docEvankElista vai poliitikko? EvankElista vai poliitikko?
download 
Report Transcription
EvankElista vai poliitikko? EvankElista vai poliitikko?
| h i n ta: 3,70 € | 11 0. v u os i k e rta | 0 04 3 59 5 –1 5 –37 Olli seppälä 1 0. sY Ys ku u ta 20 1 5 EvankElista vai poliitikko? Kristillisdemokraattien uusi puheenjohtaja Sari Essayah painottaa maltillista oppositiopolitiikkaa. Kirkon asioihin hän ei aio ottaa kantaa. Sivut 12–14 36 YhtEisön painE Aila Ruoho keräsi kirjaansa Jehovan todistajista eronneiden kokemuksia. sivu 2 pakolaiskriisi Opetus- ja kulttuuriministerin puheenvuoro kirkon roolista pakolaisten auttamisessa. sivu 9 TÄ N Ä Ä N K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 Aila Ruoho kirjoitti kirjan entisten Jehovan todistajien kokemuksista. TÄSSÄ NUMEROSSA P pAkOlAiSET s. 6 Kirkot reagoivat turvapaikanhakijoiden hätään . ääministeri Juha Sipilän ja hänen puolisonsa lupaus tarjota kotinsa turvapaikanhakijoiden väliaikaiseen käyttöön antaa esimerkkiä lähimmäisenä elämisestä rikki menneessä maailmassa. Huomattavan paljon muutakin omastaan jakamista ja hyvää tapahtuu julkisuuden ulkopuolella. Suomalaisista löytyy lähimmäisiään rakastava kansa. VETOOMUS s. 8 Kehitysapua yritetään pelastaa. kOlUMNi s. 11 Kersti Juva pohtii, olivatko menneet ajat hyviä vai pahoja. ”Karttaminen tuntuu samalta kuin monta kuolemaa” ViikON HENkilö Teologi Aila Ruoho keräsi entisten Jehovan todistajien kokemuksia liikkeestä. Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen ja Noora Wikman Graafikko Gun Damén Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Laura Mäkelä (virkavapaalla), Tuija Pyhäranta, Joona Raudaskoski, Jussi Rytkönen, Olli Seppälä, Meri Toivanen Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myynti- ja markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 54 000 lukijaa (KMT syksy13/kevät14) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi Sovitus Eurooppaan on pyrkimässä ennen näke- lAESTAdiUS s. 16 Vaellusreitti vie Laestadiuksen maisemiin. Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA Myötätunnon aika HÄVikki s. 5 Ruoka pitäisi saada roskiksen sijaan ruokapöytiin. KOTIMAA Perustettu 1905 PÄÄKIRJOITUS 3 KUVA: MATTI KARPPINEN VERkkO s. 4 Möykkääminen sulkee verkkokeskusteluja. UNElMAT s. 22 Billy Elliot -musikaali kertoo tanssivasta pojasta. TÄ NÄ Ä N K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 Tuore kirjasi Vartiotornin varjossa (Atena 2015) käsittelee Jehovan todistajista eronneiden ja erotettujen kokemuksia. Miksi halusit kirjoittaa Jehovan todistajista? – Kaksi siskoani on kääntynyt Jehovan todistajaksi. Kävin 2000-luvun alussa paljon keskusteluja verkossa Jehovan todistajien kanssa ja löysin omaelämäkerrallisia kertomuksia siitä, kuinka vaikeaa liikkeestä on lähteä pois. Se oli minulle yllätys, sillä siskoni vaikuttivat onnellisilta. En ollut ajatellut, että liike voi olla yksilölle niin ahdistava. Tämä on yksi syistä, miksi lähdin opiskelemaan teologiaa vuonna 2004. Haastattelit kirjaasi varten 64 ihmistä, joista valtaosa on entisiä Jehovan todistajia. Minkälainen kuva sinulle syntyi liikkeestä? – Jehovan todistajat näyttävät ulospäin onnellisilta, mutta se johtuu osin siitä, ettei negatiivisia tunteita saa näyttää. Yhteisöstä ei saa sanoa mitään negatiivista. Ei saa sanoa, että minusta on tylsää käydä kokouksissa enkä tykkää kenttätyöstä. Moni varmasti nauttii yhteisöllisyydestä ja viihtyy konventeissa ja kenttätyössä. Ulospäin suuntautuneet ihmiset voivat olla in- noissaan kun saavat julistaa sitä, minkä kokevat totuudeksi. Epäilijöille jatkuva osallistuminen ja suorittaminen voi kuitenkin käydä todella raskaaksi. Jotkut irtautumista pohtivat eivät uskalla lähteä liikkeestä, koska heillä on niin paljon menetettävää. Kuinka laajaa karttaminen on? – Julkisuudessa Jehovan todistajat ovat järjestelmällisesti kiistäneet karttamisen. Ha sanovat, että eronneiden kanssa saa pitää yhteyttä ja vain hengellisistä asioista ei keskustella. Eihän se pidä paikkaansa! Pahimmassa tapauksessa karttaminen on totaalista. Näin voi olla erityisesti ystävien ja kaukaisempien sukulaisten kohdalla. Kaikki eivät kuitenkaan noudata sääntöjä. Jotkut perheet saattavat pitää salaa yhteyttä. Toinen vanhemmista saattaa soittaa lapselle toisen vanhemman tietämättä. On sellaisiakin, jotka ovat menettäneet koko perheensä. Miltä karttaminen tuntuu? – Siihen liittyy hylätyksi tulemisen kokemuksia, surua, ikävää, ahdistusta ja huolta niistä, jotka jäivät ja joiden tietää voivan huonosti. Se on kuin monen läheisen kuolema yhtä aikaa, pait- si että läheiset ovat edelleen hengissä, mikä tekee siitä vielä pahempaa. Se on vähän kuin avioero, jos tulee jätetyksi ja puoliso lähtee toisen matkaan. – Yhteisössä olevat surevat ja kaipaavat myös, mutta heillä on yhteisön tuki. Ne jotka lähtevät pois, lähtevät yleensä yksin. Poislähtijöitä myös syyllistetään lähtemisestä. Sanotaan, etteivät he ansaitse lohdutusta ja välien rikkoontuminen on heidän oma vikansa. Ikään kuin hylkäämiskokemus olisi itse aiheutettua. Eihän ihminen siksi lähde pois uskonnollisesta yhteisöstä, että haluaisi menettää perheensä ja ystävänsä. Ne jotka ovat itse lähteneet pois, ovat hyvin rohkeita ja vahvoja ihmisiä. Kirjaan ei ole haastateltu Jehovan todistajia. Miksi ei? – Pyysin kirjaa varten haastattelua Jehovan todistajien tiedottajalta Veikko Leinoselta, mutta hän ei suostunut haastateltavaksi. Olen käyttänyt kirjallisuuslähteitä. TUijA pyHÄRANTA Aila Ruoho kertoo Kotimaa24:ssä, mistä voi tunnistaa vaarallisen hengellisen yhteisön. mätön määrä ihmisiä, valtaosa sodan jaloista. Vain murto-osa heistä hakee turvapaikkaa Suomesta. Vanhaa sanontaa mukaillen mittasuhteiden oikea hahmottaminen on viisauden alku. Syrjäisen Suomen mittakaavassa tänne pyrkivien pakolaisten määrä on toki aiempaa huomattavasti suurempi. Ulkoministeri Timo Soini on esittänyt, että pakolaisia valittaessa pitäisi erityisesti huomioida ”kristityt ja jesidit”, koska nämä vähemmistöt ovat erityisen vainon kohteena. Suomen Lähetysseuran varatoiminnanjohtaja Rolf Steffansson muistutti Helsingin Sanomissa, että jos tätä pakolaiskriisiä katsoo kristillisen arvomaailman näkökulmasta, ihmisiä pitää auttaa riippumatta heidän uskonnostaan. Soinin huomio kristityistä vainon kohteena on oikea. Kirkkojen pitäisi puolustaa äänekkäämmin kristittyjen oikeutta harjoittaa uskontoaan niissä muslimimaissa, joissa kristittyjä vainotaan. Tässä pakolaiskriisissä valtaosa kotimaastaan paenneista on kuitenkin muslimeja. Pakolaisten ahdinko on herättänyt mo- nissa suomalaisissa enemmän vieraanvaraisuutta kuin pelkoa ja torjuntaa. Tavalliset suomalaiset ovat osoittaneet, että heiltä löytyy myötätuntoa sekä tahtoa hyvän tekemiseen. Sitä kannattaa vaalia. Kirkko ja sen jäsenet ovat osoittaneet olevansa hereillä. Pakolaisia on autettu muun muassa Turussa, Liedossa, Helsingissä ja Oulussa. Kirkkohallitus antoi perjantaina suosituksen kolehtien keräämisestä pakolaisten auttamiseksi. Viime sunnuntaina kerätty kolehti ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kautta projektiin, joka tarjoaa hätäapua pakolaiskriisiin Unkarissa, Serbiassa ja Kreikassa. Kirkko on ollut hereillä myös arkkipiispan ja muutaman muun piispan pakolaiskriisiä koskevissa lausunnoissa. Piis- jukka fordell 2 Maailma on rikki, mutta lähimmäisyyteen on monta kanavaa. pa Björn Vikström muistutti piispainkokouksen avauspuheessaan Raamatusta tutusta kultaisesta säännöstä: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Sosiaalinen media eli some ja erilaiset verk- koalustat helpottavat tiedonkulkua ja hyvän toteuttamista käytännössä. Facebook-sivuilla on jaettu tietoa esimerkiksi siitä, mitä vaatteita, tarvikkeita tai muuta apua tarvitaan pakolaisia vastaanottavissa paikoissa. Maanantaina Kirkkopalvelujen hallinnoima Kotimaanapu käynnisti keräyksen Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. Keräyksen tuotto osoitetaan vastaanottokeskuksiin niihin yksilöllisiin tarpeisiin, joita ei voida kattaa lakiin perustuvilla etuuksilla. Keräykseen voi osallistua Kotimaanavun verkkosivuilla, puhelimitse tai tekstiviesteillä. Maailma on rikki, mutta lähimmäisyyteen on monta kanavaa. Oikaisu: Viime viikon arkipyhiä käsitelleessä pääkirjoituksessa nostin esiin virheellisesti helluntain helatorstain sijaan. Pahoittelen lapsustani. mari teinilÄ Päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi Herran vuonna 1999 Suomen love metal -ylpeys HIM teki kansainvälistä läpimurtoa. Edes Iston yläaste Hyrynsalmella ei välttynyt yhtyeen hitiltä Join Me (in Death). Mieleeni palaa yhä kappaleen kliimaksi, jossa soittimet vaikenevat solisti Ville Valon kiihkeän julistuksen tieltä: Tämä elämä ei ole elämisen arvoista. Väite tuntuu väärältä. Sen voi teilata sentimentaaliseksi teiniangstiksi, laskelmoiduksi goottikiukutteluksi. Mutta sekin tuntuu väärältä: kultalusikan kalinalta hammaskiilteellä. ¶ Elämä on julmaa ja hirvittävää. Elämä on hurmaavaa ja kaunista. Kristinusko ei yhdistä näistä tosiasioista vesitettyä kompromissia. Se ei tarjoa lohduksi traagista kauneutta tai väkivallan viisautta – ainoastaan uskoa, toivoa ja rakkautta. ¶ Kristitty vaeltaa nihilismin ja ovimagneettioptimismin välistä kapeaa tietä. Kummassakin ääripäässä oivalletaan jotain oikein, mutta itsessään ne jäävät yksipuolisiksi. Kristillinen todellisuusnäkemys vahvistaa molemmat intuitiot, mutta ylittää ne. Sovittaa ne. LAURI KEMPPAINEN rap-artisti ja rukoileva kädellinen KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN 10.9.1915 Asetumme siis ehdottomasti sille evankeliumin selvästi lausu- man periaatteen kannalle, että täydellinen tasa-arvoisuus on vallitseva miehen ja naisen välillä seurakunnassa. Nainen on ”Herran edessä” yhtä oikeutettu kaikkiin seurakunnallisiin tehtäviin kuin mieskin. Vain siinä, missä käytännölliset seikat panevat esteitä, on tietysti työnjako otettava käytäntöön. Luonteitten ja taipumusten erilaisuus, suuremmat edellytykset toiselle tai toiselle alalle, jopa suorastaan ruumiilliset seikat on tällöin huomioon otettava. Niin katsoisimme käytännöllisten kokemusten selvästi viittaavan siihen, että esim. papin tehtävä ainakaan meikäläisissä oloissa ei sovi naiselle puhtaasti käytännöllisistä syistä. Duuman ja valtakunnanneuvoston edistysmielisten ryhmien kesken syntynyt parlamenttiliitto on hyväksynyt julistuksensa, jossa mm. on seuraava Suomea koskeva kohta: ”Sovinnollinen politiikka Suomen kysymyksessä, muutokset hallituksen ja senaatin kokoonpanosta ja virkamiesten vainoamisen lakkauttaminen.” 4 TÄ N Ä Ä N K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 Hävikistä hyötykäyttöön yhteistyöllä LYHYET Lähetyshiippakunnalta vaihtoehtovirsikirja Luther-säätiön läheisyydessä toimiva Lähetyshiippakunta julkaisee oman virsikirjansa. Luterilaisia virsiä -kirja sisältää lähes kaksisataa virttä ja laajan rukouskirjaston. Kirja sisältää muiden muassa vanhojen virsien uudelleensuomennoksia sekä Lähetyshiippakunnan piirissä syntyneitä uusia virsiä. Uutta virsikirjaa käytetään Lähetyshiippakunnan seurakunnissa vuoden 1986 Virsikirjan ohella. Suomessa heitetään ruokaa roskiin 120–160 miljoonaa kiloa vuosittain. Iisakinkirkko pysyy museona Pietarin kaupunki on päättänyt, että vuonna 1858 valmistunut Iisakinkirkko pysyy museona. Venäjän ortodoksinen kirkko vaati elokuussa, että kirkko palautettaisiin jumalanpalveluskäyttöön. Kaupunki kieltäytyi vedoten kunnostus- ja ylläpitokustannuksiin, jotka säilyisivät kaupungilla, vaikka omistaja vaihtuisikin. Iisakinkirkko muutettiin museoksi Neuvostovallan alkuaikoina, ja se on yksi Pietarin tärkeimmistä nähtävyyskohteista. Kansalaisaloite eduskuntaan Eduskuntaan toimitettiin tällä viikolla kansalaisaloite, joka ehdottaa hoitohenkilökunnalle omantunnonvapautta abortin tekemisessä potilaalle. Toteutuessaan aloite mahdollistaisi hoitohenkilökunnan kieltäytymisen abortin suorittamisesta. Aloitteen luovuttivat kansanedustaja Sari Tanus (kd), lääkärit Jemina Ahola ja Marika Kaksonen sekä kätilö Marjo Saarinen. Kotimaa24:ssä tunteita kuumentavat naispappeuteen, seksuaalivähemmistöihin ja vanhoillislestadiolaisiin liittyvät kysymykset. KuvA: KoTiMAA Kirkolliset lehdet eivät rajaa verkkokeskusteluaan rakunnan yhteinen hävikkiruokavarasto helpottaa ruuan hyötykäyttöä ja ruoka-avun jakelua Vantaalla. Varasto liittyy Vantaan kaupungin, seurakuntayhtymän ja Diakonia-ammattikorkeakoulun hävikkiruuan yhteisöllistä hyödyntämistä edistävään Yhteinen pöytä -projektiin. Mukana projektin verkostossa on tällä hetkellä noin 15 kauppiasta, joiden lahjoittama hävikkiruoka kuljetetaan yhdistysten, seurakuntien ja nuorisotilojen käytettäväksi. Uusi varasto kylmätiloineen sekä kylmäkuljetusauto mahdollistavat myös kylmätuotteiden hyötykäytön. – Meidän kauttamme kulkee viikoittain reilut viisi tonnia ruokaa ja verkostomme saa sen enimmäkseen käytettyä. Jos yhtenä päivänä tulee enemmän tiettyä tuotetta, kuljettajamme osaavat arvata, kuka Seurakunnan työntekijä Iiro Karjalainen ja vapaaehtoistyöntekijä Reino Nordström lastaavat Tikkurilan Prisman lahjoittamia ruokatarvikkeita. KUVA: MATTI KARPPINEN sen saisi käytettyä, sanoo projektipäällikkö Hanna Kuisma. Yhteinen pöytä -projektin ruokavarasto on tarkoitettu järjestöjen ja seurakuntien käyttöön ruoka-avun jakamisen helpottamiseksi. Projekti ei itse jaa suoraa ruoka-apua. – Toivomme, että meidän kylmätilojamme hyödynnettäisiin ja voisimme yhdessä sumplia kuljetuksia. Mitä tehokkaammin voimme kuljettaa, sitä ympäristöystävälli- sempää se on. Hävikkiruokaa hyödyntävät Yhteinen pöytä -projektissa kaikki Vantaan seitsemän luterilaista seurakuntaa sekä noin 15 järjestöä ja pari nuorisotilaa. Parhaillaan neuvotellaan kuntouttavien asumisyksiköiden kanssa, josko hävikkiruokaa voisi toimittaa sinne heti valmistettavaksi. – Projektissamme mietitään, voisiko ruokahävikkiä jakaa jotenkin inhimillisemmin. NOORA WIKMAN Nyt-liitteen toimituspäällikkö Jussi Pul- linen perusteli lehden verkkosivuilla päätöstä sulkea kommentointi viitaten keskustelun huonoon tasoon ja asiattomuuteen. Kommenteissa levitetään perätöntä tietoa ja puheenvuoroissa korostuvat pienten äärilaitojen näkemykset. Nyt-liitteen ilmoituksen jälkeen MTV ilmoitti rajoittavansa keskustelua pakolaiskriisiin liittyvissä uutisissa. Useat verkkolehdet kiirehtivät myös ilmoittamaan, etteivät ne aio rajoittaa keskustelumahdollisuuksia. Viime vuosina useat suositut lehdet ja blogit ympäri maailmaa ovat sulkeneet kommenttiosioitaan pysyvästi tai väliaikaisesti. Suomessa esimerkiksi Iltalehti ja Yle avaavat kommentointimahdollisuuden vain osalle uutisistaan. Yksi Iltalehden rajoittamista aiheista on uskonto. Iltalehden julkaisupäällikkö Erkki Meriluodon mukaan kysymys on pitkälti kommenttien moderointiin eli tarkastamiseen käytettävissä olevista voimavaroista. Tunteita herättävät kysymykset keräävät paljon asiattomia kommentteja. Esimerkkinä Meriluoto mainitsee Helsingin suurmoskeijahanketta koskeneen uutisoinnin. Palautteen perusteella lukijat eivät myöskään kaipaa asiatonta keskustelua. uskonnollisissa verkkolehdissä kommentoinnin suhteen on tehty monenlaisia ratkaisuja. Vanhoillislestadiolaisen liikkeen Päivämies-lehden uutisia ei ole missään vaiheessa voinut kommentoida verkossa. Oulun seurakuntayhtymän Rauhan Tervehdys -lehdessä kommentteja voi lähettää erillisen palautelomakkeen kautta. Usean herätysliikelehden yhteisessä Seurakuntalaisessa ja pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymien yhteisessä Valomerkki-verkkolehdessä on mahdollista kommentoida uutisia nimellä. Valomerkissä kommentoimaan pääsee Facebook-tunnuksilla. Seurakuntalaisen päätoimittaja Petri Vähäsarjan mielestä keskustelun valvominen vie liikaa työaikaa. Hän ei kuitenkaan näe välitöntä tarvetta sulkea sitä. – Keskustelu on tietynlainen murheenkryyni. Olemme miettineet, pitäisikö se lopettaa kokonaan. Toisinaan keskustelu on asiallista ja toisinaan mennään ihan trolliosastolle. Joskus on sinällään ihan hyvää hartauskirjoittelua, mutta sen oikea paikka ei välttämättä ole uutisista käytävissä keskusteluissa, Vähäsarja sanoo. Keväällä aloittaneessa Valomerkissä ei toimituspäällikkö Tuure Hurmeen mukaan ole ollut ongelmia keskustelun moderoinnissa. Koko historian aikana kommentteja on poistettu kymmenkunta. Kirkosta ja uskonnoista uutisoivan Koti- maa24:n sivustolla on julkaisupäällikkö Olli Seppälän mukaan kokeiltu kaikkea täysin vapaasta kommentoinnista vaatimukseen omalla nimellä kirjoittamisesta. Kun nimettömyydestä luovuttiin, suurin yllätys Seppälälle oli, ettei se lopettanut asiattomia kommentteja. – Kristittyjen ihmisten loputon pahantahtoisuus hämmästyttää. Kotimaa24 nähtiin taistelukenttänä, jossa ratkaistaan kerralla koko kirkon ongelmat. Eniten asiatonta keskustelua herättävät naispappeuteen, seksuaalivähemmistöihin ja vanhoillislestadiolaisiin liittyvät kysymykset. Tällä hetkellä mahdollisuus kommentointiin on noin 10 000 tilaajalla. Aktiivisia kommentoijia Seppälä arvelee olevan muutamia kymmeniä. JooNa RaudasKosKI Suojatiestä tuli vaaratie koskettanut erityisesti kaksi liikenneonnettomuutta. Kummassakin tapauksessa lapsi jäi auton alle suojatiellä ja kuoli. Toinen onnettomuus tapahtui Helsingissä ja toinen Tampereella. Entä kuinka monta lievempää tai läheltä piti tilannetta eri puolilla Suomea sattuu joka päivä? Ja nimenomaan suojatiellä, jonka pitäisi olla suojan, ei vaaran paikka. Kotimaan toimituksen työyhteisössä kolme henkilöä on lyhyen ajan sisällä joutunut auton töytäisemäksi suojatiellä. Tuorein ja vakavin onnettomuus tapahtui viime perjantaina. Jokainen liikenteessä liikkuva on joutunut huomaamaan, että sääntöjen noudattamisesta on tullut suhteellista. Vilkkuja ei kaikissa autoissa tunnu olevan lainkaan. Älykännykän hipelöinti vie huomion pois ympäröivästä liikenteestä. Suojatie on kuin punainen vaate härälle eli kehotus kiihdyttää. Ikään kuin liikenteessä vallitsisi uusi trendi. Säännöt ovat hyvä asia, mutta juuri minä voin halutessani venyttää niitä sen mukaan kuin tarve ja kaasujalka vaativat. Liikennesääntöjen noudattaminen – ja erityisesti noudattamatta jättäminen – heijastelee laajemmin arvoja ja asenteita. Minäkeskeisyys uhkaa korostua auton ratissa ja maailma rajautua autonkorin sisäpuolelle. OLLI SEPPÄLÄ olli.seppala@kotimaa.fi VIIKON POIMINNAT VERKOSTA KEsKusTELu Iltalehdessä asiattomat viestit ovat sulkeneet uskonnollisten aiheiden kommentoinnin. Kysymys verkkokeskustelun tasosta ja rajoittamisesta nousi esiin, kun Helsingin Sanomien Nyt-liite sulki kahdeksi viikoksi kommentointimahdollisuuden verkkosivuillaan. 5 TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA Alkusyksyllä ihmisiä on Vantaan kaupungin ja seu- Bartolomeos muistutti ilmastonmuutoksesta Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos muistutti kiertokirjeellään ihmisten velvollisuudesta elää sopusoinnussa lähimmäistensä ja Jumalan luomakunnan kanssa. Patriarkan mukaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta on järkyttänyt ihmisen himo etsiä maallista hyvää. Tiedotteessa muistutetaan, että ihmisten tehtävä on toimia vapaaehtoisesti Jumalan luomistyön apuna ja vastata näin ekologisen kriisin haasteisiin. TÄ NÄ Ä N K O T I M A A 1 0 . 9. 2 0 1 5 Lapuan lukiossa on aloitettu tänä syksynä kokeellinen uskonnonkurssi Reformaatio twiitaten. Kurssilla noin kuudenkymmenen oppilaan joukko twiittaa reformaation hahmojen nimissä näiden ajatuksia ja lausahduksia. Twitter-tili on perustettu niin Martti Lutherille kuin esimerkiksi paavi Leo X:lle ja Katariina von Borallekin. Oppilaat tutustuvat reformaation aikaan oppitunneilla sekä kirjaston kirjojen perusteella ja ideoivat twiitit saamansa pohjatiedon mukaisesti. Martti Luther twiittaasikin 28. elokuuta esimerkiksi näin: ”Ristus kun salamoo! Kyllä mä munkiksi rupean jos täältä selviän. #autapyhäanna#UE2Lalu#vellithousuus#reformaatio” Ivalossa on alkanut uusi sairaanhoitaja-diakonissa -koulutus. Koulutuksen ohessa toteutetaan hanke, jonka avulla sairaanhoitaja-diakonissakoulutukseen liitetään erillinen verkkokurssi saamelaisesta kulttuurista. Lisäksi saamenkielen ja -kulttuurin sisältöjä lisätään opetuksen toteutussuunnitelmiin. Uuden koulutuksen avajaisia juhlistettiin Ivalon kirkossa ja paikalla olivat myös Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi sekä Diakin rehtori Jorma Niemelä. Mainonnan eettinen neuvosto on antanut lausunnon kesäkuussa esitetystä Summer Up -festivaalin mainoskampanjasta. Neuvoston mukaan kampanja oli hyvän mainontatavan vastainen. Kesäkuisessa mainoskampanjassa Helsingin kaduille ja Tuomiokirkon portaille asetettiin pahvisia Nicki Minaj -artistin pahvikuvia. Kuvissa artisti istuu selin kameraan kyykyssä ja takapuoli on paljaana. Mainonnan eettinen neuvosto linjaa lausunnossaan, että mainos oli hyvän tavan vastainen esittäessään naisen katseenvangit- sijana, mikä ei sovi yhteen mainonnan syrjimättömyysperiaatteen kanssa. Arviointiin vaikutti mainoksen poikkeuksellisen laaja näkyvyys. Seurakuntien talous- ja hallintopäälliköt ovat pääosin tyytyväisiä kirkon IT-alueiden toimintaan. Ne koetaan jopa välttämättömiksi. Erityiskiitosta saa toimiva IT-tuki, selviää Kotimaa Pron kyselystä. Ongelmiksi ovat muodostuneet muun muassa kulut, joihin ei voi vaikuttaa sekä kirjavat järjestelmät ja ohjelmistokanta eri puolilla Suomea. Myös päätöksenteon hitaus aiheuttaa päänsärkyä. ”Seurakuntien resurssit, osaaminen ja tietotaito eivät riitä tämän päivän tietotekniikan ylläpitämiseen saati kehittämiseen. Palvelujen keskittäminen alan ammattilaisille takaa niiden toimivuuden”, tiivistää Raision seurakunnan talousjohtaja Kari Haakana monien kollegojensa kokemuksen. Terävä, ketterä, ajan hermolla. Yhdistäisitkö nämä 110-vuotiaaseen? Juhlavuoden tarjous nyt 79 E 12 kk Tarjous on voimassa 31.12.2015 saakka ja koskee vain uusia tilauksia Suomessa. Arvokeskustelussa mukana jo vuodesta 1905. 6 TÄ N Ä Ä N K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 TÄ NÄ Ä N K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 ”Tervetuloa Suomeen!” 7 Pakolaiset yrittävät päästä junaan poliisien muodostaman ketjun läpi Makedoniassa. kuva: ROBERT aTaNaSOvSkI / aFP PHOTO /LEHTIkuva PaKOlaisKriisi Kirkkojen johtajat kehottavat kristittyjä osallistumaan pakolaisten auttamiseen ja rakentamaan vastaanottavaa asennetta. Kirkko on eturintamassa asenneilmapiirin luomisessa, sanoo Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo. O ttakaa mallia Maltan asukkaista! Kirkkohallitus kehottaa seurakuntia. Kirkkohallitus lähetti kaikkiin Suomen seurakuntiin perjantaina yleiskirjeen, jossa muistutettiin, että kirkko on eturintamassa luomassa myönteistä asennetta pakolaisten vastaanottamiseen. Asennetta voi oppia Maltan asukkailta. Apostolien teot kertoo maltalaisten tarjonneen haaksirikkoutuneen laivan matkustajille turvapaikan saarellaan. ”Saaren asukkaat kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti. He sytyttivät nuotion ja kutsuivat meidät kaikki sen ääreen, sillä ilma oli kylmä ja oli alkanut sataa.” Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalon mukaan kirkko on eturintamassa ystävällisen ja vastaanottavan asenneilmapiirin luomisessa. Suomeen arvioidaan saapuvan vuoden loppuun mennessä 30 000 pakolaista. Kyse ei kuitenkaan ole vain halusta auttaa, vaan myös velvollisuudesta noudattaa kansainvälisiä sopimuksia, kuten Geneven pakolaissopimusta, muita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia sekä EU-lainsäädäntöä. Kirkkohallitus on avannut verkkoon Pakolaiskriisi-sivuston, jonne se kokoaa muun muassa tietoja seurakuntien käynnistämistä avustushankkeista. Esimerkiksi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä ja Piikkiön seurakunta ovat luovuttaneet omistamansa Heinänokan leirikeskuksen SPR:n hal- lintaan pakolaisten auttamivastaanottokeskuksiin räätäseksi huhtikuun loppuun saaklöidysti. Käyttötarpeita on selka. vitetty yhdessä Kirkkohalli– Pystyimme toimimaan notuksen ja viranomaisten kanspeasti ja saumattomasti yhdessa. sä yli uskonto- ja toimintakult– Oleellisia ovat ne yksilöltuurirajojen. Tämä kokemus liset tarpeet, joita ei lakiin pemuutti meitä. Jälleen toteutui rustuvilla etuuksilla voida katse ihme, että antaessaan saa ja taa. Näitä aukkoja on todella kadottaessaan löytää, Liedon paljon, Kirkkopalvelujen keräkirkkoherra Risto Leppänen ysjohtaja Tapio Pajunen komtotesi seurakuntansa lähettämentoi Kotimaa24:lle. mässä tiedotteessa. Parhaillaan suunnitellaan Oulujoen seurakunta on tarmyös Suurella sydämellä -vajonnut Sanginsuun seurakunpaaehtoisverkoston valjastatakodin keräystavaroiden säimista turvapaikanhakijoiden lytykseen ja käsittelyyn. Helauttamiseksi. singin AgricoSekä lan kirkon krypPiispa Jari ta on muutetJolkkonen läuskoni tu tilapäiseksi että taus- hetti maananvastaanottokestaina Kuopion tani velvoittavat kukseksi, Lauthiippakunnan minua puhumaan tasaaren kirkseurakuntiin näiden naisten, koa valmistelvetoomuksen, laan hätämajossa hän toivoi miesten ja lasten joitukseen ja seurakuntien puolesta. Kallion kirkon järjestävän turavaamisesta tähän tarkoitukvapaikanhakijoille majoitustiseen keskustellaan. laa ja muuta apua. Kokemäen seurakunta tutHän muistutti, että auttamikii mahdollisuutta tarjota Aitsen on tapahduttava yhteistakarin leirikeskus turvapaityössä turvapaikanhakijoiskanhakijoiden majoitustilaksi. ta vastaavien viranomaisten Kotkan seurakunta etsii puokanssa. lestaan vapaaehtoisia, jotka Piispa huomioi vetoomukvoivat opettaa turvapaikanhasessaan myös ne, joiden asenkijoille suomenkielen alkeita ne maahanmuuttajiin on sekä tarjota asiointi- ja lastenkriittinen. Heillä on oikeus ilhoitoapua. maista mielipiteensä poliittiSeurakunnat keräävät eri sista päätöksistä, mutta kritiipuolilla Suomea pakolaisten kin ei tarvitse estää seurakunauttamiseksi kolehteja, starttaa tarjoamasta apua sitä tartipaketteja, vaatteita ja kotitavitsevalle. loustavaroita. Turussa järjesPiispat Kari Mäkinen ja tetään ateriapalveluita ja sauKaarlo Kalliala lähettivät napäiviä. Kirkon ulkomaanapu auttamisvetoomuksen arkkilahjoittaa jalkapalloja seurahiippakunnan seurakunnille kunnille, joiden alueella toimii viime viikon keskiviikkona. vastaanottokeskus. Kaikkia kirkon ja arkkipiispan myönteinen asenne ei ilahduta. Eroakirkosta.fi-palKirkkopalveluiden yhteydessä velun mukaan Mäkisen vetootoimiva Kotimaanapu on myös mus on lisännyt kirkosta eroakäynnistänyt keräyksen Suomisia. Viime viikon torstaina ja meen saapuvien turvapaikanperjantaina eroajia oli hieman hakijoiden auttamiseksi. yli 140, lauantaina 200 ja sunKeräyksen tuotto osoitetaan nuntaina 150. Elokuussa sivuston kautta kirkosta erosi alle sata ihmistä päivässä. Eroakirkosta.fi-palveluun tulleen palautteen perusteella eropiikin syynä on ainakin osittain kirkon myönteinen asenne turvapaikanhakijoihin. Eräässä palautteessa todettiin: ”En halua maksaa kirkollisveroa sellaisten pakolaisten auttamiseksi, jotka eivät ole heikkoja lapsia ja naisia, vaan isänmaansa ja perheensä hyljänneitä miehiä.” Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Timo Posti piti elokuun viimeisenä sunnuntaina pakolaismyönteisen saarnan tietäen, että kuntalaisten joukossa on myös paljon pakolaisvastaisuutta. ”Kukkaron asento ei merkitse läheskään niin paljon kuin sydämen asento. Jokainen voi taltuttaa epäluulonsa, pelkonsa ja ajatella asiaa lähimmäisyyden kannalta. Nämä ihmiset ovat Luojan luomia lähimmäisiämme. Voimme osoittaa heille ystävällisyyttä, hyväksyntää, voimme ottaa heidät joukkoomme”, Posti saarnasi. Kirkkonummen Evitskogin vastaanottokeskus on herättänyt joissakin kirkkonummelaisissa kiivasta vastustusta. Somessa levitettiin viime viikolla perätöntä huhua, jonka mukaan pakolaiset olisivat polt- taneet vastaanottokeskuksen patjoja, koska niillä on nukkunut vääräuskoisia. Kirkkoherra pyytää kirkkonummelaisilta ymmärrystä hädässä olevia ihmisiä kohtaan. – Antakaa turvapaikanhakijoille aikaa sopeutua. Jos olisimme itse samanlaisessa tilanteessa, emme oppisi vieraan maan tapoja hetkessä, Timo Posti vetosi. Katolisen kirkon paavi Franciscus pyysi viime sunnuntaina Vatikaanissa pitämässään saarnassa, että kaikki eurooppalaiset seurakunnat, luostarit ja muut uskonnolliset yhteisöt majoittaisivat yhden pakolaisperheen. – Vetoan seurakuntiin, uskonnollisiin yhteisöihin, luostareihin ja pyhäkköihin kaikkialla Euroopassa – ottakaa yksi pakolaisperhe! paavi sanoi. Paavi aloitti solidaarisuusliikkeen asuinkaupungistaan Vatikaanista, jonka kaksi seurakuntaa majoittavat kumpikin yhden perheen. Kotimajoitusta harkitsevat voivat etsiä käytännön neuvoja Suomen Maahanmuuttoviraston verkkosivuilta. ”Olen itse sekä pakolainen että piispa. Sekä uskoni että taustani velvoittavat minua puhumaan näiden naisten, miesten ja lasten puolesta, jotka huuhtoutuvat rannoille, löytyvät mädäntyvinä kuorma-autoista moottoritieltä, ylittävät piikkilangoitettuja raja-aitoja ja jotka tuskin selviytyvät pakolaisleireillä”, Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Munib Younan kirjoitti avoimessa kirjeessään maailman johtajille. Viime viikolla julkaistun kirjeen mukaan kaikki poliittiset johtajat ovat vastuussa nykyisestä pakolaiskriisistä, suoraan tai epäsuorasti. Piispa Younan muistutti, että kyse on maailmanlaajasta ongelmasta, ei vain paikallisesta kriisistä. ”Talous ja poliittiset kiinnostukset ovat ajaneet rauhanteon ja dialogin ohi. Alueestamme on tullut niin kaoottinen, että se avaa ovensa ääriryhmille ja terroristeille; kansamme alkaa olla epätoivoinen. Lähi-itä tarvitsee oikeudenmukaisuutta ja rauhaa, ei vain pakolaisvirran ehdyttämistä, vaan myös sitä, että maanpakoon ajetut voisivat palata koteihinsa arvokkaasti ja elää vapaissa demokraattisissa valtioissa”, Younan haastoi. Kirkkojen Maailmanneuvos- ton pääsihteeri Olav Fykse Tveit vaati viime perjantaina julkilausumassaan, että kaikkien Euroopan valtioiden tulee ottaa vastaan suojaa ja turvaa etsivät ihmiset. Hänen mukaansa vastuu äärimmäisessä hädässä olevista ihmisistä on kannettava erottelematta heitä millään tavalla. ”Olemme järkyttyneitä kuullessamme, että jotkut maat kieltäytyvät vastaanottamasta pakolaisia heidän uskontonsa perusteella”, pääsihteeri kirjoitti. Pakolaisten kauttakulkumaassa Unkarissa pieni evankelis-luterilainen kirkko sanoo tekevänsä kaikkensa vihaa ja ennakkoluuloja vastaan. Lämpimiä aterioita pakolaisille Budapestin Keletin rautatieasemalla jakava kirkko julisti tiedotteessaan, että se haluaa rakentaa kunnioituksen, hyväksynnän ja rakkauden kulttuuria. DaNielle MieTTiNeN 8 TÄ N Ä Ä N K O T I M A A 1 0 . 9. 2 0 1 5 Vetoomuksessa vaaditaan, että hallitus kohtuullistaa kaavailtuja kehitysyhteistyön leikkauksia. ”Suunnitellut noin 50 Kehitysyhteistyötä tekevien prosentin leikkaukset varsinaijärjestöjen yhteinen vetoomus seen kehitysyhteistyön määkehitysyhteistyömäärärahoirärahoihin ovat kohtuuttoman hin suunniteltujen leikkaukrajut ja uhkaavat halvaannutsien kohtuullistamiseksi luovutaa kehitysyhteistyön ja humatettiin tiistaina ulkomaankaupnitaarisen avun. Ne myös vievät pa- ja kehitysmiSuomea kauas Valtion nisteri Lenita tavoitteesta tuki järToivakalle. osoittaa 0,7 projestöille ei senttia bruttoSuomen Lähetysseuran aloit- näy lööpeissä, mutta kansantuotteesteesta lähtenee- se on mahdollistanut ta kehitysyhteisseen Kehitystyöhön”. hiljaisen, pitkäjänyhteistyön palKepan toiminteisen työn. velukeskus Kenanjohtajan Tipan vetoomukmo Lappalaiseen on saatu yli 40 000 allekirsen mukaan hallituksen enjoitusta. si vuodeksi kaavaileman leikKepa on yli 300 kansalaisjärkauksen suuruus olisi 43 projestön kattojärjestö ja globaasenttia, tai 49 miljoonaa euroa lien kehityskysymysten asianniistä 114 miljoonasta eurostuntijajärjestö. ta, jotka kehitysyhteistyöjär- jestöille vielä tänä vuonna on myönnetty. Lappalaisen mukaan toteutuessaan rajuilla leikkauksilla olisi kolmenlaisia seurauksia. Jos leikkaukset toteutuvat, kehitysmaiden kansalaiset ja järjestöjen kehitysmaissa tukemat yhteisöt tulevat kärsimään. Lisäksi tuhansien suomalaisten järjestöjen kautta nyt kanavoima vapaaehtoistyö ja varojenkeruu eivät pääse toteutumaan siinä laajuudessa kuin tähän asti. – Ja kolmanneksi on liki edesvastuutonta, että leikkaus toteutetaan näin nopeasti ja rajusti. Monet hankkeet ikään kuin ajetaan betoniseinään. Vastuullisen sivistysvaltion ei pidä toimia näin. Tämä on kaikkien kehitysyhteistyö-laatukriteerien vastaista, Lappalainen kiteyttää. 9 ”Jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä” Järjestöt vetosivat leikkauksia vastaan Pelastetaan kehitysyhteistyö -vetoomus luovutettiin kehitysministeri Lenita Toivakalle. TÄ NÄ Ä N K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 Pakolaiskriisi Kirkko voi teoillaan ja viesteillään hälventää pelkoja ja ennakkoluuloja, kirjoittaa ministeri Sanni Grahn-Laasonen. Etiopialaisia lapsia rokotusjonossa vuonna 2011. KUVA: KATI KESKI-MÄENPÄÄ / SUOMEN LÄHETYSSEURA Ovatko järjestöt tukeutuneet liikaa valtioon? Lappalainen pitää kysymystä hankalana, mutta oikeutettuna. – On kyllä rehellistä sanoa, että suomalaiset järjestöt ovat olleet kansainvälisessä vertailussa hyvin resurssoituja. Mutta toisaalta valtion tuki on mahdollistanut hiljaisen, pitkäjänteisen työn. Sellainen ei näy lööpeissä, mutta tulokset voivat olla luonteeltaan pysyviä, Timo Lappalainen sanoo. JUSSI RYTKÖNEN Tutkija S uomessa keskusteluilmapiiri on kiristynyt. Kansanedustajatason karut lausunnot, sosiaalisen median koventunut kieli, syvät ennakkoluulot ja sisäänpäin käpertyminen, vaikeneminen, tuomitsematta jättäminen, avoin rasismi ja jopa väkivaltaiskut huolestuttavat. Joskus tuntuu, että on vaikea löytää paikkaansa ääripäiden välistä. Suurin osa suomalaisista kaipaisi ratkaisuja, jotka ovat samaan aikaan sekä humaaneja että käytännöllisiä. törmäsi Jumalaan Kotimaa24 täyttää 5 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi loppuvuoden tilaus vain 5 eurolla. Vain 5e Tilaa osoitteessa kotimaa24.fi, 2015 vuoden loppuun 5 e S loppuvuosi Jokainen meistä voi tehdä jotain. Kirkko ja sen jäsenet voivat yhdessä tehdä paljon. ehkä vieläkin enemmän kuin nyt? osiaalisessa mediassa kiersi viikonloppuna sympaattinen video pakolaisten saapumisesta Frankfurtiin. Paikalliset ihmiset lauloivat ja taputtivat käsiään. Pieni tyttö ojensi muovipussillisen syötävää ja juotavaa alle kouluikäisille pakolaispojille. Vastalahjaksi hän sai kauniin hymyn ja poskisuudelman. Pakolaiskriisi koskettaa koko Eurooppaa. Suomessakin vastaanottokeskukset ovat ruuhkautuneet, hätämajoitustiloista on hälyttävä pula. Voimassa olevan arvion mukaan Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä viisinkertaistuu tänä vuonna viime vuodesta. N ykyinen hyvinvointimme – se, että nyt läpikäytävistä vaikeuksistakin huolimatta olemme yksi maailman vauraimmista maista – on avoimen ja kehityshakuisen politiikan ja kansainvälistymisen seurausta. Ei meillä ole täällä kaikki hyvin, mutta kun katsoo uutiskuvia Välimereltä, missä ei todellakaan ”surffata” tai ajella ”meritaksilla”, vaan hukutaan ja sinnitellään henkensä edestä, laittaa se asioita mittasuhteisiin. Irakilainen turvapaikanhakija Alaa Al-Badi, 23, pakeni kotimaastaan Turkin kautta Kreikkaan ja sieltä Suomeen. Hän yöpyy Agricolan kirkon kryptan majoitustilassa Helsingissä. KuvA: JuSSI NuKArI / LeHTIKuvA M yös kirkko on reagoinut voimakkaasti käytävään keskusteluun. Arkkipiispa Kari Mäkinen on vedonnut seurakuntiin ja suomalaisiin, jotta Suomeen saapuvia turvapaikanhakijoita autettaisiin. Kristillisyyteen ja suomalaiseen elämänmuotoon on aina kuulunut auttaminen ja reagoiminen toisen ihmisen hätään. Kristillisen arvopohjan keskeisinä lähtökohtina ovat jokaiselle ihmiselle kuuluva ihmisarvo, tasavertaisuus ja hädässä olevien auttaminen. Kirkolle on luontevaa ottaa roolia akuutissa tilanteessa, ja kirkkoon luotetaan. Luterilaisessa kirkossa tehdään juuri nyt paljon. Kirkon piirissä toimivat järjestöt organisoivat apua niille alueille, joita pakolaiskriisi pahiten koskee. Kirkon Ulkomaanavulla on käyn- nissä keräys pakolaisten auttamiseksi Unkarissa, Serbiassa ja Kreikassa. Useammassa seurakunnassa on jo kerätty kolehtia pakolaisten auttamiseksi. M onissa seurakunnissa on organisoitu vaate- ja tavarakeräyksiä. Seurakunnilla on myös tiloja, jotka soveltuisivat hyvin turvapaikanhakijoiden hätämajoitukseen. Monet leirikeskukset ovat kesäsesongin ulkopuolella vajaakäytössä. Seurakuntien aloite tilojen käyttämisestä on ollut kaunis teko esimerkiksi Helsingissä. Kirkon suhtautumisella on merkittävä rooli suomalaisen asenneympäristön muotoutumisessa. Kirkko voi omilla teoillaan ja viesteillään hälventää pelkoja ja ennakkoluuloja. Kirkko ja seurakunnat voisivat olla nykyistäkin aktii- visempia uskontojen vuoropuhelussa. Sovitus ohjaa etsimään yhteistä hyvää. Kirkolla on tehtävä kuunnella syrjään joutuneita ja jätettyjä. Kirkko on lähetetty puolustamaan elämän arvoa ja ihmisen arvokkuutta. jon. Ehkä vieläkin enemmän kuin nyt? ”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.” (Hepr. 13:2.) V ideolla esiintyneeseen Frankfurtiin on tullut viime päivien aikana tuhansia pakolaisia. Raskaan matkan jälkeen tulijoita vastassa on ollut valtava ihmisjoukko toivottamassa tervetulleiksi. Jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi ja kohdatuksi ihmisenä. Tunne siitä, että on tervetullut, antaa parhaan mahdollisen alun sopeutumiselle yhteiskuntaan. Jokainen meistä voi tehdä jotain. Kirkko ja sen jäsenet voivat yhdessä tehdä pal- saNNi GrahN-laasoNeN Kirjoittaja on kirkollisasioista vastaava opetus- ja kulttuuriministeri ja Forssan seurakunnan kirkkovaltuutettu. U UT I S ET K O T I M A A 1 0 . 9. 2 0 1 5 MIELIPITEET Arkipyhät pitäisi siirtää sunnuntaille ajankohtaisessa keskuste- PAKOLAISET Miksi pakolaiskeskuksia ja turvapaikanhakijoita vastustetaan kristinuskoon vedoten? rusteltaisiin uskonnollisesti, taustasyyt ovat todennäköisesti muualla. Prosessi rakentuu niin, että olemassa oleville asenteille haetaan oikeutusta itselleen sopivasta tulkinnasta. Näin voidaan päätyä tilanteeseen, jossa kristilliseksi luultu käsitys ei tosiasiallisesti sitä olekaan. Yksi selittävä tekijä löytyy kristinuskon sisältä. Kristillinen traditio antaa avaimet kirjavaan tulkintaan. Jännite syntyy siitä, kun Raamattu puhuu myönteisesti muukalaisten oikeuksista ja lähimmäisenrakkaudesta, samaan aikaan siinä esiintyy poissulkevaa ajattelua: pelastus rajataan tietylle joukolle. ”Me pelastumme”, ”me olemme ainutlaatuisia”, ”me yksin olemme oikeassa.” Kun tämänkaltainen ajattelu saa sopivan kasvualustan, Ekumeeninen pyhiinvaellus Roomaan 14.-21.12.2015 Oppaina khra Teemu Laajasalo, dominikaaniveli Gabriel ja kappalainen Antti Kruus. Majoitus aivan keskustassa piazza Farnesella upeassa birgittalaisluostarissa tai hotelli Farnesella! Huolellisesti laadittu ja ainutlaatuinen ohjelma vie kristinuskon juurille. Jouluun valmistautuva Rooma; pyhä vuosi; paavi Franciscuksen yleisvastaanotto; Michelangelo, Bernini, Caravaggio, pyhän Franciscuksen seimi Grecciossa, Villa Lante ja Orvieto ovat vain osa viikon intensiivisen matkan annista. Hinta n. 1050€ (2hh) Sis. mm. suorat lennot, kuljetukset, majoitus Casa di Santa Brigida tai hotel Farnese****(aamupala), sisäänpääsyt, 3 bussiretkeä, asiantuntevan opastuksen ja opaskirjasen. Tied. ja ilm: Antti Kruus, sp@anttikruus.com tai tekstiviestillä 040 5460 844. Huom! Matka täytetään ilm.järjestyksessä. Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä Ota yhteyttä ilmoitusmarkkinointi p. 020 754 2000 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi vierasuskoinen lähimmäinen näyttää entistä pelottavammalta. Pelätään, että oma elämäntapa joutuu ahtaalle, vieraat tulevat hapattamaan kristillisen maan. Heidän kanssaan ei kannata olla missään tekemissä. Muukalaisviha roihahtaa. Edes aito hätä ei saa kaikupohjaa: pelottavaa, outoa ja väärässä olevaa on mahdotonta rakastaa. Hänestä tulee epäihminen. Oikeassa olemisen pakosta luopuminen on vaikeaa. Tai siitä illuusiosta, että suomalainen kulttuuri olisi kaikilta osin kauneinta maailmassa. Kipeältä tuntuu, että kristinuskon sisäisestä maailmasta voi ammentaa ylimielisyyttä, joka tekee lähimmäiselle pahaa. Etelä-Afrikan apartheid kasvoi kulttuurisesti kristillisessä ympäristössä. Yhdysvaltojen Asenteiden jyrkistymisestä ei ole pitkä matka sokeuteen, jota jälkeenpäin kauhistellaan. rotuerottelu kukoisti raamattuvyöhykkeellä. Vanhan testamentin kehotukset muukalaisten oikeuksista näyttäytyvät tragikoomisina Länsirannan eristysmuurin varjossa. Historia opettaa. Asenteiden jyrkistymisestä ei ole pitkä matka sokeuteen, jota jälkeenpäin kauhistellaan. Ei tehdä tätä virhettä. Se on kansamme etu. Kansallisrunoilijamme Runeberg oli ajan hermolla jo vuonna 1857: ”Oi Herra, kaikki päällä maan loit lähimmäisiksemme, myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme. Kun sinulta saa hoivansa myös kaukainen maa, kansa sen, niin ketään torju emme” (Virsi 431). PANU PARTANEN Toivakka Emme voi torjua pakolaisia Viime aikojen yleistä keskus- telua on hallinnut kiihtyvä pakolaisvirta Eurooppaan. Syyt liikehtimiseen ovat tiedossa: sodat ja radikaalien ääriliikkeiden voimistuminen. Mitä tulisi ajatella, miten toimia tässä tilanteessa? Täällä on runsaasti muistoja ajoista, jolloin oli lähdettävä sotaa pakoon ja epävarmuus tulevasta suunnatonta. Itse koen iloa siitä, että Lapin sodan alkaessa ja tuhon jo lähestyessä kotikylääni, minut on kuljetettu mummun pyykkikopassa Ruotsin puolelle. Ensimmäinen vuosi on kulunut siellä, kaikki lapset eivät palanneet kuitenkaan. Osa kuoli tauteihin, jotka noissa oloissa tekivät tuhojaan. Tämä sama toteutuu parhaillaan silmiemme edessä, mittakaava on vain paljon suurempi. Näyttää siltä, että ihmisistä on tullut tilastoyksiköitä: uutisoidaan venematkoilla hukkuneiden lukumääriä päivittäin, autosta tukehtuneina löytyneitä tai lapsia, jotka on jätetty yksin harhailemaan salakuljettajien hylkääminä. Meillä ei ole mitään oikeutta kieltäytyä pakolaisten vastaan ottamisesta. Tilaa on kaikkialla, asuntoja tyhjillään ja ennen kaikkea, väestökuvio merelle lähtevän laivan muotoinen. Toisin sanoen, kansi painavan lastin peitossa, kun kolmion pitäisi olla toisinpäin. Tekee todella hyvää tuulettaa ajatuksia ja toimintaa oloissamme, siirtyä oikeasti globaaliin vastuuseen. Muutos lähtee perheiden ja lasten kautta, koulut saavat kansainvälisyyskasvatukseen todella uutta ulottuvuutta maahanmuuttajien kautta. Kun sitoudutaan pakolaisten vastaanottoon, siitä seuraa tietysti myös vastuuta. Varmasti on vaarana, että tulijoita yritetään käyttää hyväksi eri tavoin, halpatyövoimaksi, seksityöhön tai rikollisten muihin tehtäviin värväämiksi. Tätä ennaltaehkäisyä on olemassa nytkin, mutta tarve kasvaa suuressa määrin. Rahallisiin ongelmiin ei järjestelmä kunnissa voi kaatua, korvaukset pitävät siitä huolen. Ne kunnat jotka ovat ottaneet vastaan, ovat saaneet paljon myönteisiä kokemuksia toiminnastaan. Nyt jokaisen todellisessa vaarassa olevan pitää saada tarvitsemansa turva ja apu. EILA JOKELAINEN-KERÄNEN terveystieteiden maisteri, Suomussalmi lussa suomalaisen työn tuottavuuden parantamisessa on otettu esille tiettyjen kirkollisten juhlapäivien sijoittelu. Nyt on keskusteltu lähinnä loppiaisesta ja helatorstaista. Kirkko on vastannut työmarkkinajärjestöjen ehdotukseen niiden siirtämisestä. Kirkko katsoi, että keskelle työviikkoa sekavasti sijoitellut ylimääräiset vapaapäivät lisäävät ihmisten hyvinvointia. Tuon tähän keskusteluun pienen seurakunnan ja sen kirkkoherran henkilökohtaisen näkökulman. Kun kalenterissa on useita peräkkäisiä jumalanpalveluspäiviä, jälkimmäisiin ei oikein riitä tulijoita. Osallistujamäärät pyhäinpäivän ja juhannuksen jälkeisinä sunnuntain putoavat alle puoleen normaalista, eikä papilla aina riitä sanottavaa. Pelolla ja vavistuksella odotan tulevaa joulua, jolloin on neljänä päivänä peräkkäin astuttava innokkaana tuoreen saarnan kanssa kirkkokansan eteen. Meidän seurakunnassamme on lisäksi vain yksi kirkko, joten ei voi toimia sitenkään, että jumalanpalvelukset pidettäisiin eri kirkoissa eri päivinä. Kaksi jumalanpalvelusta peräkkäisinä päivinä on toistoa. Resurssit eivät oikein riitä. 11 KOLUMNI Kersti Juva MIELIPITEET Maahanmuuttokriittisyys – kristillistäkö? ”Hän (Jumala) huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä” (5. Moos. 10:18–19). Raamatusta löytyy lukuisia kohtia, joissa puhutaan muukalaisten oikeuksista. Heitä tulee kohdella rakkaudellisesti. Raamattunsa lukeneiden luulisi päätyvän positiiviseen maahanmuuttajakuvaan. Mutta näin ei ole. Kuultavissa on äänenpainoja, joissa kristinuskoon vedoten vastustetaan pakolaiskeskuksia ja turvapaikanhakijoita. Miksi? Kysymys ei selity yhdellä tai kahdella argumentilla. Kulttuuriset, sosiologiset ja psykologiset näkökulmat antavat vastauksia. Vaikka maahanmuuttokriittisyyttä pe- UUTISET K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 ja siitä tulee mieleen lähinnä helluntaiheilan hankkiminen. Juhannuspäivä olisi hyvin mahdollista viettää kesäkuun 22.–29. välisenä sunnuntaina. Onko se mitenkään kunniaksi kirkolle, Johannes Kastajalle tai edes Jumalalle, että kirkollista juhlapäivää vietetään niin rajusti, että kymmenen ihmistä vuodessa hukkuu tässä hengellisessä juhlahumussa? Pyhäinpäivä sopii aivan hyvin siirtää pois lauantaista viereiseen sunnuntaihin. Ja sitten, kun saadaan koolle uusi kaikkien kristillisten kirkkojen yhteinen ekumeeninen kirkolliskokous, voidaan jo sopia, että pääsiäinen on huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina ja joulu joulukuun toiseksi viimeisenä sunnuntaina. Sen sijaan vappu ja itsenäisyyspäivä sopisivat hyvin lauantaille, se kun on jo valmiiksi monille vapaapäivä. Seuraavalle lauantaille vaan… Tämän asian jätämme luonnollisesti täysin maallisen esivallan käsiin. argumenttina kirkollisten juhlien tietyille paikoille kalenterissa on niiden historiallisuus. Se on totta tiettyjen juhlien kohdalla, mutta alkuperäisten juhKun lissa muistelkalente- tavien tapahrissa on tumien vuosiMinun ehdotuk- useita peräkkäisiä lukukaan ei ole seni asiaan on se, jumalanpalvelustiedossa. Kovin että missään tavakavaa tämä päiviä, jälkimmäipauksessa ei pidä ajallinen yhsiin ei oikein riitä yhtään arkipyteys ei siis voi hää siirtää lauan- tulijoita. olla. taille, vaan sunEhdottamani nuntaihin. Myös nykyisin laumuutokset lisäisivät sunnunantaisin vietettävät juhlapäitaipäivien juhlallisia aiheita vät voisi siirtää sunnuntaille. jumalanpalveluksissa. Ne väLoppiaista voitaisiin viettää hentäisivät vuodessa pidettäuudenvuodenpäivän jälkeisevien jumalanpalvelusten lukunä sunnuntaina. määrää muutamilla. KirkolHelatorstai vietettäisiin silista kalenteria pitäisi näiden tä seuraavana sunnuntaina. Se muutosten takia hieman korpitäisi nimetä uudelleen Krisjailla. Ketkään muut kuin patuksen taivaaseenastumisen pit eivät juuri muutosta huopäiväksi. Keskiverto kansamaisi. Jätän ehdotukseni vapaasti toteutettavaksi. lainen kun ei enää edes tiedä, HaNNES SEPPäNEN miksi helatorstaita vietetään. kirkkoherra, Puolanka Se sekoitetaan helluntaihin Pahat vanhat ajat O n tullut tavaksi toistella, että ennen oli kaikki paremmin. Oltiin yhteisöllisempiä, ihmisistä pidettiin huolta. Lapset ja vanhukset elivät hyvässä sovussa saman katon alla. Näinköhän? Jo Kantelettaren runoilija varoittaa kotoa lähtevää morsianta: ”Kohta saat kokea, koito kokea, kovaosainen/ apen luista leukaluuta, anopin kivistä kieltä/ ky’yn kylmiä sanoja, naon niskan-nakkeloita. “ Nato ja kyty ovat miehen sisaruksia. Sopii lukea myöhempääkin kirjallisuutta. net julistivat työväen jumalattomaksi ja sanoutuivat irti sen pyrkimyksistä sen sijaan, että olisivat lähteneet etsimään kadonneita lampaitaan. Kansalaissodan jälkeiset tapahtumat ovat Suomen historian rumimpia lukuja. Rankaiseminen ulottui taisteluihin osallistumattomiin naisiin ja lapsiin. Monelle punaleskelle tehtiin mahdottomaksi pitää lapsensa ja ”punikkien pentuja” syrjittiin kaikkialla. Kirkon roolista tässä kaikessa kertoo mielenkiintoinen tilasto, jonka mukaan miespuolisista punaorvoista 25 prosenttia erosi aikuisena kirkosta (Mervi Kaartinen 2008). Näitäkö aikoja kaipaamme? Maria Jotuni kuvaa Huojuvassa talossa avioliittohelvettiä ja erityisen kylmäävä on novelKErSTI JUVa li Hilda Husso. Kirjoittaja on suomentaja, joka tarkastelee yhSiinä neiti-ihminen tuo aviottoman lapsen teiskuntaa, kulttuuria ja kirkollista elämää hoitoon ja rivien välistä käy selvästi ilmi, ettei viistosta näkövinkkelistä. lapsi kauan sinä hoidossa elä. Järisyttävää luPalaute: toimitus@kotimaa.fi ettavaa on myös Pentti Haanpään teksti Suomen henkisestä ilmapiiristä Kirkko ennen sotia. opetti, että Kaikki lapset eivät suinkaan kasvaneet rakastavien biolomiehellä gisten vanhempien huomassa. oli lupa ja velvolliVaarallisten työolojen, hygiesuus kurittaa vaimoa nian puutteen ja sairaanhoidon alkeellisuuden vuoksi isiä ja lapsia. ja äitejä kuoli sekä väkivaltaisesti että tauteihin. Tahtoen tai tahtomattaan raskaaksi tulleella työläis- tai piikatytöllä ei ollut mitään mahdollisuuksia elättää lastaan ja säätyläisneidonkin oli annettava lapsi pois, jos avioliitto ei tullut kyseeseen. Varattomia orpoja sekä vanhuksia ja vam- maisia ”myytiin” huutolaisina pitäjän taloihin niinkin myöhään kuin 1930-luvulla, kuten Juhani Aho kuvaa järkyttävässä kirjoituksessaan Orjamarkkinat. Myös omille lapsille pidettiin kovaa kuria. Lasten keskinäinen kiusaaminen oli vain asiaankuuluvaa välienselvittelyä. Lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei pukahdettukaan. Autoritaarinen yhteiskunta ei kohdellut hyvin heikommassa asemassa olevia. Väkivalta ja alistaminen tulivat kuvaan heti, jos köyhä, nainen tai lapsi ei ollutkaan nöyrä ja tottelevainen. Kirkolla oli oma moraalinen roolinsa tässä kurinpidossa. Se opetti, että miehellä oli lupa ja velvollisuus kurittaa vaimoa ja lapsia, jos nämä eivät totelleet perheen päätä. Hierarkista maallista järjestystä saarnattiin Jumalan tahtona, kirkoissa istuttiin arvojärjestyksessä, säätyläiset etupenkissä, talonpojat keskellä ja torpparit ja loiset perällä. Köyhä kansa ymmärrettävästi tuli siihen tulokseen, ettei kirkko ole heitä varten. Paime- matti Karppinen 10 12 M AT K AL L A K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 MAT K A LL A K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 13 KUKA? Kristillisdemokraattien uusi puheenjohtaja Sari Essayah viihtyy hyvin Lapinlahdella. Paikkakunnalla saa nauttia myös runsaasta kulttuuritarjonnasta. Taidekahvila Luova puun pihalla on ollut kesäaikana esillä värikkäistä kankaista tehty ympäristötaideteos. • Sari Essayah, 48 • Syntymäpaikka: Haukivuori • Kotoisin: Lapinlahdelta • Asunut myös: Vaasassa, Lappeenrannassa, Paimiossa, Helsingissä, Brysselissä • Koulutus: ekonomi – toiminut muun muassa business controllerina ja tilintarkastajana liike-elämän palveluksessa. • Ammatti: poliitikko – ollut eduskunnassa 2003–2007 ja nyt 2015–, europarlamentissa 2009–2014. Aiemmin kristillisdemokraattien puoluesihteeri. • Perhe: aviomies sekä 14ja 17-vuotiaat tyttäret. • Parhaat urheilusaavutukset: 10 kilometrin kävelyssä maailmanmestaruus (Stuttgart 1993) ja Euroopan mestaruus (Helsinki 1994). • Lempimusiikki: Hengellinen ja klassinen musiikki koskettavat sielua, Jaakko Teppo nauruhermoja. • Viimeksi luettu kirja: Ihmeellinen mieli, joka kertoo huippuälykkään autistisen pojan ja hänen perheensä elämästä. Avarakatseinen helluntailainen Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah on kävellyt pitkän tien politiikan huipulle. hon on tehty monta mastoa, joissa jokaisessa on kirkkaanvärinen purje. Lapinlahti on vanha kulttuuripitäjä, eikä ole luovuttanut vieläkään sillä saralla. teksti ja kuvat: Olli seppälä K irjavat kankaat heiluvat syyskuun alun tuulessa lapinlahtelaisen taidekahvila Luova Puun pihassa. Pohjoissavolainen taivas on tänään aurinkoinen, mutta pilvet häilyvät taustalla hyvin tummina. Maisema muistuttaa suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Säätiedotus lupasi iltapäiväkuuroja. Kristillisdemokraattien tuore puheenjohtaja Sari Essayah on sopinut haastattelupaikaksi aiemman pääministerin ja Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen taidekahvilana toimivan mummolan. Katainen on naapurikunnan, Siilinjärven poikia. Järvellä kahvilan edustalla on kirkkovene, jo- Kristillisdemokraattien tilaisuuksissa kirkkokunnista puhutaan tosi harvoin. Sari Essayah tuntee Lapinlahden kuin oman käsilaukkunsa. Hän on asunut siellä lapsuutensa ja nuoruutensa, käynyt koulunsa ja aloittanut urheiluharrastuksensa. Lapinlahdella hän myös innostui politiikasta ja oli pitäjän kunnanvaltuustossa. Eduskuntaan hän tuli valituksi vuoden 2003 vaaleissa. Yllättävää kyllä, Sari Essayah valittiin Arkadianmäelle Varsinais-Suomen vaalipiiristä. • Mottolause: Do your best and leave to God the rest. Sama savoksi: Yritä ies, vuan jätä loput Luojalle. Essayah ja hänen miehensä Robert Knapp – kutsumanimeltään Roope – olivat muuttaneet työn perässä Paimioon. – Kun lähdin vaaleissa ehdolle, moni sanoi, että tuskin kannattaa, sillä varsinaissuomalaiset ovat hitaita ottamaan ihmisen omakseen. Pitää asua ensin parikymmentä vuotta paikkakunnalla. Tulin valituksi. Essayahin lapsuudenkoti sijaitsi kahdeksan kilometriä Lapinlahden keskustasta Mäkikylän Jukolassa. Sari-tytön kasvatti paljolti Lyyti-mummo, sillä äiti kävi viikot töissä kieltenopettajana Iisalmessa. – Tärkeä ihminen oli myös mummoni ottotytär, kehitysvammainen Liisa. Hän oli ikäerostamme huolimatta minulle enemmän sisko kuin täti. ”Tiesitkö, että Sari Essayahin isä on Maroccolainen?”, oli erään keskusteluketjun otsikko Vauva.fi-sivustolla vuonna 2011, kun Essayah nimettiin Kristillisdemokraattien presidenttiehdokkaaksi. Hän sai noin 75 000 ääntä eli vajaat 2,5 prosenttia annetuista äänistä. Isän ulkomaalaisuus on ollut julkisessa tiedossa siitä saakka, kun Sari Essayah alkoi 1990-luvun alkupuolella menestyä kymmenen Käyn paljon puhumassa eri seurakuntien tilaisuuksissa. Koen, että olen kutsumukseltani evankelista. kilometrin kävelyssä. Hänestä tuli mestaruuksien myötä julkkis. Sukunimi on tosiaan peräisin Marokosta. – Isäni ja äitini tapasivat Ruotsissa. He erosivat, kun olin pieni. Kesti 40 vuotta ennen kuin isä otti yhteyttä ja tapasin hänet. Isä asuu nyt Ranskassa ja hänellä on uusi perhe. Nykyisin pidämme kyllä yhteyttä. Essayahin mukaan hänen isänsä oli Suomessa asuessaan muslimi samalla tavalla kuin useimmat suomalaiset ovat luterilaisia. Ihmiset syntyvät kulttuuriin ja sen uskontoon, mutta eivät välttämättä elä sen oppien ja kaikkien tapojen mukaan. Essayahille itselleen usko on tärkeä ja henki- lökohtainen asia. Kristillisdemokraattien uutta puheenjohtajaa on luonnehdittu maltilliseksi ja avaraksi helluntailaiseksi. Hän ei itse mieluusti lähde määrittelemään helluntailaisuutensa laatua, mutta puhuu lämpimästi tilanteista, joissa on ollut erilaisten kirkkokuntien edustajia paikalla. Essayahia voisi pitää siis ekumeenisena helluntailaisena. Brysselissä hänellä oli kaksi avustajaa, luterilainen ja ortodoksi. Sari Essayah käy puhumassa eri seurakuntien ti- laisuuksissa, myös luterilaisten seurakuntien. – Kristillisdemokraattien tilaisuuksissa kirkkokunnista ja niihin kuulumisesta puhutaan tosi harvoin. Kristillisdemokraattisessa puolueessa on edustettuna ekumenian koko kirjo, myös he joiden taustayhteisö ei suhtaudu ekumeniaan kovin suopeasti. Ekumenia ei perinteisesti ole ollut kovassa huudossa esimerkiksi helluntailiikkeen piirissä. Essayah on syntyjään luterilainen, käynyt rippikoulun ja toiminut isosena Lapinlahden seurakunnassa. Lapsena hän kävi myös naapurissa helluntailaisen pariskunnan pitämässä pyhäkoulussa. Helluntailaisuus on muutoinkin ollut läsnä Essayahin elämässä, sillä hänen suutarina toiminut ukkinsa, jota hän ei tosin koskaan ehtinyt tavata, oli helluntaisukua. Ukin veli ja serkku toimivat saarnaajina. Pohjois-Savon helluntailaisuus on vahvasti läsnä Essayhin äidin puoleisen suvun, Korhosten, vaiheissa. Vielä tänäänkin Lapinlahden helluntaiseurakunnassa on paljon hänen sukulaisiaan, pikkuserkkujaan sekä toisia ja kolmansia serkkujaan. 14 MAT K AL L A K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 Essayah selittää helluntailaisuuden historiaa – Emme yhdy vasemmisto-opposition lisävelkakuoroon. Toisaalta olemme leikkaustarpeesta samaa mieltä hallituksen kanssa, mutta niiden määrästä ja painotuksesta hieman eri mieltä. Erityisen pettyneitä Kristillisdemokraatit ovat leikkausten kohdistumisesta pienituloisten etuuksiin, muun muassa eläkkeisiin. Essayah sanoo että kristillisdemokraatit haluavat harjoittaa sparraavaa ja rakentavaa oppositiopolitiikkaa. – Ei ole uskottavaa, että heti kun joutuu oppositioon, ryhtyy kritisoimaan hallitusta asioista, joihin on itse hallitusvastuussa ollut vaikuttamassa. Suomessa työväen uskontona, punaisten löytämänä uskon vapautena. – Moni koki luterilaisen kirkon edustavan liiaksi sisällissodan voittaneen osapuolen näkökantoja. Essayahille on jäänyt mieleen, kuinka lähipiirissä kerrottiin ison talon tyttäristä, jotka avioituivat helluntaiseurakuntaa kuuluvien poikien kanssa. – Tyttäret tehtiin perinnöttömiksi. En tiedä oliko suurin syy aviomiesten helluntailaisuus vai se, että he tulivat punaisten puolelta. Nämä jaot ovat onneksi jääneet historiaan Lapinlahdella. Essayah iloitsee nykyisin erityisesti Lapinlahden Yhteyspäivien saamasta Ekumeeninen teko 2013 -tunnustuksesta. Luterilaiset, ortodoksit ja helluntailaiset ovat pitäneet vuosittain yhteisen tapahtumaviikon. Essayah tutustui helluntailaisuuteen opiskellessaan Vaasassa kauppatieteitä. Hän oli mukana opiskelijatoiminnassa, joka oli luonteeltaan avointa ja käytännön ekumeenista. – Uskon omakohtaisuus jäi vaivaamaan seurakuntanuoriajoista mieltäni. Vaasassa lähdin erään opiskelutoverin pyynnöstä mukaan helluntaiseurakuntaan. Tulin siellä ihan perinteisellä tavalla uskoon. Essayah myös kastettiin Vaasassa. – Kaste on helluntailaisuudessa kuuliaisuuden askel. Usko on tärkein, usko on lahja. Sari Essayahia on toisinaan mediassa kutsuttu evankelistaksi. Sellainen hän ei ole, vaikka sanookin, että evankelistan tehtävä olisi hänelle mieluinen. Essayah ja hänen miehensä ovat käyneet helluntailiikkeen Ison Kirjan Opiston peruskurssin, mutta se ei ole varsinainen evankelistakurssi, eikä valmista mihinkään tehtävään. – Käyn paljon puhumassa eri seurakuntien tilaisuuksissa. Koen, että olen kutsumukseltani evankelista. Essayah sanoo nauttivansa erityisesti tilaisuuksista, joissa ollaan luontevasti yhdessä, ihmiset istuvat riittävän lähellä ja ovat avoimia keskustelulle. Luterilaisen kirkon asioihin Essayah ei puutu tai kommentoi, toisin kuin hänen edeltäjänsä Päivi Räsänen. Uusi puheenjohtaja on todennut, että älkää hyvät ihmiset ainakaan hänen takiaan kirkosta erotko, sillä hän on helluntailainen. – Ajattelen paljon hyvää Suomen luterilaisesta kirkosta. Itse asiassa kaikkien vähemmistöuskontojen on syytä olla kiitollinen luterilaiselle kirkolle, joka on ollut tärkeässä roolissa uskonnonvapauden toteutumisessa. Essayahin mukaan Kristillisdemokraattisella puolueella ei ole erityistä suhdetta luterilaiseen kirkkoon. Puolueen viiden viimeisen puheenjohtajan joukossa on kaksi vapaiden suuntien edustajaa, Essayhin lisäksi Esko Almgren ja Toimi Kankaanniemi. Sari Essayah muutti takaisin kotikuntaansa vuonna 2014, kun hän putosi vaaleissa Europarlamentista. Perheen teini-ikäiset tyttäret Noora ja Nea vaihtoivat Brysselin 3 000 oppilaan kansainvälisen koulun pienimuotoisempaa pohjoissavolaiseen oppimisympäristöön. Essayahilla ja hänen miehellään Roopella on Lapinlahdella talo. Se sijaitsee tontilla, jonka kunta lahjoitti Lapinlahden Vetoa edustaneelle maailmanmestarille vuonna 1993. Talo sijaitsee reilun kilometrin päässä Lapinlahden keskustasta rauhallisella alueella. Taloa ei tämän jutun valokuvissa näy, sillä Essayah haluaa vaalia perheensä yksityisyyttä. Essayah perheineen kuuluu Lapinlahden helluntaiseurakuntaan, jossa on vajaat 300 jäsentä. Hänen miehensä Roope on seurakunnassa diakoniatyöntekijänä. Lapinlahden helluntaiseurakunta tukee useita lähetystyöntekijöitä. – Hallituksen leikkaukset kehitysavusta osuvat rajusti järjestöihin, myös helluntailiikkeen Fidaan, ja mahdollisesti myös meidän tukemiimme hankkeisiin, Essayah sanoo. Kun puheissa päästään politiikkaan, Essayhin olemukseen tulee uudenlainen piirre. Hän ei enää ole yhtä välitön ja nauravainen, vaan asiallinen, jopa voimakastahtoinen. On helppo kuvitella puhujaksi entinen määrätietoinen huippu-urheilija. Essayah on allekirjoittanut kaksi kansalaisaloitetta. Toisessa vaaditaan hoitohenkilökunnalle oikeutta kieltäytyä osallistumasta aborttitoimenpiteeseen, toisessa esitetään, että laki sukupuolineutraalista avioliittolaista hylättäisiin. – Allekirjoitin Aito avioliitto -aloitteen lähinnä kannanottona niin sanottua tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Haluaisin säilyttää nykysysteemin eli avioliittolaki on eri sukupuolta oleville ja parisuhdelaki samaa sukupuolta oleville. Essayah sanoo kuitenkin olevansa kriittinen koko kansalaisaloitejärjestelmää kohtaan. – Osa aloitteista on laadittu toiveen ja osa lakialoitteen muotoon. Aloitteiden vaikutukset voivat olla yllättäviä ja niiden käsittely työlästä. Essayhanin mukaan oppositiolla on paljolti sama kokonaiskuva hallituksen kanssa Suomen talouden tilasta, mutta sen hoitokeinoista ei olla samaa mieltä. Kristillisdemokraatit ja RKP ovat löytäneet toisensa monissa asioissa. Ei ole uskottavaa, että heti kun joutuu oppositioon, ryhtyy kritisoimaan hallitusta asioista, joihin on itse hallitusvastuussa ollut vaikuttamassa. Ollessaan ensimmäisen kauden kansaedustaja Essayahia pyydettiin ryhtymään puheenjohtajaehdokkaaksi. Myös Päivi Räsänen oli silloin ehdolla. Essayah ja Räsänen keskustelivat tilanteesta. Essayah päätyi tukemaan Räsästä, jolla oli jo kokemusta politiikassa ja puolue-elämässä. – Koin itseni silloin liian kokemattomaksi. Nyt tilanne oli toinen, Essayah kommentoi valintaansa Kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi pari viikkoa sitten. Linjapuheessaan hän sanoi, että vastakkainasettelun ilmapiiri Suomessa huolestuttaa häntä eniten. ”Erilaisuutta ei pidä vähätellä tai yrittää tehdä esimerkiksi elämästä julkisessa tilassa hajutonta, mautonta tai ns. ”arvovapaata”. Kasvavien elämänkatsomuksellisten ja kulttuuriristiriitojen kanssa on opittava elämään. Tarvitsemme vanhan ajan kohteliaisuutta toisinajattelevia kohtaan”, Essayah sanoi. Puhuessaan hän korosti myös, että oman kulttuurin, uskontonsa tai elämänkatsomuksensa tunteminen on paras lähtökohta myös toisten ymmärtämiselle. Essayahia kuvastaa jollain tavalla myös hä- nen kellonsa. Brysselissä olevilla tai olleilla euroedustajilla näkee hyviä kelloja, koska he näkevät niitä paljon lentoasemilla. Työtoverit, eli Keski- ja Etelä-Euroopan maista tulevat mepit myös tuntevat kellokulttuurin. Essayah helähtää nauruun, kun häneltä kysyy, onko sinulla hieno kello. – Ei ole, vaan jostain marketista ostettu Fore-merkkinen. En yleensäkään osta mitään luksusta tai merkkituotteita. Riittää, että tavara toimii ja täyttää tehtävänsä. Essayahilla ei ole mitään erityistä aikafilosofiaa. – Aikaa on yleensä liian vähän. Hetken mietittyään hän täsmentää, että totta kai urheillessa minuutit ja sekunnit olivat tärkeitä. – Kun lopetin urheilun, olin hetken ihmeissäni, että kuinka vuorokaudessa on näin paljon tunteja. Tajusin, että harjoittelu vasta olikin vienyt paljon aikaa. Essayah pitää kelloa oikeassa kädessä, vaikka on oikeakätinen. Yleensähän oikeakätisten kello on vasemmassa kädessä. – Opettaja puhui koulussa kellokädestä, kun tarkoitti vasenta, vaikka minulle kellokäsi oli oikea. Menen vieläkin joskus ymmälleni siitä, kumpi on oikea ja kumpi vasen, Essayah sanoo hymyillen. Y H D E S SÄ K O T I M A A 1 0 . 9. 2 0 1 5 Mitä Estherille tapahtui? KIRJA Juutalainen nainen selvittää sukunsa vaiheita. Katja Petrovskajan teos Ehkä Esther sijoittuu samaan sarjaan kuin muutama vuosi sitten myös Tammen Keltaisessa kirjastossa julkaistu Amos Ozin omaelämäkerrallinen kirja Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Molemmissa teoksissa kirjailija kertoo juutalaisen sukunsa tarinaa Euroopan eri vaiheissa ja juutalaisvainoissa. Lukijalle ne välittävät oleellisia asioita historiasta, ihmisyydestä ja sen puutteesta. Katja Petrovskaja syntyi Kiovassa vuonna 1970. Hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi 14. kerroksessa uudessa neuvostolähiössä. Kirja kuvaa välähdyksittäin lapsen kasvamista Neuvostoliiton veljeskansojen perheessä, jossa kaikkien väitettiin olevan samanarvoisia. Nykyään Petrovskaja asuu Berliinissä ja kirjoittaa saksaksi. Hänen sukuunsa liittyy se erityinen piirre, että kahdensadan vuoden ajan suvussa on ollut kuuromykkien lasten opettajia. Esi-isät ja äidit perustivat kouluja ja orpokoteja eri puolille Eurooppaa. Ehkä Esther -teoksen teksti kulkee monella aikatasolla. Kirja ei ole helppo lukukirja, vaan se vaatii syvää keskittymistä. Teksti sisältää lukuisia konsonanttipitoisia nimiä sekä siirtymiä paikasta ja ajasta toiseen. Lukija kyllä palkitaan, mutta ei yllättävällä loppuratkaisulla, vaan kertomuksella, joka selvittää yhden suvun lisäksi ihmisyyden vaiheita. Kirjailija etsii tietoa sukulaisistaan käyttämällä nykyinformaatiotekniikan välineitä, esimerkiksi Googlea. Kirjan yksi lukuisista helmistä on puolen sivun mittainen virke, joka kuvaa Googlea ihmisiä kaitsevana Jumalana. Kiovan lähistöllä sijaitseva Babi Jari on paikkana keskiössä. Babi Jar on iso rotko metsässä, jonne saksalaiset am- Sukunsa historiaan ei voi jäädä asumaan. puivat Toisessa maailmansodassa 100 000–200 000 ihmistä. Heistä valtaosa oli juutalaisia. Babi Jar sijaitsi aikoinaan Kiovan laitamilla, mutta kaupunki on kasvanut sen ympärille. Nykyisin se on lähinnä puisto, jossa ”urheiluasuiset naiset hölkkäävät, pojat pelaavat jalkapalloa, miehet juovat penkeillä olutta ja eläkeläiset keräilevät tyhjiä pulloja.” Babi Jar oli Neuvostoliitossa pitkään virallisesti unohdettu ennen kuin venäläinen kirjailija Jevgeni Jevtušenko kirjoitti siitä kymmenille kielille käännetyn runon 1960-luvun alussa: ”Olen jokainen vanhus/joka täällä ammuttiin, / jokainen lapsi/joka täällä ammuttiin.” Senkin jälkeen kesti vielä kuusi vuotta, ennen kuin Babi Jariin pystytettiin pieni muistopatsas siellä surmatuille ihmisille. Minä luulen, että hänen ni- mensä oli Esther, Katja Petrovskajan isä sanoi puhuessaan omasta isoäidistään. Nimi ei ollut lapselle oleellinen, sillä isoäitiä puhuteltiin aina babuškaksi. Petrovskaja kuvaa Estherin elämän loppuvaiheita saksalaisten valtaamassa Kiovassa, josta isoisoäiti ei enää päässyt pakenemaan muun perheen mukana. Perhe oli kuvitellut voivansa palata pian takaisin. Petrovskaja kirjoittaa siitä, miten liikuntavammainen Esther lähtee raahustamaan kohti Babi Jaria ja elämänsä loppua. Pala palalta kirjailija selvittää, tai uskoo, tai kuvittelee saavansa selville, mitä tapahtui suvun eri jäsenille. Kirja kuvaa myös sitä, että menneistä tapahtumista on aika siirtyä eteenpäin, sukunsa historiaan ei voi jäädä asumaan. Lukija saattaa jäädä miettimään, miten vähän lopulta tietää omien isovanhempiensa ja heidän vanhempiensa vaiheista. Silti nämä edesmenneiden sukupolvien kokemukset vaikuttavat seuraaviin sukupolviin. Kuka kuiskii korviimme tarinoita tapahtumista, joilla ei ole todistajia, ja miksi? Petrovskaja kysyy. Ehkä Esther -teos pakottaa myös miettimään, mikä jälki ylipäätään jää yksittäisen ihmisen elämästä. Maanpiiri kantaa enemmän lopullisesti unohdettujen, kuolleiden ihmisten luita kuin meitä eläviä ihmisiä. Samalla on lohdullista ajatella, että yksittäiselle ihmiselle riittää elämä siinä ajassa, mihin hän on syntynyt. Vaikka ihminen ei olisi jättänyt yhtään jälkeä, omana aikanaan hänen elämänsä on voinut olla merkityksellistä. Petrovskajan kirja kysyy, miten elää ihmisiksi suhteessa toisiin ihmisiin ja kansoihin poliittisten myllerrysten ja sotien keskellä. Jokainen ihminen rakentaa tätä tarinaa. MARI TEINILÄ Katja Petrovskaja: Ehkä Esther. Suomentanut Ilona Nykyri. Tammen Keltainen kirjasto. 277 s. 15 JUUTALAINEN KERTOMUS Kulttuurisesti varsin monoliittisen, talonpoikaistaustaisen ja suomenkielisen Suomen uumenissa on myös pieniä, vähän tunnettuja alakulttuureja. Yksi sellainen ovat Suomen juutalaiset. Suomen juutalaisen äidin poikana syntynyt, pitkän diplomaattiuran tehnyt René Nyberg on kirjoittanut sukutarinan Viimeinen juna Moskovaan. Kirja kertoo sangen omaperäisellä tavalla hänen äidin puoleisen juutalaisen sukunsa vaiheista 1930-luvun Suomessa ja Latviassa. Myöhemmin kerronta laajenee suvun ja juutalaisten kohtaloihin Baltiassa, Venäjällä, Neuvostoliitossa, Saksassa ja Israelissa. Kirjoittajan omat vaiheet ovat kirjassa vain sivuosassa. Tarinan taustalla tekstin vahva ja koskettava kirjallinen perussävel on kirjoittajan äidin henkilökohtainen tragedia. Nuori juutalaistyttö Feigo (Fanny) Tokazier menee 1937 salaa naimisiin luterilaisen suomalaisen, Bruno Nybergin kanssa. Seurauksena uskonyhteisön hylkäämisestä tytön perhe katkaisee lähes täysin välinsä tämän kanssa. Näin eräänlainen henkinen kunniamurha saatteli rakkauden valinnutta Feigoa elämään, johon liittyi myös kastaminen luterilaisen kirkon jäseneksi 1940. Kirjan toinen päähenkilö on kirjoittajan äidin serkku, Latviassa, Neuvostoliitossa, Israelissa ja Saksassa merkillisen ja vaiheikkaan elämänsä elänyt serkku Mascha Jungman. Tämän pakomatka Baltiaa valloittavan Saksan armeijan alta junalla Neuvostoliiton sisäosiin on antanut kirjalle sen nimen. Kirja on harvinaisesta aiheesta tehty mielenkiintoinen katsaus yhden perheen ja suvun erikoisiin vaiheisiin. On myös ansiokasta, että sukutarinaa liitetään laajempiin historiallisiin yhteyksiinsä. Monilla Suomen juutalaisilla on juuret Baltiassa ja Itä-Euroopassa. Kirja on muistutus siitä, että näillä suomalaisilla on sukulaisia, jotka tuhoutuivat holokaustissa tai neuvostoterrorissa. Ajassa ja paikassa edestakaisin pomppiva kerronta tosin kaipaisi lukukokemuksen helpottamiseksi hieman lisää silloittamista ja hiomista. Ehkä sisältöä viimeisteltäessä olisi myös voinut tehdä enemmän valintaa. Nimiä ja kutsumanimiä vilisevään kirjaan liitetty sukutaulu on selkeyttävä kädenojennus kiinnostuneelle lukijalle. JUSSI RYTKÖNEN René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan. Siltala. 221 s. Taide valtaa kirkot UskOn yÖ 19.9.2015 Katso missä: uskonyo.fi 16 M AT K AL L A K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 MATK A LL A K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 Laestadiusta etsimässä Kolarissa Sieppijärveltä Lappeaan menevällä Laestadius-polulla voi tehdä pienimuotoisen pyhiinvaelluksen aina Pajalaan saakka. Samalla voi etsiä todellista Lars Levi Laestadiusta. E n tiedä Lars Levi Laestadiuksesta kovinkaan paljon, kun lähden taivaltamaan hänen mukaansa nimettyä luonto- ja pyhiinvaelluspolkua Kolarin Sieppijärven kylästä kohti Ruotsin rajalla sijaitsevaa Lappeaa. Perustiedot pohjoisen herätysliikkeen perustajasta ja johtajasta ovat tietysti tutut. Niiden lisäksi muistan pohjoispohjanmaalta kotoisin olevien ystävieni kertoneen, miten lapsena piha- ja koululeikeissä lapset jakautuivat automaattisesti vastakkaisiin leireihin sen mukaan, tulivatko he herännäis- vai lestadiolaisperheistä. Olen kotoisin suuresta kaupungista, jossa lestadiolaiset hukkuivat muiden ryhmien tavoin isoon massaan. Siellä moinen jakoperuste olisi tuntunut todella oudolta. Ehkä on hyvä, ettei Laestadiuksen persoona ole minulle kovin tuttu. Ehkä polun päästä voin löytää hänestä jotain aitoa ja todellista. Polun lähtöpaikka pienessä Kolarin kuntaan kuuluvassa Sieppijärven kylässä on mainiosti viitoitettu jo Tornio-Kilpisjärvi tieltä alkaen. Itse taival alkaa komean puisen kaarikyltin alta. Pian vastaan tulee myös ensimmäinen taulu, jota koristaa raamatunlause. Lähtöpaikalla on ohjeistettu, että polulla voi tehdä pienimuotoisen pyhiinvaelluksen. Idea on mainio, sillä raamatunpaikat avautuvat luonnon helmassa eri tavoin kuin kotona tai kirkossa istuen. Vaelluksella maailman ja omat mittasuhteet tiedostaa paremmin. Olen tarkoituksella jättänyt matkatavaroista pois tiiliskiviteokset Laestadiuksen elämästä, osin siitäkin syystä, että kaksi mukana kulkevaa pientä opaslehtistä painavat repussa paljon vähemmän. Ensimmäinen lehtisistä, Utrag af undertecknads Dagbok, on vuodelta 1842. Taivallettuani muutaman kilometrin kaunista, auringonpaisteista kuusimetsää istun hetkeksi kivelle ja alan lukea toisen, kauan sitten kuolleen ihmisen päiväkirjaa. Päiväkirjansa otteissa Laestadius kuvaa tapaamiensa lappalaisten arjen iloja ja suruja. Erityisen huolestunut hän on pohjoisen kansan jumalasuhteesta, alkoholinkäytöstä ja koulunkäynnistä. Tekstistä välittyy kuva aidosta kansanpapista, joka välittää tapaamistaan ihmisistä ja suhtautuu heihin lempeästi ja kunnioittavasti. Laestadius tuntuu osaavan sulautua kansaan ottamatta kuitenkaan vastaan viinaryyppyjä, joita Lapin perukoilla tuolloin tarjoiltiin liiankin usein tutuille ja muukalaisille. Nousen jatkamaan matkaa- ni. Polku sukeltaa metsän seasta junaradan ja VR:n Sieppijärven seisakkeen poikki. Mikäli en halua kävellä koko 20 kilometriä, voi Laestadiuksen jalanjäljissä taivaltaa myös etapeissa. Auton voi jättää melkein mihin vaan, sillä metsäautotiet risteilevät polun poikki tiuhaan. Tähän polkuun on painautunut historiallisia kerroksia. Kulkureitti on satoja vuosia vanha, sillä sitä pitkin tiedetään nykyisin Ruotsin puolella sijainneen kylän miesten vaeltaneen Sieppijärvelle heinäntekoon jo 1600-luvun lopulla. Myöhemmin 1800-luvulla polkua käyttivät matkoihinsa sieppijärveläiset, jotka matkasivat Pajalan kirkkoon. Reitin kytkös Laestadiukseen on siinä mielessä ohut, ettei osata täydellä varmuudella sanoa, kävelikö Pajalan kirkkoherra sitä koskaan. Kulkureitin nimittäminen Laestadius-poluksi ei silti ole historiallinen vääryys. Laestadiuksen maineen kiiriessä polkua käyttivät ahkerasti hänen seuraajansa, jotka hartaina matkasivat kuulemaan herätysjohtajansa puheita Pajalaan. Raja Ruotsin ja Suomen välil- lä on sekä kirjaimellisesti että symbolisesti veteen piirretty viiva. Tornionjoki ei ennen Suomen sodan (1808–09) päätöstä ollut millään tavalla luonnollinen Suomen ja Ruotsin erottava vesiraja. Sen molemmin puolin asui etnisesti täysin suomalaista väestöä pitkälle nykyisen Pohjois-Ruotsin keskiosiin saakka. Kompromissiraja siitä tuli, kun Venäjä valloitti Suomen. Tornionjoki sattui kulkemaan Venäjän rajaksi vaatiman Kalixjoen ja Ruotsin tavoitteleman Kemi- ja Ounasjoen välissä. Vaikka monet suomalaissuvut jäivät näin Ruotsin puolelle, väki ei moneen kymmeneen vuoteen lotkauttanut korvaansa rajapuheille, vaan souti joen yli asioillaan. Tämä mahdollisti myös Laestadiuksen maineen kiirimisen nopeasti Suomen puolelle. Vaikka Venäjä alkoi valvoa tiukemmin rajaansa 1800-luvun loppupuolella, Suomen ja Ruotsin lestadiolaisten yhteys säilyi ja polku pysyi maas- Vaelluksen päätteeksi voi ihailla Laestadiuksen patsasta Pajalassa. Laestadius tuli pappissuvusta, johon oli naitu useiden sukupolvien ajan saamelaisia. Hänellä oli siis itselläänkin saamelaisjuuret. Laestadius oli paitsi täysin Jumalan Sanalle omistautunut saarnamies, myös armoitettu kasvien kerääjä ja tuntija, pohjoisen Linné. tossa seurojenvieton ja rajat ylittäneiden naimakauppojen myötä. Laestadius-polulla on selkeät opasteet matkailijoille. Polku lähtee liikkeelle Sieppijärven kylästä. Polun puolivälissä Kuurusen- Luonnontilaisen polun varrella voi nähdä samoja kasvilajeja, joita Laestadius keräili matkoillaan. vaarassa vastaan tulee Laavukirkko, jonka Oulun piispa Samuel Salmi siunasi kirkolliseen käyttöön syksyllä 2006. Samalta taukopaikalta löytyy myös lukittu kota, tulipaikka ja lähde. Polttopuut on tehty valmiiksi ja paikat ovat muutenkin siistissä kunnossa, aivan kuin Laestadiuksen saarnojen kansan elämään tuomasta järjestyksestä muistuttaen. Tauolla tutustun siihen puoleen Laestadiuksen persoonassa, jota jotkut liikkeen myöhemmistä jäsenistä ovat kuulemani mukaan vähätelleet. Laestadius oli paitsi täysin Jumalan Sanalle omistautunut saarnamies, myös armoitettu kasvien kerääjä ja tuntija, pohjoisen Carl von Linné. Kasveihin ja luontoon Lars Levi oli hurahtanut isovelipuolensa Carl-Eric Laestadiuksen opastamana. Myös Carl-Eric oli Ruotsissa hyvin tunnettu pappi. Kasvitieteilijä Lars Levi Laestadius -opas kertoo, että nuori pappismies teki lukuisia vaelluksia pitkin Suomen, Ruotsin ja Norjan tuntureita kartuttaen rikasta kokoelmaansa ja opiskellen kasvitiedettä teologian ohella Uppsalan yliopistossa. Laestadius-polun kulkemi- Osa reiteistä kulkee pitkospuita pitkin. 17 nen olisikin Laestadiukselta itseltään kestänyt kauan, sillä hän olisi todennäköisesti koko ajan ollut rähmällään maassa kukkien, lehtien, varpujen, mättäiden ja sammalten kimpussa, matkakumppaneiden hermoja koetellen. Teoriaa tukee herätysjohtajasta tehty pilapiirros, jossa Laestadius pönöttää Ranskan kuninkaan kunniamerkki rinnassaan, piirroksessa näkyy Punamullalla maalattu Pajalan pappila oli Lars Levi Laestadiuksen kotipaikka. kumaraselkäinen, silmälasit nenällä myhäilevä, liperikaulainen biologinörtti, joka pitelee kasvinkeruuvälineitä kädessään. Polku jatkuu luontonsa puolesta komeana, mutta taivaanrannalla alkusyksyn mahtavia sateita lupailevat pilvet pakottavat kääntymään Piimäkaltiolta takaisin lähtöpaikalle. Laestadiuksen persoonaan tutustuminen jatkuu Ruotsin puolella. Pajala on pieni parintuhan- nen asukkaan kunnantaajama vain kivenheitto Suomen rajasta. Laestadius-polun kulkeminen saa siellä symbolisen päätöksen, sillä herätysjohtaja vietti Pajalan kirkkoherrana elämänsä viimeiset vuosikymmenet. Pajalan pappilassa on Laestadius-museo, jonka opas Anneli Mäkinen korostaa Laestadiuksen rakastaneen pohjoisia alueita ja niiden asukkaita yli kaiken. – Laestadius tuli pappissuvusta, johon oli naitu useiden sukupolvien ajan saamelaisia. Hänellä oli siis itselläänkin saamelaisjuuret. Varmasti hän olisi saanut helpon viran jostain eteläisemmän Ruotsin seurakunnasta, mutta hän meni ensin Kaaresuvantoon ja sitten tänne, koska piti pohjoista, sen kansaa ja luontoa kotinaan. Pajalan uuden pappilan pää- oven yläpuolelle on kaiverrettu vuosiluku 1861. Rakennus valmistui samana vuonna kun Laestadius kuoli. Hän ei ehtinyt asua talossa, mutta sen sijaan samassa pihapiirissä oleva vanha pappila kantaa monta muistoa kirkkoherrastaan. Sisältä löytyy muun muassa kirjoituspöytä, piippu sekä luodikko, jota Laestadius käytti metsästysretkillään. Von Wrightin lintumaalariveljeksetkin tulivat hänen luokseen pohjoista luontoa kartoittaessaan, samoin ranskalaiset retkikunnat ja Ruotsin sankaribotanisti Carl von Linné. Pihapiiristä joelle päin näkyy Laestadiuksen rintapatsas. Katse on pohjoiseen päin. Anneli Mäkinen kertoo, että mallina käytettiin piirrosten lisäksi herätysjohtajan jälkeläistä, joten se lienee kohteensa näköinen. Rintakuva vienoine hymyineen muistuttaa enemmän pilapiirrosta kasvinörtistä kuin karismaattista herätysjohtajaa. Laestadius-polkua kulkiessa ja museovierailulla minulle muodostuu herätysjohtajasta lämmin, inhimillinen ja välittävä kuva. Laestadius ei vaikuta olleen yksioikoinen tyyppi, vaan monipuolinen yhdistelmä erilaisia piirteitä. Ehkä hän oli yhtä aikaa tarkka Jumalan Sanan, Jumalan luoman luonnon ja ihmisyyden tuntija. Sanasta tiukasti kiinni pitänyt pappi, joka moitti syntiä, mutta varoi kuitenkaan olemasta ankara heikoille. Tällaisen Laestadiuksen jalanjäljissä minäkin voisin kuvitella kulkevani. TeKsTi jA KuvAT: jAnne Könönen 18 KO KOUS - , KU RS S I- JA LEIRITIL AT K O T I M A A 1 0 . 9. 2 0 1 5 KO KO US -, KU RS S I - JA LE I R I TI L AT K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 T i l a a k o k o u s - , k u r s s i - j a l e i r i T i l aT. Jamilahden kansanopisto Tikkupolku 1, Hamina • puh. 05 755 6600 • www.jamilahti.fi • toimisto@jamilahti.fi Vivamo Vivamontie 2, 08200 LOHJA puh. 0207 681 760 vivamo@sana.fi, vivamo.fi Kairosmaja Kappelitie 2, 98530 PYHÄTUNTURI puh. 0207 681 730 kairosmaja@sana.f, kairosmaja.fi Oronmylly 19 KUUSAMOON! Kuusamon seurakunta tarjoaa retkeileville ryhmille, leirikouluille ym. majoitus- ja ruokailumahdollisuuden luonnonkauniissa Kuusamossa. Yhteydenotot ja varaukset: Käylän rajaseutukeskus p. 050-310 5824 www.kuusamonseurakunta.fi • Leirejä ympäri vuoden. • Tahkon laskettelukeskus lähellä. Kokoukset, riparit, kurssit, tyhy-päivät, loma... Kansan Raamattuseuran loma- ja kurssikeskukset tarjoavat elämyksiä ja monipuolista ohjelmaa ympäri vuoden. Tule yöpymään tai lomailemaan. Tutustu kurssi- ja tapahtumatarjontaamme. Oronmyllyntie 250, 59310 SÄRKISALMI puh. 0207 681 740 oronmylly@sana.fi, oronmylly.fi Orisberg Åbergintie 38, 61560 ORISBERG puh. 040 511 9599 orisberg@sana.fi, orisberg.fi Säynämö Sompasaarentie 42, 79700 HEINÄVESI puh. 040 576 4412 saynamo@sana.fi, saynamo.fi Maatilamatkailu Mannila Tervonsalmi Punkaharjun kansallismaisemassa, vuosien kokemuksella rippikoululeirejä. Levinniementie 15, 72210 TERVO puh. 017 387 2185 tai 044 384 6134 tervonsalmi@sana.fi, tervonsalmi.fi Osallistu koko perheen avioliittotapahtumiin syksyllä 2015! kansanraamattuseura.fi Lokakuun–toukokuun leireistä -10 %. Kysy tarjousta. Puh. 015-644 400 www.maatilamatkailumannila.com maatilamatkailu.mannila@co.inet.fi 3.-4.10. Järvenpää 13.-15.11. Karkku Ilmoitukset osoitteeseen: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Kulttuurikeskus Sofia • Kulttuurikeskus ja ihmisten kohtaamispaikka meren rannalla • Keskeisellä sijalla uskonnon, tieteen ja taiteen näkökulmat ekumeenisessa vuorovaikutuksessa. Painopisteinä henkinen kasvu, ekologia ja yhteisöllisyys • Sofia on myös kokoushotelli, joka sopii järjestöille, yrityksille, seurakunnille ja rippileirien järjestämiseen • Ortodoksinen kappeli, joka sopii myös luterilaisiin hartauksiin • Seminaareja, kursseja, retriittejä ja taidenäyttelyitä • Yhteisökoti (senioritalo), josta voi ostaa asunnon Tervetuloa tutustumaan Sofiaan! Kulttuurikeskus Sofia Kallvikinniementie 35 00980 Helsinki Puh. 010-277 9102 myynti@sofia.fi www.sofia.fi Saa rakastaa. www.askellehti.fi 21.-22.11. Hartola parempiavioliitto.fi 050 354 4468 Parempi avioliitto Kotimaan loppuvuoden teemanumerot: 22.10. Kirja ja kulttuuri • 26.11. Adventti • 17.12. Joulun tuplanumero Ilmoitusmarkkinointi: Pirjo Teva 040 680 4057, Mervi Juutilainen 044 520 5560 20 Y H DE S SÄ nojatuoli Toivon murusia R omaninainen istuu hankalannäköisesti polvillaan rautatieaseman nurkalla. Hän helistelee kertakäyttömukissa paria kolikkoa. Vältän katsekontaktia. Syyllinen olo jää seuraan pitkään. Ajatukset pyörivät kerjäläisnaisen ympärillä. Jos minä olisin tuossa polvillani, totisesti toivoisin saavani rahaa kuppiin. Mutta miten tuolla naisella on ollut varaa matkustaa Suomeen? Onko joku maksanut hänen matkansa? Miksi? Missä hän yöpyy ja peseytyy ja syö? Taas on kaatunut pakolaisvene Välimerellä, valtava määrä köyhiä ihmisiä meren pohjassa. Uutista lukiessa nousevat kyyneleet silmiin ja vatsaan koskee. tietenkin olisi aina parempi, että asiat hoidettaisiin kuntoon K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 ”Uskossa ja elämässä kaikki on aina kesken” Katekumenaattiryhmissä ei ole oikeassa olemisen vaatimusta – tai edes mahdollisuutta. Nykyihmisen arki kaikkine sävyineen otetaan todesta. Silti ryhmä liittyy vahvasti kirkkovuoteen ja ikivanhaan jumalanpalvelusperinteeseen. jatkan rautatieasemalta junalla lapsenlasten luo. 11-vuotias tähelsinkiläinen maallikkoaktiivi, lakimies Lauri Kopponen on ollut ohjaajana useilla noin vuoden mittaisilla aikuisen uskon tutkimusmatkoilla Roihuvuoren seurakunnassa. Katekumenaatti-vuoden aikana tehdään syväsukellus sekä pienryhmässä mukana olevien ihmisten arjen kysymyksiin että uskon ja opin ydinasioihin. – Ihmisten käsitys kirkkomme opista on usein kahlitseva. Pelätessään harhaoppisuutta he tukahduttavat monia ajatuksiaan, joita kuvittelevat vääriksi. Katekumenaattikeskustelut vapauttavat ihmiset tajuamaan, että asiat eivät ole kliseisiä tai mustavalkoisia, Kopponen sanoo. Kirkkohallituksen aikuistyöstä vastaavan asiantuntijan Juha Luodeslammen mukaan arjen elämän keskeneräisyys ja valmiit uskon totuudet muodostavat jännitteen, jolle katekumenaattiryhmässä on tilaa. Suomalaisessa kulttuurissa uskon asioista ei yleensä jutella naapurin kanssa, vaan ainoastaan samanmielisten porukoissa. Tällöin muodostuu vahva paine säilyttää ajatukset entisellään. Katekumenaatti antaa mahdollisuuden täysin uusien ja yllättävien näkökulmien löytämiseen. – Kristinuskossa kaikki on pohjimmiltaan koko ajan kes- lEEna HiEtamiES leena.hietamies@kotimaa.fi 21 Vapaus etsiä uusia, yllättäviäkin näkökulmia kristinuskoon tekee perinteestä elävää ja aikuisesta uskosta aitoa. Maria Sten, Virpi Vikman, Marjaana Kanerva ja Juha Luodeslampi kuuluvat katekumenaattia kehittävään työryhmään. KuVa: JuKKa GranStröM KriStitYn vaElluS Aikuista uskoa etsivä katekumenaattivuosi vapauttaa stereotypioista ja harhaoppisuuden pelosta. lähtömaassa. Silloin ihmiset ystävineen ja omaisineen saisivat tehdä työtä, käydä koulua ja asua kotonaan. Mitä minun pitäisi tehdä? Onko oikein vai väärin antaa romanikerjäläiselle kolikko? Vai pitäisikö minun tehdä ihan jotain muuta? Liittyä johonkin järjestöön ja alkaa aktiiviksi? Yrittää saada kaikki maailman äidit yhteen takomaan järkeä jälkeläisiinsä. Yhteisellä päätöksellä vihapuheista saisi korvilleen heti. Tässä ympärillä vellovat isot asiat, joihin en mitenkään heti ja ryminällä pysty vaikuttamaan. Tuntuu vaan pahalta. Väsyttää, kun omissakin asioissa on huolia. Rasmus on jo odottamassa. - Mun kaverit Minh ja Dan tulee tänään meille, hän ilmoittaa. - Kiva, olet saanut kavereita uudessa koulussa? kysyn. - Joo, kaikki meidän luokan pojat. Koulun vaihtoa pelättiin, kun edellisessä oli paljon kiusaamista. Tässä koulussa on monta maahanmuuttajaa. Minh on vietnamilainen ja Dan on kotoisin jostain arabimaasta. Rasmus ei edes huomaa kavereidensa eri syntyperää. Ronja oli menossa koulun jälkeen shoppailemaan eli ostamaan uutta kynää Christinan kanssa. Tämän äiti on virolainen. Minulla ei ollut enää paha olla. Maailmasta voi tulla parempi paikka. Y H D E S SÄ K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 I ken, usko ei tule valmiiksi. Katekumenaattiryhmä voi olla turvallinen paikka ihmetellä yhdessä keskeneräisten rukousten kanssa. Siellä ei ole ennalta määrättyjä puheenparsia ja valmiita hengellisiä lauseita, joihin olisi pakko liittyä, Luodeslampi sanoo. nivoutuvat keskusteluissa osaksi hengellistä maailmaa ja näin teologia muuttuu teoriasta lihaksi, Kopponen kuvailee. Seurakuntayhteyden löytyminen on yksi katekumenaatin päätavoitteista. Useita ryhmiä ohjannut metsätalousinsinööri ja IT-alan ammattilainen Virlauri Kopponen on ollut hämpi Vikman Hyvinkäältä kokee mästynyt siitä, miten hyvin kapalkitsevaksi, kun ryhmäläiset tekumenaatti toikotiutuvat sunTurvalmii. Se on kirknuntain messuun lisessa tai perustavat kovuoden rytmiä seuraava kokoonilmapii- myöhemmin seutumisten jakso, rakuntaan avoirissä ihminen jonka aikana pienmia raamattupiiuskaltaa kääntää rejä. ryhmässä mukasielunsa nurin. na olevat etsijät, Ryhmiä ohjatesmatkakumppasaan Vikman on nit eli vapaaehtoiset maallikot, iloinnut myös siitä, että mukaryhmän ohjaajat ja pappi pohtina olevien oikeassa olemisen vat mahdollisimman avoimestarve vähenee. sa, tasa-arvoisessa ja suvaitse– Edes Raamatussa ei yleensä vaisessa hengessä ryhmäläisten ole asioihin vain yhtä totuutta, mielestä olennaisia uskon ja arsieltä löytyy useita eri näkökulkielämän kysymyksiä. mia. Suvaitsevaisuuden tärkeKatekumenaatti-sana tuys on kirkastunut minulle sekä lee kreikankielen sanasta katekatekumenaattiryhmissä että chein, joka tarkoittaa opettateologian opintojen kautta. On mista, tien näyttämistä ja ohriemullista huomata, että eri tavoin ajatteleva ei välttämättä jaamista. Vaikka vuoden aikana saa myös tietoa luterilaisesta ole yhtään enemmän väärässä kuin minä. Kukaan ei voi ryhtyä opista, ovat keskeisessä roolissa etsiminen, pohdiskelu, seuJumalaksi ja kertoa, mikä tulkinta on ainoa oikea, Vikman rakuntayhteyden ja oman paisanoo. kan löytäminen, elämän jakaJotta ryhmä toimii, sen kesminen ja intuitiiviset oivallukkinäisen luottamuksen ja kunset. Arjen mystiikkaakaan ei nioituksen on oltava syvä. Tahalveksita. paamisissa kuultuja asioita ei Ryhmän toiminta muotoutuu sen jäsenten näköiseksi. Sa- puhuta muualla. Tyhmiä kysymalla kirkkovuosi ja messuihin myksiä tai naurettavia ajatuksia ei ole. Kenenkään uskoa ei arviosallistuminen luovat toiminoida tai arvostella. Jokainen saa nalle selkeän rungon. olla oma itsensä. – Ihminen jää helposti omien – Turvallisessa ilmapiirissä hienojen ajatustensa vangiksi ihminen uskaltaa kääntää sieja niistä uhkaa tulla totuus. On tärkeää, että niitä ravistellaan lunsa nurin, Lauri Kopponen yhdessä, jolloin ymmärrys elätoteaa. mästä lisääntyy. Ihmisten ve– Katekumenaattiryhmä ei reslihaiset kokemukset arjesta ole ohjaajan oikeassa olemisen foorumi tai terapiaryhmä. Ryhmässä olemme ihmisiä ihmisille ja ohjaajana pyrin takaamaan, että jokaiselle on tilaa ja kaikkia kuullaan, Vikman sanoo. Terveydenhoitaja Eeva-Liisa Yrttimaa Kurikasta lähti mukaan katekumenaattiin epäillen, mutta on nyt toiminut myös ryhmänohjaajana. Hän kohtaa työssään paljon ihmisiä ja kiinnittää huomiota vuorovaikutukseen. – Tasavertaisen jakamisen, ihmettelyn ja luottamuksen ilmapiiri kolahtivat minuun. Eri-ikäiset ryhmäläiset olen kokenut rikkautena. Olen saanut oivalluksia, jotka kantavat. On mahtavaa pysähtyä keskellä arkea isojen kysymysten äärelle, Yrttimaa sanoo. Nykymuotoinen katekumenaatti syntyi toisen maailmansodan jälkeen Ranskassa. Suomeen se rantautui Ruotsista noin 10 vuotta sitten. Katekumenaatilla on kuitenkin juurensa jo alkukirkon kasteopetuksessa. Kouluttaja Marjaana Kanervan mukaan nykyisessä hengellisessä ilmastossa toi- minnalle on samantyyppinen tilaus kuin alkukirkossa. Perustiedot kristinuskosta ja kirkosta ovat ohentuneet. – Ihmisillä on silti tarve olla hyvän puolella ja kokea yhteyttä, kuulua joukkoon. Nämä asiat löytyvät kristinuskon ytimestä ja niiden kautta kirkkoon pettynyt voi löytää takaisin. – Pidän katekumenaatista, koska se tarjoaa tiukasta opillisuudesta vapaan tilan tuulettaa sisäistä maailmaa ja löytää lepoa ja iloa. Toiminnalla on rakenne, mutta silti kyse on elävästä virrasta, Kanerva sanoo. Kirkkohallituksen ruotsinkielisen aikuistyön asiantuntija Maria Stenin mukaan katekumenaattiryhmäläiset ovat Jumalan lahja seurakunnalle. Seurakunta rukoilee heidän puolestaan. – Heille ei tarjota valmista pakettia, vaan kokonaisuus rakentuu osallistujien kysymysten varaan. Kyseessä ei ole irrallinen ryhmä, vaan osa seurakunnan toimintaa ja jumalanpalveluselämää. Elokuun lopulla Järvenpään Seurakuntaopistolla pidetys- sä pohjoismaisessa katekumenaattiseminaarissa todettiin, että kirkon on kunnioitettava myös heitä, joille mikään ei ole pyhää. – Ateisti ei kunnioita sitä, minkä kokee taikauskoksi, fanaatikko ei kunnioita toisin tulkitsevaa ja rasisti ei näe Jumalan kuvaa pakolaisessa. Kirkon tavaramerkkinä pitää kuitenkin aina olla kaikkien kunnioitus. Tämän eteen pitää tehdä työtä, sanoo kirkkoherra Ulrik Sandell Kauniaisista. Emilia KarHu 22 Y H D E S SÄ Musikaali Billy Elliotin pääosissa on lapsinäyttelijöitä, kuvassa Amos Brotherus. kuvA: MirkA klEEMolA K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 Luterilaisten sokeus L Ort.fi -sivuston mukaan arkkipiispa korosti luterilaisten kanssa käydyn ekumeenisen dialogin hyvää kehitystä. Mutta kaikki ei Leon mukaan ole pelkkää teologista auvoa. ”Pohjoismaissa luterilainen kirkko on tiiviisti yhteydessä enemmistödemokratiaan. Ongelmana eivät ole demokratian arvot, vaan joskus jopa sokea asettautuminen ’kenen maa, sen uskonto’ -periaatteen taakse. Jos jopa eettissisältöinen päätös tehdään enemmistödemokratiapäätöksenä, on luterilaisen kirkon piirissä käsitys, että se täytyy hyväksyä myös kirkossa.” Selkokielellä sanottuna tässä arvosteltiin Pohjolan luterilaisten kirkkojen taipuvuutta saman sukupuolen suhteiden hyväksymiseen, siunaamiseen ja avioliittoon vihkimiseen. Tanssiva toivo TEATTErI Billy Elliot on vetävä ja tavallista fiksumpi musikaali. Per aspera ad astra. Vaikeuksien kautta voittoon. Billyn tie tähtiin alkaa yhteiskunnallisen murVanha sananparsi on toiminut lukuisten ihmisroksen merkeissä. Kaivosteollisuus on romahten rohkaisijana. Se on myös monien kirjojen, tamassa, koko elinkeino ja kaivosyhteisöt katoaelokuvien, näytelmien ja musikaalien perussamassa. Billy ponnistaa eteenpäin ja yhteisö näkee noma. lopulta Billyn kilvoittelussa vertauskuvan paremTarina lahjakkaasta nuoresta, joka tavoittelee masta tulevaisuudesta ja antaa tukensa. unelmaansa yhteisön vaikeuksista huolimatta, on Näytelmän lopussa Billy lähtee Lontoon kuninperuskertomus, voimaannuttava arkkityyppi, jokaalliseen balettikouluun – anteeksi juonipaljasta varsinkin populaarikulttuuri kierrättää ahketus – ja Billyn isä ja veli painuvat muiden kaivosrasti erilaisin muunnelmin. miesten kanssa hissillä maan uumeniin, kuin helYksi tämän teeman parhaita esimerkkejä on vettiin ja kadotukseen. Symboliikka on harvinaiBilly Elliot. Se on alun perin sen selvää. Yksilön pitää tavoiSymboliikka menestyselokuva, josta on tehtella omaa tietään. ty menestysmusikaali. Jopa 10 on harvinaimiljoonan ihmisen väitetään Billy Elliotissa on myös lapsisen selvää. nähneen sen jo. Nyt Billy Elliot näyttelijöitä ja kolme eri miehiYksilön pitää tavoitella on nähtävissä suomeksi Heltystä. Näkemässäni esityksessä omaa tietään. singin kaupunginteatterin varpääroolissa oli Amos Brothesin vetävänä esityksenä. rus ja hänen mainiona ystävänään Kasperi Virta. Näyttämöllä kuullaan ElOikeastaan Billy Elliot on tavallista monisyisemton Johnin säveltämää musiikkia. Markku Nepi peruskertomus tanssijapojan taipaleen alusta. nosen ohjaama esitys on energinen ja koskettava, Tapahtumien taustalla on 1980-luvulla Britannisiis kaikkea mitä musikaalilta voi toivoa. assa käyty katkera kaivoslakko. Julkisuudessa on puhuttu Billy Elliotin kielenBillyn äiti on kuollut. Hän elää isoäitinsä sekäytöstä. Totta, siinä kiroillaan paljon ja rumat kä kaivoksessa työskentelevien isänsä ja veljensä sanat (ei kuitenkaan pahimpia) sanotaan niin kanssa. Billy harrastaa nyrkkeilyä, kuten työläiskuin ne ovat. Tällä halutaan arvatenkin alleviivakaupungin poikien oletetaan tekevän. Tosin Billy ta työväenluokkaista puhetapaa 1980-luvun kaiei ole siitä lainkaan innostunut. vosyhteisössä. Onko se nyky-Suomessa tarpeelSattumalta Billy jää seuraamaan tyttöjen baletlista, on katsojan päätettävissä. tituntia ja innostuu tanssista. Tästä seuraa konMinua kielenkäyttö ei häirinnyt. Ikäsuositus flikti perheen kanssa, joka ei arvosta tanssia penesityksellä on 10 vuodesta ylöspäin. Lastennäynin vertaa. Sitä pidetään asenteellisesti naismaistelmästä ei kuitenkaan ole kyse, vaikka päähenkiten miesten hommana. Samaan aikaan alkaa kailönä lapsi onkin. vosten yksityistämisestä liikkeelle lähtenyt lakko. OLLI SEPPÄLÄ Eletään Margaret Thatcherin uusliberalismin Billy Elliot Helsingin kaupunginteatterissa, Linnanmäen Peacock-teatterissa. kovimpia aikoja. Lisäksi Leo paheksui tapauksia, joissa luterilainen pappi tietoisesti on kastanut (?) tai haudannut ortodokseja, tai jakanut näille sairaalassa ehtoollista. Entä jos ortodoksi hädässään pyytää sakramenttia? Leo sanoi luterilaisilta tulleiden ideoiden seka-avioliittojen ehtoollisyhteydestä tai samaa sukupuolta olevien vihkimisestä vaikeuttavan merkittävästi ortodoksis-luterilaista dialogia. Ylipäätään dialogi reformaation kirkkojen kanssa todettiin kokouksessa haasteelliseksi. Niiden luterilaisten, jotka jatkuvasti ovat huolissaan Suomi-kuvasta ulkomailla, pitäisi nyt varmaan huolestua idän kirkossa saamastamme maineesta. Toisaalta pata kattilaa soimaa. Symbioottisessa kuuliaisuudessa oikealle esivallalle maailman ortodoksiset kirkot hakkaavat luterilaiset 7–0. Mutta siitä ja ekumeenisista vieraanvaraisuuksista toisen kerran. Nyt iso asia on tässä: Venäjän ortodoksinen kirkko sulki taannoin dialogin oven Suomen luterilaisen kirkon edestä. Mahtaako kotimaisen dialogin kohtalo olla joskus sama? JUSSI rYTköNEN jussi.rytkonen@kotimaa.fi Kirjoittaja on Kotimaan artikkelitoimittaja. 23 Wanhanajan hengessä TEOLOGIASSA TAPAHTUU uterilaisten syntejä sivuttiin ekumeenisesti kuun vaihteessa päättyneessä Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin piispainkokouksessa Turkin Istanbulissa. Suomen ortodoksista kirkkoa paikalla edustivat arkkipiispa Leo, Oulun metropoliitta Elia ja Joensuun piispa Arseni. Y H D E S SÄ K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 lAPPAJÄRVi Kirkkokansa saapui sanankuuloon 1800-luvun tunnelmissa. Paikalla oli myös jalkapuu. lappajärven kirkossa tehtiin viime sunnuntaina aikahyppy 1800-luvulle, kun paikkakunnan kirkon 250-vuotista taivalta juhlittiin Wanhanajan jumalanpalveluksen merkeissä. Seurakuntalaiset siunailivat jalkapuuhun joutuneiden Tapio ja Kirsti Aution kohtaloa. KuvAT: Tomi olli M essu oli myös osa Lappajärven kunnan 150-vuotisjuhlaa. Paikalle hiljalleen kokoontunut kirkkokansa oli sonnustautunut seurakunnan toiveen mukaisesti pääasiassa 1800-luvun tyyliin tai tummiin asusteisiin. Kirkossa noudatettiin tuon ajan istumajärjestystä, sillä miehet istuivat kirkon oikealla puolella ja naiset vasemmalla. Lisäksi paikkakunnan eliitille oli varattu omat paikat. Kirkkoherra Ari Auranen sukelsi saarnassaan menneeseen, sillä hän käytti siinä Lappajärven kirkkoherrana vuosina 1832–1875 toimineen Jacob Fellmanin sanoja. Vuodelta 1845 peräisin oleva yli puolituntinen saarna oli kuitenkin lyhennetty reilun kymmenen minuutin muotoon. – Saarnassa muistutetaan elämän rajallisuudesta, ja siitä kuinka kuljemme kaikki kohti kuolemaa. Osa saarnan kielikuvista on varsin synkähköjä, mikä kuului tuohon aikaan. Saarna päättyy kuitenkin iloon ja positiivisuuteen. Sen ydinsanomasta nousee esiin ylösnousemuksen sävyttämää toivoa. Mielestäni saarna on tietyiltä osin käyttökelpoinen tänäkin päivänä, Auranen kertoo. Kirkkoherra Ari Auranen asteli muun kirkkokansan tapaan paikalle tapulin läpi. Sanankuulijoita saapui paikalle mukava määrä. Jumalanpalveluksessa, lappajärven kirkossa, kuultiin Jacob Fellmanin vanhaa saarnaa. Jumalanpalveluksessa ei käy- tetty virsien säestyksessä urkuja. Veisaaminen tapahtui kanttori Martti Peltokankaan laulun johdolla. Kirkossa kuultiin myös menneen ajan henkeen sopivasti monenlaisia kirkollisia kuulutuksia. Kirkkoherra Auranen ilmoitti sanankuuloon tulleille muun muassa eräästä talosta karanneesta pässistä. Kirkonmenojen jälkeen seurakuntalaiset kokoontuivat vaihtamaan kuulumisia ja ajatuksia kirkkokahvien pariin. Wanhanajan jumalanpalveluksen yhteydessä käytössä oli Pelko jalkapuuhun päätymisestä ennaltaehkäisi todennäköisesti useita kolttosia. 1800-luvun hengen mukaisesti jalkapuu. Häpeärangaistusta kirkon edustalla kärsivät Tapio ja Kirsti Autio. Rangaistuksi joutuminen oli yli 35 vuotta poliisina työskennelleelle Tapio Autiolle mielenkiintoinen kokemus. – Nyt oli hyvä hetki testata tällaistakin roolia, koska jään muutaman kuukauden päästä eläkepäiville. Ja onhan se niin, että meillä kaikilla on aina sen verran sovitettavaa, että pieni rangaistus on paikallaan, Autio hymyilee. Hänen mukaansa vuonna 1848 lakkautettu rangaistusmenetelmä oli aikanaan tehokas. – Näin uskon, sillä häpeä ja silmätikuksi joutuminen oli varmasti monelle kova paikka. Pelko jalkapuuhun päätymisestä ennaltaehkäisi todennäköisesti useita kolttosia. Hengellisyys on Tapio Autiolle tärkeää. Miehen käsistä on syn- tynyt Lappajärven Ylipäähän 120-paikkainen kivimaalauskirkko, missä on pidetty myös monia seurakunnallisia tilaisuuksia. – Yhteys Jumalaan ja siitä kumpuava hengellisyys ovat minulle elämän peruspilareita. Toivoisinkin henkisten asioiden olevan enemmän läsnä ihmisten elämässä, sillä kiire ja tekniikka ovat vieraannuttaneet monet perusasioiden ääreltä. Luojallamme on meille paljon asiaa, kun vain pysähdymme kuuntelemaan, Autio pohtii. Tomi olli 24 Y H DE S SÄ K O T I M A A 1 0 . 9. 2 0 1 5 PERHEUUTISET VAPAAEHTOISENA Musiikki vei vapaaehtoiseksi 75 VUOTTA täyttää 10.9. toiminnanjohtaja, järjestöneuvos Jouko Lahti Helsingissä. Perhepiirissä. VAPAAEHTOISENA Sanna Vainikka sai Kuusankosken seurakunnan Housebandin vastuulleen reilut kolme vuotta sitten. Musiikki on aina ollut tärkeällä sijalla elämässäni. Nyt se on minulle sekä sivu- että vapaaehtoistyö. Vuonna 2005 rippikoulun jälkeen päädyin Katja Kallion vetämään Kuusankosken seurakunnan Housebandiin pianistiksi ja laulajaksi. Nyt bändi on minun vastuullani, ja meitä on siinä kaikkiaan viisi. Nuorin on menossa rippikouluun, yksi sai juuri ajokortin, ja muut ovat syntyneet vuonna 1998. Kyllä minua vanhimpana totellaan, vaikka nuoret välillä ovatkin vähän itsepäisiä. Housebandin muodostavat laulajien ohella perussoittimet eli rummut, basso ja piano, jossa minä tällä erää tuuraan. Toistaiseksi olemme ilman kitaraa. täyttää sunnuntaina 20.9. rovasti Wilhelmiina Honkanen (aik. Lahja Pyykönen) Kuopiossa. Seurakuntayhtymä tarjoaa kirkkokahvit eläkkeelle siirtymisen merkeissä Keskusseurakuntata- SEURAKUNNAT PAIKKOJA AVOINNA Kanttori Esa Pyöriä on saanut Suomen Kirkkomusiikkiliiton myöntämän kanttorin erityisansiomerkin. Tunnustus suomalaisen kirkkomusiikin hyväksi tehdystä työstä luovutettiin Pyöriän läksiäiskonsertissa 30. elokuuta. Pyöriä siirtyi eläkkeelle 1. syyskuuta toimittuaan kanttorina Savonlinnassa 25 vuotta. Toimistosihteerin virka Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa on haettavana toiminnallisen osaston toimistosihteerin virka. Hakuaika päättyy 1.10.2015 klo 15. Hakuilmoitus on kokonaisuudessaan luettavissa hiippakunnan kotisivuilla osoitteessa www.oulunhiippakunta.evl.fi. Café Mikael: pe 11.9. klo 10–12 Koskenkylän Mikelintuvassa, Jeannette Sjögård-Andersson, Maria Virtanen. Pyhäkoulu: su 13.9. klo 11.00 Koskenkylän Mikaelintuvassa, Heli Rantanen. Kaksikielinen pyhäkoulu: su 13.9. klo 13.00 Isnäsin Solbackassa, Katarina Forsell. Diakonia-ammattikorkeakoulu on valtakunnallinen ammattikorkeakoulu. Uusi kampus valmistuu vuoden 2016 alussa Helsingin Kalasatamaan ja tämän jälkeen kampuksemme sijaitsevat Helsingissä, Porissa, Turussa, Pieksämäellä ja Oulussa. Diakin omistajiin kuuluu kirkko ja joukko merkittäviä kirkollisia järjestöjä. Diak jatkaa vahvoja eurooppalaisia koulutusperinteitä ja luo sosiaalisia innovaatioita. Haemme nyt Diakonia-ammattikorkeakouluun muutosjohtajuuteen kykenevää rehtoria Ilmoitukset osoitteeseen Rehtorin tehtävänä on osakeyhtiölaissa toimitusjohtajalle säädettyjen tehtävien lisäksi johtaa ammattikorkeakoulun toimintaa ja päättää ammattikorkeakoulua koskevista asioista, vastata ammattikorkeakoulun tehtävien taloudellisesta, tehokkaasta ja tuloksellisesta hoitamisesta, vastata hallituksessa käsiteltävien asioiden valmistelusta, esittelystä ja täytäntöönpanosta. Rehtorin työnkuvaan kuuluvat myös henkilöstöön liittyvät hallinnolliset tehtävät. kiinnostuitko? lisätietoja tehtävästä antavat Diak hallituksen puheenjohtaja Olli Holmström, puh. +358 50 483 6313 8.9.2015 klo 13.00-15.00 ja 15.9. klo 16.00-18.00 Varapuheenjohtaja Ilkka Mattila, puh. +358 40 517 6100 11.9. klo 9.00-11.00 ja 14.9. klo 15.00-17.00 Täytä hakemuslomake palkkatoiveineen ja liitä mukaan hakemuksesi ja CV:si osoitteessa uratori.mps.fi 20.9.2015 mennessä. ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi KOUVOLAN SEURAKUNTAYHTYMÄ Kouvolan seurakuntayhtymä muodostuu viidestä seurakunnasta, yhteisistä työmuodoista ja hallinnosta. Seurakuntien väkiluku on noin 66 800. Yhtymän ympärivuotisen henkilöstön määrä on noin 250. Lisätietoja: kouvolanseurakunnat.fi Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa Kouvolan seurakuntayhtymässä on haettavana 30.9.2015 klo 15.00 mennessä kolmen vuoden määräaikainen Talouspäällikön virka www.kotimaa24.fi/ Haemme talousosaajaa ammattitaitoiseen hallintotiimiimme. Ranuan seuRakunta etsii vakinaisiin virkoihin Kanttorin virka on ns. muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävä virka. Nuorisotyönohjaajan viran tehtäviin kuuluvat myös lähetyssihteerin tehtävät. Tiedustelut kirkkoherra Pentti Kallioranta, 040 502 3908. Kirkko neuvostolle osoitetut hakemukset on toimitettava 21.9.2015 klo 14.00 mennessä osoitteeseen Ranuan seurakunnan kirkkoneuvosto, Pappi lantie 11, 97700 Ranua. Lisätietoa virasta ja tarkemmat hakuohjeet seurakunnan kotisivuilla www.ranuanseurakunta.net. www.kotimaa-yhtiot.fi PALVELUHAKEMISTO Muutama kaverinikin käy seuriksella vapaaehtoisena. Minulle vapaaehtoistyö antaa ennen kaikkea monipuolista musiikkikokemusta. Musiikkia tahtoisinkin tehdä täysipäiväisesti, mutta on mietittävä, mikä on se minun juttuni. Pelkällä keikkailulla tai levyillä ei elä. Ehkä voisin tavoitella laulun- tai musiikinopettajaksi. Sijaisuuksia olen jo tehnytkin. Haaveeni on vielä joskus järjestää hyväntekeväisyyskonsertti, joka liittyisi jotenkin lapsiin ja nuoriin. HANNELE NIEMI Kustantaja Pyydä tarjous p. 020 741 6051 www.c2smartlight.com Tervolan seurakunnassa on haettavana Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki PL 279, 00181 Helsinki NUORISOTYÖNOHJAAJAN VIRANSIJAISUUS Päätoimittaja: ajalle 1.10.2015–30.9.2016 tai kunnes varsinainen viranhaltija palaa virkaan. Lähetysyhdistys Tehtävään kuuluu varsinainen nuorisotyö (mm. viikko- ja kausitoiminta, retket ja leirit), rippikoulu- ja kouluyhteistyö sekä muut esimiehen kanssa sovitut työtehtävät Tehtävän hoito vaatii valmiutta ilta-, viikonloppu- ja leirityöhön sekä oman auton käyttöä. p. 040 752 0868 Odotamme sinulta oma-aloitteisuutta, tavoitteellista työotetta, hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja ja verkko-osaamista. Viran kelpoisuusehtona on piispainkokouksen hyväksymä nuorisotyönohjaajan tutkinto, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenyys ja konfirmaatio. Mahdolliset muutkin pätevyydeltään saman tason hakijat huomioidaan. Palkkaus määräytyy vaativuusryhmän 502 mukaan (vähimmäispalkka 2.282,82 €). Peruspalkan lisäksi maksetaan viranhaltijan työkokemukseen perustuvaa vuosisidonnaista henkilökohtaista palkanosaa (enintään 15 % peruspalkasta). Koeaika on 3 kk. Valitun on ennen palvelussuhteen alkamista esitettävä ote rikosrekisteristä (RLL 6 § 2. mom.) ja hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan. Hakemukset ansioluetteloineen to 24.9.2015 klo 15 mennessä: Tervolan seurakunta, Kirkkokuja 4, 95300 Tervola tai tervola@evl.fi. Kuoreen tai viestikenttään merkintä: nuorisotyönohjaajan viransijaisuus. Lisätiedot: kirkkoherra Heikki Holma, p. 050 437 0001, heikki.holma@evl.fi voimasanoja PIPLiA. puh. 010 838 6500 info@piplia.fi www.karjalanevankelinenseura.net MYYNTIPALVELU Tikkupolku 1 49460 Hamina Puh. 05-755 6650 Fax 05-755 6670 puh. 010 838 6520 myynti@piplia.fi www.pipliakauppa.fi LAHJOITUKSET FI58 8000 1800 0557 83 Suomen Pipliaseura | www.piplia.fi PL 54 | 00241 HELSINKI PÄIVÄN TUNNUSSANA HELSINGIN RAAMATTUKOULU www.helsinginraamattukoulu.fi Mari Teinilä Levikki ja lukijamäärä 38.563 kpl (LT 2010) Laajan valikoiman ja 76.000 lukijaa (KMT Lukija 2011) Rauhan Sana www.lyrs.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 MEDIATIEDOT 2012 LED ulkovalaistusratkaisut pihoille ja hautausmaille. KUVA: HANNELE NIEMI teen hääkeikkaa, mikä taas vie vapaaehtoistyöltä aikaa. tyopaikat Koko hakuilmoitus löytyy osoitteesta: kouvolanseurakunnat.fi/ rekrytointi tai evl.fi/rekrytointi. Tiedustelut: hallintojohtaja Riitta Lonka, p. 040 765 4166, riitta.lonka@evl.fi KANTTORIA sekä NUORISOTYÖNOHJAAJAA Sanna Vainikka, 25, heittää nuortensa kanssa keikkaa niin gospel-illoissa kuin messuissakin. 25 TUNNUSTUKSET PAIKKOJA AVOINNA Keikkoja teemme esimerkik- si gospel-illoissa ja tapahtumissa, joissa nuorilla on vetovastuu. Joskus on useita esiintymisiä peräkkäin, välillä harvemmin. Tahti on noin keikka per kuukausi. Viime vuonna teimme jouluOminta musiikkiani on klasproggiksen, jonka sekä suunsinen ja rock/metalli, Nightnittelin että johdin. Siihen wish ja Evanescence. Itsekin sävellän, sovitan ja sanoitan, osallistui toistakymmentä lauyleensä englanniksi. lajaa, kaksi rumpalia, kaksi kiSuomeksi olen toistaiseksi taristia sekä torven- ja huiluntehnyt yhden hengellisen kapsoittajat. Esitimme uuteen uskoon sopaleen, ja esittänyt sitä muun vittamiamme perinteisiä joumuassa messuissa. lubiisejä. Laulajien kanssa Olen syntyisin Kuusankosaloitimme harjoittelun jo sykken Väkkärästä. syllä. Lopputulos Minulle Keväällä muuoli onnistunut. tin Valkealan Kokemus opetvapaaToikkalaan, misti ainakin sen, ehtoistä seurakuntaan mitä voin tuletyö antaa ennen kertyy matkaa. vaisuudessa tehkaikkea monipuoTyöskentelen dä toisin. lista musiikkikoke- McDonalds’illa Teen monenlaikouluttajana ja musta. sia bändihommia vuoropäällikköja projekteja joko nä, ja välillä jousoolona tai nuorten ohjaajana. dun sovittelemaan aikatauluVuodesta 2003 olen käynyt jani leipätyön ja vapaaehtoisPohjois-Kymen musiikkiopistöiden välillä. tossa pianon ja klassisen lauViime syksynä jouduinkin lun tunneilla. Äänialani on kovähentämään nuorten kansloratuurisopraano. sa käyttämiäni tunteja. Kesällä 65 VUOTTA lossa (Suokatu 22) klo 10 alkavan messun jälkeen. Y H D E S SÄ K O T I M A A 1 0 . 9. 2 0 1 5 Uusheräyksen Keskusliitto ry www.uusherays.fi p. 08 4639 200 hyvän palvelun kristillinen kirjakauppa. Ilmoitusmarkkinointi Puh. 020 754 2350 KOTIMAA-YHTIÖT www.sacrum.fi Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki PL 279, 00181 Helsinki Puh. 020MYYMÄLÄ: 754 2000 HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI Faksi 020 754 2343 AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 Sähköpostit: puh. 020 754 2350 etunimi.sukunimi@kotimaa.fi www.sacrum.fi Sari Havia 020 754 2284 Jaana Mehtälä 020 754 2309 Myynti- ja markkinointipäällikkö: Minna Zilliacus 020 754 2361 Ilmoitustrafiikki: Pirjo Teva 020 754 2292 Aineistot: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi (otsikoksi lehden nimi ja julkaisupäivä) www.sujuu.fi Ilmoitushinnat Ilmoitusmarkkinointi Pirjo Teva 040 680 4057 2,50 e/pmm Sähköposti: 1/2 -sivu vaaka etunimi.sukunimi@kotimaa.fi 1/1 -sivu Ilmoitustrafiikki: Määräpaikka s. 5040 oikea alakulma, Jukka Heinänen 750 3036 2 x 150 mm Takasivu ½-sivu vaaka Sähköposti: Takasivu 1/1-sivu ilmoitusmyynti@kotimaa.fi viite: ”Kotimaa” Ilmoitushinnat Lisäveloitukset 2,50 €/pmm + alv 60 24 % Ilmoitusvalmistus e/tunti + alv 23 %. 19 39 8 21 42 Ilmoit Ilmoitusvaraukset ja aineistot: Julkaisuaikataulu edellisen viikon perjantaina klo Nro12 mennessä Ilmestyy Varaus/aineisto Teema/erikoisp 1 5.1. 28.12.11 3 19.1. 11.1. 8 23.2. 15.2. 13 29.3. 21.3. 21 22 23 24 25-26 27 28-29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 24.5. 31.5. 7.6. 14.6. 21.6. 5.7. 12.7. 26.7. 2.8. 9.8. 16.8. 23.8. 30.8. 6.9. 13.9. 20.9. ti 15.5. 23.5. 30.5. 6.6. 13.6. 27.6. 4.7. 18.7. 25.7. 1.8. 8.8. 15.8. 22.8. 29.8. 5.9. 12.9. Sähköpostitse 2 12.1. 4.1. tilauspalvelut@kotimaa.fi 4 26.1. 18.1. Tilaushinnat 5 2.2.kk 130,80 25.1. Kestotilaus 12 € 6 9.2.kk, K24 ja 1.2. Kestotilaus 12 7 16.2. KotimaaPro 154,80 € 8.2. Matkailu Koulu ja uskonn Yhteisvastuu Vähintään kuukauden ajaksi 9 1.3. 22.2. tilattavien sanomatai29.2. aikakauslehtien 10 8.3. Kokous-, kurssiverokanta on 10 % 1.1.2013 11 15.3. 7.3. lähtien ja digilehden 24 %. 12 22.3. 14.3. Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan 14-15 5.4. 28.3. Pääsiäisen tupla luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen 16 19.4. 11.4. hoitamiseen sekä lain sallimaan 17 26.4. 18.4. asiakasmarkki henkilörekisteri18 3.5.nointiin25.4. lain 19 puitteissa. 10.5.Pidätämme 2.5. oikeuden hintojen muutokseen. 20 pe 18.5. 9.5. Kesämenot & ku Kirkon musiikkij Juhannuksen tu Herättäjäjuhlat, Kesän tuplanum Kokous-, kurssi- Y H DE S SÄ K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 Tamperelainen pastori Timo Pöyhönen, 43, rukoilee myös seurakuntalaisten puolesta. RADIO & TV HARTAuDET Yle Radio 1 aamuhartaus arkisin klo 6.15 ja 7.50. Perjantai 11.9. Kirkkoherra Satu Saarinen, Oulu. lauantai 12.9. Pappismunkki Serafim Seppälä, Ortodoksinen kirkko, Espoo. Maanantai 14.9. Kappalainen Ilkka Mäkinen, Oulu. Tiistai 15.9. Toimittaja Jan Ahonen, Espoo. keskiviikko 16.9. Professori (emeritus) Lars Aejmelaeus, Järvenpää. Torstai 17.9. Kappalainen Leena Sipola, Nurmijärvi. kuva: akseli Plane Rohkeasti kynnyksen yli MInun RukOukSEnI Timo Pöyhösen rukouselämä muuttui samaan aikaan, kun hänestä tuli pappi. Elämässäni on ollut monen- la, tuntuu se aluksi vaikealta ja tunkkaiselta. laisia vaiheita liittyen rukoukKynnys jatkaa on korkea, ja seen. Pitkään rukoilin vain sen moni tyytyykin tällaiseen lattakia, koska kunnon uskovan teaan rukouselämään, ellei sitpitää rukoilla. Silloin rukous ten lopeta sitä kokonaan. Itsetuntui kuitenkin taakalta, joskin jäin aikaisemmin kynnyksa ei ollut sen enempää intoa sen tälle puolen. kuin potkuakaan. Parin kuukauden tuskaisen Kun ryhdyin papiksi vuonja yksinkertaisen rukouksen na 1998, alkoi elämässäni uusi vaihe. Kaipasin syvempää ja aikana mieleeni tuli erilaisia todellisempaa uskonelämää. oivalluksia. Muistin esimerHalusin, että rukous voisi olkiksi Martti Lutherin sanola enemmän kuin neen, että sydän Halusin, pitää lämmitpelkkä velvolliettä suus. Rupesin yktää rukoukselle. Vaikka se aluksi sin omassa korukous tuntui vaikealta, dissani harjoitte- voisi olla enemaloin ylistää Julemaan rukoilemän kuin pelkkä malaa joko omin mista. Istuin olosanoin tai luin huoneen sohvan velvollisuus. Raamatusta psalnurkkaan ja pyymeja ääneen. Mietiskelin Jeesin yhtä ja samaa asiaa: Jeesus suksen kärsimystä ja sen mertule minulle todellisemmaksi. kitystä. Etsin aktiivisesti työPikku hiljaa aloin ymmärtää, kaluja, joiden kautta voisin mistä tässä oikein on kyse. lämmittää omaa sydäntäni ja Monen rukoilijan – kuten päästä rukouskynnyksen yli. myös minun – ongelma on Niin sitten tapahtui, että pameissä taistelevat liha ja henrin kuukauden jälkeen aloin ki. Liha vastustaa kaikkea henkokea Jumalan hengen voigellistä, ennen kaikkea rukous- maa. Alkuperäiseen rukoukta. Kun ihminen alkaa rukoilseeni vastattiin. Jeesus muut- tui todellisemmaksi, ja se taas on vaikuttanut siihen, miten teen hengellistä työtä. Parhaimmillaan työ on sitä, että saa armon palvella hengessä, olla Jumalan työtoverina ja välineenä auttaa toisia kohtaamaan elävä Jumala. Silloin koen työni mielekkäänä, ja kun tuohon virtaan pääsee, niin rukouskin tuntuu maailman parhaalta. Rukoukseni on pitkään ollut se, että kun laitan käden toisen päälle, tämä ihminen saa kokea tulevansa siunatuksi. Kun se tapahtuu, se on suuri ilon aihe sekä rukoiltavalle että minulle. Rukoilen myös seurakuntalaisten puolesta paljon. Pyyntöni on, että Jumala kasvattaisi pienestä seurakuntaversosta suuren puun, joka alkaisi tuottaa hedelmää, olisi siunauksesi muille. Mielestäni sen pitäisi olla kaiken hengellisen työn päämäärä. Rukouksessa määrä ei vaikuta tehoon, vaan omaan kokemukseeni siitä, miten voin kohdata Jumalan. LAuRA SILTALA iltahartaus arkisin klo 18.50, lauantaisin klo 18.00. Perjantai 11.9. Toimittaja Kaisa Raittila, Helsinki. lauantai 12.9. Kirkkomusiikin jatko-opiskelija Martti Laitinen, Espoo. Ehtookelloina Kangasalan kirkon kellot. Maanantai 14.9. Dramaturgi Pekka Kyrö lukee Jobin kirjaa (6:22–9:24). Tiistai 15.9. Joensuun piispa Arseni, Ortodoksinen kirkko, Kuopio. keskiviikko 16.9. Kappalainen Erkki Laine, Mikkeli. Torstai 17.9. Kirkkohallituksen perhe- ja parisuhdetyön asiantuntija Minna Tuominen, Porvoo. JuMALAnPALVELukSET Yle Radio 1 sunnuntai 13.9. 10.00 Jumalanpalvelus Oulujoen kirkosta. Saarna ja liturgia kirkkoherra Satu Saarinen. Avustava pastori Antti Leskelä. Kanttori: Lauri Nurkkala. Urkuri: Leo Rahko. Gaudiate-kuoro johtajanaan Lauri Nurkkala. Virret: 447:4; 397; 530; 232; 329:2,5 MAIJA P. ENSI PYHÄNÄ 11.00 vaasan Helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus. Saarnaajana pastori Tero Koivisto. Juontajana seurakuntatyöntekijä Maarit Koivisto. Todistuspuheenvuoro Esa Mäkinen. 16. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Jumalan huolenpito”. Tekstit: Ps. 86:1, 3–7, 2. Moos. 16:11–19, 31, 35, Ap.t. 20:32–35 tai 1. Tim. 6:17–19, Matt. 6:19–24. Tv1 sunnuntai 13.9. klo 10.00 Yhteispohjoismainen jumalanpalvelus sønder Bjertin kirkosta Tanskasta. Saarna pastori Tine Illum, kanttori: Søren Andresen. Kuorot: Bjertkoret ja Bjert Bette Kor. liturginen väri on vihreä. MuuT OHJELMAT paasti valittavissa. Yle Radio 1 sunnuntai 13.9. klo 12.15 Horisontti. Tv1 lauantai 12.9. klo 15.10 Pisara. Professori Risto saarinen. Torstai 17.9. klo 22.00 ulkolinja: Palestiina - valtiota ei tule. 20 vuotta sitten Oslossa sovittiin Palestiinan hallinnosta ja jälleenrakentamisesta ja kuitenkin Gazan ja Länsirannan tilanne on nyt huonompi kuin koskaan. Tv2 Maanantai 14.9. klo 11.15 näin meidän perheessä. Minun Jumalani. 10-vuotias Visnupriya rukoilee Krishnaa ja 11-vuotias Victor näyttää, millaista elämä Jeesuksen kanssa voi olla. Yle Teema lauantai 12.9. klo 17.35 arvo Pärtin matkassa. Maailman tunnetuimpia nykysäveltäjä, virolainen Arvo Pärt täytti 11.9. 80 vuotta. Saksalainen kuvausryhmä seurasi mystikkona pidettyä Pärtiä vuoden ajan ympäri maailmaa. Y H D E S SÄ K o t i m a a 1 0 . 9. 2 0 1 5 Alttarilla on kaksi kynttilää. kolehti on seurakunnan va- RukouS Pyhä Jumala. Me tavoitte- lemme onnea kuin tuulta, etsimme ja kokoamme aarteita, jotka yhtäkkiä saattavat kadottaa arvonsa. Korostamme omaa viisauttamme, vaikka tietomme ulkopuolella on paljon salattua ja tutkimatonta. Jumala, anna meille nöyryyttä, kyselevää mieltä ja ymmärrystä, niin että valitsisimme sen, mikä on meille hyväksi nyt ja ikuisesti. HENGEN AARTEITA usko ei lakkaa toivomasta. Vaikka näyttäisi kuinka pimeältä tahansa, se sanoo: On olemassa pelastus. Herra tietää neuvon. Hän tulee aikanaan. Vaikka monet sanovat: Ei hänellä ole pelastusta! Vastaa kilvoittelija uskon rukouksessa: Sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä kohotat minun pääni. Ja uskon nähdään olevan oikeassa. Fredrik Wislöff Valoa sydämeen (toim. Leena Haavisto) Suomen lähetysseura kiitos, Herra Jeesus, että sinä tahdot olla kätköpaikkamme, tapahtuupa mitä tahansa. Corrie ten Boom Kristikunnan rukouksia (toim. Veronica Zundel) Kirjapaja 27 Drama queen 16. SuNNuNTAI HElluNTAISTA Sitten elämä heittää eteen juurakon, jota ei taivaalle tähyävä voinut huomata. Ihminen on rähmällään, kaatuu, lankeaa. Murtuu, sotkeutuu, lamaantuu. Matteuksen evankeliumi 6: 19-21 Jeesus sanoo: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” J oskus ihminen voi olla drama queen, saa olla. Joka tapauksessa olin. Se oli yksi talvinen aamu. Kotitaloni oli jäänyt tyhjilleen, äiti oli kuollut muutamaa kuukautta aikaisemmin. Halusin perintöni. Käynnistin auton Oulussa. 271 kilometriä, matka-aika 3 tuntia, 36 minuuttia. Pysähdyin Pellossa kukka-kaupassa. Viisi tulipunaista ruusua, kiitos. Kohta olin koti-pihassa. Minulla ei ollut tällä kertaa tarvetta jäädä oleilemaan talossa. Otin kirjahyllystä kaksi kirjaa, laitoin ovet huolellisesti lukkoon. Ajoin 15 kilometriä Pellon hautausmaalle. Lumiselle hautakivelle laskin viisi hehkuvaa ruusua. Ajoin Ouluun. 257,35 kilometriä. Matka-aika 3 tuntia 24 minuuttia. Kun pääsin perille, tajusin, että ehtisin Tuiran iltakirkkoon. Viikkomessussa soivat kaikki äitini lempivirret. Sattumaa ei ole olemassa. Kyyneleet tulivat vihdoin. Tulevan pyhän evankeliumi- teksti vie keskelle vuorisaarnaa. Isä meidän -rukous on opeteltu, oikean paaston ohjeet annettu. Nyt on esillä sydämen asento, aarteet taivaassa. Se, mikä kestää. Evankeliumi jatkuu Jumalan huolenpidon lupauksilla. Katsokaa taivaan lintuja! Mutta tämä rahakohta, tämä mammona-asia, rikkaus ja köyhyys, tapa tallettaa, kyky nähdä. Sitä ei voi ohittaa. Monien ihmisten ainoa elämän aikana karttuva omaisuus on omistusasunto. Maalla oma talo on aikanaan itse rakennettu, siihen on käytetty paljon aikaa, tavattomasti voimia ja kaikki rahat. Koti on aarre kirjaimellisestikin. Väylänvarressa on vauraan Ruotsin naapurissa totuttu pitämään kodista ja pihapiiristä hyvää huolta. Komeaa saapii olla, ko muuta ei oikein ole. Mutta siinä sitä onkin. Oma talo, koti. Moni vanhus miettii elämänsä iltaruskossa, mitä aarteelle nyt tapahtuu. Jotkut onnekkaat kodit saavat asukkaat tai mökkiläiset perhepiiristä, mutta monet aarteet jäävät tyhjilleen. Kodin lämpö katoaa jo muutaman talven jälkeen. Home iskee, hinnat ovat surkeat. Elämäntyö on sitten siinä. Mitä jää jäljelle? Jeesuksen aikana koi ja ruoste olivat ongelma. Varkaat tekivät saviseen seinään reiän ja murtautuivat sisään. Kodit eivät kestäneet silloinkaan. Nyt iltauutiset täyttyvät syyrialaisten kaupunkien kuvista, joissa talojen ja huoneiden seinissä on reikiä. Ne on aikaan saanut ihminen. Me olemme tottuneet luottamaan, että normaalioloissa edes suomalaisessa kaupungissa osakkeiden arvo säilyy, jos taloyhtiöt ovat huolehtineet hommansa. Mutta tarvitaan sittenkin vain yksi epäonnistunut yritys, yksi sairastunut mieli tai ruumis, vain yksi epäonnistunut avioliitto. Kaikki voi mennä hetkessä. Täällä maan päällä ei ole sel- laista turvaa, minkä ihmisen käsi voisi rakentaa. Täytyy tähyillä taivaan aarteita. Niska kenossa etsimme, etsimme. Tähtiä kimaltavia, kuu kumottava, mutta missä ovat ne aarteet? Sitten elämä heittää eteen juurakon, jota ei taivaalle tähyävä voi huomata. Ihminen on rähmällään, kaatuu, lankeaa. gun helminen 26 Kotona laitoin Raamatun ja äidin rukouskirjan hyllyyni. Olin kuolemanväsynyt, mutta onnellinen. Murtuu, sotkeutuu, lamaantuu. On tullut aika havaita todellinen aarre. Jumalan valtakunta. Anteeksiantamus. Kristuksen syli. Keskellä pimeyttä se ei kimalla silmiin, se hehkuu sydämessä saakka, se lämmittää koko ihmisen. Taivaaseen ei kiivetä, sinne pudotaan. Ratkaiseva taistelu käydään, pimeässä, salassa. Sydämessä. On tehtävä räkninki, tili, siitä, mikä kantaa ja mikä ei. On kompastuttava. Mitä jätän jälkeeni lapsilleni? Tietävätkö he lempivirteni, minulle tärkeän raamatunkohdan, sen, miten olen kohdannut ja kohtaan Herrani? Myrna-kupit ja kultaketjut saattavat olla arvokkaita, mutta ne eivät hehku sydämen paloa. Ruusut äidin ja isän haudalla hehkuivat lunta vasten. Kotona laitoin Raamatun ja äidin rukouskirjan hyllyyni. Olin kuolemanväsynyt, mutta onnellinen. Tiedän, että kaikki muutkin lapset saavat saman perinnön. Jumalan sanan ja rukouksen. Se on varattu joka ikiselle kristitylle. Sieltä löytyy turva. Joskus ihminen voi olla drama queen, saa olla. Joka tapauksessa olin. SATu kREIvIPAloSAARI Kirjoittaja pohtii viikon Uuden testamentin tekstejä. 28 Y H D E S SÄ K O T I M A A 1 0 . 9. 2 0 1 5 Lentävä laastari Pajukäärömittarin toukka elää yhteen kehrättyjen pajunlehtien välissä. KUVA: OLLI SEPPÄLÄ LUOMAKUNTA Pajukäärömittari on pieni, mutta kaunis kuin rintakoru. Kun Meidän Herramme otettiin alas Pajukäärömittarin elinympäristönä ovat erityisesti tuorepohjaiset pajupensaikkoalueet, mutta sitä nähdään muunlaisissakin ympäristöissä. Laji aloittaa lentonsa heinäkuun loppupuolella ja lopettaa syyskuun puolivälissä. Erikoisen näköinen perhonen on yöaktiivinen ja tulee helposti valolle. Pajukäärömittarin voi sekoittaa sukulaislajiin, haapakäärömittariin, joka sekin on yleinen hieman metsäisemmässä ympäristössä. Pajukäärömittarin koiras ja naaras ovat siipikuvioiltaan samannäköisiä, joskin väritykseltään hieman erilaiset. Nimensä mukaisesti perhosen toukka elää pajulla. Muna talvehtii. Pajukäärömittari (Epione repandaria) Kannattaa pysähtyä pajukäärömittarin ääreen. Sen olemuksessa on pienestä koosta huolimatta jotain kunnioitusta herättävää. Hattu päästä luomakunnan ihmeen edessä! ristiltä, oli yö. Paikalla oli pieni joukko ihmisiä ja suuri joukko kaikenlaisia eläimiä, erityisesti yöperhosia. – Mitä ne tekivät Meidän Herrallemme? niiden siivet havisivat. Ennen kuin ihmiset ehtivät kääriä Herramme ruumiin kankaaseen, suuri joukko perhosia laskeutui runnellun ruumiin päälle peittäen sen kokonaan. – Kauheaa, huudahtivat ihmiset, jotka eivät ymmärtäneet, että kyseessä oli luotujen hellyydenosoitus. Ihmiset hätistivät perhoset tiehensä. Mutta tästä tapahtumasta lähtien monet yöperhoset tulevat auliisti valoa kohti, sillä ne luulevat, että siellä on Meidän Herramme. on mittariperhonen – siipiväli 2,5–3,1 senttiä – mutta sitäkin kiinnostavamman näköinen. Se on yleinen ja levinnyt Tornio-Kuusamo linjalle, lajia on tavattu Sallaa myöten. OLLI SEPPÄLÄ l a s t en K A N S S A Lissun ja Leon hel miju tu t Christina Lövestam Marie Åhfeldt n ja Leo u s s Li e l m i j u t u n t h Lissu ja Leo ovat parhaita kavereita. He puhuvat keskenään ihan kaikesta. Lissu on saanut rannerenkaan, jonka nimi on Rukoushelmet. Yhdessä he ryhtyvät tutkimaan, mitä helmet kertovat. ISBN 9789522883162 www.lastenkeskus.fi ISBN 9789522883162 Lasten Keskus 9 789522 883162 Lasten Keskus 9 789522 883162 Seurakunnan lapsityöntekijän liivimekko ja liivi Oma kiva ja suojaava kotimainen työasu lapsityöntekijälle. Liivimekossa ja liivissä on värikkäät ja tilavat taskut, joihin on painettu erilaisia kirkollisia symboleita. Taskuissa ja lenkeissä mukana kulkevat niin avaimet, puhelimet, kynät kuin nimi- ja kulkukortitkin. Pehmeä, miellyttävä puuvillainen farkkukangas. Edessä painonappikiinnitys, halkiot sivusaumassa. 00 Koot: XS–XXL 69,00 69 www.sacrum.fi Christina Lövestam, Marie Åhfeldt Mari Torri-Tuominen (toim.) Anita Ahtiainen, Tiina Haapsalo Lissun ja Leon helmijutut Kirkkomuskari 2 Raamattuleikki Lissun ja Leon helmijutut vie esi- ja alakouluikäiset lapset retkelle rukoushelmien maailmaan. Tarinan, kuvan, hartaustekstin ja rukouksen avulla pysähdytään tutkimaan kutakin helmeä kerrallaan. Helmet johdattavat niin Lissua ja Leoa kuin lukijaakin sekä syvemmälle kristinuskon sanomaan että elämän suurten kysymysten äärelle. 19,35 (21,50) 1935 MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI Laaja ja monipuolinen virikeaineisto seurakuntien muskaritoimintaan mukailee etenemisessään vuodenkiertoa. Kirja sisältää noin 80 uutta muskarilaulua nuotteineen sekä lisäksi leikkejä, loruja ja vinkkejä laulujen toteuttamiseen. Muskarien lisäksi toiminnalliset laulut sopivat kaikkeen muuhunkin kerhotoimintaan ja tietysti kotona laulettavaksi. 28,80 (32,00) Bibliodraamaa lapsille! Raamattuleikissä lähtökohtana ovat lapset ja heidän tarpeensa. Draamallisissa roolileikeissä Raamatun tuttuihin kertomuksiin sukelletaan eri aistien avulla, tekemällä ja kokemalla. Sisältää paljon käytännön vinkkejä, jotka ovat helposti muokattavissa kullekin ryhmälle sopivaksi. 26,10 (29,00) 2880 AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 2610 puh. 020 754 2350
