho on
vankila, ja hyvät muistot ruoasta
on tuhottava. Psyykkisen alamäen
järjenvastaista traagisuutta korostetaan huumorin keinoin luoduilla
kontrasteilla: joulu kollektiivisine
herkutteluineen saa anoreksiaan
sairastuneen sellaisen pakokauhun valtaan, että hänen on touhuttava tauotta, siivottava kontallaan ja vessakin kahteen kertaan.
”Jos puraisen palankin, olen
häviäjä!” Toinen sairastunut ihannoi anoreksiaa vapautuksena
aikuisten elämästä. ”Ei perhettä,
ei työtä, ei naisen roolia, vaan
oma maailma.” Nooran nälkiintyvä
keho huutaa ruokaa, joka täyttää
kaikki ajatukset. Vasta näkö- ja
kuulohäiriöiden ja vakavan hypotermiakohtauksen jälkeen hän
pääsee sairaalaan, missä kohtaa
sairaudentuntonsa. Pikkusiskon
vierailuun kiteytyy läheisten ihmissuhteiden terapeuttisuus ja positiivinen haastavuus: Sirun mieliksi,
ja tämän nuoren jämäkkyyden ja
ehdottomuuden edessä Noora
suostuu syömään pähkinän.
Äidin ja tyttären suhteen Haatainen on kirjoittanut monivivahteiseksi – rehellisesti, selityksiä
kaihtaen. Johanna on työssäkäyvä
ja Nooran silmissä menestyvä
10
Sylillinen 1 | 2015
myös parisuhderintamalla; pelkääkö Noora, ettei pysty rakentamaan
itselleen samanlaista elämää
monimutkaistuvassa maailmassa?
Opiskelupaineissaan tytär parahtaa: ”En halua suorittaa, haluan
elää!” Hän kapinoi äidin tapoja
vastaan, mutta hädässään turvaa
kuitenkin juuri tähän. Äiti on kuin
ruoka: jatkuvan tarpeen kohde,
jonka välttäminen on vaikea projekti. 1980-luvun amerikkalaisissa
”anoreksiaopuksissa” syyllistettiin
äitiä, Haatainen sanoo; hän ei
tunnistanut näistä teorioista omaa
perhettään. Näytelmän aikana
Johanna palaa loppuun ja joutuu
luovuttamaan käännekohdan
tekemisen Nooran omiin käsiin:
tämän on itse valittava elämä tai
kuolema.
Haataisen perheen omassa
kamppailussaan kohtaamat ongelmat ovat valitettavia esimerkkejä
niistä julkisen terveydenhoidon
puutteista, joita syömishäiriöiden
kohdalla ilmenee -- ja jotka näytelmä tehokkaasti havainnollistaa.
Ensin tytär haki apua koulupsykologilta, mutta tämä ei pitänyt
hänen ongelmaansa vakavana.
Fyysisten oireiden on pahennuttava hengenvaarallisiksi, ennen kuin
sairastunut saa tarvitsemaansa
hoitoa. Nuorisopsykiatrian poliklinikalla tyttärelle tarjottiin lähes
heti masennuslääkitystä, jonka
käyttöönottaminen asetettiin
myös sairaalaanpääsyn ehdoksi.
Psyykenlääkkeiden tarjoamisesta
alaikäisille nousee aika ajoin skandaalinpoikasia. Lääkkeestä kieltäytymällä tyttö jäi perheen hoidettavaksi: autoritäärisesti saneltujen
ratkaisujen seurauksena perhe jäi
yksin ongelmansa kanssa.
Tytär tulkitsi, ettei psykologiin
voinut luottaa, sillä tämä myöhästyi tapaamisista kolmasti eikä
huomannut tytön usein valehtelevan. Perhe kohtasi yhä uusia
lääkäreitä, joiden vastaanottoaika
kului tietojen lukemiseen papereista. Tytär sanoikin äidilleen
tietävänsä sairaudesta enemmän
kuin kukaan heistä.
Anoreksiaa sairastava seisoo
persoonansa ja itsetuntonsa
raunioilla. Paraneminen ei tarkoita
vain oireiden poistumista, vaan
luottamusta elämisen edellytyksiin. Oireiden tilalle on pystyttävä
osoittamaan hyvää elämänsisältöä; tässä perheen tuki ja lämpö
ovat elintärkeät. ”Sairastunut testaa läheisiään ja koettelee, onko
heidän osoittamaansa tietä turvallista kulkea. Lopulta kaiken ratkaisee ihmiseltä ihmiselle välittyvä
usko ja toivo. Äidin ja hoitajien on
sitkeästi uskottava, että paraneminen on aina mahdollista”, Haatainen sanoo. ”Ole vain ihminen ja
tunnusta se. Vakuuta siitä huolimatta aikuisen vastuullisuudella:
Tää hoituu.” ■
Ruokailutilanteessa tukeminen
■ Teksti Karla Löfgren ■ Kuva Lasse Nurminen
Miten syömishäiriötä sairastavan
SYÖMINEN ONNISTUU?
Syömishäiriöliiton SYLI-kummiksi 2014 valittu psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti Pia Charpentier
esitelmöi Syömishäiriöpäivillä ruokailujen tukemisesta sairauden eri vaiheissa.
Informatiivinen luento oli sekä syvällinen että yksityiskohtainen.
S
yömishäiriöön sairastuneen ruokailutilanne
on kompleksinen. Siinä
on läsnä henkilön koko
elämäntilanne laajoine taustatekijöineen: traumoineen, ihmissuhdeongelmineeen, itsearvostuksen
ja tunteidensäätelykyvyn ongelmineen ja geneettisine ominaisuuksineen. Siihen vaikuttavat
psyykkiset oireet: ahdistus, masennus, pakko-oireet, mahdollinen
dissosiaatio ja psykoottiset tilat
– ja näistä seuraavat käyttäytymisoireet: syömättömyys, ahmiminen
ja kompensaatiot, kuten oksentaminen tai ulostuslääkkeiden
käyttö sekä muut pakko-oireet – ja
näistä oireista aiheutuvat, fyysiset
komplikaatiot.
Syömishäiriön
vakavuusasteet
Siihen, miten hyvin syömishäiriötä
sairastavan syöminen onnistuu,
vaikuttavat hänen sairautensa
psyykkinen ja fyysinen vakavuusaste. Mitä vakavampia psyykkiset
oireet, sitä heikommin sairastunut
kykenee auttamaan itseään, ja
sitä enemmän ulkopuolista tukea
tarvitaan. Myös fyysisen tilan
ollessa heikko normaali itsensä
auttamisen kapasiteetti on heikosti käytettävissä.
Mitä varhaisemmassa iässä
sairastuneen psyykkinen kehitysvaurio on syntynyt, sitä vakavampana syömishäiriönä se ilmenee.
Ihmisen kehitysvaiheet rakentuvat
aina aikaisempien varaan: varhaislapsuus muodostaa psyykkisen
rakenteen kulmakivet. Silloin
tapahtuu perustavanlaatuisia
kehitystehtäviä ja rakentuu luottamus elämään. Jos nämä vaarantuvat, keinot itsen rauhoittamiseen
ja tunteiden tunnistamiseen sekä
luottamus omiin ajatuksiin jäävät
heikoiksi. Varhaislapsuudessa
oppimatta jääneet keinot eivät ole
vanhempanakaan käytettävissä,
vaan heiveröinen pohja huteroittaa myöhempien kehitysvaiheiden
onnistumista. Myöhäisemmissä
vaiheissa alkunsa saaneet vauriot
eivät vahingoita perustuksiltaan
vahvaa psyykeä pysyvästi. Jos
psyyken perusrakenteet ovat
vahvat, paraneminen voi edetä
nopeasti polikliinisessä tai sairaalahoidossa.
Jos jokin keskeinen lapsuuden
kehitystehtävä on jäänyt toteutumatta, sairaus on ”psyykkisesti
vakava”. Mitä varhaisempi psyyken
vaurio, sitä suurempi merkitys
syömishäiriön oireilla on mielen
koossapysymiselle. Oireet toimivat
sairastuneen keskeisinä selviytymiskeinoina, eikä hänellä ole muita keinoja. Sairautta tukevat ajatukset ovat hallitsemattomia. Oireista luopuminen herättää pelkoa
ja järjenvastaisia ajatuksia, kuten
”jos syön, äiti kuolee”. Pakottavista
toimintavoista poikkeaminen aiheuttaa voimakasta epätasapainon
kokemusta: ylitsepääsemätöntä
pelkoa, hätää ja tuhoutumisen
tunnetta, joita ei pysty yksin kestämään. Paraneminen vaatii terveyttä tukevan selviytymiskapasiteetin
rakentamista, mikä edellyttää
pitkää ja erikoistunutta, psyykkiseen työskentelyyn painottuvaa
hoitoa. Keskusteluapu ei riitä,
vaan ”uudelleenvanhemmoinnin”
avulla sairastuneelle osoitetaan
konkreettisesti, ettei häntä hylätä
(jatkuu seuraavalla sivulla)
Sylillinen 1 | 2015
11
läheisiin ihmisiin, joka on vakavilla
sairauden asteilla heikko. Myös
muut paranemiseen tarvittavat
taidot, kuten omien tunteiden
säätely ja sietäminen, vastuunottaminen omasta voinnista ja itsen
objektiivinen tarkkailu ja arviointi
ovat tällöin heiveröiset.
Yleiset hoito-ohjeet on laadittu
ei-vakavia sairausasteita varten.
Jokainen sairastunut on yksilö
ja vaatii oman erityisen lähestymistapansa; tukea on tarjottava
tilanteen vaatimalla intensiteetillä.
Hoitavalta henkilöltä vaaditaan ensisijaisesti lempeyttä: sairastuneen
täytyy tietää olevansa turvassa
hänen kanssaan. Vasta, kun sairastunutta arvostetaan ja osoitetaan ymmärrystä ja myötätuntoa,
hän uskaltaa alkaa parantua. Hän
ei itse ymmärrä, miksi on joutunut
ahdinkoonsa; hän haluaa parantua, mutta pelkää. Ristiriitaisten
motiiviensa riivaamana hän tarvitsee sekä kuulluksi tulemista että
tarkkoja perusteluja sille, miksi
sairautta tukevista asioista aletaan
pyrkiä pois.
Syömisen normalisointi
© Taiteilija Ismo Jokiaho, Langalla/On the wire, 2009
paniikinomaiseen ahdinkoonsa,
vaan kestetään tuskalliset tunteet
yhdessä hänen kanssaan.
Sairauden vaiheet
ja kohtaaminen
Vaikka tie sairauteen on kaikilla
yksilöllinen ja sen vakavuusaste
vaihtelee, sairauden eri vaiheet
esiintyvät enimmäkseen samankaltaisina. Ns. ”kuherrusvaiheessa”
sairastunut kokee oireensa hyödyllisiksi itselleen, eikä halua apua.
”Kärsimysvaiheessa” oireet alkavat
tuntua tuskallisilta, mutta tervehtymistä tukevat keinot pelottavat
12
Sylillinen 1 | 2015
ja syöminen onnistuu vain tiukasti
tuettuna, aiheuttaen kapinaa ja
ahdistusta. Seuraavassa vaiheessa
herää toive muutoksesta: oireista
luopuminen näyttäytyy realistisena mahdollisuutena; uteliaisuus
ja vastaanottavaisuus hoitavien
henkilöiden ehdotuksille herää.
Vakavilla tapauksilla on taipumus juuttua kärsimysvaiheeseen,
jossa usko muutoksen mahdollisuuteen on vähäinen ja yhteistyöhön asettuminen hoitavan
henkilön kanssa hankalaa. Luottamus hoitohenkilöstöön heijastaa sairastuneen kykyä luottaa
Kaikki alkaa hoitosuunnitelmasta,
jossa asetetaan konkreettiset tavoitteet: mitä muutoksia halutaan
ja missä aikataulussa; mitä on
tehtävä jo tänään. Sairastuneen
kanssa keskustellaan siitä, millainen tuki ja olosuhteet auttaisivat
häntä onnistumaan. Häntä kuunnellaan tarkasti ja kunnioittavalla
asenteella, mutta sairautta tukematta. Hoitavan henkilön on
ilmaistava mielipiteensä selkeästi
ja perustellen, hienotunteisesti
eikä pakottamalla.
Sairastuneelle laaditaan tavoiteruokalista tai suunnitellaan
viikoittaiset lisäykset senhetkiseen
ruokavalioon. Kalorimääristä ei
puhuta,vaan ruoista ja annoksista.
Hoitava henkilö seuraa painon
kehitystä, mutta sairastunut ei
välttämättä itse kestä tietoa painostaan. Ruokarituaaleja, esim.
ruokien punnitsemista tai pilkkomista tietyllä tavalla, vähennetään
asteittain – samoin pakonomaisia
liikuntatapoja ja kehon tarkkai-
lua. Fyysinen kunto määrittää
etenemisen vauhdin; tärkeintä
ei ole vauhti, vaan oikea suunta.
Syömistä tuetaan sen verran, kuin
sairastunut kokee tarpeelliseksi:
joku pystyy ohjeiden perusteella
itse muuttamaan ja säätelemään
käyttäytymistään, joskus tarvitaan läheisen läsnäolo. Joku taas
tarvitsee tiivistä kahdenkeskistä
tukea syömisessään; tämä voi
olla rauhoittelua tai syöttämistä,
tarvittaessa nenä-mahaletkun
laittamista.
Työskentelyä seurataan ja
tuetaan, tavoitteita tarkistetaan
ja säädetään, hoitosuunnitelmaa
päivitetään; jollei jokin harjoitus tai
lisäys onnistu, ongelmaan mietitään ratkaisu seuraavaksi kerraksi.
Sairastuneet ovat itse sanoneet
ruokailujensa suunnittelusta,
ettei vastuuta saa antaa heille, tai
”anoreksia ottaa ohjat”. Hengenvaarallisissa tapauksissa huomioidaan re-feeding-syndrooman
mahdollisuus.
Ahmimisen lopettaminen
Ahmimisen lopettaminen alkaa
tilanteen huolellisella kartoituksella: mitä ahmimisen aikana tosiasiallisesti syödään (subjektiivinen
käsitys voi erota objektiivisista
määristä paljonkin), miten usein
ja millaisissa tilanteissa ahmimiskäyttäytyminen laukeaa, mitä
tunteita esiintyy ennen ja jälkeen,
ja mitä tyhjentymiskeinoja käytetään. Ahmimista ei voi lopettaa
laihduttamisen aikana, sillä nälässä oleminen aiheuttaa fysiologisista syistä tapahtuvaa ahmimista.
Kehon tasapainotilan löytäminen
on tärkeää, ja säännöllinen, riittävä syöminen auttaa palauttamaan
aivojen normaalit nälkä-kylläisyysviestit. Tässä voi auttaa täsmäsyöminen, nälän välttäminen säännöllisin ruokailuin ja ahmimiskertojen
asteittainen vähentäminen.
Kun päästään oireettomaan
tilaan, paljastuvat oireiden alleen
hautaamat ahdistukset. Tila on
erittäin informatiivinen. Tunteista
ja ajatuksista kannattaa pitää paranemispäiväkirjaa. Ahdistustaan
voi opetella säätelemään kehoa
rentouttamalla, hengitysharjoituksin sekä kognitiivisin ja konkreettisin keinoin: kauppareissujen ennaltasuunnittelu, ahmintaruokien
välttäminen ja syömistilanteiden
rauhoittaminen auttavat. ”Mindful eating” tarkoittaa ruokailuun
keskittymistä: ei syödä esimerkiksi
tv:tä katsoessa. Ongelmatilanteita pohtimalla voi oivaltaa, miten
pahasta mielestä voi selvitä ilman
ahmimista. Oirehtimisen lopettaminen vaatii eriasteista tukea:
säännöllisiä tapaamisia, ruokailutilanteiden ja niiden jälkeisen
ajan jakamista, ruokien valmiiksi
annostelua ja tyhjentäytymistä
estävää valvontaa, tai tarvittaessa
”vierihoidossa” pitämistä.
Hoito yleispsykiatrisella
objektiivisuutensa, eikä ota asioita
henkilökohtaisesti. Ongelmatilanteisiin on suhtauduttava luovasti,
mahdollisuuksina oivalluksiin. Potilassuhteen aiheuttamat hankalat
tunteet täytyy tunnistaa, käsitellä
ja hyväksyä. Prosessoimattomina
negatiiviset tunteet vaikuttavat
käyttäytymiseen tiedostamattomasti.
Hoitavan henkilön omien tunteiden säätelykeinot on harjoiteltava hyviksi; negatiivisia tunteita
ei saa tuoda potilassuhteeseen.
Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja teamin tuki auttavat. Yhteinen linja ja yhdessä rintamassa
pysyminen ovat tärkeitä hoidon
onnistumiselle. Korjausliikkeet
tehdään ilman itsesyytöksiä.
Syömishäiriöt vaativat hoitavilta
Ruokailujen
henkilöiltä paljon aikaa ja huotukeminen kotona
miota. Tapaamiskertoja pitäisi
Sairastuneen tukeminen kotona
olla vähintään viikoittain, mutta
edellyttää läheisiltä paljon voimia
yleispsykiatriset poliklinikat pystyja kärsivällisyyttä, jämäkkyytvät yleensä tarjoamaan vain
tä ja lempeyttä – sekä
pari tapaamista kuukaukykyä sietää hänen
dessa. Syömishäiriötä
ahdistuneisuuttaan
sairastavien ahdisSairastuneen
ja pelkojaan ennen
tuksensäätelyn
tukeminen kotona edellyttää
läheisiltä paljon voimia ja
ja jälkeen ruokaityöstäminen vaatii
kärsivällisyyttä, jämäkkyyttä
lun. Ravitsemustepitkäjänteistä
ja lempeyttä – sekä kykyä sietää
rapeutin tai muun
erityisosaamista,
hänen ahdistuneisuuttaan
hoitavan henkilön
jollaisen puuttuja pelkojaan ennen ja
kanssa laaditusta,
essa potilaan turjälkeen ruokailun.
selkeästä ruokalisvallisuudentunne
- Pia Charpentier tasta pidetään kiinni
horjuu. Yleispsykiatilman poikkeuksia,
risilla poliklinikoilla
eikä siihen tehdä muuonkin syytä muodostaa
toksia muun kuin hoitavan
syömishäiriöiden hoitoon
henkilön kanssa. Näin vältytään
perehtyneitä työryhmiä, joille
jatkuvilta neuvotteluilta ja helpojärjestetään koulutus, työnohjaus
tetaan ruokailutapahtumaa. Jos
ja tarvittava tuki. Hoitoa varten rasairastuneen on vaikea annostella
kennetaan yksityiskohtainen malli
itselleen listan mukaisia annoksia,
arvoista, tavoitteista ja toimintatane tehdään hänelle valmiiksi. Kylvoista. Hyvistä hoitomenetelmistä
läisyyden aiheuttamaa ahdistusta
on hankittava paljon tietoa ja
helpotetaan läsnäolon, yhdessä
esimerkkejä muualta.
tekemisen ja terveiden ajatusten
avulla.
Hoitotyöntekijän on omaksuttava ajatusmalli, joka mahdollistaa
Läheisten on tärkeää saada itpositiivisen suhtautumisen potiselleen tukea esim. hoitavaa henlaaseen, ja siedettävä ja otettava
kilöä tapaamalla; tämä voi toimia
vastaan kaikki, mitä tämän sisältä
”työnohjaajana” ja neuvonantajahoidon aikana nousee. Kaikki
na. Mikäli ruokailut eivät onnistu,
on informaatiota jostain, eikä
vaan aiheuttavat kohtuutonta
mistään tarvitse loukkaantua
stressiä läheisille ja sairastuneelle,
tai turhautua; ahdistus kuuluu
osastohoitoa on harkittava. ■
asiaan. Hyvä hoitaja säilyttää
”
Sylillinen 1 | 2015
13
Maudsley-malli
■ Kuva Lasse Nurminen
Konkreettisia työvälineitä vanhemmille
MAUDSLEYN
PERHEHOITOMALLI
Sh, TtM, perheterapeutti Katja Tenhovirta luennoi Maudsleyn mallista Suomessa kolmivaiheista hoitoprosessia
kuvailemalla. Perhehoitomallia alettiin kehittää Lontoon Maudsley-sairaalassa 1980-luvulla.
P
erheen ottamisesta hoidon objektiksi siirryttiin
yhteistyön tekemiseen sen
kanssa. Aiemmasta ajattelusta, jonka mukaan perhe oli
sairastuttanut lapsensa, luovuttiin.
Perhe alettiin nähdä voimavarana
ja vanhemmat oman lapsensa
parhaina asiantuntijoina. Oikein
ohjattuina ja tuettuina he voisivat
auttaa lastaan paranemisessa.
Syömishäiriö tuhoaa perheen
identiteetin. Perhe organisoituu
sairauden ympärille ja alkaa määritellä itsensä sen kautta. Aikakäsitys kapeutuu, päätöksenteko
viivästyy, terveet mallit estyvät,
voimavarat ja huomio valuvat
sairauteen. Perhe eristäytyy
omaan neuvottomuuteensa. Siksi
ensitapaamisella onkin pohdittava, millainen perhe oli ennen.
Molempien vanhempien on ymmärrettävä oma merkityksensä
hoidon onnistumiselle; heidän
motivoimisensa mukaan on tärkeää nuorelle potilaalle. Heidän on
kyettävä toimimaan yhteisymmärryksessä ja yhtenäisenä rintamana
syömishäiriön voittamiseksi niin,
että he tekevät samoja päätöksiä
suhteessa ruokaan.
Hoidon taustalla on moniammatillinen tiimi. Perheterapeutit
tapaavat perhettä, ja potilaan
ravitsemuksellista toipumista
seurataan jatkuvasti. ”Vaikka hoito
perustuu käsikirjoihin, ollaan
valmiita siihen, että mitä vain voi
tapahtua.”
Hoidon eteneminen Maudsleyn mallin mukaan
1. vaihe:
Luodaan yhteistyösuhde kaikkiin perheenjäseniin; tutkitaan syömishäiriön historiaa ja sen vaikutusta perheeseen.
Perheen vuorovaikutuskuvioita tarkastellaan. Vanhempien kykyä saada potilas syömään testataan tarvittaessa ”milk
and biscuit” -menetelmällä. Heidät sitoutetaan takaamaan potilaalle riittävä ravinnonsaanti ja ruokailurytmin normalisoituminen. Mukaan voidaan ottaa myös muuta lähipiiriä, kuten koulun keittäjät. Fokus on painon korjaamisessa.
Huomioidaan perheen vahvuudet ja heikkoudet ruokailun aikana. Tilanteen vakavuus tunnustetaan, mutta siitä ei
syytetä ketään. Ongelman syntyä tärkeämpää on sen ratkaiseminen. Muutoksen välttämättömyys tehdään selväksi.
Punnitus on tärkeää somaattisen riskin vuoksi.
2. vaihe:
Perhettä autetaan haastamaan sairauden oireet. Syömishäiriö ja painon korjaaminen ovat tapaamisten keskiössä.
Vanhempien auktoriteettia suhteessa lapsen ruokailuihin tuetaan, ja sisaruksia rohkaistaan kannustamaan potilasta
iän mukaiseen toimintaan. Toisella tapaamiskerralla perhe ruokailee jossain muualla kuin kotona; he tuovat ruoan
mukanaan ja terapeutti tarkkailee ruokailutapahtumaa. Kriittistä ilmapiiriä tutkitaan.
3. vaihe:
Potilas huolehtii ruokailuistaan jo itse, ja painon tulee olla normalisoitunut. Yksilön ja perheen kehitystä tutkitaan.
Tavoitteena on, ettei lapsi-vanhempi-suhde keskity enää vain syömishäiriöoireiden ympärille, ja perheen siirtyminen
normaaliin nuoruuteen liittyvien haasteiden pariin. Mitä on jäänyt sairauden vuoksi elämättä? Myös potilaan omille
tuntemuksille, kuten painonnousun aiheuttamalle ahdistukselle, annetaan tilaa. Vastuuta paranemisesta siirretään
hänelle itselleen. Vanhemmuutta tuetaan edelleen ja tarkkaillaan mahdollisia merkkejä sairauden uusiutumisesta.
Usein vanhempien omaa tapaushistoriaa nousee tässä vaiheessa esiin. Tulevaisuudensuunnitelmista keskustellaan ja
hoitosuhde lopetetaan.
Suomalaisessa Käypä hoito -suosituksessa vuodelta 2014 todetaan, että ”perhepohjainen hoito on 12-18-vuotiailla laihuushäiriötä sairastavilla (–) ilmeisesti tehokkaampaa kuin yksilökeskeinen terapia. Yksi potentiaalinen selitys perheterapian tehokkuudelle voisi olla, että perheen
tuki potilaalle jatkuu vuosia terapian jälkeen terapiassa opittujen tekniikoiden avulla. (–) Vanhemmat ottavat vastuun potilaan ruokailusta,
Sylillinen 1kriittisiä
| 2015 potilasta kohtaan ja ulkoistavat sairauden. Vanhempien voimaantuminen vähentää potilaan oirehdintaa.”
ovat vähemmän
14
Annan kokemuspuheenvuoro
untijat
Syömishäiriöpäivien kokemusasiant
ä palautetta!
saivat yleisöltään runsaasti kiittävä
Itselleen on oltava
HYVÄ ja ARMOLLINEN
Anna Penttilän puheenvuoro ”Syömishäiriö vaikuttaa elämässä ihan
kaikkeen” alkoi liikuttavasti: ”Minulla on rakastava, välittävä perhe.
Ruoka merkitsi tärkeitä yhteisiä hetkiä ja nautintoa, eikä sitä tuputettu.”
A
nna oli läheisten silmissä iloinen, nauravainen
tyttö, mutta hänen
minäkuvansa oli epäselvä
ja itsetuntemus heikko. Perheen
lomamatkalla nähdyt hoikat, sporttiset tytöt tekivät 12-vuotiaaseen
Annaan vaikutuksen. Huomiotta
jäämisen tunnekin saattoi olla
yhtäkkiä syntyneen, lujan laihdutuspäätöksen taustalla – ja tunne,
ettei häntä otettu vakavasti. Ripeä
onnistuminen painonpudotuksessa johti huumautuneeseen
onneen. Yöllisten jumppahetkien,
kalorien laskemisen ja muiden
yksinäisten rutiinien myötä elämästä katosi nopeasti ilo; suhteet
perheeseen ja ystäviin kuihtuivat.
Yläasteen ensimmäisenä päivänä Anna sai vaikean hypotermiakohtauksen ja pääsi somaattiselle
lastenosastolle. Vain fyysiset oireet
hoidettiin, ja kotiutumisen myötä
alkoi oksentelu. Yläkoulusta ei jäänyt mitään muistoja. Pian Anna oli
pakkohoidossa Kokkolan keskussairaalan suljetulla psykiatrisella
nuoriso-osastolla. Siellä valvonta
petti usein: hoitajien huijaaminen
ruokaa piilottamalla tai oksentamalla oli helppoa. Nämä myös
luistivat sopimuksista ja jopa kiistivät puheissaan Annan diagnoosin.
Piittaamaton asenne hämmästytti
ja loukkasi.
Positiivisia muistoja jäi hyvistä
omahoitajista, jotka osasivat laittaa
tytön kohtaamaan ahdistuksensa, puhumaan ja itkemäänkin
turvallisessa seurassaan. Taitava
terapeutti ja lämminkatseinen,
jämäkkä lääkäri auttoivat Annaa
sairaudentuntoon ja ymmärrykseen. Oireet jäivät silti kytemään,
eikä kotiutuminen ollut helppoa:
Anna jatkoi oksentelua, mutta
selviytyi arjesta joten kuten.
Työt ja opinnot toivat elämään
muutakin sisältöä kuin syöminen,
oksentaminen ja liikkuminen. Anna
muutti Jyväskylään ja valmistui
kokiksi. Siellä hän päätti lopettaa
pitkän seurustelunsa, jonka ymmärsi ylläpitävän syömishäiriötään
ja toimivan sen kotilinnana. Parisuhteen ja kumppanin asettaminen etusijalle olivat estäneet häntä
keskittymästä paranemiseensa.
Hän tapasi nyt säännöllisesti
ravitsemussuunnittelijaa ja sairaanhoitajaa; hoidossa yhdistettiin
onnistuneesti fyysisen puolen ja
ajatusmaailman kuntoon saaminen. Anna alkoi nähdä oksentamisesta pidättäytymisen haasteena:
hän tahtoi kohdata ahdistuksen,
selättää sen ajatustyöllä, ja niin
”musta möykky” sisimmässä alkoi
haalistua. Esiin nousi hyväksyntä,
armollisuus ja lopulta myös rak
kaus itseä kohtaan.
Sosionomiopintojen ja vapaaehtoistyön aloittaminen Tampereella
auttoivat löytämään oman, voimakkaan tunteellisuuden, uskon
välittämisen voimaan ja sen käyttämisen muiden hyväksi. ”Minuuden
rakentaminen on ollut raskasta,
mutta kiinnostavaa – ja tuntuu
todella hienolta olla eheä”, Anna
totesi valoisasti, toivoa säteillen.
Lapsenomainen huolettomuus
tarkastella asioita ja elää
häilyy pois, kun tilalle alkaa
muodostua sysimusta pilvilinna:
vääristyneiden ajatusten palatsi,
josta ei pääse pois ennen kuin on
kavunnut tuon palatsin portaat
ylimpään kerrokseen saakka
ja uskaltanut hypätä
sen ainoasta ikkunasta ulos.
Sitten on edessä toinen taistelu.
Ehkä kolmas ja neljäskin.
Taisteluiden määrästä huolimatta,
on
yhden taistelun jälkeen aina vahvemp
i.
Lopulta koittaa se hetki, jolloin voi
todeta itselleen: ”Sitten olin vapaa.”
”Hoidossa tärkeintä on ihmisen
kunnioittaminen ja auttaminen,
oli avun tarve sitten pieni tai suuri.
Tämä on tehtävä yksilöä ja yksilöllisyyttä arvostaen. Mielen maailma
ei syömishäiriöitä tarkasteltaessa
saa olla toissijainen esimerkiksi
painoluokituksiin verrattuna. Perheen tuki ja läsnäolo ovat kullanarvoisia, samoin hyvien omahoitajien. Ilman tukijoukkoja ei pysty
valitsemaan elämän tienviittaa
– jonka vaihtoehtona on henkisen
maailman tukahtuminen ja konkreettinen elämän päättyminen.”
Annaa auttoivat myös luova
toiminta, musiikki ja kirjoittaminen, rentoutumisharjoitukset sekä
kannustavat paranemistarinat.
Takapakit on pystyttävä hyväksymään. Henkilökunnan on pysyttävä päättäväisenä. Viime kädessä
ratkaisevia ovat halu parantua,
päänsisäinen työskentely, armo itselle ja vastuun ottaminen omasta
itsenäisestä elämästä. Syömishäiriö oli vienyt 9 vuotta nuoruudesta.
Paranemistahdon heräämiseen oli
kulunut vuosia, mutta nyt oman
hyvinvoinnin asettaminen etusijalle tuntuu jo luontevalta.
”Sairaudesta huolimatta kannattaa koko ajan tavoitella elämän
muita antimia ja unelmiaan”, Anna
linjaa paljon kokeneen painokkuudella ja ikäiselleen harvinaislaatuisella kypsyydellä. ■
Sylillinen 1 | 2015
15
Keroputaan malli
■ Kuva Lasse Nurminen
Avoimen dialogin hoitomalli Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä
EROON POMPOTTELUSTA JA VASTUUNSIIRTÄMISESTÄ
Sairaanhoitaja YAMK, perheterapeutti Mia Kurtti esitelmöi Syömishäiriöpäivillä Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä
kehitetystä Avoimen dialogin hoitomallista. Psykoosia ja skitsofreniaa sairastavien hoitoon löydettiin 1980-luvulla
uusia näkökulmia.
Y
hteistyössä asiakkaiden,
heidän perheenjäsentensä ja työntekijöiden
kanssa syntyivät hoitomallin perusajatukset: palveluiden
helppo saatavuus, perhe- ja verkostokeskeisyys, avun tarpeenmukaisuus sekä palveluprosessin
dialogisuus.
Länsi-Pohjan psykiatrian tulosalueen toimintaa ohjaa hoitoon
pääsemisen mutkattomuus; lähetettä ei tarvita. Ihmiset voivat soittaa polikliiniseen numeroon, joka
on toiminnassa 24/7. Puheluun
vastaava hoitaja sopii tapaamisen
ja organisoi hoidon. Koska verkostot ovat elämässä aina läsnä,
niitä ei voi ohittaa hoidossakaan:
perhe nähdään voimavarana ja
kutsutaan mukaan hoidollisiin keskusteluihin asiakkaan tarpeiden
mukaisesti. Hoitavassa työryhmässä on kaksi tai kolme työntekijää
moniäänisyyden toteutumiseksi.
Samojen henkilöiden kulkeminen
hoitoprosessissa asiakkaan rinnal-
16
Sylillinen 1 | 2015
Kokemusasiantuntija Ella
la on tärkeää psykologisen jatkuHytönen kertoi ilahtuneensa siitä,
vuuden ja turvallisuudentunteen
että tuli kohdelluksi ihmisenä, ei
muodostumiselle. Jos kemiat eivät
diagnoosina. Kahden tutun hoitakohtaa, uudet tekijät sovitaan
jan mukanapysyminen hoidon
yhdessä. Keskustelu on avointa
eri vaiheissa tuntui myös
ja läpinäkyvää: hoidollisista
hyvältä, sillä luottamukratkaisuista keskustellaan
Jokainen on
sen rakentuminen on
parityöskentelyssä tai ryhyksilö ja sellaisena
hidasta ja vaikeaa.
mässä, aina asiakkaan lästutkimustuloksia
Turvallisuutta lisäsi
näollessa. Vaikka henkilötärkeämpi!
tieto, ettei paranemikunnalla on tietämisen ja
- Ella Hytönen selle asetettu aikarajaa,
tekemisen meininki, asioita
jonka hän olisi kokepohditaan yhdenvertaisessa
nut uhaksi tapaamisten
sävyssä - tiedostaen ja tunnusloppumisesta. Vaikka hoito
taen, ettei psyykkisiin ongelmiin
jossain vaiheessa tuntui turhalta
löydy quick-fix -ratkaisuja.
ja paikallaanpolkevalta, muutos
parempaan tuli ennen pitkää
Nuorisopsykiatriassa eniten
näkyväksi. Perhettä auttoi tuen
yhteydenottoja tulee äideiltä ja
ympärivuorokautinen saatavuus
terveydenhoitajilta. Vanhempia
puhelinsoitolla. Ella kertoi myös
pyritään tukemaan monin eri keikokeneensa paranemisen todella
noin siten, että nuori voisi toipua
alkaneen, kun hän 18-vuotiaana
kotihoidossa. Keroputaan malli
sai tulla yksin, ilman perhettään
on vähentänyt sairaalahoitojen ja
vastaanotolle ja puhua itse asioislääkitysten tarvetta. Syömishäitaan. ”Jokainen on yksilö, ja sellairiötä sairastavilta ja heidän persena tutkimustuloksia tärkeämpi!”
heenjäseniltään on saatu hyvää
hän muistuttaa. ■
palautetta.
”
Toimintaterapian keinot
TASAPAINOTETTU ARKI
– toimintaterapian keinot tukea toipumista
Toimintaterapeutit Marja Vesaoja ja Outi Sjöblom esitelmöivät toiminta
terapian keinoista syömishäiriöiden hoitamisessa vuosikymmenien
mittaisen työkokemuksen että vanhemmuuden näkökulmasta.
T
oiminnallisuus toteutuu
yksilön, ympäristön ja
toiminnan vuorovaikutuksena. Ihminen tarvitsee
toimintaa ja sillä on terapeuttisia
vaikutuksia häneen; se on merkittävä terveyden ja hyvinvoinnin
tekijä. Toiminta jäsentää aikaa ja
luo elämälle rakenteen. Ihminen ilmaisee sen kautta persoonallisuuttaan ja yksilöllisyyttään ja saa siitä
elämälleen tarkoituksellisuutta.
Pyrkiessään tavoitteisiin ja
kohdatessaan haasteita ihminen
kokee tuotteliaisuutta (flow) ja sen
kautta mielihyvää. Toiminnasta saa
miellyttäviä aistikokemuksia sekä
hyvää mieltä, huumoria ja fyysistä
aktiivisuutta. Itsestä huolehtiva toiminta, kuten lepääminen, rauhoittuminen ja ravinnon nauttiminen
elvyttävät voimavaroja.
Toimintaterapian kiinnostus
yksilön toiminnallisuuteen lähtee
liikkeelle kysymyksestä, millaista
hänen arkensa on. Syömishäiriötä
sairastavan elämään avataan tämän näkökulman avulla uusi ikkuna. Onko kaikki hänen toimintansa
todella tarpeellista -- vai voisiko
vanhasta tavasta luopuminen auttaa voimaan paremmin? Montako
tuntia päivässä hän käyttää toisten
tarpeista huolehtimiseen, ja montako rentoutumiseen ja palautumiseen? Mistä hän on joutunut
luopumaan syömishäiriön takia, ja
mitä haluaisi saada takaisin?
Kuva tai esine havainnollistaa
ja auttaa puhumaan. Ajankäytön
selvittely piirroksin ja aikataulujen
avulla havainnollistaa sitä, miten
syömishäiriö oireineen vaikuttaa
moniin tottumuksiin, rajoittaa
yksilölle merkityksellisten toimintojen toteuttamista ja luo jäykkiä,
pakonomaisia rutiineja. Ajankäytön tarkastelulla havainnollistetaan sitä, mihin yksilö arjessaan
on tyytyväinen ja mihin hän kaipaa
muutosta. Työskentely edistää
arjessa selviytymistä ja kasvattaa
motivaatiota toipumiseen. Usein
se johtaa oivallukseen: ”Mä en
enää halua elää tällä tavalla!”
Toimintaterapian tapaamisissa
tehdään muutossuunnitelmia ja
tuetaan niiden toteuttamista. Yksilöllisesti tai ryhmässä tarkastellaan
taustalla olevia ajatuksia ja tunteita erilaisten luovien menetelmien
avulla. Vertaistuen merkitys on
valtava: sairastuneelle on hyvin
lohdullista ja voimaannuttavaa
huomata, ettei ole yksin ongelmansa kanssa.
Syömishäiriötä sairastavan
Tasapainotettu arki kotona:
ajankäytöstä puuttuu usein tavanhemman näkökulma
sapaino: levon, itsestä huolehSyömishäiriöön sairastunut saattimisen, tuotteliaisuuden (työ,
taa kotona tarvita paljon
opiskelu, velvollisuudet) ja
apua ja tukea syömisessä
vapaa-ajan suhteet ovat
15-vuotiaan
ja tasapainoisen arjen
vääristyneet. JaksamatDanielan näkemys
rakentamisessa. Nuoren
tomuus ja näköalatparanemiseen
taannuttua monissa
tomuus ovat tunnusauttaneista asioista
toiminnoissa pikkulapomaisia. Anoreksiaa
kuuluu: intensiivinen
sen
asteelle vanhemmille
sairastava voi huolehtia
tuki ja jämpti, mutta
kasautuu paljon uusia
velvollisuuksistaan ääjoustava asenne!
velvollisuuksia. Sairaus ei
rimmäisen tunnollisesti,
silti saa viedä liikaa tilaa, vaan
ja pakonomaiset liikuntaharperheessä on pystyttävä huolehrastukset sekä muu touhukkuus
timaan muidenkin hyvinvoinnista
saattavat viedä kaiken vapaa-ajan.
ja jaksamisesta. Johtaako perheen
Tarkastelussa keskitytään toiminarkea sairaus vai vanhemmat?
takokonaisuuksien välisen tasapainon palauttamiseen.
Hoitoprosessissa vahva johtajuus kuuluu ammattitaitoiselle
Tärkeää on löytää uusia nähoitavalle taholle. Hyvä yhteiskökulmia ja muutoksen mahdoltyösuhde tukee ja kunnioittaa
lisuuksia. Arvot ovat merkittävä
vanhempien omaa johtajuutta
ajankäyttöön vaikuttava tekijä.
sairauden vaikutusta vastaan.
Mitkä asiat ovat sairastuneelle
Tarvitaan myös kannustavaa
tärkeitä, ja millä tavalla ne konkrepalautetta: ”Äitisi tekee oikein; hän
tisoituisivat arkipäivässä? Näkökulhoitaa vanhemmuuden tehtävää”,
maa voi hakea myös haaveista: niija konkreettista apua esim. sositä voivat olla vapaus sairaudesta,
aalietuuksien hakemisessa. Hoitorohkeus elää ja oman naiseuden/
keinojen on oltava monipuolisia,
mieheyden löytäminen. Työskenmoniammatillisia ja joustavia; partelyä voi jatkaa suunnittelemalla
haat keinot löytyvät yhteistyössä.
yksi oikein hyvä päivä ja miettimälVanhempien luottamusta ja toivoa
lä, mitä sen toteuttamiseksi voisi
on ylläpidettävä. ■
alkaa jo tänään.
Sylillinen 1 | 2015
17
Hoitosuunnitelma työvälineenä
ilasta autetaan
Syömisen jälkeisillä lepohetkillä pot
ksi lempeästi pitelemällä:
kestämään ahdistustaan esimerki
hallinnassa”
”Kehosi rajat ovat tässä, tilanne on
HOITOSUUNNITELMA
ja hoidon tuloksellisuuden arvioiminen
Kokkolaan vuonna 2010 perustetun Syömishäiriöklinikan toiminnasta esitelmöi sen toiminnanjohtaja, psykiatrinen
sairaanhoitaja Marjo Sandvik. Erikoissairaanhoidon tasoinen, psykiatrijohtoinen yksityissairaala hoitaa kaikkia
syömishäiriömuotoja poliklinikalla, kahdella päiväosastolla ja kokovuorokausiosastolla.
D
iagnostisia hoitoonottokriteerejä ei ole, sillä
itsen ja omien ongelmien
vähättely kuuluu usein
sairauteen. Potilaita tulee koko
maasta. Hoitoajat osastoilla vaihtelevat muutamasta kuukaudesta
puoleentoista vuoteen.
Syömishäiriöklinikan hoitomallin perusperiaatteena on keveimmän mahdollisen hoitovaiheen
hyödyntäminen korkeimmalla
mahdollisella teholla: hoito ei
saa olla intensiivisempää kuin
toipumisprosessin kannalta on
välttämätöntä. Stepped care
-hoitoideologian pyrkimyksenä on
välttää potilaan passivoituminen
ja aktivoida itsenäiseen vastuunottamiseen. Yksilöllisyysperiaatteen
mukaisesti potilasta hoidetaan hänen kohdallaan parhaiten toimivin
keinoin.
18
Sylillinen 1 | 2015
Syömiskäyttäytymisen normalisoimiseen ja ravitsemustilan
korjaantumiseen pääsemiseksi
potilaalle on löydettävä vaihtoehtoiset ratkaisumallit tunteiden
käsittelyyn. Syömishäiriön oireita
ei voi ottaa pois antamatta jotain
keinoa tilalle, sillä oireista luopuminen saattaa aiheuttaa potilaassa tyhjyyden ja tuhoutumisen
tunteita. Toipumiselle keskeistä
on tunteiden tunnistaminen ja
niiden käsittely toipumista tukevassa hengessä; halu parantua ja
itsensä hyväksyminen; ja lopulta
toimintakyvyn, elämänhallinnan
sekä itsenäisen vastuunoton löytäminen.
Syömishäiriöiden monitahoisesta luonteesta johtuen niiden
hoitoa toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä. Vaikka
syömishäiriöt ovat ensisijaisesti
psyyken sairauksia, ne ilmenevät
oirekuvana, johon kuuluu vahvasti
fyysisiä oireita, joiden huomioiminen on toipumisen kannalta
välttämätöntä. Syömishäiriöstä ei
voi parantua ilman ravitsemustilan korjaantumista sellaiseksi,
jossa kehon ja mielen toiminta
on ravitsemuksen osalta turvattu.
Tämän lisäksi pyritään vaikuttamaan taustalla oleviin psyykkisiin
ja sosiaalisiin tekijöihin sekä arjen
toimintakykyyn.
Sairaudelle altistavien, laukaisevien ja ylläpitävien tekijöiden
huomioiminen vaatii psykiatrista
ja psykoterapeuttista osaamista,
somaattista ja ravitsemushoitoa
sekä sosiaalisen ja fyysisen toimintakyvyn kohentamista fysio- ja
toimintaterapian, omahoitajatyöskentelyn ja taideterapian keinoin.
Eri hoitomuodot tukevat toisiaan.
Hoitosuunnitelma työvälineenä
Hoitosuunnitelma kokoaa yhteen potilaan keskeiset terveysongelmat ja suunnitelman niiden
hoitamiseksi. Potilaan toivotaan olevan aktiivisesti mukana tavoitteiden asettamisessa. Suunnitelman laatiminen kirjallisena tekee hoitoa
näkyväksi potilaalle ja maksavalle taholle (esim.
erikoissairaanhoidon/perusterveydenhuollon/
sosiaalihuollon maksusitoumus, vakuutusyhtiö)
ja edesauttaa myös hoidon siirtymistä takaisin
kotikuntaan.
Hoitosuunnitelmaa varten arvioidaan potilaan sairaudentila, oireiden voimakkuus ja merkitys (valmius luopua oireista), kyky omaksua
vaihtoehtoisia tunteidenhallintakeinoja sekä
kyky ottaa vastuuta toipumisesta. Sairaushistoria, perheen ja potilaan näkemykset, sekä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet kartoitetaan.
Toiveena voi alkuun olla: ”etten inhoaisi itseäni
niin paljon” tai “etten olisi niin väsynyt”, joita
seuraa keinojen pohtiminen. Arviointiin osallistuvat psyyken ja somatiikan erikoislääkärit,
ravitsemus- ja fysioterapeutti, osastonhoitaja/
toiminnanjohtaja sekä omahoitajat, tarvittaessa
myös psykoterapeutti.
Millaisin konkreettisin keinoin syömishäiriötä
sairastavaa autetaan syömään? Sandvik kertoo
esimerkinomaisesti, mitä hoitava henkilö voi
sanoa: ”Tämä ateria on sinulle nyt välttämätön;
minäkin söin tätä ruokaa, eikä painoni räjähtänyt; sinä olet turvassa.” Syömisen jälkeisillä
lepohetkillä potilasta autetaan kestämään
ahdistustaan esimerkiksi lempeästi pitelemällä:
”Kehosi rajat ovat tässä, tilanne on hallinnassa.”
Hoidon Syömishäiriöklinikalla tulee edistyä.
Joskus potilas ei ole valmis etenemään toipumisprosessissa henkilökunnan sekä lähipiirin
motivoinnista ja realisoinnista huolimatta.
Syömishäiriöklinikan hoito perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos potilaan sitoutuminen on
heikkoa, ”motivaatioloma” saattaa auttaa häntä
ymmärtämään avuntarpeensa.
Miten hoidon onnistumista mitataan?
Hoidon onnistumista mitataan laajoin, asiantuntemusta edellyttävin mittarein. Pelkkä
ravitsemustilan korjaantuminen ei riitä, vaan
potilasta on arvioitava kokonaisuutena, jonka
avainroolissa on toimintakyky, ei yksittäinen
oire. Tietyn hetken tilannetta voidaan tarkastella poikkileikkauksena voinnin eri osa-alueittain,
mutta hoidon kokonaisvaltainen tuloksellisuus
näyttäytyy vasta pitkällä aikavälillä.
Syömiskäyttäytymisen saralla arvioidaan
potilaan suhdetta ruokaan: ajatuksia ja tunteita, tietoa, uskomuksia, käytännön syömistä
(ateriarytmi, ateriakoostumukset, ruokamäärät,
ruokavalinnat, mahdolliset rituaalit, syömisnopeus, syömisjärjestys, kyky osallistua pöytäkeskusteluun), tuntemukset ruokailun aikana,
ennen ja jälkeen, nälän ja kylläisyyden tunnistaminen ja reagointi, ympäristötekijöiden vaikutukset (paikka, seura, hajut, äänet, mainokset,
ilmapiiri, ruoan näkeminen), asenne syömiseen
(rentoa, joustavaa, sallivaa/ kontrolloivaa, hallitsematonta, ehdollista).
Psyykkisen voinnin saralla arvioidaan ahdistuksen, pelkojen sekä oireiden sietokykyä ja hallintaa, vaihtoehtoisten ratkaisukeinojen omaksumista, halua ja motivaatiota. Somaattisessa
voinnissa tarkastellaan ravitsemustilaa (paino,
syöminen, liikkuminen, kompensaatiot), nälkiintymiseen liittyviä oireita, mahdollisia verenkuvamuutoksia, EKG-muutoksia, RR-muutoksia,
kuukautisia, turvotuksia ym. Fysioterapeuttinen
arvio kattaa mm. liikuntatottumukset, tuki- ja liikuntaelimistön kiputuntemukset, kehonkuvan,
kehosuhteen, liikkuvuuden ja joustavuuden,
asentomallin ja hengityksen.
Arjen hallintaa ja toimintakykyä arvioidaan
kotona ja sen ulkopuolella: vastuunkantoa,
taitoja, osaamista (ruoanlaitto, rahankäyttö, jaksaminen, hygienia, turvallisuus) sekä
itsenäisyyden/riippuvuuden näkökulmasta.
Kykeneekö potilas ottamaan vastuuta toipumisestaan? Ottaako hän vastaan ohjausta ja tukea
lähipiiriltä? Pystyykö hän rauhoittamaan itseään ja uskomaan selviytymiseensä? Haaveita
ja suunnitelmia kartoitetaan. Mikä on potilaan
oma kokemus pärjäämisestään; tunteeko hän
kuuluvansa johonkin?
Eri maiden hoitomenetelmiin perehtynyt
Sandvik toteaa, että esimerkiksi Virossa käytäntönä on arjen kaoottisuuden eli elämänhallinnan arviointi kehonpainoon keskittymisen
sijasta.
Syömishäiriöklinikalla paraikaa tehtävään
tutkimukseen hoidon tuloksellisuudesta on saatu ohjausta ruotsalaisilta syömishäiriötutkijoilta.
Sen menetelmien tehokkuutta verrataan näin
myös sikäläisiin hoitoinstansseihin. ■
© Taiteilija Mari Jäälinoja, Versoja, 2014
Friman
SylillinenKuva
1 | Mika
2015
19
Heinin kokemuspuheenvuoro
■ Teksti Karla Löfgren ■ Kuva Mika Friman
Minun vankilani
ja TOIVO PAREMMASTA
27-vuotiaan Heini Laukkasen kokemusasiantuntijapuheenvuorosta kuulsivat syvällinen itsetuntemus ja oman
kehityspolun sisäistynyt ymmärtäminen. Siinä korostuivat psyykkiset taustatekijät: erityisherkkyys ja perhetausta,
sekä lopulta pitkäkestoisen psykoterapian pelastava vaikutus.
H
eini kertoo olleensa
lapsesta asti arka ja
ujo, tunnollinen, kiltti ja
voimakkaasti kiintyvä,
mielikuvituksekas ja luova. Hän
oli myös perheen ahdistuja, joka
kärsi pelkotiloista, unettomuudesta ja ylikuormituksesta – ja jonka
erityisherkkyyttä ei ymmärretty.
Suvussa esiintyi alkoholismia,
narsismia ja läheisriippuvuutta.
Äidistä irtautuminen oli vaikeaa
päivähoitoon ja kouluun lähtiessä.
Negatiivisista tunteista, kuten surusta ja vihasta, joutui kantamaan
syyllisyyttä ja häpeää; oma kokonainen minuus ei tullut kuulluksi
eikä nähdyksi.
© Taiteilija Mari Jäälinoja, Pyhä vuori, 2015
Heini vaati itseltään paljon ja
ajatteli mustavalkoisesti; murrosiässä kaksi erilaista persoonallisuuden puolta kiisteli keskenään.
Patoutuneet tunteet, vaatimukset
ja itseinho kärjistyivät ja kanavoituivat äärimmäiseksi lihomisen
peloksi. Kun perheen isä alkoi
samoihin aikoihin laihduttaa,
Heinikin lisäsi liikuntaa ja vähensi
syömistään. Näin hän sai yhteistä
tekemistä ja hyväksyntää isältään,
muttei ennen pitkää pystynyt
syömään enää mitään.
Kouluterveydenhoitajan interventio ei auttanut, vaan sairaus
eteni Taysin päivystyksen kautta
lastenosastolle ottamiseen. Sieltä Heini siirrettiin
avohoitoon, mikä tarkoitti
viikoittaista punnitusta
ja terapiakäyntiä. Näihin
aikoihin hän teki 10 000
vatsalihasliikettä päivässä.
Pakkohoitolähete Pitkäniemen nuorisopsykiatriselle
johti vuoden ja kolmen kuukauden pituiseen osastojaksoon. Siellä Heini ”pelaili
omia itsetuhoisia pelejään”.
Avohoitoon päästyään hän
koki hyväksikäytön, mikä lisäsi oireilua, seurauksenaan
puoli vuotta yleispsykiatrisella osastolla.
Terapiassa Heini kertoi
sisäisestä möröstään, joka
syyllistää, solvaa ja määräilee. Hän sanoi olevansa
vihainen ja siksi kiduttavansa itseään. Mitään hyvää
20
Sylillinen 1 | 2015
ei voinut sallia: suihkussakin
piti käydä kylmässä vedessä, sillä
hänen kuului kärsiä ja kuolla pois.
Hän toivoi luhistuvansa ja tulevansa liikuntakyvyttömäksi, koska ei
jaksanut enää.
Normaali nuorten elämä oli
hänelle täysin vierasta. Syömishäiriö toimi selviytymiskeinona;
se oli kuin ajoneuvo, joka auttoi
suorittamaan merkonomin tutkinnon lähes ilman ruokailuja. Se sai
tuntemaan itsensä voittoisaksi ja
vahvaksi. Siihen saattoi kanavoida
kaikki kielletyt, negatiiviset tunteet. Samalla riutunut olemus teki
torjutun pahan olon kiistattomalla
tavalla näkyväksi. Sairaus antoi
sisällön rikkinäiselle identiteetille.
Ratkaiseva käänne parempaan
tapahtui kuusi vuotta sitten Heinin
saatua hyvän terapeutin, joka osasi katsoa häiriön taakse. Hän sanoo terapian pelastaneen elämänsä: tullessaan viimeinkin nähdyksi
ja kuulluksi sellaisena kuin on hän
tunsi vapauttavaa, pyhää vihaa
traumojensa purkautuessa. Hän
uudisti elämäänsä monin tavoin
ja aloitti kokemusasiantuntijakoulutuksen; nyt suunnitelmissa ovat
uudet opinnot.
Madonnan sanoin:
– oman sydämensä tunnistaminen
ja haltuunottaminen vaatii joskus
epätavallisten ja louhikkoisten
polkujen kulkemista.
SALT-hanke
■ Teksti Ritva Näräkkä
■ Kuvat Lasse Nurminen
-talossa toimivat hienona
"Syömishäiriöpäivät 2015 Tampere
päättyvälle SALT-hankkeelle"
loppuseminaarina vuoden lopussa
Matalan kynnyksen toiminta arjen tukena
TOIMINTAKESKUKSEN K ÄYNNISTÄMINEN
ja TUKITOIMINNAN VAKIINNUT TAMINEN
Syömishäiriöliiton SALT-hankkeen (2012-2015) tarkoitus on ollut perustaa TAYSin toimialueelle toimintakeskus
tukemaan syömishäiriöitä sairastavia ja heidän läheisiään. Keskuksessa toteutetaan Väli-Suomen ja Pohjanmaan
jäsenyhdistysten neuvonta- ja vertaistukitoimintaa, kehittämistyötä, tiedotusta syömishäiriöitä hoitaviin tahoihin,
oppilaitoksiin ja toisiin järjestöihin sekä yhteistyön rakentamista em. toimijoiden kanssa.
T
oimintakeskuksen työn
tuloksena syömishäiriötietous, syömishäiriösairauksien tunnettuus ja niiden
puheeksi ottaminen lisääntyvät,
alueen hoitopolut näyttäytyvät
asiakkaille selkeämpinä ja sairastuneiden sekä heidän läheistensä
hyvinvointi lisääntyy. Toimialueen
jäsenyhdistysten jäsenmäärät ja
vapaaehtoistyöntekijöiden määrät
ovat kasvaneet, vapaaehtoistyön
muodot lisääntyneet ja kohderyhmien jaksaminen vahvistunut.
Alueen yhdistyksiä on tuettu
niiden tarpeiden mukaan: rekrytoitu ja perehdytetty hallituksen
jäseniä ja vapaaehtoisia, järjestetty
työnohjauksellisia keskusteluja
ja purkutuokioita, käynnistetty ja
tuettu ryhmätoimintaa ja järjestetty uusia vapaaehtoistoiminnan
mahdollisuuksia. Etenkin koke-
musasiantuntijatoiminta on lähtenyt liikkeelle aktiivisesti.
Syömishäiriöliiton toimintakeskus tarjoaa avoimia ja suljettuja
ryhmiä sekä luentoja. Uusia toimintamuotoja, kuten kahvihetki
ja perjantailounas sairastaville
ja läheisille sekä suljetut ryhmät
läheisille, on testattu ja vakiinnutettu.
Hankkeessa on yksi kokopäiväinen työntekijä, toiminnanohjaaja;
osa-aikaisesti hankkeessa on työskennellyt projektikoordinaattori ja
1-2 toimistotyöntekijää. Hankkeen
tuotos, toimintakeskuskonsepti,
on mahdollista siirtää muuallekin
alueellisiin erityistarpeisiin joustavasti vastaavaksi.
Verkostoitumalla hoitavan
tahon ja toisten järjestöjen kanssa
on luotu pohja toimivalle yhteistyölle. Avoimen keskusteluyhteyden keskiössä on ollut sujuva
tiedottaminen tapahtumista ja
toimintakeskuksen ohjelmasta
sekä muusta toiminnasta alueella.
Ammattilaiset ovat ottaneet hankkeen hyvin vastaan, mm. sidosryhmiltä kysytyn palautteen mukaan
hoitavien tahojen keskinäinen
verkostoituminen on parantunut
hankkeen järjestämien tilaisuuksien myötä.
Syömishäiriöpäivät 2015
Tampere-talossa toimivat hienona
loppuseminaarina vuoden lopussa päättyvälle SALT-hankkeelle.
Järjestämiseen osallistui paitsi
Syömishäiriöliiton henkilökunta,
myös upeat ja ahkerat vapaaehtoisemme. Tavoitimme ennätysmäärän ihmisiä, 270 ammattilaista tai
muuten kiinnostunutta. ■
Toiminnanohjaaja Ritva Näräkkä
Syömishäiriöliiton toimintakeskuksen tilat.
Sylillinen 1 | 2015
21
Järjestämme kurssin nuorille,
joiden vanhemmalla, sisaruksella tai ystävällä
on mielenterveys- ja/tai päihdeongelma.
Diagnooseja ei tarvita, huolikin riittää!
Kurssi pidetään 5.–7.6.2015 Espoossa,
hotelli Siikarannassa.
Kurssin tarkoituksena on herätellä
nuoria huomaamaan, että myös muita nuoria on
samankaltaisissa elämäntilanteissa.
Kurssi on osallistujille maksuton!
Mukaan mahtuu 6 nuorta, meitä ohjaajia lähtee kaksi.
Lisätietoja ja ilmoittautumiset
Sari / 040 544 3139
sari.nurminen@omaiset-tampere.fi
www.omaiset-tampere.fi
Haluaako yrityksesi tai taustayhteisösi tukea liiton toimintaa
K ANNATUSJÄ SENENÄ?
Liiton kannattajajäseniksi voivat hakea alan ammatilliset rekisteröidyt yhdistykset,
muut asiasta kiinnostuneet oikeuskelpoiset yhteisöt (yritykset) ja säätiöt.
Jäsenyyttä haetaan kirjallisesti ja hakemukseen liitetään hakijayhteisön säännöt ja rekisteriote.
Kannattajajäsenellä ei ole äänioikeutta liiton vuosikokouksessa.
Liiton kannattajajäsenen jäsenmaksu on vähintään 200 euroa (tai oman valinnan mukaan) /vuosi.
Kannattajajäsenen jäsenmaksulla saa vuosittain yhden ilmaisen mainoksen liiton julkaisuun tai kotisivulle (2 kk)
tai yhden henkilön vapautuksen Syömishäiriöpäivien osallistumismaksusta.
Hae liiton kannattajajäseneksi: marja-leena.laiho-lehto@syomishairioliitto.fi
22
Sylillinen 1 | 2015
SYÖMISHÄIRIÖ
ON SAIRAUS,
JOTA VOIDAAN
JA TÄYTYY HOITAA
Syömishäiriöt ovat psyykkisiä
sairauksia, jotka eivät yleensä näy
LAHJOITA
toimintaamme
ulospäin. Syömishäiriö tarkoittaa
sääntöjä ja käskyjä: paljonko, milloin ja
mitä saa syödä, paljonko pitää jaksaa,
suorittaa ja tehdä ollakseen riittävä
ja hyvä. Ruoka ja lepo pitää ansaita.
Syömishäiriössä ne eivät enää ole
SYÖMISHÄIRIÖIDEN
NEUVONTA- JA VERTAISTUKITYÖLLE
Kerätyt varat käytetään liiton kotisivuilla olevien
syömishäiriö- ja vapaaehtoistoimintasivujen ylläpitämiseen,
neuvontapuhelinpäivystyksen ja sähköpostineuvonnan
ylläpitoon sekä päivystäjien koulutukseen ja työnohjaukseen.
Varoja käytetään myös liiton alueellisten
jäsenyhdistysten vertaistukitoiminnan vapaaehtoisten
koulutukseen, materiaalien tuottamiseen ja julkaisemiseen
sekä toiminnasta tiedottamiseen.
Lisäksi varoja voidaan käyttää
yleisöluentotilaisuuksien järjestämiseen.
Luvan antaneiden lahjoittajien nimet
julkaisemme kotisivullamme.
ihmisen perustarpeita, vaan ne alkavat
määrittää ihmisen käsitystä itsestään.
Syömishäiriössä sekä mieli että
keho sairastavat. Syömishäiriöt
ilmenevät mm. häiriintyneenä
käyttäytymisenä suhteessa ruokaan,
painoon ja liikuntaan sekä
vääristyneinä käsityksinä itsestä ja
omasta kehosta. Syömishäiriö ei
ole itse valittu käyttäytymismalli.
Sairastuminen on aina monen
asian summa. Taustalla on
psyykkistä pahoinvointia, pelkoja
ja tunnesolmuja, jotka johtuvat
esimerkiksi erilaisista epävarmuutta
aiheuttavista elämänvaiheista,
traumaattisista kokemuksista tai
ristiriidoista ihmissuhteissa.
Keräysluvan myöntäjä: Poliisihallitus
Keräysluvan numero: POL-2014-10155
Keräysaika: 1.12.2014 – 30.11.2016
Keräysalue: Koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta
Keräystili: FI93 1743 3000 0048 81
Viitenumero: 141 01555
{
isun
Rohkain
S ulle,
sanoja
joka olet kohdannut
S YÖ M I S H Ä I R I Ö N
}
Rohkaisun sanoja Sinulle,
joka olet kohdannut syömishäiriön.
Opas syömishäiriöön
sairastuneelle, julkaisija
Syömishäiriöliitto-SYLI ry
www.syomishairioliitto.fi • Puh. 02 2519 716 • info@syomishairioliitto.fi
Neuvontapuhelin 02 2519 207 • Y-tunnus 1899583-5
Sylillinen 1 | 2015
23
Etelän-SYLI ry
JÄSENYHDISTYKSET
esittelyssä
Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n varsinaisia jäseniä ovat
Suomessa toimivat alan rekisteröidyt yhdistykset,
jotka hyväksyvät liiton tarkoituksen ja säännöt.
YHDISTYS TOIMII SYÖMISHÄIRIÖTYÖN KOKEMUSASIANTUNTIJANA OMALLA TOIMIALUEELLAAN.
Etelän-SYLI ry:n toimitilat sijaitsevat Kaapelitehtaalla
(B-rappu, 4.krs.), Tallberginkatu 1 C 115, 00180 Helsinki.
Meidät tavoittaa numeroista 045 841 6853 / 040 535 1626
ja sähköpostitse info@etelansyli.fi.
Yhdistyksellä on kaksi työntekijää ja vapaaehtoisia noin 30.
Toiminnan päärahoittaja on Raha-automaattiyhdistys.
0
50
100
Etelän-SYLI ry
Etelän-SYLI ry tarjoaa runsaasti ilta-aikaan kokoontuvia avoimia vertaistukiryhmiä sekä sairastaville että läheisille
pääkaupunkiseudulla ja ympäryskunnissa. Yhdistyksellä on omat sairastavien vertaistukiryhmät englannin- ja
ruotsinkielisille sekä ruotsinkielinen vertaistukiryhmä läheisille.
Työntekijävetoiset kahvihetket pidetään joka viikko maanantai- ja torstai-iltapäivisin.
Tuetun syömisen ryhmä kokooontuu perjantaisin lounaalle.
Yhdistys järjestää luentoja ajankohtaisista teemoista lähes kuukausittain.
Lisäksi tarjolla on kursseja ja virkistystoimintaa. Ja paljon muuta!
Liittymällä sähköpostilistalle yhdistyksen kotisivuilla saat ajankohtaista tietoa toiminnasta helposti.
Ajankohtaisista asioista saat myös tietoa seuraamalla meitä twitterissä ja tykkäämällä meistä facebookissa!
Arvot ohjaavat
TOIMINTAAMME
Armollisuus
- Olemme armollisia itseämme ja toisia kohtaan
- Suhtaudumme nöyryydellä elämään ja sen eteen tuomiin asioihin
Ymmärrys
- Kokemuksellisuus
– ymmärrämme syömishäiriöitä omien kokemustemme kautta
- Ymmärrämme kuitenkin, että jokainen kokee
asiat yksilöinä ja yksilöllisesti
Omanlaisuuden kunnioittaminen
- Arvostamme herkkyyttä, hyväksymme rikkinäisyyden
- Jokainen on hyvä ja arvokas sellaisena kuin on
Tunnistatko omaksesi?
Lue lisää www.etelansyli.fi ja liity rohkeasti joukkoomme!
24
Sylillinen 1 | 2015
200 Km
Copyright: Maanmittauslaitos 2005
Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry
JÄSENYHDISTYKSET
esittelyssä
■ Teksti Laura Siivola ■ Kuva Lasse Nurminen
Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry on Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n
alueyhdistys, jonka toimialue kattaa Keski-Suomen alueen, Tampereen,
Lahden sekä Jyväskylän muodostaman piirin.
T
Väli-Suomen
syömishäiriöperheet ry
0
50
100
200 Km
oimintamme keskus sijaitsee Tampereella, samoissa tiloissa SALT-toimintakeskuksen kanssa.
Pääsääntöiset tukimuotomme ovat ryhmävertaistuki, yksilövertaistuki (kaveritoiminta)
sekä sähköpostivertaistuki, mutta tavoitteenamme on
löytää soveltavampiakin tukimuotoja käytäntöön, kuten
taideterapiaa.
ja kokemuksineen, ihminen toinen toiselleen. Samoin
se, että voi omalla osallistumisellaan yhdistyksen
toimintaan auttaa ihmisiä konkreettisesti ja kehittää
toimintaa, on kullanarvoista ja kiitoksen ansaitsevaa.
Se, että ihminen antaa omastaan, oli kyse sitten ajastaan tai vähistäkin varoistaan, on tärkeää toimintaa ja
koskettaa erittäin paljon apua tarvitsevien tilanteita.
Itse aloitin vertaistukiryhmän ohjaamisen syksyllä
2013 ja Väli-Suomen syömishäiriöperheiden hallituksessa vertaistukivastaavana keväällä 2014. Se, että olen
voinut antaa itsestäni sekä käytännön kohtaamisissa
ryhmänohjaajana että hallituksen päätöksenteossa, on
ollut itselleni hyvin tärkeää ja merkityksellistä. Se, että
tietää tekevänsä merkittävää työtä ja pienilläkin asioilla
auttavansa, on omaakin taustaani vasten antanut eväitä omaan itseeni uudelleen tutustumisessa ja oman
historiani kohtaamisessa. On erityisen palkitsevaa, kun
näkee ryhmäläisten saavan kokoontumisista paljon tukea ja rohkeutta. Vertaistuen ainutlaatuisuus lähteekin
siitä, että sekä vertaistukea antavat että vastaanottavat
henkilöt jakavat saman kokemusmaailman, luoden
täten aivan erityisen, myötätuntoisen ja turvallisen tilan
ja hetken olla se kuka on, sellaisena kuin on, ilman sitä
painetta joka usein arkielämässä painaa harteita.
Syömishäiriöliiton ja jäsenyhdistysten toiminta on
aivan erityisen tärkeää siksikin, että tiedettävästi heikon taloustilanteen ja pitkittyvien poliittisten päätösten
tueksi tarvitaan meitä vapaaehtoisia tukemaan syömishäiriötä sairastavien paranemistyötä. Ja jotta toimintaa
voidaan kehittää eteenpäin, tarvitsemme kaiken tuen,
jotta hyvin organisoitu ja siten tehokas toiminta olisi
mahdollista. Konkreettisesti varoja sujahtaa tilojen
vuokraamiseen, materiaaleihin, tapahtumien järjestämiseen ja monimuotoisempiin tukitoimintoihin. Varoja
siis tarvitaan, ilman tätäkään tukea ei toimintamme olisi mahdollista. Kaikki varojen suuntaaminen harkitaan
tarkoin, itse toiminta perustuu nimenomaan mahtavien, omasta ajastaan antavien vapaaehtoisten intoon ja
aktiivisuuteen. Kaikki tuki suunnataan sairastuneiden
ja heidän läheistensä auttamiseen sekä vapaaehtoisten
omien voimavarojen ja virkistäytymisen mahdollistamiseen.
Vertaistukiryhmien ja kaveritoiminnan tuki on todettu merkitseväksi, toipumista edistäväksi tukimuodoksi
ja myös oman kokemukseni perusteella olen myös
saanut ryhmään osallistuvilta paljon positiivista palautetta. Ryhmissä vallitsee lämmin ja ymmärtäväinen
tunnelma, jossa itse kunkin on helppo tulla taustoineen
Apua ja tukea paranemisen tielle on tarjolla eikä
yksin tarvitse koskaan jäädä. Jos sairastat itse tai joku
läheisesi sairastaa, älä epäröi ottaa yhteyttä. Tämä toiminta on juuri sitä varten, ettei kenenkään tarvitse jäädä
yksin sairautensa kanssa.
Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry
Tutustu Sinulle parhaiten sopivan paikkakunnan
toimintaan, ryhmien kokoontumispaikkoihin sekä
ryhmän ohjaajien yhteystietoihin sivuillamme
www.valisuomensyomishairioperheet.fi
Puheenjohtaja:
pj@valisuomensyomishairioperheet.fi
Ryhmien ohjaajat:
jkl@valisuomensyomishairioperheet.fi
Sylillinen 1 | 2015
25
Lounais-Suomen – SYLI ry
JÄSENYHDISTYKSET
esittelyssä
■ Teksti Sami Heimo
TASAPAINOA!
0
50
100
200 Km
Syömishäiriöiden ennaltaehkäisyyn
TASAPAINOA! on materiaali, joka vastaa monien nuorten kanssa toimivien tarpeisiin:
miten puhua syömisestä, ulkonäköpaineista, itsetunnosta ja syömishäiriöstä
niin että se on uskottavaa? Miten kannustaa nuoria puuttumaan tilanteeseen jos
havaitsee toisella syömishäiriöön viittaavaa oireilua? Mistä ja miten kannattaa
puhua kun puhutaan syömishäiriöistä?
T
ämän päivän nuoret
tietävät kyllä perusasioita
syömishäiriöistä, mutta se
ei valitettavasti riitä. Kun
toisaalta on tarjolla syömishäiriöitä ihannoivaa, valheellista tietoa
ja taas toisaalta syömishäiriön
ensimmäisiä oireita on vaikea
tunnistaa juuri syömishäiriöksi,
niin tarvitaan lisää tietoa siitä
mikä syömishäiriö on ja mistä sen
tunnistaa.
TASAPAINOA! –materiaalilla
onkin kaksi tavoitetta. Ensiksikin
se pyrkii avaamaan syömishäiriötä
sairastavan ajatusmaailmaa, jotta
nuori voi paremmin tunnistaa
oireita itsessään tai kaverissaan.
Varhainen avun saaminen on
usein merkittävää syömishäiriöstä
toipumiseksi. Toiseksi se pyrkii
saamaan aikaan avointa ja rehellistä keskustelua juuri niistä asioista, jotka altistavat syömishäiriöön
sairastumiselle.
Olemme koonneet Tasapainoa
-kirjaan kattavasti kokemustietoa
eli itse sairauden läpikäyneet,
Kaikki materiaali
löytyy osoitteesta
www.tasapainoa.fi
heidän läheisensä ja monet muut
kertovat millaisissa tilanteissa he
ovat olleet ja mitä he ovat ajatelleet. Kirjan pohjalta olemme
valmistelleet diasarjoja ja videoita,
jotka voi ottaa nuorten kanssa
koulussa tai harrastusryhmässä
käyttöön sellaisenaan.
TASAPAINOA! –materiaali on
tarkoitettu käytettäväksi yläkouluikäisten ja tätä vanhempien
nuorten kanssa. Materiaalista
löytyy myös diasarjat vanhempain
iltoihin.
JOKAINEN
osaa auttaa
Tarjoamme tukea, tietoa ja toimintaa kaikille, joita syömishäiriö koskettaa. Olemme olemassa sinua varten, joka sairastat
syömishäiriötä tai jota toistuvasti askarruttaa ruokaan, syömiseen ja kehonkuvaan liittyvät asiat. Myös syömishäiriötä
sairastavien läheiset ja työssään syömishäiriöitä kohtaavat henkilöt ovat lämpimästi tervetulleita mukaan.
Lounais-Suomen – SYLI ry on Suomen ensimmäinen syömishäiriöyhdistys, toimialueena on koko Varsinais-Suomi ja Satakunta.
Se on perustettu vuonna 1993 syömishäiriötä sairastavien läheisten toimesta. Yhdistys on ollut mukana perustamassa valtakunnallista Syömishäiriöliitto – SYLI ry:tä vuonna 2004 ja on yksi liiton perustajajäsenistä.
Lisätietoa ja ajankohtaisia tapahtumia löydät: www.syliin.fi sekä facebook.com/lssyli
”Tuemme, kuuntelemme ja rohkaisemme sinua juuri sellaisena kuin olet”
• Projektikoordinaattori Sami Heimo, puh. 040 5958542, sami.heimo@syliin.fi • lounaissuomi@syliin.fi
26
Sylillinen 1 | 2015
Itä-Suomen-SYLI ry
JÄSENYHDISTYKSET
esittelyssä
■ Teksti Emilia Osmala
Pienessä yhdistyksessä korostuu
0
50
100
200 Km
JOKAISEN JÄSENEN TÄRKEYS ja MERKITYS
Itä-Suomen-SYLI ry
Itä-Suomen-SYLI ry on Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n nuorimpia ja pienimpiä jäsenyhdistyksiä.
Yhdistys on ollut olemassa helmikuusta 2012
O
len ollut Itä-Suomen-SYLI ry:n toiminnassa
mukana perustamiskokouksesta lähtien
neljän vuoden ajan, hallitukseen menin vuotta
myöhemmin. Astun nyt ensimmäistä kertaa
puheenjohtajan saappaisiin ja olen kiitollinen edeltäjilleni hyvin hoidetusta yhdistyksestä. He ovat luoneet tyhjästä yhdistyksen, jonka jäsenmäärä on alati kasvussa.
Yhdistyksen alkutaipaleella on jouduttu monia asioita
opettelemaan alusta alkaen, itse tehden ja välillä erehtyen. Onneksi asiat ovat alkaneet pikkuhiljaa sujua vähän
pienoisemmalla panostuksella. Tämä on antanut tilaa
toiminnan kehittämiseen ja näkyvyyden parantamiseen.
Olen kiitollinen myös idearikkaille vapaaehtoisillemme,
joiden avulla viime vuonna saatiin monta hienoa edistysaskelta otettua.
Vuosi 2014 oli näin jälkikäteen katsottuna suorastaan
huikea. Saimme näkyvyyttä eri paikallislehdissä, perustimme Facebook-sivun, hankimme ohjaajillemme työnohjausta, pidimme (ihan omin voimin!) vertaistukiohjaajakoulutuksen toiminnasta kiinnostuneille ja aloittelemme parhaillaan toimintaa Savonlinnassa. Hyvä me!
Itä-Suomen-SYLI ry
Järjestämäämme vertaistukiohjaajakoulutukseen
osallistui toiminnasta kiinnostuneita Kuopiosta ja Joensuusta. Koulutuksen sisältö oli ohjaajiemme suunnittelema ja toteuttama. Koulutuksessa oli etätehtävä
sekä viikonlopun mittainen koulutusosuus, joka päättyi
vertaistukiryhmään osallistumiseen. Koulutus sekä
sairastuneiden vertaistukiryhmän perustaminen Savonlinnaan ovat osoituksia siitä, että yksikin innokas riittää.
Vapaaehtoistyö ei ole rakettitiedettä, se ei vaadi valtavia
työtuntimääriä ja sitoutumista. Pelkkä vilpitön halu ja
idea, jota kehittää eteenpäin riittää. Me autamme parhaamme mukaan kaikessa muussa.
Meillä ei ole tarjota mahtavia puitteita, mutta kaikki
innokkaat pääsevät varmasti tekemään ja toimimaan.
Toiminnassa riittää loputtomasti kehitettävää ja ideoita
kuunnellaan aina. Olemme vielä pieni yhdistys, jolloin
jokaisen jäsenen tärkeys ja merkitys korostuu. Jokainen
voi omalla pienelläkin työpanoksellaan vaikuttaa yhdistyksen toimintaan. Meiltä löytyy tehtäviä jokaiselle
auttavalle riippumatta paikkakunnasta tai ajankäytöstä.
Tavoitteena on Itä-Suomi, jossa ihmisten joiden elämää
syömishäiriö on koskettanut, ei tarvitse jäädä yksin.
istoiminnasta?
Oletko kiinnostunut vapaaehto
Kysy lisätietoja: jsuu@nettisyli.fi
Tarjoamme sairastuneille vertaistukea
Kuopiossa, Joensuussa, Mikkelissä ja Savonlinnassa. Läheisille on ryhmä Kuopiossa.
Tavoitteemme on
- toimia syömishäiriöön sairastuneiden ja heidän läheistensä tukena ja apuna,
- edistää mahdollisuuksiemme mukaan sairastuneiden hoitoa ja kuntoutusta
- tehdä tunnetuksi syömishäiriöiden erityispiirteitä ja helpottaa avun hankkimista.
Lisätietoa www.syomishairioliitto.fi/toiminta/jasenyhdistykset/itasuomi
Löydät meidät myös Facebookista! www.facebook.com/itasuomensyli
Puheenjohtaja pjitasuomi@nettisyli.fi
Sylillinen 1 | 2015
27
Kaakkois-Suomen Syömishäiriöperheet ry
JÄSENYHDISTYKSET
esittelyssä
■ Teksti Anna-Liisa Luova
0
50
100
200 Km
VERTAISTUEN VOIMAA
Kaakkois-Suomen
Syömishäiriöperheet ry
ja kokemusasiantuntijuutta
Kaakkois-Suomen Syömishäiriöperheet ry on toiminut Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueella vuodesta 2011
alkaen. Toiminta lähtee liikkeelle vertaisuudesta ja katsoo kohti kokemusasiantuntijuutta.
T
oiminta lähti liikkeelle
parista vertaistukiryhmästä. Nyt yhdistys tarjoaa
vertaistukiryhmien lisäksi
henkilökohtaista tukea, sähköpostitukea, asiantuntijatilaisuuksia
ja virkistystoimintaa kaikille, joita
syömishäiriöt koskettavat. Lisäksi
teemme ennaltaehkäisevää työtä
kouluissa ja oppilaitoksissa.
Yhdistyksemme on pieni ja
vapaaehtoisia on vain kourallinen.
Siitä huolimatta toiminta on vireää
ja aktiivista. Periaatteena on se, että jokainen voi osallistua ja tehdä
oman tilanteensa mukaan ja omia
vahvuuksiaan hyödyntäen. Tarjo-
amme mahdollisuuden kokeilla,
saada äänensä kuuluviin, joten
innostua ja onnistua – ja toisinaan
mukaan tulemista ei tarvitse arastodeta, että yritetään sittenkin
tella. Myös hiljaiset taustajoukot
jotain muuta. Kokonaisuus on
ovat merkittäviä - jokainen vanha
joka vuosi tekijöidensä
ja uusi jäsen on tärkeä.
näköinen, ja niin sen
Pienessä
pitää ollakin.
Kun työt, ihmiset ja
porukassa tekeminen
osaaminen tuntuvat
on rentoa, ja jokaisella on
mahdollisuus saada äänensä
Yhdistyksen
karkaavan kasvukeskuuluviin, joten mukaan
toiminta painottuu
kuksiin, yhdistyksillä
tulemista ei tarvitse arastella. on entistä tärkeämpi
edelleen Kymenlaaksoon. Kaipaamtehtävä tukea ihmisiä
- Anna-Liisa Luova mekin innokkaita
sekä tuoda uutta tietoa,
vapaaehtoisia Etelä-Karjaajatuksia ja virikkeitä.
lasta, jotta yhdistys voisi näkyä
koko toiminta-alueellaan. PienesVapaaehtoistoiminnassa on
sä porukassa tekeminen on renhyvää voimaa, joka saa näkyä toa, ja jokaisella on mahdollisuus
ja kuulua!
”
LISÄTIETOA YHDISTYKSESTÄ JA TIETOA TAPAHTUMISTA:
www.syomishairioliitto.fi/toiminta/jasenyhdistykset/kaakkoissuomi
www.facebook.com/kaakkoissuomi
pjkaakkoissuomi@nettisyli.fi
28
Sylillinen 1 | 2015
Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry
JÄSENYHDISTYKSET
esittelyssä
Pohjois-Suomen
Syömishäiriöperheet ry
Vapaaehtoisuus
0
50
100
200 Km
PALKITSEE
Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry:llä on tällä hetkellä toimintaa Pohjois-Suomessa Oulun, Kemin,
Rovaniemen sekä Kajaanin alueella. Yhdistys tarjoaa vertaistukiryhmiä läheisille sekä sairastaville. Vertaistukea
tarjotaan myös sähköpostilla. Vertaistuen lisäksi yhdistyksen vapaaehtoiset ovat mukana kaveritoiminnassa ja
käyvät luennoimassa eri tilaisuuksissa.
Niina Jääskeläinen kertoo
vapaaehtoistoiminnastaan
Marika Kemppainen kertoo
vapaaehtoistoiminnastaan
Tulin mukaan yhdistyksen toimintaan viisi vuotta sitten
syksyn kynnyksellä tavattuani Tanjan (Tiainen) liiton
Pohjois-Suomen aluetoimistolla. Olin innokas tekemään
vähän kaikenlaista ja halusin lähteä mukaan, koska
ajattelin, että omasta läpikäydystä sairaudesta ja toipumisesta on löydettävä hyöty.
Olen toiminut neljättä vuotta Pohjois- Suomen yhdistyksen puheenjohtajana sekä vapaaehtoisena. Olen
kokenut vapaaehtoisena toimimisen palkitsevaksi ja
vastuunkantoa opettavaksi. Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry:n tärkeitä vapaaehtoisia löytyy tällä
hetkellä Oulusta ja Rovaniemeltä, mutta Kajaanissa ja
Kemissäkin yhdistyksellä on ollut toimintaa ja tulevaisuudessa se jatkuu jonkinlaisena.
Vertaistukiryhmää olen ohjannut tähän päivään
Tervetuloa
asti pitäen välillä taukoja. Alkuajoilta saakka
mukaan!
olen antanut myös sähköpostivertaistukea.
Ensimmäisenä vuotena vapaaehtoisena mietin,
Terveisin,
Näiden lisäksi olen toiminut kokemusasimihin olen ryhtynyt, mikä on minun tehtäväni yhMarika & Niina
antuntijana / kouluttajana, pitänyt puheendistyksessä ja vapaaehtoisena. Nyt neljän vuoden
vuoroja sairastumisesta ja toipumisesta, ollut
aikana olen löytänyt paikkani ja mietin jatkoa, miten
ammattilaisten, koululaisten ja ammattiin opiskevoin viedä syömishäiriötä sairastavien asioita eteenlevien tentattavana. Olen käynyt kouluilla puhumassa
päin. Minun ei tarvinnut olla huippuosaaja tullessani yhsyömishäiriöistä ja omasta kokemuksestani yhdistyksen
distykselle vapaaehtoiseksi. Minulle kerrottiin mahdoledustajana. Olen saanut kertoa paljon sellaista, mitä
lisuuksista mitä tehdä ja ajankäytöstä. Monesti meidän
kirjoista ei saa luettua, ja käydä antoisia keskusteluivapaaehtoiset ovatkin tulleet yllättävistä paikoista.
ta, joiden myötä olen saanut uudenlaisia näkökulmia
itselleni.
Joskus vapaaehtoiseksi lähtemiseen tarvitsee kerätä
rohkeutta. Kun yksi kynnys vapaaehtoiseksi lähtemiKoen vapaaehtoistyön valtavan palkitsevaksi ja saanut
seen on ylitetty, saattaa vapaaehtoinen lähteä mukaan
itsekin vertaistukea, kannustusta, kokemusta ryhmänmuuhunkin toimintaan yhdistyksessämme, esimerkiksi
ohjaamisesta, hallitustyöskentelystä ja kokemuksen
hallitukseen.
siitä, että omalla sairastumisellani on jokin tarkoitus.
Kannustan jokaista teitä lukijaa, Pohjois-Suomen
alueella olevaa ihmistä, tulemaan vapaaehtoiseksi
yhdistyksen toimintaan. Sinun ei tarvitse tulla valmiina,
Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry
vaan autamme sinua löytämään yhdessä mielenkiintoisia toimia sekä asioita, joissa voit toimia vapaaehtoiseYhteistiedot:
• Niina Jääskeläinen, puh. 044 993 2504
na. Voit ottaa yhteyttä pjpohjoissuomi@nettisyli.fi
• Puheenjohtaja: pjohjoissuomi@nettisyli.fi
tai Syömishäiriöliiton aluepäällikköön Tanja Tiaiseen
tanja.tiainen@syomishairioliitto.fi.
www.syomishairioliitto.fi/toiminta/
jasenyhdistykset/pohjoissuomi
Se aika, jonka vapaaehtoisuuteen olen käyttänyt,
Löydät meidät myös Facebookista:
Pohjois-Suomen-syömishäiriöperheet ry
on rikastuttanut minua ihmisillä, ajatuksilla sekä
asioilla, joista olen kiitollinen tällä hetkellä.
Sylillinen 1 | 2015
29
Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry
JÄSENYHDISTYKSET
esittelyssä
Pohjanmaan
syömishäiriöperheet ry
■ Teksti Emilia Jalomäki
Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n puheenjohtaja Eija Salo-Rankila:
0
50
100
200 Km
” VAPA AEHTOIST YÖ ANTA A
ONNISTUMISEN KOKEMUKSIA”
Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry:n tämän hetken tavoitteena on paitsi vahvistaa jäsenpohjaa, niin myös
tarjota jäsenille mahdollisuus vaikuttaa ja työskennellä tavalla, joka heille on luontaista.
S
einäjokelainen Syömis
häiriöliitto - SYLI ry:n
puheenjohtaja Eija Salo
Rankila kuvaa hyvin yhdistysten asemaa julkisen sektorin
työn tukena. Meidän työmme on
tärkeää!
Eija Salo-Rankilan vapaaehtoistyö alkoi vertaistukiryhmää vetämällä. Terapeutille vuosia aikaisemmin mainittu lupaus perustaa
Seinäjoelle ensimmäinen syömishäiriötä sairastavien ja heidän
läheistensä vertaisryhmä, toteutui
kuin toteutuikin. Eija kaipasi toista
samanlaista, jonka kanssa keskustella siitä mitä päässä liikkuu ja
miten vaikeaa syöminen ja elämä
joskus on.
Vertaisryhmätoiminnassa Eija
tapasi muita sairastuneita ja muita
vertaistukiryhmien vetäjiä. Osallistuessaan yhdistyksen vuosikokoukseen hänet valittiin hallitukseen.
Tämä kaikki vaikka ennen vuosikokousta Eija omien sanojensa
mukaan tiesi yhdistystoiminnasta
vain sanan yhdistys. Eija kokee
saavansa yhdistystoiminnasta
paljon. Huonossa kunnossa ollessaankin hän sai voimaa kun joku
soitti tai kysyi sairauteen liittyviä
asioita ja tapaamiset antoivat
paljon vaikka lähteminen joskus
väsyttikin. Hyvinä aikoina Eijasta
oli mahtavaa työskennellä sen
puolesta ettei kukaan muu joutuisi
30
Sylillinen 1 | 2015
sairautensa kanssa yhtä tiukoille
kuin hän aikoinaan.
Valtakunnallisen tason toimintaan Eija huomasi joutuvansa
mukaan yhtäkkiä, ensin varajäsenenä liittohallituksessa ja nyt
meillä pohjalaisilla on puheenjohtaja liittotasolla. Eija kokee, että
on löytänyt yhdistysmaailmasta
jotain mukavaa, kokouksien kulku
on kiehtovaa ja asioihin vaikuttaminen tuntuu hienolta. Kaikki
kiteytyy uskoon siitä, että jos
ei yritä ja tee mitään, ei mitään
tapahdukaan.
Erityisen onnistumisen tunteen
Eija kokee silloin kun syömishäiri-
öiden puitteissa tehdään yhteistyötä mahdollisimman monen
tahon (julkinen, yksityinen, hoitava
taho, yhdistys jne.) kanssa ja
onnistutaan viemään asiaa eteenpäin. Tärkeää Eijalle on kokemusasiantuntijoiden työ, heidän
työnsä arvostaminen ja hyödyntäminen useammin. ”Kokemusasian
tuntijoiden työ on iso voimavara
myös julkiselle sektorille.”
Tällä hetkellä Suomessa ei
tarpeeksi hyödynnetä Syömishäiriöliiton alaisten jäsenyhdistysten
mahdollistamia vertaistukiryhmiä
ja apua sairastuneen hoidossa
sairaalan hoitojakson jälkeen tai
avohoidon tukena.
Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry
(Ätstörningsfamiljer i Österbotten rf.)
Yhdistyksen tarkoituksena toimia
sairastuneiden ja heidän läheistensä
yhdyssiteenä ja tukijana, edistää
syömishäiriöön sairastuneiden hoitoa
ja kuntoutusta, tehdä sairauden
erityispiirteitä tunnetuksi ja toimia
jäsenistönsä oikeuksien valvojana.
Puheenjohtaja Emilia Jalomäki: pjpohjanmaa@nettisyli.fi
www.syomishairioliitto.fi/toiminta/jasenyhdistykset/pohjanmaa
www.facebook.com/Pohjanmaan-Syömishäiriöperheet-ry
Liitto tiedottaa
Hyvä sairaanhoitopiirin tai
kaupungin mielenterveyspalvelujen edustaja!
Syömishäiriöliitto - SYLI ry tarjoaa
sairaanhoitopiireille ja kaupunkien mielenterveyspalveluille
ENSITIETORYHMÄ
Vanhempien mielestä
parasta ensitietoryhmä
ssä:
• Avoin keskustelu
• Vertaisuus
• Paikka kysyä, jakaa, opp
ia
• Konkretia
• Oivallus, että omasta
jaksamisesta pitää huo
lehtia
• Ajatus siitä, että ”Me selv
iämme kyllä”
syömishäiriöön sairastuneiden vanhemmille
Ryhmän hinta: 710 euroa + matkakulut.
Tuu
SYLiiN
w
w
Hintaan sisältyy ryhmän ohjaaminen, kokemusasiantuntijan puheenvuoro,
materiaalit ja palautteiden koonti.
w
.ȴ
➣ Vanhempien jaksaminen on tärkeää hoidon onnistumisen kannalta
➣ Ryhmässä vanhemmilla on mahdollisuus keskustella yleisemmin
esille tulevista kysymyksistä turvallisessa ympäristössä.
➣ Ryhmä tarjoaa vanhemmille tietoa, tukea ja työvälineitä selviytyä arjessa
.s y
o m i s h a i r i o li
itt
o
Lisätietoja:
Aluepäällikkö Tanja Tiainen
tanja.tiainen@syomishairioliitto.ﬁ
Puh. 040 752 9526
Tue Syömishäiriöliittoa mainostamalla!
OSALLISTU TERVEEMMÄN JA OMANNÄKÖISEMMÄN YHTEISKUNNAN RAKENTAMISEEN.
SYLILLINEN toimii paitsi jäsenlehtenä myös tiedotuskanavana sidosryhmille, jotka koostuvat mm. hoitavien
tahojen edustajista sekä järjestö- ja liikunta-alan toimijoista. SYLILLINEN julkaistaan 2-3 kertaa vuodessa
ja on luettavissa koti- ja facebook–sivuillamme. Kaikki SYLILLISEN numerot löytyvät arkistoituna sivuiltamme.
Koot ja hinnat:
PAINOPINTA MARGINAALIEN SISÄPUOLELLA
Koko sivu, 500 euroa (170 x 247 mm)
Puolikas sivu, vaakamalli, 250 euroa (170 x 121 mm)
Puolikas sivu, pystymalli, 250 euroa (82,5 x 247 mm)
Neljäsosa sivu, pysty, 125 euroa (82,5 x 121 mm)
Neljäsosa sivu, vaaka, 125 euroa (170 x 58 mm)
PAINOPINTA SIVUN REUNAAN ASTI (A4) HUOM! sivussa pitää olla ylilyönti eli bleed, vähintään 3 mm.
Koko sivu, 520 euroa (210x297 mm)
Takakansi, 600 euroa (210x297 mm)
INTERNET -SIVUILLAMME TAVOITAT NOIN 40 000 HENKILÖÄ KUUKAUDESSA!
Mainoshinnat nettisivuilla:
Minibanner, 200 euroa /kk (178 x 58 pikseliä)
Minitaulu, 400 euroa /kk (178 x 129 pikseliä)
Suurtaulu, 600 euroa /kk (178 x 288 pikseliä)
Jättitaulu, 1400 euroa /kk (178 x 572 pikseliä)
Ilmoitusvaraukset, lisätiedot sekä aineiston toimitus: ilmoitukset@syomishairioliitto.fi
Sylillinen 1 | 2015
31
S YÖMISHÄIRIÖT
–
M istä on kyse?
Hinta vain
3 euroa
+ toimituskulut!
Tämä opaskirja on kirjoitettu ensitietomateriaaliksi
syömishäiriöön sairastuneiden läheisille.
S YÖMISHÄIRIÖT
Oppaasta on hyötyä myös niille, jotka työssään tai
harrastustoiminnan parissa kohtaavat syömishäiriöön
sairastuneita ja heidän läheisiään. Opasta voi käyttää
psykoedukatiivisena materiaalina myös sairastuneille.
Oppaan tarkoituksena on lisätä vanhempien ja muiden
läheisten ymmärrystä syömishäiriöstä sekä rohkaista
heitä hakemaan apua niin sairastuneelle kuin itselleenkin.
M ist ä on ky se?
Oppaaseen on koottu keskeisiä vanhempia ja muita
läheisiä askarruttavia teemoja. Sairauden kulkuun liittyy
usein varsin yksilöllisiä piirteitä ja läheisten voi olla vaikea
ymmärtää, mistä koko sairaudessa on kysymys.
Oppaassa on kuvattu eri syömishäiriötyypit.
Ydinajatuksena on, että kaikkiin
ilmenemismuotoihin on suhtauduttava yhtä
suurella vakavuudella ja että syömishäiriön eri
muodoissa on enemmän samankaltaisuuksia
kuin eroja. Sairastavien kokemusmaailmat
ovat yllättävän yhteneviä oireilun
erilaisuudesta huolimatta.
4. Mistä
syömishäiriöt johtuvat?
Yhteiskunta
tai kulttuuri
• nais-/miesihanne
• tehokkuus
• kilpailu
• valinnan
mahdollisuudet
Perhe ja
ihmissuhteet
• sosiaaliset taidot
• ongelmanratkaisu
• vuorovaikutus
Syömishäiriö
on monen asian summa
Laukaisevia tekijöitä:
Biologia
• perinnölliset
tekijät
• ruumiinrakenne
• kehityksen ja iän
tuomat fyysiset
muutokset
mm. koulu-/työpaikkakiusaaminen,
vaikeudet murrosiän kehityksessä
tai sosiaalisissa suhteissa,
vaikeat asiat perheessä, kriisit
ja erilaiset traumaattiset tekijät
➛laihduttaminen
Persoonallisuus
mm.
• tarkkuus
• täydellisyyden tarve
• emotionaalinen
herkkyys
• itsekriittisyys
Koko A5, 44 sivua
Nykykäsityksen mukaan syömishäir
iön taustalla on monen tekijän yhteisvaikutus. Vaikuttavia
tekijöitä löytyy niin yhteiskunnasta, perheestä, ihmissuhteista,
biologiasta kuin nuoruusiän
kehityksestäkin. Perintötekijöiden
arvellaan olevan yhteydessä
oireilulle altistavaan persoonall
isuuden rakenteeseen.
Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen
ajatellaan puhkeavan jonkin elämäntapahtuman aiheuttama
n psyykkisen paineen tai
stressin seurauksena. Itse tapahtuma
lla ei niinkään näyttäisi
olevan merkitystä. Ratkaisevaa
on sen sijaan se, miten yksilö
kokee tapahtuman ja sen aiheuttama
n elämänmuutoksen. Läheskään aina selvää laukaisevaa
tekijää tai yksittäistä tapahtumaa ei kuitenkaan pystytä nimeämää
n selitykseksi. Taustalla
vaikuttavista ja laukaisevista tekijöistä
on hyvä olla tietoinen,
mutta aikaa ja energiaa ei kannata
tuhlata syömishäiriön
syiden etsimiseen. Voimavarat
on järkevää keskittää sairastuneen ja oman jaksamisen tukemisee 1
n.
mishairiot/oppaat
Tilaukset: www.syomishairioliitto.fi/syo
18
• tukahduttava/
rajaton ilmapiiri
Psykologinen
kehitys
• itseluottamus
• tunteiden käsittely
• psyykkinen itsesäätely
• identiteetti
• minäkuva
Syömishäiriöt näyttäisivät usein
olevan seurausta nuoruusiän fyysiseen ja psyykkiseen kehityksee
n liittyvistä vaikeuksista. Osalle nuorista murrosiän fyysiset
muutokset aiheuttavat
hämmennystä ja hallitsemattomuuden
tunteita suhteessa
omaan kehoon. Tyttöjen kohdalla
tyytymättömyyttä omaan
kehoon näyttäisi aiheuttavan normaaliin
kehitykseen liittyvä
painonnousu ja rasvakudoksen
lisääntyminen. Poikien tyytymättömyys omassa kehossa vaikuttaisi
kohdistuvan ennen
kaikkea ”liian pieniin” lihaksiin.
Ulkonäön merkitys itsetunnolle on todettu olevan syömishäir
iöön sairastuneille tytöille
suurempi kuin heidän ikätovereill
een, joilla ei ole oireilua.
Oireilussa voi olla kyse myös nuoren
itsenäistymiseen ja irrottautumiseen liittyvistä vaikeuksist
a. Niin ikään perheen sisällä
tai muissa läheisissä ihmissuhte
issa olevat ristiriidat voivat
vaikuttaa oireilun alkamiseen.
Selvää syy-seuraussuhdetta
perheen ongelmien ja syömishäir
iöiden välillä ei kuitenkaan
ole osoitettu.2
Syömishäiriö t - mistä on kyse?
Syömishäiriö t - mistä on kyse?
19
Syömishäiriöliitto - SYLI ry • www.syomishairioliitto.fi • info@syomishairioliitto.fi • p. 02 2519 716

SYLILLINEN - Syömishäiriöliitto

Transcription

Similar documents

Pohjanmaan Syömishäiriöperheet ry - Syömishäiriöliitto

FITNESS, TERVEELLINEN RUOKAVALIO JA SYÖMISHÄIRIÖ

äivät - Syömishäiriöliitto

Syomishairioliitto.fi Ajankohtaista Opinnaytetyot

Avaa tiedosto

Kansanedustajan vaikuttamisraportti 2011-2015

MISTÄ APUA LUKIOLAISELLE? MIHIN OTTAA - Linkki

urn:nbn:fi:uef-20150238 - UEF Electronic Publications - Itä