Liian vauhdikas lapsi?

Tuula Portin
RISTI VAIN
JÄLJELLE JÄÄ
www.aikashop.fi
Nro 34
20. elokuuta 2015
RV
Ristin Voitto
Digi-
Ristin voitto
<< PRO2 - Posti Oy <<
Posti Green
UUTUUS
w w w. r i s t i n v o i t t o . f i
19. maaliskuuta 2015
”Tuntui, että kukaan ei ymmärrä minua”
Tarkkaavaisuushäiriö leimasi Otto Koivusaaren lapsuutta. Sivu 2
Liian
vauhdikas
lapsi?
»ADHD haastaa myös
seurakunnissa Sivut 2, 16–18
»Joensuussa festarit
jo 20 vuotta Sivu 5
■ Venäjä ja Ukraina Sivut 6–7
■ Jari Sjöstrand on poissa Sivu 13
■ Vauvat teatterissa Sivut 14–15
Pääkirjoitus » Yhteiskunnan muutos haastaa
Sivu 3
» puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset
2 puheenaihe
6. elokuuta 2015
RV
Kun ADHD määrittelee lapsen ja nuoren elämän
RV
Opettaja sanoi, että Otto
oli tottelemattomin lapsi,
johon hän
oli koskaan
työssään
törmännyt.
”Samat säännöt kaikille –
huomioiminen auttaa silti”
pääkirjoitus 3
6. elokuuta 2015
Ristin Voitto
Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen
Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 104. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi
Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676
Yhteiskunnan muutos haastaa
Anssi Tiittanen
Kolmas neuvo on hyväksyä, ettei tarkkaavaisuushäiriöistä saa
aisoihin vain kurilla ja komentamisella. Keskittymistä on tuettava.
­– Olen joutunut opettelemaan
joustavuutta, Juha Koivusaari
kertoo.
Toimintaa tarvitaan
Otto Koivusaari on löytänyt hyvin paikkansa armeijassa. Vanhemmat Sinikka ja Juha Koivusaari neuvovat lapsellaan
tarkkaavaisuushäiriötä epäileviä vanhempia hakeutumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lääkärin puheille.
Anssi Tiittanen
Otto Koivusaaren lapsuudessa juuri mikään ei
K
pysynyt järjestyksessä.
ulunut vuosi on
ollut vantaalaisen Otto Koivusaaren elämässä
loistava.
– Armeija on sopinut mulle.
Olen saanut olla ahtaassa muotissa, sissialikersantti kertoo.
– Koko käytökseni pohjautuu
nyt vahvaan itsekuriin.
Armeijaelämään kuuluvat rutiinit ja toistot. On toteltava ylempiä ja alemmat tottelevat sisäistetyn kulttuurin ohjaamina.
Tarkkaavaisuushäiriö eli ADHD
teki Otto Koivusaaresta erityislapsen ja -nuoren. Armeijassa menneisyys on jäänyt taakse.
Asiat pysyvät järjestyksessä.
– Kerrankin mua pidetään täysin normaalina, Koivusaari kuvailee.
Aseeton vanhempi
Oton ollessa päiväkoti-ikäinen
vanhemmat Sinikka ja Juha Koivusaari huomasivat, että jokin oli
vialla.
– Valituksia Oton käyttäytymisestä tuli päivittäin.
Juha Koivusaari muistaa iltapäivän kun päiväkodin henkilökunta seisoi eteisessä odottamassa isää hakemaan Ottoa. ”Laita tuo
lapsi kuriin”, naishoitaja huusi.
Toistui sama kuin niin usein
ennenkin. Autossa isä jälleen selitti, tähdensi, opasti ja komensi –
tietäen, että mikään ei mene perille.
– Muistan olleeni täysin aseeton ja avuton niiden tilanteiden
edessä, Juha Koivusaari kuvailee
ADHD-lapsen vanhemman tunteita.
Vanhempi miettii, miten lapsi
voikaan olla niin rauhaton. Miksi
on yhtäkkiä sännättävä juoksuun?
Miksi hän niin usein ei tunnu
kuuntelevan, kun hänelle puhutaan? Miksi lapsi suuttuu hallitsemattomasti, raivoaa ja lyö?
Noin 3–6 prosenttia lapsista
on diagnosoitavissa tarkkaavaisuushäiriöisiksi. ADHD liittyy aivojen verenkiertoon sekä välittäjäaine dopamiinin erittymiseen.
Dopamii­nin tehtävänä on edistää
vireyttä ja motivaatiota, tehostaa oppimista, säädellä tunteita ja
tahdistaa ihmisen sisäistä kelloa.
”Ei minun lapseni”
Otto oli älykäs ja oppivainen lapsi. Pyöräily sujui ilman apupyöriä kolmevuotiaana. Uimaan hän
oppi viisivuotiaana, ja samoihin
aikoihin myös lukemaan – ilman
että kukaan opetti edes aakkosia.
Verenperintönä Otto on ollut aina
myös musiikillisesti lahjakas.
Mutta tarkkaavaisuushäiriö –
sen johdosta asiat heittivät päivittäin kuperkeikkaa. ADHD-lapsi on impulssiherkkä, rauhaton,
liikuskelevainen, eikä pysty saattamaan asioita loppuun.
Yhteispeliin ja sääntöjen noudattamiseen perustuvassa yhteiskunnassa ADHD-lapselle ja -nuorelle on luvassa haasteita.
Otto Koivusaari sai ADHDdiagnoosin ensimmäisellä luokalla.
– Opettaja sanoi, että Otto oli
tottelemattomin lapsi, johon hän
oli koskaan työssään törmännyt,
Sinikka Koivusaari sanoo.
Opettajan huomio oli kiinnittynyt kaksi vuotta vanhempaan Mila-siskoon, joka oli kiltti, tarkkaavainen ja huolellinen. Hän arvasi,
ettei Oton rauhattomuudessa voinut olla kyse vain kotikasvatuksen puutteista. Opettaja ehdotti erikoislääkärin konsultaatiota.
Kun Koivusaarilta kysyy kolme
neuvoa levottoman lapsen vanhemmille, jotka epäilevät tarkkaavaisuushäiriötä, ensimmäinen
neuvo onkin hakeutua lääkäriin.
– Olimme melko nuoria vanhempia. Emme edes tienneet
ADHD:sta, Sinikka Koivusaari
kertoo.
Toinen neuvo vanhemmille onkin ymmärtää, että asian selvittäminen on lapsen etu.
– Ei pidä ajatella, että ei minun
lapseni voi kärsiä ADHD:sta.
ADHD:n erityisominaisuus on sen
kokonaisvaltaisuus. Se vaikuttaa
koko perheen sosiaalisiin suhteisiin. ADHD on läsnä kotona, koulussa, mummolassa, kyläreissuilla – myös seurakunnassa.
Koivusaaret toivoisivat, että
pastorit ja vapaaehtoiset vastuunkantajat lapsi- ja nuorisotyössä
tietäisivät ADHD:sta enemmän.
Otto sai aikanaan porttikiellot
pyhäkouluun ja nuorteniltoihin.
Koivusaaret kokevat, että ADHDlapsi tai -nuori voi joutua syrjityksi silmätikuksi.
– Olisimme toivoneet, että olisi löytynyt keinot selvitä yhdessä. Koulussa Otto pärjäsi kuitenkin kohtuullisesti. Etenkin ala-aste sujui hyvin, kun kolmannella
luokalla aloitettiin keskittymistä
helpottava lääkitys.
Toiminnallisissa Royal Rangereissa asiat sujuivat pyhäkoulua
paremmin. Oli tekemistä, ja Otto
sai myös liikkua vapaammin.
Erityisopettaja Marsa Perttula
haastaakin seurakuntia (haastattelu s. 16) luomaan lapsityöstä sopivan toiminnallista, jolloin myös
erityislasten kanssa toimiminen
helpottuu.
Toisaalta, onko oikein, jos lapsityön oletetaan pyörivän sen
kaikkein vilkkaimman ja vaikeimman ehdoilla?
– Mun mielestä kaikille täytyy
olla samat säännöt, Otto Koivusaari sanoo.
Ydinasia on huomioiminen ja
joustavuus. Aikuisen tulisi koulutuksen avulla saada eväitä
ADHD-lapsen kohtaamiseen. Silloin pyhäkoulu tai kerho ei olisi
vain yksi rengas epäonnistumisten ketjussa.
­– Oton itsetunto oli lapsena todella heikko. Takana oli lukemattomia tilanteita, joissa sanottiin,
että et osaa, et pysty, olet huono,
olet tottelematon. Itsetunnon tukemiseksi tarvitaan paljon myönteisiä kokemuksia, Juha Koivusaari sanoo.
Nuoruusikä haastaa
Koivusaarilla on kohdattu tarkkaavaisuushäiriöisyyteen liittyviä pelkoja silmästä silmään.
Yksi haasteista on murrosikä.
Silloin elämässä kertyneet vastoinkäymiset, huono itsetunto ja
tarkkaavaisuushäiriön oireet alka-
vat monella ADHD-nuorella eskaloitua masennuksena ja ahdistuksena. Elämältä voi kadota suunta
kokonaan.
Tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivien riski esimerkiksi päihderiippuvuuteen on moninkertainen
valtaväestöön verrattuna. Useat
päihteet lisäävät mielihyvää juuri dopamiinin välityksellä, jolloin
ADHD-nuori voi kokea päihtymisen poikkeuksellisen miellyttävänä.
– Oli pakko laittaa paljon rajoja,
Juha Koivusaari sanoo.
Jotkut Oton kavereista käyttivät huumeita. Heidän kanssaan
ei saanut lähteä esimerkiksi konsertteihin.
– Porukassa paine kokeiluihin
olisi voinut käydä ylivoimaiseksi.
Otto myöntelee, että rajoitukset
olivat paikallaan, vaikka silloin ne
tuntuivat ärsyttäviltä.
Muutenkin Koivusaarilla on
säilynyt lämmin perheyhteys,
mikä ei ole itsestäänselvyys. Milan kanssa Otolla on erityisen hyvät välit. Isosiskosta kasvoi aikanaan huolehtija.
– Talvella pulkkamäessä Oton
kengät ja pipo kastuivat. Mila antoi aina omansa Otolle, ja tuli kotiin itsellään liian pienet, litimärät kengät jalassa ja hattu päässä.
Ja veti Oton perässä pulkassa mukana, äiti hymyilee.
USKONNONVAPAUS, sukupuolineutraali avioliitto ja monikult-
tuurisuus ovat teemoja, jotka haastavat maamme seurakuntia
ja kristittyjä. Näiden ja monien muidenkin haasteiden taustalta
löytyy Raamatun alkulehdiltä tuttu epäilys Jumalan tahdosta ja
sanomisista.
Nyt viimeistään on arvioitava, miten kristittyinä suhtaudumme yhteiskunnan muutokseen ja kristillisten arvojen murrokseen.
Emme voi enää seurata kehitystä vain sivusta. Olemme itsekin
muutoksen keskellä. Kohtaamme entistä useammin asioita, joiden
suhteen meidän on kyettävä ilmaisemaan arvomme ja myös toimimaan niiden pohjalta.
Tarvitsemme viisautta ja rohkeutta elää Jumalan tahdon
mukaisesti myös kohdatessamme eri tavalla ajattelevia ja
eläviä lähimmäisiä. Nyt jos koskaan meillä on käyttöä niin
kutsutulle tyyneysrukoukselle, jossa pyydetään: ”Jumala
suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi
muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”
Muistamme, miten Daavid kohtasi filistea­
laisten Israelin kansalle antaman haasteen.
Daavidin arvio ja toiminnallinen ratkaisu
perustuivat siihen, että hän tunsi henkilökohtaisesti Jumalan ja hänen voimansa. Daa-
Levittääksemme
evankeliumia
tarvitsemme Pyhän
Hengen tuoretta
ohjausta ja voimaa.
vidia eivät auttaneet veljien neuvot eivätkä myöskään kuningas
Saulin tarjoamat ylisuuret varusteet. Jumala antoi Israelin kansalle voiton ohjaamalla Daavidia kohtaamaan haasteet yksilöllisellä tasolla.
Tuhat vuotta myöhemmin Pietari ja Johannes kohtasivat ramman miehen. Pietari vastasi hänen avunpyyntöönsä toteamalla,
että hopeaa ja kultaa hänellä ei ole, mutta sitä mitä hänellä on, hän
voi antaa. Me taas tarjoamme liian usein vain teoreettista hopeaa
ja kultaa. Siitä voi tulla hetkeksi itsellemme hyvä mieli, mutta apua
tarvitseva jää nostamatta jaloilleen.
Selviytyäksemme arvojamme ravistelevista haasteista ja
levittääksemme evankeliumia tarvitsemme Pyhän Hengen tuoretta ohjausta ja voimaa. Jeesuksen puheesta sad­
dukeuksille opimme, että meidän on tunnettava Jumalan
sana ja hänen voimansa. Tie Pyhän Hengen täyttämään arkeen ja jatkuvasti uudistuvaan jumalasuhteeseen kulkee
Sanan ja rukouksen kautta.
Helluntaiherätys on tehnyt oikean ja hyvän
valinnan ottaessaan tämän vuoden teemaksi Pyhän Hengen. Aihe on kristityille yksi tärkeimmistä. Juhannuskonferenssin teema
”Pyhä Henki – lupaus voimassa” vaikuttakoon meissä edelleen ja auttakoon meitä
tekemään evankeliumin työtä edessämme olevien haasteidenkin keskellä.
Janne Lahti
Kirjoittaja on helluntaiseurakuntien kotimaantyötä tukevan Hyvä Sanoma ry:n toiminnanjohtaja.
Kun jalka uppoaa suohon
Nyt nuorena aikuisena Otto Koivusaari on analysoinut lapsuuttaan levottomana sieluna.
Kun ADHD-diagnoosia aikanaan oltiin tekemässä, ekaluokkalainen kysyi, että ”nytkö musta tulee vammanen”. Tarkkaavaisuushäiriöisen leima voi olla todella
kova. Toisaalta sen kanssa olisi opeteltava elämään, että moni
tietää omasta erityisyydestä.
Iän myötä ADHD-nuoren tilannetaju kehittyy. Hän oppii esimerkiksi huomaamaan, milloin oma
käytös ärsyttää muita ja pystyy
kontrolloimaan omaa toimimistaan paremmin.
Tunteiden hallinnan opettelu
on yksi häiriön kanssa elämisen
avainasioita.
Hiljattain Oton osasto marssi
suolla. 18 tuntia marssia oli jo takana.
– Jalka upposi suohon miljoonannen kerran. Siinä oli lähellä,
että tavarat olisi lentäneet. Pyysin
kuitenkin juomataukoa ja rauhoituin. Sitten taas jatkettiin marssia,
Otto Koivusaari sanoo.
Kuulostaa hyvältä. Välttämättä moni ei-ADHD-ihminen ei olisi
selvinnyt yhtä mallikkaasti.
Tarvitaanko seurakunnissa käsikirjaa?
SUOMEN Helluntaikirkko on laatinut Seurakunnallisten toimitusten kirjan, joka julkaistaan syksyn aikana. Siinä annetaan vinkkejä toimitusten suorittajille yleisimpiin seurakunnallisiin toimituksiin liittyen. Tällaisia
ovat muun muassa vihkiminen, lapsen siunaaminen, kaste, ehtoollinen ja hautaan
siunaaminen. Lisäksi oppaassa on ohjeita esimerkiksi vihittävien kanssa käytäviin
keskusteluihin.
MIKSI tällainen
opas on nähty tarpeelliseksi tehdä, työryhmän puheenjohtaja,
Markku Ojaniemi?
– Opasta tarvitaan perustyövälineeksi
niille, jotka suorittavat toimituksia harvoin
ja joilla toimitusten yleiset muodot ja sisällöt eivät ole vielä rutiininomaisesti hallussa.
– Toiseksi oppaassa on runsaasti materiaalia varsinkin vihkimisestä, ja aineisto
auttaa vihkimiseen liittyvissä asioissa myös
varsinaisen toimituksen ulkopuolella.
– Kolmanneksi opas antaa seurakunnallisista toimituksista vastaaville ajatuksia,
jotka voivat innostaa heitä kehittämään toimituksia edelleen. Opas tekee toimitukset
myös omalla tavallaan näkyviksi ja tuo esille helluntailiikkeen oppia niiden suhteen.
Näkyvänä asioita on helpompi tarkastella
ja tarvittaessa myös muuttaa.
Helluntaiherätystä on pidetty vapaana maallikkoliikkeenä, joka vierastaa
sakraalitoimitusten kaavoja. Onko tämä
vanha käsitys nyt syytä unohtaa, kun
Seurakunnallisten toimitusten käsikirja ilmestyy?
– Ei. Ensinnäkään kyseessä ei ole toimituskaavoja sisältävä käsikirja, vaan toimituksiin apua tarjoava opas. Sisällössä olemme tarkoituksellisesti välttäneet toimituskaavoja, joita pitäisi noudattaa.
– Luonnollisesti esimerkiksi vihkitoimituksessa, johon laki määrittää tietyt pakolliset osiot ja jossa on vahva yleinen perinne,
lähestytään joiltain osin kaavan muotoa.
Toisaalta helluntaiherätys ei ole mielestäni muutenkaan vierastanut kaavoja; nehän
ovat meillä olemassa käytännön toiminnassa muotoutuneina tapoina. Enemmänkin
helluntaiseurakunnissa vierastetaan kaavojen kirjoitettuja muotoja, ja siksi mekään
emme halunneet tässä oppaassa niitä tehdä. (RV)
Kyseessä on
toimituksiin apua
tarjoava opas.