numero 2/2015 - Suomen änkytysyhdistys ry

numero 2/2015 - Suomen änkytysyhdistys ry

Puheen
vuoro
2/2015
Kesätapaaminen Petäjävedellä elokuussa
Kokemuksia improvisaatiokurssilta
Nuortentapaaminen
Suomen änkytysyhdistys
Finlands stamningsförening
Toimituskunta
Mikael Turunen, päätoimittaja
puheen_vuoro@ankytys.fi
Eero Hämäläinen, taitto
info@ankytys.fi
Jari Kurjenmaa, toimittaja
jari.kurjenmaa@gmail.com
Satu Nygren, toimittaja
satu.nygren@ankytys.fi
Puheen vuoro
Suomen änkytysyhdistyksen
jäsenlehti (aikaisemmin Painokas)
julkaistu vuodesta 1978,
ilmestyy 4 kertaa vuodessa,
38. vuosikerta numero 2
kesäkuu 2015
Julkaisija
Suomen änkytysyhdistys ry
Tilkankatu 39 A 15
00300 Helsinki
Seuraava numero
ilmestyy lokakuussa
Aineisto
syyskuun loppuun mennessä
puheen_vuoro@ankytys.fi
Issn
1797-5115
Kansikuva
Tutustutaan Porin kaupunkiin
Eero Hämäläinen
Paino
Print Mill Oy
Loviisa 2015
Takakansi
Ryhmäkuva Porin teatterin edustalla
www.ankytys.fi
info@ankytys.fi
JÄSENMAKSUOHJEET uusille jäsenille
Vanhoille lähetetään jäsenmaksulappu kirjeitse keväällä
Jäsenmaksu vuodelle 2015 on 18 euroa,
perhemaksu 23 euroa,
26-vuotiaat ja alle sekä opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset 9 euroa.
Maksu suoritetaan SÄYn Danske Bankin tilille
IBAN: FI87 8000 1800 3615 87
Laita viestikohtaan nimesi ja osoitteesi.
OSOITTEENMUUTOKSET
Eero Hämäläiselle (yhteystiedot toiseksi viimeisellä sivulla) tai sivujemme
palautelomakkeen kautta www.ankytys.fi.
Ilmoita myös sähköpostiosoitteesi!
2
Päätoimittajalta
Olen toiminut Puheen vuoron päätoimittajana kohta puolentoista vuoden ajan. Paljon tapahtumia on
tähän aikaan mahtunut – tärkeimpänä yhdistyksen nimen muutos Suomen änkyttäjien yhdistyksestä muotoon Suomen änkytysyhdistys. Lehdessä on pyritty kertomaan tärkeimmistä asioista änkytysrintamalla ja sen lisäksi tuomaan esiin yksittäisten änkyttäjien tarinoita elämästään.
Olen saanut lehdestä päätoimittajana toimimiseni
aikana lähinnä myönteistä palautetta. Suurimmalle osalle lehden lukijoista Puheen vuoro näyttäisi
hyvin kelpaavan. Pari kertaa on tullut myös kielteisempää palautetta.
Jos lehteä haluaa arvioida, kannattaa ottaa huomioon, että lehteä tehdään
hyvin pienillä resursseilla. Jos Puheen vuoroa vertaa monien muiden pienten yhdistyksien lehdyköihin, vetää lehtemme mielestäni useinkin pidemmän korren. En ole tietenkään ollut läheskään yksin tekemässä tätä lehteä
ja suuri kiitos kuuluu muille toimitukseen osallistuville – kuten tietysti kaikille lehteen silloin tällöin kirjoittaville henkilöille.
Lukijat voivat halutessaan osallistua lehden sisältöön. Lehdestä voidaan
toivottavasti tehdä lukijoiden näköinen. Olisi hyvä saada tietää, mistä lehteen tahdotaan kirjoitettavan. Puheen vuoron on tarkoitus olla meidän
SÄYläisten oma lehti, johon saa vapaasti kirjoittaa. Minun tehtäväni on sitten tarkistaa, voiko jutun julkaista sellaisenaan vai olisiko sen kanssa hyvä
tehdä hienosäätöä.
Jos haluat olla kehittämässä Puheen vuoroa ja jotakin konkreettisia ehdotuksia löytyy, voit halutessasi lähettää sähköpostia esimerkiksi suoraan
minulle. Sinulla voi olla vaikkapa jokin lyhyt kommentti lehden sisällöstä
ylipäätään tai jostain tietystä artikkelista (ruusuja tai risuja).
Tai ehkä sinulla on idea jostakin änkytykseen liittyvästä tapahtumasta
maailmalla tai Suomessa, josta olisi hyvä kirjoittaa. Täysin uusia ideoita
juttujen aiheiksi voi lähettää riippumatta siitä, haluatko itse kirjoittaa artikkelia aiheesta.
3
Kenties haluaisit kirjoittaa jostakin omasta kokemuksestasi? Lukijoiden kirjoituksia Puheen vuorossa voidaan luonnollisesti myös aina julkaista nimettömänä.
Uskon, että näissä pienehköissä änkytyspiireissä saamme tehdyksi sellaista jäsenlehteä, jota lukijat haluavat lukea. Ehkä siten voimme myös
vaikuttaa osaltaan siihen, että saamme lisää jäseniä yhdistyksellemme ja
että vanhat jäsenet jaksavat porskuttaa mukana. Yhdistyksen jäsenmäärä
on viime vuosina ollut hieman kasvamaan päin ja sama kehitys toivottavasti jatkuu.
Haluan vielä toivottaa aurinkoista kesää kaikille SÄYn jäsenille!
Mikael Turunen
mikael.turunen@ankytys.fi
Puheenjohtajalta
Kesä on jälleen tullut ja kevätkausi takana päin.
SÄYn kevättapaaminen oli tällä kertaa Porissa.
Kävimme mm. katsomassa Porin teatterissa Kuninkaan puhe -näytelmän. SÄY oli mukana näytelmän teossa siinä muodossa, että yhdistyksemme
hallituksen jäseniä oli kouluttamassa näytelmän
päähenkilöä näyttelevää Peter-Sebastian Lehtosta änkyttämään.
Olin katsomassa aikoinaan myös Helsingin kaupunginteatterissa Kuninkaan puhe -näytelmän
kenraaliharjoituksia. Täytyy sanoa, että Porin näytelmään pääsin paremmin sisälle ja pystyin eläytymään änkyttävän Yorkin herttuan ja myöhemmin Iso-Britannian kuninkaan kamppailuihin puheentuottamisen vaikeuksissa. Se tuska ja valtava
paine oikein huokui näyttämöltä katsojien sydämiin. Tosin tähän saattoi
vaikuttaa myös se tosiasia, että Porissa teatterisali oli huomattavasti pienempi kuin Helsingin kaupunginteatterin valtava päänäyttämö, jolloin
katsojat pääsivät Porissa lähemmäksi näyttelijöitä ihan fyysisestikin ja
näkemään paremmin näyttelijöiden ilmeet ja eleet.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa yhdistyksen kevätkokous, jossa mm. annettiin edellisen vuoden hallitukselle vastuuvapaus vuoden 2014 tilinpidos-
4
ta ja keskusteltiin tämän vuoden kotimaisista ja ulkomaisista änkytystapahtumista.
Elokuussa 22.-23.8.2015 SÄY järjestää kesätapaamisen Petäjävedellä.
Majoituspaikkana toimii Taipaleen luomu- ja matkailutila, joka on vanha
sukutila 1600-luvun alusta alkaen. Tilan sivut löytyvät netistä osoitteesta
http://taipaleentila.com. Tila on myös facebookissa. Linkin tilan facebooksivulle löydät Taipaleentilan nettisivuilta. Youtubesta löytyy myös yksi
video Taipaleen tilasta: https://www.youtube.com/watch?v=wvniA2Yx4xY
Lisätietoja ilmoittautumisohjeineen löytyy tästä lehdestä sekä nettisivuiltamme osoitteesta http://www.ankytys.fi/ajankohtaista.
Tänä vuonna on Tanskan vuoro järjestää Pohjoismainen änkytystapaaminen Nordiska, joka järjestetään 4.-6.9.2015 Kööpenhaminassa aivan kaupungin ydinkeskustan tuntumassa hotelli Cabinn Scandinaviassa. Ilmoittautuminen oli 1.6 mennessä, mutta jos ette ole vielä ilmoittautuneet niin
lähettäkää sähköpostia minulle joni.dickhoff@ankytys.fi. Voin tällöin yrittää
ottaa selvää, onko vielä mahdollista ilmoittautua mukaan tapaamiseen.
Vuonna 2016 eli ensi vuonna on Suomen vuoro järjestää Nordiska-tapaaminen. Tapaamisen teema, alustava ohjelma sekä tapaamisen sijaintipaikka julkistetaan Kööpenhaminassa Nordiska 2015 tapaamisessa, mutta ajankohdan voin jo tässä vaiheessa paljastaa. Nordiska-tapaamiset järjestetään nimittäin aina syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Vuonna
2016 se on siis 2.-4.9.2016.
Jos ette ole vielä olleet missään SÄYn tapaamisissa tai kansainvälisissä
tapaamisissa niin kannattaa rohkeasti lähteä mukaan. Lähes poikkeuksetta tapaamiset sekä kotimaassa että ulkomailla ovat olleet välittömiä ja uudetkin kävijät on otettu mukaan kuin he olisivat olleet vanhoja ystäviä joita
ei ole pitkään aikaan nähty. Itse olen käynyt SÄYn tapaamisissa vuodesta
2009 alkaen ja kansainvälisissä tapaamisissa vuodesta 2011. Ilman näitä
tapaamisia minulla olisi varmaan pari ystävää. Nyt minulla on ystäviä useita kymmeniä sekä Suomessa että ulkomailla. Täytyy vielä sanoa, että olin
ennen SÄYhyn lähtemistä itseeni sulkeutunut arka ja itsetunnoton pitkäaikaistyötön. Nyt olen ollut jo viidettä vuotta vakituisessa työsuhteessa ja
kolmatta vuotta SÄYn puheenjohtajana. Suosittelen siis lämpimästi kaikille
lähtemistä mukaan SÄYn toimintaan ja tulemaan mukaan kansainvälisiin
tapaamisiin.
Mukavaa kesän jatkoa kaikille.
Joni Dickhoff, Suomen änkytysyhdistys ry:n puheenjohtaja
5
SÄYn kesätapaaminen Petäjävedellä
22.-23.8.2015
Tänä vuonna SÄYn virallinen kesätapaaminen järjestetään Keski-Suomessa Petäjävedellä Taipaleen luomu- ja matkailutilalla. Luvassa on
maalaisidylliä parhaimmillaan Piesasjärven läheisyydessä olevalla tilalla,
jolla on jopa 30 vuoden kokemus matkailusta. Yksityiskohtaiset tiedot
tilasta löydät osoitteesta: http://taipaleentila.com. YouTubesta voit katsella
videota hakusanoilla "Taipaleen tila".
Alustava ohjelma:
Lauantai
12.00 –
12.30
13.30
16.30
18.00
20.00
Sunnuntai
08.00 – 09.00
09.00 – 11.00
11.00 – 12.00
12.30 – 13.30
14:00 – 15.00
Majoittuminen
Lounas
Lähtö Petäjäveden vanhalle kirkolle, retkellä kahvit,
kirkko on Unescon maailmanperintöluettelossa
Paluu majoituspaikkaan, minkä jälkeen päivällinen
Saunomista, uimista ja muuta iltaohjelmaa
Iltapala, jonka jälkeen iltaohjelma jatkuu klo 22 saakka
Aamiainen
Tutustuminen maatilaan
Lounas
Kievari Rantapirtti Koskenpäällä pihapelejä yms.
Kahvit ja palautekeskustelu Joni Dickhoffin perheen
kesämökillä Koskenpäällä.
6
Jäsenhinnat:
Hinta on aikuisille 65 euroa, alle 27-vuotiaille, opiskelijoille ja työttömille 45
euroa ja lapsille 25 euroa. Perhehinta on 140 euroa, perhehintaan kuuluu
kaksi aikuista ja kaksi lasta. Majoitus neljän hengen aitoissa.
Lauantain päiväkävijöille hinta on 25 euroa (kahvi, päivällinen ja iltapala).
Sitovat ilmoittautumiset 21.7. mennessä Joni Dickhoffille sähköpostitse
joni.dickhoff@gmail.com. Kerro ilmoittautuessasi osallistujien nimet ja
lasten iät. Muista mainita mahdollisista ruoka-allergioista ja muista
rajoitteista. Kun olet saanut vastauksen, ilmoittautumisesi on mennyt
perille. Voit tarvittaessa kysyä lisätietoja Eero Hämäläiseltä, p. 040 505
2834. SÄY ei vakuuta osallistujia.
Maksa osallistumismaksu saamallasi viitenumerolla 27.7. mennessä
SÄYn tilille: FI87 8000 1800 3615 87.
7
Kulkuyhteydet Petäjävedelle julkisilla kulkuneuvoilla:
Jyväskylästä:
Tampereelle/Keuruulle menevään bussiin, jää pois Petäjävedellä, tai
Seinäjoelle/Vaasaan menevään junaan, jää pois Petäjäveden asemalla.
Junat pysähtyvät Petäjävedellä vain tarvittaessa ottamaan/jättämään
matkustajia.
Helsingistä:
Junalla Tampereen kautta Jyväskylään.
Tampereelta:
Junalla Jyväskylään. Tampereelta pääsee Petäjävedelle myös bussilla.
Turusta:
Juna Jyväskylään.
Vaasasta/Seinäjoelta:
Junalla Petäjävedelle. Seinäjoelta pääsee junalla Jyväskylään Tampereen
kautta (vaihto Tampereella) tai vaihtoehtoisesti ensin junalla Tampereelle
ja sitten Tampereelta bussilla Petäjävedelle.
Oulusta:
Junalla Seinäjoelle, vaihda Seinäjoella Jyväskylään menevään junaan, jää
pois Petäjäveden asemalla. Vaihtoehtoisesti voit jatkaa Tampereelle
saakka junalla ja vaihtaa siellä joko Jyväskylään menevään junaan tai
bussiin, jolla pääset suoraan Petäjävedelle.
Kuopiosta tai Kouvolasta:
Junalla Pieksämäen kautta Jyväskylään.
Jos tulet julkisilla, niin ilmoita asiasta Eero Hämäläiselle (p. 040 505 2834)
etukäteen, niin tulemme hakemaan sinut Petäjäveden keskustasta autolla.
Majoituspaikka sijaitsee n. 8 kilometrin päässä Petäjäveden keskustasta.
Ilmoita myös milloin olet aikataulun mukaisesti Petäjävedellä ja tuletko
junalla vai bussilla ja kuinka monta teitä on.
8
Änkyttävien nuorten tapaaminen Helsingissä
Ajatus änkyttävien nuorten omista tapaamisista on kytenyt änkytysyhdistyksessämme jo vuosia. Nuoret ovat väliinputoajaryhmä yhdistyksessämme, jossa iso osa aktiivisista on keski-ikäisiä. Lapsillekin näyttää toimintaa
riittävän ainakin hyvien puheterapiakurssien osalta. On kuitenkin hälyttävää, että maassamme ei ole ollut nuorille suunnattuja aktiviteetteja. Paras
vertaistukihan on oman ikäistensä seura, mutta sitä ei ole Suomessa helppoa löytää.
ELSA Youth Meeting (European League of Stuttering Association) on 1827-vuotiaille änkyttäville nuorille tarkoitettu kansainvälinen leiri, joka kerää
nuoria yhteen viikoksi kaikkialta Euroopasta. Leiri kannustaa nuoria alkamaan aktiivisiksi omissa änkytysyhdistyksissään, jotta yhdistysten jatkuvuus sekä nuorempi näkökulma olisi yhdistyksissä edustettuna. Nuoria
kannustetaan myös perustamaan omassa maassaan aktiivista nuorten toimintaa änkyttäville nuorille.
Elsa Youth Meetingin inspiroimana, lukuisien kansainvälisten änkytystapaamisten jälkeen, monien Ruotsin änkytysyhdistyksen nuortentapaamisviikonloppujen ja kesäleirien innoittamana sekä 200 änkyttävän Facebookkaverin myötä allekirjoittanut järjesti Suomen ensimmäisen virallisen nuortentapaamisen yhdessä Mikael Turusen kanssa. Kyseessä oli päivätapaaminen Helsingissä keilailun ja kahvittelun merkeissä. Olimme lähteneet ta-
9
paamisen suunnittelussa hyvissä ajoin liikkeelle ja perustaneet syksyllä
2014 Säy-nuoret -nimisen Facebook-ryhmän, jonne aloimme kutsumaan
änkyttäviä nuoria ikähaarukalla 15-30-vuotta.
Tapaamiseen ilmoittautuneiden lukumäärä yllätti meidät positiivisesti.
Osallistujia oli kaiken kaikkiaan 10 henkilöä ja joukossa jopa muutamia
uusia kasvoja. Tapaamisesta pidettiin kovin ja toiminnalle toivotaan jatkuvuutta. Olemmekin jo suunnittelemassa pidempää viikonlopputapaamista,
joka toteutuu mahdollisesti ensi syksyllä.
10
Meissä nuorissa on änkytysyhdistyksemme tulevaisuus. Jos nuortentoimintaan ei panosteta tarpeeksi, on yhdistyksemme toiminnan jatkuvuus
tulevaisuudessa vaakalaudalla. Pienistä puroista syntyy suurempi virta:
ensimmäisen nuortentapaamisen ansiosta saimme yhden uuden vapaaehtoisen suunnittelemaan tulevia nuorten tapaamisia ja samainen henkilö
saattaisi olla kiinnostunut tulevaisuudessa myös hallituksessa vaikuttamisesta.
Satu Nygren
Suomen änkytysyhdistyksen hallituksen jäsen ja
nuorten tapaamisten vastaava
11
Änkyttäjien kevättapaaminen Porissa
ensikertalaisen näkökulmasta
Olen käynyt Turun puhekerhossa muutaman vuoden, mutta tänä keväänä
Porissa 10.-12.4. järjestetty kevättapaaminen oli minulle ensimmäinen
kerta, kun uskaltauduin lähtemään tapaamaan vähän suurempaa joukkoa
änkyttäjiä eri puolilta Suomea. Se oli, jos ei suuri, niin ainakin puolipitkä
askel arkajalalle, joten luonnollisesti minua hieman jännitti etukäteen.
Kanssaänkyttäjät vaikuttivat kuitenkin onneksi ainakin pikaisella arviolla
olevan ihmisiä eivätkä hirviöitä, joten kannatti uskaltaa.
Saavuimme Poriin kahden muun turkulaisen kanssa vasta lauantain puolella, joten perjantain ohjelmaa en osaa kommentoida. Pakettiauton etupenkillä oli mukavaa mutta ahtaahkoa, joten turkulaisosallistujilla matka
kului läheisissä tunnelmissa. Mikäs aloittaisikaan sen paremmin lämminhenkisen vertaistukitapaamisen. Matka meni nopeasti hyvässä seurassa,
keskustelimme sivistyneesti muun muassa politiikasta ja onnistuimme
välttämään verisimmät riidat siitä, ketä pitäisi äänestää. Oma oloni oli kuitenkin aika nuutunut, koska yöunet olivat jääneet kokonaan väliin. Vuorokauden valvomisenhan pitäisi vastata noin promillen humalatilaa, joten
rohkaisuryypyt oli tavallaan jo hoidettu alta pois, kun saavuimme hotellillemme, Sokos Hotel Vaakunalle.
Olin alunperin ilmoittautunut yhden hengen huoneeseen, koska en saanut
ketään huonekaveriksi. Ilmoittautumisten vastaanottamisessa oli kuitenkin
tapahtunut jokin erehdys, jonka seurauksena jaoinkin huoneen toisen änkyttäjän kanssa. Olin tästä sattumuksesta onnellinen, koska olinkin etukäteen toivonut, että saisin tutustuttua johonkuhun, ja sehän sujuu huomattavasti helpommin, kun ollaan samassa huoneessa. Tutustuminen huonekaveriini oli yksi parhaita juttuja, joita viikonlopun aikana koin, sillä minulle
on luontevampaa jutella ihmisten kanssa kahdestaan tai muutaman hengen ryhmissä kuin isolla porukalla.
Lauantaina ohjelmassa oli Kuninkaan puhe -näytelmä Porin teatterissa.
Minä jätin sen kuitenkin väliin, koska olin jo ollut tammikuussa seuraamassa näytelmän harjoituksia eikä lopulliseen näytelmään ilmeisesti ollut tehty
suuria muutoksia. Tammikuussa nähdystä versiosta ainakin pidin. Kuninkaan näyttelijän Peter-Sebastian Lehtosen roolityö oli erittäin uskottava.
Teatterille varatun ajan minä käytin päiväuniin, jotta en illallisella nukahtaisi kiusallisesti naama ruokalautaselle.
12
Vaikka olenkin Raumalta kotoisin, ei Pori ollut minulle erityisen tuttu kaupunki. En viitsinyt lähteä hotellilta yksinäni kaupunkia tutkimaan, sillä olen
usein vieraassa paikassa haahuillessani havainnut sen omakohtaisesti,
että sanonta ”etsivä löytää” ei päde suuntavaistottomiin. Toki jotain sellaista voi löytää, mitä ei ainakaan etsi. Kävimme huonetoverini kanssa ennen
illallista vähän kävelemässä ja löysimme vahingossa linja-autoaseman. Se
olikin onnekas sattumus, koska huonetoverini oli tarkoitus löytää sinne kävellen sunnuntaina. Sää oli lauantaina onneksemme melko kesäinen.
Meille oli varattu illallinen Rosson kabinetissa, jonne seuraamme liittyi
myös Peter-Sebastian Lehtonen, mikä oli hieno kunnianosoitus SÄYlle.
Tuntui mukavalta mutta myös vähän absurdilta, että täällä sitä vain olen
kabinetissa illallistamassa julkkiksen kanssa samassa pöydässä sen ansiosta, että puhun oudosti. Ties mitä hyötyjä oudosti puhuminen minulle
myöhemmin elämässäni vielä tuottaakaan. Illallisella en ollut pahemmin
äänessä, kuten en muutenkaan tapaamisen aikana koko porukalla keskusteltaessa. En oikein itsekään osaa sanoa, miksi minulle oli tuolloinkin
niin vaikeaa osallistua keskusteluun, vaikka änkyttämistä ei olisi tarvinnut
pelätä. Yleensähän olen selittänyt passiivisuuteni ryhmäkeskusteluissa siten, että tietenkään en uskalla puhua, koska olen porukan ainoa änkyttäjä.
Viikonloppu paransikin itsetuntemustani: ilmeisesti vaikeuteni osallistua
keskusteluun ei rajoitu vain änkyttämisen välttelyyn. Änkyttäjien vertaistukitapaamiset ovatkin sosiaalisten tilanteiden jännittämisestä kärsiville
änkyttäjille oiva paikka tarkastella, miten se vaikuttaa itseen, ettei änkytystä tarvitse vältellä - lähteekö jännitys kokonaan vai jääkö jotain yhä jäljelle?
Vaikka minun ei tullutkaan kauheasti keskusteluun osallistuttua, nautin
keskustelun seuraamisesta. Illallisen aikana ehdittiin käymään läpi monia
mielenkiintoisia aiheita välillä vakavasti ja välillä humoristisesti, nauraakin
sai säännöllisesti. Oli kiehtovaa nähdä ja kuulla, miten rohkeita ja avoimia
persoonia monet änkyttäjät ovat. Ennen vertaistukitoimintaan lähtemistäni
pidin sitä melkeinpä naurettavana ajatuksena, että voisin koskaan puhua
rohkeasti edes yrittämättä peitellä änkytystä, sellainen toimintahan rinnastuisi melkein luonnonlakien rikkomiseen. Vaikea on kuitenkaan väittää sen
olevan mahdotonta, kun näkee omin silmin monen muun änkyttäjän niin
tekevän.
Ihminen on surkea olento, ja surkea on myös ihmisen vatsan tilavuus. Sen
sai huomata jälleen kerran seuraavana aamuna hotelliaamiaisella. Aamiainen oli Hotel Vaakunalla niin tasokas ja monipuolinen, että harmitti, ettei
kaikkea jaksanut edes maistaa. Takana oli toinenkin uneton yö, ja lisäksi
13
jonkinlainen flunssa oli päättänyt puhjeta. Oloni ei ihan ollut linjassa sen
kanssa, että kuuluin niihin muutamaan kunnialliseen, jotka eivät enää illallisen jälkeen lähteneet jatkoille vaan suuntasivat suoraan hotellihuoneeseen. Jos paikkansa pitää se sanonta, että on parhaillaan hereillä jonkun
toisen unessa, jos ei saa unta, niin en tiedä ketkä ryökäleet minusta uneksivat koko viikonlopun. Viikonlopun unisaldoksi kun jäivät ne teatterikäynnin aikaan ottamani nokoset. Toivottavasti seuraavan tapaamisen
koen vähän parempivointisena.
Kevätkokouksessa käytiin läpi käytännön asiat, ja kuultiin myös varteenotettavia ehdotuksia toiminnan kehittämiseen. Ehdotettiin esimerkiksi, että
sopeutusvalmennuskursseista voitaisiin järjestää hieman lyhyempiä, esimerkiksi viikonlopun kestäviä versioita, jotta työssäkäyvät pääsisivät osallistumaan niihin helpommin. SÄYn tilinpäätöksen numerotkin ilmeisesti olivat suunnilleen kohdallaan, virkeimmät osallistujat jaksoivat varmistaa, ettei mihinkään jää virheitä.
Lounaan ja palautekeskustelun jälkeen olikin aika lähteä takaisin Turkuun.
Minulle jäi tapaamisesta päällimmäiseksi tyytyväinen olo, että tulin lähteneeksi. Ensikertalaisena en kaivannutkaan mitään kovin erikoista ohjelmaa, pelkästään niin suuren änkyttäjämäärän tapaaminen kerralla ja jutteleminen ihmisten kanssa olivat minulle elämys. Huomasin myös, että minulla oli tapaamisen jälkeen oman tulevaisuuteni suhteen toiveikkaampi
olo. Viikonlopun yksi teema oli pohtia, mitä oikeastaan on vertaistuki. Mietin tapaamisen jälkeen, että ainakin minulle tärkeä osa-alue vertaistuessa
on, että saan nähdä ihmisiä, jotka kohtaavat arkipäivässään aivan saman
ongelman kuin minäkin mutta pärjäävät silti. On eri asia pohdiskella teoriassa, että änkyttäjäkin voi kenties uskaltaa monenlaista kuin itse nähdä
elävässä elämässä änkyttäjiä, jotka tekevät samoja asioita kuin ei-änkyttäjätkin. Siinä tulee tunne, että vaikka ihminen onkin surkea olento, niin
kyllä onneksi ihminen sentään moneen pystyykin. Tämä tapaaminen tuskin jää minulla viimeiseksi.
Milla Lindqvist
14
SÄYn kevätretki Aulangolle ja
Tuulokseen 2.5.2015
Kokoonnuimme vapun jälkeisenä lauantaina Aulangolle hotelli Rantasipin
parkkipaikalle. Retkeläisiä oli saapunut paikalle 8 henkilöä. Ikähaarukka
oli laaja, nuorin oli 15 vuotta ja vanhin yli 60-vuotias. Suurin osa retkeläisistä oli vanhoja SÄYn konkareita, mutta ilahduttavasti mukana oli myös
kolme ensikertalaista.
Tervetulotoivotusten jälkeen siirryimme autoilla Aulangon puistometsään
näkötornin parkkipaikalle. Säätiedot olivat luvanneet sadetta ja ilma oli
melko koleaa, kun lähdimme rohkeasti kapuamaan näkötornin kivisiä portaita. Graniittisen näkötornin paksut seinät huokuivat vielä talven kylmyyttä. Lopulta saavuimme 33 metriä korkean näkötornin huipulle. Ilma oli
melko tuulinen ja takinkaulus oli nostettava pystyyn. Hämäläiset näköalat
olivat kuitenkin sen verran hulppeat, ettei kylmyyskään haitannut.
Aikamme maisemia ihailtuamme lähdimme tyytyväisinä laskeutumaan tornista alas kohti Tornikahvilaa, jossa oli tarjolla kuumaa kahvia ja sämpylää. Kahvilan lämmössä vietimme tovin jutustellen ja toisiimme tutustuen.
15
Tämän jälkeen palasimme takaisin näkötornin juurelle ja katselimme hetken näköalatasanteelta avautuvaa kansallismaisemaa, josta Jean Sibeliuskin kuulemma sai vaikutteita Finlandian säveltämiseen. Tasanteelta
näkyy upeasti koko Aulankojärvi. Paikka on myös valokuvaajien suosima
ja juuri nytkin siellä kuvattiin hääasuun sonnustautunutta hääparia.
16
Tasanteen reunasta alkoivat kiviportaat, jotka johtavat ns. karhuluolaan.
Tämä oli seuraava kohteemme ja tiedossa oli 322 kivistä askelmaa, onneksi kuitenkin alaspäin. Portaitten varrella oli levähdyspaikkoja varustettuna kivisillä pöydillä ja penkeillä. Karhuluolassa on kuvanveistäjä Robert
Stigellin vuonna 1906 veistämä komea kivipatsas, jossa on kuvattuna karhuperhe. Sitä ihailimme ja valokuvasimme jonkin aikaa. Jotta välttyisimme
hikiseltä kipuamiselta portaita ylöspäin, suuntasimme alakautta puistometsän läpi takaisin parkkipaikalle autojemme luokse.
Timo-Matti ja karhupatsas.
Seuraavaksi parkkeerasimme automme Joutsenlammen rantaan. Eläinrakkaammat retkeläiset jäivät syöttämään lintuja, kun taas enemmän kasvimaailmaan hurahtaneet lähtivät kiertämään lampea ympäri. Lammen
rannoilla olivat edustettuina kaikki suomalaiset peruspuulajit sekä lisäksi
koko joukko harvinaisempia ja myös Suomeen tuotuja puulajeja. Opastetaulut antoivat tietoa puulajeista.
Seuraavaksi suuntasimme autojemme keulat kohti Tuulosta. Siellä kohteenamme oli Natura-alueenakin tunnettu luonnonsuojelualue, jossa sijaitsee koko Hämeen yksi merkittävimmistä kylmänkukkaesiintymistä. Alueella tavataan hämeenkylmänkukkaa, kangasvuokkoa sekä niiden risteymää.
Pientä sadetta alkoi ripeksiä kun saavuimme kylmänkukkapaikalle. Sään
17
vuoksi kukat olivat kiinni ja nuokkuivat alaspäin, mutta olivat silti hellyttävän kauniita karvaisine varsineen ja pisaroiden peittämine terälehtineen.
Kylmänkukan ja kangasvuokon risteymä.
Tämän luonnonihmeen jälkeen lähdimme lopuksi kauppakeskus Tuulokseen, jossa nautimme herkullista päivällistä seisovasta pöydästä Sirin lounasravintolassa. Retkemme päättyi iloiseen jutusteluun ruokapöydässä ja
näytti siltä että kaikki olivat nauttineet retkipäivästä sekä muiden SÄYläisten seurasta.
Seppo Peltonen
Valokuvat Seppo Peltonen (Kuvat 2,4,5) ja Eero Hämäläinen (1,3)
Tämä juttu on nähtävissä värikuvin sekä ylimääräisin kuvin kotisivuillamme osoitteessa www.ankytys.fi/kevatretki-2015.
18
Kokemuksia improvisaatiokurssilta
Katoaako änkytys kun omaksuu totutusta poikkeavan roolin?
Syksyllä 2014 uskaltauduin ilmoittautumaan Espoon työväenopiston improvisaatiokurssille. Kurssi oli pitkä ja jatkui syksystä kevääseen. Joulun aikaan oli joidenkin viikkojen tauko, mutta muuten kurssi oli säännöllisesti
lähes joka viikko. Sivumennen sanoen tästä syystä jouduin jättämään kokonaan Helsingin puhekerhon väliin, sillä se kokoontui aina täsmälleen samaan aikaan kun itse olin tässä harrastuksessani.
Varsinainen kurssi loppui jo, mutta opettaja järjesti meille mahdollisuuden
lyhyeen jatkokurssiin, joka on edelleen keskiviikkoisin. Näin ollen improvisaatiokurssi jatkuu vielä muutaman kerran. Tämän lehden ilmestyessä
se on jo päättynyt. Työväenopiston kurssit pääkaupunkiseudulla jatkuvat
taas syksyllä ja jotakin vastaavaa aion jatkaa kesän jälkeenkin. Mitään
yleisölle näytettävää esitystä tällä kurssilla ei järjestetty, vaikka sellaistakin
vaihtoehtoa jossain vaiheessa väläytettiin. Millekään vieraalle yleisölle
esiintyminen ei tällaisilla kursseilla ole siis pakollista.
Koska olen änkyttäjä, kurssille ilmoittautuminen oli minulle hyvin jännittävä
askel. Olin aiemmin käynyt yhden viikonlopun improkurssin Vantaan aikuisopistolla. Sen koin samalla kertaa sekä hyvin jännittäväksi että hyvin
hauskaksi. Tältä pohjalta uskaltauduin ilmoittautumaan tälle varsin pitkälle
improkurssille.
Ensimmäiset kerrat kurssille mennessäni olin niin jännittynyt, että harkitsin
muutamien kurssikertojen jättämistä väliin. Mihin oikein olenkaan pistänyt
itseni mukaan peräti puoleksi vuodeksi? Joskus jopa oksetti ennen kurssin
alkua.
Kun ryhmää oppi tuntemaan ja kurssilla tehtäviin harjoituksiin tottui, nämä
tuntemukset ennen kurssikertojen alkua ennen pitkää väistyivät. Nyt kevään puolella olen aina mennyt kurssille rennoin mielin. Se on ollut jossain
määrin viikon kohokohta, jossa yleensä saa onnistumisen kokemuksia ja
ainakin kunnolla nauraa. Olen oppinut, että myös mokaaminen on täysin
sallittua ja jopa välillä suotavaa. Tutussa ryhmässä tapahtuva tilannekomiikka tuntuu monin verroin hauskemmalta kuin vaikkapa jokin komedia
TV:ssä. Improvisaatiossa on minun mielestäni tärkeää se, että ryhmä käy
tutuksi ja ihmisiin voi luottaa, jotta näiden kanssa uskaltaa heittäytyä.
19
Sitten haluaisin puhua siitä, miksi oikeastaan kirjoitan tästä aiheesta Suomen änkytysyhdistyksen lehteen. Olen alkanut miettiä improvisoinnin vaikutusta änkytykseen.
Jo nuorempana minulle oli selvää, että en änkytä silloin, kun muuntelen
ääntäni tarpeeksi paljon. Tämä ilmiö esiintyi jo lapsena: jos leikkiessä matkin jotakin toista ihmistä tai olentoa, en änkyttänyt. Myöhemmin joskus
jouluaattoisin esitin joulupukkia perhepiirissä, ja kerran eräs perhetuttu ihmetteli sitä, kun en tekoparta naamallani ollut lainkaan änkyttänyt. Minulle
tämä oli itsestäänselvyys: ”Enhän minä nyt tietenkään joulupukkina änkytä!”
Luulisin, että asian onnistuminen ainakin nyt aikuisena vaatii tietyt olosuhteet. Olon täytyy olla aika rento, jotta uskaltaa ja kehtaa muuttaa omaa
ääntään niin, ettei siihen pääse änkytyksiä mukaan. Milloin tahansa se ei
välttämättä onnistuisi.
Improvisaatioharrastuksessa kuvani tästä ilmiöstä on yhä selkiytynyt. Improvisaatiossa usein luodaan tyhjästä jokin roolihahmo, jota vähän aikaa
esitetään. Tosin lavalla harvoin joutuu olemaan yksin. Yleensä näitä harjoituksia tehdään pienehköissä ryhmissä jäljelle jäävien kurssilaisten toimiessa yleisönä.
Kun olen näitä harjoituksia kurssilla tehnyt, olen huomannut harjoitusten
aikana välillä pääseväni kokonaan eroon änkytyksestä, välillä osittain.
Olen huomannut, että mitä enemmän normaaliääntäni muuntelen, sen vähemmän änkytyksiä puheessani esiintyy. Kuitenkaan en koskaan näissä
improvisaatioharjoituksissa änkytä yhtä paljon kuin muulloin puhuessani.
Änkytyksiä esiintyy vähemmän silloinkin, kun en ainakaan tietoisesti yritä
muuttaa normaaliääntäni lainkaan! Mikähän tämän selittäisi?
Eräs toinen änkyttäjä, joka työskentelee opettajana, sanoi minulle änkytyksen vähenevän, jos asettuu johonkin oikeanlaiseen rooliin. Kun hän
opettaa lapsia koululuokan edessä, hän on opettajan roolissa – eräänlainen asiantuntija ja jopa auktoriteetti – ja tästä syystä änkytyksiä ei esiinny
yhtä paljon kuin hänen normaalipuheessaan. Roolin ottamisessa tällaisessa yhteydessä lienee kyse samantapaisesta ilmiöstä kuin roolin ottamisessa improvisaatiossa.
Erään toisen änkyttäjän olen kuullut sanovan, että jos häntä kuvataan videokameralla hänen puhuessaan, hän ei yleensä änkytä lainkaan. Tämä
johtuu hänen mukaansa siitä, että videoitaessa hän kokee tavallaan esit-
20
tävänsä itseään sen sijaan, että käyttäytyisi kuten tavanomaisesti. Tässäkin siis olisi kyse siitä, että ottaa jonkin tavanomaisesta poikkeavan roolin.
On selvää, että nämä asiat ovat hyvin yksilöllisiä. Seuraava luuloni voi olla
väärä, mutta tietääkseni änkyttäjät melko usein inhoavat videokameralle
puhumista ja änkytyksetkin lisääntyvät. Mainitsemani änkyttäjän kohdalla
ilmiö on kuitenkin täysin päinvastainen.
Omalla kohdallani ilmiö ei valitettavasti ole millään tavoin siirtynyt normaalipuheeseen improkurssin ulkopuolelle. En ole sellaista ainakaan huomannut. Improvisaatiokurssi on tosin vaikuttanut siten, että jännitän oudompia tilanteita ja uusien ihmisten tapaamista vähemmän kuin ennen.
Tästäkin syystä pitäisin tällaista harrastusta hyvin suositeltavana änkyttäjille.
Mutta olisikohan vielä jokin keino, jolla sujuvaa puhetta saisi siirrettyä improvisaatioharjoitusten ulkopuolelle, sinne normaalielämään? Tällainen ei
ainakaan minulta toistaiseksi ole onnistunut. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa
harrastuksen parissa monistakin eri syistä.
Mikael Turunen
Tähän liittyvää:
Roolin änkytystä vähentävästä vaikutuksesta myös Vuosikirjassa 2008 jutussa "Miksi änkyttäjät laulavat sujuvasti", kirjoittajana TImo-Matti Fahmy.
Änkytys työelämässä etuuskäsittelijän
silmin nähtynä
Siitä on jo yli 27 vuotta kun tein päätökseni työelämäni suhteen. Vanhempani antoivat minulle synnyinlahjaksi positiivisuuden, periksiantamattoman
asenteen, tsempin. Se sai minut hokemaan tuona aurinkoisena päivänä,
kun astuin ensikertaa sosiaalitoimiston ovesta sisään: ”Tulta päin!” Juuri
noin kuulin sisikuntani minulle hokevan. Ihmettelin muutosta minussa. Arka ja ujo minä. Kuinka voisinkaan suoriutua noin hektisestä paikasta kuin
sossu. Varsinkin kun änkytin tuona aikana (vuonna 1988) todella paljon.
Otin askeleeni ja avasin oven mennäkseni sisään.
Monella on ennakkoasenteet sossua kohtaan. ”Ei sieltä mitään saa”, ”en
kehtaa sinne mennä”, ”aivan kauhea paikka kun siellä on niitä spurgujakin”. Tunsin perhosia vatsassa ja todella suurta jännitystilaa itsessäni.
21
Päätin ottaa haasteen vastaan ja tarttua tilaisuuteen joka minulle suotiin.
Esimieheni tuona aikana oli todella ennakkoluuloton ja rohkea. Palkata nyt
änkyttävä ja liikuntarajoitteinen nuori mies töihin. Päätin, että yritän tehdä
kaikkeni, jotta lunastan ne odotukset, jotka harteilleni oli kasattu.
Työni oli ensimmäisinä vuosina olla arkistonhoitaja ja tilata puhelimitse
asiakkaiden asiakirjakansioita. ”Pentele”, sanoin melkein ääneen itselleni.
”Ei kukaan mulle kertonut, että työvälineeni on puhelin. Missä tietokoneet
ja sähköpostiosoitteet, josta voin tilata ne?” Sellaisia ei vaan siihen aikaan
ollut. Tietokoneet tuli työvälineeksemme vasta 90-luvun puolella. Tosin
tarkkaa vuotta en nyt muista.
Työhöni kuului tuohon aikaan pitää järjestystä yllä toimitiloissamme aina
kun vakituinen vahtimestari oli poissa – ja hän oli poissa paljon. Niinpä totuin jutustelemaan asiakkaiden kanssa small talkia aina sen aikaa kun he
odotusaulassa odottivat vuoroaan sosiaalityöntekijöille.
Muutaman vuoden kuluttua löysin itseni aivan uudesta tehtävästi. Minut
ylennettiin maksatussihteeriksi. Ei siinä mitään. Osasin käsitellä rahaa ja
shekkejä ja jakaa niitä ihmisille, jotka istuivat missä milloinkin – lattioilla
enimmäkseen, sillä kuukauden puolivälit ja loppu olivat niitä ruuhkaisimpia
hetkiä. Ei siinä mitään. Asiakkaita tuli ja meni. Muistan tuosta työtehtävästäni sen, että meillä oli kuulutusjärjestelmä, jolla kutsuimme asiakkaita sisään vuoronumerolla. Kauhistuin, miten ihmeessä selviän. Ennen kuulutusta käytävään aina kaikui ”pimpelipom”, kolmisointuinen ääni, ja sen jälkeeni oli määrä pyytää asiakkaita sisään numerolla, joka heillä oli käsissään. Muistan, että jähmetyin täysin. En saanut sanaa suusta. Suljin
laitteen ja aloitin uudelleen. Kolmannella kerralla sain ääneni kuulumaan
”Asiakas numerolla 389 toimistoon olkaa hyvä”. Huokasin helpotuksesta,
että onnistuin suoriutumaan tuosta, mutta päivät olivat painostavia henkisesti ihan siitä syystä, että pyrin salaamaan änkytykseni. Salasin sen miltei 20 vuotta työyhteisössä.
Kului muutamia vuosia, kunnes esimieheni saapui luokseni. Hymyillen
miellyttävällä tavalla hän asettui eteeni ja kysyi: ”Kuulehan Jake, kiinnostaisiko sua edetä seuraavalle tasolle?” Hetken mietin ja vastasin kyllä,
vaikken tiennyt mitä oli tuleman. Sain uuden tehtävän. Sain oman asiakaspiirin ja ajanvarauskirjan sekä oman huoneen ”liikennevaloilla”. Siinä
hetkessä se ei tuntunut huippujutulta. Tiesin, mitä tulisi eteen jatkossa:
omat asiakkaat ja velvollisuuteni haastatella heidät ja haastattelujen jälkeen tehdä toimeentulotukipäätös saadun olosuhdeselvityksen perusteella. Oletuksena on, että luotamme aina asiakkaaseen siinä, mitä he sano-
22
vat. Minulle oli todella haastavaa selvitä niistä lukemattomista asiakastapaamista, missä oli eri luonteella ja energialla varustettuja ihmisiä. Meille
on arkipäivää aggressiiviset asiakkaat, alkoholisoituneet, syrjäytyneet ja
ulkomaalaiset. Asiakaskunnan kirjoa riittää joka lähtöön ihan jokaiselle
työpäivälle. Haasteena puhumisen sujuvuudelle oli ajan paine. Kaikesta
piti selvitä mahdollisimman tehokkaasti. Parhaimmillaan minulla oli 15
asiakasta päivässä. Seurasi väsymys ja uupumus, joka myös asettaa
oman haasteensa puhumiseeni. Vaikeuskerrointa lisäsivät tyytymättömät
asiakkaat, väkivaltaiset sekakäyttäjät. Aina olen onneksi selvinnyt arjen
askareista. Helppoa se ei ole aina ollut. Monesti oli väsymys kaverina, kun
kotiin iltamyöhällä pääsin.
Aikaa kului jälleen vuosia. Tuli uusi trendi eli viikkopalaverit. Jessus, sanoin itselleni. Kuinka selviän niistä. Esimieheni tuolloin (vuosituhannen
vaihteessa) rakasti kokoustamista. Meille tuli tiimikokouksiin milloin mistäkin vieraita ja aina piti olla valmiina esittäytymään: ”Minä olen JJJJJJJJJJJari HHHHietala, etuuskäsittelijä.” Kukaan ei sanonut sanaakaan huomatessaan, että änkytin esittäytyessäni. Aina olen tehnyt niin ja joka kerran olen yrittänyt päästä tuosta tilanteesta sujuvasti. En vaan ole päässyt.
En tänäkään päivänä. Muutoin virkaminäni suoriutuu työstään kuulemma
esimerkillisesti, mutta änkyttäen ajoittain. Selviytymiskeinoni on ollut virkaroolini. Olen toistanut itselleni, ettei virkaroolissa voi änkyttää. Tulee olla
vakuuttava, uskottava ja jollain tavalla auktoritäärinen. Tuo on yleinen käsitys asiasta. Oma käsitykseni on se, että työssä kuin työssä paras tapa
on olla aivan oma itsensä.
Vuodet vierivät ja tunsin eräänä päivänä, etten kykene pitämään änkytystä
hallussani. Tunsin, että on pakko löytää ihmisiä, jotka elävät samassa tilanteessa: ”Puhe ei kulje.” Googletin ennen asiakastapaamista sanan
änkytys ja löysin SÄY:n.
Olen tänäkin päivänä siitä onnellinen, että löysin kaikki ne aktiiviset ihmiset, jotka vapaaehtoistyön voimin tekevät työtä änkytyksen hyväksi, unohtamatta sitä, että teemme samalla työtä itsemme eteen. On helpompi kohdata änkytys kun ottaa sen avoimesti esiin. Rohkeasti lähestyy sitä ja tekee itselleen selväksi, että sen kanssa voi elää. On ympäristö mikä tahansa. Ammatinvalinnat millaisia hyvänsä. Tämä oli lyhyesti minun tarinani.
Voimia päiväänne
Jake (Jari Hietala)
23
Änkytys ja itsetunto
Näin lapsena ensimmäisen kerran kuvan jäävuoresta, jolla kuvattiin änkytystä. Se taisi olla SÄYn jäsenlehdessä, silloisessa Painokkaassa, joka on
nykyisin Puheen vuoro. Ymmärsin kuvan sanoman, mutta en tiennyt, mitä
se todellisuudessa tarkoitti. Kristallipalloa katsomalla olisin varmasti ymmärtänyt tämän kaiken. Eli sen, miten änkytys vaikutti todellisuudessa itsetuntoon, minäkuvaan, elämääni yleensäkin. Mutta kaikki piti oppia kantapään kautta.
Olen uskaltanut laittaa vasta viime vuosien aikana sukelluslasit silmille ja
mennä katsomaan oman jäävuoreni kokoa ja muotoja veden alla. Kylmäähän se vesi on ollut, joten matka syvyyksiin on tehnyt kipeää, mutta myös
lämmittänyt sydäntä. Nyt kysynkin: Miksi minun on pitänyt piilottaa tämä
kaikki?
24
Näillä sukellusmatkoilla on törmännyt useampaan jäävuoren ulokkeeseen,
joiden lähempi tarkastelu on paljastanut, että niissä kaikissa onkin monta
kulmaa. Jäävuoressani on jopa aukkoja. Eli kun tein nuorempana jonkin
ratkaisun änkytyksen pelon vallassa, niin se vaikuttaa edelleen elämääni.
Suurin yllätys on ollut huomata miten huono itsetunto minulla on ollut änkytyksen takia. Tämä siksi, koska ei ole vielä montakaan vuotta siitä, kun
kehuin omaa itsetuntoani hyväksi. Silloin tuntui kuin änkytys ei olisi haitannut minua laisinkaan, tai jos oli, niin siitä oli ollut vain hyötyä. Minun
huono itsetuntoni näkyy myös siinä, että häpeän käyttää puhetekniikoita
arjessa. Miksi en uskalla olla sellainen kuin olen?
Nyt on aika nousta taas veden pinnalle. Nämä tutkimusmatkat itsetunnon
lähteille ovat antaneet uutta intoa tarttua huomiseen haasteisiin ja nähdä
tulevaisuus kiehtovana edessäni.
Jäävuoreni on iso ja valtava osa siitä on veden pinnan alla. Nyt todellakin
haluan tehdä asialle jotain. Mikä parasta, minun tarvitse osata tehdä kaikkia itse. Siispä ilmoittaudun Vahvista itsetuntoa ja puhetta -kurssille. Toivottavasti pääsen tälle kurssille, jotta itsetuntoni tutkinta jatkuisi uusin silmin.
Jari Kurjenmaa, Sastamala
Puhekerho Satakuntaan
Haluaisin olla perustamassa Puhekerhoa Satakuntaan. Paikaksi olen kaavaillut kakkoskotiani Kokemäellä. Ensimmäinen tapaaminen voisi olla vasta syksyllä, koska tiedän, että kesä on kiireistä aikaa. Otan vastaan kaikenlaisia ideoita puhekerhon toiminnasta.
Laittakaa minulle postia tai soittakaa. Saa vetää myös hihasta. Mukaan
saa tulla Satakunnan rajojen ulkopuoleltakin. Olenhan itsekin Pirkanmaalta :)
Yhteystietoni ovat:
jari.kurjenmaa@gmail.com
puh. 044 2787663
Ystävällisin terveisin,
Jari Kurjenmaa
25
Pohjoismainen änkytysseminaari
Kööpenhaminassa 4.-6.9.2015
Seminaarin aiheena ovat uudet lähestymistavat puheterapiaan, mutta
keskitytään myös sosiaaliseen kanssakäymiseen. Seminaari alkaa
perjantaina päivällisellä ja päättyy sunnuntaina lounaaseen.
Seminaaripaikka: Hotelli Cabinn Scandinavia, Vodroffsvej 55, 1900
Fredriksberg, noin 1,5 km keskustan rautatieasemalta luoteeseen.
Seminaarin hinnat
yhden hengen huone
noin 300 euroa
kahden hengen huone
noin 250 euroa
seminaari ilman yöpymistä
noin 172 euroa
vain lauantai (luennot, lounas ja gaala)
noin 117 euroa
vain luennot (9 - 12, ilman lounasta)
noin 33 euroa
Pankki: SWIFT-BIC: DABADKKK, IBAN: DK33 3000 0002 1995 48
Ilmoittautuminen
Ilmoittautuminen ennen 1.6.2015 maksamalla osallistumismaksu pankkiin,
muista ilmoittaa nimesi, osoitteesi ja sähköpostiosoitteesi. 1.6. jälkeen
kysy ensin joni.dickhoff@gmail.com, voiko vielä ilmoittautua.
Alustava ohjelma
Luentoja ja työryhmiä aiheista: McGuire, DAF/FAF, puheterapia
Tanskassa jne.
Kiertokäynti Christianiassa, pohjoism. puheenjohtajien kokous,
gaalaillallinen, kokemusten vaihtoa, visailuja, laulua jne.
Kulkuyhteydet
Helppo, nopea ja halpa julkinen liikenne hotellille joko bussilla tai metrolla
Lentoliput
Edestakaiset lentolippujen hinnat maksavat tällä hetkellä ostettuina noin
100-120 euroa, katso esim. www.halvatlennot.fi. Lentokentältä keskustaan
pääsee joko junalla tai automaattimetrolla.
Ilmoita lähdöstäsi myös osoitteeseen info@ankytys.fi, niin suunnitellaan
matkaa yhdessä.
Uusimmat tiedot www.ankytys.fi
26
TOIMIHENKILÖT
HALLITUS 2015
JÄSENLEHDEN PÄÄTOIMITTAJA
MIKAEL TURUNEN
sähköposti: puheen_vuoro@ankytys.fi
PUHEENJOHTAJA
JONI DICKHOFF
sähköposti: joni.dickhoff@ankytys.fi
KIRJASTONHOITAJA,
VARATOIMINNANTARKASTAJA
Valtteri Hellgren
sähköposti: valtteri.hellgren@gmail.com
VARAPUHEENJOHTAJA
JARI HIETALA
sähköposti: jari.hietala@ankytys.fi
SIHTEERI, JÄSENLEHDEN
TOIMITTAJA, JÄSENASIAT,
MATERIAALITILAUKSET,
YHDISTYKSEN KOTISIVUT
EERO HÄMÄLÄINEN
Unikkopolku 4 C 57, 01300 Vantaa,
puh. 040 505 2834,
sähköposti: info@ankytys.fi
ALAOSASTOT
TALOUDENHOITAJA
EEVA NURVALA
sähköposti: eeva.nurvala@ankytys.fi
TURUN ALAOSASTO
ILPO KARI
sähköposti: ilpo2000@hotmail.com
JÄSEN
MIKAEL TURUNEN
sähköposti: mikael.turunen@ankytys.fi
KESKI-SUOMEN ALAOSASTO
JONI DICKHOFF
ankytys.keskisuomi@gmail.com
JÄSEN
SATU NYGREN
sähköposti: satu.nygren@ankytys.fi
PIETARSAARI-JAKOBSTAD
KAKSIKIELINEN ALAOSASTO
PETER LILLSUND,
Storåkersvägen 24, 68630 Jakobstad,
puh. (06) 724 7533, 040 527 3169,
sähköposti: lillsund@multi.fi
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ALAOSASTO
JARI HIETALA, katso hallitus
TAMPEREEN ALAOSASTO
LIISA PERI
sähköposti: liisa.peri@gmail.com
VARAJÄSEN
LAURA HEKKALA
sähköposti: laura.hekkala@ankytys.fi
OULUN ALAOSASTO
Jouko Keisu,
sähköposti: joukokeisu@gmail.com
VARAJÄSEN
LINDA BACKSTRÖM
sähköposti: linda.backstrom@ankytys.fi
SUOMEN ÄNKYTYSYHDISTYS RY
Perustettu 1969
FINLANDS STAMNINGSFÖRENING RF
Suomen änkytysyhdistys ry
Tilkankatu 39 A 15
00300 Helsinki
www.ankytys.fi
info@ankytys.fi
puh. 044 210 2564
27
HUOM! Ellei
vast.ottajaa
tavoiteta, lehti
pyydetään
palauttamaan os.
Eero Hämäläinen
Unikkopolku 4 C 57
01300 VANTAA
www.ankytys.fi
info@ankytys.fi