Kotoisasti perhepäivähoidossa

Kotoisasti
perhepäivähoidossa
Seinäjoen kaupungin perhepäivähoidon lehti 2015
Sisällys
Kotoisasti
perhepäivähoidossa
Seinäjoen kaupungin
perhepäivähoidon lehti 2015
Toimituskunta
Virpi Ala-Lahti, perhepäivähoitaja
Tytti Kettula, viestintäsuunnittelija
Jaana Kuusisaari, perhepäivähoitaja
Leena Mäki-Mantila, perhepäivähoitaja
Kirsi Männistö, perhepäivähoitaja
Anne Peurasaari, perhepäivähoidon
ohjaaja
Krista Rintala, vs. viestintäpäällikkö
Paula Saarimäki, perhepäivähoitaja
Päivi Sepponen, perhepäivähoitaja
Heljä Suvanto, perhepäivähoidon
ohjaaja
Hanna Veistola, perhepäivähoitaja
Taitto: Tytti Kettula
Painopaikka:
Kaupungin monistuskeskus
Kannen kuva: Kirsi Männistö
Takakannen kuva: Tuuli Honkaniemi
2
2
Pääkirjoitus3
Mikä on hyvää päivähoitoa?4
Lapsen emotionaalinen kohtaaminen
6
Pienestä laulusta iso ilo8
Monipuolista koulutusta perhepäivähoitajille 8
Toimiva tiimityö tukena hoitajan arjessa
9
Kevätretki luonnossa
10
Kokemuksia perhepäivähoidosta
12
Toimintaa14
Otteita ”Näin meillä toimitaan” -oppaasta
15
Draamasalkku 16
Lapsen vasu
17
Kolmiperhepäivähoito17
Varhaiserityiskasvatuksen palvelut18
Avoimet varhaiskasvatuspalvelut
19
Varahoito
19
Tervetuloa
perhepäivähoitoon
Meillä on ilo esitellä teille perhepäivähoidon oma lehti! Lehti on syntynyt yhteistyössä perhepäivähoitajien, perhepäivähoidon ohjaajien, lasten vanhempien ja yhteistyökumppaneiden kanssa.
Ensimmäiset perhepäivähoitajat Seinäjoella palkattiin
vuonna 1975. Kuluneiden vuosikymmenten aikana perhepäivähoitajat ovat kehittyneet kotiäideistä kasvattajiksi. Perhepäivähoitajien koulutuksen kehittyminen ammattitutkinnoksi on ollut merkittävä tekijä ammattiin kasvamisessa.
Perhepäivähoitajan oma perhe on aina ollut rikastuttavasti
läsnä perhepäivähoitajan työssä.
”Perhepäivähoitopedagogiikkaa” arvostetaan nykyään
varsinkin alle kolmivuotiaiden lasten hoitomuotona. Perhepäivähoidossa kasvatukselle on aina ollut ominaista pienen
ryhmän yksilöllisyys ja läheiset ihmissuhteet, lapsen ja perheiden tarpeiden joustava kuunteleminen sekä päivittäisen
kasvatuksen nivoutuminen lasten omaehtoiseen toimintaan. Perhepäivähoitaja on lapsen kanssa kaikissa päivän
tilanteissa ja tulee näin tuntemaan lapsen erittäin hyvin.
Toiminnassa otetaan huomioon lapsen ikä- ja kehitysvaihe
ja häntä tuetaan yhteistyöhön muun ryhmän kanssa. Leikki
on tärkeässä asemassa jokapäiväisessä toiminnassa.
Perhepäivähoidossa sääntöjä, tapoja, taitoja ja tietoja opitaan leikkien, liikkuen, tutkien ja ihmetellen. Perhepäivähoidossa opitaan myös ottamaan huomioon toiset,
antamaan arvoa isomman osaamiselle ja iloitsemaan pienemmän oppimisesta. Lapsen kasvun ja oppimisen tukemisessa perhepäivähoitaja on aina käyttänyt lähiympäristöä, luontoa ja arjen päivittäisiä tilanteita hyödykseen.
Perhepäivähoidossa vanhemmat ovat tärkeä osa hoitoa ja
perhepäivähoitajan työn luonnollisia jakajia. Valtakunnallisissa selvityksissä vanhemmat arvostavat sitä, että lapsi
voi hyvin ja tulee hyvillä mielin hoitoon. Tämä on kasvatuskumppanuutta perhepäivähoidon arjessa.
Perhepäivähoito tarjoaa lapsille yksilöllisen, turvallisen
ja kotoisan ryhmän, jossa lapsi saa riittävästi vaan ei liikaa
toisten lasten seuraa, hyvää kotiruokaa ja ohjattua toimintaa. Lapsi saa mahdollisuuden turvallisen aikuisen tukemaan omaehtoiseen leikkiin ja hyvään päivähoitopäivään.
Mobiilisovellus käyttöön
Vuosi 2015 on merkittävä uudistusten vuosi. Perhepäivähoitajat siirtyvät ensimmäisten joukossa käyttämään Daisymobiilipalvelua, joka on asennettu perhepäivähoitajien työpuhelimiin. Vanhemmat kirjaavat lapsensa sisään ja ulos
mobiilisovellukseen. Näin hoitajilla ja esimiehillä on ajantasainen tieto hoidossa olevista ja hoitoon tulevista lapsista.
Myös vanhemmille tämä on iso uudistus. Kaikki vanhemmat koulutetaan käyttämään uutta palvelua. Opettelemme
yhdessä nykyaikaisen tavan tehdä hoitoaikavarauksia ja pitää yhteyttä henkilöstön ja vanhempien välillä.
Tuija Tiitu
varhaiskasvatuksen aluejohtaja
3
3
Mikä on hyvää päivähoitoa?
Monet vanhemmat pohtivat mielessään tärkeää kysymystä siitä, millaisen
hoitomuodon lapselleen valitsisivat. Helsingin yliopiston psykologian professori
Liisa Keltikangas-Järvinen on välittänyt haastatteluissaan tutkimuksen tuomaa
tietoa lasten hyvästä päivähoidosta ja sen kriteereistä. Myös lapsen ikä pitäisi
huomioida päivähoitopaikkaa valittaessa.
L
apsen psykologisen kehitys kulkee eteenpäin portaittain. Tämä kehitys tulisi ottaa laajemmin huomioon myös päivähoitomuotoa valittaessa, sanoo
Keltikangas-Järvinen.
Lapsen kiintymyssuhteen muodostaminen kestää keskimäärin 1,5 vuotta ja on lapsen elämän kivijalka, joka vaikuttaa hänen emotionaaliseen tasapainoonsa, stressinsietokykyyn, positiiviseen minäkuvaan, älykkyyteen ja osaamiseen.
Tästä syystä alle yksivuotiaan paikka on hänen mukaansa
vielä kotihoidossa, koska optimaalista hoitomuotoa tämän
ikäiselle ei meillä ole tarjolla.
Pienelle lapselle pieni
hoitoryhmä ja pysyvä hoitaja
Puolentoista ikävuoden jälkeen tapahtuu hyppäys seuraavaan kehitystason portaaseen, jonka jälkeen lapsi pystyy
jo olemaan erossa äidistään, mutta ei sopeutumaan suureen lapsiryhmään. Alle 3-vuotiaalle paras mahdollinen
hoitomuoto olisi joko kotihoito tai sellainen hoito, jossa on
4
4
riittävän pieni ryhmä ja yksi pysyvä hoitaja. Tällainen hoitomuoto on meillä nykyaikana perhepäivähoito, jossa on pieni, enintään 4 lapsen hoitoryhmä.
Perhepäivähoidossa lapsi saa yhden uuden vakituisen
ihmissuhteen hoitajaan, eikä hänen tarvitse yrittää luoda
uusia ihmissuhteita moneen hoitajaan ja lapseen suuressa
ryhmässä. Monien uusien suhteiden luominen on professori Keltikangas-Järvisen mukaan pienelle lapselle mahdoton
tehtävä, sillä hänen aivojensa kapasiteetti ei riitä käsittelemään ja hallitsemaan näitä asioita.
Suuressa ryhmäkoossa melutaso on liian korkea ja hoitopäivä sisältää liian paljon tapahtumia ja sosiaalisia kontakteja. Nämä nostavat pienen lapsen stressiherkkyyden
liian korkeaksi ja vaikuttavat älylliseen ja kielelliseen kehitykseen, muistiin, minäkuvaan sekä sosiaalisiin taitoihin, mikä
näkyy lapsissa vielä aikuisenakin. Kun lapsi täyttää kolme
vuotta, on hän keskimäärin kypsä siirtymään ryhmähoitoon
ja voi jo mennä päiväkotiin.
Liisa Keltikangas-Järvinen
on tunnettu suomalainen psykologi sekä kokeellisen persoonallisuustutkimuksen uranuurtaja ja
alan tutkimustulosten tunnetuksi tekijä. Hän on
tunnettu erityisesti työstään temperamentin saralla.
Keltikangas-Järvinen on toiminut vuodesta 1992
lähtien Helsingin yliopistossa psykologian professorina.
Keltikangas-Järvinen on tutkinut synnynnäisiä
temperamenttieroja monitieteisen, vuosikymmeniä
kattavan pitkittäistutkimusaineiston avulla. Hän on
yhdistänyt tutkimusryhmänsä löydöksiä varhaiskasvatukseen ja koulupedagogiikkaan. Työn tavoitteena
on ollut edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja
erilaisuuden ymmärtämistä sekä ehkäistä syrjäytymistä.
Lähde: Wikipedia
Vanhempien ja hoitajien yhteistyö tärkeää
Mikä sitten on hyvää päivähoitoa ja millaisilla kriteereillä
sitä mitataan? Keltikangas-Järvinen tuo esiin suurimman
tunnetun amerikkalaisen tutkimuksen, jossa on 27 eri tutkimuslaitoksessa seurattu useita kymmeniä tuhansia ihmisiä
aina sikiöajasta aikuisikään saakka siitä, miten eri hoitomuodot vaikuttivat heihin tänä aikana. Tämän perusteella
ensimmäinen hyvän päivähoidon elementti on riittävän
pieni ryhmän koko ottaen huomioon lapsen kehitys- ja ikätason.
Tutkimustulosten mukaan 3-vuotiaalle lapselle sopiva
ryhmäkoko on 4–6 lapsen ryhmä. Suuressa ryhmässä lapsi
ei opi sosiaalisia taitoja, sillä niitä tulisi kehittää vähitellen
aikuisen opastuksella – ne eivät ole synnynnäisiä taitoja.
Myös aggression taso nousee suurissa ryhmissä. Muita
laatukriteerejä päivähoidossa ovat hoitajien pysyvyys sekä
hoitopäivien pituus.
Keltikangas-Järvinen peräänkuuluttaa äitien ja hoitajien
yhteistyötä lasten päivähoidon laadulliseksi parantamiseksi
lasten parhaaksi. Tämä on yhteiskunnallisesti vakava asia,
johon päättäjien huomio saataisiin näin kiinnitettyä paremmin. Nykyinen lainsäädäntömme antaa poliitikoille ja päättäjille hyvät mahdollisuudet rakentaa päivähoitoa.
Teksti: Päivi Sepponen
Kuva: Veikko Somerpuro
Lähteet:
A-studion tv-haastattelu
Radio Suomen haastattelu Taustapeilissä 2009
(Katsottavissa ja kuunneltavissa Ylen Areenassa)
5
5
Kuvassa Maiju 5 v.
Rakkautta,
rauhaa ja
rajoja,
kehuja
ja loruja
– Lapsen emotionaalinen kohtaaminen
Lapsuudessa kyse on huolenpidon ja suojelun turvaamisesta lasta kunnioittaen.
Lapsen kyky toimia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuu perimän ja
varhaisten ihmissuhdekokemusten varaan.
6
6
K
iintymyssuhteella tarkoitetaan sidosta, joka muodostuu kokemusten perusteella lapsen ja häntä
hoitavan aikuisen välille. Kiintymyssuhteen tarkoituksena on suojata lasta ja toimia aikuiselle merkkinä
hoivan tarpeesta. Emotionaalisen saatavilla olon on todettu
lisäävän turvallista kiintymystä.
Lasta kunnioittavan ilmapiirin voi aistia
Päivähoidossa on tärkeää se, mikä on lähellä lasta. Pienimmät ovat riippuvaisia aikuisesta. Aikuinen on avainasemassa päivittäisessä kanssakäymisessä. Lasta kuuntelevan ja
kunnioittavan ilmapiirin aistii erehtymättä, samoin välinpitämättömän ja kohtuuttoman. Parhaimmillaan aikuinen on
lämmin ja saatavilla, mutta samalla hän on myös auktoriteetti ja ansaitsee lapsen kunnioituksen.
Pienryhmätoiminta toteutuu perhepäivähoidossa hyvin.
Pienessä ryhmässä lapsi kykenee hallitsemaan sosiaalisten
suhteidensa määrän paremmin. Hoitaja pystyy huomioimaan lasta kokonaisvaltaisemmin kuin isossa ryhmässä ja
lasta voidaan ohjata yksilöllisesti hänen tarpeidensa mukaisesti.
Lapsi aistii ja tulkitsee huomattavasti herkemmin ja
kokonaisvaltaisemmin tunneilmapiiriä sekä tunneilmaisua
kuin esimerkiksi puhuttuja toimintaohjeita ja selityksiä.
Lapset havainnoivat hyvin herkästi aikuisen ilme- ja elekieltä ja perustavat oman luottamuksensa sen varaan. Aikuisen
hymy ja lämmin ääni viestivät lapselle enemmän kuin tietoinen pyrkimys olla turvallinen.
Leikki tuo sisältöä aikuisen ja lapsen
vuorovaikutukseen
Toimivaan vuorovaikutukseen kuuluu aikuisen kyky ohjata
lapsen toimintaa, säädellä lapsen tunnetiloja, opettaa ja
kasvattaa lasta. Lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa lapsen ja
ympäristön, erityisesti lapsesta huolehtivien aikuisten välillä. Olennaista on myös tukea lapsen itsemääräämistaitoa
ja tarjota onnistumisen kokemuksia. Oman onnistumisen
”
Ehkä aikuisen tärkeimpiä
tehtäviä onkin olla läsnä
ihmisenä, joka pelkällä
läsnäolollaan luo sitä
turvallisuutta, jonka
ympäröiminä lapset
iloisesti porhaltavat.
- Harriet Strandel
”
kasvuhetket tuottavat lapselle iloa ja vahvistavat itsetuntoa.
Kasvatukselliseen vuorovaikutukseen kuuluu myös asianmukainen kieltäminen ja rajaaminen.
Lapset kaipaavat myös leikkiä aikuisen kanssa. Emotionaalisen saatavilla olon keskeisiä elementtejä ovat myönteiset tunteet, leikkisyys, ilo ja haasteellisuus. Emotionaalinen
vuorovaikutus on tärkeää lapsen kehitykselle iästä riippumatta. Ja vastaavasti sekä kouluikäiset että aikuiset leikkivät. Lapset tuovat leikin tullessaan. Leikki tarjoutuu ja taipuu auliisti lapsen ja aikuisen vuorovaikutuksen sisällöksi.
On tärkeää huomata, että mikäli todella halutaan vaikuttaa lapsen kehitykseen myönteisesti, on kyettävä tukemaan myös lapselle tärkeintä kiintymyssuhdetta, suhdetta
vanhempiin. Kasvatuskumppanuudessa yhdistyvät lapselle
kahden tärkeimmän tahon, vanhempien ja varhaiskasvatuksen kasvattajien tiedot ja kokemukset.
Teksti: Jaana Kuusisaari
Kuva: Virpi Ala-Lahti
Lähteet:
Saara Salo: Aikuisen emotionaalinen saatavillaolo
Marjatta Kalliala: Kato mua!
7
7
Teksti: Virpi Ala-Lahti Kuva: Anneli Rintamäki
Pienestä laulusta iso ilo
M
arraskuisena lauantaina
kokoonnuimme koulutukseen Törnävä-saliin.
Paikalla oli salin täydeltä kuulijoita
niin perhepäivähoidosta kuin ryhmiksistä ja päiväkodeistakin.
Kouluttaja, musiikkipedagogi Tuuli Paasolainen kertoi musiikkihetken
rungosta ja mitä asioita aikuisen tulee
huomioida pienten lasten kanssa soittaessa ja laulaessa. Musiikki kuuluu
kaikille, myös niille, jotka eivät tunne
musiikin olevan omaa vahvuusaluettaan!
8
8
Tutustuimme Tuuli Paasolaisen
säveltämiin lauluihin käytännönläheisesti laulaen ja leikkien mukana. Meille kerrottiin vinkkejä myös laulujen
muuntelemiseen. Laulut olivat lyhyitä
ja yksinkertaisia, helposti mieleen jääviä. Käytimme monia rytmisoittimia
sekä välillä kehosoittimia tömistäen
tai taputtaen.
Koulutuspäivästä jäi hyvä ja innostunut mieli. Tuuli Paasolaisen kirjasta:
Pienestä laulusta iso ilo ja siihen kuuluvalta cd:ltä löytyi vielä lisää rytmisoitinleikkejä, lauluja ja vinkkejä.
Monipuolista
koulutusta perhepäivähoitajille
Seinäjoen kaupungin varhaiskasvatuksen henkilöstölle
järjestetään joka vuosi monipuolista koulutusta. Osa
koulutuksista on pidetty koko
varhaiskasvatuksen väelle,
osa on kohdistettu nimenomaan perhepäivähoidon
tarpeisiin.
Kirsikat-tiimi puolukkametsässä. Kuva: Hanna Veistola
Toimiva tiimityö tukena
hoitajan arjessa
S
einäjoella perhepäivähoitajat toimivat tiimeissä. Tiimit
koostuvat oman asuinalueen
hoitajista ja jokaisessa on 4–10 henkilöä. Tiimistä perhepäivähoitaja saa
vertaistukea ja työyhteisön. Perhepäivähoidonohjaaja on mukana ja ohjaa
tiimin työtä.
Tiimi kokoontuu työhön liittyviin virallisiin kokouksiin 4 kertaa
vuodessa, joissa laaditaan toimintasuunnitelmat ja huolehditaan toiminnan toteutumisesta.
Hoitoarjessa yhteistyö on vilkasta;
monen tiimin jäsenet näkevät päivittäin yhdessä lapsiryhmien kanssa.
Tiimit järjestävät mukavia tapahtumia
lapsille, kuten poniajeluita, retkiä tai
esimerkiksi pellen vierailun leikkikentällä.
Metsäretkellä aamupala maistuu
hyvältä. Kuva: Leila Peippola
9
9
Lapset
askartelivat
peikolle
kasvot.
Kevätretki
luonnossa
Y
listaron perhepäivähoitajat päättivät tarjota lapsille iloisen kevätpäivän luonnon helmassa. Paikaksi
valittiin Ylistaron Untamalan kylän metsästysseuran maja. Osa hoitajista kävi valmistelemassa retkeä edellisenä iltana.
Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Linja-autossa
oli hilpeä tunnelma ja lapsia hiukan jännitti, mihin retkelle
olimme menossa. Onneksi matkaan ei mennyt liian kauan
aikaa. Linja-autosta purkaantui innokkaita retkeläisiä, ja
loppumatka sujuikin kävellen ja osalta juosten perille.
Aluksi pidimme leikki- ja lauluhetken, koska lapset olivat toisilleen vieraita. Piirissä kaikki saivat oman hoitajansa kanssa esittäytyä ja iloksi huomasimme, että oli monta
10
10
samannimistä lasta. Elefanttimarssilla pääsimme kivasti
liikkeelle ja pieni jumppahetki löytyi perinteisestä kädet
ylös, kädet alas -laulusta.
Peikolle kasvot
Askarteluksi olimme päättäneet tehdä luonnonmateriaaleista peikon kasvot. Yksi hoitajista oli tuonut kaikille lapsille puusta sahatut pyöreät levyt. Peikko sai heinistä hiukset,
naavasta parran, kivistä silmät ja tikuista suut. Peikot olivat
kyllä tosi taidokkaita luomuksia ja jokaisesta tuli omannäköinen.
Lapset pääsivät kokeilemaan taitojaan pienellä temppuradalla. Aloitus oli epämääräisen hämähäkinverkon läpipääsy ja siitä eteenpäin narua pitkin kävelyä, ettei putoa
kohisevaan koskeen. Jatkoksi löytyi tummaakin tummempi
tunneli, jonka läpi piti ryömiä. Seuraavaksi löytyikin käpykasa, joita piti heittää sankoon oraville ruuaksi. Samalla sai
kokeilla keilaustaitoa ja hula-vanteen pyöritystä. Lopuksi sai
kävellä pientä lautakeinua pitkin ja hypätä mahdollisimman
pitkälle. Lapset kiersivät rataa monia kertoja.
Perhepäivähoidon lasten
suusta:
Hoitokaveri kysyy ulkona onko turvaliivi takaa
hyvin? Risto (4 v.) vastaa ”katso varjosta, ettei näy
möykkyjä!”. Sää oli aurinkoinen.
..
Hoitotäti oli lapsen kanssa ulkona. Muut lapset oli
jo haettu. Odoteltiin, että äiti pääsisi töistä ja tulisi
hakemaan. Lapsi kysyi hoitotädiltä ”kuule, missä
sä oot töissä?”
..
Sakua (3 v.) oli hiljattain viety ambulanssilla ja se
siirtyi sitten hoitolasten leikkeihinkin:
Peikko näyttäytyi lapsille metsäretkellä.
Meri (3 v.) kysyi Einarilta (4 v.) ”Tarviitko ambulanssia?”, jolloin Einari vastasi ”En tarvi, mä
selviän tästä pelkällä energiajuomalla.”
..
Viimeisellä rastilla yllätys
Metsään oli tehty kuvasuunnistusretki. Jokainen sai kuvat
käteensä ja ne piti löytää metsästä oikeassa järjestyksessä.
Viimeinen rasti oli kaikille lapsille mieluinen, koska siellä oli
ihka aito metsäpeikko. Metsäpeikolla oli lapsille muutama
visainen kysymys, joista selvittiin yhteistyöllä hyvin.
Peikko tuli lasten iloksi katsomaan, kuinka hienolla majalla ne vierailivat. Yhdessä vielä leikittiin ja laulettiin. Peikko
toivotti kaikille lapsille mukavaa kesää ja kertoi lähtevänsä
siivoamaan peikkokoloansa ja muuttavansa kesäksi serkkunsa luo etelään.
Untamalan maatalousnaiset olivat valmistaneet meille
maistuvan jauhelihakeiton, jonka saimme nauttia majassa
sisällä. Retken kruunasi jälkiruuaksi tuodut jäätelöpuikot.
Iloiset ja onnelliset lapset lähtivät kohti linja-autoa ja
matkalle hoitopaikkaansa. Uni tuli monelle autossa kaveriksi ja vieno hymy oli huulilla, ehkäpä juuri peikko löytyi
monen unesta.
Jimi (3 v.) kysyi aamulla hoitoon tullessaan, että
onko Anna-Liisa siivonnut. ”Täällä on uutta muotia!” Olin vaihtanut huonekalujen paikkoja.
..
Miksi sinä keität heinästä keittoa? sanoi Elsa (4 v.)
kun näki raparperikiisseliä.
..
Kivaa olla paljain jaloin kun ei ole huumaraisia
(=muurahaisia). Iiris (3 v.)
..
”Kohta mua peliättää!” sanoi Lauri (3 v.) kun oli
kiivennyt liukumäen huipulle ja oli valmiina laskemaan.
..
Kun aurinko nousi ja pilkisti puiden takaa 2-vuotias Veeti sanoi: ”Näkyy taivaan takavalot”.
..
Lauri (4 v.) kuuli paloauton äänen ja kommentoi:
”Taas on joku tulipalohon sairastunu.”
Teksti ja kuvat: Paula Saarimäki
11
11
Perhepäivähoito vai
päiväkoti?
Kokemuksia perhepäivähoidosta
P
erheessämme on kaksi alle kolmivuotiasta lasta. Äidin palatessa töihin perheen vajaan kahden
vuoden vanhat kaksoset laitettiin kokopäiväiseen
päivähoitoon.
Alkuun luonnolliselta valinnalta hoitomuodoksi lapsillemme tuntui päiväkoti. Lapset oppisivat leikkimään muiden ikäistensä lasten kanssa. He oppisivat ryhmässä toimimisen taitoja, joka kannustaisi heitä yksilöinä eteenpäin.
Lapset olivat vähän arkoja, joten päiväkodissa saisivat varmasti rohkeutta.
Päiväkodissa olisi lähialueen lapsia, joista tulisi ehkä
ystäviä myös vapaa-aikaan, ehkä loppuelämäksi. Suureksi
osaksi kaikki ystäviemme lapset olivat päiväkodissa hoidossa. Heidän kokemuksensa olivat pääosin vain positiivisia,
joten tämän hoitomuodon on pakko olla SE oikea.
Teimme hyvissä ajoin hakemukset kolmeen eri päiväkotiin. Päiväkodit valitsimme joko kodin läheisyydestä tai
vanhempien työmatkan varrelta. Odotimme malttamattomina päätöstä. Vastausta ei kuulunut, joten olimme itse
yhteydessä päivähoidosta vastaavaan henkilöön. Saimme
yllättävän vastauksen. Lapsillemme tarjottiin paikkaa perhepäivähoitajalta.
Saimme pari päivää aikaa sulatella asiaa. Juttelin pariin
otteeseen perhepäivähoidon ohjaajan kanssa. Aluksi olimme tietenkin hyvin pettyneitä. Päätimme ottaa meille tarjotun hoitopaikan perhepäivähoidossa vastaan.
Kävimme pari kertaa ennen hoidon alkua tutustumassa hoitopaikkaan. Jo ensimmäisen kerran jälkeen tuli tunne, että tämä voi sittenkin olla oikea ratkaisu. Lapsemme
osoittivat luottamusta hoitajaa kohtaa jo ensi tapaamisesta
lähtien. Näin ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut vieraan
ihmisen kanssa.
12
12
Yksilöllistä hoitoa
Hoidon aloitus sujui hienosti. Ensimmäisen hoitoviikon
aikana hoitoon jäädessään vain poika itki parina aamuna.
Tyttö ei itkenyt kertaakaan. Päivät sujuivat hienosti eivätkä
lapset touhujen keskeltä osanneet ikävöidä.
Kahtena ensimmäisenä kuukautena kumpikaan ei sairastanut kertaakaan. Samaan aikaan kuulin päiväkodissa
liikkuvan toinen toistaan kurjempia epidemioita. Hoidossa
vastassa on aina sama, tuttu ja iloinen hoitaja. Kuulumiset
hoitopäivien kulusta on helppo vaihtaa päivittäin. Tiedonkulku kodin ja hoidon välillä on mutkatonta.
Yhteenvetona voimme todeta saavamme yksilöllisempää hoitoa juuri meidän perheen tarpeet huomioon ottaen. Lapset kokevat, että on turvallista, kun vastassa on aina
sama hoitaja. Koen, että saamme olla kiitollisia, kun meitä
on lykästänyt. Hoitaja on mielestämme maailman ihanin.
Hoitajasta tykkäävät niin lapset kuin me vanhemmatkin.
Lapset saavat paljon virikkeitä ja uusia kokemuksia hoitajan aktiivisen ja innostuneen otteen vuoksi. En koe, että he
jäävät mistään paitsi. Päinvastoin. Hoidossa olevat kaksi
muuta hyvin saman ikäistä lasta ovat muodostuneet lapsille hyvin tärkeiksi. Olemme tyytyväisiä, että asiat menivät
kohdallamme näin. Emme vaihtaisi hoitopaikkaa mihinkään muuhun. Pienen lapsen on hyvä olla kasvaa kodinomaisessa ympäristössä. Suosittelemme perhepäivähoitoa
lämpimästi!
Teksti: Heidi Myllyniemi
Hoitopaikka
koitui
onneksemme
K
Piirros: Sonja 4 v.
Piirros: Aamu Rintamäki 6 v.
un haimme 2-vuotiaalle Aleksi-pojallemme hoi-
topaikkaa, ensimmäisenä vaihtoehtona meillä
oli päiväkoti. Muita vaihtoehtoja emme osanneet
edes ajatella. Seinäjoen eri päiväkodeista olimme kuulleet
hyvää palautetta ja ajattelimme, että päiväkoti olisi paras
hoitopaikka sosiaaliselle ja rohkeaIIe pojallemme. Päiväkotipaikkaa emme kuitenkaan saaneet. Se oli aluksi meille
suuri pettymys. Se, että saimmekin hoitopaikan hyvältä perhepäivähoitajalta, koitui meidän onneksemme.
Hoitajan tavattuamme olimme todella tyytyväisiä. Saimme kokeneen ja mukavan oloisen hoitajan, jonka kanssa
asiat sujuivat alusta alkaen hyvin. Tuli turvallinen olo jättää
lapsemme hänelle hoitoon päiväksi. Ja mikä kaikkein tärkeintä, poikamme viihtyy hoidossa todella hyvin ja hänellä
on tullut hyvä luottamus hoitajaan.
Olemme yllättyneet positiivisesti siitä kuinka paljon
hoitaja vie lapsia erilaisiin tapahtumiin, kuten lauluhetkiin,
seurakunnan tilaisuuksiin, urheilutapahtumiin ja kirjastoon. Päivittäiset leikkipuistossa käynnit ovat olleet pojallemme mieluisia, kun siellä näkee paljon muiden hoitajien
lapsia ja oppii leikkimään isommissakin ryhmissä.
Mielestämme näin pienelle lapselle perhepäivähoito on
todella hyvä vaihtoehto, koska pieni lapsi tarvitsee. tutun
ja turvallisen ympäristön. Kolme muuta hoitolasta ja hyvä
hoitaja ovat luoneet pojallemme mukavan ja parhaan mahdollisen hoitopaikan, johon hän aamuisin hyvällä mielellä
on lähtenyt, ja iltaisin hän on iloisena kertonut kuinka kiva
päivä on ollut. Olimme onnekkaita kun saimme näin turvallisen ja hyvän hoitopaikan. Perhepäivähoito on ollut meidän
perheelle todellakin positiivinen kokemus.
Teksti: Maarit Korvola-Aro
13
13
Retkillä,
ladulla
ja
juhlissa
Perhepäivähoitajat keksivät monenlaista toimintaa hoitolapsille.
Esimerkkejä:
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
hiihtopäivä
luisteluretket
trullittaminen
vappurieha
puolukkaretki
yleisurheilukilpailut
metsän tutkimisretket
ystävänpäivän kyläilyt ja herkut
kirjastossa käynnit
kerhot
valokuvauspäivät
pikkujoulu
joulu- ja pääsiäiskirkko
laskettelureissu
teatterimatka
kevätretki
Kuvat: Virpi Ala-Lahti, Kaiju Harju, Leila Peippola, Paula Saarimäki ja Hanna Veistola
14
14
Otteita ”Näin meillä
toimitaan” -oppaasta
Ruuasta
”Välipaloja teen mielelläni marjoista, kiisseleitä, rahkoja,
jogurttia yms. ja nälän mukaan toki muutakin ”tuhdimpaa”
saa. Olen aika tarkka ruoasta ja pyrin siihen, että lapset saavat terveellistä, ravitsevaa ja puhdasta ruokaa.”
Päivälevosta
”Pienille on tärkeää, että saavat nukkua rauhassa unensa.
Päivälevon aikaan menemme kaikki (myös isommat lapset) pötköttelemään. Luen satuja ja sitten ryhdytään lepäilemään. En pakota isompia lapsia nukkumaan, he saavat
tulla pois lepohetkeltä, kun itsekin tulen.”
Ulkoilusta
”Pääsääntöisesti ulkoilemme säällä kuin säällä. Emme
kuitenkaan kaatosateessa tai kolmenkymmenen asteen
pakkasella, mutta vaikka vähän satelisi tai pakkasta olisi
reippaammin, käymme edes hetken happihyppelyllä. Eli
vaatetus olisi hyvä olla sään mukaan.”
ottaminen ja toisen kunnioittaminen ovat perusasioita, joita pyrin lapsille opettamaan, ikätasonsa mukaan. Ketään ei
saa lyödä, lelua ei saa ottaa kädestä, kaikki halukkaat otetaan mukaan leikkiin, toisen leikkejä ei saa rikkoa. Näitä
harjoitellaan päivittäin. Kaikki osallistuvat lelujen keräämiseen, omat takit laitetaan naulakkoon tai lokeroon ja opetellaan pitämään huolta tavaroista ikä tietenkin huomioiden.
Myös pöytätavat ja yleinen huomaavaisuus ovat asioita, joita tahdon lapsille opettaa.”
Toiminnasta ja varhaiskasvatuksesta
”Haluan opettaa lapsille käsillä tekemistä, piirrellään, väritellään, muovaillaan, maalataan vesiväreillä ja sormin, leivotaan. Lapsille lukeminen ja loruilu kuuluu jokapäiväiseen
toimintaan samoin kuin musiikki ja laulaminen.”
Turvallisuudesta
”Lasten turvallisuudesta pyrin huolehtimaan hyvin. Rappusissa on portit sekä ala- että yläpäässä ja leikin jälkeen
kerätään lelut pois lattialta, jotta vältytään turhilta kompastumisilta ja liukastumisilta.”
Hygieniasta
”Myös käsihygieniasta pyrin pitämään huolen, kädet pestään vessassa käynnin jälkeen, kun tullaan ulkoa sisälle tai
kun mennään ruokapöytään tai on askarreltu. Eli usein.
Myös käsidesiä käytämme tautiepidemioiden aikana.”
Arvoista ja rajoista
”Ryhmässä oleminen ja toimiminen vaatii lapsilta sopeutumista. Oman vuoron odottaminen, toisten huomioon
Piirros: Sonja 4 v.
15
15
Draamasalkku avataan,
Satumaahan astutaan
Mitä kohta tapahtuu?
Lähtekäämme seikkailuun!
P
ilottihankkeena Seinäjoen kulttuuritoimi kokosi v.
2012 syksyllä Kasperin kahdelle perhepäivähoitotiimille draamasalkut. Vadelmat ja Mansikat kävivät
illan koulutuksen ja tutustuivat draaman maailmaan. Laukut kiertävät parin viikon välein hoitajalta toiselle.
Draaman tekemiseen ei ole vääriä eikä oikeita tapoja. Draamasalkku antaa innostuksen ja virikkeen draaman
tekemiseen lasten kanssa. Draama on lapsille luovaa leikkimistä. Aikuinen antaa draamaleikille kiinnostavan alun,
esimerkiksi rooleja, kuvitteellisen ympäristön tai rekvisiittaa. Draamasalkku on tähän oiva väline. Aikuinen myös luo
turvallisen ilmapiirin; rohkaisee, kannustaa ja kehuu lapsia.
Lapsi saa draaman avulla aistikokemuksia, elämyksiä ja
ilmaisullinen kyky kasvaa. Myös vuorovaikutustaidot vahvistuvat. Mielikuvitus kehittyy ja aratkin lapset avautuvat leikkimään. Lapsen oman tekemisen ja leikin sanoittaminen
kehittyy. Draamatoiminnassa päätavoite on ennen kaikkea
yhdessä tekeminen ja ilmaisun ilo.
Draamassa hypätään mielikuvitusmaailmaan. Jotta
lapsi tämän ymmärtäisi, hetki aloitetaan ja lopetetaan aina
yhteisellä, samana toistuvalla rituaalilla, esimerkiksi lorulla.
Salkusta löytyy kaikenlaista tarpeistoa draamahetkiin.
Salkkuun kuuluu kaksi käsinukkea, erilaisia kankaita, roolivaatteita ja soittimia. Vain mielikuvitus on rajana ja kun
mielikuvitusmaailmaan päästään, kaikki on mahdollista ja
pienistäkin esineistä ja asioista syntyy suuria tarinoita.
Salkussa on kaksi valmista pöytäteatteritarinaa esitettäväksi puueläimillä; Viljasen maatilan uusi asukas ja Possun
herkkumuhennos. Myös välineet varjoteatteriin löytyvät. Hitaasti liikkuvilla varjoilla voi esittää erilaisia tarinoita. Usein
jo pelkkien varjojen katselu ja kokeilu on lapsista mielenkiintoista ja hauskaa. Kaksi valmista draamakonaisuutta,
16
”kaupunki” ja ”metsä” kuuluvat salkun sisältöön. Näiden
avulla on helppo aloittaa draaman tekeminen. Salkussa on
myös draamakortteja, joissa on ohjeet harjoitukseen, ja
niissä on otettu myös pienemmät lapset hyvin huomioon.
Lokikirjaan jokainen hoitaja kirjaa ylös ryhmän kokemuksia ja uusia elämyksiä. Näin toiset voivat saada vinkkejä
omaan toimintaansa. Draamasalkkupäivää on aina innolla
odotettu päivä.
Draamasalkku suljetaan,
Satumaasta palataan.
Seikkailusta muistot jää,
Muistot meitä lämmittää.
Teksti ja kuvat: Anna Kullas ja
Marjo Peltomäki
Lapsen vasu
Vasu eli varhaiskasvatussuunitelma koostuu lapsen hoidon,
kasvatuksen ja opetuksen muodostamasta kokonaisuudesta.
Se on suunnitelmallista ja tavoitteellista vuorovaikutusta ja
yhteistoimintaa, jossa lapsen omaehtoisella leikillä on keskeinen
merkitys.
L
apsen aloittaessa päivähoidon
Seinäjoella perhepäivähoidossa, ryhmäperhepäivähoidossa
tai päiväkodissa, vanhemmat törmäävät pian sanaan VASU. Kysymyksessä
on jokaiselle päivähoidossa olevalle
lapselle laadittava henkilökohtainen
varhaiskasvatussuunnitelma,
jonka
tekevät yhdessä lapsen vanhemmat ja
päivähoidon henkilökunta.
Ensimmäinen Vasu-keskustelu käydään vanhempien kanssa parin kuukauden sisällä hoidon alkamisesta ja
Vasua päivitetään vähintään kerran
vuodessa, tarvittaessa useamminkin.
Varhaiskasvatusta ohjataan sekä
valtakunnallisilla että kunnan omilla
asiakirjoilla. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat valtakunnallisesti varhaiskasvatuksen sisältöä,
laatua ja kuntien varhaiskasvatussuunnitelman laatimista. Seinäjoella on
laadittu päivähoitoon oma varhaiskasvatussuunnitelma ”Meirän Vasu” sekä
jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle hoitomuodosta riippumatta yhtenäinen henkilökohtainen ”Lakeuren
lasten varhaiskasvatussuunnitelma”,
joka seuraa lapsen mukana hoitopaikan vaihtuessa tai siirryttäessä esiope-
Vasu helpottaa lapsen yksilöllisten tarpeiden ja taitojen huomioon ottamista
päivähoitopaikassa ja tuo vanhempien
asiantuntemuksen omasta lapsestaan
päivähoitopaikan käyttöön. Samalla
tämä helpottaa kasvatuskumppanuuden syntymistä ja lapsen sopeutumista
päivähoitoon antaen vanhemmille ja
päivähoidon henkilökunnalle tilaisuuden syvällisempään keskusteluun lapsesta kuin päivittäinen kuulumisten
vaihto.
tukseen.
Lisätietoja:
www.seinajoki.fi (Varhaiskasvatus ja
koulutus > Varhaiskasvatuspalvelut->
Julkaisut ja ohjelmat)
www.thl.fi (Aiheet > Lapset, nuoret ja
perheet > Lait ja oppaat > Varhaiskasvatusta koskevat lait ja oppaat >
Varhaiskasvatusta linjaavat asiakirjat ja
suunnitelmat > Vasu-asiakirja)
Teksti: Hanna Veistola
Kuva: Kirsi Männistö
Kolmiperhepäivähoito
Lapsen kotona tapahtuva
perhepäivähoitoa eli kolmiperhepäivähoito
Kolmiperhepäivähoidossa perhepäivähoitaja työskentelee lasten
kodeissa. Päivähoitolain mukaan
hoitoryhmässä voi olla neljä alle
kouluikäistä lasta ja viidentenä
osapäiväinen esiopetusikäinen tai
kouluikäinen lapsi.
Kolmiperhepäivähoitoryhmä
voi muodostua 2–4 perheen
lapsista. Useimmiten ryhmät
muodostuvat kahden perheen sisaruksista. Kolmiperhepäivähoitaja hoitaa vuoroviikoin tai muuten
sovittuina aikoina eri kodeissa samaa lapsiryhmää. Perheet antavat
kotinsa hoitoryhmän käyttöön ja
vastaavat ryhmän ruokahuollosta
vuorollaan.
Perhepäivähoitaja voi erityistapauksissa hoitaa vain yhden
perheen lapsia/lasta perheen
kodissa. Päivähoitomaksu määräytyy samoin perustein kuin
muukin kunnallinen päivähoito.
Lisätietoja perhepäivähoidon
ohjaajilta
p. 06 416 2111/vaihde
www.seinajoki.fi/varhaiskasvatus
17
17
Varhaiserityiskasvatuksen palvelut
lapsen kasvun ja kehityksen tukena
Seinäjoen kaupungissa toimii viisi varhaiskasvatuksen
konsultoivaa erityisopettajaa, ja heidän palvelunsa ovat
käytössä myös perhepäivähoidossa.
Varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelu voi olla mm.
seuraavia asioita:
• Hoitaja tarvitsee tukea ja tietoa lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen seuraamiseen, riskitekijöiden
tunnistamiseen ja niiden ennaltaehkäisyyn. Jos lapsi tarvitsee varhaista tukea,
voidaan yhdessä miettiä keinoja miten
konkreettisesti lasta ohjataan arkipäivän tilanteissa, leikeissä, kaverisuhteissa ja oppimiseen liittyvissä asioissa.
Erityisopettaja ohjaa ja neuvoo tarvittavien toimintamenetelmien ja -välineiden käytössä sekä tiedon hankinnassa.
Lapsen huoltajien kanssa toimitaan yhteistyössä ja pohditaan yhteisiä toimintatapoja lapsen kasvun tukemiseksi.
• Perhepäivähoidon pienessä ryhmässä
voidaan huomioida lapsen yksilöllisiä
tuen tarpeita. Rauhallinen arki pienessä ryhmässä tukee oppimista ja lisää
lapsen hyvinvointia. Pienessä ryhmässä hoitaja voi olla aidosti läsnä, keskittyä yksittäiseen lapseen havainnoiden
ja ohjaten häntä. Erityisopettaja ohjaa
ja neuvoo hoitajaa pienryhmään sopivien toimintamenetelmien käytössä.
18
Lapsella voi olla myös asiantuntijoiden
tutkimuksiin ja lausuntoihin perustuva
tarve saada tukea ja kuntoutusta kehityksensä tueksi varhaiskasvatuksessa.
Tällöin lapsen kuntoutus on ensisijaisesti varhaiskasvatusta, johon sisällytetään tehostetumpaa tukea huomioiden lapsen tarpeet. Lapselle laaditaan
yhdessä huoltajien, perhepäivähoidon,
erityisopettajan ja tarvittaessa muiden
asiantuntijoiden (esim. psykologi, kuntoutusohjaaja, terapeutit) kanssa lakisääteinen toimintasuunnitelma, johon
tuki kirjataan.
• Varhaiskasvatuksen erityisopettajat
tekevät säännöllistä yhteistyötä mm.
lasten neuvoloiden työntekijöiden
(terveydenhoitajat, psykologit, puhe-,
toiminta- ja fysioterapeutit), tutkivien
tahojen (keskussairaala, Eskoo) sekä
lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden
kanssa.
• Lapsen huoltajat voivat halutessaan
olla yhteydessä erityisopettajaan lapsensa kasvuun ja kehitykseen liittyvissä
kysymyksissä.
Teksti: Varhaiskasvatuksen
konsultoivat erityisopettajat
Yhteystietoja
Liisa Roponen (alue Keskusta)
Tikkuvuoren päiväkoti, Huhtalantie
78, 60200 Seinäjoki
p. 06 416 6241, 044 470 0347
liisa.roponen@seinajoki.fi
Ritva Kuoppala (alue PeräseinäjokiYlistaro-Niemistö-Simuna)
Simunan päiväkoti, Simunantie 10,
60200 Seinäjoki
p. 06 416 2866, 044 550 2504
ritva.k.kuoppala@seinajoki.fi
Anne Kuusisto (alue Nurmo)
Tanenlinrannan päiväkoti, Lehmustie
2, 60510 Hyllykallio
p. 06 416 7563, 050 599 1453
anne.kuusisto@seinajoki.fi
Elina Polari (alue Jouppi-Katajalaakso)
Tenavakoti, Hanneksenrinne 3, 60220
Seinäjoki
p. 06 416 6405, 040 533 1986
elina.polari@seinajoki.fi
Sirpa Saarijärvi (alue Kasperi-Kärki)
Pajuluoman päiväkoti, Suunnistajanreitti 1, 60200 Seinäjoki
p. 06 416 2867, 040 774 8455
sirpa.saarijarvi@seinajoki.fi
Avoimet varhaiskasvatuspalvelut
1.Leikkitoiminta
2.Vanhempi-/lapsiryhmät
Leikkitoiminta on Seinäjoen kaupungin tarjoamaa maksutonta varhaiskasvatusta. Toiminta on tarkoitettu niille
lapsille, jotka eivät käytä muita varhaiskasvatuspalveluja. Ryhmät toimivat arkipäivisin, ja ne on tarkoitettu 2–5-vuotiaille lapsille. Voit ilmoittautua joko
aamupäivä- tai iltapäiväryhmään. Ryhmät kokoontuvat 1–2 kertaa viikossa
kolme tuntia kerrallaan. Leikkitoiminnassa ei ruokailla, eikä syödä eväitä.
Leikkitoimintaa järjestetään esiopetuksen aikataulun mukaan. Loma-aikoina
ei ole leikkitoimintaa.
Leikkitoiminnan tarkoituksena on
tarjota virikkeellistä toimintaa ja mahdollistaa hetki yhdessäoloa samanikäisten kanssa. Leikkitoiminnassa
korostuu yksilöllisten taitojen kehittäminen ohjatun toiminnan ja leikin
avulla. Samalla kehitetään yhteisöllisiä
taitoja, toisen huomioimista ja yhteisten sääntöjen oppimista. Leikkitoiminta on hyvä vaihtoehto lapselle, joka ei
tarvitse päivähoitoa vaan muuta säännöllistä ryhmätoimintaa.
Leikkitoimintaan haetaan päivähoitohakemuksella, joka jätetään leikkitoiminnan yksikköön tai lähetetään
suoraan alueen aluejohtajalle. Leikkitoimintaan valituille lähetetään kirjeet
kotiin.
Joissain leikkitoiminnan tiloissa järjestetään vanhempi-/lapsiryhmiä kerran viikossa tai useammin. Lapsi voi
olla ryhmässä oman vanhempansa tai
muun tutun aikuisen kanssa.
Vanhempi-lapsiryhmiin
haetaan
päivähoitohakemuksella, joka jätetään
leikkitoiminnan yksikköön tai lähetetään suoraan alueen aluejohtajalle.
Toimintaan valituille lähetetään kirjeet
kotiin.
Varahoito
Kaikille perhepäivähoidossa oleville lapsille määritellään varahoitopaikka heti hoitosuhteen alussa.
Varahoito tarkoittaa päivähoitoa
muualla kuin lapsen vakituisessa
hoitopaikassa.
Varahoitoa tarvitaan silloin,
kun oma hoitaja on estynyt
tekemästä töitä sairauden tai
vuosiloman tai muun syyn vuoksi.
Varahoitopaikkoina toimivat ryhmikset ja päiväkodit ja toisinaan
toinen perhepäivähoitaja. Sisarukset pyritään sijoittamaan aina
samaan varahoitopaikkaan.
3.Tilapäishoito
Kaupunki tarjoaa maksutonta tilapäishoitoa 2–5-vuotiaille lapsille Raviskan leikkitoiminnan tiloissa perjantaisin klo 8.15–12.00. Palvelu on
tarkoitettu perheille, jotka eivät käytä
muita varhaiskasvatuspalveluita. Tilapäishoitoa voi käyttää esim. kaupungilla asiointiin tms. Hoitoaika varataan
etukäteen puhelimitse Raviskan leikkitoiminnan numerosta: 044 7541828.
Soittoaika keskiviikkoisin klo 15.30–
16.00. Paikat täytetään varaamisjärjestyksessä. Tilapäishoitoa järjestetään
esiopetuksen aikataulun mukaan (ei
loma-aikoina).
4.Leikkikenttätoiminta
Kesä-heinäkuussa järjestetään leikkikenttätoimintaa usealla eri leikkikentällä. Toimintaa on arkipäivisin klo 10–15.
Toiminta on tarkoitettu 4–10-vuotiaille
lapsille. Ruokailua leikkikentillä ei ole
järjestetty, mukaan omat eväät. Leikkikentille ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, vaan ilmoittautuminen tapahtuu
paikanpäällä.
Hakemukset ja lisätietoa:
www.seinajoki.fi (Varhaiskasvatus ja
koulutus > Varhaiskasvatuspalvelut >
Avoimet palvelut)
Teksti: Mari Koski-Aho
19
Seinäjoen kaupunki | Sivistyskeskus | Varhaiskasvatus | Perhepäivähoito
Koulukatu 20 B 14 | 60100 Seinäjoki
PL 215 | 60101 Seinäjoki
p. 06 416 2111/vaihde
perhepäivähoito@seinajoki.fi
www.seinajoki.fi/varhaiskasvatus
20