docPuolustusvoimat.fi Wcm 89f3bc804d17bdf591b09d4c9cf13d0b
download 
Report Transcription
Puolustusvoimat.fi Wcm 89f3bc804d17bdf591b09d4c9cf13d0b
Heinäkuu 2015 Nro 2 Hurtti-Ukko 2/15 heinäkuu 2015 Sisällysluettelo Kainuun prikaatin joukko-osastolehti ja aliupseerikurssijulkaisu wToimituskunta Päätoimittaja ev Kari Pietiläinen Heikki Visti Satu Hujanen w Taitto Nina Karjalainen Kajaanin Offsetpaino Oy www.kajaaninoffsetpaino.fi w Paino Juvenes Print Oy www.juvenesprint.fi w Valokuvat Kainuun prikaatin arkisto Fotox Oy Satu Hujanen Combat Camera Kirjoittajat Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset Kainuun prikaati Hurtti-Ukko PL 610, 87101 Kajaani puh. 0299 451 113 kainuunprikaati@mil.fi Ilmestyminen Kaksi kertaa vuodessa tammikuussa ja heinäkuussa 53. vuosikerta Painos 2500 kpl maavoimat.fi/kaipr Kansikuva: Jalkaväen taistelija vahvennetun jääkäriryhmän taistelunäytöksessä Oulun Kuusisaaressa lippujuhlan päivänä. 2 Vakautuksen vuosi - katse kuitenkin tulevaisuudessa.........................3 Jatkuva parantaminen - Välitilinpäätös................................................4 Kenttärovastin testamentti....................................................................5 WIHURI15 - Kehittyviä suorituskykyjä...................................................6 Puolustusvoimain lippujuhlapäivä vaatii valmisteluja.........................8 Oulu varuskuntakaupunkina - vahva historiallinen tausta............... 10 14. Divisioona sodassa.......................................................................... 12 14. Divisioonan perinneyhdistys toimii............................................... 13 Reserviläiskirjeellä tiivistetään yhteydenpitoa................................... 14 Muste on kuivunut viranomaisyhteistyösopimuksissa...................... 15 Lumilajijoukkueen vuosi....................................................................... 16 Oltermannin hiihto - vuodesta 1951 alkaen....................................... 17 Huoltokoulutus armeijassa on kattavaa............................................. 18 Koiranohjaajaksi sotakoiraosastolla.................................................... 19 Koulutusedellytyksiä kehitetään.........................................................20 M18-johtamisjärjestelmä - pieniä voittoja yhteistyöllä eteenpäin!........................................................................ 21 Kainuun tykistörykmentin uusi koulutuskalusto tehokkaassa käytössä...........................................................................22 Killan kuulumiset..................................................................................23 Suomen Ekonomit prikaatilla..............................................................23 Oululaisten vanha tykkiperinne tulessa paraatipäivinä....................24 Hyvät kiltasisaret ja -veljet...................................................................25 Kesällä vuonna 1959 Hoikankankaalla................................................26 Puolustusvoimauudistus vaikutti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toimintaan Kainuussakin.....................................27 Varusmiestoimikunnan katse nykyaikaan..........................................28 Sotilaskotitoiminta poikkeusoloissa....................................................29 Osumat ja iskemät................................................................................30 Uudet kasvot.........................................................................................34 Henkilöstöuutiset.................................................................................36 Tykistön aliupseerikoulu Aliupseerikurssilta valmiita sotilasjohtajia?........................................38 Kranaatinheitinlinja - tykistön kruununjalokivi.................................39 Tulenjohtolinja - Kärki määrää............................................................40 Elämää tuliasemalinjalla - ”Ja sillon liikkuu”!..................................... 41 Viestilinjalla varusmiesjohtajana.........................................................42 Kunnossapitolinja - Rautaisia ammattilaisia.......................................44 Lääkintälinjan elämää..........................................................................45 Pioneerialiupseerikurssi 115 - Hyvin suunniteltu on helppo toteuttaa.............................................................................48 Pioneeri AUK 115 – Miinat kantoon....................................................49 Viesti kulkee?........................................................................................52 Viestiyhteydet kuntoon!......................................................................53 Johtajuuden alkulähteillä.................................................................... 55 Jääkäristä johtajaksi.............................................................................56 Panssarintorjujat...................................................................................57 Kaveria ei jätetä....................................................................................58 Kalenteri................................................................................................59 Aliupseerikurssien parhaat .................................................................59 HURTTI-UKKO 2/15 Vakautuksen vuosi katse kuitenkin tulevaisuudessa ◗◗prikaatikenraali Jukka Sonninen Kainuun prikaatin komentaja S uuret organisaatio- ja toimintatapamuutokset on keväällä toteutettu ja prikaati on siirtynyt uuden vakauttamiseen, vakautta ja uuden elämistä rutiineiksi. Muutokset toteutettiin ja ne olivat välttämättömiä. Toimintaympäristömme muuttui perinpohjaisesti. Nyt toimimme koko vanhan Oulun läänin alueella ja Savo-Karjalassa, siis neljässä maakunnassa. Paljon tapahtumia ja toimintaa. Alueellamme on miljoona suomalaista. Täältä ja Pohjanmaalta tulevat myös varusmiehemme ja reserviläisemme. Tuntuu, että olemme saaneet vastuista hyvän kopin. Vielä on viilattavaa, mutta tämän vuoden kuluessa pääsemme varmasti hyvään tasoon. Vanhemmat varusmiehemme 1/15-saapumiserästä muistavat vielä varmaankin hyvin kevätkauden huipennuksen alkukesällä Nurmeksen-Sotinpuron alueella. Maavoimien pääharjoitus WIHURI15 oli reipas harjoitus, jossa testasimme toisiamme ja haastoimme itseämme. Kävimme myös Oulussa prikaatin järjestämässä valtakunnallisessa lippujuhlan päivän paraatissa 4. kesäkuuta. Joukot pärjäsivät hyvin ja vanhempi erä näytti osaamistaan ja asennettaan. Tästä kiitokset. Suoritus oli kokonaisuutena erinomainen. Osoitimme harjoituksella sotilaallista suorituskykyä. Tästä on hyvä jatkaa syksyllä. Ulkoisen toimintaympäristömme muutoksiin on kesän aikana HURTTI-UKKO 2/15 vastattu uskottavan puolustuksen vahvistamisella. Puolustuksen resurssien lisäksi toteutettiin asevelvollisuutta tukien mm. reserviläiskirjekampanja, jossa jokaiselle reserviläiselle on vahvistettu nykyinen sodan ajan tehtävä. Lisäksi tehostetaan avainhenkilöstön sitoutumista valmiuden ylläpitoon. Ei dramatiikkaa, vaan selkeitä toimenpiteitä puolustuksen vahvistamiseksi. Kansainvälinen toiminta on kasvussa. Kesän ja syksyn aikana prikaatilla ja harjoituksissamme on vieraillut ulkomaisia sotilaita, ja syksyllä tämä lisääntyy. Erityisesti tehostettu yhteistyömme Ruotsin kanssa (FI-SE) näkyy jo loppuvuoden harjoituksissa, jossa harjoittelemme pienimuotoisesti yhdessä. Osallistumme myös itse kursseihin harjoituksissa ulkomailla, keväällä myös varusmiehillä on mahdollisuus päästä ulkomaille harjoituksiin. Varmasti hienoja kokemuksia. Uuden saapumiserän alokkailta (2/15) odotan positiivista asennetta ja yhdessä tekemistä. Jokaisesta miehestä ja naisesta pidetään huolta, eikä palvelus tule olemaan kenellekään liian haastavaa. Esimiehet ovat apunanne ja tukenanne. Mutta jokaisen on yritettävä, riittää kun tekee parhaansa. Sillä pärjää. Kesän lämmöstä olemme kohta syksyn raikkaudessa ja pian edessä on joukkokoulutuskausi ja loppunäyttöjen antaminen Lapissa. Ottakaa tämä haasteena! Hyvää syksyä! 3 Jatkuva parantaminen Välitilinpäätös ◗◗eversti Kari Pietiläinen esikuntapäällikkö K ainuun prikaatissa on vuodesta 2000 alkaen toteutettu jatkuvan parantamisen periaatteita. Toimintaa on kehitetty suunnitelmallisesti. Parantamisen mahdollistaa palautteen kerääminen toiminnasta. Palautteen syvällisen analysoinnin tuloksena on päästy epäkohtiin kiinni. Noin 15 vuoden työn tuloksena periaatteet on hyväksytty ja henkilöstö on sitoutunut kiitettävästi toiminnan parantamiseen. Matkalla napattiin Suomen laatupalkinto eli ”kristalli” julkishallinnon sarjassa. Prikaati on keskittynyt palkatun henkilöstön työilmapiirin kehittämiseen. Satsaamalla työilmapiiriin ja asevelvollisten hyvinvointiin luodaan edellytykset kovien tehtäviemme eli sotilaskoulutuksen ja sotilaallisen suorituskyvyn kehittämiselle. Missä sitten ollaan työilmapiirin osalta vuonna 2015? Erinomaisel- la tasolla ovat: me-henki, oma työtehtävä ja johtaminen. Ylpeydenaiheestamme eli me-hengestä on pystytty pitämään kiinni muutostenkin aikana. Lisääntynyt työmäärä ja kaventunut henkilöstökehys näkyvät arviossa jaksamisen osalta. Varusmiesten osalta teemme kyselyt palveluksen alkaessa, neljän viikon palveluksen jälkeen sekä palveluksen lopussa. Loppukyselyn tulokset ovat olleet erinomaisia. Monien arviointikriteerien osalta olemme puolustusvoimien kärjessä. Syksyn 2014 palautteen terävin kärki oli: mielikuva armeija-ajasta, maanpuolustustahto sekä arvio kantahenkilökunnasta. Koulutuksen järjestelyissä saimme asiakkailta kiitettävä-arviot. Koulutusjärjestelyjen kehittämisessä kehotan luottamaan tykistöstä tuttuihin metri-piiru-sekunti-periaatteisiin. Hyvän jääkiekkovalmentamisen periaatteet ovat ”voiton kaava”. Jokainen koulutustapahtuma vaatii suunnitelman, jokaiseen koulutustuntiin on sisällyttävä paljon tekemistä ja välillä on hyvä kisata kelloa vastaan. Sodan ajan joukkojen koulutuksellista suorituskykyä mitataan eri aselajien ja toimialojen kehittämillä kriteereillä. Järjestelmä ei ole kaikilta osin valmis. Kehitystyötä tehdään maavoimien esikunnan johdolla. Omana näkemyksenäni esitän, että meidän kannattaa benchmarkata Naton joukkojen suorituskyvyn arvioinnin periaatteet. Miten tästä sitten jatketaan? Olemme tehneet strategiatyötä kahden vuoden ajan. Nykytilan kartoitus on tehty ja olemme aloittaneet prikaatin vision ja mission määrittämisen. Tulevaisuutta kannattaa rakentaa prikaatin vahvuuksien kautta eli kovan koulutusosaamisen perustalle. Voisiko visiomme olla ”Vuonna 2025 Kainuun prikaati on Suomen arvostetuin ja pohjoismaissa tunnustettu asevelvollisten koulutuksen osaaja”? Tavoitteeseen päästään huolehtimalla henkilöstön osaamisesta, kehittämällä koulutusolosuhteita ja pitämällä yhdessä määritetty arvoperusta kunnossa. Monesti kilpailu virittää konetta entistä ketterämmäksi. Johtopäätöksenäni esitän: olisiko kymmenen vuoden tauon jälkeen aika osallistua laatupalkintokilpailuun. Kirjoitukseni on samalla oma tilinpäätökseni. Minut on määrätty 1.8.2015 alkaen Maavoimien esikuntaan. Olen ollut ylpeä saadessani palvella osana upeaa joukkoa. Seuraajani tulee saamaan perehdyttämisen yhteydessä marinoinnin jatkuvan parantamisen saralla. Kiitokset yhteistyöstä ja erinomaista kesää! 4 HURTTI-UKKO 2/15 Kenttärovastin testamentti w kenttärovasti Jouni Parviainen M uinaiset roomalaiset sanoivat, että kaikki tiet johtavat Roomaan. Sovitan sen Kainuun prikaatiin, kun 1.8.2015 siirryn taas reserviin. Täysinpalvelleena kenttärovastina. Neljä vuosikymmentä ja yli 10.000 palveluspäivää aiemmin - 9.5.1975 - kotiuduin prikaatista reserviin ensimmäisen kerran. Silloin olin tykistön vänrikki. Varusmiesaikana prikaatin komentajana oli eversti Heikki Koivisto. Hän aloitti tavan toteuttaa sotilasvala myös ortodoksisen perinteen mukaisena. Silloinen pohja kestää yhä. Hengellistä työtä täällä leimaa näkyvä ekumeeninen yhteys. Kolmen sotilasvalan ja -vakuutuksen perinne tunnistaa yksilölle tärkeät kulttuuriset eroavaisuudet. Ja halu etsiä yhdistäviä asioita suhteessa toisiin luo pohjan kohdata yhteiskunta, joka muuttuu yhä monimutkaisemmaksi. Ei siis liene sattumaa, että juuri Kainuussa on löydetty luova ratkaisu siihen, miten kenttähartaus voidaan toteuttaa myös uskonnotonta vakaumusta kunnioittaen. Sotilaspappi pitää paljon henkistä kasvua tukevia oppitunteja. Parhaan perehdytyksen pitää niitä sain 80-luvulla kenttärovasti Esko Kilveltä. Hän kysyi kerran meiltä tuoreilta sotilaspapeilta sitä, mikä on tärkein asia oppitunneilla. Kun kaikki olivat vastanneet, hän totesi: ”Väärin. Olennaisinta on, että opetus on hauskaa. Kiinnittäkää huomio ilmapiiriin.” Lisää perehdytystä olen poiminut muinaisilta kreikkalaisilta. He tukivat muistia akrostikoneilla eli reunarunoilla. Vaikka näin: Jos tahdot muistaa puolustusvoimien HURTTI-UKKO 2/15 hengellisen työn kolme perusmuotoa, riittää, että opettelet muistisanan J-O-S. J johtaa sanaan julistus, O opastaa opetukseen ja S saa muistamaan sielunhoidon. Sotaväen hengellisen työn vanhin nimitys on sielunhoito. Sotilaspappina olen saanut olla paljon kuuntelijan roolissa ja peilinä ihmisille, joilla on ollut elämässään jokin vaikea asia. Sotaväki luokittelee tiedot julkisiksi tai suojaa ne tasoille IV, III, II ja I. Sotilaspapilla on sielunhoidon tarpeita varten työkalupakissaan lain nojalla yksi vielä tiukempi suojaustaso eli nolla. Se on: ei koskaan kenenkään muun tietoon. Puolustusvoimien talous on joskus ollut tiukka. Onneksi on sotilaskotiyhdistyksiä, jotka sotilaspapin rinnalla ovat järjestäneet tarjoilun hengellisten tapahtumien yhteyteen. Vastavuoroisesti olen tahtonut rekrytoida uusia toimijoita tuohon hienoon, jääkäriväre- jä kantavaan maanpuolustustyöhön. Ja sokerina pohjalla: Virkani ”päättötehtävänä” sain olla ryhmässä, joka toimitti Sotilaan virsikirjaa saamen kielille. Valmiin kirjan kustansi Sotilaskotiliitto. Puolustusvoimissa on tavoitteena nolla tapaturmaa. Vähintä, mitä voin tehdä sen eteen, on toivottaa turvallisia askeleita. Ja huutaa SEIS, jos huomaan jotain turvallisuutta vaarantavaa. Sen teen täysin riippumatta sitä, kuuluisiko asia tehtävänkuvauksen mukaan jollekulle muulle. Perustelu? Neljä liikennekuolemaa turvavyön käyttämättömyyden tähden on hinta, jonka maksajat olen sotilaspappina hautaan siunannut. Tulevaisuus on monella tavoin avoin. Mutta sen kohtaan sillä luottamuksella, jolla olen tavannut rohkaista muitakin: Asioilla on taipumus järjestyä, ennemmin tai myöhemmin. 5 WIHURI15 Kehittyviä suorituskykyjä w kapteeni Anssi Katajamäki S uuren sotaharjoituksen toteutuminen edellyttää pitkäjänteistä suunnitelmallista toimintaa. WIHURI15-harjoituksen toteutus on ideoitu Maavoimien esikunnassa jo vuonna 2012. Tuolloin sai alkusysäyksen 2015 vuoden Maavoimien suurin harjoitus. Käytännön suunnittelutyö aloitettiin Maavoimien esikunnan ja joukko-osastojen edustuksen kanssa 2014 vuoden kesällä. WIHURI15harjoituksen tavoitteena on ollut osoittaa Maavoimien näkökulmasta, että Maavoimat kykenevät puolustamaan koko valtakunnan maa-aluetta. WIHURI15-harjoituksella tahdottiin myös osoittaa asevelvollisuusjärjestelmän kykyä tuottaa uskottavaa ja riittävää sotilaallista suorituskykyä Suomen tarpeisiin. Maavoimien taistelu 2015 -konsepti testissä Tärkein WIHURI15-harjoituksen tavoite oli testata Maavoimien taistelu 2015 -konseptin toimivuutta sekä eri hankkeiden tuottami- 6 en uusien suorituskykyjen käyttöä osana uutta konseptia. Uusia suorituskykyjä ovat muun muassa M18-johtamisjärjestelmä, kehittyneet miina-aseet, uudet tiedustelusensorit, parantuneet pimeänäkö- ja maalinpaikannuskyky sekä uudet panssarintorjunta-aseet. WIHURI15-harjoitus oli osa pitkäjänteistä maavoimien tutkimus- ja kehitystoimintaa maavoimien taistelu 2015 -konseptissa. Viime vuosien suuret sotaharjoitukset ovat toimineet testipenkkinä tälle tutkimustoiminnalle. Vuonna 2013 toteutettu TROMBI13-harjoitus ja vuonna 2014 toteutettu WANAJA14-harjoitus ovat osa tätä harjoitusten ketjua, johon WIHURI15harjoituskin kuului. HURTTI-UKKO 2/15 Tämän tutkimustoiminnan ansiosta puolustusvoimissa julkaistaan uusia ohjesääntöjä, ohjeita ja oppaita. Näillä oppailla luodaan pohja, jolla koulutetaan asevelvolliset uudistetun Maavoimien taistelu 2015 -konseptin osaajiksi. WIHURI15-harjoitus toimi tutkimustoiminnan ohella myös 2/2014-saapumiserän johtajien ja erikoismiehistön sekä 1/2015-saapumiserän miehistön loppusotana. Tällöin kesäkuussa kotiutuvalle saapumiserälle suoritetaan joukon suoritustason mittaus. Suurimpia harjoituksia Euroopassa WIHURI15-harjoitus oli henkilöstömäärältään mitattuna 2015 vuonna Euroopan toiseksi suurin sotaharjoitus. Harjoituksen henkilöstömäärä nousi yli 10 000 henkilön ja ajoneuvoja oli yli 3000 kappaletta. Harjoitukseen osallistui lähes kaikki Maavoimien joukko-osastot ja Rajavartiolaitoksen joukkoja. Merivoimat ja Ilmavoimat tukivat harjoitusta henkilöstöllään. Lisäksi Ilmavoimat toteutti hävittäjillä harjoituksen aikana keltaisen osapuolen lentotoimintaa. Konkreettinen suunnittelutyö WIHURI15-harjoitukseen liittyen aloitettiin Kainuun prikaatissa 2014 vuoden kesällä. Maavoimien esikunta julkaisi kesäkuun lopussa suunnitteluohjeen, jolla määritettiin harjoituksen suunnittelun perusteet. HURTTI-UKKO 2/15 Ensimmäinen maastontiedustelu avainhenkilöstölle toteutettiin elokuussa. Lokakuun lopussa toteutettiin ensimmäinen suuremman henkilöstömäärän maastontiedustelu. Tässä maastontiedustelussa selvitettiin onko harjoitusalueeksi valittu alue soveltuva harjoituksen toteuttamispaikaksi sekä suunniteltiin taisteluosastotasan karkea toimintasuunnitelma. harjoitusta kyetä toteuttamaan normaalien puolustusvoimien harjoitusalueiden ulkopuolella. Eri viranomaisten välinen yhteistyö onkin keskiössä koko valtakunnan puolustamista ajateltaessa. Näin ollen sotaharjoituksen suunnittelu on myös palvellut muitten viranomaisten poikkeusolojen suunnittelua. Maaliskuussa 2015 toteutettiin komppania-/patteritasan suunnittelu. Tällöin jääkäriyksiköt esimerkiksi suunnittelivat joukkojen toiminnan sekä rakennettavien kenttälinnoitteiden paikat. Puolustusvoimat Pohjois-Karjalassa Viranomaisyhteistyötä suunnitteluvaiheessa Suurien sotaharjoituksien suunnittelu on yhteistyönä tehtävää työtä, johon osallistuu muitakin kuin sotilaita. WIHURI15-harjoituksen toiminnan keskiö oli Sotinpuron ampumakenttäalueella, mutta suuri määrä joukkoja taisteli ja toimi yksityisillä tai julkisilla siviilialueilla. Tämän johdosta harjoituksen suunnittelussa tehtiin heti alusta alkaen yhteistyötä pelastusviranomaisten, poliisin, kuntien edustajien, metsähallituksen, ELY- keskuksen ja aluehallintoviranomaisen kanssa. Ilman näiden kaikkien toimijoiden panosta ei tällaista suurta sota- Puolustusvoimauudistuksessa Pohjois-Karjala menetti Pohjois-Karjalan prikaatin. Puolustusvoimilla on tahtotila näkyä Pohjois-Karjalassa nyt korvaavilla tavoilla. WIHURI15-harjoituksella puolustusvoimat ja ennen kaikkea maavoimat näkyivät pohjoiskarjalaisille heidän arjessaan. On hy vä ymmär tää, et tä WIHURI15:n kaltaisen harjoituksen toteuttaminen ei vastaa kansainväliseen tilanteeseen. Asevelvollisten kouluttaminen ja harjoituttaminen ovat pitkän suunnittelutyön tulosta ja kuuluvat osaksi jokaisen saapumiserän koulutusta. Näinkin suuren harjoituksen toteuttamisella harjoitetaan asevelvollisuuteen pohjautuvan reserviläisarmeijan kykyjä. Puolustusvoimauudistuksen myötä asevelvollisten koulutukseen on panostettu merkittävästi enemmän, mistä WIHURI15 on näkyvä esimerkki. 7 Puolustusvoimain lippujuhlapäivä vaatii valmisteluja w majuri Seppo Sarlin T ehtäväni oli toimia paraatin kenttäpäällikkönä, joka on myös tämän artikkelin lähestymiskulma. Edellisen kerran vastaava tapahtuma on pidetty Oulussa vuonna 2005. Paraatin esivalmistelut aloitettiin yli vuosi etukäteen Valmistelut aloitettiin aloituskokouksella toukokuussa 2014 Kainuun prikaatin esikuntapäällikön johtamana. Kokouksessa määritettiin projektin järjestelyorganisaation runko, jonka tehtävänä oli aloittaa suunnittelu. Kokouksessa käskettiin myös suuntaviivat ja tavoite, miten paraati oli määrä toteuttaa. Projektiryhmän runko tutustui lippujuhlapäivän tilaisuuksiin Lappeenrannassa samana vuonna. Maastotiedustelun tarkoituksena oli tutustua ja ottaa oppia päivän järjestelyistä, koska kenelläkään projektiorganisaation rungon jäsenistä ei ollut aikaisempaa kokemusta valtakunnallisen paraatin järjestelyistä saati suunnittelusta. Matka oli varsin antoisa ja opettavainen. nimme esittää Kainuun prikaatin komentajalle ohimarssin toteuttamista taisteluosastokokonaisuuksina perinteisen joukko-osastoina tapahtuvan ohimarssin sijasta. Ohimarssi hyväksyttiin toteutettavaksi edellä mainitulla tavalla ja suunnittelu alkoi toden teolla. Tutustuimme vuoden 2005 lippujuhlapäivän paraatin käskyihin ja yleisjärjestelyihin, koska useasti ”pyörä keksitään” uudelleen tilauksia järjestellessä kuten sananlaskussa mainitaan. Kartoitimme kuitenkin laajasti uusia näkökulmia ja alueita paraatin joustavan järjestelyn aikaansaamiseksi, mutta päädyimme jo perinteeksi muodostuneeseen Raatin alueeseen. Onneksemme ihmisten ilona vieraileva tivoli oli jo edellisenä kesänä muuttanut asemapaikkansa Hietasaareen, joten kalustonäyttely saatiin sovitettua Kuusisaareen. Näin saimme muodostettua kompleksin paketin keskeiselle paikalle Oulun ytimeen, mini- moiden liikenteelliset häiriöt kaupungin alueella. Kohti suunnittelun ydintä Kainuun prikaatista rakennettiin järjestelyorganisaatio, jota vahvennettiin tiedottaja Päivi Lohella maavoimien esikunnasta. Järjestelyorganisaation koneisto alkoi viimein käydä ja ensimmäinen suunnittelukokous pidettiin syyskuussa 2014. Organisaation kone alkoi jyskyttämään rauhalliseen, mutta varmaan tahtiin kuin höyryveturi. Suunnittelukokoukset ja palaverit seurasivat toisiaan. Matkan varrella henkilöitä järjestelyorganisaatioon tuli lisää ja osa lähti uusiin haasteisiin. Projektiryhmän vetäjäksi määrättiin Kainuun prikaatin apulaiskomentaja eversti Heikki Taavitsainen, jonka järkähtämättömässä ohjauksessa ”laiva” luovi eteenpäin haasteiden tuulten heiluttaessa kaarnalaivaa. Paraatin teemana Oulussa oli tuoda esille Puolustusvoimat uudessa asennossa 2015. Paraatit ja katselmukset toteutetaan aina perinteisellä kaavalla ja pohdimme, kuinka tuoda esille uusi ilme. Paraatikatselmuksen kulku on ”kiveen hakattua” kaavaa, jota ohjaa yleinen palvelusohjesääntö, joten paneuduimme ohimarssin sisimpään olemukseen tehtävän täyttämiseksi. Lennokkaiden ja visionääristen aivoitusten jälkeen rohke- 8 HURTTI-UKKO 2/15 ”Operaation” edetessä toimintamahdollisuuksien arvioinnista operaation perusrakenteeseen, suunnittelussa siirryttiin seuraavaan vaiheeseen. Alkoi mittava yhteistyö muiden viranomaisten, Oulun kaupungin sekä siviiliyritysten kanssa. Kaikkien osapuolten kanssa yhteistyö sujui mutkattomasti. Ilman ympäröivän yhteiskunnan tukea ja ammattitaitoa paraatia olisi ollut huomattavasti hankalampi toteuttaa. Tuntui, kuin ei olisi olemassa ongelmia ainoastaan haasteita. Erityisesti haluan kiittää Oulun kaupunkia pyyteettömästä tuesta paraatin toteuttamiseksi. Oli hienoa tavata Oulun kaupungin liikenteestä ja silloista vastaavat virkamiehet, jotka laskelmillaan varmistivat Merikosken siltojen kestävyyden raskaiden ajoneuvojen alla ja ohjasivat liikennesuunnittelua osaltamme jouhevaan suuntaan paraatipäivänä. Lisäksi haluan kiittää Raatin urheilukentän vahtimestaria Jari Leviäkangasta, joka toteutti villeimmätkin toiveet katselmuskentällä. Keväällä 2015 paraatin suunnittelu oli edennyt vaiheeseen, jolloin esittelyt maavoimien komentajalle ja puolustusvoimain komentajalle voitiin toteuttaa. Komentajille esiteltyjen kriittisten tietovaatimusten pohjalta projektiryhmä sai vaatimuksia mm. katselmukseen osallistuvien sotilaiden lukumäärästä, sekä kalustoesittelyssä esiteltävistä uusimmista puolustusvoimien suorituskyvyistä. Projektiryhmä jatkoi suunnittelua lisäperusteiden saamisen jälkeen ”tien suunnassa” eteenpäin ja paraatin esikäsky julkaistiin maaliskuussa 2015. Suunnittelun syövereistä kohti kenttää Huhtikuussa oli aika toteuttaa maastontiedustelu YLE:n henkilöiden kanssa. Rehellisesti täytyy todeta allekirjoittaneen olleen tilaisuudessa pelkästään vastaan- HURTTI-UKKO 2/15 ottavana osapuolena, koska yhdessäkään maasotalinjan opintokokonaisuudessa ei käsitelty tiedotusvälineiden maastontiedusteluja ;). Onneksi mukana oli Päivi Lohi, jonka hellässä ohjauksessa tietotarpeet saatiin kasattua. Haluan kiittää Päiviä myös siitä, että vaikeinakin aikoina jaksoit luoda meihin ”jörriköihin” positiivisuutta aurinkoisella olemuksellasi ja ammattitaidollasi! Lukemattomien valmisteluiden ja palavereiden suma huipentui 29.4. Oulussa järjestettyyn maastontiedusteluun, jossa mukana olivat kaikki keskeiset toimijat joukko-osastot mukaan luettuina. Päivän aikana tulleet kysymykset ja tarkennukset päivitettiin paraa- tikäskyyn, joka julkaistiin toukokuun 8. päivä. Käskyn julkaisemisen jälkeen ei voida sanoa, että alkoi loppulaskettelun aika ja aplodien kerääminen hurraavalta yleisöltä. Alkoi aika, jolloin oli käärittävä hihat ja aloitettava työn raskaan raataminen. Toukokuun puolesta välistä paraatipäivään saakka oli aika asioiden johtamiselle, tiedostustilaisuuksien pitämiselle ja yksityiskohtien valmisteluille, sekä toteuttamiselle. Lukiessanne tätä artikkelia, paraati on jo onnellisesti ohitse. Toivottavasti meillä meni hyvin! Lopuksi haluan kiittää kaikkia paraatin valmisteluihin osallistuneita ja toivottaa hyvää kesää! 9 Oulu varuskuntakaupunkina vahva historiallinen tausta w everstiluutnantti Kimmo Rajala V uodelta 1375 peräisin oleva kronikkatieto kertoo Oulujoen suulla olevasta linnakkeesta. Tämä rakennettu linnake sijaitsi Oulujoen törmällä nykyisessä Kastellissa, Myllyojan suuta vastapäätä. Nimi tarkoittaa pientä linnaa tai linnaketta. Kaarle-herttua antoi käskyn 1605 Oulun ja Kajaanin linnojen rakentamiseksi varsinaisiksi linnoiksi. Pohjanmaan käskynhaltija Behmin tuli uudestaan rakentaa Oulunsaari, hajottaa siellä oleva puurakenne ja siten vahvistaa linnoitus koko saaren ympäri kiertävällä ja erityisillä ampumasuojilla varustetulla vallilla. Hänen tuli perustaa kaupunki vastapäätä linnaa. Oulun ja Kajaanin kohtalo kietoutui yhteen jo tuolloin, koska molempien linnojen päärakentajana oli muurarimestari Rasmusson. Venäjän ajan konkreettinen perintö oli merkittävä. Kun vuonna 1878 asevelvollisuuslaki tuli voimaan Oulu läänin pääkaupunkina sai oman joukko-osaston 4, tarkka-ampujapataljoonan. Rakennusurakka nykyisellä vanhalla kasar- Oulun vanhaa kasarmia (Intiö), Arttelisali edessään muistomerkki. 10 mialueella saatiin toteutettua vuoden 1883 kuluessa. Itsenäisyytemme alkuaikana varuskunta perustettiin suurvallan jättämän varuskunnan pohjalle. Pohjanmaan jääkäripataljoonan lakkautuksen yhteydessä vuonna 1934 tuli voimaan myös alueellinen liikekannallepanojärjestelmä. Nyt varusmiehistä tyhjentyneet rakennukset ottivat käyttöönsä PohjoisPohjanmaan sotilasläänin esikunta ja Oulun sotilaspiirin esikunta varastoitavan materiaalin kera. Ylimääräisten harjoitusten aikana vuonna 1939 varuskunnan sotilaiden kokonaismäärä oli noin 18 000. Talvi- ja jatkosodan aikana Oulussa perustettiin merkittävä määrä joukkoja. Uusia erityispiirteitä oli varuskunnassa vaikuttaneet huoltolaitokset, sotasairaala, koulutuskeskus ja sotavankileiri. Kansainvälistä sävyä toi varuskuntaan meritse kuljetetut saksalaisjoukot, jotka saapuivat Toppilan satamaan 10.6.1941 antaen varuskunnalle sävytteitä suurvalta-armeijasta. Oulun varuskunnassa oli vuoden 1944 lopulla 973 rakennusta ja pinta-ala oli kasvanut 13,32 hehtaarista 178 hehtaariin. Esimerkeistä voim- Huvimaja Oulun vanhalla kasarmialueella. me todeta Oulun ja varuskunnan yhteyden olleen suomalaisessa mittakaavassa pitkä. Kehitykseen vaikuttaneet tekijät sotien jälkeen Yhteiskuntaa leimanneet tapahtumat sävyttivät varuskunnan kehitystyötä. Sotakorvausten toimeenpanemisessa puolustusvoimilla oli suuri rooli mm. uittotöissä, johon käytettiin runsaasti varusmiehiä ja henkilökuntaa. Työt vaikuttivat koulutuksen sisältöön. Asekätkennän paljastumiseen johtaneet tapahtumat käynnistyivät Oulusta. Tapahtuman selvittely niin kansallisesti kuin liittoutuneiden valvontakomissiolle (LVK) vei runsaasti resursseja. Miinanraivaustoiminnan käynnistäminen kuului aluevastuussa olevan esikunnan vastuulle, kunnes asian laajuus ymmärrettiin valtakunnalliseksi asiaksi. Ulkoisista tekijöistä mainittakoon LVK, jonka tarmokas tapahtumiin puuttuminen ja ohjaus Pariisin rauhansopimuksen ehtojen täyttämiseksi leimasi vuosia varuskunnan työskentelyä. Paljastuneet vakoi- Rakennus 1, jossa viimeksi vaikutti Pohjoisen maanpuolustusalueen esikunta. HURTTI-UKKO 2/15 ei ollut uhkakuvan muutos, Neuvostoliiton muodostamasta uhkasta kohti nimeämätöntä suurvaltaa ja taas takaisin Neuvostoliiton muodostamaan uhkaan, viimeisin vain aikansa salaisissa asiakirjoissa. Erityispiirteitä Pioneerikomppanian tarkastus 14.7.1967. Kuvassa edessä vasemmalta majuri Stig Roudasmaa ja oikealla eversti Björn Kontionpää. (Kuva: Pohjan prikaatin kuva-arkisto) lutapaukset, tietojen vuotaessa niin itään kuin länteen, eivät olleet rauhoittava tekijä. Poliittiset sopimukset, kuten Pariisin rauhansopimus 1947 ja solmittu YYA-sopimus 1948, hankaloittivat suunnittelun perusteiden hahmottumista. Sopimusten käytännön tulkinnan kanssa kipuiltiin pitkään ja ne antoivat käytännön rajoitteita puolustusvoimille. Poliittinen ohjaus Puolustusrevision työn myötä vuonna 1949 ja I parlamentaarisen puolustuskomitean työ 1970-luvun alussa oli merkittävää suunnitteluperusteiden ja resursoinnin suhteen. Taloudelliset tekijät olivat voimakasta kehitystä hidastavaa. Sen merkitystä voitaisiin kuvailla sanoilla hätäohjelmasta Euroopan pienimpiin puolustusbudjetteihin. Doktriinin kehitys vaikutti merkittävästi kuvailtuna toisen maailmansodan perinnöstä aluesotaan ja edelleen alueelliseen puolustukseen. Sotatekninen kehitys haastoi alinomaan armeijamme varustuksen kehittämisen niin määrällisesti kuin laadullisesti. Yhteiskunnan kehityksestä merkittävimpiä tekijöitä olivat urbanisoituminen ja maastamuutto. Kaikkein vähäisin HURTTI-UKKO 2/15 Oulu on ollut koko historiansa ajan alueensa hallinnollinen, taloudellinen ja liikenteellinen keskus. Nämä olivat vaikuttavimmat tekijät miksi yleensä varuskunta tänne perustettiin. Useat muut syyt kuten historialliset, aluepoliittiset, operatiiviset, koulutukselliset ja yhteiskuntaa säätelevä kehitys tukivat sitä. Varuskuntaan sijoitettujen joukkojen tehtäväksi muotoutui nopeasti sotilaallisen tyhjiön täyttäminen eli Lapin puolustaminen ainoana Pohjois-Suomeen sijoitettuna varuskuntana. Ajan niin mahdollistaessa Oulusta muodostui luonnollinen välietappi Lappiin sijoitettaville joukoille Rovaniemelle ja Sodankylään niihin muodostuessa omat varuskunnat. On ironista, että Oulun alueen vahva kehitys, joka oli mahdollistanut menestystarinan, työnsi myöhemmin varuskuntaa pois Oulusta. Seuraten yleistä varuskuntakehitystä maailmalla, Oulussa tapahtui tyypillinen kehitys varuskunnan sijoittumisen suhteen kaupungin keskustasta laita-alueille ja edelleen korpivaruskuntiin. Oulu muodosti aina vuoden 1998 loppuun ihanteellisen kokonaisuuden, missä oli laajan alueen operatiivinen ja alueellinen johtoporras, materiaalivarastoja ja joukkoja. Oulun varuskunta oli suurimmillaan vuonna 1965, jolloin sen vahvuus oli 3848 henkeä Helsingin ollessa suurin vahvuudella 5376. Kenraali Hägglund piti puheen 21.10.1997 lakkautettavan Pohjan prikaatin henkilökunnalle. Seuraavassa eräitä otteita siitä, jotka kietovat Kajaanin ja Oulun kohtalon yhteen: ” … Varuskunnista yksi on suljettava. Jääkäriprikaatin lakkauttaminen olisi ollut sekä operatiivisesti että Sodankylän talouselämän kannalta huono ratkaisu. Sodankylän kunta olisi tuskin kestänyt varuskunnan menetystä. Vapautuvat vakanssit kohdennetaan Kainuun prikaatiin. Kainuun prikaatin koulutusolosuhteet mahdollistavat parhaiten valmiusyhtymän kouluttamisen. Lähiharjoitusalueet ja ampumakenttäalueet ovat Kajaanissa paremmat kuin Oulussa. Edelleen Kainuun heikko työllisyystilanne puoltaa työpaikkojen kohdistamista sinne. Ratkaisu on siis kompromissi, jossa on otettu huomioon puolustusvoimien tarpeen lisäksi alueellisia näkökohtia.” Lopuksi Vuonna 2015 Oulu kuuluu Kajaanin varuskuntaan ja jatkaa värikkäiden vaiheiden jälkeen varuskuntakaupunkina. Muuten, mikä varuskunnan määritelmä lyhyesti on? Varuskunta koostuu puolustusvoimien käytössä olevista alueista ja niillä sijaitsevista hallintoyksiköistä tai niiden osista. Tämän kirjoituksen jälkeen tiedät Oulusta varuskuntakaupunkina määritelmää enemmän. Patsas Veteraanikadulla. 11 14. Divisioona sodassa w Timo Karppinen 14. Divisioona perustettiin 17.6. 1941 alkaen Maaselän Sotilasläänissä ja se sai joukkonsa Kainuun ja Iisalmen suojeluskuntapiirien alueilta. Divisioonan komentajaksi määrättiin Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja eversti Erkki Raappana. Siihen perustettiin iskeväksi osaksi kolme jalkaväkirykmenttiä, tykistöjoukot, tiedusteluelimet ja aselajijoukot. Varsinaisten divisioonajoukkojen lisäksi siihen perustettiin kaksi rajajääkärikomppaniaa, Tykkikomppania, Erillinen Polkupyöräkomppania, Linnoituspatteristo 5 ja Erillinen Raskas pataljoona. si 23.6. mennessä ja se ryhmitettiin hyökkäysryhmitykseen suojaamaan Karjalan Armeijan vasen sivusta ja Saksan Lapin armeijan oikea sivusta. Suomen ja Saksan armeijan väliraja kulki nykyisen Kostamuksen kaupungin tasalta itään. Raappana muodosti viisi hyökkäysosastoa. Päävoimat keskitettiin Kuhmoon Kilpelänkankaalle ja Lieksaan Nurmijärvelle. Sivustoja suojasivat osastot Kekkonen ja Partinen. Ensimmäinen tavoite oli vallata Repola. Vastassa oli neuvostoliittolainen jalkaväkirykmentti, jonka vahvuus vahvennuksineen oli 5000 miestä ja sillä oli aseinaan mm. 24 raskasta haupitsia. Rukajärven kauppala vallattiin yli kahden kuukauden taistelujen jälkeen syyskuun puolivälissä. Hyökkäys pysäytettiin noin 10 km Rukajärvelta itään Ontajoelle. Alkoi asemasotavaihe. Divisioonan puolustus keskittyi Ontajoen varteen Kotskomaan ja Tunkuaan johtavien teiden suuntiin. Laajoja erämaita sivuilla valvottiin partioin ja kenttävartioin. Laaja erämaa tarjosi molemmille osapuolille mahdollisuuksia vahvojenkin osastojen sissiretkille. Kuuluisimpia ovat tuhoamisretki Maj Guban asemalle tammikuussa -42 sekä Puutoisten sissiprikaatin retki Porajärvelle kesällä -42. Kesällä -43 tukikohta Pallo joutui suurhyökkäyksen kohteeksi ja se saatiin takaisin vain vaivoin. Valtauksesta asemasotaan Lisäksi perustettiin lukuisia huollon joukkoja, koska divisioonan vastuualue oli poikkeuksellisen laaja. Sen vahvuus oli noin 15 000 miestä. Divisioona tulisi toimimaan suoraan Päämajan alaisuudessa. Divisioonan keskitykset saatiin suoritetuk- Raappanan joukot ylittivät rajan 3.7. 1941 ja valtasivat nopeasti Repolan, ylittivät Virran kapeikon ja tuhosivat vihollisen Omelian mottitaistelussa. Sotasaaliiksi siellä saatiin koko vihollisen raskas kalusto. Suomalaiset jatkoivat taistellen pitkin Rukajärven tietä ja Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäystensä sarjan kesäkuussa 1944 ja se näkyi Rukajärvelläkin. Kenraalimajuri Raappana määrättiin komentajaksi Ilomantsin torjuntataisteluihin ja samoihin aikoihin hyökkäsi vihollinen myös Rukajärvellä pahasti vajaavahvuisia suomalaisia vastaan. Tsirkka-Kemijoelle suunnattu hyökkäys saatiin vain vaivoin torjuttua ja vihollinen motitettua Tahkokoskelle. Myöskään pohjoisempana Jyskyjärven kautta hyökännyt neuvostodivisioona ei ehtinyt suomalaisten selustaan ennen aselepoa syyskuun alussa. Yli kolme vuotta kestänyt sotaretki oli ohi. 14. Divisioona oli ainoa jatkosodan yhtymä, joka ei perääntynyt saavuttamaltaan tasalta. Vasta aselevon solmimisen jälkeen se vetäytyi hallitusti Suomen rajojen sisäpuolelle syyskuun loppuun mennessä. Divisioona ryhmittyi valvomaan rajaa siihen saakka kunnes rajavartiojoukot ottivat siitä vastuun. 12 HURTTI-UKKO 2/15 14. Divisioonan perinneyhdistys toimii ◗◗järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Heikki Visti 14. Divisioonan perinneyhdistys on vuonna 2005 Kajaanissa perustettu rekisteröity yhdistys. Perinneyhdistys vaalii 14. Divisioonan (Rukajärven suunnan) veteraaniperinteitä ja maanpuolustushenkeä yhteistyössä eri veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen sekä Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Yhdistyksellä on paikallisosastot Kajaanissa, Kuhmossa, Lieksassa, Iisalmessa, Sotkamossa ja Ilomantsissa. Toiminnallaan yhdistys pyrkii myös kehittämään nuorison lähihistoriamme tuntemusta sekä maanpuolustustahtoa. Yhteisen hyvän asettaminen oman edun edelle on se viesti, jota perinneyhdistys haluaa välittää veteraanisukupolven perintönä nuoremmille sukupolville. Perinneyhdistys järjestää vuosittain Nuoriso- ja perinnepäivät joiden kohderyhmänä on aina nuoriso. Viime vuoden perinneteemana oli: ”Yhteishengen merkitys nuorten elämässä”. Perinnepäivät järjestettiin Ilomantsissa 6.-8.8.2014 siellä 70 vuotta sitten saavutetun voiton ja sotiemme veteraanien kunniaksi. Kävijöitä kolmipäiväisen tapahtuman eri tilaisuuksissa oli yhteensä yli 6000 henkilöä. Kajaanin perinnepäivä NH90-helikopteri kiinnosti vieraita. Ilomantsilaisia nuoria vastaanottamassa sukkulaviestin palkintoja. Jakajina järjestelytoimikunnan puheenjohtaja eversti evp Martti Kukkonen, kansanedustaja Hannu Hoskonen ja Ilomantsilainen veteraani Reino Kurvinen. Tämän vuoden teemana on: ”Nuori, anna kaikkesi vaan älä periksi”. Perinnepäivä järjestetään Kajaanissa, Kainuun prikaatilla yksipäiväisenä 6. syyskuuta kello 9 alkaen. ekumeeninen hartaus, lounas ja pääjuhla. Juhlapuhujana on maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Seppo Toivonen. Korven Kaiku -lehdessä sekä yhdistyksemme kotisivuilla osoitteessa14dperinneyhdistys.fi. Päivän ohjelmassa on muun muassa kaikille avoin kalustonäyttely, Tiedotamme tapahtumasta tarkemmin elokuussa ilmestyvässä Tervetuloa Kajaaniin ja Kainuun prikaatille! HURTTI-UKKO 2/15 13 Reserviläiskirjeellä tiivistetään yhteydenpitoa w kapteeni Salla Riikonen Vuoden 2015 alussa Puolustusvoimissa tapahtui muutoksia sekä rauhan ajan organisaatiossa että sodanajan joukkojen vahvuudessa ja kokoonpanoissa. P uolustusvoimauudistuksen tuomat muutokset tekivät aktiivisemman vuorovaikutuksen reserviläisten kanssa välttämättömäksi, koska sodanajan joukkojen vahvuuden merkittävän laskun tiedettiin aiheuttavan epätietoisuutta reserviläisten keskuudessa. Sodanajan kokoonpanon uusista joukoista ja uusista tehtävistä oli saatava tieto myös reserviläisille. Tämän lisäksi tarvittiin tietoa reservissä saadusta lisäosaamisesta tai mahdollisista rajoitteista toimia sodanajan tehtävässä. Asiakaspalvelu avainasemassa Pohjois-Savon alueella ensimmäiset kirjeet lähtivät liikenteeseen huhtikuun lopussa. Reserviläiskirjeiden tarkoituksena oli tiivistää yhteydenpitoa reserviläisten ja Puolustusvoimien välillä, testata liikekannallepanoalan järjestelmiä sekä tarkastaa asevelvollisten tietoja. Kirje sisälsi tiedon, onko henkilö sijoitettu sodanajan kenttäarmeijaan, varattu työnantajansa palvelukseen poikkeusoloissa (VAP) vai kuuluuko hän reserviin, josta joukkoja täydennetään. Myös sotilasarvo kerrottiin kirjeessä. Näin laajalla postituksella ja yhteydenpidolla reserviläisiin on ollut vaikutuksensa myös aluetoimiston asiakaspalveluun. Aluetoimistot keskeisimpänä reserviläisasioiden hoitajana ovat suuressa roolis- Jouni Syrjänen kävi selvittämässä kirjeen perusteella rekisteritietojaan Pohjois-Savon aluetoimistossa Kuopiossa. 14 sa vastaamassa reserviläisten kysymyksiin kirjeen saavuttua vastaanottajalle. Pohjois-Savon aluetoimistossa reserviläiskirjeen aiheuttamaan ruuhkaan asiakaspalvelussa varauduttiin erilaisin keinoin. 4. toukokuuta alkaen asiakaspalveluaikaa pidennettiin. Sotilaiden osuus asiakaspalvelussa lisääntyi päivystysvuoroilla, joiden aikana kaksi sotilasta kerrallaan valmistautui vastaamaan puhelimessa ja sähköpostilla tulleisiin reserviläisten kysymyksiin. Apuna päivystyksessä käytettiin myös kahden viikon ajan evp- sotilaita, joiden tietotaito kysymysten tulvaan oli korvaamaton. Toukokuun aikana Pohjois-Savon asiakaspalvelu vastasi useiden satojen reserviläisen yhteydenottoon. Yleisin yhteydenottotapa oli sähköposti, toiseksi eniten tuli puheluita. Suurin osa yhteydenotoista liittyi oman sotilaallisen tehtävän selvittämiseen ja siihen liittyviin kysymyksiin. Myös väestörekisterikeskuksen kautta itse päivitettäviä tietoja ilmoitettiin runsaasti, kuten ammatin vaihtuminen. Pääsääntöisesti palaute reserviläisten suunnasta on ollut erittäin positiivista. Yhteydenottojen myötä aluetoimisto on saanut tarpeellista tietoa asevelvollisten terveydentilasta, osaamisesta ja suhtautumisesta Puolustusvoimiin. Reserviläiskirjeen myötä myös omien tietojen tarkistaminen ja päivittäminen väestörekisterikeskukseen on tullut ajankohtaiseksi, minkä ansiosta myös asevelvollisuusrekisterin tiedot saadaan ajantasalle. Näin olleen voidaan todeta, että reserviläiskirjeelle asetetut tavoitteet saavutettiin. HURTTI-UKKO 2/15 Muste on kuivunut viranomaisyhteistyösopimuksissa w everstiluutnantti Pasi Heinua V uodenvaihteessa toteutettu Puolustusvoimauudistus toi muutoksia viranomaisyhteistyöhön. Vuoden 2014 lopussa lakkautettujen sotilasläänien viranomaisyhteistyön vastuita aluehallintotasolta jaettiin vuodenvaihteesta alkaen sekä Maavoimien esikunnalle että joukko-osastoille. Kainuun prikaatissa valmistelut uusiin vastuisiin aloitettiin hyvissä ajoin vuonna 2014. Valmistelut pitivät sisällään osallistumisia Maavoimien esikunnan ja Pohjois-Suomen sotilasläänin esikunnan johtamiin työkokouksiin, joissa aloitettiin sopimusten päivitystyö sopimuskumppaneiden kesken. Työ jatkui toimialakohtaisin työkokouksin, joissa viimeisteltiin sopimukset. Sopimuskumppaneina ovat toimialueen aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, poliisilaitokset, pelastuslaitokset, hiippakunnat sekä kaupungit ja kunnat. Yhteistoimintaa toteutetaan myös rajavartiolaitoksen kanssa, joista uutena kumppanina aloitettiin toiminta Län- si-Suomen merivartioston kanssa. Puolustusvoimien sisällä Kainuun prikaati toteuttaa yhteistoimintaa myös puolustushaarojen kesken, joista ensisijaisena ovat Lapin lennosto ja Karjalan lennosto. mialansa puitteissa tukemaan myös Puolustusvoimia sekä normaali- että poikkeusolojen aikana. Valmistautumisen keskeisenä toimintamuotona on osallistuminen suunnittelutilaisuuksiin. Kainuun prikaatia voidaan hyvällä syyllä pitää puolen Suomen puolustajana, sillä sekä alue- että paikallishallintotason viranomaisyhteistyön toimialue kattaa PohjoisPohjanmaan, Kainuun, PohjoisKarjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Puolustusvoimien eräänä kolmesta tehtävästä on muiden viranomaisten tukeminen, joten pelkästään toimialueen koko ja sopimusosapuolten määrä edellyttävät Kainuun prikaatilta merkittävää varautumista. Keskeinen yhteistoiminnan muoto on yhteistoimintaharjoitukset. Sopimusten valmistelun ja harjoituksien myötä ovat eri viranomaiset tulleet henkilöinä tutuiksi, jolloin yhteistoiminta ainakin näiltä osin on tarpeen tullen kitkatonta. Kasvava yhteistoiminta luo edellytykset kokonaismaanpuolustuksen onnistumiselle, mikä puolestaan antaa mahdollisuuden yhteiskunnan toimintojen jatkumiselle ja kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaamisen onnistumiselle häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Kainuun prikaatin normaaliolojen näkyvimpänä tukena muille viranomaisille on virka-avun lisäksi henkilöstö- ja kalustotuki. Virkaavusta määrällisesti suurin osa on sodanaikaisten räjähteiden tunnistamista ja raivaamista sekä henkilöetsintöjä. Viranomaisyhteistyö ei Puolustusvoimien kannalta ole kuitenkaan yksisuuntaista, vaan muut viranomaiset valmistautuvat oman toi- Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen allekirjoitti viranomaisyhteistyösopimuksen prikaatin johdon kanssa tammikuussa. HURTTI-UKKO 2/15 Viranomaisten lisääntyvä yhteistoiminta parantaa kokonaismaanpuolustuksen onnistumisen edellytyksiä myös siten, että se mahdollistaa eri vapaaehtoisjärjestöjen voimavarojen hyödyntämisen aiempaa paremmin. Vapaaehtoisjärjestöihin sitoutuneiden kansalaisten vapaaehtoisuus on voimavara, jolle tulee antaa mahdollisuus ja sitä pitää hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla. Oulun hiippakunnan piispa, metropoliitta Elia allekirjoitti yhteistyösopimuksen toukokuussa prikaatikenraali Jukka Sonnisen kanssa. 15 Lumilajijoukkueen vuosi ◗◗vääpeli Timo Varis, vänrikki Santeri Aikio ja alikersantti Misa Tuomala 2.6.2014 ensimmäinen nykymuotoinen lumilajijoukkue astui palvelukseen Kainuun prikaatissa. Joukkue kuuluu Tiedustelukomppanian alaisuuteen ja sen ensimmäisessä saapumiserässä oli 14 varusmiestä, joista mäkihyppääjä Jarkko Määttä suoritti 165 vuorokauden palveluksen muiden palvelusajan ollessa 347. Entiset lomatuvat ja Varusmiestoimikunnan tilat kasarmi 3:ssa on nyt valjastettu urheilijoiden käyttöön. Tehokas sotilaskoulutus Lumilajijoukkue sai koulutuksen tiedusteluryhmän toimintaan Kainuulaisissa olosuhteissa. Peruskoulutuskaudella opeteltiin sotilaan perustaidot tehokkaasti. Jot- ta urheilulle jäi aikaa, sotilaallisia asioita ei toisteltu moneen kertaan, vaan ne oli opittava kerrasta. Tämä onnistui hyvin kun kaikki olivat motivoituneita koulutukseen. Myös joukkueen loistava yhteishenki helpotti oppimista. Ohjelmaan kuuluivat tietysti myös tiedustelu- ja ampumaharjoitukset. Tiedusteluharjoitusten aikana päästiin soveltamaan päivittäiskoulutuksessa opittuja tiedustelijan taitoja. Lumilajijoukkue osallistui yhdessä Tiedustelukomppanian kanssa Vuosangassa järjestettyihin ampumaharjoituksiin, joissa koulutustaso mitattiin kovapanosammunnoissa. Vaikka harjoitukset olivat todella kuormittavia, ne eivät tuottaneet henkisesti ja fyysisesti vahvalle, yhtenäiselle joukkueelle ongelmia. Aliupseerikurssi I:n jälkeen Santeri Aikio suuntasi Kaartin jääkärirykmentin Urheilukoululle reserviupseerikurssille. Vänrikki Aikio omaksui kouluttajien opit loistavasti, sillä hänet palkittiin kotiutumisjuhlassa RUK:n priimuksen miekalla. Santeri Aukio mennusleiriä, joiden aikana keskityttiin täysin urheiluvalmennukseen. Leiripaikkoina olivat Vuokatti, Pikku-Syöte ja Rovaniemi. Onnistunut kokonaisuus Valmennusta kehuttiin Harjoittelu tapahtui Vuokatissa ja Kajaanissa. Olosuhteet olivat varuskunnassakin loistavat (Heikinhalli, Vimpelinvaara), joten harjoittelu onnistui hyvin heti yksikön ovelta. Kestävyysurheilijoiden valmentajana toimi Jussi Piirainen, joka on valmentanut myös Suomen maastohiihtomaajoukkuetta. Piiraista luonnehdittiin urheilijoiden toimesta avarakatseiseksi ja neuvottelulähtöiseksi huippuvalmentajaksi, joka osasi suunnitella armeijavuoden harjoittelusta hyvin toimivan kokonaisuuden. Aleksi Karppinen 16 Kainuun prikaati järjesti kuusi val- Lumilajijoukkueen sisällä kaikki olivat hyvin tyytyväisiä vuoden antiin, niin sotilaskoulutuksen kuin urheilunkin osalta. ”Sotilaskoulutuksesta jäi erityisesti mieleen tiedusteluharjoituksissa suoritetut väijytys ja häirintäisku, joissa sai todellisen toiminnan tuntua. Lumilajijoukkueelle yksi talven hienoimmista hetkistä oli Oltermannin hiihto, jossa joukkue voitti myös kaikki kovakuntoiset reserviläisjoukkueet. Urheilumenestystä joukkue saavutti laajalla rintamalla. 314 saapumiserän parhaana palkittiin hiihtosuunnistuksen nuorten maailmanmestari alikersantti Aleksi Karppinen. HURTTI-UKKO 2/15 Oltermannin hiihto - vuodesta 1951 alkaen w majuri Ari-Matti Korhonen 70. Oltermannin hiihto järjestettiin maaliskuussa Mikkelissä noudattaen Oltermannin hiihdon perinteitä, joista tärkein on viestin tuominen kilpailun Oltermannille.. Kainuun prikaati osallistui hiihtoon neljättä kertaa. Oltermannin hiihto on puolustusvoimien vanhin kilpailu, joka on järjestetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1951 alkaen. Kilpailujoukkueen kokoonpano ja varustus ovat kilpailun säännöissä tarkasti määritettyjä. Joukkueeseen kuuluvat johtajana upseeri, varajohtajana opistoupseeri tai aliupseeri, 10 varusmieshiihtäjää, huoltaja ja ajoneuvojen kuljettajat. Joukkueet varaavat itse kilpailussa tarvitsemansa kilpailuvarustuksen. Kilpailussa käytetään palveluskäytössä olevia SA-lumipukuja, -suksia sekä -sauvoja. Viestinviejillä on selässään rynnäkkökiväärit ja viestikotelo. Kaikkien teknisten apuvälineiden käyttö viestinviejien ohjaamiseen on kielletty. Kilpailun kulku Oltermannin hiihto toteutetaan kaksiosaisena takaa-ajokilpailu- HURTTI-UKKO 2/15 na. Ensimmäisessä osassa jokaisen joukkueen on käytettävä 4-5 hiihtoparia. Kilpailu alkaa illalla ja ensimmäinen kilpailuosio hiihdetään pimeässä otsalamppujen valossa. Ensimmäinen osa päättyy välimaaliin. Toinen osa alkaa seuraavan päivän aamuna, jolloin joukkueista on jäljellä joko yksi hiihtopari ja ankkuri tai pelkästään ankkuri, joka tuo yksinään viestin maaliin Oltermannille. Kilpailuun liittyy oleellisena osana suunnittelu- ja valmisteluvaihe, jossa tuleva suoritus suunnitellaan ja reitit tiedustellaan sekä valmistellaan. Kilpailujoukkue sai aamulla tehtävän, reitin ja kilpailuperusteet kilpailupuhuttelussa Mikkelissä. Alkoi ehkäpä kilpailun vaativin osa: reittisuunnittelu. Suunnittelua ja valmistelua oli tänä vuonna merkittävästi enemmän kuin aiemmin, koska Mikkelin alueen heikko lumitilanne rajasi useita reittivaihtoehtoja pois ja pakotti kaikki joukkueet käyttämään myös jalkapatikkaa viestin viemisessä. Reitin kokonaispituus ”linnun tietä” oli noin 75 kilometriä ja reitillä oli 19 rastipistettä, joiden kautta joukkueiden tuli hiihtää. Kainuun prikaatin joukkueen suunnitelmassa lähdöstä välimaaliin käytettiin kaikki viisi hiihtoparia. Välimaalista noin 6 kilometrin osuuden hiihti yksi hiihtopari ja ankkurin osuus viestin perille saattamisessa oli noin 13 kilometrin mittainen. Etappien pituudet vaihtelivat 10–17 kilometriin. Kainuun prikaatin joukkue voitti kilpailun ajalla 8:23:36 ja toi viestin maaliin ennen taitavia reserviläisjoukkueita ensimmäistä kertaa Kainuun prikaatin historiassa. Oltermannin hiihto on perinteikäs sotilasurheilutapahtuma, joka vaatii osallistujilta hyvää fyysistä ja henkistä kuntoa sekä suunnistus- ja hiihtotaitoa. Se vaatii myös uskallusta tehdä rohkeita Tervehdys Oltermannille ”Herra Kenraali, Oltermanni uhkeiden maajoukkojen! Korpimetsistä viestin tuomme, sanoman Lech-virran valloittajien perinnön. Sanoman Kainuun sissipataljoonien hengessä, kuiskauksen korpitaistelujen mestarein. Juoksusta Kainuun poikien, voimasta Kajaanin uroin, taidosta korpisoturien. Hiihtomiesten juoksuun luottaa Kainuun kansa, voimaan korpimetsien soturin. Jää aikakirjoihin loistamaan Kainuun voima, kiertäen metkut Eteläisen Savon, oikoen mutkat Mikkelin sekä ottaen mukaan voiman Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon. Ase oiva selässä Kainuun sissin, luikku soturin vahvan. Valmihina tulen antamaan, virittämään jyhkeän voiman. Taisteluun on valmis osastomme julma, tuhon tuomaan osasto Korpimetsien. Kauhea kohtalo vainoojan, kalpea kohtalo uhkaajan, hengessä Hurtti-Ukon.” Prikaatin komentaja, prikaatikenraali Jukka Sonninen. taktisia ratkaisuja sekä osin myös taitoa salata omaa toimintaa ja harhauttaa vastustajaa. Voidaankin todeta, että Oltermannin hiihdossa yhdistyy useita sotilaalle äärimmäisen tärkeitä ominaisuuksia ja taitoja. Joukkue 2015 1) Osuus: opp Juuso Mäkelä ja opp Mikko Loukkaanhuhta, 2) Osuus: opp Misa Tuomaala ja opp Topias Tyni, 3.) Osuus: opp Joona Joensuu ja opp Joonas Sarkkinen, 4) Osuus: vääp Timo Varis (varajohtaja) ja opp Aleksi Karppinen, 5) Osuus: opp Jyri Uusitalo ja opp Santeri Erola, 6) Osuus: maj AriMatti Korhonen (johtaja). Huoltajana ylil Janne Tuhkalainen, varamiehenä opp Lauri Peltoniemi, kuljettajana alik Juho Rönkkö. Kuvat: Päivi Visuri 17 Huoltokoulutus armeijassa on kattavaa ◗◗Upseerikokelaat Antti Kinnunen ja Eino Issakainen P uolustusvoimien huoltokoulutus on monipuolinen ja kattava kokonaisuus koostuen pisimmillään kolmesta eri koulutusvaiheesta: peruskoulutuksesta, aliupseerikurssista tai miehistökursseista ja reserviupseerikurssista. Peruskoulutuskaudella harjoitellaan jokaiselle taistelijalle kuuluvia perustaitoja. Tämän jälkeen valitaan johtajakoulutukseen lähtijät ja miehistökursseille joukkotuotantoon jäävät henkilöt. Huoltokomppanian aliupseerikurssi sisältää huoltopalvelu-, kuljetus-, lääkintä- ja kunnossapitolinjat. Kurssilla jokainen linja perehtyy AUK1:n aikana ryhmänjohtajan toimintaan taistelussa ja sen toimissa. AUK2 on pääsääntöisesti linjakohtaista koulutusta. Tällöin kuljettajat harjoittelevat ajoneuvojen kanssa, huoltopalvelu toimii keitinten ja elintarvikkeiden kanssa, lääkintä harjoittaa evaku- ointitapoja ja ensihoitoasemien pystytystä sekä toimivat apulaisina varuskuntasairaalassa, kunnossapito tutustuu puolustusvoimien kalustoon ja sen kunnossapitoon ja korjaamiseen. AUK1:n jälkeen osa lähtee huollon reserviupseerikurssille Haminaan, jossa harjoitellaan joukkueenjohtajana toimimista lähinnä taistelukentällä. Kokemusten mukaan harjoittelu metsässä perustui jääkäritaisteluihin ja huoltokomppanian ryhmittämiseen. Kuitenkin kurssilla opittiin perusasiat huoltokomppanian toiminnasta ja sen kalustosta, esimerkiksi tiedustelu/valmisteluosaston toiminnan huoltokomppanian siirtyessä ja kuinka joukkueiden tulisi alueella toimia. Erilaiset marssi-, perustamis-, ryhmityskäskyt annetaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Jokainen taistelija oli vuorollaan joukkueenjohtajana, varajohtajana tai vääpelinä ja sai näin harjoitella tulevia harjoituksia ja kokelaskautta varten. Harjoittelu painottui suurimmaksi osaksi hyökkäys- ja puolustustaisteluihin. Joukkueenjohtajat ovat päävastuussa joukkueen taistelukyvystä ja taistelujen johtamisesta, joten oli tärkeää, että koulutuksen pääpaino oli taistelukoulutuksessa. RU-kurssi käsitteli aluksi oppitunneilla suuria kokonaisuuksia kuten vihollisen kokoonpanoja ja toimintaa sekä omaa toimintakykyä ja valmiuksia. RU-kurssin jälkeen alkoi kokelasja samalla joukkotuotantokausi. Huoltokomppanian johtajat käyvät E-kauden alussa miehistön mukana miehistökursseilla omalle joukkueelleen tärkeät koulutukset ja perehdytykset. Kokelaat ovat perehtyneet kuinka toimia oman joukkueen johtajana, jotta joukkue voi toimia itsenäisesti ilman kokoaikaista valvontaa. Koulutukseen kuuluu harjoitusvalmistelut alkaen kaluston haalimisesta, sen laskemisesta ja pakkaamisesta. Miehistö pitää myös saada taisteluvalmiiksi harjoitusta varten. Joukkueenjohtajan pitää olla koko ajan tietoinen mitä ja missä omassa joukkueessa tapahtuu. Tähänastiset harjoitukset ovat olleet monipuolisia. Niissä on harjoiteltu komppanian toimintaa sisältäen joukkueen, ryhmän ja yksittäisen taistelijan toimia. Harjoituksissa ollaan oltu todellisen vihollisuhan alla ja silti on pitänyt ruoskia oma joukkue toimintakykyiseksi ja aikaan katsomatta huoltovalmiiksi. Koulutuksen lopullinen taso on tätä lukiessa mitattu kymmeneen vuoteen suurimmassa harjoituksessa, WIHURI15:ssä, jossa katsotaan kuinka joukkueenjohtaja johtaa joukkuettaan ja kuinka joukkueet toimivat toistensa kanssa muodostaen sodanaikana toimivan Huoltokomppanian. 18 HURTTI-UKKO 2/15 Koiranohjaajaksi sotakoiraosastolla w ylikersantti Mira Salminen K ainuun prikaati on Porin prikaatin ohella toinen joukkoosasto jossa on mahdollista kouluttautua sotakoiranohjaajaksi. Saapumiserittäin osastolle valitaan neljä koiranohjaajaa ja kaksi eläinhuoltomiestä. Palvelusaika ohjaajilla 255 vrk ja eläinhuoltomiehillä 165 vrk. Palveluksen toisella viikolla pidetään infotilaisuudet kaikille alokkaille ja kolmannella viikolla halukkaat haastatellaan. Aikaisempaa koulutustaustaa koirien parissa ei vaadita, sitä vastoin hyvä fyysinen kunto ja motivaatio oppia uutta ovat tärkeitä. Valituiksi tulleet siirtyvät neljännellä viikolla Tiedustelukomppaniaan. Erikoiskoulutuskauden käynnistyessä alkaa myös koiranohjaajakurssi. Arki pyörii pitkälti koirien kouluttamisen ja koulutustaidon opettelemisen merkeissä. Erikoiskoulutuskauden aluksi opiskellaan teoriaa; kuinka koiraa hoidetaan ja koulutetaan. Teorian ohella tutustutaan koiriin ja otetaan ensikosketusta kouluttamiseen ja hoitotoimenpiteisiin. Ohjaajat ja eläinhuoltomiehet saavat saman koulutuksen. Kun ohjaajille nimetään nimikkokoirat, on eläinhuoltomiesten tärkein tehtävä avustaa kouluttamisessa toimien maa- HURTTI-UKKO 2/15 limiehinä mm. jäljestys- ja etsintäharjoituksissa. Eläinhuoltomiehet myös huolehtivat koirista ohjaajien poissaollessa. Koiratarhalla on neljä saksanpaimenkoiraa, kaksi urosta ja kaksi narttua. Koirapartiossa on aina yksi uros ja yksi leikattu narttu, mikä edesauttaa sovun säilymisessä. Tarhan vanhin koira on kuusivuotias Eemeli, nuorin taas on kaksivuotias Piki. Väliin mahtuvat viisivuotiaat Huli ja Ego. Kun vanhemmat ohjaajat poistuvat reserviin, koulutusvastuu siirtyy nuoremmille ohjaajille. Ohjaajia seurataan koulutuksen alussa, jotta voidaan valita jokaiselle koiralle sopiva ohjaaja. Ohjaajien vaihdoksen yhteydessä koirat hetkellisesti ”tyhmenevät”, eivätkä ne tunnista helppoja peruskäskyjä. Uuden ohjaajan itseluottamuksen kasvaessa alkaa koirakin toimia kuten koulutettu. Tähän menee yleensä kolmisen viikkoa. Koiratarhan normaalipäivä alkaa lähes joka aamu noin puolen tunnin mittaisesta aamulenkistä ilman koiria ennen aamupalaa, jonka jälkeen koulutus käynnistyy tarhalta. Koirien lenkki aamulla vaihtelee kahdesta kymmeneen kilometriin. Vuodenajasta riippuen päivän aikana harjoitellaan jäljestystä, esineiden ilmaisua, henkilöilmaisu, henkilöetsintää maastossa ja rakennuksissa, tottelevaisuuskoulutusta tai valjakkohiihtoa. Ohjaajat pääsevät myös kilpailemaan valjakkohiihdossa virkakoirien Suomen mestaruuskilpailuissa, joissa toisistaan mittaa ottavat puolustusvoimien, poliisin, rajavartiolaitoksen, rikosseuraamuslaitoksen ja tullin koiranohjaajat koirineen. Koirapartiot osallistuvat myös Tiedustelukomppanian päivittäiseen koulutukseen ja harjoittelevat maastossa myös yhdessä sotilaspoliisien kanssa. Keväällä 2015 koirapartiot ovat olleet niin tiedustelukuin sotilaspoliisijoukkueen harjoituksissa. Koiratarha on miehitetty vuoden jokaisena päivänä, niin juhlapyhinä kuin arkena. Kaksi päivystäjää majoittuu vuorollaan viikon tarhalla ja huolehtii koirien ja tarhan päivittäisistä huolloista. Palvelusaikana ohjaajat huolehtivat omat nimikkokoiransa, viikonloppuisin ja ohjaajan poissa ollessa päivystäjät huolehtivat niistä. Päivystäjät ovat lisäksi valmiudessa lähtemään virka-aputehtäviin, mikäli apua tarvitaan esimerkiksi kadonneen henkilön etsimisessä. 19 Koulutusedellytyksiä kehitetään w majuri Pekka Romppanen V uoden 2015 alusta voimaan astuneen puolustusvoimauudistuksen vaikutuksesta pioneeriaselajiin koulutus keskitettiin osaamiskeskuksiin. Kainuun prikaati on pioneeriaselajin valtakunnallinen suluttamisen, tienpidon ja ylikulun varmentamisen osaamiskeskus. Osaamiskeskuksen toiminnot keskittyvät prikaatissa pääsääntöisesti Pohjan pioneeripataljoonaan. Varusmieskoulutuksen lisäksi Pohjan pioneeripataljoonalle tuli uusiksi tehtäviksi henkilökunnan kouluttaminen, tutkimus- ja kehittämistehtävien toteuttaminen sekä erilaiset tukemisvelvoitteet. Laadukkaan koulutuksen varmistaminen edellyttää mm. tarkoituksenmukaisia koulutuspaikkoja. Koulutusympäristöä onkin kehitetty vuosien 2013-2014 aikana kunnostamalla Läntinen rekiura panostustilat ja kestopäällystetyn osan sisältäväksi suluttamistieksi ja rakentamalla kokonaan uusi panostussilta ns. siltamontun läheisyyteen varuskunnan lähiharjoitusalueelle. Ponttonikalusto m15 käsittelyä Petäisenniskassa. Vuoden 2015 aikana rakennetaan suluttamistien ja junaradan väliselle alueelle ns. toinen runkoura varsinaiseen suluttamistiehen liittyvine yhdysteineen. Näillä järjestelyillä luodaan suluttamistien yhdenaikainen käyttömahdollisuus useammalle pioneerijoukkueelle. Osa uudesta tiestöstä rakennetaan joukkotuotantojoukkojen ja henkilökuntaan kuuluvien kurssilaisten toimesta. Petäisenniskaa ja Turkkiharjua kehitetään Petäisenniskan perinteikäs ponttonikoulutuspaikka kunnostettiin osittain vuoden 2014 aikana. Alueella pilotoitiin ponttonikoulutus- ta ja järjestettiin uuden P15-ponttonikaluston esittelyn sisältänyt Roll out -tilaisuus. Täysipainoisesti ponttonikoulutus Nuasjärvellä aloitetaan uudistetulla kalustolla kuluvan vuoden aikana. Vuoden 2015 aikana rakennetaan varuskunta-alueelle myös uusi ponttonikalustohalli. Vuosangan Turkkiharjun alueelle, jossa pioneerit ovat perinteisesti räjäyttäneet tiekatkoksia, kunnostetaan vuoden 2015 aikana sovelletun harjoitustoiminnan mahdollistava suluttamistie, jolla voidaan käyttää ”kovia” räjähdysaineita. Koulutuspaikkojen kehittäminen on rahoitettu puolustusvoimauudistukseen varatulla rahoituksella. Mittava koulutuspaikkojen uudisrakentaminen ja käytössä olleiden koulutuspaikkojen kunnostaminen ei ole mahdollista ilman yhteistoimintaosapuolten merkittävää panosta. 3-aukkoinen 24,6 m pitkä ja 4,5 m leveä panostussilta. 20 HURTTI-UKKO 2/15 M18-johtamisjärjestelmä - pieniä voittoja - yhteistyöllä eteenpäin! ◗◗everstiluutnantti Juha Peltomäki, TSTOS:n verkko- ja palveluoperaattorin toimitusjohtaja, P-SVP:n komentaja J oitakin vuosia sitten viestimiehet kuvasivat epämääräistä, yksiselitteisesti määrittelemätöntä teknistä ratkaisua pilvellä. Pilvi sisälsi kaikki mahdolliset rajapinnat kaikilla OSI-mallin kerroksilla. Miltä rajapinta näyttää? Miksi rajapinnoissa on usein ongelmia? Miten on mahdollista että rajapinta ei toimi? Tämän artikkelin kuva sisältää yhden fyysisen tason rajapinnan: aselajiharjoituksen TAK/ TSTOS:n alueella oleva MAAVNETliittymä siinä ottaa aurinkoa. Tuon liittymän kautta kulki harjoituksen ainut yhteys SALE:aan Kajaaniin. Elämä on joskus hiuskarvan (valokuidun ydin) varassa. M18-johtamisjärjestelmäkokonaisuus kehittyy pala palalta, vaikka materiaalia ei toivotussa aikataulussa ole tullutkaan. M18 joukkotuotanto laajentuu vuoden 2016 kuluessa ainoastaan Jääkäriprikaatiin. Aloittamisen esteenä ovat sekä materiaalin toimittamiseen liittyvät ongelmat että joukkotuotantotehtävien muutokset. KAIPR:n osalta käyttöönotto etenee hyvää vauhtia. Viimeiset, ja erittäin viimetinkaan ajoittuvat, M18-elementit saatiin käyttöön 2-3 viikkoa ennen Wihuri-harjoitusta - 2½ kuukautta suunniteltua myöhemmin. Viimeiset ”pienet voitot” M18-käyttöönotossa ovat: TEA-alustaiset TSTOS:n ja JK:n johtamispaikat, taistelijan reitittimet, MATI2-sovelluspäivitys ja määrävahvuinen viestiasemien määrä runkoverkossa. Lähitulevaisuuden merkittävimpiä kehitysaskeleita ovat mm. HFkyvykkyyden luonti viestiasemiin HURTTI-UKKO 2/15 ”That’s one small step for the Army C4IS, one giant leap for the KAIPR M18” (Armstrong & Peltomäki) ja tietoturvaratkaisut eri suojaustasojen tietojenkäsittelyyn samassa verkossa. Tähän kokonaisuuteen kun lisätään MATI2- suunnittelutyökalujen kehittäminen, sanomanvälitysjärjestelmän tuotteistaminen, komppaniatason taistelunjohtojärjestelmän toteuttaminen päätelaitteineen, puhepalvelun uusiminen, taajuushallinta-, verkon valvonta- ja suunnittelutyökalujen parantaminen sekä muiden aselajien komentopaikkaratkaisut voidaan alkaa puhua siitä, että M18-järjestelmä on lähellä tavoitetasoa - yhden kirjaimen osalta DOTMLPFIi-rakenteessa. keskittymisemme hajaantuu. On tutkittu, että tietopainotteista työtä tehdessämme vilkaisemme sähköpostia jopa 50-100 kertaa päivässä. Kännykkää vilkaisemme keskimäärin peräti 150 kertaa päivässä. Erään tutkimuksen mukaan työajasta kuluu 2.1 tuntia toissijaisiin keskeytyksiin ja häiriöihin. Ne työvälineet, jotka ovat tulleet avuksemme työn tekemiseen, yhä useammin keskeyttävät sen. Aikaa säästävät keksinnöt ovat myös luoneet odotuksen asioiden tapahtumisesta yhä nopeammin ja luoneet jatkuvan kiireen, keskeneräisyyden ja tehottomuuden tunnun. Kuulostaako tutulta? Yksi teemoistani vuoden 2015 toimintasuunnitelmassa on: ”Vaikea 15, kivempi 16”. Viimeaikaiset henkilöstöpäätökset ovat varmistaneet ensimmäisen osan toteutumisen. Toivon, että olen oikeassa toisenkin osan toteutumisesta. Wihuri-polulla on pisimmät askeleet otettu rajapinta, aselaji-, JOJÄ- ja piakkoin MVH:n kehyksessä. Kovasti toivon ja uskon, että tällä kertaa MVH:n kranaatit eivät tule takaisin kuorma-auton lavalla - ainakaan johtamisjärjestelmään liittyvistä syistä johtuen. P-SVP on käyttänyt huomattavan määrän sekä taloudellisia että henkilöresursseja Wihuri-harjoituksen onnistumisen varmistamiseksi. Kovin paljon enempää ei P-SVP olisi kyennyt tekemään. Haasteet ovat erittäin suuret, mutta luottamus onnistumiseen on kova ja tulokset tiedämme tämän lehden tullessa painosta. Muokkaako keskittymiskyv yn murentava kaaossurffaus aivojasi? Oletko online moniajon uhri? Tämän päivän työelämässä ajankäyttömme usein sirpaloituu ja 21 Kainuun tykistörykmentin uusi koulutuskalusto tehokkaassa käytössä ◗◗everstiluutnantti Pauli Pukaralammi Kainuun tykistörykmentin komentaja M aavoimien taistelu 2015 on muuttanut tykistön ja heittimistön taktiikkaa. Uusin tykistön ja kranaatinheittimistön kalusto on mahdollistanut hajautetun toiminnan ja vaikuttamisen taistelukentän syvyydessä. Kainuun tykistörykmentissä on koulutettu varusmiehiä uudella alueellisen tykistön kalustolla kahden vuoden ajan. Uudet maalinpaikannuslaitteet otettiin käyttöön kevään aikana. Varusmiesjohtajien ammattitaito Kainuun tykistörykmentin kevään harjoituksissa on näkynyt innostunut tekemisen meininki. Uusi kalusto hallitaan ja koulutustaso on korkea ennen saapumiserän pääsotaharjoitusta WIHURI15. Ampumaharjoitukset Rovajärvellä onnistuivat hyvin. Osaamisen lisääntyessä tulitoiminnan nopeudessa saavutettiin usein kiitettäviä aikoja. Tykistön ja heittimistön tulitoiminnan valmistelussa sekä ammunnassa korostuu erityisesti varusmiesjohtajien ammattitaito. - Rykmentin kouluttaman tykistöjärjestelmän suorituskyvyn perus- ta on ammattitaitoinen henkilöstö, vakuuttaa 1. tuliasemapatterin päällikkö kapteeni Riku Rautiainen. Uudella maalinpaikannuslaitteella tarkka suunta ja etäisyys. Maastouttamisella suojaa Maali voidaan havaita ja määrittää sen sijainti käyttämällä laitteen laseretäisyysmittausta ja päiväkanavaa tai lämpökameraa. LISAtulenjohtosensori on suunniteltu tulenjohto-, tiedustelu- ja jalkaväkijoukkoja varten. Kainuun tykistörykmentti valmistautui pääsotaharjoitusta varten panostamalla toiminnassaan hajauttamiseen ja maastouttamiseen. Vastustajan tulivaikutusta väistetään liikkeellä sekä hajauttamalla aseet ja muut tuliyksikön yksittäiset kohteet vähintään 200 metrin etäisyydelle toisistaan. Patteriston komentajana kevään harjoituksissa toiminut kapteeni Mika Nimell näkee hajautetun tuliasematoiminnan, sirpalesuojajärjestelmien, maastouttamisen ja linnoittamisen antavan parhaimman suojan patteriston toiminnalle. Maalinpaikannus kehittyy Kainuun tykistörykmentti sai käyttöön tulenjohtoryhmille tarkoitetut uudet maalinpaikannuslaitteet. Millog LISA -tulenjohtosensori on valvontaan, etäisyyden mittaukseen ja maalinosoitukseen suunniteltu monisensorilaite. Siitä saadaan tarkan suunnan ja etäisyyden lisäksi maalin koordinaatit. Maalitieto lähetetään päätelaitteelle joko bluetooth- tai kaapeliyhteyden kautta. - Uusi maalinpaikannuslaite on helppokäyttöinen ja lisää maalinpaikannuksen nopeutta sekä tarkkuutta, kertoo tulenjohtoryhmien kouluttaja luutnantti Juuso Rask. Katseet tulevaisuuteen Kainuun tykistörykmentin perustamalla patteristolla ja kranaatinheitinkomppanialla on keskeinen rooli WIHURI15-harjoituksen tulenkäytön tutkimuksessa. Maavoimien taistelu 2015 -tykistötaktiikka hallitaan, alueellisen tykistön kalusto osataan ja henkilöstöllä on innostunut asenne vaikuttamisen kehittämiseen. Kainuun tykistörykmentti haluaa olla mukana rakentamassa tulevaisuuden tykistöä ja kranaatinheittimistöä kehityksen aivan terävimmässä kärjessä. Tykkiryhmä valmiina tukemaan taisteluosaston hyökkäystä. 22 HURTTI-UKKO 2/15 Killan kuulumiset ◗◗Kainuun prikaatin killan pj Heikki Visti P rikaati juhli vuosipäiväänsä 1. huhtikuuta. Juhlallisuudet alkoivat seppeleen laskulla perinnekivelle jonka jälkeen pidettiin paraatikatselmus Raappanan kentällä. Päiväjuhla pidettiin varuskuntaravintola Hoikanhovissa. Juhlapäivä päättyi Lapin sotilassoittokunnan upeaan MARSkonserttiin Kaukametsän salissa. Tilaisuuksiin osallistui kutsuttuna runsaasti killan hallituksen ja valtuuskunnan jäseniä. Killan päätehtävänä on prikaatissamme palvelevien varusmiesten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten maanpuolustustahdon ja palvelusmotivaation ylläpitäminen ja vahvistaminen sekä heidän palvelusviihtyvyyden edistäminen. Tätä tehtävää kilta toteutti luovuttamalla päiväjuhlassa stipendin Varusmiestoimikunnalle käytettäväksi varusmiesten palvelusviihtyvyyden ja liikuntaharrastuksen edistämiseen. Prikaatin komentajan seurueessa seppelettä laskemassa Kajaanin Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Maarit Rautiainen ja Killan puheenjohtaja Heikki Visti (kuva Risto Haverinen) Varusmiestoimikunnan puheenjohtaja alikersantti Tomi Rytkönen vastaanottaa killan stipendin. (kuva Satu Hujanen) Me kiltalaiset arvostamme sitä, että saamme olla yhtenä toimijana mukana tukemassa prikaatimme koulutustyötä. Suomen Ekonomit prikaatilla kaiprkilta.fi S uomen Ekonomit pitivät kevään liittokokouksen Kajaanissa 18.-19. huhtikuuta. Samassa yhteydessä Kajaanin Ekonomit juhlivat 70-vuotista taivaltaan. Kilta järjesti oheisohjelmana ekonomeille tutustumiskäynnin prikaatille sunnuntaina aamupäivän aikana. Tutustuminen toteutettiin kiertoajeluna prikaatin alueella. Ajelun aikana heille kerrottiin millaisessa asennossa prikaati on vuona 2015. Tutustuminen päätettiin sotilaskotiin, jossa sotilaskotisisar Heli Itkonen kertoi heille sotilaskotitoiminnasta ja päätteeksi nautittiin maukkaat sotkun munkkikahvit. Vieraille luovutettiin tammikuun 2015 Hurtti-Ukko lehti ja killan muistona vierailusta Kainuun prikaatin historia 1626-2012 teos. Lämmin kiitos prikaatille ja sotilaskodille mahdollisuudesta toteuttaa vierailu ja erityiset kiitokset ekonomeille mielenkiinnosta prikaatiamme kohtaan. HURTTI-UKKO 2/15 Iloiset ekonomit kilta-saunan edessä oppaan kanssa. (kuva Rauli Johansson). Suomen Ekonomit ry:n toiminnanjohtaja Hanna-Leena Hemming vastaanotti historiateoksen. (Kuva Rauli Johansson) 23 Oululaisten vanha tykkiperinne tulessa paraatipäivinä w tiedottaja Satu Hujanen P ohjois-Suomen Tykkimieskilta aloittaa puolustusvoimalliset paraatipäivät perinteisesti kunnialaukauksin Linnansaaressa Oulussa. 1980-luvulta saakka toteutettu perinne toistetaan lippujuhlan päivän ja itsenäisyyspäivän aamuna vuosittain. Kiltalaiset ampuvat kahdella vuosimallin 1936 kenttäkanuunalla 76 K 36 vuoroperään minuutin välein ja avaavat paraatipäivän tapahtumat vanhan perinteen mukaisesti. Tykkiryhmään kuuluu seitsemän henkilöä per kanuuna. Ammumme juhlapäivänä perinteisesti kello 9 täysille itsenäisyyden kymmenvuosille kahdesti vuodessa: lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta ja itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta, kertoo perinteen puuhamies Sakari Rajaniemi. Pitkä perinne juontaa siitä kun Pohjanmaan Tykistörykmentti muutti Oulusta Sodankylään. Ammuimme ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivänä 1982 ensin laina-aseilla Oulun paikallispatterin tykkikalustosta. Sitten 1990-luvun alkupuolella saimme omat tykit ja ne olivat venäläiset Putilovin 122-milliset haupitsit. Ampumatarvikkeiden loputtua näihin haupitseihin meille tuli 76 K 36 -kanuunat, joita Suomeen saatiin sotasaaliista Raatteentieltä ja joistakin muista moteista. Killalla on vain nämä kaksi kanuunaa, joskin valtakunnassa on muuallakin näitä mm. muistomerkkeinä. Kanuunat ovat sotamuseon kirjanpidossa. Venäjällä näitä on valmistettu valtava määrä kahdella tehtaalla, mm. Putilovin tykkitehtaalla Pietarissa. Kanuuna on vähän niin kuin esilaite nykyiselle 122H63-tykille, jossa on samalla periaatteella toimiva lukkojärjestelmä. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta on vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö ja epäsuorentulen ja tykistön aselajikilta Pohjois-Suomessa. Jäseninä ovat alueen joukoissa palvelleita kenttätykistön, ilmatorjunnan, rannikkotykistön ja kranaatinheittimistön evp-henkilöitä. 24 HURTTI-UKKO 2/15 Hyvät kiltasisaret ja -veljet ◗◗puheenjohtaja Antti Toivola, Pohjois-Karjalan Prikaatin Perinnekilta Ry A lkuvuosi on edennyt killan sääntöjen mukaisessa hengessä, järjestyksessä ja tavoitteissa; ”maanpuolustushengen vaaliminen, Killan piiriin kuuluvien historiallisten perinteiden ja yhteisten muistojen vaaliminen sekä pohjoiskarjalaisten sotaveteraanien ja heidän perheittensä sekä kiltaveljien ja -sisarten tukeminen”. näinhän ne on sääntöihin kirjattu! Sääntömääräinen vuosikokous pidettiin 23.3. Joensuussa Puolustusvoimien palvelukeskuksessa. Samalla tutustuttiin sen toimintaan johtaja eversti Timo Viinikaisen johdolla. Esitelmässään hän kertoi, kuinka toiminta Joensuussa on lähtenyt käyntiin, ja antoi puolustusvoimien tilannekatsauksen. Paikalla oli reilut 30 kiltalaista. Vuosikokouksessa valittiin uudet toimijat. Uusina jäseninä hallitukseen tulivat valituiksi Harri Norismaa ja Juha Tiensuu, vanhoina jäseninä jatkavat Jari Jurvanen, Pekka Ahlholm, Pauli Reinikainen, Matti Urjanheimo. Minä itse kiitän saamastani luottamuksesta ja jatkan killan puheenjohtajana. Hallituksen kokouksiin tulevat osallistumaan myös Veijo Saloheimo JR9 perinneyhdistyksestä sekä majuri Miikka Huovinen aluetoimiston edustajana. Taloudenhoitajana jatkaa Jari Nousiainen. Lisäksi kunniapuheenjohtajilla Jorma Mikkosella sekä Hannu Saharisella on hallituksen kokouksissa läsnäolo-oikeus. Toivotan uudet jäsenet Harrin ja Juhan lämpimästi mukaan hallitustyöskentelyyn. Samalla haluan kiittää monivuotista työpariani sihteeri Liisa Pietarista killan eteen tehdystä ansiokkaasta työstä. Killan paperit, esityslistat, pöytäkirjat ja ilmoitukset HURTTI-UKKO 2/15 Eversti Timo Viinikainen esittelee palvelukeskusta kiltalaisille. ovat olleet järjestyksessä samoin kokousjärjestelyt ja tarjoilut. Suurkiitos, Liisa! Liitossa valtakunnan tasolla on Pohjois-Karjalasta vahva edustus. Jari Jurvanen jatkaa Maanpuolustuskiltojen hallituksessa. Maanpuolustuskiltojen liittovaltuustossa uutena jäsenenä aloitti Harri Norismaa. Outokumpulainen Aimo Hattula toimii liittovaltuuston 1. varapuheenjohtajana, hän edustaa Pohjois-Karjalan Pioneerikiltaa. Pohjois-Karjala sai toukokuussa myös uuden sotakamreerin, kun pitkäaikainen yhteistyökumppanimme Joensuun Ilmasillan puheenjohtaja Rauno Suhonen nimettiin ansioistaan Sotakamreeriksi. Toivotan onnea ja menestystä arvokkaassa työssä! Kontiorannan varuskunta-alue on heräämässä henkiin. Kunta on ottanut aktiivisen roolin alueen kehittämisessä. Aluetta kehitetään matkailu- ja viihdekeskukseksi unohtamatta historiaa. Olemme yhtenä toimijoista suunnittelemassa alueen perinnetiedon keräämistä. Tavoitteena on muun muassa saada alueelle perinnetalo, joka sisältäisi museon. Suunnittelutyö on käynnistynyt ja etenee hyvässä myötätuulessa eteenpäin. Uskon, että syksyn aikana voimme tie- dottaa asiasta jo enemmän. Voitte käydä tutustumassa alueen nettisivuihin osoitteessa www.kontioranta.fi Loppukesän ja syksyn toiminta on vilkasta. Aloitamme 6.8. järjestettävällä kiltapyöräilyllä, joka on MPK:n kurssi, pyöräilyyn ilmoittaudutaan 31.7. mennessä. Kotimaan kiltaretki suuntautuu Tampereelle ja Hämeenlinnaan 4.-6.9. Siellä järjestetään valtakunnalliset kokonaisturvallisuusmessut. Samalla vierailemme myös Panssarimuseossa Parolassa sekä Militaria-museossa Hämeenlinnassa. 24. Maanpuolustusjuhla järjestetään tänä vuonna Tohmajärvellä 2.10. yhdessä koulun oppilaiden ja veteraanien kanssa, ja sen ohjelma on suunnattukin juuri nuorille. Pohjois-Karjalan Prikaatin Perinnepäivää vietämme Kontiolahden yläkoululaisten kanssa 2.10. Kontiorannassa. Tällä tavoin pyrimme vuosittain siirtämään uudelle ikäluokalle alueen perinnetietoa. Näistä tapahtumista saatte lisää tietoa kiltamme nettisivuilta pkpkilta.fi. Nettisivuille on saatu myös päivitettyä kaikki Kontiorannan joukko-osastolehdet aina vuodesta 1960 saakka. Toivotan Teille oikein mukavaa kesää. Tervetuloa mukaan tapahtumiin! 25 Kesällä vuonna 1959 Hoikankankaalla w Pentti Kemppainen S ain kokelasaikana siirron omasta anomuksestani Pohjois-Savon Prikaatista Kainuun Rajavartiostoon vuoden 1958 lopulla. Varusmiespalveluksen päätyttyä tammikuussa -59 minut hyväksyttiin ”kesävänskäksi” kouluttamaan varusmiehiä silloisessa 4./KR:ssa. Kesällä -59 jouduin pitämään varusmiehille hyvinkin paljon harjoituksia vakinaisen henkilökunnan kesälomien aikana. Tavanomaista koulutusmaastoa oli Laajankankaan lisäksi Hoikankangas molemmat koskematonta männikkökangasta. Hoikanlammen pohjoispään suopahasen yli pääsi, kun koukkasi ajoissa lammen sivua kulkevalta Lehtovaaran kylätieltä. Olipa kerran harjoitus kun annoin KR:n kasarmilla tilanteen, jonka mukaan vihollinen hyökkää etelästä Lehtovaaran suunnasta. Joukkue siirtyy heti sivustan suojaami- 1958 alokkaana PohjoisSavon prikaatissa. 26 seen Hoikankankaalle. Pian oltiin pyörillä polkaistu muutaman kilometrin matka ja joukkue nousi rivakasti lammelta rinteen päälle. Sieltä rinne laski etelään päin alapuolella olevalle kärrytielle. Tiesin sen johtavan vanhalle kivilouhokselle. Nopeasti ryhmät levittäytyivät käsketyille puolustusalueilleen ja alkoivat kaivautua ja raivata rinteen vesakkoa ampuma-aloikseen (olikohan se edes luvallista?). Alkuvalmistelujen jälkeen joukkueen suojapaikkaan pystytettiin sissiteltta sopivaan luonnon monttuun nykyisen terveysaseman ja Kasarmi 1:n välille. Teltta oli mukana, koska harjoituksiin lähdettiin aina täysvarustuksissa vaikka olisi ollut vain päivän harjoitus. Kaikki valmistelut oli tehty vihollisen torjumiseksi: ampuma-alat raivattu, putkimiinat (hälyttimet) viritetty, poteroita kaivettu, vartiointi ja hälytys järjestetty ja poteroihin juostu moneen kertaan. Järjestämäni maaliosasto oli jossakin etumaastossa lähtövalmiina odottamassa lammen suunnalta ammuttavaa merkkipuikkoa. Kaikki oli valmista, kun vartiossa ollut soturi ilmoitti, että edessä olevalle tielle tulee siviilimiehiä ja ne lyövät maahan puupaaluja. Mitä pitää tehdä? Juoksin miesten luokse kysellen, mitä heillä on tekemistä meidän harjoitusalueella? Viisaan näköinen mies - vähän närkästynytkin - sanoi tekevänsä tulevan kasarmialueen paalutuksia. Hölmistyneenä kysyin, minkä ihmeen kasarmin? Kun kuulin Pohjois-Savon prikaatin muuttavan Kajaaniin, oli se minulle täydellinen uutispommi. Miten tänne mahtuu prikaati? Hyvä kun meille riittää harjoitusalueita. 1959 kesävänrikkinä Kainuun rajalla. He iskivät tolppansa ja meidän maaliosasto hyökkäsi ja joukkue voitollisesti puolusti. Olen jälkeenpäin miettinyt, miten suppea oli vänrikin yleistieto - en tiennyt prikaatin tulosta mitään, vaikka olin Kuopiosta lähtenyt runsas puoli vuotta aikaisemmin ja olinhan ollut Kajaanissa sentään lähes 10 vuotta. Palvellessani Kajaanin varuskunnassa vuosien 1968-85 aikana olen satoja kertoja kävellyt terveysaseman maisemissa ja silmäillyt miten tuo suojapaikkanamme ollut luonnon painanne on yhä säilynyt koskemattomana. Silloin meitä oli vain yksi joukkue puolustamassa tätä kangasta - nyt valmiusprikaati. Kirjoittaja on evl evp Pentti Kemppainen, syntynyt Hyrynsalmella, palveli virkaurallaan Rajavartiolaitoksessa Kajaanissa, Kuhmossa ja Imatralla sekä Puolustusvoimissa Kajaanin sotilaspiirin esikunnassa ja Kainuun prikaatissa huoltopäällikkönä yhteensä 17 vuotta eläkkeelle siirtymiseen saakka vuonna 1985. HURTTI-UKKO 2/15 Puolustusvoimauudistus vaikutti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toimintaan Kainuussakin tarkoittaa, että jokaiselle sijoittamiskelpoiselle ei ole osoittaa tehtävää. Toisaalta kirjeessä välittyi tieto mahdollisuudesta vaikuttaa omaan sijoitukseensa. ◗◗Timo Toivonen, Kainuun koulutus- ja tukiyksikön päällikkö K ainuun aluetoimiston lakkaaminen Kajaanissa ja sen tehtävien siirtyminen Ouluun perustettavalle PohjoisPohjanmaan ja Kainuun aluetoimistolle (PPOHMKAIALTSTO) oli etukäteen arvioiden merkittävä Kainuun koulutus- ja tukiyksikköä koskeva muutos. Kun uusi organisaatio on nyt toiminut runsaat puoli vuotta, voidaan muutoksen todeta vaikuttaneen toimintaamme varsin vähän. Yhteistyö aluetoimiston kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin ja koulutuksen käytännön tukijärjestelyt ovat hoituneet hyvin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta vastaavaan prikaatin alueupseerin kanssa. Varusmiesten tiivis koulutusrytmi, lisääntyneet maasto- ja kertausharjoitukset sekä viiden MPK:n kotu-yksikön tukeminen luonnollisesti asettavat haasteen tukevalle joukko-osastolle. Vaikka joitakin muutoksia on jouduttu tekemään suunniteltujen harjoitusten toteuttamistapaan ja -aikaan, lähes kaikki koulutukset voidaan kuitenkin toteuttaa. Esim. perinteisesti toukokuussa järjestetty Vuosanka-harjoitus pidetään tänä vuonna elokuun lopulla. Kouluttajakoulutuksella osaaminen kuntoon Kainuun kotu-yk sikössä on sitoumuksen tehneitä henkilöitä 56, joista 41 on hyväksytty toimimaan kouluttajina puolustusvoimien tilaamilla kursseilla. HURTTI-UKKO 2/15 Sotilaskuljettajien ammattipätevyyskurssi valmiina maastoajoon. Varusmiespalvelus ja kertausharjoitukset ovat vain osa sijoitukseen vaikuttavista tekijöistä. Siviilielämässä hankittu koulutus ja osaaminen samoin kuin kriisinhallintatehtävistä saatu kokemus otetaan myös huomioon sijoitusta määriteltäessä. Niin ikään vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitys on tullut hyvin esille. Tiivis vuoropuhelu prikaatin kanssa tulevien vuosien koulutustilauksesta ja kouluttajatarpeesta on antanut hyvät perusteet kouluttajakoulutuksen suunnittelulle ja toteuttamiselle. Alkuvuodesta on koulutettu mm. perusammuntojen johtajia sekä perehdytetty kouluttajiamme uuden taistelutavan taktiikkaan. Omaehtoinen itsensä kehittäminen ja aktiivinen toiminta vapaaehtoisen maanpuolustuksen tehtävissä voivat antaa pätevyyden uuteen tehtävään. Osaavia henkilöitä tarvitaan myös eri poikkeusolojen organisaatioihin sekä elintärkeiden toimintojen tehtäviin. MPK on mukana ja antaa koulutusta myös näihin tilanteisiin ja tehtäviin! Useat kouluttajamme ovat suorittaneet Reserviupseerikoulun järjestämiä kouluttaja- ja aselajikursseja. Kun näiden lisäksi on tarjolla MPK:n omia kouluttajakursseja, voidaan todeta, että kouluttajien osaamisesta halutaan pitää huolta. Saitko sinä reserviläiskirjeen? Viime toukokuussa 900 000 reserviläistä sai kirjeen puolustusvoimilta. Osalle kirjeen saaneista sen sisältö saattoi olla pettymys: sijoitus sa-tehtävään puuttui! Puolustusvoimauudistuksen myötä sijoitetun reservin pieneneminen 230 000 henkilöön käytännössä VIRVE-puhelimen käyttökurssin kurssilaisia. 27 Varusmiestoimikunnan katse nykyaikaan ◗◗alikersantit Tomi Rytkönen, Harri Peltoniemi, Jouko Sirkka ja jääkäri Pekka Kinnunen V ielä parikymmentä vuotta sitten omien matkapuhelimien ja kannettavien tietokoneiden käyttö, pelikonsolit varusmiehiä varten tai infotelevisiot varuskunnassa olisivat herättäneet hyvin suurta ihmetystä. Kehityksen myötä ne ovat nykyään kuitenkin Kainuun prikaatissa arkipäivää. Varusmiestoimikunta (VMTK) on ollut jo useamman vuosikymmenen kestäneen toimintansa aikana mukana parantamassa viihtyvyyttä ja palvelusolosuhteita Kainuun prikaatissa monien eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Viimeisen muutaman vuoden aikana varuskunnassa on kuitenkin otettu hyvinkin suuria askelia eteenpäin ja kehitys jatkuu yhä kovaa vauhtia. Kainuun prikaatissa VMTK:lla tehtävät ovat hyvin monipuolisia. VMTK tunnetaan varusmiesten keskuudessa yleisimmin viikoittaisten lomakuljetusten ja liikuntakerhojen toteuttajana sekä tapahtumien kuten VMTK-teemapäivien ja kotiuttamiskonsertin järjestäjänä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että varusmiestoimikuntatyön perustehtävänä on olla varusmiesten palvelusolosuhteiden ja viihtyvyyden kehittäjänä sekä ylläpitää ja edistää vapaa-ajan harrastus- ja opiskelutoimintaa. VMTK on huolehtimassa myös palveluksen jälkeisestä ajasta tarjoamalla tutustumista eri koulutusvaihtoehtoihin ja lisäämässä tietoa asuntoja raha-asioista luentojen avulla. Tämän päivän maailmassa sosiaali- 28 nen media, viestintä ja tiedottaminen sekä digitaalisuus ovat nousseet erittäin suureen osaan jokapäiväistä toimintaamme. Sosiaalisen median erityistehtävä -varusmiehet eli niin sanotut someagentit ylläpitävät jokaisen saapumiserän omaa Facebook-ryhmää sekä ovat auttamassa varusmiehiä jo ennen palvelukseen astumista ja erityisesti sen aikana. Tulevat varusmiehet voivat olla yhteydessä Facebookin välityksellä some-agenttiin ja saada vastauksia heitä mietityttäviin kysymyksiin. Kainuun prikaatissa on yksi 255 vuorokautta palveleva someagentti, joka toimii samalla yhtenä VMTK:n toimihenkilöistä. Palveluksen aikana some-agentti vastaa myös Kainuun prikaatin sisäisestä varusmiesten tiedottamisesta. 1/15 saapumiserän Facebookryhmässä on tällä hetkellä 1150 jäsentä. Uudistuksien myötä VMTK on parantamassa myös tiedonkulkua, kun kesän 2015 aikana jokai- seen Kainuun prikaatin perusyksikköön asennetaan infotelevisiot. Kainuun prikaati toimii tämänlaisessa tiedottamisessa Puolustusvoimien edelläkävijänä Digitaalinen kasarmi -hankkeen myötä. Varusmiesten liikuntatoimintaa halutaan kehittää myös entisestään, kun yhteistyö Heikinhallin kanssa elektronisen järjestelmän kehittämisestä on alkanut. Jokaiselle varusmiehelle jaettavan tunnistelätkän ja liikuntapaikoille asennettavien lukulaitteiden avulla voidaan tehostaa vapaa-ajan omatoimista liikuntaa sekä saadaan kerättyä tietoa varusmiesten liikuntakäyttäytymisestä. Paljon on tapahtunut jo tähän mennessä, mutta vielä enemmän on edessä. Jääkäämme siis innolla seuraamaan, mitä kehitys tuo tullessaan. Varusmiestoimikunta 1/15 haluaa kiittää koko Kainuun prikaatin henkilökuntaa ja yhteistyökumppaneita antoisasta toimikaudesta! HURTTI-UKKO 2/15 Sotilaskotitoiminta poikkeusoloissa ◗◗3. sotilaskotipiirin piiripäällikkö Päivikki Pajunen Kajaanin Sotilaskotiyhdistys S otilaskotijärjestö on ainoa naisten maanpuolustusjärjestö, jolle on myös poikkeusoloissa määritelty tehtävä. Sotilaskotijärjestön valmiussuunnittelulla varmistetaan sotilaskotipalvelujen saatavuus kaikissa yhteiskunnan häiriötilanteissa. Sotilaskotijärjestö tuottaa palveluja normaalioloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa resurssiensa puitteissa. Poikkeusoloissa pääpaino on kanttiinitoiminnassa. Maamme on jaettu alueittain kolmeen sotilaskotipiiriin, sen mukaan mihin logistiikkarykmenttiin tukeudutaan poikkeusoloissa. 1. sotilaskotipiiri (itäinen), 2. sotilaskotipiiri (läntinen) ja 3. sotilas- HURTTI-UKKO 2/15 kotipiiri (pohjoinen). Sotilaskotipiirien sisällä on sotilaskotiyksiköitä, jotka muodostuvat useammasta sotilaskotiyhdistyksestä ja Rajaja Rannikkosotilaskotiyhdistyksien paikallisosastoista. 3. sotilaskotipiiri sisältää kolme sotilaskotiyksikköä. Karjalan sotilaskotiyksikköön kuuluu Kontiolahden ja Rissalan sotilaskotiyhdistykset sekä Rajasotilasyhdistyksen Ilomantsin, Lieksan ja Kuhmon paikallisosastot. Oulu-Kainuun sotilaskotiyksikköön kuuluu Oulun ja Kajaanin sotilaskotiyhdistykset sekä Rajasotilaskotiyhdistyksen Kuusamon ja Suomussalmen paikallisosastot. Lapin sotilaskotiyksikön muodostavat Rovaniemen ja Sodankylän sotilaskotiyhdistykset sekä alueella olevat Rajasotilaskotiyhdistyksen paikallisosastot. Sotilaskotiyksiköiden tarkoituksena on lisätä alueellista yhteistyötä yli yhdistysrajojen. Kukin sotilaskotipiiri muodostaa kanttiinijoukkueen, joka muodostuu kanttiinijoukkueen johtajasta ja varajohtajasta, varastoryhmästä (-ryhmistä), toimistoryhmästä, leipomoryhmästä ja kanttiiniryhmistä. Kanttiinijoukkueen koko on 40-60 henkilöä riippuen varastoryhmien ja kanttiiniryhmien lukumäärästä. Poikkeusoloissa kanttiinijoukkueita voidaan siirtää tarpeen mukaan myös toisten sotilaskotipiirien alueelle. Toimintaa poikkeusoloissa johtaa Sotilaskotiliiton valmiuspäällikkö. Tämän lehden ilmestyessä 3. sotilaskotipiirin kanttiinijoukkue on harjoitellut poikkeusolotoimintaa WIHURI15-harjoituksessa PohjoisKarjalassa kesäkuun alussa. Sieltä saatuja kokemuksia voimme hyödyntää parantaaksemme toimintaamme. 29 Osumat ja iskemät Huoltopataljoona uuteen komentoon Kuopion huoltopataljoona siirtyi tuulessa ja tuiverruksessa everstiluutnantti Esa Mäkisen (vas.) ajasta everstiluutnantti Janne Myllerin aikaan tammikuun lopussa. Poliisit harjoittelivat mellakkatoimintaa varuskunnassa Oulun poliisi harjoitteli Kainuun prikaatissa mm. joukkojenhallintaa toukokuussa. Esikuntakomppanian sotilaspoliisijoukkue toimi maaliosastona kuvitteellisessa jääkiekkofanien mellakoinnissa poliiseja vastaan. Mukana oli myös koirakkoja, joiden toimintaa harjoiteltiin puolustusvoimien ja poliisin koulutettua henkilöstöä vastaan. Maanpuolustuskurssi kuvitteellisessa kriisissä Järjestyksessään 212. valtakunnallinen maanpuolustuskurssi harjoitteli kuvitteellista kriisitilannetta varuskunnassa helmikuussa. Internaattijakso alkoi tutustu- 30 misella Ilmavoimien toimintaan Kajaanin lentokentällä ja ampumaharjoitukseen mentiin tutustumaan maanläheisemmin telakuorma-autoilla. HURTTI-UKKO 2/15 Kainuun prikaati 2015 -avajaiset Kainuun prikaatin uuden asennon avajaisia vietettiin 15. tammikuuta, jolloin Kajaaniin kokoontuivat prikaatiin liitettyjen Oulun, Kuopion ja Joensuun aluetoimistojen henkilöstö sekä laaja kutsuvierasjoukko neljästä maakunnasta. Puheita pidettiin, keskusteluja käytiin ja kulttuurista nautittiin koko päivän ajan eri tapahtumissa. HURTTI-UKKO 2/15 31 Juho Mikkonen - maailman nopein sotilas suksilla Kersantti Juho Mikkonen oli voittamassa Suomelle parisprintin sotilaiden maailmanmestaruutta Ruotsin Bodenissa 25. maaliskuuta. Juho ratkaisi viestin loppusuoralla jättäen loppukirissä taakseen Ranskan ja Sveitsin joukkueet. Juhon taistelijaparina kilpailussa hiihti Risto-Matti Hakola. Kuva Hiihdon sotilas-SM -kilpailuista Kajaanista. Rajan helikopterit evakuointi harjoitusessa Rajavartiolaitoksen helikopterit värittivät toukokuista tiistaita ja elävöittivät varuskunnan ilmatilaa yhteistoimintaharjoituksessa, jossa harjoiteltiin loukkaantuneiden evakuointia. Onnittelut Juholle ja mielenkiinnolla seuraamme tulevien vuosien edesottamuksia! Urheilijalupaukset vaihtuivat kasarmilla Ensimmäinen erä talvilajien urheilijoita kotiutui toukokuussa päivää ennen tämän vuoden erän valatilaisuutta. Viimeiset haastattelut varusmiehinä annettiin punttisalitreenin lomassa. Tuoreempi erä - seitsemäntoista urheilijaa - vannoi valansa toukokuussa varuskunnassa. Valapäivät pikkupakkasessa Tammikuun alokkaiden valaa vietettiin helmikuisessa pakkaskelissä kahtena päivänä. Kotiväkeä riitti tungokseen saakka molempina päivinä. 32 HURTTI-UKKO 2/15 Lippujuhlan päivää juhlittiin Oulussa Puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraati lukuisine tapahtumineen marssittiin tänä vuonna Oulussa, vanhassa varuskuntakaupungissa 1200 henkilön ja 90 ajoneuvon voimin. Paraatin otti vastaan puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö kenraaliluutnantti Sakari Honkamaa. WIHURI15 - taistelu Pohjois-Karjalassa Maavoimien taisteluharjoitus WIHURI15 kesäisessä PohjoisKarjalassa oli pitkästä aikaa isolla volyymillä vedetty lähes kaikkien maavoimien joukkoosastojen yhteinen ponnistus. Combat Camera HURTTI-UKKO 2/15 33 Uudet kasvot Aurinkoista kesää prikaatilaiset! Näin alkajaisiksi haluan todeta, että on mukava palata Kainuun prikaatiin 15 vuoden tauon jälkeen. Paljon on muuttunut tänä aikana, mutta paljon on jäljellä myös tuttua ja tuttuja. Olen sitä mieltä, että kysyvä ei tieltä eksy. Yhdessä tekemällä ratkaisemme vaikeimmatkin eteen tulevat ongelmat. Ammattitaitoisesta joukosta löytyy aina joku joka osaa antaa vastauksen hankalaankin kysymykseen, tai toteuttaa hankalankin tehtävän. Kun yhdistämme eri alojen ja ihmisten osaamisen pääsemme huipputuloksiin. Pidän mielelläni maastopukua yllä. Tuntuu hyvältä vapautua kravatin kuristuksesta useiden esikunnissa ja toimistotyössä vietettyjen vuosien jälkeen ja päästä osaksi tärkeintä tehtäväämme, asevelvollisten koulutusta. Vaikka työ onkin tärkeää, niin elämää on myös työn ulkopuolella. Perheeni asuu Joensuussa, joten olen viikot Kajaanissa ns. ”reppurina”. Työviikon jälkeen on hyvä palata kotiin perheen ja harrastusten pariin. Lopuksi haluan kiittää prikaatilaisia lämpimästä vastaanotosta ja hyvästä perehdytyksestä uuteen tehtävääni. Yhdessä tekemällä eteenpäin! everstiluutnantti Janne Myller Kuopion huoltopataljoonan komentaja Tervehdys Näin alkajaisiksi totean, että on suuri kunnia päästä palvelemaan ja osaksi Kainuun prikaatia, joka on erinomaisen hyvän joukon maineessa. Olen sitä mieltä, että toimintaympäristön muutosten myötä Maavoimien tulevaisuuden kehitysaskeleet liittyvät ennen kaikkea maavoimien valmiuden ja nopean toimeenpanokyvyn kehittämiseen. Tämä kehitystyö tulee näkymään myös Kainuun prikaatissa. Pidän tärkeänä, että prikaatissa vallitsee hyvä henki ja halu kehittyä, jotta joukkomme on tulevaisuudessakin tehtäviensä tasalla. Tulevassa esikuntapäällikön tehtävässä, tulen omalta osal- 34 tani huolehtimaan siitä, että esikunta keskittyy komentajan johtamistoiminnan tukemiseen sekä prikaatin ydintoimintojen tukemiseen ja johtamiseen. Näitä ovat koulutus ja puolustusvalmiuden kehittämiseen liittyvät operatiiviset tehtävät. Parhaat tulokset ovat saavutettavissa yhdessä tekemällä ja johtamisen tuki on ulotettava kentälle asti, jossa prikaatin päätyö tehdään. Vaikka Kainuun prikaatissa palveleminen on minulle kokonaan uusi tehtävä, pääsin jo ennalta työskentelemään prikaatin henkilöstön kanssa kesällä pidetyssä maavoimien pääharjoituksessa, WIHURI15-harjoituksessa. Tämä oli vahva voimannäyttö Kainuun prikaatin hyvästä toimeenpanokyvystä. Lopuksi toivotan kaikille hyvää kesää. Odotan, että pääsen pian tutustumaan paremmin prikaatin henkilöstöön sekä eri yhteistoimintaosapuoliin ja pääsemme tekemään yhteistyötä. everstiluutnantti, TkT Rainer Peltoniemi (esikuntapäällikkö 1.8.2015 alkaen) HURTTI-UKKO 2/15 Päämajakaupungista päivää Näin alkajaisiksi totean, että siirryin mielelläni Kainuun prikaatiin - työmatka on tosin pitkähkö. Maavoimien suurin ja monellakin mittarilla paras joukko-osasto on vastannut hyvin ennakko-odotuksiani. Näin koulutuspäällikön vinkkelistä katsottuna tämä on tietysti erinomainen lähtökohta toiminnalle! Lähtökohtaisesti täällä on tehty oikeita asioita oikealla tavalla - jo pitkään. Olen sitä mieltä, että hyvähenkinen ja ammattitaitoinen henkilökunta sekä motivoituneet varusmiehet luovat edellytykset turvalliselle koulutukselle ja hyville tuloksille - myös rasittavien ja raskaiden taisteluharjoitusten sekä -ammuntojen aikana. Positiivisella asenteella jaksaa huonompinakin hetkinä ja kaveria pitää aina tsempata. Pidän siitä, että meno ja meininki on reipasta, jokainen yrittää parhaansa ja kaikkia tsempataan. Loppupelissä kuitenkin yhteishenki ja tahto ratkaisevat. Jokaiselle löytyy varmasti sellainen tehtävä jossa voi menestyä ja kehittää itseään. Jokaisen ponnistelut edesauttavat yhteisiin tavoitteisiin pääsemisessä omalla panoksellaan. Vaikka tällä hetkellä olemmekin joukko-osastona monessakin hyvässä asiassa kärjessä, niin jatkuvalla yksityiskohtien parantamisella ja hiomisella on mahdollista tehdä olosta, elosta ja tuloksista vieläkin parempia - hitaasti ja koko ajan parantaen. Jokaisen pitää antaa panoksensa tähän savottaan. Kaiken kiireen keskellä ei saa kuitenkaan unohtaa omia läheisiään ja sidosryhmiään, vaan palvelustehtävien ja vapaa-ajan välillä on löydyttävä sopiva balanssi. Muutoin ei nykyistä hektistä menoa kestä. Lopuksi tsemppiä kaikille, ottakaa varusmiehet kaikki mahdollinen hyöty ja koulutus vastaan mitä talo tarjoaa, siitä voi olla arvaamatonta apua jossakin vaiheessa elämäänne. Pyritään siihen, että tehdään jokaisesta päivästä paras päivä ikinä! everstiluutnantti Petteri Soini koulutuspäällikkö Tervehdys Näin alkajaisiksi totean, että aika rientää joskus pelottavan nopeasti. Tuntuu, että olisi vain pieni hetki siitä, kun työskentelin viimeksi Hoikankankaalla. Elettiin 90-luvun alkupuolta ja olin ylpeä päästyäni töihin Kainuun prikaatiin. Reilut parikymmentä vuotta siitä on vierähtänyt ja paljon on ehtinyt tuossa ajassa tapahtua. Mieli on kuitenkin ylpeä nyt, kun saan palata tähän hienoon joukkoon Kainuun tykistörykmentin komentajaksi. Olen sitä mieltä, että hyvä työilmapiiri on yksi tärkeimmistä edellytyksistä tulokselliselle työlle. Toisiamme kannustamalla ja innostamalla syntyy paljon hyvää. HURTTI-UKKO 2/15 Pidän ajattelumallista ”yksinkertainen on kaunista”. Niin monesti asioista pyritään tekemään liian monimutkaisia. Tällöin vaarana on, että tavoitteeseen pääsylle syntyy uusia yllättäviä esteitä. Vaikka tämä työ ei mahdollistakaan perheeni asumista samalla paikkakunnalla, on kaikki asiat yleensä mahdollista järjestää siten, että kokonaisuus toimii. Vaimoni kantaa nyt suuremman vastuun arjesta lastemme elämässä. Tässäkin asiassa, kuten myös työelämässä, perusasioiden ollessa kunnossa pystytään paremmin vastaamaan muuttuneisiin tilanteisiin. Lopuksi haluan todeta, että tulen tekemään parhaani kotijoukko- ni Kainuun prikaatin ja Kainuun tykistörykmentin menestyksen jatkumiseksi. everstiluutnantti Timo Hakalahti Kainuun tykistörykmentin komentaja (1.8. alkaen) 35 Henkilöstöuutiset YLENNYKSET JA PALKITSEMISET majuriksi kapteenit w Antti Veli Tapio Kuparinen w Seppo Ari Juhani Sarlin kapteeniksi yliluutnantit w Seppo Johannes Juntunen w Jari Olari Mustonen w Matti Juhani Kauppila w Pertti Tapio Kemppainen w Harri Esko Olavi Partanen w Marko Johanne Tiikkainen yliluutnantiksi luutnantti w Esa Juhani Kärnä reservissä ylikersantista vääpeliksi ja hänelle annetaan vääpelin palvelusarvo w Ville Antero Salmela reservissä kersantista ylikersantiksi ja heille annetaan ylikersantin palvelusarvo w Henri Tapani Heikkinen w Harri Mikael Hinkkanen w Mikko Juhani Jäppinen w Mika Simo Ensio Kela w Antti Oskari Koskelo w Antti Eemeli Raatikainen SIIRROT MUUALLE 1.4. w ylivääpeli Seppo Kuhalampi, MAAVE 1.8. w majuri Ari-Matti Korhonen, MAAVE w everstiluutnantti Pauli Pukaralammi, MAASK w yliluutnantti Joonas Marila, MAASK w yliluutnantti Riku Piira, MAASK w eversti Kari Pietiläinen, MAAVE 1.9. w majuri Timo Rusanen, MAAVE w everstiluutnantti Ari-Pekka Väänänen, PE SIIRROT KAINUUN PRIKAATIIN 1.8. w everstiluutnantti Timo Hakalahti, KAITR w everstiluutnantti Rainer Peltoniemi, KAIPR/E 1.9. w majuri Sami Kuparinen, POHPIONP w everstiluutnantti Jyri Liukko, POHPIONP w kapteeni Kimmo Alesmaa, PKALTSTO w kapteeni Kimmo Sirniö, KAIPR/E 1.11. w eversti Vesa Virtanen, KAIPR/E 1.10. w luutnantti Lauri Kilpeläinen, MAASK 1.11. w prikaatikenraali Jukka Sonninen, PE reservissä kersantiksi ja hänelle annetaan ylikersantin palvelusarvo w kersantti Janne Mikael Riihelä 36 HURTTI-UKKO 2/15 Suomen Leijonan Komentajamerkki w eversti Mattila Jouni Ismo w eversti Taavitsainen Heikki Juhani Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan Ritarimerkki w everstiluutnantti Myller Janne Heikki Suomen Leijonan 1. luokan Ritarimerkki w majuri Jauhiainen Heikki Jari w majuri Jeskanen Arto Einari w majuri Korhonen Pekka Juhani w majuri Piirainen Lassi Juhani w majuri Piiroinen Vesa Olavi w majuri Pääsinniemi Jari Matti Juhani Suomen Leijonan Ritarimerkki w kapteeni Horneman Marko Patrik w kapteeni Jäntti Jorma Ensio w kapteeni Lautiainen Juha-Pekka w kapteeni Mäkinen Kari Ilmari w kapteeni Paakkola Pertti Olavi w kapteeni Sorjonen Mika Juhani w kapteeni Tamminen Ari Jukka w teknikkokapteeni Tampio Mika Teppo Ilmari w kapteeni Tölli Kari Tapio Suomen Valkoisen Ruusun Ansioristi w teknikkoyliluutnantti Husu Petri Tapani w yliluutnantti Junttila Pekka Sami Mikael w yliluutnantti Leinonen Janne Tapani HURTTI-UKKO 2/15 w yliluutnantti Mononen Arto Aarne Juhani w yliluutnantti Määttä Jani Juhani w yliluutnantti Ottavainen Janne Kalevi w yliluutnantti Paukkeri Tero Tapani w yliluutnantti Petroff Sami Petteri Henrik w yliluutnantti Prauda Jani Kristian w yliluutnantti Tapio Markus Kullervo w varastonhoitaja Karppinen Keijo Kullervo w kojeoptikko Kortelainen Merja Inkeri w vääpeli Kärki Pasi Pentti w varastonhoitaja Määttä Marjo Aulikki w varastonhoitaja Pikkarainen Jari Tapani w asentaja Polvinen Arto Olavi w huoltomies Pääkkönen Asko Ilmari Suomen Leijonan Ansioristi Suomen Valkoisen Ruusun mitali Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitali kultaristein Sotilasansiomitali w sotilasmestari Niemi Ari Juhani w osastosihteeri Heikkinen Marja-Leena w huoltomies Heikkinen Seppo Herman w toimistosihteeri Kaartinen Pirjo Anneli w varastomestari Karjalainen Ari Tapio w sotilasmestari Kärkkäinen Ahti Kaleva w järjestelmäasentaja Pyykkönen Ari Eerik Tapio w osastosihteeri Romppainen Maija Kaarina w osastosihteeri Rytivaara Tarja Anneli w ylivääpeli Siekkinen Mika Tapio Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitali w vääpeli Hilama Harri Juhani w toimistosihteeri Hokkanen Tarja Anita w sähköasentaja Karppinen Hannu Ilmari w varastomies Juntura Seppo Sakari w vahtimestari Lääti Janne Raafael w puheenjohtaja Itkonen Heli Marjaana w henkilöstösuunnittelija Järvenpää Juha Antero w kapteeni Tervonen Jouko Tapio w toimistosihteeri Ukkola Erja Helena Valtion Virka-ansiomerkki w yliluutnantti Häyrinen Ari Pekka w kapteeni Kukkonen Jari Seppo Juhani w varastomestari Leinonen Marjatta Liisa w kapteeni Lumiaho Aulis Mikael w eversti Mattila Jouni Ismo w kapteeni Shnoro Pentti Juhani w prikaatikenraali Sonninen Jukka Tapio w eversti Karjalainen Matti Tapio 37 Tykistön aliupseerikoulu Aliupseerikurssilta valmiita sotilasjohtajia? ◗◗majuri Antti Kuparinen 2. tuliasemapatterin päällikkö P itäähän johtajan osata itsekin asiat, joita tuleville alaisilleen opettaisi. ”Hän oli jostakin sattuman oikusta tullut valituksi tykistön aliupseerikoulun oppilaaksi. Hän kuvitteli pitävänsä sulkeisharjoituksia, seuraavansa älykkäitä luentoja johtamistaidosta, harjoittelevansa luennon asioita käytännössä ja huutavansa tahtia joukolle sen mennessä ruokalaan syömään. Kuten armeijassa usein käy todellisuus ei aivan vastannut kuvitelmia. Aliupseerikurssin ensimmäinen viikko oli kuin yhtä suurta oppituntia, joka yritti muodostaa oppilaiden mieliin käsityksen hyvästä johtajasta ja eettisestä johtamistavasta. Täydellisen johtajan malli varmasti saatiin luotua, mutta samalla oppilaan mielessä heräsi vahva epäilys omista mahdollisuuksistaan kehittyä hyväksi johtajaksi. Kului monia viikkoja ennen kuin oppilasparka pääsi kokeilemaan johtamiskykyään käytännön tehtävissä. Jossakin vaiheessa oppilas ymmärsi, että AUK I:n koulutus olikin varmasti enemmän johtajan tarvitsemien taitojen opettelua kuin itse johtamisen harjoittelua. Pitäähän johtajan osata itsekin asiat, joita tuleville alaisilleen opettaisi. AUK I:n lähestyessä loppuaan oppilas siirtyi ajattelemaan tulevaa johtajakoulutusta, jonka hän saisi AUK II:lla tai RUK:n aikana ja erityisesti niiden jälkeen johta- 38 jakaudella. Vaikka silloin tarvittava koulutus olisi jo annettu, tuskinpa oppiminen päättyisi siihen.” Yllä oleva on lainaus yksiköstäni edeltäjäni edeltäjien jäljiltä yksikköön jääneestä kansiosta löytämästäni tulosteesta erään aliupseerikurssin oppilaan mietteistä. Lienee menneen vuosituhannen loppupuolelta. Oppilaan ajatuksissa on silti yhä pätevä tietty viisaus. Pitäähän johtajan osata itsekin asiat, joita tuleville alaisilleen opettaisi. Nuoren sotilasjohtajan kannustus Oman sotilasjohtajani ja johtajakoulutukseni alkutaipaleelta siteeraan kadettikoulun perinteistä nuorelle kadetille, ensimmäisen vuosikurssin kadetille, simpulle, opetettua simpun määritelmää. Simpun määritelmä kuului näin: ”Tulevan kaaderin taimen idun aavistuksen heijastuksen projektio äärimmäisen kaukana avaruudessa imaginäärisellä tasolla ja sielläkin väärinpäin.” Näin kannustettiin tuolloin nuorta sotilasjohtajaa ja tuossakin kannustuksessa on tietty ajatuksen siemen. Sotilasjohtajana kasvaminen on jatkuvaa ja oma henkilökohtainen tunnekin on, että joka päivä on mahdollisuus oppia uutta. Niin perusteista kuin vuorovaikutuksestakin. Palautteen kautta. Melkoisia simppuja kai tässä sotilasjohtajana me kaikki sotilasjohtajat yhä ollaan. -normin mukaan, että oppilaat tuntevat sotilasjohtamisen ja kouluttamisen perusteet, osaavat yleiset ryhmänjohtajan perustiedot ja taidot sekä osaavat käsitellä oman joukkonsa ryhmän kalustoa ja toimia ryhmän taistelijan tehtävissä. Aliupseerikurssilla koulutetaan siis perusteet, jonka jälkeen sotilasjohtajaksi kasvetaan pääasiassa johtajakaudella ja sotilasjohtajana kasvaminen on jatkuvaa ja päivittäistä. Tämän sotilasjohtajana kehittymisen avainsanoja katsoisin olevan tieto, taito ja tahto. Näistäkin tiedolla ja taidolla näen tarkoitettavan johdettavan tai opetettavan asian osaamista ja tietämistä. Tähän loppuun en halua kannustaa tulevia sotilasjohtajia simpun määritelmällä vaan haluan saatesanoiksi antaa nykyisille oppilaille, että kehittykää päivä päivältä paremmaksi johtajaksi palautteen kautta ja painelkaa nöyrin mielin eteenpäin! Virallisesti aliupseerikurssin ensimmäisen jakson tavoitteena on varusmiesten maavoimakoulutus HURTTI-UKKO 2/15 Kranaatinheitinlinja tykistön kruununjalokivi ◗◗oppilaat Matti Mustonen ja Vili Poola A liupseerikurssille siirtyessä jääkäreistä sekä tykkimiehistä on tullut oppilaita. Kursimme alkoi totuttautumalla uuteen yksikköön, jossa käytännöt ovat erilaisia; jääkärikomppaniasta tulleet hakkaavat nyrkillä pöytää ja toiminta aliupseerikurssilla on itsenäisempää. Kurssin alussa saimme ensimakua johtajuuden perusasioista kuten käskynantamisesta, esiintymisestä sekä vastuunotosta. Sulkeisten pitäminen vertaisilleen oli alkuun jännittävää ja vaikeaa, kädet hikoilivat ja ääni värisi. Useiden toistojen jälkeen jännitys loppui ja sulkeisten vetäminen olikin jo rutiinia. Eniten jännitti kuitenkin oppilasjohtajana ja -vääpelinä toimiminen ja näiden tehtävien tuoma vastuu. Loppujen lopuksi nämäkin hommat tuntuivat aluksi haastavilta tehtäviltä, mutta kaikki selviytyivät niistä mallikkaasti. Pian kurssin edetessä ja oppitunneilta toiseen hyppiessä alkaa huomaamaan oppineensa laajan käsityksen ja perusteet heittimen ja organisaation toiminnasta. Ensimmäiset heittimellä toimimiseen kohdistuvat harjoitukset tuntuivat raskailta ja putkenkin kantaminen näytti vaikealta. Useiden toistojen ja menestymättömien yritysten jälkeen alkoi jo tottua tehtäviin ja routainenkin maa ja suuret irtolohkareet vastimen kuopassa alkavat tuntua mitättömiltä esteiltä heitinryhmän edessä. Aliupseerikurssin ensimmäisen jakson mieleen painuvimpia päiviä oli räjäytys-/johtamisharjoituksen tapahtumat. Kyseisen viikon HURTTI-UKKO 2/15 aikana saimme kokea ensimmäistä kertaa oikeaa räjähtävää voimaa ja sen tehoa. Harjoituksen aikana pääsimme kokeilemaan erilaisia räjähteitä, kuten TNT:tä, käsikranaatteja sekä jotkut onnekkaat pääsivät ampumaan kertasingolla. Harjoituksien ylivoimaisesti hienoin osa oli kuitenkin heitinlinjan suora-ammuntaharjoitus, jolloin saimme nähdä ja kokea heittimistön tulivoimaa aitiopaikoilta. Maaliin osuvat räjähdykset saivat tyrmeimpienkin oppilaiden naamat pois peruslukemilta. Ammuntojen aikana linjalla pyörivä sanonta ”Tulittaminen on parempaa kuin viikonloppu vapaat ja emännän vieressä makoilu!” ei enää tuntunutkaan niin typerältä ajatukselta. AUK1-jakson loppua lähestyessä huomasimme kuinka heitinlinjalla vallitsee vahva me-henki. Linjan yhteishenki auttoi selviytymään raskaistakin harjoituksista ja leiriöistä. Suorituksetkin rupesivat toi- mimaan nopeasti, virheettömästi ja järjestelmällisesti. Heittimenjohtajan roolissa toimiminen ja käskyjen antaminen vertaisilleen rupesi olemaan jo rutiinia. Samalla huomasimme, että apukouluttajien ei enää tarvinnut olla koko ajan huohottamassa niskaan, jotta asiat tulisivat hoidettua kunnolla. Aliupseerikurssin toinen jakso alkoi ja hätäännyimme laskiessamme tulevia leiriaamuja. Jaksolla pääsimme toimimaan kranaatinheitinkomppanian kanssa harjoituksissa yhtenä tuliyksikkönä ja harjoittelemaan sodanajan toimintatapoja. Pitkään jatkuneet ampumaleirit koettelivat välillä hermoja, mutta tunnelma oli kuitenkin mahtava. Odotimme innolla edessä olevaa välisotaa ja johtajakautta, mikä motivoi jatkamaan innolla kohti uusia haasteita. Aikamme heitinlinjalla oli yksiä elämiemme parhaita kokemuksia, jota emme tule ikinä unohtamaan. Kranaatinheitinlinja 39 Tulenjohtolinja Kärki määrää ◗◗oppilaat Jere Hakkarainen ja Ville-Veikko Vinkka T ulenjohtajat toimivat kenttätykistön silminä etulinjasta käsin, antaen heille mahdollisuuden vaikuttaa tulellaan tehokkaasti ja nopeasti viholliskohteisiin. Tästä johtuen tulenjohtajilla on merkittävä rooli yhdessä tuliyksikön kanssa jos ja kun halutaan saada mahdollisimman suurta vaikutusta aiheutettua. Tulenjohtamiseen kuuluu myös paljon teoriaa, joten aliupseerikurssimme ensimmäiset viikot kuluivat pääsääntöisesti luokissa oppitunneilla. Oppitunneilla meille tuli tutuksi monet erilaiset tulenjohtamiseen liittyvät tasotyöt, mittauksen perusteet, kartan lukeminen sekä erilaisten laitteiden oikea ja tehokas käyttö. kin mielenkiintoista mutta samalla myös erittäin ”hajottavaa”. Tästä huolimatta JoHa on varmasti yksi AU-kurssin hienoimpia kokemuksia! Aliupseerikurssin toinen vaihe keskittyi teorian sijasta huomattavasti enemmän käytäntöön. Maastoharjoituksissa meiltä vaadittiin saumatonta yhteistyötä oman ryhmän sisällä päästäksemme haluttuun lopputulokseen. Tästä johtuen tulenjohtolinjan yhteishenki 2. tuliasemapatterissa oli vähintäänkin parhaalla tasolla. Aliupseerikurssimme huipentui koko toukokuun kestäviin maastoharjoituksiin. Pääsimme käymään niin Rovajärvellä kuin myös eripuolilla Pohjois-Karjalaa, jossa harjoittelimme yhdessä jääkärikomppanian kanssa. Leirit olivat pää- sääntöisesi melko raskaita, mutta samalla myös todella loistavia kokemuksia. Rovajärvellä harjoitetut ammunnat ja meidän näkökulmaamme tulleet tykin iskemät ovat muistoissamme varmasti vielä pitkään, varsinkin kun osumat olivat aina metrilleen tarkoilla. Jälkikäteen ajatellen AUK ei tuntunut niin pahalta mitä siitä oli kuullut. Tulenjohtolinjan kouluttajat ja apukouluttajat olivat mielestämme inhimillisiä, sillä jos sovittu asia saatiin tehtyä, niin sen päälle ei enää keksitty mitään turhanpäiväistä jos aikaa oli vielä jäljellä, joten hommat tehtiin urakkahommina. Aliupseerikurssin aikana hankittu yhteishenki pitää meidät varmasti yhteyksissä myös jälkeenpäin, joten siellä hankitut ystävyyssuhteet tulevat kestämään myös armeijan jälkeen! Kuitenkin jo muutamien teoriaviikkojen jälkeen siirryimme harjoittelemaan maastoon jossa tulenjohtaminen vasta lopullisesti alkoi meille selvetä. Huomasimme miksi kaikki meille opetetut asiat olivat tärkeitä, sillä ilman niiden saumatonta osaamista tulenjohtamisesta ei tule mitään. Maastoharjoituksissa oli kuitenkin ilo huomata, että käytännössä tulenjohtaminen on huomattavasti mukavampaa ja helpompaa mitä tunneilla teoriassa! Aliupseerikurssimme sisälsi myös ”kuuluisan” johtajatehtäväradan (JoHa), jossa meidän niin henkinen kuin fyysinen kuntomme pantiin ensimmäistä todelliseen testiin. JoHa oli siis noin 30 kilometrin mittainen marssi jonka varrella suoritimme erilaisia rasteja. Johtuen matkan aiheuttamasta väsymyksestä sekä siitä, että itse JoHa suoritettiin yöaikaan, oli joidenkin rastien suorittaminen vähintään- 40 Tulenjohtolinja HURTTI-UKKO 2/15 Elämää tuliasemalinjalla ”Ja sillon liikkuu”! ◗◗oppilaat Christian Vakkala ja Jarno Rinta-aho E nnen aliupseerikurssille lähtöä oli pieni jännitys päällä, koska ei tiennyt mitä odottaa. Lisäksi pikkuisen ’’mosan’’ pää oli ihan sekaisin johtajien ’’kauhukertomuksista’’ johtuen. Haikealta tuntui myös jättää peruskoulutuskauden tupa ja entiset tupakaverit, mutta helpotusta arkeen toivat samasta yksiköstä tutuksi tulleet taistelijat. Tieto siitä, että aliupseerikurssilla tulisi olemaan vertaisjohtajia tuntui aluksi oudolta, mutta siihenkin totuttiin. Vähän myöskin jännitti, että millainen 2. tuliasempatterin kuri tulisi olemaan verrattuna 1. tuliasemapatteriin, josta suurin osa meistä oli tullut. Uudet johtajat olivat myöskin ’’mysteeri’’, sillä sitä ei ollenkaan pystynyt arvaamaan millaisia he tulisivat olemaan. Odotettavissa oli ainakin todella paljon uutta opittavaa ja välillä mietitytti, että miten tulisin pärjäämään kokeissa sekä muissa suoritteissa. Linjaharjoitus 1 oli kokonaisuudessaan mukava kelin ollessa kuin morsian. Linjaharjoituksen asemaanajo oli melko helppoa verrattuna nykyiseen, sillä kalustoon ei kuulunut telttoja eikä myöskään viestivälineitä ja pääpaino oli uuden opettelussa. Linjaharjoitus 1 oli kolmepäiväinen harjoitus, joka sisälsi kolmea eri aihetta; käsisuuntakehämittausta, johon kuului myös tasotyön teko, parikaapeliyhteyksien rakentamista sekä 122H63-tykin asemaanajoa. Linjaharjoitus 2 oli sitä niin sanottua ’’sykkimistä’’, sillä mukana oli koko kalusto viesti- ja majoituskalustoineen. Tykkien asemaan aja- HURTTI-UKKO 2/15 minen oli paljon raskaampaa kuin linjaharjoitus 1:llä, koska yövyimme maastossa ja asemaanajoja oli useita päivässä. Oman mausteen työskentelyyn toivat aikamääreet, tykin junttaaminen ja mikäli tykki ei ollut oikeassa paikassa, jouduttiin sitä siirtämään, mikä puolestaan vei aikaa ja voimia sekä miehistön puute taistelijoiden sairastumisista johtuen. Linjaharjoitus 2:lla kokonaan uutena asiana tuli viestiyhteyksien rakentaminen komentopaikalle ja tulikomentojen vastaanottaminen sieltä. Opimme linjaharjoitus 2:lla kuinka yhteistyökyky ja asenne ovat erittäin tärkeitä tykkiryhmissä toimiessa ja huomasimme kuinka kavereiden sekä apukouluttajien kannustus auttoivat jaksamaan, vaik- ka välillä tuntui että voimia ei ole enää ollenkaan eikä tykki nouse enää. Parasta linjaharjoitus 2:lla oli kun päästiin ampumaan paukkulaukauksia 122H63-tykillä. Se tunne kun kammesta vedettiin oli mahtava. Se paine ja jysähdys olivat jotain odottamatonta. Tykki nosti lumipilven ilmaan ja puista katkeili oksia sekä havuset varisivat. Auk2-jakson leirikausi oli myös mielenkiintoinen kokemus kun pääsimme lataamaan kovat ammukset tykin putkeen ja ampumaan oikeasti kenttätykillä. Leirikausi oli myös hyvin raskas päivystyksineen ja asemaan ajoineen. Muistelemme aliupseerikurssia hyvillä mielen ja suosittelemme sitä lämpimästi myös tuleville saapumiserille. Tuliasemalinja 41 Viestilinjalla varusmiesjohtajana w alikersantti Onerva Heino T ammikuussa johtajakautta aloitellessa mieli oli täynnä pohdintoja siitä, millainen johtaja haluaisin olla. Kuinka kaverillinen voin olla alaisteni kanssa säilyttäen kuitenkin auktoriteettini? Millaisia johtajia pidin itse hyvinä, kun olin aikoinani alokas, tykkimies ja oppilas? Uusien alokkaiden saapuessa kasarmille oli vain pakko luopua loputtomista pohdinnoista ja alkaa johtaa omien arvojen ja näkemysten mukaisesti. Alkuun oli vaikeaa vetää rajaa siihen, mitä tuoreilta alokkailta voi vaatia ja mitä ei. Kun aikaa kului, alkoi nähdä selvää oppimista ja kehittymistä paitsi alaisissa, myös meissä esimiehissä. Ensimmäisten viikkojen kokemukset alokkaiden kanssa toivat meissä esiin vahvuuksia ja lisäsivät itsevarmuutta. Viestilinjalla apukouluttajien tehtävänä on kouluttaa oppilaille viestin perustoimintoja ja työvälineiden käyttämistä. Varsinainen johtaminen näkyy lähinnä isommissa kokonaisuuksissa maastoharjoituksissa, jolloin rakennetaan tulipatterin ja patteriston viestiyhteyksiä ja valmiutta aloittaa tulitoiminta. Olemme vastuussa siitä, että kouluttamamme oppilaat osaavat asiansa ja toimivat tilanteen vaatimalla ripeydellä. Näin kurssin jälkeen voimmekin tyytyväisinä todeta, että tavoite saavutettiin. Johtaja tarvitsee palautetta Miten johtajana voi kasvaa tarkoituksenmukaisesti ja kehittää juuri niitä osa-alueita, joilla suoriutuu heikommin? Iso merkitys johtajana kasvamisessa on palautteella. Johtajakaudellaan varusmies kerää palautetta suorituksistaan paitsi suoraan koulutusten ja johtamissuoritusten jälkeen, myös koulutuskausittain tehtävän syväjohtajaprofiilin kautta. Apukouluttajat ja oppilaat saavat alaisilta sekä vertaisilta kehittävää palautetta, jonka valossa me kaikki olemme pystyneet arvioimaan uudelleen omia toimintatapojamme ja kykyjämme. Johtajana kehittyminen on jatkuva prosessi, joka saa varmasti uudenlaisia ulottuvuuksia reserviin siirtymisen jälkeenkin. Varusmieskoulutuksessa koemme saaneemme ihmisten johtamiselle hyvän pohjan, jota pystymme laajentamaan ja syventämään koko elämämme ajan. Vastuuta myös tuleville johtajille Aliupseerikurssin alkaessa johtamisvastuuta siirrettiin enemmän tuleville varusmiesjohtajille. Peruskoulutuskaudella tottui itse johtamaan alaisia omalla tavallaan, mutta aliupseerikurssilla valtaosa arjen organisoimisesta siirtyi oman linjan viikoittain vaihtuvalle oppilasjohtajalle. Näin ollen alikersanttina toimiminen AUK-yksikössä eroaa jokseenkin paljon joukkotuotantoyksiköiden ryhmänjohtajatehtävistä. AUK-yksikön apukouluttajien tehtävänä on kouluttaa tulevia johtajia ja olla oman linjan oppilasjohtajien apuna tukena, jolloin perinteinen oman ryhmän johtaminen jää vähemmälle aliupseerikurssin 1-jakson aikana. Viestilinja 42 HURTTI-UKKO 2/15 Tykistön aliupseerikurssi Kuva: Pia Enroos HURTTI-UKKO 2/15 43 Kunnossapitolinja Rautaisia ammattilaisia w oppilas Ilias Hyttinen K unnossapito 1/15 saapumiserään kuuluu 10 oppilasta. Olemme tulleet eri prikaateista ja yksiköistä, osa meistä on tullut Kainuun prikaatista, Rovaniemeltä, Sodankylästä ja Ivalosta. Kaikilta löytyy mitä erilaisia tutkintoja siviilistä: Osa meistä on insinöörejä, toiset hitsaajia, koneistajia ja ylioppilaita eli meiltä ei varmasti lopu tietämys kesken, sillä kaikki pyrimme auttamaan toisiamme ja tulemme erittäin hyvin toimeen keskenämme. Vaikka olemme tulleet opiskelemaan aseseppäaliupseereiksi eri paikkakunnilta, meitä kaikkia yhdistää yhteinen päämäärä: olla oman toimialan rautainen ammattilainen. Itse tulin kunnossapitolinjalle 1. erillisestä autokomppaniasta peruskoulutuskauden päätteeksi. Valitsin kunnossapitolinjan, joka oli ensisijainen toiveeni, sen takia että itseäni kiinnostaa käytännön tekeminen, tuliaseet sekä ammattipätevyys siviiliin. Muita oppilastovereitani yhdistää samat asiat, mikä näkyi kuinka hyvin tulimme toimeen jo ensimmäisten päivien jälkeen. Meille kaikille on muodostunut vahva side toisiimme ja uskon sen myös jatkuvan palveluksen jälkeen. AUK 1 alkoi ja meitä olikin jo seitsemän tulevaa oppilasta. AUK 1 meni lääkintälinjan mukana, joka sisälsi jääkärikoulutusta, marsseja ja aina niin mukavia leirejä, joista itse henkilökohtaisesti pidän: ampumaleiri Vuosangassa. Meillä ei ollut oman linjan koulutusta ennen viimeistä AUK 1:n viikkoa. Sitten koitti viimeinen AUK 1:n viikko ja pääsimme vihdoin oman linjan hommiin: pääsimme varastoimaan Sergei ZU - 23 - 2 -ilmator- 44 Kunnossapitolinja juntakanuunoja. Sen viikon päätteeksi AUK 1:n tuli päätökseen ja kuinka ollakaan suoritimme AUK 1:n hyvin arvosanoin ja muille todistaneina, että vaikka olemme kunnossapitolinjalla mekin osaamme ja jaksamme! AUK 2:n alkaessa saimme lisää vahvistuksia Karjalan lennostosta, 1. JK:sta ja 1PionK:sta. Kurssin alku oli hieman sekavaa, sillä uusilla tulokkailla oli eri käytännöt omissa yksiköissä. Selvisimme niistä kuitenkin hyvän ryhmähengen voimin ja pääsimme aloittamaan kunnossapitolinjan koulutuksen. AUK 2:n alkaessa kaikilla oli omat odotukset: Minkälainen opetus meillä tulisi olemaan? Miten suoriudumme tulevista tehtävistämme? Mitä kaikkea tulemme oppimaan kurssin aikana? Kaikki tämä kuitenkin selvisi meille kun saimme oppitunnin kurssin läpiviennistä ja siitä mitä meiltä tullaan odottamaan kurssin aikana, sekä sen jälkeen kun valmistumme AUK 2:n päätteeksi. Meillä on suuri vastuu kan- taa aseseppä aliupseerin arvoa valmistettuamme, sillä meitä on niin vähän ja meiltä odotetaan suuria omissa yksiköissä. AUK 2:sta on takana jo kohta kaksi viikkoa ja tätä kirjoittaessani olemme saaneet peruskoulutuksen siitä miten eri asetyypit eroavat toisistaan, miten suorittaa asetarkastukset ja osien vaihdot eri asetyypeille (RK 62, 95, KK 62 + PKM). Tähän asteiset tuntemukset kurssin osalta: kaikki nautimme erittäin hyvästä opetuksesta, joka pitkälti koostuu käytännön tekemisestä ja joka ainakin opettaa itseäni paljon paremmin kuin teoriaa lukemalla. Odotamme innolla tulevia asekoulutuksia, joita ovat mm. Glock-pistooli, tarkkuuskivääri 2000, haulikot ja kranaatinheittimet. Kaiken tämän koulutuksen kruunaa ampumaleiri Sotinpurolla, jossa pääsemme ampumaan kaikilla aseilla. Joku voisi sanoa ”Tämä on parasta just nyt” ja kyllä sitä se todellakin on! HURTTI-UKKO 2/15 Lääkintälinjan elämää ◗◗oppilaat Tiina Kokko ja Liisa Rantahäli E nnen Lahdessa Hämeen rykmentissä toiminut lääkintäaliupseerikoulu siir t yi 31.12.2014 Kajaanin prikaatin Kuopion huoltopataljoonan tiloihin, 1. Erilliseen autokomppaniaan. Tänne valituista oppilaista koulutetaan tulevia lääkintäaliupseereita. Lääkintälinjan valitessaan tulee olla fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa. Stressinsietokykyä tulee olla sekä kykyä nostella ja kantaa raskaita taakkoja. Valinta tapahtuu omien toivomusten ja esimiesten katsoman soveltuvuuden kautta. Uusien oppilaiden oppiminen komppanian säännöille alkoi heti sisään astuttua. Totuttautumista helpottivat uudet tupakaverit ja alikersantit sekä mielenkiintoiset uudet tehtävät. Huollon AUK 1 -kurssi keskittyi jääkäritoimintaan niin ryhmän- kuin partionjohtajan näkökulmasta. Pääsimme harjaannuttamaan sekä esiintymis- että ohjaustaitojamme pitämällä rastikoulutuksia ja oppilassulkeisia toisillemme. Hyvä johtaja on myös hyvä alainen. Juuri tämän vuoksi olemme päässeet toimimaan oppilasvääpelin ja johtajan tehtävissä, mikä vaatii paljon vertaisjohtamista. Johtajana kasvamista seurataan kirjaamalla asioita jaettuihin johtajakansioihin. AUK 2- ja monien odottama toimialakoulutus alkoi. Kenttäsairaanhoitaja, apukouluttajat sekä muut linjan kouluttajat ovat tarjonneet käytännönläheisiä ja kiinnostavia lääkinnän oppitunteja. Kurssin alussa kävimme teoriaa läpi tulevia käytännönharjoituksia varten. Käytännön kursseilla olemme harjoitelleet taisteluensiavun anta- HURTTI-UKKO 2/15 mista johon kuuluu mm. peruselintoimintojen tutkimista, taistelutilanteesta pelastamista, vuodon tyrehdyttämistä ja lastoittamista. Kaikki tunneilla opitut asiat ovat hyödynnettävissä siviilissäkin, siksi motivaatio opittavaan asiaan on korkealla. Linjaharjoituksessa päästiin tutustumaan lääkintämiehen ja taistelupelastajan hoitovälineistöön, perustamaan ensihoitopaikka, sekä luonnosta luomaan hoitovälineistöksi materiaalia esim. lastoja ja tilapäispaarit. Ensimmäistä kertaa elämässään moni vietti yönsä omatekemässä laavussa, mikä samalla toimii haavoittuneiden pelastuspisteenä. Harjoitus päättyi evakuointimarssiin joka suoritettiin niin tiellä kuin hankalakulkuisessa maastossakin. Pelkällä hyvällä kunnolla ja iloisella mielellä ei kuitenkaan lääkintälinjalla pelkästään pärjää: yhteistyön tekeminen muiden kanssa on ratkaisevaa. Hyvä ryhmähenki ratkaisee miten tehtävistä suoriutuu, siinä jokainen on valmis toimimaan päästäkseen yhteiseen tavoitteeseen. Huumorintajusta ja toiminnasta pilke silmäkulmassa ei ole haittaa, kunhan se ei poista todellista tilanteentajua. Tavoitteena on, että lääkintäaliupseeri osaa/hallitsee kurssilla opetetut asiat, jotta hän voisi kouluttaa ja johtaa ryhmäänsä tulevalla johtajakaudellaan. Lääkinnän koulutushaaramerkki takin hihassa kertoo velvollisuudesta auttaa myös porttien ulkopuolella, joten voimme olla ylpeitä linjastamme. Tällä linjalla vaaditaan paljon. Tästä syystä henkilöt, jotka haluavat haastaa itsensä - lääkintälinjalle mars! Lääkintälinja 45 Huoltopalvelulinja Kuljetuslinja 46 HURTTI-UKKO 2/15 Huollon aliupseerikurssi HURTTI-UKKO 2/15 47 Pioneerialiupseerikurssi 115 - Hyvin suunniteltu on helppo toteuttaa w kapteeni Hanne Kiiskinen S aapumiserän 115 pioneerialiupseerikurssilla on koulutuksessa kaksi linjaa, perinteinen pioneerilinja ja ponttonijoukkueen tehtäviin koulutettava ponttonilinja. Pioneerialiupseerikurssi alkoi tällä kertaa jossain määrin haasteellisissa merkeissä. Lähellekään kaikki kurssille valitut oppilaat eivät olisi halunneet kurssille ja melkein ryhmän verran oppilaita vietti AUK:n ensimmäiset viikot varuskuntasairaalan vuodeosastolla flunssan kourissa. Kurssin 1. jakson aikana oppilaille koulutettiin perusteet räjäyttämisestä, raivaamisesta ja suluttamisesta. Peruskoulutuskaudella opetettuja sotilaan perustaitoja kerrattiin ja harjoiteltiin ryhmänjohtajan näkökulmasta AUK:n ampumaharjoituksessa, jossa ammuttiin ryhmän ja partion puolustusja hyökkäysammunnat. miinoihin, räjäyttämiseen ja raivaamiseen. Aliupseerikurssi 2:lla koulutus eriytyi ponttonilinjalla kolmen viikon ajan pioneerilinjan koulutuksesta. Pioneerilinjan suluttaessa ja raivatessa vihollisen sulutteita raivaajalinja harjoitteli vesistönylitykseen liittyviä tehtäviä. Pioneerilinjan fyysistä ja henkistä kestävyyttä koeteltiin kovissa taisteluharjoituksissa. Oppilaat oppivat osittain kantapäänkin kautta, että tehtävien suorittaminen sujuu huomattavasti helpommin ja nopeammin kun valmistautuu niihin huolella. Ryhmänjohtajan on aina mietittävä tarkasti etukäteen, miten aikoo ryhmäänsä käyttää, ennen kun aloittaa tehtävän suorittamisen. Oli kyseessä sitten miinaesteen rakentaminen tai teltan pystyttäminen. Vaikka kurssi alkoi siinä mielessä epäsuotuisissa merkeissä, että kaikki oppilaat eivät itse olleet kurssille halunneet, kouluttajien näkökulmasta kurssi on selviytynyt haasteellisesta koulutuksesta erittäin hyvin. Annetut käskyt on täytetty, käskettyihin tehtäviin on valmistauduttu pääosin huolella ja asenne uuden oppimiseen on ollut hyvä. Kurssin aikana opetettuihin asioihin on jokaisen tulevan ryhmänjohtajan suhtauduttava äärimmäisen vakavasti. Kun harjoitellaan toimintaa mahdollisen sodan varalle, vastustajan tappamiseksi tai vahingoittamiseksi, on syytä pitää mielessä, että asenteen pitää erityisesti ryhmänjohtajalla olla kohdallaan. Kurssin päättymiseen on vielä muutama viikko ja haasteellisimmat taisteluharjoitukset vielä edessä. Mutta en epäile etteivätkö oppilaat suoriutuisi harjoituksista kunnialla, nyt on vielä hyvää aikaa harjoitella ja valmistautua tulevaan ryhmänjohtajan tehtävään. Ensimmäisen jakson aikana kurssilla kilpailtiin tiukasti reserviupseerikoulun paikoista. Monet niistäkin oppilaista, jotka eivät aluksi olleet innoissaan tultuaan valituksi kurssille, löysivät itsestään kiinnostuksen johtajakoulutukseen ja kamppailivat reserviupseerikurssille pääsystä. Vaikka kaikki halukkaat eivät reserviupseerikouluun päässeetkään, ei se masentanut Kajaaniin jääneitä oppilaita. Aliupseerikurssin 2 jakso alkoi vauhdikkaasti koulutustaidon peruskurssilla, jonka aikana oppilaat harjoittelivat pioneerien perustaitojen opettamista toisilleen. Harjoitukset liittyivät 48 HURTTI-UKKO 2/15 Pioneeri AUK 115 – Miinat kantoon ◗◗oppilaat Miika Pulkkinen ja Erkka Puustinen J ännitys alkoi siitä, kun tietoon tuli, että aliupseerikurssille valitaan enemmän oppilaita kuin mitä kurssille riitti halukkaita. Tästä syystä monet joutuivat ”pakkoaukkiin”. Tämän pystyi näkemään muutamista mahdollisista oppilaskandidaateista pienenä levottomuutena, koska haaveet puolen vuoden palveluksesta olivat kaatumassa. 347 päivää armeijan leivissä kuulosti sillä hetkellä monesta pioneerista todella pitkältä ajalta. Ensimmäinen viikko aliupseerikurssilla meni tutustuessa uusiin tupatovereihin, totutellessa tiukempaan kuriin ja opetellessa johtamisen perusteita. Ensimmäinen viikonloppu oltiin palveluksessa ja meidät toivotettiin tervetulleiksi aliupseerikurssille perinteisellä sulkeisjärjestysharjoituksella, ”aukkikasteella”. Harjoitukseen kuului lukuisia järjestymisiä eri varustuksissa, tiukoin aikamäärein. Samaan aikaan katseltiin, kun lomabussit kaarsivat kohti aukinaista varuskunnan takaporttia. Muutamassa viikossa ryhmähenki oli huomattavasti parantunut. Me oppilaat olimme motivoituneet aliupseerikurssille tai ainakin hyväksyneet kohtalomme vuoden palvelusaikaan. Alussa meille opetettiin nopeaan tahtiin uusia asioita, joita tarvitsee erilaisissa johtamistehtävissä. Siinä ohessa harjoiteltiin myös pioneerin perustaitoja. Alussa saimme paljon uusia tehtäviä ja vastuuta, kun aloimme keskenään johtamaan toisiamme ja ottamaan itse asioista selvää. Osalla heräsi myös HURTTI-UKKO 2/15 kiinnostus reserviupseerikouluun, myös niillä, jotka eivät aiemmin halunneet edes aliupseerikurssille. Reserviupseerikurssille oli jopa enemmän halukkaita, kun mitä paikkoja oli tarjolla. AUK 1:llä koulutettiin suluttamista, raivaamista, räjäyttämistä ja jääkäritoimintaa. Asiat opetettiin ensin oppitunnilla, mutta painopiste oli käytännön harjoittelussa. Opituista asioista pidettiin kirjalliset kokeet, mikä oli uutta peruskoulutuskauteen verrattuna. Samalla harjoiteltiin ryhmänjohtajan toimia esimerkiksi puolustukseen ryhmittymisessä ja käskynannossa. Räjäyttäjäkurssilla päästiin käsittelemään kovia räjähdysaineita ja räjäyttämään erilaisia kohteita. Räjäyttäjäkurssin läpäisystä sai myös tutkintotodistuksen, josta voi olla hyötyä tulevaisuudessa. Kurssin ensimmäinen maastoharjoitus oli ampumaharjoitus. Siellä harjoiteltiin jääkäritoimintaa kovien ampumatarvikkeiden kera. Mieleen jäi erityisesti pimeäammunnat ja prikaatin komentajan vierailu. Suluttamista päästiin sitten toden teolla harjoittelemaan linjaharjoituksessa, jossa oppilaat hajoilivat kaivaessaan routaiseen maahan miinasijoja hakkujen ja lapioiden kera. Kun moottoriporakoneet aikanaan saatiin käyntiin, niistä oli toki hyötyä. Yhteistoimintaharjoitus on tähän mennessä ollut henkisesti ja fyysisesti rankin sotaharjoitus, koska päivät olivat rankkoja ja kestivät pitkälle yöhön. Nyt kun kurssin loppu jo häämöttää muutaman viikon päässä, tuntuu, että ei se vuoden palvelusaika loppujen lopuksi ole niin paha. Kurssin ajalle mahtuu paljon erilaisia asioita pioneeritaitojen ja johtajakoulutuksen lisäksi. Kuten uusia hyviä kavereita, hyviä muistoja, arvokkaita kokemuksia sekä paljon miinoja! Alokkaita odotellessa. 49 1.pioneerijoukkue 2.pioneerijoukkue 50 HURTTI-UKKO 2/15 Pioneerialiupseerikurssi Kuva: yliluutnantti Jari Markkula HURTTI-UKKO 2/15 51 Viesti kulkee? ◗◗yliluutnantti Sami Petroff 2VK:n vääpeli V iestin aliupseerikurssilla lepo? Ei suinkaan. Aliupseerikurssin kevät ja alkukesä on kiivasta aikaa. Harjoitukset pyörivät toisensa jälkeen ja viikosta toiseen. Tämä aiheuttaa myös osaltaan suuriakin haasteita yksikön hallinnon hoitoon. Yksikön varusmiehet ja henkilökunta kouluttautuvat sotaharjoituksissa ja samalla on hoidettava yksikön hallinnolliset asiat. Asioita hoidetaan jopa joskus ”etätöinä”. Asioiden hoitoa helpottamaan on nykypäivänä kehitetty monia tietojärjestelmiä joiden hallinta ja käyttö ovat edellytys tehtävien täysipainoiselle hoitamiselle. Tiedot ja palvelut toimitetaan pääosin virtuaalisesti sekä yhteistyökumppaneille että varusmiehille. Tietokoneet ovatkin tärkein työväline sekä vääpelille että toimistoaliupseerille/kirjurille. Kopiokoneita ei perusyksiköissä enää näy. Johtajat Opetusta tietokoneiden välityksellä? Perusyksikössä tieto siirretään jo osittain sähköisesti ja tulevaisuudessa yhä enemmän virtuaalisesti varusmiehille. Yksikkömme toimii pilottiyksikkönä PVMOODLEoppimisalustassa, jonka tarkoituksena on oppimisen ja osaamisen kehittäminen verkkoympäristössä. Moodlea käytetään vuorovaikutukseen, sisällöntuottamiseen, materiaalin jakamiseen, verkkoopetuksen lisäksi myös monimuoto-opetuksessa. A lka e n 2 /15 - s aa p u mi s e rä s tä PVMOODLE on käytössä viestin aliupseerikurssilla. Se miten se käytännössä toteutetaan, jää vie- 52 lä kevään ja kesän aikana nähtäväksi. Joka tapauksessa, tiedonsiirron kehittyminen luo osaltaan uusia haasteita uusien järjestelmien- ja päätelaitteiden hallintaan. Varmasti tieto on tulevaisuudessa ainakin mielekkäämmin saatavilla. Vanhan kansan mies ja tietokone Itse olen aikakaudelta, jolloin tietokone hiljalleen tuli osaksi kodin ympäristöä. Kuitenkin varhaiseen aikuisikään saakka, se oli tuntematon väline. Pikkuhiljaa tietokoneet ovat monessakin muodossa ottaneet yhä tärkeämmän roolin, niin työssä kuin vapaa-ajan vietossa. Olen ollut halukas kehittymään mukana. Ilman halua ja opettelua en kykenisi suoriutumaan päivittäisistä työtehtävistänikään. Tietotekniikka ja ohjelmat kehittyvät hurjaa vauhtia, mikä näkyy myös vääpelin työtehtävissä. Joskus mieleen kieltämättä tulee: Ollaanko jo liikaa riippuvaisia tietotekniikasta? Joka tapauksessa myös varusmieskoulutuksessa ollaan menossa virtuaaliseen opetukseen yhä enemmän. Tämä osaltaan tuo uusia haasteita kouluttavalle henkilökunnalle ja tekniikalle. On vain mentävä mukana. Loppuen lopuksi, kysymys on vain asennoitumisesta. HURTTI-UKKO 2/15 Viestiyhteydet kuntoon! ◗◗oppilaat Lauri Nousiainen, Niko Rahkola, Toni Rapatti ja Joonas Tolonen Poikkeuksia toki oli, rankimpina esimerkkeinä ryhmittymismarssi ja kelojen yö. J Ryhmittymismarssi oli aamuyöstä aloitettu marssi legendaarisen hajotussuoran läpi, ja kelojen yö oli yli 24 h reissu kelojen kanssa läpi metsien. Jälkimmäisestä teki erityisen tuskallisen satunnaisesti katkeilevat kelat, jotka piti luonnollisesti korjata - joskus jopa useiden kilometrien päästä. o alokasaikana monen alokkaan päässä pyöri valinta AUK:iin vai ei? Valintojen varmistuttua ja P7-viikon pyörähdettyä kalenteriin muutto 2. viestikomppaniaan oli edessä. Itsestäänselvien uuden ympäristön ja uusien tupakavereiden lisäksi piti omaksua myös uusia tapoja, kuten toimiminen iltavahvarissa. Komennukseen tulleille näiden uusien tapojen opetteleminen oli oma lukunsa. AUK I oli pääasiassa syväjohtamisen sekä erinäisten viestimenetelmien opettelua. Suurin osa ajasta kului luokassa istuen ja asiaa tuli enemmän kuin mitä pystyi vastaanottamaan. AUK toi myös vertaisjohtamisen mukaan kuvioihin mm. sulkeisjärjestysharjoitusten ja oppilasjohtajien ja -päällikön muodossa. Useimmat ottivat johtajuuden vastaan asiallisesti, mutta osalla kilahti valta nuppiin, parhaimpana esimerkkinä siivouspalvelun armottomuus. Osana johtamista oli myös koulutusten pitäminen, jotka vaihtelivat uusista asioista kuten ajoneuvon ajattaminen puuduttaviin vanhojen asioiden kertauksiin kuten alaja ylävalmiuden harjoitteluun. AUK II olikin sitten toista maata. Oppitunnilla käydyt asiat laitettiin koetukselle käytännössä monissa maastoharjoituksissa joita tuli kuin sieniä sateella. Tässä linjojen erot alkoivat tulla selvemmiksi ja joka linja teki omia hommiaan. Edessämme on vielä yhdeksän päivän harjoitus, jonka jälkeen alkaa WIHURI, mikä testaa kaiken viime puolen vuoden aikana opitun. Aselajina viesti on tuonut meille unohtumattomia kokemuksia ja harjaannuttamista sekä viestinnän että johtamisen saralta. Viestilinja on erinomainen paikka suorittaa aliupseerikurssi sen takaaman monipuolisuuden ansiosta. Linjoja on mistä valita, ja jokainen tuo omat etuutensa sekä haasteensa. Yhteishenki on kohonnut kurssin edetessä ja haasteet on helppo jakaa taistelutovereiden kanssa. Vaikka välillä saa kuulla avautumista, loppujen lopuksi joukko selviää pahimmistakin haasteista, mikä on testamentti viestialiupseerikurssin yhteishengestä. Viestialiupseerikurssi HURTTI-UKKO 2/15 53 Alfalinja Echolinja Komentopaikkalinja Sissiradistilinja 54 HURTTI-UKKO 2/15 Johtajuuden alkulähteillä ◗◗3JK:n päällikkö kapteeni Tommi Huttunen K aiken oppimisen tärkeänä perustana on niin teoriatiedon kuin käytännön taidon yhteensovittaminen. Aliupseerikurssin ensimmäisellä jaksolla ensimmäiset päivät syvensivätkin heti alkuun jokaisen oppilaan tietämystä johtajakoulutusohjelman rakenteesta. Tämän teoreettisen pohjan rinnalla jokainen mietti myös omalta kohdaltaan omia senhetkisiä valmiuksia johtajana. Näiden itsetutkistelujen keskellä jokainen päätyi kehittämään niin omia vahvuuksiaan kuin parantamaan sillä hetkellä ilmenneitä kehittämiskohteita. Pitää myös muistaa, että jalkaväkisotilas hakee parhaimman oppinsa maastosta vaihtelevissa tilanteissa. Tällaisia tilanteita luotiin jo kurssin alkumetreillä eri harjoituksissa. Heti kurssin alkumetreiltä alkoi myös kurssin sisäisen mehengen sekä linjaylpeyden nostattaminen. Jo muutaman viikon jälkeen kurssin halu toteuttaa yhteistä tavoitetta oli silmiinpistävä. Aliupseerikurssin toisella jaksolla syvennyttiin entisestään niin omiin johtamisominaisuuksiin kuin koulutustaitoon. Matkan tässä vaiheessa alkoi syntyä jo tietynlainen kuva omasta itsestä sekä mahdollisesta omasta johtajakuvasta. Oma taktinen osaaminen kehittyi entisestään tulevaan tehtävään liittyen. Koulutustaidon osalta opittiin alkeita asioiden opettamiseen sekä niiden valmisteluihin liittyen. Aliupseerikurssin toisen jakson opettavimmat kokonaisuudet olivat ehdottomasti taisteluharjoitukset sekä ampumaharjoitus Vuosangassa. Omaa fyysistä kuntoa päästiin testaamaan etenkin Kainuun jääkäripataljoonan jalkaväen aliupseerikurssin 115 muodosti jääkäri-, panssaritorjunta- ja tiedustelulinja. polkupyörämarssilla Vuosangasta Kajaaniin. Johtajakausi Tuleva johtajakausi tulee olemaan varmasti vaihderikas. Viimeistään johtajakaudella jokainen teistä muokkaa itsestään omannäköisen johtajakuvan. Johtajakoulutusohjelma jatkuu myös täydellä painolla teidän johtajakaudella. Saatujen runsaiden palautteiden avulla pääsette kehittämään omaa toimintaanne. Muistakaa etenkin niitä asioita, joita olette arvostaneet omissa lähimmissä esimiehissänne. Olette nostaneet myös kurssina erään perusarvon suureen rooliin, jota arvostatte johtajuudessa ja etenkin johtamisessa. Teidän mielestä jokaisen johtajan eräs tärkeimmistä johtajuuden työkaluista on oma esimerkki. Tämä työkalu on myös sellainen, kuten tiedätte, että siitä pitää huolehtia koko ajan. Lopuksi Hyvät jalkaväen aliupseerikurssin 115 jalkaväkitaistelijat! Muistakaa tulevalla johtajakaudella myös saumaton kanssakäyminen muiden yhteistyötahojen kanssa. Kitkattomalla yhteistyöllä saavutetaan varmasti onnistumisen edellytykset tilanteessa kuin tilanteessa. Muistakaa myös teille kurssin aloituspäivänä sanomani kaksi sanaa. Niiden avulla ja niiden luomaa arvomaailmaa noudattamalla tulette pärjäämään. Toivotan jokaiselle teille menestystä tulevalle johtajakaudelle. Suuri kiitos myös jalkaväen aliupseerikurssin ammattitaitoiselle henkilökunnalle kurssin 115 läpiviemisestä. HURTTI-UKKO 2/15 55 Jääkäristä johtajaksi w oppilas Valtteri Joki, Jääkärilinja S eitsemän viikon peruskauden jälkeen tuli komennus kerätä tavarat reppuun ja siirtyä uuteen yksikköön. Muutto oli edessä tutusta paikasta uuteen, josta oli kuultu vain kouluttajien, kokelaiden ja alikersanttien kautta. Muuton aikana oli ilmassa havaittavissa jännittyneisyyttä jokaisen jääkärin silmissä. Matka kohti johtajan asemaa oli alkanut Jääkärilinjan aliupseerikurssin tarkoitus ja tavoite on kouluttaa sodanajan johtajia, jotka kykenevät ohjaamaan ryhmää metsässä ja tekemään taktisia päätöksiä sekä suunnitelmia vihollisen lyömiseksi. Koulutus on vaativa sekä fyysisesti että henkisesti, muttei ylitse pääsemätön. Luja tahto suoriutua haasteista omalla parhaalla tavalla, halu oppia uutta ja motivaatio opiskella takaa hyviä tuloksia kurssin aikana. Kurssilla on paljon teoriaa, jolla haetaan pohja käytännön koulutuksiin ja harjoituksiin. Harjoittelemme esimerkiksi sodanajan tyypillistä kalustoa, johon kuuluu kertasinkoja, erilaisia miinoja, sekä radioita. Jääkäreille tärkein on kuitenkin ryhmän sekä joukkueen yhteinen toiminta ja ryhmien väliset temput. Näiden tiedostaminen on johtajalle tärkeä, jotta osataan toimia oikein ja tarpeeksi nopeasti. Tietoja ja taitoja testataan kirjallisilla kokeilla sekä käytännön harjoituksilla. Jokainen meistä toimii myös vuorollaan johtajan asemassa, jolloin jokainen pääsee hieman kokeilemaan jo alustavasti, mitä johtajan täytyy tehdä. Kaikki oppi ja taito testataan välisodassa, johon AU-kurssi huipentuu. 56 Jääkärilinja Kurssin aikana olemme käyneet testaamassa ampumataitoa oman aseemme lisäksi muulla kalustolla. Kuten peruskaudella, myös meillä on leirejä. Tosin eroa peruskauden harjoituksiin on se, että ryhmä laitetaan toimimaan keskenään. Tällöin oma aktiivisuus ja ryhmähenki ovat kultaa. Leirit jakautuvat taistelu- ja ampumaharjoituksiin. Harjoituksissa jääkärit tekevät ja suunnittelevat hyökkäyksiä ja puolustuksia, joilla pyritään joko torjumaan vihollinen tai tarpeen vaatiessa tuhoamaan se. Harjoitukset eroavat toisistaan siten, että taisteluharjoituksissa keskitytään ”realistiseen” tilanteeseen ja ampumaharjoituksissa aseen käyttöön ja tarkkuuteen. Lisäksi kurssin aikana järjestetään myös kisoja linjojen välillä, jolloin saadaan vähän vaihtelua työn ja koulutuksen ohelle. Aliupseerikurssin aikana jokainen on kokenut muutoksia niin asenteissa kuin kaveripiireissä. Ryhmän sisäiset siteet sekä ryhmän keskinäiset välit ovat vahvoja ja jokainen tulee toimeen toisen kanssa. Kukaan ei ole yksin omien tietojen ja taitojen varassa, vaan muiden suoritusta tuetaan ja autetaan tarpeen vaatiessa. Tällöin muutkin oppivat siinä ohessa. Ryhmähenki on sellaista tasoa, jota ei löydy usein. Lisäksi AUkurssilla opitut taidot eivät mene hukkaan; tiettyjä taitoja vaaditaan myös armeijan ulkopuolella. Ryhmänjohtajan taidot ovat tärkeitä monelle kouluttajalle myös siviilissä. Lisäksi koulutus karaisee mieltä ja saa yksilöä kestämään. Seuraavan kerran kun tulee eteen päätöksen tekemistä, on jääkäri ensimmäinen joka on valmis. HURTTI-UKKO 2/15 Panssarintorjujat ◗◗oppilaat Ville Kekkonen ja Mikko Huttunen, Panssarintorjuntalinja ” Vihollisen kolme taistelupanssarivaunua tuhoamisalueella liikkumassa oikealta vasemmalle kohti varamiinoitetta. Tulenavaus esimerkistäni. 1. partio vaikuttaa kärkivaunuun. 2 . partio keskimmäiseen. 3. partio eli minun partio tuhoaa kolmannen vaunun aiheuttaen tulpan. 3. partio taistelupanssarivaunu, TUHOA!” Panssarivaunut ovat vaarallisia, koska ne ovat suunniteltu tuhoamaan vihollisen vaunuja sekä jalkaväkeä. Niistä löytyy ammunnanhallintajärjestelmä, jolla pystytään tulittamaan pitkälle etäisyydelle myös huonoissa sää- ja valaisuolosuhteissa. Lisäksi taistelupanssarivaunut ovat nopealiikkeisiä ja ne ovat suojattu paksulla panssaroinnilla. Nämä vaaralliset kohteet on sinun ja ryhmäsi tuhottava. Olethan panssarintorjuja. oppilastehtävissämme huomasimme syväjohtamisen tärkeyden. lyn kuin taistelukentän lukemistaidon kanssa. Panssarintorjuntalinjan aliupseerikurssilla tulee näkyä vahva yrittämisen halu sekä yhteishengen vahvuus. Näin meille kerrottiin heti kurssin alettua. Linja on vahvuudeltaan pieni, mutta tehtävät sitäkin vaativampia. Itsensä kehittämisen kannalta erityisesti panssarintorjuntalinja on tarjonnut monenlaisia mahdollisuuksia. Yksi niistä on jatkuva parhaansa yrittämisen tahtotila, joka syntyy monen eri asian vaikutuksesta. Näihin lukeutuu mm. ammattitaitoiset kouluttajat, panssarintorjuntalinjan yhteishenki sekä tiukka kuri, josta tärkeimpänä itsekuri. Koulutus on erittäin rankka niin fyysisesti kuin välillä henkisestikin. Panssarintorjuntamiehen on kyettävä kantamaan selässään niin sinkoja kuin ohjuksiakin säässä kuin säässä. Taistelukentän vaarallisimmat maalit on saatava tuhottua ja tähän juuri panssarintorjuntalinjan taistelijat ovat erikoistuneet. Sodan aikana tuhottaviin kohteisiin kuuluvat monen kymmenentuhannen kilon painoiset panssarivaunut. Vaunujen tuhoaminen vaatii kylmiä hermoja sekä vahvaa ammattitaitoa niin aseenkäsitte- Raskaat kantamukset ja nopeat tehtävät vaativat paljon fyysiseltä kunnolta, joka varmasti kehittyy kurssin edetessä hyvää tahtia. Yksilön toimintakyvyn, kuin myös joukon suorituskyvyn kasvaessa tullaan aina vaatimaan parempia sekä raskaampia suoritteita. Nousujohteisuuden vaikutuksesta koulutus tarjoaa aina uusia mahdollisuuksia kehittää itseään ja valmiuksiaan omiin sodanajan tehtäviin. Sotaveteraaniemme mukaan tärkeimpiin johtajan taitoihin kuuluu rohkeus, oikeudenmukaisuus sekä pätevyys. Ollakseen hyvä ryhmänjohtaja tulee sinun olla rauhallinen sekä omistaa loputonta sinnikkyyttä tehtävien loppuun viemiseksi. Näiden ja monien muiden taitojen opettelu on aliupseerikurssilla tärkeää, mutta ensin vaaditaan perusteet niin johtamiseen kuin itsensä tuntemiseen. Perusteisiin sisältyi muun muassa paljon teoriaa, sekä johtamisen ja kouluttamisen käytännön opettelua. Vaikkakin alkupuoli oli teoriapainotteista, pääsimme nopeasti kokeilemaan johtamista vertaisillemme oppilasjohtajana. Kurssin edetessä syvensimme oppiamme mm. aiheilla johtajan roolit ja merkitys sekä syväjohtaminen. Heti HURTTI-UKKO 2/15 Panssarintorjuntalinja 57 Kaveria ei jätetä ◗◗oppilas Leevi Nieminen, Tiedustelulinja O n yö. Kaksi taistelijaa liikkuu metsän syvyydessä. Pakkanen kiduttaa märissä varusteissa olevia miehiä kohta viidettä tuntia, ja lumihanki upottaa joka askeleella. Toinen heistä kaatuu rinkan kanssa ojaan ja toteaa epätoivoisena. ”Ei me sinne leiripaikalle selvitä ikinä”. Toinen taistelija kumartuu, ojentaa kätensä nostaakseen toverinsa ylös ja sanoo tälle ”Selvitään tai ei, mutta yksin mä en sua tänne jätä”. Ojassa makaava taistelija tarttuu toverinsa käteen ja nousee ylös. Tässä esimakua omasta kokemuksestani erään harjoituksen ajalta, mutta palataan ensin hieman ajassa taaksepäin. P-kausi on päättymäisillään. Tiedustelukomppania on järjestynyt yksikön luokkaan ja observoi silmä kovana tykin taululle heijastamaa kuvaa. Osa joukosta vaihtelee katseita tovereidensa kanssa intensiivisesti. Tämä joukko koostuu tiedustelun johtajahalukkaista, jotka odottavat viikkoja kestäneen jännityksen jatkuessa AUK-valintoja. Hitaasti kuva taululla selkenee ja tilanne pysähtyy hetkeksi. Valinnat oli nyt tehty. AUK1 oli monen mielestä hyvin teoriapainotteinen ja tuntui että kokeita olisi joka välissä. Saimme erinomaista koulutusta mm. viestivälineiden, tiedustelun sekä aseistuksen saralla ja aloimme tajuta yhä enemmän tiedustelijan todellista sijoitusta sodan ajan tehtävissä. AUK1:n aikana harjaannuimme myös tiedustelijan käytännön asioissa, joita tarjosivat linjaharjoi- 58 Tiedustelulinja tukset 1 ja 2. AUK1:n kohokohta tiedustelulinjalla oli kuitenkin kaikkien odottama paljon puhuttu HAVU1-koe, jossa jokainen sai mahdollisuuden todistaa olevansa tiedustelun koulutushaaramerkin, sissihavun arvoinen. AUK1:n lopuksi julistettiin RUK-valinnat. AUK2 alkoi miesten sijoittamisella uusiin ryhmiin. Kurssi oli selkeästi enemmän käytäntöä, mutta teoriaakin riitti. Aselajiharjoitus tarjosi tiedustelulinjalle unohtumattoman kokemuksen sissihommista. Harjoituksen aikana satoi jatkuvasti ja tähystystiedustelu oli tämän vuoksi yhtä jäätävää hupia miesten tarkkaillessa vihollisaluetta paikallaan kuuden tunnin vuoroissa. Tiedustelu suoritti harjoituksen lopulla onnistuneen häirintäiskun, jonka jälkeen aloimme irtaantua paikalta. Viimeisenä aamuna kello kahden ja kolmen välisenä aikana ryhmähenki tiivistyi entises- tään, kun ojissa kaulaansa myöten kahlanneet johtajan alut kasasivat märissä varusteissaan ns. ”viimeistä leposijaa”, eli sissitelttaa, jossa vietimme aamun viimeiset pari tuntia ennen lähtöä takaisin kasarmille. Mitä tiedustelun aliupseerikurssi sitten tarjosi? Nälkää, kylmää, vaikeita olosuhteita? Niitäkin, mutta ennen kaikkea se antoi vahvan perustan meille tuleville sissijohtajille, jotka tulemme kirjoittamaan vuorollamme tiedustelun loistokasta historiaa ja jatkamaan sen perinteitä. Tiedustelu on unohtumattomia kokemuksia, rankkaa koulutusta ja siitä selviämistä ryhmässä. Tätä kirjoittaessani voin rehellisesti todeta, että TIEDAUK on ollut palkitsevinta mitä olen saanut koskaan elämässäni kokea. Kantakaamme havua ylpeydellä HURTTI-UKKO 2/15 Heinäkuu 6.7. Alokkaat palvelukseen 11.-12.7. Kotiväenpäivät varuskunnassa 24.7. Schmardenin päivä, pioneeriaselajin perinnepäivä Aliupseerikurssien parhaat alikersantit on palkittu Elokuu 8.8. 20.8. 22.8. Maanpuolustussäätiön kannatusyhdistyksen aliupseerikurssin stipendi Kalenteri Vala, Vimpelinlaakso Kajaani MILjazz, Joensuu MILjazz, Kajaani Syyskuu 4.-6.9. 6.9. 11.9. 11.-12.9. 16.9. Kokonaisturvallisuusmessut, Tampere 14. Divisioonan nuoriso- ja perinnepäivät, varuskunta Kainuun jääkäripataljoonan perinnepäivä Lost in Kajaani Adventure, Kajaani 255 vrk palvelleiden kotiuttaminen Joulukuu 6.12. 6.12. 17.12. 24.12. Itsenäisyyspäivän tapahtumat maakunnissa Valtakunnallinen paraati Jyväskylässä Varusmiesten kotiuttaminen Jouluaaton kunniavartiot w Jalkaväen aliupseerikurssi Räisänen Wiljami Pekanpoika, Tiedustelulinja w Tykistön aliupseerikurssi Martikainen Iiro Matias, Viestilinja w Viestialiupseerikurssi Rantala Matti Paavo Johannes, Radistilinja w Pioneerialiupseerikurssi Tenhunen Tommi Tapio, Pioneerilinja w Huollon aliupseerikurssi Honkanen Antti Lassi Tapani, Kuljetuslinja Kainuun prikaatin Killan aliupseerikurssin stipendi w Jääkärilinja Huotari Pauli Aleksi w Panssarintorjuntalinja Korhonen Samu Kosti Tapio w Komentopaikkalinja Hytönen Albert Jalmari w Viestiasemalinja A Hotti Konsta-Ilari w Viestiasemalinja E Kinnunen Altti Mikael w Lääkintälinjan paras Manninen Jani Samuli w Huoltopalvelulinja Korhonen Henri Juhani w Kunnossapitolinja Karsikas Juho Viljami Kainuun tykistö- ja heittimistökillan puukko w Kranaatinheitinlinja Remes Markus Samuel w Tulenjohtolinja Korhonen Jesse Juhani w Tuliasemalinja Koivuniemi Sami Antero HURTTI-UKKO 2/15 59 LA 22.8. klo 16.00 Kajaani, Rantapuisto Lapin sotilassoittokunnan big band Varusmiessoittokunnan showband | SAMI SAARI, laulu VAPAA PÄÄSY! Puolustusvoimat | miljazz.fi
